Lue lehti PDF-muodossa
Vapo-konsernin sidosryhmä- ja asiakaslehti NRO 3 SY YSKUU / 2015 SIENET HAPPANEMAAN PUUN PITKÄ TAIVAL METSÄSTÄ POLTTOKATTILAAN ISRAELIN VIHANNEKSET KASVAVAT SUOMALAISESSA TURPEESSA MAANVILJELIJÄ ERKKI MÄKELÄ: MAAJUSSIN ONNENPOTKU HULEVESIEN KÄSITTELYN UUDET TUULET KOLUMNISTINA FUTURISTI ELINA HILTUNEN TURPEELLA MITTAVAT VEROVAIKUTUKSET Raskaan polttoöljyn käyttökielto lähestyy sisältö 12 SUURISSA SAAPPAISSA Hyvinvointia jälkipolville Maanviljelijä Erkki Mäkelä teki ensimmäisen vuokrasopimuksen, kun Arkkuinsuo avattiin turvetuotannolle 1974. Alueen miehet saivat töitä ja koko kulmakunta heräsi eloon. 20 Tampereen Naistenlahden voimalaitoksen hakesiilo odottaa uusia hakekuormia. 20 POLTTOPISTEESSÄ Pitkä taival kattilaan Energiapuun matka metsästä polttokattilaan voi kestää vuoden. Se kulkee hakkuupaikalta terminaaliin välivarastoitavaksi, kuivattavaksi ja haketettavaksi ja sieltä edelleen voimalaitoksen hakesiiloon ja polttokattilaan. 28 TRENDI Turve tuottaa veroeuroja Valtion kassaan kilisee vuosittain yli 60 miljoonaa euroa verotuloja turvetuotannon eri vaiheista. Turveyrittäjät piristävät kuntien taloutta varsinkin haja-asutusalueilla. 30 SYTYKE Muutosten aika Päästönormit tiukentuvat ja raskaan polttoöljyn käyttö energiantuotannossa loppuu vuoden 2018 alussa. UUTISET 4 Vapo uusii lämpölaitoksiaan 5 Sankelosta sidosryhmäjohtaja 5 Vapaa-ajalla. Mika Lehtojärvi viihtyy uppeluksissa 6 Eteenpäin. Israelin tomaatit kasvavat turpeessa 7 Välähdys. Turve on Euroopan tärkein kasvualusta 8 Ötökkä. Suosirkka 8 Miten? Näin hapatat sieniä 9 Ahjon äärellä. Projektipäällikkö Jari Marja-aho 10 Tapaus. Uusi tapa käsitellä hulevesiä 11 Kesän turvetuotanto takkusi 11 Miten voimalaitos pysyy iskussa? KOLUMNIT 19 Elina Hiltunen. Heikkoja signaaleja 34 Ahdin valtakunta. Päätoimittaja Ahti Martikaisen kolumni MUUT 27 Kipinämikko. Yhteistuotanto huolettaa 33 Tase. BAT-haasteita turpeelle “Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto on tehokkuudessaan ylivoimainen. Siten pystytään käyttämään polttoaineesta hyväksi jopa yli 90 prosenttia.” - Energiatalouden professori Sanna Syri 2_ P OLTE _ 3-2015 28 Turveyrittäjä Ahti Laitinen maksaa palkkoja ja veroja satoja tuhansia euroja vuodessa. 12 Maanviljelijä Erkki Mäkelän mielestä Vapon tulo naapuriin Arkkuinsuolle oli onnenpotku. Pääkirjoitus VARMA ON AINA VARMAA E toaluetta. Mäkelä oli suurin maanomistaja kun Arkkuinnergia ja huoltovarmuus kiinnostivat me suon turvetuotantoa aloiteltiin. Neljäkymmentä vuotta diaa tänäkin kesänä. Tästä pitivät huolen niin myöhemmin vanhalla suonpohjalla lainehtii ruis. Kuten ydinvoimapäätökset kuin ennätyksellisen mies itse sanoo: ”Kiitos Vapon, tuottamaton on laitettu huono turvetuotantokausi. Onneksi Vapolla tuottamaan ja jälkipolvi saa pelloista on varastossa energiatoimeentulon.” turvetta yli 10 miljoonaa Vapolla on varastossa Raskaan polttoöljyn käyttö loppuu kuutiota, minkä ansiosta sen sopimusyli 10 miljoonaa päästönormien mukaan 2017 loppuun asiakkaat voivat olla varmoja polttoaikuutiota energiaturvetta mennessä. Jutussamme (s. 30) kerneen saatavuudesta, vaikka pakkanen romme, mitä se tarkoittaa käytännössä. Muutos edellyttää paukkuisi kovemminkin tulevalla lämmityskaudella. mittavia korjausinvestointeja ja uutta tekniikkaa rikinpuhSamasta huoltovarmuudesta on kysymys ydinvoimaratkaidistukseen. Vapon tarjoama ratkaisu on siirtyminen tuonsujen yhteydessä, vaikka aika- ja suunnittelujänne on aivan tiöljystä pelletin käyttöön. Päästöt pienenevät, ja Suomeen eri. saadaan työtä ja verotuloja. Satoja hehtaareja turvetuotannosta poistuneita alueita Mukavia lukuhetkiä! muuttuu vuosittain viljaviksi pelloiksi. Kansijutussamme 86-vuotias maanviljelijä Erkki Mäkelä poseeraa PunkalaiAhti Martikainen tumen Arkkuinsuolla pellolla, joka oli ennen turvetuotanpäätoimittaja JULK A ISI JA Vapo Oy, PL 22, 40101 Jyväskylä, Puh. 020 790 4000 Fax 020 790 5601, info@vapo.fi, www.vapo.fi PÄ ÄTOIMIT TA JA Ahti Martikainen K A NNEN KU VA Marja Väänänen TOIMITUSKUNTA Jan-Juhani Laitinen, Markus Hassinen, Ari Huunonen, Martti Savolainen, Leena Hakulinen (toimituskunnan sihteeri) TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Fredrikinkatu 24 A 3, 00120 Helsinki, puh. 0400 694 595 TOIMITUSPÄ Ä LLIK KÖ Kirsi Poikolainen, kirsi.poikolainen@fondamenta.fi TOIMITUSSIHTEERI Virpi Melleri ULKOA SU Marko von Konow PA INO Multiprint Oy, Vantaa TIL AUK SE T JA OSOIT TEENMUUTOK SE T info@vapo.fi ISSN 2342-3730 (Painettu) ISSN 2342-3749 (Verkkojulkaisu) 3-2015 _ P OLTE _ 3 UUTISET Tuusulan Jokelaan rakennetaan uusi kotimaisia polttoaineita käyttävä lämpölaitos korvaamaan vanhoja öljykattiloita. Vapo investoi lämmöntuotantoon VAPO UUSII lämpölaitoksiaan. Tuusulan Jokelassa sijaitsevien raskasöljykäyttöisten kaukolämpölaitosten tuotantoa korvataan uudella puupolttoaineita ja palaturvetta käyttävällä KPA-kattilalla. Vapo osti kaukolämpöverkon ja raskas öljykattilat Fortumilta tammikuussa 2015. Vapon Lämpö ja sähkö -liiketoiminnan johtaja Henrik Palmén kertoo, että tilaa laitokselle ja tarvittaville putkistoliitynnöille raivataan Paloheimo Oy:n tehtaan entiselle tiilitehdastontille. – Tuotantokäyttöön kolmen megawatin tehoinen laitos saadaan ensi vuoden alussa. Nykyinen voimala käsittää kaksi raskasöljykäyttöistä lämpökeskusta, joiden kaukolämpöteho on yhteensä kahdeksan megawattia. Ainakin Vaihdemiehentiellä sijaitsevat vanhat öljykattilat siirretään samalle tontille uuden kattilan kanssa. Niitä käytetään varakattiloina ja kulutushuippujen tasaajina, Henrik Palmén sanoo. Laitoksen kattilalaitososuuden toimittaa Vaasan Kuljetuskanavat Oy avaimet käteen -periaatteella. Toimitukseen kuuluvat myös laitoksien teräsrunkoiset kattilalaitosrakennukset ja polttoaineen vastaanottorakennukset. Jokelan kaukolämpöverkon pituus on noin kahdeksan kilometriä ja sen piirissä on noin viisikymmentä kiinteistöä. Vapo on rakentanut vastaavan kokoisen kolmen megawatin voimalaitoksen Mynämäelle. Se täydentää aikaisempaa saman suuruusluokan pellettikattilalaitosta. Mynämäen KPA-kattilan on toimittanut uuskaupunkilainen Calortec Oy. Sotkamossa Vapo omistaa leijukat- tilan, joka on rakennettu alun perin 1980-luvulla vanhan meijerin yhteyteen. Kattilan palamisprosessia parannetaan nykyaikaisemmaksi muuttamalla sen ilmanjakoa ja muurauksia. Päästöjä vähennetään ennen savupiippua asennettavilla sähkösuodattimella ja savukaasupesurilla. Pesurilla parannetaan myös merkittävästi laitoksen hyötysuhdetta, koska hukkalämpöä saadaan talteen aiempaa enemmän. Lisäksi uusitaan automaatiota etäkäyttöä silmällä pitäen. Investointeja tehdään myös Haapavedellä, jossa on parannettu voimalaitoksen vanhan hake- ja jyrsinturvekattilan päästöjä ja hyötysuhdetta uusimalla ilman esilämmitystä, ilmanjakoa sekä lämmön talteenottoa. TEKSTI MATTI VALLI_ KUVA VAPO Suomalaisia leikkipaikkavälineitä löytyy yli 40 maasta. Puuta leikkeihin Jos puiset leikkivälineet olivat joskus köyhyyden merkki, nykyään on toisin. Puusta rakennetut leikkipaikat ovat tyylikkäitä, laadukkaita ja kestäviä. Ne ovat ekologisia ja sulautuvat hyvin ympäröivään miljööseen. Suomalaisen Lappsetin valmistamia leikkipaikkavälineitä löytyy jo yli 40 maasta, sillä puu tuntuu miellyttävältä kaikissa oloissa, niin tropiikissa kuin arktisillakin alueilla. Rovaniemeläinen Lappset Group on yksi maailman johtavista leikkipaikkavälinevalmistajista. Tuotteet tehdään kestämään, joten myös puuraaka-aineen täytyy olla korkealaatuista. Vapo Timber on toimittanut sahatavaraa Lappsetille 1980-luvun puolivälistä lähtien. 4_ P OLTE _ 3-2015 Vapaa-ajalla Janne Sankelo haluaa valistaa päättäviä tahoja ympäristövastuusta. Janne Sankelo aloitti sidosryhmäjohtajana JANNE SANKELO on aloittanut Vapo Oy:n sidosryhmäjohtajana tehtävänään edesauttaa Vapon cleantech-hankkeiden jalkauttamista kotimaassa ja mahdollisuuksien auetessa myös Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi Sankelo toimii toimitusjohtajan ja yhteiskuntasuhdejohtajan kanssa projekteissa, joilla pyritään edistämään kotimaisten polttoaineiden käyttöä, työllisyyttä ja Suomen energiaomavaraisuuden kohottamista. Janne Sankelolle turvetuotanto ja Vapon toiminta on tuttua kauraa. Kokoomuksen varapuheenjohtajana toimiva Sankelo oli syyskuun yhtiökokoukseen saakka jäsenenä Vapo Oy:n hallintoneuvostossa, mutta 1990-luvun alkupuolella suhde energiaturpeeseen oli vieläkin konkreettisempi. – Muistan hyvin kesän 1992, jolloin pääsin Kuortaneen Tausnevalle kesätöihin traktorikuskiksi Jorma Kattelukselle. Rahat tulivat tarpeeseen, koska opintoni olivat vielä kesken Turun yliopistossa, Sankelo sanoo. Sankelo valmistui kasvatustieteen maisteriksi Turun yliopistosta vuonna 1993. Hän on työskennellyt pitkään opetusalan eri tehtävissä Pohjanmaalla, muun muassa Vaasassa ja Seinäjoella. Hän myös viljelee sivutoimisesti 25 hehtaarin viljatilaa Kauhavalla. Sankelo valittiin eduskuntaan vuonna 2011 ja hän toimi muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä edellisellä parlamenttikaudella. Kevään 2015 vaaleissa uudelleenvalinta jäi harmittavasti 16 äänen päähän. Sankelon perheeseen kuuluu rehtorina työskentelevä vaimo ja neljä poikaa. Vanhin pojista on asepalveluksessa ja tuoreessa muistissa on vaikuttava valatilaisuus Utissa. Poikien jalkapalloharrastuksen kautta Sankelo on jatkanut omaakin jalkapallouraansa. Pelikentällä hänellä on nykyisin päällään viirupaita ja suussa pilli. Sankelon mukaan Vapon tarjoamaan työprojektiin oli helppo tarttua. Yhtiö on tehnyt paljon ympäristövastuun edistämiseksi ja nyt tämä viesti on saatava perille kaikille niille tahoille, jotka päättävät energia-asioista. – Olen aina ollut vankkumaton suomalaisen työn puolestapuhuja. Kun meillä on mahdollisuus parantaa kauppatasetta ja energiaomavaraisuuttamme sekä samalla lisätä työpaikkoja ja verotuloja, en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi emme tee niin. TEKSTI AHTI MARTIKAINEN Kuka Mika Lehtojärvi ---------Työpaikka Vapo Oy, Länsi ---------Ammatti Hankintaesimies ---------Ikä 46 ---------Harrastus Laitesukellus HANKINTAESIMIES MIK A LEHTOJÄRVI RENTOUTUU PARHAITEN PINNAN ALL A. MIKA LEHTOJÄRVEN työkiireet unohtuvat joskus vasta sukeltamalla järveen tai kaivoksen kirkkaisiin vesiin. – Veden alla on oma hiljainen maailmansa, jossa voin rauhoittua, hän kertoo. Harrastus sai alkunsa, kun Lehtojärvi koulutettiin Forssan VPK:ssa pelastussukeltajaksi. Nyt lähes 25 vuoden jälkeen sukeltaminen on hänelle tärkeä henkireikä, joka tuo elämään ystäviä, itsensä voittamista ja rentoutumista. Lisäksi laji opettaa ennakoivaa ajattelua, joka on tullut osaksi muutakin elämää. – Sukeltaessa pitää olla rauhallinen, sillä muuten kuluu turhan paljon ilmaa. Maallakin olen oppinut tekemään asiat hätiköimättä. Lehtojärvi käy sukellusreissulla pari kertaa kuukaudessa, myös talvella avannossa. Lähialueen kirkkaat sisävedet, järvet ja kaivokset Tammelassa sekä Lopella ovat vakiokohteita. Ainakin kerran vuodessa sukellusret- ki suuntautuu merelle jonnekin päin Suomen rannikkoa. – Talvella jääkansi ja aurinko tarjoavat todella kauniin maiseman. Merellä mennään yleensä katsomaan hylkyjä, mutta on niitä sisävesissäkin, uponneita proomuja ja vanhoja ruuhia. Vuoden huipennus on kaveriporukan reissu Punaisellemerelle Egyptiin. – Etelässä kiehtoo uskomaton värien loisto ja loistava näkyvyys. Suomessa tarvitaan jokin mielekäs kohde, kuten hylky, koska kalat ja kasvit ovat aika vaatimattomia ja näkyvyys yleensä huono. Lehtojärvi on painunut pinnan alle noin 700 kertaa. Kokeneella sukeltajalla on paljon annettavaa keltanokille, joten yksi osa Lehtojärven harrastusta onkin kouluttaa aloittelevia sukeltajia Sukellus- ja saunaseura Gummiwihdassa. TEKSTI SUSANNA CYGNEL KUVA MARJA VÄÄNÄNEN 3-2015 _ P OLTE _ 5 UUTISET Israel tunnetaan suurista kasvihuonekylistään ja taimitarhoistaan. Niiden käyttämä kasvuturve tulee suurelta osin Suomesta. Eteenpäin Israelin vihannekset kasvavat suomalaisessa turpeessa ISR AEL ON YK SI KEKKIL ÄN SUURIMMISTA VIENTIMAISTA. USEIMMAT ISR AELIN VIHANNESVIL JELIJÄT K ÄY T TÄVÄT TARHOILL A AN KEKKIL ÄN K A SVUTURVE T TA. KEKKILÄLLÄ ON HY VÄ maine ja vahva markkina-asema Israelin ammattilaisviljelijöiden keskuudessa, sillä Israel on yksi Kekkilän suurimmista kasvuturveasiakkaista. Maa kuuluu Espanjan, Italian, Meksikon ja ”Suomalainen Ranskan ohella viiden kasvuturve on suurimman vientimaan lyönyt läpi, koska joukkoon. se on markkinoiden Erityisesti Kekkilän luotettavin ja kasvualustojen menektasalaatuisin ki on vertaansa vailla. turve.” – Lähes kaikki ammattilaisviljelijöiden vihannestarhat käyttävät taimien kasvatuksessa Kekkilän kasvualustoja, kertoo vientipäällikkö Timo Nieminen. Kekkilä vie tänä vuonna noin 200 kontillista turvetta Israeliin. Viennin yhteenlaskettu arvo on yli 700 000 euroa. Kekkilän vientiturve tulee suomalaisilta ja virolaisilta soilta. Yrityksen paraatituote C1 valmistetaan ja pakataan 6_ P OLTE _ 3-2015 Kekkilän kasvualusta- ja lannoitetehtaalla Eurajoella. SUOMALAISTA K ASVUTURVETTA on käytetty Israelin vihannes- ja kukkatarhoilla jo 40 vuoden ajan. Tällä hetkellä Kekkilä myy kasvuturvetta yhdelle vihannestarhalle suoraan, ja muita asiakkaita palvelee yksi jakelija, Green 2000 Agricultural Equipment & Know-How. – Suomalainen kasvuturve on lyönyt läpi, koska se on markkinoiden luotettavin ja tasalaatuisin turve. Varsinkin korkealaatuisten siementen ja taimien tuottajille on elinehto, että kasvualustat ovat puhtaita ja terveitä eikä niissä ole rikkaruohoja, Green 2000:n toimitusjohtaja Refael Dayan kertoo. Green 2000 tuo maahan sekä Vapon raakaturvetta että Kekkilän kasvuturvetta, joka on luontainen, biologisesti aktiivisia ainesosia sisältävä turveseos. Raakaturpeeseen lisätään Israelissa paikallisia maa-aineksia ja siitä valmistetaan paikallisia kasvualustatuotteita. Kekkilän kasvuturve on vaaleaa rahkaturvetta, jota käytetään erityisesti vihannes- ja pientaimiviljelmillä sekä kukkatarhoilla. Iso osa israelilaisista tomaateista, meloneista, munakoisoista, salaateista ja kaaleista kasvaa siis suomalaisessa turpeessa. Ne viettävät herkän taimivaiheen turpeessa ja vahvistuneet taimet istutetaan maahan ulkoviljelmille tai kasvihuoneisiin. – Kukkaviljelmillä kasvuturvetta käytetään monien ruukkukasvien, kuten esimerkiksi syklaamien ja joulutähtien kasvualustana, Timo Nieminen kertoo. Kasvuturvetta voidaan käyttää myös perunan pakkaamiseen, sillä se pitää perunan sopivan kosteana ja suojaa kolhuilta. Kekkilä toimittaa jonkin verran turvetta Israeliin myös tähän tarkoitukseen. Puutarha-ala ei pärjäisi ilman turvepohjaisia kasvualustoja. GREEN 2000:N TOIMITUSJOHTAJAN Refael Dayanin ja myyntipäällikkö Ori Migdalin mukaan yhteistyö Kekkilän kanssa on enemmän kuin tuotteiden jakelua. Israelilaisille yrittäjille on ihan luontevaa sanoa, että lähes sadan prosentin markkinaosuus perustuu ystävyyteen. – Tapaamme Kekkilän väkeä säännöllisesti ja pohdimme yhdessä asiakkaidemme tarpeita ja kilpailutilannetta ja päätämme myös hinnoittelusta yhdessä. Palvelemme taimitarha-asiakkaitamme samalla avoimuudella, ystävyydellä ja hyvillä luottoehdoilla. He maksavat takaisin uskollisuudella, toimitusjohtaja kuvailee. Ori Migdalin mukaan on tärkeää, että Kekkilä tuntee myös Green 2000:n asiakkaat henkilökohtaisesti. – Suomalaiset vierailevat taimitarhoilla pari kertaa vuodessa ja reagoivat nopeasti asiakkaidemme tarpeisiin. Esimerkiksi kun yhdellä isolla taimitarhalla toivottiin kasvualustaa, jossa olisi vähemmän vermikuliittia, Kekkilä pystyi tarjoamaan ratkaisun, Migdal kertoo. Kun bisnes perustuu henkilökohtaisiin suhteisiin, kaveria ei jätetä vaikeinakaan aikoina. – Jatkamme toimituksia asiakkaillemme Gazassa ja Länsirannalla, vaikka yritysten maksukyky näillä alueilla ei ole tällä hetkellä kovin hyvä, Dayan sanoo. KEKKILÄ HALLITSEE vihannestarhojen kasvualustamarkkinoita Israelissa, mutta ruukkukasviviljelmillä markkinaosuutta on vielä varaa kasvattaa. Myös varttaminen eli kahden taimen kasvattaminen fyysisesti yhteen on kasvava bisnes, ja Timo Niemisen mukaan kasvuturve on osoittautunut erinomaiseksi kasvualustaksi näille arvokkaille taimille. Kasvualustojen, siemenien ja luomulannoitteiden tuonnin lisäksi Green 2000 harjoittaa mittavaa vientitoimintaa. Yritys myy tietotaitoa ja toimittaa isoja maataloushankkeita Eurooppaan, Kaukoitään ja Afrikkaan. Tällä hetkellä sillä on rakenteilla kasvihuonekylä Vietnamissa sekä meijeri ja koulutuskeskuksia Nigeriassa. TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVA iSTOCK e Välähdys TURPEESSA ON TURVALLISTA K A SVA A uroopassa noin 75 prosenttia puutarhaviljelijöiden käyttämistä kasvualustoista on turvepohjaisia. Koko maailmassa turve on tällä hetkellä eniten käytetty kasvualusta-aines. Turpeella on monia hyviä fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Sen käyttöä puoltaa esimerkiksi se, että turpeen happamuus on alhainen eikä siinä ole tuholaisia, tauteja tai rikkaruohoja, jotka vahingoittaisivat viljelykasvien kasvua. Lisäksi turve on puhdasta ja sitä on helppo käsitellä. Turpeesta ja puhtaasta kivennäismaasta valmistettu multa on myös hygieenistä. Kasvualustojen valmistuksessa käytetään yleensä vaaleaa tai enintään keskimaatunutta turvetta. Euroopan puutarhateollisuus on 60 miljardin euron markkina, joka työllistää lähes 800 000 ihmistä. Se ei pystyisi kukoistamaan ilman turvepohjaisia kasvualustoja, sillä turvetta korvaavaa alustaa ei ole tarjolla. Euroopan ammattiviljelijöiden keskuudessa käytetään vuosittain yli 20 miljoonaa kuutiometriä kasvualustoja. Tästä turpeen osuus on 86 prosenttia. Turve on suosittu myös harrasteviljelyssä. Kotipuutarhoissa käytetään vuosittain vajaa 20 miljoonaa kuutiometriä kasvualustoja, josta turpeen osuus on 60 prosenttia. Kaupallisessa viljelyssä turvepohjaisia kasvualustoja käytetään Euroopassa erityisesti vihannesten ja sienien viljelyssä sekä kukka- ja taimitarhoilla. Turpeella on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erinomaisen lannoitteen ja maanparannusaineen. Kasvuturve pidättää ravinteet ja veden kasvin käyttöön ja turve sisältää myös monia biologisesti aktiivisia aineita, jotka edesauttavat kasvien kasvua. Turve soveltuu etenkin erikoiskasvien ja viljan jatkuvaan viljelyyn, jossa maa köyhtyy ja eliötoiminta heikkenee. Erityisen käyttökelpoinen se on voimaperäisessä kasvinviljelyssä, kuten perunan, juurikkaiden, avomaavihannesten ja marjojen viljelyssä. EPAGMAn laskelmien mukaan Euroopan turve- ja kasvualustatuotannon vuosittainen liikevaihto on 1,3 miljardia euroa ja se työllistää yhteensä 11 000 ihmistä eri jäsenmaissa. EPAGMA on eurooppalainen turve- ja kasvualustatuottajien edunvalvontajärjestö. Se edustaa kansallisia tuottajajärjestöjä ja yrityksiä EU:ssa. Valtaosa EU:n alueella toimivista kasvuturpeen tuottajista on pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joilla on erittäin voimakas paikallinen työllistävä vaikutus. Kaikesta EU:n jäsenmaissa tuotetusta kasvuturpeesta 71 prosenttia menee maiden omien puutarhaviljelijöiden käyttöön. Neljännes päätyy muihin EU-maihin ja 4 prosenttia viedään unionin ulkopuolelle. Koko maailman turvemaiden pinta-ala on noin 4 miljoonaa neliökilometriä. Tästä vain noin 2 000 neliökilometriä eli 0,05 prosenttia on valjastettu turvetuotantoon. Euroo pan unionin alueella sijaitsevien turvemaiden pinta-ala on 282 000 neliökilometriä. Tästä 1 200 neliökilometriä eli 0,4 prosenttia on tuotannossa. Euroopan unionin alueella tuotetaan vuosittain noin 64 miljoonaa kuutiometriä turvetta. Turvetta käytetään useissa EU-maissa myös energianlähteenä. Lähteet: EPAGMA ja Turveinfo.fi TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVA SHUTTERSTOCK 3-2015 _ P OLTE _ 7 Ötökkä UUTISET Suosirkka viihtyy soilla ja järvien rannoilla koko Suomessa. Pitkospuiden viuluviikari SUOSIRKK AKOIRAS vinguttelee viuluaan hankaamalla takasäären reunaa etusiiven reunaan. Se houkuttelee naarasta pitkospuiden tuntumaan halailemaan tai heinän varteen hengailemaan. Pariutumispuuhilla on jo kiire, sillä naaraan pitää ehtiä munimaan syvälle maahan ennen kylmiä kelejä. Suosirkka rakastaa lämpöä, joten Miten? SÄILÖTÄ ÄN SIENIÄ HAPAT TAMALL A 1 Puhdista ja pilko huolellisesti kilo sieniä. Erityisen hyvin hapatettaviksi sopivat tatit. Muista kunkin sienilajin oikea esikäsittelytapa. 8_ P OLTE _ 3-2015 Painele aineet tiiviisti pohjalle ja kaada päälle keitettyä, jäähdytettyä vettä sen verran, että kevyesti painettaessa sienet jäävät nesteen alle. 2 Aseta huolellisesti puhdistetun lasitölkin pohjalle hapanleipäsiivu ja lado päälle kerroksittain sieniviipaleita ja suolaa. Suolaa kuluu noin 15 grammaa. 4 talvi on sen tarun loppu. Elämä jatkuu kuitenkin munissa, jotka talvehtivat kaksi vuotta. Nyt sirittävät koiraat ovat keväällä kuoriutuneita suosirkkoja, jotka ovat kesän aikana kasvattaneet itselleen siivet viulunsoittoa varten. Tasa-arvon nimessä mainittakoon, että joskus myös naaraat soittelevat. TEKSTI SUSANNA CYGNEL KUVA JUSSI MURTOSAARI Nosta purkki kylmään. Nesteen purkissa tulee olla kirkasta ja raikasta. Jos vesi on sameaa, käyminen on epäonnistunut ja sienet ovat syömäkelvottomia. 3 5 Aseta kevyt paino sienten päälle, sulje purkki ja anna sen seisoa huoneenlämmössä 3–4 vuorokautta. Painoksi sopii vaikkapa puhtailla kivillä täytetty ja huolellisesti suljettu muovipussi. On tärkeää, ettei käymisprosessiin pääse sopimattomia bakteereja. Lähde: Varparannan Martat Ahjon äärellä Vesi kiehtoo biologia CLE AN WATERS -YK SIKÖSSÄ PROJEK TIPÄ ÄLLIKKÖNÄ T YÖSKENTELE VÄ JARI MAR JA-AHO KUUNTELEE MIELELL Ä ÄN JÄ ÄN L AULUA. Kerro työstäsi, Jari Marja-aho. Vastaan Vapon Puhdas vesi -sitoumuksesta, ja työni päätavoitteena on vähentää turvetuotannosta vesistöihin aiheutuvaa kuormitusta. Käytännössä olen vastuussa turvetuotantoon suunniteltujen soiden ennakkotarkkailusta ja tutkimushankkeista, jotka liittyvät turvetuotannon vesienpuhdistukseen. Sitoumuksen mukaan ensi vuodesta lähtien uusien turvetuotantoalueiden kiintoaine- ja humuskuormitus on pienempi kuin saman alueen vesistökuormitus ennen turvetuotannon alkamista. Mikäli lähtötilanteen kuormitus ylittyy, puhdistetaan muusta maankäytöstä tulevia vesiä samalla vesistöalueella. Mikä vedessä kiehtoo? Vedellä on erityinen asema maapallolla elämän ylläpitäjänä. Me suomalaiset olemme etuoikeutettuja, kun meillä on näin paljon puhdasta vettä. Yksi aikuisikäni suuria elämyksiä oli, kun pääsin ensi kertaa sukeltamaan lämpöisiin vesiin ja koralliriutoille Thaimaassa ja Egyptissä. Pinnan alla on ihan oma maailmansa, jota ihminen ei kovin hyvin tunne. On myös huikeaa tehdä aurinkoisena kevätpäivänä retki järven jäälle, kun lumet ovat sulaneet ja jää alkaa lämmetä ja laulaa laajetessaan. tejä erilaisissa tutkimuskohteissa ympäri Suomen ja talvisin enemmän toimistotyöskentelyä. Hydrobiologin koulutuksestani on ollut hyötyä, mutta myös paljon uutta on pitänyt opetella vuosien varrella. Millainen on tyypillinen työpäiväsi? Normipäivää ei tässä hommassa ole. Kesäisin on toimistopäivien lisäksi maastokäyn- TEKSTI MIINA POIKOLAINEN Mitä moni ei tiedä vedestä? On kiinnostava tieto, että nestemäisessä olomuodossaan vesi on raskainta ollessaan neljäasteista. Vesieliöstön kannalta tämä on merkittävä ominaisuus, sillä jos vesi olisi raskainta jäätyneenä, se tarkoittaisi, että järvetkin jäätyisivät pohjaan asti eikä elämä jään alla olisi mahdollista. KUVA MARJA VÄÄNÄNEN 3-2015 _ P OLTE _ 9 Tapaus Kosteikko puhdistaa hulevedet p UUTISET JY VÄ SK YL ÄN NISUL A AN R AKENNE TA AN KOSTEIKKO, JONK A AVULL A HULE VESIÄ PYST Y TÄ ÄN K Ä SIT TELEMÄ ÄN AIEMPA A TEHOKK A AMMIN JA LUONNONMUK AISEMMIN. i ihoilta, kaduilta ja katoilta huuhtoutuvat sulamis- ja sadevedet eli hulevedet on perinteisesti johdettu pois putkia ja ojia pitkin. Tämä onnistuukin alueilla, joilla on riittävästi luontoa ympärillä. Kun asutusta tiivistetään, tilanne hankaloituu. Kauppa- ja teollisuusalueilla on erityisen paljon läpäisemätöntä pintaa. Varsinkin rankkasateiden jälkeen hulevedet voivat aiheuttaa tulvia tai niiden mukana vesistöön voi päätyä ei-toivottuja aineksia. Jyväskylän Nisulassa hulevedet menevät Tuomiojärveen, joka on raakaveden ottoalue. Siksi sinne lasketun veden laadulla on erityisen tarkat vaatimukset. Nisulaan on alettu rakentaa kosteikkoa, jolla pyritään ratkaisemaan hulevesien laadussa ilmenneitä ongelmia. – Alueelle rakennetaan nykyisen ojan viereen uusi kosteikko. Tarkoitus on, että vesi lammikoituu ja hulevedet viipyvät siinä pidempään. Tällöin voidaan käyttää hyväksi kosteikon kasveja, jotka suodattavat vettä. Näin järveen päätyvä vesi ehtii puhdistua, Jyväskylän kaupungin maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski selittää. Kosteikon suunnittelusta ja rakentamisesta vastaa Vapo Clean Waters yhteistyössä Jyväskylän kaupungin kanssa. Kaupunki hoitaa ylläpidon. Hankkeessa on mukana myös Luonnonvarakeskus (Luke). Se tutkii, millaisia vaikutuksia milläkin kasvilla on hulevesien laatuun. Alueelle istutetaankin saroja, vihvilöitä, osmankäämejä ja rantakukkia eli perinteisiä kosteikkolajeja. – Nisulan kosteikko on kaupungille ensimmäinen hulevesien viivytysratkaisu, jossa hulevesiä käsitellään jo vakiintuneessa kaupun- kiympäristössä. Tämän tyyppistä kosteikon rakentamista ja kasvien käyttöä hulevesien viipymiseksi ja suodattamiseksi on kaavailtu käytettäväksi muuallakin. Vallinkoski oli hiljattain työvaihdossa Kanadan ja Yhdysvaltojen länsiosissa. Alueilla on parinkymmenen vuoden kokemus kestävästä maisemasuunnittelusta. Hulevesiä on käsitelty luonnonmukaisesti jo pitkään. Hyviä käytänteitä oli paljon, ja niitä pystytään tuomaan Suomeenkin. – Erityisen vaikutuksen teki teknisen osaamisen, ekologisuuden ja esteettisen laadun yhdistäminen Portlandissa. Hyviä ratkaisuja oli sekä yleisillä alueilla että yksityisillä tonteilla, joilla kaupunki on avustanut upeiden sadepuutarhojen rakentamisessa. Se on sekä kustannustehokas että asukkaiden asumisviihtyvyyttä parantava ratkaisu. TEKSTI SARI ALHAVA _ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN Mervi Vallinkoski on kiinnostunut kestävästä maisemasuunnittelusta. 10_ P OLTE _ 3-2015 Ammattilaiset pitävät lämpölaitokset iskussa L AITOSTEN TEHOK A S K ÄY T TÖ VA ATII HUOLTOMIEHILTÄ ERIKOISOSA AMISTA. Turvetoimitukset turvattu huonosta kesästä huolimatta KYLMÄN JA SATEISEN sään takia kesän turvetuotanto jäi yhdeksi historian huonoimmista. Ylivuotisten varastojen ansiosta talven toimitukset Vapon polttoaineasiakkaille on kuitenkin turvattu. – Tavoitteenamme on, että varastomme vastaisi tuotantokauden päätyttyä kahden vuoden kysyntää. Viime vuonna tuotimme turvetta reilusti varastoon. Koska viime talvi oli leuto, ensi talven toimitukset olisivat olleet turvattuja, vaikka emme tänä kesänä olisi tuottaneet turvetta yhtään, Vapon myynnistä, markkinoinnista ja alueoperaatioista vastaava johtaja Jyrki Vainionpää kertoo. Nollille ei sentään jääty. Elokuun poutajakso ehti parantaa heinäkuussa surkeilta näyttäneitä tuotantolukuja. – Kesän tuotanto kasvoi neljänneksellä elokuun aikana. Näyttää siltä, että pääsemme noin puoleen tavoitteestamme, kertoo tilaus- ja toimitusketjun johtaja Juha Koskiniemi. Vapon tavoitteena oli nostaa kaikkiaan 13 miljoonaa kuutiometriä turvetta tänä kesänä. Elokuun loppuun mennessä kokoon oli saatu vajaat 6 miljoonaa kuutiometriä. Heikointa tuotanto on ollut pohjoisessa, missä elokuun viimeiseen viikkoon mennessä oli tuotettu vasta 26 prosenttia tuotantokauden tavoitteesta. Lounaassa yllettiin 58 prosenttiin ja kaakossa 68 prosenttiin samassa ajassa. Koneyrittäjille huono tuotantokesä on ollut vaikea. Elokuussa tuotanto saatiin sentään käyntiin kaikkialla Suomessa. – Toimiva urakoitsijaverkosto on toimintamme edellytys. Nyt monen yrittäjän tulot ovat jääneet alhaisiksi, mistä olemme huolissamme. Toisaalta urakoitsijamme voivat suhtautua luottavaisemmin tulevaisuuteen, sillä huonon kesän jälkeen on entistä vähemmän tarvetta tuotantorajoituksille, Vainionpää sanoo. Edellisen kerran huono tuotantokesä koettiin vuonna 2012. – Tilanne on nyt parempi hyvän varastotilanteemme ansiosta. Toimitusvarmuus on Vapon asiakaslupauksen ydin, ja nyt meillä on tilaisuus lunastaa tämä lupaus. Varastojemme ja koko Suomen kattavan verkoston ansiosta polttoaineasiakkaamme voivat olla rauhassa, vaikka seuraavakin kesä olisi huono. Vapolla on ylivertainen kyky solmia monivuotisia polttoainesopimuksia. TEKSTI KATARIINA KRABBE_ KUVA VAPO Jani Ristakoski vastaa muun muassa Vekarajärven ja Utin varuskuntien lämpölaitosten huollosta. VAPOLLA ON YLI SATA lämpölaitosta eri puolilla Suomea. Lämpölaitosten kunnossapito on systemaattista toimintaa, jota tehdään huolto-ohjelmien mukaisesti. – Ennakoiva kunnossapito vähentää korjaavaa kunnossapitoa, ja kun laitosten kunto tunnetaan läpikotaisin, korjausinvestoinnit pystytään tekemään suunnitellusti, Vapon tuotantopäällikkö Tommi Lehtinen kertoo. Tietyt huoltotoimenpiteet tehdään viikoittain, toiset kerran kuussa ja osa toimenpiteistä kerran vuodessa. Vuosihuoltoja tehdään kesällä, jotta talvella lämpöä saataisiin häiriöttä. Strategiansa mukaisesti Vapo on ”sisäistänyt” voimalaitosten käyttö- ja kunnossapitotoiminnan siten, että esimiehet ovat nyt Vapon omaa väkeä. Jani Moisanen on aloittanut kesäkuussa lämpö- ja pellettilaitosten käyttöpäällikkönä Pohjois-Suomen alueella ja Kari Virkki Keski-Suomen ja Pohjanmaan alueella. Lämpölaitosliiketoiminnassa on kaikkiaan neljä käyttöpäällikköä. – Käyttöpäälliköt valvovat, että laitosten huolto toimii Vapon ohjeiden mukaisesti. Lisäksi turvallisuus- ja ympäristöasiat ovat heidän vastuullaan. Kunnossapitotyössä luotetaan paikallisiin alihankkijoihin. Ihan joka oksalla sopivia ammattilaisia ei kasva, vaan yhteistyökumppaneina on luotettuja kavereita, joilla on pitkä kokemus lämpölaitoksista ja eri kattilatyypeistä. Yksi heistä on Jani Ristakoski, joka tekee vuosihuoltoja Vekarajärven ja Utin varuskuntien lämpölaitoksiin, Sysmän ja Ruoveden aluelämpölaitoksiin sekä Murikka-opiston pellettilämpölaitokseen. Ennen vuosihuoltoa laitokseen tehdään yhteistyössä käyttäjän kanssa tarkastuskäynti suunnitellun huoltolistan varmentamiseksi, jotta esimerkiksi tarvittavat hankinnat voidaan tehdä ennen varsinaista huoltoa. Lämpölaitoksen vuosihuollolle varataan viikko aikaa, mutta jos suurempia yllätyksiä ei ole, siitä saatetaan selvitä muutamassa päivässä. – Käymme koko laitteiston läpi osa osalta. Mukana on oltava monenlaisia työkaluja ja tarvikkeita, sillä kaikkeen on varauduttava, jotta työ sujuu jouhevasti, Ristakoski kertoo. Työ vaatii metallirakenteiden ymmärrystä ja hitsaustaitoa. Lisäksi pitää osata tehdä muuraustöitä ja putkitöitä. Ongelmanratkaisukykykin on tarpeen. – Kun laitteista pidetään hyvää huolta, ne toimivat hyvin, ja turhilta vikakorjauk silta vältytään. Rutiiniksi muodostuva laitteiden seuranta ja kunnossapito on avainasemassa, kun tavoitteena on maksimoida uusiutuvien polttoaineiden osuus lämmityskattiloissa koko laitoksen elinkaaren ajan, Ristakoski korostaa. Vapolla on valmis infra, jolla pystytään huoltamaan sadat laitokset maan kattavasti. – Yksittäisen lämpölaitoksen ylläpito voi olla haasteellista omin voimin, sillä laitoksen tehokas käyttö vaatii erikoisosaamista. Vapon koko maan kattava verkosto on kuitenkin käytettävissä, Lehtinen toteaa. TEKSTI KATARIINA KRABBE KUVA JUHA MYLLYMÄKI 3-2015 _ P OLTE _ 11 SU U R ISSA SA A PPA ISSA ”SUOMALAINEN SAA LEIPÄÄ” ERKKI MÄKELÄ ”JOUTOMAATA” SUONPOHJALLA HYVINVOINTIA VUOKRASI 1970-LUVULLA 70 HEHTAARIA VAPOLLE TURVETUOTANTOA VARTEN. NYT ENTISELLÄ LAINEHTII VILJAPELTO TUODEN TOIMEENTULOA JA TULEVILLE POLVILLE. TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN 12_ P OLTE _ 3-2015 3-2015 _ P OLTE _ 13 SU U R ISSA SA A PPA ISSA Erkki Mäkelä (vas.), naapuri Tapani Pekkola ja Ilkka Mäkelä työskentelivät yhdessä jo 1970-luvulla. Pekkola on nykyään Arkkuinsuon pääurakoitsija. 14_ P OLTE _ 3-2015 aanviljelijä Erkki Mäkelä esittelee ylpeänä maatalousyhtymän peltoja, jotka on raivattu Arkkuinsuon turvetuotannosta vapautuneelle alueelle. – Tästä eteenpäin minkä silmällä näkee on meidän. Näettekö, miten tuottamaton on pantu tuottamaan? Rappiomaasta kasvaa ruista ja suomalainen saa siitä leipänsä. Kun aurinko paistaa ja ruis heilimöi, ei ihme, että maajussin sydäntä lämmittää. Mäkelöillä on kaikkiaan 105 hehtaaria vanhalle suonpohjalle raivattua peltoa, jolla kasvaa rukiin lisäksi rypsiä, kauraa ja vehnää. Vanhaisäntä on jo 86-vuotias ja maatilan työt ovat käytännössä poikien kontolla. Ilkka toimii Saarioisten toimitusjohtajana ja Jarmolla on matkailuyritys Forssassa, joten molemmat viljelevät maata sivutoimisesti. Myös seuraavat sukupolvet ovat tiiviisti mukana, sillä pojanpoika Paavo on suorittanut tilanjatkajaopinnot ja Paavon pojat Väinö ja Mauno käyvät säännöllisesti tarkistamassa kyntöaurat, puimurit ja muut koneet. Ensimmäisen öljykriisin jälkeen 1973 valtio antoi silloiselle Valtion polttoainekeskukselle tehtäväksi kartoittaa polttoturpeen tuotantoon sopivia soita. Arkkuinsuo täytti kriteerit, ja tuleva tuotantovastaava Juhani Kiviranta kiersi talosta taloon tekemässä vuokrasopimuksia. Ensimmäinen osoite oli Mäkelän talo suon kupeessa. – Mäkelän kanssa tehty sopimus oli avainasemassa, koska hän omisti 70 hehtaaria suota ja meidän piti saada vähintään 200 hehtaarin alue turvetuotannon aloittamiseksi. Lopulta teimme sopimuksia 15 maanomistajan kanssa ja Arkkuinsuon tuotantopinta-ala nousi 360 hehtaariin, nyt jo eläkkeelle jäänyt Kiviranta kertoo. Erkki Mäkelä oli yhteistyöstä mielissään. – Teimme ensin 100 000 markan puukaupat. En lähtenyt ulkomaille tuhlaamaan, vaan ostin rahalla kahdeksan hehtaaria maata ja uuden leikkuupuimurin, Mäkelä myhäilee. Työt alkoivat 1974. Mäkelän perhe traktoreineen osallistui muiden kyläläisten ohella alueen raivaamiseen ja turpeen nostamiseen. Erkki Mäkelä vihjaisi, että häneltä löytyisi myös sopiva tukikohdan paikka, ja sinne Vapon taukotupa myös rakennettiin. Puhelinlangat vedettiin Mäkelän tolpasta. Teini-ikäiset Ilkka, Jarmo ja naapurin sukulaispoika Tapani Pekkola äestivät, käänsivät, jyrsivät ja ajoivat turvetta aumaan. Elma-äidilläkin oli tärkeä rooli, sillä hänet oli palkattu palovahdiksi. Ikkunasta ja pihalta näkyi hyvin, jos aumasta nousi sauhu. Utelias ja innokas isäntä kävi säännöllisesti tuvalla juttelemassa turvetuotantoon liittyvistä kysymyksistä ja antamassa arvokkaita vinkkejä. – Saimme huippumiehiä töihin Erkin suositusten perusteella. Ennen koneistusta tarvittiin kovia työntekijöitä, jotka osasivat ja viitsivät ottaa lapion käteen. Monet heistä olivat meillä eläkeikään asti, Kiviranta muistelee. – Se oli sitä hyvinvointia, ja hyvinvointi jatkuu tänäkin päivänä, isäntä itse summaa. Turvetuotannon aloittaminen Arkkuinsuolla herätti kulmakunnan henkiin. Aikaisemmin kakkostieltä Orisuon ja Palojoen kylille kulki vain heikkokuntoinen yksityistie, jonka Vapo kunnosti. Valtio otti tien hoitoonsa, mikä oli siihen aikaan harvinaista, ja kohta tiellä oli kestopäällyste. Tämä helpotti kyläläisten liikkumista huomattavasti. Ilkka Mäkelän mukaan Arkkuinsuon työllistävä vaikutus on ollut merkittävä. – Lähes kaikki lähiseudun maanviljelijät olivat toiminnassa mukana. Maatalouden traktorikalustohan oli samaa, jota käytettiin suolla. Kun kylvöt oli kylvetty, mentiin kesäksi turpeen nostoon ja syksyllä jatkettiin töitä maatilalla. Turveurakoinnista tuli monille luonteva sivuelinkeino. Ilkan lapsuudenystävän Tapani Pekkolan mukaan alueen asukkaat olivat tyytyväisiä, kun raitilla oli liikettä ja toimintaa. – Varsinkin monet keski-ikäiset miehet olivat tyytyväisiä saatuaan Vapolta vakituisen työn. Rekat kulkivat yötä päivää, mutta pölyhaittoja oli hyvin vähän. Ehkä joskus jouduttiin tarkistamaan, mikä on paras aika laittaa pyykit narulle. Turvetuotannon aloittaminen Arkkuinsuolla herätti kulmakunnan henkiin. 1970-LUVUN ALUSSA MAISEMA oli toisenlainen. Punkalaitu- men kunnan alueella Pirkanmaalla sijaitseva Arkkuinsuo oli aavaa, lähes puutonta rämettä. – Suo oli niin märkää, ettei sillä ollut käytännössä mitään taloudellista arvoa. Aluetta yritettiin 1960-luvulla ojittaa ja lannoittaa, mutta ei siellä mikään kasvanut. Talvisin luistelin velipojan kanssa suolla, mutta kesällä piti olla varovainen, Ilkka Mäkelä muistelee. ARKKUINSUO L ÄMMIT TÄ Ä FORSSA A ARKKUINSUON TUOTANTOPINTA-ALA on tällä hetkellä 70 hehtaaria. Tuotantoalueelle tehtiin pari vuotta sitten 20 hehtaarin laajennus, jonka ansiosta töitä riittää vielä 20 vuodeksi. – Arkkuinsuolta nostetaan polttoturvetta, jonka pääasiallinen käyttökohde on Forssan voimalaitos. Uudemmalta alueelta saadaan ympäristöturvetta, joka päätyy kuivikkeiksi ja imeytysturpeeksi lähiseudun maatiloille, tuotantovastaava Niko Schlesier kertoo. Aiemmin suolta on saatu myös mustaa kasvuturvetta ja palaturvetta. Noin 90 prosenttia Arkkuinsuon tuotannosta vapautuneista alueista on maatalouskäytössä. Suon perälle on rakennettu viiden hehtaarin kosteikko ja kivisemmät maa-alat on metsitetty. Vapolla on toimintaa myös lähisoilla: Isosuolla ja Arkkuinsuon työmaahan kuuluvalla Vihalaidansuolla. Kekkilä tuottaa Holstinsuolla ja Lylynsuolla kasvuturvetta Eurajoen tehtaan tarpeisiin. Arkkuinsuon kupeessa sijaitseva Vapon toimisto muuttaa syksyn aikana Loimaan Metsämaalle. 3-2015 _ P OLTE _ 15 SU U R ISSA SA A PPA ISSA ”Nykyään pystytään tekemään yhdessä päivässä sama, mihin isälläni meni koko vuosi.” Tapani Pekkola on vieläkin töissä Arkkuinsuolla, nyt pääurakoitsijana yhdessä poikansa Mikon kanssa. Tuotannossa on vielä 70 hehtaaria ja töitä riittää pariksikymmeneksi vuodeksi. Nuoret pojat ovat kautta aikain ajaneet mielellään traktoria. Erkki Mäkelä muistaa naapurin kerran ihmetelleen, kuka mahtoi ajaa Mäkelän traktoria pikatiellä, kun kuskin pukilla ei näkynyt ketään. – Sehän oli meidän Ilkka, ja isoisä istui kyntöauran päällä. Oli papalla kyllä ajokortti, mutta ajaminen luonnistui 7-vuotiaalta niin paljon paremmin. Ei taida onnistua enää nykyään, kun traktorit ovat niin suuria, Erkki nauraa. On turvetuotannosta ollut sekin hyöty, että alueen vedenpinta on laskenut pari metriä. Aiemmin maa oli niin kosteaa, että halla saattoi kiusata ja aiheuttaa tuhoja viljakasvustolle. ERKKI MÄKELÄ ON ASUNUT Arkkuinsuon kupeessa koko ikänsä. Hän lopetti kansakoulun neljän vuoden jälkeen 12-vuotiaana, koska työnteko kiinnosti enemmän. Samanikäinen naapurin poika ajoi hevosta ja Erkki oli auran sarvissa. Jossain vaiheessa hän hankki salaojituskoneen ja kiersi muutaman työmiehen kanssa maakuntaa urakoiden peltoihin salaojia. Vaimo löytyi pikatien toiselta puolelta Loimaalta. Nuoripari tapasi vuonna 1952 Leppijärvellä pienviljelijäyhdistyksen tansseissa, ja kihlajaismatka suuntautui Helsinkiin olympialaisiin. Keihäänheittokisan aikana kävi vähän hassusti. – Seisoimme siinä kaiteen vieressä ja katselin kilpailua kiinnostuneena. Kävi niin, että morsian pyörtyi enkä huomannut mitään ennen kuin poliisit tulivat häntä kantamaan. Mutta ei siinä mitään tapahtunut, vaikka morsian oli vähän raskaanakin. Esikoinen Maritta syntyi 1953, neljä vuotta myöhemmin tuli Ilkka ja kohta perään Jarmo. Salaojaurakoinnin lisäksi töitä riitti myös kotitilalla, jossa Mäkelöillä oli parhaimmillaan 300 kanaa ja 30 emakkosikaa. – Maajussilla oli hyvät mahdollisuudet vaurastua. Kun rakensimme kotitaloa, velkaa tehtiin vain sen verran mitä keskuslämmitys maksoi. Rakennusmiehen päiväpalkka oli kolme kiloa kananmunia, joten saimme maksettua palkat omasta takaa. Sikala tuotti 500 lihotussikaa vuodessa. Tuotoilla Erkki Mäkelä pystyi ostamaan joka vuosi viisi hehtaaria peltoa velatta. – Vanhemmat olivat siihen aikaan kauhean yksinkertaisia, mutta tyytyväisiä elämäänsä. Isäni ihmetteli, mitä minä sillä maalla teen. Vastasin, että minun vain täytyy saada sitä! Ensimmäinen maaplänttini oli 13 hehtaaria. Kun siirryin töistä sivuun, peltoa oli 80 hehtaaria. Nyt poikain hallussa on 260 hehtaaria. Vanhaisäntä päivittelee usein, miten perusteellisesti maatalouden harjoittaminen on muuttunut. – Häiden jälkeen minä niitin viikatteella ohraa ja vaimo laittoi sitä seipäille. Nykyään ajetaan kahdella puimurilla. Aiemmin kynnettiin hevosella ja yksisiipisellä auralla, 16_ P OLTE _ 3-2015 mutta nyt on traktorin perässä kymmensiipinen aura. Nykyään pystytään tekemään yhdessä päivässä se, mihin isälläni meni koko vuosi. Maailma on kehittynyt niin paljon minun elinaikanani. – Ja kun tytär lähti opiskelemaan, me myimme 64 sikaa ja ostimme Helsingin Kalliosta osakkeen. Jos menet nyt ostamaan osaketta, pitää myydä tuhannen sikaa. Yksittäisen maajussin on vaikea pärjätä. ERKKI MÄKELÄ ON OLLUT reilut kolme vuotta leskenä ja hän mittailee tiluksiaan nykyään yksin tai jälkikasvun kanssa. Ilkka asuu samassa pihapiirissä ja ikkunasta näkyy myös Jarmon kesämökki. Paavo pikkupoikineen vierailee papan luona viikoittain. Eläkeläisen arki kulkee välillä verkkaisesti, mutta Mäkelällä on rapunpielessä auto, jolla hän hurauttaa tarvit taessa Loimaalle tai Punkalaitumelle asioille tai hakemaan sokerimunkkia ja siideriä. – Poika tuo Saarioisten porkkanalaatikkoa töistä eli palvelu pelaa siinä mielessä. Syön sitä joka päivä ja laitan omenahilloa päälle. Lisäksi syön keitettyä kananmunaa ja setsuurilimppua, jolle laitan porsaankinkkua ja juustoa. Ajatelkaa: kananmunat maksavat täällä vain 10 senttiä kappale. Oloneuvoksena on vihdoin aikaa lukea Kauppalehteä, Turun Sanomia, Maaseutua ja Tekniikan maailmaa. Erkki Mäkelä seuraa kiinnostuneena bioenergia-alan uutisia ja on tyytyväinen lukiessaan menestystarinoita. Niistä tulee hyvä mieli. PUNK AL AIDUN LUOT TA A KOTIMAISEEN PUNK ALAITUMEN KUNNAN ALUEELLA sijaitsee viisi merkittävää turvetuotantoaluetta: Arkkuinsuo, Isosuo, Holstinsuo, Lylynsuo ja Vihalaidansuo. Vihalaidansuon turvetuotannon laajenemismahdollisuuksia on kartoitettu viimeisimmässä maakuntakaavaselvityksessä. – Meillä on paljon turvetuotantoon liittyvää kokemusta ja osaamista, joten meiltä käsin käydään urakoimassa myös naapurikunnissa, kunnanjohtaja Lauri Inna kertoo. Turvetuotannolla on suuri välillinen vaikutus hieman yli 3 000 asukkaan kunnan talouteen. Sen arvo on kunnanjohtajan mukaan miljoonia euroja vuosittain. – Turvetuotanto on merkittävä erityisesti nuorison työllistäjänä. Sadat nuoret ovat saanut turvesuolta ensimmäisen työpaikkansa ja moni on saanut siitä uran. Punkalaitumen maanrakennustavara- ja polttoainekauppa on vilkasta ja myös korjaus- ja huoltotöitä tehdään paljon. Kunnanjohtajan mukaan on hyvä, että urakoitsijat tekevät tulosta ja maksavat veroja, mutta on vieläkin tärkeämpää, että vankalla pohjalla olevat urakointiyhtiöt vakauttavat kunnan elinkeinorakennetta pitkällä aikavälillä. – Kaikenlaisella koneurakoinnilla on poikkeuksellisen suuri merkitys pienen kunnan elinkeinorakenteessa. Meiltä käsin tehdäänkin urakoita ympäri Suomen, esimerkiksi ajetaan lumia Helsingin kaduilta ja valtakunnan pääteiltä. Lauri Innan mukaan Punkalaidun haluaa profiloitua puhtaan kotimaisen energian kunnaksi. Vapon turvetuotantoalueelle on syntynyt puuterminaalitoimintaa ja energiapuukauppa käy. Kaikki keskustan merkittävät kiinteistöt lämpenevät jo puuenergialla. Kaupunginvaltuusto hyväksyi elokuussa osayleiskaavan, joka mahdollistaa tuulivoimapuiston rakentamisen Isosuon alueelle. Kunnassa on vireillä myös biokaasuhanke. ”Kun on peltoa, ei tule nälkä. Se on lohdullinen ajatus.” – Meidän suolta on nostettu yhteiskunnalle ainakin miljoona kuutiota lämpöenergiaa. Samalla alueen maajussit ovat saaneet siitä elannon, Erkki Mäkelä sanoo. 3-2015 _ P OLTE _ 17 SU U R ISSA SA A PPA ISSA Sitkeä maajussi on kasvattanut jälkipolville hyvän perinnön. Erkki Mäkelän pojalla Ilkka Mäkelällä (vas.) ei ole vapaa-ajanviettoongelmia. Saarioisten toimitusjohtajana työskentelevä Ilkka viljelee sivutoimisesti maata. – Biovoimaa hyödynnetään entistä paremmin. Poltetaan kaikenlaista jätettä ja generaattorit jauhavat siitä sähköä. Myös kaikki sikaloiden kaasut voidaan hyödyntää siten, etteivät ne pääse ihmisten tuuliin. Laitetaan kaasu pyttyyn ja sillä voidaan lämmittää rakennuksia. Hän toivoisi kuitenkin, että myös pellot laitettaisiin tuottamaan enemmän. – Miksi puhdasta suomalaista viljaa kenkätään halvalla ulkomaille? Se pitäisi jalostaa biolaitoksilla etanoliksi ja vähentää öljyn tuontia. Jos meillä panostettaisiin enemmän maatalouden ja biovoiman kehittämiseen, saataisiin työtä ja hyvinvointi jäisi tänne Suomen kansalle. VAPON K ANSSA SOLMITTU 30 vuoden vuokrasopimus päättyi vuonna 2004. Mäkelöille palautunut alue on nyt peltoviljelyssä, samoin naapureilta ostettu, tuotannosta vapautunut maa. Oman pellon laidalla on mukava kuljeksia, varsinkin pikkupoikien kanssa. Ahkera ja nokkela maanviljelijä on kasvattanut jälkipolville hyvän perinnön vuosikymmenten aikana. Vanhalle suonpohjalle raivatut pellot ovat isoja ja kivettömiä – niin isoja, että Mäkelän mailta löytyi jossain vaiheessa Pirkanmaan suurin peltolohko. – Tällaisia isoja peltoalueita ei ole täällä missään muualla kuin entisillä turvesoilla. Helpompi tällaisia on viljellä kuin muutaman hehtaarin kappaleita, Ilkka Mäkelä huomauttaa. 18_ P OLTE _ 3-2015 Isä nyökyttelee vieressä. – Olen ylpeä näistä maista ja Vapostakin. Tämä on Vapon ansiota kaikki. Meidän suolta on nostettu yhteiskunnalle ainakin miljoona kuutiota lämpöenergiaa. Minä olen saanut siitä ansion, samoin kuin muutkin maajussit tällä alueella. Oma maa tuo turvaa ja pellolta on hyvä ponnistaa, vaikka menisi työpaikka alta. – Ei tule koskaan hätää, koska meillä on täällä itsellämme töitä. On ruokaa ja koneita, sen kun laittaa vehkeet pyörimään, turpeet keikkumaan ja kauhakuormaajaan multaa. Kun on peltoa, ei tule nälkä. Se on lohdullinen ajatus. 4-vuotias Väinö ja 1,5-vuotias Mauno ovat jälleen kerran tarkistaneet konehallin puimurit, traktorit ja muut koneet ja tekevät isänsä kanssa lähtöä. – Kiva kun on tulevaisuutta ovenraossa, eikö vain? Erkki Mäkelä toteaa, sulkee silmät ja hyrisee tyytyväistä naurua. ”Jos meillä panostettaisiin enemmän maatalouden ja biovoiman kehittämiseen, saataisiin työtä ja hyvinvointia Suomen kansalle.” ulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta heikkojen signaalien avulla meillä on mahdollisuus tehdä valistuneempia arvauksia tulevaisuuden kehityssuunnista. Niiden avulla voimme myös itse lähteä luomaan uudenlaista tulevaisuutta. Mikä tämä mystinen heikko signaali oikein on? Se on merkki uudesta orastavasta asiasta, esimerkiksi innovaatiosta tai ihmisten käyttäytymisen muutoksesta. Heikkoja signaaleja on mahdollisuus havainnoida laajasti toimintaympäristöä seuraamalla. Uutisten seuraaminen, sosiaa linen media, matkustelu ja ihan vain ihmisten kanssa keskustelu ovat päteviä keinoja näiden tulevaisuusmerkkien haalintaan. Avainasia signaalien käyttämisessä on, että niitä kerätään esimerkiksi organisaation yhteiseen signaalipankkiin ja dataa analysoidaan tasaisin väliajoin uusien nouse vien trendien huomaamiseksi. KUN POHDIMME ENERGIA-ALAN tulevaisuutta, on tietenkin tärkeää seurata, mitä tapahtuu itse energiateknologian kehityksessä. Myös uudet bisnesmallit energia-alalla ovat heikkoja signaaleja, jotka voivat kertoa tulevista muutoksista laajemminkin. Itse bongaan ammatikseni tulevaisuuden signaaleja, ja energia-alalta silmiini Energiatoimijan on osunut viime aikoina useitakannattaa pohtia, kin kiinnostavia uutisia. miten voisi toimia Hollannissa on asennettu tulevaisuuden energiaaurinkoenergiaa tuottava pyöalan Über tai Airbnb. räilytie. Suomalaiset opiskelijat tuottavat kansainvälisessä iGEM-kilpailussa polttoainetta, propaania, bakteerien avulla. Japani aikoo päällystää hylättyjä golfkenttiä aurinkopaneeleilla energiantuotannon lisäämiseksi. Tesla on kehittänyt kotikäyttöön tarkoitetun akun, joka helpottaa tulevaisuudessa älysähköverkon ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöä. Goodyearin konseptirengas tuottaa sähköä renkaan tuottamasta lämmöstä. BMW haaveilee katulamppujen muuttamisesta sähköautojen latauspisteiksi. Maailmalla kehitetään innovaatioita, joissa energiaa tuotetaan ihmisen liikkeestä esimerkiksi kännykän lataamiseen. Energia-alan heikkojen signaalien edessä on hyvä pysähtyä ja pohtia, miten innovaatioiden levittäytyminen laajaan käyttöön vaikuttaisi omaan liiketoimintaan. Oman toimialan lisäksi on tärkeää havainnoida myös muutoksia muilla toimialoilla ja elämänalueilla. Innovaatiot tietotekniikassa, robotiikassa, mobiiliteknologiassa ja tekoälykehityksessä vaikuttavat takuuvarmasti myös energia-alan tulevaisuuteen. Yleisesti teknologian kehityksen seuraaminen on viisasta, sillä teknologia on keskiössä yhteiskunnassamme nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi esimerkiksi lainsäädäntömuutosten ja politiikan vaikutus organisaatioon on suurta toimialasta riippumatta. LIIKETOIMINNASSA SUURI TRENDI on ollut toimialarajojen murtuminen. Yritys, jonka päätuote on tänään hampurilaiset, voi olla huomenna energia-alan haastaja. Toimialalta toiselle pomppimisia on tapahtunut viime aikoina runsaasti. Hakukonejätti Google tutkii kiivaasti muun muassa itseajavia autoja, robotteja ja avaruushissiä ja IKEA myy aurinkopaneeleja ja valmiita asuntoja. Uusia nopeita ja ketteriä toimijoita on ilmestynyt kansainvälisille markkinoille. Energiatoimijan kannattaa pohtia, miten voisi toimia tulevaisuuden energia-alan Über tai Airbnb tai mistä tällainen uusi kilpaileva yritys voisi pongahtaa markkinoille. Näkyykö tällaisesta jo signaaleja? Heikkoja signaaleja voi käyttää myös omien toimintojen innovoinnin lähteenä. Oudoimmatkin niistä, kuten Ruotsissa avattava second hand -ruokakauppa, joka myy viimeisen myyntipäivän ylittänyttä ruokaa, hautakivien QR-koodit, jotka kertovat vainajasta tai Transsilvanian musiikkifestivaalit, joissa ilmaisen sisäänpääsyn sai, kun luovutti veripalvelulle verta, voivat kirvoittaa innovaatiotyöpajassa ajattelun toiseen ulottuvuuteen. Luovia irtiottoja tarvitaan, jos organisaation on tarkoituksena toimia edelläkävijänä omalla toimialallaan tulevaisuudessakin. ELINA HILTUNEN on futuristi, kauppatieteen tohtori ja diplomi-insinööri. Hänen työhönsä kuuluu liikkeenjohdon tulevaisuuskonsultointia ja koulutusta. 3-2015 _ P OLTE _ 19 KOLUMNI t HEIKOT SIGNAALIT NÄYTTÄVÄT TIETÄ POLTTOPISTEESSÄ 20_ P OLTE _ 3-2015 VIHREÄÄ ENERGIAA ENERGIAPUUN MATKA HAKKUUPAIKALTA KUIVATTAVAKSI, HAKETETTAVAKSI JA LOPULTA VOIMALAITOKSEN POLTTOKATTILAAN VOI OLLA JOPA VUODEN MITTAINEN PROSESSI. TEKSTI MATTI VALLI_ KUVAT JUHA MYLLYMÄKI 3-2015 _ P OLTE _ 21 POLTTOPISTEESSÄ Motokuski Esa Keskisellä on harvennus- ja hakkuutöistä 17 vuoden kokemus. 22_ P OLTE _ 3-2015 uomi on maailman johtava maa metsäenergian hyödyntämisessä. Viime vuosina puupolttoaineilla on tuotettu Suomessa jo neljännes energian kokonaiskulutuksesta. Erityisesti metsähakkeen käyttö on voimakkaassa kasvussa. Metsähaketta käytetään nykyään noin 16 terawattituntia vuodessa, mutta käyttö olisi tarkoitus nostaa 25 terawattituntiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä vastaa noin 12,5 miljoonaa kiintokuutiometriä puuta tai 31 miljoonaa kuutiometriä haketta. Vapolla lähes kaikki metsähakkeeksi jalostettava rankapuu saadaan yksityisiltä metsänomistajilta nuoren metsän ensiharvennuksista. Ne tehdään metsän ollessa 25–40 vuoden ikäinen. Haketta tehdään myös 80–100-vuotiaasta puutavarasta, joka ei ole kelvannut saha- tai kuitupuuksi, sekä tukkipuiden latvaosien rangoista. Puuenergiaa saadaan myös sahoilta. Sahauksen sivutuotteena syntyvää kuorta ja sahanpurua toimitetaan sahoilta suoraan voimalaitoksille ja pellettituotannon raaka-aineeksi. kasvaa pituutta ja paksuutta seuraavaa hakkuukierrosta varten. Harvennetusta metsästä saadaan seuraavalla kerralla enemmän puuta kuin tiheäksi jääneestä kasvustosta, Keskinen kertoo. Pienet oksat Keskinen karsii harvesterin kulkureitille havumatoksi suojaamaan metsän kasvualustaa ja puiden juuristoa. – Kone laskee kuutioittain paljonko puutavaraa on hakattu. Tätä työtä ei saa tehdä hosumalla, olipa kiire tai ei. Puiden kuntoa on aina katsottava. Kaksihaarainen puu menee aina energiakäyttöön, koska isäntä ei saa sellaisesta mitään hintaa ainespuuna, Keskinen jatkaa. Kaikki ensiharvennuksesta saatava puuraaka-aine voidaan käyttää energiapuuna. Veneskosken metsikkö jää nyt 10–20 vuodeksi kasvamaan ja odottamaan seuraavaa harvennusta. Toinen harvennuskerta ei enää tuota juurikaan energiapuuta. Silloin harvennuksessa poistetut puut ovat jo jalostukseen menevää kuitupuuta ja suurimmista rungoista saadaan jykeviä tukkipuita sahattavaksi. HARVENNUKSIA ELI K ASVATUSHAKKUITA tehdään, kun metsä on tihentynyt ja puut alkavat kilpailla tilasta, valosta ja ravinteista. Harvennuksessa osa puustosta poistetaan, jolloin jäljelle jäävien puiden elinvoimaisuus lisääntyy ja puusto järeytyy nopeammin. Harvennukset tehdään tavallisesti hakkuukoneella. Kankaanpäässä Veneskoskella Forest Team Kuukka harventaa noin kymmenen hehtaarin suuruista metsäalaa. Viljava kosteahko kasvupaikka on sopiva kuuselle. Järeimmät yksilöt kelpaavat tukkipuuksi. Hakkuu-urakoita Vapolle tekevä yrittäjä Jarmo Kuukka omistaa kaksi harvesteria ja kuormatraktorin sekä viljelee vajaan sadan hehtaarin viljatilaa. Puunkorjuun hän oppi isältään koulupoikana ja aloitti metsäalan yrittäjänä vuonna 1994. Paikalla on myös harvesterin kuljettaja Esa Keskinen, jolla on harvennus- ja korjuutöistä 17 vuoden kokemus. – Harvennushakkuut tehdään altapäin. Huonot puut kaadetaan ja parhaat jätetään pystyyn, niin että ne voivat HAKKUUPAIK ALTA PUURA AK A-AINE kuljetetaan kuormatraktorilla tienvarteen ja siitä edelleen autolla terminaaliin tai sahalle. Jos puu on menossa energiakäyttöön, eri puulajien rangat voidaan koota samaan kasaan. Jos rangat menevät kuitukäyttöön, ne on lajiteltava eri kasoihin. Energiapuun korjuu on tässä mielessä tehokkaampaa kuin ainespuun korjuu. Metsien harvennushakkuista tulevat karsitut runkopuut kuljetetaan Vapon terminaaleihin välivarastoitavaksi ja haketettavaksi. Esimerkiksi Veneskosken harvennuksista saatu puu ajetaan rekalla Vapon Parkanon Lapinnevan terminaaliin. Vapon haketuotanto on keskitetty terminaaleihin, joita on rakennettu kattava verkosto muun muassa vanhoille turvetuotantoalueille, hyvien liikenneyhteyksien päähän. Vapon hankintaesimies Petri Tomperi huolehtii siitä, että Lapinnevan terminaaliin virtaa raaka-ainetta koko ajan asiakkaiden tarpeita vastaava määrä. Terminaalin haketuotanto on hankintaesimies Jussi Sivosen vastuulla. Hän huolehtii, että voimalaitosten energiahaketta koskevat tilaukset voidaan aina täyttää ja että logistiikka toimii sääoloista riippumatta. Terminaalista lähtee tavaraa talvisaikaan 5–10 kuormallista ja kesällä ehkä vain yksi kuorma vuorokaudessa. Alihankkijat pitävät huolen varsinaisen hakkeen valmistuksesta. Metsä ja Energia Hemmilä Oy:n toimitusjohtaja Antti Hemmilä on toiminut haketusyrittäjänä toistakymmentä vuotta. Hän ajaa kuorma-autonsa terminaaliin ja sen lavalle asennettu haketuskone tuottaa haketta 250 kuution tuntivauhdilla. – Arvostan terminaalihaketusta, koska haketuskonetta ei tällöin tarvitse jatkuvasti siirtää paikasta toiseen, mikä helpottaa työtä kysyntähuippujen aikana. Olen myös ha- Kuorma-auton lavalle asennettu haketuskone syytää valmista haketta Parkanon Lapinnevan terminaalissa. Energiapuu kuljetetaan hakkuupaikalta Vapon terminaaliin varastoitavaksi, kuivattavaksi ja haketettavaksi. Sieltä se jatkaa matkaa voimalaitoksen hakesiiloon ja polttokattilaan. 3-2015 _ P OLTE _ 23 POLTTOPISTEESSÄ vainnut, että raaka-aine säilyy terminaaleissa paremmin kuivana kuin tienvarressa, Hemmilä toteaa. Bioenergian tuotanto työllistää. Yhtiön palkkalistoilla on kymmenen miestä kesät talvet ja töitä tehdään viidellä koneella. Yksi on varakone, joka voidaan siirtää sinne missä kiire on suurin. KUN HAKETUS KESKITETÄ ÄN suurehkoihin yksiköihin, polttoaineen toimitusvarmuus paranee. Haketuksia tehdään myös tienvarressa alkuperäisellä varastopaikalla suoraan autoon, jolla se kuljetetaan laitokselle. Tienvarsihaketus on kuitenkin altis logistisille häiriöille etenkin kelirikkoaikana. Metsän keskellä puu ei myöskään kuiva, jolloin hakkeen suhteellinen kosteus jää suureksi. – Terminaaleissa puut kuivataan pinoamalla ne korkeisiin väljähköihin pinoihin ja peitetään peittopaperilla. Pitkittäiset välipuut helpottavat ilman kiertoa ja nopeuttavat kuivumista, josta pitävät huolen aukeilla tuotantoalueilla puhaltavat voimakkaat tuulet. Talvella saatava hake on yhtä hyvälaatuista kuin kesälläkin, Jussi Sivonen kertoo. Vanhat kuivuneet puut ja uudet tuoreet puut pidetään erillään. Kuivaneet rangat haketetaan yleensä vuoden sisällä, siinä tahdissa kun asiakas polttoainetta tarvitsee. – Kun voimalaitos ilmoittaa tarvitsevansa haketta, urakoitsija tuo paikalle kuorma-autoalustaisen haketuskoneen ja ryhtyy töihin. Haketukseen poimitaan varastossa kauimmin ollut puuerä, Sivonen kuvaa toimintaa. Suureen hakekasaan voi olla sitoutuneena energiaa 5 000 megawattituntia. Se on yhtä paljon kuin Tampereen Naistenlahden voimalaitos tarvitsee talvisaikaan polttoainetta vuorokaudessa. Haketusyrittäjältä tällaisen määrän työstämiseen kuluu kolme työpäivää. Nuorehkosta rangasta tehty hake on laadukasta ja sen energiasisältö on suuri. Tällöin lopputuotteen kosteusprosentti on 30–35 prosenttia. Mikäli kosteusprosentti laskee liian alas, polttoainetta joudutaan ehkä voimalaitoksella ”huonontamaan”, etteivät voimalaitoskattiloiden petilämpötilat nouse liian korkeiksi. POLTTOON SOVELTUVA A ENERGIAPUUTA saadaan myös sahoilta. Sahoilla on merkittävä rooli Suomen energiahuollossa, sillä puun sahauksen yhteydessä ei synny lainkaan jätettä. Kaikki sivutuotteet voidaan käyttää hyödyksi. Esimerkiksi Tampereen Naistenlahden energiaraakaaineesta noin 15 prosenttia koostuu erilaisista sahojen sivutuotteista kuten purusta, puunkuoresta ja puutähteistä. Isojoella toimiva Isojoen Saha on pohjalainen perheyritys, joka ostaa puuta noin 300 000 kiintokuutiometriä vuodessa ja jalostaa siitä sahatavaraa. Saha on perustettu vuonna 1949 ja rakennettu uudelleen 1990-luvulla. Työntekijöitä on 45 ja liikevaihtoa syntyy 34 miljoonaa euroa. – Sahauksen yhteydessä syntyvät sivutuotteet hyödynnetään joko teollisuuden raaka-aineena tai voimalaitosten energiantuotannossa, jossa ne korvaavat fossiilisia tuontipolttoaineita. Sahalla syntyy biopolttoainetta noin 70 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Sen energia-arvo on 140 gigawattituntia, kertoo yhtiön metsäpäällikkö Mikko Peltoniemi. Yksi kiintokuutiometri puuta sisältää noin kaksi megawattituntia energiaa ja yksi kuutiometri haketta vastaa noin 0,8 megawattituntia energiaa. Biopolttoaineita syntyy sekä kuorimolla että tuotannon eri vaiheissa, ja etenkin kesäaikaan puun kuoren energiasisältö on erinomainen. Lämpöä hyödynnetään sekä omassa tuotannossa että Isojoen Lämpö Oy:n kymmenen megawatin lämpövoimalassa. Kaukolämpöverkkoon kytketyn laitoksen vuosituotanto on 40 gigawattituntia. Osa Isojoella syntyneestä sahanpurusta toimitetaan Peräseinäjoelle Vapon Haukinevan pellettitehtaalle, jossa puru puristetaan pelleteiksi. Pellettejä käytetään etenkin koulujen, kirkonkylien tai teollisuuslaitosten pienehköissä lämpökeskuksissa. Isojoen sahalla syntyy purua polttoon ja pelletöitäväksi noin tuhat kuormallista vuodessa. HAKKEEN VIIMEINEN ETAPPI on voimalaitos. Lapinnevan terminaalissa pilkottu hake ja Isojoen sahan sivutuotteet kuljetetaan seuraavaksi Tampereen Naistenlahden voimalaitokselle, joka tuottaa sähköä ja lämpöä. Heinäkuussa vuosittainen huoltoseisokki on juuri alkamassa ja hakesiilo on ajettu tyhjäksi. Seisokin ajan kaupunki lämpiää Hervannan hakelämpökeskuksen ja Sarankulman pellettilämpökeskuksen tuottamalla energialla. Voimalaitoksen vuonna 1977 rakennettu ja myöhemmin modernisoitu kakkoskattila käyttää polttoaineenaan turvetta, haketta ja metsäteollisuuden puupohjaisia sivutuot- MÄNTSÄL Ä SSÄ UUSI TERMINA ALI VAPO ON AVANNUT Mäntsälässä uuden 100 gigawattitunnin vuosituotantoon mitoitetun haketusterminaalin, mikä tarkoittaa, että terminaalin kautta virtaa energiapuuta 50 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Yhteistyökumppanilta vuokratun, osin asfaltilla päällystetyn alueen pinta-ala on noin kolme hehtaaria. – Viidenkymmenen kilometrin säteellä Mäntsälästä sijaitsee useita merkittäviä puupolttoainetta hyödyntäviä voimalaitoksia, kuten Fortumin Järvenpään voimalaitos, Orimattilan Lämpö Oy:n ja Nurmijärven Sähkö Oy:n laitokset sekä Keravan Energia Oy. Myös pääkaupunkiseudulle kaavaillaan isoja puupolttoaineisiin pohjautuvia kattilalaitoksia, sanoo Vapon puuenergiajohtaja Mikko Höykinpuro. 24_ P OLTE _ 3-2015 Kaiken kaikkiaan Vapon polttoainetuotannon logistista prosessia tukee viitisenkymmentä eri puolilla maata sijaitsevaa terminaalia. Kuljetus- ja haketuspalveluista vastaavat paikalliset yrittäjät. Puupolttoaineiden käyttö kasvaa ja uusia terminaalipaikkoja etsitään koko ajan. Erityisen hyvin tähän soveltuvat lähellä asiakasta sijaitsevat entiset tai nykyiset turvetuotantoalueet. Mäntsälän terminaali tukee Vapon toimitusvarmuutta ja uskottavuutta yhteistyökumppanina Uudellamaalla. Aikaisemmin alueen voimalaitosten hakepolttoaine tuotettiin tienvarsihaketuksena ja se oli siten alttiina kelirikolle. – Terminaaliverkkomme on ratkaisuna ainutlaatuinen. Ammattimaisesti pinoihin varastoituina ja suojattuina rangat kuivuvat tuulen vaikutuksesta paremmin kuin metsätien varressa, Mikko Höykinpuro toteaa. Mitä kuivempaa hake on, sitä enemmän sen polttamisesta syntyy lämpöä ja energiaa. Höykinpuro korostaa, että suurissa erissä terminaaleissa tapahtuva hakeraaka-aineen prosessointi on edullisempaa kuin tien varressa tehtävä työ. – Terminaalin on kuitenkin sijaittava riittävän lähellä asiakasta, etteivät kuljetuskustannukset nouse suuremmiksi kuin ratkaisusta saatavat hyödyt. Sahauksen sivutuotteena syntyvä sahanpuru toimitetaan joko suoraan voimalaitokselle tai pellettitehtaalle. Kaikki Isojoen Sahalla syntyvät sivutuotteet hyödynnetään, kertovat kotimaan myynnistä vastaava Markku Hakamäki (vas.) ja metsäpäällikkö Mikko Peltoniemi. Pohjanmaalta saapunut hakerekka tuo polttoainetta Tampereen Naistenlahden voimalaitokselle. 3-2015 _ P OLTE _ 25 POLTTOPISTEESSÄ Puupolttoaineiden käyttö kasvaa ja uusia terminaalipaikkoja etsitään koko ajan. Energiainsinööri Laura Laaksonen tarkastelee kiekkoseulaa Naistenlahden voimalaitoksessa. teita. Voimalaitoksen ykköskattila käyttää polttoaineenaan maakaasua. Kantaverkkoyhtiö Fingridin tehoreserviin kuuluva kattila käynnistetään, mikäli sähkön kysyntä ylittää tarjonnan. – Turvetta ja puupohjaisia polttoaineita käytetään tavallisesti 50/50-suhteessa, mutta vuodenajat ja polttoaineiden hinnat vaikuttavat luonnollisesti seoksen koostumukseen. Viime talvena turpeen osuus seoksessa oli hiukan yli puolet, mutta keväällä polttoainesuhde kääntyi puun eduksi, kertoo Naistenlahden voimalan ympäristöasioista vastaava energiainsinööri Laura Laaksonen. Teollisuuden sivutuotteiden osuus puupohjaisesta polttoaineesta on 10–15 prosenttia. Aikaisemmin liian suuri puun osuus aiheutti tulistimen tukkeutumisia ja vuotoja, mutta viime kesänä asennettu rakenteeltaan harvempi tulistin poisti nämä ongelmat. Talviaikaan polttoainetta palaa kattilassa noin 50 autokuormallista vuorokaudessa. NAISTENLAHDEN VOIMALAITOKSEEN saapuvat puupolttoainekuormat puretaan peräpurkuna vastaanottotaskuun. Kolakuljetin siirtää hakkeen seulomoon, jossa siitä erotetaan magneetin avulla metallit. Suuret puukappaleet murskataan. Polttoainevirrasta otetaan näyte, jonka avulla määritetään kuorman kosteus ja sen sisältämä energia. Seulomon jälkeen hake siirretään kuljettimilla puusiilon kautta kattilaan. Kesällä metsähakkeen suhteellinen kosteus saa olla korkeintaan 30 ja talvella 60 prosenttia. Eri toimittajilta tulevan hakkeen kosteus voi vaihdella suuresti. Liian kuivakaan hake ei ole hyväksi, sillä kattilan petilämpötila nousee tuolloin liian korkealle. Tällöin puun ja turpeen seossuhdetta joudutaan säätämään. Kuivaan hakkeeseen liittyy myös pölypalon vaara. – Haketuksessa käytettävien hakkureiden on oltava kunnossa, sillä pitkät oksat ja muut suuret kappaleet voivat tukkia ja pysäyttää koko prosessin. Hiekka ja multa hakkeen joukossa lisäävät tuhkan määrää. Vihreät lehdet ja neulaset 26_ P OLTE _ 3-2015 puolestaan sisältävät kattilarakenteita vahingoittavaa klooria, Laaksonen kertoo. Voimalaitos tilaa Vapolta energiaa eli megawattitunteja, jotka muutetaan kuormiksi päivää kohden. Kuormien määrä perustuu laskennalliseen energiasisältöön. Puu- ja turvepohjaisen energian suurimpana riskinä Laaksonen pitää suurta rekkaliikenteen jumittavaa kelirikkoa. Toimitusvarmuuden takia polttoaine ostetaankin useammalta eri toimittajalta. TERMINA ALISSA VARMEMPA A TAMPEREEN Energiantuotanto Oy varmistaa kaukolämmön tuotannon panostamalla vaihtoehtoisiin polttoaineisiin. Jos yhden energiaraakaaineen saanti vaikeutuu tai hinta nousee, se voidaan aina vaihtaa toiseen. Yhtiön kehityspäällikkö Timo Heinonen sanoo, että etenkin puuraaka-aineen toimituksiin metsästä liittyy tietty epävarmuus, toisin kuin esimerkiksi turpeeseen, jota on varastoitu tuotantopaikoille suuriin kasoihin kuljetuksia odottamaan. – Puuraaka-aineen saatavuutta varmistamme omilla ja raaka-ainetoimittajien terminaalialueilla, joihin puuta varastoidaan 2–4 kuukauden tarvetta varten. Polttokauden puupolttoaineet ovat käytännössä kokonaan joko pienterminaaleissa tai teiden varsilla. Etenkin viikonlopun toimitusten varmistamiseksi puuta on järkevää varastoida lyhyen mat- kan päähän sähkölaitoksen omaan terminaaliin, Heinonen sanoo. Toimitusten riskit liittyvät Heinosen mukaan metsässä puun korjuupaikan lähellä tapahtuvaan haketukseen ja valmiin hakkeen kuljetukseen tilaajalle etenkin kelirikkoaikana. Terminaalissa toiminta on varmempaa: rikkoutuneen haketuskoneen tilalle voidaan puolessa päivässä siirtää korvaava kone toisesta terminaalista. Myös voimalaitoksen vastaanoton häiriöt voivat sekoittaa polttoaineiden logistiikkaketjun. Tampereella haketta ja puutähteitä käytetään polttoaineena paitsi Naistenlahden voimalaitoksen kakkoskattilassa myös elokuussa 2015 käyttöönotetussa Hervannan lämpökeskuksessa. Puuta palaa talvivuorokautena peräti 45 rekkakuormallista. Sarankulmassa toimii puolestaan maamme suurin pellettilämpökeskus. KIPINÄMIKKO Harmaita pilviä yhteistuotannon yllä K AUKOL ÄMMÖN JA SÄHKÖN YHTEISTUOTANNON TULE VAISUUS HUOLESTUT TA A A ALTO-YLIOPISTON ENERGIATALOUDEN PROFESSORIA SANNA SYRIÄ. Miksi Suomessa suositaan kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantoa? Suomi on kylmä maa, jossa lämmitykseen kuluu paljon energiaa. Energian hyödyntäminen on tärkeää. Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto on tehokkuudessaan ylivoimainen. Siten pystytään käyttämään polttoaineesta hyväksi jopa yli 90 prosenttia. Hyötysuhde on kaksi kertaa parempi kuin parhailla vain sähköntuotantoon rakennetuilla laitoksilla. On laitos- ja maakohtaista, mitä polttoaineita lämmön ja sähkön yhteistuotannossa voidaan käyttää. Esimerkiksi Suomessa pystytään sisämaassa hyödyntämään kohtuuhintaista biomassaa. Mitä kehitettävää yhteistuotannossa on? EU:ssa käytettyjen energiamuotojen tulisi olla vuonna 2050 päästöttömiä, ja siinä kaukolämmöllä on vielä haasteita. 35 vuoden kuluessa kaukolämmön tuotannossa pitäisi siirtyä käyttämään pelkkiä biomassapolttoaineita tai ottaa käyttöön CCS-tekniikka (Carbon Capture and Storage) hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa. Sanna Syrin mukaan sähköä on vaikea myydä kannattavasti hintojen ollessa näin alhaalla. Millaiselta lämmön ja sähkön yhteistuotannon tulevaisuus näyttää? Olen huolissani Suomen osalta, sillä kaukolämpö on menettämässä kilpailukykyään kuluttajan silmissä etenkin nyt, kun sähkö on poikkeuksellisen halpaa. Jos kuluttajalla on mahdollisuus valita, maalämpö näyttää hyvin houkuttelevalta. Kaukolämmön hinta on ollut jo pitkään nousussa monissa kaupungeissa. Tämän johtuu polttoaineiden hinnannoususta ja verotuksesta. Hallituksen uudet linjaukset lisäävät verorasitusta entisestään. Energiatehokkaampi rakentaminen vähentää lämmitystarvetta. Kaupunkialueet ja taajamat ovat jo aika kattavasti kaukolämmön piirissä, eikä haja-asutusalueille ole taloudellisesti järkevää viedä kaukolämpöä. Yhteistuotanto ei ole näistä kaikista syistä todennäköisesti ainakaan kasvamassa. Hyvä jos määrä pystytään pitämään nykyisellään. TEKSTI SARI ALHAVA _ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN 3-2015 _ P OLTE _ 27 61 miljoonan potti ENERGIATURPEELL A TUOTE TA AN L ÄMMÖN JA SÄHKÖN LISÄK SI K YMMENIEN MIL JOONIEN VEROTULOT VALTIOLLE SEK Ä T YÖTÄ JA HY VINVOINTIA ENNEN K AIKKE A HA JA-A SUTUSALUEILLE. T TEKSTI ISMO MYLLYLÄ _ KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN urveyrittäjä työllistää paitsi itsensä, myös muita työmiehiä ja synnyttää verotuloja paikallisesti. Joutsalainen Ahti Laitinen on työskennellyt koneyrittäjänä 1990-luvun alusta alkaen ja hän vastaa poikansa Henryn kanssa turvetuotannosta viidellä Vapon suolla Joutsassa. Tänä vuonna tuotannossa on noin 300 hehtaaria. Laitinen maksoi vuonna 2014 palkkoja 70 000 euroa ja niihin liittyviä sivukuluja 45 000 euroa. Aliurakoitsijoiden palkkioihin meni 140 000 euroa sekä arvonlisäveroihin ja omiin tuloveroihin 120 000 euroa. – Lisäksi polttoainetta kuluu vuodessa noin 70 000 litraa, jonka hinnasta polttoaineveroa on yli 13 000 euroa. Polttoaineet hankimme paikalliselta huoltoasemalta. Huollot ja korjaukset teemme mahdollisuuksien mukaan itse, mutta tarvittaessa käytämme paikallista korjaamoa, Laitinen kertoo. Konehankintojenkin vaikutukset tuntuvat lähiseudulla, sillä Laitinen on tottunut luottamaan Valtran traktoreihin, joita valmistetaan vähän yli 80 kilometrin päässä Suolahdessa. Uusin neljästä traktorista on hankittu vuonna 2012 ja vanhin on vuodelta 2002. Turvetuotantoon soveltuvan traktorin hinta on 120 000–150 000 euroa, joten sellaisen hankinta tietää valtiolle verotuloja 28 800–36 000 euroa. TURVEURAKOIJAN TYÖOSUUDEN päättyessä turve odottaa aumoissa käyttöä. Työtä tarvitaan ja verotuloja syntyy jälleen, kun turpeet lastataan kuorma-autoihin, jotka kuljettavat ne asiakkaille: jyrsinturpeen pääasiassa Jyväskylään Rauhalahden ja Keljonlahden voimalaitoksille ja palaturpeen muun muassa Sysmään. – Keski-Suomessa kuljetuksista vastaa muutama paikallinen kuljetusliike. Lämmityskaudella turpeen lastaukset ja kuljetukset työllistävät yhteensä noin 40 henkeä, Vapon Keski-Suomen aluejohtaja Mika Säynäjäkangas kertoo. Vapon tuottamasta ja toimittamasta energiaturpeesta kertyi Suomessa erilaisia veroja yhteensä 61 miljoonaa euroa tilivuonna 2014–2015. Pelkästään turpeen tuotanto-, toimitus- ja myyntiketjun palkoista maksettiin ansiotuloveroa arviolta 35 miljoonaa euroa sekä traktorien, kuormaautojen ja muiden välineiden käyttämästä polttoaineesta polttoaineveroja arviolta 5,5 miljoonaa euroa. TURVETUOTANNON VAIKUTUKSET ulottuvat kuitenkin pelkkää tuotantoa ja kuljetuksia laajemmalle. Kokonaisuuteen kuuluu paljon muitakin hankintoja ja töitä. – Turvetuotannon käynnistäminen on mittava investointi, joka edellyttää kuivatus- ja vesiensuojelujärjestelmien rakentamista. Tähän tarvitaan muun muassa suuria määriä mittakaivoja ja putkia, jotka hankitaan kotimaisilta yrityksiltä. Yrittäjien omistamien traktorien lisäksi tarvitaan turvetuotantokoneita, jotka Vapo ostaa pääosin 28_ P OLTE _ 3-2015 Peräseinäjoella ja Tampereella toimivalta Peatmax Oy:ltä, Säynäjäkangas kertoo. Vesistövaikutuksiin liittyvien näytteiden ottaminen ja analysointi on osa turvetuotantoa. Vapo käyttää näytteenottoon ja näytteiden analysointiin lähes viisi miljoonaa euroa vuodessa. Mittauspalvelut ostetaan ulkopuolisilta tahoilta. Samoin joka vuosi tuotantokauden jälkeen turvetuotantoalueet on valmisteltava seuraavaa kesää varten. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ojien puhdistamista ja altaiden ruoppausta. Nämä palvelut Vapo ostaa omilta turveyrittäjiltään. Toinen iso veropotti kertyy lämmöntuotannosta. Tilivuonna 2014–2015 lämmöntuottajat maksoivat turpeen energiaveroa vajaat 20 miljoonaa euroa. Jatkossa kertymä todennäköisesti pienenee, sillä hallitusohjelmaan on kirjattu suunnitelma laskea turpeen energiavero 3,40 eurosta 1,90 euroon vuoden 2016 alussa. Säynäjäkangas huomauttaa, että kokonaisvaikutus ei ole verottajankaan näkökulmasta välttämättä negatiivinen. – Turpeen energiaveron lasku antaa edellytykset lisätä turpeen käyttöä ennen kaikkea lämmöntuotannossa. Vaikutukset kertautuvat myös tuotanto- ja toimitusketjussa. Myös Joutsassa odotetaan veronalennuksen positiivisia vaikutuksia. – Tänä vuonna turpeen tuotantotavoite on alle puolet siitä, mitä se oli 2000-luvun alkupuolella. Silloin meillä oli töissä parhaimmillaan kymmenkunta omaa työntekijää ja kuusi aliurakoitsijaa työntekijöineen. Tänä kesänä omia työntekijöitä oli neljä ja aliurakoitsijoita neljä, Laitinen toteaa. Turpeen tuotantoketjun verovaikutukset Suomessa Vapon energiaturpeen myynti 9,5 TWh = 10,6 miljoonaa m3 Arvo 133 miljoonaa euroa Asiakasyritykset maksoivat turpeen energiaveroa lähes 20 miljoonaa euroa Vapo maksoi tuloveroa energiaturpeesta laskennallisesti 2 miljoonaa euroa Energiaturve työllistää 200 vapolaista 80 kuormausyrittäjää kuormasi ja 100 kuljetusyritystä kuljetti 600 kuljettajan voimalla ja 150 rekalla 86 000 täysperävaunukuormaa turvetta Turpeen tuotannossa 2 200 kuljettajaa ja 1 100 traktoria Energiaturvetta tuotettiin 330 tuotantoalueella yhteensä 38 000 hehtaarilla Palkoista maksettiin tuloveroa läpi tuotantoketjun yhteensä 35 miljoonaa euroa Polttoaineesta veroa 5,5 miljoonaa euroa Sähkö- ja kiinteistöveroa maksettiin 0,3 miljoonaa euroa Verotuotto valtiolle yhteensä 61 miljoonaa euroa TRENDI Ahti Laitinen on tuottanut turvetta neljännesvuosisadan. Parhaimmillaan hän on työllistänyt kesäisin kymmenkunta omaa työntekijää ja kuusi aliurakoitsijaa. 3-2015 _ P OLTE _ 29 Öljykattilat uusiksi R A SK A AN POLT TOÖL JYN K ÄY T TÖ ENERGIANTUOTANNOSSA LOPPUU TIUKENTU VIEN PÄ Ä STÖNORMIEN TAKIA VUODEN 2018 ALUSSA. SUOMESSA ON K ÄY TÖSSÄ VIEL Ä SATOJA R A SK A STA POLT TOÖL JYÄ K ÄY T TÄVIÄ K AT TILOITA, JOILLE PITÄ Ä SITÄ ENNEN KEK SIÄ KORVA AVA R ATK AISU. V TEKSTI KATARIINA KRABBE_ KUVA JUHA MYLLYMÄKI altioneuvoston asetus 750/2013 eli niin sanottu PIPO-asetus määrittelee päästönormit alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköille. Kyseessä on ympäristönsuojelulain nojalla annettu kansallinen säädös, jolla uudistettiin vuonna 2010 voimaan tullut samaa aihetta koskeva asetus. Tänä kesänä on lisäksi päätetty samaa kokoluokkaa koskevan MCP-direktiivin sisällöstä, mutta sitä ei ole vielä otettu EU:n jäsenmaissa käyttöön. Uusia laitoksia tiukentuneet normit ovat koskeneet jo vuodesta 2010 lähtien. Vanhoja laitoksia koskeva siirtymäaika päättyy vuoden 2018 alussa. Vaikka asetus ei sinänsä kiellä raskaan polttoöljyn käyttöä, käytännössä raskaan polttoöljyn käyttö tämän kokoluokan laitoksissa loppuu kokonaan, sillä polttoaineen rikkidioksidipitoisuus ylittää tiukentuneet päästönormit. – Rikkipäästöjen rajat ovat niin tiukat, ettei niihin päästä markkinoilla olevalla raskaalla polttoöljyllä. Isommissa polttolaitoksissa on mahdollista hoitaa asia puhdistusjärjestelmien avulla, mutta pienissä yksiköissä se ei kannata, asiantuntija Katja Kurki-Suonio Energiateollisuus ry:stä kertoo. Hänen vastuualueeseensa kuuluu kaukolämmön tuotanto, kotimaiset polttoaineet ja huoltovarmuus. – Suomessa on tyypillisesti paljon vähällä käytöllä olevia pieniä laitoksia ja ne sijaitsevat usein haja-asutusalueilla, joissa ilmanlaatu on hyvä. Siksi Suomi on halunnut vähän käyville kattiloille joustoa, hän sanoo. Painetta kansalliselle sääntelylle tulee kuitenkin EU:n jäsenvaltioiden päästökatoista. Ilmastokysymys luo oman paineensa. Lisäksi isoille polttolaitoksille määritetään parhaillaan EU-tasolla parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) asiakirjaa, johon tulevat energiatehokkuusvaatimukset ja päästörajoitukset ovat paljon tiukempia kuin teollisuuspäästödirektiivi vuodelta 2010. – Suomen kannalta tärkeintä on ollut puolustaa kotimaisille polttoaineille asetettavia rajoja. PIPO-asetuksen yhtenä tavoitteena on ollut vähentää byrokratiaa siten, että pienet polttolaitokset selviäisivät jatkossa rekisteröintimenettelyllä ympäristöluvan sijaan. – Rekisteröintimenettely on hieman kevyempi kuin ympäristölupa, mutta ympäristölupa on aiemmin sallinut laitoskohtaista harkintaa, mikä rekisteröintimenettelyssä ei enää ole mahdollista. Aiemmin ympäristöluvituksessa 30_ P OLTE _ 3-2015 on sovellettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan ohjetta, mutta soveltamiseroja on ollut. Nyt kyseessä on minimivaatimus, josta ei voida poiketa. Säännöt ovat selkeät ja samat kaikille, mutta joissain tilanteissa ne voivat tuntua kohtuuttomilta, pohtii Energiateollisuuden sähköntuotannon asiantuntija Heidi Lettojärvi. Rikin lisäksi asetuksessa määritellään päästörajat hiukkasille ja typen oksideille. – Typpirajoihin päästään jo nykyisillä polttimilla, se on enemmänkin säätökysymys. Hiukkaspäästöt voivat vanhojen kattiloiden osalta olla haaste, sillä niissä ei välttämättä ole sopivia suotimia, Kurki-Suonio sanoo. PIPO-asetuksessa on myös maaperän ja pohjaveden suojeluun tähtääviä vaatimuksia, jotka liittyvät muun muassa polttoaineiden käsittelyyn, säiliöihin ja öljyisten vesien käsittelyyn. Esimerkiksi öljysäiliön suoja-altaan on asetuksen mukaan oltava kooltaan 1,1-kertainen säiliöön nähden. – Öljysäiliöt ovat usein vanhoja ja paljon suurempia kuin nykyinen käyttö edellyttäisi. Siksi investointi säiliötä suurempaan suoja-altaaseen voi olla iso rasite. ÖLJYN K ÄYTTÖ ENERGIANLÄHTEENÄ on hiipunut viime vuosikymmenien aikana. Kaukolämmön tuotannossa öljyn osuus on vakiintunut noin kolmeen prosenttiin, sähköntuotannossa öljyä käytetään vielä vähemmän, vain 0,3 prosenttia. – Öljyä tarvitaan kuitenkin aina vähän, esimerkiksi käynnistyksessä tai epähomogeenisen polttoaineen apuaineena. Esimerkiksi jätteenpoltossa öljyä tarvitaan toisinaan mukana, jotta päästäisiin riittävän korkeaan polttolämpötilaan, Katja Kurki-Suonio toteaa. Kattiloita, joissa käytetään pääpolttoaineena raskasta polttoöljyä, on alle viidenkymmenen megawatin kokoluokassa kuitenkin vielä yli 700. Eniten on pieniä, 1–5 megawatin laitoksia, joita PIPO-asetus koskee vain, jos yksikkö sijaitsee samalla laitosalueella muiden energiantuotantoyksiköiden kanssa ja yhteenlaskettu polttoaineteho ylittää viisi megawattia tai jos kyseessä on muuten ympäristöluvanvarainen toiminta. Suuri kattilamäärä mutta pieni öljynkulutus selittyy sillä, että öljyä käytetään pääpolttoaineena lähinnä varaja huippukattiloissa, jotka käynnistetään vain kaikkein kylmimpinä pakkaspäivinä tai jos normaalisti käytettävä kattila on rikki. – Kaukolämmön tuotannossa öljykattilat ovat useimmi- SYTYKE Öljykattila voidaan muuttaa pelletinpolttoon sopivaksi. Suomessa on vielä yli 700 kattilaa, joissa käytetään pääpolttoaineena raskasta polttoöljyä. ten jo historian saatossa korvautuneet ensin kivihiilikattiloilla ja sittemmin biopolttoainekattiloilla, koska öljy on ollut pitkään kallista. Useimmiten peruskuormaa varten on kotimaisia polttoaineita käyttävä kattila. Talvikaudella voidaan lisäksi käyttää esimerkiksi pienempää pellettikattilaa ja vanha öljykattila on jäänyt rinnalle vain poikkeustilanteita varten, Kurki-Suonio sanoo. Huoltovarmuuden takia kaukolämmössä tarvitaan kuitenkin aina vararatkaisuja, ja siksi vanhoista kattiloista ei voida noin vain luopuakaan. Vaihtoehtoina on siirtyä esimerkiksi kevyen polttoöljyn käyttöön tai muuntaa kattila pelletille sopivaksi. – Haaste tulee siitä, että yksittäisen laitoksen kannalta kyse on kattilasta, joka käy vain vähän, mutta säädösten takia on pakko investoida. Vara- ja huippuvoimalat ovat saaneet päästönormeihin lievennystä, mutta investointihalukkuus on silti toistaiseksi ollut vähäistä. – On selvää, että kovin pienet kattiloiden käyttöajat eivät kanna suuria investointikustannuksia, Vapon lämpö- ja Päätöksiä kattiloiden muutostöistä olisi tehtävä, sillä aikaraja tulee vastaan. sähköliiketoiminnan kehitysjohtaja Jari Kymäläinen kommentoi. – Näyttää siltä, että useimmat ovat vielä odottavalla kannalla. Markkinoille on odotettu vähärikkisempää raskasta polttoöljyä, mutta ainakaan toistaiseksi sellaista ei ole kuulunut, Lettojärvi sanoo. – Pikkuhiljaa päätöksiä kattiloiden muutostöistä olisi kuitenkin tehtävä, sillä aikaraja alkaa tulla vastaan, ainakin jos tehdään isompia muutoksia tai uusia kattilainvestointeja, Kurki-Suonio muistuttaa. VAPO RATKOO SAMOJA HA ASTEITA sekä omien laitostensa osalta että asiakkaidensa puolesta. – Samanlainen prosessi käydään läpi, oli kyse omasta laitoksesta tai asiakkaalle tarjottavasta ratkaisusta, Jari Kymäläinen toteaa. – Tutkimme ensin tarkkaan, millainen nykyinen energiantuotanto ja -käyttöprosessi on, ja käymme kaikki vaihtoehdot läpi. Raskaan polttoöljyn vaihtaminen kevyeen polttoöljyyn 3-2015 _ P OLTE _ 31 SYTYKE Raskaan polttoöljyn käyttö loppuu Jokelassa. Jatkosssa kaukolämpö tuotetaan uudessa lämpölaitoksessa kotimaisilla polttoaineilla. tai nestekaasuun on investointikustannuksiltaan edullisin ratkaisu, kun taas pellettiin vaihtamalla käyttöön saadaan huomattavasti edullisempi ja kotimainen polttoaine. – Öljykattila voidaan muuttaa pelleteille sopivaksi esimerkiksi etupesäratkaisuna, jolloin nykyinen kattila säilyy lähes ennallaan. Toinen vaihtoehto on lisätä kattilaan arina, joita niitäkin on erilaisia. Investointikustannuksiltaan kallein ratkaisu on rakentaa kokonaan uutta. Silloin käyttöön saadaan kuitenkin laajempi skaala polttoainevaihtoehtoja: pelletin lisäksi esimerkiksi vielä halvemmat polttoturpeet, metsähake tai teollisuuden sivutuotteet. – Edullisten käyttökustannusten lisäksi uudessa, monelle polttoaineelle suunnitellussa kattilassa voidaan hyödyntää erilaisia polttoaineita, mikä parantaa huomattavasti energiantuotannon käyttövarmuutta ja joustavuutta muuttuvissa markkinaolosuhteissa. Vapo on hiljattain ostanut Jokelan kaukolämpöverkon ja siihen liittyvän tuotantokapasiteetin. Jokelassa käytetään vielä polttoaineena raskasta polttoöljyä, mutta investointipäätös uuteen kattilaan on jo tehty. – Rakennamme uuden lämpökeskuksen tuottamaan kaukolämpöä kiinteillä polttoaineilla, puulla ja turpeella. Vanha öljykattila jää toistaiseksi rinnalle, ja siirrymme siinä ke vyeen polttoöljyyn tai muuhun vastaavaan varapolttoaineeseen sitten kun se on tarpeellista, Jari Kymäläinen kertoo. – Kuten aina tämänkaltaisissa prosesseissa, selvitimme kaikki mahdolliset vaihtoehdot ennen kuin teimme päätöksen siitä, millä polttoaineella lähdemme energiaa tuottamaan. Vanha öljykattila olisi voitu muuttaa pelletille 32_ P OLTE _ 3-2015 sopivaksi, mutta koska pelletin hinta on noin kaksinkertainen puun ja turpeen hintaan verrattuna, sitä ei tässä tapauksessa nähty järkevänä, koska laitos tulee tuottamaan kaukolämmön peruskuormaa. Vapolla on kymmenien vuosien kokemus kiinteiden polttoaineiden laitoksista, joten uusi laitos on myös riskittömämpi vaihtoehto kuin vanhan kattilan muuttaminen. Muutostyöt kevyeen polttoöljyyn siirtymisessä ovat suhteellisen pieniä, sillä esimerkiksi raskaan öljyn säiliötä voidaan käyttää myös kevyelle polttoöljylle. – Joitakin polttimien virityksiä toki tarvitaan, Kymäläinen sanoo. Vaikka kevyt polttoöljy on raskasta polttoöljyä kalliimpaa, varakäytössä olevissa kattiloissa se voi tulla käyttökustannuksiltaan raskasta polttoöljyä edullisemmaksi. – Raskasta polttoöljyä joudutaan lämmittämään ennen polttoa, mitä kevyelle polttoöljylle ei tarvitse tehdä. Jos käyttöä on vain vähän, lämmityksen osuus käyttökustannuksista kasvaa. Samanlainen arviointiprosessi käydään läpi myös silloin, kun omat kattilat tulevat tiensä päähän. – Mietimme jatkuvasti, miten omia laitoksia kehitetään. Olemme jatkuvasti kiinnostuneita myös laajentamaan toimintaamme sekä kaukolämpöverkoissa että kuntien ja teollisuuden ulkoistaessa energiantuotantoaan. Investointipäätöksiä tehtäessä olisi kuitenkin tärkeää pystyä ennakoimaan tulevaisuutta. Kymäläinen toivoisikin valtiovallalta pitkäjänteistä ja ennustettavaa energiapolitiikkaa, jotta kotimaisiin polttoaineisiin pystyttäisiin investoimaan entistä enemmän. Turpeen päästörajat tiukkenevat SUURTEN POLT TOL AITOSTEN PÄ Ä STÖR A JAT KIRIST Y VÄT, KUN KESÄKUUSSA PÄ ÄTE T Y T BAT-PÄ ÄTELMÄT A STU VAT VOIMA AN. TÄMÄ LISÄ Ä SUOMAL AISTEN PUUTA JA TURVE T TA K ÄY T TÄVIEN L AITOSTEN KUSTANNUK SIA. TURPEEN RIKKIDIOK SIDIN PÄ Ä STÖR A JAT TIUKKENE VAT Ohessa on kuvattu, kuinka paljon turpeen rikkidioksidin (SO2) päästöarvot tiukkenevat kivihiileen verrattuna, mikäli BAT-päätelmät astuvat voimaan sellaisenaan. Tässä esimerkissä on kuvattu uusien raja-arvojen vaikutus 50–100 megawatin polttolaitoksissa. Uudet päästörajat koskevat sekä olemassaolevia että uusia energiantuotantolaitoksia. IED tarkoittaa vuoden 2016 alussa voimaan tulevaa teollisuuspäästödirektiiviä. KESÄKUUN ALUSSA Sevillassa järjestettiin suurten polttolaitosten BAT-asiakirjaa (Best Available Technology) koskeva TWG-loppukokous (Technical Working Group), joka jäi julkisuudessa vähälle huomiolle. Huomiota kokous olisi kyllä ansainnut, sillä siellä määriteltiin hyvin pitkälle suurten polttolaitosten (LCP) BAT-päätelmät, jotka sisältävät muun muassa sitovat päästörajat yli 50 megawatin polttolaitoksille. Suomen kannalta merkittävää on, että BATpäätelmät tulisivat ehdotetussa muodossaan kiristämään etenkin turpeen päästörajoja sekä uusissa että olemassa olevissa laitoksissa. Rajat ovat selvästi tiukemmat kuin vuoden 2016 alussa voimaan tulevassa IE-direktiivissä (teollisuuspäästödirektiivi), jonka rajat ovat puolestaan jo nykyisiä kovemmat. Samalla vaatimukset kiristyvät suhteessa kivihiileen, kuten oheinen piirros osoittaa. Uudet päästörajat tulevat myös vastaan Jos BAT-päätelmät astuvat voimaan sellaisenaan, puuta ja turvetta käyttävien laitosten kustannukset nousevat. TASE SO2 mg/Nm3 400 300 200 Turve 100 Kivihiili 0 IED varsin nopeasti, sillä polttolaitosten on täytettävä BAT-päätelmien vaatimukset neljän vuoden sisällä niiden julkaisemisesta. Mikäli julkaisu tapahtuu suunnitellusti vuosien 2016 ja 2017 vaihteessa, uudet päästörajat ja muut vaatimukset tulevat siten voimaan vuoden 2021 alussa. BAT-PÄ ÄTELMIIN LIITTY Y kuitenkin vielä paljon epävarmuuksia. Asiantuntija Jukka Makkonen Energiateollisuus ry:stä arvioi, että varsinaisiin päästörajataulukoihin tuskin enää tulee isoja muutoksia, mutta niiden alaviitteet elävät vielä jatkokäsittelyssä tämän syksyn ja ensi kevään aikana. – Alaviitteillä pyritään huomioimaan suomalaisen energiajärjestelmän ominaispiirteet ja siten kohtuullistamaan vaatimuksia. Suomen edustajat ovat tehneet tähän tähtääviä perusteltuja muutosehdotuksia vuodesta 2010 lähtien. Iso haaste on se, että monipolttoaineleijutekniikka ei ole oikein avautunut BAT-asiakirjan kirjoittajille, vaikka heille on järjestetty esimerkiksi laitosvierailu Suomeen ja tuotettu lukuisia teknisiä selvityksiä, hän toteaa. BAT-PÄ ÄTELMIEN päästörajataulukoissa esitetyt maksimivuosipäästörajat ovat laitoksen kokoluokasta riippuen turpeen rikkidioksidille (SO2) 50–100 mg/Nm3 olemassa oleville laitoksille ja 35–70 mg/Nm3 uusille laitoksille. Typen oksidien (NOx) vuosipäästörajat ovat 150–225 mg/Nm3 / 140–200 mg/Nm3 ja hiukkaspäästöjen 10–15 mg/Nm3 / 1–5 mg/Nm3. BAT Näiden lisäksi on määritelty vuorokausikeskiarvorajat. Uusina päästökomponentteina seurattavaksi tulevat elohopea (Hg), fluorivety (HF) ja vetykloridi (HCl). Näistä uusista komponenteista turvetta käyttäville laitoksille haastavin on vetykloridi, jonka raja on haastava sähkösuodattimella varustetuille laitoksille. ENERGIATEOLLISUUS RY:SSÄ on arvioitu Pöyryn selvityksen pohjalta, että jo yksinomaan IE-direktiivin vaatimukset maksavat Suomessa noin miljardi euroa. BAT-päätelmien aiheuttamien kustannusten on arvioitu olevan pahimmillaan kolminkertaiset, sillä käytössä olevissa laitoksissa päästörajataulukkojen vaatimuksia ei kyetä täyttämään nykyisillä tekniikoilla. Makkonen muistuttaa, että paljon riippuu kuitenkin siitä, minkälaisia muutoksia päästötaulukkojen alaviitteisiin tulee. Samoin lopputulokseen vaikuttaa, millaisia tulkintoja tehdään siinä vaiheessa, kun laitosten ympäristölupia tarkistetaan BAT-päätelmien pohjalta. – Prosessi on uusi niin luvittajille kuin toiminnanharjoittajille, joten tiedossa on paljon epäselvyyksiä ja erilaisia näkemyksiä. LCP BAT -päätelmien tulkinta vaatii perehtymistä epäselviin sanamuotoihin ja lukuisiin alaviitteisiin. BAT-päätelmäthän ovat yleiseurooppalaisia ja soveltaminen suomalaisiin kattiloihin on joissakin tapauksissa vaikeaa. TEKSTI ISMO MYLLYLÄ 3-2015 _ P OLTE _ 33 A H DI N VA LTA K U N TA t HELPPOA KUIN HEINÄNTEKO urpeen tuottaminen on helppoa kuin heinänteko. Eihän siihen tarvita kuin muutaman päivän poutajakso, jonka aikana aurinko kuivaa märän turpeen varastointikelpoiseksi energiaksi. Viime kesänä se ei ollut helppoa. Kun matalapaineet kulkivat säännöllisesti päivän tai kahden välein lounaasta yli koko Suomen, turvetuottajille jäi vain kustannukset eikä aumoihin saatu juurikaan tavaraa. Tänä vuonna tuotanto jää noin puoleen tavoitteesta. Onneksi varastoissa on riittävästi edelliskausien tuotantoa, minkä ansiosta Vapon sopimusasiakkaille pystytään turvaamaan tulevan lämmityskauden polttoaineet, vaikka tulisi kovempikin vanhan ajan talvi. Se on sitä toimitusvarmuutta. ITSE OLEN OPETELLUT energia-alaa noin neljä vuotta ja täytyy sanoa, että kokonaiskäsityksen saaminen ei ole helppoa. Energia-alaan liittyy niin paljon tunnetta ja politiikkaa, että tavallisen kansalaisen on vaikean hahmottaa sitä. Yhden tutkimuksen mukaan kaikkein ilmastoystävällisintä on asua tiiviisti rakennetussa taajamassa, toisen Energia-alaan liittyy tutkimuksen mukaan niin paljon tunnetta harvaan asutulla maaja politiikkaa, että seudulla. Yksi tutkimus tavallisen kansalaisen on väittää, että päästökauppa vaikea hahmottaa sitä. on vähentänyt EU:n hiili dioksidipäästöjä enemmän kuin ennustettiin, mutta toisen tutkimuksen mukaan se on vain siirtänyt tuotantoa Euroopan ulkopuolisiin maihin, joissa energia tuotetaan epäpuhtaammin. Eli päästökauppa olisikin kasvattanut maapallon hiilidioksidikuormaa. Saksaa käytetään monesti uusiutuvan energian mallimaana Euroopassa. Yksi vannoo kymmenien miljardien vuotuisilla tuilla tuotetun tuuli- ja aurinkosähkön nimeen. Toinen taas sanoo Saksan Energiewenden eli energiavallankumouksen lisänneen hiilen käyttöä. Ei ihme, että monella menee sormi suuhun miettiessä, mikä on totta ja mikä ei. LUIN JUURI ARTIKKELIN, jossa vertailtiin sähköauton, bensiinimoottorin ja vedyllä toimivan moottorin päästöjä. Jos sähkö tuotettaisiin aina vain aurinkovoimalla tai tuulella, vety olisi ylivoimainen, koska pakoputken päästä tulee vain vesihöyryä. Valitettavasti vedyn yleisin tuotantotapa on erottaa se sähköllä maakaasusta. Eli nykyisellä sähkön tuotantotavoilla vetyauto olikin ylivoimaisesti saastuttavin. 34_ P OLTE _ 3-2015 Sen päästöt vastasivat 12 litran bensiinin kulutusta sataa kilometriä kohden. Sähköauto pääsi kisassa kakkoseksi ja alle 6 litraa kuluttava perinteinen bensiinimoottori olikin yllättäen vähäpäästöisin. Selvityksen teki sveitsiläinen EMPA-tutkimuslaitos. Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten autojen elinkaaren aikana tuottamia päästöjä. Siinä otettiin huomioon myös valmistuksen ja käytöstä poistamisen aiheuttamat rasitukset. Yksi asia on kuitenkin energia-alalla kiistämätön fakta. Suomen energiaomavaraisuus on vain noin 30 prosenttia. Toinen kiistämätön fakta on Suomen talouden kriittisen heikko tilanne. Jos siirtyisimme kotimaisiin polttoaineisiin ja nostaisimme energiaomavaraisuuden tavoiteltuun 55 prosenttiin, voisimme luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Verotulojen kasvu ja tuonnin vähentyminen kohentaisivat talouttamme kymmenillä miljoonilla euroilla. Näitä kahta faktaa ei kukaan voine kiistää. AHTI MARTIKAINEN johtaja, viestintä- ja yhteiskuntasuhteet Vapo Oy Puupelletillä iso rooli Helenin uusiutuvan energian tavoitteissa Helsinki haluaa olla hiilineutraali vuonna 2050, mikä edellyttää uu siutuvan energian käytön lisäämis tä. Yhtenä toimenpiteenä matkalla tavoitteeseen Helenissä on selvitet ty kivihiilen osittaista korvaamista pelletillä. Helen aloitti pelletin koe polton kivihiilen kanssa seospoltto aineena talvella 2015 Salmisaaren voimalaitoksella. ”Kotimaisuus on iso myönteinen tekijä. On hienoa, että korvaamalla fossiilista tuonti polttoainetta samalla lisätään työtä ja toimeentuloa kotimaassa”, sanoo Harri Sirpoma Helenistä. Puupelletillä on merkittävä rooli He lenin uusiutuvan energian tavoit teissa. Pelletin seospoltto kivihii len kanssa alkaa tulevana talvena Salmisaaren lisäksi myös Helenin Hanasaaren voimalaitoksella. Han ketta on valmisteltu useita vuosia polttokokeiden, erilaisten tekniikka selvitysten ja logististen ratkaisu jen etsimisen kautta muun muassa Helenin ja Vapon asiantuntijoiden yhteistyönä. ”Tälle työlle luonnollisena jatkona syntyi merkittävä pellettikauppa Hel singin lämpövoimalaitosten pelletti toimituksista Helenin kanssa”, sa noo Vapon aluejohtaja Jan-Juhani Laitinen. – maailman paras osaaja lähienergian arvoketjussa.
© Copyright 2024