Kunniamerkkejä arvostetaan yhä Ensi Kyberharjoitus
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Kunniamerkkejä arvostetaan yhä Ritarikunnat jakoivat jälleen tunnustuksia lippujuhlan päivänä uutiset, sivu 4 puolustusvoimien uutislehti 53. vuosikerta n:o 11 (1166) 4.6.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi Kuva: puolustusvoimat Maanpuolustustahto on vahva Reserviläiskirjeet on lähetetty ja suurin osa tiedosta kerätty. Kampanjasta saatu palaute on osoittanut, että reserviläisten maanpuolustustahto on vahva. Puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen pitää kirjeen myötä alkanutta yhteiskunnallista keskustelua tärkeänä. – Sota ei ole vain puolustusvoimien asia, vaan kaikkien tahojen tukea ja panostusta tarvitaan, jos kriisi joskus uhkaa. uutiset, sivu 3 Kyberharjoitus Kenraali- Ensi uutiset, sivu 4 sivut 6, 10 ja 11 vapaalla, sivu 15 keskittyi turvallisuusverkkoympäristöön kunta ja lippujuhlan päivän ylennyksiä kertaa Ropeconissa 2 ruotuväki 11/2015 pääkirjoitus nurkka 4.6.2015 Väri- vai sävyerot? Tuoreen hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisen osuuden suurissa linjoissa ei ollut yllätyksiä. Mediaa tuntuu kiinnostavan mahdolliset sävyerot Nato-jäsenyyteen suhtautumisessa. Mutta ohjelmassa on paljon muutakin. Muuttunut turvallisuuspoliittinen ympäristö näkyy painotuksissa. Merkittävä ero neljän vuoden takaiseen ohjelmaan on se, että Juha Sipilän (kesk) johtaman hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi ”turvata maamme itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia”. Neljä vuotta sitten itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta pidettiin niin itsestään selvinä asioina, ettei niitä ollut tarvetta mainita erikseen. Nyt itsenäisyyden turvaaminen tuodaan korostetusti esille hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevan tekstin ensimmäisessä lauseessa. Hallitus viestittää tilanteen olevan niin va- ”Ulkopoliitiikka olisi melko samanlaista muillakin hallituskokoonpanoilla.” kava, että on syytä palata perusasioihin ja puhua Suomen itsenäisyydestä. Vaikka hallitusohjelma ei suoranaisesti Venäjää osoittelekaan, muutos aiempaan ohjelmaan on selvä: Jyrki Kataisen (kok) hallitus halusi ”tukea Venäjän lähentymistä Eurooppaan ja integroitumista kansainväliseen sopimusjärjestelmään”. Sipilän hallitus toteaa, että Venäjän ja EU:n välisen yhteistyön pitää ”perustua kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sitoumusten kunnioittamiseen”. Aiemmankin hallituksen ohjelman pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämisen rinnalle on tullut erikseen maininta Ruotsin kanssa tehtävän puolustusyhteistyön syventämisestä. Uutta on myös se, että ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta irroitetaan linjaukset puolustuksen kehittämisestä ja tehdään erillinen puolustusselonteko. Joka tapauksessa tärkeintä on, että puolustusvoimien pitkän aikavälin ylläpito, kehittäminen ja käyttö mahdollistuvat, kun saadaan hallituskauden ylikin ulottuvia linjauksia. * * * Puolustuskyvyn kannalta tärkeää oli maininnat merivoimien taistelualuskaluston kor- vaamisesta ja Hornet-kaluston korvaamisen aloitus. Seuraavien hävittäjien vaihtoehdoista saadaankin lisätietoa ehkä jo ensi viikolla, kun entisen ilmavoimien komentajan Lauri Purasen johtama työryhmä esittelee tuloksiaan. Myös päätös puolustusmäärärahojen korottamisesta kansanedustaja Ilkka Kanervan (kok) johtaman työryhmän esityksen mukaisesti oli tärkeä. On kuitenkin huomattava, että tällä korotuksella - tai osittaisella palautuksella - ei ratkaista pidemmän aikavälin rahoitusongelmia, mutta se turvaa toiminnan hallituskauden ajaksi. Hallitus lupaa myös varmistaa kertausharjoitusten riittävän määrän ja vapaaehtoisten harjoitusten sekä reservin omaehtoisen koulutuksen edellytykset. * * * Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tärkeää on jatkuvuus. Sitä uusi hallitusohjelmakin edustaa. Painotusten suhteen kyse on enemminkin sävy- kuin värieroista aiempiin ohjelmiin nähden. Todennäköisesti ulkopolitiikan linjat olisivat aika lailla samanlaiset, vaikka hallitus olisi muodostunut jostain muusta puoluekokoonpanosta. Koska Suomen sotaväki on syntynyt? Parin vuoden päästä Suomi täyttää 100 vuotta. Samoihin aikoihin tai jonkin aikaa myöhemmin monet valtiolliset instituutiot juhlivat omia merkkivuosiaan. Satavuotisjuhlia on kyllä pidetty jo aikaisemminkin. Eduskuntamme täytti 100 vuotta, Suomen markka täytti sata vuotta jne. Sotaväellekin pitäisi löytää kaikkien hyväksymä perustamisaika. Kuulun siihen kylmän sodan joukkoon, joka on juhlinut "sotaväen syntymäpäiviä" kesäkuun neljäntenä päivänä. Vuonna 1942 päätettiin Mannerheim ylentää Suomen marsalkaksi ja marsalkan syntymäpäivää alettiin juhlia. Varsin pian päivän nimeksi vakiintui Puolustusvoimain lippujuhlan päivä, mutta päivä ei ole sotaväen syntymäpäivä vaan vuosipäivä. perustamiskirjana. Kirja Suomen Puolustusvoimat ennen ja nyt vuodelta 1993 on puolustusvoimien 75-vuotisjuhlakirja. Se on päivätty tammikuulle 1993. Lainaus luvusta puolustusvoimien syntyvaiheet: "Sotilaskomitea" pyysi Venäjältä palannutta kenraaliluutnantti C. G. E. Mannerheimia tammikuun puolivälissä 1918 puheenjohtajakseen, ja senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud valtuutti hänet 16.1. "ylimmäksi päälliköksi järjestyksen ylläpitämistä varten Pohjois-Suomessa". Mannerheim muutti "Sotilaskomitean" sotilaalliseksi esikunnakseen ja matkusti Vaasaan. Nyt saattoi itsenäisen Suomen puolustusvoimien järjestäminen määrätietoisesti alkaa, vaikkakin vaikeuksia oli alusta alkaen." *** *** tornitouhua > jyrkivainio@hotmail.com Keisari Aleksander toinen vahvisti 27. joulukuuta vuonna 1878 Suomelle oman asevelvollisuuslain. Laki tuli voimaan 1. tammikuuta vuonna 1881, jolloin Suomen sotaväki aloitti toimintansa. Esikunnat ja joukko-osastot alkoivat huolehtia omista tehtävistään. Tämän perusteella voitaisiin Suomen sotaväen syntymäpäiväksi määrittää joko 27.12.1878 tai 1.1.1881. Ajallisesti seuraava sotaväen syntymäpäivä voisi olla 16.5.1917. Silloin kokoontuivat Tukholmassa MK (Militärkommittén) ja Suomen Vapauskomitean ulkomaanvaltuuskunta. Komiteoiden tapaamisen tuloksena laadittiin kirjelmä helsinkiläiskomiteoille. Tätä kirjelmää eräät suojeluskuntatutkijat pitävät Suomen Suojeluskuntien Puolustusvoimien nettisivusto puolustusvoimat.fi esittää perustietoa osiossa Pääesikunnan viestintäosaston vastuulla olevalla 28.10. 2009 julkaistulla ja 7.10.2013 päivitetyllä sivulla "Turvaa ja vapautta valita" seuraavaa sotaväen perustamisesta: "Itsenäisen Suomen sotaväki syntyi 25. tammikuuta 1918, kun senaatin sisäasiaintoimikunta julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi". Suomen sotaväki on koko kansan oma ja ansaitsee kaikkien hyväksymän yksiselitteisen syntymäpäivän. Lauri Väättänen Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka seuraa puolustusvoimia ja maanpuolustusta. kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Kiinnostaako vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistuminen? sosiaalisesta mediasta 26.5. @MarkkuMyl "Tälläkin viikolla isänmaamme puolustamista harjoittelee yli 13 000 sotilasta maalla, merellä ja ilmassa." – Prikaatikenraali Markku Myllykangas hyvissä tunnelmissa aktiivisesta harjoitusviikosta toukokuun lopulla. 26.5. @JackTarvajarvi "Top20! Pelasin inttivisaa ja olen everstiluutnantti." – Reservin upseeri Jack Tarvajärvi on ylpeä suorituksestaan uudessa inttivisa-verkkopelissä. 28.5. @Kadonnut "Oma punkka kullan kallis. MVH115 oli hieno kokemus, mutta onneksi se on nyt ohi." – Väsynyt taistelija Arthur Stenbacka kuvaa tunnelmiaan Rovajärven harjoituksen jälkeen. 29.5. @IlkkaSuurUski "Veljet! Puhdistakaamme pölyt bareteista. Tänään kansainvälinen Rauhanturvaajapäivä." – Ilkka Suur-Uski muisteli kansainvälisiä kokemuksiaan YK:n rauhanturvaajapäivänä. Kyllä 52% Ei 48% Seuraava kysymys: Pitäisikö reserviläiskirjeiden lähettämisestä tehdä tapa? Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla ruotuvaki@mil.fi KUSTANTAJA: Puolustusvoimat Seuraava numero ilmestyy 25.6.2015 PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 Fax. 0299 500 709 mikko.ilkko@mil.fi VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ Helena Immonen Puh. 0299 500 717 Fax. 0299 500 709 helena.immonen@mil.fi LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Joonas Immonen Puh. 0299 500 718 ruotuvaki@mil.fi TOIMITTAJAT Alikersantti Aappo Jutila Puh. 0299 500 704 Alikersantti Mika Niskanen Puh. 0299 500 714 Kaartinjääkäri Joonas Koivisto Puh. 0299 500 616 Kaartinjääkäri Kalle Toivonen Puh. 0299 500 705 Kaartinjääkäri Jussi Vainikka Puh. 0299 500 617 toimittajat.ruotuvaki@mil.fi GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Sofia Korhonen graafikko.ruotuvaki@mil.fi TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen Puh. 0299 500 716 Fax. 0299 500 709 juha.heikkinen@mil.fi VALOKUVAAJAT Upseerikokelas Tommi Selander Kaartinjääkäri Ville Bröijer Puh. 0299 500 735 kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi arkisin kello 8.00–16.15 ruotuvaki@mil.fi Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2015 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800 internet-osoite: > www.puolustusvoimat.fi/ruotuvaki 3 uutiset ruotuväki 11/2015 Reserviläiskirje tuli tarpeeseen Reserviläiskirje herätti laajaa kiinnostusta mediassa ja kansalaisten keskuudessa. Kampanja osoitti, että reserviläiset ovat vahvasti sitoutuneita maanpuolustukseen. Helena Immonen Palvella voi monin tavoin Reserviläiskirjeen myötä alkanut laajempi yhteiskunnallinen kes- Kuva: Tommi Selander Puolustusvoimien Reserviläiskirje-kampanjan kirjeet on lähetetty ja suurin osa tarvittavasta tiedosta kerätty. Aluetoimistot ovat kirjeiden myötä saaneet noin 10 000 yhteydenottoa reserviläisiltä. Kampanjan omistaja, puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen on tyytyväinen yhteydenottojen määrään, mutta kannustaa reserviläisiä edelleen olemaan aktiivisia puolustusvoimien suuntaan. – Vielä on aikaa vaikuttaa, Peltonen sanoo. – Syksyllä teemme laajemman analyysin, jota voidaan käyttää toiminnan kehittämiseen. Silloin myös viimeistellään sijoitukset. Reserviläisten tiedoissa on odotetun mukaisesti ollut jonkin verran virheitä, ja niitä on korjattu. Oikeat tiedot reservistä ovat puolustusvoimille ratkaisevan tärkeitä, sillä tietoja tarvitaan operatiivisessa suunnittelussa. Puolustusvoimauudistuksen jälkeen tietojen päivittäminen oli välttämätöntä. Kampanjan saama huomio ja yleinen kiinnostus ei Peltosen mukaan tullut puolustusvoimille yllätyksenä. Puolustusvoimien verkkosivuilla on kampanjan aikana ollut noin 2,5 miljoonaa katselukertaa, mikä on 47 prosenttia kasvua normaaliin määrään. Reserviläiskirjeen erikoissivustolla on ollut noin 330 000 sivukatselua. – Kävijämäärien kasvu todistaa sitä, että tälle kampanjalle on ollut tilaus. Olemme myös onnistuneet luomaan useita kanavia olla meihin yhteydessä. Vaikka kirje ei ehkä ole nykyaikeinen, loimme myös mahdollisuuden olla yhteydessä netin kautta, Peltonen toteaa. Kampanjan kokonaishinnaksi tuli 860 000 euroa, johon sisältyy kirjeiden painatuksen, kuorituksen ja postituksen lisäksi muun muassa järjestelmäpäivityksiä ja henkilöstökuluja. – Pidän tätä hinta-laatusuhteeltaan erittäin edullisena verrattuna mihin tahansa uuteen suorituskykyyn, Peltonen kommentoi summaa. Puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen uskoo, että reserviläiskirjeet ovat lisänneet järjestelmän uskottavuutta ja vahvistaneet maanpuolustustahtoa. salaistottelemattomuutta tai siihen viittaavaa ole ilmennyt. Seuraava askel reserviläisten sitouttamisessa ja vuorovaikutuksessa ovat luonnollisesti kertausharjoitukset, joiden määrä pyritään palauttamaan puolustusvoimauudistusta edeltävälle tasolle. Puolustusvoimien tavoite on kertauttaa 18 000 reserviläistä vuodessa. kustelu maanpuolustuksesta ja esimerkiksi siviilien tehtävistä kriisissä on Peltosen mukaan tervetullut. Hänen mukaansa kokonaisturvallisuuden konsepti on suurelle yleisölle vielä suhteellisen tuntematon. – Sota ei ole vain puolustusvoimien asia, vaan kaikkien tahojen tukea ja panostusta tarvitaan, jos kriisi joskus uhkaa. Yhteiskuntaa voi palvella meidän riveissä tai esimerkiksi siviilipalveluksen puolella, mutta irrottautuminen maanpuolustusvelvollisuudesta ei ole kansalaisen päätettävissä. Peltonen kertoo, että reserviläisiltä saama palaute on vahvistanut käsitystä vahvasta maanpuolustustahdosta. Kritiikki kuuluu myös asiaan. – Demokratiaan kuuluu, että asioista keskustellaan. Olen iloinen siitä, että keskustelu on ollut sivistynyttä ja vasta-argumentit ovat olleet lain mukaisia, eikä kan- Tieto lisääntyi Puolustusvoimien viestintäjohtaja, eversti Mika Kalliomaa pitää yhtenä kampanjan onnistumisista sitä, että syntyi yhteiskunnallista keskustelua asevelvollisuusjärjestelmästä ja reserviläisenä olemisesta. – Toivon, että suomalaisilla on nyt selkeämpi kuva puolustusvoimien varautumisesta, sodanajan tehtävistä ja reserviläisten rooleista. Termit varareservi ja varattu työnantajalle ovat nyt tutumpia se- kä reservin tärkeys on tullut tutuksi, Kalliomaa kommentoi. Kalliomaan mukaan tieto 900 000 reserviläisestä on ollut myös kansainvälisesti merkittävä viesti. Haastavaa puolestaan oli vakuuttaa, ettei kirjeen lähettäminen liittynyt kansainväliseen turvallisuustilanteeseen. – Tämä tiedettiin etukäteen ongelmalliseksi viestiksi, mutta sen painottaminen ei onnistunut riittävän hyvin. Samoin muutamia teknisiä virheitä tehtiin, joihin pyrimme reagoimaan välittömästi. Kaikkein olennaisin hyöty kampanjassa on Kalliomaan mukaan ollut kuitenkin se, että reserviläisten voimakas sitoutuminen asevelvollisuuteen ja puolustusvoimiin tuli esille. Moni myös pettyi, kun selvisi ettei juuri tällä hetkellä ole sijoitettua tehtävää sodanajan kokoonpanossa. Pettyminen kertoo osaltaan vahvasta maanpuolustustahdosta. Operaatiopäällikkö Peltonen pitää tätä pelkästään positiivisena ongelmana, mutta haluaa korostaa sitä, että reservissä olo itsessään on tärkeä tehtävä. – Minulle on selvää, että tarvitsen reserviä, joka valmistautuu moneen tehtävään. Reservin käytön vaihtoehdot on suunniteltu, mutta sitä tietoa ei tässä vaiheessa voi kertoa, Peltonen selventää. Mediahuomio suurta Reserviläiskirjeet keräsivät laajaa huomiota niin toimitetussa kuin sosiaalisessakin mediassa. Pääesikunnan viestintäosaston mediaanalyysin mukaan vajaan kahden kuukauden aikana puolustusvoimat on ollut esillä kotimaisessa toimitetussa mediassa noin 3 500 kertaa. Peltonen pitääkin kampanjan viestintää erittäin onnistuneena. – Asiat oli mietitty ja valmistel- tu alusta loppuun hyvin. Olen tyytyväinen, että uutisointi asiasta on ollut pitkälle faktapohjaista ja keskustelu on ollut sivistynyttä, Peltonen sanoo. – Tietysti Posti hoiti myös mallikkaasti koko ison postitusurakan ja aluetoimistot valmistautuivat hyvin omaan osuuteensa. Haluan kiittää myös kaikkia reserviläisiä, jotka ovat olleet meihin yhteydessä ja olleet kiinnostuneita maanpuolustusasioista. Peltonen toivoo, että keskustelu puolustusvoimien, yhteiskunnan ja reserviläisten kanssa jatkuu edelleen. Hän pitää yleistä asevelvollisuutta Suomelle parhaana ja kustannustehokkaimpana järjestelmänä, mutta myöntää, että kehittämistä löytyy. – Se on yhteiskunnallisen keskustelun paikka, miten puolustusratkaisuamme kehitetään: mikä esimerkiksi on naisten rooli maanpuolustuksessa? Uusi puolustusministeri Jussi Niinistö haluaa kehittää valmiuspuolta Mika M. Niskanen Kuva: Aku Siukosaari Puolustusministeri Jussi Niinistön mielestä hallituksen lupaamat lisäykset määrärahoihin ovat ehdoton minimi. Maailma on muuttunut ja puolustusvoimien kyky nopeaan toimintaan on sen vuoksi tullut keskeiseksi. Tämän takia puolustusvoimien valmiuden kehittämisen mahdollisuuksia tulee tarkastella, toteaa uusi puolustusministeri Jussi Niinistö (ps). – Meillä ei ole (valmiuspuolella) muuta kuin kantahenkilökunnan jäsenet, sen lisäksi tarvitaan lisää elementtejä. Joudumme tällä vaalikaudella tarkastelemaan tätä lainsäädännöllisesti, Niinistö toteaa. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sen tarkastelua, miten reserviläisiä käytettäisiin valmiutta kohottaessa ja miten varusmiehiä käytettäisiin tietyissä tilanteissa, esimerkiksi alueellisen koskemattomuuden valvonnassa, Niinistö pohtii. Taloudellisia haasteita saattaa olla tulossa Niinistö korostaa, että valmiuspuolen kehittäminen voi aiheuttaa taloudellisia haasteita uusista määrärahoista huolimatta. Tuleva hallitus on luvannut puolustusvoimille porrastetusti uusia määrärahoja alkaen 50 miljoonasta ja päättyen 150 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Rahat on kuitenkin korvamerkitty uusiin materiaalihankintoihin. – Määrärahojen lisäyksellä saavutetaan tyydyttävä materiaalinen valmius. Tällä saadaan takaisin kuitenkin vasta noin puolet viime vaalikaudella tehdyistä leikkauksista, Niinistö sanoo. – Kun otetaan huomioon, että puolustusmateriaalin hinnat jatkuvasti nousevat niin ei tämä ole helppo yhtälö todellakaan. Viime viikon perjantaina puolustusministeriksi nimitetty Niinistö toteaa, ettei valinta tehtävään tullut yllätyksenä. Hän toimi viime kaudella puolustuvaliokunnan puheenjohtajana ja oli ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. – Puolueväelle kiitos, että he luottavat minuun tässä tehtävässä. Pyrin tekemään parhaani. Niinistö on sotilasarvoltaan luutnantti ja koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on Maanpuolustuskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston dosentti 4 uutiset lyhyesti Kunniamerkkien arvostus on yhä korkealla Puolustusvoimat muuttaa huippuurheiljoiden erioikeuksia Ritarikunnat jakavat kunniamerkkejä puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta. Palkituille jaetaan ensimmäistä kertaa myös pienoiskunniamerkki. Puolustusvoimat joutuu muuttamaan Urheilukoulussa palvelevien urheilijoiden erioikeuksia. Syynä tähän on apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin tekemä päätös, jossa hän näki ammattiurheilijoiden erivapaudet epäoikeudenmukaisina. Päätöksen myötä tehtävät muutokset koskevat palvelusajan määrittämiskäytäntöä ja palvelukseenastumisen ajankohtaa. Pääesikunnan koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppösen mukaan muutokset eivät ole dramaattisia. – Huippu-urheiljoiden varusmiespalveluksen suorittaminen Urheilukoulussa jatkuu ja on mahdollista, kuten aiemminkin. JVa RESUL muisti komentajaa Suomelta tukea ihmissalakuljetusta vastaan Suomi tukee Euroopan unionin EUNAVFOR Med -kriisinhallintaoperaatiota, jonka tavoitteena on puuttua ihmissalakuljetukseen Välimerellä. – Operaatio tulee olemaan vain osa ongelmanratkaisua. Kysymys ei ole vain Välimerestä, vaan myös pakolaisten lähtömaista. Suomen mahdollisesta osallistumisesta operaatioon tehdään päätös sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain mukaisesti, puolustusministeriön vanhempi osastoesiupseeri, everstiluutnantti Hannu Teittinen sanoi. Päätös operaation perustamisesta tehtiin 18. toukokuuta. Valmistelu aloitetaan operaatioesikunnassa, jonne Suomi lähettää kolme henkilöä. KTo – Ritarikuntien jakamia kunniamerkkejä arvostetaan yhä, arvioi Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnan sihteeri, kontra-amiraali evp Antero Karumaa. Hänen mukaansa lähihistoriassa on ollut ajanjaksoja, jolloin kunniamerkkien arvostus on ollut matala. – Sykli on tällä hetkellä kuitenkin sellainen, että kunniamerkki koetaan myönteisenä ja otetaan ilolla ja ylpeydellä vastaan, Karumaa sanoo. Samaa mieltä on Vapaudenristin ritarikunnan yhteysupseeri, majuri Marko Maaluoto Pääesikunnan henkilöstöosastolta. – Arvostus on yhä todella korkealla. Ihmiset seuraavat hyvin tarkkaan työyhteisöissä, mutta myös niiden ulkopuolella että mitä kenellekin jaetaan, Maaluoto sanoo. Kenraaliluutnantti Mika Peltonen on yksi lippujuhlan päivänä palkittavista – hänelle luovutetaan ensimmäisen luokan Vapaudenristi miekkojen ja rintatähden kera. Palkitsemiseen liityy iloa, mutta myös nöyryyttä, Peltonen pohtii. – Takana on aina muita ihmisiä ja tahoja, jotka ovat edesauttaneet sitä, että huomionosoitus kohdistuu palkittavaan. Osa kunniasta kuuluu kaikille niille, jotka ovat työtäni tukeneet. – Erityisesti haluan kiittää Vapaudenristin ritarikuntaa osakseni tulleesta korkeasta huomionosoituksesta. Vapaudenristin ritarikunnan arvostukseni on korkein mahdollinen, Peltonen sanoo. Kestänyt kaikki myrskyt ja tyvenet Suomessa on käytössä kolme kunniamerkkejä jakavaa Ritarikuntaa: Vapaudenristin (perustettu vuonna 1918), Suomen Valkoisen Majuri Marko Maaluoto esittelee ritarikuntien kunniamerkkejä. Arvostetuimpia Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkejä jaetaan puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 14, kun taas Valkoisen ruusun ja Leijonan ritarikuntien kunniamerkkejä annetaan yhteensä 706. Sotilasansiomitaleita jaetaan 169. ruusun (1919) ja Suomen Leijonan ritarikunnat (1942). Tämän lisäksi puolustusvoimissa jaetaan sotilasansiomitaleja. Kunniamerkkejä jaetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille kansalaisille tunnustukseksi merkittävistä siviili- ja sotilasansioista. Myös ulkomaalaisten palkitseminen on mahdollista. Arvostuksen säilyminen johtuu Karumaan mukaan siitä, että kunniamerkkiprosessia on kyetty muuttamaan ajan mukana. Perinteet ja merkitys on kuitenkin pystytty säilyttämään. – Tämä palkitsemisjärjestelmä on kestänyt kaikki myrskyt ja tyvenet, Karumaa toteaa. Osoituksena pysymisestä ajan hermolla on muun muassa tänä vuonna uudistetut verkkosivustot, joista löytää tietoa kunniamerkeistä ja apua ongelmiin. Lisäksi tänä vuonna kaikille ritarimerkkiä korkeamman kunniamerkin saajille jaetaan ensim- – Tasavallan presidentillä on ritarikuntien suurmestarina käytössään hyvin aikaan sopiva arsenaali suomalaisten hyvien tekojen palkitsemiseen, Karumaa sanoo. mäistä kertaa myös pienoiskunniamerkki. Sotilaat voivat käyttää niitä pienen juhlapuvun kanssa ja siviilit smokkiin pukeutuessaan. Ulkoistukset aiheuttavat haasteita Mika M. Niskanen Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien sihteeri, kontra-amiraali evp Antero Karumaan mukaan puolustusvoimien toimintojen ulkoistukset ovat vaikuttaneet ritarikuntien kunniamerkeistä tehtyihin esityksiin haitallisesti. Tarkkoja tilastoja ei ole, mutta Karumaa toteaa ilmi tulleen niin sanottuja mustia aukkoja – tiettyjä miehille. Karumaa peräänkuuluttaakin johdon tahtotilaa. – Kyse on samoista hyvistä suomalaisista työntekijöistä kuin ennen ulkoistuksia ja heistä tulee pitää huoli. Työtätekevien oikeus on, että heitä kohdellaan hyvin ja että heitä palkitaan. Haasteeseen on pyritty vastaamaan muun muassa olemalla yrityksiin yhteydessä, lisäämällä opastusta ja uudistamalla ritarikuntien verkkosivustoa. yrityksiä, joissa ehdotuksia kunniamerkeistä ei ole tehty. Ennen ulkoistuksia samat toimijat olivat olleet puolustusvoimien henkilöstöä. – Ehkä suurin syy on tiedonpuute – se ettei olla osattu käyttää tätä mahdollisuutta palkita, joka on myös kaikilla yksityisillä organisaatioilla, Karumaa pohtii. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kunniamerkkeihin liittyvät perinteet ja tieto eivät ole siirtyneet ulkoistettujen yritysten esi- Kyberharjoitus keskittyi turvallisuusverkkoympäristöön Jussi Vainikka Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskus (PVJJK) järjesti järjestyksessään kolmannen kansallisen kyberharjoituksen Jyväskylän ammattikorkeakoulun tiloissa toukokuun kolmannella viikolla. Harjoitus keskittyi turvallisuusverkkotoiminnan ympärille. PVJJK:n johtaja, eversti Mikko Heiskasen mukaan lähtökohta harjoitukselle oli vuodenvaihteessa voimaan tullut laki julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta. – Turvallisuusverkkotoiminnan tarkoituksena on mahdollistaa valtion ylimmän johdon ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta tärkeiden viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistoiminnan edellyttämän viestinnän häiriöttömyys ja jatkuvuus sekä turvata päätöksenteossa ja johtamisessa tarvittavan tiedon käytettävyys, eheys ja luottamuksellisuus, Heiskanen sanoo. Menettelytavat ja ihmiset keskiössä Puolustusvoimat hyödynsi harjoituksessa Jyväskylän ammattikorkeakoulun IT-instituutin rakentamaa kybertoiminnan tutkimus-, kehitys- ja koulutuskeskusta JYVSECTECiä ja sen realistista kyberympäristöä. Harjoituksen tavoitteena oli harjoittaa turvallisuusviranomaisten yhteistoimintaa kyberpoikkeamien käsittelyssä turvallisuusverkkoympäristössä prosessien, ihmisten ja teknologian näkökulmasta. Eversti Heiskanen korostaa, että harjoituksessa keskiössä olivat tekniikan sijaan nimenomaan menettelytavat ja ihmiset – Tilaisuus on hyvin merkittävä myös siksi, että täällä toimivat ihmiset muodostavat kansallisen kyberturvallisuuden verkoston jokapäiväisissä tilanteissa, Heiskanen kertoi harjoituksen yhteydessä. Harjoitukseen osallistui yhteen- sä 120 henkilöä eri toimijoista aina turvallisuusverkkopalveluiden tuottajaorganisaatioista Poliisihallintoon, Tulliin ja Rajavartiolaitokseen. Valtionhallinnon keskeisenä kybertoimijana mukana oli Kyberturvallisuuskeskus. Kyseessä on Heiskasen mukaan ainoa harjoitus, jossa kaikki henkilöstö on koottu erikseen harjoitusta varten. – Turvallisuusverkko, sen käyttötavat ja -tilanteet sekä verkkoon liittyvät eri toimijoiden tehtävät muodostavat yhtenäiseksi tarkoitetun toiminnallisen kokonaisuuden, Heiskanen toteaa. Kuva: Ville Bröijer Puolustusvoimien Maanpuolustuskurssit on palkittu Vuoden viestintäteosta. Palkinnon jakoi viestintäammattilaisten järjestö ProCom. Tuomaristo perusteli palkinnon myöntämistä sillä, että Maanpuolustuskurssit on osoittanut vaikuttamisen, sidosryhmäsuhteiden ja asiakasuskollisuuden hallintaa. Maanpuolustuskurssien johtaja, eversti Heikki Välivehmas toteaa, että huomionosoitus kannustaa kehittämään toimintaa yhä paremmaksi. – Meillä on ollut ilo hoitaa annettua tehtävää, eli perehdyttää ihmisiä kokonaisturvallisuuteen, Välivehmas sanoo. MNi Mika M. Niskanen Kuva: Ville Bröijer Reserviläisurheiluliitto antoi puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindbergille huomionosoituksena liiton kultaisella ansiomitalilla. Reserviläisurheiluliitto tekee vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja tukee puolustusvoimien tarpeita järjestämällä muun muassa urheilua ja ammuntaa. – Liikunta on kulkenut koko ikäni mukanani. Pyrin liikkumaan päivittäin ja kuljen polkupyörällä kaikki mahdolliset työmatkat, huomionosoituksen saanut Lindberg sanoo. AJu Maanpuolustuskurssit palkittiin ruotuväki 11/2015 Eversti Mikko Heiskanen esitteli harjoituksen yhteydessä JAMKin tilannehuonetta. 5 uutiset ruotuväki 11/2015 Suomen ja Ruotsin yhteinen laivasto-osasto avausharjoituksessa tähtäimessä Kalle Toivonen Joonas Koivisto Suomen ja Ruotsin yhteisen laivasto-osaston, SFTNTG:n eli Swedish-Finnish Naval Task Group:in, ensimmäinen yhteinen harjoitus pidettiin Itämerellä 19. –28. toukokuuta. FINSWEEX-nimellä kulkevia harjoituksia suunnitellaan pidettäviksi vuosittain. Harjoitukseen osallistui Ruotsista kymmenen ja Suomesta kuusi alusta. Suomalaiset alukset olivat miinalaiva Uusimaa, ohjusveneet Tornio ja Hanko, miinantorjunta-alukset Katanpää ja Purunpää sekä miinalautta Pansio. Suomalainen harjoitusjoukko muodostui 250 sotilaasta, joista 80 oli varusmiehiä. Harjoitusjoukot liikkuivat muun muassa kansainvälisillä vesialueilla, Selkämerellä ja Tukholman saaristossa. Yhdeksään harjoituspäivään merellä mahtui monta erityyppistä yhteistä harjoitusta. Ohjelma koostui yli 40 osaharjoituksesta, jotka huipentuivat yhteen vuorokauden kestäneeseen harjoitukseen. Viimeisessä harjoituksessa harjoiteltiin kahdenvälistä pintasodankäyntiä sekä tilannekuvan muodostamista. Osaharjoituksissa harjoiteltiin muun muassa sukellusveneen torjuntaa sekä miinanraivausta. Puolustusvoimien tavoite on, että varusmiehille jaettava varustus on puolustushaarojen sisällä mahdollisimman yhtenäinen. Varusteissa huomataan kuitenkin aika-ajoin eroja joukkoosastojen välilä. Jotkut ovat erikoistuneet tietynlaiseen kolutukseen, joka voi näkyä henkilökohtaisissa varusteissa. Näiden lisäksi mielenkiintoa herättää puolustushaarojen väliset erot. Ruotuväki otti asiasta selvää. Harjoituskokonaisuuden taustalla Kuva: Magnus Jirlind/Ruotsin puolustusvoimat Kohti yhteisiä kansainvälisiä operaatioita Suomalaisista aluksista yli viikon kestäviin harjoituksiin Itämerellä osallistui muun muassa miinalaiva Uusimaa Pansiosta. on Suomen ja Ruotsin merivoimien yhdessä allekirjoittama Visio 2023. Vision tavoitteena on suomalais-ruotsalaisen laivasto-osaston kehittämiseen tarvittava osaaminen ja suorituskyky. Kehittämisen tavoitteena on se, että ryhmä voi tarvittaessa toimia joko osillaan tai kokonaisuutena kansainvälisissä merellisissä krii sinhallintaoperaatioissa, jos poliittisesti näin päätetään FINSWEEX15-harjoitus on olennainen osa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön tiivistämistä. Suomen puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty ja Ruotsin puolustusministeriön valtiosihteeri Jan Salestran allekirjoittivat 22. toukokuuta lausunnon, jossa todetaan, että molempien maiden puolustusvoimien tulee ryhtyä toteuttamaan toimia kohti puolustusyhteistyötä. Merivoimien valmiuspäällikkö, kommodori Veli-Petteri Valkamo nostaa toiseksi tärkeäksi tavoitteeksi sen, että vuoteen 2017 mennessä saavutettaisiin kyky alustavaan operatiiviseen toimintaan. – Tähän pyritään ensisijaisesti kahdenvälisen harjoitustoiminnan kautta. Vuonna 2017 tavoitteena on toimia mahdollisesti jo kansainvälisen harjoituksen puitteissa, Valkamo selventää. Suuri harjoitus Pohjolan taivaalla Jussi Vainikka den harjoitella hyvin laajoja skenaarioita, Ahlberg sanoo. Tavoitteena yhteistoimintakyvyn kehittäminen Kuva: ilmavoimat Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimat järjestävät Arctic Challenge Exercise 15 -lentotoimintaharjoituksen touko-kesäkuun vaihteessa. Suomen ilmavoimat osallistuu harjoitukseen 16 F/A-18 Hornet monitoimihävittäjällä. Järjestävien maiden ohella harjoitukseen osallistuu Alankomaat, Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Sveitsi, Yhdysvallat sekä Nato. Harjoituksessa on mukana yli sata lentokonetta. Harjoituksen johtaa prikaatikenraali Jan Ove Rygg Norjan ilmavoimista. Apulaiskomentajina toimivat Ruotsin ilmavoimien Norrbotten Wing F21:n komentaja, eversti Carl-Johan Edström sekä Lapin lennoston komentaja, eversti Jukka Ahlberg. Harjoitusalueen koko on eversti Jukka Ahlbergin mukaan poikkeuksellisen iso, noin 600x360 kilometriä. – Tämä on ilmavoimien kannalta merkittävin harjoitus tänä vuonna. Harjoitusalue on poikkeuksellisen iso, suurin mitä tietojeni mukaan on koskaan täällä Pohjoismaiden alueella ollut. Se antaa mahdollisuu- ACE15-harjoituksen tavoitteena on kehittää kansainvälistä yhteistoimintakykyä sekä harjoitella monikansallisten ilmaoperaatioiden suunnittelua ja toteutusta. Kansallisella tasolla harjoituksessa kehitetään ja testataan ilmavoimien Hornet-hävittäjien toisen elinkaaripäivityksen suorituskykyjä. – Edelliseen, kaksi vuotta sitten järjestettyyn Arctic Challenge harjoitukseen verrattuna tämä on noin puolet suurempi kaikilla mittareilla mitattuna. Osallistujamaita ja sitä myöten myös henkilöstöä on tullut lisää ja konemäärä on kasvanut, Ahlberg toteaa. Vedenalaiset havainnot on käsitelty Joonas Koivisto Esitutkinta Helsingin edustalla 27.–28. huhtikuuta havaitusta mahdollisesta vedenalaisesta kohteesta saatettiin päätökseen. Esitutkinta ei johtanut syyteharkintaan, sillä enempää tietoja ei ollut saatavilla. Tilanne alkoi siitä, kun merivoimien operaatiokeskus ilmoitti merivoimien havainneen useita pin- Henkilökohtaisen varustuksen erot tatilanteeseen sopimattomia vedenalaisia ääniä. Tämän jälkeen mahdollista kohdetta varoitettiin yhteensä kuudella käsisyvyyspommilla. Miinalaiva Uusimaa, ohjusvene Hanko, rajavartiolaitoksen vartiolaiva Turva, puolustusvoimien helikopteri NH-90 ja rajavartiolaitoksen helikopteri suorittivat alueella etsintöjä, joissa ei saatu uusia havaintoja kohteesta. Merivoimat tekivät asiaan liittyvän tutkimuksen analysoimalla merivalvontajärjestelmällä saadut signaalit. Rajavartiolaitoksen mukaan osalle äänihavainnoista on saatu luonnollinen selitys. Merivoimien analyysin mukaan mahdollista vedenalaista toimintaa ei kuitenkaan voida sulkea pois. Analysointi oli hankalaa Merivoimien operaatiopäällikön, kommodori Olavi Jantusen mukaan tulosten analysointi oli hankalaa, kun havainnot olivat kauempaa ulkomereltä ja niitä oli vähän. Hänen mukaansa havaintoihin reagoitiin silti hyvin. – Rajavartiolaitos ja merivoimat reagoivat hyvin havaintoon mahdollisesta Suomen lakien vastaisesta toiminnasta. Kun havaintoihin reagoitiin, katosi signaali mahdollisesta kohteesta. Millaisia ovat henkilökohtaisessa varustuksessa löytyvät erot puolustushaarojen välillä, Puolustusvoimien järjestelmäkeskuksen taloussektorin johtaja, komentajakapteeni Jarkko Miettinen? – Merivoimat eroavat eniten muista. Aluksilla palvelevilla varusmiehillä ja osalla rannikkolaivastossa palvelevista on erityiseen käyttöön tarkoitettu meritaisteluasu korvaamassa tuttua M05-maastopukua. Meritasteluasun pääväri on tummansini- nen ja siinä on paremmat ominaisuudet tulipaloilta suojautumiseen, joka on aluksilla tärkeää. Se on suunniteltu erityisesti nimenomaan alusolosuhteisiin.Tämän lisäksi merivoimilla on oma lomapuku. Osalla ilmavoimissa palvelvista varusmiehistä on erityistä lentoteknistä varustusta. Näitä lukuunottamatta varustus on samanlainen kaikkialla. Näkyykö Sodankylässä ja Rovaniemellä toimivan prikaatinne erikoistuminen arktiseen taisteluun henkilökohtaisissa varusteissa, Jääkäriprikaatin henkilöstöosaston osastoupseeri, yliluutnantti Ari Keski-Säntti? – Meillä on samat varusteet kuin muuallakin. Vaativat olot tosin tarkoittavat sitä, että meidän on tarkasti otettava kaikki hyöty siitä mitä on saatavilla. Koulutamme esimerkiksi tarkkaan sen, että taistelijat muistavat käyttää pooloa nimenomaan t-paidan alla kosteuden häivyttämiseksi. uutisia muualta Varuskunta-alueen kaupat loppusuoralla Jämsän Seutu kirjoitti Hallin varuskunta-alueen kauppojen ratkaisun olevan lähellä. Hallin varuskunta-alue on puolustusvoimien viimeinen ostajaa vailla oleva lakkautettu toimipiste. Tavoitteena on saada kaupat tehtyä ennen juhannusta. Senaatti-kiinteistöjen toimitusjohtaja Jari Sarjon mukaan entiselle varuskunta-alueelle on etsitty toimijaa, joka pystyy kehittämään aluetta. Kohteen ostosta kiinnostuneen tahon nimeä tai toimialaa ei ole vielä paljastettu julkisuuteen. Ostaja on kuitenkin nyt löytynyt ja kaupantekoneuvottelut ovat loppusuoralla. Hallilan varuskunta on jo poistettu Senaatti-kiinteistöjen myynnissä olevien kohteiden listalta. Jämsän Seutu 21.5. Lääkintäreserviupseerikoulutusta tukemassa Suomen Lääkärilehti kertoi reservin upseerien perustaman yhdistyksen toiminnalla olevan edistävä vaikutus kenttälääkintään. Reservin lääkintäupseerit ry:n mukaan lääkinnällistä reserviläistoimintaa koordinoivalle toimijalle on tarvetta. Kenttälääkintää ei ole erityisesti otettu huomioon kertaushajoituksissa. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista lääkintäupseerikoulutusta ja ylläpitää jäsenten kenttälääketietellisiä taitoja. Yhdistys tekee yhteistyötä puolustusvoimien, maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja lääketieteellisten tiedekuntien kanssa. Jäseneksi yhdistykseen voi päästä jos on kiinnostunut kenttälääkinnästä ja suorittanut reserviupseerikoulun. Lääkintä-RUK:in käymistä ei kuitenkaan vaadita. Suomen Lääkärilehti 29.5. Paikallisjoukot yhteiskunnan apuna kriisiaikana Pioneerien aselajilehti Hakku kertoo, että paikallisjoukkojen rooli on merkittävä sodanajan joukoissa. Paikallisjoukot muodostavat noin viidesosan maavoimien sodanajan vahvuudesta. Paikallispuolustukseen kuuluu muun muassa tärkeiden kohteiden suojaaminen, alueen valvonta, viranomaisyhteistyö, liikenteen ohjaaminen ja paikallishuolto. Paikallispuolustuksen periaatteiden laatiminen ja paikallisjoukkojen kokoonpanojen kehittäminen edistyi uudistetun paikallispuolustusmallin myötä. Uusi periaate muodostaa myös vapaaehtoiselle maanpuolustukselle uudenlaisen kattavamman toimintakentän. Hakku 2/15 Toimittanut Joonas Immonen 6 ylennykset 4.6. lyhyesti Petteri Tiippana Säteilyturvakeskuksen pitkäaikainen pääjohtaja Petteri Tiippana ylennetään yliluutnantiksi reservissä Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta. – Maanpuolustus on aina ollut hieno asia. Maanpuolustuskurssilla pääsimme tutustumaan muun muassa varusmiesjohtajien koulutukseen. Se on kehittynyt paljon niistä ajoista, kun olin itse parikymmentä vuotta sitten palveluksessa. Johtajakoulutus palvelee myös muun yhteiskunnan tarpeita,Tiippana pohtii. AJu Jarmo Puputti Rauli Paananen Viestintäviraston kyberturvallisuuskeskuksen apulaisjohtaja Rauli Paananen ylennetään 4.6. kapteeniksi reservissä. Paananen osasi odottaa ylennystä käytyään valtakunnallisen maanpuolustuskurssin. – Olen ollut 18 vuotta aikoinaan puolustusvoimissa sotilas- ja siviilitehtävissä ja kyllä maanpuolustus on pysynyt lähellä sen jälkeisenkin työuran, jota on jatkunut noin kymmenen vuotta valtionhallinnossa. Ammatillisesta koulutuksesta saadut maanpuolustukseen liittyvät opit ovat kantaneet läpi tämän virkauran, Paananen sanoo. JVa Stefan Wallin Kansanedustaja Stefan Wallin ylennetään 4.6. majuriksi reservissä. Wallin on ollut Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana vuodesta 2007. Hän toimi puolustusministerinä hieman yli vuoden Kataisen hallituksessa vuosina 2011–2012. Wallin on ollut kotiutumisestaan saakka reserviupseeriliiton jäsen. – Olen aina ollut maanpuolustushenkinen. Oikeastaan jo pienestä asti. Isänmaan puolustus oli perheessämme tärkeä arvo. Wallinin mukaan työ puolustusministerin erityisavustajana ja myöhemmin puolustusministerinä on antanut hänelle hyvän ja laajan kuvan suomen turvallisuudesta. JKo Lippujuhlan päivänä ylennetään satoja Kenraalikunnassa ei tapahtunut muutoksia. Ylennys on kunnianosoitus tehdystä työstä. Aappo Jutila Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ylentää Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta lukuisia puolustushallinnon ja reservin upseereita. Kenraalikuntaan ei ylennetty ketään, eikä kenraalikunnan sisällä tapahtunut muutoksia. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Mikko Soikkeli ylennetään everstiksi. Hän aloittaa vuoden vaihteessa ohtamisjärjestelmäkeskuksen johtajana. – Kyllähän ylennys tuntuu aina hyvältä. Puolustusvoimissa sotilasarvoilla on vahva perinne ja ne liittyvät hierarkiaan. Sotilasarvot näyttävät ihmisen aseman organisaatiossa, Soikkeli pohtii. – Toki ylennys tuo mukanaan myös vastuuta, kun siirryn esikuntapäälliköstä koko keskuksen johtajaksi. Osa ylennyksistä tulee enemmän tai vähemmän automaattisesti, kun palvelusvuosia kertyy riittävä määrä. Upseeriksi hakeutuvat varautuvat lähtökohtaisesti siihen, että uransa aikana on mahdollista yletä tiettyyn asemaan. – En kyllä osaa sanoa osasinko aikanani kuvitella, että päädyn everstiksi asti. Ehkä en, Soikkeli toteaa. Suomessa maanpuolustus on yhteiskunnallinen asia. Soikkeli sanoo, että Suomessa se korostuu varsinkin, sillä asevelvollisuusjärjestelmä on läsnä kaikkia. Hän muistuttaa myös reserviläisten roolista maanpuolustuksessa. Reserviläiset näkyvät myös johtamisjärjestelmäkeskuksen arjessa, sillä keskuksen alaisuuteen kuuluu myös poikkeusoloissa runsaasti reserviläisiä. Muita ylennyksiä 4. kesäkuuta 2015 Everstiksi: everstiluutnantit Matti Esko Juhani Lampinen (Pääesikunta), Markus Risto Juhani Päiviö (Pääesikunta), Timo Mikko Ilmari Soikkeli (Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskus) ja Arto Ensio Ikonen (Maavoimien esikunta). Insinöörieverstiksi: insinöörieverstiluutnantti Jouni Pekka Muranen (Järjestelmäkeskus) Kommodoriksi: komentajat Aarne Veli-Pekka Heinonen (Järjestelmäkeskus) ja Veli-Petteri Valkamo (Merivoimien esikunta). Everstiluutnantiksi: majurit Jussi Aarne Ilmari Annala (Pääesikunta), Antti Edvard Hauvala (Pääesikunta), Niko Pekka Juhana Hölttä (Pääesikunta), Jarmo Kalevi Kämäräinen (Pääesikunta), Mikko Antti Ilmari Mustonen (Pääesikunta), Mikko Petteri Saarelainen (Maanpuolustuskorkeakoulu), Arto Ilari Hildén (Maavoimien esikunta), Juha Alpo Koskinen (Maavoimien esikunta), Ari Markus Määttä (Maavoimien esikunta), Kai Markus Naumanen (Maavoimien esikunta), Jussi Petteri Niskakoski (Maavoimien esikunta), Tero Raimo Juhani Savonen (Maavoimien esikunta) ja Markku Juhani Suomela (Ilmavoimien esikunta). Insinöörieverstiluutnantiksi: insinöörimajurit Pekka Veli Tapani Ylitalo (Pääesikunta), Heikki Aulis Koriseva (Puolustusvoimien johta- misjärjestelmäkeskus), Matti Petteri Kaski (Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta), Jorma Ensio Ilanen (Järjestelmäkeskus), Asko Juhani Luuri (Järjestelmäkeskus), Jari Anssi Ilmari Oksanen (Järjestelmäkeskus), Veikko Olavei Salmi (Järjestelmäkeskus), Jouko Tapani Korkeakoski (Räjähdekeskus), Juha Risto Koivula (Ilmavoimien esikunta) ja Mikko Juhani Korteoja (Satakunnan lennosto). Lääkintäeverstiluutnantiksi: lääkintämajuri Lauri Antti Malinen (Sotilaslääketieteen keskus). Musiikkieverstiluutnantiksi: musiikkimajuri Jyrki Sakari Koskinen (Pääesikunta) Komentajaksi: komentajakapteenit Anssi Juhani Olavi Munkki (Pääesikunta), Jarmo Ensio Partanen (Maanpuolustuskorkeakoulu), Mika Sakari Raunu (Puolustusvoimien tutkimuslaitos), Jussi Matti Akseli Hietaniemi (Merivoimien esikunta), Mika Kalervo Salin (Merivoimien esikunta) ja Janne Kalevi Ilvonen (Merivoimien esikunta). Insinöörikomentajaksi: insinöörikomentajakapteenit Olli Kalevi Syrjä (Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta) ja Ilkka Tapani Mäkinen (Järjestelmäkeskus). Majuriksi: kapteenit Anssi Antero Aaltonen (Pääesikunta), Sami Erik Elfving (1. Logistiikkarykmentti), Jari Marko Juhani Kettunen (1. Logistiikkarykmentti), Petri Vesa Juhani Tähkänen (Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta), Timo Tapio Rintanen (Karjalan prikaati), Antti Veli Tapio Kuparinen (Kainuun prikaati), Seppo Ari Juhani Sarlin (Kainuun prikaati), Raine Sakari Honkaselkä (Maasotakoulu), Risto Santeri Lindeman (Maasotakoulu), Hannu Tapani Rintaluoma (Maasotakoulu), Olli Petteri Hinkkanen (Maavoimien esikunta), Janne-Matti Peltola (Maavoimien esikunta), Timo Tuomas Haapamäki (Porin prikaati), Jukka Antero Nummenranta (Porin prikaati), Teemu Einari Tapionpoika Mahlamäki (Ilmasotakoulu), Harri Mikael Niemi (Ilmasotakoulu), Matti Sauli Johannes Pulli (Ilmasotakoulu), Jukka Markus Keski-Jaskari (Ilmavoimien esikunta), Miika Juhani Keskinen (Ilmavoimien esikunta), Ilkka Tapio Kuusniemi (ilmavoimien esikunta), Timo Antero Laine (Ilmavoimien esikunta), Petri Tapani Riikonen (Karjalan lennosto), Jyrki Tapio Erkkilä (Lapin lennosto), Jouni ilmari Turula (Lapin lennosto), Marko Kristian Litukka (Satakunnan lennosto) ja Riku Mikael Mäkipelto (Satakunnan lennosto). Insinöörimajuriksi: insinöörikapteenit Jukka Pekka Karkimo (Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta), Paavo Tapani Hämäläinen (3. Logistiikkarykmentti), Jarmo Kalevi Ahde (Porin prikaati), Ismo Tapani Manula (Utin jääkärirykmentti), Kari Mikael Rontti (Ilmavoimien esikunta), Pauli Antero Tossavainen (Karjalan lennosto), Pekka Juhani Varis (Karjalan lennosto), Juha Kristian Tuura (Lapin lennosto) ja Veli Juhani Väänänen (Lapin lennosto). Komentajakapteeniksi: kapteeniluutnantit Lauri Juhani Luttinen (Järjestelmäkeskus), Petri Kalervo Sassi (Merisotakoulu), Mika Lari Sebastian Hartemo (Merivoimien esikunta), Timo Johannes Heikkinen (Rannikkolaivasto), Sampo Kuva: puolustusvoimat Raisioagro Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Puputti ylennetään Lippujuhlan päivänä majuriksi reservissä. Puputti on ollut mukana YK:n joukoissa ja työskennellyt niin puolustusvoimissa kuin puolustustarviketeollisuuden parissa. – On hienoa, että panokseni maanpuolustuksen eteen huomioidaan tällä tavalla. Maanpuolustus on koko kansan asia. Toiminnasta saa itselleen paljon kokemuksia, joista hyötyy myös siviilielämässä. Itselleni on ollut merkittävää, että palvelin YK-joukoissa. Toimiessani joukkueen johtajana ja tilannepäivystäjänä sain hyödyllisiä valmiuksia työuralleni, Puputti toteaa. AJu ruotuväki 11/2015 Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Mikko Soikkeli ylennetään lippujuhlan päivänä everstiksi. — En tiedä osasinko nuorena upseerina odottaa, että päätyisin everstiksi asti, hän sanoo. Salomon Neste (Rannikkolaivasto). Kapteeniksi: yliluutnantit OlliPekka Mecklin (Pääesikunta), Pekka Tapani Korhonen (Jääkäriprikaati), Rikupekka Lemberg (Jääkäriprikaati), Janne Kalevi Miettinen (Jääkäriprikaati), Jussi Samuli Regina (Jääkäriprikaati), Juha Tapio Hirsimäki (Kaartin jääkärirykmentti), Arno Juhani Karinpoika Huhtilainen (Kaartin jääkärirykmentti), Ari Petteri Kotola (Kaartin jääkärirykmentti), Ilkka Kalevi Kuusisto (Kaartin jääkärirykmentti), Niina Annika Leskinen (Kaartin jääkärirykmentti), Pekka Johannes Pulkkinen (Kaartin jääkärirykmentti), Henry Juhani Frösberg (Kainuun prikaati), Seppo Johannes Juntunen (Kainuun prikaati), Matti Juhani Kauppila (Kainuun prikaati), Pertti Tapio Kemppainen (Kainuun prikaati), Jari Olari Mustonen (Kainuun prikaati), Harri Esko Olavi Partanen (Kainuun prikaati), Marko Johannes Tiikkainen (Kainuun prikaati), Markus Tapio Korpelainen (Karjalan prikaati), Tuomo Ari Armas Petrelius (Karjalan prikaati), Jussi Ariel Sippola (Karjalan prikaati), Toni Jouni Tummavuori (Karjalan prikaati), Kalle Heikki-Tapio Lämsä (Maasotakoulu), Jarno Tapani Matilainen (Maasotakoulu), Ville Juhani Nousiainen (Maasotakoulu), Pekko Taavetti Sipari (Maasotakoulu), Heikki Juhani Vatanen (Maasotakoulu), Tuomas Juha Ensio Burke (Porin prikaati), Tomas Kristian Holmlund (Porin prikaati), Sami Mikael Koivisto (Porin prikaati), Juha Markus Mäkinen (Porin prikaati), Ville Henrik Olavi Nikkinen (Porin prikaati), Heidi Johanna Nuorala (Porin prikaati), Sampo Eemeli Vainio (Porin prikaati), Jarkko Juhani Hanén (Panssariprikaati), Anssi Akseli Kervi- nen (Panssariprikaati), Juha Petteri Mäenpää (Panssariprikaati), Raimo Olavi Ruokonen (Panssariprikaati), Jaakko Tuomas Saikanmäki (Panssariprikaati), Anssi Johannes Aikio (Utin jääkärirykmentti), Riikka Marketta Kalliomaa (Utin jääkärirykmentti), Antti Johannes Utriainen (Uudenmaan prikaati) palvelusarvo kapteeniluutnantti, Henri Silvo Juhani Elomaa (Ilmasotakoulu), Joni Samuel Hanhela (Ilmasotakoulu), Olli Artturi Lyytikäinen (Ilmasotakoulu), Tommi Sakari Lyytikäinen (Ilmasotakoulu), Lauri Markus Pirttinen (Lapin lennosto), Antti Sakari Viitasaari (Satakunnan lennosto), Robert Mikael Nordman (Pääesikunta), Hannu Ilmari Samstén (Pääesikunta), Karri Voitto Sakari Takamäki (Pääesikunta), Reima Jaakko Kontkanen (1. Logistiikkarykmentti), Mikko Antero Hölsö (2. Logistiikkarykmentti), Petri Allan Erik Ylönen (Puolustusvoimien tutkimuslaitos), Marko Tapio Ylönen (Puolustusvoimien palvelukeskus), Marko Tapio Aho (Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskus), Matti Jaakoppi Hautala (Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskus), Tommi Eerik Alatörmänen (Jääkäriprikaati), Ari Pekka Järveläinen (Jääkäriprikaati), Teppo Juhani Lankila (Jääkäriprikaati), Harri Kalevi Huuho (Maasotakoulu), Mika Touko Armas Lehtimäki (Porin prikaati), Jussi Antero Tunkkari (Porin prikaati), Mika Jaakko Knuuttila (Panssariprikaati), Teemu Petteri Heikkinen (Utin jääkärirykmentti), Aki Ilari Heinonen (Utin jääkärirykmentti), Perttu Juhani Helenius (Utin jääkärirykmentti), Veikko Anton Vierola (Utin jääkärirykmentti), Mika Martti Hirttiö (Ilmasotakoulu), Henrik Juhani ilmari Hirvonen (Karjalan lennosto), Juha Pekka Lampinen (Karjalan lennosto), Markus Olli-Pekka Virtanen (Karjalan lennosto) ja Jaakko Matias Saarinen (Lapin lennosto). Insinöörikapteeniksi: insinööriylituuntantit Mikko Antti Johannes Juuti (Pääesikunta), Krista Maarit Siik (Järjestelmäkeskus), Ville Petteri Väänänen (Järjestelmäkeskus), Juha Olavi Hämäläinen (1. Logistiikkarykmentti), Sakari Henrik Aalto (2. Logistiikkarykmentti), Jussi Pekka Juhani Räisänen (Maavoimien esikunta), Jouni Juhani Tuovinen (Karjalan prikaati), Joni Juhani Leinonen (Porin prikaati), Anttijussi Mäkelä (Porin prikaati), Esa Tarmo Jaakko Luoma (Utin jääkärirykmentti) ja Lassi Tuomas Kraft (Karjalan lennosto). Lääkintäkapteeniksi: lääkintäyliluutnantit Kim Lennart Johannes Kalima (Sotilaslääketieteen keskus) ja Karoliina Minne Roselia Helle (Sotilaslääketieteen keskus). Musiikkikapteeniksi: musiikkiyliluutnantti Tero Kalevi Haikala (Panssariprikaati). Kapteeniluutnantiksi: yliluutnantit Pegtri Mikael Laine (Kaartin jääkärirykmentti) palvelusarvo kapteeni, Mikko Oskari Hirvi (Rannikkolaivasto), Pekka Hannes Mikael Kiviahde (Rannikkolaivasto), Nicklas Viking Åkerlund (Rannikkolaivasto), Mikko Juhani Lempiäinen (Rannikkoprikaati), Sam Kai Markus Skutnabb (Rannikkoprikaati), Marcus Edvard Duncker (Uudenmaan prikaati), Ilkka Heikki Tapani Siiri (2. Logistiikkarykmentti), Mikko Juhani Terä (Sotilaslääketieteen keskus), Nikolas Jukka (Merivoimien esikunta) ja Mika Ilkka Kristian Hämäläinen (Rannikkoprikaati). Insinöörikapteeniluutnantiksi: insinööriyliluutnantti Jani Tapani Vanharanta (Merivoimien esikunta). 7 reportaasi ruotuväki 11/2015 Kuva: Tommi Selander Ilmatorjuntaohjus15-järjestelmällä harjoiteltiin Lohtajalla. Järjestelmä tukee ja kehittää ilmatorjunnan joukkoja. Ohjusjärjestelmän tulikaste Suomen ilmatorjuntajoukot harjoittelevat asejärjestelmiensä toimintaa Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueella. Uusi ITO15-ohjusjärjelmä oli käytössä ensimmäistä kertaa. Kello lähestyy puoli yhdeksää. Aurinko paistaa jo täydeltä terältä Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueella. Salpausselän ilmatorjuntapatteriston henkilöstöä Karjalan prikaatista on kokoontunut rannalle valmistelemaan ammuntoja uudella Ilmatorjuntaohjus15-järjestelmällä. Lohtajalla on käynnissä valtakunnallinen ilmatorjuntaharjoitus, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa. – Maali nousee! Ampujat ja ammuntoja seuraamassa olevat tähystävät ilmaan. Viranomaisverkossa toimivasta Virve-puhelimesta kuuluu ohjeita ammunnan johtajalta. – Savu palaa. 1 500. 2 000. 2 500. 3 000. 4 000. Punainen lippu nousee, kun ammunnan johtaja, kapteeni Antti Laaksonen on antanut luvan ampua. Ampuja keskittyy ja ohjus lähtee laukaisuputkesta. Savuvana kiitää taivaanrantaan – kohti maalina toimivaa lennokkia. – Lohtajalla ammuttiin ensimmäiset ohjusammunnat uudella järjestelmällä. Harjoittelimme ampumista eri tyyppisiin maalitilanteisiin, joissa maali lähestyy eri suunnista, Laaksonen sanoo. – Näin voimme testata, onko henkilökunnalle koulutettu oikeita asioita ja saamme lisää kokemuksia ohjusjärjestelmän käyttäytymisestä erilaisissa maalitilanteissa. ITO15-ohjusjärjestelmä on otettu käyttöön tämän kevään aikana. Taustalla on vuosia kestäneet valmistelutyöt ja useat koulutukset. Laaksonen kertoo, että kevään aikana puolustusvoimien henkilökunnalle on koulutettu asejärjestelmän käyttöä ja toimintaa poikkeusoloissa. Ilmatorjuntaohjus 15 on suorituskykyinen matalalla lentäviä kohteita vastaan.Infrapunahakeutuvalla ohjuksella voidaan torjua rynnäkkökoneita, helikoptereita, miehittämättömiä lentolaitteita ja risteilyohjuksia. – Itse ampuminen on vain pieni osa annettua koulutusta. On tärkeä kouluttaa se, miten myöhemmin muodostettavat ilmatorjuntaohjuspatterit tulevat toimimaan. Henkilökunnan tulee ymmärtää, miten yksikkö taistelee ja lopulta koulutus suodattuu siihen, miten itse ohjuksella ammutaan erilaisissa taistelutilanteissa ja olosuhteissa. Lohtajalla käynnissä olleet ammunnat sujuivat Laaksosen mukaan hyvin. Ensimmäisiä ammuntoja järjestettäessä täytyy varautua moniin haasteisiin. Esimerkiksi ammunnoissa käytössä olevat varomääräykset olivat nyt käytössä ensimmäistä kertaa. Ohjusjärjestelmällä ammuttiin kahtena päivänä. Laaksonen kertoo, että pieniä viilauksia ammunnan kulkuun tehtiin, mutta yllätyksiltä vältyttiin. Taustatyö ja valmistelut oli toteutettu Logistiikkalaitoksen ja Maavoimien esikunnan kanssa tiiviissä yhteistyössä. Karjalan prikaatissa on aloitettu ohjuspatterin varusmieskoulutus. Tällä hetkellä koulutettavana ovat varusmiesjohtajat, jotka saavat alkusyksystä itselleen oman ryhmän johdettavakseen. keskittyä niiden johtamiseen. Ajatuksena minulla oli kokoajan se, että varusmieskouluttajat tarvitsevat kokemusta ja tietoja kyseistä aseesta, heidän täytyy päästä myös ampumaan sillä. – Ei voi kieltää, etteivätkö myös kokeneiden sotilaiden reaktiot ampumisen jälkeen olisivat olleet innokkaita. Yleisin kommentti olikin: kylläpä oli hienoa! Laaksonen naurahtaa. Yleistunnelma ammuntojen jälkeen on tyytyväinen. Annettu koulutus koettiin onnistuneeksi. Vaikka ammattisotilaat pääsevätkin käyttämään monenlaisia asejärjestelmiä, on myös heille jännittävää näyttää koulutuksen jälkeen ”Yleisin kommentti ammunnoista olikin: kylläpä oli hienoa!” Kouluttajatkin innoissaan – Itse olen valmistellut ammuntoja jo reilun vuoden ajan ja päätin Kapteeni Antti Laaksonen johti ensimmäiset ITO15-ohjusammunnat Lohtajalla. oma osaamisensa. – Varsinkin ensimmäisissä ammunnoissa ampuja on valvovan silmän alla. Ampujaa kuvattiin useilla erilaisilla kameroilla, joista saatua dataa aletaan käymään läpi heti harjoituksen jälkeen, Laaksonen selittää. Lohtajalla sää helli ampujaa, mutta käytännössä ase toimii hyvin myös muunlaisissa olosuhteissa. Ainoa rajoittava tekijä on se, että ampujan täytyy nähdä kohde ja lukita ase siihen. – Samaan tapaan kuin ilmaaluskin tarvitsee näkyvyyttä tietyillä asejärjestelmillä, jos se pyrkii tekemään tuhojaan alueella, Laaksonen huomauttaa. – Lohtaja on yksi ainoita alueita, joilla pääsemme harjoittelemaan ohjusjärjestelmillä ampumista. Kun rannalla ammutaan kovapanosammuntoja on alueella myös muuta kuhinaa. Yli viikon kestävän harjoituksen aikana varusmiehet, henkilökunta ja harjoituksessa mukana olevat reserviläiset oppivat yhä paremmin oman tehtävänsä poikkeusoloissa. Harjoitus on mukavaa vaihtelua jokaiselle. Kuten Sotilaskodissa taukoa viettänyt kokelas Jesse Lohela totesi: – Lohtajalle on kiva tulla. Täällä on uusi ympäristö ja maastossa aika kuluu muutenkin nopeaa. Lue lisää aseesta Ruotuväestä 8/15 Kuva: Tommi Selander Onnistuneet ammunnat Kuva: Tuomas Puhakka Aappo Jutila Lohtajan ilmapuolustusharjoituksessa on harjoitellaan joukkojen toimintaa poikkeusoloissa. Kuvassa sotilaspoliisi vartiossa. 8 ARMENIAN JOUKKOMURHAT ruotuväki 11/2015 Araratilta kadonnut kansa ”Olipa kerran, ja kerran ei ollut.” Armenialaisessa kansanperinteessä sadut, legendat ja lastenlorut aloittava lause. • Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Osmanivaltiossa nykyisen Turkin alueella tapahtuneista armenialaisvähemmistön joukkomurhista. Pakkosiirtona alkaneet tapahtumat johtivat arvioiden mukaan yli miljoonan armenialaisen kuolemaan. • Keskustelu tapahtumien todellisesta luonteesta jatkuu yhä. Turkki kiistää kyseessä olleen kansanmurha. 27 valtiota on tunnustanut joukkomurhat kansanmurhaksi ja esimerkiksi Kreikassa sekä Sveitsissä armenialaisten kansanmurhan kiistäminen on laitonta. K onstantinopoli sata vuotta sitten. On 24. huhtikuuta vuonna 1915 ja sunnuntai on kääntymässä yöksi. Armenialaisvähemmistö on viettänyt päivän aikana perinteistä juhlapyhäänsä, punaista sunnuntaita. Punaiseksi sunnuntaiksi kutsutaan armenialaisperinteessä kolmatta sunnuntaita pääsiäisestä. Ensimmäinen sunnuntai on nimeltään uusi ja toinen vihreä. Punaisen ja vihreän väriyhdistelmä symboloi armenialaisessa perinteessä hedelmällisyyttä, uudelleensyntymistä. Vuosi 1915 tulisi muuttamaan kaiken. Kolmea sunnuntaita ei juhlittaisi enää. Vain punainen sunnuntai jäisi elämään, mutta merkityksensä muuttaneena. Se ei enää symboloisi uudelleensyntymistä – punainen muuttuisi verenpunaiseksi. Kaikki muuttuu, kun noin 250 Konstantinopolin armenialaisen ovelta kuuluu koputus. Konstantinopolin vaarallisiksi katsotut armenialaisvähemmistön johtohahmot pidätettiin saman yön aikana yksitellen. Henkilöt olivat korkeasti koulutettuja, varakkaita armenialaisia. Opettajia, lakimiehiä, kirjailijoita, lääkäreitä ja julkisuuden henkilöitä. Heille kerrottiin, että kyseessä on rutiinitoimenpide, jonka takia pitää käydä poliisiasemalla. He olisivat pian takaisin kodeissaan. Henkilöt kyyditettiin toki poliisiasemille. Sieltä heidän matkansa kuitenkin jatkui kaupungin ulkopuolisiin vankiloihin ja lopulta teloitettaviksi. Muutama selviytyjä palasi muutaman vuoden päästä takaisin kotiinsa, jos sellainen oli vielä jäljellä. Suurin osa ei palannut. Punaista sunnuntaita seuranneen viikon torstaina Osmanivaltiossa astui voimaan Tehriclaki, jonka mukaan kaikki, joiden epäillään olevan uhaksi valtion turvallisuudelle, voidaan pakkosiirtää. Toukokuun aikana sotilaat kokosivat kaikki Osmanivaltion itäisten provinssien kylien ja kaupunkien armenialaiset pakkosiirrettäväksi. Anatolian niemimaan läntisillä alueilla ja Konstantinopolissa – osmanien ikkunassa länteen – asuneet armenialaiset pääsääntöisesti säästyivät joukkotuholta. Armenialaisilta kerättiin vähät aseet pois ja suurin osa miehistä teloitettiin lähes heti. Jäljelle jäi naisia, vauvoja sekä vanhuksia, joita lähdettiin saattamaan kohti tuntematonta määränpäätä. Suurin osa kuolemanmarsseiksi kutsutuista joukkosiirroista suuntautui kohti Deir ez-Zoria, rutikuivan autiomaan keskellä olevaa keskitysleiriä. Vain harva selvisi keskitysleireille asti kuolemaan. Suurimman osan kohtalona oli menehtyä loputtomien autiomaiden läpi kulkevien teiden varsille. Selviytyjien todistusten mukaan marssijoille ei tarjottu edes mahdollisuutta juomaveteen ja naisia ja lapsia raiskattiin, silvottiin sekä tapettiin marssien aikana armotta. Vuonna 1914 maailmassa oli hieman alle 2 miljoonaa armenialaista. Vuonna 1919 armenialaisia oli jäljellä Itä-Armeniassa, Länsi-Turkissa tai pakolaisleireillä yhteensä noin 600 000. Yli miljoona armenialaista oli kadonnut maailmankartalta. Joukkomurhia vai kansanmurha? ’’Meillä ei tule olemaan armenialaisia missään päin Anatoliaa’’, Turkin sisäministeri Mehmed Talaat Pašša sanoi Yhdysvaltain suurlähettiläälle vuonna 1915 joukkomurhien jo alettua. Kiistely siitä, mitä vuonna 1915 todella tapahtui, jatkuu yhä tänä päivänä. Turkkilaiset väittävät pakkosiirroissa kuolleen noin 300 000 armenialaista ja väittävät kuolemien tapahtuneen pääsääntöisesti sodan, tautien ja nälänhädän seurauksena. Historioitsijoiden arviot maailmanpolitiikassa kysymys, jonka vastaus on riippunut paljolti kyseessä olevan valtion suhteesta turkkilaisiin tai armenialaisiin. 27 valtiota, muun muassa Ruotsi, Saksa ja Venäjä, on tunnustanut Armenian kansanmurhan. Suomi ei ole näiden maiden joukossa. Presidentti Tarja Halosen mukaan Suomen kantana on olla tun- Haavat ovat auki ja tulehdus lisääntyy. kuolleiden lukumäärästä vaihtelevat hieman alle miljoonasta 1,5 miljoonaan. Armenialaisiin kohdistuneet joukkomurhat on tunnustettu, muttei kansanmurhaa. Ei ole historiallista dokumenttia suoraan valtiojohdolta tulleesta käskystä, jossa annettaisiin yksiselitteisesti määräys murhata koko armenialaisten kansa. Armenialaisten kansanmurhan tunnustamisesta on muodostunut nustamatta historian tapahtumia. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Toni Alarannan mukaan ongelmana on kansanmurhan määritteleminen. – Joidenkin arvioiden mukaan kuningas Leopoldin hallitsemassa Belgian Kongossa tapettiin belgialaisvallan aikana noin 10 miljoonaa kongolaista. Pitäisikö Belgiaa vaatia tunnustamaan kansanmurha? Alarannan mukaan kansan- murha-käsitteen tunnustamista tärkeämpää monelle armenialaiselle olisi se, että tapahtumia ei yritettäisi kieltää, vaan turkkilaiset kohtaisivat historiansa ja tunnustaisivat armenialaisten kiistattomat kärsimykset. Turkista kasvoi vuoden 1915 tapahtumien jälkeen vahva ja yhtenäinen valtio. Tasavalta on kuitenkin pyrkinyt etäännyttämään kansalaiset Osmanivaltion viimeisten päivien tapahtumista. Muun muassa kirjat Armenian kansanmurhan perintö sekä Araratista itään kirjoittanut ItäSuomen yliopiston teologian professori Serafim Seppälä kokee, että Turkki joutui kirjoittamaan historiaansa uusiksi armenialaisten historian vaiennuttua. Nykyarmenialaisille kieltämisestä on tullut Seppälän mukaan jopa itse joukkotuhoa suurempi ongelma. – Haavat ovat auki ja tulehdus lisääntyy. Hajoavan imperiumin itsetunto Miksi kaikki tapahtui? Syitä on monia ja ne ovat kauaskantoisia. Osmanien valtakunta oli ajautunut ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä hajoamispisteeseen. Anatolian niemimaa kiehui Balkanin ruutitynnyrin takana. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa osmanien kyky hallita pieniä kansojaan oli heikentynyt. Kaukana Konstantinopolin ja Anatolian niemimaan muodostamasta keskuksesta olevat alueet olivat taistelleet itselleen itsenäisyyden. Libya, Kreikka ja Bosnia olivat kaikki irtaantuneet vuorollaan osmanien valtikan alta. Alaranta korostaa sitä, miten Osmanivaltion nuorturkkilainen johto nosti imperiumin säilyttämisen kaiken muun ylle. – Pelättiin, että loputkin alueet menetetään. Asetelma oli selvä: ’’joko me muslimit tuhoudumme, tai sitten teemme jotain sen estämiseksi’’, Alaranta sanoo. Osmanien lempilapsina pidettyjen armenialaisten pelättiin olevan seuraava valtakunnasta eroava kansa. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa armenialainen separatismi oli selkeässä kasvussa. – 1800-luvun kuluessa armenialaiset muuttuivat sulttaanin uskollisista alamaisista epäilyttäviksi nationalisteiksi, joiden katsottiin avoimesti pyrkivän osmanivaltion hajottamiseen, Alaranta sanoo. – Valtiovalta vastasi kollektiivisilla rangaistuksilla armenialaisten terroristijärjestöjen tekemiin iskuihin, joiden oli monesti tarkoituskin aiheuttaa verinen vastaisku, jotta armenialaisten asia pysyisi esillä. Vuoden 1915 tapahtumissa yllätti lähinnä niiden laajuus. Armenialaisia oli rankaistu joukkosur- 9 ARMENIAN JOUKKOMURHAT ruotuväki 11/2015 milla jo aikaisemmin esimerkiksi 1890-luvulla tai vuonna 1909 Adanan joukkomurhassa. – Alkuperäinen tarkoitus oli siirtää epälojaaliksi ja Venäjä-mieliseksi katsottu armenialaisväestö kuudesta itäisestä provinssista. Tämä johti täysin epäinhimilliseen pakkosiirtoon, jonka aikana noin miljoona armenialaista sai surmansa joko olosuhteiden sodassa Osmanivaltio oli keskusvaltojen puolella eli Saksan liittolaisena. Armenialaisten epäiltiin vehkeilevän vihollisvaltioiden, varsinkin Venäjän kanssa. Ympärysvallat tukivat armenialaisten separatistien itsenäistymispyrkimyksiä heikentäkseen Osmanivaltiota sisältäpäin. – Kyseessä oli tuon ajan kansainvälinen etupiiritaistelu. Län- Tapahtumat johtivat täysin epäinhimilliseen pakkosiirtoon, jonka aikana noin miljoona armenialaista sai surmansa. vuoksi tai suoraan massateloituksissa, Alaranta tiivistää. Seppälä kokee, että armenialaisten kohtalona oli joutua Osmanivaltion kansallisen itsetunnon kohottamisen välikappaleeksi. – Haluttiin kokea voittoja jatkuvien tappioiden vastapainoksi, ja armeijaton kansa oli helppo murskata, Seppälä sanoo. Sodan verhoama murhenäytelmä Tapahtumat sitoutuvat myös vahvasti ensimmäiseen maailmansotaan. Ensimmäisessä maailman- sivallat pyrkivät hajottamaan Turkin imperiumin, kaikki katsoivat oikeudekseen ’’suojella’’ alueen kristillisiä vähemmistöjä, Alaranta tähdentää. Juurikaan käytännön tukea eivät armenialaiset kuitenkaan saaneet. Ympärysvaltojen suuri maihinnousu Turkin etelärannikolle Gallipoliin ajoittui punaista sunnuntaita seuraavaan päivään, joten sisämaan vähemmistöille tapahtuneet asiat jäivät huomiotta. Armenialaisten joukkomurhaaminen tapahtui ikään kuin sodan verhon takana. – Sisämaan tapahtumiin ei ol- lut paljon mahdollisuutta puuttua, varsinkin kun Saksan sotilaat olivat maassa ja auttoivat turkkilaisia, Seppälä toteaa. Armenialaisten oma vastarintaliike jäi melko voimattomaksi. Separatistiliike oli loppujen lopuksi ollut hyvin huonosti aseistettu ja hajanainen. Lisäksi tämänkertaisten joukkosurmien laajuutta ei osattu Seppälän mukaan kuvitellakaan. Tapahtumien syntyyn vaikuttivat myös uskonnolliset ja taloudelliset syyt. Ei-muslimien kurittaminen oli Seppälän mukaan uskonnollisella lailla perusteltua. Lisäksi armenialaisilta jääneiden maiden, talojen ja muun omaisuuden haltuunotto vaurastutti nopeasti valtavan määrän turkkilaisia. – Vaikka eri syitä oli monia, niistä ei tietysti vielä seuraa loogisesti totaalista siviilien lahtaamista. Mukana oli myös jotain hyvin irrationaalista. Ilmapiiri jotenkin villintyi. Vihollisten pitäminen toisina ja vihamielisen ilmapiirin lietsominen ovat historiallisesti olleet sitä maaperää, josta kansanmurhan kaltaiset murhenäytelmät versovat. – On turkkilaisten isoäitien kuvauksia joiden mukaan vuonna 1915 levisi huhu, että armenialaiset ja venäläiset olivat tulossa murhaamaan muslimeja. Sitten löydettiin armenialaisten kätköjä täynnä aseita, tämän jälkeen alkoi, kuten yksi turkkilainen aikalaistodistaja asiaa kuvaa, armenialaisten ”teurastus’’, Alaranta kertoo. Ainiaaksi kadonneet kotiseudut Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Itä-Armenia liitettiin Neuvostoliittoon. Maanpaossa olevista armenialaisista osa muutti uuteen Armenian neuvostotasavaltaan, mutta osa jäi maailmalle. Maailman noin 10 miljoonasta etnisestä armenialaisesta puolet asuu diasporassa eli hajallaan ympäri maailmaa. – Ihmisten surmaamista suurempi vaikutus on ollut sillä, että vuosituhantiset kotiseudut ja niihin liittyvä elämäntapa katosi, Seppälä sanoo. Muun muassa maan virallinen symboli, Ararat-vuori, menetettiin. Tänä päivänä Ararat on osa Turkkia. Se jäi juuri ja juuri Armenian valtion rajojen ulkopuolelle, mutta kuitenkin niin, että sen jylhät, lumipeitteiset vuorenhuiput hallitsevat nykyisen Armenian pääkaupungin Jerevanin maisemaa. Sillä hetkellä, 24. huhtikuuta 1915, kun Konstantinopolin poliisin askeleet pysähtyivät ensimmäisen kerran armenialaisen oven taakse, lakkasi monituhatvuotinen armenialaisten kulttuuri sellaisenaan olemasta. Se muuttui saduksi, lastenloruksi tai legendaksi, jossa on jotain tuttua, unessa nähtyä. Sillä hetkellä vain joukkohaudat ja diaspora muuttuivat tosioleviksi. Ja jossain sadan vuoden takaa siintää lumihuippuinen Ararat kuin kulttuuri, joka oli kerran, muttei enää ole. Lähteet: Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Toni Alarannan sekä teologian professori Serafim Seppälän haastattelut. Serafim Seppälä: Armenian kansanmurhan perinto (Like 2011) Serafim Seppälä: Vaienneita ääniä, (Kirjapaja 2015) Armenian-genocide.org Jay Winter: America and the armenian genocide 1915 Vahakn N. Dadrian: The History of the armenian genocide Teksti: Kalle Toivonen Kuvitus & taitto: Sofia Korhonen 10 kentällä ruotuväki 11/2015 Puolustusvoimissa palvelevat kenraalit 4.6.2015 Kenraali JARMO LINDBERG Puolustusvoimain komentaja Pääesikunta Vara-amiraali JUHA RANNIKKO Pääesikunnan päällikkö Kenraaliluutnantti SAKARI HONKAMAA PV:n henkilöstöpäällikkö Kenraaliluutnantti MIKA PELTONEN PV:n operaatiopäällikkö Kenraaliluutnantti RAIMO JYVÄSJÄRVI PV:n sotatalouspäällikkö Kenraalimajuri TIMO KIVINEN PV:n strategiapäällikkö Prikaatikenraali JUKKA OJALA Komentopäällikkö 31.7. saakka Prikaatikenraali MARKKU MYLLYKANGAS Valmiuspäällikkö Kenraalimajuri KYÖSTI HALONEN Logistiikkapäällikkö Prikaatikenraali EERO PYÖTSIÄ Suunnittelupäällikkö Prikaatikenraali KIM MATTSSON Komentopäällikkö 1.8. alkaen Kenttäpiispa PEKKA SÄRKIÖ Prikaatikenraali HARRI OHRA-AHO Tiedustelupäällikkö Lääkintäprikaatikenraali SIMO SIITONEN PV:n ylilääkäri Prikaatikenraali ILKKA KORKIAMÄKI Johtamisjärjestelmäpäällikkö Kansainväliset tehtävät Kenraalimajuri MARKKU NIKKILÄ Sotilasedustaja EU:ssa ja NATO:ssa Prikaatikenraali JUHA PYYKÖNEN CFI-PJ/NATO Maanpuolustuskorkeakoulu Maavoimat Merivoimat Ilmavoimat Kontra-amiraali VEIJO TAIPALUS Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori Kenraaliluutnantti SEPPO TOIVONEN Maavoimien komentaja Kontra-amiraali KARI TAKANEN Merivoimien komentaja Kenraalimajuri KIM JÄÄMERI Ilmavoimien komentaja Lippueamiraali JUHA VAUHKONEN Merivoimien esikuntapäällikkö Prikaatikenraali PETRI TOLLA Ilmavoimien esikuntapäällikkö Puolustusvoimien logistiikkalaitos Kenraalimajuri JORMA ALA-SANKILA Maavoimien esikuntapäällikkö Prikaatikenraali PETRI HULKKO Maavoimien operaatiopäällikkö Kenraalimajuri TIMO ROTONEN Logistiikkalaitoksenjohtaja Prikaatikenraali PEKKA TOVERI Kaartin jääkärirykmentin komentaja Prikaatikenraali JARI KALLIO Karjalan prikaatin komentaja Insinööriprikaatikenraali KARI RENKO Apulaisjohtaja Prikaatikenraali JUKKA SONNINEN Kainuun prikaatin komentaja 11 kentällä ruotuväki 11/2015 palveluksessa Muissa tehtävissä palvelevat kenraalit Puolustusministeriö IKÄ 58 NIMI Paavo Järvinen Lippueamiraali TIMO JUNTTILA Suunnitteluyksikön johtaja TOIMENKUVA Huoltopalvelu- ja kenttälääkintävaraston päällikkö TYÖPAIKKA ASUINPAIKKA Pomarkku KOULUTUS Ammattikoulu, varastonhoitajan perustutkinto JOTAIN MUUTA, MITÄ? "Vaikka päivät kuluisivatkin samalla tuolilla istuen, ei ole koskaan kahta samanlaista." Rajavartiolaitos (Sisäasiainministeriö) Kenraaliluutnantti JAAKKO KAUKANEN Rajavartiolaitoksen päällikkö Kenraalimajuri ILKKA LAITINEN Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö Prikaatikenraali PASI KOSTAMOVAARA Raja- ja meriosaston päällikkö Porin prikaati, Niinisalo Lippueamiraali MARKKU HASSINEN Henkilöstöosaston päällikkö Varusvaraston päällikkö on kantona kaskessa Kalle Toivonen Täsmäpommeja Horneteihin Lapin lennostossa ollaan Mid Life Upgrade -päivitysten kärjessä. Avauslaukauksen ampuu kuitenkin Satakunnan lennosto. Kari Lindholm Suurin osa ilmavoimien Hornet F/A-18-monitoimihävittäjistä on saanut ilmasta maahan -iskukyvyn. Käytännössä tämä tarkoittaa tarkkaa pommituskykyä maassa sijaitseviin kiinteisiin maaleihin. Konkreettisen lähtölaukauksen uudelle ilmasta maahan -toiminnalle pamauttaa ilmavoimien koelentotoiminnasta ja asejärjestelmien käyttöönotosta vastaava Satakunnan lennosto. – Pudotamme ensimmäisen täsmäaseen Rovajärven ampuma-alueelle kesäkuussa, Satakunnan lennoston komentaja, eversti JuhaPekka Keränen kertoo. Kuva: Kari Lindholm Patria päivitti Hornetit Ilmasta-maahan operaatioihin kyetään Hornetien meneillään olevien Mid Life Upgrade -päivitysten (MLU2) ansiosta. Päivitysten etunenässä kiitää Lapin lennosto, joka saavuttaa täyden ilmasta-maahan toimintakyvyn lennostoista ensimmäisenä. – Koneet on päivitetty Patrialla. Ilmasta-maahan -toimintaa on jo harjoiteltu simulaattorissa ja ilmassa, Lapin lennoston komentaja eversti Jukka Ahlberg kertoo. Loputkin Hornet-hävittäjät saavat ilmasta-maahan -valmiuden kuluvan vuoden aikana. Ahlberg sanoo, että Rovajärven lisäksi myös Ruotsin ja Norjan ampumakenttäalueita voidaan käyttää harjoituspommituksiin jatkossa. Täsmäpommiin ohjelmoidaan haluttu osumapiste jo ennen lentoa, vihollista ei nähdä välttämättä lainkaan, majuri Jani Viitala (vas.) ja eversti Jukka Ahlberg Lapin lennostosta kertovat. Sininen JDAM-harjoituspommi näkyy ripustimessa Hornetin siiven alla ja maalinetsintäsäiliö koneen rungon alla. Hornetien uuteen täsmäaseistukseen kuuluu muun muassa JDAMtäsmäase (Joint Direct Attack Munition). Kysymyksessä on inertia- ja gps-paikannuksella maaliinsa ohjautuva 250, 500 tai 1 000 kilogramman ase, joka voidaan laukaista jopa 28 kilometrin etäisyydeltä. Aseen valmistaja on Boeing. AGM-154 JSOW (Joint Standoff Weapon) täsmäaseen kantama on jopa 130 kilometriä. Ase ohjautuu maaliinsa koordinaattien ja kuva- hakupään avulla. Valmistaja on Raytheon Company, joka tunnetaan myös Tomahawk-risteilyohjuksen valmistajana. AGM-158 JASSM (Joint Air-toSurface Standoff Missile) on Lockheed-Martinin valmistama pitkän kantaman rynnäkköohjus, jolla kohteeseen voidaan iskeä koordinaattien ja kuvahakupään avulla satojen kilometrien etäisyydeltä. Taistelukärki painaa 450 kilogrammaa. JASSM otetaan operatiiviseen käyt- töön uusista täsmäaseista viimeisenä. Hornetin uuteen aseistukseen liittyy myös Rafael Advanced Systemsin kehittämä ja Northtrop Grummanin valmistama Litening ATelektro-optinen maalinosoitussäiliö, joka sijaitsee koneen rungon alla. MLU2-päivityksen myötä Horneteihin asennetaan muun muassa kansainvälisesti yhteensopivat puhe- ja datayhteydet sekä omakonetunnistusjärjestelmät. – Varusmiehet voisivat suhtautua varusvaraston ohjeisiin välillä muutenkin kuin hällä väliä asenteella, Paavo Järvinen toruu pilke silmäkulmassa. Hän istuu toimistopöydän takana valtakunnassaan, Niinisalon varusvaraston konttorissa. – No ei, aika hyvinhän ne meidän varaston tyttäriä nykyään uskoo. Ainakin verrattuna entisiin aikoihin! Järvisellä, jos kellä, on perspektiiviä Niinisalon varuskunnan lähihistoriaan. – Kun tulin tänne töihin, niin minulle sanottiin, ettei kukaan työskentele täällä 10 vuotta pidempään. Mutta tässähän minä olen, kohta 40 vuotta täynnä, kantona kaskessa, Järvinen myhäilee. Järvinen aloitti Niinisalon varusvarastolla työskentelyn varastomiehenä vuonna 1982. Nykyään hän on koko varaston johtaja, viralliselta titteliltään Huoltopalvelu -ja kenttälääkintävaraston päällikkö. Kaikille tutun varustevaihdon lisäksi Järvinen vastaa hallinnollisena ja työnjohdollisena esimiehenä muun muassa liikuntavälineistä ja jopa polkupyörien korjauksesta. Sinnikkään työnteon kautta Järvinen yleni ensin varastomiehestä varastonhoitajaksi, varastonhoitajasta varastomestariksi ja lopulta vuonna 2000 nykyiseen virkaansa koko varaston päälliköksi. Kossupullot kadonneet Järvinen myös suoritti varusmiespalveluksensa Niinisalossa vuonna 1977, joten nämä Valkajärven rannan kangasmetsät ovat tulleet tutuksi. – Vaikkei siitä niin kauan aikaa ole kulunut, niin täällähän oli he- vosiakin omina alokasaikoinani, Järvinen kertoo. Myös varusteet ovat muuttuneet moneen otteeseen noin 35 vuoden aikana. Järvinen kertoo ikävöivänsä varusmiesten vanhaa lomapukua, joka oli tyylikkään harmaa. Varusmiehet ovat tosin Järvisen mukaan fiksuuntuuneet niistä ajoista, kun paluuaika kasarmille oli pääsääntöisesti kello 24. – Enää ei löydy varusvarastolle tuotujen vaatteiden taskuista kossupulloja, Järvinen nauraa. – Parhaat tai pahimmat yksilöt nukkuivat tuossa varaston edustalla pelkillä kalsareillaan. Työn puolesta suurin muutos on ollut se, että saapumiserien määrää on vähennetty kolmesta kahteen, mikä taas on lisännyt varus- ja huoltopuolen tekemän työn määrää. Toinen työtaakkaa Järvisen mukaan lisännyt uudistus oli Säkylän ja Niinisalon varuskuntien yhdistäminen. – Mutta muuten ei pahaa sanottavaa. Yhteistyö Säkylän virkaveljien kanssa on toiminut todella hyvin. Samat terveiset myös varusteiden toimittajille ja pesulaan. Väen vähyys askarruttaa Lisähaastavuutta Järvisen nykytilanteelle tuo varusvaraston palkatun henkilöstön vähyys. Moni vakiotyöntekijä on tällä hetkellä pitkällä sairaslomalla, eikä korvaajia ole löytynyt. – Kiirettä pitää, kun on kymmenen hommaa tehtävänä yhtä aikaa, Järvinen kertoo. Varusvaraston toiminnan kuin omat taskunsa tunteva Järvinen ei kuitenkaan lannistu työtehtävien määrän edessä. – Parasta tässä työssä on se, että pystyn tässä asemassa aika pitkälti sanelemaan mitä tehdään ja miten. Itsenäisyys palkitsee. 12 kentällä ruotuväki 11/2015 Miinalautat peruskorjaukseen Peruskorjaus alkaa tänä vuonna ja kestää vuoteen 2017. Korjaukset tulevat parantamaan alusluokan käytettävyyttä. Joonas Koivisto Puolustusministeriön vanhemman hallitussihteerin Juha Sepposen mukaan peruskorjauksen hankinnasta lähetettiin tietopyyntö vuonna 2012. Peruskorjaus tulee sisältämään kokonaisvaltaisen laivateknisen uudistuksen sekä olemassa olevien järjestelmien päivityksen. Puolustusministeriö hyväksyi toukokuussa rahoituksen kolmen Pansio-luokan miinalautan peruskorjaukseen. Hankinnan kokonaisarvo on 23,7 miljoonaa euroa, jonka lisäksi alusten tekniseen peruskorjaukseen ja materiaalihankintoihin on myönnetty maaliskuussa kymmenen miljoonan euron lisärahoitus. Peruskorjauksen kokonaistoimituksesta vastaa kotimainen Atlas Elektronik Finland Oy, yhteistyökumppaninaan Uudenkaupungin Työvene Oy telakka Uudessakaupungissa. Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen Merijärjestelmäosastolla palvelevan projektipäällikön, insinöörikapteeniluutnantti Pasi Liukkosen mukaan kotimaisuus oli ehdoton kriteeri toimittajaa valittaessa. Pansio-luokan miinalautat ovat Suomessa 1990-luvun alussa Olkiluodon telakalla rakennettuja miinoittamiseen ja raskaaseen merikuljetukseen suunniteltuja aluksia. Lauttoja on kolme kappaletta, Pansio, Porkkala ja Pyhäranta. Alukset ovat olleet valmistumisestaan saakka operatiivisessa käytössä. Miinalauttojen pituus on 43 metriä ja leveys 10 metriä. Runkojen syväys on kaksi metriä ja nykyinen huippunopeus 11 solmua. Alukset on tällä hetkellä aseistettu 12,7 millimetrisellä ilmantorjuntakonekiväärillä ja kahdella kaksiputkisella 23 mm ilmantorjuntakanuunalla. Niiden jääluokka on 1A, joten ne pystyvät kulkemaan vaikeissakin jääolosuhteissa viimeistään jäänmurtajan avustamana. Uutta emäalustoimintaa ja raskaita merikuljetuksia Peruskorjauksessa alusluokalle luodaan kyky emäalustoimintaan, joka lisää alusten operatiivista käytettävyyttä. Pansio luokan miinalautat voivat jatkossa tukea alusyksiköitä jakamalla polttoainetta ja tarvikkeita sekä vastaanottamalla jätevettä. Alusten kyvyt raskaiden merikuljetusten suorittamiseen tulevat parantumaan peruskorjauksen myötä, kun muun muassa keula- ja perärampit huolletaan perusteellisesti. – Aluksen kyydissä voidaan kuljettaa esimerkiksi polttoainetta tai miehistöä kuljettavia ajoneuvoja, Liukkonen toteaa. Lautoilla palvelee peruskorjauksen jälkeen 20–22 henkilöä, joista varusmiehiä on 12–14. Varusmiehet toimivat aluksella taisteluväline-, kone-, viesti-, merivahtitalous- ja kansitehtävissä. Kuva: Lisa Hentunen huomio! Pansio-luokan alus Pyhäranta valmistautumassa alokkaiden valaan. verkossa Somekampanja haastaa jäpittämään Jussi Vainikka Ulos siirtymiseen aikaa… minuutti! Kuva: Ville Bröijer Lomapuku mallia M/36. Pussihousut ja kaikki. Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Jäpittäminen on yksi osa sukupolvelta toiselle siirtyvää varusmieskulttuuria. Se on tapana omiaan kuvastamaan sotilaallista kuria ja ryhdikkyyttä. Varusmiesliiton puheenjohtaja Henrik Vuornos kehottaa kesällä palvelukseen astuvia alokkaita suhtautumaan perinteisiin kylmänviileästi. – Jäpittäminen on yksi niistä perinteistä, jotka tulevat ensimmäisten viikkojen aikana hyvinkin tutuiksi. Erilaiset tavat toimia saat- Kuva: Ville Bröijer Huomio! Minuutti huudettu! Oletko mielestäsi särmä? Onko jäpityksesi moitteetonta? Tänä kesänä Ruotuväki haastaa kaikki jäpittämään sosiaalisessa mediassa. Jäpitys eli sotilaallisesti istuminen selkä suorana, kädet nyrkissä polvilla, kantapäät yhdessä ja leuka ylhäällä. Asia, joka on tullut jokaiselle varusmiehelle todella tutuksi ja tulee yhtä lailla tutuksi myös tuleville alokkaille. Jäpityksestä käytetään myös termiä jäkitys. Jaa jäpityskuvasi Twitterissä tai Instagramissa hashtagilla #jäpitys2015. Parhaat palkitaan! tavat turhauttaa, mutta parhaiten perinteiden kanssa pärjää ottamalla hyvän asenteen koko palveluksen suorittamiseen, Vuornos vinkkaa. Yleensä jäpitys tapahtuu tuvassa, kun minuutin aikamääre ulossiirtymisestä on huudettu. Käytännössä se ei katso aikaa eikä paikkaa. Ruotuväen sosiaalisen median kampanjan tarkoituksena on kuvata itsensä jäpittämässä mahdollisimman tyylikkäästi ja omaperäisesti mitä erikoisimmissa paikoissa ja jakaa kuva sosiaalisessa mediassa hashtagilla #jäpitys2015. Rajana vain mielikuvitus Kampanja ei rajoitu pelkästään varusmiehiin. Kokeneimmat jäpit- täjät eli reserviläiset voivat kesällä verestää palvelusmuistojaan jäpittämällä uimarannalla tai grillatessa. Rajana on vain mielikuvitus; mitä erikoisemmassa paikassa jäpittää, sen parempi. Kukapa ei joskus olisi miettinyt, millaista olisi jäpittää esimerkiksi talon katolla, autiolla saarella tai vaikkapa maailmanpyörässä? Esimakua voi käydä katsomassa kampanjavideolta, joka on nähtävissä Ruotuväen Facebook-sivulla sekä puolustusvoimien YouTube-kanavalla. Olitpa sitten jo reservissä tai juuri kotiutumassa, astumassa palvelukseen tai vaikkapa keskellä harjoitusta, löytyy jäpittämiselle aina aikaa. Käytä siis mielikuvitustasi, jäpitä, ota kuva, ja jaa se Twitterissä tai Instagramissa hashtagilla #jäpitys2015 tai vaihtoehtoisesti lähetä kuva toimituksellemme Facebookissa. Ruotuväki jakaa omaperäisimpiä sekä hauskimpia kuvia ja parhaat jäpittäjät luonnollisesti palkitaan. Toimikaa! Seuraa Ruotuväkeä Twitterissä ja Instagramissa @Ruotuvaki. Katso kampanjavideo puolustusvoimien YouTube-kanavalta tai Ruotuväen F a c e b o o k i s t a faceo s o it book.com/ruotuvaki. 13 vapaalla ruotuväki 11/2015 Kuvat: Ville Bröijer – Meillä on vakioasiakkaita ympäri Helsinkiä, jotkut tulevat jopa toiselta puolelta keskustaa tänne, Ahmed sanoo. Töissä lomaileva varusmies Karjalan prikaatissa palvelustaan suorittava Hasan Farooq Ahmed viettää lomapäivänsä omassa yrityksessään. Joonas Koivisto Karjalan prikaatin toisessa viestikomppaniassa varusmiespalvelustaan suorittava Hasan Farooq Ahmed valmistautuu jättämään Jätkäsaaressa sijaitsevan ravintolansa Poijun viimeistä kertaa ennen kotiutumistaan. – Kyllä täällä tulee käytyä oikeastaan jokaisena lomapäivänä, Ahmed pohtii. Varusmiespalveluksen ja yrittämisen yhdistäminen on vaatinut Ahmedilta ponnistuksia, mutta perheestä on ollut suuri apu. Oman ravintolansa lisäksi hänen yrityskokonaisuuteensa kuuluu muun muassa kiinteistöjen vuokraamista. Vuosittainen liikevaihto on tällä hetkellä noin 650 000 eu- roa ja työntekijöitä on listoilla seitsemän. – Setä on suurimaksi osaksi vastannut ravintolasta ja äiti on auttanut pitämään vuokralaisista huolta. Ilman heitä olisin joutunut todennäköisesti siirtämään palveluksen aloittamista ainakin parilla vuodella, Ahmed kiittelee. Ahmed oli töissä Poijussa jo lukioaikanaan iltaisin. Vuonna 2013 hän remontoi setänsä kanssa ravintolan tulipalon jäljiltä omien ja asiakkaiden toiveiden mukaan. Nyt setä on apuna mukana, mutta vastuu Poijusta on Ahmedilla. Tällä hetkellä Poiju on pizzoja, pihvejä ja intialaista ruokaa tarjoava ravintola, josta löytyy sekä sisätila että rantaterassi. Juhannusta ennen koittavan ko- tupavisa 1. Kuinka pitkä on palvelusaika Puolustusvoimien Urheilukoulussa? 2. Mikä joukko-osasto kouluttaa laskuvarjojääkäreitä? 3. Mikä on EU:n pohjoisin sotilassoittokunta? 4. Mistä vuodesta asti Millog on järjestänyt SA-huutokauppoja? 5. Mikä on Pasi-kuljetusajoneuvon huippunopeus maantiellä? 6. Montako vuotta Reserviupseerikoulu täyttää tänä vuonna? 7. Minä vuonna puolustusvoimain lippujuhlaa vietettiin ensimmäisen kerran? 8. Minkä nimisiä taistelupanssarivau- nuja puolustusvoimat hankki? 9. Mikä on YK:n kansainvälisen UNIFILoperaation kokonaisvahvuus? 10. Mikä vaakuna on kuvassa? vastaukset tiutumisen jälkeen Ahmedia odottaakin suuritöinen kesä. – Kesällä teen joka päivä töitä yleensä 12–16 tuntia, joiden aikana ehtii pitää ehkä pari tuntia taukoa. Erityisesti lounasaika ja ilta ovat kesällä tärkeitä, hän toteaa. Lomien lisäksi työ ja yrittäminen ovat olleet läsnä myös varusmiespalveluksen arjessa. Ahmedin täytyy käyttää osa vapaa-ajastaan yrityksen juoksevien asioiden hoitoon. Puhelimella on oltava yhteydessä ravintolaan joka päivä, sillä vain hän osaa vastata joihinkin työntekijöiden pulmiin. Viimeisenä haasteena Ahmedia odottaa Wihuri 15 -harjoitus. Ammatti huomioon palvelusajassa Aloittaessaan palveluksen tammikuussa, jännitti Ahmedia yksi asia ylitse muiden. Jos hänet märäättäisiin palvelukseen kesän yli, jäisi ravintolalle tärkein sesonki väliin. Hän on kuitenkin onnellinen, että oma ammatti otettiin kouluttajien ja yksikön päällikön tekemissä valinnoissa huomioon. – Sanoin joukkueenjohtajan haastattelussa jo peruskoulutuskaudella, että kotiutuminen kesällä olisi yritystoiminnan kannalta ehdoton. Ainakin tällöin sain kuvan, että se huomioitiin. Toiveen mukaan onnistuneen palvelusajan lisäksi Ahmedilta saa kiitosta käytössä olevat henkilö- kohtaiset lomapäivät. Niiden omaehtoinen käyttö on ollut hyvä järjestelmä myös hänen tilanteessaan. Jos Ahmed kertoo palvelustovereilleen ammatistaan, kohtaa hän lähinnä hämmästelyä. – Ei sitä kukaan tunnu heti uskovan. Ei tunnu sopivan ihmisten ajatuksiin, että parikymppinen nuori voisi omistaa oman ravintolan ja muuta toimintaa siihen oheen. Ahmedilla on tarkoitus kouluttautua ja hankkia edelleen paremmat valmiudet yrittäjyyteen. Tulevan kesän pääsykokeissa on tavoitteena pääsy Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun. 1. 165 tai 347 päivää, 2. Utin jääkärirykmentti, 3. Lapin soittokunta, 4. vuodesta 1945, 5. 95 km/h, 6. 95 vuotta, 7. 1952, 8. Leopard 2A6, 9. 10 236 (31.1.2015), 10. Viron puolustusvoimien vaakuna 14 vapaalla kirjat ruotuväki 11/2015 konsertti Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä Kirjoittaja Markku Salomaa Kustantaja Docendo Julkaisuvuosi 2015 Kirjassa pureudutaan myös erikoisjoukkojen tekemiin operaatioihin kuten Yhdysvaltain Navy Sealsin suorittamaan terroristijärjestö Al-Qaidan johtaja Osama Bin Ladenin eliminointiin. Erikoisjoukot iskevät enimmäisinä on kiinnostava ja tiivis pakkaus faktoja sekä niiden analysointia. Monipuolinen erikoisjoukkojen esittely ja yksityiskohtien esiintuominen tekevät kirjasta antoisaa luettavaa. Teos sisältää jonkin verran karkeita asiavirheitä. Kenties huolimattomuudesta johtuvat virheet eivät kuitenkaan häiritse, jos on kiinnostusta ottaa selvää erikoisjoukoista. Kirja sopii niin opetuskäyttöön kuin harrastajille. Joonas Immonen Suomi sodan jälkeen Grande Finale päättyi tunteikkaasti Jääkärimarssiin ja Seppälän kiitospuheeseen. Seppälä kiitti Grande Finalilla Kirjoittaja Antero Holmila ja Simo Mikkonen Kustantaja Atena Julkaisuvuosi 2015 Antero Holmilan ja Simo Mikkosen yhteistyönä syntynyt Suomi sodan jälkeen kuvaa nimensä mukaisesti haastavia, sodan jälkeisiä pelon, katkeruuden ja toivon vuosia 1944–1949. Kirja purkaa kansallista myyttiä rauhaanpaluun vuosista monesta näkökulmasta. Holmila ja Mikkonen kirjoittavat, että sodanjälkeinen Suomi oli ristiriitainen ja rikkinäinen maa, joka kärsi voimakkaista sisäisistä jännitteistä. Kirja on sisällöltään hyvin mielenkiintoinen, mutta se sisältää niin paljon asiaa, että lukijaa alkaa väkisinkin hengästyttämään. Yksityiskohtaiset kuvaukset ovat ajoittain raskasta luettavaa, ja lukijalla täytyy olla jo valmiiksi laajat tiedot Suomen historiasta päästäkseen opukseen kunnolla kiinni. Kattava henkilöhakemisto pelastaa kuitenkin paljon, sillä sen avulla on helppo palata tarkistamaan aiemmin mainittuja nimiä. Kuuteen lukuun jaettu kirja sisältää runsaasti viittauksia ja lainauksia 1940-luvun sekä koti- et- Kuva: Sofia Korhonen Markku Salomaan Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä on tiivis tietopaketti erikoisjoukkojen toiminnasta, varustelusta sekä historiasta. Kirjassa esitellään maailman tunnetuimpia ja tehokkaimpia erikoisjoukkoja kuten Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan, Kiinan sekä Venäjän erikoisjoukot. Keskeisenä aiheena kirjassa käsitellään myös tapoja joilla erikoisjoukkoja on käytetty eri sodissa sekä erikoisjoukkojen toimintaa nykypäivänä. Salomaan mukaan erikoisjoukkojen rooli sodassa voi olla jopa ratkaiseva. Ukrainan kriisiin syvennytään Venäjän erikoisjoukkoja käsittelevän kappaleen yhteydessä. Kirjan tarjoama Ukrainan kriisin taustojen ja yksityiskohtien kerronta auttaa ymmärtämään ItäUkrainan tapahtumia. Suomi-näkökulmaa tuodaan esille kertomalla Suomen rajojen sisällä operoivasta erikoisjääkäripataljoonasta, sekä Helsingin poliisilaitoksen Karhu-ryhmästä. tä ulkomaisista lehdistä ja kirjallisuudesta. Toimittajien ja poliitikoiden mielipiteiden lisäksi muutamien tavallisten ihmisten yleisönosastokirjoitusten nostaminen on kirjailijoilta onnistunut ja toimiva ratkaisu, joka tuo mukavasti syvyyttä sekä tunnepohjaisia näkökulmia faktapainotteisen teoksen sivuille. Kaiken kaikkiaan kirja tarjoaa lukijalleen loistavan mahdollisuuden syventää tietoutta ”vaaran vuosista”. Monipuolisten näkökulmien avulla Holmila ja Mikkonen onnistuvat käsittelemään vuosikymmeniä koluttuja Suomen ja Neuvostoliiton suhteita hieman tavanomaista poikkeavammin. Suomi sodan jälkeen on kattava, mutta ajoittain hieman raskas lukupaketti. Jussi Vainikka Haikeutta ja iloa, päällimmäisenä kiitollisuutta. Tunteet leijailivat lähes täydessä Finlandia-talossa toukokuisessa illassa. Oli Grande Finale, eli musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälän aika jättää hyvästinsä puolustusvoimien ylikapellimestarin tehtävästä. Lavalle nousivat Seppälän mukana Kaartin soittokunnasta ja Lapin sotilassoittokunnasta koottu sinfoninen puhallinorkesteri. Konsertissa esiintyivät myös sopraano Helena Juntunen, baritoni Aarne Pelkonen sekä Polyteknikkojen kuoro. Kokoonpano oli mietitty tarkkaan. Seppälä toimi Kaartin soittokunnan päällikkönä yli kymmenen vuotta, ja Lapin sotilassoittokunnasta paikalla oli muusikoita, joita hän johti Pohjan sotilassoittokunnassa 1980- ja 1990-luvuilla. Seppälä korosti ennen konserttia, että tarkoitus ei ollut niinkään jättää jäähyvästejä – tarkoitus oli kiittää musiikilla. – Haluan osoittaa kiitokseni yleisöä ja puolustusvoimia kohtaan, jotka ovat mahdollistaneet tämänkaltaisen uran luomisen, Seppälä sanoi. Tasapainoinen ja koskettava Konsertti käynnistyi sotilaallisella ja riemukkaalla, mutta samaan aikaan haikealla Albert E. Kellyn Arnheimilla. Seuraavaksi soitetulla Zoltán Kodályn Entrance of the Emperor and his Court from Harry Janos Suitella – kuten useimmilla muillakin konsertin kappaleista – oli Seppälälle henkilökohtaista merkitystä. Kodályn sävellys oli aikoinaan osana Seppälän opinnäytetyötä. Konsertissa kuultiin myös muun muassa Jean Sibeliuksen, Toivo Kuulan, Jukka Linkolan ja Aulis Sallisen tuotoksia. Seppälä paljasti ennen konserttia, että tavoitteena oli ottaa mukaan myös elossa olevien säveltäjien musiikkia. Sep- pälä on sovittanut itse kuusi konsertin 14 kappaleesta. Kaikkinensa Seppälän johtama orkesteri onnistui vaativassa urakassaan erinomaisesti. Konsertti oli kokonaisuutena tasapainoinen, koskettava ja riemukas. ”Sotilasmusiikki kuuluu koko kansalle.” Myös solistit onnistuivat – etenkin Pelkonen, jonka vahva ja riipaiseva ääni nousi oikeuksiinsa puhallinorkesterin säestämänä. Konsertin dramaattinen kaari sai huipennuksensa inspiroivasti sekä koskettavasti esitetyllä Pjotr Tšaikovskin Festivaalialkusoitto 1812:lla. Sotilasmusiikki kuuluu koko kansalle Kyseessä oli merkittävän aikakauden vaihdos, pohtii Seppälään 1980-luvun lopulla tutustunut Kaartin sotilassoittokunnan baritonisektion äänenjohtaja, yliluutnantti Juha Määttälä. – Elias on ollut vetämässä hyvin pitkään sotilasmusiikkialaa eteenpäin ja kohottamassa soittokuntien tasoa kautta maan, Määttälä toteaa. – Hän on aina kannustanut ylittämään omat kykynsä. Jäähyväiskonsertissaan puolustusvoimien kultaisen ansiomitalin saaneen Seppälän tunnelmat olivat konsertin aikana ja sen jälkeen vapautuneet. Jäähyväispuheessaan hän kiitti puolustusvoimia, työtovereitaan, esimiehiään ja läheisiään kuluneista vuosista. Seppälä osoitti arvostuksensa myös Finlandia-talon täyttäneelle yleisölle kaikesta tuesta, jota hän on uransa aikana saanut. – Sotilasmusiikki kuuluu koko kansalle ja teillä on oikeus siihen, Seppälä rohkaisi. Mika M. Niskanen levyt Korpiklaani: Noita Nuclear Blast Records Olut, pitkät hiukset ja parrat sekä pakanakulttuuri. Näiden sekoituksesta syntyy suomalainen folkmetal yhtye Korpiklaani. Yhtye on uusimmalla Noita albumillaan tuttu oma itsensä. Kotimaisuus on osa uuden albumin identiteettiä, sillä kappaleet ovat yhtyeelle hieman epätyypilliseen tapaan kaikki suomeksi. Avauskappale Viinamäen mies toimii hyvänä sytyttäjänä ja totuttaa alusta alkaen kappaleiden teemaan ja tahtiin. Meno rauhoittuu hieman kolmannessa kappaleessa Lempo, mutta seuraava raita Sahti palauttaa temmon takai- sin huippuunsa. Yhtye on siirtynyt edellisten levyjen tarunhohtoisista ja eeppisistä sanoituksista askeettisiin ja yksinkertaisiin aiheisiin. Esimerkiksi kappale Pilli on pajusta tehty ei sellaisenaan sopisi muille yhtyeen albumeille, mutta on Noidalla kuin kotonaan. Kulttuurivaikutteet ovat kappaleissa yhtyeelle tutut, mutta sanoitukset käsittelevät niitä erilaisesta näkökulmasta. Korpiklaanin sopivan kevytmielinen suhtautuminen omaan musiikkinsa ja siihen, millaisen vaikutelman se saattaa antaa tekee yhtyeen tuotannosta omaperäistä ja eloisaa. Useamman laulajan käyttö tuo eloa kappaleisiin, joiden sanoitukset ja soitto kuulostavat hyvältä. Noita on suomalaiselta yhtyeel- MEW: +/Universal/PIAS tä takuuvarma suoritus. Täysistä pisteistä sen erottaa lähinnä selkeän kärkikappaleen puutos. Albumi ei vaikuta sisältävän sellaista yksittäistä raitaa, joka voisi nousta esiin. Sahti-kappaleella olisi tähän potentiaalia, mutta kappale lienee jopa liiankin räväkkä radiosoittoa tai jatkuvaa kestokuuntelua varten. Albumi ei ole lattea, vaan tasaisen hyvä. Joonas Koivisto Kesällä Ruisrockiin saapuvan tanskalaispoppoo Mewin tuotannon ristiriitana on aina ollut tasapainoilu studion ja stadionin välillä. Yhtyeen paikoitellen hyvin progressiiviseksi äityvä indierock edustaa klassista studiomusiikkia, missä kaikki vivahteet ja yksityiskohdat on sijoitettu matemaattisen tarkoille paikoille. Toisaalta yhtyeen iso ja suuria tunnetiloja kohti kurkottava soundi saattaa kuitenkin päästä parhaiten oikeuksiinsa isoilla stadioneilla, missä yhtye on läsnä ja kappaleet voi kokea. Ehkä Mew on, kuten bändin kitaristi Bo Madsen on yhtyettä kuvaillut, indiestadionrockia. Mewin uusi albumi +/- on nimetty ärsyttävästi, mutta osuvasti. Ken tietää, mitä juuttilaishipsterit ovat tavoitelleet albuminsa otsakkeella, joka osuu samalla myös kiusallisesti levyn suurimpaan ongelmaan. Ja ongelma on se, ettei tunnin mittainen albumi tarjoa juuri mitään. Se varmasti tyydyttää kuusi vuotta ilman uutta albumia kituuttaneet yhtyeen fanit, muttei tuo mitään uutta yhtälöön nimeltään Mew. Valtavirtaystävällisempää puolta yhtyeestä edustavat kappaleet, kuten klubin tanssilattian räjäyttävän hittibiisin sisäänsä kätkevä Satellites, hiipuvat utuisesti helisevien kitarariffien kera jumitteluun. Toisaalta myös progressiivisemmat kenkientuijottelubiisit, kuten levyn loppupuolen kruunu Rows, jäävät hivenen puolittaisiksi, ikään kuin luonnoksiksi. Eri ääripäitä tunnustelevissa kappaleissa tuntuu olevan sisäänrakennettu ohjaus, joka painaa niitä kohti keskiviivaa. Mewin tapauksessa tämä tarkoittaa herkkää ja hyväntuulista, aavistuksen melankolista ja ehdottoman miellyttävää taustamusiikkia. Valitettavasti paino on sanalla tausta. Levyn saldoksi jää kanteen painettu plusmiinusnolla. Kalle Toivonen 15 VAPAALLA ruotuväki 11/2015 Teksti: Maiju Jalkanen Kuvat ja ulkoasu: Sofia Korhonen Kortti- ja figuuripelit ovat monen conikävijän suosiossa. Paikalla oli sekä kokeneita kaveriporukoita että vasta-alkajia. Keräilykorttipeli Magic: The Gatheringia voi pelata myös ammatikseen. Ensikertalaisena Ropeconissa • Ropecon on rooli- ja lautapeleihin sekä larppaamiseen keskittynyt tapahtuma • Tapahtuma on kolmepäiväinen ja se järjestetään Espoon Dipolissa Ensimmäisenä vastaan tapahtuma-alueen pihalla tulee joukko huutavia ja huitovia taistelijoita kendomiekat käsissään. Hetken hämmennyksen jälkeen selviää, että kyse on japanilaisten budolajien näytöksestä, ja huutaminen kuuluu asiaan. Huudoilla ilmaistaan osumat ja iskut. Ropecon ry, joka järjestää vuosittain Ropecon-tapahtuman, tuo yhteen rooli-, kortti-, lauta- ja miniatyyripeliharrastajat tarkoituksenaan kehittää harrastustoimintaa. Sisätiloissa huomio kiinnittyy epätavallisten asujen kirjoon – osa tapahtumaan osallistujista on pukeutunut peli- tai elokuvahahmoiksi ja käyttänyt suunnattomasti aikaa siihen, että näyttää täsmälleen esittämältään hahmolta. Hahmoiksi pukeutujat, cosplayaajat, jopa liimaavat kas- voihinsa tekoparran ja pulisongit, jos hahmolla ne on. Myös värilliset piilolinssit ja raskas meikki voivat kuulua asiaan. Cosplayn juuret tulevat Japanista. Peli- ja elokuvahahmojen lisäksi pukeudutaan myös animaatio-, sarjakuva- ja kirjahahmoiksi. Yleisimmin cosplayaajiin törmää Suomessa juuri japanilaiseen kulttuuriin ja peleihin keskittyvissä tapahtumissa. Dipoli rakennuksena on ensikertalaiselle hämmentävä. Infotaulut ympäri rakennusta ja sisääntulon yhteydessä saatu käsiohjelma auttavat asiaa, samoin kuin avuliaat työntekijät kaikkialla tapahtuma-alueella. Kuinka selvitä ydinsodasta? Toimittaja eksyy auditorioon Eetu Kinnusen luennolle ydinsodasta selviytymisestä. Luento on suunnattu roolipelien kirjoittajille ja niiden johtajille, mutta muitakin kiinnostuneita ilmestyy paikalle täyteen saliin. Tarkoituksena on antaa todentuntuista pohjaa postapokalyptiseen maailmaan sijoitetuille peleille. Luento lähtee realistisista lähtökohdista: luennoitsijan tiedot pohjautuvat sekä tuoreisiin että Rami Laaksonen on ollut mukana Audatia-pelin luomisessa koko sen yli kaksivuotisen kehityksen ajan. Pitkää luentoa on mielenkiintoista seurata sotilaallisesta näkökulmasta, sillä Kinnunen käsittelee myös virkavallan roolia ydinsodan jälkeisessä maailmassa, verraten mahdol- – Voitte valita, altistatteko itsenne kohonneelle syöpäriskille vai tukehdutteko suojaanne. Sepät Eetu Summanen ja Anssi Routavirta saapuivat paikalle näyttävästi pukeutuneina. – Ydinsodan jälkeisissä univormuissa tärkeintä on, että näkyy joko nännit tai napa, Summanen toteaa. kylmän sodan aikana tehtyihin tutkimuksiin ydinsotaan varautumisesta. Luennon aikana esitetään kaavioita ja kuvitusta, jotka helpottavat seuraamista niille, joille ydinaseiden käytön vaikutukset eivät ole tuttuja. Suojan rakentamiseen ydinsodan sattuessa paneudutaan myös. – Voitte valita, altistatteko itsenne kohonneelle syöpäriskille vai tukehdutteko suojaanne, Kinnunen kertoo suojan ilmanvaihtoratkaisuista. Luennon sekaan on ujutettu mustaa huumoria, ja yleisö osallistuu aktiivisesti. Kommentoijien joukossa on myös tieteen alojen ammattilaisia, jotka osaavat vastata luennon aikana esitettyihin kysymyksiin tarkemmin kuin luennon pitäjä. lisia skenaarioita suositussa Fallout-pelisarjassa esitettyyn tapahtumaketjuun, jossa sotilaista tulee tuhoisan ydinsodan jälkimainingeissa ryöstelevä huligaanijoukko. Monenmoisia pelejä Paikallaan istumisen jälkeen tekee mieli testata jotakin uutta, ja kokemuspisteellä se on mahdollista. Piste tarjoaa mahdollisuuden kokeilla useita erilaisia lauta- ja korttipelejä, sekä toimii aloituspisteenä live-roolipeleille, eli larpeille. Kuten cosplayssa, larpeissa pukeudutaan pelin hahmoiksi. Ensimmäisenä kokemuspisteeltä suositellaan historiallisen miekkailupeli Audatian kokeilemista. – Peli tapahtuu korteilla, joissa on kuvattu 1300-luvun italialaisen miekkailun perusasentoja, pelin kehittäjätiimin jäsen Rami Laaksonen kertoo opettaessaan pelin sääntöjä. Säännöt ovat yksinkertaiset: pelaaja on joku pelin kolmesta päähenkilöstä ja haastaa toisen pelaajan kaksintaisteluun. Erilaisilla korteilla hyökätään ja puolustaudutaan, ja jos toinen osapuoli ei voi vastata hyökkäykseen korttien loppumisen tai tarvittavan kortin puuttumisen takia, hän häviää. – Pelistä tekee erikoisen se, että siinä on käytetty oikeita historiallisen miekkailun asentoja, ja myös pelin päähenkilöt ovat olleet oikeita henkilöitä. Peliä voi käyttää historiallisen miekkailun harrastajien keskuudessa opetustarkoituksessa ja muille ylipäätään lajin tunnettavuuden lisäämiseen, Laaksonen sanoo. Seuraavalla pisteellä pelataan Carnevale-nimistä kauhu-fantasiapeliä. – Peli tapahtuu suurella pelilaudalla, jonka päälle on rakennettu pahvista pieniä taloja ja siltoja. Pelin nappuloina käytetään käsinmaalattuja figuureja, jotka esittävät taistelevia örkkejä ja muita taruolentoja, kokemuspisteen työntekijä Joonas Joensuu kertoo esitellessään pelin kulkua. Päivä Ropeconissa kuluu nopeasti, ja viimeisten pelien ollessa kesken kuulutetaan päättäjäisten alkavan. Kotiin lähtiessä päällimmäiseksi jää hyvä mieli hauskasta tapahtumasta. 16 takakansi ruotuväki 11/2015 potretti EU:n toiseksi korkea-arvoisin sotilas Mika M. Niskanen Puhelin värisee New Yorkin hiljaisella teollisuusalueella. On aamupäivä. Kenraalimajuri Esa Pulkkinen on jäänyt edellisenä iltana kaupunkiin jumiin, kun hänen lentonsa Washingtoniin peruttiin. Pulkkinen kaivaa puhelimensa esiin. Viestin lähettäjä on puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. Onneksi olkoon! Sinut on valittu, viestissä lukee. Hymy nousee uurteisille kasvoille. Pulkkisesta tulisi Euroopan unionin sotilasesikunnan päällikkö – unionin toiseksi korkea-arvoisimman sotilasviran haltija. Pulkkinen päättää suunnata motellinsa lähellä sijaitsevaan baariin, jonka ruokalista pursuaa raskaita amerikkalaisia aamiaisvaihtoehtoja. Pulkkinen tilaa kahvin ja pikkuleivän. Kuvat: Ville Bröijer Kolmas kerta Brysselissä Kahvi oli pahaa, Pulkkinen paljastaa nyt, viikkoa myöhemmin puolustusministeriössä. – Amerikkalainen kahvi ei ole kauhean hyvää, hän naurahtaa. Pulkkisen toimisto on valoisa ja se pullistelee muistoja uran varrelta: nimikoitu kuksa Lapista ja symbolinen koriste-esine Brysselistä, jota hän oli itse suunnittelemassa. Seinillä riippuu useita tauluja. Pian tavarat häviäisivät. Pulkkinen pakkaisi ja suuntaisi vaimonsa kanssa jo ensi vuonna Brysseliin työskennelläkseen 200 henkilön päällikkönä. Taakse jäisi työ puolustusministeriössä ja koti Tampereella, metsästyskaverit ympäri Suomea ja kotimaan kylmät talvet. Tilalle tulisi Brysselin keskiaikaiset kadut ja ennenkaikkea sotilasesikunta: paikka, jonka tehtävänä on tarjota EU:n käyttöön tietoa sotilaallisesta kriisinhallinnasta ja puolustusyhteistyön kehittämisestä. Esa Pulkkinen kertoo, että Suomi pysyy Brysselissä mukana monella tasolla – etenkin aamiaislautasella. Pulkkinen söi jo edellisellä Brysselin komennollaan puuroa lähes jokaisena aamuna. – On hienoa palata Brysseliin kolmannen kerran. Ympäristö on hyvin tuttu ja läheinenkin, koska olen työskennellyt sotilasesikunnassa aikaisemmin jo kuusi vuotta. Opettajantyö verissä Kun Pulkkinen suoritti varusmiespalvelustaan, ei nuorella miehellä ollut aavistustakaan asemasta, johon hän tulisi nousemaan. Innostus sotilasuraa kohtaan leimahti palveluksen aikana. Luontevampi uravalinta olisi ollut seurata opettajina työskennelleiden vanhempien esimerkkiä. – Onhan tämäkin omanlaisensa opettajan työ ollut, etenkin uran alkuvuosina, jolloin työskentelin kouluttajana. 1990-luvun puolivälissä Suomi liittyi Euroopan unioniin ja portit aukesivat maailmalle. Pulkkinen työskenteli tuolloin puolustusministeriön nykyisen kansliapäällikön, kenraaliluutnantti Arto Rädyn kanssa majurina puolustusvoimien operatiivisella osastolla. opistoon vuodeksi. Tämä on ollut itselleni lähtökohta siihen, että myös EU on tullut tutuksi. Opintojen jälkeen Pulkkinen on kiertänyt maailmaa ja Suomea. Mies on työskennellyt muun muassa Pääesikunnassa, Jääkäriprikaatin komentajana ja kaksi kertaa Brysselissä EU:n sotilasesikunnassa. ”Toivon oppineeni paljon.” Eläke kaukana horisontissa – Räty lähti sotilasasiamieheksi Suomen suurlähetystöön Brysseliin. Menin itse aika pian perässä opiskelemaan Geneven yli- Kansainvälisessä ympäristössä on Pulkkisen mielestä jotain erityistä – kummalla tavalla kiehtovaa ja motivoivaa. – Kansainvälinen toimintaympäristö ei ole helppo. Siellä vaikuttaminen on joskus vaikeaa ja turhauttavaakin. Jos kuitenkin osaa käsitellä saamaansa tietoa ja toimia sen perusteella oikein, niin vaikuttamisen mahdollisuus on iso. Pulkkinen kokee, että EU:n tulisi olla poliittisesti yhtenäinen ja näyttäytyä ulkovalloille vahvana ja kiinteänä toimijana. Myös Suomen tulisi olla solidaarisesti mukana yhteisessä toiminnassa. Katse tulisi pitää muiden jäsenvaltioiden kanssa etenkin Pohjois-Afrikassa ja Lähiidässä. Pulkkinen toivoo, että neljän vuoden kuluttua – hänen virkansa päätyttyä – EU olisi vahvistanut toimintaansa sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja kriisien ennaltaehkäisyssä. Lisäksi hän toivoo, että Euroopan sisällä tapahtuu kehitystä ja hankalat tilanteet saataisiin ratkaistua. poiminta – Itseäni puolestaan en näe neljän vuoden kuluttua vielä eläkeläisenä. Toivon oppineeni ajanjakson aikana paljon ja olevani monta kokemusta rikkaampi. Esa Pulkkinen • Ikä: 57 vuotta • Asuinpaikka: Tampere • Ammatti: Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston osastopäällikkö • Koulutus: Yleisesikuntaupseeri • Sotilasarvo: Kenraalimajuri • ”Yhdessä parempaan tulevaisuuteen.” kalenteri 5.ja 12.6.2015 On taas vartioparaatien ja konserttien aika Joonas Immonen Kuva: puolustusvoimat Helsingin keskustassa järjestetään historialliset ja näyttävät vartioparaatit kesäkuussa 5. ja 12. päivä. Paraatien päätteeksi kuullaan Esplanadin puistossa raikuva Kaartin soittokunnan MIL-Espa-konsertti. Vartioparaatit alkavat Senaatintorilta kello 12.30. Paraatireitti kulkee Unioninkadun kautta Esplanadille ja sieltä Päävartioon, missä tapahtuu vartionvaihto. Paluumatka kulkee Esplanadin puiston ympäri ja sieltä Kasarmikatua pitkin Kasarmitorille. MIL-Espa-konsertit alkavat kello 14.00 Esplanadin pohjoispäässä sijaitsevalla lavalla. Kesän konserteissa kuulijat voivat tutustua nykypäivän sotilasmusiikkiin monen eri soittokunnan tarjoa- Vartioparaateja pääsee taas seuraamaan Helsingissä kesäkuun alussa. mien esitysten kautta. Paraati järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1757 Senaatintorin kohdalla sijainneen Ruotsin ajan Päävartion valmistuttua. Suomen itsenäisyyden aikana vartiovaihtoparaateja on järjestetty säännöllisesti vuodesta 1919, jolloin päävastuu oli Kaartin jääkärirykmentillä ja Kaartin soittokunnalla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vartioparaateihin sekä MIL-Espa-konsertteihin ovat osallistuneet kaikki puolustusvoimien sotilassoittokunnat. Kesäkuun vartioparaatit ja MILEspa-konsertit 5.6. kello 12.30 Senaatintori ja kello 14.00 Espan lava. 12.6. kello 12.30 Senaatintori ja kello 14.00 Espan lava. > www.puolustusvoimat.fi MILjazz-konsertit ympäri Suomea MILjazz-kiertue tarjoaa sotilasmusiikin sävyttämiä viihteellisiä puistokonsertteja eripuolilla Suomea. Kiertueella nähdään varusmiessoittokunnan show band solistinaan Sami Saari. Konserteissa esiintyvät myös paikalliset soittokunnat omien ohjelmistojensa ja erityisvieraidensa kanssa. Kiertuepäivämäärät ovat to 4.6. klo 18 Oulu, su 7.6. klo 14 Lahti, pe 12.6. klo 18 Lappeenranta, la 13.6. klo 18 Mikkeli ja su 14.6. klo 14 Kuopio. Kesäkonsertti Rovaniemellä Lapin soittokunta järjestää kesän avauskonsertin Rovaniemellä Lordin aukiolla 10. kesäkuuta kello 12. Konsertissa toimivat kapellimestarina musiikkimajuri Juha Ketola sekä musiikkikapteeni Jaakko Nurila. Lapin sotilassoittokunta on pohjoisen Suomen ainoa ammattipuhallinorkesteri ja lisäksi EU:n pohjoisin sotilassoittokunta. Reserviupseerikoulu 95 vuotta Maasotakoulun Reserviupseerikoulu juhlii 95-vuotista taivaltaan kutsumalla kaikki Reserviupseerikurssit Haminaan 6. kesäkuuta. Ohjelmaan kuuluu päiväjuhla kello 12.30 alkaen, Kadettikoulunkadun ohimarssi kursseittain, ruokailu muonituskeskuksessa ja kaluston esittelyä. Myös RUK-museo on avoinna tilaisuuksien ajan. Juhlan musiikista vastaa Rakuunasoittokunta solistinaan Pentti Hietanen ja juontajana juhlassa on Ville Klinga.
© Copyright 2024