Virran Varrelta 3/2015
V ir r a n V a r r e l t a Päijälän kylän yhteinen äänitorvi Kannen kuva: Jouko Ikonen 3/2015 Lehden 15. numero Kylän entiset nuoret valtasivat Päijälän Pirtin elokuussa. Kyläsuunnitelman kuulumiset sivut 23 Rallikansaa hemmoteltiin Päijälän EK:lla sivut 49 Lataa lehden sähköinen versio: www.paijala.fi Entisajan kirkkomatka sivu 1719 Arvoisa lehtemme lukija! Viime kirjoituksen jälkeen rahoitus hakemuksemme henkilön palkkaa Kesäaika on takanamme taas ker miseksi kyläsuunnitelman tekemi ran tapahtumarikkaana ja monia seen on hyväksytty Verurin hallituk mukavia muistoja sydämiimme tal sessa ja se saa syksyn aikana vahvis lentuneena. Kylän suuri yhteinen tuksen elykeskuksesta. Kun tuo ponnistus, rallitapahtuma, onnistui vahvistus tulee, voimme palkata osaltamme hyvin ainakin rallivierai tehtävään henkilön. Tämä väliaika den ja järjestelyissä mukana olleiden käytetään jo esillä olleiden kehity palautteiden perusteella, joskin pa sehdotusten täsmentämiseen ja vielä rannusmahdollisuuksiakin vielä on. on myös mahdollisuus ottaa mukaan Samoin tiekirkko saavutti uuden kä uusia ehdotuksia. vijäennätyksen. Rukoushuoneen ke säjuhlassa oli vierailijoina piispa Joel Kehitysehdotukset jaetaan neljään Luhamets Tartosta ja kansanlähetyk koriin (viihtyvyyttä ja yhteisöllisyyt sen lähetysjohtaja Mika Tuovinen. tä tukevat, elinkeinoelämää edistä Perinteinen tilaisuus keräsi runsaasti vät, asukkaiden peruspalveluita osallistujia. Jumalanpalvelus ehtool tuottavat ja kylän vetovoimaisuutta lisineen, ruokailu ja iltapäivän pu edistävät). Alkukesästä valittu työ heet eivät sadesäälläkään jättäneet ryhmä, jossa on mukana edustus ketään kylmäksi. kaikista kylän yhdistyksistä, työstää materiaalia valmiiksi seuraavaa ky Muissakin kylän tapahtumissa oli läkokousta varten, joka pidetään kiitettävästi ihmisiä mukana, mikä Pirtillä 19.9 klo 14.00. Tuohon ko kannustaa järjestäjiä tapahtumien to koukseen toivotaan mukaan mah teuttamiseen myös tulevana vuonna. dollisimman paljon kyläläisiä sekä Kesän eri tapahtumista on lehdes kylän ystäviä. Siellä käydään läpi sämme juttuja ja kuvia. Nautitaan olemassa olevat kehitysehdotukset ja niiden kautta vielä kerran menneestä suoritetaan ensimmäinen priorisointi kesästä. koreittain. Viime lehdessä kirjoitin, että Luther kehotti istuttamaan omenapuun vaikka viimeisenä päivänä ja jatkoin, että meidän omenapuumme on nyt kyläsuunnitelman laatiminen ja roh keus lähteä elämään sitä todeksi te kojen kautta. Nyt syksyn kynnyksel lä onkin hyvä aika suunnata katse tulevaan, koska siihen voimme vai kuttaa. Mennyt on muistona sydä missämme ja siten kokemusten kaut ta oppaana tulevaan, mutta siihen emme voi enää vaikuttaa. Sen jälkeen työryhmä työstää asiaa ja lopullinen kyläsuunnitelman teke miseen (tavoite ulottuu vuoteen 2020) mukaan otettava kehitysehdo tusten joukko päätetään syksyn toi sessa kyläkokouksessa marraskuus sa. Sen pohjalta palkattu henkilö lähtee työryhmän ohjauksessa val mistelemaan kutakin kehittämiseh dotusta eteenpäin referenssien ja muiden selvitysten kautta. Tavoit teena on saada kustakin mukaan otetusta ehdotuksesta mahdollisim man konkreettinen, meidän kylälle sovitettu ja toteutusmahdollisuuksil taan varmistettu kuvaus karkeine työ, kustannus ja aikatauluarvioi neen. Tämän työn tulisi olla valmis vii meistään kesällä 2016. Työn edisty mistä seuraa ja ohjaa työryhmä ja sen kuluessa järjestetään 12 kyläko kousta tarpeen mukaan. Jokaisella on mahdollisuus omalla panoksel laan vaikuttaa hankkeen suuntaami seen ja onnistumiseen osallistumalla kyläkokouksiin ja olemalla muutoin kin aktiivinen ainakin niiden kehity sehdotusten osalta, johon oma mie lenkiinto eniten kohdistuu. Tulkaa mukaan vaikuttamaan! nut sen sanoman syvyyteen. Omalta osaltani odotan taas raamat tupiirien alkamista joka toinen viik ko. Minulle Raamatun lukeminen ja tutkiminen on usein avannut uutta ja laajempaa näkökulmaa elämään ja antanut oman elämäni tapahtumille niin suuntaa kuin selitystäkin, jäl kimmäistä usein pitkällä viiveellä. Toinen syksyn säännöllinen keskus telufoorumi on Pirtillä kokoontuva kirjapiiri, jossa on avautunut mie lenkiintoisia keskusteluja kulloinkin vuorossa olevasta kirjasta, kirjailijas ta ja kunkin omista tulkinnoista. Ei tarvitse olla kirjallisuuden asiantun tija, ainoastaan kiinnostunut kirjasta. Kummassakaan piirissä ei tarvitse Mutta kyllä syksyllä tapahtuu muu edes sanoa mitään, voi vain kuun nella. Nämä kaksi piiriä antavat sy takin ja on jo tapahtunutkin. Tule vasta voit lukea lehden takasivulta. vyyttä ja mielekkyyttä elämään. Tuovat omalla tavallaan valoa ja toi Kävin muutaman vuosikymmenen voa tulevaan syksyn pimenevissä il jälkeen Leporannassa kesäkauden päättäjäistilaisuudessa, jossa tarjolla loissa. Odotan näitä kohtaamisia in oli maalaustaidetta ja mieleenpainu nolla. va musiikkituokio. Laulajalaulunte kijä kertoi myös laulujensa synnystä, Toivotan sinulle mielenkiintoisia lu joista yhteen vaikutteena oli ollut pa kuhetkiä lehtemme parissa ja Juma risuhdekriisin poikanen. Tällöin hän lan siunausta syksyn töihin, askarei kertoi ottaneensa Raamatun käteen siin ja koko elämään. ja aukaisseensa sen satunnaisesta kohdasta. Eteen aukeni Sananlaskut Hannu Lahtinen 27:17: ”Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä”. Ongelmaan tuli apua ja nuo sanat sisältyivät lauluun. Lau laja totesi, että ei ole sen koommin Raamattua avannut, mutta minä mietin, olisiko pitänyt. Ajattelin tuol loin, että ehkä tuossa laulussa olisi sana ”sattumalta” voinut muuttua sanaan johdatus, jos hän olisi avan nut Raamatun useammin ja sukelta Rallipäivää ”vimpan päälle” sillalla Ralliyleisön luulisi kyselevän enim mäkseen pääsyä kilpailureitin var teen tai takaisin parkkipaikalle tai sujuvinta reittiä seuraaville pikatai paleille. Kyllä niitäkin kysymyksiä tuli Ainonsillalla, mutta tyypillisin tiedustelu koski jokea ja sen elämää. pujen tarkastamiseen. Saivatpa tädit nähdä myös ihan komean ”sixpac kin”, kun yksi nuori mies esitteli ral lin yleislippua tpaidan alta. Mielenkiintoisimpia olivat lipun myyntitilanteet, joissa osa seurueesta oli tulossa paikalle vasta myöhem min. Yhdelle nuorelle naiselle osti li pun ilmeisesti isä; sitten vain odotel tiin valmiin päiväpiletin kanssa mustia, pitkiä hiuksia. Norjalaismies Emme osanneet vastata, saako Ai nonsillan vaiheilta ylipäätään kalaa osti vaimolleen lipun, joka sekin jäi odottamaan perässätulijaa. Kun tun tai erityisesti haukea, tammukkaa, mujua tai rapua. Ainakin niitä kaik tomerkkeihin sopiva nainen lähestyi, kia kysyttiin kmmentuntisen vahti kyselimme tulijalta norjaksi, puhuu vuoromme aikana. Lupasimme ottaa ko tämä norjaa. Puhui ja kiitti ”tusen tackilla”. selvää ensi kesään mennessä. Kaikkiaan pääsimme päivän mittaan tervehtimään ralliväkeä kymmenellä kielellä: suomen ja norjan lisäksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi, es panjaksi, ranskaksi, viroksi, italiaksi ja unkariksi. Onneksi ralliväki kul kee yleensä isommalla porukalla Lähestyvää sakkia kuuntelemalla Vuoden 2014 ralleihin rakennettu sil kansallisuus tai kieli selvisi. Pienikin ta sai lukuisia kiittäviä kommentteja. tervehdys omalla kielellä näytti ilah ”Ihanko olette rallia varten tällaisen duttavan. Olemmehan mekin ulko rakentaneet?” ”Onpahan tehty silta maisissa matkakohteissa iloisesti yl lättyneitä, jos joku toivottelee hyvää ihan vimpan päälle!” ”Kestääkö tä päivää tai kiittelee suomeksi. mä silta varmasti?” ”Voiko tässä mennä uimaan?” ”Onko sillan alla Oli yksin kulkijoitakin, mutta heidän mörkö?” ongelmansa oli yleensä ”omien” ka dottaminen. Englantilaismieheltä oli ”Tusen tack” hukkunut vaimo ja suomalaiselta Ralliväki oli tänä vuonna rahastettu nuorelta mieheltä kaikki kaverit, parkkipaikoilla niin tehokkaasti, että mutta siinä tilanteessa eivät silta Ainonsillalla talkootyö painottui lip vahdit voineet auttaa. Oli vaikea tunnistaa satoja ohikulkijoita, vaikka Ja kylää paremmin tuntevat, kerto kaa myös Alalammelta Pitkäänve teen vievän joen nimi? Emme ole sel laista koskaan kuulleet, mutta ihan sujuvasti kyllä ihailimme rallikansan kanssa paikan kauneutta ja lähistöllä uiskennellutta sotkapesuetta. moni olisi sitä toivonut. ”Ettekö muista minua? Olen mennyt ohi ai emminkin!”. jouduttu. Jälkikäteen mietimme, ettei yksikään kysynyt vessoista tai muista palve Hakemisessa ei ollut apua matkapu luista. Ilmeisesti kaikki pelasi erin helimistakaan, sillä ne eivät useim omaisen hyvin. Moni kiittelikin sil milla toimineet. Helsingin Sanomien lalle palatessaan ääneen Päijälän jär toimittaja olikin varsin onnellinen, jestelyitä, erityisesti esimerkiksi ros kun hän löysi toimivan matkapuhe kakoreja. limen Leenalta ja pääsi tavoittele maan lehden kuvaajaa. Oma auto oli Osa kertoi seuranneensa Nesterallia mennyt rikki, ja tarvittiin kimppa jo viime vuonna Päijälässä ja palan kyytiä. Hyvin olivat ilmeisesti pääs neensa hyvien kokemusten takia seet perille, sillä lauantain Hesarin ”tosi hienoon ja kauniiseen kylään”. jutun ja varsinkin kuvituksen pää Moni ensikertalainen lupasi puoles osassa oli juuri Päijälän pikataival. taan palata ensi kesänä. Hauskimmat keskustelut syntyivät savisen liukkaaksi tallaantuneesta polusta, josta varoitimme ralliväkeä aamupäivällä ennen kuin aurinko kuivatti öisen sateen jäljet. ”Men nään sitten nelivedolla!” ”Jos tullaan alas persuksilla liukuen, kai te peset te housut?” Pesupuuhiin ei lupauduttu ¬ eikä Leena Bragge & Merja Åkerlind Ainonsillan vahdit ”Suuren yhteistyön peli” onnistui Viestiyhteydet ralli talkoitten pahin pulma Päijälän pikataipaleella on yleisön näkökulmasta ehkä parhaat järjeste lyt koko Neste Rallissa. Poikkeuksel lista tyytyväisyydestä kielivät myös myyntipisteissä kirjatut yleisönpa lautteet. nusehdotuksia mahdollisia tulevia ralleja ajatellen. Kyläyhdistyksen sihteeri Marja Ikonen oli laatinut tuumailuista koosteen, eikä talkoo laisilla ollut kirjauksiin enää paljon suullista lisättävää. Keskustelua syntyi oikeastaan vain viestiyhteyksistä ja sämpylöistä. Niin ja siitä, mitä se Oriveden Urhei luautoilijat oikein teki. Hannu Lahti nen vakuutti seuran panoksen sel Tiedot välitti Päijälän rallityöryhmän västi isommaksi kuin mitä kylän tal vetäjä Hannu Lahtinen kiittäessään kooväki havaitsi. talkooväkeä ”suuren yhteistyön pe lin” onnistumisesta. Jälkipalaverissa Kun puhelin ei pelaa Pirtillä 5.syyskuuta hänellä oli ”tyy Viestinnän haavoittuvuuden osoitti dyttävää” kerrottavaa myös talou vat varsinkin Isoniemen mutkan desta: myynti nousi viimevuotista ulosajot. On hankalaa, kun järjestys isommaksi.Tarkempiin eurosum miin palataan, kunhan muutama tär miehet eivät saa matkapuhelimillaan yhteyttä pomoonsa. keä neuvottelu on hoidettu. Jälkipalaveri ei ollut pelkkää hymis Hannu Lahtinen korosti tarvetta telyä. Talkooväki oli antanut sivutol saada rallipäivänä koko organisaa tiolle tietoa yllättävistä muutoksista. kulla kirjallista palautetta ja paran Moni joutui nyt arvailemaan ää neen, miksi vetomiesluokkaa ei kil pailtukaan, vaan autot pelkästään ajoivat Päijälän kautta. Viestintäyhteydet ovat todella tär keitä, kun jotakin poikkeavaa ta pahtuu, korosti myös Tapio Kontti la. Hän seisoi järjestysmiehenä Iso niemen talon vaiheilla ja kuuli pai kalleen, kuinka ainakin seitsemän autoa rysähti maastoon seuraavassa mutkassa. Tapio Konttila ehti nyt eläkeläisenä en simmäisen kerran rallitalkoisiin. Hän on Tapiolle ei ollut suoraa näköyhteyttä seuraavaan talkoojärjestysmieheen, hommaan valmis jatkossakin. velipoikaansa Timoon, mutta hän osasi kuulohavaintojensakin perus teella ryhtyä varoittamaan seuraavia kilpailijoita. Oli aika siirtyä tielle näyttämään vauhti alas –merkkiä. men mutkan vaiheilla katsojissa oli humalaisia, joita oli erityisen vaikea pitää pois ajoväylältä. Päivä tai viikkoja talkoissa Onneksi minulla oli oma LApuhe Tapio Konttila on valmis jatkossakin linyhteys Timoon. Niin sain vahvis edustamaan Mäkimaan Muhkua tal tuksen kuulemalleni. kooporukoissa. Rallitapahtuma on tuttu jo nuoruudesta, jolloin Päijälän Tapio Konttilan mukaan organisaa pikataipaleen maali oli kodin nurkil tio tarvitsee esimerkiksi LApuheli la. mia, kun kännykät eivät kerran pe Yhden päivän työpanos on tässä laa. Toinen vaihtoehto on laittaa tien kokonaisuudessa pieni osa. Ihailen varten kolminkertainen määrä järjes porukoita, jotka ovat tehneet työtä tysmiehiä. Tieto kulkisi kuin lasten viikkojen ajan. laulun elefanteilla Afrikassa. Niihin ahkeriin puurtajiin kuuluu Seppo Pohja. Kysyttäessä hän laskee Kuka vastaa kolareista? tehneensä rallin hyväksi 600800 tuntia työtä. Hannu Lahtisen mukaan VHS tai Pohja laati keväällä ensimmäiset vastaavien puhelinten hankintaa suunnitelmat, joita noin kymmenen harkitaan parhaillaan. Niitä voisivat rakentajaa toteutti sitten heinäkuus hyödyntää kylän yhdistykset muis sa. Ydinporukalla oli rutkasti koke sakin tilaisuuksissa. musta jo vuoden 2014 järjestelyistä, eikä nyt tarvittu esimerkiksi uusia Minua kiinnostavat myös vastuu siltoja. kysymykset. Ei ollut kaukana, että henkilövahinkoja olisi sattu nut muillekin kuin yhdelle rallin osanottajalle. Toistaiseksi eivät Oriveden Urheiluautoilijat sen paremmin kuin AKK:kaan ole osanneet vastata, mikä olisi ollut järjestysmiesten vastuu mahdol lisesta törmäyksestä. Lisätietoa vastuista saadaan varmaankin Pohjanmaan monsterionnetto muuden tutkinnasta. Yleismies Jantunen eli Seppo Pohja tote aa, että sadat talkootyötunnit sujuvat Vaaroja lisää kuriton yleisö. Tapio muitten töitten ohessa. Konttilan mukaan ainakin Isonie Ensin raivattiin järjestelmällisesti vanhat kävelyreitit ja katselualueet. Samalla tehtiin Sappeentien varteen 300 – 400 metriä uutta katsojaaluet ta Isoniemestä Arosen vaiheille. Sen myötä piti myös miettiä ja varustaa uusia myyntipisteitä sekä Bajamajo jen paikkoja. Ja pitihän myyntipisteet myös säh köistää tavalla tai toisella, muistuttaa Pohja. Rallia edeltäneenä iltana hän kävi itse kokeilemassa, että virtaa tu li kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Oikeassa ovat varmaan ne kom mentit, että vielä tarvittaisiin lisää ja parempia opasteita. Palvelupisteet kannattaisi merkitä yleisölle jaetta vaan karttaan entistä tarkemmin. Rallia edeltäneenä yönä Pohja oli vä hän vartiohommissa. Mikään tiukka pipoinen kurinpitäjä hän ei halua ol la, kun kylälle kerran saadaan eloa puolitoista – kaksi päivää vuodessa. – Pitää sitä vähän kestää! Varsinaiseen rallipäivään Pohjan Seppo heräsi aamuneljältä. Iltayh deltätoista hän palasi kotiin toisen ahkeran talkoolaisen, vaimonsa Mai jaLiisan kanssa. Rallin ystävä tai ei Pohjalle on suureen talkoopanok seensa monta motiivia. Hän kuuluu Kyläyhdistyksen hallitukseen ja tie tää, mikä merkitys rallin tuotolla on vaikkapa Pirtin remonteille. Kotiky lässä yhteisöllisyys on tuttua ja mu kavaa. Lisäksi Pohja on ”mielellään siellä, missä vähän pärisee”. Ralleja ja pi kataipaleita hän on kiertänyt katse lemassa 1960luvulta lähtien. Ihan toista maata on Hartikaisen El vi, joka emännöi Rukoushuoneen ra vintolapistettä. Hänelle ralli on ”jou tavaa bensan kulutusta”, mutta yh dessätekeminen viehättää. Pitkäai kaisena Kristillisen yhdistyksen ak tiivina hän tietää, että oman Ru koushuoneen ylläpito vaatii rahaa. Elvi Hartikainen keitti rallipäivänä 120 litraa kahvia. Juoma teki kaup pansa paremmin kuin vuosi sitten – varsinkin aamupäivällä. Siinä ohella menivät miltei kaikki 140 pullaa, jotka Elvi oli edel lispäivänä leiponut kotonaan. Iltapäivällä katsojien suosikki tuotteeksi nousivat letut. Niitä oli Rukoushuoneella keksitty valmistaa jo vuosi sitten ja nyt taikinaa jaettiin ämpäreittäin paistajille jo miltei kaikkiin myyntipisteisiin. Elvi Hartikainen ei oikein Elvi Hartikainen sai 14tuntisesta rallitalkooru lämpiä toiveille, joiden mu pemasta turvonneen nilkan ja rutosti hyvää kaan tarjolle pitäisi saada mieltä. myös salaattia pursuavia sämpylöitä. Säilyttäminen lienee suurin ongel ma, koska sämpylät on täytettävä edellisenä päivänä. Toivelistoilta poimittua: * Tarvittaisiin jonkinlainen ”rallikäsikirja” eli moniste, jonka avulla kaikki talkoolaiset pystyisivät vastaamaan yleisön kysymyksiin vaikkapa siitä, milloin reitillä ei saa ajaa / kä vellä. Missä ovat vessat? Kuka vastaa mistäkin palvelusta? Paljonko Päijälässä on asuk kaita? *Alalammin kiertävälle polulle voisi kosteikon kohdalle laittaa pitkospuita. Ne palvelisivat myös ulkoilijoita ympäri vuo den. *Rallilippujen jakelua vakitui sille ja vapaaajanasukkaille pitäisi parantaa, sillä monet jäivät nyt ilman. Hannu Lahti nen kertoi keskustelleensa pul masta jo Oriveden UA:n kans sa. Jos ralli järjestetään 2016, kylän edustajat pääsevät mu kaan miettimään jakelutapaa. Kolmas kerta 2016? Suomessa ajetaan MMrallia myös 2016, se on jo päätetty. Tarkempaa ajankohtaa tai reittiä ei vielä tiedetä. Hannu Lahtisen mukaan Oriveden Urheiluautoilijat on vastedeskin val mis ottamaan vastuulleen Päijälän pikataipaleet. Samalla Oriveden UA on ilmoittanut ralliorganisaatiolle, ettei erikoiskokeitten järjestäminen onnistu ilman kyläläisten talkoopa nosta. Ratkaisut lyödään lukkoon viimeis tään ensi maaliskuussa. Sitä edeltää monta vaihetta, kuten sopimusten tekeminen yksityisten tienhoitokun tien kanssa vuodenvaihteen tietä missä. Tarvitaan myös kaikilta maa nomistajilta luvat katselualueita var ten. Päijälässä vaaditaan lisäksi suostumus peltopysäköintiin, koska teitten varsista ei löydy kylliksi tilaa kohtuullisen kävelymatkan päästä. Jos ralli kulkee ensi kesänä Päijälän kautta, viikonpäivä saattaa olla lau antai. Se tietäisi enemmän katsojia kuin perjantaisin. Jo muutoinkin yleisömäärää kasvattaa satavarmasti se, että Isoniemen / Ogierin mutka osoittautui tänä vuonna koko rallin ”parhaaksi” ulosajopaikaksi. Talkoolaisia saisi 2016 olla vaikka tuplaten, siinä 150, laskee Seppo Pohja. Hän kaipaa mukaan varsinkin nuoria. Merja Åkerlind Joka Päijälään pääsee, ei pety! Mietteitä Riihigallerian ja Tiekir kon rinnakkaiselosta ja yhteisar vosta osana kylän elämää. joita riitti. Molemmat paikat palveli vat myös kohtaamispaikkoina. Mo nesti oli näkemisen tai jälleennäke misen ilo nähtävissä ja kuultavissa ja välillä käytiin syviä keskusteluja. Riippumatta siitä tultiinko Päijälään ensimmäisen tai ties kuinka monen nen kerran, voi sanoa, että kylä vai kutti. Jos Riihigalleriassa ihmisiä pu huttelee pääasiassa taiteen kauneus ja luonnon ihanuus sekä rakennuk sen majesteettisuus ja työmäärän suuruus sen pystyttämisvaiheessa, ovat taas tiekirkossa ihmettelyn ai heena sen hyväkuntoisuus ja kodik kuus. Toki myös luonnonkauneus ja taide sielläkin kovasti puhuttelivat. Riihigallerian alueella ihmetellään ulkonaista luonnon rauhaa, tiekir kossa taas aistitaan ”jotakin ihmeel listä rauhaa” sisällä rakennuksessa. Pyrin myös lähes päivittäin seuraa Näitten lisäksi koetaan myös, että maan Päijälän tiekirkon elämää mm. kylässä yleensä on hyvä ilmapiiri. Kun sitten nämä kaikki (luonnon saadakseni kuvan gallerian ja ru koushuoneen ”symbioosista”. Tote kauneus, hieno taide, pelaava palve sin, että päivittäistasolla 3080% Rii lu, aistittava rauha, hyvä ilmapiiri jne.) laitetaan yhteen ja vähennetään higallerian kävijöistä vieraili myös summasta huonot tiet (mikä nyt toi tiekirkossa. Joinakin päivinä tiekir sille toki kuuluu elämykseen...) on kossa oli enemmän kävijöitä kuin Riihigalleriassa. Viime vuoden pää yhtälö tämä: Joka Päijälään pääsee, ei pety! Sen lauseen lisäksi kannattaa tös sijoittaa taidenäyttely tiekirk myös jatkossa viljellä ja taata ilmai koon Riihigallerian näyttelyn täy sua Päijälässä Palvelu Pelaa! dennykseksi osoittautui onnistu neeksi. Tänä vuonna Riihigallerian kävijöistä sadat kävivät katsomassa Riihigalleria ja Tiekirkko voivat oi kein hyvin kehittyä hyvin toimivaksi tiekirkon näyttelyä – kiittäen sitä. Tiekirkon oppaat olivat hyvin palve ”aisapariksi”. Ne täydentävät jo nyt toisiaan ja yhteistyötä voi varmasti lualttiita ja kertoivat mielellään ky kehittää lisää. Kenties voisi kylällä län ja rukoushuoneen historiasta ja nykypäivästä. Kiinnostuneita kuuli olla tulevaisuudessa myös jokin kol mas taidekohde tarjolla tänne tule Minulla oli etuoikeus olla tänä kesä nä aitiopaikalla, Riigallerian kesäval vojana. Koska Riihigalleria tällä het kellä selvästi on Päijälän ykköskoh de (missä muualla kävisi keskimää rin 2300 vierasta kesässä?), niin gal lerian opas ja keittiöhenkilökunta ovat ne, jotka monissa tapauksissa antavat kylälle tietynlaiset ”kasvot”. Ystävällinen ja palvelualtis kohtaa minen siellä vaikuttaa sen takia ky län maineeseen ja auttaa varmasti autoa kääntymään Päijälään päin seuraavanakin kesänä. Riippumatta teiden kunnosta. ville matkalaisille? Eräs molemmissä näyttelyissä käynyt tämänkesäinen vieras totesi nimittäin, että ”Päijälä on semmoinen PikkuMänttä”. Sii henkin määritelmään olisi syytä tart tua ja lähteä kehittämään! Lopuksi totean, että koko kylän voi luonnonkauneudessaan nähdä taide teoksena. Sen takia ihmisten tekemät taideteokset, sisätiloissa tai ulkona, voisivat olla sopsoinnussa Jumalan luoman luonnonkauneuden kanssa esim. suunnitteilla olevan kyläpolun varrella. Riihigalleria ja tiekirkko oli sivat itsestään selviä siinä. Kokonai suudessaan on Päijälällä varmaan ai kamoinen potentiaali luontoa ja tai detta yhdistäen. Ps. Pistimme jakoon lehtemme kesä numeron lisäksi kaikki laatikoihin jääneet edelliset Virran Varrelta leh det Riihigalleriassa ja tiekirkossa. Kaikki menivät, ja vauhdilla! Kävijät kiinnostuivat ja ottivat mielenkiin nolla mukaan. Näin tietoisuus kyläs tämme lisääntyi ja taas ihmeteltiin palvelua, kun ne osoittautuivat il maisiksi. Ps. 2. Riihigalleriassa kävi tänä vuonna 2480 kävijää yhdeksässä vii kossa. Tämä oli keskimäärää parem pi viimeisten viiden vuoden kävijä tilastossa. Tiekirkossa kävi yhteensä hyvin varovasti laskettuna 780 kävi jää kuuden viikon aikana, mikä tällä kertaa tarkoitti kävijämäärän kak Tom Riska sinkertaistamista edelliseen, ja yli kolminkertaistumista ensimmäiseen kauteen verrattuna. Siihen lukuun ei ole laskettu mukaan muihin tilai suuksiin osallistu jia. Tilastointi toi mikoon meille roh kaisuna jatkamaan hyvää työtä ja nä kemään kylämme arvon. Riihigallerian henkilökuntaa kesällä 2015. Vasemmalta Tom Riska, Maija Saarijärvi, Pirkko Nurminen, Hetti Paavolainen ja Rilla Paavolainen. Kuvasta puuttuu Kalle Mäkelä. Ps 3. Riihigallerialla on 50vuotisjuhlat vuonna 2018. Voi siis pikkuhiljaa ru veta pohtimaan mi ten sitä kylän puo lesta halutaan juh lia. Päijälässä sattunutta ja tapahtunutta.. Väki on löytänyt lauantaitorin sillan pielessä. Sinne tullaan paitsi ostoksille ja aamukahville, myös tapaamaan tuttuja. Kesätorilla oli ennätysmäärä myyjiä. Sieltä sai vaikka mitä: puutöitä, mattoja, villasukkia, tekstiilejä, keramiikkaa, arpoja, leivonnaisia, hunajaa. Saipa työkalunsa teroitetuksi vanhanajan tahkolla. Kylämme omatoimiset miehet (täss Santanen) suolasivat ja kastelivat .. sä Jouko Ikonen ja Mikko keskustan pölyävät tiet. Rukoushuoneen perinteisessä kesäjuhlassa oli vieraita kaukaa: Viron piispa Joel Luhamets vaimonsa Tiinan kanssa. Hyötykasvikerho on taas kokoontunut koko kesän ja syksyllä vietettiin perinteisesti sadonkorjuujuhlaa nyyttikestien merkeissä Entisten nuorten tapaaminen Lauantai, elokuun 22. päivä, oli yhtä kaunis kuin syksyiset koulupäivät olivat ennen vanhaankin, kun 85 Päijälän koulun entistä oppilasta saapui Pirtille koulutapaamiseen. Moni oli varmaan lähes yhtä jännit tynyt kuin ensimmäisenä koulupäi vänä konsanaan. Onko siellä ketään minun kavereitani? Vieläkö tunnem me toisemme? Mutta huoli oli turha. Alkuhämmennyksen jälkeen tuttuja löytyi. Jälleennäkemisen riemu ja puheensorina Pirtillä oli melkoinen. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Aino Ruokola joutui lyömään koulunkel lon puutteessa kauhalla kattilankan teen saadakseen ”oppilaat” hiljai seksi. Hän toivotti kaikki tervetul leeksi ja esitteli lyhyesti 92 vuotta toimineen koulun historiaa. Van himmat ”entisistä nuorista” olivat aloittaneet koulunsa 1930luvulla. Eniten oli 1950 ja 60luvuilla kou lunsa aloittaneita, 7090luvuilla aloittaneita vain vähän. Eräs muual la asuva yhdeksänkymppinen ”kou lulainen” soitti tervehdyksensä, kun ei päässyt paikalle. Jokin salaperäi nen yhteys saman koulun eriikäisil läkin oppilailla tuntui olevan, kun puhuttiin ”meidän koulusta”. Seijan pitojen järjestämän ruokailun aikana vaihdettiin muistoja ja kuulumisia, katseltiin vanhoja valokuvia ja myöhemmin otettiin uusia. (Mikä hän olisi paras tapa saada tilaisuu dessa otetut kuvat kaikkien halukkaiden saataville?) Ruokailun jäl keen oli mah dollisuus jakaa koulumuistoja kaikille läsnä olijoille. Siitä tulikin mielen kiintoinen lä pileikkaus Päijälän kou lun vuosikym menistä ja opettajista. Paikalla oli myös pitkäai kaisten opetta jien Paavo ja Helmi Tennilän poika, nuorempi Paavo Tennilä, joka muisteli kouluaiko jaan vähän eri nä kökulmasta kuin muut oppilaat ja jonka muistot ulot tuivat 30luvulle asti. Myös Uolevi ja Ritva Jaskarin vuo sista oli paljon hauskoja muistoja. Aika suuri osa mie leenjääneista asioista koski ihan muita asioita kuin oppitunteja: väli tunteja, jälkiistun toja, koulumatkoja, juhlia. Ikävämmät kin muistot tuntuivat enää haikeilta. Moni opettaja oli unohtanut oppilas paran jälkiistuntoon, mutta omia ai voja oli rohjettu käyttää eikä kukaan ollut jäänyt istuntoon koko yöksi. vastaantulijoiden tervehtiminen tun tuivat myös painuneen koulussa sel käytimeen. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään, mutta kaikki hauska loppuu aikanaan. Kaikkien kanssa ei ehinyt Siitä oltiin yhtä mieltä, että opettajan edes kunnolla jutella. Toivottavasti ja koko kouluyhteisön merkitys sijai joku löysi uudelleen vuosien varrella sineen ja keittolan täteineen on ihmi kadotetun yhteyden ystävään. Mei sen elämässä suuri. Kuri oli ennen dän luokan kaikki neljä tyttöä olivat selvästi kovempaa, mutta yleinen paikalla. Missähän pojat olivat? mielipide tuntui olevan, että rajat pi tääkin olla. Vilkkaasta keskustelusta Ulla Lahtinen saattoi vetää sen johtopäätöksen, että Päijälässä koulunsa kyllä entisajankin menetelmillä on vuonna 1955 aloittanut osattu kasvattaa sanavalmiita ja il maisukykyisiä ihmisiä. Olisiko vii kon päätteeksi pidetyillä ”yhteisillä tunneilla” jotain tekemistä tämän asian kanssa? Käytöstavat kuten sil miin katsominen tervehdittäessä ja Ainon koulumuistoja: Syyslomalla puolukoita Olemme juuri olleet Päijälän Pirtillä muistelemassa entisiä kouluaikoja, opettajia ja koulutovereita. Koulun historiassa tapahtumat ovat vaihdel leet olosuhteiden myötä. Leppäkos ken kansakoulu toimi kaikkiaan 92 vuotta ja koki toiminnassaan monen laiset muodonmuutokset vuoteen 2004 mennessä, jolloin koulu lopetet tiin. Leppäkosken talon pellolla perunoi ta keräämässä. Silloin sieltä saatiin myös koululle perunat. Muistelen tässä nyt erästä marjareis sua. Meidän luokan marjakiintiö oli silloin 3 litraa oppilaalta. Lähdettiin sisareni Mirjamin kanssa Liehun mummulaan puolukoita poimimaan. Matkaa oli kävellen kahdeksan kilo metriä. Hildamummu tiesi marja paikat. Niinpä suunnistettiin mum mu, Paulaserkku, Mirjami ja minä marjametsään. Ylitettiin Kurikkatar Pirtillä muisteltiin myös keittäjiä ja han viljelyssuo, jossa kasvoi kauraa. koulun hyvää ruokaa. Keittolan ai Se oli jo niitetty seipäälle. Pellon ta neet olivat vielä 195060luvuilla kana oli puolukkapaikka lähellä osittain oman kylän lähiruokaa, sillä Raukolan rajaa. Heti alkuun otettiin aiemmin varsinkin herneet, perunat kilpa päälle, kuka isoimman saaliin ja juurekset, sekä maito, kauraryynit ehtii poimimaan. Minä varmaankin ja ruisjauhot tulivat taloista. Kylällä hävisin määrässä, mutta marjat oli oli silloin oma mylly. Puolukat mar vat minulla puhtaimmat. Marjanpoi japuuroon oppilaat keräsivät syyslo muria ei silloin vielä tunnettu. Kopat malla. Yksi päivä oli perunapäivä, ja sangot olivat täysiä kun lähdettiin jolloin yläkoululaiset olivat esim. kotiin. Marjassa käytiin useana päi vänä. Yön seutuna suo rittiin päivän marjat. Tuli sitten maanantaiaa mu ja oli lähdettävä kouluun. Klo 7 lähdettiin taipaleelle. Muistelen, että joku veljistänikin oli mukana Liehussa silloin. Liehun poikia oli kaksi, Urho ja Pentti. Pojat juoksivat edellä matko jen päässä. Aino Ruokolan kyläyhdistys aktiivisisarukset koulutapaamisessa. Kuljettiin viitisen kilo metriä Otteleenkan kaan kärrytietä auto tietä ei siinä silloin vielä ollut. Tul tiin Korkeelan portille, jossa meitä oli vastassa pelätty Mikkolan mylvi vä sonni. Mikä siinä nyt neuvoksi? Poikia ei näkynyt missään, he olivat onnistuneet ohittamaan sonnin pääs ten seuraavalle portille. Lähdimme kiertämään riukuaitaa Heikkilän puolelta. Olimme aluksi piilossa ai dan takana ojassa, jolloin sonni lähti portilta etääntymään. Aita kulki lä heltä Heikkilän pihapiiriä. Peltoau kealla ääneti aitaa seuraten ohitim me viimein Kuoppamäen ja laskeu duimme Mikkolan ojalle. Sitten olimmekin pian Kissaportilla, jonka jykevä rautasalpa käytettäessä ko lahti kuuluvasti. Olimme turvallises ti Sappeen maantiellä, josta oli enää pari kilometriä kouluun. Koulussa oli kaikki hyvin. Oli me nossa ensimmäinen välitunti. Myö hästyimme siis vain uskontotunnilta. Opettaja ei torunut meitä yhtään, kun kerroimme seikkailumme. Lie hun Taunoeno lupasi tuoda meidän kaikkien marjat koululle hevosella kauppareissullaan. Toiset olivat jo tuoneet marjoja kouluun. Opettajan eteisessä oli iso marjasaavi, ja jo nyt kin kyseisenä aamuna isommat op pilaat, Helanderin Kerttu ja Koski sen Elvi, olivat siinä hilloa survo massa isolla hillonuijalla. Keittola toimi silloin opettajan keittiössä. Täl lainen oli eräs muistojeni koulumar jareissu. Aino Ruokola Pyhiinvaellusta jalkaisin ja kirkkoveneellä Ennen vanhaan Päijälästä Längel mäen puolelta mentiin Längelmäen kirkkoon veneellä lähes kymmenen kilometriä Pitkäävettä pitkin ja jal kaisin polkuja pitkin viimeiset seit semän kilometriä. Kirkonmenojen jälkeen tultiin sama matka takaisin. Sunnuntaina 23.8. tuo entisajan kirk komatka tehtiin yhteen suuntaan Längelmäen kirkolta Päijälän ru koushuoneelle. Oriveden seurakunta ja Päijälän kristillinen yhdistys to teuttivat yhdessä pienen pyhiinvael luksen. Längelmäen kirkossa hiljentyi sun nuntaiaamuna harras vaeltajajoukko. Rovasti Soili Juntumaa piti hartaus hetken lukemalla mm. pyhiinvaelta jan psalmin ja kertomalla vaelluksen henkisestä ja hengellisestä merkityk sestä. Vaelluksella on tarkoitus näh dä yhdessä toisten kanssa Jumalan luoma kaunis luonto, etsiä yhteyttä Jumalaan, irrottautua hetkeksi arjen haasteista, jakaa ja kokea kanssa vaeltajien seurassa ilot, vaivat, mat ka ja lepo, Juntumaa kannusti. ”Iloi ten te saatte lähteä matkaan ja on nellisesti te pääsette perille.”(Jes. 55) Kaikki olosuhteet olivat parhaat mahdolliset, kun noin 30henkinen joukko lähti kävelemään ristin pe rässä 15 km:n taivalta kohti Päijälän rukoushuonetta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, luonto vihe riöitsi. Matkan varrella oli muutamia lepo paikkoja, joissa pysähdyttiin nautti maan eväitä, juomaan, laulamaan, ja joissa joku piti aina pienen hartaus hetken. Yksi välimatka kuljettiin ai van hiljaa vain omia ajatuksia kuun nellen. Vinkiän risteyksessä pyhiinvaellus porukka jakaantui kahtia toisten jat kaessa matkaa jalan ja toisten sou taessa Pitkänveden päästä Otteleen rantaan. Kuhmoisten kotiseutuyh distys oli lainannut kirkkoveneen vaeltajille. Kävelijät pysähtyivät vii meisellä etapilla ihmettelemään metsän keskeltä löytyvää Ollin pa Pyhiinvaellusta kirkkoveneelläkin jaa, piilopirttiä ja kokonaista puuha maata, jossa Ollin veli Risto Lehto esitteli veljensä kätten töitä. Vihdoin Päijälässä halukkaat pääsi vät uimaan ja paistamaan makkaraa. Pyhiinvaeltajien messu kruunasi ja siunasi vaelluksen. Vaikka jalat ja kädet olivat väsyneet, mieli oli vir kistynyt. Monet rupesivat jo pohti maan seuraavan vaelluksen kohdet ta. Ulla Lahtinen pitkin. Esa Hartikaisen pitäessä perää seit semän airoparillista soutajia lähti Pyhiinvaellus Längelmäen kirkosta kohti määränpäätä. Kaksi tyttöä istui Päijälän rukoushuoneelle tehtiin kä veneen kokassa. Heillä oli ehkä tär vellen ja soutaen. Kirkkoveneellinen kein tehtävä: tähytä kiviä ja karikko ja – joille kertaakaan ei jouduttu. vaeltajia käveli puoliväliin noin 15 kilometrin matkaa ja siirtyi Pitkäve Yhteisessä tahdissa Lähdössä oli opettelemista: Esa käski den pohjoispäässä veneeseen, kun toisen puolen soutamaan ja toisen muut jatkoivat loppumatkan tietä huopaamaan veneen kääntämiseksi menosuuntaan. Kun oikea suunta löytyi, 14 soutajaa alkoi opetella sou tamaan samaan tahtiin takimmaisen airoparin kanssa. Kirkkoveneessä on soudettava samassa rytmissä, eriseu raisuus veisi harhaan. Yllättävän no peasti oikea soututahti opittiin. Jär ven alkupäässä rannat olivat lähellä, mutta sitten ne etääntyivät kivenhei ton päähän. Kun soutaminen alkoi luontua, sen rytmi oli kuultavissa ja airojen liike koettavissa niin, että soutu olisi on nistunut ainakin jonkin aikaa vaikka silmät kiinni. Siinä vaiheessa souta jien katse siirtyi seuraamaan ohi li puvia rantoja, niillä olevia rakennuk sia ja ihmisiä. Järven tienoilla asuvat soutajat tunsivat suuren määrän mö keistä ja taloista sekä niiden asuk kaista. Moni kertoi niistä ja heistä. Pitkäveden rannoilla on hämmästyt tävän paljon asutusta – monin ver roin enemmän kuin Oriveden tietä kulkiessaan arvaisikaan. Syvänie men tienoilla kirkkovene saapui pe ränpitäjän kotirantaan, jossa oli juuri kirkkoveneen mittainen laituri, mikä helpotti maihinnousua. Talonväellä oli rannassa erinomainen tarjoilu: pullaa, piirakkaa ja leipää särpimi neen. Sekin tauko päättyi aikaisem paan tapaan pieneen hartaushet keen. Jeesuksen vanavedessä Sää oli kesäisen kaunis ja lämmin. Suvisissa oloissa järvellä oli ihan teellista lipua – soutamistaan ei juuri huomannut. Vaellus eteni kuin itses tään. Pyhiinvaellussunnuntain kirkollise na aiheena oli Jeesus, parantajamme. Sen 1. vuosikerran evankeliumikoh dassa mainitaan myös järvi (Mark. 7:31): Galileanjärvi. Sanat järvi, sou taminen ja vene esiintyvät evanke liumeissa usein. Jeesuskin kulki paitsi kävellen myös veneellä. joten kirkkovenesoutu on omiaan pyhiin vaellukselle – mitä parhaimmin. Soutu sujui lopulta niin hyvin, että vai keammalta tuntui rantautuminen ja veneestä nousu. Apostoli Pietarille kin veneessä olo on nistui paremmin kuin veden päällä kävely, joka vaati enemmän uskoa. Kirkkoveneellinen pyhiinvaeltajia – pyhiinsoutajia – jat koi tauon jälkeen matkaa Syväniemestä, Elvi ja Esa Har tikaisen (vas.) laiturista Pitkäveden Otteleen päähän. Risto Ojala Viisikko vesillä Kesään kuuluu jäätelö, aurinko, loma ja tietenkin melonta! Tämän vuoden melontareissua suunniteltaessa kriteereinä olivat hyvä sijainti sekä sauna. Tähdet osuivat kohdallaan Pitkäveden reitin muodossa! Kuhmoisiin on vain reilun tunnin ajomatka Tampereelta, ja kun Ottelejärven rannalla sattuu sijaitsemaan myös perheemme mökki, olivat löylytkin urakan päätteeksi tarjolla. Vuokrasimme kaksi kanoottia Otteleelta, ja niihin mahtui neljän melojan sekä tarvikkeiden lisäksi hyvin myös Nalakoira. Matkaan lähdimme Kylämäntien läheltä Pitkäjärven pohjoispäästä perjantai iltana tarkoituksenamme meloa mm. Teinusjärven, Kuoksenjärven, Niittujärven, Pukarajärven ja Harjujärven yli Päijälän kylään ja siitä edelleen Pitkävedelle. Reittimme noudatteli siis Pirkanmaan melontareittioppaasta löytyvää Pitkäveden reittiä. Reittiselosteen mukainen lähtöpaikka oli Salmenojan silta, mutta veden vähyyden vuoksi jouduimme ajamaan järven itäpuolta muutama sata metriä etelämmäksi. Yhteensä matkaa reitille kertyi noin 25 km. Perjantaiyötä valaisi upea kuutamo, jonka valossa meloimme muutaman kilometrin. Hieno yöpymispaikka löytyi saaresta Teinusjärveltä. Lauantaille luvassa olikin reipas 20 km melomista. Matka taittui aurinkoisessa säässä. Koska elokuu oli jo melkein loppumaisillaan, vettä oli monin paikoin vähänlaisesti. Erityisesti karttaan merkityt kosket olivat hyvin vähävetisiä, joten kanoottien kantamista ja uittamista sai harrastaa useammassa kohdassa, mutta tähän olimme varautuneetkin. Reitillä on paljon järviä yhdistäviä jokia ja kapeikkoja, joiden melominen oli reitin parasta antia. Seurailimme kuusihenkistä joutsenperhettä, tähyilimme kuikkia ja ihailimme mökkejä. Taisi muutama mökkiläinen kuikuilla meidänkin suuntaamme! Retkemme päättyi iltaauringon paisteessa Otteleen rantaan. Löylyjen lämmössä oli mukava lämmitellä väsyneitä lihaksia ja käydä läpi reitin kohokohtia! Hieno reitti, joka on varmasti vielä hienompi kun veden pinta on hieman korkeammalla. Viisikko Arkistojen aarteita Tämä runo sopinee näytteeksi opet tajien vaikutuksesta kyläyhteisössä. Maritta Jokinen löysi kauniilla kä sialalla kirjoitetun runon isoisänsä Onni R. Taivalahon vanhojen pape rien joukosta. Monet lukijat muista vat varmasti niin Helmi Tennilän kuin osuuskaupan johtaja Taival ahon. Opettaja Helmi Tennilä on kir joittanut ja lausunut tämän onnitte lurunon noin 70 vuotta sitten Päijälän Pirtillä Onni R. Taivalahon 50vuotisjuhlilla. Tämä päivä 9.4.1945 Semmoinen on meillä seikka Säännön alla joka veikka Aika kuluu, ikä karttuu Keskiikään miehet varttuu Tänään asian on taho Vuoden täyttää Taivalaho Viisikymmentä takana Sinne katoovi vakaana. Siell´on työtä uurastusta Hyvän kaiken harrastusta Laulua niin laadullista Puheita ja lausumista. Palvelusta kaikenlaista Jot´ei ole nähty moista Lähimmäisen rakkautta Lämmintä ja aina uutta. Lapset ei oo jääneet vaille Pienille ja onnekkaille Puheleepi Kaupan Setä Juttu juoksee vaik´ois ketä. Nuorisossa toivovassa Nousevassa kasvavassa Nähnyt ootte orahalla Vihreällä nousevalla Tainta monta avutonta Mieltä nuorta auvotonta. Heille jaatte ymmärrystä Hyvän jalon harrastusta Mukanansa hyörimässä Ohjaamassa auttamassa Ootte aina väsymättä Tarmolla ja uupumatta. Päivä kuluu pilvinenki Elämä ehollinenki Joutuisasti keskitiehen Vie se myöskin kunnon miehen. Nyt on päivä armahainen Kevätpäivä kaunokainen Linnut soittaa metsikössä Sävel kaikuu sydämessä. Onnea nyt toivotellen Hyvää muuta lausuellen Kiittäen ja sinunaellen Vuotta monta anoellen. Elä kauan Taivalaho Uskoen ja kirkas valo Ylhäiseltä ystävältä Armon onnen antajalta Antaa päivät elollisten Työt ja touhut toimellisten. Palava on lamppu uskon Liekehtivä liekki toivon Kunniaksi kaiken Luojan Ikuisenkin onnen tuojan. Kaikkivoipa Jumala Metsäranta on tila, jonka pääraken nuksen pohjana on Luhtalasta 1920 luvulla tuotu hirsiaitta. Sitä on sit temmin laajennettu ja ehostettu Hil kan ja Elman toimesta 1970luvulla ja nyt katsomme Christinan eli ny kyisen emännän kanssa minkälaise na Metsäranta kohtaisi uudet vuosi kymmenet. Tunnen velvollisuudek seni uutena isäntänä tai kotivävynä, kuten Päijälässä ennen kai tavattiin sanoa, että minunkin on jätettävä oma kädenjälkeni Metsärantaan. Aloitin kesällä vanhan ns. ”ulko konttoorin” paneloimisella, josta on aikomuksena saada uusi WCtila. Mietin mielessäni niitä menneitä su kupolvia, jotka ovat siellä asuneet ja kädenjälkensä sinne jättäneet. Joten kin tuntuu, että asunto ja koti ovat olleet näillekin asujille pysyvämpiä asioita kuin nykyään. Kotia on ra kastettu ja hoidettu parhaan taidon mukaan. Vajavaisuuteni Metsäran nan komerossa ahertavana varsinais suomalaisena kroposnikkarina tuo mieleeni Jumalan kaikkivoipuuden – ja taivaan kodin, jota Metsärannas sakin on niin paljon ajateltu. Vanhan pukeminen uudeksi ei kaiken kaik kiaan ole mutkaton asia, varsinkin kun pyrkimys on kunnioittaa alku peräistä tyyliä. Runokokoelmassaan Huojuvat keu lat vuodelta 1946 on runoilija Aaro Hellaakosken runo ”Hengen ma naus”, jonka alussa olevat esiintyvät sanat tulevat toisinaan mieleeni: “Jumala, henki, sinutko kieltäisin siksi vain, ettet ole mahtunut majaan, jonka sun asunnoksesi kaavailin?” Esimerkiksi, joku älyllistä nokke luuttaan osoittava esittää, kuin oma na oivalluksenaan, kuuluisan kivi paradoksin: ”Jos Jumala on kaikki voipa, niin Jumala voi luoda niin suuren kiven, ettei jaksa itse sitä nostaa – jotenka Jumala ei ole kaikki voipa.” Sitten, maireasti hy myillen ja vas tausta odotta matta tai ai nakaan sitä kuulematta vaihtaa kärsi mättömänä ai hetta, ellei sit ten voitonrie muisena käänny kokonaan kannoil jotta kivellä voisi massansa lisäksi taan ja riennä matkoilleen. Entä mitä olla myös painoa, sillä on oltava pai sitten vastaisin? novoimakentän aiheuttavaa ja Juma lasta riippumatonta massaa, jonka Jumala on henki, Joh. 4:24, ja Hän on suhteen kiven nosto tapahtuu; myös kuolematon ja ääretön (5. Moos. 33:27; painovoima ilmenee vain ajassa ja Ps. 90:2; 1 Tim. 1:17). avaruudessa. – Ja lopuksi, itse kiveä nostava Jumalakin olisi tällöin aja Äärettömän Jumalan henkinen ole teltava ajallisavaruudelliseksi oliok massaolo ajan ja avaruuden “tuolla si. Täten, kiviparadoksissa on sekoi puolen” (katso kirjoitukseni “Ääre tettu kaksi eri todellisuuspiiriin kuu tön Jumala”, Virran varrelta 4/2014) luvaa käsitettä keskenään, nimittäin ratkaisee helposti myös kuuluisan aistikokemuksen piiriin kuuluva ai kiviparadoksin. Tämä kiviparadoksi kaavaruudellinen todellisuus, se to edellyttää kuitenkin ajan ja avaruu dellisuus, jossa kivet ovat olemassa, den. Ensinnä luodun kiven on mate ja henkiseen piiriin kuuluva ajan ja riaalisena kappaleena oltava avaruu avaruuden “tuolla puolen” oleva dessa. Kiven nostaminen edellyttää transsendenttinen todellisuus – se ajallista liikettä kiven avaruudelli todellinen todellisuus, jossa kaikki sesta alkutilasta kiven avaruudelli voipa ääretön Jumala “on”. seen lopputilaan. Samoin kiven luo misen ja tämän luomistapahtuman Jari Palomäki jälkeen tapahtuvan nostoyrityksen Dos., FT, teol.yo. ja välillä on ajallinen viiveensä. Lisäksi, Metsärannan isäntä VIRRAN VARRELTA Päijälän kylän äänenkannattaja, syksy 2015 ilmestyy neljä kertaa vuodessa jaetaan lähiseudun postilaatikoihin ladattavissa www.paijala.fisivustolta julkaisijat: Päijälän kristillinen yhdistys ja Päijälän seudun kyläyhdistys toimitus: Hannu Lahtinen, Ulla Lahtinen, Risto Ojala, Tom Riska, Aino Ruokola, Merja Åkerlind taitto: Juha Mäkinen yhteystiedot: Päijälän kristillisen yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Lahtinen, 0500 304 769 hannu.lahtinen@paijala.fi Päijälän seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Aino Ruokola, 040 535 9041 Päijälän tapahtumia syksyllä 2015 To 17.9 klo 18 Syksyn ensimmäinen raamattupiiri Päijälän rukoushuoneella, jatkuu joka toinen torstai jouluun asti La 19.9 klo 913 Syystori Pirtillä. Tervetuloa ostamaan ja myymään! Torin jälkeen klo 14 kyläkokous: aiheena kyläsuunnitelma La 3.10 klo 13 Kirjapiiri Päijälän kirjastossa. Luettava kirja Katja Ketun Kätilö Su 4.10 klo 13 Elojuhla ja myyjäiset Päijälän Rukoushuoneella. Kuhmoisten seurakunnan järjestämä jumalanpalvelus, sen jälkeen huutokaupataan syksyn satoa ym. La 17.10 klo 15 Kotiseutuiltapäivä Pirtillä La 28.11 klo 914 Joulutori Pirtillä Klo 19 Kauneimmat joululaulut ja kylän jouluvalojen sytytys Rukoushuoneella La 26.12 klo 12 Tapaninpäivän jumalanpalvelus Päijälän Rukoushuoneella Osallistumalla toimintaan edistät kylän palveluiden säilymistä ja kehittämistä. Voit myös lähettää lehteen juttuaiheita, kirjoittaa juttuja ja antaa muutenkin palautetta ja ideoita. Lisätietoa: www.paijala.fi, Facebookin Päijäläryhmä, kylän ilmoitustaulu
© Copyright 2024