avainpääkirjoitus Nykyisiä kilpailutuskäytäntöjä on muutettava V altion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on lain mukaan kilpailutettava hankintansa. Hankintalain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä ja edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä. Keskeinen keino tavoitteen saavuttamiseksi on hankintojen, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen, tasapuolinen kilpailuttaminen tarjouskilpailuilla. Kilpailu auttaa pitämään hinnat kurissa ja kannustaa yrityksiä parantamaan palveluidensa laatua. Ennen kaikkea kilpailu on kehityksen moottori johtaessaan uusiin innovaatioihin. Toimiva kilpailu merkitsee sitä, että markkinoilla on tarjolla vaihtoehtoisia tuotteita ja palveluja, jotka poikkeavat toisistaan sekä hinnan että laadun osalta. Mutta onko toimiva kilpailu sitten toteutunut sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa? Oman kokemukseni ja myös tutkimusten perusteella voidaan todeta, että ei ole. Palveluntuottajia valittaessa ratkaiseva tekijä on pääsääntöisesti halvin hinta ja laatutekijöille annetaan poikkeuksetta huomattavan pieni merkitys. Jos kilpailutilanteissa hinnan merkitys on vaikkapa 80 prosenttia ja laatutekijöiden 20 prosenttia, on selvää, ettei se ohjaa palveluntuottajia laadun kehittämiseen vaan ensisijaisesti kustannusten ja hintojen minimointiin. Jos kustannusten minimointi tapahtuu laadun ja innovatiivisuuden kustannuksella, tulee se yhteiskunnalle lopulta epäedulliseksi. Hinnan kohtuuttoman suurta painoarvoa korostava kilpailu haittaa palveluntuottajien oman toiminnan kehittämistä ja jarruttaa uuden teknologian käyttöönottoa, kun palveluntuottajilla ei ole mahdollisuuksia tehdä investointeja. Lisäksi edullista hintaa korostava hankintamenettely johtaa siihen, ettei palvelun käyttäjän tarpeita oteta riittävästi huomioon, eikä palveluntuottajan osaamista hyödynnetä täysimääräisesti. Nykyisessä kilpailutuksessa on vaarana, että toiminnan kehittäminen estyy ja tuotetaan vain minimilaatua minimihinnoin. Tällaisen kehityksen estämiseksi on kuitenkin keinoja. Nopein tapa on se, että laadullisille tekijöille annetaan vähintään yhtä suuri merkitys kuin hinnalle. Vie- lä parempi ratkaisu on kehittää uusia, palvelun käyttäjän omaan valintaan perustuvia järjestelmiä. Ruotsissa on lähdetty voimakkaasti kehittämään tällaisia toimintamalleja, kun laki hoiva- ja hoitopalvelujen vapaasta valinnasta tuli voimaan vuonna 2009. Kokemukset ovat olleet pääasiassa hyviä. Meillä Suomessakin on toki asiakkaan valintaan perustuvia toimintamalleja kuten vaikkapa palvelusetelit. Nykyään myös Kelan puitesopimuksin kilpailutettuihin kuntoutuspalveluihin sisältyy asiakkaan mahdollisuus valita kuntoutuspaikkansa. Valitettavasti myös puitesopimusten valinnassa ratkaisee pääasiassa hinta. Nykyisiä kilpailutuskäytäntöjä on välttämätöntä muuttaa siten, että laadulliset tekijät otetaan entistä paremmin huomioon. Laatua korostamalla julkiset hankinnat voisivat luoda uusille ratkaisuille nykyistä paremman kasvualustan ja tehostaa sitä kautta myös julkisrahoitteista palvelutuotantoa. Vain laatua kehittämällä ja uusilla innovaatioilla päästään tehokkaampaan voimavarojen käyttöön, kustannusten hallintaan sekä lisääntyneeseen yleiseen hyvinvointiin. JUKKA PAAVILAINEN Kirjoittaja on toiminut MS-liiton talousjohtajana 26 vuotta ja hän jää eläkkeelle vuoden 2014 alussa. AVAI N 7/2013 3
© Copyright 2025