TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Samuel Broteruksen kartta uudenmaan saaristosta v. 1690 (lähteenä teos: Farlederna berättar, Konnstsamfundet-Söderströms) Kuva 2, Kari Astikainen, 2004 TIEHOITOKUNNANIII-painos 50-VUOTIS JULKAISU TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN VÄGLAGET NOTHUSVIKEN - SILVERLANDSVÄGEN 1954 - 2004 Tasavuosina vietettävissä juhlatilaisuuksissa on tapana muistella menneitä. Kun 50 vuotta sitten rakennetun tien perustajäsenet, muutamaa harvaa lukuunottamatta, ovat joukostamme poissa, haluan kertoa mitä tiedän ja muistan. Tietoja ja tapahtumia on koottu nykypolvia haastattelemalla perustuen dokumentteihin, perimätietoon sekä muistikuviin. Tekstissä saattaa esiintyä sekä asia-, että muistivirheitä, sillä kuten kulunut sanonta kuuluu: “aika kultaa muistot! Työn edetessä tuli jälleen todistetuksi se tosiasia, että tieto menee vanhojen sukupolvien mukana “maan rakoon”. Kehotankin nykypolvia kyselemään ja muistiin merkitsemään, mitä vanhemmat ja isovanhemmat tietävät ja Kari Astikainen, 2004 muistavat, sillä onhan nykyaika melkoista historiaa 100 vuoden 3 Granbacka kuluttua!. Työ on ollut haasteellinen ja mielenkiintoinen. Kaikille, jotka ovat kuvin ja haastatteluin osallistuneet tämän projektin toteutumiseen, osoitan tässä lämpimät kiitokset. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa Kari Astikaiselle, joka vaivojaan säästelemättä on vastannut julkaisun digitoinnista. Raine Moliis, Sivermaantie 157, 01180 Kalkkiranta, puhelin 0500 500 048 KARUSTA ERÄMAASTA KESÄPARATIISIKSI AIKAINEN VAIHE Siverlandet esiintyy aikakirjoissa ainakin nimillä Sefverland 1782 ja Säfvarslandet-1862. Nimi on johdettavissa suomenkielen sanasta syvä (prof. V.E.V Westman). Aikakirjoista ei löydy mainintoja varhaisesta asumisesta mutta oletettavaa on, että jonkinlaisia kalastukseen liittyviä asumuksia oli useampiakin alueen edullisen sijainnin vuoksi. Varhaisin ihmisen jättämä jälki Siverlandiin on pronssikautinen kalmisto (kuva 4), kiviröykkiö, jonka halkaisija on 18 m ja korkeus noin 1,5 metriä. Sen löytää tien pohjoispuolelta Kummelbergiltä tai “Mummonmäeltä” kuten sitä suomenkielisen asujaimiston piirissä on tavattu kutsua. Paikka oli siihen aikaan saari Nevasjoen suistossa. Vanhoina aikoina ennen kuin kesämökkiläiset “valtasivat” Siverlandin Kari Astikainen, 2004 4 Pronssikautinen kalmisto rannat ei kiinteätä asumista ollut kuin muutamassa paikassa. Siveruddin länsiosa, Vasan kiinteistö rajana, oli Ollaksen tilan haka, jonne ainakin lampaat vietiin laiduntamaan kesäksi. Joidenkin tietojen mukaan myös lehmät olisivat siellä laiduntaneet, jota tietoa tosin Tor Fredrikksson ei voinut vahvistaa. Sensijaan tiedämme, että Ollaksen tilalla oli Löparön koilliskärki vuokralla 6 vuoden ajan joskus 20-luvulla. Karja kuljetettiin maitse lahdet kiertäen Vasan kiinteistön rantaan, josta ne kuljetettiin veneellä yli Löparöhön. Hevoset, 2 kpl, uitettiin veneen perässä. Karja kävi laitumella ja hoitaja asusti pienessä majassa, joka tunnettiin nimellä Hyddan. Kyseessä oli poikineet lehmät ja muutama hieho, lypsävät lienevät olleet kantatilan maisemissa. Tor Fredriksson muistaa tapauksen, jolloin hän nuorena poikana veljensä kanssa ratsasti hevoset kotiin syyspimeällä. Reitti kulki Spjutsundin kautta Hemitsvikin, Stadsvikin ja Köniksvikin kiertäen. Jossakin vaiheessa, kohta Kitön ja Spjutsundin välisen salmen kahlaamalla ylitettyään, he eksyivät polulta. Lopulta ei pilkkopimeässä auttanut muu kuin turvautua eläimen vaistoon, hevoset saivat “vapaat kädet” ja perille tultiin joskin vasta aamuyöstä. Niemen kärjessä, Siveruddissa vedettiin nuottaa. Paikka tunnettiin nimellä Ollas notvarp, jota vahdittiin tarkasti kuten ajalle oli tapana. Kotitarvekalastus näytteli tärkeää osaa perheen toimentulon kannalta sillä elettiinhän silloin luontaistaloutta. Toimeentulo riippui siitä mitä maa tuotti ja metsät ja meri antoi. Kalastus aloitettiin heti jäiden lähdettyä jatkuen juhannukseen asti. Syksyllä kalastettiin syyssilakkaa, joka suolattiin talven tarpeiksi. Ylimäärä myytiin. Alueet, joista Siverlandin kiinteistöt on lohkottu kuuluivat kolmeen kantakiinteistöön. Alueen eteläosa, suunnilleen Siveruddin tienhaarasta itään poikki niemen, kuului tilaan Ollas R:no 3:261, keskiosa pronssikautisen kalmiston kohdalle tilaan Thomasas R:no 1:85 ja loput Siverlandista tilaan Ronas R:no 2:131 2 TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN KIINTEÄ ASUTUS Kun lähdemme tien alusta on ensimmäinen kiinteistö, jossa asutusta tiedetään olleen jo vuosisadan vaihteessa Pärvik, 2:13. Ensimmäinen tunnettu asukas oli tilan nykyisen haltijan äidin, Rakelin, isoisä Johansson. Hän oli kotoisin Onaksesta ja lienee ollut kalastaja. Tytär Elin nai Gustav Strömbergin. He saivat 8 lasta, 4 tytärtä ja 4 poikaa, Kalle (Karl), Ruben, Artur j Rudolf. Rudolf ei avioitunut vaan jäi asumaan kotitilalle, jonne myös Rakel-sisko jäi avioiduttuaan suutari Rafael Liljeströmin kanssa. Rakel kuoli 93 vuoden iässä v. 2003. Tilan vanhempi rakennus on vuosisadan alusta (kuva 5). Sen uudisti ja rakensi valmiiksi Rafael 1939. Tilaa asuttaa nykyään heidän tyttärensä Gerda Anukka poikansa kanssa. Kalle ryhtyi kalastajaksi, josta tuonnempana. 5 Ruben rakensi Österuddin naapuriin kesähuvilan, joka on tyttären hallinnassa. 7 6 Kari Astikainen, 2004 8 9 Kuvat 5, 6, 8 ja 9 lähde: Gerda Anukka TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU 3 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Pärvikin tienhaarasta 100 metriä eteenpäin, tien oikealla puolella sisälahden pohjukassa, tieltä näkymättömissä, on pieni ajan hampaan purema Siewerts-torp tai Skomakartorpet tai “Mummonmökki” kuten sitä myöhempinä aikoina myös on kutsuttu. Se ei löydy nimettyjen torppien luetteloissa mutta kuului aikanaan Thomosasin tilaan. Perimätiedon mukaan sitä asutti kyläsuutari. Torppa oli vuodesta 1946 lähtien vuokralla eläinlääkäri Westerlingillä kunnes ins. Åke Granqvist osti kiinteistön 1960. Torppa uhmaa aikaa joskin jo huonokuntoisena (kuva 10) Seuraava alkuperäiskiinteistö, Kokko 1:11, oli aikanaan yksi Tomasasin tilan torppia, alun perin kalastajamökki, 10 jota sittemmin asutti torppari Åberg. Hänen tyttärensä Ingrid Åberg, naimisissa Karl Grönroosin kanssa sai torpparilain mukaisesti lunastaa sen itselleen vuonna 1926. Tila on lohkottu kantatilasta 18.9.1924. Torpan rakennusvuosi on epäselvä mutta tiedetään varmuudella, että keittiö-osa on rakennettu v. 1854 ollen näin Siverlandin vanhin rakennus. Taloa on suurennettu v. 1910. Tilasta muodostettiin 27.2.1973 kaksi tilaa, Kokko ja Lill-Kokko (kuva 11), kumpikin n. 0,5 ha. Lill-Kokon hirsirakenteisen talon rakensi Karl Gröroos ja hänen poikansa Kurt v. 1934. Kokon nykyiset haltiat ovat Kurtin tyttäret June Ekman ja Gita Ackermann. Kurtin sisko Lilli Grönroos, sittemmin Raninen, hallitsi Lill-Kokkoa, jonka 90-luvulla osti Ossi Kuittinen. Siewerts-torp 11 Etenemme rantaa pitkin etelän suuntaan ja törmäämme kohta niemen takana Solvik 1:25 kiinteistöön (v:sta 1941 Päivälahti), jossa oli alun perin kalastajamökki käsittäen tuvan ja kamarin. Alkuperä on historian hämärissä, mutta tiedetään, että inkoolainen “ratikkakuski” Emil Gustav Dragman tuli jossakin vaiheessa paikan omistajaksi jo ennen vuotta 1920. Eversti Väinö Vartiainen osti kiinteistön Dragmanin perikunnalta vuonna 1941. Torppa purettiin ja vielä samana vuonna ja rakennettiin nopeasti nykyinen huvilan ja sauna. Vuonna 1968 muodostettiin Solvikista ja muutamista pienemmistä lisäalueista Päivälahti 4:00, 2,3 Ha. (kuvasarja 12-15) 12 Lill-Kokko Kari Astikainen, 2004 Kari Astikainen, 2004 1942 Parisataa metriä eteenpäin ja näemme kalliolla hirsirakenteinen, laudoilla vuoratun, ajalleen tyypillisen rakennuksen. Kerrotaan, että paikalla olisi jo vuosisadan alussa sijainnut jonkinlainen kalastajamökki. Tänne merimies Karl Richard Strömberg, Pärvikin Gustav Strömbergin poika “löi ankkurin maihin” ja ryhtyi kalastajaksi. Hän osti v. 1931 runsaan hehtaarin tontin niemen kärjestä, Österudden merkittiin maarekisteriin 31.12.1932. 4 13 TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU 1942 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Vaimo Toini ja hänen tyttärensä Alli hoitivat taloutta, pientä kanalaa ja paraimmillaan kolmea metsästyskoiraa. Kalansaaliit olivat runsaita, kun pyytäjiä oli vähän. Se mitä ei paikalla myyty vietiin viikottain sumppuveneellä Helsingin kauppatorille. Sota-aikana ja säännöstelyn vallitessa Kansanhuolto otti oman osansa saaliista. 14 Kari Astikainen, 2004 15 1943 Kuvasarjan 12-14 lähde: Mai Törmä Niemen kärjessä oleva laituri Österudden, (kuva 23) 1952 lähtien Itäniemi, oli perinteisesti ollut saaristolaivojen pysähdyspaikka. Mökkielämän lisääntyessä siitä muodostui samalla sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkeä tapaamiskohde. Kallen kuoltua perikunta möi kiinteistön v.1952 ekon. Olavi Ahlalle, joka myöhemmin tuli näyttelemään tärkeää osaa tiekunnan perustamisessa. Nykyään kiinteistöä asuttaa 1999 lähtien 3 lapsensa kanssa Matti ja Johanna Mehtola. 16 Siverlandin etelärannalla sijaitsee Kajhällin kiinteistö, jonka tunnusmerkkinä on kauniilla punagraniitisella silokalliolla oleva punainen uimakoppi (kuva 17). Joidenkin tietojen mukaan paikalla olisi ollut asutusta jo vuonna 1910, mutta aikakirjoihin on merkitty, että työmies Åberg on rakentanut kiinteistön kolme taloa ja rekisteröinyt ne v. 1923. Seuraava omistaja oli kalastaja Vidar Lindqvist, joka ylläpiti myös pienimuotoista puutarhaviljelmää. Kerrotaan, että hän olisi myös harjoittanut kieltolain aikaan varsin tuottoisaa pirtun salakuljetusta. Vuosina 1938–1945 paikkaa hallitsi Ruotsin kansalainen insinööri Raoul Malmkrona, joka ylläpiti paikalla myös “pensionaattia”. Ins. Ruben Carlberg osti kiinteistön syksyllä 1944. Nykyisen kiinteistöä asuttaa hänen poikansa Peter Carlberg perheineen. 17 Österudden/Itäniemi Kajhäll Kari Astikainen 2004 Kari Astikainen 2004 huomaa: kuvien 16 ja 17 rakennukset alkuperäisiä TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU 5 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Jatkamme länteen päin n. 400 metriä ja olemme niemen keskivaiheilla, Vasan kiinteistössä, Vassa 3.29, joka ulottuu pitkänä kiilana läpi niemen sisälahden rannalle. Kalastaja Fredrik Sundberg, Kitaksesta, Spjutsundistä ja hänen vaimonsa Maria (os Sundberg) hallitsivat tilaa Mattaksen tilan torppareina jo vuonna 1877. Taksvärkkiä tehtiin 5 miestyöpäivää vuodessa (“årligen 5 karldagsverk”) Fredrik Sunbergin vuokrasopimus Mattaksen Gustavf Adolf Sundbergin kanssa on päivätty 6 11.1977. Tila on todennäköisesti siirtynyt Ollaksen omistukseen Isojaon täydennyksenä joskus 1900-luvun alkupuolella sillä omistusoikeus Fredrik Sundbergille on siirtynyt 1919 ja lohkominen on tapahtunut Ollaksen kantatilasta 17.1.1921. Fredrikin ja Marian avioliitosta syntyi 6 lasta, Augustina 1873, Karl 1874–1916, Elin 1876, Wilhelmina 1879–1953, Victor 1882–1968 ja Frans 1885–1951. Fredrik oli laivuri ja osakkaana Maria-nimisessä hiekkajaalassa (nimi vaimon mukaan), joka rahtasi hiekkaa pääasiassa Helsinkiin. Fredrikin kuollessa Maria jäi leskeksi 6:n alaikäisen lapsen kanssa, vanhin 15 ja nuorin 1 vuotta. Tilalla ei ollut hevosta mutta 4 lehmää, 1 sika ja kanoja. Peltotilkut tuottivat perheen tarvitsemat perunat ja vihannekset, meri antoi runsaasti kalaa ja metsä riistaa. Ylimäärä myytiin Helsingin torilla, jonne Victor ja Frans veivät tuotteet soutuveneellä ainakin kerran viikossa. Victorin ja Fransin myöhemmistä vaiheista tiedämme, että he toimivat ravintola-alalla mm. ravintoloitsijoina Handelsgilletissä ja HSS:ssä ja omistivat myöskin elokuvateatteri Orionin. Tilalle rakennettiin aikanaan, ajalleen tyypillinen rakennus, jossa oli keittiö, kamari ja porstua. Rakennus on purettu joskus 30-luvulla (kuva 18). Alueella on vielä hyväkuntoisina kaksi lautarakenteista 1939 ja -41 tehtyä rakennusta sekä kaksi pientä vanhempaa. 18 19 Kari Astikainen 2004 20 Maria Sundberg Kuvat 18 ja-20 lähde: Signe Silfversvahn 6 TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Historian kirjoihin viedään myös tieto Siverlandin ensimmäisestä ja ehkä myös viimeisestä pyöriäisestä. Viktorin kertomana tapaus oli seuraavanlainen: “Olin ulkona pihalla kuullessani kovaa läiskettä sisälahdelta. Otin haulikkoni ja kiirehdin katsomaan mistä oli kysymys. Tullessani rannalle näin valtavan kalan läiskivän rantamatalikossa. Ammuin kalan haulikolla ja hämmästykseni oli suuri kun se ei ollutkaan kala vaan pyöriäinen.” (kuva 21). Hänen perimätietoa on myös kuvaus myrskystä 28.8.1890, joka aikanaan kulki nimellä “Augustiorkanen”. Myrsky riehui valtavalla voimalla, jopa 57 m/sek, aiheuttaen valtavaa tuhoa ainakin etelärannikolla. Metsää kaatui tuhansia hehtaareja mm. koko Siverlandin puusto pyyhkäistiin nurin. Lukuisia laivoja haaksirikkoutui. Yksinomaa Helsingin ydinkeskustassa kaatui 950 puuta. Tapauksesta on kirjoittanut värikkään kuvauksen Zacharias Topelius, joka joutui kokemaan myrskyn kesäpaikallaan, Björkuddenissa Östersundomin (Itäsalmen) ulkopuolella. Tor Fredriksson muistaa, että Ollaksen haka, jossa heidän lampaansa laidunsivat kesäisin hänen nuoruudessaan, kasvoi vain matalaa pensaikkoa ja pieniä puita. 21 Pyöriäinen Vasan laivalaituri (kuvat 26,29,30) oli vuosikymmenien ajan tärkeä tapaamispaikka kuten em. Itäniemen (Österuddin) laituri. Kuva 21 lähde: Sven ja Stig Sundberg 22 23 Itäniemen laivalaituri 2004 TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU Kari Astikainen 7 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN KESÄMÖKKIEN AIKA Varsinainen mökkielämä on alkanut Siverlandissa joskus 1930 alkupuolella. Tor Fredriksson ja hänen isänsä rakensivat huvilat, jotka nykyään ovat Tikkasen ja Portinin omistuksessa (kuvat 24 ja 25). Tikkasen asuttama huvila, rakennettu 1931, oli aluksi vuokralla Ossian (Mogge) Nylundilla, joka sittemmin osti kiinteistön v. 1934. Seuraava omistaja oli joht.Gunnar Ekström. Portinin huvila oli aluksi vuokrattuna helsinkiläisille porvarisperheille ja siirtyi v. 1941 G.M. Tengströmin omistukseen. Kiinteistö on suvun omistuksessa. Ensimmäiset kaupunkilaisten kesämökit olivat Gunnar Moliisin hänen lankonsa tri Einari Sarasteen niemen etelärannalla rakentamat Granbacka 3:61 ja Kiveliö 3:60. Miksi isäni halusi ostaa kyseisen paikan, jyrkkiä kallioita ja läpipääsemättömiä kuusikoita?. Hän ja 2 suojeluskuntakaveria olivat tulleet bussilla Boxiin, hiihtäneet alas Nothusvikeniin ja lähtivät kiertämään Siverlandia. Tämä tapahtui talvella 1935. Kun oli kahvitauon aika, herrat hiihtivät rannalle, jolloin isäni huomasi rannassa kirkasta vettä pulppuavan lähteensilmän. Tämä ratkaisi asian, “vesi on tärkeä asia saaristossa, tästä ostan tontin” Lähteen paikalle tehtiin kaivo, josta vettä riitti kuivinakin aikoina myös naapureille. Kaivo ehtyi samoihin aikoihin kun naapuriin tehtiin porakaivo. Keväällä 1936 oli aittarakennus valmiina, jossa perhe, vanhemmat ja 2 lasta viettivät koko kesän. 24 Kari Astikainen 2004 25 Lähde: Sinikka Tikkanen Kuvat 24 ja 25 Tor Fredrikssonin ja hänen isänsä rakentamat alkuperäiset huvilat Isäni oli viikon töissä ja tuli lauantaisin, lähtien taas maanantaiaamuna. Heinäkuu oli hyvin sateinen, itse olin silloin runsaan ½ vuoden ikäinen ja sisareni 2½. Vaati pioneerihenkeä asustaa pienessä lautarakenteisessa aitassa koko viikon yksin 2 pienen lapsen kanssa. Koko mäki oli täynnä pieniä “vuoristopuroja” ja kosteus oli niin kova, että lakanat ja vuodevaatteet olivat homehtua. 1937 valmistui itse mökki ja sauna seurasi vuorossa sotien jälkeen 1946. Tukit kaadettiin itse valtion metsästä Spjutsundissä ja vedettiin 2.2.46 hevosilla Ollakseen sahattavaksi. Taitavat timpurit Hugo ja Ruben Eklund työkaluinaan saha, kirves, vasara, höylä, temmirauta ja tukkipora saivat saunan kylpykuntoon 7.7.46 Sota-aika hidasti mökkirakentamista mutta olemassa olevilla elämä jatkui jokseenkin normaalisti. Vain pula-ajan niukkuus löi leimansa jokapäiväiseen elämään. Nuoren alle 10-vuotiaan elämään toi väriä ja jännitystä seudulla liikkuneet venäläiset desantit ja venäläisten pommikoneiden paluulennoillaan pudottaneet pommit, joita putosi mm. Stora Tallholmaan sekä Siveruddiin Tikkasen tontille. Paikalla on vielä selvästi nähtävissä pommikraateri ja Portineilla lienee tallella paikalta löytyneitä sirpaleita. Jännittävä ja mieleenjäänyt kokemus oli vierailu panssarilaiva Väinämöiselle, joka oli ankkuroituna ja hyvin kuusenlatvuksilla ja männyillä naamioituna Norkullan pohjoisrannalla. Kaiken jännittävän lisäksi parhaiten on mieleeni syöpynyt kuva sotamiesten 10-hengen “perunateatterista” laivan kannella. Eräs 1938 sattunut tapahtuma kuvaa hyvin sen ajan ihmisten kuntoa ja sitkeyttä. Naapurissa asuva tätini oli saanut vieraakseen 67vuotiaan setänsä. Hän oli tullut Helsingistä kävellen kahden kassinsa kanssa. Jo kohta kun kuulumiset oli vaihdettu sanoi terävästä kielestään tunnettu tohtorinna jotakin sopimatonta seurauksella, että herkkähipiäinen setä oli kopannut kassinsa ja kävellyt siltä seisomalta takaisin Helsinkiin. Sota saatiin päätökseen kunniakkaalla “torjuntavoitolla” Tali-Ihantalassa, rauhansopimus solmittiin Suomelle ankarin ehdoin, elämä vakiintui vaikka pula-aika jatkui vielä pitkään. Parantuvan elintason myötä mökkien määrä alkoi lisääntyä nopeutuvaa vauhtia, vuonna 1954 oli tiekunnan piirissä 20 kiinteistöä, nyt 53 kpl. Kiinteätä asutusta on yhdeksässä kiinteistössä. 8 TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN KULKUYHTEYDET Vuosisadan alussa yleistyi helsinkiläisen vallasväen kesänvietto saaristossa. Aluksi majoituttiin kalastajien ja paikkakuntalaisten tiloihin. Kulkuyhteydet olivat hankalat. Pääasiassa tultiin höyrylaivoilla, aluksi Löparön kaakkoiskärjen laituriin, myöhemmin sisäpuolen laitureihin kuten Vasa, Österudden ja Lindudden. Pääteasema oli Sagatin kaupan laituri Mjölkvikenissä, Kitön ja Spjutsundin välisessä salmessa. Vuosisadan alussa liikennöi sisäpuolella s/s Sandels, (kuva 26 vuodelta 1910) ja sen jälkeen s/s Östra skärgård, Olympia, Ahti, Irma, Tähti III ja lopuksi Rigel, jolloin höyrylaivojen aika oli päättynyt. Matkustajalaivaliikenne jatkui vielä 1950 – 1956 m/s Sentalla, puurakenteisella ns. vesibussilla, jota tuurasi välillä m/s King. Sotien välillä liikenne lakkasi, oli taas soudettava Löparön laituriin, jonne s/s Runeberg pysähtyi matkallaan Porvooseen. 26 S/S Sandels 1910 Kuva 26 lähde: Sven ja Stig Sundberg Mainittakoon tässä yhteydessä vielä kauppalaiva “Söderström – Sandström”, joka ansiokkaasti palveli Siverlandin kesäasukkaita vuosina 1963 – 1972. Maantieyhteydet olivat huonot. Kalkkirannantie oli kylätie, joka jatkui Hangelbyn-Boxin yhteisrantaan, nykyisen Meriläntien rantaan. Marraskuussa 1938 alettiin rakentaa Kalkkirannantietä siinä muodossa kuin sen tänään tunnemme. Tie rakennettiin käytännöllisesti katsoen ilman konevoimaa ja kesti monta vuotta ennen kuin tie saatiin liikennöitävään kuntoon. Ainoa tieyhteys tällöin oli nykyinen Nevaksen tie Boxista Nothusvikiin päättyen kylän yhteiseen rantaan, jonne muutamat mökkiläiset tulivat autoillaan kunnes talvisodan syttyessä autot “takavarikoitiin” valtiolle muodollista korvausta vastaan. Nothusvikissä oli yleensä joku vastassa soutuveneellä, muutoin jouduttiin kävelemään maitse rantapolkuja pitkin, sillä harvalla oli siihen aikaan käytössään kahta soutuvenettä puhumattakaan moottoriveneistä, jotka alkoivat yleistyä vasta 40-luvulla. Polku alkoi siitä mihin Ronaksen kärrytie loppui. Se kulki Siewertsin torpan editse kiertäen rantaa pitkin kalliojyrkänteen ja meren välissä. Notkossa Bymanin ja Elmgrenin kiinteistöjen välissä se haarautui, toinen laaksoa noudattaen Päivölään ja Österuddiin, toinen Vasan kiinteistöön. Torpan kohdalta kiertyi polku mäen yli Kokon kiinteistöön. Toinen tieyhteys oli tilustie Ronakseen, josta tie jatkui kärrytienä Stor-Siverin pellolle Henrik Arvosen huvilan kohdalla (Keltainen talo Sivermaantien alkuosalla vasemmalla). Eversti Väinö Vartiainen oli saanut luvan käyttää tietä mutta sopimus raukesi kun Mai Törmä, silloinen Vartiainen, tuli autollaan 40-luvun lopulla Helsingistä. Hän pääsi aina puron yli johtavalle sillalle asti, jossa silloin alaikäisten Granqvistin veljesten huoltaja keskeytti ajon ja sanoi: “ajaminen saa nyt riittää lopullisesti”. Tällä lauseella hän tuli samalla lausuneeksi tiekuntamme perustamissanat sillä Vartiainen yhdessä lakit.tri. Ilmo Ollisen kanssa ryhtyivät välittömästi rakennuttamaan tietä kohti Siverlandia. Tämä n.s. Vartiaisen-Ollisen tie noudatti nykyistä tielinjaa päättyen parkkipaikkaan nykyisen Sommaruddenintien risteyksen kohdalla. Vähitellen autoilevat herrat kyllästyivät kantamaan “nyyttejään” Siveruddin kivikkoisia ja kiemuraisia polkuja pitkin, syntyi ajatus tien rakentamisesta perille, joka sai laajaa kannatusta silloisten kesäasukkaiden piirissä. TIEKUNTA PERUSTETAAN Tiekunnan perustamisen puuhamiehiä olivat em. Vartiaisen ja Ollisen lisäksi ekon. Olavi Ahla johtaja Gleb Silfverswan ja ins. Kalle Ihalainen. Neuvotteleva kokous saatiin varsin nopeasti aikaiseksi Suomen Hypoteekkiyhdistyksen tiloissa 24.9.1954. Valmistava kokous pidettiin 4.10.1954 ja perustava kokous 7.10.1954. Siis hyvin nopealla aikataululla ja suurella yksimielisyydellä saatiin päätös aikaiseksi. Vartiainen ja Ollinen luovuttivat rakentamansa tien korvauksetta tiekunnan käyttöön. Uusi tieosuus noudatteli jo isojaossa määriteltyä tielinjausta päättyen parkkipaikkaan Elmgrenin kiinteistön kohdalla ennen nykyistä Siveruddin tiehaaraa. Perustamisasiakirjan ovat allekirjoittaneet 20 kiinteistön edustajat, joista joukossamme on enää Tor Fredriksson, Johan Finne ja Raine Moliis. TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU 9 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Perusmaksu oli autoilijoille 100.000 mk ja jalankulkijoille 10.000 mk. Autoilijaperusmaksun maksoi 9 jäsentä. Summat ovat nykyrahassa n. 3200 ja 320 Euroa. Urakkasopimus urakoitsija Elis Oldenburgin kanssa saatiin allekirjoitettua 22.10.1954 ja lisäsopimus tien sorastuksesta 12.1.1955. Kun Isojaossa karttatien leveydeksi oli määritelty 3,5 m joutui tiekunta lunastamaan maanomistajilta 1,5 m lisämaata. Korvausta maksettiin yhteensä 7:lle maanomistajalle 55.234 mk eli nykyrahassa vaatimattomat alle 600 Euroa. Maata lunastettiin 1330,85 m2. Väliaikaisraportin 24.4.1955 mukaan runkotyö valmistui 10.1.1955. Tie valmistui lopullisesti 11.6.1955, vajaa kuukautta sovittua aikataulua myöhemmin ja liikennöinti saattoi alkaa. Siitä eteenpäin rakennettiin tie 1956 Ahlan ja muutaman muun toimesta aina niemen kärkeen. Itse työn suoritti Ruben Stömberg ja Karl Rosentröm korvaksetta, täten osallistuen kustannuksiin. Tie luovutettiin tiekunnan hoitoon ja hallintaan 7.5.1957. Varatuomari Veikko Vainion toimesta oli v. 1961 ryhdytty rakentamaan Silveruddin ägoväg. Tie valmistui 375 m:n pituisena v.1966 ja luovutettiin tiekunnan hoitoon ja hallintaan 7.7.1969. Merikapteeni Erik Segersven ja Karl Forslund rakennuttivat 70-luvulla Sommaruddiin 420m pitkän tien jonka tiekunta otti hallintaansa 1979. Tie oli lopullisessa muodossaan valmis. TAPAHTUMIA VUOSIEN VARRELTA Toimintakertomuksesta v:lta 1956 poimimme seuraavan maininnan: “Elokuun 6 pnä, klo 17-18.30 Silverlandin niemellä vallinnut harvinaisen raju kaatosade tuhotulvineen vahingoitti tietä kauttaaltaan erittäin kovasti. Täydellinen tuho oli tien loppuosassa olevan suoalueen kohdalla. Mäen rinteiltä alas valuvien vesimassojen mukana tulleet puut ym.tukkivat tierummun ja vesimassat, n. 300 – 400 m3, virtasivat yli tien vieden siitä mukanaan n. 30 metriä. Samoin vahingoittui ns. Suurenkiven mäessä (Mummonmäki) pahoin. Tämän johdosta tielle jouduttiin vedättämään 39 m3 sepeliä, 33 m3 soraa ja 6 m3 täytemaata. Tukkeutuneet ojat avattiin ja pysäköintialueen poikki kaivettiin oja”. 1959 Tielle levitettiin savea n. 67 m3 ja soraa 92 m3. Paikoin savea tuli liian paksu kerros seurauksella, että sekä Ollinen että Ahla luistelivat “Mummonmäen” mutkassa tieltä ulos. Kyllä sihteeri sai kuulla kunniansa. Tien alkuosan mäki tasattiin ja notko täytettiin n. 1,5 metriä. 1964 Träskby väglag, nykyinen Nothusvikintie saatiin Tielaitoksen hallintaan, jolloin tiekunnan varat jaettiin osakkaiden kesken siten, että saadut varat kuitattiin tiekuntamme hyväksi. Samana vuonna tien alkuosa (n.s. Vartiaisen-Ollisen tie) oikaistiin ja levennettiin 5 metrin levyiseksi. Maanomistajat Carl-Emil Granqvist ja kultaseppä Holger Grön luovuttivat hyväntahtoisesti tarvittavan lisämaan korvauksetta. 1965 “Mummonmäen” mutka oikaistiin. 1968 Kiviaidan mutka (Stor-Siver) oikaistiin. 1970 Levennettiin ja oikaistiin mutka ns. Ollisen parkkipaikan kohdalla. Työ räjäytyksineen muutti maiseman melkoisen raadellun näköiseksi mikä aiheutti kovan järkytyksen joidenkin maanomistajien keskuudessa. Hoitokunta sai taas kuulla kunniansa saaden tulikivenkatkuisen 2-sivuisen kirjelmän, jossa todettiin mm. “Kesämökkipalsta, jonka poikki kulkee autotie, mutta jolle ei pääse autolla, on suuri paradoksi, sellaista palstaa ei saa myydyksi edes pilkkahinnalla”. Luonto paikkasi nopeasti jäljet, tie tuli ajokelpoiseksi ja turvalliseksi. Palstan arvo on varmaankin noussut moninkertaiseksi. 1971 Murtoja useihin huviloihin, aineelliset vahingot melkoiset. Tehtiin Karl Rosenströmin aloitteesta sopimus Oy Vartioturva Ab:n kanssa näkyvästä valvonnasta alueella 3:sti viikossa. Murtoja ei sen jälkeen ollut vuosikymmeniin. 1974 Tiekunta täytti 20 vuotta. Tilaisuutta juhlistettiin 31 hengen voimin Ahlan Itäniemessä. Tapahtuman kunniaksi paikalle istutettiin Japanin marjakuusi, joka on vielä hengissä mutta ei ole kasvanut kovinkaan mittavaan kokoon (kuva 27 ja 28). Siellä päätettiin, että juhlista muodostuisi traditio kuten sitten tapahtuikin. Aluksi niitä vietettiin eri kiinteistöissä järjestyksessä Holmberg, Moliis, Reinas, Fredriksson, Kokko, Klatt, Portin, Elmgren, Tikkanen, Carring, Törmä ja Segersven, jonka jälkeen innostui hiipui. Tällöin siirryttiin juhlimaan nykyiselle paikalle “Juhlakalliolle. Enimmillään osallistujia on ollut 129, nykyään määrä on vakiintunut 100 kieppeille. 10 TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN TOIMIHENKILÖT Perustamisasiakirjan mukaan tiekunnan asioita hoitaa 3-henkinen tiehoitokunta, jonka virkakausi on sovittu kestävän ainakin 3 vuotta. Ensimmäinen hoitokunta valittiin kokouksessa 7.10.1954, puheenjohtajaksi ekonomi Olavi Ahla, varapuheenjohtajaksi insinööri Kalle Ihalainen sekä sihteeriksi johtaja Gleb Silfversvahn. Hoitokunta toimi hyvin tehokkaasti, jota jälkipolvien on syytä muistella kiitollisuudella. Hoitokunnan jäseninä on toiminut 22 osakasta, sihteerinä allekirjoittanut vuodesta 1959. Tien hoitoa ja kunnossapitoa valvoo 2 tientarkastusmiestä. Ensimmäiset olivat tilallinen Tor Fredriksson ja autoilija Ruben Strömberg. Hoitokunta on vuosien saatossa saanut asiallista ja ajoin tiukkaakin palautetta tien hoidosta, joskin usein myös kiitosta. Tiekuntamme on myös osallistunut menestyksellä ja merkittäväna vaikuttajana toimintansa ulkopuolisiin yleishyödyllisiin hankkeisiin. On varsin poikkeuksellista ja merkittävää, että tällainen tiekunta, jota yleensä hallitsee kateus, kiistat ja jopa veriset riidat, joihin tarvitaan usein kunnan tielautakunnan sovittelua ja jopa oikeuslaitoksen apua, on meidän tapauksessa toiminut päinvastoin yhdistävänä tekijänä. Asiat on hoidettu hyvässä yhteisymmärryksessä herrasmiesmäisesti, mielipide-eroja on ollut mutta ei riitoja. Menneitten polvien herrasmiehet, jotka perustivat tiekuntamme osoittivat käytöksellään suunnan, joka on ollut hyväksi malliksi jälkipolville. Toivokaamme, että 50 vuotta vallinnut hyvä yhteistyö ja miellyttävä kanssakäyminen leimaa yhdessäoloamme samanlaisena myös tulevien polvien ajan. 28 27 20-vuotis juhlapuun v. 2004 Kari Astikainen 2004 20-vuotis juhlapuun istutus Kuva 27 lähde: Karl Rosenström TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU 11 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN 30 29 1964 Vasan laivalaituri 1956 32 31 Kuvat 29-31 lähde: Sven ja Stig Sundberg 33 Kuva 33 lähde: Tea Viberg (kts. kuva 42) 12 34 TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU Kari Astikainen, 2004 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN 36 35 1951 37 1960 38 40 39 1954 1976 2004 Kari Astikainen, 2004 1982 Kuvasarjan 35-39 lähde:Birgitta Lönnqvist TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU 13 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Pronssikautinen kalmisto (kuva 4) 45 41 Kylän yhteinen ranta Pärvik Anukka (kuvat 5-9) Kari Astikainen 2004 Sefwerts-torp (kuva 10) Kuvat 12-17 Kokko (kuva 11) Päivälahti Törmä (kuvat 12-15) Österudden/Itäniemi 42 Kari Astikainen 2004 (kuva 16) Kuvat 42 ja 43 Tor Fredrikssonin ja hänen isänsä rakentamat alkuperäiset huvilat Itäniemi laivalaituri (kuva 23) 43 Tikkasen huvimaja Juhlapaikka (kuvat 46-49) Kuvat 31-32 Lähde: Sinikka Tikkanen Nuottapaikka Aitaus: “Ollaksen haka” Kajhäll (kuva 17) Vasa laituri (kuvat 21,26,29 ja 30) Granbacka (kuva 3) Vasa torp (kuva 18) 44 14 Kari Astikainen, 2004 TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Kesäjuhlat 2003 46 47 48 49 Kuvasarja 46-49: Kari Astikainen, 2003 Tietalkoo ‘porukka’ vuosimallia 1990 50 Kuva: Matti Leinonen TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU 51 15 TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN Kuva 52 (osittainen skannaus kartasta): Maanmittaushallitus, maastokartasto, 2043 10 Hangelby peruskartta 1:20 000. ISBN 951-48-1594-7 Julkaisun aineiston kopiointi tai osittainenkin kaupallinen käyttö kielletään. email: kari.astikainen@kolumbus.fi TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
© Copyright 2024