LUPAKÄYTÄNTÖ TUOTAVA TÄLLE VUOSISADALLE
Vapo-konsernin sidosryhmä- ja asiakaslehti RÖYHYNSUON KOSTEIKOSTA TULI LINTUPARATIISI KOSKEN KARTANO TUNNETAAN LUOMULEHMISTÄÄN TRENDI PARVEKEPUUTARHA Komposti kypsymään MINISTERI LAURI TARASTI: LUPAKÄYTÄNTÖ TUOTAVA TÄLLE VUOSISADALLE PISNESMIES MIKKO JA TURPEENNOSTAJAN ARKI KOLUMNISTINA ESKO VALTAOJA VAPO LANSEERASI UUDET POLTTOAINERATKAISUT NRO 2 KESÄKUU / 2015 sisältö 12 12 SUURISSA SAAPPAISSA Ympäristölupia nopeammin Ministeri Lauri Tarastin johtama työryhmä esittää muutoksia ympäristölupakäytäntöön. Painetta uudistukseen on, sillä nykyisellään hakuprosessi voi kestää 15–20 vuotta. Ministeri Lauri Tarastin mukaan Hollanti on mallimaa ympäristölupa-asioissa. Siellä pyritään niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen. 20 POLTTOPISTEESSÄ Lintuparatiisia luomassa Janakkalassa sijaitsevasta Röyhynsuon kosteikosta on hyvää vauhtia kehittymässä lintuparatiisi. Rehevöityvä kasvillisuus houkuttelee hyönteisiä ja hyönteiset lintuja. 28 TRENDI Parveke uusiksi! Parveke voi olla zen-henkinen rauhoittumispaikka tai yrttitarhamainen keittiön jatke. Kekkilä ja Hartela loivat kolme tyylikästä puutarhakonseptia parvekkeelle. 30 30 SYTYKE Luomu on elämys Kosken kartanon tiluksilla ajatellaan, että luomuliha on muutakin kuin lihaa – se on elämäntapa. Vapo Clean Waters rakentaa tilalle vesienkäsittely järjestelmän. Pääkirjoitus SUOSITAAN SUOMALAISTA U UUTISET 4 Amerikannevalla istutetaan jalostettua pajua 5 Vapo toimittaa polttoaineita Nokianvirralle 5 Vapaa-ajalla. Heikki Heiskanen kirmaa poluilla 6 Eteenpäin. Vapo uudisti polttoainetuotteensa 7 Välähdys. Vaskiluodon voima arvostaa joustavuutta 8 Ötökkä. Hyttynen 8 Miten? Näin hoidat kompostia 9 Ahjon äärellä. Ympäristöasiantuntija Laura Sundell 10 Tapaus. Kuiviketurve pitää tallin viihtyisänä 11 Sopimusyrittäjät saivat sähköisen palvelun 11 Pisnesmies Mikko tekee turveurakointia tutuksi on tämä kansakunta selvinnyt, yksituumaisuuden avulla. usi hallitus on aloittanut työnsä. Talouden Ministeri Lauri Tarastin johtaman työryhmän raportti tervehdyttämisen työkalupakissa on ennustetusti energiapolitiikka. ympäristölupakäytännön uudistamisesta valmistui keHallitus katsoo, että ”päästöttömän, uuväällä. Tässä lehdessä Tarasti kertoo, miten luvitusta voisi siutuvan energian käyttöä lisujuvoittaa siten, että kaikki voittavat. sätään kestävästi niin, että sen Kävimme myös Röyhynsuon turvesuolla Suomi selviää osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin, katsastamassa, mitä alueelle rakennetulle yksituumaisuuden ja omavaraisuus yli 55 prosenttiin sisältäen kosteikolle kuuluu. Linnustoasiantuntijan avulla. muun muassa turpeen.” Energiaturve kuumukaan projekti on onnistunut. Muuttolinluu siis jatkossakin suomalaiseen energiapalettiin. nut ovat löytäneet altaan levähdyspaikakseen ja laulujoutBioenergian ja turpeen käytön edistäminen on edullisin senet ovat asettuneet pesimään, samoin äänekäs nauruloktapa lisätä kotimaisen energian tuotantoa lämmityksessä, kiyhdyskunta. sähkön tuotannossa ja liikenteessä. Suosimalla paikallista Kannattaa myös lukea, kuinka tähtitieteilijä Esko Valta tuontienergian sijasta vähennämme ilmastokuormitusta, oja ruotii kolumnissaan energiavisioita. saamme Suomeen enemmän työpaikkoja ja euroja sekä Lämmintä kesää! parannamme huoltovarmuutta. Jaakko Silpola Haasteet ovat mittavia, mutta vaikeammistakin ajoista vt. päätoimittaja KOLUMNIT 19 Esko Valtaoja. Energiataannusteita 34 Tulilla. Päätoimittaja Jaakko Silpolan kolumni MUUT 27 Kipinämikko. Energiajärjestelmämme kestää vertailun 33 Tase. Syynissä maankäyttömuotojen vesistökuormitukset “Suomessa on tehty pitkäjänteistä energiapolitiikkaa, jossa on huomioitu kotimaisen bioenergian rooli sekä suomalaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky.” – VTT:n tiimipäällikkö Tiina Koljonen JULK A ISI JA Vapo Oy, PL 22, 40101 Jyväskylä, Puh. 020 790 4000 Fax 020 790 5601, info@vapo.fi, www.vapo.fi 4 PÄ ÄTOIMIT TA JA Ahti Martikainen, Jaakko Silpola (vt) Metsätalousinsinööriopiskelijat istuttivat pajupistokkaita Amerikannevalla polkuraudan avulla. K A NNEN KU VA Marja Väänänen 2_ P OLTE _ 2-2015 Hereford-karja laiduntaa Kosken kartanon perinnemaisemissa. Isäntä Fredrik von Limburg Stirum luottaa luomuun. TOIMITUSKUNTA Jan-Juhani Laitinen, Markus Hassinen, Ari Huunonen, Martti Savolainen, Jaakko Silpola, Leena Hakulinen (toimituskunnan sihteeri) TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Fredrikinkatu 24 A 3, 00120 Helsinki, puh. 0400 694 595 TOIMITUSPÄ Ä LLIK KÖ Kirsi Poikolainen, kirsi.poikolainen@fondamenta.fi TOIMITUSSIHTEERI Virpi Melleri ULKOA SU Marko von Konow PA INO Multiprint Oy, Vantaa TIL AUK SE T JA OSOIT TEENMUUTOK SE T info@vapo.fi ISSN 2342-3730 (Painettu) ISSN 2342-3749 (Verkkojulkaisu) 2-2015 _ P OLTE _ 3 UUTISET Nokianvirran Energia haluaa tuottaa omistajilleen energiaa kilpailukykyiseen hintaan, kertoo toimitusjohtaja Jukka Vierimaa. Vapo toimittaa polttoaineita Nokianvirran voimalaitokselle Roosa Jokisuu (vas.), Jukka Auru ja Aapo Saarinen tekevät täydennysistutuksia Amerikannevalla. Pajukko haihduttaa turvetuotannon vesiä Clean Waters jakaa osaamistaan vesiensuojelusta. NELJÄLLÄ VAPON turvetuotantoalueella on käynnissä kokeilu, jossa kosteikkoihin on istutettu jalostettua pajua. – Pajukosteikkojen on tarkoitus varastoida vettä etenkin tulvahuippujen aikaan ja haihduttaa suurin osan turvetuotannon kesäaikaisista kuivatusvesistä. Tällöin myös vesistökuormitusta voidaan saada pienennettyä huomattavasti, selittää biologi, projektityöntekijä Roosa Jokisuu. On huomattu, että osa kosteikoille tai pintavalutuskentille kesäaikaan tulevasta vedestä haihtuu suoraan. Viime vuonna käynnistetyssä MOF- eli Minimized water outflow -projektissa tutkitaan jalostettujen pajujen haihdunnan hyödyntämistä kosteikkojen vesienkäsittelyssä. – Rehevä ja elinvoimainen kasvillisuus vähentää veden määrää aktiivisesti haihduttamalla. Kasvivalinnalla haihtumista voidaan tehostaa entisestään. Jalostettuja pajuja on käytetty vesien puhdistukseen muuallakin, mutta Vapolla kirkastui ajatus kokeilla niitä myös turvetuotannon vesienkäsittelyssä. Luonnonmukaisessa vesienkäsittelyssä hyödynnetään myös sitä, että kasvillisuus sitoo kiintoaineita ja ravinteita. Esiselvityksen jälkeen etsittiin käytössä olevilta tuotantoalueilta neljä koealuetta, joista turvetuotanto oli jo päättynyt. – Näissä kohteissa pystytään kokeilemaan ja mittaamaan vesienkäsittelyä pajujen avulla, Jokisuu kertoo. Ensimmäiset haihdutuskosteikot perustettiin viime kesänä. Kohteet rakennettiin kuten muutkin kosteikot, mutta niiden toimintamalli poikkeaa hieman muista. Haihdutusta tehostamaan valikoituivat Ruotsissa jalostetut nopeakasvuiset energiapajut, joita pystytään käyttämään biopolttoaineena. Kasvustoa leikataan 3–5 vuoden välein, jotta kasvuvauhti pysyy nopeana, mikä puolestaan pitää haihdutuksen tehokkaana. – Hyötynä on sekin, että saamme turvetuotannosta poistuneita alueita uuteen käyttöön nopeasti. Koekohteissa pajun istutukseen käytettiin istutuskonetta. Koska sen käyttö onnistuu vain tiivispohjaisilla alueilla, istutuksia pitää täydentää myös käsin. Toukokuussa Peräseinäjoella olevalle Amerikannevalle täydennysistutuksiin saatiin avuksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun metsätalousopiskelijoita. He istuttivat kahden hehtaarin alueelle pistokkaita ja saivat palkkioksi viikonlopun urakasta täydennystä retkirahastoonsa. – Viime vuonna Kauhajoen Karhun ampumahiihtäjät olivat meillä istuttamassa. Koekohteisiin aletaan kesän aikana johtaa turvetuotannon kuivatusvesiä. Seuraavien vuosien aikana saadaan tietoa pajun haihdutuspotentiaalista ja vaikutuksista vesien kokonaismääriin. Samalla tarkkaillaan, miten jalostetut pajut kestävät Suomen talvioloja sekä sitä, miten hyvin nuoret pajukot maistuvat hirville ja rusakoille. – Ensimmäiset tulokset saadaan reilun vuoden päästä. Nyt pajujen annetaan kasvaa rauhassa. TEKSTI SUSANNA HAANPÄÄ KUVA PÄIVI KARJALAINEN Itämeren puolesta Vapo Clean Waters on tehnyt Itämeri-sitoumuksen, jonka tavoitteena on vähentää maatalouden ravinnekuormitusta. Clean Waters haluaa jakaa tietotaitoaan vesiensuojelusta ja on sitoutunut kehittämään uudet konseptit, joilla voidaan vähentää eläintuotannon ja viljelysmaiden ravinnehuuhtoutumia sisävesiin ja Itämereen. Kehitteillä on uusi pihattovesien käsittelyjärjestelmä sekä innovatiivinen suojavyöhykekonsepti vesistön ympärille. Pihattovesiin liittyvä pilottihanke on käynnistynyt Kosken kartanon tiluksilla, jonne Clean Waters rakentaa valumavesien käsittelyjärjestelmää ja pajuhaihdutuskenttää. Lue lisää Kosken kartanosta sivulta 30. 4_ P OLTE _ 2-2015 VAPO OY ON SOLMINUT energiaturpeen ja puupolttoaineiden pitkäaikaiset toimitussopimukset Nokianvirran Energia Oy:n kanssa. Poltto aineita tullaan toimittamaan Nokialle parhaillaan rakenteilla olevalle biovoimalaitokselle kevättalvesta 2016 alkaen. Asiakkaana Nokianvirran Energia Oy on Vapolle uusi, sillä yhtiö perustettiin vasta vuoden 2014 lopussa. Vapo on energiaturpeen päätoimittaja ja merkittävä puupolttoaineiden toimittaja. – Valitsimme Vapon polttoainetoimittajaksi, koska yhtiön tarjous polttoaineen määristä ja laaduista oli hinnaltaan kilpailukykyinen ja toimitusvarmuus hyvä. Nokianvirran Energian kannalta polttoaineen toimitusvarmuus ja tuotelaatu on merkittävä tekijä, johon kiinnitimme erityistä huomiota. Nokianvirran Energian tavoitteena on tuottaa omistajilleen energiaa kilpailukykyiseen hintaan. Polttoaineneuvotteluissa tulivat myös esille etenkin turpeen osalta Vapon panostukset ympäristöasioihin, kertoo Nokianvirran Energia Oy:n toimitusjohtaja Juk ka Vierimaa. Energiaturve ja puupolttoaineet toimitetaan Nokialle Pirkanmaan ja Satakunnan alueilta. Polttoaineiden tuotanto- ja toimitusketju työllistää paikallisesti kymmeniä henkilötyövuosia, kertoo Vapon aluejohtaja Pasi Rantonen. Nokianvirran biovoimalaitos tuottaa ympäristöystävällistä prosessihöyryä ja kaukolämpöä lähes sataprosenttisesti kotimaisilla polttoaineilla. Muutos on iso, sillä ennen tehtyjä ja rakenteilla olevia investointeja Nokialla maakaasun ja öljyn osuus oli lähes sata prosenttia kaikista polttoaineista. Nokianvirran Energia Oy on niin sanottu Mankala-yhtiö, jonka omistavat Leppäkosken Sähkö (40,3 %), Nokian Renkaat Oyj (32,3 %) ja Oy SCA Hygiene Products Ab (27,4 %). Osakkaiden väliset yhtiö- ja osakasasiakirjat allekirjoitettiin marraskuussa 2014. Yhtiön tehtävänä on toimittaa kaukolämpöä Leppäkosken Lämmön Nokian kaukolämpöverkkoon ja prosessihöyryä Nokian Renkaiden ja SCA:n tuotantoprosesseihin. Vapo Polttoaineet -liiketoiminta-alue vastaa polttoaineiden hankkimisesta ja toimittamisesta asiakkaille, metsäteollisuuden sivutuotteiden myymisestä energia-asiakkaille ja teollisuuden raaka-aineiksi sekä pellettien tuottamisesta. TEKSTI VAPO_ KUVA LEPPÄKOSKEN SÄHKÖ Vapaa-ajalla Kuka Heikki Heiskanen ---------Työpaikka Vapo Oy ---------Ammatti Päällikkö, Polttoaineohjaus ---------Ikä 31 ---------Harrastus Polkumaraton, polkujuoksu PÄ ÄLLIKKÖ HEIKKI HEISK ANEN KESKIT T Y Y JUOSTESSA AN MIELUITEN MAISEMIIN. HEIKKI HEISKASELLE luonnossa liikkuminen on tapa rentoutua. Hän osallistuu vuosittain polkumaratonille Kolilla tai Nuuksiossa. Siellä edetään 42 kilometriä pientä polkua, eikä mittailla asfalttitietä, kuten maratonilla yleensä. – Maastossa joutuu keskittymään, ettei kompastu kiviin ja kantoihin. Siksi mieli lepää, eivätkä muut asiat mahdu pyörimään mielessä. Polkumaratonilla kuluu enemmän aikaa, noin kolmannes pidempään kuin normimaratonilla, mutta luonnon helmassa aika menettää merkityksensä. – Olen juossut myös katumaratoneja, mutta ainakin itselleni ne ovat helposti suorituskeskeisempiä kuin maastojuoksut: pitää aina yrittää parantaa tulosta. Vaikka maastojuoksu on mielelle rentouttavaa ja pehmeän alustan ansiosta jaloille ystävällistä, se on fyysisesti raskasta: noususummaa kertyy metsämaastossa reilusti yli kilometri. Katumaratoneilla nousu on vain sadan metrin luokkaa. – Polulla en ajattele juoksemisen raskautta, sillä keskityn maastoihin ja maisemiin. Heiskanen viihtyy luonnossa muutenkin kuin juostessaan. Hän harrastaa retkeilyä ja on vanha partiolainen. Hän yrittää sisällyttää liikkumisen arkeen työmatkapyöräillen ja -juosten, sillä kahden pienen lapsen isällä ei ole rajattomasti aikaa harjoitteluun. Maratonin lähestyessä hän kuitenkin treenaa juoksemista 10–20 kilometrin matkoilla kolmesti tai neljästi viikossa. TEKSTI SUSANNA CYGNEL KUVA MARJA VÄÄNÄNEN 2-2015 _ P OLTE _ 5 UUTISET Timo Orava arvostaa valmiutta reagoida muutoksiin nopeasti. v Välähdys Vapolla on tuotantokauden lopussa varastossa kahden lämmityskauden kysyntää vastaava määrä turvetta. Eteenpäin Toimitusvarmuutta monipuolisemmin VAPO INVESTOI TOIMITUSVARMUUTEEN JA VA STA A POLT TOAINE A SIAKK AIDEN TARPEISIIN MONIPUOLISTAMALL A PALVELUTAR JONTA ANSA. VAPON TAVOITTEENA on olla toimitusvarmin, vastuullisin ja osaavin paikallisia polttoaineita tarjoava ja näitä lämpöratkaisuissaan hyödyntävä yritys – maailman paras osaaja lähienergian arvoketjussa. Vaikka Vapo on kotimaisten kiinteiden Asiakkaiden tarpeet polttoaineiden eli turpeen, ovat erilaisia. pelletin ja puun toimitusVapo tarjoaa nyt varmin yhtiö ennestäänentistä kattavamman kin, toimitusvarmuuteen valikoiman erilaisia on nyt investoitu entistä turveratkaisuja. enemmän. Vapo tuottaa jatkossa turvetta siten, että tuotantokauden lopussa varastossa on kahden lämmityskauden kysyntää vastaava määrä. Kyseessä on kymmenien miljoonien eurojen satsaus sitoutuneeseen pääomaan. – Olemme näin käytännössä immuuneja sään aiheuttamille tuotannon notkahduksille toisin kuin esimerkiksi vuonna 2012, operatiivinen johtaja Jyrki Vainionpää kertoo. 6_ P OLTE _ 2-2015 – Varastoa kasvattamalla pystymme tarjoamaan töitä paikallisille urakoitsijoille myös tänä kesänä. Jos emme nyt olisi tehneet strategista päätöstä investoida toimitusvarmuuteen, olisivat edessä rajummat tuotannon leikkaukset, hän sanoo. Vapo toimii Suomen jokaisessa maakunnassa ja on usein paikallisesti merkittävä työllistäjä. – Vertaisin tilannetta vuoteen 2011, jolloin teimme hieman vastaavan strategisen päätöksen. Taseemme oli silloin heikko ja leikkasimme konsernin investoinnit puoleen. Lisäsimme silti investointejamme vastuullisuuteen eli turpeen vesienkäsittelyyn merkittävästi. Vapon tavoitteena on olla toimitusvarmin paitsi nykyhetkessä, myös pitemmällä aikavälillä vuosikymmenten päähän. – Pystymme vastaamaan äkillisiin kysyntäpiikkeihin logistisen osaamisemme ansiosta. Meillä on nyt myös paras kyky solmia monivuotisia polttoaine- sopimuksia, jotka perustuvat maantieteellisesti kattavimpaan pellettitehdas-, turvetuotanto-, energiapuunhankinta- ja logistiikkaverkostoon. Pitkän aikavälin toimitusvarmuus perustuu reserveihin ja valmisteluosaamiseen, Vainionpää sanoo. Polttoaineiden saatavuus vaikuttaa suoraan myös lämpöratkaisujen toimitusvarmuuteen. – Pyrimme siihen, että nimenomaan kotimaisilla polttoaineilla tuotetun energian käytettävyys on korkea joka hetki koko sopimuskauden ajan. ASIAKK AIDEN TARPEET ovat erilaisia. Toiset tuottavat sähköä, toiset lämpöä ja toiset molempia. Kattilat ovat erilaisia ja niihin sopii erilainen polttoaine. Paikallinen polttoainetarjonta tai mahdollisuus käyttää varapolttoaineena vaikkapa fossiilisia polttoaineita vaikuttaa siihen, millä tavalla asiakas haluaa polttoaineensa ostaa. Vapo tarjoaakin nyt entistä kattavam- man valikoiman erilaisia turveratkaisuja. Esimerkiksi täysin toimitusvarma, hyvissä ajoin ennen tuotantokauden alkua tilattava Takuuvarmaturve sopii asiakkaalle, joka haluaa poistaa tuotanto-olosuhteisiin liittyvän riskin itseltään kokonaan. Tutulla Perusturpeella voidaan kattaa suuri peruskuorma, ja sitä voidaan käyttää yhdessä tai erikseen Takuuvarmaturpeen kanssa ja täydentää tarvittaessa Lisäturpeella. Lauhdeturpeen hinta taas riippuu tällä turpeella tuotetun sähkön hinnasta. Yhdessä asiakkaiden kanssa kehitetään Monipolttoaineratkaisuja, joissa turve voi olla pääpolttoaine tai vain osa ratkaisua. Polttoaineiden ominaisuuksia voidaan myös optimoida asiakkaan toiveiden mukaan. Pesuriturve on tästä tuorein esimerkki. – Emme keksineet näitä ratkaisuja itse, vaan ne ovat vastaus asiakkaidemme ilmaisemiin tarpeisiin. Uudistus ei myöskään ole valmis, vaan kehitämme ratkaisuja mielellämme edelleen yhdessä asiakkaiden kanssa, Vainionpää sanoo. – Totta kai on myös asiakkaita, jotka ovat kommentoineet haluavansa jatkaa vanhalla tutulla mallilla, ja se tietenkin käy. Asiakkaamme ovat kokeneita ja tietävät kyllä, mitä tarvitsevat. Meidän tehtävämme on kuunnella ja joustaa tarvittaessa, hän sanoo. Tuotantoyrityksen logiikalla olisi yksinkertaisempaa tarjota yhtä ja samaa turvetta kaikille. Asiakaslupauksillaan Vapo kuitenkin siirtyy askeleen palveluntuottajan suuntaan. – Polttoaineella itsessään ei ole asiakkaalle arvoa, vaan varmuudella siitä, että se on oikeanlaista ja saatavilla oikealla hetkellä sekä tänään, huomenna että vuosienkin päästä. TEKSTI KATARIINA KRABBE KUVA PEATMAX OY PALVELU PEL A A askiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitos on lämmön ja sähkön yhteistuotantovoimalaitos, joka käyttää raaka-aineinaan turvetta ja biopolttoainetta. Viime vuonna se tuotti 390 gigawattituntia sähköä ja 353 gigawattituntia kaukolämpöä. Vapo on toimittanut energiaturvetta Seinäjoen voimalaitokselle jo 26 vuoden ajan. Ensimmäinen turpeen toimitussopimus tehtiin 1980–90-lukujen vaihteessa, ja siitä pitäen sopimus on ollut yhtäjaksoisesti voimassa. Sopimusta on vain päivitetty silloin tällöin, kun tarvetta on ilmennyt. Hankintapäällikkö Timo Orava suhtautuukin Vapon uusiin asiakaslupauk siin ja tuotelanseerauksiin tyynesti. – Vapo täyttää markkinalupauksensa jo nyt niin mallikkaasti, että mitään ihmeellisiä odotuksia meillä ei ole. Pitkä asiakassuhteemme perustuu normaaleihin kahdenvälisiin sopimuksiin, ja odotamme kaiken jatkuvan niin kuin ennenkin. VASKILUODON VOIMA ei ole riippuvainen Vaposta raaka-aineen toimittajana, mutta ison toimijan joustavuus ja pelivara erilaisissa tilanteissa on omaa luokkaansa. Jokapäiväinen toimitusvarmuus ja valmius reagoida muutoksiin nopeasti on Vaskiluodon Voimalle tärkeintä. – Meille tulee Vapolta keskimäärin kymmenen kuormaa turvetta vuorokaudessa. Vapon ympärivuorokautisen päivystyksen ansiosta muutoksia voidaan tehdä nopeastikin. Vapo ei hätkähdä, vaikka tarvitsisimme yhtäkkiä 15 kuormaa lisää. Timo Orava näkee joustavuuden hyvän asiakassuhteen salaisuudeksi. – Toimituksia on sopeutettu myös heikon markkinatilanteen aikana. Tuottamamme kaukolämpö menee kaupaksi Seinäjoen kaupungille, mutta jos sähköntuotanto jää heikon kysynnän vuoksi pois, polttoaineen tarpeemme laskee kolmanneksella, hän kertoo. Yhteistyö sekä hallinnon että ajojärjestelyjen osalta sujuu luottamuksellisessa kumppanuushengessä. Yhteydessä ollaan henkilökohtaisesti lähes päivittäin, palautetta annetaan puolin ja toisin heti tuoreeltaan ja suoraan, ja mahdolliset ongelmatilanteet ratkotaan yhdessä. – Palvelu pelaa, joten en muuttaisi tällä hetkellä mitään, Orava painottaa. SEINÄJOEN VOIMALAITOS toimii kotimaisella tai tarkemmin paikallisella polttoaineella. Energiaturpeen lisäksi polttoaineena käytetään muun muassa metsähaketta, sahateollisuuden sivutuotteita sekä peltobioenergiaa, esimerkiksi ruokohelpeä. Energiaturve ja biopolttoaineet hankitaan 20–70 kilometrin päästä voimalaitoksesta. Paikallisen kotimaisuuden lisäksi ympäristöasiat ovat Vaskiluodon Voimalle tärkeitä. Yhtiön ympäristöjärjestelmät noudattavat SFS-EN ISO 14001 -standardia, jonka tavoitteena on toiminnan jatkuva kehittäminen ja parantaminen. – Meille on myös erittäin tärkeää, että käyttämämme turve tuotetaan vastuullisesti ja ympäristön kannalta kestävästi. Vapo on myös tältä kantilta luotettava kumppani, Orava sanoo. – Turpeen asema energiantuotannossa on murroksessa, mutta oletamme uuden hallituksen vahvistavan turvealan edellytyksiä ja sen säilymistä maakuntien työllistäjänä. Tulemme käyttämään turvetta jatkossakin Seinäjoella sekä entistä enemmän myös Vaasan voimalassamme. TEKSTI KATARIINA KRABBE KUVA PÄIVI KARJALAINEN 2-2015 _ P OLTE _ 7 Ötökkä Ahjon äärellä Kotikontujen tarkkailija UUTISET Hyttynen haistaa uhrinsa 50 metrin päästä. Verenhimoinen vampyyri Millaisia ponnistuksia matkan varrella on ollut? Erityisen tyytyväisiä voimme olla siitä, että kaikilla alueen soilla on nyt käytössä parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT) mukainen vesienkäsittelyjärjestelmä. Se on ollut valtava työ ja osallistuin sen loppuvaiheeseen. Nyt pystymme puhdistamaan kaikki turvetuotannon vedet mahdollisimman hyvin. TEKSTI SUSANNA CYGNEL_ KUVA JUSSI MURTOSAARI Miten? 1 Laita tyhjän kompostorin pohjalle reilu kerros kuiviketta. Kuivikeaine on hyvä siirtää säkistä kannelliseen astiaan, jotta se pysyy kuivana. 8_ P OLTE _ 2-2015 Mikä sai sinut tulemaan Vapoon? Olen koulutukseltani kemiantekniikan diplomi-insinööri ja erikoistunut vesihuoltoon. Ehdin työskennellä kahdeksan vuotta jätevesien parissa, kun tuli kaipuu kotiseudulle. Ilahduin saadessani paikan Vapon Seinäjoen toimistolta vähän yli vuosi sitten, vaikka turvetuotanto olikin minulle aluksi aika tuntematon alue. Mitä kaikkea työtehtäviisi kuuluu? Pohjanmaan alueen ympäristöasiantuntijana vastaan turvetuotantoalueiden ympäristövelvoitteiden toteutumisesta. Ne liittyvät ympäristölupiin, Vapon omavalvontaan sekä sidosryhmäyhteistyöhön. Lisäksi osallistun lupien hakuprosesseihin. HYTTYSNA ARA AT ovat piinaavia verenimijöitä, jotka ryystävät ihmisistä ja eläimistä elämän eliksiiriä hedelmöittyneiden muniensa ravinnoksi. Omaksi ruuakseen äiti-itikka juo sievästi kukkien mettä. Tämän kesän inisijäparvi on saanut alkunsa viime kesänä, jolloin naaras muni satoja munia suon silmään tai seisovavetiseen ojaan. Munat talvehtivat ja kuoriutuvat kiemurteleviksi toukiksi vasta nyt. Ennen varsinaista hyttysvaihetta ne vielä kehittyvät koteloissaan pari viikkoa. Koirashyttysen kunniaksi mainittakoon, että se ei kiusaa muita eläimiä pistämällä. Sen lyhyt mutta onnellinen elämä sisältää kaksi tapahtumaa: mesiaterian kukassa ja parittelun. KOMPOSTOIDA AN POHJANMA AN ALUEEN YMPÄRISTÖA SIANTUNTIJAN L AUR A SUNDELLIN PÄIVÄT KULU VAT PÄ ÄOSIN YMPÄRISTÖLU VAN VELVOIT TEIDEN PARISSA. Kompostoreita on hyvä olla kaksi, joista toinen on jälkikompostointia varten. Tyhjennä keittiöjätekompostori säännöllisesti ja siirrä vielä raaka kompostimassa toiseen kompostoriin kypsymään. 2 Täytä kompostoria kuten täytekakkua, reilu kerros hajoavaa biojätettä, reilu kerros kuiviketta. Jatkuva täyttäminen on tärkeää. Näin pieneliöillä on ravintoa ja kompostoituminen pysyy käynnissä. 4 3 Millainen on yksikkönne Pohjanmaalla? Meitä on Pohjanmaan alueorganisaatiossa 27 henkilöä. Tämä on tiivis porukka, ja ihmiset ovat tulleet minulle läheisiksi. Vaikka roolini on itsenäinen, tämä on tiimityötä. On tärkeää, että on hyvä verkosto ympärillä. Meillä käy aika paljon vieraita: viranomaisia ja etenkin syksyisin myös koululaisia. Ennen tuotannon aloittamista toimistolla on hiljaista, kun jokainen reissaa tahollaan, jotta suunnitelmat saadaan ajoissa valmiiksi. Vietätkö vapaa-aikasi ulkoilmassa vai saatko tarpoa maastossa tarpeeksi työajalla? Vapaa-aika kuluu pitkälti perheen kanssa touhuillessa. Perheeseen kuuluu miehen lisäksi 6-vuotias poika ja 3-vuotias tytär. Lisäksi harrastan pilatesta, lenkkeilyä, pianonsoittoa ja tykkään puutarhatöistä. TEKSTI SARI ALHAVA _ KUVA PÄIVI KARJALAINEN Kypsä komposti käy lähes kaikille kasveille maanparannusaineeksi. 5 Komposti on kypsää, kun sen lämpötila on laskenut 15–20 asteeseen. Valmis komposti tuoksuu mullalta ja on väriltään tummanruskeaa. Pieni määrä hajoamatonta jätettä ei haittaa käyttöä. Lähde: Puutarha-asiantuntija Mari Kaartokallio / Kekkilä 2-2015 _ P OLTE _ 9 UUTISET t alliyrittäjä ja ravivalmentaja Kaisa Toivonen valmentaa ravihevosia Vermon raviradalla Espoossa ja omalla kotitallillaan Kirkkonummen Abramsbyssä. Hänellä on monen vuoden kokemus erilaisista kuivikkeista kuten turpeesta, sahanpurusta ja olkipelletistä. Toivosen kotitallilla on säilytystilan puutteen takia ainakin toistaiseksi käytössä olkipelletti, mutta Vermossa karsinat kuivitetaan turpeella. – Turve on hygieenistä, eikä se kastuessakaan homehdu kuten esimerkiksi olkipelletti. Siinä on myös todella hyvä imukyky. Kuivikkeiden tärkein tehtävä on pitää karsina kuivana ja samalla tallin sisäilma puhtaana virtsasta haihtuvasta ammoniakista. Vermon ratatallilla hevosilla on rajalliset tarhatilat ja ne joutuvat olemaan paljon sisällä, minkä takia on erityisen tärkeää, että karsinat ovat siistejä ja ilma pysyy hyvänä. Karsinat siivotaan kunnolla heti aamusta, ja illalla putsataan vielä isoimmat liat pinnasta pois, jotta hevoset jäävät yöksi siistiin karsinaan. – Hengitystieongelmat ovat nykyään tosi yleisiä ja yritämme kiinnittää huomiota niiden ennaltaehkäisyyn. Kaikki lähtee arkisesta puhtaanapidosta. Sen lisäksi, että karsinat siivotaan huolellisesti, turpeen määrässä ei Toivosen mielestä pidä säästellä. – Kuiviketta täytyy käyttää reilusti, jotta karsina ei mene ympäriinsä märäksi ja ammoniakki ala haista. On ihan sama mitä kuiviket- ta karsinan pohjalla on, jos sitä on liian vähän. Turpeen sekaan ei saa myöskään sotkea syömätöntä heinää tai mitään muutakaan ylimääräistä, sillä se heikentää heti kuivikkeen imukykyä. Hyvä turve on Toivosen mielestä raikkaan tuoksuista ja kuivaa eikä siinä ole isoja hakoja, jotka hankaloittavat karsinan siivoamista talikolla. Likainen turve kuljetetaan tallin yhteislantalaan, josta se jatkaa matkaansa edelleen hyötykäyttöön. – Kuivitus ja lannan poisvienti ovat tallin isoimmat kulut ruokinnan lisäksi. Siksi karsinoita siivotessa täytyykin pitää huolta siitä, ettei jätösten mukana lähde puhdasta kuiviketta eikä lantala täyty turhaan. TEKSTI MIINA POIKOLAINEN_ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN Kotitallilla Kaisa Toivosen hevosilla on hyvää tilaa ulkoilla. Tapaus Hevonen on sen arvoinen TALLIYRIT TÄ JÄ TIE TÄ Ä, E T TEI K ARSINOIDEN KUIVITUK SESSA K ANNATA SÄ Ä STELL Ä. TURVE PITÄ Ä TALLI-ILMAN PUHTA ANA. Koko kansan turvemies PISNESMIES MIKON EDESOT TAMUK SIA VOI SEUR ATA MT V:N NE T TISAR JA SSA KESÄ- JA HEINÄKUUN A JAN. Loppu paperinpyöritykselle VAPO ON LIITTYNYT Suomen Tilaajavastuu Oy:n ylläpitämään Luotettava kumppani -ohjelmaan. Tämä tarkoittaa, että palvelun tuottaja varmistaa Vapon puolesta, että sopimuskumppani täyttää yhteiskunnalliset velvollisuutensa. − Tilaajavastuulain mukaan tilaajan on alihankintapalveluita hankkiessaan varmistettava, että sopimuskumppani täyttää kaikki lakisääteiset velvollisuutensa. Verot ja työeläkemaksut on maksettava ja työehtosopimuksia on noudatettava, sanoo Vapon tilaus- ja toimitusketjun johtaja Juha Koskiniemi. Tähän saakka valvonta on perustunut pitkälti asiakirjojen tarkistamiseen sopimusta solmittaessa. Yrittäjät ovat toimittaneet tarvittavat asiakirjat paperiversioina. Ne on skannattu ja tallennettu Vapon järjestelmään, mistä on aiheutunut hirvittävä määrä työtä. Nyt Suomen Tilaajavastuu Oy hoitaa tämän. − Vuoden 2015 alusta emme ole enää ottaneet vastaan paperisia dokumentteja. Niistä ja niiden skannauksesta olemme nyt päässeet eroon. Säästämme työaikaa. Myös alihankkijoinamme toimivat yrittäjät ovat omaksuneet palvelun hyvin ja huomanneet siitä saatavat hyödyt, Koskiniemi toteaa. Alihankkija liittyy Suomen Tilaajavastuun ylläpitämään palveluun allekirjoittamalla valtakirjan, jolla palvelun tuottaja saa oikeuden hakea tiettyjä tietoja yrityksestä ja ylläpitää niitä palvelussaan. Noin puolet tarvittavista tiedoista, kuten verotiedot, ovat valmiiksi julkisia. − Palvelu maksaa yrittäjälle sata euroa vuodessa, millä hinnalla palveluntuottaja hakee tarvittavat tiedot. Jotkin tiedot, kuten esimerkiksi vastuuvakuutuksia koskevat tiedot, yrittäjän tulee toimittaa palvelulle itse. Tämän jälkeen palvelu ylläpitää niitä automaattisesti, Koskiniemi kertoo. Uusi käytäntö koskee kaikkia Vapon yli 400:ää sopimusyrittäjää. Eniten heitä työskentelee turvetuotannossa, kuormauksessa ja kuljetuksissa. Heitä toimii myös turvetuotannon valmistelussa, puuenergian korjuupalveluissa, haketuksessa ja toimituksissa sekä voimalaitosten ja tehtaiden konepalveluissa. − Jatkossa palveluun liittynyt yrittäjä voi osoittaa kaikille urakanantajille, että hänen asiansa ovat kunnossa ja ettei erillisiä todistuksia tarvitse toimittaa. Useilla toimialoilla on jo itsestään selvää, että vain palvelussa mukana oleva yritys pääsee osallistumaan tarjouskilpailuun. TEKSTI MATTI VALLI 10_ P OLTE _ 2-2015 SUOMALAISET PÄ ÄSIVÄT tutustumaan janakkalalaiseen turveurakoitsijaan Mikko Ylöstaloon, kun hän etsi itselleen kumppania Maajussille morsian -ohjelmassa. Sarja päättyi kesäkuun alussa, mutta Mikon tarina jatkuu. Katsojat tykästyivät mutkattomaan maajussiin niin paljon, että MTV päätti tehdä miehen työstä ja elämästä oman nettisarjan nimeltä Pisnesmies Mikko. Kanavalla uskotaan, että sarja kiinnostaa paitsi Maajussien faneja, myös kaikkia yrittäjyydestä kiinnostuneita. Mikko Ylöstalo on energinen mies, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa. – Aluksi ajatus tuntui koomiselta. Onhan tämä ensimmäinen kerta, kun tällaisesta tyypistä tehdään tv-sarjaa. Mutta toisaalta ovathan kaikki koneyrittäjät ja varsinkin turveurakoitsijat aikamoisia persoonia. Turveurakoitsija ei nöyristele vaan sanoo suoraan miten asiat ovat, Ylöstalo pohtii. Nettisarjassa kuljetaan yrittäjän mukana töissä ja vapaa-ajan harrastuksissa. Bisneksiin kuuluu turveurakoinnin lisäksi verkonrakennusta, maanrakennusta sekä tehdas- ja kiinteistöhuoltoa. Kotitilaan kuuluu 125 hehtaaria peltoa ja navetassa asustaa 50 emolehmää. Vapaa-ajallaan Ylöstalo on kiinnostu- nut moottoriurheilusta ja toimii driftingautoluokassa ajavan Juha Rintasen tallipäällikkönä. Toiminnan tueksi on perustettu oma yritys, RRK Motorsport Europe, joka tuo maahan kilparenkaita ja kilpa-auton varaosia. Myös ensimmäinen kontillinen paksurenkaisia Fatbike-pyöriä on matkalla Kiinasta Suomeen. Kotitilan tallista löytyy oma Harley Davidson. Ylöstalolla on selkeä käsitys siitä, miten yrittäjä pärjää. – Kaikki on mahdollista tässä maailmassa, jos tekee ahkerasti töitä. Itse aloitin siten, että ostin 13 000 eurolla Fiatin ja lähdin Okssuolle nostamaan turvetta. Yrittäjä tarvitsee rohkeutta ja riskinottokykyä, mutta ennen kaikkea ahkeraa työntekoa. – Ja kaikkia sinkkuja turveyrittäjiä kannustan hakemaan Maajussit-ohjelmaan. Elämä saattaa muuttua. Juuri sellaista luovaa hulluutta tarvitaan sekä yrittämisessä että elämässä. Pisnesmies Mikko alkoi kesäkuun alussa ja uudet jaksot ovat nähtävissä maanantaisin ja perjantaisin osoitteessa www.katsomo.fi. Kymmenen minuutin pituisia jaksoja tehdään kaikkiaan 16 kappaletta. TEKSTI VIRPI MELLERI KUVA MARJA VÄÄNÄNEN 2-2015 _ P OLTE _ 11 SU U R ISSA SA A PPA ISSA LISÄÄ VAUHTIA LUVILLE AIKA ON KYPSÄ YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYJEN REIPPAASEEN SUJUVOITTAMISEEN, SANOO ASIAA SELVITTÄNEEN TYÖRYHMÄN PUHEENJOHTAJA, MINISTERI LAURI TARASTI. HÄN ODOTTAA TUOREEN HALLITUKSEN TARTTUVAN RIVAKASTI TOIMEEN. TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN 12_ P OLTE _ 2-2015 2-2015 _ P OLTE _ 13 SU U R ISSA SA A PPA ISSA auri Tarasti on valinnut haastattelupaikaksi Musiikkitalon kahvion, minne hän saapuu ryhdikkäänä ja hyväntuulisena. Paikan valintaan on syynsä. Tarasti vetää Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden valtakunnallisia valmisteluja ja Musiikkitalolle on helppo sopia muitakin tapaamisia. Tarasti tunnetaan parhaiten virkamiehenä par excellence – sitoutumattomalle juristille on uskottu peräti 17 selvityksen tekeminen. Kun valtakunnassa on ongelma, johon tarvitaan puolueetonta ja käytännönläheistä ratkaisua, kutsutaan Tarasti apuun. Tarasti laskee kirjoittaneensa Suomen lakiin suoraan yli tuhat pykälää. Suurimman osan selvitystyöstä hän on tehnyt virkatyönsä ohella eri ministeriöille, mutta töitä riittää eläkeläisellekin. Vaalirahoituskohun selvittämistä hän kuitenkin kuvaa uransa vaikeimmaksi selvitykseksi. Mutta nyt on keskustelun aiheena ympäristömenettelyjen sujuvoittamista selvittäneen arviointiryhmän työ. Tarastin johdolla maaliskuussa valmistuneessa selvityksessä esitetään peräti 19 toimenpidettä, joilla ympäristömenettelyjä voitaisiin sujuvoittaa. Pikavauhdilla työnsä tehneen työryhmän ehdotuksia on odotettu teollisuuden ja energia-alan piirissä kovasti, koska lupien saaminen uusille investoinneille kestää nykyisellään kohtuuttoman kauan. Ympäristömenettelyillä tarkoitetaan lupamenettelyjä, joita tarvitaan hankkeisiin, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön. Pienemmissä hankkeissa riittää ympäristölupa, isommissa hankkeissa tarvitaan lisäksi ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), johon liittyy selvityksiä, asianosaisten kuulemista ja lausuntoja. YVA:n piiriin kuuluvat hankkeet voivat olla esimerkiksi moottoriteitä, voimalaitoksia tai tuuli voimapuistoja. Turvetuotannossa YVA vaaditaan, kun tuotantoala on yli 150 hehtaaria. YVA-menettelyn tulokset otetaan huomioon ympäristölupaa myönnettäessä. Luvan myöntämisen jälkeen vuorossa voi olla valituksia, ensin hallinto-oikeuteen ja sen jälkeen korkeimpaan hallintooikeuteen. Kaikkine vaiheineen luvan saaminen voi kestää vuosia, mikä on iso ongelma, sillä aika saattaa ajaa hankkeen ohi. Sijoittajilta voi odotellessa loppua maltti tai rahat ja suunnitellut investoinnit jäävät toteuttamatta. Esimerkiksi Vapon kokemus turvetuotantoalueiden lupakäytännöistä on, että turvetuotantoalueen hankkimisesta sen käyttöönottoon saattaa mennä jopa 15–20 vuotta. Teollisuus on puolestaan arvioinut, että investointihankkeita on tällä hetkellä jäissä 4–5 miljardin arvosta lupamenettelyn hitauden vuoksi. Eli niin sanotusti suma seisoo. Samaan aikaan maahan kaivattaisiin kipeästi kasvua ja uusia työpaikkoja. Tarasti suhtautuu viimeksi mainittuun lukuun hiukan varauksella. − Se, että hankkeet odottavat lupia, ei sinänsä ole tavatonta. Eihän niitä ilman lupiakaan voida toteuttaa, hän heittää. − Ympäristömenettelyt ovat kuitenkin ehdottomasti liian hitaita. Syy on siinä, että hankkeisiin tarvitaan useita lupia kuten ympäristölupa, rakennuslupa, maankäyttölupa, usein kemikaalilupia ja niin edelleen. Kaavoitus kestää usein pitkään. Kun kukin asia käsitellään erikseen, prosessi kestää nykyisellään aivan liian kauan. − Hanke voi joutua käsiteltäväksi kunnan eri viranomaistahoilla 13 kertaa ja kansalaisilla voi olla tilaisuus lausua siitä 8 kertaa. Tätä ei kukaan voi pitää järkevänä, vaan jotakin on tehtävä, Tarasti painottaa. − Hallituksen tulisi nyt tarttua toimeen ja ryhtyä toteuttamaan työryhmämme esityksiä. Hallinnossa olisi aika siirtyä nykypäivään. Elämä on muuttunut reaaliaikaiseksi, mutta viranomaisten toimintatavat laahaavat jäljessä. Kun lupajono seisoo, aika saattaa ajaa hankkeen ohi. VALTAKUNNAN VIRALLISELLA selvitysmiehellä on muitakin puolia, sillä hän on innokas urheilumies ja musiikin ystävä. Nuoruudessaan hän kilpaili juoksijana SM-tasolla. Urheilun saraltakin on setvittävää riittänyt, sillä hän oli puheenjohtaja Lahden doping-skandaalia ruotineessa työryhmässä. VAPON LUPA SUMA SEISOO – Hallinnossa olisi aika siirtyä nykypäivään. Elämä on muuttunut reaaliaikaiseksi, mutta viranomaisten toimintatavat laahaavat jäljessä, Lauri Tarasti sanoo. 14_ P OLTE _ 2-2015 VAPOLLA ON PARHAILLA AN vireillä 80 lupahakemusta, joihin sisältyy uutta tuotantopinta-alaa. Uutta tuotantopinta-alaa hakemuksissa on noin 5 900 hehtaaria eli kyseessä on iso alue. − Luvituksen hitauden vuoksi turvetuotantoala supistuu vuosittain yli 2 000 hehtaarilla, kertoo Vapon resurssijohtaja Päivi Peronius. Turvetuotantoalueen hankkiminen ja käyttöönotto luvitus mukaan lukien vie nykymenettelyn mukaisesti jopa 15−20 vuotta. Maan hankkimiseen ja lupahakemuksen laatimiseen luontoarvoselvityksineen kuluu viitisen vuotta. Lupahakemuksen käsittely aluehallintovirastossa kestää yhdestä kolmeen vuotta. Käytännössä päätöksistä valitetaan nykyisin lähes aina. Valituksia käsitellään Vaasan hallinto-oikeudessa keskimäärin puolitoista vuotta ja sen jälkeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtä kauan. − Lupien käsittelyä on ehdottomasti nopeutettava ja sujuvoitettava, Peronius sanoo. Hänen mukaansa toukokuun alussa poistunut toistaiseksi voimassa olevien lupien tarkistusmenettely oli tervetullut helpotus. Yhtenä parannuksena Vapossa toivottaisiin, että siirtyminen sähköiseen lupahakemukseen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti. − Parhaimmillaan sähköisen menettelyn etuna olisi, että hakijalla olisi mahdollisuus saada jo lupahankkeen alkumetreillä tieto selvitysten kattavuudesta, eikä täydennyspyyntöjen odotteluun kuluisi aikaa. Sähköinen menettely mahdollistaisi myös lupahakemuksen käsittelyajan seurannan nykyistä paremmin. SUOMESSA YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYN piiriin kuuluu vuosittain noin 15 000 hanketta. Aiemmin näitä oli tuhan2-2015 _ P OLTE _ 15 SU U R ISSA SA A PPA ISSA ”Ei ole järkevää, että hanke voi joutua käsiteltäväksi kunnan eri viranomaistahoilla 13 kertaa.” sia enemmän, mutta vuodenvaihteessa pienet eläinsuojat poistettiin menettelyn piiristä. YVA-menettelyä vaativia isompia hankkeita on vuosittain noin 50. Ympäristöluvan viranomaiskäsittelyyn kuluu keskimäärin 5,5 kuukautta, mutta koko prosessiin lausuntoineen ja kuulemisineen menee 16 kuukautta. Ruotsia on esitetty Suomelle mallimaaksi, koska siellä ympäristölupia tarvitaan vain 5 000 hankkeeseen vuosittain. − Tosiasiassa Ruotsissa pitää tehdä ilmoitus yhtä monesta hankkeesta kuin Suomessakin. Ilmoitusten jälkeen viranomaiset tekevät päätöksen, jota seuraa samanlainen valitusmahdollisuus kuin Suomessakin. Lopputulos on kutakuinkin sama, vain järjestys on erilainen. Tarastin mukaan Hollanti on todellinen mallimaa ympäristölupa-asioissa. − Siellä pyritään niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen, johon toivoisin meilläkin päästävän. Kaikki tarvittavat luvat haetaan yhdestä pisteestä. Tarastin työryhmän ehdotuksista tärkein onkin hänen mielestään ehdotus ennakkoneuvottelumenettelystä. Se voitaisiin toteuttaa nopeastikin viranomaisten keskinäisellä yhteistyöllä. YVA-menettelyn alaisia hankkeita koskevissa ennakkoneuvotteluissa käsiteltäisiin hakemuksen sisältövaatimuksia, tarvittavia selvityksiä, lausuntoja, kuulemisia, viranomaisten aikatauluja ja muita käytännön kysymyksiä. Näin hakijalle ja viranomaisille muodostuisi heti alussa yhteinen kokonaiskuva vaadittavista selvityksistä ja lupamenettelyn aikatauluista. Hakijaa ei kuormitettaisi hidastavilla lisäselvityspyynnöillä useassa vaiheessa, kuten nyt on laita. Ehdotuksen mukainen pilottihankekin on jo toteutettu ilman, että tarvittiin lainsäädännön muutoksia. Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaassa noudatettiin kuvattua menettelyä ja lupamenettelyyn kulunut aika puolittui tavanomaisesta. Työryhmän ehdottamaa ennakkoneuvottelumenettelyä onkin yleisesti pidetty hyvänä eikä sitä ole kukaan noussut vastustamaan. − Ennakkomenettelyssä kukaan ei joudu kärsimään nykytilanteeseen verrattuna. TARASTI ARVELEE, ETTÄ HÄNET pyydetään niin usein vetämään työryhmiä, koska tuloksena on toteuttamiskelpoisia ehdotuksia, joihin ei liity poliittista tai ideologista väritystä. Hänen yksi lempisanontansa onkin: ”Paras on hyvän vihollinen”. Eli jos tavoitellaan täydellistä tulosta, ei välttämättä saavuteta mitään. Tarastin lähestymistavassa pyritään etsimään ratkaisuja, jotka on mahdollista toteuttaa myös käytännössä. Hän kertoo, että työryhmässä pohdittiin jopa kuulemisia aiheuttavan naapuruussuhdelain poistamista. − Tulimme siihen tulokseen, että jos naapurit eivät pääse vaikuttamaan asioihin prosessin aikana, seurauksena 16_ P OLTE _ 2-2015 on valitusten lisääntyminen. Asioiden setviminen jälkikäteen on vielä hankalampaa ja hitaampaa kuin etukäteen. Menettelyn yksinkertaistaminen toisesta päästä ei saa aiheuttaa ruuhkaa toisessa päässä. Se olisi hölmöläisten hommaa, Tarasti tuumaa. Toinen työryhmän keskeinen ehdotus on siirtyminen sähköiseen neuvontaan ympäristöluvan hakemisessa. − Ideana on, että valmiiseen sähköiseen lomakkeeseen liitetään kaikki tarvittavat tiedot. Lupaviranomaisen tulee sisällyttää siihen muun muassa tiedot pyydettävistä lausunnoista määräaikoineen, toimitettavista kuulemisista sekä arvio käsittelyn aikataulusta. Tarasti kertoo, että sähköistä neuvontaa valmistellaan jo ja se saattaa tulla aluehallintoviranomaisten käyttöön jo ennen juhannusta. Kolmas työryhmän tärkeä ehdotus on, että valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallintooikeuteen ympäristölupa-asioissa vaatisi erillisen valitusluvan. Näin vähennettäisiin valituksia, jotka kuormittavat muutenkin ruuhkaista oikeuslaitosta ja joiden tarkoituksena on usein ainoastaan hidastaa hankkeiden toteutumista. Tarasti kertoo työryhmän saaneen paljon myönteistä palautetta ehdotuksistaan. Julkisuudessa niitä ei ole paljon Turve tuotantoalueen hankkimisesta sen käyttöönottoon saattaa mennä 15–20 vuotta. EK HALUAISI LU VAN YHDELTÄ LUUKULTA ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK:n kyselytutkimuksen mukaan suomalaisella teollisuudella on hankkeita lupaprosessissa 3,9 miljardin euron edestä. Tämä vastaa 10 000 työpaikkaa. − Lupien saanti kestää tällä hetkellä liian kauan, mikä viivästyttää investointeja. Lisäksi ympäristölupaa edellytetään Suomessa kymmenkertaiselta määrältä toimintoja verrattuna siihen mitä EU-lainsäädäntö vaatisi, sanoo EK:n asiantuntija Satu Räsänen. EK:ssa pidetään Tarastin työryhmän ehdotuksia sinänsä hyvinä, mutta EK menisi vielä pidemmälle lupamenettelyjen yksinkertaistamisessa ja nopeuttamisessa. EK ehdottaa, että infra- ja ympäristölupa-asioissa otettaisiin Suomessa käyttöön yhden luukun periaate. Siinä yritys hakisi lupia yhdellä hakemuksella yhdeltä valtakunnalliselta viranomaiselta ja saisi yhden päätöksen. Nykyisellään jokainen lupa pitää hakea erikseen ja kustakin on omat kuulemismenettelynsä ja valitusmahdollisuutensa. Kokonaisuuden käsittely kestää vuosia ja talouden kannalta tärkeät investoinnit viivästyvät tai voivat jäädä kokonaan toteutumatta. EK virtaviivaistaisi myös valitusmenettelyä ja ehdottaa muun muassa, että viranomaisten muutoksenhakuoikeudesta toisen viranomaisen päätökseen tulisi luopua kokonaan. Lauri Tarastin mukaan ”Paras on hyvän vihollinen”. Jos tavoitellaan täydellistä tulosta, ei välttämättä saavuteta mitään. 2-2015 _ P OLTE _ 17 SU U R ISSA SA A PPA ISSA Kilpajuoksuaikoina Lauri Tarasti tunnettiin lempinimellä Tikka Tuulispää. Nykyään hän harrastaa tennistä, squashia, salitreeniä ja hölkkää. k Työryhmä esittää siirtymistä sähköiseen neuvontaan. käsitelty, osaksi siksi, että ehdotuksiin ei sisälly suuria poliittisia intohimoja, osaksi siksi, että ne ovat asiaa tuntemattomille vaikeaselkoisia. Energia-alalla työryhmän työtä seurattiin kuitenkin tarkasti ja tuloksia odotettiin innokkaasti. Käytännössä esimerkiksi uudet turvetuotantohankkeet sekä tuulivoimapuistot ovat YVA-menettelyn alaisia. Hitaan luvituksen takia turvesoita poistuu tuotannosta enemmän kuin niitä tulee lisää. Siksi kaikki, mikä nopeuttaa lupamenettelyä, on tervetullutta. Tarasti uskoo vakaasti, että suurin osa työryhmän ehdotuksista tulee toteutumaan. − Siitä, että asiaan tulee puuttua, vallitsee laaja yhteisymmärrys. Ehdotuksissa on lainsäädännön muutoksia, jotka kuuluvat useamman ministeriön hallinnonalaan. Hallituksen olisikin syytä käynnistää valmistelutyö nopeasti. Tarastin arviointityöryhmällä oli lyhyt, vain kolmen kuukauden määräaika. Siitä syystä sen raportissa ei ole valmiita lakipykäliä, vaikka niiden kirjoittaminen olisikin Tarastilta sujunut. Hänen kokemustaan saatetaan tarvita jälleen siinäkin vaiheessa, kun ehdotukset etenevät valmisteluun. TARASTI ON ESIMERKKI eläkeläisestä, jonka kiireet eivät ole helpottaneet. Sibeliuksen juhlavuoden valmistelu on vienyt aikaa niin paljon, että oma soitanto on jäänyt vähemmälle. Tarasti soittaa harrastuksenaan pianoa. Rak18_ P OLTE _ 2-2015 kaus musiikkiin on tullut lapsuudenkodin perintönä, sillä äiti oli koulutettu pianonsoiton opettaja. Isä oli virkamies hänkin, sosiaaliministeriön kansliapäällikkö Aarne Tarasti. Tarasti tunnettiin aikoinaan kilpaurheilijana. Hän juoksi vuonna 1965 pikaviestin Suomen mestariksi ja sai lempinimen Tikka Tuulispää. Nykyäänkin hän harrastaa liikuntaa neljästi viikossa. Lajeina ovat tennis, squash, salitreeni ja hölkkä. Hiihto on jäänyt lumettomien talvien myötä. − Viime talvena en hiihtänyt metriäkään, hän hymähtää. Rakas harrastus on yhä myös Suomen vaalilainsäädäntö -teos, josta ilmestyi juuri kuudes painos. Ensimmäinen painos ilmestyi 1986. Vaali- ja puoluelainsäädännön asian tuntijana Tarasti on tutustunut poliitikkoihin. Hänen johdollaan selviteltiin myös vaalirahoitusta vuonna 2008. − Se, että tunnen poliitikkoja, on suuresti edesauttanut onnistumistani selvitystehtävissä. Siinä olen ollut erilainen kuin muut selvittäjät, hän arvioi. Hitaan luvituksen takia turvesoita poistuu tuotannosta enemmän kuin niitä tulee lisää. erskailemme kaukokatseisuudellamme ja visioillamme, mutta todellisuudessa tuijotamme vain töppöstemme kärkiä ja tassuttelemme pienen askeleen kerrallaan. Onhan siinä se hyvä puoli että ei kompastu mattoon, mutta ei siihen mitään todellista tulevaisuutta mahdu. Välillä pitäisi myös kohottaa katse horisonttiin: mitä siellä häämöttää, olemmeko tienhaarassa vai peräti törmäämässä seinään? Ja jos ei katso myös taaksepäin, ei edes tiedä missä mennään. Aikaperspektiivimme ovat surkean lyhyitä. Tulevaisuus 2020, tai joskus jopa 2030, mutta tulevaisuus 2200 on pelkkää tieteiskuvitelmaa, jolla ei ole mitään tekemistä reaa limaailman päätösten kanssa. Väheksymme ja aliarvioimme Maailmassa tarvitaan tulevaisuutta, ja siksi varaudumvuonna 2100 viisi me siihen kuin huithapeli, joka ei kertaa enemmän energiaa ajattele huomista pitemmälle. kuin nyt. Mikään Naurettavien, tai pikemminkin muunlainen maailma ei säälittävien energiaennusteiden tekeminen on helppoa näillä ole kulkemassa kohti eväillä. Vaikkapa näin: Suomen globaalia hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. energiankulutus ei noussut viime vuonna, niinpä se ei nouse tulevaisuudessakaan, niinpä pienillä tehostuksilla ja muutamalla tuulimyllyllä koko homma on hoidossa iankaikkisesta iankaikkiseen. (Tuulimyllyt laitetaan tietysti jonnekin todella kauas Helsingistä, vaikkapa Keravalle.) Jos tämä skenaario kuulostaa jotenkin tutulta, niin eipä kumma. Aivan konkreettinen, vaikutusvaltainen ja arvostettu skenaario – ainakin Greenpeacen omien verkkosivujen mukaan – on alunperin vuonna 2005 julkistettu Energy (R)evolution. Siinä maailman energiantarve sen kun pienenee alkaneen vuosisadan mittaan. Kaiken takana on tietenkin ideologinen päätavoite: ydinvoimaa ei tarvita. ENNUSTEIDEN LISÄKSI K ANNATTAISI käyttää myös back castingia, sanottakoon sitä suomeksi vaikkapa taannustamiseksi. Siinä lähdetään horisontissa häämöttävästä päämäärästä ja sitten katsotaan, miten se saataisiin yhdistettyä nykyhetkeen. Teenpä siis pienen energiataannusteen osoittaakseni, mistä meidän todella pitäisi puhua. Siinä on vain kaksi selkeää ja konservatiivista olettamusta. Yksi: Suomen energiankulutus ei kasva tämän vuosisadan aikana, mutta ei juuri vähenekään. Energian tarpeen kasvu saadaan tasapainotettua energiatehokkuudella. Kaksi: Maailma jatkaa teollisesta vallankumouksesta alkanutta nousuaan. Parin prosentin vuosikasvulla maailma kasvattaa vaurautensa viisinkertaiseksi ja saavuttaa Suomen nykytason vuonna 2100. Mukana edelleen? No niin, vedähän henkeä. Maailmassa tarvitaan siis vuonna 2100 viisi kertaa enemmän energiaa kuin nyt. Mikään muunlainen maailma ei ole edes kulkemassa kohti globaalia hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. TIETYSTI TOISENLAINENKIN MA AILMA on mahdollinen, esimerkiksi Energy (R)evolutionin maailma. Kuten Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen ovat tuoreessa pamfletissaan Uhkapeli ilmastolla huomauttaneet, siinä maailmassa tulevaisuuden afrikkalainen kuluttaa energiaa vain murto-osan siitä, mitä amerikkalainen. Köyhät pysykööt kyykyssä. Voimmeko todella tuottaa viisi kertaa nykyistä enemmän energiaa samalla kun luovumme fossiilisista polttoaineista? Tietysti, näemmehän jo nyt horisontissa häämöttävät keinot, tärkeimpänä fuusioenergian, ja osaa niistä pystymme jo nyt käyttämään – jos niin haluamme. Mutta energiataannusteeni vuoden 2100 maailmasta osoittaa, kuinka surkuhupaisaa on nykyinen keskustelumme, ja kuinka näköalattomia ja mahdottomia ovat tulevaisuuden strategiamme säästöineen, risuenergioineen ja muine kenties hyvine mutta riittämättömine keinoineen. Onneksi on sentään Kiina. Toki pystymme myös saamaan aikaan niukkuuden ja kurjuuden tulevaisuuden, täynnä säästämistä ja kituuttamista. Mutta sellaisesta tulevaisuudestako me haluamme sadan vuoden kuluttua katsoa ylpeinä taaksepäin tämän päivän valintoihimme ja sanoa: Me teimme sen! Vaihtoehtojakin on olemassa. ESKO VALTAOJA Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa ja Finlandia-palkittu tietokirjailija. 2-2015 _ P OLTE _ 19 KOLUMNI ENERGIATAANNUSTEITA POLTTOPISTEESSÄ LINNUT LÖYSIVÄT RÖYHYNSUON LUONTO ON JO OTTANUT OHJAT KÄSIINSÄ RÖYHYNSUON KOSTEIKOLLA, JOKA RAKENNETTIIN TURVETUOTANNOSTA POISTUNEELLE ALUEELLE. KASVILLISUUS LEVIÄÄ ITSESTÄÄN HOUKUTELLEN PAIKALLE HYÖNTEISIÄ JA LINTUJA. TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN, PAULI ERIKSSON JA PETRI HIRVA 20_ P OLTE _ 2-2015 2-2015 _ P OLTE _ 21 POLTTOPISTEESSÄ öyhynsuon kosteikon laidalla Janakkalassa parrakas mies tuijottaa tiukasti kaukoputkeensa. – Nyt siinä kuulkaa kävi niin, että ne naurulokit ottivat ja alkoivat pesiä! hän kertoo innostuneesti, malttamatta nostaa katsettaan kodinrakennuspuuhista. – Keskisaarekkeelle on asettunut 70 paria, yhteensä 140 naurulokkia. Osalla on pesänteko vielä kesken, mutta osa on jo aloittanut haudonnan! mies jatkaa raporttiaan. Mies on linnustoasiantuntija Ari Lehtinen Kanta-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä. Vapolla ja yhdistyksellä on yhteinen viisivuotinen hanke, jonka mukaisesti Lehtinen käy säännöllisesti Röyhynsuolla laskemassa kosteikon linnut ja kirjaamassa ylös niiden puuhia. Kuka lentää soidinta tai pesii, kuka piipahtaa kosteikolla ruoanhakumatkalla, kuka käy levähtämässä muuttomatkallaan. Naurulokkiyhdyskunnan saapuminen ja varsinkin niiden asettuminen pesimään on erityisen jännittävä uutinen, koska lokkien äänekäs ja ärhäkkä läsnäolo houkuttelee paikalle myös muita asukkaita. – Se on kuin lottovoitto alueen linnustolle. Sellaisilla kosteikoilla, joilla naurulokit pesivät, on aina selkeästi monipuolisempi vesilintulajisto. Naurulokit pitävät puolensa jopa supikoiraa ja kettua vastaan, joten myös muut linnut kokevat olevansa turvassa pesiessään lokkikolonian suojassa, Lehtinen kertoo. Kosteikolla jo havaitut vesilinnut kuten tavi, sinisorsa, haapana, telkkä ja lapasorsa lienevät mielissään. Lehtinen on myös huomannut, että samalla saarekkeella notkuu parikymmentä nuorta harmaalokkia. Ehkä nekin ovat havainneet, että paikka on viihtyisä oleskelupaikka. Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet Lehtiselle kiinnostavaa aikaa, sillä kosteikko on kehittynyt vuodessa aimo harppauksen. Altaassa on paljon vettä, kasvillisuus on runsasta, surviaissääsket ja muu hyönteisfauna on kuoriutunut houkutellen paikalle yhä uusia lintuja. Kosteikkoalueella pesii muun muassa laulujoutsen. Lehtinen on havainnut myös Kanta-Hämeessä harvalukuisia pikkutyllejä soitimella ja koreita uhanalaisia suokukkoja, joiden koiraiden juhlapuvut ovat alkukesästä värikkäimmillään. Lapasorsa on Janakkalassa aika vähälukuinen kosteikkojen pesimälaji, mutta niitä on havaittu Röyhynsuon kosteikkoalueella jo kolme paria. Haara- ja törmäpääskyt, västäräkit ja kivitasku ovat jo kovassa hyönteisjahdissa. Etelä-Suomessa jo harvinainen taivaanvuohikin on löytänyt Röyhynsuolle. Soidinta lentäessään ja alaspäin syöksyessään taivaanvuohen pyrstösulista lähtee määkivä ääni, josta lintu on saanut myös nimensä. RÖYHYNSUON TURVETUOTANTOALUEESTA on tällä hetkellä 115 hehtaaria tuotannossa. Muutama vuosi sitten alueen kaakkoisosasta poistui noin 15 hehtaarin ala tuotannosta ja Vapossa pohdittiin, mitä alueelle tehtäisiin seuraavaksi. Silloisen hankepäällikön Olli Reinikaisen mukaan alueesta olisi voinut tehdä myös pellon, mutta sen kuivana pitäminen olisi vaatinut pumppukuivatusta. – Turpeen noston jälkeen suon pohja on jonkin verran alempana kuin ympäröivän vesistön pinta, joten oli luontevaa tehdä siitä kosteikko. Kosteikkoa on tarvittaessa mahdollista myös laajentaa sitä mukaa kun suota vapautuu turvetuotannosta, Reinikainen kertoo. Olli Reinikaiselle Röyhynsuon kosteikosta tuli varsinainen lempilapsi ennen eläkkeelle jäämistä tänä keväänä. – Olin tästä todella innoissani, ja niin olivat myös yhteistyökumppanimme Suomen Riistakeskuksessa, Janakkalan kunnassa, Hämeen ELY-keskuksessa ja Vanajavesikeskuksessa. Röyhynsuon 14 hehtaarin kosteikko on suuri, joten se kiinnosti kosteikkoasiantuntijoita. Vesistöasiantuntijoita puolestaan kiinnosti, miten kosteikko voisi kohentaa koko alueen luonnon monimuotoisuutta. Riistakeskukselta saimme paljon teknistä tukea, Reinikainen kertaa projektin alkuvaiheita. Työryhmä päätyi rakentamaan niin sanotun monivaikutteisen kosteikon, jonka tarkoituksena on toimia lintujen pesimis- ja levähdyspaikkana ja kohentaa alueen luontoarvoa, mutta myös suojella lähialueiden vesiä. Kosteikko palvelee samalla turvetuotantoalueen vesienkäsittelyä, sillä se toimii tehokkaana vesienpuhdistus- ja haihdutusaltaana. Kosteikkoa alettiin rakentaa suonpohjalle, jonka päällä oli noin 15 senttiä jäännösturvetta. Työt aloitettiin kesällä Linnustoasiantuntija Ari Lehtisen mukaan kosteikot ovat yksi Euroopan uhanalaisimmista luontaisista biotoopeista. Röyhynsuon monivaikutteinen kosteikko toimii lintujen pesimis- ja levähdyspaikkana, kohentaa alueen luontoarvoa ja suojelee lähialueiden vesiä. 22_ P OLTE _ 2-2015 Laulujoutsen pesii Röyhynsuolla. Myös harvalukuiset pikkutyllit ja koreat suokukot ovat löytäneet tiensä kosteikolle. 2-2015 _ P OLTE _ 23 POLTTOPISTEESSÄ 2013 korkeusmittauksilla, pengerryksillä ja saarekkeiden teolla. Suonpohjaan levitettiin myös peltotuhkaa. – Peltotuhkalannoitteella varmistettiin, että pohjassa on sopivasti fosforia ja kaliumia eli hyvä pH-arvo, jotta kasvit lähtevät kasvamaan. Vuosi sitten kesäkuussa alueelle kylvettiin timoteitä, nurminataa ja ruokonataa. Ideana oli, että kun altaaseen pumpataan syksyllä vettä ja heinäkasvusto jää veden alle, se toimisi vesiselkärangattomien ravintona. – Nuo hyönteiset ovat vesilintujen ja kahlaajien suurta herkkua ja me halusimme kattaa niille juhlapöydän. Tänä keväänä saimme nähdä, että kattaus onnistui. Hyönteisiä on todella paljon, samoin lintuja. TURVEURAKOITSIJA MIKKO YLÖSTALO on työskennellyt Röyhynsuolla melkein alusta alkaen. Turvetuotanto alkoi 2001 ja kesällä 2002 Ylöstalo tuli suolle kesäpojaksi. Vuodesta 2008 Ylöstalo ja hänen yrityksensä Haapaniemen Koneasema Oy on toiminut Röyhynsuolla pääurakoitsijana. Urakoitsija tuntee Röyhynsuon kuin omat taskunsa, mutta yhtä ”omilta” tuntuvat myös Okssuo ja Väärälammen suo, joilla yritys hoitaa yhteensä 320 hehtaarin aluetta. Turpeennoston lisäksi Ylöstalon miehet tekevät ympäristörakenteiden kunnossapito- ja ylläpitotöitä sekä muuta pienkorjausta. – Myös kosteikon rakennushommat ovat meidän firman käsialaa, Ylöstalo kertoo. – Kosteikon suunnittelu ja rakentaminen oli mielenkiintoista. Mitään valmista sapluunaa ei ollut, koska jokainen suo on omanlaisensa. Esimerkiksi Röyhynsuon pohjarakenne on täälläpäin harvinainen savipohja, ja savi on kovaa. Turvekerroksen alla olisi voinut olla myös liejukerros, mutta kova pohja helpotti töitä. – Kahden kaivinkoneen ja kahden traktorin voimin tasoitettiin pohjaa, rakennettiin penkat ja muotoiltiin lintusaarekkeet. Asensimme altaan pumput ja poistoaukot ja arvioimme, miten suuri veden paine altaassa tulee olemaan. Viime talvena kävimme vähän vahvistamassa ja korottamassa pohjoispään penkkaa, jotta allas kestää paineen. Ylöstalo kertoo, että Vapo on ollut pitkään yrityksen suurin työllistäjä, mutta Haapaniemen Koneasema on viime vuosina kasvanut. Turvetuotannon lisäksi yritys tekee sähköverkonrakennusta, maanrakennusta ja kiinteistöhuoltoa. Lisäksi Ylöstalo pyörittää 125 hehtaarin maatilaa. Vapon osuus liikevaihdosta on tänä vuonna vielä 40 prosenttia, mutta tulee jatkossa laskemaan 20 prosenttiin. Mutkaton ja sanavalmis mies tekee työtä intohimoisesti ja pyrkii aina miettimään, miten asiat voisi tehdä paremmin. Tämän asenteensa takia Ylöstalolle myönnettiin Vapon ympäristöpalkinto vuonna 2010. Perusteluna oli vastuullinen ja ympäristöä huomioiva työskentelytapa ja aktiivisuus innovatiivisten ympäristörakenteiden kehittämisessä. – Tieto ei tupsahda taivaasta, joten me urakoitsijat ja Vapo olemme käytännössä yhdessä opetelleet ympäristörakentamista. Sellaisissa tilanteissa, kun on tehty jokin uusi asia onnistuneesti, minulla on tapana heittää: ”Ei tätäkään hommaa opittu ammattikoulussa!” – Nyt Vapolla on niin hyvä tietotaito esimerkiksi kosteikon ja pintavalutuskentän rakentamisesta, että sitä osaamista voi myydä muillekin. ARI LEHTINEN ON OLLUT lintujen ystävä pikkupojasta asti ja hän on aina nähnyt paljon lentounia. Miten kadehdittava tapa siirtyä paikasta toiseen! Hän on tarkkaillut lintuja jo 50 vuoden ajan. – Tämä on monipuolinen harrastus. Teen linnustoselvityksiä ja -seurantaa ja vietän paljon aikaa saariston lintuasemilla ulkomerellä. Toinen kotini on Signilskärin lintuasema Hammarlandissa Ahvenanmeren länsireunalla. Lehtinen on myös rakentanut yli 12 000 linnunpönttöä. Linnustoasiantuntijan mukaan ihmisten rakentamat kosteikot ovat tärkeitä, koska kosteikot ovat yksi Euroopan uhanalaisimmista luontaisista biotoopeista. Kosteikkoja on kuivattu paljon pelloiksi, mikä on kaventanut lintujen Kanta-Hämeessä harvinaiset pikkutyllit ovat löytäneet tiensä Röyhynsuolle soitimaan. Naurulokit ovat kuin lottovoitto alueen linnustolle. Ne pitävät puolensa petoja vastaan, joten muutkin linnut kokevat olevansa turvassa. ME TSIT YS ON YLEISIN MA ANK ÄY T TÖMUOTO KUN JOKIN ALUE POISTUU turvetuotannosta, yleisin seuraavan maankäytön muoto on metsittäminen, kertoo Vapon hankesuunnittelija Ari Laukkanen. Metsitys voi tapahtua täysin luonnollisesti ilman ihmisen panosta, tai metsää autetaan alkuun lannoittamalla, kylvämällä siemeniä tai istuttamalla puiden taimia. – Olemme saaneet hyviä tuloksia tekemällä tuhkalannoituksen suon pohjalle. Siihen muodostuu hyvin luontainen kasvittunut alue, josta puun taimet pikku hiljaa puskevat esiin. Turvepohjilla viihtyvät erityisesti mänty, hieskoivu, rauduskoivu, kuusi ja paju. Vapon metsittämisprojektien suunniteltu toteutuspinta-ala on vajaat 2 500 hehtaaria tulevan vuoden aikana. Turvetuotantoa seuraavan maankäytön suunnittelua ohjaa kriteeristö, jossa otetaan huomioon muun muassa suonpohjan laatu, 24_ P OLTE _ 2-2015 jäännösturpeen määrä, kivisyys ja suon kuivatustilanne. – Pohjoisessa Suomessa alueet ovat usein tasaisia ja sopivat hyvin pelloiksi. Mutta jos lähin asutus on kymmenien kilometrien päässä, metsittäminen on järkevä vaihtoehto. Soistuville tai märille alueille on luontevaa rakentaa kosteikko. Kosteikkojen osuus on tällä hetkellä noin 10 prosenttia Vapon kaikista seuraavan maankäytön toteutusprojekteista. Valtaosa metsitetään tai myydään ja uusi omistaja tekee niistä esimerkiksi peltoja. Vapolla on turvetuotannosta poistuneilla suoalueilla kaikkiaan 35 kosteikkoa, joiden kokonaispinta-ala on 820 hehtaaria. Vuoden sisällä on tarkoitus perustaa 11 uutta kosteikkoa, joiden kokonaispinta-ala on 330 hehtaaria. Ari Laukkasen mukaan kustannustehokkainta metsittämistä on metsän luontainen uu- distaminen, jota autetaan tuhkalannoituksella. – Voima- ja lämpölaitoksissa turpeen ja puun poltosta syntyvää tuhkaa voidaan hyödyntää uuden puuston aikaansaamisessa. Suonpohjien metsittämiseen ja metsien lannoittamiseen käytetään Eviran hyväksymää tuhkaa. Röyhynsuon kosteikon kupeessa on kuuden hehtaarin alue turvetuotannosta poistettua tasaista suonpohjaa. Alueelle on jo levitetty peltotuhka ja suunnitelmassa on tehdä siitä riistapelto, jolla alueen linnut ja nisäkkäät voivat käydä ruokailemassa. – Ei ole järkevää rakentaa joka vuosi uutta penkka-aluetta, joten riistapelto toimii välivaiheena ennen kosteikon laajentamista. Siinä vaiheessa kun nähdään järkeväksi laajentaa kosteikkoa, ei tarvitse kuin kaivaa penkka ja laskea vesi valmiiksi kasvittuneelle suonpohjalle. Taivaanvuohia ei usein näe Etelä-Suomessa, mutta Röyhynsuolla voi kuulla niiden määkivää ääntä. Turveurakoitsija Mikko Ylöstalo ja tuotantovastaava Juha Kujala tarkastelevat viime vuonna aumaan tuotettua turvetta. 2-2015 _ P OLTE _ 25 POLTTOPISTEESSÄ Mainettaan parempi Kosteikon vallit on kylvetty vasta vuosi sitten, joten ne ovat vielä paljaat. Tämän ja ensi kesän aikana luonto ottaa nekin haltuunsa. elinalaa. Suomessakin on noin 40 pesivää lintulajia, jotka ovat riippuvaisia kosteikoista. – Kuovi, metsäviklo, sinisorsa, tavi ja telkkä ovat tyypillisiä kosteikkolintuja. Niiden pesät saattavat sijaita jossain kauempana jokirannassa tai suolla, mutta kosteikko on niiden ravinnon lähde. Kosteikot palvelevat myös muuton aikana lintujen levähdyspaikkana, millä on hyvin tärkeä merkitys joillekin lajeille. Viime syysmuuton aikaan Röyhynsuo tarjosi hyvän ruokailu- ja lepopaikan esimerkiksi taivaanvuohille ja harvinaisille jänkä- ja heinäkurpille. Ei ole itsestään selvää, että ihmisen rakentama kosteikko toimii. – Röyhynsuon projekti on kuitenkin lähtenyt lupaavasti käyntiin. Lintujen ystävänä voin sanoa, että taloudelliset panostukset kosteikkoon ovat jo tuottaneet tulosta. Kun ihminen rakentaa kosteikon, tavoitteena on auttaa luontoa ja korjata ihmisen sille mahdollisesti aiheuttamia vaurioita. Rakennetaan penkkoja ja kylvetään ensimmäiset heinät, mutta luonto ottaa hyvin nopeasti ohjat käsiinsä ja kasvillisuus alkaa lisääntyä luonnostaan. Tuulet puhaltavat puiden ja pensaiden siemeniä alueelle itämään, samoin linnut kantavat siemeniä höyhenissään. – Kunhan kosteikko on saatu alulle, se alkaa ruokkia itse itseään, Ari Lehtinen toteaa. Veden pintaan ilmaantuu kelluslehtisiä vesikasveja kuten lummetta, ulpukkaa ja vesitataria, ja järviruoko alkaa valloittaa rantoja. Vesikasvien perässä tulevat hyönteiset ja hyönteisten perässä linnut. Mitä enemmän kosteikolla on elämää, sitä kiinnostuneempina myös ketut, supikoirat ja hirvet alkavat kierrellä reuna-alueilla. – Kosteikko ei ole tärkeä pelkästään linnuston takia, vaan se lisää muutenkin luonnon monimuotoisuutta. Olettaisin, että parin vuoden sisällä Röyhynsuon lintukosteikkoalueelle kehittyy esimerkiksi oma korentolajisto. Samoin uskon, että sammakot löytävät tiensä paikalle. Kosteikon vallit on kylvetty vasta vuosi sitten, joten ne ovat vielä aika paljaat. Tämän ja ensi kesän aikana luonto ottaa nekin haltuunsa. Samoin lintujen pesimä- ja levähdys26_ P OLTE _ 2-2015 ”Kosteikko ei ole tärkeä pelkästään linnuston takia, vaan se lisää muutenkin luonnon monimuotoisuutta.” ENERGIA A PUUSTA KUN TURVETUOTANTOA seuraavaksi maankäyttömuodoksi valitaan metsitys, yksi vaihtoehto on energiapuun kasvatus. Vapo käynnisti vuonna 2011 energiapuun aktiivituotantoprojektin yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen, VTT:n, Suomen ympäristökeskuksen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa. Projektin tarkoituksena oli kehittää tehokas ja ympäristöystävällinen energiapuuhakkeen aktiivituotantomenetelmä, joka kattaisi koko prosessin metsikön perustamisesta korjuuseen ja polttoon. Tavoitteena oli myös hyödyntää suonpohjilla energiantuotannon sivutuotteena syntyvän tuhkan ravinteita. Samalla oli tarkoitus kehittää korjuuteknologiaa, tutkia polttoaineen laatua ja käytettävyyttä sekä tarkkailla ympäristövaikutuksia. Kävi ilmi, että tuhkalannoitus oli ylivoimaisesti paras turvepintaisen maan maanparannusmenetelmä. Toiseksi paras menetelmä oli muokkauksen ja tuhkalannoituksen yhdistelmä. Projektissa saatujen tulosten perusteella energiapuun aktiivituotanto on kannattavaa suonpohjilla, kun ensimmäinen puunkorjuu tehdään yli 15-vuotiaaseen kasvustoon. Eniten biomassaa syntyi nuorten metsiköiden avohakkuun jälkeisistä vesoista. Tällä on iso merkitys, kun seurataan toisen sukupolven biomassakertymää ensimmäisen korjuun jälkeen. alueiksi rakennetut saarekkeet alkavat työntää pajupensasta ja muuta luontaista kasvillisuutta. Tänä keväänä kosteikolla oli säpinää, kun vesilinnut tekivät muuttoa. Röyhynsuolla kaakatti huhtikuussa parhaimmillaan 600 metsä- ja tundrahanhea yhtä aikaa. Toukokuussa oli vuorossa kahlaajalintujen kevätmuutto, ja kesäkuussa kuullaan naurulokkien poikasten kerjuuääniä, kun ne pontevasti vaativat emoiltaan lisää ruokaa. Heinä-elokuussa alkaa kahlaajalintujen syysmuutto ja syyskuussa vesilinnut käyttävät kosteikkoa taas levähdyspaikkanaan. Ari Lehtinen tekee Röyhynsuolla linnustoinventointeja lokakuun loppuun asti. Hänet nähdään kosteikon reunalla jälleen ensi vuonna huhtikuussa kiikarit kaulalla ja kaukoputki ojossa vastaanottamassa kevätmuuttajia takaisin kotiin. KIPINÄMIKKO SUOMEN ENERGIA JÄR JESTELMÄ Ä MOITITA AN TURHANKIN YK SISILMÄISESTI, SANOO V T T:N ENERGIA JÄR JESTELMÄT-TUTKIMUSTIIMIN TIIMIPÄ ÄLLIKKÖ TIINA KOL JONEN. Mitä kaikkea tutkitte VTT:n Energiajärjestelmät-tiimissä? Tarkastelumme kattaa koko energiakentän polttoainetuotannosta energiansiirtoon ja jakeluun sekä energian loppukulutukseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi tulevaisuuden energiajärjestelmien kehittäminen, energiamarkkinat ja eri teknologien kannattavuus ennen kaikkea Suomen näkökulmasta, mutta myös laajemmin. Onko Suomen energiajärjestelmä riittävän nykyaikainen? Usein väitetään, että Suomella olisi vanhanaikainen energiapolitiikka ja -järjestelmä, mutta Suomi on ollut pääosin jopa askelen edellä muita EU-maita. Meillä on tehty pitkäjänteistä energiapolitiikkaa, jossa on huomioitu erityisesti kotimaisen bioenergian rooli sekä suomalaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky. Sähkö- ja lämmöntuotanto on yhdistetty tehokkaasti, kaukolämpöverkkomme on kattava ja energiajärjestelmän monimuotoisuuteen on panostettu. Biosähkössä Suomi on maailman ykkönen. Parannettavaakin toki on. EU:n vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin päästötavoitteiden saavuttamiseen on matkaa. Millainen energiajärjestelmämme on muihin Pohjoismaihin verrattuna? Niissä on paljon samaa, mutta erojakin löytyy. Suomi ja Ruotsi ovat lähimpänä toisiaan: molemmissa on paljon kaukolämpöä sekä metsäbiomassaa ja turvetta. Tanskassa tuulisähkö on hyvin tärkeä. Norjassa ja Ruotsissa hyödynnetään vesivoimaa, Islannissa käytetään geotermistä eli maansisäistä energiaa. Millaisia muutoksia Suomessa kaivataan? Energiansaannin varmuutta on parannettava hyödyntämällä kotimaisia energiavaroja nykyistä enemmän. Olemme nyt liikaa tuontienergian varassa. EU esittää uudet ilmastotavoitteet vuosille 2020–2030. Niiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Tämä määrittelee pitkälti Suomenkin energiatavoitteet ja -politiikan. Onko tavoitteet mahdollista saavuttaa? Kyllä, mutta se vaatii investointeja ja yhteistä tahtotilaa kaikilta EU-mailta. Suomessa panostetaan muun muassa kotimaiseen metsäbiomassaan. Aurinko- ja tuulienergian osuus kasvaa jo nyt kilpailukyvyn parannuttua. Energiajärjestelmien kehittäminen yhä älykkäämmiksi auttaa muun muassa vähentämään energiankulutusta. TEKSTI SARI ALHAVA _ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN Tiina Koljosen mukaan Suomi on biosähkössä maailman ykkönen. 2-2015 _ P OLTE _ 27 Minimalistinen lepopaikka on zen-henkinen parveke, jonka tyyli on puhdas, yksinkertainen ja suoraviivainen. Parveke kuin unelma O TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVA KEKKILÄ letko romanttinen sielu, joka haluaa parvekkeelleen kukkaloistoa? Vai uraihminen, joka haluaa kiireisen työpäivän jälkeen levähtää zenhenkisellä parvekkeella? Ehkä haluat kotisi yhteyteen vehreän aarreaitan, josta voit käydä poimimassa tuoreita yrttejä ja vihanneksia? Parvekepuutarhat ovat nouseva trendi, mutta kuluttajille ei ole ollut tarjolla valmiita, ammattilaisen suunnittelemia parvekeratkaisuja. Tänä kesänä asia muuttuu, kun Hartela aloittaa Kekkilän parvekekonseptien myynnin Espoon Painiittyyn rakennettavaan kerrostalokohteeseen. Parvekemiljöiden suunnittelusta vastaa Kekkilän maisemasuunnittelija ja pääpuutarhuri Adrian Evans, joka on saanut maailmalla kiitosta muun muassa Chelsea Flower Show’hun toteuttamistaan puutarhoista. Kekkilän tuoteryhmäpäällikön Reetta Thurmanin mukaan parvekepuutarhat kiinnostavat erityisesti uudehkoissa kerrostaloissa asuvia kuluttajia, joilla on lasitetut parvekkeet. Lasituksen ansiosta parvekkeella viihdytään pidempään, leutoina talvina lähes ympäri vuoden. – Parvekepuutarhat kiinnostavat, mutta peruskuluttajalla on ollut epätietoisuutta, mitä parvekkeella oikein pystyy tekemään. Voiko siellä todellakin kasvattaa jotain? Thurman kertoo. Hartela on teettänyt TNS-gallupilla tutkimuksen, jossa kartoitettiin asumiseen liittyviä haaveita, toiveita, arvoja ja asenteita. – Kävi ilmi, että parvekkeet ovat ihmisille entistä tärkeämpiä paikkoja. Me halusimme vastata toiveisiin ja otimme parvekkeet huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Uudessa kerrostalokohteessamme on koko asunnon levyiset parvekkeet, jotka tuovat lisää väljyyttä asumiseen, Rakennusosakeyhtiö Hartelan markkinointipäällikkö Nora Soikkeli kertoo. Hartela ja Kekkilä yhdistivät kuluttajaryhmiä koskevat tietonsa ja tunnistivat erilaisia parvekkeen käyttäjiä. Yhteistyön pohjalta syntyi kolme parvekekonseptia. SUOJAISA KUKK APUUTARHA KIINNOSTA A esimerkiksi vanhempaa pariskuntaa, joka muuttaa omakotitalosta kerrostaloasuntoon. He ovat tottuneet viherpihaan ja puutarhatöihin, ja kaipaavat pientä puutarhaa myös uuden kodin parvekkeelle. Adrian Evans halusi luoda parvekkeelle suojaisan, hieman romanttisen tunnelman. 28_ P OLTE _ 2-2015 TRENDI UUDEN KERROSTALOA SUNNON OSTA JAT VOIVAT NY T HANKKIA PARVEKKEELLEEN T Y YLIKK Ä ÄN PARVEKEPUUTARHAN. KEKKIL ÄN JA R AKENNUSOSAKE YHTIÖ HARTEL AN YHTEISPROJEK TIN R AKENNUST YÖT ALK AVAT TÄNÄ KESÄNÄ. – Haimme kevyttä, englantilaista fiilistä ja valitsimme paljon pinkkejä ja valkoisia kesäkukkia: pelargonioita, verenpisaroita ja riippukasveja. Toinen konsepti on nimeltään Minimalistinen lepo paikka. Se sopii esimerkiksi nuorelle pariskunnalle, joka muuttaa ensimmäiseen uuteen asuntoonsa. Heillä ei ole kokemusta puutarhanhoidosta ja he arvostavat helppohoitoisia kasveja. – Mietin parveketta suunnitellessani myös kiireisiä ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä. Kotona he haluavat rentoutua. Konsepti on puhdas, yksinkertainen ja suoraviivainen, Evans kertoo. Hän valitsi parvekkeelle muun muassa japanilaisia vaahteroita, pallomaisen isopuksipuun ja kauniita korkeita ruukkuja, jotka luovat selkeän, rauhallisen vaikutelman. Reetta Thurmanin mukaan kolmas konsepti, Keittiöpuu tarhurin paratiisi, vastaa monen trendikkään kuluttajan toiveisiin. – Nykyään moni haluaa kasvattaa oman ruokansa. Myös parvekkeelle voi luoda kasvimaan, joka tuottaa satoa lähes koko kesän, Thurman visioi. Tämä on myös Evansin lempipuutarha, sillä hän vaalii kotona Maalahdessa omaa keittiöpuutarhaa. Tälle parvekkeelle sijoitettiin paljon erilaisia viljelylaatikoita eikä kukkia juuri lainkaan. Evans toivoo, että myös kaupunkilaislapset saisivat tätä kautta kokemuksen luonnon ja puutarhanhoidon iloista. – Parvekkeella voi kasvattaa vaikka mitä: yrttejä, tomaattia, porkkanaa ja jopa perunaa. Nykyään on saatavissa paljon erilaisia perunalajikkeita, joita voi kasvattaa vaikkapa kukkaruukussa, Evans vinkkaa. – Kannustan myös luovaan ennakkosuunnitteluun keittiöpuutarhaa rakentaessa, sillä hyötykasvit voivat olla hyvin kauniita. Itse otan suunnittelussa huomioon lehtien muodot ja vihannesten värin. Esimerkiksi monet kaalit ovat todella komeita ja värikkäitä. Innokkaimmat parvekepuutarhurit nauttivat saadessaan upottaa sormensa multaan, toiset astuvat mieluummin valmiiseen puutarhaan. Asiakas voikin valita, haluaako hän kukkaloiston valmiiksi istutettuna vai listan kasveista ja vihanneksista, joiden viljely on parvekkeella helppoa. LOTANK ALLIO-NIMISEN KERROSTALON rakentaminen Espoon Painiityssä alkaa kesällä 2015 ja siinä on 41 asuntoa. Pilottivaiheessa asunnon ostaja maksaa parvekepuutarhastaan erikseen lisätyönä. Tulevien kohteiden osalta on suunnitelmissa, että parvekekokonaisuuden hinta sisällytetään asunnon kokonaishintaan. Parvekkeet toimitetaan avaimet käteen -periaatteella kasveineen, ruukkuineen ja lattialautoineen, mutta parvekekalusteet eivät kuulu konseptiin. Muuttajilla on usein valmiit kalusteet, jotka he tuovat mukanaan. PARVEKEPUUTARHAN SUUNNITTELU oli Adrian Evansille mieluisa projekti. Pienten tilojen puutarhoihin hän tottui jo asuessaan Englannissa ja hoitaessaan pientä kattopuutarhaansa. Perusperiaatteet ovat samat, mutta parveke tuo omat haasteensa. – Pitää miettiä myös käytännön asioita. Parveketta ei voi täyttää kasveilla, sillä asukkaat haluavat välillä esimerkiksi pestä lasitukset. Konseptin piti myös olla niin selkeä, että se skaalautuu eri kokoisille parvekkeille. Mistä kannattaa aloittaa, jos toivoo parvekkeelle uutta ilmettä ja puutarhan loistoa? Evansin mukaan tarvitaan ennen kaikkea asennetta. – Pitää oikeasti haluta luoda puutarha. Monilla on paljon ideoita, mutta käytännössä parvekkeelle heitetään ensin polkupyörä, sitten lasten lelut ja parvekkeesta tulee epämääräinen varasto ja väliaikainen roskien säilytyspaikka. Ei ihme, että innostus laantuu. Tilanne on sama kuin oikeassa puutarhassa: ei siellä voi olla autonromuja. Eli suosittelen ensin tyhjentämään ja siivoamaan parvekkeen. Sen jälkeen on helpompi suunnitella ja lopputuloksesta tulee parempi. Adrian Evans on asunut Suomessa 14 vuotta. Kekkilän puutarhurina hän pääsee toteuttamaan haavettaan ”edistää puutarhaamista ja hortonomiaa” Suomessa. Hänen toinen työpaikkansa sijaitsee taimitarhalla Pirttikylässä Etelä-Pohjanmaalla. Asuessaan Englannissa Evans osallistui kolme kertaa kuuluisaan Chelsean kukkanäyttelyyn. Yksi uran kohokohtia oli, kun kuningatar Elisabeth valitsi sadan puutarhan joukosta viisi mieleistään ja näistä yksi oli Evansin suunnittelema. – Isoäitini oli erittäin iloinen, Evans nauraa. Tämän kesän puutarhatrendejä ovat muun muassa ruukkupuutarhat ja luomuviljelyyn perustuvat keittiöpuutarhat. Muodikasta on myös luonnonmukainen puutarhanhoito, jossa suositaan eksoottisten kasvien sijaan tavallisia, alueella luontaisesti viihtyviä kasveja eikä käytetä lainkaan torjunta-aineita. 2-2015 _ P OLTE _ 29 Luomuliha ei ole tuottajalle eikä kuluttajalle pelkkää lihaa, vaan siihen liittyy arvoja, valintoja ja elämyksiä. SYTYKE Luomutilalla vaalitaan ympäristöä KOSKEN K ARTANON LUOMUTIL A A HOIDE TA AN VA STUULLISESTI JA YMPÄRISTÖÄ VA ALIEN. K AR JATIL AN PIHAT TOALUEELLE R AKENNE TA AN PARHAILL A AN VAPO CLE AN WATERSIN LUONNONMUK AISTA VALUMAVESIEN K Ä SIT TELYJÄR JESTELMÄ Ä. M TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN_ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN utkitteleva ja polveileva maantie halkoo uusmaalaista perinnemaisemaa. Kiskonjoen laaksossa se sukeltaa Kosken ruukinkartanon tiluksille ja miltei suoraan hyvin hoidettuun pihapiiriin. Kartanon isäntä Fredrik von Limburg Stirum astelee vanhasta ruukintiilestä tehdystä talousrakennuksesta tervehtimään tulijaa. Hän esittelee mielellään luomutilaansa ja sen kaunista ympäristöä, jota on ennallistettu viime vuosina ahkerasti. Näkymä on muuten kuin suoraan 1800-luvulta, mutta kumpuilevassa maastossa laiduntava hereford-lihakarja on suomalaisessa maisemassa vielä suhteellisen uusi tulokas. − Ohiajavat autoilijat pysähtyvät usein ihmettelemään näkyä, isäntä naurahtaa. Kartanolla itsellään on pitkä, 1600-luvulle ulottuva historiansa. Toiminta alkoi rautaruukkina ja jatkui sen jälkeen maatilana. Ruukissa harjoitettiin raudan ja kuparin jalostusta 1800-luvun loppupuolelle saakka. Tila on ollut von Julinin ja von Limburg Stirumin suvuilla 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kosken kartano kuuluu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Länsi-Uudenmaan rautaruukkien ketjuun. Tilusten halki virtaava Kiskonjoki tuottaa edelleen vesivoimaa teollisuuden käyttöön. Joki on Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajajoki. W WF PALKITSI KOSKEN K ARTANON Suomen ympäristöystävällisimpänä maatilana viime vuonna. Tila tuottaa luomulihaa, jota myydään suoraan kuluttajille, ravintoloille ja kaupoille. Kartanon mailla on noin 1 000 hehtaaria metsää, 200 hehtaaria peltoa ja 80 hehtaaria luonnonniittyä. Pelloilla viljellään nurmirehun lisäksi ohraa, rypsiä ja kauraa. Karjan pääluku on noin 250. Fredrik von Limburg Stirum ryhtyi isännöimään sukukartanoa omistajana vuonna 2007 ja sen jälkeen tilalla onkin alkanut tapahtua. Luomutuotannossa on jo sinänsä paljon noudatettavia määräyksiä ja valvontaa, mutta von Limburg Stirum on halunnut tehdä myös vapaaehtoisesti paljon työtä tilansa ympäristöasioiden eteen. Hän haluaa 30_ P OLTE _ 2-2015 olla edelläkävijänä harjoittamassa maataloutta, joka ei kuormita ympäristöä kestämättömällä tavalla. Tilalla on muun muassa palautettu vanhoja laidunmaita käyttöön ja perustettu kosteikkoja, jotka ovat tärkeitä linnustolle. Joen rantamilta on raivattu umpeen kasvaneita metsiä ja palautettu vanhan kulttuurimaiseman avoimuus. Laiduntavat lehmät ja hiehot huolehtivat työn pysyvyydestä. Karja laiduntaa enimmäkseen alueilla, joita ei voitaisi käyttää viljan viljelyyn. Näin eläimet eivät kilpaile ihmisen kanssa ravinnosta, mikä on etenkin globaalissa mittakaavassa tärkeä periaate. Peltoja ympäröivien metsien reuna-alueita on harvennettu havupuista niin, että hyönteiset ja linnut saavat tarvitsemaansa tilaa ja valoa. Metsätalouttakin tilalla harjoitetaan pehmein menetelmin, mistä on tuloksena peräti kaksi ympäristösertifikaattia: vastuullisen metsänhoidon FSC- ja kestävän metsätalouden PEFC-sertifikaatit. Kosken kartanoon saapuu usein vierailijoita ja ryhmiä läheltä ja kaukaa tutustumis- ja opintomatkoille. Oman tilan ympäristötyön ohella Fredrik von Limburg Stirum on mukana useissa kansallisissa ja kansainvälisissä ympäristöhankkeissa ja työryhmissä. Yleisen tietoisuuden lisääminen maa- ja metsätalouden ympäristöasioista on osa von Limburg Stirumin perheen työtä. YMPÄRISTÖN K ANNALTA TÄRKEÄ uusi hanke tilalla on luonnonmukainen valumavesien käsittelyjärjestelmä, jota Vapo Clean Waters parhaillaan rakentaa karjapihaton jaloittelualueen kylkeen. Kartanon vuonna 2013 valmistuneessa pihatossa majaileva lähes satapäinen karja tuottaa jätöksiä; lantaa ja virtsaa, jotka huuhtoutuisivat sadevesien mukana maaperään, pohja- ja pintavesiin ja lopulta Itämerta kuormittamaan, jollei asialle tehtäisi mitään. Pihaton ympäristö on asfaltoitu ympäristöluvan ehtojen mukaisesti, jotta ravinnepitoiset valumavedet eivät hulahda hallitsemattomasti maaperään vaan ohjautuvat puhdistukseen. Käsittelyjärjestelmässä valumavedet ohjataan haihduttavaan ja ravinteita sitovaan pajuhaihdutuskenttään. Esikäsittelynä käytetään laskeutusta ja lopuksi valumavesi käsitellään vielä adsorboivan suodatinrakenteen avul- Kosken kartanon isännän Fredrik von Limburg Stirumin mukaan luomutuotanto on eettinen ja myös taloudellisesti järkevä ratkaisu. la. Pajuhaihdutuskentässä käytetään pajulajiketta, joka tarvitsee paljon ravinteita ja vettä. Tämän ominaisuuden ansiosta sitä voidaan hyödyntää ravinnepitoisten valumavesien käsittelyssä. Kosken kartano on Vapolle merkittävä pilottihanke, jossa käytetään hyväksi kokemusta, jota Vapolle on kertynyt vesienkäsittelystä yrityksen omassa toiminnassa. Pajuhaihdutuskenttä on tarkasti mitoitettu mallintamalla sadannan, eläinmäärän ja pajuista saadun kokemuksen mukaan. − Valumavesien käsittelyyn tarvittava alue on yllättävän pieni, vain 10 x 20 metriä, von Limburg Stirum kiittelee. Hän on tyytyväinen myös siihen, että Clean Waters rakentaa käsittelyjärjestelmän avaimet käteen -periaatteella eikä isännän itse tarvitse tuntea jokaista teknistä yksityiskohtaa. Pajuhaihdutuskentän pajut on leikattava viiden vuoden välein. Tehtävänsä suorittaneet pajut voidaan hyödyntää esimerkiksi polttoaineena tilan omassa, haketta käyttävässä lämpölaitoksessa. Tuhka voidaan hyödyntää lannoittee- na, jolloin ravinteiden kierrätys toteutuu. − Kosken kartanon pilotin päätavoitteena on kehittää uusi tehokas, mutta luonnonmukainen ja kustannustehokas menetelmä ravinnepitoisten valumavesien käsittelemiseksi. Tällaisia menetelmiä tarvitaan kohteisiin, joissa pistemäiset ravinnekuormat aiheuttavat pohjaveden, paikallisten vesistöjen ja lopulta Itämeren rehevöitymistä. Uskomme, että ratkaisulla on laajemminkin kysyntää maatalouden piirissä, tiivistää Clean Watersin projektipäällikkö Juha Rokkila. SAMA AN AIK A AN KUN PIHATON laidalle perustetaan uutta pajuhaihduskenttää, nauttivat luomunaudat autuaan tietämättöminä kesästään, osa pihatossa, osa laitumilla. Vasikat laiduntavat koko ensimmäisen kesänsä emänsä kanssa juoden niiden maitoa. Ne saavat kasvaa luonnolliseen tahtiinsa ja ne vierotetaan vasta syksyllä. − Hiehot pääsevät vielä seuraavanakin kesänä laiduntamaan, mutta nuoret sonnit saavat tyytyä pihaton ulkoilualueisiin. Pitelemättömiä sonneja ei voi päästää vapaasti 2-2015 _ P OLTE _ 31 Kosken kartano haluaa olla kestävän, ympäristöystävällisen maatalouden edelläkävijä. Näin eri maankäyttömuodot kuormittavat vesistöä TUORE SELVIT YS TAR JOA A T YÖVÄLINEEN VESISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIIN JA VESIENHOIDON SUUNNIT TELUUN. Orgaanisen kokonaishiilen (TOC) luvut ovat peräisin kirjallisuusviitteistä. Lähdekohtainen fosforin ja typen kuormitusosuus on laskettavissa taulukkoarvojen perusteella joko ihmisperäisenä kuormituksena tai kokonaisainevirtaamana. Pinta-alaKiintoaine Kokonaisfosfori Kokonaistyppi TOC Milj. ha kg ha v 1000 kg/v kg ha v 1000 kg/v kg ha v 1000 kg/v kg ha v 1000 kg/v Luonnonhuuhtouma 30,4 5,1 155 000 0,05 1 500 1,3 39 500 57 1 730 000 Metsätalous 0,28 255 71 000 0,47 130 5,8 1 600 77 21 600 Maatalous 2,2 610 1 340 000 1,10 2 400 15,0 33 000 220 484 000 -1 -1 -1 -1 -1 -1 -1 -1 Hajakuormitus Laskeuma veteen 3,5 0,10 350 3,0 10 500 Haja-asutus 1,07 5,2 5 600 0,37 400 2,5 2 700 Hulevedet 0,69 297 205 000 0,39 270 4,7 3 200 Pistemäinen kuormitus Yhdyskuntajätevedet Vapo Clean Waters rakentaa Kosken kartanolle uutta, luonnonmukaista valumavesien käisttelyjärjestelmää. Teollisuus 160 15 400 10 900 170 3 700 9 800 26 000 Kalanviljelylaitokset 90 780 Turkistarhaus 45 430 Turvetuotanto 0,065 53 3 400 0,30 20 8,1 524 146 9 500 Yhteensä 5 535 106 834 laitumille, mistä ne haistaisivat lehmät ja hiehot, Limburg Stirum kertoo. Talvisin Kosken kartanon naudat asuvat kahdessa eri pihatossa. Niissä ne saavat liikkua vapaasti ja makoilla oljilla. Pihatossa ne pääsevät talvisin halutessaan myös ulkotarhaan. Karjalle syötetään kartanon pääosin itse tuottamaa luomurehua kuten säilörehua ja rypsirouhetta. Kuluttajat ovat löytäneet luomun ja kauppa käy sekä tilalla että toisessa myyntipisteessä Helsingin Sörnäisissä. Tilaukset tehdään ja maksetaan verkossa ja asiakas noutaa lihapakettinsa valitsemastaan pisteestä. Luomuliha ei ole tuottajalleen eikä myöskään kuluttajalle pelkkää lihaa, vaan siihen liittyy arvoja, valintoja ja elämyksiä. Näitä Kosken tila haluaa tarjota entistä enemmän. Tilalla on hiljattain lanseerattu kaupunkilaisia kuluttajia ajatellen kummilehmäkonsepti. Kummit saavat “omasta” lehmästään sertifikaatin, saavat nimetä lehmälle keväällä syntyvän vasikan ja tutustua lehmään kolme kertaa vuoden aikana. Lehmätreffeillä kummit pääsevät tutustumaan tilan toimintaan paikan päällä. He saavat tietoa kuulumisista pitkin vuotta myös videoiden ja kuvien välityksellä. FREDRIK VON LIMBURG STIRUMILLE luomutuotanto on ollut itsestään selvä, eettinen ja tulevaisuuteen suuntautuva ratkaisu. Hänen mukaansa se on myös taloudellisesti järkevää Kosken kaltaisella tilalla, missä maasto on vaihtelevaa. Häntä harmittavat usein luomuviljelyyn liittyvät säännökset, joissa pitäisi hänen mielestään olla enemmän joustavuutta. 32_ P OLTE _ 2-2015 − Esimerkiksi karjalle ei voi ilman turhauttavaa ja byrokraattista paperisotaa syöttää tavanomaiselta tilalta tulevaa rehua, vaikka se olisi täysin luomuperiaatteiden mukaisesti viljeltyä. Historiallisen maatilan vanhat rakennukset eivät myöskään sellaisenaan sovellu luomustandardeihin, vaan niitä on ajanmukaistettava tai on rakennettava uusia. Luomutuotanto vaatii omat investointinsa. Von Limburg Stirum on silti hyvillään siitä, että moniin ympäristöä koskeviin parannustoimiin, kuten kosteikkojen perustamiseen tai metsän suojeluun voi hakea ympäristökorvausta. ITÄMEREN TILA ON K ARTANONISÄNTÄ von Limburg Stirumille sydämen asia. Hän on aktiivinen Elävä Itämeri -säätiössä, mistä Vapokin yhytti hänet kumppaniksi Kosken pilottiprojektiin. Kosken kartano on toiminut mallitilana Baltic Deal -hankkeessa vuodesta 2010 ja on näin sitoutunut työskentelemään puhtaamman Itämeren puolesta. Kosken kartanon kanssa yhteistyössä toteutettava pilotti on pääroolissa Clean Watersin Itämeri-sitoumuksessa. Clean Waters sitoutuu tukemaan Baltic Deal Demofarm -verkostoa kehittämällä uuden kustannustehokkaan tavan vähentää eläintuotannon ravinnehuuhtoumia ja suunnittelemalla uuden konseptin viljelymaiden ravinnehuuhtoumien hallintaan. Clean Watersin ratkaisut vähentävät vesistöihin kohdistuvaa ravinnekuormitusta sekä lisäävät ravinteiden kierrätystä tavoilla, joilla on laajat hyödyntämismahdollisuudet Itämeren alueella. Lähde: SYKE. Tutkimuksen tilaaja: Energiateollisuus ry:n ympäristöpooli. Tutkimus on ladattavissa osoitteesta www.energia.fi. SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS (SYKE) on tehnyt selvityksen eri maankäyttömuotojen ja teollisuuden aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Selvitys kokoaa yhteen tämänhetkisen tiedon ravinne- ja kiintoainekuormituksesta ja sisältää tietoa orgaanisen hiilen (TOC) määrästä ja alkuperästä. Se esittelee myös eri maankäyttömuodot vesistökuormituksen näkökulmasta ja listaa keinoja kuormituksen vähentämiseksi. – Vastaavaa vesistökuormituksen kokonaiskuvaa selventävää raporttia ei ole ollut aikaisemmin käytettävissä. Etenkin kiintoaineen ja orgaanisen hiilen osalta kokonaisnäkemys on puuttunut. Mukana on myös rakennettujen alueiden hulevesien vaikutus, toteaa hydrologi Sirkka Tattari, yksi selvityksen tekijöistä. Suurimmat ravinne- ja kiintoainekuormituksen lähteet ovat maatalous, hulevedet ja metsätalous. Suurimmat ravinne- ja kiintoainekuormituksen lähteet selvityksen mukaan ovat maatalous, hulevedet ja metsätalous. Turvetuotannon osuus vesistökuormituksesta on valtakunnallisesti vähäinen, koska turvetuotannossa oleva pinta-ala on pieni eikä kuormitus hehtaaria kohti ole suurta verrattuna esimerkiksi maatalouden kuormitukseen. Tuotanto voi kuitenkin aiheuttaa paikallisesti merkittävää vesistökuormitusta. TÄRKEÄ OSA SELVITYSTÄ on siihen liittyvien epävarmuuksien analysointi. Tattarin mukaan valtakunnallisten kuormitusarviointien tarkkuus riittää hyvin kuormituslähteiden kokonaistarkasteluun. Keskimääräiset luvut eivät kuitenkaan kuvaa todellista kuormitusta kaikissa olosuhteissa. – Sateiden ja keväisten sulamisvesien määrät voivat lisätä vuosikuormaa selvästi. Selvityksessä tämä näkyy ominaiskuormituslukujen suurena vaihteluvälinä. Myös rajatummissa alueellisissa tarkasteluissa lopputulos voi jäädä epävarmaksi. Tattari korostaa, että kuormituslukujen osalta on oleellista tietää tarkasti myös pinta-alat, joilla kuormitus muodostuu. VERTAILUKELPOISTA TIETOA tarvittaisiinkin lisää. Tattarin mukaan pistemäisen kuormituksen, turvetuotanto mukaan lukien, vesistövaikutukset tunnetaan varsin hyvin, mutta hajakuormituksen osalta epävarmuuksia riittää. – Metsätalouden vaikutuksista tietoa on varsin hyvin, mutta mittausten painopiste on ollut kivennäismaiden metsissä ja taustakuorman suuruutta arvioitaessa virtaamia ei ole useissa tapauksissa mitattu. Maatalouden mittaustulokset ovat taas peräisin ennen kaikkea rannikon savialueilta. – Myös haja-asutuksen ja hulevesien vaikutukset tunnetaan vielä huonosti. Tosin hulevesitutkimukset ovat viime aikoina lisääntyneet. YKSITYISKOHTAISEMMIN SYKEn selvityksessä perehdytään kahteen julkisuudessa esillä olleeseen alueeseen: Puulaan laskevan Kälkäjoen vesistöalueeseen ja Saarijärven reittiin. Selvityksen mukaan Kälkäjoella vesistön tila on nyt hyvä, eikä välittömille vesiensuojelutoimenpiteille ole tarvetta. Saarijärven reitin varrella on selkeämmin tarvetta kaikkien sektoreiden vesiensuojelutoimenpiteille, joita on myös esitetty vesienhoidon toimenpideohjelmissa. TEKSTI ISMO MYLLYLÄ 2-2015 _ P OLTE _ 33 TASE SYTYKE Kiintoaineen, kokonaisravinteiden ja orgaanisen aineksen kuormitus eri päästölähteistä TULILLA – maailman paras osaaja lähienergian arvoketjussa p ON AIKA! ian on taas aika kärrätä ulkona kuivuneet polttopuut liiterin suojiin. Juhannuksen jälkeen ilman kosteus lisääntyy ja klapien kuivuminen ulkona tuulessa ja auringossa hiipuu. Kuin Veikko Huovisen hamsteri varaudun tulevaan talveen jo ennen kuin edellinen talvi on päättynyt. Jossakin takaraivossa takoo päivän pidentyessä, että nyt on päästävä rankametsälle harventamaan koivikkoa tai väljentämään lepikkoa, kaatamaan puita klapien tekoa varten. Pakkasyön jälkeen heti aamusta tunnen, kuinka hanki on rapsakka ja ilma kuivaa. Yhtä lailla nautin rankojen teosta syksylläkin, varsinkin jos sattuu mukava kuiva loppusyksyn päivä. Jos Jossakin takaraivossa vain maltan lyhyen päivän takoo, että nyt on päästävä keskellä tehdä taukotulet, rankametsälle harventamaan voin kuunnella nuotion koivikkoa tai väljentämään ääressä metsän hiljaisuutlepikkoa. ta kiihkeän kesän jäljiltä. Haistan maan ja aistin maatuvan kasvuston tuoksut. Huomaan, että metsään on tullut näkyvyyttä puiden ravisteltua lehtensä. Nekin varautuvat tulevaan talveen. pitää hyvin tuulettuvassa varastossa yli- ja yliylivuotisia klapeja, jotka vuoden tai kahden varastoinnin aikana ovat vuorenvarmasti ruutikuivia. Kuusen räiske kiukaan pesässä, mäntypuiden tervaksen tuoksu ja koivun tuohesta syntyvä makeantympeä savu saavat hamsterin sydämeni sykkimään. Taas on varasto täynnä omia puita, joilla lämmittää. Lämpö tuntuu sekä mielessä että iholla. Tämän vuoksi olen saanut hikoilla. Kroppa kiittää ja rahaa säästyy. USKON, ETTÄ TUHANNET suomalaiset tuntevat kanssani samoin – kaikki ne, jotka hamsterin vaistoaan toteuttaen täyttävät talvivarastoja polttopuilla ja muillakin luonnon antimilla. Varmasti samanlaisia hetkiä kokevat myös työtoverini Vapossa ja kollegani muissa kotimaisen energian naapuriyrityksissä. Suomalaisen luonnon kiertokulun huomaavat ja työnsä tärkeyden tuntevat myös tuhannet yrittäjät ja kuljettajat traktoreissaan ja rekoissaan tuottaessaan koteihimme lämpöä ja sähköä metsähakkeella ja energiaturpeella. On varastojen teon aika. 34_ P OLTE _ 2-2015 1. Pohjoinen Jani Sutinen myyntipäällikkö 040 588 1147 Jarmo Harju asiakkuuspäällikkö 0400 169 318 Lappi Jussi Mikkonen asiakkuuspäällikkö 040 740 4682 Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu 2. Pohjanmaa Tommi Pihlajasalo aluejohtaja 0400 446 411Lämpöratkaisut TALVEEN ON TOSIA AN varauduttava. Mielelläni ajattelen marjojen ja sienten keruuta, mutta liian harvoin saan patisteltua itseni ämpärin kanssa metsään. Kykkiminen mättäiden ääressä ja ämpärin hidas täyttyminen ovat toisinaan liikaa malttamattomalle luonteelleni. Mutta kun puut on ajettu metsästä pihalle, niitä pääsee pilkkomaan! Tässä hommassa käden jälki näkyy ja syntyy tulosta. Taitoni käyttää kirvestä ja pokasahaa ovat perin vaatimattomat, sen tunnustan. Maatilalla kasvaneena olen sen sijaan touhunnut koneiden kanssa ja rautaisia hevosvoimia käytämme myös perheen kanssa klapitalkoissa. Oman perheeni lisäksi työhön osallistuvat isä, veli ja sisko perheineen. Äiti pitää klaanin ruoassa. Nämä talkoot taitavat olla kaikkein rankimmat juuri hänelle. Pidämme tauon, koneet sammutetaan, pihamaalla pienet sukulaistytöt hihkuvat ylittäessään esteitä vikureilla keppihevosillaan, juuri saapunut kiuru julistaa elämäniloa korkeuksissa. Klapit on saatava kuivumaan ennen viimeisten lumien sulamista. Kevät, joka rohduttaa huulet ja saa sormenpäät haavoille, kuivaa myös klapit. Kuivuminen hidastuu, mikäli kevät on poikkeuksellisen märkä ja kylmä. Siksipä on syytä Ota yhteyttä Ilkka Pentilä Matti Alakoskela myyntipäällikkö asiakkuuspäällikkö 040 766 2731Mika Hillu 040 516 5034Juha Kuivinen Timo Lukkari Tapio Pötry 3. Keski-Suomi myyntijohtaja myyntipäällikkö myyntipäällikkö myyntipäällikkö Mika Säynäjäkangas aluejohtaja Matti Saastamoinen myyntipäällikkö Hannu Hintikka asiakkuuspäällikkö 040 737 0839 040 824 9612Pelletti, suurasiakkaat 0400 645 418Martti Savolainen myyntijohtaja 0400 886 913 040 775 2255 040 759 8271 040 593 8940 040 766 7289 4. Itä Myyntipalvelu Markku Pullinen aluejohtaja Jani Sutinen myyntipäällikkö Kalle Kolehmainen asiakkuuspäällikkö 040 777 3615Suomenkielinen puh. 040 588 1147Ruotsinkielinen puh. 040 765 0061 Sähköposti 5. Lounas JAAKKO SILPOLA erityisasiantuntija Vapo Oy etunimi.sukunimi@vapo.fi 040 544 8328 0400 823 226 0400 861 827Twitter @VapoEnergia Pasi Rantonen Markku Punkari Seppo Ojalammi aluejohtaja myyntipäällikkö asiakkuuspäällikkö 6. Kaakko Jan-Juhani Laitinen aluejohtaja 0400 643 981www.vapo.fi Matti Saastamoinen myyntipäällikkö Kari Heikkilä asiakkuuspäällikkö 040 824 9612 Yrjönkatu 42, PL 22 040 515 398240101 Jyväskylä 020 341 400 020 341 300 Tervetuloa tutustumaan Vapon turvesoihin! t t Tule tutustumaan turvetuotantoon, tuotantokoneisiin ja vesienkäsittelyjärjestelmiin AVOIMET OVET -tapahtumiimme ympäri Suomea Seuraa ilmoitteluamme lehdissä ja nettisivuillamme www.vapo.fi
© Copyright 2024