HAVUHUUPON SUKUKIRJA
HAVUHUUPON SUKUKIRJA eli sukuselvitys joutsalaisesta Mäkinen -Wasenius suvusta Seppo Tamminen 1 Tämä sukukirja on ”riisuttu” e-versio Havuhuupon painetusta sukukirjasta, josta on poistettu kaikki kaaviot ja valokuvat sekä jälkipolvitaulut. Jäljempänä esitetyissä sukutauluissa on vielä useampia kohtia, joita pyritään vielä tarkentamaan. Kun uutta tietoa löydetään, päivitetään tämä aineisto. Sukututkija ja kirjoittaja: Seppo Tamminen GSM: Email: 050-5941932 seppojtam48@gmail.com Kustantaja: Seppo Tamminen, omakustanteena Painopaikka: Ai-Ri Offset Ky Pori 2010 ed. 4/2015 2 Lukijalle Tämä sukukirja, leikillisesti Havuhuupon sukukirjaksi nimetty selvitys joutsalaisesta Mäkinen -Wasenius suvusta, kuvaa kirjoittajan isän äidin Aune Tammisen os. Mäkisen vanhempien Juho Kustaa Mäkisen ja puolisonsa Aino Loviisa os. Waseniuksen sukujuuria. Tämä sukukirja poikkeaa hieman perinteisistä sukukirjoista, joissa yleensä käsitellään laajasti eri jälkipolvihaaroja, kun taas tässä kirjassa painopiste on e.m. kantavanhempien esipolvissa, eli tässä esitetään kaikki ne sukujuurihaarat, jotka kohtuudella saatiin tutkittua. Tähän sukukirjaan ei myöskään sisällytetty eikä kerätty laajemmin suvun jäsenten muisteloita, eli suvun vanhempien jäsenten muistelmia omista vanhemmistaan sekä omasta elämästään. Havuhuuppo, eli ilmeisesti sama kuin Heikki Mikonpoika, oli maakirjan sekä asutustarinoiden mukaan Leivonmäen ja sen Havumäen kylän ensimmäinen asukas, joka tiettävästi syntyi v. 1510 Sysmän Rapalassa. Havuhuuppo, eli tiettävästi Heikki Mikonpoika, oli yksi esi-isistämme ja tämä sukukirja on siis Havuhuupon syntymän 500 v. juhlakirja !. Toki tässä sukukirjassa on lukuisia muitakin merkittäviä sukujuurihaaroja, joista valtaosa keskittyy Joutsan Mieskonmäkeen, sukumme ehkä tärkeimpään kylään. Allekirjoittanut on sukututkimuksen harrastajana selvittänyt tätä isänsä äidin sukua n. v. 2000 lähtien, eli n. 10 v. ajan ja tänä aikana on erilaisia versioita syntynyt, osin virheellistenkin tulkintojen perusteella, mutta tähän kirjaan tiedot sukujuuristamme on kerätty parhaan olemassa olevan aineiston ja löydettyjen asiakirjojen pohjalta. Toki on huomioitava se, että tämän kirjan sukutauluissa esitettyjä monia sukujuuripolkuja on päätelty vajavaisten tietojen pohjalta, sillä esim. 1600-luvun lopulta ja Isonvihan ajalta 1700-luvun alkupuolelta sekä etenkin v. 1539 vanhempia asiakirjoja on hyvin vähän käytettävissä. Sukututkimuksessa voi paljastua suvun historiasta sellaisiakin asioita, mitkä eivät ole välttämättä kaikki niin mukavia asioita, mutta nämä kannattaa ehdottomasti ottaa huumorilla, sillä emmehän me ole vastuussa niistä asioista mitä esivanhempamme ovat tehneet ja koneneet vaikkapa 150 -200 v. sitten. Kun vielä sukututkimuksesta kovin vähän tietävänä aikoinaan lähdin selvittämään mummoni (isäni äidin) Aunen sukujuuria, niin jouduin suorittamaan hieman maakuntamatkailua. Löydettyäni tiedon että mummoni oli syntynyt 12.4.1904 Kotkassa, niin tuolloin v. 2000 pääkaupunkiseudulla asuessani ajoin Kotkan seurakuntaan selvittämään asiaa. Kotkassa paljastui se, että mummoni vanhemmat, Juho Mäkinen ja Aino os. Wasenius olivat muuttaneet sinne Heinolasta, joten ajoin vielä saman päivän aikana Heinolaan jäljittämään Aunen vanhempien elämänvaiheita. Heinolan kirkkoherranvirastossa selvisi se, että Aunen vanhemmat olivat tulleet Joutsasta, joten ajoin mökille Pertunmaalle ja seuraavana päivänä Joutsan seurakuntaan. Joutsassa selvisi että Aunen vanhemmat olivat muuttaneet Hartolasta Joutsaan, jonne ajettuani selvisi se, että he olivat olleet Hartolassa hyvin lyhyen aikaa ja olivat muuttaneet sinne Joutsasta, joten eikun takaisin taas Joutsaan. Joutsan kirkkoherranvirastossa sitten pääsinkin alkuun sukututkimuksessa. Tätä sukututkimusta jatkoin sitten mm. Helsingin Kansallisarkistossa, jossa on kaikkien Suomen seurakuntien kirkonkirjojen mikrofilmit ennen v. 1900, joten jatkossa vanhempia asioita tutkiessani pääsin vähemmällä matkustamisella. Tämän n. 10 vuotta kestäneen työn tulokset on koottu tähän sukukirjaan. Pori 12.4.2010, eli mummoni Aune Nurmisen, ent. Tamminen, os. Mäkinen, syntymän 106 v. päivänä Seppo Tamminen 3 SISÄLLYSLUETTELO I I.1 I.2 I.3 II II.1 II.1.1 II.1.2 II.2 II.2.1 II.2.2 III LIITE 1 Johdanto Sukututkimuksen lähteet Yleistä & käsitteitä ja terminologiaa Paikallishistoriaa Esipolvitaulut Mäkisen suvun esipolvet ja sukujuuret Juho Mäkisen isän esipolvet Taulu 1 Kangasniemen Laitisen sukuhaara Taulu 2 Mieskonmäki sukuhaara Taulu 2.A Mieskonmäki –Eskola-Pekkala sukuhaara Taulu 2.B Mieskonmäki –Kälänkoski sukuhaara Taulu 3 Pylvänäisen sukuhaara Taulu 4 Mieskonmäen Keronlahden sukuhaara Taulu 5 A Mieskonmäen Lähdeselän sukuhaara Taulu 5 B Vehmaan Puuppola sukuhaara Juho Mäkisen äidin esipolvet Taulu 6 Uudenkirkon Kippa sukuhaara Taulu 7 Uudenkirkon Koposen sukuhaara Taulu 8 A Uudenkirkon Karvasen sukuhaara Taulu 8 B Kanneljärven Hötsölä sukuhaara Taulu 9 Uudenkirkon Asikaisen sukuhaara Taulu 10 Kuolemajärven Krouvarin sukuhaara Taulu 11 A Pentikäisen sukuhaara Kuolemajärvellä ja Uudellakirkolla Taulu 11 B Koiviston Tetrin sukuhaara Taulu 11 C Kuolemajärven Kukko sukuhaara Wasenius sukuhaaran esipolvet ja sukujuuret Aino Waseniuksen isän esipolvet Taulu 12 A Joutsan Hossola -Wasenius sukuhaara Taulu 12.B Hartolan Ruskealan Kangasmatin suku Taulu 13 Hartolan Putkijärven Pynnösen sukuhaara Taulu 14 Joutsan Huttula sukuhaara Taulu 15 Leivonmäen Rusila sukuhaara Aino Waseniuksen äidin esipolvet Taulu 16 Laitisen sukuhaara Taulu 16.A Hirvensalmen Laitisen sukuhaara Taulu 16.B Kangasniemen Laitisen sukuhaara Taulu 17 Kangasniemen Mannisen sukuhaara Taulu 17.A Mannilan A-sukuhaara Taulu 17.B Mannilan B-sukuhaara Taulu 18 Havuhuupon sukuhaara Taulu 19 Leivonmäen Havumäen Tommola suku Taulu 20 Kangasniemen Nousiaisen sukuhaara Taulu 21 Pylvänäisen sukuhaara Taulu 22 Kangasniemen Avikaisen sukuhaara Taulu 23 Joutsan Uimaniemen Hankaan Holla suku Taulu 24 Kangasniemen Kovasen sukuhaara Taulu 25 Kangasniemen Hokkanen -Arkko suku Taulu 26 Kangasniemen Orasen sukuhaara Taulu 27 Joutsan Laitjärven sukuhaarat Taulu 27.A Laitjärven Kuhala sukuhaara Taulu 27.B Sankarin Olavi Tuomaanpojan sukuhaara Taulu 27.C Sankarin Lasse Tuomaanpojan sukuhaara Esivanhempiemme elämää Merkkihenkilöt sukulaisina 4 5 5 7 10 15 15 15 15 23 24 29 32 34 35 36 40 40 43 44 46 48 50 53 60 62 65 65 65 72 77 84 90 98 98 98 101 104 104 106 108 118 120 121 125 131 140 134 137 139 139 143 145 146 150 MÄKINEN –WASENIUS SUKU JOUTSASTA I JOHDANTO Tässä sukuselvityksessä esitetään kirjoittajan isän äidin Aune Tammisen, os. Mäkisen vanhempien Joutsasta lähtöisin olevien Juho Kustaa Mäkisen (s. 27.4.1872 Joutsa, k. 19.2.1924 Sysmä) ja puolisonsa Aino Loviisa Lahtisen, ent. Mäkinen, os. Wasenius (s. 26.8.1874 Joutsa, k. 26.5.1960 Lahti) tunnetut sukujuuret. Sukumme sukujuuret ovat varsin syvällä Joutsan pitäjässä ja nimenomaan sen Mieskonmäen kylässä, jota perustellusti voitaneen pitää sukumme kantakylänä. Mieskonmäen kylä sijaitsee Joutsan koillisosassa Kangasniemen rajan tuntumassa. Sukujuurissamme keskeisiä pääsukuhaaroja ovat ensiksikin Mieskonmäki sukuhaara, joka on asuttanut ainakin jo 1500-luvulta lähtien Mieskonmäen rälssitilaa, sekä toisaalta tähän liittyvät merkittävät Kangasniemeltä siirtyneet sukuhaarat; Laitinen ja Pylvänäinen, joiden osalta myös löytyy merkittäviä henkilöitä sukulaisina, kts. liite 1. Suvun sukujuuria löytyy Joutsan ohella Keski-Suomen puolelta mm. Leivonmäeltä ja Hankasalmelta sekä Etelä-Savon puolelta Kangasniemen ohella Hirvensalmelta ja tiettävästi Ristiinasta. Suvun varhaisimmat sukujuuret löytyvät Hämeestä; Päijät-Hämeen Sysmästä ja Hartolasta (+ Asikkalasta ja Hollolasta ?) sekä ilmeisesti laajemminkin Pirkanmaan/ Kanta-Hämeen alueelta keskiajalta alkaen, erityisesti Sääksmäeltä. Eräs merkittävä sukuhaara tulee Joutsaan Karjalan kannakselta Uudeltakirkolta, Kuolemajärveltä, Kanneljärveltä ja Koivistolta, joissa parhaiten tunnetaan Pentikäisen sukuhaara (Kuolemajärveltä ja Uudeltakirkolta). On hyvinkin mahdollista että monien sukuhaarojen juuret löytyvät Eestin alueelta ja Pohjois-Saksan kylistä, lähinnä Hansakauppiaitten myötä, samoin Ruotsista ja Hollannista. Suvun sukujuurissa päästään jopa 1400-luvulle asti, mm. Kangasniemen Laitisen sukuhaarassa, joka on selvitetty varsin perusteellisesti, samoin mm. Sysmän Rapalan sukuhaarassa, mutta kaikkein vanhimpiin tietoihin ”on lupa” suhtautua kriittisesti ja varauksellisesti. I.1 SUKUTUTKIMUKSEN LÄHTEET Tärkeimmät lähteet Mäkinen -Wasenius suvun sukujuurien selvityksessä olivat kirkonkirjat, joita tässä selvityksessä tutkittiin Helsingin Kansallisarkistossa, Jyväskylän ja Mikkelin maakunta-arkistoissa, Lahden maakuntakirjastossa sekä Joutsan seurakunnassa, samoin myös Internetin kautta. Netin kautta Suomen Sukututkimusseuran (SSS:n) HISKI tietokannasta löytyy Joutsan seurakuntaa koskevia tietoja (tilanne v. 2010 keväällä) Hartolan seurakunnan sivuilta: - Syntyneitten ja kastettujen kirjat v. 1730 -1789 - Kuulutetut ja vihityt v. 1730 -1789 - Kuolleet ja haudatut v. 1731 -1789 Osin hieman pidempäänkin (joidenkin kylien osalta), sillä Joutsa kuului v. 1784 asti Hartolaan ja samalla siis Suur-Sysmään. Koska Joutsan pappila paloi poroksi 21.7.1912 niin Joutsan srk:n historiakirjat vuodesta 1789 tuhoutuivat, sitä vastoin rippikirjat pelastuivat v:sta 1793 ja lastenkirjat v:sta 1803. Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) sivuilta löytyy digitoituna seuraavat Joutsan srk:n kirkonkirjat (tilanne v. 2010 keväällä): - Rippikirjat v. 1793 -1863 ja Lastenkirjat v. 1803 -1863 Tätä vanhempia Joutsaa koskevia rippikirjoja tutkittiin Helsingin kansallisarkistossa sekä maa-kuntaarkistoissa, samoin Lahden maakuntakirjastossa, nimenomaan Hartolan mikrofilmeiltä, sillä kaikkein varhaisimmat Joutsaa koskevat rippikirjat löytyvät vuosilta 1727 -1733 Hartolan mikrofilmeiltä. Tuoreimpia tietoja tutkittiin Joutsan srk:n mikrofilmeiltä. Ajalta ennen rippikirjoja, siis aikaa ennen v. 1727, tutkittiin maa-, henki- ja verokirjoista, joista maakirjoja on käytettävissä Hämeessä v. 1539 alkaen sekä henkikirjoja v. 1634 alkaen, osin SAY:a hyödyntäen. Näissä vanhemmissa asiakirjoissa henkilöistä ei löydy syntymä- ja kuolinaikoja, vaan esim. maakirjoissa on luetteloitu vain ne henkilöt jotka tilalta maksoivat verot, eli tilan omistajat, ei muuta. Henkikirjoissa mainittiin yleisesti vain henkirahaa maksaneet, eli n. 16 v. iästä n. 60 v. ikään asti (tai n. 15 -63 v.) olevat henkilöt maatiloittain. Talon väkeen kuuluvat mainittiin miespuolisten osalta yleisesti etunimi + patronyyminimi, vaimot ilmoitettiin varhaisemmin vain pelkkä hu, eli vaimo, ilman nimeä, sitten myöhemmin lähinnä vain etunimellään, kuten myös lapset n. 16 v. ikäisestä alkaen. Siten esim. tilojen palkollisista löytyy hyvin 5 vähän tietoja ennen Pohjan sodan & Isonvihan aikaa v. 1700 -1721. Tilalla saatettiin mainita joku renki (drg) ja piika (p tai pig) etunimeltä, mutta ei muuta. Sukututkimuksellisesti on haastavinta selvittää 1690-luvun loppupuolen tietoja suurten kato- nälkä- ja kulkutautivuosien ajalta 1695 -1697 sekä 1700-luvun alkupuolen jaksoa, etenkin Isonvihan aikaa, josta v. 1714 -1722 henkikirjat puuttuvat lähes kokonaan. Vuosien 1695 -1722 jaksolla henkikirjoja laadittiin esim. Sysmässä vain v. 1707 -1708 ja v. 1710 -1713. Samoin kirkonkirjat puuttuvat täysin k.o. jaksolta, koska valtaosa kirjanpitäjistä, virkamiehet ja papisto poistuivat pitäjistä evakkoon, lähinnä Ruotsiin. Toisaalta kirkonkirjoja tuhoutui runsaasti Isonvihan aikaan, kuin myös lukuisissa kirkkojen ja pappiloiden tulipaloissa ja tämä nimenomaan vaikeuttaa Joutsassa, jossa kirkonkirjat ovat kovin vajavaiset verrattuna muihin Päijät-Hämeen/ Suur-Sysmän alueen pitäjiin. Toisaalta kaikkein huonoin tilanne Joutsan naapuripitäjissä on Hirvensalmella, jossa ei ole lainkaan käytettävissä kirkonkirjoja ennen v. 1818, eli sitä vanhemmat tiedot joudutaan selvittämään henkikirjojen sekä maakirjojen + muiden verokirjojen avulla. Mikkelin maakunta-arkistossa hyödynnettiin myös Karjala tietokantaan lähinnä kirkonkirjoista kerättyjä tietoja ihmisistä, viite; Karjala tietokantasäätiö, www.karjalatk.fi. Merkittävä apu tässä sukuselvityksessä saatiin sukututkija Tommy Koukan laatimista monista sukukirjoista (Tommyn kotisivut: http://personal.inet.fi/koti/tommy.koukka/), mm.: Sukupuuni Sukuselvitys Mieskolaisen suvusta Pynnösen sukukirja Usean sukuhaaran vanhimmat tiedot 1500 -1700-luvuilta (osin myös 1400-luvulta) saatiin nimenomaan Tommy Koukan sukukirjoista. Laitisen sukuhaaran osalla tietoja esipolvista kerättiin myös Jarmo Ahlstrandin laatimista sukukirjoista, mm.: Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I Henkilöiden nimet olivat vielä 1880-luvulle asti ruotsinkieliset, mutta tässä sukuselvityksessä nimet on suomennettu, eli on käytetty suomenkielistä vastinetta, päättelyn tai arvauksen avulla. Suluissa on esitetty alkuperäinen, asiakirjoissa yleisimmin esiintynyt ruotsinkielinen nimi. Nimissä saattoi monesti olla hyvinkin kirjavaa käytäntöä; kukin kirjaaja kirjoitti nimet kirkonkirjoissa ja muissakin lähteissä (vero/ henkikirjoissa) oman mieltymyksensä mukaan. Toisaalta eri aikakausina oli hyvinkin suuria eroja nimissä ja niiden kirjoitusmuodoissa. Sukunimien käyttö Suomessa vakiintui vasta v. 1920 kun sukunimilaki astui voimaan. Toki jo keskiajalla mm. aatelisilla esiintyi sukunimet, sitten myös käsityöläisillä sekä sotilailla oli lisänimet ja sotilasnimet sukunimien tapaisesti. Karjalassa sekä myös Savossa sukunimet esiintyivät talollisväestöllä jo varhain, mikä eroaa käytännöstä mikä vallitsi mm. Hämeessä, jossa noudatettiin yleistä ruotsinvallan ajan menettelyä; eli käytettiin lähinnä matro- ja patronyyminimiä, esim. Johan Mattsson, eli Juho Matinpoika. Huomioitava on myös seikka, että Savossa naisella avioiduttuaan yleisesti ottaen säilyi oma sukunimensä, näin vielä 1800-luvun loppupuolella asti. Joutsa oli pitkään Hämeen ja Savon raja-aluetta ja siten Joutsan kirkonkirjoissa nimien kirjoitus oli varsin ”villiä”, osin esiintyi korkonimet/ sukunimet ja osin vain patronyyminimet. Sukuselvityksessä on viitattu myös joihinkin lähteinä käytettyihin, lähinnä paikallishistoria -kirjoihin: - AH = Asikkalan historia (Yrjö Blomstedt) - HH -I = Hämeen historia I osa - HK = Hartolan kirja (Erkki Markkanen) - JK = Joutsan kirja (Matti Musikka) - KH -I ja KH -II = Kangasniemen historia I ja II osat (Antero Manninen) - KJ = Kuolemajärvi, historia, muistelmia ja kuvauksia (O. Kojo, A. Valkolahti) - LK = Leivonmäen kirja (Janne Vilkuna) - MP = Mieskonmäkeläistä perinnettä (Mieskonmäen kyläyhdistyksen kyläkirja) - NN = Nuijamiehestä Nuijasotaan (Toivo Jalli) - PJK = Pentikäisten juuret Kuolemajärvellä (Marita ja Reino Pentikäinen) - SPH I-II = Sysmän pitäjän historia I-II osa (Einar W. Juvelius) - UK = Uusikirkko, muistelmina ja kuvina (K. Sirkiä) - VS -I = Virmailan suku I osa (Kalevi Vuorela) 6 I.2 YLEISTÄ, KÄSITTEITÄ & TERMINOLOGIAA I.2.1 Suomen asutus & keskiaika ja uusi aika Uudemman historiatutkimuksen pohjalta on Suomessa päädytty käsitykseen että suomalaiset, tai suomalaisheimon esivanhemmat ovat asuttaneet Suomea jo viimeisestä jääkaudesta lähtien, eli n. 10 000 v. ajan, eli suomalaiset ovat Suomesta !. Tätä esihistoriallista aikaa jääkaudesta alkaen on jaksotettu karkeasti kolmeen osaan; kivi-, pronssi- ja rautakauteen. Suomessa kivikausi käsittää ajanjakson n. v. 1500 eKr asti, pronssikausi n. 1500 -500 eKr, sekä rautakausi n. 500 eKr -1150 jKr. Tästä eteenpäin puhutaan keskiajasta, jolla Suomessa ymmärretään aikaa n. v. 1150 -1523, joka jaetaan karkeasti kolmeen jaksoon: varhaisempi keskiaika v. 1150 -1323, keskiaika v. 1323 -1397, sekä myöhäisempi keskiaika v. 1397 -1523. Tämän jälkeistä aikaa kutsutaan sitten uudeksi ajaksi. Noin v. 1200 vaiheilla Suomen koko väestön määräksi oli arvioitu n. 200 000 henkilöä, mikä määrä nousi 1500-luvun alkuun mennessä n. 300 000 henkilöön. Sitten 1500/ 1600-vaihteen tienoilla asukasmäärä nousi lähelle ½ miljoonaa, mutta väestömäärä romahti 1600-luvulla monien sotien ja nälkäkatastrofi- ja kuolonvuosien myötä 1500-luvun tasolle. Vasta Pohjan sodan ja Isonvihan (v. 1700 -1721) jälkeen väestömäärässä tapahtui etenkin 1750-luvusta lähtien voimakasta kasvua. Kirjallista tietoa keskiajalta on varsin vähän käytettävissä, jonkun verran on säilynyt tuomiokirjoja, mm. käräjäoikeuksien pöytäkirjoja ja yksittäisiä, lähinnä kirkollisia dokumentteja 1200 -1400-luvuilta. Eli varhaisempia tietoja ihmisistä löytyy lähinnä e.m. vanhoista tuomiokirjoista. Tätä edeltävää aikaa keskiajalta, siis ajalta, jolta ei ole säilynyt dokumentoitua tietoa, sanotaan joskus myös pimeäksi keskiajaksi, vaikkakin pimeällä keskiajalla tarkoitetaan lähinnä tiettyä kulttuurista rappeutumista ja yhteiskunnallista hiipumista, sekä mm. noitavainojen aikaa, jolla ymmärretään Euroopassa aikaa n. 500 -800 jKr. I.2.2 Väestökirjanpito & verotus Varhaisimmat tiedot esivanhemmistamme löytyvät ensimmäisistä verokirjoista, maakirjoista, joita on laadittu Hämeessä v. 1539 alkaen ja muualla muutama vuosi myöhemmin. Mahdollisesti ensimmäiset maakirjat laadittiin n. v. 1520 -1530 mutta niitä ei ole säilynyt. Maakirjoissa esiintyi muutama käsite ja termi, joista oheisena yksinkertaistettu selitys. Maakirjoihin merkittiin kultakin kylältä ja tilalta lähinnä vain tilan omistajan nimi, siis tilasta kruunulle veron maksavan talollisen ja isännän nimi. Tämä talollisen nimi saattoi esiintyä senkin jälkeen kun tilan pito oli jo siirtynyt perillisille, mm. v. 1624 merkitty isännän nimi oli tilan nimenä pitkälle 1700-luvulle asti. Asiakirjoissa ilmenevä savu, rök, tarkoitti yksittäistä taloa ja savuluku kylässä olevien talojen määrää. Maakirjoihin merkittiin talon veroluku, joka Hämeessä alkuaikoina ilmeni muodossa koukku ja jousi. Vanha maanomistusyksikkö koukku tarkoitti alun perin alkeellista kaskivainion muokkauksen työvälinettä, ”koukkumaista kyntöauraa” ja antoi siten nimen muokatulle maalle, jota alettiin pitämään maayksikkönä. Koukku vastasi siten ilmeisesti alun perin täyttä maatilaa, eli kukin asuttu tila, siis alkutila oli 1 koukun suuruinen. Kunkin tilan verotusperusteeksi tuli siis koukkuluku, joka kylän kantatilalla oli 1 ja kun tilaa jaettiin, niin koukkuluku oli sitten murtolukuina ½, 1/3, ¼, 1/6 osa, j.n.e. Tosin koukun merkitys ajan mittaan muuttui ja kylvömäärien vertailu koukkulukujen perusteella eri kylien välillä ei antanut oikeata kuvaa viljelysaloista. Jossain lähteissä on arvioitu että Hämeessä 1 koukku tarkoitti karkeasti 12 tynnyrinalaa (viljaa), eli karkeasti 6 ha viljelysalaa. Toinen maakirjoista ilmenevä asia ja verotusperuste 1500-luvulla oli jousiluku, joka taas merkitsi lähinnä tilalla olevien aseikäisten miesten määrää, siis miehiä, jotka kykenivät kantamaan ja käyttämään jousta, ja tarkoitettiin yleisimmin n. 15 -60 v. ikäistä miestä. Näiden koukku- ja jousilukujen perusteella tiloja sitten verotettiin. Hankala koukkuluku korvattiin 1500/ 1600-vaihteen tienoilla uudella verotusyksiköllä; manttaalilla. Kun kaikki talot eivät olleet samansuuruisia, niin yhdistettiin useampia taloja kokonaiseksi manttaaliksi, jolloin kukin talo sai suuruutensa ja veronmaksukykynsä perusteella määrätyn manttaaliosan. Manttaaliluku oli koukkuluvun tavoin murtoluku, kuten esim. 1/4, 1/8 ja 1/12, j.n.e. Varhaisemmassa vaiheessa kaikkia tiloja ei suinkaan kirjattu maakirjoihin, nimittäin ne tilat, jotka eivät maksaneet kruunulle veroa, kuten aatelisten verotuksesta vapautetut tilat, puuttuivat kokonaan veroluetteloista. Veroja oli sitten aikojen saatossa hyvinkin moninaisia ja talonpoikia ylipäätään verotettiin todella raskaasti. Yhtenä merkittävänä verona oli kirkon perimät kymmenykset, sillä kirkko vaati niitä Jumalalle kuuluvana uhrina. Vero kannettiin aluksi turkiksina, myöhemmin rahana. 7 Kymmenysverosta piispa sai 1/3 ja pitäjän kirkkoherra 1/3 sekä pitäjän kirkko viimeisen 1/3. Aikojen kuluessa oli käytössä erilaisia rahayksikköjä, verokirjoissa ilmeni alkuaikoina (v. 1590 -1776) rahayksikköinä taalari, joka oli 4 hopeamarkkaa, ja 1 hopeamarkka 8 äyriä sekä 1 äyri 24 penninkiä. Käytössä oli hopea- ja kuparitaalarit, joiden suhde hieman vaihteli, v. 1664 -1777 hopeataalari vastasi 3 kuparitaalaria. Vuodesta 1777 oli käytössä riikintaalari, joka oli 48 killinkiä, ja 1 killinki taas 12 rynstykkiä (käytännössä rynstykin asemasta puhuttiin ½ tai ¼ killingistä). Venäjän vallan aikana v. 1809 jälkeen oli taas käytössä rupla, joka oli 100 kopeekkaa ja 1 rupla oli 4 markkaa, sekä 1 markka 100 penniä (vuonna 1860). Vuonna 1571 kannettiin erityistä hopeaveroa, jolla verolla lunastettiin, siis Ruotsi lunasti takaisin Tanskalta tämän valtaaman, Ruotsille hyvin tärkeän Älvsborgin (Göteborg) linnan. Tämä hopeavero kannettiin toistamiseen v. 1613 ja vieläpä saman syyn vuoksi. Tämä kahteen kertaan kerätty hopeavero oli historiamme varmaan raskaimpia veroja !. Verokirjoissa ilmenee hyvin kirjavasti eri aikakausina erilaisia pinta-ala, pituus ja painomittoja, ennen v. 1887, jolloin Suomessa otettiin käyttöön metrijärjestelmä ja nykyinen kymmenjärjestelmä. Näiden selvitys vaatisi aivan oman lukunsa, mutta jokunen asia voitaneen tässä suppeasti esittää. Keskiajalta alkaen pituusmittoina tunnettiin ihmisen kehosta määritellyt mitat; jalka (1 jalka 29,7 cm), kyynärä (vanha kyynärä 55,26 cm), vaaksa ja tuuma, samoin peninkulma (vanha suomalainen peninkulma n. 5 km, ruotsalainen 10,689 km), virsta (1066,8 m), tanko (n. 3,3 m) ja syli (1 syli = 3 kyynärää = 1,7814 m). Painomittoina oli mm. naula (n. 425 g), kippunta (n. 170 g), leiviskä (8,5 kg), luoti (13,28 g) ja tynnyri. Tilavuusmitoissa ja pinta-alan määrityksessä oli suurta kirjavuutta. Mm. yksi tynnyri viljaa oli n. 20 l suurempi kuin 1 tynnyri tervaa. Tilavuusmitat karkeasti: punta (1 punta = 8 pannia), panni (1 panni n. 80 litraa), kappa (1 kappa = 4,58 litraa) ja tynnyri (1 tynnyri =32 kappaa = 146,5 litraa). Verotuksessa 1 tynnyrin kylvö vastasi varhaisempana aikoina ehkä n. 0,5 hehtaarin viljelyalaa. Henkikirjojen laatiminen aloitettiin v. 1634. Ne pohjautuivat v. 1625 säädetyyn myllytulliin, veroon, jota piti kantaa myllyissä jauhetusta viljasta. Kun moni talollinen alkoi veron välttääkseen jauhaa viljansa käsikivillä kotona, myllytulli muutettiin henkilöveroksi, jota kutsuttiin myöhemmin henkirahaksi. Vuonna 1652 päätettiin, että henkirahaa maksavat 15 -63 v. ikäiset henkilöt. Henkirahaa eivät maksaneet suinkaan kaikki, jopa ½ työikäisestä väestöstä oli vapautettu tästä, mm. aateliset palvelijoineen, sotilaat, sairaat ja vaivaiset. Vuonna 1693 määrättiin että myös verosta vapautetut piti merkitä henkikirjoihin, mutta tämä ei kuitenkaan aina toteutunut ja siten henkikirjoissa on puutteita. Henkiraha piti aluksi olla tilapäinen vero, mutta sitä kannettiin v. 1924 asti. Vuonna 1925 -1989 henkikirjoja pidettiin väestökirjanpitoa varten. Maakirjoista ja henkikirjoista sekä muistakin verokirjoista kerätyt tiedot olivat pohjana kun kirjailija Jalmari Finnen (s. 1874, k. 1938) aloittamana käynnistettiin 1900-luvun alussa Suomen asutuksen yleisluettelon (SAY) laatiminen, ensin Hämeessä, mutta tämä työ jäi sitten kesken. SAY-luettelo on joka tapauksessa kaikkine virheineenkin varsin käyttökelpoinen apuväline vanhempien tietojen, siis kirkonkirjoja edeltäneen ajan sukujuuria selvitettäessä, nimenomaan Hämeessä. SAY:n käytön yhteydessä joudutaan toki tarkistamaan tiedot alkuperäisistä lähteistä. Kirkonkirjojen laatiminen lähti alun perin myös verotussyistä. Vuoden 1686 kirkkolaki määräsi että papin piti ylläpitää syntyneiden ja kastettujen, kuulutettujen ja vihittyjen, sekä kuolleitten ja haudattujen luetteloita, eli historiakirjoja. Tämän lisäksi papin oli luetteloitava seurakunnasta muuttaneet, muuttaneiden luetteloon. Muuttavan henkilön piti hakea papilta lupa, ns. muuttokirja, johon pappi kirjasi vaihtelevasti tietoja; henkilötietojen lisäksi kirjattiin mm. siveellisyys- ja esteettömyystiedot. Vuoden 1686 kirkkolaissa säädettiin mm. syntyneiden ja kastettujen kirjan ylläpitämisestä: ”Caickein nijn Awiocuin Åpärä Lasten/ ynnä heidän Wanhimmittens ja Cummain Nimet/ Syndymä ja Casten Päiwä/ nijn myös paicka/ josa he syndynet owat”. Tämän lisäksi papin piti ylläpitää rippikirjaa, johon merkittiin yleisimmin n. 10 v. jaksoittain kylittäin ja taloittain kussakin talossa asuvien henkilöiden nimet, arvokkain henkilö, isäntä ylinnä. Rippikirjaan pappi merkitsi kinkereillä suoritetun kuulustelun perusteella kunkin henkilön lukutaidon sekä kristinopin tuntemuksen ja ymmärryksen. Samoin rippikirjoihin merkittiin Herran Pyhällä ehtoollisella käynnit, niiden osalta, joilla rippikoulu oli käyty, vaihtelevasti merkittiin myös muuttotiedot. Myöhemmin, kun rokotukset alkoivat 1800-luvun loppupuolella, merkittiin myös rokotustiedot. 8 Verotukseen liittyvänä asiana oli myös ns. maanluonto. Jokaisella talolla oli tietynlainen maanluonto, jonka käyttö vakiintui 1500-luvulla. Valtaosa taloista oli verotaloja tai oikeammin perintötaloja, skattehemman, eli taloja, joiden talonpoika omisti talonsa aivan vakituisesti. Hänellä oli siihen sukuoikeus, bördsrätt. Aatelilla ja kirkolla oli jo keskiajalta lähtien joitakin talotyyppejä omistuksessaan. Se kartano, jossa aatelismies itse asui, oli säteri, asuinkartano, joka oli kokonaan verovapaa. Aatelismiehellä saattoi olla lukuisia hajallisia tiloja tai kartanoita siellä täällä, ns. rälssejä, frälsehemman. Rälssitiloista piti (lyhyttä jaksoa 1500-luvulla lukuun ottamatta) maksaa veroa, joskin vähemmän mitä perintötilalliset maksoivat. Aatelismies asetti usein rälssitilalleen lampuodin, landbonde, eli vuokraviljelijän viljelemään puolestaan tilaa. Jos talonpoika, bonde, joutui taloudelliseen ahdinkoon, eikä pystynyt maksamaan verojaan, niin tilaa kutsuttiin autioksi, autiotilaksi, öde, ja jos verot jäivät 3 peräkkäisenä vuonna maksamatta, tila joutui kruunulle, tilasta tuli kruununtila, kronohemman. Kruununtila oli sen jälkeen ikään kuin maaherran armoilla, lähinnä maaherra ratkaisi sen, saiko poika jatkaa isänsä jälkeen viljelyä, vai annettiinko tila kokonaan toiselle henkilölle. Monesti kävi niin, että autiotiloja annettiin sotilaille palkkioksi sotaansioistaan, varsinkin 1600-luvulla. Tällaisia kruunulle joutuneita tiloja oli tosin myöhemmin mahdollisuus ostaa perinnöksi, köpa till skatte, siis (vero-) perintötilaksi. Kun asukasmäärä kylissä ja taloissa kasvoi, niin syntyi sitten oma torppariyhteisö, koska jokaiselle talon lapselle ei ollut mahdollisuutta lohkoa päätilasta omaa tilaa, niin annettiin takamailta alue viljellä pienimuotoisesti torpparina. Ylimääräinen ”liikaväki” muodosti sitten palvelusväen, eli taloihin alkoi varsinkin 1700-luvun puolella ilmaantua renkejä ja piikoja, joita esiintyi monesti torpparillakin. Eräs ihmisryhmä oli itselliset, omillaan toimeentulevat henkilöt, jotka asuivat omissa mökeissään, tekivät mahdollisesti eri taloissa maatöitä ja samalla tekivät jotakin muuta, toimivat käsityöläisinä, j.n.e. Monet talojen nuorimmista pojista alkoivat päätoimisina käsityöläisinä elättää itseään, suutareina, räätälinä tai seppinä, osa ryhtyi sotilaaksi, ruotusotamieheksi jalkaväkeen tai ratsumieheksi, sillä näille maksettiin yleisesti varsin hyvää palkkaa ja saivat torpankin viljeltäväksi. Maatiloilla esiintyi myös loiseksi ja kestiksi kutsuttuja maata omistamattomia ihmisiä, joilla ei ollut vakituista asuntoa, vaan asustelivat yleensä toisten nurkissa. Tiloilla esiintyi myös syytinkiläisiä, jotka olivat tilalla talon pihapiirissä omassa torpassaan asuvia vanhuksia. Näille taattiin perustoimeentulo talon puolesta, eli tämä oli sen ajan eräänlainen ”vanhustenhoito -eläkejärjestelmä”. I.2.3 Muita asiakirjoja sekä lähteitä Sukututkimuksellisesti perukirjat ovat hyvin tärkeitä lähteitä nimenomaan ajalta, jolloin kirkonkirjoja ei vielä laadittu, ja nimenomaan jos niitä on säilynyt, sekä onnistuu niitä löytämään. Perukirjat ovat kirkonkirjoihin verrattavissa olevia asiakirjoja, selvitettäessä kuka oli vainajan poika ja tytär sekä muut sukulaisuussuhteet. Tässä mielessä mm. henkikirjat eivät ole yhtä luotettavia lähteitä. Toki on ymmärrettävä myös se, että kirkonkirjoistakaan ei täysin luotettavasti löydy sukuketjuja, koska vain dna tutkimuksella voidaan varmuudella määrittää kuka oli lapsen todellinen isä. Joku on arvioinutkin että kirkonkirjoissa saattaa olla valtakunnallisesti katsoen lähes 10 % verran väärää tietoa, eli kirkonkirjat ei siten aina paljasta lapsen todellista isää ! Tuskin näin v. 2010 on mahdollista enää tutkia jonkun 1700-luvulla eläneen esivanhemman dna-ketjua, ellei löydy varhain eläneen esivanhemman hattua, t.m.s. josta esim. hiusnäytteen avulla tutkittaisiin dna. Sinänsä dna/geenitutkimuksen avulla on mahdollista selvittää kunkin taustoja ja dna ketju saattaa paljastaa yllättäviäkin asioita kunkin henkilön juurista. Tulevaisuudessa dna tutkimuksen hinnan pudotessa siitä tullaan saamaan oiva apuväline sukututkimukseen. Tätä sukututkimusta Mäkinen -Wasenius suvusta tehtäessä on lähtökohtana ollut se, että pyritään löytämään parhaan mahdollisen tiedon pohjalta sukujuuriketjut. Mitä kauemmas menneisyyteen mennään, niin sitä suppeamman tiedon pohjalta joudutaan tekemään päätelmiä. Jos löydetään varmempaa ja validimpaa tietoa, niin sitten korjataan ja toimitettaan uusi versio. 9 I.3 PAIKALLISHISTORIAA Suvun pääsukuhaarojen asuinpaikkojen varhaishistoriaa tiivistetysti: I.3.1 Suur-Sysmän historiaa Sysmä tai nykyisen Sysmän alue kuului jo varhain keskiajalla todella laajaan muinaishistorialliseen Hämeeseen, jonka linnaläänin keskuspaikkana oli 1200-luvulla, siis Ruotsin vallan saatua otetta Suomesta, Janakkalassa sijainnut Hakoisten linna, sittemmin Vanajaveden rantaan rakennettu Hämeenlinna. Sysmä oli sitten todennäköisesti aluksi osana Suur-Hollolan pitäjää, josta Sysmä ilmeisimmin irtaantui omaksi ”pitäjäkseen” ehkä 1300-luvun alkupuolella. Sysmän seutu mainittiin ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v. 1398 kun silloinen paavi Bonifacius IX antoi annekirjeen Hartolan kirkossa käyviä varten. Tuossa annekirjeessä paavi toivoi, että ahkerammin ruvettaisiin käymään tässä uskottomien venäläisten alueitten rajalla sijaitsevassa, Pyhälle ristille ja Pyhälle Annalle omistetussa kirkossa, viite: s. 52 SPH I-II. Eli silloisen Suur-Sysmän ensimmäinen kirkko sijaitsi siis Hartolassa, tiettävästi nykyisen kk:n pohjoispuolella olevassa Kirkkolan kylässä Jääsjärven ja Rautaveden välisellä kannaksella. Hartolan Kirkkolan kylä taas mainittiin ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v. 1443 kun Sysmän käräjillä istui lautamies Hintzika Kirkola, Hartolan Kirkkolan kylästä, viite: s. 65 ja 129 SPH I-II. Hartolassa sijainnut Kirkkolan kylä oli siis keskiajalla koko Suur-Sysmän keskuspaikkana. Sysmän nykyisessä kk:ssä ensimmäinen kirkko mainittiin v. 1442 (Sysmes kyrkio), jolloin keskuspaikka mitä ilmeisimmin siirtyi nykyiselle Sysmän kirkolle Majutveden rannalle, jossa asutusta tiettävästi oli ollut jo satoja vuosia, viite: s. 130 -132 SPH I-II. Hartolaan muodostui sitten Koskipään kappeliseurakunta, jossa kappelikirkko mainittiin ensimmäisen kerran v. 1541, eli Hartola oli siten Sysmän alaisena kappeliseurakuntana, tai oikeammin oli tuolloin Koskipään kappeliseurakuntana osana Sysmää, mutta v. 1729 alkaen sitä kutsuttiin Hartolaksi, viite: s. 323 SPH I-II ja s. 403 HK. Sysmän nykyinen kirkko, Pyhän Olavin kirkko lienee rakennettu 1600-luvun alkupuolella nykyiselle paikalleen, viite: s. 320 -323 SPH I-II. Koskipään kappelikirkko rakennettiin uudestaan Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan toimesta 1590-luvulla. Seuraavan kerran samalle paikalle rakennettiin jälleen uusi kappelikirkko v. 1684 -1693, viite: s. 404 HK. Tämä kirkko peruskorjattiin v. 1847 -1848 ja purettiin v. 1926 -1927 sekä kuljetettiin talvella 1927 -1928 Pertunmaalle 250 hevoskuormassa. Pertunmaalaisia nimitetään Hartolassa kirkonvarkaiksi, koska pertunmaalaisilla oli kylläkin Tuomiokapitulin lupa viedä Hartolan vanha kirkko Pertunmaalle, mutta ”kukaan ei muistanut kysyä lupaa hartolalaisilta”!. Nimi Sysmä juontuu tiettävästi Sysmäki (Sysimäki) nimestä ja on tarkoittanut alun perin synkeää metsä- ja korpiseutua ja nimellä oli aikoinaan monta muotoa; ensimmäinen maininta v. 1442 Syssme, ja mm. v. 1465 alkaen Syssmäki, viite: s. 6 SPH I-II. Uusimpien historian tutkimusten ja tulkintojen mukaan ”suomalaiset olisivat Suomesta”, eli ilmeisesti jo viimeisen jääkauden jälkeen suomalaisten esi-isät ovat asuneet Suomen maaperällä, siis jo siis 10 000 v. ajan !. Ja niin Suur-Sysmässäkin tiedetään muinaislöytöjen perusteella olleen jonkinmoista asutusta jo kivikauden ajoista n. v. 3000 1600 e.Kr. alkaen. Eli alueella liikkui ainakin metsästäjiä jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Kiinteää suomalaisasutusta lienee syntynyt enemmin rautakaudella v. 500 -800 jKr. Keskiajalla Suur-Sysmän seutua asutettiin pysyvämmin lännestä käsin Kanta-Hämeen alueelta ja Hollola -Asikkala seudulta sekä osin myös idästä Suur-Savon puolelta, ilmeisesti 1200 -1300-luvuilta alkaen. Sysmässä oli siten mitä ilmeisimmin jonkin verran pysyvää asutusta jo Ruotsivallan saatua otetta Suomesta 1250-luvulla. Toisaalta Sysmän seutu oli samalla vielä pitkään eräaluetta aina 1300 -1500-luvun eräkaudelle asti. Eräkaudella tiedetään etenkin Sääksmäen kylien omistaneen eräsijoja laajalti Suur-Sysmässä, mm. nykyisessä Rapalan niemessä, Voipalan ja Huittulan (Otamon) sekä Saaren kylissä, samoin mm. Rutajärvellä ja Havumäessä Leivonmäen pitäjän alueella. Samoin Pälkäneen, Hattulan ja Vanajan sekä Hauhon ja Tuuloksen pitäjien kylillä ja taloilla oli laajat eräomistukset Suur-Sysmän alueella. Esim. tiedetään että Hattulan Nihattulan kylällä oli hallussaan Ruorasmäki Joutsasta (kuuluu nykyisin Pertunmaahan), jonka hattulalaiset sitten myivät savolaisille, mutta joka lunastettiin takaisin Sysmään, viite: s. 52 JK. Näitä eräsijoja mitä ilmeisimmin alun perin asutettiin e.m. eräsijoja omistaneista pitäjistä ja kylistä käsin. Sysmän varhaisimmin asuttuja alueita lienee Rapalan kylä (Rapalanniemi), Soiniemi, kirkonkylä (Suurkylä/ Veijolan mäki), Karilanmaa sekä Joutsjärvi, viite: s. 33 SPH I-II. Kiinteä asutus levisi aluksi 10 nykyisen kirkonkylän seudulta Tainionvirtaa ylös Nuoramoisiin ja Koskipäähän/ Hartolaan ja sitten edelleen vähitellen laajentuen Jääsjärven ja Suonteen seuduille. Suur-Sysmä käsitti keskiajalla nykyisen Sysmän lisäksi Hartolan, Joutsan, Luhangan, Leivonmäen ja länsiosan Pertunmaata sekä osia myös nykyisestä Mäntyharjusta ja Asikkalasta. Suur-Sysmän hajoaminen alkoi kun Hartola erosi 31.8.1784 omaksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi. Pitäjän nimeksi tuli tuolloin pitäjän perustaneen kuningas Kustaa III:n pojan nimen mukaan nimetty Gustaf Adolf, jolla nimellä kuningaskunta Hartola oli pitkään kaikissa ruotsinkielisissä asiakirjoissa. Hartolan mukana Sysmästä lähti v. 1784 myös Joutsa ja Leivonmäki sekä osa nykyistä Pertunmaata. Luhanka oli muodostanut oman kappeliseurakunnan v. 1767 ja irtautui Sysmästä itsenäiseksi v. 1864. Kun Hartola irtaantui Sysmästä v. 1784 niin Joutsasta ja Leivonmäestä tuli Hartolan kappeliseurakuntia. Joutsa irtaantui vuorostaan Hartolasta v. 1860 ja Leivonmäki oli sitten Joutsan kappeliseurakuntana, kunnes v. 1878 Leivonmäki irtaantui Joutsasta ja itsenäistyi. Pertunmaan pitäjä perustettiin v. 1926 ja siihen liitettiin osia Hartolasta, Joutsasta (mm. Ruorasmäen kylä) sekä osia myös Mäntyharjusta. Leivonmäki liittyi uudestaan Joutsaan kuntaliitoksessa 1.1.2008. Luhangan seurakunta liitettiin jo v. 2006 alusta Joutsan seurakuntaan, vaikka Luhanka on edelleen (v. 2010) itsenäinen runsaan 800 asukkaan minikunta. Suur-Sysmällä oli keskiajalla eräkaudella myös eräomistuksia, jopa Keski-Suomessa asti, mm. Korpilahdella ja Jämsän tienoilla sekä ennen kaikkea Rautalammilla sysmäläisillä oli laajat erämaaalueet. Vielä niinkin myöhään kuin v. 1628 sysmäläiset valittivat kuninkaalle siitä, että he joutuivat maksamaan erikoista kalaveroa niistä takamaista ja kalavesistä, mitä heillä ennen oli ollut niillä seuduilla, mihin sitten syntyi Rautalammin pitäjä, viite: s. 50 ja 88 SPH I-II. Sysmäläiset myös asuttivat osin näitä erämaitaan Rautalammilla. Tämä näkyi mm. 1500-luvun loppupuolella, kun talonpojat nousivat kapinaan kohtuuttomia veroja sekä aatelisten mielivaltaa vastaan, niin sysmäläiset ja rautalampilaiset talonpojat muodostivat sen runsaan 400 henkisen miesjoukon, joka v. 1596 lopulla poltti Sysmässä Sipi Henrikinpojan Koskipään kartanon, kuin myös Rapalan kartanonkin. Rautalampilaiset kapinoivat ensimmäisen kerran jo v. 1593 kun joukko ruotsalaisia sotilaita piti linnaleiriään Rautalammilla ja ryöstelivät taloista ruokaa. Sysmässäkin oli v. 1596 syksyllä ilmeinen taistelu Linnan ratsutilan läheisyydessä mäellä, joka sitten kantoi nimeä Nuijamäki. Tämä rautalampilaisten ja sysmäläisten talonpoikien joukko eteni sitten Pulkkilanharjun kautta Asikkalan kirkolle ja edelleen Kurhila-Vähimaalle, jossa myös käytiin kahakka nuijamiesten ja aatelisten ratsumiesten kesken 10.1.1597, tässäkin tapauksessa mäki kantaa edelleen kantaa nimeä Nuijamäki, viite: s. 274 NN. Täältä kapinalliset talonpojat etenivät Padasjoen Nyystölään, jossa linnoittautuivat Verhon kartanoon ja sen maille. Näitä kapinallisia talonpoikia vastaan hyökkäsi sitten Verhon kartanon herran Maunu Särkilahden ja Iivari Arvidinpoika Tavastin sekä Koskipään kartanonherran Sipi Henrikinpojan (joka ehkä oli Arvid Tavastin velipuoli ?) johtamat huovijoukot. Taistelut olivat kiivaat ja näissä sai surmansa kaksi Sipi Henrikinpojan poikaa, jotka joukkojen etunenässä ratsastivat nuijamiesten asettamaan ansaan, ns. murrokseen. Tämä taltutti vähäksi aikaa aatelisten ratsujoukkojen hyökkäykset. Jatkossa sotilaiden ylivoima toi sitten kapinallisille tappioita ja kun Sipi Henrikinpoika sai alkeellisen pikku tykin ja jysäytteli sillä, mikä johti sitten lopulta Iivari Tavastin vetämien neuvotteluiden jälkeen kapinallisten antautumiseen. Mutta tämä oli Iivarin ja Sipin juoni, kun kapinalliset saatiin aseettomiksi, niin Iivari ja Sipi huovijoukkoineen kylmäverisesti teurasti koko 400 henkisen kapinallisjoukon 14.1.1597 Nyystölän pellolla, jolla paikalla on nykyään Nuijasodan muistomerkki. Tämä teurastus oli Sipiltä varmaan kostoa kartanonsa polttamisesta sekä poikiensa kuolemasta, viite: s. 269 -288 NN. Suomessa paikallista valtaa pitävä marski Klaus Fleming määräsi vielä Nuijasodan jälkeen ”koko Sysmän hävitettäväksi” kostoksi talonpoikaiskapinalle, mikä johti todella kapinaan osallistuneiden talonpoikien tilojen polttamiseen ja tilojen autioitumiseen. Nuijasodan jälkinäytös koettiin v. 1599 kun Puolassa asuneen Ruotsin kuninkaan Sigismundin ja Ruotsissa paikallista valtaa pitävän Kaarle Herttuan välisessä valtataistelussa Kaarle Herttua hyökkäsi Suomeen kukistaakseen suomalaiset aateliset, jotka olivat Sigismundin puolella ja Kaarle Herttua joukkoineen pääsikin voitolle ja julistautui sitten uudeksi kuninkaaksi Kaarle IX:ksi. Kun Kaarle Herttua (Kaarle IX) oli vallannut ensin Turun ja sitten Viipurin, niin hän vangitsi Nuijasodan aateliset johtomiehet ja varoitukseksi teloitti, mm. Arvi Henrikinpoika Tavastin ja tämän pojan Iivari Arvidinpoika Tavastin, jotka menettivät päänsä ja heidän päänsä roikkui jonkun aikaa Viipurin linnan tornissa näkyvillä. Sen sijaan Koskipään Sipi Henrikinpoika selvisi vankeustuomiolla ja kuningas Kaarle IX armahti hänet, kun tarvitsi kokeneita ja kyvykkäitä upseereita armeijaansa. 11 Koskipään kartanonherra Sipi Henrikinpoika (s. n. 1553, k. 1628) omisti aikoinaan Koskipään kartanon ohella Kalhon ja Pohjolan kartanot Hartolassa sekä Sysmän Nuoramoisten Nordenlundin kartanon, sekä muutenkin valtavat maaomaisuudet Suur-Sysmässä, samoin Sipi omisti Asikkalan Hillilässä 3 tilaa, mm. Tommolan ratsutilan, samoin Vähä-Äiniöllä Mattilan, eli nykyisen Vanhakartanon, jotka tilat ja kartanot Asikkalassa siirtyivät sitten Sipin vävyille; Hjortfelt ja Korpenfelt aatelissukujen haltuun. Sipi omisti myös vaimonsa Kaarina Grabbe’n kautta Kirkkonummen Kosken (Navala/ Ericsgårdin) kartanon ja maat. Sipin poika v. 1639 aateloitu Henrik Sipinpoika Silfverbögel sai sitten suurimman osan isänsä omaisuudesta ja läänityksistä. Sipin yksi vävyistä oli Henrik Henrikinpoika Tandefelt, ent. Rapala, jonka veli Arvid Henrikinpoika Tandefelt aateloitiin v. 1650 Tandefelt nimiseksi. Nämä veljekset olivat Rapalan kartanon Henrik Pietarinpoika Rapalan (s. 1555, k. 1612) poikia ja siis aateloitumisen jälkeen olivat nimellä Tandefelt ja tämä Tandefelt -suku oli sitten aina 1800-luvun lopulle asti Sysmän varmaan merkittävin aatelissuku. Henrik Sipinpoika Silfverbögel’n ja vaimonsa Ingeborg Grönfeldt’n tytär Margaretha Silfverbögel taas avioitui Juhana Arvidinpoika Tandefeltin (s. 1640, k. 1712) kanssa. Silfverbögel -suku, kts. mm. s. 372 -373 SPH I-II sekä s. 263 -265 HK. Tandefelt sukuhaaran henkilöt hallitsivat sitten lähes kaikkia Sysmän ja Hartolan kartanoita ja muutenkin vaikuttivat vahvasti Sysmän asioissa, viite: s. 367 -372 ja s. 644 -653 SPH I-II, sekä s. 265 -267 HK. Koettelemusten aika: Esi-isillämme ja äideillämme oli ns. uudella ajalla, eli 1500-luvun puolivälin jälkeen käytyjen Pitkän vihan nimellä tunnetun sodan (1570 -1595) ja Nuijasodan (1596 -1597) jälkeen edelleen suuria koettelemuksia edessä, kun ensin v. 1601 koettiin todella kylmä kesä, halla tuhosi viljasadon ja tätä seurasi vielä useita katovuosia, jolloin todella nähtiin nälkää ja esivanhempiemme perheissä kuoli nälkään lukuisia perheen jäseniä. Sama toistui 1630-luvulla ja tämän ohella 1600-luvulla Ruotsin kuninkaiden uskonsodat & valloitussodat Balttiassa ja Liivinmaalla sekä Puolassa ja Saksassa rasittivat tiloja sotaväkiottojen ja raskaiden verorasitusten myötä, etenkin 30-vuotinen sota, joka päättyi 24.10.1648 Westfalenin rauhaan, oli äärimmäisen koetteleva monellakin tavalla. Ilmaston 1300-luvulta alkanut hidas jäähtyminen toi sitten 1690-luvulla ”pienen jääkauden” Suomeen, jolloin jo 1690-alussa koettiin pahoja hallakesiä, mikä sitten huipentui v. 1695 -1697 tunnetun historiamme pahimpaan nälänhätään, suuriin kuolonvuosiin, jolloin halla tuhosi peräkkäisinä kesinä lähes kaiken viljan, mm. v. 1697 kesällä keskellä heinäkuuta Sysmässäkin satoi lunta ja maa oli jäässä. Näinä suurina kuolonvuosina kuoli Sysmässä n. 1/3 osa väestöstä nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin ja väkeä kuljeksi kerjäläisinä kylistä toiseen etsien ravintoa. Vain vahvimmat selvisivät ja ehkä näissä koettelemuksissa on perusta suomalaisten sisukkuuteen. Osin selviämisessä auttoi, jos asui vesistön lähellä ja onnistui samaan kalaa ja kalastuksen avulla selvittiin, näkyyköhän tämäkin nykyään siten että kalastus on varsin suosittu harrastus ?. Suurten kuolonvuosien jälkeen ilmastokin alkoi tasaisesti lämmetä. Suurista kuolonvuosista selvinneillä oli edessään uudet koettelemukset kun alkoi Pohjan sota ja Isonvihan aika (v. 1700 -1721), jolloin venäläiset joukot hyökkäsivät ja ryöstelivät Suomessa vallaten koko maan. Sysmässä tämä hyökkäys tuli v. 1713 ja seuraavina muutamina vuosina koettiin raskaita aikoja venäläisten mellastaessa pitäjän alueella ja vieden väkeä myös Venäjälle. Tuota jaksoa 1500-luvun loppupuolelta Isonvihan aikaan asti voisi luonnehtia ”kurjuuden 150 vuodeksi”, ja v. 1695 -1697 sen huipentumaksi. Pikkuvihan aikana v. 1742 -1743 selvittiin jo helpommalla. Väestön määrä lähti sitten Sysmässäkin voimakkaaseen ja tasaiseen kasvuun 1750-luvusta lähtien, eikä Kustaa III:n sota Venäjää vastaan v. 1788 -1790 tuonut isoa ”takapakkia” väestön kasvussa, kuten ei myöskään Suomen sota v. 1808 -1809, jolloin siirryimme Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle, vaikkakin koettiin raskaita menetyksiä, toi kuitenkin v. 1809 saatu autonomia monia hyviäkin asioita ja edisti kehitystä 1800-luvulla. Raskaita kato-, nälkä- ja kulkutautivuosia koettiin uudelleen vielä 1800-luvulla, mikä huipentui v. 1865 -1868 ja erityisesti v. 1868 jolloin nälänhätä oli suurimmillaan ja ihmisiä kuoli joukoittain nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin, mm. lavantauti tappoi v. 1868 Sysmässä 456 ihmistä, viite: s. 34 SPH III, kuolleisuus tuolloin v. 1865 -1868 jäi n. 11 % tasolle Sysmässä, kun se edellisessä suuressa katastrofissa v. 1695 -1697 oli lähes 35 %. 12 I.3.2 Kangasniemen historiaa Etelä-Savossa sijaitseva Kangasniemen kunta perustettiin v. 1867. Asutus Kangasniemen alueella on varsin nuorta. Toki ilmeisesti jo kivikaudella n. 3000 -1500 v. ennen ajanlaskun alkua Kangasniemellä saattoi asua lähinnä lappalaisheimon esi-isiä. Lappalaisia tavattiin Kangasniemellä vielä 1700-luvulle asti, vaikkakin suurin osa lappalaisasutuksesta oli siihen mennessä jo työntynyt pohjoiseen suomalaisasutuksen tieltä. Ensimmäiset suomalaiset siirtyivät Savon alueelle mahdollisesti jo rautakaudella n. 500 -800 v. jälkeen ajanlaskun alun, aluksi nykyisen Mikkelin seudulle, lähinnä lännestä käsin (s. 15 KH -I). Laaja SuurSavon alue oli pitkään erämaata, eränautinta-aluetta jossa liikkui lähinnä metsästäjiä ja kalastajia sekä idästä että lännestä. Valtaosa Suur-Savon väestöstä oli alun perin karjalaisheimoon kuuluvia, joita erityisesti ristiretkiajalla (n. 1100 -1300-luvuilla) siirtyi Suur-Savoon (s. 16 KH -I). Savolaisten levittäytyminen pikkuhiljaa länteen ja pohjoisen suuntaan johtui lähinnä kaskiviljelyn yleistyessä tarpeesta saada uusia alueita kaskenpolttoon. Toisaalta myös hämäläiset suuntautuivat eräretkillään itään ja pohjoiseen. Nykyinen Kangasniemen alue sijaitsi savolaisalueen ja hämäläisasutuksen rajaalueella ja rajakiistat olivat hyvinkin yleisiä ja keskinäisiä kahakointeja sattui useasti. Suur-Sysmän alue ulottui 1400-luvulla kauas pohjoiseen nykyisen Keski-Suomen alueelle ja esim. vanha SuurRautalampi oli vielä v. 1561 asti Suur-Sysmän kappeliseurakuntana. Hämäläisten erämaat hämäläisten eränautinta-alueet, ulottuivat osin myös Kangasniemen alueelle, josta esim. on v. 1443 riita Lammin Porkkalan herran Olavi Tavastin ja Hartolan (Suur-Sysmän) Björn Koskipään kesken koskien Kälän metsiä ja kalavesiä (osin nykyisen Kangasniemen alueella) ja jossa riidassa Björn Koskipää tuomittiin 40 mk sakkoihin aiheuttamansa vahingon takia (viite: s. 65 SPH I-II ja s. 20 KH -I). Kuvaavaa Kangasniemen myöhäisestä asuttamisesta on piispa Maunu Tavastin kuvaus n. v. 1440 vaiheilla; ”Sysmän ja Savilahden kirkon välillä ei ollut lainkaan asumuksia” (viite: s. 17 KH -I). Savilahden kirkolla tarkoitettiin tuolloin perustettua Savilahden kirkkopitäjää, jolle oli rakennettu kirkko nykyisen Mikkelin kupeeseen 1440-luvun alussa. Kangasniemen aluetta asutettiin sitten voimallisemmin keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa, eli 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alkupuolella. Kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (s. 1499, k. 1560) hallintokaudellaan (v. 1523 -1560) uskonpuhdistuksen ohella halusi lujittaa muutenkin valtaa Suomessa ja lujittaa etenkin puolustusta idän uhkaa (= novgorodilaisia) vastaan, niin Kustaa Vaasa ajoi erämaiden asuttamista, jota Suomessa ja erityisesti Suur-Savon alueella sitten Savonlinnan voudit Klemetti kirjuri sekä Kustaa Fincke käytännössä toteuttivat ja ohjailivat, mikä merkitsi myös Kangasniemen alueella pysyvän asutuksen voimistumista 1540 -1560-luvuilla. Kangasniemen alue oli pitkään hyvin hajanainen alue, jossa ensinnäkin uusia kyliä muodostui ja kylien rajoja muutettiin tiuhaan. Toisaalta koko vanha laaja Kangasniemen alue oli rikkonainen, sillä oikeudelliset, hallinnolliset ja seurakunnalliset rajat oli muodostettu kukin omalla tavallaan ja eri laajuuksissaan eri aikakausina. Seurakunnallisesti Kangasniemen alue kuului aluksi laajaan Savilahden seurakuntaan, sittemmin Suur-Savon seurakuntaan, jonka jakautumisen v. 1573 myötä Kangasniemi liitettiin perustettuun Pieksämäen kirkkopitäjään v. 1575. Kangasniemi mainittiin asiakirjoissa nimellä vasta v. 1649 Visulahden käräjillä, jolloin Kangasniemen kerrottiin olevan Pieksämäen seurakunnan alainen kappeliseurakunta (s. 106 KH -I), josta Kangasniemi irtaantui v. 1656 muodostaen itsenäisen seurakunnan. Hallinnollisesti valtaosa nykyisestä Kangasniemen alueesta kuului vanhimman verokirjan v. 1541 maakirjan mukaan Vesulahden (=Visulahden) pitäjän Vuolingon neljänneskuntaan, ja oli sitä pitkään vielä senkin jälkeen. Kun Hankasalmi irtaantui Rautalammista v. 1860, niin siihen liitettiin myös osia Kangasniemestä, mm. Halttulan ja Niemisjärven alueet. Kangasniemen syrjäinen sijainti edesauttoi siinä että Kangasniemi säästyi satoja vuosia suuremmilta tuhoilta monien sotaretkien ja sotien aikana. Mm. Isonvihan aikaan 1710-luvulla hävitys Kangasniemen alueella jäi suhteellisen vähäiseksi. Suuret kuolonvuodet 1695 -1697 sen sijaan olivat Kangasniemellä tuhoisat; ankara halla 3 kesänä peräkkäin tuhosi lähes kaiken viljan, jota seurasi paha nälänhätä ja kun ihmisten yleiskunto heikkeni, niin kulkutaudit levisivät ja ihmisiä kuoli sadoittain, pelkästään v. 1697 haudattiin väh. 483 oman seurakunnan henkilöä, mikä tuntui myös kaikissa tässä kirjassa esitetyssä sukumme sukuhaaroissa. 13 I.3.3 Joutsan ja sen Mieskonmäen kylän historiaa Joutsa on Suomen kunta, joka sijaitsee valtatie 4 varrella Keski-Suomen maakunnassa, asukasmäärä n. 5200 henkilöä. Joutsa kuuluu Hartolan, Sysmän, Pertunmaan, Heinolan ja Luhangan ohella myös Itä-Hämeeseen. Joutsan seutu kuului muinaishistorialliseen todella laajaan Hämeeseen. Itse asiassa Joutsa (tai aikoinaan kirjoitusmuotona myös Jousa) oli Hämeen ja Savon raja-aluetta, joka raja kulki vaihtelevasti nykyistä Joutsan itärajaa myötäillen. Joutsan itäpuolen maa-alueet ja kylät olivat keski-ajalla jatkuvien rajariitojen näyttämönä ja hävityksen kohteena. Keskiajalla Joutsa kuului laajaan Suur-Sysmään, josta erotettiin Hartola v. 1784 ja samalla Joutsa, joka kuului tuolloin Hartolaan ja Leivonmäki Joutsaan. Joutsa itsenäistyi Hartolasta v. 1860 ja Leivonmäki puolestaan irtaantui Joutsasta v. 1878. Kun Pertunmaan kunta perustettiin v. 1926, niin siihen siirrettiin alueliitoksessa osia myös Joutsasta, mm. Ruorasmäen kylä. Joutsa sai ensimmäisen kirkkonsa vasta v. 1798 kun pieni Pekkasten kappeli valmistui Angesselän rannalle nykyisen kirkonkylän länsipuolelle. Puinen ristikirkko valmistui v. 1813. Keskiajalla Joutsaa asutettiin sekä idän suunnalta Savosta, että varsingin Hämeestä päin, lähinnä Sysmästä, sekä toisaalta Kanta-Hämeestä, mm.: Saarioisten hallintopitäjästä (Akaasta) ja etenkin Sääksmäeltä, sekä myös Pälkäneeltä, Hauholta, Tuuloksesta ja Mäskälästä, joka oli muinainen veropitäjä ja nykyinen Hämeenlinnan/Vanajan yksi kylistä, joilla pitäjillä ja kylillä oli erämaita ja omistuksia Joutsan alueella. Joutsan vanhimmat asutut kylät Tolvasniemi ja Laitjärvi sijaitsevat Suontee järven itäpuolella ja kolmas varhaisin asuttu kylä, Joutsan kylä, nykyinen kirkonkylä, Suontee järven länsipuolella, kaikki vesistön tuntumassa, viite; s. 35 SPH I-II. Professori Väinö Voionmaa (teoksessaan: Muinaishistoriallinen Häme) on päätellyt että Joutsan koillisosassa sijaitseva Mieskonmäen kylä olisi saanut nimensä muinaisen Mäskälän pitäjän mukaan väännöksenä, eli nykyisen Hämeenlinnan (Vanajan) Mäskälä kylän nimen mukaan ja siten ehkä varhaisimman asutuksensa. Samoin Mieskonmäen Kälän osalta Voionmaan on päätellyt että Sääksmäen Huittulassa keskiaikana tunnetun Kälää talon mukaan myös Mieskonmäen Kälä olisi saanut nimensä, viite; s. 47 SPH I-II sekä s. 160 Sääksmäen historia (I-osa). Kälän ja sen rajoista Savoa vastaan varhaisin merkintä löytyy vuodelta 1443 ja Mieskonmäen osalta vuodelta 1446. Kälän metsäalueet ja kalavedet mainittiin kuuluvan v. 1443 Lammin Porkkalan kartanon herralle ja Hollolan kihlakunnan tuomarille ritari Olavi Niilonpoika Tavast’lle, joka voitti käräjillä v. 1443/ 1444 riidan Hartolan Björn Koskipäätä vastaan, joka tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin Kälän metsämaalla ja kalavesillä aiheuttamansa vahingon takia, eli Björn Koskipää oli pitänyt alueita omanaan (s. 64 -65 SPH I-II). Tätä ennen Kälän maat ja kalavedet kuuluivat ritari Olavi Tavast’in sedälle piispa Maunu II Tavast’lle, joka osti v. 1440 tienoilla hämäläisiltä ja savolaisilta talonpojilta maita Savon ja Hämeen rajoilta. Professori Voionmaan mukaan Kälän (ja siis Mieskonmäen) alue oli ennen Tavast suvulle joutumistaan kuulunut Vanajan, siis Sydän-Hämeen seutujen mahtimiehille. Myöhemmin koko Kälän aluetta nimitettiin Mieskonmäen rälssiksi. Rälssillä tarkoitetaan aateliston vanhoja perintötiloja, jollaisia Suur-Sysmän alueella oli vain tämä yksi. Rälssitiloista ei tarvinnut maksaa kruunulle veroa (viite: s. 24 MP). Kylän nimestä Mieskonmäki; on esitetty myös toisenlaisia näkemyksiä mitä yllä on mainittu. Erään hypoteesin mukaan Mieskonmäki nimen antajana voisi olla joku Miesko niminen mies. Tunnettu tämänniminen historian henkilö oli Puolan hallitsijana v. 960 -992 toiminut Mieszko I, jolla oli yhteyksiä myös Pohjoismaihin, sillä hänen tyttärensä avioituivat Tanskan ja Ruotsin hallitsijasukuihin. Mieszko I:n jälkeläisiä oli vielä mm. v. 1210 -1211 hallitsijana mainittu Mieszko IV. Samoin jälkeläisiin kuuluu Sigismund III Vaasa, joka oli Ruotsin kuninkaana v. 1593 -1599 ja Puolan kuninkaana v. 1587 1632, jonka puolelle Suomen aatelisto asettui ennen Nuijasotaa (v. 1596 -1597) Ruotsin Kaarle Herttuan (myöh. Kaarle IX) valtaa vastaan (viite: s. 237 NN). Toisaalta tuntuu aika kaukaiselta hakea selitystä Puolan hallitsijasta 900-luvulta Mieskonmäki nimeen, joten ehkä Voionmaan tulkinta nimen juontumisesta Vanajan Mäskälä kylän nimestä ja Mieskonmäen ensimmäisistä asukkaista Vanajan seudulta, tuntuisi luontevammalta (kirjoittajan arvio). Mieskonmäen kylä jakaantuu viiteen osaan, jotka ovat: varsinainen Mieskonmäki, eli Kälän kylä, Kortesalmi, Pajumäki, Vallaspelto sekä Pylsyn kylä (viite: s. 9 MP). 14 II ESIPOLVITAULUT II.1 MÄKISEN SUVUN ESIPOLVET JA SUKUJUURET II.1.1 JUHO MÄKISEN ISÄN ESIPOLVET Juho Kustaa Mäkisen isän puoleiset tiedossa olevat sukujuuret löytyvät lähinnä Joutsasta sekä Etelä-Savon puolelta Kangasniemeltä ja Hirvensalmelta. TAULU1 KANGASNIEMEN LAITISEN SUKUHAARA Yleistä: Nimistötutkijat ovat katsoneet nimen Laitinen pohjautuvan germaanisperäiseen miehen nimeen, jonka yläsaksalaisina muotoina ensimmäisen vuosituhannen lopulta tunnetaan asut Laitha, Laitu, Lethu, Leda ja Ledi sekä ruotsalaisina Ledhe ja Lete, alasaksalaisena (siis pohjoissaksalaisena) Ladicke. Vakkasuomalaisen Laitilan pitäjän jo keskiajalla tunnettu (v. 1430) ruotsinkielinen nimi Letala tukee tätä selitystä. Kaarinassa on puolestaan kirjattu v. 1437 Mattis Leasson (= Matti Laitinpoika?). Nimi ilmeisesti lainautui saksalaisten kauppiaiden mukana sekä Suomen- että Pohjanlahden perukoille asti, ja siitä tuli ehkä molemmilla tahoilla nykyisen sukunimistömme aineosa (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet). Virunmaalla esiintyy talojen nimet Laidu ja Laido sekä isäntien nimet Laid ja Laidoner. Inkerissä on kylä Laitisi. Nimen varhainen ja runsas esiintyminen paikanniminä Varsinais-Suomen rannikolla, juuri siellä mihin virolaiset Suomenlahden yli soudettuaan asettuivat, tukee vahvasti käsitystä siitä, että Laitiset tulivat Virosta Varsinais-Suomeen. Sieltä he siirtyivät ehkä jo noin v. 1000 Etelä-Savon Pellosniemelle ja samoihin aikoihin Jääksen seuduille. Luultavasti jo näihin aikoihin alkoi Laitisia siirtyä Varsinais-Suomesta myös pohjoiseen, Kokemäenjoen alajuoksulle Nakkilaan ja Pomarkkuun sekä Hämeenkyröön, josta jokunen ruokakunta lienee siirtynyt pohjoisemmaksi. pääosa siirtyi kuitenkin järvien rannoille Vesilahdelle, Lempäälään ja Pälkäneelle. Pälkäneeltä Laitisia siirtyi Keski-Savon erämaille, josta heitä hajaantui Kangasniemelle, Pieksämäelle, Leppävirralle, Suonenjoelle, Jäppilään ja Joroisiin. Joko Pälkäneeltä tai muista Suur-Sääksmäen pitäjistä Laitisia siirtyi Asikkalaan ja Hollolaan. On todennäköistä, että sieltä heitä siirtyi edelleen esimerkiksi Lahisten kartanon erämaille Etelä-Savoon. Kartanolla oli jo varhain erämaita mm. Rantasalmella. Laitisten suvun huomattavimpia asuinpaikkoja ovat olleet Laitisista nimensä saaneet Varsinais-Suomen kylät: Laitilan pitäjä (entinen Untamala), Hämeenkyrön Laitila (suuri yksittäistila), Pälkäneen Laitikkala (neljänneskunta, kylä ja jakokunta) ja siellä Kokkosten kärjen Kokkola ja Hollolassa Laitialan kylä ja kartano. Vaikka nimet Pälkäneenkin isäntäluetteloissa esiintyvät patronyymeinä, ovat sukunimet säilyneet ja olleet kansan keskuudessa koko ajan käytössä. Tätä osoittaa mm. se, että Savossa esimerkiksi Pälkäneeltä tulleilla ne on otettu kirjoitettunakin käyttöön. (Eino E. Laitisen artikkeli Laitisten sukuseuran lehdessä 2/1999 "Laitiset ovat lähtöisin Varsinais-Suomesta"). Lähde: s. 330...331 Sukupuuni (Tommy Koukka). Laitisten suvulla on oma sukuseura: Laitisten sukuseura ry, kts.: www.laitistensukuseura.fi (tai http://suvut.genealogia.fi/laitinen/). Seura julkaisee omaa sukulehteään: Laitiset. Laitisen suvusta on kirjoitettu useampikin kirja, mm.: Jarmo Ahlstrand; Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukupuu (v. 1994), sekä: Jarmo Ahlstrand; Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (v. 2003). Laitisten suvun esi-isä on mahdollisesti ollut 1300-luvulla elänyt Laiti, jonka sukujuuret löytynevät Eestistä. Lähde: s. 4 ja 8 Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Laitisen sukuhaarasta tulee sukujuuripolku myös Juho Kustaa Mäkisen puolison Aino Loviisa Mäkisen os. Wasenius äidin puolen sukuun, joten he olivat keskenään sukulaisia Laitisen sukuhaarassa. Taulu 1.1 (XIV) N.N. Laitinen Syntyi n. v. 1490 tiettävästi Pellosniemellä (nyk. Ristiinassa). Nimeltä tuntematon Kangasniemen Laitisen suvun oletettu kantaisä, jonka etunimi ei ole säilynyt tiedossa. Omisti mahdollisesti Vesulahdella, eli myöh. Kangasniemeltä Laitiala n:o 1 -3:n, Synsiö n:o 7 -8:n, Koittila n:o 3:n ja Kaihlamäki n:o 10 Puntan tilat. 15 Kangasniemelle Laitiset lienevät tulleet Ristiinan pohjoisosista, jossa vielä v. 1561 Laitisilla oli useampi jättitila vierekkäin. Keskeisin tila joutui 1700-luvun alussa aatelisille. Tästä muodostettiin Vitsiälän kylän Löydön kartano. Tämän kartanon maiden lisäksi Laitisten kantatila käsitti Ristiinasta Laitialan kylän, sekä tilan Mäntyharjun Ollikala n:o 1:ssä. Löydön kartanon päärakennus Ristiinassa sijaitsee nykyään paikalla, jossa Laitisten päärakennus on sijainnut. Vuonna 1541 Pellosniemellä, siis nykyisessä Ristiinassa, mainittiin isäntänä Hannu Laitinen. Lähde: s. 4 -7 Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand), sekä s. 330 -331 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 1.2 (XIV) N.N. Laitisen sukuhaaran kantaäidin nimi ei ole tiedossa. Lapset: - Mauno Laitinen, s. n. 1515 Vesulahdella. Tauluun 1.3. - Pekka Laitinen. Asui Puntassa. - Antti Laitinen. Asui Äkrynmäellä. - N.N. Laitinen. Asui Seppälässä. Taulu 1.3 (XIII) Mauno Laitinen (Måns Laitin) Syntyi n. v. 1515 Vesulahden (Kangasniemen) Laitialassa. Talollinen ja isäntä Laitiala n:o 1 -3:ssa, Synsiö n:o 7 -8:ssa, Koittila n:o 3:ssa sekä Kaihlamäki n:o 10 Puntassa vielä v. 1560. Mauno kuoli v. 1560 jälkeen Kangasniemellä. Lähde: s. 339 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 8 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.4 (XIII) N.N. Maunon puolison nimi ei ole tiedossa. Lapset: - Pekka Maunonpoika Laitinen, s. n. 1540 Kangasniemi. Tauluun 1.5. - Heikki Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. Kuoli v. 1580 jälkeen. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Heikki Maunonpoika Laitisen omaisuus oli 10 markan arvosta kuparia, 2 tammaa (9 mk), 1 lehmä, 1 vuoden vanha nauta ja 2 lammasta. Hän maksoi veroa 2 markkaa, 5 äyriä ja 6 penninkiä. Hänen naapurustossaan asui runsaasti Orasia, mutta myös Suurosia, Mannisia ja Himotuisia. - Lauri Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. Kuoli v. 1588 jälkeen. - Mikko Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. - Juho Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. - Mauno Maunonpoika Laitinen. Asui Rantakylässä. Kuoli v. 1588 jälkeen. Taulu 1.5 (XII) Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin) Syntyi n. v. 1540 Kangasniemen Laitialassa. Talollinen Laitiala n:o 1 -3:ssa, Synsiö n:o 7 -8:ssa, Koittila n:o 3:ssa ja Kaihlamäki n:o 10 Puntassa. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Pekka Maunonpoika Laitisen omaisuus oli 1 leiviskä ja 1 markka kuparia, hevonen (20 mk), 3 lehmää, nuorta karjaa 3 kpl 3 vuotiasta ja 2 vuoden vanhaa, 4 lammasta, 4 pukkia ja 1 sika. Veroa hän maksoi 8 markkaa, 5 äyriä ja 12 penninkiä. Hän oli siis varsin vauras talollinen. Pekka kuoli v. 1588 jälkeen Kangasniemellä. Lähde: s. 342 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 8 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.6 (XII) N.N. Pekan puolison nimi ei ole tiedossa. Lapset: - Antti Pekanpoika Laitinen, s. n. 1560 Kangasniemi. Talollinen ja isäntä Laitiala n:o 2 sekä Kaihlamäki n:o 10 Puntassa. Antti kuoli v. 1638 jälkeen Puntassa. - Mauno Pekanpoika Laitinen, s. n. 1562 Kangasniemi. Tauluun 16.B.1. - Heikki Pekanpoika Laitinen, asui Puntassa. Kuoli v. 1588 jälkeen. 16 - - Lauri Pekanpoika Laitinen, s. n. 1570 Kangasniemi. Talollinen, isäntänä Koittila n:o 3, eli Kokko-Laitisen tilalla, sittemmin Kokon talon isäntä v. 1589...1618-. Lauri kuoli v. 1618 jälkeen. Laurin jälkeläisiä on mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. 1580 Kangasniemi. Tauluun 1.7. Paavo Pekanpoika Laitinen, asui Puntassa, kuoli v. 1605 jälkeen. Taulu 1.7 (XI) Pekka Pekanpoika Laitinen (Per Pehrsson Laitin) Syntyi n. 1580 talollisen poikana Kangasniemen Laitialassa. Talollinen ja isäntänä (Mikkelin) Hirvensalmen Ohensalossa. Vuoden 1664 maantarkastuskirjassa Ohensalossa oli kolme tilaa, joita isännöivät Niilo, Olavi ja Pekka Pekanpoika Laitinen. Kaikki kolme asuivat Ohensalon maalla. Kylään kuuluivat maakappaleet: Luotolahden maa, Vavessalo, Pajusyrjän maa, Kurjen maa ja ”Häijnensarj”. Vavessalo oli aikaisemmin kuulunut Synsiön kymmenkunnan anekkiin n:o 288, mutta oli laillisesti tuomittu Laitialan miehille (Ohensalon Laitisille); samoin oli laita toisen puolen Luotolahden maata. Niilo ja Olavi Laitinen maksoivat veronsa Jöns Månsinpoika Ållongrenille (viite; s. 457 -458 KH -I). Pekka Laitinen asui Ohensalon kylässä vielä v. 1634, eli hän kuoli v. 1634 jälkeen. Lähde: s. 342 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 181 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.8 (XI) N.N. Pekan puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Sipi Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1610 Hirvensalmi. Talollinen ja isäntänä Istruala n:o 3 Joutsiniemessä, jossa asui vielä v. 1649. Vuoden 1664 maantarkastuskirjan mukaan Joutsiniemi oli omana kylänä, jonka muodosti yksi ainoa tila, Lauri Sipinpoika Laitisen Joutsiniemellä sijaitseva 1½ veromarkan perintötila (viite; s. 457 KH -I). - Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1610 Hirvensalmi. Tauluun 1.9. - Niilo Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1620 Hirvensalmi. Tauluun 16.A.1. - Olavi Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1620 Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssä vielä v. 1666. - Heikki Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1630 Hirvensalmi. Asui Ohensalossa. - Erkki Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1630 Hirvensalmi. Asui Ohensalossa. Taulu 1.9 (X) Pekka Pekanpoika Laitinen (Pehr Persson Laitin) Syntyi n. v. 1610 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o 3:ssa eli Sarvikosken ja Taipaleen tilalla, jossa asui vielä v. 1663, eli Pekka kuoli v. 1663 jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 342 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 187 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.10 (X) N.N. Pekan puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Risto Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1638 Hirvensalmi. Tauluun 1.11. - Lauri Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1651 Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v. 1669. - Tuomas Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1651 Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v. 1669. - Niilo Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1657 Hirvensalmi. Ohensalo n:o 3:ssa vielä v. 1675. Taulu 1.11 (IX) Risto Pekanpoika Laitinen (Christer Pehrsson Laitin) Syntyi n. v. 1638 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o 3:ssa v. 1664 -1675-. Risto kuoli v. 1675 jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). 17 Taulu 1.12 (IX) N.N. Riston puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Eerikki Ristonpoika Laitinen, s. n. v. 1657 Hirvensalmi. Tauluun 1.13. - Heikki Ristonpoika Laitinen, s. n. v. 1662 Hirvensalmi. Ohensalo n:o 3:ssa vielä v. 1697. Taulu 1.13 (VIII) Eerik Ristonpoika Laitinen (Eric Christersson Laitin) Syntyi n. v. 1657 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o 3:ssa v. 1676 -1712-. Eerik kuoli v. 1712 jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.14 (VIII) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Antti Eerikinpoika Laitinen, s. v. 1680 Hirvensalmi. Tauluun 1.15. - Heikki Eerikinpoika Laitinen, s. n. v. 1687 Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v. 1722. Puoliso 9.12.1722 Maria Eskelintytär Kouko. - Risto Eerikinpoika Laitinen, s. n. v. 1690 Hirvensalmi. Ohensalo n:o 3:ssa vielä v. 1712. Taulu 1.15 (VII) Antti Eerikinpoika Laitinen (Anders Ericsson Laitin) Syntyi v. 1680 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o 3:ssa v. 1713 -1729-. Antti kuoli v. 1729 jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.16 (VII) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Eerik Antinpoika Laitinen, s. v. 1700 Hirvensalmi. Tauluun 1.17. - Antti Antinpoika Laitinen, s. v. 1713 Hirvensalmi. - Heikki Antinpoika Laitinen, s. n. v. 1715 Hirvensalmi. Asui Hirvensalmen Ohensalo n:o 3:ssa, jossa mainittiin vielä v. 1758. Heikki kuoli v. 1758 jälkeen Ohensalossa. Taulu 1.17 (VI) Eerik Antinpoika Laitinen (Erich Andersson Laitin) Syntyi n. v. 1700 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalossa v. -1728 -1750-. Vuoden 1728 henkikirjan mukaan Eerik isännöi Ohensalo n:o 2 tilaa ja v. 1732 henkikirjan mukaan Ohensalo n:o 2 & 3:n tiloja ja sitten taas v. 1738 henkikirjassa Eerik oli mainittu isäntänä Ohensalo n:o 2:ssa. Vuoden 1744 henkikirjassa Eerik oli uudestaan merkitty Ohensalo n:o 2 & 3 tilojen isännäksi. Vuoden 1750 henkikirjan mukaan Eerik oli talollinen Ohensalo n:o 3:ssa, joka myöhemmin mainittiin nimellä Kynämäki. Tuolloin v. 1750 Ohensalo n:o 1 oli talollisena Pekka Laitinen ja Ohensalo n:o 2:ssa Heikki Laitinen. Ohensalon kylä kuului Hirvensalmen pitäjään 1840-luvulle asti, jolloin se liitettiin Kangasniemeen. Ohensalon maat olivat vanhaa rälssimaata, jotka oli läänitetty jo keskiajalla aatelissuvuille. Vuoden 1618 läänitysluettelon mukaan Pellosniemen pitäjän Ohensalon kylän 4 tilaa kerrottiin kuuluneen Lammin Porkkalan kartanolle. Ohensalon tilat olivat pitkään Gödik Fincke'n ja tämän perillisten hallinnassa. Ohensalo oli siis rälssimaata, jonka talonpojat maksoivat veronsa säätyläis-aatelissuvuille. Ohensalon tilat maksoivat veronsa sitten Horn- ja Ållongren suvuille (Fincken sukulaisia) ja sitten myös von der Pahlen että von Becker suvuille. Kun sitten von Becker suku sai lainhuudatuksen suureen osaan Ohensalon kylään, niin tämän vuoksi Laitisen suvussa (Ohensalo n:o 1 -3:ssa) talolliset joutuivat 1760-luvun lopulla lampuodin asemaan ja tämä näkyi sitten muuttoliikkeenä pois 18 näiltä tiloilta. Von Becker suku asettui sitten asumaan Ohensalo n:o 1:een (s. 457 -458 KH -I). Viite: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 1.18 (VI) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Marketta Eerikintytär, s. n. v. 1733 Hirvensalmi - Eerik Eerikinpoika Laitinen, s. n. v. 1735 Hirvensalmi. Kuoli v. 1764 jälkeen Hirvensalmi, Ohensalo. - Riitta Eerikintytär, s. n. v. 1737 Hirvensalmi - Antti Eerikinpoika Laitinen, s. v. 1739 Hirvensalmi. Kuoli v. 1816 Hirvensalmi, Ohensalo. - Heikki Eerikinpoika Laitinen, s. v. 1741 Hirvensalmi. Kuoli v. 1822 Hirvensalmi, Ohensalo. - Risto Eerikinpoika Pekkala, s. v. 1743 Hirvensalmi. Tauluun 1.19. Taulu 1.19 (V) Risto Eerikinpoika Pekkala (Christer Ericsson Peckala) Syntyi v. 1743 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalo n:o 3:ssa. Riston ilmeinen isä oli Eerik Antinpoika Laitinen Ohensalo n:o 3:sta. Vuoden 1764 henkikirjassa Risto mainittiin poikana Ohensalo n:o 3 tilalla, josta hän tiettävästi muutti v. 1767 tienoilla Joutsan Mieskonmäkeen. Risto oli perheen nuorin poika ja koska Riston vanhemmat veljet jatkoivat talonpitoa, itse asiassa lampuoteina, eli vuokraviljelijöinä Ohensalossa, Risto "etsi paikkansa muualta". Ohensalosta oli lyhyt matka Joutsan puolelle Mieskonmäkeen, olivathan kylät naapurikyliä, vaikkakin sijaitsivat eri pitäjässä ja myös eri läänissä. Hartolan srk:n vihkikirjan mukaan Joutsassa vihittiin 13.12.1767 talollisen poika Risto Eerikinpoika Hirvensalmen Ohensalosta ja Maria Ristontytär Mieskonmäestä. Ristolla ei mainittu tuolloin mitään korkonimeä, eli sukunimeä. Risto tuli siis vävyksi Mieskonmäen Pekkalaan, jossa hän oli sitten itsekin talollisena ja isäntänä. Risto Eerikinpoika Pekkala isännöi Pekkalan jaetun tilan päätilaa, toista puoliskoa viljeli Mikko Sipinpoika Pekkala, jonka isä Sipi Ristonpoika Pekkala oli edellinen talollinen ja isäntä Pekkalan jaetulla tilalla. Mikko Sipinpoika Pekkala oli siis Risto Eerikinpoika Pekkalan puolison Maria Ristontyttären serkku. Rippikirjan mukaan Risto Eerikinpoika Pekkala kuoli v. 1802 Mieskonmäessä, siis 59 v. ikäisenä. Taulu 1.20 (V) Maria Ristontytär (Maria Christersdotter) Syntyi v. 1743 talollisen tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Pekkalassa. Isä taulussa 2.A.15. Hartolan synt. ja kastettujen kirjasta Marian nimeä ei löydy, mutta Joutsan rippikirjoissa (v. 1748 -1756 rippikirjasta alkaen) Maria mainittiin Pekkalassa talon tyttärenä. Hartolan vihittyjen kirjan mukaan Maria avioitui 13.12.1767 Hirvensalmen Ohensalosta kotoisin olevan Risto Eerikinpojan kanssa, jolloin vihkitiedoissa kerrottiin Marian olevan piika Mieskonmäestä. Rippikirjassa v. 1768 -1773 Marian synt.vuodeksi oli merkitty v. 1736, myöhemmissä v. 1743. Maria toimi sitten emäntänä kotitilallaan Pekkalassa. Joutsan rippikirjan mukaan Pekkalan tilan emäntä Maria Ristontytär kuoli v. 1798 Mieskonmäessä, eli hän oli kuollessaan 55 v. ikäinen. Lapset: - Leena Ristontytär, s. v. 1769 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki - Liisa Ristontytär, s. 9.8.1770 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki - Antti Ristonpoika Pekkala, s. 14.2.1773 Hartola, k. v. 1828 Joutsa, Mieskonmäki. Lampuotina Mieskonmäen Pekkalan tilalla. Puoliso: Maria Juhontytär, s. v. 1780, k. 4.4.1826 Mieskonmäki. - Valpuri Ristontytär, s. v. 1777 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki - Maria Ristontytär, s. 11.7.1779 Hartola, k. 1796 Joutsa, Mieskonmäki. - Eeva Ristontytär, s. 1.11.1782 Joutsa, Mieskonmäki, k. 19.8.1786 Joutsa, Mieskonmäki. - Risto Ristonpoika Pekkala, s. v. 1785 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 1.21. - Eeva Ristontytär, s. 5.3.1787 Joutsa, Mieskonmäki, k. 24.1.1788 Joutsa, Mieskonmäki. 19 Taulu 1.21 (IV) Risto Ristonpoika Pekkala (Christer Christersson Peckala) Syntyi v. 1785 talollisen poikana Joutsan Mieskonmäki n:o 1 Pekkalassa. Riston synt.aikaa ei löydy Hartolan synt. ja kastettujen kirjasta, mutta rippikirjoissa (mm. s. 50 RK 1780 -1787) Risto varmistuu Pekkalan tilan pojaksi, ollen nuorin lapsuudesta elossa selvinnyt Risto Eerikinpoika Pekkalan ja Maria Ristontyttären lapsi. Samoin Joutsan ensimmäisessä säilyneessä lastenkirjassa (RK 1803 -1815 TK878) Risto (Xster) mainittiin Risto Eerikinpojan lapseksi Pekkalassa, samalla mainittiin Riston päässeen ripille v. 1803. Rippikirjoissa Riston nimenä oli yleisimmin muoto Xster Xstersson. Vartuttuaan Risto mainittiin Pekkalan tilan lampuodin, eli vuokraviljelijän Antti Ristonpoika Pekkalan veljeksi, eli Risto ilmeisesti viljeli yhtiömiehenä Pekkalan tilaa vanhemman veljensä apuna. Pekkala mainittiin 1800-luvun puolella uudelleen lampuotitilaksi, olihan se jo 1500-luvulta alkaen tunnettu rälssitilana. Isonjaon yhteydessä v. 1806 Pekkalan tilan viljelty pinta-ala oli 134,65 ha, joka oli samansuuruinen kuin Mieskonmäen rälssin muut tilat (Oksalan 2 tilaa ja Taipaleen tila) yhteensä, Pekkalan tilan kokonaispinta-ala oli tuolloin 3914,13 ha, viite: s. 81 JK. Risto kuoli varsin nuorena, eli jo 45 v. ikäisenä v. 1830 Mieskonmäessä. Taulu 1.22 (IV) Eeva Pekantytär (Eva Pettersdotter) Syntyi v. 1792 torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Siikaniemessä. Isä taulussa 3.3. Eeva työskenteli piikana Mieskonmäen Pekkalan tilalla v. 1810 alkaen. Avioitui tai naitettiin 21 v. ikäisenä tiettävästi v. 1813 lopulla Pekkalan tilan pojan Risto Ristonpojan kanssa. Eeva oli sitten lampuotitilan emäntänä Pekkalassa. Eeva kuoli jo 44 v. ikäisenä 15.9.1836 Mieskonmäessä. Lapset: - Eeva Ristontytär, s. 26.8.1814 Joutsa, k. 19.1.1817 Joutsa, Mieskonmäki - Maria Ristontytär, s. 27.12.1816 Joutsa, Mieskonmäki - Juho Ristonpoika Pekkala, s. 8.7.1818 Joutsa. Tauluun 1.23. - Samuel Ristonpoika Jokela, s. 8.6.1820 Joutsa. Torpparina Mieskonmäen Jokelassa. Puoliso v. 1847 Kaisa Eerikintytär, s. 14.3.1822 Joutsa. - Risto Ristonpoika, s. 16.7.1823 Joutsa, k. 15.12.1823 Joutsa, Mieskonmäki. - Otto Ristonpoika, s. 3.4.1825 Joutsa, Mieskonmäki - Mikko Ristonpoika, s. 1827 Joutsa, k. 1828 Joutsa, Mieskonmäki Taulu 1.23. (III) Juho Ristonpoika Pekkala (Johan Christersson Pekkala) Syntyi 8.7.1818 lampuotin eli vuokraviljelijän poikana Joutsan Mieskonmäki n:o 1 Pekkalassa. Juho pääsi ripille v. 1837. Vuoden 1836 -1848 rippikirjassa Juho mainittiin virheellisesti Pekkalan tilan lampuodin Heikki Antinpoika Pekkalan (s. 1806) veljenpojaksi, vaikka todellisuudessa Juho oli Heikin serkun poika. Sittemmin Juho asui ja viljeli yhtiömiehenä Pekkalan tilaa Paavo Juhonpoika Laitisen toimiessa tilan lampuotina. Juho avioitui Vappu Matintyttären kanssa v. 1841 ja ehti saada kaksi lasta ennen kuolemaansa, sillä Juho kuoli varsin nuorena, ilmeisesti jo v. 1852, eli jo 34 v. ikäisenä. Juhon kuolintietoja ei löydy Joutsan vajavaisista kirkonkirjoista, se kuitenkin tiedetään että hän asui ja oli elossa Pekkalassa vielä v. 1849, jolloin kävi 16.9.1849 Herran pyhällä ehtoollisella kirkossa ja toisaalta tiedetään se että Juhon vaimo Vappu muutti v. 1853 leskenä Mieskonmäen Jokelaan. Taulu 1.24 (III) Vappu Matintytär (Walborg Mattsdotter) Syntyi 24.4.1823 torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Keronlahdella. Isä taulussa 4.5. Vappu avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 12.12.1841 Pekkalan tilalle Juho Ristonpojan puolisoksi. Vappu ehti synnyttämään Juholle 2 lasta ennen kuin Juho kuoli ilmeisesti v. 1852, jonka jälkeen Vappu muutti v. 1853 miehensä nuoremman veljen Samuel Ristonpojan perheen talouteen Mieskonmäen Jokelan torppaan, jossa oli renkinä Topias Heikinpoika (s. 1827), jonka kanssa Vappu sitten avioitui 8.4.1855 ja sai Topiaksen kanssa 3 lasta. Vappu ja Topias tuomittiin v. 1860 sakkoihin väkiviinan salapoltosta (bötf. för brännvins bränning). Vappu ja Topias mainittiin v. 1872 alkaen mäkitupalaisina Mieskonmäen Jokelan Isoahossa, sen uudistorpassa (Ny torp), jossa Topias kuoli 27.12.1896. Joutsan v. 1900 -1909 rippikirjan mukaan Mieskonmäen n:o 1 Jokelan Kaurasen alueen 20 Isoahossa asui mäkitupalaisen leski Vappu Matintytär, joka kuoli samaisessa paikassa 80 v. ikäisenä 24.11.1903. Lapset: - Kustaa Juhonpoika, s. 1.4.1844 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 1.25. - Amanda Maria Juhontytär, s. 5.4.1849 Joutsa, k. 8.9.1861 Joutsa, Mieskonmäki. Vappu Matintyttären ja Topias Heikinpojan lapset: - Otto Topiaanpoika, s. 8.10.1856 Joutsa - Topias Topiaanpoika, s. 18.12.1859 Joutsa - Ananias Topiaanpoika, s. 18.12.1859 Joutsa Taulu 1.25 (II) Kustaa Juhonpoika Mäkinen (Gustaf Johansson) Syntyi aprillipäivänä 1.4.1844 Joutsan Mieskonmäen Pekkalassa Juho Ristonpoika Pekkalan ja Vappu Matintyttären perheen vanhimpana lapsena. Kustaa oli vain n. 8 v ikäinen kun hänen isänsä Juho kuoli, ilmeisesti v. 1852. Perheeseen ehti syntyä myös tytär ennen kuin Juho kuoli. Perhe muutti sitten v. 1853 Pekkalasta Jokelan torppaan (Mieskonmäessä). Kustaan äiti Vappu avioitui uudemman kerran v. 1855 Topias Heikinpojan kanssa. Heille syntyi kolme lasta; Otto ja kaksoset Tobias ja Ananias, eli Kustaa sai siten 3 velipuolta. Kustaan sisko Amanda kuoli jo 12 v. ikäisenä v. 1861. Vartuttuaan Kustaa Juhonpoika työskenteli renkinä Joutsan Mieskonmäessä Keronlahden tilalla v. 1866 -1868, sekä tämän jälkeen v. 1868 -1870 samoin renkinä Mieskonmäen (Lähdeselän) Sokurassa Paavo Juhonpoika Laitisen tilalla. Kustaa Juhonpoika muutti v. 1870 Joutsan kirkolle, sen kappelin, eli Pekkasen tilalle, rengiksi pastori Karl Johan Gyllenbögel’in palvelukseen. Tilalla työskenteli piikana Stiina Matintytär Kippa ja niin he avioituivat 16.2.1872 Joutsassa. Kappelin tilalta Pekkasesta Kustaa ja Stiina muuttivat käsityöläisten torppaan Joutsan kk:n Kokkolaan v. 1878 sekä edelleen Temisevän Maunulaan, jossa Kustaa mainittiin muonamieheksi. Temisevän Maunulassa asui samaan aikaan myös muonamies Joonas Wasenius yhdessä vaimonsa Malviina Lindholmin kanssa. Kustaa Juhonpojan nimenä oli 1870-luvun loppuun asti ruotsinkielinen patronyyminimi Gustaf Johansson, josta sitten v. 1880 -1889 rippikirjoissa käytettiin suomenkielistä vastinetta Kustaa Juhonpoika. Kustaa Juhonpoika työskenteli seuraavaksi muonamiehenä v. 1882 -1883 Joutsan Tammilahdessa, Mikkolan Myllyahon tilalla, asuen Niemelän torpassa. Tammilahdesta Kustaa muutti v. 1883 vaimonsa Stiinan kanssa takaisin Joutsan kirkolle; sen n:o 9 Simukkalaan, jossa Kustaa Juhonpoika mainittiin 1883 -1889 muonamieheksi. Kustaa Juhonpojalle ilmestyi v. 1890 -1899 rippikirjassa sukunimeksi Mäkinen, asuessaan nyt loisena Simukkalan Napulassa. Loiseksi mainittiin ihmiset, joilla ei ollut vakituista asuntoa, eli majailivat ”toisten nurkissa”. Sukunimi Mäkinen oli tuohon aikaan varsin yleinen sukunimi mäkitupalaisten keskuudessa. Sukunimien käyttö nimenomaan yleistyi juuri 1880/ 1890 vaihteen tie-noilla, vaikkakin vasta v. 1920 sukunimilaki velvoitti kaikkien ottavan sukunimet käyttöön. Kustaa Juhonpoika Mäkinen muutti perheineen v. 1902 mäkitupalaiseksi Joutsan Tammilahden n:o 10 Lankiaan. Kovin pitkän aikaa Kustaan perhe ei viihtynyt tälläkään kertaa Tammilahdessa, vaan he muuttivat jo seuraavana v. 1903 perheineen takaisin Joutsan kirkolle, nyt kk:n n:o 2 Tokeroon, mäkitupalaiseksi Lehtisen tilan Kaskiseen. Vuosien 1910 -1920 rippikirjassa Kustaa Juhonpoika Mäkinen mainittiin mäkitupalaiseksi Joutsan kk:n n:o 2 Pitkälän (omist. A. Sauvala) Pyrylässä, jossa Kustaa kuoli 74 v. ikäisenä 21.10.1918. Taulu 1.26 (II) Stiina Matintytär Mäkinen, os. Kippa (Christina Mattsdotter Kippa) Syntyi 28.7.1850 rengin tyttärenä Uudenkirkon Vpl Uiskolassa. Isä taulussa 6.9. Stiinan kastetilaisuudessa 4.8.1850 kummeina olivat Nikodeemus Asikainen, Eeva Kippa ja Anna Lempiäinen. Stiina oli vasta n. 6 v. ikäinen kun hänen isänsä Matti kuoli v. 1856 ja Stiina asui sitten äitinsä kanssa Uudenkirkon Metsäkylässä sekä Kalliolassa, työskennellen vartuttuaan piikana. Stiina muutti sitten Viipuriin, jossa hän toimi v. 1870 henkikirjan mukaan piikana pastori Karl Johan Gyllenbögel’in ja tämän puolison Augusta Fredrika Hardén’in palveluksessa. Pastori Gyllenbögel muutti perheineen Viipurista 26.3.1870 Joutsaan, josta hän oli saanut viran edellisen pastorin David Johan Aspelundin kuoltua 11.4.1869 Joutsassa. Muuttokirjojen mukaan myös Stiina muutti Viipurista (sen Tuomiokirkkoseurakunnasta) 19.9.1870 Joutsaan, siis vähän myöhemmin, ehkä pastori 21 Gyllenbögelin houkuttelemana (?). Stiina työskenteli piikana Joutsan kirkolla Pekkasessa, eli kappalaisen virkatalolla, e.m. pastorin perheen palveluksessa. Stiina avioitui 16.2.1872 Kustaa Juhonpojan puolisoksi. Stiinan myöhemmät vaiheet selviävät miehensä Kustaa Juhonpoika Mäkisen taulusta. Stiinan etunimenä vaihteli kirkonkirjoissa Kristiina ja Stiina, joka jälkimmäinen nimi Stiina esiintyi viimeksi. Samoin sukunimi oli tulkittavissa joko Kipoksi tai Kipaksi, joista jälkimmäinen muoto, eli Kippa esiintyi viimeksi rippikirjoissa. Joutsan rippikirjassa v. 1910 -1920 hänen nimensä oli vielä Stina Matintytär Kippa, sekä v. 1920 -1930 rippikirjassa Stiina Matintytär Mäkinen, eli uuden sukunimilain mukaisesti Stiinalle ilmestyi miehensä sukunimi Mäkinen. Samaisessa v. 1920 -1930 rippikirjassa Stiinan syntymäpaikkakunta Uusikirkko mainittiin nimellä nyt ensimmäisen kerran v. 1870 rippikirjamerkinnän jälkeen, muissa rippikirjoissa Stiinan kohdalla mainittiin vain syntymäaika ilman paikkaa. Stiina kuoli hieman alle 75 v. ikäisenä 8.4.1925 Joutsan kk:n Pitkälän Pyrylässä. Lapset: - Juho Kustaa Mäkinen, s. 27.4.1872 Joutsa. Tauluun 1.27. - Hilda Maria Kustaantytär, s. 30.3.1874, k. 29.6.1874 Joutsa. - Anton Willehard Mäkinen, s. 29.8.1875 Joutsa. Muutti v. 1905 Kotkaan. - Aksel Kustaanpoika, s. 26.1.1878 Joutsa, k. 6.2.1878 Joutsa. - Kalle Leonard Mäkinen, s. 18.8.1879 Joutsa. - Aksel Immanuel Kustaanpoika, s. 20.3.1882 Joutsa, k. 13.6.1892 Joutsa. - Lyydia Kustaantytär Mäkinen, s. 7.4.1885 Joutsa. Muutti v. 1912 Kärkölään. - Hilda Maria Mäkinen, s. 24.12.1887 Joutsa (joulun lapsi). Muutti v. 1908 Kotkaan. - Anna Loviisa Mäkinen, s. 31.7.1890 Joutsa. Muutti v. 1926 Jyväskylään. Taulu 1.27 (I) Juho Kustaa Mäkinen (Johan Gustaf Gustafsson) Syntyi 27.4.1872 vanhempiensa Kustaa Juhonpoika Mäkisen ja Stiina Matintytär Kipan perheen vanhimpana lapsena Joutsan kk:n Kokkolassa (Kokola). Kokkolasta Juhon perhe muutti sitten v. 1878 (Joutsan kk:n) Temisevän Maunulaan, jossa asui sittemmin myös Juhon tuleva vaimo Aino Loviisa Wasenius vanhempiensa/perheensä kanssa. Vartuttuaan Juho työskenteli v. 1890-luvulla renkinä Joutsan Tammilahdessa; Myllypellon sekä Lopansaaren tiloilla. Tuolloin Juhon nimenä oli Juho Kustaa Kustaanpoika, siis ilman sukunimeä. Juho muutti 19.11.1892 Hartolaan, jossa hän työskenteli renkinä Putkijärven n:o 4 Uusi-Koiviston tilalla. Juho Kustaa Kustaanpoika palasi vuoden päästä 2.12.1893 takaisin Joutsan Tammilahteen, Leppäniemen Heiskalan tilalle, jossa hän työskenteli renkinä. Juholle ilmestyi sitten isänsä sukunimi Mäkinen. Juho Kustaa Mäkinen avioitui v. 1895 lapsuuden ystävänsä Aino Loviisa Waseniuksen kanssa. Juho ja Aino muuttivat toukokuussa 1900 Heinolaan, jossa heidän vanhin tyttärensä Vilma syntyi elokuussa 1900. Heinolasta perhe muutti helmikuussa 1902 Kotkaan, jossa Juhon ammatiksi mainittiin työmies. Juho työskenteli tiettävästi Enso Gutzet´lla. Perhe kasvoi Kotkassa 6 jäseniseksi ja he muuttivat huhtikuussa 1914 takaisin Joutsaan, jossa nuorin lapsista Taisto syntyi kesäkuussa 1915. Joutsassa perhe asui kirkonkylän Kämppilässä. Juhon perhe muutti sitten lokakuussa 1917 Hartolaan ja sieltä lokakuussa 1920 Sysmän Nuoramoisiin Nordenlundin kartanoon, josta v. 1921 Woipalan Hovilaan ja seuraavana v. 1922 Virtaan kylän Linnan tilalle, jossa Juho työskenteli renkinä ja muonamiehenä. Juho kuoli vajaan 52 v. ikäisenä influenssaan 19.2.1924 Sysmän Virtaan kylässä. Taulu 1.28 (I) Aino Loviisa Lahtinen, ent. Mäkinen, os. Wasenius (Aina Lovisa Wasenius) Syntyi 26.8.1874 Joutsan Temisevä -Maunulassa. Isä taulussa 12.A.25. Räätälin ja mäkitupalaisen tytär Joutsan kirkolta. Aino tutustui jo lapsena tulevaan mieheensä Juho Mäkiseen, koska he asuivat samoilla kylillä, mm. molempien perheet asuivat Joutsan kk:n Maunulassa sekä v. 1882 -1883 naapureina Joutsan kk:n (tai Jousan) Simukkalassa. Hartolan muuttokirjojen mukaan loisen tytär Aino Loviisa Juonaantytär Wasenius muutti 13.2.1891 (mtk n:o 18) naimattomana Joutsasta Hartolaan, jossa hän työskenteli piikana Ruskeala n:o 2 Kaarteen tilalla. Aino palasi takaisin Joutsaan 2 v. kuluttua v. 1893 (mtk n:o 18/1893). Joutsassa hän avioitui Juho Kustaa Mäkisen kanssa v. 1895; heidät kuulutettiin 20.7.1895 ja vihittiin 6.10.1895. Avioitumisensa jälkeen Aino ja Juho muuttivat Joutsasta aluksi Heinolaan 14.5.1900, jossa syntyi vanhin lapsista Vilma Elviira 22.8.1900 ja sittemmin 26.2.1902 Kotkaan, jossa Aune syntyi 12.4.1904. Kotkassa syntyivät myös Eino 3.6.1906 ja 22 Eeva 20.11.1910. Ainon toisena nimenä esiintyi Kotkan seurakunnan eräissä lähteissä virheellisesti nimi Sofia, vaikka alun perin toinen nimi oli Loviisa. Samoin Ainon etunimenä esiintyi kirkonkirjoissa yleisimmin muoto Aina. Kotkasta perhe palasi 27.4.1914 Joutsaan, sen kk:n Kämppilään, jossa Taisto syntyi 29.6.1915. Kämppilässä Juhon ja Ainon perhe asui yhdessä Ainon veljen Matti Waseniuksen ja tämän vaimon Mantan sekä näiden poikien Väinön ja Vilhon kanssa. Kolme vuotta Joutsassa asumisen jälkeen perhe muutti taas; 16.10.1917 Hartolaan, josta taas 3 v. kuluttua 30.10.1920 Sysmän Nuoramoi-siin. Kun sitten Juho kuoli 19.2.1924 Sysmän Virtaan kylässä, niin Aino muutti lastensa Einon, Eevan ja Taiston kanssa seuraavan v. 1925 alussa Nikkaroisiin Ruikkulan tilalle ja sieltä Virtaan kylän Uuden Virtaan kartanon mökkiin, jossa Aino avioitui 15.3.1925 työmies Aadolf Lahtisen kanssa. Liitto ei ilmeisimmin oikein luonnistanut ja Aino Lahtinen, ent. Mäkinen, os. Wasenius muutti sitten Lahteen tiettävästi v. 1930 tienoilla, asuen välillä Kouvolassa, josta palasi taas Lahteen 12.7.1938. Aino joutui kokemaan kovia ollessaan mukana traagisissa tapahtumissa 3.2.1932 Lahdessa, jolloin hänen tyttärensä Aunen mies Uuno Tamminen ammuttiin kotonaan. Aino tunnettiin varsin tiukkakurisena ihmisenä ja hänelle olivat hengelliset asiat hyvin tärkeitä. Ainon tytär Aune kertoi että hänen vanhempansa kävivät jo Kotkassa asuessaan Helluntaiseurakunnan sekä Pelastusarmeijan tilaisuuksissa. Ainon veljen Antin nuorin tytär Aino Wasenius (myöh. Lavia) kertoi tätinsä Ainon olleen joskus Waseniuksessa kesävieraana viikon ajan ja molemmat Ainot olivat nukkuneet samassa aitassa. Nuorempi Aino oli ollut eräänä iltana nuorisoillassa koululla ja tullut sieltä sovittua myöhemmin illalla/yöllä kotiin. Aino täti oli tästä sitten "kannellut" Antti isälle ja rohjennut Anttia moittiakin kasvattajana. Näitä moitteita ei Antti kuulemma ottanut millään tavalla huomioon, eikä äitiäkään oltu moitittu myöhäisestä kotiintulosta. Ainon toinen mies Aadolf Lahtinen kuoli 16.10.1937 Sysmässä ja Aino kuoli 85 v. ikäisenä 26.5.1960 Lahdessa. Lapset: - Vilma Elviira Mäkinen, s. 22.8.1900 Heinola - Iisak Rafael Mäkinen, s. 12.3.1903 Kotka, k. 12.3.1903 Kotka - Aune Ester Mäkinen, s. 12.4.1904 Kotka - Eino Feliks Mäkinen, s. 3.6.1906 Kotka - Eeva Onerva Mäkinen, s. 30.11.1910 Kotka - Taisto Pietari Mäkinen, s. 29.6.1915 Joutsa TAULU 2 MIESKONMÄKI SUKUHAARA Yleistä: Mieskonmäen ja Kälän alue oli vielä 1400-luvulla vailla pysyvää taloasutusta. Syyksi epäillään rajaseutujen tavallisia kiroja: nautinta- ja omistusoikeusriitoja, joita yritettiin ratkaista ryöstäen, polttaen ja murhaten. Mieskonmäen ja Kälän alue joutui 1500-luvun puolella Ille, Finne ja Fincke suvuille. Vakituinen asutus syntyi samoihin aikoihin. Asukkaiden arvellaan olleen hämäläistä alkuperää. Maakirjoihin/ 1500-luvun ensimmäisiin verokirjoihin, ei ole merkitty Mieskonmäen rälssin ensimmäisiä talonpoikia, koska rälssin asukkaat eivät maksaneet veroa kruunulle vaan rälssin omistaneelle aateliselle. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan rouva Mettan rälssitilojen lampuodit olivat Antti Laurinpoika (Jousniemi), Heikki Pekanpoika (Mieskonmäki) ja Paavo Paavonpoika (Liukkonen). Metta rouva oli Märta Stenintytär Ille, joka oli Kustaa Gödikenpoika Fincken (s. n. 1510, k. 1566) puoliso. Metan vanhemmat olivat Sten Jaakobinpoika Ille ja Anna Knuutintytär Kurki. Stenin vanhemmat olivat Jaakob Pietarinpoika Ille ja Metta Olavintytär Tavast. Vuonna 1571 Mieskonmäen omistajana mainittu Metta rouva oli siis v. 1443 Mieskonmäen omistukseensa saaneen ritari Olavi Niilonpoika Tavastin jälkeläinen, viite: s. 85 -89 JK. Heikki Pekanpojan jälkeen seuraavan kerran Mieskonmäen asukkaana mainittiin v. 1608 -1634 Heikki Maunonpoika. Etunimestään päätellen hän saattoi olla Heikki Pekanpojan pojanpoika. Vuonna 1631 oli merkitty rouva Margareta Fincken omistamaan Mieskonmäen rälssiin Heikki Maunonpoika, Pekka Heikinpoika, Paavo Maunonpoika, Mauno Paavonpoika, Erkki Maunonpoika ja Risto Erkinpoika. Veljekset Heikki, Paavo ja Erkki olivat Mieskonmäen myöhempien asukkaiden kantaisiä. 1600-luvun puolivälissä useiden Mieskonmäen asukkaiden on merkitty harjoittaneen kalastajan ammattia. Nämä kalastajat asuivat Kälänkoskella. Mieskonmäen rälssin omisti 1700-luvun alussa Gyllenstiernan suku. 23 Rälssin suuruudeksi maakirjoissa mainittiin 2/3 manttaalia (1 -2 taloa). Rälssin nimenä käytettiin tuolloin ”Kälänkoski ja Oksala”. Isonjaon aikaan oli Kälän rälssitalo, joka jaettiin kahtia, jolloin syntyivät Pekkala ja Oksala. Talot olivat jo syntyneet aiemmin, joten isojaossa pikemminkin voimassa ollut talojako vahvistettiin. Henkikirjoissa 1710-luvulla mainittiin kahden talon nimet: Eskola ja Oksala. Oksalan taloa kutsuttiin myös nimellä Oksajalka. Koska kantatalon nimenä oli Oksala, voitaneen esittää oletus, että suvun esi-isät olisivat tulleet Mieskonmäkeen lampuodeiksi Pälkäneen Oksalan kylästä. Mieskonmäessä mainittiin myös Pekkala niminen talo 1730-luvulta alkaen. Myös torppia alkoi syntyä 1700-luvun alussa. Esimerkiksi v. 1706 henkikirjassa mainittiin Mieskonmäessä torppari Pulliainen. Kangasniemen Äkryntaipaleen kylässä esiintyi Mieskolainen nimi korkonimenä/sukunimenä 1700 -luvun alusta alkaen. Kangasniemen v. 1829 tuomiokirjan mukaan selviteltiin erään Äkryntaipaleen tilan veroluontoa, jolloin todistajaksi kutsuttu vanha mies kertoi 80-vuotiaan isoäitinsä maininneen hänen ollessaan lapsi, että talo oli jäänyt autioksi ”Venäjän kanssa käydyn pitkän sodan aikaan” ja että silloinen isäntäväki, Mieskolaiset, olivat tulleet autiotaloon ”Gustaf Adolfin seurakunnasta” eli Hartolasta, johon Mieskonmäki niminen kylä tuolloin kuului. Mieskonmäki kuuluu nykyään Joutsaan. Todennäköisesti Kangasniemen Mieskolaiset olivat lähtöisin sieltä. Sukunimi Mieskolainen on näin ollen muodostunut Mieskonmäen kylän nimen mukaan. Samalla perusteella esimerkiksi Kangasniemen Nuoramoisen suku lienee ollut lähtöisin Sysmän Nuoramoisen kylästä. TAULU 2.A MIESKONMÄKI -ESKOLA-PEKKALA SUKUHAARA Taulu 2.A.1 (XIII) Heikki Pekanpoika Mieskonmäki (Henrich Persson Meskåmäki) Syntyi n. v. 1530 ehkä Suur-Sysmän Hartolassa, vaikkakin suku tullee Pälkäneeltä, tai Vanajan Mäskälästä (?). Lampuotina Suur-Sysmän (sittemmin Hartolan ja Joutsan) Mieskonmäessä v. -1566 1571-. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Mieskonmäen Heikki Pekanpoika oli rouva Mettan lampuoti. Vuosien 1566 -1569 verokirjoissa Mieskonmäessä mainittiin Heikki. Nähtävästi hän oli sama kuin v. 1571 hopeaveroluettelossa mainittu Heikki Pekanpoika, jonka omaisuudeksi e.m. hopeaveroluettelossa oli kirjattu 16 markkaa. Hänellä oli 3 hevosta, joiden arvo oli 30 markkaa, 3 lehmää, 3 lammasta, 1 pukki, 2 sikaa ja nuorta karjaa 4 eläintä. Hän maksoi hopeaveroa 7 markkaa 7 äyriä 19 1/5 deninkiä. Viite: s. 459 -460 Sukupuuni ja s. 1 Sukuselvitys Mieskolaisen suvusta (Tommy Koukka). Taulu 2.A.2 (XIII) N.N. Heikin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Heikki Heikinpoika Mieskonmäki - Mauno Heikinpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1560 Suur-Sysmä, Hartola. Tauluun 2.A.3. Taulu 2.A.3 (XII) Mauno Heikinpoika Mieskonmäki (Måns Henriksson Meskåmäki) Syntyi n. v. 1560 lampuotin poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan Mieskonmäessä. Itse asiassa Mauno mainittiin asiakirjoissa vain poikiensa patronyymeissä. Hän asui mahdollisesti Hartolan Mieskonmäen kylässä, jossa myös hänen poikansa asuivat. Jos Mauno oli kotoisin Mieskonmäen kylästä, hänen isänsä lienee ollut kylässä v. 1571 mainittu Heikki Pekanpoika. Viite: s. 462 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 2.A.4 (XII) N.N. Maunon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Heikki Maunonpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1580 Sysmä, Joutsa. Lampuotina Mieskonmäessä v. 1608 -1634 Gödike Fincke’n rälssitilalla. - Paavali Maunonpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1585 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.B.1. - Eerik Maunonpoika, s. n. v. 1590 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.5. 24 - Matti Maunonpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1595 Sysmä, Joutsa. Vuoden 1634 henkikirjan mukaan Mieskonmäessä asui itsellinen (husman) Matti Maunonpoika vaimonsa kanssa. Matti mainittiin sokeaksi (blind). Taulu 2.A.5 (XI) Eerik Maunonpoika (Erich Mongsson) Syntyi n. v. 1590 Sysmässä, Joutsan Mieskonmäessä. Mainittiin Mieskonmäessä v. 1631 verokirjassa. Vuosien 1634 ja 1635 henkikirjoissa Eerik Maunonpoika mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäessä. Vuonna 1636 Mieskonmäessä Eerik Maunonpoika mainittiin renkinä lampuodin Pekka Heikinpojan isännöimällä rälssitilalla, eli vanhemman veljensä Heikin pojan Pekka Heikinpojan isännöimällä tilalla. Eerik Maunonpoika mainittiin Mieskonmäessä myös v. 1639 henkikirjassa viljellen ilmeisesti jakaantuneen rälssitilan toista puoliskoa. Eerik kuoli v. 1639 jälkeen Mieskonmäessä. Viite: s. 462 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 2.A.6 (XI) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Risto Eerikinpoika, s. n. 1610 Sysmä, Joutsa. Mainittiin Mieskonmäessä 1631. Vuosien 1634 ja 1635 henkikirjoissa Risto Eerikinpoika mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäessä. Vuonna 1636 Mieskonmäessä oli renki Risto Eerikinpoika ja v. 1644 -1645 Risto Eerikinpoika mainittiin Mieskonmäessä vaimonsa, pojan ja pojan vaimon kanssa, jolloin Risto ilmeisesti viljeli jakaantuneen rälssitilan toista puoliskoa. - Esko Eerikinpoika, s. n. 1620 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.7. - Sipi Eerikinpoika. Vuoden 1653 henkikirjan mukaan Mieskonmäessä asui Sipi Eerikinpoika vaimonsa kanssa. Mainittiin Esko Eerikinpojan veljenä v. 1654 -1669. Puoliso v. 1653 Riitta, elossa vielä v. 1669. - Heikki Eerikinpoika. Vuoden 1653 henkikirjan mukaan Mieskonmäessä asui kalastaja Heikki Eerikinpoika. Mainittiin v. 1655 Mieskonmäessä vaimonsa kanssa. Heikki Eerikinpoika mainittiin itsellisenä Mieskonmäessä v. 1666 ja 1668 -1669. Mainittiin Mieskonmäessä Esko Eerikinpojan veljenä v. 1669 -1671. Puoliso 1. 1655 Marketta, elossa vielä v. 1655. Puoliso 2. v. 1669 Maria, elossa vielä v. 1671. - Simo Eerikinpoika. Vuosien 1653 ja 1654 henkikirjojen mukaan Mieskonmäessä asui kalastaja Simo Eerikinpoika vaimonsa kanssa. Simo Eerikinpoika mainittiin Mieskonmäessä myös v. 1662. Puoliso 1653 Marketta, elossa vielä v. 1662. - Kristiina Eerikintytär. Mainittiin Mieskonmäessä Esko Eerikinpojan siskona v. 1655 -1656. - Eerik Eerikinpoika. Mainittiin Mieskonmäessä Esko Eerikinpojan veljenä v. 1662 -1663. Taulu 2.A.7 (X) Esko Eerikinpoika Eskola (Eskel Ericsson) Syntyi n. v. 1620 Sysmässä, Joutsan Mieskonmäessä. Esko mainittiin Mieskonmäessä vaimonsa kanssa ilmeisesti jo v. 1646 (patronyyminä virheellisesti Fransson ?), mutta ainakin v. 1653 -1682 henkikirjoissa Esko Eerikinpoika mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäessä 1/3 manttaalin tilalla viljelemässä jakaantunutta rälssitilaa serkkunsa Pekka Heikinpojan toimiessa lampuotina. Pekka Heikinpojan tila oli tiettävästi Pekkala ja Esko Eerikinpojan tila Eskola, siis Eskon etunimen mukaan nimetty tila. Esko Eerikinpojan lampuotitilalla mainittiin hänen veljensä Heikki v. 1650 sekä toinen veli Sipi v. 1653. Vuosien 1680 ja 1682 henkikirjojen mukaan Esko oli sokea (blind). Esko kuoli v. 1682 jälkeen Mieskonmäessä. Taulu 2.A.8 (X) Anna N.N. (Anna N.N -dotter) Syntyi n. v. 1620. Mainittiin nimeltä v. 1653 henkikirjassa Esko Eerikinpojan puolisona. Eskolan tilan emäntä. Elossa vielä v. 1671. 25 Lapset: - Sipi Eskonpoika, s. n. v. 1640 Sysmä, Joutsa. Mainittiin vaimonsa kanssa Esko Eerikin-pojan poikana v. 1666 henkikirjassa Mieskonmäen Eskolassa. - Matti Eskonpoika Eskola, s. n. v. 1640 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.9. - Heikki Eskonpoika Oksala, s. n. v. 1650 Sysmä, Joutsa. Heikki mainitaan sokean Esko Eerikinpojan poikana Mieskonmäessä v. 1680 -1682 ja Matti Eskonpojan veljenä v. 1687 -1691. Heikki Eskonpoika mainittiin talollisena Mieskonmäessä v. 1693 -1694. Vuonna 1704 mainittiin Mieskonmäessä talollisena jälleen Matti Eskonpoika. Vuosina 1706 -1713 talollisena mainittiin Heikki Eskonpoika. Vuoden 1713 henkikirjan mukaan talon nimi oli Oksala, joka tunnettiin myös nimellä Oksajalka. Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjan mukaan Oksajalan talon isäntänä oli leski Heikki Eskonpoika. Puoliso 1683 -1687 Marketta, s. n. 1660, elossa vielä v. 1708. Taulu 2.A.9 (IX) Matti Eskonpoika Eskola (Matts Eskelsson Eskola) Syntyi n. v. 1640 lampuodin poikana Mieskonmäen rälssitilan Eskolassa. Matti mainittiin vaimonsa Johannan kanssa v. 1668 -1671 henkikirjassa Mieskonmäessä Esko Eerikinpojan ja Annan poikana. Vuosien 1675 -1682 henkikirjoissa Matti mainittiin vaimonsa Marian kanssa Esko Eerikinpojan (ilman vaimoa) poikana Mieskonmäessä, tiettävästi juuri Eskolan tilalla. Vuosien 1687 -1691 henkikirjoissa Matti Eskonpoika oli mainittu vaimonsa Johannan kanssa isäntänä Eskolassa. Vuonna 1687 tilalla mainittiin myös Matin veli Heikki Eskonpoika vaimonsa Marketan kanssa sekä lankomies Matti. Vuoden 1691 henkikirjassa Matin tilalla oli e.m. lisäksi vävynä Risto puolisonaan Anna. Vuosien 1693 -1694 henkikirjoissa isännäksi oli merkitty Matin veli Heikki Eskonpoika, vaikkakin v. 1693 kymmenysveroluettelon mukaan tilan verot maksoi Matti Eskonpoika. Vuosien 1698 -1699, 1702 ja v. 1704 maakirjan mukaan Margaretha Fincken rälssin Eskolan 2/3 manttaalin tilan verot maksoi Matti Eskonpoika, kuten myös v. 1703 kymmenysveroluettelon mukaan. Taulu 2.A.10 (IX) Johanna N.N. (Johanna N.N -dotter) Syntyi n. v. 1645. Mainittiin Matti Eskonpojan 1. vaimona v. 1668 -1671 henkikirjoissa Mieskonmäessä. Kuoli v. 1671 jälkeen Mieskonmäessä. Lapset: - Anna Matintytär. Puoliso v. 1691 Risto, joka mainittiin Matti Eskonpojan vävynä v. 1691 -1694. - Heikki Matinpoika Eskola, s. n. v. 1660 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.11. Maria N.N. (Maria N.N -dotter) Syntyi n. v. 1650, avioitui n. v. 1674 -1675 Matti Eskopojan 2. puolisoksi Mieskonmäen Eskolaan. Elossa vielä v. 1682. Ei tiedossa lapsia. Johanna N.N. (Johanna N.N -dotter) Syntyi n. v. 1650, avioitui v. 1683 -1687 välisenä aikana Matti Eskopojan 3. puolisoksi Mieskonmäen Eskolaan. Elossa vielä v. 1691. Ei tiedossa lapsia. Taulu 2.A.11 (VIII) Heikki Matinpoika Eskola (Hendrich Mattsson Eskola) Syntyi n. v. 1660 talollisen poikana Sysmän Joutsassa, Mieskonmäen Eskolassa. Vuonna 1705 Mieskonmäessä mainittiin isäntänä Heikki Eskola. Ennen häntä talon isäntänä mainittiin hänen ilmeinen isänsä Matti Eskonpoika. Vuoden 1713 maakirjassa Mieskonmäessä mainittiin isäntinä Risto Pekkala ja Heikki Eskola (eli Risto Heikinpoika Pekkala ja Heikki Matinpoika Eskola), sekä v. 1723 maakirjassa Eskolassa mainittiin isäntänä ”Heikki Matinpoika eli Risto Heikinpoika Eskola”. Taulu 2.A.12 (VIII) Sofia N.N. (Sophia N.N -dotter) Syntyi n. v. 1663. Vuosien 1706 -1708 henkikirjoissa mainittiin talollisen Risto Heikinpojan äiti Sofia. Sofia kuoli v. 1708 jälkeen Mieskonmäessä. 26 Lapset: - Risto Heikinpoika Eskola. s. n. v. 1681 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.13. - Antti Heikinpoika, mainittiin Mieskonmäessä Risto Heikinpojan veljenä v. 1706 -1707. - Eerik Heikinpoika, mainittiin Eskolassa tilan poikana v. 1706 -1707 henkikirjoissa. Kuoli v. 1707. Puoliso: Marketta, mainittiin v. 1708 henkikirjassa leskeksi. - Sipi Heikinpoika, mainittiin Mieskonmäessä Risto Heikinpojan veljenä v. 1710 -1713. Taulu 2.A.13 (VII) Risto Heikinpoika Eskola eli Pekkala (Christer Henricsson Eskola el. Pecka) Syntyi n. v. 1681 talollisen poikana Sysmän Joutsassa, Mieskonmäen Eskolassa. Risto mainittiin Suur-Sysmän maakirjassa ensimmäisen kerran v. 1705 talollisena vanhalla Mieskonmäen rälssitilalla Eskolassa; Gamla frälse, Krister Eskola. Henkikirjoissa Risto mainittiin v. 1707 alkaen isäntänä Eskolassa, jossa myös mainittiin Riston äiti Sofia v. 1707 -1708 henkikirjoissa. Varhaisempia tietoja Ristosta ei löydy henkikirjoista, sillä v. 1695 -1706 henkikirjoja ei ole laadittu tai ne ovat tuhoutuneet Isonvihan aikaan. Riston elinaikana koettiin historiamme synkimpiä jaksoja, ensin suuret kuolonvuodet (hirvittävät katonälkä- ja kulkutautivuodet) 1695 -1697 sekä sen jälkeen Pohjan sota ja Isonvihan aika v. 1700 -1721. Isonvihan aikaan oli sysmäläisiä sotilaita mukana myös kenraali Armfeltin onnettomalla sotaretkellä Norjan tuntureilla, jossa v. 1719 alkupäivinä koettiin paukkupakkasessa hirmuinen lumimyrsky ja suuri määrä sotilaita menehtyi tuntureilla Trondheimin lähellä. Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentin joukoissa kapteeni Hannu Boijen joukoissa oli ruodusta 104 (Mieskonmäki) sotilaana Juho Miesko, joka menetti tuntureilla pajunetin, hatun ja hansikkaat, mutta selvisi retkestä hengissä, viite: s. 386 SPH I -II. Risto Heikinpoika oli talollisena ja isäntänä pahasti köyhtyneellä Mieskonmäki n:o 1 Eskola/ Pekkalan tilalla v. 1705 -1725. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Risto Pekkalan (Christer Pecka) kylvö oli 15 kappaa ruista, 7½ kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 2 hevosta, 2 lehmää ja 2 vasikkaa, 3 lammasta ja 4 sikaa. Sysmän taloluettelon mukaan Mieskonmäki (n:o 1 eli Pekkala/ Eskola) oli 1720-luvulla 2/3 manttaalin 2 talouden tila ja ruodun 104 osakas. Tila oli tuolloin kreivi ja valtaneuvos Kaarle Gyllenstjernan rälssitilana, eli tila maksoi veronsa k.o. kreiville (jos oli millä maksaa ?). Viite: s. 715 SPH I -II. Risto kuoli jo n. 45 v. ikäisenä v. 1726 Mieskonmäessä. Taulu 2.A.14 (VII) Helka Pekantytär (Helga Pährsdotter) Syntyi v. 1684 mahdollisesti Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa. Helkan vanhempia ei saatu selville, eikä sitä mistä hän tuli Mieskonmäkeen, lähinnä 1600-luvun lopun ja 1700-luvun alun puuttuvien asiakirjojen vuoksi. Helka avioitui tai hänet naitettiin v. 1710 miniäksi ja emännäksi Mieskonmäen Eskolaan. Puolisonsa Risto Heikinpojan kuoleman v. 1726 jälkeen Helka avioitui toisen kerran v. 1727 Heikki Ristonpojan (s. v. 1696, k. 25.12.1756) kanssa ja he isännöivät sitten Pekkalan tilaa. Helka kuoli 70 v. ikäisenä 8.12.1754 Mieskonmäen Pekkalassa. Lapset: - Paavo Ristonpoika, mainittiin Mieskonmäen Eskolassa Risto Heikinpojan poikana v. 1725. - Risto Ristonpoika Pekkala, s. v. 1706 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.15. - Sipi Ristonpoika Pekkala, s. v. 1713 Sysmä, Joutsa. Mainittiin henkikirjoissa Mieskonmäen Eskolassa Heikki Ristonpojan poikana v. 1731 -1739, mutta kirkonkirjojen mukaan hän oli Heikki Ristonpojan poikapuoli. Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Mieskonmäestä. Syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan asui Mieskonmäen Pekkalan talossa v. -1743 -1776. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Mieskonmäen Pekkalassa kuoli 21.1.1776 talollinen Sipi Ristonpoika 64 v. ikäisenä. Puoliso Joutsassa 3.12.1738 Marketta Yrjöntytär, s. v. 1722. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Mieskonmäen Pekkalassa kuoli Sipi Ristonpojan vaimo Marketta Yrjöntytär 39 v. ikäisenä 19.5.1761, kuolinsyy; hukkui järveen (drunknat i sjön). Hänet haudattiin 22.5.1761 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. - Heikki Ristonpoika Pekkala, s. v. 1720 Sysmä, Joutsa. Talollinen Pekkalassa. Sotilaat murhasivat Heikin 49 v. ikäisenä 2.12.1769 Mieskonmäessä. 27 - Eerik Ristonpoika Mieskolainen, s. n. v. 1720 Sysmä, Joutsa. Hartolan v. 1736 -1743 rippikirjan mukaan Mieskonmäen Pekkalan tilalla mainittiin isäntänä olleen Heikki Ristonpojan poikapuoli Eerik Ristonpoika. Eerik muutti sitten Kangasniemelle. Kangasniemen vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Mieskonmäestä. Eerik asui Kangasniemen Seppälässä v. -1751 -1769-. Puoliso Kangasniemellä 29.9.1748 Maria Sipintytär Laukkarinen, s. n. v. 1720. Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Seppälästä. Helka Pekantyttären ja Heikki Ristonpojan lapset: - Risto Heikinpoika, s. v. 1728 Joutsa, Mieskonmäki, torpparina Niemen torpassa. Puoliso 27.12.1752 Valpuri Simontytär, s. v. 1732. - Kaarina Heikintytär, s. v. 1730, kast. 17.5.1730 Joutsa, Mieskonmäki - Valpuri Heikintytär, s. v. 1732, kast. 25.3.1732 Joutsa, Mieskonmäki Taulu 2.A.15 (VI) Risto Ristonpoika Pekkala (Christer Christersson Peckala) Syntyi v. 1706 talollisen poikana Sysmän (Hartolan) Joutsassa, Mieskonmäen Eskolassa. Kun Riston isä kuoli v. 1726 niin Risto muutti äitinsä ja muun perheen kanssa Pekkalan tilalle, jossa hän asui äitinsä ja isäpuolensa sekä veljiensä kanssa, eli Eskolan naapuritilalla. Risto mainittiin Eskolassa Risto Heikinpojan poikana v. 1728 henkikirjassa, sekä Heikki Ristonpojan poikapuolena Pekkalassa v. 1729 -1736 ja v. 1737 -1746 sekä v. 1747 -1754 rippikirjoissa. Talollisena ja isäntänä Mieskonmäen Pekkalassa v. 1756 -1760. Pekkalan edellisen isännän Heikki Ristonpojan kuoleman v. 1756 jälkeen Risto Ristonpoika ehti olla isäntänä Pekkalassa vain muutaman vuoden, koska Risto kuoli 54 v. ikäisenä 27.9.1760 ja haudattiin 5.10.1760 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle, mikä osoitti sen että Risto oli varakas ja arvostettu henkilö aikanaan. Taulu 2.A.16 (VI) Maria Yrjöntytär (Maria Jöransdotter) Syntyi v. 1714 ehkä Joutsassa (?). Avioitui tiettävästi v. 1729, tai 1730 Risto Ristonpojan puolisoksi, eli Maria oli avioituessaan vain n. 15 -16 v. ikäinen. Miniänä ja emäntänä Mieskonmäen Pekkalassa. Marian nuorempi sisar saattoi olla Riston veljen Sipin vaimo Marketta Yrjöntytär, joka avioitui v. 1738 emännäksi Pekkalaan. Vuoden 1727 -1733 rippikirjan mukaan Pekkalassa asui myös Jaakko Yrjönpoika (Jacob Jöransson) sekä Olavi Yrjönpoika (Olof Jöransson) vaimonsa Lastika Yrjöntyttären (Scholastica Jöransdotter) kanssa. Olavi Yrjönpoika oli vaimonsa Lastika Yrjöntyttären kanssa sitten torppareina Mieskonmäessä (Olavi kuoli 70 v. ikäisenä 29.10.1770 Mieskonmäessä). Nämä voisivat olla Marian sukulaisia, mutta Marian vanhempia ei ole saatu selvitettyä. Vaihtoehtoja löytyy kirkonkirjojen (RK 1727 -1733) tarkastelun perusteella useitakin, mutta Joutsan rippikirjoista keltään Yrjöltä ei löytynyt sellaista Maria nimistä tytärtä, joka olisi mahdollisesti avioitunut Mieskonmäkeen. On toki mahdollista että Maria olisi tullut naapurikunnan puolelta Hirvensalmelta miniäksi Mieskonmäkeen. Maria Yrjöntytär kuoli 60 v. ikäisenä leskiemäntänä (Bd. Värdina Änck.) 9.6.1775 Mieskonmäessä. Lapset: - Kaisa Ristontytär, s. 1731, kast.9.6.1731 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki - Maria Ristontytär, s. 1.6.1733 Hartola, Joutsa, k. 13.5.1737 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. - Riitta Ristontytär, s. 4.7.1735 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 2.B.12. - Helka Ristontytär, s. 24.4.1737 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. - Pekka Ristonpoika, s. 15.3.1739 Hartola, Joutsa, k. 10.8.1742 Mieskonmäki, Pekkala. - Eeva Ristontytär, s. 20.1.1742 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. - Maria Ristontytär, s. v. 1743 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 1.20. - Vappu Ristontytär, s. v. 1746 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. - Heikki Ristonpoika Pekkala, s. v. 1750 Hartola, Joutsa. Puoliso 16.12.1770 Kristiina Eerikintytär, s. v. 1752, k. v. 1805 Mieskonmäki, Pekkala. Heikki kuoli 22.9.1772 Mieskonmäen Pekkalassa. - Antti Ristonpoika, s. 1.9.1751 Hartola, Joutsa, k. 5.5.1752 Mieskonmäki, Pekkala. - Marketta Ristontytär, s. 8.1.1754 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. - Kristiina Ristontytär, s. 6.5.1755 Hartola, Joutsa, k. 18.2.1776 Mieskonmäki, Pekkala. 28 TAULU 2.B MIESKONMÄKI –KÄLÄNKOSKI SUKUHAARA Taulu 2.B.1 (X) Paavali Maunonpoika Mieskonmäki (Pål Mongsson Meskåmäki) Syntyi n. v. 1585 lampuodin poikana Sysmässä, Joutsan Mieskonmäessä. Isä taulussa 2.A.3. Paavali mainittiin Mieskonmäessä v. 1631, samoin v. 1635 henkikirjassa Paavali Maunonpoika mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäessä. Paavali viljeli tiettävästi Mieskonmäen jakaantunutta lampuotitilaa vanhemman veljensä Heikki Maunonpojan yhtiömiehenä. Paavali mainittiin v. 1635 henkikirjassa leskeksi Mieskonmäessä. Paavali kuoli v. 1635 jälkeen Mieskonmäessä. Viite: s. 462 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 2.B.2 (X) N.N. Paavalin puolison nimeä ei tiedetä. Paavalin vaimo kuoli joko v. 1634 lopulla tai v. 1635 alkupuolella. Lapset: - Mauno Paavalinpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1605 Sysmä, Joutsa. Mainittiin Mieskonmäessä v. 1631. Vuosien 1634 -1635 henkikirjoissa Mauno mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäessä. Heidän poikansa Esko ja Matti Maunonpoika mainittiin v. 1634 henkikirjassa Lammin Porkkalan kartanon kalastajiksi Kälänkoskella. - Heikki Paavalinpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1610 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.B.3. - Riitta Paavalintytär, s. n. v. 1610 Sysmä, Joutsa. Tauluun 12.A.10. - Lauri Paavalinpoika Mieskonmäki, v. 1654 henkikirjan mukaan Mieskonmäessä asui itsellinen (husman) Lauri Paavalinpoika vaimonsa kanssa. Puoliso ennen v. 1654 Riitta. Taulu 2.B.3 (IX) Heikki Paavalinpoika Mieskonmäki (Hendrich Påålsson Meskomäki) Syntyi n. v. 1610 lampuodin poikana Sysmän Joutsassa, Mieskonmäen rälssitilalla. Sysmän v. 1634 henkikirjassa Heikki Paavalinpoika mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäen rälssitilalla. Heikki kuoli v. 1634 jälkeen Mieskonmäessä. Taulu 2.B.4 (IX) N.N. Heikin puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - Heikki Heikinpoika Kälänkoski, s. n. v. 1630 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.B.5. Taulu 2.B.5 (VIII) Heikki Heikinpoika Kälänkoski (Hendrich Henrichsson Käläkåski) Syntyi n. v. 1630 Sysmän Joutsassa, Mieskonmäen rälssitilalla. Vuoden 1654 henkikirjan mukaan Mieskonmäessä asui Esko Maunonpojan veljenpoika Heikki, jolla tarkoitettiin ilmeisesti Esko Maunonpojan isän veljen poikaa. Heikki sekä serkkunsa Esko Maunonpoika ja Matti Maunonpoika toimivat kalastajina Lammin Porkkalan kartanon alaisuudessa Kälänkoskella. Heikki Heikinpoika mainittiin itselliseksi Mieskonmäessä v. -1662 -1680 henkikirjoissa. Vuosien 1664 -1680 henkikirjojen mukaan Heikki Heikinpoika oli kalastaja. Heikki kuoli v. 1680 jälkeen Mieskonmäessä. Taulu 2.B.6 (VIII) Marketta N.N. (Margeta N.N -dotter) Syntyi n. v. 1630 mahdollisesti Sysmän Joutsassa. Kalastaja Heikki Kälänkosken puoliso ja emäntänä Mieskonmäellä, Kälänkosken kalastajan torpassa. Marketta (Maisa) mainittiin nimeltä v. 1654 -1665 henkikirjoissa Kälänkoskella. Lapset: - Heikki Heikinpoika Mieskolainen, s. n. v. 1650 Sysmä, Joutsa. Kalastaja Mieskonmäen Kälänkoskella v. 1669 -1693. Muutti tiettävästi Isonvihan aikana Joutsasta Kangasniemelle 29 - - Äkryntaipaleen kylään. Heikki kuoli ennen v. 1728 Kangasniemellä. Heikin ensimmäisen puolison nimi oli Maalin (Margeta) ja toinen puoliso oli Hartolassa v. 1683 -1688 vihitty Maria, s. 1648, k. 12.6.1728 Kangasniemi, 80 v. ikäisenä. Heikin ja Maalinin jälkeläisistä löytyy mm. kirjoittajan kummipoika ja sisarenpoika, Orimattilassa asuva Mika Seppänen, joka omaa isänsä kautta laajat sukujuuret Kangasniemeltä sekä sukujuuret myös Joutsan Mieskonmäestä, joka yhtyy samalla siis Mikan äidinkin sukuun. Heikin ja Maalinin jälkeläisistä löytyy myös Tauno Kohvakka, joka syntyi v. 1910 Kangasniemellä ja avioitui v. 1936 kirjoittajan isän isän Uunon siskon Impi Tammisen kanssa. He asuivat Lahdessa. Risto Heikinpoika Kälänkoski, s. n. v. 1655 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.B.7. Taulu 2.B.7 (VII) Risto Heikinpoika Kälänkoski (Christer Henricsson Käläkåski) Syntyi n. v. 1655 kalastajan poikana Sysmän (Hartolan) Joutsassa, Mieskonmäen Kälänkoskella. Mainittiin Heikki nimisen kalastajan poikana Mieskonmäessä v. 1678 -1680 henkikirjoissa ja Heikki Heikinpojan veljenä v. 1693. Vuosien 1687 -1693 henkikirjojen mukaan Risto asui Mieskonmäen Kälänkoskella. Vuoden 1694 henkikirjan mukaan Kälänkoskella asui Risto kalastaja vaimonsa Kaarinan kanssa, todennäköisesti Risto hoiti myös Kälänkosken maatilaa kalastustöiden ohella. Risto kuoli ennen v. 1727, koska häntä ei mainittu Hartolan vanhimmassa säilyneessä, v. 1727 -1736 rippikirjassa. Taulu 2.B.8 (VII) Kaarina Ristontytär (Carin Christersdotter) Syntyi v. 1657 mahdollisesti Sysmän (Hartolan) Joutsassa. Kaarinan vanhempia ei saatu selville, eikä sitä mistä hän tuli miniäksi Kälänkoskelle. Kaarinan isäksi sopisi kyllä Pärnämäen Mällössä talollisena ja isäntänä v. 1649 -1678 mainittu Risto Antinpoika (Christer Andersson), mutta tämä on lähinnä vain arvailua. Kaarina mainittiin henkikirjoissa v. 1680 -1693 kalastaja Risto Heikinpojan puolisoksi Mieskonmäen Kälänkoskella. Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjassa Kaarina mainittiin Kälän isännän Risto Ristonpojan äitinä. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 80 v. ikäisenä 10.5.1737 talollisen leski Kaarina Ristontytär ja hänet haudattiin 15.5.1737 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Risto Ristonpoika Kälänkoski, s. n. v. 1670 Sysmä (Hartola), Joutsa. Vuosien 1703 -1712 henkikirjojen mukaan Risto oli talollinen Kälänkoskella. Vuosina 1707 -1712 Riston talossa mainittiin veljenpoika Heikki vaimonsa Liisan kanssa. Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjan mukaan Kälän isäntänä oli Risto Ristonpoika. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 12.12.1747 vanha torppari Risto Ristonpoika 87 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 20.12.1747 Hartolan kirkon alle. Puoliso: Liisa Matintytär, s. v. 1680. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli v. 1734 talollisen vaimo Liisa Matintytär 54 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 13.10.1734 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. - Sipi Ristonpoika Kälänkoski, s. v. 1676 Sysmä (Hartola), Joutsa. Tauluun 2.B.9. - Tuomas Ristonpoika Kälänkoski, s. v. 1691 Sysmä (Hartola), Joutsa. Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjan mukaan Kälässä asui isännän Risto Ristonpojan veli Tuomas Ristonpoika vaimonsa Liisa Heikintyttären kanssa. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 2.6.1769 torppari Tuomas Ristonpoika 78 v. ikäisenä. Puoliso: Liisa Heikintytär, s. 1697. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 8.1.1767 torpparin vaimo Liisa Heikintytär 70 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 1.2.1767 Hartolan kirkon lattian alle. - Heikki Ristonpoika Pekkala, ent. Eskola, s. v. 1696 Sysmä (Hartola), Joutsa. Mieskonmäen Eskolan isäntä v. -1727 -1739-, Mieskonmäen Pekkalan isäntä v. 1735 -1757. Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjan mukaan Pekkalan talon isäntänä oli Heikki Heikinpoika, jonka vävy oli Heikki ja tämän vaimo Helka. Haudattujen luettelon mukaan Mieskonmäessä kuoli v. 1731 Heikki Heikinpoika 80 v. ikäisenä. Hänet haudattiin 12.12.1731 Hartolan kirkon alle. Haudattujen luettelon mukaan Mieskonmäen Pekkalassa kuoli 25.12.1756 isäntä Heikki Ristonpoika 60 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 16.1.1757 Hartolan kirkon lattian alle. Henkikirjojen mukaan ennen Heikki Ristonpoikaa taloa isännöi Risto Heikinpoika, joka todennäköisesti oli Heikin puolison 30 Helka Pekantyttären edellinen puoliso. Mikäli Heikki Ristonpoika oli kotoisin Mieskonmäestä, hänen isäkseen sopii Mieskonmäessä Matti Eskonpojan vävynä v. 1691 -1694 mainittu Risto tai Kälänkoskella mainittu kalastaja Risto Heikinpoika. Oletettavasti jälkimmäinen oli Heikin isä. Puoliso v.1727 Helka Pekantytär, s. 1684. Haudattujen luettelon mukaan Mieskonmäen Pekkalassa kuoli 8.12.1754 emäntä Helka Pekantytär 70 v. ikäisenä ja hänet haudattiin kirkon alle. Helkan edellinen puoliso oli Risto Heikinpoika, s. n. 1680 Hartola. Mieskonmäen Eskolan isäntä v. 1706 -1725-. Kuoli v. 1726 Hartolan Joutsassa, kts. taulut 2.A.13 ja 2.A.14. Taulu 2.B.9 (VI) Sipi Ristonpoika Kälänkoski (Sigfred Christersson Kälänkåski, el. Käläfårs) Syntyi v. 1676 kalastajan ja talollisen poikana Sysmän Hartolassa, Joutsan Mieskonmäessä. Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjan mukaan Kälässä asui isäntä Risto Ristonpojan veli Sipi Ristonpoika vaimonsa Anna Heikintyttären kanssa. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 12.9.1747 torppari Sipi Ristonpoika 71 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 20.9.1747 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 2.B.10 (VI) Anna Heikintytär (Anna Henricsdotter) Syntyi v. 1690 mahdollisesti Sysmän Joutsassa (?). Annan vanhempia ei saatu selville, eikä sitä mistä hän olisi voinut tulla miniäksi Mieskonmäen Kälään. Vaihtoehtoja löytyy useitakin. Sipi Ristonpojan puoliso ja emäntänä Kälän torpassa. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 15.4.1760 torpparin vaimo Anna Heikintytär 70 v. ikäisenä. Lapset: - Risto Sipinpoika Kälänkoski, s. v. 1709 Hartola, Joutsa. Mainittiin Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena. Vihittyjen luettelon mukaan oli torppari Kälästä. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 23.2.1777 torppari Risto Sipinpoika 68 v. ikäisenä. Puoliso Hartolassa 7.12.1746 Kaarina Ristontytär. Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Mieskonmäestä. - Marketta Sipintytär. Mainittiin v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena. Puoliso 11.12.1737 Heikki Heikinpoika Kurikanmäestä. - Kaarina Sipintytär. Mainittiin v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena. Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Kälästä. Puoliso Hartolassa 5.12.1745 Sipi Yrjönpoika Liukkonen. Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Hirvensalmen Liukkolasta. - Antti Sipinpoika Kälänkoski. Mainittiin Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena. Vihittyjen luettelon mukaan oli torppari Kälästä. Puoliso Hartolassa 24.7.1748 Sofia Yrjöntytär, vihittyjen luettelon mukaan leski Hangaksesta. - Valpuri Sipintytär, s. n. v. 1727 Hartola, Kälä, mainittiin v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena, k. 5.1.1798 Hartola, Käyrässaari. Puoliso Hartolassa 17.12.1749 Yrjö Eerikinpoika, s. n. v. 1721 Hartola, Vehmaa, joka vihittyjen kirjan mukaan oli torppari Käyrässaaresta, k. 26.5.1771 Hartola, Käyrässaari. - Heikki Sipinpoika Haapaniemi, s. v. 1732 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 2.B.11. - Eerik Sipinpoika Kälänkoski, s. 8.5.1733 Hartola, Joutsa, torpparina Kälänkoskella, k. 8.1.1774 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Taulu 2.B.11 (V) Heikki Sipinpoika Haapaniemi (Henrich Sigfredsson Hapaniemi) Syntyi v. 1732 torpparin poikana Hartolan Joutsassa, Mieskonmäen Kälänkoskella. Mainittiin Hartolan v. 1736 -1746 rippikirjassa Sipin lapsena. Seuraavissa rippikirjoissa v. 1747 -1754 ja v. 1754 -1760 Heikki mainittiin Risto Sipinpojan veljeksi Kälän torpassa vaimonaan Riitta. Joutsan rippikirjassa v. 1786 -1791 Heikki mainittiin torppariksi Kälänkosken Haapaniemessä sekä v. 1792 -1813 rippikirjassa torppariksi Mieskonmäen Haapaniemessä. Rippikirjan mukaan Heikki kuoli v. 1798 Mieskonmäessä, eli oli kuollessaan 66 v. ikäinen. 31 Taulu 2.B.12 (V) Riitta Ristontytär (Brita Christersdotter) Syntyi 4.7.1735 talollisen tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Pekkalassa. Isä taulussa 2.A.15. Riitta avioitui tai naitettiin 18 v. ikäisenä 9.12.1753 torpparin pojan Heikki Sipinpojan puolisoksi Kälänkoskelle. Emäntänä Mieskonmäen Kälänkosken Haapaniemen torpassa. Riitta kuoli 55 v. ikäisenä 30.3.1791 Mieskonmäessä. Lapset: - Matti Heikinpoika Haapaniemi, s. 14.7.1755 Hartola, Joutsa, Kälä. Torpparina Mieskonmäen Haapaniemen torpassa. Puoliso 14.12.1788 Kristiina Eliaantytär, s. v. 1759, vihkitietojen mukaan torpparin tytär Lohiniemestä. Matti kuoli v. 1811 Mieskonmäessä. - Eeva Heikintytär, s. 8.4.1757 Hartola, Joutsa, Kälä. Puoliso 27.12.1774 talollinen Tuomas Pertinpoika Koivisto, Hartolan Putkijärven Koivistosta. - Anna Heikintytär, s. v. 1760 Hartola, Joutsa, Kälä. Tauluun 3.4. - Mikko Heikinpoika, s. 14.9.1762 Hartola, Joutsa, Kälä. Asui torpparin veljenä Haapaniemen torpassa. - Helka Heikintytär, s. 19.4.1765 Hartola, Joutsa, Kälä. - Heikki Heikinpoika, s. 5.6.1768 Hartola, Joutsa, Kälä. - Juho Heikinpoika, s. v. 1771 Hartola, Joutsa, Kälä. Muutti v. 1795 Hartolan Ruskealaan. - Valpuri Heikintytär, s. 1.4.1775 Hartola, Joutsa, Kälä. Puoliso 18.12.1799 Matti Eliaanpoika, vihkitietojen mukaan torpparin poika Lohiniemestä. - Samuel Heikinpoika, s. 14.3.1778 Hartola, Joutsa, Kälä. TAULU 3 PYLVÄNÄISEN SUKUHAARA Tämä Juho Kustaa Mäkisen sukujuuriin liittyvä Pylvänäisen sukuhaara Kangasniemeltä liittyy todennäköisesti Juho Kustaan puolison Aino Loviisa Mäkisen, os. Waseniuksen sukujuuriin kuuluvaan Pylvänäisen sukuhaaraan, taulussa 21, mutta tässä selvityksessä yhteistä ”nimittäjää”, siis yhteistä esi-isää näille kahdelle Pylvänäisen sukuhaaralle ei löydetty. Taulu 3.1 (VI) Juho Hannunpoika Pylvänäinen (Johan Hansson Pylvänäin) Syntyi v. 1718 Kangasniemellä, mahdollisesti Pylvänälässä. Juhon vanhemmat olivat ilmeisesti Hannu Juhonpoika Pylvänäinen (Hans Johansson Pylfwänäin) ja Elina Pekantytär Hokkanen (Elin Pehrsdotter Håckain), jotka vihittiin 9.10.1715 Kangasniemellä, mutta vajavaisten tietojen vuoksi Juho Hannunpoika Pylvänäisen esipolvia ei onnistuttu tarkemmin selvittämään. Kangasniemen kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Juho oli Kangasniemen Pylvänälästä. Juho työskenteli torpparina Äkryntaipale n:o 4:ssa sekä lampuotina Seppälä n:o 4:ssa. Juho kuoli 59 v. ikäisenä 4.8.1777 Seppälässä. Taulu 3.2 (VI) Kaarina Jaakontytär Virolainen (Carin Jacobsdotter Wirolain) Syntyi tiettävästi v. 1723, mahdollisesti Kangasniemellä (?). Kaarina avioitui 27.12.1749 Juho Pylvänäisen puolisoksi ja vihkitietojen mukaan hän oli piika Kangasniemen Äkryntaipaleelta. Kaarina oli sitten emäntänä Äkryntaipale n:o 4 torpassa sekä lampuotitilan emäntänä Seppälä n:o 4:ssa. Miehensä kuoleman jälkeen Kaarina muutti tiettävästi 1770/1780 vaihteen tienoilla poikiensa perheiden mukana Joutsan puolelle Mieskonmäkeen, sillä Kaarina mainittiin Joutsan v. 1780 -1789 rippikirjoissa torpparin leskenä Mieskonmäen Siikaniemessä. Samaisessa rippikirjassa Kaarinan kerrottiin kuolleen v. 1788 Siikaniemessä ja iäksi ilmoitettiin 65 vuotta. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Siikaniemessä kuoli 19.1.1788 leski Kaarina Jaakontytär (Carin Jacobsdotter) 47 v. ikäisenä !. Kaarinan vanhempia ei saatu selville, itse asiassa Kangasniemellä ja lähiseuduilla oli varsin vähän Virolainen -nimellä olevia, eikä Jaakko Virolaista tiedetä asuneen Kangasniemellä tai lähiympäristössä. Toisaalta Kangasniemellä asui myös Vironen nimellä olevia ja ongelmana tai haasteena on 32 tulkita kirjavista ruotsinkielisistä kirjoitusmuodoista kumpaa sukunimeä kulloinkin tarkoitetaan. Myöskään Jaakko Vironen nimistä miestä ei ole löydetty Kangasniemeltä. Kangasniemen Kaihlamäessä asui 1740-luvulla Eerik Pynnönen ja vaimonsa Anna Virolainen (Anna Wiroin), samoin Eerik Laitinen ja Kaarina Virolainen (Carin Wirolain), jotka asuivat ainakin v. 1745 Kaihlamäessä sekä v. 1746 Äkryntaipaleella. Tässä voisi olla kyseessä Kaarina Jaakontytär Virolaisen sukulaiset, toisaalta on mahdollista se että kyseessä olisi yksi ja sama Kaarina Virolainen, joka olisi ollut ensin aviossa Eerik Laitisen kanssa ja sitten Juho Pylvänäisen kanssa ?. Puuttuvien kirkonkirjojen vuoksi asiaa ei saatu ratkaistuksi, eikä vihkitiedot v. 1749 tue tätä päätelmää. Kaarinan sukunimi Virolainen viittaa siihen että hänellä voisi olla Eestistä lähtöisin olevat sukujuuret. Tutkittiin ja etsittiin myös valtioneuvos Johannes Virolaisen sukupuusta sekä Antrea -Vuoksenranta Virolaiset -kirjasta Kaarinan sukujuuria, mutta ei onnistuttu löytämään. Lapset: - Kaarina Juhontytär Pylvänäinen, s. 4.5.1750 Kangasniemi - Juho Juhonpoika Pylvänäinen, s. 9.9.1751 Kangasniemi. Puoliso 19.12.1773 Katariina Yrjöntytär Paappanen. - Jaakoppi Juhonpoika Pylvänäinen, s. 4.10.1753 Kangasniemi. - Eerik Juhonpoika Pylvänäinen, s. 3.12.1755 Kangasniemi. - Antti Juhonpoika Pylvänäinen, s. 24.11.1757 Kangasniemi, k. 18.11.1833 Joutsa, Mieskonmäki, Siikaniemi. Torpparina Siikaniemessä. Puoliso 1 Hartolassa 8.4.1781 Maria Laurintytär, s. 4.8.1755 Laivonmäki, Havumäki, Lapinpaasi, k. 22.1.1787 Joutsa Mieskonmäki, Siikaniemi (Marian isän isä taulussa 18.19). Puoliso 2 Hartolassa 29.7.1787 Maria Matintytär, s. 12.3.1762 Joutsa, Tolvasniemi, Lakkola, k. 7.4.1833 Joutsa, Mieskonmäki, Siikaniemi. - Pekka Juhonpoika Pylvänäinen, s. v. 1760 Kangasniemi. Tauluun 3.3. - Helena Juhontytär Pylvänäinen, s. 24.4.1765 Kangasniemi. Muutti Joutsasta Leivonmäelle. Taulu 3.3 (V) Pekka Juhonpoika Pylvänäinen (Petter Johansson Pylvänäin) Syntyi v. 1760 Kangasniemen Pylvänälässä. Asui sitten torpparin poikana Äkryntaipaleella, josta muutti tiettävästi 1770/1780 vaihteen tienoilla Joutsaan. Pekka asui torpparin veljenä Joutsan Siikaniemessä, lähellä Kangasniemen rajaa Mieskonmäen itäpuolella ja Ohensalon kylän eteläpuolella, torpassa jossa Pekan vanhempi veli Antti Pylvänäinen oli torpparina. Pekka oli sitten torpparina jaetussa Siikaniemen torpassa (uudistorpassa). Tuo Siikaniemen pikkukylä liitettiin v. 1806 alueliitoksessa Leivonmäeltä Joutsaan. Pekka mainittiin Siikaniemessä ainakin v. 1794 -1805. Kun Pekan vaimo kuoli v. 1806 niin Pekka ilmeisesti pestautui sotilaaksi, tai ehkä hänet määrättiin (?). Kirkonkirjoissa oli merkintä siitä että Pekka olisi ollut sotilaana Suomen sodan aikaan 1808 -1809 Suomenlinnassa (till Sveaborg). Pekan veli Antti jatkoi torpparina Siikaniemessä ja Pekan tytär Eeva muutti v. 1810 piiaksi Pekkalan tilalle, jossa hän oli avioiduttuaan emäntänä. Pekka kuoli mahdollisesti Suomen sodan aikaan v. 1808 -1809, koska hänestä ei tämän jälkeen tietoja löydy. Taulu 3.4 (V) Anna Heikintytär (Anna Henricsdotter) Syntyi v. 1760 torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Kälänkoskella. Isä taulussa 2.B.11. Avioitui tai naitettiin 26 v. ikäisenä 3.12.1786 torppari Pekka Pylvänäisen puolisoksi Mieskonmäen Siikaniemeen. Vihkitietojen mukaan Anna oli torpparin tytär Kälästä. Joutsan rippikirjan v. 1782 -1788 mukaan Kälänkosken Haapaniemen torpan tytär Anna avioitui Siikaniemeen. Siikaniemen torpan emäntä. Anna kuoli rippikirjan mukaan 46 v. ikäisenä v. 1806 Siikaniemessä. Lapset: - Antti Pekanpoika Pylvänäinen, s. 16.11.1787 Joutsa. Puoliso: Valpuri Antintytär, s. 1782. - Kaisa Pekantytär, s. 11.12.1789 Joutsa, Mieskonmäki - Eeva Pekantytär, s. v. 1792 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 1.22. - Anna Pekantytär, s. 14.8.1795 Joutsa, Mieskonmäki - Samuel Pekanpoika, s. 25.11.1798 Joutsa, Mieskonmäki 33 TAULU 4 MIESKONMÄEN KERONLAHDEN TORPPARISUKUHAARA Taulu 4.1 (VI) Risto Rekonpoika (Christer Grelsson) Syntyi n. v. 1729 mahdollisesti Hartolan Joutsassa (?). Torpparina Mieskonmäessä. Risto kuoli tiettävästi v. 1784 Mieskonmäessä. Taulu 4.2 (VI) Anna Heikintytär (Anna Henricsdotter) Syntyi ilmeisesti v. 1732 Hartolan Joutsassa. Emäntänä Mieskonmäen torpassa. Anna kuoli tiettävästi v. 1792 Hartolan Joutsassa. Lapset: - Maria Ristontytär, s. 1758 Hartola, Joutsa, avioitui Hirvensalmelle. Puoliso Hartolassa 21.12.1777 sotilas Antti Yrjönpoika Lund, Hirvensalmen Liukkolasta. - Antti Ristonpoika, s. 1759 Hartola, Joutsa. Puoliso: Valpuri Antintytär, s. 1761. Muuttivat Hirvensalmelle v. 1806. - Risto Ristonpoika, s. 1769 Hartola, Joutsa - Matti Ristonpoika, s. 1771 Hartola, Joutsa, k. 1772 Hartola, Joutsa - Reko Ristonpoika, s. v. 1772 Hartola, Joutsa. Tauluun 4.3. Taulu 4.3 (V) Reko Ristonpoika (Grels Christersson) Syntyi n. v. 1772 Hartolan Joutsan Mieskonmäessä. Torpparina Mieskonmäen Keronlahdella, aluksi yhdessä veljensä Antti Ristonpojan kanssa, sitten v. 1806 jälkeen Reko oli yksin isäntänä ja torpparina Keronlahden torpassa. Rekolla esiintyi rippikirjoissa synt.vuotena v. 1772 joka tuntuu kummalliselta, sillä hänen tyttärekseen merkitty Maria syntyi v. 1785, tai sitten tyttäreksi merkitty Maria Rekontytär (s. 1785) ei ollut Reko Ristonpojan tytär. Reko mainittiin sairaaloiseksi v. 1824 -1835 ja 1836 -1848 rippikirjoissa. Keronlahden torppa sijaitsee Joutsan pohjoiskärjessä aivan Kangasniemen & Leivonmäen rajoilla, joka alue liitettiin v. 1806 alueliitoksessa Leivonmäeltä Joutsaan. Reko kuoli 69 v. ikäisenä 18.3.1841 Mieskonmäen Keronlahdella. Taulu 4.4 (V) Maria Heikintytär (Maria Henricsdotter) Syntyi v. 1763 mahdollisesti Hirvensalmella ?. Reko Ristonpojan puoliso ja emäntänä Mieskonmäen Keronlahden torpassa. Marialla mainittiin tytär Maria Rekontytär, joka oli ehkä aiemmasta liitosta oleva tytär. Maria Heikintyttären vihkitietoja ei löydy Hartolan vihkikirjasta, eikä hänen vanhemmistaan tiedetä mitään. Maria kuoli 63 v. ikäisenä 6.4.1826 Mieskonmäessä. Marian Heikintyttären aiemmin syntynyt tytär: - Maria Rekontytär, s. 1785 Hirvensalmi (?), avioitui Saarijärvelle v. 1804. Lapset: - Kaisa Rekontytär, s. 1793 Hartola, Joutsa - Matti Rekonpoika, s. 1796 Hartola, Joutsa. Tauluun 4.5. Taulu 4.5 (IV) Matti Rekonpoika (Matts Grelsson) Syntyi v. 1796 Hartolan Joutsassa, Mieskonmäen Keronlahden torpassa. Torpparina kotitorpassaan Keronlahdella. Mattia sakotettiin v. 1855 väkiviinan salapoltosta (bötf. för brännvins bränning). Matti kuoli 75 v. ikäisenä leskimiehenä 23.4.1871 Mieskonmäen Keronlahdella. 34 Taulu 4.6 (IV) Anna Matintytär (Anna Mattsdotter) Syntyi v. 1798 Hartolan Joutsassa, Mieskonmäen Lähdeselän torpassa. Isä taulussa 5.A.3. Anna avioitui tai hänet naitettiin 19 v. ikäisenä v. 1817 Matti Rekonpojan puolisoksi ja emännäksi Keronlahden torppaan. Anna kuoli 66 v. ikäisenä 5.4.1864 Mieskonmäen Keronlahdella. Lapset: - Tuomas Matinpoika, s. 6.12.1819 Joutsa, Mieskonmäki, torpparina Keronlahdella, k. 24.11.1853 Mieskonmäki. Puoliso 4.12.1844 Esteri Tuomaantytär. - Vappu Matintytär, s. 24.4.1823 Joutsa Mieskonmäki. Tauluun 1.24. - Anna Matintytär, s. 22.4.1826, Joutsa, Mieskonmäki. Puoliso v. 1852 Otto Antinpoika Koitti. - Juho Matinpoika, s. 24.5.1829 Joutsa, Mieskonmäki, torpparina Keronlahdella. Puoliso (1) 24.3.1864 Joutsassa Anna Liisa Mikontytär, s. 1.4.1834, k. 11.2.1878 Joutsa. Puoliso (2) 20.2.1883 Joutsassa Maria Mikontytär Walman, s. 24.2.1844. - Liisa Matintytär, s. 1.9.1838 Joutsa, Mieskonmäki, k. 30.5.1859 Joutsa, Mieskonmäki TAULU 5 A MIESKONMÄEN LÄHDESELÄN TORPPARISUKUHAARA Taulu 5.A.1 (VI) Juho Rekonpoika (Johan Grelsson) Syntyi v. 1686 ilmeisesti Hirvensalmella, ehkä Hirvenlahdella (?). Vihkitietojen mukaan Juho oli lähtöisin Hirvensalmelta, tarkemmin asiaa ei tunneta, eli Juhoa ja Juhon vanhempia ei löydetty Hirvensalmen henkikirjoista. Juho voisi olla lähtöisin Hirvensalmen Hirvenlahdelta (?), joka on Mieskonmäen Lähdeselän naapurikylä. Juho avioitui v. 1732 Maria Antintyttären kanssa mahdollisesti toiseen avioliittoonsa. He asuivat ilmeisesti aluksi Hirvensalmella. Ilmeisesti sama Juho Rekonpoika vaimonsa Maria Antintyttären kanssa, jotka toimivat torppareina Joutsan Mieskonmäessä, Lähdeselän torpassa vimeistään 1760-luvulta alkaen. Lähdeselkä sijaitsee Mieskonmäen/Kälän kylän eteläpuolella Pylsyn suuntaan. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan torppari Juho Rekonpoika kuoli 94 v. ikäisenä pistokseen 22.8.1780 Mieskonmäen Lähdeselässä. Ilmoitetussa kuoliniässä voi olla virhettä jopa 10 vuotta, joten mahdollisesti Juhon synt.vuosi voisi olla v. 1696 ?. Taulu 5.A.2 (VI) Maria Antintytär (Maria Andersdotter) Syntyi v. 1707 ilmeisesti Sysmän (Hartolan) Joutsan Vehmaan Puuppolassa. Isä taulussa 5.B.5. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Maria avioitui tai hänet naitettiin 25 v. ikäisenä v. 1732 Juho Rekonpojan puolisoksi, jolloin vihkitiedoissa Marian kerrottiin olevan piika Joutsan Vehmaankylästä (nykyisen Hartolan ja Pertunmaan rajoilta). Marian vanhemmat olivat ilmeisesti Vehmaan Puuppolasta Antti Nuutinpoika ja vaimonsa Vappu Matintytär. Hartolan ensimmäisen säilyneen rippikirjan (s. 154 RK 1727-1736 k. 131) mukaan Puuppolan Antti Nuutinpojan tytär Maria avioitui v. 1732 tienoilla Hirvensalmelle (gift i Hirfvensalmi). Mieskonmäen Lähdeselän torpan emäntä. Maria Antintytär kuoli 80 v. ikäisenä 12.5.1787 Mieskonmäessä. Lapset: - Maria Juhontytär, s. n. v. 1742 Hirvensalmi (?) - Martti Juhonpoika, s. n. v. 1746 Hirvensalmi (?) - Matti Juhonpoika, s. 1748 Hirvensalmi (?). Tauluun 5.A.3. - Antti Juhonpoika, s. 1751 Hirvensalmi (?), torpparina Mieskonmäen Lähdenselän torpassa, k. 9.1.1828 Joutsa, Mieskonmäki, Lähdeselkä. Puoliso: Maria Antintytär, s. 1757 Hartola, Joutsa ?, k. 21.1.1825 Mieskonmäki, Lähdeselkä. Taulu 5.A.3 (V) Matti Juhonpoika (Matts Johansson) Syntyi v. 1748 torpparin poikana ilmeisesti Hirvensalmella. Vanhempiensa muutettua 1760-luvulla Joutsan puolelle, Matti asui Lähdeselän torpassa Mieskonmäessä. Tosin v. 1780 -1785 ja 1800 -1807 35 rippikirjassa Matti oli merkitty torppariksi Lähdeselän pohj.puolella ja naapurissa olevalle Sokuran torppaan ja veljensä Antti Lähdeselkään. Seuraavisssa rippikirjoissa molemmat oli merkitty Lähdeselän torppaan, Matti ylimmälle riville. Matti kuoli 83 v. ikäisenä 16.6.1831 Mieskonmäen Lähdeselässä, rippikirjassa merkintä asuinpaikasta: Sokura, Lähdeselkä. Eeva Pertintytär (Eva Bertilsdotter) Syntyi v. 1748 tiettävästi Joutsassa. Eeva avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 21.12.1766 Matti Juhonpojan puolisoksi. Vihkitiedoissa Eeva mainittiin piiaksi Pylsystä. Rippikirjoista Pylsyn kylästä ei löydy Eevaa, eikä sopivaa Pertti nimistä isää Eevalle. On mahdollista että Eevan vanhemmat olisivat Joutsan kk:n Pekkasen kappelin Maunulassa itsellisenä mainittu Pertti Eerikinpoika (Bertill Erichsson) sekä tämän puoliso Kaarina Tuomaantytär (Carin Thomasdotter), joille syntyi Eeva niminen tytär 28.2.1748. Lähdeselän torpan emäntä. Eeva kuoli tiettävästi v. 1793 Lähdeselässä, v. 1793 -1800 rippikirjassa Eeva mainittiin kuolleeksi. Lapset: - Antti Matinpoika, s. 17.11.1767 Mieskonmäki, Lähdeselkä - Maria Matintytär, s. 1.2.1769 Mieskonmäki, Lähdeselkä - Juho Matinpoika, s. 3.6.1770 Mieskonmäki, Lähdeselkä, torpparina Mieskonmäessä, Lähdeselän Sokuran torpassa, k. 18.1.1842 Mieskonmäessä. Puoliso: Maria Ristontytär, s. 1777 Hartola, Joutsa ?. - Matti Matinpoika, s. 16.8.1773 Mieskonmäki, k. 17.8.1773 Mieskonmäki, Lähdeselkä - Matti Matinpoika, s. 24.8.1774 Mieskonmäki, k. 25.6.1843 Mieskonmäki, Lähdeselkä. Puoliso: Anna Yrjöntytär, s. 1780 Hartola, Joutsa ?, k. 28.1.1849 Mieskonmäki, Lähdeselkä. - Valpuri Matintytär, s. 4.5.1776 Mieskonmäki, k. 28.7.1778 Mieskonmäki, Lähdeselkä - Valpuri Matintytär, s. 11.9.1780 Mieskonmäki, Lähdeselkä. Avioitui Laitjärvelle. - Tuomas Matinpoika, s. 7.12.1783 Mieskonmäki, Lähdeselkä - Eeva Matintytär, s. 24.1.1788 Mieskonmäki - Anna Maria Matintytär, s. 1790 Mieskonmäki, k. 1790 Mieskonmäki, Lähdeselkä Taulu 5.A.4 (V) Liisa Heikintytär (Lisa Henricsdotter) Syntyi v. 1768 mahdollisesti Hartolan Joutsassa, tai ehkä todennäköisemmin Hirvensalmella (?). Liisan vanhempia ei pystytty selvittämään, koska vihkitietoja löydy. On mahdollista että Liisa olisi syntynyt Hirvensalmella, jossa kaikki kirkonkirjat ennen v. 1815 ovat palaneet. Liisa avioitui ehkä n. v. 1794 Matti Juhonpojan puolisoksi ja Lähdeselän torpan emännäksi Mieskonmäkeen. Liisa kuoli v. 1826 Mieskonmäen Lähdeselän torpassa (Sokura, Lähdeselkä). Lapset: - Heikki Fredrik Matinpoika, s. 7.10.1795 Joutsa, Mieskonmäki, Lähdeselkä - Anna Matintytär, s. v. 1798 Joutsa, Mieskonmäki, Lähdeselkä. Tauluun 4.6. TAULU 5 B VEHMAAN PUUPPOLA SUKUHAARA Yleistä: Vehmaan pieni kylä sijaitsee Joutsassa, Joutsan pitäjän kaakkoiskulmassa, kirkolta Pertunmaalle johtavan tien n:o 428 tuntumassa sen eteläpuolella, lähellä Hartolan ja Pertunmaan rajaa Iso-Suojärven rannalla. Vehmaan kylä oli 1500-luvulta alkaen Suur-Sysmään kuulunut pieni kylä, joka v. 1784 jälkeen kuului Hartolaan ja v. 1860 jälkeen Joutsan seurakuntaan ja pitäjään. Vehmaan kylän alue tunnetaan keskiajalla Vahvajärven eräalueeseen kuuluvana osana. Vahvajärven eräalue kuului 1300-luvun lopulla Tavast-suvun kantaisälle Olavi Jönsinpoika Tavast’lle sekä tämän vaimolle Kristina Rötkerintytär Jägerhorn af Spurila’lle. Olavi Tavast tunnetaan rälssimiehenä Hämeestä, s. n. v. 1333 Kylmäkosken Mellolassa, jossa hänellä oli suurtila. Olavi osti v. 1373 Pyhärannasta Kumiruonan tilan Bengt Galnelta (sukulaiseltaan ?) 100 mk kauppahinnasta jonka hän myi takaisin 2 v. myöhemmin Bengt Galnelle ja sai vaihdossa Mynämäeltä Alasjoen tilan, josta tuli sitten Tavastila. Olavi maksoi välirahaa 150 mk. 36 Mynämäellä Olavi Tavast omisti maata myös Haloisten, Hirmuisten, Kaarleisten ja Leinikkalan kylissä. Lisäksi hänellä oli maanomistuksia Sipoon Borgbyssä ja ilmeisesti myös Piikkiössä Sauvalan kylässä. Hämeessä Olavi omisti ainakin Hattulan Mierolan tilan, eli oli aikoinaan todella varakas ja vaikutusvaltainen mies. Olavi mainittiin piispa Hemmingin voudiksi v. 1357 Kuusiston linnassa. Olavi kuoli v. 1402 Mynämäellä. Olavin poika, sittemmin Turun ja koko Suomen piispaksi edennyt (Suomen merkittävin katolinen piispa) Maunu II Tavast (s. 14.10.1357 Kylmäkoski, k. 9.3.1452 Raisio) peri vanhemmiltaan Vahvajärven eräalueen Itä-Hämeen/ Savon rajoilta, jonka lisäksi Maunu II Tavast osti v. 1442 lisämaita k.o. alueelta sekä savolaisilta että hämäläisiltä, mahdollisesti Hattulan isänniltä. Hattulan pitäjällä ja sen Nihattulan kylällä oli ollut eräomistuksia keskiajalla Vehmaan kaakkoispuolella nykyisen Pertunmaan Ruorasmäen alueella, josta tiedetään että Eerikki Svenske myi Ruorasmäen eräalueen savolaisille 30 mk hintaan, mutta joka eräalue sitten lunastettiin takaisin savolaisilta. Vahvajärven/Vahvaselän erä-alue tunnetaan v. 1442 alkaen, jolloin e,m. piispa Maunu II Tavast asetti sinne lampuodin pitämään huolta Hämeen ja Savon välisen taipaleen kulkijoista, viite; s. 64 SPH I-II. Vahvaselän alue kuului pitkään Suur-Sysmään, nykyään alue kuluu Hivensalmeen. Vehmaan alue (nykyinen Vehmaan kylä) mainittiin Sysmän v. 1552 erämaaluettelossa Suojärven Vehmaana, jonne alueen omistanut Vahvaselän Pietari Vahvaselkä oli asettanut poikansa Martti Pietarinpojan uudisasukkaaksi, viite; s. 85 SPH I-II. Pietari Vahvaselkä saattoi olla piispa Maunu II Tavastin asettaman lampuodin jälkeläisiä, lähtöisin ilmeisesti Hämeestä (?). Vehmaan kylän vanhimmat tunnetut kantatilat olivat Puuppola, Mönsä ja Hinni, ilmeisesti samasta kantatilasta lohkottuina. Vehmaan Puuppolan tunnetut omistajat ja isännät: Pietari Vahvaselkä, omisti Vahvaselän erämaan lisäksi Suojärven Vehmaan eräalueen 1400luvun loppupuolella ja 1500-luvun alussa. Martti Pietarinpoika (Morten Peerson el. Mårten Persson), ed. poika, mainittiin isäntänä Vahvaselässä v. 1539 -1548, sen jälkeen Suojärven Vehmaan uudistilan isäntänä n. v. 1550 1563. Vuoden 1539 -1562 maakirjoissa mainittiin myös Martin ilmeinen veli Antti Pietarinpoika, jonka ilmeiset poikansa Pietari Antinpoika ja Lauri Antinpoika viljelivät Vehmaalla ilmeistä Mönsän kantatilaa v. 1578 asti. Vahvaselässä mainittiin Martin jälkeen talollisena ja isäntänä hänen ilmeinen veljensä Paavali Pietarinpoika v. 1550 -1572. Vuoden 1539 maakirjassa Vahvaselän tilan yhteydessä mainittiin myös Vahvaselkään kuulunut Pertunmaan Ruorasmäen kantatila ja sen isäntä Eerik Laurinpoika, joka voisi olla Martin siskon mies (?), viite; taulu 3.1 Nurmisen sukukirja I-osa. Antti Martinpoika (Anders Morthensson), ed. ilmeinen poika, mainittiin Puuppolana myöhemmin tunnetun kantatilan isäntänä v. 1564 -1591. Naapuritilalla, ilmeisellä Mönsän kantatilalla, mainittiin pitkäaikaisena isäntänä v. 1584 -1639 Martin ilmeinen veli Martti Martinpoika. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Vehmaan Antti Martinpojan varallisuus oli; kuparia 2 leiviskää, 8 hevosta joiden arvo 90 markkaa, 10 lehmää, 8 lammasta, 6 sikaa sekä yht. 8 vasikkaa, joista kaikista Antti maksoi hopeaveroa 24 mk ja 3 äyriä, ollen keskiarvoa huomattavasti varakkaampi talonpoika. Johannes Matinpoika (Jons Matzson el. Jöns Madzson), ehkä Antti Martinpojan vävy (?). Johannes Matinpoika mainittiin maakirjan mukaan Puupppolan tilan isännäksi v. 1592 -1601 ja 1609 sekä 1612 -1622. Kymmenysveroluettelossa Johannes Matinpoika mainittiin v. 1606 ja 1611 Puuppolan tilan kymmenysverojen maksajaksi. Maakirjan mukaan tilan isäntänä ja manttaaliverojen maksajana oli v. 1603 -1608 ja 1610 Johannes Martinpoika (Jöns el. Jör. Mårtensson), joka oli merkitty myös kymmenysverojen maksajaksi v. 1605, 1607 -1609. Johannes Martinpoika oli merkitty v. 1603 -1604 kykenemättömäksi (oförm.) maksamaan verojaan 1600-luvun alun katovuosien myötä. Antti Johanneksenpoika (Anders Jonsson el. Jönsson), ed. ilmeinen poika, mainittiin Puuppolan tilan isännäksi v. 1624 -1639. Puoliso; Kerttu Klemetintytär, mainittiin koko nimellään v. 1636 henkikirjassa. Matti Antinpoika (Matz Andersson), ed. poika, mainittiin Puuppolan tilan isännäksi v. 1640 1648. Matin ilmeinen veli Pietari Antinpoika mainittiin v. 1653 henkikirjassa Puuppolan tilan isännän Eerik Yrjönpojan rengiksi. 37 Taulu 5.B.1 Eerik Yrjönpoika (Erich Jörensson) Syntyi n. v. 1625 mahdollisesti Hartolassa (Joutsassa), asiaa ei tunneta tarkemmin. On mahdollista että Eerik olisi tullut vävyksi Vehmaan Puuppolan tilalle (?). Ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto että Eerik Yrjönpoika olisi syntynytkin Puuppolan tilalla, sillä e.m. Johannes Martinpojaksi (mainittiin v. 1603 -1609) tulkitun isännän etunimi oli ruotsinnettu Jöns tai Jör. joka viimemainittu muoto Jör. (Jören) olisi käännös Yrjöstä, mutta koska yleisimmin verokirjoissa mainittiin Jöns, niin oletuksena on etunimi Johannes, toisaalta ajallisesti tämä vaihtoehto tuntuu epätodennäköiseltä. Joka tapauksessa Eerik Yrjönpoika toimi talollisena ja Vehmaan Puuppolan 5/12 manttaalin tilan isäntänä v. -1649 -1687-. Eerik Yrjönpoika kuoli v. 1687 jälkeen Vehmaalla, hänet mainittiin vielä v. 1694 maakirjassa Puuppolan tilan omistajana. Taulu 5.B.2 Valpuri N.N. (Walborg N.N-dotter) Mainittiin v. -1653 -1671- henkikirjoissa Eerik Yrjönpojan puolisona ja Puuppolan tilan emäntänä. Lapset: - Martti Eerikinpoika, mainittiin v. (1665) -1668 -1675 henkikirjoissa Eerik Yrjönpojan pojaksi. - Nuutti Eerikinpoika, s. n. v. 1654 Vehmaa, Puuppola. Tauluun 5.B.3. - Mikko Eerikinpoika, mainittiin v. 1675 -1676 henkikirjoissa Eerikin poikana Puuppolassa, mainittiin myös sotilaaksi v. 1676. - Eskeli Eerikinpoika, mainittiin v. 1680 -1687 henkikirjoissa Eerikin poikana Puuppolassa. Kaarina N.N. (Karin N.N-dotter) Mainittiin v. 1678 henkikirjassa Eerik Yrjönpojan puolisona Vehmaan Puuppolassa. Ei tiedossa yhteisiä lapsia. Maisa N.N. (Maisa el. Margaretha N.N-dotter) Mainittiin v. 1682 -1687 henkikirjoissa Eerik Yrjönpojan puolisoksi ja Puuppolan tilan emännäksi. Maisa mainittiin vielä v. 1690 henkikirjassa Nuutti Eerikinpojan äitinä (äitipuoli) Puuppolan tilalla. Ei tiedossa yhteisiä lapsia. Taulu 5.B.3 Nuutti Eerikinpoika Puuppola (Cnut Ersson) Syntyi n. v. 1654 talollisen poikana Vehmaan Puuppolassa. Nuutti mainittiin v. 1669 henkikirjoista alkaen Eerik Yrjönpojan poikana Puuppolan tilalla. Nuutti toimi isänsä jälkeen talollisena ja Puuppolan tilan isäntänä v. -1691 -1696. Nuutti kuoli mahdollisesti hirvittävien kato-, nälkä- ja kuolkutautivuosien 1696 -1697 aikana Vehmaalla. Maria N.N. (Maria N.N-dotter) Mainittiin v. 1675 -1678- henkikirjassa Nuutti Eerikinpojan puolisona ja Puuppolan tilan emäntänä. Lapset: - Simo Nuutinpoika Puuppola, s. n. v. 1676 Vehmaa, Puuppola, mainittiin v. 1693 -1694 henkikirjoissa Nuutti Eerikinpojan poikana Puuppolan tilalla, kuoli mahdollisesti v. 1695 -1697 suurina nälkävuosina Vehmaalla. - Mikko Nuutinpoika Puuppola, s. n. v. 1678 Vehmaa, Puuppola, mainittiin v. 1694 henkikirjassa Nuutti Eerikinpojan poikana. Puuppolan tilan omistajana ja isäntänä v. -1698 -1704. Taulu 5.B.4 Riitta N.N. (Brita N.N-dotter) Riitta mainittiin v. -1678 -1694 henkikirjoissa Nuutti Eerikinpojan puolisoksi ja Puuppolan tilan emännäksi. Lapset: - Antti Nuutinpoika, s. n. v. 1681 Vehmaa, Puuppola. Tauluun 5.B.5. 38 - Eerik Nuutinpoika, s. n. v. 1682 Vehmaa, Puuppola, mainittiin v. 1710 -1712 henkikirjoissa Puuppolan isännän Antti Nuutinpojan veljenä, talollisena Puuppolassa v. 1723 -1725, torpparina Väisälän Kinkkulan sekä Käyräsaaren torpassa, k. 7.5.1758 Käyräsaari. Puoliso; Maria Pietarintytär, s. 1697, k. 25.9.1752 Käyräsaari. Taulu 5.B.5 Antti Nuutinpoika Puuppola (Anders Cnutsson) Syntyi n. v. 1681 tiettävästi talollisen poikana Vehmaan Puuppolassa. Antti toimi ilmeisen veljensä (velipuolensa) Mikko Nuutinpojan jälkeen talollisena ja isäntänä kotitilallaan Puuppolassa v. 1705 1729, osin yhdessä veljensä Eerikin kanssa. Hartolan rippikirjoissa Antti Nuutinpoika mainittiin ylinnä kuten isännät yleensä vielä 1750-luvun alkuun asti. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Vehmaan Antti Puupposen kylvö oli 15 kappaa ruista, 7½ kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 2 hevosta, 4 lehmää ja 1 vasikka, sekä 3 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika. Sysmän 1720-luvun taloluettelossa Vehmaan Puuppola mainittiin 1/3 manttaalin tilaksi, joka oli Ylisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 108 (Sysmän Käenmäen) akumentti, eli Puuppolan tilan maksamilla veroilla kustannettiin ratsutilan hevosen & ratsastajan ylöspitoa. Samaan aikaan naapuritila Mönsä mainittiin Alisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 2 (Asikkalan Vähä-Äiniön Vanhakartanon) akumenttina, kun taas Vehmaan kolmas tila ja edellisten lähinaapuri Hinni mainittiin Ylisen Hollolan komppanian saarnaajan hevostaloksi. Kaikki 3 Vehmaan tilaa muodostivat Hämeen jalkaväkirykmentin ruotu n:o 95, eli nämä 3 tilaa ylläpitivät ruotusotamiestä, viite; s. 714 SPH I-II. Vuoden 1728 pääkatselmuksen mukaan ruotu n:o 95 sotilaana oli Antin vävy Paavali Wittberg. Antti Nuutinpoika kuoli 71 v. ikäisenä 28.11.1752 Vehmaan Nuuttilassa ja haudattiin 6.12.1752 Hartolan kirkkoon, sen lattia alle. Taulu 5.B.6 Vappu Matintytär (Walborg Mattsdotter) Syntyi n. v. 1677 (?) mahdolisesti Hartolassa, asiaa ei tunneta tarkemmin. Vappu mainittiin v. -1707 henkikirjasta alkaen Antti Nuutinpojan puolisoksi ja emännäksi Vehmaan Puuppolassa, samoin Hartolan ensimmäisissä rippkikirjoissa koko nimellään. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Vappu Matintytär kuoli 83 v. ikäisenä 1.9.1760 Vehmaan Puuppolassa ja haudattiin 7.9.1760 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle miehensä viereen. Lapset: - Martti Antinpoika Puuppola, s. n. v. 1703 Vehmaa, Puuppola, talollisena ja isäntänä Puuppolassa v. 1731 -1755, k. 12.8.1773 Vehmaa, Puuppola, puoliso; Anna Yrjöntytär, s. 1704, k. 11.2.1762 Vehmaa, Puuppola. Martin jälkeen Puuppolan tilan isäntänä toimi heidän poikansa Antti Martinpoika Puuppola (s. 1732) v. 1785 asti. - Maria Antintytär, s. n. v. 1707 Vehmaa, Puuppola. Tauluun 5.A.2. - Kaarina Antintytär, s. n. v. 1708 Vehmaa, Puuppola, puoliso; Paavali (Påhl) Wittberg (s. 1707, sotilaana Vehmaan ruodussa n:o 95, torpparina Vehmaalla ja Marjokankaalla, k. 31.12.1774 Marjokangas. 39 II.1.2 JUHO MÄKISEN ÄIDIN ESIPOLVET Juho Kustaa Mäkisen äidin sukujuuret Karjalan kannaksella Viipurin läänin (Vpl) Uudellakirkolla, Kuolemajärvellä, Kanneljärvellä ja Koivistolla: TAULU 6 UUDENKIRKON KIPPA SUKUHAARA Yleistä: Uudenkirkko Vpl:n historiasta ja sen kylistä löytyy tiivistetysti tietoa taulusta 11, sekä laajemmin mm. netistä; www.uusikirkko.net. Sukuhaaran käyttämä Kippa (tai Kippo) sukunimeä ei esiintynyt Uudellakirkolla ennen 1780-lukua, eikä tiedetä nimen alkuperää. Kippa tai Kippo nimisiä asui 1700-luvulla mm. Jaakkimassa ja Sortavalan msrk:ssa ja voi olla että suku olisi ollut lähtöisin joko Jaakkimasta tai Sortavalasta (?). Toisaalta lähempänäkin Uuttakirkkoa tavattiin Muolaalla jo v. 1590 henkilönimi Kippoinen, viite: s. 103 Vanha Äyräpää I. Taulu 6.1 (VII) Perttu Yrjönpoika (Berndt Jöransson) Syntyi ehkä n. v. 1675 -1680 tienoilla mahdollisesti Uudellakirkolla (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Pertun syntymäaika ei selvinnyt Uudenkirkon kirkonkirjoista. Perttua ei löydetty 1700-luvun alkupuolen henkikirjoista Uudeltakirkolta. Joka tapauksessa hän asui itsellisenä v. 1750 tienoilla Uudenkirkon Vammeljärvellä. Pertusta ei tiedetä juurikaan mitään, Uudenkirkon ensimmäisessä säilyneessä rippikirjassa v. 1751 -1752 Perttu mainittiin itselliseksi Vammeljärvellä vaimonsa Magdaleenan kanssa ja kerrottiin Pertun kuolleen, aikaa ei kerrottu. Uudenkirkon kuolleitten ja haudattujen luettelosta Pertun nimeä ei löydy. Pertun sukujuuria ei saatu selville, koska tilattomasta väestöstä tuolta ajalta on varsin heikosti tietoja, ja toisaalta ylipäätään suurten nälkävuosien 1695 -1697 sekä Isonvihan aikaan v. 1709 -1722 ei ylläpidetty henkikirjoja eikä muitakaan väestöluetteloita. Taulu 6.2 (VII) Magdaleena Matiaksentytär (Magdalena Mattsdotter) Syntyi ehkä n. v. 1674 -1680 tienoilla mahdollisesti Uudellakirkolla (?). Itsellisen puolisona Vammeljärvellä. Uudenkirkon kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Vammeljärvellä kuoli 95 v. ikäisenä 31.1.1759 itsellisen leski Magdaleena Matiaksentytär. Magdaleenan laskennallinen syntymäaika ilmoitetun kuoliniän mukaan olisi siten v. 1664, jossa saattaa olla virhettä jopa 10 vuotta ja ylikin, eli Magdaleenan todellinen syntymäaika on ilmeisesti paljonkin myöhäisempi kuin tuo laskettu v. 1664, kun vielä huomioi sen että heidän poikansa Matti syntyi v. 1716, jolloin Magdaleena olisi siten ollut 52 v. ikäinen, mikä ei tunnu uskottavalta. Lapsi: - Matti Pertunpoika, s. v. 1716 Uusikirkko (Vpl). Tauluun 6.3. Taulu 6.3 (VI) Matti Pertunpoika (Matts Berndtsson) Syntyi v. 1716 itsellisen poikana ilmeisesti Uudellakirkolla, eli Matti syntyi levottoman Isonvihan aikaan, jolloin venäläiset miehittivät maatamme ryöstäen ja hävittäen. Matti Pertunpoika oli merkitty Uudenkirkon ensimmäisessä säilyneessä rippikirjassa (v. 1751 -1752) itsellisen Perttu Yrjönpojan ja Magdaleenan pojaksi Vammeljärvellä. Matti asui itsellisenä Uudenkirkon Vammeljärvellä. Matti oli merkitty 1770/ 1780-luvuilla kirkonvaivaiseksi, eli kirkonelätiksi (kyrkofattig), joka oli sen aikainen "eläke-vanhustenhoitojärjestelmä". Matti kuoli 68 v. ikäisenä 28.2.1784 Vammeljärvellä. Taulu 6.4 (VI) Vappu Heikintytär (Walborg Henricsdotter) Syntyi v. 1713 mahdollisesti Uudellakirkolla (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Vappua ja Vapun vanhempia ei löydetty v. 1723 väestöluettelosta eikä henkikirjoista, myöskään Vapun ja Matin vihkitietoja ei löydetty. Mahdollisesti heidät vihittiin v. 1736 tienoilla, sillä k.o vuonna Uudenkirkon 40 vihkikirjassa on katkos. Itsellisen puolisona Vammeljärvellä. Vappu kuoli 66 v. ikäisenä 8.2.1779 Vammeljärvellä. Lapset: - Kaarina Matintytär, s. v. 1736 ja kast. 29.11.1736 Uusikirkko. - Pekka Matinpoika, s. v. 1739 Uusikirkko. Tauluun 6.5. - Kristiina Matintytär, s. v. 1745 Uusikirkko. Puoliso 24.11.1762 Pauli Juhonpoika Hietanen (Paul Johanis Hietain) Vammeljärven Hietasesta. Taulu 6.5 (V) Pekka Matinpoika (Petter Mattsson) Syntyi v. 1739 itsellisen poikana Uudenkirkon Vammeljärvellä. Itsellinen Vammeljärvellä ja torpparina Leistilässä. Pekka Matinpojan kuoleman ajankohta ei selvinnyt kirkonkirjoista, viimeksi hänet mainittiin v. 1794 (s. 47 RK 1790 -1797) Vammeljärvellä (Vammeljärf i Neuvola), eli Neuvolan kylään kuuluvalla alueella. Taulu 6.6 (V) Vappu Iisakintytär Koponen (Walborg Isacsdotter Kopoin) Syntyi 6.4.1746 itsellisen tyttärenä Uudenkirkon Uiskolassa. Isä taulussa 7.3. Vappu asui nuoruuttaan Kirkkojärvellä. Vappu avioitui tai hänet naitettiin 19 v. ikäisenä 27.11.1765 Pekka Matinpojan puolisoksi. Vappu asui sitten perheensä kanssa Vammeljärvellä. Vappu kuoli 75 v. ikäisenä kirkonelättinä 19.2.1822 Vammeljärvellä. Lapset: - Tahvo Pekanpoika, s. 26.12.1766 Uusikirkko, k. v. 1767 ja haud. 21.1.1767 Uusikirkko. - Jooseppi Pekanpoika, s. 11.11.1767 Uusikirkko, k. 2.8.1773 Uusikirkko. - Topias Pekanpoika Kippa, s. 24.2.1770 Uusikirkko. Tauluun 6.7. Taulu 6.7 (IV) Topias Pekanpoika Kippa (Tobias Pettersson Kippa) Syntyi 24.2.1770 torpparin poikana Uudenkirkon Leistilässä. Topias asui lapsuuttaan Vammeljärvellä, jossa asuessaan hän avioitui v. 1792 Valpuri Karvasen kanssa. Topias oli sitten aluksi talollisena Vammeljärvellä sekä v. 1798 alkaen hänet oli merkitty talolliseksi ja isännäksi Leistilä n:o 14:ssa. Topias kuoli 45 v. ikäisenä vatsatautiin 27.11.1815 Leistilässä, jolloin hänet oli merkitty itselliseksi. Topiaksen tiedot löytyvät myös Karjala tietokannasta. Taulu 6.8 (IV) Valpuri Antintytär Karvanen (Walborg Andersdotter Karwain) Syntyi 20.4.1772 lampuotin tyttärenä Uudenkirkon Kanneljärvellä. Isä taulussa 8.A.3. Valpuri asui sittemmin lampuotin tyttärenä Jäppilän Karvasessa. Vappu avioitui tai hänet naitettiin 20 v. ikäisenä v. 1792 Topias Kipan puolisoksi ja oli sitten emäntänä Vammeljärvellä sekä Leistilässä. Miehensä Topiaksen kuoleman jälkeen Valpuri muutti Halolaan, jossa hän kuoli hieman alle 68 v. ikäisenä 6.1.1840. Lapset: - Kristiina Topiaantytär, s. 30.5.1794 Uusikirkko - Eeva Topiaantytär Kippa, s. 26.1.1797 Uusikirkko, k. 17.5.1855 Uusikirkko, Peippola. Puoliso (1) 13.8.1820 Kaapo Yrjönpoika Paju (Gabriel Jöransson Paju), puoliso (2) Simo Yrjönpoika Anttalainen (Simon Jöransson Antalain), s. 30.9.1796 Uusikirkko. - Katariina Topiaantytär Kippa, s. 22.8.1799 Uusikirkko. Puoliso 27.7.1823 Matti Tapaninpoika Inkeroinen (Matts Staffansson Inkeroin) - Heikki Topiaanpoika Kippa, s. 18.5.1802 Uusikirkko. Muutti ilmeisesti Pietariin. - Anna Topiaantytär, s. v. 1805 Uusikirkko. Puoliso: Johan Greinert, joka työskenteli Leistilän lasitehtaalla (Leistilä Glasbruk). - Herman Topiaanpoika Kippa, s. 22.10.1808 Uusikirkko, k. 28.11.1867 Uusikirkko, Piispala, talollinen Piispalassa. Puoliso 31.1.1836 Riitta Anttalainen (Brita Antalain). 41 - N.N. Topiaanpoika, s. v. 1811, k. 26.3.1811 Uusikirkko. Elisa Topiaantytär, s. 25.8.1812 Uusikirkko, k. 13.10.1813 Uusikirkko. Matti Topiaanpoika Kippa, s. 18.9.1815 Uusikirkko. Tauluun 6.9. Taulu 6.9 (III) Matti Topiaanpoika Kippa tai Kippo (Matts Tobiasson Kippa el. Kippo) Syntyi 18.9.1815 itsellisen poikana Uudenkirkon Leistilässä. Matti oli vain 2 kk ikäinen, kun hänen isänsä Topias kuoli. Matti asui sitten äitinsä kanssa Leistilässä, josta vartuttuaan siirtyi työskentelemään renkinä eri taloissa, ollen renkinä mm. Myttyniemessä (Vammeljärvellä), jonne sisarensa Katariina avioitui. Matin sukunimenä esiintyi vaihtelevasti muodot Kippa ja Kippo, yleisimmin tulkittavissa nimellä Kippa. Matti avioitui 20 v. ikäisenä v. 1835 Halola n:o 3:een, jossa emäntänä ollut Katariina Tuomaantytär Katajainen oli jäänyt leskeksi, näin Matti tuli puusniekaksi (* Halola n:o 3 tilalle, eli puuskaisännäksi ja työskenteli v. 1835 -1838 yhtiömiehenä (bolagsman) Katariinan pojan, eli poikapuolensa kanssa. Sitten v. 1839 Matti oli merkitty itselliseksi Halolaan, jossa vaimonsa Katariina kuoli v. 1839 toukokuussa synnytettyään kuolleena syntyneen pojan. Matti avioitui toisen kerran v. 1840 Halolassa talollisen tytär Eeva Antintytär Halosen kanssa, joka kuitenkin kuoli elokuussa 1841 synnytettyään ensimmäisen lapsensa, kuolleena syntyneen tytön. Matti muutti tämän jälkeen Uudenkirkon Uiskolaan, jossa hänet oli merkitty itselliseksi ja jossa Matti avioitui kolmannen kerran v. 1844 talollisen tytär Helena Yrjöntytär Asikaisen (Kalliolasta) kanssa. Matti työskenteli renkinä ja itsellisenä Uiskolassa, jossa hän myös kuoli 40 v. ikäisenä 29.6.1856 lavantautiin Uiskolan Peippolassa. *) Puusniekaksi kutsuttiin miestä joka nai talon leskiemännän ja pääsi näin ikään kuin ”valmiille” ja muut isännät eivät oikein arvostaneet puuskaisäntää. Karjalassa oli sanontana että ”puusniekal ol hattu ovensuus, jotta sai ees sen mukaansa, jos tuli äkkilähtö talost”. Eli tämä kuvaa hieman puusniekan epävarmaa asemaa isäntänä. Matin tiedot läytyvät myös Karjala tietokannasta. Matin sukunimen molemmat muodot Kippa ja Kippo mainitaan myös Karjala tietokannassa, useimmiten muodossa Kippa. Katariina Tuomaantytär Katajainen (Catharina Thomasdotter Katajain) Syntyi 30.1.1801 Uudenkirkon Hämeessä. Katariina avioitui ensimmäisen kerran 20.12.1827 Uudenkirkon Halolassa leskeksi jääneen talollisen ja kirkon kuudennusmies Nuutti Juhonpoika Halosen (s. 1771, k. 22.12.1833 Uusikirkko, Halola) kanssa. Kun Nuutti kuoli, niin Katariina avioitui toisen kerran 31.5.1835 Matti Kipan kanssa ja jatkoi emäntänä Halolassa, jossa Katariina kuoli 26.5.1839 vesipöhöön, eli kuoli n. 1 kk sen jälkeen, kun oli synnyttänyt kuolleena syntyneen pojan. Lapset: - Helena Matintytär Kippa, s. 16.6.1835 Uusikirkko, k. 17.3.1886 Uusikirkko, Kalliola. - N.N. Matinpoika, s. 26.4.1839 Uusikirkko, k. 26.4.1839 Uusikirkko Eeva Antintytär Halonen (Eva Andersdotter Haloin) Syntyi v. 1810 talollisen tyttärenä Uudenkirkon Halolassa. Avioitui 23.2.1840 leskimies Topias Kipan puolisoksi. Eeva kuoli lapsivuoteeseen ensimmäisen lapsensa, kuolleena syntyneen tytön synnytykseen, tai paremminkin sen jälkiseurauksiin 10 vrk synnytyksen jälkeen 20.8.1841 Halolassa. Lapsi: - N.N. Matintytär, s. 10.8.1841 Uusikirkko, k. 10.8.1841 Uusikirkko Taulu 6.10 (III) Helena Yrjöntytär Asikainen (Helena Jöransdotter Asikain) Syntyi 19.6.1816 talollisen tyttärenä Uudenkirkon Kalliolassa. Isä taulussa 9.7. Helena avioitui tai hänet naitettiin 17.11.1844 leskimies Matti Kipan kanssa ja oli sitten rengin ja itsellisen puolisona Uiskolassa. Miehensä kuoleman jälkeen Helena muutti v. 1859 lastensa kanssa ensin Metsäkylään, josta v. 1861 kotikyläänsä Kalliolaan, jossa Helena kuoli hieman vajaan 70 v. ikäisenä 17.3.1886. Lapset: - Vilhelmi Matinpoika, s. 12.9.1845 Uusikirkko, k. 2.10.1845 Uusikirkko 42 - Vilhelmi Matinpoika, s. 11.12.1846 Uusikirkko, k. 30.12.1846 Uusikirkko Tahvo Matinpoika Kippa, s. 23.7.1848 Uusikirkko, k. 24.6.1881 Uusikirkko, Kalliola. Puoliso 19.11.1876 Saara Tahvontytär Paju. Stiina Matintytär Kippa, s. 28.7.1850 Uusikirkko. Tauluun 1.26. Maria Matintytär Kippa, s. 27.6.1852 Uusikirkko Liisa Matintytär Kippa, s. 6.9.1854 Uusikirkko. Puoliso 12.11.1871 Vilhelmi Juhonpoika Anteroinen. N.N. Matinpoika, s. 16.6.1856 Uusikirkko, k. 16.6.1856 Uusikirkko TAULU 7 UUDENKIRKON KOPOSEN SUKUHAARA Yleistä: Koposen sukuhaara tuli Uudellekirkolle ilmeisesti muualta Karjalan kannakselta/ EteläKarjalasta, tai Savosta (?), sillä Uudellakirkolla ei tavattu Koponen nimeä ennen 1750-lukua. Muolaalla mainittiin Juho Koponen 1720/1730-luvulla, mutta enemmän Koposia tavataan Käkisalmella, Impilahdella, Jaakkimassa, Kirvussa, Pyhäjärvi Vpl, Räisälässä sekä Sortavalan msrk:ssa. Koponen on ollut varsin yleinen sukunimi etenkin Savossa. Taulu 7.1 (VII) Iisakki Matinpoika (Isack Matsson) Syntyi v. 1662 mahdollisesti Muolaalla tai Käkisalmella (?). Itsellinen Uudenkirkon Halilassa. Iisakki kuoli 74 v. ikäisenä tammikuussa 1736 Halilassa ja haudattiin 22.1.1736 Uudellakirkolla. Taulu 7.2 (VII) N.N. Iisakin puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - Iisakki Iisakinpoika Koponen, s. v. 1693 Uusikirkko. Tauluun 7.3. Taulu 7.3 (VI) Iisakki Iisakinpoika Koponen (Isach el. Isaac Isaacsson Copoin) Syntyi ilmeisesti v. 1693 Uudenkirkon Halilassa. Iisakin isä oli tiettävästi Halilassa itsellisenä asunut Iisakki Matinpoika. Syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan Iisakki Iisakinpoika asui Halilassa v. 1740, Uiskolassa v. 1746, sekä kirkolla v. 1747 -1748. Iisakki Iisakinpoika mainittiin Uudenkirkon ensimmäisessä rippikirjassa v. 1751 -1752 Halilassa itsellisenä. Seuraavassa rippikirjassa (RK 1753 1759) Iisakki mainittiin itselliseksi Kirkkojärvellä, jossa hän kuoli 62 v. ikäisenä v. 1755 ja haudattiin 5.3.1755 Uudellakirkolla. Kaarina Laurintytär (Carin Larsdotter) Syntyi n. v. 1703 Uudellakirkolla (?). Avioitui n. v. 1723 Iisakki Koposen puolisoksi. Asui perheineen Halilassa, jossa Kaarina kuoli tiettävästi v. 1743 ja haudattiin 20.2.1743 Uudellakirkolla. Lapset: - Maria Iisakintytär, s. v. 1725, kast. 2.7.1725 Uusikirkko - Iisakki Iisakinpoika, s. v. 1727, kast. 13.2.1727 Uusikirkko, k. v. 1728 Uusikirkko - Kaarina Iisakintytär Koponen, s. v. 1730 Uusikirkko, k. 14.2.1779 Uusikirkko, Kirkkojärvi. Puoliso 17.2.1751 Aabraham Juhonpoika Häkkinen, joka mainittiin lampuotina Kirkko-järvellä. - Iisakki Iisakinpoika Koponen, s. v. 1734 ja kast. 11.3.1734 Uusikirkko, mainittiin itselliseksi ja värjäriksi Kirkkojärvellä sekä Reskjärvellä, k. 11.3.1795 Uusikirkko. Puoliso 12.10.1757 Bertta Perttelintytär Hietanen. - Matti Iisakinpoika, s. 1740, kast. 15.1.1740 Uusikirkko, k. 1743, haud. 21.3.1743 Uusikirkko 43 Taulu 7.4 (VI) Sofia Pekantytär (Sophia Pettersdotter el. Pehrsdotter) Syntyi n. v. 1724 mahdollisesti Uudellakirkolla (?), asiaa ei tiedetä tarkemmin. Sofia työskenteli Kirkkojärvellä pappilan palveluksessa avioituessaan 24.6.1745 leskimies Iisakki Koposen kanssa, jolloin vihkitiedoissa Sofian mainittiin olevan pappilasta (Pastoratet). Asuivat sitten Kirkkojärvellä ja Iisakin kuoleman v. 1755 jälkeen Sofia avioitui v. 1757 toisen kerran Pietari Sakarinpoika Havian kanssa. Sofia mainittiin v. 1761 -1773 itsellisen puolisona Uiskolan Kolissa lastensa Vapun ja Pekan kanssa, mutta Pietaria ei mainittu. Sofia Pekantytär mainittiin poikansa Pekka Iisakinpoika Koposen kanssa v. 1774 -1784 Kirkkojärven Häkkisessä, jossa Pekka kuoli v. 1779. Sofia kävi vielä 21.4.1784 Herran Pyhällä ehtoollisella kirkossa, mutta tämän jälkeen hän katosi kirkonkirjoista. Kuolleitten ja haudattujen kirjasta Sofian kuolintietoja ei löydy, mutta joka tapauksessa Sofia kuoli v. 1784 jälkeen. Lapset: - Vappu Iisakintytär Koponen, s. 6.4.1746 Uusikirkko. Tauluun 6.6. - Juho Iisakinpoika, s. v. 1747 ja kast. 8.11.1747 Uusikirkko, k. 1751, haud. 7.4.1751 Uusikirkko. - Anna Iisakintytär, s. 1749, kast. 3.12.1749 Uusikirkko, k. 1751, haud. 14.4.1751 Uusikirkko - Abraham Iisakinpoika, s. 29.6.1752 Uusikirkko, k. 1755, haud. 29.9.1755 Uusikirkko. - Pekka Iisakinpoika Koponen, s. 24.8.1754 Uusikirkko, k. 17.11.1779 Uusikirkko. Sofian ja Pietari Havian lapsi: - Juho Pietarinpoika, s. 30.1.1758 Uusikirkko, k. 1761, haud. 15.1.1761 Uusikirkko. TAULU 8 A UUDENKIRKON KARVASEN SUKUHAARA Yleistä: Karvasen suku Uudenkirkon Kanneljärvellä ja Jäppilässä oli mahdollisesti lähtöisin Kivennavan Karvalan kylästä (?). Ennen v. 1743 Uudellakirkolla ei esiintynyt Karvanen sukunimeä. Uudenkirkon naapuripitäjissä Karvasia esiintyi k.o. aikaan Kivennavan ohella myös Muolaalla ja Koivistossa, sekä hieman kauempana Kirvussa, Säkkijärvellä, Hiitolassa ja Pyhäjärvi Vpl:ssä. Karvasia tunnetaan laajalti myös Savosta. Kivennavan Karvalassa mainittiin 1670-luvulla ratsutalollinen Juho Tuomaanpoika, jonka tila toimi myös kestikievarina, viite; s. 414 Vanha Äyräpää I. Vuonna 1690 Muolaan Hampaalassa mainittiin talonpoika Simo Karvanen. Vuonna 1704 todettiin Kivennavan Jauholassa Mikko Karvasen menettäneen Isonvihan alussa venäläisille 3 hevosta, 20 lehmää, 4 vasikkaa, 5 lammasta, 5 sikaa, useita porsaita, 5 tynnyriä kauraa, 10 kappaa suolaa sekä erinäisiä taloustavaroita ja vaatteita, viite; s. 32 Vanha Äyräpää II. Vuoden 1706 henkikirjan mukaan Kivennavan Karvalassa oli isäntänä Eerik Karvanen, tilalla asui myös veli Simo Juhonpoika ja veljen poika Heikki Pietarinpoika sekä yhtiömiehenä Antti Tuomaanpoika. Taulu 8.A.1 (VI) Martti Matinpoika Karvanen (Mårten Mattsson Karwain) Syntyi v. 1715 mahdollisesti Kivennavan Karvalassa tai hänen isänsä suku oli ehkä sieltä lähtöisin (?), asiaa ei tunneta tarkemmin, koska v. 1723 väestöluettelosta Marttia ja hänen vanhempiaan ei löydetty. On mahdollista että Martti olisi ollut vanhempiensa mukana Isonvihan aikaan evakkomatkalla ja ehkä syntynytkin evakkomatkan aikana (?). Avioituessaan v. 1743 Kaarinan kanssa Martti mainittiin olevan Kirkkojärveltä. Kirkkojärvellä mainittiin v. 1742 -1743 henkikirjoissa pastori Salmeniuksen palveluksessa Matti Martinpoika (Mattz Mårtensson) vaimoineen, mutta sitä ei tiedetä oliko Martti tämän Matin poika (?). Vuoden 1753 -1759 rippikirjassa Martti Matinpoika Karvanen mainittiin itsellisenä Kanneljärvi n:o 5 Matti Nikkasen tilalla. Vuoden 1754 väestöluettelossa Martin iäksi mainittiin 48 v. ja vaimonsa Kaarina Yrjöntyttären iäksi 29 vuotta. Vuoden 1760 -1774 rippikirjassa Martti Matinpoika Karvanen oli merkitty Kanneljärven Hovin tilalle, viljelemässä Matti Vesterisen kanssa osakkaana k.o. tilaa, joka sijaitsi Kanneljärven kylän itälaidalla, järven etelärannalla. Vaimonsa kuoleman jälkeen Martti muutti v. 1773 Jäppilään, jossa hän asui poikansa Antin taloudessa. Martti kuoli 63 v. ikäisenä 21.4.1778 Jäppilässä ja kuolintiedoissa hänet mai-nittiin isännäksi. Martti Matinpoika mainitaan myös Karjala tietokannassa. 44 Taulu 8.A.2 (VI) Kaarina Yrjöntytär (Carin Jöransdotter) Syntyi v. 1725 tiettävästi Uudenkirkon Kanneljärven Hötsölässä. Ilmeinen isä taulussa 8.B.3. Kaarina avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäisenä Tapaninpäivänä 26.12.1743 Martti Karvasen kanssa ja kerrottiin Kaarinan olleen piika Hötsölästä, siis Kanneljärveltä. Itsellisen puoliso sekä Kanneljärven Hovin tilan emäntä. Kaarina kuoli jo 43 v. ikäisenä 3.2.1768 Kanneljärvellä. Lapset: - Antti Martinpoika Karvanen, s. v. 1744, kast. 18.11.1744 Uusikirkko. Tauluun 8.A.3. - Maria Martintytär Karvanen, s. v. 1746, kast. 2.4.1746 Uusikirkko - Yrjö Martinpoika Karvanen, s. v. 1749, kast. 14.5.1749 Uusikirkko. Puoliso 23.2.1780 Kristiina Aatamintytär Kyynäräinen, s. 1752, Jäppilästä. - Anna Martintytär Karvanen, s. 9.12.1751 Uusikirkko - Nuutti Martinpoika Karvanen, s. 1.1.1754 Uusikirkko - Aune Martintytär, s. 1759 Uusikirkko, k. 1764 Uusikirkko - Pekka Martinpoika Karvanen, s. 10.5.1761 Uusikirkko - Susanna Martintytär Karvanen, s. 4.5.1763 Uusikirkko. Puoliso 29.9.1783 Jaakoppi Juhonpoika Pelkonen (Jacob Johansson Pelkoin). - Saara Martintytär Karvanen, s. 19.1.1766 Uusikirkko. Puoliso 12.12.1787 Yrjö Vesterinen (Georg Westerinen). Taulu 8.A.3 (V) Antti Martinpoika Karvanen (Anders Martinsson Carvain) Syntyi marraskuussa v. 1744 ja kastettiin 18.11.1744 Uudenkirkon Kanneljärvellä. Antti työskenteli aluksi lampuotina Kanneljärvellä sekä sitten v. 1774 alkaen talollisena ja isäntänä Jäppilässä, joka tila sai sitten Karvasen nimen. Antti mainittiin Jäppilässä myös itselliseksi. Kun vaimonsa Maria Yrjöntytär kuoli v. 1790 Jäppilässä, niin Antti avioitui uudestaan v. 1793 Valpuri Matintytär Lempiäisen kanssa ja muutti v. 1793 Anttonalaan, jossa Antti oli merkitty itselliseksi. Antti kuoli 64 v. ikäisenä Suomen sodan aikaan 31.8.1808 Anttonalassa. Taulu 8.A.4 (V) Maria Yrjöntytär (Maria Georgsdotter) Syntyi mahdollisesti v. 1741 Uudellakirkolla (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Maria avioitui tai hänet naitettiin 25 v. ikäisenä 3.12.1766 Antti Karvasen puolisoksi ja vihkitiedoissa mainittiin Marian olevan Leistilästä. Mariaa ei kuitenkaan löydetty Uudenkirkon rippikirjoista Leistilän kylästä. Sen sijaan ennen avioitumistaan Maria näytti asuneen v. 1762 -1766 Kirkkojärvellä pastori Christopher Hoppiuksen palveluksessa, mutta ei löydetty merkintää mistä hän olisi muuttanut Kirkkojärvelle. Marian syntymäajaksi v. 1790 rippikirjassa oli merkitty v. 1741 ja myös kuolleitten ja haudattujen luettelon mukaan kuoliniästä laskettu syntymävuosi olisi tuo e.m. v. 1741. Aiemmissa rippikirjoissa Marialla ei mainittu lainkaan syntymävuotta, joka voisi merkitä sitä että hän olisi muuttanut muualta Uudellekirkolle (ehkä Kivennavalta ?), piiaksi v. 1762 Kirkkojärven pappilaan. Maria toimi emäntänä Kanneljärven lampuotitilalla sekä Jäppilän Karvasen maatilalla. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan itsellisen vaimo Maria Yrjöntytär kuoli 49 v. ikäisenä polttotautiin, eli ankaraan kuumeeseen (hetsig feber) v. 1790 Jäppilässä ja haudattiin 9.5.1790 Uudellakirkolla. Lapset: - Katariina Antintytär Karvanen, s. 22.11.1766 Uusikirkko, k. 22.12.1804 Uusikirkko, Reskjärvi. Puoliso 26.12.1800 Antti Heikinpoika Lempiäinen. - Valpuri Antintytär Karvanen, s. 20.4.1772 Uusikirkko. Tauluun 6.8. - Reetu (Fredrich) Antinpoika Karvanen, s. 2.3.1774 Uusikirkko, k. 16.12.1814 Uusikirkko, Anttonala. Puoliso 15.12.1801 Maria Antintytär Breiman. Valpuri Matintytär Lempiäinen (Walborg Mattsdotter Lembiäin) Syntyi v. 1738 Uudellakirkolla. Avioitui leskenä 55 v. ikäisenä 27.11.1793 leskimies Antti Karvasen puolisoksi. Asuivat Anttonalassa, jossa Valpuri kuoli 82 v. ikäisenä 9.12.1820. 45 TAULU 8 B KANNELJÄRVEN HÖTSÖLÄ SUKUHAARA Yleistä: Kanneljärvi ja Kanneljärven kylä sijaitsi Uudenkirkon koillispuolella. Kanneljärvi irtaantui v. 1921 Uudestakirkosta, jolloin perustettiin Kanneljärven seurakunta ja v. 1725 alusta alkoi Kanneljärven kunnallinen itsehallinto. Kanneljärven kylän ohella Uudenkirkon pitäjästä siirtyi 7 muuta kylää Kanneljärven kuntaan: Harju, Hämeenkylä, Hötsölä, Jokela, Kuuterselkä, Liikola ja Sykiälä, viite; s. 24 -26 Kanneljärvi II (Viljo Terho 1986). Kanneljärven kylä ja v. 1922 alusta sen kirkonkylä sijaitsi Kanneljärvi nimisen järven eteläpuolella. Hötsölän kylä sijaitsi Kanneljärven koillispuolella ja näiden naapuri Harjukylä järven luoteispuolella. Harju oli historiansa aikana asiakirjoissa osana Hötsölän kylää, joka puolestaan oli varhaisina aikoina osa Kanneljärven suurkylää. Kanneljärvellä tiedetään olleen asutusta, kuten koko Karjalan kannaksellakin varhain kivikauden ajoista alkaen. Keskiajan päätyttyä n.s. uuden ajan alussa tiedetään v. 1554 kymmenysveroluettelon perusteella Kanneljärvellä olleen 29 savua eli taloa, joukossa myös Hötsönen. Vuoden 1559 ns. mål-mittauksessa todettiin Hötsölä oman kylänään, jossa oli 5 taloa, viite; s. 87 ja 90 Vanha Äyräpää I. Sotaisat ajat 1400- ja 1500-luvuilla vaikuttivat Karjalan kannaksella suuresti väestömääriin. Erityisesti todettiin Pitkän vihan nimellä tunnetun sodan 1570 -1595 autioittaneen pahasti Kanneljärven seutua, eniten Hötsölän ja Sykiälän kyliä, joissa autioitumisaste oli 81 -100 %. Sodan ja sitä seuranneiden nälkävuosien myötä Hötsölässä mainittiin v. 1623 yhteensä 3 taloa ja 1 autiotila. Tunnetuimpia kanneljärveläisiä henkilöitä on varmaan harmonikkataituri Viljo Vesterinen. Hötsölän varhaisimmat asukkaat ja tunnetut isännät: Antti Hötsinen, mainittiin v. 1571 Kanneljärvellä Hannu Laurinpojan (Björnram) lampuotina, eli Antin tila oli rälssimaana läänitettynä tälle Viipurinlinnan päällikölle. Jonkun verran myöhemmin 1600-luvun alussa sotien ja katovuosien myötä Antti Hötsisen tila mainittiin olleen niin pieni ja kehno paikka että sen asukkaiden piti lopulta kuolla nälkään, viite; s. 240 ja 695 Vanha Äyräpää I. Simo Hötsi (Simon Hötznin), mainittiin v. -1604 -1620- maakirjoissa 1/12 manttaalin tilan omistajana. Hötsölässä mainittiin 1/6 manttaalin tilan isäntänä Pentti Tahvonpoika Jokelainen. Kylässä mainittiin lisäksi 3 autiotilaa. Simo Hötsi mainittiin vielä v. 1635 maakirjassa 1/6 manttaalin tilan omistajana Hötsölässä. Tila oli merkitty yhdistetyksi v. 1634 Heino Hötsisen tilan kanssa yhteisviljelyksessä (?). Kuten myös Heikki Nikkasen ja Yrjö Jokelaisen tilatkin olivat yhdessä. Yrjö Simonpoika Hötsi (Jören Simonsson Hötsäin), mainittiin v. 1620 maakirjassa Kanneljärvellä 1/6 manttaalin tilan omistajana. Kanneljärvellä mainittiin tuolloin yht. 32 taloa. Vuoden 1623 maakirjassa Yrjön 1/6 manttaalin ratsutila mainittiin Hötsölässä, jossa mainittiin myös Lasse Pentinpojan 1/3 manttaalin ratsutila. Ratsutilalliset Yrjö Simonpoika Hötsi ja Pentti Tahvonpoika Jokelainen mainitaan s. 12 Kanneljärvi II teoksessa. Yrjö mainittiin vielä v. 1635 maakirjassa 1/6 manttaalin tilan omistajana Hötsölässä, mutta v. 1635 henkikirjassa Yrjöä ei mainittu. Yrjö Hötsinen (Jören Hötzäinen), mahdollisesti edellisen poika, ellei ollut kyseessä sama henkilö (?), mainittiin v. -1642 -1659- henkikirjoissa isäntänä Hötsölässä. Puoliso: Marketta (Margeta) mainittiin nimellä v. 1648 -1649 henkikirjoissa, ilmeinen 2. puoliso: Inkeri (Ingeborg) mainittiin v. 1651 -1657 henkikirjoissa. Martti Juhonpoika Hötsinen (Mårten Johansson Hötsi), mainittiin isäntänä Hötsölän rälssitilalla v. -1665 -1677- henkikirjoissa. Martin poika Yrjö (Jören) mainittiin v. 1675 -1677 henkikirjoissa. Yrjö Martinpoika (Jören Mörtensson), edellisen poika, mainittin isäntänä Hötsölän rälssitilalla v. -1679 -1694-. Yrjö Martinpoika kuoli suurten nälkävuosien 1695 -1696 aikana, koska v. 1697 henkikirjassa mainittiin Hötsölässä Yrjö Martinpojan leski. Myös Yrjön veli Nuutti mainittiin. Hötsölässä oli myös toinen tila, ratsutila, jolla toimi isäntänä Maunu Pentinpoika (Måns Begtsson) v. 1667 -1682. 46 Taulu 8.B.1 Arvi Eskelinpoika (Arfwed Eskelsson) Syntyi n. v. 1653 mahdollisesti Uudellakirkolla (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Arvi voisi olla syntynyt Kanneljärvellä, mutta tähän teoriaan ei löydetty mitään vahvistusta. Uudellakirkolla oli useita Eskeli nimisiä isäntiä, mutta henkikirjoista keneltäkään ei löytynyt Arvi nimistä poikaa. Mahdollisesti kyseessä on sama Arvi, joka mainittiin ilman patronyymiä (pelkällä etunimellä) v. 1688 -1690 Äyräpään kihlakunnan Uudenkirkon pitäjän henkikirjoissa vävynä Kirkkojärvellä Tuomas Kirjosen tilalla. Vuosien 1693 -1697 henkikirjoissa Arvi Eskelinpoika mainittiin erään kruununtilan isäntänä Kanneljärvellä. Vuosien 1699 -1708 henkikirjoissa Arvi Eskelinpoika mainittiin talollisena ja isäntänä Kanneljärven Hötsölässä. Arvi Eskelinpoika mainittiin vielä v. 1723 väestöluettelossa isäntänä Kanneljärven Hötsölässä, Arvin iäksi oli tuolloin merkitty 70 vuotta. Uudenkirkon kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Arvi Eskelinpoika kuoli 95 v. (?) ikäisenä v. 1739 ja haudattiin 5.8.1739 Uudellakirkolla. Ilmoitetussa kuoliniässä oli ilmeisesti jonkin verran liioittelua. Taulu 8.B.2 Riitta Tuomaantytär (Britha Thomasdotter) Syntyi n. v. 1673 mahdollisesti Uudenkirkon Kirkkojärvellä (?). Riitan isä saattoi olla Kirkkojärvellä mainittu Tuomas Kirjonen (?), asiaan ei kuitenkaan löydetty varmistusta. Riitta avioitui tai hänet naitettiin n. 15 v. ikäisenä n. v. 1688 Arvi Eskelinpojan kanssa. Riitta mainittiin v. 1723 väestöluettelossa Arvi Eskelinpojan puolisoksi ja Kanneljärven Hötsölän tilan emännäksi. Riitan iäksi oli merkitty 50 vuotta. Riitan kuoleman ajankohtaa ei löydy Uudenkirkon kuolleitten ja haudattujen luettelosta. Lapset: - Jooseppi Arvidinpoika, s. n. v. 1693 Uusikirkko, Kanneljärvi. Mainittiin v. 1708 henkikirjassa Arvi Eskelinpojan pojaksi Hötsölässä. - Yrjö Arvidinpoika, s. n. v. 1699 Uusikirkko, Kanneljärvi. Tauluun 8.B.3. - Simo Arvidinpoika, s. n. v. 1706 Uusikirkko, Kanneljärvi, k. 12.10.1763 Uusikirkko. Puoliso 26.12.1726 Maria Paavalintytär Kaukjärveltä, s. 1709. - Martti Arvidinpoika s. n. v. 1709 Uusikirkko, Kanneljärvi, k. 16.10.1765. Puoliso Anna Simontytär, s. 1713. - Matti Arvidinpoika, s. n. v. 1715 Uusikirkko, Kanneljärvi. Mainittiin v. 1731 -1742 henkikirjoissa Yrjö Arvidinpojan veljeksi, sekä v. 1743 Hötsölän tilan isännäksi. Taulu 8.B.3 Yrjö Arvidinpoika Hötsölä (Jören Arfwedsson) Syntyi n. v. 1699 talollisen poikana Uudenkirkon Kanneljärven Hötsölässä. Vuoden 1723 väestöluettelossa Yrjö mainittiin Arvi Eskelinpojan pojaksi Hötsölässä ja iäksi ilmoitettiin 24 vuotta. Vuonna 1728 mainittiin Hötsölässä 4 tilaa, joissa isännät olivat; Yrjö Arvidinpoika, Matti Havia ja Simo Rytiä, 4. tila oli autiona ilman asukkaita, viite; s. 13 -14 Kanneljärvi II (Viljo Terho 1986). Yrjö toimi isänsä jälkeen talollisena ja Hötsölän tilan isäntänä v. -1728 -1742. Uudenkirkon kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Yrjö Arvidinpoika kuoli 45 v. (?) ikäisenä v. 1742 Kanneljärven Hötsölässä ja haudattiin 25.7.1742 Uudellakirkolla. Yrjön kuoleman jälkeen Yrjön hallitsema Hötsölän tila siirtyi varsin pian Osolanus suvun haltuun, jotka olivat Uudenkirkon kappalaisen Henrik Osolanuksen jälkeläisiä, viite; s. 152 -153 Vanha Äyräpää II. Taulu 8.B.4 Aune Ristontytär (Agnetha Christersdotter) Syntyi n. v. 1703 mahdollisesti Uudellakirkolla, tai Muolaalla (?). Aune avioitui tai hänet naitettiin ehkä v. 1720 -1722 tienoilla Yrjö Arvidinpojan puolisoksi Hötsölään. Vuoden 1723 väestöluettelossa Hötsölän Yrjö Arvidinpojan puolisoksi mainittiin Aune (Agneta) ilman patronyymiä ja iäksi mainittiin 20 vuotta. Aunen patronyymi Ristontytär on päätelty lähinnä vihkitietojen perusteella, sillä Uudellakirkolla vihittiin 19.12.1742 Hötsölästä leskivaimo Aune Ristontytär Muolaalta olevan Lauri Laurinpoika Pönnisen kanssa. Aune Ristontyttären kuoleman ajankohtaa ei tiedetä varmuudella, mutta Kanneljärvellä kuoli v. 1762 Aune Ristontytär 62 v. ikäisenä ja haudattiin 30.3.1762. 47 Lapset: - Valpuri Yrjöntytär, s. 1723 Uusikirkko, Kanneljärvi, 1741, haud. 16.5.1741 Uusikirkko. - Kaarina Yrjöntytär, s. n. v. 1725 Uusikirkko, Kanneljärvi. Tauluun 8.A.2. - Johanna Yrjöntytär, s. 1736, kast. 13.6.1736 Uusikirkko, Kanneljärvi, k. 1742, haud. 17.3.1742 Uusikirkko. - Yrjö Yrjönpoika, s. 1739 Uusikirkko, Kanneljärvi, k. 1742, haud. 12.9.1742 Uusikirkko. TAULU 9 UUDENKIRKON ASIKAISEN SUKUHAARA Yleistä: Asikainen sukuniemeä ei esiintynyt Uudellakirkolla ennen v. 1705, jolloin Kauppolassa mainittiin sotilas Heikki Asikainen. Karjalan kannaksella/ Etelä-Karjalassa Asikaisia mainittiin hyvin vähän 1600 -1700-luvuilla, lähinnä vain Impilahden Sumeriassa, Sortavalan msrk:ssa ja Viipurin pitäjän Käräjärvellä sekä Siikaniemessä. Viipurin Siikaniemessä Asikaisia tunnetaan 1630-luvulta alkaen. Asikainen nimi juontuu kuten Asikkalan pitäjänkin nimi ehkä saksalaisperäisestä Asicka/ Asikka nimestä, viite: s. 10 -11 AH. Asikainen sukunimi voisi olla peräisin mm. Asikkalan pitäjästä, sillä Asikkalasta muuttaneita kutsuttiin Savossa Asikaisiksi. Asikkalan pitäjästä tiedetään muuttaneen joitain ”savakoiksi” kutsuttuja siirtolaisia Karjalan kannakselle, viite; s. 148 Vanha Äyräpää osa II. Toisaalta myös Etelä-Savon Rantasalmella on Asikkala kylä, jonka kylän asukkaat käyttivät myös Asikainen sukunimeä, etenkin muutettuaan muualle. Asikaisia tiedetään laajemminkin Etelä-Savosta, mm. Mikkelin seudulta ja Pieksämäeltä. Kauppolan kylä sijaitsee Kaukjärven eteläpään länsipuolella, kun taas Asikaisen suvun asuttama Kalliolan pieni kylä sen naapurissa Kaukjärven eteläpäässä lähellä Halilaa. Taulu 9.1 (VII) Heikki Asikainen (Hindrich Asickain) Syntyi n. v. 1680 mahdollisesti Viipurissa (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. On toki mahdollista että Heikki tai Heikin esi-isät olisivat lähtöisin Rantasalmen Asikkalan kylästä Etelä-Savosta tai ehkä Asikkalan pitäjästä (?). Heikki Asikainen mainittiin sotilaaksi v. 1705 -1708 henkikirjoissa Uudenkirkon Kauppolassa, tai paremminkin sotilaan Heikki Asikaisen vaimo mainittiin Kauppolassa. Heikki kuoli ehkä Isonvihan aikaan v. 1718 -1720 tienoilla (?). Sortavalan msrk:ssa kuoli v. 1724 samanniminen Heikki Asikainen 85 v. ikäisenä. Taulu 9.2 N.N. Sotilaan Heikki Asikaisen vaimo mainittiin v. 1705 -1708 henkikirjoissa Kauppolassa. Jo aiemmin v. 1701 -1703 henkikirjoissa Kauppolassa mainittiin sotilaan Heikin vaimo. Lapsi: - Yrjö Heikinpoika, s. n. v. 1717 Uusikirkko Kauppola (?). Tauluun 9.3. Taulu 9.3 (VI) Yrjö Heikinpoika Asikainen (Jöran Henricsson Asikain) Syntyi v. 1717 ilmeisesti sotilaan poikana Uudenkirkon Kauppolassa. Talollisena ja isäntänä Uudenkirkon Kalliolassa. Yrjö toimi ennen avioitumistaan tiettävästi renkinä Kalliolassa ja kun isäntä Simo Antinpoika Kallioinen kuoli, niin Yrjö avioitui lesken kanssa v. 1741 ja tuli näin puusniekaksi, eli puuskaisännäksi Kalliolan tilalle. Vanhemmissa rippikirjoissa Yrjön korkonimenä eli sukunimenä oli Kallioinen (RK 1753 -1759), mutta myöhemmissä rippikirjoissa tilan nimenä oli mainittu Asikainen (eli Kalliolan Asikainen), joka nimi Asikainen sitten yleistyi Yrjön jälkeläisille sukunimeksi. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Yrjö kuoli 70 v. ikäisenä pistokseen v. 1787 Kalliolassa ja haudattiin 6.4.1787 Uudellekirkolle (Calliola, vd: Jöran Asickain, styng, 70). Yrjö mainitaan myös Karjala tietokannassa. 48 Taulu 9.4 (VI) Maria Laurintytär (Maria Larsdotter) Syntyi v. 1707 mahdollisesti Uudellakirkolla (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Maria avioitui ensimmäisen kerran ehkä n. v. 1730 Simo Antinpoika Kallioisen kanssa ollen sitten emäntänä Kalliolassa, jossa miehensä Simo kuoli ilmeisesti keväällä v. 1740 ja Maria avioitui uudemman kerran 1.5.1741 Yrjö Heikinpojan kanssa, josta tuli puuskaisäntä Kalliolaan. Maria kuoli 67 v. ikäisenä 24.6.1774 Kalliolassa. Lapset: - Jooseppi Yrjönpoika Asikainen, s. 1744, kast. 20.3.1744 Uusikirkko. Tauluun 9.5. - Valpuri Yrjöntytär Asikainen, s. 1747 Uusikirkko. Puoliso 3.12.1766 Jaakoppi Samuelinpoika Rehmonen. Marian ja Simo Kallioisen lapsi: - Heikki Simonpoika Kallioinen, s. 1734, kast. 25.1.1734, toimi lyhyen aikaa isäntänä Kalliolassa, isäpuolensa jälkeen, k. 2.11.1780 Kalliola. Puoliso 1; 12.12.1753 Maria Matintytär (Peippolasta), s. 1727, k. 1758, haud. 29.3.1758. Puoliso 2; 28.12.1759 Aune Mikontytär Kaupponen (Kuujärveltä), s. 1740, k. 24.5.1773 Kalliola. Puoliso 3; 30.11.1774 Kaarina Antintytär Viuhko (Inosta), s. 1752. Taulu 9.5 (V) Jooseppi Yrjönpoika Asikainen (Joseph Jöransson Asicain) Syntyi v. 1744 ja kastettiin 20.3.1744 Uudenkirkon Kalliolassa. Jooseppi toimi isänsä Yrjön ja velipuolensa Heikin jälkeen talollisena ja isäntänä Kalliolan Asikaisen tilalla v. 1780 alkaen. Jooseppi Yrjönpoika kuoli 69 v. ikäisenä 9.3.1813 Kalliolassa. Taulu 9.6 (V) Aune Eerikintytär (Agnetha Ericsdotter) Syntyi n. v. 1749 tiettävästi itsellisen tyttärenä Kuolemajärven Krouvarissa. Isä taulussa 10.3. Aune mainittiin v. 1754 väestöluettelossa Kaukajärven Krouvarissa Eerik Tahvonpojan tyttärenä ja syntymävuodeksi ilmoitettiin v. 1749. Aune avioitui tai hänet naitettiin 23 v. ikäisenä Kuolemajärvellä 10.12.1766 Uudenkirkon Kalliolan Asikaisen tilan pojan kanssa, jolloin vihkitiedoissa Aune mainittiin piiaksi Kuolemajärven Kaukjärveltä. Emäntänä Uudenkirkon Kalliolan Asikaisen tilalla. Aune Eerikintytär kuoli n. 71 v. ikäisenä v. 1820 Kalliolassa. Lapset: - Riitta Joosepintytär Asikainen, s. 6.9.1769 Uusikirkko - Maria Joosepintytär, s. 11.3.1774 Uusikirkko, k. 29.8.1774 Uusikirkko - Yrjö Joosepinpoika Asikainen, s. 3.5.1776 Uusikirkko. Tauluun 9.7. - Helena Joosepintytär Asikainen, s. 6.5.1779 Uusikirkko, k. 1790 hengenahdistukseen (andtäppa), haud. 24.5.1790 Uusikirkko, Kalliola. - Tuomas Joosepinpoika Asikainen, s. 28.2.1782 Uusikirkko, k. 19.3.1782 Uusikirkko. - Jaakoppi Joosepinpoika Asikainen, s. 8.7.1784 Uusikirkko, k. 17.1.1844 Uusikirkko, Kalliola. Puoliso (1) 12.12.1809 Valpuri Heikintytär Halonen, k. 23.10.1810, puoliso (2) 3.12.1811 Maria Markuksentytär Paakki, s. 1788, k. 18.4.1846 Uusikirkko, Kalliola Taulu 9.7 (IV) Yrjö Joosepinpoika Asikainen (Georg Josephsson Asikain) Syntyi 3.5.1776 talollisen poikana Uudenkirkon Kalliolan kylän Asikaisessa. Yrjö toimi isänsä Joosepin jälkeen talollisena ja isäntänä kotitalossaan Kalliolan Asikaisen tilalla v. 1800 alkaen. Yrjö Joosepinpoika kuoli 65 v. ikäisenä leskimiehenä 8.3.1842 Kalliolassa. Taulu 9.8 (IV) Saara Jaakopintytär Pentikäinen (Sara Jacobsdotter Pendikäin) Syntyi 6.5.1783 talollisen tyttärenä Uudenkirkon Halilan Pentikkälässä. Isä taulussa 11.A.9. 49 Saara jäi jo varhain orvoksi kun hänen isänsä kuoli v. 1786 Saaran ollessa vasta 3 v. ikäinen ja Saaran äitikin kuoli v. 1791 joten Saara joutui 8 v. ikäisenä täysorvoksi ja oli sukulaistensa kasvattina Halilan Pentikkälässä. Saara avioitui tai hänet naitettiin 22 v. ikäisenä 10.12.1805 miniäksi ja emännäksi Kalliolan Asikaisen tilalle. Saara kuoli jo 45 v. ikäisenä pistokseen (styng) 13.9.1828 Kalliolassa. Saara ja tiedot Saarasta löytyvät myös Karjala tietokannasta. Lapset: - Katariina Yrjöntytär Asikainen, s. 26.10.1806 Uusikirkko. Puoliso 21.9.1834 Pekka Halonen Kiskolasta. - Anna Yrjöntytär Asikainen, s. 21.11.1808 Uusikirkko. Puoliso 22.9.1839 Yrjö Heikinpoika Kilpeläinen Kuolemajärveltä. - Tapani Yrjönpoika Asikainen, s. 8.11.1811 Uusikirkko. Puoliso 22.9.1839 Regina Eerikintytär Sirkiä. - Helena Yrjöntytär Asikainen, s. 19.6.1816 Uusikirkko. Tauluun 6.10. - Kristiina Yrjöntytär, s. 15.1.1819 Uusikirkko, k. 23.1.1819 Uusikirkko - Samuel Yrjönpoika, s. 15.1.1819 Uusikirkko, k. 18.3.1819 Uusikirkko (kaksonen). TAULU 10 KUOLEMAJÄRVEN KROUVARIN SUKUHAARA Yleistä: Kuolemajärven Kaukjärven Knuutilasta löytyy yksi sukuhaaroistamme, joka tunnetaan 1700luvulta Krouvari nimellä. Krouvari nimi juontuu Knuutilassa toimineesta kestikievarista ja krouvista, jossa kaukaisin tunnettu esi-isä oli 1600-luvun alkupuolella nimismies Nuutti Krouvari. On ilmeistä että meillä ei ole verisukulaisuutta Nuuttiin ja hänen jälkeläisiin, tai on hyvin ”rajoitetusti”, koska henkikirjojen mukaan näyttää siltä että esi-isämme Eerik Tahvonpoika tuli Isonvihan jälkeen äitinsä ja sisarustensa kanssa poikapuoleksi Knuutilan Krouvariin. Knuutila sijaitsee Kaukjärvi nimisen järven länsirannalla ja Kaukjärven kylä järven itärannalla. Knuutilan naapureina sijaitsi Paavola ja Varpulila, jotka kaikki kolme mainittiin vanhemmissa asiakirjoissa omina kylinään, varhaisimmat merkinnät näistä löytyy v. 1590 maakirjasta. Knuutila, Paavola ja Varpulila olivat Kaukjärven kyläosasia. Varhaisin merkintä Kaukjärven kylästä löytyy v. 1554 kymmenysveroluttelosta, jossa mainittiin Kaukjärven kylä ja sen 39 taloa, joukossa mm. Knuutinen, Paavola ja Kaukonen. Nuutti Krouvari löytyy maakirjoista v. 1619, jolloin hänet mainittiin isäntänä Paavolassa, josta hän siirtyi varsin pian Knuutilaan. Nuutti mainittiin v. 1622 alkaen nimismieheksi. Knuutilan edellinen isäntä ennen Nuutti Krouvaria oli entinen nimismies Martti Nuutinpoika, joka mainittiin jo v. 1605 kestikievarin pitäjäksi ja nimismieheksi, viite; s. 365 Vanha Äyräpää I. Kaukajärvellä mainittiin v. 1599 nimismiehenä Heino Kiskonen, viite; s. 141 -142 Vanha Äyräpää I. Mahdolisesti Nuutti Krouvari tuli Paavolasta vävyksi Martti Nuutinpojan taloon (?). Ehkä se edesauttoi Nuutti Krouvarin valintaa nimismiehksi v. 1622 (sukututkija Vesa Rouvalin päättelyn mukaan). Nimismies valittiin tuohon aikaan talonpoikien keskuudesta. Nimi Krouvari kirjoitettiin maakirjoissa ja henkikirjoissa sekä muissa verokirjoissa monessa muodossa; mm. Krogar, Krögare, Kroufvar, Kroufvare. Monissa 1600-luvun maakirjoissa Kaukjärven talonpoikia kutsuttiin Kaukjärven prebenda talonpojiksi, jäänteenä v. 1362 kun Kaukjärvi ja sen maaomaisuus luovutettiin Växjön (Ruotsissa) tuomiokirkolle pyhän Sigfridin kunniaksi, Växjön piispanistuimelle lahjoitetuksi kirkolliseksi rälssiksi, prebendaksi. Esimerkiksi vielä v. 1640 maakirjassa lukee kylän otsikkona: Sancte Sigfreds Prebende Bönder Kaukajärwi Fiärding (Pyhän Sigfridin prebendatalonpojat, Kaukjärven neljänneskunta). Ilmeisesti juuri tuona piispallisena aikana rakennettiin Kaukjärven itärannalle ruotsalaisen naispyhimyksen Birgitan nimikoksi omistettu kappelikirkko (Pirita), joka varmaan välillä uudistettuna säilyi pitkälle 1700-luvulle asti Piretanniemessä. Kaukjärven alue siirtyi kirkolta kruunun omistukseen jo 1520-luvulla, mutta vanha kirkon omistukseen viittaava nimi säilyi käytössä pitkään, viite; s. 28 -31, 34 -37 KJ ja 249 -253 Vanha Äyräpää I. Varpulilan ja Paavolan kylät autioituivat ainakin osittain 1500 -1600-luvuilla. Ne olivat sotaisia ja epävakaita vuosisatoja. Varpuliset ja Paavoset, joiden mukaan kylät olivat saaneet nimensä, katosivat näistä kylistä 1500 -1600-lukujen vaihteessa. Lähinnä Pitkän vihan nimellä tunnettu sota v. 1570 50 1595 karkotti asukkaita ja autioitti tiloja pahasti. Erityisesti v. 1571 venäläiset ryöstivät, surmasivat ja hävittivät Kaukjärveä ja sen asukkaita raskaasti, koska Kaukjärvi sijaitsi erään Pietarista tulevan vanhan ”valtatien” varrella. Knuutilasta muodostettiin 1600-luvun puolivälin tienoilla säteritila. Äyräpään kihlakunnan 1660-luvun maakirjoissa säteritilan omistajaksi mainittiin skottilaistaustainen kreivi Robert Lichton (s. 1631 Porvoo, k. 1692), viite; s. 546 -548 Vanha Äyräpää I. Kreivi Robert Lichton perusti Kaukjärven säterin Nuutti Krouvarin maalle v. 1655 Knuutilan kylään, viite; s. 577 -578 Vanha Äyräpää I. Säteritilojen maita viljelevät talonpojat, lampuodit, olivat vapaat kruunun henkiverosta v. 1652 alkaen, sillä he maksoivat veronsa suoraan säterin haltijalle. Siitä syystä Knuutilan talonpoikia ei löydy henkikirjoista v. 1653 -1679. Myös Paavola ja Varpulila oli liitetty säteritilan alaisuuteen. Knuutilan säteritilan vuokraviljelijänä (lampuotina) oli pitkään Heikki Krouvari. Knuutila, Paavola ja Varpulila palautettiin kruunulle 1692. Lähde: Vanha Äyräpää I ja II osa (Ester Kähonen) sekä sukututkija Vesa Rouvalin laatima selvitys Knuutilan Krouvareista. Uudenkirkon pitäjän Kuolemajärven kappelin, Kaukjärven kylän Knuutilan tilan isännät: Nuutti Pekanpoika Krouvari (Cnut Peerson Krögare). Nuutti Krouvari mainittiin Äyräpään kihlakunnan maakirjoissa jo v. 1619 alkaen isäntänä Kaukjärven Paavolassa. Vuoden 1623 maakirjassa Knuutilassa mainittiin Nuutin nimi patronyymin kanssa; nimismies Nuutti Pekanpoika, muulloin yleisesti nimellä Nuutti Krouvari. Nuutti toimi henkikirjojen mukaan talollisena ja isäntänä Kaukjärven Knuutilassa v. -1635 -1649. Nuutti mainittiin myös Kaukjärven nimismieheksi (v. 1622 -1642) ja hän piti nimensä mukaisesti myös krouvia ja kestikievaria. Vuoden 1635 henkikirjan mukaan Kaukjärvellä (Knuutilassa) mainittiin nimismies Nuutti Krouvari ja vaimo Vappu (Walbor), sekä Pekka Krouvari (Peer Groger) ja tämän vaimo Anna. Nuutilla mainittiin v. 1648 neljä poikaa (ilman nimiä), joista 1 oli sotamies. Vuoden 1649 henkikirjan mukaan Nuutti Krouvarin puolison nimi oli Aune (Agnis) ja mainittiin myös poika Heikki (Henrich). Heikki Nuutinpoika Krouvari (Henrich Cnutsson Krögare), edellisen isännän poika. Heikki mainittiin v. 1650 -1652 henkikirjoissa isännäksi Kaukjärven Knuutilassa. Vuoden 1652 henkikirjassa Heikillä mainittiin vaimo Riitta (Brita), sekä veli Risto. Ilmeisesti sama Heikki Krouvari, joka mainittiin vielä v. 1680 -1682 henkikirjoissa lampuotina ja isäntänä Knuutilassa. Vuoden 1682 henkikirjassa Knuutilassa mainittiin seuraavat henkirahaa maksaneet (Heikin ja vaimonsa ohella): - Jaakko +vmo - veli Juho - veli Lauri - poika Mikko - Tuomas Jaakonpoika +vmo - Tuomas Heikinpoika + vmo - Nuutti Heikinpoika +vmo - Risto Jaakonpoika +vmo Nuutti Heikinpoika Krouvari (Cnut Hindersson Krögare), ed. isännän ilmeinen poika, mainittiin henkikirjoissa Nuuttilan tilan isäntänä v. -1693 -1697-. Vuoden 1697 henkikirjassa Knuutilassa mainittiin seuraavat henkilöt (Nuutin ja vaimonsa ohella): - veli Jaakko +vmo - veli Risto +vmo - veli Matti +vmo - poika Kaarle +vmo - veli Martti +vmo - ratsumiesten Heikin ja Juhon puolisot Vuoden 1699 henkikirjassa Knuutilassa mainittiin Nuutti Heikinpojan leski sekä veljet Jaakko ja Matti vaimoineen, sekä ratsumies Juhon vaimo. Jaakko Heikinpoika Krouvari (Jacob Hendersson Krögare)), ed. isännän veli, mainittiin Knuutilan tilan isännäksi v. 1700 -1706-. Vuosien 1707 ja 1708 henkikirjoissa tila oli merkitty olleen talollisen Jaakko Krouvarin vaimon hallussa, kts. liite, josta ilmenee v. 1700 -1769 henkikirjoihin merkityt asukkaat. 51 Kaarle Tuomaanpoika Krouvari (Carl Thomasson Krövar), s. n. v. 1663, ed. isännän veljen poika, toimi Knuutilan tilan isäntänä v. -1723 -1728-. Puoliso 1: N.N. ja puoliso 2: Anna Kallentytär, s. n. v. 1673. Vuoden 1723 väestöluettelossa Kaarle Tuomaanpojalla mainittiin lapset; Tuomas 30 v. Marja 20 v. ja Heikki 8 v., joista voitaneen ajatella että Tuomas ja Marja olisivat syntyneet 1. avioliitosta ja Heikki 2. avioliitosta. Kaarle Tuomaanpoika mainittin vaimonsa Annan kanssa vielä v. 1751 -1752 rippikirjassa Kaukjärvellä. Tuomas Kaarlenpoika Krouvari (Thomas Carlsson Krögare), s. n. v. 1693, ed. isännän poika, mainittiin Knuutilan tilan isännäksi v. -1731 -1741. Puoliso: Maria. Tuomas ja Maria mainittiin vielä v. 1751 -1752 rippikirjoissa Kaukjärvellä. Lauri Matinpoika Krouvari (Lars Matzson Krouwari), s. n. v. 1687, ilmeisesti Kaarle Tuomaanpojan veljen poika. Knuutilan tilan isäntä v. 1742 -1751. Puoliso: Vappu Pertuntytär, s. 1702. Lauri Krouvari kuoli v. 1752. Mikko Tahvonpoika Krouvari (Michel Stephansson), s. n. v. 1696, ilmeisesti Kaarle Tuomaanpojan poikapuoli. Knuutilan tilan isäntä v. 1752 -1759. Puoliso 1: Vappu, puoliso 2: Katariina Pekantytär, s. 1725. Mikko kuoli v. 1780. Matti Tuomaanpoika Krouvari (Matts Thomasson Krouvari), s. n. 1724, Tuomas Kaarlenpoika Krouvarin poika, Knuutilan tilan isäntänä v. 1761 -1765. Puoliso: Aune Pekantytär, s. 1727. Matti kuoli v. 1765 -1769 välisenä aikana. Jaakko Tuomaanpoika Krouvari (Jacob Thomasson Krouvari), s. n. 1731, k. 1770, ed. isännän veli. Knuutilan tilan isäntä v. 1766 -1770. Puoliso: Maria Pekantytär. Jaakon ja Marian jälkeläisiä on mm. sukututkija Vesa Rouvali Karvialta, jonka isä syntyi Knuutilan naapurissa Varpulilassa. Taulu 10.1 (VII) Tahvo N.N. (Stephan el. Staffan N.N-son) Syntyi ehkä n. v. 1670 -1674 tienoilla mahdollisesti Kuolemajärven Kaukjärven Kaukolassa (?), jossa Tahvo nimisiä henkilöitä mainittiin useassa sukupolvessa. Tahvo tiedetään itse asiassa vain lastensa patronyymin perusteella. Kuolemajärvellä ja Uudellakirkolla asui useita Tahvoja, joista ei pystytty varmuudella päättelemään ”oikeaa” Tahvoa, koska puolisoiden nimiä ei mainittu henkikirjoissa. Ongelmana ovat puuttuvat asiakirjat Isonvihan ajalta v. 1709 -1722. Tahvo saattoi olla sotilaana Pohjan sodan ja Isonvihan aikana (?). Vuoden 1694 henkikirjan perusteella Kuolemajärvellä tiedetään Kaukolassa (Kaukjärvellä Knuutilan naapurissa, sen pohjoispuolella) asuneen sotilas Tahvo (Staffan) vaimoineen. Vuoden 1697 henkikirjassa Kaukolassa mainittiin seppä Tahvo (smed Staffan) vaimoineen, ehkä sama henkilö kuin v. 1694 henkikirjassa mainittu Tahvo. Tahvo oli merkitty v. 1697 tilan isännän Mikko Yrjönpojan veljen pojaksi. Voitaneen päätellä että tämä Tahvo olisi lähinnä todennäköisin vaihtoehto Mikko ja Eerik Tahvonpoikien isäksi. Tahvo kuoli ilmeisesti Isonvihan aikana v. 1710 -1713 tienoilla. Taulu 10.2 (VII) Anna Kallentytär (Anna Carlsdotter) Syntyi n. v. 1673 mahdollisesti Kuolemajärvellä (Uudellakirkolla). Oletuksena on että Anna avioitui ehkä v. 1692 -1694 tienoilla Tahvon kanssa. Edelleen oletetaan että Tahvon kuoleman jälkeen Anna avioitui ehkä n. v. 1713 -1714 tienoilla Kaukjärven Knuutilan isännän Kaarle Tuomaanpoika Krouvarin kanssa. Tämä päättely perustuu siihen että Kaarle Tuomaanpojalla mainittin henkikirjoissa poikapuolet Mikko ja Eerik Tahvonpoika v. 1728 henkikirjasta alkaen. Anna Kallentytär mainittiin v. 1723 väestöluettelossa Kaarle Tuomaanpojan puolisoksi ja emännäksi Knuutilassa, Annan iäksi ilmoitettiin 50 vuotta. Mutta Mikkoa ja Eerikiä ei mainittu v. 1723 väestöluettelossa, joka seikka ”sotii” hieman e.m. päättelyä vastaan !. Toisaalta Uudenkirkon ensimmäisessä säilyneessä rippikirjassa v. 1751 -1752 Knuutilassa mainittiin ylinnä Kaarle Knuutila ja vaimo Anna, sekä alla poikapuolet Mikko ja Eerik Tahvonpoika. Anna kuoli ilmeisesti v. 1752 tienoilla Kaukjärven Knuutilassa. Lapset: - Mikko Tahvonpoika Krouvari, s. 1696 Kuolemajärvi (?). Mikko mainittiin v. 1728 henki-kirjoista alkaen Kaarle Tuomaanpoika Krouvarin poikapuoleksi Kaukjärven Knuutilassa. Mikko Tahvonpoika Krouvari toimi henkikirjojen mukaan isäntänä Knuutilassa v. 1752 -1759. Mikko 52 - - mainittiin sitten itsellisenä Knuutilassa. Mikko Krouvari mainittiin Isonvihan jälkeen olleen korjaamassa Uudenkirkon pappilaa, viite; s. 260 Vanha Äyräpää II. Mikko Tahvonpoika kuoli rippikirjan mukaan v. 1780 Kuolemajärven Kaukjärven Knuutilassa. Puoliso 1: N.N, puoliso 2: Katariina Pekantytär, s. 1725, k. 28.11.1783 Kuolemajärvi, Kaukjärvi. Mikon jälkeläiset asuivat ja viljelivät Knuutilan naapuria ja siihen aiemmin kuulunutta Paavolan tilaa. Johanna Tahvontytär Krouvari, s. 1704 Kuolemajärvi (?). Mainittiin v. 1754 väestöluettelossa emäntänä Kaukjärven Knuutilassa, oli mahdollisesti Heikki Tuomaanpojan 2. puolisona, Johanna kuoli 1.6.1767 Kuolemajärven Kaukjärven Knuutilassa ja haudattiin 3.6.1767 Kuolemajärvellä. Eerik Tahvonpoika Krouvari, s. 1709 Kuolemajärvi (?). Tauluun 10.3. Taulu 10.3 (VI) Eerik Tahvonpoika Krouvari (Erich Stephansson Crouvari) Syntyi v. 1709 ilmeisesti Kuolemajärvellä (Uudellakirkolla), ehkä Kaukjärven Kaukolassa (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Eerik mainittiin veljensä Mikon tavoin v. 1728 henkikirjassa Kaukjärven Knuutilassa tilan isännän Kaarle Tuomaanpoika Krouvarin poikapuolena, samoin vielä v. 1751 -1752 rippikirjassa, vaikka henkikirjoissa Eerikiä ei tuolloin mainittu. Eerik mainittiin kuitenkin v. 1752 -1754 henkikirjoissa veljensä Mikko Tahvonpojan isännyyden aikana Knuutilassa. Eerik mainittiin myös itselliseksi Kaukjärven Knuutilassa. Vuoden 1754 väestöluettelossa Eerik Tahvonpoika mainittiin vaimonsa Kristiina Yrjöntyttären kanssa Kaukjärvi n:o 1 Knuutilan Krouvarissa. Kuolemajärven kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Eerik Tahvonpoika kuoli 45 v. ikäisenä v. 1754 joulukuun alkupuolella Knuutilan Krouvarissa ja haudattiin 14.12.1754 Kuolemajärvellä. Taulu 10.4 (VI) Kristiina Yrjöntytär (Christina Georgi, el. Georgsdotter) Syntyi v. 1715 mahdollisesti Kuolemajärvellä (tai Uudellakirkolla), ehkä Kaukjärvellä (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Kristiina avioitui tai hänet naitettiin ehkä v. 1740 tienoilla Eerik Krouvarin puolisoksi. Emäntänä Kaukjärven Knuutilan mökissä. Kuolemajärven ensimmäisen säilyneen rippikirjan (RK 1769 -1775 UK 794) mukaan itsellisen leskivaimo Kristiina Yrjöntytär kuoli 28.1.1772 Kaukjärven Krouvarissa. Lapset: - Eeva Eerikintytär, s. n. v. 1744 Kuolemajärvi, Kaukjärvi. - Helena Eerikintytär, s. n. v. 1747 Kuolemajärvi, Kaukjärvi. - Aune Eerikintytär, s. v. 1749 Kuolemajärvi, Kaukjärvi. Tauluun 9.4. - Yrjö Eerikinpoika Krouvari, s. n. v. 1751 Kuolemajärvi. Puoliso v. 1778 Maria Paulintytär. Yrjö ja Maria asuivat Kaukjärven Paavolassa Knuutilan naapurissa. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kaukjärvellä kuoli isäntä Yrjö Eerikinpoika Krouvari 38 v. ikäisenä polttotautiin 2.2.1785 ja haudattiin 9.2.1785 Kuolemajärvellä. Yrjön kuoltua Maria Paulintytär avioitui uudemman kerran 5.9.1787 Matti Matinpoika Rotan kanssa ja muutti Kuolemajärven Hatjalahteen. Yrjöllä ja Marialla oli 2 lasta; Justiina Yrjöntytär Krouvari (s. 13.8.1780) joka avioitui 11.12.1804 Tuomas Mikonpojan kanssa Kuolemajärven Pentikkälään, sekä poika Jaakko (s. 12.7.1782), joka kuoli vajaan 4 v. ikäisenä 18.5.1786 Kaukjärvellä. - Maria Eerikintytär, s. n. v. 1752 Kuolemajärvi, Kaukjärvi. TAULU 11 A PENTIKÄISEN SUKUHAARA (Kuolemajärvellä & Uudellakirkolla) Yleistä: Pentikäisen sukuhaaran kotipitäjät Kuolemajärvi ja Uusikirkko Vpl sijaitsevat läntisellä Karjalan kannaksen osalla, Suomenlahden rannalla Viipurin kaakkoispuolella. Ensimmäinen maininta historiallisista lähteistä löytyy v. 1323 Äyräpään kirkkopitäjästä ja kihlakunnasta, joka sisälsi Muolaan, Kivennavan sekä Kuolemajärven ja Uudenkirkon pitäjän alueet. Uudenkirkon pitäjä mainittiin ensimmäisen kerran nimellä v. 1445, jolloin se seurakuntana erosi Äyräpäästä, ja Uudenkirkon ohella mainittiin Kivennavan ja Muolaan, eli Pyhän Ristin seurakunnat. Uudenkirkon alueesta erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi ja pitäjäksi Kuolemajärvi v. 1863 sekä Kanneljärvi v. 1923. Hallinnolliset ja oikeudel53 liset rajat kulkivat historian aikana monin tavoin, mm. suurin osa Kuolemajärven alueesta kuului pitkään Rannan hallintopitäjään, myöhemmin nimellä Viipurin hallintopitäjä, kun taas Uudenkirkon alue kuului ensin Muolaan hallintopitäjään, kunnes perustettiin Uudenkirkon hallintopitäjä, mainittiin v. 1635. Uusikirkko oli osana Äyräpään kihlakuntaa. Kuolemajärvi nimi ja kylä taas esiintyi ensimmäisen kerran v. 1559 verokirjoissa pienenä 6 savun (6 talon) kylänä ja kylän nimi juontuu k.o. järven, eli Kuolemajärven nimestä. Nimellä saattaisi olla yhteyttä Kuolemajärven rannalla Kyrönniemessä 9.4.1557 kuolleen Mikael Agricolan (s. n. v. 1510 Pernajassa) kuolemalla. Hänhän oli palaamassa hevoskyydissä rauhanneuvotteluista Pietarista kuningas Kustaa Waasan asettaman rauhanvaltuuskunnan jäsenenä, kun sitten menehtyi ankaraan sairaskohtaukseen Kuolemajärven rannalla. Toisaalta järven nimi on mahdollisesti saanut alkunsa jo paljon aikaisemmin, kun tarinan mukaan joukko ruotsalaisia sotilaita olisi hukkunut järveen. Vaikka Kuolemajärvi irtaantui Uudenkirkon pitäjästä varsin myöhään v. 1863 niin jo v. 1635 mainittiin Hatjalahden kappeli, erotettuna Uudestakirkosta omaksi pieneksi kappeliseurakunnaksi, joka oli myöhemmin Kuolemajärven pitäjän eteläosaa. Viite: s. 14 -19 KJ ja s. 9 -13 PJK. Karjalan kannas on historiansa aikana joutunut kokemaan muuta Suomea huomattavasti raskaampana sotia ja hävitystä, Vaikeiksi vainovuosiksi mainitaan historiallisissa lähteissä mm. v. 1338, 1495 ja 1556. Erityisesti 25-vuotinen sota, eli Pitkä viha 1570 -1595, koetteli Uudenkirkon pitäjän aluetta erityisen raskaasti, esim. v. 1571 venäläisten suorittama hävitys oli hirvittävä, tiedetään että kun pitäjässä oli v. 1571 verokirjan mukaan 227 verotalonpoikaa, niin näistä venäläiset polttivat 167 taloa sekä surmasivat väestöä ja 38 tilaa oli muusta syystä autiona. Samoin Pohjan sodan/Isonvihan aika 1700 -1721 koetteli erityisen raskaasti näitä pitäjiä. Osa asukkaista selvisi vainoista pakenemalla metsiin ja sinne rakennettuihin piilopirtteihin. Ison vihan jälkeen talonpojat joutuivat työskentelemään päivätöitä tehden Systerbäckin asetehtaalla, eli Siestarjoen eli Rajajoen asetehtaalla, jonne matka oli varsin pitkä, Uudeltakirkolta n. 50 km. Tästäkin syystä henkikirjoissa voi olla vajavaiset tiedot. Nämä seikat vaikeuttavat ja tekevät haasteelliseksi tutkia sukujuuria ennen Isonvihan aikaa ja osin senkin jälkeen. Myöhemmätkin sodat runtelivat Kuolemajärveä ja Uudenkirkon pitäjää raskaasti ja näin etenkin ensin talvisodassa v. 1939 -1940 sekä sitten jatkosodassa v. 1941 -1944 valtaosa suomalaisasutuksesta hävitettiin. Sodan jälkeen Kuolemajärven asukkaat sijoitettiin lähinnä Varsinais-Suomeen Turun ja Salon väliselle alueelle ja pitäjiin. Samoille seuduille sijoitettiin myös Uudenkirkon evakot, eli pitäjiin: Angelniemi, Halikko, Karuna, Koski T.l, Marttila, Perniö, Sauvo ja Somero. Viite: www.uusikirkko.net ja www.kuolemajärvi.fi. Suvun varhaisimmat tiedot perustuvat kirjaan: Pentikäisten juuret Kuolemajärvellä (Marita ja Reino Pentikäinen), josta lyhenne: PJK. Sukujuurien selvitykseessä päädyttiin siihen olettamukseen että esi-isämme Juho Pentikäinen siirtyi v. 1745/ 1746 tienoilla Kuolemajärven Pentikkälästä Uudenkirkon Halilaan, jota tilaa kutsuttiin myös Pentikkälä nimellä. Tämä tila sijaitsi Halilanjärven pohjoisosan länsirannalla Selkoinmäellä tai myös nimeä Pentikkälänmäki käytettiin, joka sijaitsi n. 6 km päässä Kuolemajärven Pentikkälästä. Halilanjärven itärannalla vastapäätä sijaitsi Halilan kyläkeskus ja (myöhemmin) sen parantola. Uudellakirkolla Pentikäisiä esiintyi henkikirjojen mukaan jonkun verran v. 1690 -1708 aikana, ehkä Kuolemajärven Pentikkälästä muuttaneita, mm. Heikki Pentikäinen mainittiin Kirkkojärvellä korpraali Maggen lampuodiksi v. 1690 -1694, sen jälkeen Heikin pojat Pekka ja Heikki Pentikäinen vuoron perään v. 1697 -1703, ilmeisesti samat veljekset jatkoivat isäntinä eräällä kruununtilalla Villikkalassa v. 1705 -1708. Vihmalassa (Viuhkolassa) mainittiin myös Heikki Pentikäinen ja poikansa Matti v. 1703 -1708 henkikirjoissa. Ison vihan päätyttyä v. 1721 jälkeen Pentikäisiä ei mainittu Uudenkirkon henkikirjoissa eikä kirkonkirjoissa ennen kuin Juho Pentikäinen ilmestyi v. 1746 Halilaan, jonne hän perusti Pentikkälän tilan. KUOLEMAJÄRVEN PENTIKKÄLÄN PENTIKÄISEN SUKUHAARA Pentikkälän kylä sijaitsee Kuolemajärven etelä -kaakkoisrannalla ja siitä muodostui myöhemmin keskeinen kylä rautatien (v. 1916) ja rautatieaseman valmistuttua Pentikkälään. Pentikkälän kylä mainittiin ensimmäisen kerran v. 1559, jolloin siellä oli 3 savua (eli tilaa) ja kylässä asui ainakin Pekka Akkanen (Per Ackain) sekä Matti Pentinpoika (Madz Bengtsson) ja hänen isänsä lienee se Pentti, joka myös antoi koko kylällekkin nimensä. Alun perin Akkala ja Pentikkälä olivat yhtä kylää, mutta sitten kylän eteläosaa alettiin Pentti nimisen talollisen mukaan sanomaan Pentikkäläksi, ilmeisesti 54 tämä Pentti oli alun perin Akkaloita. Vuonna 1570 Pentikkälässä oli 3 savua (eli tilaa) ja 5 jousta (eli 5 aseikäistä miestä n. 15 -60 vuotiasta). Vuonna 1570 Matti Pentikän, eli Matti Pentinpoika Pentikäisen nimi esiintyi muodossa Madz Bengtickä ja seuraavan vuosisadan alussa tilalla asui Antti Pentikäinen (Andreas Bengtickeinen), mikä kuvaa hyvin etunimen muokkautumista sukunimeksi, viite; s. 22 KJ. Vuonna 1600 Pentikkälässä mainittiin 2 savua (eli veroa maksavaa tilaa) ja 1 autiotila, sekä 3 jousta (eli aseikäistä miestä). Vuoden 1613 -1615 veroluetteloissa kylässä mainittiin Sipi Pentikäisen (Sigfred Bengtickain), Lauri Pentikäisen (Lars Bengttickain) ja Heikki Pentikäisen (Hendrich Bengtickain) autiotilat. Vuonna 1631 Pentikkälän kylän ainoa talo Risto Pentikäisen (Christer Bengtikain) talo oli autiona. Vuonna 1635 Risto oli merkitty itselliseksi (husman) Pentikkälään yhdessä vaimonsa Kaarinan (Carin) kanssa. Talon veronmaksukyky palautui, kun hänen poikansa Nuutti Ristonpoika Pentikäinen (Knuth Christersson Bengtike) tuli isännäksi v. 1639. Vuonna 1656 Pentikkälä läänitettiin Viipurin linnan upseerille Gerhart Leeven rälssitilaksi, eli tila maksoi verot tälle upseerille. Nuutti Pentikäisen kuoltua n. v. 1663 -1665 tuli isännäksi Yrjö Pentikäinen (Jören Bengtike). Vuodesta 1670 Pentikkälän kylään tuli myös toinen henkirahaa maksava tilallinen. Verotuottoa nauttiva viipurilainen upseeri oli nähtävästi tuolloin halunnut nostaa tulojaan. Alkuperäinen Pentikkälän tila tunnetaan myös nimellä Suur-Pentikkälä. Uuden rälssimiehen tilasta taas käytettiin nimeä Heino-Pentikkälä. Vuonna 1697 Pentikkälä menetti rälssiluonteensa ja muuntui jalkaväkitilaksi. Yrjön jälkeen isännäksi Suur-Pentikkälään tuli hänen toiseksi vanhin poikansa Tuomas, joka oli isäntänä aina v. 1698 asti. Hänen jälkeensä isännyys siirtyi e.m. taulussa 11.A.5 maintulle Akkalasta siirtyneelle sukulinjalle, eli Pärttyli Maurinpojalle, jolloin Pentikkälästä tuli v. 1699 ratsutila. Viite: s. 22 KJ. KUOLEMAJÄRVEN AKKALASTA LÄHTENYT SUKUHAARA Yleistä: Varhaisimmat merkinnät tästä Akkalan kylästä löytyy Kuolemajärven maakirjoista vuodelta 1544 jolloin kylässä oli 3 savua, eli taloa. Akkalan kylän kanta-asukkaan nimi oli Akkanen. Vuoden 1544 maakirjan mukaan Akkalan isännät olivat Juho ja Heikki Akkanen. Vuonna 1556 kylässä mainittiin Heikki Akkanen (Heijn Ackainen) ja Suni Akkanen (Sunj Ackainen). Vuoden 1559 verokirjassa Akkalassa ei mainittu lainkaan savuja (taloja) eikä jousia (eli asekuntoisia miehiä). Mutta sitten v. 1570 mainittiin Antti Akkanen (Anders Ackain). Nimet esiintyivät tuolloin ilman patronyymiä, joten isäntien nimien perusteella ei voi luoda yhtenäistä sukuketjua. Toisaalta vuosien 1570 -1595 aikana Venäjää vastaan käydyn 25-vuotisen sodan, eli Pitkänvihan myötä Kuolemajärvellä mainittiin suuri määrä autiotiloja, ja koska Karjalan kannas oli muutenkin jatkuvien sotien ja hävitysten näyttämönä, niin myös Akkalan isännyyksissä tuli sukuhaarassa katkoksia. Esim. v. 1600 verokirjassa Akkalassa oli merkitty 1 veroa maksava tila ja 1 autiotila. Vuosien 1613 -1615 veroluetteloista on taas löydettävissä veroa maksavana Sven Olavinpoika Akkanen (Sven Olafsson Ackain) sekä seuraavat autiotilat; Antti Akkasen (Andreas Ackain) ja Kauppi Akkasen (Kaupi Ackanen) tilat. Vuonna 1635 Akkalassa mainittiin 2 tilaa ja 6 henkiveroa maksavaa ihmistä (n. 15 -60 v. ikäisiä). Tuolloin v. 1635 veroa maksavaa isäntää Akkalassa, Mauri Akkasta (Morthen Ackain) taulussa 11.A.1 voidaan jo pitää sukuhaaran kantaisänä. Viite: s. 12 -13 ja 36 -39 PJK. Taulu 11.A.1 (IX) Mauri Akkanen (Morthen Ackain) Syntyi n. v. 1594. Mainittiin ensimmäisen kerran v. 1635 karjaveroluettelossa sekä henkikirjassa Kuolemajärven Akkalassa. Mauri kuoli tiettävästi v. 1649 Akkalassa. Viite s. 38 -40 PJK. Taulu 11.A.2 (IX) Valpuri N.N. (Walborg N.N -dotter) Syntyi n. v. 1598. Emäntänä Akkalassa. Valpuri kuoli tiettävästi v. 1648 Akkalassa. Lapset: - Heikki Maurinpoika Akkanen, s. n. v. 1617 Kuolemajärvi, Akkala. Talollinen ja isäntänä Akkalassa veljensä Sipin jälkeen. Puoliso: Aune Tahvontytär. Viite: s. 39 -41 PJK. - Pekka Maurinpoika Akkanen, puoliso n. v. 1639 Marketta Yrjöntytär. - Sipi Maurinpoika Akkanen, talollinen ja isäntänä Akkalassa isänsä Martin jälkeen. Puoliso (1) v. 1647 Marketta Paulintytär, k. v. 1652. Puoliso (2) v. 1656 Marina N.N. 55 - - Yrjö Maurinpoika Akkanen. Puoliso: Riitta N.N. Isäntänä Akkalassa veljensä Heikin jälkeen. Yrjön jälkeen tilan isännyyttä jatkoi v. 1697 hänen vanhin poikansa Mikko Yrjönpoika Akkanen. Viite: s. 41 PJK. Simo Maurinpoika Akkanen Tuomas Maurinpoika Akkanen N.N. Maurintytär Akkanen Mauri Maurinpoika Akkanen, s. n. v. 1635 Kuolemajärvi, Akkala. Tauluun 11.A.3. Taulu 11.A.3 (VIII) Mauri Maurinpoika Akkanen (Mårten Mårtensson Ackain) Syntyi ehkä n. v. 1635 ilmeisesti tilan nuorimpana poikana Kuolemajärven Akkalassa. Mauri toimi ehkä sotilaana (?). Mauri kuoli ennen v. 1697 Akkalassa. Maurista ei juuri muuta tiedetä. Vuodesta 1656 Akkala oli merkitty Viipurin pitäjän jalkaväkitilaksi, eli tila varusti ja ylläpiti sotamiestä, viite: s. 38 PJK. Taulu 11.A.4 (VIII) N.N. Maurin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pärttyli Maurinpoika Pentikäinen, s. n. v. 1663 Kuolemajärvi, Akkala. Tauluun 11.A.5. - Anna Maurintytär Pentikäinen. Taulu 11.A.5 (VII) Pärttyli Maurinpoika Pentikäinen (Bertill Mårtensson Pendikäin) Syntyi n. v. 1663 talollisen poikana Kuolemajärven Akkalassa. Pärttyli muutti vaimonsa ja perheensä kanssa v. 1698/ 1699 tienoilla Pentikkälän kylään, jossa hän viljeli Suur-Pentikkälän ratsutilaa. Pärttylin taloudessa Pentikkälässä asui myös hänen sisarensa Anna sekä Pärttylin isän veljenpojan Maurin leski. Mahdollisesti Pärttyli oli kahdesti aviossa, ainakin Maria Klemetintyttären kanssa. Tätä näkökantaa tukee se että Pärttylin nuoremmat lapset muuttivat Kuolemajärveltä Uudenkirkon puolelle ja mukana muutti myös näiden äiti Maria. Toinen tätä tukeva seikka on lasten syntymäaikojen varsin suuri ero. Vuoden 1723 väestöluettelossa Pärttylin iäksi ilmoitettiin 60 vuotta. Pärttyli mainittiin vielä v. 1728 henkikirjassa. Pärttyli kuoli v. 1728 jälkeen Pentikkälässä. Viite: s. 41 -43 PJK. N.N. Oletettu Pärttyli Maurinpojan ensaimmäinen vaimo. Syntyi n. v. 1663 ilmeisesti Kuolemajärvellä. Emäntänä ensin Akkalassa ja sitten Pentikkälässä, kuoli ehkä n. v. 1703 -1704 tienoilla Kuolemajärven Pentikkälässä. Tutkittiin v. 1700, 1701, 1702, 1705 sekä 1706 Kuolemajärven henkikirjat, joista ei selvinnyt sitä, että oliko Pärttylillä 1 tai 2 vaimoa. Tämä jäänee arvoitukseksi, koska henkikirjoja ja muitakin asiakirjoja Pohjan sodan ja Isonvihan ajalta on valitettavan vähän, mm. v. 1707 -1722 henkikirjoja Kuolemajärveltä ei löydy. Lapsi: - Matti Pärttylinpoika Pentikäinen, s. v. 1697 Kuolemajärvi, Akkala. Talollinen ja Kuolemajärven Suur-Pentikkälä ratsutilan isäntä, ollen isäntänä Isonvihan jälkeisenä aikana. Vuosien 1737 1744 henkikirjoissa Pentikkälässä mainittiin isännällä Matti Pärttylinpojalla veli Juho sekä v. 1743 henkikirjoista alkaen tilalla mainittiin Matin poika Antti. Vuoden 1748 henkikirjassa mainittiin tilalla veli Eerik, jolla tarkoitettiin ilmeisesti Antin veljeä, eli Eerik oli tilan isännän Matti Pärttylinpoika Pentikäisen poika. Matti kuoli 62 v. ikäisenä v. 1759 Pentikkälässä. Puoliso: Maria Eerikintytär, s. v. 1700, k. 10.12.1763 Pentikkälässä ja haudattiin 21.12.1763 kirkkoon, sen lattian alle. Matin ja Marian jälkeläiset viljelivät Pentikkälän sukutilaa Kuolemajärvellä ja heidän jälkeläistensä sukuhaaraa ja vaiheita eri kylissä Kuolemajärvellä on kuvattu Marita ja Reino Pentikäisen sukukirjassa. Matti Pärttylinpoika Pentikäisen tila annettiin lahjoitusmaaksi, kuten melkein koko Kuolemajärven pitäjäkin, eli läänitettiin v. 1720 norjalaissyntyiselle amiraali Cornelius Cruysille, jolle venäjän keisari antoi suurläänitykset palkkioksi pelveluistaan palkkasotilaana Venäjän laivastossa, eli tilan verot osoitettiin tälle amiraalille. Viite: s. 15 ja 43 -45 PJK. 56 Taulu 11.A.6 (VII) Maria Klemetintytär (Maria Clemetsdotter) Syntyi ehkä n. v. 1683 ilmeisesti Kuolemajärvellä, mahdollisesti Hatjalahdella (?). Marian vanhempia ei saatu selvitettyä. Pärttyli Maurinpoika Pentikäisen puolison Maria Klemetintyttären nimi mainittiin v. 1723 väestöluettelossa, jossa Marian iäksi ilmoitettiin 60 vuotta, eli sen mukaan hän olisi syntynyt jo v. 1663 !?. Ilmoitetussa iässä saattoi olla hieman liioittelua (?). Kuolemajärvellä oli henkikirjojen mukaan ainakin pari sopivaa Klemetti isäehdokasta Marialle. Hatjalahden Klemetti Martinpoika voisi olla näistä lähinnä ”sopivin”. Maria avioitui tai hänet naitettiin (leskimies ?) Pärttyli Maurinpojan ehkä toiseksi vaimoksi ja siten emännäksi Pentikkälän ratsutilalle. Mahdollisesti Maria Klemetintytär oli sama Maria, joka miehensä kuoleman jälkeen muutti poikansa Juho Pärttylinpojan perheen mukana n. v. 1746 Uudenkirkon Halilaan, jossa hän asui poikansa perheen hoidossa. Juho Pärttylinpojan äiti Maria kuoli tiettävästi v. 1751 Halilan Pentikkälässä. Kuolemajärven Pentikkälässä kuoli v. 1757 emäntä Katariina Klemetintytär, liekö ollut Marian nuorempi sisar ?. Lapset: - Aune Pärttylintytär Pentikäinen, s. v. 1707 Kuolemajärvi, Pentikkälä, k. 5.1.1782 Uusikirkko, Peippola. Puoliso: Juho Juhonpoika Peippo, s. 1705, k. 4.10.1775 Uusikirkko, Peippola. - Juho Pärttylinpoika Pentikäinen, s. v. 1712 Kuolemajärvi, Pentikkälä. Tauluun 11.A.7. - Risto Pärttylinpoika Pentikäinen, s. v. 1715 Kuolemajärvi, Pentikkälä, talollinen Halilan jaetulla Pentikkälän tilalla, k. v. 1763 Uusikirkko, Halila, haud. 8.8.1763 Uusikirkko. Puoliso Uudellakirkolla 15.12.1735 Maria Heikintytär Halonen, s. v. 1717, vihkitietojen mukaan Halolasta, k. 1789 Halilassa. Riston ja Marian poika Eerik Ristonpoika Pentikäinen (s. 1747) ja puolisonsa (vih. 1771) Kaarina Yrjöntytär Tähkäpää muuttivat v. 1777 Kuolemajärven Karjalaiskylän Tähkäpäähän, jossa Eerik oli merkitty vävyksi. Eerikin ja Kaarinan poika Risto Eerikinpoika Pentikäinen (s. 1776) ja vaimonsa (vih. 1801) Vappu Antintytär Pentikäinen (s. 1778 Kuolemajärvi, Pentikkälä) ja heidän jälkeläisensä viljelivät Karjalaiskylä n:o 4 Tähkäpään jaettua tilaa Pentikkälää. - Yrjö Pärttylinpoika Pentikäinen, s. v. 1718 Kuolemajärvi, Pentikkälä, k. 4.3.1803 Uusikirkko, Kuujärvi. Yrjö mainittiin ensimmäisen kerran v. 1749 henkikirjassa Halilan Pentikkälässä. Kirjavalassa mainittiin Yrjö Pärttylinpoika v. 1736 -1741 ja 1744 -1748 henkikirjoissa, ehkä sama henkilö (?). Kuujärven Pentikkälän isäntä ja Kuujärven Pentikäisen suvun kantaisä. Puoliso (1): Anna Ristontytär, s. 1720, k. 1768 ja haud. 23.3.1768 Kuujärvi. Puoliso (2) Helka (Helena) Antintytär Lempiäinen, s. 1726, k. 11.1.1804 Kuujärvi. Yrjön poika Pietari Yrjönpoika Pentikäinen (s. 1746) jatkoi Kuujärvi n:o 1 Pentikkälän tilan isäntänä. Taulu 11.A.7 (VI) Juho Pärttylinpoika Pentikäinen (Johan Bertilsson Bengtikäin) Syntyi n. v. 1712 mahdollisesti talollisen poikana Kuolemajärven Pentikkälän ratsutilalla, vaikkakaan v. 1723 väestöluettelossa Pärttyli Maurinpojalla ei mainittu Juho nimistä poikaa Pentikkälän tilalla !. Sen sijaan v. 1737 henkikirjasta alkaen Pentikkälän isännällä Matti Pärttylinpojalla mainittiin Juho niminen veli, tuolloin ilman vaimoa. Seuraavan v. 1738 henkikirjassa tilalla mainittiin isäntä Matti Pärttylinpoika vaimoineen sekä veli Juho vaimonsa kanssa. Vuoden 1744 henkikirjan merkintöjen perusteella Juho olisi tulkittavissa Pentikkälän isännän Matti Pärttylinpojan isän veljeksi, eli Pärttyli Maurinpojan veljeksi, mikä ei voi pitää paikkaansa, sillä Juhon patronyymi oli Pärttylinpoika. Henkikirjamerkintä (des fr Br) voi myös tarkoittaa sitä että Juho oli Matti Pärttylinpojan pojaksi merkityn Antin isän veli, eli Matti Pärttylinpojan veli, kuten aiemmissakin henkikirjoissa v. 1737 lähtien oli mainittu. Jos tilan emäntä Maria Klemetintytär oli todella syntynyt v. 1663, niin voitaneen ajatella että Juho Pärttylinpojan isä voisi olla Matti Pärttylinpojan vanhempi veli Pärttyli Pärttylinpoika, jolla olisi ollut vaimo Maria, mutta Pärttyli Pärttylinpoikaa ei ole löydetty asiakirjoista !. Tätä teoriaa tukee kuitenkin se seikka että Juhoa ei mainittu v. 1723 henkikirjassa (väestöluettelossa) Pentikkälässä. Voitaneen ajatella josko Pärttyli Pärttylinpoika olisi ollut sotilaana ja he olisivat asuneet muualla k.o. v. 1723 aikana, tai olivat vielä karussa Isonvihan vainoja. Vuoden 1741 henkikirjan mukaan Uudenkirkon Kirkkojärvellä asui itsellinen Juho Pärttylinpoika vaimonsa kanssa, ehkä eri henkilö ?. Oletuksena on että Juho Pärttylinpoika muutti perheensä kanssa v. 1745 -1746 tienoilla Kuolemajärven Pentikkälästä Uudenkirkon Halilaan, jossa hän perusti Halila n:o 3 Pentikkälän 1/4 manttaalin tilan, jossa Juho toimi talollisena ja isäntänä. Huom.: Kuolemajärven Pentikkälässä ei enää v. 1745 jälkeen mainittu Matin 57 veljeksi merkittyä Juhoa !, mikä vahvistaa päättelyä Juho Pärttylinpojan muuttamisesta Kuolemajärveltä Uudenkirkon Halilaan !. Halila n:o 3 tila oli joutunut Suurten nälkävuosien & Isonvihan myötä kruunun haltuun ja tilaa hoiti pehtoori/ tilanhoitaja (inspektor) Petter Wilhelm Green, joka siirtyi perheineen Halilasta v. 1745/ 1746 tienoilla Leistilään. Henkikirjoissa Juho mainittiin ensimmäisen kerran Halilassa v. 1746 henkikirjassa (Halila by, Johan Bertilsson Bengtikäin mhu, eli vaimonsa kanssa), samoin tilalla mainittiin tuolloin v. 1746 isännän Juho Pärttylinpojan veli Risto vaimoineen. Uudenkirkon ensimmäisen säilyneen rippikirjan v. 1751 -1752 mukaan Halilan Pentikkälässä oli isäntänä Juho Pärttylinpoika. Tilalla asui tuolloin Juhon äiti Maria sekä Juhon veljet Risto ja Yrjö Pärttylinpoika vaimoineen. Uudenkirkon vihkikirjan mukaan Uudellakirkolla vihittiin 15.12.1735 Juhon veli Risto Pärttylinpoika Pentikäinen Kuolemajärveltä ja Maria Heikintytär Uudenkirkon Halolasta, mikä voisi osoittaa sen, että myös Juho oli lähtöisin Kuolemajärveltä ja tiettävästi sen Pentikkälän kylästä. Vuoden 1754 väestöluettelossa Halilan Pentikkälän isännän Juho Pärttylinpojan iäksi mainittiin 45 vuotta ja siten Juho olisi syntynyt jo v. 1709. Juhon veljelemä Pentikkälän tila sijaitsi tiettävästi Halilanjärven pohjoispään länsirannalla Halilan kylän Selkoin alueella Pentikkälänmäellä. Vuoden 1760 -1774 rippikirjan mukaan Uudenkirkon Halilan Pentikkälä oli jakaantunut kahteen osaan; päätilaa viljeli Juho Pentikäinen perheineen ja toista tilaa Juhon veli Risto Pentikäinen perheineen. Uudenkirkon rippikirjan v. 1774 -1788 mukaan Halilan Pentikkälän päätilaa isännöi Juhon ja Vapun vanhin poika Juho Juhonpoika Pentikäinen (joka kuoli v. 1786) vaimonsa Helena Juhontyttären kanssa. Heidän alapuolella mainittiin vanhemmat Juho Pärttylinpoika, joka kuoli v. 1784 ja Vappu Yrjöntytär, joka kuoli v. 1788. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Juho Pärttylinpoika kuoli 80 v. ikäisenä polttotautiin, eli ankaraan kuumeeseen (hetsig feber) v. 1784 marraskuussa Halilassa ja haudattiin 21.11.1784 Uudellakirkolla. Tämän mukaan Juho olisi syntynyt v. 1704, mutta rippikirjoissa Juhon synt.vuodeksi oli merkitty säännöllisesti v. 1712. Juhon jälkeläiset asuttivat Halila n:o 2 ja 3 tiloja molemmin puolin Halilanjärveä. Juho mainitaan myös Karjala tietokannassa. Taulu 11.A.8 (VI) Vappu Yrjöntytär Tetri (Valborg Georgsdotter Tetri) Syntyi v. 1712 ilmeisesti Koiviston pitäjän Tetriniemessä (?), oletettu isä taulussa 11.B.7. Vappu muutti tiettävästi Koiviston Tetrinniemestä Kuolemajärven puolelle, toisaalta on mahdolllista että Vappu syntyi evakkoretken aikana venäläisten tehtyä hävitysretkiään Isonvihan aikana Karjalan kannaksella. Ehkä Vapun vanhemmat olisivat lähteneet evakkoon v. 1705 tienoilla venäläisten tekemän hyökkäyksen yhteydessä (?). Vapun vanhempia ei saatu luotettavasti selvitettyä, sillä henkikirjoista ja v. 1723 väestöluettelosta Vappua ja hänen vanhempiaan ei löydetty, syy voi olla esim. Isonvihan aikainen evakkomatka, eli paluuta ei ollut tapahtunut vielä v. 1723 (?), mutta oletuksena on että hän olisi Koiviston Tetrinniemen Yrjö Sipinpojan tytär. Joka tapauksessa Vappu on taulussa 11.B esitetyn Koiviston Tetrinniemen suvun jälkeläisiä. Vappu avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäisenä ehkä n. v. 1730 tienoilla Kuolemajärven Pentikkälään Juho Pärttylinpojan puolisoksi. Toisaalta Juho Pärttylinpojalla mainittiin vaimo Pentikkälässä vasta v. 1738 henkikirjassa !. Emäntänä Uudenkirkon Halilan Pentikkälässä. Uudenkirkon kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Halilassa kuoli 76 v. ikäisenä leskiemäntä Vappu Yrjöntytär Tetri (vda: Valborg Georgsdr: Tetri) v. 1788 joulukuussa polttotautiin, eli ankaraan kuumeeseen (hetsig feber) ja haudattiin Tapaninpäivänä 26.12.1788 Uudellakirkolla. Lapset: - Juho Juhonpoika Pentikäinen, s. v. 1731 Kuolemajärvi, Pentikkälä. Talollinen Uudenkirkon Halilan Pentikkälässä, k. v. 1786 Halilassa polttotautiin (hetsig feber), haud. 19.3.1786 Uudellakirkolla. Puoliso 8.12.1756 Helena Juhontytär, s. v. 1736. Juhon ja Helenan poika Mikko Juhonpoika Pentikäinen (s. 1759, k. 1790) ja vaimonsa Helena Yrjöntytär jatkoivat viljelyä Halila n:o 3:ssa, mutta poika Pärttyli Juhonpoika Pentikäinen (s. 1765) ja vaimonsa Katariina Vesterinen Halila n:o 2 jaettua tilaa, jonne Pärttyli siirtyi vävyksi. Tämän tilan isännyyttä jatkoi Mikko Pärttylinpoika Pentikäinen (s. 1797). Mikon poika Tahvo Mikonpoika Pentikäinen (s. 1782) ja vaimonsa Maria Mikontytär Kirjonen (s. 1785) viljelivät myös jaettua Halila n:o 2 tilaa. Samoin heidän poikansa Pauli Tahvonpoika Pentikäinen (s. 1785) ja vaimonsa Kerttu Hovi (s. 1782), mutta heidän poikansa Jaakko Paulinpoika Pentikäinen (s. 58 - - 1819 Halila n:o 2) ja vaimonsa Eeva Tuomaantytär Pentikäinen (s. 1831 Halila n:o 3) Halila n:o 3 tilaa !. Eeva Tuomaantytär oli Halila n:o 3 Tuomas Ristonpoika Pentikäisen (s.1797) ja tämän vaimon Maria Parkkarin tytär. Tuomaksen vanhemmat olivat oli Risto Paulinpoika Pentikäinen (s. 1766) ja Katariina Hietanen, kts. alla. Aune Juhontytär Pentikäinen, s. v. 1736 Kuolemajärvi, Pentikkälä, k. 2.3.1816 Uusikirkko, Reskjärvi. Puoliso Uudellakirkolla 8.12.1756 Heikki Juhonpoika Vesterinen, Reskjärveltä. Pauli Juhonpoika Pentikäinen, s. v. 1742 Kuolemajärvi, Pentikkälä, k. 10.1.1829 Uusikirkko, Halila. Puoliso 24.11.1762 Eeva Mikontytär Kuparinen, s. v. 1745, Uudenkirkon Kuujärveltä. Paulin ja Eevan poika Risto Paulinpoika Pentikäinen (s. 1766) ja vaimonsa Katariina Mikontytär Hietanen jatkoivat talollisina Halila n:o 3:ssa, samoin poika Eerik Paulinpoika Pentikäinen (s. 1779) ja vaimonsa Justiina Peusa jaetulla Halila n:o 3 tilalla. Jaakoppi Juhonpoika Pentikäinen, s. v. 1744 Kuolemajärvi, Pentikkälä. Tauluun 11.A.9. Maria Juhontytär Pentikäinen, s. 1747, kast. 15.3.1747 Uusikirkko, Halila, k. 1752 Halila, haud. 17.5.1752 Uusikirkko. Helena Juhontytär Pentikäinen, s. 1751, kast. 16.5.1751 Uusikirkko, Halila, k. 8.6.1806 Uusikirkko, Vammelsuu. Puoliso; 10.12.1766 Tuomas Yrjönpoika Nylander. Saara Juhontytär Pentikäinen, s. 24.2.1755, k. 1755, haud. 21.4.1755 Uusikirkko. Taulu 11.A.9 (V) Jaakoppi Juhonpoika Pentikäinen (Jacob Johansson Pendikäin) Syntyi v. 1744 talollisen poikana Kuolemajärven Pentikkälässä. Asui v. 1746 alkaen talollisen poikana Uudenkirkon Halilan Pentikkälässä, jossa oli merkitty mm. rippikirjassa v. 1774 -1788 vanhemman veljensä talollisen Juho Juhonpoika Pentikäisen veljeksi, viljellen ilmeisesti yhtiömiehenä Pentikkälän tilaa, koska syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan Jaakoppi mainittiin talolliseksi (bd = bonde) Halilassa v. 1772 -1786 aikana, samoin kuin kuolleitten ja haudattujen kirjassakin. Jaakoppi kuoli jo 42 v. ikäisenä v. 1786 Halilassa polttotautiin, eli ankaraan kuumeeseen (hetsig feber) ja haudattiin 21.5.1786 Uudellakirkolla. K.o. kova kuumetauti oli tuolloin v. 1784 -1786 todella paha kulkutauti ja vitsaus erityisesti Halilassa ja vei väkeä hautaan. Jaakoppi ja hänen tietonsa löytyvät myös Karjala tietokannasta. Taulu 11.A.10 (V) Valpuri Tahvontytär Kukko (Walborg Staphansdotter Cucko) Syntyi n. v. 1749 tiettävästi Kuolemajärven Karjalaiskylän Kukon tilalla. Isä taulussa 11.C.9. Valpuri mainittiin v. 1754 väestöluettelossa Karjalaiskylän Kukon tilan vävyn Tahvo Pietarinpojan tyttäreksi, syntymävuodeksi oli merkitty v. 1749. Valpuri avioitui tai hänet naitettiin 19 v. ikäisenä Kuolemajärvellä 14.12.1768 Uudeltakirkolta olevan Jaakoppi Juhonpoika Pentikäisen kanssa. Vihkitiedoissa Valpurin nimi oli virheellisesti Katariina (p. Catharina Staphansdotter Cucko, ifr. Carjalais), kun taas rippikirjoissa ja muissakin kirkonkirjoissa etunimenä oli kaikissa Valpuri. Uudenkirkon Halilan Pentikkälän tilan emäntä. Valpuri kuoli pistokseen 42 v. ikäisenä, siis saman ikäisenä kuin miehensäkin, v. 1791 joulukuun alussa Halilassa ja haudattiin 11.12.1791 Uudellakirkolla. Lapset: - Maria Jaakopintytär Pentikäinen, s. 26.1.1772 Uusikirkko, Halila, k. 17.9.1832 Uusikirkko, Anterola. Puoliso 8.12.1790 Yrjö Eerikinpoika Anteroinen, s. 1767, k. 22.1.1807 Uusikirkko, Anterola. - Helena Jaakopintytär Pentikäinen, s. 20.3.1774 Uusikirkko, Halila, k. 20.12.1838 Uusikirkko, Kauppola. Puoliso 14.12.1796 Tuomas Eerikinpoika Hussi, s. 1777, k. 24.11.1841 Uusikirkko, Kauppola. - Pärttyli Jaakopinpoika Pentikäinen, s. 23.8.1776 Uusikirkko, k. 31.3.1778 Uusikirkko, Halila. - Pauli Jaakopinpoika Pentikäinen, s. 16.4.1779 Uusikirkko, k. 12.3.1784 Uusikirkko, Halila. - Hanna Jaakopintytär Pentikäinen, s. 8.3.1781 Uusikirkko, Halila, k. 22.5.1853 Uusikirkko, Halila. Puoliso (1) 7.12.1802 Juho Antinpoika Ruuttu, Kalliolasta, s. 1780, k. 27.9.1811 Halila. Puoliso (2) 29.9.1812 Pauli Juhonpoika Koskelainen, s.1782, k. 17.5.1829 Uusikirkko, Halila. - Saara Jaakopintytär Pentikäinen, s. 6.5.1783 Uusikirkko, Halila. Tauluun 9.8. 59 - Matti Jaakopinpoika Pentikäinen, s. 12.1.1786 Uusikirkko, Halila. Matti oli vain 5 v. ikäinen kun jäi täysorvoksi ja oli sitten isänsä veljen perheen hoidettavana Kuujärvellä, jossa Matti kuoli 7 v. ikäisenä isorokkoon 23.6.1793. TAULU 11 B KOIVISTON TETRIN SUKUHAARA Yleistä: Koiviston pitäjä sijaitsi Karjalan kannaksen länsiosassa Suomenlahden rannalla Kuolemajärven pitäjän luoteispuolella. Koivisto tunnetaan satamapaikkana jo 1270-luvulta alkaen. Koivistosta tuli v. 1541 Viipurin kappeliseurakunta, josta Koivisto itsenäistyi omaksi seurakunnakseen v. 1575, vaikkakin pitäjän mantereen puolen (itäpuolen) monet kylät yhä kuuluivat varsin pitkään Viipurin seurakuntaan ja pitäjään, näin myös Tetrinniemen kylä, joka sijaitsi lähellä Kuolemajärven pitäjän rajaa, Kuolemajärvi nimisen järven pohjoispään länsilaidalla. Tetrinniemi mainittiin ajoittain osana laajempaa Rautasen kylää tai kyläryhmää. Vuoden 1635 henkikirjassa Tetriniemessä ei mainittu lainkaan asukkaita, mutta v. 1648 mainittiin jo 1 tila ja sen 6 asukasta, viite; s. 15 -16 ja 18 -19 sekä 34 ja 36 Koivisto (K.W.Hoppu ja Erkki Kansanaho). Tetrinniemen sijainti Viipuriin vievän tien varrella oli monessa mielessä huono, sillä monet venäläisten sotaretket hävittivät tien varren taloja ja tiloja, joten asukkaita pakeni lähipitäjiin. Tiedetään että Tetrinniemen mukaan muodostetulla sukunimellä Tetri nimisiä henkilöitä ilmaantui jo 1600-luvun loppupuolella sekä Isonvihan aikana ja sen jälkeen 1700luvulla Kuolemajärvelle ja Uudellekirkolle, mm. Vohvanalaan, Työppölään, Vitikkalaan ja Halolaan, samoin myös Villikkalaan ja Mesterjärvelle, viite; s. 719 Vanha Äyräpää I-osa, sekä Uudenkirkon & Kuolemajärven henkikirjat. Myös Muolaalle ja Kivennavalle muutti Tetri nimisiä henkilöitä 1750-luvun jälkeen. Taulu 11.B.1 Sipi Tuomaanpoika (?) Tetri (Sigfred Tettri) Mainittiin 1640-luvun maakirjoissa Tetrinniemessä tilan omistajana. Sipin patronyymi oli ehkä Tuomaanpoika (?). Taulu 11.B.2 N.N. Sipin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pärttyli Sipinpoika, mainittiin v. 1651 henkikirjasta alkaen Koiviston Tetrinniemessä Eerik Tuomaanpojan isännöimällä tilalla. Eerik Tuomaanpoika mainittiin v. 1648 -1655 henkikirjoissa isäntänä Tetrinniemessä. Eerik Tuomaanpoika saattoi olla Pärttylin isän nuorempi veli (?). Eerik Tuomaanpojalla mainittiin poika Olavi Eerikinpoika v. 1655 -1663 henkikirjoissa vaimonaan Maria sekä myös Heikki Eerikinpoika v. 1663 henkikirjassa. Myös Yrjö Tuomaanpoika mainittiin v. 1651 -1662 henkikirjoissa Tetrin tilalla. Pärttyli Sipinpoika toimi isäntänä Tetrinniemessä v. 1656 -1666. Puoliso; Anna Heikintytär. Pärttylillä ja Annalla mainittiin poika Yrjö Pärttylinpoika v. 1660 -1663 henkikirjoissa vaimonaan Vappu. - Mikko Sipinpoika, s. n. v. 1639 Koivisto. Tauluun 11.B.3. - Olavi Sipinpoika, mainittiin v. 1655 -1663 henkikirjoissa Tetrinniemessä. Puoliso; Anna Olavintytär. Taulu 11.B.3 Mikko Sipinpoika (Michel Sigfredsson) Syntyi n. v. 1629 ilmeisesti Koiviston Tetrinniemessä (?). Mikko Sipinpoika mainittiin ensimmäisen kerran v. 1651 henkikirjassa Tetrin tilalla, sekä v. 1656 alkaen tilan isännän Pärttyli Sipinpojan veljenä Tetrin tilalla. Mikko toimi veljensä Pärttylin jälkeen isäntänä Tetrin tilalla v. 1667 -1670. Vuosien 1667 1670 henkikirjoissa tilalla mainittiin Mikon yhtiömiehenä Sipi Martinpoika, ehkä Mikon siskon mies (?). Mikko Sipinpoika kuoli ehkä v. 1675 tienoilla Tetrinniemessä. 60 Taulu 11.B.4 Vappu Paavalintytär (Walborg Påhlsdotter) Mainittiin v. 1651 henkikirjassa koko nimellä Mikko Sipinpojan puolisona Tetrin tilalla, muuten mainittiin vain se että Mikko Sipinpojalla oli vaimo v. 1668 asti. Vuoden 1669 henkikirjassa Mikolla ei mainittu vaimoa, mutta v. 1670 henkikirjassa mainittiin. Lapset: - Sipi Mikonpoika, s. n. v. 1650 Koivisto, Tetrinniemi. Tauluun 11.B.5. - Paavali Mikonpoika, mainittiin v. 1675 -1680 henkikirjoissa Sipin veljenä Tetrinniemessä. - Matti Mikonpoika, mainittiin v. 1678 -1690 henkikirjoissa Sipin veljenä Tetrinniemessä. Taulu 11.B.5 Sipi Mikonpoika (Sigfred Michelsson) Syntyi n. v. 1650 Koiviston Tetrinniemessä. Sipi mainittiin v. 1665 henkikirjasta alkaen Mikko Sipinpojan poikana Tetrin tilalla. Sipi Mikonpoika toimi isänsä jälkeen talollisena ja Tetrin ratsutilan isäntänä v. 1671 -1690. Sipin isännyyden aikana tila jakaantui, tilan toista puoliskoa viljeli v. 1671 -1682Sipi Martinpoika, jonka tila mainittiin uudeksi ratsutilaksi. Sipi Martinpojan jälkeen Tetrin toista tilaa viljeli Eskeli Yrjönpoika v. -1688 -1690 sekä tämän poika Matti Eskelinpoika v. -1693 -1702-, tilalla mainittiin myös Sipi Yrjönpoika ja Tuomas Yrjönpoika v. 1688 -1697 henkikirjoissa. Sipi Mikonpojan tilalla mainittiin myös Matti Paavalinpoika ja Paavali Paavalinpoika, jotka olivat ehkä Sipin äidin veljiä (?). Sipi Mikonpoika kuoli v. 1691 -1692 aikana, koska v. 1693 henkikirjasta alkaen tilalla mainittiin Sipi Mikonpojan leski (ilman nimeä). Taulu 11.B.6 N.N. Sipin puolison nimeä ei tiedetä. Vuosien 1669 -1690 henkikirjoissa Sipi Mikonpojalla mainittiin vaimo ja v. -1693 -1702 henkikirjoissa mainittiin Sipi Mikonpojan leski. Lapsi: - Yrjö Sipinpoika, s. n. v. 1680 Koivisto, Tetrinniemi. Tauluun 11.B.7. Taulu 11.B.7 Yrjö Sipinpoika Tetri (Jöran Sigfredsson) Syntyi n. v. 1680 talollisen poikana Koiviston Tetrinniemessä. Yrjö Sipinpoika mainittiin v. 1697 henkikirjasta alkaen Sipi Mikonpojan lesken pojaksi Tetrin tilalla, jossa Yrjö mainittiin isännäksi v. -1702 -1705 henkikirjoissa. Tetrin toista tilaa viljeli samaan aikaan Lauri Matinpoika. Isonvihan aikana henkikirjoissa on pitkä katkos, eikä v. 1723 väestöluettelossa edes mainittu Tetrinniemen kylää ja v. 1728 henkikirjassa Yrjöä ei enää mainittu Tetrin tilalla. On mahdollista että Yrjön perhe oli Isonvihan aikana evakkomatkalla, koska tiedetään että Isonvihan aikana venäläiset joukot mellastivat myös Tetrinniemessä. Yrjön isännyyden aikana Tetrin tila todettiin jalkaväen palkkatilaksi, eli tilan maksamat verot osoitettiin sotalaitokselle. Taulu 11.B.8 Kaarina Heikintytär ? (Carin Hindersdotter ?) Yrjö Sipinpojalla mainittiin vaimo v. 1702 henkikirjasta alkaen ja v. 1728 henkikirjassa Tetrin tilalla mainittiin Juho Yrjönpojan äitinä Kaarina. Mahdollisesti sama kuin kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan v. 1748 Tetrinniemessä kuollut emäntä Kaarina Heikintytär. Lapset: - Juho Yrjönpoika Tetri, s. n. v. 1704 Koivisto, Tetrinniemi. Talollisena ja isäntänä Tetrin tilalla, mainittiin v. 1728 henkikirjassa. Tilalla mainittiin myös Juhon äiti Kaarina. - Vappu Yrjöntytär Tetri, s. n. v. 1712 Koivisto, Tetrinniemi. Tauluun 11.A.8. - Elias Yrjönpoika Tetri, s. 1713 Koivisto. Tetrinniemi, k. 1755 Koivisto, Tetrinniemi. Koiviston Tetrinniemestä Kuolemajärvelle ja Uudellekirkolle siirtyneet Tetrin sukuhaarat: Vuoden 1723 väestöluettelon mukaan Kuolemajärven Työppölän Tetrin isäntä oli Matti Yrjönpoika Tetri, ikä 80 v., oli isäntänä ilmeisesti jo 1700-luvun alkupuolella. 61 Kuolemajärvellä tunnetaan eräs talollinen Yrjö Matinpoika Tetri, ilmeisesti edellisen poika, joka v. 1745 teki aiheettoman valituksen pappi Gustaf Palanderista, tämän jäätyä luvallisesti pois kirkonmenoista v. 1744 syksyllä, viite: s. 159 KJ. Ilmeisesti sama kuin Kuolemajärven Typpölässä mainittu Yrjö Matinpoika Tetri, s. 1705, k. 22.4.1773 Kuolemajärvi, Työppölä. Uudenkirkon Mesterjärvellä asui talollisena Eerik Yrjönpoika Tetri, s. n. 1689, k. 1767, Mesterjärvi, haud. 21.1.1767 Uusikirkko, sekä Yrjö Nuutinpoika Tetri. Uudenkirkon Metsäkylässä asui Juho Pentinpoika Tetri, s. n. 1716, k. 1759 Metsäkylä, haud. 7.3.1759 Uusikirkko. Uudenkirkon Villikkalassa asui Pärttyli Yrjönpoika Tetri, s. n. 1686, k. 1760 Villikkala, haud. 24.10.1760 Uusikirkko. Uudenkirkon Halilassa, Kaukjärvellä, Talisolassa ja Vitikkalassa löytyy Tetri nimisiä henkilöitä 1750-luvulla ja sen jälkeen. Myös Muolaalta ja Kivennavalta löytyy Tetri nimisiä henkilöitä 1750-luvun jälkeen. TAULU 11 C KUOLEMAJÄRVEN KUKKO SUKUHAARA Yleistä: Rannan kihlakunnan Uudenkirkon pitäjän Hatjalahden (Kuolemajärven) kappelin Karjalaiskylä (Karjalainen) mainitaan kylänä ensimmäisen kerran v. 1544 veroluettelossa (maakirjassa), jolloin kylässä mainittiin 12 savua, eli taloa ja siten Karjalaiskylä oli toiseksi suurin Kuolemajärvellä Seivästön (13 savua) kylän jälkeen. Vuoden 1554 kymmenysveroluettelossa mainitaan Karjalaiskylässä 11 taloa, joiden joukossa myös Kukko. Vanhin tunnettu verotalonpoika Kukon tilalla oli Manu Kukko, viite; s. 21 ja 24 KJ sekä s. 87 Vanha Äyräpää I. Karjalaiskylä sijaitsi Kuolemajärven kirkonkylän ja sen eteläpuolella sijainneen Pentikkälän kylän eteläpuolella Suomenlahden rannikon tuntumassa. Kukko esiintyi sukunimenä Karjalan kannaksella/ Etelä-Karjalassa varsin yleisesti, mm. Kivennapa, Muolaa, Jaakkima, Pyhäjärvi Vpl, Rautu, Sakkola ja Sortavalan msrk. Voitaneen ajatella ja päätellä josko Kukon suku olisi tullut Kuolemajärvelle mahdollisesti Johanneksen pitäjän Kukkolan kylästä, Antrean pitäjän Kukkolan kylästä tai Kivennavan Kukonmäeltä Kuolemajärven Karjalaisen kylään (?). Taulu 11.C.1 Lauri Ollinpoika Kukko (Lars Olufsson Kucko) Syntyi n. v. 1610 mahdollisesti Kuolemajärven Karjalaisen Kukon tilalla, asia ei tunneta tarkemmin. Mainittakoon että Kivennavan Kukonmäellä sijaitsi v. 1605 Olli Antinpojan autiotila. Lauri Ollinpoika mainittiin Rannan kihlakunnan henkikirjoissa talollisena ja isäntänä v. -1638 -1660 Karjalaiskylän Kukon tilalla. Vuoden 1635 maakirjan mukaan Kukon 1/8 manttaalin tilan omistaja oli Lauri Ollinpoika (Lars Olofsson). Ennen Lauria Kukon tilan isännäksi mainittiin Yrjö Kukko. Lauri voisi olla Yrjö Kukon veljen poika tai vävy, johon asiaan ei löydetty varmistusta. Vuoden 1639 maakirjan mukaan Karjalaiskylän 1/12 manttaalin Kukon tilan omistaja oli Lars Olsson Kuckoi. Lauri kuoli v. 1660 jälkeen, ehkä n. v. 1670 tienoilla Kuolemajärven Karjalaisen kylässä. Taulu 11.C.2 Siiri Klemetintytär (Signe Clemetsdotter). Mainittiin koko nimellään v. 1651 henkikirjassa Laurin puolisona ja emäntänä Kuolemajärven Karjalaiskylän Kukon tilalla. Mainittiin ilman nimeä vielä v. 1673 henkikirjassa Matti Laurinpojan äitinä Kukon tilalla. Lapset: - Matti Laurinpoika, s. n. v. 1635 ilmeisesti Kuolemajärvellä (?). Tauluun 11.C.3. - Siiri Laurintytär, s. n. v. 1638 ilmeisesti Kuolemajärvellä (?). Siiri mainittiin v. 1655 -1657 henkikirjoissa Lauri Ollinpojan tyttärenä Kuolemajärven Karjalaiskylässä. - Mikko Laurinpoika, s. n. v. 1640 ilmeisesti Kuolemajärvellä (?). Mikko mainittiin v. 1655 -1660 henkikirjoissa Lauri Ollinpojan poikana Kuolemajärven Karjalaiskylässä. Mikko mainittiin v. 62 1662 -1673 henkikirjoissa Karjalaiskylän Kukon tilalla, tilan isännän Matti Laurinpojan veljenä. Vuosien 1667 -1673 henkikirjoissa Mikolla mainittiin vaimo. Taulu 11.C.3 Matti Laurinpoika Kukko (Matz Larsson Kucko) Syntyi n. v. 1635 ilmeisesti Kuolemajärvellä (?). Matti mainittiin v. 1651 -1660 henkikirjoissa Lauri Ollinpojan poikana Kuolemajärven Karjalaisen kylässä. Matti toimi isänsä jälkeen talollisena ja isäntänä Kukon tilalla v. -1662 -1680. Tämän jälkeen Mattia ei mainittu henkikirjoissa, oli ehkä sairaana (?). Matti kuoli n. v. 1692 tienoilla Karjalaisen kylässä, koska v. 1693 henkikirjassa Matin puoliso mainittiin leskeksi. Taulu 11.C.4 Maria N.N. (Maria N.N-dotter). Matilla mainittiin puoliso v. 1662 henkikirjoista alkaen ja v. 1663 henkikirjassa Matin puolison mainittiin nimellä; Maria, ilman patronyymiä ja sukunimeä. Matin puoliso mainittiin v. 1682 -1690 henkikirjoissa ilman että Mattia mainittiin (Matz Kuckois hustru) ja v. 1694 1694 henkikirjoissa Matin puoliso mainittiin leskeksi (Matz Kuckois encka). Lapset: - Antti Matinpoika, s. n. v. 1663 Kuolemajärvi, Karjalainen. Tauluun 11.C.5. - Riitta Matintytär, s. n. v. 1673 Kuolemajärvi, Karjalainen. Mainittiin v. 1688 -1706 henkikirjoissa Karjalaiskylän Kukon tilalla. - Liisa Matintytär, s. n. v. 1680 Kuolemajärvi, Karjalainen. Mainittiin v. 1702 henkikirjassa Karjalaiskylän Kukon tilalla. Taulu 11.C.5 Antti Matinpoika Kukko (Anders Matzson Kucko) Syntyi n. v. 1663 talollisen poikana Kuolemajärven Karjalaiskylän Kukon tilalla. Antti Matinpoika mainittiin v. 1688 -1694 henkikirjoissa Kukon tilan poikana. Suurten nälkävuosien jälkeen ja Pohjan sodan sekä Isonvihan aikana ja senkin jälkeen Antti mainittiin v. -1697 -1723 Karjalaiskylän Kukon tilan isäntänä. Vuoden 1723 henkikirjassa/väestöluettelossa Antti mainittiin 60 v ikäiseksi ja köyhäksi (fattig). Antti kuoli v. 1723 jälkeen Kuolemajärvellä, ehkä vasta v. 1729 -1730 tienoilla. Taulu 11.C.6 Aune Simontytär (Agnes Simonsdotter) Syntyi n. v. 1680 mahdollisesti Kuolemajärvellä (?). Antti Matinpojalla mainittiin v. 1699 henkikirjoista alkaen vaimo, joka oli ilmeisesti sama kuin v. 1723 väestöluettelossa mainittu vaimo Aune Simontytär. Aunen iäksi ilmoitettiin v. 1723 väestöluettelossa 43 v. Aune mainittiin vielä v. 1728 henkikirjassa Juho Antinpojan äitinä Karjalaiskylän Kukon tilalla. Aune kuoli v. 1728 jälkeen, mahdollisesti vasta v. 1740 tienoilla Karjalaiskylässä. Lapset: - Juho Antinpoika, s. n. v. 1702 Kuolemajärvi, Karjalainen. Tauluun 11.C.7. - Anna Antintytär, s. n. v. 1713 Kuolemajärvi, Karjalainen. Anna mainittiin v. 1723 väestöluettelossa tyttärenä Karjalaiskylän Kukon tilalla ja kerrottiin iäksi 10 vuotta. Taulu 11.C.7 Juho Antinpoika Kukko (Johan Andersson Kucko) Syntyi n. v. 1702 talollisen poikana Kuolemajärven Karjalaiskylän Kukon tilalla. Juho mainittiin v. 1723 väestöluettelossa Karjalaiskylän Kukon tilalla Antti Matinpojan pojaksi ja iäksi ilmoitettiin 18 vuotta, eli Juho olisi siten syntynyt v. 1705. Rippikirjoissa Juhon syntymävuodeksi oli merkitty v. 1702 ja v. 1754 väestöluettelossa v. 1701. Juho toimi isänsä jälkeen talollisena ja Karjalaiskylä n:o 3 Kukon 1/6 manttaalin tilan isäntänä v. 1754 asti. Kuolemajärven ensimmäisessä säilyneessä rippikirjassa (RK 1769 -1775) Juho mainittiin Kukon tilalla ylinnä ilman vaimoa, eli Juho oli tuolloin leskimies. Kuolemajärven kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Juho Antinpoika Kukko kuoli 82 v. ikäisenä 16.11.1782 Karjalaisen kylässä. 63 Taulu 11.C.8 Sofia Juhontytär (Sophia Johansdotter) Syntyi n. v. 1710 mahdollisesti Kuolemajärvellä (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Vuoden 1723 väestöluettelosta Sofia Juhontytärtä ei löydetty Kuolemajärveltä. Sofia avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1726 Juho Antinpojan puolisoksi Karjalaiskylän Kukon tilalle. Vuoden 1728 henkikirjoista lähtien Juho Antinpojalla mainittiin vaimo. Vuoden 1754 väestöluettelon mukaan Juho Antinpojan puolison nimi oli Sofia Juhontytär, syntynyt v. 1710. Kukon tilan emäntä. Kuolemajärven kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan emäntä Sofia Juhontytär Karjalaiskylästä kuoli 57 v. ikäisenä 4.3.1767 Karjalaiskylässä ja haudattiin 11.3.1767 Kuolemajärven kappelikirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Katariina Juhontytär, s. n. v. 1726 Kuolemajärvi, Karjalainen. Tauluun 11.C.10. - Antti Juhonpoika, s. n. v. 1732 Kuolemajärvi, Karjalainen. Antti Juhonpoika toimi isänsä jälkeen v. 1755 alkaen talollisena ja Kukon tilan isäntänä v. 1764 asti. Antti Juhonpoika kuoli jo 31 v 6 kk:n ikäisenä 15.5.1764 Karjalaiskylässä. Puoliso; Kristiina Yrjöntytär, s. 1732, k. 18.10.1770 Karjalaiskylän Kukon tilalla. - Matti Juhonpoika, s. n. v. 1735 Kuolemajärvi, Karjalainen. Toimi veljensä Antin jälkeen talollisena ja Kukon tilan isäntänä v. 1764 -1790. Matti kuoli 17.9.1809 Karjalaiskylässä. Puoliso; Riitta Tuomaantytär, s. 1739, k. 14.2.1808 Karjalaiskylässä. - Aune Juhontytär, s. n. v. 1736 Kuolemajärvi, Karjalainen. - Mikko Juhonpoika, s. n. v. 1739 Kuolemajärvi, Karjalainen. Mikko kuoli 10.1.1778 Karjalaiskylässä. Puoliso; Maria Yrjöntytär, s. 1748. - Yrjö Juhonpoika, s. n. v. 1743 Kuolemajärvi, Karjalainen. - Tapani Juhonpoika, s. n. v. 1749 Kuolemajärvi, Karjalainen. Puoliso; 28.12.1771 Anna Mikontytär, s. 1751 Koivistolla. - Paavali Juhonpoika, s. n. v. 1751 Kuolemajärvi, Karjalainen. Taulu 11.C.9 Tahvo Pekanpoika Kukko, ent. Kolkkanen (Stephan Pettersson Kucko för. Kolkain) Syntyi n. v. 1724 mahdollisesti Kuolemajärven Kolkkalan kylässä (?) asiaa ei tunneta tarkemmin. Kivennavalla on myös Kolkkalan kylä. Tahvon esi-isien jäljittäminen Kuolemajärven Kolkkalasta on lähes mahdotonta, sillä tiedetään että Kolkkasen nimeä kantavat asukkaat hävisivät tyystin Kolkkalan kylästä Isonvihan raskaina vuosina pakenemalla metsiin tai saaden surmansa hyökkäyksessä. Perimätieto kertoo että Kolkkalan kylä oli Isonvihan aikoina niin tarkoin vihollisen hävittämä, ettei sinne jäänyt entisistä asukkaista eloon kuin yksi mies Mäkelän nauriskuoppaan. Sodan jälkeen hän sai aviopuolisokseen Koiviston Tetrinniemeltä siellä hävitykseltä säilyneen vaimoihmisen, viite; s. 21 ja 572 KJ. Uudeltakirkolta Kolkkasia löytyy 1750-luvun jälkeen. Tahvoa ja Tahvon vanhempia ei löydetty henkikirjoista ennen v. 1748. Vuoden 1723 väestöluettelosta ei löydetty ketään ”sopivaa” Pekka (Peer el. Pehr) Kolkkasta Kuolemajärven Kolkkalasta eikä Kivennavalta, kuin ei myöskään muualtakaan Uudeltakirkolta ja Kuolemajärveltä. Vuoden 1723 väestöluettelossa Kolkkala n:o 1:ssä mainittiin 82 v. ikäinen Nuutti Antinpoika (Knut Andersson Kolckain), sekä talo n:o 4:ssä 65 v. ikäinen Paavo Simonpoika (Påhl Simonsson Kålckain). Vuosien 1694 -1697 henkikirjoissa Kolkkala n:o 4 mainittiin ratsumies Pekan vaimo sekä v. 1699 henkikirjassa Kolkkala n:o 4 Olavi Jaakonpojan yhtiömies Pekka Heikinpoika (Peer Hindersson) vaimonsa kanssa. Vuosien 1700 -1702 henkikirjoissa Kolkkala n:o 4 mainittiin köyhä ja sairas Pekka Heikinpoika vaimonsa kanssa sekä v. 1705 -1706 ilman vaimoa, viite s. 17 -18 Kuolemajärven Kolkkala (Pentti Loukonen). Tämä Pekka Heikinpoika näyttäisi ajallisesti sopivan huonosti Tahvon isäksi (?). Tahvo Pekanpoika Kolkkanen mainittiin v. 1748 henkikirjassa renkinä Kuolemajärven Karjalaiskylän Kukon tilalla ja v. 1749 henkikirjassa hänet mainittiin tilalla vävynä. Vuodesta 1751 alkaen Tahvo mainittiin itsellisenä Karjalaiskylän Kukon tilalla. Vuoden 1754 väestöluettelossa hänet mainittiin vävynä Karjalaiskylän Kukon tilalla ja syntymävuodeksi oli merkitty v. 1724. Tahvolla vaihteli sukunimenä Kolkkanen ja Kukko. Vuosien 1769 -1775 rippikirjassa Tahvon syntymävuodeksi oli merkitty vuosi 1714. Tahvo kuoli 15.12.1795 Karjalaiskylässä. 64 Taulu 11.C.10 Katariina Juhontytär (Catharina Johansdotter) Syntyi n. v. 1726 talollisen tyttärenä Kuolemajärven Karjalaiskylän Kukon tilalla. Katariina mainittiin v. 1754 väestöluettelossa Kukon tilan vävyn Tahvo Pietarinpojan puolisoksi. Katariina ja Tahvo avioituivat ilmeisesti v. 1749, koska k.o. v. 1749 Tahvo mainittiin vävynä Kukon tilalla. Ehkä jo aikaisemminkin, koska heidän vanhin lapsi Maria oli merkitty syntyneeksi v. 1747. Rippikirjassa Katariinan syntymävuodeksi oli merkitty v. 1724. Katariina kuoli ilmeisesti v. 1798 Kuolemajärvellä. Lapset: - Maria Tahvontytär, s. n. v. 1747 Kuolemajärvi, Karjalainen. - Valpuri Tahvontytär, s. n. v. 1749 Kuolemajärvi, Karjalainen. Tauluun 11.A.10. - Helena Tahvontytär, s. 8.4.1753 Kuolemajärvi, Karjalainen, kuoli 19.3.1780 Kuolemajärvi, Karjalainen. II.2 WASENIUS SUKUHAARAN ESIPOLVET JA SUKUJUURET II.2.1 AINO WASENIUKSEN ISÄN ESIPOLVET Aino Loviisa Waseniuksen isän puoleiset tiedossa olevat sukujuuret löytyvät lähinnä Joutsasta, Hartolasta ja Leivonmäeltä, ilmeisesti myös Sysmän Rapalasta sekä Asikkalan Viitailasta. Waseniuksen sukuhaara on hyvin vahvasti talonpoikaissukua, mutta myöhemmässä vaiheessa myös käsityöläissukua, josta sukunimi Wasenius myös juontuu, ja suku on nimenomaan räätäli-vaatturisukua, useassakin sukupolvessa. TAULU 12.A JOUTSAN HOSSOLA -WASENIUS SUKUHAARA Yleistä: Tämän sukuhaaran kantatilana ja kotikylänä on Mieskonmäen eteläpuolella, sen naapurina oleva Pärnämäki, ja sen samanniminen kantatila, josta koko kyläkin sitten sai nimensä. Pärnämäki kuului 1500-luvulla Suur-Sysmän Koskipään neljänneskuntaan. Sittemmin Pärnämäki kuului v. 1784 alkaen Hartolaan ja v. 1860 alkaen Joutsaan. Pärnämäki sijaitsee Hämeen ja Savon vanhalla raja-alueella ja oletetaan että kylä on saanut asutuksensa sekä idästä että lännen suunnalta ja vahvimmin lännestä Hämeestä ja etenkin Sysmästä käsin. Pärnämäki kuului keskiajalla Sysmän (Hartolan) Koskipään neljänneskuntaan, joka oli lähinnä veronkantopiiri. Pärnämäen varhaisinta asutusta pääteltäessä voitaneen ajatella asutuksen siirtyneen Hartolasta ja/tai Sysmästä käsin, sillä tiedetään Suurellakylällä, siis Sysmän Suurenkylän eli nykyisen kk:n seudun taloilla & Suurenkylän kartanolla olleen takamaita Pärnämäessä, sen ohella että Pärnämäen naapurikylä Tolvasniemi kuului Suurenkylän neljänneskuntaan, viite: s. 90 SPH I-II. Hämeen ensimmäisessä maakirjassa v. 1539 Pärnämäessä mainittiin 1 ainoa tila, joka tunnetaan nykyään Hakoselkä nimellä ja jossa on asuttu ainakin v. 1539 lähtien, viite: s. 58 -59 JK. Pärnämäen kantatilalla v. 1539 maakirjassa mainittiin isäntänä Olavi Olavinpoika, jonka tilalla ei ilmoitettu koukkulukua lainkaan, joten tilalla ei tuolloin ollut vielä viljelystä lainkaan, eli tila sai todennäköisesti elantonsa lähinnä metsästyksestä ja turkisten myynnistä (?). Sen sijaan jousimäärä mainittiin kolmeksi, eli talossa asui tuolloin eräkaudella 3 aseikäistä miestä (n. 15 -60 v. ikäisiä). Vuonna 1600 Pärnämäessä oli jo 4 taloa. Taulu 12.A.1 (XIV) Olavi Olavinpoika (Olloff Ollsson) Syntyi n. v. 1490 mahdollisesti Suur-Sysmän Hartolassa. Talollinen ja isäntänä Joutsan Pärnämäessä maakirjan alusta alkaen, eli tiettävästi v. -1539 -1542. Sitä ei tiedetä mistä Olavi Olavinpoika tuli Pärnämäkeen, ehkä Hartolan vanhemmilta kyliltä; Ruskealasta, Kirkkolasta tai Hartolan kylän/ Koskipään seudulta, joiden kylien taloissa maakirjan alussa v. 1539 asui lukuisia Olavi nimisiä tai 65 Olavinpoikia. Toisaalta myös Sysmän Suurestakylästä löytyy Olavi nimisiä ja Olavinpoikia, joten nimen perusteella päättely Olavin sukujuurista ei johda mihinkään tulokseen. Olavi Olavinpojan jälkeen tilan isäntänä oli Paavali Olavinpoika, ilmeisesti Olavin vanhin poika. Pärnämäessä oli maakirjan alussa v. 1539 vain tämä 1 kantatila, joka jakaantui v. 1549 kun Olavin ilmeinen poika Matti Olavinpoika sai viljeltäväksi uudistilan. Seuraava jako oli jo v. 1551, jolloin tila oli kolmessa osassa, viljelijöinä Paavali, Lasse ja Olavi Olavinpojat. Suvun kantaisä Olavi Olavinpoika kuoli v. 1542 jälkeen Pärnämäessä. Taulu 12.A.2 (XIV) N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Paavali Olavinpoika, s. n. v. 1515. Talollinen ja isäntänä Pärnämäessä v. 1543 -1551. - Matti Olavinpoika, s. n. v. 1517 Hartola, Joutsa. Mainittiin talollisena Pärnämäessä v. 1549. - Lasse Olavinpoika, s. n. v. 1520 Hartola, Joutsa. Tauluun 12.A.3. - Olavi Olavinpoika, s. n. v. 1522 Hartola, Joutsa. Mainittiin talollisena Pärnämäessä v. 1551 1557. Taulu 12.A.3 (XIII) Lasse Olavinpoika (Lasse Olsson) Syntyi n. v. 1520 Hartola, Joutsa. Sai vanhemman veljensä Paavalin jälkeen viljeltäväksi Pärnämäen kantatilan, jossa Lasse oli talollisena ja isäntänä v. 1551 -1591. Tilan toisella puoliskolla mainittiin isäntänä v. 1560 Lasse Lassenpoika, eli ilmeisesti Lassen vanhin poika. Tilan jaossa syntyneellä kolmannella tilalla oli v. 1568 isäntänä Olavi Paavalinpoika, mahdollisesti veljenpoika, jonka jälkeen k.o. tilan isäntänä jatkoi Lasse Paavalinpoika. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Pärnämäen Lasse Olavinpojan varallisuus oli 1 leiviskä, hänellä oli 3 hevosta joiden arvo 40 mk, 3 lehmää, 5 lammasta, 1 vuohi tai pukki, nuorta karjaa 3 kpl, peritty hopeavero yht. 8 mk ja 7 äyriä, viite: s. 63 JK. Lasse Olavinpoika kuoli v. 1591 Pärnämäessä. Taulu 12.A.4 (XIII) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Lasse Lassenpoika, s. n. 1540 Hartola, Joutsa. Pärnämäki. Tauluun 12.A.5. - Jussi Lassenpoika, s. n. v. 1545 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Talollisena ja isäntänä Pärnämäessä v. 1566 -1599. Taulu 12.A.5 (XII) Lasse Lassenpoika (Lars Larsson) Syntyi n. v. 1540 talollisen poikana Hartolan Joutsan Pärnämäessä. Maakirjojen mukaan Lasse Lassenpoika oli talollisena ja isäntänä Pärnämäessä v. 1561 -1565, kymmenysveroluettelon mukaan jo v. 1560. Lassen tila manittiin v. 1561 verokirjassa 1/12 koukun ja 1 jousen tilaksi. Lasse kuoli ilmeisen nuorena, ehkä jo n. 25 v. ikäisenä v. 1565 jälkeen Pärnämäessä. Hänen ilmeinen veljensä Jussi Lassenpoika jatkoi sitten tilanpitoa. Taulu 12.A.6 (XII) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Mikko Lassenpoika, s. n. v. 1565 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.7. - Paavali Lassenpoika. Mainittiin talollisena Pärnämäessä v. 1592 -1633. Taulu 12.A.7 (XI) Mikko Lassenpoika (Michel Larsson) Syntyi n. v. 1565 talollisen poikana Hartolan Joutsan Pärnämäen tilalla. Mikko mainittiin talollisena ja isäntänä Pärnämäessä v. 1592 -1634, ollen siis isäntänä Nuijasodan (1596 -1597) aikana. Mikon 66 isännyyden aikana tila todettiin autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi v. 1603 ja 1605 -1607, otettiin uudelleen verolle v. 1607, eli Mikon tila köyhtyi pahasti uuden vuosisadan alussa sisällissodan ja sotaväkirasitusten sekä 1600-luvun alkuvuosien pahojen halla- ja katovuosien myötä. Mikko kuoli ilmeisesti v. 1635 tai sen jälkeen Pärnämäessä. Taulu 12.A.8 (XI) Inkeri Simontytär (Ingeborg Simonsdotter) Mikko Lassenpojan puoliso ja emäntänä Pärnämäessä. Sitä ei tiedetä mistä Inkeri tuli miniäksi Pärnämäkeen, mutta maakirjoista lähitaloja ja lähikyliä tarkastellen Inkerin isäksi sopisi mm. Joutsan kylän Huttulassa talollisena v. 1585 -1614 ollut Simo Lassenpoika (Simon Larsson), jonka isä Lasse Vilpunpoika löytyy taulusta 14.3, mutta tämä on lähinnä oletusta. Inkeri Simontytär mainittiin v. 1634 1635 tilalla äitinä ja emäntänä. Inkeri kuoli v. 1635 jälkeen Pärnämäessä. Lapset: - Lasse Mikonpoika. Mainittiin v. 1630 -1635 maakirjoissa Pärnämäessä. - Mikko Mikonpoika Hossola, s. n. v. 1600 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.9. Taulu 12.A.9 (X) Mikko Mikonpoika Hossola Syntyi n. v. 1600 talollisen poikana Hartolan Joutsan Pärnämäessä. Henkikirjojen mukaan Mikko oli talollisena ja isäntänä Pärnämäen Hossolassa v. 1634 -1671-. Mikko Mikonpoika mainittiin v. 1638 1639 kymmenysveroluettelossa Hossolasta verot maksavana isäntänä. Hossolan tila oli läänitettynä 1650 -1580 tienoilla majuri Ugglalle (myöhemmin everstiluutnantti), joka oli taas sukua avioliiton kautta Putkijärven von Schrowe ja Svanström sukujen kanssa. Vuonna 1634 Hossola mainittiin 1 äyrin ja 5/12 manttaalin perintötilaksi. Mikko Mikonpoika kuoli v. 1671 jälkeen Hossolassa. Taulu 12.A.10 (X) Riitta Paavalintytär (Brita Påhlsdotter) Syntyi n. v. 1610 mahdollisesti Suur-Sysmän Hartolan Joutsassa. Ilmeinen isä taulussa 2.B.1. Riitan isäksi sopisi Pärnämäen Mällön tilalla v. 1592 -1633 talolliseksi ja isännäksi mainittu Paavali Lassenpoika (Påfwel Larsson), mutta tämä on lähinnä arvailua, hypoteettinen asia, onhan kuitenkin tunnettua että k.o.aikaan puoliso valittiin yleensä varsin läheltä ja asia sovittiin lähinnä sulhasen ja morsiamen vanhempien kesken ja yritettiin naimakaupoilla turvata molempien sukujen etuja. Tässä tapauksessa serkukset olisivat avioituneet keskenään, joten tarkasteltaessa lähikyliä Tolvasniemestä eikä Joutsan kylältä löydy sopivaa isä ehdokasta, mutta Mieskonmäestä löytyy: Paavali Maunonpoika (Pål Mongsson) ja tämä vaihtoehto voisi olla todennäköisempi ja siten ”rohkeana arvauksena” ja oletuksena on että Riitta tuli Mieskonmäestä Pärnämäkeen, sillä tiedetään että näiden naapurikylien välillä tehtiin yleisesti naimakauppoja. Riitta avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1630 miniäksi ja emännäksi Pärnämäen Hossolaan. Vuoden 1636 henkikirjassa Mikko Mikonpojan puoliso mainittiin nimellä Riitta Paavalintytär (Brita Påhlsdr), muuten joko mhu tai Brita. Henkikirjoissa Riitta mainittiin Hossolassa v. 1634 -1671 Mikko Mikonpojan puolisona. Lapset: - Eerik Mikonpoika Hossola, s. n. v. 1632 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.11. - Mikko Mikonpoika Hossola, s. n. v. 1634 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Mainittiin v. 1654 Hossolassa. Puoliso: Liisa, mainittiin v. 1654. Taulu 12.A.11 (IX) Eerik Mikonpoika Hossola (Erich Michelsson Hossola) Syntyi n. v. 1632 talollisen poikana Hartolan Joutsan Pärnämäen Hossolassa. Henkikirjoissa Eerik mainittiin v. 1653 tilan poikana Hossolassa. Eerikillä mainittiin Liisa niminen vaimo v. 1655. Eerik oli talollisena ja isäntänä v. -1675 -1689 kotitilallaan Hossolassa. Vuoden 1687 henkikirjassa Eerikillä mainittiin Kirsti niminen vaimo. Eerik kuoli v. 1689 jälkeen Hossolassa. 67 Taulu 12.A.12 (IX) Liisa N.N. (Lisa N.N -dotter) Liisa mainittiin Eerik Mikonpojan puolisona Hossolassa v. 1655 -1682-. Liisa kuoli v. 1682 jälkeen Hossolassa. Lapset: - Olavi Eerikinpoika Hossola, s. n. v. 1656 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Mainittiin henkikirjoissa tilan poikana Hossolassa v. 1675 -1678. Puoliso; Lastika, mainittiin v. 1676 -1678 Hossolassa. - Pietari Eerikinpoika Hossola, s. n. v. 1661 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.13. Taulu 12.A.13 (VIII) Pietari Eerikinpoika Hossola (Per el. Petter Ersson Hossola) Syntyi n. v. 1661 talollisen poikana Hartolan Joutsassa, Pärnämäen Hossolassa. Pietari mainittiin v. 1680 henkikirjassa Eerik Mikonpojan poikana Hossolassa. Vuoden 1682 henkikirjassa Pietarilla mainittiin vaimona Kirsti. Talollinen ja isäntänä v. -1691 -1712- Hossolassa. Vuosien 1707 -1712 henkikirjoissa Pietari mainittiin Hossolassa ilman vaimoa. Pietari Hossola mainittiin vielä v. 1719 kylvöja karjaluettelossa 1/12 manttaalin Hossolan tilan isäntänä, Pietarin kylvö oli 13½ kappaa ruista, 7½ kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 1 hevonen, 4 lehmää, 3 lammasta, 1 vuohi ja 2 sikaa. Pietari kuoli v. 1719 jälkeen Hossolassa. Taulu 12.A.14 (VIII) Kirsti Simontytär (Kirstin Simonsdotter) Syntyi ehkä n. v. 1664 Hartolassa (?). Kirsti mainittiin v. 1682 alkaen Pietari Eerikinpojan vaimona Pärnämäen Hossolassa. Kirsti mainittiin vielä v. 1694 henkikirjassa Hossolassa, sekä Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 129 RK 1727 -1736 k. 110) Pietari Pietarinpojan äitinä. Kirsti kuoli todennäköisesti v. 1727 -1730 aikana Hossolassa (korj. Petri Kallio). Lapset: - Tuomas Pietarinpoika Hossola, s. n. v. 1687 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tuomas mainittiin tilalla poikana v. 1707 -1712. Tuomaalla mainittiin Anna vaimo v. 1707 -1708 ja Riitta niminen vaimo v. 1711 -1712. Tuomaan poika Mikko Tuomaanpoika Hossola toimi Hossolan tilan isäntänä v. 1737 alkaen vaimonaan Maria Pietarintytär. Tämän sukuhaaran jälkeläisiä on mm. sukututkija Petri Kallio. - Pietari Pietarinpoika Maunula, s. n. 1692 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.15. Taulu 12.A.15 (VII) Pietari Pietarinpoika Maunula, ent. Hossola (Petter Pettersson Maunula, för. Hossola) Syntyi n. v. 1692 tiettävästi talollisen poikana Hartolan (Joutsan) Pärnämäen Hossolassa. Talollinen ja isäntänä Hossolassa v. -1723 -1735-. Koska Pietarin vanhemman veljen Tuomas Pietarinpojan poika Mikko Tuomaanpoika sai tilan isännyyden v. 1737 niin Pietari jälkeläisineen muutti v. 1742 talolliseksi Joutsan kylän Maunulaan, jossa Pietari eli varsin pitkän elämän, hän kuoli n. 88 v. ikäisenä 3.1.1780 Joutsassa. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Pietari olisi ollut kuollessaan peräti 92 v. ikäinen, jossa on ilmeisesti hieman liioittelua. Taulu 12.A.16 (VII) Sofia Laurintytär (Sophia Larsdotter) Syntyi v. 1700 mahdollisesti Hartolassa (Joutsassa) ?. Sofian vanhempia ei saatu selvitettyä Isonvihan aikaisten puutteellisten tietojen vuoksi, mutta hänen vanhemmikseen sopisi mm. Lauri Pietarinpoika Kilkki (s. 1678, k. 1729) ja vaimonsa Liisa Pärnämäen Kilkin tilalta. Laurin isän isä Mikko Kilkki muutti aikoinaan Hirvensalmen Kilkinkylästä Joutsan Pärnämäkeen. Sofia avioitui tai hänet naitettiin n. 17 v. ikäisenä n. v. 1717 Pietari Pietarinpojan puolisoksi Pärnämäen Hossolaan. Henkikirjoissa Sofia mainittiin v. 1725 alkaen emäntänä Hossolassa. Sofia oli v. 1742 alkaen emäntänä Joutsan kylän Maunulassa. Sofia kuoli 69 v. ikäisenä 10.3.1769 Joutsassa. Lapset: - Tuomas Pietarinpoika Maunula, s. v. 1720 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.17. 68 - - Olavi Pietarinpoika, s. v. 1722 Hartola, Joutsa, Pärnämäki Pietari Pietarinpoika, s. v. 1724 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Avioitui 15.12.1745 Eeva Henrikintyttären kanssa ja toimi kotivävynä Pekkasen Simolassa. Sukututkija Petri Kallio periytyy myös tästä sukuhaarasta. Kristiina Pietarintytär, s. v. 1726 Hartola, Joutsa, Pärnämäki Valpuri Pietarintytär, s. v. 1728 Hartola, Joutsa, Pärnämäki Paavo Pietarinpoika, s. v. 1730 Hartola, Joutsa, Pärnämäki Risto Pietarinpoika, s. 6.9.1732 Hartola, Joutsa, Pärnämäki Sipi Pietarinpoika, s. 2.2.1735 Hartola, Joutsa, Pärnämäki Sofia Pietarintytär, s. 5.3.1739 Hartola, Joutsa, Pärnämäki Taulu 12.A.17 (VI) Tuomas Pietarinpoika Maunula (Thomas Pährsson Maunula) Syntyi v. 1720 talollisen poikana Hartolan Joutsassa, Pärnämäen Hossolassa. Avioitumisensa v. 1740 jälkeen Tuomas asui perheineen kotitilallaan Hossolassa, josta muutti v. 1742 Joutsan kirkolle, jossa oli talollisena ja isäntänä Pekkasen Maunulassa. Tuomas kuoli 55 v. ikäisenä 10.7.1775 Pekkasessa. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Tuomas olisi kuollut 63 v. ikäisenä, eli olisi siten syntynyt jo v. 1712, joka tuskin pitää paikkansa, sillä Tuomaan äiti Sofia syntyi vasta v. 1700. On tietenkin mahdollista että Tuomaan isä Pietari Pietarinpoika olisi ollut jo aiemmin aviossa, eli olisi avioitunut ensimmäisen kerran jo v. 1710 tienoilla ja Tuomaan äiti olisi sitten kuollut varhain Isonvihan aikana, mutta v. 1707 -1712 laaditut henkikirjat eivät tue tätä päättelyä. Asiaan tuskin löytyy varmennusta koska Isonvihan aikaan v. 1713 -1721 (poikkeuksena v. 1719) mitään väestökirjanpitoa eikä muitakaan asiakirjoja ylläpidetty, päinvastoin venäläiset joukot hävittivät ja polttivat aikaisempiakin. Taulu 12.A.18 (VI) Maria Mikontytär (Maria Michelsdotter) Syntyi n. v. 1719 talollisen tyttärenä Hartolan Rusin Kangasmatissa. Isä taulussa 12.B.11. Maria avioitui tai hänet naitettiin n. 21 v. ikäisenä 7.12.1740 Tuomas Pietarinpojan puolisoksi Joutsan Pärnämäen Hossolaan. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjassa ei kerrottu mistä kylästä ja talosta Maria oli lähtöisin. Sen sijaan Hartolan rippikirjoissa kerrottiin Rusin Kangasmatin tilan tyttären Marian avioituneen naapurikylään Joutsan puolelle Pekkasen Maunulaan. Itse asiassa Maria asui pari vuotta avioitumisensa jälkeen Pärnämäen Hossolassa, josta v. 1742 tapahtuneen muuton jälkeen Maria oli aluksi miniänä ja toimi myöhemmin emäntänä Joutsan kylän Pekkasen Maunulassa. Rippikirjoissa Marian syntymäajaksi oli merkitty v. 1719. Joutsan rippikirjan mukaan leskiemäntä Maria Mikontytär kuoli v. 1804 Pekkasen Maunulassa (korj. Petri Kallio). Lapset: - Tuomas Tuomaanpoika, s. 24.10.1741 Hartola, Joutsa, Pärnämäki, Hossola. Puoliso 2.12.1763 Kristiina Simontytär. Sukututkija Petri Kallio periytyy myös tästä sukuhaarasta. - Sofia Tuomaantytär, s. 27.12.1743 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula - Jaakoppi Tuomaanpoika, s. 20.7.1746 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula - Aatami Tuomaanpoika, s. 25.10.1749 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula - Kaarina Tuomaantytär, s. 17.11.1751 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula - Olavi Tuomaanpoika, s. 25.7.1755 Hartola, Joutsa, Pekkanen. Tauluun 12.A.19. - Mikko Tuomaanpoika, s. 27.7.1758 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula - Risto Tuomaanpoika, s. 5.9.1762 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula Taulu 12.A.19 (V) Olavi Tuomaanpoika Huttula (Olof Thomasson Huttula) Syntyi 25.7.1755 talollisen poikana Joutsan kylän Pekkasen Maunulassa. Olavi tuli v. 1774 vävyksi Huttulaan, jossa hän sitten työskenteli talollisena ja isäntänä tuolla Huttula n:o 3:n 1/12 manttaalin perintötilalla. Olavi mainittiin leskeksi v. 1812 -1823 rippikirjassa ja mainittiin myös raihnaiseksi tai sairaalloiseksi (bräckl.). Olavi kuoli 71 v. ikäisenä 28.9.1826 Huttulassa. 69 Taulu 12.A.20 (V) Maria Heikintytär (Maria Henricsdotter) Syntyi 13.2.1759 talollisen tyttärenä Joutsan kylän Huttulassa. Isä taulussa 14.19. Maria avioitui tai hänet naitettiin jo 15 v. ikäisenä 19.12.1774 Olavi Tuomaanpojan puolisoksi ja Maria oli sitten emäntänä kotitilallaan Huttulassa. Marian kuoleman ajankohtaa ei löydy Joutsan kirkonkirjoista, joka tapauksessa tiedetään se, että Maria oli elossa vielä v. 1796 ja hän kuoli ennen v. 1812, koska miehensä Olavi mainittiin tuolloin leskeksi. Lapset: - Olavi Olavinpoika Huttula, s. 17.7.1778 Joutsa, Huttula. Puoliso: Anna Juhontytär, s. 1780 Joutsa. - Pietari Olavinpoika Pusanmäki, s. 23.8.1782 Joutsa, Huttula. Tauluun 12.A.21. - Maria Olavintytär, s. 28.1.1785 Joutsa, Huttula, lienee kuollut vauvaikäisenä. - Eeva Olavintytär, s. 22.12.1785 Joutsa, Huttula, lienee kuollut vauvaikäisenä. - Juho Olavinpoika, s. 14.6.1791 Joutsa, Huttula, k. 3.3.1794 Joutsa, Huttula - Risto Olavinpoika, s. 4.5.1794 Joutsa, Huttula. - Anna Sofia Olavintytär, s. 8.12.1796 Joutsa, Huttula, lienee kuollut vauvaikäisenä. Taulu 12.A.21 (IV) Pietari Olavinpoika Pusanmäki (Petter Olofsson Pusanmäki) Syntyi 23.8.1782 talollisen poikana Joutsan kylän Huttulassa. Pietari mainittiin sitten talolliseksi Joutsan kk:n Huttulan Pusanmäessä, mutta myös torppariksi Huttulan Pusanmäen perintötorpassa (börde torp). Pietari avioitui isänsä serkun kanssa. Pietari mainittiin v. 1833 leskimieheksi. Pietari kuoli saman ikäisenä kuin vaimonsa, eli 53 v. ikäisenä 14.3.1836 Huttulassa. Taulu 12.A.22 (IV) Helena Olavintytär (Helena, el. Lena Olofsdotter) Syntyi 18.2.1781 torpparin tyttärenä Joutsan kylän Huttulassa. Isä taulussa 14.21. Helena, tai Leena mainittiin Joutsan v. 1793 -1803 rippikirjassa torpparin tyttärenä Huttulan Haikulan torpassa, kuten myös lastenkirjassakin. Helena Olavintytär avioitui serkkunsa pojan kanssa ja oli sitten torpan emäntänä Huttulan Pusanmäessä. Helena kuoli 53 v. ikäisenä 30.8.1833 Huttulassa. Lapset: - Jeremias Pietarinpoika, s. 12.3.1815 Joutsa, Huttula - Leena Pietarintytär, s. 6.2.1818 Joutsa, Huttula. Tauluun 12.A.24. - Samuel Pietarinpoika, s. 20.8.1822 Joutsa, Huttula Taulu 12.A.23 (III) N.N. Leenan kumppanin nimeä ei tiedetä. Taulu 12.A.24 (III) Leena Pietarintytär (Lena Pettersdotter) Syntyi 6.2.1818 torpparin tyttärenä Joutsan kk:n Huttulan Pusanmäessä. Leena (tai Helena) pääsi ripille v. 1835 Joutsan kirkolla, jonka jälkeen hänet mainittiin piiaksi ja itselliseksi kirkolla. Leena synnytti aviottoman lapsen, tyttärensä Kustaavan (Gustava) v. 1844, jonka vuoksi Leenaa ripitettiin salavuoteuden johdosta. Leena asui sitten itsellisenä Joutsan kk:n Lilla Sidanissa, jossa asuessaan Leena synnytti toisen äpärälapsen, eli au-lapsen, poikansa Joonaksen 15.2.1850. Tuolloin Lilla Sidansissa asui myös räätäli Joonas Koskelin, jolle syntyi lähes samaan aikaan pvm. 10.2.1850 Joonas niminen poika, joka sukututkimuksessa aiheutti pitkään sekaannusta. Joonas Koskelinin poika Joonas kuoli 25.9.1869 Joutsan kk:ssa. Joonaksen syntymän jälkeen Leenaa ripitettiin toisen kerran v. 1850 loppupuolella kaksinkeraisen salavuoteuden johdosta ja tilaisuus kirkon sakastissa oli juuri ennen jumalanpalveluksen alkua, eli Leena joutui kävelemään kaikkien kirkossaolijoiden nähden papin ripityksen jälkeen kirkkosaliin, niin että kirkkokansa varmasti näki ja tiedosti syyn miksi ”tyttö” tuli sakastin kautta istumaan kirkkoon. Kirkollisen ripityksen lisäksi salavuoteus, siis avioliiton ulkopuoliset suhteet ja aviottoman lapsen synnytys kuului vielä tuohon aikaan myös maallisen rikosoikeuden piiriin, eli osallisia sakotettiin ja jos äiti kertoi lapsen isän nimen, niin tätä kautta monesti löytyi lapselle isä, 70 mikäli äiti kertoi oikeudelle totuuden !. Sattui joskus niinkin, että jos talossa piikana ollut tyttö oli suhteessa sekä talon isäntään että renkiin, niin tyttö saattoi esittää taloudellisten syiden vuoksi sitä, että lapsen isä oli talon isäntä, vaikka lapsi olisi syntynytkin rengille. Tässä kyseisessä tapauksessa ei löydetty sakkoluetteloista Leenaa, eikä mahdollista isää Joonas pojalle. Ei ole sekään täysin pois suljettu, että Joonas pojan isä olisi ollut räätäli Joonas Koskelin, asuivathan he samalla kylällä ja lapsenkin nimeksi tuli Joonas. Oli varsin yleistä että au-lapsen synnyttänyt äiti antoi poikalapselle saman etunimen, joka oli lapsen isällä !. Leena asui sittemmin itsellisenä Joutsan kk n:o 3 Huttulan Heikinojassa, jossa hänet mainittiin v. 1874 -1879 rippikirjassa raihnaiseksi (bräcklig). Vuoden 1880 1889 rippikirjassa Leena oli mainittu kestiksi, eli vailla vakituista asuntoa olevaksi, toisten nurkissa asustelevaksi henkilöksi. Lisäyksenä oli vielä teksti; ”huono, saanut salavuoteudesta synninpäästön”. Leena kuoli 71 v. ikäisenä 17.6.1889 Joutsan kirkolla. Lapset: - Kustaava Leenantytär (Gustava Lenasdotter), s. 4.11.1844 Joutsa - Joonas Leenanpoika, s. 15.2.1850 Joutsa, Lilla Sidan. Tauluun 12.A.25. Taulu 12.A.25 (II) Joonas Wasenius Joonas Wasenius syntyi äitinsä Leena Pietarintyttären äpärälapsena, eli au-lapsena (lastenkirjan mukaan) 15.2.1850 Joutsan kk:n Lilla Sidan'ssa. Rippikirjassa esiintyi myös sama synt.aika 15.2.1850, mutta joissain rippikirjoissa myös synt.ajat 15.3.1850 ja 15.5.1850. Joonas pääsi ripille v. 1866 Joutsan kirkolla. Joonaksella esiintyi rippikirjoissa aluksi nimenä Joonas Leenanpoika (Jonas Lenasson). Joonaksen etunimi esiintyi kirkonkirjoissa muodossa; Jonas, Joonas, tai Juonas. Joonas oli v. 1865 -1867 räätälin opissa Joutsan kirkolla räätäli Jeremias Lindforsin (Jeremias Albertinasson Lindfors) oppilaana. Joonas otti sitten käyttöön käsityöläisnimen Wasenius ja hänet mainittiin v. 1870 -1872 räätälinä ja muonamiehenä Joutsan Tammilahti n:o 1 Marttilan Piikkilän torpassa, josta Joonas Wasenius muutti (mtk n:o 33) 29.10.1872 Hartolaan. Joonas työskenteli Hartolassa Kirkkola n:o 8 Kurentaipaleella räätälinä ja muonamiehenä, kunnes muutti jo seuraavana keväänä 12.4.1873 takaisin Joutsaan. Joonas sai tuolloin Hartolasta esteettömyystodistuksen n:o 92 (erhåll hinderlöshetsbet. n:o 92) ilmeisesti kuulutuksia varten. Joonas Wasenius avioitui Joutsassa räätälin tyttären Malviina Lindholmin kanssa 25.10.1873 ja heidät oli merkitty asukkaiksi ulkopitäjän (= Hartola) Kirkkola rusthollin Tyynelän tilan torppaan (Utsockne lägenhetär underl. torp), jossa Joonas työskenteli räätälinä ja muonamiehenä. Vuonna 1875 Joonas ja Malviina siirtyivät asumaan Joutsan kk:n n:o 8 Temisevän Maunulaan, jossa Joonas mainittiin muonamieheksi ja jossa muonamiehenä mainittiin myös Kustaa Juhonpoika Mäkinen vaimonsa Stiina Matintytär Kipan kanssa. Joonakselle ja Malviinalle syntyi Joutsassa 6 lasta. Malviinan kuoleman v. 1890 jälkeen Joonas oli vielä 2 kertaa aviossa. Joonas mainittiin v. 1895 -1906 mäkitupalaiseksi Joutsa n:o 8 Temisevän Raja-Kivessä ja v. 1907 alkaen Joutsa n:o 8 Maunulan Hiekkalassa. Joonaksesta kerrotaan perimätietona juttua, jossa hän sanoi poikansa tyttärelle v. 1908 syntyneelle ja silloin 9 v. ikäiselle Ida-Marialle Suomen itsenäistyttyä 6.12.1917 että ”muista tämä päivä”. Erkki Mäkelän muistelema, äitinsä Ida-Marian kertoma tieto. Joonas kuoli 73 v. ikäisenä vanhana mäkitupalaisena 2.5.1923 Joutsan Maunulassa, Hiekkalan torpassa ja haudattiin 21.5.1923. Taulu 12.A.26 (II) Malviina Lindholm Syntyi 18.2.1849 Joutsan Mieskonmäen Kukkasen torpassa. Ilmeinen isä taulussa 23.13. Malviina syntyi äitinsä Marja Leena Matintyttären au-lapsena Joutsan (tai Jousan) Mieskonmäessä ja siten Malviinan alunperäinen nimi oli kirkonkirjoissa; Malvina Mariasdotter (el. Marjalenasdotter). Malviinan isä oli tiettävästi räätäli Matti Lindholm, jonka kanssa Malviinan äiti Marja Leena avioitui 13.4.1850 ja Matti otti Malviinan nimiinsä, joten Malviinan sukunimeksi tuli Lindholm. Malviina asui sitten räätälin tyttärenä Mieskonmäessä ja Leivonmäen Havumäessä, sekä ruotusotilaan tyttärenä Joutsassa. Vartuttuaan Malviina työskenteli piikana v. 1869 -1871 Joutsan kk:n n:o 3 Huttulassa sekä n:o 10 Sauvalassa v. 1871 -1872. Seuraavaksi Malviina mainittiin piikana Hartolan puolella Kirkkola rusthollin Niemelän tilalla v.1872 -1873. Malviina avioitui 25.10.1873 räätäli Joonas Waseniuksen 71 kanssa ja synnytti tälle Joutsassa kaikkiaan 6 lasta. Malviina kuoli 41 v. ikäisenä 26.4.1890 synnyttäessään 6. lastaan Joutsan kk:n Maunulassa. Lapset: - Aino Loviisa Wasenius, s. 27.4.1872 Joutsa. Tauluun 1.28. - Matti Wasenius, s. 20.2.1877 Joutsa, räätäli, k. 10.7.1926 Joutsa. Puoliso v. 1901 Amanda Juhontytär Mäkinen, s. 15.9.1880 Hartola, Kirkkola, k. 29.7.1920 Joutsa. - Antti Wasenius, s. 14.11.1879 Joutsa, räätäli, talollinen Joutsan Tammilahdessa, k. 17.6.1952 Joutsa. Puoliso v. 1904 Amalia Hermannintytär Rantanen (s. 30.1.1885 Joutsa). - Selma Wasenius, s. 29.1.1884 Joutsa, kuuromykkä, k. 25.6.1895 Joutsa. - Maria Wasenius, s. 19.9.1886 Joutsa, k. 15.5.1897 Joutsa. - Johannes Wasenius, s. 26.4.1890 Joutsa, k. 9.8.1909 Joutsa. Miina tai Vilhelmiina Kaarlentytär (Wilhelmina Carlsdotter) Syntyi 12.11.1849 Hartolassa. Wilhelmiina muutti Hartolasta au-tyttärensä Maria Miinantytär Sylmanin (s. 28.3.1878 Hartolassa) kanssa 6.12.1890 Joutsaan, jossa avioitui 26.12.1890 räätäli ja leskimies Joonas Waseniuksen kanssa. Vilhelmiina kuoli tiettävästi v. 1917 Joutsassa. Ei tiedossa yhteisiä lapsia. Maria Antintytär Tikander (Maria Andersdotter Tikander) Syntyi 24.5.1859 Joutsassa. Avioitui 29.12.1917 Joonas Waseniuksen 3. puolisoksi. Maria kuoli 4.2.1936 Joutsassa. Ei tiedossa yhteisiä lapsia. TAULU 12.B HARTOLAN RUSKEALAN KANGASMATIN SUKU Yleistä: Hartolan Ruskealan kylä tunnetaan yhtenä vanhimmista Suur-Sysmän Hartolassa. Hartolan kylän ja Ruskealan kylän seuduilla tiedetään olleen keskiajalla 1 alkutila. Ruskeala mainittiin kylänä ensimmäisen kerran v. 1462, viite; s. 33 HK ja s. 67 SPH I-II. Ruskealassa mainittiin maakirjojen laatimisen alkuaikoina v. 1539 yhteensä 6 tilaa. Tämän sukuhaaran alkukoti Ruskealan Rusi (tai Rusila) ja sen jaossa 1600/1700-lukujen vaihteessa muodostettu Kangasmatin (tai Kangasmattila, myöh. Mattila) tila sijaitsi itse asiassa kaukana Ruskealan kylästä pohjoiseen, sijaiten lähellä nykyistä Joutsan rajaa lähellä Oravakivensalmea, sen eteläpuolella nykyisen 4-tien vasemmalla puolella. Alue mainittiin asiakirjoissa ensin Rusilan kylänä, myöhemmin 1800/1900 luvun vaihteesta lähtien muodossa Rusi. Vanhoissa asiakirjoissa muodossa Brusila tai Brusi. Maakirjan mukaan tila kuului Ruskeala n:o 2:een. Huom. myös Ruskealan kylässä oli Rusilan (Brusila) tila, joka oli Sysmän taloluettelon (1720-luvulla) mukaan 1/3 manttaalin 1 talouden tila ja Ylisen Hollolan komppanian 2. korpraalin etuisuustalo, kun taas Rusin (Rusilan) pieneen kylään kuulunut (Kirjalan kylään silloin kirjattu) Rusila oli ¼ manttaalin 2 talouden tila ja Sysmän komppanian luutnantin vapaatalo ja asunto, viite; s. 710 SPH I-II. Rusin (Rusilan) pikkukylä muodostui k.o. aikaan luutnantin puustellista, eli virkatalosta Rusilasta ja sen lampuotitilasta sekä Kangasmatin lampuotitilasta. Kangasmatin (Kangasmattila ja myöh. Mattila) sijaitsi ja sijaitsee nykyään Mattilana tunnetulla nimellä Rusin (tai Rusilan) kylän ja tilan eteläpuolella n. 2 km etelään Oravakivensalmesta, tien länsipuolella. Rusin (Rusilan) jaossa 1800-luvulla syntynyt Vihtanen (Wihtais) sijaitsee 4-tien itäpuolella Vihtaniemessä. Hartolan Ruskealan kylään kuului vielä 1700-luvulla nykyään Joutsan puolella sijaitseva Pekkanen, joka sijaitsee Oravakivensalmen pohjoispuolella 4-tien länsipuolella. Henkikirjan v. 1918/1919 mukaan Hartolan Ruskeala n:o 2 Rusi (Rusin kylässä) käsitti seuraavat tilat; Rusi, puustelli, kantatila, jota viljeli vuokraaja (arent) Viktor Sahlberg Mattila (Kangasmattila, josta alkuosa Kangas oli ylipyyhitty), viljelystila, jota viljeli vuokraaja Frans Järvi. Hakaportti Jokela Kaarte Sillankorva Suusynä 72 Vihtanen Wälimaa Viite; MMA, Mikkelin läänin, Heinolan kihlakunnan henkikirja, Hartola v. 1918/1919, Baj:17. Tämä taulu 12.B on täydennys painettuun kirjaan, perustuen Petri Kallion tutkimuksiin. Rusin/Kangasmatin tilan isännyyksiä ja vaiheita voidaan seurata maakirjan alusta v. 1539 alkaen: Vilppu Jönsinpoika tai Joninpoika (Philipus Jonsson), mainittiin v. -1539- tilan omistajana ja isäntänä, yhtenä kuudesta Ruskealan kylän talosta ja isännästä. Tila mainittiin tuolloin veroltaan 1/4 koukun ja 4 jousen tilaksi, eli tilalla asui 4 aseikäistä miestä. Huom. Joutsan kylän ensimmäinen asukas ja tilan isäntä oli samaan aikaan v. 1539 Vilppu Jopenpoika (Philipus Jopson), taulu 14.1. Kyseessä voisi ehkä olla sama henkilö (?), sillä hieman myöhemmin näiden 2 tilan kesken oli yhteisomistuksia. Aukusti Jönsinpoika (Agtius Jönsson), edellisen ilmeinen veli, mainittiin v. 1543 maakirjassa tilan omistajaksi ja isännäksi. Aukustin tila oli tuolloin jakamaton 1/4 koukun ja 4 jousen tila. Tapani Jönsinpoika tai Joninpoika (Staffan Jonsson el. Jönsson), edellisen ilmeinen veli, mainittiin tilan pitkäaikaisena omistajana ja isäntänä v. 1544 -1591. Tapanin aloittaessa isännyyttä v. 1544 kantatila jakaantui ensimmäisen kerran, jolloin Niilo Aukustinpoika sai oman tilansa, sekä Mikko Aukustinpoika sai tilan jaossa v. 1545 myös oman tilansa. Tapani Jönsinpojan hallisema kantatila todettiin v. 1554 veroltaan 1/8 koukun ja 1 jousen tilaksi. Tapanin ilmeinen veli oli Henrik Jönsinpoika, joka mainittiin v. 1574 ja 1582 verokirjoissa. Tapanin tila todettiin v. 1581 autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi ilmeisesti Pitkän vihan (1570 -1595), eli Venäjänsodan sotarasitusten myötä. Sodan vaikutukset näkyivät pidemmän aikaa, koska Tapanin tila todettiin v. 1589 joutuneen kruunulle, kruunun tilaksi (crono jordh). Vuonna 1590 myivät ruskealaiset, hartolalaiset, ja kirkkolalaiset talonpojat Suonteenvesi ja Nurmansalo nimiset alueet kalavesineen Tammilahden Olli Ollinpoika Puttolalle (Nurmisen sukukirja II-osa, Vesanen-Pohjola, taulu 46.3) siten, että kukin yhteisen maa- ja vesiomaisuuden omistaja sai oman osansa, seuraavalla tavalla (myyjä/ osuus kauppahinnasta), viite; s. 198 SPH I-II: - Jöns Henrikinpoika, Ruskeala, 1 panni ruista ja ½ leiviskää haukia - Tapani Jönsinpoika, Ruskeala, 2 leiviskää särkiä - Olavi Martinpoika, Ruskeala, 2 leiv. suoloja, 2 äyriä rahaa ja kolmannesta ruista - Olavi Vitikainen, Kirkkola, ½ leiv. haukia ja 1 leiv. särkiä - Kaarina Taavetintytär, Hartola, ½ mk kun. Kustaan rahaa - Matti Mikonpoika, Hartola, 1 mk - Antti Ollinpoika, Hartola, 1 mk - Donatus, Hartola (vaimonsa osuus), 1 mk:n arvoinen vyö ja rahaa 3 mk Klemetti Lassenpoika (Clemet Larsson), mainittiin autioituneen tilan isäntänä v. 1592 1593. Klemetillä oli tila Joutsan kylässä, jossa hänet mainittiin v. 1585 -1591, taulu 14.5. Pietari Klemetinpoika (Peer Clemetsson), edellisen ilmeinen poika, jonka mainittiin omistaneen tilan v. 1595 -1604 (1606), joka tila todettiin olleen ”kylmää” viljelemätöntä maata (1/8 koldh jordh medh mantall) v. 1600 asti. Vuonna 1601 tila mainittiin autioksi. Vuonna 1604 tilaa verotettiin 1/8 koukun ja 1 m verran, vaikka tila tuolloin näytti olleen asumaton (?). Klemetti asui tiettävästi Joutsan kylässä, jossa hän viljeli 1/8 manttaalin tilaa (= Huttula ?), isänsä Klemetin jälkeen v. 1592 -1623. Tämä Joutsan kylässä sijainnut Pietarin tila, ilm. Huttula, mainittiin olleen v. 1594 yhteisviljelyksessä Hartolan Ruskealan kylän kanssa (brukas 1/8 mdj Ruskela by), taulu 14.7. Perttu Martinpoika (Bertill Mårtensson), mainittiin autiona (öde) olleen tilan haltijana tai omistajana v. 1607 -1610. Tila todettiin v. 1607 olleen 10 v. ajan autiona ja otettiin uudelleen verolle v. 1610. Perttu Martinpoika saattoi olla kruununvouti (?), joka asetti tilalle uuden viljelijän. Taulu 12.B.1 Lauri Tapaninpoika (Lars Staffansson) Syntyi ehkä n. v. 1570 mahdollisesti Hartolassa, asiaa ei tunneta tarkemmin. Lauri voisi olla tilalla isäntänä v. 1544 -1591 mainitun Tapani Jönsinpojan poika (?). Siinä tapauksessa Tapani 73 Jönsinpojan olisi pitänyt olla ainakin 50 v. ikäinen v. 1570 (!?), mutta ei aivan täysin pois suljettu isäehdokas Laurille. Lauri Tapaninpoika toimi talollisena Hartolan Ruskealassa, mainittiin maakirjassa tilan omistajana v. 1612 -1617 sekä kymmenysveroluettelossa vielä v. 1623. Lauri sai viljeltäväksi Ruskealassa tilan, joka mainittiin v. 1607 -1608 maakirjoissa olleen autiona (öde) 10 v. ajan, eli veronmaksukyvyttömänä ja tila oli joutunut kruunun haltuun. Laurin tila todettiin myös Laurin isännyyden aikana v. 1615 -1617 autioksi. Lauri kuoli v. 1623 jälkeen Hartolan Ruskealassa. Laurin jälkeen tilan isännyyttä jatkoi maakirjan mukaan Laurin ilmeinen veli Jaakoppi Tapaninpoika (Jacob Staffansson) v. 1618 -1620-. Taulu 12.B.2 N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Rusi Laurinpoika, s. n. v. 1593 Hartola (?). Tauluun 12.B.3. Taulu 12.B.3 Rusi Laurinpoika Rusila (Brusius Larsson Brusila) Syntyi n. v. 1593 ilmeisesti Hartolassa (?). Ruskealan Rusin tai Rusilan (Brusi, Brusila, Prusila) nimellä mainitun kantatilan isäntä v. -1624 -1645, eli Rusin etunimen mukaan tilaa alettiin kutsumaan Rusiksi tai Rusilaksi, samoin koko aluetta, pienenä Rusin kylänä, lähellä Oravakivensalmea ja Joutsan kylää. Rusin tila todettiin v. 1630 ja 1640 veroltaan 1½ äyrin ja 5/12 manttaalin tilaksi. Vuoden 1631 verokirjassa mainittiin myös poika Tuomas Rusinpoika ja v. 1638 - 1639 kymmenysveroluettelossa tilalla mainittiin Perttu Tapaninpoika. Vuoden 1635 -1638 henkikirjoissa Rusin tilalla mainittiin nihdin (Kt.h), eli jalkaväen sotilaan puoliso Silja Eskelintytär. Rusi Laurinpoika kuoli v. 1645 jälkeen Rusilassa. Taulu 12.B.4 Kaarina Pietarintytär (Karin Peersdotter) Syntyi n. v. 1596 mahdollisesti Hartolassa tai Joutsan puolella (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Kaarinan isäehdokkaita löytyy useitakin, mm. Ruskealasta ja Joutsan kylästä/ Pekkasesta. Kaarinan isäksi sopisi esim.: Pietari Heikinpoika, Joutsan Huttulasta, taulu 14.7. Kaarina mainittiin Sysmän ensimmäissä henkikirjoissa v. 1636 koko nimellään Rusi Laurinpojan puolisona ja Rusilan tilan emäntänä. Muuten mainittiin vain se että Rusilla oli vaimo (m.s.h), v. 1645 asti. Kaarina kuoli v. 1645 jälkeen Ruskealassa. Lapset: - Tuomas Rusinpoika, mainittiin v. 1631 verokirjassa Rusilassa Rusi Laurinpojan poikana - Matti Rusinpoika, s. n. v. 1614 Hartola, Ruskeala. Tauluun 12.B.5. - Antti Rusinpoika, mainittiin v. 1634 -1638 henkikirjoissa Rusi Laurinpojan pojaksi Rusilassa. - Pietari Rusinpoika, mainittiin v. 1645 maakirjoista alkaen Rusilan tilan omistajana ja Pietarin nimellä maakirjoissa Rusila/Kangasmatin tila tunnettiin 1700-luvulle asti. Henkikirjojen mukaan Pietari Rusinpoika toimi Rusilan tilan pitkäaikaisena isäntänä v. - 1649 -1682. Puoliso: Vappu mainittiin v. 1649 -1678 henkikirjoissa. Pietarin ja Vapun poika Pietari Pietarinpoika toimi Rusilan jakaantuneen tilan toisen puoliskon isäntänä v. 1693 - 1694 vaimonsa Liisan kanssa. - Perttu Brusinpoika, mainittiin v. 1653 -1654 henkikirjoissa vaimonsa Annan kanssa Rusilan tilalla Pietari Pietarinpojan veljenä. Mainittiin olleen v. 1652 Niilo Simonpojan luona Sauvuorella. - Eskeli Rusinpoika, mainittiin v. 1654 -1656 henkikirjoissa Pietari Rusinpojan veljeksi Rusilassa. - Yrjö Rusinpoika, mainittiin v. 1654 henkikirjassa vaimonsa Kaarinan kanssa Pietari Rusinpojan veljenä Rusilassa. Kerrottiin heidän olleen v. 1652 Pitkäjärvellä Eskeli Henrikinpojan yhtiömiehenä. Taulu 12.B.5 Matti Rusinpoika Rusila (Matz el. Matts Brusiusson) Syntyi n. v. 1614 talollisen poikana Hartolan Ruskealassa. Matti Rusinpoika mainittiin v. 1634 henkikirjasta alkaen Rusi Laurinpojan poikana Ruskealassa vaimonsa kanssa. Vuoden 1646 henkikirjan mukaan Rusin (Rusilan) tilan isäntänä toimi Matti Rusinpoika. Tämän jälkeen henki74 kirjoissa Matti Rusinpoika mainittiin tilan isännän Pietari Rusinpojan veljeksi v. -1653 -1675. Matti kuoli ilmeisesti v. 1675/1676 tienoilla, koska vaimonsa Elina mainittiin v. 1676 leskeksi. Taulu 12.B.6 Elina Martintytär (Elin Mårtensdotter) Syntyi n. v. 1615 mahdollisesti Hartolassa (?). Vuoden 1634 henkikirjasta alkaen Matti Rusinpojalla mainittiin vaimo ja koko nimellä Elina Martintytär mainittiin v. 1636 henkikirjassa, sen jälkeen ainoastaan etunimellä Elina, mainittiin Matin vaimona v. 1675 asti ja leskeksi v. 1676 -1680. Elina kuoli v. 1680 jälkeen Hartolassa. Lapset: - Simo Matinpoika, s. n. v. 1640 Hartola, Ruskeala. Tauluun 12.B.7. - Rusi Matinpoika, mainittiin v. 1668 -1675 henkikirjoissa Matti Rusinpojan pojaksi Rusilassa, sekä v. 1687 henkikirjassa Simo Matinpojan veljenä Rusilassa. Puoliso: Maisa (Margaretha) mainittiin v. 1668 -1687 henkikirjoissa. Rusi Matinpoika ja vaimonsa Maisa (Margaretha) mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa Ruskealan Ojalassa yhtiömiehenä. - Martti Matinpoika, mainittiin v. 1671 -1680 henkikirjoissa Rusilassa vaimonaan Anna, joka mainittiin v. 1675 -1682 henkikirjoissa. Anna todettiin v. 1682 leskeksi, eli Martti kuoli v. 1681 -1682 aikana. Taulu 12.B.7 Simo Matinpoika Rusila (Simon Matzson) Syntyi n. v. 1640 talollisen poikana Hartolan Ruskealassa. Simo mainittiin v. -1662 -1682 henkikirjoissa Matti Simonpojan ja Elina Martintyttären pojaksi Rusilan tilalla. Simo Matinpoika mainittiin henkikirjoissa v. 1687 -1691 Rusin/Rusilan tilan isännäksi, tilalla, joka toimi Sysmän komppanian luutnantin vapaatilana ja puustellina, eli virkatalona. Maakirjojen mukaan Simo Matinpoika hallitsi Rusilan tilaa v. 1684 -1692, sekä jakaantunutta tilaa vielä v. 1693 -1696. Simo mainittiin myös v. 1693 kymmenysveroluettelossa jakaantuneen Rusilan tilan isäntänä. Toisen puoliskon isännäksi oli merkitty Simon isän veljen poika, eli Simon serkku Pietari Pietarinpoika v. 1693 - 1694. Tiloja ei ilmeisesti oltu vielä virallisesti jaettu 1680/1690-vaihteen tienoilla, koska maakirjassa todettiin v. 1688 ja v. 1694 tilan omistajiksi Simo Matinpoika yhdessä Pietari Pietarinpojan kanssa (Simon Matzson med Per Persson). Simo Matinpojan v. 1693 -1694 hallitsemaa tilan puoliskoa kutsuttiin myöhemmin Kangasmatiksi. Simo kuoli ilmeisesti Suurten nälkävuosien 1696 - 1697 aikana Rusilassa. Taulu 12.B.8 Aune N.N. (Agneta N.N-dotter) Syntyi n. v. 1640 mahdollisesti Hartolassa. Simo Matinpojalla mainittiin vaimo v. 1662 henkikirjoista alkaen ja Aune mainittiin v. 1664 -1668 henkikirjoissa Simo Matinpojan vaimoksi. Aune kuoli ehkä jo v. 1668 Rusilassa, koska Simo Matinpojan puolisoksi oli kirjattu v. 1669 -1687 Anna niminen vaimo, jollei kyseessä ollut kirjaajan virhetulkinta (?). Lapset: - Martti Simonpoika, s. n. v. 1666 Hartola, Ruskeala. Tauluun 12.B.9. Anna N.N. (Anna N.N-dotter) Anna mainittiin Simo Matinpojan puolisona v. 1669 -1687 henkikirjoissa Rusilassa. Lapset: - Yrjö Simonpoika, mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Rusilan Kangasmatissa Martti Simonpojan veljenä, puoliso: Kaisa (tai Kaarina), mainittiin myös v. 1707 -1712. Heidät mainittiin myös Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa Rusilassa. - Rusi Simonpoika (Brusius el Ambrosius Simonsson), s. 1676 Hartola, Ruskeala, Rusila, lampuotina Ruskealan Mikkolassa, k. 29.6.1742 Hartola, Ruskeala, Mikkola. Puoliso: Heta Laurintytär, s. 1687, k. 15.2.1752 Hartola, Ruskeala. 75 Taulu 12.B.9 Martti Simonpoika Kangasmatti (Mårten Simonsson) Syntyi n. v. 1666 ilmeisesti talollisen poikana Hartolan Ruskealan Rusilassa. Martti Simonpoikaa ei löydetty maa- ja henkikirjoista Ruskealasta ennen v. 1703, jolloin hänet mainittiin ensimmäisen kerran kymmenysveroluettelossa tilan isäntänä Ruskealassa, ilmeisesti silloin jo Kangasmatin tilalla. Vuoden 1712 kymmenysveroluettelossa Martin nimi oli muodossa Martti Kangasmatti (Mårten Kangasmatti). Martti toimi lampuotina tässä Sysmän komppanian luutnantti Mellinin puustellissa, eli virkatalossa. Tilan toisella puoliskolla, eli päätilan Rusilassa (Brusila) toimi lampuotina Yrjö Matinpoika Rusila. Sysmän henkikirjojen mukaan Martti Simonpoika toimi v. -1707 -1712- Kangasmatin tilan isäntänä ja lampuotina. Isonvihan jälkeen v. 1725 henkikirjoissa Marttia ei enää mainittu Kangasmatin tilalla, mutta Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa lampuoti Martti Simonpoika mainittiin ylinnä Rusin (Rusilan) Kangasmatin tilalla. Hartolan srk:n kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kangasmatin isäntä Martti Simonpoika kuoli 87 v. ikäisenä 10.3.1753 ja haudattiin Hartolan kirkkoon, sen lattian alle 18.3.1753. Taulu 12.B.10 Riitta Juhontytär (Brita Johansdotter) Syntyi ehkä n. v. 1675 mahdollisesti Hartolassa (?), asiaa ei tunneta tarkemmin. Riitta mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa sekä Hartolan enimmäisissä rippikirjoissa Martti Simonpojan puolisoksi Rusilan Kangasmatissa ja tilan emännäksi. Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa Kangasmatissa mainittiin vanha anoppi Maria Rekontytär, jonka kerrottiin kuolleen v. 1730 ja joka oli ilmeisesti Riitta Juhontyttären äiti. Riitan isä oli Juho, mutta Juhoa ja Maria Rekontytärtä ei löydetty henkikirjoista. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Riitta Juhontytär kuoli 96 v. ikäisenä 6.8.1761 Rusilan Kangasmatissa ja haudattiin 9.8.1761 Hartolan kirkkoon miehensä viereen. Riitan ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla n. 10 v. verran liioittelua, joten Riitan syntymävuodeksi sopisi ehkä paremmin v. 1675 (?), kun huomioi myös lasten syntymävuodet. Lapset: - Mikko Martinpoika, s. n. v. 1698 Hartola, Rusila. Tauluun 12.B.11. - Yrjö Martinpoika, s. v. 1704 Hartola, Rusila, torpparina Ruskealan Korpinvalkaman torpassa, k. 1.3.1770 Hartola, Ruskeala, Korpinvalkama, puoliso; Kristiina Juhontytär, s. 1706, k. 8.5.1756 Hartola, Ruskeala, Korpinvalkama. - Matti Martinpoika, s. v. 1720 Hartola, Rusila, Kangasmatti, k. 12.9.1740 Rusila, Kangasmatti. Taulu 12.B.11 Mikko Martinpoika Kangasmatti (Michel Mårtensson) Syntyi n. v. 1698 talollisen poikana mahdollisesti Hartolan Rusin Kangasmatissa. Mikko mainittiin Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa v. 1727 alkaen Martti Simonpojan pojaksi Rusin Kangasmattilan lampuotitilalla yhdessä vaimonsa Vappu Juhontyttären kanssa. Mikko Martinpoika toimi lampuotina ja Kangasmattilan tilan isäntänä v. -1725 -1745. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Mikko Martinpoika kuoli 90 v. ikäisenä 20.1.1783 Rusin Mattilassa. Ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla hieman liioittelua. Taulu 12.B.12 Vappu Juhontytär (Walborg Johansdotter) Syntyi n. v. 1703 mahdollisesti Hartolassa tai Joutsassa, asiaa ei tunneta tarkemmin. Kangasmattilan lampuotitilan emäntä v. -1725 -1745. Vappu kuoli 74 v. ikäisenä talon emäntänä 18.8.1777 Kangasmattilassa. Lapset: - Maria Mikontytär, s. n. v. 1722 Hartola, Rusila, Kangasmattila. Tauluun 12.A.18. - Anna Mikontytär, s. n. v. 1726 Hartola, Rusila, Kangasmattila, k. 12.9.1792 Hartola, Heikkilä, Mikkola. Puoliso: 20.12.1746 Risto Martinpoika, s. 1725, k. 4.11.1753 Hartola, Heikkilä, Mikkola. - Juho Mikonpoika, s. n. v. 1727 Hartola, Rusila, Kangasmattila, lampuoti ja isäntänä Kangasmatin tilalla isänsä jälkeen v. 1746 -1774, k. 8.6.1774 Hartola, Rusila, Kangasmattila. 76 - Puoliso: 14.12.1746 Kaarina Henrikintytär, s. 1730 Joutsa, k. 5.6.1790 Hartola, Rusila, Kangasmattila. Juho Mikonpojan ja Kaarinan poika Henrik Juhonpoika (s. 18.1.1751, k. 22.2.1807) jatkoi vaimonsa Kaisa Matintyttären kanssa lampuotina tilan pitoa Kangasmattilassa. Seuraava isäntä ja lampuoti oli Henrikin ja Kaisan poika Aatami Henrikinpoika (s. 28.2.1781, k. 13.1.1835) vaimonsa Maria Ristontyttären kanssa. Kangasmattila mainittiin v. 1815 jälkeen Rusin kylän torpaksi ja Aatami sen torppariksi. Martti Mikonpoika, s. n. v. 1728 Hartola, Rusila, Kangasmattila. Puoliso: 6.12.1752 Maria Rusintytär (Joutsan Angesselästä). Kaarina Mikontytär, s. v. 1730, k. 1731 Hartola, Rusila, Kangasmattila Yrjö Mikonpoika, s. 12.4.1733 Hartola, Rusila, Kangasmattila. Puoliso: 10.12.1757 Anna Olavintytär. Tuomas Mikonpoika, s. 5.12.1736 Hartola, Rusila, Kangasmattila TAULU 13 HARTOLAN PUTKIJÄRVEN PYNNÖSEN SUKUHAARA Yleistä: Putkijärven pieni kylä sijaitsee Hartolan kirkolta pohjois-luoteeseen Vuorenkylään menevän tien tuntumassa. Maakirjan alussa v. 1539 Putkijärvellä oli 10 savua, eli taloa. Putkijärven kylä sai ensimmäiset asukkaansa tiettävästi jo varhain 1300-luvulla, ollen vanhinta hartolalaista asutusaluetta yhdessä Hartolan, Kirkkolan ja Ruskealan kanssa. Hartolassa on päätelty olleen 1400-luvulla 10 alkutilaa; 3 tilaa Pohjola -Kalho alueella, 4 Hartola -Ruskeala alueella sekä 2 Kirkkolassa ja 1 Putkijärvellä, viite: s. 56 ja 61 HK ja s. 81 SPH I-II. Putkijärven kylä kuului maakirjan alusta v. 1539 alkaen Suur-Sysmän Koskipään neljänneskuntaan, eli veronmaksupiiriin. Putkijärvi n:o 1:sta, eli Herralasta muodostettiin 1600-luvun puolivälin jälkeen Putkijärven kartano, kun majuri Gustav Johan von Schrowe sai lahjoituksena elinikäisen vapauden Putkijärven ja Tammilahden kyliin ja taloihin. Putkijärven kartano oli ns. ratsuvelvollinen säteri, mikä tarkoitti, että sen oli suoritettava verona ratsupalvelusta kruunulle. Putkijärvi n:o 3, eli Pynnölän tila mainittiin 1600-luvun puolivälin jälkeen majuri von Schrowen appiukon ja Helsingin Kumpulan kartanon herran tullitarkastaja Augustin Larsson Svanströmin rälssiksi. Augustin Svanström oli aviossa everstiluutnantti Lydik Mattsson Grönfeltin (Porvoon Kulloon kartanon herra) tyttären Anna Grönfeltin kanssa ja Augustinilla ja Annalla oli tytär Anna Svanström, joka taas avioitui majuri von Schrowen kanssa, joka oli sitten appiukkonsa jälkeen Helsingin Kumpulan kartanon herra v. 1682 -1712. Anna Grönfeltin sisar Ingeborg Grönfelt oli taas aviossa Hartolan Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan pojan ratsumestari Henrik Sipinpoika Silfverbögelin (s. 1600, k. 1654) kanssa, joka aateloitiin v. 1639. Putkijärven 6 tilaa, mukana myös Pynnölän tila, läänitettiin jo v. 1649 majuri Hannu Rahmille, joka luovutti läänityksensä v. 1652 e.m. meritulli inspehtoori Augustin Svanströmille, viite: s. 189, 192 ja 196 -197 sekä 375 SPH I-II. Putkijärvi mainittiin historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran lautamies Pietari Putkijärven (Peer Putkijärfwi) muodossa. Tämä mainittiin rajankäyntiasioissa v. 1437 ja toisen kerran v. 1443. Antti Putkijärvi mainittiin lautamiehenä v. 1462. Olavi Putkijärvi tuomittiin v. 1469 Jämsän käräjillä sakkoon väärästä kantelusta maanomistusasiassa, viite: s. 31 ja 58 HK. Pynnönen & Pynnölä nimestä: Tommy Koukka on laajassa Pynnösen sukua koskevassa sukukirjassa esittänyt Kangasniemen Kaihlamäessä v. 1541 alkaen sijainneesta Pynnölän tilasta ja Pynnösen suvusta, että suku tuli Kangasniemelle todennäköisesti Hämeestä, ehkä Asikkalan Viitailan Pynnölästä tai Kangasalan Riun Pynnölän tilalta. On mahdollista että myös Hartolan Putkijärven Pynnöläkin olisi saanut nimensä ja asukkaansa Asikkalan Viitailan Pynnölän tilan mukaan, eli osa väestä olisi siten ”matkalla” jäänyt Hartolaan ja osa jatkanut Kangasniemelle asti (?). Viljo Nissilä on yhdistänyt sukunimen Pynnönen Benedictuksesta versoneisiin lukuisiin puhuttelumuotoihin, joita ovat mm. Ben, Bini, Benno, Penna, Beneke, Beneko ja Bent. Suomeen näitä on voinut kulkeutua niin skandinaaviselta kuin saksalaiselta taholta. Esimerkiksi Riiassa on kirjattu Hintzo Penne 1387, Tallinnassa Powel Beneke 1495 ja Lyypekissä Peter Pynne 1450. Vanhoja nimitietoja on hämäläis-satakuntalaiselta alueelta ja Kannakselta, esim. Henrik Pinne 1392 Yläne, Han Pynnon 1484 Hollola, Marcus Pinnan 1470 Tuulos, Lasse Pynnöinen 1564 Multia, Lau Pynnöin 1551 Vesulahti, Thomas Pynnöinen 1633 Ii, pl pijnnoin 1560 Oulujärvi, mons bynno 1549 Viipurin pitäjä. Samaa perua ovat todennäköisesti sukunimet Pynninen, Pynnä ja Pynnö (Mikkonen, 502.). 77 Yrjö Blomstedt kertoo Asikkalan historiassaan tutkimusalueensa Pynnösistä seuraavasti: Hämeestä Asikkalan seudulta eräs Heikki Maunonpoika Pynnow muutti 1400-luvulla Tukholmaan, jossa avioliittonsa kautta hänestä tuli talonomistaja ja porvari siellä, ja kun hän v. 1487 tienoilla kuoli, luopuivat hänen veljensä Antti Maunonpoika ja Vitikka Maunonpoika Tukholmassa lankeavasta perinnöstä ja jättivät sen leskelle pitäen itsellään maaomaisuuden Suomessa. Veljien asuinpaikaksi mainittiin ”Vitharan” (Vitarla = Viitaila) kylä Hollolassa (kuuluu nykyisin Asikkalaan). Pynnöt olivat ilmeisesti sieltä kotoisin. Vuonna 1484 mainittiin asikkalalaiset Hannu Pynnynen ja Pekka Pynnynen katselmusmiehinä Padasjoella. Viitailan kylän Pekka Lumian maa-asioissa mainittiin v. 1485 todistajina saman kylän miehistä ainakin Antti Maunonpoika, Niilo Puntonen ja Hannu Pynnon. Viitaila, eli Vitarla, kuten nimi alkuperäisesti kuului, oli keskiajalla melko suuri kylä. Sen alueisiin kuuluivat toisaalta myöhemmin Lumialaan luetut osat lounaassa ja koillisessa, mutta myös Reivilänmaa oli Viitailan nautinta-aluetta. Viitailalla oli keskiajalla käyty pitkä raja Lammin Vanhaakartanoa vastaan, raja Hollolan Laitialaa vastaan, joka niin ikään käytiin keskiajalla, sekä rajat Hillilää ja Kurhilaa vastaan, nekin jo keskiajalla käytyjä. (s. 54, 61 ja 65 AH) Hannu Pynnönen (Hanns Pynnon) mainittiin todistajana Hollolan käräjillä 21.8.1484. Samoilla käräjillä oli lautamiehenä Vitikka Laurinpoika (Witicka Larsson), joka etunimestään päätellen on voinut olla sukua Vitikka Maunonpojalle. Asikkalassa 13.11.1484 pidetyillä käräjillä oli lautamiehenä Pekka Pynni (Peeter Pynni). Asikkalan kesäkäräjillä 1456 oli lautamiehenä Olavi Pönninen (Olaf Pönöij). Lammin käräjillä 8.12.1485 mainitaan todistajana Mauno Pynni (Magnus Pynni), joka lienee ollut Viitailan Pynnösiä. Asikkalan Pulkkilassa 13.11.1487 pidetyillä syyskäräjillä oli katselmusmiehenä Pekka Hannunpoika Viitailasta (Peer Hannsson Wijtarla), joka on voinut olla edellä mainitun Hannu Pynnysen poika. Pynnöjä koskevat oikeustapaukset vuosilta 1487 ja 1494 löytyvät Arkistolaitoksen (http://www.narc.fi) Diplomatarium fennicium -tietokannasta. Koska Hollolan (Asikkalan) Pynnöt esiintyvät asiakirjoissa nimellä Pynnow, on täysin mahdollista, että suku olisi ollut lähtöisin Saksasta Pinnowin pitäjästä, joka mainittiin asiakirjoissa myös nimellä Pynnow. Asiakirjamerkintöjä siitä on ainakin 1300-luvulta alkaen. Se sijaitsee nykyisessä Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiossa Pohjois-Saksassa. Nimen Pinnow voidaan päätellä olevan slaavilaista alkuperää. Pynnösten esi-isät ovat voineet kuulua niihin saksalaisiin kauppiaisiin, joita keskiajalla saapui Suomeen ja jäi tänne pysyvästi asumaan. Tähän viittaa myös se, että Asikkalan Viitailasta oli lähtöisin Tukholmassa 1400-luvulla toiminut porvari Heikki Maunonpoika Pynnow. Asikkalan Viitailaa vanhemmat merkinnät Pynnöistä löytyvät Ylä-Satakunnan (nyk. Pirkanmaan) Kangasalta, jossa mainittiin Pynnölä niminen paikka jo 1420-luvulla. Pälkäneen Kuulialassa 25.9.1420 pidetyillä käräjillä Sääksmäen kihlakunnantuomari Hakon Knutinpoika ja Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari Pentti Lydekenpoika antoivat tuomiokirjeen rajoista ”mellan Kijrpu by Háponems by och Rayko by första hoffwdh ran Hallilan aijtamáki och tádhan ráth vást j Pÿnnola bro swa tádhan skal wághen skilia som gar gønom Pylkijonkorpe ther szom wäghen skal hóra til Kijrpu by”. Tuomiokirje oli vahvistettu Kangasalan käräjillä 28.1.1442, jolloin kuninkaantuomiovaltainen Henrik Görtzhagen antoi siitä pergamenttikirjeen. Hallilan aijta máki liittynee Vehoniemen kylän Hallilaan, mutta Pÿnnola bro ja Pylkijonkorpi ovat paikantamatta (Suvanto, 854 -855). Kangasalan pitäjän Riun kylässä oli Pynnölän talo, jonka isäntänä oli 1500-luvun alussa Pekka Pynnö (Per Pyno). Hän oli laamanninkäräjillä 25.2.1514 todistamassa Lempäälän ja Pirkkalan maiden rajoista. Pekka Pynnö (Per Pynne) oli lautamiehenä Kangasalan laamanninkäräjillä myös 1.3.1519. Vuosien 1540 -1564 maakirjoissa Pynnölän talon isäntänä mainittiin Pekka Pynnä eli Pynnäri, joka oli mahdollisesti sama tai sitten vanhemman Pekan poika. Vuoden 1551 sakkoluettelon mukaan Pekka Pynnä ei ollut suorittanut nimismiehelle kuuluneita maksuja. Ambrosius Pekanpoika Pynnä eli Pynne mainittiin talon isäntänä isänsä jälkeen v. 1565 -1611 (Suvanto, 786). Suomessa vanhimmat tiedot Pynnösistä ovat siis Hämeestä ja Satakunnasta (Pirkanmaalta). Jokin yhteys Asikkalan ja Kangasalan Pynnöillä lienee ollut. Mahdollisesti Pynnöt tulivat Kangasalle Asikkalan Viitailan kylästä tai päinvastoin. Täältä suku sitten levisi itäänpäin ehkä 1400/ 1500 -lukujen taitteessa. Mahdollisesti tähän vaikutti se, että Asikkalan kylillä, myös Viitailan kylällä oli eräomistuksia nykyisen Heinolan, Hartolan, Joutsan ja Pertunmaan pitäjissä, viite: s. 44 -54 AH. Toisaalta myös Kangasalan kylillä ja taloilla tiedetään olleen eräomistuksia Itä-Hämeessä. Myös Joutsan Uimaniemellä oli Pynnölän tila ja oletetaan että Hartolan Putkijärven Pynnölän sekä Joutsan Uimaniemen Pynnölän asukkailla oli mahdollisesti yhteiset sukujuuret. 78 Taulu 13.1 (XIV) Antti Olavinpoika (Anders Ollsson) Syntyi n. 1495 ilmeisesti Suur-Sysmän Hartolan Putkijärvellä. Mahdollisesti Antin sukujuuret löytyvät Asikkalan Viitailan Pynnölän tilalta (?). Talollisena Putkijärvellä v. -1539 -1553. Antin tilasta oli ilmeisesti ennen v. 1539 lohkottu tilat Antin pojille Heikille ja Martille. Antti Olavinpoika kuoli v. 1553 jälkeen Putkijärvellä. Taulu 13.2 (XIV) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Henrik Antinpoika. Mainittiin Hämeen ensimmäisessä maakirjassa talollisena Hartolan Putkijärvellä v. -1539 -1578. Henrik Antinpojalla oli tiettävästi vävy Henrik Pietarinpoika, joka mainittiin tilalla v. 1566, 1576 ja v. 1579 -1580. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Putkijärven Henrik Antinpojan varallisuus oli; kuparia 8 markkaa, 2 hevosta joiden arvo 25 mk, 3 lehmää, 1 lammas, vuohia 2, 1 sika, nuorta karjaa 1 yksivuotista ja 1 kaksivuotista, joista Henrik maksoi hopeaveroa 7 markkaa ja 1 äyrin sekä 9 3/5 deninkiä. - Martti Antinpoika. Mainittiin talollisena v. 1539 -1577 Putkijärvellä. Vuonna 1554 ilmeisten veljesten Martin ja Henrikin tilat oli merkitty yhdistetyksi (tilapäisesti ?) yhdeksi tilaksi. - Paavali Antinpoika, s. n. v. 1525 Hartola, Putkijärvi. Tauluun 13.3. Taulu 13.3 (XIII) Paavali Antinpoika (Påwell Andersson) Syntyi n. v. 1525 ilmeisesti talollisen poikana Hartolan Putkijärvellä. Maakirjoissa Paavalia ei mainittu, mutta Sysmän v. 1552 erämaaluettelon mukaan Paavali Antinpoika Putkijärveltä omisti erämaakappaleen Etelä-Suonteelta (Joutsan Suontee -järven eteläpäässä), jonne asetti poikansa Johannes Paavalinpojan uudisasukkaaksi, viite: s. 54 JK ja 85 SPH I-II. Paavali Antinpoika kuoli ehkä v. 1565 tienoilla Putkijärvellä. Taulu 13.4 (XIII) N.N. Paavalin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pietari Paavalinpoika, s. n. v. 1553 Hartola, Putkijärvi. Tauluun 13.5. - Paavali Paavalinpoika. Mainittiin talollisena ja isäntänä Putkijärvellä v. 1600 -1601. - Johannes Paavalinpoika. Mainittiin Sysmän eräluettelossa v. 1552 isänsä Paavali Antinpojan asettamaksi uudisasukkaaksi Etelä-Suonteen eräpalstalle. Taulu 13.5 (XII) Pietari Paavalinpoika (Per Pålsson) Syntyi n. v. 1553 mahdollisesti Hartolan Putkijärvellä. Pietari Paavalinpoika niminen talollinen mainittiin maakirjoissa ensimmäisen kerran Hartolan Putkijärvellä v. 1589 -1599, jolloin hän sai v. 1589 haltuunsa erään autiotilan, joka oli merkitty v. 1599 veroltaan 1/8 koukun, ½ manttaalin ja 1 jousen tilaksi. Tila mainittiin v. 1585 -1588 autiotilaksi (öde), eli Pietari sai siis autiotilan viljeltäväkseen. Tila mainittiin vielä v. 1593 kruununtilaksi, eli kruunun hallussa olleeksi. Samalla tilalla oli isäntänä v. 1600 -1601 Pietarin ilmeinen veli Paavali Paavalinpoika, eli veljekset maksoivat veroja ”vuorotellen”. Tämä tila mainittiin v. 1601 -1602 veroltaan 1/8 koukun, ½ manttaalin ja 2 jousen tilaksi, eli tilalla oli kaksi aikuista miestä, veljekset Paavali ja Pietari. Mutta v. 1603 tila mainittiin uudelleen 1/8 koukun ja 1 jousen tilaksi, eli Paavali veli oli häipynyt tilalta, ehkä kuollut (?). Pietari Paavalinpoika oli sitten talollisena ja isäntänä Putkijärvellä ainakin v. 1603 -1615 ja 1618 -1619. Pietari mainittiin v. 1604 kykenemättömäksi (oförm.) maksamaan verojaan, eli paha kato- ja hallavuosi 1601 ja sitä seuranneet muutamat katovuodet köyhdyttivät Pietarin. Pietari Paavalinpojan vanhempia ja sukujuuria ei saatu varmuudella selvitettyä, sillä maakirjoissa v. 1539 -1599 Putkijärvellä ei mainittu ketään Paavali nimistä henkilöä. Toisaalta Sysmän erämaaluettelon mukaan Putkijärvellä mainittiin v. 1552 Paavali Antinpoika, joka omisti erämään Joutsan Etelä-Suonteelta. Tämä Paavali Antinpoika toki sopisi hyvin Pietari Paavalinpojan isäksi ja oletuksena 79 on että Paavali Antinpojalla oli Pietari Paavalinpoika niminen poika. Toinen eräomistaja Putkijärveltä oli Olavi Pietarinpoika, viite: s.62 HK. Pietari Paavalinpojan haltuun saamalla autiotilalla Putkijärvelle mainittiin v. 1589 Eerik Laurinpojan nimi, ollen ilmeisesti kruununvouti, jonka haltuun tila oli joutunut. Oletettavasti tämä autiotila kuului aiemmin v. 1566 -1580 Putkijärvellä talollisena mainitulle Henrik Pietarinpojalle. Ollen mahdollisesti sama tila, jossa maakirjan alussa v. 1539 isäntänä oli Henrik Antinpoika. On mahdollista että Pietari Paavalinpoika olisi ollut sotilaana 25 v. sodassa Venäjää vastaan, eli myös Pitkän vihan nimellä tunnetussa sodassa v. 1570 -1595, koska sotilaille mieluusti annettiin autiotiloja palkkioksi ansioistaan sotatantereella. Jos Pietari osallistui tuohon 25 v. sotaan, niin hän oletettavasti kuului Hartolan Koskipään kartanon herran ratsumestari Sipi Henrikinpojan (joka oli Arvid Henrikinpoika Tavastin velipuoli ?) joukkoihin, viite s. 294 HK, jolle läänitettiin sota-ansioistaan valtaisat maaomaisuudet SuurSysmästä/ Hartolasta ja Asikkalasta. Pietari Paavalinpoika kuoli v. 1615 jälkeen Hartolan Putkijärvellä. Taulu 13.6 (XII) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Mikko Pietarinpoika. Mainittiin kymmenysveroluettelossa talollisena Putkijärvellä v. 1616 ja maakirjoissa v. 1617. - Lauri Pietarinpoika, s. n. v. 1575 Hartola. Tauluun 13.7. Taulu 13.7 (XI) Lauri Pietarinpoika (Lars Persson) Syntyi n. v. 1575 ilmeisesti Hartolan Putkijärvellä. Lauri mainittiin maakirjassa v. 1620 talollisena ja isäntänä Putkijärvellä, 1½ äyrin ja ½ manttaalin perintötilalla, ilmeisen vanhemman veljensä Mikon jälkeen. Lauri kuoli v. 1620 jälkeen Putkijärvellä. Taulu 13.8 (XI) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Matti Laurinpoika Pynnönen, s. n. v. 1595 Hartola. Tauluun 13.9. - Antti Laurinpoika Pynnönen. Mainittiin v. 1631 verokirjassa talollisen Matti Laurinpojan veljenä. - Klemetti Laurinpoika Pynnönen. Mainittiin v. 1635 henkikirjassa vaimoineen Pynnölässä. Taulu 13.9 (X) Matti Laurinpoika Pynnönen (Matz Larsson Pynnöin) Syntyi n. v. 1595 tiettävästi Hartolan Putkijärvellä. Matti Laurinpoika mainittiin talollisena ja isäntänä Putkijärven Pynnölässä v. 1624 -1656, eli varsin pitkä ajan. Tila kulki sitten maakirjoissa pitkään 1700luvulle asti Matti Laurinpojan tilana, eli tilan nimen sijaan käytettiin maaveron maksajan nimeä, joka yleisesti mainittiin nimenomaan v. 1624 maaveron maksaneen henkilön nimellä, tässä tapauksessa Matti Laurinpojan nimellä. Matti Laurinpoika omisti Putkijärvellä puromyllyn (mainittiin v. 1633), jossa jauhatti viljansa 2 muuta Putkijärven talonpoikaa. Myllystä perittiin veroa 1 tynnyri viljaa, mainittiin lisäksi että mylly oli ollut autiona, viite: s. 237 SPH I-II. Vuosi 1634 oli paha halla- ja katovuosi, jolloin Putkijärvellä mainittiin yhden talon menettäneen koko satonsa: ”Talvi ja kevätvilja turmeltunut. Kuitenkin lainaamalla siemenviljaa kylvänyt 1 tynnyrin. Viisi henkilöä kuollut nälkään”, viite s. 237 ja 270 SPH I-II. Matti Laurinpoika kuoli v. 1656 jälkeen Pynnölässä. Taulu 13.10 (X) Helka Tuomaantytär (Helga Thomasdotter) Syntyi n. v. 1597 mahdollisesti Hartolassa. Helkan vanhempia ei saatu selville, eikä löydetty oikein luotettavaa tietoa mistä Helka tuli miniäksi Pynnölään. Tutkittiin maakirjat Putkijärven ja sen lähikylien osalta ja ainoa isä ehdokas mitä löydettiin lähistöllä oli Putkijärvellä eräällä autiotilalla 1600-luvun alussa mainittu Tuomas Matinpoika (Thomas Madzson), joka kyllä sopisi Helkan isäksi. Henkikirjoissa Helka mainittiin Matti Laurinpojan puolisona ja emäntänä Putkijärven Pynnölässä v. 1634 -1646. Helka kuoli v. 1646 jälkeen Pynnölässä. 80 Lapset: - Esko Matinpoika Pynnönen, s. n. v. 1616 Hartola. Putkijärvi. Tauluun 13.11. - Marketta Matintytär, mainittiin v. 1653 ja 1656 henkikirjoissa Pynnölässä. Riitta N.N. (Brita N.N -dotter) Mainittiin henkikirjoissa v. 1650 Matti Laurinpojan II puolisona ja emäntänä Putkijärven Pynnölässä. Ei tiedossa lapsia. Taulu 13.11 (IX) Esko Matinpoika Pynnönen (Eskil Matzson Pynnöin) Syntyi n. v. 1616 talollisen poikana Hartolan Putkijärvellä. Esko mainittiin ensimmäisen kerran v. 1634 henkikirjassa Matti Laurinpojan poikana Pynnölässä ja Eskolla oli vaimo jo v. 1653. Esko mainittiin ratsumieheksi v. 1640 eli hän ratsasti kotitilansa puolesta ja osallistui 30-vuotiseen sotaan Liivinmaalla ja Saksassa, oli mahdollisesti niitä kuuluisia suomalaisia hakkapeliittoja, ollen sotilaana tiettävästi ainakin v. 1645 asti. Hartolalaiset ratsumiehet, jotka osallistuivat 30-vuotiseen sotaan, kuuluivat Koskipään kartanon herran Henrik Sipinpoika Silfverbögelin johtamaan lipulliseen, joka oli osana kenraali Torsten Stålhansken kuuluisasta ratsuväestä, hakkapeliitta joukoista, viite s. 294 HK. Henkikirjoissa Esko mainittiin ensin v. 1634 -1639 ja sitten myöhemmin v. 1653 -1655 Pynnölässä. Esko Matinpoika kuoli v. 1655 jälkeen Pynnölässä. Taulu 13.12 (IX) Riitta Sipintytär (Brita Sigfredsdotter) Syntyi n. v. 1618 mahdollisesti Suur-Sysmän Luhangassa. Riitan vanhempia etsittäessä Putkijärveltä ja lähikylistä ehkä ilmeisempänä isänä Riitalle voisi pitää Luhangan Tammijärvellä 1600-luvun alkupuolella mainittua talollista Sipi Martinpoikaa (Sigfred Mårtensson). Riitta mainittiin henkikirjassa nimellään v. 1636 Putkijärven Pynnölässä Esko Matinpojan puolisona, oli sitä ilmeisesti jo v. 1634, mainittiin vielä v. 1639. Henkikirjoissa k.o. vuosi 1636 oli sikäli poikkeuksellinen, että naisilla ilmoitettiin myös patronyyminimi, kun yleensä naiset esiintyivät vain etunimellä tai kokonaan ilman nimeä, jolloin merkintänä henkikirjoissa oli esim. Esko Matinpoika vaimonsa kanssa (Eskil Matzson mhu). Riitta kuoli v. 1639 jälkeen Pynnölässä. Lapset: - Yrjö Eskonpoika Pynnönen, s. n. v. 1637 Hartola. Taulu 13.13. - Kaarina Eskontytär, mainittiin henkikirjoissa v. 1653 -1656 Pynnölässä. Helka N.N. (Helga N.N -dotter) Syntyi n. v. 1630 mahdollisesti Hartolassa. Henkikirjojen mukaan avioitui tai naitettiin v. 1653 Esko Matinpojan II puolisoksi Pynnölään, jossa Helka mainittiin v. 1653 -1656. Helka kuoli v. 1656 jälkeen mahdollisesti Pynnölässä. Lapset: - Marketta Eskontytär. Mainittiin henkikirjoissa v. 1662 -1663 Yrjön siskona Pynnölässä. - Sipi Eskonpoika Pynnönen. Mainittiin henkikirjoissa v. 1662 -1671 Yrjön veljenä Pynnölässä. Puoliso: Aune, mainittiin v. 1662 -1666 Pynnölässä. - Maisa Eskontytär. Mainittiin v. 1664 -1665 henkikirjoissa Pynnölässä. - Matti Eskonpoika Pynnönen. Mainittiin henkikirjoissa v. 1669 -1671 Yrjön veljenä Pynnölässä. Puoliso: Aune, mainittiin v. 1669 -1671 Pynnölässä. Taulu 13.13 (VIII) Yrjö Eskonpoika Pynnönen (Jöran Eskelsson Pynnöin) Syntyi n. v. 1637 Hartolan Putkijärven Pynnölässä. Henkikirjoissa Yrjö mainittiin ensimmäisen kerran v. 1653 Pynnölässä ja seuraavana v. 1654 Yrjö mainittiin tilan isännän Matti Laurinpojan pojan pojaksi. Yrjö Eskonpoika oli sitten talollisena ja isäntänä Pynnölässä henkikirjojen mukaan v. -1662 1682-. Maakirjoissa Yrjö mainittiin vielä v. 1689 Pynnölässä verot maksavana omistajana. Tila maksoi 81 verot, tai tilan verot osoitettiin meritulli inspehtoorille, eli tullitarkastaja Augustin Svanströmille. Yrjö Eskonpoika kuoli tiettävästi v. 1689 jälkeen Pynnölässä. Taulu 13.14 (VIII) Aune N.N. (Agneta N.N -dotter) Syntyi n. v. 1639 mahdollisesti Hartolassa. Henkikirjoissa Aune mainittiin v. -1662 -1682 Yrjö Eskonpojan puolisona ja emäntänä Putkijärven Pynnölässä. Aune mainittiin v. 1687 tilan isännän Risto Yrjönpojan äidiksi Pynnölässä. Aune kuoli mahdollisesti suurena nälkäv. 1697 Pynnölässä. Lapset: - Risto Yrjönpoika Pynnönen, s. n. v. 1657 Hartola. Tauluun 13.15. - Sipi Yrjönpoika Pynnönen. Mainittiin v. 1678 -1680 henkikirjoissa Yrjön poikana Pynnölässä. - Lauri Yrjönpoika Pynnönen, s. v. 1670 Hartola. Mainittiin v. 1687 -1694 henkikirjoissa Pynnölässä tilan isännän Risto Yrjönpojan veljenä. Puoliso: Kaarina, mainittiin v. 1693 -1694 henkikirjoissa Laurin vaimona Pynnölässä. Lauri kuoli 66 v. ikäisenä v. 1736 Pynnölässä ja haudattiin 26.4.1736 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. - Simo Yrjönpoika Pynnönen. Mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa tilan isännän Risto Yrjönpojan veljenä Pynnölässä. - Heikki Yrjönpoika Pynnönen, s. n. v. 1675 Hartola. Mainittiin henkikirjoissa talollisena Pynnölässä v. 1725 -1727 sekä maakirjassa v. 1723. Puoliso: Anna. Heikki kuoli tiettävästi ennen v. 1731 Pynnölässä. Taulu 13.15 (VII) Risto Yrjönpoika Pynnönen (Christer Jöransson Pynnöinen) Syntyi n. v. 1657 talollisen poikana Hartolan Putkijärven Pynnölässä. Risto mainittiin ensimmäisen kerran v. 1675 henkikirjassa Yrjö Eskonpojan poikana Pynnölässä ja tuolloin v. 1675 Ristolla oli jo vaimo Kirsti. Henkikirjojen mukaan Risto Yrjönpoika oli talollisena ja isäntänä Pynnölässä v. -1687 1694-. Vuosilta 1695 -1706 henkikirjoja ei ole olemassa tai säilynyt, mutta maakirjassa Risto Yrjönpoika mainittiin veroa maksavana talonpoikana Pynnölässä v. 1692 -1709. Riston sukunimi Pynnönen näkyi ensimmäisen kerran v. 1705 maakirjassa muodossa Pynninen (Christer Jöransson Pynninen) ja v. 1709 maakirjassa muodossa Pynnöinen (Christer Pynnöinen). Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Pynnölän tilan kylvö oli 1 tynnyri ruista, 15 kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, tilalla oli 2 hevosta, 6 lehmää, 4 vasikkaa, 10 lammasta ja 2 sikaa. Risto Yrjönpoika mainittiin vaimonsa Inkerin kanssa vielä Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa v. 1728 -1733 ja kerrottiin Riston kuolleen. Risto kuoli tiettävästi v. 1729 tai viimeistään v. 1730 Pynnölässä, koska Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjasta, joka alkaa v. 1731, ei löydy tietoja Ristosta. Taulu 13.16 (VII) Kirsti N.N. (Kirstin N.N -dotter) Syntyi n. v. 1657 mahdollisesti Hartolassa. Avioitui tai naitettiin v. 1675 Risto Yrjönpojan puolisoksi ja miniäksi Putkijärven Pynnölään. Henkikirjojen mukaan Kirsti oli emäntänä Pynnölässä v. -1687 -1691. Kirsti kuoli ilmeisesti v. 1692 Pynnölässä, koska v. 1693 -1694 henkikirjoissa Risto Yrjönpojalla ei mainittu vaimoa lainkaan, tai Kirsti oli sairaana (?). Lapset: - Eerik Ristonpoika Pynnönen, s. n. v. 1675 Hartola. Mainittiin v. 1693 -1694 henkikirjoissa Riston poikana Pynnölässä sekä v. 1707 -1712 henkikirjoissa tilan isännän Yrjö Ristonpojan veljenä Pynnölässä. Puoliso (1) Kaisa, mainittiin v. 1707 -1708, puoliso (2) Marketta, mainittiin v. 1710 ja puoliso (3) Vappu Paavalintytär, mainittiin v. 1712. Eerik ja Vappu mainittiin vielä v. 1736 -1747 Hartolan rippikirjassa. - Yrjö Ristonpoika Pynnönen, s. v. 1677 Hartola. Henkikirjojen mukaan Yrjö oli talollisena ja isäntänä Pynnölässä v. 1707 -1712. Yrjö mainittiin v. 1712 kymmenysluettelossa Pynnölässä verot maksavana omistajana. Vuoden 1707 -1712 henkikirjojen mukaan tilalla asui myös Yrjön veli Eerik vaimoineen. Yrjön puoliso: Margeta Eerikintytär, s. 1689, k. 19.1.1746, haudattiin 26.1.1746 Hartolan kirkkoon. Yrjö mainittiin kirkon kuudennusmieheksi. Vuoden 1719 kylvö- ja 82 - karjaluettelon mukaan Yrjö Pynnösen kylvö oli 1 tynnyri ruista, 15 kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 2 hevosta, 6 lehmää ja 4 vasikkaa, 10 lammasta ja 2 sikaa, eli Yrjön varallisuus oli k.o. ajan mittapuun mukaan varsin suuri. Yrjö kuoli 14.10.1741 ja haudattiin 25.10.1741 Hartolan kirkkoon. Sipi Ristonpoika Pynnönen, s. v. 1682 Hartola. Talollinen Pynnölässä v. 1729 -1734. Puoliso: Heta Ristontytär. Sipi kuoli 31.1.1751 ja haud. 10.2.1751 Hartolan kirkkoon. Juho Ristonpoika Pynnönen, s. v. 1690 Hartola. Tauluun 13.17. Inkeri Rekontytär (Ingeborg Grelsdotter) Syntyi v. 1677 mahdollisesti Hartolassa. Risto Yrjönpojan toinen vaimo ja Pynnölän tilan emäntä. Inkeri mainittiin v. 1707 henkikirjassa Yrjö Ristonpojan sekä Eerik Yrjönpojan äitinä (äitipuolena) Pynnölässä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Pynnölän vanha emäntä Inkeri Rekontytär (Gl. värdinn Ingeborg Grelsdr) kuoli 76 v. ikäisenä 26.6.1754 Pynnölässä ja haudattiin 2.7.1754 Hartolan kirkkoon. Lapsi: - Herman Ristonpoika Pynnönen, s. n. v. 1695 Hartola. Taulu 13.17 (VI) Juho Ristonpoika Pynnönen (Johan Christersson Pynnöinen) Syntyi n. v. 1690 talollisen poikana Hartolan Putkijärven Pynnölässä. Juho mainittiin v. 1725 -1729 henkikirjoissa talollisen poikana Pynnölässä. Vuoden 1731 henkikirjassa Juholla mainittiin vaimo Maria. Juho Ristonpoika oli sitten talollisena ja isäntänä kotitilallaan Pynnölässä v. 1735 -1745. Pynnölä mainittiin 1720-luvulla Svanström suvun perintötilaksi, joka oli 1 talouden 5/12 manttaalin tila ja vailla loisia, eli toisten nurkissa asuvia ihmisiä, viite: s. 711 SPH I-II. Juholla oli veljensä Yrjön tavoin myös luottamustehtäviä, sillä hän toimi Hartolan seurakunnassa kirkon kuudennusmiehenä, eli veronkantomiehenä. Juho Ristonpoika kuoli 56 v. ikäisenä 31.1.1746 Putkijärven Pynnölässä ja haudattiin 9.2.1746 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 13.18 (VI) Maria Tuomaantytär (Maria Thomasdotter) Syntyi v. 1710 mahdollisesti Hartolassa. Marian vanhempia ei saatu selville, 1600/ 1700 vaihteen puuttuvien asiakirjojen vuoksi. Putkijärven säterin lampuotitilalla Tillolassa kyllä mainittiin v. 1707 1708 vain etunimellään lampuoti Tuomas (Thomas LBde), samoin Tuomas niminen torppari. Maria avioitui tai hänet naitettiin tiettävästi v. 1731 Juho Ristonpojan puolisoksi sekä miniäksi Putkijärven Pynnölään. Marian ja Juhon vihkitietoja ei löydy Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjasta, joten sitä ei saatu selville mistä Maria tuli Pynnölään miniäksi. Maria oli sitten emäntänä Pynnölässä v. 1735 -1760. Juhon kuoltua v. 1746 Maria avioitui toisen kerran 22.5.1747 Mikko Mikonpojan kanssa, joka tuli Hartolan Yölinnusta puusniekaksi, eli puuskaisännäksi Pynnölään. Maria kuoli 50 v. ikäisenä 14.4.1760 Pynnölässä ja haudattiin 20.4.1760 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Maria Juhontytär, s. v. 1732, kast. 25.3.1732 Hartola, Putkijärvi. - Risto Juhonpoika Pynnönen, s. 30.8.1734 Hartola, Putkijärvi - Vappu Juhontytär, s. 1.5.1740 Hartola, Putkijärvi - Kaarina Juhontytär, s. 17.12.1743 Hartola, Putkijärvi. Tauluun 14.22. Maria Tuomaantyttären ja Mikko Mikonpojan lapset: - Eerik Mikonpoika, s. 1.5.1748 Hartola, Putkijärvi - Piritta Mikontytär, s. 29.1.1751 Hartola, Putkijärvi - Anna Mikontytär, s. 9.4.1754 Hartola, Putkijärvi 83 TAULU 14 JOUTSAN HUTTULA SUKUHAARA Yleistä: Joutsan nykyisen kirkonkylän seutu tunnetaan ilmeisesti vanhimpana asuttuna kylänä Laitjärven ja Tolvasniemen ohella nykyisen Joutsan alueella ja ilmeisesti maakirjan alussa v. 1539 Jousaan tai Joutsaan merkitty alkutila oli asutettu jo 1400-luvulla kun pääosin Joutsan nykyisen pitäjän pysyvä asutus vakiintui 1500-luvun alkuvuosina ja -kymmeninä, viite: s. 56, 58 -59 JK sekä s. 81 SPH I-II. Sukututkija Petri Kallio on selvitellyt laajasti Joutsan kylän talojen Kemppilän, Huttulan, Tokeron ja Hulikan isäntä- ja talohistoriaa sekä eri sukuhaaroja, sillä hän periytyy monia kymmeniä eri reittejä Joutsan kylän kantatalosta ja siten sen ensimmäisestä isännästä Vilppu Johenneksenpojasta. Taulu 14.1 (XV) Vilppu Johanneksenpoika, tai Jopenpoika (Philipus Jopson) Syntyi n. v. 1490 mahdollisesti Suur-Sysmän Jousassa (Joutsassa). Hämeen ensimmäisessä maakirjassa v. 1539 Vilppu mainittiin Suur-Sysmän Hartolassa Jousan, tai Joutsan kylässä (nykyisessä kirkonkylässä) talollisena ja isäntänä. Vilpun tila oli maakirjan alussa v. 1539 ainoa talo Jousan kylässä, siis kylän kantatila. Vuonna 1539 tila mainittiin 1/12 koukun 2 jousen tilaksi, eli tila oli jo verrattain vanha ja tilalla oli 2 miespuolista aseikäistä miestä, viite: s. 56, 58 -59 JK sekä s. 77 SPH III. Kun tila jaettiin v. 1543 niin Vilpun tilan jousiluku putosi yhteen ja isäntänä oli tuolloin Vilpun poika Lasse. Vilppu kuoli v. 1539 jälkeen Joutsassa. Taulu 14.2 (XV) N.N. Vilpun puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Lasse Vilpunpoika, s. n. v. 1520 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.3. - Heikki Vilpunpoika. Mainittiin jakaantuneen Jousan kantatilan 2. talossa talollisena ja isäntänä v. 1544 -1550. - Martti Vilpunpoika. Mainittiin talollisena ja isäntänä Jousan jakaantuneella kantatilalla veljensä Heikin jälkeen v. 1551 -1560. - Simo Vilpunpoika. Mainittiin v. 1582 -1584 talollisena Joutsassa. Taulu 14.3 (XIV) Lasse Vilpunpoika (Lars Philipusson) Syntyi n. v. 1520 mahdollisesti Suur-Sysmään kuuluneella (Hartolan) Joutsan kylässä. Talollisena ja isäntänä Jousan, tai Joutsan kylän kantatilalla v. 1543 -1581. Maakirjassa Lasse Vilpunpojan tila oli merkitty v. 1559 veroltaan 1/6 koukun ja 3 jousen tilaksi, eli tilalla oli 3 aseikäistä miestä. Lasse oli merkitty v. 1543 myös uudistilan isännäksi, jota tilaa, siis kantatilasta lohkaistua tilaa isännöi v. 1544 alkaen Heikki Vilpunpoika ja tämän jälkeen Martti Vilpunpoika. Vuoden 1560 maakirjan mukaan Joutsan kylässä oli vain 1 veroa maksava talonpoika; Lasse Vilpunpoika. Vuosien 1561 -1579 maakirjoissa Lassen tila merkittiin verokirjoihin Tammilahteen, vaikka fyysisesti tila oli Jousan tai Joutsan kylässä. Tuolloin v. 1579 tila oli merkitty veroltaan 1/3 koukun ja 2 jousen tilaksi. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Tammilahteen merkityn Lasse Vilpunpojan varallisuus oli, kuparia 3 leiviskää, hänellä oli 6 hevosta joiden arvo oli 60 mk, 10 lehmää, 13 lammasta, vuohia 3 kpl, 10 sikaa, 4 yksivuotista nuorta karjaa, 4 kaksivuotista karjaa ja 3 kolmivuotista nuorta karjaa, joista Lasse maksoi hopeaveroa peräti 24½ markkaa, eli Lasse oli eräs pitäjän varakkaimmista talollisista. Lasse Vilpunpoika kuoli v. 1581 jälkeen Joutsassa. Taulu 14.4 (XIV) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Simo Lassenpoika. Mainittiin isänsä Lassen jälkeen talollisena ja isäntänä Joutsan kylän kantatilalla v. -1582-. Sitten Simo siirtyi viljelemään tilan jaossa syntynyttä uudistilaa, jossa hänet mainittiin v. 1585 -1599. Simo kuului sysmäläiseen tarkastuslautakuntaan Sten Fincken asettamassa ryhmässä Savon ja Hämeen välisessä rajojen tarkastuksessa v.1595, viite: s. 156 84 - - SPH I-II. Simo Lassenpojan tila tunnetaan myäöhemmin Hulikka nimellä. Kirjoittajan äiti Toini periytyy Simo Lassenpojasta, kts. Nurmisen sukukirja II osa Vesanen-Pohjola taulu 51.5. Olavi Lassenpoika. Mainittiin veljensä Simon jälkeen viljelemässä Joutsan kylän kantatilaa v. 1584 -1599. Olavi Lassenpojan tila tunnetaan myöhemmin nimellä Tokero. Kirjoittajan äiti Toini periytyy myös Olavi Lassenpojasta, viite: Nurmisen sukukirja II osa Vesanen-Pohjola taulu 52.1. Klemetti Lassenpoika Huttula, s. n. v. 1548 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.5. Taulu 14.5 (XIII) Klemetti Lassenpoika (Clemet Larsson) Syntyi n. v. 1548 talollisen poikana Suur-Sysmän Joutsan kylässä. Klemetti sai perintönä Joutsan kylän kantatilan jaossa syntyneen 3. tilan, jossa hän oli talollisena ja isäntänä v. 1585 -1591. Klemetin tila mainittiin v. 1586 1/8 koukun ja 1 jousen tilaksi, mutta seuraavana v. 1587 jousiluku oli noussut 2:een. Klemetti kuoli v. 1591 jälkeen Joutsassa, mahdollisesti Nuijasodan aikaan v. 1596 -1597. Nuijasodan nimellä kulkevassa talonpoikaiskapinassa talonpojat nousivat kapinaan aatelisten mielivaltaa vastaan, näin myös Hämeessä, jossa Suur-Sysmän talonpojillakin vahva vuosien varrella kertynyt viha aatelisten vallankäyttöä vastaan purkautui mm. siten että he polttivat ensin Hartolan Koskipään sekä Sysmän Rapalan kartanot ja etenivät tammikuun alussa 1597 Pulkkilanharjun kautta Asikkalan kk:lle ja sieltä Kurhila/ Vähimaan kahakan jälkeen Padasjoen Nyystölään, jossa veristen ja kiivaiden taisteluiden jälkeen kaikki antautuneet 400 talonpoikaa teurastettiin 14.1.1597 säälimättömästi ja julmasti. Suomen käskynhaltija marski Klaus Fleming määräsi vielä lisäkostoksi ”koko Sysmän hävitettäväksi”. Taulu 14.6 (XIII) N.N. Klemetin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pietari Klemetinpoika Huttula, s. n. v. 1570 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.7. - Olavi Klemetinpoika Kemppilä. Mainittiin jakaantuneen tilan toisella puoliskolla talollisena ja isäntänä v. 1600 -1603. Olavin tila merkittiin v. 1603 autiotilaksi. Kirjoittajan äiti Toini periytyy Olavi Klemetinpojasta ja Kemppilän tilalta. - Antti Klemetinpoika. Mainittiin tilan kolmannella osalla talollisena ja isäntänä v. 1600 -1603, sitten tila siirtyi Pietari Klemetinpojan haltuun. - Lauri Klemetinpoika, mainittiin v. 1615 verokirjassa kymmenysverojen maksajana Joutsan kylässä. Taulu 14.7 (XII) Pietari Klemetinpoika Huttula (Peer Clemetsson Huttula) Syntyi n. v. 1570 talollisen poikana Suur-Sysmän Joutsan kylässä. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan v. 1592 -1623, joka tunnetaan Joutsa n:o 3 eli Huttulan tilana. Maakirjoissa Pietari mainittiin v. 1604 kykenemättömäksi (oförm), eli oli ilmeisesti niin köyhtynyt Nuijasodan sekä 1600-luvun alun hirveiden katovuosien myötä, että ei pystynyt maksamaan verojaan. Vuonna 1620 Huttula mainittiin 1½ äyrin ja 1/3 manttaalin perintötilaksi ja ratsumestarin palkkatilaksi, etuisuudeksi, eli tila osallistui Hartolan Ruskealan ratsutilan ratsumestarin ylläpitoon. Pietari Klemetinpoika oli yhtenä jäsenenä 13 sysmäläisen talonpojan muodostamassa tarkastuslautakunnassa, joka asetettiin v. 1595 tarkastamaan Hämeen ja Savon välisiä rajoja Sten Fincken vetämässä ryhmässä. Savon puolelta oli toinen samanlainen 13 henkilön ryhmä Didrik Fincken johdolla k.o. tarkastuslautakunnassa, viite: s. 156 SPH I-II. Pietari Klemetinpoika kuoli v. 1623 jälkeen Joutsassa. Taulu 14.8 (XII) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - Heikki Pietarinpoika Huttula, s. n. v. 1595 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.9. 85 - N.N. Pietarintytär. Puoliso: Klemetti Olavinpoika. Saivat viljeltäväksi Pietari Klemetinpojan kuoleman jälkeen v. 1624 tilan jaossa syntyneen ¾ äyrin ja ¼ manttaalin tilan. Klemetti Olavinpoika omisti virtamyllyn, viite: s. 237 SPH I-II. Taulu 14.9 (XI) Heikki Pietarinpoika Huttula (Hendrich Persson Huttula) Syntyi n. v. 1595 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Maakirjassa Heikki mainittiin isänsä jälkeen, eli v. 1624 alkaen talollisena ja isäntänä kotitilallaan Huttulassa, joka oli tuolloin ¾ äyrin ja ¼ mantaalin perintötila. Henkikirjoissa Heikki mainittiin henkikirjojen alusta, eli v. 1634 alkaen talollisena ja isäntänä Huttulassa aina v. 1662 asti. Heikin ensimmäinen vaimo oli Vappu, joka kuoli ilmeisesti v. 1636 -1637 tienoilla, koska v. 1637 Heikki Pietarinpoika mainittiin henkikirjassa leskimieheksi. Seuraavana v. 1638 Heikillä jo mainittiin vaimona Marketta. Kymmenysveroluettelossa Heikki mainittiin vielä v. 1663 Huttulassa. Heikki Pietarinpoika kuoli v. 1663 tai sen jälkeen Joutsassa. Vappu Laurintytär (Walborg Larsdotter) Syntyi n. v. 1595. Mainittiin henkikirjoissa Heikki Pietarinpojan vaimona Joutsan kylän Huttulassa v. 1634 -1636. Vappu kuoli tiettävästi v. 1636 Joutsassa. Lapset: - Tuomas Heikinpoika. Mainittiin Huttulassa tilan poikana v. 1634 -1639 henkikirjoissa. - Marketta Heikintytär. Mainittiin talon tyttärenä Huttulassa v. 1634 henkikirjassa. Taulu 14.10 (XI) Marketta N.N. (Margaretha N.N -dotter) Syntyi n. v. 1618. Avioitui tai naitettiin v. 1638 Heikki Pietarinpojan puolisoksi Joutsan kylän Huttulaan. Marketta mainittiin emäntänä Huttulassa v. 1638 -1662 henkikirjoissa. Lapset: - Matti Heikinpoika Huttula, s. n. v. 1639 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.11. - Sipi Heikinpoika Huttula. Mainittiin Huttulassa tilan poikana v. 1656 sekä tilan isännän Matti Heikinpojan veljenä v. 1663 -1671. Puoliso: Maalin (Magdalena). Sipi sai viljeltäväkseen osan Huttulasta v. 1682, ollen isäntänä tuolla tilalla v. 1689 asti. - Olavi Heikinpoika Huttula. Mainittiin talollisena ja isäntänä jaetulla Huttulan tilan toisella puoliskolla v. 1675 -1676. Puoliso: Kaarina (Carin). Olavi kuoli v. 1677, koska Kaarina mainittiin leskeksi v. 1678. Taulu 14.11 (X) Matti Heikinpoika Huttula (Matzs Hendrichsson Huttula) Syntyi n. v. 1639 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Henkikirjoissa Matti mainittiin ensimmäisen kerran v. 1655 Huttulassa tilan poikana ja v. 1662 henkikirjassa mainittiin Matilla vaimo Vappu. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Huttulassa isänsä jälkeen v. 1663 -1676. Matti Heikinpoika kuoli tiettävästi v. 1677 Joutsassa, koska henkikirjoissa vaimonsa Vappu mainittiin leskeksi v. 1678. Taulu 14.12 (X) Vappu N.N. (Walborg N.N -dotter) Syntyi n. v. 1640. Avioitui tai naitettiin viimeistään v. 1662 (v. 1657 -1661 ei ole käytettävissä henkikirjoja) Matti Heikinpojan puolisoksi Joutsan kylän Huttulaan. Vappu mainittiin emäntänä Huttulassa v. 1662 -1676, sekä leskenä v. 1678 -1687. Vappu kuoli v. 1687 jälkeen Joutsassa. Lapset: - Inkeri Matintytär. Mainittiin v. 1676 henkikirjassa talon tyttärenä Huttulassa. - Sipi Matinpoika Huttula, s. n. v. 1661 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.13. - Tuomas Matinpoika Huttula. Mainittiin talollisen Sipi Matinpojan veljenä Huttulassa v. 1691 1694. - Reko Matinpoika Huttula. Mainittiin talollisen Sipi Matinpojan veljenä Huttulassa v. 1691 -1694. 86 - Simo Matinpoika Kaksola. Vävynä ja talollisena Putkijärven kylän Kaksolassa. Simo kuoli 77 v. ikäisenä 13.7.1749 Putkijärvellä. Puoliso: Maria Sipintytär, kuoli 65 v. ikäisenä 18.3.1744 Putkijärvellä. Simon ja Marian jälkeläisiä on mm. arkkitehti ja professori Eliel Saarinen, s. 20.8.1873 Rantasalmi, k. 1.7.1950 USA. Taulu 14.13 (IX) Sipi Matinpoika Huttula (Sigfred Matzson Huttula) Syntyi n. v. 1661 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Sipi mainittiin v. 1678 renkinä Huttulassa sekä v. 1680 tilan poikana. Matilla mainittiin vaimo Anna v. 1682 sekä tämän kuoltua toisena vaimona Maria v. 1707 henkikirjoista alkaen. Sipi mainittiin vielä v. 1708 henkikirjassa isäntänä Huttulassa sekä maakirjassa vielä v. 1709. Sipi Matinpoika kuoli v. 1709 tai sen jälkeen Joutsassa. Taulu 14.14 (IX) Anna N.N (Anna N.N -dotter) Anna mainittiin Sipi Matinpojan vaimona ja Huttulan tilan emäntänä v. 1682 henkikirjassa. Lapset: - Yrjö Sipinpoika Huttula, s. n. v. 1685 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.15. - Olavi Sipinpoika Huttula. Mainittiin Huttulassa v. 1725 henkikirjassa Huttulan tilan isännän Yrjö Sipinpojan veljenä. Puoliso: Liisa (Lisa, el. Elisabeth). Maria N.N. (Maria N.N -dotter) Mainittiin Sipi Matinpojan vaimona Huttulassa v. 1707 -1708 ja äitinä (äitipuolena) v. 1710 henkikirjassa. Ei tiedossa lapsia. Taulu 14.15 (VIII) Yrjö Sipinpoika Huttula (Jöran Sigfredsson Huttula) Syntyi v. 1684 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Yrjö mainittiin Huttulassa tilan poikana v. 1707 henkikirjassa Kristiina vaimonsa kanssa. Henkikirjojen mukaan Yrjö Sipinpoika toimi talollisena ja isäntänä kotitilallaan Huttulassa Isonvihan aikaan v. 1707 -1725. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Yrjö Huttulan kylvö oli 20 kappaa ruista, 20 kappaa ohraa ja 10 kappaa kauraa, hänellä oli 1 hevonen, 4 lehmää, 2 vasikkaa, 5 lammasta, 1 vuohi ja 5 sikaa. Hartolan (Joutsan) ensimmäisessä v. 1727 -1733 rippikirjassa Yrjö Sipinpoika ja puolisonsa Kristiina Tuomaantytär mainittiin ylinnä, kuten yleensäkin isäntäväki, vaikkakin olivat jo luopuneet tilan pidosta, kun tilan pito oli siirtynyt heidän poikansa Simo Yrjönpojan hoitoon. Kartanon isäntä (Grdvrd) Yrjö Sipinpoika kuoli 58 v. ikäisenä 16.9.1742 Huttulassa ja haudattiin 26.9.1742 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 14.16 (VIII) Kristiina Tuomaantytär (Christina Thomasdotter) Syntyi n. v. 1685 mahdollisesti Hartolan Joutsassa, tarkemmin asiaa ei tiedetä, eli ei löydetty sitä mistä Kristiina tuli viimeistään v. 1707 Joutsan kylän Huttulaan miniäksi. Kristiinan vanhemmiksi sopisi mm. Joutsan kylällä Hulikan tilan isäntäväki Tuomas Simonpoika vaimonsa Marian kanssa, mutta tätä ei saatu varmennettua, koska henkikirjat ovat kovin vajavaiset 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa. Toisaalta monta muutakin vaihtoehtoa löytyy, eli sopivia Tuomaita. Henkikirjoissa Kristiina mainittiin Yrjö Sipinpojan puolisona ja emäntänä Huttulassa v. 1707 -1725. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan vanha emäntä (Gl. värdinn.) Kristiina Tuomaantytär kuoli 72 v. ikäisenä 14.11.1749 Huttulassa ja haudattiin 3.12.1749 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle, miehensä viereen. Lapset: - Simo Yrjönpoika Huttula, s. v. 1709 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.17. - Jaakoppi Yrjönpoika Huttula, s. v. 1717 Hartola, Joutsa. Työskenteli seppänä Huttulassa. Puoliso 18.11.1739 Liisa Sipintytär. Jaakoppi kuoli 1.7.1756 Huttulassa. - Aune Yrjöntytär, s. v. 1718 Hartola, Joutsa, k. 26.3.1789 Joutsa. Puoliso 18.12.1732 Simo Jaakonpoika Kämppilä, myöh. Hulikka, s. n. 1716 Joutsa, k. 24.8.1789 Joutsa. 87 - Yrjö Yrjönpoika Huttula, s. v. 1719 Hartola, Joutsa. Torpparina Huttulassa. Puoliso (2) Liisa Eerikintytär. Yrjö kuoli 30.3.1755 Huttulassa. Taulu 14.17 (VII) Simo Yrjönpoika Huttula (Simon Jöransson Huttula) Syntyi v. 1709 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Simo mainittiin tilalla poikana v. 1727 henkikirjassa ja seuraavan v. 1728 henkikirjassa Simolla mainittiin vaimo Maria. Henkikirjojen mukaan Simo toimi talollisena ja isäntänä Huttulassa v. -1731 -1751-. Huttulan tila mainittiin 1720-luvulla 1/6 manttaalin ja 1 talouden perintötilaksi, jolla oli sitten myöhemmin myös 4 torppaa ja 1 mäkitupa, viite: s. 77 JK. Talon isäntä Simo Yrjönpoika kuoli 52 v. ikäisenä 14.4.1761 Huttulassa ja haudattiin 19.4.1761 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 14.18 (VII) Maria Mikontytär (Maria Michelsdotter) Syntyi v. 1709 ilmeisesti Hartolan Joutsassa. Marian vanhempia ei saatu selville henkikirjojen eikä kirkonkirjojen (RK 1727 -1733) avulla, eikä sitä mistä hän tuli viimeistään v. 1728 miniäksi Joutsan kylän Huttulaan. Henkikirjoissa Maria mainittiin emäntänä Huttulassa v. 1728 -1746. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan kartanon isännän Simo Yrjönpojan vaimo Maria Mikontytär kuoli jo 37 v ja 6 kk:n ikäisenä 29.7.1746 Huttulassa ja haudattiin 3.8.1746 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Heikki Simonpoika Huttula, s. v. 1728 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.19. - Tuomas Simonpoika Huttula, s. v. 1730 Hartola, Joutsa, k. 3.2.1790 Joutsa, Huttula. Talollinen Huttulassa. Puoliso 10.12.1749 Vappu Tuomaantytär, s. v. 1730, k. 11.12.1787 Joutsa. - Juho Simonpoika Huttula, s. 16.12.1733 Hartola, Joutsa. Puoliso 29.11.1761 Maria Jaakopintytär. - Vappu Simontytär, s. 29.3.1735 Hartola, Joutsa - Olavi Simonpoika Haikula, s. 3.8.1738 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.21. Sofia Simontytär (Sophia Simonsdotter) Syntyi n. v. 1720 tiettävästi Hartolan Putkijärvellä. Sofia avioitui tai hänet naitettiin 21.12.1746 leskimiehen ja talollisen Simo Yrjönpojan puolisoksi Joutsan kylän Huttulaan. Vihkikirjassa Sofian mainittiin olevan piika Putkijärveltä. Emäntänä Huttulassa. Vuoden 1754 -1766 rippikirjassa mainittiin että Sofia olisi kuollut, mahdollisesti n. v. 1763 -1764 tienoilla, vaikkakaan Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjasta Sofian kuolintietoa ei löydy. Lapset: - Paavo Simonpoika, s. 24.12.1748 Hartola, Joutsa - Lauri Simonpoika, s. 30.7.1750 Hartola, Joutsa - Maria Simontytär, s. 12.3.1752 Hartola, Joutsa - Aatami Simonpoika, s. 17.3.1754 Hartola, Joutsa - Kristiina Simontytär, s. 17.3.1757 Hartola, Joutsa - Vappu Simontytär, s. 17.3.1757 Hartola, Joutsa - Marja Simontytär, s. 25.1.1760 Hartola, Joutsa Taulu 14.19 (VI) Heikki Simonpoika Huttula (Henrich Simonsson Huttula) Syntyi v. 1728 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Talollisena ja isäntänä kotitilallaan Huttulassa. Heikki löysi vaimon Leivonmäen puolelta ja sai tuoda puolison sieltä, vaikkakin yleisesti joutsalaiset eivät arvostaneet leivonmäkeläisiä ja niinpä Joutsassa sanottiin, että ainakaan tyttöjä ei anneta leivonmäkeläisille. Tähän liittyen kerrotaan tarinaa: Kerran eräs leivonmäkeläinen leskimies meni Joutsan pappilaan avioliittokuulutuksia pyytämään, sillä hän halusi ottaa eukon Joutsasta. Pappi tulistui ja alkoi moittia miestä siitä, että Leivonmäelle etsitään Joutsasta tyttöjä. Pappi kysyi; ”mistä kylästä tuleva vaimo on”. Leskimies vastasi; ”vaivaistalosta”. ”No, ota sitten saman tien kolme, neljä kappaletta”, vastasi pappi, viite; s. 234 LK. 88 Vuonna 1771 Huttula mainittiin 1/6 manttaalin 1 talouden tilaksi, jolla oli 4 torppaa ja 1 mäkitupa, viite; s. 77 JK. Heikki Simonpoika kuoli pistokseen 56 v. ikäisenä 12.6.1782 Huttulassa. Taulu 14.20 (VI) Vappu Kallentytär (Walborg Carlsdotter) Syntyi n. v. 1728 talollisen tyttärenä Suur-Sysmän Leivonmäen Rusilassa. Isä taulussa 15.17. Vappu mainittiin v. 1753 -1757 henkikirjoissa Rusilassa. Vuoden 1754 -1766 rippikirjassa kerrottiin että Vappu avioitui Joutsaan, millä tarkoitettiin Joutsan kylää (siis nykyistä kirkonkylää). Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Vappu Kallentytär Leivonmäeltä avioitui tai hänet naitettiin 11.12.1757 Heikki Simonpojan puolisoksi ja emännäksi Joutsan kylän Kemppilään, Huttulan tilalle, jossa hän oli emäntänä v. 1782 asti. Vappu Kallentytär kuoli 16.6.1797 Huttulassa. Lapset: - Maria Heikintytär, s. 13.2.1759 Hartola, Joutsa. Tauluun 12.A.20. - Kaarina Heikintytär, s. 20.5.1762 Hartola, Joutsa - Liisa Heikintytär, s. 10.10.1765 Hartola, Joutsa Taulu 14.21 (V) Olavi Simonpoika Haikula (Olof Simonsson Haikula) Syntyi 3.8.1738 talollisen poikana Hartolan Joutsan kylän Huttulassa. Isä taulussa 14.17. Koska Olavi oli perheen nuorin lapsi, niin Olavi joutui tyytymään torpparin asemaan, eli hän sai perintönä Huttulan tilasta lohkotun Haikulan torpan viljeltäväkseen. Vuoden 1767 -1773 rippikirjassa Olavi mainittiin talollisen Heikki Simonpojan veljenä Huttulassa sekä v. 1780 -1790 rippikirjassa torpparina Huttulan Haikulassa kuin myös v. 1793 -1813 rippikirjassakin. Tosin v. 1764 -1770 syntyneiden ja kastettujen kirjassa Olavi mainittiin talolliseksi Haikulassa ja sen jälkeen torppariksi. Isonjaon yhteydessä Haikulan viljelty pinta-ala oli 21,17 ha ja kok.pinta-ala 110,20 ha, viite; s. 80 JK. Olavin kuoleman ajankohtaa ei saatu selville, koska osa Joutsan kirkonkirjoista v. 1800 -1812 on tuhoutunut. Joka tapauksessa Olavi oli elossa vielä v. 1793. Olavi kuoli mahdollisesti n. v. 1800 tienoilla Joutsassa. Taulu 14.22 (V) Kaarina Juhontytär (Carin Johansdotter) Syntyi 17.12.1743 talollisen tyttärenä Hartolan Putkijärven Pynnölässä. Isä taulussa 13.17. Avioitui tai naitettiin n. 20 v. ikäisenä 4.12.1763 Joutsan kylän Huttulaan talollisen pojan puolisoksi. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Olavi Simonpoika Huttulasta ja Kaarina Juhontytär Putkijärveltä vihittiin 4.12.1763. Kaarina oli sitten miniänä Huttulassa sekä emäntänä Huttulan Haikulan torpassa. Kaarinan kuoleman ajankohtaa ei myöskään löydy Joutsan kirkonkirjoista, hänkin oli elossa vielä v. 1793. Kaarina kuoli oletettavasti n. v. 1800 tienoilla kuten miehensäkin. Lapset: - Risto Olavinpoika Haikula, s. 17.11.1764 Hartola, Joutsa, torpparina ja talollisen Haikulassa, puoliso 16.12.1792 Joutsa Maria Yrjöntytär, Putkijärveltä. Risto kuoli leskimiehenä v. 1834 Haikulassa. - Yrjö Olavinpoika Haikula, s. 20.4.1770 Hartola, Joutsa, k. 8.4.1790 Hartola, Joutsa. - Anna Olavintytär, s. 8.11.1772 Hartola, Joutsa. Puoliso 13.12.1795 Joutsassa Topias Olavinpoika. - Eeva Olavintytär, s. 4.12.1774 Hartola, Joutsa. Puoliso 10.12.1797 Joutsassa Olavi Yrjönpoika Putkijärveltä. - Maria Olavintytär, s. 31.5.1778 Hartola, Joutsa, k. 24.7.1788 Hartola, Joutsa. - Helena (Leena) Olavintytär, s. 18.2.1781 Hartola, Joutsa. Tauluun 12.A.22. - Liisa Olavintytär, s. 6.8.1783 Hartola, Joutsa 89 TAULU 15 LEIVONMÄEN RUSILA SUKUHAARA Yleistä: Suur-Sysmään kuulunut pieni Leivonmäen kylä on saanut erään olettamuksen mukaan nimensä ja ensimmäiset asukkaansa Sääksmäen kirkon lähettyviltä Leivosen talosta, jolla oli ilmeisesti erämaita Päijänteen toisella puolen Itä-Hämeessä, viite: s. 47 SPH I-II. Se tiedetään että keskiajalla eräkaudella Sääksmäen kylillä ja taloilla oli eräomistuksia ainakin Rutalahdella, eli Jämsän (Korpilahden) ja nykyisen Leivonmäen rajaseudulla, viite: s. 34 ja 44 LK. Vahvemman kannatuksen Leivonmäki nimen syntymiseen on saanut se päätelmä, jonka mukaan nimi Leivonmäki olisi jäänyt asiakirjoihin elämään kirjaajan kirjoitusvirheen, kirjurinetymologian seurauksena, eli alun perin paikkaa olisi kutsuttu Levonmäeksi, murreasussaan; Levommäk, siis paikkaa, mäkeä, jossa sai levätä, viite: s. 261 -262 LK. Leivonmäen kylä kuului varhaisessa vaiheesssan Suur-Sysmän Vesineljänneskuntaan (viite: s. 47 ja 76 SPH I-II), ja toisaalta on arveltu että nimenomaan Sysmän Vesineljänneskunnan eteläpään kylät, erityisesti Karilanmaa ja Rapala sekä Voipalan kylät olisivat asuttaneet ensimmäisenä Leivonmäkeä, koska näillä oli takamaita Leivonmäen kylän tienoilla. Se myös tiedetään että Sysmän Rapalaa, Voipalaa ja Karilanmaata taas asutettiin lähinnä Sääksmäeltä käsin, osin myös Hattulan ja Vanajan tienoilta, viite: s. 50 LK sekä 45 -46 ja 102 -103 SPH I-II. Jottei asia olisi niin yksinkertainen, todettakoon että myös Hartolan Ruskealan kylällä sekä Joutsan Tammilahdella oli takamaita lähellä Rutajärveä, siis Leivonmäellä. Joutsan Tammilahtea taas asutettiin lähinnä Sysmän Liikolasta, viite: s. 92 SPH I-II. Maakirjoissa Leivonmäelle ilmantui v. 1564 ensimmäinen asukas Niilo Johanneksenpoika ja tuolloin 1500-luvun loppupuolella kylässä oli vain tämä 1 kantatila, paitsi Sysmän v. 1595 taloluettelossa Leivonmäen kylässä mainittiin 2 tilaa, mutta taas v. 1603 vain 1 tila. Maakirjan mukaan Leivonmäen kylässä oli v. 1624 vain 1 talo. Henkikirjojen laatimisesta lähtien v. 1634 Leivonmäellä mainittiin 2 tilaa, joista toinen ilmeisesti Mönkölä ja toinen sai sitten hieman myöhemmin isäntänsä etunimen mukaan nimen Rusila. Mönkölä sai asukkaansa Luhangan Tammijärven Mönkölästä, joka taas asutettiin lähinnä Luhangan kirkolta ja Sysmän Liikolasta käsin. Mönkölän nimen toi Leivonmäelle Yrjö Matinpoika Luhangasta (Tammijärven Mönkölästä), joka asettui v. 1637 Martti Klemetinpojan autiotilalle. Leivonmäen kylän tuntumassa olevan Rutajärven itärannalla on Niileksenvalkama ja Niileksenvalkama-aho nimiset paikat, joiden kerrotaan asutustarinan mukaan saaneen nimensä Leivonmäen kylän ensimmäisen asukkaan Niiles nimisen miehen mukaan. Paikka sai kertomuksen mukaan nimensä, kun Hollolasta Leivonmäelle veneellä saapunut Niiles jätti veneensä tänne. Mahdollisesti tämä Niiles on sama kuin maakirjoissa v. 1564 ensimmäiseksi asukkaaksi mainittu Niilo Johanneksenpoika ?, viite: s. 260 LK. Leivonmäen kantatilan ensimmäiset asukkaat olivat: Niilo tai Niiles Johanneksenpoika (Nils Jonsson), isäntänä v. 1564 -1568. Muutti mahdollisesti Sysmän Karilanmaalta, Rapalasta tai Voipalasta, joskin tämän sukuhaaran juuret voisivat olla lähtöisin Sääksmäeltä, ellei sitten asutustarinan mukaisesti Niilon juuret löytyisivätkin Hollolasta ?. Maakirjoja tarkastellen Niilon isäksi sopisi Karilanmaalta Johannes Pietarinpoika (Jöns Persson) joka oli isäntänä v. 1543 -1555 Karilanmaalla, tai vielä ilmeisempää on se että Niilo olisi tullut Sysmän Voipalasta, jossa isäntänä oli v. 1539 maakirjan mukaan Johannes Niilonpoika (Jöns Nilsson) jonka tilalla isännyyttä jatkoi v. 1548 alkaen Mauno Johanneksenpoika (Måns Jönsson). Tuomas Niilonpoika (Thomas Nilsson), ilmeisesti edellisen poika, isäntänä v. 1569 -1572 Leivonmäellä. Sitten tila mahdollisesti jakaantui lyhyeksi aikaa; kantatilalla isäntänä Eerik Jaakopinpoika (taulu 15.5) ja toisella puoliskolla Lasse Ollinpoika (Lars Olufsson) v. 1572 1573. Tuomas Niilonpojan varallisuus ilmenee v. 1571 hopeaveroluettelosta; 1 hevonen jonka arvo 10 mk, 2 lehmää, 2 lammasta, vuohia 3 kpl, 1 sika, nuorta karjaa 3 kpl, kuparia 7 mk, joista kaikista Tuomas maksoi hopeaveroa yhteensä 5 mk ja 2 2/5 deninkiä, viite; s. 56 LK. Taulu 15.1 (XV) Lauri Rapala (Lars Rapoila) Syntyi n. v. 1480 ilmeisesti Sysmän Rapalassa. Mahdollisesti Lauri kuuluu siihen Sysmän Rapalassa vaikuttaneeseen sukuun, joka muutti ehkä 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa Sääksmäen Rapolasta Sysmän Rapalaan, vrt. taulu 18. Lauri oli siten tämän tulkinnan mukaan talollisena Sysmän 90 Rapalassa, jossa hänen poikansa mainittiin Hämeen ensimmäisessä maakirjassa v. 1539, eli Lauri kuoli ilmeisesti ennen v. 1539. Taulu 15.2 (XV) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Henrikki Laurinpoika Rapala. Mainittiin Hämeen ensimmäisessä maakirjassa talollisena ja isäntänä Sysmän Rapalassa v. 1539 -1562. Sysmän v. 1552 eräluettelon mukaan Henrikki Laurinpoika omisti yhden miehen kalaveden ja oravimetsän nimellä Rutajärvi (Leivonmäellä), viite: s. 45 LK. - Jaakoppi Laurinpoika Rapala, s. n. v. 1510 Sysmä, Rapala. Tauluun 15.3. Taulu 15.3 (XIV) Jaakoppi Laurinpoika Rapala (Jacob Larsson Rapala) Syntyi n. v. 1510 ehkä Suur-Sysmässä Rapalassa. Mainittiin talollisena ja isäntänä Sysmän Rapalassa v. 1543 -1548, ollen ilmeisesti veli maakirjan alussa Rapalassa, sen yhdelle 3:sta kantatilasta, isäntänä mainitulle Henrikki Laurinpojalle (Henrich Larsson). Jaakoppi Laurinpoika kuoli v. 1548 jälkeen Rapalassa. Taulu 15.4 (XIV) N.N. Jaakopin puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - Eerik Jaakopinpoika, s. n. v. 1530 -1535 Sysmä. Tauluun 15.5. Taulu 15.5 (XIII) Eerik Jaakopinpoika (Erich Jacobsson) Syntyi n. v. 1530 -1535 todennäköisesti Suur-Sysmässä. Sitä ei tiedetä varmuudella mistä Eerik tuli Leivonmäen kantataloon v. 1572, ehkä hän tuli jo aiemmin vävyksi tai puuskaisännäksi taloon ja sitten vuodesta 1572 isännäksi (?). Voisi päätellä että Eerik tuli mahdollisesti Sysmän eteläosan kylistä, ehkä Karilanmaalta tai Rapalasta, jotka kuuluivat Leivonmäen kanssa samaan Sysmän Vesineljänneskuntaan, jolla oli takamaita Leivonmäen alueella ja joista e.m. kylistä käsin myös pohjoisen kyliä (= Leivonmäen kk:n seutua) tiedetään asutetun, viite: s. 50 LK. Maakirjoja tarkastellen Rapalasta löytyy varteen otettava vaihtoehto, jossa maakirjan alussa v. 1539 oli isäntinä Klemetti Tuomaanpoika (Clemet Thomasson), Mikko Pietarinpoika (Michel Peersson), taulussa 18.5, sekä Henrikki Laurinpoika (Henrich Larsson), joka isännöi kolmatta kantatilaa v. 1539 -1562. Tämän rinnalle ilmestyi v. 1543 toinen tila, mahdollisesti tilan jaon myötä, Jaakoppi Laurinpojan tila (ilmeisesti e.m. Henrikin veli), jolla tilalla Jaakoppi isännöi v. 1543 -1548, ja jolle tilalle tuli isännäksi e.m. ilmeinen poika Eerik Jaakopinpoika (Erich Jacobsson), joka mainittiin isännäksi v. 1549 -1563. Tämän jälkeen tällä tilalla ei mainittu ketään, joten oletuksena on että kyseessä olisi sama Eerik Jaakopinpoika, joka häipyi Rapalasta v. 1563 ja ilmaantui v. 1572 Leivonmäelle. Tätä päättelyä tukee ensiksikin se seikka, että Eerikki Jaakopinpojan ilmeinen setä e.m. Rapalan Henrikki Laurinpoika omisti Sysmän eräluettelon v. 1552 mukaan eräpalstan Leivonmäeltä, jossa luettelossa mainitaan; ”Item löysin Henrikki Laurinpoika Rapalalta yhden miehen kalaveden ja oravimetsän nimeltään Rutajärvi, ei kelpaa rakennettavaksi, eli asuttavaksi”. Huom.: Leivonmäen kirkonkylä sijaitsee nimenomaan Rutajärven rannan tuntumassa, eli sinne rakennettiin e.m. tekstistä huolimatta !, viite: s.45 -46 LK. Toinen e.m. päättelyä tukeva seikka on se, että maakirjoissa 1600-luvun alussa Leivonmäen Rusilan kantatila mainittiin Rapalan kartanon alaiseksi tilaksi. Tai ehkä oikeammin tämä Rusilan tila sijaitsi Rapalan kartanon vanhalla eräalueella, jonka Rapalan kartano sitten v. 1612 luovutti leivonmäkeläisille, viite: s. 89 SPH I-II. On mahdollista että Eerik oli aviossa jo Rapalassa asuessaan ja muutti sitten vaimonsa kuoleman jälkeen Leivonmäelle, jossa oli sitten vävynä tai puuskaisäntänä (?), ilmestyen sitten maakirjaan v. 1572 talolliseksi, ollen Leivonmäen kantatilan isäntänä v. 1572 -1596, sekä vielä v. 1599, tilalla joka mainittiin v. 1580 veroltaan 1/6 koukun ja 3 jousen tilaksi. Huom: vaikka Eerikin nimi esiintyi vielä v. 1599 (jolloin Eerik oli ilmeisesti jo n. 64 -69 v. ikäinen) tilan omistajana ja veron maksajana, niin käytännössä hänen poikansa Tuomas toimi tilalla viljelijänä ja isäntänä. 91 Peltoviljelyn ohella Eerikillä oli myös kaskimaita, josta tiedetään, että mm. v. 1589 hän kylvi 4 vakkaa ruista kaskeen, viite: s. 55 LK. Eerik Jaakopinpoika omisti myös puromyllyn (maininta v. 1586), jossa hän jauhoi viljansa keväisin ja syksyisin ja josta Eerik joutui maksamaan vuotuisena verona 1 taalarin, viite: s. 235 SPH I-II. Vuosina 1597 -1598 tilan isännäksi mainittiin Eerik Jaakopinpojan ilmeinen poika Tuomas Eerikinpoika (Tomas Ericsson). Seuraavana v. 1581 tämä kantatila mainittiin veroltaan 1/12 koukun ja 2 jousen tilaksi, eli tila selvästi jakaantui v. 1581 -1601 ajaksi, jolloin toista puoliskoa isännöi uudisasukas Pertti Henrikinpoika (Bertill Hendrichsson), ollen Eerik Jaakopinpojan serkku (?). Tämä Pertti Henrikinpoika isännöi v. 1581 -1584 tilaa huonolla menestyksellä, koska tila mainittiin v. 1585 -1591 autioksi (öde) ja joutui kruunun haltuun. Tämä Pertti Henrikinpojan asuttama tila tunnetaan myöhemmin nimellä Mönkölä, viite: s. 50 ja 54 LK. Tätä puoliskoa isännöi sitten Eerik Jaakopinpojan ilmeinen poika Jaakoppi Eerikinpoika (Jacob Ericsson) v. 1592 -1593 ja hänen jälkeensä ilmeinen veli Klemetti Eerikinpoika (Clemet Ericsson) v. 1594 -1599 ja tämä puolisko mainittiin maakirjoissa autioksi uudelleen v. 1594, 1596 ja 1599, joka vielä Martti Klemetinpojan (Morthen Clemetsson) isännyyden jälkeen, tämä Mönkölän nimellä myöhemmin tunnettu tila, oli jälleen autiona 1620 -1630luvuilla. Itse asiassa nämä molemmat tilat mainittiin jo v. 1598 autioksi, eli veronmaksukyvyttömäksi. Syynä mahdollisesti sotaväkirasitukset; Pitkä viha v. 1570 -1595 sekä Nuijasota v. 1596 -1597 rasittivat tiloja suunnattomasti, köyhdyttivät ja autioittivat niitä. Toisaalta autioitumisen syy voisi olla aatelisten kostoiskut Nuijasodan jälkeen. Leivonmäen verokirjoissa mainittiin vielä v. 1614 -1617 Eerik Jaakopinpojan rappiotila, ilmeisesti sama tila (?). Eerik Jaakopinpoika kuoli v. 1599 tai sen jälkeen Leivonmäellä. Taulu 15.6 (XIII) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Jaakoppi Eerikinpoika. Mainittiin isäntänä v. 1592 -1593 Leivonmäellä. Tila mainittiin autioksi ja kruununtilaksi v. 1592. - Tuomas Eerikinpoika, s. n. v. 1560 Suur-Sysmä. Tauluun 15.7. - Klemetti Eerikinpoika. Mainittiin isännäksi v. 1594 -1599 Leivonmäellä. Tämä myöhemmin Mönkölän nimellä tunnettu tila mainittiin autioksi v. 1596 ja 1598 -1599. Samoin myös poikansa Martti Klemetinpojan isännyyden jälkeen 1630-luvulla. - Tahvo Eerikinpoika. Tiettävästi sama Tahvo, joka mainittiin talolliseksi v. 1624 -1639 Leivonmäen (Rusilan ?) kantatilalla v. 1624 -1639, joka tila esiintyi maakirjoissa vielä pitkään 1700 luvulle asti Tahvo Eerikinpojan nimellä. Taulu 15.7 (XII) Tuomas Eerikinpoika (Tomas Ericsson) Syntyi n. v. 1560 todennäköisesti Suur-Sysmässä. Tuomas mainittiin ilmeisen isänsä Eerik Jaakopinpojan jälkeen talollisena ja isäntänä Nuijasodan jälkeen v. 1597 -1598 Leivonmäellä. On mahdollista että Tuomas kuoli Nuijasodan jälkeisissä kostoiskuissa, joita aateliset tekivät marski Klaus Flemingin käskystä, mikä merkitsisi sitä että joku Tuomaksen lähisukulaisista, ehkä veli olisi ollut mukana Nuijasodassa, tätä näkökantaa tukee tilan molempien puoliskojen mainitseminen autioksi v. 1598. Joka tapauksessa Tuomas hävisi v. 1598 jälkeen asiakirjoista, joten oletettavasti hän kuoli v. 1599 Leivonmäellä. Taulu 15.8 (XII) N.N. Tuomaksen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Sipi Tuomaanpoika, mainittiin maakirjoissa v. 1600 -1601 autiotilalla Leivonmäellä. - Markus Tuomaanpoika, s. n. v. 1585 Suur-Sysmä. Tauluun 15.9. - Matti Tuomaanpoika. Matin poika Heikki Matinpoika joutui v. 1627 nihdiksi, eli oli jalkaväen sotilaana tiettävästi 30-vuotisessa sodassa. - Valpuri Tuomaantytär, mainittiin v. 1636 henkikirjassa Markus Tuomaanpojan isännöimällä tilalla (nimeltä tuntemattoman) nihdin, eli jalkaväen sotilaan puolisona (Kt hu). 92 - Rusi Tuomaanpoika. Mainittiin v. 1643 henkikirjassa Leivonmäen kylässä. Taulu 15.9 (XI) Markus Tuomaanpoika (Marcus Thomasson) Syntyi n. v. 1585 tiettävästi Suur-Sysmän Leivonmäellä. Markus mainittiin Sysmän verokirjoissa ensimmäisen kerran v. 1614 ja 1617 Sysmän Leivonmäellä Sysmän Rapalan kartanon Heikki Pietarinpojan alaisella tilalla. Markuksen isä oli tiettävästi Leivonmäellä isäntänä v. 1597 -1598 mainittu Tuomas Eerikinpoika. Kirkon kymmenysveroluettelossa Markus mainittiin v. 1615 -1616 talollisena Leivonmäellä, veroltaan 2 äyrin ja 1/3 manttaalin tilalla. Leivonmäen kylässä v. 1600 -1601 mainittu Sipi Tuomaanpoika (Sigfred Thomasson) voisi olla Markuksen veli. Seuraavaksi Markus mainittiin v. 1624 kymmenysveroluettelossa samaisessa kylässä. Ruodutusjärjestelmän käyttöönoton myötä Leivonmäen tila muodosti yhdessä Särkilahden, Tammijärven ja Luhangan talojen kanssa sotilasruodun n:o 9, johon Markus Tuomaanpoika joutui laittamaan v. 1627 veljensä pojan Heikki Matinpojan nihdiksi, eli sotilaaksi. Seuraavana v. 1628 Leivonmäeltä joutui Perttu Matinpoika nihdiksi, viite: s. 65 LK. Vuoden 1631 verokirjassa Markus Tuomaanpoika mainittiin talolliseksi Leivonmäen kylässä. Vuonna 1634 Leivonmäellä oli maakirjan mukaan virallisesti taas 2 tilaa; Martti Klemetinpojan tila, joka oli sitten pitkään autiona, sekä Tahvo Eerikinpojan tila, molemmat veroltaan 1 äyri ja 1/3 manttaalia. Henkikirjojen mukaan Markus oli talollisena ja isäntänä Leivonmäen kylässä v. 1634 -1639 tilalla, joka mahdollisesti oli Leivonmäen Rusilan kantatila. Markuksen tila mainittiin v. 1638 kymmenysveroluettelossa, sekä v. 1639 maakirjassa autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi. Kyseisellä kantatilalla oli henkikirjojen alussa talollisena ja tilan omistajana Tahvo Eerikinpoika (Staffan Ersson) v. 1624 -1639. Tila lienee ollut jaettuna k.o. aikaan. On todennäköistä että tämä Tahvo Eerikinpoika oli Markus Tuomaanpojan setä, eli olisi siten Tuomas Eerikinpojan nuorempi veli. Maakirjoissa Tahvo Eerikinpoika oli merkitty molemmista puoliskoista verot maksavaksi omistajaksi v. 1640 -1651. Maakirjan mukaan Leivonmäellä oli v. 1624 virallisesti vain 1 tämä Tahvo Eerikinpojan talo, jonka vero oli tuolloin 2 äyriä sekä ¼ manttaalia. Karja- ja kylvöluettelon mukaan Tahvo Eerikinpojan tilalla oli 1 hevonen, 1 härkä, 2 lehmää, nuorta karjaa 2 eläintä, 6 lammasta, 2 sikaa sekä kylvö 1 tynnyriä, viite: s. 58 LK. Tahvon tila mainittiin autioksi (öde) v. 1642 -1647. Tahvon puoliskoa isännöi sitten v. 1644 1653 Tahvon vävy Matti Matinpoika, joka myöhemmin mainittiin huonemiehenä (husman), eli itsellisenä, Markus Tuomaanpojan ja tämän jälkeläisten isännöimällä tilalla. Markuksella ei mainittu vaimoa nimeltä, ainoastaan kerrottiin se että hänellä oli vaimo (med sin hust.) v. 1624 -1639 henkikirjoissa. Markuksen ilmeinen nuorempi veli Rusi Tuomaanpoika (Brusius Thomasson) mainittiin vielä v. 1643 henkikirjassa. Markuksen elämän aikana Leivonmäellä koettiin jatkuvaa puutetta ja köyhyyttä sekä nälkää, alkaen 1500-luvun lopun sota- ja sotaväkirasituksista, Nuijasodasta v. 1596 -1597 ja sen seurauksista. Näitä seurasi v. 1601 -1604 pahat halla- ja katovuodet, erityisesti v. 1601 elokuussa halla oli tuhoisa. Sitten tuli taas sota-aika 1610-luvulla sekä 30-vuotinen sota, joka päättyi v. 1648. Ensiksikin jo sotiminen rasitti tiloja sotaväenotolla sekä raskaalla verotuksella ja toisaalta myös 1630luvun alkupuolen pahat halla- ja katovuodet köyhdyttivät tiloja entisestään, mm. tiedetään että Perttulinpäivänä 24.8.1635 oli todella paha halla, joka tuhosi lähes kaikilta lähes kaiken viljan ja näitä pahoja katovuosia oli tämänkin jälkeen 23 v. ajan!. Kruunun suorittamassa katselmuksessa kirjattiin v. 1634 Leivonmäellä seuraava huomio: ”Leivonmäki, 2 taloa. Talvi- ja kevätvilja turmeltunut. Pellot kylvämättä; asukkaat varattomia; eivät omista mitään”, viite: s. 60 -63 LK sekä s. 269 SPH I-II. Köyhyyteen liittyen leivonmäkeläisiä kiusattiin Hartolassa mm. sanomalla että; ”käkikin piti myydä Hartolaan, koska itse oltiin niin köyhiä, että käki vaihdettiin hartolalaisten kanssa ohran- ja kauransiemeneen”. Joutsalaiset taas vitsailivat leivonmäkeläisille sanomalla näiden köyhyyteen liittyen; ”leivonmäkeläisillä on vain 1 markan raha, joka polttelee niin hyppysissä, että sen on annettava kiertää talosta taloon”, viite: s. 233 -234 LK. Markus Tuomaanpoika kuoli v. 1639 jälkeen Leivonmäellä. Taulu 15.10 (XI) N.N. (N.N-dotter) Markuksen puolison nimeä ei tiedetä, ainoastaan se että Markuksella oli vaimo v. 1634 -1639 henkikirjojen mukaan. Lapset: - Heikki Markuksenpoika. Mainittiin henkikirjoissa vaimonsa kanssa v. 1634 Leivonmäellä. 93 - Lucia Markuksentytär. Mainittiin henkikirjoissa v. 1634 Leivonmäellä. Riitta Markuksentytär. Mainittiin henkikirjoissa v. 1638 Leivonmäellä. Tuomas Markuksenpoika. Mainittiin henkikirjoissa v. 1638 Leivonmäellä. Rusi Markuksenpoika Rusila, s. n. v. 1617 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 15.11. Yrjö Markuksenpoika. Mainittiin Rusin veljenä v. 1664 -1671 henkikirjoissa Rusilassa. Puoliso (1) Riitta v. 1664 -1665, puoliso (2) Maria v. 1670 -1671. Taulu 15.11 (X) Rusi Markuksenpoika Rusila (Brusius Marcusson Brusila) Syntyi n. v. 1617 talollisen poikana Sysmän Leivonmäellä. Rusi sai omistukseensa autiona olleen tilan, jonka hän ”nosti jaloilleen” ja joka tila mainittiin sitten hänen etunimensä mukaisesti Rusilana. Rusi Markuksenpoika mainittiin henkikirjoissa v. 1649 -1680 Rusilassa. Maakirjojen mukaan Rusi oli talollisena ja isäntänä Rusilassa v. 1654 -1683. Rusilla mainittiin Kirsti niminen vaimo v. 1650. Rusin tila mainittiin maakirjoissa Tahvo Eerikinpojan tilan nimellä, mutta kymmenysluetteloissa v. 1663, 1676 ja 1682 tilan omistajina mainittiin Tahvo Eerikinpoika tai Rusi Markuksenpoika (Staffan Ersson el. Brusius Marcusson). Rusi Markuksenpoika joutui v. 1642 käräjöimään Hartolan Kirkkolan kylän Lauri Martinpoika vastaan, sillä Rusi oli myynyt hevosen tälle Kirkkolan kylän isännälle 8 ½ taalarin hinnasta, joka maksu oli viipynyt niin pitkään, että Rusin piti käräjöimällä periä saataviaan, viite: s. 58 LK. Leivonmäen ja Havumäen kylillä oli 1600-luvun alussa paljonkin rajariitoja ja yleisestikin asutuksen tihentyminen vaikutti siihen, että kylänrajojen lisäksi yksittäisten talonpoikien välillä oli runsaasti maariitoja, joita ratkottiin käräjillä ja vähitellen omistukset vakiintuivat. Sysmän talvikäräjillä v. 1653 tuomittiin Leivonmäen ja Havumäen kylien raja, jossa osallisena olivat Rusi Markuksenpoika ja Mönkölän isäntä Yrjö Matinpoika, josta tuomiosta suomennos oheisena: ”Yrjö Matinpoika ja Rusi Markuksenpoika Leivonmäeltä, esittivät aiemman lainlukija Henrik Jaakonpojan 26. lokakuuta v. 1605 antaman tuomiokirjeen, jossa Havumäen asukkaille tuomittiin ensin Kälkäjärvenmaa, joka oli veroltaan 1 äyrin ja Havumäki, joka oli veroltaan 2 äyrin suuruinen, sekä Lähdesmäen ulkomaa, jonka Leivonmäen asukkaat olivat Rapalalta saaneet, ja sitten myyneet Havumäen asukkaille 90 mk hinnasta. Ja edelleen Leivonmäelle kruunun maasta 1 äyrin vero, ja samaten yhden äyrin vero Rapalan omistuksista, vapaasti nautittavaksi. Näiden ulkomaiden väkisin ja verotta käyttämisestä Havumäen asukkaita oli laillisesti rangaistu, kuten tuomio, jonka sittemmin 12. heinäkuuta 1612 laamanni Herra Yrjö Boije oli vahvistanut, selvästi osoittaa. Ja edellä mainitut leivonmäkeläiset valittavat Havumäen Pietari Pentinpoikaa ja Tuomas Simonpoikaa vastaan ja sanoivat, että vaikkakin mainitulla Havumäellä on tuomion jälkeen ollut oma osuutensa hallussaan ja oikeassa omistuksessa, he ovat kuitenkin tulleet kauas sille 1 äyrin veromaalle, joka leivonmäkeläisille on Rapalan maista määrätty, ja siellä hakanneet kaskia (kask eller swedia) haluten siten omia itselleen maan. Sen vuoksi (leivonmäkeläiset) vaativat, että heille pitää langettaa sakko. Mainitut Havumäen asukkaat eivät voineet tätä kieltää, vaan sanoivat sen tapahtuneen vahingossa, koska heidän välilleen ei ollut käyty rajoja. Niinpä he pyysivät, että seuraavat rajat, joista he yhteisesti olivat sopineet, vahvistettaisiin jälkeläisten noudatettavaksi laillisella tuomiolla. Ja alkavat rajat ensin Rutalahden rajoista Jämsän pitäjässä, nimittäin Rustakosken niska, sieltä Nauklahti, sieltä Naukjoensuu, sitten Naukjärven Etelälahti, sitten Leivinsuon pohjoispää, Koivujoensuu, Vehmasuonsalmi ja viimein Säynäkivi, josta Puttolan omistukset alkavat. Koska mainitutut havumäkeläiset ja leivonmäkeläiset hyväksyivät ja vahvistivat nämä rajat istuvan oikeuden edessä, tuomittiin heidät pitämään ne keskenään voimassa, samaten kuin Rutajärvi ja muut heidän erämaansa (ärä rum) ja kalavetensä yhdessä käytettäväksi, niin nyt kuin tulevina aikoinakin”. Viite: s. 51 -52 LK. Rusi Markuksenpoika oli myöhemminkin käräjillä maariitojen vuoksi; nimittäin Rusi oli v. 1667 viljellyt –siis kaskennut –naapurinsa (Mönkölän) Simo Yrjönpojan metsää Mäyräahon sarassa, josta Rusi sitten tuomittiin sakkoihin. Muita jakamatta olevia maita varten määrättiin 6 lautamiestä tangolla ne jakamaan ”veron ja äyrimäärän mukaan”. Maita jaettiin käräjien kautta riidattakin, sillä samat miehet olivat edellisenä vuonna olleet käräjillä jakamassa kahta metsäsarkaa niin, että Rusille jäi Naukumäen sarka, viite; s. 37 LK. Sotaväen ylläpito oli 1600-luvulla tiloille huomattava rasitus, niinpä Leivonmäen kylän 2 taloa joutuivat maksamaan veroja sotaväen ylläpitoon ja nämä k.o. 2 taloa määriteltiin v. 1654 rykmentin varusmestarin ja profossin (eräänlainen järjestysviranomainen, myöhemmin piiskuri) etuisuuksiksi. Tämän lisäksi Rusi joutui v. 1676 laittamaan tilansa puolesta poikansa Yrjö Rusinpojan sotilaaksi, viite: s. 66 LK. Rusi Markuksenpoika kuoli v. 1683 tai sen jälkeen Rusilassa. 94 N.N. Rusin ensimmäisen puolison nimeä ei tiedetä. Avioitui n. v. 1636 Rusi Markuksenpojan puolisoksi ja emännäksi Leivonmäen Rusilaan. Kuoli ennen v. 1648 Rusilassa. Lapset: - Aune Rusintytär, s. n. v. 1637 Sysmä, Leivonmäki. Mainittiin v. 1653 -1654 henkikirjoissa Rusilassa. Avioitui v. 1654 Savolahdelle (gift till Safvolax 1654). - Vappu Rusintytär. Mainittiin v. 1653 -1656 henkikirjoissa Rusilassa. Kuoli v. 1656 tai 1657. - Helka Rusintytär. Mainittiin v. 1654 -1655 henkikirjoissa Rusilassa. - Dorde Rusintytär. Mainittiin v. 1656 henkikirjassa Rusilassa. Taulu 15.12 (X) Kirsti N.N. (Kirstin N.N -dotter) Syntyi n. v. 1625 mahdollisesti Suur-Sysmässä. Avioitui tai naitettiin n. v. 1648 leskimies Rusi Markuksenpojan kanssa ja näin Kirsti tuli emännäksi Leivonmäen Rusilaan. Kirsti mainittiin Rusi Markuksenpojan puolisona Rusilassa v. 1649 -1656. Kirsti kuoli v. 1656 jälkeen Rusilassa. Lapset: - Vappu Rusintytär. Mainittiin v. 1664 -1665 henkikirjoissa Rusilassa. - Eerik Rusinpoika Rusila, s. n. v. 1650 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 15.13. - Yrjö Rusinpoika Rusila. Mainittiin Rusilassa tilan poikana v. 1671 -1676 ja 1678 sekä 1680 henkikirjoissa. Puoliso: Maria, mainittiin v. 1680. Yrjö joutui sotilaaksi v. 1676, viite: s. 66 LK - Matti Rusinpoika. Mainittiin v. 1707 -1710 henkikirjoissa Rusilassa. Maalin N.N (Malin, el. Magdalena N.N -dotter) Mainittiin Rusi Markuksenpojan ilmeisenä kolmantena vaimona v. 1675 -1680 henkikirjoissa. Ei tiedossa lapsia. Taulu 15.13 (IX) Eerik Rusinpoika Rusila (Erich Brusiusson Brusila) Syntyi n. v. 1650 talollisen poikana Sysmän Leivonmäen kylän Rusilassa. Eerik mainittiin tilalla poikana v. 1668 -1680 henkikirjoissa. Eerikillä mainittiin vaimo Marketta jo v. 1668 -1669 sekä Maria niminen vaimo v. 1671 -1687 henkikirjoissa. Eerik mainittiin v. -1682 -1687 henkikirjoissa talollisena ja isäntänä kotitilallaan Rusilassa. Maakirjoissa tilalla verot maksavana talollisena Eerik mainittiin v. 1684 -1689. Eerik oli ilmeisesti köyhtynyt elämänsä loppupuolella, koska Sysmän verorästiluettelossa vielä v. 1704 mainittiin Eerikin verorästeistä ja tilaa uhattiin perintöoikeuksien menetyksellä, jollei verorästejä makseta, viite: s. 64 LK ja s. 720 SPH I-II. Eerik Rusinpoika kuoli v. 1689 tai sen jälkeen Rusilassa. Marketta N.N. (Margaretha N.N -dotter) Mainittiin v. 1668 -1669 henkikirjoissa Eerik Rusinpojan puolisona Leivonmäen Rusilassa. Marketta kuoli v. 1670 Rusilassa. Lapsi: - Heikki Eerikinpoika Rusila. Mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa talollisena ja isäntänä Rusilassa. Heikki mainittiin maakirjassa vielä v. 1704 Rusilassa verot maksavana talollisena, jos oli millä maksaa (?). Puoliso: Vappu. Heikki Eerikinpoika mainittiin Sysmän verorästiluettelossa v. 1704 Leivonmäen Rusilassa, jolloin Heikkiä uhattiin perintöoikeuksien menettämisellä, ellei maksa verorästejään, viite: s. 64 LK ja s. 720 SPH I-II. Taulu 15.14 (IX) Maria N.N. (Maria N.N -dotter) Syntyi n. v. 1650 mahdollisesti Suur-Sysmässä. Avioitui tai naitettiin leskimies Eerik Rusinpojan toiseksi puolisoksi v. 1670. Maria mainittiin emäntänä Rusilassa v. 1671 -1687, sekä vielä v. 1691 äitinä Rusilan tilalla. Maria kuoli v. 1691 jälkeen Rusilassa. Lapset: - Risto Eerikinpoika Rusila, s. n. v. 1672 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 15.15. 95 Taulu 15.15 (VIII) Risto Eerikinpoika Rusila (Christer Ersson Brusila) Syntyi n. v. 1672 talollisen poikana Suur-Sysmän Leivonmäen kylän Rusilassa. Maakirjan mukaan Rusilan tilan verot maksoi v. 1705 alkaen Risto Eerikinpoika Rusila (Christer Ersson Brusila). Vuoden 1712 kymmenysluettelossa verot maksavana talollisena Rusilassa mainittiin Risto Rusila (Christer Brusila). Henkikirjojen mukaan Risto Eerikinpoika oli talollisena Rusilassa v. 1707 -1712-. Rusilassa mainittiin myös Eerikin isän veli Matti (Matz fr.br.) sekä leskivaimo Kirsti, jonka mainittiin v. 1712 joutuneen kerjäläiseksi. Tilalla mainittiin myös piika Maria v. 1711 -1712. Koko nykyisen Leivonmäen pitäjän alueella oli v. 1719 viisi taloa, joista 2 Leivonmäen kylässä ja 3 taloa Havumäessä. Leivonmäen kylän molemmat talot (Mönkölä ja Rusila) olivat Risto Rusilan viljelyksessä v. 1719, eli Isonvihan loppupuolella. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Riston Eerikinpojan kylvö Mönkölän tilalla oli 6 kappaa ruista ja 8 kappaa ohraa. Tilalla oli tuolloin kovin vähän eläimiä; vain 1 hevonen, 1 lehmä, 1 vasikka (nuorta karjaa), 3 lammasta ja 1 sika. Kun taas Rusilan tilalla Risto kylvi 8 kappaa ruista, 7,5 kappaa ohraa ja 3 kappaa kauraa. Vuonna 1719 Rusilassa ei ollut hevosta lainkaan (!) ja lehmiäkin vain 2 kpl, nuorta karjaa 1 kpl, 2 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika, eli karjamäärä oli Sysmän pitäjän keskiarvon alle (viite: s. 61 LK). Toki on huomioitava se että v. 1719 elettiin vielä Isonvihan aikaa ja lukuisat tilat köyhtyivät tuolloin todella pahasti. Leivonmäen Rusila mainittiin Sysmän taloluettelossa 1720-luvulla 1/3 manttaalin suuruiseksi ja 1 talouden perintötilaksi, jossa asui 2 loista, eli maata omistamatonta, vailla vakituista asuntoa olevaa henkilöä, jotka toisten nurkissa asuen ja töitä tehden elivät ruokapalkalla. Rusilan tila mainittiin 1720-luvulla Ylisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 111, eli Sysmän Toivolan Raskulan ratsutilan augmentiksi, eli aputaloksi, joka ylläpiti ratsumiestä ja samalla Rusila oli Hämeen jalkaväkirykmentin Sysmän komppanian ruodun n:o 37 osakas, eli ylläpiti ruotusotamiestä, joka v. 1722 oli Olli Simonpoika Möngö. Olli Möngö kuitenkin karkasi sotaväestä vielä samana v. 1722. Vuonna 1728 ruodun n:o 37 sotilaana mainittiin Yrjö Levander, jolle ruotua ylläpitävät tilat joutuivat osoittamaan torpan viljeltäväksi ja maksamaan myös palkkaa !, viite: s. 66 -68 LK ja s. 708 SPH I-II. Risto Eerikinpoika Rusila kuoli Hartolan ensimmäisen rippikirjan (v. 1727 -1733) mukaan ilmeisesti v. 1728 Rusilassa, eli oli kuollessaan n. 56 v. ikäinen. Taulu 15.16 (VIII) Maalin Niilontytär (Malin el. Magdalena Nielsdotter) Syntyi n. v. 1672 mahdollisesti Suur-Sysmässä. Henkikirjoista yritettiin etsiä Magdaleenaa (Maalinia) ja hänen isäänsä Niiloa Leivonmäeltä sekä lähikylistä, mutta etsiminen ei tuottanut tulosta. Maalin tai Magdaleena avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1695 Risto Eerikinpojan puolisoksi ja emännäksi Leivonmäen Rusilaan. Maalin oli ehkä sama kuin Maria nimellä mainittu Risto Eerikinpojan puoliso v. 1707 1712 henkikirjoissa Rusilassa. Kirjaajat monesti sotkivat Maria ja Marketta (Margaretha) sekä Magdaleena nimet, josta viimeksi mainitusta käytettiin vielä usein muotoa Maalin (Malin) ja sotkut johtuivat monesti siitä että pidempiä etunimiä saatettiin lyhentää ja tuli siten mahdollisuus tulkita toiseksi mitä toinen kirjaaja oli alun perin tarkoittanut. Hartolan rippikirjassa (RK 1736 -1749) kerrottiin että Rusilan vanha emäntä ja talollisen äiti Maalin Niilontytär (gl. mofr. Malin Nielsdr) oli kuollut. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Leivonmäellä kuoli 87 v. ikäisenä 22.8.1749 vanha emäntä Magdaleena Niilontytär (Gl. värdinn. Magdalena Nielsdr.). Ilmoitetussa kuoliniässä saattaa olla n. 10 v. virhe. Maalin, eli Magdaleena haudattiin 27.8.1749 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Kalle Ristonpoika Rusila, s. v. 1697 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 15.17. - Heikki Ristonpoika Rusila, s. 1705 Sysmä, Leivonmäki. Talollinen Leivonmäen Rusilan Nujakankaan tilalla. Puoliso: Elina (Helka) Martintytär. Heikki kuoli 8.7.1759 Leivonmäellä ja haudattiin 15.7.1759 Hartolan kirkkoon. - Kaisa Ristontytär, s. 1707 Sysmä, Leivonmäki, k. 18.12.1775 Korpilahti, Rutalahti. Puoliso n. 1730 Matti Juhonpoika Jussila, s. 1708, k. 6.6.1784 Korpilahti, Rutalahti. - Tahvo Ristonpoika. Mainittiin henkikirjoissa v. 1733 -1734 Rusilassa. 96 Taulu 15.17 (VII) Kalle Ristonpoika Rusila (Carl Christersson Brusila) Syntyi suurena nälkävuonna 1697 talollisen poikana Sysmän Leivonmäen kylän Rusilassa. Vuoden 1723 maakirjassa Rusila mainittiin Tahvo Eerikinpojan tai Kalle Ristonpoika Rusilan (Staffan Ersson el. Carl Christersson Brusila) tilana. Rusila mainittiin tuolloin veroltaan 1 äyrin 1/3 manttaalin Sysmän Toivolan ratsutilan n:o 111 augmentiksi, eli aputilaksi, joka ylläpiti ratsumiestä. Henkikirjojen mukaan Kalle toimi talollisena ja isäntänä v. -1725 -1754- Rusilassa. Tämän lisäksi Kalle toimi lautamiehenä Sysmän käräjillä, ja oli muutenkin talonpoikien edustajana hoitamassa yhteisiä asioita, mm. rajankäyntiasioissa, eli Kalle oli arvostettu ja vaikutusvaltainen henkilö aikanaan. Kallen tilalla Rusilassa mainittiin v. 1742 henkilöitä seuraavasti; 1 isäntä, 1 emäntä, 1 tytär ja 1 renki, joissa luvuissa ei ole alle 16 v. lapsia, eikä yli 63-vuotiaita. Kalle Ristonpoika kuoli 61 v. ikäisenä 1.5.1758 Rusilassa ja haudattiin 21.5.1758 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 15.18 (VII) Vappu Matintytär (Walborg Mattsdotter) Syntyi v. 1696 mahdollisesti Suur-Sysmässä. Vappu avioitui tai hänet naitettiin ilmeisesti n. v. 1720 tienoilla Kalle Ristonpojan puolisoksi ja miniäksi Leivonmäen Rusilaan. Henkikirjojen perusteella ei saatu selville mistä Vappu tuli Rusilaan, koska Isonvihan ajalta puuttuu kaikki asiakirjat ja Matti nimisiä isä ehdokkaita löytyy lähistöltä lukuisia. Henkikirjoissa Vappu mainittiin v. 1725 -1743 Kallen puolisona ja emäntänä Rusilassa. Vappu kuoli 1.7.1743 Rusilassa ja haudattiin 8.7.1743 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Marja Kallentytär, s. v. 1721 Sysmä, Leivonmäki, k. 6.2.1796 Leivonmäki, Rusila. Puoliso: Juho Jaakonpoika, s. 1720, talollinen Rusilassa, k. 8.1.1774 Leivonmäki, Rusila. - Liisa Kallentytär, s. v. 1726 Sysmä, Leivonmäki, k. v. 1731 Sysmä, Leivonmäki - Vappu Kallentytär, s. v. 1728 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 14.20. - Maalin (Magdaleena) Kallentytär, s. v. 1730, k. 29.10.1749 Sysmä, Leivonmäki - Kristiina Kallentytär, s. 20.7.1732 Sysmä, Leivonmäki - Kalle Kallenpoika, s. 10.2.1741 Sysmä, Leivonmäki, k. 4.6.1752 Sysmä, Leivonmäki Anna Klemetintytär (Anna Clemetsdotter) Syntyi v. 1713 ilmeisesti Suur-Sysmässä. Avioitui ensimmäisen kerran Risto Tuomaanpojan (s. 1703, k. 13.1.1743 Leivonmäki, Mönkölä) kanssa ja oli sitten itsellisen puolisona Mönkölässä. Anna avioitui miehensä kuoleman leskenä 18.12.1743 leskimies Kalle Ristonpojan kanssa ja tuli näin emännäksi Mönkölän naapuriin Rusilan tilalle. Anna kuoli 75 v. ikäisenä 30.5.1788 Rusilassa. Lapset: - Heikki Kallenpoika, s. 30.11.1744, k. 27.4.1745 Sysmä, Leivonmäki - Maria Kallentytär, s. 9.3.1746, k. 28.11.1747 Sysmä, Leivonmäki. - Risto Kallenpoika Rusila, s. 25.8.1748 Sysmä, Leivonmäki - Yrjö Kallenpoika, s. 16.4.1751 Sysmä, Leivonmäki, k. 11.6.1763 Sysmä, Leivonmäki - Eeva Kallentytär, s. 1.4.1754 Sysmä, Leivonmäki - Leena Kallentytär, s. 14.9.1757 Sysmä, Leivonmäki 97 II.2.2 AINO WASENIUKSEN ÄIDIN ESIPOLVET Aino Loviisa Waseniuksen äidin puoleiset tunnetut sukujuuret löytyvät lähinnä Joutsasta, Sysmästä, Leivonmäeltä, Hirvensalmelta ja Kangasniemeltä sekä Hankasalmelta. TAULU 16 LAITISEN SUKUHAARA TAULU 16.A HIRVENSALMEN LAITISEN SUKUHAARA Taulu 16.A.1 (IX) Niilo Pekanpoika Laitinen (Nils Pehrsson Laitiain) Syntyi n. v. 1620 Hirvensalmen Ohensalossa. Isä taulussa 1.7. Talollinen ja isäntänä Hirvensalmen Ohensalo n:o 2 Rantalan tilalla, jossa asui vielä v. 1669. Niilo oli ilmeisesti 2 kertaa aviossa, koska lasten syntymäajoissa oli niin kovin pitkä väli. Vuoden 1664 maantarkastuskirjassa Ohensalossa mainittiin kolme tilaa, joita isännöivät Olavi, Pekka ja Niilo Pekanpoika Laitinen. Kaikki kolme asuivat Ohensalon maalla. Kylään kuuluivat maakappaleet: Luotolahden maa, Vavessalo, Pajusyrjän maa, Kurjen maa ja "Häijnensarj". Vavessalo oli aikaisemmin kuulunut Synsiön kymmenkunnan anekkiin n:o 288, mutta oli laillisesti tuomittu Laitialan miehille (Ohensalon Laitisille), samoin oli laita toisen puolen Luotolahden maata. Niilo Laitinen ja Olavi Laitinen maksoivat veronsa Jöns Månsinpoika Ållongrenille. (s. 457 -458 KH -I). Niilo Pekanpoika Laitinen kuoli v. 1670 jälkeen Ohensalossa. Viite: s. 214 -215 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja s. 341 -342 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 16.A.2 (IX) N.N. Niilon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Martti Niilonpoika Laitinen, s. n. v. 1644 Hirvensalmi, Ohensalo - Yrjö Niilonpoika Laitinen, s. n. v. 1648 Hirvensalmi, Ohensalo. Tauluun 16.A.3. - Eerik Niilonpoika Laitinen, s. n. v. 1670 Hirvensalmi, Ohensalo Taulu 16.A.3 (VIII) Yrjö Niilonpoika Laitinen (Jören Nilsson Laitiain) Syntyi n. v. 1648 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Muutti ilmeisesti n. v. 1673 -1674 Kangasniemelle jossa avioitui v. 1674. Yrjö oli sitten tiettävästi vävynä Vehmaskylä n:o 2:ssa, jossa hän oli myöhemmin talollisena ja isäntänä. Yrjö kuoli n. 66 v. ikäisenä todennäköisesti Isonvihan aikaan n. v. 1714 Vehmaskylässä. Viite: s. 215 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja s. 347 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 16.A.4 (VIII) Kaarina N.N. (Carin N.N –dotter) Syntyi n. v. 1659 mahdollisesti Kangasniemen Vehmaskylässä. Avioitui tai naitettiin ehkä jo n. 15 v. ikäisenä n. v. 1674 Yrjö Laitisen puolisoksi. Emäntänä Kangasniemen Vehmaalla (Vehmaskylässä) Kaarina kuoli suurena ruttovuotena 1710 ja haudattiin 27.2.1710 Kangasniemellä. Myös Kaarinan samanniminen tytär Kaarina kuoli 8 v. ikäisenä kesällä 1710 ruttoon. Lapset: - Tuomas Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1675 Kangasniemi. Asui Hirvensalmen Ohensalo n:o 2:ssa vielä v. 1712. Puoliso Kangasniemellä 9.1.1698 Kaarina Niilontytär Tulla. - Heikki Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1687 Kangasniemi. Asui Ohensalossa vielä v. 1712. - Matti Yrjönpoika Laitinen, s. v. 1692 Kangasniemi, k. 1743, haud. 30.1.1743 Kangasniemi. Puoliso (1) v. 1724 Sofia Laurintytär Suuronen, s. 1702, k. 1737, haud. 11.6.1737. Puoliso (2) Kangasniemellä Sofia Pertintytär Manninen. - Pekka Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1695 Kangasniemi. Tauluun 16.A.5. - Kaarina Yrjöntytär Laitinen, s. v. 1702 Kangasniemi, k. v. 1710, haud. 24.6.1710 Kangasniemi. 98 Elina N.N. (Elin N.N -dotter) Syntyi n. v. 1682 ehkä Kangasniemellä. Avioitui tai naitettiin v. 1710 Yrjö Laitisen puolisoksi. Emäntänä Kangasniemen Vehmaskylässä. Elina kuoli v. 1737 jälkeen Vehmaskylässä. Lapset: - Joonas Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1713 Kangasniemi, k. v. 1758 jälkeen Hirvensalmella, jossa asui Hirvensalmen Ohensalo n:o 3:ssa. Puoliso Kangasniemellä 4.12.1732 Helka Mikontytär Laitinen, s. v. 1713 Kangasniemi, k. v. 1756 jälkeen Ohensalossa. - Simo Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1692 Kangasniemi. Asui Ohensalo n:o 3 vielä v. 1758. - Kalle Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1692 Kangasniemi. Asui Ohensalo n:o 3 vielä v. 1765. - Sofia Yrjöntytär Laitinen. Asui Hirvensalmella v. 1743. Taulu 16.A.5 (VII) Pekka Yrjönpoika Laitinen (Pehr Jöransson Laitiain) Syntyi n. v. 1695 talollisen poikana Kangasniemen Vehmaskylässä. Pekka Yrjönpoika muutti sitten Hirvensalmelle, jossa hän toimi lampuotina eli vuokraviljelijänä Ohensalo n:o 1:ssa vielä v. 1744. Pekka kuoli v. 1744 jälkeen Ohensalossa. Viite: s. 216 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja s. 343 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 16.A.6 (VII) Helka Antintytär Manninen (Helga Andersdotter Mannin) Syntyi n. v. 1690 talollisen tyttärenä Kangasniemen Mannilassa. Isä taulussa 17.A.7. Helka avioitui tai hänet naitettiin Kangasniemellä 1.3.1713 Pekka Laitisen puolisoksi. Emäntänä Hirvensalmen Ohensalo n:o 1 lampuotitilalla. Helka Antintytär kuoli v. 1740 jälkeen Ohensalossa. Lapset: - Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. 1725 Hirvensalmi. Tauluun 16.A.7. - Juho Pekanpoika Laitinen, s. n. 1730 Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssa vielä v. 1758. - Tuomas Pekanpoika Laitinen, s. n. 1730 Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssa vielä 1758. - Erkki Pekanpoika Laitinen, s. n. 1730 Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssa vielä v. 1767. - Yrjö Pekanpoika Laitinen, s. n. 1733 Hirvensalmi. Asui Kovalanmäellä vielä v. 1753. Puoliso Kangasniemellä 29.6.1753 Aune Iisakintytär Halttunen. - Sipi Pekanpoika Laitinen, s. n. 1735 Hirvensalmi. Asui Synsiö n:o 8:ssa, k. n. v. 1763 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä 6.8.1758 Helena Heikintytär Pynnönen, s. v. 1728 Kangasniemi, k. 7.10.1791 Kangasniemi. Taulu 16.A.7 (VI) Pekka Pekanpoika Laitinen (Pehr Pehrsson Laitjain) Syntyi n. v. 1725 lampuodin poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Pekka Pekanpoika toimi talollisena ja isäntänä Hirvensalmen Ohensalo n:o 1:ssa v. -1749 -1764-. Pekka kuoli v. 1764 jälkeen Ohensalossa. Viite: s. 216 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja s. 344 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 16.A.8 (VI) Anna Tapanintytär (Anna Staffansdotter) Syntyi n. v. 1730 Suur-Sysmän Leivonmäessä, Havumäen Lapinpaasissa. Isä taulussa 18.19. Torpparin tytär Leivonmäen Havumäestä, Lapinpaaden torpasta, Kangasniemen rajan tuntumasta. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan piika (pig.) Anna Tapanintytär Lapinpaadesta avioitui 3.12.1749 Hirvensalmen Ohensalosta olevan talollisen pojan (Gårds k.) Pekka Pekanpojan kanssa. Emäntänä Ohensalo n:o 1 tilalla. Anna Tapanintytär kuoli v. 1764 jälkeen Ohensalossa. Lapset: - Tuomas Pekanpoika Laitinen, s. 1750 Hirvensalmi. Tauluun 16.A.9. - Eerik Pekanpoika Laitinen, s. 1751 Hirvensalmi. Muutti leskenä Hirvensalmelta Joutsaan, jossa asui uudistilallisena Mieskonmäen Korteharjussa, k. v. 1816 Joutsa, Mieskonmäki. 99 - Juho Pekanpoika Laitinen, s. 1752 Hirvensalmi. Asui Joutsan Pajumäen Pajulammin torpassa, k. 20.6.1811 Joutsa. Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. 1760 Hirvensalmi. Yrjö Pekanpoika Laitinen, s. n. 1761 Hirvensalmi. Asui Ohensalossa vielä v. 1776. Eeva Pekantytär Laitinen, s. 1761 Hirvensalmi. Asui Joutsan Pajuselässä v. 1819, k. 2.4.1831 Mieskonmäen Pajuselässä. Matti Pekanpoika Laitinen, s. 1763 Hirvensalmi. Asui Pajumäessä, k. 18.11.1811 Joutsa. Puoliso Maria Manninen, s. v. 1776. Antti Pekanpoika Laitinen, s. 1764 Hirvensalmi, k. 5.4.1820 Kangasniemi, Äkryntaipale. Vihittyjen kirjan (1792) mukaan oli lampuodin poika Hirvensalmen Ohensalosta. Talollisen vävy, sittemmin talollinen Äkryntaipale n:o 1:ssä. Puoliso (1) Kangasniemellä 16.12.1792 Helena Kuitunen, s. 1774, k. 13.3.1803 Kangasniemi. Helenan vanhemmat olivat talollinen Samuel Kuitunen (s. 1739) ja Maria Pöyhönen (s. 1739). Puoliso (2) Kangasniemellä 18.12.1803 Maria Matintytär Pylvänäinen, s. 11.3.1779 Kangasniemi. Taulu 16.A.9 (V) Tuomas Pekanpoika Laitinen (Thomas Pettersson Laitiain) Syntyi v. 1750 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa, jossa vartuttuaan työskenteli lampuotina ja isäntänä Ohensalo n:o 1:n tilalla. Asui Ohensalossa ainakin v. 1798 asti, muutti sitten erään tiedon mukaan Joutsan Mieskonmäkeen (?), mutta Joutsan rippikirjoista häntä ei onnistuttu löytämään. Tuomaksen kuoleman ajankohtaa ei saatu selville. Viite: s. 216 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja s. 344 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 16.A.10. (V) Anna Antintytär Nousiainen (Anna Andersdotter Nousiain) Syntyi 26.3.1753 talollisen tyttärenä Kangasniemen Nousialassa. Isä taulussa 20.5. Anna avioitui tai hänet naitettiin 17 v. ikäisenä Kangasniemellä 14.6.1770 Tuomas Laitisen puolisoksi Hirvensalmen Ohensaloon, jossa Anna toimi emäntänä Ohensalo n:o 1:n tilalla. Mainittiin Ohensalossa vielä v. 1796. Annan kuoleman ajankohtaa ei saatu selvitettyä. Lapset: - Maria Tuomaantytär Laitinen, s. v. 1772 Hirvensalmi, muutti v. 1816 Joutsaan, kuoli 24.12.1823 Joutsa, Mieskonmäki, Pajulampi, Kukkanen. - Aatami Tuomaanpoika Laitinen, s. v. 1775 Hirvensalmi, asui Ohensalo n:o 1:ssa k. v. 1804 jälkeen Ohensalossa. Aatamilla tiedetään olleen 2 lasta. - Heikki Tuomaanpoika Laitinen, s. v. 1778 Hirvensalmi, muutti v. 1816 Hirvensalmelta Joutsaan, k. 29.8.1824 Joutsa, Mieskonmäki, Kukkanen - Anna Tuomaantytär Laitinen, s. v. 1780 Hirvensalmi - Kaarina Tuomaantytär Laitinen, s. v. 1783 Hirvensalmi. Jäi asumaan Ohensaloon. - Matti Tuomaanpoika Laitinen, s. v. 1785 Hirvensalmi. Tauluun 16.A.11. - Tuomas Tuomaanpoika Laitinen, s. v. 1791 Hirvensalmi, muutti v. 1816 Joutsaan, mäkitupalainen Mieskonmäen Pajumäessä. Puoliso: Eeva Heikintytär, s. 1800. - Risto Tuomaanpoika Laitinen, s. 22.6.1796 Hirvensalmi, k. 13.9.1852 Joutsa. Taulu 16.A.11 (IV) Matti Tuomaanpoika Laitinen (Matts Thomasson Laitiain) Syntyi v. 1785 lampuodin poikana Hirvensalmen Ohensalo n:o 1:ssa, josta muutti v. 1816 Joutsan Mieskonmäkeen, jossa Matti toimi torpparina Kukkasen torpassa. Kukkasen torppa sijaitsi ja sijaitsee yhä Joutsan pitäjän pohjoiskärjessä Leivonmäen ja Kangasniemen rajojen tuntumassa. Rippikirjassa v. 1812 -1823 mainittiin Kukkasen torpassa torpparina Heikki Tuomaanpoika (Henrik Thomasson) Laitinen ja tämän veljenä Matti Laitinen puolisonsa Maria Jokelan kanssa. Samoin mainittiin myös Heikin ja Matin veli Tuomas Tuomaanpoika sekä sisar Maria Tuomaantytär Laitinen. Rippikirjassa v. 1824 -1834 kerrottiin Heikki Tuomaanpoika Laitisen kuolleen v. 1824 ja Matti Laitinen oli merkitty torppariksi vaimonaan Maria Jokela, joka kuoli v. 1829 ja näin Matille oli sitten merkitty uusi vaimo Eeva Simontytär Laitinen (Eva Simonsdotter Laitiain). Torpassa asui edelleen myös Matin nuorempi veli Tuomas Laitinen. Seuraavassa rippikirjassa v. 1836 -1848 mainittiin Kukkasessa 100 torpparina Matti Tuomaanpoika Laitinen vaimonsa Eeva Simontytär Laitisen kanssa, sekä lapset Matti, Eeva, Ville (Wilhelm), Tuomas, Aleksanteri (muutti v. 1846 Kangasniemelle) sekä Maria Helena. Rippikirjassa v. 1849 -1863 Matilta ja tämän vaimolta Marialta oli pudotettu sukunimet pois, eli Kukkasessa olivat torppareina Matti Tuomaanpoika ja vaimonsa Eeva Simontytär, jotka kuolivat v. 1855 ja 1862 Kukkasessa. Matin jälkeläisistä Matti Matinpoika ja Ville Matinpoika esiintyivät Kukkanen nimellä ja ovat siis Mieskonmäen Kukkasen suvun kantaisät. Aleksanteri, joka oli muuttanut v. 1846 Kangasniemelle esiintyi luonnollisesti sukunimellä Laitinen, ollen talollisena ja isäntänä Laitiala n:o 2:ssa, eli Laitisten Kangasniemen jaetulla kantatilalla. Matti Tuomaanpoika kuoli 70 v. ikäisenä 13.2.1855 Mieskonmäen Kukkasessa. Viite: s. 216 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 16.A.12 (IV) Maria Tuomaantytär Jokelainen (Maria Thomasdotter Jokela) Syntyi v. 1788 todennäköisesti Hirvensalmella. Marian vanhempia ei saatu selville. Joutsan rippikirjoissa Marian sukunimenä oli vaihtelevasti muodot; Jokela tai Jokelainen. Maria avioitui ilmeisesti Hirvensalmella v. 1810 Matti Laitisen puolisoksi. Emäntänä Joutsan Mieskonmäen Kukkasen torpassa, jossa Maria kuoli 41 v. ikäisenä v. 1829. Mieskonmäessä esiintyi myös toinen Jokelainen, nimittäin Tuomas Jokelainen, s. v. 1803, liekö sukua Marialle ?. Lapset: - Matti Matinpoika Kukkanen, s. 4.9.1811 Hirvensalmi, Ohensalo, torpparina Joutsan Mieskonmäen Kukkasessa, k. 24.1.1854 Mieskonmäki, Kukkasen sukuhaaran kantaisä. Puoliso Hirvensalmella 9.6.1840 Anna Antintytär Puukko, s. v. 1821 Hirvensalmi, k. 30.8.1889 Joutsa, Mieskonmäki. - Eeva Matintytär, s. 14.1.1814 Hirvensalmi, Ohensalo, k. 21.3.1875 Leivonmäki. Puoliso 9.9.1838 Antti Ristonpoika Pöyry, s. 2.5.1814, k. 3.3.1884 Leivonmäki. - Vilhelmi Matinpoika Kukkanen, s. 30.9.1816 Joutsa, Mieskonmäki. Puoliso Joutsassa 9.11.1844 Heta Stiina Heikintytär, s. 24.12.1822 Joutsa. - Tuomas Matinpoika, s. 7.6.1819 Joutsa, Mieskonmäki - Aleksanteri Matinpoika Laitinen, s. 2.7.1821 Joutsa, Mieskonmäki, muutti v. 1846 Kangasniemelle, jossa asui Laitiala n:o 2:ssa. Puoliso (1) Kangasniemellä 11.10.1846 Maria Tuomaantytär Laitinen, s. 30.11.1800 Kangasniemi, k. 12.2.1865 Kangasniemi. Puoliso (2) Kangasniemellä 23.5.1869 Maija Liisa Manninen, s. 8.7.1840 Kangasniemi. - Marja Leena Matintytär, s. 3.12.1823 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 23.14. Eeva Simontytär Laitinen (Eva Simonsdotter Laitiain) Syntyi v. 1796 Hirvensalmen Ohensalossa. Eevan vanhemmat olivat Ohensalo n:o 3 Vavesalossa lampuotina toiminut Simo Ristonpoika Laitinen (s. 1764 Hirvensalmi, k. 21.12.1831 Hirvensalmi, Ohensalo) ja Helena Manninen, s. 1765, k. v. 1848 jälkeen Ohensalossa. Eevan ensimmäinen puoliso oli Mieskonmäen Keron torppari Matti Juhonpoika, s. 1789, k. v. 1829 Mieskonmäen Kerossa. Eeva avioitui sitten leskenä v. 1830 toiseen avioonsa leskimies Matti Laitisen puolisoksi Joutsan Mieskonmäen Kukkasen torppaan, eli Keron naapuriin. Eeva kuoli 66 v. ikäisenä 3.5.1862 Mieskonmäessä. Lapsi: - Sofia Matintytär, s. 22.12.1834 Joutsa, Mieskonmäki. Puoliso v. 1852 Konstantin Kallenpoika Riitamaa, s. n. 1830 Korpilahti. Asuivat Korpilahden Rutalahdella. TAULU 16.B KANGASNIEMEN LAITISEN SUKUHAARA Taulu 16.B.1 (XI) Mauno Pekanpoika Laitinen (Måns Pehrsson Laitin) Syntyi n. v. 1562 Kangasniemen Laitialassa. Isä taulussa 1.5. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Laitialan Kuupelossa. Mauno kuoli v. 1631 jälkeen Kangasniemellä. Lähde: s. 339 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 28 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). 101 Taulu 16.B.2 (XI) N.N. Maunon puolison nimi ei ole tiedossa. Lapset: - Klemetti Maunonpoika Laitinen, s. n. 1580. Talollinen Laitiala n:o 1 Kuupelossa. Kuoli v. 1626 jälkeen. - Mauno Maunonpoika Laitinen, s. n. 1590. Tauluun 16.B.3. Taulu 16.B.3 (X) Mauno Maunonpoika Laitinen (Måns Månsson Laitin) Syntyi n. v. 1590 Kangasniemen Laitialassa. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Synsiälä n:o 1 Laitialassa, ent. Launinmäki ja ent. Yläneenjoki. Mauno kuoli v. 1639 jälkeen Kangasniemellä. Lähde: s. 339 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 34 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 16.B.4 (X) N.N. Maunon puolison nimi ei ole tiedossa. Lapset: - Pentti Maunonpoika Laitinen, s. n. 1617 Kangasniemi. Talollinen ja isäntänä Synsiälän n:o 1 Yläneenjoella. Vuonna 1643 pidetyillä von der Pahlenin läänin käräjillä Olavi Olavinpoika Penttinen syytti Pentti Maunonpoika Laitista, että tämä oli rikkonut isänsä Penttilän miesten kanssa tekemän sopimuksen ja anastanut erään niityn. Kauan aikaa sitten oli pidetty katsastus Pentin isän ja Paavo Penttisen välillä, ja katsastusmiehet olivat silloin todenneet, että Mauno Laitinen oli asettunut Penttilän maalle. Hän oli sen vuoksi antanut kappaleen Huhtimäen maata korvaukseksi asuinpaikastaan, jonka oli saanut pitää. Nyt Maunon pojat Pekka ja Pentti tahtoivat anastaa takaisin Huhtimäen maakappaleen. Pentti Laitinen myönsi rikkoneensa sopimuksen, mutta sanoi, ettei hän itse ollut sitä tehnyt, vaan hänen isänsä. Oikeus ei kuitenkaan ottanut huomioon Pentin vastaväitteitä, vaan tuomitsi Mauno Laitisen sopimuksen voimassa olevaksi ja Pentti Laitisen maksamaan sakkoa kolme markkaa laittomasta heinänkorjuusta ynnä vahingonkorvausta (s. 116 KH -I). Pentti kuoli v. 1669 jälkeen Synsiälässä. - Pekka Maunonpoika Laitinen, s. n. 1628 Kangasniemi. Tauluun 16.B.5. - Esko Maunonpoika Laitinen, s. n. 1633 Kangasniemi. Asui Yläneenjoella. Kuoli v. 1661. - Heikki Maunonpoika Laitinen, s. n. 1641 Kangasniemi. Asui Yläneenjoella. Kuoli v. 1661. Taulu 16.B.5 (IX) Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin) Syntyi n. v. 1628 Kangasniemen Synsiälässä. Asui Synsiö n:o 8 Vehkomäessä v. 1665 alkaen. Pekka Maunonpoika kuoli 6.8.1685 Kangasniemen Synsiössä. Lähde: s. 343 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 40 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 16.B.6 (IX) N.N. Pekan puolison nimi ei ole tiedossa. Pekan leski kuoli 30.1.1692 Kangasniemen Synsiössä. Lapset: - Sipi Pekanpoika Laitinen, s. 1647 Kangasniemi. Tauluun 16.B.7. - Markku Pekanpoika Laitinen, s. n. 1657 Kangasniemi. Asui Äkryntaipaleella vielä v. 1701. Puoliso 1 n. 1683 N.N., k. 29.4.1688 Kangasniemi. Puoliso 2 Kangasniemellä 17.11.1689 Aune Laurintytär Oranen. - Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. 1663 Kangasniemi. Asui Kutemajärvi n:o 18 Rastossa vielä v. 1710. Pekka Raston vaimo Anna haudattiin 6.3.1705. Taulu 16.B.7 (VIII) Sipi Pekanpoika Laitinen (Sigfrid Persson Laitin) Syntyi v. 1647 Kangasniemen Synsiössä. Asui Synsiön n:o 8 Vehkomäessä. Sipin elinaikana koettiin ensin hirvittävät kato-, nälkä- ja kulkutautivuodet 1695 -1697 sekä sitten perään Pohjan sodan ja 102 Isonvihan aika v. 1700 -1721. Sipi Pekanpoika kuoli 75 v. ikäisenä 21.5.1722 Kangasniemen Synsiössä. Lähde: s. 346 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 40 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand). Taulu 16.B.8 (VIII) Anna Laurintytär (Anna Larsdotter) Syntyi n. v. 1650 ilmeisesti Kangasniemellä (?). Anna avioitui tai hänet naitettiin jo n. 16 v. ikäisenä n. v. 1666 Sipi Laitisen puolisoksi Kangasniemen Synsiön n:o 8 Vehkomäkeen. Anna Laurintytär kuoli n. 74 v. ikäisenä 15.4.1724 Kangasniemen Synsiössä. Lapset: - Pekka Sipinpoika Laitinen, s. n. 1670 Kangasniemi. Asui Synsiö n:o 8, eli Vehkomäessä, jossa Pekka kuoli jo n. 34 v. ikäisenä v. 1704 ja haudattiin 7.2.1704 Kangasniemellä. Puoliso 30.5.1691 Kaarina Olavintytär Pöyhönen, s. 1671, k. 29.2.1736 Kangasniemi. Pekan ja Kaarinan jälkeläisiä on mm. ent. pääministeri ja valtioneuvos Harri Holkeri. - Lauri Sipinpoika Laitinen, s. 1673 Kangasniemi. Asui Pölläkässä vuodesta 1709. K. 9.2.1735 Kangasniemi. Puoliso 1 Kangasniemellä 8.12.1689 Sofia Ylönen, s. 1671 Kangasniemi, k. 25.4.1697 Kangasniemi. Sofian isä oli Erkki Erkinpoika Ylönen (s. 1620 Kangasniemi, k. 1.3.1696 Kangasniemi). Puoliso 2 Kangasniemellä 5.12.1697 Aune Olavintytär Vironen, Ruokomäestä, s. n. 1670, k. n. 1719 Kangasniemi. Puoliso 3 n. v. 1720 Valpuri Tuomaantytär Hokkanen eli Arkko, s. v. 1702 Kangasniemi, k. 22.4.1782 Kangasniemi, jonka isä löytyy taulusta 25.15. - Yrjö Sipinpoika Laitinen, s. 1682 Kangasniemi. Tauluun 16.B.9. - Antti Sipinpoika Laitinen, s. n. 1688 Kangasniemi. Asui Hankamäellä vielä v. 1710. Puoliso Rautalammilla 14.5.1706 Maria Heikintytär Häkkinen, Hankaveden Viitalahdesta. - Matti Sipinpoika Laitinen, s. 1693 Kangasniemi. Mainittiin vielä v. 1712 Vehkomäessä. Taulu 16.B.9 (VII) Yrjö Sipinpoika Laitinen (Jören Sigfredsson Laitiain). Yrjö syntyi v. 1682 Kangasniemen Synsiössä, jossa hän myös asui lapsuuttaan ja nuoruuttaan Synsiö n:o 8 Vehkomäessä. Yrjö oli kahdesti aviossa; avioitui ensin v. 1705 ja sitten toisen kerran v. 1708. Yrjö asui perheineen aluksi Vehkomäessä, kunnes hänen isänsä Sipi kuoli v. 1722, jonka jälkeen Yrjö oli merkitty perheineen Kovalamäki n:o 9:aan. Tiettävästi Yrjö asui myös Hankamäki n:o 3:ssa, jossa hänen puolisonsa Elena mainittiin leskeksi Kangasniemen ensimmäisessä rippikirjassa v. 1734 -1741. Yrjö Sipinpoika kuoli 50 v. ikäisenä 12.3.1732 Kangasniemellä, ilmeisesti juuri Hankamäki n:o 3:ssa (Hankamäki = Kovalanmäki). Lähde: s. 136 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) sekä s. 26 ja 346 Sukupuuni (Tommy Koukka). Valpuri N.N. (Walborg N.N -dotter) Yrjön I puoliso. Valpuri syntyi n. v. 1687. Avioitui n. v. 1705 Yrjö Laitisen puolisoksi ja nuoreksi emännäksi Vehkomäkeen. Valpuri kuoli v. 1708 helmikuun alkupuolella tiettävästi lapsivuoteeseen ja haudattiin 16.2.1708 Kangasniemellä. Lapset: - Pekka Yrjönpoika Laitinen, s. 11.12.1705 Kangasniemi, k. v. 1729 ja haudattiin 21.12.1729. - Helka Yrjöntytär Laitinen, s. v. 1708 Kangasniemi, kast. 8.2.1708, k. v. 1708, haudattiin 8.3.1708 Kangasniemellä. - Lastika (Scholastica) Yrjöntytär Laitinen, s. v. 1708 Kangasniemi kaksosena, kast. 8.2.1708, k. v. 1708, haudattiin samana päivänä kuin äitinsä, eli 16.2.1708 Kangasniemellä. Taulu 16.B.10 (VII) Elena Tuomaantytär Arkko –Hokkanen (Elin Thomasdotter Arcko -Håckain) Syntyi n. v. 1690 Kangasniemen Hokanniemessä. Isä taulussa 25.15. Yrjö Laitisen II puoliso Elena Tuomaantytär Arkko, eli Hokkanen syntyi talollisen tyttärenä Hokanniemessä. Elena avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäisenä 1.3.1708 miniäksi Synsiön n:o 8 Vehkomäkeen. Sitten v. 1722 alkaen Elena asui perheineen Kovalamäki n:o 9:ssa. Kangasniemen ensimmäisessä rippikirjassa v. 1734 -1741 Elena mainittiin Yrjö Laitisen leskenä Hankamäki n:o 3, eli 103 Mäkelässä, jossa isäntänä oli Sipi Laitinen. Elena (etunimenä esiintyi myös nimi Helena) kuoli n. 73 v. ikäisenä 26.11.1763 Kangasniemen Hankamäessä. Lapset: - Anna Yrjöntytär Laitinen, s. 7.2.1709 Kangasniemi. - Sofia Yrjöntytär Laitinen, s. 14.5.1711 Kangasniemi. Puoliso (7.12.1735 Kangasniemi) Olavi Wirgiliuksenpoika Valkonen, s. n. v. 1710. - Yrjö Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1712 Kangasniemi. Puoliso 1 v. 1731 N.N. tytär Venäläinen, s. n. v. 1712, k. v. 1731. Puoliso 2 v. 1736 Valpuri Ollikainen, s. n. v. 1715. - Sipi Yrjönpoika Laitinen, s. 2.6.1714 Kangasniemi, k. 13.3.1748 Kangasniemi, Kovalamäki, puoliso n. v. 1736 Margareetta Hämäläinen, s. v. 1713, k. v. 1773 Kangasniemi. - Marketta Yrjöntytär Laitinen, s. 17.8.1715 Kangasniemi. - Regina Yrjöntytär Laitinen, s. v. 1718 Kangasniemi, k. v. 1722, haud. 25.11.1722 Kangasniemi. - Maria Yrjöntytär Laitinen, s. 9.4.1727, k. v. 1737, haud. 3.5.1737 Kangasniemi. - Valpuri Yrjöntytär Laitinen, s. 15.5.1729 Kangasniemi. Tauluun 24.6. TAULU 17 KANGASNIEMEN MANNISEN SUKUHAARA Yleistä: Karjalan Kannaksella on esiintynyt 1300-luvulta lähtien Mann-, Manni- ja Mannin -nimisiä henkilöitä, joiden tiedetään olleen hansakauppiaita, käsityöläisiä ja maanviljelijöitä, erikoisesti kaskiviljelijöitä. Manniset tulivat Mikkelin ja Kangasniemen seudulle n. 1450 -1500-luvulla. Tätä nimeä ei ole esiintynyt missään muualla Savossa tähän aikaan. Paikannimi Mannila mainittiin jo Karjalan kannaksella, mistä Manniset lähtivät liikkeelle kohti nykyistä Mikkelin ja Kangasniemen seutua (Riitta Heino, Mann-Mannin-Manninen). Sukunimestä Manninen on 1600-luvun lopulle tultaessa paljon tietoja savokarjalaiselta alueelta, josta se on savolaisen asutuksen myötä levinnyt varhain kauaksikin länteen. Länsi-Suomessa on nimeä voinut syntyä itsenäisestikin, ja esim. Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan Mannisista on vaikea sanoa, ovatko heidän nimensä savolaislähtöisiä, vai alun perinkin länsisuomalaisia. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla Manninen on kiertynyt talonnimen kautta uudestaan sukunimeksi. Mannisia on asunut 1900luvulla eniten läntisessä Savossa, Päijänteen tienoilla sekä Kainuun pohjoisosissa ja Kuusamossa. Samaa perua Mannisen kanssa on Mannikainen, joka oli vielä 1500- ja 1600-luvulla yleinen sukunimi Savossa ja tunnettu paikoin myös Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Karjalassa. Se on ilmeisesti sulautunut Manniseen, sillä 1900-luvulle on Mannikainen säilynyt vain Vl. Pyhäjärvellä. Sukunimiksi ne ovat kehittyneet isännimestä Manni – Mannikka – Manni. Esim. nils mannin 1544 Jääski, Juszi mannine 1554 Vl. Uusikirkko, O Manninpoica 1552 l. Olli Manninenn 1577 Muolaa, Pecka Mannikajn l. Per Manninen 1648 Uukuniemi, Matti Manninen 1640 Hiitola, Mihkali Manninen 1589 Ilomantsi, Arffuedt Mannikan 1559 Sääminki, Matts Mannikan ja Anders Mannin 1561 Juva, Laurens Mannikan 1559 ja Ollij Mannin 1563 Pellosniemi, Tijnus Mannin 1559 Vesulahti, Clemett Manninen 1571 Laukaa, Pouall Manninen 1571 Kannonkoski, lars manninen 1567 Pohjaslahti, Carl Manninen 1666 Mouhijärvi, Eric Mannisten 1551 Loimaa (1489 Mannis), Jöns Manninenn eli Jösse Mannoijnen 1469 Taivassalo, talonnimi Mannine 1777 Tyrväntö, Mattz Manninen 1702 Ilmajoki, Måns Manninen 1633 Kajaani, Nils Manninen 1679 Ii, Hendrich Manninen 1686 Pudasjärvi (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 337 -338). Viite: s. 434 -435 Sukupuuni (Tommy Koukka). TAULU 17.A MANNILAN A -SUKUHAARA Taulu 17.A.1 (XI) Antti Manninen (Anders Mannin) Syntyi n. v. 1560 Vesulahdella. Sukuhaaran kantaisä. Esi-isä: Manni, joka oli mahdollisesti lähtöisin Karjalan kannakselta, sukujuuret ilmeisesti Saksasta (?). Vuoden 1561 maakirjan mukaan Vesulahden pitäjän Vanhanmäen kymmenkunnan anekin n:o 315 isännät olivat Antti Laurinpoika, Heikki, Mauno, Lauri, Paavo ja Antti Manninen, joiden maat vastasivat myöhempiä Mannilan kylän tiloja n:o 1 -5 ja Suurolan kylän tiloja n:o 1 -2. (s. 58 KH -I). 104 Taulu 17.A.2 (XI) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Matti Antinpoika Manninen, s. n. v. 1590 Vesulahti. Tauluun 17.A.3. - N.N. Antinpoika Manninen Taulu 17.A.3 (X) Matti Antinpoika Manninen (Matz Andersson Mannin) Syntyi n. v. 1590 Vesulahdella. Talollinen Pieksämäen (Kangasniemen) Himottulassa v. -1614 -1639-. Pieksämäen v. 1639 henkikirjan mukaan Matilla oli vaimo ja veli, jolla oli myös vaimo, sekä poika. Matti Antinpoika kuoli v. 1639 jälkeen Himottulassa. Viite: s. 438 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 17.A.4 (X) N.N. Matin puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - Antti Matinpoika Manninen, s. n. v. 1620 Pieksämäki (Kangasniemi). Tauluun 17.A.5. Taulu 17.A.5 (IX) Antti Matinpoika Manninen (Anders Matzson Mannin) Syntyi n. v. 1620 talollisen poikana Pieksämäellä (Kangasniemellä). Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Himottulassa (Mannilassa) v. -1649-. Antti Matinpoika kuoli v. 1649 jälkeen, ennen v. 1659 Kangasniemen Mannilassa. Viite: s. 433 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 17.A.6 (IX) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Antti Matinpojan leski isännöi taloa v. -1659 -1660-. Antin leski oli elossa vielä v. 1663. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan kuoli v. 1698 ja haudattiin 2.2.1698 Antti Mannisen äiti, joka lienee sama kuin v. 1663 mainittu vanhemman Antti Mannisen leski. Lapset: - Sipi Antinpoika Manninen. Talollinen Suurolassa v. -1662 -1669-, Mannilassa v. -1676-. - Antti Antinpoika Manninen, s. n. v. 1650 Kangasniemi. Tauluun 17.A.7. - Paavo Manninen. Asui Mannilassa talollisen veljenä v. -1680 -1697-, k. 1702 Kangasniemi, haudattiin 13.4.1702. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan 18.11.1692 haudattiin Paavo Antinpoika Mannisen vaimo. - Pekka Manninen. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan 25.3.1687 haudattiin Antti Mannisen veli Pekka. Taulu 17.A.7 (VIII) Antti Antinpoika Manninen (Anders Andersson Mannin) Syntyi n. v. 1650 talollisen poikana Kangasniemen Mannilassa. Asui talollisen veljenä Suurolassa v. 1669- ja Mannilassa v. -1676-. Antti oli itsekin talollisena Mannilassa v. -1680 -1710-. Vielä v. 1669 henkikirjan mukaan Antilla ei ollut vaimoa, mutta v. 1676 hänellä jo oli. Antti Antinpoika kuoli Isonvihan aikaan v. 1710 jälkeen Mannilassa. Viite: s. 433 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 17.A.8 (VIII) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Antti Mannisen vaimo kuoli v. 1687 ja haudattiin 3.7.1687 Kangasniemellä. Lapset: - Antti Antinpoika Manninen, s. n. 1670 Kangasniemi. Talollinen Mannilassa v. -1722-. Puoliso Kangasniemellä 1695 Kerttu Laitinen, s. 1671, k. 1706, haud. 20.4.1706 Kangasniemi. - Paavo Antinpoika Manninen. Puoliso Kangasniemellä v. 1695 Marketta Erkintytär Kouko. - Pekka Antinpoika Manninen. Puoliso Kangasniemellä 3.12.1711 Inkeri Erkintytär Hämäläinen. 105 - Lauri Antinpoika Manninen, s. 13.8.1689 Kangasniemi, k. 1696, haud. 20.6.1696 Kangasniemi. Helka Antintytär Manninen, s. n. 1690 Kangasniemi. Tauluun 16.A.6. Sipi Antinpoika Manninen, s. 1693 Kangasniemi, k. 1695, haud. 17.3.1695 Kangasniemi. TAULU 17.B MANNILAN B –SUKUHAARA Tästä sukuhaarasta on laadittu sukukirja: Otto ja Hilda – 400 vuotta Mannisia Kangasniemellä (Pekka Sivander), viite: www.kolumbus.fi/pekka.sivander/sukututkimus/manninen.htm Taulu 17.B.1 (XI) Markku Manninen (Marcus Mannin) Syntyi n. v. 1600 Vesulahdella. Talollinen Himottulassa v. -1644 -1649-. Vuosien 1662 -1663 henkikirjojen mukaan Markku asui vaimoineen Suurolassa. Todennäköisesti Markun isännöimä talo oli myöhempi Mannilan kylän talo n:o 1. Vuoden 1561 maakirjan mukaan Vesulahden pitäjän Vanhanmäen kymmenkunnan anekin n:o 315 isännät olivat Antti Laurinpoika, Heikki, Mauno, Lauri, Paavo ja Antti Manninen, joiden maat vastasivat myöhempiä Mannilan kylän tiloja 1 -5 ja Suurolan kylän tiloja 1 -2 (s. 58 KH -I). Vaikka Manniset olivat paljon vanhempia kangasniemeläisiä kuin Suuroset, nykyisen Suurolan ja Mannilan muodostama kylä kulki aluksi Suurolan nimellä, mikä arvatenkin johtui siitä, että Suurolan kartanolla oli von der Pahlenien aikana hallitseva asema. Vuoden 1664 maantarkastuskirjassa Mannilan viisi tilaa, jotka kaikki sijaitsivat Tikunselällä, olivat jo erotettuina omaksi kyläksi, vaikka maat asuinpaikkoja (kotipeltoja) lukuun ottamatta olivat yhteiset siten, että mannilaisille kuului niistä kaksi ja suurolaisille yksi kolmannes. Alkuperäisillä asuttajilla oli v. 1664 hallussaan vielä kaksi kylän viidestä tilasta (s. 450 KH -I). Markku Manninen kuoli v. 1663 jälkeen Suurolassa. Viite: s. 437 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 17.B.2 (XI) N.N. Markun puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Niilo Markunpoika Manninen, s. n. 1630 Kangasniemi. Tauluun 17.B.3. - Matti Markunpoika Manninen. Asui Suurolassa (Mannilassa) vielä v. 1669. Matilla oli vaimo jo v. 1662. Matti Markunpoika Mannisen toinen puoliso oli mahdollisesti Kangasniemellä huhtikuussa 1688 vihitty Maria Laurintytär. Piispan- ja rovastintarkastusten suorittajat kiinnittivät erityisen suurta huomiota siihen, esiintyikö Kangasniemen seurakunnassa ”epäjumalanpalvelijoita, manaajia tai noitia”. Vuoden 1681 tarkastuksessa esitettiin Matti Markunpoika Mannista vastaan syytös, joka tuohon aikaan oli sangen vakavaa laatua. Viipurilaisen raatimiehen Antti Juhonpojan kirjeessä väitettiin Mannisen noituneen raatimiehen vaimon, niin että tämä oli saanut halvauksen. Raatimies kirjoitti edelleen mikkeliläisen Paavo Saikkosen hänelle kertoneen, että Manninen oli vanhastaan pahamaineinen noita. Mannisella ilmeisesti kuitenkin oli puhdas omatunto tai sitten hän tosiaan oli koko pitäjän pelkäämä noita: kun hän näet vaati seurakuntalaisia ilmoittamaan, oliko kukaan kuullut hänen harjoittavan noituutta, vakuuttivat ”kaikki yhdestä suusta”, ettei kukaan ollut milloinkaan kuullut tai havainnut hänestä mitään sellaista. Ilmiantajaa kehotettiin näin ollen kääntymään maallisen oikeuden puoleen, koska koko seurakunta vapautti syytetyn noituussyytöksestä. Vuonna 1664 oli Mannilan myöhempää numeroa 1 vastaavan talon isäntänä Niilo Markunpoika Manninen. Noituudesta ilmiannettu Matti oli luultavasti hänen veljensä (s. 366 KH -I). - Tapani Markunpoika Manninen. Mainittiin vaimoineen talollisen veljenä Mannilassa v. -1659 1676-. 106 Taulu 17.B.3 (X) Niilo Markunpoika Manninen (Nils Marcusson Mannin) Syntyi n. v. 1630 talollisen poikana Kangasniemen Mannilassa. Talollinen ja isäntänä Suurolassa v. -1658 -1668-, sekä Mannilassa v. -1676-. Niilo Markunpoika kuoli v. 1676 jälkeen Mannilassa. Viite: s. 440 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 17.B.4 (X) N.N. Niilon puolison nimeä ei tiedetä. Niilo Mannisen leski kuoli 20.1.1695 Mannilassa. Lapset: - Markku Niilonpoika Manninen, s. n. v. 1650 Kangasniemi. Tauluun 17.B.5. - Tapani Niilonpoika Manninen. Mainittiin talollisen Markku Mannisen veljenä v. -1678Mannilassa. Taulu 17.B.5 (IX) Markku Niilonpoika Manninen (Marcus Nilsson Mannin) Syntyi n. v. 1650 Kangasniemen Mannilassa. Mainittiin talollisen poikana Suurolassa (Mannilassa) jo v. 1663 henkikirjassa. Talollinen ja isäntänä Mannilassa v. -1678-, -1690 -1697. Henkikirjojen mukaan Markulla oli vaimo ainakin jo v. 1668. Markku Mannisen vaimo kuoli Kangasniemellä 15.7.1692. Markun toinen puoliso oli Kangasniemellä kesäkuussa 1693 vihitty Anna Juhontytär Kokko-Laitinen, joka kuoli huhtikuussa 1697 Kangasniemellä. Markku Manninen kuoli n. 47 v. ikäisenä suuren kato- ja nälkäkatastrofivuoden 1697 maaliskuussa Mannilassa. Viite: s. 437 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 17.B.6 (IX) N.N. Markun puolison nimeä ei tiedetä. Vihittiin ilmeisesti v. 1668 Markku Mannisen puolisoksi. Markku Mannisen vaimo kuoli 15.7.1692 Kangasniemellä. Lapset: - Niilo Markunpoika Manninen. Talollinen Mannilassa v. -1701, sittemmin mainittiin v. 1702 -1710- talollisen Pekka Mannisen veljenä Mannilassa. - Pekka Markunpoika Manninen, s. 1669 Kangasniemi. Tauluun 17.B.7. - Anna Markuntytär Manninen, s. 1674 Kangasniemi, k. 2.1.1752 Kangasniemi, Hokanniemi n:o 15. Puoliso v. 1698 Niilo Heikinpoika Hokkanen, s. n. v. 1675 Kangasniemi, Hokanniemi. Asuivat Simpiänniemessä. - Helka Markuntytär Manninen. Mainittiin v. 1702 henkikirjassa talollisen Pekka Mannisen sisarena Mannilassa. Puoliso Kangasniemellä 1.12.1702 Klemetti Reinikainen. - Marketta Markuntytär Manninen. Puoliso Kangasniemellä 26.12.1706 Lauri Sipinpoika Pylvänäinen. - Matti Markunpoika Manninen -Manström, s. 1688 Kangasniemi, sotilas ja torpparina Mannilassa ja Hokanniemessä, k. 23.3.1760 Kangasniemi, Mannila. Puoliso 26.12.1711 Marketta Heikintytär Ollikainen, s. 1690 Pieksämäki, Haukivuori, k. 1.1.1760 Kangasniemi, Mannila. Matin ja Marketan jälkeläisiä on mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen. - Risto Markunpoika Manninen, s. 22.9.1689 Kangasniemi, torpparina Mannilassa, k. ennen v. 1757 Mannilassa. Puoliso Kangasniemellä 3.12.1711 Marketta Yrjöntytär Lukkarinen, s. v. 1693 Kangasniemi, Laitiala, k. ennen v. 1757 Kangasniemi, Mannila. Riston ja Marketan jälkeläisiä on mm. kirjoittajan kummipoika ja sisarenpoika, Orimattilassa asuva Mika Seppänen, joka isänsä puolelta omaa laajat sukujuuret Kangasniemeltä. Anna Juhontytär Kokko-Laitinen (Anna Johansdotter Kåcko-Laitin) Syntyi n. v. 1670 Kangasniemi. Naitettiin v. 1693 kesäkuussa Markku Mannisen puolisoksi ja emännäksi Mannilaan. Anna Juhontytär kuoli suuren nälkävuoden 1697 huhtikuussa Mannilassa, eli heti kohta miehensä kuoleman jälkeen, todennäköisesti (nälänhädän ohella) jonkun kulkutaudin seurauksena. Lapsi: - Regina Markuntytär Manninen, s. v. 1696, k. 1697, haud. 6.6.1697 Kangasniemi. 107 Taulu 17.B.7 (VIII) Pekka Markunpoika Manninen (Petter Marcusson Mannin) Syntyi v. 1669 talollisen poikana Kangasniemen Mannilassa. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Mannilassa v. -1704 -1722-. Pekka Markunpoika kuoli 67 v. ikäisenä 7.3.1736 Mannilassa ja haudattiin Kangasniemen kirkkoon, sen lattian alle. Viite: s. 442 -443 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 17.B.8 (VIII) Kerttu Tuomaantytär Avikainen (Gertrud Thomasdotter Avikain) Syntyi v. 1674 talollisen tyttärenä Kangasniemen Hokanniemessä. Isä taulussa 22.7. Kerttu avioitui tai hänet naitettiin 17 v. ikäisenä 26.12.1691 Pekka Mannisen puolisoksi ja emännäksi Mannilaan. Vihittyjen luetteloon Kerttu oli merkitty olleen Tuomas Kerinkannan tytär, eli hän oli Hokanniemen kylän Kerinkannan talossa asuneen Tuomas Avikaisen tytär. Kerttu Tuomaantytär kuoli 60 v. ikäisenä 1.6.1735 Mannilassa. Lapset: - Helka Pekantytär Manninen, s. 22.10.1694 Kangasniemi, k. ennen v. 1724 Leivonmäki, Havumäki. Puoliso 26.12.1710 Erkki Pertinpoika Perttula, s. 1674 Leivonmäki, Havumäki, Havumäen Perttulan tilan isäntä v. -1723 -1734-, k. 11.11.1748 Havumäki. Erkki kuuluu taulu 18 Perttulan sukuun. - Pekka Pekanpoika Manninen, s. 1699 Kangasniemi, k. 1700, haud. 24.6.1700 Kangasniemi. - Anna Pekantytär Manninen, s. 25.9.1697 Kangasniemi. Tauluun 20.4. TAULU 18 ”HAVUHUUPON” SUKUHAARA RAPALA -PERTTULA SUKUHAARA Yleistä: Sukuhaaran ilmeisistä kantatiloista; Sysmän Rapalasta ja Sääksmäen Rapolasta: Sysmän Rapalaan asukkaat todennäköisesti tulivat Sääksmäen Rapolasta, samoin kuin Sysmän Voipala, Huittula (Otamo), Saari ja Linna tiettävästi saivat nimensä ja ensimmäiset asukkaansa Sääksmäen Voipaalan, Huittulan ja Saaren kylien sekä Linnan tilan mukaan, viite; s. 66 ja 70 Sääksmäen historia (I-osa, Eino Jutikkala), sekä s. 40, 45 -46 SPH I-II. Sääksmäen Rapola tunnetaan hyvin vanha asuinpaikka, sillä vanhimmat sieltä löydetyt haudat ovat jo 500-luvulta. Ella Kivikoski kirjoittaa Hämeen rautakauden aikaisista muinaislinnoista, että tärkein ja suurin Hämeen linnoista ja ehkä suurin koko maassakin oli kuuluisa Rapolan harjulinna Sääksmäessä, kirkon lähistöllä. Luonteeltaan ja rakenteeltaan se poikkeaa muista. Harjun laen ulkoreunoja kiertää lähes 1 kilometrin pituinen maasta ja kivistä tehty valli, jonka sisäpuolelle jää noin 200 m leveä ja n. 380 m pitkä linna-alue. Harjun rinteitä on lisäksi monin paikoin jyrkennetty, viite s. 71 HH -I sekä s. 76 -80 Sääksmäen historia (I-osa, Eino Jutikkala). Rapolan linnaa sekä sen laajuuden että siitä aiheutuneiden suurten rakennus- ja kunnossapitorasitusten vuoksi sitä on ajateltu laajojen alueiden, koko hämäläisheimon keskuslinnaksi, jossa on sijainnut yhteisen linnoitusjärjestelmän hallintokeskus. Tietoisuus Rapolan merkityksestä säilyikin ilmeisesti pitkälle historialliseen aikaan; vielä 1600-luvun Sääksmäkeä koskevissa kartoissa on Rapola – joskin erheellisesti – mainittu: ”Tälle paikalle on suunniteltu linnaa, muurit näkyvät vielä tänä päivänä hiukan.” On oletettu, että 1300-luvulla asiakirjoissa mainittu Rapolan Kuningas ja hänen sukunsa ehkä ovat olleet enemmän kuin vain kylän tai pitäjän johtomiehiä, viite: s. 171, 173 HH -I. Sääksmäen Rapolan kylä nimi pilkahtaa esihistorian hämäristä esiin ensi kerran v. 1340. Tuolloin v. 1340 Avignonin paavi vahvisti 25:n sääksmäkeläisen pannaan julistamisen, eli kirkonkirouksen, sillä nämä 25 sääksmäkeläistä heimopäällikköä ja talonpoikaa olivat niskuroineet ja kapinoinneet kirkon asettamien kymmenysverojen korotusta vastaan. Heidän joukossaan oli 3 rapolalaista isäntää, tai heimopäällikköä, jotka joutuivat paavin kirkonkiroukseen: Mathias de Rapalum, Cuningas de Rapalum ja Ollj Nevari de Rapalum (eli Rapalan Olli Nevari) sekä 6 heimopäällikköä Voipaalasta (Olla Dysa de Voijpala, Nykki Vargh de Voijpala, Callas de Voijpala, Meilanpeti de Voijpala, Annundi de Voijpala sekä Marci de Voijpala). Nimien perusteella voitaneen päätellä näiden heimo- ja talonpoi108 kaispäälliköiden olleen osaksi ruotsalaisperäistä siirtoväkeä, mahdollisesti kuuluen alempaan aatelistoon ja voutiluokkaan, osa ehkä Hollannista lähtöisin, lähde; s. 151 Sääksmäen historia (I-osa, Eino Jutikkala). Viite; v. 2010 keväällä otsikoihin noussut tieto, miten suomalaisilla ja hollantilaisilla löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyttä geenitutkimuksen perusteella. Sääksmäkeläisten niskuroinnista papinveroja vastaan löytyy itse asiassa merkintä jo v. 1334 ja silloin jo kerrottiin, että kyse oli pitkään jatkuneesta niskuroinnista raskasta kirkon verotusta vastaan. Kiista ratkaistiin tuolloin v. 1334 Turun piispan ja Ruotsin kuninkaan kesken, mutta kun sääksmäkeläiset yhä jatkoivat niskurointiaan, niin Sääksmäen kirkkoherra Henricus Hartmanni kääntyi asiassa Uppsalan arkkipiispan puoleen. Arkkipiispan kaniikki kävikin v. 1335 Sääksmäellä, jossa järjestetyssä pitäjänkokouksessa kaniikki langetti niskuroinneille isännille 3 markan sakon jokaiselta viikolta, joka ehtii kulua, ennen kuin he suostuvat säädettyyn kymmennysten maksuun. Niskurointi kuitenkin jatkui ja siten Sääksmäen kirkkoherra haki apua Avignonin paavilta, mikä lopulta johti sitten v. 1340 paavi Benedictus XII asettamaan pannaan, kirkonkiroukseen. Vielä v. 1360 Uppsalan arkkipiispa joutui puuttumaan sääksmäkeläisten valituksiin veroistaan, ja kirjelmöimään sääksmäkeläisille, jonka jälkeen nämä ilmeisesti taipuivat pikkuhiljaa enemmän tai vähemmän ”nöyriksi veronmaksajiksi”. Historiallisissa lähteissä talonpoikien kapinoinnista löytyy tietoja jo v. 1329 alkaen, jolloin hauholaiset talonpojat niskuroivat kirkonveroja vastaan, mutta hauholaisten kapinointi ei vetänyt vertoja sääksmäkeläisten kapinoinnille. Tähän kapinointiin saattaa olla yhtenä syynä se, että Turkuun 1200-luvulla perustetun dominikaaniluostarin munkkien tiedetään vierailleen myös Sääksmäellä pystyttäen alttarin taivasalla. Munkit messusivat ja suorittivat muitakin kirkollisia toimituksia kysymättä lupaa Sääksmäen kirkkoherralta. Kun munkit keräsivät seurakuntalaisilta almuja ja uhrilahjoja, niin ymmärrettävästi talonpojat kapinoivat moninkertaisia kirkonmaksuja vastaan. Tätä talonpoikaiskapinaa kirkonveroja vastaan on yksityiskohtaisemmin kuvattu Eino Jutikkalan kirjassa Sääksmäen historia I-osa, s. 102 -105. Toivo Jalli kirjoittaa, että kirkonkirouksista laajimmat ja tunnetuimmat olivat v. 1340 Sääksmäen ja Hauhon seurakuntia koskevat. Neljännen nahan maksusta piispalle kieltäytyneiden eli kapinallisten johtaja oli perimmäistapaan kuningas, kuninkaanvaltainen. Siten Cuningas de Rapalum oli ainakin Rapolan, mutta yhtälailla Sysmän Rapalankin ja Uudenmaan Raaseporinkin linnanherra. Oliko edes suomalainen, sillä todennäköisesti Kuningas de Rapalum oli Ragnvaldus Gislenpoika, joka mainittiin v. 1340 ja 1350 voutina Uudellamaalla Skytten jälkeen. Uusimaa jaettiin vasta 1370-luvulla Porvoon ja Raaseporin voutikuntiin, mutta Porvoon linnanpäälliköksi mainitun Skytten aikana Länsi-Uudenmaan voudinkartanona ajatellaan vielä olleen Karjaan Junkarsborgin, elikkä vasta Ragnvalduksen aikana sen viereisen Raaseporin. On vaikea sanoa tuleeko Rapolan ja Raaseporin nimet Ragnvalduksesta vai onko niiden valtias kirjoitettu linnojen mukaan rakovalkealta ja ”räkävallalta” kuulostavaksi Ragnvaldukseksi. Jälkimmäistä todistaisi rinnakkaisnimi Cuningas de Rapalum. Gisle voisi olla lyhennys kuninkaanpojasta tai väännös kissasta eli Hämeen tunnuseläimestä elikkä tarkoittaa siis syntyjään hämäläistä. Näin hänet voisi yhdistää piispa Maunu II Tavastin jalosukuisiin esi-isiin (s. 179 -180 NN). Ennen e.m. v. 1340 katolinen kirkko joutui puuttumaan aiemminkin uppiniskaisten hämäläisten tekemisiin ja nimenomaan vanhoihin pakanallisiin menoihin. Nimittäin jo vuodelta 1229 tiedetään että paavi Gregorius IX antoi bullan, jossa hän antoi kirkolle oikeuden ottaa haltuunsa suomalaisten pakanoiden pyhät lehdot. Bullassaan vuodelta 1237 paavi Gregorius IX mainitsi hämäläisten ajavan kristinuskoisia takaa omien pyhien puidensa ympäri niin, että nämä rasituksesta kuolevat. Edelleen paavin bullassa kerrottiin hämäläisten uhraavan ihmisuhreja pahoille hengille ja repivän uhrattavilta kristityiltä sisukset ulos. Lähde: FM Anna-Leena Mansikkalan Pro gradu tutkielma; ”…sinä palwelet Perkelettä”. Pakanallinen uhraaminen ja uhripaikat Suomessa luterilaisuuden vakiintumisen jälkeen (Anna-Leena Mansikkala kuuluu kirjoittajan ja tämän puolison Seijan lähipiiriin ja sukuun. Anna-Leena omaa laajat sukujuuret Heinolasta ja Sysmästä sekä Korpilahdelta ja Jyväskylästä). Sääksmäen Rapolaa on tutkittu aikojen saatossa varsin paljon, onhan se yksi tunnetuimmista muinaismuistoalueista Hämeessä, aiheesta on julkaistu lukuisia artikkeleita ja kirjoja. Mm. Georg Haggrén on kirjasarjassa; Rapola -tutkimuksia 1, Valkeakosken RAPOLA, talonpoikaiskylästä herraskartanoksi, kirjoittanut seikkaperäisesti Cuningas de Rapalum’sta (mm. sivuilla 8 -12) ja siitä miten nämä 3 heimopäällikköä, tai talonpoikaisylimystä Rapolasta kapinoivat ja niskuroivat kirkon raskasta verotusta vastaan, joutuen lopulta paavin pannaan. E.m. G. Haggrén’n RAPOLA -kirjasta löytyy sivulta 9 Turun tuomiokirkon mustassa kirjassa oleva kopio tuosta paavin bullasta, eli pannaanjulistuksesta v. 1340. 109 Ehkä tämä sitkeä ja pitkäkestoinen niskurointi ja kapinointi kuvastaa osaltaan hämäläisten luonnetta ja toisaalta asettumista kirkon, ja nimenomaan katolisen kirkon valtaa, sekä raskasta ja moninkertaistakin verotusta vastaan, kun ottaa huomioon myös sen, miten kristinuskoa tuotiin osin väkivaltaisestikin 1100 -1200-luvuilla Suomeen ja miten hämäläiset sitkeästi harasivat vastaan, vierastaen katolisen kirkon oppeja. Toki kristinusko oli ”rantautunut” Suomeen jo 700-luvulla (jKr) lähinnä keskieurooppalaisten kauppiaitten vaikutuksesta. Tämä ”käännytysprosessi” oli monivaiheinen prosessi ja kesti itse asiassa satoja vuosia, kun siihen liittyi olennaisena osana Ruotsin ja (Venäjän) Novgorodin väliset valtapyrkimykset, jossa hämäläiset olivat ikään kuin ”välimaastossa”. Sääksmäen Rapolassa mainittiin 1440-luvulla lautamiehenä Olof Pölvä (eli Olavi Pölväjä). Rapolassa oli v. 1507 jo 6 taloa ja v. 1543 taloja oli 7 kpl, joiden isäntinä v. 1507 olivat: Hemming Jönsinpoika (Rapola n:o 1), Olof Ragvaldinpoika (Rapola n:o 2), Jöns Michelinpoika (Rapola n:o 3), Anders Nilsinpoika (Rapola n:o 4), Jöns Larsinpoika (Rapola n:o 5) ja Henric Nilsinpoika Pölväjä (Rapola n:o 7 Papunen). Rapola n:o 6 oli v. 1543 mainitulla Anders Larsinpojalla. Lisäksi Rapolaan tuolloin v. 1507 kuuluvaksi luetussa Vuorentaassa asui: Per Henrikinpoika ja Olof Hintsanpoika. (Etunimi Jöns = Johannes ja Per = Pietari sekä Olof = Olavi). Viite: s. 11 RAPOLA -kirja. Rapola sijaitsi Rapolan linnavuoren lounaispuolella, Vuorentaka linnavuoren pohjoispuolella ja Voipaala linnavuoren kaakkoispuolella sekä tästä hieman kauemmas kaakkoon Huittula. RAPOLA kirjassa sivulla 12 mainitaan että ei voi olla sattumaa, että Sysmässä Rapala, Voipala ja Huittula (Otamo) ovat samalla lailla vierekkäin kuin Sääksmäelläkin. Samalla sivulla 12 mainitaan edelleen, että nämä sysmäläiskylät ovat saaneet asutuksensa vasta keskiajan kuluessa, viimeistään 1400-luvun puolessa välissä. Tällöin myös Sääksmäen Rapola ja Voipaala Huittula luopuivat eräomistuksistaan Sysmän Rapalassa ja Voipalassa sekä Huittulassa (Otamossa). Seppo Suvanto on kirjassaan; Yksilö myöhäiskeskiajan talonpoikaisyhteiskunnassa, Sääksmäen kihlakunta 1400-luvun alusta 1570-luvulle, yksityiskohtaisesti kuvannut jokaisen Sääksmäen kihlakunnan talon ja niiden varhaishistorian, mutta mitään faktaa siitä, kuka ja milloin siirtyi Sääksmäen Rapolasta ja Voipaalasta Sysmän Rapalaan ja Voipalaan, ei asiakirjoista löydy vajavaisten 1300/ 1400-lukujen tietojen takia. Nimestä Rapo: Ristimänimi Rafael on Karjalassa kansanomaistunut muotoon Rapo, joka on tunnettu siellä varhain niin talon- kuin sukunimenäkin. Rapo sukuisia on asunut Laatokan luoteisrannan pitäjissä, etenkin Jaakkimassa ja Lumivaarassa, mutta sukunimeä on tavattu myös Kannakselta ja Suojärveltä. Käkisalmen kaupungissa on kirjoihin merkitty byskyttere Olli Rapo 1618, Pielisessä Rapa Jakoinen 1640, Viipurin pitäjässä J rappe 1554 ja L Rapoin 1563, Sortavalassa Clemet Rapå 1725. Säämingistä on tieto nimestä marthi rappoinen v. 1549. Rafaeliin voi asutusnimien kautta palautua myös hämäläinen sukunimi Rapola. Rapola nimeä ovat kantaneet varhain Sääksmäellä kartano, kylä ja linnavuori, v. 1340 mainittiin Rapolasta Cuningas de Rapalum ”Rapolan kuningas” ja Mathias de Rapalum. Vuonna 1506 on Sääksmäen käräjien pöytäkirjaan viety jons rapoyla. Saarijärveltä on tavattu erämies Rapolan Mikko 1554, Karkussa mainittiin Thomas Wähä Rapo 1756. On myös mahdollista, että Hämeen – ja ehkä Etelä-Karjalankin – nimet pohjautuvat saksalaiseen miehen nimeen Rabo, Rappo < Ratbold, joka on voinut kotiutua maahamme keskiajalla saksalaisen kauppatai asutusvaikutuksen mukana (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 526). Sysmän Rapalan kylä mainittiin ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä tiettävästi 1430 -luvulla lautamies Olavi Rapalan kotikylänä, viite: s. 64 SPH I-II. Rapalan kylällä tiedetään olleen 1470-luvulla kaskimaita Asikkalan rajan tuntumassa, Hinhijärven (= Kalkkisten Hanjärven) ja Kupenvuoren (= Karilanmaan Kypärävuoren) vaiheilla. Asikkalan miehet eivät malttaneet olla siellä käymättä ja vahinkoa tekemättä, josta syystä heidät tuomittiin v. 1474 Asikkalan käräjillä maksamaan 40 markkaa sakkoa, ja samalla vakuutettiin Rapalan kyläläisten omistusoikeus näihin viljelyksiin, viite: s. 114 SPH I-II. Sysmästä kotoisin oleva Tandefelt -aatelissuvun jälkeläinen FT Birgitta Stjernvall-Järvi on väitöskirjassaan; Kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt -suvun elämäntapaa, kuvannut myös Sysmän Rapalan kartanon historiaa, Tandefelt suvun omistuksen aikana. Kirjassa mainitaan Rapalan ratsutilan (myöhemmin kartanon) muodostuneen v. 1564 kolmesta tilasta, johon yhdistettiin v. 1592 ja 1604 vielä 2 tilaa. Rapalan omistajat e.m. kirjan mukaan: lautamies Olavi Rapala, maininta 1430-luvulla 110 lautamies Pietari Rapala, maininta v. 1459, edellisen poika lautamies Olavi Rapala, maininta v. 1477, ed. poika vouti Pietari Sipinpoika Rapala, v. 1564 -1584 ratsumies ja vouti Henrik Pietarinpoika Rapala, v. 1588 -1610, edellisen poika kornetti Henrik Henrikinpoika (Tandefelt) v. 1610 -1637, edellisen poika edellisen leski Brita Sipintytär (Silfverbögel) v. 1637 -1645 ratsumestari Arvid Henrikinpoika Tandefelt, v. 1645 -1654, edellisen poika Rapalan kartano oli v. 1896 asti Tandefelt -suvun omistuksessa, viimeisin omistaja Magnus Tandefelt (s. 1830, k. 1902), myi kartanon valtiopäivämies Severus Konkola nuoremmalle. valtiopäivämies (Jämsästä) Severus Konkola v. 1896 -1915 edell. tytär Anni Hellin Konkola ja vävy kenraali Rudolf Walden v. 1915 -1946 Waldenin perikunta v. 1946 jälkeen, mm. legendaarinen patruuna ja vuorineuvos Juuso Walden (s. 1907 Pietari, k. 1972 Valkeakoski), joka oli kenraali Rudolf Walden’n ja Anni Konkolan poika. Juuso Walden tunnettiin myös presidentti Urho Kekkosen hyvänä ystävänä. nykyisin Rapalan omistaa Rapalan kartanon yhtymä Taulu 18.1 (XVI) Olavi Rapala (Olof Rapoila) Syntyi n. v. 1400 mahdollisesti Sääksmäen Rapolassa. Olavi Rapala, lautamies, sekä Sysmän Nuoramoisten Kärki tilan isäntä että Rapalan kartanon omistaja, joka mainittiin 1430-luvulla lautamiehenä. Todennäköisesti Olavi ja hänen sukujuurensa tulevat Sääksmäen Rapolasta. Viite: s. 40, 45 ja 64 SPH I -II. Lauri Rapala taulussa 15.1 voisi olla Olavin jälkeäisiä (?). Olavi Rapala kuoli n. v. 1455 Sysmän Rapalassa. Taulu 18.2 (XVI) N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pietari Olavinpoika Rapala, s. n. v. 1425 Sysmä, Rapala. Tauluun 18.3. - Olavi Olavinpoika Rapala, mainittiin Rapalassa v. 1477. Taulu 18.3 (XV) Pietari Olavinpoika Rapala (Peder Olsson Rapala) Syntyi n. v. 1430 Sysmän Rapalassa. Pietari Rapala mainittiin v. 1459 rajantarkastusmiehenä Sysmässä. Seuraava merkintä Pietari Rapalasta löytyy v. 1469, jolloin hän oli osallisena Sysmän Suurenkylän ja Luhangan välisessä rajankäynnissä. Pietari omisti Rapalan ratsutilan, joka on ilmeisesti ollut suvun hallussa jo aiemminkin keskiajalla. Jo 1430-luvulla mainittu Olavi Rapala oli ilmeisesti Pietarin isä. Vuonna 1474 Sysmän käräjillä käytiin rajaa Pietari Olavinpoika Rapalan, Olavi Hännisen ja kirkkoherran kesken. Vuonna 1485 vedettiin seuraava raja Pentti Juhonpoika Rapalan ja Pentti Pietarinpoika Rapalan maitten välille: Kaitaniemenpää, Lähdejärvenpää ja Muikkuvuori (s. 64 SPH I -II). Vuonna 1457 tai 1462 piti ritari Olavi Niilonpoika Tavast laamannikäräjiä Sysmässä ja ratkaisi tällöin Pietari Olavinpojan, Reko Rekonpojan ja Olavi Pienpojan välisen maariitajutun. Kysymyksessä olivat Viljola, Väihkölä ja Jurvila nimiset sarat. Kun kuusi tarkastusmiestä, jotka olivat olleet tutkimassa riidanalaisia maita, ei saanut sovintoa aikaan, toimitti Olavi Tavast arvanvedon käräjäpöydällä, kuten maanlaki tällaisissa tapauksissa määräsi. Tällöin lankesi Viljolan sarka Reko Rekonpojan osalle; hänelle se oli ennestäänkin kuulunut. Olavi Pienpoika sai Väihkölän ja Pietari Olavinpoika sekä Heino Lattonen Jurvilan. Missä Viljola sijaitsi, ei ole voitu saada selville, mutta Väihkölässä lienee nykyinen Väihkölä, joka sijaitsee lähellä Sysmän kirkkoa, ja Jurvila nimeä on käytetty siitä Joutsijärven kylänumerosta, mihin kuuluu mm. Kirveskoski lähellä Hartolan rajaa (s. 149 -150 SPH I -II). Mahdollisesti tässä mainittu Pietari Olavinpoika oli sama kuin Sysmän Rapalan samanniminen isäntä. Pietari Olavinpoika Rapala kuoli n. v. 1500 Sysmässä. 111 Taulu 18.4 (XV) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pentti Pietarinpoika Rapala, s. n. v. 1460 Sysmä. Mainittiin v. 1485 rajankäyntiasiassa. - Sipi Pietarinpoika Rapala, s. n. v. 1470 Sysmä. Ylisen Hollolan kihlakunnan vouti. Omisti ilmeisesti maata Rapalassa, vaikka asuikin muualla. Sipi Pietarinpojan poika vouti Pietari Sipinpoika mainittiin Rapalan kartanon isäntänä v. 1564 alkaen. Hän oli Tandefelt suvun esiisä. Vouti Sipi Pietarinpojan on päätelty olleen Jeppe Kasin vävy, jolloin Sipin vaimon vanhemmat olisivat olleet Kokkalan suvun eli Kasi-Tavastien kantaisä Jeppe Henrikinpoika Kasi ja Anna Arvidintytär, joka oli Hauhon Hyvikkälän Asserinpoikain sukua. Sipin vaimon veljen poika Sipi Henrikinpoika oli taas Hartolan Koskipään kartanon herra, omisti myös Hartolan Pohjolan ja Kalhon kartanot, ollen myös aatelisen Silfverbögel & Hjortfelt & Korpenfelt sukujen kantaisä ja myös Sysmän Nuoramoisten Nordenlundin kartanon ensim-mäinen omistaja. Sipi Pietarinpoika Rapalan poika Pietari Sipinpoika, eli Pietari "kirjuri" Rapala, oli Sysmän Rapalan ratsutilallinen sekä Hauhon ja Ylisen Hollolan kihlakunnan kirjuri ja vouti, samalla myös Sysmän tuomari. Oli itse Sysmän käräjillä useasti, mm. v. 1574, koska häntä syytettiin monista "kolttosista" ja mielivallasta. Pietaria pidetään aikansa todellisena "rötösherrana", häikäilemättömänä oman etunsa ajajana. ”Rötösherra Pietari kirjuri” Rapalan vaimo oli taas Kaarina Severintytär Juusteen, Hauhon kirkkoherran Severin Juusteenin tytär, jonka veli oli Turun ja koko Suomen piispa Paavali Juusteen (s. 1516, k. 22.8.1575 Turku). Pietari Sipinpoika Rapala hankki v. 1582 omistukseensa lähes koko Padasjoen Virmailan saaren ja perusti sinne Virmailan rusthollin, eli ratsutilan (s. 24 VS -I). - Mikko Pietarinpoika Rapala, s. n. v. 1480 Sysmä. Tauluun 18.5. Taulu 18.5 (XIV) Mikko Pietarinpoika Rapala (Michel Pedersson Rapala) Syntyi n. v. 1480 tiettävästi Sysmän Rapalassa. Talollinen ja isäntänä Sysmän Rapalassa tiettävästi v. -1539 -1543. Maakirjojen alkuvuosina Sysmän Rapalan nimenä esiintyi maakirjoissa vaihtelevasti muodot Rapoila, Rapola ja Rapala, vrt. Sääksmäen Rapola !. Vuoden 1539 maakirjan mukaan Rapalan kylässä oli kolme taloa, joiden isännät olivat Klemetti Tuomaanpoika, Mikko Pietarinpoika ja Henrikki Laurinpoika, jonka isä saattoi olla taulussa 15.1 mainittu Lauri Rapala ja veli Jaakoppi Laurinpoika, taulussa 15.3. Vuonna 1543 taloja oli jo seitsemän. Rapalan talojen yhteenlaskettu koukkuluku oli 1, mistä päätellen kylässä on alkujaan ollut yksi kantatalo, joka v. 1539 mennessä oli jaettu jo kolmeen osaan. Sysmän v. 1552 eräasutusluettelon mukaan Rapalan Henrikki Laurinpojalla ja Olavi Mikonpojalla oli erämaata Rutajärvellä, eli nykyisellä Leivonmäellä (s. 82, 85 SPH I -II). Taulu 18.6 (XIV) N.N. Mikon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Olavi Mikonpoika Rapala. Talollinen Rapalassa v. 1543 -1567. Talon seuraava isäntä oli tämän ilmeinen poika Pentti Olavinpoika, jonka varallisuus v. 1571 hopeaveroluettelon mukaan oli; kuparia 1 leiviskä, 3 hevosta joiden arvo 36 mk, 3 lehmää, 6 lammasta, vuohia 3 kpl, 2 sikaa ja 1 vasikka, joista kaikista Pentti Olavinpoika maksoi hopeaveroa 9 markkaa, 1 äyrin ja 9 1/3 deninkiä. Olavi Mikonpoika Rapala omisti eräalueen; miehen kalaveden ja oravimetsän, Leivonmäen Rutajärvellä, viite: s. 46 LK ja s. 85 SPH I-II. - Heikki Mikonpoika Perttula, s. n. v. 1510 Sysmä. Tauluun 18.7. Taulu 18.7 (XIII) Heikki Mikonpoika Perttula (Hendrich Michelsson Berdola) Syntyi n. v. 1510 ilmeisesti talollisen poikana Sysmän Rapalassa. Heikki Mikonpoika mainittiin isäntänä Suur-Sysmään kuuluneella Havumäen (sijaitsee Leivonmäellä) kylässä v. 1544 -1572, viite: s. 46 -47 LK. Heikin talosta jaettiin v. 1571 talo Niilo Pekanpojalle, jonka talossa jo v. 1573 mainittiin Pekka Niilonpoika. Heikin jälkeen hänen talonsa isäntänä mainittiin v. 1573 Yrjö Pekanpoika, v. 1574 Jaakko 112 Yrjönpoika, v. 1575 -1578 Lauri Mikonpoika ja vuodesta 1579 Heikki Yrjönpoika. Mahdollisesti nämä isäntämiehet ovat olleet keskenään sukua. Heikki on voinut jo kuolla aiemmin kuin v. 1572, sillä veroluetteloita ei pidetty aina ajan tasalla. Niilo Pekanpoika ja Yrjö Pekanpoika ovat voineet olla hänen vävyjään ja olleet jo melko iäkkäitä, kun heidät on merkitty veroluetteloihin. Heidän taloissahan mainittiin jo melko pian seuraava sukupolvi isäntänä. Lauri Mikonpoika on voinut olla patronyymistään päätellen Heikki Mikonpojan pojanpoika. Laurille lienee jaettu oma talo, mutta v. 1579 -1599 talon isäntiä ei ole merkitty veroluetteloihin. Vuodesta 1600 alkaen Laurin pojat ovat isännöineet taloa, joka sai ajan saatossa nimekseen Perttula ja myöhemmin Hovila. Sysmän erämaiden luettelosta v. 1552 ilmenevät myös Leivonmäen alueen eräsijat, joita oli neljä, kukin nimeltään Rutajärvi. Ne sisälsivät kukin yhden miehen kalaveden ja oravimetsän, ja niiden omistajina olivat Henrikki Laurinpoika ja Olavi Mikonpoika Rapalasta sekä Reko Pekanpoika ja Juho Pekanpoika Karilanmaasta. Rapalalla oli lisäksi 1500-luvulla nykyisen Havumäen kylän alueella Lähdesmäen ulkomaa. Uudisasukkaita ei eräsijoissa mainittu, koska niiden ei katsottu kelpaavan asuttavaksi. Tästä huolimatta Leivonmäen Havumäkeen oli ilmestynyt ensimmäinen pysyvästi maata viljelevä talonpoika, Heikki Mikonpoika. Vuonna 1554 Rapalan Olavi Mikonpojan ja Henrikki Laurinpojan veroluvut kotikylässä olivat 5/24 koukkua, Reko Pekanpojan 1/8 ja Juho Pekanpojan 1/12. Talojen varallisuuksia voidaan tarkastella v. 1571 hopeaveroluettelosta, jonka mukaan Heikki Mikonpojalla oli Havumäessä 3 hevosta (arvo 40 mk), 4 lehmää, 11 lammasta, 3 sikaa ja nuorta karjaa 3 eläintä. Henrikillä oli kuparia 1 leiviskän ja 5 mk verran. Näistä hän maksoi hopeaveroa 11 markkaa ja 4 ½ äyriä. Verrattaessa leivonmäkeläisten kokonaisvarallisuutta muiden sysmäläisten varallisuuksiin, Heikki Mikonpoika oli huomattavasti keskitason yläpuolella. Sysmän 214:stä talosta 62 maksoi veroa yli kymmenen markan ja Heikki Mikonpoika oli yksi heistä, viite: s. 56 LK. Verotusta varten laadittu maakirja mainitsee v. 1544 Havumäellä asuvaksi Heikki Mikonpojan. Varmuudella ei voida sanoa milloin hän alkoi viljellä paikalla maata, sillä maakirjaan merkitseminen ilmoittaa itse asiassa vain sen milloin vero on asetettu. Käytännössä veroja ei kuitenkaan voinut kovin kauan välttää, jos ollenkaan. Vuonna 1544 Heikin talon vero oli 1/12 koukkua ja 1 jousi. Koukku tarkoittaa alkujaan koukkuauraa, jonka nimi on sittemmin siirtynyt viljellyn maan yksiköksi. Alkujaan koukkuverotuksen alkaessa jokainen talo oli kokonainen koukku, mutta sittemmin talon jakautuessa myös koukku jakautui osiksi: 1/2, 1/3, ¼, 1/6, 1/8 j.n.e. Koukku tarkoitti tiettyä pellon kyvömäärää, joka 1500-luvun loppupuolella käsitti Hämeen kihlakunnaissa kolme puntaa eli kymmenen tynnyriä kylvettävää viljaa. Niinpä kokokoukku oli karkeasti ottaen n. 5 -6 ha. Metsämiehen jalkajousesta nimensä saanutta jousiveroa maksettiin alkujaan jokaisesta talonpojasta ja hänen talossaan asuvasta yli 15 v. ikäisestä pojasta tai vävystä, mutta pian tämä vero jähmettyi, ja 1600-luvulla jouset hävisivät verotuksessa. Heikki Mikonpojan isännyyden aikana (v. 1544 -1572) jousi oli vielä jossain määrin osoittanut talossa asuvien miesten määrää, sillä v. 1551, 1559, 1561 ja 1564 taloon oli merkitty 2 jousta. E.m. viljelyaloihin liittyen, kun Heikin pellot olivat kaksivuoroviljelyksessä, eli puolet oli kesantona ja puolet viljalla, Heikki Mikonpojan viljelyala oli siten 0,4 ha ja kokonaisala 0,8 ha. Tämä lisäksi Heikillä oli kaskimaita mikä ei näkynyt näissä tiedoissa, viite: s. 54 -55 LK. Kansan muistissa on säilynyt vuosisatoja asutustarinoita, jotka aikojen kuluessa ovat siirtyneet kertojalta kertojalle, sukupolvelta toiselle, jolloin osia siitä on hävinnyt ja muuttunut tai siihen on lisätty aineksia. Niinpä asutustarinoihin ei ole kirjaimellisesti luottaminen, mutta kaiken kaikkiaan ne saattavat antaa viitteitä asuttajien alkuperästä. Leivonmäen asutustarinan on merkinnyt muistiin ja julkaissut Torsten Boisman 1890-luvulla seuraavalla tavalla: ”Ensimmäisenä saapui Leivonmäelle ’sieltä etelästä päin’ eräs Havuhuuppo niminen metsästäjä, joka samosi korpia ja eli yksistään metsästyksellä sekä asettui vihdoin Havumäelle, joka on peninkulman päässä Luhangan kirkolta. Hänellä oli veli, joka tuli vähän myöhemmin ja asettui Pajumäelle, joka nykyjään kuuluu Joutsan pitäjään, sekä alkoi viljellä maata. – Havuhuuppo oli muuten taitava mies, olipa ollut lautamiehenäkin Hollolan käräjillä. Tällä Havuhuupolla oli sitten poika, joka 30 v. ikäisenä meni Hollolaan kastettavaksi, siellä kun silloin oli lähin pappi. Kun hän sieltä palasi, kysyi vanha Havuhuuppo: ’No mitäs sinne kuuluu?’, johon poika vastasi: ’Eipä erinomaista, vaan puhuivat ne vaan siellä yhtä käräjäjuttua eräästä kuolleesta miehestä ja sen ristiinnaulitsemisesta’. Tähän kerrotaan Havuhuupon vastanneen: ’No onpas siinä käräjäjuttua, kun minä olin 30 v. sitten siellä, niin silloin jo sitä pohdittiin.” Viite: s. 47 LK ja s. 35 -36 sekä 129 SPH I-II. Myös kirkkoherra A. O. Blomberg on kirjannut 1800-luvun lopulla asutustarinan käsikirjoitukseensa Leivonmäen Historia seuraavasti: ”Tämä asutus näkyy saapuneen seutuun kahta eri tietä. Idästä päin nousivat savolaiset Puulaa myöten, tapasivat Kälkänjoen suun ja kulkivat sitä myöten ylös Kälkän113 järville, joista huomasivat korkean Havumäen vaaran. Ensimmäinen mies, joka tänne mäen laille raivasi kasken ja kyhäsi pirtin, kertovat vanhat olleen nimeltä ’Havuhuuppo’, kertomusten mukaan raaka mutta väkevä mies ja joka sitten pani pohjan nykyiselle Hovilan tilalle. Pian seurasi häntä toisia ja raivasivat kasken ja kyhäsivät saunamökin likelle oleville kukkuloille niin kuin Karhala (entinen Sikanen), Kälkämäki ja Kekko sekä myös Havuhuupon mäen rinteille. Nämä käyttivät hautausmaaksi Säynätjärvessä olevaa pientä saarta, jossa vieläkin selvästi nähdään haudan siat harjulla idästä länteen… Tällä pienellä harjusaarella lepää siis ijäistä untaan vanha Havuhuuppo, ensimmäinen asutuksen perustaja tänne suunnattomaan, jylhään havukorpeen, josta seutu myöskin on perinyt nimensä Havumäki!” Viite: s. 48 LK. Kokonaisuudessaan tarinat ovat samanlaisia. Tarinoiden ydin on, että ensimmäinen asukas oli Havuhuuppo, joka asettui Havumäelle nykyisen Hovilan paikalle, mutta maakirjan mainitsema ensimmäinen asukas on asunut tilalla, joka sai sittemmin nimen Penttilä ja myöhemmin Tallimäki. Ensimmäinen tila syntyi siis nykyiseen Etu-Ikolaan. Huuppo saattaa viitata latinalaiseen nimeen Hubertus. Pyhä Hubertus oli keskiajalla metsästäjien suojeluspyhimys ja hänen tunnuksensa hirven pää on Hollolan vaakunassa. Mikäli tarina on todenperäinen, Havuhuuppo on voinut olla Heikki Mikonpoika, mutta yhtä hyvin kertomus voisi viitata myös vielä varhaisempaan aikaan. Vuonna 1605 Havumäen Heikki Yrjönpoika (Penttilä) ja Pekka Niilonpoika (Tommola) asuivat nykyisen Ikolan alueella ja Kälkäjärvenmaalla asunut Niilo Laurinpojan asuinalue vastasi nykyistä Havumäen tienoota. Tommolan ja Penttilän talojen ympäristöä asukkaineen alettiin 1600-luvun lopulla kutsua Ikolaksi. Ikosia ei tunneta muualta Hämeestä, mutta Savossa heistä lähimmät olivat 1500-luvulta lähtien nykyisen Kangasniemen Ikolassa, mikä osoittaa, että joitain savolaisia on täytynyt olla ensimmäisten asujien joukossa (s. 45 -50 ja 52 -53 LK). Koska veroluettelot ovat hieman sekavat, voisi Havumäen vanhin talo olla aivan hyvin myös Perttula eli Hovila, jolloin asutustarina pitäisi tältä osin paikkaansa. Heikki Mikonpojan mahdolliset vävyt Yrjö Pekanpoika ja Niilo Pekanpoika ovat voineet olla veljiä ja kuulua kangasniemeläiseen Ikosen sukuun (?). Koska Sysmän Rapalalla oli erämaita Havumäessä, voisi Heikki Mikonpoika olla kotoisin Rapalasta. Vuoden 1539 maakirjan mukaan Rapalassa oli isäntänä Mikko Pietarinpoika, joka sopisi Heikin isäksi. Viite: s. 569 570 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 18.8 (XIII) N.N. Heikin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Mikko Heikinpoika Perttula, s. n. v. 1530 Sysmä. Tauluun 18.9. - N.N. Heikintytär. Puoliso: Yrjö Pietarinpoika, talollinen Havumäessä v. 1573, jonka isä taulussa 19.3. - N.N. Heikintytär, s. n. v. 1540 Sysmä. Tauluun 19.6. Taulu 18.9 (XII) Mikko Heikinpoika Perttula (Michel Hendrichsson Bertola) Syntyi n. v. 1530 Sysmän Rapalassa. Mikkoa ei mainittu veroluetteloissa, joten hän lienee kuollut melko nuorena. Hänen isänsä lienee ollut Havumäen kylässä isäntänä mainittu Heikki Mikonpoika ja poikansa samassa kylässä isäntänä mainittu Lauri Mikonpoika. Viite: s. 571 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 18.10 (XII) N.N. Mikon puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - Lauri Mikonpoika Perttula, s. n. v. 1550 Sysmä, Hartola, Leivonmäki. Tauluun 18.11. Taulu 18.11 (XI) Lauri Mikonpoika Perttula (Lars Michelsson Bertula) Syntyi n. v. 1550 Suur-Sysmän (Hartolan) Leivonmäen Havumäessä. Talollinen ja isäntänä Havumäessä v. 1575 -1578. Havumäen kylän ensimmäisenä isäntänä v. 1544 -1572 mainittu Heikki Mikonpoika oli mahdollisesti Laurin isoisä. Lauri kuoli v. 1590 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 570 -571 Sukupuuni (Tommy Koukka). 114 Taulu 18.12 (XI) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Niilo Laurinpoika Perttula. Havumäen Perttulan isäntä v. 1600 -1617. - Mikko Laurinpoika Perttula. Havumäen Perttulan isäntä v. 1618 -1620-. Mikon jälkeen isännäksi tuli nähtävästi hänen nuorempi veljensä Esko Laurinpoika. - Esko Laurinpoika Perttula, s. n. v. 1590 Sysmä, Hartola, Leivonmäki. Tauluun 18.13. Taulu 18.13 (X) Esko Laurinpoika Perttula (Eskel Larsson Bertula) Syntyi n. v. 1590 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolan) Leivonmäen Havumäessä. Eskon elinaika oli suunnattoman kurjuuden aikaa, sotarasitukset 1500-luvun lopulla sekä 1600-luvun alun halla- ja katovuodet, erityisesti v. 1601 tuhot ja sadon totaalinen menetys köyhdytti tiloja niin että Havumäen kaikki tilat todettiin varattomiksi ja v. 1607 autioiksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi. Tämä johti jopa siihen että v. 1618 ilmoitettiin Havumäen kaikkien asukkaiden lähteneen tiloiltaan !, viite: s. 62 LK. Esko Laurinpoika joka tapauksessa palasi sitten kotilalleen, jossa hänet mainittiin maakirjassa ensi kerran v. 1624. Mutta ei mennyt tämänkään jälkeen sen paremmin 30-vuotisen sodan myötä ja kun tuli 1630-luvun pahat halla- ja katovuodet, joten kruunun katselmuksessa v. 1634 todettiin: ”Havumäki, 3 taloa. Talvi- ja kevätvilja turmeltunut. Kerjäämällä saaneet siemenviljaa ja kylväneet: 2 taloa 3 kappaa ja 1 talo 10 kappaa. 2 henkeä kuollut nälkään”. Viite: s. 63 LK. Esko Laurinpoika oli talollisena ja Havumäen Perttulan isäntä v. -1624 -1647. Vuoden 1624 karja- ja kylvöluettelon mukaan Havumäen Esko Laurinpojalla oli yksi hevonen ja hänen kylvönsä oli 1,5 tynnyriä, mikä osoittaa sen että Eskon tila oli todella köyhä, palatessan tuolloin v. 1624 viljelemään kotitilaansa !. Vuonna 1635 hänellä oli jo 2 hevosta, 1 härkä, 3 lehmää, nuorta karjaa 2 eläintä, 1 pukki ja 5 lammasta sekä kylvömäärä oli nyt 2 tynnyriä (s. 58 ja 60 LK). Vuoden 1633 myllyluettelon mukaan Havumäen Esko Laurinpojalla oli puromylly, jossa jauhettiin syksyisin ja keväisin. Siinä jauhatti viljansa kuusi Havumäen naapuria (s. 237 SPH I-II). Esko sai pahojen katovuosien jälkeen tilansa jotenkin ”jaloilleen”, niin että v. 1642 hänen tilansa oli Havumäessä ainoa, joka ei ollut autiotila, eli veronmaksukyvytön !. Esko Laurinpoika kuoli v. 1647 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 568 -569 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 18.14 (X) Kaarina Pietarintytär (Carin Pärsdotter) Syntyi n. v. 1590 ilmeisesti talollisen tyttärenä Leivonmäen Havumäessä. Isä taulussa 19.7. Havumäen kylässä mainittiin useita, joilla oli patronyymi Pietari. Kaarina Pietarintytär sopisi samaan aikaan kylän toisen talon isäntänä olleen Simo Pietarinpojan sisareksi. Simon isä Pietari Niilonpoika mainittiin isäntänä Havumäessä v. 1601 -1623. Pietarin isännöimä talo sai myöhemmin nimen Tommola. Kaarina Pietarintytär kuoli v. 1646 jälkeen Havumäessä. Lapsi: - Esko Eskonpoika Perttula, s. n. v. 1613 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 18.15. Taulu 18.15 (IX) Esko Eskonpoika Perttula (Eskel Eskelsson Bertula) Syntyi n. v. 1613 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolassa) Leivonmäen Havumäessä. Talollinen ja Havumäen Perttulan isäntä v. -1649 -1693. Eskon ensimmäinen puoliso oli ennen v. 1634 vihitty Helka Pietarintytär, elossa vielä v. 1638, toinen puoliso oli Anna ja kolmas puoliso oli v. 1655 vihitty Helka, k. 1657 -1661. Eskon neljäs puoliso oli v. 1657 -1662 vihitty Maisa, elossa vielä v. 1671. Esko Eskonpoika kuoli v. 1693 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 569 Sukupuuni (Tommy Koukka). Helka Pietarintytär (Helga Peersdotter) Esko Perttulan ensimmäinen puoliso, vihitty ennen v. 1634. Helka kuoli v. 1638 tai sen jälkeen Havumäessä. 115 Lapset: - Marketta Eskontytär, elossa vielä v. 1682. Puoliso Hartolassa v. 1651 Heikki Pekanpoika. Asui talollisen vävynä Havumäen Perttulassa v. 1651 -1682. Perttulan vävy Heikki Pekanpoika lienee karannut verorästejä pakoon v. 1686 (s. 64 LK). - Anna Eskontytär. Mainittiin talollisen tyttärenä Perttulassa v. 1662. Taulu 18.16 (IX) Anna N.N. (Anna N.N -dotter) Syntyi n. v. 1620. Avioitui tai naitettiin ennen v. 1649 Esko Eskonpojan todennäköisesti toiseksi vaimoksi. Havumäen Perttulan tilan emäntä. Anna kuoli v. 1654 Havumäessä. Lapset: - Marina Eskontytär. Mainittiin talollisen tyttärenä Perttulassa v. 1668 -1669. - Maalin Eskontytär. Mainittiin talollisen tyttärenä Perttulassa v. 1670 -1671. - Pertti Eskonpoika Perttula, s. n. v. 1650 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 18.17. Helka N. N. (Helga N.N -dotter) Avioitui tai naitettiin v. 1655 Esko Eskonpojan puolisoksi ja emännäksi Havumäen Perttulaan. Helka kuoli v. 1657 -1661 välisenä aikana Havumäessä. Lapset: - Maria Eskontytär. Mainittiin talollisen tyttärenä Perttulassa v. 1675 -1680. - Heikki Eskonpoika Perttula. Mainittiin talollisen poikana Perttulassa v. 1675 -1682. Vuoden 1704 verorästiluettelon mukaan Perttulan Heikki Eskonpoika oli kuollut (ehkä v. 1686), eikä ollut toivoakaan saada rästiveroja perityksi (s. 64 LK). Puoliso Hartolassa 1680 Kerttu, elossa vielä v. 1682. Taulu 18.17 (VIII) Pertti Eskonpoika Perttula (Bertell Eskelsson Bertula) Syntyi n. v. 1650 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolan) Leivonmäen Havumäessä. Pertti mainittiin talollisen poikana Havumäen Perttulassa v. 1671 -1682 henkikirjoissa. Havumäen Perttulan isäntä v. 1687 -1704. Vuoden 1719 kylvöluettelon mukaan Havumäen Pertti Perttula kylvi ruista 10 kappaa ja ohraa 15 kappaa. Hänellä oli 3 lehmää, nuorta karjaa 1 eläin, 4 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika (s. 61 LK). Perttula mainittiin Isonvihan aikaan Ylisen Hollolan komppanian Luhangan ratsutilan augmentiksi, eli tila ylläpiti Luhangan säterin ratsumiestä, viite; s. 61 ja 68 LK. Pertti Eskonpoika oli elossa vielä v. 1719, eli hän kuoli v. 1719 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 571 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 18.18 (VIII) Maalin N.N. (Margaretha el. Maalin N.N -dotter) Syntyi n. v. 1650. Pertti Perttulan puoliso ja Havumäen Perttulan tilan emäntä. Maalin kuoli v. 1694 jälkeen Havumäessä, ilmeisesti suurten kuolonvuosien 1695 -1697 aikana. Lapset: - Valpuri Pertintytär, s. 1670 Hartola. Asui Havumäen kylässä, k. 1740, haud. 2.2.1740 Hartola. - Sofia Pertintytär. Mainittiin Havumäen Perttulassa talollisen tyttärenä v. 1693 -1694. Puoliso 1. Hartolassa v. 1705 Olavi Mikonpoika. Perttulan isäntä v. 1705 -1708, k. 1708 Hartola. Puoliso 2. Hartolassa v. 1711 Erkki Mikonpoika. Perttulan isäntä v. 1711 -1712-. Erkki Mikonpoika asui Perttulassa jo v. 1706. - Erkki Pertinpoika Perttula, s. 1674 Hartola. Havumäen kylän Perttulan talon isäntä v. -1723 1734. Vuosina 1706 -1712- talon isäntänä oli Erkki Mikonpoika ja v. 1705 Olavi Mikonpoika. Ennen Olavia isäntänä oli Pertti Eskonpoika, joka lienee ollut Erkki Pertinpojan isä. Haudattujen luetteloon Pertin isäksi oli merkitty nähtävästi virheellisesti Heikki. Kangasniemen vihittyjen luettelon mukaan Kangasniemellä vihittiin 9.8.1724 Erkki Pertinpoika Havumäestä ja Elisabet Hannuntytär Hämäläinen, joka oli kotoisin Kangasniemeltä. Liisa Hannuntytär 116 - - mainittiin Hartolan kirkonkirjoissa Erkin vaimona ja hän oli elossa vielä v. 1754. Liisa oli Erkin toinen puoliso, koska Erkin vanhin poika Erkki oli aviossa jo v. 1736 ja kirkonkirjojen mukaan syntynyt jo v 1709. Erkki Pertinpojan ensimmäisen puolison nimeä ei ole mainittu henkikirjoissa. Kangasniemellä vihittiin 26.12.1710 eräs Erkki Pertinpoika ja Helka Pekantytär Manninen. Mahdollisesti tämä on sama Erkki, vaikka hänelle ei ole merkitty kotipaikkaa. Havumäkihän on lähellä Kangasniemen rajaa, joten ei ole mitenkään mahdotonta, että myös Erkin ensimmäinen vaimo olisi ollut kotoisin Kangasniemeltä. Erkin toinen puoliso oli Kangasniemellä 9.8.1724 vihitty Liisa Hämäläinen, s. 4.9.1700 Kangasniemi, elossa vielä v. 1754. Liisan vanhemmat olivat Kaihlamäen Kreivin talon isäntä Hannu Rekonpoika Hämäläinen ja Maria Tanelintytär Rytkönen. Liisan edellinen puoliso oli Kangasniemellä 1.12.1723 vihitty Lauri Paavonpoika Hokkanen. Erkki Pertinpoika Perttula kuoli 11.11.1748 Hartolan Leivonmäen Havumäessä. Antti Pertinpoika Perttula. Mainittiin Havumäen Perttulassa v. 1710 -1712. Pertti Pertinpoika Perttula, s. 1683 Hartola. Itsellinen Havumäen kylässä, k. 20.2.1757 Hartola, 75 -vuotias, haudattiin kirkon alle. Hartolan Havumäen kylässä kuoli 9.6.1751 itsellisen Pertti Pertinpojan anoppi (svärmor) Riitta Matintytär (s. v. 1658) 93-vuotiaana. Anna Pertintytär, s. 1695 Hartola. Tauluun 18.20. Mikko Pertinpoika Perttula. Risto Pertinpoika Perttula. Elina Pertintytär. Puoliso Juho Mikonpoika. Asui Havumäessä v. -1734-. Taulu 18.19 (VII) Tapani tai Tahvo Laurinpoika Lapinpaasi (Staffan Larsson Lapinpasi) Syntyi v. 1705 ehkä Hartolan (Joutsan) Leivonmäellä, Havumäessä (?). Tapanin vanhempia ei saatu luotettavasti selvitettyä. Torpparina Havumäen kylän Lapinpaasi torpassa v. -1727 -1765, viite: s. 62 LK. Henkikirjojen mukaan Havumäen kylän Perttulassa asui v. 1725 itsellinen Tapani Laurinpoika ja hänen vaimonsa Sofia. Sofia lienee ollut Tapanin ensimmäinen vaimo ja Anna Pertintytär toinen. Anna vaimo mainittiin Tapanin vaimona Lapinpaaden torpassa Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (RK 1727 -1733). Tapanin torppa mainittiin v. 1736 autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi ja Tapani mainittiin samalla itselliseksi, mutta jo seuraavana v. 1737 uudestaan torppariksi. Torppari Tapani Laurinpoika kuoli 60 v. ikäisenä 19.2.1765 Lapinpaaden torpassa ja haud. 24.2.1765 Leivonmäellä. Viite: s. 351 Sukupuuni (Tommy Koukka). Havumäen kylän itälaidalla on pieni ikivanha Lapinkylä, siis lappalaisten ikivanha asuinpaikka ja Lapinpaaden torppa sijaitsi ilmeisesti siellä vain n. 70 m päässä Kangasniemen rajasta. Voitaneen hypoteettisesti ajatella vaikkapa niin että Tapani olisi ehkä näitten lappalaisten jälkeläisiä. Toisaalta mm. Havumäen Tommolan tilalla mainittiin talon isännän Risto Ristonpoika Tommolan veljenä Lauri Ristonpoika v. 1707 -1708, joka sopisi Tapanin isäksi, mutta Laurilla ei mainittu puolisoa k.o. vuosina. Selvitystä hankaloittaa vajavaiset henkikirjat suurten nälkävuosien (1695 -1697) ja Pohjan sodan/ Isonvihan (1700 -1721) tienoilla. Sofia N.N. (Sophia N.N -dotter) Tapani Laurinpojan ensimmäinen puoliso, mainittiin v. 1725. Sofia kuoli ilmeisesti v. 1726. Ei tiedossa lapsia. Taulu 18.20 (VII) Anna Pertintytär (Anna Bertillsdotter) Syntyi v. 1695 Suur-Sysmän (Hartolan Joutsassa) Leivonmäen Havumäessä. Isä taulussa 18.17. Tiettävästi talollisen tytär Leivonmäen Havumäen Perttulasta, avioitui tai naitettiin ilmeisesti v. 1727 Tapani Laurinpojan puolisoksi. Perttulan tilan Lapinpaaden torpan emäntä. Anna Pertintytär kuoli 60 v. ikäisenä 14.3.1755 Havumäessä. Lapset: - Lauri Tapaninpoika Lapinpaasi, s. 1721 Hartola. Lapinpaasin torpparina v. -1752 -1769, k. 7.9.1769 Hartola. Puoliso Kaarina Olavintytär Manninen. - Pekka Tapaninpoika, s. 1730 Hartola, k. 1732 Hartola. - Anna Tapanintytär, s. n. 1730 Hartola, Leivonmäki. Tauluun 16.A.8. 117 - Tapani Tapaninpoika Lapinpaasi. Lapinpaasin torppari v. -1764 -1773-. Puoliso Hartolassa 24.6.1759 Sofia Sipintytär, Ikolasta. Sofia Tapanintytär, s. 16.2.1735 Hartola. Puoliso 1. Hartolassa 22.12.1754 sotilas Matti Hoffman Ikolasta. Puoliso 2. Hartolassa 5.2.1758 talollisen poika Juho Heikinpoika, Leivonmäen Nujakankaalta. TAULU 19 LEIVONMÄEN HAVUMÄEN TOMMOLA SUKUHAARA Yleistä: Tämän sukuhaaran varhaisempien juurien selvityksessä päädyttiin siihen ratkaisuun että Leivonmäen Havumäen kylän Tommolan kantatilalle v. 1571 ilmestynyt uudisviljelijä Niilo Pietarinpoika (Nils Pedersson) olisi lähtöisin Sysmästä ja ilmeisimmin sen Voipalan kylästä. Toinen tutkinnan piirissä ollut vaihtoehto, että k.o. uudistilallinen olisi tullut Kangasniemen Ikolasta, hylättiin riittävien lähtötietojen ja ”todisteiden” puutteiden vuoksi. Havumäen kylän ensimmäisten asukkaiden oletetaan tulleen Hämeestä, nimenomaan Sysmästä, jonka takamaita Havumäki oli 1400 -1600-luvuilla. Toisaalta on arveltu että osa asukkaista tuli Savon suunnalta ja nimenomaan Kangasniemen Ikolasta (oli joskus osana Kaihlamäkeä) olisi asutettu Ikolan kylää Havumäen ja Leivonmäen kylän välissä. Sukuhaaran kantatalo Tommola sijaitsi Havumäessä tiettävästi k.o. Ikolan kylän alueella, nykyisessä Etu-Ikolassa. Kangasniemen Ikolassa tiedetään Ikosia asuneen jo 1500-luvulla, viite: s. 172 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 52 -53 LK. Taulu 19.1 (XIV) Niilo Matinpoika (Nils Matzson) Syntyi n. v. 1490 ilmeisesti Sysmän Voipalassa, joskin Niilon sukujuuret löytyvät todennäköisesti e.m. Sääksmäen Voipaalan kylästä. Niilo Matinpoika mainittiin talollisena Hämeen ensimmäisessä maakirjassa v. 1539 -1546- Sysmän Voipalassa, jonne asutuksen on päätelty tulleen Sääksmäeltä. Niilo Matinpoika kuoli v. 1546 jälkeen Voipalassa. Taulu 19.2 (XIV) N.N. Niilon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pietari Niilonpoika, s. n. v. 1520 Sysmä, Voipala. Tauluun 19.3. - N.N. Niilontytär. Puoliso: Pietari Martinpoika (Peder Mårtensson). Mainittiin Voipalassa v. 1549, talollinen v. 1551 -1553 Voipalassa. Vuosien 1554 -1559 maakirjassa talossa ei mainittu isäntää (tilan omistajaa) lainkaan. - Matti Niilonpoika. Mainittiin talollisena Voipalassa v. 1560 -1588. Taulu 19.3 (XIII) Pietari Niilonpoika (Peder Nilsson) Syntyi n. v. 1520 talollisen poikana ilmeisesti Sysmän Voipalassa. Pietari Niilonpoika mainittiin Voipalassa ensimmäisen kerran v. 1543 -1544. Pietari mainittiin maakirjojen mukaan talolliseksi ja isännäksi Voipalassa v. -1548 -1550. Pietari Niilonpoika kuoli tiettävästi v. 1550 jälkeen Voipalassa. Taulu 19.4 (XIII) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Niilo Pietarinpoika Tommola, s. n. v. 1540 Sysmä, Voipala. Tauluun 19.5. - Yrjö Pietarinpoika Perttula. Talollinen Leivonmäen Havumäen Perttulassa v. 1573. Puoliso: N.N. Heikintytär, jonka isä taulussa 18.7. 118 Taulu 19.5 (XII) Niilo Pietarinpoika Tommola (Nils Pedersson Tommola) Syntyi n. v. 1540 mahdollisesti Sysmässä, ehkä Rapalassa tai Voipalassa, joilla oli eräomistuksia Havumäessä. Maakirjojen tarkastelun perusteella Niilon isäksi sopisi parhaiten Voipalassa talollisena v. 1548 ja 1550 mainittu Pietari Niilonpoika (Peder Nilsson). Koska Niilo Pietarinpojan isä Pietari Niilonpoika kuoli varsin varhain, ilmeisesti v. 1550 tai pian sen jälkeen, jolloin Niilo oli n. 10 v. ikäinen, tai hieman yli, ja koska tilan pitoa jatkoi Niilon isän sisaren puoliso ja sitten Niilon setä Matti, niin todennäköisesti Niilo muutti tilalta muualle, ilmeisesti vanhoille eräsijoille Leivonmäen Havumäkeen. Joka tapauksessa v. 1571 Havumäelle asettui Niilo Pietarinpoika niminen uudistilallinen, viite: s. 50 LK. Niilo oli sitten talollisena ja isäntänä Sysmään kuuluneen Havumäen kylän (kuuluu nykyisin Leivonmäkeen) Tommolassa v. 1571 -1599. Niilo Pietarinpoika lienee ollut Havumäen kylässä v. 1544 -1572 isäntänä mainitun Heikki Mikonpoika Perttulan (taulussa 18.7) vävy. Perttulassa isäntänä v. 1573 mainittu Yrjö Pietarinpoika voisi olla Niilon veli. Toiseen vaihto-ehtoon, että Niilo olisi muuttanut Kangasniemen Ikolasta ja asettunut Havumäkeen, ei löydetty vahvistusta, eli sopivaa isä ehdokasta ei löydetty Kangasniemeltä. Tämä Havumäessä sijainnut kantatila kulki myöhemmin nimellä Tommola, josta on päätelty että se sijaitsi myöhemmin muodostuneessa Ikolan kylässä Havumäen ja Leivonmäen kylän välissä, nykyisessä Etu-Ikolassa. Mahdollisesti joku muu talollinen Havumäessä/ Ikolassa oli muuttanut Kangasniemeltä (?). Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Havumäen Niilo Pietarinpojan omaisuus oli 1 hevonen (arvo 15 mk), 3 lehmää, 3 lammasta, 2 sikaa, 1 vasikka, kuparia 7 mk arvosta, joista kaikista Niilo maksoi hopeaveroa 5 ½ mk ja 2 2/5 deninkiä, viite: s. 56 LK. Niilo kuoli v. 1599 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 776 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.6 (XII) N.N. Heikintytär (N.N. Hendrichsdotter) Syntyi n. v. 1540 ilmeisesti talollisen tyttärenä Havumäessä Perttulassa. Isä taulussa 18.7. Emäntänä Havumäen Tommolassa. Lapset: - Pietari Niilonpoika Tommola, s. n. 1560 Hartola, Havumäki. Tauluun 19.7. - Antti Niilonpoika Tommola. Talollinen ja isäntänä Tommolassa v. 1624 -1640. Vuoden 1624 karja- ja kylvöluettelon mukaan Antilla oli 1 hevonen, 3 lehmää, 2 lammasta sekä kylvö 1,5 tynnyriä. Taulu 19.7 (XI) Pietari Niilonpoika Tommola (Peer Nilsson Tommola) Syntyi n. v. 1560 Suur-Sysmän Hartolan (Joutsan Leivonmäellä) Havumäessä. Pietari Niilonpoika mainittiin talossa jo v. 1573. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Havumäen Tommolassa v. 1601 -1623. Pietarin tila köyhtyi pahasti, kuten muutkin tilat Havumäessä ja laajemmallakin alueella, 1500-luvun lopun sotarasitusten sekä 1600-luvun alun todella pahojen halla- ja katovuosien myötä. Näistä syistä johtuen Pietari todettiin v. 1603 -1604 kykenemättömäksi (oförm.) maksamaan veroja ja niin Pietari lähti muiden havumäkeläisten mukana tilaltaan ”veroja karkuun” v. 1618, mutta palasi sitten takaisin viljelemään tilaansa, viite: s. 62 LK. Pietari kuoli v. 1623 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 776 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.8 (XI) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä. Mainittiin ilman nimeä v. 1634 henkikirjassa leskeksi ja tilalla talollisena olleen Simo Pietarinpojan äidiksi. Lapset: - Simo Pietarinpoika Tommola. Talollinen Havumäen kylässä v. 1624 -1643. Vuoden 1634 henkikirjassa Simolla mainittiin pojat Tuomas ja Simo, joista Tuomaalla oli jo vaimo, sekä Simon leskiäiti. Simon jälkeen talon isäntä v. 1644 -1686 ollut Tuomas Simonpoika antoi talolle nimen Tommola. Vuoden 1624 karja- ja kylöluettelon mukaan Simolla oli 1 hevonen, 2 lehmää, 2 lammasta sekä kylvö 1,5 tynnyriä. - Kaarina Pietarintytär, s. n. 1590 Hartola. Tauluun 18.14. 119 TAULU 20 KANGASNIEMEN NOUSIAISEN SUKUHAARA Taulu 20.1 (VIII) Yrjö Nousiainen (Jören Nousiain) Syntyi n. v. 1660 ehkä Kangasniemen Nousialassa. Yrjön vanhempia ja sukujuuria ei saatu selvitettyä, eli sopivaa isää hänelle ei löytynyt henkikirjoista. Joka tapauksessa Yrjö mainittiin henkikirjoissa Kangasniemen Nousialassa v. -1688 -1701-. Yrjö kuoli v. 1701 jälkeen Nousialassa. Taulu 20.2 (VIII) Susanna Pulliainen (Susanna Pulliain) Syntyi n. v. 1668 Kangasniemellä, ollen mahdollisesti Kaihlamäen Pulliaisia. Susanna avioitui tai hänet naitettiin 30.11.1688 Yrjö Nousiaisen puolisoksi. Emäntänä Nousialassa. Viite: s. 9 Sukuselvitys Pulliaisen suvusta (Tommy Koukka). Susannan kohdalla on sama tilanne kuin miehellään Yrjöllä, eli vanhempia ei saatu selvitettyä. Lapset: - Yrjö Yrjönpoika Nousiainen, s. 21.11.1691 Kangasniemi. Tauluun 20.3. - Marketta Yrjöntytär Nousiainen, s. 24.6.1694 Kangasniemi. - Helka Yrjöntytär Nousiainen, s. 2.5.1701 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä 1724 Heikki Mieskolainen, s. 1676 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Vihittyjen luettelon mukaan Kangasniemellä vihittiin 1724 Heikki Heikinpoika Mieskolainen ja Helka Yrjöntytär Nousiainen. Nähtävästi Helga oli Heikin toinen vaimo. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Salmenkylässä kuoli 3.6.1737 Heikki Mieskolainen 61 v. ikäisenä. Heikin vanhemmat olivat Heikki Heikinpoika Mieskolainen (s. n. 1650 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki, k. ennen v. 1728) ja Maria (s. 1648, k. 12.6.1728 Kangasniemi). Heikki Heikinpoika Mieskolaisen (s. 1650) isä löytyy taulusta 2.B.5. - Maria Yrjöntytär Nousiainen. Puoliso Kangasniemellä 16.2.1735 Lauri Niilonpoika Rytkönen. Taulu 20.3 (VII) Yrjö Yrjönpoika Nousiainen (Jören Jörensson Nousiain) Syntyi 21.11.1691 Kangasniemen Nousialassa. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Nousiala n:o 1:ssa. Yrjö kuoli ennen v. 1757 Nousialassa. Taulu 20.4 (VII) Anna Manninen (Anna Mannin) Syntyi tiettävästi 25.9.1697 talollisen tyttärenä Kangasniemen Mannilassa. Isä taulussa 17.B.7. Kangasniemen rippikirjassa v. 1757 -1764 Anna mainittiin Yrjö Nousiaisen leskenä. Seuraavassa rippikirjassa v. 1766 -1771 mainittiin Annan synt.vuodeksi v. 1689, missä voi olla paljonkin virhettä. Tuohon aikaan rippikirjoihin saatettiin merkitä todellisuutta varhaisempi synt.aika, eli ikää yleisesti liioiteltiin. Annan patronyymi ei selviä asiakirjoista eikä vihkiaikaa löydy, joten Annan vanhemmat jäävät päättelyjen varaan. Anna ja Yrjö vihittiin ilmeisesti Isonvihan aikaan v. 1716 -1719, jolta ajalta puuttuu vihkikirjat, kuten kaikki muutkin asiakirjat, koska Isonvihan aikaan ei niitä kukaan ylläpitänyt. Annan vanhemmat ovat mitä todennäköisemmin Mannilan Pekka Markunpoika Manninen ja tämän puoliso Kerttu Tuomaantytär Avikainen, joille syntyi 25.9.1697 Mannilassa tytär Anna. Anna Manninen työskenteli emäntänä Nousiala n:o 1 tilalla. Anna kuoli v. 1769 Nousialassa. Lapset: - Helka Yrjöntytär Nousiainen, s. 2.2.1723 Kangasniemi, Nousiala. Puoliso 18.12.1743 Risto Niilonpoika Rekonen. - Kaarina Yrjöntytär Nousiainen, s. 31.1.1726 Kangasniemi, Nousiala, k. 15.1.1768 Kangasniemi, Kaihlamäki. Puoliso 21.5.1749 Heikki Ristonpoika Pynnönen, s. 1729, k. 15.12.1796 Kangasniemi, Kaihlamäki. - Regina Yrjöntytär Nousiainen, s. 2.4.1728 Kangasniemi, Nousiala (kaksosena), k. v. 1728 Kangasniemi. 120 - Tuomas Yrjönpoika Nousiainen, s. 2.4.1728 Kangasniemi, Nousiala (kaksosena), k. v. 1728 Kangasniemi. Helena Yrjöntytär Nousiainen, s. 2.4.1731 Kangasniemi, Nousiala Antti Yrjönpoika Nousiainen, s. 4.11.1733 Kangasniemi, Nousiala. Tauluun 20.5. Pekka Yrjönpoika Nousiainen, s. v. 1733 Kangasniemi, Nousiala, talollinen Nousialassa, k. 14.5.1804 Nousialassa. Puoliso: Maria Pynnönen, s. v. 1743 Kangasniemi, k. 22.1.1809 Kangasniemi, Nousiala. Taulu 20.5 (VI) Antti Yrjönpoika Nousiainen (Anders Jörensson Nousiain) Syntyi 4.11.1733 talollisen poikana Kangasniemen Nousialassa. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Nousiala n:o 1:ssa. Antti Yrjönpoika kuoli 68 v. ikäisenä 19.3.1802 Nousialassa. Taulu 20.6 (VI) Maria Kaapontytär Pylvänäinen (Maria Gabrielsdotter Pylvänäin) Syntyi 10.7.1733 talollisen tyttärenä Kangasniemen Pylvänälässä. Isä taulussa 21.9. Maria avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 29.3.1752 Antti Nousiaisen puolisoksi ja miniäksi Nousialaan. Emäntänä Nousiala n:o 1:n tilalla. Maria kuoli 49 v. ikäisenä v. 1782 Nousialassa. Lapset: - Anna Antintytär Nousiainen, s. 26.3.1753 Kangasniemi, Nousiala. Tauluun 16.A.10. - Yrjö Antinpoika Nousiainen, s. 5.1.1755 Kangasniemi, Nousiala. Puoliso 18.12.1774 Maria Antintytär Lukkarinen, s. 1754 Kangasniemi. - Maria Antintytär Nousiainen, s. 11.2.1758 Kangasniemi, Nousiala - Kaarina Antintytär Nousiainen, s. 1.10.1761 Kangasniemi, Nousiala, k. 3.2.1839 Kangasniemi, Vehmaskylä. Puoliso 12.12.1783 Matti Matinpoika Toivakka, s. 27.11.1760 Kangasniemi, Kaihlamäki, talollinen Vehmas n:o 1:ssa, k. 1.3.1814 Kangasniemi, Vehmaskylä. Kaarinan ja Matin jälkeläisistä löytyy mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen. - Antti Antinpoika Nousiainen, s. 25.5.1765 Kangasniemi, Nousiala - Marketta Antintytär Nousiainen, s. 19.4.1767 Kangasniemi, Nousiala TAULU 21 PYLVÄNÄISEN SUKUHAARA Yleistä: Pylvänäisten kantasija on Kangasniemellä, missä heitä on asunut jo v. 1561 lähtien ja mistä heitä on sittemmin levinnyt lähipitäjiin. Sukunimi kuuluu samaan nimipesyeeseen kuin Pylväinen, Pylväläinen, Pylvänen ja Pylväs. Vanhoja asiakirjamainintoja: Ihanus Pylweinen 1552 ja Magnus Pyluenäin 1554 Vesulahti; Hans Påhlss. Pylfwäin 1688, Michel Pylwänäin 1690 Kangasniemi, Michel Pylvänäin 1769 Laukaa, Anders Pylvänän 1799 Sysmä, Anders Pylvänäin 1810 Jyväskylän Toivakka, Heikki Juho Pylvänäinen 1891 Jääski. Sysmän käräjien pöytäkirjaan on merkitty Petter pyluain 1465, ja siellä mainittiin myös talonnimi Pyly ja Michell Pyly 1466, Tuulok-sessa henkilönnimi Pylin 1465, Lammilla 1483 (myös Nicki Pyllinen 1461), Rantasalmella Hen Pylin 1550 ja Tomas Pyllinen 1551. Nimen sisällöstä ei ole varmaa tietoa. Lähimpänä näyttävät kuitenkin olevan Pulkki- ja Pölkki-nimet, joiden seassa ja jopa rinnan nimet paikoin esiintyvät. On kuitenkin mahdollista, että Pylvä(s)-nimiin on risteytynyt vaikutteita myös muista nimistä. Nimien etäännyttyä lähtömuodosta ja merkityksen hämärryttyä on niitä voitu varioida kielen sallimissa rajoissa kuten puhuttelunimiäkin (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 501- 502). Vuoden 1541 verokirjassa Savossa mainittiin kuusi Pylvänäistä, joista neljä Vesulahden Vuolingossa ja kaksi Rantasalmen Tuusmäessä. Sysmän syyskäräjillä 27.9.1465 mainittiin katselmusmiehenä Pekka Pylväinen (Peeter Pyluain). Lammin Hauhialan kylässä 27.1.1483 pidetyillä käräjillä oli todistajana Pekka Pylinen Hauhialasta (Peer Pylin Hauhialast). Hollolan, Tennilän ja Lammin pitäjien käräjillä 19.2.1461 mainittiin lautamiehenä Niilo Pyllinen (Nicki Pyllinen). Tuuloksen syyskäräjillä 12.10.1465 oli katselmusmiehenä Niilo Pylinen (Nissi Pylin). 121 Sukuhaaran kantaisänä Kangasniemellä pidetään n. v.1570 syntynyttä Paavo Paavonpoika Pylvänäistä, jolla oli poika Hannu Paavonpoika Pylvänäinen (s. n. v. 1600). Hannu Pylvänäisen jälkeläisiä on mm. presidentti Urho Kekkonen. Lähde: s. 628 -629 Sukupuuni (Tommy Koukka). Päijänteellä kalastajana ja mainiona jutunkertojana sekä uistimien, vaappujen tekijänä tunnettu Toivo Pylväläinen (s. 1894 Leivonmäellä, k. 1979 Kuhmoisissa), Päijänteen erakko ja ”Koreakoivun keisari” kuului tiettävästi tähän samaan Kangasniemeltä lähtöisin olevaan Pylvänäinen -Pylväläinen sukuhaaraan. Taulu 21.1 (XI) Paavo Pylvänäinen (Påhl Pylfwäin) Syntyi n. v. 1600 ehkä Kangasniemellä (?). Paavon isää ei tiedetä, mutta voisi olettaa että hänen isänsä voisi olla e.m. samanniminen Paavo Paavonpoika Pylvänäinen, synt. v. 1570, jolla oli ainakin poika Hannu Pylvänäinen, s. n. v. 1600 Kangasniemellä, tai olisi ainakin sukulainen tälle. Paavo Pylvänäisen jälkeläisiä on mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen, jonka äiti oli Emilia Kekkonen, os. Pylvänäinen, Kangasniemen Kuvasmäestä. Viite: s. 629 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 21.2 (XI) N.N. Paavon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Heikki Paavonpoika Pylvänäinen, s. n. v. 1620 Kangasniemi. Tauluun 21.3. - Paavo Paavonpoika Pylvänäinen. Talollinen Mannilassa v. -1658 -1669-. Taulu 21.3 (X) Heikki Paavonpoika Pylvänäinen (Hendrich Påhlsson Pylfwäin) Syntyi n. v. 1620 Kangasniemellä. Asui mahdollisesti Kangasniemen Synsiön kylässä. Eräs Heikki Pylvänäinen Synsiöstä vietiin v. 1642 Liivinmaalle sotamieheksi (Veijo Saloheimo, Savon historia II:2, s. 169). Hän on voinut palata takaisin Kangasniemelle. Vuoden 1662 henkikirjan mukaan Suurolassa oli isäntänä Heikki Paavonpoika Pylvänäinen, jonka talosta verotettiin hänen ja vaimonsa lisäksi myös hänen veljeään Paavoa vaimoineen. Vuoden 1663 henkikirjan mukaan Suurolassa oli isäntänä Paavo Pylvänäinen, jonka talosta verotettiin hänen ja vaimonsa lisäksi myös hänen veljensä Heikin vaimoa. Vuoden 1669 henkikirjan mukaan Suurolassa oli isäntänä Paavo Pylvänäinen, jonka talosta verotettiin hänen ja vaimonsa lisäksi hänen veljensä Heikin leskeä sekä veljenpoikaa Sipi Heikinpoikaa. Vuoden 1675 henkikirjassa Sipi Heikinpojan tila oli merkitty Mannilan kylään. Heikki Paavonpoika Pylnänäinen kuoli n. v. 1666, joka tapauksessa v. 1664 -1668 välisenä aikana Kangasniemen Mannilassa. Viite: s. 627 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 21.4 (X) Kaarina N.N. (Carin N.N -dotter) Syntyi n. v. 1620 Kangasniemi. Heikki Pylvänäisen puoliso ja emäntänä Suurolassa. Kaarina kuoli n. 77 v. ikäisenä suuren kuolonvuoden 1697 toukokuussa Kangasniemen Mannilassa. Lapset: - Sipi Heikinpoika Pylvänäinen, s. n. v. 1647 Kangasniemi. Tauluun 21.5. - Matti Heikinpoika Pylvänäinen, mainittiin talollisen Sipi Pylvänäisen veljenä Mannilan kylän Pösön talossa v. -1690 -1697-. Taulu 21.5 (IX) Sipi Heikinpoika Pylvänäinen, eli Pösö (Sigfred Hendrichsson Pylfwäin, el. Pösö) Syntyi n. v. 1647 talollisen poikana Kangasniemen Suurolassa. Mainittiin v. 1669 henkikirjassa Suurolassa Paavo Pylvänäisen veljenpoikana. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Mannilan kylässä Pösön talossa n:o 4 v. -1675 -1704-. Vuosien 1690 ja 1697 henkikirjoissa Sipillä mainittiin olleen veli Matti Pylvänäinen. Vuonna 1697 kuoli Mannilassa Sipi Pösön äiti Kaarina. Sipi Pylvänäinen kuoli n. 61 v. ikäisenä kesäkuun alussa v. 1708 ja haudattiin 7.6.1708 Kangasniemellä. Viite: s. 629 Sukupuuni (Tommy Koukka). 122 Taulu 21.6. (IX) N.N. Sipin ensimmäisen puolison nimeä ei tiedetä. Emäntänä Mannilan Pösön tilalla. Kuoli ennen v. 1685 Mannilassa. Lapset: - Hannu Sipinpoika Pylvänäinen, s. v. 1672 Kangasniemi. Talollinen Mannilan Pösössä isänsä jälkeen v. -1710-. Kuoli v. 1710, haudattiin 13.11.1710. Puoliso v. 1698 Kangasniemellä Marketta Tuomaantytär Hokkanen (s. 1669, k. 1760). Hannun ja Marketan jälkeläisistä löytyy mm. Tauno Kohvakka, joka avioitui v. 1936 kirjoittajan sukuun kuuluvan Impi Tammisen kanssa, joiden jälkeläiset asuvat Lahdessa. Samoin myös Vääksyssä asuva Risto Sillankorva (Tauno Kohvakan sisarenpoika). - Sipi Sipinpoika Pylvänäinen, s. v. 1678 Kangasniemi. Tauluun 21.7. Kaarina Juhontytär Suuronen (Carin Johansdotter Suuroin) Syntyi v. 1666 joulukuussa Kangasniemen Suurolassa. Avioitui tai naitettiin 19 v. ikäisenä 6.12.1685 leskeksi jääneen Sipi Pylvänäisen toiseksi puolisoksi. Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Unnukkalan Vuorisalosta. Emäntänä Mannilan Pösön tilalla. Kaarina kuoli 44 v. ikäisenä 15.12.1710 Kangasniemen Mannilassa. Lapset: - Anna Sipintytär Pylvänäinen, s. 23.6.1689 Kangasniemi, k. 9.1.1762 Kangasniemi, Hokanniemi. Puoliso 10.12.1711 Matti Paavonpoika Hokkanen, s. v. 1686, talollinen Kangasniemen Hokanniemi n:o 7:ssa, k. 7.3.1762 Hokanniemessä. Annan ja Matin jälkeläisiä on mm. Vääksyssä asuva Hilkka Rapala, os. Majavala, jonka puoliso Esko Rapala oli johtajana isänsä Lauri Rapalan uistintehtaalla. Mainittakoon tässä yhteydessä se että Lauri Rapalalla ei tiettävästi ole mitään tekemistä taulu 18 Rapalan sukuhaaran kanssa, vaan Lauri Rapala sai sukunimensä ”ikään kuin vahingossa”. Lauri Rapala (s. 27.11.1905 Sysmä, Käenmäki, Hirvelä, k. 20.10.1974 Asikkala, Riihilahti) asui aikoinaan äitinsä äpärälapsena, eli au-lapsena todella köyhissä oloissa Sysmän Käenmäen kylään kuuluneella Kähärinsaarella ja myöhemmin viereisessä Töijensalon saaressa, josta hän äitinsä, loiseksi mainitun Maria Eerikintyttären (Rapala) kanssa muutti v. 1914 Asikkalaan ja pappi esitti Marille että tämän pitäisi ottaa sukunimi, jolloin Mari sanoi ”otetaan nimi SAARINEN, koska muutetaan saaresta”, pappi merkitsi tämän paperille, jonka pappi sitten hukkasi ja muistinvaraisesti merkitsi Marin muuttokirjaan nimen RAPALA, koska Mari ja poikansa Lauri muuttivat Rapalan kylään kuuluneesta osasta Töijensalon saarta. Näin Mari ja poikansa Lauri saivat sukunimekseen RAPALA, onneksi näin, koska uistimien nimeksi varmaan sopii paljon paremmin nimi Rapala, kuin nimi Saarinen, etenkin kansainvälisesti ajatellen. Lauri Rapalan puolison ja Esko Rapalan äidin Elma Rapalan, os. Leppänen (s. 13.2.1908 Asikkala, Riihilahti, k. 2.5.1986 Asikkala, Vääksy) äidin äiti oli Amanda Aabrahamintytär, jonka sisko Eeva-Maria Aarahamintytär Tamminen oli kirjoittajan isopapan Antti Tammisen (s. 1880, k. 1953) äiti. - Yrjö Sipinpoika Pylvänäinen, s. v. 1693 kast. 20.3.1693 Kangasniemi. - Valpuri Sipintytär Pylvänäinen, s. v. 1694, kuoli suurena nälkävuonna 5.7.1696 Kangasniemellä. Taulu 21.7 (VIII) Sipi Sipinpoika Pylvänäinen (Sigfred Sigfredsson Pylwänäin) Syntyi v. 1678 talollisen poikana Kangasniemen Mannilan Pösössä. Talollinen ja isäntänä Pylvänälä n:o 2:ssa v. 1703 -1738. Sipi kuoli 60 v. ikäisenä 17.3.1738 Pylvänälässä. Viite: s. 629 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 21.8 (VIII) Anna Antintytär Hokkanen (Anna Andersdotter Håckain) Syntyi v. 1670 Kangasniemellä, oletettavasti Hokanniemessä. Annan isä oli Antti Hokkanen, mutta tämän paremmin Annan vanhempia ei saatu selvitettyä. Annan 1. puoliso oli Kangasniemellä 6.3.1698 vihitty Paavo Pekanpoika Manninen, k. keväällä 1702 Kangasniemi, haudattiin kirkon lattian alle. Anna 123 avioitui 2. kerran 1.11.1702 Sipi Pylvänäisen puolisoksi. Emäntänä Pylvänälässä. Anna kuoli 63 v. ikäisenä 4.3.1733 Pylvänälässä. Lapset: - Sipi Sipinpoika Pylvänäinen, s. 1703, kast. 29.4.1703 Kangasniemi - Jaakoppi Sipinpoika Pylvänäinen, s. 20.7.1704 Kangasniemi - Anna Sipintytär Pylvänäinen, s. 20.2.1706 Kangasniemi - Eerikki Sipinpoika Pylvänäinen, s. 15.5.1708 Kangasniemi - Kaapo Sipinpoika Pylvänäinen, s. 15.2.1710 Kangasniemi. Tauluun 21.9. - Anna Sipintytär Pylvänäinen. Mainittiin v. 1734 -1741 rippikirjassa. Taulu 21.9 (VII) Kaapo Sipinpoika Pylvänäinen (Gabriel Sigfredsson Pylwänäin) Syntyi 15.2.1710 talollisen poikana Kangasniemen Pylvänälä n:o 2:ssa, jossa oli itsekin talollisena ja isäntänä. Kaapo kuoli 50 v. ikäisenä (rippikirjan mukaan) v. 1760 Pylvänälässä. Taulu 21.10 (VII) Maria Hokkanen (Maria Håckain) Syntyi n. v. 1712 Kangasniemen Hokanniemessä. Marian vanhempia ei saatu luotettavasti selvitettyä, koska Marian patronyymiä ei tiedetä, samoin vihkitietoja ei löydy. Marian vanhemmiksi sopisi kyllä Yrjö Antinpoika Hokkanen ja Maria Tuomaantytär Avikainen, jotka avioituivat 29.10.1711 ja joille syntyi tytär Maria 7.10.1712, mutta tämä on lähinnä arvailua, kts. taulujen 22.7 ja 22.8 lapset. Maria Hokkanen avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäisenä n. v. 1730 Kaapo Pylvänäisen puolisoksi. Pylvänälä n:o 2 tilan emäntä. Maria kuoli n. 30 v. ikäisenä tiettävästi lapsivuoteeseen v. 1742 Pylvänälässä. Lapset: - Maria Kaapontytär Pylvänäinen, s. 8.3.1731 Kangasniemi. Tauluun 20.6. - Marketta Kaapontytär Pylvänäinen, s. 10.7.1733 Kangasniemi. - Lauri Kaaponpoika Pylvänäinen, s. 10.8.1734 Kangasniemi. Puoliso 16.12.1753 Anna Juhontytär Hokkanen. - Sipi Kaaponpoika Pylvänäinen, s. 7.2.1738 Kangasniemi, k. v. 1783 Kangasniemi. Puoliso Anna Laitinen - Matti Kaaponpoika Pylvänäinen, s. 22.4.1741 Kangasniemi Helena Tuomaantytär Reinikainen (Helena Thomasdotter Reinikain) Syntyi v. 1720 Kangasniemen Hokanniemi n:o 13:ssa. Avioitui tai naitettiin 23 v. ikäisenä 16.10.1743 Kaapo Pylvänäisen puolisoksi. Helenan synt.aikana rippikirjoissa oli myös v. 1715. Emäntänä Pylvänälä n:o 2 tilalla. Helena kuoli 80 v. ikäisenä leskivaimona v. 1800 Pylvänälässä. Lapset: - Pekka Kaaponpoika Pylvänäinen, s. 20.1.1746 Kangasniemi - Helena Kaapontytär Pylvänäinen, s. v. 1748 Kangasniemi. Mainittiin rippikirjassa. - Reetta Kaapontytär Pylvänäinen, s. 13.5.1750 Kangasniemi - Kaarina Kaapontytär Pylvänäinen, s. 24.10.1752 Kangasniemi - Valpuri Kaapontytär Pylvänäinen, s. v. 1754 Kangasniemi, k. 23.8.1832 Kangasniemi, Kutemajärvi. Puoliso 19.12.1779 Antti Laurinpoika Tiihonen, s. 7.12.1754 Kangasniemi, talollinen Kutemajärvellä, k. 10.4.1831 Kangasniemi, Kutemajärvi. Talollinen Antti Tiihoselle taattiin oikeus vuosittain tullitta jauhattaa neljä tynnyriä, koska hänen maansa ulottui myllylle voimaa antavaan virtaan (s. 249 KH -I). Valpurin ja Antin jälkeläisistä löytyy mm. Orimattilassa asuva kirjoittajan kummipoika ja sisarenpoika Mika Seppänen, joka isänsä Pertti Seppäsen (asuu Lahdessa) kautta omaa laajat sukujuuret Kangasniemeltä sekä Joutsan Mieskonmäestä. Pertti Seppänen omistaa edelleen sukunsa kotitilan Kangasniemen Vuojalahdella. 124 TAULU 22 KANGASNIEMEN AVIKAISEN SUKUHAARA Yleistä: Avikainen on Savossa 1500-luvulla vakiintunut sukunimimuoto, joka on vaihdellut muodon Auvinen kanssa. Nimi on kehittynyt germaanisesta henkilönnimestä, joka esiintyi keskiajalta alkaen Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen lähteissä. Vanhat tiedot nimistä Auvi, Auvo, Auvainen ja Auvoinen ovat Satakunnasta, Hämeestä, Varsinais-Suomesta, Etelä-Karjalasta ja Savosta. Savossa esiintyy myös muoto Avikainen. Kaarinan Auvaisten talo ja Eurajoen Auvi ovat viimeistään 1200luvulla perustetut. Esim. Eurajoella 1550 Erick Affuin, 1552 Anders Awuoijn, Eurassa 1552 Jörghen Mickelson Awasthen, Hendrick Auffuoisten, Loimijoen pitäjässä 1550 Frandz Auffuaisten, Huittisissa 1552 Madz Awoijnen, Viipurissa 1565 Lars Awijn, Jääskessä 1555 Joan Auuoine, Käkisalmessa 1616 Jacob Auffuin, Auvinen myös Kurkijoella, Parikkalassa, Kiteellä ja Uukuniemellä. 1600-luvulla ensimmäiset Pohjois-Karjalan Auviset ovat Liperin verokirjoissa, myöhemmin Ruskealassa ja Impilahdella. Savossa Auvisia riitti 1890 O. A. Kallion laskujen mukaan ”savolaisten suursukujen” kunniamainintaan saakka (500 -1000 henkeä). Avikaisia oli tuolloin vain 50 -200, eli Avikainen oli ”kolmannen luokan” savolaisnimi. Esim. Juvalla 1541 magnus Auffuon – 1546 auffuinen – 1552 auffuickain – 1554 affuinen, Säämingissä 1546 Joan martinpoica auffuoinen – 1547 auffuinen, Vesulahdella 1541 matti affuicken, 1547 an affuickan. Nämä nimet ovat merkkejä jo varhain alkaneista ja 1500-luvulle jatkuneista vilkkaista suomalaisten ja germaanien yhteyksistä, sillä sukunimien Auvinen ja Avikainen kantana on germaaninen henki-önnimipesye Ava, Ave, Avi, Avico, Avican, Auwa, Auwe, Auwo (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 75). Tässä esitetyllä Avikaisen sukuhaaran jäsenillä esiintyi sukunimenä myös Kerinkangas, eli asuintilansa nimen mukaan. Lähde: s. 31 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 22.1 (XII) Antti Avikainen (Anders Awikain) Syntyi n. v. 1570 (esi-isä; Avican), Avikaisen suvun kantaisä Vesulahden Vuolingolla (Kangasniemellä). Lähde: s. 31 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 22.2 (XII) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - Antti Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1600 Vesulahdella. Tauluun 22.3. Taulu 22.3 (XI) Antti Antinpoika Avikainen (Anders Andersson Awikain) Syntyi n. v. 1600 Vesulahdella. Asui Hokanniemessä, joka tuohon aikaa kuului Vesulahden pitäjän Vuolingon neljännekseen. Vuoden 1625 verokirjan mukaan siellä asui Antti Antinpoika Avikainen. Vuoden 1632 maakirjan mukaan Vesulahden pitäjän Vuolingon neljänneksestä verotettiin Antti Avikaisen leskeä. Antti kuoli ennen v. 1632 Hokanniemessä. Lähde: s. 31 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 22.4 (XI) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Matti Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1620 Kangasniemi, Hokanniemi, talollinen Himottulassa v. -1639 -1649-. - Pertti Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1630 Kangasniemi, Hokanniemi. Tauluun 22.5. - Paavo Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1633 Kangasniemi, Hokanniemi, talollinen Luusniemellä v. -1663 -1669-. - Antti Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1635 Kangasniemi, Hokanniemi, talollisen veli Luusniemellä v. -1663 -1669- ja itsekin talollinen v. -1676 -1680-, k. v. 1692, haud. 29.5.1692 Kangasniemen kirkkoon, sen lattian alle. 125 Taulu 22.5 (X) Pertti Antinpoika Avikainen (Bertil Andersson Awikain) Syntyi n. v. 1630 Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen Hokanniemen Kerinkannan tilalla v. -1658 -1669-. Pertti kuoli ennen v. 1680 Hokanniemessä. Lähde: s. 32 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 22.6 (X) N.N. Pertin puolison nimi ei ole tiedossa. Lapset: - Matti Pertinpoika Avikainen, s. n. v.1650 Kangasniemi, Hokanniemi. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Kerinkannassa v.-1701 -1705-. Henkikirjojen mukaan Matilla oli vaimo jo v.1690. Vuoden 1710 henkikirjan mukaan Hokanniemen Avikaisten taloa hallitsi Matin leski. Matti kuoli v. 1705 -1710 välisenä aikana Hokanniemessä. - Tuomas Pertinpoika Avikainen, s. n. v.1652 Kangasniemi. Tauluun 22.7. Taulu 22.7 (IX) Tuomas Pertinpoika Avikainen -Kerinkanta (Thomas Bertilsson Avicain -Kerinkanda) Syntyi n. v.1652 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntänä Hokanniemen Kerinkannan tilalla v. -1680 -1690-. Tuomas kuoli hirvittävän nälkävuoden 1697 tammikuussa Hokanniemessä ja haudattiin 19.1.1697 Kangasniemen kirkkoon, sen lattian alle. Lähde: s. 32 -33 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 22.8 (IX) N.N. Tuomaan puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Inkeri Tuomaantytär Avikainen -Kerinkanta, s. v. 1672 Kangasniemi, k. 2.1.1744 Kangasniemi, Seppälä. Puoliso 26.12.1697 Esko Sipinpoika Seppänen, s. 1664 Kangasniemi, talollinen Seppälä n:o 1:ssä, k. 12.11.1739 Kangasniemi, Seppälä. Inkerin ja Esko Seppäsen jälkeläisistä löytyy mm. kirjoittajan kummipoika ja sisarenpoika, Orimattilassa asuva Mika Seppänen, joka isänsä Pertin puolelta omaa laajat sukujuuret Kangasniemeltä. - Kerttu Tuomaantytär Avikainen, s. 1675 Kangasniemi. Tauluun 17.B.8. - Lauri Tuomaanpoika Avikainen, s. 1683 Kangasniemi, k. 1687, haud. 24.7.1687 Kangasniemi. - Maria Tuomaantytär Avikainen, s. 1685 Kangasniemi, k. 1687, haud. 24.7.1687 Kangasniemi. - Elina Tuomaantytär Avikainen, k. 1687, haud. 24.7.1687 Kangasniemi. - Maria Tuomaantytär Avikainen. Puoliso 1 Kangasniemellä 9.12.1706 Matti Tapaninpoika Huikko, s. 1667. Asui Seppälässä, k. 1707 Kangasniemi, haudattiin 22.4.1707, 40-vuotiaana. Matin isä oli todennäköisesti Laukaan Leppäveden Iso-Huikon talon isäntä v.-1674 -1678 Tapani Markunpoika. Matin edellinen puoliso lienee ollut Kangasniemellä v. 1700 vihitty Valpuri Kinni eli Pynnönen, k. 1702 Kangasniemi, haudattiin 14.9.1702. Puoliso 2 Kangasniemellä 29.10.1711 Yrjö Antinpoika Hokkanen, kts. taulu 21.10. - Magdaleena Tuomaantytär Avikainen. Kangasniemellä haudattiin 18.3.1723 Kerinkannan emäntä Magdaleena Tuomaantytär. TAULU 23 JOUTSAN UIMANIEMEN HANKAAN HOLLA SUKUHAARA Räätäli Matti Heikinpoika Lindholmin esipolvet: Yleistä: Uimaniemi ja Hankaa sijaitsevat Joutsan nykyisen kk:n kaakkoispuolella Joutsa –Pertunmaa tien n:o 428 varrella lähellä Pertunmaan rajaa ja Suontee järven tuntumassa. Uimaniemi, Hankaa ja Vehmaa muodostavat Joutsan nykyisen pitäjän kaakkoisosassa kapean kyläryppään. Uimaniemi esiintyi 1500-luvun asiakirjoissa ensin nimellä Mustataipale. Mustataipale lienee ollut laaja eräalue, jolla mainittiin v. 1552 eräluettelossa 4 eräomistajaa; hartolalaiset Heikki Jaakonpoika, Vilppu Ollinpoika, Ben Matinpoika ja Silvester Antinpoika. Näistä Heikin Jaakonpoika oli asettanut eräsijalleen 126 uudisasukkaan Paavali Savolaisen, joka voisi olla sama kuin Uimaniemen Hankaan tilan isäntänä v. 1560 -1583 mainittu Paavali Pietarinpoika (?), tai ehkä paremminkin sama kuin Paavali Laurinpoika, joka myös mainittiin Hankaalla v. 1561 -1563, viite: s. 55 JK ja s. 85 SPH I-II. Maakirjan alussa v. 1539 -1559 Uimaniemellä ja Hankaassa ei mainittu ainoatakaan taloa, mutta v. 1560 -1579 maakirjassa Uimaniemellä mainittiin talollisena Antti Laurinpoika (Anders Larsson), joka oli mahdollisesti sama kuin jo v. 1539 Vahvaselässä/ Vehmaalla mainittu Antti Laurinpoika. Paavali Savolainen niminen uudisasukas voisi olla sama kuin Paavali Laurinpoika, joka mainittiin myös nimellä Paavali Pynnönen v. 1561 -1563 Hankaassa. Uimaniemen Hankaan tilan tiedossa olevat isännät: Paavali Pietarinpoika Hangas (Pål Persson, el. Pouall Pedersonn), isäntänä v. 1560 -1583. Hankaalla mainittiin myös v. 1561 -1563 e.m. Paavali Laurinpoika/ Paavali Pynnönen, joista on hieman hankala tulkita kuka missäkin oli isäntänä. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Paavali Pietarinpojan omaisuus oli; kuparia 1 leiviskä, 4 hevosta joiden arvo oli 60 mk, 9 lehmää, 8 lammasta, 1 vuohi, 4 sikaa, 5 yksivuotista ja 4 kaksivuotista nuorta karjaa, joista kaikista Paavali maksoi hopeaveroa 19 markkaa, joka osoitti että Paavali oli keskimääräistä varakkaampi talonpoika. Olavi Pietarinpoika Hangas (Olof Persson), is. 1584 -1623 Jaetulla tilalla mainittiin myös Heikki Pietarinpoika (Henric Persson) v. 1603 -1604. Paavali Pietarinpoika Hangas (Pål Persson), is. 1624 -1656. Puoliso: Riitta Laurintytär (Brita Larsdotter). Tilalla mainittiin v. 1634 -1637 poikana Pietari Paavalinpoika vaimonsa kanssa sekä toinenkin poika Heikki Paavalinpoika v. 1634. Vuonna 1653 -1656 tilalla mainittiin myös poikapuoli Pietari Pietarinpoika yhdessä vaimonsa Maalin’n kanssa. Taulu 23.1 (IX) Mikko Matinpoika (Michel Mattsson) Syntyi n. v. 1638 ehkä Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa, asiaa ei tiedetä tarkemmin. Mainittiin Paavo Pietarinpojan tilalla Hankaassa renkinä v. 1656 sekä vävynä v. 1662. Talollinen ja isäntänä Hankaan tilalla v. 1663 -1689. Tila oli tuolloin jaettu ja toista puoliskoa isännöi v. 1662 -1682 Olavi Heikinpoika yhdessä Maalin vaimonsa kanssa. Mikko kuoli v. 1689 jälkeen Hankaalla. Taulu 23.2 (IX) Aune N.N. (Agnes N.N -dotter) Syntyi n. v. 1640 talollisen tyttärenä Uimaniemen Hankaalla, mutta henkikirjoista ei selvinnyt kenen tytär Aune on. Hänen vanhemmikseen sopisi kyllä esim. Pietari Pietarinpoika, jonka vaimo oli Maalin, jota teoriaa tukee se että Maalin mainittiin tilalla äitinä v. 1668 -1671. Aune avioitui Mikko Matinpojan kanssa v. 1661 -1662 tienoilla ja mainittiin tilan emäntänä v. 1682 asti. Lapset: - Matti Mikonpoika Holla, s. n. v. 1660 Hartola, Joutsa. Tauluun 23.3. - Esko Mikonpoika Holla, s. n. v. 1670. Mainittiin tilalla Matin veljenä v. 1693 -1712. Puoliso: Valpuri. Taulu 23.3 (VIII) Matti Mikonpoika Holla (Madz Michelsson Hålla) Syntyi n. v. 1660 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa, Uimaniemen Hankaan tilalla. Talollinen ja isäntänä Hankaan Holla tilalla v. 1691 -1704. Matti kuoli Pohjan sodan/ Isonvihan aikaan, siis n. v. 1704 -1721 välisenä aikana Hankaan Hollassa. Taulu 23.4 (VIII) Valpuri N.N. (Walborg N.N -dotter) Syntyi n. v. 1662 ja mainittiin Matti Mikonpojan puolisona Hankaan Hollassa v. 1687 -1694. 127 Lapset: - Reko Matinpoika Holla, s. v. 1681 Hartola, Joutsa. Mainittiin isäntänä v. 1725 sekä torpparina ja itsellisenä v. 1727 -1736. Puoliso: Anna. Reko kuoli 12.12.1754 Hankaalla. - Martti Matinpoika Holla, s. v. 1684 Hartola, Joutsa. Tauluun 23.5. - Yrjö Matinpoika Holla. Mainittiin itsellisenä Hollassa v. 1727 -1729. Taulu 23.5 (VII) Martti Matinpoika Holla (Mårten Mattsson Hålla) Syntyi v. 1684 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa, Uimaniemen Hankaan Hollan tilalla. Talollinen ja isäntänä Hollassa Isonvihan aikaan v. 1705 -1724. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Martti Hollan kylvö oli 7½ kappaa ruista, 7½ kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 4 lehmää, 4 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika. Martti kuoli 50 v. ikäisenä lokakuun alussa v. 1734 Hankaalla ja haudattiin 6.10.1734 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle, mikä osoitti sen että hän oli varakas ja arvostettu talonpoika. Taulu 23.6 (VII) Anna N.N. (Anna N.N -dotter) Syntyi n. v. 1686 Hartolan Joutsassa. Mainittiin Martti Matinpojan puolisona v. 1707 -1712 henkikirjoissa Hankaan Hollassa. Henkikirjoissa mainittiin Annan kuolleen (ilmeisesti lapsen synnytykseen) v. 1712. Lapsi: - Paavali Martinpoika Holla, s. v. 1712 Hartola, Joutsa. Tauluun 23.7. Kaarina Ristontytär (Carin Christersdotter) Syntyi v. 1688 ehkä Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa ?. Avioitui 25 v. ikäisenä n. v. 1713 Martti Matinpojan puolisoksi ja emännäksi Hankaan Hollan tilalle. Kaarina kuoli 73 v. ikäisenä 13.6.1761 Hankaalla ja haudattiin 19.6.1761 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Tuomas Martinpoika Holla, s. v. 1714 Hartola, Joutsa, k. 25.9.1739 Hankaa, haud. 29.9.1739 Hartolan kirkkoon. - Antti Martinpoika Holla, s. v. 1725 Hartola, Joutsa. Talollinen ja isäntänä Hankaan Hollassa v. 1749 -1777. Antti kuoli 25.3.1785 Hankaalla. - Risto Martinpoika Holla, s. v. 1725 Hartola, Joutsa, k. 7.10.1739 hankaa, haud. 10.10.1739 Hartolan kirkkoon. - Anna Martintytär, k. 22.11.1742 Hankaa, haud. 28.11.1742 Hartolan kirkkoon. Taulu 23.7 (VI) Paavali Martinpoika Holla (Påhl Mårtensson Hålla) Syntyi v. 1712 talollisen poikana (Sysmän) Hartolan Joutsassa, Uimaniemen Hankaan Hollan tilalla. Talollisena ja Hollan tilan isäntänä v. 1732 -1747. Kartanon, siis talon isäntä (Gårds värd) Paavali Martinpoika kuoli jo 35 v. ikäisenä 25.4.1747 ja haudattiin 22.5.1747 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Paavali kuoli kun hän oli mennyt jokeen uimaan huhtikuun 25 pv, oletettavasti melko hyiseen jokiveteen, johon hän sitten hukkui (Drunkn uti Hardola åhn då han gått att simma i dem. b.i.k.). Taulu 23.8 (VI) Sofia Yrjöntytär (Sophia Jörensdotter) Syntyi v. 1712 tiettävästi Hartolan Joutsan Laitjärvellä. Ilmeinen isä taulussa 27.A.11. Sofia avioitui tai hänet naitettiin 23 v. ikäisenä v. 1735 Paavali Martinpojan puolisoksi ja emännäksi Hankaan Hollan tilalle. Vihkitiedoissa Sofian mainittiin olevan piika Laitjärveltä. Sofian vanhemmat voisivat olla Laitjärveltä joko Sankarista tai Kuhasta (Kuharista). Hartolan ensimmäisen rippikirjan (s. 149 RK 1727 -1736 k. 126) mukaan Kuhasta (Kuharista) avioitui Sofia niminen tytär jonnekin, paikkaa ei kerrottu. Mitä ilmeisimmin Sofian vanhemmat olivat Kuharin isäntä Yrjö Heikinpoika Kuha (Jören Hendrichsson Kuha) s. 1661, k. 1731 Laitjärvi, Kuhari ja haud. 27.5.1731 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle, sekä Maalin Eerikintytär (Malin el. Magdalena Erichsdotter), joka kuoli v. 1735 Laitjärvellä 128 ja haudattiin 18.10.1735 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Sofia Yrjöntytär kuoli 61 v. ikäisenä 14.3.1773 Hankaan Hollassa. Lapset: - Eerik Paavalinpoika Holla, s. 6.4.1738 Hartola, Joutsa - Liisa Paavalintytär, s. 23.5.1744 Hartola, Joutsa - Paavo Paavalinpoika Holla, s. 31.12.1745 Hartola, Joutsa - Juho Paavalinpoika Holla, s. 24.5.1747 Hartola, Joutsa. Tauluun 23.9. Taulu 23.9 (V) Juho Paavalinpoika Holla (Johan Påhlsson Hålla) Syntyi 24.5.1747 ja kastettiin 31.5.1747 talollisen poikana Hartolan Joutsassa, Hankaan kylän Hollan tilalla. Juho oli perheensä nuorin poika ja joutui siten tyytymään aluksi torpparin asemaan Hankaan kylän Hollassa, kunnes v. 1780 alkaen hänet mainittiin talolliseksi kahteen osaan jaetulla Hollan tilalla. Vuonna 1771 Holla mainittiin 1/3 manttaalin 2 talouden tilaksi, jolla oli lisäksi 3 torppaa ja 1 mäkitupa, viite; s. 77 JK. Isonjaon yhteydessä Hollan tilan viljelyalaksi mitattiin 27,81 ha ja kok.pinta-alaksi 564,41 ha, viite; s. 83 JK. Juho kuoli jo 44 v. ikäisenä punatautiin (rödsot) 20.5.1791 Uimaniemen Hankaassa. Taulu 23.10 (V) Maria Matintytär (Maria Mattsdotter) Syntyi 12.5.1752 Hartolan Joutsan Kankaanpäässä. Vanhemmat; itsellinen Matti Matinpoika (Matts Mattsson) ja Kaarina Olavintytär (Carin Olofsdotter). Maria avioitui tai hänet naitettiin 23 v. ikäisenä 26.12.1775 Juho Paavalinpojan puolisoksi. Torpan ja tilan emäntänä Hankaan Hollassa. Kun Marian mies Juho kuoli v. 1791 niin Maria avioitui toisen kerran 20.8.1792 Hartolan Kirkkolasta olleen torpparin pojan Heikki Juhonpojan (s. 1761 Hartola, k. 15.5.1821 Hartola, Joutsa) kanssa, josta tuli sitten puuskaisäntä Hankaan Hollan tilalle. Maria Matintytär kuoli 79 v. ikäisenä 8.11.1831 Hankaan Hollassa. Lapset: - Helka Juhontytär, s. 16.5.1776 Hartola, Joutsa - Juho Juhonpoika Holla, s. 10.4.1779 Hartola, Joutsa, talollinen Hankaan Hollassa, k. 12.1.1836 Hankaa, Holla. Puoliso 14.12.1799 torpparin tytär Eeva Juhontytär (s. 14.5.1779 Hartola, Joutsa, Kaitue, k. 29.1.1836 Hankaa, Holla). Eevan vanhemmat; Juho Juhonpoika ja Eeva Paavalintytär. - Eerik Juhonpoika, s. 13.5.1782 Hartola, Joutsa, k. 26.12.1782 Hankaa - Maria Juhontytär, s. 6.6.1784 Joutsa, k. 25.7.1785 Hankaa - Heikki Juhonpoika, s. 21.3.1789 Joutsa, Uimaniemi. Tauluun 23.11. Marian ja Heikki Juhonpojan lapset: - Maria Heikintytär, s. 17.5.1792 Joutsa, Uimaniemi - Liisa Heikintytär, s. 25.9.1794 Joutsa, Uimaniemi Taulu 23.11 (IV) Heikki Juhonpoika (Henric Johansson) Syntyi 21.3.1789 talollisen poikana Joutsan Uimaniemessä, Hankaan Hollan tilalla. Juho oli vain 2 v. ikäinen kun hänen isänsä kuoli v. 1791 ja Juho eli sitten äitinsä ja isäpuolensa kanssa Hollan tilalla. Avioiduttuaan v. 1819 lopulla Heikki asui perheensä kanssa itsellisenä Hankaan Ruhassa ja myöhemmin hänet mainittiin itsellisenä Hankaassa ilman tarkempaa paikanmääritystä. Heikki kuoli hieman vajaan 74 v. ikäisenä 6.3.1863 Uimaniemen Hankaan Ruhassa. Taulu 23.12 (IV) Maria Tuomaantytär Kovanen (Maria Thomasdotter Kovain) Syntyi 6.5.1797 talollisen tyttärenä Kangasniemen Hankamäessä. Isä taulussa 24.7. 129 Maria asui lapsuuttaan Hankamäessä (nykyisin Hankasalmen Kovalanmäki), kunnes muutti Hankasalmen muuttokirjojen mukaan 30.11.1817 Hankasalmen puolelle. Täältä Maria muutti tiettävästi Joutsaan, vaikka tietoa ei löydy Hankasalmen muuttokirjoista, joka tapauksessa Maria ”ilmestyi” v. 1819 Joutsan Uimaniemeen, jonne hänen vanhempi sisarensa Eeva Tuomaantytär Kovanen oli jo ehtinyt muuttamaan v. 1814 puolisonsa räätäli Matti Pekanpoika Ikosen kanssa. Maria avioitui v. 1819 lopulla Heikki Juhonpojan puolisoksi Uimaniemen Hankaaseen, jossa Maria asui itsellisen puolisona. Maria kuoli 68 v. ikäisenä 6.2.1866 Uimaniemen Hankaan Ruhassa. Lapset: - Vilhelmi Heikinpoika Dyster, s. 4.10.1820 Joutsa, Uimaniemi. Pitäjän räätäli. Puoliso 15.10.1842 Ester Tuomaantytär. - Heta Stiina Heikintytär, s. 24.12.1822 Joutsa, Uimaniemi - Jeremias Heikinpoika, s. 8.12.1824 Joutsa, Uimaniemi, k. 12.8.1825 Joutsa, Uimaniemi - Israel Heikinpoika, s. 1.10.1825 Joutsa, Uimaniemi, k. 3.6.1827 Joutsa, Uimaniemi - Matti Heikinpoika Lindholm, s. 12.9.18128 Joutsa, Uimaniemi. Tauluun 23.13. Taulu 23.13 (III) Matti Heikinpoika Lindholm (Matts Henricsson Lindholm) Syntyi 12.9.1828 itsellisen poikana Joutsan Uimaniemessä. Vartuttuaan Matti Heikinpoika mainittiin v. 1845 alkaen räätälin oppilaana Uimaniemen Hankaassa, jossa pitäjänräätälinä työskenteli Matin vanhin veli Vilhelmi, joka oli aiemmin ollut Leivonmäen puolella räätälin opissa ja Vilhelmi oli saanut sukunimekseen nimen Dyster. Näin siis Matti seurasi vanhemman veljensä ”jälkiä”. Seuraavaksi Matti mainittiin räätälin oppilaana Tolvasniemessä, jossa räätälinä toimi Mikko Tuomaanpoika Nyqvist. Matti siirtyi Tolvasniemestä sitten v. 1849 räätäliksi Mieskonmäkeen. Matti avioitui Mieskonmäessä v. 1850 Maria Leena Matintyttären kanssa ja v. 1849 syntynyt Malviina tytär oli tiettävästi Matin tytär, koska Mattia ja Marja Leenaa sakotettiin salavuoteuden johdosta v. 1849. Matti ja Marja Leena muuttivat v. 1852 Leivonmäelle, jossa Matti työskenteli räätälinä Havumäessä. Räätälin töiden ohella Matti oli ilmeisen lyhyen aikaa rakentamassa v. 1851 Saimaan kanavaa. Matti muutti perheineen mtk:lla pvm. 26.9.1859 Joutsan puolelle, jossa hänet mainittiin ruotusotilaana tarkka-ampujapataljoonan Mikkelin komppaniassa (soldater vids nya indelte femte skarpskytte bataljons andra eltiv. St. Michels kompani). Matti tuomittiin kunniansa menettäneeksi jonkun väärennösrikoksen johdosta (mannen ärelös för försfalskningsbrott n:o 68), tarkemmin asiaa ei tunneta. Matti ja Marja Leena muuttivat v. 1869 Joutsan kirkolle, jossa Matti mainittiin muonamieheksi ja entiseksi sotilaaksi. Vuonna 1871 he muuttivat Mieskonmäkeen, sen Vallaspeltoon, jossa Matti Lindholm mainittiin muonamieheksi. Vaimonsa Maria Leenan kuoleman 14.3.1872 jälkeen Matti avioitui uudemman kerran 10.11.1872 Juliaana Juhontyttären kanssa ja he asuivat sitten Joutsan kk n:o 2 Isotokerossa, jossa Matti mainittiin edelleen muonamieheksi. Seuraavaksi Matti mainittiin v. 1781 -1782 ompelijana Joutsan kk:n käsityöläistorpassa, josta hän perheineen muutti v. 1882 jälleen muonamieheksi Joutsan kk:n n:o 4 Hulikan Perttulaan, jossa Matti kuoli 54 v. ikäisenä 26.11.1882. Matti Heikinpoika Lindholm ja Marja Leena Matintytär mainitaan myös sukukirjassa: Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) sivulla 217. Taulu 23.14 (III) Marja Leena Matintytär (Maria Lena Mattsdotter) Syntyi 3.12.1823 torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Kukkasessa. Isä taulussa 16.A.11. Kirkonkirjoissa nimenä oli myös muoto; Maria Helena. Marja Leena synnytti v. 1849 au-lapsen; Malviina tyttärensä asuessaan vielä Mieskonmäessä. Marja Leena avioitui 13.4.1850 räätäli Matti Lindholmin kanssa ja oli sitten räätälin torpan emäntänä ensin Mieskonmäen käsityöläistorpassa ja sitten v. 1852 Leivonmäen Havumäessä, eli Mieskonmäen Kukkasen naapurissa, mutta Leivonmäen puolella. Matin ja Marja Leenan perhe palasi takaisin Joutsan puolelle v. 1859. Marja Leena kuoli jo 48 v. ikäisenä 14.3.1872 Joutsan Mieskonmäen Vallaspellon tilan mökissä. Lapset: - Malviina Lindholm, s. 18.2.1849 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 12.A.26. - Kristian Matinpoika, s. 1.7.1851 Joutsa, k. 12.3.1852 Joutsa, Mieskonmäki. - Basilius Matinpoika Lindholm, s. 24.2.1853 Leivonmäki, Havumäki. - Mariaana Matintytär Lindholm, s. 25.11.1855 Leivonmäki. Muutti 12.1.1873 Helsinkiin. 130 - Matti Matinpoika Lindholm, s. 12.5.1861 Joutsa. Juliaana Juhontytär (Juliana Johansdotter) Syntyi 13.7.1837 torpparin tyttärenä Hartolan Putkijärven Suontaustassa. Juliaanan vanhemmat olivat torppari Juho Matinpoika ja Liisa Aatamintytär. Juliaana avioitui 10.11.1872 leskimies Matti Lindholmin toiseksi puolisoksi. Joutsan rippikirjoissa Juliaanan etunimenä mainittiin myös Hanna. Juliaana (Hanna) oli vielä v. 1882 elossa Joutsan Hulikan Perttulassa, hänen myöhemmät vaiheet ovat selvittämättä. Lapsi: - Anna Loviisa Matintytär Lindholm, s. 8.1.1874 Joutsa. TAULU 24 KANGASNIEMEN KOVASEN SUKUHAARA Yleistä; sukunimestä Kovanen: Esi-isä: Hartvik, eli Kova. Vuonna 1601 mainittiin Mikkelin pitäjässä Paukkulan neljänneskunnan Jokioisten kymmenkunnassa asuneella Tuomas Kovasella olleen kuusi lehmää (Hannele Wirilander, Mikkelin pitäjän historia, s. 187). Vuoden 1601 veroluettelossa Jokioisissa mainittiin isännät Tuomas ja Paavo Kovanen. Veroluettelon mukaan Paavo Kovanen oli lautamiehenä Paukkulan neljänneskunnassa. Älvsborgin linnan lunnasluettelossa v. 1614 Jokioisissa mainittiin isännät Rasmus ja Paavo Kovanen. Kovanen on ollut savolainen nimi 1500-luvulta alkaen. Ensimmäiset Kovaset ovat eläneet Vesulahdella. Sieltä heitä on levittäytynyt muualle Savoon sekä Keski-Suomeen (Rautalammille, Saarijärvelle ja Karstulaan) ja Kainuuseen. Nimi on voinut syntyä Savossa, mutta on se voinut kulkeutua sinne Karjalastakin, missä Kovasia tunnetaan mm. Antreasta ja Parikkalasta, missä esim. 1615 Anders Kåfuain. Nimiryhmä on voinut syntyä lisänimestä Kova; esim. Muolaassa 1557 heicki koua. Mahdollista on, että sekä lisänimi Kova että Kovanen ja Kovala ovat lyhentymiä kaksiosaisista lisänimistä, joista on monia esimerkkejä: Raumalla 1558 Pietari Kovapää, Messukylässä ja Sahalahdella Kovapää nimiset talot, Uukuniemellä 1631 Petruska Kowapä, Kurkijoella 1618 Kowaleuka, Mikkelissä 1561 Koffwa selkä. Ilmeisesti Kovapää on tarkoittanut 1500-luvulla kuten nykyäänkin tyhmää, itsepäistä ja uppiniskaista ihmistä (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 255 -256). Kainuussa on vakiintunut sukunimi Kovalainen (esim. Suomussalmella), Iissä lyhyesti Kova. Asukkaan nimitys Kovalainen on esiintynyt lisänimenä jo v. 1477 Paimiossa, missä Turun tuomiokirkon Mustaankirjaan on merkitty Markus Koffualaynen. Paimiossa on jo tuohon aikaan ollut Kovala niminen talo, esim. 1411 Jaop Kovala; Kovalan taloja on vanhastaan ollut muitakin, esim. Lemussa, Kalvolassa (1508 powal andersson kowala), Pälkäneellä (1506 matti laurisson kowala) ja Tuuloksessa (1470 Magnus kouala). Lisäksi Kovalan taloja on Mikkelissä, Hanka-salmella, Äänekoskella, Yli-Iissä ja Paltamossa. Osaksi näihin, osaksi ehkä muihinkin talonnimiin pohjautuu sukunimi Kovala (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 255). Sukunimen Kovanen taustalla voisi olla myös henkilönnimi Hartvik, joka on lähellä ruotsin kielen sanaa hård eli kova. Lähde: s. 304 Sukupuuni (Tommy Koukka). Kovasen suvulla on oma sukuseura: Kovasten Sukuseura ry, perustettiin Laukaan Peurungassa v. 1998, (viite: http://suvut.genealogia.fi/kovanen/). Suku julkaisee myös sukulehteä; Kovasten sukuviesti. Kovalan – Hankamäki – Kovalanmäki kylän nimestä: Vuolingon neljänneskunnan Harjunmaan kymmenkunnan takamaille muodostui 1500-luvun loppupuolella Kovalan kylä. Asiakirjoissa kylän nimi esiintyi monenmuotoisena; v. 1652 Kåfwallana ja mm.: v. 1659 Koufwolana. Kirjureille näyttää nimi Kovanen olleen vaikea pähkinä; kukaties juuri siitä syystä kylän nimi 1600-luvun lopulla muuttuikin Hankamäeksi (”Hankalamäki” ?). Pieksämäen pitäjän perustamisen jälkeen Kovasten maat laskettiin kuuluvaksi Kutemajärven kymmenkuntaan. Tiloja oli maantarkastuskirjan mukaan 3 ja niiden asukkaat Kovasia. Kylä sijaitsi Hämeen rajalla, ja Pieksämäen kesäkäräjillä v. 1644 Kovaset kertoivatkin menettäneensä rajankäynnissä erään niittynsä läntisille naapureilleen. Seuraavana v. 1645 Reko Kovanen voitti Ylösiä vastaan käymänsä kiistan Pölläkäntaipaleesta. 131 Kun Hankasalmen pitäjässä, jonne Hankamäki siirrettiin v. 1860, oli ennestään Hankamäen kylä, niin ensin mainittu kylä sai uuden nimen Kovalanmäki (s. 446 KH -I). Taulu 24.1 (VIII) N.N. Kovanen (N.N -son Kåfwain) Kangasniemen Kovasen suvun etunimeltään tuntematon kantaisä. Muutti todennäköisesti Mikkelin seudulta Kangasniemelle, viite: Kovasen sukuseuralta saatu tieto. Taulu 24.2 (VIII) N.N. Nimeltä tuntematon Kovasen sukuhaaran kantaäiti Kangasniemellä. Lapset: - Reko Kovanen, s. n. v. 1640 Kangasniemi - Pekka Kovanen, s. v. 1640 Kangasniemi, kirkon kuudennusmies, k. 5.6.1710 Kangasniemi - Mikko Kovanen, s. v. 1657 Kangasniemi. Puoliso: Maria Oranen, s. 1663, k. 24.11.1747 Kangasniemi. Mikko Kovanen kuoli 26.2.1749 Kangasniemen Hankamäessä. - Tuomas Kovanen, s. v. 1685 Kangasniemi. Tauluun 24.3. Taulu 24.3 (VII) Tuomas Kovanen (Thomas Kåfwain) Syntyi n. v. 1685 tiettävästi Kangasniemellä. Kangasniemen ensimmäisessä RK:ssa 1734 -1741 Tuomas oli merkitty Hankamäki n:o 2:ssa tilan isännän Mikko Kovasen veljeksi. Mikko Kovanen kuoli 93 v. ikäisenä v. 1749 ja vaimonsa Maria kuoli v. 1747. Tuomas Kovanen kuoli 80 v. ikäisenä 9.2.1765 Kangasniemen Hankamäessä. Taulu 24.4 (VII) Anna Matintytär Oranen (Anna Madzdotter Orain) Syntyi v. 1692 talollisen tyttärenä Kangasniemen Oralassa. Ilmeinen isä taulussa 26.7. Tuomas Kovasen puoliso ja emäntänä Hankamäki n:o 2 tilalla. Tuomaan ja Annan vihkitietoja ei löydy Kangasniemen kuulutettujen ja vihittyjen kirjasta, samoin kuin Annan kuolinaikaa ei ole löydetty Kangasniemen kuolleitten ja haudattujen kirjasta. Annan nuorin lapsi syntyi v. 1731, joten Anna kuoli sen jälkeen. Lapset: - Pekka Tuomaanpoika Kovanen, s. 1713 Kangasniemi. Talollinen Hankamäessä. Puoliso n. v. 1735 Maria Markuntytär Leinonen (s. 1713, k. 6.5.1783 Kangasniemi). Pekka kuoli 26.4.1795 Hankasalmi, Hankamäki. - Maria Tuomaantytär Kovanen, s. v. 1716 Kangasniemi, k. 5.3.1774 Kangasniemi, Hankamäki n:o 3. Puoliso 20.12.1738 Matti Yrjönpoika Laitinen, s. v. 1721 Kangasniemi, Synsiö, Vehkomäki, k. 31.8.1785 Kangasniemi, Hankamäki n:o 3. Marian ja Matin jälkeläisiä on mm. entinen pääministeri ja valtioneuvos Harri Holkeri. - Kaarina Tuomaantytär Kovanen, s. 27.5.1723 Kangasniemi, k. v. 1732, haud. 7.4.1732 Kangasniemi. - Tuomas Tuomaanpoika Kovanen, s. 5.8.1726 Kangasniemi. Tauluun 24.5. - Mikko Tuomaanpoika Kovanen, s. 30.9.1728 Kangasniemi. - Anna Tuomaantytär Kovanen, s. 23.4.1731 Kangasniemi. Taulu 24.5 (VI) Tuomas Tuomaanpoika Kovanen (Thomas Thomasson Kåfwain) Syntyi 5.8.1726 talollisen poikana Kangasniemen Hankamäessä. Rippikirjoissa Tuomaksen syntymäaikana mainittiin v. 1728. Talollinen ja isäntä Hankamäki n:o 2:ssa. Tuomas oli kahdesti aviossa. Tuomas kuoli 62 v. ikäisenä (rippikirjan mukaan) v. 1788 Hankamäellä. Maria Heikintytär Laitinen (Maria Henricsdotter Laitiain) Tuomas Kovasen I-puoliso. Maria syntyi 2.7.1727 Kangasniemi, vanhemmat: Heikki Juhonpoika Laitinen ja Anna Jääskeläinen Väärälästä. Avioituessaan 16.1.1746 Tuomas Tuomaanpoika Kovasen 132 vaimoksi Maria oli merkitty piiaksi Väärälästä. Maria kuoli ilmeisesti lapsivuoteeseen 3.5.1747 Kangasniemen Hankamäessä. Taulu 24.6 (VI) Valpuri Yrjöntytär Laitinen (Walborg Jöransdotter Laitiain) Syntyi 15.5.1729 Kangasniemen Hankamäki n:o 3:ssa. Isä taulussa 16.B.9. Valpuri avioitui tai hänet naitettiin hieman vajaan 20 v. ikäisenä 19.3.1749 leskimies Tuomas Kovasen puolisoksi ja emännäksi Hankamäki n:o 2:een. Valpurin kuolinaika ei selvinnyt kirkonkirjoista; Valpuri oli tiettävästi elossa vielä v. 1777, mutta ei enää v. 1782. Lapset: - Anna Tuomaantytär Kovanen, s. 1.3.1751 Kangasniemi, k. ilmeisesti v. 1751 aikana. - Tuomas Tuomaanpoika Kovanen, s. v. 1753 Kangasniemi. Tauluun 24.7. - Maria Tuomaantytär Kovanen, s. v. 1754 Kangasniemi. Puoliso 24.12.1775 Kangasniemi Heikki Matinpoika Suuronen, s. 1754. - Anna Tuomaantytär Kovanen, s. 2.10.1755 Kangasniemi - Mikko Tuomaanpoika Kovanen, s. 22.12.1757 Kangasniemi - Pekka Tuomaanpoika Kovanen, s. 20.5.1759 Kangasniemi - Valpuri Tuomaantytär Kovanen, s. 29.10.1763 Kangasniemi - Kaarina Tuomaantytär Kovanen, s. 22.2.1766 Kangasniemi, k. 8.5.1769 Kangasniemi. - Sofia Tuomaantytär Kovanen, s. v. 1768 Kangasniemi, k. 20.7.1808 Kangasniemi, Halttula. Puoliso 6.11.1791 Tapani Matinpoika Halttunen, s. 25.3.1768 Kangasniemi, Halttula, k. 26.9.1827 Kangasniemi, Halttula n:o 1, eli Niemelä. - Eeva Tuomaantytär Kovanen, s. 24.9.1770 Kangasniemi Taulu 24.7 (V) Tuomas Tuomaanpoika Kovanen (Thomas Thomasson Kovain) Syntyi v. 1753 talollisen poikana Kangasniemen Hankamäessä. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Hankamäki n:o 2D:ssa, eli Kovalan Halmeniemessä. Tuomas oli kahdesti aviossa ja vaimonsa synnyttivät Tuomaalle ainakin 13 lasta. Tuomas kuoli 65 v. ikäisenä 30.12.1818 Hankamäessä. Maria Ristontytär Tiihonen (Maria Christerdotter Tihoin) Syntyi 29.1.1753 Kangasniemen Halttulassa. Marian vanhemmat; Risto Paavonpoika Tiihonen (s. 2.7.1711 Kangasniemi, Halttula, k. 24.3.1779 Kangasniemi, Halttula, talollinen Halttulan kylän Tiiholassa) ja Marketta Mikontytär Marttinen (s. 1716 Kangasniemi, Vuojalahti, k. 28.4.1796 Kangasniemi, Halttula). Maria avioitui tai hänet naitettiin 19 v. ikäisenä 26.12.1772 Tuomas Kovasen puolisoksi ja emännäksi Hankamäkeen. Maria kuoli jo 28 v. ikäisenä keuhkotautiin 25.11.1781 Hankamäessä. Viite: s. 100 Tiihosen sukukirja (Tommy Koukka). Lapset: - Maria Tuomaantytär Kovanen, s. 1.4.1775 Kangasniemi. Puoliso 2.4.1794 Kangasniemi Juho Antinpoika Makkonen, s. v. 1767. - Eeva Tuomaantytär Kovanen, s. 7.4.1779 Kangasniemi - Anna Tuomaantytär Kovanen, s. 7.6.1781 Kangasniemi, k. 7.1.1858 Hankasalmi, Niininiemi. Puoliso 5.12.1802 Paavo Paavonpoika Pöyhönen, s. 5.12.1784 Pieksämäki, Niininiemi, talollinen Hankasalmen Niininiemi n:o 6:ssa, k. 31.8.1845 Hankasalmi, Niininiemi. Taulu 24.8 (V) Liisa Pekantytär Puttonen (Elisabeth Pettersdotter Puttoin) Syntyi v. 1765 mahdollisesti Rautalammin Hankasalmella (?), tarkempaa tietoa ei onnistuttu löytämään. Puttosen suvun kantatila oli ilmeisesti Laukaan Lievestuoreen Puttola. Kangasniemen Hankamäessä asui itsellinen Juho Puttonen, mahdollisesti Liisan sukulaisia, mutta kovin montaa muuta Puttosta ei Kangasniemellä tiedetä asuneen; Lauri Puttonen kyllä löytyy, samoin Makkolassa oli emäntänä Anna Puttonen ja Ikolassa Sofia Puttonen sekä Synsiälässä Eeva Puttonen. Liisa Puttonen avioitui leskimies Tuomas Kovasen puolisoksi ja emännäksi Hankamäki n:o 2:een. Liisan ja Tuomaan vihkitietoja ei löydy, heidät vihittiin kuitenkin viimeistään v. 1784, mahdollisesti Hankasalmella, jossa 133 kirkonkirjoja on käytettävissä vasta v. 1800 alkaen. Miehensä Tuomaan kuoleman v. 1818 jälkeen Liisa asui tyttärensä Helenan sekä tämän miehen Yrjö Suurosen perheen hoivissa Hankamäessä, mainittiin vielä v. 1826 -1837 rippikirjassa. Lapset: - Juho Tuomaanpoika Kovanen, s. 26.11.1784 Kangasniemi, k. 7.5.1790 Kangasniemi. - Tuomas Tuomaanpoika Kovanen, s. v. 1787 Kangasniemi, Hankamäki - Eeva Tuomaantytär Kovanen, s. 29.10.1790 Kangasniemi. Puoliso räätäli Matti Pekanpoika Ikonen, s. 4.11.1789 Kangasniemi, Makkola. Asuivat Joutsan Uimaniemessä. - Maria Tuomaantytär Kovanen, s. 2.2.1793 Kangasniemi, Hankamäki. - Liisa Tuomaantytär Kovanen, s. 2.2.1793 Kangasniemi, k. v. 1793 Kangasniemi. - Liisa Tuomaantytär Kovanen, s. 25.12.1794 Kangasniemi, k. 16.6.1876 Hankasalmi, Kovalanmäki. Puoliso 9.4.1820 Samuli Pekanpoika Makkonen, s. 13.4.1797 Kangasniemi, Hankamäki, talollinen Kangasniemen Hankamäki n:o 4:ssa, k. 2.2.1870 Kangasniemi, Hankamäki. - Maria Tuomaantytär Kovanen, s. 6.5.1797 Kangasniemi. Tauluun 23.12. - Aatami Tuomaanpoika Kovanen, s. 12.3.1800 Kangasniemi, k. 6.4.1837 Kangasniemi, Hankamäki n:o 2. Puoliso 2.11.1823 Leena Heikintytär Kokkonen, s. 1790 Kangasniemi. - Helena tai Leena Tuomaantytär Kovanen, s. 4.1.1803 Kangasniemi, k. 27.2.1857 Kangasniemi, Hankamäki n:o 6. Puoliso 25.12.1818 Kangasniemellä tal. poika Yrjö Antinpoika Suuronen, s. 27.12.1789 Kangasniemi, Halttula, torpparina Kangasniemen Hankamäki n:o 4:ssa. - Kristiina Tuomaantytär Kovanen, s. 1.6.1806 Kangasniemi, Hankamäki. TAULU 25 KANGASNIEMEN HOKKANEN -ARKKO SUKUHAARA Yleistä: Hokkasen nimestä; Ortodoksinen ristimänimi Fokas (venäjän Foka, kreikan Phokas) on saanut karjalaisten käytössä muotoja Hokka, Hokki, Hokko, Hökkä ja Hökkö. Näistä ovat kehittyneet mm. sukunimet Hokka, Hokkanen ja Hokkinen sekä Hökkä. Kun Hokka nimisiä muutti Savoon, tuli heistä kohta savolaiseen tapaan Hokkasia. Nimi esiintyi 1500-luvulla vain Vesulahdella, esim. 1541 an Hocka, 1546 lau hockainen, 1552 hen hockain. Etelä-Savossa Hokkaset menestyivät niin, että heitä oli O. A. Kallion laskelmien mukaan 1890-luvulla 1000 -1500 henkeä, mikä oikeutti heidät ”savolaisten suursukujen ensimmäiseen luokkaan”. 1500-luvun lopulla heitä kuitenkin siirtyi Ruovedelle ja PohjoisPohjanmaalle sekä myöhemmin Keski-Suomeen sen verran, että 1970-luvulla nimi Hokkanen on ollut enää vain ”osaksi savolainen”, kuten Matti Kuusi on sen määritellyt. Pohjoisen mainintoja: Kalajoella 1640 Joseph Hokala, Saloisissa 1675 Hans Håckåin (muuttanut Pieksämäeltä), Kemissä 1681 Mårten Hansson Håka. Asiakirjapoimintoja Hokka nimen lähtöseuduilta: Ilomantsissa 1592 hocke Kondianen, Pielisjärvellä 1646 Fådiko håckaioff, Sortavalassa 1618 Hodari Hodarinpoika Hockonen, 1641 Feodor Håckainen, Kiteellä 1648 Hans Håckanen, Muolaassa 1554 marte håckane, Kivennavalla 1549 marcus hokan(poi)ca (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 124). Eräässä Hokkasen sukuhaarassa kulkeneen perimätiedon mukaan kauan sitten Ruotsista olisi tullut Hocksberg -niminen mies ja asettunut asumaan Kangasniemen nykyisen kirkonkylän eteläpuolella olevaan niemeen, jota alettiin kutsumaan Hokan niemeksi, siis Hokanniemeksi. Suomalaiset eivät osanneet lausua vaikeaa nimeä, vaan muunsivat nimen Hokkaseksi (Perimätieto Viljo Hokkaselta). Vuoden 1541 maakirjassa Savossa Hokkasia mainittiin vain Vesulahden pitäjän Vuolingon neljänneksessä, nykyisen Kangasniemen Hokanniemen alueella, jossa mainittiin kolme Hokkasta. Koska Hokkasia esiintyy vain Savon länsirajalla, he voivat aivan hyvin olla myös läntistä alkuperää. Sukunimi Hokkanen on voinut muodostua läntisestä Hokan/Hakon/Hågan-nimestä. Hokkasen suvun kantaisä Kangasniemellä on ollut n. v. 1450 syntynyt Lauri Hokkanen (taulussa 25.1), jonka ilmeinen esi-isä on aikoinaan ollut Fokas eli Hokka. Lähde: s. 99 Sukupuuni (Tommy Koukka). 134 Taulu 25.1 (XV) Lauri Hokkanen (Lars Håckain) Syntyi n. v. 1450. Hokkasen suvun kantaisä, jonka esi-isä on voinnut olla Fokas eli Hokka. Lähde: s. 99 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 25.2 (XV) N.N. Laurin puolison nimi ei ole tiedossa. Lapsi: - Matti Laurinpoika Hokkanen, s. n. v. 1480 Vesulahti. Tauluun 25.3 Taulu 25.3 (XIV) Matti Laurinpoika Hokkanen (Matz Larsson Håckain) Syntyi n. v. 1480 Vesulahdella. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Hokanniemen kylässä v. -1541 -1546. Matti kuoli v. 1546 jälkeen Hokanniemessä. Lähde: s. 100 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 25.4 (XIV) N.N. Matin puolison nimi ei ole tiedossa. Lapsi: - Lauri Matinpoika Hokkanen, s. n. v. 1510 Kangasniemi. Tauluun 25.5. Taulu 25.5 (XIII) Lauri Matinpoika Hokkanen (Lars Matzson Håckain) Syntyi n. v. 1510 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen, isäntänä Hokanniemen kylässä v. 1546 -1573. Lauri kuoli v. 1573 jälkeen Hokanniemessä. Lähde: s. 99 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 25.6 (XIII) N.N. Laurin puolison nimi ei ole tiedossa. Lapsi: - Matti Laurinpoika Hokkanen, s. n. v. 1540 Kangasniemi. Tauluun 25.7. Taulu 25.7 (XII) Matti Laurinpoika Hokkanen (Matz Larsson Håckain) Syntyi n. v. 1540 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntä Hokanniemen kylässä v. 1573 -1591. Matti kuoli v. 1591 jälkeen Hokanniemessä. Lähde: s. 100 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 25.8 (XII) N.N. Matin puolison nimi ei ole tiedossa. Lapsi: - Paavo Matinpoika Hokkanen, s. n. v. 1560 Kangasniemi. Tauluun 25.9. Taulu 25.9 (XI) Paavo Matinpoika Hokkanen (Påhl Matzson Håckain) Syntyi n. v. 1560 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntä Hokanniemen kylässä v. 1591 -1610. Paavo Hokkanen kuoli v. 1610 jälkeen Hokanniemessä. Lähde: s. 103 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 25.10 (XI) N.N. Paavon puolison nimi ei ole tiedossa. 135 Lapsi: - Tuomas Paavonpoika Hokkanen, s. n. v. 1590 Kangasniemi. Tauluun 25.11. Taulu 25.11 (X) Tuomas Paavonpoika Hokkanen (Thomas Påhlsson Håckain) Syntyi n. v. 1590 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntänä Hokanniemi n:o 12 Ristolassa v. 1610 -1659. Tuomas Hokkanen ja hänen jälkeläisensä asuivat Kangasniemen Hokanniemen kylän Simpiänniemessä, joka oli merkitty omaksi kyläkseen 1660- ja 1670-lukujen henkikirjoissa. Simpiänniemeen kuului kolme Hokanniemen kylän taloa, myöhemmät n:o 16 -18. Kyse on siis kantataloista n:o 16 Partti, n:o 17 Yrjölä ja n:o 18 Pöyhönmäki. Näiden Hokkasten sukunimeksi on kirkonkirjoihin merkitty usein nimi Simpiäinen ja myös Partti. Sukunimi ja talon nimi Simpiä tullevat Puulaveden Simpiän selästä. Tuomas kuoli v. 1659 jälkeen Hokanniemessä. Lähde: s. 104 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 25.12 (X) N.N. Tuomaan puolison nimi ei ole tiedossa. Lapset: - Pekka Tuomaanpoika Hokkanen. Talollinen Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1659 -1664. - Olavi Tuomaanpoika Hokkanen. Talollinen Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1664 -1669. - Risto Tuomaanpoika Hokkanen, s. n. v. 1630 Kangasniemi. Tauluun 25.13. Taulu 25.13 (IX) Risto Tuomaanpoika Hokkanen (Christer THomasson Håckain) Syntyi n. v. 1630 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntänä Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1669 -1676. Risto kuoli v. 1676 jälkeen Hokanniemessä. Lähde: s. 104 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 25.14 (IX) N.N. Riston puolison nimi ei ole tiedossa. Lapset: - Matti Ristonpoika Hokkanen. Talollinen Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1676 -1682. - Tuomas Ristonpoika Arkko, eli Hokkanen, s. n. v. 1660 Kangasniemi. Tauluun 25.15. Taulu 25.15 (VIII) Tuomas Ristonpoika Arkko eli Hokkanen (Thomas Christersson Archo eller Håcka) Syntyi n. v. 1660 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen Hokanniemessä n:o 11/12 vuodet 1682 -1712. Vuosien 1690 ja 1697 henkikirjoissa Tuomaksella mainittiin olleen veli Matti. Vuoden 1690 henkikirjaan Tuomaan sukunimeksi oli merkitty Hokkanen ja v. 1697 henkikirjaan Arkko. Vuoden 1680 henkikirjasta ei löydy Tuomasta eikä hänen isäkseen sopivaa Ristoa, mutta v. 1676 henkikirjaan Hokanniemen kylään oli merkitty Tuomaksen isäksi sopiva Risto Tuomaanpoika Hokkanen. Tuomas oli elossa vielä v. 1712, mutta kuoli ennen v. 1739 Hokanniemessä. Viite: s. 26 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 25.16 (VIII) Regina N.N. (Regina N.N -dotter) Syntyi n. v. 1650 (?). Tuomas Arkon puoliso ja Hokanniemi n:o 11/12 tilan emäntä. Regina kuoli 89 v. ikäisenä leskenä 8.9.1739 Hokanniemessä. Reginan ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla jopa 10 v. virhe, eli paremminkin Reginan synt.vuodeksi sopisi v. 1660, kuten miehelläänkin, sillä Reginan nuorin lapsi syntyi v. 1702. Lapset: - Anna Tuomaantytär Arkko, s. v. 1680 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä 28.12.1703 Risto Sipinpoika Seppänen (s. v. 1678, k. v. 1738). Annan ja Riston jälkeläisistä löytyy mm. kirjoittajan sisaren poika Mika Seppänen, jonka isän puoleinen suku on Kangasniemeltä. Samoin 136 - jälkeläisistä löytyy Tauno Kohvakka, joka avioitui v. 1936 kirjoittajan isän isän Uuno Tammisen sisaren Impi Tammisen kanssa. Risto Tuomaanpoika Arkko, s. v. 1685 Kangasniemi. Talollinen Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1712 -1727. Kuoli 2.3.1771 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä v. 1710 Kaarina Marttinen, s. v. 1690 Kangasniemi, k. v. 1768 Kangasniemi. Elena Tuomaantytär Arkko, s. n. v. 1690 Kangasniemi. Tauluun 16.B.10. Helga Tuomaantytär Arkko. Puoliso Kangasniemellä 5.2.1710 Sipi Yrjönpoika Ikonen. Kaarina Tuomaantytär Arkko. Puoliso Kangasniemellä 3.12.1711 Olavi Matinpoika Pylvänäinen. Tuomas Tuomaanpoika Arkko, s. v. 1700 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä 4.11.1722 Elina Yrjöntytär Hokkanen. Valpuri Tuomaantytär Arkko, s. v. 1702 Kangasniemi, kast. 24.11.1702, k. 22.4.1782 Kangasniemi. Puoliso: Lauri Sipinpoika Laitinen, s. v. 1673, k. 9.2.1735 Kangasniemi, jonka isä löytyy taulusta 16.B.7. TAULU 26 KANGASNIEMEN ORASEN SUKUHAARA Yleistä: Sukunimestä Oranen on vanhoja tietoja paitsi Karjalan kannakselta (mm. Kivennapa ja Pyhäjärvi) ja Laatokan Karjalasta (Harlu, Soanlahti) myös Etelä-Savosta (Nicolaus Oranen 1563 Juva, Poual Oran 1559 Pellosniemi, Vesulahti). Nimeen liittynevät myös läntiset esiintymät: Viljakkalassa on kirjoihin merkitty Jöns Orais 1542, Kiialassa (Ikaalinen) talonnimi Oraha 1544, Laihialla Lauri Orhainen 1563. Kurikan Orhaisen talossa (1546) mainitaan Jussi Orainen (Orais) 1542, Erkki Orainen 1544, Erkki Orhainen (Orhaijne) 1546 ja Olli Orahainen 1571. – Nykyisin nimeä tapaa eniten KangasniemenMikkelin seuduilta. Ikaalisissa ja Kurikassa tunnetaan yhäkin sukunimi Orhanen. – Eeva Maria Närhi on katsonut (1972) Oraseen sisältyvän ”karjua, uroseläintä” merkitsevän sanan Ora(i)nen, oras. Viljo Nissilä on yhdistänyt karjalaisen Oran sanaan ora ”piikkikärkinen työase, naskali, näveri”, joka olisi voitu antaa lisänimeksi ammatin nimitysten tapaan (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 426). Vuonna 1561 Salmenkylän kymmenkunnassa nykyisen Oralan kylän alueella asui Antti Oranen ja Pekka Antinpoika. Sekä v. 1643 että v. 1664 maantarkastuskirjassa Oralan molemmat tilat, jotka sijaitsivat Helkinmäellä, vielä laskettiin Synsiön kylään kuuluviksi. Paria vuotta myöhemmin Orala mainittiin erillisenä kylänä, viite: s. 518 -519 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 26.1 (XI) Matti Oranen (Madz Orain) Syntyi n. v. 1565 mahdollisesti Pieksämäellä (Kangasniemellä). Sukuhaaran kantaisä, mahdollisesti sukulainen v. 1561 Oralassa mainituille Antti Oraselle ja Pekka Antinpojalle. Matti Oranen mainittiin v. -1601- talolliseksi Himottulassa. Matti kuoli v. 1601 jälkeen Himottulassa. Taulu 26.2 (XI) N.N. Matin puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - Heikki Matinpoika Oranen, s. n. v. 1590 Kangasniemi. Tauluun 26.3. Taulu 26.3 (X) Heikki Matinpoika Oranen (Hendrich Madzson Orain) Syntyi n. v. 1590 Pieksämäellä (Kangasniemellä). Talollinen Orala n:o 2:ssa v. -1614 -1639-. Tuohon aikaan Oralan kylä kuului vielä Pieksämäen Synsiän kylään. Heikki Oranen kuoli v. 1639 jälkeen, ennen v. 1648 Oralassa. Viite: s. 516 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 26.4 (X) N.N. Heikin puolison nimeä ei tiedetä. Vuoden 1648 henkikirjassa Orala n:o 2 tilaa isännöi Heikki Orasen leski. 137 Lapset: - Pekka Heikinpoika Oranen. Talollinen Oralassa v. -1649 -1658-. - Lauri Heikinpoika Oranen, s. n. v. 1620 Kangasniemi. Tauluun 26.5. - Paavo Heikinpoika Oranen. Talollinen Oralassa v. -1676 -1678-. Taulu 26.5 (IX) Lauri Heikinpoika Oranen (Lars Henrichsson Orain) Syntyi n. v. 1620 talollisen poikana Pieksämäen Synsiössä, eli Kangasniemen Oralassa. Talollinen Orala n:o 2:ssa v. -1663 -1669-. Vuoden 1669 henkikirjassa Oralan kylä oli merkitty kuuluneeksi Makkolan kylään ja v. 1663 henkikirjassa ja sitä vanhemmissa Synsiän kylään. Orala n:o 1:ssa oli talollisena samaan aikaan Risto Laurinpoika Oranen (s. v. 1610), eli Lauri Pekanpoika Orasen vanhin poika ja siis Pekka Antinpoika Orasen pojan poika. Lauri Heikinpoika Oranen kuoli v. 1680 tai sen jälkeen Oralassa. Viite: s. 516 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 26.6 (IX) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Reko Laurinpoika Oranen, s. 1639 Kangasniemi. Asui Orala n:o 2:ssa v. -1678-. Reko kuoli 19.12.1686 Oralassa. - Matti Laurinpoika Oranen, s. 1650 Kangasniemi. Tauluun 26.7. - Anna Laurintytär Oranen, k. 1697 Kangasniemi, haudattu 24.6.1697 kirkon alle. Puoliso Kangasniemellä 1686 Sipi Sipinpoika Viinikainen, s. 1669 Kangasniemi. Talollinen Rekolassa, k. 7.12.1729 Kangasniemi, 60-vuotiaana. Sipin toinen puoliso oli Kangasniemellä 14.11.1697 vihitty Marketta Olavintytär Penttinen, s. 1697 Kangasniemi, k. 17.2.1740 Kangasniemi, 69 vuotiaana. - Juho Laurinpoika Oranen. Talollinen Orala n:o 2:ssa v. -1701-. Puoliso Kangasniemellä 6.12.1688 Aune Viinikainen. Taulu 26.7 (VIII) Matti Laurinpoika Oranen Syntyi v. 1650 talollisen poikana Kangasniemen Oralassa. Talollinen ja isäntänä Orala n:o 2:ssa v. -1690-. Matti kuoli hirvittävän kato-, nälkä- ja kulkutautivuoden 1697 maaliskuussa Oralassa. Viite: s. 517 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 26.8 (VIII) N.N. Matin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Maria Matintytär Oranen, s. 1685 Kangasniemi, kastettu 15.3.1685. - Juho Matinpoika Oranen, s. 1687 Kangasniemi, kastettu 2.7.1687. Asui Oralassa vielä 1729. Puoliso Kangasniemellä 5.12.1709 Maria Jaakontytär Kyröläinen. - Kaarina Matintytär Oranen, s. 1.7.1690 Kangasniemi. Puoliso: Kangasniemellä 17.7.1715 Antti Olavinpoika Ikonen, s. 1690. Asuivat Makkolassa ainakin v. -1727-. - Anna Matintytär Oranen, s. v. 1692 Kangasniemi. Tauluun 24.4. - Helka Matintytär Oranen, s. 1693 Kangasniemi, kastettu 11.8.1693. - Yrjö Matinpoika Oranen, s. 1696 Kangasniemi, kastettu 17.4.1696. 138 Taulu 27 Joutsan Laitjärven sukuhaarat Yleistä: Laitjärven pieni kylä sijaitsee Joutsan kirkonkylän kaakkois-eteläpuolella lähellä Hartolan rajaa ja sen kaakkois-eteläpuolella olevaa Nokan kylää. Laitjärvi mainitaan yhtenä vanhimpana kylänä Joutsassa, viite; s. 35 SPH I-II. Pienen Laitjärven kylän kantatalot Kuhala ja Sankari sijaitsevat kahden järven; Jääsjärven ja Laitjärven välisellä kapealla kannaksella. Laitjärven kylä, tai Laitotaival (Laitataival), jolla nimellä kylä tunnettiin 1500/1600 luvuilla, kuului tuolloin Suur-Sysmän Suurenkylän neljänneskuntaan, eli veronkantopiiriin (viite; s. 76 SPH I-II). Laitjärven sukuhaaran kaukaisimmat tunnetut juuret löytynevät nykyisen Hirvensalmen pitäjän puolelta Uimalahdelta, joka sijaitsee Puulaa järven pohjukassa lähellä Joutsan rajaa ja sen Pärnämäen kylää. Uimaniemi sijaitsee Pärnämäen koillispuolella. On myös mahdollista että Pärnämäestä käsin olisi eräkaudella asutettu Uimalahtea. Sysmän Suurenkylän neljänneskunnan Laitotaipaleella (Laitjärvellä) mainittiin v. 1575 ainoastaan 1 talo, jonka koukkuluku oli 1/24 ja sitten vuosina 1585, 1596 ja 1603 taloja oli edelleen 1 ja koukkuluku 1/6 (viite; s. 76 SPH I-II). Vuonna 1620 taloluku oli edelleen 1 ja manttaaliluku 1/3. Vuonna 1640 taloluku oli 2 ja manttaaliluku 1, mutta v. 1660 taloluku oli pudonnut 1:een ja manttaaliluku oli ½. Vuonna 1680 tilanne palautui ja taloluku oli taas 2 ja manttaaliluku 1 (viite; s. 176 SPH I-II). Vuonna 1695 Laitjärvellä oli 2 taloa, joiden yhteen laskettu manttaaliluku oli 5/6 manttaalia (viite; s. 168 SPH III). Laitjärven talo tai talot joutuivat 1600-luvulla läänitetyiksi ja niinpä Laitjärven ainoa tila joutui 11.12.1648 läänitetyksi ratsumestari Jurgen Otto Maidel’n rälssitilaksi, mutta tämä läänitys peruttiin v. 1673 ns. neljännesperuutuksen yhteydessä (viite; s. 189 ja 196 SPH I-II). Sysmän taloluettelo 1720-luvulta kertoo että Laitjärven 2 taloa Kuhari (Kuhala) ja Sankari ovat molemmat 5/12 manttaalin 1 talouden tiloja, joissa ei asu loisia ja jotka ovat ratsuväkirykmentin majoitusmestarin etuisuustaloja sekä ruodun n:o 94 osakkaita (viite; s. 707 SPH I-II). Sankarin tila löytyy myös Hartolan Nokan kylästä, jonne Tuomas Tuomaksenpoika Sankari siirtyi tiettävästi v. 1788 Laitjärven Sankarista ja jonka jälkeläiset sitten viljelivät Nokan kylän Sankarin tilaa. Laitjärveltä avioiduttiin Nokan kylän ohella muiden naapurikylien tyttärien ja poikien kanssa, mm.: Uimaniemen, Tolvasniemen, Pärnämäen ja Joutsan kylien kesken naitettiin nuoria Laitjärvelle ja päinvastoin. Hartolan kirkkoherra Jeremias Sankari periytyy Hartolan Nokan kylän Sankarin tilalta ja siten myös Joutsan puolelta Laitjärven Sankarista. Taulu 27 on lisäys painettuun sukukirjaan nähden. Taulu 27.A Laitjärven Kuhala sukuhaara Taulu 27.A.1 Olavi Paavalinpoika (Oluff Polsson) Syntyi n. v. 1520 mahdollisesti Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa, tai nykyisellä Hirvensalmella ?. On myös mahdollista että Olavin isä olisi Joutsan Pärnämäen Paavali Olavinpoika, joka isännöi Pärnämäen kantatilaa v. 1543 -1551 ja jonka isä Olavi Olavinpoika löytyy taulusta 12.1. Pärnämäessä Paavali Olavinpojalla oli poika Olavi Paavalinpoika, joka viljeli Pärnämäen kantatilaa v. 1568 -1569 ja on mahdollista että sama henkilö omisti myös Uimalahden tilan (?). Kirjoittajan äiti periytyy Pärnämäen Paavali Olavinpojasta, eli kirjoittajan molemmat vanhemmat tulevat kaukaisiksi sukulaisiksi Joutsan Pärnämäestä. Suur-Sysmän maakirjoissa Uimalahdella (Uimalax) mainittiin talollisena Olavi Paavalinpoika ja tilan isäntänä v. 1560 -1570. Olavi kuoli v. 1570 jälkeen Uimalahdella. Tämän jälkeen tilan pitoa jatkoi Olavin ilmeinen poika Pietari Olavinpoika (Peder Olsson) ainakin v. 1571 -1593. Maakirjoissa Uimalahdella mainittiin vielä v. 1600 Pietari Olavinpojan viljelemätön autiotila (1/8 kold johrd). Olavi Paavalinpojan ilmeinen toinen poika Paavali Olavinpoika (Påll Olsson) viljeli jakaantunutta Uimalahden kantatilaa v. 1561 -1575. Paavali Olavinpojan tilalla mainittiin tämän ilmeinen nuorempi veli Sipi Olavinpoika, joka siirtyi v. 1565 Laitjärvelle. Taulu 27.A.2 N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä. 139 Lapset: - Paavali Olavinpoika (Påll Olsson, e. Poll Ollsonn), viljeli jakaantunutta Uimalahden kantatilaa v. 1561 -1575. Paavalin nimi mainittiin v. 1566 kirkon kymmenysveroluettelossa muodossa Påwell Vessorj. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Paavali Olavinpojan varallisuus oli; kuparia 4 markkaa, 1 hevonen jonka arvo 10 mk, 3 lehmää, 3 lammasta, 3 sikaa ja 1 yksivuotista nuorta karjaa, joista Paavali maksoi hopeaveroa 5 mk ja 4 4/5 deninkiä. - Pietari Olavinpoika (Peder Olsson, el. Oluffsonn), viljeli Uimalahden kantatilaa ainakin v. 1571 1593. Maakirjoissa Uimalahdella mainittiin vielä v. 1600 Pietari Olavinpojan viljelemätön autiotila (kold johrd). Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Pietari Olavinpojan varallisuus oli; kuparia 1 leiviskä, 4 hevosta joiden arvo 50 mk, 4 lehmää, 15 lammasta, 8 sikaa ja 1 yksivuotista ja 2 kaksivuotista sekä 1 kolmivuotista nuorta karjaa, joista Paavali maksoi hopeaveroa 13 mk ja 6 äyriä. - Sipi Olavinpoika (Siffred Olsson), s. n. v. 1545 Joutsa. Tauluun 27.A.3. Taulu 27.A.3 Sipi Olavinpoika (Siffred Olsson) Syntyi n. v. 1545 ilmeisesti Joutsassa. Kirkon kymmenysveroluettelossa Sipi Olavinpoika mainittiin ilmeisen veljensä Paavali Olavinpojan tilalla Uimalahdella, josta tämä siirtyi v. 1565 tiettävästi Laitjärvelle, jossa Sipi perusti uudisasukkaana Laitjärven (Laitotaival) kantatilan, jonka tilan isäntänä Sipi mainittiin v. 1565 -1595. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Laitotaipaleen (Laitjärven) Sipi Olavinpojan varallisuus oli; kuparia 9 markkaa, hänellä oli 4 lehmää, yht. 4 hiehoa, 7 lammasta, 1 sika sekä 1 hevonen, viite; s. 701 SPH I-II sekä; s. 181 Suomen Hopeaveroluettelot v. 1571 osa III Häme (John E. Roos), Hki 1944. Laitjärven kantatilalla mainittiin v. 1609 verokirjassa tilalla isännän vanhemmat, eli Sipi kuoli v. 1609 jälkeen Laitjärvellä. Taulu 27.A.4 N.N. Sipin puolison nimeä ei tiedetä. Mainittiin ilman nimeä vielä v. 1612 Laitjärvellä, eli tilan emäntä kuoli v. 1612 jälkeen Laitjärvellä. Lapsi: - Tuomas Sipinpoika, s. n. v. 1568 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.5. Taulu 27.A.5 Tuomas Sipinpoika (Tom el. Thomas Sigfredsson) Syntyi n. v. 1568 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Tuomas mainittiin isänsä Sipin jälkeen Laitjärven (Laitataipaleen) kantatilan isäntänä, maakirjan mukaan v. 1592 -1615 ja 1618 -1620. Kirkon kymmenysverojen maksajana Tuomas mainittiin vielä v. 1623. Vuoden 1609 verokirjassa tilalla mainittiin Tuomas Sipinpojan ilmeiset vanhemmat, sekä v. 1612 verokirjassa 1 vanhempi (Tuomaksen äiti ?) sekä 1 renki ja 1 piika. Tuomas oli mahdollisesti 2 kertaa aviossa. Tuomaksen talo paloi ilmeisesti v. 1593, koska hänelle myönnettiin tulipalon vuoksi verovapaus vuodelle 1594 tulipalon kautta kärsimänsä vahingon vuoksi, viite; s. 353 SPH I-II. Sysmän karja- ja kylvötilaston mukaisesti Laitjärven ainoalla tilalla v. 1620 oli 1 hevonen ja 1 tamma sekä 1 varsa sekä 1 härkä. Lehmiä oli 7 kpl ja vasikoita 6 sekä lampaita 10, vuohia 1 ja sikoja 2 kpl. Tuomaksen kylvö v. 1620 oli 4 tynnyriä, viite; s. 702 SPH I-II. Tuomas Sipinpoika kuoli v. 1623 jälkeen Laitjärvellä. Taulu 27.A.6 N.N. Tuomaksen puolison tai puolisoiden nimeä ei tiedetä. Lapset: - Eerik Tuomaksenpoika, s. n. v. 1590 Joutsa, Laitjärvi. Talollinen ja isäntänä Laitjärvellä v. 1617 ja 1624 -1629 sekä 1634 -1635. Eerik mainittiin sokeaksi (blind) v. 1639. Eerikillä mainittiin vaimo v. 1634 -1635 henkikirjoissa ilman nimeä, samoin tytär Riitta v. 1634 henkikirjassa. Vuoden 1624 karja- ja kylvötilaston mukaan Eerikillä oli 1 hevonen ja 2 tammaa, 1 härkä, 6 lehmää, 5 vasikkaa, 2 vuohia/pukkia, 12 lammasta ja 4 sikaa, kylvön ollessa 4 tynnyriä. 140 - - Matti Tuomaksenpoika Kuhala, s. n. v. 1593 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.7. Lasse Tuomaksenpoika Sankari, s. n. v. 1596 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.C.1. Tuomas Tuomaksenpoika, s. n. v. 1598 Joutsa, Laitjärvi. Tuomas mainittiin v. 1631 verokirjassa Lassen veljeksi Sankarin tilalla, samoin v. 1634 henkikirjassa Lassen veljeksi Sankarissa. Tuomas kuoli v. 1635, jolloin hänet vaimonsa (nimeä ei mainittu) mainittiin leskeksi. Tuomaksen poikia olivat ilmeisesti Sankarissa itsellisenä v. 1653 mainittu Heikki Tuomaksenpoika ja v. 1653 -1656 itselliseksi mainittu Reko Tuomaksenpoika. Heikki Tuomaksenpoika mainittiin vaimonsa Maalinin kanssa sitten Kuhalassa renkinä ja itsellisenä v. 1654 -1666. Sipi Tuomaksenpoika, s. n. v. 1605 Joutsa, Laitjärvi. Sipi mainittiin v. 1634 henkikirjassa Lasse Tuomaksenpojan veljeksi Sankarin tilalla. Olavi Tuomaksenpoika Sankari, s. n. v. 1610 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.B.1. Taulu 27.A.7 Matti Tuomaksenpoika Kuhala (Matz Thomasson) Syntyi n. v. 1593 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Matti toimi talollisena kotitilallaan Laitjärven ilmeisellä kantatilalla, joka jakaantui v. 1630 ja Matti mainittiin Kuhalan tilan isäntänä v. 1630 -1633 ja 1636 -1646 vuorotellen ilmeisen vanhemman veljensä Eerikin kanssa. Vuoden 1631 verokirjassa Matti mainittiin talolliseksi (bonde) ja Eerik hänen veljekseen. Matin hallussa oli Laitotaipaleella (Laitjärvellä) puromylly, josta häneltä perittiin v. 1633 veroa 1½ tynnyriä viljaa. Matti jauhoi keväisin ja syksyisin. Matin myllyssä jauhatti viljansa myös Laitjärven Sankarin tila, sekä Isostaselästä (Nokan kylältä) 1 tila, Vahvaselästä 2 tilaa, Vehmaalta 3 tilaa sekä Uimaniemestä 1 talo, viite; s. 236 SPH I-II. Matti piti tilallaan kestikievaria, jossa hän majoitti Turku –Savonlinnan välillä kulkijoita sekä hoiti näiden kyydityksiä 2 penikulman matkan verran, viite; s. 302 SPH I-II. Matin tila kuin myös naapurinsa Sankari selvisivät 1600-luvun alun katovuosista ilmeisesti keskimääräistä paremmin, koska v. 1634 kerrotaan että Laitjärven 2 talolla oli syys- ja kevätviljasta säilynyt niin paljon että pellot oli kylvetty, mutta kevätkylvö kaskissa oli pilaantunut, viite; s. 268 SPH I-II. Matti saattoi olla kaksi kertaa aviossa. Matti kuoli v. 1646 jälkeen Laitjärvellä. Taulu 27.A.8 N.N. Matin puolison tai puolisoiden nimiä ei tiedetä, henkikirjoissa puoliso ilmaistiin vain Matin vaimona, ilman nimeä. Lapset: - Antti Matinpoika Kuhala, s. n. v. 1616 Joutsa, Laitjärvi. Antti mainittiin v. 1634 -1638 henkikirjoissa Matti Tuomaanpojan pojaksi Laitjärven Kuhalassa. Itsellisenä Kuhalassa. Puoliso; Riitta Sipintytär, mainittiin v. 1636 -1638 henkikirjoissa Antin puolisoksi. Antin lapsia olivat tiettävästi Antti Antinpoika Kuhala, joka mainittiin v. 1662 -1663 henkikirjoissa tilan isännän Heikki Matinpojan veljen poikana Kuhalassa, sekä Heikki Antinpoika Kuhala, joka mainittiin Kuhalan tilalla Heikki Matinpojan veljen poikana v. 1664 -1678 henkikirjoissa. Henkikirjojen mukaan Heikki Antinpoika Kuhala toimi talollisena ja tilan isäntänä Kuhalassa v. 1680 -1687. Maakirjassa Heikki Antinpoika oli merkitty tilan isännäksi vielä v. 1694 sekä kirkon kymmenysveroluettelossa v. 1703. Tila mainittiin tuolloin v. 1703 veroltaan 5/12 manttaalin tilaksi. Sysmän verorästiluettelon v. 1704 mukaisesti Heikki Antinpoika olisi kuollut monta vuotta sitten, eikä kukaan tiedä mitä omaisuutta oli jättänyt jälkeensä, tai missä se nyt on. Rästistä ei toivoa, viite; s. 717 SPH I-II. - Paavali Matinpoika Kuhala, s. v. 1625 Joutsa, Laitjärvi, mainittiin v. 1634 henkikirjassa Matti Tuomaksenpojan poikana Kuhalassa ja iäksi kerrottiin 9 vuotta. - Heikki Matinpoika Kuhala, s. n. v. 1627 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.9. Taulu 27.A.9 Heikki Matinpoika Kuhala (Hendrich Mattsson) Syntyi n. v. 1627 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Ilmeisesti se Matti Tuomaksenpojan nimeltä mainitsematon poika, joka mainittiin v. 1644 -1646 henkikirjoissa Kuhalassa, koska Heikki Matinpoika oli merkitty maakirjan mukaan Kuhalan tilan isännäksi v. 1645 alkaen. Henkikirjojen mukaan Heikki Matinpoika oli talollisena ja Kuhalan tilan isäntänä v. 1649 alkaen v. 1676 asti. Heikki mainittiin nihdiksi, eli sotilaaksi v. 1664 ja 1668. Heikki kuoli ilmeisesti v. 1681 tai sen jälkeen Laitjärvellä. 141 Taulu 27.A.10 Johanna N.N (Johanna N.N-dotter) Syntyi n. v. 1630 ilmeisesti Hartolassa tai Joutsassa ?. Johanna mainittiin Heikin puolisona v. 16501676 henkikirjoissa. Johanna kuoli v. 1676 jälkeen Laitjärvellä. Lapset: - Simo Heikinpoika Kuhala, s. n. v. 1650 Joutsa, Laitjärvi, mainittiin v. 1668 -1691 henkikirjoissa pojaksi ja itselliseksi Kuhalassa, puolisonaan Maisa, eli Marketta, mainittiin v. 1670 -1691 henkikirjoissa. - Heikki Heikinpoika Kuha, s. n. v. 1665 Joutsa, Laitjärvi, talollinen ja isäntänä Kuhan tilalla v. 1694 -1712-, k. 1.3.1732 Joutsa, Laitjärvi, puoliso I; Riitta, mainittiin v. 1694 henkikirjassa, puoliso II; Maria Tahvontytär, s. n. 1701, k. 11.5.1746 Joutsa, Laitjärvi. Sysmän verorästiluettelo v. 1704 kertoo että Heikki Heikinpoika on köyhä ja monien onnettomuuksien runtelema, etenkin tulipalojen, voi maksaa korkeintaan puolet verorästistään, viite; s. 717 SPH I-II. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Heikki Kuhan kylvö oli 16 kappaa ruista, 9 kappaa ohraa ja 5 kappaa kauraa, hänellä oli 2 lehmää, 3 vasikkaa ja 5 lammasta. - Yrjö Heikinpoika Kuha, s. n. v. 1671 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.11. Taulu 27.A.11 Yrjö Heikinpoika Kuha (Jören Hindersson) Syntyi n. v. 1671 ilmeisesti talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Yrjö mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Kuhalan 1/12 manttaalin tilan isännän Heikki Heikinpojan veljenä Kuhalassa. Yrjön ja veljensä Heikin osalta on tiettyä epävarmuutta siitä että olivatko he todella Heikki Matinpojan poikia (?). Sukututkija Petri Kallio on tulkinnut että Yrjö Heikinpoika olisi ollut Heikki Matinpojan vanhemman veljen Antti Matinpoika Kuhalan pojan Heikki Antinpoika Kuhalan poika, joka tapauksessa sukujuuripolku on sama. Sysmän v. 1723 maakirjassa Kuhalan tilan isäntänä mainittiin Jören Hindersson Kuhari (myös muoto Puhari esiintyi). Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 149 RK 1727 -1736 k.126) Kuhalan tilan isäntänä (ylinnä) mainittiin Jören Kuha ja kerrottiin Yrjön kuolleen, kuten myös vaimonsa Magdalena Erichsdotter, joka lienee Yrjön pikkuserkku. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan entinen talon isäntä Yrjö Heikinpoika kuoli 70 v. ikäisenä v. 1731 Laitjärvellä ja haudattiin 27.5.1731 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Yrjön kuoliniässä saattoi olla jonkin verran liioittelua. Taulu 27.A.12 Maalin tai Magdaleena Eerikintytär (Malin el. Magdalena Erichsdotter) Syntyi n. v. 1671 mahdollisesti Laitjärven Sankarissa. Ilmeinen isä taulussa 27.C.3. Maalin mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Yrjö Heikinpojan puolisoksi Kuhalan tilalla, jossa Maalin toimi emäntänä Isonvihan aikaan ja sen jälkeenkin. Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa Magdaleena Eerikintytär mainittiin tilan emännäksi ja kerrottiin hänen kuolleen. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Maalin kuoli v. 1735 Laitjärvellä ja haudattiin 18.10.1735 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: Yrjö Yrjönpoika Kuha, s. 1700 Joutsa, Laitjärvi, talollinen ja isäntänä Kuhalan tilalla v. 1725 1749, k. 28.3.1762 Laitjärvi, haud. 12.4.1762 Hartolan kirkkoon. Puoliso; Valpuri Jaakopintytär, s. 1701, k. 7.6.1752 Laitjärvi, haud. 14.6.1752 Hartolan kirkkoon. Kuhalan tilan isännyyttä jatkoi Yrjön jälkeen tämän poika Eerik Yrjönpoika Kuha, s. 1730 Laitjärvi, k. 1805 Laitjärvi. Puoliso I; 9.12.1750 Marketta Matintytär, s. 1730 Hasasta, k. 8.8.1777 Laitjärvi, puoliso II; Maria Henrikintytär, s. 1744 Kurikanmäestä, k. 1810 Laitjärvi. - Reko Yrjönpoika Kuha, s. 1702 Joutsa, Laitjärvi, k. 28.4.1747 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso; Maria Olavintytär, s. 1708, k. 5.3.1770 Joutsa, Laitjärvi. - Paavali Yrjönpoika Kuha, s. 1705 Joutsa, Laitjärvi, torpparina Laitjärven Kuhassa, k. 8.1.1787 Laitjärvi. Puoliso 28.12.1733 Kaarina Simontytär, s. 1713 Joutsa, Laitjärvi, k. 24.12.1751 Laitjärvi. Kaarinan isä taulussa 27.B.5. - Sofia Yrjöntytär, s. 1712 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 23.8. 142 Taulu 27.B Laitjärven Sankarin Olavi Tuomaksenpojan sukuhaara Laitjärven Sankarin tila syntyi v. 1630, jolloin Laitjärven kantatila jakaantui kahtia veljesten kesken. Uudistilan Sankarin ensimmäinen isäntä oli Lasse Tuomaksenpoika Sankari v. 1630 -1656. Tilan seuraava jako oli 1790-luvulla Isonjaon yhteydessä jolloin Sankarin tila jakaantui Mattilan, Jaakkolan ja Heikkilän tiloiksi. Taulu 27.B.1 Olavi Tuomaksenpoika Sankari (Olof Thomasson) Syntyi n. v. 1610 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Isä taulussa 27.A.5. Olavi mainittiin v. 1635 -1656 henkikirjoissa Lasse Tuomaksenpojan veljeksi Sankarin tilalla, jossa hän oli veljensä jälkeen talollisena ja isäntänä v. 1662 -1669. Olavi oli kolmasti aviossa. Olavi kuoli v. 1669 /1670 tienoilla, koska hänen kolmas vaimonsa mainittiin v. 1670 leskeksi. Taulu 27.B.2 Kaarina Olavintytär (Karin Olofsdotter) Syntyi n. v. 1615 ilmeisesti Joutsassa tai Hartolassa. Kaarina voisi olla Hartolan Isoselän eli Nokan kylän Olavi Pietarinpojan (Oluff Peersson) tai Uimaniemen samannimisen Olavi Pietarinpojan tytär (?). On mahdollista että yksi ja sama Olavi Pietarinpoika omisti sekä Uimaniemen että Nokan kylän tilat (?). Kaarina Olavintytär avioitui tai hänet naitettiin v. 1635 Laitjärvelle, jossa hänet mainittiin v. 1636 -1656 henkikirjoissa Olavi Tuomaksenpojan puolisona Laitjärven Sankarissa. Kaarina kuoli v. 1657 Laitjärvellä. Lapset: - Tuomas Olavinpoika Sankari, s. n. v. 1640 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.B.3. - Pertti Olavinpoika, s. n. v. 1650 Joutsa, Laitjärvi. Pertti (Bertel) mainittiin Tuomas Olavinpojan veljenä v. 1678 -1682 henkikirjoissa sekä Simo Tuomaksenpojan isän veljenä v. 1687 henkikirjassa. Maakirjassa Pertti Olavinpoika mainittiin vielä v. 1694 Sankarin tilalla verojen maksajana. Puoliso; Kerttu (Gertrud) mainittiin v. 1678 -1687 henkikirjoissa Pertti Olavinpojan puolisoksi ja v. 1691 -1694 henkikirjoissa Simo Tuomaksenpojan isän veljen vaimona. - Juho Olavinpoika, s. n. v. 1653 Joutsa, Laitjärvi. mainittiin v. 1680 henkikirjassa Tuomas Olavinpojan veljenä sankarin tilalla. Susanna N.N. Olavi Tuomaksenpojan II puoliso, mainittiin v. 1658 -1659 henkikirjoissa Olavin puolisona Sankarin tilalla. Susanna ilmeisesti kuoli lapsivuoteeseen, eli lapsen synnytykseen. Maisa N.N (Margaretha N.N-dotter) Olavi Tuomaksenpojan III puoliso, mainittiin v. 1669 henkikirjassa Olavin puolisona, sekä v. 1670 leskenä Sankarin tilalla. Sitten v. 1671 -1676 Maisa mainittiin Tuomas Olavinpojan äitipuolena Sankarin tilalla. Taulu 27.B.3 Tuomas Olavinpoika Sankari (Thomas Olsson Sangar) Syntyi n. v. 1640 talollisen poikana Laitjärven Sankarissa. Tuomas mainittiin v. 1662 -1670 henkikirjoissa Olavi Tuomaksenpojan poikana Laitjärven Sankarissa. Tuomas mainittiin v. 1662 nihdiksi eli sotilaaksi. Tuomas oli isänsä jälkeen talollisena ja Sankarin tilan isäntänä v. 1671 -1682. Tuomas kuoli v. 1682 jälkeen Sankarissa, todennäköisesti Suurten nälkävuosien 1695 -1697 aikana, sillä Sysmän verorästiluettelon v. 1704 mukaisesti Tuomas Olavinpoika oli kuollut monta vuotta sitten, eikä kukaan tiedä mitä omaisuutta hän oli jättänyt jälkeensä, tai missä se nyt on. Rästistä ei toivoa, viite; s. 717 SPH I-II. 143 Taulu 27.B.4 Kaarina N.N (Karin el. Caisa N.N-dotter) Syntyi n. v. 1641 ilmeisesti Joutsassa (tai Hartolassa). Kaarina (tai Kaisa) mainittiin v. 1662 -1665 henkikirjoissa Tuomas Olavinpojan puolisoksi Sankarin tilalla. Kaarina kuoli v. 1666 -1667 tienoilla Sankarissa. Lapsi: - Simo Tuomaksenpoika Sankari, s. n. v. 1660 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.B.5. Riitta N.N (Brita N.N-dotter) Mainittiin v. 1668 -1682 henkikirjoissa Tuomas Olavinpojan puolisoksi ja Sankarin tilan emännäksi. Lapsi: - Eerik Tuomaksenpoika Sankari, s. n. v. 1670 Joutsa, Laitjärvi. Eerik Mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa talolliseksi ja Sankarin tilan isännäksi. Maakirjan mukaan jo v. 1705 alkaen. Sysmän verorästiluettelo v. 1704 kertoo että Eerik Tuomaksenpoika on köyhä ja monien onnettomuuksien runtelema, etenkin tulipalojen, voi maksaa korkeintaan puolet verorästistään, viite; s. 717 SPH I-II. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Eerik Sankarin kylvö oli 15 kappaa ruista, 8 kappaa ohraa ja 7 kappaa kauraa, hänellä oli 1 hevonen, 3 lehmää ja 2 vasikkaa, 4 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika. Ilmeisesti sama kuin itsellisenä Laitjärvellä mainittu Eerik Tuomaksenpoika, joka kuoli 72 v. ikäisenä 9.1.1742 Laitjärvellä. Puoliso; Helka mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa. Ilmeisesti sama kuin Helka Heikintytär, joka mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa itsellisen Eerik Tuomaksenpojan puolisona Laitjärvellä. Taulu 27.B.5 Simo Tuomaksenpoika Sankari (Simon Thomasson) Syntyi n. v. 1660 tiettävästi talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Simo Tuomaksenpoika mainittiin v. 1687 -1694- henkikirjoissa talollisena ja isäntänä Laitjärven Sankarissa. Maakirjassa v. 1704 asti sekä kirkon kymmenysluettelossa v. 1703. Simo Tuomaksenpoika mainittiin vielä Hartolan ensimmäisissä säilyneissä v. 1727 -1736 ja 1736 -1747 rippikirjoissa Sankarin tilalla Yrjö Simonpojan vanhana isänä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan vanha talollinen ja itsellinen (Gb. Inh.) Simo Tuomaksenpoika Sankari kuoli 86 v. ikäisenä 26.5.1742 Laitjärvellä ja haudattiin 30.5.1742 Hartolan kirkkoon. Taulu 27.B.6 Helka N.N (Helga N.N-dotter) Syntyi n. v. 1662 ilmeisesti Joutsassa (tai Hartolassa). Helka mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa Simo Tuomaksenpojan vaimona Laitjärven Sankarissa. Lapset: - Yrjö Simonpoika Sankari, s. v. 1681 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.B.7. - Juho Simonpoika Sankari, s. n. v. 1684 Joutsa, Laitjärvi, k. 8.4.1747 Hartola, Ruskela, Brusila, Anttila, puoliso; Helka Yrjöntytär. - Matti Simonpoika Sankari, s. n. v. 1686 Joutsa, Laitjärvi. Itsellisenä Laitjärvellä. Puoliso; Sofia Jaakopintytär. N.N. Simon oletetun toisen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Yrjö (?) Simonpoika (Jören Simonsson), s. 1711 Joutsa, Laitjärvi, itsellisenä Laitjärvellä, k. 13.8.1775 Laitjärvi. Puoliso; 28.12.1747 Helka (Helena) Simontytär. Yrjö (nuoremman) etunimi saattoi olla joku muu suomenkielinen etunimi, joka oli käännetty ruotsiksi Jören (eli Yrjö). - Kaarina Simontytär, s. 1713 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso; 28.12.1733 Paavali Yrjönpoika Kuha, s. 1705 Laitjärvi, k. 8.1.1787 Laitjärvi. Paavalin isä taulussa 27.A.11. 144 Taulu 27.B.7 Yrjö Simonpoika Sankari (Jören Simonsson Sangari) Syntyi v. 1681 ilmeisesti talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Yrjö mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Sankarin tilalla, jota tuolloin isännöi Yrjön isän ilmeinen nuorempi veli Eerik Tuomaksenpoika. Vuoden 1723 maakirjassa Sankarin tilan isännäksi mainittiin Jören Simonsson Sangari. Sysmän henkikirjojen mukaan Yrjö toimi talollisena ja Sankarin tilan isäntänä v. -1725 -1739. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Yrjö Simonpoika kuoli 66 v. ikäisenä 2.1.1748 Joutsan Laitjärvellä ja haudattiin 17.1.1748 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 27.B.8 Valpuri Pietarintytär (Walborg Pettersdotter) Syntyi v. 1686 ilmeisesti Hartolassa tai Joutsassa, tarkemmin asiaa ei tunneta. Valpuri voisi olla Joutsan Pärnämäen Pietari Eerikinpojan (Petter Ersson) ja tämän vaimon Kirstin tytär (?). Valpuri avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1705 Yrjö Simonpojan puolisoksi ja miniäksi sekä emännäksi Laitjärven Sankarin tilalle. Valpuri kuoli 76 v. ikäisenä 1.9.1762 Joutsan Laitjärvellä ja haudattiin 5.9.1762 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Tuomas Yrjönpoika Sankari, s. 1710 Joutsa, Laitjärvi, k. 1790 Laitjärvi, I puoliso 11.12.1737 Maria Simontytär, s. 1716, k. 16.5.1759 Joutsa, Laitjärvi, II puoliso 16.12.1759 Maria Matintytär, s. 1727, leskivaimo Ruskealasta. Tuomas Yrjönpojan ja Maria Simontyttären poika Tuomas Tuomaksenpoika Sankari (s. 26.6.1746 Laitjärvi, k. 27.2.1797 Nokka) ja tämän vaimo (1.2.1767) Anna Heikintytär (s. 3.12.1747 Hartola, Nokka, k. 18.3.1789 Nokka) muuttivat tiettävästi v. 1788 Laitjärveltä Hartolan Nokan kylään ja perustivat sinne Sankarin tilan, jota heidän jälkeläisensä sitten viljelivät. Matti Yrjönpoika Sankari, s. 1712 Joutsa, Laitjärvi, torpparina Sankarissa, I puoliso 15.12.1745 Anna Jaakopintytär, s. 1726, k. 1.1.1757 Joutsa, Laitjärvi, II puoliso 11.12.1757 Helka Pietarintytär, s. 1727 - Jaakoppi Yrjönpoika Sankari, s. 1714 Joutsa, Laitjärvi, torpparina Sankarissa. Puoliso; Hebla Paavalintytär, s. 1725 Hartola, Vehkasalo - Heikki Yrjönpoika, s. 1719 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso; Helka. - Petteri Yrjönpoika, s. n. v. 1721 Joutsa, Laitjärvi. Petteri opiskeli, hänet vihittiin maisteriksi 25.8.1760. - Eeva Yrjöntytär, s. n. v. 1723 Joutsa, Laitjärvi, puoliso; 14.12.1746 torppari Yrjö Jaakopinpoika Joutsan Uimaniemen Pastilasta - Kristiina Yrjöntytär, s. n. v. 1727 Joutsa, Laitjärvi - Riitta Yrjöntytär, s. 1729 Joutsa, Laitjärvi - Anna Yrjöntytär, s. 25.6.1733 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso; 17.12.1758 Eerik Juhonpoika Hartolan Nokan kylästä. Taulu 27 C Laitjärven Sankarin Lasse Tuomaksenpojan sukuhaara Taulu 27.C.1 Lasse Tuomaksenpoika Sankari (Lars Thomasson) Syntyi n. v. 1596 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Isä taulussa 27.A.5. Laitjärven kantatilan jaon yhteydessä Lasse ilmeisesti rakensi uudistilan Sankarin, jonka isäntänä Lasse mainittiin v. 1630 -1656. Lasse Tuomaksenpoika kuoli v. 1656 jälkeen Sankarin tilalla. Taulu 27.C.2 Marketta Paavalintytär (Margetha Påhlsdotter) Syntyi n. v. 1600 mahdollisesti Joutsassa. Marketta voisi olla Pärnämäen Paavali Lassenpojan tytär, jonka isä löytyy taulusta 12.5 (?). Marketta mainittiin v. 1634 -1656 henkikirjoissa Lasse Tuomaksenpojan puolisona ja Sankarin tilan emäntänä. Lapset: - Eerik Lassenpoika Sankari, s. n. v. 1635 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.C.3. 145 - Eskeli Lassenpoika, mainittiin v. 1668 henkikirjassa Eerik Lassenpojan veljeksi sankarissa. Taulu 27.C.3 Eerik Lassenpoika Sankari (Erich Larsson) Syntyi n. v. 1635 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Eerik mainittiin itsellisenä Sankarin tilalla v. 1668 -1682 henkikirjoissa. Eerik Lassenpoika kuoli v. 1682 jälkeen Laitjärvellä. Taulu 27.C.4 Maisa tai Marketta N.N (Maisa el. Margaretha N.N-dotter) Maisa mainittiin v. 1671 henkikirjassa Eerik Lassenpojan puolisona Laitjärven Sankarissa. Lapsi: - Maalin tai Magdaleena Eerikintytär, s. n. v. 1671 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.12. III ESIVANHEMPIEMME ELÄMÄÄ Kun tarkastellaan minkälaisessa ympäristössä esivanhempamme aikoinaan elivät ja minkälaista oli tavallisten ihmisten, siis esivanhempiemme arki Suur-Sysmässä, niin lähdettäessä perehtymään historiassa uuden ajan alkuun, siis ajassa n. v. 1523 alkaen, ensiksikin eräkaudella 1500-luvulla ja vielä 1600-luvun puolellakin, oli eränkäynti, siis metsästys ja kalastus hyvin tärkeässä asemassa ihmisten jokapäiväisen ravinnon hankinnassa. Esi-isämme virittelivät ansoja metsän eläimille, käyttivät keihäitä metsästyksessä, ampuivat jousella, lähinnä jalka- tai varsijousella riistaa. Pyyntikulttuurin aikakaudella esivanhempiemme asutuskin monesti siirtyi paikasta toiseen parempia metsästys- ja kalastuspaikkoja etsittäessä. Pääasiallisin riista oli linnut, kanalinnut, sekä etenkin jänikset ja turkiseläimet, kuten oravat, näädät ja ketut sekä majavat ja ilvekset. Samoin pyydettiin hieman isompaakin riistaa; mm. villipeuroja ja hirviä, sekä susia ja karhuja. Näistä saatuja turkiksia sitten myytiin kauppiaille ja saatiin tuloja, jotta pystyttiin hankkimaan suolaa ja muuta tarvittavaa, mm. teettämään rautaesineitä ja työvälineitä sepällä. Samoin pyydystettiin kalaa ja sitä myös myytiin eteenpäin, osa tietenkin käytettiin omaksi ravinnoksi, kuten lihakin ja näin pyyntikulttuurikaudella liha ja kala olivat pääosassa ihmisten toimeentulossa. Lihaa ja kalaa säilöttiin lähinnä kuivaamalla sekä myöhemmin sitten suolaamalla. Verot kruunulle maksettiin yleisimmin juuri lihalla ja kalalla sekä etenkin turkiksilla. Nämä pyyntiretket olivat yleisesti pitkiä retkiä, monien viikkojen pituisia, joiden aikana asusteltiin eräkämpissä ja varastoitiin lihaa ja kalaa yhden tolpan varassa olevassa pienessä hirsisessä kopissa, turvassa petoeläimiltä. Erämaiden asutuskin muodostui monesti siten, että erämajojen yhteyteen alettiin raivaamaan peltoa tai kaskea ja siirryttiin asumaan sinne, useimmiten juuri monilapsisissa perheissä esim. talon nuorin poika sai jatkaa viljelyä entisellä eräpalstalla, siis ensin piti raivata korpi ja hankkia metsästä rakennustarpeet ja pystyttää uusi koti erämaahan ja useimmiten nimenomaan järven ja vesistön tuntumaan. Väinö Voionmaa on teoksessaan; Hämäläinen eräkausi, kuvannut laajemmin ja yksityiskohtaisesti hämäläisten eränkäyntiä eri aikakausina. Pyyntiin liittyi monesti tiettyjä vanhoja rituaaleja, lukuja ja taikoja, mm. Joutsasta on säilynyt tarina ja kuvaus jäniksen pyynnistä: ”Ku’ mies laitto vipua mehtään jänikselle, niin se pan hattusak kannon nenää’ lapasesa toisen kannon nenää’ ja sitte toise’ lapasesa kolmannen kannon nenää’, että tul kolme tojistajata. Sitte pist’ peääsä vipulankasa sisään ja sitt’ sano että: ’jäniksen pää minulle ja minun peään perkeleelle, täss on kolme vierasta miestä tojistajana”. Hämeessä tällaiset pakanallisista ajoista peräisin olevat taiat ja riittimenot säilyivät varsin pitkään, ItäSuomessa vielä jopa 1900-luvulle asti !. Näin siitä huolimatta että kirkolla ja kristinuskolla oli erittäin merkittävä osuus ihmisten arjessa ja elämässä. Kristinusko ohjaili monin tavoin ihmisten elämää. Mutta koska kirkko ja kristinusko painotti yksilön maanpäällisen elämän jälkeistä aikaa, niin vanha pakanallinen usko ja uskomukset sekä riitit säilyivät pitkään, sillä nämä asettivat etusijalle yhteisön menestymisen. Eli jokapäiväistä elantoa pyrittiin varmistamaan erilaisin taioin ja vanhoja rituaaleja käyttäen. 146 Luterilainen kirkko ja maallinenkin oikeus pyrki osin kovallakin kädellä kitkemään ihmisistä vanhoja pakanallisia tapoja ja riittejä; uskomusolentojen muisteloa, taikoja, noituutta sekä uhraamista. Tästä huolimatta ihmisten jokapäiväisessä elämässä vielä 1600- ja 1700-luvullakin nämä vanhat tavat sekä kansanusko ja uskomukset olivat vahvasti mukana ihmisten arjessa. Noituus- ja taikuusasioita käsiteltiin varsin usein käräjillä, vaikkakin vain murto-osa tapauksista joutui oikeuskäsittelyyn. Metsästykseen ja kalastukseen sekä viljelyyn ja karjanpitoon liittyi yleisesti uhraamista, eli haettiin hyviltä haltijoilta menestystä näihin asioihin. Toisaalta uhraamisella oli usein toinenkin tarkoitus, eli lepytellä ja estää pahoja voimia aiheuttamasta vahinkoa. Tällaisina uhripaikkoina ihmisillä oli yleisesti mm. vanhat kalmistot, pyhät lehdot ja niissä uhripuut, myös uhrikivet ja lähteet sekä vesistöt yleensäkin. Viite: FM Anna-Leena Mansikkalan Pro gradu työ; ”…sinä palwelet Perkelettä”. Pakanallinen uhraaminen ja uhripaikat Suomessa luterilaisuuden vakiintumisen jälkeen. Kun peltoviljely alkoi yleistymään Hämeessä ja viljelytekniikat kehittyivät, niin viljan viljely sai entistä suuremman osan ihmisten jokapäiväisessä elämässä, samaan aikaan Savosta päin levisi kaskenpoltto ja kaskiviljely myös hämäläisasutuksen itäosiin Suur-Sysmän alueelle. Useissa Suur-Sysmän alueen taloissa kulki rinnan kaskiviljely sekä peltoviljely ja alettiin myös pitämään karjaa, jota oli yleensä vain omaksi tarpeeksi. Pyyntitalous, siis eränkäynti, oli viljelyn ja karjanhoidon ohella sivuelinkeino, monesti tärkeällä sijalla. Nämä asiat myös rytmittivät tavallisen ihmisen arjen tiettyyn vuotuiseen kiertoon, mm. siten että keväällä kun oli saatu pellot ja kasket muokattua ja kylvettyä, lähdettiin kesäkuun alusta järville kalastamaan ja Jaakonpäivän (25.7) aikaan lähdettiin pyytämään peuroja, mm. kuoppapyyntiä käyttäen, sitten pyydettiin syksyn mittaan paljon muutakin metsän riistaa, viriteltiin satimia ja loukkoja joissa oli ansalankoja sekä keihästettiin että ammuttiin jousella isompaa riistaa. Käytännössä koko kesäkausi keväästä syksyyn oli todella työntäyteistä aikaa ja elämänrytmi oli nimenomaan vuodenaikoihin hyvinkin sidottua. Talvikaudella isännällä oli sitten paremmin aikaa maata uuninpankolla ja liikkua reellä lumisia teitä ja järven jäitä pitkin vaikka kaupunkiin kauppoja tekemään. Kun Suur-Sysmässä perheen pää oli erämaassa, esim. nykyisen Rautalammin alueen erämaassa pitkäaikaisella pyyntireissuilla, niin naisten harteille jäi karjan sekä viljelyn hoito, toki tässä oli isommat lapset apuna, etenkin perheen vanhemmat pojat peltotöitä tehden. Eli koko perhe osallistui tilan pitoon ja lapset tottuivat jo pienestä alkaen tekemään töitä. Töitä tehtiin varhaisesta aamusta auringon noustua ilta myöhään, niin pitkään kuin suinkin näki. Tämän lisäksi iltaisin tuvassa tehtiin pärevalossa puhdetöitä, valmistettiin ja korjattiin kalastusvälineitä sekä maatalousvälineitä. Naisilla oli tietenkin omat puhdetyöt, mm. kangastyöt, kaikkien muiden töiden; ruuanlaiton ja pienten lasten hoidon sekä tuvan lämmityksen ohella. Kun viljan viljely yleistyi siirryttäessä 1600-luvulle, niin ihmisten ravintokin muuttui ja viljatuotteista tuli tärkein osa jokapäiväisessä ravinnossa. Kun kaski- ja peltoviljely sai suuremman painoarvon 1600- ja 1700-luvuilla, niin asutuskin tuli pysyvämmäksi ja kiinteäksi. Kun tarkastellaan esim. 1500-luvun maakirjoja, niin on huomattavissa jossain kohdin se, että ihmiset olivat vaihtaneet paikkoja, ongelmana on vain tulkita onko kyseessä sama Pietari Paavalinpoika, joka oli aiemmin ollut toisessa paikkaa, vai onko kyseessä kokonaan eri, mutta samanniminen talollinen. Kun kaskiviljely oli Sysmässäkin omaksuttu, niin sitä käytettiin etenkin ja nimenomaan uudistiloilla, niin eräpalstalla, kuin muutenkin asutuksen edetessä uusille alueille. Oli nimittäin helpompaa aloittaa viljely kaskeamalla, varsinkin lehtimetsää kaskeamalla saatiin jo seuraavana vuonna sato. Monesti kaskimaat saattoivat olla kaukanakin asutuksista. Useimmiten kaskiviljelyä harrastettiin useamman talon voimin yhteistyönä, koska monestikaan yhden talon voimavarat eivät riittäneet suuritöisen ja laajaalaisen kasken polttoon. Raivattavalta alueelta puiden kaadon yhteydessä oksat karsittiin ja niitä levitettiin tasaisesti kaskettavalle alueelle, jotta sitten kaskenpoltossa koko kaskimaa saatiin tasaisesti palamaan ja näin maaperän ravinteet viljelyyn sopivammaksi. Kaskialue poltettiin useimmiten vasta seuraavana kesänä. Sitten kaskimaa kevyesti kynnettiin kaskisahralla tai hankoauralla ja muokattiin risukarhella, risuäkeellä sekä kylvettiin vilja. Yleisimmin kaskeen kylvettiin ohraa ja ruista kahden vuoden aikana, myöhemmin yksi tai kaksi satoa naurista, kauraa tai tattaria. Myös pellavaa kasvatettiin kaskissa, yleistä oli myös useamman kasvin kylväminen yhtä aikaa, esim. nauriin ja ohran ja jopa ohran, nauriin ja rukiin. Tällöin maa pysyttiin käyttämään tehokkaasti, kun ensin korjattiin ohra, sen jälkeen syksyllä kasvoi nauris, ja seuraavana kesänä saatiin vielä ruissato. Kaskesta saatiin sato vain muutamana vuonna, sitten alue oli jätettävä metsittymään uutta kaskea varten tai raivattava suuritöisesti pelloksi, useimmiten kuitenkin hylätty kaskialue annettiin ruohottua ja sitä käytettiin muutaman 147 vuoden karjan laidunalueena ja vasta sitten annettiin metsittyä. Tämän kaskialueen parin -kolmen viljelyvuoden aikana etsittiin uusii metsäalue seuraavaa kaskea varten ja kaadettiin puut, j.n.e. Vielä 1600-luvulla kaskiviljely oli Sysmässä tärkeämmässä asemassa kuin peltoviljely. Sysmässä maaperä oli monin paikoin varsin karua ja peltoviljelylle huonosti sopivaa, mutta vähitellen 1700 -1800-luvuilla peltoviljely laajeni viljelymenetelmien kehittyessä ja enenevässä määrin viljasta tuotettiin pelloilla. Erityisen raskaita aikoja esivanhempiemme perheissä koettiin pahoina halla-, kato- ja nälkävuosina 1601, 1630-luvulla, 1695 -1697 sekä 1686 -1868, joista v. 1695 -1697 olivat kaikkein raskaimmat ja varmaan kaikissa sukumme, esivanhempiemme perheissä koettiin nälkää ja perheenjäseniä kuoli nälkään, tai sen seurauksena riehuviin kulkutauteihin. Suur-Sysmästä lähetettiin kirjelmiä aina Ruotsin kuninkaalle asti, jotta Ruotsista olisi saatu apua kansan suureen hätään, sillä Ruotsi selvisi k.o. jaksosta vähemmällä ja toisaalta Ruotsin hallitsijoilla oli viljavarastoja, mutta mitään apua Ruotsista ei saatu. Ehkä tästä johtuen suomalaisilla oli pitkään kaunaa ruotsalaisia kohtaan. Toisaalta kaunaa oli syntynyt jo 1200-luvun Suomen valloituksen yhteydessä sekä todella raskaan verotuksen että sotaväkirasitusten myötä. Ihmiset kokivat epäoikeudenmukaisena mm. sen että Ruotsin hallitsijat ottivat suomalaisia suurin joukoin sotimaan kuninkaan puolesta moniin sotiin, mm. 30-vuotiseen sotaan, valloitussotaan Keski-Eurooppaan, mutta suomalaisten hädän hetkellä Ruotsin hallitsijat ”unohtivat” suomalaiset. Suur-Sysmän maatiloilla ei vielä 1500 -1600-luvuilla ollut juurikaan palvelusväkeä, vaan kaikki väki oli oman tilan töissä ja elettiin hyvin yhteisöllisesti suurperheenä ja tilalla saattoi asua montakin ruokakuntaa, tilan isännän ja/tai emännän sisaruksia perheineen, näin varsingin aikana, jolloin tilojen jakamista oli rajoitettu. Talossa asui monesti useampi sukupolvi ja lapsilla riitti perään katsojia, niin että vanhemmat pystyivät hoitamaan päivittäiset askareensa, samoin omat vanhukset hoidettiin itse. Kun sitten väkimäärä kasvoi, niin se näkyi mm. siinä että talon nuorimmat pojat ja tytöt joutuivat etsimään paikkansa muualta ja toimivat siten torppareina, itsellisinä, renkeinä ja piikoina sekä käsityöläisinä ja sotilaina. Mäkitupalaiset olivat sitten 1800-luvulla oma ryhmänsä, omillaan toimeentulevia ihmisiä, jotka viljelivät pieniä peltotilkkujaan, pitivät lehmää, kanoja, sikaa ja lampaita lähinnä omiksi tarpeikseen. Kun torppareiden viljelyala oli pienempi kuin maatiloilla, niin vastaavasti mäkitupalaisten viljelyala oli tätäkin vähäisempi. Mäkitupalainen kävi yleisesti tekemässä muualla töitä, mahdollisesti teki maatöitä, toimi paimenena ja myös käsityöläisenä hankki lisäansioita. Usein mäkitupalainen oli päätilansa vuokralainen ja useimmiten sitten maksoi vuokransa työvelvoitteella, taksvärkkinä. Kun Suur-Sysmässä asutus lisääntyi ja laajeni, niin alkoi muodostumaan ns. ryhmäkyliä, eli talot rakennettiin vierekkäin niin, että heti aidan takana oli naapuritila. Tilan ja talon keskuksena oli savupirtti, joka oli tavallisella maatilalla asumismuotona keskiajasta lähtien ja pitkään vielä 1800-luvullekin asti, eli asuttiin ilman savupiippua ja ikkunoita olevassa pirtissä. Savupirtin yhteydessä, saman katon alla, saattoi olla muitakin suojia. Muut rakennukset, erilaiset talousrakennukset, ympäröivät pihaa, useimmiten kahtakin pihaa, ns. miespihaa ja karjapihaa. Siinä oli aittoja ja vajoja, navetta, talli, sikolätti ja lammaskarsina sekä riihi latoineen. Talot olivat hirsistä rakennettuja, joissa oli milloin päre-, milloin lauta-, milloin turve- tai olkikatto. Savupirtin yhdessä nurkassa oli iso harmaakivinen uuni tai paremminkin kiuas, josta puita poltettaessa savu levisi tupaan, katossa oli pieni aukko, räppänä, josta savu pääsi ulos ja seinillä juoksulaudoilla suljettavat ikkuna-aukot. Savu luonnollisesti nokesi paikat ja ihmiset kärsivät kitkerän savun takia, oli huonosilmäisyyttä ja sokeutta. Kun puut olivat kiukaassa palaneet, niin hiillos vedettiin koverrettuun tuhkakuoppaan etuliedelle ja voitiin käyttää hiilloksen lämpö ilman häkävaaraa. Pärevalossa touhuttiin iltaisin puhdetöiden parissa. Yöksi hakeuduttiin sitten nukkumaan ison uunin (kiukaan) ympärille. Palovaara oli tällaisessa asumisessa huomattava, ja jos pirtti syttyi tuleen, niin monesti sitten paloi naapureidenkin kaikki rakennukset, mikä oli ryhmäkyläasumisen haitta. Kun sitten aatelisilla ja varakkaimmilla ihmisillä yleistyi lasi-ikkunalla ja savupiipulla varustetut rakennukset, kartanot, niin tavallinenkin viljelijä halusi luonnollisesti kohentaa asumistasoaan ja siirtyi ensiksi käyttämään lasisia ikkunoita ja sai näin ollen valoa pirttiinsä. Ikkunalasi oli aluksi tavattoman arvokasta ja sen saanti ja hankkiminen oli yhtenä tekijänä jotka kehitystä hidastivat. Ensimmäiset ikkunatuvat ilmestyivät Sysmään jo 1600-luvun puolella, mutta varsinaisesti ne yleistyivät vasta 1700 luvulla. 148 Myöhemmin talonpoika muurasi tai muurautti savupiipun, eli siirtyi ”savupirtistä kartanoon”. Toki savupirttiä tavattiin Sysmässä runsaasti vielä 1800-luvullakin. Ryhmäkyläasumisen haittoja vähitellen lievenettiin siirtämällä rakennuksia hieman etäämmälle ja myös 1700/ 1800-vaihteessa suoritettu isojako mahdollisti tämän paremmin, tai useimmiten talonpoikia jouduttiin ”pakottamaan” talojensa siirtoon. Lauri Mäkelän (jälkipolvitaulu 7.2) entisaikojen elämää kuvaileva runo (s. 716 JK): Kirkkokansa ”Pyhäaamun koittaessa siirtyi sivuun arjen askareet – kilvan liikkui airopari – kultas päivä vaarat – veet. Suontien seudut taakse jäivät, Viherikin voitettiin – kirkon tienoo värähteli – kansaa kirkkoon soitettiin. Kaikui vuoroin sana – virsi, sydän kova haavan sai. Suli rinnan hyinen kirsi – koitti yöstä päivä – sunnuntai. Pois he ovat kaikki menneet, kalmistoissa nukkuvat – Herran huone yksin seisoo - kellot yhä kutsuvat” Torpparit ”Toisen oli pihatanner – toisen pellot, niityt – haat, aatos raskas torppareilla – milloin, milloin vapautes saat” Riihiväki ”Kera kukon väki nousi, riiheen johti askeleet, reipas kaikui varstan tahti, kilvan sujui askareet” Pellavanpuhdistajat ”Kellä tieto, kellä taito, aina toimehen tuleepi, itse kaiken kasvattaapi, pellavatkin puhdistaapi, itse kankaatkin kutoopi” Erämiehet ”Veri veti riistamaille, salot – järvet käytiin – soudettiin. Silmä tarkka, käsi vakaa – saalis kotiin noudettiin” 149 MERKKIHENKILÖT SUKULAISINA LIITE 1 TAULU 1 Presidentti Urho Kaleva Kekkosen kuuluminen Pylvänäisen sukuun I II III Paavo Pylvänäinen (Påhl Pylfwäin) s. n. v. 1600 mahdoll. Kangasniemi, talollinen Kangasniemellä. Esipolvitaulu 21.1. Poika: Heikki Paavonpoika Pylvänäinen (Hendrich Påhlsson Pylfwäin) s. n. v. 1620 Kangasniemi, talollinen Kangasniemen Suurolassa ja Mannilassa v. -1662k. v. 1664 jälk. Kangasniemi. Esipolvitaulu 21.3. Poika: Sipi Heikinpoika Pylvänäinen, eli Pösö (Sigfred Hendrichsson Pylfwäin, el. Pösö) s. n. v. 1647 Kangasniemi, talollinen Kangasniemen Mannilassa v. -1675 -1704-, k. v. 1708, haud. 7.6.1708 Kangasniemi. Esipolvitaulu 21.5. IV Poika: Sipi Sipinpoika Pylvänäinen (Sigfred Sigfredsson Pylwänäin) s. v.1678 Kangasniemi, Mannila, k. 17.3.1738 Pylvänälä. Esipolvitaulu 21.7. Puoliso: 6.3.1698 Anna Antintytär Hokkanen, s. 1670, k. 4.3.1733 Pylvänälä Poika: V Kaapo Sipinpoika Pylvänäinen (Gabriel Sigfredsson Pylwänäin) s. 15.2.1710 Kangasniemi, talollinen Pylvänälässä, k. v. 1760 Kangasniemi, Pylvänälä. Esipolvitaulu 21.9. Puoliso: n. v. 1730 Maria Hokkanen, s. n. v. 1712, k. v. 1740 Pylvänälä VI Tytär: Maria Kaapontytär Pylvänäinen (Maria Gabrielsdotter Pylvänäin) s. 10.7.1733 Kangasniemi, Pylvänälä, k. v. 1782 Nousiala. Esipolvitaulu 20.6. Puoliso: 29.3.1752 Antti Yrjönpoika Nousiainen, s. 4.11.1733 Kangasniemi, Nousiala, k. 19.3.1802 Kangasniemi, Nousiala. Esipolvitaulu 20.5. VII Tytär: Kaarina Antintytär Nousiainen (Carin Andersdotter Nousiainen) s. 1.10.1761 Kangasniemi, Nousiala, k. 3.2.1839 Kangasniemi, Vehmaskylä. Puoliso: 12.12.1783 Matti Matinpoika Toivakka, s. 27.11.1760 Kangasniemi, Kaihlamäki, Matin sukujuuret löytyvät Toivakasta, talollinen Kangasniemen Vehmas n:o 1:ssa, k. 1.3.1814 Kangasniemi, Vehmaskylä. VIII Poika: Matti Matinpoika Toivakka (Matts Mattsson Toiwacka) s. 17.4.1790 Kangasniemi, Vehmaskylä, talollinen Vehmaskylä n:o 1:ssa, k. 31.1.1839 Kangasniemi, Vehmaskylä. Puoliso: 13.12.1818 Anna Matintytär Manninen, s. v. 1786 Kangasniemi, k. 15.9.1832 Kangasniemi, Vehmaskylä. Annan vanhemmat: Matti Manninen, s. 1762, ja Liisa Juhontytär Wilskman, s. 1764. IX Tytär: Liisa Matintytär Toivakka, s. 22.3.1822 Kangasniemi, k. 17.6.1894 Kangasniemi. Puoliso: 16.5.1844 Matti Matinpoika Pylvänäinen (Matts Mattsson Pylvänäin) s. 3.2.1817 Kangasniemi, talollinen Kuvasmäessä, k. 22.2.1886 Kangasniemi. X Poika: Adolf Matinpoika Pylvänäinen s. 19.1.1847 Kangasniemi, talollinen Kuvasmäessä, k. 26.2.1915 Kangasniemi. Puoliso: 2.6.1878 Amanda Heikintytär Manninen, s. 14.1.1862 Kangasniemi, k. 23.4.1932 Kangasniemi. 150 XI XII Tytär: Emilia Adolfintytär Pylvänäinen s. 6.12.1880 Kangasniemi, k. 8.12.1957 Helsinki. Puoliso Kangasniemellä 26.10.1899: Juho Eenokinpoika Kekkonen, s. 16.10.1873 Karttula, työnjohtaja, k. 11.12.1928 Kajaani. Poika: Urho Kaleva Juhonpoika Kekkonen s. 3.9.1900 Pielavesi. Suomen Tasavallan 8. presidentti. Kuoli 31.8.1986 Helsinki. Puoliso Helsingissä 4.4.1926: Sylvi Salome Kaunontytär Uino, s. 12.3.1900 Pieksämäki, k. 2.12.1974 Helsinki. Urho Kaleva Kekkonen on ainakin tuplasti Pylvänäisen ja Mannisen sukuhaaran jälkeläinen, samoin Laitisen ja Nousiaisen sekä Hokkasen sukuhaaran jälkeläinen, joten sukulaisuus tulee UKK:n kanssa moninkertaiseksi. UKK kuuluu myös Kangasniemen Pynnösen sukuhaaraan, viite taulu 13. Pentti J Voipion kirjassa: Kekkoset Suomen asuttajina, kappaleessa Iisveden Kekkoset (s. 22 -23, 181 -182, ja 188 -198) on esitetty Urho Kekkosen isän puoleinen suku lähtien sukuhaaran kantaisästä Tuomas Kekkosesta, joka oli synt. ehkä n. v. 1640 mahdollisesti Joroisissa ja kuoli n. v. 1709 Pieksämäellä. Tuomas asui Pieksämäen pohj. osassa, nykyisen Suonenjoen Lieteenmäellä Iisveden rannalla, josta hänen poikansa Lassi Tuomaanpoika Kekkonen (s. n. 1662 ehkä Joroisissa, k. 18.5.1742 Pieksämäellä, haud. 6.6.1742 Rautalammilla) suku muutti Karttulaan, jossa Kekkosen suku vaikutti usean sukupolven ajan Koivujärven kylässä. Karttulasta lähti sitten aikanaan maailmalle tukinuittoon Juho Eenokinpoika Kekkonen, presidentti Urho Kekkosen isä. Kekkosia on ollut myös Kangasniemellä, mm. v. 1541 mainittiin Vesulahden Vuolingon Synsiön kymmenyksessä Äkrynmäessä talollisena Lauri Laurinpoika Kekkonen, samoin myös Synsiössä v. 1541 Pekka Kekkonen. Kirjan mukaan tutkijoita on askarruttanut seikka että Urho Kekkosen äidin Pylvänäisen suku oli asunut lähes naapureina Kekkosen suvun kanssa Kangasniemellä. Toisaalta yhteys Kangasniemen Kekkosiin ja Joroisten/ Pieksämäen Kekkosiin ei ole selvinnyt. Voipion kirjan mukaan Kekkosen suvun mahdollinen ”alkukoti” voisi olla Hämeessä nykyisen Lammin pitäjän seudulla, jossa jo 1400-luvulla tiedetään Kekkosia asuneen. Kuva 1 Emilia Kekkonen, os. Pylvänäinen ja Juho Kekkonen perheineen v. 1906 (Urho 6 v ja Siiri 2 v, Urhon pään päälle on kuvaan piirretty kruunu !) 151 TAULU 2 Valtioneuvos ja ent. pääministeri Harri Holkerin kuuluminen Laitisen sukuun I II III IV V VI VII VIII IX X XI N.N. Laitinen s. n. 1490. Esipolvitaulu 1.1. Poika: Mauno Laitinen (Måns Laitin) s. n. 1515 Kangasniemi. Talollinen ja isäntä Laitiala n:o 1 -3:ssa, Synsiö n:o 7 -8:ssa, Koittila n:o 3:ssa sekä Kaihlamäki n:o 10 Puntassa vielä v. 1560, k. v. 1560 jälkeen Kangasniemellä. Esipolvitaulu 1.3. Poika: Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin) s. n. 1540 Kangasniemen Laitialassa. Talollinen Laitiala n:o 1 -3, Synsiö n:o 7 -8, Koittila n:o 3 ja Kaihlamäki n:o 10 Puntassa, k. v. 1588 jälkeen. Esipolvitaulu 1.5. Poika: Mauno Pekanpoika Laitinen (Måns Pehrsson Laitin) s. n. 1562 Kangasniemi. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Laitialan Kuupelossa, k. v. 1631 jälkeen Kangasniemellä. Esipolvitaulu 16.B.1. Poika: Mauno Maunonpoika Laitinen (Måns Månsson Laitin) s. n. 1590 Kangasniemi. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Synsiälä n:o 1 Laitialassa, ent. Launinmäki/ Yläneenjoki, k. v. 1639 jälkeen Kangasniemellä. Esipolvitaulu 16.B.3. Poika: Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin) s. n. 1628 Kangasniemi. Asui Synsiö n:o 8 Vehkomäessä v. 1665 alkaen, k. 6.8.1685 Kangasniemen Synsiössä. Esipolvitaulu 16.B.5. Poika: Sipi Pekanpoika Laitinen (Sigfrid Persson Laitin) s. 1647 Kangasniemi. Asui Synsiön n:o 8 Vehkomäessä, k. 21.5.1722 Kangasniemi. Puoliso n. v. 1666 Anna Laurintytär, s. n. 1650, k. 15.4.1724. Esipolvitaulu 16.B.7. Poika: Pekka Sipinpoika Laitinen (Per Sigfredsson Laitin) s. n. v. 1670 talollisen poikana Kangasniemen Synsiön n:o 8, eli Vehkomäessä, jossa myös asui kuolemaansa v. 1704 asti. haud. 7.2.1704. Puoliso 30.5.1691 Kaarina Olavintytär Pöyhönen, s. 1671, k. 29.2.1736. Poika: Yrjö Pekanpoika Laitinen (Jöran Pehrsson Laitain) s. 27.4.1693 Kangasniemen Synsiö n:o 8 Vehkomäessä. Asui Kovalanmäki n:o 9:ssä (Kovalanmäki = Hankamäki), k. 2.1.1767 Kangasniemi. Puoliso 17.3.1714 Kaarina Paavontytär Hokkanen, s. 1695 Kangasniemi. Poika: Matti Yrjönpoika Laitinen (Matts Jöransson Laitiain) s. v. 1718 Synsiön n:o 8 Vehkomäessä. Talollinen Kovalanmäki n:o 9 ja Hankamäki n:o 3:ssa, k. v. 1785 Hankamäessä. Puoliso 20.12.1738 Maria Tuomaantytär Kovanen, s. 1715 Hankamäki n:o 2, k. v. 1774 Hankamäessä. Marian vanhemmat Tuomas Kovanen ja Anna Oranen löytyvät esipolvitauluista 24.3 ja 24.4. Poika: Pekka Matinpoika Laitinen (Petter Mattsson Laitiain) s. 13.6.1754 talollisen poikana Hankamäki n:o 3:ssa, jossa itsekin talollinen v. 1797 asti, torpparina Hankamäki n:o 3 torpassa, k. 23.5.1807 Hankamäessä, Laitisten sukukirjan mukaan Kutemajärvi n:o 9:ssä. Puoliso v. 1784 Liisa Antintytär Makkonen, s. 1762 Hankamäki n:o 1, k. 16.2.1827 Hankamäki n:o 3. 152 Havuhuupon sukukirja XII XIII XIV XV XVI Seppo Tamminen ed. 13.04.2015 Poika: Matti Pekanpoika Laitinen (Matts Pettersson Laitin) s. v. 1787 talollisen poikana Hankamäki n:o 3. Vävy ja talollinen Halttula n:o 1, myöh. torpparina, k. 3.4.1867 Halttulassa. Puoliso 26.12.1809 Eeva Tapanintytär Halttunen, s. 8.3.1793 Halttula n:o 1, k. 5.6.1830 Halttulassa. Poika: Vilppu Matinpoika Laitinen (Filip Mattsson Laitinen) s. 6.9.1812 talollisen poikana Halttula n:o 1, eli Niemelässä. Torpparina Laukaan (myöh. Toivakan) Kruununmaassa, Kankaisten Mäkelässä, k. 27.6.1885 Toivakassa. Puoliso 26.12.1842 Eeva Kaisa Suuronen, s. 15.2.1818 Kangasniemi, Halttula, k. 14.10.1896 Toivakassa. Poika: Aleksanteri Vilpunpoika Laitinen s. 19.4.1846 Kangasniemi Halttula, asui Halttulassa v. 1851 asti, sitten v. 1860 asti Toivakan Kankaisten Mäkelässä. Muutti v. 1860 Kuhmoisiin, k. 25.3.1919. Puoliso: Maria Laitinen, os. Ekman, s. 16.1.1854, k. 18.11.1915. Tytär: Hilda Ahlgren, os. Laitinen s. 13.3.1885, k. 17.3.1919, puoliso: N.N. Ahlgren (Hildan vaiheet ovat vielä selvittämättä) Tytär: Maire Kyllikki Holkeri, os. Ahlgren s. 6.4.1904, taloudenhoitajana Toijalan srk:ssa, k. 10.4.1983. Puoliso: Antti Edvard Holkeri, konstaapeli, myöhemmin kamreerina Toijalassa. XVII Poika: Harri Hermanni Holkeri s. 6.1.1937 Oripää. Valtiotieteiden maisteri, pääministeri, Suomen Pankin johtokunnan jäsen, valtioneuvos. Puoliso: Marja-Liisa Holkeri, os. Lepistö, hum.kand. Harri Holkeri tulee myös useampikertaiseksi sukulaiseksi; Laitisen sukuhaaran ohella Harri on sukulainen myös Kovasen ja Orasen sukuhaarojen kautta. Painetussa Havuhuupon kirjassa on 202 sivua, kun taas tässä ”riisutussa e-kirjassa” vain 153 sivua. 153
© Copyright 2024