Tanhuviesti 2015/2 - Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry
2 / 2015 Tanhuvies 2/2015 1 Sisällys Tässä lehdessä Pääkirjoitus Uusia nuoria KTNL:n hallituksessa Kesäjuhlat 2015 Kansantanssin riemuvuosi Ohjelmistokurssi Pohjassa Halihiljaa takaisinveto Kansallispukujen päähineitä 1: Natsi Pelimannikillan 50-vuotistaipaleelta Pakina: Parinvalintaa tanhuharjoituksissa Kansantanssia kirjallisuudessa 16 Kari Bergholm 85 vuotta Suomen Setlementtiliiton kansantanssitoiminnasta Juhannuksen ja kesän uutuuksia Seurasaaressa Perinnetanssijoiden tanssiperinteestä Halling — letkeää miesenergiaa Suomen Kansallispukukeskuksen kuulumisia Tietovakka 1: osa 2 Lasten nurkka Historian havinaa Jäsenhinnasto Kansallispukupörssi Tapahtumakalenteri 58. vuosikerta Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Päätoimittaja: Teemu Perheentupa Toimitus: Anni Aalto, Risto Elo, Jutta Jaakkola, Annuli Perheentupa Kuvankäsittely: Pirkko Elo Kannen kuva : Timo Hukkanen 2 Tanhuvies 2/2015 3 4 5 6 7 7 8 10 13 14 15 15 17 18 20 22 24 29 30 31 32 34 Tanhuviesti/Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki p. (09) 441 803 tai 045 2777 283 ti 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00 tanhuviesti@kansantanssinyst.fi ISSN-L 1799-1404 ISSN 1799-1404 Pääkirjoitus Kapulan vaihto Kansantanssinuorten Liitossa TEKSTI JA KUVA: Sanna Laakso Kansantanssinuorten Liiton puheenjohtajana muutaman vuoden ajan toiminut Hanna Heinonen jätti alkuvuodesta hallitustyöskentelyn ulkomaille muuton vuoksi. Hanna soitti minulle muutama päivä sen jälkeen, kun oli kuullut työkomennuksestaan Kiinaan, innostuksen ja jännityksen sekaisissa tunnelmissa ja kyseli kiinnostustani palata jälleen puheenjohtajan pallille. Kuuntelin Hannaa hieman kadehtienkin, sillä työtilaisuus kuulosti uskomattoman hienolta ja ennen kaikkea muuttaminen asumaan toiselle puolelle maailmaa vieraan kulttuurin keskelle on aina upea elämys. Toisin sanoen tämä oli hänelle tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Ennen Hannan remmiin astumista olin ollut liiton puheenjohtajana jo monta vuotta, kun ilmoitin, etten ole enää käytettävissä jatkokaudelle. Minulla oli suunnitelmissani muuttaa Lontooseen vuorotteluvapaalle, mutta ennen kaikkea ajattelin järjestön toiminnan tarvitsevan tuoreita ajatuksia ja ideoita. Omia kaavoihin kangistuneita ajatuksia ja tapoja on vaikea muuttaa, ja näin ollen uusien aivojen mukaan tulo on usein nopeampi tapa uudistua. Pari vuotta sitten Suomeen palattuani veri veti kuitenkin takaisin, enkä voinut kieltäytyä hallituspaikasta, kun kiinnostustani kysyttiin. Samalla kaavalla jatkui helmikuinen keskusteluni Hannan kanssa, vaikka hetken asiaa jouduinkin pohtimaan. Oma arkielämä, työn ja ko- din asettamien vaatimusten täyttäminen ja jatkuvan kaaoksen hallinta, vie voimansa. Viimeisistä omista tanssitreeneistä on jo tuhat vuotta, ja välillä pelkään olevani jo liiankin vieraantunut tanssiarjesta. Kaikesta tästä huolimatta mietintäaikani oli kuitenkin lyhyt. Tiedän, että vahvuuteni ovat järjestötoiminnassa: olen kiinnostunut ja innostunut organisoimaan, suunnittelemaan ja kehittämään sekä pyörittämään jopa sitä tylsää byrokratiaakin. Tunsin hyvin hallituksen kokoonpanon ja tiesin, että tukijoukot ja yhteistyökumppanit pöydän ympärillä tuntevat kansantanssin paremmin kuin omat taskunsa. Mielestäni hyvä hallitus koostuu innostuneista ihmisistä, joilla on erilaista osaamista ja kokemusta harrastuksestamme ja elämästä yleensä. Näin ollen koin, että osaamiselleni oli paikka tässä palapelissä ja niin päädyin ehdolle poikkeuksellisesti vuosikokouksessa tapahtuvalle puheenjohtajavalinnalle. Vaihtoehdot taisivat olla vähissä, mutta kiitollisena otin vastaan luottamuksen, jolla minut kokouksessa tehtävään valittiin. Kotielämäni on kolmen portugalilaisen (38-v., 11 -v. ja 9-v.) keskellä ajoittain jos jonkinlaista taistelua oman kulttuurini puolesta, joten tuntuu hyvältä istua näiden kysymysten äärelle joskus myös joukossa, jossa en ole vähemmistön edustajana. Näillä ajatuksilla otan pestin vastaan ja teen parhaani ansaitakseni luottamuksen, joka minulle on annettu. Tanhuvies 2/2015 3 Järjestöasiat Uusia nuoria KTNL:n hallituksessa Kuva: Silva Järvinen Kuva: Noora Mäkilä SKY:n ja KTNL:n vuosikokouksissa 29.3. hyväksyttiin viime vuoden toimintakertomukset, vahvistettiin tilinpäätökset ja myönnettiin tilija vastuuvapaudet hallituksille ja muille tilivelvollisille. KTNL:n hallituskokoonpanossa tapahtui muutoksia, kun Hanna Heinosen tilalle puheenjohtajaksi valittiin Sanna Laakso, ja häneltä vapautuneelle hallituspaikalle valittiin Noora Mäkilä Turusta. Onnittelut Sannalle ja Nooralle! Vuodenvaihteessa KTNL:n hallituksessa aloitti uutena jäsenenä Silva Järvinen Lohjalta. Hallituksen uudet nuoret edustajat esittäytyvät: ”Olen Noora Mäkilä Turusta. 10-vuotiaana aloitin kansantanssin Turun Kansantanssin ystävissä ja olen edelleen sillä tiellä. Opiskelen tällä hetkellä Turun Yliopistossa folkloristiikkaa ja vapaa-aikanani tanssin tanhun lisäksi itämaisessa Nefer-tanssiryhmässä. Pidän matkustamisesta ja kissoista.” 4 Tanhuvies 2/2015 ”Olen Silva Järvinen, 18-vuotias Vaskivuoren musiikkilukion abiturientti Lohjalta, vanhan Nummi-Pusulan alueelta. Aloitin urani kansantanssin parissa 12 vuotta sitten, kun aloitin vielä tänä päivänäkin jatkuvan urani NummiPusulan Tanhuujissa. Ohjaajakoulutuksen käytyäni siirryin ensin apuhjaajaksi nuorten ja lasten ryhmiin, minkä jälkeen ohjaajaksi nuorten ryhmälle. Ryhmää ohjaa kanssani samaa aikaa tanhun aloittanut 19-vuotias Ulla. Nummi-Pusulan Tanhuujien matkassa on tullut kierrettyä Barnlek-tapahtumia, ja nyt kesällä edessä on retki Nordlekiin nykyisen ohjausryhmäni kanssa. Pääsinpä pari vuotta sitten piipahtamaan myös Färsaarilla Nordringissa. Uusista asioista ja kokemuksista kiinnostuneena nuorena naisena käytän tanhun ulkopuolella aikani opiskellen ja Suomen Lukiolaisten liitossa toimien. Tykkään myös matkustella ja peuhata musiikin parissa, silloin kun aika ja opiskelijabudjetti sallivat.” Järjestoasiat Kesäjuhlat 2015 Oletko jo ilmoittautunut Rieväkylän Rimppaan – Tampereella 13.-14.6.2015 pidettävään valtakunnalliseen kansantanssin kesäjuhlaan? TEKSTI: Kaarina Paakkanen KUVAT: Tampereen kaupungin arkisto Ilmoittautuminen sujuu vaivattomasti kotisivujen kautta: www.kesajuhlat.info.com/ ilmoittautuminen. Kotisivuilta saa myös paljon muuta tarpeellista tietoa juhlasta. Siellä on ohjelma ja kartta tapahtumapaikoista. Päätapahtumapaikkana on Sampola, jossa toimii tapahtumatoimisto, syödään kaikki ateriat ja pidetään lauantaina kansantanssikatselmus klo 16.00–18.00. Lauantain illanvietto on Tammelan koululla, joka toimii myös majoitustiloina. Sunnuntain ohjelmassa on sankarihaudoilla käynti Kalevankankaalla, Puistokatrilli Keskustorin laitamilla olevalla Laikunlavalla ja pääjuhla. Puistokatrillissa esiintyvät Riemukkaat ja lisäksi kuullaan pelimannimusiikkia ja tarjolla on yhteistä ohjelmaa. Pääjuhla pidetään Pyynikin urheilukentällä klo 14.00. Sinne kansantanssiryhmät siirtyvät juhlakulkueena lähtien Pyynikin kirkkopuistosta. Tampere on hurmaava kesäkaupunki. Kahden suuren järven välissä sijaitsevalle kaupungille kertyy rantaviivaa kilometreittäin. Se merkitsee hiekkaisia uimarantoja ja kävelyreittejä, joilla unohtaa olevansa yli 220 000 asukkaan suurkaupungissa. Näsijärveen työntyvällä niemellä vetonaulana on Särkänniemen elämyspuisto, jossa vuosi sitten avattiin Mauri Kunnaksen kirjan mukaan suunniteltu ja nimetty Koiramäki. Sitä voi lämpimästi suositella retkikohteeksi varsinkin lapsiperheille. Kaupungissa on monenlaisia kesätapahtumia pitkin kesää. Tampereen sävel -tapahtumaa vietetään 3.–6.6.2015, viikkoa ennen Rieväkylän Rimppaa. Parhaiten erilaisista tapahtumista saa tiedon Visit Tampereen nettisivuilta www.visittampere.fi. Tampereella on nyt käytössä uusi taskuun sopiva vierailupassi. Passin saa omakseen 5 eurolla (sis. alv 24 %). Passi sisältää yli 150 tuntuvaa tarjousta keskustan palveluihin. Mukana on muun muassa ravintoloita, kahviloita, vaatekauppoja, putiikkeja, teattereita, liikuntakeskuksia, kelloliikkeitä ja hotelleja. Sen etuihin voi tutustua nettisivulla www.tamperetunnetuksi.fi/passi. Me Tampereen Työväenopiston Tanhuajat toivotamme teidät lämpimästi tervetulleiksi kuohuvan kosken ja humisevan harjun kaupunkiin! Tapaamisiin Tampereella! Tanhuvies 2/2015 5 Kansantanssi Kansantanssin Riemuvuosi 2016 Kansantanssin Riemuvuotta 2016 rakennetaan yhteistyössä yli järjestörajojen. Riemuvuoden tapahtumat ovat avoimia kaikkien järjestöjen jäsenille ja niistä tiedotetaan yhteisesti. SKY ja KTNL tekevät tiivistä yhteistyötä Finlands Svenska Folkdansringin (FSF) kanssa. Miksi Riemuvuotta vietetään? 150 vuotta ensimmäisestä julkisesta kansantanssiesityksestä, joka oli Taiteilijaseuran vuosijuhla Helsingin Kaivohuoneella 5.2.1866, missä kansanpukuihin pukeutuneet nuoret esittivät rahvaan tansseja eri puolilta Suomea. FSF:n kanssa yhteiset Riemuvuoteen 2016 liittyvät tapahtumat: 22.—23.8.2015 Vuosiohjelmistokurssit Pohjan Kisakeskuksessa 5.2.2016 Runebergin päivän tapahtuma 17.—19.6.2016 Kesäjuhla Kauniaisissa FSF:n puheenjohtaja Henrika Ekman ja SKY:n puheejohtaja Risto Elo allekirjoittivat Riemuvuoden yhteistyöhön liittyvät sopimukset. Kuva: Marjatta Koivu-Loman 6 Tanhuvies 2/2015 Kansantanssi Ohjelmistokurssi 22-23.8.2015 Pohjan Kisakeskuksessa TEKSTI: Riitta Kangas Ensi vuosi on siis nimetty Kansantanssin Riemuvuodeksi. Tavoitteena on tuoda kansantanssia mahdollisimman laajasti esille eri järjestöissä, yhdistyksissä ja yhteisissä tapahtumissa, isoissa ja pienissä. Yhteistyöllä näytämme, miten vahvana kansantanssi ja perinteet elävät nykyajassa. Toivotamme kaikki ohjaajat ja tanssijat tervetulleiksi opettelemaan Kansantanssin Riemuvuoden aikuisten, nuorten ja lasten kenttäohjelmaa 22.-23.8.2015 Pohjan Kisakeskukseen. Riemuvuoden 2016 SKY:n kesäjuhla järjestetään yhdessä Finlands Svenska Folkdansringin (FSF) Helsingin piirin kanssa ja myös ohjelmistokurssi on tällä kertaa yhteinen. SKY:n ja KTNL:n vuosiohjelmistojen lisäksi opetellaan vuonna 1866 ensimmäisen kerran yleisölle esitetyt tanssit. Nämä esitetään myös kesäjuhlassam- me kentällä yhdessä FSF:n tanssijoiden kanssa. Ohjelmistoja opettaa kolme opettajaa ja musiikista huolehtii joukko pelimannejamme. Omien tanssien lisäksi opetellaan yhdessä myös ruotsinkielisen alueen tansseja. Paljon tanssimista ja mukavaa yhdessäoloa siis luvassa! Kurssi järjestetään kaksipäiväisenä. Aloitamme lauantaina 22.8. klo 12.00 ilmoittautumisella ja päätämme kurssin sunnuntaina 23.8. klo 15.00. Majoitus, täyshoito, opetus ja opetusmateriaalit tulevat sisältymään hintaan. Kevätkauden harjoitukset päättyvät yhdistyksissämme ensi kuussa, joten tiedottaminen omille ohjaajillenne tästä elokuun kurssista on jo nyt tärkeää. Varsinainen kurssitiedote lähetetään pikimmiten. Ongelmia Halihiljaa-levyn kanssa? Halihiljaa -levyn ensimmäinen painoserä oli viallinen. Levy ei soi kaikissa levysoittimissa. Uusi, korvaava painos on nyt saapunut toimistolle. Mikäli sinulla on ollut ongelmia levyn soimisen kanssa, ota yhteyttä SKY:n toimistoon. Uusi painos on toimitettu ilman kansia, joten älä palauta vanhaa levyäsi meille! Postitamme uudet levyt osoitetietonsa ilmoittaneille asiakkaille ilman kansia. Yhteydenotot: Email: suom@kansantanssinyst.fi Puh. 09- 441803 Tanhuvies 2/2015 7 Kansallispuvut Kansallispukujen naisten päähineitä, osa 1 – Ripsuniekka silkkilakki natsi Suomalaisten kansallispukupäähineiden kirjo on runsaampi mitä useimmat ehkä edes ajattelevat. Käytännön syistä, tai ehkä turhamaisuuttaan, moni naisista valitsee päähänsä päänauhan tai jättää päähineen pois kokonaan. Päähinettä valitessa kannattaa kuitenkin muistaa, että päänauha on alle rippikouluikäisten tyttösten päähine. Tässä alkavassa artikkelisarjassa esitellään Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvuston avulla naisten päähinevaihtoehtoja ja historiaa. Ja uskokaa tai älkää, useimmat niistä eivät ole edes hankalia pukea tai käyttää ja oikein kiinnitettyinä pysyvät päässä myös tanhutessa. TEKSTI: Jutta Jaakkola KUVAT: Jutta Jaakkola, SKY:n arkisto Karjalan kannaksella oli käytössä 1800-luvulla vaimojen ja varsinkin nuorikkojen pitkähapsuinen päähine, jota kutsuttiin natsiksi. Se oli nimenomaan luterilaisten savakkovaimojen päähine. Savakot olivat nykyistä luovutettua Karjalaa yleisesti asuttanut kansanosa, jotka olivat 1600-luvulta alkaen Savosta päin muuttaneita uudisasukkaita. Natsi oli päähineenä uudempaa mallia kuin tanu, ja se solmittiin alkujaan neliskanttisesta huivista. Theodor Schvindt antaa huivinatsin solmintaohjeen kirjassaan Suomen kansan pukuja: Annuli Perheentupa natsissaan. 8 Tanhuvies 2/2015 ”1850-luvulla tehtiin naisten hattu vielä kaulavaatteesta siten, että tämä ensin käännettiin kaksinkerroin kolmion muotoiseksi, asetettiin päähän niin, että kolmion pisin sivu tuli hiusrajaan edessä ja päällekkäin olevat kasat riippumaan pään taakse. Näistä kasoista käännettiin alla oleva sisään eli ylös takaraivolle. Hiusrajalla oleva kaulavaatteen reuna käännettiin nyt kaksinkerroin, jotta hiukset tulivat edestä näkyviin noin tuuman leveältä. Sitten käännettiin sivuilla olevat kasat ristiin takaraivon alle ja siirrettiin vastaavilta puolilta päälaelle, johon kumpainenkin kasa kiinnitettiin neulalla. Sitten käännet- Kansallispuvut tiin vielä takana riippuva kasa yli vastamainitun risteyksen ja takaraivon kohdalta sisään.” Huivin hapsut jäivät riippumaan ympäri pään. 1800-luvun lopulla alettiin käyttää valmiita natsipäähineitä. Ne olivat usein virkattuja tai matalia silkkilakkeja. Päähineessä säilyivät pitkät hapsut, jotka aina sitä päähän pantaessa huiskaistiin pois silmiltä päähineen päälle. Uudemmissa natseissa saattoi olla runsaasti taidokasta helmikirjailua. Niitä ostettiin myös hatuntekijöiltä valmiina. Suomalaisen Kansantanssin Ystävien julkaistessa Kansanpukuja-vihkoa vuonna 1915, oli Viipurin pitäjän kansallispuku yksi ensimmäisistä julkaistuista. Esipuheessa vihkojen toimittaja Lauri Mäkinen toteaa, että ”onneksi on kyllin räikeästi tultu huomaamaan, mitenkä suunnattomiin mauttomuuksiin saatetaan joutua, jos vanhoja pukuja ryhdytään muuttelemaan.” Viipurin puku natsi-päähineineen olikin hyvin viipurilaista kansanpukuesikuvaansa vastaava. Valitettavasti ensimmäistä Viipurin kansallispukua ei sellaisenaan toistaiseksi ole olemassa kuin paperilla, mutta jos haluaa antaa uudemmalle Viipurin puvulleen viipurilaista ilmettä, kannattaa ottaa natsi päähineeksi. Viipurin pitäjän ensimmäinen kansallispukumalli SKY:n Kansanpukuja-vihkosta 1915. 15% jäsenalennus SKY:n ja KTNL:n julkaisuista SKY ja KTNL ottavat käyttöön 15 % jäsenalennuksen normaalihintaisista julkaisuista ja äänitteistä. Alennus ei koske pakettihintaisia tuotteita, jäsen- ja ansiomerkkejä eikä kurssien osallistumismaksuja. Alennettu hinta pyöristetään lähimpään 50 senttiin. Jäsenalennuksen saa sekä tilatessa tuotteita että ostaessa niitä käteisellä kursseilla ja muissa tapahtumissa. Tanhuvies 2/2015 9 Kansanmusiikki Näkemyksiä Pelimannikilta ry:n 50-vuotistaipaleelta Suomalaisen Kansantanssit Ystävät ry:n puheenjohtajalta Kari Bergholmilta tuli vuonna 1965 ehdotus pelimanneille ja säestäjille tarkoitetun yhdistyksen perustamisesta. Tarvekin oli selvä: SKY toivoi saavansa järjestäytyneestä kansanmusiikin harrastajaryhmästä apua tanhusäestykseensä ja tilaisuuksiensa perinnesoittoon. TEKSTI : Pentti ja Seija Ulenius KUVAT: Timo Hukkanen, Risto Elo SKY tarvitsi soittajia kesäjuhlien yhteisohjelmiin ja tanhuujien illanviettoihin. Koska juhlia järjestettiin eri puolilla maata, olisi yksi yhdistys, joka hoitaisi musiikin paikallisten soittajien kanssa. Perustava kokous pidettiin 3.7.1965 Helsingin Soutustadionilla pidetyn kesäjuhlan yhteydessä. Yhdistys sai nimekseen Pelimannikilta. Siitä tuli Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:n jäsenyhdistys. Joskus 2000-luvulla jäsenyys muutettiin sisaryhdistykseksi. kouksen Tampereella, Varalan Urheiluopistolla. Siellä opeteltiin seuraavan kesän yhteisohjelmat ja illanviettojen tanssikappaleita. Joskus kursseja oli myös esimerkiksi pääsiäisenä. Olipa joku vuosi ollut viisikin kurssia. Ensimmäinen kansanmusiikkiyhdistys Nuottijulkaisuja Pelimannikilta oli ensimmäinen kansanmusiikkiyhdistys Suomessa. Alkuvuodet olivat uudessa yhdistyksessä hapuilua, mutta jo v. 1968 olivat toimintamuodot selvillä. Ensimmäisessä Pelimannikillan esitteessä kerrotaan: Tärkeintä on pyrkimys aitouteen sävelmien, soittovälineitten, soittotavan, säestyksen ja soittotarkoituksen suhteen. Edelleen on tärkeätä kasvattaa tanhusoittajia kansantanssiharrastuksen auttamiseksi. Yhdistyksen ensimmäiseksi vetäjäksi lupautui Martti Pokela. Hänen tultuaan valituksi Kansanmusiikkiliiton uudeksi puheenjohtajaksi 1967 tuli puheenjohtajaksi Jouni Arjava. Sitten 1969 remmiin astui Tarvon Pelimannien vetäjä Paavo Tamminen. Paavo hoiti ansiokkaasti yhdistyksen hommat: aluksi hän oli puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Myöhemmin hän sai sihteerin avukseen. Paavo järjesti aina loppiaisena pelimannien soittokurssin ja vuosiko10 Tanhuvies 2/2015 Toki pelimannit noiden päivien aikana paljon soittelivat omia vanhoilta pelimanneilta oppimiaan kappaleita, joita näin saatiin talteen ja siirrettyä jälkipolville. Joku sävellyskin soi joukossa. Julkaisutoiminta on ollut yksi tärkeä toiminnan aihe. Tähän johti suoranainen pakko jo vuonna 1969: uusille opintopiireille ei ollut saatavissa mitään sopivia nuottivihkoja niin, että yhdessä soittaminen sujuisi hyvin. Ensimmäisenä syntyi Pelimannisävelmiä-kirjanen v. 1971, joka sisälsi enimmäkseen illanviettotansseiksi sopivia vanhoja tansseja ja juhlatansseja. Tästä kirjasta monet soittajat ovat soittaneet niin Pas d´Espagnet kuin Varsoviennet ja monet muut kappaleet polkasta poloneesiin. Sittemmin on julkaistu lisää eri puolilta Suomea kerättyä kansanmusiikkia. Kirjoja on tehty kaiken kaikkiaan 7 erilaista, joissa on eri alueilta kerättyä musiikkia, sekä yksi joka sisältää pelimannien omia sävellyksiä. Toimintansa aikana Pelimannikilta on jakanut hopeisia ja kultaisia ansiomerkkejä ansioituneille soittajille tunnustuksena heidän työstään Kansanmusiikki kansanmusiikin parissa. Myös tanhusäestäjiä varten tehtiin omat taitomerkit. 1970-luku oli kansantanssin ja -musiikin nousukautta. Suomalaisen Kansantanssin Ystävien jäsenmäärä nousi huippuunsa, ja se tiesi myös töitä soittajille. Pidettiin harjoituksia ja illanviettoja. Useimmalla tanhuryhmällä oli säestäjä. Muun muassa 1979 Pelimannikillassa oli 14 yhtyettä jäsenenä. Lisäksi oli noin 100 henkilöjäsentä. säestykset ja soiteltiin, missä tarvittiin. Tehtiin Pelimannitanssit-niminen äänilevy ja yhdessä KTNL:n kanssa Seuratansseja-CD:t. Pelimannit vaihtuivat, monet luonnollisen poistuman kautta, mutta uusia saatiin tilalle. Toiminta hiljenee Paavo Tammisen äkillisen menehtymisen jälkeen vetovastuun otti Eino Ketola Vantaan Pelimanneista vuonna 1978. Maailma kuitenkin muuttuu, ja niin harrastuksetkin saavat uuden sävyn. Äänitteiden taso parani, ja säestäjiä oli ryhmillä vähemmän. Uudet soittajat hallitsivat nuottien luvun, eikä yhteisille kursseille ollut enää tulijoita. Toiminta hiljeni pikkuhiljaa. Nuottipainosten ja CD-levyn myynti jatkui, ja kesäjuhlilla soiteltiin. Eikan luovuttua tehtävästä puheenjohtajan pesti osui allekirjoittaneelle. Sihteerinä oli jo aikaisemminkin tehtävää hoitanut Timo Hukkanen. Tänä aikana otettiin nuottipainoksista uusintapainoksia, hoidettiin kesäjuhlien yhteisesitysten Puheenjohtajan nuijakin vaihtui vuosien aikana. Vuonna 2001 puheenjohtajaksi valittiin Timo Hukkanen Espoosta ja vuonna 2006 Antti Järvensivu Turusta. Antti on sitten hoitanut ansiokkaasti pestiä tähän päivään asti. Minä olen Tanhuvies 2/2015 11 Kansanmusiikki ollut mukana koko yhdistyksen olemassaolo ajan ja olen sen perustajajäsen. Ensimmäiset Penan Puskasoitot pidettiin Timo Hukkasen ehdotuksesta 16.3.2002 Nummen Seuratalolla. Vierailevana opettajana oli silloin Pauli Granfelt. Sen jälkeen Puskasoitot ovat olleet joka vuosi, useimmat täällä Tavolassa. me vielä saada keskustelua syntymään asiasta. Kylmää tuulta saimme vastaamme.” Pelimannikillan toiminta on ollut yksi aikakausi suomalaisen perinteen parissa. Toivotan intoa ja menestystä heille, jotka jatkavat Pelimannikillalta jäänyttä toimintaa. Nousuja ja laskuja Tähän viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu monenlaista aikakautta. On ollut laskuja ja nousuja kuten kaikessa vapaaehtoisessa toiminnassa. Raha on myös ollut määräävä asia. Yhdistys ei saanut mitään rahallista tukea, ainoa tulonlähde olivat alkuun yksityisten lahjoitukset ja myöhemmin nuottipainosten myynnistä saatu pieni osa. Joskus joku soittopalkkiokin kilahti kassaan. Huoli Pelimannikillan toiminnasta oli aina Paavo Tammisella etusijalla. Näistä asioista hän kirjoitti useasti Tanhuviestissä. Paavon toiveena ilmeisestikin oli, että Suomessa olisi vain yksi Pelimanniyhdistys, joka olisi kaikkien pelimannien, niin tanhusäestäjien kuin ohjelmasoittajienkin, tukena. Paavo Tamminen kirjoittaa Tanhuviestissä mm. näin: ”Kun Suomen Nuorison Liitto vasta v. 1968 perusti vastaavan pelimanniyhdistyksen, sillä oli käytössään palkatut voimat, tiedotustekniikka ja ”narujen” vetotaito ja kuuluisa menneisyys. Jo silloin heti syksyllä kiltamme huomasi soittoamme uhkaavan säröilyn, ja puheenjohtajamme Martti Pokelan nimissä teimme aloitteen järjestöjen yhdistämisestä. Kuitenkaan tuo suuri ”rusthollari” ei halunnut kuulla vähäväkistään. Kiltamme jäi kuin ”porstuaan”, suuri yleisö ei sitä oppinut tuntemaan. Tanhutytöt ja -pojat sitäkin paremmin. Kahdesti myöhemmin yritim12 Tanhuvies 2/2015 Pelimannikillan ja pelimannihengen henkilöitymä Pen ”Pena” Ulenius vetäisee Morjensta Mantan. Pelimannikillan työtä jatkaa SKY:n uusi pelimannitoimikunta, jota johtaa Risto Härmävaara Pakina Parinvalintaa tanhuharkoissa TEKSTI: Pappi Varis Joissakin tanhuseuroissa tanssitaan aina saman parin kanssa. Oli kyseessä sitten oma heila tai tarkoitusta varten hankittu, tämä on vaivaton vaihtoehto. Tanssi joko sujuu tai ei suju, mutta ainakin sen tietää varmuudella jo etukäteen. Taitavat parit tanssivat taitavasti ja vähemmän taitavat vähemmän taitavasti, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Paitsi ne naiset, jotka haluaisivat tanhutella, vaan eivät voi, koska pari puuttuu. Onneksi tanhunaisreserviä varten on ryhmiä, joissa ei ole vakipareja. Harmillista kyllä, näissä tuppaa naisista olemaan reilusti ylitarjontaa. Jos kuitenkin on riittävä kilpailuvietti ja tarkka pelisilmä, tuo jokakertainen pariutumisleikki oman pirteän lisänsä joskus niin puuduttaviin tanhuharjoituksiin. Kaikki alkaa oikeasta sijoittumisesta alkulämmittelypiirissä. Sopivaa paikkaa etsitään polkkaamalla vetävällä askelella oikealta ja vasemmalta hitaampia ohitellen, kunnes sopiva rakonen kahden tanssitaitoisen tai muita soveltuvia avuja omaavan miehen välistä löytyy. Alkulämmittelyn jälkeen riittää, kun tekee nopean valinnan, kummalle puolelle niiata niksauttaa. Kursailla ei kuitenkaan sovi, sillä oikeaoppinen sijoittuminenkaan ei auta, jos ei ole tarpeeksi nopea. Tässä kohtaa hienotunteisuussääntöjä ei tunneta ja on vaarana, että joku koukkaa takavasemmalta ja jättää nuolemaan näppejä. Ja tanssiinkutsu on nimenomaan naisten hommaa. Normaalit etikettisäännöt eivät päde tanhuharkoissa, koska tanhumies on eri mies ja usein suorastaan pökerryksissä valinnanvaikeuden edessä. Jos jää odottamaan tanssiinkutsua, saa hyvin nopeasti todeta tanssivansa tyttöparissa. Jos osallistuminen alkulämmittelykilpajuoksuun ei kiinnosta, voi myös saapua harjoituksiin taktisesti myöhässä. Tällöin yleensä järjestäen ajoissa paikalla olevat, ei niin mieluisat tanssipartnerit ovat jo ehtineet pariutua, ja voi odotella, josko muodikkaasti myöhässä saapuvista löytyisi sopivaa. Tarvittaessa paikalle saapumisen ajoitusta hienosäädetään käyttämällä naistenhuoneoptiota. Samalla voi päivittää viikon juorut toisten pakoilijoiden kanssa, ja astua areenalle vasta, kun reitti on selvä. Huolellisesta etukäteissuunnittelusta huolimatta saattaa käydä niin, että käsiin kuitenkin jää joku täysin viemätön vasemman jalan tanssija. Silloinkaan peli ei vielä ole menetetty, sillä harjoitusten tauko käynnistää yleensä pariarpajaiset uudestaan. Kyselemällä vaikka halutun partnerin kesäsupikkaiden vaihtoaikeista voi päästä sopivasti käsihamuetäisyydelle. Ei-toivotusta tanssiseurasta voi päästä eroon myös tekemällä ensimmäisen tilaisuuden tullen jalomielisesti tilaa seinäruusuille ja jäämällä odottamaan, josko seuraavissa vaihtajaisissa onnistaisi. Ja jos näin käy, voikin todeta suorittaneensa pakollisen vaihtopenkkivuoronsa näiden harjoitusten osalta ja jatkaa uuden parinsa kanssa harjoitukset loppuun. Miehet ovat tässä naisten pyörittämässä pariruletissa pelkkiä pelinappuloita, ja todennäköisesti täysin tietämättömiä siitä, että se, kenen kanssa he kulloinkin tanssivat, johtuu kaikesta muusta kuin sattumasta. Tanhuvies 2/2015 13 Kansantanssi Kansantanssia kirjallisuudessa 16 KOONNUT: Esko Kannusmäki Minäkin olen tanssinut piiritanssia. Oli vuoden 1948 kevät, kommunistit olivat juuri voittaneet maassani, sosialistiset ja kristilliset ministerit paenneet rajan taakse, ja minä pitelin toisia kommunistiopiskelijoita kädestä tai kättäni heidän harteillaan. Otimme kaksi askelta paikallamme, astuimme yhden askelen eteenpäin ja heitimme ensin yhden, sen jälkeen toisen jalan sivulle. Teimme niin lähes joka kuukausi, sillä juhlimme jatkuvasti jotakin, vuosipäivää tai muuta tapahtumaa. Vanhoja vääryyksiä korjattiin ja uusia tehtiin, tehtaita kansallistettiin ja tuhansia ihmisiä pantiin vankilaan, lääkärinhoito muuttui ilmaiseksi, kioskinpitäjiltä vietiin kioskit, vanhat työläiset matkustivat ensi kerran toipilaskodeiksi pakkolunastettuihin huviloihin, ja meidän kasvoillamme loisti onnen hymy. Sitten sanoin jotain, mitä minun ei olisi pitänyt sanoa, ja minut erotettiin puolueesta. Minun oli myös poistuttava piiristä. Silloin tajusin piirin maagisen merkityksen. Jos etäännymme rivistä, voimme jälleen palata siihen. Rivi on avoin muodostelma, mutta piiri sulkeutuu eikä siihen ole paluuta. Ei ole sattuma, että planeetat kiertävät kehää. Kun niistä irtoaa kivi, keskipakoisvoima vetää sen vääjäämättä ainiaaksi pois. Irronneen meteoriitin lailla lensin piiristä ja lennän yhä tänäkin päivänä. On ihmisiä, joiden suodaan kuolla pyöriessään, toiset taas murskaantuvat putoamisensa päättyessä. Nuo toiset (joihin kuulun) tuntevat jatkuvaa hiljaista kaipuuta kadottamaansa piiriin, olemmehan maailmankaikkeuden asukkeja, missä kaikki kiertää kehää. Milan Kundera: Naurun ja unohduksen kirja (1978) 14 Tanhuvies 2/2015 Minusta näyttää kuitenkin siltä, että tiede sittenkin tutkii näitä asioita verhotussa muodossa ainakin osittain, onhan se toki selvillä ravinnonhankkimisen kahdesta päämenetelmästä, nimittäin ensinnäkin varsinaisesta maanmuokkauksesta ja toiseksi täydennysjalostustyöstä, mikä suoritetaan sananparsia lausuen, tanssien ja laulaen. Minä pidän tätä, en tosin täydellisenä, mutta kuitenkin riittävän selvänä, omaa jakoani vastaavana kahtiajakona. Maanmuokkaus edistää käsittääkseni kummankinlaisen ravinnon viljelyä ja pysyy aina välttämättömänä, sananparret, tanssi ja laulu eivät kuitenkaan kohdistu lähinnä maaravintoon ahtaammassa mielessä, vaan edistävät pääasiallisesti ravinnon vetämistä ylhäältä alas. Tätä käsitystäni vahvistaa perimätieto. Tässä kohdin kansa näyttää oikaisevan tieteen tekemän virheen, tietämättään ja ilman että tiede tohtisi puolustautua. Jos, kuten tiede väittää, noiden seremonioiden tarkoituksena olisi palvella vain maata, vaikkapa antaakseen sille voimaa noutaa ravintoa ylhäältä, pitäisi meidän toki johdonmukaisuuden nimessä suorittaa nämä juhlamenot tykkänään maan pinnassa, kaikki olisi kuiskattava, hypittävä, tanssittava nimenomaan maalle. Tiede ei minun tietääkseni vaadikaan mitään muuta. Mutta merkillistä on nyt juuri se, että kansa kurkottuu kaikissa seremonioissaan kohti korkeutta. Tämä ei ole rikkomus tiedettä vastaan, tiede ei kiellä tätä, vaan suo maanviljelijälle siinä suhteessa vapauden, ottaa opeissaan huomioon vain maan, ja jos maanviljelijä noudattaa tieteen maata koskevia oppeja, se on tyytyväinen, mutta sen ajatuksenkulun pitäisi mi- Kansantanssi nun käsitykseni mukaan oikeastaan vaatia enemmän. Enkä minä, joka en koskaan ole sen syvemmin vihkiytynyt tieteeseen, voi lainkaan käsittää, kuinka oppineet voivat sietää sitä, että meidän kansamme, intohimoisen luonteensa mukaisesti, huutaa loitsunsa kiihkeästi, ruikuttaa meidän vanhoja kansanlaulujamme taivaan tuuliin ja esittää hyppytansseja ikään kuin tahtoisi unohtaa maan ja ponkaista ainaiseksi yläilmoihin. Tämä näiden ristiriitaisuuksien korostaminen on minun lähtökohtani, minä keskityin, aina kun sadonkorjuuaika lähestyi tieteen oppien mukaan, täydellisesti maan kamaraan, tanssiessani minä kuovin sitä, vääntelin päätäni, jotta vain voisin olla mahdollisimman lähellä maata. Myöhemmin kaivoin kuopan kuonoani varten ja lauloin ja lausuin loitsuja sillä tavalla, että vain maa kuuli ne, muttei kukaan muu vieressäni tai yläpuolellani. Franz Kafka: Erään koiran tutkimuksia Kerran Birkashan prinssin hoviin saapui tanssijatar soittajineen. Hänet hyväksyttiin hoviin, ja hän tanssi prinssille luutun, huilun ja sitran säestyksellä. Hän tanssi liekkien, miekkojen ja keihäiden tanssin; hän tanssi tähtien ja avaruuden tanssin, ja lopulta hän tanssi tuulessa keinuvien kukkien tanssin. Tämän jälkeen hän seisoi prinssin valtaistuimen edessä ja kumarsi koko ruumiillaan. Prinssi kutsui hänet lähemmäksi ja sanoi: - Kaunis nainen, ilon ja sulouden tytär, mistä taiteesi on lähtöisin? Ja miten on mahdollista, että hallitset kaikkia voimia taitavilla liikkeilläsi? Ja tanssijatar kumarsi taas prinssin edessä ja vastasi: - Mahtava ja armollinen majesteetti, en tiedä vastausta kysymyksiisi. Tiedän vain tämän: Filosofin sielu elää hänen päässään, runoilijan sielu sydämessä, laulajan sielu liikkuu hänen kurkussaan, mutta tanssijan sielu asuu hänen koko ruumiissaan. Tanssijatar Gahlil Gibranin teoksesta Vaeltaja Kuva: Teemu Perheentupa Kari Bergholm 85 vuotta Onnittelemme 11.4. 85 vuotta täyttänyttä SKY:n kunniapuheenjohtajaa ja KTNL:n kunnia jäsentä Kari Bergholmia. Ansioistaan kansantanssin hyväksi Folklandialla tammikuussa Vuoden Wäinöksi nimetty Bergholm viettää moninkertaista juhlavuotta, sillä myös hänen valinnastaan SKY:n puheenjohtajaksi tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Mahdolliset muistamiset voi osoittaa Kari Berg holmin nimeä kantavan juhlarahaston hyväksi tilille FI55 8000 2522 1032 73. Kari Bergholm ja Ritva Sabelli kakkukahvilla SKY:n toimistolla Tanhuvies 2/2015 15 Kansantanssi Suomen Setlementtiliiton kansantanssitoiminnasta Vahva huhu kertoo, että Suomen Setlementtiliitto olisi lopettanut kansantanssitoiminnan. Haluan saman tien oikaista asian. TEKSTI: Esko Kannusmäki Kansantanssitoimintaa ei mikään liitto, yritys tai yhteisö voi lopettaa. Se lähtee harrastajien tarpeesta, keskusjärjestö auttaa vain tanssijoiden järjestäytymisessä yhteisen asian taakse. Tanhutoiminnan alku Setlementeillä on kansantanssitoiminnassa pitkät perinteet. Tanhut kuuluivat Kristillisyhteiskunnallisen Työkeskusliiton piirissä lasten ja nuorten kerhotoimintaan jo 1930-luvulla. Liisa Laaksonen sai vuonna 1958 Turun henkisiltä päiviltä palatessaan idean kaikkien työkeskusten yhteisistä tanhupäivistä, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran Tampereella heti 1959. Suurin osa oli lapsia ja nuoria. Aikuisten tanhuryhmät tulivat mukaan myöhemmin. Settlementtinuorten liitto Tanhupäiviä jatkettiin sen jälkeen vuosittain. Vuonna 1972 perustettiin Setlementtinuorten Liitto, joka yhdessä tanhutoimikunnan kanssa otti hoitaakseen alan yhteistoiminnan, oman koulutuksen ja tanhupäivät. Syksyisin pidettiin ohjaajakursseja, aluksi Ahjolassa Tampereella, sitten Viittakiven opistolla Hauholla ja myöhemmin tanhupäiviä järjestävillä paikkakunnilla. Koska emme olleet järjestösidonnaisia, pystyimme hankkimaan alan parhaat opettajat ja luennoitsijat. Kurssit olivat aikanaan hyvin suosittuja, myös perinteisine illanviettoineen. Muutoksen syyt Suomen Setlementtiliiton päätökseen luopua kansantanssijärjestönä toimimisesta ovat johtaneet monet syyt. Uusimmassa organisaatiomuu16 Tanhuvies 2/2015 toksessa Setlementtinuorten Liitto sulautettiin Suomen Setlementtiliittoon. Kiinnostus omaan ohjaajakoulutukseen oli vähentynyt ratkaisevasti, eikä valtakunnalliseenkaan koulutukseen riittänyt ohjaajia. Setlementtien ryhmiä ei matkustanut Nordlekiin tai Barnlekiin oman järjestön kautta. Kiinnostusta kansantanssipäivien järjestämiseen ei enää löytynyt vähäisen osanottajamäärän ja korkeiden kustannusten takia. Lisäksi liitossa ei muutosten jälkeen enää löytynyt kansantanssin asiantuntemusta. Alan ulkomaisesta toiminnasta vastannut Folklore Finland sulautettiin Kansanmusiikin ja Kansantanssin edistämiskeskukseen, jonka jäsenyyttä olisi pitänyt erikseen hakea. Ja niin edelleen. Ohjaajakursseja ja kansantanssipäiviä osaltaan organisoinut tanhutoimikunta, myöhemmin kansantanssityöryhmä lopetti toimintansa vuoden 2014 lopussa. Tanhuaminen jatkuu Setlementeissä tanssivia ryhmiä nähdään edelleen muiden järjestöjen luokituksissa. Koska SKY ei järjestä niitä, seuraavaksi lähinnä on Karjalainen Nuorisoliitto, joka ilomielin on ottanut ryhmiämme vastaan. Viimeinen oma luokitustapahtuma oli Savonlinnassa keväällä 2012. Kansanperinne Juhannuksen ja kesän uutuuksia Seurasaaressa Seurasaaren kaunis luonto ja ulkomuseon lukuisat talonpoikaisrakennukset luovat tunnelmallisen ympäristön suomalaisen keskikesän juhlan viettoon. Tänä vuonna juhannusvalkeiden ja kesän ohjelmistossa on uutta, mutta myös tuttua ja turvallista. TEKSTI: Riika Vilen KUVA: Seurasaarisäätiö Uutta antia on vesiliikenteen alkaminen Seurasaareen. Merisatamasta lähtee alus sekä juhannusaattona että neljänä viikonloppuna heinäkuussa. Merimatka ja juhannus Seurasaaressa on mukava tapa viettää juhannusta. Saareen voi saapua meriteitse ja paluumatkankin voi tehdä vesialuksella, mutta toki myös bussilla. Ruoasta on haluttu tehdä elämyksellinen osa juhannusjuhlaa, ja luvassa onkin uudenlaisia herkkuja, jotka ulkoilmassa varmasti maistuvat. Myös juhannussalko on ajateltu uusiksi. Viime juhannuksena julistettiin suunnittelukilpailu urbaanin juhannussalon toteuttamiseksi, ja juhannusaattona yleisön ihasteltavaksi pystytetään kisan voittajasalko. Tänä juhannnuksena tulen loimua ei nähdä ainoastaan kokoissa, sillä juhlaan on tilattu taiteilijalta tuliveistos. Veistoksen innoittajina ovat toimineet niin lumilinnat, hiekkalinnat kuin juhannuskokotkin. Yleisöllä on myös mahdollisuus kokeilla juhlassa kalevalaista jäsenkorjausta sekä laulaa ja kuunnella kesäisiä lauluja Suomen maakunnista ja Helsingistä kauniissa Karunan puukirkossa. Juhannuksen ohjelmaa täydentävät tuttuun tapaan kansantanssit, pelimannisoitot, käsityönäytökset, kokot, juhannushääparin esiintyminen sekä lasten oma ohjelma. Juhlakentän lavalla nähdään ja kuullaan myös hulvatonta juhannuskomiikkaa. Kesällä saareen voi tulla kuntoa kohottamaan tai vain pitämään hauskaa FolkJamin parissa. Kaupunkitansseissa puolestaan opetellaan tangoa, foksia, fuskua, valssia, humppaa ja jenkkaa. Polkan saloihin päästään tutustumaan Espoon kansantanssijoiden kera. Helsinkipäivänä kisataan Seurasaaren polkkamestaruudesta, ja kaikki asiasta innostuneet voivat ilmoittautua paikanpäällä. Yleisön toivotaan pukeutuvan juhannusaattona kansallispukuun, jonka 130vuotista taivalta juhlitaan kuluvana vuonna. Kansallispukuja tuuletetaan myös 8.8. järjestettävässä piknik-tapahtumassa Seurasaaressa. Tervetuloa sankoin joukoin juhlimaan ja tanssimaan Seurasaaren tunnelmalliseen keskikesän juhlaan ja muulloin kesällä! Tanhuvies 2/2015 17 Kansantanssi Perinnetanssijoiden tanssiperinteestä SKY:n koulutustoimikunta järjesti 29.3.2015 keskustelutilaisuuden aiheesta perinteinen kansantanssi ja SKY:n jäsenten suhde siihen. Alustajaksi oli kutsuttu kunniapuheenjohtaja Kari Bergholm ja vetäjiksi Pia Pyykkinen sekä Tiina Salmi. TEKSTI: Teemu Perheentupa KUVAT: Risto Elo Karin alustus teki heti kättelyssä selväksi kansantanssin eri määritelmät, eli mikä on autenttista, mikä sovitettua ja mikä tyyliteltyä kansantanssia. Määrittelyn on tehnyt CIOFF, eikä siihen kenelläkään ollut nokan koputtamista. Jonkin verran keskustelijoita kiinnosti autenttisuuden ja perinteisen tarkempi määrittely, sekä ajallisesti että muistiinpanojen osalta. Yleisesti ottaen oltiin sitä mieltä, että tanssi on vaikeasti muistiinmerkittävää, ja että on yleensä monia 18 Tanhuvies 2/2015 tapoja tanssia sama tanssi oikein. Esille tuotiin toisaalta sekin, etteivät SKY ja Brage ainoastaan keränneet ja merkinneet muistiin tansseja, vaan myös opettelivat niitä vanhojen taitajien johdolla. Näin tanssit ovat siirtyneet nykypäivään tanssijasukupolvelta toiselle. Sitä mieltä oltiin vahvasti, että perinteinen tulee hallita, vaikka sitä kehittäisikin koreografioiksi saakka. On myös pidettävä huolta siitä, että ryhmä tietää harjoitellaanko autenttista vai tyylitel- Kansantanssi tyä. Miten ikinä tanssitaankin, sen on tapahduttava ryhmän ehdoilla. Esimerkiksi lasten kanssa tärkeämpää on viihtyminen ja hauskanpito kuin ehdoton autenttisuus. Monien koreografioiden voidaan katsoa olevan osa tanhutoiminnan perinnettä, vaikkeivät ne perinteistä kansantanssia olisikaan. Niitä ei ole syytä ylenkatsoa, varsinkin jos ne ovat kestäneet aikaa. Esiinnyttäessä tulisi ottaa huomioon myös tilaajan toiveet ja yleisön odotukset, ja esitys pitää rakentaa niiden mukaan. Yleisö ei välttämättä jaksa seurata esitystä, joka ei vastaa tilaisuuden tarpeita. Se ei ole kansantanssitoiminnalle eduksi. joiden sukupuolijakaumalla. Monien tanssien luonne flirttailuineen ja rooleineen kun vaatii tyttö-poikaparin. Tämän jälkeen pohdittiin, miten saataisiin lisää poikia mukaan. Keinoiksi lueteltiin kaverihenki ja haasteellisuus, eli paljon tanssia, vaativuutta ja hikeä. Pojat ovat yleensä hyvin motivoituneita, kun heidät saadaan mukaan. Yleisesti todettiin, että kansantanssikasvatus pitäisi aloittaa jo varhaiskasvatuksen yhteydessä, päiväkoti-iässä. Lopuksi iloittiin siitä, että tanssi ehkäisee ja hidastaa dementiaa, sillä emme nuorene kukaan. Myös kansantanssin sukupuolijakaumasta keskusteltiin. Perinteisen kansantanssin sukupuoliroolit eivät välttämättä toimi nykypäivän tanssi- Tanhuvies 2/2015 19 Kansantanssi Halling — letkeää miesenergiaa Alexander Rybak voitti Euroviisut folkpohjaisella kappaleella Fairytale. Se edusti norjalaista Hallingdalin perinnettä, joka elää vahvana edelleen. Paitsi musiikkia, halling on myös tanssityyppi. Rybakin mukana Moskovassa olikin Frikar-ryhmän tanssijoita esittelemässä taitojaan. TEKSTI: Teemu Perheentupa KUVAT: Wikimedia / Ernst Vikne, Teemu Perheentupa Tarinamme alkaa 1600-luvulta, kaukaa niiltä ajoilta, jolloin viulu saapui Norjaan ja perinteisen norjalaisen tanssin vanhin kerrostuma, kylätanssit (bygdedanser), syntyivät. Tanssit ja niiden musiikki ovat yleensä kullakin alueella omaleimaisia, eivätkä muusikot tai tanssijat kovin kerkeästi tänä päivänäkään sekoita keskenään eri alueiden tyylejä. Melkein kaikilla alueilla tunnetaan samat tanssityypit, mutta niiden painotus ja rakenne vaihtelevat. Alueellisuus on säilynyt siitä huolimatta, että norjalaiset ovat aina improvisoineet ja varioineet tanssejaan. Norjalaisissa tansseissa on lähes aina improvisoinnille varattu osa: laus, eli "irrallaan tanssien". Pisimmälle improvisointi on viety Oslon luoteispuolella olevien Hallingdalin ja Telemarkin alueilla, joissa soolotanssista on kehittynyt ihan oma tanssinsa. Se tunnetaan paikallisesti yksinkertaisesti nimellä lausdans, mutta muualla Norjassa ja maailmalla nimellä halling. 20 Tanhuvies 2/2015 Taidot esille Halling on voiman, taidon, ketteryyden ja kestävyyden näyte ja oletettavasti jo alkujaan täysin näytösluontoinen. Se tunnetaan ennen kaikkea miesten tanssina, jossa naiselle on jätetty vain hatunpitelijän osa, mutta jo vanhastaan tunnetaan toki huippuluokan naistansijoitakin, joskin perin harvoja. Tähän tuskin on muuta syytä, kuin että riikinkukkoilu lienee miehillä vahvemmin verissä. Tanssi on ehkä parhaiten tunnettu nimenomaan tanssijan bravuurista potkaista neitosen usein yli kahden metrin korkeudella kepin nokassa pitelemää hattua. Merkittävä osa tanssin showluonteesta ja huumorista rakentuu tanssijan ja hatunpitäjän vuorovaikutukselle: pitelijä tarjoaa hattua liian korkealla tai matalalla ja tanssija yrittää ohjata sitä sopivalle korkeudelle. Säestäjänä on aina yksi hardangerviulisti tai "tavallisen” viulun soittaja, ja tanssija ottaa Kansantanssi usein kontaktia myös tähän. Pelimannin ja tanssijan yhteispelin pitää toimia, sillä kuvioiden mutkikkuutta tärkeämpää ovat niiden rytmikkyys ja osuminen iskulle. Toisaalta taitava tanssija saattaa yrittää yleisön riemuksi saada pelimannin hukkaamaan rytmin. Hallingissa askelikoissa tunnetaan kymmeniä erilaisia hypähdyksiä, potkuja, kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, pyörähdyksiä, kyykkyhyppyjä, kurkotuksia, punnerruksia ja jopa päällä pyörintää. Arkistojen mukaan potkuja on historian aikana käytetty tappeluissakin, vaikka hallingia ei kamppailulajiksi lasketakaan. Perusteita Tanssi alkaa kimmoisan rennolla ja rytmikkäällä kävelyllä kantapää edellä kiertäen tanssilavaa vastapäivään. Tähän joustavaan askellukseen myös palataan aina, kun pitää levätä, antaa yleisön riemuita edellisestä tempusta, kilpakumppanin vastata tai kommunikoida vaikkapa hatunpitelijän kanssa. Tärkeää on nimittäin se, että liike jatkuu koko ajan. Jopa täydellisesti onnistuneen vaikean tempun tai liikesarjan jälkeen tanssija pistää vielä ripaskaksi eikä jää hehkuttamaan. Ja ripaskasta tietysti palataan perusaskellukseen kärrynpyörällä, koska kuntoa ja ketteryyttä riittää aina. Pyörintöjä on monenlaisia, usein yhdistelmä hypähdyksiä ja käännöksiä kantapään varassa. Kädet pidetään auki sivuilla, kyynärpäät olkapäiden korkeudella ja käsivarret pystysuorassa ylös. Joskus kädet ristitään rinnalle, varsinkin ripaskassa. Kyykkyhyp- pelyssä ne tuodaan rinnalle ja avataan vuorotellen aina iskulla. Myös potkuja on monenlaisia, useimmiten taaksepäin, niin että joko saman tai eri käden kämmenellä lyödään jalkapohjaan. Ketterimmät tanssijat yrittävät osua kantapäällään joko kyynärpäähänsä tai peräti lapaluuhunsa. Tällöin kädet pidetään olkapäillä, kyynärpää hiukan taaksepäin käännettynä. Lähestulkoon ainoa potku eteenpäin on se, jolla hattu tiputetaan kepin nokasta ja jossa tanssija käytännössä tekee voltin ilmassa. Ponnistus tapahtuu samalla jalalla kuin potkukin. Edelleen vahvasti elossa Askelikkoja on paljon ja lisää tulee, sillä monet norjalaiset ovat sitä mieltä, ettei bygdetansseja tule merkitä muistiin siten, että niiden improvisointia rajoitetaan millään tavoin. Ne täytyy pitää elävänä perinteenä. Tämä koskee myös Hallingia, jota tanssitaan myös kilpaa, eikä pakollisia kuvioita ole. Kilpailut ovat yleensä mies miestä vastaan, parempi jatkaa. Vain voittaja palkitaan, ja palkinnon arvo saattaa olla yli tuhat euroa. Joskus tanssijat tekevät myös yhteistyötä entistä näyttävämpien volttien ja potkujen suorittamiseksi. Varsinkin koreografioiduissa esityksissä, kuten Frikar-ryhmä Euroviisuissa, tanssijat yhdistävät voimansa ja taitonsa suorastaan uskomattomiin suorituksiin. Tanhuvies 2/2015 21 Kansallispuvut Suomen kansallispukukeskuksen kuulumisia TEKSTI: Taina Kangas KUVAT: Taina Kangas, Inga Pihlhjerta Finlandia-talolla juhlittiin Kalevalanpäivänä 28.2.2015 Kalevalaisten Naisten Liiton juhlavuoden päätapahtuma valtasi Finlandia-talon. Ohjelmassa olivat valtakunnallinen juhlakonsertti Runosta räppiin, sekä Kalevalainen tori. Tapahtuman juonsivat varmalla tyylillään pohjalaiset veijarit Duudsoneiden Jarppi ja HP. Kalevalainen toritapahtuma levittäytyi Finlandia-talon lämpiöön, jossa oli mukana noin 20 näytteilleasettajaa ja myyjää aina Kalevala Korusta Kalevalaiseen jäsenkorjaajaan asti. Suomen kansallispukukeskus osallistui Kalevalaisten Naisten Liiton 80-vuotisjuhlaan omalla osastollaan yhdessä Bragen pukutoimiston kanssa. Osastolla esiteltiin Kansallispukukeskuksen ja Bragen toimintoja monipuolisesti. Kansallispuvuista kiinnostunutta yleisöä saapui sankoin joukoin paikalle ympäri Suomea. Iloisesti pulisevaa ja värikkäisiin kansallispukuihin sekä muinaispukuihin pukeutunutta väkeä oli lämpiön täydeltä. Kansallispukujen hankintaan, pukeutumiseen ja käyttöön liittyvien kysymysten esittäjiä oli esittelypöytien ääressä ruuhkaksi asti. Tapahtumaan osallistuivat omalla osastollaan myös Kansallispukukolmoset eli Soja Murto-Hartikainen, Tuula Pärnänen ja Tarja Alava. Myyntituotteiden lisäksi heiltä sai apua ja ohjausta mm. kansallispukujen päähineiden pukemisessa. Helmi Vuorelma Oy Helmi Vuorelma Oy:n lokakuussa tapahtunut konkurssi-ilmoitus on aiheuttanut suurta huolta ja surua kansalaisten 22 Tanhuvies 2/2015 keskuudessa. Suomen kansallispukukeskus ja Suomen käsityön museo ovat omalta osaltaan kantaneet huolta perinteikkään suomalaisen perheyrityksen yli 100 vuotta jatkuneen toiminnan päättymisestä. Yrityksen merkitys suomalaisen kansallispuvun historiassa on kiistaton. Suomen kansallispukukeskus ja Suomen käsityön museo ovat katsoneet velvollisuudekseen osallistua yrityksen historian tallettamiseen ja säilyttämiseen. Pelastusoperaationa on Kansallispukukeskuksen ja Käsityön museon kokoelmiin hankittu Helmi Vuorelma Oy:n tuotantoon kuuluneiden kansallispukujen ja tekstiilien mallikappaleita. Ne luetteloidaan ja säilytetään museaalisissa olosuhteissa, jolloin ne ovat tulevaisuudessa tutkijoiden käytettävissä. Kansallispukuja tullaan esittelemään Kansallispukukeskuksen näyttelyissä monipuolisesti. Uusi jatkaja yritykselle on varmistumassa kevään aikana. Valikoimiin tulevat kuulumaan ryijyt ja kansallispuvut. Lehden ilmestymisen aikaan saattaa jo toiminta olla käynnissä ja kanBragen kansallispukukonsultti Eija Mendelin ja Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultti Taina Kangas yhteisosastollaan Kalevalaisessa tori-tapahtumassa. Kansallispuvut esiintymisestä tulee elokuussa kuluneeksi 130 vuotta. Juhlavuoden näyttely valottaa suomalaisen kansallispuvun tarinaa ja sen värikästä historiaa. 3.10.2015 vietämme jälleen Suomen kansallispukukeskuksen järjestämää Kansallispuvun syntymäpäivä -tapahtumaa Suomen käsityön museon tiloissa Jyväskylässä. Luvassa juhlavuoden näyttelyesittelyä, kansallispukuaiheista ohjelmaa sekä kansallispukutarvikkeiden myyntitori. Tarkempi ohjelma päivittyy nettisivuillemme www.kansallispukukeskus.fi lähempänä ajankohtaa. Varaa päivä jo nyt kalenteriisi! Kansallispukuraadin puheenjohtaja Inga Pihlhjerta Duudsoneilta saamaansa nimikirjoitusta sallispukutarvikkeiden myynti lähtenyt uudelleen viriämään. Suomen Kansallispukukeskuksen toimintaa Näyttelyt Kansallispukukeskuksen Kujalla 20.2.–31.5.2015 Poppia puvuissa. Suomalaisesta kansanperinteestä ammennetut ideat lähtevät lentoon. 5.6.2015–16.2.2016 YHTÄ JUHLAA - Kansallispuku 130 vuotta. Kansallispukujen ensimmäisestä virallisesta Tanhuvies 2/2015 23 Kansantanssi Tietovakka 1: Ryhmä, yksilö ja tanhunopettaja Edellisessä numerossa alkoi Tietovakka 1:n lyhennetyn version julkaiseminen. Alkuperäinen julkaisu on vuodelta 1981, ja sen toimitti työryhmä Liisa Laaksonen, Sinikka Mäkelä, Kauko Pynnönen, Ilpo Salonen ja Marjatta Toivonen. Ryhmä ja sen vaikutukset jäseniinsä Aloittaessaan työnsä tanhunopettajalla on ryhmä, joukko ihmisiä, joista jotkut tuntevat toisensa ennestään, toiset taas ovat vieraita keskenään. Tanhuryhmä on kokonaisuutena jossakin kehityksensä vaiheessa. Tanhunopettajan on hyvä tunnistaa ryhmänsä kehitysvaihe ja huomata, että se on luonnollinen ja asiaan kuuluva. Ryhmän kehitysvaiheiden tunnistaminen ja hyväksyminen auttaa tanhunopettajaa suhtautumaan ryhmän tapahtumiin oikein ja ohjaamaan ryhmän kehitystä oikeaan suuntaan. Ryhmä ei kuitenkaan kehity tietyssä järjestyksessä, vaikka voidaankin puhua eräistä lainalaisuuksista, vaan erilaisista tilanteista johtuen ryhmän kehityksessä voi tapahtua taantuma tai jonkin vaiheen ohittaminen, ja jokin vaihe taas saattaa olla erityisen kivulias. Ryhmän kehityksen vaiheita Uusi ryhmä. Ryhmässä esiintyy varovaisuutta, jäsenet etsivät omaa paikkaansa ja rooliaan ryhmässä. Ryhmän jäsenten mielessä on mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: "Kuka on tuo kaveri?", "Mitähän ne minusta ajattelevat?". Jäsenten kesken esiintyy muodollisuutta ja kohteliaisuutta. Varotaan loukkaamasta ketään, yritetään esiintyä hyvin ja tuoda esille omia hyviä puolia sekä muita hyväksytyksitulemisen "temppuja". Jäsentyminen. Tässä vaiheessa ryhmässä syntyy helppoja kompromisseja ja pinnan alla esiintyy ristiriitaisia purkauksia. Ryhmässä on pisteliästä huulenheittoa, "salonkinaljailua", jolloin leikin varjolla sanotaan totuuksia. Näennäisesti me24 Tanhuvies 2/2015 nee hyvin, ja tuloksiakin syntyy. Ryhmässä esiintyy kuitenkin vapaan toiminnan estymiä ja puolustusmekanismeja. Klikkiytyminen. Ryhmässä syntyy viestintäkatkoja. Asioita kerrotaan vain ystäville tai omalle klikille. Ryhmässä syntyy kilpailutilanteita ja asenteita sekä valtataistelua ja selän takana puhumista, usein panettelua. Vaikeuksista puhutaan, mutta useimmiten vain "tietyissä piireissä", ja syy vaikeuksista työnnetään jonkun klikin tai ulkopuolisen niskoille. Ongelmien selvittely on pinnallista ja tosiasioita väistävää. Meidän ryhmä, eli "happy family". Ryhmä on näennäisesti suuri onnellinen perhe, jossa vallitsee lämmin henki. Olo koetaan turvalliseksi, ja ulkomaailma on kaukana. Uusien jäsenten tulo ryhmään on tässä vaiheessa lähes mahdotonta, "sisärenkaaseen" ei yksinkertaisesti pääse muuta kuin sisärenkaan suosituksesta. Ryhmässä esiintyy itsetyytyväisyyttä ja omien virheiden poisselittämistä. Tulokset ovat suhteellisen hyviä, mutta klikit ovat silti olemassa hyväksyttyinä piilo-organisaationa. Kriisi. Ryhmässä aletaan kokea, että täytyy voida ilmaista muutakin kuin ystävällisyyttä. Epäkohdat puhuttavat yhä enemmän, ja syytteet kohdistuvat useimmiten ryhmän ohjaajaan. Ryhmän hajoamisvaara on tässä vaiheessa suuri ja useimmat ryhmät hajoavatkin. Ryhmässä esiintyy paljon poissaoloja ja välinpitämättömyyttä, toiminta ei tunnu kiinnostavan. Ryhmän sisäiset klikit kiistelevät keskenään. Oppiminen. Ryhmässä ryhdytään rohkeasti erittelemään, mikä haittaa ja mikä estää toimintaa. Kansantanssi Ryhmän jäsenten kesken esiintyy valpasta kuuntelua ja ristiriitoja uskalletaan käsitellä. Ystävyyssuhteet syvenevät, kritiikki otetaan vastaan avoimesti ja loukkaantumatta. Klikkiytyminen häviää. Yhteistyö. Ryhmässä on avoimuutta sekä sisäänettä ulospäin. Yksilön panos ryhmän toiminnassa on suuri. Yhteisvastuu on hyvä, ja yhteydet ryhmän sisällä ovat eläviä ja aktiivisia. Uudet jäsenet sopeutuvat ryhmään helposti, koska heidät otetaan avoimesti vastaan. Ryhmässä esiintyy joustavuutta tehtävien hoitamisessa, ja tulokset ovat hyviä. Oppimisen perustietoja Tavoite on oppimistilanteen edellytys Otettuaan hoitaakseen tietyn ohjaustehtävän tanhunopettajan on selviydyttävä tehtävästään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Toimintansa tueksi tanhunopettajan tulee tehdä kirjallinen opetussuunnitelma, jossa hänen tulee ottaa huomioon ryhmän taidollinen ja tiedollinen taso sekä ryhmän jäsenten odotukset ja oppimistavoitteet. Suunnitelma jäsentyy siten, että tanhunopettaja täsmentää aluksi, mitä ryhmän tulisi osata opetusjakson jälkeen. Samalla hän hankkii tietoja ryhmän jäsenistä, heidän ominaisuuksistaan ja niiden vaikutuksesta opetukseen. Opetussisällöt valitaan poimimalla opetukseen tavoitteiden kannalta taitojen saavuttamiseen tarvittava harjoitus sekä oleellinen tietomäärä. Suunnitelmaan kannattaa liittää myös tulosten arviointisuunnitelma. Tanhunopettajan on varsin vaikea arvioida opetuksensa tuloksia, jos asetetut tavoitteet ovat esimerkiksi suuntaa-antavia ilmaisuja. Tavoitteiden asettelussa kannattaa olla mahdollisimman yksiselitteinen. Tanhunopettaja voi asettaa tavoitteita kysymällä esimerkiksi: "Mitä on osattava opetusjakson (lukukauden) jälkeen? Kuinka hyvin on osattava? Missä olosuhteissa?" Edellä luetellut kysymykset tuovat esille oppimistavoitteiden päätyypit, eli tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset tavoitteet. Tiedolliset tavoitteet ovat asian tietämistä, ymmärtämistä, soveltamista, erittelyä ja arviointia. Taidolliset tavoitteet ovat asian tuntemista, itsenäistä suorituskykyä ohjeen mukaan, kykyä yhdistää eri suoritukset toisiinsa ja kykyä hallita toimintakokonaisuutta. Asenteelliset tavoitteet ovat myönteistä suhtautumista opetettavaan asiaan, halua omaksua aiheeseen liittyviä uusia asioita ja halua toteuttaa niitä. Tavoitteita miettiessään tanhuopettajan on paneuduttava seuraaviin asioihin: - minkälaisia ovat ryhmän jäsenet - kuinka paljon heitä on - paljonko aikaa on käytettävissä - minkälaiset ovat tilat ja välineet - minkälainen on säestys - mikä on ryhmän jäsenten lähtötaso Kun näihin kysymyksiin on löytynyt vastaukset, alkaa tanhunopettajalle hahmottua opetukselle sellainen sisältö, että ryhmän jäsenet oppivat tavoitteina olevat suoritukset. Sisältö tulee aina johtaa oppimistavoitteesta käsin. Jos ryhmän jäsenten osallistumismotiivina on esim. ensisijaisesti yhdessäolo ja toissijaisesti tanhuharrastus, tulee tanhuopettajan ottaa tämä huomioon määritellessään oppimistavoitteita ja sitä kautta opetussuunnitelmaansa. Tärkeää on, että tanhuopettaja käyttää esim. ensimmäisen tunnin ryhmän jäsenten odotusten selvittämiseen. Tämä siksi, että jos ryhmässä on esim. 4–5 ihmistä, jotka ensisijaisesti odottavat uusien ihmissuhteiden ja ystävien löytämistä ja toissijaisesti tanhuharrastuksen kehittämistä, se oleellisesti vaikuttaa oppimistavoitteisiin, opetusohjelman sisällön rakentamiseen ja toteuttamiseen. Tanhuvies 2/2015 25 Kansantanssi Opetussisällöstä opettaja laatii tarkemman aikataulun, jonka tulee kuitenkin olla riittävän väljä ja joustava. Asenne oppimisen edistäjänä ja esteenä Asenne on suhtautumistapa. Harrastustoiminnassa, jossa ihmiset ovat vapaaehtoisesti mukana, on jo olemassa myönteiset asenteet kyseistä harrastusta kohtaan. Usein tanhunopettaja kuitenkin törmää asenteisiin, jotka esiintyvät esim. seuraavanlaisina sanontoina: "Tuo on minulle liian vaikeaa" tai "Polkkaa minä en kyllä opi". Tällöin on kysymyksessä asenne, pelko kohdata asia, joka ei ehkä ensimmäisellä kerralla onnistu. Tanhunopettajan eräs tärkeimmistä tehtävistä onkin luoda myönteisiä asenteita opetettavaa asiaa kohtaan, sillä tanhunopettajan oma ja ryhmän jäsenten asenne määrää lopputuloksen. Aina silloin kun tanhunopettaja kokee epäonnistumisen, hän on itse erinomaisessa oppimistilanteessa. Silloin kannattaa kysyä itseltään: "Johtuiko tilanne minun asenteestani esim. pakolliseen tanhuun, josta en pidä, vai ryhmän jäsenten tai jäsenen asenteesta?" Jos tanhunopettajana löydät ryhmän jäsenten odotukset ja oppimistavoitteet, saat niistä rakennettua ryhmällesi kokonaistavoitteet ja aikataulun, joihin ryhmäsi jäsenet sitoutuvat ja ovat halukkaita niitä toteuttamaan, ovat asenteet kunnossa. Mitä ikä merkitsee opettamiselle ja oppimiselle Heikkeneekö oppimiskyky vuosien varrella? Tutkimusten valossa ihmisen kyky muistaa nimiä, vuosilukuja ja yksityiskohtia, eli ns. mekaaninen muisti, todella heikkenee vuosien myötä. Vastapainona tälle on aikuisen laaja kokemusvarasto ja sen kautta hyvä kokonaisuuksien hahmottamiskyky ja taito tehdä johtopäätöksiä. Aikuiset ovat siis opetustilanteessa nuorempia huonomassa asemassa, jos oppiminen edellyttää 26 Tanhuvies 2/2015 pienten irrallisten yksityiskohtien muistamista. Aikuiset ovat kuitenkin nuoria itsenäisempiä ja pyrkivät voimakkaammin vaikuttamaan omiin asioihinsa. Opetusta ajatellen tämä merkitsee sitä, että aikuiset tuntevat itse voimakasta tarvetta kyseiseen harrastukseen, he haluavat vaikuttaa sen sisältöön ja tavoitteisiin ts. sitoutua niihin. Näin aikuisten opetuksessa yhteispäätösten teko hyödyttää tanhunopettajaa ja koko ryhmää ja merkitsee samalla sitoutuneisuuden ja yhteisvastuun kasvamista ryhmässä. Aikuisopetuksen periaatteiden soveltaminen tanhuopetuksessa Motivaation periaate: Taitava tanhuopettaja ei jäykästi pitäydy ennakkosuunnitelmassa, vaan ottaa huomioon tilannetekijät ja muuttaa joustavasti opetustaan niiden mukaan. Motivaation periaate tarkoittaa sitä, että tanhuopettaja panee ryhmänsä jäsenet ajattelemaan ja toimimaan ja että ryhmän jäsenet tuntevat henkilökohtaisesti saavansa uutta, että he tuntevat voivansa vaikuttaa opetukseen kaiken aikaa ja tietoisuus tavoitteista on kirkas. Pelkän alkuinnostuksen luominen ei ole riittävää. Tanhunopettajan tehtävä ei ole erotella laiskoja, ahkeria, tyhmiä tai viisaita, vaan pyrkiä siihen, että mahdollisimman monet menestyvät harrastuksessaan. Yhteinen maali kaikille on selkeä tavoite, ja tanhunopettaja laatii kunkin kyvyille sopivan aikataulun ja reitin. Tanhunopettajan tulee saada kaikki onnellisesti maaliin, tavoitteeseen. Toiminnan periaate: Toiminnan periaatteella tarkoitetaan opetuksen aikana tapahtuvaa tekemistä, tuottamista, harjoittelemista ja kokemista. Motivaatiota ja toimintaa TANHUNOPETTAJANA SINUN TULEE INNOSTAA RYHMÄSI JÄSENET KILPAILEMAAN OMIEN TAITOJENSA KANSSA — EI KESKENÄÄN. Kansantanssi ei käytännössä voi erottaa toisistaan. Ryhmän jäsenten aktiivisuus on usein virinneen motivaation seuraamusta ja sitä ei pidä tyrehdyttää, vaan mieluummin kannustaa ja ohjata oikeisiin uomiinsa. Mitä monipuolisempaa toiminta on, sitä paremmin oppimista tapahtuu. Tanhuryhmässä toiminta on luonnollinen osa ohjaustapahtumaa. Palautteen periaate: Palautteen periaatteella tarkoitetaan jatkuvaa palautetta ryhmän jäsenille edistymisestä. Opeteltavasta asiasta muodostuu oppimiskokemus vasta sitten, kun ryhmän jäsenet saavat palautetta siitä, oliko toiminta oikeaa vai väärää. Positiivinen palaute kannustaa aina yrittämään, ja negatiivinen palautekin kannustaa, kun sen oikein esittää ja kun ryhmän ja tanhunopettajan väliset pelisäännöt ovat selvät ja kaikkien tiedossa. Jäsentelyn periaate: Jäsentely periaate edellyttää, että eri tietojen ja taitojen esittäminen peräkkäin on suunniteltua. Jäsentelyssä on otettava huomioon, etteivät samantapaiset opeteltavat tiedot ja taidot sekoitu toisiinsa. Se on siis opetettavan aineiston jäsentelyä, annostelua, rytmitystä, jaksottelua ja vaiheistusta. Esimerkiksi tietyn asian oppiminen edellyttää seuraavia vaiheita: TIEDON VASTAANOTTAMINEN TIEDON TULKITSEMINEN JA OMAKSUMINEN SOVELTAMINEN JA HARJOITTELU Havainnollisuuden periaate: Havainnollisuuden periaate edellyttää, että opetuksessa käytetään hyväksi tuttuja ja ajankohtaisia käsitteitä. Opetus aloitetaan ryhmän jäsenten omista kokemuksista, tasosta ja siinä käytetään hyväksi sopivasti annostellen erilaisia havainnollistamiskeinoja ja -välineitä. Myös tanhunopetuksessa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi liitua ja taulua, sanavertauksia, kuvia, erilaisia harjoittelumenetelmiä ja näyttämistä. Yhteistyön periaate: Yhteistyön periaate tarkoittaa sitä, että tanhunopettaja ja ryhmän jäsenet ovat tasavertaisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Yhteistyön luominen on tärkeää nimenomaan aikuisopetuksessa yhteisvastuun ja tavoitteiden vuoksi. Tällöin palaute kaikilta tasaveroisesti on opetustapahtuman ydin. Tanhunopettaja ryhmänjohtajana Tanhunopettaja voi valita monenlaisia rooleja suorittaessaan tehtäväänsä. On kuitenkin hyvä muistaa, että omaa persoonallisuuttaan ei pidä muuttaa väkisin eikä yrittää käyttää keinoja, jotka eivät luontevasti sovi itselle. Viime vuosina on jatkuvasti eri yhteyksissä opetettu, millä tavalla saamme toiset ihmiset reagoimaan meihin myönteisesti. Tosin sanoen, minkälaiseen kuoreen meidän olisi itsemme käärittävä, jotta olisimme mahdollisimman houkuttelevia. Kuitenkin toisten suhtautumistapa meihin ei ole läheskään niin tärkeä kuin oma suhtautumistapa itseemme. Seuraavassa tarkastelemme minkälaisissa rooleissa tanhuopettajana voi toimia. Asiantuntijan rooli on tehtäväkeskeinen suhtautumistapa. Mikäli tanhunopettaja toimii vain asiantuntijan roolista käsin, sanelee tavoitteet ja vastaa kaikilla muillakin tavoin yksin ryhmänsä toiminnasta, ohjelmasta ja opetuksen sisällöstä, on ryhmä nopeasti vaikeuksissa. Kiinnostus vähenee ja osallistuminen ryhmässä muuttuu sattumanvaraiseksi. Tällainen ns. autoritäärinen menettely aiheuttaa ryhmässä ristiriitoja ja vastarintaa. Tietyissä tilanteissa asiantuntijan rooli on kuitenkin paikallaan, varsinkin silloin, kun joudutaan tekemään nopeita päätöksiä tai kun ryhmä on uusi ja jäsenet eivät vielä tunne toisiaan. Tanhuvies 2/2015 27 Kansantanssi Ohjaajan rooli on ryhmäkeskeinen suhtautumistapa. Ohjaajan roolissa tanhuopettaja suhtautuu tasaveroisesti ryhmänsä jäseniin. Hän tuntee aikuisopetuksen periaatteet ja osaa soveltaa niitä käytäntöön. Ohjaajan roolissa tanhunopettaja pitää tärkeänä yhteisvastuun syntymistä ryhmässä ja kaikki päätökset tehdään sovittujen pelisääntöjen mukaan. Tällaista ryhmäkeskeistä roolia on syytä ryhtyä soveltamaan alusta alkaen. Aktivoijan rooli on myös ryhmäkeskeinen suhtautumistapa. Tässä roolissa tanhunopettaja antaa vastuuta yhä enemmän ryhmälleen ohjaukseen ja ohjelmistoon liittyvissä asioissa jne. Tämä rooli ei sovellu käytettäväksi heti uuden ryhmän aloittaessa toimintansa, mutta onnistuu varmasti ryhmässä, joka on ollut useamman vuoden yhdessä ja jossa harrastukseen liittyvää asiantuntemusta ja koulutusta on riittävästi. Tanhuopettaja on eräänlainen "tilanneohjaaja". Hänen tulee erilaisissa asiayhteyksissä ja ristiriitatilanteissa kyetä oivaltamaan muuttuvien tilanteiden tuomat asiat, niiden syyt ja mahdolliset seuraukset sekä käyttämään hyväkseen joustavasti erilaisia rooleja. Hänen tulee kehittää omaa "aikuistaan" ja näin myös auttaa ryhmänsä jäseniä kehittymään. Aikuisen tilassa toimiessaan tanhunopettaja seisoo tukevasti jalat maassa ja pystyy antamaan parhaimman osan itsestään ryhmän toimintaan. Hali hiljaa kaksin tai ryhmässä, kotona tai treeneissä! Tanhuvakan paritanssit on vihdoin julkaistu! Vanhojen suosikkien lisäksi levyllä ovat uuden Tanhuvakan ennen julkaisemattomat tanssit, kuten Knytnävspolska ja Lumparlandstravarin. Levy on suunniteltu ja toteutettu säestyskäyttöön. Hinta 20 € Tilaukset SKY:n toimistolta. suom@kansantanssinyst.fi p. 09-441803 28 Tanhuvies 2/2015 Lastennurkka Sanat sekaisin TOTEUTUS: Annuli Perheentupa Oijjoi, laululeikkien ja tanhujen säkeet ovat joutuneet toisistaan eroon! Yhdistä samaan lauluun kuuluvat sanat. Alkuosan edessä on numero ja loppuosan edessä kirjain. Kun kirjoitat numeroihin kuuluvat kirjaimet taulukkoon, saat nimen yhdelle laulujen tanhuista. 5. LINTU LENSI OKSALLE, LAULOI NIITÄ NÄITÄ E SORMIEN VÄLISTÄ VÄIPÄSTELLEN HAIKEASTI KATSOIN 8. MATILAISEN KYLÄLLÄ ON REVITTYNÄ NUOTTA 4. YKS’, KAKS’, KOLME, NELJÄ JA VIIS I NYT ON NUORET TANSSIMASSA, RAI RITU RALLAA U TULE, JOUDU OMA KULTA, ETTÄ SAATAIS HÄITÄ 3. RAATIKKOON, RAATIKKOON, VANHAT PIIAT PANNAAN N EIHÄN SIIHEN SYYTÄ OLLUT, REPIVÄT SEN SUOTTA 7. ILLALLA PILKALLA PILKISTIN JA PILKALLA PISTIN PIILOON T MISSÄS ON MUN KULTANI SIIS? N LIISASTA VÄHÄN VÄÄRÄLLISTÄ, KÄÄRÄLLISTÄ, KÄÄNNÄ ITSES YMPÄRI 6. KEHRÄÄTKÄÄMME SILKKILANKAA HIENOMPAA KUIN HIUSKARVA L SILLINPÄITÄ, PAPPILAN HÄITÄ, ROKKA PALOI POHJAAN 2. LENNÄ, LENNÄ LINTUNEN, LENNÄ KULLAN KAULAAN N TUONNE, TUONNE KYÖPELIVUOREN TAA, ETTEI HEITÄ, ETTEI HEITÄ NUORET POJAT SAA 1. HAILII HAILII, SILAKOITA SIENIÄ 1.________ 2.________ 3.________ 4._______ 5._______ 6.______ 7.______ 8.______ Tanhuvies 2/2015 29 Historian havinaa Historian havinaa: ”Mitkä seikat vaikuttavat ehkäisevästi SKY:n toimintaan?” Ote Ystävien pöytäkirjasta 5.11.1915, kohta 8: ”Keskusteltiin kysymyksestä "mitkä seikat vaikuttavat ehkäisevästi SKY:n toimintaan?" Maisteri A.Pulkkisen mielestä oli yhdistysten aika jo ohi. Ny- kyajan ihmiset ovat liiaksi her- mostuneita, vailla vakavampia har- kaikkia rastuksia; kaipaavat hetvain ken lapsia, jotka eläviä kuvia yms. Ystävien tulisi toimeenpanna lyhyitä kursseja, joissa opeteltaisiin vain muutamia tansseja. Fanni Mikkola huomautti, että SKY:llä oli ollut vaikeampiakin aikoja harjoituksissa jolloin oli ollut ainoaskeä. Näistäkin taan 3-4 henajoista oli selvit- ty. Rohkeutta vaan ja enemmän tarmoa ja luottamusta tulevaisuuteen! Asko Pulkkisen mielestä olisi myös Ystävien saatava uusi läheisempi, toverillisempi henki ja parempi järjestys harjoituksissa.” KUVAT: SKY:n arkisto, tausta Jutta Jaakkola 30 Tanhuvies 2/2015 Järjestoasiat Jäsenhinnasto SKY Norm. hinta jäsenhinta Tanhuvakka Tanhuvakan sävelmistö Lauluvakka Tietovakka 2 Tietovakka 3 Vironvakka, teks osa Vironvakka sävelmistö Old Finnish Folkdances Kansantanssi aa eena ja ajanvie eenä Ilokerä Purpurikirja Purpurikirja, sävelmistö Katrillaten 1 CD Katrillaten 2 CD 75,00 € 60,00 € 5,00 € 5,00 € 5,00 € 10,00 € 5,00 € 7,00 € 10,00 € 12,00 € 11,00 € 8,00 € 20,00 € 20,00 € 63,00 € 50,00 € 4,00 € 4,00 € 4,00 € 8,00 € 4,00 € 6,00 € 8,00 € 10,00 € 9,00 € 7,00 € 17,00 € 17,00 € Norm. hinta jäsenhinta Tanssilys ‐kansio Tanssiperinne elää Tanhuaskelikot Ohjaajan opas Työkirja värillinen Kansallispukukuvasto Lasten ja varhaisnuorten ohjelmisto CD Vipinää varpaissa Vipinää varpaissa leikkiohje Ku naa kengissä CD Seuratansseja CD Juhla ja salonkitansseja 35,00 € 3,00 € 10,00 € 3,50 € 5,00 € 2,50 € 15,00 € 15,00 € 5,00 € 15,00 € 20,00 € 20,00 € 30,00 € 2,50 € 8,00 € 3,00 € 4,00 € 2,00 € 13,00 € 13,00 € 4,00 € 13,00 € 17,00 € 17,00 € Jäsenhinnasto KTNL Lasten nurkan vastaus: LINTUNEN 1. Hailii, hailii, silakoita sieniä. L Sillinpäitä, pappilan häitä, rokka paloi pohjaan. 2. Lennä, lennä lintunen, lennä kullan kaulaan. I Nyt on nuoret tanssimassa, rai ritu rallaa. 3. Raatikkoon, raatikkoon vanhat piiat pannaan. N Tuonne, tuonne Kyöpelinvuoren taa, ettei heitä, ettei heitä nuoret pojat saa. 4. Yks’, kaks’, kolme, neljä ja viis. T Missäs on mun kultani siis? 5. Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä. U Tule, joudu oma kulta, että saatais häitä. 6. Kehrätkäämme silkkilankaa hienompaa kuin hiuskarva. N Liisasta vähän väärällistä, käärällistä, käännä itses ympäri. 7. Illalla pilkalla pilkistin ja pilkalla pistin piiloon. E Sormien välistä väipästellen haikeasti katsoin. 8. Matilaisen kylällä on revittynä nuotta. N Eihän siihen syytä ollut, repivät sen suotta. Tanhuvies 2/2015 31 Kansallispukupörssi Myydään Kokkolan kansallispuku, koko M/L: liivipuku, pusero, essu, huivi ja päänauhat. Puku on 60-luvun lopulta, käsityönä kudottu ja myös enimmältä osin käsin ommeltu. Erittäin hyvässä kunnossa, käytetty hyvin harvoin. anja.aartelo@kymp.net 0503810553 Myydään uuden veroinen, vain pari kertaa käytetty Munsalan puku kokoa 42 muuton takia edullisesti. Tiedustelut juhannukseen asti: Eileen 046-5252 599 Myydään siisti, hyväkuntoinen ja tarkasti ommeltu (Viipurin läänin) Pyhäjärven pitkä kansallispuku. Itse kudottu hamekangas. Sääntöjen mukaan tehty, käytetty kuoron esiintymisasuna. Hameosan ja hartuuksien yht.kohdassa ympärysmitta 108 cm, pituus olkasaumasta helmaan 140 cm. Koko n. 44-46. Puseron pituus 65 cm, hihan 52 cm ja esiliinan 82 cm. Lappavyö ja vyölliset, päähineenä nastallinen säppäli, koru hopeinen paljinsolki sekä pukuun kuuluvat vaaleat polvisukat ja (sukkahousut). Hintapyyntö 700 € / sopimuksen mukaan. Yht.otot numeroon 0503252257 mielellään klo 16.00 jälkeen. Armi Haapamäki / Pori. 32 Tanhuvies 2/2015 Kansallispukupörssi Myytävänä kaunis, hyväkuntoinen Kaukolan kansallispuku, koko 34 - 36. Mukana kaksi paitaa. Hintapyyntö 400 €. Yhteystiedot Riitta Raimoranta, puh. 040 5055443 Myytävänä Keravan kansallispuku, valmistettu käsityönä Keravan kansalaisopiston kurssilla. Hyvin säilytetty ja vähän käytetty. Puku kokoa 38-40 hame (vyötärö 72-76 cm, pituus 88 cm) Liivi, pusero, essu, tasku, tykkimyssy sekä Kalevalakorussa teetetyt keramiikkahelmet Hintapyyntö 650 euroa, tee tarjous! yhteydenotot sähköpostilla email: tuulahartola@gmail.com tai puhelimitse 0440 240952 Myydään vanha Karjalan puku ja KeskiKarjalan (Sortavalan) puku. Hinnat tarjousten mukaan. Tiedustelut: Kristiina Viik 0415466783, kristiina.niemela@hevoshierontapalvelu.fi Myydään hyväkuntoinen Perä-Pohjolan puku kaikkine osineen (myös huivi ja tykkimyssy). Koko noin 42. Hintapyyntö 450 € tai sopimuksen mukaan. Tiedustelut: Hilkka Johnsson 0400 430815 (Helsinki) Tanhuvies 2/2015 33 Tapahtumakalenteri Huhtikuu 25.4. Pelimanniyhtyeitten SM-kilpailut Kesäkuu 13.—14.6. Rieväkylän Rimppa, Tampere 15.6. Espafolk, Helsinki 19.6. Seuraaren Juhannusvalkeat 22.—28.6. Haapavesi Folk Music Festival 26.—28.6. Finlandssvenska Spelmansstämmän Heinäkuu 3.—4.7. Kihaus Folk Music Festival 6.—12.7. Kaustinen Folk Music Festival 14.—19.7. NORDLEK 2015, Viborg, Tanska Elokuu 5.8. Kansallispuvun päivä. Kansallispuku 130 vuotta. Kansallispukujen tuuletuspiknikkejä ympäri Suomen niemen 8.8. Kansallispukujen tuuletuspiknik, Seurasaari, Helsinki 22_.—23.8. Pohjan ohjelmistokurssit Syyskuu 10.9. Tanhuviesti 3/2015 ilmestyy 34 Tanhuvies 2/2015
© Copyright 2024