Päihdetyön erikoislehti 4 n 2015 LISÄÄKÖ TIETO TUSKAA EHKÄISEVÄSSÄ TYÖSSÄ? SUOMI-DEKKARI SEILAA HUUMEAALLOILLA 4 n 2015 Päihdetyön erikoislehti Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi 51. vuosikerta ILMESTYY viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936 SISÄLTÖ 10 3PÄÄKIRJOITUS 4LYHYESTI 16 JULKAISIJA A-klinikkasäätiö Maistraatinportti 2 00240 Helsinki www.a-klinikka.fi p. 010 50 650 fax (09) 175 276 ULKOASU Katriina Iho TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.) Kristiina Koskiluoma Satu Lipponen Aino Majava Mikko Salasuo Ilpo Salonen Kaija Seppä Kaarlo Simojoki Teemu Tiensuu Jouni Tourunen TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET A-klinikkasäätiön keskustoimisto toimistosihteeri p. 010 50 650 tilaukset@a-klinikka.fi Tieto on pahasta 16 24 TYÖ JA TEKIJÄ Juhani Haapamäki TIETEEN KENTILTÄ Siitä, mitä ei ole 26TUTKITTUA 31HENKIREIKÄ Jukka Oksanen Huumesotaa Amerikassa Laadukas ehkäisevä päihdetyö pohjautuu tietoon Suomi-dekkari seilaa huumeaalloilla Sosiaalibarometri 2015: Pitkään työttömänä olleet heikoimmilla Oulun seudulla luotetaan ehkäisevään työhön ja valvontaan Päihdetapaukset lasketaan 13.10. 6 12 20 22 25 12 PAINOPAIKKA Esa Print Tiimi 4 n 2015 28KIRJAT Huonoosaisuudesta hyvinvoiville ILMOITUKSET Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi 2 11 KATAINEN 21SARVANTI TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi KANNEN KUVA Scanstockphoto Myyttejä purkamassa Pohjoismainen malli PÄÄTOIMITTAJA Aino Majava aino.majava@a-klinikka.fi TOIMITUSSIHTEERI Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi TIIMI 50 22 PÄÄKIRJOITUS AINO MAJAVA aino.majava@a-klinikka.fi Jos A-klinikkasäätiö olisi eläin… Jalkauduimme taannoin työporukan kanssa Helsingin kaduille kyselemään, mitä kansalaiset ajattelevat A-klinikkasäätiöstä. Kyselyn tulosten perusteella ihmiset tuntevat työmme varsin hyvin! Kolme neljästä kaduntallaajasta osasi kertoa, mitä säätiö tekee. ”Hoitaa alkoholisteja” oli tyypillinen vastaus. Jotkut muistivat mainita myös ehkäisevän päihdetyön, neulojen vaihdon tai asumispalvelut. Alle 25-vuotiailla nuorilla aikuisilla vaikutti olevan vähiten käsitystä A-klinikkasäätiön työstä. Kysyimme katugallupissamme myös, mikä eläin A-klinikkasäätiöstä tulee mieleen. Vastauksia tuli norsusta amebaan. Yksi sanoi säätiön olevan kuin iloinen marakatti, toinen piti sitä juoppoja hyysäävänä aasina. Yleisimmin A-klinikkasäätiö kuitenkin miellettiin koiraksi. Hoivaaminen, suojeleminen ja puolustaminen olivat teonsanoja, joilla säätiön toimintaa kuvattiin. VIIME AIKOINA kunnat ovat lisänneet omaa päihdehuollon palvelutoimintaansa. Kuten tähänkin saakka, A-klinikkasäätiö tukee kuntia asiantuntijana ja kumppanina tällä ydinalueellaan. Tuoreen asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan säätiö on onnistunut palvelemaan vaikeissa tilanteissa eläviä asiakkaitaan varsin hyvin. Myös heitä, jotka hakivat apua mielenterveyssyistä. Yhteiskunnan rakenteet ja sosiaaliset ongelmat ovat muutoksessa. Enemmistö suomalaisista voi hyvin – ja elää samalla henkisesti etäällä vähemmän onnekkaista. Tänä syksynä olemme kohdanneet hallituksen leikkaukset ja maahanmuuton silmästä silmään. Huono-osaisia ei saa asettaa toisiaan vastaan. Mihin A-klinikkasäätiön tulisi jatkossa tarttua? Osaamista kyllä Huono-osaisia ei riittäisi vaikkapa pakolaisten sosiaaliseen kuntoutukseen tai työtoiminnan järjestämiseen nuorille. Voimme toki etsiä oikeita strategisia saa asettaa toisiaan valintoja, odotella sotea ja lakiuudistusta. Toisaalta järjestöt voivat vastaan. ja niiden pitää olla oma-aloitteisia, ryhtyä toimeen. Hädänalaisia on autettava silloin, kun apua tarvitaan! IKÄ JA KOKEMUS ovat hyvästä monessa asiassa, mutta ne eivät takaa menestystä. Onko kuusikymppinen A-klinikkasäätiö hitaasti kuorensa alla taapertava kilpikonna – vai voimavuosiaan elävä puuma? Millainen on sinun mielikuvasi? Jos A-klinikkasäätiö olisi eläin, mikä eläin se olisi? Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 n 2015 Tiimi 3 Terveys- ja sosiaalineuvonta päättyy Helsingin Vinkissä n Piikkihuumeita käyttävien terveys- ja sosiaalineuvonnan tuottaja vaihtuu Helsingissä. Neuvontaa ei järjestä enää marraskuun alusta lukien Helsingin sosiaali- ja terveysneuvontapiste Vinkki vaan Helsingin Diakonissalaitos. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta teki asiasta päätöksen kokouksessaan 2.6. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto ottaa hoitaakseen ItäHelsingin alueen terveysneuvontapalvelut. ”Päätös oli surullinen asia A-klinikkasäätiölle. Vinkin henkilökunta ansaitsee suuret kiitokset 18 vuoden terveys- ja sosiaalineuvonnan kehittämistyöstä. Toivomme, että palveluntuottajan vaihdos ei vaikuta Vinkissä asioineiden ihmisten tilanteeseen”, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki. Keskusjärjestöjen uusi suositus ohjeistaa ehkäisemään päihdeongelmat ajoissa työpaikoilla n Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat uudistaneet vuonna 2006 tehdyn suosituksensa päihdeongelmien ehkäisystä, käsittelystä ja hallinnasta työpaikoilla. Uusi suositus Päihdehaitat hallintaan! painottaa ennaltaehkäisyä, päihdeongelmien tunnistamista, varhaista puuttumista ja selkeiden työpaikkakohtaisten toimintamallien rakentamista. Suositusta voi käyttää työpaikkakohtaisten päihdeohjelmien laatimisen ja päivittämisen tukena. Järjestötutkimushanke käynnistää kolme tutkimusta n Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma käynnistää ensimmäisessä vaiheessaan kolme tutkimusta. Niissä selvitetään päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaprofiileja, järjestöjen toiminnallaan tavoittamien kansalaisten elämäntilannetta, hyvinvoinnin vajeita ja palvelutarpeita sekä kokemusasiantuntijuuden ja vertaisuuden merkitystä järjestöjen voimavarana. Järjestötutkimusohjelmassa on mukana kaikkiaan kymmenen järjestöä sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu. Ohjelmaa koordinoi A-klinikkasäätiö ja rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Yhdistelmähoidosta hyviä tuloksia n Alkoholiriippuvuuden lääkehoidosta yhdistettynä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan saatiin hyviä tuloksia LL Esti Laaksosen väitöstutkimuksessa. Lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa. Tutkimuksessa vertailtiin disulfiraamin, naltreksonin ja akamprosaatin tehoa. Disulfiraami ehkäisi tehokkaimmin juomista, mutta myös akamprosaatti ja naltreksoni toimivat samansuuntaisesti, kun lääkkeitä käytettiin säännöllisesti. Myös tarvittaessa otettavalla lääkityksellä alkoholin kulutus pysyi riskikulutuksen rajoissa. 4 Tiimi 4 n 2015 Tutkimuksessa oli mukana 243 henkilöä, joita seurattiin 2,5 vuoden ajan. Tutkimusjakson päättyessä potilaista oli mukana 42 prosenttia. Heistä 62 prosenttia kertoi olevansa joko raitis (23 %) tai käyttävänsä vähemmän alkoholia kuin tutkimuksen alussa. Lääkeryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa. Kaikissa lääkeryhmissä riskikulutus ja alkoholin himo vähenivät ja maksa-arvot paranivat. Esti Laaksonen: Alkoholiriippuvuuden hoitotulokseen vaikuttavat tekijät. Helsingin yliopisto 2015. Myös internetissä. LYHYESTI Omaiset huumetyön tukena ry vaihtoi nimensä Hyvä syy juoda? n A-klinikkasäätiön verkkopalvelu Päihdelinkissä on käynnistynyt Minun hyvä syyni -kampanja, jolla herätellään ihmisiä tiedostamaan juomiskäyttäytymisensä ja miettimään, onko oma alkoholinkäyttö kohtuullista. Kampanjaan voi osallistua esimerkiksi tekemällä oman etiketin pulloon etikettigeneraattorissa ja jakamalla sen netissä. Kampanjasivuilla osoitteessa www. minunhyvasyyni.fi voi myös antaa tähtiä jo tehdyille etiketeille. n Omaiset huumetyön tukena ry on vaihtanut nimensä Tukikohta ry:ksi. Yhdistyksessä koettiin, että vanha nimi ei enää vastannut kunnolla yhdistyksen toimintaa. ”Järjestö viettää tänä vuonna 15-vuotisjuhlavuottaan ja nyt oli aika uudistua. Uusi nimi kuvastaa kauniisti päihdetyötä tekevän järjestön arvoja ja toiminnan keskeisimpiä periaatteita: tukea ja kohtaamista”, sanoo Tukikohta ry:n toiminnanjohtaja Ron Furman. Tilaa sähköpostiisi päihdetyön uutiskirje n A-klinikkasäätiö on ryhtynyt julkaisemaan Uutisia päihdetyöstä -uutiskirjettä. Se ilmestyy viikoittain. Kirjeen voi tilata sähköpostiinsa osoitteesta www.a-klinikka.fi > Viestintä > Uutiskirje. Uutiskirjeessä seurataan ajankohtaisia päihdetyön asioita. Kirjeessä kerrotaan tapahtumista, koulutuksista, tutkimuksista, uusista julkaisuista ja muista materiaaleista, avoimista työpaikoista, henkilöuutisista ja muista ajankohtaisasioista. Kirjeeseen voi ehdottaa aiheita sähköpostitse: uutiskirje@a-klinikka.fi. 4 n 2015 Tiimi 5 Teksti: ELSI VUOHELAINEN elsi.vuohelainen@humak.fi Kuvat: Scanstockphoto Laadukas ehkäisevä päihdetyö pohjautuu tietoon 6 Tiimi 4 n 2015 Joulukuussa voimaan astuva uusi laki ehkäisevästä päihdetyöstä säätää, että työn tulee perustua tietoon ja tieteelliseen näyttöön. Mitä kaikkea se edellyttää? L aki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä astuu voimaan tämän vuoden joulukuun alussa. Sen kolmannessa pykälässä todetaan, että ehkäisevän päihdetyön on perustuttava päihteiden käytön ja siitä aiheutuvien haittojen seurantaan, käytettävissä olevaan tieteelliseen näyttöön ja hyviin käytäntöihin. Raittiuslaki, jonka ehkäisevän päihdetyön laki korvaa, ei sisältänyt tällaista määritelmää. On siis aihetta pohtia, mitä kolmas pykälä tarkoittaa ja millaista tietoa ehkäisevän päihdetyön tueksi tarvitaan. Jäsentelen pohdintaani lain kolmannen pykälän mukaisesti päihdehaittojen seurannan, tieteellisen tiedon ja hyvien käytäntöjen näkökulmasta. Tilastojen rinnalla ehkäisevän päihdetyön tekijän on tunnettava oman alueensa ja kohderyhmänsä tilanne. Päihdeilmiöt saattavat vaihdella suurestikin aluekohtaisesti. On tärkeää olla tietoinen siitä, mihin juuri omalla alueella kaivataan tukea. Tämä tieto ei todennäköisesti löydy Tunne kohderyhmäsi mutta myös laajemmat ilmiöt Tieteellinen tieto tuo uskottavuutta Mitä tarkoittaa, että ehkäisevän päihdetyön on perustuttava ”päihteiden käytön ja siitä aiheutuvien haittojen seurantaan”? Keskeistä on toisaalta ymmärtää tilastoja ja sitä kautta päihdetilannetta laajemmalla tasolla ja toisaalta tunnistaa oma kohderyhmä ja sen tarpeet. Tilastot antavat eväitä hahmottaa päihdeilmiöiden ja asenteiden laajuutta ja kehityssuuntia. Tämä tukee niin varsinaista ehkäisevää päihdetyötä kuin työn kohdentamista. Päihdeaiheisia tilastoja on tarjolla kohtalaisen hyvin niin koko valtakunnan tasolla (esimerkiksi Päihdetilastollinen vuosikirja tai Nuorten terveystapatutkimus) kuin paikallisemmalla tasolla (esimerkiksi Sotkanet). Tilastot antavat eväitä hahmottaa päihdeilmiöiden laajuutta ja kehityssuuntia. On keskeistä tunnistaa oma kohderyhmä ja sen tarpeet. vain tilastoista, vaan se syntyy toimimalla alueella, keskustelemalla eri toimijoiden kanssa ja pitämällä silmät ja korvat auki. Tieteellisen tiedon – tilastot mukaan lukien – hyödyntäminen auttaa ehkäisevän päihdetyön tekijää ennen kaikkea näkemään metsän puilta. Ajoittain kuulee kysyttävän, miksi pitäisi tuntea tutkimuksia, kun ihmiset kohdataan kuitenkin yksilöinä. Erilaisten päihdeilmiöiden ja -asenteiden laajuus ja syyt niiden takana on tärkeä tuntea kokonaisuuden hahmottamiseksi. Jos esimerkiksi yksittäisen ihmisen tilannetta tarkastellaan vain hänen omista lähtökohdistaan, näkökulma on melko suppea ja yksittäisen työntekijän tulkintojen varassa. Tutkimustiedon hyödyntäminen ei unohda yksilöä yleistysten keskelle vaan tarjoaa perspektiivin, jonka kautta ihmisen tilanne voidaan suhteuttaa oikealla tavalla. Toisaalta voi ajatella, että huolimatta jokaisen tapauksen yksilöllisistä piirteistä monet ilmiöt, tilanteet ja asenteet ovat toistuvia, jolloin myös yksilöiden tilanteet ovat tiettyyn pisteeseen asti yleistettävissä ja osuvan tutkimustiedon hyöty kiistatonta. Ehkäisevän päihdetyön kehittäjänä tunnettu Markku Soikkeli on todennut, että ”päihdevalistajan vaikutus- ja >>> 4 n 2015 Tiimi 7 arvovaltaa palvelee parhaiten tiukka tukeutuminen tutkimustietoon”. Tieteellinen tieto lisää tehdyn työn uskottavuutta. On tärkeää, että työssä tehdyt ratkaisut ovat perusteltavissa. Pelkän vaiston varassa tehdyt valinnat eivät pidemmän päälle ole kantavia, vaan niiden tueksi on hyvä olla jotain tutkittua, jonka auttaa argumentoimaan oman näkemyksen puolesta. On selvää, että kaikesta ei ole tieteellistä näyttöä ja myös tutkittuun tietoon on lupa suhtautua kriittisesti. Ehkäisevässä päihdetyössä on oltava tilaa kyseenalaistaa asioita, soveltaa tietoa ja kokeilla menetelmiä, joiden vaikuttavuutta ei ole tieteellisesti osoitettu. Tieteellistä tietoa ei siis kannata ajatella työtä sitovana ja rajoittavana asiana. Hyvät käytännöt jakoon Uusi laki korostaa myös hyviä käytäntöjä. Tutkitusti toimiviksi havaittujen käytäntöjen lisäksi kokonaisuuteen kuuluu myös ns. arkitieto. Sen merkitystä ehkäisevässä päihdetyössä ei voi vähätellä, sillä suuri osa hyödynnettävästä tiedosta on syntynyt työtä tekemällä ja kokeilujen kautta. Arkitiedon siirtäminen työyhteisössä ja laajemmaltikin on toivottavaa. Hyvien käytäntöjen, kipeiden epäonnistu- Tieteellinen tieto auttaa näkemään metsän puilta. 8 Tiimi 4 n 2015 misten ja keskeisten havaintojen tuominen esiin niin, että myös muut hyötyvät niistä, auttaa välttämään jo koettuja sudenkuoppia ja keksimään toimivan pyörän uudelleen. Yhteistyön ei ole suotavaa perustua vain henkilökohtaisiin suhteisiin. Vaikka yhteistyö on jo vakiintunut toimintatapa ehkäisevässä päihdetyössä, sen tehokkuus ei aina ole itsestään selvää. Yhteistyö saattaa ajoittain olla vain muodollista, saman pöydän ääressä istumista ilman varsinaisia aikaansaannoksia. Koska yhteistyön merkitys on niin suuri, on hyödyllistä panostaa sen toimivuuteen ja vaalia hyviä yhteistyösuhteita. Hyviin käytäntöihin kuuluvat toimivien verkostojen, yhteistyömuotojen ja niiden ylläpitämisessä hyviksi havaittujen keinojen tiedostaminen ja siirtäminen uusillekin työntekijöille. Yhteistyön ei ole lähtökohtaisesti suotavaa perustua vain henkilökohtaisiin suhteisiin. On luotava toimivia kontakteja organisaatioiden ja asiasisältöjen välillä. Työntekijöille mahdollisuus päivittää tietoja On kaunis ajatus, että kaikilla ehkäisevää päihdetyötä eri tahoilla tekevillä olisi hallussaan uusin tieto, jota hyödyntämällä työn laatu kasvaa ja ehkäisevä päihdetyö kehittyy. Tieto ei kuitenkaan päivity itsestään. On harmillinen tosiasia, että tällä hetkellä valtaosalla ehkäisevän päihdetyön toimijoista ei ole mahdollisuutta päivittää tietojaan jatkuvasti. Resurssit lähettää työntekijöitä koulutuksiin tai seminaareihin ovat vähäiset. Työntekijöiden työaika ei välttämättä riitä lukemiseen ja uuden oppimiseen. Laadukkaan ehkäisevän päihdetyön toteutumisen vastuu on tältä osin myös työnantajalla. Työntekijöille on tarjottava mahdollisuuksia hankkia uutta tietoa, keskustella siitä ja kehittää työtään tuon tiedon pohjalta. Tarvitaan aikaa lukea, lupa kouluttautua ja osallistua erilaisiin tilaisuuksiin sekä olla mukana verkostoissa. Ne pitäisi nähdä pysyväksi osaksi ehkäisevää päihdetyötä tekevän työnkuvaa. Kun organisaatiossa on avoin tiedon jakamisen kulttuuri, kaikkien työntekijöiden ei tarvitse osallistua kaikkeen, vaan tietoa jaetaan, siitä keskustellaan ja innostutaan yhdessä. Kevyilläkin muutoksilla pystytään lisäämään mahdollisuuksia päivittää tietoja. Tieto tuotava saataville Tärkeää on myös, että ehkäisevän päihdetyön kannalta olennainen tieto on mahdollisimman helposti saatavilla. Tutkijoita pitää haastaa tuottamaan tutkimuksista selkeitä tiivistelmiä, jotka tavoittavat myös käytännön työtä tekevät. Missään ei ole säädetty, että tutkittu tieto on tarjottava vain vaikeassa muodossa. Toivottavaa on myös hyödyntää tiedonvälityksen eri tapoja. Esimerkiksi lyhyet videot ja blogit tuovat uuden tiedon helposti ulottuville ja herättävät kiinnostuksen. Kaikki Missään ei ole säädetty, että tutkittu tieto pitää tarjota vain vaikeassa muodossa. keinot ovat sallittuja. Kun järjestetään koulutuksia ja seminaareja, on hyvä pohtia, voitaisiinko niitä toteuttaa verkossa ja tehdä tätä kautta kynnys osallistua mahdollisimman matalaksi. Tai onko mahdollista pukea seminaarien keskeinen anti johonkin helposti tartuttavaan muotoon? Uusista asioista on hyvä pitää ääntä, jotta tieto tavoittaa toimijat mahdollisimman hyvin. Ehkäisevä päihdetyö kaipaa omaa viidakkorumpua, joka nykyistä tehokkaammin Ehkäisevä päihdetyö kaipaa omaa viidakkorumpua. nostaa esiin keskeisiä ajatuksia ja herättää ammatillista keskustelua. Tähän tarvitaan kontakteja ja verkostoja, jotta ei yksin istuta tiedon päällä ja mietitä, miten sen kanssa tulisi toimia. Ei riitä, että uusin tieto on saatu kirjoitettua, vaan se on saatava elämään ja keskelle käytännön työtä. Ehkäisevän päihdetyön laadukas toteutuminen tietoperustaan nojaten on siis useamman tahon vastuulla. Tarvitaan niitä, jotka tietoa tuottavat, niitä, jotka sitä omaksuvat ja hyödyntävät työssään, niitä, jotka mahdollistavat tuon tiedon päivittämisen ja niitä, jotka levittävät, kritisoivat ja kehittävät tietoa. Kaikki tämä on kuitenkin tarpeetonta, mikäli ei ole intoa ja kiinnostusta oppia, kehittää omaa työtä ja tarttua omaan työhön liittyvään uusimpaan tietoon. Se, mikä on ennen toiminut, ei välttämättä toimi aina. Tarvitaan uteliaisuutta ja intoa tehdä omaa työtä mahdollisimman hyvin ja uusiutuvasti. Elsi Vuohelainen työskentelee kehittämispedagogina Nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus Preventiimissä. 4 n 2015 Tiimi 9 TIIMI TIIMI-LEHTI TÄYTTÄÄ 50 TÄNÄ VUONNA. Palstalla luodaan katsauksia Tiimin ja sitä kautta päihdetyön menneisiin vuosiin. Myyttejä purkamassa T iimissä pureuduttiin vuonna 1985 ”vakavimpiin päihteitä, päihdeongelmaisia ja heidän hoitoaan koskeviin myytteihin”. Myytillä tarkoitetaan yleisesti vallalla olevaa uskomusta, jonka paikkansa pitävyydestä ei ole todisteita. Tiimin kiertokyselyssä alan työntekijät ilmiantoivat melkoisen määrän vääriä käsityksiä ja ennakkoluuloja. Tässä esimerkkejä: Kerran alkoholisti on aina alkoholisti. Pakkohoito auttaa. Ihminen on oman onnensa seppä ja säilyttää toimintakykynsä, kun vain osaa elää oikein. Puliukko on vapaa ja onnellinen pinnari, joka elää toisten siivellä. Terveyteen kuuluu osata juoda. ”On tukahduttavaa tiedostaa, että asenteet ja ennakkoluulot ovat paljolti 10 4 n 2015 Tiimi samoja kuin 15 vuotta sitten aloittaessani A-klinikkatyön. Nyt se kuluttaa persoonaani syvemmältä kuin alkuvuosien innostuksessa, jolloin kokemuksen ja tietojen niukkuus suojasi silmiäni ja mieltäni”, purkaa mieltään Porin A-klinikan vastaava sosiaaliterapeutti Kirsti Koskinen-Soivio vuonna 1985. Espoon nuorisoaseman johtaja Keijo Tahkokallio nimeää merkittävimmäksi ja hankalimmaksi päihdeongelmiin liittyväksi myytiksi alkoholismin ymmärtämisen sairaudeksi. Hänen mielestään sairausmyytin suurin haitta on, että se johtaa ihmisen hoidon kohteeksi. Tampereen yliopiston tutkija Klaus Weckroth pohtii myyttien merkitystä. Kyse ei ole siitä, onko jokin asia totta vai ei vaan myös siitä, miten se vaikuttaa ihmisen mielessä esimerkiksi käsitykseen siitä, mikä hänelle on mahdollista ja mikä ei. KATAINEN ANU KATAINEN anu.h.katainen@helsinki.fi Pohjoismainen malli Tanskalaistutkimuksessa kysyttiin koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevilta nuorilta aikuisilta heidän tulevaisuuden toiveistaan. Työttömyys ja koulutuksen puute eivät olleet nuorten ainoita huolia. Monen elämää varjostivat sosiaalisten verkostojen puute ja mielenterveys- ja päihdeongelmat. Nuorten tulevaisuuden toiveisiin ei kuulunut mahdollisimman helppo elämä sosiaaliturvan varassa vaan varsin normaaleilta tuntuvia asioita, kuten opiskelua, työtä ja perheen perustamista. MITÄ TARKOITTAA normaali elämä? Pohjoismaissa normaalina pitämämme elämänkulku etenee kutakuinkin seuraavalla tavalla: lapsuus, peruskoulu, toisen asteen oppilaitos, mahdolliset muut opinnot, sijoittuminen työelämään, avioliitto, lapsia, työtä ja arkea, eläkkeelle siirtyminen, vanhuus, kuolema. Paljon vaiheita, joista monien kohdalla on helppo kokea itsensä epäonnistuneeksi tai poikkeavaksi. Varmaa on oikeastaan vain kuolema. Peruskoulussa pärjääminen luo pohjan opinnoille. Opinnot taas määrittävät pitkälti aseman työelämässä. Sopivan kumppanin löytäminen ei käy välttämättä käden käänteessä, ja vaikka kumppani löytyisi helpostikin, onnellinen parisuhde ja perhe-elämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Lapsettomuus on yleistynyt esimerkiksi perheen perustamisen jatkuvan myöhentymisen seurauksena. Puhumattakaan kaikista muista suunnittelemattomista asioista, joita jokainen kohtaa elämässään. Onko mallimme Vaikka olisi kutakuinkin elänyt ”pohjoismaisen mallin” mukaisesti, poikkeaminen jo yhdenkin vaiheen kohdalla johtaa helposti hyvästä elämästä kysymykseen, missä meni vikaan. Kukaan ei varsinaisesti pakota liian ahdas? meitä yhdenmukaisiin elämänkulkuihin, mutta jos 30 ikävuotta häämöttää ja toivottu opiskelupaikka on edelleen saamatta, voi olla vaikea välttyä pettymyksen tunteelta. Tai jos ikää on jo 40 ja sitä oikeaa ei ole edelleenkään löytynyt, alkaa vähintäänkin sukulaisten arvuuttelu pariutumattomuuden syistä. VUOSIA SITTEN tv:n keskusteluohjelmassa haastateltiin päihde- ja rikoskierteen katkaisussa onnistunutta nuorta. Hän oli päässyt ammattikouluun ja odotti jännityksellä opintojen alkua, suunnitellen jo samalla tulevaisuuden korkeakouluopintoja. Vaikka haastatellun nuoren optimismi ja into ilahdutti, en voinut olla miettimättä, miksi vasta korkeakoulututkinto on riittävä osoitus elämässä pärjäämisestä. Sosiologit ovat kirjoittaneet jo vuosikymmenten ajan nuorten yksilöllistyneistä elämänkuluista ja valinnan pakosta. Nuorten on tehtävä yhä enemmän valintoja elämässään, mutta kuinka yksilöllisiä elämänkulut voivat olla, jos meillä on vain yhdenlainen mitta onnistumiselle ja pärjäämiselle? Jos mallimme normaalista tai hyvästä elämästä on liian ahdas, lopulta suurin osa ihmisistä joutuu pettymään. Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 n 2015 Tiimi 11 Teksti: HEIKKI OLLIKAINEN ollikaisheikki@gmail.com Kuvitus: MIKKO HILTUNEN Suomi-dekkari seilaa huumeaalloilla Huumeita käsitellään kotimaisessa rikoskirjallisuudessa seuraillen käytön yleisyyden trendejä pienellä viiveellä. Teemaa ei kartella, vaan se on noussut lajityypin valtavirtaan. A rvioin tässä jutussa, miten Suomidekkareissa kuvataan huumerikollisuutta kirjojen ilmestymisajankohtana. Ennen talvisotaa huumeet jättivät vain vähäisiä jälkiä kotimaisiin dekkareihin siitä huolimatta, että heroiinin käyttö Suomessa oli moninkertaista muihin Pohjoismaihin verrattuna. Tuon ajan rikoskirjailijoita ei kiinnostanut sekään, että heroiinia ja kokaiinia salakuljetettiin Suomen kautta Saksasta Neuvostoliittoon, Ruotsiin taas meni amfetamiinia. Yläluokkaiset huumeidenkäyttötavat vilahtavat muutamissa tuon ajan jännityskertomuksissa. Marton Taiga kertoo kerhosta, jossa nautitaan kokaiinia. Mika Waltari taas kietoo huumeet vähäiseksi mutta olennaiseksi osaksi kirjassaan Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939). Klassikkoteoksessa huumeita on siellä täällä: murhatun veressä on jälkiä vahvoista unilääkkeistä; rappiotaiteilija Kuurnalta löytyy morfiinitabletteja; huijarisaarnaaja Mustapään alibia puolusteleva Sisar Anna käyttää huumeita; Helsingin yökerhoissa on kaupiteltu morfiinia, tietää komisario Palmun apulainen. 12 Tiimi 4 n 2015 Waltari viittaa realistisesti siihenkin, että lääkärit kirjoittivat reseptejä löysin rantein. Kirjailijan käyttämistä lukuisista yksityiskohdista voi päätellä, että huumeasioista kyllä tiedettiin, mutta niitä ei tahdottu hyödyntää rikosviihteen höysteenä laveammin. Sotilailla ei ollut heikkouksia Sotiminen vaati sekä puudutteita että piristeitä. Viihteen nälkä sodan aikana ja sen jälkeen nosti kirjojen painoslukuja ja rikoskirjailijat lavensivat kuvaamiensa paheiden kirjoa muutamassa teoksessa. Vilho Helasen kirjan nimi Kansantuhooja (1951) paljastaa pelin hengen. Sen moralistiset painotukset ovat yllättävän tutunoloisia. Huoleton nuoriso apinoi tukholmalaisia ikätovereitaan ja huumeita kaupitellaan kouluissakin. Kirja sisältää myös suorasanaisia tietoiskuja. Sen sankari, tuomari Kaarlo Rauta, esitelmöi pojalleen marijuanasavukkeiden ja muiden aineiden vaaroista yksityiskohtaisesti. Vaikka sota jätti jälkeensä koko joukon >>> 4 n 2015 Tiimi 13 Opiaateista riippuvaisia sotaveteraaneja ei juuri päätynyt rikoskirjojen sivuille. opiaateista riippuvaisia veteraaneja ja vaikka heistä kirjoiteltiin lehdissä, rikoskirjallisuuden sivuille heitä ei juuri päätynyt. 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun hiljaiseloa selittänee sekin, että alaa hallitsi lähes yksinvaltiaana Mauri Sariola. Hänen maailmankuvaansa ei mahtunut sotaveteraanien heikkouksia. Huoli nuorisosta Rikoskirjallisuus poimii aiheitaan ja tarinoitaan sanomalehdistä ja muusta mediasta. Uudesta huumeaallosta kirjoittelun yksi alkupaukku ammuttiin 1966, kun Ilta-Sanomat kertoi näyttävästi marijuanakauppiaan pidätyksestä helsinkiläisessä ravintola Vanhan Kellarissa. Lehden reportteri oli antanut vinkin silloiselle huoltopoliisille ja pääsi mukaan toimintaan. Tiettävästi kohu jopa avitti huumeyksikön perustamista Helsingin poliisiin. Tempauksen keksi sittemmin rikoskirjailijanakin tunnettu Juha Numminen, joka tosin ei ole käsitellyt huumeaiheita laajassa dekkarituotannossaan. Kotimainen rikoskirjallisuus tarttui teemaan hanakasti muutaman vuoden viiveellä, vaikka vastakulttuurinen huumeaalto oli jo laskusuunnassa. Huumeita eivät käyt- Rikoskirjallisuus poimii aiheitaan mediasta. täneet vain nuoret, mutta kirjailijoita motivoi edelleen ennen muuta huoli nuorisosta. Tavallisia ovat myös nuorten suorasanainen varoittelu ja käyttäjien nopean sortumisen kuvaukset. Huumeongelman laajuudesta ja tilanteen pahenemisesta annetaan synkkä kuva. Sillä perusteltiin myös ankarampien rangaistuksen vaatimista. Huumerikollisuuden ja jo aineiden käytön kuvaamisessa on kyse ennen muuta moraalisen rajan vetämisestä, toiseuden merkkaamisesta. Aikojen ja rajojen muutoksesta kertoo, kuinka parissa tuon ajan Suomi-dekkarissa huumeidenkäytön syy löytyy uhrien ja rikollisten seksuaalisesta suuntautumisesta, homoudesta tai lesboudesta. 14 Tiimi 4 n 2015 Lain vartijoiden näkövinkkeli 1990-luvun lopussa markkinoille tuli uusia huumeita ja käyttö alkoi notkahduksen jälkeen kasvaa. Uuden aallon asemesta tutkijat alkoivat puhua huumeidenkäytön tason pysyvästä noususta. Huolipuhe mediassa räjähti käsiin, jos käytetään yleisintä silloista tilannetta kuvannutta fraasia. Vilkas julkinen keskustelu tuotti koko joukon viranomaistoimia. Lopulta poliisi sai konsensuksen hengessä toivomiaan tutkinnan lisävaltuuksia ja sosiaali- ja terveydenhuolto tahtomiaan haittojen vähentämisen tapoja, kuten käyttövälineiden vaihto-ohjelmat ja ylläpitohoidon. Kotimainen rikoskirjallisuus seurasi taas hetken viiveellä mediajulkisuuden perässä. Huumerikollisuus alkoi nousta rikosromaanien valtavirtaan. Kiinnostusta herättivät niin huumekauppiaiden keskinäiset välienselvittelyt kuin poliisien kamppailu näiden rikollisista kavalimpien, eräänlaisten köyhän miehen sarjamurhaajien, kanssa. Huumeteemaan tarttuneet Suomi-dekkarit, pääosin poliisiromaaneja kun ovat, katsovat asiaa paljolti lainvalvonnan näkövinkkelistä. Uusien poliisilakien valmisteluvaiheessa osa henkilöhahmoista valittaa tutkintavaltuuksien puutetta ja narisee neulojenvaihdosta ja korvaushoidoista. Uhka tulee rajojen takaa Huumerikollisuuden kuvaamisessa Suomi-dekkareissa toimii tietynlainen ulkomaistaminen. Kovimpien liigojen ja korkeimman tason tekijöiden ei uskota olevan suomalaisia. Suurimman uhan ilmansuunnat ovat vaihtuneet. Ensin rikollisuus valui tänne Ruotsista, 1990-luvulla tulosuunta kääntyi ensin itään ja sitten etelään, kun Neuvostoliitosta tuli Venäjä ja Viro itsenäistyi. Etelän suuntaa riittää Puolan kautta Saksaan, Hollantiin ja Espanjaan. Turhautuneimmillaan ja miksei myös populistisimmillaan rikosfiktio kommentoi: ”Emme voi mitään, kun EU avasi rajat.” Itärikollisuuden kuvaaminen lisääntyi roimasti 1990-luvulta alkaen, kun Neuvostoliiton aikaisia paineita purettiin porukalla. Kirjailija Matti Rönkä teki vastavirtaisen ratkaisun kirjoittaessaan paluumuuttaja Viktor Kärpästä sympaattisen hahmon. Jopa neuvostoarmeijan erikoiskoulutuksen saanut Kärppä kerää hyvää mainetta silläkin, että käy monenlaista salakauppaa mutta ei suostu huumeiden tuontiin. Kun tullaan 2000-luvun puolelle, kotimaiseen rikosfiktioon tulee mukaan osin käyttäjien näkökulmia. Hannu Vuorio sanoo tarttuneensa teemaan, koska 1990-luvun huumekeskustelu oli niin leimaavaa. Hänen teostaan Bäng! (2000) voi pitää tässä suhteessa uraauurtavana. Ruotsin tapaan huumekauppaa ja rikollisuutta käsittelevässä fiktiossa katse on viime vuosina suunnattu maahanmuuttajiin, varsinkin kun kuvataan katutason jengiytymistä. Vielä ei ole päästy niin suorasanaisiin rikollisliigojen fiktiivisiin paljastuksiin kuin länsinaapurissa, jossa alan huippumiehinä loistavat maahanmuuttajat hajonneesta Jugoslaviasta, erityisesti Serbiasta. Joka tapauksessa huumeteema on tuonut suomalaiseenkin rikoskirjallisuuteen kosolti vauhtia, vaarallisia tilanteita ja yksityiskohtaisesti kuvattua väkivaltaa. Leimaavuus vähenemässä? Toistaiseksi Suomi-dekkareiden huumejuonista on koko lailla puuttunut kaksi tarinalinjaa: huumori ja pahat poliisit. Viinahuumoria tunnetusti kotimaisessa rikoskirjallisuudessa viljellään, mutta esimerkiksi Jussi Perälän tutkimuksissaan kuvaama huumekaupan jatkuva säätö ja sekoilu loistaa poissaolollaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Pahoista poliiseista ja heidän toimintansa yksityiskohdista kertomiselle alkaa olla esikuvia tarjolla sitä mukaa, kun Helsingin huumepoliisia koskevia esitutkintapöytäkirjoja julkistetaan ja oikeudenkäynnit jatkuvat. Tuoreimmissa suomalaisdekkareissa huumeiden käsittely liukuu eri suuntiin. Vanhalla linjalla jatkuu sormenheristely. Viihdekäyttöä ei ole olemassakaan ja uskottavuutta tavoitellen nuorten sortuneiden suuhun pannaan madonlukuja, kuinka heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen alamäki on jyrkkä ja liukas. Kannabiksen käytön yleisyys voi alkaa vähentää huumeteeman leimaavuutta. Toisaalta osa poliisihahmoista näkee, kuinka turhaa ja turhauttavaa on vain alimman käyttäjätason kurmottaminen. Omaa työtä aletaan verrata enemmänkin sosiaalityöhön. Samoin löytyy arkirealistia kuvauksia, kuinka huumemaailmasta irrottautuvan on löydettävä elämälleen toiset ystävät, ympäristöt ja toiminta-areenat. Huumeiden, erityisesti marijuanan, käytön yleisyys alkanee vähentää huumeteeman leimaavuutta Suomi-dekkareissa. Maininnat uppoavat muun juonen taustalle. Henkilöhahmot saattavat poltella marisätkiä ilman sen kummempaa moraalista painolastia. Löytyy jopa poliisihahmoja, jotka ovat pössytelleet nuoruudessaan. Kun muun muassa USA:n osavaltio toisensa jälkeen laillistaa kannabiksen, sen moraalinen lataus vähenee. Toki mietojen ja kovien huumeiden välille on rikoskirjoissa tehty eroa ennenkin. Piikkihuumeiden käyttäjä on arkkityyppi, joka ajoin herättää jopa sympatiaa surkeutensa tähden. Ainekirjon laajeneminen tulee sekoittamaan pakkaa jatkossakin. Mielenkiintoisen ajatusleikin tarjoaa tavoite savuttomasta Suomesta vuonna 2040. Missä vaiheessa kotimainen rikoskirjallisuus löytää nikotiiniparonit? Tämä juttu haarukoi vain niitä kotimaisia dekkareita, jotka ovat kuvanneet omaa ilmestymisaikaansa. Kun näkyvissä on nyt historiaan sijoitetun kotimaisen rikoskirjallisuuden nousu, odotan mielenkiinnolla, mitä alan kirjailijat vielä löytävät 1920- ja 1930-lukujen villistä menosta. Ja onhan tästäkin ajasta tulevaisuudessa löydettävissä yhtä ja toista ajatusluutumaa. Yht. lis. Heikki Ollikainen toimii aktiivisesti Suomen dekkariseurassa ja on ollut muun muassa Vuoden johtolanka -raadin puheenjohtajana. Hänen taustallaan on 15 vuotta ehkäisevässä päihdetyössä. Tässä mainittujen Suomi-dekkareiden lisäksi seuraava artikkeli listaa monia muita, joissa huumeaiheita on käsitelty: Heikki Ollikainen: Huumeilla on pitkä historia kotimaisissa rikoskirjoissa. Happotesti Suomi-dekkareille. Ruumiin Kulttuuri 1/2014. Kommentoi juttua: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 n 2015 Tiimi 15 Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi Kohtaamisen ammattilainen Malta mielesi ja kuuntele. Se on liikkuvaa työtä ja palveluohjausta tekevän Juhani Haapamäen ohjenuora vaikeassa tilanteessa elävien ihmisten auttamistyössä. J uhani Haapamäki on liikkuvan tuen ja palveluohjauksen työntekijä Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä eli VVA:ssa. Haapamäen työpäivä käynnistyy tyypillisesti ennen aamuseitsemää, kun hän starttaa liikkuvan tuen auton Helsingin Vuosaaressa. Edessä voi olla etukäteen sovittu apua tarvitsevan kyyditseminen esimerkiksi sairaalan poliklinikalle. Haapamäen työssä mikään inhimillinen ei ole vierasta. Hän kuvaa työtään useista eri elämänalueista muodostuvaksi asiainhoidolliseksi kokonaisuudeksi. Siinä toisiinsa nivoutuvat asuminen, sosiaalinen tuki, terveydenhoito- ja päihdehoitoasiat, asiointi eri virastoissa, rikosseuraamusasiat ja yhteistyö viranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa. Ihmiset tulevat liikkuvan tuen ja palveluohjauksen piiriin VVA:n omien ihmisten ja verkostojen kautta mutta myös puskaradion tuomana. Mitta täynnä Elämässään kriisissä olevan ihmisen mitta on täyttynyt. Mielen päällä on paljon asioita ja tuntemuksia. Silloin työntekijän on paras pysyä hiljaa ja antaa toisen puhua, miettii Haapamäki. 16 Tiimi 4 n 2015 ”Kuulluksi tuleminen on ihmiselle erityisen tärkeää kriisiytyvissä elämäntilanteissa. Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus puhua ulos niitä tuntoja, joita hänellä on sisällään siinä hetkessä. Hän haluaa puida, mitä elämäntilanne mahdollisesti tuo ja on jo tuonut mukanaan. Ihminen saattaa TYÖ ja TEKIJÄ kysyä, jaksaako hän olla olemassa ja onko merkitystä olla olemassa. Hän miettii kelpaamistaan ihmisenä. Ihmisillä on tarve puhua näistä asioista ja jäsentää niitä.” Monesti puhuminen auttaa hahmottamaan omaa tilannetta ja minäkuvaa. Työntekijän läsnäolo ei silti ole vähämerkityksinen asia, Haapamäki uskoo. Asiakas aistii monin tavoin toisen läsnäolon ja testaa, onko työntekijä oikeasti läsnä vai onko hän vain paikalla suunvuoroa odottaen. Haapamäki korostaa, että työntekijän kannattaa tulla > > > 4 n 2015 Tiimi 17 ”Kuulluksi tuleminen on ihmiselle erityisen tärkeää kriisiytyvissä elämäntilanteissa.” kohtaamistilanteeseen tyhjänä. Heti alkuun ei pidä lähteä tarjoamaan ratkaisuja tilanteeseen. Kuunteleminen on tärkeää, jotta apua voitaisiin antaa mahdollisimman oikeaan aikaan. Työntekijän kannattaa kertoa ideoitaan, kommenttejaan ja mielipiteitään vasta, kun aika on kypsä. ”Ihminen itse antaa siitä vihjeen.” Tuottaako tehokkuus tulosta? Hyvää kohtaamista hankaloittavat usein systeemin asettamat reunaehdot. Aikaa on käytössä ehkä 10 minuuttia tai 45 minuuttia, mutta sen jälkeen oven takana odottaa jo seuraava avun tarvitsija. Yhteiskuntakin odottaa tehokkuutta ja tuloksia. Ihmisiä halutaan aktivoida ja tehdä hyödyllisiksi. Juhani Haapamäki on huolissaan siitä, onko virtaviivaistettujen prosessien ajassa tilaa oikeasti auttaa ihmisiä. Paljon apua tarvitsevat ihmiset ovat tyypillisesti rikkinäisiä ja haavoitettuja. Ei ole helppo tilanne lähteä selvittelemään yhdessä ihmisen kanssa, mitä hänen rikkinäisyytensä on, lähteä purkamaan sitä ja rakentamaan jotain tilalle. ”Jos ihminen yritetään saada liian nopeasti johonkin muutosprosessiin ja vaihtoehtoja tarjotaan niin vauhdilla, että hän itse ei ehdi jäsentää niitä, ei jää kuin hiha käteen. Se on liian nopea nykäisy. Ihminen itse ei ehdi mukaan ja kestävät tulokset jäävät saavuttamatta.” Haapamäki huomauttaa, että varsinkin päihdetyössä ja sosiaalityössä kohdataan ihmisiä, joiden kohdalla haavoittumiset ja vaurioitumiset ovat päässeet vaikuttamaan syvästi. ”Meidän pitäisi vihdoin ja viimein kyetä tarjoamaan näille ihmisille se hetki, jolloin olisi aikaa kuulla heitä.” Työntekijän roolina auttamistyössä on olla myös realisti ja palauttaa ihminen maan pinnalle. Vaikka toinen olisi kuinka maansa myynyt ja rahansa juonut, työntekijän tulee tuoda esiin, että se mikä nyt tuntuu menetetyltä, voidaan rakentaa uudelleen. Tulevaisuus ei välttämättä ole niin musta kuin sillä hetkellä tuntuu. 18 Tiimi 4 n 2015 Kaikki ei ole miltä näyttää Ihmisillä on taipumus nopeasti määritellä ja arvioida muita ihmisiä. Ensivaikutelmalle pannaan suuri paino, mutta usein kuva ei mene kohdalleen. Ihminen on kohtaamistilanteessa sellaisena mihin hän siinä hetkessä pystyy, Haapamäki muistuttaa. ”Saattaa olla, että ihmisestä tulee kohtaamistilanteeseen 85 prosenttia sellaista, mitä hän ei todellakaan ole eikä halua olla. Ehkä hän on muokkaantunut sellaiseksi olosuhteiden pakosta. Voi olla, että edessämme on henkilö, joka ei ole koskaan saanut sanoa edes sitä, että ei ole sellainen miltä näyttää. Onko hän enää halukaskaan sanomaan? Voi olla, että hän on kokenut paljon pettymyksiä eikä jaksa eikä halua enää luottaa keneenkään, jotta ei tulisi taas satutetuksi.” Tarvitaan luottamusta. Luottamuksen synnyttämiseksi on syytä pidättyä tuomitsemasta ja arvostelemasta, sillä ihminen monesti jo muutenkin kokee täydellistä epäonnistumista elämässään. Siinä on kuormaa riittävästi, sanoo Juhani Haapamäki. ”Emme tiedä, mitä kaikkea hänen mielessään liikkuu siinä hetkellä. Kaikki mitä hän tuo esiin, ei ole pelkkää ylilyöntiä. Usein esimerkiksi asunnon menettämiseen voi liittyä tärkeän ihmissuhteen päättyminen, jossa voi olla mukana muutakin menettämistä. Kun tilanne on kriisiytynyt, yleensä myös ihmissuhteet ovat tulehtuneet.” Haapamäki näkee päihdeongelmat oireiluna. Itse ongelma saattaa olla, että ihmisen mieltä ja sielua rikottu, hän on joutunut näkemään paljon elämän varjopuolia tai kasvuympäristö on ollut kylmä tai emotionaalisesti vahingoittava. Ihmisestä on tullut valmis ratkaisuihin, joilla hän aiheuttaa itselleen vain lisää ongelmia. Liikkuvan työn kasvot Juhani Haapamäki on ollut töissä Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä vuodesta 2009. VVA on asunnottomien itsensä perustama kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on parantaa asunnottomien asiaa. VVA:han tullessaan Juhani Haapa- TYÖ ja TEKIJÄ Juhani Haapamäki Ohjaaja Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä Paras ominaisuutesi työssä? Olen aika pitkäjänteinen ja rauhallinen. Pidän vahvuutenani myös sitä, että voin tuoda kohtaamisiin omaa kokemuksellisuuttani. Olen nähnyt hyvinkin läheltä päihdeongelmia ja mielenterveyden järkkymistä ja itsekin sählännyt nuorempana aika tavalla. Huonoin ominaisuutesi työssä? Saatan olla joidenkin ihmisten mielestä aivan liian pohdiskeleva. Myös ei-sanaa pitäisi oppia käyttämään enemmän, jotta oppisi rajaamaan työaikaa. Rakkain työkalusi? Liikkuvan tuen auto. Se mahdollistaa nopean liikkumisen ja toisaalta myös tärkeät kohtaamiset ihmisten kanssa jo matkalla vaikkapa päihdekatkolle tai psykiatrisen sairaalan poliklinikalle. Jo siinä voidaan lähteä rakentamaan palveluohjauksellisen työn sisältöä. mäki katseli toimintaa VVA:n Kohtaamispaikassa ja huomasi, että se keskittyi ammatilliseen puoleen. ”Se puoli oli vahvaa. Kohtaamisesta jäi kuitenkin puuttumaan jotain, sillä ihmisellä on kovin monitasoinen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ihmisillä oli monesti akuutti tarve saada tukea johonkin elämäntilanteeseen, esimerkiksi päihdekatkaisuun, terveydenhuoltoon tai rikosseuraamuspuoleen. He myös ilmaisivat tätä aika avoimesti.” Juhani Haapamäki on päässyt pitkälle itse rakentamaan VVA:n liikkuvaa tukea ja palveluohjausta, ja työllä on hänen kasvonsa. Hän toivoo, että työmuotoa vahvistettaisiin ja levennettäisiin. Yksi mahdollisuus olisi saada mukaan vertaistyöntekijä. Hän arvelee, että vertainen saattaisi auttaa avaamaan uusia ovia. Osa ihmisistä haluaa pysyä pitkänkin aikaa hyvinkin kasvottomana, eivätkä he ole valmiita lähestymään edes matalan kynnyksen paikkoja. Elämäntilanne voi sisältää riskejä, jos liian rohkeasti tulee ulos. Ihmisten autonomian ja anonymiteetin turvaaminen on tärkeää kontaktin säilyttämiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi. Kasvoina olemisella on kääntöpuolensa. Haastattelunkin aikana Juhani Haapamäen puhelin soi koko ajan. Hoidettavia asioita on paljon ja ne ovat moninaisia. Alkuun oli Mitä työ on sinulle opettanut? Olen huomannut, kuinka ihmisten vaikeuksissa monesti suuri rooli on yli sukupolvien kulkevalla, eri tavoin vaikuttavalla taakalla. He eivät ole saaneet osakseen terveellä tavalla tehtyä huomiota ja rohkaisua ja heidän identiteettinsä on jäänyt ohueksi. Tästä syystä heitä ei myöskään pidä tuomita. Mistä saat vastapainoa työlle? Käyn ympäri vuoden luonnonvesissä uimassa. Sillä saa ruukkua vähän puhdistettua. Ellet olisi VVA:n liikkuvan tuen ja palveluohjauksen työntekijä, mitä voisit olla? Olisin varmaan joka tapauksessa töissä ihmisten kanssa kolmannella sektorilla. vaikea pitää rajata työaikaa. Ylitunteja kertyi, kunnes – vähän jo esimiehenkin patistuksella – päästiin parempaan tasapainoon. ”Määräänsä enempää ei pysty tekemään, ja raja pitää vetää johonkin. Se on valitettavaakin. Jonkun ihmisen kohdalla ei vain pysty aloittamaan prosessia, johon hänellä olisi tarve.” 4 n 2015 Tiimi 19 Sosiaalibarometri 2015: Pitkään työttömänä olleet heikoimmilla P itkäaikaistyöttömien hyvinvointi huolettaa TE-toimiston johtajia, kertoo Sosiaalibarometri. Uudistetut TE-palvelut palvelevat huonosti vaikeasti työllistyviä. TE-toimistojen johtajista yli 90 prosenttia arvioi pitkäaikaistyöttömyyden alueellaan vakavaksi ja kasvavaksi ongelmaksi. Lähes puolet kuntien sosiaali- ja terveysjohtajista katsoo, että varsinkin työttömien ja pitkäaikaistyöttömien hyvinvointi on mennyt huonompaan suuntaan kahden viime vuoden aikana. TE-palvelut uudistettiin vuoden 2013 alussa. Uudistus painottaa verkkoasiointia ja sähköisiä neuvontapalveluja. TE-toimistojen johdon enemmistö näkee, että ne vastaavat huonosti tai melko huonosti vaikeasti työllistyvien palvelutarpeisiin. Heistä yli puolet on sitä mieltä, että pitkäaikaistyöttömien palvelu on huonontunut. Sosiaalibarometri on Soste ry:n vuosittain tekemä asiantuntija-arvioihin perustuva tutkimus palvelujen ja palvelujärjestelmän ajankohtaisesta tilanteesta ja väestön hyvinvoinnista. Sosiaalibarometrin kysely lähetettiin kaikille manner-Suomen kuntien sosiaali- ja terveysjohtajille, Kelan toimistojen johtajille ja TE-toimistojen johdolle. Vastauksia tuli 355, ja kyselyn vastausprosentti oli 49. Yli puolet TE-toimistojen johtajista arvioi pitkäaikaistyöttömien palvelun huonontuneen. Vain kolmannes piti perusturvan tasoa liian alhaisena vähintään yhtä etuutta. Kaikista kysytyistä etuuksista eniten kannatusta sai omaishoidon tuen korottaminen. Korotuksia haluttiin yleisesti ottaen ennemmin ensisijaisiin etuuksiin kuin toimeentulotukeen. Kyselyssä pyydettiin myös arvioimaan, millä rahamäärällä verojen jälkeen yksinasuva tulee toimeen omalla alueella. Keskimääräinen vastaus oli 1 100 euroa kuussa. Kyselyn koko vastaajajoukon mielestä suurimmat uhat suomalaisten hyvinvoinnille ovat työttömyys ja toimeentulo-ongelmat. Tästä huolimatta vain noin kolmannes vastaajista pitää perusturvan tasoa riittä- Tyyne Hakkarainen, Pia Londén & Juha Peltosalmi: Sosiaalibarometri 2015. SOSTE – Suomen sosiaali ja terveys ry 2015. Myös internetissä. Scanstockphoto 20 mättömänä. Sosiaali- ja terveysjohtajien näkemykset eroavat koulutustaustan mukaan. Sosiaalityön tai sosiaalipolitiikan koulutuksen saaneista vain noin kolmannes piti perusturvaetuuksien tasoa riittävänä, kun lääke- tai terveystieteellisen koulutuksen saaneista vastaava osuus oli 65 prosenttia. Kyselyssä kysyttiin myös eri etuuksien korottamistarpeista. Sosiaali- ja terveysjohtajista tiukinta linjaa vetivät jälleen lääke- tai terveystieteellisen koulutuksen saaneet: heistä noin puolet ei korottaisi mitään etuutta. Sosiaalityön tai sosiaalipolitiikan koulutuksen saaneista kaikki olisivat korottaneet Tiimi 4 n 2015 SARVANTI TAPANI SARVANTI tapani.sarvanti@gmail.com Tieto on pahasta Johann Wolfgang von Goethen (1749–1832) runoelman tohtori Faust teki sopimuksen paholaista edustavan Mefiston kanssa. Faust haki paholaiselta apua, koska kristillinen Jumala ei pystynyt torjumaan Saksassa riehuvaa ruttoa. Sopimuksen mukaan Faust pääsee osalliseksi rajattomasta tiedosta, joka muuten kuuluu vain Jumalalle. Hintana tälle hän myy sielunsa paholaiselle. Faust olisi aivan ilmeisesti ollut ihastuksissaan Googlesta. TIEDOLLA ON vanhastaan kristillisessä perinteessä huono maine. Jumala loi Paratiisin, jossa lähtökohtana oli onni ja kuolemattomuus. Jumala kielsi Aatamia ja Eevaa syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta. Näin nämä kaksi kuitenkin onnettomuudekseen tekivät. Haukattuaan paholaisen tarjoamaa omenaa pariskunta ymmärsi hyvän ja pahan välisen eron. He muun muassa tajusivat olevansa alastomia, mitä he heti häpesivät. Tyytymättömyyden sisältävä tieto on siis välttämätön muutokselle. Ilman ristiriitaa ei ole syytä muuttaa mitään. Ilman tietoa onnellinen, ristiriidaton elämä Paratiisissa olisi voinut jatkua ikuisesti. Illuusioton Mefisto oli lyönyt vetoa Jumalan kanssa, että hän onnistuu viettelemään Faustin ja saamaan hänet valtaansa lopullisesti. Jumala oli suostunut vetoon. Paholaista edustava Mefisto on Goethella Jumalan palvelija Jeesuksen tavoin. Paholaisen tehtävä on Goethen näkökulmasta aktivoida ihmistä, jotta elämä ei muuttuisi loputtomaksi ja sietämättömäksi onneksi ja hyvyydeksi ja pelkäksi Jumalan kiittämiseksi. Paha antaa tässä elämälle jännitteen. GOETHEN PAHOLAINEN on henkevä ja syvällinen ajattelija, joka tuntee läpikotaisin ihmisen olemuksen. Huumori ja narrimaisuus saattelevat hänen viisauksiaan. Mefisto myös kiusaa, viettelee ja johtaa ihmisiä harhaan. Hän pilkkaa tiedettä: logiikka puristaa ihmisen ajattelua kuin kidutusväline ja lakitiede piilottaa ihmisen synnynnäisen oikeustajun. Goethen Mefisto vaistoaa, mihin eurooppalainen tiede kulkee valistuksen ja pian alkavan tieteisoptimismin aikana. Luonnontieteellinen malli oli voittamassa alaa myös ihmistuntemusta ja kulttuuria edustavissa tieteissä. Yli vuosisata ennen empirismiin ja luonnontieteiden metodiseen ylivaltaan suunnattua kritiikkiä ja paljon ennen modernia tehokkuusajattelua Mefisto nauraa oppineille Faust olisi ihastunut herroille. Goethen mukaan he muuttavat kaiken numeroikGoogleen. si ja suorituspisteiksi. Luonnontieteiden sokaisemille oppineille arvokkaaksi tiedoksi kelpaa vain se tieto, joka on tarkasti punnittavissa, mitattavissa ja rahaksi muunnettavissa: ”Siitä tuntee oppineen herran! Mitä Te ette koske, on mailien päässä. Mihin Te ette tartu kiinni, se puuttuu Teiltä aivan kokonaan. Mitä Te ette laske, te uskotte, että se ei ole totta. Mitä ette punnitse, sillä ei ole Teille mitään painoa. Mitä ette lyö rahaksi, sitä pidätte arvoa vailla olevana.” Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 n 2015 Tiimi 21 MARITA VÄHÄKUOPUS, PIIA OLLILA, ANTTI NÄPPÄ, JUKKA SAASTAMOINEN & MARJA KUURE Oulun seudulla asuvien mielestä katukuvassa näkyy liikaa humalaisia. He halusivat lisää ehkäisevää päihdetyötä ja viranomaisvalvontaa, mutta hoidon hyötyjä epäiltiin. Oulun seudulla luotetaan ehkäisevään työhön ja valvontaan K un alkoholipolitiikassa tehdään uusia päätöksiä ja lakiuudistuksia, niiden perustaksi olisi hyvä olla ajantasainen selvitys kansalaisten suhtautumisesta alkoholiin liittyviin asioihin ja hallittuun alkoholin käyttöön tarjottuun tukeen. Opinnäytteessämme oli tavoitteena kuvailla, millaisia alkoholiasenteita työikäisillä kansalaisilla on Oulun seudulla ja minkälaisia kokemuksia heillä on alkoholinkäytön ottamisesta puheeksi. Opinnäytetyön tilaajana oli PohjoisSuomen aluehallintovirasto. Kyselyn aineisto kerättiin Oulun kaupungin internetsivujen kautta. Vastaajina oli 452 iältään 18–65-vuotiasta Oulun seudulla asuvaa. Ihmiset osallistuivat tutkimukseen omasta halukkuudestaan. Tekemämme kysely on osa Pakka-hanketta (paikallinen alkoholipolitiikka). Pohjois-Suomessa Pakka-malli on käytössä muutamissa kunnissa, ja uusia kuntia liittyy mukaan koko ajan. Porin seudulla Pakka-hanke on ollut käytössä neljä vuotta, ja siellä kysely toteutetaan vuosittain. Huolta ei nähty itsessä vaan läheisissä Kyselyn vastauksista nousee näkyviin, että aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Aihetta pidettiin myös selvästi kiinnostavana ja mielipiteitä haluttiin tuoda esille. Valtaosa vastaajista koki alkoholin käytön olevan ongelma Oulun seudulla. Monien mielestä Oulun seudun katukuvassa näkyy liikaa humalaisia. Vastaajat toivoivat tiukempaa yleistä asennetta alkoholin juomiseen ja humalakäyttäytymiseen. Eniten huolissaan alkoholin kulutuksesta olivat yli 40-vuotiaat. Kyselyn vastaajat toivoivat lisää resursseja ehkäisevään työhön. Alaikäisten alkoholinkäytön ehkäisemiseksi toivottiin lisää viranomaisvalvontaa. Alkoholinkäytön pu22 Tiimi 4 n 2015 heeksiottoa pidettiin myönteisenä mutta kuitenkin hyödyttömänä keinona suhteessa alkoholinkäyttöön. Kiintoisaa oli, että vaikka puuttumisesta ei koettu olevan hyötyä, sitä toivottiin tehtävän rutiininomaisesti. Vastauksista näkyi selvästi se, että alkoholiin liittyvää huolta ei nähty niinkään itsessä vaan läheisissä. Ongelmaksi koettiin lähinnä humalaiset ihmiset. Humalaisten lisäksi huolta tunnettiin myös läheisten alkoholinkäytöstä. Vastaajilla oli kokemusta humalaisen henkilön uhkailusta tai ahdistelusta. Miehet olivat kokeneet uhkailua Vastaajat toivoivat tiukempaa yleistä asennetta alkoholin juomiseen ja humalakäyttäytymiseen. enemmän kuin naiset. Yli puolet vastanneista toivoi rattijuopumuksen promillerajan laskemista 0,2 promilleen. Valtaosa vastaajista varustaisi uudet autot alkolukoilla. Resursseja ennemmin ehkäisyyn kuin hoitoon Vastaajat eivät nähneet, että alkoholiveron nostamisella olisi vaikutusta alkoholihaittoihin. Koettiin, että hallitus ei ollut tehnyt riittävästi ratkaisuja alkoholiongelmien vähentämiseksi. Vastaajat kuitenkin kritisoivat Suomea holhousyhteiskunnaksi, joten näkemykset olivat ristiriitaisia. Mielikuvamainontaan puuttuisivat yli 30-vuotiaat vastaajat. Heidän mielestään sitä tulisi vähentää, kuten myös alkoholiteollisuuden sponsorointia ja mainontaa urheilutapahtumien yhteydessä. Oulun alueelle toivottiin selviämisasemaa. Kuitenkin Juha Kalaoja Toripolliisi, kuvanveistäjä Kaarlo Mikkosen veistos, valvoo tapahtumia Oulun kauppatorilla. vastaajista suurin osa oli sitä mieltä, että humalaiset ihmiset tulisi toimittaa sairaalan sijasta putkaan. Päihdetyön resursseja toivottiin suunnattavan enemmän ongelmien ehkäisyyn kuin ongelmien hoitoon. Lainsäädännön voimaan luotetaan Tehokas ehkäisevä päihdetyö edellyttää taitoa ja tutkimustiedon hyödyntämistä. Tutkimustulokset antavat ajantasaista tietoa ja evästävät osaltaan päihdetyön kehittämisessä Oulun seudulla. Näyttää siltä, että ehkäisevän päihdetyön tietoperusta ja etiikka ovat jääneet kansalaisille hämäräksi, koska he epäilevät päihdetyön hyötyjä. Laatutyöllä voitaisiin kenties tehdä ehkäisevän päihdetyön tuloksia näkyväksi ja näin hälventää sen hyötyihin ja tuloksellisuuteen kohdistuvia epäilyjä. Työikäiset kannattivat alkoholihaittojen vähentämiseksi vahvasti lainsäädännöllisiä uudistuksia, kuten promillerajan laskemista ja autojen alkolukkoja. Positiivista oli myös se, että resurssit haluttiin varmistaa. Työikäiset ymmärtävät markkinoinnin, osallisuuden ja yhteistyön merkityksen: riittämätöntä yhteisten asioiden hoitoa alkoholiongelmien vähentämiseksi ja mielikuvamainontaa kritisoitiin, kun taas yksilön vastuuta ja ratkaisuja korostettiin. Vastaajien toivomuksen humalaisten toimittamisesta putkaan sairaalan sijasta voi nähdä ilmentävän haluttomuutta medikalisoida ongelmia, joita voidaan ehkäistä, ennen kuin niitä joudutaan hoitamaan. Samansuuntaisen terveen idean voi nähdä myös toiveessa selviämisasemasta: asiakkaan osallisuus omassa asiassaan voi vielä jotenkin toteutua, kun hän saa riittävää tukea ja suojaa. Kirjoitus perustuu Marita Vähäkuopuksen, Piia Ollilan, Antti Näpän ja Jukka Saastamoisen sosionomiopintojen opinnäytetyöhön Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Marja Kuure on opettaja Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. 4 n 2015 Tiimi 23 TIETEEN KENTILTÄ Tieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Mindfulnessin käytöstä lupaavia tuloksia MINDFULNESSIN käytöstä saatiin hyviä kokemuksia yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin kolmen eri menetelmän tehokkuutta retkahdusten ehkäisyssä. Vertailtavana olivat mindfulness-perustainen, kognitiivis-behavioraalinen ja 12 askeleen ohjelmaan perustuva jälkihoito. Tutkimushenkilöt olivat ennen jälkihoitoa käyneet joko noin kuukauden mittaisen laitoshoitojakson tai noin kolme kuukauden pituisen avohoitojakson. Tutkimuksessa oli mukana 286 asiakasta. Jälkihoitomuodot vaikuttivat olevan yhtä tehokkaita kolmen kuukauden seurannassa. Kuuden kuukauden seurannassa asiakkaat olivat hyötyneet enemmän mindfulnesspohjaisesta ja kognitiivis-behavioraalisesta ohjelmasta kuin 12 askeleen ohjelmasta. Vuoden kuluttua hoitojaksosta mindfulnesspohjainen ohjelma oli tietyillä mittareilla vaikuttavampi kuin kognitiivis-behavioraalinen ohjelma. Tulosmittareina tutkimuksessa käytettiin päihdekäyttöön retkahtamista ja päihdekäytön määrää ja tiheyttä. Tutkimuksen tulosten perusteella mindfulness-harjoitukset voivat vahvistaa kykyä tunnistaa, arvioida ja selviytyä epämiellyttävistä, negatiivisiin tunteisiin ja päihteidenkäyttöön houkuttavista tilanteista. Sarah Bowen et al.: Relative efficacy of mindfulness-based relapse prevention, standard relapse prevention, and treatment as usual for substance use disorders: a randomized clinical trial. JAMA Psychiatry 5/2014. Vähäinen alkoholinkäyttö lisäsi syöpäriskiä etenkin naisilla KAHDESSA yhdysvaltalaisessa kohorttitutkimuksessa selvitettiin syöpäriskiä kaikilla alkoholin kulutustasoilla ja käyttötavoilla. Tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota erityisesti vähäiseen ja kohtuulliseen alkoholinkäyttöön sekä henkilöihin, jotka eivät ole koskaan tupakoineet. Tutkimuksiin osallistui lähes 90 000 naista ja 50 000 miestä vuosina 1980–2010. Tutkimustulosten mukaan vähäisen ja kohtuullisen alkoholinkäytön yhteys yleisen syöpäriskin lisääntymiseen oli vähäinen. Runsas alkoholinkäyttö lisäsi tupakoivien yleistä syöpäriskiä. Alkoholiin liittyviin syöpiin sairastumisen riski oli miehillä yhteydessä tupakointiin. Vähäinen tai kohtuullinen alkoholinkäyttö ei lisännyt syöpäriskiä miehillä, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet. Naisilla syöpäriski kasvoi alhaisemmalla alkoholin kulutustasolla kuin miehillä: jo vähäinen tai kohtuullinen alkoholinkäyttö voi lisätä alkoholiin liittyvien syöpien riskiä. Alkoholiin liittyviin syöpiin kuuluvat rintasyöpä sekä suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven, maksan ja paksusuolen syövät. Yin Cao et al.: Light to moderate intake of alcohol, drinking patterns, and risk of cancer: results from two prospective US cohort studies. BMJ 2015; 351: h4238. Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/tutkittua. 24 4 n 2015 Tiimi Scanstockphoto Päihdetapaukset lasketaan 13.10. T erveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tekee kahdeksannen päihdetapauslaskennan tiistaina 13.10.2015. Laskennalla kerätään tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen päihde-ehtoisesta käytöstä, asiakaskunnan rakenteesta ja käytetyistä päihteistä. Laskentojen avulla voidaan muodostaa kuva päihteidenkäyttäjien palvelujärjestelmästä. Tänä vuonna laskenta tehdään myös yhdyskuntaseuraamustoimistoissa ja vankiloissa. Näin saadaan aikaisempaa tarkempi kuva päihteidenkäyttäjien hoitoon liittyvästä työnjaosta. Päihdetapauslaskennassa ollaan kiinnostuneita päihde-ehtoisista asioinneista, joilla tarkoitetaan, että palvelujen asiakas on päihteiden ongelmakäyttäjä ja/tai asiakas hakee apua päihtyneenä ja/tai asiakas hakee apua päihteiden kertakäyttöön liittyvän haitan vuoksi. Kysely suunnataan kaikille THL:n osoitetiedoissa oleville sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksiköille. Materiaali lähetetään kolme viikkoa ennen laskentapäivää. Materiaali on myös THL:n nettisivuilla, www.thl.fi/ paihdetapauslaskenta. Tiedot voi toimittaa THL:lle joko sähköisellä tai paperilomakkeella. Päihdetapauslaskenta on erityisen tärkeä, sillä se on tällä hetkellä ainut tapa saada tietoa päihde-ehtoisten asiointien lukumäärästä erilaisia palveluja tarjoavissa yksiköissä. Koska laskenta tehdään neljän vuoden välein, sen avulla on mahdollista seurata muutoksia palvelujärjestelmässä ja asiakaskunnassa. Vuoden 2011 päihdetapauslaskennassa kirjattiin lähes 12 000 päihde-ehtoista asiointia. Yksiköiden aktiivinen osallistuminen tiedonkeruuseen on laskennan onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. 4 n 2015 Tiimi 25 JOUNI TOURUNEN & TUULI PITKÄNEN etunimi.sukunimi@a-klinikka.fi Päihdehoito paransi elämäntilannetta myös mielenterveysasiakkailla Mielenterveyteen liittyvien syiden takia päihdehoitoon hakeutuneet asiakkaat arvioivat elämäntilanteensa vaikeammaksi kuin muut asiakkaat. He ovat kuitenkin kokeneet saaneensa hyvin apua päihdepalveluista. A -klinikkasäätiön asiakastyytyväisyyskysely toteutettiin viime keväänä kahden viikon aikana kaikissa palveluyksiköissä lukuun ottamatta lastensuojeluyksiköitä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 600 asiakasta, mikä on 37 prosenttia kaikista kyselyn aikana A-klinikkasäätiön yksiköissä asioineista asiakkaista. Kyselyyn vastanneista 43 prosenttia ilmoitti asioivansa palveluyksikössä huumeidenkäyttöön, 42 prosenttia alkoholinkäyttöön ja 21 prosenttia lääkkeiden käyttöön liittyvien syiden vuoksi. Mielenterveyssyiden vuoksi asioi 18 prosenttia vastaajista. Vastaajat pystyivät valitsemaan kysymyksessä useamman vastausvaihtoehdon. Vastaajista 15 prosenttia ilmoitti asioineensa pelkästään jonkin muun kuin päihteidenkäyttöön liittyvän syyn vuoksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan päihdehoitoon hakeutumisen syyn yhteyttä palvelukokemuksiin, omaan elämäntilanteeseen ja arvioituun muutokseen hoidon aikana. Päihdekäytön vuoksi asioineita verrataan muiden kuin päihteisiin liittyvien syiden vuoksi asioineisiin ja mielenterveyteen liittyvien syiden vuoksi asioineita muihin asiakkaisiin. 26 Tiimi 4 n 2015 Asiakkaat tyytyväisiä hoitopalveluihin Asiakkaita pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttä saamaansa palveluun yhdeksällä osa-alueella. Vastaajat olivat kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväisiä saamaansa palveluun. Kokonaisarvosanan keskiarvoksi tuli 4,1 (asteikolla 1–5 ”heikosta” ”kiitettävään”). Vastaajat olivat tyytyväisimpiä yhteistyön sujuvuuteen henkilökunnan kanssa (4,4) ja henkilökunnan ammattitaitoon (4,3). Eniten kehitettävää he näkivät lääkehoidossa (3,7), vertaistuen saannissa (3,7) ja läheisten huomioon ottamisessa (3,8). Näilläkin osa-alueilla 21–25 prosenttia vastaajista arvioi hoitokokemuksensa kiitettäväksi. Useita eri päihteitä (”sekakäyttö”) käyttäneet asiakkaat olivat kaikilla hoidon osa-alueilla saamaansa palveluun tyytymättömämpiä kuin vain alkoholia käyttäneet tai muiden syiden kuin päihdekäytön vuoksi hoidossa olleet. Ne vastaajat, jotka olivat maininneet myös mielenterveyteen liittyvät tekijät yhtenä hoitoon hakeutumisen syynä, olivat yhtä tyytyväisiä saamaansa palveluun kuin muutkin asiakkaat. Hoitoyksiköissä on siis pystytty kohtaamaan varsin hyvin ja tasapuolisesti myös mielenterveyden ongelmista kärsiviä asiakkaita. Mielenterveysongelmat heikentävät hyvinvoinnin kokemusta Vastaajia pyydettiin arvioimaan nykyistä elämäntilannettaan kymmenellä elämän osa-alueella käyttäen kouluarvosanaa 4–10. Osioon vastasi 1 265 asiakasta, 79 prosenttia kaikista vastaajista. Korkeimman keskiarvon (8+) sai asuminen ja heikoimman (6+) työ tai opiskelu. Elämänlaatu kokonaisuudessa sai keskiarvon 7 ½. Muista kuin päihteistä johtuvista syistä hoitoon hakeutuneet arvioivat tilanteensa paremmaksi kuin päihteidenkäyttäjät asumisen osaaluetta lukuun ottamatta. Sen sijaan mielenterveyteen liittyvien syiden takia hoitoon hakeutuneet arvioivat elämäntilanteensa keskimäärin huonommaksi kuin muut vastaajat kaikilla muilla osa-alueilla paitsi asumisen suhteen. Suurimmat erot olivat arjen sujumisen, ihmissuhteiden ja elämänlaadun arvioinneissa. Hoidon aikana tapahtuu muutosta Asiakkaita pyydettiin myös arvioimaan omaa elämäntilannettaan ennen nykyisen hoitojakson alkamista ja vastaushetkellä (asteikolla 1–5). Vastausten perusteella hoitojaksot ovat vaikuttaneet positiivisesti asiakkaiden elämäntilanteeseen. Vastaajien elämäntilannearvion keskiarvo ennen hoitojakson alkamista oli 2,1 ja vastaushetkellä 3,5. Muiden kuin päihteisiin liittyvien syiden vuoksi asioineet arvioivat tilanteensa ennen hoitojakson alkamista TUTKITTUA Tutkittua-palstalla kerrotaan päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista. Arvio elämäntilanteesta (asteikolla 1–5) ennen hoitojakson alkua ja vastaushetkellä: mielenterveyteen liittyvien tekijöiden vuoksi asioineet verrattuna muihin vastaajiin. n Tilanteeni tällä hetkellä Mielenterveyssyyt (n=269) nTilanteeni ennen hoitojakson alkamista Muut syyt (n=1131) 0,0 0,5 1,0 paremmaksi kuin päihteidenkäyttöön liittyvien syiden vuoksi asioineet. Vastaushetken elämäntilanteen arvioinneissa ei ollut eroja. Päihteidenkäytön vuoksi asioineet olivat toisin sanoen kokeneet hoidon aikana muita vastaajia suuremman muutoksen. Mielenterveyteen liittyvien syiden takia hoitoon hakeutuneiden kokemus omasta elämäntilanteestaan oli keskimäärin huonompi kuin muilla vastaajilla sekä hoitoon hakeutuessa että vastaamisen aikaan. Molemmat ryhmät arvioivat kuitenkin tilanteessaan tapahtuneen yhtä suuren muutoksen parempaan suuntaan hoidon aikana. (Kuvio) Toimiva hoitosuhde asiakastyytyväisyyden perusta Mielenterveyteen liittyvien syiden vuoksi asioineet olivat asiakastyytyväisyyskyselyssä yhtä tyytyväisiä palveluihin kuin muut asiakkaat. Vastaajien vapaamuotoisen palautteen perusteella tyytyväisyyden perustana on erityisesti 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 Toimiva hoitosuhde tuotti asiakastyytyväisyyttä. toimiva hoitosuhde: ammattitaitoiset ja yksilölliset tarpeet huomioivat työntekijät sekä asiakkaan kokemus tulemisesta kuulluksi ja huomioiduksi. Ollut todella kokonaisvaltaista hoitoa, olen tullut kuulluksi. Tää on muodostunut vähän kuin turvapaikaksi, missä voin puhua kaikesta, luottamuksella ja kokea olevani turvassa, heikoimmilla hetkillänikin. (Mies, alle 30 vuotta, työelämän ulkopuolella) Työntekijät kuuntelevat ja ottavat huomioon yksilön eikä laita/pidä jossain luokassa. Apua olen saanut myös tilanteisiin mihin en edes odottanut saavani apua ainakaan tätä kautta. Asiani on sujunut huomattavasti paremmin, kun täällä aloin käymään ja otin avun vas- taan. Tärkeintä on, että minua pidetään ihmisenä. (Nainen, 30+, työelämän ulkopuolella) Yhteiskunnan taloudellinen tilanne on kiristynyt ja palveluista leikataan. Leikkauksia toteutetaan helposti siellä, missä asiakkailla on vähiten voimavaroja vastustaa niitä. A-klinikkasäätiön asiakaspalaute osoitti selvästi, että päihdepalveluille on tarvetta ja palveluiden laadulla on merkitystä asiakaskunnalle. LÄHDE: Tuuli Pitkänen & Jouni Tourunen: Asiakkaiden kokemus päihdehoidon palveluista ja elämäntilanteestaan. Tietopuu, Katsauksia ja näkökulmia 1/2015. www.a-klinikka.fi/tietopuu Jouni Tourunen työskentelee tutkimuspäällikkönä ja Tuuli Pitkänen vanhempana tutkijana A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä. 4 n 2015 Tiimi 27 KIRJAT MINNA ILVA minna.ilva@a-klinikka.fi Siitä, mitä ei ole Antti Häkkisen ja Mikko Salasuon toimittama kirja Salattu, hävetty, vaiettu koostuu artikkeleista, jotka käsittelevät piilossa olevien ilmiöiden tutkimisen haasteita. Miten tutkia sellaista, mistä ei puhuta, mitä ei haluta myöntää tai mitä ei edes tunnu olevan? Ei löydy haastateltavia, asiakirjat ovat puutteellisia, ei ole sanoja, aiheeseen liittyy liikaa tunteita, häpeää, stigmaa, tai tiedonsaannin esteeksi asettuu liuta portinvartijoita. Kirjan tutkimusten aihepiirien kirjo on laaja ja – mikä ehkä lukijalle antoisinta – hyvinkin ajankohtainen. Kun nostetaan esiin poliisi tutkimuskohteena, ei voi välttyä mielleyhtymältä ns. Aarnio-tutkintaan. Rasismin sanoittamisen vaikeudesta käsittelevä artikkeli nostaa vääjäämättä ajatuksiin kansalaisyhteiskunnan aktivoitumisen ”Meillä on unelma” -teemalla. Näkymättömiksi vaietuista lastensuojelun lapsista lukiessa ei voi olla pohtimatta surullista pikku-Eerikan tapausta. Kirjan toimittajien esipuhe on päivätty maaliskuulle 2015. Artikkelikokoelman ilmeisen tahatonta antia on siis kliseisesti ilmaistuna osuminen ajan hermolle. Tieteellisessä mielessä lukijalle esitellään monia mielenkiintoisia, itselleni ainakin osittain uusia käsitteitä, joita on helppo tiputella kahvipöytäkeskusteluissa. Näistä muutamia mainitakseni: poliisisointi, moraaliurakointi, narkofobisuus, syvä hiljaisuus ja nuorten äänetön poliittisuus. Häkkinen ja Salasuo ovat molemmat sosiaalihistorioitsijoita. Tämä näkyy. Useimmissa artikkeleissa kuvataan historiatiedon lähteille pääsyn vaikeutta ja hankaluutta muodostaa asiakirjojen pohjalta aikalaiskuvaa silloin, kun tutkittavat itse eivät ole täydentämässä viranomaistotuutta. Arkistoaineistoihin pohjautuvien artikkelien ohella kirjassa käsitellään myös tässä ajassa tehtyä tutkimusta, jossa tutkimuksen kohteet pysyvät syystä tai toisesta yhtä lailla vaiti. Näissä seikkaperäisissä tutkijan henkilö- Antti Häkkinen & Mikko Salasuo (toim.): Salattu, hävetty, vaiettu. Miten tutkia piilossa olevia ilmiöitä. Vastapaino 2015. kohtaisella äänellä kirjoitetuissa artikkeleissa informantteja ovat olleet auktoriteetin ja salaisen tiedon takaa esiin saatava poliisi (Heini Kainulainen), vastentahtoinen dopingin käyttäjä (Mikko Piispa & Mikko Salasuo), lastensuojelun asiakasnuori (Elina Pekkarinen) ja arkipäivässään rasismia kohtaava nuori (Anne-Mari Souto, Veronika Honkasalo & Leena Suurpää). Itselleni työni kannalta kirjan kiinnostavinta antia oli Elina Pekkarisen artikkeli lastensuojelun tutkijaa vihastuttavista, surettavista, turhauttavista ja hämmentävistä asioista. Pekkarinen avaa lastensuojelun julkisuuskuvan paradoksia, missä viranomaisten puuttuminen ”pyhimpään” eli vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen herättää kansalaisissa vastustusta, mutta yhtä lailla pöyristyttäviksi koetaan tilanteet, joissa lapsen laiminlyöntiin ei ole puututtu. Pekkarinen nostaa esiin tutkijan omat tunteet paljon huolta ja surua sisältävän aihepiirin äärellä. Kirjan aiheissa tutkija toimii havainnoijana ja tulkitsijana tilanteissa, joissa todellisuus usein halutaan kieltää tai piilottaa. Ja mikäs sen kiinnostavampaa luettavaa! Minna Ilva työskentelee A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus – Sirpaleinen mieli -hankkeessa. 28 4 n 2015 Tiimi KIRJAT AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi Huono-osaisuudesta hyvinvoiville Uuttera tutkija ja tuottelias kirjoittaja Juho Saari, Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori, käy uusimmassa teoksessaan läpi suomalaista huono-osaisuutta. Mistä huono-osaisuudessa on kyse? Miten huono-osaisuuteen on pyritty vaikuttamaan suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa? Tänä päivänä valtaosa suomalaisista on hyvinvoivia. Kuten Saari huomauttaa, heidän näkemyksensä yhteiskunnan huono-osaisimpien elämästä perustuvat enemmän tai vähemmän satunnaisten havaintojen ja kuulopuheiden varaan. Saaren mukaan huono-osaiset ovat suomalaisten hyvinvoivalle enemmistölle monella tapaa etäisyyden päästä tarkasteltavia muukalaisia. Sosiaalisen etäisyyden vuoksi valtaenemmistö ei myöskään juuri välitä heidän hyvinvoinnistaan. Käytössä ovat käsitteet solidaarisuusvaje ja empatiakuilu. Solidaarisuusvaje viittaa hyväosaisten haluttomuuteen osallistua huono-osaisten tulonsiirtojen ja palvelujen rahoittamiseen. Empatiakuilu on myötätunnon puutetta, joka perustuu näkemykseen siitä, että huono-osaiset ovat enemmän tai vähemmän itse syypäitä tilaansa. Suomalaiset eivät enää koe olevansa samassa veneessä. Mielipidetutkimuksessa yhteisyyteen uskoivat eniten johtavassa asemassa olevat. Kirjan koossa pitävä teema on hyvä- ja huono-osaisten välissä ammottava railo, joka rävähtää aika ajoin näkyviin puheina sosiaalipummeista tai oleskeluyhteiskunnasta. Syntyy vaikutelma, että Saari suuntaa kirjansa vallan kahvassa oleville hyvinvoiville ja heidän edustajilleen pyrkien lisäämään tiedon tasoa ja ymmärrystä. Hän nostaa esiin ennakkoluuloja ja uskomuksia eikä pelkää ottaa käsittelyyn sellaisiakaan kysymyksiä kuin huono-osaisuuden syyt, sosiaaliturvan oikeutus ja ihmisten oma vastuu tilanteestaan. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on vannottu 1990-luvun lamavuosista lähtien talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden nimiin. Näin tekee myös Juha Sipilän hallitus lisäten iskusanoiksi vielä yritteliäisyyden, yrittäjyyden ja luovuuden. Työ nähdään edelleen parhaaksi sosiaaliturvaksi, ja ahkeruudesta ja toimeliaisuudesta halutaan palkita. Saari on tehnyt kiinnostavan havainnon: puolueilla – etenkin sosialidemokraateilla ja Suomen keskustalla – puhetapa on vaihtunut riippuen siitä, ollaanko hallituksessa vai oppositiossa. Hallituksessa ollessaan puolueet asemoivat asiat kasvun ja työllisyyden kehykseen ja oppositioaikoina käytössä on eriarvoisuuskehys. Juho Saari konkretisoi huono-osaisuutta ottamalla tarkastelunsa kohteeksi asunnottomat. Kirjaan sisältyy aineistoa asumisyksikön asukkaiden haastattelututkimuksesta. Näin pyritään saamaan kuvaa siitä, mitä huonoosaisuus on arjessa ja miten huono-osaiset itse näkevät tilanteensa. Aineistosta ei kuitenkaan saada kovin paljon irti. Myös kirjaan ripotellut asunnottomien omat tarinat jäävät irrallisiksi. Kirjan ansiot ovat yleisemmällä tasolla: suomalaisen huono-osaisuustutkimuksen, -keskustelun ja harjoitetun politiikan yhteenvedossa ja analyysissa. Juho Saari: Huono-osaiset – Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus 2015. 4 n 2015 Tiimi 29 KIRJAT PEKKA PAKARINEN pjpakarinen@hotmail.com Huumesotaa Amerikassa Kuolleiden päivien päätarina kertoo huumepoliisi Art Kellerin ja Barreran huumekartellin sodasta. Jääräpäisen Artin yhden miehen sota kartelleja vastaan lomittuu Don Winslow’n käsittelyssä komeaksi palapeliksi, jossa tapahtumat kulkevat New Yorkista Panaman kautta Kolumbiaan ja sieltä takaisin Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalle. Rahan, huumeiden ja vallan maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yhtä kokaiinikartellia tuhotessaan agentti Keller tulee tukeneeksi toista kartellia. Ja niin edelleen. Kaikki pelaavat, jopa kirjan sympaattisin hahmo, pastori isä Parada, politikoi. Don Winslow’sta tulee väkisinkin mieleen Erno Paasilinnan sanat ”Kirjailijaksi ei synnytä. -- On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”. Winslow on itse tehnyt töitä etsivänä, ja myös Meksikon rajalla, jossa Kuolleiden päivienkin tapahtumat pääasiassa etenevät. Kuolleiden päiviin hän teki esitöitä kuutisen vuotta tutkien Meksikon ja USA:n raja- ja huumepolitiikkaa ja siihen liittyvää rikollista toimintaa. Meksikon huumekartellien veriset joukkomurhat ylittivät viime syksynä Suomessakin uutiskynnyksen. Tilanne on ollut kaoottinen jo vuosikymmeniä varsinkin Meksikon pohjoisrajalla. Don Winslow on saanut tunnustusta 1970-luvun lopussa alkaneelle kirjailijanuralleen enemmän vasta 2000-luvulla. Liken kustantamat Raakalaiset (2011) ja Pilviparonit (2012) ovat näppäriä ruohoromantiikan kuvauksia USA:n länsirannikolta. Ne ovat hyviä kirjoja mutta Kuolleiden päiviin verrattuna kepeitä harjoitelmia. Ruohodekkarien nokkeluus muuttuu Kuolleiden päivissä vakavaksi. Vaikka kerronta on kepeää ja notkeahkon sujuvaa, kirja on tyly, mutta Winslow pitää pakan koossa erittäin taitavasti. Vakavasti otettavia henkilöhahmoja Kuolleiden päivistä löytyy parisenkymmentä. Kuolleiden päivissä Winslow ei arvota. Kertomalla jotain todellista ilman kommentointia kirja panee lukijansa pohtimaan, jos lukija niin haluaa. Kirjan lakoninen tyyli johdattaa ajattelemaan ikäviä asioita. Ehkä kyse on lukijan moraalista: kuinka tällaiseen loistavasti kirjoitettuun faktafiktioon tulisi suhtautua? Miksi on kivaa lukea kärsimyksestä? Ja ehkä vielä se tärkein kysymys: kuka minä olisin tuossa maailmassa, kuinka toimisin? Kuolleiden päivät saa lukijansa pohtimaan ja nauttimaan. Kirja aukeaa monella tasolla. Don Winslow: Kuolleiden päivät. Suomentanut Ilkka Salmenpohja. Like 2013. FM Pekka Pakarinen on vapaa kulttuurintutkija ja toimittaja. 30 4 n 2015 Tiimi HENKIREIKÄ JUKKA OKSANEN jukka.oksanen@a-klinikka.fi Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään. Pyrin irtautumaan työstä säännöllisesti, vaikka viikonlopun vapaat eivät siihen aina riitä. Työni on tietenkin ”haasteellista ja mielenkiintoista”, mutta välillä hyvin stressaavaa. Olen silti viihtynyt A-klinikkasäätiössä kauan, sillä olen saanut tehdä mielenkiintoisia töitä innostavassa seurassa. Nuorempana vietin hyvin sosiaalista elämää ja vapaaajat kuluivat rattoisasti. Asuimme kommuuneissa ja karsastimme vakaata elämää. Nykyisin on toisin, sillä viihdymme vaimoni kanssa rivitaloasuntomme etu- ja takapihalla. Takapihalla on pieni puutarha, jota huolettomasti hoitelemme. Lämpösumman noustessa myös me heräämme henkiin. Istutimme puutarhaan kolme puuta ja laitoimme perennoja penkkiin. Oma erikoisuuteni on auringonkukat, joiden valtavat varret työntävät kukkansa räystään korkeudelle. Sieltä ne katselevat meitä ja nyökkäävät touhuillemme. Puiden alla on keinu, jossa istumme auringonlaskun hämyssä. Pidämme toisiamme kädestä ja kaikki on täydellistä. Eikä haittaa, vaikka se tapahtuu vain kerran kesässä. Etupihalla on jo vuosia nähnyt matkailuautomme. Ajamme sillä lähiseutujen metsiin kävelemään. Toisinaan kierrämme kansallispuistoja ja käymme uusissa kohteissa. Suomessa on paljon hyvin hoidettuja kohteita luontomatkailuun. Ne ovat ilmaisia ja kaunista polkua riittää. Kesäisin menemme ulkomaille tai Lappiin. Pohjoisessa olemme kiertäneet jo henkilöautolla lapsen kanssa, ja silloin koko Skandinavia tuli tutuksi. Myöhemmin uskaltauduimme etelään. Menimme ensin Viron kautta Puolaan ja Tsekkeihin. Mitään ikäviä kommelluksia ei sattunut ja saimme uutta intoa. Kiertäminen Keski- ja Etelä-Euroopassa on tuonut paljon uusia kokemuksia liikenteestä ja leirintäalueista. Menemme tietysti museoihin ja kulttuuritapahtumiin, mutta minua kiinnostavat eniten paikalliset rakennushankkeet. Katselen sikäläisiä käsityöläistapoja mielenkiinnolla. Portugalissa ihmettelin paikallisen timpurin käyttämää aasia. Selkään oli lastattu työkalut ja homma hoitui hienosti. Venetsiassa seurailin vajoamisen estäviä rakennustouhuja ja Pariisissa kiinnosti rakennusten restauroinnin alituinen urakointi. Barcelonassa on erityisen kiinnostavia katujen viemärikansia vaakunoineen. Että maailmalla oppii… Matkojen päätyttyä tulemme kotiin ja siirrymme takapihalle. Vuotuinen ajankierto pitää meitä nomadeina ja tämä liikkuvuuden ja paikallaan olemisen yhdistelmä on toiminut hyvin henkireikänä. Jatkamme sitä niin kauan kuin terveyttä riittää. Jukka Oksasen albumi Lähellä ja kaukana Jukka Oksanen työskentelee kouluttajana A-klinikkasäätiön Tampereen koulutusosastolla. Hän haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi Kirsi Wassin, joka työskentelee palveluesimiehenä Kotkan päihdeklinikalla ja Kotkan Vinkissä. 4 n 2015 Tiimi 31 A-klinikkasäätiö juhlistaa 60-vuotista toimintaansa erilaisin tapahtumin. TULE MUKAAN! 2.10. Kouvolan kauppakeskus Veturissa tietoa palveluista ja pop-up-klinikka. 5.10. Tampereen keskustorilla esitellään alueellista toimintaa. 6.10. Sastamalan päiväkeskuksessa tarjoilua ja ohjelmaa. 7.10. Kotkassa pop-up-klinikka Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa 60+-messuilla. 7.10. Lahden torilla puolukkamehua ja lihalientä 60-luvun krapulanhoitokokeilun hengessä. Esitellään tämän päivän palveluja. 7.10. Hämeenlinnan A-klinikalla kakkukahvit. 7.10. Tampereen palveluyksiköissä avointen ovien päivä. 8.10. Porin kauppakeskus Puuvillassa pop-up-tapahtuma. 8.10. Mikkelin A-klinikalla avoimet ovet ja kahvitarjoilu. Lisää tietoa tapahtumista A-klinikkasäätiön nettisivuilla: www.a-klinikka.fi