1. No category

PENSSELIHIRMUT
ESP OON KU VATAIDEKOULUN V UOSIK ERTOMUS 20 14–20 15
PENSSELIHIRMUT
E SP O ON KU VATAIDEKOULUN V UOSIK ERTOMUS 2014–2015
Toimisto/Kansliet
WeeGee-talo, Ahertajantie 5, 02100 Espoo
Postiosoite: PL 6670, 02070 ESPOON KAUPUNKI
WeeGee-huset, Flitarvägen 5, 02100 Esbo
Postadress: PL 6670, 02070 ESBO STAD
puh./tel. 816 31822
fax 816 31827
sähköposti/e-mail: toimisto@espoonkuvataidekoulu.fi
www.espoonkuvataidekoulu.fi
Rehtori/Rektor
Maritta Poijärvi
puh./tel. 816 31819
Apulaisrehtori/Vicerektor
Hanna Koskimies puh./tel. 816 31820
Taloussihteeri/Ekonomisekreterare
Marju Pohjola
puh./tel. 816 31821
Toimistosihteeri/Byrosekreterare
Salma Tähtivuo
puh./tel. 816 31822
Vahtimestari/Vaktmästare
Seppo Jyrkinen
puh./tel. 040 562 9889
Viestintäkoordinaattori/Kommunikationskoordinator
Tuija Tuohimetsä
puh /tel. 816 31826
Siivoojat/Städare:
H&A Team Oy, C´stix Oy
Lukuvuosi 2014—2015
Lukuvuosi alkoi 18.8.2014 ja päättyy 23.5.2015. Oppilaita
on 1200, joista 30 ruotsinkielisiä. Lukujärjestyksen mukaisia opetustunteja on toteutunut 9 730. Lukuvuonna 2014
–2015 on ollut yhteensä 116 opetusryhmää: 18 varhaisiän
kuvataidekasvatusta, 69 perusopetuksen ryhmää ja 29
syventävien opintojen työpajaa.
Hallinto ja talous
Espoon kuvataidekoulu on taiteen perusopetusta antava
kuvataideoppilaitos, jonka toimintaa ylläpitää rekisteröity
kannatusyhdistys. Espoon kaupungin taloudellinen tuki
on luonut koululle edellytykset kehittyä osaksi kunnan
kulttuuritoimintaa. Koulu on saanut tuntiperusteista valtionapua vuodesta 2000 lähtien.
Koulun taloudesta ja hallinnosta vastaa johtokunta,
johon kaupunki nimeää kaksi jäsentä.
Johtokunta
Puheenjohtaja
Raili Hilakari
Varapuheenjohtaja
Seppo Holste
Jäsenet
Merja Ritamo
Terttu Rönkkö
Espoon kaupunginhallituksen nimeämät
edustajat
Taru Liira
Maarit Fred
Kannatusyhdistys
Kannatusyhdistyksen jäsenmäärä oli 8 henkilöä. Jäsenmaksu oli 30 euroa. Kannatusyhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin WeeGee-talossa 23.4.2015.
OPETTAJAT
Päätoimiset opettajat
Heta Boman, kuvataideopettaja
Elisse Heinimaa, kuvataideopettaja
Saga Heino, taiteen maisteri
Minttu Hyytiäinen, taiteen maisteri, keraamikko
Leena Rantanen, taiteen maisteri
Päivi Sarakorpi, kuvataideopettaja
Eeva-Liisa Seinälä, kuvataideopettaja
Tuntiopettajat
Eeva Astala, taiteen kandidaatti, arkkitehtiyo
Pekka Barman, kuvataiteilija
Mari von Boehm, taiteen maisteri
Sari Bremer, taiteen maisteri
Elissa Eriksson, taiteen maisteri
Ruusu Hulmi, valokuvaaja
Marjatta Kekki, kuvanveistäjä
Liini Laes, taiteen maisteri
Paula Martikainen, taiteen maisteri
Anne Ovaska, kuvataiteilija
Mikko Remes, elokuvaohjaaja
Elisa Rovamo, kuvataideopettaja
Maiju Salmenkivi, taiteen maisteri
Arash Sammander, taiteen maisteri
Nina Sarkima, kuvataiteilija
Martti Sirola, kuvataideopettaja
Niina Thuneberg, taiteen maisteri
Anni Toivonen, taiteen maisteri
Koulun henkilökunta
2014–2015:
Takana: Salma Tähtivuo, Niina
Thuneberg, Marjatta Kekki,
Heta Boman, Nina Sarkima,
Seppo Jyrkinen, Liini Laes,
Eeva Astala, Ruusu Hulmi,
Martti Sirola. Keskellä: Marju
Pohjola, Tuija Tuohimetsä,
Minttu Hyytiäinen, Hanna
Koskimies, Paula Martikainen,
Mari von Boehm, Päivi Sarakorpi, Kristiina Ljokkoi, Anni
Toivonen, Elisse Heinimaa,
Elisa Rovamo, Anne Ovaska.
Istumassa: Mikko Remes,
Maritta Poijärvi, Magnus
Zweygberg, Pekka Barman,
Maiju Salmenkivi, Sari Bremer.
Kuvat Julia Weckman
–2–
–3–
Aleksi Tolonen, taiteen maisteri
Hillevi Vähälä-Aranko, taidemaalari
Irma Weckman, taiteen maisteri
Magnus Zweygberg, taiteen maisteri
Kuvataidekerhoissa toimivat opettajina
taiteen kandidaatti Kristiina Ljokkoi (syyslukukaudella),
taiteen maisteri Teija Rautiainen (kevätlukukaudella)
ja avustajana Ellamaija Kasanen Laajalahden koulussa,
taiteen maisteri Anni Toivonen Saunalahden koulussa,
taiteen maisteri Nina Ruokonen Tähtiniityn koulussa sekä
taiteen maisteri Teija Rautiainen Ymmerstan koulussa.
Opetuspisteet
Espoonlahden opetuspiste
Kalajärven opetuspiste
Karakallion opetuspiste
Kauklahden opetuspiste
Leppävaaran opetuspiste
Olarin opetuspiste 1 ja 2 / Olars undervisningslokal
Tapiolan opetuspiste / Hagalunds undervisningslokal
Toimitus
Maritta Poijärvi, Hanna Koskimies, Elisse Heinimaa
ja Tuija Tuohimetsä
Painopaikka
Vammalan kirjapaino, Sastamala, 2015
Kannen kuvat
Julia Weckman ja Mika Launis
Taitto
Mika Launis
Kanssamme
espoolaiset lapset
ja nuoret rakastuvat
kuvataiteeseen
E
MARITTA POIJÄRVI, REHTORI
spoon kuvataidekoulun uutta strategiaa
kaudelle 2015–2019 on rakennettu yhdessä kuvataidekouluyhteisön kanssa. Strategian laadinnassa on otettu huomioon myös
kansalliset kulttuurin tulevaisuuden näkymät,
sekä kansallinen taiteen perusopetuksen nykytila ja kehittämistarpeet. Kehittämisessä on
huomioitu myös Espoo-tarina ja Espoon arvot:
”Espoo on asukas- ja asiakaslähtöinen. Espoo on
vastuullinen edelläkävijä. Espoo on oikeudenmukainen”. Strategian toteuttamisella pyritään
varmistamaan, että Espoon kuvataidekoulu
pystyy vastaamaan taiteen perusopetuksen
haasteisiin tulevaisuudessa.
Lämmin kiitos kaikille vastauksista ja osalllistumisesta strategia-kyselyyn, joka lähetettiin
kaikkien oppilaiden koteihin sekä koko henkilökunnalle. Kiitos hyvistä ideoista ja rohkaisevista
kommenteista. Jokaisen panos on ollut tärkeä.
Monien innostavien palavereiden ja keskustelujen jälkeen strategia on nyt valmis.
Pyrimme edelleenkin tulemaan kuvataidekouluksi, joka on henkilöstöä voimavaraistava ja
lapsia, nuoria ja perheitä arvostava yhteisö, joka
saa kaikki espoolaiset lapset ja nuoret rakastumaan kuvataiteeseen, jossa on vapaus luovuuteen ja kriittisyyteen ja jossa tehdään asioita
yhdessä ja yhteisöllisesti, jossa kaikilla on
intohimo uuden etsimiseen, ja jossa on rohkeus
uskaltaa menestyä ja epäonnistuakin.
Strategian tavoitteena on kehittää Espoon
kuvataidekoulusta valtakunnallisesti tunnettu kuvataiteen perusopetuksen voimakeskus
lisäämällä kuvataidekoulun tunnettavuutta ja
saavutettavuutta edelleen kehittämällä yhteistyömuotoja varhaiskasvatuksen ja opetustoimen
kanssa.
Huolehdimme opetuksen ja oppimisen laadusta ja suunnitelmallisuudesta. Näin voimme
jatkossakin saada motivoituneet ja innostuneet
oppilaat ja opettajat kouluumme. Tehostamme
päättötöiden ohjaamista ja opintojen seurantaa
ja oppilaiden viihtyvyyttä.
Henkilöstö ja oppilaat ovat meidän voimavaramme. Haluamme olla hyvinvoiva ja innostava
yhteisö. Espoon kuvataidekoulussa ei kiusata
ketään.
Vain yhdessä henkilöstön, oppilaiden, vanhempien ja eri sidosryhmien kanssa pystymme
tekemään strategiasta totta käytännössä. Kaikkein tärkein on kuitenkin oppilas, joka sitoutuu
oppimiseen. On keskityttävä rauhassa ja kiireettömästi. On harjoiteltava, korjattava, yritettävä
uudelleen, opittava palautteesta. Tieto ja taito
eivät kerry itsekseen. Tarvitaan intohimoa,
innostumista, pitkäjänteisyyttä ja aikuinen, joka
välittää sen eteenpäin, sekä motivoi kannustaa
ja myötäelää prosessin eri vaiheissa.
Olette huikeita lapsia ja nuoria. Haastatte ja
pistätte meidät aikuisetkin kasvamaan ja kehittymään.
Kiitos vanhemmille, jotka kannustatte ja
iloitsette onnistumisista kanssamme.
Me rakennamme yhdessä onnellisempia ja
hyvinvoivempia lapsia ja nuoria, samalla parempaa ja onnellisempaa tulevaisuuden Suomea.
Meidän pitkäaikainen sarjakuvan, animaation ja kuvituksen opettajamme ja monien
juhlien rakastettu seremoniamestarimme Martti
Sirola jää kokopäiväiseksi taiteilijaksi. Martti on
ollut talossa noin 27 vuotta. Haluan kiittää häntä
näistä vuosista ja toivottaa inspiroivia vuosia
kokopäiväisenä taiteilijana.
Kiitän koko työyhteisöä ja kaikkia koulun
sidosryhmiä energisestä ja vauhdikkaasta vuodesta.
Rentouttavaa ja iloista kesää!
Ella Aho, City slice. Päättötyö.
–4–
Tillsammans med oss
får barn och unga
i Esbo upp ögonen
för bildkonst
MARITTA POIJÄRVI, REKTOR
With us, the children
and youth from Espoo
will fall in love
with visual arts
MARITTA POIJÄRVI, PRINCIPAL
E
sbo bildkonstskolas nya strategi för perioden
2015–2019 har dragits upp tillsammans med
samfundet för bildkonstskolor. Vid utformningen av strategin har även de nationella framtidsutsikterna för kulturen samt nuläget för den
grundläggande konstundervisningen och utvecklingsbehoven beaktats. I utvecklingen har hänsyn
tagits också till Berättelsen om Esbo och Esbos
värderingar: ”Esbo är invånar- och kundorienterad.
Esbo är en ansvarig föregångare. Esbo är rättvis”.
Meningen är att strategin ska säkerställa Esbo bildkonstskolas förmåga att möta de utmaningar som
den grundläggande konstundervisningen kommer
att ställas inför i framtiden.
Ett varmt tack för alla svar och för deltagande i
strategienkäten, som skickades hem till alla elever och till hela personalen. Tack för bra idéer och
uppmuntrande kommentarer. Varje insats har varit
viktig. Nu, efter många inspirerande möten och
diskussioner, är strategin klar.
Vårt mål är fortsättningsvis att bli en bildkonstskola som stöder sin personal, ett samfund som respekterar barn, unga och familjer, som får alla barn
och unga i Esbo att intressera sig för bildkonst. Vi vill
ha en skola som ger frihet till skapande och kritiskt
tänkande, en skola där man jobbar tillsammans och
kollektivt, där alla är öppna för nya idéer och där det
finns mod att våga lyckas och också misslyckas.
Syftet med strategin är att utveckla Esbo bildkonstskola till ett nationellt känt starkt center för
grundläggande konstundervisning. Genom att öka
medvetenheten och tillgängligheten till bildkonstskolan och vidareutveckla samarbetsformerna med
småbarnsfostran och utbildningsväsendet kan vi nå
målsättningen.
Vi ombesörjer undervisningens och inlärningens
kvalitet och planmässighet och ser på så sätt till att
T
he new strategy of Espoo School of Art for
the season 2015–2019 has been created
together with the art school community. The
future prospects of the national culture, as well as
the present state and the development needs of
the basic art education in Finland have been taken
into consideration in the preparation process. The
story and the values of Espoo have been taken into
consideration in the development work, as well. The
values are: ‘Espoo focuses on its citizens and clients.
Espoo is a responsible forerunner. Espoo is fair.’ By
implementing the strategy, the aim is to make sure
that Espoo School of Art will be able to respond to
the future challenges of the basic art education.
A warm thank you for all those who responded
and took part in the strategy questionnaire, which
was sent in all students’ homes and for the whole
staff. Thank you for good ideas and encouraging
comments. Each person’s input has been valuable.
After many inspiring meetings and discussions, the
strategy is now ready.
We still strive to become a school of visual arts
that empowers the staff, values the children, youth,
and families, makes all children and youth in Espoo
fall in love with visual arts, where there is freedom
of creativity and critical thinking, things are done
together and collectively, and everyone has the
passion for searching for new things and courage to
dare to be successful and even fail.
The aim of the strategy is to develop the Espoo
School of Art into a nationally known powerhouse
of basic art education by making it better known
and more accessible by further developing the ways
of cooperation together with early education and
education sector.
We ensure the quality and systematic nature
of teaching and learning. In this way we are able
to have motivated and enthusiastic students and
–5–
vi får motiverade och entusiastiska elever och lärare
även i framtiden. Vi effektiviserar handledningen
av slutarbeten och uppföljningen av studierna och
satsar ännu mer på elevernas trivsel.
Personalen och eleverna är vår viktigaste resurs.
Vi vill vara ett välmående och inspirerande samfund.
I Esbo bildkonstskola förekommer ingen mobbning.
Endast tillsammans med personal, elever, föräldrar och olika intressegrupper kan vi förverkliga vår
strategi. I centrum står dock eleven, som förbinder
sig att studera och lära. Det gäller att koncentrera sig
i lugn och ro, utan stress. Eleven måste öva, korrigera, försöka på nytt, lära sig av feedback. Kunskap
och färdigheter kommer inte av sig själv. Vad som
behövs är entusiasm, engagemang, långsiktighet
och en vuxen påhejare som motiverar, uppmuntrar
och lever med i processens olika faser.
Ni är otroligt fina barn och unga. Ni utmanar och
får också oss vuxna att växa och utvecklas.
Tack till alla uppmuntrande föräldrar som tillsammans med oss gläder er åt framgångarna.
Tillsammans skapar vi lyckliga och välmående
barn och unga – och samtidigt en bättre och lyckligare framtid för Finland.
Vår långvariga lärare i serieteckning, animation
och illustration och älskade ceremonimästare för
många fester, Martti Sirola, lämnar oss för att bli
heltidsarbetande konstnär. Martti har jobbat som
lärare hos oss i ca 27 år. Jag vill tacka honom för
denna tid och önskar honom inspirerande år som
heltidskonstnär.
Jag tackar hela arbetsgemenskapen och skolans samtliga intressegrupper för ett energiskt och
fartfyllt år.
Med önskan om en avkopplande och glad sommar!
teachers in our school also in the future. We will
make a special effort into supervising the Diploma
works, follow-up the studies, and to create a good
atmosphere for the students.
The staff and the students are our resource. We
want to be a thriving and inspiring community. No
one is bullied in Espoo School of Art.
We can implement the strategy in reality only
with the cooperation of the staff, students, parents,
and various stakeholders. After all, a student who
commits himself to learning is the most important
factor. One needs to focus in peace and without
rush. One needs to practice, revise, try again, learn
from feedback. Knowledge and skills don’t accumulate by themselves. Passion, excitement, patience
is needed, as well as an adult who transmits all that
forward, motivates, encourages, and emphatically
stands by in the different stages of the process.
You are outstanding children and young people.
You challenge and also make us adult to grow and
develop.
Thank you for the parents who encourage and
rejoice for the moments of achievement with us.
Together we build children and youth who are
happier and feel better, and simultaneously we
make better and happier future Finland.
Our long-term teacher of comics, animation,
and illustration and a beloved master of ceremonies
in many parties, Martti Sirola, will become a fulltime artist. Martti has been part of the school for
about 27 years. I want to thank him for these years
and wish for inspiring years as a full-time artist.
I thank the whole working community and all
the stakeholders of the school for an energetic and
action-packed year.
Have a relaxing and joyous summer!
Strategiasta
Kuvataidekoulun strategia
Espoon kuvataidekoulun johtokunta on hyväksynyt
pitkän työn tuloksena strategian vuosille 2015–2019.
SEPPO HOLSTE
Strategiassa määritellyt keskeiset tavoitteet ovat:
S
– keskeinen tavoite on saada kanssamme espoolaiset lapset ja nuoret rakastumaan kuvataiteeseen
– keskeinen tavoite on luoda kuvataidekoulusta
tunnettu kuvataiteen perusopetuksen visuaalinen voimakeskus
– rakennamme parempaa Espoota edistämällä
trategian käsite on moniselitteinen, ja sillä on
lukuisia määritelmiä. Sana on peräisin kreikankielestä, jossa se tarkoittaa sotapäälliköntaitoa.
Sanan sisältö tulee kaukaa historiasta, vuosituhanten
takaa; kiinalaisen Sunzun kirjoituksissa strategia tarkoittaa viisauden ja voiman tasapainoa niin sodankäynnissä kuin valtion kaikissa toimissakin.
Sen sisältö on määritelty myös japanilaisen
Miyamoto Musashin kirjoituksissa, jotka perustuivat
soturin strategian viiden elementin tajuamiselle ja
hallinnalle. Ikivanhat viisaudet ovat antaneet nykypäivään koetellut ohjeet päätöksenteolle ja toiminnalle kaikilla elämänaloilla.
Strategia määrittää suunnan, jota kohti yhteisö
etenee, ja kertoo, millaisin menetelmin se saavuttaa
päämääränsä. Strategiassa on näkemys toimintaympäristön ja oman toiminta-alueen tulevaisuuden
haasteista.
lasten ja nuorten hyvinvointia kuvataidekasvatuksen keinoin
– kuvataiteen harrastaminen tuottaa tulevaisuudessa luovempia ja onnellisempia espoolaisia.
Perusopetusryhmien näyttelyt
On aika lukea strategia, paneutua sen sisältöön ja
pohtia, mitä se lupaa. Onko se kertomuksia lapsille,
ohjenuora vanhemmille, opas opettajille, mahdollisuus vai vaatimus? Yhdistääkö se aikuiset ja lapset
kulkemaan uuteen onnellisempaan maailmaan?
Miten saada lapset ja nuoret rakastumaan kuvataiteeseen?
Rakastuminen voi olla hetken huumaa, mutta se
saattaa johtaa elinikäiseen, rikastuttavaan suhteeseen. Kaikista ei tule taiteen tekijöitä, mutta jokaisesta voi tulla taiteen näkijä ja kokija. Miten mitata
luovuutta ja onnellisuutta, jota pitkän pohdinnan
jälkeen ja viisain sanakääntein luvataan espoolaisille
lapsille ja nuorille?
Aikuiset järkeilevät, pohtivat, näkevät visioita
ja taputtelevat ne tyytyväisinä strategian muottiin.
Ehkäpä lapset ja nuoret jo elävät iloisina ja onnellisina omassa taiteen maailmassaan?
Maata näkyvissä. Kuva: Julia Weckman
läpitää Espoon kuvataidekoulu -nimistä oppilaitosta,
joka antaa lakisääteistä laajan oppimäärän mukaista
kuvataiteen perusopetusta.
Espoon kuvataidekoulun johtokunta vastaa yhdistyksen tarkoituksen ja strategian toteuttamisesta
niin, että koulu antaa korkeatasoista opetusta, toimii
noudattaen lakeja, asetuksia ja muita säännöksiä, viranomaismääräyksiä, tehtyjä päätöksiä ja sitoumuksia sekä annettuja ohjeita. Johtokunta hyväksyy koululle talousarvion,
toimintasuunnitelman, opetussuunnitelman ja
strategian.
Kirjoittaja on Espoon kuvataidekoulun johtokunnan
varapuheenjohtaja.
Kuvat: Julia Weckman
Strategia, toiminta-ajatus,
missio, visio ja arvot
Strategia on pitkän tähtäimen näkemys siitä, mitkä
tavoitteet ja keinot johtavat vision, toiminta-ajatuksen ja arvojen toteutumiseen. Strategia osoittaa
suunnan, mutta se on myös menettelytapa, jonka
avulla voimavarat kohdennetaan oikein torjumaan
uhkia ja hyödyntämään mahdollisuuksia.
Toiminta-ajatus tai missio sisältävät yhteisesti
koetun näkemyksen yhteisön ja sen toiminnan
tarkoituksesta ja myös laajemmasta roolista yhteiskunnassa. Toiminta-ajatuksessa ja visiossa tulee
näkyä myös yhteisön arvot. Arvot ja arvostukset
ovat hyvinä ja tärkeinä pidettyjä toimintaperiaatteita, jotka viestivät toiminnan tarkoituksesta. Niiden
tehtävänä on auttaa ja tukea yksilöiden ja ryhmien
yhteistyötä.
Visio on kuva toivotusta tulevaisuuden tilasta.
Sen tulee olla haastava, mutta ei mahdoton, jotta
siihen voidaan pyrkiä. Hyvä visio antaa selkeät
suuntaviivat ja helpottaa strategiaan kytkeytyvien
toiminnan mittareiden valintaa. Toiminnan tulee
olla mitattavaa ja mittareiden tulee olla yksinkertaisia, helppoja ja ymmärrettäviä.
Majakkasaari, Maata näkyvissä. Kuva: Julia Weckman
M
arraskuussa 2014 järjestettiin kaksi syysnäyttelyä, joiden pääosassa olivat 5–11
-vuotiaat oppilaat. Näyttelyiden teemat
liittyivät Tove Jansson -juhlavuoteen, jonka aikana
tutustuttiin hänen laajaan kuvalliseen ja kirjalliseen
tuotantoonsa. Rakkaus luontoon, toisten kunnioittaminen, suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan, ennakkoluulottomuus ja sovinnaisuuden karttaminen
nousivat mm. keskustelujen aiheiksi oppitunneilla.
Teoksissa oppilaat kuvasivat mielikuvitushahmoja,
saaristoluontoa, jännittäviä myrskyjä ja hauskoja
muodonmuutoksia erilaisilla tekniikoilla.
Kuvataidekoulun ja johtokunnan tehtävät
Laki taiteen perusopetuksesta osoittaa Espoon
kuvataidekoulun paikan ja tehtävän yhteiskunnassa. ”Taiteen perusopetus on tavoitteellista, tasolta
toiselle etenevää, ensisijaisesti lapsille ja nuorille
järjestettävää eri taiteenalojen opetusta, joka samalla antaa oppilaille valmiuksia ilmaista itseään ja
hakeutua asianomaisen taiteenalan ammatilliseen
ja korkea-asteen koulutukseen.”
Espoon kuvataidekoulun kannatusyhdistyksen
tarkoituksena on edistää kuvataiteen harrastusta
Espoossa.Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys yl-
Naamiaiset/Maskerad. Kuva: Matti Keski-Kohtamäki
Opettajat pääsivät perehtymään Tove Janssonin
maailmaan useiden asiantuntijoiden opastamina
opettajainkokousten yhteydessä järjestetyillä luennoilla sekä vierailukäynnillä taiteilijan ateljeehen.
I ”Maskerad”-utställningen i Vindängen-Folkhälsan-huset i Hagalund 15.4–7.5.2015 var elevarbeten från Olars och Hagalund undervisningsställen
utställda.
Taikurin hattu -näyttelyssä kauppakeskus Entressessä 2.-19.11.2014 oli esillä Kauklahden, Kalajärven,
Karakallion ja Leppävaaran opetuspisteiden oppilaiden teoksia.
”Naamiaiset”-näyttelyssä Tapiolan VindägenFolkhälsan-talossa 15.4–7.5.2015 oli esillä Olarin ja
Tapiolan opetuspisteiden oppilaiden teoksia.
Maata näkyvissä! Skepp ohoij! -näyttelyssä kauppakeskus Liilassa 9.-30.11.2014 oli esillä Tapiolan,
Olarin ja Espoonlahden opetuspisteiden oppilaiden
teoksia.
I Mattlidens skolcentrum (röda matsalen) och
Smedsby skola 31.3.–26.4.2015 var elevarbeten från
Olars undervisningsställe utställda.
Mattlidenin ja Smedsbyn ruotsinkielisissä kouluissa
31.3-26.4.2015 oli esillä Olarin opetuspisteen oppilaiden teoksia.
–6–
–7–
Veronika Sikow: Sunmoon 2, kuva: Julia Weckman
Telma Peura: Uno momento, kuva: Julia Weckman
Taikurin hattu, taikuri Kim Wist, kuva: Julia Weckman
Maata näkyvissä - näyttelyn avajaiset.
Kuvat: Julia Weckman
Opettajat Leena Rantanen, Heta Boman, Saga Heino ja
Minttu Hyytiäinen Taikurin hattu -näyttelyn avajaisissa.
Kuva Julia Weckman
Kesäkurssit 2015,
värikylvyt, perhekurssit, kuvissynttärit
sekä muut lyhyt- ja tilauskurssit:
www.espoonkuvataidekoulu.fi/lyhytkurssit
–8–
–9–
ELISSE HEINIMAA
K
uvataidekoulussa alle kouluikäisten lasten
opetus on kuulunut opetusohjelmaan koulun
koko toiminnan ajan. Kuvataideharrastuksen
aloittaminen jo varhaislapsuudessa antaa hyvän
perustan myöhemmille opinnoille, ja varmasti sillä
on merkitystä myös kulttuuriarvojen omaksumisen
kannalta. Nykyään lasten ja nuorten kuvataidekoulujen oppilaista jo lähes puolet on 5–8 -vuotiaita ja
suuntautuminen pienten lasten opetukseen tuntuu
vain lisääntyvän kysynnän kasvaessa. Espoon kuvataidekoulussa on varhaisiän kuvataideopetuksessa
18 opintoryhmää, joiden oppilaat ovat 5–6 -vuotiaita. Näistä yhdeksän opintoryhmää on mukana Espoon kaupungin varhaiskasvatuspalvelujen kanssa
toteutetussa yhteistyössä, jonka puitteissa lasten
kuvataideharrastus on järjestetty keskelle lasten
hoitopäivää.
SAGA-hankkeessa opitaan yhdessä
Mallia havainnoidaan.
Saga-hanke
kehittää
varhaisiän
kuvataideopetusta
Havainnointi kehittää ajattelua ja antaa aineksia mielikuvitukselle.
Miten nuorimpien oppilaiden opetus on järjestetty
eri kuvataidekouluissa? Millaisia metodeja
on käytössä? Miten tavoitteet on asetettu? Mitä oppitunneilla tapahtuu?
Miten opettajat selviävät joka syksy
uusien oppilaiden ”ryhmäyttämisestä”? Mitä ongelmia on kohdattu? Riittääkö ammattitaito?
Tällaisten kysymysten keskellä
syntyi Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitossa
ajatus pienten lasten pedagogiikan kehittämishankkeen
perustamisesta. Hanke
nimettiin SAGA-hankkeeksi ja se kuuluu
Aluehallintoviraston
rahoittamaan Osaava-ohjelmaan.
SAGA-hankkeen verkostossa on yhdeksän kuvataidekoulua, yksi arkkitehtuurikoulu ja yksi käsityökoulu Etelä-Suomen alueelta. Hanketta
koordinoi Porvoon kuvataidekoulu ja se toteutetaan
yhteistyössä Suomen Reggio Emilia -yhdistyksen
ja Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen
liiton kanssa. SAGA-hanke käynnistettiin keväällä
2014 ja se jatkuu edelleen. Hankkeen tarkoituksena
on vahvistaa opettajien osaamista 5–8 -vuotiaiden
opetuksessa sekä harjoitella opetuksen kehittämistä
yhdessä oppimisen keinoin. Keskeisenä lähteenä ja
esikuvana käytetään tutkivan oppimisen metodiikkaa, lapsilähtöistä kasvatusajattelua sekä Reggio
Emiliassa kehitettyä pedagogista dokumentointia
työmenetelmänä.
sut keskustelujen aiheeksi. Pienten lasten kanssa
todellinen vuorovaikutus onnistuu parhaiten 4–6
oppilaan ryhmissä. Näin jokainen saa mielipiteensä
esille ja tarvitsemansa huomion. Pienet ryhmät ovat
olleet mahdollisia vain harvoissa kouluissa.
Kun ryhmä on isompi, sitä opettaa parhaassa
tapauksessa kaksi opettajaa. Tällöin on mahdollista
myös dokumentoida toimintaa ja
suunnittelu, arviointi ja käytännön järjestelyt on antoisaa
ja mielekästä tehdä työparin
kanssa yhdessä. Työpareja on
kokeiltu useissa kouluissa, ja
niistä on saatu erinomaisia tuloksia.
Espoon kuvataidekoulun Leppävaaran opetuspisteessä opettajat Minttu
Hyytiäinen ja Liini Laes ovat toimineet
työparina kuluneen opintovuoden aikana
opettaen yhdessä 17 oppilaan päiväkotiryhmää. Tästäkin on ollut tuloksena lisääntynyt
motivaatio työn kehittämiseen sekä iloisia, kokeilevia, yllätyksellisiä ja keskittyneitä tilaisuuksia
kuvalliseen työskentelyyn.
Kehittämistyö jatkuu
SAGA-hanke tulee jatkumaan jollakin tavoin myös
tulevana opintovuonna, ja toivottavasti myös sen
jälkeen, sillä hankkeen perimmäinen tarkoitus on
saattaa alkuun päättymätön prosessi – tai ainakin
pysyvä utelias asenne oppimista ja opetuksen kehittämistä kohtaan sekä tiedon ja kokemusten jakamisen perinne: mitä kaikkea hauskaa vielä keksimmekään tehdä yhdessä!
Kirjoittaja opettaa varhaisiän
kuvataideryhmiä ja
perusopetusryhmiä
Espoon kuvataidekoulun pienten lasten opintoryhmiä opettavat opettajat ovat aktiivisesti mukana
SAGA-hankkeessa. Verkostotapaamisissa ja seminaareissa opettajat esittelevät hyviksi koettuja
työkäytäntöjä ja pedagogisia ratkaisuja toisilleen,
ja yhdessä keskustelemalla ja pohtimalla jaetaan
olemassaolevaa tietoa ja oivalletaan uutta. Keskeisiä aiheita ovat olleet keinojen kehittäminen lasten
kuuntelemiseen ja ryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseen sekä leikin, seikkailun ja
tarinallisuuden lisäämiseen opetuksessa.
WeeGee-talon opetuspiste, kuvat: Niina Ala-Fossi
Kysymys opintoryhmien koosta on myös nous-
– 10 –
– 11 –
Kuvat: Elisse Heinimaa
Ideat ja kokemukset jaetaan
Onnellinen elämä
Silmäätekevät-näyttely
SANNA LAUSLAHTI
Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan pj.
O
ELISSE HEINIMAA JA HANNA KOSKIMIES
Näyttelyn avajaisissa meikki- ja maskeerauskoulu Maker Academy’n opiskelijat tekivät vieraille
kasvomaalauksia surrealismin hengessä.
Työpaja- ja päättötyöoppilaiden
yhteinen näyttely oli esillä 14.–24.4.2015
Tapiolan WeeGee-talon kolmannen
kerroksen näyttelytilassa.
Kuviskummi Tuula Karjalainen avajaisissa
T
yöpajaoppilaiden näyttelyn teemana oli
surrealistinen taide. Teeman valintaan vaikutti syksyllä Espoon kaupunginteatterissa
nähty Kojoottikuu-näytelmä, joka pohjautui osittain
Salvador Dalin ilmaisukieleen. Teosten aiheita oli
ammennettu myös muiden surrealismin klassikoiden teoksista.
Työpajaryhmien yhteinen teos koostui monin
eri tavoin toteutetuista silmistä: teemalla haluttiin
muistuttaa naköaistin hallitsevasta merkityksestä
informaation välittäjänä ja kuvataiteen aistina sekä
toisaalta näköaistin subjektiivisuudesta ja valikoivuudesta. Muissa teoksissa näkyi mm. mittakaavalla leikittelyä, sattumanvaraisuutta, unimaailman tulkintaa
ja sadunomaisia, outojen asioiden kohtaamisia.
Avajaispuheenvuorossaan Espoon kuvataidekoulun
vuoden 2014-2015 kuviskummi, FT taidehistorioitsija ja tietokirjailija, Tuula Karjalainen palasi ajassa
taaksepäin muistelemaan Espoon kuvataidekoulun
alkutaivalta 36 vuotta sitten. Karjalainen kertoi
tavanneensa Silmäätekevät–näyttelyn avajaisissa
paljon ihmisiä, jotka ovat olleet mukana toiminnassa
koulun perustamisesta lähtien.
Nykyinen kuviskummi kuvasi puheessaan elävästi ja humoristisesti Espoon kaupungin 1970-luvun
kriittistäkin suhtautumista ehdotukseen kuvataidekoulun perustamisesta. Alkumetreillä kuvataidekoulua puolustavalta Karjalaiselta muun muassa kysyttiin, onko kuvataidekoulun perustaminen todellakin
aivan välttämätöntä.
Ikään kuin vastauksena lähes neljänkymmenen
vuoden takaiseen kysymykseen Karjalainen kuvaili:
Kuvataide todella on välttämätöntä lapsen kehitykselle. Kuva tehdään sydämestä, se tehdään aivoista ja
– 12 –
se tehdään käsin, ja se käsittää koko ihmisen persoonan avaten portteja tulevaan elämään ja tekemiseen.
Tietenkään ei ole poissuljettua se, että oppilaista tulee
taiteilijoita tai ainakin kuvataiteen parissa olevia,
mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole.
Kangertelevan alun jälkeen Espoon kaupungin
tuki kuvataidekoululle oli Tuula Karjalaisen mukaan
kuitenkin jatkuvaa ja hedelmällistä. Kaikki tarvittava tuki ja kannustus oli aina saatavilla. Tämä johti
kuvataidekoulun toiminnan laajenemiseen seuraavina vuosikymmeninä ja on mahdollistanut koulun
kehittämisen ja kehittymisen sellaiseksi kuin se tänä
päivänä on.
Tuula Karjalaisen lisäksi myös hänen lapsensa ja lapsenlapsensa ovat olleet mukana Espoon
kuvataidekoulun toiminnassa. Karjalaisen toive
on, että myös hänen lapsenlapsenlapsensa vielä
jonakin päivänä tulisivat kuvataidekoulun oppilaiksi.
Toivotamme heidät mitä lämpimimmin tervetulleiksi
ja kiitämme kuviskummiamme kaikesta hänen tekemästään työstä Espoon kuvataidekoulun hyväksi.
Tuula Karjalainen ja Sanna Lauslahti. Kuvat Julia Weckman
– 13 –
nnellinen elämä. Kuvataide antaa kanavan,
jolla voi kertoa tunnetiloista. Purkaa omia
tunteitaan, ja jakaa ne muiden kanssa tai
pitää teos piilossa. Kosketus-sana kuvaa taidetta ja
taiteen merkitystä mitä parhaiten.
Lapselle ja hänen vanhemmilleen ja läheisilleen
taide on elämänpituinen matka. Kasvu kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Eräänkin oppilaan taidematka
alkoi kuusivuotiaana ja jatkui aina 20-vuotiaaksi.
Se on äidin mukaan antanut harrastuksen, joka on
antanut upean ja turvallisen matkan lapsuudesta
nuoruuteen. Äiti kuvasi kokemuksia kuviskodista
sanoilla luova, luottava, lapseen uskova, lapsen
persoonaa tukeva, paineista vapaa, mielikuvitusta
ruokkiva ja elämänikuisia ystävyyssuhteita antava.
Kaikki nämä kertovat sitä syvää merkitystä, jota
Espoon kuvataidekoulu on antanut koko perheelle.
Lopuksi äiti kertoi maisema-arkkitehtitytön kommentin siitä, mitä kuvis on hänelle merkinnyt. Hän
oli katsonut äitiään ihmetellen ja sanonut: ”Ei siihen
ole sanoja, ei sitä voi irrottaa sanoiksi, kuvis on vaan
niin, että EN osaa ajatella elämääni ilman kuvista. ”
Espoon kuvataidekoulu pitää tuhansia vastaavia tarinoita sisällään. Espoon kuvataidekoulu on
ollut osa Espoon kaupungin identiteettiä jo pitkään.
Kuvataidekoulu on merkittävä aikajana kaupungin
omassa historiassa. Espoo tuli kauppalasta kaupungiksi vuonna 1972 ja kuvataidekoulu perustettiin
vuonna 1979.
Taiteeseen liittyy kauneuden lisäksi
myös rohkeus. Rohkeus ylittää rajoja
ja katsoa maailmaa avoimin mielin. Tänään saamme todistaa taiteen rajojen
ylittämistä, kun osa teoksista on ammentanut sisältöä teatterin puolelta.
Teatteritaide on tullut osaksi kuvataidetta työpajaoppilaiden surrealistisissa
teoksissa.
Tässä yhteydessä on hyvä myös
kysyä, osaammeko me ylittää myös
hallinnonrajoja. Kyllä osaamme.
Espoon kuvataidekoulu tarjoaa etukäteen varattavia näyttelyopastuksia ja
työpajoja päiväkoti- ja koululaisryhmille. Yhteistyö koulujen kanssa on jo
osa arkipäivää. Sen lisäksi tänä päivänä
päiväkotien toiminnan sisälle on viety
taiteen perusopetusta. Näin helpotetaan kotien arkea. Ja samalla taiteen ammattilaiset
voivat rikastuttaa opetushenkilökunnan osaamista.
Yhteistyö antaa puolin ja toisin, ja ennen kaikkea
lapset hyötyvät. Tätä yhteistyötä toivoakseni saamme vielä lisää.
Silmäätekevät-näyttelyssä on esillä runsaan 30
opiskelijan päättötyöt ja työpajaoppilaiden surrealistiset teokset, joita on innoittanut syksyinen käynti
Espoon kaupunginteatterin Kojoottikuu-teatteriesityksessä.
Tässä on myönnettävä, kuvataiteen moninaisuus yllättää. Kun katsoin töiden nimiä ja sitä, miten
ne on toteutettu. – Digitaalinen taide, keramiikka,
videot, maalaukset, piirustukset, nykytaide, ympäristö ja arkkitehtuuri sekä katutaide.
Kaikki upeita, ja koskettavia taidemuotoja.
On ilahduttavaa nähdä, että kuvataide elää ajassa
käyttäen hyväksi uusia teknologioita. Vanha sanonta
pätee tässäkin: ”kuvataiteessa vain taivas on rajana”.
Annetaan luovuudelle tilaa kasvaa ja kukoistaa.
Jokainen teos ja tekijä on ainutlaatuinen – ja kaunis.
Martti ei ehdi sammaloitua
Silmäätekevät-näyttely
Surrealismi on modernin taiteen
ja kirjallisuuden suuntaus,
joka vaikutti pääasiassa
maailmansotien välillä, mutta
jonka perintö on näkynyt
kuvataiteessa myöhemminkin.
Surrealistit painottivat taiteen
syntymistä automaattisesti,
ilman järjen, estetiikan ja
moraalin tietoista kontrollia.
Surrealisteja kiinnostivat uni,
alitajunta ja psykoanalyyttinen
teoria.
Näyttelytyöryhmä: Marjatta Kekki, Irma Weckman, Elissa
Eriksson, Eeva Astala, Ruusu Hulmi, Nina Sarkima, Seppo
Jyrkinen, Tuija Tuohimetsä ja Maritta Poijärvi.
ELISSE HEINIMAA
tekee aamusta iltaan, voi ruveta tökkimään.” Niinpä
hän valitsi sivuaineita graafiselta ja valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvaamataidonopettajaksi
vuonna 1972.
Espoon kuvataidekoulun tuntiopettaja
Martti Sirola siirtyy eläkkeelle kuluneen
kevätlukukauden jälkeen. Martti on
opettanut kohta kolmekymmentä
vuotta sekä Espoossa että Vihdin
kuvataidekoulussa pääasiallisesti
sarjakuva- ja kuvitustyöpajoja, mutta
myös perusopetusryhmiä.
Kuvittamista, taideterapiaa ja opetustyötä
H
aastattelin Marttia harmaana maaliskuisena päivänä, ja pyysin häntä muistelemaan
uransa alkuaikoja. Mistä kaikki oikein sai
alkunsa?
Piirtäminen oli Martin lapsuusaikana mieluinen
harrastus, joka tosin jäi vähemmälle murrosiässä.
Vasta armeijassa ollessaan hän kiinnostui kuvataiteesta ammatillisessa mielessä, kun kaveri Jyväskylän lyseosta vihjaisi, että Ateneumin pääsykokeet
karsintakursseineen kestävät kaksi viikkoa ja niitä
varten voi helposti saada lomaa palveluksesta.
Martti käytti tilaisuutta hyväkseen ja sai opiskelupaikan kuvaamataidon opetuksen laitokselta. Marttia
kiinnosti opiskelu myös graafisen suunnittelun
linjalla. Pyrkiessään kouluun hän mietti valintaa
opettajalinjan ja graafisen välillä, mutta päätteli että
”piirtäminen on harastuksena kiva, mutta jos sitä
(Riitta Konttinen, Liisa Laajoki, Taiteen
sanakirja. Otava 2000)
Myöhemmin Martti Sirola saattoi yhdistää molemmat kiinnostuksen kohteet työssään: aamupäivisin
hän on toiminut kuvittajana ja sarjakuvantekijänä,
iltapäivisin ja iltaisin opettajana kuvataidekouluissa.
– Päivällä ”harjoittelen” sitä, mitä illalla opetan!
Kuvitustyön ja opetuksen yhdistäminen kuulostaa
rankalta, työpäivät ovat venyneet toisinaan kellon
ympäri. Martti vakuuttaa, että tottuminen tiettyyn
päivärutiiniin on auttanut ja vapaus kuvitustöiden
ajoittamisessa – paitsi silloin kun on ollut tiukkoja
deadlineja. Martti on kuvittanut pitkän rivin kirjoja,
mm. Raija Orasen ja Kari Vaijärven lastenkirjoja.
Tunnetuin projekti on ehkä ollut Suomen kansan
hölmöläistarinoiden tekeminen sarjakuvaksi. Hölmöläisten edesottamuksista on ilmestynyt yhteensä
viisi sarjakuva-albumia. Omiakin tarinoita Martilla on
riittänyt: Apassit -sarjakuva-albumit, Kippo, Nappo
ja Kuuppa -kirjat sekä Jäpänperän kylästä kertovat
sarjakuvat.
Ennen opetustyöhön siirtymistään Martti toimi
kahdeksan vuotta taideterapeuttina Hesperian ja
Lapinlahden sairaaloissa. Hän myös opetti taideterapiaa sairaanhoito-opiston toimintaterapeuteille. Kun
hän perheineen muutti Vihtiin 1980 -luvulla, alkoi
pesti koti-isänä kolmelle lapselle ja siinä sivussa
jatkui taiteellinen työ. Martti on siis ollut uranuurtaja
myös koti-isänä!
Koulussa sattuu ja tapahtuu…
Kuva: Julia Weckman
Kuvat: Julia Weckman
– 14 –
Kysyessäni kommelluksista kouluelämässä, Martti
muisteli pienten oppilaiden joskus arvuutelleen
hänen ikäänsä ja tokaisseen : ”Ei se vielä ainakaan
kahdeksaakymmentä ole täyttänyt!” Ja tämä tapahtui
parikymmentä vuotta sitten.
Kerran 7-vuotias Hannes-poika oli levittänyt
eväänsä pöydälle eikä muistanut Martin antamia ohjeita: ”Pöydän pitää olla puhdas kun opetus alkaa.”
Kun Martti muistutteli poikaa, tämä tokaisi: ”Kuule
Martti, oletkohan sä noussut tänään ylös väärällä
jalalla!”
Koulun arkistossa on valtavat määrät oppilaiden
tekemiä sarjakuva-lehtiä, jotka on toteutettu Martin
työpajoissa vuosien varrella. Myös useita päättötöitä
on tehty sarjakuvista ja kuvituksista. Tänä vuonna
muutamien nuorten harjoitustöiden taso on ollut
niin korkea, että ne olisivat hyvin voineet käydä
myös päättötöistä, mutta nuoret itse ovat pitäneet
teoksia vielä keskeneräisinä.
maaginen tapahtuma, joka kiehtoo niin aikuisia kuin
lapsiakin. Martti muisteli esiintymistään Haimoon
kylän pikkujoulussa, jossa hän piirsi ja improvisoi
tarinaa yleisön edessä.
Millainen on opetustyylisi?
Mikä on tapasi opettaa?
Mitkä ovat mietteet
eläkkeellelähdön kynnyksellä?
– Aika paljon viljelen huumoria, ja varsinkin nuorempien oppilaiden ryhmissä harrastan fläppitaululle
piirtämistä. Se on jännä juttu, miten sillä tavoin saa
ryhmän keskittymään. Voin vaikkapa aloittaa piirroksen ja sitten arvuutella; kuka arvaa, mikä tästä tulee?
Tällä tavoin voi latautua itsekin tuntiin ja se tempaa
lapset mukaan aivan erityisellä tavalla.
Pohdiskelimme, että piirroksen syntyminen
vuorovaikutuksessa yleisön kanssa on tavallaan
– Totuus paljastuu syksyllä, kun ei enää olekaan
opetustyötä. Ellen sitten ota sijaisuuksia, kuten
vaimoni ehdotti. Se olisi pehmeä lasku ”erakoitumiseen ja eläköitymiseen”. Tätä fantastista työyhteisöä jään kaipaamaan, opettajainkokouksetkin ovat
aina mielenkiintoisia ja hauskoja. Ja täällä on voitu
keskustella avoimesti kaikista asioista, mikä on aika
harvinaista työpaikoilla.
– Eläkkeellä olevia opettajia voisi kyllä kutsua
– 15 –
mukaan näyttelyiden avajaisiin ja juhliin! Minä osallistuisin mielelläni.
– Motivoituneita oppilaitani jään myös kaipaamaan – opettaminen ei ole koskaan ollut minulle
pakkopullaa.
– Eläkepäivilläni aion jatkaa edelleen kuvitusten ja sarjakuvien parissa. Sitten ei tarvitse torjua
tilaustöitä kiireen takia ja voin myös keskittyä omien
juttujeni tekemiseen… Ja jos tulee luppoaikaa, istun
kuistilla kiikkustuolissa! Tosin vanhassa rintamamiestalossa riittää korjaushommia – ensi kesänä
odottaa mm. talon maalaus. Ja yhdeksän lastenlasta
pitävät minua kyllä liikkeessä – en ehdi sammaloitua!
Lopuksi Martti toivottaa: Pitäkää hauskaa ja huolehtikaa oppilaista!
Päättötyöt 2015
TUIJA TUOHIMETSÄ
E
spoon kuvataidekoulun päättötyö- ja työpajaoppilaiden SILMÄÄTEKEVÄT-näyttely oli avoinna 14.–24.4.2015 Tapiolassa, näyttelykeskus
WeeGeen näyttelytilassa 3. kerroksessa.
Mikä on päättötyö?
Päättötyöntekijät ovat 16–20-vuotiaita työpajoissa
opiskelevia pitkän linjan ’kuvislaisia’. Päättötyö on
lukuvuoden mittainen itsenäinen työ, jonka aiheen
ja toteutustavan oppilas valitsee itse. Päättötyöhön
kuuluu taiteellisen työn/töiden lisäksi työprosessia
kuvaava työkirja, osallistuminen päättötyönäyttelyyn ja työn esittely julkisesti. Esittelytilaisuudessa
kaksi kuvataiteen asiantuntijaa arvioi päättötyön
sekä sanallisesti että numeerisesti. Päättötyön
suorittaneet saavat kuvataiteen laajan oppimäärän
päättötodistuksen.
Päättötöiden esittelyja arviointitilaisuus
Espoon kuvataidekoulun
päättötöiden esittely- ja
arviointitilaisuudessa
tänä vuonna teoksia olivat
arvioimassa ulkopuolisina
arvioitsijoina keraamikko
Laura Nurro, arkkitehti Niina Hummelin, kuvataitelija
Annu Kapulainen, käsikirjoittaja Karoliina Leisti, valokuvataiteilija Marja Söderlund,
kuvataideopettaja Johanna
Aulen ja kuvataiteilija Anna
Tuori. Koulun opettajista päättötöitä arvioivat Minttu Hyytiäinen, Magnus Zweygberg, Anni
Toivonen, Mikko Remes, Pekka
Barman ja Leena Rantanen.
Ohjaavina opettajina päättötyöntekijöille ovat toimineet Eeva
Astala (ympäristö ja arkkitehtuuri),
Aleksi Tolonen (piirustus ja nykytaide), Nina Sarkima (digitaalinen
taide), Ruusu Hulmi (valokuvaus), Mikko Remes
(video) Leena Rantanen (pima), Irma Weckman (keramiikka), Elisa Rovamo (pima), Maiju Salmenkivi
(pima) ja Hillevi Vähälä-Aranko (pima).
Taiteen tuntemuksen luennot
Päättötyöhön kuuluu myös viisi taiteen tuntemuksen luentoa. Taiteen tuntemuksen luennoitsijoiksi
kutsutaan ajankohtaisia ja erilaisia näkökulmia
taiteeseen avaavia taiteilijoita. Tänä vuonna oppilaita innostivat ja omasta työstään kertoivat muotoilija
Anne Mustarastas, kuvataiteilija, kuvataiteentohtori
Marjatta Oja, graafinen suunnittelija, kuvataiteilija
Aimo Katajamäki, vuoden 2015 nuori taiteilija Ville
Andersson sekä kuvataiteilija Anna Tuori.
Päättötyöntekijät ja teokset 2014–2015
Espoon kuvataidekoulusta valmistui tänä keväänä
34 laajan oppimäärän päättötyötä.
Digitaalinen taide
Vilma Sillanpää, A moment. Lyhyt animaatio yöllisestä havahtumisesta. Kolmiulotteinen tietokoneanimaatio.
Eero Urala, Story of Oskari. Animoitu sarjakuva/
kuvakirja eräästä kohtalokkaasta tapahtumasarjasta,
jota ei tule ottaa vakavasti. Työssä on käsin piirrettyjä kuvia, muutoin tehty Adobe Flashilla.
Pekka Valla, Fyysinen Kopio. Kaksi vinyylinkantta,
joita tehdessä ja musiikkia kuunnellessa on mietitty
albumien fyysisten kopioiden vähenemistä. Tietokoneohjelmalla toteutettu, taitettu ja tulostettu.
Aino Ikäheimo, Uskon Vuori. Digitaaliset kuvat Touhou Project 10: Mountain of Faith hahmoista.
Niina Loukimo, Clay & 864. Digitaalisia kuvia.
Peppi Hukkanen, Muotokuvia. Digitaalisesti piirrettyjä kuvia julkkiksista ja kavereista.
Keramiikka
Henriikka Toivanen, All around the world. Keraamisia reliefivateja, jotka kuvaavat eri paikkoja maailmassa. Käsinrakennustekniikka, kivitavara, alilasiteväri, lasite.
Anna Vuorenmaa, Kissan loikka. Kissan asentoja
loikan eri vaiheissa. Kivitavara, metallioksidi, vastuslanka, harjateräs, käsinrakennustekniikka.
Nykytaide/katutaide
Heidi Avonius, Matkoja ja muistikuvia maailmalta. Maailmankartta, jonka ympärillä on maisemia
paikoista joissa tekijä on itse käynyt ja jotka ovat
jääneet mieleen. Akryylimaalaus.
Juuli Rönkä, Playtime. Maalauksella tekijä haluaa
avata katsojan silmät nykyiselle ja tulevalle sukupolvelle, jolle kännykkä on kuin ystävä. Akryylimaalaus.
Piirustus
Nelma Lampi, Sielun peili. Teos tunteista ja ihmismielestä. Muste, spray-maali, tussit ja paperikollaasi.
Ronja Järvelä, Pahat ja väärinymmärretyt. Julistekuva geneerisistä sarjakuvapahiksista, joilla ei kuitenkaan ole supervoimia. Vääryyttä kohdanneet ovat
valmiita tekemään äärimmäisiä asioita saadakseen
itselleen oikeutta. Tussi/vesiväri.
Piirustus ja maalaus
Ida Pitkänen, Octavia. Aiheena on tekijän itse keksimä hahmo, Octavia. Teos koostuu lukuisista kuvista,
joista näkyy, miten hahmo on kehittynyt vuosien
varrella. Sekatekniikka paperille, tietokonepiirustus.
Elsa Mäklin, Harmonia. Kolmessa akryylimaalauksessa on kuvattu harmoniaa tunnetilana ja visuaalisena ilmiönä. Maalauksissa on käytetty myös
sekatekniikkaa, ja ne on toteutettu maalauspohjalle.
Julia Varis, Arkinarkki. Kolme maalausta arjen iloista
ja kauneudesta. Akryylimaalaus kankaalle.
Vilma Vierimaa, Humanity. Ihmisen tutkimista
liikkeen kautta ja samalla kahden eri taidemuodon,
tanssin ja maalaamisen, yhdistäminen. Öljyvärimaalaus kankaalle.
Kaisa Maljanen, Katse kohti tulevaa. Mielikuvituspaikka, jonne tekijä haluaa päästä. Öljyvärimaalaus.
Riikka Ruohomäki, Lumous. Kolme maalausta, jotka
muodostavat sarjan tekijän sielunmaisemasta; metsästä ja sen rauhasta. Öljyvärimaalaus kankaalle.
Ida-Maria Keisala, Kun nainen puhui ja poseerasi on
runoteos, joka yhdistää sana- ja kuvataiteen keinot
yhdeksi luovaksi kokonaisuudeksi.
Aliisa Hartus, Liplatus. Viiden vesiaiheisen maalauksen sarja. Öljyvärimaalaus kankaalle.
– 16 –
Daniela Kietz,
Kauneus on katsojan silmissä. Mitä
kauneus oikeasti on?
Miten muistamme
ihmisiä? Lyijykynä/
tussi valkoiselle paperille.
Oona Sellman, Kaukana kotoa, kotona kaukana.
Kaksitoista erikokoista piirrosta vaihto-oppilasvuoden aikana otettujen valokuvien pohjalta. Tekijä on
tutkinut valokuvan ja piirretyn kuvan suhdetta sekä
valokuvien merkitystä yksilölle. Kuitukärkikynä ja
vesiväri paperille.
Fanny Geiger, Erilaisten luontoaiheiden kollaasimainen yhdistäminen, unenomaisuus ja yksityiskohdat.
Ella Hako, Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden
mukana. Kaksi ennen ja jälkeen -kuvaa ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta luontoon.
Tussityö.
Essi Hannula, Urban Surroundings. Ihminen urbaanissa ympäristössä. Akryylimaalaus kankaalle.
Sonja Husgafvel, Seitsemän sisarta. Pastissi Pekka
Halosen maalauksesta Tienraivaajat Karjalassa.
Maalaus symboloi tekijän elämän naisesikuvien
henkistä ja fyysistä voimaa. Keskellä teosta runoikkuna. Akvarelli suurelle paperille.
Ellamaija Kasanen, (Kuin) kaksi Maijaa. Muotokuvallinen tutkielma sisarussuhteesta ja välittämisestä. Suurikokoisissa maalauksissa tarkastellaan läheisen ihmisen kuvaamista ja muotokuvamaalauksen
luonnetta. Vesiväri, akryyli, öljy ja spray kankaalle.
Milla Korpi, Elämän kaarna. Elämä on kuin puu. Se
lähtee kasvamaan pienestä siemenestä, kasvaen
suureksi kolhuista huolimatta. Elämän osia voi tarkastella kaarna kerrallaan, joista rakentuu yhdessä
elämän puu. Työ tehty paksulle kapalevylle käyttäen
lyijykynää ja valokuvia.
Ella Nikulainen, Unikaneja. Maalauksia lapsuuden
mielikuvitusolennoista. Akvarelli ja piirustus paperille.
Viola Pulkkinen, 1 & 2. Taulussa pyritty vangitsemaan tunne ja tilanne yhteen otokseen, visiona oli
saada efekti joka syntyy kun elokuvan pysäyttää.
Muotokuviin käytetty lyijykynää ja tussia, pohjissa
sekatekniikkaa, mm. spray-maaleja, mustetta, tussia, akryyliä ja öljyvärejä.
Marianna Karipohja, Sukellus tuntemattomaan.
Teoksessa kokeiltu tekijälle uusia tekniikoita ja
nautittu maalaamisen vapaudesta. Muste ja pastelliliidut kankaalle.
Sanna Vakkilainen: Flow, kuva Anu Suhonen.
Valokuvaus
Ninni Lahti, Transsendenssi on kolmen valokuvan sarja, jolla tekijä haluaa herättää katsojan
tarkastelemaan henkilöä pintaa syvemmältä.
Kuvat on muokattu digitaalisella päällekkäisvalotusmetodilla Photoshopissa.
Video
Matias Maunula, Overdose of you. Rakkaustarina animen tapaan. Animemusiikkivideo
(AMV) Nagi no Asukara -televisiosarjasta.
Musiikkina on Skilletin Comatose.
Ympäristö ja arkkitehtuuri
Ella Aho, City slice. Pienoismalleja tekijälle
tärkeistä kaupungeista ja kiinnostavista
rakennuksista. Sekatekniikka.
Takana vasemmalta: Elsa Mäklin, Kaisa Maljanen, Ida-Maria Keisala, Matias Maunula, Ronja Järvelä, Niina Loukimo, Juuli Rönkä, Nelma Lampi, Essi Hannula, Ellamaija
Kasanen, Aliisa Hartus, Julia Varis, Daniela Kietz, Vilma Sillanpää, Oona Sellman, Pekka Valla, Ella Aho, Henriikka Toivanen, Eero Urala, Sonja Husgafvel, Marianna Karipohja,
Milla Korpi. Edessä vasemmalta: Anna Vuorenmaa, Vilma Vierimaa, Ella Nikulainen, Ida Pitkänen, Riikka Ruohomäki, Viola Pulkkinen, Peppi Hukkanen, Ella Hako, Ninni Lahti.
Poissa kuvasta: Heidi Avonius, Fanny Geiger ja Aino Ikäheimo.
Kuvat: Julia Weckman ja Mika Launis
– 17 –
Päättötöitä ja nykytaidetta
PIMA-työpajoissa
maa. Tehtävässä Futuro piti sijoittaa uuteen paikkaan ja tilanteeseen, ja lopputuloksissa Futuro olikin
esimerkiksi hampurilainen, simpukka, hyönteinen
ja tietysti ufo avaruudessa. Jaakko Mattilan ja Viktor
Vasarelyn näyttelyn pohjalta oppilaat tekivät pienikokoisia maalauksia levylle yhden värin eri asteilla
ja tarkastelivat, voiko erilaisilla pinnanmuodoillaja rakenteilla tehdä maalaukseen tilaa ja liikettä.
Kosketus-näyttelyn (annoin luvan inspiroitua myös
muista EMMAn töistä) pohjalta oppilaat valitsivat yhden työn, josta he lähtivät tekemään omaa
versiotaan. Oppilaiden suosikkeja olivat mm. Anna
Tuori, Hanna-Leena Heiska, Ville Anderson, Leena
Nio ja Risto Suomi. Monet ottivat lähtökohdakseen
taideteoksen tekotavan tai värin.
MAIJU SALMENKIVI
Kuvat: Julia Weckman ja Maiju Salmenkivi
Galleriakierroksia Helsingissä
tai materiaaliopetuksen kautta. On erityisen hienoa
opettaa Weegee -talossa, jossa on mahdollisuus
käydä katsomassa taidemuseo EMMAn kokoelmia
ja vaihtuvia näyttelyitä. Tänä vuonna olemme Pima
2:ssa tarkastelleet William Kentridgen, Jaakko Mattilan, Viktor Vasarelyn ja uuden Kosketus-kokoelmanäyttelyn teoksia. Näyttelyiden pohjalta olemme
tehneet tehtäviä Pimassa.
Kävimme myös Weegee-talon taakse sijoitetussa Futuro-talossa ja siitä piirrettyjen luonnosten
pohjalta oppilaat tekivät omia Futuro-versioitaan
hiilellä ja yhdellä korostevärillä; samalla tekniikalla
ja tyylillä mikä halitsee William Kentridgen maail-
O
petan Espoon kuvataidekoulussa piirustusta
ja maalausta kahdelle syventävien opintojen
työpajaryhmälle, Pima 2 ja Pima 3. Tänä vuonna ne ovat olleet hyvin erilaisia. Pima kolmosessa on
ollut ennätysmäärä päättötyöntekijöitä, peräti seitsemän kappaletta. Tämä on opettajalle sekä innostavaa
että haastavaa: päättötyöntekijöiden suuri määrä asettaa tiettyjä vaatimuksia opetukselle. Vaikka päättötyö
onkin oppilaan itsenäinen työ, ohjaava opettaja auttaa
oppilasta alkuun pääsemisessä ja tietysti myös matkan
varrella tulevien haasteiden edessä.
Päättötöiden ohjaaja myötäelää prosessissa
Tänä vuonna oppilaat ovat innostuneet tekemään
erityisen paljon suurikokoisia maalauksia, joiden alkuun saaminen on ollut työlästä. Kuinka oppilas hallitsee isokokoisen pohjan ja missä niitä ylipäätään
mahtuu maalaamaan? Olemme ratkaisseet tilaongelmaa tekemällä töitä myös kuviskoulun käytävällä.
Sinne on syntynyt melkeinpä oma päättötyöluokka,
jossa välillä tuskaillaan, välillä vaihdellaan ajatuksia
ja innostutaan toisten töistä. Ajoittain minusta on
tuntunut, että muu Pima-ryhmä uhkaa jäädä päättötöiden jalkoihin. Onneksi muista Pima-ryhmän
jäsenistä useat ovat
eräänlaisia post-opiskelijoita, joiden
päättötyöt on tehty
jo aiempina vuosina.
Näistä vanhemmista
oppilaista osa suunnittelee jatko-opintoja kuvataidealalla, ja
he osaavat ja haluavat työskennellä hyvin itsenäisesti omien
projektiensa parissa.
Päättötöiden ohjaamisessa on kiinnostavaa
erilaisten työskentelyprosessien seuraaminen.
Joidenkin oppilaiden prosessi etenee hyvin päämäärätietoisesti ja systemaattisesti alkuideasta loppuun
asti. Tässä tietysti auttaa jo heti alussa tehty selkeä
suunnitelma ja tunnollinen läsnäolo tunneilla. Toisilla prosessi on tuskallisempi; tuntuu ettei alkuun
päästä ollenkaan ja sitten kun päästään, niin ymmärretään, että työn kanssa tulee tulenpalava kiire.
Päättötyön tekemiseen käytettävä aika on oikeastaan vain puoli vuotta, kun lomat ja pyhät otetaan
– 18 –
Olen vienyt oppilaat vuosittain myös galleriakierrokselle Helsingin keskustaan. Aiempina vuosina
olemme käyneet katsomassa mm. Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyn ja Heikki Marilan ison
maalausnäyttelyn Helsingin Taidehallissa. Tämän
vuoden näyttelykierroksella näimme Päivi Takalan,
Leena Nion, Riiko Sakkisen, Tori R Toivosen sekä minun oman näyttelyni. Tärkeä osa taidekasvatusta on
nähdä gallerioissa olevaa taidetta, oppia käymään
gallerioissa. Tälläkin galleriakierroksella oppilaat
ihmettelivät, että “onko näihin museoihin vapaa
pääsy?” Osa gallerioista ja näyttelyistä on niin hienoja, että ne melkeinpä päihittävät museonäyttelyt.
Gallerianäyttelyt eroavat esimerkiksi kokoelmanäyttelyistä ajankohtaisuudellaan. On myös hienoa nähdä yhdeltä tekijältä isompi, harkittu kokonaisuus.
Toivon, että Espoon kuvataidekoulun oppilaista
tulisi aktiivisia taiteen (myös nykytaiteen) katsojia,
ymmärtäjiä ja kuluttajia. Tähän yritän heitä rohkaista ja ehkä vähän haastaakin omalla opetuksellani.
Kirjoittaja on Piirustuksen ja maalauksen työpajojen
2 ja 3 opettaja ja päättötöiden ohjaaja.
huomioon. Lopulta suurin osa oppilaista saa työnsä
tehtyä ja on tyytyväinen lopputulokseen. Jokaiselle
tekijälle päättötyöprosessi on erilainen, yhtä hankala
ja ihana aina jossakin tekemisen vaiheessa. Opettajan tehtävä on myötäelää näissä tilanteissa ja tukea
oppilasta ja neuvoa kun tarvetta siihen tulee.
Nykytaide opetuksen sisältönä
Minulle tärkeä opetuksen sisältöalue on nykytaide,
jota yritän jollakin käsitteellisellä tasolla ujuttaa melkeinpä jokaiseen tehtävään, joko aiheen, tekotavan
– 19 –
STIPENDIT 2015 (3800 € + kirjat)
RYHMÄSTIPENDI (300 €)
9–10-vuotiaat Kauklahti
11-vuotiaat Olari
PÄÄTTÖTYÖSTIPENDI (200 €)
Aino Ikäheimo
Nina Loukimo
Ella Nikulainen
Ida Pitkänen
Henriikka Toivanen
Eero Urala
Julia Varis
PITKÄNLINJAN KANNUSTUSSTIPENDI
(200 €)
Ella Aho
Ida-Maria Keisala
Veronica Koskinen
Matias Maunula
Viola Pulkkinen
Vilma Sillanpää
KANNUSTUSSTIPENDI (100 €)
Ellamaija Kasanen
Ninni Lahti
Pekka Valla
Vilma Vierimaa
Anna Vuorenmaa
Xing Xinhe
KIRJASTIPENDI
Topias Elg
Rebecca Franck
Sonja Husgafvel
Ronja Järvelä
Merimaija Kasanen
Marianna Karipohja
Andrea Karo
Kaisa Maljanen
Senna Nuotio
Nata Nyholm
Riikka Ruohomäki
Oona Sellman
Arleena Torkko
Xuefei Wu
Ylhäällä: Julia Varis, Arkinarkki – kolme kuvaa arjen iloista, päättötyö
Alhaalla: Viola Pulkkinen, osa teoksesta 1 & 2, päättötyö
pl 6670, 02070 espoon kaupunki
puh/tel 816 31822, fax 816 31827
toimisto@espoonkuvataidekoulu.fi
www.espoonkuvataidekoulu.fi