1. No category

EKG ottaminen ja tulkinta
Siniaalto.net
Sanna Hartikainen, Eija Valjakka
Joensuun kaupunki, Kontiolahden sairaala
Sydänhoitotyön koulutusohjelma
Kehittämistyö
2015
Sisältö
1
JOHDANTO ................................................................................................................................................ 3
2
SYDÄMEN SÄHKÖINEN TOIMINTA ........................................................................................................ 5
3
NORMAALI EKG JA MUUTOKSET EKG:SSÄ ............................................................................................ 7
4
3.1
Hitaat rytmihäiriöt ........................................................................................................................... 7
3.2
Nopeat rytmihäiriöt ......................................................................................................................... 8
3.3
Levinnyt kammiokompleksi eli ST-tason nousu ........................................................................... 9
EKG:N OTTAMINEN JA REKISTERÖINTI ................................................................................................ 9
4.1
EKG-laite ......................................................................................................................................... 10
4.2
Ihon käsittely ennen EKG:n ottamista .......................................................................................... 10
4.3
Raaja- ja rintakytkennät ................................................................................................................ 10
5
EKG:N TULKITSEMINEN ....................................................................................................................... 12
6
POHDINTA ............................................................................................................................................. 14
LÄHTEET ........................................................................................................................................................ 16
2
1 JOHDANTO
Työskentelemme Kontiolahden sairaalan vuodeosastolla sairaanhoitajina. Osastollamme on 40
vuodepaikkaa sekä mahdollisuus tarvittaessa ylipaikkoihin. Osastollamme hoidetaan potilaita
vauvasta vaariin. Suurin osa hoidettavista on kuitenkin monisairaita vanhuspotilaita.
Osastolle tulee potilaita jatkohoitoon keskussairaalasta tai sairaalan päivystyspoliklinikalta sekä
terveyskeskusvastaanotoilta. Lisäksi hoidossa on muutamia potilaita, jotka odottavat pääsyä
palveluasumiseen tai ovat muusta syystä pitkäaikaishoidossa osastolla. Lääkäri on osaston käytössä
arkisin virka-aikaan. Iltaisin ja viikonloppuisin lääkäriin voi olla vain puhelinyhteydessä.
Arvioinnin EKG:n ottamisesta ja tulkinnasta sekä jatkohoidon tarpeesta tekee virka-aikana
osastomme oma lääkäri, muina aikoina arvioinnin suorittavat sillä hetkellä osastolla työskentelevät
hoitajat.
Olimme huomanneet, että osastollamme on paljon puutteita EKG:n rekisteröinnissä sekä
tulkinnassa. Tästä syystä päätimmekin osana Sydänpotilaan hoitotyön-koulutusta tehdä
kehittämistehtävän juuri tästä aiheesta.
Kyselimme ennen kehittämistyön aloittamista kollegoilta mikä tai mitkä olisivat sellaisia asioita,
mistä he kaipaisivat lisätietoa. Useimpien mielestä selkeä ja helppolukuinen opas EKGrekisteröintiin ja rekisteröintien tulkintaan olisi osastollamme hyödyllinen. Kehittämistyönämme
teemmekin siksi osastollemme internetistä tulostettavan oppaan, joka auttaa hoitajia ensisijaisesti
oikeanlaiseen EKG-rekisteröintiin sekä perusteet EKG-rekisteröintien tulkitsemiseen.
Osana kehittämistyötä teimme internet-sivuston (siniaalto.net), jossa kerrotaan yleistä tietoa
sydämen toiminnasta, rytmihäiriöistä, EKG:n oikeaoppisesta ottamisesta sekä sen tulkinnasta.
Olemme hoitotyössä usein törmänneet erilaisiin tapoihin ottaa EKG:tä ja siihen miten tuloksia
tulkitaan. Tästä syystä katsoimmekin tarpeelliseksi omalta osaltamme lisätä hoitohenkilökunnan
tietoa sekä osaamista, laadukkaampien ja yhtenäisempien EKG-rekisteröintien saamiseksi sekä
3
niiden tulkitsemiseksi. Kehittämistyömme tavoitteena on lisätä vuodeosastojen hoitohenkilökunnan
tietoja EKG:n ottamisesta sekä sen tulkinnasta.
Sydänfilmi eli EKG (elektrokardiografia) on vanha keksintö, mutta se on edelleen yleisempiä
fysiologisia laboratoriotutkimuksia, joita hoitotyössä käytetään. Tutkimuksen tarkoituksena on
saada tietoa sydämen sen hetkisestä sähköisestä toiminnasta. Tutkimusta käytetään eri
sydänsairauksien ja sepelvaltimotaudin diagnosoinnissa, sekä sydämen eri osien kuormittumisen ja
sydämen koon muutosten tutkimuksissa.
4
2 SYDÄMEN SÄHKÖINEN TOIMINTA
Elektrokardiografian avulla on tarkoitus selvittää ihon pinnalta sydämen sähköistä toimintaa. Tätä
toimintaa tarvitaan, jotta sydämessä voisi tapahtua hallittua pumppaustoimintaa. Sydämen
pumppaustoimintaa ohjaa ohjausjärjestelmä, joka muodostuu sydämen tahdistinsoluista sekä
johtoradoista. Sydänlihassoluissa tapahtuu sähköisen ärsykkeen eli impulssin syntyminen. Nämä
solut muodostavat johtoratajärjestelmän, joka kuljettaa sähköistä aktivaatiota sydämessä eteenpäin
ja käynnistävät samalla lihassoluissa depolarisaation, jonka seurauksena sydänsolut supistuvat.
Johtoratajärjestelmän tärkein osa on sinussolmuke, joka toimii sydämen sisäisenä tahdistimena.
Sähköisen aktivaation on kuljettava oikeassa järjestyksessä, jotta supistuminen olisi tehokasta.
Sydämen supistus päättyy repolarisaation aiheuttamaan sydänlihaksen rentoutumiseen ja sydänlihas
palaa lepomittaansa. (Kettunen, 2014.)
Sinussolmukkeen impulssin synnyttämä sähköinen toiminta on kuitenkin niin pieni, että se ei näy
EKG-käyrässä. Sinussolmukkesta sähköinen impulssi leviää eteisten seinämiin, jolloin eteisen
lihassolut aktivoituvat. Ensimmäinen sähköinen toiminta, joka näkyy EKG-käyrässä, on P-aalto,
joka syntyy eteisten aktivoitumisesta, depolarisaatiosta. Oikea eteinen aktivoituu hieman ennen
vasenta eteistä, tämä johtuu sinussolmukkeen sijainnista. Näin ollen P-aallon alkuosa kuvastaa
oikean eteisen depolarisaatiota ja loppuosa vasemman kammion depolarisaatiota. EKG-käyrässä
näkyvän P-aallon ollessa normaali, puhutaan sinusrytmistä eli sydämen normaalirytmistä. Eteisten
supistuessa veri virtaa kammioihin ja sähköimpulssi etenee eteis-kammiosolmukkeeseen. Eteiskammiosolmuke sijaitsee eteisten ja kammioiden väliseinämän vieressä. Eteis-kammiosolmukkeen
tarkoituksena on hidastaa sähköimpulssin kulkua niin, että kammiot kerkiävät täyttyä ennen
impulssin siirtymistä kammioihin. Tämä toiminto näkyy EKG:ssä PQ-välinä ja tämä viive on
normaalisti 140-200 millisekuntia. (Syvänne 2014.)
Eteis-kammiosolmukkeesta eli AV-solmukkeesta impulssi etenee nopeasti Hiisin ja Purkinjen
säikeiden kautta molempiin kammioihin. Kammioiden aktivoituminen alkaa ensin kammioiden
väliseinästä ja leviää siitä sitten muihin kammiolihaksiin, jonka jälkeen kammiot alkavat supistua.
Tämä kammioiden aktivoitumien ja supistuminen piirtyy EKG-käyrään sen näkyvimpänä osana,
kammiokompleksina eli QRS-kompleksina. Q-aalto on kompleksin ensimmäinen heilahdus ja se on
5
perusviivasta alaspäin eli negatiivinen. Seuraava heilahdus on R-aalto, joka on perusviivasta
ylöspäin eli positiivinen. Viimeisenä on vuorossa S-aalto, joka on negatiivinen. QRS-kompleksin
kesto on normaalisti 60-100 millisekuntia, ylärajana pidetään 120 millisekuntia. QRS-kompleksin
jälkeen tulee T-aalto, joka muodostuu kammioiden repolarisaatiosta, jolloin sydän palautuu
lepojännitteeseen. Sydänlihaksessa depolarisaatio etenee repolarisaatiota nopeammin, tämä
aiheuttaa sen, että T-aalto on QRS-kompleksia leveämpi. Joskus T-aallon jälkeen joskus esiintyy
vielä U-aalto, jonka syntymekanismia ei tarkkaan tiedetä. (Linna-Mannninen-Rodriques, 2009: 1012.)
Kuvio 1:Sydämen sähköinen toiminta EKG-nauhassa
6
3 NORMAALI EKG JA MUUTOKSET EKG:SSÄ
Normaalissa EKG-käyrässä kammiotaajuus on säännöllinen 50-100 lyöntiä minuutissa. P-aalto
edeltää jokaista QRS-heilahdusta ja toisaalta jokaista P-aaltoa tulisi seurata säännöllisesti QRSheilahdus. P-aallon kesto on 0,12 sekuntia ja se on yleensä positiivinen alaseinäkytkennöissä II, III
ja AVF ja sivulta katsovissa kytkennöissä I, aVL ja V5, V6. PQ-aika on normaalisti alle 0,2
sekuntia. QRS-heilahdus on sinusrytmissä kapea eli alle 0,12 sekuntia. (Mäkijärvi-ParikkaRaatikainen, 2006: 35.)
Kuvio 2: Normaali EKG-nauha
3.1 Hitaat rytmihäiriöt
Bradykardia tarkoittaa kammiotaajuutta, joka on alle 50 lyöntiä minuutissa. Mikäli
sinussolmukkeen lähettämä aktivaatio ei kulje AV-solmukkeesta tai alemmasta osasta johtorataa
kammioihin aiheuttaen niiden supistumista, syntyy korvaava rytmi kammioissa. Tällöin korvaavan
kammiorytmin suhde eteisten aktivoitumiseen on epäsäännöllinen. P-aallot esiintyvät säännöllisesti
toisiinsa nähden taajuudella 60-100, samoin QRS-kompleksit omalla taajuudellaan 20-45, mutta Pja QRS-heilahdukset eivät seuraa toisiaan. Tätä kutsutaan III-asteen eteis-kammiokatkokseksi eli
totaaliblokiksi. (Thaler 1999: 160.)
7
PEA-rytmi on pulssitonta sydämen sähköistä toimintaa, joka ei johda verta kierrättävään
supistumistoimintaan sydänlihaksen kykenemättömyyden vuoksi. Pulssittomassa rytmissä
EKG:ssä näkyy leveitä kammiolyöntejä muistuttavia QRS- komplekseja, mutta potilaalla ei
voida tuntea sykettä tai kuulla sydänääniä. (Holmström 2005: 126.)
Asystolia on pitkittynyttä sähköisen aktivaation ja sen seurauksena sydämen lyönnin
puuttumista. Tällöin ei EKG:ssä nähdä aktivaatiota, vaan ainoastaan piirtyvää tasaista
perusviivaa. (Thaler 1999: 108, Holmström 2005: 126.)
3.2 Nopeat rytmihäiriöt
Takykardiat ovat nopeita rytmihäiriöitä. Takykardiassa syketaajuus on yli 100 lyöntiä minuutissa.
Sinustakykardiassa depolarisaatio syntyy normaalisti sinussolmukkeessa ja esimerkiksi fyysisestä
rasituksesta johtuen syketaajuus on korkea ja säännöllinen. Kammiotakykardiassa sydämen rytmi
saa alkunsa kammion sisältä ja se on lähes poikkeuksetta merkki sydänsairaudesta. Kammiotaajuus
on 120-240 lyöntiä minuutissa, QRS-kompleksi on leveä (yli 120-140 millisekuntia) ja se voi olla
yhdenmuotoinen tai vaihteleva. Pitkittyessään saattaa muuttua kammiovärinäksi. Kammiovärinän
saa aikaan kammiolihaksen nopea ja epäsäännöllinen sähköaktiviteetti, joka ei saa aikaan
koordinoitua supistustoimintaa ja pumppausta. Ilman kiireellistä, sykettä tuottavaa hoitoa
kammiovärinä johtaa potilaan kuolemaan. EKG:ssä kammiovärinä ilmenee hieno- tai
karkeajakoisena aktiviteettina ilman erotettavia kompleksin osia. (Koponen- Lindroth, 2013: 1415.)
Eteisvärinässä useita depolarisaatioita etenee kaoottisesti eteisten sisällä aiheuttaen eteisrytmin
taajuudella 350-600 minuutissa. Käytännössä taajuus on niin nopea, että supistumistoiminta on
muuttunut väreilyksi. Depolarisaatioiden johtuminen kammioihin riippuu AV-solmukkeen
toimintakyvystä ja kammiotaajuus on säännöllisen epäsäännöllistä taajuudella 100-160. EKG:ssä ei
erotu P-aaltoja ja QRS-kompleksit näkyvät normaalin kapeina mutta epäsäännöllisin välein.
(Koponen-Lindroth, 2013: 18-19.)
8
3.3 Levinnyt kammiokompleksi eli ST-tason nousu
ST-välin nousu on ensimmäisiä sydänlihasvaurion merkkejä hapen puutteesta johtuvassa
sydäninfarktissa. Se voi olla nähtävissä infarktin ensimmäisten tuntien aikana akuutissa vaiheessa,
mutta mahdollisesti muutokset voivat olla infarktista huolimatta nopeasti palautuvia ja poistua
lopulta kokonaan. ST-välin nousu on merkki sydänlihaksen vaurioitumisesta ja nousun suuruus
korreloi iskemian vaikeuteen. Normaalisti ST-väli on perusviivan kanssa samalla tasolla. EKG:n
rintakytkennöissä ST-välin nouseminen vähintään 2 mm tai raajakytkennöissä vähintään 1 mm
viittaa infarktiin. (Kuisma-Holmström 2008: 260-261.)
Iskemian määrittäminen edellyttää 12-14-kanavaisen EKG:n ottamista . EKG:ssä merkit infarktista
näkyvät niissä kytkennöissä, jotka katsovat infarktialueelle. EKG-kytkentöjen periaatteiden
mukaisesti etuseinämän anteriorinen infarkti näkyy ST-välin nousuina kytkennöissä V2-V4.
Alaseinämän inferiorinen infarkti aiheuttaa muutokset kytkentöihin II, III ja aVF. Takaseinämän
vaurio ilmenee peilikuvamaisesti ST-tason laskuna kytkennöissä V1-V3 tai ST-nousuina selän
puolen kytkennöissä V7-V8. Oikean kammion infarkti näkyy ST- nousuna kytkennässä V4R ja jo 1
mm nousu on diagnostinen. (Kuisma-Holmström 2008: 260-262.)
4 EKG:N OTTAMINEN JA REKISTERÖINTI
Elektrogardiogrammia eli sydänsähkökäyrää kutsutaan tavallisesti EKG-käyräksi tai sydänfilmiksi
ja se on vakioitu. Vakiointi koskee potilaan ihonkäsittelyn, EKG-elektrodien sijoittamispaikat,
piirtonopeuden sekä vahvistuskalibrioinnin. Lisäksi on tallennettava potilaan henkilötiedot sekä
tutkimusympäristö on vakioitava. Yhtenäiset työtavat EKG:n ottamiseen varmistavat sydänfilmien
vertailukelpoisuuden. Jos vakioinnista poiketaan, on se tultava esille EKG-käyrä tulosteessa.
9
4.1 EKG-laite
Potilaaseen kiinnitettyjen elektrodien avulla sydämen sähköinen toiminta piirtyy EKG-laitteelle.
Laite vahvistaa ja tarvittaessa suodattaa tulevat signaalit ja piirtää niistä käyriä. Perusviivasta
puhuttaessa tarkoitetaan vaakasuoraan piirtyvää viivaa. Tämä viiva piirtyy silloin, kun sydämessä ei
havaita sähköistä toimintaa. EKG:hen piirtyvien käyrien positiivisuus tai negatiivisuus riippuu siitä
tuleeko sähköinen signaali elektrodia kohti vai kulkeeko se elektrodista poispäin. Käyrien sekä
aaltojen korkeus riippuu siitä kuinka korkea jännite on kahden elektronin välissä. Sydänfilmiin
piirtyminen tapahtuu aina tietyllä nopeudella liikkuvalle paperille. Paperissa itsessään on mittaasteikko, joka koostuu viiden millimetrin kokoisista ruuduista ja ne on vielä jaettu millimetrin
ruutuihin. Suomessa paperin nopeus on 50mm/s, joka tarkoittaa sitä yksi sekunti paperilla on viisi
suurempaa ruutua eli viisi senttimetriä. (Lehtinen, 2009: 9-11.)
4.2 Ihon käsittely ennen EKG:n ottamista
Ihon käsittelyn tarkoituksen on poistaa sähköistä vastusta, joka saattaa häiritä EKG:n luotettavaa
rekisteröintiä. Elektrodien kiinnityskohdista on poistettava ihokarvat kertakäyttöisellä höylällä, jotta
saadaan elektrodeille kunnon ihokosketus. Ihokarvat eivät johda sähköä ja voivat estää elektrodien
kiinnittymisen ihon pinnalle. Seuraavaksi alue on puhdistettava alkoholilla, jotta saadaan ihon
rasvakerros sekä mahdollinen lika poistettua. Lopuksi ihon kuollut, uloin kerros poistetaan siihen
tarkoitukseen olevalla hiontapaperilla. (Kujala-Aro- Mantonen, 2012: 14.)
4.3 Raaja- ja rintakytkennät
Jotta sydämen sähköisestä toiminnasta saadaan luotettava kuva, on sitä tarkasteltava eri suunnista.
Tässä on käytössä 12-kanavainen EKG, jossa kuusi elektrodia kiinnitetään raajoihin ja kuusi
rintakehään. Kytkentöjen paikat on kansainvälisesti sovittu, jotta saadaan vertailukelpoinen EKG.
(Mustajoki-Kaukua, 2008.)
10
Raajakytkennät katsovat sydäntä frontaalitasossa eli edestä katsoen. Elektrodit sijoitetaan raajojen
kärkiosien sisäpuolelle, samalla tavalla molemmille puolille. Pääsääntöinen paikka on ranteet sekä
nilkat. Jos ei ole mahdollista laitta elektrodeja näille paikoille, esimerkiksi amputaation tai kipsin
vuoksi, on kaikki elektrodit asetettava samalle korkeudelle. Myös kovan vapinan vuoksi voidaan
elektrodit siirtää raajojen tyviosiin. Elektrodien siirrosta standardipaikoilta on laitettava merkintä
tulosteeseen, koska se vaikuttaa käyrän piirtymiseen. Raajaelektrodeissa on kirjain- tai värikoodit,
jotta tiedetään mihin paikkaan elektrodi pitää asentaa. EKG-tulosteessa raajakytkennät ovat I, II, III,
aVF sekä aVL. Näistä kytkennöistä II, III ja aVF kuvaavat sydämen alapinnan tapahtumia, kun taas
I ja aVL kuvaavat sydämen vasemman kammion sivuseinää. (Lehtinen, 2009: 12-13.)
Oikea käsi
Vasen käsi
Oikea jalka
Vasen jalka
R (right)
L (left)
N (maadotus)
F (foot)
punainen
keltainen
musta
vihreä
Rintakytkennät katsovat sydämen etuseinämän ja takaseinämän tapahtumia. Rintaelektrodit
kiinnitetään potilaan iholle tunnustelemalla oikeat kylkivälit, potilaan ollessa makuuasennossa.
Kylkiväli olisi hyvä tunnustella molemmilta puolilta rintakehää, koska ihmisen keho ei välttämättä
ole symmetrinen. Rintavalla potilaalla asetetaan kytkennät rinnan alle, koska rinta saattaa heikentää
sähköimpulssien rekisteröintiä. Jos rintakytkentöjä ei pysty, vaikka leikkaushaavan vuoksi
laittamaan standardoiduille paikoille, jätetään ne kokonaan silloin laittamatta. Tästä asiasta pitää
laittaa maininta tulosteeseen. (Kujala-Aro - Mantonen, 2012: 16-17.)
Rintakytkentöjä ovat V1, V2, V3, V4, V5, V6. V1-elektrodin paikka on oikealla puolella
rintakehää, neljännessä kylkiluuvälissä. V2-elektrodi sijoitetaan rintakehän vasemmalle puolelle
neljänteen kylkiluuväliin. Seuraavaksi laitetaan V4-elektrodi paikoilleen, vasemmalle puolelle
rintakehää, solisluun keskikohdasta suoraan alaspäin, viidenteen kylkiluuväliin. Tämän jälkeen V3elektrodi laitetaan V2:sta ja V4:stä piirretyn linjan puoliväliin. V5-elektrodi sijoitetaan vasemmalle
puolelle rintakehää, viidenteen kylkiluuväliin, niin että se on V4:n kanssa samalla tasolla,
etukainaloviivalle.
V6-elektrodi
sijoitetaan
V4:n
ja
V5:n
kanssa
samalle
linjalle,
keskikainaloviivalle. EKG-tulosteessa V1 ja V2 kuvaavat sydämen kammioväliseinän kohtaa, V3 ja
11
V4 vasemman kammion etuseinää, V5 ja V6 vasemman kammion vasenta sivuseinää. (Lehtinen,
2009: 13-15.)
Kuvio 3: Rintakytkennät
5 EKG:N TULKITSEMINEN
EKG:tä on tärkeää tarkastella tietyn kaavan mukaan, koska näin pystytään havaitsemaan
mahdolliset poikkeamat helpommin. Tulkinta tehdään kahdessa eri osassa, käyrän heilahduksien
järjestyksien tarkastelusta sekä muodon tarkastelusta. Ennen näitä tarkastetaan, että kaikki
kytkennät ovat oikein ja rekisteröinnissä on käytetty oikeaa kalibraatiota sekä paperin nopeutta.
Kalibraatio pitää olla 1mV eli 10mm ja paperinopeuden vakio on 50mm/s. (Karhapää- LaariNihtinen, 2013: 14-15.)
12
Tulkinta aloitetaan EKG-nauhan yleissilmäyksellä. Tämän tarkoituksena on tarkistaa, että kaikki
kytkennät ovat paikoillaan sekä että EKG-nauha on luettavissa. Lisäksi tarkastetaan, että EKGnauhassa ei esiinny liikaa häiriötä, esimerkiksi vapinasta johtuvia. Yleissilmäyksessä saadaan kuva
potilaan rytmistä, sekä mahdollisesta ST-tason muutoksesta. Seuraavaksi tarkastellaan
kammiotaajuutta. Tässä on tarkoitus huomioida onko kammiotaajuus tasainen vai vaihteleva, sekä
myös kammiotaajuuden nopeus. Normaali kammiotaajuus on 50-100 lyöntiä minuutissa, mutta
tässä on huomioitava yksilöiden väliset vaihtelut. EKG-viivainta voi käyttää apuvälineenä
kammiotaajuuden mittaamisessa. ( Linna-Manninen-Rodrigues, 2009: 11.)
Kolmantena tarkastetaan EKG:ssä esiintyviä käyriä. Ensin tarkastellaan P-aaltoa ja sen muotoa,
kestoa sekä sijaintia. P-aaltoja verrataan toisiinsa, koska kaikkien P-aaltojen pitäisi piirtyä
samanlaisina EKG-nauhalle. P-aaltojen jälkeen tarkastellaan, että niiden jälkeen piirtyy QRSkompleksi. Seuraavaksi tarkastellaan PQ-aikaa, joka lasketaan P-aallon alusta Q-aallon alkuun. PQajan tulisi olla samanlainen kaikissa kohdissa EKG-nauhaa. QRS-heilahduksessa tarkastellaan sen
muoto, kesto sekä suuntaa. Suunta voi olla joko positiivinen tai negatiivinen, riippuen siitä, mistä
kulmasta sydäntä tarkastellaan. QRS-heilahduksen kesto on normaalisti alle 0,12 sekuntia ja sitä
arvioidaan yleensä QRS-kompleksin leveyden perustella. Kapea kompleksi voi olla merkki
eteisperäisestä rytmihäiriöstä, kun taas leveä kompleksi saattaa merkitä kammioperäisiä
rytmihäiriöitä. ( Kujala-Aro –Mantonen, 2012: 24.)
Seuraavaksi EKG-nauhassa tarkastellaan T-aallon muotoa ja suuntaa. T-aallon tulisi olla
yksihuippuinen ja samansuuntainen QRS-kompleksin kanssa. Jos T-aallon muodossa on vaihteluita,
saattaa se viitata ihmisellä rytmihäiriötaipumusta. U-aalto seuraa joskus T-aaltoa, muodoltaan Uaalto on pienempi ja samansuuntainen T-aallon kanssa. Ennen QT-ajan keston tarkistamista,
tarkastellaan tarkemmin ST-väliä. ST-väli on tasainen ja se on samalla tasolla perusviivan kanssa.
ST-välin nousu varoittaa usein uhkaavasta sydänlihasvauriosta. Lasku puolestaan saattaa johtua
kroonisesta iskemiasta. Viimeisenä tarkastellaan vielä QT-aikaa. QT-aika ilmoittaa rytmin
hidastumisesta tai nopeutumisesta, riippuen siitä onko aika lyhyt vai pidentynyt. (Kujala-Aro –
Mantonen, 2012: 24-25.)
13
Yleissilmäys
Vaikutelma
Kammiotaajuus eli syke
Tasainen tai vaihteleva, taajuus
P-aalto
Muoto, kesto
PQ-aika
Kesto, säännöllisyys
QRS-heilahdus
Muoto, kesto, suunta
T- ja U-aalto
Muoto, suunta
QT-aika
Kesto
Kuvio 4: EKG:n tulkinta
6
POHDINTA
Sydänfilmi eli EKG (elektrokardiografia) on vanha keksintö, mutta se on edelleen yleisempiä
fysiologisia laboratoriotutkimuksia, joita hoitotyössä käytetään. Tutkimuksen tarkoituksena on
saada tietoa sydämen sen hetkisestä sähköisestä toiminnasta. Tutkimusta käytetään eri
sydänsairauksien ja sepelvaltimotaudin diagnosoinnissa, sekä sydämen eri osien kuormittumisen ja
sydämen koon muutosten tutkimuksissa.
Supistuessaan sydäntä säätelevät sähköimpulssit, jotka lähtevät liikkeelle sydämen eteisistä edeten
kammioihin. Nämä sähkövirtaukset EKG-laite rekisteröi ja piirtää niistä käyrää. EKG- ssa on
tavallisesti 12 eri kanavaa, joiden avulla tarkastellaan sydämen toimintaa eri kohdista. Rekisteröinti
tapahtuu elektrodien avulla, joista kuusi on kiinnitetty raajoihin ja loput rintakehälle. Elektrodit on
kiinnitettävä potilaan iholle standardoituihin paikkoihin. Lisäksi on huolehdittava, että tutkimus
tehdään ilman häiriötekijöitä, näin varmistetaan sydänfilmin oikea rekisteröinti sekä tulkinta,
ottajasta riippumatta. (Salmela, 2011: 10.)
Normaalissa EKG-käyrässä näkyy ensimmäisenä P-aalto, joka on seurausta eteisten
depolarisaatiosta. Tämän jälkeen piirtyy QRS-kompleksi, joka on kammioiden depolarisaatiosta
johtuvaa. Viimeisenä on T-aalto, joka syntyy kun kammiot repolarisoituu, eli niiden sähköinen
varaus palautuu. EKG-käyrän tulkinnan tarkoituksena on havaita käyrälle piirtyvät muutokset, näin
14
ollen on tärkeää tarkastella käyrää aina tietyssä järjestyksessä. Tulkinnassa voi käyttää apuvälineenä
EKG-viivainta, myös vanhoja EKG-käyriä olisi hyvä olla käytössä. Hoitajien on osattava tulkita
normaalia EKG-käyrää sekä löydettävä siitä terveyttä tai henkeä uhkaavat muutokset. Lopullisen
tulkinnan EKG-käyrästä tekee kuitenkin aina hoitava lääkäri.
Kehittämistyönämme teimme kirjallisen oppaan EKG:n ottamisesta sekä sen tulkinnasta. Osana
kehittämistyötä teimme myös internet-sivuston (siniaalto.net), jossa kerrotaan yleistä tietoa
sydämen toiminnasta, rytmihäiriöistä, EKG:n oikeaoppisesta ottamisesta sekä sen tulkinnasta.
Olemme hoitotyössä usein törmänneet erilaisiin tapoihin ottaa EKG:tä ja siihen miten tuloksia
tulkitaan. Tästä syystä katsoimmekin tarpeelliseksi omalta osaltamme lisätä hoitohenkilökunnan
tietoa sekä osaamista, laadukkaampien ja yhtenäisempien EKG-rekisteröintien saamiseksi sekä
niiden tulkitsemiseksi. Kehittämistyömme tavoitteena on lisätä vuodeosastojen hoitohenkilökunnan
tietoja EKG:n ottamisesta sekä sen tulkinnasta.
Ensin ajattelimme tehdä vain osastollemme kirjallisen opuksen asiasta, mutta ajattelimme että
työmme palvelee myös muita hoitoalan ihmisiä ja sen takia päädyimme laittamaan sen internetiin
kaikkien ulottuville. Prosessina kehittämistyön tekeminen on ollut antoisaa, mutta välillä hieman
työlästä. Teemme molemmat kolmivuorotyötä, niin sen takia yhteistä aikaa on tämän työn
tekemiseen ollut välillä vaikea löytää. Alussa sovimme yhdessä rungon työllemme, jonka jälkeen
jaoimme osa-alueet, joista kumpikin etsi tietoa. Tiedon keräämisen jälkeen kokosimme ne yhdeksi
kokonaisuudeksi ja liitimme ne omalle internet-sivuillemme. Työmme lääketieteellisen osuuden on
tarkastanut yksi osastomme lääkäreistä, Merja Lötjönen (yleislääketieteen erikoistuvalääkäri).
Työmme on antanut meille mahdollisuuden tutustua syvällisemmin sydämen toimintaan sekä sen
erilaisiin toimintahäiriöihin. Olemme saaneet työmme kautta enemmän varmuutta ja tietoa EKG:n
rekisteröintiin liittyen. Esimiehen kanssa on sovittu, että järjestämme työmme pohjalta koulutuksia
osastomme muulle henkilökunnalle. Lisäksi tekemämme internet-sivut tulevat kaikille osastolle
hoitajille tietoon, jotta he halutessaan voivat vielä tarkemmin tutustua aiheeseen.
15
LÄHTEET
Holmström P, Puolakka J, 2013, EKG:n perusteet ja tulkinta, Sanoma Pro Oy: Helsinki
Karhapää J, Laari J, Nihtinen J, 2013, EKG-tietopaketti ensihoitajaopiskelijoille, Opinnäytetyö,
Saimaan ammattikorkeakoulu.
http://www.theseus.fi/xmlui/bitstream/handle/10024/69762/nihtinen_jutta.pdf?sequence=1
(13.1.2015)
Kettunen R, 2014, Sydämen sähköinen toiminta. http://www.ebmguidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00195 (13.1.2015)
Koponen L, Lindroth J, 2013, Rytmihäiriöiden tulkinnan osaaminen- koulutusmateriaalin
kehittäminen perustason ensihoitajille, Opinnäytetyö, Metropolia ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/67477/ONT_koponen_lindroth%2002-1228.pdf?sequence=1 (23.2.2015)
Kujala-Aro S, Matonen V, 2012, Lepo-EKG:n itseopiskelumateriaali; verkkokurssi Päijät-Hämeen
sosiaali- ja terveysyhtymän henkilökunnanlle, Opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/50498/KujaAro_Suvi_Mantonen_Viivi.pdf?sequence=2 (13.1.2015)
Lehtinen O, 2009, EKG:n ottamisen osaaminen; tietotestin kehittäminen perustason
sairaankuljetukseen, Opinnäytetyö, Metropolia ammattikorkeakoulu.
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4218/EKGottam.pdf?sequence=1 (23.2.2015)
Linna, M, Manninen, M, Rodrigues R, 2009, Akuuttihoitoyön sairaanhoitajien osaamisen
mittaaminen elektrokardiografian tulkinnassa, Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/6240/Linna_Marika.pdf?sequence=1 (23.2.2015)
Mustajoki P, Kaukua J, 2008, EKG (sydänfilmi).
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk03210 (13.1.2015)
Mä kijärvi M, Parikka H, Raatikainen P, 2006, EKG-tulkinnan työkirja, Kustannus Oy Duodecim,
Helsinki.
Salmela N, 2011, EKG-käyrän rekisteröinri- hoitajien EKG-käyrän rekisteröintiosaaminen,
Opinnäytetyö, Savonia ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/30473/Salmela_Niina.pdf?sequence=1 (13.1.2015)
Syvänne M, 2014, Sydämen sähköinen toiminta. http://www.sydan.fi/terveys-jahyvinvointi/sydamen-sahkoinen-toiminta (24.1.2015)
Thaler M, 1999, The only EKG book you`ll ever need, Lippincott Williams and Wilkins
16
Kuvio 1: http://fi.wikipedia.org/wiki/Syd%C3%A4ns%C3%A4hk%C3%B6k%C3%A4yr%C3%A4
(23.1.2015)
Kuvio 2: Laine M, 2014, Normaali 12-kykentäinen EKG. http://www.ebmguidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syk00056
Kuvio 3: http://ekgenius.net/Fundamentals/leadplace.html (13.1.2015)
Kuvio 4: Laine M, 2014, Sydänfilmi eli EKG. http://www.ebmguidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00195
17