Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson jäsenlehti 1/2015 • 24.4.2015
Metsänomistajat Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson jäsenlehti 1/2015 • 24.4.2015 Iitti, Kotka, Kouvola, Loviisa ja Pyhtää sivut 6–7 Metsäsuunnitelma on metsänomistajan avuksi tehtävä käsikirja sivu 8 Taimikon varhaishoito tulee kemera-tuen piiriin sivu 11 Metsänuudistamisen onnistuminen on monen tekijän summa Mhy Kymenlaakso Vanhamaantie 22, PL 38, 47201 Elimäki p. 040 8093828 www.mhy.fi/kymenlaakso. Mhy Kymenlaakso 2 Puheenjohtajan palsta Metsänomistajan vuoro Kevättuulien puhaltaessa ja auringon ollessa korkealla meistä metsänomistajista moni varmasti pohtii, minkälaisiin metsätöihin omilla palstoillaan aikoo ryhtyä. Mahdolliset talvituhot on tullut tarkastettua ja päätettyä seuraavat metsänhoidolliset toimenpiteet. Pohdituksi on tullut, onko varhaisperkauksen aika vai olisiko syytä vielä odottaa yksi kasvukausi? Ja mitenkäs sitten ne puukaupat? Harvennetaanko vai mennäänkö päätehakkuille vai käsitelläänkö metsää jotenkin muuten? Monta asiaa on siis pohdittavana. Tätä kirjoitettaessa on menossa eduskuntavaalien kaksi viimeistä äänestystuntia. Metsänomistajista varmasti moni laittoi ehdokkaitten kampanjoinnin aikana merkille sen, että useiden puolueiden toimesta luvattiin pitää alemmasta tieverkosta sekä muusta infrasta parempaa huolta, jotta puu saadaan liikkeelle. Olemme kuulleet myös lupauksia KEMERA-varojen turvaamisesta tulevina vuosina. Biotaloudesta taasen puhuvat kaikki. Niin päättäjät kuin metsäteollisuus. Alan merkittävät, käynnistyneet sekä suunnittelupöydällä olevat investoinnit lupaavatkin valoisaa tulevaisuutta metsätaloudelle. Toivoa toki sopii, että metsäalalla olevaa positiivista virettä todellakin vahvistetaan myös tuoreiden päättäjien toimesta. Haluan uskoa myös, että Metsäteollisuus ry tulee järkiinsä ja takaisin nykyaikaan. Sillä vaikka mitenkä päin ajattelen, en käsitä miten metsäteollisuuden ajamat metsien ennakkoverot kuuluisivat länsimaiseen markkinatalouteen. Kyseessähän oli metsänomistajille suunnattu raippavero, jolla käytännössä pakotettaisiin puukaupoille. Huonona vitsinä tämänkertaista avausta kai voitaneen pitää, sillä vapaaseen mark- kinatalouteen tällaiset puheet eivät kuulu. Toimivat puumarkkinat ovat kaikkien alan toimijoiden tärkein toive. Sen takia peräänkuulutan kaikilta alan toimijoilta kykyä toimia koko ketjun parhaaksi. Entäpä me metsänomistajat itse? Mitä me ajattelemme ja miten toimimme nykytilanteessa? Metsää ja metsänomistajia koskevaa lainsäädäntöä koskevia uudistuksia on viety maaliin jo aikaisemmin eli rajoitteita metsien käsittelyllekään ei enää juuri ole. Metsäomistajan mahdollisuudet metsien käytölle ovat siis lähes rajattomat. Tänä päivänä on tunnustettu varsin laajasti metsäalan merkitys tämän maan taloudelle. On saatu lupauksia investoinneista sekä lupauksia elinkeinonharjoittamisen edellytyksille. Kannon nokassa istuva, metsiensä käyttöä pohtiva metsänomistaja, on siis saanut lähiaikoina paljon mahdollisuuksia niin metsiensä käytölle kuin niiden käsittelytavoille. On saatu valtaa, mutta myös vastuuta. Ajatuksen kulku on mielestäni kutkuttava. Ajatellaanpa niin, että nuo aikaisemmin mainitsemani lupaukset päättäjien ja yritysten toimesta lunastetaan. Metsäalalla nähtävissä oleva noste voimistuu ja jatkuu. Metsänomistajalle asetetut rajoitteet ovat poissa, joten enää mikään ei estä laittamasta toimeksi. Hyvät Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson jäsenet, on tullut metsänomistajan vuoro laittaa toimeksi. Suotuisaa kevättä toivotellen Eero Kivistö hallituksen puheenjohtaja Kaakkois-Suomen Metsätilat Oy LKV johtava metsätilojen välittäjä Kaakkois-Suomessa Metsä / maatiloja myynnissä: Iitti, Vuolenkoski, 20,2 ha puustoinen metsätila. Hp. 85.000 € / tarjous 8.5. mennessä/ Ursin Iitti, Vuolenkoski, 40,6 ha erittäin runsaspuustoinen yhden tilan ja määräalan muodostama yhtenäinen tilakokonaisuus. Runsaasti hakattavaa. Hp. 430.000 € / tarjous 8.5. mennessä/ Ursin Iitti, Vuolenkoski, 24,7 ha kolmesta tilasta ja yhdes-tä määräalasta koostuva yhtenäinen kokonaisuus. Nuorta- ja uudistuskypsää metsää. Hp. 190.000 € / tarjous 8.5. mennessä /Ursin Kouvola, Viiala, 20,0 ha kahdesta kiinteistöstä muodostuva tilakokonaisuus. Hp. 80.000 € / tarjous viimeistään 8.5.2015 / Sipola. Kouvola, Viiala, 20,97 ha. Hp 58.000 € / tarjous viimeistään 12.5.2015 / Sipola. Kouvola, Raussila, n. 2,9 ha määräala. Hp. 16.000 € / tarjous viimeistään 29.4. / Sipola. Kouvola, Ummeljoki, määräala n. 7,9 ha. Hp 18.000 € / tarjous viimeistään 8.5.2015 / Sipola. Muut kohteet: Iitti, Vuolenkoski, 11,86 ha salaojitettua peltoa Vuolenkosken kylässä. Mahdollisuus ostaa maatilan päärakennukset ja metsää. ( Tämän ilmoituksen Iitti / Vuolenkoski kohteet ) Hp. 77.000 € /tarjous 8.5. mennessä/ Ursin. Tarkemmin ja lisää kohteita osoitteessa: www.ksmetsatilat.fi Marjo Sipola, LKV, puh. 040 571 7871 julkinen kaupanvahvistaja Vanhamaantie 22, 47200 ELIMÄKI Jari Ursin, LKV, puh. 0400-354989 julkinen kaupanvahvistaja Vanhamaantie 22, 47200 ELIMÄKI Esa Viitarinne, LKV, puh. 0400 570 278 Kustaa III-tie 9, 45370 Valkeala Iitti, Vuolenkoski, maatilan asuinrakennus ja varastorakennuksia. Lämpöinen etelään avautuva n. 5.000 m3 suuruinen tontti. Mahdollisuus ostaa peltoa ja metsää. ( Tämän ilmoituksen Iitti / Vuolenkoski kohteet ) Hp. 150.000 € / tarjous 8.5. mennessä / Ursin. Kouvola, Viiala, 16,162 ha. Hp 48.000 € / tarjous viimeistään 12.5.2015 / Sipola. Loviisa, Kuninkaankylä, n. 2,5 ha:n määräala, jolla maatilan asuinrakennus, talousrakennukset sekä metsää n. 1,5 ha. Pihapiiri on n. hehtaarin, runsaasti istutuksia. Hp 335.000 € /tarjous / Sipola. Kouvola, Raussila, 5,9 ha metsäautotien varrella oleva metsäpalsta. Hp 26.000 € / tarjous viimeistään 29.4. / Sipola. Pyhtää, Siltakylä, kaksi asuintonttia, alueella yleiskaava. Tontit 4190 m² ja n. 3000 m². Hp 22.000 € / tontti / Sipola. Turvallinen metsän ammattilainen välittää mhy:n asiakaslehti Etusivun kuva Sanna Vornanen Julkaisija Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso Vastaava päätoimittaja Marjo Sipola p. 040 571 7871 Sivunvalmistus SSS Oy Painopaikka: Salon Lehtitehdas 2015 Mhy Kymenlaakso 3 Ostajien puuntarpeissa vaihtelua mänty- ja koivutukilla paras menekki Huhtikuun alussa PTT julkaisi ennusteen metsäsektorin näkymistä vuosille 2015 ja 2016. Sen mukaan sahatavaramarkkinoilla alkuvuosi on ollut haasteellinen. Kotimaassa heikko rakentamisaktiviteetti vähentää sahatavaran kysyntää. Vientikysyntä on myös hiljentynyt, minkä johdosta viime vuoden aikana kohonneita lopputuotevarastoja ei ole saatu pienennettyä. Ennusteen mukaan paperiteollisuuden tuotantomäärä putoaa edelleen. Paperiteollisuuden heikkoa tilannetta lieventää kuitenkin sellun ja kartongin hyvä kysyntä. PTT:n ennusteen mukaan metsäteollisuuden lopputuotteiden tuotannon notkahdus tänä vuonna heijastuu myös hakkuisiin ja puukauppaan. Viime vuoden alun nousuhuuma taittui loppuvuotta kohden. Tämä on näkynyt alkuvuonna vaisumpana puukauppana. Tämän vuoden puukaupat ovat Luonnonvarakeskuksen (LUKE) puukauppaseurannan mukaan koko maassa reilun neljänneksen jäljessä edellisvuotta. PTT:n ennusteen mukaan kehitys kuitenkin tasoittuu vuoden loppua kohti. Koko vuoden puuntarpeen ennustetaan olevan lähes samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Kevään edetessä kohden kesää on ostajien aktiivisuus lisääntynyt. Kesä vilkastuttaa rakentamista ja siten puun tarve kasvaa. Kesäkorjuukohteisiin on kiinnostusta, sekä pääte- että harvennushakkuukohteisiin. Metsänhoitoyhdistysten mukaan mänty- ja koivutukilla on paras menekki. Kuusitukinkin kysynnässä on hienoista piristymistä havaittavissa. Ostajien puuntarpeissa on kuitenkin vaihteluja. Puunhintataso on pysynyt suhteellisen vakaana alkuvuoden heikosta kysynnästä huolimatta. PTT:n ennusteen mukaan mäntytukin nimellinen vuosihinta nousee hieman ja kuusitukin vastaavasti hieman laskee, joten kokonaisuudessaan havutukkien keskimääräinen vuosihinta pysyy vakaana. Kuitupuun vuotuisen keskihinnan PTT arvioi hieman laskevan. Metsäteollisuudella massiiviset investointisuunnitelmat Metsäteollisuuden kaikkien investointisuunnitelmien toteutuessa puunkäyttö lisääntyisi reilusti yli 10 milj. m3 vuodessa. Metsä Group ilmoitti juuri muutama päivä sitten, että suurinvestointi Äänekoskelle toteutetaan. Samana päivänä Kotkas- Sanna Vornanen sa toimiva Kotkamills ilmoitti paperikoneen tuotantosuunnan vaihdosta kartonkiin. Tämä lisää tehtaan puunkäyttöä n. 0,5 miljoonalla kuutiometrillä. Investoinneissa pisimmällä ovat UPM ja Stora Enso. UPM:n Kymin tehtaiden investoinnin ja Stora Enson Varkauden tehtaan hienopaperikoneen muuttaminen aaltopahvin raaka-ainetta tuottavaksi odotetaan valmistuvan jo tänä vuonna. Puuta näille laitoksille tarvitaan lisää n. 2 miljoonaa kuutiometriä. Lisäin- vestointien vaatima puunhankinta tehtaille alkanee jo tämän vuoden puolella. Kaikki nämä uutiset ovat olleet toivottuja ja metsänomistajat ovat ottaneet ne mielihyvällä vastaan. Metsänhoitoyhdistykset tuntevat alueensa puumarkkinat Puukaupan suunnittelu on hyvä aloittaa omasta metsänhoitoyhdistyksestä. Puukauppaa suunnitellaan metsänomistajan omista ja hänen metsänsä lähtökohdista. Metsänhoitoyhdistyksessä on paras tieto kulloisestakin puumarkkinatilanteesta. Yleisen markkinatiedon ja hinnan lisäksi heillä on vahva osaaminen koko puukaupan lopputulokseen vaikuttavista tekijöistä, puukauppasopimuksen teosta hakkuun ja katkonnan valvontaan. Hannu Ripatti Kenttäpäällikkö MTK metsälinja Puuta silppuamalla lompsa lihomaan Kuusen päätehakkuualueilla törmää usein lyhyisiin ja paksuihin pölkkyihin, jotka jäävät hakkuualueelle lojumaan. Näitä pölkyn pätkiä kutsutaan lumpeiksi. Lumppeja tehdään, mikäli puussa on lyhyellä matkalla sellainen vika, ettei se täytä tukin laatuvaatimuksia. Tällöin vian kohta katkaistaan pois, jonka jälkeen tukin tekoa jatketaan normaalisti. Lumpit ovat hylkypuuta, joista maanomistaja ei saa hakkuutuloa. Ongelmallisin vika puun katkonnan kannalta on kuusen tyvilaho. On hyvin vaikea ennustaa kuinka korkealla laho ylettää puun katkaisupinnan perusteella. Tyvi on kuitenkin puun arvokkain osa ja se tulisikin saada tehtyä tukkipuuksi eikä lahopinoon. Mikäli lahoa ei ole puun keskellä kovinkaan paksulti, kannattaa puun tyveltä sahata lumppeja ja katsoa kuinka pitkälle laho ylettää. Monesti tyvessä oleva laho voi loppua nopeastikin. Vaikka lumpeista ei hakkuutuloa saakaan, korvaa pienikin lisäys tukinmäärään tuon menetyksen Otetaanpa esimerkki puuksi kuusi, jonka läpimitta tyveltä on 35 cm ja leikkauspinnan keskellä on n. 5 cm:ä lahoa. Laskennassa kuusitukin hintana on käytetty 58 €/m³ ja lahokuusen hintana 10 €/m³. Vaihtoehtoja: - Mikäli puun tyveltä tehdään 2,5 m lahopölkky. On pölkyn tilavuus 0,22 m³ ja arvo 2,2 euroa. kuidun sijaan, olisi rahallinen lopputulos parempi vaikka 2,1 metristä ei saa lainkaan tuloa. - Tehdään lumppeja ja todetaan, että laho loppui metrin kohdalla. Tästä eteenpäin tehdään tukkia. Ensimmäiseen kohtaan verrattuna saadaan hyödynnettyä tukiksi 1,5 m enemmän. Pätkän tilavuus on 0,13 m³ ja arvo 7,54 euroa. Edellä olevissa laskelmissa on asiaa tarkasteltu yksittäisen puun tasolla. Leimikolla voi kuitenkin olla tyvilahon saastuttamia puita kymmeniä tai jopa satoja. Tällöin lumppien teko ja sen avulla tukkisaannon maksimointi voi tuoda tuntuvan lisätulon maanomistajan kukkaroon. - Mikäli esimerkki puusta saataisiin lumppaamalla hyödynnettyä edes 40 cm tukiksi laho- Esa Viitarinne Metsäasiantuntija Kuvat Esa Viitarinne Mhy Kymenlaakso 4 Metsänhoitoyhdistys on markkinajohtaja jatkossakin Metsänhoitoyhdistyksen jäsenet saivat reilu kuukausi sitten postissa metsänhoitoyhdistyksen jäsenlaskun. Laskutus ja postitus hoidettiin keskitetysti koko maassa. Suomessa on 81 metsänhoitoyhdistystä, joista 27 yhdistyksen laskuissa oli ongelmia virheellisten viitenumeroiden takia. Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso oli myös tuossa joukossa. Kaikkiaan koko maassa virheellisiä laskuja lähti 140.000 kappaletta. Toimiston puhelin ruuhkautui jäsenlaskupostituksen jälkeen. Suurin osa yhteydenotoista koski viitenumero-ongelmaa. Mutta samalla metsänomistajien yhteystietoja ja tilatietoja päivittyi suuri määrä. Samoin saman perheen jäsenten useampikertaiset perusmaksut toivat jäsenlaskuihin korjauspyyntöjä. Tietojen päivitys jatkuu edelleen. Metsänhoitoyhdistyksen jäsenyys aiheutti myös epätietoisuutta. Milloin minusta on tullut yhdistyksen jäsen? Tuohon kysymykseen sai vastata useaan kertaan. Metsänhoitoyhdistykset on perustettu pääosin 1930-luvulla. Lakisääteinen metsänhoitomaksu määrättiin vuonna 1951 ja vuoden 1999 jälkeen kaikki metsänhoitomaksua maksavat metsänomistajat ovat olleet automaattisesti metsänhoitoyhdistyksen jäseniä. Metsänomistajan, joka omisti yli neljä hehtaaria ” Kantorahatuloja on metsänomistajille kertynyt n. 45 milj. €” metsämaata, ei tarvinnut hakea yhdistyksen jäsenyyttä erikseen. Vuoden vaihteen jälkeen uudet metsänomistajat liittyvät yhdistykseen kirjallisesti, myös eroaminen tapahtuu kirjallisesti. Verottaja kantoi viime vuoden loppuun saakka metsänhoitomaksun, jonka suuruuden jokainen yhdistys itse päätti. Verottajan kantamaa metsänhoitomaksua ei enää peritä, vaan lakimuutoksen myötä tilalle on tullut metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksu. Valtion tukea entistä varhaisemmassa vaiheessa Kestävän metsätalouden rahoituslaki muuttuu tulevan kesän aikana. Uusi lakiesitys on EU:ssa notifioitavana ja sen jälkeen valtioneuvosto vahvistaa lain asetuksen. Aikataulusta ei ole tätä kirjoitettaessa vielä tarkkaa tietoa. Uudessa laissa metsänuudistaminen ja pystykarsinta jäävät tuen ulkopuolelle. ”Varhaishoidon työkustannus on selkeästi edullisempi kuin varttuneessa hoitamattomassa taimikossa” Meillä metsänuudistaminen on käytännössä ollut pellon metsitystä. Toinen iso muutos on, että ennen töiden aloittamista tu- lee tehdä joko ennakkoilmoitus tai – hakemus. Ennakkoilmoitus koskee esimerkiksi taimikonhoidon töiden aloittamista. Uuden lain mukaan rahoitusta saa myös taimikon varhaishoitoon, mikäli taimikon keskipituus työn jälkeen on vähintään 0,7 metriä. Varhaishoidon työkustannus on selkeästi edullisempi kuin varttuneessa hoitamattomassa taimikossa. Varhaisperkausvaiheessa tehdyn työn kustannus, kun otetaan huomioon valtion tuki, jää noin 200 euron suuruiseksi hehtaarilta. Verovähennysoikeuden jälkeen lopullinen kustannus on enää vain noin 150 euroa hehtaarilta. Jatkossa taimikoiden laittaminen kuntoon jo alkuvaiheessa ei pitäisi olla enää kustannuskysymys. Kymenlaaksossa hyödynnetään metsiä hyvin Kahtena edellisenä vuonna olemme hyödyntäneet Kymenlaakson yksityismetsiä ennätystahtiin. Hakkuiden määrä on ollut metsien kestävän hakkuusuunnitteen mukainen. Tämä on tuonut markkinoille vuosittain hieman yli 1,0 miljoonaa kuutiometriä puuta yksityismetsistämme. Kantorahatuloja on metsänomistajille kertynyt tuosta hakkuumäärästä noin 45 miljoonaa euroa. Alkuvuodesta puukauppa on ollut niin meillä kuin myös koko maassa rauhallisempaa kuin edellisenä vuonna. Tälle vuodelle metsäteollisuuden puun tarve on lähes viime vuoden tasolla. Hintataso on säilynyt vuodesta 2012 lähtien vakaana. Alkuvuodesta mäntysahatavaran paremman kysynnän vuoksi mäntytukin hintataso on ollut lievästi nouseva ja on ohittanut kuusitukin hinnan. Sellun ja kartongin hyvä menekki pitää mänty- ja koivukuitupuun kysyntää yllä. Kuusikuidun ongelma on paperin kulutuksen vähentyminen. Muistathan jäsenetumme, puunmyyntisuunnitelma on edelleen maksuton. Paras puukauppa alkaa metsänhoitoyhdistyksen puunmyyntisuunnitelmalla. Pidetään puukauppaa yllä ja niin jatkossakin pyörät pyörivät. Hyvää kesän alkua toivottaen Jari Ursin Mhy Kymenlaakso 5 Teemmekö metsänomistajan eteen enemmän? Mitä te olette saaneet aikaiseksi? Mitä te teette metsänomistajan eteen? Mihin teitä tarvitaan? Näihin kysymyksiin joutuu vastaamaan toisinaan. Yritetäänpä nyt vastata niin, että useampi kyselijä saisi vastauksen kysymyksiinsä kerralla. Mitä siis voisi tapahtua metsänomistajille, jos metsänhoitoyhdistyksiä ja MTK:ta ei olisi? Metsäpalveluita olisi vaikeampi saada tai ainakin ne olisivat kalliimpia. Puukaupassa vallitsisivat villit lait ja puusta maksettava hinta olisi alhaisempi. Teollisuutta olisi vähemmän, kun metsien tuotto olisi heikompi. Puupohjaista bioenergiaa ei olisi nykyisessä mittakaavassa. Hirviongelma olisi Ruotsin tasoa, eli paljon vakavampi. Rajoittavia kaavoja olisi enemmän. Suojelu- ja ympäristönormit olisivat tiukemmat. Vapaehtoista metsien suojelumallia ei olisi, vaan vielä nykyistäkin enemmän pakkosuojeluohjelmia. Metsälaki ei olisi metsänomistajalähtöinen vaan rajoittava ja suojelupainotteinen. Puutavaranmittauksessa heikomman suoja olisi vajavaisempi. Metsänhoitoon kannustava tukijärjestelmä saattaisi puuttua kokonaan eikä metsävähennystä tai muita verokannusteita olisi nykyisessä laajuudessa. Kiinteistövero tai metsänomistusmaksu olisi säädetty aikoja sitten. Yksityisen omaisuuden suoja olisi heikompi ja maalla asuminen ja yrittäminen olisi tehty nykyistäkin hankalammaksi. Brysselistäkin olisi vyörynyt suojelupainotteinen metsäsuunnitelmapakko. Biopolttoaineilla olisivat kahlitsevat kestävyyskriteerit. Hakkuista vaadittaisiin erilliset laillisuustodistukset ja byrokratiaa olisi moninkertaisesti. Kaiken edellä kerrotun pitämisessä on paljon puolustettavaa jatkossakin. Tämän lisäksi ajamme uudistuksia, joilla tuetaan biotalouden nousua koko yhteiskunnan kasvun moottoriksi. Me ajamme sukupolvenvaihdoshuojennuksia ja kannustavampaa verotusta ja kehitämme puumarkkinoita. Meillä on hyvät yhteistyösuhteet teollisuuteen, virkamiehiin ja poliitikkoihin. Emme istu koskaan oppositiossa, vaan pyrimme olemaan kulloisenkin hallituksen iholla laadukasta tietoa ja vaihtoehtoja tarjoten. Toki joskus joudumme lyömään nyrkkiä pöytään tai tuomaan moottorisahat Säätytalon portaille. Vahva kentän tuki ja iso jäsenmäärä ovat monesti se peräseinä, jota tarvitaan. Tavallisista met- sänomistajista koostuu myös hallinto, jota koulutetaan ja joka sitoutuu yhteen hiileen puhaltamaan. Metsänhoitoyhdistyksissä on lähes tuhat toimihenkilöä ja pari tuhatta metsuria. Metsänomistajien vaaleilla valitsemia valtuutettuja on vajaa 3000 ja hallituksissa istuu noin 500 jäsentä. Metsävaltuuskunnassa jokaisella mhy:llä on oma edustaja. Ensi vuonna se on noin 80 -jäseninen. MTK:lla on reilu parikymmentä metsäasioiden parissa työskentelevää toimihenkilöä Helsingissä, maakunnissa ja Brysselissä. Tämän lisäksi keskusliitossa työskentelee maankäyttö-, ympäristö-, vero-, yrittäjyys-, viestintä-, hallintoja juridiikka-ammattilaisia, joiden osaaminen on metsäedunvalvonnan käytössä. Tällaisella organisaatiolla tuotetaan palveluita ja ajetaan reilun 300 000 suomalaisen metsätilan ja nii- den omistajien asiaa. Olemalla metsänhoitoyhdistyksen jäsen jatkossakin, olet painava osa tätä metsänomistajien edunvalvontaketjua puun juurelta Brysseliin. Tavallisten metsänomistajien joukoista nousemme monen portaan kautta myös me luottamusjohtajat. Olemme teidän luottamuksenne varassa. Mikko Tiirola Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK Petäjävesi Kaava voi rajoittaa metsänkäyttöä Kaavoituksella ohjataan maankäyttöä. Yleiskaava on metsänomistajan kannalta tärkein maa- ja metsä-omaisuuden käyttöön vaikuttava kaavamuoto. Sen laatii kunta. Kaavamääräykset eivät saa johtaa met-sänomistajan kannalta kohtuuttomiin vaikutuksiin. Jokaisen maanomistajan on siten syytä seurata maa-kunnan ja oman metsäpaikkakunnan alueella tapahtuvaa kaavoitusta. Toimenpiderajoitukset vähentävät hakkuumahdollisuuksia Kaavan laatimisen ajaksi voidaan kaava-alueelle määrätä toimenpiderajoitus ja maisematyölupavaati-mus. Toimenpiderajoitus voidaan määrätä myös kaavamääräyksissä. Silloin kaava-alueella ei saa suorit-taa kaavan toteuttamista vaikeuttavaa toimenpidettä, esimerkiksi maisemaa muuttavaa puiden kaatamista tai maankaivamista, ilman maisematyölupaa. Yleiskaavaalueilla toimenpiderajoitus ja maisema-työlupavaatimus ovat voimassa, jos kaavassa tai kaavamääräyksissä niin määrätään. Asemakaava-alueilla useimmat maisemaa muuttavat toimenpiteet vaativat maisematyöluvan automaattisesti, ellei kaavassa toisin määrätä. Luonnonvarakeskus, entinen Metsäntutkimuslaitos, teki Etelä-Suomessa 32 kunnan alueella tutkimusta erilaisten kaavamääräysten vaikutuksista metsätalouteen. Rajoitetun puuntuotannon, koskee lähinnä uudistushakkuita, piirissä oli pahimmillaan jopa 17 % kunnan metsä- ja kitumaan pinta-alasta. Tämä, lisättynä puunostajien vähäisempi kiinnostus ostaa puuta maisematyölupavelvoite alueilta, voi vähentää ko. kunnan alueen kantorahatuloja jopa neljänneksellä. Vaihteluväli kuntien kesken on toki suuri, mutta kunta- ja biotalouden näkökulmasta näin suuret vaikutukset ovat masentavia. Kaavamerkinnät ja – määräykset selkeiksi Kaavamääräyksillä voidaan rajoittaa metsien käyttöä maiseman, luonnonarvojen tai vaikkapa virkistys-tarpeiden turvaamiseksi. Luonnonarvoja kaavassa merkitään esimerkiksi, SL, MY tai luo- merkinnällä, virkistys- ja ulkoilualueita VL ja MU sekä maisema-alueita ma -merkillä. Erilaisia variaatioita näiden käy-töstä on useita. Näihin kaavamerkintöihin ja – määräyksiin voi olla liitetty myös maisematyölupavaatimus. Kyseisten kaavamerkintöjen käyttö on viimeaikaisissa kaavoissa lisääntynyt, etenkin kaupunki- ja taajama-alueilla ja niiden läheisyydessä tehtävissä kaavoissa. Kuntaliitosten myötä tällaisia kaupunkialu-eille tarkoitettuja kaavamääräyksiä leviää alueille, joissa niillä ei ole tarkoituksenmukaista tarvetta, vali-tettavasti myös metsätalousalueille. Kaavamerkinnät ovat pääosin aluemerkintöjä. Monesti alueen merkintä on epämääräinen ja liian laaja. Tämä korostuu etenkin luo- ja MY- merkintöjen käytössä. Sellaisia pienialaisia, pistemäisiä tai muuttuvia kohteita, kuten metsälakikohteet, liito-orava jne., jotka otetaan jo muun lainsäädännön kautta toimin-nassa huomioon, ei tulisi merkitä aluemerkinnällä kaavaan. Ylimääräistä työtä aiheutuu myös kyseisten merkkien kaavamääräysten selvittämisestä, etenkin luo- merkintöjen. Niistä ei aina käy selville, mikä tai mitä halutaan turvata. Usein tietoa joutuu hakemaan kaavaselostuksesta tai erillisestä kaavan liitteenä olevasta selvityksestä. Tämä tekee kaavan tosiasiallisten vaikutuksien selvittämisestä hankalaa. Kaavamääräykset eivät saa olla kohtuuttomia ja niiden tulee olla selkeitä ja vaikutukset helposti ymmärrettävissä. Maisematyölupa Vaikka kaavassa on maisematyölupavaatimus, niin aina ei kuitenkaan maisematyölupaa tarvita, jos toi-menpide on vaikutuksiltaan vähäinen. Kaavamääräykset tulee kuitenkin lukea tarkkaan. Vähäiseksi toi-menpiteeksi voidaan katsoa sellainen toimenpide, joka ei vaikuta kaavoituksessa alueelle määrättyyn käyttötarkoitukseen tai siihen ympäristöön ja maisemaan, jossa alue sijaitsee. Käytännössä metsänhoi-dollisesti oikein tehtyjen taimikonhoitojen ja harvennushakkuiden ei voitane katsoa muuttavan maise-maa. Uudistushakkuu ja voimakas maanmuokkaus saattavat vaatia maisematyöluvan. Suojelu- tai virkis-tysalueilla, maisema-alueilla, ranta-alueilla, luontoarvoja omaavilla ja taajama-alueilla on luvanhakukyn-nys alhaisempi, johtuen alueiden erikoisominaisuuksista ja kaavassa määrätystä käyttötarkoituksesta. Maisematyölupaa ei voida myöntää kaavassa olevien suojelumääräysten vastaisesti esim. luonnonsuojelukohteilla. Monesti maisematyölupavaatimus lisää vain turhaa byrokratiaa ja kustannuksia. Maisema- työluvan hinta vaihtelee kunnittain kympeistä useisiin satasiin. Maanomistajien on tarkoin seurattava, ettei maisematyö-luvan hakemista edellytetä kaavamääräyksissä kovin kevyin perustein. Metsänhoitoyhdistys tekee edunvalvontaa kaavoituksessa Metsänhoitoyhdistys pyrkii vaikuttamaan omalla toimialueellaan kaavoitukseen, jos kaavalla on metsäta-loudellisia vaikutuksia. Mhy on tehnyt muistutuksia vireillä olevista kaavoista, kiinnittäen huomioita eten-kin aiemmin kerrottuihin seikkoihin. Viimeisin muistutus tehtiin Kymijoen pohjoisosan yleiskaavasta. Se on luettavissa mhy:n kotivivulta. Tätä työtä jatketaan metsänomistajien hyväksi. Metsänhoitoyhdistys on luonteva paikka aloittaa oman asian eteenpäin vienti. Mhy:n lisäksi tämän vuo-den alusta maakuntaan on saatu lisäresurssia maan- ja metsänkäyttöasioihin vaikuttavien kaavojen ja ohjelmien seurantaan ja käytännön vaikuttamiseen. Toimintaa tehdään vahvassa yhteistyössä metsän-hoitoyhdistyksen ja alueen maataloustuottajien kanssa. Keskusliitto MTK:lla on Kaakkois-Suomeen sijoi-tettu alueen metsäasiantuntija, Hannu Ripatti. Toimipaikka on Kouvolassa tuottajaliiton toimiston yhtey-dessä. Hannu Ripatti Kenttäpäällikkö/ metsäasiantuntija Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Mitä Kymenlaaksossa menossa? Vireillä olevat ja vuoden 2015 aikana vireille tulevat metsämaata koskevat yleiskaavat: -Kouvola-KuusankoskiKoria; Viherosayleiskaava -Kymijoen viheralueiden osayleiskaava -Kymijoen pohjoisosan osayleiskaava Mhy Kymenlaakso 6 Metsän vuosikymmen selville metsäsuunnitelmalla Metsässä on paljon tietoa. Tieto on kasvupaikkaluokkia, puustotunnuksia, kuutiomääriä ja tukkiprosentteja. Tieto on myös tulevaisuuden tavoitteita. Metsänomistajan olisi hyvä olla perillä metsäomaisuudestaan ja tavoitteistaan, kuinka haluaa metsäänsä hoitaa. Miten tuota tietomäärää voi sitten hallita? Tänä päivänä tieto on helposti saatavissa, kun informaation saa sähköisesti. Mutta kuinka tieto tuotetaan metsänomistajalle? Tiedon saamiseksi on edelleen jalkauduttava maastoon ja katsottava mitä metsästä löytyy. Relaskooppi on yksi metsäsuunnittelijan tärkeimmistä työvälineistä. Sillä mitataan puuston pohjapinta-alaa. Hypsometrillä mitataan puun pituutta. Metsäsuunnittelija Arto Karjalainen on pitkän linjan metsäsuunnittelija. Hän on toiminut metsäsuunnittelijana jo yli 15 vuotta. Tänä aikana kokemus on karttunut ja silmä harjaantunut, mutta on tullut myös paljon uutta. – Uudet metsänkäsittelymenetelmät ovat avartaneet metsäsuunnittelijankin maailmaa. Myös metsänomistajakunta on muuttunut ja tavoitteetkin erilaistuneet. Metsässä arvotetaan yhä enemmän muitakin kuin taloudellisia seikkoja, Karjalainen selventää. Aina on siis uutta opittavaa. Mutta käytännön maastotyöt eivät ole kovinkaan paljon muuttuneet. Käytössä on edelleen vanhat tutut välineet; hypsometri puun pituuden ja talmeter paksuuden mittaamiseen. Relaskooppi on metsäsuunnittelijan tärkein työväline, heti karttojen jälkeen. Suurin muuttunut työväline onkin kartat: - Nykyään kaikki karttatieto kulkee kosketusnäytöllisessä maastomikrossa. Kuviorajojen piirto on nykyään erittäin helppoa gps-paikantimen avulla. Työskentelytavat eivät ole muuttuneet Metsäsuunnitelman ja tilaarvion teko alkaa puustotietojen keräämisellä. Tiedot kerätään käsittelykuvioittain ja Tila-arviota tehdessä Arto Karjalainen nauhoittaa pyykit ja rajat. puun pituuden ja pohjapintaalan perusteella saadaan selville kuutiomäärä hehtaarille. Kuvioilta päivitetään myös maaperä- ja kasvupaikkaluokka: onko alue rehevää tuoretta kangasta vai niukkaravinteista kanervatyyppiä? Puustotiedoista johdetaan kuvion kehitysluokka – onko puusto vielä varttunutta kasvatusmetsää vai jo uudistuskypsän puolelle taittunutta? – Uudistuskypsän raja on nykyään häilyvä, sillä metsälaki ei tunne enää uudistuskypsyyden rajoja. Metsäsuunnittelussa vanha laki vaikuttaa vielä, sillä metsän kasvu ja kannattavuuden kriteerit eivät ole muuttuneet, Arto pohtii. Puustotietojen tallentamisen jälkeen alkaa varsinainen metsänsuunnittelu: mikä on kuvion käsittelyketju? Onko seu- raavana viitenä vuotena harvennustarvetta? Onko kuviolla tärkeitä elinympäristöjä, jotka on otettava huomioon ja voisiko riistataloutta ottaa huomioon käsittelyssä? – Jokainen metsäsuunnitelma toteutetaan asiakaslähtöisesti. Mitä asiakas metsältään haluaa ja miltä hän haluaa metsänsä näyttävän kymmenen vuoden kuluttua? Metsäsuunnitelman tekoon liittyy paljon tulevaisuuden kysymyksiä, mutta suunnitelman on myös tarkoitus auttaa metsänomistajaa saavuttamaan tavoitteensa metsän suhteen. Metsäsuunnittelija kiertää päivässä noin 20–30 hehtaaria metsää. Mitä pienempiä kuviot ovat, sitä enemmän metsässä vietetään aikaa. – Suunnittelijan työpöydän ääressä vietetty aika on vähentynyt maastomikrojen avulla. Metsässä koneelle syötetty tieto on heti saatavilla metsäsuunnitelmaohjelmassa ja suunnitelman koostaminen voi alkaa, Arto kertoo. Kun metsän arvo halutaan selvittää Tila-arviot kattavat ison osan Arton työviikoista. Tilaarvio tehdään yleensä tilakauppaa tai perunkirjoitusta varten. – Maastotyöt eivät eroa kovinkaan paljon metsäsuunnittelun ja tila-arvion teon välillä. Tilaarvion tarkoitushan on selvittää tilan arvo omistusmuutosta varten, jolloin puustomäärän selvittäminen on tärkeintä. Tila-arviossa kartoitetaan myös välittömät hakkuumahdollisuudet. Tilan arvo määritetään summa-arvo menetelmänä, jossa arvo koostuu taimikoiden arvon, puuston hakkuuarvon ja mahdollisen odotusarvon summasta. Summa-arvomenetelmässä tehdään tilakohtaisesti ns. kokonaisarvonkorjaus, joka huomioi metsien erityispiirteet, kuten tilan etäisyys tiestöstä, kaavarajoitteet sekä puuston laatuun vaikuttaneet hoitorästit. Teksti ja kuvat Sanna Vornanen SilvaNetti on sähköinen metsäsuunnitelmapalvelu, jonka kautta metsänomistajan on helppo tutkia, mitä metsästä löytyy. Mhy Kymenlaakso 7 Metsäsuunnitelma aina taskussa mukana Mhy Kymenlaakso tarjoaa metsäselaimen jäsenetuna kaikille jäsenilleen. Metsäselain perustuu maastokarttasovellukseen, joka tarjoaa metsänomistajalle mahdollisuuden metsäsuunnitelmatietojen tarkastelemiseen omalla mobiililaitteella. Mobiilimetsäsuunnitelma vaatii metsänhoitoyhdistyksen järjestelmässä olevat metsäsuunnitelman kuviotiedot. Ellei tietoja ole, saat palvelun jatkossa käyttöösi tilaamalla uuden metsäsuunnitelman tai päivityksen vanhaan metsäsuunnitelmaan metsänhoitoyhdistyksestä. Metsäselain sisältää: Tilaa uusi metsäsuunnitelma tai metsäsuunnitelman päivitys omalta metsäasiantuntijaltasi nyt! •M etsäsuunnitelmat, kuviotiedot ja asiointipalvelut metsänomistajille ja asiantuntijoille. • Tarkimmat ja ajantasaisimmat maastokartat ja ilmakuvat koko Suomesta kiinteistörajoineen. • Teemakartat hakkuu- ja hoitotöistä. • Hakkuutuloarviot sekä hoitotöiden kustannusarviot. •O man sijainnin tarkka näyttö kartalla. • Toimii myös ilman verkkoyhteyttä (offline-tila) • Android- ja Windows Phone -versiot jo sovelluskaupoissa, iOS tulossa huhtikuussa. Tulossa olevia ominaisuuksia: •R eitin, valokuvien ja muistiinpanojen tallennus •L isää teemakarttoja ja esim. hakkuu- ja hoitotöille teemoitus kiireellisyyksien mukaan • Yhteydenpito metsänhoitoyhdistykseen Metsäselaimen kautta • Metsäsuunnitelmatietojen päivitys sovelluksessa Palvelu on saatavissa kesäkuusta 2015 alkaen. Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso Tilaa uusi nitelma metsäsuun tijaltasi tun metsäasian saat nyt ja maksutta jäsenetuna etsämobiilim n! a suunnitelm Metsäselain Windows Metsäselaimen kuviotiedot Pysy kartalla metsäsi tarpeista! Metsäsuunnitelma on metsänomistajan avuksi tehtävä käsikirja. Siihen kootaan tieto puustosta, metsänhoitotarpeista ja puunmyyntimahdollisuuksista. Se kertoo paljonko metsästäsi voi saada tuloja tulevina vuosina ja paljonko metsänhoitoon pitää panostaa, jotta metsäsi tuottaa hyvin. Metsäsuunnitelma: 60€ perusmaksu + 15€/ha + ALV 24% Ota yhteys metsäsuunnittelijoihimme ja kysy lisää! Arto Karjalainen 0400 482166 Antti Laari 044 7826 087 Metsäs ela ta käyy in velltukset öön vuo deksi 2015! Metsänomistajat Kymenlaakso • Vanhamaantie 22 • 47200 Elimäki www.mhy../kymenlaakso • www.metsanomistajat.. Metsäselain Android Mhy Kymenlaakso 8 Raivaussahan terät teräviksi Taimikon varhaishoito tulee kemera-tuen piiriin Parhaillaan odotetaan kuumeisesti EU-komission hyväksyntää uudelle kestävän metsätalouden rahoituslaille (kemera-laki), joka tuo mukanaan pitkään odotetun uudistuksen. Vanha kemera-laki mahdollisti tuen saannin vain yli 2 metrisille taimikonhoitokohteille, jatkossa tukea saa myös taimikon varhaishoitoon. Tämänhetkisen tiedon mukaan uusi kemera-laki tulee voimaan joko 1.6. tai 1.7. 2015. Taimikon varhaishoitotuki 160 € hehtaarille Taimikon varhaishoitokohteiksi määritellään taimikot, joissa taimien keskipituus hoitotyön jälkeen on välillä 0,7 – 3 metriä. Poistettavia runkoja kohteella on oltava vähintään 3000 kpl hehtaarilla ja hoitotyön jälkeen taimikkoon saa jäädä enintään 5000 tainta hehtaarille. Kohteen koko täytyy olla vähintään 1 hehtaari, mutta se voi koostua useammasta eri kuviosta kuitenkin niin, että pienin kuvion koko on vähintään puoli hehtaaria. Tukea taimikon varhaishoitoon maksetaan 160 euroa hehtaarille. Tuki on samansuuruinen riippumatta siitä, tekeekö työn metsänomistaja itse vai teetetäänkö se esim. metsänhoitoyhdistyksen metsurilla. Nuoren metsän hoidon tuki 230-450 € hehtaarille Nuoren metsän hoito säilyy edelleen tuettava kemeratyölajina. Nuoren metsän hoitokohteen puuston tulee olla hoitotyön jälkeen yli 3 metriä ja puuston keskiläpimitan alle 16 cm. Kohteella on oltava poistettavia runkoja vähintään 1000 kpl hehtaarilla ja hoitotyön jälkeen kohteelle saa jäädä enintään 3000 runkoa hehtaarille. Kohteen koko täytyy olla vähintään 2 hehtaaria, mutta se voi koostua useammasta eri kuviosta kuitenkin niin, että pienin kuvion koko on vähintään puoli hehtaaria. Tukea nuoren metsän hoitoon maksetaan 230 euroa hehtaarille. Jos nuoren metsän hoidon yhteydessä syntyvää pienpuuta kerätään vähintään 35 kuutiota hehtaaria kohden, korotetaan tuki 450 euroon Uusi kemera-laki mahdollistaa tuen saannin myös taimikon varhaishoitokohteille. Taimikon varhaishoitokohteiksi määritellään taimikot, joissa taimien keskipituus hoitotyön jälkeen on välillä 0,7 – 3 metriä. hehtaarille. Kannattaa huomata, että uusi kemera-laki mahdollistaa tuen saamisen taimikonhoitoon kahteen kertaan. Tukea voi saada sekä varhaisperkaukseen että vielä erikseen taimikonhoitoon tai nuoren metsän kunnostukseen. Ilman ennakkosuunnitelmaa ei tule tukea Miinuspuolelle lakiuudistuksessa voidaan katsoa se, että EU:n määrittelemät uudet valtiontuen suuntaviivat tuovat mukanaan lisäbyrokrati- aa. Uusi laki edellyttää, että ennen kun hoitotöiden teko aloitetaan, niistä tehdään ennakkosuunnitelma Metsäkeskukseen, vasta sen jälkeen voidaan hoitotyöt aloittaa. Mikäli ennakkosuunnitelmaa ei tehdä, eivät kohteet ole tukirahoituskelpoisia. Pellon- ja luonnontuhoalueiden metsitykset poistuvat tuen piiristä Uuden kemera-lain tultua voimaan tuettavien työlajien listalta poistuvat pellonmetsitys, luonnontuhoalueiden metsitys, vajaatuottoiset alueiden metsitys, nuoren metsän hoitokohteiden energiapuun korjuu, kantojen nosto ja pystykarsinta. Metsävakuutukset kuntoon Viime vuosina on ollut runsaasti pahoja myrskytuhoja, joiden metsitykseen on saanut kemeratukea (ilmaiset taimet ja työkustannusavustuksen maanmuokkaukseen ja istutukseen). Esimerkiksi vuoden 2010 Asta ja Veera myrskyjen tuhoalueiden metsitykseen Rautjärven, Parikkalan ja Ruokolahden alueella käytettiin noin 1,9 miljoonaa euroa valtion kemera-tukieuroja. Jatkossa tämä tuki poistuu, joten metsänomistajien on syytä varautua ennalta arvaamattomiin metsätuhoihin ottamalla metsälleen riittävän kattavan metsävakuutuksen. Asta-myrskyn jälkeä vuonna 2010 Rautjärvellä. Uusi kemera-tukijärjestelmä tullee olemaan • Taimikon varhaishoito, tuki 160 €/ha • Nuoren metsän hoito, tuki 230 €/ha • Nuoren metsän hoidon tuki on 450 €/ha, jos hoitotyön yhteydessä poistetut rungot kerätään pois kohteelta • Juurikäävän torjunta, tuki 75 €/ha • Suometsän hoito (kunnostusojitus), tuki 40 % hankkeen kokonaiskustannuksista • Metsätien perusparannus, tuki 40 % hankkeen kokonaiskustannuksista • Uuden metsätien tekeminen, tuki 30 % hankkeen kokonaiskustannuksista • Metsän terveyslannoitus, tuki 40 % hankkeen kokonaiskustannuksista • Ympäristötukisopimuksiin ja metsäluonnonhoitotöihin tuki määräytyy erikseen kohteen mukaan Mhy Kymenlaakso 9 Aktiivisen metsänomistajan vinkit taimikonhoitoon • Kerro lyhyesti itsestäni? - Jukka Espo, ikä 46, asuinpaikka Helsinki ja ammatiltani olen autoilija / metsätalousyrittäjä. • Omistat useita metsäpalstoja Kymenlaaksossa, kuinka innostus metsänhoitoon ja omistukseen on alkanut? - Olen nuoresta asti ollut satunnaisesti auttelemassa setäni maatilalla ja hänen yllytyksestä olen ”metsäinnostumiseni” saanut. Vuonna 2005 tuli myyntiin setäni tilan lähettyviltä metsäpalsta, jonka ostin ja sen jälkeen olen seuraillut Kymenlaakson metsämarkkinoita. • Aika usein, kun sinulle soittaa, kuulut olevan metsässä raivaamassa. Kuitenkin monelta jäävät taimikot hoita- matta - miksi ihmeessä teet taimikonhoitotöitä, hyödytkö siitä jotakin? - Raivaaminen on mukavaa hyötyliikuntaa, mutta on siinä toki myös taloudellinen näkökanta. Minulle on opetettu, että kaikkea omaisuutta täytyy hoitaa hyvin, myös metsäomaisuutta. Ajallaan tehdyt metsätyöt nopeuttaa puunkasvua merkittävästi. • Miten valitset kohteen, minkä kokoiset ja näköiset ovat kiireellisimpiä? - Ostaessani metsäpalstan, käyn kohteen läpi raivaussahan kanssa mahdollisimman nopeasti. Tällöin saan parhaan mahdollisen kuvan palstasta ja pystyn arvioimaan tulevia toimenpiteitä. Metsäni sijaitsevat melko pienellä alueella, joten käyn tarkistuskäynneillä usein. Pyrin tekemään metsänhoitotyöt ajallaan, jotten joutuisi kiireellisyys tilanteeseen. • Millaiset ohjeet antaisit aloittelevalle raivaussahaajalle taimikonhoitoon - onko oma työtekniikka tai puuvalinta muuttunut kokemuksen kasvaessa? - Taimikonhoitotyössä on hyvä varata riittävästi aikaa. Tottumaton helposti väsyttää itsensä, eikä työ enää tunnu mielekkäältä. Oma työtekniikkani ei varmaankaan ole kaikkein tehokkainta, aika paljon huomaan ”haahuilevani”, joten edestakaista kävelyä kertyy turhan paljon. Raivauskokemuksen Sanna Vornanen Varmista taimikkosi kasvukyky! Taimikko varhaisperkauksen tarpeessa - tilaa varhaisperkaus metsänhoitoyhdistykseltä! Vuonna 2010 tai sen jälkeen istutettujen taimikoiden varhaisperkaus nyt kampanjahintaan 360,00€/ha (alv 0%)! Tilaa omalta metsäasiantuntijaltasi! Metsänomistajat Kymenlaakso • Vanhamaantie 22 • 47200 Elimäki www.mhy../kymenlaakso • www.metsanomistajat.. kasvaessa, olen alkanut suosimaan havupuita ja jättämään enemmän kasvutilaa. Metsässä kun katson muutaman vuoden takaisia raivauksiani, niin huomaa kuinka ujosti on sahaa tullut käytettyä. • Kuinka paljon aikaa pitää varata hehtaarin taimikonhoitoon? - Taimikonhoitotyöhön varattavaa aikaa/hehtaari on vaikea määritellä. Itse en aikatauluta töitä tarkkaan, vaan lähden siitä, että työ tehdään kunnolla ja lopputulos on sen näköinen. Yleensä neljä tankillista on sellainen tavallinen raivauspäivän pituus. • Mitä, jos sitä aikaa omatoimiseen työhön ei ole, kannattaako taimikoille tehdä sitten mitään? - Kyllä mielestäni taimikko kannattaa aina hoitaa kuntoon. Metsänhoitoyhdistyksen kautta on saatavilla metsuripalvelut kohtuulliseen hintaan. Itse en ole tarvinnut metsuripalveluita taimikonhoitoon, mutta esim. istutustöissä olen kyseistä palvelua käyttänyt hyvillä kokemuksilla. • Millaiset odotukset sinulla on metsätalouden tulevaisuudesta Kymenlaaksossa? - Kymenlaakson metsätalouden tulevaisuuden näen valoisana. Puunostajia on ollut tarjolla jokaisessa kohteessani useampia ja uskon näin olevan myös jatkossakin. Tuoko ilmaston lämpiäminen jatkossa enemmän tuholaisia tai myrskyjä vai nopeutuuko puunkasvu, sen aika näyttää. Mhy Kymenlaakso 10 Taimituotanto Suomessa Metsäpuiden taimituotanto Suomessa on jo pitkään vakiintunut noin 160 miljoonan taimen tasolle. Vielä 1980-luvulla metsänviljelymäärät olivat lähes sata miljoonaa tainta suurempia, mutta muuttuneet ja monipuolistuneet metsien käsittelytavat ovat pienentäneet viljelymääriä. Suurin osa tuotettavista taimista on erikokoisia kuusen ja männyn taimia. Taimi-Tapio Oy on yksi valtakunnallisista taimituottajista, jonka vuosituotanto on noin 25-30 miljoona tainta. Yhtiöllä on kolme taimitarhaa, jotka sijaitsevat Alastarolla, Heinolassa ja Imatralla. Suurin tarhoista sijaitsee Heinolan Vierumäellä. Tämän tarhan tuotanto on 15 miljoonaa tainta vuodessa ja se on yksi Suomen suurimmista taimitarhoista. Valta-osa taimista on erikokoisia kuusen paakkutaimia. Taimet kasvatetaan tilausten mukaan Nykyaikainen taimituotanto perustuu etukäteen tehtäviin tuotantosopimuksiin. Vain pieni murto-osa taimista myydään suoraan tarhoilta ilman etukäteistilausta. Valtaosan taimista välittävät sopimuksen tehneet metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt ja metsäpalveluyrittäjät. Jotta välittäjät osaavat varautua oikeisiin taimitarpeisiin, on luonnollisesti tärkeää, että metsänomistajat tekevät taimitilauksensa ajoissa. Näin varmistetaan metsänviljelyketjun toimivuus, tuotetaan oikea ja todellista tarvetta vastaava määrä tarvittavia puu- ja taimilajeja. Taimien kasvatus alkaa jo maaliskuussa Taimituotanto tarhoilla aloitetaan jo maaliskuun alussa, jolloin ensimmäiset kylvöt tehdään lämmitettäviin kasvihuoneisiin. Taimitarhoilla käytetään siemenviljelyksiltä saatavaa siemenainesta, jonka itävyys on lähes sata prosenttia. Näin varmistetaan taimien tasalaatuisuus ja saadaan kaikki metsänjalostuksen hyödyt siirrettyä uuteen puusukupolveen ja metsänomistajien eduksi. Laadulliset ja kasvunopeuteen liittyvät hyödyt ovat parhaimmillaan useita kymmeniä prosentteja paremmat kuin jalostamattomilla alkuperillä. Alkukasvatus taimilla jatkuu kasvihuoneissa 2-3 kuukautta, jonka jälkeen taimet siirretään ulos karaisukentille. Siellä kasvatusta jatketaan tai- men kasvatusiästä riippuen joko syksyyn 1-vuotisilla taimilla tai vielä seuraavan kesän ajan 2-vuotisilla taimilla. Suurin osa taimista pakataan lokajoulukuun aikana pakkasvarastoihin. Näissä varastoissa lämpötila pidetään tarkasti säädeltynä muutamassa pakkasasteessa ja näin varmistetaan taimien hyvä säilyvyys seuraavan kevään istutuskaudelle. Pakkasvarastoidut taimet on istutettava juhannukseen mennessä, jotta ne saavuttavat riittävän lämpösumman talveentuakseen seuraavana syksynä ajoissa. Kuvat Sanna Vornanen Tänä päivänä kaikki metsänviljelyssä käytettävät taimet ovat paakkutaimia. Tukkimiehentäi - havupuiden taimituholainen Tukkimiehentäi on runsaan senttimetrin mittainen tumma pitkäkärsäinen kuoriainen. Täi on nuorten taimikoiden tuholaisista pahimpia, koska se tuhoaa havupuiden taimia istutusta seuraavien kolmen vuoden aikana. Tukkimiehentäi nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja, jolloin rikkoutunut kuori heikentää veden ja ravinteiden virtausta. Jos syönti ulottuu taimen ympäri, se kuolee. Tukkimiehentäit voivat vioittaa jopa 80 % kuusen- tai männyntaimista, ellei taimia ole käsitelty torjunta-aineella. Hakkuun jälkeisenä keväänä tai kesänä havupuuntaimet ovat alttiimpia tukkimiehentäin syönnille, sillä havupuukantojen tuore pihkantuoksu houkuttelee täit paikalle ravinnon syöntiin ja lisääntymään. Kevät on kiireisintä kylvöaikaa taimitarhoilla. Kylvö suoritetaan koneellisesti liukuhihnatyönä. Torjunta-ainekäsittely tukkimiehentäitä vastaan tehdään taimitarhalla. Torjunta-aine levitetään ruiskulla taimen rungolle. Luonnon olosuhteet, esim. vesisade, lumi ja pakkanen liuottavat torjunta-ainetta ja heikentävät näin sen antamaa suojaa tukkimiehentäitä vastaan. Torjunta-aineen levityksen jälkeen taimen rungolle ruiskutetaan vielä TukkiTapio -suoja, joka kuivuttuaan estää torjunta-aineen liukenemisen luonnonolosuhteiden vaikutuksesta ja varmistaa näin tehoaineiden pysymisen taimen rungolla. Suojaus ei vahingoita taimea tai estä sen tervettä ja tehokasta kasvua. Uusi menetelmä antaa pitkävaikutteisemman, noin 4-5 vuoden, torjuntasuojan tukkimiehentäitä vastaan. Se on myös ympäristöystävällinen, sillä tehoaineet eivät pääse kulkeutumaan rungolta maaperään tai vesistöön. Toiminta kasvihuoneissa on automatisoitu kastelujärjestelmää myöten. Matti Katajisto markkinointipäällikkö Taimi-Tapio Oy Pienet sirkkataimet ennen koulintaa isompiin potteihin. Mhy Kymenlaakso 11 Uudistamisen filosofia Uudistamisen onnistuminen on monen tekijän summa. Uuden puusukupolven alkutaipalella on paljon matkaa hankaloittavia tekijöitä, eikä tulos ole välttämättä aina toivotunlainen. Maanomistajan oma-aloitteisuus on suuri apu pienen taimen taistelussa isoksi puuksi. Myös kustannukset mietityttävät. Maanomistaja-metsänuudistaja Risto Uotila ja metsäasiantuntija Markku Saarekas jalkautuivat uudistamisalalle pohtimaan uudistamisen filosofiaa. - Mikään ei ole sen mukavampaa metsätyötä kuin istuttaminen. Sitä tekee mielellään, toteaa Risto Uotila ja katselee tulevaa istutusalaa ajouran varrelta. Kevättalvella 2014 korjatulta kahden hehtaarin alalta on kerätty hakkuutähteet pois ja aukko on muokattu viime syksynä. – Mättäitä on tarpeeksi. On valinnanvaraa mihin taimen pistää. Kuivatuksesta on myös hyvin huolehdittu, koska ojia on kaivettu muutama lisää, Markku Saarekas toteaa kierreltyään uudistusalaa. Muokkaus luo perustan taimen kasvulle Monesti uudistamisen kustannukset kuitenkin kauhistuttavat uutta maanomistajaa. Voiko maanmuokkauksesta sitten tinkiä? – Ei voi, Uotila toteaa ykskantaan. Saarekas myötäilee: - Näinkin rehevällä alalla maanmuokkaus on ehdoton, sillä heinää ja vatukkoa tulee pyytämättä. Voisiko muokkausmäärästä sitten tinkiä? – Käytännössä mättäiden määrä ei ole suoraan suhteessa muokkauksen kustannuksiin, sillä kone joutuu kuitenkin kulkemaan aukon läpi nurkasta nurkkaan. 30 %:n vähennys mättäiden määrässä ei vähennä samassa suhteessa kustannusta, Saarekas laskeskelee. - Kokemus on myös osoittanut, että muokkaus ja ojien kaivu piristävät taimien kasvua, Uotila selventää. Ja harvoin kaikki istutetut taimet selviävät kasvukykyisiksi yksilöiksi asti kaikista auttavista toimenpiteistä huolimatta. – Täytyy olla kasvureserviä, jotta muutaman taimen on vara vaikka kuollakin. Silti meille jää täysitiheä taimikko, tuumaa Saarekas. Oikea taimi oikeaan paikkaan Muokkaus on siis ehdoton onnistuneen uudistamisen kannalta. Ilman muokkausta heinä ja muu kasvusto valtaavat tuoreen taimen ja tukkimiehentäikin kiittää kuntan vieressä olevasta herkkupalasta. Entä taimivalinta? – Joihinkin kohteisiin olisin ehkä ottanut näin jälkeenpäin ajateltuna isompia taimia, Uotila pohtii. Suurempi taimikoko lisää kuitenkin aina kustannuksia. Pääsääntöisesti maanomistajan uudistusaloille on tullut kuusen 2-vuotiasta keskipaakkua. Mäntyä on istutettu kuivemmille mäkiosuuksille. – Pääasia, että taimet ovat elinvoimaisia ja juuret hyvässä kunnossa istuttaessa. Taimia on laitettu se määrä, mitä metsänhoitosuositukset neuvovat. Aina sinne sekaan tulee vikaisia yksilöitä, joita taimikonhoidossa voi valita pois. Metsänomistaja Risto Uotila ja metsäasiantuntija Markku Saarekas ovat yhtä mieltä siitä, että rehevällä maalla ei voi tinkiä muokkauksesta ja istuttamisesta. Onko luontaisesta uudistamisesta kannattavaksi vaihtoehdoksi? Tuoreen muokkausalan vieressä on vuonna 2013 männyn kylvöllä uudistettu kohde, jossa tarkemman tutkimuksen jälkeen löytyy myös luontaista taimiainesta. – Mikähän on näiden kuusentaimien kohtalo, kasvaako näistä koskaan kunnon tukkipuuta, filosofoi Saarekas. –Meille kouluaikana on opetettu käsite vaihtuva taimiaines. Se tarkoittaa niitä alle 10 cm:n mittaisia taimia, joita syntyy ja kuolee vuosittain. Harva kasvaa isommaksi taimeksi, Saarekas selventää. Näillä kuusentaimilla selviämismahdollisuus on huomattavasti suurempi, sillä maanomistaja on ollut aktiivinen heinäyksessä. Kaksi vuotta sitten uudistettu ala on jo käyty läpi trimmerillä, siitä todisteena repaleiset koivuvitsan kannot. Ilman tätä käsittelyä pienet sirkkataimet olisivat tukalassa tilanteessa. Onko Uotila harkinnut luontaista uudistamista? – Luontainen uudistaminen on niin epävarmaa touhua. Luontaisen uudistamisen onnistumiseen vaikuttaa jopa päivien tuulisuus. Jos oikein kova kevättuuli sattuu männyn siemennyspäiville, niin siemenet ovat jossain ihan muualla kuin aukolla. Istuttamalla saat varmemmin taimikon, otat mieluummin kustannuksia kuin riskin, Uotila pohtii. maan heinältä karkuun. Omatoiminen maanomistaja voittaa aina. Saarekas näkee työssään paljon uudistamisaloja, joissa parivuotiaat taimet ovat uhkaavasti jäämässä heinän ja vadelman alle. Jokaisen uudistetun alan kohdalla on kuitenkin mietittävä, mihin aikaan taimikkoon on kannattava mennä perkaamaan, jotta taimet saisivat parhaan mahdollisen hyödyn. – Minä menen heinäämään heti, kun taimet sitä tarvitsevat, Uotila varmentaa. Ja kun heinän määrää pari vuotta sitten uudistetulla alalla katsoo, sen ymmärtää. Uudistamistavoista on hyvä keskustella Kuukausittain Saarekas pohtii millä tavalla uudistaminen olisi kannattavinta. Iltapäivän uudistamispohdiskelun lopputuloksena voi sanoa, että muokkaukses- ta ja taimista ei voi tinkiä kuivaa kangasta rehevämmillä maaperillä. Mitä rehevämmällä pohjalla liikutaan, sitä enemmän uudistamisen varmistaminen vaatii työintoa ja –tunteja metsänomistajalta. – Uudistamistavoista täytyy voida keskustella ja valita itseään miellyttävä vaihtoehto tinkimättä hyvästä metsänhoidosta. Mikä sitten motivoi metsänomistajia? – Vaikka tämä taimikko ei tuota enää itselle koskaan euroja, tuottaa se kuitenkin liikuntaa ja mielekästä harrastusta. Sitä motivaattoria ei saa väheksyä, Uotila täsmentää. Täytyy kuitenkin muistaa myös, että metsän arvo on kiinni tehdyssä työssä. – Jos joskus maanomistaja haluaa myydä palstansa, on tilan hinta aivan eri, kun alalla on hoidettu täysitiheä taimikko kuin puskainen pihlajikko, Saarekas muistuttaa. Teksti ja kuvat Sanna Vornanen Omatoiminen metsänomistaja voittaa Kesällä on työn takana löytää istutustaimet miehenmittaisesta heinikosta. Taimi kiittää aktiivista heinääjää. – Muutama vuosi sitten istuttamani ala oli niin heinäinen, että ilman istutusta siellä ei olisi kasvanut mikään. Ja uudistamisen jälkeenkin kävin heinäämässä vuosittain, yhteensä neljä kertaa, Uotila kertoo. Siinä on työtä kerrakseen, taimien onneksi metsänomistaja on omatoiminen. Nyt taimet ovat päässeet kasva- Luontainen uudistaminen sopii karuille kasvumaille. Kuusi on vallannut kylvömännikön, mutta tulevaisuudessa mänty voittaa kasvussa kuivassa rinteessä. Mhy Kymenlaakso 12 Kymenlaakso on täyde Tarjoamme jäsenillemme kokonaisvaltaiset puukauppa-, metsänh METSÄASIANTUNTIJAT 8 1 Metsäasiantuntija Markku Saarekas p. 0400 418 775 markku.saarekas@mhy.fi 2 Metsäasiantuntija Sanna Vornanen p. 040 768 1044 sanna.vornanen@mhy.fi 3 9 8 Metsäasiantuntija Antti Puhakka p. 040 589 3860 antti.puhakka@mhy.fi 1 6 4 Metsäasiantuntija Terhi Tuominen p. 040 718 5063 terhi.tuominen@mhy.fi 5 Metsäasiantuntija Jani Sadinsalo p. 040 773 5877 jani.sadinsalo@mhy.fi 6 Metsäasiantuntija Pekka Ahokas p. 0400 492 088 pekka.ahokas@mhy.fi 7 Sairauslomalla 21.6. asti, sijaisena toimii Antti Laari. Hänet tavoitat Pekan puhelinnumerosta. 2 7 Metsäasiantuntija Allan Rannisto p. 0400 154 947 allan.rannisto@mhy.fi 8 Metsäasiantuntija Joni Hinkkuri p. 0400 847 016 joni.hinkkuri@mhy.fi 9 Metsäasiantuntija Pekka Röyhy p. 0400 126 268 pekka.royhy@mhy.fi 1 4 10 Metsäasiantuntija Mila Kaasinen p. 040 734 4184 mila.kaasinen@mhy.fi 11 Metsäasiantuntija Ilpo Riihimäki p. 040 720 6164 ilpo.riihimaki@mhy.fi 12 Metsäasiantuntija Katja Vekka-Koskela p. 040 750 3388 katja.vekka-koskela@mhy.fi 13 Metsäasiantuntija Esa Viitarinne p. 0400 570 278 esa.viitarinne@mhy.fi • Elimäen toimisto Vanhamaantie 22, 47200 Elimäk • Inkeroisten toimisto Valtatie 12, 46900 Inkeroinen • Jaalan toimisto Jaalantie 97, 47710 Jaala Mhy Kymenlaakso 13 en palvelun metsätalo hoito-, metsänparannus- ja metsäomaisuuden hallintapalvelut HALLINTO 13 Toiminnanjohtaja Jari Ursin p. 0400 354 989 jari.ursin@mhy.fi 12 10 Toimistopäällikkö Eija Auvinen p. 040 729 0733 eija.auvinen@mhy.fi Toimistosihteeri Taina Laakso p. 040 809 3828 taina.laakso@mhy.fi METSÄOMAISUUDEN HALLINTAPALVELUT Metsätilojen kiinteistönvälitys, sukupolvenvaihdokset ja metsäverotus 11 LKV, julkinen kaupanvahvistaja, Jari Ursin p. 0400 354 989 jari.ursin@mhy.fi 3 LKV, julkinen kaupanvahvistaja, Marjo Sipola p. 040 571 7871 marjo.sipola@mhy.fi LKV, Metsäasiantuntija Esa Viitarinne p. 0400 570 278 esa.viitarinne@mhy.fi TYÖMAIDEN TOTEUTUS 5 Kenttäpäällikkö Marjo Sipola p. 040 571 7871 marjo.sipola@mhy.fi Korjuuesimies Korjuuesimies Pekka Kaasinen Jarno Rajajärvi p. 0400 338 459 p. 0400 754 941 pekka.kaasinen@mhy.fi jarmo.rajajarvi@mhy.fi Korjuuesimies Anna Viiala p. 0400 966 862 anna.viiala@mhy.fi METSÄSUUNNITTELU ki • Kausalan toimisto Kauppakatu 16, 47400 Kausala • Valkealan toimisto Kustaa III-tie 9, 45370 Valkeala Metsäsuunnittelija Arto Karjalainen p. 0400 482 166 arto.karjalainen@mhy.fi Metsäsuunnittelija Antti Laari p. 044 782 6087 antti.laari@mhy.fi Metsänhoitoesimies Tuomo Raukola p. 0400 946 053 tuomo.raukola@mhy.fi Mhy Kymenlaakso 14 Metsäautotiet luovat perustan toimivalle metsänhoidolle Peruskarttaan tieksi merkitty kulkuväylä osoittautuukin todellisuudessa vain katkoviivan ansaitsemaksi traktoriuraksi. Peräkuvioille pääsy vaatii kilometrin patikoinnin ennen kuin kohde häämöttää edessä. Hyvä metsäautotie säästää hikeä ja parantaa metsän käyttöarvoa. Suomessa on noin 125 000 kilometriä metsäautoteitä. Näistä kolmanneksen on arvioitu olevan liian huonokuntoisia puunkuljetuksia varten. Perusparannuksen tarpeessa on siis noin 38 000 kilometriä. Puutavara-autojen kasvaneet kokonaispainot aiheuttavat entisestään rasitusta olemassa olevalle metsäautotieverkostolle. Kestävän metsätalouden rahoi- ”Helppoa tientekoahan tämä on metsänomistajan kannalta, kun kaikki paperityöt tehdään maanomistajan puolesta.” tuslaki on asettanut metsäautotiestön enimmäistiheydeksi 1,5km/km², jolloin keskimääräiseksi etäisyydeksi lähimmästä metsäautotiestä tulee Etelä-Suomessa 200 - 300 metriä. Kemeratukea on haettu Kymenlaaksossa 2010-luvulla xx kilometrille uutta tietä ja xx kilometrille perusparannettua tietä. (Luvut tulee Kuituselta maanantaina). Uutta tietä rakentamaan? Etelä-Suomesta löytyy harvoin sellaista metsäkuviota, jonne joutuisi taittamaan matkaa puolta kilometriä enempää. Elimäen Raussilasta sellainen kohta Marko Ukkolan tilalle rakennetaan keväällä noin kilometrin verran uutta tietä. –Kyllä kelpaa kesällä lähteä taimikonhoitotöihin, Ukkola myhäilee. kuitenkin vielä löytyi. Marko Ukkola kyllästyi pitkiin metsäkuljetusmatkoihin ja peltovarastopaikkoihin. – Olen miettinyt jo pidemmän aikaa metsäautotien rakennusta tuonne perälle, ja nyt se tuli ajankohtaiseksi, toteaa Ukkola. Uutta tietä rakennetaan noin kilometrin verran ja tien varrelle jää niin uudistuskypsää metsää, taimikonhoitokohteita kuin harvennuskuvioitakin. – Tulevaisuudessa talvileimikot muuttuvat kesäleimikoiksi ja toiveissa on parempi kuutiohinta, maanomistaja puntaroi. Apua tieprojektiin alusta loppuun Metsäautotien rakennus ja perusparannus on aina iso projekti. Siitä tuleva hyöty on kuitenkin sen arvoista. – Tien rakennus venyi, koska ei oikein tiennyt kuinka projektia lähdetään viemään eteenpäin. Onneksi sain helposti apua metsänhoitoyhdistyksestä, joka auttoi tien suunnittelussa sekä urakoitsijan löytämisessä, Ukkola kiittelee. Tie on linjattu maastoon sekä kartalle ja tehty tiesuunnitelma rumpuineen, kääntöpaikkoineen ja sorastuksineen. Tämän suunnitelman avulla on helppo kilpailuttaa tieprojekti alueen urakoitsijoiden kesken. Urakka kiinnosti, sillä tarjouksia vastaanotettiin neljä kappaletta seitsemästä lähetetystä pyynnöstä. Urakkatar- jous pyydettiin kokonaisurakkana, josta johdettiin metrihinta. – Helppoa tientekoahan tämä on metsänomistajan kannalta, kun kaikki paperityöt tehdään maanomistajan puolesta. Riitti, kun allekirjoitin sopimuksen tarjouskilpailun voittaneen urakoitsijan kanssa, Ukkola toteaa. ”Metsäautotie on metsätalouden perusinvestointeja.” Rakennus alkaa lähiviikkojen aikana, sillä tien on suunniteltu valmistuvan alkukesän aikana. – Tänä kesänä on suunniteltu taimikonhoitoa ja tie kulkee hoidettavan kuvion vieressä. Kyllä sitten kelpaa, kun tie vie perille asti, maanomistaja myhäilee. Uusi tie hyödyttää myös muita kuin metsänomistajaa. Syksyisin marjastajat haluavat päästä apajille autolla ja hirviseurakin arvostaa uutta passilinjaa. Tienkäyttöoikeuksista on oltava perillä. Jos tiehen on saatu Kemera-lain mukaista avustusta, ei tietä saa sulkea puomilla. Ilman avustuksia tehdyn tien saa sulkea puomilla. Mikäli tie koskettaa myös naapurimaanomistajaa, on suositeltavaa tehdä mahdollisesta tienkäytöstä ja siitä koituvista kustannuksista kirjallinen sopimus. Näin vältetään tulevien sukupolvien tieriidat. Tienhoito on osa metsänhoitoa Metsäautotie on metsätalouden perusinvestointeja. Kertainvestointina tienteko on iso, mutta tuottaa tulevaisuudessa euroja takaisin metsänhoitotöissä ja puukaupoissa. Tiestö vähentää suoraan korjuukustannuksia pienentämällä metsäkuljetusmatkaa, parantaa ostajien mielenkiintoa leimikkoa kohtaan ja taimilaatikoiden tuominen uudistusalalle sujuu kätevämmin autolla peräkärryn kanssa kuin kantotelineillä kävellen. Investoinnista on myös pidettävä huoli – ilman kunnossapitoa rapautuu hyväkin metsäautotie ja vaatii silloin isomman perusparannuksen. Tärkeintä on pitää ojat puhtaina kasvustosta. Puhtaat ojat ja ehjät rummut pitävät huolen, että vesi kulkeutuu oikeaan paikkaan ja tien runko kuivuu. Kosteus hidastaa tienrungon jäätymistä ja voi aiheuttaa rungossa sortumia. Tien lanauksella huolehditaan, että pinta on tasainen eikä sadevesi keräydy tien kuoppiin rapauttamaan ja lopulta puhkaisemaan tien pinnan. Investointina metsäautotie on iso, mutta maksaa kyllä itsensä takaisin niin metsänhoitotöissä kuin puukaupoissakin. Käyttökunnossa pysyäkseen metsäautotie vaatii hoitoa. Ojat on pidettävä kasvustosta puhtaana ja lanauksella urat pysyvät poissa. Teksti ja kuvat Sanna Vornanen Mhy Kymenlaakso 15 Hyvä ojitus pitää huolen puuston kasvukunnosta Kunnostusojitusalueet ovat pääasiassa suometsiä ja soistuneita kankaita. Kymenlaaksossa ojitettavat alueet ovat pienehköjä johtuen maaperästä ja maaston muodoista. Laajat yhtenäiset suoalueet ovat täällä harvinaisia. Metsissä tehtävä ojitus on kunnostusojitusta, sillä uusien alueiden ojittaminen on kiellettyä sertifioiduissa metsissä, joita lähes kaikki Suomen metsät ovat. Kunnostusojituksen yhteydessä vanhaa ojitusta voidaan kuitenkin täydentää. Suomen Metsäkeskuksen mukaan vanhoja ojia on kunnostettu Kymenlaakson alueella viimeisen kymmenen vuoden aikana 1328 kilometriä. Ojituksen tarpeellisuus Ojitusta tarvitaan maaperän vesitalouden kunnossapitoon. Jos maassa on ylimääräistä vettä, niin puu ei kasva. Tämä johtuu siitä, että maahan ei silloin mahdu happea juuriston ja välttämättömän mikrobitoiminnan tarpeisiin. Turvemaan kuivuessa mikrobitoiminta vilkastuu ja samalla turpeen maatuminen kiihtyy. Tämä näkyy vanhoilla ojitusalueilla ”korkealle jääneinä kantoina”. Turpeen maatuessa siitä vapautuu myös enemmän ravinteita puuston käyttöön. Kun mikrobitoiminta on kunnossa, ne pystyvät muuttamaan maaperässä olevaa typpeä puuston käytettävissä olevaan muotoon. Turvemailla typpeä on yleensä riittävästi. Sen sijaan kaliumista ja fosforista voi olla puutoksia, jolloin tarvitaan terveyslannoitusta puuston kasvukunnon säilymiseen. Jos ravinnetasapainossa on häiriöitä, niin pelkkä ojitus ei takaa yksin kunnollista kasvua. Kuvat Sanna Vornanen kunnollinen vesiensuojelusuunnitelma ojituksen yhteydessä. Laskeutusaltailla, lietekuopilla ja kaivukatkoilla voidaan vähentää merkittävästi alapuoliseen vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Vesiensuojelusuunnitelma onkin pakollinen kaikissa kemera-rahoitteisissa kunnostusojitushankkeissa. Metsäojitus voi lisätä myös tulvavahinkoja laajojen suoalueiden alapuolisissa vesitöissä kun sulamisvedet lähtevät nopeammin liikkeelle. Marssijärjestys ojitusprojektissa Kunnostusojitus lähtee yleensä liikkeelle metsänomistajan kiinnostuksesta saattaa alueen vesitalous kuntoon. Heti alkuvaiheessa on syytä selvittää, että vaikuttaako suunniteltu ojitus lähitiloihin. Ojitusalue pitää suunnitella sellaisena kokonaisuutena, että vedet johdetaan esteettömään laskuun. Yhtä tilaa ei kannata ojittaa suoalueen keskeltä jos muiden tilojen ojia ei kaiveta samalla kertaa. Tällä saataisiin aikaiseksi vain lisää tilaa seisovalle vedelle. Ojitussuunnitelman alkuvaiheessa tehdään maastokatselmus, jossa selvitetään ojien ja ojitettavan alueen puuston kunto sekä alueen ojituskelpoisuus. Alueen metsänhoidollinen tila pitää olla hyvä, että ojia kannattaa lähteä kunnostamaan. Ojien laskusuunnat ovat myös saattaneet muuttua kun turvekerros on kuivunut ja maanpinta sen myötä laskenut. Kun hankkeen laajuus on selvillä, tehdään varsinainen suunnitelma. Maastossa tarkistetaan perattavat ojat, lisätään mahdolliset täydennysojat, uudet rummut, laskeutusaltaiden paikat ja tarvittavat piennartasanteet. Jos hankkeelle aiotaan hakea valtion kemera-rahoitusta, niin Ojalinjat merkitään maastoon ennen hakkuita ja tarvittaessa myös hakkuun jälkeen. suunnitelma pitää hyväksyttää metsäkeskuksessa ennen töiden aloittamista. Uuden kemera-lain vaatimuksissa on, että alueella ei saa olla kasvupaikasta riippuen hakkuu- tai hoitotarpeita seuraavan 5-10 vuoden aikana. Ojitusalueella kannattaakin tehdä harvennushakkuut ojalinjahakkuiden yhteydessä. Ojituksen jälkeen alueen puuston kasvu pitää olla vähintään 1,5 m3/ha, jotta rahoitusta voidaan myöntää. Tuen taso riippuu hieman hankkeen koosta. Vähintään viiden hehtaarin hankkeille tuki on 70 % kokonaiskustannuksista kun taas pienemmille hankkeille tuki on 40 %. Uusi kemera-laki ei ole vielä voimassa, joten tukitasoon saattaa tulla vielä muutoksia. Kun ojitussuunnitelma on valmis, siitä pyydetään urakointitarjoukset yrittäjiltä ja tehdään ojitusilmoitus ELY-keskukselle. Hankkeelle haetaan rahoitusta urakointitarjousten perusteella. Kun hanke on hyväksytty, työt voidaan aloittaa. Työt alkavat puiden poistolla ojalinjoilta. Isommissa hankkeissa ojalinjojen aukaiseminen tai aukaisemattomuus on ongelma. Jostain kohtaa linjat ovat auki ja toisaalla taas eivät. Linjojen aukaiseminen kannattaisikin järjestää keskitetysti jotta ojien kaivu ei venyisi vuosien päähän. Kun kaikki hankkeen työt on toteutettu, hankkeesta tehdään toteutusilmoitus metsäkeskukselle. Viimeisenä työnä täytyy muistaa käydä tyhjentämässä laskeutusaltaat sinne kerääntyneestä lietteestä, jotta ne toimisivat myös jatkossa. Milloin ojitus kannattaa? Kunnostusojitus on kannattavaa toimintaa mutta ei kuitenkaan kaikkialla. Sellaisia kohteita ei kannata lähteä kunnostamaan mitkä eivät ole hyötyneet uudisojituksesta. Ne ovat olleet jo alun perin liian heik- koravinteisia ojitettaviksi. Tällaisten soiden kannattaa antaa palautua takaisin luonnontilaan. Kannattavuuden lähtökohtana voidaan pitää sitä, että puuston lisäkasvun tuoman tuoton pitää kattaa kaivusta syntyneet kustannukset. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että viljavimmat ja eteläisimmät kohteet ovat kannattavuudeltaan parhaita. Metlan tekemissä tutkimuksissa kunnostusojituksella saatu kasvunlisäys on vaihdellut viljavuudesta ja lähtöpuustosta riippuen 1,4 m3 ja 6,8 m3 välillä. Ilman tukia kohteiden tuottama korko siihen sijoitetulle pääomalle on vaihdellut 1,5 % ja 3,5 % välillä. Jos mukaan on laskettu tuet, niin kannattavuus on ollut 4 % ja 8,5 % välillä. Parhaimmillaan kunnostusojituksen tuottama korko on siis samalla tasolla kuin pitkäaikaisella osakesijoittamisella. Ei hullumpaa bisnestä. Jani Sadinsalo Täysikokoinen puusto saattaa pystyä pitämään maaperän vesitalouden kunnossa. Kun puusto hakataan pois, niin silloin poistuu samalla vettä haihduttava lehti- ja neulasmassa. Metsä alkaa soistua uudelleen ja uusi taimikko kärsii märkyydestä, koska sen haihdutuskyky ei riitä pitämään vesitaloutta kunnossa. Tämän takia turvemaiden ja soistuneiden kankaiden vesitaloudesta on huolehdittava uudistamisen yhteydessä ja kunnostettava samalla alueen ojat. Vesiensuojelusuunnitelmat kuntoon Ojituksen negatiiviset vaikutukset liittyvät samoihin asioihin kuin sen hyödytkin. Ojitusalueilta voi huuhtoutua ravinteita vesistöihin. Pääosa vesistöjen rehevöitymisestä aiheutuu fosforin huuhtoutumisesta alapuolisiin järviin ja lampiin. Hienojakoisilla mailla maa-aineksen huuhtoutuminen on ongelma. Haittojen ehkäisemiseksi onkin syytä tehdä Valtaosalla kunnostusojitusalueista vedenpinta on maanpinnan tasolla ennen kaivua. Ojien kunnostuksen jälkeen pinta on laskenut puoli metriä. Mhy Kymenlaakso 16 Yksityismetsätalouden liiketulos vuonna 2014 maan korkein Kaakkois-Suomi jatkaa edelleen ykkössijalla nanmaa Rannikko Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä- Ja K-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi 43,6 82,5 130,4 211,1 211,9 143,8 180,1 63,8 119,3 119,6 113,2 46,8 42,5 15,7 Yksityismetsätalouden liiketulos oli viime vuonna Kaakkois-Suomessa maan korkein. Liiketulos oli Kaakkois-Suomessa 211,9 €/hehtaarilta, kun koko maan keskiarvo oli 99,2 €/hehtaari. Myös vuosina 2011-13 Kaakkois-Suomen yksityismetsien liiketulos oli maan korkein. Yksinkertaistettuna liiketulos kertoo, kuinka paljon metsänomistaja saa vuosittain yhdeltä metsähehtaarilta keskimäärin rahaa. Metsätalouden liiketulos saadaan, kun vuotuisista bruttokantorahatuloista vähennetään metsien hoitoon käytetyt kustannukset sekä metsien hallintokulut, joita ovat mm. metsänhoitomaksut sekä matka-, puunmyynti-, koulutus- ja jäsenmaksukulut. Yksityismetsien liiketulos metsäkeskusalueittain vuonna 2014, €/hehtaari €/ha 250 200 150 100 50 m aa Ko ko La pp i Ah ve na nm aa Ra nn ik Lo ko un ai sSu Hä om m i eUu sim Ka ak aa ko isSu om i Pi rk an m aa Et E te el älä -S Ja av Ko Po hj an m aa Ke sk i -S uo m Po i hj oi s-S Po av hj o oi s-K ar ja la Po Ka hj in oi uu s-P oh ja nm aa 0 Metsien korkea hyödyntämisaste, hyvä kantohintataso sekä kohtuullisen matalat metsänhoitokustannukset ovat nostaneet viime vuosina Kaakkois-Suomen yksityismetsätalouden liiketuloksen maan korkeimmaksi. Mahdollisuudet liiketoimintatuloksen kasvattamiseen paranevat entisestään Käynnissä oleva metsäteollisuuden voimakas investointiaalto tulee muuttamaan puun kulkuvirtoja Suomessa. Huomattava osa Pohjois-Savon, Etelä-Savon pohjoisosien ja Häme-Uusimaan alueen puista, jotka aikaisemmin ovat tulleet Kaakkois-Suomen tehtaille suuntautuvat jatkossa Keski-Suomeen Metsä Groupin uudelle Äänekosken biotuotetehtaalle ja Stora Enson Varkauden uudelle kartonkikoneelle. Kun lisäksi huomioidaan, että UPM:llä on Kuusankoskella parhaillaan käynnissä sellulinjan uudistus, joka lisää raaka-ainetarvetta 800 000 kuutiota, tulee puun Elinvoima Terveys Hyvä kasvu Taimitapion taimien hyvää kasvua, terveyttä ja elinvoimaa varmistavat mm. • hyvälaatuinen siemenaines • nykyaikainen kasvatustekniikka • huolellinen ja osaava hoito Laajasta valikoimastamme löydät oikeat taimet eri istutuskohteisiin. Uutta tehoa tuhotorjuntaan antaa patentoitu TUKKI-TAPIO Taimitapion toimittamiin männyn ja kuusen taimiin on mahdollista saada pitkävaikutteinen ja ympäristöystävällinen Tukki-Tapio-käsittely tukkimiehentäin torjuntaan. Kysy lisätietoa Tukki-Tapiosta ja mahdollisuuksista sen käyttöön jo nyt. Tukki-Tapio-käsittelyn taimille saa vain Taimitapiolta. www.taimitapio.fi kysyntä nousemaan Kaakkois-Suomessa lähivuosina aivan uudelle tasolle. Metsien käyttöastetta vara kasvattaa Kaakkois-Suomen metsien suurin kestävä vuotuinen tukki- ja kuitupuun hakkuumahdollisuus on 4,6 miljoonaa kuutiota. Viimeisen viiden vuoden aikana Kaakkois-Suomessa on hakattu tukkia ja kuitua keskimäärin 4,0 miljoonaa kuutiota vuodessa, joten tukin ja kuidun kestävistä hakkuumahdollisuuksista on vuosittain jäänyt käyttämättä 0,6 miljoonaa kuutiota. lisuuksien tasolle, joka lisää kaakkois-suomalaisten metsänomistajien kantorahatuloja noin 20 miljoonalla eurolla. Liiketoimintatuloksessa se merkitsee lisäystä noin 30 euroa hehtaarille. Metsäteollisuuden kasvava puuntarve mahdollistaa myyntimäärien kasvattamisen kestävien hakkuumahdol- Pekka Vainikka elinkeinopäällikkö Suomen metsäkeskus, Kaakkoinen palvelualue Lisätulojen lähde ja luontaista lääkintää metsänomistajalle Metsästä saatava tulo mielletään yleensä jokamiehenoikeus, joten muista kysyä lupa maanpuutavarasta saataviin euroihin. Syksyisin omistajalta ellei metsä ole omaasi. Kirjallisuutta: Opas lääkinnällisten sienten maamuutama kymppi marja- ja sienikiloista ilmaan, Jaakko Halmetoja. Mividata Oy 2014. sekä satunnainen joulukuusi. Metsästä löytyy monenlaisia tulonlähteitä sekä terveyttä edistäviä tekijöitä raittiista ilmasta luontaiseen kansanlääkintään. Vähemmän tunnettu hyöty on ravintolisänä ja teenä käytetty lahottajasieni pakurikääpä. Pakurikääpä on Suomessa lehtipuilla yleisenä esiintyvä lahottajasieni. Yksivuotinen itiöemä kasvaa kuoren alle puun tai sen osan kuoltua. Sitä ennen puussa on vuosia havaittavissa mustanpuhuvia, pahkamaisia sienirihmaston aiheuttamia epämuodostumia eli pakureita. Pakuri kuivatetaan ja joko rouhitaan tai jauhetaan käyttötarkoituksen mukaan. Pakuria tiedetään käytetyn kansanlääkinnässä ainakin 1500–1600-luvuilta lähtien PohjoisEuroopassa, etenkin Venäjällä. Sota-aikana oli Suomessa kaupan kahvinkorvikkeena Paasivaara Oy:n valmistamaa Tikka-teetä, joka oli valmistettu pakuriaineksista. Pakurikääpä soveltuu hyvin teeksi, jolloin kuivattu pakuri rouhitaan ja käytetään tavallisen teepurujen tapaan tai jauhettuna tavallisten kahvinpurujen seassa. Pakurin kerääminen ei ole Mhy Kymenlaakso 17 Myrskyt ja kirjanpainajat metsäomaisuuden uhkana Valitettavasti ihmiset havahtuvat vakuuttamaan metsänsä vasta vahinkojen jälkeen. ”Kannattaa toimia ajoissa”, muistuttaa liiketoimintajohtaja Jukka Ruhberg LähiTapiola Vellamosta. Vahinko voi yllättää myös talvella, jolloin tuhoa aiheuttaa lumi ja myyrät. Pääsääntöisesti voi sanoa, että vain reilu kolmannes Suomen yksityismetsistä on vakuutettu. Edelleen vain osalla metsänomistajista on laaja vakuutusturva, joka korvaa aina sienituhoista puuvarkauksiin. ”Metsien vakuuttaminen on aina sijoitus tulevaisuuteen. Metsien vakuuttamisaste on hämmästyttävän alhainen, kun vertaa vakuutettavan metsäomaisuuden arvoa ja vakuutusmaksua. Vahingot nousevat helposti tuhansiin euroihin”, Ruhberg vertaa. Pitkäaikaisten tilastojen mukaan myrskyt ja raskas lumi aiheuttavat eniten vahinkoja metsissämme vuosittain. Suositeltavaa on siis vakuuttaa metsä aina vähintään palon, myrskyn ja lumivahingon varalta. Metsä on sijoitus, josta kannattaa pitää huolta Metsävakuutuksen tarpeellisuus on helppo perustella niin omaisuuden arvon kuin vahinkojen aiheuttamien menetystenkin suuruudella. Päätehakkuuikäisessä metsässä puuston arvo voi helposti nousta 10 000 euroon hehtaaria kohti. Vaikka metsänomistaja ei omistaisikaan päätehakkuuikäistä metsää, kannattaa Sanna Vornanen metsäomaisuus silti vakuuttaa. ”Metsä on iästä riippumatta aina omistajalleen sijoitus, josta kannattaa pitää huolta tulevaisuuden hakkuutulojen varmistamiseksi”, Ruhberg sanoo. ”Myös taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin sattuneet vahingot korvataan oikeudenmukaisesti todellisten menetysten perusteella ja tulevaisuuden hakkuutulomenetykset huomioiden. Kaikki muut kuin myrskyvahingot korvataan aina täysimääräisesti ilman enimmäiskorvausrajoja. Arvokasta metsäomaisuutta ei siis kannata jättää oman onnensa nojaan luonnonvoimien armoille ilman vakuutusturvaa.” Viime vuosina myrskyjen aiheuttama loppulasku on armotonta luettavaa. Parin vuoden takaisista Hannu- ja Tapani – myrskyistä pelkästään LähiTapiola maksoi yli 32 miljoonaa euroa. Ainaismetsävakuutus ei riitä Tuhoisat myrskyt ovat paljastaneet, että vanhantyyppiset ainaismetsävakuutukset eivät tuo turvaa metsäomaisuudelle. Ainaismetsävakuutuksessa korvaus lasketaan niin sanotusti alivakuutussuhteessa. Korvaus lasketaan vertaamalla vakuutuskirjaan merkittyä vakuutusmäärää puuston nykyiseen arvoon. Näin ollen myös korvaukset jäävät olemattomiksi todelliseen vahinkoon verrattuna. ”Jos metsä on vakuutettu vuosikymmeniä sitten, puuston arvo on tähän päivään mennessä noussut huomattavasti. Ai- naismetsävakuutuksen turva on täysin riittämätön”, Ruhberg muistuttaa. Ammattilainen auttaa, jos vahinko tapahtuu Myrskyjen seuraukset panivat metsänomistajat kovalle koetukselle. Tuskaa tuotti luonnollisesti oman metsäomaisuuden tuhon näkeminen, mutta samalla piti jaksaa aloittaa tuhojen selvittely ja jälkihoito. Ammattilaisen apu on vahinkotilanteessa todella tärkeää. LähiTapiolan muistilista metsänomistajalle massiivisten tuhojen jälkeen alkaa siitä, että heti vahingon jälkeen kannattaa keskittyä puunkorjuuseen ja uudistamisen valmisteluun metsäammattilaisen kanssa. Puun- korjuussa kannattaa välttää tarpeetonta riskinottoa. Myrskytuhojen korjaaminen miestyönä on vaarallista. Siksi hakkuut kannattaa teettää konetyönä. tästä määrästä on kuitenkin vain noin joka kolmas metsähehtaari. Varsinkin kaupunkilaismetsänomistajat ovat olleet varsin passiivisia metsävakuuttajia. Metsänhoitoyhdistys tai muu metsäammattilainen tekee vahinkoarvion, kun pahimmat korjuukiireet hellittävät. Vahinkoarvion ehtii tehdä hyvin hakkuun jälkeenkin. Vahinkoilmoitusta voi tarvittaessa täydentää myöhemmin – myös korvauspäätöksen jälkeen. • Metsän voi vakuuttaa palon, myrskyn, lumen, hyönteisten, tulvan, sienitautien, eläintuhojen, ilkivallan ja anastuksen varalle. Fakta: • Suomen metsämaan pintaalasta 62 prosenttia eli noin 12,5 miljoonaa hehtaaria on yksityisomistuksessa. Vakuutettuna • Vakuutusturvan ulkopuolelle jäävät hirvien ja tyvilahon aiheuttamat vahingot. Hirvivahingoille voi hakea korvauksia valtion varoista metsäkeskukselta. Sami Viljanen kehittämispäällikkö, maatila- ja metsävakuutukset Tuote- ja palvelukehitys LähiTapiola-ryhmä Kirjanpainajauhka ei ole poistunut Lämmin, kuiva kesä saattaa laukaista tuhoepidemian uudelleen käyntiin Kaakkois-Suomi oli vuosina 2011-13 maan pahinta kirjanpainajatuhoaluetta. Vuonna 2013 Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen alueella jouduttiin hakkaamaan 740 hehtaaria kirjanpainajien tuhon kohteeksi joutuneita järeitä kuusikoita. Tuhohakkuiden puustomäärä oli noin 180 000 kuutiota. Huomattava osa hakatusta puusta oli ehtinyt pilaantumaan jo niin pahoin, että se hinnoiteltiin joko kuitu- tai energiapuuna. Viime vuoden kylmä ja märkä kesä hillitsi kirjanpainajien lisääntymistä ja tuhomäärät laskivat edellisvuosia pienemmiksi. Mhy Etelä-Karjalan alueella kirjanpainajatuhokuusikoita hakattiin 220 hehtaarin alalla. Tuhouhka edelleen olemassa Vaikka viime vuonna säästyttiinkin pahemmilta kirjanpainajatuhoilta, ei tuhouhka ole poistunut. Talvehtinut kirjanpainajakanta on edelleen normaalia suurempi. Jos tuleva kesä on kuiva ja lämmin sääjakso kestää pitkään, ehtivät kirjanpainajat lisääntymään kahdesti kesän kuluessa, mikä laukaisee tuhoepidemian jälleen liikkeelle. on aikaisempina vuosina esiintynyt, kannattaa jo heti toukokuun lopulta lähtein käydä säännöllisesti tarkkailemassa omia kuusikoitaan. Mikäli merkkejä kirjanpainajien iskeytymisestä alkaa esiintyä, on alueella tehtävä pikainen hakkuu, jos haluaa saada arvokkaan tukkipuun myytyä tukin hinnalla. Torju tuhoja ennakolta Kirjanpainajatuhot kohdistuvat pahiten vanhoihin, yli 85-90 vuoden ikäisiin kuusikoihin. Ainut tuhojen ennakkotorjuntaan varmasti tepsivä lääke on hakata ajoissa vanhat, yli-ikäiset kuusikot pois, ennen kuin ne joutuvat tuhon kohteiksi. Mikäli vanhojen kuusikkojesi lähistöllä on alueita, joilla tuhoja Pekka Vainikka elinkeinopäällikkö Suomen metsäkeskus, Kaakkoinen palvelualue Tästä kuusikosta ei paljon kuusitukkia myydä. Kuva otettu kolme-neljä kuukautta kirjanpainajien iskeytymisen jälkeen. Mhy Kymenlaakso 18 Kymenlaakson KYLÄT TUTUIKSI Aktiivinen kylä – matkalla Repovedelle Kuvat Sanna Vornanen Joku saattoi hieraista vuosi sitten silmiään, ennen kuin oivalsi asian oikean laidan – Kouvolan Anttila suljetaan! Kyseessä olikin tavaratalo eikä yksi vanhan Valkealan elinvoimaisimmista kylistä. Kylän vahvuudet näkyvät heti kyläsuunnitelman alkukappaleissa; alle 19-vuotiaiden määrä on suurempi kuin vanhusväestön ja työikäisten luku on kaikista kolmesta korkein. Elinvoimaisuutta sekin, että kylään nousee uusia taloa ainakin yksi kesässä. Anttila on sekä pinta-alaltaan että asukasmäärältään, 325, vanhan Valkealan suurimpia kyliä. Vanhoja kantataloja on kymmenen. Isäntiä oli jo 1500-luvulla lähes kaksikymmentä. Kylännimi, Anttila, ilmestyy asiakirjoihin vasta 1560-luvulla. Kylässä on ilmeisesti ollut Anttila-niminen talo, joka on saanut nimensä ensimmäisestä isännästään Antista. Anttilan alkuperäinen nimi oli Metsännenä, Medhsenenä, näin nimen historiaa selvittää kylän kotisivuilla, anttila.suntuubi.com, Markku Kansikas. Työpaikat lähellä - Kylän elinkeinorakenne on vuosien saatossa muuttunut. Aikanaan kylässä on paljon maitotiloja, mutta nyt niitä taitaa olla enää puolisen tusinaa, sanoo Arto Seppälä ja jatkaa, että eläinluvussa pudotusta on vähemmän, sillä tilat ovat entistä suurempia. Tilat on pääasiassa viljatiloja, joilla on joku sivuelinkeino tai jolta käydään vieraalla työssä. - Valkealan kirkonkylälle on matkaa kuusitoista kilometriä ja Kouvolaan 25. Merkittävä työllistäjä on myös Vekarajärven varuskunta. Anttilan kylän vahvuuksia ovat hyvät liikenneyhteydet ja kohtuullinen työpaikkatarjonta lähituntumassa. Julkiset ja muut palvelut ovat kylältä karanneet, mutta yritystoiminta on vilkasta ja Repoveden kansallispuiston läheisyys on tuonut uusia ansiomahdollisuuksia muun muassa matkailussa. Oman kylän yrityksistä Siekkelin Puutyö on toimittanut muun muassa Japaniin yli sata hirsimökkiä. Puutyön naapurina on Siekkelin saha. Matkailijoita palvelevat Aholan Vierastalo ja entinen kyläkoulu Pehtoori, kylästä löytyy parturikampaamo, ravitalli ja ratsastuskoulu. Palveluvarustukseen kuuluvat myös ohjelmapalvelu ja tanssiorkesteri. - Aivan oma lukunsa on Anttilan maine hevoskylänä. Harvalla kylällä on oma ravirata, Anttilassa sellainen on ja yksi kesän kohokohtia ovat vuotuiset ravit. Rantatoimikunta kylätoimikunnaksi Kylätoiminnalla on Anttilassa syvät juuret, vaikka vuonna 1973 kylän toimijoiden yhteistä hanketta ei sillä nimellä kutsut- tu. Maamiesseurassa oli syntynyt ajatus rantasaunan rakentamisesta Vuohijärvelle. Lähtökohtana hankkeelle oli, että siitä tulee kylän kaikkien seurojen yhteinen. Rantapalsta saatiin vuokrattu Kymi Oy:ltä ja samalla päätettiin siirtää vanha nuorisoseurantalo Soihtula rantatontille. Maamiesseuran alaisuuteen perustettiin rantatoimikunta, joka 1980 muuttui Anttilan kylätoimikunnaksi. Tätä ennen 70-vuotias nuorisoseurantalo oli saatu valmiiksi uudella sijaintipaikallaan ja sille oli annettu uusi nimi, Jukola. Virallinen rekisteröity kyläyhdistys syntyi, kun Anttilaan puuhattiin 90-luvun puolivälissä kauppakeskus Kylätaskua. Kauppiaskioski toimi useita vuosia, mutta ajatuksena ollut kaupan rakentaminen ei koskaan toteutunut. Jukolan rantamaja Muukonlahdessa Vuohijärven rannalla on kylän yhdistysten omistama. Jukolan toiminnasta, kehittämisestä, taloudesta sekä tilojen vuokrauksesta vastaa rantajaosta kyläyhdistyksen alaisuudessa. Koulusta suunniteltiin Repoveden infopistettä Kylälle oman koulun loppuminen on vakava asia. Anttilan koulu ennätti täyttää 90 vuotta vuonna 2003, kun se saman vuoden elokuussa lopetti toimintansa 393 henkilön vetoomuksesta huolimatta. Koulurakennukselle lähdettiin miettimään käyttöä ja sinne ryhdyttiin puuhamaan maatilatoria ja Repoveden kansallispuiston infopistettä. Ajatukset jouduttiin hautamaan, kun selvisi, että Jukolan rantamajan tontin vuokrasopimus umpeutuu ja UPM ilmoitti, että ei jatka vuokrasopimusta. Kyläyhdistys päätti ostaa tontin ja seurojen yhteisellä ponnistuksella kauppasumma saatiin kokoon, muun muassa seuratalo Soihtulan tontti myytiin. Entinen kyläkoulu siirtyi yk- sityiseen omistukseen. Koulu on yksityisten ja yritysten vuokrakäytössä. Sivurakennuksessa toimii kesäkahvila Pehtoori, joka palvelee myös kansallispuistoon matkaavia. Metsällä on merkitystä - Metsällä on kylälle iso merkitys. Puun myynti on varmaan neljännes tilojen tulovirrasta, arvioi Arto Seppälä. Seppälä on maa- ja metsätilallinen, mutta myös metsäkoneurakoitsija. Anttila on metsäasiantuntija Katja Vekka-Koskelan aluetta ja hänen mielestään kylällä on aktiivisia metsänomistajia – toimintaa metsissä on kaiken aikaa. Kymenlaakson mittakaavan mukaan kylän metsät ovat keskikokoa suurempia, mutta suuria metsätiloja on vähän. Kylässä on hyvin kasvavat metsämaat ja kuusikkojen lisäksi löytyy myös mäntykankaita. Arto Seppälä ei monen muun kanssa ole vielä vakuuttunut ison Kouvolan syntymisen tuomista eduista. Vanhassa kotikunnassa kaikki toimi sujuvammin ja palvelut karkaavat vuosi vuodelta kauemmaksi kylästä. Mhy Kymenlaakso 19 Kymenlaakson Ennen siltayhteyttä Munapirtti oli lukottomien ovien saari KYLÄT TUTUIKSI Munapirtti, Mogenpört, on Pyhtään suurin ja koko maan 22. suurin saari. Saaren pinta-ala on 2280 hehtaaria ja pituutta sillä on 8,5 kilometriä. Kiinteistörekisteriin on merkitty kolme kylää, mutta käytännössä kyliä on neljä. Munapirtin kylän läntinen osa on Tuuski ja väliin jäävät pienemmät Malmin ja Hinkapyölin kylät. - Munapirtti on metsävaltainen saari, pellot ovat olleet pieniä ja niistäkin suuri osa on nyt metsitetty, kertoo Karl, Kalle, Backman, kolmannen polven saarelainen. Saaren erottavat mantereesta kaksi kapeaa salmea; Keihässalmi ja Kirksalmi. Munapirtin ja mantereen väliin jää Purolanlahti ja Santaniemenselkä. Munapirtti on alkujaan ollut täysin ruotsinkielinen osa Pyhtäätä, ainoa koulukin oli ruotsinkielinen. Tänä päivänä kielisuhde on jokseenkin 50/50. Saareen kuljettiin veneillä aina 1960 –luvun alkuun saakka, jolloin Keihässalmeen saatiin lossi. Silta saatiin vuonna 1969, jolloin Pernajan Kosken kylään 1930 rakennettu teräsristikkosilta siirrettiin salmeen. - Saaresta ajettiin paljon puutavaraa mantereelle ja ristikkosilta oli ongelmallinen, kun tukkirekat pyrkivät juuttumaan siltaan. Ristikkosilta sai väistyä käytöstä 1996, jolloin paikalle rakennettiin nykyinen 101 metrin mittainen silta. Keihässalmen vanha silta on edelleen käytössä Helsingin Vanhakau- Sanna Vornanen Keihässalmeen saatiin ensin lossi ja sitten silta. Pernajasta paikalle siirretty ristikkosilta palveli liikennettä lähes kolmekymmentä vuotta, kunnes uusi, satametrinen, silta rakennettiin. pungissa, jonne se siirrettiin. Paluumuuttajat ovat entisiä saarelaisia - Saaressa oli parhaimmillaan 480 vakituista asukasta, muistaa Kalle Backman ja jatkaa, että nyt väkeä on 170. Sotien jälkeen asukasluku kasvoi, kun Stockforsin maista lohkottiin kalastustiloja Suursaaresta tulleille evakoille. Kallen mukaan uudet muuttajat ovat pääasiassa eläkepäiviään viettäviä entisiä saarelaisia. Saari ei nuorta polvea houkuta, sillä työmahdollisuudet Kotkassa ja Loviisassa ovat kaventuneet ja matkaa kertyy kumpaiseenkin yli 35 kilometriä. - Kun työtä oli tarjolla, niin matka ei ollut este. Munapirtistä käytiin polkupyörällä töissä Kotkassa saakka. Saaren oma elinkeinorakenne on vuosien kuluessa muuttunut. Aikanaan elanto tuli merestä, kunnes Kymijoen valjastaminen vei vesiltä vaelluskalat. Tilannetta on koetettu myöhemmin korjata istutuksilla. - Ammattikalastajia oli parhaimmillaan sata, nyt enää kaksi, sanoo Kalle. Mereltä tuli leipää muutenkin kuin kalastamalla, sillä merimiesten ammattikunta oli Munapirtin saarella huomattava. Teollista toimintaa on ollut vähän, Långvikin höyrysaha toimi Tuuskissa vuosina 18951904. Kesäasukkaat kansoittavat saaren Kesällä väestä ei Munapirtissä ole puutetta, sillä saarella on 400 kesämökkiä ja juhannuksen aikaan väkiluku nousee yli parin tuhannen. Palvelut ovat kuitenkin kai- konneet. Viimeinen kauppa sulki ovensa 1960-luvulla ja kylän kansakoulu kymmenen vuotta myöhemmin. Merihotelli Mäntyniemi on sesonkien ulkopuolella avoinna viikonloppuisin ja lisäksi on muutamia ympärivuotisia vuokramökkiyrittäjiä. - Matkailun asema saarella on ajankohtainen asia, sillä Verssonkankaan osayleiskaavan muutos on juuri ollut julkisesti nähtävillä, kertoo Kalle Backman. Luontomatkailukohteen ja loma-asuntoalueen toteuttaminen jakaa mielipiteitä, saarelaiset haluaisivat ennemminkin säilyttää kunnan omistaman runsaan sadan hehtaarin alueen hiekkarantoineen yleisessä virkistyskäytössä. Yksi tukki puuttuu Merellinen vaikutus näkyy Munapirtin metsissä. Mäntyvoittoisten metsien puiden pituus ei yllä samaan kuin mantereella, sanotaan, että puista puuttuu yksi tukki. Maapohjat ovat kivisiä, mutta kantavia ja saaren tieverkoston on hyvä. - Edellykset kesäkohteiden korjaamiseen ovat hyvät, arvioi metsäasiantuntija Terhi Tuominen, jonka toimialueena on koko Pyhtään kunta. Kielisuhteen takia Munapirtissä on ollut kaksi metsällistä yhdistyspohjaista toimijaa. Perinteisesti saari on kuulunut Skoksreviretin vahvasti piiriin, mutta lakimuutoksen jälkeen virta näyttää kääntyvän Kymenlaakson suuntaan. Saarella on perinteisesti myös yhtiöiden maita, alunperin Stockforsin omistuksessa olleita alueita hallinnoi Tornator Oyj. Sanna Vornanen Kalle Backman on kolmannen polven saarelainen. Puu tuli tutuksi 30 vuoden aikana, jotka hän pyöritti kenttäsahaa ja höyläämöä. Höyläämön erikoistuotteeksi muodostuivat terveleppäpaneelit. Kaikkiaan Kalle laskee toimittaneensa tarvikkeet 400 saunaan. Nuorisoa vanhan Hinkabölen aitan edustalla, 1950-luku. Munapirtin kotisivuilla, mogenport.net, etsitään tietoa valokuviin, jotka ovat löytyneet kylästä. Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvun puolelta, mutta myös uudempiin kaivataan tietoa. Mhy Kymenlaakso 20 Näin metsä vastaa - kysy metsistä uudistushakkuisiin teiden varsilla. Paras puun hinta saadaan kilpailuttamalla, ostajilla on nykyisin usein kovin erilaiset tarpeet, joku haluaa ostaa mäntyä ja toinen kuusta, hintojen lisäksi tukin katkonnassa on suuria eroja. Metsää ei kannata myöskään kasvattaa yli-ikäiseksi, jolloin kasvu heikkenee, vaan uudistaa ajoissa ja vaikka sijoittaa rahat, mikäli mahdollista. Uudistaminen pitää tehdä nopeasti ja kunnolla-muutaman satasen säästö vaikkapa muokkauksessa voi hidastaa taimikon kehitystä 10 vuodella. Vähäarvoiset, luontaisesti syntyvät hieskoivuhaapataimikot taas syövät valtavasti tilan myöhempiä tuottoja. Metsäkoneita ei ole pakko itse ostaa, raivaustöihin on helppo tilata ammattimetsuri, helppoa omaa työtä on vaikkapa istutus. 1. Puun hinta on ollut varsin tasainen vuosikaudet, mutta kulut kasvavat joka vuosi. Onko mitään konsteja, jolla metsän tuottoa voi parantaa. Myyn puuta varsin säännöllisesti, yleensä tutulle ostajalle. Asun lähellä palstaani, mutta en omista metsäkoneita tai ole tehnyt siellä itse hakkuita. Iso keino tuoton kasvatta2. Tontillani kasvaa 20 oimiseksi on oikea kohdevalinta. kein komeaa mäntyä. HaluaiMetsät, joissa arvonnousu on sin puut pois-paljonko niistä hidastunut joko iän, lahon tai saa rahaa? ylitiheyden takia, ovat ensimTonttipuut ovat taloudellisessa mäisinä listalla. Mikäli ostaja mielessä varsin hankalia. Pystysaa itse valita kohteen,on näinkova ei kaupalla tonttipuita on melko Metsätiloista kysyntä. välttämättä käy-hakkuut voivat mahdoton saada kaupaksi, eli Olisiko keväällä tilamyynnin keskittyä parhaisiin puustoihin, vaihtoehdoksi jää aika? etsiä yrittäjä Metsäomaisuuden hallintapalvelut Metsätilan sukupolvenvaihdokset Metsäkiinteistöjen kauppa ja välitys Metsäomaisuuden Kauppa- ja lahjakirjojen laadinta Julkisen kaupanvahvistajan palvelut hallintapalvelut Lainhuudon hakeminen Metsätilakauppa vilkastunut. Metsätiloista on kova kysyntä. Jakosopimukset Olisiko tilamyynnin aika? Olisiko keväällä tilamyynnin aika? •Kuolinpesän Metsätilan sukupolvenvaihdokset muuttaminen verotusyhtymäksi Metsätilan sukupolvenvaihdokset Metsäomaisuuden hallintapalvelut • Metsäkiinteistöjen kauppa ja välitys Metsäkiinteistöjen kauppa ja välitys • Kauppaja lahjakirjojen laadinta Kauppaja lahjakirjojen laadinta • Julkisen kaupanvahvistajan palvelut Kysy lisää palveluistamme: Julkisen kaupanvahvistajan palvelut • Lainhuudon hakeminen Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso Lainhuudon hakeminen • Jakosopimukset • Kuolinpesän muuttaminen verotusyhtymäksi Jakosopimukset • Perunkirjoitukset ositussopimukset Kuolinpesän jamuuttaminen verotusyhtymäksi kaatamaan ja ajamaan puut ja sen jälkeen puut pitää vielä saada myydyksi ostajille. Käytännössä tonttipuiden kaato maksaa yleensä enemmän kuin puista saa rahaa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että puiden hinnasta jouKysy lisää palveluistamme: dut maksamaan veroa 30% ja Kysy lisää palveluistamme: Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso tontinomistajana et yleensä ole JariMetsänhoitoyhdistys Ursin, LKV Marjo Sipola, LKV Kymenlaakso arvonlisäverovelvollinen, jolloin julkinen kaupanvahvistaja, julkinen kaupanvahvistaja, Marjo Sipola, LKV Jari Ursin, LKV puun korjuu maksaa 24% tajulkinen kaupanvahvistaja julkinen kaupanvahvistaja, vallista metsänomistajaa enemmetsätalousinsinööri metsätalousinsinööri metsätalousinsinööri metsätalousinsinööri män. Puumäärä voi myös jääJari Ursin, LKV Marjo Sipola, LKV p. 0400 354989 040 5717871 p. 040p. 5717871 p. 0400 354989 dä niin pieneksi, ettei kaikkia julkinen kaupanvahvistaja, julkinen kaupanvahvistaja, marjo.sipola@mhy.fi jari.ursin@mhy.fi jjari.ursin@mhy.fi marjo.sipola@mhy.fipuulajeja saa kauppakelpoista metsätalousinsinööri metsätalousinsinööri erää. Tonteilla korjuuseen liittyy Esa0400 Viitarinne, LKV usein lisäkuluja tuovia työvaip. 354989 p. 040 5717871 metsätalousinsinööri heita-puiden kaatoa kiipeämällä, jjari.ursin@mhy.fi marjo.sipola@mhy.fi p. 0400 570 278 risujen keräilyä tms. Mikäli et esa.viitarinne@mhy.fi omista tontin lisäksi metsää et todennäköisesti ole myöskään metsänhoitoyhdistyksen jäsen. Se aiheuttaa sen, että meidänkin asiantuntijapalvelumme paikalla käynteineen ovat maksullisia. On olemassa yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet tonttipuihin, tosin kustannus on usein luokkaa 100 e/puu. 3. Perin isoäidiltäni 32 hehtaarin metsäpalstan. Nyt olen aikeissa alkaa tekemään palstalla metsätöitä, lähinnä polttopuuta. Palstan puusto näyttää aika tiheältä, mutta osalla aluetta kasvaa myös vanhoja kuusia. Millaisesta kohteesta minun kannattaa aloittaa? Palstan hoidon suunnittelua auttaa suuresti, jos käytössä on tilan metsistä tehty metsäsuunnitelma. Sellaisen voi tilata metsänhoitoyhdistykseltä. Nyrkkisään- tönä voidaan pitää, että omassa metsässä kannattaa tehdä etenkin raivaussaha- ja istutustöitä. Niitä isoja kuusia ei kannata itse kaataa. Usein aikaa on varsin rajallisesti käytössä, käytännössä vain muutama viikonloppu, joten ei kannata haalia itselle liikaa työtä metsän kasvun kustannuksella. Eli ensimmäinen ostos on raivaussaha. Ensin kannattaa pelastaa tuhoutumisvaarassa olevat kohteet, kuten vesakkoon tukehtumassa olevat taimikot. Tee ennakkoraivaukset, jotta koneellinen hakkuu onnistuu, teetä puukauppa metsäasiantuntijasi avustuksella, mahdollisesti kahtena eri kauppana harvennusja uudistushakkuukohteet omanaan. Sen jälkeen voit kerätä harvennusalueilta polttopuuksi latvarankoja, kun alueella on jo valmiit ajourat. Jos et ehdi kaikkia hoitotöitä tekemään ajoissa- tilaa mhy:ltä metsuri avuksi, niin metsäsi kasvu ei kärsi viivästysten takia. Lisäneuvoja ja maksuttoman metsäkäynnin saat omalta metsäasiantuntijaltasi. Polttopuiden keruu on siis sellainen lisäbonus metsänhoidolle, ei metsänhoidon päätarkoitus-niitä metsässä riittää, vaikka palstaa hoitaa kuinka aktiivisesti. 4. Perikuntamme jäsenet alkavat olla varsin iäkkäitä ja lapsemmekin asuvat toisella puolen Suomea. Onko järkevää ajatella koko metsätilamme myyntiä? Kuulostaa hyvinkin viisaalta vaihtoehdolta. Perikuntaomis- tus on kovin hankala siinä mielessä, että kaikkiin toimiin vaaditaan kaikkien osakkaiden suostumus. Toisaalta asioiden käytännön hoito kuitenkin jää vain harvojen harteille, vaikka rahat jaetaankin kaikkien kesken tasan. Metsästä ei välttämättä ole lapsillekaan kauheasti iloa, jos omistusosuus jää kovin pieneksi, eikä heillä ole kiinnostusta metsään tai aikaa sen hoitamiseen. Metsätilojen kysyntä sitä vastoin on varsin hyvä. Tilasta kannattaa ehdottomasti teettää arvio metsänhoitoyhdistyksellä, koska muutoin käypää arvoa on mahdoton määritellä. Tilakauppa käy helposti metsänhoitoyhdistysten välityspalvelun kautta, monella perinteisellä kiinteistönvälittäjällä ei ole juuri asiantuntemusta metsätilakauppoihin. Metsätilan voi myös muuttaa yhtymäksi ja samalla järjestellä osakkaiden määrä sopivaksi, käytännössä mahdollisimman vähäiseksi. Kysy mitä vain metsäistä – metsäasiantuntijaremmi auttaa! Lähetä kysymyksesi osoitteeseen terhi.tuominen@mhy.fi, niin vastaamme siihen seuraavassa lehdessä! Huomaathan, että remmi on menossa mukana myös metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson Facebooksivulla osoitteessa www. facebook.com/metsanomistajatkymenlaakso Mhy Kymenlaakso 21 “Metsänhoitajien” asuntopulaa kannattaa helpottaa! Pitkän linjan lintututkija, kotkalainen, Urpo Koponen uskoo, että lintujen pesintäolosuhteista huolehtiminen on yksi parhaita tapoja säilyttää luonnon monimuotoisuutta. Hyöty on molemminpuolista; linnut saavat pöntöistä pesäpaikkoja ja moni laji pitää kurissa metsien tuholaisia. Harrastajien ja metsänomistajien yhteistyötä tarvitaan pönttöjen ripustuksessa, toisen maalle ei pönttöjä voi luvatta laittaa, sillä jokamiehenoikeudet eivät ulotu pöntötykseen asti. - Pöllöjen pöntöt taimikoiden laidassa ovat osoittautuneet tehokkaiksi myyrätuhojen estäjiksi, sanoo Koponen. Viirupöllö tuo yössä viisi myyrää per poikanen pesään, joten pyyntitehoa riittää. Tuntemattomampi ja tutkimattomampi asia on lintujen vaikutus esimerkiksi kirjapainajatuhoihin. - Jos saa kuusitiaiset tai puukiipijät pesimään kuusikoihin niin niillä voi olla vaikutusta runkotuholaisten esiintymiseen. Urpo Koponen uskoo, että valtaosa metsänomistajista suhtautuu yhteistyöhön myönteisesti, sillä siitä on hyviä kokemuksia peltopuolelta, jossa tuulihaukkojen pesälaatikoille on löydetty hyvin paikkoja ja saatu haukkakannat kasvamaan. Ensin linnut, sitten käärmeet Kiinnostus luontoon juontaa juurensa lapsuudesta. Lintuharrastuksen ohessa mukaan tuli valokuvaus ja varmaan sitä kautta myös käärmeiden kuvaaminen. Koposen mukaan kyyn hiljainen maailma on perin kiehtova ja sille löytyy oma selkeä paikka ja tehtävä luonnossa. - Myyrien hävittäjänä kyy on pöllöön verraten tehoton, mutta tekee osansa puutarhan ja peltojen tuholaisten kurissa pitämisessä. Lintujen pesinnän avustamisesta ja pöntötyksen vaikutusten tutkimisesta tuli Koposen erityisala. Metsätalouden muuttuessa lahopuut hävisivät metsistä ja kolopesille ei enää löytynyt paikkoja. - Alkuun varmaan oikeiden paikkojen etsiminen pöntöille lähti siitä, että näin saatiin rengastettua lintuja ja rengastuksen kautta tietoja lintujen käyttäytymisestä, kertoo Urpo Koponen. Tänä päivänä rengastaminen ei ole pääasia, vaan se on lintujen pesiminen ja sitä kautta monimuotoisuuden säilyminen. Urpo Koponen on pöntöttänyt metsiä viiden kunnan alueella. Pääalueet ovat Kotka ja Pyhtää, mutta pönttöjä on myös Kouvolan, Haminan ja Loviisan alueella. - Kaikkiaan minulla on nyt 2500 pönttöä noin 50 eri lintulajille, laskee Koponen. Isoja pöllönpönttöjä on tällä hetkellä maastossa ja seurannassa 170. Parhaina vuosina niissä on 30-40 pesää, heikoimpina vain muutama on asuttu. Pidä pönttösi kunnossa! Tällä tarkoitetaan sitä, että linnunpöntön ripustaminen pi- Sanna Vornanen Urpo Koponen teki 38 vuoden työuran ala-asteen opettajana ja tietää, miten suuri merkitys esimerkillä on. Siksi hän kehottaa vanhempia ja isovanhempia askartelemaan linnun pöntön yhdessä lasten kanssa ja etsimään sille paikan pihapiirissä tai lähimetsässä. Pönttö kannattaa ripustaa puuhun punosrakenteisella muovinarulla, mielellään takaseinään poratun kanavan kautta. Rautalanka tuottaa kasvavalle puulle ennen pitkää ongelmia. Myöskään oksaan riippumaan ripustetut pöntöt eivät ole hyviä, koska heiluvat pienestäkin tuulesta. hapiiriin ei riitä, vaan se täytyy myös huoltaa. Toisaalta jo yhden linnunpöntön rakentaminen oman lapsen tai lapsenlapsen kanssa, sen vieminen metsään ja tulevien tapahtumien seuraaminen, on parasta mahdollista mielen hoitoa. - Uskotaan, että linnunpöntöt pitää puhdistaa ennen jokaista pesintäkautta, mutta se on vain puolet totuudesta, sanoo Urpo Koponen ja jatkaa, että muun muassa vesilintujen ja pöllöjen pönttöjä ei tarvitse puhdistaa. Ainoa, mitkä tulee poistaa, ovat raadot, kuoriutumattomat munat ja käyttämättömät saalisjätteet. Pöllön tai vesilinnun pöntön pohjalle tulee laittaa 10 cm tiukaksi paineltua multapurua, -esim.kasvuturvetta ja sahajauhoa. Heinä, sammal tai höyläpuru ei ole suositeltavaa. Tuulihaukan pönttöön multapurua tulee laittaa etulaudan yläreunaa saakka. Haukka tarkkailee mielellään ympäristöä näkyvillä. Pikkulintujen pönttöjen kohdalla tilanne on toinen, jokainen pesintä täyttää pönttöä ja ne on puhdistettava säännöllisesti. Varpusen, pikkuvarpusen, tervapääskyn ja tuulihaukan pönttöjä ei kuitenkaan puhdisteta koskaan. Linnut huolehtivat itse, että pönttö on sopiva pesintää varten. Jos erehtyy puhdistamaan näiden lajien pöntöt, linnut vierastavat pönttöä ja saattavat karttaa sitä pitkään. -Töyhtö- ja hömötiainen eivät pesi tyhjään pönttöön. Luonnossa ne kovartavat lahopuuhun pesäonkalon. Kun pönttö täytetään piripintaa kutteripurulla, pönttö saattaa kelvata. Tiaiset luulevat kovertavansa itse pesäkolon. Korkealle ei tarvitse kurottaa Urpo Koponen oli asiantuntijana Juha Laaksosen ”Pihan linnut ja pöntöt”-kirjassa. Mäntyniemen emäntä Jenni Haukio valitsi teoksen vuoden luontokirjaksi vuonna 2013 ja kuva on saman vuoden kirjamessuilta. Urpo Koponen pöntötti Juha Laaksosen kanssa myös valtakunnan ykköspihan, Mäntyniemen. On upeaa todeta, että pöntötys koetaan näin tärkeäksi. Pönttöjä tarvitsee ripustaa aniharvoin korkealle. Tuulihaukka pesii mielellään yli 4 metrissä, samoin tervapääsky. - Pikkulinnun pöntön ripustuskorkeudeksi riittää puolitoista metriä. Pihassa pöntöt voi ripus- taa metrin korkeammalle. Pöllön pöntöillekin riittävä korkeus on kolme metriä. Urpo Koposen mukaan lentoaukkoa ei kannata pellittää, tiukkasyinen vanerilappu pitää hyvin tikat ja oravat loitolla. - Pellityksen reuna rispaannuttaa emon siivet, joka käy pesinnän aikana pöntössä kolmisen tuhatta kertaa. Yksi hyvä vinkki pönttöjen kestävyyden kohdalla on se, että tekee takaseinän ja katon aina filmivanerista. Lehtipuiden runko on aina märkä. Hyvä apuri linnuista ja niiden pöntöistä on “Pihan linnut ja pöntöt”-kirja. Juha Laaksosen kirjan teossa pitkän linjan linnunpönttöjen rakentaja Urpo Koponen oli kirjoittajan apuna. - Kirjasta löytyy tietoa paitsi pöntöistä ja niiden teosta myös linnuista ja niiden pesinnästä. Näyttelyitä ja esitelmiä Urpo Koponen tekee töitä laajalla rintamalla. -En juuri myy pönttöjä, vaan haluan innostaa ihmisiä nikkaroimaan pöntöt itse. Neuvoja pönttöihin liittyvistä asioista annan mielelläni. Ripustaminen oikeaan ympäristöön on varsinkin erikoispönttöjen kohdalla tarkkaa puuhaa. Metsien ja pihapiirin lajit eivät ole kovin vaateliaita. Näyttelyt ja esitelmätilaisuudet jakavat tietoa, jota vuosien varrella on kertynyt. Tälläkin hetkellä on Kotkan Maretarumissa näyttely “Pönttöjä ja pönttöjen pesijiä”, joka on avoinna huhtikuun 29. päivään saakka. Mhy Kymenlaakso 22 Metsänomistajien kevätretki - sahalta sorville Kuvat Tuula Ruuth Tämän vuoden ensimmäinen metsäomistajien retki oli 17.4. ja totuttuun tapaan mukana oli bussintäydeltä iloisia retkeläisiä. Kohteita oli tänä vuonna mukana virallisesti kolme, mutta mukaan mahtui myös yllätysohjelmaa. Tiedätkö, missä Kouvolan keskustassa on saha? Kouvolan asemalta mukaan nousseilla olikin vain kolmen minuutin matka ensimmäiselle retkikohteelle. 90-vuotias Kouvolan Saha Kanervistontiellä radan varressa aivan asutuksen keskellä hämmästytti – vain muutama retkeläinen tiesi yrityksen entuudestaan. Sahaa esitteli puun ostosta ja työnjohdosta vastaava Terho Haimi. Heti alkuun saimme kuulla uutisia sahan tuotannon muutoksista, aiemman kuusitukin sijaan nyt keskitytäänkin hankkimaan tukkia pienempää ns. parrupuuta ja sekä mäntyä että kuusta. Uutinen oli iloinen kaikille metsänomistajille - näin saimme yhden ostajan lisää harvennusmetsien puukaupoille. Toinen hyvä uutinen oli juuri solmittu parrujen toimitussopimus metsänhoitoyhdistyksen ja Kouvolan Sahan kesken. Puuta ostetaan sahalle vuosittain noin 80 000m³ ja valmista sahatavaraa saadaan vajaa 20 000m³ ha, höylättyä puutavaraa noin 4 000m³. Vierailun aikana oli meneillään 10x10senttisen parrun sahaus ja tämäkin erä oli menossa vientiin, kuten valtaosa tuotteista. Päätuotteita eli rakennesahatavaraa, verhouslautoja ja höylättyjä paneeleita on kuitenkin myynnissä sahalla. Pääsimme vierailemaan myös höylälle sekä maalaamoon, joista voi tilata myös mittojen mukaan tehtyä paneelia jo valmiiksi maalattuna. Moto taimikossa Seuraava kohde sijaitsi Valkealan puolella, josta löytyi moto keskeltä kuusentaimikkoa. Metsätalouden murheena on taimikoiden hoidon vähäisyys ja uutena konstina tähän on kehitetty koneellisia taimikonhoitomenetelmiä. Jo muutaman vuoden ajan käytössä ollut kitkentälaite on osoittautunut toimivaksi, koska vesakko pysyy pitkään, jopa ensiharvennukseen asti, poissa istutettujen taimien ympäriltä. Moton koura on korvattu teräksisellä kitkentälaiteella, joka puristaa vesakon leukojensa väliin ja ne nostetaan maasta ylös juurineen. Kone on herättänyt kiinnostusta ja Topi Seppälä Aatsin Kone Oy:stä esitteli koneen käyttöä jo melkoisella rutiinilla, työkohteilla on käynyt vierailijoita useampi sata. Kohteelle saimme yllätysohjelmaa, kun naapurissa toimineen Siekkelin Sahan Keijo Siekkeli saapui työnäytökselle ja saimme samalla lisätietoa yrityksen kehittämistä taimikepeistä. Ideana niissä on, että rehevillä mailla taimet löytyvät helpommin heinikosta, kun niiden viereen laitetaan istutuksen yhteydessä ohut puukeppi, jonka pää on maalattu kirkkaaksi. Saimme mukaan myös näytekappaleita tästä paikallisesta keksinnöstä. Maastokohteella oli teeman mukainen maastoruokailu, jota ryyditti rivakka räntäkuuro, joten ruokatauko jäi ennätyslyhyeksi - matkan jatkuessa alkoikin taas aurinko paistaa. Viilua Vuohijärveltä Viimeisenä kohteena oli UPM:n Kalson tehdas Vuohijärvellä, jossa pääsimme tutustumaan viilun tekoon. Tehdas on mielenkiintoinen yhdistelmä viimeiseen asti hiottua modernia tehokkuutta 1800-luvun tehdasmiljöössä. Ensimmäinen vesisaha alueelle perustettiin vuona 1834 ja vaneritehdas vuonna 1934. Päätuote nykyään on sorvattu kuusiviilu, jota käytetään ympäri maailmaa parketin taustaviiluna. Kaikki puuaine eli järeä kuusitukki tulee kuitenkin kotimaasta, pääosin 80 kilometrin säteeltä tehtaalta. Tehdas työllistää 130 henkilöä (210 v. 2007!) ja pystyy tuottamaan viilua 80 000m³ vuodessa. Tehdaskierroksella tutustuimme moderniin tekniikkaan, jossa mitään ei heitetä hukkaan – kaikki viiluksi kelpaamaton tavara menee joko selluksi, energiaksi tai muille yrittäjille jatkokäyttöön. Kahvikupin ääressä mietimme jo tulevia metsänomistajaretkiä - kesällä sitten taas uudestaan matkaan! Terhi Tuominen Mhy Kymenlaakso 23 Metsähetki valokuvauskilpailun voittaja Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso kannusti jäseniään jalkautumaan kameran kanssa metsään ja ikuistamaan oman metsähetkensä. Varmista taimikkosi kasvukyky! Huomionosoituksia metsänhoitoyhdistyksen Taimikkoja varhaisperkauksen tarpeessa - tilaa varhaisperkaus toimiluottamushenkilöille metsänhoitoyhdistykseltä! Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson hallituksen pitkäaikaiselle jäsenelle Kimmo Elorannalle on myönnetty MTK:n hopeinen ansiomerkki. Merkki luovutettiin Kimmolle valtuuston syyskokouksessa Vuonna 2010 tai sen jälkeen istutettujen viime marraskuussa. Kilpailun kolmen kärki: 1. Tuula Ruth, Valkeala 2. Soile Virkkilä, Kotka 3. Pekka Ahokas, Kausala. taimikoiden varhaisperkaus nyt kampanjahintaan 360,00€/ha (alv 0%)! Metsänomistajien liitto Etelä-Suomen viimeisessä kokouksessa Lahden Hiihtomuseolla 14.11. huomioitiin metsänhoitoyhdistysten ansioituneita toimihenkilöitä MTK:n metsävaltuuskunnan ansiomerkillä. Ansiomerkin saivat metsänhoitoyhdistys Kymenlaaksosta metsäasiantuntija Markku Saareomalta metsäasiantuntijaltasi! kasTilaa ja toimistopäällikkö Eija Auvinen. Palkinnot toimitetaan voittajille postitse. Kiitos kaikille osallistujille! Tuulan kuva on kaunis muotokuvamainen otos kevään aikaisesta laulajasta mustarastaasta. KESÄN TAPAHTUMAT Metsänomistajat Kymenlaakso • Vanhamaantie 22 • 47200 Elimäki KESÄRETKI 25.• www.metsanomistajat.. – 26.6.2015 www.mhy../kymenlaakso 9.5. Raivaussahakurssi Kouvolassa klo 8.30–15. Kokoontuminen klo 8.30 ABC Anjalankoski, sen jälkeen siirrymme kohteelle. Kurssin hinta on 30 €, sisältää myös keittolounaan. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Sari Hakanen p. 0400 653 924 tai www.metsakeskus.fi/tapahtumat. Metsänomistajien kesäretki Kuopion seudulle, kohteena Siilinjärven Yaran tehtaat. Perinteiset Metsäiltamat Kallioniemen lavalla keskiviikkona 5.8. klo 18–23. Ennakkoilmoittautumiset taina.laakso@mhy.fi tai p. 040 809 3828. Retkellä tutustumme Yaran Siilinjärven laitoksiin ja risteilemme Kallavedellä lounasristeilyn merkeissä. Majoittuminen Kuopiossa Sokos Hotelli Puijonsarvessa. Matkan hinta sisältää bussikuljetuksen, majoituksen kahden hengen huoneissa, aamupalan, lounaan Siilinjärvellä, päivällisen Puijonsarvessa sekä lounasristeilyn M/S Queenila. Matkan hinta 180 euroa / 2 hengen huone, 1h huonelisä 35 euroa. Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 29.5.2015 mennessä. Taina Laakso / Mhy Kymenlaakso puh. 040 809 3828 tai taina.laakso@mhy.fi Naisten metsäpäivä Loviisaan 29.8. Päivän aikana tutustumme mm. Loviisan vanhoihin taloihin sekä poikkeamme Eija´s gardenissa Ahvenkoskella. Retken hinta on 40 €. Ilmoittautumiset taina.laakso@mhy.fi tai p. 040 809 3828. Mukaan mahtuu 44 ilmoittautunutta. Metsänomistajan pitää vahtia metsäänsä. Metsänomistajan pitää Eihän se nyt niin mene! vahtia metsäänsä. Metsänhoitoyhdistyksen avulla hoidat metsääsi hyvin, asuit sitten lähellä tai kaukana. Eihän se nyt niinTeemene! metsäomaisuuden hoitosopimus, niin huolehdimme metsästäsi, toteutamme Metsänhoitoyhdistyksen avulla hoidat metsänhoitotyöt ja autamme puukaupan tekemisessä. metsääsi hyvin, asuit sitten lähellä tai kaukana. Tee metsäomaisuuden hoitosopimus, Kysy lisääniin metsäomaisuuden hoitosopimuksesta huolehdimme metsästäsi, toteutamme omalta metsänhoitoyhdistykseltäsi. metsänhoitotyöt ja autammeYhteystiedot puukaupan tekemisessä. löydät osoitteesta www.mhy.fi ja www.metsänomistajat.fi. Kysy lisää metsäomaisuuden hoitosopimuksesta omalta metsänhoitoyhdistykseltäsi. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.mhy.fi ja www.metsänomistajat.fi. Hyvistä siemenistä Metsänomistajat Metsänomistajat kasvaa tuottava metsä Metsänhoitoyhdistykset, MTK ja Metsänomistajien liitot. Edunvalvontaa puun juurelta Brysseliin. Metsänhoitoyhdistykset, MTK ja Metsänomistajien liitot. Edunvalvontaa puun juurelta Brysseliin. TAPIO SILVA Oy puh. 0294 32 6000 www.tapio.fi M e ts äv a r a l l i s u u d e na s i a n tu n ti j a Os u u s p a n k k io nm a a m m ep a r a sm a a ta l o u d e np a n k k i -jav a k u u tu s p a l v e l u i d e no s a a ja . M e i l tä s a a ta s i a n tu n ti ja a p u ak a i k i s s am a a ta l o u d e nr a h o i tu s a s i o i s s a , p a n k k i p a l v e l u i s s as e k äv a k u u tu k s i s s a .A s tus i i stu ttu u nl äh i k o n tto r i i s ijato te ai ts e :s a a t l a a ja nta r jo n n a nk a i k i s tafin a n s s i p a l v e l u i s tas e k äp a r h a a na s i a n tu n te m u k s e n-a i n a p a i k a l l i s e s ti .T a r jo n ta a m m ek u u l u v a tm m .m a k s u l i i k e ,r a h o i tu s ,v a r a i n h o i to , v a h i n k o v a k u u tu k s e t,l a i n o p i l l i s e tp a l v e l u ts e k äh e n k i l ö v a k u u tu k s e t. T u l ek äy m äänOs u u s p a n k i s s ata il u el i s ää o s o i tte e s tao p . fi/ m a a ta l o us . Y h d e s s äh y v ä tu l e e . Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso on täyden palvelun metsätalo Puunmyyntisuunnitelma Puukaupan toimeksianto Puukaupan korjuun valvonta Puunkorjuupalvelu Energiapuun korjuu ja välitys Metsänuudistaminen Taimikonhoito Kasvatus- ja terveyslannoitus Asiantuntijapalvelut Metsätilojen sukupolvenvaihdokset ja kiinteistövälitys Metsäsuunnitelmien laadinta Metsänomistajien koulutus ja neuvonta Metsänomistajien edunvalvonta Metsätiet ja ojat
© Copyright 2024