1. No category

1
Kristillinen
lääkärilehti
Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti
2/2015
2
2
Kristillinen
lääkärilehti
Pääkirjoitus
3
Toimitussihteerin palsta
4
Lähetyssihteerin palsta
5
Alueelliset yhdyshenkilöt
11
Opiskelija-asiat
12
Mitä on kokonaisvaltainen lääketiede?
11
Mikä minä olen? - minuus, aivot ja kristillinen ihmiskäsitys
15
Uskonnollisuus ja terveys
20
Näkökulma: Uskosta, tieteestä ja terveydestä
23
Uusiin diagnooseihin ikivanhat hoitokeinot
25
Sairaalasielunhoito - eilen, tänään ja huomenna
27
Pappi mukana potilaan kokonaisvaltaisessa hoidossa
29
Pappiko paikalle vai lääkäri?
31
Perheneuvonta on kirkon sielunhoitotyötä
32
Sielunhoitoterapia sijoittuu sielunhoidon ja
35
Lääkärin eettisestä autonomiasta ja omantunnonvapaudesta
38
Matkaraportti: Jumalan kanssa Aasiaan
40
Matkaraportti: Turkulainen medisiinari hengellisellä
kasvumatkalla brittikollegoiden luona
43
Uutisia ja ajankohtaista
46
Uskoa työssä, työtä uskossa
45
Kannen kuva: Keväistä puiden kukkaloistoa. Heikki Halkosaari
Sisäkannen kuva: Nepalin vuoristoa. Elina Lind
Kristillinen lääkärilehti
Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti
2/2015, 3. vuosikerta
kristillinenlaakarilehti@gmail.com
Taitto: Heikki Halkosaari
Painopaikka Padasjoen Kirjapaino
Painos 1300 kpl
Toimituskunta
Juhani Junnila
Markus Partanen
Elina Lind
Leena Uusitalo
Anna Numminen
Heikki Halkosaari
Antti Linkola
3
Pääkirjoitus:
Kohti kokonaisvaltaisempaa hoitoa?
Suomessa tapahtui merkittäviä asioita 1.4.2015. Joille-
Nyt voimaan tullut lakiuudistus on siis mielestäni
kin kyseessä on aprillipäivä, mutta tämä ei ole pahasti
erittäin tervetullut! Uudistuksessa on mielestäni onnis-
myöhästynyttä aprillipilaa. Suomessa astui tuolloin voi-
tuttu useassa asiassa. Muutamia käytännön seikkoja
maan uusi sosiaalihuoltolaki, joka on yksi erittäin mer-
mainitakseni nostaisin punaisena lankana laissa kulke-
kittävä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus erittäin
van yhteistyön lisäämisen sosiaali- ja terveydenhuollon
monesta syystä. Näen itse, että tämä luo käytännön
ammattilaisten välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa
pohjaa Sote-uudistuksellekin, sen pienemmästä asiasta
muun muassa sitä, että tilanteissa, joissa sosiaalihuollon
ei ole kyse.
tarve on ilmeinen, tulee ammattihenkilöiden joko ohja-
Käsittelemme tässä lehdessä kokonaisvaltaista hoitoa.
Usein näemme sen tarkoittavan perinteisten terveydenhuollon ja sosiaalityön näkökulmien lisäksi ihmisen kokonaisuuden ymmärtämistä perhelääkäri-näkökulmasta
sekä täydentäen näkökulmaa hengellisellä ulottuvuudella.
ta potilas ottamaan yhteyttä sosiaalitoimeen tai hänen
luvallaan ottaa yhteyttä itse sinne. Lisäksi tilanteissa,
joissa suostumusta ei saada, ja ihminen ei kykene vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai
turvallisuudestaan, salassapitovelvollisuuden estämättä
tulee terveydenhuoltohenkilökunnan olla yhteydessä
sosiaalityöhön (SHL § 35). Toisena merkittävänä asiana
On mielenkiintoista olla tällä hetkellä työssä perusta-
nostaisin sosiaalityötä koskevan velvoitteen yhteistyös-
solla. On nähnyt käytännössä, miten kokonaisvaltaisem-
tä: kun sosiaalityöntekijä havaitsee palvelutarvetta arvi-
pi hoito ei välttämättä toteudu tällä hetkellä esimerkiksi
oidessaan, että tarvitaan muita palveluita mukaan, on
siksi, että saman potilaan hoitamiseksi terveyskeskus-
hänen velvollisuutenaan olla yhteydessä näihin palve-
lääkärin ja potilaan oman sosiaalityöntekijän on ollut
luihin, ja täällä ammattilaisten (niin mm. hoitajien kuin
niin vaikeaa saada yhteyttä toisiinsa – syitä tähän on
lääkärien) velvollisuutena on jatkossa antaa auttava
valitettavan monia. Osa näistä johtuu siitä, etteivät tie-
kätensä sosiaalityöntekijöille (SHL § 40–41). Sosiaali-
tojärjestelmät keskustele eivätkä siten tue toimintaa;
huoltolakia täydentämään ovat tulleet mm. lait asiakir-
osa siitä, että edes puhelinnumeroiden löytäminen on
joista, joista meitä koskettava uudistus koskettaa yhtei-
vaatinut liki salapoliisin työtä (vai onko se vaan tuntunut
sen hoito- ja palvelusuunnitelmien kirjaamista molem-
siltä?); ja toisaalta lakisääteisesti Suomessa on pitkä
piin rekistereihin – siis sekä sosiaalityön että terveyden-
traditio sosiaali- ja terveyspuolen asioiden hoitamisesta
huollon.
hyvin erillään toisistaan. Muitakin syitä löydät helposti.
Ehkei pienin näistä ole siinä, etten minä – eikä niin moni
muukaan meistä – ole tottunut työskentelemään konkreettisesti yhteistyössä sosiaalipuolen ammattiryhmien
kanssa. Myönnän, saatan kärjistää asiaa nyt ehkä tarpeettoman paljon. Toisaalta on varmasti hyviäkin esimerkkejä. Mutta luulen, että aika yhden käden sormin
ne paikat voi luetella, joissa Suomessa on ollut luonteva
ja toimiva yhteys terveyskeskuksen ja sosiaalitoimen
Nyt kysytäänkin osin myös tahtoa meiltä kaikilta lääkäreiltä: miten käytännössä tätä aletaan toteuttaa?
Suhtaudummeko yhteistyöhön positiivisesti sen mahdollisesti alkuvaiheessa tuomista lisäpanostuksista huolimatta? Annammeko mielellämme avun ja tarjoamme
sitä oma-aloitteisesti? Haluamme(han) ihan oikeasti,
että potilaiden kokonaisvaltaisempi hoito voisi olla askeleen lähempänä todellisuutta?
välillä ennen uuden lain voimaantuloa. Erikoissairaan-
Olen itse ollut 11/2013 lähtien mukana palvelumuo-
hoidossa on saatu hyviä kokemuksia paikoista, joissa
toiluhankkeessa (www.turku.fi/palvelumuotoiluhanke,
sosiaalityöntekijä on kiinteänä osana esimerkiksi psyki-
https://www.innokyla.fi/web/hanke994984), joka on
atrian tai vanhustenhoidon palveluja.
Turun kaupungin hallinnoima Kaste2-ohjelmaan kuulu-
4
va laaja, STM:ltä merkittävää rahoitusta saanut hanke
paljon palveluita tarvitsevien henkilöiden hoidon ja
palveluiden kehittämiseksi. Meillä Turussa kohderyhmänä ovat olleet paljon palveluita tarvitsevat päihdeja mielenterveyspotilaat. Täältä olen käytännössä
Toimitussihteerin palsta:
Tunne itsesi, tunne potilaasi,
tunne ihminen
nähnyt kehittämämme mallin pilotoinnissa, miten
paljon hoitajan ja sosiaalityöntekijän muodostama
Sinullakin on sellainen. Nimittäin anthrōpos ja logos -
työpari pystyy hoitamaan ihmisten asioita eteenpäin
yhdessä antropologia, eli oppi ihmisestä. Osaathan
yhdessä lääkärin kanssa. Olen ollut erittäin positiivi-
kertoa ihmisistä paljonkin. Tänään ehkä tutkit sellaista
sesti vaikuttunut, miten sosiaali- ja terveydenhuollon
vastaanotollasi, kenties heräsit sellaisen vierestä, vai
käytännön yhteistyö terveyskeskuksessa ja sosiaali-
ehditkö vilkaista peiliin? Meillähän on ihmisistä pal-
toimistoissa avaa tietä potilaiden kokonaisvaltaisem-
jonkin sanottavaa, erityisesti niistä hankalista.
man avun saannille ja syrjäytymiskehityksen kääntämiseksi osallisuutta tukevaksi kehitykseksi.
Oma antropologiamme ei muodostu tyhjiössä, vaan
se muuttuu kokemustemme ja kuulemiemme vastaus-
Joidenkin potilaiden kohdalla avun tarve painottuu
ten myötä. Mutta kenen vastauksia kuuntelemme?
osin tai merkittävissä osin hengellisen avun puolel-
Onko ihminen vain “sisätautinen potilas”, luontaisesti
le. Meillä kristittyinä lääkäreinä voisi olla myös tälle
hyvä eläin vaiko vain kasa lihaa mielettömässä kos-
puolelle annettavaa. Toivottavasti tämän lehden ar-
moksessa? Tällä kokonaisvaltaisen hoidon teemaleh-
tikkelit avaavat näkökulmia, mitä ja miten lisätukea
dellä halusimme paitsi herättää näitä kysymyksiä, niin
voisi tarjota. Kirkon diakoniatyön ja seurakuntien va-
myös kenties antaa joitakin vastauksia. Kysymys ei ole
paaehtoistyön kautta monet ihmiset ovat saaneet
meille kristityille lääkäreille yhdentekevä, sillä kuinka
nykyistä palvelujärjestelmäämme täydentävää käy-
voisit todella auttaa ihmistä, jos et tunne häntä?
tännön apua sekä myös hengellistä apua. Myös moni
seuramme jäsen on kertonut kokemuksistaan, miten
työssä on auennut tilanteita tukea ihmisiä tilanteissa,
joissa hengelliset kysymykset ovat tavalla tai toisella
olleet läsnä. Kokonaisuudessaan oma kysymyksensä
on sairaalasielunhoidon tukemisella, ja kenties joskus
sen ulottamisesta perusterveydenhuoltoonkin?
Kuinka voisit todella
auttaa ihmistä, jos
et tunne häntä?
Lopuksi haluaisin rohkaista ja kehottaa meitä kaikkia kristittyjä lääkäreitä olemaan uuden ajan sosiaali-
”Jumalasta ei voida tietää mitään”, kuuluu 2000-
ja terveydenhuoltopalveluiden kynnyksellä näille
lukulaisen ylevä ajatus. Ylevää tai ei, niin ainakin sisäi-
muutoksille suosiollisia ja tekemään omilla paikoil-
sesti ristiriitaista, sillä tämän yhden asian Jumalasta
lamme lain kirjaimen toteutumiseksi sen, mitä voim-
hän vaikuttaa tietävän. Kristinuskoa se ei myöskään
me. Näyttäkäämme tässä esimerkkiä koko lääkärikol-
ole, sillä kristittyjen Jumala on Raamatun Jumala, joka
legiolle. Tukekaamme sosiaalityöntekijöitä heidän
on ilmoittanut meille itsestään. Onhan Vapahtajamme
työssään, sillä sitä kautta myös me saamme työhöm-
itse Sana (logos). Hänellä on meille sanottavaa ihmi-
me apua. Ja mikä tärkeintä, tämä on konkreettinen
sestä ja hänen arvostaan. Hän oli hiljainen ja nöyrä
askel potilaiden kokonaisvaltaisemman hoidon toteu-
astellessaan puolestasi ristille, sillä silloin huusivat
tumiselle rakkaassa isänmaassamme.
hänen tekonsa.
Markus Partanen
seuran pj
Juhani Junnila
5
Lähetyssihteerin palsta:
”Älköön sydämenne olko levoton”
Järistysmietteitä
Eilisen pyhäpäivän evankeliumiteksti alkaa Jeesuksen
sanoilla, jotka juurin kopioin palstani yläotsikoksi. Jeesus jatkaa kehottamalla uskomaan Jumalaan ja Häneen
ja siihen, että Isän luona on monta asuinsijaa. Yritän siis
Monilla heistä ei paljon
ollutkaan, nyt sekin vähä
on luhistunut.
koota levottomat ajatukseni, jotka juuri nyt ovat sirpaleina pitkin 90-luvun kotiseutujamme, hyvin lähellä Nepalin tuhoisan maanjäristyksen keskusta, ja myös pääkaupungissa, jossa lukuisat ystävämme asuvat – juuri
nyt taivasalla tai teltoissa, kun pystyssä oleviinkaan
asuinsijoihin ei uskalleta mennä uusien jälkijäristysten
pelossa. Maaseudulta tietoja tihkuu hitaasti. Sinne eivät
pelastusjoukot ja TV-kamerat ole vielä ehtineet. Paikallisten kännykät ovat – ilman niitä ei taitaisi edes tihkua.
Jälleen kerran ihmiselämän hauraus vyöryy kuvina silmiemme eteen. Kun vuoret järkkyvät ja kukkulat horjuvat, ainoa, mikä kestää, on Jumalan armo. Ja onko ihme, jos jonkun mielen täyttää epäilys siitäkin tuhon jälkien piirtyessä tajuntaan? Mutta onko muuta, mihin
tarttua, kuin periksi antamaton toivo? Ei meillä ole täällä pysyvää asuinsijaa, ei lupaustakaan sellaisesta. Voisiko siitä olla konkreettisempaa muistutusta kuin tuhannet ja taas tuhannet sortuneet kodit, sadat tuhannet
kotinsa menettäneet? Monilla heistä ei paljon ollutkaan, nyt sekin vähä on luhistunut. Tätäkin on uskon
paradoksi: samaan aikaan, kun tiedämme pysyvän kodin odottavan vasta edessäpäin, Kristuksen rakkaus kutsuu meitä toimimaan tässä ja nyt, tekemään parhaamme, että edes jonkun kärsimys lievittyisi, maailman epäoikeudenmukaisuus vähenisi, nälkäinen saisi ruokaa,
kotinsa menettänyt kodin. Tähyämme uskossa iankaikkisuuteen, mutta rakkaus ja toivo ovat lujasti kiinnittyneet tähän hetkeen. Ne haastavat meitä työhön paremman ’tämänpuoleisen’ maailman puolesta.
30.4. lisätty Nepal-päivitys:
Nepalin selkäydinvammahankkeemme yhteistyösairaala
GPHRC (Green Pastures Hospital and Rehabilitation
Centre) on kaikkien tähän mennessä tulleiden tietojen
Lauantaina 25.4. Nepalia vavisuttanut 7,8 magnitudin
maanjäristys
jälkijäristyksineen raunioitti köyhää maata
laajoilta alueilta. Barpak oli
kaunis kylä vuorten kainalossa
parin päivän kävelymatkan
päässä kodistamme Amp Pipalissa. Kävin siellä kahden nepaliystäväni kanssa tammikuussa
1999. Netistä 26.4. kopioitu
kuva kertoo, mitä kylästä oli
jäljellä maanjäristyksen jälkeen. Ensimmäisten päivien
tietojen mukaan kylän 1200
talosta vain 4 oli pystyssä.
6
valossa säilynyt jokseenkin vaurioitta. Sairaala sijaitsee
Pokharassa, suunnilleen samanlaisen matkan päässä
järistyskeskuksesta
kuin
pääkaupunki
Kathmandu,
mutta siellä tuhot näyttävät jääneen vähäisiksi. Vielä on
ennenaikaista arvioida, miten maanjäristys tulee vaikuttamaan hankkeeseemme jatkossa. Toisaalta palveluiden tarpeen voi ennustaa moninkertaistuvan maanjäristyksessä loukkaantuneiden hakeutuessa aikanaan
kuntoutukseen. Toisaalta juuri nyt muut kuin kaikkein
välttämättömimmät toimet saanevat odottaa, kun kaikki liikenevät resurssit suunnataan akuuttiin hätäapuun.
Vähemmät kiireelliset työt todennäköisesti viivästyvät.
GPHRC:n pääsisäänkäynti marraskuussa 2014.
Heti järistyksen jälkeen myös GPHRC valmistautui ottamaan vastaan potilaita jatkohoitoon paikallisista sairaaloista, vaikka ei normaalioloissa akuuttisairaala olekaan.
että suurin puute useita päiviä järistyksen jälkeen on
Sairaalasta on viime vuonna vähennetty potilaspaikkoja
teltoista/ suojapeitteistä, ruoasta ja puhtaasta vedestä.
osana talousvaikeuksista johtuneita sopeuttamistoimia.
Gorkhan läänissä on kyliä, joissa 70-100% kaikista ta-
Voi siis olla, että marraskuussa valmistunut ja alkuvuo-
loista on sortunut. Tilannetta hankaloittavat sateet, jot-
desta kalustuksensa saanut, hankkeemme varoin raken-
ka jo enteilevät monsuunikauden alkua, joka normaalis-
nettu uusi selkäydinvammaisosastokin juuri nyt täyttyy
ti alkaa vasta kesäkuussa. Vähän kerrassaan apu alkaa
maanjäristyksessä loukkaantuneista, vamman laadusta
saavuttaa myös kaukaisempia kyliä, tuskallisen hitaasti
riippumatta.
niille, jotka nälkäisinä, janoisina, viluissaan, kotinsa ja
omaisiaan menettäneinä, ehkä itsekin loukkaantuneina,
27.4. GPHRC:n taustajärjestö INF (International Nepal
ovat odottaneet jo viisi päivää ja yötä. Ja ensivaiheen
Fellowship) lähetti lääkintäjoukon kartoittamaan tilan-
jälkeen työtä riittää vuosiksi eteenpäin.
netta järistyksen pahimmin vaurioittamille alueille
Gorkhan ja Dhadingin lääneissä. Viestit sieltä kertovat,
Barpakin kylä ehjänä vuonna 1991, nyt kivikasoina.
Nepalin maanjäristyksen uhreja voi auttaa esimerkiksi näiden järjestöjen kautta:
Fida International
http://www.fida.info/
Kirkon Ulkomaanapu
https://www.kirkonulkomaanapu.fi/
Pelastakaa Lapset ry
http://www.pelastakaalapset.fi/
Plan
www.plan.fi/Lahjoita
Suomen Lähetysseura
http://suomenlahetysseura.fi/ls_fi/
SPR
https://www.punainenristi.fi/
Suomen Vapaakirkko
http://www.svk.fi/?sid=796&tid=1161 *
Suomen World Vision
http://www.worldvision.fi/
Unicef
https://www.unicef.fi/
* Vapaakirkon tuki ohjataan hankkeemme yhteistyöjärjestön INF:n kautta.
Kaikilla muillakin yllä mainituilla on vuosien maatuntemus sekä paikallisesti laajat, vakiintuneet verkostot ja luotettavat kansalliset ja kansainväliset
yhteistyökumppanit.
7
Hankkeista
nyt vain lyhyesti. Vuosiraporttien määräaika alkaa olla
käsillä. Psykiatriahankkeen ja Green Pastures-sairaalan
kehittämishankkeen osalta vuosiraportit ovat samalla
hankkeiden loppuraportit, muissa kahdessa tavanomaiset vuosiraportit. Ilembulan sairaalassa palliatiivisen
hoidon kehittäminen jatkuu, samoin Nepalissa GPHRC:n
selkäydinvammaisten kuntoutuspalveluiden kehittäminen.
Kenties tärkeintä, mitä on
saavutettu, on se, että hankkeen
kohdealueilla yhä useammat
psyykkisistä sairauksista kärsivät
ja heidän omaisensa ovat
oivaltaneet, että apua voi saada,
hoito on mahdollista.
Jukka Knuuttilan viime vuonna kirjoittama artikkeli selkäydinvammaishankkeestamme
löytyy
muuten
sa toki jäi. Silti on tullut aika päästää irti ja luottaa sii-
‘Selkäydinvammaiset Akson ry:n’ lehdestä 2014/2, jon-
hen, että muodossa tai toisessa työ jatkuu hankkeen
ka voi lukea myös netistä, http://www.aksonry.fi/
päätyttyäkin. Tässä yhteydessä haluan vielä kiittää kaik-
images/syv_2_2014_screen.pdf
kia vuosien varrella hankkeessa mukana olleita, olipa se
Kunhan raportit ovat menneet UM:lle, toimitan ne
myös skls.fi -sivuille. Raporttien hyväksynnän saamme
sitten käytännön työssä, rukouksin tai taloudellisesti. Jokaisen panos on ollut tärkeä.
yleensä vasta syksyllä, joskus vieläkin myöhemmin. En
Tansanian terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeen
jää odottamaan niitä ennen kotisivuilla julkaisemista.
maksatuksen keskeytys piti meitä jännityksessä lähes
Ulkoministeriön pdf-lomakkeita on joskus hankala saa-
kaksi kuukautta. UM katkaisi rahoituksen 20.2. ’asian
da auki. Jos siis olet raporteista kiinnostunut, mutta et
tarkemman selvittämisen ajaksi’. Lopulta ’tarkempi sel-
onnistu niitä kotisivuilta lataamaan (tai luet muutenkin
vittäminen’ kesti 7 ½ viikkoa, kunnes 15.4. saimme lo-
yleensä vain paperisia julkaisuja), voit
myös pyytää tulostettuna. Lähetän
pyynnöstä.
Kirjoittaessani
psykiatriahankkeen
loppuraporttia, tunsin kiitollisuutta
kaikesta siitä, mitä hankkeella on saatu aikaan. Työhän ei lopu, pikemminkin se on vasta alussa. Mutta oman
hankkeemme osalta on tultu matkan
päähän. Kenties tärkeintä, mitä on
saavutettu, on se, että hankkeen kohdealueilla yhä useammat psyykkisistä
sairauksista (tai epilepsiasta) kärsivät
ja heidän omaisensa ovat oivaltaneet,
että apua voi saada, hoito on mahdollista. Ennakkoluulot ja taikauskoiset
käsitykset häiriöiden syistä ovat vähentyneet. Eikä se oppi, jota mielenterveystyötä tehneet yhteistyösairaaloiden ammattilaiset ovat kuluneina vuosina saaneet, katoa, vaikka
hanke nyt onkin päättynyt. Kohentamisen varaa heidän ammattitaitoon-
Hankematkan aikana Kristina ja Pirkko tapasivat mm. Tansanian ev. lut. kirkon
(ELCT) IT-koordinaattori Pauline Kimollon. Kuvassa Pauline Kimollo vastaanottaa
SKLS:n psykiatriahankkeen evaluontiraportin, Palliatiivisen hankkeen suunnitelman
sekä ELCT:lle lahjoitetun tietokoneen Kristina Nokso-Koivistolta. Raporttia ja suunnitelmaa jakamalla halusimme viestiä yhteistyökumppaneillemme, mitä muuta
SKLS on tehnyt ja tekee yhdessä tansanialaisten kumppaneiden kanssa.
Kuva: Pirkko Nykänen
8
pulta kaivatun päätöksen: hankkeelle myönnettiin uu-
2015 mennessä. Siitä huolimatta kehitysvaroja on viime
delleen valtionapu 15,9 prosentilla alkuperäisestä pie-
vuosina leikattu yli 400 miljoonalla eurolla. Viime vuon-
nennettynä. Maksatuksen ollessa keskeytettynä hank-
na leikattiin 100 miljoonaa – tosin niin, että leikkaukset
keen vetäjä Kristina Nokso-Koivisto ja professori Pirkko
eivät silloin kohdistuneet kansalaisjärjestöjen saamaan
Nykänen Tampereen Yliopiston Informaatiotieteiden
tukeen. Tavoitteeseen ei siis päästä tänä vuonna ja tule-
yksiköstä tekivät hankematkan Tansaniaan. Matka teh-
vaisuuden näkymät lienevät vielä synkemmät. Kaukais-
tiin sillä riskillä, että sen kulut olisivat jääneet kokonaan
ten köyhien osuudesta näyttää aina olevan liian help-
seuran maksettaviksi, mikäli UM:n rahoituspäätös olisi
poa säästää.
ollut kielteinen. Nyt jälkeenpäin on helppo todeta, että
päätös matkan toteuttamisesta oli oikea. Ilman matkan
Kaukaisten köyhien osuudesta
näyttää aina olevan liian
helppoa säästää.
aikana tehtyjä kartoituksia yhteistyökumppaneiden
ajankohtaisesta tilanteesta uuden hankehakemuksen
laatiminen olisi varsin vaikeaa. Helppoa se ei ole koskaan, mutta nyt sentään mahdollista.
Matkaraportti löytyy täältä:
http://www.skls.fi/terveyslahetys/hankkeet/tansania/
Myös Ilembulan sairaalan palliatiivisen hoidon kehittämishankkeen vuoden ensimmäinen matka toteutui
maaliskuussa. Siitäkin matkaraportti ilmestyy aikanaan
Lopuksi vielä terveisiä Kylväjästä
Lähetysyhdistys Kylväjästä on oltu seuraamme yhteydessä; Afrikan sarvessa kaivattaisiin erikoislääkäreitä
opetustehtäviin. Tästä lisää lehden sivulla 53.
nettisivuillemme. Samoin nettisivuilla on nyt hankkees-
Kylväjän terveisinä vielä tämä: Kylväjä-lehdessä 3/2015
ta lyhyt Powerpoint-diaesitys, jota saa ilomielin käyttää
oli artikkeli lähetyslääkäreistä. Lehti artikkeleineen löy-
vaikkapa palliatiivisen kiertueen tilaisuuksissa kerto-
tyy
massa siitä, että Suomen lisäksi seuramme on edistä-
uploads/2015/03/K_2015_3_netti.pdf. Ja lähetyslääkä-
mässä palliatiivista hoitoa myös Tansaniassa. Ainakin
riasiaa näytti olevan lehden seuraavassakin numerossa:
Turussa kiertueen tilaisuudessa oli tietoisku myös Ilem-
http://www.kylvaja.fi/wp-content/uploads/2015/04/
bulan hankkeestamme.
K_2015_4_netti.pdf
Kevään hakukierroksella tavoitteena on ICT-hankkeen
Kylväjän lähettämänä myös Leena Kaartinen on kannuk-
lisäksi saada valmiiksi hakemus ennaltaehkäisevästä
sensa ansainnut – ne, joista hänet on palkittu aiemmin
mielenterveyshankkeesta yhteistyössä Mbeyan sairaa-
Time-lehden Eurooppalaisen sankarin tittelillä ja nyt
lan psykiatrian yksikön kanssa. Syksyn 2014 psykiatri-
viimeksi kirkon Pyhän Henrikin ristillä.
osoitteesta:
http://www.kylvaja.fi/wp-content/
sen seminaarin järjestelyt Mbeyassa onnistuivat niin
hyvin, että yhteistyön jatkaminen tuntui heti houkutte-
Kaikista meistä ei tule sankareita, mutta meistä jokai-
levalta. Hakujen määräaika vain lähestyy taas aivan liian
nen voimme silti antaa omat lahjansa ja puutteensa
nopeasti…
Kutsujamme käsiin. Hänen siunaamanaan viisi leipää ja
kaksi kalaa riittivät tuhansille. Pienen pojan eväät. Pojan
Eikä valtionavun saaminen uusille hankkeille edes riipu
lailla meiltäkin kysytään vain luottavaista valmiutta ja-
vain meistä. Yksi iso kysymys ulkoministeriön tukemia
kaa eväämme toisten kanssa. Juuri nyt se tuntuu taas
hankkeita ajatellen on se, mitä uusi hallitus järjestäy-
erityisen tärkeältä ja ajankohtaiselta.
dyttyään päättää tehdä kehitysyhteistyömäärärahoille
yleensä ja kansalaisjärjestöjen saamalle tuelle osana
Eurooppa-
27.4.2015
neuvoston vuonna 2005 tekemään päätökseen. Sen
Elina Lind
kokonaisuutta.
Suomi
on
sitoutunut
mukaan jäsenmaiden tulisi saavuttaa kehitysrahoituksessa 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta vuoteen
9
Stipendiaattimme Manento Ernest Mtango sai gynekologian ja
obstetriikan erikoistumisopintonsa päätökseen ja vietti hiljan
valmistujaisiaan. Vasemmalla Ernest yhdessä vaimonsa Maryn
kanssa.
Kiitokseksi saamastaan koulutustuesta Ernest toi
SKLS:n kevätpäiville Tansanian-tuliaisina norsun.
Alla Ernest ja Mary kevätpäivillä viihtymässä.
Kuvat: Jarmo Reponen
10
P.S.
Tavataan toukokuussa - vastuunkantajapäivien
lomassa - Maailma kylässä -festivaaleilla (SKLS:llä Mahdollisuuksien tori -teltassa esittelypöytä A142) ja kesäkuussa Rovaniemellä:
Terveydenhuoltoväen rinnakkaistilaisuus Suomen Lähetysseuran valtakunnallisilla Lähetysjuhlilla Rovaniemellä
la 13.6.15 klo 16-17
”Toivon valoa kuoleman varjossa”
Maailma kylässä 23.-24.5. la 11-20, su 11-18,
Helsinki Kaisaniemen puista ja Rautatientori
http://www.maailmakylassa.fi/
Santasport, Hiihtomajantie 2, kokoustila Kaarre.
Dosentti, osaston ylilääkäri Reino Pöyhiä kertoo Kristillisen
Lääkäriseuran hankkeesta palliatiivisen hoidon kehittämiseksi Ilembulan sairaalassa Tansaniassa. Tilaisuuden alussa kahvitarjoilu. Karibuni – Tervetuloa!
Nepal marraskuussa 2011. Kuva: Elina Lind
Lähetyslääkäritili
FI57 8000 1100 6702 81

viite 1009 :
Missä hätä on suurin

viite 1025:
Psykiatriaa Tansanian
maaseudulle*

viite 1180:
Palliatiivisen hoidon
kehittämishanke, Tansania

viite 1960:
Selkäydinvammaisten
kuntoutus, Green Pastures
-sairaala, Nepal

viite 2024:
ICT-hanke, Tansania

viite 3010:
Stipendiaatti Dr. Hamidi,
Afganistan

viite 4022:
Stipendiaatti Emmanuel
Mwalumuli, Tansania

viite 5005:
Stipendiaatti Manento
Ernest Mtango, Tansania**
Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja!
Kerätyt varat käytetään ulkoministeriön tukemien kehitysyhteistyöhankkeiden omarahoitusosuuksiin, kehitysmaiden lääkäreiden/terveydenhuollon henkilökunnan stipendeihin jatko- ja erikoistumiskoulutuksiin, äkilliseen avuntarpeeseen kehitysyhteistyökohteissa sekä tiedotukseen kotimaassa.
Keräyslupa 2020/2013/3742 28.1.2014-30.11.2015
Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta
* Hanke on päättynyt, mutta viitenumero on yhä voimassa. Suunnitteilla on mahdollinen jatkohanke; lisäksi aiempien yhteistyösairaaloiden mielenterveystyölle voidaan myöntää pieniä tukisummia hankkeen päättymisen jälkeisessä siirtymävaiheessa.
** Ernest Mtango on saanut erikoistumisopintonsa päätökseen,
mutta maaliskuisen Suomen-matkan kustannuksista puuttuu
vielä pieni määrä varoja. Mikäli nämä ylittyvät, yli menevä osuus
lahjoituksista ohjataan uuden stipendiaatin Emmanuel Mwalumulin opintojen tukemiseen. Ernestin tavoin hänkin erikoistuu
gynekologiaan ja obstetriikkaan.
11
SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt
Aluevastaava: Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi)
Hämeenlinna:
Taina Heikkilä (taina.heikkila@fimnet.fi)
Myllitie 16, 13720 Parola
Kotka:
Pasi Pöllänen (pasi.pollanen@fimnet.fi)
Lavansaarentie 6, 48610 Kotka
Kuopio:
Risto Honkanen (risto.honkanen@fimnet.fi)
Reetta Siljanen (reetta.siljanen@fimnet.fi)
Lappeenranta:
Kaarina Pesonen (kaarina.pesonen@fimnet.fi)
Kaivokorvenkatu 16, 53850 Lappeenranta
Oulu:
Anna Ruotsalainen (anna-kreetta.ruotsalainen@student.oulu.fi)
Raharinnantie 7 C 6, 90230 Oulu
Pori:
Pekka Mäkinen (pekka.makinen@nic.fi)
Tähtisentie 40, 28450 Vanha-Ulvila
Seinäjoki:
Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi)
Kauniskedontie 10, 62800 Vimpeli
Tampere:
Tampereen alueelle haetaan aluevastaavaa!
Turku:
Riitta Saario (rsaario@gmail.com)
Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, 20500 Turku
Vaasa:
Anna-Liisa Punto (anna-liisa.punto@fimnet.fi)
Opiskelijatoimikunta
Opiskelijavastaava: Suvi-Tuuli Simojoki (suvi-tuuli.simojoki@helsinki.fi)
Helsingin ”Ristiside”
pj Aleksi Pajunen (Aleksi.pajunen@helsinki.fi)
varapj Annukka Hanhijärvi (Annukka.hanhijarvi@helsinki.fi)
Kuopion ”Heräämö”
Oulun ”Henkireikä”
pj Niko Nykänen (nikonykanenn@gmail.com), p. 044 2973110
pj Helena Kattelus (Helena.kattelus@student.oulu.fi)
pj Silas Johansson (silas.johansson@student.oulu.fi)
Tampereen ”Arbor vitae”
pj Mikko Malkamäki (malkamikko@gmail.com)
Turun ”Luukas-klubi”
pj Paula Prittinen (pailpr@utu.fi)
12
Mitä on kokonaisvaltainen lääketiede?
Lääketiede etsii kokonaisvaltaista ihmismallia tie-
keässä roolissa mm. Keplerin, Galileon ja Newtonin tut-
teellisellä menetelmällä, jonka tuloksista ja teori-
kimuksissa. Tämä metodologinen reduktionismi on hyö-
oista pyritään rakentamaan kokonaisuutta. Onko
koko ihminen ‘vain’ osiensa summa? Onko
‘kokonais-valtainen’
lääketiede
tosiaan
mitä
väittää olevansa? Onko meillä kenties kaiken ai-
dyllinen työkalu ja auttaa näkemään todellisuuden selkeämmin. Sen lähtökohtana oli kokonaisvaltainen kuva
ihmisestä Jumalan kuvana, ja tämän kokonaisuuden
sisällä reduktionismi auttoi selkeyttämään asioita. Toisaalta, jos koko ymmärrys todellisuudesta alkaa kapeu-
kaa ollut valmis malli – ihminen Jumalan kuvana –
tua, kyseessä on epistemologinen tai ontologinen re-
jonka kautta voisimme harjoittaa paljon puhuttua
duktionismi, joka on tietyllä tavalla filosofinen kannan-
‘kokonaisvaltaista’ lääketiedettä?
otto todellisuuteen. Tämän ajattelun taipumuksena on
Viime vuosikymmeninä on kiivaasti etsitty uutta ihmis-
ollut rakentaa kokonaisuus palasista, joita yksin mene-
käsitystä, joka selittäisi kattavammin sairauksien syitä.
Näin lääketiede voisi paremmin toteuttaa tehtäväänsä.
Psykiatri George Engelin tutkimus 1970-luvulla ehdotti,
että vallalla ollut biolääketieteellinen dualistinen malli
(mieli-ruumis) on liian kapea, reduktionistinen käsitys
todellisuudesta, eikä täten ole riittävä selittämään ihmisen sairastumista. Niinpä kehitettiin biopsykososiaalinen malli, joka tänä päivänä vaikuttaa lääketieteemme
taustalla.
Lait
potilaan
asemasta
ja
oikeudesta
Olemme yhteiskuntana unohtaneet
sen, minkä kerran tiesimme:
ihminen on Jumalan kuva,
ihmeellinen olento, jolle on suotu
järjen lahja, tajunta ja sielu.
(785/1992), sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä
(559/1994) velvoittavat lääkärin ottamaan potilaan
huomioon kokonaisuutena. Tämä ‘kokonaisuus’ ymmärretään usein juurikin biopsykososiaalisen mallin kautta.
Monella on kuitenkin herännyt huolta siitä, onko tämäkään malli riittävä. ‘Kokonaisvaltainen’ lääketiede ei siis
välttämättä olekaan mitä väittää olevansa. Tarjoaako
biopsykososiaalinen malli riittävän vastauksen siihen,
mitä ihmisluonto pohjimmiltaan edellyttää lääketieteeltä?
telmämme meille antavat. Tämä jälkimmäinen reduktionismi on vaivannut länsimaista kulttuuria siitä asti,
kun juutalais-kristillinen traditio alkoi järkkyä lännessä.
Niinpä on syntynyt monenlaisia vajavaisia ihmisen määritelmiä, jotka katsovat ihmistä puhtaan analyyttisesti ja
usein materialistisesti (vain näkyvä todellisuus on totta).
Jopa biolääketieteellinen ihmiskäsitys on tämän ajattelun perua: ihminen on vain osiensa summa, ja voimme
rakentaa palasista riittävän kokonaisvaltaisen käsityk-
Aikamme taipumuksena on määritellä ihminen reduk-
sen. Voidaankin kysyä, onko biopsykososiaalinen malli
tionistisella tavalla. Tämä vaatii hieman avaamista. Län-
vain tämän jatkumoa; lisää osia yhdisteltäväksi.
tinen sivilisaatio synnytti keskiajan kukoistuksen hedelmänä modernin tieteellisen menetelmän, jossa reduktionismi - ilmiöiden pelkistys selkeämpiin osiin - oli tär-
Yli 50 vuotta sitten tunnettu englantilainen lääkäri ja
myöhemmällä urallaan teologi Martyn Lloyd-Jones pohti puheessaan ‘’Medicine and ‘The Whole Man’ ‘’, että
jokainen
teoria,
joka
ei
ota
huomioon
ihmis-
”Minä hoidin häntä –
tä suhteessa Jumalaan, on väistämättä reduktio, vajaa
Jumala paransi hänet.”
käsitys todellisuudesta. Niinpä myös biopsykososiaali-
- Paré
nen malli on riittämätön. Emme tule saamaan todellista
13
kokonaiskuvaa täydentämällä näkökulmaamme uusilla
jonka voi sysätä lääketieteen reunalle tai sen ulkopuo-
ympäristötekijöillä tai geneettisillä, sosiaalisilla, ja psy-
lelle. Sen sijaan se on kokonaisvaltaisen lääketieteen
kologisilla tekijöillä. Saamme vain uusia käsityksiä, joita
elävä sydän, jonka kautta kaikki sen toiminnot asettuvat
luulemme kokonaisvaltaisiksi ja nimenomaan tämä on
oikeille paikoilleen.
vaarallinen ansa. Emme löydä ihmisyyden ydintä tällä
tavalla.
Aikamme saavutusten varjossa ympärillämme avautuu
Olemme yhteiskuntana unohtaneet sen, minkä kerran
tiesimme: ihminen on Jumalan kuva, ihmeellinen olento, jolle on suotu järjen lahja, tajunta ja sielu. Nykyisessä tilassaan ihminen on kuitenkin langennut, tilassaan
syvästi levoton ja sairas. Tämä totuus on meille annettu
Jumalan Sanassa ja se kattaa kokonaan ihmisen fyysiset,
psyykkiset ja sosiaaliset ominaisuudet, vaikkemme kaikkiin niiden syvyyksiin vielä näekään. Kirkkoisä Augus-
Lääketieteemme voi hoitaa
hienosti mielen ja ruumiin
ongelmia, mutta koko ihmistä
voi hoitaa ainoastaan
kristinuskon kautta.
tinus kirjoitti: ‘’Sinä olet luonut meidät itsellesi ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa’’.
Lääketieteen näkökulmasta tässä on jotakin perin poh-
näkymä modernin ajan rappiosta, jossa konsensus elä-
jin herättelevää: kehon ja mielen ‘hyvinvointi’ on toissi-
män syvimmistä totuuksista on hajonnut. Taistelemme
jaista todellisen hätämme rinnalla, ja täten kehon ja
oikean ja väärän, oikeudenmukaisuuden, ja ylipäätään
mielen hoitamisen tulisi olla suorassa yhteydessä sielun
totuuden merkityksestä. Onneksi on vielä nähtävissä se,
parantamiseen. Tätä ehdotusta on helppo vastustaa
minkä kerran tiesimme. Sairaalat, kuten koko länsimai-
sanomalla, että lääketieteen tehtävä ei ensisijaisesti ole
nen moderni tiedekin, syntyivät kristikunnan elävässä
hoitaa kuin ‘biopsykososiaalisia’ ongelmia. Huomat-
ytimessä, jossa ihminen nähtiin todellisessa valossa.
kaamme kuitenkin, mikä vahinko syntyy, jos lääketiede
Tuossa modernia lääketiedettä edeltäneessä ajassa on
ajautuu erilleen ihmisyyden ydinongelmasta. Ainoa ko-
jotain syvällistä opittavaa. Sairaalat (hospitals; hotels of
konaisvaltainen ratkaisu olisi harjoittaa lääketiedettä,
God) syntyivät luostarien yhteyteen ja potilaat tuotiin
joka näkee ihmisen kristinuskon silmin – kuten koko
ensimmäisenä alttarin eteen kohtaamaan kärsimystä
läntinen traditio näki viime vuosisatoihin saakka – ja sen
ymmärtävä Luojansa. Tämä ei ollut vain epätoivoinen,
kautta tekee työnsä mestarillisesti. Silloin voin pidellä
palliatiivinen lisä hoitoketjussa, vaan kaiken parantami-
potilaani kättä ja nähdä koko luomuksen kauneuden.
sen avain, jonka kautta elämä, kuolema, parannus ja
Silloin voin mitata verenpaineen ja välttyä luulemasta,
sairaus olivat oikealla tavalla mukana kaikessa hoidossa.
että ‘Reino 52v’ on vain viallinen mieli+ruumis, tai vain
Elämä, kuten kaikki parantuminenkin, on siunausta Luo-
biopsykososiaalisen mallin ehdottama yksilö, jonka aja-
jaltamme, eikä kuolema olekaan pelottava pimeys jota
tukset, tunteet, käyttäytyminen ja ympäristö minun tu-
vältellään, vaan mysteerinen portti iankaikkiseen elä-
lee ottaa huomioon. Silloin voin nähdä sairauden takana
mään.
olevan ihmisen.
Modernilla lääketieteellä ei ole lopulta muuta annetta-
Meidän tulee nähdä ihminen kokonaisuudessaan. Lää-
vaa kuin joitakin lisävuosia elämään sekä parantunut
ketieteemme voi hoitaa hienosti mielen ja ruumiin on-
ruumiin ja mielen funktio. Mikä onkaan lääketieteen
gelmia, mutta koko ihmistä voi hoitaa ainoastaan kris-
perimmäinen tavoite? Tässä kristinusko tulee erityisellä
tinuskon kautta. Jeesuksen opettama kokonaisvaltainen
tavalla esiin, mutta meilläkään ei ole paljoa annettavaa,
parantuminen on mahdollista ainoastaan suhteessa Ju-
ellemme itse kasva maailman suolaksi ja valoksi. Kris-
malaan. Kun Jeesus paransi sairaita, hän näytti mikä
tinusko ei ole vain palliatiivinen lisä, vaan koko paranta-
koko ihminen on: hän vapautti ihmiset näkemään, kuu-
misen taidon ydin, jonka kautta upeat saavutuksemme
lemaan ja liikkumaan, jotta he voisivat tulla jälleen Ju-
lääketieteessä palvelevat niiden oikeita tarkoituksia.
malan luo. Kristinusko ei ole vain jotakin ylimääräistä,
Kirkon elämän kautta kasvaa lääkäreitä, joilla on kaik-
14
Abraham
Blootelingin kaiverrus Thomas
Sydenhamista.
Lähde: Wikimedia
Commons
kein tärkeimmät hyveet: lempeys, armahtavaisuus, itsensä uhraava palvelu, viisaus, oikea tieto, sekä usko, toivo
ja rakkaus. Teknologia (mukaan lukien lääkehoito ja psykoterapia) ei lopulta ratkaise ihmisen ongelmia; vain armo kykenee siihen. Upein kuvaus kokonaisvaltaisesta
lääkärintoimen harjoittamisesta on mielestäni alla oleva
Thomas Sydenhamin ‘lääkärinvala’ (käännös allekirjoittaneen). Sydenham, ‘Englannin Hippokrates’, oli kristitty
1600-luvulla elänyt lääkäri, joka tunnetaan Englannin
lääketieteen isänä. Sydenham otti tosissaan potilaidensa
kokeman tuskan ja kehitti kivunhoitoa merkittävällä tavalla.
”Jokaisen, joka aikoo antaa itsensä hoitotyöhön,
”It becomes every man who purposes to give him-
tulisi syvästi ymmärtää seuraavat neljä asiaa:
self to the care of others, seriously to consider the
Ensinnäkin, että hänen täytyy kerran antaa todis-
four following things:
tus Korkeimmalle Tuomarille jokaisesta hoitamas-
First, that he must one day give an account to the
taan ihmishengestä.
Supreme Judge of all the lives entrusted to his
Toiseksi, että kaikki hänen taitonsa, tietonsa ja
care.
voimansa on Jumala hänelle antanut, joten niitä
Secondly, that all his skill, and knowledge, and
tulisi käyttää Hänen kunniaksensa ja ihmiskunnan
energy as they have been given him by God, so
hyväksi, eikä vain lääkärin omaksi hyödyksi tai
they should be exercised for his glory, and the
kunnianhimon tähden.
good of mankind, and not for mere gain or ambition.
Kolmanneksi, niin kaunista ja totta kuin se onkin,
miettiköön hän, että hän on ottanut hoitoonsa
Thirdly, and not more beautifully than truly, let
ihmeellisen olennon. Sillä jotta hän voisi ymmär-
him reflect that he has undertaken the care of no
tää ihmisen arvon ja suuruuden, muistakoon hän,
mean creature, for, in order that he may estimate
että Jumalan ainoa Poika tuli itse ihmiseksi ja tä-
the value, the greatness of the human race, the
ten kirkasti ihmisen jumalaisella arvokkuudella, ja
only begotten Son of God became himself a man,
vielä yli tämän kaiken, kuoli lunastaakseen hänet
and thus ennobled it with his divine dignity, and
vapaaksi.
far more than this, died to redeem it.
Neljänneksi, että lääkäri on itsekin kuolevainen
And fourthly, that the doctor being himself a mor-
ihminen, ja täten hänen tulisi olla ahkera ja lem-
tal man, should be diligent and tender in relieving
peä lievittääkseen kärsivien potilaidensa tuskaa,
his suffering patients, inasmuch as he himself
niin kuin hän itsekin tulee kerran olemaan saman-
must one day be a like sufferer.”
lainen kärsijä. ”
Matias Pehkonen
LK, Turun Yliopisto
Alumni, Augustine College, Ottawa, Kanada (www.augustinecollege.org)
lamapeh@utu.fi
15
Mikä minä olen?
- Minuus, aivot ja kristillinen ihmiskäsitys
Minä olen tunteva, ajatteleva, arvokas ja vapaa tietoinen olento. Laaja kirjo erilaisia tunteita pelosta
himoon ja rakkauteen liikuttaa minua. Minä kuvittelen, ajattelen ja minulla on erilaisia näkemyksiä asioista aina politiikasta lauantai-illan viihteeseen asti.
Olen myös vapaa, ainakin jossakin mielessä: jos tupakoin vaikkapa yliopiston käytävällä, minut voidaan laittaa siitä tilille. Minulla on myös erityinen
arvo, jota ei voi rangaistuksetta polkea: minua ei voi
kohdella kuin kiveä tai käytettyä autoa. Kristityt teologit muistuttavat, että minulla on myös hengellinen
ulottuvuus: etsin elämälleni perustaa välittömän
kokemuksen ja aineellisen maailman tuolta puolen.
Nämä minusta sanotut asiat voidaan sanoa muistakin ihmisistä.
Varsin moni yhtyy tähän arkiseen kuvaukseen siitä,
millaisia me olemme. Erimielisyydet kuitenkin alkavat heti, kun kysymme mitä me pohjimmiltaan
olemme. Onko arkikäsitys mahdollista pelastaa vain
olettamalla, että olemme aineettomia sieluja, vai
onko se yhteensopiva sen kanssa, että olemme Homo sapiens organismeja? Vai tulisiko koko arkikäsi-
Herbert Mayon anatominen kaiverrus aivoista vuodelta 1827.
Lähde: Wikimedia Commons
tys hylätä?
Arkikäsitys olettaa, että olemme olioita, joilla on psyko-
malismin mukaan minä olen identtinen Homo sapiens
logisia ominaisuuksia. Tämä näyttää hyvin uskottavalta:
eläimen kanssa. Homo sapiens eläin voi kuitenkin olla
olemme olioita, jotka tuntevat, tahtovat ja ajattelevat.
myös ilman psykologisia tiloja, näin esimerkiksi koomas-
Tämä oletus kuitenkin rajaa ulkopuolelle varsin suositun
sa tai kehityksen varhaisessa vaiheessa. Vaikka jotkut
näkemyksen, jota nykyisin kutsutaan animalismiksi. Ani-
kristityt filosofit kannattavatkin animalismia, jätän sen
vähälle huomiolle.
Miten jokin solu tai solujen
joukko muka voisi tehdä
valintoja, ajatella tulevaisuutta
ja menneisyyttä,
kokea yksinäisyyttä?
Arkikäsitys ja dualismi
Millaisilla olioilla voisi sitten olla psykologisia kykyjä ja
ominaisuuksia? Meistä näyttää vahvasti siltä, että aineellisilla olioilla, kuten tuoleilla tai puilla, ei voi olla
tällaisia ominaisuuksia. Olemme itsekin monessa mielessä puiden ja tuolien kaltaisia: koostumme aineellisista osista, luista, lihaksista, aivosoluista.
16
Näyttää luontevalta ajatella minuutta ikään kuin se olisi
merkiksi itsetietoisuudelle, mutta yhä tarkentuvat tie-
jossakin määrin ruumiista ja sen toiminnoista erillinen.
teelliset
Miten jokin solu tai solujen joukko muka voisi tehdä
(esimerkiksi muistista, havainnoista ja tarkkaavaisuu-
valintoja, ajatella tulevaisuutta ja menneisyyttä, kokea
desta) tekevät yhä uskottavammaksi ajatuksen, jonka
yksinäisyyttä? Meissä on oltava jotakin muuta, jotakin
mukaan minä – ajattelun, tunteen ja tahdon keskus –
ylimääräistä, joka tekee meistä enemmän kuin pelkkiä
on fysikaalinen olento.
aineellisia kappaleita.
teoriat
ajatteluun
tarvittavista
kyvyistä
Tämä ei tietenkään osoita, että dualismi on epätotta. Se
Tätä ylimääräistä osaa, tätä psykologisten kykyjen ja
kuitenkin osoittaa, että dualismin selitysvoima mielen
ominaisuuksien keskusta, on perinteisesti kutsuttu sie-
tieteiden edistyessä pienenee pienenemistään.
luksi. Sielu on se, joka kokee ja näkee, tuntee ja ajattelee, valitsee ja elää elämäänsä. Minä olen sielu. Vaikka
tämä sielu on läheisessä suhteessa ruumiiseemme ja
aivojemme toimintaan, se on näistä kuitenkin periaatteessa erillinen.
Olenko edes olemassa?
Sielusta luopuminen on kuitenkin vaikeampaa kuin miltä se aluksi näyttää. Vaihtoehtoja on periaatteessa kaksi: on luovuttava arkisesta persoonakäsityksestä tai
Jos olemme sieluja, olemme joko kokonaan aineettomia
sitten löydettävä sielun tilalle jokin muu psykologisten
tai meillä on aineettomia osia. Nykyisin dualisteja on
ominaisuuksien keskus, esimerkiksi aivot.
yllättävän paljon. He eivät tietenkään kiellä sitä, että
henkinen elämämme on läheisessä suhteessa ruumiimme ja aivojemme kanssa. He kuitenkin väittävät, että
meitä itseämme ei voi typistää sen enempää aivoihimme kuin ruumiiseemmekaan.
Monet teologit ovat nähneet dualismin edellytyksenä
sille, että ihminen voi olla Jumalan kuva ja jatkaa elä-
Sielusta luopuminen on
kuitenkin vaikeampaa kuin
miltä se aluksi näyttää.
mää ruumiillisen kuolemansa jälkeen. Jumala on persoona ja luomakunnan olioista ainoastaan ihminen on
Hänen kuvansa: vaikka ihminen onkin langennut, on
Ensimmäinen vaihtoehto on väittää, että koko arkikäsi-
hän kuitenkin persoona, jolla on äly, tahto, arvo ja mie-
tys persoonista on virheellinen. Emme ole missään sy-
li. Puhtaasti aineellisella oliolla ei tällaisia kykyjä voisi
vässä mielessä edes olemassa. Meistä vain näyttää siltä,
olla. Vai voisiko?
että teemme valintoja, ajattelemme ja tahdomme
mutta oikeasti on vain aivojen toimintaa ja hermosolu-
Dualismi ja tieteen haaste
Moni on kuitenkin nykyään sitä mieltä, että sielu on
jen interaktiota. Ei ole ketään, joka ajattelee, valitsee tai
toimii.
vanhanaikainen ajatus. Sielu kuului haamujen, enkelten
Päättely menee jotakuinkin näin. Psykologisten kykyjen
ja demonien maailmaan. Tietokoneiden ja evoluution
on koostuttava aivojen toiminnasta, koska mitään muu-
aikakaudella elävä nykyihminen ei voi enää olla näin
ta paikkaa niille ei ole. Aivojen toiminta puolestaan
taikauskoinen: puhe sielusta pitää jättää menneisyy-
koostuu erilaisista mekanismeista, kuten hermosolujen
teen.
välisistä yhteyksistä. Psykologisten kykyjen on oltava
Nykyisin pystymme selittämään merkittävän osan
aivojen toimintaa.
ajatteluun, tuntemiseen ja tahtomiseen tarvittavien
Mitään psykologisten tilojen kokijaa ei kuitenkaan ai-
kykyjen kehittymisestä vetoamalla aivojemme ja ympä-
voissa näy. Aivosolut eivät koe, tunne tai katsele. Ne
ristömme fysikaalisiin ominaisuuksiin. Meillä ei ehkä ole
eivät tahdo tai valitse. Soluilla ja mekanismeilla ei ole
fysikalistista selitystä kaikille mielen ilmiöille, kuten esi-
tietoisuutta tai näkökulmaa. Ne vain ovat olemassa ja
17
Pilvet iltaruskossa. Kuva: Heikki Halkosaari
tanssivat fysiikan lakien pillin mukaan. Jos me olemme
näyttävät ajattelevan, että olemme aivoja. Minä olen
identtisiä aivojen ja niiden toiminnan kanssa, ei meillä-
aivot. Tämä näkemys edellyttää, että aivot todellakin
kään itse asiassa ole mitään tietoisuutta tai näkökulmaa
ajattelevat, toimivat ja tuntevat. Aivot eivät Gazzanigan
maailmaan. Meistä tuntuu siltä, että katselemme maail-
mukaan olekaan pelkästään hermosolujen ja muiden
maa silmiemme läpi, koemme, valitsemme ja tunnem-
perusosasten toimintaa, vaan meidän tulee aivojen jär-
me, mutta todellisuudessa tämä on vain illuusio.
jestelmiä kuvataksemme käyttää psykologista kieltä.
Jotta voisimme kuvata aivojen toimintaa oikein, on mei-
Aivot, minuus ja mielentilat
dän puhuttava esimerkiksi muistamisesta ja tuntemises-
Pakottaako nykyaikainen aivotutkimus meitä hyväksy-
ta.
mään tällaisen näkemyksen? Mielestäni ei. Arkikäsitys
Toinen vaihtoehto on väittää, että koostun aivoista ja
persoonista voidaan pelastaa, myös ilman dualismia.
ruumiista mutta en ole identtinen niiden kanssa. Tässä
Vaihtoehtoja on useita: voimme olla kokevia ja tuntevia
lähestytään jo perinteistä käsitystä sielusta, vaikka se ei
aivoja tai voimme tavalla tai toisella koostua aivoista ja
aivan sama näkemys olekaan.
ruumiista olematta identtinen niiden kanssa.
Ajattele vaikkapa Leonardo da Vincin kuuluisaa Mona
Jotkut neurotieteilijät, esimerkiksi Michael Gazzaniga,
Lisaa. Mona Lisaa esittävä kuva koostuu yksittäisistä
väreistä ja siveltimenvedoista, mutta kuva ei kuitenkaan
ole identtinen minkään siveltimenvedon tai väriläiskän
Lukuisat teologit ja filosofit
ovat puolustaneet
kristillistä ihmiskäsitystä,
joka torjuu dualismin.
kanssa. Se on jotakin paljon enemmän. Yksittäiset väriläiskät eivät ole kauniita, eivät esitä kohdettaan, eivät
aiheuta katsojassa esteettistä hurmiota mutta itse Mona Lisan kuva aiheuttaa ja on kaikkia näitä asioita, ja
enemmän.
Muutamat filosofit ovat esittäneet, että minä olen sa-
18
manlaisessa suhteessa aivoihin ja ruumiisiin kuin Mona
Lisa väriläiskiinsä. Minä koostun aivojen ja ruumiini toiminnasta mutta tämä toiminta synnyttää jotakin uutta.
En ole ”vain ja ainoastaan” aivoni, vaan jotakin paljon
enemmän.
Esimerkiksi filosofi Kevin Corcoranin mukaan minä olen
ensimmäisen persoonan näkökulma. Minä olen itsetietoisuus, jolla on näkökulma maailmaan. Tietoisuus on
se, joka yhdistää psykologiset kyvyt ja niiden tuotteet
Puhe sielusta ja hengestä
viittaa siihen, että kullakin
meistä on minuus: meillä on
näkökulmamme maailmaan
ja sitä kautta omanlainen
kokemus siitä.
kokonaisuudeksi, minuudeksi. Tämä minuus kyllä perustuu aivojen ja ruumiin toiminnalle mutta se ei ole
identtinen niiden kanssa.
että olemme sieluja? Mielestäni ei. Kristilliselle ihmiskäsitykselle riittää, että me olemme tahtovia, ajattelevia ja
Kristillinen ihmiskäsitys ilman sielua?
tuntevia olioita.
Kristillinen ihmiskäsitys olettaa arkikäsityksen per-
Lukuisat teologit ja filosofit ovat puolustaneet kristillistä
soonista: me tahdomme, tunnemme, olemme vastuulli-
ihmiskäsitystä, joka torjuu dualismin. Esimerkiksi Nan-
sia ja todella olemassa. Täytyykö sen kuitenkin olettaa,
cey Murphyn mukaan raamatullinen ihmiskäsitys on
luontevaa tulkita ilman kreikkalaisperäistä ajatusta kuolemattomasta sielusta. Vanha Testamentti käyttää ihmisestä usein hepreankielistä ilmaisua ”nefesh”, joka toisinaan käännetään ”hengeksi” tai ”sieluksi”. Tällä ei kuitenkaan viitata ruumiista erilliseen rakenneosaan, kuten dualismissa, vaan minuuteen, joka tekee ruumiin
eläväksi olennoksi.
Murphy korostaa kuinka Uuden Testamentin kirjoittajat
poikkesivat varsin merkittävästi kreikkalaisessa maailmassa vallalla olleesta dualismista. Heille sielu ja ruumis
eivät koostu radikaalisti toisistaan poikkeavista osista.
Juuri tähän liittyy esimerkiksi Paavalin puhe ”lihasta” ja
”hengestä”. Paavali ei erota tässä sielua ja ruumista,
vaan kaksi erilaista tapaa elää, toinen Jumalan mielen
mukainen ja toinen ihmisen mielen mukainen.
Murphyn mukaan fysikalismi sopii myös hyvin yhteen
ruumiin ylösnousemuksen kanssa. Kristityltä edellytetään uskoa ylösnousemukseen - ei sielun ikuiseen elämään, vaan koko persoonan ikuiseen elämään. Paavali
kuvaa elämää ylösnousemuksen jälkeen mystisin äänenpainoin mutta hänen kuvauksensa kuitenkin edellyttää nimenomaan ruumiin ylösnousemuksen ja ruumiillisen elämän, vaikka tämä ruumis onkin luonteeltaan ”uusi luomus”.
James Tissotin maalaus ”Hyvän ryövärin sielu” (L'âme du bon
Larron) Brooklyn Museumissa. Lähde: Wikimedia Commons
Neurotieteilijä Warren Brown puolustaa ei-dualistista
hengellisyyttä. Dualistinen ihmiskuva on hänen mu-
19
Lisälukemista:
sen kyvyssä olla suhteessa toisten ihmisten ja
Aku Visala: ”Kuka katselee robotin silmin?”, Areiopagi 2014.
oman ympäristönsä kanssa. Jumala on olemuk-
http://www.areiopagi.fi/2014/12/kuka-katselee-robotin-silmin/
sellisesti relationaalinen: hänen luontonsa mää-
Aku Visala: ”Onko ihminen sielu vai ruumis: persoonat ja kristillinen
rittyy Kolminaisuuden ikuisten keskinäisten
fysikalismi”, Areiopagi 2014.
suhteiden kautta. Ihminen on ainakin jossakin
http://www.areiopagi.fi/2014/06/onko-ihminen-sielu-vai-ruumis-
määrin Kolminaisen Jumalan kuva, koska hän
persoonat-ja-kristillinen-fysikalismi-2/
syntyy ja kehittyy erilaisten suhteiden verkos-
Aku Visala: Mitä tiede ei voi kertoa sinulle (Perussanoma, 2010).
tossa.
Kevin Corcoran: Rethinking Human Nature: A Christian Materialist Alternative to the Soul (Baker Academic, 2006).
Miksi sielusta ei kannata luopua
Michael Gazzaniga, Human: The Science Behind What Makes Your
Brain Unique (Harper, 2009).
Nancey Murphy: Bodies and Souls, Or Spirited Bodies? (Cambridge
University Press, 2006).
Warren Brown & Brad Straw: The Physical Nature of Christian Life:
Neuroscience, Psychology and the Church (Cambridge University
Press, 2012)
Vaikka emme olisikaan dualisteja, meidän ei
kannata heittää puhetta sielusta ja hengestä yli
laidan. Minusta näyttää siltä, ettemme pääse
ensimmäisen persoonan näkökulmasta mitenkään eroon. Jokainen kokemuksemme edellyttää, että tämä kokemus on meidän omamme
eikä jonkun toisen. Kaikki kokemukseni aina
Coca-Colan ostosta tutkimuksen kirjoittamiseen
kaansa edistänyt epätervettä asketismia ja suuntau-
edellyttävät, että olen olemassa jonkinlaisena itsetietoi-
tumista kohti tuonpuoleista pelkän sielun jalostami-
suuden, tunteen ja tahdon keskuksena. Vähintäänkin
sen kautta. Raamatullinen perinne korostaa ihmisen
tämän keskuksen kieltäminen on käytännössä mahdo-
kokonaisvaltaisuutta: hengellinen kasvu ja kehitys
tonta.
edellyttävät ruumiin huomioonottamista ja kehittämistä. Dualisti ajattelee helposti vain yksilön sielua,
kun taas kokonaisvaltainen ihmiskäsitys ymmärtää,
kuinka yksilöt ovat läheisessä vuorovaikutuksessa
muiden ja heidän ympäristönsä kanssa.
Jos ensimmäisen persoonan näkökulma on tosiaan luovuttamaton, puhe sielusta puolustaa paikkaansa, vaikkemme uskoisikaan jonkinlaisen ”aineettoman persoonan” olemassaoloon. Puhe sielusta ja hengestä viittaa
siihen, että kullakin meistä on minuus: meillä on näkö-
On myös mahdollista nähdä Jumalan kuvana olemi-
kulmamme maailmaan ja sitä kautta omanlainen koke-
nen ilman dualismia. Eräs vaihtoehto on ymmärtää
mus siitä. Meillä on myös sisäinen elämämme, henki-
se ihmisen erityisen roolin kautta: ihminen on Juma-
nen ja hengellinen. Psykologista puhetta näkökulmasta-
lan kuva, koska Jumala on antanut hänelle erityisen
ni ja sisäisestä elämästäni ei voi korvata millään muulla
roolin pitää huolta luomakunnasta ja muista ihmisis-
puheella, esimerkiksi puheella aivoistani tai kognitiivi-
tä. Toinen vaihtoehto on nähdä Jumalan kuva ihmi-
sista järjestelmistäni.
Aku Visala
Raamatullinen perinne
korostaa ihmisen
kokonaisvaltaisuutta:
hengellinen kasvu ja kehitys
edellyttävät ruumiin
huomioonottamista ja
kehittämistä.
Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti ja toimii
tutkijana Helsingin yliopistossa. Tätä ennen hän on
ollut vierailevana tutkijana
Notre Damen, Princetonin
ja Oxfordin yliopistoissa.
20
Uskonnollisuus ja terveys
Minulta pyydettiin juttua Kristillisen lääkärilehden
edellä mainitulla rippileirillä. Lisäksi Markku oli apupap-
numeroon, joka käsittelee ihmisen kokonaisval-
pina Säkylässä ennen Turkuun siirtymistään - samaan
taista hoitoa, johtuen siitä että väittelin vuonna
aikaan kun itse olin Säkylässä varusmiespalvelusta suo-
2005 aiheesta Uskonnollisuus ja terveys iäkkäillä.
rittamassa.
Kun väitöksen jälkeen kävin asiasta puhumassa
Kun vuonna 1980 sain terveyskeskuslääkärin viran pie-
mm. Porvoossa, eräs kollega kertoi tulleensa pai-
nestä Tarvasjoen kunnasta, muutos henkisessä ilmas-
kalle saadakseen vastauksen kysymykseen, miten
tossa oli aikamoinen. Kun opiskelijatyössä oikein yri-
tällaisesta aiheesta voi tehdä lääketieteellisen
tettiin keksiä räväköitä teemoja, sama ei sopinut maa-
väitöstutkimuksen.
laisseurakuntaan. Kun nuorena lääkärinä vedin seurakunnassa miesten keskusteluryhmää, jonka nimeksi
Sidonnaisuudet
valitsimme Karjukopla, Tarvasjoen kirkkoneuvosto käsitteli asiaa ja päätti, että moinen nimi on seurakunnan
Kirjoituksissa ja esitelmissä on tullut tavaksi ilmoittaa
toimintaan sopimaton. Kaupunkilaispoikana en ollut
sidonnaisuudet, jotka voivat vaikuttaa sisältöön. Yleen-
riittävän hyvin oivaltanut, että maataloudessa karjulla
sä on kysymys taloudellisista sidonnaisuuksista. Kun
on vain yksi elämäntehtävä, eikä sen esiin nostaminen
puhutaan uskonnosta, muut sidonnaisuudet ovat paljon
hengellisessä toiminnassa ollut suotavaa.
merkityksellisempiä. Siksi lyhyt uskonto- ja työanamneesi.
Uskottuani Jumalaan koko lapsuuteni ajan, tulin uskoon
rippikoululeirillä Porissa Junnilan kesäkodilla kesällä
1967. Elämäni muuttui aikalailla. Minusta, joka olin aina
ollut kiltti poika, tuli perisynnintuntoinen mutta armahdettu nuori mies. Rippikoulun jälkeen tein elämäni siihen asti suurimman investoinnin ja ostin kitaran.
Opettelin sointuja ja niitä rämpytellen aloin lauleskella
hengellisiä lauluja. Yksi suosikkilauluni alkoi: "Elin pyörteissä maisten huvien...". Mitä ne huvit tarkemmin olivat olleet, siihen minulla ei olisi ollut vastausta, mutta
Pelkkä omaan kammioon
sulkeutunut uskonnollisuus
ei ehkä auta ihmistä hänen
ahdistuksissaan. Ihmiset ovat
toinen toiselleen sekä
rakkauden että jumalallisen
armon välikappaleita.
asia oli mielestäni sivuseikkaa.
Harkitsin vakavasti teologian opintoja, mutta päädyin
lopulta lääkikseen. Asiaan vaikutti eniten se, että pidin
Ensi syyskuussa tulee täyteen 35 vuotta Tarvasjoen ai-
papin roolia itselleni sosiaalisesti liian haastavana.
noana lääkärinä. Se on aika harvinainen työura. Koen
Ajattelin, että lääkärinä voisi pärjätä, vaikkei small talk
uran kuitenkin nousevana. Pitkään pidin itseäni enem-
ole leipälaji.
mänkin "leipälääkärinä". Ajattelin, että ammatinvalinnasta riippumatta kutsumukseni ja elämäntehtäväni oli
Turussa opiskellessa olin melko aktiivisesti mukana
hengellinen. Mutta ajan oloon olen alkanut yhä enem-
KRS:n opiskelijatoiminnassa. Samaan aikaan kun aloitin
män arvostaa lääkärin työtä.
opinnot Turussa, siellä aloitti KRS:n opiskelijapappina
Markku Happonen. Hän oli aikanaan vetänyt seurakun-
Yksi syy siihen, että olen alkanut arvostaa lääkärin työ-
nan poikakerhoa, jossa minäkin kävin, ja ollut isosena
tä, on maallistuminen. Puhun nyt omasta uskonelämäs-
21
täni. Esimerkiksi suhtaudun epäillen siihen, että elämä jatkuisi kuoleman jälkeen. Ehkä olen agnostikko
kun ajattelen, että sellaisista asioista ei voida tietää.
Sen verran minulla on uskoa jäljellä, että luotan Jumalan rakkauteen Kristuksen sovitustyön perusteella, mikäli asiat olisivatkin toisin.
Uskonto ja terveys
Nuoruuden uskonkokemusten perusteella ajattelin,
että kristillisellä uskolla voi olla voimakas vaikutus
ihmisen elämään. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus laajan eläkeikäiseen väestönosaan kohdistuneen terveystutkimuksen aineiston pohjalta tarkastella uskonnollisuuden ja terveyden yhteyksiä, se
tuntui minusta todella mielenkiintoiselta. Ehkä mielenkiinto nousi myös omasta maallistumisestani.
Olisiko henkilökohtaisella uskolla kuitenkin jotain
todellista vaikutusta ja merkitystä ihmisen elämään? Mikä olisi sen oleellisempi vaikutuksen kohde kuin terveys. "Haluatko tulla terveeksi?", kysyi
Jeesuskin aikanaan eräältä kohtaamaltaan potilaalta.
En olettanut, että uskon terveysvaikutukset perustuisivat ihmeeseen vaan ajattelin niiden johtuvan
lähinnä terveellisemmistä elämäntavoista. Mielenterveyden osalta ajattelin, että usko Jumalan rakkauteen ja siihen liittyvä turvallisuuden tunne voisivat ikään kuin suojata ihmistä ahdistuksilta ja masennukselta. Lauletaanhan virressä 397: "Kun on
turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on
tähti taivahalla, lintu emon siiven alla."
Henkilökohtaisesti olin pettynyt, kun uskonnollisuuden ja terveyden yhteydet osoittautuivat niin laihoiksi. Se että "uskovaiset" tupakoivat muita harvemmin ja siitä syystä kärsivät keuhkoahtaumataudista vähemmän, ei ollut kovin innostava tulos. Sen
olisi voinut arvata jo etukäteen. Asia liittyy paljolti
moraaliin. Vaikka lestadiolaisetkin saavat tupakoida,
niin monet uskovaiset varmaankin pitävät tupakointia jos ei suorastaan syntinä niin ainakin paheena.
Ehkä tupakoinnin kohdalla toteutuu se Paavalin
opetus, että ruumis on Pyhän hengen temppeli, mistä tulee sen arvon mukaan huolehtia. Kaipa muutkin
Kuva: Heikki Halkosaari
22
kuin uskovaiset pitävät tupakointia paheena, ainakin
että aloitteen tulee tulla potilaalta. Hyvin harvoin poti-
monet haluaisivat siitä eroon. Voihan olla, että uskovai-
laskaan on hengellisiä asioita ottanut puheeksi. Näin oli
silla sosiaalinen ympäristö on tukemassa tupakoimaton-
silloinkin, kun nuorena lääkärinä olin mukana seurakun-
ta elämäntapaa.
nan päättävissä elimissä ja perheen kanssa kävimme
Uskonnollisuus ei välttämättä tue kaikenlaisia terveellisiä elämäntapoja. Vielä 20 vuotta sitten maanviljelijät
kirkossa. Ehkä potilas haluaa pitää terveysasioissa erillään maallisen ja hengellisen "regimentin".
ainakin tuntuivat pitävän kunnia-asiana, että juodaan
Joskus harvoin olen ollut uskovaisissa vaistoavani taipu-
"punaista maitoa" eikä mitään pluttanaa. Eikä siinä var-
musta muuhunkin uskomuslääkintään, mutta tämä ei
maan tullut mieleen Pyhän Hengen temppelin kunnon
varmastikaan koske kirkkokansan enemmistöä. Ihmis-
ylläpito.
mielen realiteettien horjuessa myös uskonkäsitykset
Väitöskirjassani olen myös esitellyt ulkomailla tehtyjä
aiheeseen liittyviä tutkimuksia, joita on melkoisesti.
Etenkin Yhdysvalloissa aihe on kiinnostanut tutkijoita.
Siellä uskonnollisuudella on erilainen merkitys kuin
voivat saada "epäterveitä" piirteitä. Käyttäisinkin mielelläni käsitettä "terve usko". Tällöin tavoiteltavan ihanteen voisi määritellä sanoin "terve usko terveessä mielessä".
meillä Suomessa, mikä selittää sekä tutkijoiden mielenkiintoa että tuloksia.
Suomessa kyllä rukoillaan mutta osallistuminen on vähäistä. Näyttää siltä, että terveyttä tukee nimenomaan
sellainen uskonnollisuus, johon liittyy sosiaalista osallistumista. Pelkkä omaan kammioon sulkeutunut uskonnollisuus ei ehkä auta ihmistä hänen ahdistuksissaan.
Ihmiset ovat toinen toiselleen sekä rakkauden että ju-
Tällöin tavoiteltavan
ihanteen voisi määritellä
sanoin "terve usko
terveessä mielessä".
malallisen armon välikappaleita.
Luulen, että yksi syy siihen, että tutkimuksessani uskonnollisuus ja mielenterveys eivät olleet yhteydessä toi-
Tutkimukseni kuten muunkin kokemukseni pohjalta
siinsa, on se, että elämän vaikeudet aktivoivat uskon-
olen saanut sen käsityksen, että kristillisellä uskolla
nollisuutta. Toisin sanoen ihminen turvautuu Jumalaan
saattaa olla vahva merkitys ihmisen elämän hallinnan ja
hädän tullen. Tämä ilmiö on todettu myös Yhdysvallois-
elämässä jaksamisen kannalta. Usko voi antaa voimaa
sa. Siksi pidän sitäkin myönteisenä merkkinä, ettei us-
elämän vaikeuksia kohdatessa. Vaikka tutkimukseni
konnollisuuteen kuitenkaan kasaantunut psyykkisiä on-
mukaan usko Jumalaan juontaa useimmiten juurensa jo
gelmia.
ihmisen lapsuudesta ja nuoruudesta, uskonnollisuus ja
sen merkitys voi korostua elämän vaikeuksissa.
Kaksi vuotta väitöksen jälkeen minulta ilmestyi Kirjapajan kustantamana tavallista lukijaa paremmin palveleva
Minulla on muuten vielä jonkin verran väitöskirjojani
kirja Terveys ja usko. Kollega Antti Linkolan kirja-
jäljellä. Laitapa postia, jos haluat tutustua. Kirjan elin-
arvostelu teoksesta oli niin mieltä lämmittävä, että oli-
kaari on niin lyhyt, että Kirjapajan kustantamaa kirjaa
sin nähnyt kirjoittamisen vaivan pelkästään sen vuoksi.
löytyy tuskin muualta kuin kirjastosta.
Suomesta löytyi ainakin yksi ihminen, joka ymmärsi minua tutkijana ja kirjoittajana!
Uskovaisuus vastaanotolla
En ole oma-aloitteisesti koskaan kysynyt potilaalta hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan. Olen ajatellut,
Timo Teinonen
timo.teinonen@fimnet.fi
23
Näkökulma: Uskosta, tieteestä ja terveydestä
Uskonnollisuuden ja terveyden suhdetta on tut-
seen ja psyykkiseen terveyteen sekä arvioidaan yk-
kittu viime vuosikymmeninä runsaasti. Tätä leh-
sittäisten tutkimusten vahvuuksia ja heikkouksia.
teä varten tulin perehtyneeksi aiheeseen pinta-
Koenigin mukaan kertynyt tutkimusaineisto osoittaa,
puolisesti ja kokosin tähän kirjoitukseen joitakin
että uskonnolliset ihmiset ovat fyysisesti ja psyykkisesti
huomioita sekä pohdintaa aiheesta.
terveempiä, he elävät pidempään ja sietävät paremmin
stressiä. Lisäksi heillä on enemmän koettua hyvinvointia, toiveikkuutta, optimismia ja he kärsivät vähemmän
Usko, terveys ja tutkimus
Uskon ja terveyden suhdetta on tutkittu maailmanlaajuisesti, eniten Yhdysvalloissa, mutta myös Suomessa
iäkkäiden lietolaisten aineistosta (ks. Timo Teinosen
artikkeli). Eräs kansainvälisesti merkittävimpiä alan tutkijoita on yhdysvaltalainen psykiatri Harold G. Koenig,
masennuksesta, ahdistuksesta ja ajautuvat harvemmin
itsemurhaan. Myös monia muita positiivisia tekijöitä on
yhdistetty uskonnollisuuteen. Löydökset ovat johdonmukaiset, joskaan tutkijat eivät halua niitä myöskään
liioitella.
joka johtaa Center for the Study of Religion/Spirituality
Erityisesti tutkijat haluavat kumota näkemyksen, jonka
and Health-yksikköä Duken yliopistossa. Hän on kir-
mukaan uskonto olisi terveydelle vahingollista. Tällai-
joittanut aiheesta useita kirjoja sekä julkaissut yli 280
nen diskurssi uskonnon myrkyllisyydestä on ollut valloil-
vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia.
laan aina Nietzschestä Freudiin ja nykyajan äänekkäisiin
uusateisteihin asti. Tutkijat osoittavat selvästi, että heidän näkemyksensä ei ole perusteltu.
Tutkimuksen ongelmia
Kuten aina tutkimuksessa, on tärkeää erottaa korrelaatio ja kausaatio: lisääkö uskonnollisuus terveyttä vai
ovatko terveet uskonnollisempia? Tämä on erityisen
haastavaa uskonnon monimuotoisuuden vuoksi. Toinen
kysymys liittyy tulosten yleistettävyyteen; nimittäin suuri osa tutkimusaineistosta perustuu yhdysvaltalaiseen
kristinuskoon ja juutalaisuuteen. Eräs ongelma on, että
uskonnollisuus ja terveys ovat moniulotteisia käsitteitä,
Lähde: Freeimages.com/
Natsphotos Rybson
eikä ole selvää, miten ne tulisi määritellä ja miten niitä
tulisi mitata. Mitataanko esimerkiksi osanottoa uskon-
Vuonna 2001 Oxford University Press on julkaissut ai-
nollisiin tilaisuuksiin vai sitä, kokeeko ihminen itsensä
heesta tieteellisen käsikirjan nimeltä Handbook of Reli-
uskonnolliseksi?
gion and Health (Koenig et al.), josta ilmestyi uudistettu
painos vuonna 2012. Teos on yli 1200 sivua pitkä ja pyrkii tarkastelemaan aiheesta kertynyttä tutkimusaineistoa useista eri näkökulmista. Käsikirjassa käsitellään
mm. uskonnollisuuden ja hengellisyyden määrittelyä
tutkimuksen näkökulmasta, uskonnon vaikutusta fyysi-
Uskonto ja klinikka
Joku voi pohtia, voisiko uskontoa suositella hoitona,
mikäli sen positiivisista terveysvaikutuksista on näyttöä.
Tämä on ongelmallista vähintäänkin siksi, että uskonnot
eivät itse ymmärrä itseään apteekin hyllyltä poimittava-
24
na lääkkeenä. Silloin usko olisi äärimmäisen ulkokohtaista, eikä suinkaan aitoa, sisäistettyä uskoa. Terveys
voi siis olla korkeintaan uskon sivuvaikutus, ei sen päämäärä. Kirkkoon ei mennä samasta syystä kuin kuntosalille.
Kerätyn tutkimusdatan perusteella kuitenkin esimerkiksi Englannin Royal College of Psychiatrists katsoo uskonnon olevan siinä määrin keskeinen asia, että se suositte-
Vapahtajamme on itse
sairauden tuttava, kipujen
mies ja kaikessa kiusattu,
jotta hän voisi meitä auttaa.
lee rutiininomaista uskonnollisen anamneesin harkitsemista (1). Samaan hengenvetoon muistutetaan, että
lääkärien tulisi kunnioittaa potilaiden hengellisiä vakaumuksia tai sellaisen puutetta ja ehdottomasti välttää
käännyttämistä.
Hengellisen anamneesin ottamiseen kannustaa myöskin
ja kaikessa kiusattu, jotta hän voisi meitä auttaa (Hepr.
4:15). Jumala on läsnä kärsimyksen keskellä. Kirkko saa
myös olla rohkeasti sairaita varten.
professori Koenig. (2) Hänen mukaansa sillä voidaan
saavuttaa parempi komplianssi, tyytyväisyys hoitoon
sekä paremmat hoidon lopputulokset. Tätä varten on
luotu useita valmiita työkaluja, joita voi hyödyntää käytännön työssä. (3)
Lopuksi
Kuulemani mukaan aihe on huomioitu myös suomalaisessa lääketieteen opetuksessa. Ilmeisesti useat tiedekunnat käsittelevät sitä ainakin jollain lailla opetukses-
Yllä mainittujen tahojen tapaan näkisin, että tällaisen
saan. Aihe on joka tapauksessa mielestäni kiinnostava
anamneesin harkitsemisessa on aina syytä käyttää viisa-
ja olisi mielenkiintoista syventyä siihen paremminkin.
utta ja hienotunteisuutta ja myöskin perehtyä aiheeseen liittyviin tutkimuksiin ja työkaluihin. Erityisesti näin
meillä Suomessa, jossa moni kokee uskon olevan yksityisasia, toisin kuin monissa muissa kulttuureissa.
Juhani Junnila
LK, lehden toimitussihteeri
Terveys ja kristinusko
Suomalainen toivottaa tervehtiessään toiselle sananmukaisesti terveyttä, kun taas heprealainen toivottaa
Lisää aiheesta:
shalom, eli rauhaa, kokonaisuutta, kukoistusta. Kristinusko ei tyydy ratkomaan ensisijaisesti terveysongelmiamme, vaan se tarjoaa ratkaisun ongelmiemme juureen, nimittäin synnin tuomaan vihollisuuteen Jumalan
kanssa. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta…” kirjoittaa
Paavali roomalaisille (5:1). Heti tämän jälkeen hän kirjoittaa siitä, kuinka me kristityt voimme iloita ahdingoistammekin.
1) Recommendations for psychiatrists on spirituality and
religion, Position Statement PS03/2013 - Royal College of Psychiatrists
2) Ytimekäs review-artikkeli aiheesta: Religion, Spirituality, and Health: The Research and Clinical Implications, Harold G. Koenig - ISRN Psychiatry 2012 (openaccess)
3) Yksi työkalu hengellisen anamneesin ottamiseen:
FICA Spiritual assessment tool, Christina Puchalski
- Aiheesta on myös kirjoitettu populaarille yleisölle suun-
Kristinusko ei siis lupaa meille maallista terveyttä, vaan
nattu kirja: Medicine, Religion, and Health: Where
se kutsuu syntisiä seurakuntaan, ”syntisten sairaalaan”.
Science and Spirituality Meet - Harold G. Koenig 2006
Vapahtajamme on itse sairauden tuttava, kipujen mies
25
Uusiin diagnooseihin ikivanhat hoitokeinot
Anteeksiantamattomuus on kuin raskas taakka,
Kollegan tarina
jota loukattu kantaa. Anteeksianto keventää tä-
Ruotsalainen kivunhoidon uranuurtaja Gunilla Brattber-
män kuorman. Kerrotaan että avain Japanin nou-
gille (s.1945) selvisi Asperger-diagnoosi vasta 55-
suun toisen maailmansodan nöyryytyksestä oli
vuotiaana. Ennen sitä hän joutui 20 vuoden aikana psy-
silloisen
palautus:
kiatristen hoitojen kierteeseen. Hän kuvaa tiedon olleen
”Meidän on hyväksyttävä se mikä ei ole hyväk-
helpotus: ”aivan kuin palapelin kappaleet ovat viimein-
syttävissä”.
kin loksahtaneen kohdalleen”. Noina epätietoisuuden
pääministerin
moraalin
vuosina hän kohtasi väärinymmärrystä, vähättelyä,
Epäoikeudenmukaisuus diagnoosina?
loukkauksia ja syytöksiä sairasvakuutuskassalta ja jopa
noitavainon kaltaista kohtelua. Hänelle määrättyjen
”Epäoikeudenmukaisuuden kokemus (perceived injusti-
lääkkeiden kirjo vaihteli stimulanteista neurolepteihin
ce) on laiminlyöty osa-alue jopa biopsykososiaalisen
ja ne aiheuttivat voimakkaita sivuoireita, koska myö-
kipumallien ja toiminnanvajavuuksien yhteydessä.”
hemmin hänet todettiin lääkeherkäksi. Brattberg joutui
Näin todetaan McGillin yliopiston tutkimuksessa, jossa
siis myöhemmällä iällään kohtaamaan kipeän tosiasian,
aihetta on tutkittu tiiviisti viime vuosina. (Sullivan, Whit-
että elämä olisi ollut toisenlaista, jos hän olisi saanut
ney ym. 2008, 2014). Meilahden kipupoliklinikan pro-
aikanaan oikeaa hoitoa ja kuntoutusta Asperger-
fessori Eija Kalson mukaan epäoikeudenmukaisuuden
oireisiinsa.
kokemus on merkittävä syy ongelmalliseksi muuttuvien
kiputilojen taustalla (2014). Myös hoitoon liittyvät
Ulkoisesti Brattbergia kuvataan toimintakykyiseksi ja
komplikaatiot ja ongelmat voivat herättää potilaissa
toimeliaaksi ihmiseksi, joka kehitti jo kauan ennen kognitiivisen terapiamenetelmien vakiintumista kipupsykologiaan
Värkmästare-ryhmävalmennusmenetelmän,
joka levisi koko Ruotsin alueelle kipuryhmien työkirjaksi
Meilahden kipupoliklinikan
professori Eija Kalson mukaan
epäoikeudenmukaisuuden
kokemus on merkittävä syy
ongelmalliseksi muuttuvien
kiputilojen taustalla.
20 vuoden aikana ja voimaannutti suuren joukon kipupotilaita, joista tuli puolestaan ryhmien vetäjiä (suom.
Kipumestarit-työkirja).
Epäoikeudenmukaisuuden anatomia
Brattberg on kirjoittanut ainakin 35 kirjaa, jotka ovat
osa hänen omaa terapiaprosessiaan. Kirjasarjan nimet
kuvaavat hyvin Brattbergin läpikäymiä tuntoja: Ömma
tår (tyhjät kyyneleet), Att acceptera oaccetabla
kokemuksia vääryydestä. Sairauden diagnoosista riippuen potilaat kokevat tulleensa kohdelluksi eriarvoisesti.
Esimerkiksi fibromyalgiapotilaat raportoivat reumaa
sairastavia useammin epäoikeudenmukaista kohtelua.
Vääryyden aiheuttajaksi voidaan kokea myös työnantaja, vakuutus- ja eläkeyhtiö tai hoidosta vastaavat tahot
(Russell 2014).
(hyväksyä se mitä ei voi hyväksyä) ja Att förlåta oförlåtliga (antaa anteeksi anteeksiantamaton). Viime mainitussa teoksessa kuvataan epäoikeudenmukaisuuden
ilmenemismuotoja kuten loukkaukset, mitätöinti, syyllistäminen tai häpäisy. Nöyryyttävän kohtelun seurauksena uhrin voimavarat ehtyvät ja ihminen ajautuu uupumukseen. Nujerrettu ihminen alkaa märehtiä kärsi-
26
määnsä ja saattaa ajautua katkeruuteen tai kostamaan
Anger management on muutakin kuin elokuva
kokemansa vääryydet. Joistakin saattaa tulla ns. am-
Professori Martti Tuomiston mielestä potilaan viha tulisi
mattivalittajia. Työelämän tutkijat ovat havainneet toi-
ottaa huomioon yhtä lailla kuin ruokavalio- ja liikunta-
saalla, että yksikin valittaja voi tehokkaasti pilata koko
ohjaus, koska vihan käsittely todennäköisesti vähentäisi
työyhteisön työilmapiirin. Tuoreet tutkimuslöydökset
sekä kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta että kivun
osoittavat, että anteeksiantamattomuus alentaa ihmi-
voimakkuutta ja masennusta. Näissä yhteyksissä muis-
sen suorituskykyä, koska vääryyksiä vatvominen heiken-
tutetaan että ensimmäinen askel potilaan kohtaamises-
tää tiedonkäsittelyä eikä tarvittava energia pääse virtaa-
sa tiedon ja hyvän kommunikaation avulla voisi toden-
maan vapaasti niihin aivojen osiin, joiden tehtävä on
näköisesti välttää ison osan epäoikeudenmukaisuuden
säädellä kehon sopeutumista fyysisen rasituksen aikana
kokemuksista, ilman lisäkustannuksia. Hyvää ja potilas-
(Zheng X ym. 2015).
ta kunnioittavaa kommunikaatioita kannattaa harjoitella joka päivä!
Anteeksianto on valinta, jonka
seuraukset ovat kaksisuuntaiset:
loukattu luopuu oikeudestaan
hyvitykseen loukkaajalta ja
päästää hänet vapaaksi.
Päästämisen seurauksena myös
loukattu vapautuu uhrin asemasta
ja voimavaroja vapautuu elämän
uudelleen suuntaamiseen.
Kamppailu vapauteen
On sanottu, että 2010-luvun terveys ei riipu siitä mitä
lääketiede voi tehdä ihmisten terveydelle vaan siitä,
miten se saa ihmiset toimimaan itse terveytensä eteen.
Anteeksianto on valinta, jonka seuraukset ovat kaksisuuntaiset: loukattu luopuu oikeudestaan hyvitykseen
loukkaajalta ja päästää hänet vapaaksi. Päästämisen
seurauksena myös loukattu vapautuu uhrin asemasta ja
voimavaroja vapautuu elämän uudelleen suuntaamiseen. Att förlåta oförlåtliga -kirjassaan (suom. antaa
anteeksi anteeksiantamaton) Brattberg pohtii ratkaisuja
vapautua menneisyyden vaikeista traumoista. Vaikeiden elämäntilanteiden ja sairauksien kohdatessa ihmistä, hän joutuu valitsemaan anteeksiannon monilla eri
Viha diagnoosina?
”Krooninen viha on aliarvioitu ongelma, joka jää usein
tasolla: pahantekijöiden lisäksi ihmistä voivat loukata
instituutiot kuten sosiaali- ja terveydenhuolto. Ensim-
hoitamatta” totesi Lääkärilehden haastattelema psykologian professori Martti Tuomisto (2012). Hän on tutki-
Lisää aiheesta:
nut yli 30 vuotta vihan ilmenemistä ja kutsuu vihaa psykiatrian laiminlyödyksi osa-alueeksi. Viha on sydän- ja
Kirja: Brattberg Gunilla, Kipumestarin työkalut (2007)
verisuonitautien merkittävä -riskitekijä. Kroonisen vihan
Terveyskirjasto: Anteeksianto
vaivaama ihminen ei useimmiten tunnista minkäänlais-
Äänessä professori Martti Tuomisto: Viha sairastuttaa,
ta ongelmaa itsessään. Vika on aina muissa ihmisissä.
Jos nämä eivät olisi niin kelvottomia ja ärsyttäviä, vihaan ei muka olisi syytä. Edes vakava sairastuminen ei
välttämättä saa ihmistä huomaamaan omien reagoimistapojensa vahingollisuutta. Mayo- klinikan raportissa on
muistutettu, että voimakkaat vihan ja turhautumisen
tunteet johtavat heikentyneeseen päätöksentekoon.
Lääkärilehti 32/2012
Five for 2005: five reasons to forgive. Harvard Women's
Health Watch 2005
Kalso E: Diagnoosina epäoikeudenmukainen kohtelu, Lääkärilehti 2014
Zheng X et al.: The Unburdening Effects of Forgiveness,
Effects on Slant Perception and Jumping Height. Social
Psychological and Personality Science 2015
27
mäisenä askeleena on päätös siirtyä uuteen elämänvai-
epäonnistumisiimme ja onnistumisiimme. Hän kät-
heeseen samaan tapaan kuin ylioppilaskirjoitukset
keytyy tuskaamme ja murtumiseemme. Jumala
merkitsevät kouluajan päätöstä. Gunilla Brattberg tar-
kätkeytyy kaikkialle ja joka paikkaan. Ja näiden
joaa tähän rippiä, joka tarjoaa mahdollisuuden päästä
kätköpaikkojen Jumala paljastaa aina itsestään
vapaaksi häpeän ja syyllisyydentunteista, vatvomises-
jotakin, mitä emme ole koskaan ennen nähneet.”
ta, katkeruudesta ja kostonhalusta.
Virpi Vartiainen
Rukous avuksi
Sen sijaan rukous lisää anteeksiantamisen mahdolli-
Kirjoittaja, 65 v., on valmistunut lääkä-
suutta, siten että rukous vähentää alkuperäisen kieltei-
riksi 1975, anestesiologian erikoislääkäri
sen tunteen syntymistä kun on kohdeltu väärin
sekä kuntoutuksen ja kivunhoidon eri-
(Lambert et al 2010).
tyispätevyydet, työterveyshuollon kouluttajalääkäri. Toimii Avire Oy:ssä työ-
Vaikein rasti anteeksiantamisen polulla saattaa
ikäisten kuntoutuksen parissa. Kuuluu
olla kuitenkin anteeksianto itselleen. Tuntematon
Helsingin Saalem-seurakuntaan. Harras-
kristillinen mietiskelijä on muotoillut oivalluksen
taa liikuntaa ja talonsaneerausta.
seuraavasti: “Jumala kätkeytyy. Hän kätkeytyy
Sairaalasielunhoito - eilen, tänään ja huomenna
Sairaiden sielunhoito on ollut papiston ja seurakuntien
kustelemalla annettava heille opetusta, neuvoja ja loh-
tehtävänä satoja vuosia. Aikaisemmin sairaus merkitsi
dutusta. Saarnaajan oli otettava huomioon tarpeellinen
useimmiten vaikeaa äkillistä tai pitkäaikaista kärsimys-
hienotunteisuus, niin ettei hän tyrkyttänyt potilaille
tä, josta ei juuri ollut toipumisen toiveita. Sairaiden sie-
apua vastoin heidän tahtoaan, eikä myöskään pitänyt
lunhoito oli tuskissa lohduttamista ja ihmisen valmista-
heitä sielunhoidollisen käsittelyn kohteena sellaisina
mista iankaikkiseen elämään. Toivon ylläpitämistä. Pa-
aikoina, jolloin potilaat lääkärin ilmoituksen mukaan
pin tehtävänä olikin tukea kuolinvuoteella ja sielunhä-
olivat levon ja hiljaisuuden tarpeessa. Sairaaloissa pide-
dässä olevia. Tärkeää oli antaa kuolemaan valmistautu-
tyt hartaushetket oli toimitettava osanottajien hengelli-
valle ehtoollinen ja suorittaa hänelle viimeinen voitelu.
seen tarpeeseen ja ymmärrykseen sovitetulla tavalla.”
Hospitaaleissa pidettiin myös jumalanpalveluksia ja suoritettiin kirkollisia toimituksia.
Seurakuntien järjestämä sairaalasielunhoito alkoi Suomessa vuonna 1925 Helsingissä. 1940-luvulla sairaaloi-
Turun tuomiokapituli antoi vuonna 1895 ohjesäännön
den ja muiden hoitolaitosten sielunhoito alkoi järjestäy-
Turun, Hämeenlinnan ja Vaasan läänien lääninsairaaloi-
tyä maassamme laajemmin.
den saarnaajien tehtävistä. Tässä ohjesäännössä luodaan jo perusrakenteet tämän päivän sairaalapapin
työlle. ”Saarnaajan oli jokaisena sunnuntaina ja pyhäpäivänä toimitettava sairaalaan osastolla hartaushetki.
Yhteisten hartaushetkien aika oli sovittava sairaalanesimiehen kanssa. Saarnaajan oli huolehdittava kaikista
potilaita koskevista kirkollisista toimituksista ilman erityistä korvausta. Saarnaajan oli annettava potilaille tarvittavaa sielunhoitoa ja uutterasti heidän kanssaan kes-
Sairaalasielunhoito nyt
Vuonna 2014 terveydenhuollossa työskenteli 126 sairaalasielunhoitajaa. He ovat Suomen ev. lut. kirkon
työntekijöitä. Heillä on korkeakoulututkinnon lisäksi
kolmevuotinen erikoistumiskoulutus, monilla työnohjaajakoulutus sekä psykoterapeutin koulutus. Sairaalapapit ovat hengellisen hoitotyön erikoisasiantuntijoita,
28
jotka tukevat työssään kokonaisvaltaista ihmiskuvaa
Sairaalapappien työn kautta terveydenhuollon sektori
ihmissuhteiden yhteisössä, johon kuuluvat potilaat, hei-
saa ensiarvoisen tärkeää tietoa potilaiden ja asiakkai-
dän läheisensä ja henkilökunta.
den kokemuksista. Sairaalapappien työn ytimessä on
Sairaalapapit toimivat työnohjaajina terveydenhuollon
henkilöstölle ja tukevat heitä sekä hoitotyön perusarjessa että erittäin vaativissa kriisitilanteissa. Sairaalapappien työorientaatio on kulttuurisen ja sosiaalisen ympäristön huomioivaa. Kokonaisvaltainen lähestymistapa
ihmisten kuunteleminen, erilaisten ilmiöiden tarkasteleminen ja merkitysten etsiminen. Sitä kautta he tuovat
arvokkaan lisän tutkimukseen. Terveydenhuollossa tunnistetaan ja tunnustetaan henkisen tuen merkitys potilaan hoitoprosessissa.
mahdollistaa rehellisen ja avoimen yhteistoiminnan
Sairaalapappien ammattiosaaminen esimerkiksi kriisissä
muita maailmankatsomuksia ja uskontoja edustavien
olevan ihmisen tukemisessa, vuorovaikutuksessa, ja
henkilöiden kanssa. Sairaalasielunhoitajat toimivat sai-
palliatiivisessa hoidossa sekä saattohoidossa lisää poti-
raalan mandaatilla uskonnollisten asioiden erityistunti-
laan ja hänen läheistensä turvallisuutta ja tukee koko-
joina, jollaisia tänä päivänä tarvitaan monikulttuurisessa
naisvaltaisen, moniammatillisen hyvän hoidon toteutu-
toimintaympäristössä.
mista. Sairaalapapit toimivat myös kouluttajina omaan
asiantuntemukseensa liittyvissä asioissa.
Sairaalapapit ovat hengellisen
hoitotyön erikoisasiantuntijoita,
jotka tukevat työssään
kokonaisvaltaista ihmiskuvaa
ihmissuhteiden yhteisössä,
johon kuuluvat potilaat, heidän
läheisensä ja henkilökunta.
Terveydenhuollon kentän muutokset ja tilanne
nyt
Yhteiskunnassa tapahtunut kulttuurinen murros ja uskonnollinen monimuotoisuus vaikuttavat sairaalapapin
työhön. Terveydenhuollossa korostuu hoidon kokonaisvaltaisuus, moniammatillisuus, potilaan itsemääräämisoikeus, kuntouttava työote ja kotihoidon lisääntyminen.
Haasteita tuovat lyhentyneet hoitoajat, laitospaikkojen
purkaminen ja avohoidon lisääntyminen, niukkenevat
resurssit ja jatkuvassa muutoksessa työskentely. Sosiaa-
Sairaalapapit työskentelevät yhdessä terveydenhuollon
li- ja terveydenhuollon laaja palvelurakenteen uudistus
ammattiryhmien kanssa rakentaen parantavaa yhteisöä,
myllertää kenttää.
jonka perustana ovat eettisyys, merkityksellisyys ja eri
uskonnoille yhteiset perusarvot, kuten rakkaus, myötätunto ja oikeudenmukaisuus. Sairaaloiden lisäksi sairaalapapit työskentelevät monissa muissa terveydenhuollon yksiköissä.
Samaan aikaan ihmisen spiritualiteetti ja hengellisyys
koetaan hoitotyössä voimavarana. Sielunhoitoa tulee
toteuttaa positiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta, huomioiden ja arvostaen potilaan omaa vakaumusta. Hoitohenkilökunnan kokemuksia hengellisyydestä
saattohoidossa käsittelevässä tutkimuksessa todetaan,
Sairaalapapit sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja koulutustoiminnassa
että hengellisyys merkitsee hoitajan herkkyyttä huomi-
Terveydenhuoltolain mukaan terveydenhuollon toimin-
leen kätkeytyviä tuen tarpeita ja se toteutuu osana ko-
tayksikön johtamisessa on oltava moniammatillista asi-
konaisvaltaista hoitotyötä. Hengellisyyden keskeisiä
antuntemusta, joka tukee laadukkaan ja turvallisen hoi-
elementtejä ovat sanaton läsnäolo kuolevan vierellä,
don kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä se-
pyhien toimitusten mahdollistaminen sekä palvelemaan
kä hoito- ja toimintatapojen kehittämistä (4 §). Terveys-
asettuminen hoitajan omasta vakaumuksesta riippu-
keskusten kehittämisessä on huolehdittava asianmukai-
matta. (Lipponen, Varpu & Karvinen, Ikali, 2014. Lupa
sella tavalla moniammatillisen tutkimus-, koulutus- ja
lähteä. Hengellisyys saattohoidossa hoitohenkilöstön
kehittämistoiminnan järjestämisestä (37 §).
kokemana. Gerontologia 28 (1), 2014).
oida potilaiden arkisiin kysymyksiin ja symboliseen kie-
29
Sielunhoitoa tulee toteuttaa
positiivisen uskonnonvapauden
näkökulmasta, huomioiden ja
arvostaen potilaan
omaa vakaumusta.
liittyvät yhteisön spiritualiteetin vahvistaminen,
merkityksellisyyden etsiminen ja eettisten arvojen
– rakkaus, myötätunto, oikeudenmukaisuus – vahvistaminen.
Sairaalasielunhoidon päämääränä on sairaan ja kärsivän
ihmisen elämänkatsomuksellisten, hengellisten ja henkisten kysymysten jakaminen ja pohtiminen ja vastausten etsiminen niihin yhdessä potilaan/ omaisen / henki-
Sairaalapapin työ voidaan tällä hetkellä hahmottaa kolmen eri tehtäväkokonaisuuden avulla:
lökuntaan kuuluvan kanssa. Sairaalapapin työnäkyä voidaan kutsua huolenpitopainotteiseksi työnäyksi. Tällöin työn painopiste on siinä, että sairaalapapin ensisi-
1) Sairaalapappi toimii hengellisen hoitotyön asian-
jainen tehtävä on ”vain” olla sairaan luona, hänen käy-
tuntijana, teemoina eksistentiaaliset kysymykset,
tettävissään, jakamassa niitä kysymyksiä ja tuntoja, joi-
monikulttuurisuuden kysymykset sekä kriisityön
ta ihminen tuossa tilanteessa käy läpi.
osaaminen.
2) Sairaalapappi on tukija – hän on sielunhoitaja ja
henkilökunnan työnohjaaja.
Virpi Sipola
diakonissa, TM, TtM, sairaalapastori
3) Sairaalapappi on työyhteisön vahvistaja. Tähän
Pappi mukana potilaan kokonaisvaltaisessa hoidossa
Sairaalassa ja erityisesti saattohoidossa tulee vas-
man hoitotiimin jäseniä. Potilaan hoidossa toimii monia
taan kohtaamisia, joissa ei ole sanoja ja toisaalta
ammattilaisia kuten fysioterapeutteja, sosiaalityönteki-
tuntuu että jokainen sana on liikaa. Olennaista on
jöitä, toimintaterapeutteja ja myös sairaalapastori. Lää-
kestää olla toisen kivuissa mukana. Sisäistä rau-
käri pyrkii huomioimaan potilaan kokonaisvaltaiset tar-
haa lisää se, että kärsimyksensä saa jakaa jonkun
toisen kanssa.
peet ja näen että myös sairaalapastorilla on siinä oma
tärkeä paikkansa.”, sanoo Irja Öun, Terhokodin osastonlääkäri. Hän ajattelee myös, että suomalaisille on
Olen Maarit Kolsi ja työskentelen sairaalapastorina Hel-
luontevaa keskustella papin kanssa, vaikka ei olisi kovin
singissä Suursuon sairaalassa ja Terhokodissa. Olen
uskonnollinenkaan. Luterilaisella kirkolla on suuri vaiku-
työskennellyt nykyisellä vastuualueella puolisentoista
tus suomalaisten kulttuuriin ja kansallisuuteen.
vuotta. Vaikka sairaalapastorina en kuulu samaan organisaatioon kuin sairaalan henkilökunta, on yhteistyö
ollut sujuvaa ja koen että hoitoyhteisö on ottanut hyvin
vastaan.
Samoilla linjoilla on myös Jessica Löf, Suursuon sairaalan apulaisylilääkäri. ”Potilaan hoito on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi, ja muut kuin lääketieteelliset
hoitokeinot korostuvat aiempaa enemmän. Sairaalapa-
Kyselin lääkäreiltä, mitä he ajattelevat sairaalapapin
pilla on tärkeä rooli työtiimissä, pelkästään hänen fyysi-
työstä ja mahdollisuuksista yhteistyöhön.
nen läsnäolonsa tuntuu tärkeältä. Lääkärin ja sairaalapastorin hyvä yhteistyö on sitä, että vaihdetaan ajatuk-
”Näen että meillä lääkäreillä ja sairaalapastoreilla on
sia siitä, miten työn voi tehdä mahdollisimman hyvin
omat tehtävämme potilaiden tukemisessa. Olemme sa-
potilaan etuja ajatellen”.
30
Maarit Kolsi, Suursuon sairaalan ja Terhokodin sairaalapappi työn ääressä. Kuva: Pekko Vasantola
Löf arvioi myös, että sairaalapappi pystyy varmasti toi-
terapiaopintoja. Työni potilaiden parissa on paljon
sen organisaation edustajana näkemään hoitokulttuu-
muutakin kuin puhumista hengellisistä asioista. Se on
rissa asioita, jotka lääkäreiltä jää helposti näkemättä.
keskustelua elämästä, olemassaolon kysymyksistä,
Yhdessä voidaan myös pohtia vaikeita eettisiä ongelmia
mutta myös ihan tavallisista asioista. Sairaalapastori on
ja ristiriitaisia päätöksiä, sekä yleisellä että potilastasolla
eräänlainen hengellinen tai henkinen matkakumppani,
vaitiolovelvollisuuden huomioiden.
jota voi pyytää kulkemaan rinnalla silloin kun on vaikeaa. Varsinkin lähestyvän kuoleman edessä ollaan aina
Salassapitovelvollisuus sitoo niin lääkäreitä kuin pappe-
suuren tuntemattoman äärellä. Mitä kuolemassa tapah-
ja. Erityisesti sielunhoidolliset keskustelut ovat ehdotto-
tuu? Liittyykö siihen kipua tai tukehtumisen tunnetta?
man luottamuksellisia. Joskus kuitenkin käy niin keskus-
Joskus nousee kysymyksiä siitä, mitä on kuoleman jäl-
telu herättää minussa huolta ja ajattelen että jostain
keen. Kuoleman äärellä pappikin on tuntemattoman
asiasta saattaisi myös lääkärin olla hyvä tietää, ja silloin
äärellä. Valmiita vastauksia ei ole, eikä niitä odoteta-
on aina mahdollista kysyä potilaalta voisinko tai toivoi-
kaan. Tärkeintä on että asiaa saa pohtia rauhassa, ilman
siko hän, että puhuisin hänen puolestaan lääkärille jos-
että sairauden tai kuoleman herättämää pelkoa ja ah-
takin asiasta.
distusta yritetään pyyhkiä pois. Myös lääkärikunnassa
uskotaan, että keskusteluilla voidaan vähentää potilaan
Sairaalapappi pystyy varmasti
toisen organisaation edustajana
näkemään hoitokulttuurissa
asioita, jotka lääkäreiltä
jää helposti näkemättä.
loppuelämän medikalisaatiota.
Koen että avain yhteistyöhön on tutustuminen. Olen
ollut lääkärien aamukahveilla kertomassa työstäni ja
esittäytymässä. Välillä ehdimme vain vaihtaa nopeasti
kuulumisia käytävällä, mutta yhteistyön kannalta sekin
on tärkeää.
Myös meidän sairaalapappien työ on kehittynyt vuosi-
Maarit Kolsi
kymmenten saatossa, ja tätä myös tukee uudistunut
sairaalapastori, Helsinki
sairaalapappien erikoistumiskoulutus, joka sisältää mm.
31
Pappiko paikalle vai lääkäri?
Pohdintaa sairaalapapin ja lääkärin yhteistyöstä
Osastolle mennessäni hoitaja tulee kertomaan terveisiä
potilaalta. Kotiutuessaan potilas oli sanonut omalle hoitajalleen: ”Parasta sairaalahoidossani on ollut papin ja
lääkärin saumaton yhteistyö.”
Nämä terveiset kuultuani jäin pohtimaan sairaalapapin
ja lääkärin yhteistyön muotoja ja tärkeyttä. Ihminen on
Koen surullisina ne tilanteet,
kun itse kaipaisin lääkärin
näkökulmaa tilanteeseen, enkä
sitä syystä tai toisesta saa.
kokonaisuus. Fyysinen, psyykkinen, henkinen, sosiaalinen ja hengellinen osa-alue korostuu eri ihmisillä eri
tavoin. Kun ALS:ia sairastava, hengellisesti orientoitunut
asioista neuvottelemiseen. Hedelmällistä yhteistyötä
potilas miettii, haluaako hän tulevaisuudessa hengitys-
olen tehnyt osastotunneilla, joissa hoitajien lisäksi myös
koneeseen vai ei, voi keskustelu papin kanssa olla onnis-
lääkäreitä on ollut paikalla. Tällöin on mahdollisuus ja-
tuessaan hyvinkin avartava ja tilannetta auttava. Lääkäri
kaa yhteisiä kokemuksia ja kertoa sekä työn haasteista
on kertonut lääketieteelliset faktat ja papin kanssa poh-
että toiveista puolin ja toisin. Muistutan aina, että olen
ditaan kenties eettisyyteen ja hengellisyyteen liittyviä
potilaiden ja omaisten lisäksi myös koko hoitohenkilö-
kysymyksiä.
kunnan käytettävissä heitä painavissa asioissa.
Oma aktiivisuus on A ja O kaikissa yhteistyökuvioissa
Sairaalapapeilla ei ole oikeutta tutkia potilastietoja ja
samoin kuin toinen toistensa ammattitaidon kunnioitta-
heitä sitoo hyvin kattava vaitiolovelvollisuus. Minun on
minen. On oltava rohkea ja nostettava luuri tai nykäistä-
siis aina kysyttävä potilaalta tai hänen omaisiltaan lupa
vä hihasta, jos jokin potilasasia askarruttaa. Haluan
potilaan asioiden käsittelyyn lääkärin kanssa. Papin kes-
usein kuulla lääkärin näkökulman potilaan tilasta. Se
kustelut potilaan kanssa käynnistyvät aina potilaan tai
auttaa minua hahmottamaan tilannetta kokonaisvaltai-
omaisen tahdosta ja heidän ehdoillaan. Keskustelunai-
semmin.
heet nousevat potilaan tarpeista.
Kotiutuessaan potilas oli sanonut
omalle hoitajalleen: ”Parasta
sairaalahoidossani on ollut papin
ja lääkärin saumaton yhteistyö.”
Koen surullisina ne tilanteet, kun itse kaipaisin lääkärin
näkökulmaa tilanteeseen, enkä sitä syystä tai toisesta
saa. Ajattelen, että olemme töissä ensisijaisesti potilaita
ja heidän hyvinvointiaan varten. Raha ratkaisee liian
usein ja kiire on nykyajan kirosana. Teemme lääkäreiden kanssa työtä erilaisissa aikatauluissa. Totean ilokseni, että voin työssäni käyttää tarpeeksi aikaa ihmisten
kohtaamiseen. Tämä on työn voimavara, joka auttaa
Syöpätautien osastolla nuori perheenisä on kuolemassa.
jaksamaan. Lääkäriltä toivon rohkeutta ottaa yhteyttä
Olen saanut kulkea hänen rinnallaan jo kuukausia.
pappiin, mikäli hän kokee, että potilas voisi hyötyä yh-
Osastonlääkärin kanssa olemme käyneet yhteisiä kes-
teistyöstä.
kusteluja potilaan tilasta. Olemme järjestäneet neuvottelun myös lähiomaisten kanssa.
Asta Rusanen
Syöpätautien osastoilla olen törmännyt toimiviin yhteistyökuvioihin. Pitkäaikaissairaiden kohdalla onkin helpompi löytää lääkärin kanssa yhteistä aikaa potilaan
sairaalapappi, Jyväskylä
32
Perheneuvonta on kirkon sielunhoitotyötä
Kirkon perheneuvonta täytti viime vuonna 70
vonnan asiakkaista 76,5 % on iältään 18–49 -vuotiaita.
vuotta. Perheneuvonta syntyi aikanaan niiden
Kävijöistä 42 % on miehiä. Varsinkin suuremmissa kau-
nuorten pappien toimesta, jotka olivat sodan
pungeissa kysyntä ylittää huomattavasti tarjonnan. Asi-
oloissa kasvaneet vahvaan veljeyteen ikäluokkan-
akkuus ei edellytä kirkon jäsenyyttä.
sa miesten kanssa. Kun sodan jälkeen avioeroluvut kasvoivat räjähdysmäisesti, kokivat nämä papit velvollisuudekseen auttaa kriisiin joutuneita
lähimmäisiään.
Kirkollinen perheneuvonta alkoi tästä Aamulehdessä
19.11.1944 julkaistusta pikkuilmoituksesta, jonka Tampereen kaupunkilähetyksen pastori Matti Joensuu
laittoi heti sodan päätyttyä lehteen. Yhden miehen kädenojennus, ilmaisen avun tarjoaminen vaikeuksiin
ajautuneille pariskunnille käynnisti aivan uuden kirkolli-
Perheasiain
neuvottelukeskuksia
on tällä hetkellä 42.
Niissä työskentelee
yhteensä 160
perheneuvojaa.
sen työmuodon.
Perheneuvonta on kirkon sielunhoitotyötä, jota tehdään psykoterapeuttisella ammattitaidolla, Uusi sosiaalihuoltolaki määrittelee uudet pätevyysvaatimukset
kunnan ostamille perheneuvontapalveluille. Koulutusta
kehitetään vastaamaan erityistason perheterapiakoulutuksen vaatimuksia. Pariterapiassa tulokulmana on ratkaisukeskeinen työote, mutta käytännössä tavallisinta
on integratiivinen lähestymistapa.
Perheneuvojan vastaanotolla
Tämän päivän länsimaisessa yhteiskunnassa ihmiset
Aamulehden ilmoitus 19.11.1944 oli ”Avioerot halvalla”
kärsivät henkisestä pahoinvoinnista, jonka taustalla on
-osastossa, jotta umpikujassa olevat huomaisivat sen.
useimmiten ongelmat ihmissuhteissa. Masennuksesta,
Kolmen viikon sisällä ilmoituksen julkaisusta Joensuu oli
ahdistuksesta ja uupumuksesta on kehittynyt varsinai-
käynyt 18 neuvottelua kymmenen avioeroa harkitsevan
nen kansansairaus. Usein työterveydestä lähetetään
parin kanssa.
perheneuvontaan asiakkaita, jotka ovat hakeutuneet
Seitsemässäkymmenessä vuodessa perheneuvonnasta
lääkärin vastaanotolle tämän tapaisilla oireilla.
on kasvanut vakiintunut kirkon sielunhoitotyön muoto.
Perheneuvonnan yksi tavoite on estää avioeroja ja tar-
Se tarjoaa ammatillista keskusteluapua parisuhteen ja
jota työvälineitä parisuhteen parantamiseksi. Vihkies-
perheen kysymyksissä sekä elämän kriisitilanteissa. Per-
sään avioliittoon kirkko kertoo, että pysyvä parisuhde
heasiain neuvottelukeskuksia on tällä hetkellä 42. Niissä
on sen arvomaailman kannalta tavoiteltava. Tarjotes-
työskentelee yhteensä 160 perheneuvojaa. Perheneu-
saan perheneuvontaa kirkko osoittaa, että se on valmis
33
myös konkreettisesti auttamaan ihmisiä tässä tavoitteessa.
Avioeroja on maassamme vuosittain yli 14 000 ja joka
vuosi 30 000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta kokee
perheensä hajoamisen. Tilastossa eivät ole mukana
avoerot. Avosuhteet hajoavat viisi kertaa useammin
kuin avioliitot. Jotkut antavat liian helposti periksi. He
ovat yleensä niitä, jotka katuvat eroaan ja tajuavat
vasta jälkeenpäin, että apua olisi voinut ja pitänyt hakea. Apua kannattaa hakea mielummin liian varhain
kuin liian myöhään. Varhain saadun avun on todettu
auttavan parhaiten. Onneksi kynnys avun hakemiseen
on madaltunut. Perheneuvonnasta apua saaneet kertovat yleensä avoimesti tuttavilleen pariterapiasta ja
Vihkiessään avioliittoon
kirkko kertoo, että pysyvä
parisuhde on sen
arvomaailman kannalta
tavoiteltava. Tarjotessaan
perheneuvontaa kirkko
osoittaa, että se on valmis
myös konkreettisesti
auttamaan ihmisiä
tässä tavoitteessa.
suosittelevat sitä muillekin.
Yleinen harhakuva perheneuvonnasta on se, että sinne on tultava pariskuntana. Asiakkaista puolet on pariskuntia ja puolet tulee yksin. Syynä voi olla yksilön
pahoinvointi, jonka juuret ovat vahvasti nykyisen tai
lapsuuden perheen ihmissuhteissa. Jos vastaanotolle
Perheasiain neuvottelukeskusten palvelut ovat toistaiseksi ilmaisia. Joillain paikkakunnilla kunnat ovat tehneet ostopalvelusopimuksen seurakunnan kanssa, jos
paikkakunnalla ei ole tarjota perheneuvontapalveluita.
ruuhkautuu pitkiä jonoja, silloin priorisoidaan asiak-
Uskonnolliset kysymykset tulosyynä näyttelevät pientä
kaiksi pienten lasten vanhemmat.
prosenttia, mutta keskusteluissa hengelliset kysymykset
34
Sillankaiteeseen sidotut lukot symboloivat parisuhteen pysyvyyttä - mutta suhde voi mennä joskus lukkoon.
Kuva: Kirkon kuvapankki/Aarne Ormio
ovat esillä monessa muodossa. Jotkut kokevat paineita
muksellisuus ja tasapuolisuus. Näillä arvoilla olen saa-
uskonnollisessa yhteisössään, joillain on taustassaan
nut tehdä perheneuvojan työtä kolmattakymmenettä
ahdistavia tai muuten negatiivisia kokemuksia uskovista
vuotta Vaasan seurakuntayhtymässä. Isoimpia iloja
tai uskomisesta, joillekin taas hengellisyys on voimava-
ovat ne hetket, kun asiakkaan palaute kertoo, että hän
ra elämässä jaksamista tukeva tekijä. Kirkon työntekijä-
on tullut autetuksi. Siinä taitaa olla yhteinen tekijä kai-
nä perheneuvojalla ei ole esteitä hengellisten kysymys-
kille auttamistyötä tekeville.
ten esille ottamisessa kunhan se tapahtuu asiakasta
herkästi kuunnellen.
Saara Kinnunen
Perheneuvonnan arvoina on elämän pyhyys, armollisuuden asenne, vastuullisuuden korostus sekä luotta-
Apua kannattaa hakea
mieluummin liian varhain
kuin liian myöhään.
Varhain saadun avun on
todettu auttavan parhaiten.
Sosiaalipsykologi, erityistason psykoterapeutti Saara Kinnunen luennoi perheeseen, kasvatukseen ja
parisuhteeseen liittyvistä teemoista eri puolilla Suomea. Hän on julkaissut useita kasvatukseen, parisuhteeseen, perheeseen ja sielunhoitoon liittyviä teoksia.
35
Sielunhoitoterapia sijoittuu sielunhoidon ja
psykoterapian välimaastoon
Sielunhoitoterapeutteja koulutetaan Suomessa
nykyisin useissa paikoissa ja heidän kattoorganisaationaan toimii Suomen sielunhoitoterapeutit ry. Yhdistyksen tavoitteena on edistää vastuullista sielunhoitoterapiaa Suomessa. Toiminnan koulutus- ja pätevyyskriteerejä kehittää ja
valvoo Suomen ACC ry (The Association of Christian Counsellors Finland). Sielunhoitoterapiakoulutuksen sisältö- ja laatukriteerit on laadittu vastaamaan muita eurooppalaisia samantyyppisiä koulutuksia.
Mitä sielunhoitoterapia on?
Sielunhoitoterapia on counsellor-tason ammatillista
Sielunhoitoterapia on
tarkoitettu jokaiselle, joka
haluaa käsitellä asioitaan
turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä
terapian keinoin siten, että
hengellisyys saa olla luonteva
osa todellisuuden kokemusta.
terapiatyötä, jossa pyritään kokonaisvaltaisesti auttamaan ihmistä hänen ongelmissaan kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta. Sielunhoitoterapia sijoittuu sielunhoi-
tuu terapeutin ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen
don ja psykoterapian välimaastoon. Työskentely perus-
apua hakevan yksityisyyttä ja yksilöllisyyttä kunnioittaen. Terapia on prosessiluonteista ja siinä yhdistyvät sekä psykologinen että hengellinen näkökulma. Sielunhoitoterapiaan sisältyy yleensä rukousta eri muodoissaan.
Kenelle sielunhoitoterapia on tarkoitettu?
Sielunhoitoterapia on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa
käsitellä asioitaan turvallisessa ja luottamuksellisessa
ilmapiirissä terapian keinoin siten, että hengellisyys saa
olla luonteva osa todellisuuden kokemusta. Toiminta on
aina asiakaslähtöistä ja asiakkaan tarpeista käsin yhdessä laadittujen tavoitteiden mukaista. Mikäli asiakkaan
tilanne sitä vaatii tai terapeutin osaamisen rajat ylittyvät, asiakas ohjataan muuhun tarkoituksenmukaiseen
hoitoon. Sielunhoitoterapeutti toimii tarvittaessa myös
yhteistyössä eri ammattiryhmien, esim. lääkärin, kanssa, ja tukee asiakasta hänelle mahdollisesti määrätyn
lääketieteellisen hoidon toteuttamisessa.
Sielunhoitoterapian kesto ja tapaamistiheys vaihtelevat
asiakkaan tarpeiden mukaan. Keskimäärin sen kesto on
psykoterapiaa lyhyempi ja tapaamisvälit ovat pidempiä.
Tyypillinen kesto on n. 10 kertaa ja tapaamiset viikon
tai kahden viikon välein.
”Ystävyyden maja”. Taiteilija; Ritva Kosonen
36
Koulutuksen historia ja
nykytilanne
Suomessa ensimmäisenä alan koulutuksena käynnistyi v. 2000 REsielunhoitoterapeuttikoulutus. Se
sai nimensä pastori ja terapeutti
Seppo Jokisen Rikotusta eheäsielunhoitoterapiamallista. Jokinen
on kuvannut malliaan samannimisessä kirjassaan ja käsitellyt aihetta myös muissa kirjoissaan. Jokisen ohella koulutuksen suunnittelijoina ja pääkouluttajina ovat
toimineet pastori Kalevi Rautjoki ja
kehityspsykologi Päivimaria Mikkola (nyk. Kuivamäki).
RE
terapeuttisen
sielunhoidon
koulutus toteutetaan kaksi vuotta
”Kalliolle”. Taiteilija; Ritva Kosonen
kestävänä monimuotokoulutuksena, johon kuuluu 14
viikonlopun pituista lähiopetusjaksoa, etätehtäviä, 150 t
valmistunut Perheniemen evankelisen opiston Lähellä
työnohjattua asiakasharjoittelua, 5-6 päivän pituinen
ihmistä-terapeuttisen sielunhoidon koulutuksesta, joka
ryhmänohjausharjoittelu sekä oma terapia (40 t). Kou-
aloitettiin v. 2008 ja jossa on nyt meneillään 8. kurssi.
lutus on tarkoitettu täydennyskoulutukseksi terveyden-
Tämä koulutus kestää 1,5 vuotta, josta ensimmäinen on
huollon, sosiaalialan tai kirkollisen/seurakunnallisen
kokopäiväopiskelua.
koulutuksen saaneille. Teologialtaan opetus rakentuu
klassisen kristillisen uskon pohjalle ja on kirkkokuntiin
sitoutumaton. Nyt on meneillään kahdeksas RE-
Miten sielunhoitoterapeutit ovat järjestäytyneet? Mistä saa tietoa sielunhoitoterapeuteista?
koulutus, josta opiskelijat valmistuvat keväällä 2016.
Suomen sielunhoitoterapeutit ry kokoaa eri sielunhoitoNykyisin
koulutuksia
on
Suomessa
useita.
RE-
terapiakoulutuksista valmistuneita yhteistoimintaan.
koulutuksen lisäksi eniten sielunhoitoterapeutteja on
Yhdistyksen tavoitteena on kehittää ja edistää vastuullista sielunhoitoterapiaa Suomessa. Tämä toteutuu mm.
järjestämällä jäsenistölle koulutusta, tukemalla verkos-
Sielunhoitoterapiakoulutuksista
RE- koulutus ja Perheniemen
evankelisen opiston
terapeuttisen sielunhoidon
koulutus ovat tähän mennessä
saaneet Suomen ACC:n
kreditoinnin.
toitumista ja pitämällä esillä sielunhoitoterapeuttien
tarjoamia palveluja. Tällä hetkellä yhdistyksessä on noin
160 varsinaista jäsentä ja noin 20 opiskelijajäsentä. Sielunhoitoterapeuttien yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
www.suomensielunhoitoterapeutit.fi
Miten yhdistykseen kuuluva sielunhoitoterapeutti on koulutettu? Miten hän tekee työtään?
Sielunhoitoterapeutti, joka on Suomen sielunhoitoterapeutit ry:n jäsen, on peruskoulutukseltaan sosiaali-,
terveys- tai kirkollisen/seurakunnallisen alan ammatti-
37
lainen tai muun soveltuvan koulutuksen saanut ja hän
on suorittanut yhdistyksen sääntöjen määrittelemän
sielunhoitoterapiakoulutuksen tai on Suomen ACC:n
kreditoima sielunhoitoterapeutti. Koulutuksen minimilaajuus on 60 opintopistettä. Suomen sielunhoitoterapeutit ry:n jäsen on sitoutunut vaitiolovelvollisuuteen,
työnohjaukseen ja yhdistyksen eettisiin ohjeisiin. Terapiatyössään hän käyttää niitä terapiamuotoja, joihin on
kouluttautunut.
Sielunhoitoterapeutti voi työskennellä pää- tai sivutoimisena yrittäjänä, sivutoimisena työnsä ohessa palkkiota vastaan tai oman työnsä (esim. diakoni, pastori) sisällä. Hän voi toimia vastuuhenkilönä sielunhoitoterapeuttisissa tapahtumissa tai tehdä vapaaehtoistyötä
Suomen ACC ry järjestää
myös psykologisen tiedon
ja kristillisen uskon
vuorovaikutusta käsitteleviä
konferensseja, joista
seuraava on vuoden 2016
tammikuussa Tampereella.
Suomen Kristillinen Lääkäriseura
on mukana järjestämässä kanavaa tapahtumaan.
seurakunnassa tai kristillisessä yhteisössä. Sielunhoitoterapeutit työskentelevät myös luennoitsijoina, kouluttajina ja työnohjaajina oman koulutustaustansa poh-
psykoterapia. Sielunhoitoterapiakoulutuksista RE- kou-
jalta.
lutus ja Perheniemen evankelisen opiston terapeuttisen
sielunhoidon koulutus ovat tähän mennessä saaneet
Suomen sielunhoitoterapeutit ry haluaa tehdä yhteis-
Suomen ACC:n kreditoinnin.
työtä sekä terveydenhuollon että kristillisten yhteisöjen
kanssa, jotta kristillisen terapeuttisen avun saatavuus
Suomen ACC ry järjestää myös psykologisen tiedon ja
paranisi ja työn asiakasturvallisuus voitaisiin taata. Jos
kristillisen uskon vuorovaikutusta käsitteleviä konfe-
avunhakija on kokenut tulleensa jollain tavoin väärin-
rensseja, joista seuraava on vuoden 2016 tammikuussa
kohdelluksi, Suomen sielunhoitoterapeutit ry:n jäse-
Tampereella. Suomen Kristillinen Lääkäriseura on mu-
neen kohdistuvat valitukset voi esittää kirjallisena yh-
kana järjestämässä tapahtumaan yhtä kanavaa. Suo-
distyksen hallitukselle.
men ACC toimii yhteistyössä ACC Europe - verkoston
kanssa. Lisätietoja www.accfinland.org
Miten sielunhoitoterapian laatua kehitetään ja
valvotaan? Mikä on Suomen ACC ry?
Suomen sielunhoitoterapeutit ry on Suomen ACC ry:n
(Association of Christian Counsellors Finland) jäsen.
Suomen ACC ry on vuonna 2005 perustettu yhteistyöelin, joka kokoaa yhteen kristillisen terapian ja sielunhoidon alalla toimivia henkilöitä ja yhdistyksiä sekä
edistää ja valvoo näiden työn laatua. Monissa Euroopan
maissa toimivat vastaavat yhdistykset. Suomen sielunhoitoterapeutit ry on Suomen ACC ry:n jäsenenä yhteydessä tähän laajempaan kokonaisuuteen. Useissa maissa on sielunhoitoterapeutteja (Christian Counsellors),
jotka tekevät samanlaista työtä samantyyppisin kriteerein. Myös Suomen ACC ry kehittää koulutus- ja pätevyyskriteerejä. Kriteerit on jaettu kolmeen tasoon: sielunhoidon perustaso, sielunhoitoterapia ja kristillinen
Leena Junnila
sielunhoitoterapeutti ja -kouluttaja
Tiina Strengell
RE-sielunhoitoterapeutti, sairaanhoitaja, kätilö, Suomen
sielunhoitoterapeutit ry:n puheenjohtaja
38
Lääkärin eettisestä autonomiasta
ja omantunnonvapaudesta
Lääkäri joutuu työssään tekemään jatkuvasti eettisiä
human dignity. WMA Handbook on Medical Ethics,
päätöksiä. Lääkärin professioon sisältyvä autonomia on
2009 s. 27 :”Individuals are ultimately responsible for
edellytys sille, että lääkäri voi kunkin kysymyksen koh-
making their own ethical decisions and for implemen-
dalla etsiä perusteltua ja eettisesti kestävää toimintata-
ting them”
paa. Tämä periaate on vahvistettu kansainvälisessä oi-
http://www.wma.net/en/30publications/30ethicsmanual/
keudessa, mm. Nürnbergin oikeudenkäynnissä toisen
pdf/ethics_manual_en.pdf.
maailmansodan jälkeen. Kohta sen päätösten jälkeen
perustettiin v.1947 Maailman lääkäriliitto (WMA,
World Medical Assocciation), jonka keskeinen tehtävä
on pitää yllä korkeaa lääkärin etiikkaa.
http://www.wma.net/en/10home/index.html
WMA:n keskeisissä julistuksissa on kirjattu lääkärin profession perusarvot. Näitä ovat mm. Geneven julistus ja
International Code of Medical Ethics. Kansallinen implementaatio on toteutettu kunkin maan lääkäriliiton
eettisissä ohjeissa. Suomessa mm. lääkärivala, lääkärin
eettiset ohjeet, monet muut SLL:n ohjeet sekä Lääkärin
Tuoreessa Euroopan neuvoston
päätöslauselmassa todetaan,
että hoitohenkilökunnalla on
oltava ilman sanktioita tai
syrjintää oikeus kieltäytyä
tekemästä tai avustamasta
aborttia tai eutanasiaa.
etiikka–kirja palvelevat tätä tarkoitusta.
http://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/
Lääkärin profession edellytykset eettiselle autonomialle
on kansainvälisesti pyritty turvaamaan lainsäädännöllä
kirjaamalla lakiin periaate tai tarkempi säädös omantunnonvapaudesta. EU:n 28 jäsenmaasta 20:ssä on säädös omantunnonvapaudesta (freedom of conscience)
yleisellä tasolla. Näistä 20 maasta 17 on laatinut säädökset niin, että niiden puitteissa on mahdollista omantunnonvapauteen vedoten ylipäätään kieltäytyä joistakin asioista (conscientious objection), mutta kolmessa
Lääkärin etiikka lähtee siis siitä, että professiolla on vapaus itsesäätelyyn. Oikeutus tälle perustuu ammattikunnan velvoitteelle pitää itse yllä korkeaa etiikka. Suomen Lääkäriliiton Lääkärin etiikka -kirjassa todetaan s.
20: ”Ideansa mukaisesti etiikka on ennen kaikkea toimivan subjektin omaa luovaa, itsekriittistä ja vapaaehtoista itsesäätelyä tärkeimpinä pidettyjen arvojen toteuttamiseksi ja puolustamiseksi. Se perustuu ensisijaisesti
vastuun tiedostamiseen, autonomiaan ja vapauteen.”
maassa tämä ei ole mahdollista (Slovakia, Suomi ja Unkari, tosin viimeksimainitussa on oikeuden päätös, joka
sen mahdollistaa sosiaalisista syistä tehtävien aborttien
kohdalla). Kyseisten 20 maan lisäksi kahdessa maassa
(Belgia ja Espanja) on säädetty uskonnonvapaudesta
siten, että tästä voidaan johtaa yleinen oikeus omantunnonvapauteen kieltäytyä tekemästä joitakin asioita.
(Roger Kiska, 2014: Case of Ellinor Grimmark vs. Landstinget i Jönköpings Län.)
http://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/1273/
EU:ssa on tuore Euroopan neuvoston päätöslauselma
laakarin_etiikka_2013.pdf
koskien omantunnonvapautta: The right to conscientio-
Viime kädessä jokainen on itse vastuussa tekemistään
ratkaisuista. WMA International Code of Medical Ethics
(1949/2006): A PHYSICIAN SHALL be dedicated to providing competent medical service in full professional and
moral independence, with compassion and respect for
us objection in lawful medical care. Council of Europe,
Resolution 1763 (2010). Siinä todetaan, että hoitohenkilökunnalla on oltava ilman sanktioita tai syrjintää oikeus kieltäytyä tekemästä tai avustamasta aborttia tai
eutanasiaa. Koska suurimmassa osassa EU-maita on jo
39
SKLS toimii omantunnonvapauden puolesta
oikeus omantunnonvapauteen terveydenhuollossa, on
ilmeistä, että tämä ohjeistus on kohdistettu Suomen
SKLS:n hallitus on 18.4.2015 antanut julkilausuman, jossa se pe-
kaltaisiin maihin, jossa se ei vielä toteudu.
rustellusti puoltaa omantunnonvapauden toteutumista tervey-
http://assembly.coe.int/Main.asp?link=/Documents/
denhuollossa sekä antaa tukensa kansalaisaloitteelle omatun-
AdoptedText/ta10/ERES1763.htm
nonvapauden toteutumiseksi raskauden keskeytysten tekemisessä. SKLS:ssa on työskennelty kysymyksen parissa vuosien 2014 ja
Muista Euroopan unionissa olevista Pohjoismaista siis
2015 toimintasuunnitelmien pohjalta ja nyt hallitus katsoi olevan
Tanskan lainsäädäntö antaa oikeuden omantunnonva-
sopiva ajankohta vaikuttaa yhteiskunnallisesti antamalla julkilau-
pauteen koskien raskauden keskeytystä (ks. https://
suma ja lähettämällä se puolueiden johtohenkilöille ja puoluetoi-
www.retsinformation.dk/forms/R0710.aspx?
mistoille sekä Suomen Lääkäriliittoon. SKLS:n hallitus ja työryhmä
id=110307), Ruotsissa vastaavaa oikeutta ei ole. EU:n
jatkavat työskentelyä aiheen parissa.
ulkopuolisista Pohjoismaista Islannissa ja Norjassa on
omantunnonvapaus
terveydenhoitohenkilökunnalla.
na käyty keskustelua, mutta tämä ei ole noussut
Islannissa on ollut omantunnonvapaus lakiin kirjattuna
aborttikysymyksestä. Vuodesta 1978 aborttialain säätämisestä lähtien on siellä ollut vain kolme valitusta koski-
Vuodesta 1978 aborttialain
säätämisestä lähtien on
[Norjassa] ollut vain kolme
valitusta koskien lääkäreiden
omantunnonvapauden käyttöä
raskauden keskeytyksissä .
en lääkäreiden omantunnonvapauden käyttöä raskauden keskeytyksissä.
EU:ssa vallitsevan lainsäädännön ja muiden Pohjoismaiden käytäntöjen valossa on nähtävissä, että omantunnonvapaus on laeilla toteutettavissa asianmukaisesti
terveydenhuollossa. Suomessa on kehitystä tähän
suuntaan
viemässä
tuore
Yhdenvertaisuuslaki
(30.12.2014/1325), jonka 8§ mukaisesti ketään ei saa
syrjiä uskonnon, vakaumuksen eikä mielipiteen takia ja
kyseisen lain 6§ mukaisesti myös koulutuksen järjestä-
vuodesta 1988. Siellä uusi laki terveydenhuollon henki-
jällä on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Ei kui-
löstöstä astui voimaan 1.1.2013. Sen 14 luku kuvaa
tenkaan ole nähtävissä, että tämä laki yksinään mahdol-
poikkeukset virkavelvollisuuksista. Laissa annetaan
listaisi omantunnonvapauden toteutumisen terveyden-
omantunnonvapaus koko terveydenhuoltohenkilöstölle
huollossa.
edellyttäen, että potilas saa tarvittavat terveydenhuollon palvelut. Norjassa aborttilaki §14 ja asetus Forskrift
om svangerskapsavbrudd (abortforskriften) §15 antavat
oikeuden omantunnonvapauteen https://lovdata.no/
dokument/SF/forskrift/2001-06-15-635. Omantunnon-
Kalle Mäki
LL, TK
Suomen Lääkäriliiton eettisen neuvottelukunnan jäsen
vapaudesta terveydenhuollossa on Norjassa viime aikoi-
Näkökulma aiheesta
Seuran asettama omatuntotyöryhmä on erimieli-
BMC Med Ethics 2015;16:17. Pyydän seuran jäsenil-
nen, eikä ole antanut lausuntoa. Tuore tutkimus
tä vapaita kommentteja aihepiiristä.
aiheesta: Petteri Nieminen et al: Opinions on conscentious objection to induced abortion among Finnish medical and nursing students and professionals.
pj. Antti Linkola
antti.linkola@fimnet.fi
40
Matkaraportti: Jumalan kanssa Aasiaan
- Matti, lähetääks kiertämään Aasiaa ens syksynä?
Myllertävät giardiat suolistossa lensimme Tadzikistanis-
- Joo.
ta Nepaliin. Kun pahoinvoinnista oli selvitty, pääsimme
hommiin. Nepalissa kiertelimme suomalaisen pastorin
Ja niin me lähdimme. Suunnitteluvaiheessa rukoilimme
sekä muutaman nepaliveljen kanssa vuoristokylissä
paljon ja Jumala alkoi avata ovia eri puolille Aasiaa. Kol-
opettamassa Raamattua, rukoilemassa ihmisten puoles-
men kuukauden matkalle reitiksi muodostui: Tadzikis-
ta ja pitämässä terveysopetusta. Käytännössä olimme
tan, Nepal, Singapore, Thaimaa, Myanmar, Vietnam,
myös 24/7-lääkäreitä: jo aamupalalla majaan sisään
Taiwan, Kiina. Matkan varrella tapasimme kristittyjä
tunki sairaita nepalilaisia.
sisaria ja velijä, muita reppureissailijoita, paikallisia, hinduja ja buddhalaisia, orpolapsia, sairaita, köyhiä - aivan
kaikenlaisia ihmisiä.
Lääkäreitä ja saarnaajia
Käytännössä olimme
myös 24/7-lääkäreitä.
Matkamme alkoi Tadzikistanista, jossa kahden muun
suomalaisen kanssa tutustuimme kristillisen silmäklinikan toimintaan sekä eri maista tuleviin lähetteihin. Eri-
Nepalissa Jumala puhutteli meitä suhteesta rahaan.
tyisen vaikutuksen teki erään silmälääkärin tapa kohda-
Nepalilaiset ovat todella köyhiä, keskipalkka on 7 euroa
ta potilaita. Hän käytti paljon aikaa kuuntelemiseen ja
kuussa, joten sai todella tuntea itsensä rikkaaksi. Erääs-
kohtaamiseen ja selitti perusteellisesti mistä sairaudes-
sä kokouksessa seurakuntalaiset keräsivät kolehdin ja
sa oli kysymys. Hänestä näkyi syvä kunnioitus ihmistä
antoivat sen meille. Nolotti, kun kolehdissa oli meidän
kohtaan. Puhuttelevaa oli myös silmäklinikan työnteki-
molempien tuhatlappuset ja lisäksi yhteensä 300 rupi-
jöiden yhteys ja keskinäinen rakkaus. Jos joskus lähden
aa. Tuli elävästi mieleen miten Jeesus seurasi köyhää
lähetystyöhön, rukoilen sellaista tiimiä ympärilleni.
leskinaista, joka antoi uhrilahjana kaiken mitä omisti.
Kata leikkii nepalilaislasten kanssa.
Tadzikistanilaisia lääkäriopiskelijoita yliopistolla.
41
Ylistyskokous Nepalissa.
Proteesipajassa saimme
perusteellisen esittelyn
proteesien valmistuksesta.
`Totisesti, tämä nainen antoi enemmän kuin kukaan
Ngain saarelle, minkä vuoksi emme pääseet seuraavalle
toinen.´ Ensin tuntui vaikealta vastaanottaa rahoja
lennolle. Väsymys ja omien suunnitelmien murskaantu-
mutta sitten ymmärsimme, että autuampaa on antaa
minen alkoi käydä ylivoimaiseksi. Päätimme muuttaa
kuin ottaa. He halusivat antaa ja siunata. Päätimme
suunnitelmia ja vetäytyä pohjois-Thaimaaseen lähettien
ottaa lahjan vastaan ja rukoilla, että meistäkin voisi tulla
lepopaikkaan viikoksi nukkumaan.
radikaaleja antajia.
Orpokotineuvolaa
Vastoinkäymisiä
Lepoviikon jälkeen olimme valmiit jatkamaan matkaa
Nepalin jälkeen vietimme Singaporessa kolme päivää
Myanmariin. Asuimme japanilaisen lääkärin luona ja
paikallisten siskojen ja veljien kanssa. Singaporea seura-
kävimme hänen kanssaan pitämässä orpokotineuvolaa.
si vastoinkäymisten vyöry. Thaimaassa villiapinat puri-
Saimme tutkia lapsia, merkitä terveystietoja neuvola-
vat meitä käteen ja jouduimme sairaalaan saamaan im-
korttiin sekä jakaa vitamiineja ja matolääkkeitä. Käytän-
munoglobuliineja. Tarvitsimme myös neljän rokotteen
nössä ilman vapaaehtoistyötä lapsilla ei olisi mitään
rabies-sarjan. Niinpä ostimme vihreän termoksen, jossa
kontaktia terveydenhuoltoon.
rokotteet kulkivat mukana ja pistelimme toisiamme viikon välein. Kuukauden aikana vihreä ystävämme unohtui milloin mihinkin jääkaappiin tai bussipysäkille ja jatkuva huolenaihe oli löytää uusia jäitä pitämään rokotteet kylminä. Lopulta kumpikaan meistä ei kuollut
rabiekseen.
Apinaepisodin jälkeen Matin selkä paloi pahasti, itse
sain rajun gastroenteriitin ja Matin passi unohtui Ko
Thaimaassa villiapinat
purivat meitä käteen
ja jouduimme
sairaalaan saamaan
immunoglobuliineja.
42
Matti tutkii myanmarilaislapsen korvia orpokotineuvolassa.
Uusi japanilainen ystävämme jäi mieleen loputtomasta
lentokentältä hostellille rinkat selässä. Vietnamista len-
hymystään ja tavasta suhtautua kutsumukseensa. Hän
simme Taiwaniin, jossa nautimme uskomattomista vuo-
kertoi olleensa innostunut vastavalmistunut lääkäri ja
risto- ja järvimaisemista sekä kuumista lähteistä
nauttineensa työstä, palkasta ja mukavasta elämästä.
skootterilla luonnonpuistoja kierrellen. Taiwanissa vie-
Jumala oli kuitenkin alkanut puhutella häntä siitä mikä
timme Suomen itsenäisyyspäivää riisipuuron, glögin ja
on todella tärkeää ja miksi hänet oli kutsuttu lääkäriksi:
komisario Palmun seurassa.
lähetystyö ja pelastumattomat ihmiset. Pian hän saikin
kutsun Myanmariin.
Teltanrakentajia
Myanmarista lensimme Vietnamin pääkaupunkiin, jos-
Viimeinen kohteemme oli Kiina, jossa kävimme Shang-
sa vietimme kolme päivää. Kiskurihintaisten taksien ja
haissa, Guilinissa, Kunmingissa sekä Pekingissä. Muissa
suomalaisen hulluuden innoittamina kävelimme 9 km
maissa olimme tavanneet lähettejä, jotka olivat järjestön palkkaamia. Kiinassa tapasimme useampia perheitä, jotka olivat Kiinassa töissä ja työn ohella
´teltantekijänä´ elämässä kiinalaisten keskellä ja jaka-
Suomalaiseen
hyvinvointikuplaan
ei olisi enää paluuta.
massa
evankeliumia.
Kiinassa
ei
voi
toimia
"lähetystyöntekijä"-nimikkeellä ja Kiinan virallisia seurakuntia valvotaan tarkasti ja toimintaa rajoitetaan. Kiinassa elää laaja maanalainen seurakunta ja tämän tavoin suuri osa lähetystyöstä on pinnan alla tapahtuvaa
43
ihmisten kohtaamista. Saimme kuulla upeita todistuksia Jumalan voimasta valvotun maan sisällä.
Jouluksi kotiin
Kotimatkalle lähdettiin jouluaatonaattona. Pitkän
lentomatkan aikana ajatukset myllersivät matkassa ja
alkoivat vähitellen siirtyä Suomeen. Opimme paljon.
Muutuimme valtavasti. Suurimman osan muutoksesta tulisimme huomaamaan vasta matkan jälkeen.
Suomalaiseen hyvinvointikuplaan ei olisi enää paluuta. Joutuisimme kohtaamaan itsemme ja maailman
aivan erilaisella tasolla kuin koskaan ennen. Mutta se
kaikki tulisi avautumaan pikkuhiljaa tulevan vuoden
aikana. Siinä hetkessä mieli oli haikea ja kiitollinen.
Kata on valmistunut lääkäriksi Turusta, Matti Oulusta. Seikkaili-
Jumala oli tuonut meidät takaisin kotiin.
jat tapasivat SKLS:n opiskelijapäivillä Karkussa ja parin vuoden
päästä olivat sitten lähdössä Aasian reissulle yhdessä. Tällä hetkellä Kata ja Matti työskentelevät Porvoon terveyskeskuksessa
Katariina Laato ja Matti Jakkula
ja suunnittelevat uutta matkaa Nepaliin tämän vuoden lokakuussa. Aasia taisi jäädä kummankin sydämeen.
Matkaraportti:
Turkulainen medisiinari hengellisellä kasvumatkalla
brittikollegoiden luona
”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle
ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.
Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn
minä teille annan: rakastakaa toisianne.”
Joh 15:16-17.
Vahvaa yhteyttä yli rajojen
Saapuessani ensimmäisenä päivänä hostelliin tapasin
joukon ihmisiä, jotka alkoivat heti mutkattomasti kysellä, mistä tulen, kuka olen ja mitä minulle kuuluu. Ei
mennyt kuin hetki ja tajusin, että tässähän on sisariani
ja veljiäni, jotka ovat kukin matkustaneet pitkien matkojen päästä vahvistumaan uskossa ennalta täysin vie-
Sain helmikuussa ilon osallistua kansainväliseen Syden-
raiden ihmisten kanssa. Yhteytemme vahvistui päivä
ham 2015 –konferenssiin, jonka tarkoituksena on varus-
päivältä, enkä ole koskaan elämäni aikana tuntenut ole-
taa ja rohkaista kristittyjä lääketieteen opiskelijoita ja
vani niin vapaasti ja aidosti rakastettu kuin noiden päivi-
nuoria lääkäreitä toimimaan omien paikallisjärjestöjen-
en aikana. Aivan kuin olisimme olleet jo Isän luona tai-
sä vastuuhenkilöinä eri puolilla maailmaa. Konferenssi
vaassa. Saimme jakaa kotimaidemme haasteita, ilon ja
järjestetään vuosittain Lontoossa Iso-Britannian kristilli-
surun aiheita sekä kristittyjen ja lääkäreiden tämän het-
sen lääkäriseuran, CMF:n, toimesta. Tänä vuonna osal-
kisiä kuulumisia. Osa ystävistäni oli todellisen uhan alla
listujia oli vetäjätiimin lisäksi 19. Tulimme 16 eri maasta
lähdettyään kotimaastaan kristilliseen konferenssiin.
aina Kiinasta, Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta asti.
Rukoilimme paljon toistemme ja maidemme puolesta.
44
Yhteytemme vahvistui päivä
päivältä, enkä ole koskaan
elämäni aikana tuntenut
olevani niin vapaasti ja
aidosti rakastettu kuin
noiden päivien aikana. Aivan
kuin olisimme olleet jo
Isän luona taivaassa.
koittaa ja kuinka sovellamme sitä arkielämäämme.
Opettajamme, muun muassa kirurgit Bernard Palmer ja
Peter Saunders, kehottivat meitä jatkuvasti paneutumaan yhä syvemmin Raamattuun ja sen sisältämiin opetuksiin. He todella haastoivat meitä kasvamaan uskossamme. Keskustelimme paljon evankelioinnista, opetuslapseudesta ja kristinuskon erityispiirteistä muihin
uskontoihin verrattuna. Neonatologi John Wyatt johdatti meidät kristillisen lääketieteen etiikan perusteisiin
ja tarjosi myös illallisen kotonaan koko joukolle. Lisäksi
saimme konkreettisesti omin silmin nähdä lukemattomia todisteita Raamatun paikkansapitävyydestä kierrellessämme oppaan kanssa British Museumissa.
Opimme toisiltamme ja saimme uutta inspiraatiota työhömme. Koimme valtavan suurta kiitollisuutta jokaisesta hetkestä ja tiiviistä yhdessäolosta saman perheen
jäseninä.
Eväitä kristittynä lääkärinä toimimiseen
Vahvistusta kutsumukseen
Konferenssin aikana aloimme myös ymmärtää yhä paremmin, millaiselle paikalle Jumala on meidät johdattanut ja kutsunut. Lääkäreinä olemme työssämme hyvin
lähellä ihmistä. Saamme auttaa, tukea ja rakastaa. Pyrimme hoitamaan potilaitamme kokonaisuutena niin
Kävimme aamuisin läpi Paavalin toista kirjettä Timote-
että huomioimme ruumiillisen ja psykologisen tervey-
ukselle oppiaksemme, mitä kristillinen johtajuus tar-
den lisäksi myös potilaan hengellisen terveyden. Opetus
Upean viikon fiilistelyä ja sightseeingia Lontoossa juuri
ennen kotiinlähtöä. Kuva: J.Haugeberg
45
hengellisestä hyvinvoinnista jää opiskeluissamme hyvin
jokainen päivä, kuten Jeesus on opettanut meitä elä-
vähälle huomiolle. Tässä onkin yksi osa-alue, jossa
mään. Rukoillaan lakkaamatta. Rohkaistaan ja vahviste-
voimme rohkaista toisiamme paikallispiireissämme.
taan toisiamme. Osoitetaan Isän rakkautta ihmisiä koh-
Olemme omalla paikallamme ensisijaisesti Jumalan
taan sanoin ja teoin. Pidetään myös kirkkaana mieles-
työntekijöitä ja vastaamme tehdystä työstämme Hänel-
sämme, minne olemme matkalla. (Hepr. 12-13)
le. Saamme myös rohkeasti turvautua kaikissa eteen
tulevissa tilanteissa Jumalaan, jolla on kaikki todellinen
tieto, viisaus, valta ja voima. Eikö olekin ihmeellistä,
millaisen Isän lapsina saamme täällä elää ja työskennellä?
Osana vielä suurempaa perhettä
”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen,
lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Vallitkoon teidän
sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on
yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa
myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua
Lontoossa vietetyn kansainvälisen konferenssin jälkeen
runsaana keskuudessanne. -- Mitä teettekin, sa-
matkustimme yhdessä viikonlopuksi Staffordshireen.
noin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen
Siellä saimme olla mukana kansallisessa opiskelijakonfe-
nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa,
renssissa, joka kokosi yhteen noin 350 kristittyä lääke-
Isäämme.”
tieteen, hammaslääketieteen ja sairaanhoidon opiskeli-
Kol. 3:12,15-17
jaa Iso-Britanniasta ja Irlannista. Iltaisin ja aamuisin
saimme kuunnella raamattuopetusta kolminaisuudesta
ja herkullisten ruokien välissä osallistua lukuisiin erilai-
Jumalan siunausta ja rauhaa teille kaikille toivottaen,
siin seminaareihin. Saimme taas ihmetellä sitä, kuinka
palavasti Iso-Britannian kristityt lääkärit tekevät työtään
Paula Prittinen
Jeesukselle ja haluavat monipuolisesti vahvistaa ja rohkaista opiskelijoita ympäri maailmaa. Meillä oli myös
paljon aikaa tutustua uusiin ihmisiin, selata satoja esillä
olevia kristillisiä kirjoja, ylistää, rukoilla ja pelata ulkona
esimerkiksi rugbya. Olimme hämmästyneitä siitä, kuin-
Kirjoittaja on toisen vuoden lääketieteen opiskelija Turusta ja
toimii tällä hetkellä Turun Luukas-klubin puheenjohtajana.
Konferenssiporukka on alkanut jo innolla suunnitella muun
muassa Pohjoismaiden yhteistä opiskelijatapaamista.
ka kiinnostuneita opiskelijatkin olivat meistä. Maidemme kuulumisia kerrottiin kaikille ja myös Suomen sekä
SKLS:n puolesta rukoiltiin todella paljon.
Kotia kohti
Yhä useampi ajautuu tänä päivänä kauemmaksi Jumalasta. Jokaisen kristityn tulisi sydämessään kantaa huolta siitä, ettei yksikään ihminen joutuisi lähtemään täältä
kuulematta Jeesuksesta. Useissa kirkoissa ei puhuta
Hänestä enää samalla innolla ja rakkaudella kuin Paavali
puhuu esimerkiksi kirjeessään filippiläisille. Usko on
annettu meille lahjaksi ja on olennaisen tärkeää, että
jaamme sen eteenpäin. Jeesus antoi meille tehtävän ja
Hän myös varustaa meidät siihen. (Ap.t. 1:8) Pyydetään
Jumalaa johdattamaan meitä tilanteisiin, joissa voimme
palvella Häntä ja kertoa siitä rakkaudesta, jota Hän
osoitti meitä kohtaan antamalla Poikansa syntiemme
sovitukseksi. Tehdään työmme kuuliaisesti ja eletään
Siskokset Tsekistä ja Suomesta. Allekirjoittanut keskimmäisenä. Kuva: R.Krzyzankova
46
Uutisia ja ajankohtaista
SKLS onnittelee lähetyslääkäri Leena Kaartista kunniamerkistä
Vuonna 2005 Time-lehti nosti hänet Eurooppalaiset sankarit -listalleen. Hän oli yksi
neljän henkilön joukkoa, jotka Time lehti
nimesi ”Auttaviksi Sankareiksi”.
Pyhän Henrikin risti myönnetään ekumeenisista
ansioista,
Suomen
evankelis-
luterilaisen kirkon suhteiden vahvistamisesta sisarkirkkoihin, merkittävistä ulkomaille
suuntautuneesta humanitaarisesta toiminnasta tai lähetystyöhön liittyvistä ansioista.
Kirkko on myöntänyt Pyhän Henrikin ja ristejä vuodesta 2007.
Lastenlääkäri Leena Kaartinen vastaanotti pyhän Henrikin Ristin arkkipiispa Kari Mäkiseltä. Kuva: Kirkon kuvapankki/Aarne Ormio
SKLS:ssä Leena on monille tuttu sekä puhujavieraana että hyvänä ystävänä ja kollegana. Leena jos kuka on kunniamerkkinsä an-
21.4.2015 arkkipiispa Kari Mäkinen jakoi Pyhän Henrikin
sainnut. Ja mikäpä merkki paremmin sopisi pitkän uran
ristin lastenlääkäri Leena Kaartiselle ja Mikael Agricolan
Kristuksen ristin kantajana tehneelle kuin risti.
ristin tekstiilitaiteilija, professori Päikki Prihalle.
Leenaa lämpimästi omastani, toimituksen ja koko seuLeena Kaartinen (s. 1942) toimi liki 40 vuoden ajan ter-
ran puolesta onnitellen,
veydenhuollon tehtävissä pääosin Afganistanissa, mutta
myös Etiopiassa. Jo lapsena Leena halusi ‘mustien las-
Elina Lind
ten lääkäriksi Afrikkaan’. Hän opiskeli lääkäriksi Saksassa ja lähti vuonna 1971 Afganistaniin. Jouduttuaan pois-
Leenan vaiheisiin voi tarkemmin tutustua hänen kirjois-
tumaan maasta poliittisten levottomuuksien vuoksi
taan:
vuonna 1974 hän erikoistui lastenlääkäriksi ja työsken-
Lääkärinä Afganistanissa, 1978
teli sen jälkeen useita vuosia Etiopiassa, kunnes pääsi
Sairaala sissisodassa, 1979
1980-luvun puolivälissä palaamaan Afganistaniin.Vielä
Olet vapaa Johannes, 1984
eläkkeelle jäätyäänkin hän on useita kertoja pakannut
Matkaan taas, 1985
matkalaukkunsa ja lentänyt ‘kesätöihin’ entiselle työ-
Makai-tyttö Afganistanista, 1989
alueelleen Keski-Afganistanin vuoristoon.
Lastenlääkärin sotapäiväkirja, 1996
Talebaanien takana. Naisten- ja lastenlääkärinä Afganista-
Leenan sydäntä lähellä on ollut työ etenkin naisten ja
lasten terveydenhuollon parissa. Klinikkatyön ohessa
Leena opasti naisia terveydenhoidossa sekä koulutti
mm. kyläkätilöitä. Työn lomassa Leena on ehtinyt kirjoittaa useita kirjoja kokemuksistaan.
nin Hasaramaassa, 2002.
Näkemiin Hasaramaa! vuoristolääkärin viimeinen vuosi
Afganistanissa, 2007
Pakolainen, 2010
47
SKLS:n palliatiivisen hoidon kiertue - keitä puhujat oikein ovat?
SKLS järjestää parhaillaan palliatiivisen lääketieteen
Reino Pöyhiä on ollut SKLS:n jäsen opiskeluajoista lähtien, yli
kiertuetta. Puhujina tilaisuuksissa ovat mm. seuramme
30 vuoden ajan. Hän on peruskoulutukseltaan anestesiologi,
jäsenet, jotka seuraavassa lyhyesti esitellään.
ja hänellä on kivunhoidon, sydänanestesian, palliatiivisen
Tiina Tasmuth on LT, syöpätautien erikoislääkäri, jolla on pal-
hän on Helsingin yliopiston anestesiologian ja tehohoitolää-
liatiivisen lääketieteen erityispätevyys. Lääkäriksi valmistumi-
ketieteen ja Turun yliopiston palliatiivisen lääketieteen do-
sen jälkeiset vuosina Neuvosto-Virossa olivat hänen potilai-
sentti. Jälkimmäisestä hän on kovin iloinen, sillä se on ensim-
taan saattohoidossa olevat syöpäsairaat lapset. Syöpäpotilai-
mäinen laatuaan Suomessa. Hän on juuri nyt Meilahden sai-
den kipuun ja muihin oireisiin liittyvän väitöskirjatyön hän on
raalan osastonylilääkärin virkatyöstään virkavapaalla vetääk-
tehnyt 90-luvulla Helsingin yliopistossa, ja syöpäpotilaiden
seen Espoon saattohoidon kehittämistyöryhmää.
elämänlaatu on edelleen hänen tutkimusalueenaan.
lääketieteen ja lääkärikouluttajan erityispätevyydet. Lisäksi
Hän on ollut Terhokodin lääketieteellisenä johtajana ja kipu-
Hän on HYKS Syöpäkeskuksen palliatiivisen yksikön osas-
klinikan lääkärinä sekä HYKS:ssä että työskennellessään visi-
tonylilääkäri ja viikonloppuisin hän päivystää useimmiten
ting assistant professorin virassa McGill-MGH Pain Centerissa
Helsingin saattohoitokoti Terhokodin lääkärinä. Hän on aktii-
Montréalissa 1998-2000. Vuosien varrella hän on auttanut
visesti osallistunut julkiseen keskusteluun tasa-arvoisesti kaik-
Terhokotia päivystävänä lääkärinä ja osallistunut palliatiivi-
kia koskevan laadukkaan saattohoidon puolesta.
sen hoidon konsultaatioihin Meilahdessa. Hän on opettanut
palliatiivista lääketiedettä Helsingin ja Tampereen yliopisto-
Pekka Reinikainen on toiminut SLL:n Eettisten periaatekysymysten valiokunnassa 80-90-lukujen vaihteessa kuuden vuoden ajan ja oli toimittamassa nykyisen Lääkärin etiikka oppaan 1. laitosta. Hän on myös toiminut Ethics and Medicine -lehden International assistant editorina. Hän toimi 80luvulla Suomen Ekumeenisen Neuvoston Terveydenhuollon
Etiikan jaostossa, joka järjesti silloin useita seminaareja eetti-
jen lääket. tiedekunnissa sekä pohjoismaisessa ja suomalaisessa palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys -koulutusohjelmassa vuodesta 2008 lähtien. Viimeaikaisin ulkomainen kokemus saattohoidossa on peräisin Lindsey Lodge Hospicesta Englannista, jossa hän oli viime syksynä töissä. Hän
vetää myös seuramme uutta 3-vuotista palliatiivisen hoidon
kehittämishanketta Ilembulan sairaalassa, Tansaniassa.
sistä kysymyksistä. Vuoden 2015 alusta hän on ollut eläkkeellä terveyskeskuslääkärin työstä.
Palliatiivisen ja saattohoidon pariin hänet sai hänen opettajansa ja Terhokodin perustajalääkäri Anneli Vainio, jonka si-
Hän on ollut kirjoittamassa ja toimittamassa kirjoja 'Uuden
lääketieteen uhrit', 'Eutanasia - ratkaisu kärsimyksen ongelmaan' sekä 'Lääkäri saattajana'. Hän toimi 90-luvulla SKLS:n
puheenjohtajana ja on toiminut lisäksi lukuisissa kunnallisissa,
jaisena hän toimi pitkän aikaa Terhokodin perustamisen jälkeen. Toinen opettaja, dosentti Irma Tirgerstedt sai hänet
kiinnostumaan kivunhoidosta, johon liittyi aikanaan hänen
väitöskirjansakin oksikodonista.
kirkollisissa ja valtiollisissa luottamuselimissä. Hän on kirkolliskokouksen jäsen.
Suomen kristillisen lääkäriseuran
palliatiivisen hoidon kiertue
SAATTOHOITO
torstaina 28.5.2015 klo 18.00
Frami B-talo, Seinäjoki
Dosentti Reino Pöyhiä:
Saattohoito - täyttä elämää loppuun saakka
Tervetuloa kuulemaan näkemyksiä
saattohoidosta!
Muista myös
kiertueen tapahtuma
13.6. Rovaniemellä!
Lisätiedot www.skls.fi
48
SKLS mukana allekirjoittamassa kristillisten järjestöjen vastauksia
ulkoasiainministeriön kysymyksiin
Ulkoasiainministeriön
kansalaisyhteiskuntayksiköstä
Näkemyspaperin allekirjoitti 29 järjestöä. Lisäksi useat
(KEO-30) on kerrottu, että he saavat aika ajoin huoles-
järjestöt ilmaisivat kannattavansa asiaa, vaikka eivät
tuneita kyselyjä siitä, käytetäänkö valtion verovaroin
mm. tiiviistä aikataulusta johtuen sitä allekirjoittaneet.
rahoitettua hanketukea kristillisten kansalaisjärjestöjen
Lausunnossaan kristilliset järjestöt eivät tyytyneet vain
kehitysyhteistyöhankkeissa ‘käännyttämiseen’. Ulkomi-
vastaamaan saamiinsa kysymyksiin vaan toivat laajem-
nisteriön hanketuen ohjeissa uskonnon levittäminen
minkin esille omia näkökulmiaan sekä toiveen siitä, että
valtion kehitysyhteistyövaroilla tuetuissa projekteissa
vuoropuhelu voisi jatkua. Sekularisaatiosta huolimatta
on yksiselitteisesti kielletty. Nämä kyselyt - ajoittain
kristillisen uskon nähdään olevan suomalaisessa yhteis-
myös mediassa esiin nostetut samankaltaiset kysymyk-
kunnassa edelleen merkittävä eettinen ja myönteistä
set - lienevät olleet yhtenä sysäyksenä sille, että kansa-
inhimillistä
laisyhteiskuntayksikkö lähetti alkuvuodesta kristillisille
‘globaalissa etelässä’ kanavoituu järjestöjen työssä laa-
järjestöille vastattavaksi neljä kysymystä:
jasti ja syrjimättömästi haavoittuvien ihmisryhmien ja
1. Miten uskonnolliselta arvopohjalta toimivat
kehitystä
edistävä
voimavara,
joka
hauraiden kansalaisyhteiskuntien hyväksi.
järjestöt kokevat tuottamansa lisäarvon Suo-
Keskustelu jatkui Teologisen tiedekunnan, ulkoasianmi-
men kehitysyhteistyölle?
nisteriön ja Kepan yhdessä koolle kutsumassa tilaisuu-
2. Miten UM:n eettisten ohjeiden noudattamista
dessa Helsingin yliopiston Porthaniassa 17.4. Porthani-
valvotaan (myös kumppanimaiden osalta)?
an tilaisuudessa ilahdutti se, että kristilliset järjestöt
3. Miten syrjimättömyyden periaate pystytään
eivät enää olleet ‘altavastaajina’, kuten vielä edellisessä
varmistamaan?
4. Miten järjestöt pitävät erillään lähetystyön ja
kehitysyhteistyön?
vaiheessa, vaan keskustelua käytiin tasaveroisesti, keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä - näin sen ainakin
itse koin. Kehityspoliittisen osaston päällikkö Pekka
Puustinen mm. vakuutti avaussanoissaan, että ulkomi-
Suomalaisten kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjär-
nisteriössä ollaan avoimia oppimaan lisää ‘uskontojen
jestöjen kattojärjestö ja kehityspolitiikan järjestöasian-
lukutaitoa’. Vuoropuhelulla ulkoministeriön, kristillisten
tuntija Kepa tarttui asiaan kutsumalla kristillisiä järjestö-
järjestöjen ja Teologisen tiedekunnan kesken on siinä
jä avoimeen keskustelutilaisuuteen 21.1.2015. Keskus-
paljon annettavaa. Hän muistutti myös siitä, miten val-
telutilaisuuden tavoitteena oli saada kristillisten järjes-
tava kokemus ja pitkäaikaiset kumppanuussuhteet mo-
töjen yhteiset ajatukset KEO-30:n käyttöön sekä tukea
nilla kristillisillä järjestöillä on kehitysyhteistyössä, eri-
keskinäistä keskustelua ja yhteisen ymmärryksen luo-
tyisesti ‘ruohonjuuritasolla’. Osalla järjestöistä tämä
mista eri järjestöjen kesken. SKLS:stä tilaisuuteen osal-
historia alkaa jo 1800-luvulta. Tämänhetkisen valtion
listuivat Elina Lind ja Reino Pöyhiä. Suomen Lähetysseu-
kehityspoliittisen ohjelman ihmisoikeusperustaisuus,
ra, FIDA ja Filantropia (Ortodoksisen kirkon kansainväli-
kaikkein köyhimpien huomioiminen ja syrjimättömyy-
nen diakonia ja lähetys) olivat tehneet pohjatyötä yhtei-
den periaate ovat linjauksia, joihin järjestöjen edellyte-
sen näkemyksen kirjaamiseksi ja keskustelutilaisuudes-
tään sitoutuvan. Eipä taida olla lähtökohtaisesti kovin
sa työtä jatkettiin. Sama kolmen järjestön työryhmä
hankala vaatimus kristillisille järjestöille.
viimeisteli näkemyspaperin keskustelutilaisuudessa saamansa evästyksen pohjalta. Lopputulos on luettavissa
Tällä hetkellä yli 10% Suomen valtion kehitysyhteistyö-
linkistä:
varoista ohjataan kansalaisjärjestöjen kautta, järjestö-
https://www.evernote.com/l/
jen saaman valtionavun kokonaissumma ylittää 100 mil-
AGnz0DXBxpdOKaSZpITIGyiUYB1X8Laqxqw
joonaa euroa vuodessa. (Nähtäväksi jää, miten käy tä-
49
män kevään vaalien jälkeen uuden hallituksen ottaessa
2. Uskontojen monimuotoisuus ja moniulotteisuus
pitää ottaa vakavasti.
ohjat - ja leikkaussakset? - käsiinsä...). Kehitysyhteistyötukea saavia järjestöjä on lähes 200, näistä noin 40
3. Uskonnot voivat vaikuttaa kehitykseen sekä
toimii avoimesti kristilliseltä arvopohjalta. Maahan-
myönteisesti että kielteisesti.
muuttajien myötä mukaan on tullut myös taustaltaan
4. Uskonnot muuttuvat ja kehittyvät.
islamilaisia järjestöjä. ‘Ruohonjuuritasolla’ kristittyjen
5. Kaikki kehitysajattelu nojaa johonkin arvopohjaan.
ja islaminuskoisten on usein helpompi ymmärtää toistensa kuin täysin sekulaarien toimijoiden kieltä ja arvo-
6. Kehityksen arvoista ja toimintatavoista tulee
keskustella avoimesti ja kriittisesti.
maailmaa. Mm. Pipliaseuran HIV-projekti Afrikassa on
saavuttanut useiden islamilaisten yhteisöjen luotta-
7. Uskonnon, kulttuurin ja politiikan suhde ymmärretää eri puolilla maailmaa eri tavoin, eikä
muksen juuri selkeän arvoperustaisuutensa vuoksi.
Professori Ville Päivänsalo Teologisesta tiedekunnasta
valotti keskustelun taustaa pidemmälle taaksepäin.
Aloitteen vuoropuhelulle teki jo Pekka Haavisto kehitysministerinä ollessaan ja ensimmäiset keskustelut
käytiin loppuvuodesta 2013 ja alkuvuodesta 2014.
Myös muualla Euroopassa ja esimerkiksi YK:n sisällä
niitä voi aina erottaa toisistaan.
8. Uskonnolliset yhteisöt ovat avainroolissa kehittyvissä yhteiskunnissa.
9. Uskonnollinen lukutaito on tärkeämpää kuin
koskaan.
10. Uskontojen roolia ei pidä yli- eikä aliarvioida.
kristillistaustaisten järjestöjen merkitystä on alettu
Aihetta laajemmin ja syvemmin luotaava kirja “Uskonto
nostaa uudelleen esille.
ja kehitys” on kustantajalla arvioitavana ja ilmestynee
Useissa puheenvuoroissa painotettiin sitä, että globaa-
lähitulevaisuudessa.
listi maailma ei ole sekulaari, vaikka Euroopassa saate-
Lehtemme tämänkertaiseen teemaan liittyen olkoon
taan niin kuvitella. Uskontojen roolia ei voi jättää huo-
tämäkin yksi näkökulma kokonaisvaltaisuuteen. On nii-
mioimatta kehityskysymyksissä. Uskonnot voivat vai-
tä, joille kehitysyhteistyön ja lähetystyön erottaminen
kuttaa kehitykseen sekä myönteisesti että kielteisesti,
toisistaan onnistuu ainakin näennäisen vaivattomasti –
mutta sivuuttaa niiden vaikutusta ei voida.
ja meitä, jotka emme oikein ymmärrä, miten niin ne
Itse olen jo pitkään pohtinut, miksi meidän pitäisi nähdä uskonnottomuus jotenkin neutraalimpana kuin
muut maailmankatsomukset. Entäpä jos se asettuisi
samalla tavoin ideologiaksi muiden rinnalle kuin millä
tavoin uskonnot yleisesti ymmärretään? Voisiko silloin
kysyä myös, onko (meiltä veronmaksajilta kootuin) kehitysyhteistyövaroin oikein viedä ‘uskonnottomuuden
ilosanomaa’ sinne, missä yhteisöjen elämässä uskolla
pitäisi, puhumattakaan, että niitä voisi erottaa toisistaan. Pohjimmiltaan lienee todellakin kysymys vain valitusta näkökulmasta. Itse ajattelen, että lähetystyö on
kovin kapeasti ymmärrettyä silloin, jos se mielletään
vain sanalliseksi julistukseksi. Sanoja toki tarvitaan,
mutta käytännön ammateissa palveleminen Kristuksen
nimessä ja Hengessä on yhtälailla lähetystyötä, sellaisena kuin itse sen ymmärrän.
on yhä vahva asema? Eikö kaikkialla ole tarpeen her-
Keskustelu jatkukoon. On ilahduttavaa, että se on alka-
källä korvalla kuunnella paikallisia ja suhtautua kunni-
nut.
oittavasti heidän uskoonsa ja arvoihinsa? En kuitenkaan rohjennut Porthanian luentosalissa tätä kysymystä ääneen esittää.
Akatemiaprofessori Elina Vuolan esityksestä poimin 10
teesiä uskonnosta ja kehityksestä:
1. Kehityksestä puhuttaessa uskontoja ei voi sivuuttaa.
Elina Lind
50
SKLS:n kevätpäiville kokoonnuttiin Mikkelin järvimaisemiin
SKLS:n kevätpäiviä vietettiin 27.-29.3. Mikkelin Susiniemen kauniissa alkukeväisessä järvimaisemassa
usean kymmenen hengen osallistujan voimin. Päivien teemana oli globaali lähimmäisyys, eikä mielenkiintoisia puheenvuoroja ja kohtaamisia puuttunut.
Perjantai-illalla saimme kuulla Kirkon ulkomaanavusta saapunutta Aaro Rytköstä, joka alusti
mielenkiintoisesti aiheesta Maailman samarialainen.
Lauantaina vietimme aikaa kulkien ryhmittäin rastiradalla, jolla saimme tutustua avuntarvitsijoihin
kaikilta mantereilta eri maiden muodossa. Pohdimme ryhmissä, kuinka voisimme parhaiten auttaa
juuri kyseisiä maita niiden nimenomaisissa ongelmissa.
Vieraanamme oli suureksi iloksemme seuran stipendiaatti, tansanialainen gynekologi Ernest Mtango
vaimonsa Maryn kanssa. Hänen luennoidessaan
tutkimustyöstään saimme käytännössä kuulla ja
nähdä, miten globaali lähimmäisyys on toteutunut
seuramme avustustyön kautta. Lauantaina keskustelua herätti myöskin emerituspiispa Voitto Huotarin
luento otsikolla ”Autuaita ovat rauhantekijät”.
Lauantai huipentui afrikkalaiseen iltaan, jossa pääsimme nauttimaan afrikkalaisen keittiön antimista.
Illallisen lomassa saimme vielä kuulla lähetyslääkäri
ja kirurgi Veikko Reinikaisen ja hänen vaimonsa pysäyttäviä kokemuksia lähetyskentiltä. Seuran jäsenistäkin koostuva Fermaatti-kuoro viimeisteli autenttisen afrikkalaisen tunnelman kuorolauluillaan.
Sunnuntaina vielä pidettiin yhteinen jumalanpalvelus sekä tutustuttiin paikalliseen Pitäjänkirkkoon.
Suurkiitos kevätpäivät järjestäneille!
Juhani Junnila
Kuvat: Jarmo Reponen
51
Uudistuva KrLL
Kristillinen lääkärilehti aloitti nykynimellään
kolmannen vuosikertansa. Juhani Junnilan aloitettua toimitussihteerinä lehden toimitus on
alkanut katsoa yhä pidemmälle, ja tuoreita sekä
joskus kunnianhimoisia suunnitelmia ja ideoita
tulvahtelee. Lehti on viime vuosien aikana
muuttunut tiuhaan tahtiin, ja jälleen kädessäsi
pitämään numeroon on mahtunut uudistus ja
uusi idea jos toinenkin.
Lukijat kuitenkin osaavat parhaiten sanoa, mikä
idea toimii ja mikä ei. Palautetta saa mieluusti
antaa
toimitussihteerille,
toimitukselle
(kristillinenlaakarilehti@gmail.com) tai suoraan
taittajalle (hjhalk@utu.fi)!
Lisäksi lehden taittoon tarvitaan usein runsaasti
kuvamateriaalia kansiin ja tilantäytteeksi. Jos
siis valokuvakansioista löytyy hyvälaatuisia, lehden henkeen sopivia (aiheina esim. vuodenaikaan sopiva luonto, joulu), jotka olisit halukas
luovuttamaan KrLL:n käyttöön, niin näitä saa
lähettää taittajalle osoitteeseen hjhalk@utu.fi.
Kuva julkaistaan sopivan paikan tullen kiitollisna
kuvaajan nimen kera!
Heikki Halkosaari
taittaja
52
SEURAN VASTUUNKANTAJAPÄIVÄT
23.5.2015 klo 8:00 - 24.5.2015 klo 17:00
Kuva: Wikimedia Commons
Kulttuurikeskus Sofia, Kallvikinniementie 35, Helsinki
SKLS:n vastuunkantajapäivillä käydään läpi pienryhmätyöskentelynä tämän hetkistä
seuran tilannetta ja vapaaehtoisresursseja, ja pohditaan voimavarojen kohdentamista.
Vastuunkantajapäivillä kokoontuvat seuran hallitus, terveyslähetyksen tuen toimikunta
ja muita seuran aktiivisia jäseniä. Tervetuloa mukaan!
Kysy, onko vielä tilaa sähköpostitse Markukselta (markus.partanen@fimnet.fi)
tai Annalta (anna.numminen@fimnet.fi)!
Lisätiedot www.skls.fi.
Suomen Kristillisen Lääkäriseurän
SYYSPÄIVÄT
9.-11.10.2015
Kulttuurikeskus Sofia
Kallvikinniementie 35,
Helsinki
Vaikka kulkisin
pimeässä laaksossa..
- niin pelkään sittenkin?
53
Erikoislääkärinä opettamaan Afrikkaan?
Lähetysyhdistys Kylväjästä on oltu Suomen Kristilliseen
erityisesti naisille. Ihan ensimmäiseksi ulkomaan ko-
Lääkäriseuraan yhteydessä. Kylväjän kautta Afrikan sar-
mennukseksi tehtävä voi olla muutoin turhan vaativa,
vessa kliinisessä ja opetustyössä olevalta seuramme
vaikka ammatillinen pätevyys riittäisikin.
jäseneltä on siellä paikallisen yliopistoklinikan johtaja
kysellyt, löytyisikö Suomesta muitakin, jotka voisivat
Pentti Marttila Kylväjästä on ehdottanut sitäkin, että
tulla – edes lyhyelle -- opetusjaksolle. Erityisen suuri
yksissä tuumin yrittäisimme lähivuosina rekrytoida ja
tarve juuri nyt olisi sisätautien ja dermatologian erikois-
lähettää alueelle 2-4 lääkäriä. Olen kertonut hänelle,
lääkäreistä. Aikaisempaa yliopistotaustaa ei tarvita; eri-
että seurassamme on paljon niitä, joita kansainvälinen
koislääkärin pätevyys ja kyky opettaa omaan erikoisalaa
työ kiinnostaa ja että välitän viestiä eteenpäin. Sen
riittävät. Minimiaika paikan päällä olisi 2+2 viikkoa, kah-
enempää tuskin voimme luvata. Mutta voihan olla, että
dessa eri kaupungissa. Viestiä saa välittää eteenpäin ja
juuri tämä on kutsu, jota joku on jo odottanutkin.
kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä; ohjaan
sitten edelleen täsmällisemmän tiedon lähteille. Se on
Elina Lind
kuitenkin todettava, että työympäristö on haastava,
Kaikille lääkäreille suunnattu eettinen koulutus
- erikoisalasta riippumatta!
Ke 20.5.2015 klo 18
Orion Volttikatu 8, Kuopio
Pekka Reinikainen:
HYVÄ KUOLEMA - ONKO SE EUTANASIA?
Illallinen ja saunat
Ilmoittautuminen
ma 18.5.15 mennessä
reetta.siljanen@fimnet.fi
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!
Seuran internet-sivut ovat uudistuneet!
Käy katsomassa
osoitteessa www.skls.fi !
Löydät seuran
nyt myös
Facebookissa!
Seuraavaan numeroon (KrLL 3/2015) tulevat materiaalit ja ilmoitukset
8.8.15 mennessä.
54
Uskoa työssä, työtä uskossa
Tällä palstalla kristitty kollega kertoo tapauksen, jossa kristillinen usko ja työ kohtasivat.
Siitä on pian 15 vuotta. Lyhyt hetki päivästä varattu
ken Isän käteen. Hän kertoo, että hänen puolestaan
seuraavan päivän potilaalle. Nimi tuntuu tutulta –
rukoillaan ja erityisesti lämmittää se, että kirurgia-
onkohan hän henkilö jonka opetusta olen joskus
kaan ei unohdeta esirukouksessa. Myös kirurgi tarvit-
kuullut? Aavistus osoittautui todeksi. Tapaaminen
see varjelusta ja viisautta työhönsä.
on minulle rutiininomainen, mutta suureen leikkaukseen tulevalle hyvin ainutkertainen. Ilmenee,
että henkilö on kokenut vaikeita sairauden vaiheita
muutamia vuosia aikaisemmin; käynyt sydämensä
vuoksi lähellä kuoleman rajaa. Siitä hän on toipunut ihailtavan hyvin vaikka tapahtuma on jättänyt
sydämeen merkittävän arven. Toipumisestaan hän
antaa siitä kunnian ennen muuta Vapahtajalleen,
joka on varjellut ja antanut lisävuosia työskennellä
kutsumuksessaan sielujen pelastamiseksi. Hän ei
unohda myöskään lääkäreitä, jotka hoidoillaan ovat
Lääkärinä saan nöyränä
todeta, että en voi
pidentää yhdenkään
ihmisen elämää, ellei
Jumala niin salli.
auttaneet. Nyt kuitenkin ahtaumat sepelvaltimoissa rajoittavat jälleen toimintaa ja alustavien selvitysten perusteella on suositeltu ohitusleikkausta.
Kun ihminen on suuren tapahtuman edessä, sellai-
Kerron suunnitellun hoidon vaiheista, riskeistä ja
sen, joka voi ratkaisevasti muuttaa elämän kulun,
hyödyistä ja tapanani on muistuttaa siitä, että vaik-
joutuu hän väistämättä pohtimaan elämänsä perus-
ka koko hoitoon osallistuva henkilökuntamme te-
taa; on hänellä kristillistä vakaumusta tai sitten ei.
kee parhaansa, ei kaikki ole lopultakaan meidän
Tällainen ikään kuin hyppy tuntemattomaan on myös
käsissämme. Potilaani kertoo, että hän jättää kai-
suuri kirurginen leikkaus, johon liittyy aina tiettyjä
riskejä. Ei ole mitenkään harvinaista, että leikkaukseen tuleva kertoo peloistaan ja muista tuntemuksis-
Kun ihminen on suuren
tapahtuman edessä,
sellaisen, joka voi
ratkaisevasti muuttaa
elämän kulun, joutuu hän
väistämättä pohtimaan
elämänsä perustaa; on
hänellä kristillistä
vakaumusta tai sitten ei.
taan. Tässä tilanteessa hän usein myös rukoilee ja
hänen puolestaan rukoillaan. Niin myös lääkärinä
voin rukoilla valmistautuessani leikkaukseen: Herra
varjele leikattavaa lähimmäistäni, anna minulle viisautta ja voimaa; tapahtukoon kuitenkin Sinun tahtosi.
Jokin aika sitten olin kuulemassa tuon alussa mainitsemani vajaa 15 vuotta aikaisemmin leikkaamani
henkilön opetusta. Hän oli virkeä ja täynnä elämän
iloa ja suunnitelmia. Hän oli ollut hyvin aktiivinen saaden vielä eläkepäivilläänkin aikaan mittavan määrän
myös kirjallista opetusta, josta voimme ammentaa
viisautta ja siunausta vielä pitkään. Tapaamisestam-
55
salli. Minua vanhempi kollega opetti uraa valitessani,
että tällä uralla oppii tai ainakin pitäisi oppia ennen
muuta nöyryyttä. Toisaalta voi kokea suurta iloa ja ihmetystäkin siitä, että meille annetuilla lahjoilla voimme olla auttamassa joitakin kanssaihmisiä saavuttamaan lisää laadukkaita elinvuosia.
Rukouksessa voimme puhua taivaalliselle Isällemme
lapsen lailla. Jeesus opetti meitä rukoilemaan, kiittämään ja ylistämään Jumalaa ja myös sen, että rukouksessa saamme myöskin anoa itsellemme ja lähimmäisillemme kaikkea mitä tarvitsemme: ”Anokaa niin teille
annetaan”. Tämän olen kokenut elämässäni suurena
Lähde:
Freeimages.com/
Natsphotos
voimavarana. Luther kertoi omasta kokemuksestaan
rukouksen merkityksestä aikana, jolloin hän oli suuressa murroksessa elämässään: ”Minulla on nyt niin paljon tehtäviä, että ellen käyttäisi joka päivä kahta tai
me jäi iloinen ja kiitollinen mieli. Vain runsas kuu-
kolmea tuntia rukoukseen, en voisi selvitä yhdestäkään
kausi tuosta tapaamisesta kantautui viesti, että tuo
päivästä”.
jalo henkilö oli saanut kutsun tästä ajasta Taivaan
kotiin. Mietin sitä, että voimme tehdä suunnitel-
Mottona voin sanoa tutun kehotuksen sanoin:
mia, mutta Jumala on antanut meille oman ajan.
”Rukoilkaa ja tehkää työtä.” Näin maailmaa katsellen
Lääkärinä saan nöyränä todeta, että en voi piden-
voimme joskus nähdä työmme seurauksena Jumalan
tää yhdenkään ihmisen elämää, ellei Jumala niin
ihmeitä.
Matti Tarkka
Niin myös lääkärinä voin
rukoilla valmistautuessani
leikkaukseen: Herra varjele
leikattavaa lähimmäistäni,
anna minulle viisautta ja
voimaa; tapahtukoon
kuitenkin Sinun tahtosi.
Kirjoittaja on sydänja rintaelinkirurgian
professori emeritus
sekä Sydänkeskuksen entinen ylilääkäri
ja sydänkirurgian
vastuualuejohtaja.
56
Tietäkää, rakkaat veljeni,
että itse kunkin tulee
olla herkkä kuulemaan
mutta hidas puhumaan
ja hidas vihaan.
Jaak.1:19
Kuva: Keväinen metsäpuro. Heikki Halkosaari
KrLL 2/2015