Lue lehti - Metsälehti
METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 19. MARRASKUUTA 2015 • NRO 22 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Rajat esiin Palstarajat auki, niin naapurisopu säilyy ja puukauppatulojakin kertyy lisää, Tapani Siivonen opastaa. Kuva Seppo Samuli Sivut 14–15 Uutinen: Metsävaratieto vapautuu ›› sivut 2–3 Palstalla: Miten käy hybridihaavan? ›› sivu 19 Kokeiltua: Pikkurahalla kenttäsaha ›› sivu 20 Metsänhoito: Näin laukaiset konkelon ›› sivu 22 2 A J A S S A 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 LYHYET Metsäkeskus karsii kemeran käsittelyä Suomen metsäkeskus ei käsittele loppuvuonna kemeran tie-, terveyslannoitus tai suometsän hoitohankkeita. Myös kaikkein uusien ympäristötukihankkeiden käsittely siirtyy ensi vuoteen. Näin Metsäkeskus pystyy keskittymään jäljellä oleviin vanhan kemeralain hankkeiden ja uuden kemeran nuoren metsän hoidon ja juurikäävän torjunnan hankkeiden käsittelyyn. Tarkoitus on saada maksuun näiden töiden tukia mahdollisimman paljon. Luonnonsuojeluliitto: Avohakkuut lopetettava turvemailla Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii, että maa- ja metsätalousministeriö laittaa suometsätalouden haitat kuriin: suometsien kemeratuet ja avohakkuut turvemailla tulisi lopettaa. Liiton mukaan avohakkuut ja niitä seuraava ojitusmätästys ovat tuhoisa ongelma etenkin vesistöille. Lahtonen ryhtyi puukauppiaaksi Metsänomistajien puolesta kartellikanteita ajava Reijo Lahtonen laajentaa toimintaansa metsäomaisuuden hoitoon ja puukauppaan. Hän esitteli Metsämessuilla Helsingissä uuden hankkeensa, joka pyrkii kokoamaan yhteen puun myyntiä suunnittelevia metsänomistajia. FTC Suurisavotta Oy:n tavoite on perustajansa mukaan helpottaa puukaupan tekoa sekä jouduttaa maksuliikennettä yhdistämällä digitalisaatio ja perinteinen metsäpalvelu. Uittokausi päättymässä Vuoden 2015 uittokausi on edennyt loppumetreille. Uitot päättyivät pääosin viime viikolla, mutta tehtaiden lähistöllä siirrellään vielä joitakin pienempiä lauttoja. Tämän vuoden uittomäärä jäi noin 525 000 kuutioon. Se on neljänneksen vähemmän kuin edellisvuonna. Karhusaalis kasvoi Lokakuun lopussa päättyneellä karhunmetsästyskaudella kertyi saaliiksi 122 kontiota. Suomen riistakeskuksen mukaan määrä nousi viime syksyn jahdista viidellä eläimellä. Itäisen Suomen vakiintuneen karhukannan hoitoalueella kaadettiin 51 karhua. Kannan levittäytymisvyöhykkeellä Keski-Suomessa saalis oli 12 karhua ja kehittyvän kannan alueella Lounais-Suomessa yhdeksän karhua. Poronhoitoalueella kaadettiin 50 karhua. Riistakeskuksen mukaan Suomen karhukanta on tiheä ja täyttää suotuisan suojelutason kriteerit. Metsätietojen avaaminen koskee lähinnä 16x16 metrin hiloille laserkeilauksin kerättyä puusto- ja kasvupaikkatietoa. Puustotietojen jakaminen vapautuu Myös metsänomistajajärjestö MTK on myöntynyt metsävaratietojen jakamiseen. tön tehostaminen nimettiin osaksi hallituksen Puuta liikkeelle -kärkihanketta. Sen toteuttamiseen on varattu 13 miljoonaa euroa. Poliittisesti asian valmistelua helpotti, kun myös MTK myöntyi hyväksymään metsätietojen jaon. Hilatieto avataan MIKKO RIIKILÄ M etsävaratiedot ovat toistaiseksi olleet henkilötieto- ja metsätietolain muodostaman palomuurin takana. Puunostajien mielestä tämä on jarruttanut puukauppaa. Nyt maa- ja metsätalousministeriö on aloittamassa valmistelut metsätietolain muuttamisesta niin, että Metsäkeskus voi luovuttaa puustotietoja ilman, että toimijoiden olisi perusteltava pyyntöä. Lakiesitys on määrä saada eduskunnan käsittelyyn ensi keväänä. Sysäys tietojen avaamisen tuli EU:n komissiolta, joka huomautti Suomea ympäristötietodirektiiviin puutteellisesta toimeenpanosta. Komission mukaan julkisten ympäristötietojen jakamista ei saa rajoittaa. Tämä koskee muun muassa maaperä- ja puustotietoja. Jo ennen komission moitteita metsävaratietojen keruun ja käy- Metsätietojen avaaminen koskee ensisijaisesti laserkeilauksin kerättyä puusto- ja kasvupaikkatietoa, jotka määritellään erikseen jokaiselle 16 x16 metrin ruuduille eli hiloille. Jatkossa hilatiedot voidaan vapaasti luovuttaa kopioina tai sähköisesti. ”Esimerkiksi tila-, kylä- tai kuntakohtaiset hilatiedot voidaan jakaa ilman, että maanomistajalta tarvitaan erillistä suostumusta tai että luovutukseen olisi muu laissa säädetty peruste”, selvittää lainsäädäntöneuvos Kirsi Taipale maa- ja metsätalousministeriöstä. Jatkossakin hilatietojen yhdistäminen kiinteistö- ja omistajatietoihin on kielletty, ellei siihen ole laissa säädettyä perustetta. Teollisuudella kiire, MTK toivoo malttia MTK myöntyi tietosuojan raottamisen kannalle, mutta ei ehdoitta. ”Tiedon keruuta tulisi yksinkertaistaa. Taimikoiden maastotarkas- tukset pitäisi lopettaa. Näin saatavat säästöt sallisivat laserkeilausten tekemisen nykyistä useammin, mikä varmistaisi ajantasaiset puustotiedot”, toteaa elinkeinopäällikkö Marko Mäki-Hakola. Laserkeilaus toimii varttuneissa metsissä, mutta taimikoiden tila on todettava maastossa. Tähän kuluu vajaa kolmannes metsävaratietojen keruukustannuksista. Mäki-Hakolan mukaan keilausten väli tulisi lyhentää nykyisestä kymmenestä jopa kolmeen vuoteen. Hän korostaa, että jatkossakin puusto- ja tilatietojen yhdistämisestä on ilmoitettava metsänomistajalle. Mäki-Hakola toivoo, ettei lakiuudistusta pilattaisi hosumalla. ”Toistaiseksi puumarkkinoilla vallitsee ylitarjontatilanne. Riittää, että lakiuudistus ehditään viedä läpi tämän hallituskauden aikana.” Samalla pitäisi Mäki-Hakolan mielestä miettiä, kuka metsätietoja kerää. Valtakunnan metsiä inventoiva Luonnonvarakeskus Luke ja operatiivista tietoa tuottava Metsäkeskus inventoivat metsiä osin samankaltaisin maastomittauksin. Metsätietolain remontin kiireellisyydestä on Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntija Anu Islanderilla erilainen näkemys kuin MTK:n Mäki-Hakolalla. Islander toivoo asian AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Puumarkkinoille syntyy yhteinen verkkokauppa Keilausurakka puolivälissä »»Laserkeilaukset aloitettiin viisi vuotta sitten. Yksityismetsät on määrä saada keilattua vuoteen 2020 mennessä. »»Vuosittain yksityismetsiä keilataan 1,5 miljoonaa hehtaaria. »»Laserkeilaukset tehdään lentokoneesta noin kahden kilometrin korkeudelta. Puustotulkinnan tarkentamiseksi keilausalueilla mitataan lisäksi satoja maastokoealoja. »»Suomen metsäkeskus järjestää laserkeilaukset ja koostaa tiedoista kuvioittaisia puustotietoja, joita metsänomistajat voivat käyttää Metsään.fipalvelussa. »»Puustotietoja päivitetään kasvumallien sekä ilmoitettujen hakkuiden ja hoitotöiden perusteella. »»Myös metsänomistajat voivat ilmoittaa tekemistään hoitotöistä Metsään. fi-palvelun kautta. pikaista käsittelyä. ”Puuntarve lisääntyy nopeasti, esimerkiksi Äänekosken sellutehdas käynnistyy vuonna 2017. Siihen mennessä uusien tietojärjestelmien pitäisi valmiita.” Islander korostaa, ettei metsätietojen avaaminen uhkaa metsänomistajien päätösvaltaa. ”Viimeinen sana puukaupoista ja metsänhoitotöistä päätettäessä on aina metsänomistajalla, tämä ei muutu jatkossakaan.” METSÄALAN etujärjestöt MTK, Metsäteollisuus ry ja Metsäteho Oy perustavat kaikille yhteisen ja avoimen sähköisen puukauppapaikan. Sähköinen puukauppapaikka eli puukauppaverkkosivusto avataan vuoden 2016 jälkipuoliskolla. Sivuston tarkoituksena on helpottaa puunostajien ja -myyjien kanssakäymistä ja lisätä näin markkinoille tulevan puun määrää. Metsäteollisuuden investointien on laskettu kasvattavan lähivuosina puun kysyntää 10 miljoonalla kuutiolla, ja hallitusohjelmaankin on kirjattu puunkäytön lisäämiseen 15 miljoonan kuution tavoite. Lisäystä tavoitellaan etenkin yksityismetsien puukaupoista. ”Toivomme sähköisen puukaupan vaivattomuuden houkuttelevan myös uusia puunmyyjiä hyödyntämään metsiään ja vahvistamaan kotimaisen puun tarjontaa voimakkaasti kasvavan kysynnän vastapainoksi”, sanoo Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen. Puumarkkinat.fi pohjana Uusi verkkopalvelu perustetaan metsänhoitoyhdistysten nykyisin ylläpitämän Puumarkkinat.fi-sivuston pohjalle. Puukaup- AJASSA 20 vuotta lahjoituksia luonnonperinnölle Sivu 5 Verotus ei uudistu vain virkamiesvoimin papaikan perustajaosakkaina ovat kaikki merkittävät suomalaiset puumarkkinatoimijat, yhteensä 23 puunostajaa ja kuusi puunmyyjää. Sivuston kautta voi siis periaatteessa kulkea 90 prosenttia Suomen puukauppamäärästä, mutta muutkin puukauppatavat ovat yhä mahdollisia. Metsäalan etujärjestöt ovat suunnitelleet yhteistä puukauppasivustoa jo vuosia, mutta kädenvääntö tuottaa tulosta vasta nyt. ”Puunkäytön tuleva lisäys on helpottanut yhteisymmärryksen löytymistä”, sanoo MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen. ”Tässä tehdään biotalouden bioloikka ja digitalisaation digiloikka samaan aikaan”, komppaa Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo tiedotustilaisuudessa Hakkaraisen rinnalla. Verkkosivusto on avoin kaikille metsänomistajille ja puukaupan toimijoille. Tämän hetken linjausten mukaan organisaatioilta peritään sivuston käytöstä maksu, yksittäiseltä metsänomistajalta ei. Metsänomistaja voi tuoda puunsa myyntiin sivustolle joko itse tai muun puunmyyjän kautta. Sivustolla voi tarjota kaupaksi niin erilaisia leimikoita kuin hankintapuuta. Puukauppapaikan perustajien mukaan metsävaratiedon avautuminen ja hyödyntäminen nousevat uudessa palvelussa tärkeään rooliin. Teknologian kehitys tuo jatkossa entistä tarkempaa tietoa myytäväksi leimatusta puualueesta, ja metsävaratietoon kaavaillut lakimuutokset avannevat puutietoa entistä enemmän puunostajien nähtäväksi. Metsäverotuksen asiantuntija Väinö Sikanen kaipaa porkkanoita sukupolvenvaihdoksiin. Sivu 6 Metsätkin esillä ilmastokokouksessa Sivu 7 Myrskytuuli vei ympäristötuen Sivu 8 Metsäntutkimuksella edessään vyönkiristys Sivut 9–11 METSÄSTÄ Uudesta kemerasta paperityötalkoot Sivut 16–17 Metsä kasvaa myös Suomi-neidon otsalla Mönkijöillä yhä enemmän turmia Eniten henkilövahinkoja mönkijöillä sattui Uudellamaalla. JUSSI COLLIN HENKILÖVAHINKOIHIN johtaneiden mönkijäonnettomuuksien määrä on viime vuosina kasvanut samalla kun mönkijöiden määräkin on lisääntynyt. Trafin tuoreen selvityksen mukaan mönkijäonnettomuuksia sattuu jo enemmän kuin moottorikelkkaonnettomuuksia – vuonna 2013 mönkijöillä 716 onnettomuutta ja kelkoilla 611. Mönkijäonnettomuuksissa loukkaantui useimmiten mieskuljettaja. Yleisin onnettomuus oli kaatuminen sivusuunnassa. Kypärän käytössä oli puutteita, ja lähes neljännes vammoista olikin päävammoja. Yleisin vammaryhmä oli kuitenkin yläraajojen ja hartiaseudun vammat. Vakavasti loukkaantuneiden osuus oli vajaa viidennes. Selvityksessä todetaan, että ilman kypärää ja alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen oli yleisempää mönkijöillä kuin kelkoilla. Molemmat muodostavat riskin, sillä Inarista löytyy 1 700 metsätilan yhteenliittymä. Sivut 18–19 Hybridihaavan tulevaisuus auki Sivu 19 mönkijä on normaalitilanteessakin vaativa ajoneuvo kuljettajalle. Moottorikelkkailijoiden yleisin onnettomuustyyppi oli törmäys esteeseen, mitä edelsi usein kelkan hallinnan menetys. Eniten henkilövahinkoihin johtaneita mönkijäonnettomuuksia sattui Uudellamaalla, kaikkiaan mönkijäonnettomuudet jakautuvat kuitenkin alueellisesti tasaisemmin kuin kelkkaonnettomuudet. Moottorikelkoilla sattuu eniten onnettomuuksia Lapissa. Trafin ajoneuvorekisterissä oli mönkijöitä maaliskuussa 2014 yhtensä 41 237 kappaletta. Näistä liikennekäytössä oli 32 740. Traktorimönkijöiden osuus on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Kuusamo hölläsi lupakäytäntöjään Sivu 23 PILKKEITÄ Katajaa pilattiin vuosisatojen ajan Riukuaitojen ja aurausviittojen vuoksi metsiemme katajat muuttuivat sotkuisiksi pensaiksi. Sivu 24 Talvikin voi olla hyönteisten aikaa Sivu 25 Metsämessuilla riitti puuhattavaa Sivu 26 Hannu Jauhiainen Blom Kartta Oy VALTTERI SKYTTÄ TÄSSÄ N U M E ROSSA Sami Karppinen Uudella verkkosivustolla puita tavoittelevat ja välittävät kaikki alan merkittävät toimijat. 3 Japanissa männytkin huokuvat filosofiaa Sivu 30 4 AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 ME TSALEHTI.FI VERKKOKESKUSTELU ”Joko arvon metsämiehillä on syksyn hankintasavotat aloitettu? Vai onko sahat heitetty vajan nurkkaan parempia aikoja odottamaan?” M83 ”On aloitettu nuoren metsän harvennuksella, jota on kymmenen hehtaaria. Hankintakauppaa ei ole tehtynä, joka on minulle poikkeava tilanne.” Koivunkaataja ”Pääosa tuulenkaadoista on kerätty, enskan harvennus on jo hyvällä alulla ja rasituksen tasaamiseksi aina väliin joku päivä ennakkoraivausta.” Lasse ”Ensiharvennusta aloiteltiin jo ennen Valio-myrskyä, sitten piti siirtyä tuulenkaatoja keräilemään. Harvennus jatkuu, kunhan maassa makaavat puut saadaan kerättyä.” Rekkamies ”Kuusikkoon ei vielä uskalla mennä, kun lämpötila paukkuu 10 asteessa. Päätehakkuuta pitäisi aloitella, mutta sinistyykö tukki vielä näillä keleillä?” Kaataja ”Myö hakataan kuusikoita täyttäpäätä. Vahva havutus vain urille ja ei kun menoksi. Monesti pieni lumikerros ilman routaa vain pahentaa tilannetta, kun maanpinta kostuu ja liestyy.” Metsuri motokuski ”Aloitin hankintahakkuut heinäkuun lopulla. Koivikolla aloittelin 295 mottia enskaa, seuraavana oli kuusikon enska 165 mottia. Nyt on menossa liian rehevän kasvupohjan männikön toinen harvennus. Sahaan vain huonot puut pois, kun eivät osta hankintatukkia olleenkaan.” Puhveli PÄÄK IRJ OIT US Raha vie tutkimusta Luonnonvarakeskuksen ensimmäinen vuosi on kohta takana, mutta ulospäin organisaatio näyttää vielä hahmottomalta. Kukaan ei tosin odottanutkaan, että kolmen laitoksen – Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Metsäntutkimuslaitoksen sekä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen – yhteenliittymä saataisiin vuodessa vauhtiin. Toimintaa vasta hiotaan. Samalla väkeä vähennetään ja toimipaikkoja suljetaan, sillä valtion tuki niukkenee. Uuden tutkimuslaitoksen kokoonpanoon tärkein syy oli, että kaikki organisaatiot toimivat maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Kun nähtävissä oli, että valtion tutkimusvarat vähenevät, oli järkevää etsiä säästöjä kokoamalla laitokset yhteen. Samalla haluttiin etsiä biotalouteen uusia näkökulmia yli raja-aitojen. Tästä onkin jo hyviä esimerkkejä. Silti maataloudesta ja metsästä on löytynyt vain vähän yhteistä tutkittavaa. ♦♦♦ Samaan aikaan kun laitosten yhdistämisestä päätettiin, valtion tutkimusrahoitus uudistui. Organisaatioiden sijasta euroja ohjataan entistä enemmän tärkeiksi katsottuihin hankkeisiin. Periaatteessa metsäntutkimus on hyvin rahoittajien valokeilassa, sillä hallitus edistää biotaloutta ja kannustaa lisäämään hakkuita. Kun hallituksen yhtenä kärkihankkeena on myös digitalisaation edistäminen, metsäalalla on mahdollista saavuttaa melkoinen tuottavuusloikka. Tuoreet uutiset sähköisestä puukaupasta ja metsävaratietojen uudesta käytöstä ovat esimerkkejä siitä, mitä tutkimuksen, käytännön kokemuksen ja uuden tekniikan yhdistelmästä voi syntyä. ♦♦♦ Kaikki metsäntutkimus ei kuitenkaan taivu uuden tutkimuspolitiikan vaatimuksiin. Puut kasvavat aivan liian hitaasti. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tai uusien metsänhoitomenetelmien seuraukset eivät paljastu parin vuoden tutkimushankkeessa tai mallilaskelmien avulla. Niiden selvittämiseen tarvitaan edelleen myös vanhanaikaisia koealoja ja aikaa. Lu o n n o nva rakeskuksella tulisi olla tilaa myös tämäntyyppiselle tutELIISA kimukselle ja KALLIONIEMI yhteiskunnalpäätoimittaja la varaa sen raeliisa.kallioniemi@ hoittamiseen. metsalehti.fi NÄKÖKUL MA S I TAAT T I Selkiyttämisen varaa Käsi ylös ne, jotka osaavat laskea puuston pohjapinta-alalla painotetun keskiläpimitan. Pitäisi osata, jos mielii saada kemeratukea esimerkiksi varttuneen taimikon harvennukseen. Kemeratukien tavoitteena on innostaa metsänomistajia hoitamaan metsiään. Tuen saamiseksi täytettävät lomakkeet toimivat päinvastoin. Kokeneemmat metsänomistajat pystynevät täyttämään ne maalaisjärjellä, mutta ensimmäistä kertaa tai- mikkoa harventaneella voi mennä sormi suuhun. Kuinka moni aloitteleva metsänomistaja tietää sitäkään, miten hehtaarille jääneiden puiden määrä tai keskipituus lasketaan? On hyvä, että metsänomistaja joutuu arvioimaan työnsä jälkeä: taimikko jää usein turhan tiheäksi. Olisi kuitenkin paikallaan, että lomakkeiden täyttöohjeissa kerrottaisiin, miten se tehdään. LIINA KJELLBERG Vaikka tiestön korjausvelan taittamiseen on myönnetty 600 miljoonaa lisärahoitusta vuosille 2016–2018, monet pelkäävät, etteivät rahat ohjaudu riittävässä määrin alemmalle tieverkolle. Tähän ei Suomella ja sen kasvavalla biotaloudella ole varaa.” Koneyrittäjien metsänparannustyöryhmän puheenjohtaja Harry Luokkamäki Metsänparannuspäivässä 13.11. LUK IJAKUVA Kerran käytetty asumus GALLUP ”Reilun kuuden hehtaarin taimikonhoitoalalta tällaisia löytyi lähes 60. Hyönteistensyöjiä syntyi useita satoja!” Oletko hakenut uutta kemeraa? 208 ajia sta va Ei 42% Kyllä 58% Uusi kysymys: Lämmitätkö puulla? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi Ierikka Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 5 AJA N KOHTA I N EN Suojelualueita lahjoitusvaroin Tasavuosia täyttävä Luonnonperintösäätiö etsii arvokkaita alueita suojelukohteiksi. HANNU JAUHIAINEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva L uonnonperintösäätiö sai alkunsa 20 vuotta sitten, kun kalastaja Pentti Linkola suunnitteli ostavansa säästöillään metsäpalstan suojeltavaksi. Pankissa olivat sitten esittäneet, että kannattaisi perustaa säätiö. Sellainen perustettiinkin. Aikaa ehti kuitenkin vierähtää viisi vuotta, ennen kuin ensimmäinen metsätila, Akanvaara Parikkalassa, saatiin ostettua vuonna 2000. Jo silloin säätiön toiminnanjohtajan pestiä hoitanut Anneli Jussila kertoo, että alku oli monestakin syystä hankalaa. Rahaa ei vielä juuri ollut, mutta vielä hankalampaa oli löytää sopivia kohteita ostettavaksi. ”Ilmapiiri ei tämäntyyppiseen suojeluun ollut vielä 90-luvulla kovin suotuisa”, Jussila kertoo säätiön alkuvaiheen ajoista. Sittemmin lahjoitusvaroin toimiva säätiö on kartuttanut suojelumetsiensä määrää tasaiseen tahtiin. Keskimäärin suojelukohteita on hankittu kaksi vuodessa, joskus useampiakin. Pääosa tiloista on ostettu ja kaksi on saatu lahjoituksena. Osa kaupoistakin on ollut lah- jaluontoisia, sillä myyjät ovat halunneet luovuttaa tilansa säätiölle muodolliseen hintaan. Metsätiloja on hankittu myös markkinahintaan, jopa tarjouskilpailujen kautta. Suojelukohteita on nyt 50 ja suojeltuja hehtaareita noin tuhat. ”Olemme nyt sen verran tunnettuja, että monet kiinteistövälittäjät osaavat jo tarjota meille myyntiin tulleita suojelun kannalta arvokkaita tiloja”, Jussila kertoo. Metsätiloja tarjotaan myös suoraan säätiölle, ja niitä etsitään netin ja lehtien myyntiosastoilta. Säätiöllä on kattava yhdyshenkilöverkosto, jonka kautta tulee tietoa ostettavissa olevista kohteista. Kauppoja saatetaan tehdä hyvinkin nopeasti, mutta joskus kaupanteko voi kestää pitkäänkin, jopa neljä vuotta. Osasyy tähän on, että usein myyjinä on perikuntia, jotka eivät oikein itsekään tiedä, mitä metsällään tekisivät ja mihin hintaan sen myisivät Rahoitus monista puroista Säätiön rahoituksen perusta ovat erilaiset lahjoitukset sekä Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila on ollut mukana säätiön alkuvaiheista asti. korteista ja muusta materiaalista saatavat tulot. Tänä vuonna julkaistua juhlakirjaakin on myyty hyvin. Viime vuosina tärkeä rahoituslähde ovat olleet testamentit. Niiden turvin suojelumetsien määrää on saatu lisättyä merkittävästi. Alueelliset luonnonsuojeluyhdistykset ovat järjestäneet paikallisia varjojenkeruukam- panjoita tietyn tyyppisten suojelukohteiden hankintaa varten. Saadut varat on sitten lahjoitettu säätiölle sopivan kohteen hankintaan. Viime vuosina säätiöllä on käytettävissä keskimäärin 300 000–400 000 euroa vuosittain, mutta joinakin vuosina lahjoitukset ovat nousseet miljoonaan euroon. Säätiöllä on nyt metsää ympä- ri Suomen Enontekiöltä Uudellemaalle. Uusia metsiä ja myös suoluonnon kokonaisuuksia etsitään koko ajan. ”Luonnontilaiset tai sen kaltaiset metsät ja myös suot kiinnostavat meitä”, Anneli Jussila kertoo. Säätiön jo hankitut suojelukohteet ja niiden esittelyt löytyvät yhdistyksen nettisivuilta www.luonnonperintosaatio.fi. KOLU MN I Pieni on kallista Metsälönkokotoimikunta julkisti 45 vuotta sitten raporttinsa ”Metsälön koko ja metsätalouden rationalisointi”. Siinä käydään läpi rungon koon, leimikon koon ja uudistusalan koon vaikutusta puuntuotannon kustannuksiin. Lisäksi arvioidaan palstan ja metsätilan koon vaikutusta rationalisointimahdollisuuksiin. Teknologisen kehityksen takia tulokset eivät ole sovellettavissa tähän päivään. Väitän kuitenkin, että aika huutaa niiden päivittämistä. Miten on, Luonnonvarakeskus? Rungon koon vaikutuksesta korjuukustannuksiin on Lukessa tehty hyviä selvityksiä. Tieto siitä, miten yksikkökustannukset räjähtävät rungon pienetessä, on kaikkien saatavilla. Kustannusten välttämisen sijasta MMM yrittää edelleen tehdä kannattamattoman kannattavaksi tukemalla pienpuun kasvatusta taimikonhoitoa myöhästyttämällä. ♦♦♦ Uudistusalan koon vaikutus on myös Luken toimesta hyvin dokumentoitu. Mitä pienemmät alat, sitä suuremmat yksikkökustannukset. Silti yksityismetsien uudistusalat ovat turhan pieniä, keskimäärin 1,4 hehtaaria. Ruotsissa ne ovat reilusti kaksi kertaa suurempia. Metsäsuunnittelijoiden ja puunostajien tulee ohjata metsänomistajat nykyisistä pienaukoista järkeviin päätehakkuuleimikoihin ja uudistusaloihin. Alle kahden hehtaarin uudistusalojen määrän puolittaminen tällä hallituskaudella on oltava vähimmäistavoite. Metsätilojen koon kasvattaminen nähdään tärkeänä, mutta sen kustannusvaikutukset on nykyisen metsäteknologian aikana heikosta tutkittu. Lisäksi palstan koon rooli on unohdettu. Yhtenäinen 100 hehtaarin metsälö on kannattavampi kuin sellainen, joka koostuu viidestä kaukana toisistaan olevasta 20 hehtaarin palstasta. Yhtenäisen metsälön hakkuut ja metsänhoitotyöt on helpompi organisoida. Leimikot on helpompi koota houkutteleviksi jne. Tilakoon rinnalla järkevää toimintaa haittaa monilla alueilla niiden epäedullinen muoto. Palstat ja tilat ovat kapeita ja pitkiä. Eli koon lisäksi muodollakin on väliä. ♦♦♦ Vaikka metsätilojen koko on tärkeä, hallitus aikoo kohdistaa poliittiset toimet sukupolven vaihdosten edistämiseen. Taustalla on havainto, että vanhukset eivät myy puuta niin aktiivisesti kuin nuoremmat. Olennaisempaa kuin ikä on kuitenkin uuden omistajan kiinnostuneisuus aktiiviseen metsätalouden harjoittamiseen. Tämä ei ole periytyvä ominaisuus. Väitän, että sukupolven vaihdosten sijasta tuet, mikäli niitä halutaan todella käyttää Etelä- ja KeskiSuomen ylikuumentuneilla metsätilamarkkinoilla, kannattaa suunnata palsta- ja tilarakenteen korjaamiseen. Helpoimmin tämä käy tukemalla lähinaapureiden välisiä kauppoja. Erityisesti rajanaapurille myynti on tehtävä houkuttelevammaksi kuin metsätaloudesta kiinnostumattomalle jälkeläiselle. Tämä on järkevämpi linja kuin välttämättömän rakennemuutoksen siirtäminen vielä kerran yhden sukupolven yli. Hyödyntämällä suuruuden ekonomiaa toimintojen kaikilla tasoilla päästään kaksinumeroisiin tuottavuushyötyihin. Niiden jakaminen puuntuotanto- ja korjuuketjun osapuolille osataan varmasti tehdä ilman valtiovallan ohjausta. HEIKKI SMOLANDER Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Luken erikoistutkija. 6 AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 FA KTA Väinö Sikanen »»72-vuotias »»Metsätalousinsinööri, eläkkeellä. »»Toiminut viimeiset yhdeksän vuotta yrittäjänä ja suunnitellut maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja perinnönjakoja. »»Kouluttanut aiheesta Mikkelin amk:ssa. »»Työhistoria UPM:llä metsäneuvontapäällikkönä, suunnitteli muiden töiden ohella metsänomistaja-asiakkaiden sukupolvenvaihdoksia. »»Oma sukupolvenvaihdos jo tehty, mutta hoitaa edelleen metsänhoitotöiden työnjohdon. »»Päivärytmiin kuuluu tankillinen taimikonhoitoa, talviaikaan kaukomaihin tutustumista. Metsämessuilla kuvatun Väinö Sikasen veromallissa olisi porras kannustamassa alle 70-vuotiaita luovuttamaan metsätilan nuoremmalle ja siirtymään leikkisämpiin hommiin. Verouudistus vaatii sieluntuntemusta Sukupolvenvaihdosten verotuksen päivittäminen ei Väinö Sikasen mielestä onnistu pelkällä virkamiestyöllä. MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva J os metsätilojen sukupolvenvaihdosten verotus uudistetaan virkamiestyönä niin siitä puuttuu se, mikä käytännön tekijällä on hallussaan, nimittäin metsänomistajien sielunelämän tuntemus. Näin sanoo Väinö Sikanen, joka on viimeisten 14 vuoden aikana konsultoinut satoja sukupolvenvaihdoksia ja perinnönjakoja. ”Siinä on ehtinyt tulla esille kaikki mahdollinen mikä aiheeseen voi liittyä.” Sikasen mallissa ikäporras Sikasen mukaan verohelpotukset eivät välttämättä edistä sukupolvenvaihdoksia varsinkaan, jos sama helpotus koskee lahjaveroa ja perintöveroa. Sukupolvenvaihdoksessa on oma vaivansa, ja jos huojennos kuitenkin on tulossa, ei synny tarvetta tehdä luovutusta elinaikana. ”Pitäisi olla porkkana, että luovutus tehdään ajoissa, jotta nuori väki pääsee metsään kiinni.” ”Ajoissa” tarkoittaa Sikasen mielestä, että luovuttaja on 60 ja 70 ikävuoden välillä. ”Tunnen itse, että tässä iässä ei ole enää isoja rahantarpeita, mutta jos luovutus tehdään 30– 40 vuotiaille, niin heillä on asunnon ja auton hankintaa. Se antaa potkua, että metsiä hakataan ainakin tuoton verran.” Sikasen mallissa olisi lahjaveron huojennos, jos luovuttaja on alle 70-vuotias. ”Jos siihen mentäisiin, niin tasapuolisuuden vuoksi tulisi olla viiden vuoden siirtymävaihe, jona aikana kaikki luovuttajat saisivat huojennoksen.” Isojen tilojen isot ongelmat Menossa on kehitys, jossa sekä pienten harrastepalstojen että suurten yrittäjämäisten metsäti- lojen määrä kasvaa. Yli tuhannen metsähehtaarin omistajia on aika monta, ja näiden yrittäjämetsänomistajien sukupolvenvaihdosten ongelmat ovat jo käsissä. ”Jos metsätila on tuhat hehtaaria, niin lahjavero on iso. Niille tarvittaisiin erilainen verokohtelu kuin harrastepalstoille.” Sikanen käsitteli hiljattain tapausta, jossa luovutuksen lahjavero olisi ollut lähes 800 000 euroa. Jos olisi tehty kauppa, niin rahaa olisi tarvittu kolme miljoonaa. ”SUURILLE METSÄTILOILLE TARVITTAISIIN ERILAINEN VEROKOHTELU KUIN HARRASTEPALSTOILLE.” ”Ne ovat sellaisia summia, ettei niitä metsästä voida järkevillä hakkuilla ottaa.” Metsätilan kauppahinnasta saa metsävähennyksen eli puunmyyntitulojen merkittävän verohuojennoksen, mutta metsävähennys ei koske lahjoitusta. Sikasen mielestä vähennys tu- lisi ulottaa lahjoitukseen ainakin jossakin määrin. Sikanen vertaa, että jos saa miljoona euroa lahjaksi, niin siitä maksaa lahjaveron ja se on siinä. Mutta jos saa lahjaksi miljoonan euron metsätilan ja myy sieltä puuta lahjaveron verran, puunmyynneistä pitää maksaa vero. Selvän rahan siirtäminen sukupolvelta toiselle tulee siis halvemmaksi. Verotus pakottaa näennäisviljelijäksi Jos on tuhat hehtaaria metsää ja ostaa päälle muutaman hehtaarin peltoa, asia muuttuu maatilan sukupolvenvaihdokseksi ja vero kevenee noin kymmenesosaan. Se on isoille metsätiloille vahva kimmoke kilpailla peltohehtaareista todellisten viljelijöiden kanssa. ”Tässä on epäkohta. Verohuojennos tulisi rajata joko aidoille viljelijöille tai antaa se kaikille yrittäjämäisille metsänomistajille.” Raja voisi olla myel-eläkevakuutuksen raja eli etelästä pohjoiseen 50, 75 tai sata hehtaaria. Sikasella on ollut tapauksia, joissa ison metsätilan omistajalla on ollut kaksi vaihtoehtoa: joko myydä tila ja jakaa rahat tai hankkia peltohehtaareja ja ryhtyä näennäisviljelijäksi. ”Pääsääntöisesti päädytään peltokaupoille, mutta kerran tuhannesta hehtaarista puolet piti laittaa myyntiin. Taimikkovaltaisilta tiloilta ei verorahoja olisi saanut.” Yhtymät erityisongelmallisia Metsäyhtymien omistusjärjestelyt ovat erityisen ongelmallisia etenkin, jos hehtaareja on enemmälti. ”Jos yhtymässä on kolme osakasta ja yksi ostaa kolmannen osuuden, niin metsävähennys tulee kummankin jäljelle jääneen osakkaan hyväksi, vaikka vain toinen heistä on laittanut rahaa peliin.” Ja kun osuus myydään, niin myyjä joutuu maksamaan luovutusvoittoveron toisen osakkaan käyttämästä metsävähennyksestä. ”Yhtymän verotusta olisi korjattava siten, että jokaisella osakkaalla olisi henkilökohtainen metsävähennyspohja ja metsävähennys tehtäisiin vasta, kun metsätulo on jaettu henkilökohtaiseksi tuloksi.” AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 7 Edellisessä ilmastokokouksessa Durbanissa Suomi koki takaiskun. Pariisissa on siis syytä olla tarkkana. LIINA KJELLBERG SUOMELLA on paljon pelissä. Näin arvioivat Pariisin ilmastokokouksen alla niin maa- ja metsätalousministeriön metsäneuvos Heikki Granholm, MTK:n energia-asiamies Anssi Kainulainen kuin Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom. Kokous näillä näkymin pidetään terrori-iskusta huolimatta. Miehet muistavat Suomea Durbanissa Etelä-Afrikassa vuonna 2011 kohdanneen vääryyden. Ilmastokokouksen yhteydessä tehty päätös muutti Suomen metsät hiilinielusta hiilen lähteeksi. Maankäytön muutoksesta johtuvat metsänhakkuut – kun metsää kaadetaan esimerkiksi rakentamisen tieltä – alkoivat laskennallisesti vapauttaa ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin kasvavat metsät sitä ehtivät ilmakehästä sitoa. Tilanne on tämä vuoteen 2020 asti. Euroopan komissio myönsi Suomelle erityisongelman ratkaisemiseksi korvaukseksi kymmenen miljoonan hiilidioksiditonnin edestä päästöyksiköitä. ”Nyt on hyvä lakata murehtimasta menneitä ja siirtää katse tulevaisuuteen, jotta linjaukset jatkossa tukisivat Suomen hyviä biotalousnäkymiä”, Fagerblom sanoo. Metsien rooli auki Pariisissa Ranskassa 30.11.–11.12. järjestettävässä ilmastokokouksessa metsiä koskeviin laskentasääntöihin tuskin vielä päästään. Kokouksen tavoitteena on maailmanlaajuinen ilmastosopimus eli raamit sille, miten ilmaston lämpenemistä ehkäistään vuoden 2020 jälkeen. Vaikka Pariisissa tuskin päästään metsien laskentasääntöihin, on maankäyttösektori, johon metsätkin kuuluvat, mainittu useimpien maiden neuvottelutarjouksissa. Jollain tavalla metsät siis aiotaan valjastaa torju- Lehtikuva Tarkkana kohti ilmastokokousta Etelä-Afrikan Durbanin ilmastokokouksessa neljä vuotta sitten tehtiin suomalaisen biotalouden näkökulmasta katkeria päätöksiä. Tämä tuskin toistuu Pariisissa. maan ilmastonmuutosta. ”Maankäyttösektori on mukana myös EU:n neuvottelutarjouksessa, mutta millainen rooli sektorilla on, sitä ei ole vielä sovittu”, Granholm sanoo. Pariisin ilmastokokousta enemmän Suomen metsiin ja metsäsektoriin vaikuttaakin hänen mukaansa EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka. Hyötyjä ja uhkia Ovatko kansainväliset ilmastotavoitteet Suomen metsille uhka vai mahdollisuus? Kainulaisen mielestä ne ovat molempia. Puulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja uusiutumattomia materiaaleja, mutta se edellyttää sitä, että puun käyttöön suhtaudutaan ratkaisuna hillitä ilmastonmuutosta. ”Kauhukuva on, että metsien hyödyntämisasteelle asetetaan katto sanelemaan, miten paljon metsänomistaja voi omaa metsäänsä hyödyntää”, Kainulainen sanoo. Fagerblom hämmästelee puheita, jotka kyseenalaistavat puun hiilineutraalisuuden energiantuotannossa. Tällä hetkellä metsätaloudessa kaadetut puut lasketaan maankäyttösektorilla päästöksi, joten samat puut katsotaan päästöttömiksi, kun ne poltetaan voimalaitoksissa. ”Jos puun energiakäytölle asetetaan päästökerroin, aiheutuu puusta laskennallisia päästöjä kahdesti. Tämä antaisi fossiilisille polttoaineille etulyöntiaseman”, Fagerblom sanoo. Granholm ennakoi ilmastosopimusten pitkällä aikavälillä hyödyttävän metsäsektoria, mutta uhkiakaan ei hänen mukaansa pidä väheksyä. ”Päästöjä pitää vähentää, mutta se ei saa rajoittaa metsäsektorin toimintamahdollisuuksia kohtuuttomasti, eikä siirtymistä kohti biotaloutta.” UUDISTUNEET PEFC-METSÄSERTIFIOINNIN VAATIMUKSET OTETAAN KÄYTTÖÖN 2016! SERTISERIFFI PEFC ● ● ● ● Varmista ammatillinen PEFC-osaamisesi Sertiseriffin seurassa. Säästät aikaa ja työ metsässä sujuu! Opiskelu netissä on helppoa ja mukaansa tempaavaa. Saat todistuksen, jolla osoitat hallitsevasi PEFC metsäsertifioinnin vaatimukset. Tutustu Sertiseriffiin ja hanki edullinen lisenssi verkkokurssille www.tapio.fi/sertiseriffi TAPIO ForestTEST® Metsätalouden koulutuksia itsenäisesti suoritettavina kokonaisuuksina. 8 AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Metsä Group paransi ja sopeuttaa MIKKO HÄYRYNEN Metsäneuvoja Kari Turunen ja metsänomistaja Kalle Vakaslahti pohtivat, mitä tehdä Valio-myrskyn murjomalle puron varrelle. Tuulen viemä ympäristötuki Metsäkeskus perii osan ympäristötuesta takaisin, kun myrsky iskee suojellulle metsälakikohteelle ja tuulenkaatoja joudutaan korjaamaan. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva M uuramelaisen Vehkoon metsäyhtymän osakas Kalle Vakaslahti katselee Valio-myrskyn jälkiä tuoreen uudistusalan laidalla. Reunametsästä on kaatunut parinsadan metrin matkalta arviolta sata kuutiometriä tukkipuita. Näky sinällään ei ole harvinainen, mutta tällä kertaa asetelma on hieman mutkikkaampi. Kaatunut reunametsä on osa metsälain suojaamaa luonnontilaisen puron suojakaistaa, jonka maanomistajat ovat rauhoittaneet kestävän metsäntalouden rahoituslain, eli kemeran mukaisella ympäristötuella. ”Kaikkiaan ympäristötukisopimus kattaa noin kolmen hehtaarin alueen”, Vakaslahti kertoo. Vaikka pystypuuston hakkuut on kielletty, metsätuholain velvoitteet ulottuvat myös lakikohteelle. ”Metsätuholaki on vahvempi kuin metsälaki, joten myrskypuut on korjattava myös lakikohteilta ja ympäristötuen nojalla suojelluilta alueilta”, vahvistaa metsäneuvoja Kari Turunen Suomen metsäkeskuksesta. Kuusivaltaisissa metsissä tuulen kaatamat puut on korjattava, jos niitä on yli kymmenen kuutiometriä hehtaarilla. Männiköissä hälytysraja on 20 kuutiometriä. Kääntäen tämä tarkoittaa, että met- sälain suojaamille kohteille kaatuneita puita voidaan jättää enintään 10 tai 20 kuutiota puuta hehtaarille. ”Metsänomistaja voi halutessaan jättää vaikka kaikki tuulenkaadot korjaamatta ilmoittamalla siitä Metsäkeskukselle. Silloin vastuu esimerkiksi kirjanpainajatuhojen leviämisestä on metsänomistajalla”, Turunen toteaa. Ympäristötuki takaisin Vakaslahti kertoo, että puronvarren lakikohde suojeltiin kymmeneksi vuodeksi neljä vuotta sitten. Sopimuksen kattamalla alueella oli puustoa noin tuhat kuutiota. Kemeran mukaista ympäristötukea kolmen hehtaarin alueelta maksettiin metsänomistajille noin kymmenen tuhatta euroa. Koko tukisumma maksettiin sopimuskauden alussa. Nyt UPM on aloittelemassa Valio-myrskyn kaataman puuston korjuuta. Samalla metsänomistajat joutuvat palauttamaan tätä vastaavan osuuden saamastaan ympäristötuesta. ”Tuki peritään takaisin sopimuksen jäljellä olevalta jaksolta. Maanomistaja saa pitää puiden myyntitulon”, Turunen selvittää. Tässä tapauksessa takaisin perittävää kertyy noin 750 euroa. Yhtä asiaa muuramelaismetsänomistaja jäi aprikoimaan: ”Ihmettelin, että päätös asiasta piti tehdä Kuopiossa asti.” FA KTA Luonnonpurolle suojaa »»Metsälain suojaamien pienvesien, muun muassa luonnontilaisten purojen ominaispiirteiden suojelemiseksi puron valoisalle puolelle – etelä-/ länsipuoli – on jätettävä suojavyöhyke, jonka leveys on sama kuin puuston keskipituus. »»Toisella puolella puroa suojavyöhykkeen ohjeellinen leveys on puolet puuston keskipituudesta. Jos puuston keskipituus on 20 metriä, suojavyöhykettä on siis yhteensä jätettävä 30 metriä. »»Metsänomistaja voi hakea kemeran ympäristötukea tulonmenestysten korvaamiseen, jos suojavyöhykkeille jää merkittävästi puustoa. »»Vaihtoehtoisesti voi hakea metsälain 11 pykälän mukaista erivapautta ulottaa hakkuut suojavyöhykkeelle. Tällöinkin puustoa on säästettävä 3 000 euron arvosta. METSÄ Groupin tulos parani heinä-elokuussa. Liiketulosta kertyi 149 miljoonaa euroa, mikä on hieman enemmän kuin edellisellä neljänneksellä ja selvästi enemmän kuin vuotta aiemmin. Liikevaihto nousi parilla kymmenellä miljoonalla eurolla 1,2 miljardiin. Päätuotteiden kysyntä oli kolmannella neljänneksellä sahatavaraa lukuun ottamatta hyvällä tasolla, eikä hinnoissa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Puutuoteteollisuudesta vastaavassa Metsä Woodissa jatketaan tuotantorajoituksia loka-joulukuussa ylitarjonnan vuoksi. Kertopuu- ja vaneritehtailla aloitetaan yt-neuvottelut ja henkilöstön vähentämistarpeeksi arvioidaan noin 60 henkilöä. Puumuovikassit koekäyttöön JUSSI COLLIN PUUSTA muovikassin kaltaisia pusseja valmistava Paptic on sopinut kassiensa koekäytöstä Seppälän ja Body Shopin kanssa. Kokeilu alkaa Seppälän ja Suomen Body Shopin liikkeissä ensi keväänä, jolloin ne korvaavat kauppaketjujen käyttämät muovi- ja paperikassit. Kokeilun aikana testataan Papticin kassien toimivuus valmistuksesta ja painatuksesta alkaen kaupan kassalle ja kuluttajille saakka. Yhtiön kassien raaka-aineista 70 prosenttia on uusiutuvaa ja biohajoavaa. Kassit voidaan kierrättää kartonkikeräyksessä. Paptic-kasseista ja niiden kehittäjistä kerrottiin Metsälehden edellisessä numerossa (21/2015). O I KA I S U Euroja, ei kuutioita Toisin kuin edellisen Metsälehden (21/2015) hakkuukonemittauksen tyvifunktio -uutisessa kerroimme, funktioiden uudistaminen tuo puunostajille noin kymmenen miljoonan euron (ei kuution) vuosittaisen säästön. Kuutioissa säästö on 200 000, kuten uutisessa todettiin. AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 9 Metsäntutkija Johanna Riikonen tutkii Suonenjoella taimia. Kuusentaimet kasvavat hyvin punaisen ledivalon alla. Tavalliset, keltaista valoa tuottavat lamput nostavat lämpötilaa niin, että taimiin syntyy enemmän epänormaaleja latvasilmuja. Raha pakenee tutkimuksesta Metsäntutkimusraha muuttuu yhä kärsimättömämmäksi, vaikka juuri metsäntutkimuksen pitäisi olla pitkäjänteistä puuhaa. Pitääkö tutkijoiden opetella myymään tietoaan lisärahoituksen toivossa? VALTTERI SKYTTÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat M etsäntutkimus on joutunut viime vuosina muutosten keskelle, ja lisää on luvassa. Luonnonvarakeskus, jonka alaisuuteen entinen Metsäntutkimuslaitos on kuulunut vuoden alusta lähtien, joutuu ensi vuonna tulemaan toimeen 10 miljoonaa euroa pienemmällä valtion budjettirahoituksella. Luken tutkimus- ja asiakkuusjohtajan Jari Varjon mukaan säästöt näkyvät myös metsäntutkimuksessa, mutta tarkempia vaikutuksia esimerkiksi yksittäisten tutkimusalueiden osalta ei vielä tiedetä. Tasatakseen pienenevien rahavirtojen seurauksia Luke karsii kiinteitä kuluja ja tukitoimintoja sekä pyrkii kasvattamaan ulkopuolisen rahoituksen määrää. ”Lisäksi yhteistyö yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa ➔ 10 AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Anne Uimarilla on tutkimuspöydällään metsänomistajalta tullut näyte kuusen mustakorosienestä. Laatuja kasvutappiohin tai jopa puun kuolemaan johtava tauti on tartuttanut erityisesti pellonistutusaloilla kasvavia, 5–15-vuotiaita kuusikoita. ”LUONNONVARAKESKUS NÄYTTÄISI LIIKKUVAN SOVELTAVAMMAN TIEDON TUOTTAJAKSI. YLIOPISTOILLE JÄISI ENEMMÄN PERUSTUTKIMUKSEN ROOLI.” lisääntyy esimerkiksi laboratorioissa ja aineistojen hankinnassa”, Varjo kertoo. kitoimintojen vähentämisestä, tämä tarkoittaa, että metsäntutkijoiden apuna on entistä vähemmän laboratorio- ja maastohenkilökuntaan. ”Maastotieto on metsäntutkimuksessa edelleen oleellista, sillä pelkillä mallinnuksilla ei voi tuottaa metsänhoidossa ja sen suunnittelussa tarvittavaa tietoa”, Puttonen muistuttaa. Kärsimätöntä rahaa Luken metsäntutkimus ei ole ainoa metsätiedon lähde, jota valtion leikkaukset koskevat. Raha vähenee myös yliopistojen metsätieteiden laitoksissa. Metsäntutkimuksen rahoituksen heikkeneminen vaikuttaa erityisesti pitkäjänteiseen tutkimustyöhön, sillä sitä metsäntutkimus usein juuri on, sanoo Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen johtaja ja Suomen metsätieteellisen seuran puheenjohtaja Pasi Puttonen. ”Raha muuttuu kärsimättömäksi. Innovaatioita pitäisi saada aikaiseksi yön yli, vaikka metsäntutkimus on perusluonteeltaan pitkäkestoista.” Puttosen mukaan uudet tutkimusaiheet syntyvät usein nykyisen työn tuloksina. Kun tutkimushankkeen rahoitus on epävarmalla pohjalla, uuteen tutkimustietoon johtava riskinotto vähenee. ”Tutkimukseen kuuluu se, että jotakin asiaa on jyystettävä vuosikausia ennen kuin saadaan uusi asia, aine tai teknologia esille”, Puttonen kertoo. Kun leikkauksissa puhutaan tu- Enemmän yhteistyötä Taimitutkimuksen tavoitteena on nopeuttaa ja parantaa taimien kasvua ja alentaa kustannuksia. Taimien kasvatusaikaa pyritään lyhentämään, sillä varastointi tuo kustannuksia ja riskejä, Johanna Riikonen kertoo. Yksi ratkaisu tutkimusvarojen vähenemiseen on yhteistyön lisääminen eri tutkimusorganisaatioiden kesken. Esimerkki tästä on Vantaalla toimiva Luken metsälaitos, joka muuttaa yliopiston yhteyteen Helsingin Viikkiin. Noin 350 Luonnonvarakeskuksen työntekijää päätyy käytännössä samaan rakennukseen yliopiston metsälaitoksen kansa. ”Suunnittelemme parhaillaan, millä tavalla esimerkiksi laboratorioyhteistyömme toimisi laitteistojen ja henkilöstön osalta. Samoilla käytävillä ja yhteisissä kahvipöydissä oleminen tuo mahdollisuuden tehdä uutta. Tätä varmaan tutkimuspolitiikan tekijätkin ovat ajatelleet”, kertoo yliopiston metsälaitoksen johtaja Puttonen. Hänen mukaansa ongelmana AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 11 ”Ei auta kuin keskittyä jokapäiväiseen tutkimustyöhön” VALTTERI SKYTTÄ ULKONA on marraskuisen pimeää, mutta kasvihuoneessa kuusentaimet lepäävät värikkäiden lamppujen alla. Taimienkasvatus on ympärivuotista toimintaa, joten metsäntutkimus tutkii myös keinovaloja. ”Taimen elinkaaren ensimmäisillä viikoilla on iso vaikutus siihen, millainen taimesta lopulta tulee. Taimen rakenteeseen vaikuttaa selkeästi se, millaisessa valossa se kasvatetaan”, vanhempi tutkija Johanna Riikonen kertoo. Taimien kasvua, kuten muitakin puuntuotannon alkupään osa-alueita, tutkitaan Luken Suonenjoen toimipaikalla. Vaikka puiden siemenissä ja taimissa riittää yhä kehitettävää, moni pelkää, että biotalouden uusien tuotteiden hehkutus vie huomiota – ja rahaa – pois metsänkasvun alkupään tutkimuksesta. Suonenjoen kaltaisella tutkimusasemalla on laajat mahdollisuudet tehdä konkreettisia kokeita, joten tutkijat uskovat aseman tulevaisuuteen. Leikkausten vaikutukset näky- vät silti tutkijoiden ajankäytössä. ”Aputyövoimaa ei ole niin paljon. Tutkimusta pitää karsia”, Riikonen sanoo. Aikaa kuluu rahoituksen hakemiseen ja muihin valmisteluihin, : mikä on poissa itse tutkimisesta. ”Tutkimushankkeiden Vantaa (siirtyy Viikkiin) vetäjille on tullut lisää velvoitteita ja vastuuLoppi, Haapastensyrjä ta. Byrokratia on myös lisääntynyt. Suonenjoki Pitää tarkemmin miettiä, mihin koPunkaharju keisiin käyttää resurssit”, vanhempi tutkija Anne Uimari kertoo. Joensuu Yksi tärkeä osa-alue, johon SuoParkano nenjoella mietitään ratkaisuja, on Kannus (siirtyy Kokkolaan) taimikonhoidon kustannusnousun Oulu pysäyttäminen. ”Leikkausten myötä nousee kyPaljakka symys, ohjaako ulkopuolinen raha Rovaniemi jatkossa tutkimusta. Vaarana on, Kolari ( että osaaminen kohdentuu niihin tutkimusalueisiin, joihin saadaan rahoitusta”, sanoo erikoistutkija Timo Saksa. Saksa pohtii, johtaako rahoitukSuonenjoen metsäntutkimussen väheneminen lopulta siihen, etasemalla tutkitaan metsäntä tutkimusaiheita kopaistaan vain sieltä ja täältä. kasvatuksen alkupäätä eli siementuotantoa, taimien kasvatusta, ”Ei auta kuin keskittyä jokapäimaanmuokkausta ja taimikonhoitoa. väiseen tutkimustyöhön.” Metsäntutkimuksen toimipaikat Luonnonvarakeskuksen alaisuudessa 11 toimipaikkaa, vuonna 2018 enää 10 Kolari suljetaan, siirtyy Rovaniemelle Rovaniemi Oulu Paljakka Kannus, siirtyy Kokkolaan Kokkola Suonenjoki Joensuu Parkano Punkaharju Loppi Vantaa, siirtyy Viikkiin Viikki Suonenjoella taimia tutkitaan tuotantomittakaavassa. Samaa koe-erää kasvatetaan vaihtelevissa olosuhteissa. on kuitenkin mahdoton kiire, jolla muutosta tehdään. Tärkeintä on pitää koko metsätiedon tuottamisketju hengissä. ”Jos käytetään vanhaa jakoa soveltavaan tutkimukseen ja perustutkimukseen, Luonnonvarakeskus näyttäisi liikkuvan soveltavamman tiedon tuottajaksi. Yliopistoille jäisi enemmän perustutkimuksen rooli. Jatkossa teemme varmaan yhdessä enemmän”, Puttonen arvioi. Ulkopuolinen raha tiukassa? Yhteistyön lisäämisen ohella ra- Saksalainen yritys osti Suonenjoen tutkimusasemalta tilaustutkimuksen männyntaimiin liittyen. hapulaan haetaan ratkaisua valtion määrärahojen ulkopuolelta. Ulkopuolisessa tutkimusrahoituksessa riittää kuitenkin Puttosen mukaan haasteita. ”Aikaisemmin ulkoisella rahoituksella on haettu rahaa varsinaiseen tutkimustoimintaan. Nyt sillä pitää paikata palkkoja ja muita kiinteitä kuluja.” Metsäntutkimuksesta ei vähene vain budjettirahoitus, vaan tiukkaa on muillakin rahoittajilla, kuten Suomen Akatemialla. Myöskään EU-raha ei nöyrry helposti tukemaan Suomen kansallisen mielenkiinnon koh- teena olevia metsäntutkimushankkeita, vaan tutkimuksella tulisi olla laajempi kansainvälinen ulottuvuus. ”Metsäalan suuryritysten tutkimuspanostus kohdistuu puolestaan ennen kaikkea uusiin metsäjalosteisiin”, Puttonen arvelee. Tieteen asema uhattuna Metsäteollisuusyritysten omistaman metsäntutkimusyritys Metsätehon toimitusjohtaja Heikki Pajuoja ei usko, että ulkopuolisesta rahoituksesta löytyy suuresti apua valtion metsän- Puolentoista viikon ikäiset kuusentaimet osallistuvat stressinsietokykyä ja valosokkia selvittävään tutkimukseen. tutkimuslaitoksille. ”Tutkijat joutuvat tutkimaan sitä, mihin saa rahoitusta. Kun tutkimusvarat vähenevät, julkiset tutkimuslaitokset eivät voi palkata ja houkutella uusia tutkijoita eivätkä aloittaa uusia tutkimuskokonaisuuksia”, Pajuoja sanoo. Kun vaihtoehdot ovat vähissä, jäljelle jää tehokkuuden parantaminen. ”Yhteistyökumppanin näkökulmasta Luken organisoituminen on ollut hidasta. Kuva on sumentunut, ja metsää on ollut vaikea löytää Lukesta. Muutos- ten myötä yhteistyöhön Luken metsäntutkimuksen kanssa ei kohdistu niin suuria odotuksia.” Metsäntutkimuksen rahoittamisessa on perimmiltään kyse tieteen asemasta yhteiskunnan tärkeänä kehittäjänä. Pasi Puttonen pelkää, että tutkimusleikkausten myötä poliittisessa keskustelussa saavat tilaa muut argumentit kuin todennettu tieto. ”Tässä vaiheessa isoin kiitos kuuluu tutkijoille ja tutkimusryhmille, jotka jaksavat puurtaa epävarmuudesta huolimatta”, Puttonen sanoo. 12 AJASSA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 17 582 892 ha Lehtikuva / Seppo Sirkka P UUKAUP PA Suomalaisten PEFCsertifioitujen metsien määrä Lähde: PEFC Suomi Viat ilmi sahalla MIKKO HÄYRYNEN REHEVIEN maiden istutusmänniköitä varttuu päätehakkuuikään. Sahoilla se näkyy raakkitukkien kasvavana määränä. ”Heikkolaatuista tavaraa on alkanut tulla muutaman viime vuoden aikana”, Haapuu Oy:n metsäpäällikkö Unto Pitkäkoski sanoo. ”Leimikoiden välillä on isoja laatueroja ja tukkiprosentti saattaa vaihdella hyvinkin paljon.” Haapuu Oy hankkii puuta Hasa-yhtiölle Keski-Pohjanmaalta, Pohjois-Pohjanmaan eteläosasta, Keski-Suomen pohjoisosasta ja Pohjois-Savosta. Yksikään hakkuukoneenkuljettaja ei ehdi huomata kaikkea, eikä koneen kopista voi nähdä laatuvikoja niin tarkasti kuin tukin vastaanotossa. ”Mutkaisuus on suurin syy ja oksaisuus toiseksi suurin.” Vikaisuus menee puun ostajan vahingoksi, sillä puukaupparahat on maksettu hakkuukoneen mittauksen mukaisesti. Sahalla viallisista tukeista yritetään sahata mitä sahattavissa on, mutta käyttösuhde jää huonoksi. Hakkuukoneen kuljettaja saa palkkansa tunneista ja kuutioista, joten hänellä ei ole samaa laadunvalvontaintressiä kuin sahoilla. ”Toisilta hakkuukoneilta tulee enemmän raakkitukkeja kuin toisilta. Sitä seurataan tarkkaan ja tarpeen mukaan annetaan sitten palautetta.” Vaikka päätehakkuut hetkellisesti tuovat suuriakin tuloja metsänomistajille, tilastollisesti he eivät ole erityisen äveriäs joukko. Puunmyyjät eivät koreile verotilastoissa Voiko puuta myymällä rikastua –vai onko metsänomistus vaurastumisen este? MIKKO HÄYRYNEN M etsänomistajia pidetään monesti parempituloisina ja varakkaampina, vaikka asiaa ei suoranaisesti ole tutkittu. ”Mielikuva syntyy ehkä siitä, että varakkaimmat henkilöt ovat myös metsänomistajia, vaikka heidän varallisuutensa ei ole peräisin metsästä”, Luonnonvarakeskuksen tutkija Jussi Leppänen sanoo. Metsää omistavien kotitalouksien vuoden 2007 verotettavat mediaanitulot olivat noin 40 000 euroa – metsätalouden pääomatulot mukaanlaskettuna. Leppäsen ja Harri Hännisen metsäverotuksen vaihtoehtoja tarkastelleessa tutkimuksessa vertailukohtana käy- Raakapuun hintatilastot, viikkojen 43–46 keskiarvo KOKO MAA ETELÄ-SUOMI Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,78 ▲ 53,45 ▲ 41,44 ▼ 15,27 ▼ 16,55 ▲ 15,10 ▼ 22,64▼ Uudistushakkuu 55,54 ▲ 54,41 ▲ 42,89 ▼ 17,19 ▼ 17,91 ▲ 17,05 ▼ Harvennushakkuu 46,75 ▼ 46,17 ▼ 36,35 ▼ 14,51 ▲ 14,73 ▼ 14,03 ▼ Ensiharvennus 35,67 ▼ 10,9 ▼ 10,76 ▼ 10,98 ▼ Hankintahinnat 56,06 ▼ 54,80 ▼ 45,92 ▼ 27,78 ▼ 29,41 ▼ 29,66 ▲ KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI 23,15 ▲ Kantohinnat 54,42 ▼ 54,73 ▲ 39,71 ▼ 15,51 ▼ 17,09 ▼ 15,01 ▼ 20,8 ▼ 21,95 ▲ 24,60 ▼ 24,17 ▲ Uudistushakkuu 55,93 ▼ 55,63 ▲ 40,75 ▼ 16,72 ▼ 18,39 ▼ 16,61 ▲ 19,96 ▼ 19,7 ▲ Harvennushakkuu 48,16 ▼ 48,16 ▲ 36,66 ▲ 15,07 ▼ 15,28 ▼ 14,50 ▼ 12,09 ▼ 12,71 ▲ 11,21 ▼ 58,77 ▼ 56,63 ▼ 44,38 ▼ 28,66 ▼ 30,51 ▼ 28,46 ▲ Ensiharvennus Hankintahinnat 33,81 ▲ 20,11 ▲ ETELÄ-POHJANMAA Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,02 ▲ 54,5 ▲ 43,85 ▲ 15,35 ▼ 16,66 ▲ 15,12 ▼ 21,3 ▼ 22,79 ▲ Uudistushakkuu 57,53 ▲ 55,47 ▲ 45,13 ▲ 17,13 ▲ 17,99 ▲ 17,05 ▼ 48,6 ▼ 47,12 ▲ 37,84 ▼ 15,18 ▲ 15,08 ▲ 14,33 ▼ 11,29 ▼ 10,37 ▼ 11,24 ▼ Ensiharvennus 28,22 ▼ 28,88 ▼ 29,69 ▼ Hankintahinnat Ensiharvennus Hankintahinnat Pikkutukki MÄNTY MÄNTY Harvennushakkuu Kuitupuu ▼ laskussa KYMI-SAVO ▲ nousussa ▼ laskussa Tukkipuu ▲ nousussa 56,72 ▲ 55,73 ▲ 47,8 ▲ 21,05 ▼ Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,37 ▲ 52,9 ▼ 37,01 ▼ 16,32 ▲ 17,68 ▲ 16,05 ▼ 23,96 ▲ 24,43 ▼ Uudistushakkuu 56,79 ▼ 53,6 ▼ 18,19 ▼ 18,5 ▼ 17,53 ▼ 25,98 ▼ 25,43 ▲ Harvennushakkuu 46,47 ▲ 44,36 ▼ 15 ,00 ▲ 14,61 ▼ 14,54 ▲ 20,77 ▼ 11,82 ▼ 11,51 ▼ 54,06 ▼ 51,74 ▼ 28,49 ▼ 29,66 ▼ 29,03 ▼ AJASSA 13 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Laidasta laitaan Puun myyntitulojen arvioitu verokertymä Pääomaverotus, yksityismetsät, miljoonaa euroa 400 350 300 250 200 150 100 50 Vuosina 2008-2011 oli käytössä verohuojennuksia, jotka pienensivät laskennallista verokertymää yhteensä 364 miljoonaa euroa. 603 341 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 46 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013e Ostomäärät viikolla 46 metsäkeskuksittain 2014e Lähde: Luke, Hänninen ja Leppänen: Metsäverotus – vaihtoehtojen tarkastelua tettiin Tilastokeskuksen kotitalouksien tulonjakotilastoa, jonka mukaan kotitalouksien käytettävissä olevat mediaanitulot samana vuonna olivat noin 30 000 euroa. Kun tähän lisätään maksetut tulonsiirrot, päästään noin 40 000 euroon. Se on likimain saman verran kuin metsänomistajakotitalouksien mediaanitulo, mutta verojen jälkeen. ”Vuosi 2007 oli puukaupan huippuvuosi, jolloin kantorahatulot olivat kolmanneksen keskimääräistä suuremmat. Vertailu viittaa siihen, että metsänomistajakotitalouksien tulot eivät ole muita suurempia, pikemminkin päinvastoin”, Leppänen pohtii. Verovähennyksiä jää käyttämättä Leppäsen ja Hännisen tutkimus nosti esiin muutamia metsänomistajien tulotasoa vähentäviä tekijöitä. Kysyä voi – vaikka tutkimukselta ei saa vastausta – ovatko metsähehtaarit antaneet taloudellisen turvallisuuden tunteen, jonka vuoksi muuta ansaintaa ei ole niin pontevasti kehitetty, vai onko metsä ollut syrjäisillä seuduilla ansaintatapa, josta ylipäätään on tullut edes jotain tuloa. Metsänomistajista merkittävä osa on eläkeläisiä ja suuri osa maanviljelijäeläkeläisiä, joilla eläkkeet ovat pienempiä kuin palkansaajilla. Toiseksi, metsänomistajien koulutustaso on muuta väestöä matalampi. Kolmanneksi, valtaosa metsänomistajista omistaa metsää verraten vähän, mediaanikoko jää selvästi alla 20 hehtaarin. Neljäs selitys on, että metsä ei niin hirveästi tuota. Viime vuosina keskimääräinen liiketulos on ollut noin sata euroa hehtaarilla, eli mediaanikoon metsätilan keskimääräiset tulot jäävät pariin tuhanteen euroon. ”Tilakohtaiset vaihtelut ovat suuria ja joka vuosi löytyy tapauksia, että Metsäkeskus käytännössä koko tila on myyty puhtaaksi”, Leppänen sanoo. Etenkään pienehköjen metsätilojen omistajat eivät läheskään aina ilmoita verovähennyksiä eli metsäverotuksen esitäytetty 2C-lomake jää palauttamatta. ”Kun puunostajat ovat kuitenkin tehneet puukaupoista vuosi-ilmoituksen verottajalle, niiin tilanne on kuin palkansaajan veroehdotuksen korjaaminen – jos ei sitä korjaa, niin veroaste jää hieman korkeammaksi”, Leppänen vertaa. €/m³ 60 Kunnalle vain vähäsen 50 Määrä m3 Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 17 518 Etelä-Pohjanmaa 26 912 Pohjanmaa 26 895 Keski-Suomi 37 697 Lounais-Suomi 41 367 Pohjois-Savo 44 540 Häme-Uusimaa 55 227 Pohjois-Karjala 53 173 Kaakkois-Suomi 56 245 Kainuu 18 673 Pirkanmaa 50 071 Pohjois-Pohjanmaa 79 476 Etelä-Savo 81 056 Lappi 14 489 Kantohintojen kehitys Etelä-Pohjanmaalla Puun myyntituloverotuksen keskimääräinen verokertymä on ollut noin 220 miljoonaa euroa vuosina 2006–2014. Verokertymät ovat vaihdelleet taantuma- ja verohuojennusvuoden 2009 vajaasta sadasta miljoonasta eurosta suhdannehuipun 2007 lähes 400 miljoonaan euroon. Ensi vuonna valtio palauttaa metsänomistajille kemerarahoituksen kautta 55 miljoonaa euroa, mutta sen pitemmälle menevää verotus-panostus-vertailua on vaikea tehdä. Metsätaloutta tukevia rahanreikiä on monia, samoin metsätalousperäisiä verolähteitä. Pääoma-, arvonlisä-, perintö-, lahja- ja varainsiirtoverot menevät kaikki valtion kirstuun. ”Pieni verokertymä tulee myös hankintatyön veronalaisesta osuudesta”, verohallinnon ylitarkastaja Kari Pilhjerta sanoo. Se on ansiotuloa, jota verottaa sekä kunta, seurakunta että valtio. Kunnat saavat myös kiinteistöveron metsätalouden rakennuksista ja niiden rakennuspaikoista. ”Metsähallitus, metsäyhtiöt ja muut yhteisöt maksavat tuloksestaan yhteisöveroa, jota jaetaan valtiolle, kunnille ja seurakunnille mutkikkaan tilitysjärjestelmän kautta.” Mäntytukki Kuusitukki 40 30 Koivutukki Kuusikuitu 20 Mäntykuitu 10 Koivukuitu 0 2011 2012 2 01 3 2 01 4 2 01 5 Koko maan viikko-ostojen määrä 2013 Miljoonaa m³ 1,5 2014 viikot 1–46, 2015 1,2 0,9 0,6 0,3 0 vko 2 4 6 8 10 15 20 25 30 35 40 45 50 LAPPI Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukki- ja kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. KAINUUPOHJANMAA ETELÄPOHJANMAA KESKISUOMI SAVOKARJALA KYMISAVO ETELÄSUOMI KESKI-SUOMI SAVO-KARJALA Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY Kantohinnat 53,3 ▲ 53,7 ▲ 39,73 ▼ 15,57 ▲ 17,10 ▲ 15,42 ▲ 21,13 ▲ Uudistushakkuu 55,55 ▼ 54,7 ▲ 41,39 ▼ 16,98 ▲ 18,45 ▲ 17,35 ▼ Harvennushakkuu 46,53 ▼ 45,65 ▲ 35,03 ▼ 15,44 ▲ 14,94 ▼ 14,54 ▼ Ensiharvennus Hankintahinnat 11,44 ▼ 55,93 ▲ 54,66 ▲ 46,08 ▼ 28,74 ▼ 29,81 ▲ KUUSI 19,9 ▼ MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,52 ▼ 51,55 ▼ 40,44 ▼ 14,38 ▼ 15,22 ▼ 14,66 ▼ 21,66 ▲ 22,68 ▲ Uudistushakkuu 54,56 ▼ 52,55 ▼ 42,18 ▼ 16,72 ▼ 16,73 ▼ 17,02 ▼ 23,05 ▼ 23,71▲ Harvennushakkuu 45,99 ▲ 44,27 ▼ 35,68 ▼ 13,89 ▼ 14,11 ▼ 14,06 ▲ Ensiharvennus 29,06 ▼ Hankintahinnat Kantohinnat 50,92 ▼ Uudistushakkuu 52,72 ▲ Kuitupuu 53,73 ▼ 53,10 ▲ 9,71 ▼ 9,92 ▲ 10,96 ▼ 44,64 ▲ 27,52 ▼ 28,06 ▲ 30,77 ▲ KOIVU MÄNTY Tukkipuu ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI 23,14 ▲ Kantohinnat 46,64 ▼ 45,81 ▼ 23,92 ▲ Uudistushakkuu 47,34 ▼ 46,72 ▼ KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI 49,78 ▲ 15,18 ▲ 15,68 ▼ 15 ▲ 21,95 ▲ 50,86 ▲ 17,18 ▲ 16,94 ▲ 16,94 ▲ 24,15 ▼ Harvennushakkuu 44,81 ▼ 43,82 ▲ 13,6 ▲ 12,33 ▼ 12,85 ▲ 19,3 ▲ Ensiharvennus 10,72 ▼ 9,49 ▲ Ensiharvennus 26,52 ▼ 29,34 ▲ Hankintahinnat 51,23 ▲ KOIVU Pikkutukki MÄNTY 52,35 ▼ Pikkutukki KUUSI LAPPI Tukkipuu ▲ nousussa ▼ laskussa Hankintahinnat Kuitupuu MÄNTY 10,72 ▼ KAINUU-POHJANMAA Tukkipuu ▲ nousussa ▼ laskussa Harvennushakkuu 44,76 ▼ 55,99 ▲ Kuitupuu 15,11 ▼ KUUSI 14,04 ▼ 14,73 ▼ 17,4 ▼ 13,03 ▼ 26,14 ▼ Pikkutukki KOIVU 11,9 ▼ MÄNTY 21,48 ▼ 16,47 ▼ 23,95 ▼ 12,68 ▼ 19,43 ▼ 28,66 ▲ KUUSI 14 M E T S Ä S T Ä 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 METSÄNHO ITO Metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeen metsäneuvoja Tapani Siivonen arvioi, missä forssalaisen metsäpalstan raja kulkee. Pidetään rajat auki Metsäpalstan rajojen pitäminen auki lisää naapurisopua ja puukauppatuloja. LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat ”T uolta pitäisi löytyä rajapyykki”, sanoo metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeen metsäneuvoja Tapani Siivonen ja katsoo paikkaa, jossa metsän ja pellon välinen raja tekee kaarteen. Siivosen kädessä olevassa kartassa kyseiseen kaarteeseen on kirjattu numero 71. Metsän reunasta pitäisi siis löytyä rajapyykki numero 71. Siivonen vilkaisee gps-paikannintaan. Senkin mukaan rajapyykki on lähellä. Paikannin näyttää, miten lähellä metsäpalstan rajaa Siivonen seisoo. ”Tällaisen käsi-gps:n tarkkuudeksi luvataan vähintään kymmenen metriä. Usein tarkkuus on parempi, mutta palstan rajoja tämän avulla ei voi määrittää. Rajapyykkien etsinnässä siitä on kuitenkin apua”, Siivonen sanoo. Rajapyykki löytyy: metsänreunassa on kasa kiviä. Siivonen katsoo gps-paikannintaan ja lähtee kulkemaan kohti seuraavaa rajapyykkiä, numeroa 70. Hän pysähtyy tasaisin väliajoin solmimaan puiden oksiin kuitunauhaa ja tähyilee taaksepäin tarkistaakseen, että viimeksi solmittu nauha on samassa linjassa kahden aiemmin sol- Käytä gpspaikanninta Gps-paikantimesta on apua rajapyykkien ja rajojen etsinnässä. mitun nauhan kanssa. Forssassa Kanta-Hämeessä sijaitsevalle metsäpalstalle on tulossa taimikonhoitoa ja päätehakkuu. Siivonen merkkaa rajat metsuria ja metsäkoneenkuljettajaa varten. Tällä kertaa tehtävä on helppo: rajapyykkien paikat tiedetään ja rajanaapurit ovat samaa mieltä siitä, missä raja kulkee. Kartat avuksi Jos metsäpalstan rajapyykit ja rajat ovat hukassa, kannattaa metsänomistajan ottaa esiin vanhojen maanmittaustoimitusten kartat, neuvoo Maanmittauslaitoksen tuotantopäällikkö Hannu Penttilä. Kartoista näkee metsäpalstan rajat ja rajapyykkien sijainnit. Jos karttoja ei ole, saa ne Maanmittauslaitoksesta. Rajapyykkejä metsäpalstalla on vähintään jokaisessa kulmassa. Vanhat rajapyykit on yleensä rakennettu kivistä, uudemmat pyykit ovat usein betonipyykkejä tai metallista valmistettuja niin sanottuja putki- tai pulttipyykkejä. Varsinkin soilla on käytetty myös puisia pyykkejä. Tiedon siitä, millaista pyykkiä on etsimässä, löytää Penttilän mukaan maanmittaustoimitusten kartoista tai asiakirjoista. Ei velvoitetta Se, miten metsäpalstan rajapyykit ja rajat erottuvat maastossa, on pitkälti kiinni metsänomistajasta. Metsänomistajat eivät ole velvollisia pitämään rajoja auki, mutta Siivosen mukaan alan hiljainen sopimus on, että ne pidetään auki. Muista kartta Rajapyykkien ja rajojen löytyminen helpottuu, jos mukana on kartta, johon ne on merkitty. METSÄSTÄ 15 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Vinkit rajalinjoille Etsi rajapyykit Pidä metsäpalstan rajat avoinna. Sovi rajojen avaamisesta naapurin kanssa. Kaikki metsäpalstan rajapyykit eivät välttämättä ole samanlaisia. Etsi rajapyykit maanmittaustoimituksissa tehtyjen karttojen avulla. Merkitse rajalinja Avaa raja siten, että rajalinja tulee rajaaukon keskelle. Merkitse rajat kuitunauhalla tai aurausviitoilla. Metsänhoitotyöt helpottuvat, kun rajalinja on näkyvissä. Hae rajankäyntitoimitusta, jos rajapyykkejä ei löydy tai rajasta on kiistaa. ”EPÄSELVISSÄ TAPAUKSISSA RAJOILLE JÄÄ PUUSTO, JOTA KUKAAN EI USKALLA KAATAA.” ”Ideaalitilanne olisi, että rajalinjalla ei olisi puita ja linja olisi merkitty esimerkiksi aurausviitoilla”, hän sanoo. Penttilänkin mielestä rajat on hyvä pitää auki. ”Jos tarkat gps-paikantimet ovat tulevaisuudessa kaikkien saatavilla, ei rajoja ehkä enää tarvitse pitää auki. Tällä hetkellä rajojen auki pitäminen vähentää kuitenkin naapureiden välisiä erimielisyyksiä.” Siivosen mukaan umpeenkasvaneet rajat tulevat metsänomistajalle myös kalliiksi. Puunostajat tekevät epäselvissä tapauksissa leimikot varman päälle niin, ettei hakkuissa vahingossakaan kajota naapurin puihin. ”Epäselvissä tapauksissa rajoille jää puusto, jota kukaan ei uskalla kaataa”, hän sanoo. Naapurit mukaan Metsäpalstan rajalinjojen avaamisesta säädetään niin sanotussa naapuruussuhdelaissa. Sen mukaan metsänomistajat voivat avata metsäpalstojensa välisen rajan, jos rajan paikasta ei ole riitaa tai epäselvyyttä. Raja avataan siten, että rajalinja tulee raja-aukon keskelle. Raja-auk- ko saa olla enintään puolentoista sammalen seasta selkeästi. Siivonen metrin levyinen, elleivät metsän- nappaa käteensä ennakkoraivaukomistajat sovi muuta. sessa kaadetun kuusenrangan, katRajan avaamiskustannuksista vas- koo siitä vesurilla oksat, iskee rangan taa se, joka rajan avaa, mutta muuta- maahan rajapyykin viereen ja sitoo kin voi sopia. Raja-alueelta kaadetut rangan päähän hieman kuitunauhaa. puut taas kuuluvat sille, jonka met”Nyt se näkyy, vaikka ennen hakkuuta sataisi lunta”, hän sanoo. sästä ne on kaadettu. Lain mukaan rajan saa avata ilman On aika etsiä seuraava rajapyykki. naapurin suostumusta. Riittää, että asiasta ilmoittaa. Siivonen ja Penttilä eivät kuitenkaan lähtisi avaamaan rajoja keskustelematta naapurin kanssa. Tuo rajapyykit ”Naapurin kanssa kannatesiin taa sopia etukäteen, että rajat pidetään auki. Jos rajoista on vähänkin epäselvyyttä tai kiistaa, on rajankäyntitoimituksen paikka”, Siivonen sanoo. Rajankäyntitoimitusta voi hakea myös silloin, jos rajapyykkejä ei löydy. Rajankäyntitoimituksessa Maanmittauslaitoksen maanmittausinsinööri määrittää rajan sijainnin ja toimittaa puuttuvien pyykkien paikalle uudet. Yleensä rajat myös avataan. Pyykit näkyviin Forssassa rajapyykki numero 70 on löytynyt. Etuosasta sileä kivi erottuu Kun rajapyykit merkitsee näkyvästi, ne on helppo löytää mihin vuodenaikaan tahansa. Hyötyjä maksaa LIINA KJELLBERG RAJAPYYKIN puuttuminen on yleisin syy hakea rajankäyntitoimitusta, kertoo Maanmittauslaitoksen tuotantopäällikkö Hannu Penttilä. Rajankäyntitoimituksessa Maanmittauslaitoksen maanmittausinsinööri määrittää rajan sijainnin ja rajapyykkien paikat. Rajankäyntitoimituksen hinta riippuu rajapyykkien, rajanaapureiden ja rajametrien määrästä. Rajapyykin paikalleen asettaminen maksaa 210 euroa, jokaisesta rajankäyntiin osallisesta kiinteistöstä veloitetaan 185 euroa ja jokainen käyty rajametri maksaa 70 senttiä. Jos asianosaiset eivät ole sopineet rajankäyntitoimituksen maksamisesta, päättää siitä toimitusinsinööri. Lähtökohtana on, että kustannukset jaetaan osapuolten saaman hyödyn mukaan. ”Jos rajapyykki puuttuu ja raja ei ole maastossa havaittavissa, jaetaan kustannukset todennäköisesti tasan naapureiden kesken. Silloinkin, jos vain yksi on halunnut toimitusta”, Penttilä sanoo. 16 METSÄSTÄ 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 PAPERIN VALTAKUNTA Uudistettu kemeratuki lisää lomakkeiden täyttöä ja kasvattaa metsänomistajan paperipinoa – ainakin kunnes sähköiset järjestelmät korvaavat postin. VALTTERI SKYTTÄ, teksti ANNA BACK, kuvitus K esäkuussa uudistunut kemeralaki ja sitä seurannut hakemusruuhka ovat aiheuttaneet poikkeustilan Suomen metsäkeskukseen. Metsänomistajalle näkyvimmät muutokset ovat olleet tuettavien metsätyölajien uusiutuminen ja lisääntynyt byrokratia. Kemeratuen hakuprosessissa metsänomistajan käsien kautta kulkee nyt yhteensä 14–15-sivuinen paperinippu, kun aikaisemmin tuen hausta selvittiin kolmella paperiarkilla. Syynä lisääntyneeseen paperimäärään on se, että kemeratukeen sovelletaan kemeralain lisäksi valtionavustuslakia, kertoo Suomen metsäkeskuksen metsälainsäädännön johtava asiantuntija Janne Uitamo. ”Vanha tuenhaku perustui vain kemeralakiin. Nyt tukipäätöksessä on kerrottava valtionavustuslain 11. pykälän mukaisesti tietyt asiat. Etenkin tukeen liittyvien ehtojen ja rajoitusten ilmoittaminen lisää paperien pituutta”, Uitamo sanoo. Ennakkovaatimus EU:lta Kotiin saapuvan paksun rahoituspäätöksen johdosta ei siis tarvitse huolestua, vaan se on osa uuden kemeran prosessia. Uitamon mukaan kemeralakiin pitäisi säätää poikkeus, jos metsänomistajalle kertyvää paperimäärää haluttaisiin keventää. Kemeran keventymistä ei kuitenkaan tarvitse hakea lakimuutoksista saakka, jos sähköinen asiointi kehittyy Metsäkeskuksen suunnitelman mukaan. ”Tavoite on, että sähköiset asiointipalvelut yleistyvät ensi vuoden alkupuolelta lähtien. Metsänomistajat voivat jatkossa lähettää itse kemeratukihakemuksia Metsään.fi-palvelun kautta”, Uitamo kertoo. Sähköisesti saapuvassa rahoituspäätöksessä voi olla liitesivuja runsaasti, sillä verkossa riittää tavuja ja bittejä. Metsänomistajan kannalta uusi vivahde kemeran haussa on myös tukihakemuksen teko ennakkoon ennen töiden aloittamista. Ennakkovaatimus tulee Uitamon mukaan Euroopan unionin valtiontukisuuntaviivoista. Metsänomistajan näkökulmasta kemeratuen haussa on tärkeää täyttää huolella ennakkoon tehtävä rahoitushakemus, vastaanottaa rahoituspäätös ja toimittaa Metsäkeskukseen toteutusilmoitus, kun metsätyöt on tehty, sanoo Metsäkeskuksen hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen. ”Esimerkiksi nuoren metsän hoidon ja taimikon varhaishoidon toteutus voi metsänomistajalla muuttua rahoitushakemuksessa kerrotusta. Kun täyttää lomakkeet kunnolla, Metsäkeskus hoitaa loput. Tärkeintä on, että minimipinta-ala täyttyy.” ”Tukien saamisessa on tällä hetkellä aikaviivettä, joten pitkää pinnaa tarvitaan”, Niskanen sanoo. 3 Ennen 14–15 paperia, nyt lomaketta, liitettä ja päätössivua. Kemeratuen uudistuminen paisutti hakuprosessin paperimäärää. Kemera Suomen valtio tukee yksityisten metsänomistajien metsänhoito- ja metsänparannustöitä kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran avulla. Kemeratukea myönnetään taloudellisesti huonosti kannattaviin metsätöihin, kuten taimikon varhaishoitoon. 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 5 syytä kemeraruuhkaan KEMERATUKEA jäänee tänä vuonna käyttämättä 5–10 miljoonaa euroa, vaikka Metsäkeskuksen henkilöstöstä osallistuu tällä hetkellä tukihakemusten käsittelyyn 75 prosenttia. Syynä on kesäkuun alussa voimaan astunut uusi kemeralaki ja sitä seurannut tukihakemusruuhka. Paperisumaan on useita syitä: 1 Uuden kemeralain aikana rahoitushakemus on tehtävä ennen töiden aloittamista. Aiemmin hakemusta ei tarvittu esimerkiksi nuoren metsän hoidossa, toteutusilmoitus riitti. 2 Hakemusten käsittelyyn tarkoitettu uusi tietojärjestelmä oli vielä keskeneräinen, kun uusi laki astui voimaan. Seurauksena oli hakemusten tallennusviive ja ruuhka. 3 Kaikki tukihakemukset saapuvat nyt Metsäkeskukseen paperisina. Vanhan lain aikaan suurin osa nuoren metsän hoitohankkeisiin tarkoitetusta tuesta anottiin sähköisesti. 4 Uusi taimikon varhaishoitoon tarkoitettu kemeratuki on kiinnostanut metsänomistajia runsaasti, mikä on lisännyt hakemusmäärää. 5 Puutteellisia ja virheellisiä hakemuksia on ollut paljon. Virheitä on etenkin hakemusten kiinteistö- ja omistajatiedoissa, ja Metsäkeskus on joutunut kysymään metsänomistajilta tarkennuksia hakemuksiin. Hakemuksia on myös hylätty, koska tukiehdot eivät ole täyttyneet. Lisätyövoimaa ja yt-neuvottelut »»Sen lisäksi, että kolme neljäsosaa Metsäkeskuksen työvoimasta on osallistunut kemeraruuhkan purkuun, Metsäkeskus on palkannut ruuhka-avuksi ulkopuolista työvoimaa. »»Samanaikaisesti Metsäkeskuksen valtionapu on kuitenkin pienenemässä niin, että keskus aloittaa 40 henkilötyövuotta koskevat yt-neuvottelut. Metsäkeskuksen työntekijämäärä on vähentynyt neljässä vuodessa 150 henkilöllä. Kemeravarat laskussa 70 65 55 2014 käytetty miljoonaa euroa 2015 budjetoitu 65 miljoonaa euroa, ehditään käyttää 55–60 miljoonaa 2016 budjetoitu 55 miljoonaa euroa METSÄSTÄ 17 18 METSÄSTÄ 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Inari M E TSÄNO MISTAJA Ivalon eteläpuolella sijaitseva metsäalue paloi aikanaan todennäköisesti pöllintekijöistä lähteneen palon seurauksena, Yrjö Mattila ja Vesa Väisänen kertovat. Ensiharvennukseen männyt kasvoivat 55 vuotta: tosin palo oli totaalinen ja puiden kasvu lähti hitaasti käyntiin. Metsätaloutta äärirajoilla Yrjö Mattila luotsaa lähes 1 700 metsätilan yhteenliittymää Suomen pohjoisimmilla yksityismetsäalueilla. VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuvat M etsä näyttää ensisilmäyksellä varsin tavalliselta männiköltä. Puiden latvat tosin kertovat, että nyt ollaan pohjoisessa. Latvaneulasten antama vaikutelma vahvistuu todeksi, kun kuulee juuri ensimmäistä kertaa harvennetun männikön iän: 55 vuotta. Etelämpänä yli 50-vuotiaaseen männikköön olisi ensiharvennuksen sijaan tehty jo toinen harvennus. ”Siinä se on kintaalla, tuleeko tästä tappiota”, sanoo männikön omistavan Inarin yhteismetsän puheenjohtaja Yrjö Mattila ja virnistää. Ivalon eteläpuolella sijaitse- van männikön ensiharvennuksesta ei siis koidu suurta tuottoa, mutta vähäkin on hyvä, sillä seuraavaa hakkuuta saa Mattilan mukaan odottaa todennäköisesti toiset 50 vuotta. ”Metsätalous on Ylä-Lapissa vielä varsin uutta. Inarin yhteismetsä on perustettu vuonna 1960. Lähtötilanteessa kaikki metsät ovat olleet vanhoja hakkaamattomia metsiä”, Mattila kertoo. Perikuntia pilkottu Inarin yhteismetsä on Suomen pohjoisimpia yksityismetsäalueita. Yhteismetsään kuuluvat palstat sijaitsevat pääosin Ivalon ympäristössä. Yhteismetsän tarkoituksena on kestävän metsätalouden harjoittaminen yhteismetsään kuuluvien osakastilojen hyväksi. Metsätalouden lisäksi toimintaan kuuluu metsien ja vesistöjen virkistyskäyttöä, metsästysoikeus osakkaille, kalastusoikeuksia, maa-aineksen myyntiä ja osakaskämpän vuokrausta. ”Yhteismetsään kuuluu osakkaita Etelä-Suomea ja ulkomaita myöten”, Mattila kertoo. Pieniä osuuksia on paljon, sillä kun perikuntia on pilkot- tu, perillisille on haluttu antaa jokin kiinnekohta seutuun. Tämän vuoksi noin puolet yhteismetsään kuuluvista tiloista on kooltaan alle 3 hehtaaria. ”Nykyisin kymmenen hehtaaria on pienin osuus, joka voi kuulua yhteismetsään. Se on metsätalouden kannalta hyvä asia. Pienet palstat teettävät paljon toimistotyötä, sillä jokaiselle palstalle on tuloutettava osansa.” Kaiken kaikkiaan Inarin yhteismetsään kuuluu metsämaata noin 16 400 hehtaaria ja osakastiloja on lähes 1 700. Uudistaminen onnistunut Koska Lapin erämaiden antimet kiinnostavat monia ja pohjoinen luonto uudistuu hitaasti, Ylä-Lapin metsätalous on saanut oman osansa metsäkiistoista. Viimeisimmät metsätalouteen liittyvät erimielisyydet ovat koskeneet Metsähallituksen eli valtion maita. Sekä Mattilalla että Inarin yhteismetsän asiantuntija-apuna toimivalla Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen Vesa Väisäsellä on yli kahden vuosikymmenen kokemus alueen yksityismetsätoiminnasta. Heidän mukaansa hakkuiden aloitusaikana pelätty metsäkato ei ole toteutunut: Ylä-Lapin metsistä suurin osa uudistetaan luontaisesti siemenpuiden avulla. Taimettuminen on ollut viime vuosina hyvää. METSÄSTÄ 19 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 on ollut monta vuotta erittäin hyvää”, Mattila sanoo. Siemenpuuasentoon hakatun alueen taimettuminen männylle kestää pohjoisessa noin 15 vuotta, mutta onneksi Lapin karuissa olosuhteissa taimien ei tarvitse taistella kasvutilasta esimerkiksi heinän kanssa. Kuitupuu rajoittaa Yrjö Mattila on havainnut muutoksia pohjoisen olosuhteissa. Ennen lähdettiin hiihtämään vappuna karhua metsään, nyt saa huhtikuun puolessa välissä laittaa moottorikelkan peittojen alle, hän sanoo. mäntyä kasvaa kaadettujen tilalle, tosin pohjoisen hitaaseen kasvutahtiin. Suurin osa hakkuualueista uudistetaan luontaisesti eli hakkuut tehdään tavallisesti siemenpuuharvennuksina. Nykyisin yli puolet hakkuista on vanhojen siemen- eli ylispuiden poistoja. ”Metsät ovat uudistuneet. Syntyneiden taimikoiden päältä on voitu poistaa tukkia”, Väisänen kertoo. Metsätalouden ja hakkuiden aloittaminen puoli vuosisataa sitten merkitsee sitä, että Ylä-Lapissa kasvaa nyt myös nuorta metsää. ”Nuoret metsät ovat hyvässä kasvussa. Myös taimettuminen Puukauppa on käynyt Ylä-Lapin yksityismetsissä tänä vuonna heikosti. Erityisen hankala tilanne on kuitupuun osalta. Mattilan ja Väisäsen esittelemästä ensiharvennuksesta kertyneet kuitupuut menevät lämpölaitokselle. Niitä on lähialueella kolme: Ivalossa, Inarissa ja Saariselällä. ”Markkinat ovat eräänlaisessa tasapainossa: ei ole kysyntää eikä tarjontaa. Hinnat ovat alhaalla, joten metsänomistajilla ei ole myynti-intoa. Puusta ei myöskään synny kilpailua, jos leimikosta kiinnostuu vain yksi ostaja”, Väisänen kertoo. Ylä-Lapin vanhat sahat on suljettu, mutta alueelta toimitetaan tukkipuuta Lappi Timberin sahalle Kemijärvelle. ”Tukkia saisi menemään enemmän, mutta kuitu rajoittaa. Kemijärvelle suunniteltu biojalostamo saisi ehdottomasti toteutua”, Mattila sanoo. Suuria teollisia puunostajia Ylä-Lapin alueella on kaksi: Stora Enso ja Metsä Group. Puut päätyvät pääosin yhtiöi- Yrjö Mattilan mukaan metsätaloutta tarvitaan tasapainottamaan pohjoisen elinkeinovalikoimaa. den tehtaille Kemiin. Alueelta viedään myös pieniä määriä koivua Norjaan. Väisäsen mukaanYlä-Lapin toiveena on, että 800 kilometrin päähän Äänekoskelle valmistuva biotuotetehdas kääntää puuvirtoja koko Suomessa ja nostaa myös pohjoisen kuitupuun kysyntää. Uudistamistuelle korvaava järjestelmä Metsähallituksen tiemaksujen yhtenäistyminen ja uudistamiskemeratuen poistuminen ovat viime aikoina muuttaneet pohjoisen yksityismetsätalouden toimintaolosuhteita. Puunkuljetuksen tiemaksut valtion mai- den halki nousivat, poistuneen uudistamistuen korvaava järjestelmä olisi puolestaan tärkeää etenkin suojametsäalueilla. Lapin metsäraja-alueen suojametsien erityistavoitteena on ”YHTEISMETSÄN HOITOKUNNAN JÄSENISTÄ VIISI KUUDESTA ON SAAMELAISIA.” estää metsärajan aleneminen. Muutoksista huolimatta Inarin yhteismetsän toiminta on Mattilan mukaan vakaalla pohjalla. Osakkaiden luottamus säilyy, kun eri näkökulmat otetaan huomioon yhteismetsän päätöksenteossa. ”Yhteismetsän hoitokunnan jäsenistä viisi kuudesta on saamelaisia ja hallinnossa on kattava paikallinen edustus yhteismetsän eri alueilta.” Kun toiminnassa on mukana niin metsureita kuin poromiehiä, eri elinkeinojen näkemykset metsänkäytöstä tulevat esille. ”Metsätalous tuo vaihtelua alueen elinkeinoihin matkailun ja porotalouden rinnalle. Kun toimitaan äärirajoilla, on pelattava yhteen”, Yrjö Mattila uskoo. PA LSTA LLA Hybridihaapa, Pohjolan eukalyptus Ruotsissa risteytettiin jo 1939 meikäläinen haapa ja amerikanhaapa. Menetelmä ei ole vaikea. Samaan vesiastiaan laitetaan kevään tullen toisesta puulajista eminorkkoja sisältävä oksa, toisesta hedenorkkojen oksa. Sitten katsotaan, millaisia lapsia luonnottomasta liitosta syntyy. Luonnottomuus on tietysti sitä, ettei amerikanhaavan siitepöly lennä parhaillakaan länsituulilla Amerikan mantereelta tänne saakka. Kokeesta syntynyt hybridihaapa osoittautui Ruotsissa kasvavan uskomattoman hyvin, ja suomalaiset innostuivat tekemään samoja risteytyksiä heti sotatoimista päästyään. Myös Suomessa hybridihaapa on kasvanut hyvin. Kiertoajan keskikasvu voi olla sopivilla kasvupaikoilla jopa 20 kuutiometriä vuodessa. Ruotsissa hybridihaavan viljelmiä on 2 500 hehtaaria. Suomessa haaveiltiin takavuosina, että vuosittain istutettaisiin 1 000 hehtaaria. Tavoitteesta on jääty kauaksi jälkeen. Hybridihaavan kasvatus on jäänyt asiaan uskovien harrastukseksi. Muukin olisi mahdollista. Sopivilla kasvupaikoilla hybridihaavan kasvatus on kuusen viljelyä edullisempaa, jos laskelmissa käytetty korkokanta on suuri, ehkä yli neljä prosenttia. Laskelmissa oletetaan, että päätehakkuun tuotos myydään kuitupuun hinnalla, ja seuraava puusukupolvi saadaan juurivesoista. Jos pääoman hinta on alhainen, kuusen ja rauduskoivun viljely on kannattavampaa, erityisesti siksi, että niistä saadaan tukkipuuta. Nykyisin ei monikaan usko, että hybridihaavasta saataisiin kunnollista saha- ja vaneripuuta. Sienitaudit ja hyönteistuhot ovat yleisiä, ja laho- ja muotovikoja aiheuttavat myyrät, jänikset ja hirvieläimet. Siksi kannattavuus perustuu hyvän kasvun mahdollistamaan lyhyeen kiertoaikaan. Kiertoajan tulot vuotta kohti jäävät kuitenkin alhaisemmiksi kuin rauduskoivulla ja kuusella. metsänomistajia niin, etteivät he innostu panostamaan tosissaan. Valtiovallan tuki tälle uusiutuvalle energialle on kiven alla, kun lähivuosikymmenien sadat miljoonat on jo varattu tuulivoiman tukemiseen. Varovainen epäily on, että otsikko taitaa olla melkoista liioittelua. Eukalyptusviljelmiä on sentään miljoonia hehtaareita. ♦♦♦ Hybridihaavan kasvatus on intensiivistä. Klooneihin perustuva viljelymateriaali on kallista, ja alkuvaiheessa myyrät ja jänikset on torjuttava taimisuojien avulla. Aitausta pidetään ainakin Ruotsissa lähes pakollisena investointina nisäkästuhoja vastaan, ja samalle kannalle ollaan taipumassa Suomessakin. Alkuinvestoinnit ovat siis mittavat. Kunnollinen aitaus sulkee ulkopuolelleen myös eläimiä, joiden toivotaan osallistuvan tuhojen torjuntaan. Ketut saattavat oppia käyttämään kapeita siltoja, jotka johtavat aitojen yli. Alkuvuosina petolintujen myyräjahtia voidaan helpottaa pylväiden päälle rakennetuilla poikkipuilla, joiden päällä linnut voivat tähystää saalistaan. Siltojen ja petolintupylväiden tehosta ei ole tutkimusnäyttöä, mutta ruotsalaiset oppaat kyllä mainostavat niitä. Korkeiden kustannusten vuoksi viljeltävä lohko on valittava huolella. Hyvän kasvun vuosi hybridihaapa kuluttaa paljon vettä. Sen saannin turvaamiseksi pohjavesi ei saisi olla syvemmällä kuin 1–1,5 metrissä. Toisaalta vesi ei saisi nousta korkealle, sillä juuristo tarvitsee happea. Hybridihaapa ei ole mikään tulvapeltojen kasvi. ♦♦♦ Hybridihaavan tulevaisuus on avoin. Puhtaassa markkinataloudessa alun investoinnit pelottavat useimpia Vanha rehevä pelto on istutettu hybridihaavalle. Pohjavesipinta on runsaassa metrissä. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. 20 METSÄSTÄ KOKEILTUA 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Mittatarkan sahatavaran tuottamiseksi tukin kupeelle on kiinnitettävä suora lauta, johon sahalaitteen ohjauslevy tukeutuu. Parilla sadalla kenttäsaha Alaskan Small Log Mill on toimiva laite, mutta ei Vilppulan sahaa sen takia tarvitse sulkea. MIKKO RIIKILÄ, teksti RISTO PÖNTINEN, kuvat V oiko runsaan kahden sadan euron vehkeellä sahata tukista lankkua? Tätä pohdimme ja vähän epäilimmekin. Alaskan Small Log Mill on enemmän moottorisahan lisälaite kuin sahalaitos. Se koostuu ohjaustasosta ja pidikkeestä, johon saha kiinnitetään laipastaan. Sahan ohjaamista varten laitteessa on pystykahva. Sahaa ohjataan ohjauslevyn tukemana käsivaralta. Sahattavan lankun paksuus säädetään muuttamalla sahan kiinnityspistettä, jolloin terälaipan ja ohjauslevyn välinen etäisyys muuttuu. Alaskan Small Log Mill on yhdysvaltalaisen Granberg-yhtiön valmistama. Laite on tarkoitettu läpimitaltaan enintään 40-senttisten puiden sahaukseen. Tarjolla on myös järeämmän puun sahaukseen sopivia versioita. Myyntikunnossa sahalaitos mahtuu matalaan, 60 senttiä pitkään ja 30 senttiä leveään pahvipakkaukseen. Kokoaminen oli helpompaa kuin ensi katsomalta arvelimme – kiitos selkeästi kuvitetun kokoamisohjeen. Suomenkielisiä ohjeita ei mukana ollut. Ohjainlauta tarpeen Kokeilimme muutamalla läpimitaltaan 30–40-senttisellä haapatukilla. Tarkoitus oli sahata niistä kymmentuumaisia parruja. Pelkällä ohjainlaitteella mittatarkka sahaus ei olisi onnistunut. Niinpä tukin kupeelle piti ensin kiinnittää suora lauta, johon ohjauslevy tuettiin sahattaessa. Lauta kiinnitettiin metalliruuveilla tukkiin niin, että sahauslinja jäi ruuvinkärkien alapuolelle. Latvapäässä lauta tuettiin hieman koholle, jotta parrusta tuli tasapaksu tukin kapenemisesta huolimatta. Parrua sahattaessa lauta on tarpeen tukin jokaisella sivulla. Lankkujen kanssa ohjainlaite voidaan pinnan sahauksen jälkeen tukea jo sahattuun pintaan, mikä nopeuttaa työskentelyä. Maahantuojalla on tarjolla tehdasvalmisteisia ohjausratoja. Ne eivät nähdäksemme tuo lisäarvoa laudasta improvisoimaamme ohjaimeen. Saha kovilla Sahana meillä oli 55 kuutiosenttimetrin Husqvarna Rancher, jo- ka oli varustettu 15 tuuman laipalla. Tyveltään 40 sentin tukin sahaamiseen se oli niukka, joten vaihdoimme sahaan 18 tuuman laipan. Alaskan Millin maahantuojalta saimme erikoisvalmisteisen halkaisuketjun, jonka terähampaat on muotoiltu tarkoitukseen sopiviksi. Ison tukin sahaaminen osoittautui hitaaksi ja sahaa rankasti kuormittavaksi, vaikka Rancher ei heiveröisimmästä päästä moottorisahoja olekaan. Lankun sahaus on sitä helpompaa, mitä voimakkaampi saha on käytössä. Saadun kokemuksen perusteella en lähtisi yrittämään tukkien halkaisua alle 50 kuutiosenttimetrin sahalla. Pykälää pienemmän, tyveltään noin 35-senttisen tukin sahaus sujui jouhevammin. Kymmenen tuuman parrun sahaamiseen tukin kääntöineen ja ohjauslaudan asetteluineen kului noin tunti. Parhaimmillaan parrujen teossa Alaskan Mill -laitteet kuvastavat amerikkalaista pioneerihenkeä, joka kannustaa selviämään omin avuin kaukana erämaassa. Alaskan Mill on tukkien sahaukseen tarkoitettu moottorisahan lisälaite. Parhaiten laite sopii erikoismittaisten puutavarakappaleiden kuten parrujen sahaamiseen. Sahurilta tosin edellytetään vähintään lievää harrastuneisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Mittatarkan tavaran tuottaminen vaatii tarkkaa kättä ja huolellista työtä. Myös lankkujen sahaaminen onnistuu, mutta paksuista tukeista lähtien se on armottoman hidasta. Läpimitaltaan alle 20 sentin tukeista voisi voimakkaalla sahalla saada melko nopeasti lautoja. Tosin ohjauslaudan kiinnittäminen hidastaa silloinkin sahausta. Parhaiten Alaskan Mill sopisi harrastajanikkarille, joka viih- Alaskan Small Log Mill + edullinen + helppo koota + sopii harrastenikkareille – hidas käyttää – kuormittaa sahaa voimakkaasti tyy puuhommissa puuhaillen. Jos aihe kiinnostaa, niin tarjolla on lukemattomia, aika hulvattomiakin videopätkiä Alaskan Mill -laitteen käytöstä Alaskan Milliä tuo maahan metsätarvikkeita netissä myyvä Sahanpuru.com. Tunnista ja torju metsätuhot. Metsätuhot Antti Uotila, Risto Kasanen ja Kari Heliövaara Metsätuhoja voidaan torjua ennalta, kun tuhoriskit tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänhoidossa. Havainnollisesti kuvitettu kirja auttaa tunnistamaan tuhot ja niiden aiheuttajat metsissämme. Teos kattaa sekä talousmetsien tuhot että monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät tuhonaiheuttajat. Kirja antaa hyvät perustiedot metsätuhojen taloudellisesta merkityksestä sekä tuhojen torjunnasta. Metsien käytön muuttuminen ja ilmaston lämpeneminen vaikuttavat tuhoriskeihin. Jatkuva kasvatus ja energiapuuhakkuut tuovat uusia haasteita metsien terveydenhoitoon. Kirjanpainajat uhkaavat metsäomaisuutta, ja aivan uusia tuholaisia pyrkii maahamme. Kaikissa metsä- ja ympäristöalan tehtävissä korostuu laaja-alaisuus. Jokaisen käytännön metsäammattilaisen on tunnistettava keskeiset tuhot ja riskit sekä myös niiden hallinta ja torjunta. Kirjassa esitetään ajantasainen lainsäädäntö ja sen vaatimukset. Metsätuhot-kirja on käytännöllinen käsikirja metsäammattilaiselle, opiskelijalle ja metsänomistajalle. Hinta 42 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. 22 METSÄSTÄ 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 METSÄNHO ITO Konkelot alas – turvallisesti Konkelon pudottaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Rauhallisuus, maltti ja maalaisjärki riittävät. taisen, vänkärin lavan mentävän raon runkoon. Jos konkelo nojaa toisen puun onkelo syntyy, kun kaadon vasemmalla sivustalla, rako sahasuuntaus epäonnistuu ja taan rungon oikealle puolelle, jotta kaadettava puu jää nojaa- puuta voi pyörittää vastapäivään. maan toista puuta vasten. Ja sama käänteisesti, jos konkelon Huolellinen kaatosuunnan va- painopiste on naapuripuun oikeallinta ja kaatosahaus ovat päteviä la sivustalla. konsteja karttaa konkeloita. VirPonnista jaloilla ja pidä selkä heiden välttäminen on helpoin ta- suorana, kun pyörität runkoa. Irropa parantaa hakkuun tuottavuutta. ta ote vänkäristä, kun runko irtoaa. Konkeloiden purkamisessa kuEnemmän mahtia rungon pyöluu aikaa ja voimia turhaan pon- rittämiseen saa konkeloliinalla. Sellainen maksaa reilun kympin nisteluun. Joskus konkeloita silti syntyy. ja mahtuu varustevyön taskuun. HarvennusmetsisLiina kierretään sä kaadettavat puut rungolle samaan ”PUUTA, JOHON ovat melko pieniä, KONKELO NOJAA, EI suuntaan kuin puujoten konkelotkin ta aiotaan pyörittää. PIDÄ KAATAA. SE ON Liina kiristyy itsesovat yleensä helppoja laukaista. Puolen- HENGENVAARALLISTA.” tään rungon ympätoista kuution kuusi rille, ja kanki sovitevasten tanakkaa mäntyä on kui- taan liinan päässä olevaan lenkkiin. tenkin tiukka paikka ammattilai- Sen jälkeen runko pyörähtää kansellekin. gesta nostaen. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija K Pyöritä runkoa Tyveä voi siirtää kangella Vaivattomin keino konkelon laukaisemiseksi on rungon pyörittäminen. Pitopuuta ei pidä sahata poikki, vaan se kavennetaan navaksi, jonka varassa tyvi pysyy kiinni kannossa, mutta pääsee pyörähtämään. Pitopuuta kavennetaan vähitellen. Sahaus on tehtävä huolella. Laippaa ei pidä työntää kannon ja tyven väliin, koska terä juuttuu helposti. Pienehköjä konkelopuita voi pyörittää vänkärillä. Pitävimmän otteen saa, kun sahaa pystysuun- Pyörittäminen ei pudota konkeloa, jos se nojaa suoraan toista puuta vasten. Silloin runkoa kangetaan taaksepäin. Karsi ensin viisi, kuusi senttiä paksu, reilu parimetrinen ranka kangeksi. Irrota puun tyvi kannosta. Kanto sahataan taaksepäin viistoksi, jotta tyvi liukuu sitä pitkin alaviistoon. Työnnä kanki tyven alle ja nosta ylöspäin. Jännityksessä toista puuta vastaan oleva runko työntyy usein omalla voimallaan taaksepäin, joten kangella pystyy siirtämään jopa tukkipuuta, jos maa on tasaista. Vastamäkeen se ei onnistu. Lisää vetovoimaa konkelopuun tyven siirtämiseen saa kaatotaljalla. Muutaman kympin motonet-taljastakin on iso apu. Sen voi kiinnittää joko pystypuuhun tai kantoon esimerkiksi konkeloliinalla. Pienehköjä konkelopuita voi katkoa tyveltä alkaen pätkiin. Tee ensin vastasahaus rungon yläpinnalle ja sen jälkeen katkaisusahaus rungon alapuolelta. Sahaa ei pidä nostaa hartioiden tason yläpuolelle. Puuta, johon konkelo nojaa, ei pidä kaataa. Se on hengenvaarallista. Jos konkelo ei millään keinolla laukea, merkitse se näkyvästi ja pyydä ajomiestä pudottamaan konkelo kuormaimella alas. Ohenna pitopuu navaksi, jos pyrit laukaisemaan konkelon runkoa pyörittämällä. Tyveä ei pidä irrottaa kannosta. Suoraan toista puuta vasten olevan konkelon saa alas siirtämällä tyveä taaksepäin joko kangella vivuten tai kaatotaljalla. Konkeloliina kiristyy itsestään, kun kierrät sen päällekkäisin kierroksin rungon ympärille. Kanki pujotetaan liina päässä olevaan lenkkiin. Pieniä puita voi pyörittää vänkärillä. Sahaa runkoon noin metrin korkeudelle vänkärin lavan mentävä rako, niin vänkäri kiinnittyy puuhun tukevasti. METSÄSTÄ 23 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 UUTINEN VUONNA 2000 Lasilla katettu lippulaiva JUSSI COLLIN Kuusamolaisen Veikko Kelan hakkuuaukot eivät matkailijoita häiritse, vaikka sijaitsevatkin kaava-alueella. Taustalla häämöttää Ruka. Kuusamo karsi byrokratiaa Kaava-alueiden hakkuiden vapauttaminen lupavelvoitteesta säästää rahaa ja vaivaa. HANNU JAUHIAINEN, teksti JUHA OLLILA, kuva KUUSAMON kaupunki päätti pari vuotta sitten vapauttaa kaava-alueiden hakkuut pääosin lupavelvoitteesta. Osana laajempaa elinkeinolähtöistä metsäsuunnitteluhanketta tehty ratkaisu on tuonut suurta helpotusta metsänomistajille. Maisematyöluvan hakeminen maksoi naapurien kuulemisineen helposti 300–400 euroa. Nyt se tarvitaan vain yli hehtaarin uudistushakkuisiin, metsäneuvoja Petteri Rahkola Kuusamon metsänhoitoyhdistyksestä kertoo. Kuusamossa on noin 130 erilaista kaava-aluetta, joten lupia tarvittaisiin vuosittain useita kymmeniä. Metsäpalstoja on sekä rantojen ja matkailualueiden läheisyydessä että tausta-alueilla. Ydinalueilla hakkuut ovat yleensä pienimuotoisia harvennuksia tai pihapuiden poistoja, ja niiden tarkoituksena on yleensä maiseman parantaminen, ei niinkään metsätalous. Rahkola ottaa esimerkiksi tä- nä syksynä tehdyn parin hehtaarin tontin ensiharvennuksen, jossa puuta kertyi noin 80 kuutiometriä. Hakkuun tarkoitus oli avartaa tontin maisemaa, ja se voitiin nyt tehdä ilman kunnan lupaa. Syrjäisemmillä kaava-alueilla harjoitetaan normaalia metsätaloutta ja uudistusalatkin voivat olla isompia. ”Siellä on haettu usein koko metsäsuunnitelmakauden kattava maisematyölupa”, Rahkola kertoo. Kuusamo edelläkävijä ”Kuusamon tapa hoitaa metsätaloutta kaava-alueilla on esimerkillinen”, maisema- ja kaavoitusasioihin erikoistunut metsänhoitaja Airi Matila Tapio Oy:stä sanoo. ”Kunnanvaltuustoilla on tässä asiassa päätösvalta, ja ne voivat toimia järkevästi ilman, että metsänomistajille ja kunnan virkamiehille aiheutetaan turhia kuluja ylimääräisellä byrokratialla.” Maankäyttö- ja rakennuslaki ei edellytä maisematyölupaa kaava-alueilla, mutta kunnat voivat sen halutessaan vaatia. Matila ymmärtää, että laajat ja yksitoikkoiset uudistushakkuut eivät sovellu matkailualan kylkeen. ”Sen sijaan maisemaan sulautuvien aukkojen, harvennusten tai yksittäisten puiden poistossa maisematyölupa on turhaa byrokratiaa, josta aiheutuu kaikille osapuolille ylimääräisiä kustannuksia.” Metsänhoitoa matkailun ohessa KUUSAMOLAINEN Veikko Kela esittelee Rukan itäpuolen Tahkolanrannalla sijaitsevan metsäpalstansa uudistushakkuita. Vanhaan kuusikkoon on tehty maisemaa myötäilevästi noin hehtaarin kokoisia uudistusaloja. Rukan laskettelukeskukseen on matkaa vajaat kolme kilometriä, ja Rukan huippu häämöttää reunametsän puiden välistä. Kelan tilalle tehtiin pari vuotta sitten maisemapainotteinen metsäsuunnitelma osana Ruka-Kuusamon alueen metsäsuunnitteluhanketta. Hakkuut toteutettiin metsäsuunnitelman mukaisesti malliksi muillekin metsänomistajille. Uudistusaloja kertyi kaikkiaan puolenkymmentä hehtaaria noin hehtaarin aukkoina. ”Jäljelle jääneitä kuusikoita ei ehkä enää kannata uudistaa, joten ne saattavat jäädä luonnontilaan”, Kela arvelee. Kela pitää hyvänä sitä, että hakkuut voitiin tehdä ilman maisematyölupia. ”Metsänomistajan kannalta se olisi ollut turhaa byrokratiaa”, hän sanoo. KEVÄÄLLÄ 2000 valmistui suomalaisen puurakentamisen uusi lippulaiva, Sibeliustalo. Lahteen Vesijärven satama-alueelle noussut konsertti- ja kongressitalo oli sataan vuoteen suurin Suomessa rakennettu puurakennus, josta odotettiin myös lähtölaukausta julkisen puurakentamisen kasvulle. Hämäävästi talon julkisivu on lasia. Sisältä puuta löytyy kuitenkin yllin kyllin. Sisäänkäynnin jälkeen tulija astuu Metsähalliin. Se hiljentää kuin kirkko. Valtavat pylväät kohoavat 14 metrin korkeuteen, jossa kattorakenteet levittäytyvät kuin ikihongan oksisto, taloon tutustunut toimittaja Jari Salonen kirjoitti maaliskuun Metsälehti Makasiinissa. Jos Metsähalli hiljentää kirkon tavoin, sali on kuin temppeli. Se helkkyy puun lukemattomissa sävyissä ja väreissä ja hiljentää vieraan uudelleen, Salonen kuvaili. Konserttisalin seinät ovat punaiseksi petsattua koivuvaneria, lattia savukoivua ja 22 metrin korkeudella oleva katto kuusta. Äänieristys ratkaistiin kolmikerroksisella seinärakenteella: lasisen julkisivun ja salin sisäseinän väliin sovitettiin massiiviset hiekalla täytetyt puuelementit. Talon johtaja Antti Vihinen kertoi katselleensa ihaillen rakennusvaiheessa puuseppien työskentelyä. Samalla hän harmitteli, että joitakin puualan osaajia urakkaan oli vaikea löytää. ”Niin puujaloilla kuin seisommekin, perinteistä alan taitoa alkaa jo olla Suomestakin vaikea löytää. Puu on kuitenkin niin merkittävä osa lahtelaista ja suomalaista sielunmaisemaa, että tätä taloa en voisi ikänä kuvitella betonisena.” Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. 24 P I L K K E I T Ä 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 LUKIJAKYSYMYS LUK IJALTA Miten siirrän omaisuuden? Tasaikäisen metsän jatkuva kasvatus Olen 70-vuotias yksinelävä metsänomistaja. Minulla on yksi naimisissa oleva tytär ja tyttärellä kolme lasta. Omistan rantatontteja ja noin 120 hehtaaria metsää kolmella eri tilalla, jotka kaikki ovat metsäalaltaan suunnilleen yhtä suuria. Yhdellä tiloista on rantatontti ja viljeltyä peltoa reilut 10 hehtaaria, joka tällä hetkellä on vuokrattuna. Toisella tiloista on useampia rantatontteja. Kolmas tila on kokonaan metsätalouskäytössä. Ajantasainen metsäsuunnitelma on. Mikä olisi verotuksellisesti edullisin ja järkevin vaihtoehto siirtää omaisuus seuraavalle tai seuraaville sukupolville? Itselleni haluan turvata taloudellisesti riittävän ja vakaan vanhuuden. Vävylläni on kiinnostusta metsänhoitoon ja hän toimii sivutoimisena yrittäjänä metsä- ja koneurakoinnissa ja tekee myös yhteistyötä vuokraviljelijäni kanssa. Tyttären lapset ovat vielä opiskelemassa, jolloin askarruttaa myös se, miten mahdolliset lisätulot vaikuttavat mm. heidän opintotukiinsa. MINULLA on täällä Savon maisemissa muutaman kymmenen hehtaarin suuruinen metsäpala, joka on lähes kokonaan rehevää lehtomaista kangasmaata. Sitä mukaa, kun metsät saavuttavat uudistuskypsyyden, toteutan niissä päätehakkuun kasvukauden jälkeen. Samana syksynä tai seuraavana keväänä hakattu alue muokataan laikkumätästyksenä. Välittömästi keväällä istutetaan mättäisiin kuusen paakkutaimilla. Näin ei yhtään kasvukautta jää hyödyntämättä. Istutuksen jälkeen noin kolmena kesänä vapautan taimia heinäkasvustosta, pääasiassa viikatteella. Joskus toteutan kemiallista heinäntorjuntaa uudistusaloilla. Tulokset olivat yleensä hyviä. Nyt eläkeukkona olen heinännyt vain viikatteella, joskus jopa 5–6 kesänä, kohteissa, joissa on suoritettu täydennysistutuksia myyrätuhojen jäljiltä. Näillä rehevillä metsämailla heinäkasvusto voi uudistusaloilla olla jopa yli kaksi metriä pitkää – vadelmaa, horsmaa, kastikkalajeja, angervoa ym. Heinäntorjunnan jälkeen seuraa taimikon perkausvaihe 5–8 vuotta istutuksesta. Perkauksessa poistetaan kasvatettavien taimien ke- On kysymys, niin huomattavasta omaisuudesta, että kannattaa teettää asiantuntijalla vertailulaskelmat eri vaihtoehdoista ennen lopullista päätöstä. Antamienne tietojen perusteella edullisin vaihtoehto olisi lahjanluonteinen kauppa tyttärellenne. Kauppahinta olisi teidän tarvitsema rahamäärä, joka turvaa teidän tulevan toimeentulon. Jatkajat alkaisivat omissa nimissään viljellä tilan peltoja. Luovutuksesta syntyvään lahjan osuuteen saadaan lahjaveron 55 pykälän huojennus. Näin kaikille tiloille saadaan metsävähennyspohja ja lahjaveroon noin 80–90 prosentin huojennus. Voitte jättää tilan rakennuksiin itsellenne asumisoikeuden. Korotonta maksuaikaa kauppahinnalle voitte sopia kymmenen vuotta. Lahjaveroon jatkajat voivat pyytää verottajalta 5 vuoden maksuaikaa. Koska vävynne on koneyrittäjä, niin peltojen viljelystä entisen vuokramiehen avustuksella ei varmaan tule ongelmia. On hyvä huomioida, että puunmyyntitulot vaikuttavat alentavasti opintotukiin. VÄINÖ SIKANEN hitystä haittaava lehtipuuvesakko. Taimikon harvennus on ajankohtainen noin 15 vuoden kuluttua istutuksesta. Ensiharvennukset kuusikoissa on toteutettu 25–30 vuoden kuluttua istutuksesta. Vuonna 2009 toteutin ensiharvennuksen 1981 ja 1984 istutetuilla aloilla. Hakkuukertymä oli 75 kuutiometriä hehtaarilta, lähes kokonaan kuusikuitupuuta. Kasvamaan jätetty puuston määrä on suositusten mukainen. Joulukuulla 2013 harvensin toisen kerran kohteissa, jotka oli istutettu 1968–1974. Näistä hakkuukertymä oli 86 kuutiometriä hehtaarilta, joista tukkipuun osuus 36 prosenttia ja pystykauppatulo 2 300–2 400 euroa hehtaarilta. Nämä toisen harvennuksen kohteet oli aikoinaan istutettu muokkaamattomaan maahan, ja osalla istutus oli tehty leppäverhopuuston alle. Näyttäisi siltä, että avohakkuu ja muokkaus parantaisivat taimien ja puuston alkukehitystä siten, että saavutetaan noin viiden vuoden aikavoitto. Tähän mennessä istutusmetsät, jotka on istutettu 40–50 vuotta sitten, ovat tuottaneet puuta 350–400 kuutiometriä hehtaarille. Harvennukset olen tehnyt alaharvennuksen periaattein. Kasvatettavaksi valitaan laadukkain valtapuusto. Kasvukilvassa tappiolle jääneet puut poistetaan. Yläharvennukselle en lämpene. Edellä kuvaamaani metsänkäsittelyä nimittäisin tasaikäisen metsän jatkuvaksi kasvatukseksi. Voi hyvinkin olla, että metsänomistajan taloudellinen tulos metsistään on näin toimien parempi kuin eri-ikäisrakenteisen kasvatusmallin mukaan toimittaessa. ESKO AIRAKSINEN Haukivuori Näin laadit lukijakirjoituksen Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon. Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. METSÄN KÄT KÖISSÄ Perimän heikennystä Huonontavaksi eli negatiiviseksi jalostukseksi (vaikka jalostus on tässä yhteydessä väärä sana) sanotaan sitä, että populaatiosta poistetaan aina parhaat yksilöt ja jätetään huonoimmat lisääntymään. Eihän kukaan sellaista tee! Kyllä tekee: käytännössä verkkokalastus, joka ottaa aina tiettyyn kokoon varttuneet kalat pois, johtaa kalojen kasvunopeuden ja keskikoon pienenemiseen. Metsien harsintahakkuut, joissa otetaan tukkipuiksi varttuneet puut pinoon, johtaa myös puuston perimäaineksen heikentymiseen. Välimeren maiden rantamäntyjen huono runkomuoto on todennäköistä seurausta siitä, että vuosituhansien ajan parhaat rungot on otettu laivojen ja rakennusten tekoon. Sotakin tuppaa olemaan negatiivista jalostusta, joka kohdistuu suoraan meihin. Mutta varsinainen aiheeni on kataja. Kuvittelisin, että alkuperäisessä koskemattomassa luonnossa parhaiten menestyvät katajat olivat yksirunkoisia, ohutoksaisia ja suhteellisen nopeasti kasvavia puita. Katajainen seiväs kestää miehen iän. 120 vuotta sitten Suomessa oli noin miljoona kilometriä riukuaitaa ja missä vain mahdollista, aidanseipäät tehtiin katajasta. Siihen kelpasivat vain suorarunkoiset ja jo ranteen vahvuisiksi varttuneet puut. Samanlainen katajien käyttö jatkui vielä sotien jälkeen, vaikka riukuaidat oli jo korvattu piikkilangalla; nyt katajia käytettiin aurausviittoina, ja siihen kelpasivat ohuemmatkin katajat. Satoja vuosia jatkunut suorarunkoisten katajien valikoiva käyttö jätti jälkensä Suomen metsiin. Puoli vuosisataa sitten metsien katajat olivat valtaosin sotkuisia pensaita ja kunnollisia yksirunkoisia katajia, joita voi sanoa puiksi, oli niin vähän että niitä rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä. 1970-luvulla säädettiin katajia suojeleva asetus, joka rajoitti katajan käyttöä koristepuuna ja aurausmerkkeinä. Asetus kumottiin 2006, mutta sen vaikutukset näkyvät: metsissä on nyt kauniita, suorarunkoisia katajia. Entä jos sama aika olisi käytetty siten, että aina olisi valittu suorarunkoisia ja nopeakasvuisia katajia sukuaan jatkamaan? Meillä olisi arvokas puu, jota kasvatettaisiin kuin visakoivua ja myytäisiin parketti- ja huonekaluteollisuudelle kiloittain. Hyviä katajakantoja valiten voitaisiin varmaan päästä johonkin 50 vuoden kiertoaikaan, joskin parhaita puita kannattaisi varmaan kasvattaa vieläkin pitempään. Metsässä pärjäävät parhaiten kohti valoa kurkottavat katajat. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. PILKKEITÄ 25 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 LUONNOSTA TALVISÄÄSKET ovat aktiivisia syksystä kevääseen ja ne parveilevatkin kevättalvella. Hyönteisten koot eivät ole kuvissa oikeissa suhteissa toisiinsa. HYÖNTEISRETKI hangilla LUMIKORENTO on helppo tuntea; sillä on kärsämäinen kuono, pitkät jalat ja siivetön ruumis. Kuvan naaraalla on lisäksi komea munanasetin takaruumiissaan. Talvi on myös hyppyhäntäisten, talvisääskien, potnapekkojen ja muiden pikkuhyönteisten aikaa. SCOLIOCENTRA NIGRINERVIS -kärpänen on lumihyönteisistä yleisin joulutammikuulla. S HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat uurin osa hyönteisistä viettää talven lepotilassa kylmänhorroksessa. Eivät kuitenkaan kaikki – paikoin niitä voi nähdä liikkeellä talvipakkasillakin. Useimmiten hangella liikkuvat pienet, 1–3 millin mittaiset pisteet ovat hyppyhäntäisiä. Ne ovat vanha eläinryhmä, 350 miljoonaa vuotta. Suomessa hyppyhäntiä on noin 175 lajia, joista vain osa nousee kevättalvella hangille. Nimensä hyppyhäntäiset ovat saaneet takaruumiin alla olevasta hyppyhangosta, jonka avulla otus voi pompata ilmaan ja lentää jopa kymmenen sentin päähän. Niiden hyppykykyä voi itsekin testata helposti. Ei tarvitse kuin tökätä hyppyhäntäistä havunneulalla, niin hyönteinen singahtaa ilmaan kuin katapultin ampumana. Hyppyhangon tarkoitus onkin pelastaa eläin saalistajien kynsistä. Normaalisti hyppyhäntäiset elävät maaperässä karikkeen suojassa. Lumen sulaminen täyttää kuitenkin tilan vedellä, ja hyppyhäntien on kömmittävä esille. Hangelta ne syövät kasvien palasia ja siitepölyä. Kesäisin maaperässä voi olla jopa 50 000 hyppyhäntää neliömetrillä, mutta niitä saattaa nähdä keväthangillakin paljon. Ennen vanhaan hyppyhäntiä kutsuttiinkin lumikirpuiksi. Suuriakin hyönteisiä Hyppyhäntäisten ohella hangelta saattaa löytää myös isompia hyönteisiä: hä- Potnapekka eli nykynimeltään HANKIKORRI kuuluu koskikorentoihin. Se kömpii virtaavista vesistä kevättalvella, parittelee, munii ja kuolee pois. mähäkkejä, lumikorentoja, vaaksiaisia, sylkikuoriaisen toukkia ja talvisääskiä. Jotkut hämähäkit jopa kutovat verkkoja lumikoloihin ja saalistavat hyppyhäntäisiä. Eräät talvisääskilajit ovat todellisia talvilajeja. Niitä voi nähdä jopa yli kymmenen asteen pakkasilla. Talvisääskien aikuisasteet esiintyvät nimenomaan kylmänä vuodenaikana, ja jotkut lajit lisääntyvät hankiaikaan. Kesän talvisääsket viettävät munana, toukka- ”HANGELTA VOI LÖYTÄÄ HÄMÄHÄKKEJÄ, LUMIKORENTOJA, VAAKSIAISIA JA SYLKIKUORIAISEN TOUKKIA.” na tai kotelona. Aikuisen sääsken elämän optimilämpötila on lähellä nollaa. Ennen vanhaan talvisääsket tunnettiin kirsisääskinä. Monilla lumen päällä liikkuvilla ötököillä on pitkät jalat, eikä niiden ruumis kosketa kylmää lunta vaan on muutaman millin sen yläpuolella – lumen mikroilmaston lämpimimmässä paikassa. Jo muutaman senttimetrin korkeudessa lämpötilaa alentaa kylmänä puhaltava tuuli. Kaikki hangilla elävät pikkueläimet ovat väriltään tummia vaikka luulisi, että valkoinen suojaväri parempi talvisissa olosuhteissa. Tumma väri kuitenkin Useimmiten talvihangilla hiihtelevät törmäävät karvamatoon. Tämä on RUOSTESIIVEN TOUKKA, joka etsii itselleen koteloitumispaikkaa. Kesän korvalla siitä tulee kaunis perhonen. imee ilmakehän lyhytaaltoista säteilyä tehokkaammin, ja tämän ansiosta pikkueläimen lämpötila voi nousta viisikin astetta ilman lämpötilaa korkeammaksi. Karvamatoja hangella Keväthangilla hiihtäjän silmiin osuu usein tumma, karvainen ruostesiipikehrääjän toukka, joka on etsimässä koteloitumispaikkaa. Kotelosta kuoriutuu jo kesäkuulla komea perhonen. Myös musta, kiiltävän kitiininen toukka sattuu usein hiihtäjän eteen. Se on sylkikuoriaisen toukka, jota vanha kansa kutsui lumimadoksi. Heti jäiden alkaessa sulaa ja ilman lämmetessä mönkivät potnapekat ylös vedestä rantakiville ja kasveille. Potnapekka on kansanomainen yleisnimitys koskikorennoille, joita elää Suomessa 34 lajia. Ne ovat alkeellisia hyönteisiä, joiden takaruumiin kärjessä on kaksi pitkää lisäkettä. Tosin joiltakin lajeilta nämä lisäkkeet ovat surkastuneet pieniksi tyngiksi. Myös potnapekat ovat erittäin vanha eläinryhmä. Vanhimmat fossiilit ovat peräti 200 miljoonan vuoden takaa. Koskikorennot ovat lohikalojen mieluista ravintoa, joten potnapekka on mallina monessa urheilukalastajille suunitellussa vieheessä. Ennen kevätjäille hakattiin avantoja ja niiden reunoilta kerättiin kuoriutumaan tulleita koskikorennon toukkia kalansyöteiksi. Koskikorennot ja muut pikkueläimet ovat tärkeää ravintoa pimeän ja kylmän talven yli selvinneille linnuille. Niiden avulla myös pitkän lentomatkan suorittaneet muuttolinnut saavat tarvitsemansa energialisän. HYPPYHÄNTÄISET ovat alkeellisia ja pieniä hyönteisiä. Niillä on takaruumiinsa alla hyppyhanko, jonka avulla ne voivat singauttaa itsensä kymmenien senttien päähän. 26 PILKKEITÄ 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Yli-Ullavalla asuva Elina Rahkola (oik.) voitti Fiskarsin järjestämien halonhakkuun SM-kisojen naisten sarjan kolmatta kertaa. Neljän koivupöllin halkominen kuuteen osaan vei kaksi minuuttia ja 33 sekuntia. Toiseksi sijoittui Marjo Aspegren (vas.) ajalla kolme minuuttia ja 22 sekuntia. > Miesten sarjan voitti Simo Eskola. Voittoaika, jossa Eskola hakkasi kuusi koivupölliä kuuteen osaan, oli 2:31:75. < ”Mömmömäistä, ei hirveän ällöttävää”, kuvailivat Nurmijärvellä asuvat kaverukset Tuomas Heino ja Jesper Dolk Sellustaaskartelumassaa. Sellusta Finland Oy:n kehittämä askartelumateriaali on valmistettu kotimaisesta sellusta ja sitä voi muotoilla esimerkiksi piparkakkumuottien avulla. M E TSÄMESSUT LIINA KJELLBERG, MIKKO RIIKILÄ, tekstit; SEPPO SAMULI, kuvat METSÄ KÄVI KAUPUNGISSA Raivaussahan terän teroitusta, istutusbaanaa, halonhakkuuta ja askartelua sellusta. Muun muassa tätä tarjosivat Helsingin Messukeskuksessa 6.–8. marraskuuta järjestetyt Metsämessut. Kolmipäiväinen Meidän viikonloppu -tapahtuma, jossa Metsämessujen lisäksi olivat mukana muun muassa Elma-maaseutumessut ja Kädentaitotapahtuma, keräsi kaikkiaan 43 000 kävijää. < Vihdin Selkissä asuvat veljekset Onni (takana) ja Urho Syrjälä ottivat ensikosketusta istutukseen metsänhoitoyhdistysten istutusbaanalla. ”Ei yhtään hankalaa”, totesi Onni Syrjälä saatuaan kuusentaimen istutettua. > Viilanohjain ja haritusrauta tulivat tutuiksi, kun Metsälehden raivaussahaekspertti Risto Mykkänen opasti terän viilauksen saloihin. Lemiläistä metsänomistajaa Irma Wellingiä Mykkänen kehotti vaihtamaan viilan kerran viikossa. PILKKEITÄ 27 TUTKIJO ILTA Siemenet seurantaan, taimet tarkkailuun Olosuhteita mittaavat tallentimet tulevat taimi-, käpy- ja siementuotantoon. Rovaniemeläinen Arctic Warriors valmistaa lappilaisista kasveista – ruusujuuresta, väinönputkesta, nokkosesta ja pohjoisesta maariantuoksuheinästä – tehtyjä luontaistuotteita. Yritys sai Metsämessujen kanssa samaan aikaan järjestetyillä Elma-messuilla InnoElma-palkinnon, joka myönnetään vuosittain maaseudun innovatiiviselle yritykselle. Kävyt, siemenet ja siemenistä kasvatetut taimet reagoivat herkästi niitä ympäröiviin olosuhteisiin metsänviljelyketjun eri vaiheissa. Märkinä kävyt ovat arkoja pakkasille. Toisaalta lämpötilan nousu vilkastuttaa niiden elintoimintoja ja saa homesienet kasvamaan niiden pinnalla. Lepotilassa taimet kestävät kovaa pakkasta, mutta silmun puhjettua pienikin halla voi vaurioittaa niitä. Esimerkiksi käpysäkit voivat käytännön syistä joutua olemaan keruun jälkeen viikkoja ulkona. Kevätkiireissä jokaisesta taimierästä tai -pakkauksesta huolehtiminen ei ole yksinkertaista sen enempää taimitarhalla kuin välivarastossakaan. Metsänviljelymateriaalin logistiikkaketjun vaaranpaikat saadaan vaivattomasti selville ilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta rekisteröivillä tallentimilla eli niin sanotuilla loggereilla. Tutkimustoiminnassa tallentimia on käytetty jo pitkään esimerkiksi käpyjen kehityksen ja taimien kasvuolosuhteiden seurantaan. Moni luonnonilmiö, kuten kuusen kukinta tai tuhohyönteisten parveilu, on riippuvainen paitsi hetkellisistä sääoloista, myös lämpösummasta. Jotta kasvatustoimenpiteiden vaikutuksista taimitarhalla voidaan tehdä päätelmiä, täytyy tietää tarkalleen kuinka esimerkiksi lämpötila vaihtelee taimien tasolla. Auringon säteilystä tai kasvin itse tuottamasta lämmöstä johtuen niiden kokema pienilmasto poikkeaa usein yleisestä ilmanalasta. Niinpä paikkakuntakohtainen sääennuste tai edes taimitarhan sääasema eivät aina anna riittävän tarkkaa tietoa vaikkapa hallatuhoriskistä. Tallentimien pieni koko mahdollistaa niiden asettamisen kriittisiin kohtiin eli siemenviljelyksellä kävyn kylkeen roikkumaan tai tarhalla taimen juuriston tasolle tai taimilaatikkoon. Millaisissa tilanteissa tallentimista voisi olla apua metsänviljelyketjussa? Esimerkiksi Tanskassa tallennin kulkee jokaisen käpy- ja siemenerän mukana käpyjen keräyspaikasta aina siementen myyntiin asti. Jos siementen itävyydessä on ongelmia, voidaan tallentimen keräämistä tiedoista tarkistaa, onko vika ollut keruunjälkeisissä olosuhteissa. Myös käpykaristamon karistusuuni ja siemenlaboratorion idätyspöytä ovat otollisia paikkoja tallentimelle mahdollisten yöaikaan tapahtuvien sähkökatkojen ja laitehäiriöiden takia. Potentiaalinen käyttökohde on myös pakkasvarastoitujen taimien huolto. Koska taimilaatikon sisälämpötilaa on vaikea arvioida, tuntumaa pakkastaimien turvalliseen sulattamiseen ja välivarastointiin voi hakea laittamalla tallennin laatikkoon. Jos taimet kuolevat pian istutuksen jälkeen ja tallennin paljastaa laatikon sisälämpötilan olleen korkealla pitkään, syyllinen löytyy muualta kuin taimitarhalta. Usein jo tieto tallentimien käytöstä motivoi huolehtimaan metsänviljelymateriaalista hyvin. Edullisimmillaan pelkkää lämpötilaa seuraavan tallentimen saa muutamalla kympillä. Useimmat mallit mittaavat lämpötilaa tarkasti muutamasta kymmenestä pakkasasteesta aina 60–70 plusasteeseen saakka. Lämpötilan lisäksi esimerkiksi ilmankosteutta ja/tai säteilyä tarkasti mittaava tallennin maksaa jo useamman satasen. Tallentimet kestävät yleensä hyvin iskuja ja ovat pienimmillään nappipariston kokoisia. Ne Katri Himanen 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Tallenninmalleja on lukuisia: laitteiden ulkomitat, mittaustarkkuus sekä muistin koko vaihtelevat. toimivat useita vuosia pattereita vaihtamalla, eivätkä ole kovin vikaherkkiä, kosteusanturia lukuun ottamatta. Tallentimen voi ohjelmoida mittaamaan olosuhteita muutaman sekunnin välein, mutta yleensä riittää puolen tunnin tai tunnin mittausväli. Tällaisella mittausvälillä laitteen muisti riittää useaksi kuukaudeksi. Ohjelmointi ja datan purkaminen tehdään helppokäyttöisellä tietokoneohjelmalla. On selvää, ettei tallenninta ole mahdollista laittaa jokaiseen taimilaatikkoon tai käpysäkkiin. Laite maksaa kuitenkin itsensä nopeasti takaisin, jos sen avulla tunnistetaan logistiikkaketjun vaaranpaikat ja opitaan suojaamaan vaikkapa suurella vaivalla kerätyt käpyerät haitallisilta olosuhteilta. KATRI HIMANEN PEKKA HELENIUS Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. PALVELUKSEEN HALUTAAN Billerud-Korsnäsin QuickFill -säkkimateriaali on huokoista säkkipaperia. Se kestää venyvyytensä ansiosta paremmin täyttöä, joten siitä valmistetut säkit voidaan täyttää viidenneksen nopeammin kuin tavanomaiset säkit. JOIN THE BIOFORE COMPANY! Puunhankinta ja metsätalous vastaa UPM:n puuraaka-aineen hankinnasta Suomesta, Venäjältä ja Baltian maista. Yhtiön tehtaiden tarvitsemasta puumäärästä valtaosan hankimme Suomesta yksityismetsänomistajilta, joille tarjoamme myös monipuolisia metsänhoito- ja asiantuntijapalveluja. Lisäksi vastaamme sekä yhtiön että sopimuskumppaneidemme metsien hoidosta. www.metsämaailma.fi Yhtiössämme työskentelee globaalisti noin 20 000 henkilöä. UPM uudistaa bio- ja metsäteollisuutta. Rakennamme kestävää tulevaisuutta kuudella liiketoiminta-alueella: UPM Biorefining, UPM Energy, UPM Raflatac, UPM Paper Asia, UPM Paper Europe and North America ja UPM Plywood. Tuotteemme valmistetaan uusiutuvista raaka-aineista ja ne ovat kierrätettäviä. Palvelemme asiakkaitamme maailmanlaajuisesti, ja vuosittainen liikevaihtomme on noin 10 miljardia. UPM – The Biofore Company – www.upm.com Pyroll Oy:n kehittämä patonkipakkaus on valmistettu taivekartongista, joka on päällystetty kompostoituvalla pinnoitteella. Lähetä hakemuksesi viimeistään 25.11.2015 osoitteessa www.upm.fi/tyopaikat. UPM Puunhankinta ja metsätalous hakee vakituiseen työsuhteeseen Jämsän metsäasiakasyksikköön Petäjävedelle Metsäasiakasvastaavaa Metsäasiakasvastaava palvelee metsänomistaja-asiakkaitamme sekä puukaupallisissa että metsäpalveluiden myyntiin liittyvissä tehtävissä. Edellytämme vähintään ammattikorkeakoulutasoista tutkintoa (metsätalousinsinööri) sekä asiakaspalveluhenkisyyttä ja kykyä verkostoitua eri sidosryhmien kanssa. Lue lisää osoitteessa www.upm.fi/tyopaikat. Lisätietoja tehtävästä antaa myös metsäasiakaspäällikkö Tapani Melkas +358405185579 / tapani.melkas@upm.com. 28 PILKKEITÄ 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Puuvaja-kisa kerää ideoita JUSSI COLLIN Puun poltto on lisääntynyt pääkaupunkiseudulla voimakkaasti, ja useimmissa alueen omakotitaloissa on varaava takka tai puukiuas. Vähäpäästöistä polttoa edistääkseen Helsingin seudun ympäristöpalvelu HSY haluaa kiinnittää huomiota polttopuun säilytysratkaisuihin ja järjestää Urbaani puuvaja -kuvakilpailun, jossa kerätään asukkailta ideoita toimivasta ja urbaanista vajasta. -Kuvattavien puuvajojen tai -katoksien ei tarvitse olla täydellisiä. Kannustamme osallistumaan kilpailuun, jos puuvajassa on yksikin hyvä oivallus esimerkiksi käytettävyyteen tai visuaalisuuteen liittyen, HSY:n ilmanlaatuasiantuntija Maria Myllynen kertoo. Hän korostaa myös, että tärkeintä eivät ole hienot valokuvat vaan ideoiden esille tuominen. Kilpailu päättyy joulukuun 15. päivä. Asukkaiden toimittamia valokuvia sekä näihin liitettyjä kertomuksia julkaistaan urbaanipuuvaja.fi-sivustolla joulukuussa. Julkaistut ideat ovat kaikkien kaupunkilaisten hyödynnettävissä. Kilpailun voittaja saa palkinnoksi kolme kuutiota kuivaa koivuklapia tai vaihtoehtoisesti vastaavan määrän Metsäpirtin multaa. Kilpailussa saatuja ideoita hyödynnetään taustatietona myös ensi vuonna järjestettävässä urbaanin puuvajan suunnittelukilpailussa. MHY Pohjois-savo 2x200_92mm 13.11.2015 10.15 Sivu 1 PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsänomistajat K IRJAT Katkeria muistoja Erkki Lähde: Suomalainen metsäsota. Miten jatkuva kasvatus voitti avohakkuun. Into 2015. 413 sivua. 29 euroa. Metsäsodiksi kutsuttiin vuosikymmenten takaisia suojelukiistoja, joita käytiin esimerkiksi Talaskankaalla ja Kessissä. Niistä ei tässä kirjassa kuitenkaan ole kyse. Toisinajattelijana tunnettu professori Erkki Lähde kutsuu metsäsodaksi eri metsänkäsittelymenetelmistä käytyä ”taistelua”, jonka lähtölaukaus hänen mukaansa oli harsintajulkilausuma vuodelta 1948. Kirjan alaotsikko ”Miten jatkuva kasvatus voitti avohakkuun” ei vielä ole toteutunut, mutta Lähde toivoo niin käyvän. Vanhaan metsälakiin jatkuva kasvatus sopi huonosti. Sen sijaan pian kaksi vuotta voimassa ollut uusi laki antaa metsänomistajan vapaasti valita, millä menetelmällä metsäänsä uudistaa. Toistaiseksi valtaosa hakkuista on kuitenkin ollut perinteisiä. Siitä huolimatta valinnanvapaus on tärkeä uudistus, ja sitä myös Lähde on omalta osaltaan edistänyt. Kirjaan tarttuu kuin elämäkertaan, joka kuvaa mielenkiintoista ajanjaksoa metsäntutkimuksessa ja metsätaloudessa. Lähde väitteli tohtoriksi 1969 ja vuodesta 1978 hän toimi professorina Metsäntutkimuslaitoksella. Elämäkerta kirja ei kuitenkaan ole, vaan Lähteen kuvaus ”metsämafiasta”, joka hänen mukaansa rikollisin keinoin hallitsi Suomea. Erityisen paljon pahaa tapahtui 1980-luvulla. Vaikka aikaa on kulunut, Lähde kirjoittaa tuonaikaisista vaikuttajia tunteella ja suorasukaisesti, mikä tekee tekstistä tympeää luettavaa. Eri tavoin ajattelevat ovat tyypillisesti käsityskyvyltään vajaita ja usein myös rikollisia. Metsäalan asiantuntijoilla on ollut paljon valtaa, mutta Suomi on sentään ollut oikeusvaltio. Tekstin siistiminen olisi parantanut kirjan uskottavuutta. Se olisi kaivannut myös tiivistämistä. Samat asiat toistuvat useita kertoja ja Lähteen omat sekä häntä puolustavat sitaatit ovat pitkiä. Yksi kirjan pääkonnista on Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajana toiminut Eljas Pohtila, jonka taholta Lähde tuntee kokeneensa ”silmitöntä vihaa”. Vähän yllättäen Lähde kertoo suunnitelmastaan järjestää ”metsäsodan osapuolille” yhteinen karonkka juhlistamaan ”lupaavaa välivaihetta” eli uutta metsälakia. Sallan rakotulilla osapuolet olisivat voineet läiskiä toisiaan olalle ja muistella menneitä. ”Suru-uutinen Pohtilan poismenosta” 2014 kuitenkin mitätöi juhlaidean. Ehkä Metsäsota-kirjan tarkoitus on tavoitella karonkan kaltaista päätepistettä ”metsäsodalle”. Vuosituhannen lopun metsänkäsittelykiistat jäävät odottamaan toisenlaista historiankirjoitusta. ELIISA KALLIONIEMI Kirjoittaja on Metsälehden päätoimittaja. POHJOIS-SAVO Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savo palvelee metsänomistajia 8 kunnan alueella. Liikevaihtomme oli viime vuonna 11,0 milj. euroa. Palveluksessamme on 33 toimihenkilöä sekä 65 metsuria. Urakointimaksuja maksoimme viime vuonna n 4,6 milj. euroa. Päätoimisto on Kuopiossa. toimihenkilömme siirtyessä yhdistyksessämme toisiin tehtäviin sekä eläkkeelle haemme METSÄASIANTUNTIJAA sekä ERITYISASIANTUNTIJAA (MTS, arviot, LKV) Metsäasiantuntijan tehtävänä on monipuolisten metsä- ja puukauppapalveluidemme myynti ja tuottaminen Tervon kunnan alueella. Erityisasiantuntijaa vastaa tilakohtaisesta metsäsuunnittelusta, kiinteistöarvioinnista sekä mahdollisesti myös LKVpalveluiden tuottamisesta Vesannon, Keiteleen ja Tervon kuntien alueella. Valittavilta henkilöiltä edellytämme vähintään metsätalousinsinöörin koulutusta. Työssä menestyminen vaatii hyviä ammatillisia taitoja. Metsäasiantuntijalle kokemus vastaavista tehtävistä ja erityisasiantuntijalle suoritettu LKV-tutkinto katsotaan eduksi. Saatat olla etsimämme henkilö, jos olet aktiivinen ja positiivinen metsäammattilainen, tunnet yksityismetsätalouden toimintaympäristön ja osaat toimia sekä yksin että ryhmässä. Tarjoamme YT/Meto TES:n mukaisen palkan, nykyaikaiset työvälineet, haasteellisen tehtävän kehittyvässä työyhteisössä sekä kannustavan palkkausjärjestelmän. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon hallitukselle osoitetut hakemukset tulee toimittaa viimeistään 29.11.2015 sähköpostilla osoitteella pekka.sahlman @mhy.fi. Tiedotamme valinnasta kotisivuillamme. Lisätietoja antaa johtaja Pekka Sahlman puh. 0400-378286. PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsäalan ammattilainen puunhankinnan monipuolisiin tehtäviin. Make the most of Metsä Forest Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsän- ja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 122 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme metsäasiantuntijaa vastaamaan puukauppa- ja metsäpalveluiden myynnistä Tampereen hankintapiirille toimialueena Virrat. Edellytämme: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista markkinointi- ja palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisätiedot ja haku 29.11.2015 mennessä: metsagroup.com Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2014 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 10 500. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa. PILKKEITÄ 29 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 LU K I JA LTA Hirviä läheltä ja kauempaa Ostin vuonna 1953 metsäpalstan alueelta, jossa oli ulkometsäsarkoja. Aloin heti tehdä hoitotöitä. Silloin tutustuin hirviin ja tulin tulokseen, että ne olivat hyvin uteliaita. Aloin paneutua asiaan. Kerran kun menin polkua, jonka hirvet olivat tehneet nevan yli. Se vei lähimpään mäen kärkeen ja samaan aikaan tuli nuppahirvi mäestä vastaan. Jatkoimme kumpikin matkaamme, ja väli oli kymmenisen metriä. Silloin hirvi pysähtyi. Jatkoin hiljaa eteenpäin, se kääntyi hiljaa, mutta katsoi vielä taakseen. Kaikesta näki, että se odotti, että väistän. Luulen, että jos olisin väistänyt muutaman metrin sivulle polulta, se olisi jatkanut matkaansa. Samana syksynä hakkasin halkoja, kun iso uroshirvi tuli katsomaan työtäni viiden-kuudenkymmenen metrin päästä eikä pitänyt mitään kiirettä. Heittelin halkoja kasaan ja pinosin, ja se tuli uudestaan samaan paikkaan ja oli taas pitkän aikaa. Kerran tulin metsästä, enkä löytänyt pyörääni. Kun pääsin lähelle näin, että se oli metsässä kumossa. Kun lähdin pois, näin kahden aikuisen hirven ja kahden vasan jäljet jäljet tiellä. Tiesin, että toinen aikuinen ei tykännyt pyörästä ja oli puskenut sen metsään vesakon yli. Oli hyvä, ettei takana ollut tukevampi puu, muuten pyörä olisi voinut kärsiä. Tuo syksy 1953 oli lähtö sille, että aloin ymmärtää hirvien tapoja – ettei se ole arka eläin ja luottaa ihmiseen. Ihmisen pitää kuitenkin olla oma itsensä tavalla, jonka hirvi on ihmisestä oppinut näkemään. Kaikki metsän eläimet linnuista lähtien kuuluuvat samaan joukkoon. Kaikki tuntemani metsän eläimet, niin linnut kuin maaeläimetkin, ovat päät ja nokat aina tuuleen päin. Jos tyven tai heikko tuuli, linnut voivat olla levottomia, koska niiden aistit ovat ilmeisesti heikommat kuin maaeläimillä. Niin linnut kuin muutkin eläimet ovat tottuneet ihmisten liikkumiseen. On tärkeää, että nähdessään eläimen tai linnun ei muuta mitään, vaan jatkaa samaan tapaan pysähtymättä eikä näytä huomanneensa koko eläintä. Alkuun kannattaa suunnata etupuolelta, mutta suuntaa voi kääntää lähemmäs, kun eläin näkee, että ihminen menee ohi pysähtymättä. Joitakin eläimiä saa mennä yllättävän läheltä. Hirveä voi mennä hyvinkin läheltä, mutta en alkuun kehota siihen. Olen yleensä mennyt 15–20 metrin päästä. Jos on iso uros kyseessä ja sen kanssa ollaan vastakkain, siinä jännitys nousee väkisin. Olen mennyt ainakin 10 kertaa ison uroksen edestä, eikä se ole koskaan paikaltaan liikahtanut eikä jäänyt perään katsomaan, siirtynyt vain vähän matkaa vastakkaiseen suuntaan. Kerran lähdin tavoittelemaan urosta, koska tiesin, että sillä oli kuoppa. Tuulen suunta oli sopiva, ja kun lähestyin paikkaa, ilmestyi kaksi urosta seisomassa rinnakkain. Päätin kokeilla, ja niin menin ehkä 20 metrin päästä niiden edestä. Ne olivat komeita, leveäsarvisia kuin veljekset eivätkä lähteneet muualle, vaan jäivät katsomaan perään. Sitten selvisi syy. Menin tietämättäni kohti emää ja vasaa. Ne lähtivät, kun menin lähelle, menivät edestäni ohi urosten taakse. Urokset lähtivät heti samaan porukkaan. Tämä jäi mieleeni, vaikka olen aina luottanut, ettei hirviä tarvitse pelätä. RISTO JÄRVIMÄKI Kauhajoki MYYDÄÄN Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! TOIMITUS www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Asuinrakennuspaikka, 2 rantarakennuspaikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, yhteispa. 19.5600 ha. Suurempi kiinteistö on 2 ha ja on pihapiiriä luk.ottamatta pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak., piharak. sekä varasto. Rak.oikeus 250 k-m2. Toinen kiinteistö on 7,56 ha, järvenrantaa n. 350 m, 2 yleiskaavan mukaista rantarak.paikkaa, molemmilla rak.oik. 200 k-m2. Kiinteistöön kuuluu myös n. 0,5 ha:n kokoinen suopalsta Risusaaressa. Yhteishinta 160.000 €. Voidaan lohkoa osiin, tarjouksia otetaan vastaan. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Pinta-alasta n. 19,1 ha metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-kerroksinen hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunkoinen aitta, varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu 2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat rakennettu navettarakennukseen 1980-luvulla. 120.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan. 35.000 €/tarjous. MAATILAN TALOUSKESKUS, Ranua, Kelankylä Majovantien varrella ent. maatilan talouskeskus. Kohteella asuinrakennus ja navettarakennus, joka on nykyisin varastokäytössä. Rauhallisella paikka luonnon keskellä. Hyvät mahdollisuudet marjastukseen, metsästykseen kalastukseen tai muuten luonnossa liikkumiseen ja harrastamiseen. 39 000 €/tarjous. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Mäntyharju 37,2 ha. Lyytikkälän kylässä monipuolinen määräala tilasta Leporinne. Hyvä tie perille. Kokonaispuusto n. 1887 m3. Heti hakkuumahdollisuuksia. taimikot hyvin onnistuneet. Kuvio 14 (A0) on muokattu ja odottaa vain taimia. 105.000 € / tarjous METSÄPALSTA, Ilomantsi, Kivilahti 155,6 ha. Reilunkokoinen palsta. Etäisyys Uimaharjun taajamaan vain n. 20 km, Ilomatsiin n. 48km ja Joensuuhun n. 65 km. Kokonaispuusto n. 13.400 m3, josta heti 4000-5000 m3 hakattavissa. Taimikot erinomaisesti onnistuneet, kattava, hyvä tieverkosto. Kauniin Ylä-Vuotsan rantaviivaa n.1,2 km. UPM Bonvesta -metsätila, www.bonvesta.fi. 434 000€ Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Sönkkä 23 ha. Kaksi määräalaa Sönkän kylässä noin 16 km päässä Savonrannan taajamasta. Yhteispinta-ala n. 23 ha, kok.puusto n. 2700 m3, tukkipuun osuus noin ¼. Rehevät kasvupohjat, runsaasti välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Koiralammen rannalla lomarakennuspaikka (RA). Mahdollisuus ostaa myös tilaan kuuluva noin 3 ha talouskeskus rakennuksineen. Mh. 88.000 €. METSÄPALSTA, Kuhmo, Lauvus www.metsalehti.fi/metsamaa Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49 873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 METSÄPALSTA, Eura, Hinnerjoki Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Kiinteistömaailma/Asunto- ja Metsätori Oy Lkv vihreä keitaasi Metsämaasta! Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi 58,7 ha. Määräala lähellä Kuhmo-Nurmes maantietä. Kokonaispuusto 3280 m3, kaksi kolmasosaa kasvupaikoista on tuoretta kangasta. Palstalle on tieyhteys. Hyväkasvuinen metsäpalsta, jossa tarjolla myös välittömiä hakkuutuloja! UPM Bonvesta metsäpalsta. 83.100 €. LÖYDÄ METSÄKUSTANNUS OY 26,235 ha. Puustoinen metsäpalsta, jossa hirsinen taukotupa/metsästysmaja. Tieyhteys, puustoarvio, rajoja merkitty Opkk-nauhalla. Huomioi myös rajalla erikseen myynnissä oleva pienempi palsta. 55.000 € / tee tarjous 20.11. klo 16 mennessä. METSÄPALSTA Eura, Hinnerjoki Puustoinen metsäpalsta tieyhteyden varrella. Puustoarvio. Rajoja merkitty Opkk-nauhalla. Myydään tarjousten perusteella. Rajalla myynnissä myös toinen palsta! 7.000 € / tee tarjous 20.11. klo 16 mennessä. Kohteita myy: Turun Seudun OP-Kiinteistökeskus Oy LKV, Matti Sipilä, puh. 050 3688769 Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153 000 (KMT/14) Painopaikka Savon Paino 30 PILKKEITÄ 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 Nykybonsaikulttuurissa pienissä ruukuissa kasvavat minipuut pidetään aisoissa typistämällä niiden versoja ja juuria säännöllisin leikkauksin. Japanissa bonsaikasvatuksesta muodostui vuosisatojen kuluessa suosittu taiteenlaji, joka on edelleen levinnyt maailmalle. Suursuosiota länsimaihin ovat edesauttaneet jopa Karate Kid -elokuvien bonsaifilosofiat. NUO RTEVA Metsä ikkunalaudalle Suomalaista mäntyä hieman muistuttava neidonmänty kasvaa yleensä sekametsäpuuna. Japanin bonsaimännyt HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva NUORUUTENI villeinä päivinä soitin joskus kimonopaita ja aurinkolasit päällä ”Shikoku Blues Crackers” -rockyhtyeessä. Laulajamme oli aiemmin asunut Japanissa, ja oletin Shikokun olevan kaupunki. Ymmärsin häneltä, että japanilaisilla ja suomalaisilla on paljon yhteisiä piirteitä. Vasta myöhemmin olen oppinut, että molempien maiden juuret ovat syvällä metsässä. Japanin metsäpinta-ala ja puuston vuotuinen kasvu onkin Suomen tasoa ja puuston tilavuus jopa yli kaksinkertainen. Neidonmänty (Pinus parviflora) on yksi Japanin monista kotoperäisistä puulajeista. Se on kotoisin pääosin Shikokun, olosuhteissa. Neidonmännyn Honshun ja Kyushun saarten metsätaloudellinen merkitys vuoristometsistä. Puuta kasvaa on pieni, mutta puu on maailmyös muilla saarilla, joita pin- man tunnetuimpia bonsaipuita. ta-alaltaan hieman Suomea suuBonsaipuiden kasvatuskultremmalla Japanilla on kaikkiaan tuurin japanilaiset omaksuiyli kolmetuhatta. vat alun perin Kiinasta. VuorisSuomalaista mäntyä hivenen tojen karut kallionkielekkeet m u i st u t t ava olivat oivia neidonmänty luontaisten ”BONSAIMÄNTYJEN kasvaa yleensä bonsaipuiden sekametsäpuukasvupaikSUOSIOTA LÄNNESSÄ na, ja harvoin koja. Niisnäkee puhdas- OVAT EDESAUTTANEET tä valmiikta yhden lajin si iäkkäitä KARATE KID mäntymetsää. polvenkor-ELOKUVIEN Alle tulitikun kuisia mänBONSAIFILOSOFIAT.” mittaiset neutyvanhuksia laset kasvavat siirrettiin sellyhytversoissa viiden ryppäinä laisenaan kasvamaan laakeisiin ja puun siemenet ovat kookkai- keramiikkaruukkuihin japanita, sentin pituisia. Puu selviää laistemppeleihin tai ruhtinaiyllättävän karuissa ja kuivissa den puutarhoihin. Viime aikoina suomalaiset ja japanilaiset ovat tehneet yhteistyötä tutkiessaan metsien terveysvaikutuksia ihmiseen. Japanilaiset ovat huomanneet, että lyhyetkin metsäkävelyt vaikuttavat positiivisesti ihmisten mielialaan ja fysiologiaan. Maassa on jopa valittu metsiä, joilla on sertifioitu metsäterapian status ja kliinisesti todettuja terveysvaikutuksia. Suomalaiset voivat helposti nauttia metsän virkistävistä vaikutuksista melko rauhassa jopa kaupungeissa. Japanissa ihmisiä on sen sijaan lähes 20-kertainen määrä ja miljoonakaupunkilaisten mahdollisuudet rauhallisiin metsäretkiin ovat rajalliset. Lisäksi maan vuoristoiset metsät ovat suureksi osaksi vaikeakulkuisia, eikä japanilaisilla ole juurikaan vapaa-aikaa niissä vaellella. Niinpä maassa onkin totuttu tuomaan metsä olohuoneeseen tai puutarhaan bonsaipuiden muodossa. Bonsaipuiden mahdollisia terveysarvoja on vaikea arvioida. Sen sijaan puiden rahallinen arvo voi olla huikea; kalleimmasta vuosisatoja vanhasta neidonmänty-bonsaipuusta on huutokaupassa maksettu yli miljoona dollaria. Pelkän antiikkisen bonsairuukun hintakin oli monen vuoden palkkaa vastaava summa. M E RK K I PÄ I VÄT 70 VUOTTA 26.11. Matti Kärkkäinen, professori, Hattula, Lepaa (matkoilla) 5.12. Juha Koponen, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon valtuuston jäsen, Leppävirta (perhepiirissä) 60 VUOTTA 28.11. Kaj Lindh, metsänhoitaja, Lahti (matkoilla) 50 VUOTTA 5.12. Markku Haapaniemi, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäasiantuntija, Laitila Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi PA L K I N TO METSÄTEOLLISUUDEN KOULUKAMPANJA Oululaisen Myllytullin koulun 9D-luokan ”Puiden päivä” on kerännyt metsäteollisuuden koulukampanjakilpailun äänestyksessä eniten ääniä ja voittanut 3 000 euron luokkaretkistipendin. Kilpailussa oli jaossa kaikkiaan 10 000 euroa metsäteollisuusyritysten myöntämää stipendirahaa. Voittajat julkistettiin tänään Metsämessuilla Helsingissä. Syys-lokakuun vaihteessa toistasataa metsäteollisuuden ammattilaista kiersi noin 300 yläkoulussa ympäri Suomea kertomassa nuorille alan ammateista, töistä ja tuotteista. RA KAS PÄIVÄKIRJA Hulluna teknologiaan Sattuipa niin merkillisesti, että maa- ja metsätalousministeriöllä oli hieman ylimääräistä rahaa momentilla, jolta piti rahoittaa maatilakokoluokkaa hiukan suurempien biokaasulaitosten perustamista. Virkamiehet olivat kuitenkin aikaansa edellä, eikä investointihakemuksia saatu montaakaan. Onneksi virkamiehet olivat olleet myös kaukaa viisaita ja kirjanneet momentin käyttötarkoitukseksi investointien lisäksi tutkimus- ja kehitystyön rahoittamisen. Juuri ennen kuin koko momentti päätettiin lakkauttaa, sillä saatiin käynnistettyä joitakin sittemmin uraauurtaviksi osoittautuneita biotaloushankkeita. VTT, Oulun yliopisto ja Kokkolan yliopistokeskus Chydenia ovat kehittäneet niin kutsuttua käänteistä biojalostamoa, jossa biomassa muutetaan korkeassa lämpötilassa synteesikaasuksi, joka nesteytettynä kelpaa liikennepolttoaineeksi. Prosessin aikana, joka toimii ”kerran läpi” -periaatteella, biomassasta saadaan talteen puhtaan kaasun lisäksi kaikki kemialliset komponentit, joita voidaan prosessoida edelleen korkean lisäarvon tuotteiksi epäorgaanisen kemian kautta. Käänteiseksi kaasutusreittiä kutsutaan siksi, että biomassasta saadaan suoraan ne sivuvirrat, joita normaalissa biojalostamossa syntyy sellunkeiton yhteydessä ja joita voidaan jatkojalostaa edelleen. toimivan todellisuudessa yhtä hienosti kuin piirustuspöydällä. Tulosten uskotaan johtavan suuren kokoluokan investointiin ja kaupalliseen liikennepolttoaineen tuotantoon. Tuhkasta Kokkolan kemistit aikovat valmistaa akkukemikaaleja ja muuta kivaa. Tunnustan olevani hulluna teknologiaan. Siihen liittyvän suomalaisen huippuosaamisen, kemian loputtomien mahdollisuuksien ja biomassojen älykkään käytön pohjalta pieni Suomi ponnistaa uuteen nousuun. ♦♦♦ Koin ikimuistoisen hetken vieraillessani VTT:n demonstraatiolaitoksessa eli Bioruukissa, kun ”jämärahoilla” käynnistetyn hankkeen koeajot olivat meneillään. VTT:n kaverit olivat suunnitelleet ja rakentaneet ”pytyn” ihan itse, ja homma näytti LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. PILKKEITÄ 31 19. MARRASKUUTA 2015 u NRO 22 METSÄRISTIKKO 22 METSÄRISTIKKO 19, RATKAISU Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 3.12. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 22”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 19 on arvottu seuraaville kolmelle: Manu Honkanen, Joensuu, Leevi Karvinen, Tohmajärvi ja Marja Salonen, Varkaus. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatusi ruudut täyteen. Nimi Lähiosoite Postinumero- ja paikka IBAN-tilinumero E N SI N U MER OSSA Metsäkustannus METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden / maksaa postimaksun 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk Ari Komulainen Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun / 2015 / 2015 Osoitteen muutos: ➔➔Puun polttamisen riskit ja niksit Lehden saajan osoite ➔➔Kannattaako metsän vakuuttaminen? Sukunimi ➔➔Kun puukauppa poikii riidan Lähiosoite ➔➔Miten liitytään yhteismetsään? ➔➔Suksilla Pieningän erämaahan Seuraava Metsälehti Makasiini ilmestyy 3. joulukuuta Postinumero Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Etunimi Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postitoimipaikka Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Vaihda kestoon! Käy etuilemaan Metsälehden tilaaminen kannattaa aina. Saat paljon rahanarvoisia vinkkejä ja metsäsi tuottaa paremmin. Metsälehden kestotilaaminen kannattaa aivan erityisesti, koska kaiken hyvän päälle saat vielä paljon rahanarvoisia etuja. Kaikki taatusti mukavan metsäisiä ja hyödyllisiä. Olipa kyseessä sitten kirjojen alennukset, lukijamatkat, tapahtumaliput tai lahjatilaukset, ne on aina mietitty juuri sinulle. Koska kestotilaajillemme haluamme tarjota aina pikkuisen enemmän, pikkuisen parempaa. Käy rohkeasti etuilemaan! Kestotilaajan edut: Osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. Arvomme tänä vuonna seitsemän kappaletta iPad Air -tabletteja. Voit tilata Metsälehden sisältäen Makasiinit -25% ja Metsälehti Makasiinin -50% alennuksella ystävällesi. Kestotilaajan Kaupan tarjoukset erikoishinnoin Metsälehti Makasiineissa. Maksuton lukuoikeus Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin näköislehteen verkkosivuilla. Metsälehti Mobiili printtilehden kestotilaajille 12 eurolla/vuosi (Norm. 59 euroa.) Erityisetuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. Kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. Muistathan, että tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen. Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.fi Tai soita: 09 315 49 840
© Copyright 2024