silta-11-2015
Harri Hinkka Tamperelainen seurakuntalehti Marraskuu 2015 Jokaisen tarina on tärkeä – vaikkei sitä itse muistaisi Sivu 18 i.fi siltaleht Muusikko Ville Leinonen on Hannu Jukola Läsnä lastenkin maailmassa Diakoniassa tärkeintä on ihmisen kohtaaminen Sivut 12–13 Jussi Laitinen Niemistöt menivät naimisiin Hääyössä Sivu 4 Hannu Jukola Hannu Jukola Sivut 8–10 Kerhotie on turvallinen perusta elämälle Sivut 2 ja 16 2 SILTA 11/2015 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka vt. päätoimittaja marraskuu Tampere 4.11.2015 Varhaiskasvatus tukee perheitä Seurakunnan kerho kuuluu lähtemättömästi lapsuusmuistoihini – niin kuin monilla muillakin suomalaisilla. Kerhossa oli mukavat tädit, jotka ohjasivat leikkejä. Suosikkilauluni oli virsi Ystävä sä lapsien, joka laulettiin jokaisella kerhokerralla. Muistan myös kirkkoherran mopsin, joka kynnet rapisten tuli tervehtimään lapsia pappilan alakertaan, kaiketi eväsvoileipien tuoksun houkuttelemana. Tänä syksynä vietetään kirkon varhaiskasvatuksen 70-vuotisjuhlaa. Vuonna 1945 Turussa alkanut päiväkerhotoiminta perustettiin helpottamaan perheiden arkea. Pian kerhojen pitäminen aloitettiin myös Tampereen seurakunnissa. Kirkon varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea kristilliseltä arvopohjalta lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja perheiden hyvinvointia. ” Kerho oli monella tavalla henkireikä meille pienten lasten vanhemmille. TULEVAT PYHÄT 4.11.–2.12.2015 8.11. Pietari ongella Ihmisten kalastajiksi kutsutut opetuslapset pääsevät entisenkin ammattinsa pariin. Silloin tapahtuukin ihmeitä. Pietarin kalansaalis on jo käsite: verkot repeilevät, kaloja tulee enemmän kuin kuvitella saattoi ja taatusti yli oman tarpeen. Toinen kalansaalis on sekin satumainen, hopeanhohtoinen. 15.11. Valvomisen sunnuntai Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, vaikka niin moni on halunnut tietää ja luullut tietävänsä. Monta uskonnollista yhdyskuntaa tämä luulo on ehtinyt synnyttää! 22.11. Kristus-kuningas Herra, milloin me näimme sinut? Kristus tulee vastaan yllättäen, tietämättämme. Tuo- marin edessä meidän mahdollisuutemme on armo, yllättävä sekin. 29.11. Siunattua uutta vuotta! Taas saa laulaa Hoosiannaa. Jumala ei ole kaukana meistä. Hän ei ole ulottumattomissa vaan aasinvarsan korkeudella. Juutalaiset odottivat pelastajaa, ja sen saikin koko maailma. Lasten H -adven oosianna lapsille ttihartaus ja p sunnu erheille ntaina 29.1 Messu 1. klo 18 kylän k irkossa VUOSI VAIHTUU Kirkkovuosi ehtii aina ensin. Joulukuuhun ei tarvitse tällä kertaa odottaa, sillä ensimmäinen adventti on jo 29. marraskuuta. Uudet mahdollisuudet aukeavat. Puhtaalle adventtipöydälle katetaan toivon merkiksi neljä kynttilää. Mennyt on jäänyt taakse. Alkaa uusi kierros Jeesuksen seurassa. Mitä vuosi tuokaan tullessaan? Se tuo syntymiä ja kuolemia, kärsimystä ja taivaallista onnea. Kaikki asiat ovat turvallisesti Jumalan tiedossa ja hoidossa. PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Kimmo Ahonen Seuraava kosketukseni kirkon varhaiskasvatukseen oli lapseni kaste. Jo muutamaa kuukautta myöhemmin menin vauvan kanssa seurakunnan avoimeen päiväkerhoon. Oli mukavaa tavata muita vanhempia kahvikupin ääressä. Lapset taas saivat ensikosketuksen ryhmässä toimimiseen. Tärkeä oli myös pieni hartaushetki, jossa aikuinenkin sai Pyhän kokemuksen. Kerho oli monella tavalla henkireikä meille pienten lasten vanhemmille. Edelleen muistelen kiitollisena kerhotätejä, joille sain uskoa omia asioitani luottamuksellisesti. Miesten hoitovapaiden yleistyminen antaa myös isille mahdollisuuden tulla mukaan kerhotoimintaan nykyistä useammin. Jumalan kämmenellä -illat ovat loistava keksintö, sillä ne mahdollistavat myös päivätyössä käyvien vanhempien osallistumisen. Rentoa yhdessäoloa ja tekemistä tarjoava perhepyhäkoulu järjestetään arki-iltaisin ja siellä tarjotaan myös iltapala. Varhaiskasvatus haluaa tukea isiä ja isoisiä myös lasten kristillisessä kasvatuksessa. Iltarukous isän kanssa on kokemus, jolla voi olla iso merkitys lapsen hengellisessä kasvussa. ✦ HELMI Seurakuntien varhaiskasvatus tukee vahvasti tamperelaisia perheitä arjessa, sillä Tampereen seurakunnilla on tänä syksynä noin 160 säännöllisesti kokoontuvaa ryhmää. Tarjolla on muun muassa avoimia päiväkerhoja, päiväkerhoja, muskareita, perhekerhoja ja koululaisten iltapäiväkoteja. Lastenohjaajat toimivat myös sairaalan lastenosastoilla, päiväkotikummeina, maahanmuuttajatyössä, nuorisodiakoniassa sekä sosiaalisessa mediassa. Finlaysonin kirkossa palvelee Lasten katedraali. Viikoittain ryhmissä käy tuhansia ihmisiä. Kolmesti viikossa kokoontuvan päiväkerhon osallistuja käy toiminnassa parhaimmillaan yli sata kertaa vuodessa. Marraskuun 8. päivänä vietettävän isänpäivän kunniaksi Tampereen seurakuntien varhaiskasvattajat haluavat nostaa isät keskiöön. Isiä ja isoisiä kannustetaan osallistumaan seurakuntien kerhotoimintaan nykyistä rohkeammin. Myös etä-isät ja uusperheiden sosiaaliset isät ovat lapsille tärkeitä ihmisiä, joiden osallistumista lasten elämään tulee kaikin tavoin tukea. Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut vastaan, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? (Matt. 25.37–39) SILTA 11/2015 Ovatko usko ja tiede ristiriidassa? Aava Anttinen kysymystä Monet pitävät uskon ja tieteen ristiriitaa sovittamattomana. – Tällöin sekä usko että tiede on ymmärretty väärin. Jumala, joka on luonut koko maailman, on luonut myös tieteen, pohtii teologian tohtori, raamattukouluttaja Eero Junkkaala, joka puhuu aiheesta Sanasta suunta -illassa 29. marraskuuta. Kysymys kärjistyy usein keskusteluun luomisuskon ja tieteellisen maailmankuvan ristiriidasta. – Kirkossa on tiede otettu vakavasti jo satojen vuosien ajan ja monet huipputiedemiehet ovat kristittyjä. Raamatun luomiskertomus on majesteetillinen kuvaus kaiken alusta, mutta se ei pyri antamaan luonnontieteellistä selitystä maailman synnystä. Sitä saamme kysyä tiedemiehiltä. Junkkaalan mukaan ristiriita on ihmisten mielissä. – Valitettavasti monet kristityt ruokkivat tätä jännitettä väittämällä, että tieteellinen maailmankuva olisi väärä. Maanantain 30. 11. Enemmän uskoa enemmän ihmeitä -otsikko vihjaa sellaiseen kristillisyyden näkemykseen, jossa tavoitellaan ihmeitä ja merkkejä osoituksena vahvasta uskosta. – Ihmeiden tavoittelu voi viedä uskon painopistettä vikaan. Kristillinen usko tulee yhtä lailla ja enemmänkin todeksi siellä, missä joudutaan kasvokkain elämän ahdistusten kanssa. Kristitty uskoo Jumalaan, vaikka ei saa toivomiaan rukousvastauksia. Hän tietää olevansa Jumalan käsissä silloinkin, pohtii Eero Junkkaala. ✦ Maria Malmi Maria de Carvalho, pastori Giordanni De Carvalho ja Willem Hickey IEC:n toimistosta . Miksi Hervantaan perustetaan uusi kansainvälinen yhteisö? ❶ Miksi tarvitaan toista kansainvälistä toimintaa järjestävää yhteisöä, pastori Giordanni De Carvalho? – Ulkomaalaisena Suomessa voin sanoa, ettei keskuudessamme tehdä tarpeeksi työtä. Olemme viisi prosenttia Suomen väestöstä, on selvää, että lisää ihmisiä on tulossa Suomeen, eikä englanninkielisiä jumalanpalveluksia ole vielä tarpeeksi. Me haluamme tarjota lisää, emme kilpailla. – Luterilainen kirkko tekee ja on tehnyt hyvää työtä ulkomaalaisten keskuudessa. Yksi hyvä esimerkki on IEC eli International Evangelical Church in Finland, joka on suurin kansainvälinen kirkko, ja myös vanhin. Luterilainen kirkko aloitti sen lähes 50 vuotta sitten. – Mutta nyt tarve on suurempi kuin 50 vuotta sitten. On aika tehdä enemmän. Hervannassa on valtava määrä monikulttuurisuutta, jopa neljännes Hervannassa asuvista on syntynyt ulkomailla. ❷ Miksi nyt? – Olen asunut Suomessa lähes 15 vuotta, mutta vasta nyt olen tunte- nut Jumalan käden varovasti ohjaavan aloittamaan tämän tehtävän. ❸ Millaista toimintaa on suunnitteilla? – Haluamme olla joukko ihmisiä, jotka ovat avoimia enemmälle kuin vain tulemiselle yhteen sunnuntain jumalanpalvelusta varten. Olemme Jeesukseen uskovia ja otamme Raamatun erittäin vakavasti. Haluamme oppia tuntemaan toisemme, jakamaan kokemuksiamme, uskoamme, olla vieraanvaraisia, auttaa toinen toistamme paremmin integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. – Jaamme aterioita yhdessä ja tarjoamme ihmisille mahdollisuuden olla aktiivisia tässä yhteisössä. Uskomme, että jokaisella on jotain annettavaa, ja haluamme vaalia yhteisöä, johon on mahdollista tuoda omat yksilölliset lahjamme ja lahjakkuutemme. – Viestimme on: Usko itsessään ei ole tarpeeksi. Jatkamme itsemme haastamista saadaksemme laitettua uskomme käytäntöön. Näemme, että meillä uskovina on vastuu, meidän tarvitsee muuttaa ympäristöjämme. ❹ Miten toiminta järjestyy käytännössä? – Tapaamme joka lauantai kello 15. Jumala on tuonut oikeat ihmiset auttamaan minua johtamaan tätä yhteisöä. Niinpä joka lauantai olen paikalla. Eero Junkkaalan luennot Sanasta suunta -tapahtumassa 29.11.–1.12. Sunnuntai 29.11. • klo 11.30 Viinikan kirkossa: Joulun tapahtumat historian ja arkeologian valossa • klo 18.30–20.30 Nekalan seurakuntatalossa: Voiko Jumala olla kaikkivaltias ja hyvä? Ovatko usko ja tiede ristiriidassa? Maanantai 30.11. klo 18.30–20.30 Nekalan seurakuntatalossa: Kristittynä arjessa Enemmän uskoa – enemmän ihmeitä? Tiistai 1.12. klo 18.30–20.30 Nekalan seurakuntatalossa: Armolahjat, hajaannus vai siunaus? Elämmekö lopun aikaa? Luentosarjan järjestävät Eteläinen seurakunta, Suomen Raamattuopisto ja Kirkkopalvelujen opintokeskus. ❺ Voitko kertoa itsestäsi? – Olen brasilialainen saarnaaja, tulin Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1995 valmistelemaan lähetyslaiva Logos II:n vierailua. Tapasin laivalla vaimoni, joka on suomalainen upea lady. Vuonna 1997 muutimme Suomeen ja menimme naimisiin. Meillä on neljä teini-ikäistä lasta, Daniel, Samuel, Anna Carolina ja Lucas. Asuimme perheenä Logos Hope -laivalla neljä vuotta. – Palasimme Suomeen lähes viisi vuotta sitten. Työskentelin IEC:ssa neljä vuotta, ja tämän vuoden maaliskuusta lähtien tunsin tarpeen brasilialaisen yhteisön perustamiseen. Meillä on kolme jumalanpalvelusta viikossa. Joka sunnuntai kello 10.30 olen Helsingissä, joka lauantai kello 11 Tampereella ja joka keskiviikko 18 Turussa. – Olen ollut pappi noin kahdeksan vuotta ja saarnaaja yli 20 vuotta. Olen 46-vuotias. Minulla on runsaasti kokemusta kansainvälisestä kristillisestä työstä. Rakastan tätä maata ja uskon, että Suomella on kutsumus palvella Jumalaa, ulkomaisissa ja kansainvälisissä tehtävissä. ✦ Asta Kettunen Rami Marjamäki Tampereen seurakunnat järjestää englanninkielistä toimintaa, ja International Congregation of Christ the King -messuja. Eteläinen seurakunta on kuitenkin aloittelemassa omaa englanninkielistä toimintaa Hervannassa. 3 In English: siltalehti.fi Eero Junkkaala 4 SILTA 11/2015 Vakaus vai kaaos? Uskonnollisuus on Ahosen mukaan myönteinen elämää rakentava ja uudistava voima. Monesti se myös ylittää ihmisen käsitys- ja hallintakyvyn. – Siksi ihminen ei voi kontrolloida uskon olemassaoloa, syntyä eikä usein myöskään sen vaikutuksia. Uskon pysyvälle myönteiselle vaikutukselle on välttämätöntä sopivan muodon ja järjestyksen löytäminen. Psykiatri, LT Riitta Alajan aiheena on uskon, toivon ja rakkauden merkitys kokonaisvaltaisessa hoidossa. Voimasanoja -luento 1.12. klo 18 Vanhassa kirjastotalossa. Luennon järjestävät Tampereen seurakunnat, Pirkanmaan Pipliaseura sekä Ahjolan kansalaisopisto. Hannu Jukola Yksi varmimpia tapoja vaikuttaa kristinuskon uuteen nousuun on sen julkinen kieltäminen. – Siellä missä jokin valtio on virallisesti kieltänyt kristinuskon harjoittamisen, se ennen pitkää purkautuu voimaperäisesti esiin, näkee teologi, missiologian dosentti Risto Ahonen. Ihmisten yhteyttä Sadekaan ei latistanut tunnelmaa, kun Pyynikin urheilukentällä pelattiin ystävyysottelu Ilveksen B-junioreiden ja turvapaikanhakijoiden kesken sunnuntaina 25. lokakuuta. Katsomossa kannustanut Salla Finlow-Bates eli ottelun tunnelmassa täysillä mukana. – Siellä me oltiin, lokakuun vesisateessa hymyssä suin. Kaikki yhdessä, turvapaikanhakijat, seurakunnat, vapaaehtoiset, ystävät, tutut, suomalaiset ja ulkomaalaiset. Kaikki yhteisen asian puolesta! Myös irakilainen Baha Sabri iloitsi pelistä kentän laidalla. – On todella tärkeää, että tällainen peli järjestettiin. Jalkapallon avulla pääsee kiinni tavalliseen elämään ja mukaan yhteiskuntaan. Sabri sanoittaa osuvasti Peace United -pelin tavoitteen, joka on juuri yhteenkuuluvuuden lisääminen kulttuurien välillä. – Yhteistä kieltä ei tarvita, yhteinen pallo riittää, komppaa turvapaikanhakijoiden joukkueen kapteeni Marwan Ibrahim Mohammad. Tilaisuuden aluksi vietettiin hiljainen hetki, jolla kunnioitettiin Kaivannon hätämajoituksessa asuvan turvapaikanhakijan surua. Irakilainen turvapaikanhakija menetti koko perheensä, kun seitsenhenkinen perhe kuoli pommi-iskussa Irakissa. Ystävyysottelun järjestivät Tampereen, Ylöjärven ja Pirkkalan seurakunnat. ✦ Pastori Merja Halivaarasta (vas.) tuli Jari ja Maarit Niemistön perhepappi, joka vihki pariskunnan Hääyötapahtumassa 11.11.2011. Perheen arkeen tuovat vauhtia pojat Kalle sekä Joonas, jonka kasteen Merja Halivaara on toimittanut. Pikkukuvassa ovat alttarilla Maarit ja Jari Niemistö (oik.) sekä Marika ja Jani Lehtimäki vuonna 2011. Luottopappi löytyi Hääyöstä S Eva Wäljas Eva Wäljas Lue lisää: tampereenseurakunnat.fi/uutiset • Seuraa uutisia turvapaikanhakijoista Tampereella: tampereenseurakunnat.fi/kirkko_tampereella/turvapaikanhakijat_tampereella • Tule mukaan auttamistyöhön: vapaaehtoistyo.fi/tampere ekä Maarit että Jari Niemistölle oli itsestään selvää, että he haluavat kirkollisen vihkimisen. Ajatus perinteisten isojen kirkkohäiden järjestämisestä ei kuitenkaan houkutellut paria. – Kun sisareni ehdotti, että mennään samaan aikaan naimisiin Hääyössä, innostuimme asiasta välittömästi, kertoo Jari Niemistö. Niemistöt vihittiin 11.11.2011 Hääyössä Aleksanterin kirkossa. Samaan aikaan alttarilla vihittävinä seisoivat Jarin sisko ja hänen miehensä – Marika ja Jani Lehtimäki. Päivämäärän numeroleikki on mukava yksityiskohta häämuistoihin, mutta tärkeintä Niemistöille avioliitossa on sitoutuminen puolisoon. – Menimme naimisiin rakkaudesta ja haluamme jakaa elämän toistemme kanssa. Ajatus avioliitosta tuntui luonnolliselta, kun lapsiakin on jo siunaantunut, miettii Maarit Niemistö. Jari Niemistö halusi sitoutua Maaritiin ja saada liitolle Jumalan siunauksen. – Kirkko on paikkana niin juhlallinen ja pyhä, että halusin ehdottomasti mennä naimisiin kirkossa, miettii syntyperäinen tamperelainen, jonka lempikirkko Aleksanterin kirkko on aina ollut. Niemistöt suosittelevat Hääyötä lämpimästi. Tilaisuus on pieni ja silti juhlava. – Se soveltuu niille pareille, joille kirkollinen vihkiminen on merkityksellinen asia. Kirkko on järjestänyt tapahtuman hyvin. Seurakunta tarjoaa jopa kakkukahvit hääpareille ja pienelle vierasjoukolle, kiittää pari. Hääyöstä kastejuhlaan Jalkapallo yhdistää ihmisiä yli kulttuuri- ja kielirajojen. Niemistöt vihki avioliittoon pastori Merja Halivaara, joka pian kutsuttiin myös kastamaan perheen toinen lapsi. – Merjan välittömyys ja ystävällisyys tekivät meihin heti suuren vaikutuksen. Halusimme hänet perheemme papiksi, kertoo Jari Niemistö. Joonas-pojan kastejuhla järjestettiin Aleksanterin kirkossa keväällä 2012. Niemistöjen mukaan toimitus oli yhtä lämminhenkinen kuin vihkiminenkin. Pastori Halivaara iloitsee saamastaan luottamuksesta. – Papille on kunnia-asia, että häntä pyydetään kirkollisiin toimituksiin samaan perheeseen. Oli ihanaa, kun Jari soitti minulle heti vauvan synnyttyä ja pyysi kastamaan lapsen. Tampereen seurakuntien ensimmäinen Hääyö järjestettiin 1.10.2010. Sen jälkeen tapahtumissa on vihitty lähes 300 paria. – Mukana on kaikenikäisiä pareja nuorista varttuneisiin. Pareja yhdistää toivomus kirkollisesta vihkimisestä, kertoo pastori Halivaara, joka on ollut järjestämässä Hääyö-tapahtumia alusta lähtien. Häänyön pukeutumiskoodi on vapaa. – Osa astelee alttarille perinteisissä häävaatteissa, toiset siisteissä käyttövaatteissa, kukin tavallaan. Pääasia on lämmin juhlatunnelma, sanoo Halivaara. ✦ Kirsi Airikka Tampereen seurakuntien 11. Hääyö järjestetään perjantaina 4. 12. Tuomiokirkossa. Pareilla on myös mahdollisuus avioliiton siunaamiseen, mikäli vihkiminen on jo tapahtunut maistraatissa. Ilmoittautuminen 27.11. mennessä, p. 040 804 8170 Lisätietoja: tampereenseurakunnat.fi/ palveluja/vihkiminen/haayo tai pastori Merja Halivaara, merja.halivaara@evl.fi, p. 050 587 5001 5 Valpuri Tauriainen SILTA 11/2015 Kohtaamisia Avoimessa kirkossa Avoimen kirkon toiminta alkoi vapaaehtoisvoimin Aleksanterin kirkossa kahdeksan vuotta sitten, marraskuussa 2008. Päivystävä seurakuntalainen tai pappi on valmis kohtaamaan jokaisen tulijan. – Kirkossa voi rukoilla ja keskustella luottamuksellisesti tai rupatella muiden kanssa, kertoo Kaija Jääskeläinen, yksi päivystäjistä. Avoimessa käy lähes 80 henkeä päivässä. Suurin osa vieraista on tavallisia tamperelaisia. Kolehtikori on palvellut kävijöitä toukokuusta. Siihen voi tuoda säilyviä ruokatarvikkeita. – Kierto on nopea. Puutetta ja nälkää tämä kori ei poista, mutta aina joku saa jotakin suurimpaan tarpeeseensa. Avoin kirkko ma–pe klo 12–18 Aleksanterin kirkossa. Pappi on paikalla päivittäin klo 16–18 Missä on miehen kunnia nyt? Keskiössä on tuottavuuden kasvun ja työtulojen kehityksen irtautuminen toisistaan sekä työn irtoaminen työsuhteesta markkinasuoritteiksi. – Mitä tämä merkitsee työntekijöiden elämänhallinnan kannalta, hän kysyy. – Palkkojen, etujen ja julkisten palveluiden leikkaamiset ovat osa keskiluokan heikkenemistä länsimaissa. Keskiluokkaistuminen toisen maailmansodan jälkeen rauhoitti sotia käyneet maat ja teki odotuksista yksilöllisiä. Ihminen oli työmarkkinakansalainen mutta vapaa valitsemaan arvonsa ja elämäntapansa. – Kun työn antama toivo paremmasta itselle ja jälkeläisille hiipuu, omanarvontunto joutuu uhatuksi. Mitä tämä vaikuttaa mieheen, jonka identiteetti on ollut paljolti työroolin varassa, Siltala pohtii. – Nykyinen talouskeskustelu ei maalaa parempaa tulevaisuutta. Juha Siltala soveltaa psykologisia tutkimustuloksia historian ja yhteiskunnan ilmiöiden ymmärtämiseen. Hän on tutkinut Lapuan liikettä, uskonnollisia herätysliikkeitä, nationa- lismia ja joukkojärjestäytymistä sekä sisällissodan psykohistoriaa. Teokset modernin miehen taistelusta riittämättömyyttä vastaan ja työn ehtojen huonontumisesta maailmanlaajuisessa talouskilpailussa herättivät keskustelua. Tällä hetkellä Siltalan tutkimusalueena ovat keskiluokan nousun ja heikkenemisen sosiaaliset ja psykologiset vaikutukset. Murtuneet miehet Tapahtuma jatkuu kello 18–20.30 ravintola O´Connelsissa paneelikeskustelulla sotaväestä, historiasta ja miehen kunniasta. Mukana ovat tutkija Arto Jokinen, kirjailija Ville Kaarnakari, yrittäjä Risto Lundan ja rauhanaktiivi Karim Maiche, joka tutkii väitöskirjaansa varten algerialaista ammattiyhdistysliikettä. Lauantaina 7.11. kello 13–15 Sampolan ruokalatiloissa, osana Miesten Tampere -tapahtumaa, puhutaan murtuneista miehistä. Kirjailija, kriitikko Matti Mäkelä ja tutkija Ville Kivimäki keskustelevat Kivimäen tutkimusteoksen Murtuneet mielet pohjalta. Sotainvalidin puheenvuoron käyttää Pentti Kuukankorpi. Miesten Tampereen tieto- ja toimintapisteissä esittäytyvät tamperelaiset harrastusporukat ja yhdistykset, joiden toiminnassa miehet ovat vahvasti mukana. Lavaohjelmassa kuullaan musiikkia ja keskustelua. Miesten Tampere -verkosto jakaa vuoden miestyöntekijä -palkinnon kello 12. ✦ Asta Kettunen Tampereen kirkollisveroprosentti pysyy ennallaan. Asiasta päätti Tampereen seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto 29. lokakuuta. Kirkollisveroprosentti on 1,25 ja se on pysynyt samalla tasolla 40 vuotta. 1,25% Kirkollisveron lisäksi seurakunnat ovat saaneet osan yhteisöveron tuotosta. Yhteensä näiden verotulojen osuus seurakuntien kokonaistuloista on lähes 75 prosenttia. Yhteisövero korvautuu kirkon osalta vuoden 2016 alusta lähtien valtion rahoituksella yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Näitä tehtäviä ovat hautaustoimi, väestökirjanpito sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpito. Verotuloista käytetään suuri osa lapsi- ja nuorisotyöhön sekä auttamiseen elämän eri vaiheissa. Yhteinen kirkkovaltuusto päättää vuoden 2016 talousarviosta seuraavassa kokouksessaan 3. joulukuuta. ✦ facebook.com/ tampereenmiespaivat tampere.fi/kulttuuripalvelut/ kulttuurienvalinen/tapahtumat/ miestentampere.html Kalevan kirkko jälleen auki Länsimaisen keskiluokan kohtalo ja työmarkkinakansalaisen identiteetti ovat Juha Siltalan pohdinnan kohteina Tampereen 18. miespäivillä. Ilkka-Yhtymä Miehen itsearvostus on ollut kiinni työidentiteetistä. Miten länsimaisen yksilöllisen itsehallinnan käy, kun työmarkkinat hajoavat? Tällaista pohdintaa on odotettavissa Tampereen 18. miespäivillä. Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala käsittelee perjantaina 6.11. kello 14– 16 Sampolan auditoriossa talous- ja psykohistoriallisesti viime vuosikymmenten muutoksia ja niiden avaamia odotuksia. Kirkollisveroprosentti säilyy ennallaan Tampereella Kalevan kirkon urkuremontti on valmistunut marraskuun alussa. Kirkkosali on normaalisti auki joka päivä kello 11–15. ✦ APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN Liikunta I Kotiapteekki I Kehon tuet I Apuvälineet I Hygienia I Haavanhoito I Virtsankarkailu I Katetrit IKUVASTO PYYDÄ ILMAINEN POSTIMYYNT FENNO MEDICAL OY 09 276 360 asiakaspalvelu@fennomedical.fi TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN 6 Silta 11/2015 Nettivihaaja haluaa käyttää valtaa Nettiviha on kasvanut uusiin mittoihin. Media sulki syyskuussa kommenttipalstojaan ja vihapuheista tehdyt rikosilmoitukset kasvavat. Mikä meitä vaivaa? Asiaa pohtivat kansanedustaja, tutkija Anna Kontula ja terapeutti Tommy Hellsten. TEKSTI: Sakari Sarkimaa KUVITUS: Hanna Koivumäki Haara ja Pentti Raittila: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa, 2013). eskustelukulttuurista on tullut Suomessa räjähdysherkkä ja koko ajan suureneva ruutitynnyri. Nettiraivo ei aina jää vain verkon sisään. Tutkimusten mukaan uhkailu ja painostus muuttavat ihmisten toimintaa. Ilmaisunvapaus kapenee, kun pelko suurenee ja viha kasvaa. Keuruulaista kunnanvaltuutettua Milla Rautasta (kesk.) sekä hänen perheettään ja yritystään uhkailtiin, kun hän puolusti pakolaisten vastaanottokeskusta. Rautasen mukaan uhkailu muutti valtuutettujen äänestyskäyttäytymistä pelon edessä. Samankaltaista kiivailua käydään monilla paikkakunnilla pakolaislasten vastaanottamisesta. Toisaalta vihapuhe tuottaa myös vastavaikutuksia. Kun vierasmaalaisia tai toisenlaisia vastustetaan, myös heidän tukemisensa kasvaa. Pakolaisille kerätään vaatteita, tarjotaan kodeissa päivällistä ja majoitusta. Monikulttuurisuuden vastustaminen tuotti nopeasti suvaitsevaisuutta korostaneita mielenosoituksia. Huonoa käytöstä ei pidä suvaita K Uhkailuun liittyy naisvihaa Anna Kontula on sosiologi, yhteiskuntatieteiden toh- tori ja kansanedustaja (vas.) sekä kaupunginvaltuutettu Tampereelta. Poliitikko ja kolmen lapsen äiti on saanut osakseen paljon vihakommentteja ja tappouhkauksia sosiaalisessa mediassa. Kannustavia kommentteja on silti tullut vihaviestejä enemmän. – Teksteistä näkee, että kirjoittajat ovat usein keski-ikäisiä ja vähän koulutettuja. Enemmistö on miehiä. Joukossa on harvoin alle nelikymppisiä, kansanedustaja sanoo. Kontulan mukaan naisia pilkataan ja uhataan Suomessa enemmän ja rankemmin kuin miehiä. – Nettiuhoon liittyy usein naisvihaa. Naisten saamat vihaviestit voivat sisältää rankkaa väkivaltaa, kuten raiskausfantasioita tai silpomistoiveita. Kontula on muutaman vuoden ajan julkaissut häntä sosiaalisessa mediassa uhkailleiden nimiä puolen vuoden välein Facebook-seinällään. – Tämän jälkeen olen saanut yleensä olla pari kuukautta rauhassa. Poliitikko sanoo olevansa niin kokenut ja paksunahkainen, että vihapuheet eivät vie yöunia, harmittavat kyllä. Hän arvelee, että moni kokemattomampi ottaa vihapuheet raskaasti. Tutkijat voivat karttaa aiheita, joista voi odottaa saavansa viharyöpyn niskaansa. Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan monet kokevat vihapuheen kaventavan sananvapautta koko yhteiskunnassa. (Reeta Pöyhtäri, Paula Kontula on havainnut verkkovihaa lietsovien käyttäytyvän kasvokkain yleensä asiallisesti. – Jos kohtaan arkielämässä ivaa ja rasismia, puutun siihen heti ja tuen uhria. Pilkkaavaa käytöstä ei pidä hyväksyä. Uskonto aiheuttaa Kontulan mukaan yllättävän paljon kovasanaista vihaa. Sitä tuottavat niin uskovaiset kuin uskonnottomatkin. Hartaat uskovaiset panevat törkeät tekstinsä usein Jumalan suuhun – helvetin lieskoilla uhaten. – He ovat usein iäkkäitä henkilöitä, jotka lähettävät paperipostia. Usein viesti on, että minä jotenkin pilaisin heidän uskoaan, Kontula toteaa. Hänet tunnetaan myös uskonnollisista kirjoituksistaan. Hän julkaisi vuonna 2012 kirjan uskosta ja uskonnosta: Mistä ei voi puhua. Kontula arvioi, että vihaviestejä tuottavat ne netin makuun päässeet, jotka eivät aiemmin ole saaneet ääntään esille. – Panen toivoni nuoriin ja uskon, että ajan oloon nettikäytös muuttuu heidän mukanaan parempaan suuntaan. Jotkut nuorista kohdistavat vihaviestejä ikätovereihinsa. Matti Näsi on tutkinut nuorten nettikiusaamista eri maissa. Tutkijatohtorin mukaan Suomessa puolet nuorista on havainnut nettivihaa. Silti vain viisi prosenttia nuorista tuottaa vihaviestejä. Näsin mukaan halventava viestintä kohdistuu useimmiten uskontoon, etnisyyteen ja sukupuoleen. Myös ulkonäkö ja seksuaalinen suuntautuneisuus ovat kärkiaiheita. Viha-aineiston määrä on tuplaantunut ja tullut raaemmaksi. Tekstejä tehostetaan jopa vihavideoilla. Näsi uskoo, että ennen pitkää törkyaineistoon kyllästytään. Vihapuhe on henkistä väkivaltaa Joidenkin mielestä vihapuhe kuuluu sananvapauteen, mutta monet pitävät sitä sananvapauden väärinkäyttönä. Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton toiminnanjohtaja Jarmo Juntunen muistuttaa, että ”sananvapauden väärinkäyttö on rikos, jolla voidaan aiheuttaa sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia”. Lehdistö tarttuu helposti kohujuttuihin, koska ne lisäävät myyntiä, klikkauksia ja ilmoitustuloja. Kommenttipalstoilla käynnistyy usein nettiraivo jutusta kuin jutusta. Asiakommentointi tyrehtyy alkuunsa, minkä jälkeen kirjoittajat haukkuvat toisiaan. Kuohunta jatkuu sosiaalisessa mediassa. Oman ryhmän sisällä tuntuu, että kaikki ovat ”oikeassa”, eli samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Eri mieltä olijoita haukutaan rankasti. Anna Kontulan mukaan kukaan ei pysty sanomaan, missä määrin vihapuhe johtaa vihatekoihin. Hänestä on kuitenkin selvää, että rasismia hyväksyvä kirjoittelu johtaa siihen, että maahanmuuttajat tai heitä tukevat kokevat rasismia myös käytännön arjessa. Esimerkiksi Kolumbiasta suomalaisperheeseen adoptoituja lapsia on haukuttu kadulla neekereiksi, jotka pitäisi palauttaa Afrikkaan, ja heidän suomalaisäitinsä päälle on syljetty. Vihamielisten joukko on pieni, mutta kuuluva ja näkyvä vähemmistö. Rakentava keskustelu ja myötätunnon aloitteet kuitenkin nostavat päätään. Ihmisyys kriisissä MTV:n päätoimittaja Merja Ylä-Anttila totesi 1. syyskuuta, että ihmisyys on kriisissä. ”Toivon ja odotan, että meilläkin vielä nousee arvojohtajuutta, joka kehottaa karttamaan kaikkia, jotka ovat täynnä kylmyyttä ja vihaa.” MTV sulki juttujensa kommentointia pakolaiskriisin osalta vihapuheiden takia. Ylä-Anttila sanoo, että kommenttien siistiminen on jo isompi ja raskaampi työ kuin itse uutisointi. Syyskuun alusta myös moni muu media rajoitti tai sulki kommentointipalstojaan samoista syistä. Helsingin Sanomien Nyt-liite lakkautti kokonaan kaiken kommentoinnin ainakin kahdeksi viikoksi. Uutispäällikkö Jussi Pullisen mukaan osiosta on tullut ”areena oudolle möyhäämiselle, joissa faktana esitetään täyttä sepitettä. Tämä kuvio ei edes riipu mielipidesuunnasta tai aiheesta.” Pullisen mukaan toimittajia ja haastateltavia on uhattu vahingoittaa, haukuttu ja väitetty valehtelijoiksi. ”En keksi kansanryhmää, jota ei olisi loukattu. Sama toistuu päivästä toiseen”, hän toteaa. Arvojohtajuus suitsii vihaa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi elokuun lopulla kansainvälistä kuohuntaa Euroopan vaaran vuosiksi, mihin suomalainen vihapuhekin osittain linkittyy. Niinistö peräsi avointa ja rakentavaa keskustelua sekä selkeää ja uskottavaa politiikkaa, joka vaikuttaa ja saa kansalaisten enemmistön tuen. Pääministeri Juha Sipilä näytti esimerkkiä arvojohtajuudesta kertomalla, että hänen perheensä antaa toisen kotinsa pakolaisten majoitustilaksi vuoden alusta. Kotiin mahtuu 3-4 perhettä tai parikymmentä pakolaista. Helsingin Sanomien pääkirjoitus kiitti elettä: ”Sipilä päästää kotiin sotaa pakenevia, kun monet suomalaiset eivät päästäisi heitä edes Suomen rajojen sisälle. Sipilä kertoo päätöksestään, kun muukalaisvihamielinen, sisäänpäin käpertyvä ja rasistinen keskustelu saa voimaa. Sipilä näyttää, mitä aito kristillinen vakaumus tarkoittaa ja miten se poikkeaa farisealaisesta yrityksestä paeta sääntöjen taakse.” (HS 6.9.2015) ✦ Silta 11/2015 7 Vihaajalla on murentunut itsetunto Terapeutti Tommy Hellsten sanoo, että ai- nut oikea tapa medialta on sulkea vihapalstoja. Niin kirjoittaja pannaan hetkeksi seinää vasten, jolloin hän voi miettiä omia asenteitaan. – Jos vihapuheisiin yrittää vastata netissä rakentavasti, saa yleensä pian mutavyöryn niskaansa. Yritys kääntää keskustelua paremmille urille vetää mukaansa – ja pian olet suossa itsekin, Hellsten pohtii. Hänestä nettipalstat ovat vihan lietsojille kuin ryyppyremmi. Molemmista tiputetaan entisiä kavereita pois, ja jäljelle jäävät samanmieliset. – Netti on kuin suoja, jonka takaa voi laukoa mitä tahansa joutumatta vastuuseen – ellei tee joitain laitonta. Hellstenin mukaan vihaa lietsova yrittää uhon avulla rakentaa minuuttaan ja osoittaa erinomaisuuttaan. – Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko. Yrittämällä polkea muita alas ja nousemalla heidän päälleen he yrittävät kasvaa suuremmiksi. Tosiasiassa he pienenevät entisestään, koska eivät kohtaa itseään, Hellsten selittää. Hän pohtii, että jos tällaisella henkilöllä on yhtään ihmisyyttä jäljellä, hän tuntee huonoa omaatuntoa vihapuheistaan, mutta on niihin niin koukussa, ettei voi lopettaa. Tutkija Matti Näsin mukaan vihapuhe ja tyytymättömyys kulkevat käsi kädessä. Vihapuheen tuottaja haluaa valtaa. Hellstenin mielestä myötätuntoa korostavat mielenosoitukset voivat muuttua omahyväisyyden temmellyskentäksi, mutta ne voivat olla myös ensiaskel kohti hyviä tekoja. – Vasta se voi muuttaa jotain, jos omahyväisyys muuttuu hyvyydeksi. Jos oikeasti teet jotain pakolaisten eteen, luot kontaktin, kohtaat ja autat, se on erilainen teko kuin vain mielenosoitus, Hellsten miettii. Nettivihan takana kulttuurivika Hellsten sanoo, että nettivihan taustalla on isompi asia kuin lama, työttömyys, leikkaukset tai edes pakolaisaalto. – Taustalla on se kulttuurimme vika, että olemme järjestelmällisesti purkaneet yhteisöllisyyttä. Kun ihmisillä ei ole toimivaa lähiyhteisöä, jossa peilata itseään, he kiinnittyvät omamielistensä nettiryhmiin. Jokaisella on nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Jos tämä ei toteutunut, hyväksyntää haetaan nettiryhmistä vaikka muita vihaamalla. Siinä ihminen tuntee pätevänsä, Hellsten pohtii. – Jos kirjoittajaa on aiemmin mitätöity ja hän on alistunut siihen reagoimatta, se on kuin keräisi ruutia kellariinsa. Jonain päivänä ruutivarasto on niin iso, että se purkautuu vihakanavia pitkin. Monen vihanlietsojan identiteetti on murentunut aikojen saatossa. – Arkielämässä he ovat usein arkoja, ja räyhäävät vain netin suojasta. Onneksi tämä on kuitenkin pieni vähemmistö. Ja vain hyvin sairailla ihmisillä vihapuhe muuttuu vihateoiksi. ✦ 8 Silta 11/2015 Vuokko ja Ville Leinonen piipahtavat usein leikkipuistossa. Isänpäivää vietetään perheen kesken. SILTA 11/2015 9 VILLE LEINONEN PIIRSI ISYYDEN MUSIIKKIINSA TEKSTI: Elisa af Hällström, KUVAT: Hannu Jukola Isyys on selvästi Ville Leinoselle yksi tärkeimmistä asioista. Kun hän alkaa puhua 4- ja 7-vuotiaista tyttäristään, hänen silmänsä ihan välähtävät. – Elämä lasten kanssa on opiskelua. Että osaisi hellittää ja olla läsnä lasten maailmassa. – Kun lapsi innostuu, palaute on välitön, isi iloitsee. I sänä oleminen on ristiriitaista. – Se menee helposti suorittamiseksi. Alussa kaikki oli ruusuista, sitten siitä tuli tavallista. Pumpulikuvista tuli tavallisia, Ville Leinonen pohtii. Hän käsittelee isyyttä alkukeväästä julkaistulla levyllä. – ISI on tilannekatsaus tämänhetkisiin rukouksiini elämästä. Se ei ole pelkkää hehkutusta. Isyys teemana kiteytyy hänen mukaansa parhaiten kappaleessa Parasta aikaa. Haitarillakin ryyditetty ralli on hyväntuulinen, mutta siinä on särö: laulu kertoo keskeneräisyydestä. Parasta aikaa on nyt, eikä myöhemmin. Se on aikaa, kun sekä vanhempi että lapsi kasvavat, tähdentää kertosäe. – Parasta aikaa tässä mukana ja kaikessa lähellä, tekijä poimii laulun ajatusta. Metsä sydämessä Ville Leinonen kasvoi nelilapsisessa perheessä muusikko-isän ja sairaanhoitajaäidin esikoisena. – Äiti oli musikaalinen ja kotiäiti. Isä kävi joka ilta keikalla. Tiedän just, miltä tuntuu, kun isä tulee yöllä kotiin. Samalla tieto on puhdistavaa. Leinonen muistaa hyvin tuntemukset vanhimpana lapsena. – Tehtäväni on edelleen olla isoveli, joka puolustelee esimerkiksi äidille pikkuveljen menemisiä. Että kyllä hän voi ihan hyvin matkustaa kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille yksin, Leinonen virnistää. Isi on tässä ajatellut, isi on vasta opetellut / mitä se oikeesti tarkoittaa / kun sinä oot aina ensimmäinen, taitavin tyttö söpöläinen / tänään on sun vuorosi valloittaa. – Ville Leinonen, Parasta aikaa – Esikoinen joutuu kestämään vanhempiensa kasvukivut. Nyt isänä huomaan olleeni ylihuolehtiva ja olen ollut rennompi kuopuksen kanssa. Elsa on ekaluokkalainen ja oppimassa lukemaan ja nelivuotias Vuokkokin lukee kohta, hän ihmettelee. – Vielä kun oppisi, että kummallakin olisi samat säännöt, Leinonen pohtii kasvatusta. Oma vanhemmuus on rakentunut muun muassa isän kanssa tehdyistä kalaretkistä Savonlinnan suunnilla. – Rauha, kiireettömyys ja hiljaisuus oman isän kanssa luonnon keskellä ovat lapsuuden parhaita muistikuvia, jollaiset voimauttavat elämässä varmaan loppuun saakka. Samanmoiset elementit näkyvät Tampereen arjessa. – Mulle on tärkeää opettaa lapsille asioita luonnosta. Ulkoilemme Pyynikinharjulla ja tutkimme metsässä raatoja ja vuodenaikojen vaihtelujen muutosta. Kerron lapsille kasveista, Leinonen kuvailee. Kangasalan mummolassakin luonto hellii kävijää. – Se on kiva paikka lasten olla, kun isi on keikalla. Siellä on luonto lähellä ja peltoa ympärillä. Leinoset ovat tuttu näky kirjastossa ja kauppahallissa, joskus Pispalan kirkossa. – Ruuan laittaminen lasten kanssa on älyttömän hauskaa, Leinonen sanoo. – Käymme usein hallissa syömässä mustaamakkaraa. Ne hetket ovat harvoja, kun pääsemme yhdessä kirkkoon. Pispala ja Pyynikki ovat tuntuneet kotiseudulta pitkään. Leinonen kulkee monta kertaa viikossa Pispalan kirkon takana olevan mäntymetsän poikki työhuoneelleen ja haaveilee vaimon kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti täydellisestä talosta Pispalassa. Leinonen on laulanutkin kodista harjulla. – Teksti syntyi kauheassa koti-ikävässä berliiniläisessä katukahvilassa. Se on rakkauslaulu esikoiselle, hän kertoo. VILLE LEINONEN • Syntynyt 1975 • Muusikko, laulaja-lauluntekijä • Pirkanmaan Lähiartisti 2015 • 17 pitkäsoittoa, mm. Raastinlauluja (1997), Suudelmitar (2004), Unilehto (2008), Majakanvartijan uni (2010) ja ISI (2015) sekä covereita Suomi-iskelmistä ja suomalaisista ja slaavilaisista kansanlauluista • Lyriikkakokoelma Äänettömiä salamoita (2006) • Perhe: vaimo Suvi, lapset Elsa, 7 ja Vuokko, 4 • 100 keikkaa tänä vuonna • Harrastukset: kävely, samoilu metsissä • Yhtyeet: Ville Leinonen & Enkelit (2014–) ja mm. Valumo (1998–2005) • ”No eipä oo tullunna vielä kiteytettyy mittää mottoja.” • Soittaa rumpuja Risto-yhtyeessä ja valmistelee etnohenkistä lastenlaululevyä Pekko Käpin kanssa. • Keikat 16.11. Sammon koulu, Tampere 8.12. Sopimusvuori, Tampere • Asuu Pyhäjärven rannalla Pyynikillä 10 SILTA 11/2015 Pirkanmaan lähiartisti Ville Leinonen esiintyi Laitakaupunkikiertueella Nekalan kirjastossa syyskuussa. Mielikuvia elämästä Kun kotona Pyhäjärven äärellä lauletaan, soitetaan ja kuunnellaan musiikkia, se on muutakin kuin isin tekemää. – Meillä soi nuorisomusiikki, One Direction ja Robin. Siskon tyttö, siis lasten serkku kuunteli niitä. Ei ne huonoja ole. Biisithän kertovat tykkäämisestä, Leinonen arvioi. – Olen yrittänyt Björkin levyä esitellä, hän on persoonallinen ja luova. Vanhempi tyttö listasi sen jo mielimusiikiksi, ehkä siksikin, kun on huomannut, että isi tulee siitä hyvälle tuulelle, hän naurahtaa. Leinonen itse kuuntelee musiikkia, joka peilaa mielialaa. – Jos on huono mieli, laitan rankkaa musiikkia, 80-luvun thrash metallia, jota kuuntelin murrosikäisenä, hän kertoo. Viitisentoista vuotta sitten Leinonen opiskeli Tampereen yliopistossa etnomusikologiaa ja syväluotasi maailman eri musiikkeja ja kulttuureja. Melko pian musiikin tekeminen imaisi kaiken ajan. Levypinon debyytti Raastinlauluja syntyi 18 vuotta sitten. Jalanjälki on muuttunut vuosien aikana. Uraan ja tuotantoon on mahtunut laulelmaa, lainakappaleita, suomen- ja englanninkielistä poppia, rokkia ja sitä metallia. Leinonen säveltää ja sanoittaa kappaleensa itse. Valumo-yhtyeessä hän houkutteli kuulijaa unimaailmaan. Biiseissä vilahteli unelmia, perhosia ja kultaisia niittyjä. Kymmenen vuotta sitten lopettanut Valumo koki hyvän sukseen. Viime vuosina kiinnostus Leinosta kohtaan on ollut maltillisempaa, mutta ISI-levyn tiimoilta on toisin. Kuluneen vuoden Leinonen & Enkelit on kiertänyt esittämässä tuoretta materiaalia kymmenien keikkojen edestä. ISI on akustisvoittoinen, samoin yhtyeen kokoonpano: kaksi kitaraa, pow wow -rumpu ja pyykkilauta. Uutukaiselle ei päässyt pelkästään joko isyyden tuska tai ihanuus, mutta kaikkinensa levy on huumorillakin sävytetty kuva perhe-elämästä. ISI:in tallentui pahimman väsymysbuumin keskeltä valoa. Leinonen muistuttaa, etteivät hänen tekstinsä vastaa todellista elämää. – Biisini ovat mielikuvia siitä, mitä elämä voisi olla. Laulu on tapa pohdiskella. Se on vähän kuin rukoilisi, että elämä olisi sellaista, lauluntekijä kuvailee. Kokonaisuus kallistuu popin puoleen ja on kerännyt kriitikoilta tähtiä. – Se levy tuli tehtyä hitaammin kuin aiemmat ihan lasten takia, kertoo Leinonen ja sanoo olevansa äkkiväärä tyyppi. Sammallaavulla-kappaleeseen Leinonen kävi äänittämässä Savonlinnan tuomiokirkon kellot. Työ aina mukana Ammatinvalinta on suonut mahdollisuuden olla kotona lasten kanssa päivällä, ja kun he ovat olleet aivan pieniä. – Oli vapauttavaa olla yksi vuosi esikoisen kanssa. Sitä keskittyi vain vauvaan ja toinen vuosi meni siihen perään. Pari vuotta olin tiiviisti kotona. Koti-isävuosina laulujen tekeminen muuttui. – Löysin uudenlaiset tavat tehdä biisejä. Tein niitä yöllä, esimerkiksi Majakanvartijan uni syntyi näistä hetkistä. Mitä sanasta tulee mieleen? Isä: onneni on olla Äiti: maan päällä paikka yksi on… Lapsi: puhdas Vastuu: kantamus Aamulla soitan matkalla duuniin päivisin kuskaan tenavaa illalla veivaan lauteilla buugii sukkula kulkee radallaan. Musiikki: rakas olomuoto Aamulla soitan matkalla duuniin… Anteeksi: saa kun nöyrtyy Seurakunta: hyvyyden yhteisö Tulevaisuus: ääretön ja kokoajan Etsiminen: jokapäiväinen työ Jos ihmisenä, niin muusikkonakin Leinonen elää hienoisessa muutoksessa. – Keikkapaikalla on 10–20 vuotta itseä nuorempia. Se ruokkii pikkupoikamaisuutta. Kotona on vastassa tosi erilainen maailma. Esiintyessään Leinonen pyrkii rikkomaan rajoja. – Musiikin maailmassani pääsen toteuttamaan itseäni. Yritän olla mahdollisimman epäkonservatiivinen. Se on pyrkimys. Mutta kun asiat ovat hyvin, sitä on ihan suht järkevä ihminen, hän miettii. Tänä vuonna keikkapaikat ovat hieman muuttuneet. Baarien lisäksi Leinonen on esiintynyt yksin ja Enkeleiden kanssa niin kouluissa kuin palvelutaloissakin. Pirkanmaan Lähiartistiksi nimittämisen jälkeen keikkamäärä lisääntyi, ja tälle vuodelle tulee satakunta keikkaa tavanomaisen 70–90:n sijaan. Parhaillaan työn alla on lastenlaululevy Pekko Käpin kanssa sekä englanninkielinen levy. Suomeksikin biisejä syntyy tasaisella tahdilla. Levyttämätöntä materiaalia on jäljellä myös aiemmilta vuosilta. Muutama viikko sitten Leinonen täytti 40 vuotta. Vanheneminen on yllättänyt. – Kolmenkympin kriisi oli raju, mutta neljänkympin kriisi oli sata kertaa pahempi. En olisi uskonut. On tullut luettua aiheesta, että miten näistä selvitään, Leinonen huokaa ja hymyilee. ✦ ISI Pispala: kotikylä Rakkaus: elämän tehtävä ja tarkoitus Murros yllätti Ville Leinonen: Kun lapset puettu on täyteen avaruuspukuun ja kun ne lopulta nukkuu pappa-vainaan kiikareilla zoomaan suoraan täysikuuhun. En mä muista näin nähneeni kuun vuoristoon saati kraatereihin lamppu syttyy sukkulalla kelaan, tarviin kymppitonnin. Toivo: elää Työarjesta selviytymiseen isyys on tuonut kulmiakin. – Kun kehittelen biisiä tai järjestän konserttia, olen hirmu levoton olemaan lasten kanssa, Leinonen toteaa. – Miehen sisällä oleva pikkupoika menee suoraan eteenpäin ja tekee mitä huvittaa, keksii kepposia. Jos lapsi kiukuttelee, vanhempi heittäytyy helpommin murrosikäuhmaan. Veronsa vaatii liian vähäinen unikin. – Illat ja yötä poissa kotoa, mutta aamulla herätys seitsemältä, Leinonen viiltää. – Leikkipuistossa näkee, että isät ovat väsyneempiä, hän väittää. – Perheessämme kummallakaan aikuisella työt eivät lopu töistä lähtemisellä. Työaika on koko ajan ja yhteydenotot päällä, hän viittaa vaimoonsa, joka niin ikään työskentelee kulttuurin parissa. – Meillä on perinteinen ruuhkavuosi-ilmiö menossa ja vanhemmuuden paineet ovat rajut, Leinonen tiivistää. – Olemme kulttuuriperhe ja suurin osa ystävistä pyörii jollain tapaa kulttuurialan ympärillä. – Kuvataiteilijaystävämme puhui siitä, että seinät kaatuvat ympärillä, jos ei pääse toteuttamaan itseään. Tunnistan saman, hän jatkaa. Onneksi soittaa on saanut. – Isyysvapaalla patoutui luovaa energiaa, jota purin keikoilla. Tein koko ajan musiikkia. Aloin keikalla etsiä itseäni, hän kertoo. Keikka-aamu pakkaan spittari-spättäri-spaidat firman muovipussiin kytken painot pohkeisiin ettei pää ala nousta tähtiin. Kai siellä elektroni toimii vai pitäskö ottaa bäkkäri-tsämbylät messiin? Vippaa kymppi, nyt kenttä pätkii me nousemme kuukapseleihin. Aamulla soitan matkalla duuniin… Ville Leinonen puhuu isyydestä. Katso video: tinyurl.com/nnkklka SILTA 11/2015 Juhlat ja tilat 11 Harjuntunturin joulupukkipalvelu Herkullisia makuja valmiina pöytään Linkosuon juhlasaleissa hyvien kulkuyhteyksien päässä tai haluamassasi paikassa. . Buffet & Café Linkosuo, Näsin sauna ja juhlatila Näsilinnankatu 26 . Kalevanpaasi, Sarvijaakonkatu 3 . Ravintola Kaupinpuisto Ukk-instituutti, Kaupinpuistonkatu 1 . Ravintola Hertta - juhlapalvelut - Puh. 020 770 2483 Hermiankatu 1 Puhelun hinta: Kiinteästä verkosta 0,0835 €/puh+0,0702 €/min. Matkapuhelimesta 0,0835 €/puh+0,1717 €/min. www.linkosuo.fi www.facebook.com/linkosuonkahvilat Muun muassa Ruut ja Noomi ovat Raamatun äideistä esillä Lasten katedraalin nukkenäyttelyssä, jonka avajaisia vietetään isänpäivänä 8. marraskuuta. si 20 vuotta siitä, kun Lasten katedraali aloitti toimintansa Vuorion ohjauksessa Finlaysonin kirkossa. Suomen ainut lasten tiekirkko oli viime kesänä maamme kolmanneksi suosituin tiekirkko. Vierailijoita oli runsaat 11 400. Parasta työssä Vuorion mukaan ovat olleet lapset. – Heidän uskon ihmettelynsä on niin aitoa ja herkkää. Vuorio haluaa puolustaa lapsen oikeutta kasteen lahjaan. Myös Raamatun kertomukset ovat hänelle tärkeitä. – Raamatun kerronta on kirkon kulttuuria. Kerronnan perinne katkeaa, jos sitä ei jatketa. Toivon, että isovanhempien ja vanhempien toiveita kuunnellaan tarkasti varhaiskasvatuksessa, miettii Vuorio, joka jää vuodenvaihteessa lomille ja virallisesti eläkkeelle toukokuussa. Työ lasten hyväksi kuitenkin jatkuu. Vuorio tekee vapaaehtoistyötä Gambiassa, jonne hän lähtee jälleen tammikuussa. – Teemme työtä Brufutissa, esikoulunomaisessa koulussa, joka on Lasten katedraalin avustuskohde, kertoo Vuorio. ✦ Kirsi Airikka Saman tähtitaivaan alla -näyttely 8.–15.11. päivittäin klo 12–18 Lasten katedraalissa Finlaysonin kirkossa, Puuvillatehtaankatu 2. Näyttelyn avajaiset sunnuntaina 8.11. klo 15, klo 15.30 taiteilija Marja-Liisa Trillitzchin haastattelu ja klo 16 raamatuntutkija Outi Lehtipuun esitelmä. Musiikkia ja glögitarjoilua. Oppaat ovat kertomassa Raamatun tarinoita päivittäin klo 12–18. Opasvaraukset ryhmille aamupäivisin, p. 03 219 0257 Hyvää Joulua kaikille Harjutunturilta! NUKU HYVIN, VOI PAREMMIN Naisten tunteita saman tähtitaivaan alla – Raamatun kertomukset ovat aina ajankohtaisia. Koko ajan äiti–lapsi -suhteissakin käsitellään samoja asioita ja tunteita, joita ihmiset ovat kokeneet tuhansia vuosia sitten, miettii Tampereen seurakuntien lapsityönohjaaja Raija-Liisa Vuorio, joka on koonnut nukkenäyttelyn Lasten katedraaliin Finlaysonin kirkkoon. Saman tähtitaivaan alla -näyttelyssä on esillä toistakymmentä nukkea eli Raamatun äitiä lapsineen. Nuket on valmistanut suomalais-saksalainen nukketaiteilija Marja-Liisa Trillitzch, joka itse on kolmen lapsen äiti. Hän on tehnyt elämäntyönsä lähetystyössä Papua-Uusi-Guineassa. – Kansainvälisyys sekä maailman äidit ja lapset ovat aina näkyneet taiteilijan töissä, kertoo Vuorio. Raamatun naiset ja äidit ovat kiinnostaneet myös Raija-Liisa Vuoriota, joka on tehnyt lopputyönsä naisen asemasta ja tehtävistä Uudessa testamentissa. Itsekin hän on viiden lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen isoäiti. – Naisen elämä ja monet roolit ovat niin kiehtovia! Toki naisen asema on nykyisin erilainen kuin Raamatun kertomusten naisten aikana, mutta käsittelemme samoja tunteita ihmissuhteissamme tänäkin päivänä. Kuvatuissa äiti–lapsi-suhteissa nousevat esiin muun muassa äidinrakkaus, huoli, pelko, huolenpito, suru, luopuminen, vehkeily ja oveluus, mutta myös tunteiden arvottomuus ja mainitsematta jättäminen. Raija-Liisa Vuorio on tehnyt työtä Tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksessa noin 35 vuotta. Joulukuussa tulee kuluneek- Tilaukset Harjutunturin pukkipalvelun päivystyspuhelimeen seuraavina aikoina: 14.-15 .12. klo 18-20 19.-20.12. klo 12-15 21.12. klo 18-20 Puh. 046 5559331 Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Kunnon vaahtomuovipatjat (joista on helppo nousta) Eterlon – Relax- Formax Hygieniapäällisiä Perinteiset, hiostamattomat puuvillapeitot, petauspatjat, tyynyt Lapsille omat patjat ja petauspatjat Kevyttä verhoilua, istuimet, korokepalat ym. ERIKOISKOOTKIN ONNISTUVAT! Askarteluun mm. vanut ja kankaat SOITA TAI TULE KÄYMÄÄN (Kysy kotiinkuljetusta) (03) 364 5055 Hepolamminkatu 36 B Tre ma-pe 8-15.30 tai sop. mukaan www.laatupeite.fi Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 hautaustoimisto.moisio@kolumbus.fi www.moisionhautaustoimisto.fi Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi – palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690 Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12 p. (03) 255 4102 p. (03) 253 1720 Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) 212 2137 Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. Lue lehti netissä siltalehti.fi AVOIN KIRKKO¤ Aleksanterin kirkko arkisin ma–pe klo 12–18, paikalla päivystävä seurakuntalainen www.tampereenhautauspalvelu.fi Pappi tavattavissa ma–pe klo 16–18 Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Rukoushetki ma–ke, pe klo 17 Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Junnukappeli, avoimet ovet ma ja ke 13.30–15.30 Raamatunluku- ja rukoushetki ti klo 12 Rukoilevat äidit ti klo 17.30 Ehtoollishartaus to klo 17 12 SILTA 11/2015 Leila Kivinen ja Mikko Keskinen pistäytyvät silloin tällöin Silmukassa aamukahvilla ja vaihtamassa päivän kuulumiset. Juttukavereina olivat tällä kertaa Virpi-Hannele Kianen (vas.) ja Pia Ojalahti-Diallo (oik.). Silmukassa ihminen on tärkein TEKSTIT: Kirsi Airikka ja Riitta Jussila KUVAT: Hannu Jukola K ahvin tuoksu tervehtii tulijoita Silmukassa, Pispalan kirkon alakerrassa, maanantaiaamuna yhdeksän jälkeen. Keittiöstä kuuluu jo kodikas puheensorina. Viikonlopun jälkeen väki vaihtaa kuulumiset ja lukee päivän lehdet. Uutisia kommentoidaan porukalla. Joskus keittiössä on pidetty tietokilpailujakin. Yhdessä ihaillaan lokakuun aurinkoista aamua. Joku suunnittelee lähtevänsä puolukkametsään, toinen aikoo piipahtaa RuokaNyssessä. Monille Silmukassa käymisestä on tullut jo mukava tapa, josta on hyvä suunnistaa päivän askareisiin. – Tänne voi tulla sellaisena kuin on, miettii eräs kävijä, joka toivoo, että Silmukkaan voisi tulla jokaisena arkipäivänä. Puskaradio toimii ja sana leppoisasta kohtaamispaikasta kiirii. Moni tulee Silmukkaan toiselta puolelta kaupunkia. Keittiöporukka muistaa miehen, joka käveli harva se aamu Silmukkaan Hervannasta asti. Ihminen kaipaa yhteisöä Anna Rajanen ihasteli siistejä lastenvaatteita Linnainmaan diakoniapäivässä. Mukana olivat tyttäret Henni ja Friida (sylissä). – Silmukka on matalan kynnyksen kohtaamispaikka ja yhteiskunnallinen olohuone, joka on avoin kaikille. Ainoa ehto on päihteettömyys, kertoo Pia Ojalahti-Diallo, Silmukan sielu ja Harjun seurakunnan diakoniatyöntekijä. Silmukka on avoinna kolmena päivänä viikossa. Siellä tarjotaan aamu- palaa ja joskus myös lämmintä ruokaa. Sauna lämpiää keskiviikkoisin. Kävijät voivat pestä pyykkiä ja hoitaa virallisia asioita asiointipuhelimella. Tarvittaessa Ojalahti-Diallo neuvoo esimerkiksi toimeentulohakemusten tai muiden papereiden täyttämisessä. – Toiminta lähtee ihmisen tarpeista. Tarkoitus on, että ihminen itse hoitaa asiansa, mutta Silmukasta saa myös apua, pohtii Ojalahti-Diallo. Hän on huomannut, että moni yksineläjä kaipaa yhteisöä, johon kuulua. – Kotiin on helppo jämähtää, mutta säännölliset käynnit Silmukassa tuovat elämään arjen rytmiä. Siksi vähän kyselenkin, jos jotakuta ei ole hetkeen näkynyt. Väkeä käy laidasta laitaan, kaikista yhteiskuntaluokista. Silmukassa kaikki ovat samanarvoisia. Ongelmat usein kasaantuvat Harjun seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Virpi-Hannele Kianen pitää tärkeänä, että Harjun lähikirkoissa on tarjolla kohtaamispaikkoja ihmisille. Silmukan ohella suosittuja yhteisöjä ovat Tesoman työttömien ruokailu sekä Lielahden Tapulinmäentupa. – Seurakuntien diakoniatyön erityispiirre on, että aineellisen avun lisäksi työssä on aina läsnä henkinen ja hengellinen ulottuvuus. Ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti. Diakoniatyöntekijöiden ja harjoittelijoiden lisäksi kohtaamispaikkojen toi- minnassa on mukana joukko vapaaehtoisia. Kovat ajat näkyvät valitettavasti seurakuntien diakoniatyössä, sillä avun tarvitsijoita on yhä enemmän. Ajan ilmiöitä ovat muun muassa yksinäisyys, korkea työttömyys, toimeentulo-ongelmat, päihteidenkäytön lisääntyminen ja etenkin nuorten mielenterveysongelmat. Diakoniatyöntekijöiden mukaan nähtävissä on myös ylisukupolvista köyhyyttä, eli syrjäytymisen kierre ulottuu perheessä jo useisiin sukupolviin. Moniongelmaisuus on viime vuosina lisääntynyt. Pia Ojalahti-Diallon mukaan diakoniatyöntekijät puolustavat niitä ihmisiä, jotka eivät enää jaksa tai pysty puolustamaan itseään. Diakoniatyöntekijät eivät kuitenkaan voi tarjota ihmepilleriä, joka hoitaa hetkessä kaikki asiat kuntoon. – Tärkeintä on, että ihminen voimaantuu niin paljon, että hän onnistuu saamaan jonkin onnistumisen kokemuksen. Kuljemme ihmisen rinnalla ja rohkaisemme häntä. Toivoa ei kannata koskaan menettää, miettii Pia Ojalahti-Diallo. ✦ Silmukka, Pispalan valtatie 16 Avoinna ma, ti ja ke klo 9–13 Lisätietoja: Pia Ojalahti-Diallo, p. 050 434 3315, (03) 214 8662 Kaiken kansan messu 5.11. ja 3.12. klo 9–9.30 Pispalan kirkossa SILTA 11/2015 13 Ilman tukea en olisi selviytynyt – Ulla on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Olen saa- Katja Rosenqvist leikkaa Else Soinin hiuksia ja Annika Myllysaari parturoi Erkki Niemeä Linnainmaan diakoniapäivässä. Mika Tuomisto ja Jaana Vill löysivät kengät Hilkka Branderin avustuksella diakoniapäivästä. nut seurakunnasta monenlaista tukea, jota ilman en olisi selviytynyt vaikeista vuosista, miettii Eija-Leena Nieminen, joka muutti Turusta Tampereelle yhdeksän vuotta sitten. – Olin uupunut, velkainen, yksinäinen, vasta eronnut ja pienen lapsen yksinhuoltaja. Minulla ei ollut tukiverkostoa kummassakaan kaupungissa. Nieminen haki apua Harjun seurakunnasta ja tapasi diakoniatyöntekijä Ulla Pettisen. – Oli suuri helpotus päästä puhumaan jonkun kanssa. Ulla kuunteli aidosti eikä tuominnut. Itse kannoin syyllisyyttä, että asiani olivat niin sekaisin, muistelee Nieminen. Pikku hiljaa Eija-Leenan asiat alkoivat järjestyä. Aluksi hän sai seurakunnilta aineellista apua ja ruokakasseja RuokaNyssestä. Perheen elämä on ollut taloudellisesti tiukkaa vuosien ajan. – Myös reumani aktivoitui stressin seurauksena, kun jäin työttömäksi. Se oli kova isku itsetunnolle. Ulla on kuitenkin valanut minuun uskoa ja toivoa. Pikku hiljaa olen voimaantunut ja saanut asioita kuntoon. Diakoniatyöntekijä kulkee vierellä, kuuntelee, neuvoo ja rukoilee asiakkaan puolesta. – On tärkeää, että vaikeuksissa oleva tietää, että joku on tukena ja uskoo parempaan tulevaisuuteen silloinkin, kun asiakkaalla itsellään ei ole siihen voimia, miettii Pettinen. Nieminen on toiminut Ruokapankissa ja muissakin diakonian vapaaehtoistehtävissä. – Kun on itse saanut apua, haluaa myös vuorostaan auttaa muita, kertoo Nieminen, joka on myös saanut ystäviä vapaaehtoistyön parista. Nieminen suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. Hän on kouluttautunut kiinteistöalalle ja työskentelee vuokraneuvottelijana palkkatuella. Hänen hartain toiveensa on, että työ jatkuisi. – Omasta elämänkokemuksesta ja vaikeuksista on ollut hyötyä, kun neuvon esimerkiksi nuoria ihmisiä itsenäiseen asumiseen. ✦ RuokaNysse kuljetti tamperelaisille 19 276 ruokakassia viime vuonna. Kohtaamisia, vatsan täytettä, päälle pantavaa ja sielunhoitoa Linnainmaan seurakuntakeskus täyttyy puheen sorinasta ja soppalautasten kilinästä. Pöydät notkuvat lasten, naisten ja miesten vaatteita, oven suussa on rivissä monenlaisia jalkineita ja salin perällä astioita. Messukylän seurakunnan Diakoniapäivä lokakuun alussa keräsi noin sataviisikymmentä kävijää. – Kävijät voivat ottaa itselleen ja perheelleen vaatteita. Keittolounas maksaa yhden euron, mutta kaikki muu on ilmaista. Terveydenhoitaja, lääkäri, hieroja, parturi-kampaajat ja varatuomari tarjoavat palveluitaan maksutta, kertoo diakoni Janne Kankainen. – Diakoniapäivä tavoittaa paljon ihmisiä ja kokemukset ovat hyviä. Toteuttamiseen osallistuu neljäkymmentä vapaaehtoista, joista monet tulevat auttamaan vuodesta toiseen, diakoni Sinikka Leijo kertoo. Seurakunta auttaa vähävaraisia monin tavoin, ja avun tarvitsijoissa on kaiken ikäisiä. – Tärkeintä on ruoka-apu, annamme asiointilupia RuokaNysseen. Annamme myös henkistä ja hengellistä tukea sekä neuvomme velka-asioissa. – Vahvuutemme on nopea reagointi. Parasta avun saajien mielestä on kuitenkin se, kun heidät kohtaa ihminen eikä puhelinvastaaja, Leijo korostaa. Ulkoinen muutos antaa voimia Sakset napsuvat parturi-kampaamoksi muuttuneessa huoneessa. Parturi-kampaajat Katja Rosenqvist, Annika Myllysaari ja Kirsti Mattsson leikkaavat hiuksia vuoronumerojärjestyksessä. Rosenqvist ja Myllysaari työskentelevät Bläkissä, joka on aiemminkin osallistunut Diakoniapäivään. – Tästä päivästä saan itse paljon voimaa, Mattsson kiteyttää talkoolaisten tunnelmat. – Tulee hyvä mieli, kun voi tehdä ihmisen onnelliseksi ja kun voi konkreettisesti auttaa, Myllysaari ja Rosenqvist jatkavat. – Tuntuu hyvältä, ilmainen hiustenleikkuu on iso säästö työttömälle. Olen saanut monenlaista apua seurakunnalta, kertoo Else Soini. Myös Erkki Niemellä on hyvät kokemukset avun saannista monen vuoden ajalta. – Nyt tulee tukkakin kuntoon, Niemi veistelee. Nina Aallon hiukset lyhenevät kampaajan käsissä. – Se, mitä ulkoisesti tapahtuu, antaa minulle sisäisestikin voimia. Sisäinen ja ulkoinen muutos tukevat toisiaan, sanoo Aalto. Lahjoitukset tervetulleita – Tämä on kiva tapahtuma. Lastenvaatteet ovat tosi siistejä, ihastelee Anna Rajanen. – Mietin itse, mihin voisin viedä pieneksi käyneitä lastenvaatteita, hän jatkaa. – Puhtaita ja ehjiä lahjoitustavaroita ja -vaatteita voi tuoda diakoniatyöntekijöille, jotka toimittavat lahjoitukset minulle, kertoo Messukylän seurakunnan kierrätysvastaava Hilkka Brander. Hän on vapaaehtoisesti hoitanut vaate- ja tavaravarastoa kymmenen vuotta. Diakoniatyöntekijät ohjaavat asiakkaita kierrätysvarastolle Messukylän seurakuntatalolle. – Varastolta haetaan päälle pantavaa sovitusti tarpeen mukaan. Nyt on pulaa isokokoisista miesten ja naisten vaatteista sekä isoista käyttökengistä. – Tiedän, miltä tuntuu saada jotain, sillä olen köyhästä kodista lähtöisin. Tämä on sekä harrastukseni että elämäntapani, Brander summaa syitä vapaaehtoistyön tekemiseen. ✦ Eija-Leena Nieminen (oik.) on saanut tukea Ulla Pettiseltä. DIAKONIATYÖHÖN NELJÄSOSA SEURAKUNTIEN BUDJETISTA Tampereen seurakuntien diakoniatyön tunnuslukuja vuodelta 2014: • Diakonian ja yhteiskuntavastuun tehtävissä oli 78 työntekijää, joista 36 työskenteli paikallisseurakunnissa • He tapasivat asiakkaita vastaanotoilla ja työskentelivät muun muassa Ruokapankissa, vanhustyössä, perhe- ja nuorisodiakoniassa, vammaistyössä, päihdetyössä, mielenterveystyössä, omaishoitajatyössä, maahanmuuttajatyössä, monikulttuurisessa työssä sekä työpaikkatyössä • Diakoniatyön vapaaehtoisia oli 1813 • Ruokakasseja jaettiin 19 276 kpl • Ruokailuja vähävaraisille järjestettiin 823 kertaa • Aterioita tarjottiin 27 415 kpl • Diakonia-avustuksiin käytettiin 258 252 euroa (pääasiassa ruoka-apua) • Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän budjetista diakoniaan käytettiin 24 % • Diakoniatyöntekijöillä oli 18 000 asiakaskohtaamista Silta 11/2015 Hyvä tyyppi 14 Hiljakkoin ISIL-taistelijat hävittivät ja tuhosivat Joonan hautapaikan Mosulissa. – Vuosituhannet vaihtuvat, mutta tietyt asiat pysyvät. Ihmisen pahuus sekä ristiriita läntisen ja itäisen sivilisaation välillä näyttävät säilyvän. Samat niniveläiset, jotka riehuivat muinaisessa Assyriassa, riehuvat yhä, pohtii taiteilija Timo Vuorikoski. Mies ja merkki R aamatun Joona on seurannut Timo Vuorikoskea pian 40 vuotta. Tai toisinpäin: taiteilija on kulkenut profeetan mukana myrskyävällä merellä, valaan vatsassa, isossa kaupungissa. He ovat käyneet Betlehemin syntymäkirkossa, Pariisin metrossa, Brightonin luonnontieteellisessä museossa, Genesaretinjärven rannalla, Venetsian karnevaaleilla, Tampereellakin. Aikanaan Sara Hildénin taidemuseon johtajana Vuorikoski liikkui paljon ulkomailla. – Zürichin rautatieasemalla tuli kerran sellainen olo kuin eläisin jonkin sisällä, kuin Joona valaan vatsassa! Tuo 80-luvun alun oivallus alkoi siirtyä paperille ja kankaalle. Siitä asti Vuorikoski on työstänyt teemaa muotokuvamaalauksen ja kaiken muun ohella. Joona-sarjan työt on nyt koottu taidenäyttelyksi. Taiteilija ei kuitenkaan ole kuvittanut Raamatun kertomusta. – Sanat ovat muuttuneet kuviksi, yksittäiset aiheet ovat lähteneet elämään. Monikerroksiset assosiaatiot kiehtovat minua. Vanhan testamentin kertomus ei ole sankaritarina, vaan kuvaus ihmisen tottelemattomuudesta, pelkuruudesta, itsekkyydestä, kateudesta ja kiukuttelusta. Kun Vuorikoski luki Joonan kirjaa kokonaisuutena, se sai syvällisesti pohtimaan myös kamppailua kuoleman kourissa, pelastumista, armahdusta. Teksti puhuu ihmisen kapinasta mahdottomilta tuntuvien tehtävien ja velvollisuuk- sien paineessa. Edelleen meitä puristetaan elämässä monen mankelin läpi. – Kun Uudessa testamentissa kirjanoppineet vaativat Jeesukselta merkkiä, hänen ainoa vihjeensä oli ’Joonan merkki’, muistuttaa Vuorikoski. Joona oli kolme päivää valaan vatsassa, samoin Kristus oli kolme päivää kuolleena ennen ylösnousemustaan. Turmeltuneen kaupungin pelastaminen 600–700 vuotta ennen ajanlaskun alkua ennakoi syntien sovitusta ja anteeksiantoa, kristinuskon ydinsanomaa. Jumala säästi Niniven, koska sen asukkaat osoittivat katumustaan. Tätä Joonan oli vaikea sulattaa, koska hänestä paha ei saanut palkkaansa. Töihinsä Vuorikoski on liittänyt katkelmia vuoden 1611 englanninkielisestä raamatunkäännöksestä. Ne muodostavat katsojalle oman todellisuutensa. Suuri kertomus ei sittenkään ole kuollut? Tamperelaistaiteilijan mielestä Joonan kirjan loppu pakottaa ainakin ajattelemaan sen mahdollisuutta. Lue teksti Raamatusta, katso kuvia – ja mieti. ✦ teksti: Pirjo Silveri Kuva: Hannu Jukola The Book of Jonah. Timo Vuorikosken piirustuksia ja maalauksia 6.–25.11. Galleria Saskiassa, Pirkankatu 6 SILTA 11/2015 SAARNAVUORO Sinun kuninkaasi tulee Jokainen adventtisunnuntai avaa Jeesuksen tulemista ja kuninkuutta omasta näkökulmastaan. Ensimmäinen niistä on juhlallinen, nöyrän kuninkaan saapumisen päivä. Evankeliumitekstinä on jo pääsiäiseen viittaava palmusunnuntain kertomus, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Ensimmäinen adventti on vuoden vilkkaimpia kirkkopyhiä. Silloin jumalanpalveluksessa kajautetaan rakastettu Hoosianna-hymni. Huudahdus on alun perin rukous: ”oi auta, pelasta!” Toisena adventtina seurakuntaa kehotetaan odottamaan aikojen lopussa kirkkaudessa takaisin tulevaa kuningasta. Kolmannen raamatullinen päähenkilö on Johannes Kastaja, joka omalla julistuksellaan valmisti tien kuninkaalle eli aikuisena julkisen toimintansa aloittavalle Jeesukselle. Neljäntenä adventtina muistetaan Herran äitiä, Neitsyt Mariaa, jonka kautta profetiat täyttyvät. Kimmo Ahonen Kirkon elämässä vuosi vaihtuu marras–joulukuun taitteessa. Vanhan vuoden loppusuora ja uuden alku herättävät kysymyksiä. Kirkkovuoden kiemurat -palstan idea lähti erään Sillan-lukijan pohdinnasta, miksi aikuinen Jeesus ratsastaa ensimmäisenä adventtina Jerusalemiin ja muutaman viikon päästä hän onkin vastasyntynyt vauva. Kirkkovuodessa pyhäpäivät sijoittuvat kronologisesti rikkonaiseen järjestykseen, koska Vapahtajan syntymän merkitystä ei voi käsittää ilman hänen kärsimystään ja kuolemaansa. Vasta rististä ja Jeesuksen aikuisiän toiminnasta pystyy ymmärtämään, kuinka suuri ihme ja lahja joulun lapsi on. Seimessä ei makaa vain suloinen pienokainen, vaan itse Jumala. Adventin alla kirkossa vietetään vielä yhtä Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita. Vanhan vuoden viimeisen pyhän aiheena on Kristuksen toinen tuleminen. Painotus vain on hieman erilainen kuin toisena adventtisunnuntaina, koska adventtiaika on meillä niin selvästi Jeesuksen syntymäjuhlaan valmistautumista. Kirkkovuoden päättävää pyhää kutsutaan myös tuomiosunnuntaiksi. Sen sanoma on selvä: tilinteon hetki tulee, ja Kristus on sekä tuomarimme että pelastajamme. Kristitty saa vakavan kehotuksen valvoa ja muistaa, että kerran Vapahtaja palaa enkeleineen, kuolleiden ylösnousemus toteutuu ja viimeisessä tuomiossa ennen iankaikkista elämää tai kadotusta oikeudenmukaisuus voittaa. Tuomiosunnuntain evankeliumissa (Matt. 25:31– 46) Jeesus sanoo: Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. Kristus on joka päivä lähellä ja läsnä lähimmäisissämme. Viimeisenä päivänä tuomioita julistetaan hyvän tekemättä jättämistemme perusteella. Palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo. Lue aiheesta lisää: siltalehti.fi Lukijalta Jokaisella on arvo Homoseksuaalisuutta koskevan dokumentin nähdessäni tuli mieleen, että kun ihminen on vapaan tahdon omaavaksi olennoksi luotu ja saanut oikeuden tehdä, mitä haluaa, miksemme katsoisi asiaa siitä käsin. Jokaisella on arvo itsessään, koska on elämän saanut. Yleisesti varmaan hyväksyttäisiin oikeus elää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, niin kauan kuin se ei kenenkään toisen oikeutta samaan riistä tai poista. Sen rajoja sitten ehkä lainsäädännöllä tai muutoin voisimme varmentaa. Välttäisimme monia turhia kiertoteitä ja kiistoja, jos tunnustaisimme lähtökohdaksemme sen, että ihmissuku on langennut, syntinen, paha ja turmeltunut. Nyt koetamme hyvyyden oletuksesta käsin suitsia luontaisia piirteitämme. Tämän taivaspaikkakilvoittelun tuoksinassa tuupimme tieltämme pimentoon niitä, jotka jollain tavoin tuovat ilmi omaa pahuuttamme. Elämme pimeydessä, jossa luontaisten viettiemme ajamina taistelemme olemassaolomme oikeutuksen ja arvon puolesta siinä, missä meidän tulisi nähdä olevamme täsmälleen samalla linjalla toistemme kanssa ja olla osoittelematta sormellamme muita. Asia ja ilmiö kerrallaan tulee lakipisteeseensä vain todentaakseen, ettei kuunaan voi ihmistä tyydyttää, tyhjyyttä poistaa tai tuoda ai- toa merkitystä hänen elämälleen. Niitä kun ei voi erossa Luojastaan saavuttaa, eikä hänen luokseen ole kuin se ainoa tie, jonka hän itse valmisti. Se tie valmistettiin syntiselle, itsessään kyvyttömälle ihmiselle. Juuri sille hyljeksitylle, joka tänään koettaa peräänkuuluttaa lupaa ja hyväksyntää omalle olemiselleen. Sitä ei tehty omavoimaisen tai onnistuneen kuljettavaksi. Jos luulemme itsessämme jotakin olevamme, emme koskaan voi astua tielle, jota on kuljettava toisen ansioiden perustalla. Valoa, ymmärrystä ja voimaa hyvän tekemiseen taasen emme saa, ennen kuin olemme sille tielle astuneet. Vasta silloin tulee ylipäätään mahdolliseksi voittaa synnin valta ja voima. Tahtoa aitoa ja hyvää, tai edes ymmärtää todellista elämää ja rakkautta. Sitä taasen ei ole seksuaalisen halun tunto tai tarve sitä toteuttaa. Päivi Venäläinen Syyskuinen kiitos Kävin Lamminpään hautausmaalla. Siellä oli tehty kristillinen työ eli kaikki ruohot on leikattu haudoilta. Oli oikein siistin näköistä, kiitoksia. Sirkka Ketola Jouluaaton melankolia Hyvät papit ja Silta-lehden toimitus! Pian on taas joulu. Toivoisin, ettei lehdissä useaan kertaan kutsuttaisi ihmisiä tulemaan jouluaattoiltapäivän ja jouluaamun jumalanpalveluksiin. Se aiheuttaa vain pahaa mieltä meille, jotka emme kirkkoon pääse vaikka haluaisimme, koska bussit lakkaavat kulkemasta jouluksi. Köyhällä työttömällä ei ole autoa eikä varaa taksikyyteihin ja kävelymatka on ylivoimaisen pitkä edestakaisin. Tästäkin osaton Kyytejä voi järjestyä Ruotsalaisen seurakunnan osalta voin vastata, että hän, joka kaipaa pääsyä joulukirkkoon tai joulunajan tilaisuuksiin – tässä tapauksessa paikkoihin Vanha kirkko tai Svenska Hemmet – voi ottaa yhteyttä asiasta ajoissa diakoniatyöntekijään, ja kuljetus varmasti järjestyy. Eila-Sisko Helisma Diakoniatyöntekijä Tuomiokirkkoseurakunnassa ei ole kyytisuunnitelmia, mutta jos on tarvetta, järjestämme kyllä. Olli Hallikainen Tuomiorovasti Joissain seurakunnissa on aiempina vuosina järjestetty kyytejä joulukirkkoon. Tämän vuoden järjestelyjä voi tiedustella omasta kotiseurakunnasta. Tietoja kaikesta jouluun liittyvästä löytyy 2. joulukuuta ilmestyvästä Sillasta. Silta-lehden toimitus Olavi Salminen Eläkkeellä oleva pastori Jokaisella on aihetta kiitokseen Mistä tekstistä saarnaat? Sunnuntain otsikkona on Kahden valtakunnan kansalaisena ja saarnatekstinä Matt.17:24–27. Tekstissä kerrotaan, kuinka Jeesus ohjaa Pietaria maksamaan Jerusalemin temppeliveron kalan suusta löytyvän hopearahan avulla. Mikä on saarnasi näkökulma? Näkökulmana on kiitollisuus kahden valtakunnan kansalaisuudesta: Suomen ja taivaallisen isänmaan! Monien vaikeuksien keskelläkin on hyvä nähdä, miten paljon meillä jokaisella on aihetta kiitokseen. Luottavainen asenne tulevaan antaa voimia etsiä keinoja rohkaista itseään ja toisia eteenpäin. Mitä haluat saarnassasi viestiä? Tulevaisuuden rakennusainekset nousevat kristillisestä uskosta ja luottamuksesta Jumalaan, jolle mikään ei ole mahdotonta. Tekstissä mainittua temppeliveroa voisi verrata tämän päivän kirkollisveroon, jolla autetaan seurakuntaa palvelemaan lapsia, nuoria, vanhuksia, vaikeuksissa olevia ja myös kaukaisia lähimmäisiä. Mitä yhtymäkohtia tekstissä on omaan elämääsi? Olen kiitollinen Suomen kirkosta ja kirkon Herrasta, joka tänäkin päivänä uudistaa kirkkoaan. Kristuksen kirkko kasvaa voimakkaasti eri puolilla maailmaa, mutta myös omassa maassamme kasvua tapahtuu. Tältä pohjalta nousee kirkon keskeisin tehtävä: Jumalan ylistäminen Hänen viisaudestaan ja töistään luomakunnassa ja pelastusteostaan Kristuksessa. Saarnassa otan esille nähtyä ja koettua viime vuosilta ja lähiaikoina. ” Tulevaisuuden rakennusainekset nousevat kristillisestä uskosta ja luottamuksesta Jumalaan. Minkä elokuvan olet nähnyt viime aikoina? Sota-ajan lapsena kiinnostuin katsomaan filmin 1944. Se kertoo veljeskansamme Viron vaikeasta sota-ajasta kahden suurvallan taistelukenttänä. Jälleen ymmärsin, miten paljosta itsenäinen Suomi saa olla kiitollinen. ✦ Olavi Salminen saarnaa isänpäivänä 8.11. klo 10 Kalevan kirkossa. Hannu Jukola KIRKKOVUODEN KIEMUROITA 15 Silta 11/2015 Jussi Laitinen tiesitkö kolumni Alexandra Salmela Kirjoittaja on kirjailija, kääntäjä ja teatteridramaturgi, joka on syntyisin Tšekkoslovakiasta. Hän harrastaa taidetta, retkeilyä ja capoeiraa. Tyhjyyttä täyttämään Seurakunnan kerhot ovat tulleet tutuiksi Anne Hakaselle (vas.) ja hänen lapsilleen Oivalle (oik.) ja Aimolle. Isovanhemmat Juhani ja Ritva Kauppila ovat vieneet lapsenlapsiaan myös Lasten katedraaliin Finlaysonin kirkkoon. Kolmas sukupolvi kerhotiellä Tärkeimpiä kerhomuistoja ovat turvallinen olo, leikit ja rukous. Näin pohtii Kauppilan perhe, joka käy seurakunnan päiväkerhoa jo kolmannessa polvessa. Ritva Kauppila aloitti seurakunnan päiväkerholaisena vuonna 1954 Järvensivun rukoushuoneella. – Ryhmässä oli varmaan yli 50 lasta. Salissa oli kiinteät kirkonpenkit, joita ei saanut raivattua kasaan. Talossa ei ollut siihen aikaan sisävessaa eikä juoksevaa vettä. Kädet pestiin vadissa. Kerhoa pitivät kerhotäti Eila Sievänen ja diakonissa Sirpa Siitama, jonka virka-asua, sinistä pukua ja valkoista myssyä, Ritva-tyttö ihaili. Kauppila ryhtyi itsekin aikuisena seurakunnan lastenohjaajaksi. Hän työskenteli yli 30 vuotta kerhotätinä ympäri kaupunkia. – Hauska sattuma on, että sain työparikseni Eila Sieväsen, jonka kerhossa olin itse ollut lapsena, hymyilee Ritva Kauppila. Ritva ja hänen aviomiehensä Juhani Kauppila saivat kolme tytärtä, jotka kaikki ovat käyneet seurakunnan päiväkerhoa. Tytär Anne Hakanen kävi päiväkerhoa samassa paikassa kuin äitinsä eli Järvensivun seurakuntatalossa vuosina 1978–81. – Siihen aikaan salissa oli jo irtotuolit. Muistan, että oli hauskaa ryömiä tuolikasojen alla. Soitimme myös pianoa, vaikkei se kai ollutkaan sallittua, hymyilee Hakanen, jonka muistoihin kuuluvat myös monet leikit, juhlat ja eväiden syöminen. Anne Hakasen pojat, kolmivuotias Oiva ja puolitoistavuotias Aimo, ovat aloittaneet kerhopolkunsa avoimessa päiväkerhossa Atalan seurakuntakodissa ja Aitolahden kirkolla. Useimmiten kerhoreissuun heidät vie ukki Juhani Kauppila. – Lasten touhuja on mukava seurata. Kerhoissa käy lasten kanssa pääasiassa vanhempia, mutta jonkin verran myös isovanhempia, kertoo Juhani Kauppila. Perusta elämälle Kauppilan perheen mukaan seurakunnan kerho antaa lapselle runsaasti valmiuksia elämään. – Rukous ja kirkkovuoden kulku tulevat tutuiksi ja ne antavat elämälle turvallisen perustan. On hyvä, että lapset oppivat hiljentymään ja rauhoittumaan hartaushetkissä, miettii Ritva Kauppila. Tutut iltarukoukset ja laulut tuovat turvallisuutta lasten elämään. Rukous ja enkelilaulu kuuluvat myös Oivan ja Aimon iltatoimiin. Kauppiloiden Johanna-tytär tapasi laulaa raskausaikanaan tuttua laulua Suojelusenkeli. – Jenny-tyttären synnyttyä tuore äiti huomasi, että mikään muu laulu ei rauhoittanut vauvaa kuin tämä jo kohdussa tutuksi tullut laulu, hymyilee mummi. Anne Hakanen pitää tärkeänä, että lapsi saa kerhossa kristillistä kasvatusta, joka on länsimaisen sivistyksen, kulttuurin ja moraaliopetuksen perusta. – Tuntuu, että kristillisten arvojen opettamista nykyisin jopa arastellaan päiväkodeissa ja kouluissa, vaikka kristillisyys kuuluu suomalaisten perinteisiin. Kauppilan perheen mielestä kerho on myös lapselle mitä parhain paikka oppia ryhmässä olemista ja muiden ihmisten huomioon ottamista. ✦ Kirsi Airikka Kasteesta koulutielle -kertomuksesta näet, mitä kaikkea seurakuntien varhaiskasvatus tarjoaa tamperelaisille lapsiperheille. tampereenseurakunnat.fi/ toimintaa/lapset/kasteesta_ koulutielle Kerhotoimintaa juhlitaan perhemessussa • Seurakuntien kerhotoiminnan 70-vuotisjuhlavuoden perhemessu järjestetään sunnuntaina 15.11. kello 16 Aleksanterin kirkossa. Pieni on suurin -messussa saarnaa entinen päiväkerholainen, kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio ja liturgina toimii kasvatustyön pastori Kirsi Hakala. • Leku Leijona johdattelee väkeä messuun Keskustorilta kynttiläkulkueessa, joka lähtee noin kello 15.30. Silta siltalehti.fi 2. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Kaupalliset ilmoitukset: Medialiike, Tampere Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, mervi.juutilainen@medialiike.fi Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, tuija@seema.fi • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: jakelupalaute@kotimaa.fi, p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: 2.12., aineisto 11.11. mennessä, ti 5.1.2016, aineisto 14.12. mennessä En koskaan unohda pääbulevardin rikki iskettyjä ja sittemmin vanerilevyillä paikattuja näyteikkunoita. Tyhjyyttä ja liikkumattomuutta, jossa surisi ainoastaan ampiaisia ja liimaa imppaavia lapsikerjäläisiä. Retki rajakaupunki Narvaan millenniumin ensimmäisenä vuonna jäi ikimuistoiseksi. Mukavan rappioromanttisen mukaseikkailun sijasta tupsahdin haamumaiseen apokalypsiin. Pakenin ensimmäisellä bussilla, kohti jonkinlaista toivon häivää. Suomen yllä paistoi kirkas aurinko. Sitten suljettiin tehtaat ja virastot. Kaupat hävisivät yksi kerrallaan ja lopulta lähti myös ainoa pankkiautomaatti. Elämä muutti pois joskus viriileistä pikkukaupungeista nopeasti paisuviin, elinvoimaa kuhiseviin kasvukeskuksiin. Yllättäen myös keskuksen keskus on laho. Tampereen keskusta näivettyy, siitä osataan olla poikkeuksellisen samaa mieltä. Ikävän ilmiön syistä ja elävöittämiskeinoista ei pystytä tulemaan sopuun, kokeillaan vain vähän sitä ja hiukan tuota, hampaattomasti. Liiketilat eivät täyty. ” Kuvitelkaa kaupunki, joka olisi aidosti ihmisiä varten. Turun Nuorkauppakamari tarjosi tyhjillään olevia liiketiloja ilmaiseen pop-up -kokeiluun. Toimijoita oli valitsemassa Nuorkauppakamarin raati yhdessä tilanomistajan kanssa, ainoana rajoituksena oli aiotun toiminnan laillisuus. En tiedä, miten hankkeelle Turussa lopulta kävi. Toivottavasti ennakkoluulot hankalasti määriteltävää kulttuuri- ja yhteisötoimintaa kohtaan eivät estäneet kaupallisesta peruskaavasta poikkeavien projektien toteutumista. Kaiken toiminnan ei tarvitse olla voittoa tavoittelevaa bisnestä. Kuvitelkaa kaupunki, joka olisi aidosti ihmisiä varten. Sellainen, joka osaisi myös leikkiä, eikä ainoastaan mutruilla vihaisena. Kuvitelkaa, että nykyään tyhjillään olevia tiloja saisi ottaa väliaikaiseen haltuun laillisesti ja tarjota niissä ihmisille kokemuksia ja elämyksiä ilman ainaista myynti- ja ostopakkoa. Kuvitelkaa, että olisi vapaata tilaa kokoontua ja keskustella, pelata shakkia, pystyttää näyttely, käydä torkahtamassa, vetäistä performanssi, lukea ääneen, kerätä muistoja tai vaikka seisoa päällään. En usko, että sekasorto tuhoaisi keskustaa. Päinvastoin. Aktiivisten ihmisten vastuuntunto omakseen kokemasta ympäristöstä on yllättävän suuri, ja sen lisäksi tilanhaltijalla olisi vastuu kirjattuna myös sopimukseen. Kalliilla pystytetyt seinät voisivat ympäröidä jotain aivan muuta kuin hiljaa laskeutuvaa pölyä. Liike-elämä yksin ei pelasta meitä tyhjyydeltä. Elävällä kulttuurilla olisi voimaa vetää kaupungin keskusta surumielisestä horroksesta, johon nykyajan Suomi on uppoamassa. ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi Hannu Jukola 16 SILTA 11/2015 17 Ammattilaiset palvelevat Tiloissamme asiakaspaikkoja 70 hengelle JUHLAKESKUS Pitopalvelua myös haluamiinne tiloihin Kun on aihetta juhlaan... • muistotilaisuudet • perhejuhlat• ristiäiset Asiointipalvelua Kotipalvelut Lakiasiainpalvelut ammattitaidolla ja luotettavasti Kotipalvelu Kehrälintu Kalevan puistotie 7, 33500 TAMPERE, p. 0408 290 626 sähköposti: juhlakeskus@mancester.fi www.mancester.fi Perukirjat, testamentit, avioehdot, kauppakirjat, edunvalvontavaltuutukset ym. Kohtuuhintaisesti. Tapaamiset asiakkaan luona myös iltaisin ja viikonloppuisin. Häkkisen Sairaanhoitopalvelut Oy Katso lisää asiointipalvelupekkavaltonen.fi Tarvitsetko apua kodin pikkusiivouksissa tai tarvitsetko kotiisi suuremman siivouksen? Jäikö mökki laittamatta talvikuntoon, sekin onnistuu meiltä. • Yleissiivous (imurointi, lattioiden pesu) • Kaappien pesu/järjestely • Ikkunoiden pesu • Mattojen tamppaus sis. alv:n, puhdistusaineet ja -välineet sekä kilometrit (20 km Tampereen keskustasta) Voimassa 17.12.2015 asti. Avaamme lähiaikoina Lepo- ja hoivakoti Honkalan Kuva: Mauri Lepola Siivous 39€/h/hlö Ota yhteyttä p. 0400 889 078 hakkisensairaanhoitopalvelut@gmail.com www.hakkisensairaanhoitopalvelut.fi www.facebook.com/hakkisensairaanhoitopalvelut Asiointipalvelu Pekka Valtonen info@asiointipalvelupekkavaltonen.fi Iloista kotipalvelua ikäihmisille - henkilökohtainen hoiva - siivous ja pyykkihuolto - ruoanlaitto, asiointiapu - omaishoitajan sijaistukset Hinta alk. 25 € / tunti Soita: 050 437 2574 www.kehralintu.fi Puh. 0400 335 443 Pinninkatu 26-28 A 19 Tampere Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! Lordos-selkälauta 95 € ® Asianajotoimisto KAIKKI APU KOTIIN - siivouksesta sairaanhoitoon! Meesakatu 2, Lielahti p. 044 987 7815 www.valkokultahoiva.fi Jalkahoidot Lakiasiat Jalkahoito kotikäyntinä LAKITOIMISTO RAJAMÄKI 50€ Tilaa www.lordos.fi tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere Hoivapalvelut (Teisko + 5 €) Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja Satu laurell p. 050 558 0232 Kiinteistönvälitys perunkirjoitukset ja perinnönjaot l avioerot ja ositukset l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset l kauppakirjat ja sopimukset l riitaoikeudenkäynnit l rikosoikeudenkäynnit Maksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta Itsenäisyydenkatu 2, Tre 0400 638411 l vesa.rajamaki@lakitoimisto.com Kotisiivouksen lisäksi tarjoamme kotihoito- ja turvapuhelinpalveluamme kotona asuville senioreille, myös arvonlisäverottomasti. Kysy lisää! Silta, Pieni Korkeus 4,0 cm, 050 468 Leveys 4,2 8115 cm Kotihoito 020 768 9760 Kotisiivous 010 4088 117 Tuomiokirkonkatu 34 B 24, Tampere p. (03) 3124 2800 www.kuhalaki.fi - oikeudenkäynnit - testamentit, perunkirjoitukset - avioehtosopimukset - lasten huolto, asuminen, tapaamiset, elatus Kiinteistönvälitys Turvapuhelin • Säle-, rulla- ja puukaihtimet • Terassi- ja ikkunamarkiisit • Pimennys- ja paneeliverhot • Taite- ja peiliovet • Parvekekaihtimet ja pystylamellit • Luxaflex-sisustuskaihtimet Hautakiviä Kiinteistötoimisto LKV Käytetään - Silta Hoidamme ihmisen+kodin. Rohdinkuja52,A, 33100 Tampere | www.stella.fi Stella Kotipalvelut Oy | Hämeenkatu Lue lehti netissä siltalehti.fi NYT S YYSSIIVOUST A! • kotisiivoukset • toimistosiivoukset • ravintolasiivoukset • porrassiivoukset • lattianvahaukset. Yli 10 vuoden kokemus! Mahdollisuus kotitalousvähennykseen. Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere 040 Kaihtimet 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe PEKKA MUSTAJÄRVI Puh. (03) 214 1111 GSM 0400 628 241 pmlkv@nic.fi www.pekkamustajarvi.fi Palvelen välittäen 30v. kokemuksella. Asianajotoimisto Asianajotoimisto Pertti Holopainen Oy Verstaankatu 3 D 26 33100 TAMPERE Perinnönjaot, ositukset avo- tai avioerot, lasten asuminen, elatus ja huolto Puhelin 050 5519765 tai sähköposti toimisto@pjh.fi 2425 € SUUNNITTELU, MITTAUS, ASENNUSPALVELU 960 € www.HautakiviHalvemmalla.fi Kaihdin Sampo Puh: 045 109 1809 – Sanna Taipale Sammonkatu 18, TRE (03) 255 0858, 0400 736 716 ks@ kaihdinsampo.fi www.kaihdinsampo.fi Asianajajan palvelut Asuntokauppaa 99 € 148 € 510 € Me välitämme! Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere puh. 03 - 230 3000 www.lss-oy.com Täyden palvelun asianajotoimisto Tampereella Asunnot, kiinteistöt, tontit Laadimme kauppakirjat, arviokirjat, perukirjat, edunvalvontavaltakirjat Vuokrauspalvelu. Mikäli olette myymässä, ottakaa yhteyttä. Puh. (03) 2553 111 Palvelemme myös ruotsin kielellä Yhteydenotot: Jouko Juntunen asianajaja 041-506 2755 Palvelevin vuodesta 1994 Kalevan puistotie 15 Tampere www.asuntopari.fi Ammattilaiset palvelevat 18 Silta 11/2015 Dementia tunkee teatteriin Viime aikoina teatterissa on näkynyt aiempaa enemmän muistisairaiden elämän monipuolisuutta ja sairauden eri vaiheissa olevia ihmisiä. Harri Hinkka teksti: Asta Kettunen T ampereen Teatterin ja Teatteri Siperian yhteistuotanto peilaa yhteiskunnallisessa keskustelussakin näkyvää ilmiötä. – Suuret ikäluokat alkavat olla siinä iässä, ja ongelma on käsillä myös kansantalouden näkökulmasta, miettii Karoliina Blackburn, yksi Suomen kaunein -näytelmän työryhmän jäsenistä. Elina Piispanen, jonka aloitteesta ideaa lähdettiin työstämään, halusi nostaa esille arjen sankarit, omaishoitajat. Aiheeseen hänet saivat tarttumaan äidin väsyminen omaishoitajana, isän kuolema ja ystävän saattohoito. Blackburnin mielestä teatteri voisi paremmin seurata aikaansa. Klassikot ovat syystä klassikoita, mutta nykyteatterikin kiinnostaa, koska se heijastaa aikaamme. – Teatteri voisi vastata monenlaisten ihmisten tarpeisiin, vanhusten ja lasten. Ja teatteri voisi jalkautua, hän innostuu. Hän lisää liian vähälle huomiolle jääneiden joukkoon vapaaehtoiset. – Joka viides ihminen hoitaa omaistaan, auttaa sukulaisia tai tekee vapaaehtoistyötä. Suomi ei pyörisi ilman tätä panosta. Piispanen huomauttaa, että tutkimusten mukaan auttaminen lisää onnellisuutta. Hoivakulttuuria on ollut aina, mutta nyt se on tullut näkyväksi. – Jos vain sen stigma saataisiin pois. Ihminen ei halua myöntää olevansa omaishoitaja eikä varsinkaan tarvitsevansa siihen apua. Vallalla on toisaalta kyllä tässä pärjätään -mieliala, toisaalta tukea ei ole helppo saada. Huumorin kantilta Käsikirjoitusvaihe oli raskas, antoisa ja hauska. Työryhmä halusi tuoda esiin vaikeita asioita ilman, että joku ahdistuu. Asiaa käsitelläänkin huumorin pilke silmäkulmassa. – Meille sanottiin, että eihän tuosta voi tehdä komediaa. Mutta ilman sitä aihe olisi raskas, Piispanen perustelee. Tarkoitus ei ollut tehdä sairauden kuvausta. – Tietysti otin selville kaiken mahdollisen muistisairauksista. Mutta koskaan vanhus ei ole vain vanhus, Piispanen muistuttaa. 55-vuotiasta omaishoitaja-Mattia esittää Marika Heiskanen. Sukupuolia sekoittamalla on pyristelty irti kuluneesta kuviosta naisesta hoivaajana. Entä kuinka paljon sukupuoli enää määrittää ihmistä elämän loppuvaiheissa? Takana on pari omaishoitajille pidettyä työpajaa, keskustelutilaisuus ja omaishoitajien haastatteluja. Kevätkaudellakin Frenckellissä jatkavan näytelmän lisäksi työryhmällä on haaveena laitoskiertue. Myös työpajatyöskentely jatkuu. ✦ tampereenteatteri.fi/fi/ naytelma/suomen-kaunein avoimetovet.fi Anneli Kanto: Pala palalta pois. Kertomuksia Alzheimerin taudista (Gummerus, 2013) Suomen kaunein -näytelmän lämpö, ilo ja toivo näkyvät Migen (Karoliina Blackburn) ja Eevin (Elisa Piispanen) kohtaamisissa. Työryhmän ajatukset tiivistyvät Juha Juntun kappaleissa. Unholasta historiaan ovat vähitellen löytäneet tietään vanhain- ja palvelukoteihin. Koukkuniemen Kalevala -hankkeen työryhmä lähti työskentelemään Koukkuniemen asukkaiden kanssa viime vuonna. Kesän 2014 esityksen nimi oli On elomme muistoja vain. – Luin mummoni kirjoitelman, jossa hän kertoi elämänsä varhaisvaiheista 20-vuotiaaksi. Pyörämatkalla tajusin, kuinka paljon asia pyöri päässäni, kertoo teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa opiskeleva Meri-Maija Näykki. Aiemmassa työssään invataksin kuljettajana hän oli tutustunut Koukkuniemeen, joten se oli sopiva paikka ottaa yhteyttä. Nuoret tekijät toteuttivat soveltavaa teatteria vanhainkodin suojissa. Ajatus esityksen tekemisestä kaikille kuitenkin kiinnosti. – On oikeastaan outoa, että teatteria tehdään erikseen muistisairaille, kehitysvammaisille, nuorille ja niin edelleen. Hyvää teatteria voidaan tehdä niinkin, että otetaan muistisairaudet huomioon, mutta ei suljeta muita pois. Kuluneena kesänä ensi-iltansa sai Unhola. Sen pohjaksi muistojaan jakoi reilu parikymmentä vanhusta. – Kunnioitimme muistoja sellaisenaan, vaikka kaikki faktat eivät olisi olleet aivan kohdallaan. Näykki uskoo sekä esityksen tekijöiden Kohtaukset kuvina ”Muistatko pitkät lämpimät kesät, räystään alla pääskysen pesät. Lähditkö lapsena töihin mukaan, silloin sitä ei kieltänyt kukaan.” – Katsojapalaute Muistokahvilasta että vanhusten saaneen työskentelystä jotain. Tätä kautta löytyi esimerkiksi hautautunutta Tampereen paikallishistoriaa. Vanhuksia ei ollut tarkoitus terapoida. Työskentelyllä voi kuitenkin olla terapeuttinen vaikutus. – Tuodaan arkeen erilaista tapaa ajatella ja työkaluja käsitellä omia ajatuksia teatterin kautta. Muisteluista jäi vihko omaisille. Esityksiin liittyi myös kahvila, jossa yleisö saattoi jakaa tunnelmia esittäjien kanssa. Kaisa Pohjola Osallistavat esitykset ja taidetyöpajat Koukkuniemen asukkaat jakoivat muistojaan teatteriesitysten pohjaksi. Kuluneena kesänä työ huipentui Unhola-esityksiin. Kuvassa muistelija Anna-Liisa Palander, 88, ja näyttelijä Miina Hallikainen, 17. Unholan lähtökohtana oli, että kohtausten täytyy toimia myös yksittäin. – Muistisairas ei niin jaksa tekstiä seurata. Ohjaajana ajattelen, että luodaan kuva, jotka jo kertovat jotain tekstistä. Tunnelma muuttuu kuvan vaihtuessa. Teksti pyrittiin jaksottamaan muistisairaille sopivaksi musiikkinumeroiden ja tanssikohtausten avulla, kertoo esityksen käsikirjoittanut ja dramatisoinut Iira Halttunen. – Henkilöiden taustasta kerrottiin vähän, sillä se ei ole muistisairaalle juonen seurattavuuden kannalta tärkeää. Koukkuniemen kesäteatterin musiikkia johtanut Santeri Helinheimo uskoo musiikin tuomaan voimauttavaan tunteeseen. – Tuntematonkin teos voi herättää tunteita tai muistoja. Jopa muistisairaiden vanhusten kohdalla olen huomannut, että joskus pelkästään lyhyt pätkä tuttua melodiaa nostaa heti laulun sanat huulille. Kahden näytelmäkesän jälkeen työryhmä aikoo keskittyä opiskeluun. Haaveena on kuitenkin monologikiertue, jota voisi viedä yhtä hyvin laitoksiin kuin kahviloihinkin. Vanhainkodin tasaiseen rytmiin teatteri toi nopeutta ja vaihtuvuutta. Nyt rytmiä rikkovat ja erilaista energiaa tuovat pihalla palloa pelaavat maahanmuuttajat. ✦ koukkuniementeatteri.weebly.com Näkemyksiä Tammerkoskesta Museokeskus Vapriikissa on esillä näyttely, joka esittelee kuuden taiteilijan näkemyksen tamperelaisesta kulttuurimaisemasta. Uusissa näyttelyteoksissa tämän hetken elämä yhdistyy historian katkelmiin. Työt on toteutettu grafiikan sekä tekstiili- ja valokuvataiteen keinoin. Näyttelyn ovat ideoineet ja toteuttaneet taiteilijat Anna Alapuro, Terhi Asumaniemi, Petri Nuutinen, Edwin Petrus Peeters, Marja Pirilä ja Jaana Tyrmi. Se on toteutettu yhteistyössä Vapriikin ja Valokuvakeskus Nykyajan kanssa. ✦ 19 Hannu Jukola Silta 11/2015 Kuuden taiteilijan Tammerkoski -näyttely on esillä 10.1.2016 saakka Museokeskus Vapriikissa, Alaverstaanraitti 5 Kutsumuksena Afganistan Vuoden kristillinen kirja 2015 -tunnustuksen on saanut Jukka Sariolan kirja Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan. Valinta julkistettiin Helsingin kirjamessuilla 25. lokakuuta. Heinäkuun 24. päivä 2014 Seija Järvenpää ja hänen työtoverinsa kuolivat väkivaltaisesti Afganistanissa. Tällä koskettavalla kirjalla Jukka Sariola haluaa kunnioittaa läheisen ystävänsä muistoa. Kirja on avoin ja henkilökohtainen kuvaus pitkään kestäneestä ystävyydestä. Samalla se kuvaa mielenkiintoisella tavalla rohkean ja vahvan kutsumuksen omaavan Seijan elämäntarinan. Sariolan sanoin, Seija ei ollut uhkarohkea sankaripyhimys vaan omat lahjansa lähimmäisten käyttöön antanut tavallinen ihminen. Lupaavasti alkanut ura DNA-tutkimuksen parissa sai jäädä kun tilalle tuli jotain tärkeämpää – syvemmällä oleva kutsumus. Tapahtumat etenevät vuosikymmenten takaa aina Seijan elämän viimeisiin hetkiin. Muistojen lisäksi kirjan työstämisessä kirjoittajalla ovat olleet apuna Seija Järvenpään tukirenkaalleen lähettämät rukouskirjeet ja noin 600 sähköpostiviestiä, joita he lähettivät toisilleen 17 vuoden aikana. Kirjassa on 40-sivuinen kuvaliite. Seija Järvenpään elämäntarina on yksi osoitus siitä, miten paljon rakkaus ja välittäminen voivat saada aikaan. Kristilliset kustantajat ry:n myöntämä Vuoden kristillinen kirja -palkinto jaettiin 22. kerran. Valinnan teki kansanedustaja Jutta Urpilainen. Kirja oli myös ylivoimainen yleisöäänestyksen voittaja. ✦ Anneli Jaatinen Kirjoittaja on Seurakuntien kirjaston kirjastonhoitaja, joka kuuluu Vuoden kristillinen kirja -valitsijaraatiin. Jukka Sariola: Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan Kustannus Oy Uusi Tie, 2015 Kirja on lainattavissa Seurakuntien kirjastosta, Näsilinnankatu 26, 5. krs. Ilmo Launiksen Lentävä kotka -työn sanoma on: Älä räpyttele oman hengellisyytesi siivillä, vaan anna Jumalan voiman nostaa sinua. – Ilmo Launiksen esimerkki on rohkaissut minua ja monia muita elämään tätä elämää ja toteuttamaan unelmia, pohtii pastori Martti Tuure, joka on tehnyt kirjan taiteilijasta. Halkaise palanen puuta ”Kerrankin kaikki taidearvostelijat ovat aivan samaa mieltä siitä, että taidenäyttelyni on puhdasta roskaa — meren aaltojen puhdistamaa roskapuuta”, totesi Ilmo Launis pitäessään ensimmäisen näyttelynsä. Hän nimittäin teki ajopuutaidetta aaltojen hiomasta hylkypuusta ja hylätystä tavarasta. Luk vieraa upiirin n Välähd a Marjo Seki: yk Kurkis siä kirjasta tus viu taakse hkan 1.12. k Seurak lo 17–19 untien 2.krs, talo, Emma us-sali Ilmo Launis (1912–1995) oli Töölön seurakunnan kappalainen, kirjailija ja elokuvantekijä. Miehen taiteesta kertova kirja Halkaise palanen puuta – minä olen siinä julkistetaan isänpäivänä 8. marraskuuta Aleksanterin kirkon kryptassa. – Launiksen töillä on paitsi esteettinen ja taiteellinen arvo, myös teologinen ulottuvuus. Roska- ja hylkypuusta – siitä mikä ei mitään ole – taiteilija tekee puhuttelevaa taidetta, jossa pääosassa on Jeesus Kristus ja hänen työnsä. Jumala voi rakastaa ihmisen ehjäksi, pohti kirjan tekijä, pastori Martti Tuure Silta-lehden haastattelussa marraskuussa 2014. Tuure kokosi Tampereelle myös näyttelyn Launiksen töistä viime vuonna. Kirja tarjoaa puhuttelevaa, persoonallista taidetta ja toi- mii samalla hartaus- ja mietiskelykirjana. Useimmat tekstit teosten yhteyteen on laatinut taiteilija itse. Teoksessa on myös valokuvaosio sekä johdanto Launiksen pappiskutsumuksesta ja taiteellisesta työstä. Taiteilijan työt on kuvannut Tampereen seurakuntien valokuvaaja Hannu Jukola. Kirjan on kustantanut Päivä Osakeyhtiö. ✦ Kirsi Airikka Ilmo Launiksen ajopuutaiteesta kertovan kirjan julkistamistilaisuus su 8.11. messun jälkeen klo 11.30 Aleksanterin kirkon kryptassa, osoitteessa Pyynikin kirkkopuisto. Messu alkaa klo 10. Musiikkia Helena Tuure ja Petra Perttula. Kirkkokahvit. Esteetön pääsy. 20 SILTA 11/2015 Hannu Jukola Uskoontulonsa jälkeen Jukka Tolonen on tehnyt kaksi virsilevyä. Nivelrikon vuoksi hän on luopunut kitaransoitosta, mutta soittaa yhä pianoa. Huumekoukusta elävien kirjoihin – Minut palautettiin takaisin elävien kir- joihin, jotta voisin kertoa Jeesuksesta muille ihmisille, sanoo kitaristi ja muusikko Jukka Tolonen, joka pääsi irti pitkään jatkuneesta huumeriippuvuudesta uskoontulon ansiosta. Jukka Tolonen sai ensimmäisen kitaransa 11-vuotiaana. – Opettelin soittamaan sitä itse. Katselin valokuvista otteita ja harjoittelin jatkuvasti, kertoo Tolonen, joka aiemmin oli käynyt pianotunneilla. Kitaransoitto vei nuorukaisen kokonaan. Taidot karttuivat nopeasti ja hän soitti ensimmäisen kerran levyllä jo 14-vuotiaana. Kansainvälisesti tunnettu kitaristi hänestä tuli 1970-luvulla. Tolosta pidetään yhtenä lahjakkaimmista suomalaisista rock-kitaristeista. Mies tunnetaan muun muassa bändeistä Tasavallan Presidentti, Jukka Tolonen Band, Piirpauke ja Wigwam. Tolosen käsialaa on myös kitarasoolo Rauli ”Badding” Somer- joen kappaleessa Paratiisi. Hänellä on runsaat 40 levytystä eri yhtyeiden kanssa. Alamäki alkoi isän kuoltua Päihteet alkoivat kiehtoa Tolosta jo varhain. – Soittamisen ansiosta minulla oli omaa rahaa. Alkoholia käytin rajusti jo teini-ikäisenä. Myös pilvikokeilut alkoivat samoihin aikoihin. Tolosen isä kuoli nuorukaisen ollessa 15-vuotias. – Kukaan ei sen jälkeen pystynyt laittamaan minua järjestykseen. Huumeet tulivat Suomeen 1970-luvulla ja kokeilut olivat yleisiä helsinkiläisnuorten keskuudessa. Tolonen alkoi käyttää aineita. Valikoimaan kuuluivat LSD, kokaiini ja amfetamiini. – 80-luvun alussa olin jo huumekoukussa. Sen myötä tuli avioero. Tolonen löysi uuden vaimon ja sai voimia irrottautua huumeista. – Viisi vuotta elämä oli aika ok, mutta sit- ten retkahdin taas aineisiin. Sitten tuli toinen avioero. Siitä alkoi elämäni rajuin alamäki. Tolonen nousi otsikoihin vuonna 2006, kun hän huumepsykoosissa puukotti naisystäväänsä. Mies tuomittiin ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta. – Poliisivankilassa rukoilin ensimmäisen kerran. Pyysin, että naisystäväni toipuisi puukotuksesta. En jaksanut rukoilla omasta puolestani. Ajattelin, että olen menossa kadotukseen. Tolosen suurin kiitoksenaihe on, että uhri selviytyi puukotuksesta ilman pysyviä vammoja. Tolonen on myös saanut teon häneltä anteeksi. – Hänen kehotuksestaan aloin lukea Raamattua. Luin armosta, anteeksiannosta ja sovituksesta. Tolonen sanoo tienneensä jo kauan sitten, että Jumala kutsuu häntä. Vankilassa ollessaan hän pääsi eroon huumeista ja tuli uskoon. – Olen elävä todistus Jumalan voimasta. Olen itsekin hämmästynyt, kuinka armo pystyy tervehdyttämään ihmisen. Muutos on mahdollista kaikille, vakuuttaa Tolonen. ✦ Kirsi Airikka Jukka Tolonen vierailee Sana soi -illassa sunnuntaina 8.11. klo 18 Finlaysonin kirkossa. ENS NUME I ROSSA : • Topi Lehtip kotika uu pal upunk aa iin • Esko V a Risto ltaoja ja eikk tähtikH irkkaailä taivaan n alla • Tulko on jou lu! JOULUMIELTÄ ETSIMÄSSÄ? Tule tekemään jouluruokakasseja vähävaraisille aatonaattona 23.12. ja jouluaattona 24.12. Nekalan Ruokapankkiin Pakkausvuorot 23.12. klo 8–11, 10–12 sekä 15–19 24.12. klo 7–10, 10–13 ja 13–16. Klo 9–15 ruokakassien kuljetus. Kuljetuksiin tarvitaan autollisia vapaaehtoisia (kilometrit korvataan). Ilmoittaudu tai kysy lisää: Salme Asunen, salme.asunen@evl.fi, 050 366 2582 tai Katariina Mylläri katariina.myllari@evl.fi, 050 329 3060
© Copyright 2024