Vuosi 1983. 1) Ilves 2) HJK 3) Haka
NETTIfutis Kesäkuu 2015 N:ro 2 Vuosi 1983. 1) Ilves 2) HJK 3) Haka Futishistoriaa s. 22 S Pääkirjoitus uomalainen kevätsää on arvaamaton. Hyytävän kylmä tuuli on pitänyt sään sellaisissa lukemissa, että jalkapallo-otteluun lähteminen on edellyttänyt pitkiä kalsareita ja paksua villapuseroa, jotta edes hiukan pystyisi nauttimaan itse pelistä. Samalla se on tiennyt sitä, että ainoastaan todelliset jalitsu-niilot ovat saapuneet itse pelipaikalle, satunnaiset katsojat ovat jääneet koteihinsa. Luonnonnurmikenttien kunto alkaa vihdoin olla kohdallaan, mutta eri syistä tapahtuneet ottelusiirrot ovat aiheuttaneet sen, että Palloliiton päivitetyt sarjataulukot eivät oikeastaan kerro kokonaisuudesta juuri muuta kuin sarjaan osallistuvat joukkueet. Esimerkiksi Kakkosen eteläisessä lohkossa tätä kirjoitettaessa on lähes kolmannes sarjasta takana. Eniten otteluita, 9, on pelan- nut Käpylän Pallo ja vähiten TPV, 5, kaikki muut siltä väliltä. Yritä nyt sitten selvittää sarjan todellista tilannetta ellet ole suorittanut vähintäänkin tilastotieteen aproa tai todennäköisyyslaskennan peruskurssia. Kakkosen ja muidenkin sarjojen tilanteista, joissa pelaa täkäläisiä joukkueita, tässä mediassa tuonnempana. ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ Mukavaa ei ollut Tammelan katsomossa, kun toinen sarjadebytantti HIFK saapui kannattajineen Tammelaan Ilveksen vieraaksi. Vaikka kotijoukkueen järjestyksenvalvojia oli kyllä briiffattu mahdollisista hankaluuksista, ”Stadin kuninkaat” ottivat estradin hallintaansa tavalla, joka aiheutti päänvaivaa kaikille todellisen jalkapallon ystäville sekä erityisesti niille, jotka olivat saapuneet otteluun lapsiensa NETTIfutis Verkkolehti ilmestyy neljäkertaa vuodessa Huhti-, Kesä-, Elo- ja Marraskuu Julkaisija: Paul’s Special www.spesial.fi ISSN 2342-9984 2 seurassa. Ei varmaankaan ollut helppoa uskottavasti kertoa jälkikasvulle, miksi osa punaisiin pukeutuneista yritti rynnätä sisään liputta, kiipesi kenttää ympäröiviin suojaverkkoihin, käytti kannustuksessaan kieltä, josta koulumaailmassa olisi ollut seurauksena kaksi tuntia ja käytöksenalennus ellei peräti määräaikainen opinahjosta erottaminen. Kaiken huippuna parhaimmat sankarit ottivat pyrotekniikan viimeisimmät saavutukset omiin kätösiinsä ja vaaransivat ympäristönsä turvallisuuden sekä aiheuttivat myös ”Paltsun” ikiaikaiselle puukatsomolle jopa konkreettisen tulipalon vaaran. Kun sitten järjestyksen valvojat noutivat katsomosta pahimpia uhkia turvallisuudelle, katsoivat jotkut helsinkiläisvieraat oikeudekseen hakata järjestyksenvalvojia jopa sairaalakuntoon. Surullista. Päätoimittaja: Eero-Pekka Hollo puh. 050-5362694, holloep(at)kolumbus.fi Myyntipäällikkö: Harri Holli puh. 050 597 4680, harri.holli(at)elisanet.fi Myynti ja Taitto Pauli Impola puh. 050 541 1319 pauli.impola(at)gmail.com Ja mitä tästä kaikesta seurasi: Palloliiton kurinpitolautakunta antoi HIFK:lle 2 500 euroa sakkoa rangaistusmääräysten 3.1 §:n d-kohtaan tukeutuen. Ja Ilvekselle 500 euroa, koska otteluun taikka ottelupaikan välittömään läheisyyteen ei saa tuoda mm. ilotulitteita, soihtuja tai savuja! Siitä Palloliitto ei kyllä ole maininnut mitään, miten kannattajien esimerkiksi alushousuihin tai rintaliiveihin piilotetut nykyaikaiset pyrotekniikan viimeiset saavutukset voidaan portilla havaita. Haarovälejä ja rintaliivejä kopeloimalla? Siitä saattaisi jopa punanahkaisinkin stadikingi ja hänen tyttöystävänsä hiukkasen hermostua. ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ Paikallisten joukkueiden al- tisivut kertovat seuraavaa: -Tavoitteemme on kerätä kasaan rahat kriittisten verovelkojen hoitamiseen verottajan kanssa sovitun aikataulun mukaisesti, seuran puheenjohtaja Marko Laaksonen kertoo. Keskiviikkoon 10.6. mennessä merkintöjä oli tehnyt jo 77 henkilöä ja osakeanti oli tuottanut yli 10 400 euroa. Verottaja odottanee juhannukseen, joten onnea ja kannattajien pitkämielisyyttä tarvitsee edelleenkin yksi valtakunnan hienoimman historian omaavista seuroista. Kauhulla vain odotellaan tietoa siitä, onnistuuko osakeanti ja saadaanko nuo rahat kriittisten verovelkojen hoitamiseen. Ja mistä sitten pelimerkit muiden ei kriittisten vero - ja muiden erääntyneiden maksujen suorittamiseksi sekä kuluvan sarjakauden tyylikkääseen loppuun saattamiseen. Toivottavasti seuran taloudesta vastaavat pystyvät huolehtimaan asioista niin, että pankrotti ei kurki heti seuraavan kulman takana. Kannattajien pitkämielisyydellä on nimittäin myös rajansa. Ykkösen joukkue on kuitenkin ryhdistäytynyt, eikä sarjanousukaan olisi ihan tekemätön paikka. kukauden menestyksestä voi lukea toisaalta, mutta pakko on kuitenkin tarttua Valkeakoskelta kantautuviin tietoihin. Haka on taiteillut taloutensa kanssa veitsen terällä oikeastaan jo siitä lähtien, kun UPM lopetti jalkapallojoukkueen tukemisen, mutta erityisesti sen jälkeen, kun kapakoitsija Sedu Koskinen otti äyskärinsä ja ämpärinsä ”Mansikkapaikan” hiekkalaatikolta ja siirtyi tuottoisimmille apajille. Haka ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ on sinnitellyt lähinnä pientukijoidensa avulla ja osakean- Aika synkin miettein on tätä ti toisensa jälkeen on pitänyt kirjoitusta raapusteltu. Eikä seuraa pystyssä. Yksi sellainen yhtään iloisemmaksi tehnyt EM-karsintaoton loppusuoralla. Seuran net- lauantainen 3 telu Unkaria vastaan. Ottelun sää oli muusta keväästä poiketen erinomainen, mutta näkemämme ottelu aiheutti väristyksiä, jotka eivät olleet positiivisia. Valmentaja MikaMatti Paatelainen oli puun ja kuoren välissä. Maalin kotitappio Unkarille tiesi sitä, että vähäisetkin toiveet loppusarjapaikasta romahtivat. Sunnuntai-illan viesti Palloliiton nettivuilla kertoo asiasta oleellisen: ”Suomen Palloliitto on purkanut Suomen Palloliiton ja Mixu Paatelaisen välisen työsopimuksen 14.6.2015. Suomen Palloliitto toivottaa Mixulle onnea uusiin haasteisiin. Mixu Paatelainen haluaa kiittää kaikkia tahoja, joiden kanssa hän on työskennellyt päävalmentajana 1.4.2011 lähtien. Palloliiton liittohallitus kokoontuu seuraavan kerran tiistaina 16.6.2015.” Näin päättyi joulukuusen tarina suomalaisen jalkapalloilun taktisena taustana. Kuka taktiikasta jatkossa vastaa, sitä spekuloimme jo Nettifutiksen edellisnumerossa. Sen, niin kuin tulevatkin jalkapalloasiat, voi lukea osoitteesta nettifutis. fi. Linkkiä saa mieluusti jakaa kaikille jalkapalloilun ystäville. Eero-Pekka Hollo E Ilves – amatöörijoukkue nnen jalkapallokauden 2015 alkua tamperelaisjoukkueen tulevaisuutta Veikkausliigassa ei luonnehdittu monissakaan medioissa kovin ruusuiseksi. Kun sarjasta Ilveksen osalta on kolmannes takana, on aika analyyttisesti tarkastella tilannetta. Yhdentoista pelatun ottelun jälkeen joukkue on 12 joukkueen sarjassa yhdeksännellä sijalla. Tilastorivi: Ilves 11 3 2 6 10-18 11 kertookin asiasta oleellisen, mutta avataan hiukan statistiikkaa. Pelatuista otteluista on voitettu kol- na voidaan kyllä olla sarjatilanteeseen kohtuullisen tyytyväisiä, jos ajatellaan etukäteisarvioita ja valmentaja Keith Armstrongin itsemurharepliikkeja - ”sarjassa säilyminen on Ilveksen mestaruus”. Työssä käyvä pelaajisto on aloittanut vähintään tyydyttävällä tavalla valtakunnan korkeimmalla sarjatasolla, vaikka varsinkin vieraskentillä puolustuslinja on ollut suurissa vaikeuksissa. me, Vepsu vieraissa 2-3 ja FC Lahti 2-1 sekä Inter 1-0 molemmat kotona. Kaksi kotiottelua on päättynyt tasan, ensin nuhjattiin maalittomasti Kotkan ja sittemmin HIFK:n kanssa 1-1 ottelussa, joka muistetaan ihan muista kuin jalkapalloilullisista hienouksistaan. Siitä ihan muualla tässä julkaisussa, joten sen enempää ei tässä yhteydessä. Tappioita on kirjattu kuusi, ensin Inter ja sittemmin Jaro poistui kentältä 3-1 voitoin. RoPS haki Tammelasta kolme pistettä 0-1 voitollaan ja tappiot kirjattiin myös Maarianhaminassa 2-0, Seinäjoella 3-0 ja Helsingissä 2-1. Yhteenveto- osunut kahdesti, Jonne Hjelm, Mika Lahtinen, Emenike Mbachu ja Mohamad Kdouh kertaalleen. Keskikentältä maalintekoon ovat ehtineet Jussi Kujala ja Antti Mäkijärvi. Myös toppari Samu Nieminen kävi puskemassa kerran kulmurin verkkoon ja yksi maali on merkattu vastustajalle (Lahden Ristola puski Mäkijärven keskityksen omiin). Kaiken kaikkiaan joukkueen maalikeskiarvo on alle yhden ottelua kohden, eikä sille kannata sen suuremmin hurrata. Tätä kirjoitettaessa pyörii taustalla nettilähetys Ilveksen 12. kierroksen Ilveksen maaleista hyökkäyssuunnan pelaajista Tomi Petrescu on 4 ottelusta. Pietarsaaressa Jaro dominoi peliä ja iskee kahdesta Ilveksen puolustuspään räikeästä merkkausvirheestä vakuuttavasti taukotilanteeksi 2-0. Ottelun kulku kuvaa hyvin Ilveksen koko alkukautta. Ilvekseltä puuttuu rohkeus Jaron haastamiseen. Vastustaja vie, Ilves vikisee. Muutama hyökkäyksenpoikanen kuitenkin syntyi erikoistilanteista ja kerran pallo näytti jopa ylittävän kotijoukkueen maaliviivan. Mutta vain näytti. Antti Ojanperän muutama pitkä rajaheitto aiheutti Jaron puolustukselle pari harmaata hiusta, ei muuta. Toinen jakso sujui samaan tahtiin, Jani Virtanen käveli Ilvespuolustuksen läpi ja viimeisteli 3-0 kotivoiton. Ilves oli lepsu, eikä uskonut omaan osaamiseensa, joten kaudesta tullee kuitenkin niin vaikea ja pitkä, ihan kuten ennakoitiinkin. Joukkueen puolustus on rakentunut akselille Hynynen-Aho-OjanperäNieminen. Yllättävän helposti kokenut linja on revitty rikki. Tatu Miettunen pelasi viime kaudella tyylillä Ykköstä, mutta hän ei taida nauttia valmentajansa rajatonta luottamusta. Ihan niin kuin ei keskikentän talentti Lauri AlaMyllymäkikään. Hän toki urakoi myös nuorten maaotteluja, mutta on ehdottomasti seuran omana kasvattina ykkösvalinta peliä tekemään, ainakin kannattajiensa mielestä. Aika harvoin Keke on ollut samaa mieltä, koska on nimennyt nuorukaiseen vain viidesti avauskokoonpanoon. Kaudesta on kuitenkin vielä lähes kaksi kolmannesta jäljellä, joten ripaus itseluottamusta omaan tekemiseen tarvitaan. Yleisö, joka tänäkin vuonna on ollut monilukuisesti joukkuetta kannustamassa, ei varmaankaan hylkää suosikkejaan. Tarvitaan toki yritystä, taistelutahtoa ja niiden avulla tulevia voittoja. - epi - V arsin maltillisin tavoittein Ykkösen kauteen lähteneen Valkeakosken Hakan otteet ovat olleet melkoista vuoristorataa. Viime kaudella joukkue haaveili sarjanoususta, mutta Juho Rantalan valmentama joukkue ei vastannut koskilaisten huutoon menettäen nousumahdollisuutensa. Lopulta tuurikin oli hiukan u-merkkinen, kun joukkue jäi sarjassa hiukan Ilvestä alemmaksi. Sarjan voiton nappasi yllättäen HIFK, joka nousi suoraan. KTP menetti varmalta näyttäneen nousunsa viimeisellä kierroksella, mutta nousi kabinettipäätöksellä myöhemmin syksyllä. Saman teki paikalliskilpailija Ilves, joka oli rahtusen Hakaa edellä lopullisessa taulukossa. Veikkausliigasta putosi TPS, myös MyPa ja Honka menettivät paikkansa, joten ylimmällä sarjatasolla pelaa nyt kolme uutta joukkuetta. Valkeakoskelle palasi myös Kari Martonen, joka otti valmennusvastuun Rantalan jälkeen. Joukkue uudistui melkoisella tavalla, joten kuuta ei lähdetty taivaalta hakemaan. Toteutuuko nousu lähivuosina, se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä joukkueen kintereillä on myös verottaja, joka vaatii erääntyneitä verosaatavia maksuun peräti 40 000 euron verran. Osakeanti ei ole lainkaan Hakan otteet ailahtelevat tuntematon valkeakoskelaisille, joten siihen on taas turvautuminen. Riittääkö seuran tukijoiden kärsivällisyys jatkuvaan kerjäämiseen, sen näyttää tuleva juhannus, johon mennessä verosaatavat tulevat maksuun. Konkurssista ei olisi hyötyä kenellekään, verottaja jäisi nuolemaan näppejään ja jalkapalloperhe menettäisi osan kunniakkaista perinteistään. Talousongelmat vaikuttavat epäilemättä myös Hakan edustusjoukkueen edesottamuksiin, vaikka valmennusjohto muuta väittäisikin. Sen osoittaa myös alkukauden otteiden vaihtelevuus. Sarja alkoi tasapelillä Jyväskylässä ja jatkui tappiolla Kemissä. Vasta kolmannessa ottelussa tilille tuli ensimmäinen voitto, kun PK-35 nujertui Tehtiksellä. Neljäs ottelu kotikentällä oli varsinainen näytelmä, kun sarjaan noussut EIF latoi aina maalin eteen, kun Haka oli ottelun tasoittanut. Maali-ilottelu päättyi lopulta 4-4 tasapeliin, joka kertoi oikeastaan oleellisen koko kaudesta. Tämän jälkeen joukkue vieraili Porissa ja nuhjasi maalittoman tasapelin Jazzin vieraana. Kaksi kotiottelua, ensin AC Oulua ja sitten MP:ta vastaan päättyivät kumpikin maalin kotivoittoon ja alkoi näyttää siltä, että sarjan kärki olisi ihan saavutettavissa. Vierailu Turun urheilupuiston yläkentällä kaatoi Hakan niskaan todella jäistä vettä, 3-0 tappio TPS:lle. Taas ollaan reilusti takamatkalla. Jos Hakalla on ollut kaikenlaisia vaikeuksia, joidenkin pelaajien esiintyminen on ollut ilahduttavaa. Kalle Multasen viime kauden maaliennätys 30 osumaa jää tällä kaudella kaukaiseksi haaveeksi. Joukkueen avainpelaajaksi on noussut viime kaudella Kotkassa Kari Martonen huolissaan Hakan pelistä - ja taloudesta 5 Koskilaisten uusi suosikki - Joni Mäkelä potkiskellut Joni Mäkelä. Kymppipaikan haltuunsa ottanut toisen polven jalkapalloilija (isä-Raul Mäkelä) vastaa lähes kaikista joukkueen erikoistilanteista. Tähtihetki osui EIF otteluun, joka tuotti peräti kolme osumaa vastustajan verkkoon. Tyylikkäästi on esiintynyt myös nuori toppari, Toijalan Pallon kasvatti, Juho Pirttijoki. Puolustuspään pikku virheet eivät miestä lannista, siitä osoituksena kaksi iskettyä osumaa. Kalle Multasen ruuti on ollut viime vuotista märempää, kun osumia on kertynyt vasta kolme. Kasperi Liikonen on tekaissut saman verran osumia, mutta pelaa sen verran kovaa, että varoitustili täyttyi Turussa. Koko pirkanmaalainen jalkapalloväki uskoo, että Haka saisi talousasiansa siinä määrin kuntoon, että joukkue voisi keskittyä taas siihen olennaisempaan – viheriöillä menestymiseen. -epi- AIKATAULUSSA sonki on lähtenyt käyntiin kangerrellen ja näyttää siltä, että kemiläisistä ei tällä kaudella olisi kuuden parhaan sakkiin. Parasta MelU:a ei kuitenkaan varmasti ole vielä nähty ja vahvasti ulkomaalaispelaajien varaan laskeva pohjoisen joukkue saattaa vielä sotkea taistelua yläloppusarjaan oikeuttavista sijoituksista. Porissa ja Vaasassa kausi on lähtenyt liikkeelle varsin mollivoittoisesti ja paljon pitää tapahtua mikäli NiceF ja VIFK raivaavat tiensä pois karsijan ja suoran putoajan paikalta. T della ja omaa potentiaalia yläloppusarjaan. Samaa voi sanoa TPS:ta, jonka kausi on sujunut varsin päinvastaisesti kuin helsinkiläisten. Kausi alkoi neljällä Entäpä sitten sarjanousija Tampereen Ilves? Kuusi peliä, neljä voittoa ja kaksi maalin tappiota. Paras avaus kaudelle pääsarjatasolla ainakin vuodesta 2007 pelatun Naisten Liigan historiassa ja todennäköisesti hieman pidemmällekin menevässä otannassa. Ottaen huomioon vielä sen seikan, että alkukausi on koluttu pääasiassa vieraskenttiä, voidaan starttia pitää vähintäänkin onnistuneena. Toki parannettavaakin on jäänyt. Tappiot on toki perättäisellä tappiolla, mutta kahden edellisen ottelun voittaminen on varmasti ollut omiaan lisäämään nuoren joukkueen itseluottamusta. Viime kauden yllättäjän Merilappi Unitedin se- kärsitty kahdelle ennakkoon ajateltuna kärkipään joukkueelle (PK-35 ja Honka) ja vielä vieraskentällä, mutta tosiasia on myös se, että kumpaakin ottelua on vielä tauolla johdettu. Mitään Maalipörssin kakkonen 10 osumallaan, Heidi Kollanen ätä kirjoitettaessa Naisten Liigan kausi 2015 on ehtinyt siihen vaiheeseen, että perussarjasta on pelattu kolmannes. Yksittäisiä yllätyksiä (tai ainakin sen tapaisia) on nähty, mutta isossa kuvassa on edetty koko lailla käsikirjoituksen mukaisesti. Viime kauden mitalijoukkueista mestari PK-35 Vantaa on jatkanut siitä mihin viime syksynä jäi: kuusi peliä ja yhtä monta voittoa. Punamustien peli ei aina ole näyttävintä, mutta erittäin tehokasta se on. Kovasti uudistunut hopeamitalisti Åland United hakee vielä parasta teräänsä, mutta muukalaislegioona vaikuttaa jälleen vahvalta ja parantanee vielä kauden vanhetessa, kun joukkue hitsautuu yhteen. Viime kauden kolmonen Pallokissat on ollut juuri niin hyvä, kuin osattiin odottaakin. Tampereella kärsityn avaustappion jälkeen putkessa on nyt kuusi perättäistä voittoa. Tuore cup-mestari FC Honka lukeutuu myös mitalikandidaatteihin, vaikkakin alkukausi on ollut sekä tuloksellista että pelillistä vuoristorataa. Yksilöidensä perusteella espoolaiset olisivat jopa suurin mestarisuosikki, mutta ailahtelu ja joukkueena tekemisen ongelmat ovat leimanneet otteita. HJK aloitti kautensa kolmella voitolla, mutta seuraavista kolmesta pelistä ei ole pisteitä irronnut. Klubi kuitenkin pelaa huomattavasti paremmalla tasolla, kuin mönkään menneellä viime kau- 6 kokonaisuuksissa riittää vielä parannettavaa, mutta isossa kuvassa kaikki on oikeinkin hyvin. Iso tekijä onnistuneeseen starttiin on ollut se, että sairastupa on ammottanut tyhjyyttään muutamia pikkuvaivoja ja sairastumisia lukuun ottamatta. Tämä ei kuitenkaan ole mitään sattumaa, sillä jokainen peluri on vienyt omasta kehosta huolehtimisen sille tasolle, että ns. turhilta loukkaantumisilta on vältytty. Myös pelillisesti hyppäys Ykkösestä Liigaan on sujunut yllättävänkin kivuttomasti ja talven aikana hieman muokattu pelitapa on osoittanut toimivuutensa myös pääsarjassa. Viimeistään nyt myös ne, jotka kuittasivat Ilveksen mitalipuheet ennen kauden alkua täytenä haihatteluna, joutuvat tunnustamaan, että jo- isompaa sulamista ei kummankaan matsin toisella puoliskolla nähty, mutta aivan ei vielä ”kasetti” ollut valmiina käsittelemään näitä tilanteita. Joka tapauksessa arvokasta oppia saatiin ja toivottavasti jo tällä kaudella, mutta aivan varmasti viimeistään tulevien kausien aikana oppirahat on maksettu loppuun ja näistä matseista tulee ulos voittajana keltavihreä joukkue. Toinen skarppaamista odottava seikka löytyy päästettyjen maalien sarakkeesta. Kaksi omiin per peli on liikaa, sillä tuolloin matsien voittaminen vaatii aina kovan luokan onnistumista toisessa päässä kenttää. Tämäkin on toki luonnollista kasvukipuilua, sillä alkaneella kaudella vaateet puolustuspelaamista kohtaan niin joukkue- kuin yksilötasollakin ovat aivan eri luokkaa, kuin parilla edellisellä kaudella. Muutoin alkukauteen voikin sitten olla varsin tyytyväinen. Toki monissa nyansseissa ja vähän isomissakin Anniina Pohjoismäki, luottopelaaja takin perää puheissa saattoi sittenkin olla. Kolmen joukkoon yltäminen vaatii toki lähes nappionnistumista, mutta juuri sen vuoksi Kaupin kentillä lähes joka ilta hommia tehdään, että se olisi mahdollista. Ja vahvana on takaraivossa myös ajatus siitä, että kuluva kausi on vain alkua jollekin suuremmalle... Teksti: Rami Rosenberg valmentaja / Ilves-naiset Kuvat: Leo Hynninen 7 FUTISSENIORIT NIIHAMASSA Niihaman Majan isäntä Juho Jokinen kertoo majan toiminnasta ja historiasta K evätretki Niihamaan avasi futissenioreiden kesän. Päivä oli kaunis ja mieli virkeä, kun 16 ”vetreää”, ajan jo vähän kuluttamaa henkilöä kokoontui Niihaman majalla. Ohjelmaan oli merkitty 2,7 kilometrin mittainen luontopolku. Oppaaksi polulle oli lupautunut luontomatkailun tuotteistamiskoulutuksessa opiskeleva entinen maalivahti Harri Holli. Niihaman isäntä Juho Jokinen kertoi aluksi retkeilymajan tarinan kahvikupin ääressä. Siirryttäessä polun alkupäähän joku epäili, oikeutetusti, mitähän tästäkin oikein tulee. Opas oli nimittäin eksynyt jo siirtymätaipaleella Keskustorilta Niihamaan. Aluksi lyhyt mielikuva- ja hengitysharjoitus metsämielen virittämiseksi äärimmilleen. Alkupää polusta oli aika vetistä ja poukkoilevaa. Kuitenkin luonto oli virkistäytymässä talven horroksesta ja kasvistoa pukkasi maan uumenista. Onneksi mukana oli myös kasvien tuntijoita, jotta päästiin luontotarinoissa hyvään vauhtiin jo alkumatkasta. Varsinaiseksi tehtäväksi ”polkupalaverissa” olimme asettaneet suomalaisen jalkapallon menestystarinan parantamisen. Respectvaliokunnan puheenjohtaja Risto Hannula kiittää Juho Jokista onnistuneesta luontotapahtumasta. Tunnelma luonnossa olikin kaikilla reippailijoilla vapautunut ja juttua tuli. Lintujen äänet ja metsän tuoksut kirvoittivat meitä muistelemaan lapsuuden muistoja luontoretkiltämme. Oppaamme kertoi kurssinsa etenemisestä. Matkan varrella hän pitikin pari demonstraatiota Metsämieliharjoitteista. Ihan kartalla ei taidettu olla, kun vahingossa oikaistiin ja matkamme taisi lyhentyä pariin kilometriin. Sinänsä hyvä, sillä ”Riken” metallipolvet huusivatkin jo rasvausta huokaistessamme 8 vesihiihtäjien harjoituskeskuksen penkillä. Siitä ei ollut enää pitkä matka ”maaliin”, missä yhdessä totesimme, että olipahan mukavaa! Tehtävä muuten jäi ratkaisematta. Suomifutis tarpoo ainakin syksyyn asti ”suossa”. Tällöin meillä on uusi palaveri ja maajoukkueella ehkä uusi valmentajakin. Silloin kokoonnutaan Seitsemisen Kansallispuistoon oppaamme Hollin johdattamana. hh Valaistu pelaajapolku. 9 O HYSTEERISTÄ FANITUSTA. nko tässä mitään järkeä, että toivotaan vastustajan faneja otteluihin riehumaan. Pienet sakot seuroille ei paranna tautia lainkaan. Jotain järeämpää pitää tehdä, että tavalliset jalkapallosta pitävät perheet uskaltavat tulla peleihin. Nimet ylös, sakkoja sekä porttikieltoa Englannin malliin. Sivistyneessä maailmassa on onnistuttu kohtuu hyvin kitkemään ylilyönnit ja riehumiset pois stadioneilta. Myös Veikkaus-liigan on pystyttävä samaan ennekuin on myöhäistä. HIFK:n faneja tuli peliin noin 300. Osa murtautui läpi portin, polttelivat soihtuja ja hakkasivat järjestysmiehen sairaala-kuntoon. Koska kaikki eivät maksaneet, niin lipputuloja saatiin ehkä saman verran kuin seuroille tuli sakkoja. Tammela olisi voinut palaa poroksi, useita olisi voinut loukkaantua. HIFK fanien kannatus paloi pohjaan Tammelassa Kuka voitti, kuka hävisi? Peli ainakin päättyi tasan. HIFK:n kapteeni hehkutti televisiossa, että tällaisen faniryhmän edessä on hieno pelata. Näinköhän on? GOOD FUN! Mistä tuo fani-sana oikein tulee? Fani (engl. fan) on henkilö, joka ihailee tai arvostaa jotain ilmiötä, henkilöä, joukkuetta, tyylilajia tai kulttuurin aluetta voimakkuudella, joka ylittää tavanomaisen arvostuksen. Fanikunta on näistä muodostuva yhteisö tai ryhmä. Sanaa fani käytettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran yhdysvaltalaisessa lehdistössä 1800-luvulla kuvaamaan ammattilaisjalkapallojoukkueiden kannattajia. Nimitys on lähtöisin englannin sanasta fanatic eli kiihkoilija. Fanius on aiemmin leimattu julkisuudessa ja tutkimuksessa oireena, joka kertoo yksilön psyykkisistä häiriöistä tai yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista. Yleinen mielikuva faniudesta sisältää kaksi stereotyyppiä: pakkomieltei-sen yksilön sekä hysteerisen ryhmän. Fanireaktiot saatetaan kiivaudessaan nähdä hysteerisinä ja järjettöminä. 10 Kannattaisiko vaan kannattaa jotain? Otteluohjelmat elokuun loppuun saakka: Sarjatilanne 23.6.2015 HJK RoPS SJK IFK Mariehamn FC Inter KuPS FC Lahti HIFK FC KTP FF Jaro Ilves VPS 16 14 14 14 14 13 14 13 15 13 13 13 10 5 1 914 824 653 644 454 374 364 348 337 328 229 27-10 10-13 23-10 15-12 24-15 11-18 12-11 13-18 12-23 13-21 11-25 14-19 35 28 26 23 22 17 16 15 13 12 11 8 Sarjatilanne 23.6.2015 PS Kemi PK-35 Vantaa TPS JJK HAKA AC Oulu MP FC Jazz VIFK EIF 10 10 10 8 9 9 10 10 10 10 712 613 532 431 432 324 316 235 226 136 19-9 22-8 15-5 13-7 18-13 13-16 12-17 11-20 11-28 13-24 22 19 18 15 15 11 10 9 8 6 Sarjatilanne 23.6.2015 II-ETELÄINEN FC Honka 9 Gnistan 11 TPV 7 KäPa 10 Ilves-Kissat 10 FCV 10 JäPS 10 Atlantis FC 10 PK Keski-Uusimaa 10 NJS 11 900 641 502 343 415 325 325 325 145 137 22-3 19-11 16-7 14-13 14-13 10-14 12-17 12-17 8-15 10-27 27 22 15 13 13 11 11 11 7 6 Sarjatilanne 22.6.2015 PK-35 Vantaa Pallokissat Åland United Ilves FC Honka HJK TPS Merilappi United Nice Futis VIFK 9 9 8 8 9 8 8 8 8 9 720 711 602 512 414 413 215 116 116 018 26-6 31-8 20-12 26-15 24-20 12-11 15-21 14-26 11-26 14-48 23 22 18 16 13 13 7 4 4 1 Su Su Su Su La Su Ke Ke La La 5.7. 12.7. 19.7. 26.7. 1.8. 9.8. 12.8 16.8. 22.8. 29.8. 18.30 18.30 18.30 18.30 16.00 16.00 18.30 18.30 16.00 16.00 La Su Su La Su To Su To Su 4.7. 12.7. 19.7. 25.7. 2.8. 6.8. 16.8. 20.8. 30.8. 16:00 PK-35 Vantaa - HAKA 18:30 EIF - HAKA 18:30 HAKA - FC Jazz 16:00 HAKA - AC Oulu 18:30 MP - HAKA 18:30 HAKA - TPS 18:30 VIFK - HAKA 18:30 HAKA - JJK 18:30 PS Kemi - HAKA Su Ke Ma La To Su Ke La La Ti La Pe Pe Ke Su La Su To Su Pe Ti Pe Pe 12.7. 15.7. 20.7. 25.7. 30.7. 2.8. 5.8. 8.8. 15.8. 18.8. 22.8. 28.8. 10.7. 15.7. 19.7. 25.7. 2.8. 6.8. 9.8. 14.8. 18.8. 21.8. 28.8. 18.30 18.30 18.30 16.00 18.30 18.30 18.30 14.00 16.00 18.30 16.00 18.30 18:30 18:30 18:30 16:00 18:30 18:30 18:30 18:30 18:30 18:30 18:30 KäPa - TPV TPV - Ilves-Kissat Atlantis FC - TPV TPV - JäPS TPV - FC Honka TPV - PK K-U NJS - TPV FCV - TPV TPV - FC Honka Ilves-Kissat - TPV Gnistan - TPV Ilves-Kissat - TPV Ilves-Kissat - NJS TPV - Ilves-Kissat Ilves-Kissat - FC Honka Gnistan - Ilves-Kissat JäPS - Ilves-Kissat Ilves-Kissat - Atlantis FC PK Keski-Uusimaa - Ilves-Kissat KäPa Ilves-Kissat Ilves-Kissat - TPV Ilves-Kissat - FCV Ilves-Kissat - TPV La La La La La La La La La 4.7. 11.7. 18.7. 25.7. 1.8. 8.8. 15.8. 22.8. 29.8. 16:00 16:00 16:00 16:00 12:00 16:00 14:00 16:00 17:00 Ilves - TPS Pallokissat - Ilves Ilves - Honka Nice Futis - Ilves Ilves - PK-35 Vantaa lves - VIFK Merilappi United - Ilves Ilves - HJK Åland United - Ilves 11 IFK Marieham - Ilves Ilves - KuPS Fc Lahti - Ilves Ilves - SJK HIFK - Ilves Ilves - KTP FC Inter - Ilves Ilves - FF Jaro RoPS - Ilves Ilves - HJK Kakkosen eteläisessä kaksi tamperelaisjoukkuetta T FC 3-0. Järvenpäästä TPV haki 0-2 voiton ja viime sunnuntaina nujertui NJS murskaavasti 7-1. TPV on sinnitellyt, ihan niin kuin änä vuonna jalkapalloilun kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, Kakkosessa, pelaavat perinteiset kiistakumppanit TPV ja Ilves-Kissat. Palloliitto päätti sijoittaa molemmat täkäläiset seurat etelälohkoon, kun perinteisesti vastustajat ovat löytyneet länsilohkon joukkueista. Palloliiton päätös tiesi sitä, että vastustajajoukkueet ja niiden pelitapa tiesi molempien joukkueiden valmentajille ihan uutta kokemusta. Tässä vaiheessa noin kolmannes sarjasta on pelattuna. Lohkossa on koettu eri syistä johtuvia ottelusiirtoja, joten sarjataulukko ei ihan sinänsä kerro koko totuutta. Usealla joukkueella on toki yhdeksän peliä takanaan, mutta Pallo-Veikoillakin vasta kuusi ja Ilves-Kissoilla kahdeksan. Sarjassa ennakoitiin olevan vain yksi ennakkosuosikki, Veikkausliigasta pari porrasta alemmaksi pudotettu Honka. Se sai pidetyksi pelaajistossaan useita pääsarjaa pelanneita kokeneita pelimiehiä ja puikkoihin nostettiin Valkeakoskella Hakaa viime kauden luotsannut Juho Rantala. Sarjan alku on tanssittu Hongan tahtiin. Sillä on tilillään pelkkiä voittoja ja pahimmat kilpailijat ovat jo aika kaukana. Gnistan pitää kakkossijaa hallussaan, mutta kummoinenkaan ennustaja ei tarvitse olla, jos veikkaa TPV:n menevän piakkoin heittäen ohi. Pallo-Veikkojen valmennuskaksikko Jari Pylkkönen ja Kari Sainio asettivat tavoitteensa varsin korkealle. – Seuran tavoitteena on nousta askel korkeammalle, sillä jokainen joukkue on lyötävissä. TPV:n peli perustuu hyvään liikkeeseen ja intohimoon, sanoi Pylkkönen kauden alussa. Kausi alkoi kuitenkin murheellisesti. Ensin tuli selkäsauna 0-3 FC Vaajakoskelta Pyynikillä ja Oulunkylän vierailu Gnistanin vieraana (3-1) ei sujunut paljoakaan paremmin. Siitä eteenpäin joukkueen tilillä onkin vain voittoja, Tammelassa kaatui ensin KäPa 2-0 ja sitten Atlantis 12 viime kaudellakin, loukkaantumisia vastaan. Ykköstykiksi hankittu Matti Jokinen ei ehtinyt pistää kuin kerran vastustajan maaliin ennen loukkaantu- Pylkkönen ja Sainio tarkkoina Visuri-Heinonen - soturit taas yhdessä mistaan. Toivottavasti mies kuntoutuu nopeasti, sillä lohkon ratkaisuottelut ovat vielä edessäpäin. Ratkaisuun pelaajistosta pystyvät toki muutkin, maaleja ovat onnistuneet tekemään myös Mohamed Koroma 4, Sergei Korsunov 3 ja Jusu Karvonen 2. Kertaalleen kehikon väliin ovat osuneet myös Tommi Smeets, Rudi Dieter, Aleksi Pylkkönen, Tero Intala ja Paavo Näykki. Pallo-Veikot elääkin tasaisuudellaan, kun vielä varastossa on taitavia poikamaajoukkueiden pelaajia, saattaa olla niin, että Pylkkösen tavoite toteutuu. On se Honka ennenkin kaatunut. Ilves-Kissojen filosofia on hiukan erilainen. Seura nojaa edelleen vankkaan viipurilaiseen perimään, vaikka pelaajista tuskin montakaan on kaupunkia edes nähnyt. Ilves-Kissoilla ei ole juniorijoukkueita toisin kuin paikalliskilpailijallaan. Joukkue rakennetaan aina kautta varten uudelleen, eikä tulijoista ole ollut pulaa. Seura tarjoaa pelipaikan ja vastustajat mahdollisuuden kehittyä tasokkaissa otteluissa. Valmennuskaksikko Jukka Heinonen ja Veijo Visuri ovat meritoituneita alan ihmisiä. Kaksikko teki vuosia yhteistyötä PP-70:n peräsimessä, eikä suinkaan heikolla menestyksellä. Joukkueen kaikki kaikessa on ex-maalitykki Eino Helminen, joka tuskin menee minään iltana nukkumaan niin, että ei oli- si tehnyt päivän aikana työtä seuransa eteen. Suurimmat haasteet joukkueella lienee taloudellisella puolella, kun sarjan pyörittäminen ei ole halpaa, vaikka pelimatkat etelälohkossa ovatkin aikaisempia lyhemmät. Kissat on pelannut sarjassa kahdeksan ottelua, voittanut niistä kolme ja pelannut kerran tasan. Pistemäärä 10 oikeuttaa kuudenteen sijaan, mutta sarja on keskikastin osalta äärimmäisen tasainen. 13 Ilves-Kissat on tehnyt Kakkosessa 13 maalia. Maaleista 4 on merkattu Timor Inapshban, 3 Salomo Ojalan ja 2 Jere Intalan ansioluetteloon. Kerran ovat osuneet Ville Puustinen, Eetu Virtanen, Sasu Nieminen ja Jussi Rasva. Analyyseissä ei ole huomioitu vielä ennen juhannusta käytäviä otteluja Ilves-Kissat- PK Keski-Uusimaa ja TPVFC Vaajakoski. Tuttuja kasvoja TPVn otteluissa -epi- P Juhlavuosia ja tehtäviä iirimme viettää tänä vuonna 70 vuotista taivaltaan. Siihen liittyy monia juhlallisuuksia ja tapahtumia, jotka seurat ovat itse saaneet esittää. Kaikissa hyväksytyissä tapahtumissa jaetaan diplomeja sekä tunnustetaan väriä maajoukkuehuivilla. Useimmissa tapauksissa piirin hallitus hoitaa muodollisuudet ja vievät tervehdyksen. Juhlavuoden teema on ”Seuratyö palkitsee”. Kuitenkin meille, jo ehtoopuolen toimijoille, on osunut muutama keikka. Olimme kolmen miehen delegaationa paikalla Ahvenisjärven kentillä 23.5. Meillä oli kunnia olla läsnä Tampereen Ilveksen Futisliigan 40 v turnauksessa. Seura muisti pitkäaikaisia toimijoitaan seuraavasti. Raimo Nieminen, Ari Rinne, Aila Kinnunen, Kari Korpela, Tommi Perämäki, Petri Plym, Leena Mäkelä, Jouni Virkkula sekä Tero Keinänen. Futisliiga tiivistettynä Futisliigan isänä tiettävästi oli pankinjohtaja Pekka Terho, joka toivoi vuonna 1975, että kaupungin nuoret pelaisivat jalkapalloa. Ensimmäinen kausi pelattiin 1976 ja mukana oli 34 joukkuetta. toiminta oli silloin pienimuotoisempaa ja ehkä vaatimattomampaakin. Kuitenkin mukana oli heti 600 junioria. Seppo Santanen ja Esko Hietikko eivät taatusti aavistaneet, silloin aloitetusta kaupunginosafutiksesta kasvoi Suomen suurin junioreita kasvattava seura. Kiitos heille ja Pekka Terholle kauaskatseisuudesta! Tuohon aikaan pelaaminen aloitettiin 11 – 14 vuotiaana. Nykyisin ei liene harvinaista, että 5 vuotiaita viliseen kentällä. Jo alkuaikoina oli sama ongelma kuin nykyisinkin, mistä lukuista valmentajat 14 joukkueille. Silloin 40 vuotta sitten siitä selvittiin kuten nykyisinkin. Silloin ei juurikaan kyselty valmentajalisenssejä. Riitti, kun oli intoa. Nykyään halutaan, että valmennuksen hoitaisi mieluusti A-, B- tai C-lisenssin omaava henkilö. Valmennus- tietämys onkin lisääntynyt huimasti vuosikymmenien aikana. Nykyisin Risto Valkealan ja hänen esikuntansa luotsaa edelleen Suomen laajinta juniorityötä tekevää kaupunginosatoimintaa. Täksi vuodeksi on tilattu peräti 4000 pelipaitaa mukana oleville pelaajille! Olisi mukava tietää, kuinka monta lasta ja vanhempaa on vuosien varrella kulkenut tämän hienon toiminnan läpi saaden eväitä jalkapallon lisäksi myös muuhun elämään. Hopa Ilveksen Futis-liiga palkitsi Suomen Palloliiton Tampereen piirin delegaatio Matti Haavisto, Kimmo Pajukoski ja Harri Holli sekä Ilveksestä Heikki Tarvanen. Raimo Nieminen vuodesta 1975; valmentajana FutisLiigassa, yhdyshenkilönä yli kymmenen kautta Aila Kinnunen vuodesta 1989; valmentajana FutisLiigassa, yhdyshenkilönä useamman kauden sekä varusvarastonhoitajana kaudesta 1999 Tero Keinänen vuodesta 1992; valmentajana FutisLiigassa sekä Pohjoisen alueen aluepäällikkönä kaudesta 1996, Futis-Liigan kilpailujuryn puheenjohtaja Ari Rinne vuodesta 1992; valmentajana Futis-Liigassa sekä Ilveksen tyttöpallojaoston joukkueissa, aluepäällikkönä sekä projektivastaavana Jouni Virkkula vuodesta 1993; valmentajana FutisLiigassa sekä Ilveksen poikapallojaoston joukkueissa, yhdyshenkilönä Futis-Liigassa yli kymmenen kautta Kari Korpela vuodesta 1999; valmentajana Futis-Liigassa, yhdyshenkilönä kaudesta 2010, Futsal toiminnan käynnistäjä ja kehittäjä Petri Plym Vuodesta 1995, toiminut juniorijalkapalloilun ja taitokoulutoiminnan kehittäjänä Tommi Perämäki monivuotinen tyttöjalkapalloilun valmentaja ja kehittäjä Leena Työläjärvi vuodesta 2000., jalkapallojaosto tapahtumavastaava, kesäleiritoiminnan päällikkö, naisten joukkueenjohtaja. Seuraedustajana useassa luottamustehtävässä sekä seuran yhteyshenkilönä muihin sidosryhmiin Leenä Mäkelä Vuodesta 1995 huoltajana, joukkueenjohtajana ja turnaustoiminnan ja kioskitoiminnan ruokapäällikkönä, miesten ja naisten ottelutapahtumien myyntipisteiden vastaavana 15 Huuhkajien lento katkesi lauantaina 13.6. M ixu Paatelaisen taival maajoukkueluotsina alkoi, kun Palloliitto oli asettanut kunnianhimoisen tavoitteensa selvitä vuonna 2016 Ranskassa pelattavaan EM-lopputurnaukseen. Urakkaa luultiin edellisiä karsintoja helpommaksi, kun lohkoarvonta oli armollinen. Romanian, Pohjois-Irlannin, Unkarin, Kreikan ja Färsaarten joukossa oletettiin helposti saavutettavan vähintään kakkospaikka tai ainakin kolmossija, joka oikeuttaisi vielä jatkokarsintaan. Nyt tiedetään, että tavoitteet olivat sittenkin liian kovat. Lauantain Unkarille kärsityn 0-1 tappion myötä haaveet romahtivat, voitolla olisi ollut vielä pienen pieni mahdollisuus saavuttaa ainakin karsintapaikka. Lauantaina jalkapallojuhlan edellytyksistä kaksi oli huippuluokkaa, sään haltija oli loihtinut kevään lämpimimmän päivän ja olympiastadionin kentänhoitajat olivat viritelleet nurmikon virheettömään kuntoon. Olosuhteista ei siis pitänyt olla kiinni. Kannattajia lehtereille saapui hiukan yli 20 000, joka varmasti oli hiukan Palloliiton odotuksia vähemmän. Itse ottelu on varmasti jättänyt itse kullekin omat muistijälkensä, joista ottelun alku muistutti lähes paniikkia. Suomen tolppien välissä seisoi kuitenkin Lucas Hradetsky, joka onneksi oli viritellyt itsensä huippuiskuun ja piti Huuhkajia vielä hengissä, kun kenttäpelaajat jännittivät ottelua, kuin ekaluokkalainen ensimmäistä koulupäivää. Ensimmäisen vartin aikana suomalaiset eivät saaneet palloa kontrolloidusti lähellekään madjaarien kuudentoista aluetta. Onneksi joukkueen riveissä raatoi kuitenkin mies nimeltä Perparim Hetemaj. Hän taisteli hakkapeliittain tavoin, otti ja antoi iskuja sen minkä vain ehti. Lopulta oli myös ensimmäisen jakson parhaassa ratkaisupaikassa, mutta päätti raipehelmismäisesti syöttää, vaikka oma laukaus olisi ollut poikaa. Orastava maalipaikka kuivui kokoon. Huuhkajajoukkueessa Mixu ja joukkue -viimeistä kertaa yhdessä 16 jaksolla pahimmin alisuoritti Tanskassa tällä hetkellä pelaava kärkipelaaja Teemu Pukki, jonka säntäilyissä ei juuri ollut päätä jos häntääkään. Puolassa juuri mestaruuden voittanut Kasper Hämäläinenkään ei ollut parhaassa vireessään – kaukana siitä. Ottelu olisi voinut olla ohi jo puoliajalle lähdettäessä, mutta unkarilaisten ruuti oli vielä märkää. Toiselle jaksolle kärkeen juoksikin Riku Riski, kun Pukki jäi mietiskelemään, mikä mahtoi mennä pieleen ja miksi. Riski toikin ihan uudenlaisen sykkeen Huuhkajien peliin. Hän haastoi vastustajiaan hyvin ennakkoluulottomasti ja olipa vähällä aiheuttaa punaisten puolustajalle samanvärisen kortinkin. Ainoastaan tuomarin lempeys piti vieraat täysilukuisena loppuun saakka. Valitettavasti Riskun muassaan tuomaa virettä riitti vain varttitunnin pelaamiseen, eikä Roman Eremenkon alanurkkaan suunnattu laukauskaan ohittanut kokenutta verkkarivahti Gabor Kiralya. Pohjoiskaarre ja peli on selvä Unkarilaisten ensimmäinen ratkaisupaikka osui Kristian Nemethille yllättävästi viime peleissä haparoineen Niklas Moisanderin pelattua lepsusti. Unkarilaisen noston pelasti Markus Halsti maaliviivalta, eikä katsojien tarvinnut vielä siinä vaiheessa poistua areenalta. Vääjäämätön sitten tapahtui, kun Bundesliigan HSV:ssa pelaava Zoltan Stieber jyräytti kanuunansa ylänurkkaan. Hradetskyllä ei ollut mitään mahdollisuutta. Peli oli ratkennut, samoin Huuhkajien lento kohti Pariisia. Paatelainen oli antanut tärkeän roolin myös Sakari Mattilalle, jonka keskikentälle piirretty ruutu oli vain liian vaativa, varsinkaan, kun mies ei pystynyt käyttämään parasta asettaan, kohtuullisen painavaa laukausta. Joukkueen ehdottomasti ainoan kansainvälisen tason taiturin, Roman Eremenkon, otteista huokui turhautuneisuus. Pelasiko mies sitten omimmalla pelipaikallaan, siitä voidaan olla perustellusti montaakin mieltä. Palloja hän sai kuitenkin pelattavakseen liian vähän ja se näkyi miehen kehon kielessä. Vaikka Mixu Paatelaiseen taktinen osaaminen ja joukkueen pelitavan elastisuus ei johtanut toivottuun tulokseen, tyylikästä ei ollut Suomen Maajoukkueen Kannattajien (SMJK) toiminta Pohjoiskaarteessa. Jatkuvat ”Miksu ulos, Alaja ulos” huudot vielä jotenkin käsitti, mutta Palloliitolle haistattelu ei ollut kivaa kuultavaa edes aikuisen korville puhumattakaan perheen pienimmistä, joita heitäkin katsomossa oli. Mahtaako olla seuraavassa ottelussa? SMJK ja suomalainen media sai haluamansa, kun Palloliitto tiedotti Mixu Paatelaisen erottamisesta. Seuraajan henkilöllisyydellä spekuloidaan. Ainakaan kotimaisen valmentajan ei ole helppo astella suoraan leijonien (SMJK:n) kitaan, kysymys kun on pohjimmiltaan kunkin yksittäisen pelaajan taitotasosta. Eikä sille maajoukkuevalmentaja voi paljoakaan tehdä. Eero-Pekka Hollo Taistelun tuoksinassa alimpana Perparim Hetemaj 17 V Leikissä teen mitä pitää iikonvaihteessa uutisoitiin tutkimuksesta joka osoittaa, ettei Suomalainen urheilu- ja liikuntajärjestelmä tuota entiseen malliin urheilijoita maailman huipulle. Lasten ja nuorten toiminnassa on nähty selvä muutos: omaehtoisen liikkumisen ja leikkimisen määrä on romahtanut. Syitä ei tarvitse hakea kaukaa - ulkoilun ja leikin määrä pienenee samassa suhteessa, kuin älypuhelimien ja pelikonsolien suosio kasvaa. Merkittävä ja tutkimustuloksen syitä avaava muutos nähdään myös tavassa harrastaa. Nykyisin lasten harrastuksista on tullut entistä vakavampia ja yhä useammassa lajissa halutaan erikoistua jo hyvin varhain yhteen lajiin, jota ääritapauksissa harjoitellaan jo alle kymmenenvuotiaana viisi kertaa viikossa. Ennen oli toisin. ”Erityisesti ennen vuotta 1985 syntyneet kertoivat valtavasta määrästä leikkiä. Aivan massiiviset tarinat, kuinka on hiihdetty, hypätty ja leikitty pallon kanssa” nuorisotutkija Mikko Salasuo kertoo Iltalehden haastattelussa. Salavuo uskoo, että ongelma piileekin juuri tässä. Kun leikkimielisyys ja leikit karsitaan pois ja aletaan harjoittelemaan liian vakavasti liian nuorena, katoaa lapselta mielenkiinto lajiin. Ajat ovat muuttuneet nopeasti ja elämme uudenlaisessa maailmassa. Kävellessämme isän kanssa eräänä sunnuntaina Sorsapuistossa kiinnitim- me huomiota tyhjiin urheilukenttiin ja puistoihin. Vielä omassa lapsuudessani talojen pihat olivat täynnä leikkiviä lapsia. Isä kertoi omasta lapsuudestaan. Hänen pihapiirissään oli ollut parikymmentä saman ikäistä pojan viikaria. Elettiin vaatimattomissa oloissa, joissa ei rahaa, saati mahdollisuuksia liiemmin ollut. Huonoja vaikutteita sen sijaan oli paljon. Onneksi vanhemmat olivat fiksuja ja ympäristö suvaitsevaa. Pojille rakennettiin talkoilla lentopallokenttä ja hankittiin pelivälineitä. Pihapelit ja leikit sallittiin varhaisesta aamusta iltahämärään, niin arkena kuin pyhänä. Pihassa ja läheisellä kentällä pelattiin jalkapalloa, jääkiekkoa ja tossupalloa. Sateen sattuessa sai kerrostalon pommisuojassa käydä nostelemassa puntteja tai pelaamassa pingistä. Kerhohuoneessa pelattiin shakkia ja kuunneltiin musiikkia. Liikunta ja leikki taisivat häiritä koulua, mutta ehkä se kannatti, sillä osalle pojista leikeistä tuli jopa työ. Joistakin tuli liigapelaajia, yksi lähti NHL:ään pelaamaan lätkää ja toinen jalkapalloammattilaiseksi. Joku voitti voimannoston maailmanmestaruuden ja parhaasta shakinpelaajasta tuli kansainvälinen shakkimestari. Joukosta kasvoi myös kapellimestari ja lätkämaajoukkueen johtaja. Mutta tärkeintä oli isän mielestä se, että kaikista tuli kunnon miehiä. Vaikka nautinkin vauhdikkaan ur- heilun seuraamisesta, täytyy tunnustaa, että suosikkijoukkueeni on hieman surkuhupaisa höntsyporukka. Joukkueeseen kuuluu näitä kunnon miehiä, heidän poikiaan, tyttärien miehiä ja poikaystäviä. Hauskoja heppuja, jotka oivaltavat urheilun olevan hauskanpitoa. Pari viikkoa sitten kävin Tenniskeskuksella katsomassa kun he pelasivat ensikertaa sählyä. Vastassa oli urheilutoimittajien joukkue. Maaleja syntyi kuin liukuhihnalta ja naurua, huutoa – jopa vastustajan kannustamista – kuultiin koko pelin ajan. Ottelun kohokohta koettiin, kun meidän joukkue pääsi ampumaan rangaistuslaukauksen. Silloin tapahtui jotain vallan kummallista: vaihtoaitiossa koko pelin tiiviisti istunut 6-vuotias joukkueen kuopus valittiin rankkarin laukojaksi tasatilanteessa. Hitaasti ja varmasti palloa kuljettaen poika otti tilanteen haltuun ja ampui pallon maaliin tolpan kautta. Molemmat joukkueet hurrasivat. Mikä parasta, tuomari ja maalin päästänyt moninkertainen Suomenmestari molari kävivät heittämässä pienelle laukojalle ylävitoset. Kotona olen kuullut isäni moton useamman kerran. Se ei kovin kummalta kuulosta ja se on hieman kömpelö muunnos Väinö Linnan kuuluisasta lauseesta. Asiaa jälkeenpäin pohdittuani olen hoksannut, ettei se ole ajatuksena lainkaan niin typerä kuin miltä se aluksi saattaa kuulostaa: Leikissä teen mitä pitää, mutta riitelemään en rupea. Linda Huhtinen 18 N KATSOMOSTA NÄHTYÄ JA KOETTUA o, ei nyt sentään Mutta kaksi kotivoittoa antaa toivoa paremmasta. Kolmannes sarjasta on pelattu ja asetelmia haettu. Jo nyt on selvää, ettei ainakaan Ilves aiheuta veret seisauttavaa sarjamenestystä kuten SJK viime vuonna. Ilves taistelee sarjapaikastaan. Yleisöä käy hyvin Tammelassa. Ilves lienee siinä taulukossa aivan kärkikastia. Klubi on tietysti omaa luokkaansa, mutta Suomen suurin sisämaakaupunki havittelee yleisömäärissä toista sijaa. Yleisökeskiarvoja ei tietenkään löydy mistään valmiina. Kynä käteen ja keskiarvoja laskemaan. Luulisi Veikkausliigan jonkinlaista kirjanpitoa pitävän! Laskemalla senkin sain aikaiseksi Ilveksen osalta. Keskiarvo 2716 katsojaa/ peli. Ei huono! Mitä muuta on pistänyt silmään. Kuudesta vieraspelistä vain 3 pistettä. Yksi voitto, sarjajumposta tosin. Sarjapaikan kannalta hyvä saavutus, vaikka en uskokaan VPS jäävän viimeiseksi. Kotona on sentään ylletty kahteen voittoon ja pariin tasuriin. Nekin olisi pitänyt ehdottomasti voittaa, sillä niin Kotka kuin HIFK ovat juuri niitä porukoita, joiden kanssa jäännöspaikkoja jaetaan. Jokaista peluria ei tässä ruodita, mutta muutama nosto kuitenkin. Maalivahti Mika Hilanderin ulostulot ovat joskus kuin liigan pääsponsorin motot: veikkaa tai arvaa, pitäisikö lähteä vai ei. Maalivahtivalmentaja Mikko Kavenin kannattaisi kaivaa laatikosta vanha kasettinsa, minkä nimi oli ”pidemmät kädet” ja lainata sitä Hilanderille. Itsevarmuus kasvaisi. Puolustus näyttäisi hivenen petraavan pelien edetessä. Ainakin HIFKpelissä voitto lipesi huolimattomaan pelaamiseen vaarattoman näköisessä tilanteessa. Nuori topparipari kasvaa varmasti kauden aikana oikeisiin mittoihin. Joukkueen parhaita lienee alkukaudesta olleet Jussi Kujala, Tomi Petresku ja Emenike. Heidän varassaan on menestys. Tietysti kärjen tuhlaa- japojat Lahtinen ja Hjelm onnistuessaan auttaisivat joukkuetta suuresti. Eivät he ole epäonnistuneet mutteivät parhaimmillaankaan ole olleet. Maalitilaston kärjessä viilettää nimittäin Petresku kahdella (2) maalilla! Keskiarvo alle yksi maalia/peli. Jääkiekkomaisesti maalisuhde – 8 samoin kuin Kotkalla. Tähän asiaan parannusta, niin Veikkausliigaa pelataan ensi vuonnakin Tampereella. Missä, sekin taittaa olla vielä arvoitus. Entäs Keke Amstrong? Hän on saanut joukkueensa aika tasalaatuiseksi. Vauhtia joukkueella saisi olla ehkä hitusen enemmän. Junnaava peli ei varmasti miellytä pelaajia eikä 19 ainakaan katsojia. Ehdotan, että laita ottelun aikana itsesi peliin samalla lailla kuin TV-kommentaattorinakin. Uskoisin sen tarttuvan myös pelaajiin. Pelillä ja pelitavalla on väliä! Taitoa ja tunnetta. Vaadi sitä joukkueeltasi. Maajoukkuetauon jälkeen alkavat tosi pelit. Syksy tulee nopeasti, samoin pimeys. Nähdään valoa kehittyvässä joukkueessamme Ilveksessä ja kannustetaan heitä jatkossakin. Olisi upeata nähdä Ilves Veikkausliigan kärjessä seuran juhliessa ensi vuonna 85 vuotista taivaltaan! Teksti: Harri Holli Kuvat: Leo Hynninen Huuhkajat Ratinaan, minne omat joukkueemme? K enttätilanne Tampereella puhututtaa vuodesta toiseen, niinpä Nettifutis päätti piipahtaa kaupungin liikuntatoimessa kysymässä, missä oikein mennään? Kysymyksiimme vastaili liikuntapäällikkö Mikko Heinonen, joka on liikuntatoimen ”kakkosmies” heti liikuntajohtaja Pekka P. Paavolan jälkeen. Heinosen vastuulle kuuluvat mm. ulkoliikuntapaikat pois lukien Ratina, josta vastaa Matti Kaario. Heinonen on työskennellyt kaupungilla monenlaisissa rooleissa, vastannut mm. liikuntatoimen taloudesta, toiminut nuorten olympiapäivien projektipäällikkönä ja viimeksi saattanut loppuun Kalevan uimahallin ikuisuudelta tuntuneen remontin. Omalla urheilutaustallaan hän ei pröystäile. – Lapsuuteni ja nuoruuteni Valkeakoskella asuneena en ole voinut välttyä jalkapalloilulta, mutta jalkani ja pallo eivät ole luodut yhteen. Lajia toki olen seurannut tarkoin ja niin teen edelleenkin. Omat saavutukseni urheilun saralta on piiritasoa lajeinani lähinnä hiihto ja tennis. Kalevan uimahalli -projekti ja jalkapallokentät – Viikko sitten avattu Kalevan uimahallin korjaus tuli ennakoitua kalliimmaksi, mutta nyt se on maalissa. Jalkapallon puolelta on heti sanottava se, että lajilla on takanaan suuret massat ja aivan ylivertainen harrastuspohja, joten kaupungin pitää ottaa vastuu olosuhteiden luomisesta. Siinäpä sitä haastetta on, kun pelikentät ovat lähes jatkuvasti ottelukäytössä ja harjoitellakin pitäisi, murehtii Heinonen. Kenttätilanne näyttää pääosin tältä: 1) Ratina on poissa pelistä koko tämän vuoden jalkapalloa ajatellen. 2) Tammelaan on suunnitteilla uusi jalkapalloilijoille tarkoitettu stadion. Suunniteltu ”Hattutemppu” on aikaansaanut vastustavan kansanliikkeen, joten sen valmistuminen on täysin hämärän peitossa. 3) Kaupungissa on pelattavat nurmikentät Hervannassa ja Lamminpäässä sekä Pyynikin tekonurmikenttä, jota käyttävät juniorien ja alasarjan joukkueiden lisäksi jenkkifutaajat. Ikurissa, Ahvenisjärvellä ja Kaukajärvellä on myös tekonurmikentät jalkapalloilijoiden käytössä. 4) Harjoitusnurmikenttiä on Kaupissa, jossa on lisäksi kolme tekonurmikenttää. Muiden olemassa olevien harjoitusnurmikenttien kohtalokaan ei ole selviö. Pirkkahallin ulkopuolella on viheriö, joka kaipaisi perusparannusta kipeästi, mutta naapurissa sijaitseva Messu- ja urheilukeskus suunnittelee paikalle jotain ihan muuta. Kannattaako viheriötä korjata, jos jalkapallojunio- Haastattelua tehdään Ratinan peräti murheelliselta näyttävällä stadionilla. Nurmikko on kuorittu pois ja maahan asennetaan lämmitysjärjestelmää, jonka avulla kaupungin ykkösestradi pitäisi olla pelattavassa kunnossa, vaikka keväät olisivatkin yhtä kylmiä kuin tämä juuri koettu kevät. Urakan pitäisi edetä niin, että siirtonurmimattoa pystyttäisiin asentamaan elo-syyskuussa. Sen juurtuminen vie oman aikansa, joten pelattavassa kunnossa viheriö lienee vasta ensi kaudella. Tähän remonttiin kaupunki sitoutui siitä syystä, että olympiastadion menee perusteelliseen Mikko Heinonen Tampereen kaupungin liikuntatoimen kakkosmies! rien pahin pelko alueen muuttumisesta pysäköintialueeksi toteutuu? Tuskin. Tammelaan ”Hattutemppu”? Tällä hetkellä eletään melkoista epävarmuuden aikaa. Tammelan kentän rakentamisen aloittamisesta ei tiedä kukaan. Asukkaat Tammelassa haluaisivat stadionin jäävän paikalleen, mutta eivät haluaisi uutta ja massiivista tiivistämään asuinyhteisöään. Helppoa ei ole virkamiehelläkään. – Epäily siitä, että valitustie on käytävä loppuun saakka, ennen kuin ensimmäinenkään lapio maahan lyödään uuden Tammelan rakentamiseksi, ei ole suinkaan pois suljettu uhkakuva. Jos niin käy, Tammelan valmistuminen pelattavaan kuntoon vie varmasti vuosia. Ja se ei ole ainakaan täkäläisten jalkapalloseurojen etu, tietää Heinonen. 20 remonttiin, jonka kesto lienee ainakin pari vuotta. Tampereen Ratina on selkeästi sekä kooltaan että sijainniltaan valtakunnan kakkosareena. Palloliitto on hieronut kaupungin kanssa sopimuksen, että olympiastadionin remontin ajaksi ”Huuhkajien” kotikenttä siirtyy Ratinaan. Ongelmana vain oli se, että kentän koko ei täyttänyt kansainvälisiä kriteereitä kokonsa suhteen, joten kenttää on pakko leventää. Myös SUL tukeutuu täkäläiseen apuun, olympiastadionin remontin ajalle osuva yleisurheilun Suomi-Ruotsi maaottelu käydään Ratinassa Pyrinnön isännöimänä. Nyt yritetään sovittaa yhteen molempien lajien vaatimukset, jotta yleisömassat saataisiin houkutelluksi kaupunkiin elävöittämään myös paikallista liike-elämää. Lämmitettävä tekonurmi Kysymyksen siitä, miksi Tampereella ei ole lämmitettävää keinonurmikenttää harjoituskäyttöön, Heinonen väistää. – Olen ollut tässä toimessani vasta niin vähän aikaa, että tuohon kysymykseen en osaa vastata. Tiedän sen, että paljon pienemmilläkin paikkakunnilla on jo sellainen ja se helpottaisi merkittävästi rospuutto- ja talviajan lajiharjoittelua ja helpottaisi painetta Pirkkahalliin. Toteutushanke on sen suuruinen, että myös poliittisen päätöksentekijöiden pitää olla hankkeen takana. Olisiko myös niin, että paikalliset jalkapallotoimijat vetävät köyttä kukin omaan suuntaansa, kun yhteenliitetyt voimat toden näköisesti johtaisivat parempaan tulokseen, pohtii liikuntapäällikkö paikallisten seurojen historiallista identiteettiä. Hyvääkin kuuluu. Pirkkahallin jalkapalloareenaan uusittiin alusta viime syksyksi. Tehty päätös siitä, että tuo alusta siirretään Messukylän kentälle, on jo toteutettu. Siellä ei enää tarvitse niellä pölyä. Pirkkahalliin asennettava uusi tekonurmi siirretään taas ensi keväänä jollekin ulkokentälle ja näin tehdään vielä ainakin seuraavana vuonna. Se tuo helpotusta harjoituskenttätilanteeseen. Vehmaisten kenttää aletaan myös ehostaa. Kenttä saa novotanpintaisen juoksuradan ja siirtonurmikko on toivottavasti pelattavassa kunnossa keväällä 2016, joten junioritkin pääsevät oikealle nurmelle. Hypoteettinen kysymys? Jos Tammelaa aletaan rakentaa vaikkapa ensi keväänä, on se pois käytöstä pari seuraavaa kautta. Moniko nyt Tammelaa käyttävistä seuroista – Ilves, Ilves naiset, TPV ja Ilves-Kissat –siirtyy käyttämään Ratinaa? Ja missä on ajateltu muiden pelaavan? – Hyvä kysymys. Maaottelujen tulo Tampereelle tietää myös kentän rauhoittamista otteluilta pitkäksi aikaa otteluajankohdan ympäriltä. Näin ollen missään tapauksessa Ratinaan ei voida sovittaa kaikkia mainitsemiasi neljää joukkuetta pelaamaan. Ehkä Veikkausliigajoukkueen osalta, jos täällä sellainen silloin pelaa, se onnistuu, mutta muut joukkueet joutuvat ainakin rakennusajaksi muualle. Jos Hervanta tai Lamminpää ei seuroille käy, pitänee asia ratkaista tilapäisratkaisuin ja siirrettävin katsomoin. Yleisötiloja pitäisi varata noin 500 henkilölle. Olen varma siitä, että ratkaisu tähänkin ongelmaan syntyy. En pitäisi lainkaan pahana sitä, että joutuisimme tuon ongelman ratkaisemaan vaikkapa nopeastikin. Sehän tietäisi sitä, että Tammelan hanke nytkähtäisi eteenpäin, jota vilpittömästi toivon, visioi Mikko Heinonen. Kun seurat tekevät yhteiseksi hyväksi oman ruutunsa, olen valmis pitämään yllä ja kehittämään olemassa olevia olosuhteita, ellei nyt kuntatalous aivan romahda. Jokainen urheilukentille saatu lapsi ja nuori, olipa laji mikä tahansa, maksaa varmasti korkoineen takaisin ne rahat, jotka olosuhteisiin on satsattu, tietää liikuntapäällikkö Mikko Heinonen. Ja näyttää uskovan itsekin sanomansa. Eero-Pekka Hollo Speedway ja Ratina? Tamperelaista kenttätilannetta taustoittaessa ei voinut välttyä törmäämästä varsin monia askarruttaneeseen kysymykseen. Kysymys lienee kiusallinen vastattavaksi, kun liikuntapäällikkö Mikko Heinonenkaan ei rohjennut sanoa asiaan juuta tai jaata. Soitimmekin kaupunkimme tapahtumapäällikölle, vihreiden aatteiden puolesta liputtavalle Perttu Pesälle ja odotimme kuulevamme sen mukaisesti moottoriurheilun tarpeellisuudesta ja siihen liittyvästä maanajorumbasta. Pesän vastaukset sitaateissa. Vieläkö Ratinassa ajetaan speedwayta? ”Tottakai. Kaupunki on sitoutunut toimimaan kolmena vuonna kansainvälisen Grand Prix-kilpailun isäntänä, joista nyt on käyty kaksi. Kolmas ajetaan ensi keväänä.” ”Tapahtuma oli muuten melkoinen menestys, kun 100 miljoonaa katsojaa seurasi sitä television välityksellä eri puolella maailmaa. Itsekin näin hienosti toteutetun tv-spektaakkelin.” Mikä oli kaupungin saama hyöty kisasta? ”Jos kysyt vaikka Sergelin torilla Tukholmassa, missä on Tampere, vähintään 90 prosenttia vastaa, ettei tiedä. Näkyvyyttä tässä haetaan.” Tyydyttikö tämän vuoden katsojamäärä 5000 katsojaa? ”No, huonosti vähän meni.” Miksi kisat tuodaan perinteiselle yleisurheilun ja Jalkapalloillun estradille juuri parhaan harjoittelu- ja kesäurheilukauden alkaessa? ”Kansainvälinen järjestäjäorganisaatio vaatii 15 000 katsojaa vetävän estradin. Ja väitätkö, että moottoriurheilu ei ole perinteistä urheilua?” En väitä, mutta sille lajille on omat suorituspaikkansa, jossa se luonnollisesti olisi pitänyt järjestää. Min- 21 kähän vuoksi tapahtumaa ei ole koskaan viety Helsinkiin ja olympiastadionille? ”Helsingissä ei ole lajikulttuuria. Tampereella sen sijaan, kun ajettiin Eteläpuiston radalla, valtakunnan kärjessä oli useitakin paikallisia joukkueita.” Ratinaan ajettiin jo kahtena vuonna 4500 tonnia maamassaa (Yle 2014), johon sekoitettiin kivituhkaa, savea ja sidosaineita. Maansiirtoruljanssi Ratinaan ja taas takaisin kestää useita viikkoja ja stadionin puhdistuskin maksaa melkoisesti. Ei suinkaan tätä tehdä tamperelaisten veronmaksajien rahoilla ja liikuntatoimen budjetista? ”Kun sopimus kisoista tehtiin, sopijaosapuolina oli kansainvälinen järjestäjä, kotimainen toteuttaja ja Tampereen kaupunki. En halua avata sopimuksen sisältöä.” Kuka korjaa ja korvaa mondopinnalle aiheutetut vauriot? ”Sitä varten ovat vakuutukset.” Muutama fakta: – Eteläpuistossa ei ole ajettu viimeisen 35 vuoden aikana. – Kisajärjestäjät tavoittelivat stadionille vähintään 10 000 katsojaa/ tapahtuma, joista ulkomailta odotettiin 4000 – 6000 (Yle). – Tarkoitus on tällä GP:llä saada junioritoiminta nousuun. Tämä on lähtölaukaus koko lajille (Yle 2014). Tämän vuoden kilpailussa oli yksi (1) suomalainen. Villillä kortilla ajanut Timo Lahti sijoittui lajin 16 kuljettajan joukossa 15:ksi. – Kysymykseen veronmaksajien osuuteen kustannuksista olisi ollut helppo vastata ei, jos niin ei ole. Eikä olisi tarvinnut avata sopimusta lainkaan. Nyt näyttää hiukan toisenlaiselta. – Hyvä hallintotapa edellyttää hallintoalamaisen saavan tietoa siitä, minne yhteiset verorahat suunnataan. NOSTALGIAA VEIKON KAMERASTA Veikko Lintinen Vähän oli Kuopion Elon pelaajia onnittelemassa Kissoja 1968, kun I-K kaatoi Elon Ratinassa 3-2 Nousu SM-sarjaan! Valmentaja Yrjö Asikaista kannetaan Vuonna 1970 Ilves-Kissat pelasi Tampereen ensimmäisen euro-ottelun itävaltalaista Sturm Grazia vastaan. Ratinassa I-Kissat voitti 4-2, mutta hävisi Itävallassa 3-0. Ottelu kuului silloiseen Messukaupunkien cupiin. Sisäsyrjä, ulkosyrjä, vaihtoaskel. ”Kille, etkö sinä ymmärrä vai eikö kiinnosta?” Jovan Jeftic, Ilves-Kissojen valmentaja kausi 1971. 22 Kuvassa Matti Mäkelä potkii onnentoivotukset Jaakko Heleniukselle. Paul´s Special ™ KAMPANJAT JA PAINOTUOTTEET L U O TA A M M AT T I TA I T O O N Mikä tekee mainoksesta huomioarvoisen? Kysy ihmeessä! Kymmenien vuosien kokemus tehokkaasta kampanjoinnista. Lehtimainokset, esitteet, katalogit, folderit, julisteet, yritysilme Kilpailet huomioarvosta - kuten tuhannet muutkin! Purevaa mainontaa - Ideasta toteutukseen TULOSTEET 70% ostopäätöksistä tapahtuu myymälässä! Ei ole samantekevää, minkälaisilla mainoksilla asiakasta puhutellaan. Julisteet ja canvas -tulosteet nopeasti, joustavasti ja edullisesti Paul´s Special -palvelu kattaa laajasti kaiken printtituotannon parissa. Kokonaisten kampanjoiden sisältö ja ulkoasujen toteuttaminen “avaimet käteen” –periaatteella. Ammattitaitoisen joustavasti KUVAUS Kokonaisuudet suunnittelusta tuotantoon kustannustehokkaasti kymmenien vuosien kokemuksella tarvittaessa nopeallakin aikataululla. Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa! Ei ole samantekevää millaisia kuvia käytetään. Y H T E Y S T I E D O T : Helposti - kuin nappia painamalla Tuotekuvat, yrityskuvat, mainoskuvaus, tapahtumadokumentointi. Tarpeesi mukaiset yksilölliset ratkaisut. Va n a m o t i e 1 37550 Lempäälä puh. 050 541 1319 pauls.special@kolumbus.fi www.spesial.fi 23 MAAILMANTANGO –Festivaali 2015 Syksyn tunnelmallisin tapahtuma syyskuussa Tampereella! OLAVI VIRTA 100 vuotta -tribuuttikonsertti Maarit Hurmerinta, Marko Haavisto ja Tuula Amberla sekä Jani Uhlenius & Uusi suomalainen tango-orkesteri la 19.9. klo 18.00 Tullikamarin Pakkahuoneella (Tullikamarin aukio 2, Tampere) Liput 30/25 € Konsertin ennakkomyynti alkaa 18.6. Tiketin myyntipisteissä ja verkkokaupassa www.tiketti.fi Koko festivaaliohjelmisto julkaistaan 3.8.2015 www.maailmantango.net 24
© Copyright 2024