Vuosi 1983. 1) Ilves 2) HJK 3) Haka

NETTIfutis
Kesäkuu 2015
N:ro 2
Vuosi 1983. 1) Ilves 2) HJK 3) Haka
Futishistoriaa s. 22
S
Pääkirjoitus
uomalainen kevätsää
on arvaamaton. Hyytävän kylmä tuuli on
pitänyt sään sellaisissa lukemissa, että jalkapallo-otteluun
lähteminen on edellyttänyt
pitkiä kalsareita ja paksua villapuseroa, jotta edes hiukan
pystyisi nauttimaan itse pelistä. Samalla se on tiennyt sitä,
että ainoastaan todelliset jalitsu-niilot ovat saapuneet itse
pelipaikalle, satunnaiset katsojat ovat jääneet koteihinsa.
Luonnonnurmikenttien kunto
alkaa vihdoin olla kohdallaan,
mutta eri syistä tapahtuneet
ottelusiirrot ovat aiheuttaneet
sen, että Palloliiton päivitetyt
sarjataulukot eivät oikeastaan
kerro kokonaisuudesta juuri muuta kuin sarjaan osallistuvat joukkueet. Esimerkiksi
Kakkosen eteläisessä lohkossa
tätä kirjoitettaessa on lähes
kolmannes sarjasta takana.
Eniten otteluita, 9, on pelan-
nut Käpylän Pallo ja vähiten
TPV, 5, kaikki muut siltä väliltä.
Yritä nyt sitten selvittää sarjan
todellista tilannetta ellet ole
suorittanut vähintäänkin tilastotieteen aproa tai todennäköisyyslaskennan peruskurssia. Kakkosen ja muidenkin
sarjojen tilanteista, joissa pelaa täkäläisiä joukkueita, tässä
mediassa tuonnempana.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Mukavaa ei ollut Tammelan katsomossa, kun toinen
sarjadebytantti HIFK saapui
kannattajineen Tammelaan Ilveksen vieraaksi. Vaikka kotijoukkueen järjestyksenvalvojia
oli kyllä briiffattu mahdollisista hankaluuksista, ”Stadin
kuninkaat” ottivat estradin
hallintaansa tavalla, joka aiheutti päänvaivaa kaikille todellisen jalkapallon ystäville sekä
erityisesti niille, jotka olivat
saapuneet otteluun lapsiensa
NETTIfutis
Verkkolehti
ilmestyy neljäkertaa vuodessa
Huhti-, Kesä-, Elo- ja Marraskuu
Julkaisija:
Paul’s Special
www.spesial.fi
ISSN 2342-9984
2
seurassa. Ei varmaankaan ollut
helppoa uskottavasti kertoa
jälkikasvulle, miksi osa punaisiin pukeutuneista yritti rynnätä sisään liputta, kiipesi kenttää
ympäröiviin suojaverkkoihin,
käytti kannustuksessaan kieltä, josta koulumaailmassa olisi
ollut seurauksena kaksi tuntia ja käytöksenalennus ellei
peräti määräaikainen opinahjosta erottaminen. Kaiken
huippuna parhaimmat sankarit ottivat pyrotekniikan viimeisimmät saavutukset omiin
kätösiinsä ja vaaransivat ympäristönsä turvallisuuden sekä
aiheuttivat myös ”Paltsun” ikiaikaiselle puukatsomolle jopa
konkreettisen tulipalon vaaran. Kun sitten järjestyksen
valvojat noutivat katsomosta
pahimpia uhkia turvallisuudelle, katsoivat jotkut helsinkiläisvieraat oikeudekseen hakata
järjestyksenvalvojia jopa sairaalakuntoon. Surullista.
Päätoimittaja:
Eero-Pekka Hollo
puh. 050-5362694,
holloep(at)kolumbus.fi
Myyntipäällikkö:
Harri Holli
puh. 050 597 4680,
harri.holli(at)elisanet.fi
Myynti ja Taitto
Pauli Impola
puh. 050 541 1319
pauli.impola(at)gmail.com
Ja mitä tästä kaikesta seurasi:
Palloliiton kurinpitolautakunta
antoi HIFK:lle 2 500 euroa sakkoa rangaistusmääräysten 3.1
§:n d-kohtaan tukeutuen. Ja
Ilvekselle 500 euroa, koska otteluun taikka ottelupaikan välittömään läheisyyteen ei saa
tuoda mm. ilotulitteita, soihtuja tai savuja! Siitä Palloliitto
ei kyllä ole maininnut mitään,
miten kannattajien esimerkiksi
alushousuihin tai rintaliiveihin
piilotetut nykyaikaiset pyrotekniikan viimeiset saavutukset voidaan portilla havaita.
Haarovälejä ja rintaliivejä kopeloimalla? Siitä saattaisi jopa
punanahkaisinkin stadikingi ja
hänen tyttöystävänsä hiukkasen hermostua.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Paikallisten joukkueiden al-
tisivut kertovat seuraavaa:
-Tavoitteemme on kerätä kasaan rahat kriittisten verovelkojen hoitamiseen verottajan
kanssa sovitun aikataulun mukaisesti, seuran puheenjohtaja Marko Laaksonen kertoo.
Keskiviikkoon 10.6. mennessä merkintöjä oli tehnyt jo 77
henkilöä ja osakeanti oli tuottanut yli 10 400 euroa.
Verottaja odottanee juhannukseen, joten onnea ja
kannattajien pitkämielisyyttä
tarvitsee edelleenkin yksi valtakunnan hienoimman historian omaavista seuroista. Kauhulla vain odotellaan tietoa
siitä, onnistuuko osakeanti ja
saadaanko nuo rahat kriittisten verovelkojen hoitamiseen.
Ja mistä sitten pelimerkit muiden ei kriittisten vero - ja muiden erääntyneiden maksujen
suorittamiseksi sekä kuluvan
sarjakauden
tyylikkääseen
loppuun saattamiseen. Toivottavasti seuran taloudesta
vastaavat pystyvät huolehtimaan asioista niin, että pankrotti ei kurki heti seuraavan
kulman takana. Kannattajien
pitkämielisyydellä on nimittäin myös rajansa. Ykkösen
joukkue on kuitenkin ryhdistäytynyt, eikä sarjanousukaan
olisi ihan tekemätön paikka.
kukauden menestyksestä voi
lukea toisaalta, mutta pakko
on kuitenkin tarttua Valkeakoskelta kantautuviin tietoihin.
Haka on taiteillut taloutensa
kanssa veitsen terällä oikeastaan jo siitä lähtien, kun UPM
lopetti
jalkapallojoukkueen
tukemisen, mutta erityisesti
sen jälkeen, kun kapakoitsija
Sedu Koskinen otti äyskärinsä ja ämpärinsä ”Mansikkapaikan” hiekkalaatikolta ja siirtyi
tuottoisimmille apajille. Haka
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
on sinnitellyt lähinnä pientukijoidensa avulla ja osakean- Aika synkin miettein on tätä
ti toisensa jälkeen on pitänyt kirjoitusta raapusteltu. Eikä
seuraa pystyssä. Yksi sellainen yhtään iloisemmaksi tehnyt
EM-karsintaoton loppusuoralla. Seuran net- lauantainen
3
telu Unkaria vastaan. Ottelun sää oli muusta keväästä
poiketen erinomainen, mutta
näkemämme ottelu aiheutti
väristyksiä, jotka eivät olleet
positiivisia. Valmentaja MikaMatti Paatelainen oli puun
ja kuoren välissä. Maalin kotitappio Unkarille tiesi sitä,
että vähäisetkin toiveet loppusarjapaikasta romahtivat.
Sunnuntai-illan viesti Palloliiton nettivuilla kertoo asiasta
oleellisen: ”Suomen Palloliitto
on purkanut Suomen Palloliiton ja Mixu Paatelaisen välisen työsopimuksen 14.6.2015.
Suomen Palloliitto toivottaa
Mixulle onnea uusiin haasteisiin. Mixu Paatelainen haluaa
kiittää kaikkia tahoja, joiden
kanssa hän on työskennellyt päävalmentajana 1.4.2011
lähtien. Palloliiton liittohallitus
kokoontuu seuraavan kerran
tiistaina 16.6.2015.”
Näin päättyi joulukuusen tarina suomalaisen jalkapalloilun taktisena taustana. Kuka
taktiikasta jatkossa vastaa, sitä
spekuloimme jo Nettifutiksen
edellisnumerossa. Sen, niin
kuin tulevatkin jalkapalloasiat,
voi lukea osoitteesta nettifutis.
fi. Linkkiä saa mieluusti jakaa
kaikille jalkapalloilun ystäville.
Eero-Pekka Hollo
E
Ilves – amatöörijoukkue
nnen jalkapallokauden 2015
alkua tamperelaisjoukkueen tulevaisuutta Veikkausliigassa ei
luonnehdittu monissakaan medioissa
kovin ruusuiseksi. Kun sarjasta Ilveksen
osalta on kolmannes takana, on aika
analyyttisesti tarkastella tilannetta. Yhdentoista pelatun ottelun jälkeen joukkue on 12 joukkueen sarjassa yhdeksännellä sijalla.
Tilastorivi: Ilves 11 3 2 6 10-18 11
kertookin asiasta oleellisen, mutta avataan hiukan statistiikkaa.
Pelatuista otteluista on voitettu kol-
na voidaan kyllä olla sarjatilanteeseen
kohtuullisen tyytyväisiä, jos ajatellaan
etukäteisarvioita ja valmentaja Keith
Armstrongin
itsemurharepliikkeja - ”sarjassa säilyminen on Ilveksen
mestaruus”. Työssä käyvä pelaajisto
on aloittanut vähintään tyydyttävällä
tavalla valtakunnan korkeimmalla sarjatasolla, vaikka varsinkin vieraskentillä
puolustuslinja on ollut suurissa vaikeuksissa.
me, Vepsu vieraissa 2-3 ja FC Lahti 2-1
sekä Inter 1-0 molemmat kotona. Kaksi kotiottelua on päättynyt tasan, ensin nuhjattiin maalittomasti Kotkan ja
sittemmin HIFK:n kanssa 1-1 ottelussa,
joka muistetaan ihan muista kuin jalkapalloilullisista hienouksistaan. Siitä
ihan muualla tässä julkaisussa, joten
sen enempää ei tässä yhteydessä. Tappioita on kirjattu kuusi, ensin Inter ja
sittemmin Jaro poistui kentältä 3-1 voitoin. RoPS haki Tammelasta kolme pistettä 0-1 voitollaan ja tappiot kirjattiin
myös Maarianhaminassa 2-0, Seinäjoella 3-0 ja Helsingissä 2-1. Yhteenveto-
osunut kahdesti, Jonne Hjelm, Mika
Lahtinen, Emenike Mbachu ja Mohamad Kdouh kertaalleen. Keskikentältä
maalintekoon ovat ehtineet Jussi Kujala ja Antti Mäkijärvi. Myös toppari
Samu Nieminen kävi puskemassa kerran kulmurin verkkoon ja yksi maali on
merkattu vastustajalle (Lahden Ristola
puski Mäkijärven keskityksen omiin).
Kaiken kaikkiaan joukkueen maalikeskiarvo on alle yhden ottelua kohden,
eikä sille kannata sen suuremmin hurrata.
Tätä kirjoitettaessa pyörii taustalla nettilähetys Ilveksen 12. kierroksen
Ilveksen maaleista hyökkäyssuunnan pelaajista Tomi Petrescu on
4
ottelusta. Pietarsaaressa Jaro dominoi
peliä ja iskee kahdesta Ilveksen puolustuspään räikeästä merkkausvirheestä
vakuuttavasti taukotilanteeksi 2-0. Ottelun kulku kuvaa hyvin Ilveksen koko
alkukautta. Ilvekseltä puuttuu rohkeus
Jaron haastamiseen. Vastustaja vie, Ilves vikisee. Muutama hyökkäyksenpoikanen kuitenkin syntyi erikoistilanteista ja kerran pallo näytti jopa ylittävän
kotijoukkueen maaliviivan. Mutta vain
näytti. Antti Ojanperän muutama pitkä rajaheitto aiheutti Jaron puolustukselle pari harmaata hiusta, ei muuta.
Toinen jakso sujui samaan tahtiin, Jani
Virtanen käveli Ilvespuolustuksen läpi
ja viimeisteli 3-0 kotivoiton. Ilves oli
lepsu, eikä uskonut omaan osaamiseensa, joten kaudesta tullee kuitenkin
niin vaikea ja pitkä, ihan kuten ennakoitiinkin.
Joukkueen puolustus on rakentunut akselille Hynynen-Aho-OjanperäNieminen. Yllättävän helposti kokenut
linja on revitty rikki. Tatu Miettunen
pelasi viime kaudella tyylillä Ykköstä,
mutta hän ei taida nauttia valmentajansa rajatonta luottamusta. Ihan niin
kuin ei keskikentän talentti Lauri AlaMyllymäkikään. Hän toki urakoi myös
nuorten maaotteluja, mutta on ehdottomasti seuran omana kasvattina
ykkösvalinta peliä tekemään, ainakin
kannattajiensa mielestä. Aika harvoin
Keke on ollut samaa mieltä, koska on
nimennyt nuorukaiseen vain viidesti
avauskokoonpanoon.
Kaudesta on kuitenkin vielä lähes
kaksi kolmannesta jäljellä, joten ripaus itseluottamusta omaan tekemiseen
tarvitaan. Yleisö, joka tänäkin vuonna
on ollut monilukuisesti joukkuetta kannustamassa, ei varmaankaan hylkää
suosikkejaan. Tarvitaan toki yritystä,
taistelutahtoa ja niiden avulla tulevia
voittoja.
- epi -
V
arsin maltillisin tavoittein Ykkösen kauteen lähteneen Valkeakosken Hakan otteet ovat olleet melkoista vuoristorataa. Viime kaudella
joukkue haaveili sarjanoususta, mutta
Juho Rantalan valmentama joukkue ei
vastannut koskilaisten huutoon menettäen nousumahdollisuutensa. Lopulta tuurikin oli hiukan u-merkkinen,
kun joukkue jäi sarjassa hiukan Ilvestä
alemmaksi. Sarjan voiton nappasi yllättäen HIFK, joka nousi suoraan. KTP
menetti varmalta näyttäneen nousunsa viimeisellä kierroksella, mutta nousi kabinettipäätöksellä myöhemmin
syksyllä. Saman teki paikalliskilpailija
Ilves, joka oli rahtusen Hakaa edellä lopullisessa taulukossa. Veikkausliigasta
putosi TPS, myös MyPa ja Honka menettivät paikkansa, joten ylimmällä sarjatasolla pelaa nyt kolme uutta joukkuetta.
Valkeakoskelle palasi myös Kari Martonen, joka otti valmennusvastuun
Rantalan jälkeen. Joukkue uudistui
melkoisella tavalla, joten kuuta ei lähdetty taivaalta hakemaan. Toteutuuko
nousu lähivuosina, se jää nähtäväksi.
Tällä hetkellä joukkueen kintereillä on
myös verottaja, joka vaatii erääntyneitä verosaatavia maksuun peräti 40 000
euron verran. Osakeanti ei ole lainkaan
Hakan otteet
ailahtelevat
tuntematon valkeakoskelaisille, joten
siihen on taas turvautuminen. Riittääkö
seuran tukijoiden kärsivällisyys jatkuvaan kerjäämiseen, sen näyttää tuleva
juhannus, johon mennessä verosaatavat tulevat maksuun. Konkurssista ei
olisi hyötyä kenellekään, verottaja jäisi
nuolemaan näppejään ja jalkapalloperhe menettäisi osan kunniakkaista perinteistään.
Talousongelmat vaikuttavat epäilemättä myös Hakan edustusjoukkueen
edesottamuksiin, vaikka valmennusjohto muuta väittäisikin. Sen osoittaa
myös alkukauden otteiden vaihtelevuus. Sarja alkoi tasapelillä Jyväskylässä ja jatkui tappiolla Kemissä. Vasta
kolmannessa ottelussa tilille tuli ensimmäinen voitto, kun PK-35 nujertui
Tehtiksellä. Neljäs ottelu kotikentällä
oli varsinainen näytelmä, kun sarjaan
noussut EIF latoi aina maalin eteen,
kun Haka oli ottelun tasoittanut. Maali-ilottelu päättyi lopulta 4-4 tasapeliin, joka kertoi oikeastaan oleellisen
koko kaudesta. Tämän jälkeen joukkue
vieraili Porissa ja nuhjasi maalittoman
tasapelin Jazzin vieraana. Kaksi kotiottelua, ensin AC Oulua ja sitten MP:ta
vastaan päättyivät kumpikin maalin
kotivoittoon ja alkoi näyttää siltä, että
sarjan kärki olisi ihan saavutettavissa.
Vierailu Turun urheilupuiston yläkentällä
kaatoi
Hakan niskaan todella jäistä vettä,
3-0 tappio TPS:lle.
Taas ollaan reilusti
takamatkalla.
Jos Hakalla on
ollut kaikenlaisia
vaikeuksia, joidenkin pelaajien esiintyminen on ollut
ilahduttavaa. Kalle
Multasen
viime
kauden maaliennätys 30 osumaa
jää tällä kaudella
kaukaiseksi haaveeksi. Joukkueen
avainpelaajaksi
on noussut viime
kaudella
Kotkassa
Kari Martonen huolissaan Hakan pelistä - ja taloudesta
5
Koskilaisten uusi suosikki
- Joni Mäkelä
potkiskellut Joni Mäkelä. Kymppipaikan
haltuunsa ottanut toisen polven jalkapalloilija (isä-Raul Mäkelä) vastaa lähes
kaikista joukkueen erikoistilanteista.
Tähtihetki osui EIF otteluun, joka tuotti
peräti kolme osumaa vastustajan verkkoon. Tyylikkäästi on esiintynyt myös
nuori toppari, Toijalan Pallon kasvatti,
Juho Pirttijoki. Puolustuspään pikku
virheet eivät miestä lannista, siitä osoituksena kaksi iskettyä osumaa. Kalle
Multasen ruuti on ollut viime vuotista
märempää, kun osumia on kertynyt
vasta kolme. Kasperi Liikonen on tekaissut saman verran osumia, mutta
pelaa sen verran kovaa, että varoitustili
täyttyi Turussa.
Koko pirkanmaalainen jalkapalloväki
uskoo, että Haka saisi talousasiansa siinä määrin kuntoon, että joukkue voisi
keskittyä taas siihen olennaisempaan –
viheriöillä menestymiseen.
-epi-
AIKATAULUSSA
sonki on lähtenyt käyntiin kangerrellen
ja näyttää siltä, että kemiläisistä ei tällä
kaudella olisi kuuden parhaan sakkiin.
Parasta MelU:a ei kuitenkaan varmasti ole vielä nähty ja vahvasti ulkomaalaispelaajien varaan laskeva pohjoisen
joukkue saattaa vielä sotkea taistelua
yläloppusarjaan oikeuttavista sijoituksista. Porissa ja Vaasassa kausi on lähtenyt liikkeelle varsin mollivoittoisesti
ja paljon pitää tapahtua mikäli NiceF
ja VIFK raivaavat tiensä pois karsijan ja
suoran putoajan paikalta.
T
della ja omaa potentiaalia yläloppusarjaan. Samaa voi sanoa TPS:ta, jonka
kausi on sujunut varsin päinvastaisesti
kuin helsinkiläisten. Kausi alkoi neljällä
Entäpä sitten sarjanousija Tampereen Ilves? Kuusi peliä, neljä voittoa
ja kaksi maalin tappiota. Paras avaus
kaudelle pääsarjatasolla ainakin vuodesta 2007 pelatun Naisten Liigan
historiassa ja todennäköisesti hieman
pidemmällekin menevässä otannassa. Ottaen huomioon vielä sen seikan,
että alkukausi on koluttu pääasiassa
vieraskenttiä, voidaan starttia pitää vähintäänkin onnistuneena. Toki parannettavaakin on jäänyt. Tappiot on toki
perättäisellä tappiolla, mutta kahden
edellisen ottelun voittaminen on varmasti ollut omiaan lisäämään nuoren
joukkueen itseluottamusta. Viime kauden yllättäjän Merilappi Unitedin se-
kärsitty kahdelle ennakkoon ajateltuna
kärkipään joukkueelle (PK-35 ja Honka) ja vielä vieraskentällä, mutta tosiasia on myös se, että kumpaakin ottelua on vielä tauolla johdettu. Mitään
Maalipörssin kakkonen 10 osumallaan, Heidi Kollanen
ätä kirjoitettaessa Naisten Liigan kausi 2015 on ehtinyt siihen
vaiheeseen, että perussarjasta
on pelattu kolmannes. Yksittäisiä yllätyksiä (tai ainakin sen tapaisia) on
nähty, mutta isossa kuvassa on edetty koko lailla käsikirjoituksen mukaisesti. Viime kauden mitalijoukkueista
mestari PK-35 Vantaa on jatkanut siitä
mihin viime syksynä jäi: kuusi peliä ja
yhtä monta voittoa. Punamustien peli
ei aina ole näyttävintä, mutta erittäin
tehokasta se on. Kovasti uudistunut
hopeamitalisti Åland United hakee vielä parasta teräänsä, mutta muukalaislegioona vaikuttaa jälleen vahvalta ja
parantanee vielä kauden vanhetessa,
kun joukkue hitsautuu yhteen. Viime
kauden kolmonen Pallokissat on ollut
juuri niin hyvä, kuin osattiin odottaakin. Tampereella kärsityn avaustappion
jälkeen putkessa on nyt kuusi perättäistä voittoa. Tuore cup-mestari FC
Honka lukeutuu myös mitalikandidaatteihin, vaikkakin alkukausi on ollut sekä
tuloksellista että pelillistä vuoristorataa. Yksilöidensä perusteella espoolaiset olisivat jopa suurin mestarisuosikki,
mutta ailahtelu ja joukkueena tekemisen ongelmat ovat leimanneet otteita.
HJK aloitti kautensa kolmella voitolla,
mutta seuraavista kolmesta pelistä ei
ole pisteitä irronnut. Klubi kuitenkin
pelaa huomattavasti paremmalla tasolla, kuin mönkään menneellä viime kau-
6
kokonaisuuksissa riittää vielä parannettavaa, mutta isossa kuvassa kaikki
on oikeinkin hyvin. Iso tekijä onnistuneeseen starttiin on ollut se, että sairastupa on ammottanut tyhjyyttään
muutamia pikkuvaivoja ja sairastumisia
lukuun ottamatta. Tämä ei kuitenkaan
ole mitään sattumaa, sillä jokainen
peluri on vienyt omasta kehosta huolehtimisen sille tasolle, että ns. turhilta loukkaantumisilta on vältytty. Myös
pelillisesti hyppäys Ykkösestä Liigaan
on sujunut yllättävänkin kivuttomasti ja
talven aikana hieman muokattu pelitapa on osoittanut toimivuutensa myös
pääsarjassa. Viimeistään nyt myös ne,
jotka kuittasivat Ilveksen mitalipuheet
ennen kauden alkua täytenä haihatteluna, joutuvat tunnustamaan, että jo-
isompaa sulamista ei kummankaan
matsin toisella puoliskolla nähty, mutta aivan ei vielä ”kasetti” ollut valmiina käsittelemään näitä tilanteita. Joka
tapauksessa arvokasta oppia saatiin
ja toivottavasti jo tällä kaudella, mutta aivan varmasti viimeistään tulevien
kausien aikana oppirahat on maksettu
loppuun ja näistä matseista tulee ulos
voittajana keltavihreä joukkue. Toinen
skarppaamista odottava seikka löytyy
päästettyjen maalien sarakkeesta. Kaksi omiin per peli on liikaa, sillä tuolloin
matsien voittaminen vaatii aina kovan
luokan onnistumista toisessa päässä
kenttää. Tämäkin on toki luonnollista
kasvukipuilua, sillä alkaneella kaudella
vaateet puolustuspelaamista kohtaan
niin joukkue- kuin yksilötasollakin ovat
aivan eri luokkaa, kuin parilla edellisellä
kaudella.
Muutoin alkukauteen voikin sitten
olla varsin tyytyväinen. Toki monissa nyansseissa ja vähän isomissakin
Anniina Pohjoismäki, luottopelaaja
takin perää puheissa saattoi sittenkin
olla. Kolmen joukkoon yltäminen vaatii
toki lähes nappionnistumista, mutta
juuri sen vuoksi Kaupin kentillä lähes
joka ilta hommia tehdään, että se olisi
mahdollista. Ja vahvana on takaraivossa myös ajatus siitä, että kuluva kausi
on vain alkua jollekin suuremmalle...
Teksti: Rami Rosenberg
valmentaja / Ilves-naiset
Kuvat: Leo Hynninen
7
FUTISSENIORIT
NIIHAMASSA
Niihaman Majan isäntä Juho Jokinen
kertoo majan toiminnasta ja historiasta
K
evätretki Niihamaan avasi futissenioreiden kesän. Päivä oli
kaunis ja mieli virkeä, kun 16
”vetreää”, ajan jo vähän kuluttamaa
henkilöä kokoontui Niihaman majalla.
Ohjelmaan oli merkitty 2,7 kilometrin
mittainen luontopolku. Oppaaksi polulle oli lupautunut luontomatkailun
tuotteistamiskoulutuksessa opiskeleva
entinen maalivahti Harri Holli.
Niihaman isäntä Juho Jokinen kertoi
aluksi retkeilymajan tarinan kahvikupin
ääressä. Siirryttäessä polun alkupäähän joku epäili, oikeutetusti, mitähän
tästäkin oikein tulee. Opas oli nimittäin
eksynyt jo siirtymätaipaleella Keskustorilta Niihamaan.
Aluksi lyhyt mielikuva- ja hengitysharjoitus metsämielen virittämiseksi äärimmilleen. Alkupää polusta oli
aika vetistä ja poukkoilevaa. Kuitenkin luonto oli virkistäytymässä talven horroksesta ja kasvistoa pukkasi
maan uumenista. Onneksi mukana oli
myös kasvien tuntijoita, jotta päästiin
luontotarinoissa hyvään vauhtiin jo
alkumatkasta. Varsinaiseksi tehtäväksi
”polkupalaverissa” olimme asettaneet
suomalaisen jalkapallon menestystarinan parantamisen.
Respectvaliokunnan puheenjohtaja Risto Hannula kiittää Juho Jokista
onnistuneesta luontotapahtumasta.
Tunnelma luonnossa olikin kaikilla reippailijoilla vapautunut ja juttua
tuli. Lintujen äänet ja metsän tuoksut
kirvoittivat meitä muistelemaan lapsuuden muistoja luontoretkiltämme.
Oppaamme kertoi kurssinsa etenemisestä. Matkan varrella hän pitikin pari
demonstraatiota
Metsämieliharjoitteista.
Ihan kartalla ei taidettu olla, kun vahingossa oikaistiin ja matkamme taisi lyhentyä pariin kilometriin. Sinänsä
hyvä, sillä ”Riken” metallipolvet huusivatkin jo rasvausta huokaistessamme
8
vesihiihtäjien harjoituskeskuksen penkillä.
Siitä ei ollut enää pitkä matka ”maaliin”, missä yhdessä totesimme, että olipahan mukavaa!
Tehtävä muuten jäi ratkaisematta.
Suomifutis tarpoo ainakin syksyyn asti
”suossa”. Tällöin meillä on uusi palaveri
ja maajoukkueella ehkä uusi valmentajakin. Silloin kokoonnutaan Seitsemisen Kansallispuistoon oppaamme
Hollin johdattamana.
hh
Valaistu pelaajapolku.
9
O
HYSTEERISTÄ
FANITUSTA.
nko tässä mitään järkeä, että
toivotaan vastustajan faneja otteluihin riehumaan. Pienet sakot seuroille ei paranna tautia lainkaan. Jotain
järeämpää pitää tehdä, että tavalliset
jalkapallosta pitävät perheet uskaltavat tulla peleihin. Nimet ylös, sakkoja
sekä porttikieltoa Englannin malliin.
Sivistyneessä maailmassa on onnistuttu kohtuu hyvin kitkemään ylilyönnit
ja riehumiset pois stadioneilta. Myös
Veikkaus-liigan on pystyttävä samaan
ennekuin on myöhäistä.
HIFK:n faneja tuli peliin noin 300.
Osa murtautui läpi portin, polttelivat
soihtuja ja hakkasivat järjestysmiehen
sairaala-kuntoon. Koska kaikki eivät
maksaneet, niin lipputuloja saatiin
ehkä saman verran kuin seuroille tuli
sakkoja. Tammela olisi voinut palaa poroksi, useita olisi voinut loukkaantua.
HIFK fanien kannatus paloi pohjaan Tammelassa
Kuka voitti, kuka hävisi? Peli ainakin
päättyi tasan. HIFK:n kapteeni hehkutti
televisiossa, että tällaisen faniryhmän
edessä on hieno pelata. Näinköhän on?
GOOD FUN!
Mistä tuo fani-sana
oikein tulee?
Fani (engl. fan) on henkilö, joka ihailee tai arvostaa jotain ilmiötä, henkilöä, joukkuetta, tyylilajia tai kulttuurin
aluetta voimakkuudella, joka ylittää tavanomaisen arvostuksen. Fanikunta on
näistä muodostuva yhteisö tai ryhmä.
Sanaa fani käytettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran yhdysvaltalaisessa
lehdistössä 1800-luvulla kuvaamaan
ammattilaisjalkapallojoukkueiden kannattajia. Nimitys on lähtöisin englannin
sanasta fanatic eli kiihkoilija.
Fanius on aiemmin leimattu julkisuudessa ja tutkimuksessa oireena, joka
kertoo yksilön psyykkisistä häiriöistä tai
yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista.
Yleinen mielikuva faniudesta sisältää
kaksi stereotyyppiä: pakkomieltei-sen
yksilön sekä hysteerisen ryhmän. Fanireaktiot saatetaan kiivaudessaan nähdä hysteerisinä ja järjettöminä.
10
Kannattaisiko vaan
kannattaa jotain?
Otteluohjelmat elokuun loppuun saakka:
Sarjatilanne 23.6.2015
HJK
RoPS
SJK
IFK Mariehamn
FC Inter
KuPS
FC Lahti
HIFK
FC KTP
FF Jaro
Ilves
VPS
16
14
14
14
14
13
14
13
15
13
13
13
10 5 1
914
824
653
644
454
374
364
348
337
328
229
27-10
10-13
23-10
15-12
24-15
11-18
12-11
13-18
12-23
13-21
11-25
14-19
35
28
26
23
22
17
16
15
13
12
11
8
Sarjatilanne 23.6.2015
PS Kemi
PK-35 Vantaa
TPS
JJK
HAKA
AC Oulu
MP
FC Jazz
VIFK
EIF
10
10
10
8
9
9
10
10
10
10
712
613
532
431
432
324
316
235
226
136
19-9
22-8
15-5
13-7
18-13
13-16
12-17
11-20
11-28
13-24
22
19
18
15
15
11
10
9
8
6
Sarjatilanne 23.6.2015
II-ETELÄINEN
FC Honka
9
Gnistan
11
TPV
7
KäPa
10
Ilves-Kissat
10
FCV
10
JäPS
10
Atlantis FC
10
PK Keski-Uusimaa 10
NJS
11
900
641
502
343
415
325
325
325
145
137
22-3
19-11
16-7
14-13
14-13
10-14
12-17
12-17
8-15
10-27
27
22
15
13
13
11
11
11
7
6
Sarjatilanne 22.6.2015
PK-35 Vantaa
Pallokissat
Åland United
Ilves
FC Honka
HJK
TPS
Merilappi United
Nice Futis
VIFK
9
9
8
8
9
8
8
8
8
9
720
711
602
512
414
413
215
116
116
018
26-6
31-8
20-12
26-15
24-20
12-11
15-21
14-26
11-26
14-48
23
22
18
16
13
13
7
4
4
1
Su
Su
Su
Su
La
Su
Ke
Ke
La
La
5.7.
12.7.
19.7.
26.7.
1.8.
9.8.
12.8
16.8.
22.8.
29.8.
18.30
18.30
18.30
18.30
16.00
16.00
18.30
18.30
16.00
16.00
La
Su
Su
La
Su
To
Su
To
Su
4.7.
12.7.
19.7.
25.7.
2.8.
6.8.
16.8.
20.8.
30.8.
16:00
PK-35 Vantaa - HAKA
18:30
EIF - HAKA
18:30
HAKA - FC Jazz
16:00
HAKA - AC Oulu
18:30
MP - HAKA
18:30
HAKA - TPS
18:30
VIFK - HAKA
18:30
HAKA - JJK
18:30 PS Kemi - HAKA
Su
Ke
Ma
La
To
Su
Ke
La
La
Ti
La
Pe
Pe
Ke
Su
La
Su
To
Su
Pe
Ti
Pe
Pe
12.7.
15.7.
20.7.
25.7.
30.7.
2.8.
5.8.
8.8.
15.8.
18.8.
22.8.
28.8.
10.7.
15.7.
19.7.
25.7.
2.8.
6.8.
9.8.
14.8.
18.8.
21.8.
28.8.
18.30
18.30
18.30
16.00
18.30
18.30
18.30
14.00
16.00
18.30
16.00
18.30
18:30
18:30
18:30
16:00
18:30
18:30
18:30
18:30
18:30
18:30
18:30
KäPa - TPV
TPV - Ilves-Kissat
Atlantis FC - TPV
TPV - JäPS
TPV - FC Honka
TPV - PK K-U
NJS - TPV
FCV - TPV
TPV - FC Honka
Ilves-Kissat - TPV
Gnistan - TPV
Ilves-Kissat - TPV
Ilves-Kissat - NJS
TPV - Ilves-Kissat
Ilves-Kissat - FC Honka
Gnistan - Ilves-Kissat
JäPS - Ilves-Kissat
Ilves-Kissat - Atlantis FC
PK Keski-Uusimaa - Ilves-Kissat
KäPa
Ilves-Kissat
Ilves-Kissat - TPV
Ilves-Kissat - FCV
Ilves-Kissat - TPV
La
La
La
La
La
La
La
La
La
4.7.
11.7.
18.7.
25.7.
1.8.
8.8.
15.8.
22.8.
29.8.
16:00
16:00
16:00
16:00
12:00
16:00
14:00
16:00
17:00
Ilves - TPS
Pallokissat - Ilves
Ilves - Honka
Nice Futis - Ilves
Ilves - PK-35 Vantaa
lves - VIFK
Merilappi United - Ilves
Ilves - HJK
Åland United - Ilves
11
IFK Marieham - Ilves
Ilves - KuPS
Fc Lahti - Ilves
Ilves - SJK
HIFK - Ilves
Ilves - KTP
FC Inter - Ilves
Ilves - FF Jaro
RoPS - Ilves
Ilves - HJK
Kakkosen eteläisessä kaksi
tamperelaisjoukkuetta
T
FC 3-0. Järvenpäästä TPV haki 0-2 voiton ja viime sunnuntaina nujertui NJS
murskaavasti 7-1.
TPV on sinnitellyt, ihan niin kuin
änä vuonna jalkapalloilun kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, Kakkosessa, pelaavat
perinteiset kiistakumppanit TPV ja
Ilves-Kissat. Palloliitto päätti sijoittaa
molemmat täkäläiset seurat etelälohkoon, kun perinteisesti vastustajat ovat
löytyneet länsilohkon joukkueista. Palloliiton päätös tiesi sitä, että vastustajajoukkueet ja niiden pelitapa tiesi molempien joukkueiden valmentajille ihan
uutta kokemusta. Tässä vaiheessa noin
kolmannes sarjasta on pelattuna. Lohkossa on koettu eri syistä johtuvia ottelusiirtoja, joten sarjataulukko ei ihan
sinänsä kerro koko totuutta. Usealla
joukkueella on toki yhdeksän peliä takanaan, mutta Pallo-Veikoillakin vasta
kuusi ja Ilves-Kissoilla kahdeksan.
Sarjassa ennakoitiin olevan vain yksi
ennakkosuosikki, Veikkausliigasta pari
porrasta alemmaksi pudotettu Honka. Se sai pidetyksi pelaajistossaan
useita pääsarjaa pelanneita kokeneita pelimiehiä ja puikkoihin nostettiin
Valkeakoskella Hakaa viime kauden
luotsannut Juho Rantala. Sarjan alku
on tanssittu Hongan tahtiin. Sillä on
tilillään pelkkiä voittoja ja pahimmat
kilpailijat ovat jo aika kaukana. Gnistan pitää kakkossijaa hallussaan, mutta
kummoinenkaan ennustaja ei tarvitse
olla, jos veikkaa TPV:n menevän piakkoin heittäen ohi.
Pallo-Veikkojen
valmennuskaksikko Jari Pylkkönen ja Kari Sainio
asettivat tavoitteensa varsin korkealle.
– Seuran tavoitteena on nousta askel
korkeammalle, sillä jokainen joukkue
on lyötävissä. TPV:n peli perustuu hyvään liikkeeseen ja intohimoon, sanoi
Pylkkönen kauden alussa. Kausi alkoi
kuitenkin murheellisesti. Ensin tuli selkäsauna 0-3 FC Vaajakoskelta Pyynikillä ja Oulunkylän vierailu Gnistanin
vieraana (3-1) ei sujunut paljoakaan
paremmin. Siitä eteenpäin joukkueen
tilillä onkin vain voittoja, Tammelassa
kaatui ensin KäPa 2-0 ja sitten Atlantis
12
viime kaudellakin, loukkaantumisia
vastaan. Ykköstykiksi hankittu Matti
Jokinen ei ehtinyt pistää kuin kerran
vastustajan maaliin ennen loukkaantu-
Pylkkönen ja Sainio tarkkoina
Visuri-Heinonen - soturit taas yhdessä
mistaan. Toivottavasti mies kuntoutuu
nopeasti, sillä lohkon ratkaisuottelut
ovat vielä edessäpäin. Ratkaisuun pelaajistosta pystyvät toki muutkin, maaleja ovat onnistuneet tekemään myös
Mohamed Koroma 4, Sergei Korsunov 3 ja Jusu Karvonen 2. Kertaalleen kehikon väliin ovat osuneet myös
Tommi Smeets, Rudi Dieter, Aleksi Pylkkönen, Tero Intala ja Paavo
Näykki. Pallo-Veikot elääkin tasaisuudellaan, kun vielä varastossa on taitavia
poikamaajoukkueiden pelaajia, saattaa
olla niin, että Pylkkösen tavoite toteutuu. On se Honka ennenkin kaatunut.
Ilves-Kissojen filosofia on hiukan
erilainen. Seura nojaa edelleen vankkaan viipurilaiseen perimään, vaikka
pelaajista tuskin montakaan on kaupunkia edes nähnyt. Ilves-Kissoilla ei
ole juniorijoukkueita toisin kuin paikalliskilpailijallaan. Joukkue rakennetaan
aina kautta varten uudelleen, eikä tulijoista ole ollut pulaa. Seura tarjoaa pelipaikan ja vastustajat mahdollisuuden
kehittyä tasokkaissa otteluissa.
Valmennuskaksikko Jukka Heinonen ja Veijo Visuri ovat meritoituneita alan ihmisiä. Kaksikko teki vuosia
yhteistyötä PP-70:n peräsimessä, eikä
suinkaan heikolla menestyksellä. Joukkueen kaikki kaikessa on ex-maalitykki
Eino Helminen, joka tuskin menee minään iltana nukkumaan niin, että ei oli-
si tehnyt päivän aikana työtä seuransa
eteen. Suurimmat haasteet joukkueella
lienee taloudellisella puolella, kun sarjan pyörittäminen ei ole halpaa, vaikka
pelimatkat etelälohkossa ovatkin aikaisempia lyhemmät. Kissat on pelannut
sarjassa kahdeksan ottelua, voittanut
niistä kolme ja pelannut kerran tasan.
Pistemäärä 10 oikeuttaa kuudenteen
sijaan, mutta sarja on keskikastin osalta äärimmäisen tasainen.
13
Ilves-Kissat on tehnyt Kakkosessa 13
maalia. Maaleista 4 on merkattu Timor
Inapshban, 3 Salomo Ojalan ja 2 Jere
Intalan ansioluetteloon. Kerran ovat
osuneet Ville Puustinen, Eetu Virtanen, Sasu Nieminen ja Jussi Rasva.
Analyyseissä ei ole huomioitu vielä ennen juhannusta käytäviä otteluja
Ilves-Kissat- PK Keski-Uusimaa ja TPVFC Vaajakoski.
Tuttuja kasvoja TPVn otteluissa
-epi-
P
Juhlavuosia ja tehtäviä
iirimme viettää tänä vuonna 70
vuotista taivaltaan. Siihen liittyy
monia juhlallisuuksia ja tapahtumia, jotka seurat ovat itse saaneet
esittää. Kaikissa hyväksytyissä tapahtumissa jaetaan diplomeja sekä tunnustetaan väriä maajoukkuehuivilla.
Useimmissa tapauksissa piirin hallitus hoitaa muodollisuudet ja vievät
tervehdyksen.
Juhlavuoden teema
on ”Seuratyö palkitsee”. Kuitenkin
meille, jo ehtoopuolen toimijoille,
on osunut muutama keikka. Olimme
kolmen miehen delegaationa paikalla Ahvenisjärven kentillä 23.5. Meillä
oli kunnia olla läsnä Tampereen Ilveksen Futisliigan 40 v turnauksessa.
Seura muisti pitkäaikaisia toimijoitaan
seuraavasti. Raimo Nieminen, Ari Rinne, Aila Kinnunen, Kari Korpela, Tommi
Perämäki, Petri Plym, Leena Mäkelä,
Jouni Virkkula sekä Tero Keinänen.
Futisliiga tiivistettynä
Futisliigan isänä tiettävästi oli pankinjohtaja Pekka Terho, joka toivoi vuonna
1975, että kaupungin nuoret pelaisivat
jalkapalloa. Ensimmäinen kausi pelattiin 1976 ja mukana oli 34 joukkuetta.
toiminta oli silloin pienimuotoisempaa
ja ehkä vaatimattomampaakin. Kuitenkin mukana oli heti 600 junioria. Seppo
Santanen ja Esko Hietikko eivät taatusti
aavistaneet, silloin aloitetusta kaupunginosafutiksesta kasvoi Suomen suurin
junioreita kasvattava seura. Kiitos heille
ja Pekka Terholle kauaskatseisuudesta!
Tuohon aikaan pelaaminen aloitettiin
11 – 14 vuotiaana. Nykyisin ei liene harvinaista, että 5 vuotiaita viliseen kentällä.
Jo alkuaikoina oli sama ongelma kuin
nykyisinkin, mistä lukuista valmentajat
14
joukkueille. Silloin 40 vuotta sitten siitä selvittiin kuten nykyisinkin. Silloin ei
juurikaan kyselty valmentajalisenssejä.
Riitti, kun oli intoa. Nykyään halutaan,
että valmennuksen hoitaisi mieluusti
A-, B- tai C-lisenssin omaava henkilö.
Valmennus- tietämys onkin lisääntynyt
huimasti vuosikymmenien aikana.
Nykyisin Risto Valkealan ja hänen
esikuntansa luotsaa edelleen Suomen
laajinta juniorityötä tekevää kaupunginosatoimintaa. Täksi vuodeksi on
tilattu peräti 4000 pelipaitaa mukana
oleville pelaajille!
Olisi mukava tietää, kuinka monta
lasta ja vanhempaa on vuosien varrella
kulkenut tämän hienon toiminnan läpi
saaden eväitä jalkapallon lisäksi myös
muuhun elämään.
Hopa
Ilveksen Futis-liiga palkitsi
Suomen Palloliiton Tampereen piirin delegaatio Matti Haavisto,
Kimmo Pajukoski ja Harri Holli sekä Ilveksestä Heikki Tarvanen.
Raimo Nieminen vuodesta 1975; valmentajana FutisLiigassa, yhdyshenkilönä yli kymmenen kautta
Aila Kinnunen vuodesta 1989; valmentajana FutisLiigassa, yhdyshenkilönä useamman kauden sekä
varusvarastonhoitajana kaudesta 1999
Tero Keinänen vuodesta 1992; valmentajana FutisLiigassa sekä Pohjoisen alueen aluepäällikkönä kaudesta
1996, Futis-Liigan kilpailujuryn puheenjohtaja
Ari Rinne vuodesta 1992; valmentajana Futis-Liigassa
sekä Ilveksen tyttöpallojaoston joukkueissa,
aluepäällikkönä sekä projektivastaavana
Jouni Virkkula vuodesta 1993; valmentajana FutisLiigassa sekä Ilveksen poikapallojaoston joukkueissa,
yhdyshenkilönä Futis-Liigassa yli kymmenen kautta
Kari Korpela vuodesta 1999; valmentajana Futis-Liigassa, yhdyshenkilönä kaudesta 2010, Futsal toiminnan
käynnistäjä ja kehittäjä
Petri Plym Vuodesta 1995, toiminut juniorijalkapalloilun
ja taitokoulutoiminnan kehittäjänä
Tommi Perämäki monivuotinen tyttöjalkapalloilun
valmentaja ja kehittäjä
Leena Työläjärvi vuodesta 2000., jalkapallojaosto tapahtumavastaava, kesäleiritoiminnan päällikkö, naisten
joukkueenjohtaja. Seuraedustajana useassa
luottamustehtävässä sekä seuran yhteyshenkilönä
muihin sidosryhmiin
Leenä Mäkelä Vuodesta 1995 huoltajana, joukkueenjohtajana ja turnaustoiminnan ja kioskitoiminnan
ruokapäällikkönä, miesten ja naisten ottelutapahtumien
myyntipisteiden vastaavana
15
Huuhkajien lento katkesi
lauantaina 13.6.
M
ixu Paatelaisen taival maajoukkueluotsina alkoi, kun
Palloliitto oli asettanut kunnianhimoisen tavoitteensa selvitä
vuonna 2016 Ranskassa pelattavaan
EM-lopputurnaukseen. Urakkaa luultiin edellisiä karsintoja helpommaksi,
kun lohkoarvonta oli armollinen. Romanian, Pohjois-Irlannin, Unkarin, Kreikan ja Färsaarten joukossa oletettiin
helposti saavutettavan vähintään kakkospaikka tai ainakin kolmossija, joka
oikeuttaisi vielä jatkokarsintaan.
Nyt tiedetään, että tavoitteet olivat
sittenkin liian kovat. Lauantain Unkarille kärsityn 0-1 tappion myötä haaveet romahtivat, voitolla olisi ollut vielä
pienen pieni mahdollisuus saavuttaa
ainakin karsintapaikka. Lauantaina jalkapallojuhlan edellytyksistä kaksi oli
huippuluokkaa, sään haltija oli loihtinut
kevään lämpimimmän päivän ja olympiastadionin kentänhoitajat olivat viritelleet nurmikon virheettömään kuntoon. Olosuhteista ei siis pitänyt olla
kiinni. Kannattajia lehtereille saapui
hiukan yli 20 000, joka varmasti oli hiukan Palloliiton odotuksia vähemmän.
Itse ottelu on varmasti jättänyt itse
kullekin omat muistijälkensä, joista
ottelun alku muistutti lähes paniikkia.
Suomen tolppien välissä seisoi kuitenkin Lucas Hradetsky, joka onneksi oli viritellyt itsensä huippuiskuun
ja piti Huuhkajia vielä hengissä, kun
kenttäpelaajat jännittivät ottelua, kuin
ekaluokkalainen ensimmäistä koulupäivää. Ensimmäisen vartin aikana
suomalaiset eivät saaneet palloa kontrolloidusti lähellekään madjaarien kuudentoista aluetta. Onneksi joukkueen
riveissä raatoi kuitenkin mies nimeltä
Perparim Hetemaj. Hän taisteli hakkapeliittain tavoin, otti ja antoi iskuja
sen minkä vain ehti. Lopulta oli myös
ensimmäisen jakson parhaassa ratkaisupaikassa, mutta päätti raipehelmismäisesti syöttää, vaikka oma laukaus
olisi ollut poikaa. Orastava maalipaikka
kuivui kokoon. Huuhkajajoukkueessa
Mixu ja joukkue -viimeistä kertaa yhdessä
16
jaksolla pahimmin alisuoritti Tanskassa
tällä hetkellä pelaava kärkipelaaja Teemu Pukki, jonka säntäilyissä ei juuri
ollut päätä jos häntääkään. Puolassa
juuri mestaruuden voittanut Kasper
Hämäläinenkään ei ollut parhaassa
vireessään – kaukana siitä. Ottelu olisi
voinut olla ohi jo puoliajalle lähdettäessä, mutta unkarilaisten ruuti oli vielä
märkää.
Toiselle jaksolle kärkeen juoksikin
Riku Riski, kun Pukki jäi mietiskelemään, mikä mahtoi mennä pieleen
ja miksi. Riski toikin ihan uudenlaisen
sykkeen Huuhkajien peliin. Hän haastoi
vastustajiaan hyvin ennakkoluulottomasti ja olipa vähällä aiheuttaa punaisten puolustajalle samanvärisen kortinkin. Ainoastaan tuomarin lempeys piti
vieraat täysilukuisena loppuun saakka.
Valitettavasti Riskun muassaan tuomaa
virettä riitti vain varttitunnin pelaamiseen, eikä Roman Eremenkon alanurkkaan suunnattu laukauskaan ohittanut
kokenutta verkkarivahti Gabor Kiralya.
Pohjoiskaarre ja peli on selvä
Unkarilaisten ensimmäinen ratkaisupaikka osui Kristian Nemethille yllättävästi viime peleissä haparoineen Niklas
Moisanderin pelattua lepsusti. Unkarilaisen noston pelasti Markus Halsti
maaliviivalta, eikä katsojien tarvinnut
vielä siinä vaiheessa poistua areenalta. Vääjäämätön sitten tapahtui, kun
Bundesliigan HSV:ssa pelaava Zoltan
Stieber jyräytti kanuunansa ylänurkkaan. Hradetskyllä ei ollut mitään mahdollisuutta. Peli oli ratkennut, samoin
Huuhkajien lento kohti Pariisia.
Paatelainen oli antanut tärkeän roolin myös Sakari Mattilalle, jonka keskikentälle piirretty ruutu oli vain liian
vaativa, varsinkaan, kun mies ei pystynyt käyttämään parasta asettaan,
kohtuullisen painavaa laukausta. Joukkueen ehdottomasti ainoan kansainvälisen tason taiturin, Roman Eremenkon,
otteista huokui turhautuneisuus. Pelasiko mies sitten omimmalla pelipaikallaan, siitä voidaan olla perustellusti
montaakin mieltä. Palloja hän sai kuitenkin pelattavakseen liian vähän ja se
näkyi miehen kehon kielessä.
Vaikka Mixu Paatelaiseen taktinen
osaaminen ja joukkueen pelitavan
elastisuus ei johtanut toivottuun tulokseen, tyylikästä ei ollut Suomen Maajoukkueen Kannattajien (SMJK) toiminta Pohjoiskaarteessa. Jatkuvat ”Miksu
ulos, Alaja ulos” huudot vielä jotenkin
käsitti, mutta Palloliitolle haistattelu
ei ollut kivaa kuultavaa edes aikuisen
korville puhumattakaan perheen pienimmistä, joita heitäkin katsomossa
oli. Mahtaako olla seuraavassa ottelussa?
SMJK ja suomalainen media sai
haluamansa, kun Palloliitto tiedotti
Mixu Paatelaisen erottamisesta. Seuraajan henkilöllisyydellä spekuloidaan.
Ainakaan kotimaisen valmentajan ei
ole helppo astella suoraan leijonien
(SMJK:n) kitaan, kysymys kun on pohjimmiltaan kunkin yksittäisen pelaajan
taitotasosta. Eikä sille maajoukkuevalmentaja voi paljoakaan tehdä.
Eero-Pekka Hollo
Taistelun tuoksinassa alimpana Perparim Hetemaj
17
V
Leikissä teen
mitä pitää
iikonvaihteessa uutisoitiin
tutkimuksesta joka osoittaa,
ettei Suomalainen urheilu- ja
liikuntajärjestelmä tuota entiseen malliin urheilijoita maailman huipulle. Lasten ja nuorten toiminnassa on nähty
selvä muutos: omaehtoisen liikkumisen
ja leikkimisen määrä on romahtanut.
Syitä ei tarvitse hakea kaukaa - ulkoilun ja leikin määrä pienenee samassa
suhteessa, kuin älypuhelimien ja pelikonsolien suosio kasvaa. Merkittävä ja
tutkimustuloksen syitä avaava muutos
nähdään myös tavassa harrastaa. Nykyisin lasten harrastuksista on tullut
entistä vakavampia ja yhä useammassa
lajissa halutaan erikoistua jo hyvin varhain yhteen lajiin, jota ääritapauksissa
harjoitellaan jo alle kymmenenvuotiaana viisi kertaa viikossa. Ennen oli toisin. ”Erityisesti ennen vuotta 1985 syntyneet kertoivat valtavasta määrästä
leikkiä. Aivan massiiviset tarinat, kuinka
on hiihdetty, hypätty ja leikitty pallon
kanssa” nuorisotutkija Mikko Salasuo
kertoo Iltalehden haastattelussa. Salavuo uskoo, että ongelma piileekin juuri
tässä. Kun leikkimielisyys ja leikit karsitaan pois ja aletaan harjoittelemaan
liian vakavasti liian nuorena, katoaa
lapselta mielenkiinto lajiin.
Ajat ovat muuttuneet nopeasti ja
elämme uudenlaisessa maailmassa.
Kävellessämme isän kanssa eräänä
sunnuntaina Sorsapuistossa kiinnitim-
me huomiota tyhjiin urheilukenttiin ja
puistoihin. Vielä omassa lapsuudessani talojen pihat olivat täynnä leikkiviä
lapsia. Isä kertoi omasta lapsuudestaan. Hänen pihapiirissään oli ollut
parikymmentä saman ikäistä pojan viikaria. Elettiin vaatimattomissa oloissa,
joissa ei rahaa, saati mahdollisuuksia
liiemmin ollut. Huonoja vaikutteita sen
sijaan oli paljon. Onneksi vanhemmat
olivat fiksuja ja ympäristö suvaitsevaa.
Pojille rakennettiin talkoilla lentopallokenttä ja hankittiin pelivälineitä. Pihapelit ja leikit sallittiin varhaisesta aamusta iltahämärään, niin arkena kuin
pyhänä. Pihassa ja läheisellä kentällä
pelattiin jalkapalloa, jääkiekkoa ja tossupalloa. Sateen sattuessa sai kerrostalon pommisuojassa käydä nostelemassa puntteja tai pelaamassa pingistä.
Kerhohuoneessa pelattiin shakkia ja
kuunneltiin musiikkia. Liikunta ja leikki taisivat häiritä koulua, mutta ehkä
se kannatti, sillä osalle pojista leikeistä
tuli jopa työ. Joistakin tuli liigapelaajia,
yksi lähti NHL:ään pelaamaan lätkää ja
toinen jalkapalloammattilaiseksi. Joku
voitti voimannoston maailmanmestaruuden ja parhaasta shakinpelaajasta tuli kansainvälinen shakkimestari.
Joukosta kasvoi myös kapellimestari ja
lätkämaajoukkueen johtaja. Mutta tärkeintä oli isän mielestä se, että kaikista
tuli kunnon miehiä.
Vaikka nautinkin vauhdikkaan ur-
heilun seuraamisesta, täytyy tunnustaa, että suosikkijoukkueeni on hieman
surkuhupaisa höntsyporukka. Joukkueeseen kuuluu näitä kunnon miehiä,
heidän poikiaan, tyttärien miehiä ja
poikaystäviä. Hauskoja heppuja, jotka
oivaltavat urheilun olevan hauskanpitoa. Pari viikkoa sitten kävin Tenniskeskuksella katsomassa kun he pelasivat
ensikertaa sählyä. Vastassa oli urheilutoimittajien joukkue. Maaleja syntyi
kuin liukuhihnalta ja naurua, huutoa –
jopa vastustajan kannustamista – kuultiin koko pelin ajan. Ottelun kohokohta koettiin, kun meidän joukkue pääsi
ampumaan
rangaistuslaukauksen.
Silloin tapahtui jotain vallan kummallista: vaihtoaitiossa koko pelin tiiviisti
istunut 6-vuotias joukkueen kuopus
valittiin rankkarin laukojaksi tasatilanteessa. Hitaasti ja varmasti palloa kuljettaen poika otti tilanteen haltuun ja
ampui pallon maaliin tolpan kautta.
Molemmat joukkueet hurrasivat. Mikä
parasta, tuomari ja maalin päästänyt
moninkertainen Suomenmestari molari kävivät heittämässä pienelle laukojalle ylävitoset.
Kotona olen kuullut isäni moton useamman kerran. Se ei kovin kummalta kuulosta ja se on hieman kömpelö
muunnos Väinö Linnan kuuluisasta
lauseesta. Asiaa jälkeenpäin pohdittuani olen hoksannut, ettei se ole ajatuksena lainkaan niin typerä kuin miltä
se aluksi saattaa kuulostaa:
Leikissä teen mitä pitää,
mutta riitelemään en rupea.
Linda Huhtinen
18
N
KATSOMOSTA NÄHTYÄ
JA KOETTUA
o, ei nyt sentään Mutta kaksi
kotivoittoa antaa toivoa paremmasta. Kolmannes sarjasta on pelattu ja asetelmia haettu. Jo nyt on selvää, ettei ainakaan
Ilves aiheuta veret seisauttavaa sarjamenestystä kuten SJK viime vuonna. Ilves taistelee sarjapaikastaan.
Yleisöä käy hyvin Tammelassa. Ilves
lienee siinä taulukossa aivan kärkikastia. Klubi on tietysti omaa luokkaansa,
mutta Suomen suurin sisämaakaupunki havittelee yleisömäärissä toista sijaa.
Yleisökeskiarvoja ei tietenkään löydy
mistään valmiina. Kynä käteen ja keskiarvoja laskemaan. Luulisi Veikkausliigan jonkinlaista kirjanpitoa pitävän!
Laskemalla senkin sain aikaiseksi Ilveksen osalta. Keskiarvo 2716 katsojaa/
peli. Ei huono!
Mitä muuta on pistänyt silmään.
Kuudesta vieraspelistä vain 3 pistettä.
Yksi voitto, sarjajumposta tosin. Sarjapaikan kannalta hyvä saavutus, vaikka
en uskokaan VPS jäävän viimeiseksi. Kotona on sentään ylletty kahteen
voittoon ja pariin tasuriin. Nekin olisi
pitänyt ehdottomasti voittaa, sillä niin
Kotka kuin HIFK ovat juuri niitä porukoita, joiden kanssa jäännöspaikkoja
jaetaan.
Jokaista peluria ei tässä ruodita,
mutta muutama nosto kuitenkin. Maalivahti Mika Hilanderin ulostulot ovat
joskus kuin liigan pääsponsorin motot:
veikkaa tai arvaa, pitäisikö lähteä vai
ei. Maalivahtivalmentaja Mikko Kavenin kannattaisi kaivaa laatikosta vanha
kasettinsa, minkä nimi oli ”pidemmät
kädet” ja lainata sitä Hilanderille. Itsevarmuus kasvaisi.
Puolustus näyttäisi hivenen petraavan pelien edetessä. Ainakin HIFKpelissä voitto lipesi huolimattomaan
pelaamiseen vaarattoman näköisessä
tilanteessa. Nuori topparipari kasvaa
varmasti kauden aikana oikeisiin mittoihin.
Joukkueen parhaita lienee alkukaudesta olleet Jussi Kujala, Tomi Petresku ja Emenike. Heidän varassaan
on menestys. Tietysti kärjen tuhlaa-
japojat Lahtinen ja Hjelm onnistuessaan auttaisivat joukkuetta suuresti.
Eivät he ole epäonnistuneet mutteivät parhaimmillaankaan ole olleet.
Maalitilaston kärjessä viilettää nimittäin Petresku kahdella (2) maalilla! Keskiarvo alle yksi maalia/peli. Jääkiekkomaisesti maalisuhde – 8 samoin kuin
Kotkalla. Tähän asiaan parannusta, niin
Veikkausliigaa pelataan ensi vuonnakin
Tampereella. Missä, sekin taittaa olla
vielä arvoitus.
Entäs Keke Amstrong? Hän on
saanut joukkueensa aika tasalaatuiseksi. Vauhtia joukkueella saisi olla
ehkä hitusen enemmän. Junnaava
peli ei varmasti miellytä pelaajia eikä
19
ainakaan katsojia. Ehdotan, että laita ottelun aikana itsesi peliin samalla
lailla kuin TV-kommentaattorinakin.
Uskoisin sen tarttuvan myös pelaajiin.
Pelillä ja pelitavalla on väliä! Taitoa ja
tunnetta. Vaadi sitä joukkueeltasi.
Maajoukkuetauon jälkeen alkavat tosi pelit. Syksy tulee nopeasti,
samoin pimeys. Nähdään valoa kehittyvässä joukkueessamme Ilveksessä ja kannustetaan heitä jatkossakin.
Olisi upeata nähdä Ilves Veikkausliigan
kärjessä seuran juhliessa ensi vuonna
85 vuotista taivaltaan!
Teksti: Harri Holli
Kuvat: Leo Hynninen
Huuhkajat Ratinaan, minne
omat joukkueemme?
K
enttätilanne Tampereella puhututtaa vuodesta toiseen,
niinpä Nettifutis päätti piipahtaa kaupungin liikuntatoimessa
kysymässä, missä oikein mennään?
Kysymyksiimme vastaili liikuntapäällikkö Mikko Heinonen, joka on liikuntatoimen ”kakkosmies” heti liikuntajohtaja Pekka P. Paavolan jälkeen.
Heinosen vastuulle kuuluvat mm. ulkoliikuntapaikat pois lukien Ratina, josta
vastaa Matti Kaario.
Heinonen on työskennellyt kaupungilla monenlaisissa rooleissa, vastannut mm. liikuntatoimen taloudesta,
toiminut nuorten olympiapäivien projektipäällikkönä ja viimeksi saattanut
loppuun Kalevan uimahallin ikuisuudelta tuntuneen remontin. Omalla urheilutaustallaan hän ei pröystäile.
– Lapsuuteni ja nuoruuteni Valkeakoskella asuneena en ole voinut välttyä
jalkapalloilulta, mutta jalkani ja pallo
eivät ole luodut yhteen. Lajia toki olen
seurannut tarkoin ja niin teen edelleenkin. Omat saavutukseni urheilun
saralta on piiritasoa lajeinani lähinnä
hiihto ja tennis.
Kalevan uimahalli
-projekti ja
jalkapallokentät
– Viikko sitten avattu Kalevan uimahallin korjaus tuli ennakoitua kalliimmaksi, mutta nyt se on maalissa. Jalkapallon puolelta on heti sanottava se,
että lajilla on takanaan suuret massat
ja aivan ylivertainen harrastuspohja,
joten kaupungin pitää ottaa vastuu
olosuhteiden luomisesta. Siinäpä sitä
haastetta on, kun pelikentät ovat lähes
jatkuvasti ottelukäytössä ja harjoitellakin pitäisi, murehtii Heinonen.
Kenttätilanne näyttää pääosin tältä:
1) Ratina on poissa pelistä koko tämän vuoden jalkapalloa ajatellen.
2) Tammelaan on suunnitteilla uusi
jalkapalloilijoille tarkoitettu stadion.
Suunniteltu ”Hattutemppu” on aikaansaanut vastustavan kansanliikkeen, joten sen valmistuminen on täysin hämärän peitossa.
3) Kaupungissa on pelattavat nurmikentät Hervannassa ja Lamminpäässä
sekä Pyynikin tekonurmikenttä, jota
käyttävät juniorien ja alasarjan joukkueiden lisäksi jenkkifutaajat. Ikurissa, Ahvenisjärvellä ja Kaukajärvellä on
myös tekonurmikentät jalkapalloilijoiden käytössä.
4) Harjoitusnurmikenttiä on Kaupissa,
jossa on lisäksi kolme tekonurmikenttää. Muiden olemassa olevien harjoitusnurmikenttien kohtalokaan ei ole
selviö. Pirkkahallin ulkopuolella on viheriö, joka kaipaisi perusparannusta
kipeästi, mutta naapurissa sijaitseva
Messu- ja urheilukeskus suunnittelee
paikalle jotain ihan muuta. Kannattaako viheriötä korjata, jos jalkapallojunio-
Haastattelua tehdään Ratinan peräti
murheelliselta näyttävällä stadionilla.
Nurmikko on kuorittu pois ja maahan
asennetaan lämmitysjärjestelmää, jonka avulla kaupungin ykkösestradi pitäisi olla pelattavassa kunnossa, vaikka keväät olisivatkin yhtä kylmiä kuin
tämä juuri koettu kevät. Urakan pitäisi
edetä niin, että siirtonurmimattoa pystyttäisiin asentamaan elo-syyskuussa.
Sen juurtuminen vie oman aikansa, joten pelattavassa kunnossa viheriö lienee vasta ensi kaudella. Tähän remonttiin kaupunki sitoutui siitä syystä, että
olympiastadion menee perusteelliseen
Mikko Heinonen Tampereen kaupungin liikuntatoimen kakkosmies!
rien pahin pelko alueen muuttumisesta
pysäköintialueeksi toteutuu? Tuskin.
Tammelaan
”Hattutemppu”?
Tällä hetkellä eletään melkoista epävarmuuden aikaa. Tammelan kentän
rakentamisen aloittamisesta ei tiedä
kukaan. Asukkaat Tammelassa haluaisivat stadionin jäävän paikalleen, mutta eivät haluaisi uutta ja massiivista tiivistämään asuinyhteisöään. Helppoa ei
ole virkamiehelläkään.
– Epäily siitä, että valitustie on käytävä loppuun saakka, ennen kuin ensimmäinenkään lapio maahan lyödään uuden Tammelan rakentamiseksi, ei ole
suinkaan pois suljettu uhkakuva. Jos
niin käy, Tammelan valmistuminen pelattavaan kuntoon vie varmasti vuosia.
Ja se ei ole ainakaan täkäläisten jalkapalloseurojen etu, tietää Heinonen.
20
remonttiin, jonka kesto lienee ainakin
pari vuotta.
Tampereen Ratina on selkeästi sekä
kooltaan että sijainniltaan valtakunnan kakkosareena. Palloliitto on hieronut kaupungin kanssa sopimuksen, että olympiastadionin remontin
ajaksi ”Huuhkajien” kotikenttä siirtyy
Ratinaan. Ongelmana vain oli se, että
kentän koko ei täyttänyt kansainvälisiä kriteereitä kokonsa suhteen, joten
kenttää on pakko leventää. Myös SUL
tukeutuu täkäläiseen apuun, olympiastadionin remontin ajalle osuva yleisurheilun Suomi-Ruotsi maaottelu käydään Ratinassa Pyrinnön isännöimänä.
Nyt yritetään sovittaa yhteen molempien lajien vaatimukset, jotta yleisömassat saataisiin houkutelluksi kaupunkiin elävöittämään myös paikallista
liike-elämää.
Lämmitettävä
tekonurmi
Kysymyksen siitä, miksi Tampereella
ei ole lämmitettävää keinonurmikenttää harjoituskäyttöön, Heinonen väistää.
– Olen ollut tässä toimessani vasta
niin vähän aikaa, että tuohon kysymykseen en osaa vastata. Tiedän sen,
että paljon pienemmilläkin paikkakunnilla on jo sellainen ja se helpottaisi
merkittävästi rospuutto- ja talviajan
lajiharjoittelua ja helpottaisi painetta Pirkkahalliin. Toteutushanke on sen
suuruinen, että myös poliittisen päätöksentekijöiden pitää olla hankkeen
takana. Olisiko myös niin, että paikalliset jalkapallotoimijat vetävät köyttä
kukin omaan suuntaansa, kun yhteenliitetyt voimat toden näköisesti johtaisivat parempaan tulokseen, pohtii
liikuntapäällikkö paikallisten seurojen
historiallista identiteettiä.
Hyvääkin kuuluu. Pirkkahallin jalkapalloareenaan uusittiin alusta viime
syksyksi. Tehty päätös siitä, että tuo
alusta siirretään Messukylän kentälle,
on jo toteutettu. Siellä ei enää tarvitse
niellä pölyä. Pirkkahalliin asennettava
uusi tekonurmi siirretään taas ensi keväänä jollekin ulkokentälle ja näin tehdään vielä ainakin seuraavana vuonna.
Se tuo helpotusta harjoituskenttätilanteeseen. Vehmaisten kenttää aletaan
myös ehostaa. Kenttä saa novotanpintaisen juoksuradan ja siirtonurmikko
on toivottavasti pelattavassa kunnossa
keväällä 2016, joten junioritkin pääsevät oikealle nurmelle.
Hypoteettinen kysymys?
Jos Tammelaa aletaan rakentaa vaikkapa ensi keväänä, on se pois käytöstä pari seuraavaa kautta. Moniko nyt
Tammelaa käyttävistä seuroista – Ilves,
Ilves naiset, TPV ja Ilves-Kissat –siirtyy
käyttämään Ratinaa? Ja missä on ajateltu muiden pelaavan?
– Hyvä kysymys. Maaottelujen tulo
Tampereelle tietää myös kentän rauhoittamista otteluilta pitkäksi aikaa
otteluajankohdan ympäriltä. Näin ollen
missään tapauksessa Ratinaan ei voida
sovittaa kaikkia mainitsemiasi neljää
joukkuetta pelaamaan. Ehkä Veikkausliigajoukkueen osalta, jos täällä sellainen silloin pelaa, se onnistuu, mutta
muut joukkueet joutuvat ainakin rakennusajaksi muualle. Jos Hervanta tai
Lamminpää ei seuroille käy, pitänee
asia ratkaista tilapäisratkaisuin ja siirrettävin katsomoin. Yleisötiloja pitäisi
varata noin 500 henkilölle. Olen varma
siitä, että ratkaisu tähänkin ongelmaan
syntyy. En pitäisi lainkaan pahana sitä,
että joutuisimme tuon ongelman ratkaisemaan vaikkapa nopeastikin. Sehän tietäisi sitä, että Tammelan hanke
nytkähtäisi eteenpäin, jota vilpittömästi toivon, visioi Mikko Heinonen.
Kun seurat tekevät yhteiseksi hyväksi
oman ruutunsa, olen valmis pitämään
yllä ja kehittämään olemassa olevia
olosuhteita, ellei nyt kuntatalous aivan romahda. Jokainen urheilukentille
saatu lapsi ja nuori, olipa laji mikä tahansa, maksaa varmasti korkoineen takaisin ne rahat, jotka olosuhteisiin on
satsattu, tietää liikuntapäällikkö Mikko
Heinonen. Ja näyttää uskovan itsekin
sanomansa.
Eero-Pekka Hollo
Speedway ja Ratina?
Tamperelaista
kenttätilannetta
taustoittaessa ei voinut välttyä törmäämästä varsin monia askarruttaneeseen kysymykseen.
Kysymys lienee kiusallinen vastattavaksi, kun liikuntapäällikkö Mikko
Heinonenkaan ei rohjennut sanoa
asiaan juuta tai jaata. Soitimmekin
kaupunkimme
tapahtumapäällikölle, vihreiden aatteiden puolesta
liputtavalle Perttu Pesälle ja odotimme kuulevamme sen mukaisesti
moottoriurheilun tarpeellisuudesta
ja siihen liittyvästä maanajorumbasta. Pesän vastaukset sitaateissa.
Vieläkö Ratinassa ajetaan speedwayta?
”Tottakai. Kaupunki on sitoutunut toimimaan kolmena vuonna
kansainvälisen Grand Prix-kilpailun
isäntänä, joista nyt on käyty kaksi.
Kolmas ajetaan ensi keväänä.”
”Tapahtuma oli muuten melkoinen
menestys, kun 100 miljoonaa katsojaa seurasi sitä television välityksellä eri puolella maailmaa. Itsekin
näin hienosti toteutetun tv-spektaakkelin.”
Mikä oli kaupungin saama hyöty
kisasta?
”Jos kysyt vaikka Sergelin torilla Tukholmassa, missä on Tampere, vähintään 90 prosenttia vastaa,
ettei tiedä. Näkyvyyttä tässä haetaan.”
Tyydyttikö tämän vuoden katsojamäärä 5000 katsojaa?
”No, huonosti vähän meni.”
Miksi kisat tuodaan perinteiselle
yleisurheilun ja Jalkapalloillun estradille juuri parhaan harjoittelu- ja
kesäurheilukauden alkaessa?
”Kansainvälinen
järjestäjäorganisaatio vaatii 15 000 katsojaa vetävän estradin. Ja väitätkö, että
moottoriurheilu ei ole perinteistä
urheilua?”
En väitä, mutta sille lajille on omat
suorituspaikkansa, jossa se luonnollisesti olisi pitänyt järjestää. Min-
21
kähän vuoksi tapahtumaa ei ole
koskaan viety Helsinkiin ja olympiastadionille?
”Helsingissä ei ole lajikulttuuria.
Tampereella sen sijaan, kun ajettiin Eteläpuiston radalla, valtakunnan kärjessä oli useitakin paikallisia
joukkueita.”
Ratinaan ajettiin jo kahtena vuonna 4500 tonnia maamassaa (Yle
2014), johon sekoitettiin kivituhkaa,
savea ja sidosaineita. Maansiirtoruljanssi Ratinaan ja taas takaisin
kestää useita viikkoja ja stadionin
puhdistuskin maksaa melkoisesti. Ei
suinkaan tätä tehdä tamperelaisten
veronmaksajien rahoilla ja liikuntatoimen budjetista?
”Kun sopimus kisoista tehtiin, sopijaosapuolina oli kansainvälinen
järjestäjä, kotimainen toteuttaja ja
Tampereen kaupunki. En halua avata sopimuksen sisältöä.”
Kuka korjaa ja korvaa mondopinnalle aiheutetut vauriot?
”Sitä varten ovat vakuutukset.”
Muutama fakta:
– Eteläpuistossa ei ole ajettu viimeisen 35 vuoden aikana.
– Kisajärjestäjät tavoittelivat stadionille vähintään 10 000 katsojaa/
tapahtuma, joista ulkomailta odotettiin 4000 – 6000 (Yle).
– Tarkoitus on tällä GP:llä saada
junioritoiminta nousuun. Tämä on
lähtölaukaus koko lajille (Yle 2014).
Tämän vuoden kilpailussa oli yksi
(1) suomalainen. Villillä kortilla ajanut Timo Lahti sijoittui lajin 16 kuljettajan joukossa 15:ksi.
– Kysymykseen veronmaksajien
osuuteen kustannuksista olisi ollut
helppo vastata ei, jos niin ei ole.
Eikä olisi tarvinnut avata sopimusta
lainkaan. Nyt näyttää hiukan toisenlaiselta.
– Hyvä hallintotapa edellyttää hallintoalamaisen saavan tietoa siitä,
minne yhteiset verorahat suunnataan.
NOSTALGIAA
VEIKON
KAMERASTA
Veikko Lintinen
Vähän oli Kuopion Elon
pelaajia onnittelemassa Kissoja 1968,
kun I-K kaatoi Elon Ratinassa 3-2
Nousu SM-sarjaan!
Valmentaja Yrjö Asikaista kannetaan
Vuonna 1970 Ilves-Kissat pelasi Tampereen ensimmäisen euro-ottelun itävaltalaista Sturm Grazia vastaan.
Ratinassa I-Kissat voitti 4-2, mutta hävisi Itävallassa 3-0.
Ottelu kuului silloiseen Messukaupunkien cupiin.
Sisäsyrjä, ulkosyrjä, vaihtoaskel.
”Kille, etkö sinä ymmärrä vai eikö kiinnosta?”
Jovan Jeftic, Ilves-Kissojen valmentaja kausi 1971.
22
Kuvassa Matti Mäkelä potkii onnentoivotukset
Jaakko Heleniukselle.
Paul´s Special
™
KAMPANJAT JA PAINOTUOTTEET
L U O TA A M M AT T I TA I T O O N
Mikä tekee mainoksesta huomioarvoisen?
Kysy ihmeessä! Kymmenien vuosien kokemus
tehokkaasta kampanjoinnista.
Lehtimainokset, esitteet, katalogit,
folderit, julisteet, yritysilme
Kilpailet huomioarvosta
- kuten tuhannet muutkin!
Purevaa mainontaa - Ideasta toteutukseen
TULOSTEET
70% ostopäätöksistä tapahtuu myymälässä!
Ei ole samantekevää, minkälaisilla mainoksilla
asiakasta puhutellaan.
Julisteet ja canvas -tulosteet
nopeasti, joustavasti ja edullisesti
Paul´s Special
-palvelu kattaa laajasti kaiken
printtituotannon parissa. Kokonaisten kampanjoiden
sisältö ja ulkoasujen toteuttaminen “avaimet käteen”
–periaatteella.
Ammattitaitoisen joustavasti
KUVAUS
Kokonaisuudet suunnittelusta tuotantoon
kustannustehokkaasti kymmenien vuosien
kokemuksella tarvittaessa nopeallakin aikataululla.
Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa!
Ei ole samantekevää millaisia kuvia käytetään.
Y H T E Y S T I E D O T :
Helposti - kuin nappia painamalla
Tuotekuvat, yrityskuvat, mainoskuvaus,
tapahtumadokumentointi.
Tarpeesi mukaiset yksilölliset ratkaisut.
Va n a m o t i e 1
37550 Lempäälä
puh. 050 541 1319
pauls.special@kolumbus.fi
www.spesial.fi
23
MAAILMANTANGO
–Festivaali 2015
Syksyn tunnelmallisin tapahtuma
syyskuussa Tampereella!
OLAVI VIRTA
100 vuotta -tribuuttikonsertti
Maarit Hurmerinta, Marko Haavisto ja Tuula Amberla
sekä
Jani Uhlenius & Uusi suomalainen tango-orkesteri
la 19.9. klo 18.00 Tullikamarin Pakkahuoneella
(Tullikamarin aukio 2, Tampere)
Liput 30/25 €
Konsertin ennakkomyynti alkaa 18.6.
Tiketin myyntipisteissä ja
verkkokaupassa
www.tiketti.fi
Koko festivaaliohjelmisto
julkaistaan 3.8.2015
www.maailmantango.net
24