Yks-Kaks - KauppaKumpu.Fi
Yks- Kaks ALKUASKELIA ÄÄNITYÖHÖN TIMO SUND Luku 1 YKS-KAKS ALKUASKELIA ÄÄNITYÖHÖN Tämä kirja on tarkoitettu alkuaskelien ottoon äänentoistotyöstä kiinnostuneille. Erityisesti eri yhteisöjen ja seurakuntien mediatiimeille Kuvien ja tekstien & multimedian ym materiaalin tekijänoikeudet allekirjoittaneen, ellei tekstissä toisin mainittu. Luvaton kopiointi ei ole kivaa, lainaaminen lähde mainiten ihan jees. Päivitys, Julkaistu: 9.3.2015 1 Aloitussanoja Äänentoistotekniikasta on tämän kirjan työstöä aloitettaessa kirjoitettu varmasti useita satoja opuksia, tehty tuhansia youtube-tunteja videoita ja kirjoitettu lukemattomia viestejä eri foorumeille ja blogeihin. Ja lisää tulee sellaista tahtia, että niiden perässä ei pysy. tai maksaa jollekulle. Eli siltä osin sen täydellisen ratkaisun etsinnän voi lopettaa ihan hyvillä mielin. Internetin ihmemaailma tuppaa synnyttämään kaikkitetävää teoriatietämystä, joka on samaa luokkaa kuin ... Hevosmiesten tietotoimisto, tai ne koulunpihan takanurkan isot pojat, joiden mopot kulee ainakin kahtasataa ja mopoautossa on ainakin 500W sterkat. Päävire tuntuu olevan, että etsitään ”täydellistä” ratkaisua johonkin, esimerkiksi tietyn artistin tietyn biisin tietyn kitarasoundin kopiointiin, tai oikeaa mikrofonia/softaa/plugaria lista-artistin laulusoundin takana. Vastauksia ovat vaikka miten, mm erilaiset tuotemerkit ja viritykset ym ym ulkotaiteelliset seikat. Syntyy ajatusmaailma, että että ei voi tehdä noin, tai näin kun ei ole sitä ja sitä vermettä käsissä ja sitä ja sitä softaa ja ja ja.. Jos vastaukset ovat ongelmaratkaisussa jatkuvasti luokkaa "ei sitä voi tehdä", ollaan ihan hukassa. Mahdottomia asioita voidaan tehdä, kunhan meititään, mitä tahdotaan saada ulos. Entäpä jos niiden takana on oikeasti osaava artisti ja hommansa hallitseva tekniikkaväki? Ihmiset edelleen tekevät ja koneet & laitteet ovat vain välineitä tulkinnan välityksessä? Äänen liikkeet ilmassa tulkitaan edelleen sähköisiksi ja palautetaan kuulijoita varten uudelleen ilman liikkeiksi. Noin niinkuin yleisellä tasolla puhuen. Ei pidä katsoa puita, jos ei tahdo nähdä metsää? Ei ole mahdottomia juttuja, vain hankalia ja Viisas Äänihenkilö osaakin yrittää soveltaa osaamansa ja on aulis oppimaan uutta. Tekemällä. Netistä ja kirjoista, jopa tästä, oppii vain ideoita, ei itse taitoa. Tietääkseni oikoteitä onneen ei ole keksitty, vaan kaikki pitää oikeasti tehdä itse. Jolle itse osaa, niin sitten teettää kaverilla, 2 Osin tämän edelläesitetyn vuoksi päädyin kirjaamaan ylös omaa osaamistani. Ensikeikkani kun olivat kauan sitten, eli vuosien 1981-82 talvella. multimediaa. Ja tekstiversiossahan ei sitten ole edes niitä kuvia. Tutustumalla esimerkkeihin kuvan ja äänen kanssa selventää useasti enemmän, kuin pelkän tekstin lukeminen. Toinen merkittävä seikka formaatinvalinnassa oli se, että kaikki kolme kaveriani eivät voi ostaa tarpeeksi monta painettua kirjaa, että homma olisi taloudellisesti kannattava. Tässä oppaassa esitettävät asiat ovat vahvasti omaan kokemuksen ja osaamiseen nojaavia, eli toisen äänihenkilön mielestä voin olla totaalisen puissa, mutta hei! Tämä toimii minulla! Olen aloittanut aikana, kun televisiossa ei olut vielä välttämättä värejä ja äänilaitteet kävivät vielä osin hoyryllä. Kilowatin vehkeet tarkoittivat raksatyökoneita, puhelimet olivat johdoilla kiinni seinässä, pressa oli Kekkonen.. Sähkökirja mahtuu mukaan läppäriin/tabletiin/kännykkään, kohta kai kelloon? Samalla kirjan päivittäminen on painettua versiota helpompaa. Ja jo nyt voin luvata, että kirjan päivitykset ovat ilmaisia, jos iTunes ei muuta ehtojaan. Kohtaat matkalla kuvitteellisen äänihenkilön nimeltään Viisas Äänihenkilö. Hän ei välttämättä edusta koulukuntamaista kantaa, tai ole muutenkaan auktoriteetti, mutta on marinoitu moneen kertaa erilaisissa sopissa, joten hihansuihin on tarttunut jotain. Välillä jopa tämän kirjoittajaa enemmän. Hänen esikuvanaan ovat lukemattomat matkan varrella kohtaamani kollegat ja muusikot ym esiintyjät. Taustastani johtuen opas painottuu välillä erilaisiin kirkollisiin ja hengellisiin yhteyksiin ja niissä toteutettaviin äänentoistotilanteisiin ja ilmeneviin ongelmanratkaisuihin, mutta tämä tieto on sen verran universaalia, että se on sovellettavissa. Aina ja joka paikassa voi oppia uutta. Joko soveltamalla entistä, tai kokonansa uusia asioita. Viisas Äänihenkilö osaakin tämän. Jos selviät ilkeästi kaikuvasta kivikirkosta/kokoustilasta, on liikkasalikeikka koulun kuusijuhlissa melkoisen helppoa kauraa. Alusta alkaen oli selvää, että tämä opas on tehtävä sähköisessä muodossa silkan sisältöön olennaisesti kuuluvan audiovisuaalisen materiaalin vuoksi. Monien formaattien joukosta piti valita yksi ja nyt se on iBooks. Muut formaatit tulevat perässä, kunhan tekniset rajoitteet saadaan haltuun. Toistaiseksi PDF-muotoinen kirjaversio ei sisälllä Tässä on nyt joka tapauksessa tarkoitus ottaa lähetyskulmaksi aloittelevan äänihenkilön/mediatiimiläisen alkuaskeleet. 3 Tervetuloa matkalle. 2 Mikrofoniaa Siitähän se lähtee. On mikki/instrumentti/soitin ja siitä johto mikserin kautta vahvariin ja siitä edelleen kaiuttimeen. Variaatioita on sitten mm siinä, mikä väli tehdään langattomasti ja joskus koko PA-systeemi on yksi loota. ÄÄNIHENKILÖIDEN SALAISUUKSIA ❖ Vaikka miten polttelee iskeä kiinni, niin kannattaa ensin tutustua kamppeisiin ja säätää sitten ❖ Rikkinäiisillä vehkeillä ei toinna tehä, tulee äkkiä lisää särkyneitä kamppeita ja korvia ❖ Tunnetuin mikkitesti on, oman kokemuksen mukaan, että mikkiin taputetaan/puhalletaan ja sanotaan isoon ääneen ”onks tää päällä?” Varmaan olet itsekin kokenut, tai tehnyt vastaavaa? Tässäkin tapauksessa ketju on juuri niin vahva, kuin sen heikoin lenkki. Ei ole harvinaista nähdä moneen kertaan teipattuja johtoja ja virityksiä, jossa on päälle laitettu muistilappu että niihin ei saa koskea, kun loppuu ääni, tai kuten kerran ”kuuluu iso poks ja kaikki hiljenee” Jokainen keikka on oppimisen paikka 4 Alun tarkistuslista • Paristot, virtalaiteet? • Ehjiä, on tuoreet, akut ladattuina, jos käytetään.. Näistä kannattaa soveltaa itselleen toimiva versio. Kunhan vehkeet on käyty lävitse ennen keikkaa, niin järjestys on aika vapaa. Samalla tiedät, mitä on käsissä tällä kertaa. • Mikrofonit päällisin puolin ehyitä? Runko tuntuu tukevalta, eikä kevyestä käsitellyssä kuulu kolinoita. Jos kuuluu, kyseessä on marakassi, todennäköisesti toimii vähän huonosti mikkinä. • Johdot/katkaisimet(HYI!) ja liittimet näyttävät ehjiltä. Ne eivät saa heilua kuin maitohammas alakoululaisen suussa. Kolina ja kilinä eivät taaskaan kuulu asiaan. • Kytkettävät laitteet näyttävät/tuntuvat kytkiessä ehjiltä? • Liittimien kytkeminen ei saa vaatia voimankäyttöä. Siellä on jotain välissä/rikki, jos vastustaa, tai on säästetty ja käytetty markkinoiden halvimpia liittimiä • Kaiuttimille menvät johdot ovat kunnossa? Paljaat johtimet eivät kuulu reseptiin ja kuten edellä: • Kaiuttimet ovat ehjät? • Palaneen haju ei kuulu reseptiin, eli mikä meni rikki viime käyttökerralla, mutta siitä ei kerrottu? 5 Seuraavaksi mikseri apulaitteineen. Huomaa, että mikserin päälähdöt, eli merkinnöillä ”Master” eli ”L R”, eli ”MAINS” tmv pitää olla täysin alasvedettynä ennen tätä. Muuten saattaa kalusto kiertää aika ilkeästi. Laitteet päälle, eli käynnistysjärjestys Myös phantomvirtasyöttö päälle jo tässä vaiheessa, jos käytetään. Kytkeminen myöhemmin saa aikaiseksi aika pahan poksahduksen. Laitteiden käynnistysjär jestys on aina ”sisältä” ulospäin. Vasta sitten vahvistimet ja systeemit lavan päässä! Poikkeuksena nämä digitaaliset lavarasiat, jotka laitetaan päälle mikin jälkeen, edelleen kun edetään sisältä ulospäin. Sisältävät yleensä mikserin etuasteen ja myöhempi päällekytkentä voi aiheutta ISON poksahduksen. Ja ne eivät ole kivoja Nyt ollaan sis tilanteessa, että koko ääniketju on kytketty, mutta virtanappeja ei ole painettu päälle. Mikrofoni on sisin elementti ja kaiutin kaukaisin, niin päällekytkentä alkaa siitä päästä, missä mikrofoni on. Sammutusvaiheessa lähdetään liikkeelle vastaavasti vahvistimista. Mikrofoneissa on joskus katkaisimia, eli kytkimiä, joilla ne saa päälle/pois tai erilaisia vaimennuskytkimiä. Tärkeistä asioista päällimmäisin on nyt paikallistaa mahdollinen on-off-nappi ja laittaa se asentoon ON. Yleensä, ja tästä on sitten poikkeuksia, mikrofoni on päällä, kun kytkintä vetää itseensä, eli mikrofonin verkko-osaa, päin. Ja poikkeuksia on varmaan yhtä monta kuin on asennusta. Joissakin paikoissa laitteiden käynnstys ja sammutus on tehty äänihenkilöille helpoksi ja annettu automakiikan käsiin. Silloin näkösällään on yleensä yksi pääkytkin, joka huolehtii laiteiston käynnistyksestä ja sammutuksesta erilaisten viivekytkentöjen avulla. Tai sarja kytkimä, numeroituja, tai kiertokytkin, tmv selkeää. Oma kokemus on opettanut välittömästi teippaamaan käyttökytkimet yleiskäyttöön menevissä mikrofoneissa asentoon ON. Mikä on siis ihan mukavaa äänihenkilöiden kannalta. Mustaa sähköteippiä kannattaa aina olla rulla taskussa, kaupan halvin malli käy. Se riisutaan keikan jälkeen joka tapauksessa pois. Sillä saa hoidettua yllättävän monta asiaa kuntoon Isommat hommat hoituu sitten roudarilla. Nyt äänien pitäisi kulkea systeemistä läpi ja kaiken kansan kuuluville. 6 Sitä ennen hieman muita aiheita, tai jos on kauhea kiire, hyppää suoraan Soundchekkiin. Nopsa mikkisuojaus: http://youtu.be/ZWYDZfLI5k0 Muistutan vaan, että hätäilemällä lopputulos harvemmin on mitenkään mukava, kellekään. Nopeasti improvisoitu laitesuojaus Viisas Äänihenkilö keksii ja kehittelee, tarpeen mukaan uutta 7 3 PA- järjestelmän osat JÄRJESTELMÄN OSIA Äänilähde ❖ Mikrofoni/DI ❖ Kaapeli ❖ Mikseri ❖ Vahvistin ❖ Kaiutin ❖ Monitori ❖ Ei se paljoa vaadi. sopivasti sijoitettu kaiutin + mikrofoni ja hetki virittelyä, niin saamme perussetin, jolla selviää pikkujutuista. Käytännössä mikki vedetään sen verta isolle, että melkein kiertää, mutta vain melkein. Esiintyjien sijaintia säädetään sitten suhteessa mikkiin, kunnes balanssi on nappi, eli miksataan ”manuaalishydraulisesti” 8 Eli olemme siinä, mistä sähköisten PA-systeemien kehittely alkoi. Viisas Äänihenkilö lukee paljon manuaaleja netistä, etenkin jos käy paljon ”vieraissa” Säätimet, eli nupit ja mitä ne tekevät Yleensä mikserin napit menvät näin, ylhäältä alkaen, pyöreät nupit. • Gain -Esivahvistuksen säätö • Ekvalisointi, eli sävynsäätö, eli EQ • AUX-lähdöt; monitorit, efektit, syötöt toisiin tiloihin • Panorointi, eli vasen-oikea • Faderit, eli liukusäätimet - Taitavat olla se mikserin tutuin osa - äänenvoimakkuuden säätö Sen jälkeen PA-systeemissä tulee nippu johtoja ja laitteita, päätteet, kaiuttimet, prosessorit jne jne jne klikkeet. Lisäksi noissa on yleensä useampi muukin nappula, mutta niihin syvennytään myöhemmin. Perusperiaatteet ovat kuitenkin laitteistoriippumattomia, joten niistä ei nyt sen enempää. Joka tapauksessa ja kokoonpanossa tärkeintä on tuntea käyttämänsä laitteet ja osata kysyä neuvoa, jos homma ei vaan suju. Kun mennään perussetistä eteenpäin kasvava nappuloiden ja kamalootien määrä melkoisen kiivasta tahtia. Digitaalimaailmassa kanavat on usein ”kaadettu”, eli kun käsiteltävä kanava on valittu, lue manuaalista miten, ovat säätimet esimerkiksi vaakasuorassa. Tämä siis yleensä. Taas kukin valmistaja ratkaisee asian itsenäisesti. Tässä kohdassa Perusperiaatteet säilyvät samana, vaikka kalusto kasvaa. Samat periaatteet ovat pienessä kellarikeikassa, kuin stadionkoossa. Vehkeiden määrä & koko ja käytettävät tehot 9 kasvavat. Ja pyöritykseen tarvittava henkilöstömäärä lisääntyy. oikeassa reunassa..... Ja sitten jos on vierailevana tähtenä paikalla ja talon oma äänivastaava on saavuttamattomissa ja edellisillan treeniporukka on "vähän" viritellyt settiä omiin tarpeisiinsa ja se on jäänyt sellaiseksi. Kannattaa kokeilla oikein varovaisesti esmesten mitä rumpukanavista tulee/mikä soundi on sähkörummuissa jäänyt päälle. Yllätykset voivat olla tuhoisia laitteistolle. Ja AUX:it voivat olla sitten Pre, tai Post- fader. Kiinteästi, tai valittavissa. Tekeviä ihmiskäsiä ei mikään tekniikka korvaa, eli niitä roudareita ja lavamanagereita ja -ohjaajia tarvitaan. Mitä suurempi juttu, sitä enemmän sitä näkymätöntä työtä tapahtuu. Ja sitä tärkeämpi on että tieto kulkee ja keskusteluyhteys pelaa. AUX-lähdöt ovat mikseri mikserissä- ratkaisu. Prefader ja Postfader lyhyesti: Ilmaisee, jaetaanko AUX:in syöttösignaali ennen, vaiko jälkeen kyseisen kanavan liuku-, eli fader-säätimen Esimerkinomaisesti ajatellen jokaisessa sisääntulokanavassa on vaikka 6 AUXia, eli apulähtöjen säätönappeja löytyy vastaavasti. Näille on jossain toisaalla sitten AUX-mastersäätimet, aivan kuten mikserissä on päälähdöt. Ja mikserissä on myös vastaavat lähtöliittimet äänisignaalille. Jokaiseen näistä lähdöistä on mahdollista ohjata säätimistä tietty määrä kunkin kanavan signaalia siten, että se lähtee mikseristä nimetystä AUX-lähdöistä kohden vaikka efektejä(!), monitoreja tai johonkin sivutilaan, keittiöön, lastenhoitoon, vaksin koppiin, tmv käyttötarkoitukseen. Äänityslaitteet, kaksikanavaiset, kannattaa yleensä liittää useimmiten pre-fader auxiin, jolloin salimiksaus ei muuta nauhoitettavaa signaalia. Eli siihen tarjoillaan sitten staattisesti kaikki se, mitä ao auxiin syötettävistä kanavista tulee, esiintyjien puheita ja yskimistä ja kuiskuttelua myöten. Mutta, jos se on tarkoitus, niin sitten postiin. Tässä menee muuten helposti sekaisin, ellei tee itselleen selkeitä lunttilappuja, tai noudata lavaa rakentaessaan aina samaa logiikkaa, esmes monitorien järjestyksessä. Onko ykkösmonnari mikseriltä katsoen lavan vasemmassa, vaiko Monessa tiskissä kanavan MUTE-napin painaminen ei muuten sitten mykistä myös AUX-lähtöjä. Vaikuttaa siis, 10 yleensä, vain päälähtöön menevään signaaliin. Eli karu kokemus on opettanut kokeilemaan. Erityisesti oudomamsa setissä ja tutuissa kertaamaan. Ja digitaalihärveleissä toteutus voi olla omansa, lue manuaalista. Jotkut osaavat tallentaa halutun signaaliin esimerkiksi USB-tikulle, tai moniraitana ulkoiselle kovalevylle, tai toimivat tietokoneen ”äänikortteina”, jolloin tietokoneen tallennussofta hoitaa itse nauhoituksen. Kannattaa oikeasti lukea koko se manuaali ennen nettifoorumeille ja googleen sukeltamista. Nettiforumeihin kun ei voi oikein aina luottaa. Tämä kannattaa tuntea, jos AUX:ssa on kiinni esimerkiksi maailman suurin hallikaiku ja painat sen osuutta odottaessa kanavan MUTE:n pohjaan/vedät vielä kanavan faderin alas, mutta solistin avautuessa pyydystimeen lähtö efektille on prefader, niin se ei hiljennytkään - kään ..kään kään… Vastaavasti nettilähetyksen äänisyöttö voi joissain tilanteissa olla järkevämpi ottaa post-faderista. Ellei sitten tehdä videota/nettiä varten kokonaan omaa ja riippumatonta miksausta jakamalla mikserille tuleva signaali esim splitterillä. (karusti käytännössä opittua) Tämä kannattaa tehdä pitkän kaapelin päästä erillisessä tilassa, ettei saliääni häiritse miksausta. Ja tiimit pysyttelevät omilla tonteillaan. Toteustapoja pitää joskus miettiä oikein isolla porukalla ja tavalla, sillä kun tuohon yhdistetään vielä useissa miksereissä olevat ryhmälähdöt, päästään erittäin monipuolisiin signaalinjakovaihtoehtoihin. Monitorit ovat esiintyjän ystävä, tuki ja turva Mikserin päälähtöihin nauhoitussysteemiä, tai signaalinjakoa toisiin tiloihin, ei yleensä liitetä, sillä miksaaja ja yleisö kuulevat PA-signaalin lisäksi myös suoran akustisen saliäänen, joka ei mene mikseristä lävitse. Eli sen sisältämä osuus miksauksesta jää siirtymättä eteenpäin. Ellei se taaskin sitten ole se tarkoitus. Tämäkin olisi oman kirjansa veroinen aihe, ehkä joskus myöhemmin vähän tarkemmin? Vaikka päivitysversiossa. 11 Monitorien tarkoitus on olla tukemassa lavalla tapahtuvaa toimintaa, eli niihin syötetään signaalia, joka auttaa toteuttamaan tilaisuutta. Jopa metronomia on tullut laitettua. Mikitettyä vieterikäyttöistä. Nämä moninkertaistuvat kaikuisissa tiloissa. Ja mitä lujempaa vedetään, sitä villimmäksi tilanne helposti karkaa. Ja Viisas Äänihenkilö yrittää välttää tilannetta, jossa akustiset ongelmat yritetään voittaa kiristämällä systeemit äärimmilleen. Kun lavalla kuuluu hyvin, voivat esimerkiksi basisti ja kitaristi himpata hieman, että kuulevat, mitä laulaja laulaa. Ja rumpalia ei tarvitse eristää koppiinsa möykkäämään. Niissä kopeissa on myös yleensä aika huono happi, eli ei kivaa kellään. Ennemmin suosittelisin kokeilemaan ajattelutapaa, että yritetään toistaa tilaan kuluvaa ääntä sen verran kuin tarvitaan, ei sen takia, että siihen voi laittaa mikin/piuhan ja vetää nupit lujalle. Itseasiassa rumpalin sulkeminen koppiin kertoo, että lavameiningissä on jotain muuta pielessä, ellei sitten tahdota jäljitellä ison maailman meininkejä. Eli yritetään selvitä minimaalisella määrällä vehkeitä, ikäänkuin tehdä setistä läpinäkyvä. Mutta se kysyy tietynlaista tilaa ja esiintyjiä + kokeilua eri mahdollisuuksilla. Eli aikaa kuluu. Jos sitä ei ole tuhlattavaksi asti, on parempi yrittää selviytyä sillä, minkä saa kohtuudella aikaan. Oikein jos viedään juttu tappiinsa, niin myös instrumenttivahvistimet olisi vietävä äänieristettyyn tilaan ja mikitettävä/linjattava sieltä. Tai soitetaan mallintavien vehkeitten lävitse virtuaalivahvistimia. Tai oikein ison maailman meninigillä "soitetaanlauletaan" taustamusiikin päälle... Monitoreista vielä lisää Pääpointti kuitenkin siinä, että kun porukka lavalla kuulee toisensa hyvin, voidaan lavametakkaa laskea olennaisesti, suorastaan yllättävän paljon. Tästä taas seuraa, että lavalta saliin vuotava suora ääni jää vähäisemmäksi ja salimiksaus helpottuu. Ja kuinkas ollakaan: saliääni on selkeämpi. Ja monitoreja ei tarvitse huudattaa. Lattia, tolppa, korva, langaton, langallinen… Monitori on kaikessa yksinkertaisuudessa seurantalaite. Sen kautta voi myös kuiskia lavalle erilaisia asioita, kuten vinkata laulajaa pukineiden puutteista.. ;-) (tai laittaa rumpalin monitoriin hitusen virppaa tempoviveellä) Tähän liittyy monta tekijää, ihan alkaen instrumenttivahvistimen äänenpaineista ja monitorien kuulumisesta saliin, vaihevirheet heijastuneista äänistä... Tyypillisin on lattiamonitori, eli ns kulmamonitori. Nykyinen trendi näyttäisi olevan laitteiden pienentymisen kautta tuoda 12 esiintyjälle pieni aktiivikaiutin, lähelle. Jopa omaan mikrofonitelineeseen asti. helppo sijoittaa, aktiivimalli painaa ja tarvitsee signaalijohtimen lisäksi myös sähkösyötön. Eräissä on mukana nippu erilaisia efektejä ym lisäyksiä, joilla esiintyjä voi koristella omaa kuunteluaan itsenäisesti, ilman että vaikuttaa salimiksaukseen. Tämän tyypin laitteet ovat vielä tätä kirjoitettaessa sen verran uusia ja yksittäisiä, että jos sellainen tulee keikalla eteen, osaa sen tuonut myös käyttää sitä itse. Verkko- ja signaalijohdon yhdistemiä löytyy kohtuuhinnalla, eikä sellaisen valmistaminen itse ole edes kovin hankalaa. Laitteita on sitten passiivisia, tai aktiivisia. Eli pääjako menee siinä, onko niissä oma sisäänrakennettu päätevahvistin, vaiko ei. Molemmissa on puolensa. Passiivimonitori on kevyt ja Kunhan muistaa olla tinkimättä signaalijohdon laadusta, eli hyvä balansoitu kaapeli ja laatuliittimet ovat tässä kohdin hintansa arvoisia. Kuva: www.procab.be Omavalmisteisessa virtasignaalikaapelissa, mallia Procabin valmistamasta, kuvassa, voi kokeilla esimerkiksi valmiita johtokierukoita, tai kutistesukkia. Korvamonitorit Eli ”kuulokkeet korvissa”. Toteutustapa näytti vuosia sitten melkoisen koomiselta, sillä nykyisenkaltaisia nappikuulokkeita ei ollut vielä markkinoilla ja esmes Porta Pro:t tulivat markkinoille -84. Silloinen design oli .. melkoisen isohkoa. Kuuloke-/korvamonitorit voidaan toteuttaa johdolla, tai johdottomasti. Ison maailman trendi näyttää olevan että jos esiintyjän ei välttämättä tarvitse liikkua, siirrytään takaisin johdolliseen malliin. Jopa siinä määrin, että TC Helicon esitteli 2013 NAMM:ssa kitara- ja kuulokejohdon yhdistelmän. Rakenne on hyvin samalainen kuin edelläolevassa virtakaapelissa. Instrumenttipäässä on naaraskappale niille lempinapeille ja vahvistimen päässä 13 plugi kuulokevahvistimelle/MP3-soittimelle. Ei ole monimutkainen omavalmistaa. Monikarvaisia johtoja saa metritavarana. suuremmissa systeemeissä ei välttämättä ihan yhtä hyvin. Ja samalla pahan kierron vaara on melkoinen. Jos ja kun päästään eroon erillisistä monitorikaiuttimista, saadaan taaskin sitä lavamelua hallintaan. Toisaalta miksauspäässä saattaa joutua miettimään asioita uudestaan, sillä aikaisempi monomonitorointi saattaa muuttua stereoksi. Eli kymmenen AUX-lähtöä onkin enää 5, ellei vedetä monona. Korvamonitoroinnissa vaanii vaara siinä, että vedetään vehkeet ihan liian lujalle ja tuloksena on kuulovaurio. Eli tätä pitää erikseen harkita ja pohtia & soveltaa. Monissa korvamonotorijärjestelmissä on tätä varten erilaisia järjestelmiä rajoittamassa äänenpaineita. Ja ne ovat nissä ihan tarkoituksella. Usein edelleenkin näkee ratkaisuja, joissa pääkaiuttimiin on liitetty suoraan toiset, jotka on surutta käännetty lavalle päin. Ongelmahan tässä on, että miksaus ja monitorointi ovat usein täysin toisistaan erillisiä ratkaisuja. Jossain mies ja haitari & pallityyppisessä ratkaisussa tämä toimii, mutta pykälää paria 14 Yhtye oli levynjulkkarikeikalla ja roudausvaiheessa yhtyeen johtaja tuli kertomaan, että he tarvitsevat talon kalustosta vain kaksi tulolinjaa + neljä mikrofonia, joita ei tarvitse kytkeä. Ne kaksi linjaa monitoreihin. Ratkaisu oli, että kosketinsoittajajohtajalla oli moniraitatallennin + pieni mikseri arsenaalissaan. Koko bändisoitto tuli, lauluosuuksia myöten tallentimelta + spiikit päälle mikin kautta. Muut laulajat vetivät kytkemättömiin mikkeihin monitoreista tulevan materiaalin päälle. Oli aika rela keikka 15 Luku 2 RASKASTA SÄÄTÖÄ Mikään instrumentti ei soi virittämättä ja kukaan artisti ei osaa harjoittelematta. Äänijärjestelmä on äänihenkilön instrumentti. Sitä pitää virittää ja säätää. Jopa kiinteissä asennuksissa. Ja äänihenkilön on harjoiteltava järjestelmän käyttöä ja opiskeltava alaansa. 4 Tasosäädöt kohdilleen Tästä myös voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan ihan omana aiheenaan, mutta tiivistetään: Idea on säätää laitteet siihen pisteeseen,että eri vaiheissa ei turhaan vaimenneta, tai vahvisteta, signaalia enemmän kuin on tarkoituksenmukaista. KANNATTAA KESKITTYÄ Kun äänijärjestelmä on viritetty, se soi nätiummin ❖ Ja yleisö kiittää jälkeenpäin ❖ Kun säätö onnistuu oikein hvyin, myös artisti kiittää ❖ Samalla saadaan alusta alkaen ketjuun maksimaalisen "kuumaa" signaalia, eli sellaista, jossa on minimaalisesti häiriökohinaa. On ns maksimaalinen s/n- suhde (signal to noise) Osin tämä prosessi on päällekkäinen soundchekin kanssa, mutta kannattaa silti tutustua ihan loppuun aasti. Se palkitsee pidemmän päälle parempana soundina. Ja sitähän tässä oppaassa yritetään metsästää. Yleensä tämä sovitus ja perussäätö on tehty laitteistoa asennettaessa, mutta tilanteiden muuttuessa, esimerkiksi kalustomuutosten vuoksi se pitää tehdä uusiksi. Jos mennään koko ajan ”kaasu pohjassa” , eli mikseri on vedetty tappiinsa, etuasteet täysillä ja faderit tapissaan, punaiset valot vilkkuvat, mutta koska ääniketju mikseristä eteenpäin on väännetty hiljaiselle, ei kuulu paljon mitään, paitsi rumaa säröä kun signaali särkyy mikserissä. 17 Toisin päin ajettaessa päätteet on vedetty täysille, mutta mikseri ym signaalinkäsittely on pitänyt laittaa pienelle, sillä systeemi on erittäin herkkä kiertämään. Ei kuulu kunnolla, kun tulevaa signaalia pitää vaimentaa tunteella. kuulostaa ”0db:ssä” kovemmalta, kuin korkeaimpedanssinen. Tätä voi joskus käyttää soundilllisena ratkaisuna. Mutta se teoriasta. Ja ääni on ohuen ohuttta, tuskaisen kireää pihinää Ja säätämään Perusidea on, että joka portaassa 0db-taso on myös 0db-taso seuraavassa. Nyt tämä siis tarkoittaa yksinkertaistettuna että silloin ääntä ei sen enempää vahvisteta, kuin vaimenneta, eikä niinkään jonkun napin asentoa/mittarin näyttämää. Ja ihan ensiksi: tämän tekeminen vaatii oikeasti paneutumista. Ja luvan säätää settiä, ellet puuhaa omien vehkeittesi kanssa. Ja taas kerran: vaikka siinä on nappi, sitä ei tarvitse säätää sen vuoksi, että se nappi on siinä. Jos et tiedä, mitä tapahtuu, älä käännä! Esimerkiksi laulajan 0db taso on siinä kohdin, mistä ääni purkautuu ulos. Koeta kuunnella täysin palkein vetävää laulajaa korva kiinni suussa, niin saat jonkinmoisen kuvan signaalitasoista. Jos tämä menee muuttamattomana systeemistä läpi, on se erittäin voimakas ääni. Siksi sitä säädetään tarpeiden mukaan. Idea on saada laitteiden signaalitasot vastaamaan toisiaan. Ei ole mitään järkeä paahtaa tätä tehdessä nupit kaakossa, tai niin hiljaa, että ilmanvaihdon taustamelu peittää testiäänen alleen. Joku järkevä välimuoto on miellyttävää kaikille. Käytännössä tämän säätämisen optimaalinen toteutus on hitu hankalaa, sillä eri vehkeissä tasot esitetään eri tavalla ja säätönuppien asennot eivät vastaa toisiaan. Ja harvemmassa on henkilöt, jotka kykenevät kuulemaan/kuuntelemaan tuota em 0db-tasoista (testi)signaalia. Tähän uppoaa myös hieman aikaa, mutta vaiva kannattaa, sillä sen jälkeen järjestelmä kuulostaa ”täydemmältä”. Alapää on napakka, keskialue tarkka ja yläalue ei satu korviin. Tosin itse laitteisto ja käyttöpaikka, jopa esitettävä materiaali vaikuttavat lopputulokseen, eli säätö pitää tehdä keikkakamoissa melkeinpä joka käyttökerta uusiksi, ainakin kun ketjuun on liitettu uusia laitteita, kuten vaikka uusi sali-EQ. Jos säätönapissa lukee 0db, se ei välttämättä tarkoita muuta kuin että muotoiluosaston mielestä se nollakohtamerkintä näyttää hyvältä siinä kohdin. Myös laitteiden kytkentäpisteiden impedanssit voivat erota toisistaan melkoisesti. On laitteita, jotka ovat ”hiljaisia” ja niitä, joissa on potkua ihan liikaa. Tämä johtuu yleensä siitä impedanssisovituksesta. Eli matalaimpedanssinen laite Tuttu paikka ja tutut kamat ja esiintyjät ovat Viisaalle Äänihenkilölle iso plussa. 18 joskus kiinteissä asennuksissa mielenkiintoinen prosessi. Konsultoi systeemin kytkenyttä/käyttävää henkilöä. Jos ei muuta, niin kytke mikrofoni ja höpötä siihen itse. Säätö lähtee tästä Yleensä siten, että tulokanavan SOLO/PFL-nappi painetaan pohjaan, laitetaan signaali pälle (=MP3-soitin, puhutaan mikkiiin, soittaja soittamaan, CD pyörimään...) ja käännetään GAIN/Pre-napista, kunnes signaalinvoimakkuus jää juuri keltaisen alueen alle. ”Kypsät vihreät” on maksimiarvo. Jos olet ns vieraana, niin älä tee sellaisia säätöjä, tai kytkentöjä, joita et osaa perua, eli palauttaa takaisin talon ”oletusarvoihin”! Kännykameraa voi käyttää muistikirjana. Punaiset eivät saa vilkkua. Säädettäessä kanavan fader pitää yleensä olla asennossa kiinni, eli alhaalla. Vasta kun tulosignaalin taso on saatu kohdilleen, avataan kanavan faderit. Ensiksi tarvitaan ääntä järjestelmään, eli jos ei halua/voi käyttää testisignaaleita, laitetaan jotain tuttua mielimusiikkia soimaan, tosin muistaen että se mustin örinämetalli ja kivikirkko eivät välttämättä sovi toisiinsa. Kantri on aina jees, ihan signaalisisältönsä vuoksi. Tai jos haluat erottua joukosta, hommaa ortodoksista mieskuorolaulua. Sillä saa kalustosta irti likipitäen kaiken. Tosin eräissä merkeissä ja toimintatavoissa kanavafaderin pitää olla vedettynä ylös, jopa 0db-tasoon asti, että edellekerrottu toimenpidesarja onnistuu mutta jällleen kerran: tunne vehkeesi. Joka tapauksessa tässä vaiheessa päälähdöt eivät ole auki, tai jos ovat, korkeintaan vähäsen, että vähän ääntä kuuluu. Sillä ei ole vielä merkitystä. Säätöä aloittaessa päätteet saavat mielellään olla kiinni/väännetyt hiljaiselle. Näin ei tule vahingossa tehtyä tuhoa vehkeille/korville Tässä vaiheessa lisävatkaimet, kuten kompressorit ja efektilaitteet saavat olla pois käytöstä, sotkevat kuviota. Tutustu tarvittaessa vähänkään oudomman laitteen käyttöohjeisiin. Äänilähteen kytkentä mikseriin saattaa olla Tässä vaiheessa on myös selvinnyt, oliko kanavan AUX-lähdöissä jotain, sillä säätövaiheessa pre fader-tilassa 19 olevat lähdöt menevät myös lujalle. Pahimmillaan jotain voi hajota. Ja sitten jatketaan eteenpäin signaaliketjussa Viisas Äänihenkilö onkin ennen prosessin aloitusta joko vääntänyt AUX-lähdöt nollille, tai huolehtinut etteivät esimerkiksi monitorivahvistimet ole päällä. Riippuen asennuksesta siellä voi olla myös eri tiloihin menevää signaalijakoa, tai induktiovahvistin kuulovammaisille, tai tallennin. Mikseristä seuraava laite säädetään ensin tulotasoiltaan, jos on tulotasojen säätö ja mittarointi, näyttämään samaa, kuin mikserin lähtötasot. Jos tulotasoa ei pysty säätämään, ruuvataan lähtötasoja. Välillä pitää tosin ihan mennä fiilispohjalla. Nämä pitää selvittää ennen prosessiin ryhtymistä. Etenkin oudommalla kamasetillä. Ja onhan niin että et ala säätämään ns ”talon” settiä ilman lupaa niistä vastaavalta? Tai, että otat ”talteen” ”talon” asetukset. Ensin? Kännynäpsy on siis tässä kohdala aika jees apuväline. Vaikka siinä on nappi säätämistä varten, niin: Älä väännä siitä, ellet tiedä, mitä se tekee. Seuraavaksi säädetään mikserin lähtötasoja. Vältetään vetämästä ”hanoja auki” lähtötasomittareiden 0db-tasoon, sillä se vastaa todella kovaa ääntä. Jos päätteet olivat päällä oletkin jo huomannut tämän. 0dbtasoinen signaali signaaliketjussa on sitten muuten ihan oikeasti aivan eri kuin db-mittarin kertoma äänenpainetaso. Sen db-mittarin mielestä 0db on täydellinen hiljaisuus. Joskus pitää vain luottaa, että säätönuppiin merkitty 0db tarkoittaa sitä, ettei laite vaikuta signaalivoimakkuuteen mitenkään. Selviää kokeilemalla. Vähän laitteista riippuen mikserin lähtötasomittarit saisivat tässä vaiheessa näyttää kovimmillaan noin -12—16db. Tämä on sitten vain vain viitteelinen arvo, selostan tässä periaatetta, sovella käyttämiisi laitteisiin. Esimerkiksi erilaiset salieq:t, jakovahvistimet, signalin reititys vaikka toisiin tiloihin. Vähän riippuen systeemistä voi olla tässä vaiheessa vielä hyvä vaihtoehto ohittaa laitteet, eli painaa niistä löytyvä ”bypass”-nappi pohjaan, jolloin esimerkiksi se ekvalisaattori ei sotke prosessoinnillaan säätöä. EQ-laitteesta sitten erikseen omassa osuudessaan. Joskus laitteistossa voi olla valmiiksi säädetty päätevahvistin. Jossa siis ei ole kuin virtanapi. Silloin säätömahdollisuudet rajoittuvat mikseriin ja lisälaitteisiin. 20 Jos mikserin aux-lähdöissä on kiinni jokin laite, joka osallistuu PA-ketjuun, säädetään tätä kytkentää vastaavasti, jos on mahdollista/tarvetta. Usein aktiivikaiuttimissa on vain kolme merkkivaloa. Virtavalo, vihreä, tulevan signaalin ilmaiseva keltainen ja punainen varoitusvalo, joka kertoo että nyt mennään ihan liian lujaa Punainen vilkkuvalo = ei hyvä Lopulta päästään päätevahvistimeen/aktiivikaappeihin asti. Ne pitää ensin laittaa päälle. Muistithan kääntää äänentason ihan alas asti ennen laitteiden käynnistystä? Huomasit kyllä, jos et. Tämän vuoksi Viisas Äänihenkilö ei muuten seiso päällekytkettävän äänilaitteen etupuolella kun sitä käynnistetään/säädetään. Kun laitteet ovat päällä, ja kaikki vehkeet kytketyt, testisignaalia tulee, säädetään äänenvoimakkuutta päätevahvistimesta, tai aktiivikaiuttimesta lujemmalle, kunnes päästään samaan äänitasoon kuin on lähtöpäässä. Tai vehkeet ovat riittävän lujalla. Tarkoitus on siis todellakin saada systeemi tilaan, jossa mikseristä tuleva signaali on riittävän ”kuumaa” vahvistimelle asti. Ilman että se säröytyy matkalla, tai on liian lujalla yleisöä ajatellen. Eri laitteiden ääni ”avautuu” eri tavoin eri voimakkuuksilla, eli näitäkin ohjeita on sovellettava omien kamppeiden mukaisesti. Yleensä aktiivipömpeleissä riittää, että kääntää tulotason säätimen kohtaan ”Line”. Jos se nappi on kohdassa ”Mic” on se muuten todella lujalla. Asento ”-∞ db” taas tarkoitaa, että mööpeli on hiljaa. Useissa aktiivikaiuttimissa tuppaa tosin olemaan aika laaja säätötaso ja useasti keikalle käypäinen voimakkusnapin asento on vain hitusen verran täysin kiinni- asennosta. Edes napin tienoille merkitty ”Line”, ei aina kerro totuuutta. Jos käytössä on desibelimittari, voi sitä tässä vaiheessa käyttää ohjeellisena apuvälineenä. Laite kertoo, millaiset äänenpaineet tilassa vaikuttvat, ei signaalivahvuuksia itse laitteissa. Tilanne ratkaisee. Liikuntahallin rytmimusiikkitilaisuus on erilainen kuin runopiirin sunnuntai-iltapäivän lausuntailta. Järkevä äänenpainetaso desibelimittarilla mitattaessa on luokkaa 82-85db. Siis jopa sitä tummista tumminta örinää, tai HC-punkkia luukutettaessa. Yllättäen. 21 Karkeastiottaen kovimmillaan soivan musiikin kohdilla pitäisi pystyä puhumaan kaverille kädenojentaman päässä huutamatta ja tulla ymmärretyksi. Silloin ollaan vielä turvallisella puolella. Yleensä. Jos korvat soivat ns tilliä keikan jälkeen, on menty liian lujaa. Eli miksaajan tillittävät korvat tarkoittavat, että kajareiden kohdilla olleet ovat kuulleet ihan liian lujaa, jos ovat kuulleet. Nyt, jos kaikki on kohdillaan, saadaan optimaalinen ja maksimaalinen äänenvoimakkuus ulos, kun tiskissä ollaan 0db-tasoilla, eli kuuluu todella hyvin! Tai siis kuuluu vähän liiankin hyvin, eli tointaa vetää pöydästä mastereita vähemmälle. Ja ihan kunnolla. Yleisön pitää voida nauttia. Ja Viisas Äänihenkilö ymmärtää suojella tärkeintä työkaluaan, eli kuuloaan. Tätä kannattaa mittaroida pitkin tilaa. 90db on jo kuurouttavan kova ja ”satanen lasissa” paahtaminen silkkaa tyhmyyttä. (db-mittaroinnista vähäsen myöhemmin lisää) Missään vaiheessa prosessia korviin ei saa sattua ja/tai laitteiden punaiset varoitusvalot vilkkua, eli signaali säröytyä. Lujempaa mentäessä vaarannetaan ihmisten terveyttä ihan liikaa, saatikka omaa hyvinvointia. Ongelmallisia ovat melukuoromituksen pituus ja taajuudet. Etenkin kun liikutaan ihmiskorvan kuuloalueen kriittisillä alueilla. Jos näin tapahtuu, pitää palata ketjussa taaksepäin ja säätää vastaavasti. Särö kuulostaa sitten digitaalivehkeissä todella rumalta pörähtelyltä. Ja analookivehkeet ei tykkää, kun ne on suunniteltu vaihtovirralle ja särö on liki puhdasta tasavirtaa Äkilliset iskuäänet voivat olla varsinaista murhaa kuulolle, tai hyvinvoinnille yleensäkin. Ns ”brown note”, eli kakkataajuus on sitten muuten legendaa. Onneksi. Mutta esimerkiksi jatkuva voimakkailla matalilla ääniillä pommitus voi aiheuttaa pahoinvointia. Ja joitakin laitteita ei vaan saa säädettyä optimiin. Syynä voi olla esimerkiksi laitteiden tulotasojen eroavaisuudet. On lisätty esimerkiksi kotisterolaitteita provehkeiden keskelle. Esimerkiksi se ihan tavallinen CD-soitin. Yleensä mikserin RCA- in- liittimeen voi kytkeä kotilaitteen, rca-liittimillä. Mutta tarpeen vaatiessa saattaa olla aihetta tehdä sovituskytkentöjä, tai asentaa DI-boksi väliin. Ilman luotettavaa mittarointia on vain luotettava omiin korviinsa. Jos se tuntuu lujalta, se on liian lujalla. Viisas Äänihenkilö ymmärtää vastuunsa olla aiheuttamatta kuulijoilleen kuulovaurioita. 22 Useissa nykylaitteissa on ns iPod-tulo, jossa on pikkuplugilla toteutettu sisäänmeno. Mp3-soitin/puhelin/tabletti/läppäri liitetään johdolla kuulokelähdöstä konsoliin ja homman pitäisi sujua. Kuuntele demo, miltä tinnitus voi kuulostaa - ei ole miellyttävää Digilaitteiden säätämisen ero Viisas Äänihenkilö osaa näissä asioissa tehdä kompromisseja. Ja oppia joka kerrasta jotain uutta. Digitaalisia miksereitä ym signaalivehkeitä ei pidä koskaan ajaa siihen 0db- tason asti. Säröytyvä digisignaali on todella rumaa pörinää. Sitä ei välttämättä heti tunnista, jos korva on tottunut analogialaitteisiin, mutta aika nopeaan asiaan tottuu. Digisärö kuulostaa usein terävältä iskulta. Palanut äänilaite haisee muuten sitten todella pahalle ja niiden kor jaaminen ei ole ihan halpaa/helppoa puuhaa. Ennemmin jäädään reilusti vihreälle, analogiapuolen ”kypsän keltaisen” sijaan. Kannattaa lukea laitteensa manuaali, että tietää, mitä tehdas suosittelee käyttötasoiksi. Hevosmiesten tietotoimiston tiedot voivat johtaa vehkeitten särkymiseen. Turhaan niihin ei ole asennettu punaisia varoitusvaloja, tai tasomittareita. Erotuksena analogisiin laitteisiin digimaailmassa kohina ei käytännössä lisäänny, jos väännetäään ”vähän lisää” masterista. Edellyttäen että tulosignaali on riittävän ”kuumaa” ja kohinatonta. Ja se haju ei lähde salista ihan vaan pikkuisen tuulettamalla. Koska jokainen valmistaja tekee asiat omalla tavallaan, esimerkiksi, miten uhkaavan kova signaalitaso ilmaistaan käyttäjälle, kannattaa pitää manuaalisulkeiset, tai pelata varman päälle ja pysytellä digikonsolissa reilusti vihreällä alueella. Pyytää vaikka kaveria tukistamaan joka kerta kun kanavan punainen tasovalo vilkahtaa. Jos päälähdöt punastuvat, sietääkin saada kunnolla tukkapöllyä. Ja kerran saatu kuulovaurio on sitten pysyvä, vaikka tinnitus saattaakin helpottaa ajan kanssa. Se aiheuttaa jopa pysyvää invaliditeettia, eli ollaan varovaisia? 23 Digipuolella äänittelyhommat menevät sitten laakista puihin, jos signaali on rikki, eli bändin livelevy/puhetallenne on kuralla. Korjaamattomasti. 24 Luku 3 JOHDOT JA LIITTIMET Kaikki on kytkettävä jotenkin. Letkut, piuhat, kaapelit.. Ääni ja sähkö 5 Johtohommat Joskus näkee myytävän audiojohtoja mitä ihmeellisimmillä väitteillä ja perusteluilla. Etenkin ns hifi-liikkeissä Valitettavasti äänisignaali ei tiedä kulkeeko se hapettoman ja ionisoidun xyz kuparin läpi, vaiko halpaa ”lapamatoa” pitkin. PERUSPOROPEUKALOSÄÄNTÖJÄ Mekaanisesti tukeva ❖ Tunnetulta valmistajalta ❖ Itse tehty on aina itsetehty ❖ Ohmin laki: Herra Georg Simon Ohm keksi vuonna 1826 : W=VxA, eli watti = voltti x ampeeri, tai U=RxI, jossa: U= jännite, R=vastus ja I= virta. ❖ Enemmän ratkaisee lähettävän ja vastaanottavan pään sähköisten arvojen käyminen yhteen. Ja käytettävät johdonpituudet ja johtimien pinta-alat. Yllättävän usein tymäkältä näyttävä johto on todellisuudessa ohutta lankaa paksun eristeen sisällä. Laatukaapeli on: • Mekaanisesti tukeva Eli jos vertalukohtana on kengännauha ja ne tuntuvat samalta, kyseessä ei ole laadukas kaapeli, se on tönkkö kengännauha • Kaapelissa on riittävästi johtimia, eli johdinpinta-alaa ja siinä on hyvät liittimet 26 Yleensä valmistajat pyrkivät pitämään omasta merkistään ja laadunvalvonnastaan kiinni. Silti vastaan tulee suoraan hyllystä toimimattomia merkkikaapeleita. Senkin vuoksi on hyvä osata tarvittaessa itse tinailla niitä kuntoon. • Tuttu ja tunnettu valmistaja, jonka laatu tuntuu olevan omiin tarpeisiin/budjettiin sopiva on hyvä valinta. • Ainut likipitäen varma tapa saada taatusti varmaa laatua on tehdä kaapelit itse. Laatumateriaaleista. Kaapeleita ja liittimiä myydään metritavarana ja irrallaan. Juotoskolvin kaveriksi kannattaa hankkia halpa perusyleismittari. Vastus-ja johtavuusmittauksilla, ns diodi-mittauksella piippaamalla, pääsee aika pitkälle. Eli jos ”kaupanpituudet” noin puolen metrin välein alle metrisestä noin 20m asti eivät piisaa, niin kolvi kuumaksi ja tekemään itse. Homman mielekkyys sitten on toinen asia. Etenkin suurien johtomäärien kanssa. Jos homma ei vaan tunnu omalta, niin voi kysyä kavereilta apuja, tai teettää osaavalla ammattilaisella. Harvemmalla on varaa korvata rikkoutuneet kamppeet suorilta uusilla. Tosin kun itse tekee, osaa myös itse korjata ja johtojen pituuksiin voi vaikuttaa omien tarpeiden mukaan. Ja kolvaaminen on aika helppoa & suoraviivaista touhua, kun siihen oppii ja on käypäiset vehkeet käsillä. Liitinoppia, lyhyt oppimäärä • Peruspeukkusääntö: ”ääni kulkee piikkien suuntaan” • Toinen perussääntö: liittimet eivät sovi vääriin reikiin • Kolmas perussääntö: älä yritä väkisin, se ei sovi sinne • Neljäs perussääntö: koska menit tekemään sen väkisin, saat myös korjata väkisin, eli kolvi kuumaksi 27 Tarvitaan: Äänikaapelien korjaus ja valmistus itse • Kolvi, eli juotin ja kamppeet • Mitttari • Komponentit Tässä vaiheessa puuhataan kuumien esineitten kanssa ja tehdään pikkutarkkaa nysväämistä. Erilaiset terävät työkalut pitää myös pysyä käsissä. Jos se ei tunnu omalta, niin voit hyvillä mielin hypätä ohi. • Testaus ja vianetsintä • Korjaus Tästä tulee kirjan seuraavaan päivitysversioon videopätkä Periaatteessa rikkikimennyt kaapeli on korjattavissa, poistamalla vaurioitunut liitin/korjaamalla irronnut tinaus. Ja kohtuu halvalla. Ja ainakin kun kaupat ovat jo asennossa kiinni ja kenenkään treenikämpältä ei löydy käypäistä piuhaa, myös suhteellisen nopeasti. Irtoliittimet eivät ole arvokkaita ja pakon edessä niitä voi kannibalisoida toista piuhoista. Kuinka pitkän audiokaapelin voi tehdä? Joskus on pitänyt purkaakorjatakasata rikkinäinen piuha tilaisuuden jo alettua. Ei mitään kivaa puuhaa yleisön keskellä, mutta tehtävissä. Kerran loppui piuhoista mitat ja kaapelista kanavat kesken ja oli auton perässä kelallinen mikkikaapelia. Tuli tehtyä spesiaalimittainen mikkikaapeli. Ns lennossa. Jälkeenpäin tuota 16,5m kaapelia järkimittoihin lyhennellessä hymyilytti. Olemme riippuvaisia Ohmin laista Tästä voidaan johtaa liki kaikki tarvittava tieto. Jos ymmärrät, mistä on kyse, olet ehkä parempi sähkäri, kun äänihenkilö. Sähkärit ainakin tienaavat äänihenkilöitä paremmin. Kuinka se sattuikin olemaan kyydissä, kaapelikela ja irtoliittimiä ym kilkettä? Herra Ohmista johtuen teoreettinen maksimi kotikäyttöisissä sähköjohdoissa on luokkaa 1050m. 28 Siltä matkalta johtoon tungettu sähkö ei enää ”jaksa” tulla toisesta päästä ulos. Audiosignaali taintuu jo lyhyemmillä matkoilla. Normi ”verkkojohdolla” saa sitten melkoisen pitkät vedot aika näppärästi ja kevyesti. Ja etenkin nopeasti. Huono puoli, että lavapäähän tarvitaan ns Stage Box, eli käytännössä etuasteloota, joka ottaa vastaan analogisen materiaalin ja muuntaa sen digitaalimuotoon, joka sitten siirtyy mikserille yhdellä ohuella kaapelilla. Ja sama setti pitää pystyä ”purkamaan” mikseripäässä, ellei ole digitaalivehkeet käytössä. Ja nämä mokomat maksavat, ainakin tätä kirjoittaessa, melkoisen napakasti. Käytännössä noin 400m yhtenäistä johtoa on maksimimitta. Pidemmille vedoille pitää olla hyvät perustelut ja tarvittaessa jopa välivahvistimet. Matkaa lyhentää jokainen väliliitos, sillä liitospisteissä syntyy häviöitä, eli vastusta. Uusin suuntaus näytätis olevan että mikseri ja kontrollipinta irroitetaan toisistaan, eli lavlle tulee mööpöeli, mihin johdot kytketään ja joka toimii itsemikserinä ja sitä hallitaan etänä langattomasti/verkkokaapelin päästä. Ja kontrollipinta, eli itse ”mikseri” onkin läppäri/tabletti/känny. Nämä ratkaisut avaavat monenlaisia mahdollisuuksia, eli miksaaja ei välttämättä istu poksissaan, vaan voi kulkea tilassa vapaasti kuuntelemassa ja säätämässä. Tai kirkon suntio/kanttori/pastori miksaa tilaisuutta älykännyllä ns lennosta. Todellisuudessa 100m on järkevän maksimeissa analogiajohdolla toimittaessa. Sekin on poiskeräysvaiheessa aika tympeä kaveri käsitellä. 100m pitkä sähkökaapeli muuten painaa ja paljon. Pysyy pakosta äänijamppa joko kunnossa, tai on koko ajan jostain rikki. Sähköjohdot, eli jatkot Digipuolella on liki samat rajoitteet, sillä Herra Ohmin määritelmät koskevat kaikkia sähköjohtimia. Järkevä CAT5/6 kaapelin yhtäjaksoinen mitta on tätä kirjoitettaessa on myös saman noin 100m. Pidempiin vetoihin tarvitaan lisäpalikoita väliin varmistamaan riittävän laadukas signaali. • Perusohje 1: Kunnon musta kumikaapeli on aina valkoista kotijohtoa parempi. Se kiiltävä ja muovisen tuntuinen ei sitten ole kunnollista kumikaapelia. Optisilla ratkaisuilla päästään vieläkin pidemmmälle, mutta on sitten aika arvokasta puuhaa. 29 Paljonko kuormaa roikka jaksaa? • Perusohje 2: kytkimellä varustetut jatkojohdot menevät rikki, aina kiusallisella hetkellä, kun varakappaleita ei ole saatavilla • Perusohje 3: katso, ennen ostopäätöstä, kuinka paljon johdossasi on neliöitä sähköä varten. Tässä direktiivimaailmassa sähkötuskaa on pyritty auttamaan laittamalla eri vehkesiin erilaisia merkintöjä tehosta ym suureita. Yleensä niihin pitää voida luottaa, mutta Viisas Äänihenkilö pitää niitä silti vain ohjeellisina. Se merkintä kun ei takaa mitään. Loppujaan. Monesti tarjouksessa myydään 1,5mm2, jopa 0,75mm2 johtoja. Niistä ei raskaassa sähkönkäytössä, mitä äänityö valitettavasti on, ole oikein mihinkään. Herra Ohmista johtuen ohut johdin ei jaksa kuljettaa sähköä lävitseen vähänkään isomman kulutuksen tarpeisiin, vaan muuttuu vastukseksi, eli lämpiää ja lämmetessään vastustaa virrankulkua vielä enemmän ja siksi lämpeää lisää ja ja.. Eli jos käytät kelalla olevaa jatkojohtoa ja siinä on, tarran mukaan 4A "lämpösuoja", niin kelaa voi kuormittaa, sovelletaan Ohmia, 240V x 4A= 960W jatkuvalla teholla ilman sen laukeamista. Tuo tarkoittaa, että ao johto on turhan keveä vakavaan äänipuuhaan. Tälläistä tavallista ihmistä sitten hämää vaihtoehtoinen kuormituksen merkintä, eli VA. Numerot ovat samat, eli se ei ole niinkään tärkeää, kuin ao johdon kuormitettavuus. Optimi verkkovirralla työskenneltäessä on äänitöissä 2,5mm2 kaapeli. Taas Herra Ohmista johtuen se on myös aikalailla maksimi, sillä yleisin sulakekoko on 16A (amperia). Laskukaavaa soveltamalla selviää, että 230V jännitteellä ja 16A virralla voidaan saada seinätöpselin maksimikuormaksi 230x16= 3680W. Tämä siis huipputehona. Siksi vähänkin isommissa seteissä mennään kolmivaihevirralla, 16A, 32A, 64A, 128A. Tällä tavalla esimerkiksi sähkövastus lämmittää saunan kiuasta. Se vastustaa virrankulkua ja lämpenee. Tämä sopii saunaan, mutta huonommin äänihommiin. Nimittäin: kun käynnistät isotehoisen sähkölaitteen, vaikka pakastimen tai päätevahvistimen, valot vilkahtavat? Seinästä tulee noin 240V, mutta annetaan hieman pelivaraa, jos on vaikka vähän vanhemmat sähköt kyseessä ja seinärasiat kuluneet käytössä. Eli laiteen käynnistyessään kaipaama tehopiikki on enemmän kuin sen jatkuva tehontarve. Karkeasti sanoen noin kaksinkertainen suhteessa tehokilvessä lukevaan (otto)tehoon nähden. 30 Eli otetaan esimerkki: laitteeseen liimattu tehokilpi/-tarra sanoo että sen tehontarve on 1000W ja samassa jatkojohdossa on kiinni pari 500W halogenivaloa luomassa tunnelmaa ja tuikkaat roikan seinään, niin sulaketta rasittaa hetkisen verran noin 4kW tehopiikki. Hidas 16A perussulake ei vielä tästä napsahada, yleensä, mutta kytkimellisen jatkojohdon kytkin on komeasti kestokykynsä yläpuolella. Jälleen kerran: palanut sähkölaite haisee pahalta. Ja tuppaa olemaan kallis korjattava. Ja on hengelle hupaa. Tätä kirjoittaessa testinomaisesti tarkastellen lähin löytynyt jatkojohto ilmoittaa kytkimen vieressä , tekstillä "Max 3500W". Sietää, laskennalisesti, 14,6A. Se on siis sitä jatkuvaa kuormaa. Siitä on porsinut se kytkin. Siihen vielä sitten lisäksi se johdon neliömäärä, eli paljonko se oikeasti voi kuljettaa virtaa. Jos virta ei kulje, niin se lämmittää paikkoja. Tästähän olikin jo äsken puhetta. Virta, eli amperit (A) on se kiusa. Ohmin mukaan laskemalla 240V systeemissä 4kW tarkoittaa 16,7A. 16A sulake kestää sen hetkellisesti, mutta vanhemman keikkapaikan 10A napsahtaa välittömästi. Ja kytkimellinen jatkojohto ei tykkää. Usein kohdille tulee suorastaan huimaavan halpoja jatkojohtotarjouksia. Vaikka miten lompakkoa kirvelee maksaa 15m jatkosta tuplat 25m verrattuna, niin... Riittävätkö neliöt? Tarvitseeko niin pitkiä oikeasti? No kestää se sen x kertaa, kunnes joka kytkennässä aiheutuva kipinöinti on polttanut kontaktit piloille ja se antautuu tehtävän edessä. Yleensä paljastaen jännittävät ja jännitteelliset sisuksensa. Ja sähkönkulku lakkaa. Eli vältellään niitä kytkimellisiä jatkojohtoja viimeiseen asti? Joohan? Joo! Ja johdot suoriksi ja siististi. Tuon kulutuksen saa helposti aikaiseksi muutamalla instrumenttivahvistimella & aktiivimonitorilla ja sen toisen iPadin laturin kytkeminen laukaisee sitten sulakkeen. Ihan peruskoulun fysiikkaa: jokainen johdin aiheuttaa sähköja magneettikentän. Jos siinä johtimessa kulkee vaihtosähköä, nämä häiriökentät sykkivät. Ja johto laukeaa muuten juuri silloin, kun varakappaleita ei ole saatavilla, eli ei käytetä kotikamoja työkäytössä? Ja äänisignaali äänijohdossa on vaihtosähköä ja verkkovirta sähköjohdoissa on vaihtosähköä. Vahvempi niistä on koko ajan yrittämässä kiusaamassa pienempäänsä, eli aiheuttamassa häiriöitä. Ilmiö vahvistuu jos johdot ovat kelattuna, tai sykkyrässä ja sekaisin keskenään. Tutkimalla jatkojohdon omaa tyyppimerkintää, yleensä takapuolella, selvää, kuinka paljon sitä voi kuormittaa. Ja taas: ne arvot ovat ohjellisia, vähennä ilmoitetusta reippaasti, niin et ainakaan ylikuormita johtoja. 31 Nykyiset äänilaitteet ovat melkoisen tunnottomia tälläisille häiriöille, mutta niitä esiintyy edelleen. Eli miksi riskeerata? edelleen se pyöreä, maadoittamaton pistoke, josta on reilusti vuoltu palaa pois, että sopii suojamaadoitettuun rasiaan. Siksi johdot mahdollisimman suoriksi ja siisteiksi. Ja jos vain mahdollista sähkövedot eri suunnasta kuin äänijohdot, mielellään suorassa kulmassa tosiinsa nähden. Niiden ja muuten rikkinäisten jatkojen ym virtavehkeiden kanssa Viisas Äänihenkilö ei tee töitä. Jos sähkölaitteista puuttuu palasia, tai näkyy paljaita johtoja se on hengelle vaarallinen, se pitää poistaa käytöstä. Heti. Vastuu vahinkotapauksessa on sen, jonka olisi pitänyt huomata asia/kytki vehkeet, eli yleensä miksaajalla, joka puuhasi lavarakennnuksen kanssa. Tai sen juuri remmiin tulleen lavahenkilön. Se ei ole esiintyjän ”oma moka”, kun käy vahinko ja jotakuta sattuu. Tähän vaan pääsee keikkatilanteessa aika harvoin, jos koskaan, sillä lava on täynnä erilaisia virtalaitteita ja vahvistimia ja niiden seassa kiemurtelevat signaalijohdot ne vasta ovatkin solmussa. Itse lopetan yhteistyökyvykkyyden heti ja siihen paikkaan, jos rikkonaista ei voida vaihtaa ehjään/sopivaan. Ei tee mieli riskeerata toisten, eikä etenkään omaa henkeä/terveyttä muutaman euron jatkojohdon vuoksi. Tätä ehkäistään käyttämällä ns balansoituja johtimia äänen kuljetukseen. Vaihtovirran roplematiikka on sen taajuus, 50Hz, joka on ikävän lähellä sydämen omia toimintataajuuksia. Ja joka kerta kun se vaihtaa suuntaa, lihakset koristuvat uudestaan. Tutuin on se ”mikkipiuha”, mutta voi olla toteutettu myös plugipäillä. Eli jänniteisestä osasta ei pääse välttämättä kovin helposti irti. Ainkaan hyvässä hapessa, saatikka hengissä. Ja tämän iän myötä pumpusta ottaa muutenkin, niin pitää olla tuplavarovainen. Tätähän emme sekoita ”stereopiuhaksi”. Emmehän?? Jatkojohtohässäkkää kuriin Phantomvirran 48V jännite aktivilaitteille ei ole paljoa, mutta se virta, eli amperit (A) on ne tappavat ja jo 60mA (=Amperin tuhannesosia) on melkoisen takuuvarma tappava määrä. Vähän riippuen, minkä kehonosien läpi kulkee. Tilannehan on lavalla yleensä se, että eri mittaisia ja värisiä & kuntoisia jatkoja luikertelee edes takas, osassa voi olla 32 Modernin musiikin historiassa on jo ihan tarpeeksi sähköön kuolleita esiintyjiä, eli ei lisätä sitä määrää eihän? Yhdessä vaiheessa sähköisen musiikiteon historiaa artisteja menehtyi mm sähkökitaran varteen verkkovirran karattua värille reiteille. Tämä erityisesti amerikkalaisesti kytketyissä vahvistimissa, joissa ns groud lift-kytkin saattoi kytkeä suomalaisessa sähkösysteemissä vahvistimen rungon jännitteiseksi. Tämä olisi ollut helpoisti hoidettavissa vaihtamalla koko virtalähde meikäläiseksi, mutta se ei ihan aina tullut niitä jenkeistä roudaaville henkilöille mieleen. etäisyyttä. Laitteen runko saattaa olla jännitteinen ja esimerkiksi vioittuneen, tai puuttuvan, maadoituksen vuoksi, vuotava sähkö etsii helpointa reittiä maaahan. Ja koska ihmisestä suurin osa on vettä ja siihen liuenneita suoloja, olemme aika hyvä sähkönjohdin. Tämänkin vuoksi ne vuollut, tai muuten murjotut pistokkeet eivät kuulu viisaan äänihenkilön käyttöön. Eivätkä etenkään ns "nollatut" seinärasiat, joista maadoitusliuskat on poistettu, tai teipattu. Nitä tulee aika ajoin vastaan. Poistamalla suojamaa on yritetty poistaa ns maalenkin mahdollisesti aiheuttamaa pörinää. Onneksi näitä ei enää tule vastaan, kuin todella harvoin. Toinen huono yhdistelmä, vaikka miten olisi hyvät äänivehkeet ja hienot puitteet on muuten sitten kasteallas ja konkkamikki. Eli ratkotaan se mikkikysymys niin, ettei jännitteisiin osiin ole mahdollista koskea märin käsin, edes vahingossa? Käytetään dynaamista mikkiä jos siinä veden äärellä on pakko mikkiä käyttää ja etenkin käsitellä. Tämä idea on kirjaimellisesti kuolleena syntynyt. Vikaantuva laite muuttuu vikatilanteessa äkkiä rungoltaan jännitteiseksi ja jännite etsi reittiä maahan ja ihminen kelpaa oikein hyvin. Eli tulee ns sormille. Käytännön esimerkkejä sähköstä Sateiselle kesälle ei voi mitään, mutta varautuminen ei paljoa maksa. Pakastepussit, kumihanskat, jätesäkit.. (niitä muuten on muitakin värejä kuin sitä tuttua mustaa) Jos epäilyttää, että joku sähkölaite voi olla viallinen, niin kosketa sitä varovaisesti ensin kämmenen selkäpuolella. Jos saat siitä sähköiskun tempautuu käsi lihaskouristuksen vuoksi poispäin. Roimalla kouraotteella kokeilemalla jäät siihen rikinäiseen vehkeseen varmasti kiinni. Olimme keikalla "legendaarisessa" Ilosaaressa, tosin sisätiloissa, isossa salissa. Joka kerta kun satuin edes hipaisemaan valomiestä sain "sormilleni". Etenkin, jos koskin samalla äänipöytään. Pistin syyn kuivalle pakkaskelille ja keinokuituisille vaatteille & kumipohjaisille kengille, kunnes kaivoin tylsyydenehkäisymielessä yleismittarin esille ja Jos laitteita käyttäessä ja niihin koskiessa tulee koko ajan sellainen pikkuisen kutiseva olo, on syytä ottaa hieman 33 mittasin jännitteen mikserin metalliosista valo-ohjaimen runkoon. kuori oli avattava niiden vaihtoa varten. (äärimmäisen tyhmä temppu ja ratkaisu) Mittarin mukaan eroa oli 80V. Koska tilanteelle ei siinä voinut mitään, pidimme loppukeikan hieman suurempaa väliä. Syytä ongelman ei löytynyt. Sain aika julman tällin kädestä toiseen, kun meisseli koski jänitteisiin sisäosiin ja olin ottanut tukea kiskosta. Jonkun hetken aikaa löi pumppu ns tyhjää ja silmissä pyöri. Istuksin reilusti puolisen tuntia lattialla ja mietin, tokenenko, vai pitääkö perua illan keikka. Joskus "uran" alkuvaiheilla miksasin puhetilaisuutta ja mikseri oli sijoitettu salin seinälle, ison seinäpatterin viereen. Ilmeisesti kaapelien pituuksien, tai silkan esteettisyyden vuoksi. Joka tapauksessa ajoittain oli mukavaa nojailla lämpöiseen patteriin leppeässä tilaisuudessa. Kunnes nojaillessani kurottauduin samanaikaisesti säätämään hiljaisen puhujan mikiä hieman isommalle. Keikan sain vedettyä ja pääsin kotiin asti, vaan aika heikolla hapella mentin. Unohdin nimittäin, että ao laite on kiinni valovirrassa myös oman virtajohtonsa kautta ja virta on töpselin ollessa seinässä aina päällä. Ikävä sähköinen pörähdys kädestä olan kautta patteriin kavalsi jostain vuotavan sähköä ihan kiitettävästi. Jatkojohtojen käyttövinkkejä Loppukeikka menikin ryhdikkäästi istuen. Myöhemmin kuulin tilanteen olleen talossa tiedossa, mutta siihen ei vain oltu puututtu, kun sitä ei pidetty tärkeänä. Ihan kukin valitsee itse, tahtooko riskeerata - itse en enää lähtisi yrittämään livesähkön kanssa elämän riskeerausta. Jokunen käytännön kautta syntynyt idea, saa soveltaa Merkkaa jatkojohtojen päät selvästi, eli esim numeroimalla ne. On paljon helpompi sanoa vaikka viulistille, mihin jatkojohtoon saa tunkea tablettinsa laturin, kun siinä on selvä numero- tai kirjainmerkintä. Värien kanssa ongelmaksi tulee lavavalaistus, sillä esimerkiksi punainen muuttuu mustaksi vihreässä valossa Tai tämä muistutus irroittaa kaikki laittisiin liittyvät virtajohtimet ennen säätö-/huoltohommia jännitteisten osien kanssa: Ruuvailin nuorisokahvilassa valolaitteita ja himmenpakki oli polttanut sulakkeensa edellisen iltaklubin tiimellyksessä. Johdot vedetään "puumaisesti", eli seinärasialta/lavaboksista yksi jatkojohto, johon kytketään Irroitin valo-ohjaimen virtajohdon ja kiipesin tikkaiden avulla vaihtamaan sulaketta valokiskoon kiinnitetystä pakista. Kyseisessä himmentimessä sulakkeet olivat sisäpuolella, eli 34 jatkojohtoja. Niiden perään ei enää laiteta kuin käyttölaitteita, eli se max 2 jatkojohtoa peräkkäin Sähköturvallisuuskeskuksen ohjeistus aiheesta ei ole kirjoitettu turhaan, mutta koskee vain omaan käyttöön tehtäviä, ei keikkakäyttöön kasattuja. Itsellesi ja vain omaan käyttöön saat tehdä itse. Bändin basistille et saa. Kelalla olevat johdot lämpeävät yllättävän hyvin. Eli jos "jojoon" jää yli 2 kierrosta, vedä nekin ulos ja vedä johto siististi. Olen ollut oikein onnistuneesti mukana sulattamassa yli parinkymmenen asteen pakkasessa keikkabussin lämmitysjohtoa syvälle hankeen. Johto oli keikan jälkeen tarkastellen aika mielenkiintoisen näköinen kakkara. Liitospisteet lämpenevät. Eli jos mennään verkkovirralla, saattaa seinärasiassa oleva pistoke sulaa. (tehty) Samaa lämpenemistä tapahtuu myös jatkojohdoissa, siksi tehdään jatkaminen puumaisesti Itsetehtyjä jatkojohtoja ei sitten käytetä, ellet ole sähkäri, joka saa tehdä niitä ja luovuttaa kuluttajakäyttöön. 35 Sallitut sähkötyöt Korjaus- ja asennustöitä • Yksivaiheisen jatkojohdon korjaus ja teko lähde: http://www.stek.fi/ • Sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto • Sähkötöitä saavat tehdä vain siihen pätevöityneet ammattilaiset. • Valaisimen liitäntäjohdon rikkoontuneen välikytkimen vaihto • Seuraavat lähinnä kodin siirrettäviin sähkölaitteisiin liittyvät työt ovat kuitenkin kaikille sallittuja • Sisustusvalaisimen liittäminen valaisinliitimellä eli ”sokeripalalla” Käyttötoimenpiteitä • Kiinteässä asennuksessa valaisinliittimen eli sokeripalan korvaaminen uuden järjestelmän mukaisella valaisinliitinpistorasialla sekä vioittuneen valaisinliitinpistorasian vaihto. • Sulakkeen vaihto (tavallisen tulppasulakkeen vaihto tai valonsäätimen sulakkeen vaihto) • Automaattisulakkeen ohjaaminen toiminta-asentoon tai pois päältä • Valaisinpistotulpan asennus ja vioittuneen tulpan vaihto • Suojalaitteen toiminta-asennon ohjaaminen • Jännitteettömien pistorasioiden ja kytkimien kansien irrottaminen esim. maalaamisen ja tapetoinnin ajaksi ja rikkoutuneiden kansien vaihto • Valaisimen lampun ja sytyttimen vaihto • Suojajännitteisten laitteistojen asentaminen valmistajan tai tavarantoimittajan antamien ohjeiden mukaisesti • Jännitteettömyyden toteaminen hyväksytyllä jännitteenkoettimella (koetuskynällä) , kun tehdään jokaiselle sähkönkäyttäjälle sallittuja töitä • Harrastustoimintana tehtävä sähkölaitteiden kokoonpano esim elektroniikan rakennussarjasta ja tällaisen laitteen korjaaminen. • Vikavirtasuojakytkimen toiminnan testaus. 36 Muita töitä • Omakotitalon antennin asentaminen • Sähkölaitteiden mekaanisten osien korjaaminen, esimerkiksi pesukoneen letkun vaihto, edellyttäen että laitteen kosketussuojaus, vesisuojaus mukaan lukien, ei muutu • Luotettavasti ja kokonaan jännitteettömiksi tehtyjen sähköasennusten purku • Kaapeliojan kaivu ja kaapelin veto maahan. Ennen kaapeliojan peittämistä on sähköalan ammattilaisen todettava, että työ on tehty asianmukaisesti. 37 6 Liitintyypit ja käyttötarkoitukset rca ”Phonoliitin”, yleisin kotistreolaitteiden kytkennöissä. Ei pidä sekoittaa samannäköiseen digitaaliseen liittimeen, jossa koaksiaalikaapeli. LIITTIMET ON JEES Sekä naaras-, että koirasmallit. Osa näistä periytyy puhelintekniikasta, osa on kehitetty sotilastarkoitukseen. Tässä yleisimmät analogialiittimet. ❖ Eroja loytyy valmistajien kirjavuuden vuoksi, mutta vakioiliitintyyppien pitää sopia toisiinsa ristiin. Tunnetuin, eli Neutrik, on kiitettävästi pitänyt kiinni toleransseista, eli liittimet ovat yhteensopivia. ❖ Halpismerkkien laadunvarmistus on melkoisen kirjavaa, eli ne eivät ihan välttämättä sovi toisiinsa, vaikka pitäisi. ❖ plugi ”Kitarapiuha”, instrumenttijohto ”mono” ja ”stereo”. Yleensä molemmat päät samanlaiset, ellei kyseessä sovitinjohto, tai erikoistarkoitukseen tehty. 38 Yleisimmät kuulokeliitin ja se kitarapiuhan pää. Tutuin koko löytyy nappikuulokkeiden piuhasta. Eri käyttötarpeisiin on olemassa sovittimia. XLR Balansoitu ”mikkipiuha”. Audiokäytössä 3-piikkinen. Tämä on varsinainen yleisliitin. Ääniareenoiden sankari. Sekä naaras, että urosmallit. Lisäksi olemassa erikosmalli, Yleensä 2 ”napaa”, kärki ja runko. 3-napainen malli, ”stereo” on ns TRS, Tip, Ring,Sleeve. Eli kyseessä on insert-johto - ei ”stererojohto”. XLR-liittimen purku & kasaus Nopea esitys, mitä XLR-liittimen sisältä löytyy Tällä kaapelilla liitetään ulkoinen laite, esimerkiksi kompressori, tai efekti, mikserin insert-liittimen kautta osaksi signaalireittiä. Plugijohdon toinen pää ja väliin laitettu kaapeli ratkaisee, mistä johdosta on kyse, eli onko insert-johto ulkoisen efektin kytkemiseen mikserin kanavaan, vaiko sovitin, jolla saadaan vaikka MP3-soitin mikserin rca-tuloon kiinni. Tai kuulokkeiden liitin. Tai se piuha, millä ulkoisen soittimen saa kiinni settiin. Tai johto kaiuttimien ja vahvarin väliin.Tämä käyttötarkoitus pitää vain osata tunnistaa ja toteuttaa. joka osaa vaihtaa ”sukupuoltaan” lennossa. Näin vältytään sovittimien ja adapterien käytöltä. Ja vaikka siinä on kolme piikkiä, se ei ole "stereo". Kitaran instrumenttikaapeli ei kestä pitkään kaiutinjohtona. Vastaannäköinen kaiutinkaapeli on kitarajohtona vähän jäykä ja raskas. Ylläoleva video myös Youtubessa: http://youtu.be/3QXEIGHXufY 39 Erikoiskäytössä on myös pienempiä kokoja, lähinnä langattomissa ratkaisuissa. Eivät sovi ristiin ilman merkittävää väkivaltaa, joka samalla tuhoaa liittimet, eikä ääni kulje. Piikeiltään ja kooltaan eri mallit eivät sovi ristiin. käyttö-/ohjausjännitettä Erikoisempia ”vakioliittimiä” joudutaan välillä valmistamaan erikoistarkoituksiin. Huomaa, että speakonit ovat lukkiutuvia liittimiä, eli esimerkkikuvassa olevaa metalliosaa vedetään irroitettaessa ensin taaksepäin ja sitten kierretään koko liitintä nuolen suuntaan. Ja sen pitäisi irrota ilman suurempia ongelmia. Myös nimitys Canon-liitin on vielä vanhastaan käytössä. Jos ”mikkipuha” ei vaan toimi, niin saatat yrittää käyttää valojen DMX-kaapelia äänensiirtoon. Se ihan aina toimi, vaikka mikrofonikaapelilla voi Paikoilleen pitäisi mennä ihan van työntämällä ja kiertämällä. Liittimen naksahdus kertoo sen olevan paikoillaan. Kestävät melkoista pahoinpitelyä, mutta silti liiallinen voimankäyttö ei ole suositeltavaa. Ja taas yksi peruspeukkusääntö lisää, jolla pysyy käyttäjä ja kamat ehjinä: Älä käytä, ellet ole varma. siirtää DMX-signaalia. Se, että se näyttäisi "melkein sopivan" ei riitä. Jos ei ole osaavampaa neuvomassa, nosta kädet pystyyn ja keksi toinen ratkaisu. Työläämpää, mutta yleensä myös turvallista. Comboliitin Hyväksyy sekä instrumentti-eli plugijohdon, että urospuolisen XLR-liittimen, tuloliittimenä laitteissa. ”Mikkihiiri”. Kuva: Neutrik Speakon Kaiutinkaapeliin, voi kuljettaa myös Adapterit Näitä piisaa.. Vähän kaikkeen mahdolliseen. 40 Vaikka miten tekisi mieli niin älä kasaa komeaa nippua adaptereita peräkkäin, koska niin voi tehdä, sillä jokainen liitos tuo häiriöriskin ja rasittaa mikserin/vahvistimen liittimiä turhaan. Ennemmin kannattaa miettiä, miten adapterikuusen voisi kiertää johdoilla 41 7 Kaapelit ja liitynnät Käyttötarkoituksen mukaan Instrumenttikaapeli TUNNE LAITTEESI Kunnolliset kaapelit ja toimivat kytekennät helpottavat Viisaan Äänihenkilön elämää ❖ Oikea kaapeli- ja adapteriviritys oikeassa paikassa herättää aina hilpeyttä kollegoissa ❖ Yksinkertaisus ja siisteys palkitsee aina ❖ Jälleen kerran: tunne laitteesi ja niiden käyttö, niin osaat tarvittaessa soveltaa ja väärinkäyttää niitä ❖ Nämä ovat niitä edellänäytettyjä plugipäisiä, ja niitä käytetään instrumentin kytkemiseen vahvistimeen. Signaali on instrumenttitasoista, eli kohtuullisen hiljaista. Jos kytket normaaliin linjatuloon, kuuluu todella heikosti. Mikrofonikaapeli XLR-piuha. Pääsääntöisesti balansoitua audiota varten. Siirtää oivallisesti myös linjatasoista signaaliia esmes mikseriltä vahvistimelle/aktiivikaappiin. Erisukupuoliset päät. (eli käytännön peruspilana on kytkeä johtohässäkässä saman kaapelin eri päät yhteen ja pyytää kaveria tarkistamaan, että onhan ne päät kytketty) Linjakaapeli Laitteen ”Line out”- lähdöstä toisen laitteen ”Line In”- tuloon. Ns ”kuumaa” signaalia, eli jos mikseri odottaa 42 mikrofonisignaalia, mutta ruokit sitä vahingossa Ne samanlaiset päät menevät esimerkiksi kompressorin, tai kaikulaitteen in ja out- liittimiin, jolloin laite on osa mikserin signaaliketjua. kosketinsoittimen linjalähdöistä, kuulet todella ison äänen. Pahimmillaan myös haistat palavia äänilaitteita. Ja sitten ovat ne lukemattomat erikoisjutut, mihin tehdään omat viritykset. Ja vielä kerran: jos et tiedä, mihin tarkoitukseen jokin johto, erityisesti eksoottisemman näköisillä päillä on tehty, niin älä käytä, tulee vähemmän vahinkoja. Kaapelilla itsellään ja liittimillä ei ole niinkään väliä, mutta laitteiden lähdöillä ja tuloilla on. Yleensä käytetään plugijohtoja, tai RCA-plugijohtoa, tai… Tässä kohdin niitä adaptereita tuppaa tarvitsemaan. Kaiutinkaapeli Yksi erikoisempi ratkaisu on käyttää insert-johtoa ja äänilaitteiden ”Stereo-in”- plugireikää esim kosketinsoittimen kytkemiseen. Siis laittessa on linjatasoiset plugilähdöt, L + R, ja äänivehkeissä yksi plugireikä merkittynä ”Stereo in”. Aika harvinainen ratkaisu, mutta tulee ajoittain vastaan. Kaiuttimelle vahvistimelta vievä johto pitää olla normi kitarapiuhaa paksumpaa evästä, eli johdinpinta-alaa pitää löytyä. Ihan kiitos Herra Ohmin, kaiuttimien ruokkimiseen vaadittavien volttien ja amperien pitää mahtua johtoon. Normi kitarapiuha lämpiää ja isommassa setissä lopulta palaa poikki, sillä siihen tahtova äänisignaali ei ”mahdu” siihen kunnolla ja turhautuessaan lämpiää. Nopeimmin antautuu yleensä subbasen johto, jos on liian ohutta evästä. Insertti Tämä on juuri se vähän hauska piuha, kun siinä on kolme päätä. Kolminapainen pää työnnetään, yleensä mikserissä, ”insert”pisteeseen, jolloin se katkaisee signaalireitin. Toteutustavasta riippuen ääni tulee ulos jommastakummasta, eli joko ”Tip”, tai ”Ring”.- piuhasta ja palaa takaisin sitä toista pitkin. Eri ikäisissä laitteissa on voitu toteuttaa kummin päin tahansa. Idea on kuitenkin, että jos molemmat päät eivät ole kytketyt, ja oikein päin, ei ääni siirry, vaan kanava pysyy mykkänä. 43 Luku 4 LISÄLAITTEET JA VEHKEET Signaaliketjuun lisäillään mielellään erilaisia paavoja ja vatkaimia, tehostamaan, tai korjaamaan signaalia. Mitä olisi U2 ilman Edgen taimattuja kitaraviiveitä, tai listamusiikin basaripotku ilman lisälaitteiden tuomaa lisäsuolaa? 8 Lisälaitteet Ekvalisaattori EQ , on periaatteessa ”äänensävynsäädin”, mutta äänikamoissa yleensä enemmän kuin kotilaitteissa. Yhteistä näille kaikille on että niiden avulla voidaan vaikuttaa äänisgnaalin eri taajuusalueisiin vahvistaen tai vaimentaen niitä. PAAVOT JA VATKAIMET Ekvalisaattori ❖ Kompressori ❖ Gate ❖ Viive ❖ Reverb ❖ Vireenkorjain ❖ Chorus ❖ Vocoder ❖ Käytettävästä laitteesta riippuen vaikutusalueet ja -tavat ja etenkin voimakkuus ovat erilaisia. Internetin syvyyksistä löytyy kaavioita eri äänilähteistä ja niille ominaisista taajusalueista. Niihin tutustumalla voi välttää pahimpia sudenkuoppia ja selkeyttää soundia, tai löytää kikkoja erikoisempien soundien kaiveluun Tätä interaktiivista kaaviota kannattaa tutkia ajan kanssa, sillä se esittää tiiviissä muodossa melkoiset määrät tietoa eri taajuusalueista. Myös muita vastaavia löytyy. Syventyminen aiheeseen kannattaa, sillä ekvalisoinnilla voi yhtä helposti pelastaa, kuin upottaa keikan. 45 Taas kerran kyseessä on laite, jota ei pidä käyttää sen vuoksi, että se on olemassa, vaan siksi, että sitä tarvitsee. Erilaisia ekvalisaattoreita Yleensä valmiissa, eli kiinteässä, asennuksessa se on jo säädetty tilaan nähden optimiin ja siihen ei ole oikein syytä puuttua, ellei ole tooodella solmussa. Tällöin nopsa kännyräpsy nappien asennoista ja sitten säätää mieleisekseen. Tai painaa ohimenen bybass- napit päälle.. Suodin, eli päästöfiltteri: suodattaa kylmästi astetuksien mukaan tietyn/tietyt taajuudet. Esimerkiksi MP3-soittimen bassoleikkuri/korostin, ”bass boost”. Hyllykorjain, ”shelving”. Tuttuja esimerkiksi kotistereoista. Hi-Treble-Bassosaston säätimiä Muistathan palauttaa sitten keikan jälkeen entiselleen. Tosin aika usein se tuppaa itsellä ”unohtumaan”, eli talon settiin ”jää päälle” oma säätö. Kannattaa sitten varautua, että puhelin voipi soida perästäpäin sangen ärhäkkäästi. Parametrinen korjain. Monipuolinen vatkain. Löytyy yleisimmin mikserin kanavasta valmiiksi. Nappeja yleensä 2/taajuusalue, Freq & gain. Monesti samassa nipussa yhdistelmä hyllykorjainta/filtteriä ja parametristä. Graafinen, eli se, missä on niitä nappeja paljon, siihen asetetaan ”käyrä”. Eri koulukunnat kinastelevat periaatteista, millä ja miten ekvalisointia pitää, tai ei pidä tehdä, mutta perusajatus on että sen avulla selkiytetään kokonaissoundia. Joskus taas haetaan soundillisesti tietynlaista "rumuutta". Kaikkiin näihin liittyy sama perusohje: jos ei ole tarvetta säätää, älä säädä enempää, kuin ehdoton minimi. Jos voit olla säätämättä, ole säätämättä. Paitsi, jos oikeasti tiedät, miten säätö vaikuttaa yksittäisen äänilähteen ”luonteeseen” ja etenkin kokonaisuuteen. Tästä ihan kohta lisää. Jos tutustuit tuohon edellämainittuun interaktiiviseen taajuuskarttaan, huomasitko, missä kohdin on esimerkiksi bassorummun potku? Tästä oli puhetta aikaisemminkin.. Se on yllättävän ”korkealla”. Ekvalisoinnilla liioittelu voi sitten viedä todella vauhdilla ja syvälle suohon. Ellei tämä sitten olekin ihan tahallinen tarkoitus. 46 Perusasioita ekvalisoinnista Jos laulu-/puheäänestä ei saa selvää, aloita leikkaamalla alapäästä, jopa ihan reilusti noin 120Hz asti ihan kaikki. Oikein yksinkertaistaen: ajattele ekvalisaattorin alueita pianon koskettimistona. Enemmän alueita: tarkempaa säätöä. Vähemmän alueita: suurempi ja sitä kautta karkeampi vaikutusalue. Mikserin ”bass cut” tekee tämän puolestasi. Vähän toteutuksesta riippuen alueella 40-1200Hz, joissakin konsoleissa kanavassa säädettävä ”high pass”- filtteri. Yleensä alaraja jää noin 150Hz alle. Yleensä se tointaa tuikata suorilta pälle. Todelliset jytinätaajuudet ovat ylemmillä taajuusalueilla. Laitteen tyypillä ja merkillä ei ole niinkään merkitystä, sillä olennaista on osata käyttää kunkin äänilähteen ominaistaajuuksia hyväkseen. Vokaalialueen korostusta harvemmin tarvitsee tehdä, ennemminkin saattaa joutua suodattamaan vähemmäksi. Eli jokaisella äänilähteellä on oma preesens-alue, eli taajuusalue, jossa se soi ominaisimmin. Sopivasti säätämällä on mahdollista nostaa, tai vaimentaa eri osa-alueita. Tähän vaikuttavat lukemattoman monet seikat, mikrofonivalinnoista ja tilasta alkaen, eli kattavaa ohjetta ei voi antaa. Mutta se äänen selkeys. Suomenkielen selkeysalueet alkavat noin 2kHz nurkilta. Muilla kielialueilla on erilaista, eli K-Pop-artistille tehdään erilaiset systeemit, kuin suomalaiselle wannabe-ryhmälle. Samasta syystä päällekkäin sattuvien äänien kanssa pitää päättää, mikä on merkittävin, ja minkä pitää väistyä. Jos kitara peittää laulua, nostatko laulua, vai lasketko kitaraa? Kokeile, miten pienet(!) korostukset noin 2,2-2,5kHz tienoilla tekevät äänelle. Soundchekissä se ei vie kuin sekunnin, pari ja keikalla saa säädettyä lisää. Sen voi tehdä joko perinteisesti mikserin liikuja hinailemalla, tai sitten säätämällä ao kanavan ekvalisointia. Hitusen. Ison kirjan oppien mukaan: ”Autaampi on antaa, kuin ottaa”, eli annetaan sitä ”tilaa” vähentämällä häiritsevästä äänestä taajuuksia, että se tärkeämpi pääsee enemmän esille. Ohessa tiivistetty esitys, eri taajuusalueista. Nämä ovat erittäin karkeita likiarvoja. Soittotyylit ja kielet & tila & mikkivalinnat ratkaisevat vielä oman osansa kokonaissoundiin. Älä silti tuijota numeroita ja nappeja, vaan 47 luota korviin. Jo pelkkä ilmankosteuden muutos, vaikka esimerkiksi ilmanvaihdon muuttuessa vaikuttaa soundeihin. Tai joku avaa sivusalin ovet ja tilassa vellovat äääniaallot, eli akustiikka muuttuu olennaisesti. Q-osasto, eli säätöalueen leveys Monessa parametrisessä ekvalisaattorissa on korjausalueen leveyteen vaikuttava Q-säädin. Sen suurin etu on siinä, että tarvittaessa säädön pystyy kohdistamaan erittäin tarkasti. Alataajuudet: Vokaalialue enin ihmisäänen tukevuudesta on täällä, mitä 80-250Hz alemmas mennään, sitä suurempi on epäselvys 350-2000 Ihmisäänen Hz (2kHz) voimapohja Konsonanttialue 1,5-4kHz Hiljaisia ääniä, mutta kriittisiä selkeyden ja äänen kirkkauden vuoksi. Ässäalue Vaihtelee eri ihmisillä 7-9kHz Normaalisti säätimet vaikuttavat alueisiin, jotka menevät osittain päällekkäin. Säätöalue on ns kellomainen, tai kuin kirjain "U". Kun valitaan korostus, kääntyy "kirjain" ylösalaisin. ”mumina” Suurimmat vaikutukset ovat korkeimmalla/syvimmällä kohdalla ja loivenevat reunoille päin. Siksi säädettävä Q-arvo tulee joskus todella suureksi avuksi. Suurella Q-arvolla se on lähes piikki, eli ns kampafiltteri. Tällä voi yrittää suodattaa esimerkiksi esiintyjän/puhujan ilkeästii suhahtelevaa ässää. Noin 6,5-8kHz alueella. Taaskin arvo vain ohjeellinen. Kokeile. messagealue, ”äänen voima” Tämäkin mokoma tulee selvimmäksi kokeilemalla ja oppimalla tekemällä. Ja vielä kerran: Älä liioittele. Vaikka se kuulostaa kokeillessa miten makialta tahansa, se voi pidemmän päälle, eli koko keikan/tilaisuuden mittaisena olla todella rasittavaa kuunneltavaa. Mikkivalinta vaikuttaa Itse hyvin usein säädän päämikin EQ-osastoa koko ajan pikkuisen, että pysyy oma ja yleisön mielenkiinto yllä. Reagoimme numittäin muutoksiin äänessä/äänensävyissä lisäämällä tarkkaavaisuutta. Ja korva ”turtuu” samanlaisen ääneen hyvin nopeasti. 48 Perinteinen ”saarnanuotti” kertoo tilan akustiikasta yllättävän paljon. Pitkä jälkikaiku pakottaa ammattipuhujan, eli esmes papin, omaksumaan puherytmin, jossa puhe ei sotkeennu tilakaikuun. Lyhtykaikuisen kokoushuoneen akustiikan omaksunut puhuja puhuisi ison kirkkokaiun ”tukkoon”. Ekvalisointiongelmia Jos lavalla on yhtäaikaa, laulamassa altto, soimassa sello ja kitara ja fagotisti nuoleskelee jo huuliaan lupaavasti, joudut valitsemaan, mikä on täkeintä. Näissä instrumeteissa on nimittäin osin aika pahasti päällekkäin menevät preesens-alueet. Ongelma on usein ison kovapintaisen salin vahva ensikaiku, joka sotkee pienemmät jäkikaiut alleen, eli jos ääntä tulee jatkuvalla syötöllä, pitää volyymiä lisätä, että se ensimmäinen ääni kuuluisi ja kun se kaiku sitten sotkee, niin pitää lisätä volyymiä ja.. Jos ekvalisoinnilla ei puututa asiaan, lopputulos on helposti aika puuroa. Eli jos vaikka näin: joka kanavasta bassoleikkurit päälle ja sellosta & kitarasta myös liki 400Hz asti suodattelua. Fagotille ei nyt oikein voi mitään, mutta annetaan altolle kevyesti korostusta noin 2,5-2,8kHz ja jonnekin 8kHz tienoille, niin lähtökohta on aikalailla ns tontilla. Vastaavasti suorakaiteenmuotoinen ja -seinäinen, puu/kipsilevy, huonetila saataa kumista hassuilla taajuuksilla, tai sisältää rajuja seinäheijastuksia ja yllättävissä kohdin. Ääni vaan ”katoaa” jonnekin. Kummasakaan tapauksessa äänenpaineen lisäys punomalla mikseristä/päätteestä muutama db lisää ei ole ratkaisu, vaan se lisää ongelmaa. Päinvastoin pikkuisen pienentämällä voidaan antaa ensiapua, kunnes saadaan selville ongelman ydin, eli onko kyse huoneheijastuksista, eli kaikumisesta, vaiko tilan ominaistaajuuksista. Molempia voidaan hoitaa, esimerkiksi siirtämällä/suuntaamalla kaiuttimia ja/tai säätämällä ekvalisioinnilla ongelmia vähemmäksi. Ja tila missä ollaan! Miltä se soundaa, eli miten ääni värittyy siinä?? Mikä kuulosti oikein namilta yhdessä tilassa, ei välttämättä toimi toisessa. Etenkään eri vehkeillä. Vuosien saatossa on tullut vastaan erittäin mielenkiintoisia saleja. Koulujen, vanhojen, ruokajumppajuhlasalit ovat haasteellisimpia. Niihin ei vaan meinaa saada joko tarpeeksi ääntä, tai jaettua sitä tasaisesti. Paljas kivikirkko on myös haasteellinen, sillä tilassa saattaa syntyä ”mykkiä” pisteitä, jossa mikään ei kuulu, mutta vieressä kuuluu sitten erittäin hyvin. Tätä ei voi ratkaista oikein kuin kokeilemalla ja sittenkin se toimii vain ao setillä ja tilassa ja sijoittelulla. Ja sopivalla EQ-leikillä tilan ominaistaajuksien aiheuttamasta sotkusta voi saada vähän inhimillisemmän. Erilainen perinne mm kirkkojen ja kokoushuoneiden suunnittelussa pitää muistaa. Akustiikan kannalta. 49 Monesti kiinteiden asennusten ongelma on, että niissä kaiuttimien sijainti ja suuntaus on päätetty jo aikaa sitten ja vieraileva äänihenkilö ei pysty vaikuttaman niihin. Sen kanssa on vain elettävä ja yritettävä selvitä. ekvalisointivaihtoehto ei käynyt setistä toiseen. Tämä tarkoitti melkoisen rivakkaa ruuvausta esimerkiksi rumpusoudien osalta. Siivo kompressori kaappaamassa pahimpia törvien pörähtelyjä ei toiminut enää vokaalikanavalla. Kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokeilla, miten eri alueet ja niiden korostaminen/vaimentaminen vaikuttaa käytettävään soundiin. Ennenvanhaan muistivihko ja kynä olivat kova juttu, tai kanavasta piirretty malli, mihin ruksailtiin asetuksia. Tänäpäivänä muistin tueksi voi ottaa kännyräpsyn. Mutta näin syntyvät muistiinpanot ovat o-h-j-e-e-l-l-i-s-i-a, niitä pitää soveltaa lennosta, eli ne ovat hyvin harvoin, jos koskaan ehdottomia totuuksia. Ja säädinten toiminta-alueet eroavat laitteesta toiseen. Joskus jopa todella merkittävästi. Kun löytyy nami asetus, kannattaa se muistaa hyväksi alkutilanteeksi myöhempää käyttöä varten. Jos käytössä on digitaalisysteemi, käytä surutta hyväksesi presettien tallennusmahdollisuutta. Yleensä nyky(digi)miksereissä on mahdollista ottaa USB-tikulla "mukaan" omat asetukset, mutta se toimii valitettavasti yleensä vain saman valmistajan laitteiden ja harmittavan useasti vain mallisukupolven sisällä. Muista kuitenkin kysyä lupa, jos olet tunkemassa talon mikseriin omaa tikkuasi. Ja se ei muuten ihan välttämättä ole yhteensopiva. Ohessa lyhyesti karkeaa taulukkoa aiheesta, eli vinkkiä, missä taajuusalueella mitäkin sisältöä äänestä pitäisi löytyä. Tätäkin pitää soveltaa tarpesiin ja makuun & tilaan soveltuvaksi. Ääni 4.1 Taajuksista Kuuntele myös samalla oheinen ääninäyte, mutta varovaisesti äänenvoimakkuusnapin kanssa. Näytteessä käytetty testiääni voi kuulostaa, etenkin kuulokekuuntelussa, suorastaan tuskaisen kovalta, sillä se on kohinamuodossa, joka sisältää kaikki taajuuksia saman verran. Sillä saa myös turhan lujalle vedetyn äänisysteemin rikki. Mutta se tärkein instrumentti on edelleenkin Viisaan Äänihenkilön omat korvat. Tosin aika subjektiivinen, mutta siitä se kunkin oma soundi muodostuu. Siksikin on hyvä kuunnella monenlaista musikkia, ettei jumitu vaikka kantriin, tai jazziin ja pitäisi mennä tekemään rokkikeikkaa. Hevimies vääntämässä jazzia on aika hilpeää, mutta yllättäen heviorkka ja klassinen pumppu sopivat samaan lokeroon Ihan jos ääripäistä pitää muistella menneisyyttä, niin toistaiseksi suurin kontrasti samalla keikalla oli fuusio-jazzyhtye, jota seurasi HC powerpop- yhtye. Kaksi aivan erilaista äänimaailmaa, jossa oikeastaan mikään soundivalinta, eli 50 TAAJUUS HZ SELITYS MUUTA HUOM 20 Sub-bass Murinaa, mölinää, puuroa Leikkaa 70-80 Bassorummun perustaajuuksien lähde Vaatii ISON PA-setin 90 100 TAAJUUS HZ SELITYS MUUTA HUOM 800 Bassorummun iskevyys Potkualuetta Varovaisesti, ettei mene puuroksi Leikkaa 1000 Keskitaajuudet ”peltilaatikko” Bassoalue Leikkaa 1500 ”Läsnäoloalue” Kuminaa Leikkaa Ihmisäänen preesensalue 120 Täyteläistä Edelleen voi leikata 2000 Ihmniskorvan herkimmät alueet Liikaa tätä sattuu korviin 150 ”paksu ääni” ”tummuuus” Kannattaa leikata 2500 Selkeys, erottelu Hienosäätöä 200 Rumpukalvojen sointialue Kierrättää monitoreja ”vounggggg” Suodata, jos on ongelma 3000- 5000 Iskuäänent ”napakat napseet” Leikkaa, jos riipii korvaa 7000 ”Ässäalue” Sihahtelu Hienosäätöä Alempi keskialue Useiden soittimien alapää alkaa täältä 8000 Kihinää ja suhinaa Se kiusallinen tuhina Suodata, jos on ongelma Selkeys ja ilmavuus Korosta/ leikkaa tarpeenn mukaan 250 350 Lämmittää 400 ”kellari” 440 Ääniraudan ”A” Pehmennä lisäämällä ”Kalseaa” 10000- 20000 51 Kuuloauelen yläraja Varovaisesti systeemi tule silmille, kun ujous yhenäkkiä karisee. Kevyesti käytettynä kompressori on apuväline. Ylikäytettynä jälki voi olla aika rujoa. Kompressori Kompura, eli kompressori on monen äänihenkilön pelastusrengas. Ja varmaan yhtä monen hautakivi. Kompressorin säätimet Kyseessä on karkeasti yleistäen pieni automaattinen miksaaja, joka vahtii herkeämättä annettua kanavaa, valmiina vaimentamaan, sitä äänenvoimakkuuden ohittaessa asetetun arvon. Treshold, eli kynnys. Raja-arvo, jonka alle jäävään äänenvoimakkuuteen ei puututa. Säätämällä yli saadaan aikaiseksi, esimerkiksi laulukanavaan, melkoisen luonnottomia äänimaisemia. Ääni ”pumppaa”. Tosin sitä voi käyttää efektinä.. Ratio, eli suhde. Voimakkuus, millä automaatti hiljentää rajan ylittävää signaalia. Useissa kompressoreissa on lisäksi mukana pieni portivartija, eli ns GATE, jonka perusidea on vahtia, että asetettua tasoa hiljaisemmatä äänet eivät kuulu. Tutustu käyttämäsi laitteen käyttöohjeisiin. Esimerkiksi suhde 4:1 tarkoittaa, että rajan ylittävää ääntä vaimennetaan niin että sisääntulevan äänen voimistuessa 4db pääsee kompressoristä lävitse vain 1db voimakkaampi ääni. 1:1 on vastaavasti asetus, jossa rajoitusta ei tapahdu. 4:1 on muuten jo aika tymäkkä kompressointisuhde. Esimerkkivideossa dbx:n kytkentää ja käyttöä, laite on sen verran yleinen ja periaate selkeä, että soveltaminen omiin merkkeihin pitäisi onnistua. Kompressori ei siis ole voimakkuuden rajoitin, limitteri, vaan se oikeastaan hiljentää ääntä, säätämällä kovempia ääniä asetustustensa maukaan hiljaisemmalle. Limitterissä on asetettuna tietty taso, jota lujemmalla ääni ei kulje vehkeestä läpi. Se on aika raskas rajoitin. Limitteri ei siis vaikuta äänisignaalin voimakkuseroihin. Se ei vain päästä asetettua arvoa lujempia ääniä läpi, vaan vaimentaa ne asetettuun maksimiin. video kompressorista ja käytöstä - tulossa päivitysversioonTässä tiivistettyä tietoa: Kompressorilla voi siis sekä vahvistaa, että vaimentaa ääntä. Automaattisesti, tai käsisäädöllä. Sillä voidaan nostaa esiin muutoin hiljaiseksi jäävää ääniä, esimerkiksi laulajaa, tai puhemikkiä ja samana aikaan asettaa se vahtimaan, ettei Attack & release (&hold) , eli reagointi-, vapautus- & pitoaika. Kuinka sukkelaan laite toimii. Hold on harvemmin käytössä, mutta aina niitä tulee vastaan. 52 Hidas attack päästää enemmän iskuääntä läitse, kuin nopea (=lyhyt) eli purkki ei hyppää peliin mukaan heti ensimmäiseltä iskulta. Lopputuloksena on, että hiljaisen puheen ja kovan huudon välillä ei tunnu olevan voimakkuuseroja, vaan molemmat kuulostavat yhtä lujilta. Release sitten säätää, kauanko kompressiota pidetään päällä, kun signaali on hiljentynyt. Lyhyettä releasella äänen saa ”huohottamaan”, kun äänenvoimakkuus pumppaa hassusti. Metallimusiikissa bassorummun tanakka kompressointi on iso osa itse musiikkityyliä. Elektroninen tanssimusiikki ym jytyjumpumppum ei selviäisi ilman merkittävää dynamiikkarajoitusta. Nämä ajat pitäsi saada täsmäämään musiikin tempoihin. Aina ei pääse edes tontille asti, eli pitää yrittää roikkua ”nurkilla”. Käytännön peukkuneuvoja kompurointiin Hard/Soft Knee löytyvät jossain matkan varrelta, eli kuinka jyrkästi kompressori loikkaa peliin mukaan. Kokeilemalla selvää, kumpi sopii kulloiseenkin tilanteeseen. Ja viimeisenä säätönappina kompressoreissa on yleensä gain, makeup tmv merkinnällä oleva säätö, jolla korjataan kompressoinnin aiheuttamaa äänen hiljentymistä vastaavasti kovemmaksi. Kannattaa aluksi asettaa kynnysarvo, treshold, aika alas ja kopressiosuhde loivaksi. Näin kompressori ikäänkuin hiipii mukaan äänen voimistuessa. Jos se riittää tasoittamaan äänihuiput on homma hoidettu siististi ja kevyesti. Jos on oikeasti tarve käyttää kompressoria hiljaisten äänien vahvistukseen ja samalla pitää äkilliset piikit kurissa, on syytä käyttää suhteellisen alhaista suhdetta, luokkaa 1,5:1 - 2:1. Mitä akustisempi äänilähde, sitä epäaidommaksi se muuttuu kompressoinnin lisääntyessä. Sitteen lisätään kompressiossa hukutettua ääntä sillä gain-säädöllä, eli yleensä vehkeen viimeinen nappi vastaavasti isommalle. Jos joskus on pakko heittää hihasta joku asetus ja toivoa, että se osuu tontille, voisi näistä aloittaa. Itse yritän pysytellä mahdollisimman loivan prosessoinnin puolella, mutta aina ei vaan voi valita. Tässä siis joitain alustavia ehdotuksia. Näitä kannattaa kokeilla, sillä myös itse äänilähde, eli soitin-/mikkivalinnat vaikuttavat. Ja eritysesti ääntä tuottava henkilö. Sitten on genrekysymys, miten sitä käytetään oikein väärin. Näistä on hyvä löysätä ja säätää sitten ihan reilulla kädellä: Esimerkiksi ns rytmisessä puhemusiikissa vokaalit ym matsku tungetaan ison ja raskaan kompression lävitse. Joskus kun ei vaan ole aikaa säätää ja settiin on kytketty kompurat, painan bypass-napin pohjaan ja ohitan laitteet. Jos 53 ei muuta keksi, niin kollega neuvoi kerran, että ”klo 12 on hyvä lähtökohta. dbx:n kompuroille.” Kokemukseni mukaan tämä ohjeistus ei sitten toimi Behringereillä. ÄÄNILÄHDE ATTACK RELEASE RATIO Vokaalit 30ms 300ms 2,5:1 Akustinen kitara 16ms 160ms 3:1 Bassorumpu 10ms 10ms 3:1 Snare 2ms 10ms 2,5:1 Lattiatom 110ms 85ms 4,5:1 Tomit 100ms 30ms 6:1 Overit 100ms 80ms 3:1 ”kuolee”. Tosin sitä voidaan käyttää efektinä juuri tämän vuoksi. Jos sitä ei välttämättä tarvita, älä käytä sitä. Kokemus opettaa. Nykysuuntaus näyttää olevan, että pyritään mahdollisuuksien mukaan minimaaliseen dynamiikan rajoitteluun, eli kompressorien käyttöön. Tallennepuolella on käyty vuosia ns Loudness War:ia, jossa kisa on siitä, kuka saa tuotoksensa julki ja pysymään tiukemmin 0bd- tasolla. Valitettavasti tälläinen ”hammastahna” ei kuulosta kivalta. Siksi sitä osin palaillaan hissuksiin ”akustisemman” soundin suuntaan. Livetilanteissa tähän kannattaa pyrkiä jo nyt. Aiheutttaa nipun omia haasteitaan, esimerkiksi hieman hiljaisemman laulajan kuuluvuuden kanssa, mutta onnistuessaan yleissointi on kuulijoille miellyttävä ja salissa vellonut äänenpaine jää yllättävän alhaiseksi. Ja se sudenkuoppa kompressoinnilla on, että äänessä ei ole luonnollista voimakkuudenvaihtelua. Se on yhtä ja samaa ”hammastahnaa”. Kaiku ja viive Snaren & HiHatin kanssa voisi mielummin yrittää mennä ilman kompressiota, sillä ne tuovat terävyyttä ja napsua kokonaissoundiin ihan äänenvoimakkuutta ja eq:ta säätämällä. Makukysymys. Delay & Reverb, eli tilantuntua purkista. Delay-laite on viivepurkki, eli siihen syötettyä signaalia viivästetään laitteen sisuksissa asetusten mukaisesti kunnes se päästetään siitä ulos. Jos viiveen aikana ei tehdä prosessointia, tulee purkista ulos, mitä siihen on laitettu. Sen liiallisesta vaikutuksesta esimerkiksi laulusta katoaa luonnollisuus, tai bassorummusta sointi. Ääni eräällä tavalla 54 Ovat vain valitettavasti juuri niin älykkäitä, kun niihin tungettu softa on. Reverb, eli se varsinainen kaikulaite(!) on nimensä mukaisesti uudelleentoistaja. Asetuksista riippuen se pyrkii jäljittelemään erilaisia tiloja, useasti puhutaan ”hallikaiusta”, vaikka kyseessä on reverbillä tuotettu ”tila” Mielestäni kierronestimen hankkimisen sijaan pitää selvittää kierron syy ja eliminoida se. Tulee halvemmaksi ja kun asia on kerran saatu kuriin, ongelma on hallussa. Yleensä syyllinen on joku pieni taajuusalue itse tilassa, salissa, tai lavalla, tai liian lujalle vedetyt päätteet. Samasta luokasta löytyvät myös ns konvoluutiokaiut, joissa voidaan mallintaa esimerkiksi tietty tila äänittämällä tilasta talteen siellä soitettu impulssiääni. Tämä impulssi ohjaa konvoluutiokaiun toimintaa, kun siihen syötetään äänisignaalia sisään. Eivät ole ihan joka paikan laitteita ja vaativat perehtymistä, mutta kivoja leluja silti. Muut tehostimet Peukkuohjeena voisi tarjota liki kaikkien tilavatkaimien perusohjelmaa, eli. Plate. Se käy vähän kaikkeen, jos pitää jotain tilaa saada ja ei ole mahdollisuuksia kovin kokeilla. Kierronestin Viisaan Äänihenkilön säätämä ja käyttämä järjestelmä harvemmin kiertää, mutta aina ei vain voi voittaa, siksi insinöörit keksivät yhden automaattisen apupojan lisää. Näissä vehkeissä on perusideana, että ne tarkkailevat läpimenevää äänisignaalia ja yrittävät tunnistaa, missä vaiheessa jokin/jotkut taajuudet alkavat ns soida, eli järjestelmä vahvistaa itse jo kertaalleen vahvistamaansa signaalia. Eli systeemi on kierron rajoilla/kiertää. Näitä tulee markkinoille koko ajan lisää. Yleensä toimintaperiaatteena on laitteessa oleva eq-laite, joka automatiikan ohjaamana vaimentaa kiertäviä taajuuksia. Esimerkinomaisesti TC Heliconin VoiceLive3 lienee paras esimerkki nykytekniikan mahdollisuuksista. 55 Periaatteessa artisti siis tuo tullessaan koko oman prosessointipäänsä, eli kytkee oman mikrofoniin omaan ihmelootaansa ja huolehtii signaalin prosessoinnista itse lavalla. PA-järjestelmään tulee ns valmista. Käytännössä ajatus on siis eristää häiriölähde, yleensä soitin, ääniketjusta sähköisesti ja sitä kautta vähentää ylimääräisiä surinoita systeemissä. Tai sovittaa mikserille väärät signaalitasot sopiviksi. Em laite kykenee mm tuottamaan monipuolisia (kone)harmonioita ja reaaliaikaiseen vireenkorjaukseen. Useasti laitteissa on erilaisia toimintoja , mm vaiheenkääntöja vaimennuskytkimiä, kun myös ns maakarvan nosto, "ground lift", jolla voi yritää suitsia edelleen esiintyviä pörinöitä. Jälleen kerran manuaalin lukeminen auttaa. Ja jatkuva tekninen kehitys tuo lisää ihmevatkaimia. Osaavan esiintyjän avuksi. Esimerkiksi akustisen kitaran kierto-ongelmaa voi yritää hillitä käyttämällä sisäisellä mikrofonilla varustetuun soittimeen vaiheenkääntönappulaa, jos sellainen löytyy. Soittimesta, tai boxista. Kokeilemalla selviää. Vähän eri asia sitten, kävyvätkö artistin ja äänihenkilön näkemykset soundista yhteen. DI-box Tämän oppaan rajoissa laitteen sisäiseen elämään ei tarvitse kiinnittää sen enempää huomiota, eli hypätään laitteiden tyyppeihin ja käyttöön Viisaan Äänihenkilön monitoimikone. Näitä kannattaa pitää aina mukana. Di-boksi, "Direct Input" on laatikko, jonka idea on a) erottaa signaalilähde sähköisesti muusta ääniketjusta ja b) suorittaa tarvittava muunnos signaalitasojen sovittamiseksi vastaanottavalle laitteelle. Tai toisinpäin: muuntaa erilaiset liittimet toisilleen sopiviksi. Sama juttu. Lyhyempi selitys. Aktiivinen DI-Box Yleisimmin käyttötarvetta syntyy liitettäessä jokin laite, kuten kitara, basso, koskeittimet, sähkörummut, tmv sähkötoiminen PA-järjestelmään ja systeemi päästää pörinää ilmoille. Ja ilkeästi verkkotaajuudella, eli 50Hz. Syy on joko epäyhteensopivissa signaalitasoissa, tai sähköongelmissa, esimerkiksi jännite-eroissa seinäpistokkeiden välilä. 56 Aktiivinen DI-box tarvitsee toimiakseen jännittettä. Tämä voidaan toteuttaa paristoilla, virtalähteellä, tai phantomsyötöllä mikseristä. Joissakin laitteissa on erillinen virtakytkin/-syötön valintakytkin. Toteutukset vaihtelevat. On olemassa myös versioita, joissa on laajat säätövarat signaalien vahviistamiseen ja vaimentamiseen. bassovahvistimesta. Laiteen samanlaisesta lähtöliittimestä viedään silloin kaiutinjohto itse kaiuttimelle Aktiivisten laitteiden etuna on niiden soveltuvuus hijaisten signaalien sovitukseen mikserin ymmärtämälle tasolle. Huono puoli on niiden riippuvuus virtasyötöstä. Kuten aikaisemmin oli puhetta, käytetään sopivia liittimiä. Eli esimerkiksi kitarasta tuleva johto viedään ensin DI-boxiin ja siitä edelleen vahvistimelle, tai kosketinsoittimen line-out PA-systeemiin. Perusidea on, että lootalle tulee jotain yleensä plugijohdolla ja PA-järjestelmään tuleva signaali kytketään siihen balansoidulla XLR-johdolla. Kannattaa varmistaa etukäteen, että laite kestää moisen kyydin. Vahvistinlähdöt ovat melkoisen "kuumia". Jotkut passiivimallit toimivat huonosti heikkotasoisten signaalien, kuten instrumenttien kanssa, mutta jälleen kerran toteutukset vaihtelevat. Jos käytät pasiivilaitettaa esimerkiksi kosketinsoittimien kytkemiseen ja systeemiin tuleva signaali on kohinainen ja hiljainen, vaihda aktiivimalliin. Jos sellaista ei ole käytössä, kokeile kytkemistä suoraan järjestelmään. Ylenmääristä pörinää voi koettaa rajoittaa EQ:lla. Passiivinen DI-Box Passiivinen DI-boxi on ns "tyhmä" loota. Tekee samaa kuin aktiivi, mutta ei välttämttä aivan yhtä laajalla käyttöalueella. Voidaan käyttää esimerkiksi vahvistinlähdön kytkemiseen suoraan mikseriin ja edelleen PA-järjestelmään, esim Joissakin soittimissa/vahvistimissa on nykyisin sisäänrakennetut DI-liitynnät, jolloin niissä lukee Direct Out, 57 tai DI Out ja kohdassa on valmiiksi XLR uros. Tällöin DI-boxille ei välttämättä ole tarvetta. Mutta jälleen kerran käytäntö opettaa. Jotkut laitteet on toteutettu siten, että pörinäongelmasta pääsee eroon vain lisäämällä "loota väliin". Oma "ennätys" on kolmen perättäisen, Aktiivisen/pasiivisen, lootan käyttö, kunnes pörisevä kosketinsoitin voitiin kohtuudella kytkeä järjestelmään. Se muuten pörisi silti 58 Luku 5 LAITTEET TULILLE Tässä vaiheessa pitää jo saada tökkiä vehkeitä kiinni ja houkutella ääni ulos, eli kohta tehdään soundcehck 9 Mikrofonit ja mikitys Mikrofonit ”Äänen pyydystimiä”. Oikeastaan muuntajia, eli muuntavat äänen sähköksi. Tässä kohdin laatu ja herkkyys vaikuttavat, eli miten hvyin mikrofoni tulkitsee kuulemansa sähköksi. Käyttötarkoitus ja omat korvat & tarpeet ratkaisevat mainoslauseita enemmän. PERUSTYÖKALUT TUTUIKSI Tunnista eri tyypit ja opi erot ❖ Luova väärinkäyttö on aina kokeilemisen arvoista ❖ Sama mikrofoni samaan juttuun ei aina ole paras ratkaisu ❖ Mikrofonityypit jaotellaan suuntakuvion ja sähköisen rakenteensa mukaan. Kaikki suuntakuviot ja mikrofonitypit ovat mahdollisia yhdistelmiä keskenään, eli ei ole olemassa erikseen tiettyä suuntakuviota, joka toimii vain tietyllä tyypillä. Näitten lisäksi vielä erikoisempia ratkaisuja, jotka ovat enemmän studiopuolen juttuja, joten niiistä toisessa yhteydessä. Vaikka sarjan äänitystä käsittelvässä kirjassa? Olisiko tilausta? Dynaamiset mikrofonit Hyviä yleismikrofoneja, kestävä rakenne. Eivät vaadi ulkopuolista virtalähdettä. Perusdynaamisen voi laittaa melkein mihin tahtoo ja homma toimii. Yleistyökaluja. 60 Sijoittamalla monitori tismalleen mikrofonin taakse helpottaa tilannetta, siksikin ständissä parempi. Kondensaattorimikrofonit Herkkä, ”kuulee” paljon, verrattuna dynaamiseen serkkuunsa. Vaatii ulkopuolisen virtalähteen ns phantom-syöttö, 48V, pöydästä/virtalähde/paristo Ei välttämättä kestä voimakkaita ääniä vaurioitumatta. Tosin niitäkin löytyy. Tuppaavat olemaan dynaamisia malleja kalliimpia. Ei aina, mutta usein. Hypersuperversiolla, ”haulikkomikki” voidaan poimia yksittäisiä ääniä kaukaa, tv- elokuvakäytössä. Erikoismallit ovat kalliita. Pallo, omni Legendaarinen malli: Sony ECM 16T. Sillä ja sähköpylvään vaijeria lyömällä tehtiin erään elokuvasarjan tunnetuin efekti. Sitten on vielä läjä nauhamikrofoneja, levymikrofoneja, kontaktimikrofoneja, paine... Pallokuvioinen on likipitäen yhtä herkkä joka suunnasta tulevalle äänelle. Tämän voi laittaa keskelle kuoroa ja säätää etäisyyttä laulajiin, kunnes soundi miellyttää. Mikrofonien suuntakuvioita Ne katosta roikkuvat ”kuoromikit” ovat yleensä näitä. Ei ihan aina, mutta melkein. Ja niiden yleisimpiä käyttökohteita. Suuntakuvio pitää ajatella kuin katsoisi mikrofonia sen "juuresta" käsin ja mikrofoni on pöydällä. Tässä yleisimmät, eli PA-käytössä useimmin vastaantulevat Loppujen lopuksi yleisin ja käytetyin on tuo herttakuvioinen yleismikki. Siitä saa tehtyä tarvittaessa pallokuvioisen, kun peittää etugrillin takaosassaolevat ilma-aukot, esmes kädellä, tai roudarilla. Hertta, cardioid Sydämenmuotoinen suuntakuvio, nappaa mikrofonin akselin suuntaisen äänen hyvin ja sivuilta/takaa huonommin, jos ollenkaan, hyvä yleismikki vähän kaikkeen. Tätä käytetään mm räpissä tehokeinona, sillä samalla mikrofonin taajuuusvaste, eli perussoundi muuttuu. Muista muuten kysyä roudarilta lupaa ennen kuin käytät häntä lisäapuna. Superhertta, Hypercardioid Herkin akselinsa + viistosti sivusta suuntasille äänille, ei ”kuule” suoraan takaa tulevia ääniä. Toimii suuntakuvionsa vuoksi huonosti käsimikkinä, sillä poimii käsittelyäänet, parempi ständissä. Jos setissä on mikki, joka tuntuu aina kiertävän monitoreissa, se on todennäköisimmin tälläinen. Interaktiivinen kokemus erilaisista mikrofoneista löytyy Shuren sivuilta. Kannattaa kokeilla, miten ääni muuttuu, kun muutetaan mikrofonivalintoja: http://www.shure.com/americas/support/tools/mic-listenin g-lab 61 Ja Shure ei sitten ole ainut mikrofonivalmistaja, jonka tuotteita kannattaa vertailla ja kokeilla. Vastaavia sivuja ja palveluita löytyy myös muilta valmistajilta. vetäistään askel, pari, taaempaa. Ja äänimies kiittää, kun ei tarvitse olla koko ajan ”sormi liipaisimella” vahtimassa yllätyksiä. Mutta muista, että ei ole olemassa absoluuttista totuutta, vaan kaikki asiat äänetoiston ja musiikin maailmassa ovat vahvasti subjektiivisia. Itse korpean viimeiseen asti Shuresoundeja. Ne eivät vain tunnu omaan korvaan kivalta. Tälläisissä tapauksissa sopivasti säädetty kompressori on kyllä aika korvaamaton apuväline. Etenkin riittävän napakalla kompressiosuhteella ja korkealla kynnysarvolla. Käytännön kannalta loiva kompressio ja alhainen kynnysarvo tuovat dynaamisemman fiilksen, mutta jos pitää vain nopsaan pelata varman päälle, niin mielummin lyö reippaasti rajoitusta vastaan, kuin yrittää hissutella. Ja taas: Kokemus opettaa. Lähikenttäefekti ”approximity effect”, eli se, kun mikki suorastaan ”karjaisee”, kun siihen puhuulaulaa läheltä, mutta kuulostaa etäämpää käytettynä sivistyneemmältä, tai suorastaan aneemiselta. Tätä voi käyttää hyväkseen, kun pitää tulla kuulluksi. Tai ei tarvitse tulla ihan niin hyvin Mikrofoniasettelu, eli -kuvio Tämä on sis se, miten kahta, tai useampaa mikrofonia käytetään lavalla. Perusasettelussa on 2 mikrofonia rinnakkain, kalvot osoittaen kohti äänilähdettä. Etäisyyttä säätäen vaikutetaan kiinnisaatavaan ääneen. Käytännössä kyseessä on mikrofonin herkkyyden, eli kuulokyvyn, hyväksikäyttö, tuomalla äänilähde tuntuvasti lähemmäksi. Soundi tanakoituu kummasti. Ja erottelukyky kasvaa Lunttaa videosta lisävinkkejä ja kokeile itse. Koejärjestelyssä käytetiin videota tehdessä kahta kohtuuhintaista kondensaattorimikrofonia. Loppu selviääkin katsomalla. Suosittelen käyttämään kuulokkeita, jos äänikuva ei aukea. Toisaalta tehokeinona voi vastaavasti antaa äänilähteeseen vähän väliä, niin välittyvä äänimaisema ei ole aivan yhtä hallitseva. Ja vahvasti bassovoittoinen soundi kevenee suhteessa etäisyyteen. Oheinen ohjevideo netistä: http://youtu.be/fhG3usNEDbk Osaava artisti osaa säätää omaa dynamiikkaansa esimerkiksi laulun osalta säätämällä omaa etäisyyttään suhteessa mikrofoniin, eli: Kun on tunteikas ja muutenkin herkkä hetki esityksessä, niin kuiskitaan läheltä, mutta heavysankarikiljaisu 62 Elokuva 5.1 Miten eri mikkiasettelut vaikuttavat Käytännön kuunteluesimerkkejä kolmesta perusasettelusta stereomikityksiä 63 10 Instrumenttia settiin Aluksi vaikka se yleisin, eli sähkökitara, -basso, tai muu soitin PA-systeemiin, tässä esimerkkejä kitaralla, sama periaate käy myös muihin sähköisiin/sähköisesti vahvistettaviin soittimiin Erilaisia kytkentöjä voidaan toteuttaa, halutun soundin mukaan Suoraan instrumentista ”linjaan”. Tämä tuottaa "kuivan" ja aika kireän soundin. Ulkopuoliset häiriöt ovat aika minimissään, mutta signaali sellaisenaan ei ole oikein miellyttävä. Ellei se sitten kuulu juuri ja nimenomaan asiaan. KANNATTAA KOKEILLA JA KUUNNELLA Käymällä kontilleen vahvistimen eteen ja kuuntelemala eripuolilta siitä tulevaa ääntä, löytää paikan mikrofonille ❖ Di:llä sisään systeemiin, tai haaroitus vahvistimeen/ PA-settiin ❖ Tasojen sovitus on tätkeää: mikrofoniliitäntä ei tykkää kaiutinsignalista ❖ Vahvistimen line outista, tai Direct Outista/kaiutinlähdöstä mikseriin Näin saadaan mukaan myös vahvistimen tekemä signaalinkäsittely, kaiutukset, efektipedalit, mahdollinen kaiutinsimulaatio. Yleensäkin kaikki se, minkä "pitäisi" kuulua kaiuttimesta, paitsi akustinen soittotila. "Perinteinen tapa". Nyt pyydystettävään ääneen tulee mukaan myös kiertoriski + kaikki mikä kuuluu lavalla, menee mikrofoniin ja sitä kautta PA-systeemiin kaikkien kuuluville. 64 Kitravahvistimen ja kitaran liittäminen PA-settiin 65 Video myös Youtubessa: http://youtu.be/2fx4RToOHFw Äänihenkilö oppii ja kokeilee koko ajan uutta. Mikrofonivalinnoilla ja -paikoilla voi vaikuttaa kiinnisaatavaan ääneen erittäin paljon. Lista eri vaihtoehdoista on pitkä kuin mikä, mutta nopsa ja helppo perusvinkki: Sulje toinen korva, vaikka korvatulpalla, ja kuuntele, miltä mikitettävä vahvistin kuulostaa eri paikoista. Muita mikitysvinkkejä ja -ideoita Mikrofonin voi laittaa myös kaiutinkaapin takapuolelle, tai käyttää useaa mikkiä sijoiteltua eri tavoin. Tätä ei opi kuin kokeilemalla ja kehittelemällä & konsultoimalla kollegoita. Tässä yleisimmät mikitysperiatteet. Kokeilemalla ja testaamalla löytyvät itselle/bändillesi/seurakunnallesi toimivimmat ratkaisut. Eli nämä ovat vain karkeita yleistyksiä, loppu on kiinni halutusta lopputuloksesta. Netissä voi myös piipahtaa hakemassa vaikutteita, mutta ei siksi, että joku tietty iso starba käyttää juuri tiettyä tapaa, vaan hakemassa vaikutteita omaan työhön. Alustavasti hyvä paikkaa mikrofonille voi yrittää hakea ihan vain kuuulostelemalla, omin korvin, mistä kohdin ao instrumentti kuulostaa parhaimmalta. Harvemmin vain soittajat ymmärtävät ympärillään polvillaan könyävää äänihenkilöä, eli ihan aina ei vaan voi. Ratkaisevia ovat: Etäisyys ja korkeus & kulma suhtessa kaiuttimeen. Pidä varasi oman kuulon kanssa, sillä äänenpaineet ovat lähellä yleensä melkoiset. Vahvistimen ei tarvitse olla kuurouttavan lujalla. Muutenkin lavamelu sietää yrittää pitää minimissään. Kielisoittimet Jos ja kun se vahvistin kohisee, tai surisee, niin kuulostelee, missä ääni on täyteläisin ja aloita mikityskokeilut siitä. Että tämä olisi oikein mielenkiintoista, näitä kaikkia voidaan yhdistää ja muodostaa sillä tavalla juuri tietynlainen kombinaatio eri signaalilähteistä. Esimerkiksi raskaammassa musiikissa näin saadaan aikaiseksi "massiivinen" äänivalli. Tämä on helppo. Jos soittaja ei ole kovin levotonta sorttia, eli pysyttelee paikoillaan. Enimmäkseen. Ja mitä suurempi soitin, sitä vähemmän sitä on kiusaa, eli jo sen oma ”akustinen kuorma” vyöryttää saliin ääntä, eli Viisaalle Äänihenkilölle voi jäädä osakseen vain poimia pikkuisen ylä-ääniä, soundin selkeytykseen. Jos edes sitä. Kannattaa muistaa, että ellei ole nimenomaan tarkoitus, tai esiintyjän selkeä toive tietystä tavasta, tee, kuuten olet itse oppinut parhaaksi tehdä, mutta muista, että Viisas Akustinen kitara/balalaikka/banjo/ukulele.. ”soivat” yleensä siinä kaulan keskikohdilta, hti kaiuaukosta lapaanpäin näteimmin. Sitten miten haluaa poimia 66 plektraääniä, näppäilyä, alaääniä, yläkielien heleyttä, niin kääntää mikrofonia äänilähteen suuntaan. Perusohjeeksi vaikka, että kitarasta äänevoimakkus asentoon 3/4 täysille ja äänensävysäätimet nollaan, eli ei ”korjailla” signaalia soittimesta käsin. Siinä on Viisaan Äänihenkilön haastepaikka, että saa selitettyä, miksi artisti ei voi säätää suoraan systeemiin tulevaa soundia, vaan se tehdään mikserissä. Kaikuaukon nurkilta saa sitten kumeaa jytinää ja komppikäden hälyjä. Ja mikki on soittajaan nähden edessä. Joskus kannattaa kokeilla ”haulikkomikillä” Soittajaan nähden yläviistosta, soitokäden olan yli. Vaati tosin aika hyvin paikoillaanpysyvän soittajan, mutta jotkut ahdistuvat lähituntumaan työnnetystä mikistä. Syy on aika yksinkertainen: jos nyt esimerkiksi akustisen kitaran keskialue on vedetty tappiinsa, niin harvassa konsolissa riittää säätövarat korjata, ja kun tyhjästä ei voi luoda mitään, niin soundi jää väkisin aika oudoksi. Kontrabasson ääni ”löytyy” yleensä tallan luota ja riippuen musiikkityylistä. Läskibasson soittajat tuovat useasti oman mikkinsä mukaaan ja/tai omaavat tarkan käsityksen, miten mööpelistä irtoaa namein soundi. Se rokkabillyn lätinäbasso syntyy soittokäden läpsyttelystä otelautaa vastaan, eli sitä voi olla syytä poimia talteen omalla mikillä. Kannattaa konsultoida soittajaa. Ja miettiä, onko ehdotettu ratkaisu paras. Tosin, jos se on tahallinen tehokeino, niin miksaaja ei puutu siihen sitten pätkääkään. Tosin yhteistyössä artistin kanssa. Viulut ja kanteleet voi yrittää napata talteen ripustamalla mikrofonin soittimen yläpuolelle ja hakemalla parasta paikkaa. Jousisoittimissa pitää muistaa jousen soitossa vaatima tila ja soveltaa mm soittajan liikehdinnän mukaan. Soittimen sisäinen mikrofoni on aika helppo. Jousi- ja perinnesoittimet ovat muuten sitten yllättävän dynaamisia laitteita. Jouhikko esimerkiksi näyttää ja kuulostaa hassulta, mutta osaavan soittajan käskemänä ääntä riittää yllättävän paljon. Ei ole liioittelua laittaa kompuraa jarruttelemaan pahimpia signaalihuippuja. Tällä osastolla forte on todellakin forte ja rakenteesta johtuen ääni voi kestäää todella pitkään. Jos on, laitetaan DI-boxi väliin, istrumenttipiuhalla soittimesta ja mikkikaapelilla järjestelmään. Kitaran tallamikki, ns passiivisysteemi, eli soittimessa ei ole paristolle paikkaa, vaatii oikeastaan aina aktiivisen DI-boxin väliin. Ilmankin pärjää, mutta saatta ajoutua punomaan gainia melkoisesti, mistä voi tulla ongelmia. Akustisissa soittimissa on oma suonsa siinä, että soittimen oma rakenne pyrkii värähtelemään myös ympäristön äänien kanssa, eli käsittelyäänet ja saliäänet, myös monitorit, kuluvat helposti kopan kautta mikrofonin ja siitä settiin päin ja Useat aktiivielektroniikalla olevat soittimet tuottavat niin ”kuumaa” signaalia, että väliin on pakko tuikata DI-boxi, tai niissä on oma sisäinen DI-box, että ilmankin selviää. 67 kiertoriski kasvaa vauhdilla. Etenkin jos gaini on vedetty vähän liian ylös. Pitää miettiä, kannattaako joka pannu ja kolistin oikeasti mikittää. Vai selvitäänkö vaikka kolmella pyydyksellä. Monissa sisäisellä mikrofonilla toteutetulla soittimella on myös vaiheenkääntönappi, ”phase”. Sitä kannattaa kokeilla, jos soitin on koko ajan uhallaan kiertämisen rajoilla. Bassorumpu . . Tässä on sitten koulukuntaeroja ihan tunteella. Vaikka muutama vaihtoehto: Ja aina kannattaa kysyä soittajalta itseltään, miten on tehty aikaisemmin, jossain muualla. Saatat saada esimerkiksi kanteleensoittajalta pienen pallomikin ja sinitarrapalan ja ohjeet, mistä soitin kuulostaa parhaalta. Ihan ensiksi: jos rummut eivät soi hyvin, niistä ei saa ulos hyvää ääntä. Eli umpeenteipatut ja lerpottavat kalvot ja patjavaimennettu basari eivät oikein lupaa hyvää lähtökohtaa. Tai sitten soittimen valmistaja on tehnyt homman helpoksi asentamalla soittimeen valmiiksi oman ratkaisunsa. Osaava rumpali virittää settinsä. Rummut ovat siis viritettävä soitin. Ja ne voi virittää äänin, eli sävellajiin. Jos rumpali virittää settiään, anna hänen tehdä se rauhassa. On hieman kitaran viritystä hitaampi prosessi. Hyvin viritetty setti soi liki itsestään hyvin. Sen kanssa jää lähinnä valita sopiva mikrofoni ja sille paikka. Kunhan katsoo, ettievät ständit ja mikit & kaapelit ole soittajan soiton esteenä. Edestä, sisältä, takaa.. Esimerkkinä voisi vaikka mainita Koistinen Kanteleet: http://www.koistinenkantele.com kansanmusiikki-ihmisten kanssa puuhaaminen on muuten sitten todella jännää puuhaa Joskus tämä akustisen kitaran/soittimen kierto-ongelma oli ratkaistu tunkemalla akustiseen kitaraan lasten puhallettava rantalelu, jonka täyttöastetta säätämällä haettiin sointiin kompromissia. Ongelma vain, että se samalla ”tappaa” akustisen soittimen perusidean, eli akustisen värähtelyn. Eli kun päästään mikittämään basaria, niin perusohje: mitä lähempänä vasaraa, sitä enemmän äänessä on napsahdusta. Periaattessa siihen voi mennä joko rummun etupuolelta, tai vasaran puolelta, ”takaa”. Muistat vaan, että takaa otettaessa myös kaikki setin hälyäänet, mm pedaalin kitinä kuuluvat mikkiin. Oikein hyvin. Rummut ym perkussiot Nämä ovat niitä yleisimpiä kiusankappaleita, joiden kanssa joutuu välillä painimaan oikeasti paljon. Viisaalla Äänihenkilöllä onkin mm tämän takia mukana pikkupullo aseöljyä tai muuta ohutta öljyä, jolla ylimääräisistä äänistä pääsee eroon. Rumpusetti vaatii useasti eniten työtä, sillä siinä on myös eniten ääntätuottavia osasia. Ja sitä ääntä piisaa. Rummun sisältä mikittäessä kalvon läheltä saa myös vasaran läsähdyksen mukaan. Mikrofonin suuntakuvio osoittamaan 68 sivusta kohti kosketuskohtaa. Jos laittaa mikrofonin juuri osumakohdalle, saa mukaan myös kalvon puskeman ilman. Eli pyydykseen tarttuu soittimen äänen lisäksi myös ohivirtaavan ilman puuskutus ja basarin sisällä se seikkailee edes takas. Kuulostaa lähinnä hälyääneltä. Studiokikkana kylläkin ihan kokeilemisen arvoinen. Hyvä alkukohta on noin 15cm kalvosta, hieman iskukohdan vierestä. Jos HiHat kuuluu liikaa virvelikanavassa liikaa, käännä mikki niin, että sen perä osoittaa hälylähdettä kohden. Saat hieman melua kuriin. Täysin vuotoäänistä ei oikein koskaan pääse eroon, mutta jonkun verran. Hihattia mikittäessä pitää miettiä, miten paljon muut komponentit kuuluvat, saavat kuulua sen kanavasta. Lautaset ja Tomit sitten.. Ulkopuolelta voi mikrofonin suunnata sivusta kohti kavon aukkoa. Jos ei ole kalvoa/aukkoa, pitää improvisoida. Molemmat mukavia kavereita. Vaan ääntä piisaa. Ja ihan kiitettävissä määrin. Välilä jopa ihan liikaa. Basarin mikin pitää sitten kestää melkoisia äänenpaineita. Yleisimmin basarimikki on juuri siksi perunanuijamainen dynaaminen häkkyrä, joka kestää kuritusta. Tosin kondensaattorimalleja on myös paljon, mutta dynaamiset ovat edullisia ja yleisiä. Rumpusetin mikitys Perusasetelma kolmella mikillä: Basari, virveli, overi Eli yksi bassorumpu saa oman mikin, virvelin/hihatin luo tuodaan omansa, riippuen tarpeista ratkaistaan suunnalla ja etäisyydellä itse soundi. Virveli Eli säädetään virveilin ja hihatin keskinäinen suhde mikrofonin paikalla ja asennolla & etäisyydellä. Ja overi, eli overhead, ei mikrofoni rumpalin yläpuolelle, poimimaan lautaset ja tomit. Tästä rummusta tulee sitten kanssa ääntä ja soundia ihan kiitettävästi. Jos kompressoi liikaa, on lopputulos kuin ruoskanisku. Rumpu ei enää soi vaan sen ääni läjähtää kuuluville. Sitä ei välttämättä havaitse akutisessa tilassa kuin käyttämällä kuulokkeita apuna. Ja Viisas Äänihenkilö kaivaa viimeistään nyt mittanauhan, tai -narun esiin ja säätää overin paikkaa niin, että se on yhtä kaukana virvelistä ja lattiatomista. Ylöspäin voidaan mennä niin kauan, että lautassoundi on hyvä ja syvyyssuunnassa vaikutetaan tomien kuulumisen määrään. Taaskin mikrofonien suuntakuviot kannattaa tuntea. Mikrofoni suunnataan lähimikityksessä kohden kalvon keskikohtaa, rummun rungon ulkopuolelta, niin rumpalin ohilyönnit eivät satu siihen. Siitä sitten säädetään halutun soundin ehdoilla ees taas. Jos virveliin laittetaan omaa kaikuaan, niin sitten hälyistä pitää päästä mahdollisimman hyvin eroon. Gate ja kompura kunniaan, mutta loivasti. Liioittelu kuulostaa todella pahalta. 69 Että tuska olisi optimaalinen, myydään erilaisia rumpumikkisettejä, joihin laitevalmistaja on koonnut mieleisensä tuotteet, yleensä kompaktissa salkussa. on erittäin tärkeää, sillä useasti perussoundeja ja niiden balansseja joudutaan säätämään kohtuu roimasti. Ja vielä enemmän, jos rumpusoundeja on katseltu ja kuunneltu kuulokkeet päässä treenikämpässä. Eri tila, eri akustiikka, eri vehkeet ja saatetaan joutua säätämään melkoisen roimasti. Käytäntö on opettanut, että kannattaa itse koota oma ”settinsä”. Sillä valmis sarja on aina kompromissi, eikä välttämättä sovellu käytettävälle setille ja musiikkityylille. Ja voi tulla halvemmaksi Vähän paremman luokan (=kalleimmissa) laitteissa jokaisen pädin signaalin saa tarvittaessa erilleen omille kanavilleen. Silloin edetään kuin olisi akustiset rummut, tosin ilman kierto- ja akustiikkaongelmia. Tosin sitten todellisuudessa harvemmin saa lainaan läjää erilaisia mikkejä, joilla voisi kokeilla kunnolla. Cajon Basarimikki on muuten aika nami, jos laittaa altot laulamaan siihen. Tai puhallinsektiolle. ”Rytmilaatikko”. Sekoitus virveliä ja basaria ym perkussiota. Yksi mikki menee poimimaan soittokäden läpsettä etulevyyn, sillä lootan sisällä on yleensä virvelimatto sisäpuolella ja toinen refleksiaukkoon, kuten basaria mikittäessä. Jopa sisään asti ja syvälle. Sen verran voi kääntää mikrofonia sivuun, että saa napakimman potkun kiinni. Tai yksi konkkamikki overiksi. Tilanne ja tila ratkaisee. Taaskin. Ja kokemus opettaa. Kaikki pannut mikkeihin ja menoksi- versiossa sitten joka pannulle ja kannulle laitetaan oma mikrofoni ja lautaset napataan omalla + overiasetelmalla ja niiden yhdistemillä. Siinä vaan kun laskee kamppeitaan ja kuluja, niin perussettiin uppoaa mikkejä aika monta, eli riittävätkö kanavat ja mikrofonit? Ja onko aikaa ja etenkin: järkeä? Ja entäs jos rumpalila on iso tuplasetti, eli patoja on enmmän kuin ostoskanavalla. Piano ja muut kosketinsoittimet Näistä ei voi oikein antaa kaikenkattavaa ehdotusta, sillä näitä on sen verran monelaisia. Lisäksi nykyisin tehdään epäilyttävästi akustista soitinta muistuttavia, mutta kokonaan sähköisiä soittimia. Soundipolitiikkakysymys. Ja monesti myös budjettikysymys. Vaikka miten käyttää halpoja komponentteja, niin kun niitä on monta, niin tulee äkkiä kalliiksi. Sähkörummut Ensin pitää ratkaista, avataanko pianon/flyygelin kantta/puretaanko runkoa enemmän, eli miltä ratkaisu kuulostaa livenä ja sitten päättää, mitä tehdään teknologialla. Jänniä vehkeitä. Useasti niistä saa kaksi kanavaa tiskiin ja sitten eletään laitevalmistajan soundimaailman kanssa. Tässä kohdin keskusteluyhteys perkussio- ja miksausosastojen välillä 70 Flyygeleissä riittää yleensä ääntä tilaan kiitettävästi, eli lähtötilana kansi yhden pykälän verran auki ja mikrofoni kuuntelemaan diskanttikieliä. Jos kuulostaa liian heleältä, siirrä mikrofonia bassopäät kohden, tai siirrä se lattialle ja mikitä soitin alapuolelta. Silloin voidaan kansi tarvittaessa sulkea. Joskus on perustelua mikittää flygeliä sisäpuolelta siten, että saadaan vasarakoneiston ekstraääniä kiinni. Mutta vain, jos on soundillinen ratkaisu. Sekin näissä koesketinsoittimissa, on, että äänentoistollisesti niistä tuleva ääni pitäsi olla mahdollisimman kuivaa, eli efektit napsittuna pois päältä. Kaiut ja muut phaserit ovat ongelmallisia useissa tilanteissa. Kuulostavat varmaan melkoisen nameilta kuulokkeilla/laitteen omista kajarista/kotona, mutta livenä isossa setissä lopputulos voi ola melkoisen sotkuista puuroa. Soittaja ei vältämättä osaa ajatella, että etäämpänä soundiin vaikuttaa myös tilan oma akustiikka. Sähköisessä versiossa voi olla integroidut kaiuttimet, jolloin hommaa voi lähestyä kuin kyseessä olis vahvistin. Puhaltimet Ja että homma olis vielä mielenkiintoisempi, voi joihinkin soittimiin tuikata piuhan kiinni ja se ei hiljennä laitteen omia kaiuttimia, tai sitten hiljentää. Joskus tuli vastaan sähköpiano, jonka vahvistimen ja kaiuttimen väliseen johtoon sai tuikattua DI-boksin ja siitä signaali settiin. Lava- ja soittajamonitorointi tapahtui soittimen omilla ämyreillä. Kompa: mistä kohdin soitinta (poikki)huilun ääni tulee? Mikittämällä ei olisi saatu yhtä ”kuivaa” soundia. Eli puhallettavat soittimet, lehdelliset, mikitetään, kun pelataan varman päälle, noin torven päästä. Säädetään mikin paikkaa suhteessa soittimeen, kunnes haluttu balanssi löytyy. Tässä on helppo muistisääntö, että jos laitteessa on lehti, ääni tulee yleensä torvesta. Poikkeuksena vasket, joissa lehtenä toimii soittajan suu. Tosin ääni purkatuu niistäkin torven päästä ulos. Muussa tapauksessa ääni tulee ulos puhaltajan päästä instrumenttia. Ja sitten tulevat ne, mistä ei meinaa millään löytyä reittiä ulkomaailmaan. Plään bee on laittaa mikrofoni laitteen kaiuttimeen. Tai käyttää kuulokelähtöä DI-boxin syöttämiseen. Tosin siloin laitteen omat kaiuttimet hiljenevät, eli tarvitaan se monitorointi. Kun hifistellään viedään huilistille pyydystintä soittimen yläpäähän. Sen verran pitää laittaa sivun, etteivät puhallus ja henkäilyt kuulu ja mikrofoni tule soittajan eteen. Ja se toinen mikrofoni poimimaan läppäkoneiston ääniä. Niitä miksaamalla saa kivaa lisänapsetta soundiin. Se pitää muistaa, että kakkosmikki pitää jättää aika hiljaiselle. Ja totta kai se oudoin ja hankalin laite tulee vastaan noin kaksi minuutita ennen keikan alkua ja täysin mykkänä. Ja kaikki tarvittavat adapterit ja erikoisemmat piuhat ovat kotona/unohtuivat edelliseen paikkaan/lainaaja ei ole palauttanut niitä. 71 Tai tehdään steropari, X-Y, soittajan eteen symmetrisesti. Stereoparia levitetään panoroinnilla sen verran, että kuuluu, miten soittaja liikkuu soittaessan, mutta ei edetä ääripäihinsä, sillä harvemmassa ovat huilut, jotka ovat koko setin pituisia. Muuten tarjoillaan pyydyksiä torvien päihin. Ja taas soundimaailma määrää. Joskus voi olla perusteltua napata talteen myös ihan isosti soittimen koneiston ääniä. Esimerkiksi efektimielessä. Ja reippaasti kaiutettuna. 72 11 Soundcheck, eli porukka lauteille Laitteet on kytketty ja tasot säädetty, on vuorossa tehdä soundcheck, eli säätää mikit ja linjat esiintyjille ja tilannetta vastaavaksi. SOUNDECHEKKAUS Kuuletko, mitä lavalla tapahtuu? ❖ Kuulluuko lavalle? ❖ Kuuleeko lava? ❖ Ymmärrättekö toisianne? ❖ Tähän ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Aina tulee jokun jännä lisäjuttu kiusaksi. Ja yleensä juuri hektistä hetkeä ennen kuin viimeinen hetkinen ehtiä kaupoille lipuu ohitse, tai kipaista treenikseltä lainakamaa lavalle. Sillä keikka alkaa kaksi minuuttia sitten. Ennen varsinaista soundchekkausta on tehtävä "linetsekki", eli että signaali oikeasti kulkee lavalta mikserille ja siitä edemmäs. Se on se kuuluisa yks-kaks- vaihe. Samalla varmistuu, että systeemi on kytketty oikein. Näin harvemmin on, jos laitteet ovat useamman käytäjän sormien takana. Edes omiin kytkemisiinsä ei voi aina luottaa. Kiire ja väsymys kun tuppaavat tuottamaan ongelmia. Ja se ikuisuuskysymys, onko se kaukokaapelin kulunut liitin numeroitu katsottavaksi mikserin takaa, vaiko päältä, eli onko se kutonen, vaiko ysi? "09", vaiko "60" 73 Mitä pitää kytkeä ja mihin ja miten? Toimivatko ne vehkeet ja ovatko johdot ehjät (ja edes mukana) Nykyisin meillä on netit ja kännykät, liki koko ajan, niin esiintyjäraiderien kurkkaus/soitto artistille ei ole ihan mahdotonta. Tosin aivan kaikki esiintyjät eivät käytä raidereita. Saatikka vastaa tuntemattomien puheluihin/sähkäposteihin, eli … Tuoko esiintyjä itse mukanaan lisälaitteen xyz, jonka liittäminen esimerkiksi mikrofonilinjaan on ehdoton juttu? Tämä tuo hommaan oman jännähetkensä ”iäänjhenkilöille”. Siksipä aina tointaa varautua ylimääräisillä kaapeleilla, mikeillä & ständeillä ja adaptereilla. Sooloartisti tuli aikoinaan keikalle kitaran ja oman esivahvistimen kanssa. Saatko esimerkiksi kitarapedaalin laulumikkilinjaan kiinni, jos artisti näin haluaa? Ennakkotyöt palkitsevat aina tässä kohdin kaksinverroin, sillä yllätykset harvemmin ovat kivoja. Ja artistikin tykkää, kun häntä konsultoidaan etukäteen. Rauhassa. Soundchek oli ao palikan liittäminen settiin, 2 kanavaa, tasojen tsekkaus, eq nollaan ja homma tehty. Mikkivalinnat linjaan Tarpeitten mukaan, oma kokemus/esiintyjän toive Jopa mikrofoni oli "sopiva mun suulle". Dynaaminen vs kondensaattori Lähimikitys, vaiko overhead/otetaanko sittenkin linjaan Jopa näyttikin siltä. Mitä halutaan, voi saada? Monitorit käyttöön Äänihenkilöstö sai luvan ainoastaan nostaa/laskea tasoja, hieman, "jos siltä välttämättä tuntuu" Kuulevatko esiintyjät itsensä? Mitä pitää muuttaa? Vuorovaikutus - kuuleeko esiintyjä äänihenkilön? Ymmärrys ja kommunikointi Viittomalla/huutamalla/vieressä keskustelemalla? Tämä pitäisi olla tiedossa etukäteen, eli kotiläksyt! 74 että seuraavaan portaaseen saadaan toimitettua laadukasta syötettä. Ja aloitetaan Soundchek Eli kun sen laulajan saa sinne mikrofonin taakse, pyytää laulamaan, jos ei ota sujuakseen, pyytää soittajia soittamaan, vaikka vain kitaristia, tueksi. Ihan aluksi lavalle pitää tulla selväksi, mitä/ketä ja miten tsekataan Nopeat askeleet soundchekkiin Useasti vuoroaan odottelevat soittajat hiplailevat soittimiaan, laulajat juttelevat. Ihmiset haahuilevat pitkin lavaa, eli tilanne on vähintäänkin kaoottinen Tutun esiintyjäryhmän kanssa voi mennä, tutussa paikassa, isolla riskillä, ilman suurempia tsekkauksia, mutta mielummin ei. Gain kohdilleen, eli mikseristä säädetään kanavan tulotasoja maksimitasoille, ettei signaali ei säröydy kovimmissa kohdin. Digikonsolissa pysyy turvallisen vihreänä. Keltainen huono, punainen surkea. Erilaisia tapoja on monia, mutta tässä vaiheessa tavoite on saada kaikki sisääntuleva signaali sopivalle tasolle, eli mikserin tulotasot säädettyä mahdollisimman "kuumaksi", Avataan linjaa ja kuunnellaan, säädetään eq:lla, haetaan soivaa säätöä Linjat pienemmälle, monitorilinjaa auki - kuuluuko lavalle liikaa/liian vähän/ei ollenkaan? Kuulsotaako monitorisoundi hyvältä. Voiko sile tehdä jotain? Linjaa uudestaan auki, säädetään tarvittaessa gainia ja eq:ta Ja niin edelleen. On sitten yksilökohtaista, mistä instrumentista aloittaa ja minkä ottaa seuraavaksi. Oma linja on ottaa aluksi laulu ja sen jälkeen säestävät ja kun kaikki muu on tehty, kurkataan soloja vetävät. Tosin joskus on esiintyjiä, joiden kanssa otetaan ensin bändi ja vasta sitten laulajat. 75 Monesti helpompi on tehdä ensin, tutulla porukalla, monitorit kuntoon, että kuulevat esiintyjät ensin ittensä ja vasta sitten avata päälinjoja saliin päin. Valitettavan monesti aika ei riitä/porukka ei ole riittävän tuttua, eli ensin tehdään kiireisin, eli salimiksaus ja sitten vasta monnarit, niin hyvin, kuin/jos ehditään.Itse pyrin tekemään tätä oudomman esiintyjän kanssa rinnakain, eli jo linetsekkausvaiheessa on monitoreihin laitettu eräänlainen ”oletusasetus” päälle. Siinä kohdin alkaa ralli likusäätimien ja eq:n kanssa. Nyt itseasiassa on soundcehkin vaikein vaihe: homman saaminen sellaiseen balanssiin, että yksi äänielementti ei hallitse yli toisen, paitsi solokohdissa ja niissäkin hillitysti. Jos on oikein pakko, kytken monitorit faderin suhteen postiin, eli salimikasaus vaikuttaa suoraa lavaan. Monitorilinjojen voimakkuuksilla sitten lisätään, tai vähennetään kokonaisvoimakkuutta, ei enää suhteita. Prefaderissa kukin signaalilähde säädetään erikseen. Kun tämä kohta on ohitettu, on aika kävellä pitkin salia, käydä säätämässä lavan päässä mikrofoneja tmv ja koko ajan kuunnella, miltä salissa kuulostaa. Mikserin kohdalle kuuluu, mitä kuuluu, mutta mitä yleisö kuulee, onkin toinen juttu. Jos salin takaosassa on miksaajalle unelmatilanne ja -soundi, niin eturiviläisillä voi parhaillaan kuoriutua nahat korvanlehdistä. Menettelytapakysymys Sinällään kiinnostava huomio, että useasti soittaja saattaa kääntyä selin salin ja soittaa siitä huolimatta toisten soundchekin aikana, vahvimensa lävitse normivolyymeillä, vaikka tämä on erikseen kielletty, ettei sotkisi prosessia. Ja koska keikan maksaja/maksajan äiti tuppaa istumaan sinä eturivien tuntumassa, niin kannattaa himpata pikkuisen. Ei ole todellakaan liioittelua kuulostella eturivien/kaiuttimien tienoilla sopivaa, eli riittävän sivistynyttä äänenpainetta ja sitten kävellä mikserille, missä mittaa desibelimittarilla senhetkisen äänenpaineen ja pitää siitä kinni. Maksimitasona. Unohtamatta, että salissa voi hyvinkin ola takaosassa paljon ihmisiä, jotka myös haluavat kuulla hyvin, eli Viisas Äänihenkilö juoksee tässä vaiheessa ihan kiitettävissä määrin. Useasti myös löytyy tälläisiä laulajia. Tässä kohdin Viisas Äänihenkilö yrittää pitää hermot kurissa ja ohjeistaa esiintyjiä. Kohteliaasti. Monesti hommassa tule eteen ns kaaosvaihe, jossa yhteissoitto ja -laulu kuulostaa aivan riipivän karmealta. 76 Ja muista auttaa lavatilannetta, mm monitoreja säätelemällä, ees taas. Tämä syö hermoja. Jos et joskus jaksa, niin sano se toisille ajoissa ja ääneen, että ymmärretään, ettet välttämättä ole nyt Herra Aurinkoinen. Keikka on kuitenkin tehtävä. Ensin. Sille ei vaan voi mitään, että aina ei vaan suju. Miltä soundchekattu kataus kuulostaa? Jossain kohdin salia saattaa kuulua, miten ääni yhenäkkiä vain katoaa jonnekin ja siitä muutaman askeleen päässä kuuluu taas hyvin. Kyseessä on vaihevirhepeikon luola, eli jostain heijastelee ääniaaltoja, jotka vastakkaisvaiheisina kumoavat toisiaan. Jos on mahdollista, tämä korjaantuu useasti pienellä kaiuttimen käännöllä, tai suuremmassa tapauksessaa kaiuttimia pitää siirtää. Sen pitäisi kuulostaa tasapainoiselta, eli yksittäiset elementit eivät pistä korvaan/katoa muiden alle Tämä on sitä yleisempää, mitä epäsäännöllisempi tila on, esim pylväiden, tai parvien vuoksi. Vanhat kivikirkot ne vasta ovatkin haasteellisia. Kaiutinpatterin siirto senttiluokassa, tai lievä kääntäminen muuttaa tilannetta yllättävän paljon. Bändissä on soittimia: Niiden ei tarvitse kuulua yhtä lujalla. Itse asiassa ne eivät saa kuulua yhtä lujalla. Näin on mm oikean orkesterin kanssa, jossa kapellimestari ”miksaa” setin pystyyn livenä ohjaamalla soittajia liikkeillään ym ohjeilla äänenvoimakkuuksien ja -sävyjen kanssa. Hyvä kapellimestari saa keskinkertaisesta orkesterista irti paljon, huono pilaa helposti mestariluokan huippuorkesterin. On eri asia tehdä solokonserttia säestyksettä esiintyvälle yksinlaulajalle, kuin bändille. Taustalaulajien pitää kuulostaa kuorolta, solistin solistilta, mutta silti pelata yhteen toistensa kanssa. Joskus on vain siltikin tehtävä kompromisseja ja kylmästi hyväksyttävä, että enempään säätämiseen ei ole mahdollisuuksia, ajan, tai järjestelmän toteutuksen vuoksi ja on mentävä sillä, mitä saa aikaan. Samalla voi toivoa, että yleisö sotkee ongelmakohdan akustiikkaa sen verran, että ongelma poistuu. Se on ihan sama miksaajan kanssa. Tai kuoronjohtajan. Kukaan ei oikein ole immuuni. Itselle tyylillisesti hankalin on, edelleen, ylistysmusiikki. Jostain syystä sen soundimaailma ja oma maku eivät vaan ota kohdatakseen. Onneksi Simojoen Pekka uskalsi taannoin ”Ylistys-” levyllään murtaa ”tabun ”ja tehdä suomalaiselta kuulostavaa ylistysmusiikkia. Tämän vuoksi Viisas Äänihenkilö kuuntelee erilaista musiikkia. Ei niinkään koko ajan ja kaikkialla, vaan 77 kuuntelemalla, miltä se on saatu kuulostamaan ja päättelee, miten lopputulokseen on päästy. Kannattaa astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ainakin yritää oppia, miltä jokin itselle outo musiikkityyli kuulostaa. Eli tilanteen mukaan osata ymmärtää, miten, nyt esimerkiksi vaikkapa, perinteisen romaniartistin tempaisu, tai rokkikukon kiekaisu eroavat toisistaan. Jo mikrofonitekniikan ja efektien osalta. Ja kun edessä on oudompi esiintyjä; kuuklaus auttaa, jos ei kehtaa soittaa. 78 Luku 6 REALITY CHECK Äänityö on raskasta työtä, sillä siinä pitää välillä venyä isäksi ja äidiksi ja välillä olla orjapiiskuri ja silti kaikkien kaveri. O S I O 12 Miksaamaan Ja itse miksaaminen tapahtuu näin AJATUKSIA Miksaminen on onnistunutta, kun kukaan ei huomaa sitä ❖ Miksaaja tukee esiintyjää/puhujaa omilla ratkaisuillaan ❖ Liioittelu konsolin takana kuuluu kaikille kirjaimellisesti ❖ Miksaaja palvelee tilaisuudessa kuulijoita ❖ Kukaan ei koskaan ole täysinoppinut ❖ Kun tulee palauteta, kuuntele ja arvosta sitä. ❖ Olet kytkenyt ja testannut ja soundchekannut "kaiken" ja olisi aika aloittaa itse keikka. Olet selvittänyt, missä ovat paikan sähkötaulu ja vessat. Puhelin on äänettömällä/kiinni. Järki käteen ja pienin liikkein, ellei nyt ole ihan karmiva äkkitilanne käsissä. Ja sittenkin rauhallisesti edeten. Juosten ja huutaen etenevä Viisas Äänihenkilö sekoittaa pakkaa entisestään. Mahdottomat asiat eivät valitettavasti kuulu valikoimiin, vaikeita voidaan tehdä. Ehkä hereillä pysyminen ja tarkkaavainen lavatilanteen ja yleisön seuraaminen ovat tässä vaiheessa vaikeimpia hoidettavia, sillä keikkatäpinä on ihan hirveä ja roudaustuuri rasittaa tottumatonta. 80 Muistithan käydä vessassa ja juoda ennen keikkaa ja jotain olisi pitänyt myös muistaa laittaa suuhun, että jaksaa keskittyä? toimia saamiensa ohjeiden mukaan. Pääesiintyjän/-puhujan mikki tipahtaa telineestään kesken keiken ja hämmennys pysäyttää tilaisuuden. Viisas Äänihenkilö askeltaa reippain ja määrätietoisin askelein korjaamaan tilanteen. ❖ Jos olet tehnyt kaikki edeltävät valmistelut mahdollisimman hyvin, et voi enää paljon enempään kyetä. Ihan heti ei tule mieleen yhtään ilman ongelmia mennyttä keikkaa. Katsekontakti, ystävällinen, hämmentyneeseen lavallaolijaan, ettei tämä yllättävässä tilanteessa juokse karkuun, korjaa tilanteen, varmistaa, kysymällä, että homma on bueno ja poistuu takaisin paikalleen. Aina klikkaa jokin ja siinä kohdassa punnitaan äänihenkilöitä. Viisas osaa keksiä ratkaisun ongelmaan. Tyylipisteistä välittämättä. Ja Siperia opettaa keksimään ratkaisuja. Kaiuttimesta nousee söpö savukiehkura ja iloisesti loimottava liekki näkyy refleksiaukoista Viisas Äänihenkilö osaa, mahdollisuuksien mukaan, laittaa tukevat rukkaset, ne rupikintaat/siniset roudaussormikkaat eivät muuten ole sellaiset, käsiinsä ja siirtää käryävän kojeen pois, mielellään ulos asti ja tilanteen mukaan antaa joko sen palaa, tai tupsauttaa siihen sammuttimellisen. ❖ Kesken pääesiintyjän vedon,monitoriketjusta kuuluu viiltävä ujellus, joka peittää alleen ryminän 1-0. Jotain hajosi. Mikseri? kaapelit? monitorimikseri/-vahvistin??? ❖ Tässä kohdassa on hyvä sen verran singahtaa, että saa ujelluksen seis mahdollisimman nopeaan. Jos ollaan keikalla ilman monitori-/lavamiehiä ongelmanratkaisu tapahtuu kiiruhtaessa mikseriltä monnarivahvistimille, eli mitä sammutetaan, että pääsee häiriöstä eroon. Todennäköisimmin setti vedetään loppuun ilman toimivaa monitorisysteemiä. Mikserin takana pienet liikkeet tekevät eniten. Mielummin käryävä laite ensin pihalle asti ja jälkitoimet sitten. Jauhesamuttimen laukaisu sisätiloissa tuottaa melkoisen sietämättömän tilanteen kaikille, eli ihan ei ensimmäinen vaihtoehto. Eihän? Jos epäilyttää, niin aina voi soittaa 112 ja Isosti heilumalla ja kauheasti hösäämällä saa aikaiseksi yleensä pahempaa tuhoa. Erityisesti äkkinäiset ongelmatilanteet, kuten yllättävä kierto, pitää hoitaa 81 nopeaati, mutta korjaustoimenpiteisiin ryhtyä vasta, kun enemmän vahingon syntyminen on estetty. Kevytlimsat ja kahvit kannattaa jättää sivun, sillä ne tuppaavat juoksuttamaan vessassa. Ja juuri silloin, kun on vähiten mahdollisuuksia poistua vessaan. Keinomakeutetut tuotteet muutenkin huonoja, sillä isosti käyttäessä menee massu sekaisin. Tämä vuoksi miksaustiskin luona ei muuten syödä, eikä etenkään juoda. Jos on pikkupakko napata jotain, suosittelen astumaan muutaman askeleen edemmäs. Harmittaa vähemmän kokikset sylissä, ja eväät lattialla, kuin mikserissä. Pöksyt toimivat kastuneina tai ketsupissa , mikserit huonommin. Tunne vehkeesi, ymmärrä niiden rajoitukset ja keinot ja mukaudu niihin. Ennenkaikkea seuraa yleisöä. Jos ja kun soundchek on tehty hyvin ja lavatilanne on entisellään, niin välttämättä hommassa ei tule edes hiki. Todennäköisemmin tulee hiki ja kädet vilistävät konsolilla, sillä homma ei vaan aina mene putkeen, josko koskaan. Ja kiire on ainainen. Mihin hyvällä miksauksella pyritään? Käytännön vinkki: Iso vissypullo ja namipussi ovat oikein hyviä kavereita. Tosin ei sitten ihan aina itse keikalla, sillä se sihahtelu ja rapistelu ei sovi ihan joka paikkaan, mutta keikkaa ennen /roudauksen päätteeksi. Vissyä saa muuten kulua ihan kiitettävästi, sillä hommassa tulee hakematta hiki ja keskittyminen tuppaa kuivattamaan. Paitsi tuomaan esitys kuuluville, myös tasapainoiseen kokemukseen esityksestä/puheesta/tilaiusuudesta. Jatkuvasti kierron rajoilla roikkuvat laitteet ärsyttävät. Suunnattomasti Viisas Äänihenkilö muuten valitsee sitten naposteltavaksi niitä sortimentteja, mitkä eivät kovin kelpaa muulle porukalle. Maksullisessa tilaisuudessa yleisö maksaa myös äänimiehen palkan, eli tee työsi niin hyvin, että kehtaat ottaa palkkasi hyvillä mielin vastaan. Tai kasvata niin paksu nahka, että mikään ei tunnu pahalta. Tulee halvemmaksi. Jos bändissä on diabeetikko, voit kysellä vinkkkejä parahaiten verensokeria tasapainoittavista syötävistä. Älä kuitenkaan napsi hänen eväitään. Ei ole kivaa etsiä kiiruulla korvaavia eväitä. Ilmaistilaisuudessa ihmiset ovat siellä vapaaehtoisesti. Tahdotko että tulevat vielä uudestaan, kun näkevät, kuka on 82 konsolin takana tänään? Tai että vaksi, joka joutuu kuuntelemaan liki kaikki tilaisuudet pakosta(!), huokaa tyytyväisenä, kun näkee naamasi? Ihan ääripäitä kannattaa todellakin välttää, ellei haluta erikseeen saada aikaiseksi äärimmäisiä kokemuksia. Jälleen kerran esiintyjien konsultointi ja osana projektia toimiminen ovat kullan arvoisia. Päätavoite on olla räjäyttämättä yleisön korvia äänenpaineilla, samalla suojelet omiasi. Miten laulu kuulostaa tulevan? Kuin yksi yhteinen ääni, vai kiilaako joku ohi muista. Erityisesti voimakkuutensa puolesta. Selkeys äänessä. Säädä pienemmälle liian hallitsevia elementtejä. Liukuja/gaineja/eq:ta apuna käyttäen. Tunne eri instrumenttien äänellisiä ominaisuuksia, jolloin osaat rajoittaa jos joku puskee liikaa päälle. Siinä auttaa kokemus ja jatkuva opiskelu, mm aikaisemmin eq-osiossa mainittu interaktiivinen taajuuskartta Jytisyttääkö basso, kiliseekö rumpupellit ihan liikaa? Olisiko sittenkin syytä säätää sävyjä vähän inhimillisempään suuntaan? Tarvitseeko sen kaiun olla noin lujalla? Oppimiskäyrä pystyssä Edelleenkään hyvä ja selkeä kuuluminen ei ole lujaa kuulumista. Se db-mitari omien korvien ja arvostelun tukena on kova juttu. Tätä on vaikea loppujaan opettaa, sillä tähän taiteeseen oppii vain ajan kanssa. Ja tekemällä. Kirjoista ja netistä & juttelemalla kollegoiden kanssa + seuraamalla näiden työskentelyä, saa vinkkejä, kuten tästäkin opuksesta, mutta vain tekemällä oppii. Kyse on siis oppimansa soveltamisesta käyttöön. Luovasti. Mieti, miltä äänikuva näyttää, eli miten mikseristä voisi säätää panorointia? Missä kohdin lavaa ovat eri instrumentit/esiintyjät. Pienellä panoroinnilla, eli säätämällä kotistereoista tutummin balanssia, saa aikaiseksi yllättävän paljon selkeäämmän äänikuvan kun ääni kuuluu tulevan siitä suunnasta, missä se silmien mukaan on. Kuinka kauan siihen menee, riippuu sitten ao henkilön lahjakkuudesta asiaan. Jotkut eivät vaan opi, koskaan. Eli jos jätetään päälaulajat(t) keskelle ja levitellään soittimia ja muita laulajia hitusen pitkin äänikuvaa? Ei ääripäihin, sillä jos solokitara on vain vasemassa kaiuttimessa, salin oikealla puolen olevat eväit muuten kuule sitä kunnolla. Ja mistä vetoa kitaristin ylpeä iskä istuu juuri sillä puolella ja on tullut kuuntelemaan jälkikasvun ekaa keikkasoloa? Itse olen harjoitellut vuodesta 1981 asti ja edelleen opin ja oivallan, liki päivittäin, uutta. Ehkä se taaksejäänyt keikkamäärä, antaa jonkinasteista varmuutta, mutta edelleen keikan alkaessa: ”jänskättää ihan kauheesti”. 83 13 Keikka putkessa Keikka piloille Nopea lista, miten saat keikan/tilaisuuden/kiertueen piloille. melko takuuvarmasti: AJATUKSIA ”On paljon muusikoita, jotka osaa vain haukkua miksaajia. On myös paljon muusikoita, jotka ymmärtävät perusasiat akustiikasta ja äänentoistosta ja osaavat siksi kunnioittaa miksaajien työtä. Sitä vois pohdiskella, miten vuorovaikutusta vois parantaa niin pikana kuin pitkässä juoksussakin” Jouko Kantola • Ainakaan älä valmistaudu etukynteen tutustumalla uuden esiintyjän taustoihin, netissähän ei ole hakukoneita, eikä videoita ja yhteydenotot puhelimella, sähköpostilla & tekstareilla ovat kielletyt • Kamppeita/uutta paikkaa ei tarvitse tarkistaa etukäteen • Eikä miettiä, mitä ehkä tarvitsee hankkia lainaa/vuokralle/ostaa • Aikataulut ovat luusereille, ihan sama, milloin saavut paikalle • Puhelimeen ei tarvitse vastailla, etenkään tuntemattomiin numeroihin 84 Vaati melkoista yrittämistä katsoa näiden ennakkoluulojen yli ja ympäri. • Marssi paikalle, kuin kenraali taisteluun; olet jo voittanut, muut ovat luusereita Eivät varmaan riitä yhden kerran muistelut, monestiko egot ovat kolisseet ja tunteella, kun on haettu yhteistä näkemystä ja onnistunutta lopputulosta. Kaikki osapuolet tuntuvat tietävän toista paremmin, miten homma tehdään ja kukaan ei kuuntele toistaan, saatikka jaa ajatuksiaan. • Artisteja ei tarvitse kuunnella, kun asentaa mikkiä siihen paikkaan, missä se on aina ollut • Kaapelien paikat ja mikkien asettelut & muitten vehkeitten paikat ovat pyhiä, niiden siirtelijälle pitää avautua aiheesta isoilla kirjaimilla Useasti on tullut ja varmaan tulee vielä monasti uudestaan, mieleen, että miksi tästä ei puhuttu ajoissa ja vielä kun asioihin oli mahdollista vaikuttaa? • Kesken kaiken voi aina kilauttaa kaverille/facebookata/twiitata keikasta/esiintyjästä nappihuomioita, tai purkaa keikka-ahistusta edelleen Erääseen projektiin lähtiessäni ilmoitin takarajan, jonka jälkeeen muutokset tekniikapuolella eivät ole enää mahdollisia ja pidin siitä kynsin hampain kiinni, vaikka se sekoitti toisten tekemisiä. • Yleinen ja ylimielinen yrmyily kaikkia kohtaan on erittäin suositeltavaa Ilman tätä jumitusta projekti olisi karannut käsistä ennen aikojaan, kun joka palaveriin tuotiin uusia ideoita, jotka pitää, ehdottomasti, toteuttaa, mutta eivät saa maksaa. Mahdoton yhtälö. Parempia keikkaputkia? Ihan ensimmäiseksi kaikkien osapuolien pitää osata ymmärtää oma ja toistensa rooli. Ne täydentävät toisiaan. Jokunen aatos yhteistyön pohjaksi Valitettavasti vuosien aikana muodostuneet stereotypiat ovat samalla isojen ennakkoasenteiden perusta. Kuten vaikka basistivitsit. Käsi sydämelle: kuinka monta muistit lennosta, mutta montako kertaa olet kiittänyt basistia, tai edes rumpalia, hyvin soitetusta setistä? • Tekniikkatiimi on se osanen tilaisuutta, joka on hanskat täynnä työtä paikan päällä. 85 Itse joudun edelleen liki jokaisen keikan yhteydessä takomaan päätä henkiseen seinään näiden kanssa, sillä se ei vaan ota pysyäkseen, omassa nupissa, se ehdottomasti tarvittava nöyryys tilanteiden edessä. • Esiintyjät/puhujat ovat tehneet oman osuutensa valmistautumalla asiaan vuosien harjoituksella hankitulla osaamisella. • Tekniikasta vastaavat ovat työskennelleet ennen yleisöä ja luvassa vielä tekemistä ovien sulkeuduttua. Kaikkeen pitää varautua • Molemmat tarvitsevat toisiaan. • Ja täydentävät toisiaan. Kun olet keikalla, ”kuuntele” myös yleisöä. Omiin korviin timanttiselta kuulostava miksaus voi olla esiintyjille tai yleisölle suorastaan karmiva kokemus. • Esiintyjillä on yleensä käsitys, miten oma tontti tulee hoidetuksi parhaiten. Ja siellä yleisön joukossa voi istua Sinua huomattavasti kokeneempi ja osaavampi tekijä, joka saattaa avautua aiheesta. Ota vastaan, mitä tulee, suodata siitä esiin tiedon kultahippuja ja varastoi loput. • Äänihenkilöllä tuppaa olemaan oma käsityksensä, jolla esiintyjän tonttia saadaan esille parhaiten. • Ja etenkin miten oma tontti hoituu parhaiten - yhteistyössä muitten toimijoitten kanssa Yhteiselämä akselilla mikseri - lava ei nyt ihan aina onnistu ja nykyaikana saat aika nopeasti palautteen myös epäsuorasti somesta. Parhaimmillaan jo keikan aikana alkaa päätelaite piipittämään viestien merkiksi. Mitä Sinä nakuttelet someen keikan aikana? • Viisaat Äänihenkilöt ja esiintyjät pystyvät vaihtamaan ajatuksia, miten sen yhteisen projektin saisi hoidettua viimeisen päälle nappiin. Eräitä tilanteita varten kaikissa äänilaitteissa pitäisi olla iso ”the Sound”-nappi, jolla saa säädettyä hankalia tilanteita loivemmaksi. • Ja molemmat uskaltavat(!) tarvittaessa joustamaan omista tonteistaan yhteisen edun hyväksi Kun keskusteluyhteys on kerran saatu auki, sitä ei saa päästää sulkeutumaan. Vaikka miten kiristäisi hermoa. Jos ei muuta, niin se hyvää tarkoittavan basistin tyttökaverin poukkoilu suputtamassa viestejään lavan ja mikserin välillä. 86 14 Miksaajan arkiviisu ARKI ON KAURAPUUROA Harvemmin äänihenkilö on keskiössä ❖ Äänihenkilö saa yleensä palautteen ensimmäisenä ❖ … ja kehut viimeisenä... ❖ ...keikka alkaa vartin päästä, soundchek on tehty, taustamusiikki soi ja kiiruhdat vessaan, kun puhelin soi: ”.. Moi hei.. Me ei nyt ihan ehitä siihen alkuun, koeta keksiä jotain…” Soundchekattu esiintyjäkattaus + muut säädöt on tehty, nyt ei voi enää peruuttaa. Mahdolliset lunttilaput ovat järjestyksessä, känny on kiinni, ainkin äänettömällä ja riittävän kaukana, ettei aiheuta häiriöitä laitteisiin. Edes vahingossa. Joka kerta hetki ennen keikkaa olen edelleen jännityksestä kankeana ja suu kuivana. Kädet lipsahtavat sukkelaan ristiin, pää painuu ja nopea rukous singahtaa liikkeelle. Sen jälkeen on hyvä tehdä ristinmerkki, jättää huolet Mestarille, nostaa pää ja siirtää kädet konsolille. Nyt tehdään Suomen parasta keikkaa. Vähempään ei toinna ryhtyä 87 Joskus miksausvalinnat tehdään tietoisesti ja sovitusti, joskus lennossa. Viisas Äänihenkilö osaa seurata tilannetta ja tarvittaessa improvisoida keinoillaan. Aina ei voi onnistua, eli mokia tapahtuu aivan varmasti ja useasti. Mutta niistä voi oppia. Ja Viisas Äänihenkilö myös oppii. Siitä se lähtee. Mitä miksaaminen on? Ehkä tärkein läksy, jonka olen tässä vuosien kuluessa oppinut on tehdä kotiläksyt etukäteen ja kunnolla. Ainakaan se ei ole hohdokasta ja keveää puuhaa. Jos tahdot loistaa kaikkien edessä, opettele esiintymään. Jos tahdot loistaa salissa, häpeän punasta, jatka äänihenkilönä. Kun keikkaa sovitaan kannattaa tehdä muistiinpanoja ja kysellä. Ja surffata netti halki. Paikat ja tapahtumat & esiintyjät/puhujat löytyvät yleensä kohtuu helposti. Jos ei muuta, niin saa ainakin tuntumaa, mitä on tulossa. Ihan pelkistetysti periaatteessa kyseessä on saada ääntä tilaan niin, että esitys/puhe tmv esilleasetettu kuuluu yleisölle mahdollisimman hyvin. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa käydä myös tutustumassa oudompaan paikkaan ja selvittää, mitä kalustoa siellä on käytössä, eli mitä pitää muistaa tuoda tullessaan. Monessa paikassa on nimettyjä vastuuhenkilöitä, joita kannattaa kysellä. Pelkkä lupaus ”meillä on siellä hyvät vehkeet ja oikein isot ja kommeet kaiuttimet..” on oikeastaan hyvä lupaus satavarmasta kaaoksesta. Koettu livenä, kirvelee edelleen. Lujaa kuuluminen ei ole hyvin kuulumista. Netistä löytyy manuaaleja ja tutoriaaleja esimerkiksi oudomman miksauskonsolin käyttöön. Ei ole liioittelua tuoda omaa läppäriä ja nettiä keikalle mukaan. Ihan vain, että pääsee pikapikaa lunttaamaan puuttuvia faktoja. Jopa niiden tuttujen härvelien kanssa pusatessa. Miksaaminen on valintojen ja kompromissien tekoa. Joissain tuotannoissa miksaaja on osa itse esitystä, mm vaikuttamalla omilla keinoillaan esityksen sovituksiin. Tai peittämään soittajien virheitä omilla valinnoillaan. Ei ole ihan yksi laulaja/soittaja, kun saa itsensä välillä kuuluviin vain monitoreihin, välillä edes niihin. Kuulemma sitä varten alkujaan keksittiin korvamonitorointi ;-) Käy vessassa ja syö/juo aina kun se on mahdollista. 88 Miksaajan vaatteet Kuulonhuolto Mukavat ja keveät, etenkin keliin sopivat vaatteet/kengät ovat ehdoton juttu. Etenkin ulkokeikoilla ei koskaan tiedä, mitä tulee vastaan. Suomen kesä on kylmä ja sateinen. Talvi on kylmä ja pimeä. Kuulo on tärkein työväline äänihenkilölle. Jos joudut työskentelemään kuulosuojaimet päässä, miksi yleisön pitäisi nauttia? Edes HC-punk festareilla? Pahimmasta päästä kuulonturmelusta ovat jatkuvasti korvassa jymisevä musiikki. Korva turtuu siihen äänenpaineeseen ja tyyliin ja pitää sitä sitten referenssitasona ja -soundina. Pidemmällä keikalla/tapahtumassa kannattaa pitää eri kengät seisoskeluun/roudaukseen ja toiset sitten matkakäytössä. Etenkin talvella on suorastaan ilo vetää kiihkeän päivän päätteeksi kuivat kengät (ja sukat!) jalkaan ja suunnata kotio. Esimerkinomaisesti voit ajaa autolla jonkun matkaa maantiellä ikkunat auki. Kun pysähdyt korva ”muistaa” melun ja haluaa kuulla sitä suurempia äänenpaineita. Jopa puheääntä pitää korottaa, että se olisi selkää ja ymmärrettävää. Jos puuttuu auto tai kortti, voit tehdä testin esimerkiksi myötämielisen taksikuskin avustuksella. Vanha myyntimiesten neuvo messuille on ottaa mukaan vaihtokengät joka päivälle. Etenkin, jos teet hommiasi seisaaltasi Hyvät ja tukevat kengät ovat aina hyvä valinta. Keveät sandalit ja raskaat äänivehkeet ovat huono yhdistelmä. Toisaalta turvasaappaat ja hääkeikka sopivat vähän huonosti tosisiinsa. Kamahuolto Eli tilanne pitää myös osata ottaa huomioon, ja vaihtaa niitä kamppeita. Jopa vaatteet kokonaan, jos on tarve. Tai mennä saunaan/suihkuun, jos pääsee. Siivouskomeron laskualtaassa on vaikea ottaa kylpyä, mutta rajoitettu suihku onnistuu Kaikki vermeet pitää olla tsekattuna ennen keikkaa. Soundchekissä ei ehdi enää korjaamaan kamppeita ja harvemmin hankkimaan varakipaleita lainaan. Eli edellisellä keikalla särkyneet on ajoissa korjattu/hommattu uudet tilalle? Oma suosikki jalkinepuolella on ehta nahkabuutsi. Mallinimeltään Gambler ja valmistaja Boot Factory Oy, Sukkana menee nykyisin North Outdoorin 90% merinovilasukka. Kesät talvet. Patterit ja akut & laturit Ok? 89 Ja olihan mikserin/läppärin virtalähde pakattuna mukaan, varmasti? Tarkastitko? Ja kierre oli valmis. Ainakin akustinen kierto saatiin oikein helposti esille. Näin etenkin, kun kamppeissa ei oikein piisannut paukkuja, eli ääntäliikuttelevia watteja tiloihin nähden ja ne joutuivat ponistelemaan kykyjensä rajoilla. Kuten aikaisemmin olen kertonut: säröävä vahvistin ei tuota vaihtovirtaa kaiitunkartion liikutteluun, vaan tasvirtee. Ja se tuppaa polttamaan elementtejä. Erään yhtyeen kiertueella haimme usemman päivän ajan liittimiä kriittisen johdon korjaamista varten. Valitettavasti liikkeet olivat kiinni, tai myivät eioota, kun pääsimme paikalle. Lopulta luovutimme pelin ja bändin johtaja pätti että pärjäämme ilman. Nykysysteemien ongelma on helposti toisinpäin. Niillä jyrää helposti tilan akustiikan "kumoon". Ja sama kiertopeikko kurkkii PA-kaappien takaa. Hieman teoriaa opin tueksi Siksi gainit on laitettu kuntoon. Pysyy homma siistinä. Ennemmin kuin punoo vehkeistä vielä pari desibelin kymmenystä ulos, kannattaa päinvastoin pyrkiä pienentämään äänenpaineita. Äänen nopeus muuttuu ilman lämpötilan ja kosteuden muuttuessa. Eli kuumassa ja kosteassa se liikkuu hitaammin, mikä taas johtaa siihen että eri taajuusalueet vaimenevat. Kuivassa ja kylmässä tilanne kääntyy toisinpäin. Muistutan, että korva on kuten silmä, adaptiivinen elin. Eli kun pyrit alentamaan kovaäänistä bändiä, kertaa osuutta, jossa käsitellään monitoreja, jaksaa yleisökin keskittyä. Sama juttu toimii puhujien kanssa. Yleisö tuo sisätiloissa mukanaan lämmön ja kosteuden lisäksi... MELUA. Kuulonhuoltoliitto mittaili jokunne aika sitten projektinsa tiimoilla eri festareiden melutasoja. Ilosaarirokissa saatiin helposti mitattua 80db äänenpaine, pelkästä ihmismassasta, eli kun PA:sta ei ajettu ääntä. Pitkäkestoinen ja voimakas ääni tuntuu vain harvoista hyvältä Koska Viisaana Äänihenkilönä olet päävastuussa yleisön hyvinvoinnista, keskity pitämään äänenpaneet kurissa. Jos et kehtaa/pysty/saa investoida halpaan db-mittariin, niin luota korviisi. Kun äänilaitteet vielä kävivät höyryllä piti soundi ruuvata tämän kompensoinniksi hitu kireäksi, eli diskanttivoittoiseksi, sillä ne eivät kyeneet puskemaan voimakkaita alaääniä ja ihmiset myös vaimensivat tilan akustiikkaa, juuri korkeimpien äänien osalta, jota sitten kompensoitiin punomalla vehkeistä hitusen verran enemmän ääntä. . Jos pystyt puhumaan normaalilla äänellä ja ymmärrettävästi noin käsivarren mitan päässä olevalle tutulle, olet 90 äänenpaineiden osalta ainakin hyvän matkaa turvallisella puolella. äänihenkilö on jäänyt jumiin pullonkaulaan. Siitä on tarvittaessa hyvä nostaa. Mutta vain hitusen verran. Ja vain, jos oikeasti tarvitaan Tulee se uni sieltä silmään ilmankin. Ajan kanssa. Itseasiassa kaikesta voi oppia ja kehittyä äänihenkilönä. Näissä kuvioissa ei koskaan ole valmis, ei vaikka miten yrittäisi. Lyhyesti: Yleensä pääesiintyjät panoroidaan suurinpiirtein keskelle ja siitä sitten, tarvittaessa levitellään muita elementtejä leveämmälle. Kotiinlähtön paikka Ja tätä ei opi kuin tekemällä ja kokeilemalla. Kun se, mitä kajareista kuuluu, vastaa mitä silmä näkee, ollaan aika hyvällä polulla. Ja korvat eivät vuoda verta kotimatkalla. Kierrät vielä kerran kaikki nurkat ja loukot lävitse ja varmistat, että mitään ei jää jälkeen, mukaanlukien roskapussit, pizzajämät ja -lootat ja etenkin tyhjät limsapullot. Niistä saa pantit. Voit kokeilla itse: Lataa altalöytyvä -zip- paketti ja pura se. Paketissa on läjä MP3- muotoisia audioraitoja, jotka muodostavat ”biisin”. Muistat kiittää paikan vahtimestaria/suntiota/oviensulkijaa ja voit lähteä kotiin purkamaan mitä tulikaan tehtyä. Treeniraita 1 Omatoiminen debrieffaus on hyvää itseopiskelua: • Miksi tapahtui, niinkuin tapahtui? Avaa raidat äänityssoftassa ja kokeile, miten balanssit muuttuvat, kun säädät esimerksi rumpujen ekvalisointia. Huomaatko ongelmakohtia? • Mikä meni putkeen ja miksi? Hyviä ilmaissoftia kokeiluun ovat mm Garageband, Audacity & Studo One (free). Jos mahdollista, voit ajaa materiaalin myös moniraitaisena mikseriin ja miksata sitä ”livenä”. • Mikä ei nyt vaan sujunut? Miksi? • Minkä olisin sittenkin voinut tehdä toisin? Lataa treeniraidat KauppaKumpu.Fi- arkistosta vaatii internetyhteyden 23,6Mb MP3 materiaalia • ja: mitä en enää ihan helpolla tee uusiksi, eli epäonnistumisista voi oppia. Alkoholin kanssa tehtyä keikkaa ei kannata purkaa, vaikka miten tuntuisi kaipaavan rentouttavaa. Turhan moni 91 Sitten treenataan pikkuisen, eli jokunen kertauskysymys kaiken tämän päälle Harjoitus 6.2 Signaaleista Harjoitus 6.1 Kerrataan kytkentöjä Kykentäjärjestys: soitin PA-settiin. Laita vaihtoehdot oikeaan järjestykseen Mikä näistä on ns kuumin signaali, eli kytkettynä suoraan mikseriin kuuluu helposti todella lujaa? Instrumenttijohto Soitin A. Kompressori DI-boxi B. Sähkökitara PA-setti XLR-johto C. Mikrofoni D. Mp3- soitin E. DI-boxi Soitin Instrumenttij… XLR-johto DI-boxi PA-setti Tarkista vastaus Tarkista vastaus 92 Ääni 6.1 Taajuksen tuntemisesta Tässä ääninäytteessä on vuoroin leikattu ja korostettu eri taajuuksia. Kuuntelemalla soundia, voi löytää ja tunnistaa miksauksen ongelmakohdat nopeammin, kuin silkalla kokeille-arvaa-erehdy- metodilla 93 Luku 7 LOPPUTURINA JA TEORIA Tässä jokusia tiedonpalasia, ja linkkivinkkejä, jotka hakivat aikansa paikkaansa, mutta päätyivät lopulta tänne 15 Tenkiikkaongelmia Näihin ei oikein voi asennoitua kuin, että niitä tulee ja tapahtuu. Joskus kaikki ja pari bonusta samalla keikalla, joskus ei yhtään pitkään aikaan. Tekniikkaongelmia piisaa aina. ONGELMIA KEIKALLA Nämä esimerkit ovat sattuneet kohdille ja näin olen ratkonut niitä ❖ Osa on ratkennut sattumalta, osa kokemuksen kautta, osa vasta kaverin kanssa pohtimalla ❖ Yleensä kylläkin heräämällä kesken kaiken suuren ahaa-elämyksen kanssa ❖ Ja vaikka yksi ratkaisu tepsi kerran, toista kertaa se ei ihan välttämättä pelaa, sillä vaikka oireet ovat samat, on ongelma toisaalla. Ja joskus on vain pakko hyväksyä, että vehkeissä on jokin outo epäkunto-moodi, mihin ne menevät ajoittain. Liekö lisääntynyt digitalia laitteiden sisuksissa osasyyllinen, sillä se on herkkä mm sähköhäiriöille. Tässä jokusia ongelmia ja ratkaisuja niihin. Toivottavasti jotain jää ideapankkiin ja omaan käyttöön. Rutinaa ja pauketta Oli ollut jonkun aikaa keikkataukoa ja kaukokaapeli kellarissa viileässä & kostean kuuma kesä niskassa. Päällepuskeva ukkoskeli lisäsi kosteutta ennestään. 95 Keikalla liki jokainen lavalla tapahtunut askellus ja mikkijohtojen liikuttelu sai aikaiseksi juhlavaa pauketta ja rutinaa setissä. Koska esiintyjiä ja vaihtoja oli monta, hälyääniltä ei voitu välttyä. Lopulta kauhean säätämisen ja kokeilun perusteella syylliseksi osoittautui mikserin ja kosketinsoittimen valmistajien eri käsitys eri liityntätapojen nimellistasoista. Eli ratkaisuna mikseristä säädettiin gain liki nollaan ja soittimen päästä säädettiin linjalähdön äänenvoimakkuutta, kunnes edes paksuin urkusoundi ei saanut mikserin etuastetta ”kippaamaan”, eli menemään pahasti säröille. Kaukokaapelin lavapään lootan liittimet olivat keränneet kellarissa itseensä pölyä ja se yhdessä kosteuden kanssa aiheutti kosketushäiriöitä. Ennen seuraavan keikan roudausta istuin parkkipaikallla suhuttamassa WD40:stä lootan liittimiin ja rassaamassa liittimiä tiukimmalla löytämälläni XLR-päällä. Ja kauheasti toivoin vian poistuvan pihaan valuvan liemen mukana kaapelista. Osaavampi sanoisi, että impedanssit eivät sopineet. Tässä tapauksessa kotio jäänyt DI-boxi olisi ehkä pelastanut. Tosin kosketinsoittaja soitti soundchenkissä eri soundilla ja erittäin kepein sormin, eli syytä molemmin puolin konsolia. CRC ei kokemukseni perusteella toimi tässä kohdin yhtä hyvin, sillä se pitäisi päästä pyyhkimään/puhaltamana paineilmalla samointein pois. Muuten se muodostaa pölyn kanssa vieläkin paksumman mönjän. Äänisetti jää ”soimaan” Seuraava keikka meni ilman hälyjä. Mikä oli ihan jees. Ulkokeikka teltassa. Näitä on edelleen. Ollaan ulkona, vaikka ei olla. Hyvä puoli, että sateen sattuessa harvemmin sataa ihan solkenaan selkään. Tosin harvassa ovat täysin vedenpitävät kokousteltat, eli pitää varautua taivaan synketessä kastumisen mahdollisuuteen. Yllättävä särö Kirkkokonsertissa oli katsottu balanssit bändille aikalailla kohdilleen. Vaikka, miten vedin päälähtöjä ja yksittäisiä kanavia alas, niin järjestelmä jäi ikäänkuin ”soimaan” vähänkin kovemman äänen jälkeen. Kosketinsoittaja vaihtaa soundia pianosta kunnon urkuääneen ja setti pamahtaa välittömästi punaiselle. Kesti aikansa, että tajusin syynä olevan kierron rajoilla kieppuvat monitorit, jotka oli liki kaikki kytketty prefaderiin, eli kanavasäätö ja päälähtöjen säätö ei vaikuttanut niihin. Kokonaisääni ei lisäänny, mutta koskettimien kanava on pelkkää säröä. 96 Tarkemman hakemisen jälkeen, tauolla, syyllinen oli rumpalin aktiivimonitori, joka ampui suoraan virvelimikkiin. Etenkin rumpalin vähänkin liikahtaessa välistä. Suunnanmuutos helpotti. kylmästi suodattamalla ongelmakohtia, kunnes vingahtelu on vähemmän kusallista. Tai poistunut. Ensiksi tietysti tarkistaa, että gainiketju on kunnossa monitoreille asti, eli että optimi signaalitaso löyty myös sieltä. Teltat muuten ovat melkoisen mielenkiintoisia keikkapaikkoja, sillä vaikka kyseessä on ohut kangas, osaa se läpäistä ja heijastaa ääniaaltoja yllättävästi. Samalla se on myös suuri vaimennin, etenkin jos siihen osuu tuulta sopivasti. Sade ja märkä teltta sitten vasta onkin akustisesti jännä ympäristö. Suljettu kanava kuuluu silti Tämä tulee edelleen useasti eteen. Mitenkä sen oppisi? Signaalireitityksistä johtuen sama kanava voi mennä päälähtöihin suoraan ja ryhmälähdön kautta + mitä kaikkea lisävehjettä onkaan AUX-litännöissä ja mihin se signaali palautetaan? Telttaan saa hyvin helposti kuurouttavat äänenpaineet ja korvat riipivän soundimaailman. Ihan yrittämättä. Jos se kuulostaa hyvältä ulkona, se kuulostaa pikkusen hiljaisemmalla hyvältä myös sisällä. Noin niinkuin karkeasti ottaen. Edes kanavan vaimennus MUTE-napilla ei auta, jos se ei sulje samalla myös AUX-lähtöjä. Jälleen kerran pre- ja post faderlähtöjä pitää hieman miettiä. Sama monitorikiertopeikko värjöttelee myös sisäkeikalla monitorien nurkalla odottaen otollista tilaisuutta pompata mukaan. Efekti ei kuulu, 1 Sisällä sen huomaa hieman helpommin. Äänikuva menee ikään kuin ”lyttyyn”, eli muuttu tietyllä tavalla epäselväksi. Kyseessä on vaihevirhe, joka kavaltaa monitorisignaalien yrittävän kuuluville ison setin kautta. Siksi painallan aina, tilanteen salliessa, monitorikanavista vaiheenkäännön päälle. Ei pelasta, mutta hillitsee tilannetta. Edes hieman. Inserttiin kytketty efektilaite ei kuulu. Ollenkaan. Mikki on ehjä, kaapeli on ehjä, on kytketty oikeaan kanavaan, signaali ei vaan kulje laitteesen asti. Kanava kuuluu normaalisti. Insert-piuha oli väärässä reiässä, eli kanavan LINE-inlittimessä, joka oli samassa pystyrivissä seuraavana oikeasta. Jos monitorikanaville on oma EQ , kannattaa sitä käyttää. Ensiksi leikkaamalla alataajuuksia pois ihan isolla kädellä ja sitten puuttua mahdollisiin kiusallisiin kiertotaajuuksiin, ihan 97 Kannattaa muuten sitten insertlaitetta kytkiessä varuilta vetää päälähdöt ja monitorisyötöt kokonaan kiinni. Voi meinaan räsähtää ja pahasti, kun signaalitie katkeaa hetkiseksi ja laite hyppää väliin mukaan. Pahimmillaan jokin särkyy. tuulee leppoisissa puuskissa kauniiissa ja kuumassa kesäpäivässä, mikä on ihan mukavaa. Jokaisen tuulenpuuskan myötä systeemi vonkuu, kunnes käännetään päälähtöjä vähäksi aika alas ja takaisin ylös, että puhe kuuluu. Ääni aaltomuotoisena tykkää mennä helpointa reittiä, eli tässä tapuksessa siis tuulen mukana. Efekti ei kuulu, 2 Nyt puuskat puhalsivat kaiuttimien ääntä mikrofoniin, joka vahvisti kuulemaansa joka taas kuului kaiuttimista ja mikrofoniin ja …. Sama ongelma, kuin edellä. Insertissä oleva laite on mykkä. Tosin kanavasta ei sitten kuulu niin mitään. Nyt viimeistään kannattaa kurkata laiteräkin takapuolelta, että johdon päät ovat kytketyt ja kunnolla kiinni oikeassa laitteessa, ettet yritä käyttää laitetta, joka ei ole kytketty settiin/päällä. Ottaa tuuleen Ollaan taaskin ulkosalla. Pieni Bosen setti seisoo liki Suomen ja Ruotsin rajaviivalla. Viktorian aukio Torniossa. Jos johdot ovat paikoillaan ja laitteet päällä, mutta silti ei kuulu, niin vaihtoehtoina on joko viallinen kaapeli, tai että TIP ja RING- liittimet on kytketty laitteen takapuolella väärinpäin. Vaihtamalla ja kokeilemalla selviää. Ja tuulee armottomasti pitkin rajajokea. Ja jokainen tuulenpuuska jytisyttää settiä aika tunteella, sillä mikit ovat suoraan tuulta päin. Sähköstä ja maantieteestä johtuen settiä ei voi kääntää, vaan pitää yrittää selvitä. Kiertää kiertää kiertää Mikseristä saa hieman gatella ja kompuralla & eq:lla pahimpia jytinöitä kiinni, mutta kun se pitäisi kuulua ääni, niin ei vaan voi tehdä enempää. Siis vaikka mitä teet, niin setti haluaa kiertää. Ollaan ulkona. Pellossa, Eero Mäntyrannan patsaan juurella. Pikkuisen Pelastukseksi koituu paksu villasukka mikrofonin päälle vetäistynä. Ei sekään kaikkea jytinää saa kitettävästi kiinni, mutta tilanne muuttuu sentään siedettäväksi. 98 Onneksi oli puhdas villasukkapari prätkän päällä verkossa odottamassa käyttöönottoa. Sai punoa ”kuristimia” pienemmäksi. Hieman olisi voinut videolta tuloksia myöhemin arvioidessa voinut yläpäätä kirkastaa, mutta hyvin kuului. Ollaan tekemässä musikaalia. Taustamusiikissa vähänkään voimakkampi ääni saa subbasen poksahtamaan ja kalvo ilmiselvästi pullistuu ulospäin. Eli subbanen toimii ainakin yhteen suuntaan hyvin. Valitettavasti äänen kuuluminen vaatii kalvolta jatkuvaa edestakaista liikettä. Hiljaisemmissa kohdin poppi raikaa hyvin ja bassot jytkyvät ihan kiitettävästi. Pätkii kii pätk.. Syyllinen on liian lujalle säädetty subbasvahvistin. Se menee säröille voimakkammissa kohdin mikserin tarjoillessa jakosuotimelle nollatasoa hipovaa signaalia. Pudottamalla sen voimakkutta reippaasti saadaan poppijytke takaisin. Lauluefekti pätkii tunteella ja syytä ei vaan löydy. Vika tulee ja menee, vehkeessä vilkkuvat valot ja jokainen vaikeneminen pakauttaa settiä. Kompensaatiota piti annostella jakosuotimesta pikkuisen. Syyllinen on lopulta liian täyteen tungettu jatkojohto, jossa efektin ulkoinen virtalähde ei mahtunut olemaan sovinnolla toisten pistokkeiden kanssa, vaan jäi vinoon ja pomppi paikoillaan sen verran, että laite toimi, tai ei toiminut. Rallallattaava setti Tämän vuoksi en oikein tykkää näistä nykyvehkeistä, missä virtalähde on ulkoinen murkula, ohuen johdon varassa kiinni itse laitteessa. Tämä on erityisesti digipuolen ropleemi. Esiintyy myös joskus digitaalisissa efektilaitteissa, kun bittihiiri saa digihikan. Jostain syystä signaali reitittyy takaisin settiin, ja/tai ulkopuolisen tietokoneen synkka häiriintyy. Subbanen paukkuu Tuloksena on ääni, joka rallattaa metalisella soundilla ja ääntä tulee läpi vähän joka paikasta. Ja pätkittäin .Ja on kuin kuuntelisi kaikkea kaikuvan metalliputken läpi Tämä taas osastoa, olisi pitänyt säätää gainit kohdille kaikessa rauhassa. Jos liitetty tietokone menettää synkan menevät myös mikserin ohjaussysteemit ja äänityskuviot uusiksi. 99 Tähän ei auta oikein kuin nopeat toimet. Ensiksi pöytä hiljaiseksi ja tietokoneen FW/USB/verrkojohdon tarkistus. Softat pitää minimissään sammuttaa. Tosin oman kokemuksen mukaan vain koko setin täydelinen uudelleenkäynnistys auttaa. Syö muuten mäkkimiestä moinen windowssitemppu Jotkut digikonsolit päästävät tässä tilanteessa komean pamauksen ja hiljenevät tyystin, tai jäävät huutamaan. Siihen ei auta, kuin pakosammutus, eli sähköverkkopiuha irti. Kunhan on ensin singonut kääntämässä lavalta päätteet seis. 100 16 Kylmää teoriaa Hitusen pakkosyöttöteoriaa äänestä 0db signaaliketjussa ja 120db mittarissa Ääni: Värähtelyä väliaineessa, siirtyy johtumalla Nopeus noin 340m/s, eli 1220km/h, NPT 0db on käsite, eli sähköinen arvo joka kertoo, että laitteen läpikulkevan signaalia ei vahvisteta, tai vaimenneta matkalla. Eli putkestä sisäänlaitettu tulee samalla volyymilä myös ulos. Ihmisen kuuloalue noin 20Hz – 20.000Hz = värähdystä/sekunnissa Tätä ja äänenpainetta ei saa mennä sotkemaan toisiinsa, vaikka mittayksikkö on "sama". 120db sähköisenä arvona kärventää melko varmasti koneet ja äänenpaineena korvat. 0db ei kuulosta mittarilla niin miltään, eikä sitä edes kuule, silä se tarkoittaa ääänenpainetasoa, jossa ei ole kuulohvaintoa. Mutta mikserissä se tarkoittaa todella kovaa ääntä. Äänen voimakkuus, paine = dB, desibeli. Mitataan akustisessa tilassa ilman liikkeinä Kasvaa logaritmisesti, eli tuplaantuminen vaatii käytettävän tehon kymmenkertaistamisen Miksi se sitten on niin kova ääni? Mieti, missä mikrofoni on, kun laulaja vetää palkeet täysillä. Se ulostuleva ääni on teorettisesti 0db-tasoinen signaali, joka tulkitaan mikrofonissa sähköiseksi. Tai rumpumikki, tai mikki 101 bassokaapissa... Siinä harvemmalla äänihenkilöllä kestää korvat edes hetkistä. neljännesaalto... Ja sehän vaati vahvistustehon kymmenkertaistamista joka portaalla.. Äänenpaine, eli voimakkuus Laskukaava: äänennopeus/Hz=aallonpituus metreissä Testi: Kuinka ”iso” esimerkiksi ”auton” pitää olla, että sen äänijärjestelmällä voidaan toistaa 20Hz ”potkusubbasen” tehopotku? 340/20= 16.5m (=bussi!) tai 16Hz? 0dB Alin aistittava äänenvoimakkuus ei absoluuttinen arvo(!) 40-45dB ”Normaali” taustahäly Todellinen, korvan havaitsema, ”tehopotku” on noin 200-250Hz alueella, eli kokoaalto on noin: 1,9 – 1,5m. Sekin vaatii yllättävän tilavan ”auton”, sillä tilan on oltava yhtenäinen. 60dB Keskusteluääni Rauhallinen 80dB Melu - Kuulovaurioriski 120dB Kipu - Kuulovauriovaara 140dB Pysyvä kuulovaurio - Räjähdys/laukaus läheltä Näistä seuraa se, että jokaisella tilalla on oma akustinen soundinsa, jossa vaikuttavat tilan koko ja muoto + käytetyt materiaalit. Soppaa hämmentää lisää vielä samoista seikoista johtuvat kaiut ja heijasteet. Studio ja kirkkosali eroavat toisistaan melkoisesti. Tai autotalli vs lato keskellä peltoa. 160dB Autopopittajien unimaa - Ei mitään tekoa äänenlaadun kanssa 200dB++ Avaruusraketin laukaisu läheltä Hengenvaarallinen Ihmiskorva ”säädetty”herkimmilleen noin 2,5-7.5kHz taajuusaluelle. ”Oma” viritystaajuus: 340m/s / korvan korkeus maasta cm = Taajuus Hz Pitkä jälkikaiku = paljon heijasteita eri taajuuksilla ja voimakkuuksilla, kokoaalto, puoliaalto... Lyhyt jälkikaiku = ”kuollut” tila, ei heijasteita, ”slap back” Ei ollenkaan kaikua = tyhjiö Ääniaaltojen ”pituus” Äänitekniikka voi joko yrittää selvitä tilan akustiikalla, tai yrittää jyrätä akustiikkaa nurin silkalla teholla. Ääniaallon pitää ”mahtua” käytettävään tilaan, että se on järkevästi havaittavissa. Äänenvoimakkuuden tuplauksella saadaan tilaan ängettyä puoliaalto, taas tuplaamalla lukeekohan kukaan koskaan tänne asti? 102 Välillä on pakko oikeasti miettiä tilan kokoa ja suhteita. Suurempien äänijärjestelmien kanssa käytetään apuna mittaussoftia ja -systeemeitä, joilla saadaan otettua tila ns haltuun säätämällä järjestelmän toistovasteita ja useamman kaiutinryhmän keskinäisiä viiveitä, suuntauksia, jopa vaiheita. Puhutaan line-array-järjestelmistä, joissa kaiuttimia on hieman enemmän ja useampaan suuntaan, usein ripustettuna omiin trusseihin/vaijereilla. Eri valmistajilla on erilaisia apuvälineitä järjestelmien säätöön ja viritykseen, yleisimmin tietokoneohjelma, joka laskee annettujen tietojen perusteella perussäädöt. Uusinta alalla on itse mikseriin integroituna ao järjestelmä, jossa miksaajan rooli on lähinnä kasata setti, tuikata mittamikki kiinni ja antaa järjestelmän optimoida itse itsensä.. Taaskin tärkeintä on tuntea oma kalustonsa. Manuaalien lukeminen kannattaa. Säästy paljolta viime hetken nettisurffaukselta. Viisas Äänihenkilö onkin etsinyt käyttämiensä laitteiden sähköiset käyttöohjeet valmiiksi koneelleen/tablettiin/puhelimeen. 103 17 Loppuajatuksia Termeistä tässä kirjassa LINKKEJÄ MAAILMALLE Bändikamat-kirjan verkkoversio: http://ruippo.fi/mustek/bandikamat/index.html ❖ Audiokirja: http://ari.lepoluo.to/audiokirja/ ❖ Äänipää, Tampereelta: http://www.aanipaa.tamk.fi/ ❖ The Church tech: http://www.the-church-tech.com ❖ Church audio blog: http://churchaudio.blogspot.fi/ ❖ Behind the mixer: http://www.behindthemixer.com ❖ Tinnitus live demo: http://www.actiononhearingloss.org.uk ❖ Osa näistä on suomentamattomia, osa on "suomentunut" vuosien kuluessa, osa termeistä voi merkitä eri asiaa käyttötarkoituksen ja -yhteyden mukaan. Käytäntö on muovannut äänihenkilöille oman kielen, jonka eri murteet voivat erota toisistaan melkoisesti. Joskus voi mennä hetki, että puhuu samaa kieltä kollegan kanssa, mutta yllättävän äkkiä se yhteinen kieli löytyy. Yleensä. Miksaajista Äänihenkilöt muuten ovat laumasieluja. He löytävät toisensa isostakin ihmisjoukosta kohtuullisen sukkelaan. Tai ainakin sen basistin. 104 Nettivinkkejä Äänitöistä Nämä linkit ja vinkit ovat kertyneet aikojen kanssa ja liittyvät olennaisesti itse aiheeseen, mutta niille ei oikein löytynyt paikka itse kirjasta, joten: hitu satunnaisessa järjestyksessä vinkkilistaa. En, taaskaan, saa linkityksestä ja maininnasta mitään hyvää, eli eivät ole mainoksia, ovatpahan yhteyksiä, joiden kanssa asioidessa on vuosien matkalta jäänyt hyvä mieli. Onko se se hitusen ”ulkona kaikesta” katse silmissä ja hakeva asenne kaikkia äänilähteitä kohtaan, vaiko mikä kun yhdistää? Vaiko rajalliset ihmissuhdetaidot? Muista katsoa myös KauppaKumpu.Fi - Äänisetä Jupiseeblogista, osoitteessa www.kauppakumpu.fi Yllättävän monella kollegalla tuntuu tarkemmin ajatellen olevan aspergeriin, tai loivaan autismiin viittaavaa oireistoa. Mustapekka, www.mustapekka.fi Apple on kova luu äänihommiin ja Mustapekka hyvä ostopaikka Ilman niitä tuntien yksinäistä puurtamista, ja outoihin asioihin keskittymistä vaikkakin suuren ihmisjoukon keskellä ei oikein voi ymmärtää. Vihreäomena, www.vihreaomena.net Käytettyjä appletuotteita, takuulla Mikähän minun diagnoosini voisi olla? St paul´s Sound, www.stpaulssound.fi/ Näillä pojilla on ”kaikkea” Studiotec, www.studiotec.fi/ Lisää kuolattavaa 105 Noretron, www.noretron.fi Ja lisää kivaa kamaa Loppusanat Oktava, http://www.oktava-online.com Mikrofoneja, entisestä Neuvostoliitosta. Nämä vaan kuulostavat omia korvia luonnollisemmilta. Stereosovitetut parit ovat nameinta. Olet nyt kahlannut lävitse äänentoiston perusoppaan, jolla ymmärtääkseni pitäsi päästä liikkeelle perusäänentoistohommissa. Hyväksi oppimiseen menee sitten vähän vaihdellen aikaa noin loppuelämän verran. Näitä asioita ja aiheita pitää koko ajan opiskella ja kerrata, jutustella kollegoiden kanssa, tai seurata,miten joku toinen ratkoo tilanteita. Äänityssofta ja -interface: Presonus, www.presonus.com Presonuksen Studio One on äänityöläisten äänityöläisille tekemä tuote. Tiesin jo aloitaessani, että kaikenkattava perusopusta on liki mahdotota kasata ilman että perataan teoriaa ja esitellään sen pohjalta käytäntöä. Siltikään mikään ei voita käytännön tekemistä. Ja itsekriittistä pohdintaa. Ja jatkuvaa lisäopiskelua. Eikä edes kallis: Free- versio on ilmainen, mutta täysiverinen äänityssofta. Plugarien määrä on rajoitettu kahdeksaan, eikä sisällä masterointi-osaa, muuten rajoittamaton käyttö. Raitojen määrää rajoittaa käytettävän tietokoneen tehoLoppupeleissä Pro-versiolla voi hoitaa koko äänitysprojektin nauhoituksesta julkaisuun, eli integroitu master-osio kuuluu pakettiin, ym kivaa. Aikoinaan itse aloitellessani 80-l alussa piti kaikki opiskella kokeilemalla ja väkisin puurtamalla. Nykyaikana on sentään netti apuna, mutta aina sekään ei tuo vastauksia peruskysymyksiin, vaan tarjoaa helposti ja nopeasti ”the perfect way”- tyyppisiä ratkaisuja, joissa kopioidaan jonkun toisen ohjeita orjallisesti. Ja niiden eri härvelien etuasteitten soundi on tosi nami. Eivätkä ole edes kauhean kalliita. Tai siis useimmat ovat tonniluokassa, mutta halvemmalkin selviää. Röde: Testipenkki: www.rodemic.com/soundbooth Jostain syystä ihmiset mielummin sukeltavat nettiin kuuklaamaan Youtube-videoita, kuin lukevat manuaaleja. Pääsee testaamaan erilaisa mikkejä. Nam! Valitettavasti ne oikeat ratkaisut ovat reaalimaailmassa hieman vähissä. Osan näistä asioista oppii kirjoista, osan vain tekemällä ja useasti kovan koulun kautta. 106 Joskus laitevalmistajat jättävät loppukäyttäjät aika yksikseen. Tässä tulevat apuun erilaiset käyttäjäyhteisöt. Mitä virallisempi, sitä varmemmin Valmistaja seuraa siellä tapahtuvaa viestinvaihtoa. Ja muut samojen asioiden kanssa painivat antava kollegoille vertaistukea. Tai ainakin hyyin toimivassa yhteisössä antavat. Jos näin ei ole, ei yhteissössö oikein kantta roikkua. Aikansa voi käyttää paremminkin. Oppaaseen laitetut multimediaosuudet ym materiaalit on tarkoitettu havainnollistamaan selitettyä ja selitykset ovat pitkälti omaan kokemukseen perustuvia, eli joku toinen äänihenkilö selittää ihan eri tavalla, tai puistelee päätään itku silmässä. Järjestän tämän oppaan aihealueisiin liityviä kursseja ja ylläpidän myös aiheeseen liittyvää blogia. Osoitteesta www.kauppakumpu.fi löytyy lisää. Kiittäen innostasi ja jaksamisestasi & etenkin tämän kirjan ostamisesta: Timo Sund Nyt on edessä pitkä tie opetella lisää. Moikataan, kun kohdataan. Tästä kirjasta tulee päivitysversioita, kun huomaan ja korjaan mokia ja lisään materiaalia, joka pitää lisätä. Toiveita saa lähettää: Facebook ja hakukoneet tuntevat Kaupakumpu.Fi:n Päivitysversiot ovat ilmaisia kirjan ostaneille, eli kertaosotoksella saat ”ikuiset” päivitykset tähän opukseen. 107 18 Kiitoksia Iso kiitos ...kavereille ja tuille ym muille kohdillesattuneille, jotka jaksoivat pohtia ja käydä tätä materiaalimäärää lävitse ja etenkin vaimolleni Maaritille, että ymmärsit miehesi intoa jakaa tätä tietoa eteenpäin. Ja kaikille Teille, joita olen näinä vuosina kohdannut keikoilla. Morjestellaan edelleen. Tätä julkaisua auttoivat loppuvaiheessa ainakin seuraavat henkilöt, järjestys ihan sattumanvarainen, toivottavasti muistan mainita kaikki: Jere Malila, Markus Perko, Topias Orvasto, Jouko Kantola, Jouni Pyyhkälä, Erkki Pöyhönen, Mika "Puppe" Turunen, Jari ”Jarza” Saarenpää, Marko Viili Ilman Jeesusta tätä opusta ei olisi syntynyt, sillä ilman Hänen seuraajuuttaan en olisi koskaan tullut astuneeksi mikserin taakse. Oikein Iso käsi Hänelle! 108 Luku 8 HENGELLINEN OSIO Jos hengelliset asiat kiusaavat, hyppää tämän jakson ohi. Tämä luku koskeee erityisesti kirkkojen ja seurakuntien äänihenkilöstöä ja yhteiseloa sillä saralla. 19 Muutamia eväsleipiä Jos hengelliset asiat kiusaavat, hyppää tämän jakson ohi, tämä koskeee erityisesti kirkkojen ja seurakuntien äänihenkilöstöä ja yhteiseloa sillä saralla. PSALMI 150 HALLELUJA! YLISTÄKÄÄ JUMALAA HÄNEN PYHÄKÖSSÄÄN, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ HÄNEN VÄKEVYYTENSÄ TAIVAANVAHVUUKSISSA. YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ HÄNEN VOIMALLISISTA TEOISTANSA, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ, SILLÄ HÄNEN HERRAUTENSA ON SUURI. YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ PASUNAN PAUHULLA, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ HARPUILLA JA KANTELEILLA. YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ VASKIRUMMUILLA JA KARKELOLLA, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ KIELISOITTIMILLA JA HUILUILLA. YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ HELISEVILLÄ KYMBAALEILLA, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ KUMISEVILLA KYMBAALEILLA. KAIKKI, JOISSA HENKI ON, YLISTÄKÄÄ HERRAA! HALLELUJA! ”Tekniikkatiimi on sotatilassa” Tekniikkatiimi on tilaisuuksissa ja tapahtumissa ”taistelun” etulinjassa ja tarvitsee tältä osin järjestäjän tuen. Nyt ei puhuta rahasta ja kamppeista, vaan rukouksesta. Ilman tätä tukea tekniikkatiimin rajoitukset muodostuvat ongelmaksi Vastuu ja velvoitteet painavat, mutta yhteinen tuki uupuu. Montakohan lupaavaa ja lahjakasta äänihenkilöä Suomen seurakunnista löytyy, jotka ovat väsyneet jatkuvaan torppaamiseen? Ja siksi lopettaneet hommat? Kun pitäisi sen sijaan arvostaa. Jopa niin pitkälle, kuin on kuvattu erään tapahtuman järjestelyoppaissa tekniikkatiimin osuutta 110 ”..technical team always goes on breaks first, no matter what, they eat & drink first..” pysähdytään hetkiseksi yhdessä Herran eteen, mutta harmittaa, jos jää välistä. Aika koleeta? Tosin miten tekniikkatiimi sitten ymmärtää hyväksikäyttää mahdollisuutensa yhteisen edun hyväksi? Sen verran raadollinen uskallan sanoa olevani, että hattuunhan tuo kihahtaa ja sukkelaan. Sen jälkeen on ihan eri toista mennä tekemään vetoa. Yhdessä ja yhteisen asian puolesta. Miksaajan virallista rukousta ei taida vielä löytyä, mutta aika liki mennään, kun pyydetään että ”Herra siunaa meitä ja varjele meitä….” Ideaali olisi, että koko tilaisuutta järjestävä porukka voisi hetkiseksi ennen tilaisuutta pysähtyä Herran eteen. Sovitusti. Vaikka se kituvartti ennen aloitusta, heti vessakäynnin jälkeen. Kun olemme toteuttamassa tilannetta, jossa ovat hengelliset asiat ja aiheet esillä, niin jostain syystä kaikki ongelmakohdat tuppaavat eskaloitumaan.Yllättävät laiterikot tuntuvat tapahtuvan juuri väärällä hetkellä. Puhujat ja laulajat ja tekniikka ja suntiovuorolaiset, siivoojat, keittiön porukka.. Oikein optimi-ideaali olisi että järjestävä taho pitäisi jatkuvaa rukousvartiota jo ennen ja tilaisuuden aikana. Henkilökemiasoppa kiehuu välittömästi yli ja palaa pohjaan. Mikistä loppuu akku, vastaanotin tilttaa, esityssofta näyttää diojen sijaan Teletappeja koreaksi, PA-linjoista kuuluu italian maajoukkueen kannustuslauluja. Puhujalla/soittajalla on vääränväriset sukat … Kotoakin tuli lähdettyä karmit ryskyen ja... Raamatussa muuten on monta mainintaa soitinten roudauksesta. Ja niiden soittamisesta. Herran kunniaksi. Tekniikkatiimi on vastuussa Kun teemme hengellista tilaisuutta on se kaikken tärkein valmistautuminen hiljentyminen ennen keikkaa. Jos on liian kiire pysähtyä hetkiseksi Herran eteen, on ihan liian kiire. Pysähdy siihen paikkaan! Tämänkin takia näitä hommia pitää tehdä herkällä mielellä: edesautanko toimillani Herran kunnian näkymistä, vai haittaanko sitä omalla erinomaisuudellani? Tekniikkatiimi voi aivan mainiosti jo ennen roudausta pysähtyä yhdessä hetkiseksi. Siis heti saavuttuaan paikalle. Ennen kuin roudaus alkaa. Muutama minuuuttii ennen hikoilua on hyvä rauhoittua. Se ei ole keneltäkään pois, jos Useasti törmään ajatukseen, että ”ei sillä ole niin nuukaa, ku tehhään Herralle, vähempikin riittää. Hän näkee sydämeen”. 111 Jotenkin tuo ajatus tökkää, sillä kyllä Herralle tehtäessä tuodaan esille parasta, mihin kyetään, vaikka se väistämättä jääkin vajaaksi, niin silti pyritään parhaimpaan. pystyyn. Siksi niitä opetellaan käyttämään mahdollsimman hyvin. Tämä vastuu ei ole aina kevyt ja kiva kannettava, mutta se on tiedostettava. Tämän vuoksi yhteisön tuki on oikein hyvä juttu. Keventää tekniikan rasitusta, kun tietää, että on toisten kannateltavana. Tietääkseni Ikuisuudessa ei tarvitse roudata, siihen asti pitää koettaa jaksaa pinnistellä - hyvissä Herran hommissa. Vieraissa vesissä, eli miten olla keikalla ”naapurissa” Suomen siioniin mahtuu erilaisia seurakuntia ja yhteisöjä siinä määrin, että välillä pitää mennä ihan sokkona keikalle. Kaikki vaikuttaa, syöminen, juominen musiikin voimakkuus, musiikin tyyli, vaatteiden värit… Välillä sitä toivoo, että saisi ennakkoon infopaketin jokaisesta uudesta kontaktista ja toiveteemoista. Vähän niinkuin oletuksena heti keikasta sovittaessa. Tai mielellään ennen sitä. Puhelimeen pullahtaa linkki ao yhteisön sivuille puhelun yhdistyessä? Ihan siis tämä vastuu on annettu meille jo Kolossalaiskirjeen perusteella. 3: 23 ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.” Entä jos se löysäily pilaa jonkun aralla mielellä olevan tilaisuuden siinä määrin, että poistuu sen vuoksi kesken kaiken? Tai sössii kokoontuneen seurakunnan tilaisuuden? Onneksi internetistä löytyy perustietoa ja loput voi kysellä, varovaisen kohteliaasti. Yksi hyvä alkupiste on Uskonnot Suomessa- projektin nettipalvelu: http://www.uskonnot.fi Tekniikalla on vastuu myös siitä, että se ei häiritse viestin perillemenoa. Evankeliumin asian on edettävä, ei tyssättävä tekniikkatiimiin. Sitä varten nämä härvelit on laitettu Nyt tulee sitten eteen se, miten hyvin tunnet oman hengellisen kotisi taustat ja painotukset, sillä jos omat perusteet ovat hitu kepeällä pohjalla, niin keikka lipsahtaa 112 helposti kauheaksi väittelyksi. Etenkin, kun väsytään. Ja näissä hommissa väsyy. Nopsaan. Eli tässä pitää mennä välillä aika varpaisillaan. Oikeastaan samalla tavoin, kuin miettiessä vaatetustaan keikalle. Mutta muutaman pykälän verran isommalla vaihteella. Tässä ei voi kuin kehoittaa malttiin ja harkintaan. Ja tosiaankin tekemään ne kotitehtävät eli tutustumaan uuden paikan perusteemoihin. Jälleen kerran netistä pitäisi löytyä tietoa. Suomi24 ym nettiyhteisöt tointaa kyllä kiertää kaukaa, sillä ne tuppaavat panottumaan liikaa suuntaan, tai toiseen. Tupakoiville kollegoille suosittelen kurinalaisuuden opettelua, jos sattuu keikka siihen kielteisesti suhtautuvaan paikkaan. Tosin siitä(kin) porukasta löytyy äkkiä kessuttelijat ja paikka, mutta oletusarvoisesti purraan siihen kotiinlähtöön asti hammasta. Joohan? Ja siinä sivulla todellakin perehtymään oman hengellisen yhteisön perusteisiin. Silloin osaa västää kiistanaiheita, tai ainakin vältellä pahimpia kurakoita. Ja mietitään sitä pukeutumista vielä kerran tilaisuuden mukaan? Ettei se muutu esteeksi. Hyvä peruslinja on, että ei puutu esimerkiksi ”naapurin” kaste-opetukseen, tai ev.lut:n verotusoikeuteen, tai Pyhän Hengen rooliin, tai lopunaikoja koskevaan opetukseen, tai Israeliin, tai puhujien persooniin, tai ajan ilmiöihin... Koska keikoilla on joka tapauksessa kiitettävästi luppoaikaa, sietää, ainakin osa siitä, varata ihan itseä ja Herraa varten. Yksityisaikaa. Kännyyn/tablettiin/läppäriin saa nykyisin useita erilaisia Raamattu-softia, joilla systemaattinen lukeminen sujuu kohtuu näppärästi. Monet niistä ovat ilmaisia. Nykyisin kun ”kaikki” ovat somessa ja netissä koko ajan niin se näyttää aikalailla samalta, niin ei tarvitse välttämättä edes vetäytyä mihinkään. Ennemmin katsoo siihen, mikä yhdistää, jos on yhdistääkseen, eli Kristuksen sovituskuolemassa ja ylösnousemuksessa saatu ikuisuustoivo. Jos yhteinen sävel ei vaan löydy, niin keikan voi jättää ottamatta. Ei väkisin. Mutta vinkkaa aiheesta sen verran ajoissa, että se joku toinen ehtii ottamaan tilanteen haltuunsa. Tiesitkö, että koko Raamatun lukee läpi noin 80tunnin aikana? UT:n sukkelammin. Jos nyt kuitenkin se opillinen sammakkolammikko pääsee loiskahtamaan lattialle, niin siinä ei auta kuin napata nöyrästi lippistä kouraan ja pyytää anteeksi. Haasteena koko tekniikkatiimille vaikka UT kolmasti läpi seuraavan vuoden aikana? Tosin, ei pidä kyllä antautua myöskään ylikäveltäväksi, eli malttia ja harkintaa, vaikka miten sieppaisi. Omastaan saa pitää kiinni, mutta nyrkkisille ei toinna ryhtyä. Yhden keikan takia. Olisi ainakin yhteistä puheenaihetta, kun ei jaksa enää vouhottaa ja vitsailla. Jos se vaikka vahvistaisi omaa uskonymmärrystä? 113 Kerran keikkapaikan suntio pyysi ”vähän vilkaisemaan” kirkon äänilaitteita. Hetkisen vilkuiltuani totesin, että ne pitäisi purkaa aivan palasiksi ja kasata uudelleen, järkevään järjestykseen, sillä setti oli aika mielenkiintoinen kokoelma erittäin eri-ikäistä kalustoa. Eli nostin suosiolla kädet pystyyn, etten sotke toimivaa sekasortoa. Asennoituminen ratkaisee Paljon. Kuvitellaan, tuttu tilanne, menet tilaisuuteen, jossa äänihenkilöllä ei nyt ole se paras mahdollinen päivä menossa. Kiusaako tilanne niin paljon, että: a) postut tilaisuudesta b) myhäilet tyytyväisenä, että tekisit homman noilla vehkeillä helposti miljoona kertaa paremmin ja käsi selän takana, edes katsomatta kamppeisiin, tai c) menet sopivalla hetkellä kysymään, tarvitseeko kaveri apua, d) kärsit loppuun asti? Nyt tämä sama asenne ratkaisee myös suhteen esiintyjiin/puhujiin. Olemmeko eri, vaiko samaa puolta? Autammeko toisiamme, vai meneekö homma keskinäiseksi kampitteluksi? Omalta osalta tiedän, tehneeni kaikkea, ja saatan tehdä edelleenkin. Hyvin helposti siirryn toiseen tilaan, ettei korvia riipivän äänen aiheuttaman tuskan näkyminen pilaa toisten elämää. Kuulovamma korvassa on oikein ”hyvä syy” moiseen. Ja oikea syy. Musakuvioissa saatu. Siltikin kaiken jälkeen tämä homma on harvinaisen kivaa puuhaa. Äänihenkilö on etuoikeutetussa asemassa kuulemassa hyvää musiikkia ja puheita ja joskus jopa niin, että hänelle maksetaan siitä puuhasta. Todella tiukkaa tekee olla kovasti toveria arvostelematta, kun näkee, ettei homma nyt vaan oikein suju . Etenkin, kun käytössä on itselle erittäin tuttu konsoli/setti, jota osaisi aika varmasti operoida silmät kiinni pimeässä huoneessa, selän takaa. Ainakin kerran on tultu yllättäen kesken tilaisuuden nykimään hihasta ja pyytämään: ”auta nyt vähän tota meidän miksaajaa”. Nolo tilanne meille kaikille. Ja helposti kihoaa päähän, että suhahtaa. Ainakin pyydetylle. Luovi siinä sitten niin että kollega saa hyödyllistä oppia ja uutta ongelmanratkaisutaitoa, ilman että vajoaa häpeästä lattianrakoon. 114
© Copyright 2024