Tanhuviesti 2015/4 - Suomalaisen Kansantanssin Ystävät
4/2015 Tanhuvies 4/2015 1 Sisällys Tässä lehdessä Pääkirjoitus 3 Pilkkeitä 4 Ingrid Rüütel 80 vuo a 5 Uusi kirja menue n historiasta 6 Silva Järvisen kolumni: Ulos kaapista 7 Ko ljongin jälkeläiset 8 Suomen Kansallispukukeskuksen kuulumisia 12 Pappi Variksen pakina: Pääasioita 15 Kyläharakka vai ihan tavallinen sorokka 16 Historian havinaa: Kalevala Puku 18 Kansantanssia kirjallisuudessa 20 Himmeli tuo joulun 22 Lasten nurkka: Tehdään himmeli! 23 Tietovakka 1, osa 4: Tanhun ope aminen eri ikä ja ‐taitoryhmille 24 Kuvamatkalla Tanhu‐Visan kanssa 28 Kansallispukupörssi 31 Tapahtumakalenteri 32 58. vuosikerta Julkaisijat: Tanhuvies /Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Lii o ry Päätoimi aja: Teemu Perheentupa Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki Toimitus: Anni Aalto, Pirkko Elo, Risto Elo, tanhuvies @kansantanssinyst.fi Ju a Jaakkola, Annuli Perheentupa ISSN‐L 1799‐1404 Kuvankäsi ely: Pirkko Elo ISSN 1799‐1404 Kannen kuva : Anni Aalto 2 Tanhuvies 4/2015 p. (09) 441 803 tai 045 2777 283 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00 Pääkirjoitus Pääkirjoitus Hyvistä aikeista huolima a tänä vuonna itseltäni jäi taas syystä tai toisesta näkemä ä monia, aivan lii‐ an monia kansantanssiesityksiä. Vastapainoksi olin laisuudessa esiintymään ehkäpä hiukan liian mo‐ nessa esityksessä, koska alkusyksystä ei oikein enää tehnyt mieli lavalle. Mu a kun viimeinenkin keikka lokakuussa oli vihdoin ohi, niin seuraavissa tree‐ neissä olikin harvinaisen mukavaa. Tanssi in ihan vaan tanssin ilosta ja riemusta op‐ pia uu a. Sen rennon tunteen kun saisi kaupa ua suurelle yleisölle — tuo suuri osa perinteisestä kan‐ santanssista kun ei välity näy ämöltä. Niin kivaa kuin tanhua onkin esi ää turisteille ja pienelle van‐ noutuneelle yleisölle, itselleni myöhäiskäännynnäi‐ senä kansantanssijana kaikkein arvokkainta on se porukalla harjoi elemisen hauskuus. Siitä, e ä kaikki osaavat samat tanssit syntyy mai‐ nio yhteisöllisyyden tunne ja ilo. Tanhuajat voivat hypätä lennosta mukaan tuntema omampaankin porukkaan ja tanssiin, joskin vähän unohdellen ja varioiden. Tätä hupia olen todistanut harjoituksis‐ sa, juhlissa ja tapaamisissa. Seurasaaren juhannus‐ valkeilla päädyin mukaan niin vinhas pyörivään keskiyön polskapiiriin, e ä vauh rupesi oikeas pelo amaan. Ja se on yksi vuoden hauskimmista muistoista. Perinteistä kansantanssia ei voi seli ää, se pitää kokea. Rauhallista joulutaukoa ja riehakasta Riemuvuo a 2016 kaikille kansantanssijoille ja kansantanssimat‐ tomille! Teemu Perheentupa Kiitämme hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme kaikille yhteistyöta‐ hoillemme Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uu a Vuo a! Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Hallitus Tanhuvies 4/2015 3 Uu sia Pilkkeitä Niilo Helanderin sää ö on myöntänyt Petri Hopulle apurahan tutkimukseen Kol asaa‐ melaisten tanssi iden tee n ja toimijuuden ilmaisuna. Suomalaisen kirjallisuuden seura on saanut Jane ja Aatos Erkon sää öltä puoli miljoonaa euroa eteen ja kul uuriperinnön julkaise‐ miseksi vapaas saataville. Kekrinpäivänä Kalevalaseura jakoi tunnus‐ tuspalkintoja mm. Piirpaukkeen Sakari Ku‐ kolle uraauurtavasta työstä etnomusiikin parissa sekä Aspön pelimanneille saariston pelimannimusiikkiperinteen vaalimisesta. 4 Tanhuvies 4/2015 Kustannusosakeyh ö Moreeni on julkaissut perinnekäsitöiden ystäville keskiaikaisiin käsityötekniikoihin erikoistuneen Mervi Pasasen kirjan "Yhdellä neulalla — neula‐ kinnastekniikka tutuksi". SKY:n puvusto on mukana Soja Murto‐ Har kaisen kansallispukuisessa joulukalen‐ terissa. Tänä vuonna kurkistellaan kulissien taakse ja tutustutaan kansallispukualan toi‐ mijoihin. h p://kansallispuku.blogspot.fi/ Järjestöasiat Juha‐Ma Aronen Ingrid Rüütel 80 vuo a Suomalaisen Kansantanssin Ystävien kunniajäsen Ingrid Rüütel täy 3. marraskuuta 80 vuo a. Ar‐ vostetun virolaisen tutkijan, kerääjän ja julkaisijan kunniaksi järjeste in Tartossa etnomusikologian seminaaripäivä, jonka yhdeksi teemaksi nousi Rüü‐ telin kansainvälinen toiminta. Ensimmäinen esitel‐ mä keski yi kansanlaulun lanteeseen Liettuassa meidän vuosisadallamme, ja yhteydet Suomeen tu‐ livat esiin sekä Ka Taalin esitelmässä Viron folklo‐ reneuvoston työstä CIOFF:n osana e ä päivän päättäneestä valokuvaesityksestä. telmistä käsi eli Viron kaak‐ koiskulman setolaulun elpymis‐ tä. Janika Oras esi eli setojen omaa musiikillista aja elua ja keski yi sävelasteikkoon, jossa perinteises ensimmäisen ja toisen väli on vain puoli sä‐ velaskelta, mu a toisen ja kol‐ mannen aseman puolitoista. Nykyihmisen korviin sellaisella asteikolla laulaminen kuulostaa välillä riitasointuiselta, mutta samalla kiehtovalta ja ar‐ Kuva: Viron inkerinsuomalaisten lii o kaaiselta. Kaikki nykyään laulavat ryhmät eivät enää hallitse vanhoilla tallenteilla vallitsevana ole‐ vaa asteikkoa, vaan ovat sopeu aneet lauluja nyky‐ aikaisempaa moniäänisyy ä lähestyviksi. Oraksen sanoin se ei ole ongelma, sillä rinnalla on aina tal‐ lella vanhat äänitykset ja akateeminen eto van‐ hemmasta laulutavasta, johon voi palata ja jota ryhmät voivat halutessaan oppia ja elvy ää. – Päästäänköhän perinteisen tanssin osalta koskaan samaan? Koska meillä olisi paljon tutki ua etoa, materiaaleja ja opettajia, jotka ymmärtäisivät sy‐ Juhlapäivän yhteydessä julkais in yhdeksäs osa vi‐ väs vanhempaa tanssitapaa nykyaikaisten esitys‐ rolaisten arkistoääni eiden sarjasta. Se esi elee ten ja sovitusten rinnalla? Skipin työlle tuulta pur‐ Muhun saaren laulu‐, leikki‐ ja tanssiperinne ä CD‐ jeisiin. ja DVD‐muodossa. Kuvanauhoituksia tansseista ja Esitelmien lisäksi juhlapäivään toivat tervehdyksen‐ leikeistä on valite avan vähän, ja niinpä myös suo‐ sä virolaisen kansanmusiikin taitavimmat tekijät ja malaisten harrastajien ja tutkijoiden kanna aa kat‐ Ingrid Rüütelin elämänvaiheista laule in yhdessä soa varsinkin muhulaisten leikkejä. Vanhemmat fil‐ vanhami aisen runonlaulun tyyliin. Saamme suo‐ mit ovat vuodelta 1975, ja niillä iäkkäät saarelaiset malaisinakin olla kiitollisia edoista, yhteistyöstä, leikkivät ja tanssivat täydestä sydämestään! neuvoista ja tuesta, jota Ingrid Rüütel on ollut aina valmis jakamaan. Yksi mielenkiintoisimmista esi‐ Tanhuvies 4/2015 5 Kansantanssi Teemu Perheentupa Uusi kirja menue n historiasta Menue n historiasta on juuri ilmestynyt Gunnel Biskopin kirjoi ama kirja Menue en – äls‐ klingsdansen. Kirjan on kustantanut Finlands Svenska Folkdansring. Biskop kertoo jääneensä menue n pauloihin ne‐ lisenkymmentä vuotta si en. Hän kirjoi sarjan ar‐ kkeleita menue n historiasta Folkdansaren‐leh‐ teen. Jokunen vuosi si en tuli tarve kerätä nuo ar‐ kkelit yhteen ja saa aa taas suuren yleisön käy öön. Loppujen lopuksi oli kuitenkin helpompi aloi aa alusta ja kirjoi aa kokonaan uusi kirja. Sen tuloksena julkais in "Menue en — älsklingsdansen ‐‐ Om menue en i Norden — särskilt i Finlands svenskbygder — under trehundrafem o år". Kuvitus on runsas ja elävöi ää mukavas teks ä sekä tuo henkilöt lähemmäksi lukijaa. Silloinkin kun kuvitus ei liity aivan suoraan käsiteltävään aihee‐ seen, se tuo laajas esille eurooppalaista ja suoma‐ laista tanssikulttuuriperintöä. Biskop aloi aa menue n synnystä Ranskassa 1600‐ luvulla ja käy läpi tanssin Pohjoismaihin leviämisen historian perin ka avas . Ymmärre äväs paljon sivuja käytetään suomenruotsalaisen alueen me‐ nuet perinteen käsi elyyn. Loppupuolella käydään läpi erot eri Pohjoismaiden tavoissa tanssia me‐ nuet a ja pohditaan mistä ja milloin Suomessa on tullut tavaksi tanssia menue n jälkeen polska. Suomenkielisten alueiden menue perinne ä kir‐ jassa ei juuri käsitellä, osin siksi, e ä Petri Hoppu esitteli aiheen melkoisen ka avas väitöskirjassaan Symbolien ja sana omuuden tanssi. Biskop kuiten‐ kin esi ää, e ä ruotsinkielisellä alueella menuet on säilynyt pidempään, koska suomenkielisellä alu‐ eella sillä ei ole ollut samanlaista rituaalista roolia häätanssina. Syynä tähän saa oi hänen mielestään olla suomenkielisten häiden jakautuminen kahteen osaan — morsiamen ja sulhasen kotona pidettyihin — jolloin aikaa ei jäänyt pitkälle seremonialliselle tanssille. 6 Tanhuvies 4/2015 328 sivua, 220 kuvaa. Hinta 34 € + toimituskulut Tilaukset: Finlands Svenska Folkdansring Puh. 040 352 3688, folkdansringen@folkdans.fi Kolumni: Silva Järvinen Silva Järvinen Ulos kaapista Vuoden ohjaaja 2015 Silva Järvinen aloi aa Tanhuvies n uusimpana kolumnis na. Olen harrastanut kansantanssia niin kauan kuin voin muistaa, ja matka piirileikkejä rokkaavasta pik‐ kutytöstä vuoden ohjaajaksi on ollut välillä loputon ja pitkä niin ylä‐ kuin alamäissäkin. Näin 19‐ vuo aana tätä kaikkea mie essäni en kuitenkaan voi ajatella mitään muuta kuin sitä, miten paljon olen oppinut ja kasvanut sekä yksilönä e ä ryh‐ mänohjaajana ja sen jäsenenä. sikään mahtavuudellaan loistava todistus ei voi mi‐ nulle antaa. Opin, kuinka tärkeää on hei äytyä ja rakastaa sitä, mitä tekee. Jokainen epätoivon hetki tuntui juuri silloin syyltä luovu aa, mu a nyt kun olen ryhmän kanssa esi änyt kerran oman koreo‐ grafiani 500‐päiselle yleisölle, en millään mal aisi odo aa seuraavaa kertaa, jolloin pääsen tekemään niin. Oman ryhmän luotsaaminen ei ole aina helppoa. Muutenkin kiireisen päivärytmin sekaan sujutetut tun en suunni eluhetket, treenimatkat ja itse har‐ joitukset ovat välillä tuntuneet täysin ylitsepääse‐ mättömiltä ja ohjaajana oleminen raskaalta. Toi‐ saalta olen kokenut myös elämäni suurimpia on‐ nentunteita ohjaajan roolissa. Olen nauranut kip‐ purassa niin omille mokilleni kuin ryhmän typerille jutuillekin. Olen 19‐vuo aana ja juuri ylioppilastutkintolauta‐ kunnan vahvistaneena tämän syksyn ylioppilaana valmiimpana elämään kuin koskaan. En siksi e ä neljän ällän paperit olisivat valmistaneet minut elä‐ mää varten, vaan siksi e ä olen saanut olla osa yh‐ teisöä, jossa minut on hyväksy y tällaisena kuin olen ja josta olen aina saanut kannustusta tehdä sen, mihin pystyn ja vielä enemmän. Olen saanut olla kansantanssija ja olen oppinut olemaan siitä ylpeä. Kun keväällä pää n tehdä lukion tanssidiplomin kansantanssilla, jä n oman mukavuusalueeni kaap‐ pikansantanssijana taakseni. Minulla oli tutun ja turvallisen Tanhuvakan sijasta ohja avana uusi ryhmä, oma koreografia ja tavoi eena täydet pis‐ teet arvostelusta. Sen lisäksi se oli ensimmäinen projek kansantanssin parissa, jossa yleisönä ei ollut samasta asiasta kiinnostuneita ihmisiä, vaan tuntemattomia minun ikäisiäni ihmisiä. Ei mikään helppo ju u. En edelleenkään edä, kuinka monta piste ä sain diplomistani, mu a opin sen kau a jotain, mitä yk‐ Tanhuvies 4/2015 7 Kansantanssi Petri Hoppu Ko ljongin jälkeläiset Tanhuvakkaan ote in aikanaan eräs vähälle huo‐ miolle jäänyt tanssi, jonka lähempi tarkastelu pal‐ jastaa osaksi hyvin vanhaa tanssikul uuria. Kysees‐ sä on Anni Collanin pelimanni Adolf Fredrik Mikko‐ lalta vuonna 1908 tallentama Ruotsinkatrilli Asikka‐ lasta, jonka musiikiksi on kirjassa vali u Asikkalasta peräisin oleva ruotsinkatrillin melodia vuodelta 1908. Tanssi esitetään kirjassa lyhennetyssä muo‐ dossa, ja myös musiikkia on lyhenne y. voin kontratansseihin. Esimerkiksi 1700‐luvulla tanssimestari Giovanni Andrea Gallini teki ko ljon‐ kikoreografian nimeltään Le Prince de Galles eli Walesin Prinssi, joka muodostui kahdesta osasta: giguesta ja menue sta (Taubert 1988, 57). 1800‐ luvulla ko ljonki puolestaan vakiintui monimuotoi‐ sen tanssileikin nimitykseksi: sitä kutsu in myös saksalaiseksi ko ljongiksi (engl. German Co llion) tai vain saksalaiseksi (German). Nimen alkuperä on hämärän peitossa, vaikka sen on yleises arveltu tarkoi avan alushame a (ransk. co llon) ja tulleen tanssin nimeksi Alain‐Re‐ né de Sagen näytelmän Télémaque laulun sanoista: ”Ma Commere, quand je danse, Mon Co llion va‐t‐ il bien. [Ystäväni, kun tanssin, näy ääkö alusha‐ meeni hyvältä.]” (Gay 2013, 168) Tämän oletuksen tekee kuitenkin ongelmalliseksi se seikka, e ä de Sage kirjoi näytelmänsä vuonna 1715 ja varhaisin tunne u maininta ko ljongista on jo vuodelta 1705. Tanssin on arveltu myös olevan alun perin Mikä si en on ruotsinkatrilli? Mitä tekemistä sillä Ranskan Länsi‐In asta, mu a tätäkään ei ole pys‐ on Ruotsin kanssa ja millä tavoin se eroaa katril‐ tytty todistamaan pitäväs . lista? Vastauksia näihin kysymyksiin saadaan hakea kontratanssien historiasta aina 1700‐luvun alku‐ Ko ljongin yhteys katrilliin on kuitenkin vahva, ja puolelta saakka. Kyseessä on nimi äin hyvin vanha tätä sidosta tukevat monet dokumen t 1700‐ ja tanssi, jolla on monipolvinen historia. Se kuuluu 1800‐luvuilta. Vuodelta 1705 oleva ensimmäinen eto tanssista (Le Co llon, danse á quatre) on rans‐ kontratanssien suurimpaan ryhmään eli neliötans‐ seihin, ja sen sisällä se on ollut yksi suosituimmista kalaisen tanssimestarin Raoul‐Auger Feuillet’n ja tunnetuimmista. Alun perin tanssin nimi oli ko l‐ tanssioppaasta IIIIe Recueil de dances de bal pour jonki (Co llon/Co llion). l’année 1706. On mielenkiintoista, e ä Feuillet ku‐ vaa tanssia vanhaksi, mikä vii aa siihen, e ä sen alkuperä ulo uu ainakin 1600‐luvulle: Le Co llon On kuitenkin olemassa myös toinen asikkalalainen ruotsinkatrillimelodia, jonka O o Andersson tallen‐ si vuonna 1903 (SLS 325, 137–143, Ruotsin kadrilli). Sävelmän soi Anderssonille samainen A. F. Mik‐ kola, ja sen alkuosa muistu aa Tanhuvakassa ole‐ vaa melodiaa. Mikkolan soi ama ruotsinkatrilli on kuitenkin huoma avan pitkä ja monipolvinen, ja se valo aa omalta osaltaan mielenkiintoisella tavalla tätä länsisuomalaisten 1800‐luvulla suosimaa tans‐ sia. Tanssien nimille on tyypillistä, e eivät ne aina ole mitenkään loogisia, ja nimien perusteella tanssin historian selvi äminen voi helpos johtaa harhaan. Näin on etyltä osin myös ko ljongin kohdalla. Ko‐ ljonki on tarkoi anut 300‐vuo sen historiansa ai‐ kana varsin erilaisia tansseja, joita on yhdistänyt ai‐ noastaan se, e ä ne ovat aina kuuluneet jollain ta‐ 8 Tanhuvies 4/2015 Le Co llon, quoi que Danse ancienne, est aujourd’hui si a la mode a la Cour, que j’ay cru ne pouvoir me dis‐ penser de la joindre à ce pe t Recüeil, c’est une maniere de branle a quatre que toutes sortes de personnes peu‐ vent danser sans même avoir jamais appris. [Vaikka ko ljonki on vanha tanssi, se on niin suosi u hovissa, e ä aja elin, e ä minun täytyy sisälly ää se Kansantanssi tähän pieneen kokoelmaan, se on eräänlainen neljän hengen branle, jota kuka tahansa voi tanssia ope ele‐ ma a sitä etukäteen.] mesta ole löytynyt. Ko ljonki ei ollut ainoa katrilli, joka saapui Suomeen 1800‐luvulla, vaan erilaisia muunnelmia saapui niin lännestä kuin idästäkin. Feuillet’n ko ljonki on tehty kahdelle parille kuten Ko ljonkityyppisestä katrillista on kuitenkin monet varhaiset neliötanssit. Se koostuu vaihtu‐ eri äin paljon etoja, joten ilmeises se edus le‐ vista osista ja pysyvästä osasta. Vaihtuviin osiin vinneisyysalueillaan katrillin perustyyppiä aina vuo‐ kuuluvat myöhemmissä katrilleissa tyypilliset vas‐ sisadan loppuun as . tuut, paripyörinnät, ris t ja piirit. Hyvin yleises ko ljonkia ale in Suomessa kutsua ruotsinkatrilliksi (svensk kadrilj) erotuksena muista katrilleista, jotka erityises idempänä tulivat pää‐ sääntöises Venäjän suunnalta. Tosin usein nime‐ nä oli myös pelkkä katrilli, mihin lienee vaiku anut se, e ei paikkakunnalla ollut tunne u ”kilpailevaa” katrillimuotoa. Ruotsinkatrillien rakenteeksi vakiin‐ tui sama 8–10‐vuoroinen perusmuoto, joka tun‐ net in hovitanssina jo 1700‐luvulla. Vaikka eri ruotsinkatrillien välillä on selkeitä eroja, niissä tois‐ Katrilli (Quadrille) oli tanssien nimenä vielä ko l‐ tuvat jo Feuillet’n ko ljongista tutut osat eli pari‐ jonkiakin vakiintuma omampi 1700‐luvulla, mu a pyörinnät, piirit ja ris t. 1800‐luvun alussa se yleistyi aluksi tarkoi amaan viisivuoroista säätyläiskatrillia, joka levisi erityises Kaikkein yleisimpiä ruotsinkatrillit olivat Uudella‐ Napoleonin hovin välityksellä. Katrillia ja ko ljon‐ maalla, Hämeessä, Varsinais‐Suomessa ja Satakun‐ kia pide in tuolloin sukulaistansseina, joiden ero‐ nassa, mu a itäisimmät edot löytyvät aina Viipu‐ na oli ko ljongille tyypillisten vaihtuvien osien rista as . Viipurista tunnetaan itse asiassa kaksikin puuttuminen katrillista. Kuitenkin 1800‐luvun puo‐ ko ljonkityyppistä katrillia, joista toinen on tallen‐ leenväliin mennessä myös ko ljonkia ale in kut‐ ne u katrillin (SKS Pulkkinen 228. 1912) ja toinen sua katrilliksi yhdessä monien muiden kat‐ ruotsinkatrillin (SKS Collan 64. 1908) nimellä. On rillimuunnelmien Edellä maini u kaava vakiintui 1700‐luvulla ylei‐ simmän ko ljonkitanssin perusrakenteeksi, vaikka‐ kin tanssijoiden määrä kasvoi neljään pariin. Tyypil‐ lises ko ljongeissa oli 8–10 tai jopa 15 vuoroa, jotka alkoivat vaihtuvalla osalla ja joiden loppu‐ osassa tanssi in toistuvia osia. Tämä muoto säilyi suosittuna pitkään 1800‐luvulle, vaikka sen rinnalle nousikin monia muita neliötansseja. Tanhu‐Visa tanssii Ruotsinkatrillia Asikkalasta. Kuva: Anni Aalto kanssa, kun taas kotiljon‐ ki vakiintui vähitellen edellä mainitun tanssilei‐ kin nimeksi. (Aldrich 1991, 15–17.) Kansanomainen ko ljonki Suomessa Ko ljonki yleistyi erityi‐ ses Länsi‐ ja Etelä‐Suo‐ messa 1800‐luvun puo‐ leenväliin mennessä kan‐ sanomaisena tanssina il‐ meises siinä vaiheessa, kun nimi oli jo vaihtunut katrilliksi. Tietoja ko ljon‐ gista kansanomaisen tanssin nimenä ei Suo‐ Tanhuvies 4/2015 9 Kansantanssi myös huoma ava, e ä aina ruotsinkatrilli ei tans‐ sin nimityksenä vii aa ko ljonkiin: tällaisia tapauk‐ sia ovat ruotsinkatrillit Sahalahdelta ja Viitasaarel‐ ta, jotka ovat joko ko ljonkityyppisen katrillin ty‐ pistymiä tai pohjautuvat alun perin toiseen katrilli‐ muunnelmaan. 8. vuoro Vaihtuva osa: marssi. Pysyvät osat muunneltuina: vastuu, ty öjen vaihto, vastuu. Viimeisen vuorossa tapahtuva pysyvien osien muuntelu on tyypillistä ruotsinkatrilleille. Tyypil‐ Ruotsinkatrilli Asikkalasta listä on myös polkan tanssiminen paikalla paripyö‐ A.F. Mikkolan ope ama Ruotsinkatrilli Asikkalasta rinnän sijaan toisessa ja kolmannessa vuorossa. edustaa ko ljonkityyppistä katrillia selkeimmillään. Polkka yleistyi kansanomaisena hieman ruotsinkat‐ Sekä alkuperäinen tanssiohje e ä Anderssonin tal‐ rilleja myöhemmin, mu a sen tanssimisesta erilais‐ lentama musiikki kertovat monimuotoisesta tans‐ ten katrillien yhteydessä on runsaas etoja 1800‐ sista, jossa pelimannin rooli tanssimestarina oli tär‐ luvun loppupuolelta. keä. Ei ole sa umaa, e ä sekä tanssin e ä musiikin ope sama henkilö, joka nimenomaan oli soi anut Tässä tanssissa ty öjen ja poikien piirit toistuvat samanlaisina, mu a muissa vastaavissa katrilleissa kyseistä ruotsinkatrillia. piirien toistumisen sijaan tanssitaan usein ris . Tanssimuis inpanon ja sävelmän perusteella e‐ Tanhuvakan mukaan Ruotsinkatrilli Asikkalasta dämme, e ä tämä tanssissa on kahdeksan musiikil‐ tanssitaan vastakkaisriveissä, mu a tanssin kohdal‐ lises erillistä vuoroa, jotka tyypilliseen tapaan la mainitaan myös tanssiminen neliössä, jota pide‐ koostuvat vaihtuvista ja pysyvistä osista. Koreogra‐ tään vanhempana tapana. Neliötanssien muuttu‐ fises osa vuoroista toistetaan sellaisenaan. Koko‐ misesta vastakkaisrivitanssiksi on muitakin etoja naisrakenne on seuraava: (Rausmaa & Rausmaa 1997, 304), ja taustalla ovat voineet vaiku aa esimerkiksi tanssijoiden vähyys tai halu lyhentää tanssia. 1. vuoro Musiikki on jokaisessa vuorossa erilainen. Sävellaji Vaihtuva osa: marssi. on pääosin D‐duuri, mu a se vaihtuu välillä G‐duu‐ Pysyvät osat: vastuu, karkelo, vastuu. riin. Tah laji on aluksi 2/4, mu a kolmannen vuo‐ ron puolestavälistä alkaen se vaihtelee 6/8‐tah la‐ 2. vuoro jin kanssa. Polkkaa tanssi aessa tah laji on aina Vaihtuva osa: polkka paritoverin kanssa pai‐ 2/4. Anderssonin tallentama sävelmä osuu lähes kalla. täysin yhteen tanssin vuorojen ja osien kanssa, ja itse asiassa siitä paljastuu myös tanssiohjeesta Pysyvät osat: kuten edellä. puuttuva yksityiskohta: kahdeksannessa vuorossa 3. vuoro = 2. vuoro musiikissa on kolmannen fraasin kohdalla merkintä 4. vuoro ”långsammare”, mikä vii aa siihen, e ä ty öjä vaihde aessa musiikki hidastuu. Vaihtuva osa: ty öjen piiri. Pysyvät osat: kuten edellä. 5. vuoro Lopuksi Vaihtuva osa: poikien piiri. A.F. Mikkola kertoi Anni Collanille, e ä hän oppi tanssin Asikkalassa vuonna 1875, jolloin tanssi oli siellä yleinen. Tämä eto sopii yhteen muiden vas‐ taavien dokumen en kanssa, joiden mukaan 1800‐luvun puoliväli ja jälkipuolisko olivat Suo‐ Pysyvät osat: kuten edellä. 6. vuoro = 4. vuoro 7. vuoro = 5. vuoro 10 Tanhuvies 4/2015 Kansantanssi messa kansanomaisten ruotsinkatrillien kulta‐ aikaa. Paikoin niitä tanssi in jopa 1920‐luvulle as , kuten tapahtui Pomarkussa (Rausmaa & Rausmaa 1997, 167, Katrilli Pomarkusta), mu a yleises ne jäivät pois käytöstä jo ennen vuosisadan vaihde a. SKS Asko Pulkkinen 228. 1912. Katrilli. Hilkka Laa‐ pas ja Esa Roisko Viipurin pitäjästä. Tietyssä mielessä ruotsinkatrillit elävät kuitenkin e‐ delleen uudessa muodossa huutokatrillina, joka ra‐ kenteellises pohjautuu merki ävältä osaltaan juu‐ ri niihin. Huutokatrillia tanssivat etävät, kuinka kaiken kaaoksen keskellä vastuu kokoaa kuvion yh‐ teen ja au aa pääsemään eteenpäin, ja näin oli myös ruotsinkatrilleissa: vaihtuvien osien jälkeen tuli hyvin usein vastuu, joka pelas lanteen vaik‐ kapa menon äityessä piirissä turhan raisuksi. Kan‐ namme huutokatrillia tanssiessamme perintöä yli kolmen sadan vuoden takaa, mikä sinänsä on osoi‐ tus vanhan ko ljongin poikkeuksellisen vahvasta asemasta länsimaisessa tanssikulttuurissa. Arkistolähteet SLS (Svenska li eratursällskapet i Finland, Folkkul‐ tursarkivet) O o Andersson 325. Ruotsin kadrilli från Asikkala. A.F. Mikkola 1903. Kirjallisuus Aldrich, Elizabeth 1991. From the Ballroom to Hell: Grace and Folly in Nineteenth‐century Dance. Northwestern University Press. Feuillet, Raoul‐August 1705. IIIIe Recueil de dances de bal pour l’année 1706. Gay, John 2013. The Beggars Opera and Polly, Ox‐ ford: OUP. Rausmaa, Pirkko‐Liisa & Esko 1997. Tanhuvakka. Suuri suomalainen kansantanssikirja. 2. painos. Helsinki: SKY. SKS (Suomalaisen kirjallisuuden seuran Kansan‐ Taubert, Karl Heinz 1988. Das Menue . Zürich: runousarkisto) Anni Collan 64. 1908. Ruotsinkatrilli. Pan. Anna Jäppinen Viipurin pitäjästä. Vuosi aloitettiin halimalla hipihiljaa, kohta tanssitaan tavallisen taajaan SKY julkaisee seuraavan Tanhuvakan ennen äänittämättömiä tanssisäestyksiä sisältävän levyn Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2016. Levyllä on solatansseja, piiritansseja, nelihenkisiä ja menuetteja sekä muita tansseja. Levy on suunniteltu ja toteutettu säestyskäyttöön. Muista myös Halihiljaa-CD! Tiedustelut SKY:n toimistolta. suom@kansantanssinyst.fi Tanhuvies 4/2015 11 Kansallispuvut Taina Kangas Kansallispukukeskuksen kuulumisia Kansallispuvun juhlapäivä 3.10.2015 la. Lokakuun ensimmäisenä lauantaina Suomen käsi‐ työn museo täy yi kansallispukuisesta väestä. Vuo‐ rossa oli jo perinteeksi muodostunut kansallispu‐ vun juhlapäivän tapahtuma. Suomalainen kansallis‐ puku täy ää tänä vuonna 130 vuo a, joten puku on juhlatapahtumansa ansainnut. Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon tutkija Inka‐Maria Lai la kertoi esitelmässään mai‐ neikkaan We erhoffin ko teollisuuskoulun perus‐ tajasta Fredrika We erhoffista. Lai lan kirjoi ama elämäkertateos pohjautuu Fredrikan laajaan kir‐ jeenvaihtoon, josta on avautunut kiinnostava kuva Päivä alkoi vauhdikkaas Hilkka Toivonen‐Alastalon päämäärä etoisen ja tarmokkaan naisasianaisen organisoimalla Flash Mob ‐tapahtumalla. Kansallis‐ elämänvaiheista 1800‐luvun Suomessa. Nyt julkais‐ pukuisia osallistujia kokoontui kävelykadun varrella tu teos, Fredrika, saa myöhemmin jatko‐osan, jossa olevassa kauppakeskuksessa, josta matka jatkui paneudutaan We erhoffin oppilaitoksen histori‐ aan. tanssien ja laulaen kävelykadulle. Luonto oli näy änyt voimansa edellisen illan ja yön Kansallispukujen valmistaja Soja Murto‐Har kainen aikana. Valio‐myrskyn vuoksi tapahtuman aikataulu kertoi omassa luennossaan suomalaisen kansallis‐ joutui uuteen uskoon. Juna toi päivän ensimmäisen puvun 130‐vuo sesta taipaleesta. Hän kertoi myös luennoitsijan suunniteltua myöhemmin, mu a asi‐ juhlavuoden aikana järjestetyistä lukuisista kansal‐ akkailla rii sitä ennen tutki avaa, osteltavaa ja lispukujen tuuletustapahtumista. ihasteltavaa kansallispukutarvikkeiden myyn toril‐ Päivän kohokohta tuntui olevan jälleen kerran pu‐ Kuva: Taina Kangas Kansallispuvun juhlapäivän pukuesitykseen sai ilmoi autua esi elemään pukuaan. Tutkija Leena Holst juonsi esityksen, jonka jälkeen kokoonnu in yhteiskuvaan Kirkkopuistoon. 12 Tanhuvies 4/2015 Kansallispuvut Kuva: Taina Kangas Kansallispukuvalmistuksen peruskoulutuksen kolmannen osion aiheena olivat tykkimyssyt. Professori Bo Lönnqvist käsi eli luennossaan myös muita ha uja ja myssyjä. Kuvassa myös kansallispukukonsul Eija Mendelin. kunäytös. Tutkija Leena Hols n juontama pukuesi‐ ja tykkimyssyn päähän pukemisen saloihin. Eija tys keräsi talon täyteen sekä näytökseen osallistujia Mendelin kertoi omia käytännön niksejään tykki‐ e ä yleisöä. myssyn valmistamisesta. Kansallispukuvalmistuksen peruskoulutus Seuraava koulutusjakso toteutuu toukokuussa. Suomen kansallispukukeskuksen organisoima kan‐ Tuolloin paneudutaan naisten liivien monimuotoi‐ sallispukukoulutus jatkuu. Kolmas koulutusjakso suuteen. kokoontui Bragen loissa Helsingissä 16.–17.10. Seremoniat ja symbolit -kansallispukuseminaari Jakson aiheena olivat tykkimyssyt ja niiden historia, 5.2.2016 valmistus ja käy ö. Professori Bo Lönnqvis n asian‐ Elokuinen Norja näy sekä sateisen e ä aurinkoi‐ tun jaluento käsi eli tykkimyssyjä sekä muita pää‐ sen puolensa, kun kansallispukualan asiantun jat ja hineitä aina keskiajalta as . Nähtävänä oli Bragen amma laiset kerääntyivät pohjoismaiseen pukuse‐ museokokoelmien tykkimyssyn koppia ja tykkipitse‐ minaariin. Seminaari alkoi sunnuntai‐iltana Ber‐ jä. Kansallispukukonsul Eija Mendelin esi eli Bra‐ genissä, josta seuraavana aamuna matkus mme gen toimintaa ja museokokoelmia. laivalla Sognevuonoa pitkin Flåmiin. Loppumatka Käytännön harjoituksissa kansallispukukonsul Taina Kangas ope tykkimyssyn paperipohjan val‐ mistusta, kopan päällystämistä ja takaruse n val‐ mistamista. Lopuksi tutustu in tykin tärkkäykseen sujui bussilla vuorten yli Valdresiin. Fagernesissa järjestetyn viikon mi aisen seminaa‐ rin teemana olivat symbolit kansallispuvuissa. Pe‐ rinteises kukin maa tuo aa kaksi seminaarin tee‐ Tanhuvies 4/2015 13 Kansallispuvut man mukaista asiantun jaluentoa. Suomen esitel‐ möitsijät olivat dosen Leena Valkeapää, jonka esitelmä valo näkökulmia Sääksmäen kansallispu‐ vusta ja Paula‐tytöstä. Ko teollisuusope aja Anna‐ Maija Bäckman kertoi Korsnäsin paidasta, eli miten kansanomainen villapaita muotoutui kunnan sym‐ boliksi. Suomen kansallispukukeskus järjestää 5.2.2016 kai‐ kille avoimen Seremoniat ja symbolit ‐ kansallispukuseminaarin, jossa kuullaan edellä mai‐ nitut Suomen esitelmät sekä selostus kuvaesityksi‐ neen seminaarisisällöstä. Tarkempi ohjelma on nähtävissä lähempänä ajankohtaa Suomen kansal‐ lispukukeskuksen ne sivustolla. 14 Tanhuvies 4/2015 Suomen Kansallispukukeskuksen toimintaa Kansallispukukeskuksen Kujalla 5.6.2015–17.1.2016 YHTÄ JUHLAA – Kansallispuku 130 vuo a. Juhla‐ vuoden näy ely valo aa suomalaisen kansallispu‐ vun tarinaa. Seremoniat ja symbolit -kansallispukuseminaari 5.2.2016 Suomen käsityön museon luentosalissa klo 11.00. Omin käsin – uuteen onnelliseen elämään. Virkki‐ kokoelmista koo u näy ely levi äytyy museon vaihtuvien näy elyiden loihin mukaan lukien Kan‐ sallispukukeskuksen Kujan 23.1.–28.8.2016. Näy e‐ ly valo aa käsityöneuvos Tyyne‐Ker u Virkin elä‐ mäntyötä käsitöiden parissa. Pakina: Pappi Varis Pääasioita Joku viisas on joskus sanonut, e ä kansallispuvun pukemiseen on vara ava tun aikaa. Viisas on oi‐ keassa, mu a kyse ei niinkään ole itse puvun puke‐ misesta, senhän kiskoo päälle kolmessa minuu ssa, vaan päähineiden kanssa taistelemisesta, johon on kyllä vara ava se tun poikineen. Jos aikuinen nainen tahtoo mennä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kaikki alkaa kampauksen askar‐ telusta. Tukka siis le lle, nu uralle tai jonkin sor n nykerölle, oli sitä tai ei. Lähes jokainen kansallispu‐ vun päähine on suorastaan salalii o kaikkia lyhyt‐ tukkaisia kohtaan. Millä kiinnitetään päähine, jos ei ole mihin kiinni ää? Rakenteluprojek ssa hyväksi havai uja apuvälineitä pitkän pinnan lisäksi ovat hiusneulat ja ‐lisäkkeet, kaksipuolinen teippi, nip‐ pusiteet, laastari, sinitarra ja sukkahousut. Koko ko‐ meus liimataan kiinni pullollisella hiuslakkaa. Vaikka kansallispuvun päähineitä on paljon erilaisia, on niissä tanssimisen kannalta vain huonoja puolia. Osaa tykkimyssyistä ei parhaalla tahdollakaan saa pysymään päässä ilman nii pyssyä tai pikaliimaa. Tanu valuu joko niskaan, silmille tai korville; kaikki ilmansuunnat ovat käytössä. Suurimmat hunnut ovat ihan mahdo omia, sopivat tanhuajalle vain kesäjuhlille majoituskäy öön teltan korvikkeeksi. Naistanhuajalle on turhankin tu ua se, kun pipo kiristää. Jos nimi äin päähineen saa jotenkin py‐ symään päässä, tuloksena on aina päänsärky. Sii‐ hen ei edes väl ämä ä tarvita pään ympäri kiris‐ tettyjä naruja tai huntuja, yksikin väärin aseteltu pinni rii ää porautumaan aivoihin. Koska aikuisen kansallispukuisen naisen elämä pää‐ hineineen on tehty niin hankalaksi, moni tanhuaja iästään pii aama a kiertää ongelman turvautu‐ malla paten ratkaisuun: nuoren tytön päänau‐ haan. Se on helppo ratkaisu ikinuorelle tanhuajalle, eikä monen mielestä näytä vaa van edes tukan kampaamista saa le ämistä. Sulan kun lisää ko‐ ko komeuden päälle, ei tanhuajaa erota in aanista. Mu a ei se vaivatonta ole nauhankaan kanssa. Sen varsinainen ongelma ei niinkään ole pukemisessa, kaikkihan umpisolmun osaavat tehdä. Tanssiessa nauhat takertuvat aina johonkin, ja kun partneri niistä sopivas kiskaisee, etää, miltä tuntuu päs‐ sistä narussa. Aurinkoisella säällä otsaan syntyvästä rusketusraidasta rii ää iloa vuosiksi. Tuulella taas nauhat elävät omaa elämäänsä ja kietoutuvat pa‐ himmillaan näköesteeksi naaman ympäri. Ja jos tu‐ lee asiaa naistenhuoneeseen, arvata saa aa, missä nauhojen päät uivat. Mu a entäs si en miesten päät? Puku päälle kol‐ messa minuu ssa ja sen jälkeen koko komeuden kruunuksi pipo, patalakki tai lääppä. Yhteistä kaikil‐ le on, e ä päässä pysyy kuin liima u eikä tarvitse paljon hiusten kampaamista tai niiden puute a surra. Pääasiassa varsin epätasa‐arvoista, sanon minä. Tanhuvies 4/2015 15 Kansallispuvut Ju a Jaakkola Kansallispukujen naisten päähineitä, osa 3— Kyläharakka vai ihan tavallinen sorokka? Edellisissä numeroissa on esitelty naisten kansallispukujen päähineistä lavansaarelais‐ ja seiskarilaistyyppinen huntu sekä natsi. Ju usarjan tarkoituksena on esitellä vaihtoehtoja naisten yleisimmälle päähineelle eli päänauhoille ja osoi aa, kuinka helppokäy öisiä ja vaiva omia useimmat aikuisten naisten päähineistä vastoin ennakkokäsityksiä ovat. Sitä paitsi suomalaisten kansallispukupäähineiden kirjo on runsaampi, mitä useimmat ehkä edes aja elevat. Sorokat ommel in valkoisesta pellavakankaasta, pohjoisella alueellaan myös iviistä puuvillapalt‐ nasta. Päähineen osilla on omat nimensä: 1) pysty etupuoli, jonka keskiosaa sanotaan otsalliseksi, ka‐ peaa alasyrjää otsaksi ja sivusyrjiä patsaiksi, 2) nis‐ kassa riippuva osa eli lakimus sekä 3) korvalliset, joilla se sidotaan päähän niskan takaa. Usein punavoi oinen kirjonta keski yi otsalliseen, lakimus ja korvalliset kirjo in vain reunoista. Suru‐ sorokoissa, joita käyte in jonkun lähisukulaisen kuoltua, tai leskensorokoissa kirjontavärit olivat tummansininen, ruskea, vihreä ja valkoinen. Kirjon‐ tojen koristekuviot olivat erilaisia ris ‐, täh ‐, ruu‐ suke‐ ja neliöaiheiden muunnelmia, joilla oli omat monivivahteiset nimensä. Pohjoisempien soro‐ koi en kirjonnat poikkesivat jonkin verran kannak‐ selaisten harakkasiskojen kirjonnoista. Ohuemmas‐ ta puuvillakankaasta valmistetuissa sorokoissa oli 16 Tanhuvies 4/2015 nimi äin otsallisessa värikkäiden kirjontojen lisäksi valkopohjaista reikäommelta. Kansallismuseossa on sorokoita ja harakoita ainakin Raudusta, Sakkolasta, Metsäpir stä, Räisälästä, Hii‐ Kuva: Ju a Jaakkola Itäisellä Karjalan kannaksella ja Keski‐Karjalassa or‐ todoksivaimot kulkivat hiukset pei ävissä, värik‐ kääs kirjotuissa päähineissä. Päähineen nimitys oli eteläisellä alueellaan, esim. Sakkolassa, harakka ja pohjoisempana, esim. Hiitolassa, sorokka. Kansallispuvut tolasta, Kurkijoelta ja Jaakkimasta. Niiden ir leikat‐ tuja otsallisia on runsaas museon pysyvässä näyt‐ telyssä esillä. Tunnistatko kirjontakuviot nimistä? Kannuksenpyörä, vääräpää, pilpuslehtonen, siivilänpesonen, Kuva: Taru Ma kainen maailmankuva, aunuksen aita, kaalirauta, käpälikkö, ris tarha, Sakkolan ja Raudun kansallispuvun harakkapäähine Tällä hetkellä sorokka kuuluu yhtenä päähinevaih‐ toehtona ainakin Sakkolan ja Raudun, Hiitolan, Kurkijoen ja Äyräpään seudun kansallispukuihin. 1700–1800‐luvuilla ortodoksitytöt harjoi elivat päähineiden kirjontaa lapsesta läh en. Neidoilla tuli olla sorokat valmiina ennen avioliiton solmi‐ mista, sillä naimisiin mentyä ei ollut enää aikaa suuritöisiin kirjontoihin. kirkonkolkka, revonnenä. sinänsä ole vaikeita. Sitä paitsi, joskus jotakin tark‐ kuu a vaa vaa ja hidasta ompelusta voi ajatella tekevänsä yhden hengen hiljaisena mielenosoi‐ tuksena modernia oravanpyöräkul uuria vastaan. Lähteet: Nykykansallispuvun käy äjän kanna aa koe aa sorokan kirjomista itse, sillä se saa aa viedä use‐ U.T.Sirelius: Suomen kansallispukujen historia. ampia satoja työtunteja ja on näin ollen ostetta‐ Kansallisteos 1990. essa auton hintainen hankinta. Työ on tarkkuu a Ildikó Leh nen, Pirkko Sihvo: Rahwaan puku. Mu‐ vaativaa, mu a sorokoissa käytetyt pistot eivät seovirasto 2005. Tanhuvies 4/2015 17 Historian havinaa 18 Tanhuvies 4/2015 Historian havinaa Vuosisatojen vieriessä ovat kansanpuvut olleet jatkuvien kehitysvaiheiden ja vaihteluiden alaisia Oheinen mainosleh nen löytyi SKY:n arkistosta leh leikkeiden joukosta. Kalevala Puku Oy – niminen yritys on pukumalleista päätellen tuonut 1950‐luvulla markkinoille silkkisiä, kansal‐ lispuvuista mallia o avia naisten asukokonaisuuksia. Tarina ei kerro, kuinka suosi uja asut olivat tai kuinka kävi yritykselle, jonka nimi vii aa nykyisen Kalevala Korun suuntaan. ”Jokainen kansa pyrkii ainakin kansallisissa juhla ‐ laisuuksissansa esiintymään omana itsenään. Tästä johtuu, e ä ulkoasussakin koetetaan tavoitella pa‐ rasta, mitä oma kansa on luonut. Ajan mukana ke‐ hi yy kuitenkin tekniikka ja sen ohella muu uu makukin. Siksi on kansallispukujen säily ämisen kannalta tärkeätä, e ä niissä sallitaan sen verran ajan vaa muksiin mukautumista, e ä ne mene ä‐ mä ä luonne ansa voivat edelleen olla iloksi kan‐ tajilleen. Näitä näkökoh a silmälläpitäen on nyt julkaistuissa kansanpuvuissa tehty eräitä poik‐ keamisia niin kokoonpanoon kuin kankaiden laa‐ tuunkin katsoen. Ennenkaikkea on pantu huomiota jälkimmäiseen puoleen siinä mielessä, e ä puvut tulisivat mahdollisimman köykäisiksi ja vilpoisiksi.” li elemällä yhdiste y perinteellistä kansanomaista käsityötä. Ne sopivat erinomaises kevään, kesän ja alkusyksyn vierailupuvuiksi, ja mallista, väristä jne. riippuen myös tavalliseen arkikäy öön yhtä hyvin kuin talvisiksi juhlapuvuiksikin. Puvut toimite‐ taan valmiina pakkauksina, jotka käsi ävät kaikki tarvi avat kankaat, koristeet, kaavat sekä työoh‐ jeet. Puseroiden aineksena on silkkimarokengi ja pukujen silkkivistra. Pukuihin olennaises lii yvät ja koristehakaset ja ‐napit on valikoitu Kalevala‐ koruista. Ylläoleva velvoi ava testamen , jonka professori U.T. Sirelius, maamme etevin kansanpukujen tutki‐ ja, on v. 1921 julkaisemassaan kansallispukukuvas‐ tossaan meille jä änyt, valautuu sellaisenaan Kale‐ vala‐Puku Oy:n johtomo iviksi. Vuosisatojen vieri‐ essä ovat suomalaiset kansanpuvut – kuten kul uurin saavutukset kaikilla aloilla – olleet jatku‐ vien kehitysvaiheiden ja vaihteluiden alaisia. Juuri siinä ilmeneekin suomalaisen kansanpuvun elinkel‐ poisuus: se on pystynyt kantamaan ikivanhaa kul uurisanomaansa aikakausien läpi herkäs mu‐ kautumalla kehi yvän maun vaa muksiin. 104. Aihe: Räisälän puku, hintaan sisältyy Kalevala‐ Korun uumasolki, 2113:‐Mk 106. Aihe: Joutsenon puku, hintaan sisältyy 5 Kale‐ vala‐Korun koristenappia, 2305:‐Mk 103. Aihe: Hämeen puku, 1829:‐Mk 110. Aihe: Kaukolan puku, hintaan sisältyy 5 Kaleva‐ la‐Korun koristenappia sekä vyötärösolki, 2509:‐ 108. Aihe: Pyhäjärven puku, hintaan sisältyy Kale‐ vala‐Korun rintaketju, 2300:‐ Kansallisaiheisia koruja voidaan käy ää kunkin ma‐ un mukaan. Pukuihin kuuluvia tarvikkeita samoin kuin kaikkia Kalevala‐koruja voidaan lata myös erikseen. TUOTTO KANSALLISEN KULTTUURITYÖN HYVÄKSI Kalevala‐Puku Oy:n kansanpukujen raaka‐aine on Kalevala‐Puku Oy, Helsinki, Kasarminkatu 16. suomalainen silkki, johon on tarpeen mukaan tyy‐ Tanhuvies 4/2015 19 Kansantanssia kirjallisuudessa Esko Kannusmäki Kansantanssia kirjallisuudessa 18 VALSSI Metsään on tullut jo tammi‐helmi‐maalis‐huh ‐touko‐kesä‐heinä‐elo‐ syys! Lohduton yön hämä‐ type‐höpe‐väkkä‐kitke‐töke‐näppä‐kiikke‐jäme‐ ryys! sisälle suomalaiseen poliisiautoon kun se on parkis‐ sa, niin ei suomalaiset poliisit siellä keskenään ki‐ naa ja tappele. Jos tappelisivat niin poliisiylijohtaja sanoisi niille, e ä ”Noh noh, nythän tämä.” Karskit miehet puhuu aina sillä tavalla. Eikä tanssi. (Ei aina‐ kaan kansantansseja pimpulahousut jalassa, toinen käsi vyötäröllä, pim‐pim.) Markus Kajo: Ke usen kootut Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis Suuvedellä RASKAS JALKA Vielä värikkäät Raskas ja raukea jalka näkevä olet syksyn juhlahäät: Painuu ehen kun pysähdyn. Maat, metsänrinteet hehkuu purppuralta, On kuin kulkisi kivessä ja kultapuvussaan on joka puu, Uhmaan toisella jalalla. puhaltaa torviin suoraan pilven alta häämarssin ylvään pohjatuulen suu, Juoksujalka, tanssijalka, ja kurjet lähtee fanfaarien soiden hyvä jalka, nyt vetelä. hääpoloneesiin, kauas karkeloiden. Ketkahtelen, notkahtelen, On siihen aikaa. Läh äiset vasta en kelpaa kivijalaksi. on tässä kuussa, silloin vasta syys. Unto Kupiainen: Kuun sirppi 2. säkeistö Sirkus on sydäntä lähellä. Menen sinne kaatujaksi. POLIISIPARIEN RIIDAT Pyllähdys, varma numero. Poliisisarjoissa poliisit ovat aina riidoissa sen lapäi‐ sen työparinsa kanssa. Se vakituinen työpari on ihan hilja ain kuollut dramaturgisissa olosuhteis‐ sa.. Ja si en, jos nämä yhteen joutuneet poliisit (joista aina on mies ja toinen joskus nais), jos ne ajan mi aan ystävystyvätkin keskenään, niin ne vihaavat yhdessä esimiestään, joka on tyhmä ja il‐ keä kuin varusmiesalikersan . Mu a jos katsoo 20 Tanhuvies 4/2015 Puu minusta myös tulisi. Kolopuu, linnut sisällä. Laulavat keväisen hetken. Ma Rossi S K 5.2.2016 kl(o) 19‐23 F B Kaivohuone/Brunnshuset 1870‐luvulla/‐talet Foto: Eugen Hoffer. Helsingin kaupunginmuseo, Helsingfors stadsmuseum 150 vuo a si en, Runebergin päivänä 1866, esite in kansantansseja ensimmäistä kertaa näy ämöllä Suomen Taiteilijaseuran vuosijuhlassa. Siksi vuonna 2016 vietetään Kansantanssin riemuvuo a. För 150 år sedan, på Runebergsdagen 1866, dansades folkdanser för första gången på scen på Konstnärs‐ gillet i Finlands årsfest. Därför firas Folkdansens jubelår 2016. Tule Runebergin päivänä Helsingin Kaivohuoneelle kokemaan uudestaan ensimmäinen kansantanssiesitys ja juhlatunnelma! Kom till Brunnshuset i Helsingfors på Runebergsdagen för att återuppleva den första folkdansuppvisningen och feststämningen! Sisäänpääsy: 37 €, sisältäen tervetuliaisdrinkin, tanssiesityksiä, pientä purtavaa sekä yleisötanssit orkesterin säestyksellä. Liput vain ennakkoon viimeistään 22.1.2016 runeberg@folkdans.fi Inträde: 37 €, vilket inkluderar en välkomstdryck, dansuppvisning, snacks och dans till orkester. Biljetter endast i förköp senast 22.1.2016, runeberg@folkdans.fi Ohjelma: Vuonna 1866 esitetyt kansantanssit Kansantanssia näyttämöllä vuonna 2016 Yleisötanssit Program: Folkdanserna som framfördes år 1866 Folkdans på scen år 2016 Allmän dans Tumma puku (ei kansallispuku) Klädsel: Mörk kostym (ej folkdräkt) Järjestäjät/Arrangörer: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Finlands Svenska Folkdansring rf Tanhuvies 4/2015 21 Kansanperinne Annuli Perheentupa Himmeli tuo joulun Ennen joulukuusen yleistymistä suomalaista tupaa koris jouluaikaan himmeli. Muodoltaan ukan geometrinen, mu a olemukseltaan herkkä ja keveä koriste luo kauneu a niin perin‐ teiseen kuin moderniin ko in. Kuva: Ju a Jaakkola Pöydän päälle ripustetun himmelin usko in tuo‐ van onnea ja vaurau a taloon. En saikojen himme‐ li oli kertakäy öinen; joka jouluksi valmiste in uu‐ si olkikoriste. Toisaalta himmeliä pide in monin paikoin esillä aina seuraavaan kesään ja satokau‐ teen as , jotta se takaisi viljan rii ävyyden. Hedel‐ mällisyyssymbolina himmeli kuului usein myös hää‐ talon koristuksiin. Alun perin himmelit oli tapana koristella lanka‐ tai kangastupsukoilla, paperisuikaleilla tai ‐ruusukkeil‐ la, peilinpalasilla, pel koristeilla tai tyhjiin puhalle‐ tuillla munankuorilla. Runsaas koristellut himmelit jäljittelivät kirkkojen koreita ka okruunuja. Joulu‐ 22 Tanhuvies 4/2015 kuusen yleisty yä 1800—1900‐lukujen tai eessa jäi himmeli koristeena pikkuhiljaa pois käytöstä, kunnes 1930—40‐luvuilla Mar alii o elvy van‐ han perinteen. Silloin suosi in pelkiste yä muotoa ja pelkkää oljen käy öä, joten koristukset jäivät pois himmelin valmistusohjeista. Siksi nykyihmiset tuntevat yleensä vain koristelema oman himmelin. Himmeli tunnetaan muuallakin Euroopassa. Esi‐ merkiksi Latviassa, missä sitä kutsutaan nimellä pu‐ zuri, näkee edelleen paljon höyhenin ja lankatup‐ suin koristeltuja himmeleitä. Meille himmeli tuli Ruotsin kau a. Siksi sen pääasiallisinta esiintymis‐ alue a olivat Varsinais‐Suomi, Satakunta, Häme ja Uusimaa. Se levisi näiltä alueilta Karjalaan ja Poh‐ janmaalle aina Oulun korkeudelle saakka, missä himmeli on tunnettu nimellä olkikruunu. Himmelien valmistus kuului en saikaan nuorten joulunaluspuhdetöihin. Sitomiseen käyte in usein vaaleaa hevosen jouhta, jolloin himmeli näy lei‐ juvan ilmassa. Himmeli tuo in pestyyn tupaan vas‐ ta jouluaa ona ja ripuste in kunniapaikalleen tu‐ van pöydän päälle. Himmelin ehkä yleisin muoto oli pienistä peruskuu oista rakenne u kärjestään roikkuva pyramidi, mu a myös malli, jossa isosta peruskuu osta roikkuu pienempiä, on ollut hyvin yleinen. Lähteet: Himmeli. Toim. Seinäjoen Kalevalaiset Naiset 1982. Koski, E.: Himmeli. Maahenki 2012. Ko lieden joulu. Yhtyneet Kuvalehdet, Otava 2009. P. Väisänen: Olkityöt. Tammi 2013. Lasten nurkka Annuli Perheentupa Tehdään himmeli! Tee joulua odotellessa oma himmeli oljista tai vaikka värikkäistä mehupilleistä. Peruskuu on rakentamiseen tarvitset 12 samanpituista olkea, pitkän neulan ja lankaa (esim. vaaleaa puuvillalankaa). Kaikkiin risteyskoh in tehdään solmu. Sido himmeli napakas mu ei liian ukalle; liian kireä lanka rikkoo oljet. Tee yksi kuvio tai useampia erikokoisia, jotka yhdistät isommaksi kokonaisuudeksi. Voit myös koristella him‐ melisi esim. villalangalla. Tanhuvies 4/2015 23 Kansantanssi Tietovakka 1 Osa 4: Tanhun ope aminen eri ikä‐ ja taitoryhmille Jatkamme Tietovakka 1:n lyhennetyn version julkaisemista. Alkuperäinen julkaisu on vuo‐ delta 1981, ja sen toimi työryhmä Liisa Laaksonen, Sinikka Mäkelä, Kauko Pynnönen, Il‐ po Salonen ja Marja a Toivonen. Yleistä hukas liikeh minen. Epäselväs annetut ohjeet te‐ kevät heidät levo omiksi, sen sijaan he hyväksyvät sen, mikä on selvää. Yleisiä opetusohjeita voi pitkäl nouda aa erilais‐ ten ryhmien ope amisessa. On kuitenkin joitakin erityispiirteitä, joihin on kiinnite ävä huomiota Vaikutukset opetukseen ryhmiä opete aessa. Näitä ovat esimerkiksi tans‐ ‐ Annetaan ohjeet selvällä ja kuuluvalla äänellä tur‐ sijoiden ikä, taito ja kunto. hia sanoja väl äen. Eri‐ikäisten tanssijoiden taito ja kunto vaiku avat ‐ Lähdetään liikkeelle tutusta tuntema omaan. paitsi opetusmenetelmien valintaan myös ohjel‐ mistoon. Mielenkiinnon säily ämiseksi tulee tan‐ ‐ Edetään pieni vaihe kerrallaan ja kerrataan usein. hunope ajan jatkuvas etsiä uu a aineistoa tun‐ ‐ Käytetään apuna rytmitaputusta ja laulua. en piristämiseksi. Eräänä mahdollisuutena voisi ‐ Määrätään ote, vaikka sitä ei olisikaan ilmoite u olla opintokerhotoiminta varsinaisen tanhuamisen tanssin muis inpanoissa. ohella. Sen avulla voidaan kartu aa tanhuajien pe‐ rinne etou a, mikä kiinnostaa varsinkin pitemmäl‐ ‐ Joskus on keksi ävä lapsentajuinen ohje opetusta le eh neitä tanhun harrastajia. Eri ikäryhmille so‐ helpo amaan. Esimerkiksi pyörintä tapahtuu va‐ pivana ohjelmistosta on toisaalla kirjoituksensa, jo‐ sempaan ja oikeaan, ei myötä‐ ja vastapäivään. Kä‐ dellä voidaan myös näy ää kulkusuunta. ten siihen ei puututa tässä yhteydessä. ‐ Korvataan vaikea asia helpommalla: tanssio een asemesta tanssitaankin kädet käsissä. Lapset Lapsilla tarkoitetaan tässä ikäryhmiä 5–12 vuo a. Oppilasaines on usein eritasoista johtuen tanssi‐ joiden ikäeroista. Ryhmä voi olla suuri ja vaikeas halli avissa. Mitä nuoremmista tanssijoista on ky‐ se, sitä parempi on jakaa lapset pieniin ryhmiin. Ai‐ na tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Lapset ovet lyhytjänteisiä ja heille on ominaista äänekäs ja tou‐ 24 Tanhuvies 4/2015 ‐ Havainnollistetaan opetusta mahdollisimman pal‐ jon. Apuvälineinä voi käy ää esimerkiksi taulua, peiliä, ym. ‐ Näytetään huolellises . Järjestetään näy äminen siten, e ä kaikki näkevät estee ä ja tarkkaillaan, e ä opetusta todella seurataan. Apuna voi käy ää hyviä tanssijoita eikä vapaaehtoisista todennäköi‐ ses ole puute a. Voidaan myös järjestää niin, e ä toinen puoli ryhmästä näy ää ja toinen katselee. Kansantanssi ‐ Jos tanssissa on soolo‐osia, on tärkeätä e ä kaikki ta on vaikeaa säily ää poikien jatkuva kiinnostus, sillä hyvin aloite u harrastus voi yhtäkkiä loppua, pääsevät vuorollaan esiin. koska "sakin kaverit nauravat". ‐ On hyvä käy ää apuohjaajina nuoria (13–15‐vuo‐ aita) tanhuajia, varsinkin jos ohja avana on iso Opetuksessa huomioon ote avaa lapsiryhmä. Kaikilla ryhmillä ei kuitenkaan ole täl‐ ‐ Nuorille on tärkeää perustanssitaidon saavu ami‐ laista mahdollisuu a. nen, ja sitä voidaan kehi ää tanhuamisen ohella. ‐ Tärkeätä on ase aa lasten tanhutoiminnalle jokin ‐ Kiinnitetään huomiota sulavaan liikuntaan ja hy‐ tavoite, esimerkiksi esiintyminen joulujuhlassa niin, vän ryhdin kehi ämiseen. e ä kaikki pääsevät mukaan. ‐ Mielenkiinnon säily ämiseksi on tärkeätä, e ä ‐ Välillä on tarpeen pitää yhteinen "mölytauko", jol‐ harjoi elulla on tavoite, esimerkiksi esiintyminen loin lapset saavat purkautua. Tämän jälkeen he jak‐ tai tanhukilpailut. Näihin valmistaudu aessa tan‐ savat taas keski yä opetukseen. huope ajan tulee antaa etoa kansallispuvun käy‐ ‐ Opetus tapahtuu osi ain leikin varjolla. Lapsilla töstä ja huollosta sekä siitä, mitä vaa muksia pu‐ täytyy olla tekemistä koko harjoituksen ajaksi, vun käy äminen ase aa tanhuajan käy äytymisel‐ le. muuten lanne ei ole halli avissa. ‐ Ohjatun toiminnan lisäksi on hyvä silloin tällöin ‐ Ohjataan nuoria käy ämään asianmukaista vaate‐ tusta harjoituksissa. Tytöillä hameet au avat es‐ antaa lasten liikkua vapaas musiikin mukaan. tee sen liikunnan saavu amista. Virheiden korjaaminen ‐ Opetetaan nuoret alun pitäen tanssimaan kuvios‐ Tärkeätä on korjata virheellinen suoritus he , kun sa eri paikoilla, esimerkiksi vaihtamalla pääparit sen havaitsee, sillä muuten väärä suoritustapa sivupareiksi jne. saattaa säilyä niin kauan kuin asianomaisen tan‐ huharrastus kestää. Korjaus tapahtuu mieluummin Virheiden korjaaminen yleises niin, e ei kukaan joudu silmä kuksi. Kor‐ Nuorille tanhuajille tehdystä mielipide edustelusta jaus tehdään näy ämällä oikea suoritustapa. Vir‐ kävi ilmi, e ä he itse pi vät henkilökohtaista virhei‐ heitä korja aessa tulee olla hienotunteinen ja löy‐ den korjaamista parhaana. Ensimmäistä vuo a tan‐ tää jotain posi ivista väärästäkin suoritustavasta. huavat olivat kuitenkin osi ain yleisen korjaamisen kannalla. Aikuisten alkeisryhmä Aikuistanssijat ovat työikäisiä 16–50‐vuo aita, jo‐ ten heillä on pitkä työpäivä takanaan harjoituksiin Nuorilla tarkoitetaan 13–15‐vuo aita tanhuajia. tullessaan. Etenemiseen alkeisryhmässä vaiku a‐ Ryhmä voi olla alkeisryhmä tai muutaman vuoden vat kesken työkau a tulevat uudet tanssijat sekä tanhunnut jatkoryhmä. Kyseessä saa aa olla pelk‐ epäsäännöllises harjoituksiin pääsevät vuorotyö‐ kä ty öryhmä, sillä tämänikäisiä poikia on usein läiset. vaikea saada mukaan tanhuharrastukseen. Toisaal‐ Nuoret Tanhuvies 4/2015 25 Kansantanssi Näkökulmia opetuksessa ‐ Kiinnitetään erikoista huomiota askelikkojen ke‐ ‐ Opetus voidaan aloi aa joko perustansseista, jot‐ veyteen, joustavuuteen, sulavaan, kokonaisliikun‐ ka ovat useimmille tu uja tai tanhujen o eista ja taan, ryh in ja ryhmän kokonaisvaikutelmaan. kuvioista. Jälkimmäiset voidaan etenkin ope aa ‐ Kerrataan ennen opi ua niin, e ä aina on valmii‐ kerralla peräkkäin tai aina erilaisen tanhun yhtey‐ na esityskelpoista ohjelmistoa. dessä. ‐ Tanssijoiden kansanperinteen tuntemusta syven‐ ‐ Askelikkoharjoituksia jatketaan pitkin vuo a, ei netään harjoi elemalla ja yhdistelemällä pieniä kerralla valmiiksi. ohjelmakokonaisuuksia tanssien lisäksi esimerkiksi ryhmän omaan näytökseen. ‐ Opetusohjelmaan sisällytetään useimmat askeli‐ kot ja kaikki vakio‐osat. ‐ Kerrataan usein ennen opi ua. ‐ Pidetään huoli siitä, e ä kaikki pääsevät tanssi‐ maan myös kokonaisessa kuvioissa. Eläkeläiset ‐ Pyritään herä ämään tanssijoiden mielenkiinto Kunto rikkaaseen perinteeseen. Ikääntyneiden tanssijoiden kunto ei ole enää sama kuin nuoremmilla. Sydän määrää, ei tanhuope aja. Muis ‐, näkö‐, kuulo‐ ja tasapainoais t ovat iän mukana heikentyneet. Nivelten liikkuvuus ja notke‐ us ovat vähentyneet. Tanssijoiden joukossa voi olla Aikuisten jatkoryhmä pitkäaikaissairaita, esimerkiksi verenpainetau a Eri laisuuksissa omalla paikkakunnalla esiintyvä ja sairastavia, mu a toisaalta suhteellisen nuoria työ‐ ulkomailla esitysmatkoilla kulkeva jatkoryhmä on kykynsä mene äneitä. tavallises useita vuosia yhdessä tanhunneiden se‐ kaparien ryhmä. Tanssijat tuntevat toisensa hyvin ja lisäksi heillä on hyvä tanhujen tuntemus. Ryh‐ män jäsenet voivat olla tanhuope ajalle avuksi opetusta suunniteltaessa. Toisaalta pitkään tan‐ huamista harrastaneet ryhmässä olevat "kaikki etävät" tanssijat pistävät tanhuope ajan taidot joskus kovalle koetukselle. Vaikutukset opetukseen Erikoispiirteitä opetuksessa ‐ Muistamisen helpo amiseksi tanhuope aja voi kehi ää omat menetelmänsä. Esimerkiksi vuoro‐ karkelossa on vaikeaa muistaa, miltä puolelta kul‐ loinkin lähdetään. Apukeinona voi käy ää harjoi‐ tus laa niin, e ä seinän puoli = yläpuoli ja ikkunan puoli = alapuoli. Ensin lähtevät karkeloimaan sei‐ ‐ Jatkoryhmän tanssijat haluavat täsmällistä ope‐ tusta. ‐ Harjoituskerralla viimeistellään ja hiotaan ohjel‐ mistoa. 26 Tanhuvies 4/2015 ‐ Opete ava asia näytetään hitaas ja moneen ker‐ taan. ‐ Käytetään tavallista kauemmin laskun mukaan tapahtuvaa opetusta. ‐ Tarkistetaan usein suoritusten yhtäaikaisuus ja oikea suoritustapa. Kansantanssi nän puolelta poika ja ikkuna puolelta ty ö. Tavalli‐ sen enkeliskakierron oppimista au aa, kun käyte‐ tään käsiä apuna. Lähde äessä annetaan vastaan‐ tulijalle vasen käsi ja päissä oikea käsi kaksi kertaa peräkkäin. ‐ Jos tanssin askelikossa on anne u eri mahdolli‐ suuksia, valitaan helpompi. Laukka ja polkka voi‐ daan korvata kävelyllä. Pitkään tanssi aessa ovat myös varvaskanta‐askelikko ja juoksu rasi avia elä‐ keikäisille. ‐ Aina ei ohjeessa oleva otekaan sovi ikäihmiselle. Yläote voidaan korvata tanssimalla käsi kädessä. Piirissä tanssi aessa olkavarsio een sijasta voi käy ää piiriote a. ‐ Harkitaan, mitä pitkissä tansseissa voidaan jä ää pois. Toistuvia vuoroja voi karsia. Neliötansseja ak‐ voidaan esimerkiksi niin, e ä pääparit tanssivat yhden vuoron ja sivuparit aloi avat samaa kertaa‐ ma a seuraavan vuoron alusta (vrt. Pieni polska). Rasi avia vuoroja kevennetään (vrt. Halihiljaa ty‐ tön nosto) ja pyörintöjen määrää vähennetään. Virheiden korjaaminen Päinvastoin kuin nuoret, eläkeläiset haluavat vir‐ heiden korjauksen tapahtuvan yleises . Tässä ikä‐ ryhmässä tarvitaan erityises tahdikkuu a ja hie‐ notunteisuu a, niin e ei kukaan tunne itseään lou‐ katuksi. Ikääntynet tanhuajat ovat iloissaan siitä, e ä vielä jaksavat ja pystyvät harrastamaan. Oppimistulokset ovat hyviä, kunhan oppiminen tapahtuu heidän tarvitsemallaan nopeudella. He ovat kiitollisia siitä, e ä nuoremmatkin tekevät työtä heidän kanssaan. He myös mielellään muistelevat en siä tanssi‐ ym. tapoja, joten heiltä saa arvokasta perinne etou a. Harjoituskerran jälkeen tanhunope ajan paras kii‐ tos on iloinen ilme ikääntyneen tanssijan silmissä ja hänen tyytyväinen olemuksensa. Olkoon kyse minkä ikäryhmän tanssijoista tahansa, tanhunope ajan tulee säily ää rauhallisuus, iloi‐ nen mieli ja huumorintaju. Koska on kyse vapaaeh‐ toisesta harrastuksesta, tanssijat tulevat hakemaan virkistystä. Ryhmän kanssa toimi aessa kiinnite‐ tään huomiota tapakasvatukseen sitä enemmän ‐ Sopivan tempon löytämiseksi kysytään tanssijoil‐ mitä nuoremmista tanssijoista on kysymys. Ope a‐ ta, mikä tuntuu hyvältä. ja antaa esimerkin omalla käy äytymisellään. On ‐ Kerrataan usein pieniä kokonaisuuksia ja opi uja paikallaan olla kohtelias tanssijoita ja pelimannia tansseja, sillä vaikeinta eläkeläisten mielestä on kohtaan. Harjoituksenkin aikana kiitetään hyvästä suorituksesta ja muistetaan myös ne tanssijat, joita muistaa eri vuoroja. on käyte y apuna näy ämisessä. Tanhunope aja ‐ Pidetään kuitenkin huoli siitä, e ä on rii äväs älköön omalla persoonallisuudellaan sammu ako lepotaukoja. tanssijoiden iloisuu a ja tanssiin eläytymistä. ‐ Erikoisen tärkeää on huoleh a siitä, e ei kukaan tunne itseään hylätyksi eikä jää ulkopuoliseksi. ‐ Tanhuope ajan tulee kiinni ää erityistä huomio‐ ta omaan puhetapaansa. Hänen tulee puhua kuulu‐ vas , vähän ja hitaammin kuin normaalis . ‐ Lisäksi eläkeläisten ope aja tarvitsee pitkäjäntei‐ syy ä ja kärsivällisyy ä, koska opetus saa aa ede‐ tä hitaas . Tanhuvies 4/2015 27 Kaikki kuvat: Ju a Jaakkola Kansantanssi Vasemmalla: Tanhu‐Visan miehillä on tapana matkustaa kan‐ sallispukujen hatut päässä. Se on kahdella tapaa käytännöllis‐ tä: hatulle ei tarvitse isokokoista säilytysrasiaa ja muut ryhmä‐ läiset ero avat oman joukkion pojat taatus pahemmassakin tungoksessa. Ju a Jaakkola Kuvamatkalla Tanhu‐Visan kanssa Pärnussa Ala: Ensimmäinen esiintyminen oli eräässä paikallisista kouluista. Ohjelmistossa oli tansseja eri puolilta Suomea, pukujen esi ely ja tanssien opetusta. Ope mme lapsille Kopukka‐tanssin ja lopuksi tanssimme yhdessä poloneesin. 28 Tanhuvies 4/2015 Kansantanssi Oikealla: Viikonlopun aikana näh in useita kouluja, jotka tuntuivat olevan paikallisia ylpeyden aiheita, eikä ihme. Kävimme lounaalla Lydia Koidulan mukaan nimetyssä koulussa, joka oli alun perin pe‐ ruste u 1700‐luvun lopussa. Meille esitel in vas kään ava ua kou‐ lurakennusta, joka oli todella hieno! Edellisessä Tanhuvies ssä kerro in Helsingin Kansantanssin Ystävien Kierrokas‐ryhmän elokui‐ sesta Pärnun matkasta. Tanhu‐Visa seurasi HKY:n tanhujälkiä lokakuussa samaiseen virolai‐ seen merenrantakaupunkiin. Tällä kertaa oli vuorossa Suomensukuisten kansojen heimopäi‐ vät, joita viete in Suomessakin erilaisten kul uuritapahtumien merkeissä. Alla: Vapaa‐aika viete in kävellen Pärnun kuuluisilla hiekkarannoilla ja katsellen kaupunkia. Paikka oli hiljaisella ja me‐ lankolisella tavalla kaunis turis sesongin ulkopuolella. Ja niin kuin oikealla tanhureissulla asiaan kuului, kansallispuku oli koko ajan päällä. Tanhuvies 4/2015 29 Kansantanssi Yllä: Viikonlopun kruunasi esiintyminen Raeküla vanakoolikeskuksessa virolaisten Audru naised‐ ja Lindi lappajad ‐ryhmien sekä inkerinsuomalaisen seuran Kullero‐ryhmän kanssa yhteiskonser ssa. 30 Tanhuvies 4/2015 Yllä: Matkalla säestäjinä toimivat Karoliina Paunonen ja Pau‐ liina Pajala. Alla: Konser n lopuksi nau in oikeasta heimopäivien hen‐ gestä, sillä tanssimme kaikki yhdessä toisiamme vuoron pe‐ rään ope aen. Kansallispuvut Kansallispukupörssi Myydään Laatokan Karjalan kansallispuku Itse tehty, kahdella liivillä. Essussa neulo u pitsi, päähinei‐ nä säpsä ja pinteli. Hameen pituus 82 cm, vyötärö 75 cm. Paidan pituus olkapäästä 55 cm, paidan ja liivin rinnanym‐ pärys n. 100 cm, hihan pituus olkasaumasta 56 cm. Tosi siis , vähän pide y. Tiedustelut : 040‐5126437/ Ritva Manninen (Kajaani), ritvamanninen02@gmail.com Myydään Kivennavan naisen kansallispuvun paita. Pellavaa, näkyvät ompeleet ommeltu käsin. Rinnanympärys 104 cm, hihan pituus olkasaumasta ranteeseen 56 cm. Hinta 30 € Tiedustelut: puvusto@kansantanssinyst.fi Myydään kolme paria solkikenkiä. Oste u Vuorelman konkurssimyynnistä. Olleet mallipareina. Naisten mallit kokoa 35 ja 36. Kuvassa oikealla miesten malli, kokoa 39. Osta vaikka hyllyyn koristeeksi! Hinta 10 €/ pari. Tiedustelut: puvusto@kansantanssinyst.fi Tanhuvies 4/2015 31 Tapahtumakalenteri Marraskuu 21.11. Marrastanssit, Hyvinkään järjestötalo, Munckinkatu 49, Hyvinkää 21.11. KTNL ja SKY vaalikokoukset, Hyvinkää 28.11. Kansantanssi näy ämöllä: Dramaturgia ja koreografia. Taival‐ lahden koulu, Eteläinen Hesperiankatu 38, Helsinki. Joulukuu 6.12. Itsenäisyyspäivän juhlatanssiaiset alkaen klo 18, Turun VPK ‐talo, Eskelinkatu 5, Turku. 27.‐30.12. Oriveden kansanmusiikkikurssi, Koulu e 5, Orivesi. Tammikuu 8.‐9.1. Folklandia‐risteily Helsingistä Tallinnaan M/S Bal c Queenilla 29.‐31.1. Järjestöjen yhteinen GraniFolk‐ohjelmistokurssi, Orivesi Helmikuu 5.2. Suomen ensimmäinen kansantanssiesitys uusintana Kaivohuo‐ neella Iso Puisto e 1, Helsinki 13.2. Lasten ja nuorten GraniFolkin ohjelmistokurssi ohjaajille ja tanssijoille, Tavolan yhteistupa, Tavolan e 657, Saukkola (Lohja). 18.2. Tanhuvies 1/2016 ilmestyy 32 Tanhuvies 4/2015
© Copyright 2024