Silta-10-2016
Hannu Jukola Tamperelainen seurakuntalehti Lokakuu 2016 Rocktähti Michael Monroe puhuu auttamisesta Sivu A 20 i.fi siltaleht Muusikko Marco Oey: Hannu Jukola Musiikki on yhteinen kieli Arkipyhäkoulu tarjoaa yhdessäoloa perheille Sivut A 12–A 13 Hannu Jukola Tangosävelmät nostavat tunteita Tesomalla Sivu A 3 Jousia Lappi Jussi Laine SIVUT A 8–A 10 Jukka Leppilampi: hädän hetkellä on toimittava Sivu A 18 A2 Silta 10/2016 pääkirjoitus Kirsi Airikka päätoimittaja lokakuu Tampere 5.10.2016 Voisitko olla vanhuksen auttaja? Tällä viikolla vietetään vanhusten viikkoa. Teemaviikosta vastaa Vanhustyön keskusliitto, jonka tarkoituksena on edistää ikääntyvien hyvinvointia sekä turvallisuutta. Haasteita riittää, sillä vanhusten määrä kasvaa ihmisten eliniän pidentyessä. Samalla vanhainkoti- ja muiden palveluasumispaikkojen määrää on vähennetty säästösyistä koko Suomessa. Tämä tarkoittaa, että yhä huonokuntoisemmat vanhukset elävät kotona – ja usein vieläpä yksin. Näkyvissä on, että yhteiskunnan voimavarat eivät riitä kaikkien yksin kotona asuvien vanhusten auttamiseen. Tämä kehitys näyttää varsin pelottavalta, sillä yksinäisyys on merkittävä suomalaisten koettua hyvinvointia ja terveyttä alentava tekijä. Yksinäisyyden yhteys heikentyneeseen toimintakykyyn ja monenlaisiin elämänkolhuihin on huomattu sekä koko väestöä että yksittäisiä ryhmiä käsittelevissä tutkimuksissa. Arviolta 400 000 suomalaista tuntee itsensä yksinäiseksi. Tulokset käyvät ilmi Suomalaisten yksinäisyys -tutkimushankkeesta (2015–2016). Kun yhteiskunnan resurssit eivät riitä vanhustenhoitoon, katseet kääntyvät kolmannen sektorin toimijoihin. Seurakuntien, järjestöjen, omaishoitajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden toivotaan ratkaisevan vanhustenhoidon ongelmat. Tampereellakin on yhä enemmän yksineläviä vanhuksia, jotka kaipaavat yhteyttä muihin ihmisiin. Tampereen seurakuntien diakoniatyössä on jo vuosia sitten huomattu, että ikäihmisillä on valtava avuntarve. Monet heistä ovat yhä huonokuntoisempia. Jokaiselle vanhukselle kuuluu ihmisarvo ja täysivaltainen osallisuus yhteiskunnassa. Muun muassa hyvä terveydenhoito ja virikkeet kuuluvat hyvään vanhuuteen. Diakoniatyö ja sen vapaaehtoisen vanhustyön keskus Mummon Kammari tekevät runsaasti työtä ikäihmisten parissa. Monipuolisen toiminnan avulla ehkäistään yksinäisyyttä ja pidetään yllä toimintakykyä. TULEVAT PYHÄT 5.10.–2.11.2016 9.10. Kuninkaanpojan häät Kaikki oli valmiina, mutta kutsutut eivät tulleet. Lopulta saatiin juhlaväki koolle, todellinen sekalainen seurakunta, mutta voi: yhdellä ei ollut juhla-asua. Mistä se mahtoi johtua? Ylimielisyyydestä, köyhyydestä, kiireestä? Väärien vaatteiden pohtiminen ei ole kuitenkaan pääasia. Tärkeintä on vastata kutsuun myöntävästi. (Matt. 22:1–14) 16.10. Uskonpuhdistuksen muistopäivä Usko, joka syntyy ihmeiden ja tunnustekojen varaan, ei ole kestävää. (Joh. 4: 46–53) 23.10. Niin kuin mekin anteeksi annamme Emme voi olla armottomia edes vastustajil- lemme, koska Jumala on ollut ja on jatkuvasti meille armollinen, muistuttaa Katekismus. (Matt. 18:23–35) 30.10. Keisarin ja Jumalan saatavat Jälleen kerran Jeesus tukkii fariseusten suut. Oikeastaan nämä jäivät suu auki ihmettelemään, jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois. (Matt. 22: 15–22) Puh – seur titupa a, hym y, apu Av torstai oinna sin k Mess lo 11–14 seurak ukylän untata lossa Syksyn lehtiä Hyviä uutisia saa hakemalla hakea sanomalehdistä. Väkivalta, vääryys ja vilppi saavat aina helpommin palstatilaa kuin hyvät asiat. Jotakin sentään löytyi: Saimaannorppia syntyi tänä vuonna ennätysmäärä. Etenkin verkkokalastuksen rajoittaminen on säästänyt yhä useamman norpan hengen. Norppien selviytymistä ovat auttaneet myös vapaaehtoisten rakentamat lumikinokset, joihin norppa synnyttää poikasensa. (STT:n uutisen välitti Aamulehti 20.9.) PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio ” Jokaiselle vanhukselle kuuluu ihmisarvo ja täysivaltainen osallisuus yhteiskunnassa. Seurakuntienkin voimavarat ovat vähentyneet viime vuosina. Haasteena onkin löytää uusia vapaaehtoistyöntekijöitä ikäihmisten avuksi. Tarvitsemme entistä enemmän yhteisöllisyyttä ja toisistamme välittämistä. Olisitko sinä valmis auttamaan apua tarvitsevaa ikäihmistä? ✦ Aarne Ormio HELMI Kammarissa käy vuosittain yli 12 000 ihmistä. Kohtaamispaikassa voi muun muassa tavata ja keskustella muiden ihmisten kanssa, jumpata, opiskella tietotekniikkaa, tehdä käsitöitä sekä kuunnella luentoja ja musiikkiesityksiä. Pelkästään Kammari saa kodeista vuosittain noin 3000 avunpyyntöä. Lisäksi yksinäisiä vanhuksia asuu ympärivuorokautista hoitoa antavissa yksiköissä. Mummon Kammarin voimavarana on noin tuhat vapaaehtoistyöntekijää, jotka saavat perehdytyksen Kammarissa. Heistä yli 500 käy kodeissa tapaamassa ja auttamassa ikäihmisiä. Myös nuoret kesätyöntekijät auttavat vanhuksia kodeissa ja ulkoilussa. Apostoli Paavali kirjoittaa: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: Uskosta vanhurskas saa elää. (Room. 1:16–17) Silta 10/2016 Annamaria Palsi-Ikonen kysymystä Tesoman kirkko tunnetaan Tampereella muun muassa Via Dolorosa -tapahtumasta. Kristuksen kärsimystie rakennettiin kirkkoon maaliskuussa jo 30. kerran. Lokakuun viimeisenä sunnuntaina Tesomalla kokeillaan uudenlaista erityismessua, kun kirkossa järjestetään Tangomessu. Mitä tekemistä tangolla ja kirkolla on toistensa kanssa? Tesoman kirkossa järjestetään Tangomessu lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Messun teemana on Kahden maan kansalainen. ❶ Harjun kanttori Sanna Ketola vastaa messun musiikista yhdessä Tesoman Tango-orkesterin kanssa. Mitä tekemistä tangolla ja kirkolla on toistensa kanssa? – Molemmat kuuluvat elämään. Suomalaiseen mielenmaisemaan kuuluu kaipaus kohti suurempaa ja parempaa. Tangoja on kirjoitettu samoista teemoista, joista puhutaan kirkossa. Tango taipuu virreksi, virsi taipuu tangoksi. – Monessa tangossa on erittäin hengellinen sanoma. Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa. Kuka voi määritellä musiikin hengelliseksi? Se on kuulijan korvassa. Moni ihminen kokee pyhyyttä eri tavoin, erilaisessa musiikissa. – Tangot ja virret ovat kuuluneet omaan elämääni lapsuudesta asti. Olen ilmeisesti musiikin sarallakin kahden maan kansalainen. – Tässä messussa saa myös tanssia halutessaan. ❷ Pastori, Harjun kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio vastaa Tangomessun saarnasta ja liturgiasta sekä toimittaa messun pastori Jouni Heiskasen kanssa. Kuinka tangot taipuvat jumalanpalveluksen musiikiksi? – Virret ja tangot löysivät paikkansa messun kaavasta uskomattoman luontevasti. Musiikkia lukuun ottamatta messu on normaali messu, jossa julistetaan evankeliumin ilosanomaa ihmisille. – Itse lähdin toteuttamaan messua avoimin ja ennakkoluulottomin mielin. Kirkossakin voi kokeilla monenlaisia uusia tapoja tehdä työtä. Rakennamme tämän messun Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi. – Toivon, että Tangomessu uutuutena kutsuisi kirkkoon nimenomaan niitä ihmisiä, jotka eivät muuten ole kovin usein mukana jumalanpalveluksissa. Kirkkoon voi pistäytyä ihan uteliaisuuttaankin! ❸ Seurakunnissa on järjestetty viime aikoina monenlaisia uusia messuja. Kuinka erityismessut on otettu vastaan Tampereella ja mitä seuraavaksi on suunnitteilla, Tampe- reen seurakuntien vs. kehitysjohtaja Jussi Laine? – On hienoa ja rohkaisevaa seurata ja olla tukemassa jumalanpalveluselämän monipuolistumista. Itse olin viimeksi pappina Soul-messussa, joka järjestettiin Tapahtumien yönä Aleksanterin kirkossa. – Erityismessujen ja tapahtumien vastaanotto on ollut kaikin puolin innostunutta, mikä on näkynyt myös tamperelaisten aktiivisuutena sosiaalisessa mediassa näiden messujen tiimoilta. – Tamperelaisia on hyvin monenlaisia. Odotettavissa on toivottavasti mahdollisimman monenlaisia rohkeita kokeilumessuja seurakunnissa. ✦ Tesoman Tango-orkesterissa soittavat Jussi Laine, piano, Antti Kulmala, basso, Tuukka Salonen rummut, Sanna Ketola huilu ja laulu sekä Taru Mäkimattila, haitari. Kirsi Airikka Tangomessu sunnuntaina 30.10. kello 10 Tesoman kirkossa, Tesomankuja 11 A3 Feministinen kirkko ravistelee normeja Kirkon sisällä on syntynyt tasa-arvoja sukupuolikysymyksiin keskittyvä Feministinen kirkko -liike. Sen tavoitteena on tuoda vähemmistöjen ääni kuuluviin kirkollisessa keskustelussa. Liikkeen pelinavaus oli piispain- ja kirkolliskokoukselle osoitettu avoin kirje koskien piispainkokouksen avioliittoselontekoa. Puheenvuoro huomioitiin, ja muun muassa arkkipiispa Kari Mäkinen totesi sosiaalisessa mediassa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat osa kirkkoa – meitä, ei heitä. Alkukipinän liikkeen muodostumiselle antoivat feministisessä Facebook-ryhmässä käydyt keskustelut kirkon rippikoulumateriaalien sukupuolistereotypioista. Keskusteluun osallistuneet kirkolliset päättivät järjestäytyä, jotta esiin nousseisiin ongelmiin voitaisiin yhdessä etsiä ratkaisua. Liike pyrkii lisäämään kirkon työntekijöiden sukupuoliherkkyyttä ja avaamaan näkökulmia sukupuoliin sosiaalisessa mediassa ja aktiivisella blogi-kirjoittelulla. – Heteronormatiivinen käsitys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on vallitseva normi. Tähän haluamme muutosta, jotta vähemmistöt tuntisivat olonsa tervetulleiksi ja huomioiduiksi kirkossa, kertoo liikkeen aktiivi Matias Uusisilta. Uusisilta uskoo, että kirkon työntekijät harvoin tahallaan jättävät vähemmistöt huomiotta, vaan kyse on vain tiedon puutteesta. Sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvät sanat ja käsitteet ovat kantajilleen tärkeitä. Moninaisuuden kieltäminen saatetaan kokea väkivaltana. – Kirkossa saarnataan, että ihminen pelastettiin kaikkinensa. Saarna ei ole uskottavaa, jos joidenkin täytyy tehdä itselleen väkivaltaa kuuluakseen pelastuksen piiriin, toteaa kirkkoaktiivi ja teologi Tiia Orpana. Sukupuolien moneutta kirkossa pohdittaessa heräävät teologiset kysymykset luomiskertomuksen tulkinnasta. – ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. Miten tämä tulkitaan oikein ja miten tulkinta vaikuttaa oikeiden ihmisten elämään, kysyy liikkeen aktiivi Enne Purovaara. Perinteisen tulkinnan voidaan ajatella asettuvan ristiriitaan luonnossa esiintyvän sukupuolien moninaisuuden kanssa. Liikkeen ajaman intersektionaalisen feminismin tavoitteet eivät rajaudu ainoastaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajamiseen. Intersektionaalisuudella tarkoitetaan yksilön elämään vaikuttavien tekijöiden moninaisuutta; vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi yhteiskuntaluokka, ikä ja etninen tausta. Liike haluaa piirtää esiin sortoa ylläpitäviä valtarakenteita. Uusisilta kertoo, että liikkeen saama palaute on ollut myönteistä. Monet ovat lähestyneet jäseniä ilmaisten kiitollisuutta vähemmistöjen eteen tehdystä työstä. – Minua kannustaa Facebook-sivujen kasvava tykkääjämäärä ja ihmisten halukkuus olla vielä luovuttamatta kirkon suhteen, lisää Orpana. Janne Aejmelaeus feministinenkirkko.blogspot.fi A4 Silta 10/2016 Lahjoita tavaraa Karjalan vähävaraisille Herättäjäjuhlat kaipaa väkeä suunnitteluun Tampereella Kalevan kirkon ympäristössä heinäkuussa 2018 pidettävien herättäjäjuhlien valmistelu on nyt täydessä vauhdissa. – Kuluvan syksyn aikana kootaan herättäjäjuhlia valmistelevat toimikunnat, ja vastuunkantajia tarvitaan monenlaisiin tehtäviin, kertoo juhlien pääsihteeri Petra Perttula. – Nyt etsitään suunnittelutyöstä kiinnostuneita ihmisiä, jotka voisivat ideoida esimerkiksi juhlavieraiden majoitusta, liikenteen ohjausta tai juhlaravintolan toimintaa. Herättäjäjuhlat ovat herännäisyyden eli körttiläisyyden suurin vuosittainen tapahtuma, joka on avoin kaikille. Seuraavat juhlat järjestetään Nilsiässä 7.–9. heinäkuuta 2017. Tampereella juhlat ovat 6.–8. heinäkuuta 2018. Tampereen juhlien järjestäjinä ovat Herättäjä-Yhdistys, Tampereen seurakunnat ja Tampereen kaupunki. – Ohjelmassa on muun muassa seuroja ja messu juhlakentällä, lisäksi oheisohjelmaa eri puolilla kaupunkia. Tampereelle odotetaan saapuvan yli 30 000 juhlavierasta. Herättäjä-Yhdistyksen kirkkopyhää vietetään sunnuntaina 9. lokakuuta kello 10 Aleksanterin kirkon messussa. Messussa saarnaa Jaakko Löytty ja liturgina on Sami Uusi-Rauva. Musiikkiavustajana on Tampereen herättäjäjuhlien juhlakuoro, jonka ohjelmisto koostuu Siionin virsistä tehdyistä kuorosovituksista. Tässä messussa kuoro laulaa Siionin virsien meneillään olevan uudistustyön virsiehdotuksia. – Messun jälkeen kaikki ovat tervetulleita kirkkokahville ja siioninvirsiseuroihin kirkon kryptaan, kutsuu Perttula. ✦ Petra Perttula Ilmoittautumiset suunnitteluryhmään: petra.perttula@evl.fi herattajajuhlat.fi Jussi Laitinen Viipurissa sijaitsevaa lasten turvakoti Dikonia laajennetaan ja remontoidaan Suomen Lähetysseuran Lasten Pankin tuella. Joukko Tampereen seudulla asuvia vapaaehtoisia on tukenut turvakotia ja muita Karjalan vähävaraisia ihmisiä jo 1990-luvulta lähtien. Yhteiskumppaneina avustustyössä toimivat Karjalan Apu ja Leijonat. Seuraava tukimatka Dikoniin ja Viipurin koiratarhalle järjestetään 5.–6. marraskuuta. Matkan hinta on 150 euroa. Tavaraa kerätään jälleen syksyn aikana. Konttiin voi tuoda aikuisten ja lasten vaatteita, Antti-Pekka Sonninen on suunnannut kirjansa vanhemmille ja lasten ja nuorten kanssa työskenteleville, mutta omistaa sen kaikille koulukiusatuille. Seuraavaksi hän ryhtyy kirjoittamaan romaania työpaikkakiusaamisesta. Kiusaamisen pysäyttävät vain voimakkaat toimet S aako kiusaamisen loppumaan vain raju käänne? Näin käy Antti-Pekka Sonnisen romaanissa Oikeus omassa kädessä. Teksti perustuu osittain hänen ja hänen poikansa kokemuksiin. Sonniseen kouluaikainen kiusaaminen on jättänyt niin pahat arvet, että hän on joutunut turvautumaan terapiaan. Osansa kiusaamisesta on saanut myös oma poika. Koulun toimille Sonninen antaa tapauksesta kiitosta, mutta kaupungin sosiaalitoimen puututtua peliin asiat olivat menneet hullumpaan suuntaan. – Se vei hirvittävästi voimavaroja koko perheeltä. Jo silloin söin uni- ja masennuslääkkeitä, Sonninen toteaa. Pojan selviytymistarinan ensimmäisiä askelia oli Messukylän seurakunnan päivärippikoulu, joka sai ulos huoneesta ja Tapparan peleihin. Sonninen kehuu myös isosia. Yhdeksännen luokan poika kävi normaalisti ja opiskelee nyt ammattiin. Prosessi sai kuitenkin omat arvet aukeamaan. Työkalupakki laajaksi Herättäjäjuhlat järjestettiin menneenä kesänä Vantaalla. kenkiä, hygieniatarvikkeita, liinavaatteita, läppäreitä sekä pelejä. Keräys 27.10. kello 17–19 Linnainmaan Citymarketin pihassa, Mäentakusenkatu 1 Tiedot ja ilmoittautuminen: Pertti Laanti, pertti.laanti@suomi24.fi, p. 040 587 7722. Kirjansa esipuheessa Sonninen toteaa, että koulukiusaaminen on yhtä vanha asia kuin koulunkäyntikin. Tätä käyttävät perusteluna he, joiden mielestä kiusaamista ei koskaan saada loppumaan, joten sen vastustamiseen ei kannata hukata voimavaroja. – Pieniä työkaluja olisi varmasti joka sektorilla. En usko, ettei asialle voisi tehdä jotain, mutta se vaatii aina jonkun, joka aloittaa. – Olennaisesti tärkein on vanhempien herkkä tuntoaisti. Kun nuori alkaa masentua, sulkeutua ja eristäytyä, on vanhempien heitettävä omat ongelmansa syrjään. Tilanteen selvittämiseen tarvitaan monen alan ammattilaisia. Kiusaajan rooli saattaa siirtyä sukupolvelta toiselle. – Se ajattelumalli pitää purkaa, että ”ei varmasti meidän lapsi” tee sitä eikä tätä. Kiusaaminen ei ole pelkkää eristämistä tai räkyttämistä: heitellään kivillä, rikotaan pyöriä, potkitaan ja upotetaan kuraan. – Vähänkin isommassa porukassa on heitä, jotka aloittavat, tai haluavat hyväksyntää, ja kiusaajien aseman pönkittäjiä. Joukossa on taatusti niitäkin, jotka eivät uskalla puuttua asiaan, koska pelkäävät joutuvansa itse kohteeksi. Sonnisen mukaan koulu toimii kiusaajien ehdoilla. Sen sijaan, että kiusaajaan tartuttaisiin reippain ottein, on kiusatun vaihdettava koulua tai luokkaa. Asiaan pitää puuttua ensinnäkin lainsäädännön ja koulun keinoin. Mukaan on saatava kolmannen sektorin toimijat, urheiluseurat, harrastuspiirit, isoset. Myös seurakunnat voisivat tehdä enemmän asennekasvatusta. – Julkkisvetoiset kampanjat ovat hyvä ajatus, mutta ne tuntuvat jäävän siihen, että asiaa pidetään esillä muutama viikko. – Ottakaa tämä teemaksi ensi kesän riparileirillä, tarkkailkaa, ja keskustelkaa asioista niiden oikeilla nimillä. ✦ Asta Kettunen Lisää: siltalehti.fi Silta 10/2016 A5 Kirkon Ulkomaanapu Kiireistä ruoka-apua tuhansille Etelä-Sudanissa Kirkon Ulkomaanapu on toimittanut ruoka-apua yli 4 600 ihmiselle Etelä-Sudanin pääkaupungin Juban alueella syyskuussa. Apua annettiin niillä alueilla, jotka kärsivät kaikkein pahiten heinäkuisista taisteluista. Suurin osa ruoka-avun saajista oli naisia ja lapsia. Arvioiden mukaan jopa neljä miljoonaa eteläsudanilaista on ruoka-avun varassa. Varsinaiset taistelut ovat Jubassa laantuneet, mutta väkivalta on yleistä. Asukkaita kuolee tai loukkaantuu väkivaltaisuuksissa lähes päivittäin. Uuden sisällis sodan uhka on yhä vahvasti läsnä. Väkivaltaa ja ruokapulaa pakoon on lähtenyt jo yli miljoona ihmistä. Lisäksi Etelä-Sudanissa on yli 1,7 miljoonaa sisäistä pakolaista. Viinikan kirkko päätyi voittajaksi Pirkanmaan maakuntamuseon järjestämässä Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikon Taloraadissa. Se sai raadilta 56 pistettä. Raati suuntasi Tampere-talolta Viinikkaan ja Nekalaan ja päätti kierroksensa Ratinanrantaan. Matka taitettiin polkupyörin. Raatiin oli kutsuttu maisematutkimuksen opiskelija Helene Kaarnametsä, museoavustaja Kari Järvilehmus, arkeologi Ulla Moilanen, rakennustutkija Sini Saarilahti, arkkitehtiopiskelija Riina Sirén sekä lukiolainen Kaisa Uotila. Viinikan kirkko sai raadilta yksimielisen ylistäviä kommentteja. Kirkkorakennuksen alkuperäisen arkkitehtuurin säilyneisyyttä, mittasuhteita, yksityiskohtia, arvokkuutta ja yksinkertaisuutta suorastaan rakastettiin. Kirkon kansainvälinen luonne sai raatilaiset kokemaan olevansa eri ajassa tai paikassa kuin vuoden 2016 Tampereella. Viinikan kirkko vie muinaiseen Egyptiin, esikristillisten symbolien ääreen, Italiaan ja Keski-Eurooppaan. Erityisiä kehuja sai myös kirkon suhde ympäristöönsä. Mäellä puutaloalueen keskellä väljästi sijaitseva kirkko edustaa perinteen jatkumoa. Asiantunteva raati valisti yleisöään myös kertomalla, että Kalevankankaalla sijaitsevalta kirkon suunnitelleen Yrjö Vaskisen haudalta on näköyhteys Viinikan kirkon kellotorniin. Yleisöstä ihailtiin kirkon yhtä aikaa massiivista ja kuitenkin keveää ulkoasua. Siirtymän Vihiojan yli Viinikan kirkolle todettiin luovan tunteen maaseudulle saapumisesta. Yleisö- Miinu Mäkelä, Vapriikin kuva-arkisto Kirkko sai parhaat pisteet Raadin eli Helene Kaarnametsän, Riina Sirénin, Kaisa Uotilan, Ulla Moilasen, Kari Järvilehmuksen ja Sini Saarilahden pisteet Viinikan kirkolle. kommentin mukaan Viinikan kirkko on myös paras joulukirkko. Ratinanranta keskustelutti Ratinanranta oli kova kakkonen saaden 53 pistettä. Paikka kokonaisuutena herätti suurta ihastusta. Alueen suunnittelussa kiitosta keräsivät toteutuksen laadukkuus, rannan kävely- ja oleiluvyöhyke, piha-alueet ja asuinrakennusten sommittelu. Yleisö pohti myös paikan ja rakennetun ympäristön suhdetta. Tampere-talo sai raadilta melko yhteneväisen vastaanoton ja 43 pis- tettä. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että rakennuksen sisätilat ovat julkisivuja onnistuneemmat. Myös yleisö oli mieltynyt enemmän rakennuksen sisä- kuin ulkoarkkitehtuuriin. Sorin sirkus sai 44 pistettä. Alueen teollinen perintö tekee alueesta kiinnostavan. Matka herätti huomion siitä, että Nekalassa tuotetaan kulttuuria, jota sitten esitetään Tampere-talossa. Matkan varrella kommentteja herätti muun muassa Viinikanpuisto sekä kevyen liikenteen näkökulmasta ongelmallinen kulkeminen teollisuusalueella. ✦ Miinu Mäkelä APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN Haavanhoito I Inkontinenssi I Ihonhoito I Hygienia I Apuvälineet Yksinäisyys uhkaa nuorten pärjäämistä Yksinäisyys ja tuen puute näkyvät nuorten pärjäämisessä. Ongelmat kasautuvat herkästi samoille ihmisille ja ryhmille. – Tutkimuksissa todettu kahtiajako hyvin pärjääviin ja huonommin jaksaviin nuoriin näkyy kentällä selkeästi. Isolle osalle nuorista esimerkiksi päihteet eivät ole arkipäivää eivätkä ongelma. Elämä sujuu hyvin, ja nuorella on tukenaan oma perhe ja lähiverkosto. Osa nuorista taas kaipaa vain hiukan ohjausta ja neuvontaa, kertoo ohjaaja Satu Muikku, joka vastaa Tampereen kaupungin etsivästä työstä. Monilta nuorilta puuttuvat läheiset ja turvalliset ihmissuhteet. He eivät aina myöskään pysty hyödyntämään heille kuuluvia palveluita, tai niissä asioiminen on heille vaikeaa. Tampereen kaupungin etsivän nuorisotyön työparit työskentelevät keskustassa, Hervannassa ja Tesomalla. Keskustassa täysi-ikäisten nuorten yleisiä ongelmia ovat näköalattomuus, keskeytyneet opinnot tai työttömyys. Taustalla voi olla myös päihdeongelmia, pieniä rikoksia tai puutteita lähiverkoston tuessa. Lähiöissä etsivän työn kohtaamat aiheet liittyvät kasvavien nuorten arkeen. Suomen Etsivä työ juhli 25-vuotistaivaltaan syyskuussa Tampereella, jossa työ alkoi kokeiluna. Etsivä nuorisotyö on matalan kynnyksen kohtaamista ja toimintaa arjessa. Tavoitteena on löytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ne tuen tarpeessa olevat alle 29-vuotiaat nuoret ja nuorisoryhmät, jotka eivät jostakin syystä voi tai tahdo hakea itse apua. Työ tähtää ongelmien ennaltaehkäisyyn ja tapahtuu nuorten omalla reviirillä. ✦ PYYDÄ ILMAINEN POSTIMYYNTIKUVASTO Olemme mukana: MEDIPLAST FENNO OY 09 276 360 TERVEYDENHUOLLON JA HYVINVOINNIN ERIKOISKAUPPA fennokauppa.fi A6 Silta 10/2016 Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Ilkka Hjerppe kävi tervehtimässä Eloa ja iloa -kerholaisia syyskuussa Kalevan seurakuntasalissa. Hjerppe kannusti kerholaisia kertomaan, millaista toimintaa ja tukea lähikirkot voisivat tarjota ikääntyville seurakuntalaisille. Vapaaehtoisia tarvitaan vanhusten seuraksi Vanhusten määrä kasvaa tulevaisuudessa ihmisten eliniän pidentyessä. Tämä on tiedostettu myös seurakuntien diakoniatyössä, missä työ ikäihmisten parissa on selkeä painopistealue. TEKSTI: Pirjo Lääperi KUVAT: Jussi Laitinen T ampereen seurakunnissa on tällä hetkellä yhteensä noin 50 diakoniatyöntekijää ja vanhustyöntyöntekijää, joista iso osa järjestää toimintaa ikäihmisille sekä tekee kotikäyntejä heidän luonaan. Seurakunnissa järjestetään vanhuksille esimerkiksi kerhoja, leirejää, retkiä, kirkontupia, tuolijumppia, pappapiirejä ja lähetyspiirejä. Niissä käy aktiivisia ja uskollisia osallistujia. Mutta kuinka kohdataan ne, jotka eivät ole mukana toiminnassa? Haasteena ovat irralliset ihmiset, jotka eivät ole yhtenäinen ryhmä. Kaikkia ei kiinnosta seurakunnan toiminta. – Diakonia tuo apua sinne, mihin muu apu ei ulotu. Seurakunta kutsuu kaikkia. Yhteiskunnan resurssit eivät riitä kaikkien yksin kotona asuvien vanhusten auttamiseen. Tässä tarvitaan työntekijöiden kotikäyntien lisäksi vapaaehtoisia, sanoo Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Ilkka Hjerppe. Tampereen seurakuntien rakennemuutoksen jälkeen seurakunnat ovat itsenäisempiä ja järjestävät omaa toimintaansa paikallisesti. – Yksinäisyyden lievitys on yksi tärkeä tehtävä. Jos vanhuksella on liikuntarajoite, vapaaehtoiset voivat esimerkiksi käydä kotona juttukaverina ja toimia ulkoiluapuna. Mummon Kammari on pitkään kouluttanut vapaaehtoisia ikäihmisten auttamiseen, Hjerppe kertoo. Tampereella puolet väestöstä on yksineläviä. Uutena toimintana seurakunta aloitti vertaistapaamiset yli 63-vuotiaille parittomille. Sinkkutoiminta käynnistyi jo 2000-luvun alussa. Lisää sukupolvien kohtaamista Hjerppe peräänkuuluttaa yhteisöllisyyden lisäämistä ja eri sukupolvien yhteisöjä. Tästä esimerkkinä hän mainitsee vanhukset, jotka voisivat toimia tu- Silta 10/2016 A7 Kotiin ei kannata jäädä yksin Muun muassa terveys, virikkeet ja mielenkiintoinen tekeminen kuuluvat hyvään vanhuuteen. Tätä mieltä ovat Vappu Lahtinen, Maire Lahdenpohja ja Sirkka Vuori, jotka tapasivat toisensa Tuomiokirkkoseurakunnan Eloa ja iloa -kerhossa Kalevan kirkolla. – Niin kauan pärjää, kun pystyy lähtemään liikkeelle. Jos jää kotiin istumaan, yksinäisyys iskee helposti, miettii Maire Lahdenpohja. Vappu Lahtinen kertoo nauttivansa keskustelusta ja musiikin kuuntelusta. – Tampereellakin asuu paljon yksineläviä vanhuksia. Kun oma ajatusmaailma alkaa hidastua, tarvitaan virkkeitä ja keskustelua. Kauppareissullakin voi tutustua ihmisiin ja saada juttukaverin, kannustaa Lahtinen ikätovereitaan. Hän muutti Jämsästä Tampereelle kuutisen vuotta sitten lapsensa ja lastenlasten vuoksi. – Kun ympärillä on nuoria ihmisiä, pysyy paremmin virkeänä. Sirkka Vuori muistuttaa, että jumppaaminen, liikkuminen ja kaikenlainen tekeminen pitävät vireyttä yllä. Kissa lemmikkinä hoitaa ihmistä. – Käymme tuolijumpassa ja kaupungilla kahvilla. Kotona kudon sukkia romanialaisille lapsille. Naisten yhteinen viesti on aktiivisuus. Liikkeelle ja ihmisten pariin kannattaa lähteä niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Eloa ja iloa -kerho on uusi ryhmä eläkeikäisille ihmisille. Kerhossa on mahdollisuus ruokailuun, yhdessäoloon ja jakamiseen seurakuntayhteydessä. – Tampereellakin on yhä enemmän yksineläviä vanhuksia, jotka kaipaavat yhteyttä muihin ihmisiin, kertoo diakoniatyöntekijä Anne Joronen, joka toimii kerhon ohjaajana Anni Luokkalan kanssa. ”Kun oma ajatusmaailma alkaa hidastua, tarvitaan virkkeitä ja keskustelua.” Diakonian vanhustyöntekijä Sirpa Lindgren on tehnyt vanhustyötä noin 26 vuotta Tampereen seurakunnissa. Hän käy tapaamassa iäkkäitä ihmisiä kotona ja on tukena esimerkiksi asiointireissuilla. Hän on huomannut, että monet kotona asuvat vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia. – Jos ihminen ei pääse liikkeelle, yksinäisyys korostuu ja henkinen hyvinvointi kärsii. Tarve kohtaamisiin on valtava. ✦ Kirsi Airikka Eloa ja iloa -kerho tiistaisin, Kalevan kirkko, seurakuntasali 1. Lounas klo 11, ohjelmaa klo 12–13 Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Ilkka Hjerppe kuunteli tarkkaan, mitä Vappu Lahtinen (vas.), Maire Lahdenpohja ja Sirkka Vuori kertoivat ikääntyvien elämästä. Nelikko kohtasi Eloa ja iloa -kerhossa Kalevan kirkolla. Uusi koulutus muutoksen avaimena – Vanhuus ei ole sairaus, jota pitää lääkitä, vaan luonnolli- ”Seurakuntien diakonia tuo apua sinne, mihin muu apu ei ulotu.” Ilkka Hjerppe kihenkilöinä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Suurella sydämellä -toimintaan on suunniteltu varamummojen välitystä perheille Monet palvelut toimivat kuitenkin vain virka-aikana. – Papit ja diakonit ovat työajattomassa työssä. Pitää harkita diakonien kotikäyntejä myös sunnuntaisin. Juhlapyhinä on myös olemassa selvä tarve käynteihin. Asiakkaan kannalta ei ole parasta se, että työ keskittyy virka-aikaan. Työntekijöiden määrää on vähennetty ja sen takia vapaaehtoisten työ korostuu entisestään, Hjerppe pohtii. ✦ • Vanhustenviikkoa vietetään 2.–9. lokakuuta • Lue kirjailija Minna Lindgrenin haastattelu sivulta A 19. Lindgren on kirjoittanut kolme kirjaa vanhustenhoidosta ja kuvitteellisesta hoitokoti Ehtoolehdosta. • Tampereen seurakuntien toimintaa muun muassa ikäihmisille Tapahtumat-liitteessä: sivut B 1 – B12 nen elämänvaihe, josta voi nauttiakin. Vanhus tulee kohdata yksilöllisenä persoonana, ei vain hoidon kohteena, pohtii sosionomikoulutuksen opettaja Toni Leander. Vanhustyöhön tarvitaan koulutettua henkilökuntaa nyt,ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Vanhustyö ei ole ollut tähän asti suosittu opiskelualana, mutta aineen markkinointi on lisännyt opiskelijoiden kiinnostusta. – Kehittämistyön näkökulmaa on haluttu lisätä vanhustyön koulutukseen. Siinä nähdään ihminen kokonaisuutena ja aktiivisena toimijana koko elämänkaaren ajan. Ihmisen elämänhistorian esilletuominen ja arvostaminen ovat lähtökohtina. – Korostamme yhteisöhoitoa, jossa otetaan huomioon vanhuksen psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen ympäristön merkitys, sanoo Toni Leander. Leanderin mukaan opiskelijat alkavat nyt nähdä vanhustyön mahdollisuutena, sillä alalla on hyvä työllisyystilanne. Sosionomikoulutuksessa toteutui vanhustyön syventävä jakso viime keväänä, kun noin 30 opiskelijaa valitsi tämän opintojakson. Ikäihmisten toiveita kuunneltava Vanhusten hoito pitää suunnitella kokonaisvaltaisesti niin, että otetaan huomioon asuinympäristö ja hoitopaikat. Vapaaehtoistyö nousee myös tärkeäksi. Sote-uudistuksen toivotaan avaavan mahdollisuuksia kokeilla ja kehittää uutta rohkeasti sekä soveltaa hyviksi havaittuja malleja laajemmin. – Lähiympäristö otetaan mukaan hoidon suunnitteluun ja kuullaan itse ikäihmisiä ja heidän toiveitaan. Vanhusten hoito tapahtuu nyt liikaa seinien sisäpuolella ja hoitojärjestelmä on pirstaleinen. Pitää päästä eroon seinistä ja tuoda palvelut lähelle kotia, omaan asuinympäristöön. Ihmisten tarpeet ovat moninaisia ja he tarvitsevat yksilöllisesti erilaista apua arkeensa, kertoo Leander. Sosionomit työskentelevät esimerkiksi kunnissa, palvelukeskuksissa, järjestöissä tai projekteissa. Työhön kuuluu myös palvelujärjestelmän kehittäminen. He auttavat siinä, että palvelut kohdennetaan oikein asiakkaille. Kentältä tulee jatkuvasti tietoa tästä tarpeesta. Iloinen vallankumous hoitoon Sosionomiopiskelija Miia Susi opiskelee vanhustyön opintojaksolla. Hän teki opinnäytetyön vanhusten yhteisöhoidosta ja innostui alasta. Harjoittelujakso Kuuselakeskuksessa on lisännyt hänen kiinnostustaan alalle. – Mielestäni vanhuksia pitää hoitaa niin, että heidät nähdään ihmisinä, eikä työtehtävinä. Se ei riitä, että vanhus saa ruokaa ja kuivat vaipat. On myös otettava huomioon hänen hyvinvointinsa. – Vuorovaikutus vanhuksen kanssa on tärkeää. Silmiin katsominen, tervehdys ja hymy hoitotilanteessa ovat aitoa kohtaamista, Susi kuvailee hänestä ajatuksiaan. Harjoittelujaksolla Sudesta tuntui pahalta se, että vanhus jätettiin yksin huoneeseensa. – Vanhusten yksinäisyys sattuu syvälle sydämeen. Toisaalta olen nähnyt hoitopaikassa myös onnellisia ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä hoitoon ja osallistuvat vaikka kortinpeluuseen toisten kanssa, Susi kertoo kokemuksistaan. Hän korostaa, että hoitopaikka on vanhuksen koti, ei vain henkilökunnan työpaikka, jossa mennään pisteeltä toiselle suorittamaan tehtäviä. – Hienoa, että tehdään iloinen vallankumous vanhustenhoitoon ja saadaan asioita parannettua, eikä vain valiteta resurssien puutetta. ✦ Pirjo Lääperi A8 Silta 10/2016 Tamperelainen Marco ”Maco” Oey on kulkenut pitkän tien selvittääkseen, kuka hän on ja mistä hän on kotoisin. Saksassa syntyneen Oeyn sukujuuret ovat lähtöisin Kiinasta ja Indonesiasta. Hänen äitinsä taas on Inkerin suomalainen. Silta 10/2016 A9 Musiikki on tarinoita ja kohtaamisia Marco ”Maco” Oey on huomannut, että musiikki yhdistää eritaustaisia ja eri puolilta maailmaa tulevia ihmisiä. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa. Sen voi jakaa toisten ihmisten kanssa esimerkiksi musiikin avulla. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola V iime syksynä tamperelainen erityisopettaja ja muusikko Marco Oey huomasi, että monien tuntemattomien ihmisten suhtautuminen häneen muuttui. – Varsinkin monet naiset kavahtivat, jos katsoin heitä silmiin. Monet näyttivät jopa pelästyneiltä. Kun avasin suuni ja aloin puhua sujuvaa suomea, ilmeet helpottuivat ja ennakkoluulot karisivat. Tummahiuksista ja -silmäistä miestä on luultu turvapaikanhakijaksi, joita saapui Suomeen tuhansittain vuosi sitten. – Toisaalta ymmärrän kantasuomalaisia. Ennakkoluulot ovat itsesuojelua. Monet ovat kokeneet olonsa ja etunsa uhatuiksi turvapaikanhakijoiden tullessa. Oey arvelee, että ennakkoluulot voivat aiheutua kokemusten vähäisyydestä tai kapeasta maailmankuvasta. – Kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille tai muuten tutustua muista etnisistä ryhmistä oleviin ihmisiin. Miehen mielestä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden auttaminen on välttämätöntä, mutta maailma ei ole koskaan mustavalkoinen. Ylilyöntejä on tapahtunut puoli ja toisin. Myös kritiikkiin on ollut aihetta. ”Vieraskielinen nimi, erilainen ulkonäkö ja se, ettei suvulla ole historiaa tässä maassa, toivat vieraan olon.” Hän kiittää etenkin kirkkoa turvapaikanhakijoiden auttamisesta viime syksynä. – Mielestäni kirkon tärkein tehtävä on lähimmäisen auttaminen. Kunnioitan monia seurakuntien työntekijöitä, jotka kutsumuksen voimalla tekevät työtään. Kiinalais-inkeriläinen maailmankansalainen Marco Oey on itse kulkenut pitkän tien selvittääkseen, kuka hän on ja mistä hän on kotoisin. Erilaisuuden leima lyötiin häneen jo lapsena. Saksassa syntyneen miehen sukujuuret ovat lähtöisin Kiinasta ja Indonesiasta. Hänen isänsä päätyi Aa- siasta Keski-Euroopan kautta Suomeen. Hänen äitinsä taas on Inkerin suomalainen, joka tuli sodan jaloista Neuvostoliitosta monien vaiheiden jälkeen 9-vuotiaana Suomeen. Vanhemmat tapasivat toisensa sairaalassa tuberkuloosiin sairastuttuaan. – Kun ottaa huomioon vanhempieni etnisen taustan ja heidän moninaiset vaiheensa, on suorastaan lottovoitto, että minä ja sisarukseni olemme olemassa, hymyilee Marco Oey, jolla on kaksi vanhempaa veljeä sekä Suomessa syntynyt pikkusisko. Perhe muutti takaisin Suomeen, Hyvinkäälle, kun Oey oli yksivuotias. – Suomessa oli tuolloin melko vähän maahanmuuttajia. Saimme vahvan erilaisuuden leiman. Olimme erinäköisiä, ja vanhempien kotikielenä oli saksa. Sisarusparven piti olla vahva koulussa ja kaveripiireissä. – Vain siten pärjäsimme. Toisaalta olimme ehkä myös ylikilttejä. Herätimme muutenkin niin paljon huomiota, emme halunneet aiheuttaa vanhemmille enempää lisähuolta, muistelee Oey lapsuuttaan. Mies myöntää, että varsinkin nuorena hänellä oli ulkopuolinen olo. – Vieraskielinen nimi, erilainen ulkonäkö ja se, ettei suvulla ole historiaa tässä maassa, toivat vieraan olon. Identiteetin rakentaminen on vienyt aikaa. MARCO ”MACO” OEY: • Syntynyt Saksassa, Braunschweigin kaupungissa • Koulutus: luokanopettaja, uskonnonopettaja, erityisopettaja • Työ: erityisopettaja Puistokoulussa, muusikko • Bändi Maco Oey: Maco Oey (kitara, laulu), Sakari Löytty (rummut), Janne Saksa (kitara), Sakari Tiikkaja (basso) • Albumeita: Maco: Peltikattoja pitkin, 2006 ja Maco Oey: Pari suhdetta, 2010, Osa Sinua, 2012, Tämä hetki, 2014, Unohdetut salasanat, 2015 (kappaleet sävelletty Pentti Saaritsan runoihin), Omani, julkaistiin 23.9.2016 • Harrastukset: murtomaahiihto, musiikin kanssa leikkiminen, lukeminen • Motto: ”Etsi, unelmoi ja löydä.” (Mark Twain) A 10 Silta 10/2016 Musiikin tekeminen merkitsee Marco Oeylle yhteisöllisyyttä, iloa ja terapiaa. Muusikon viides oma levy Omani ilmestyi 23. syyskuuta. Erilaisuutta voi ymmärtää Marco Oey on koulutukseltaan opettaja, jolla on myös uskonnonopettajan ja erityisopettajan pätevyys. – Uskon, että yksi syy miksi ryhdyin erityisopettajaksi, oli oma erilaisuuteni. Ymmärrän erilaisuutta. Kaikkien ei tarvitse sopia samaan pirtaan. Hän kiittää suomalaista koulujärjestelmää, joka mahdollistaa monimuotoisen opetuksen. – Heikommista pidetään huolta ja monenlaista tukea on tarjolla esimerkiksi oppimisvaikeuksissa. Se on suuri voimavara nuorten kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tulevaisuus näyttää kuitenkin huolestuttavalta koulutussäästöjen vuoksi. Mies on vienyt osaamistaan myös ulkomaille, sillä hän on toiminut erityisopettajien kouluttajana Afrikassa. Ulkoministeriön rahoittamat matkat liittyivät Tampereen ja tansanialaisen Mwanzan ystävyyskaupunkihankkeeseen. Musiikki yhdistää Marco Oey on huomannut, että musiikki ja yhdessä tekeminen ovat hyviä välineitä kansainvälisyyskasvatuksessa sekä erilaisten ihmisten ja kulttuurien kohtaamisessa. – Musiikki on yhteinen kieli, joka yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Yksi monista musiikillisista hengenheimolaisista on Fest Africa -festivaalin taiteellinen johtaja Menard Mponda. Miehet ovat tehneet yhteistyötä muun muassa Oeyn levyillä ja monilla yhteisillä keikoilla. He ovat myös yhdessä ohjanneet koululaisten musiikkityöpajoja, joissa on mukana noin 60 tamperelaista lasta ja nuorta. Pajoissa yhdistellään ja esitetään suomalaista ja afrikkalaista musiikkia. Työpajojen toiminta huipentuu oppilaskonserttiin 23. marraskuuta Sampolassa. Vuosien varrella muusikko on huomannut, että Suomi ja Tampere ovat pikkuhiljaa muuttuneet kansainvälisemmiksi ja suvaitsevaisimmiksi – viime syksyn kokemuksista huolimatta. – Maailma muuttuu. Kuulemma Etelä-Hervannan koulussa on jo 35 eri kansallisuutta edustettuna. Vahva tarinankertoja Marco Oey on käsitellyt omaa erilaisuuttaan ja maahanmuuttajien elämää erityisesti Tämä hetki -levyllään. Monet laulut kertovat omista lapsuudenkokemuksista, kaukokaipuusta tai maahanmuuttajaystävien koskettavista elämäntarinoista. Lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus ovat levyn kantavia teemoja. – Ilmeisesti on niin, että kun käsittelee asioita musiikin avulla, niistä pääsee myös ylitse. Erikoista on, että olimme bändin kanssa levyä tehdessämme edellä aikaamme. Turvapaikanhakijoiden tulva Suomeen alkoi vasta vuosi levyn ilmestymisen jälkeen. Oey on vahva tarinankertoja ja tarkkasilmäinen havainnoija, jonka laulut ovat kuin suoraan ihmisten arkielämästä. Myös miehen matkat maailmalla, muun muassa Kii- nassa, Tansaniassa ja Venäjällä, kuuluvat hänen lauluissaan ja tarinoissaan. Muusikon itsensä lisäksi tekstejä yhteistyönä ovat tehneet hänen ystävänsä, elokuvaohjaaja Jarmo Lampela ja Pekka Voltti. – Laulut kertovat omasta elämästäni, mutta myös lähipiirin ja ystävien elämästä. Osa tarinoista on iloisia, osa taas surullisia. Syyskuun lopussa ilmestynyttä viidettä soololevyään Omani Oey kutsuu ”sillisalaatiksi”, jossa kuuluu koko elämän kirjo. Sen vahvimmat teemat ovat kuitenkin perhe ja vanheneminen. – Nimikappale kertoo siitä, että kauan tuntemasi ihminen on muuttunut sairauden ja vanhenemisen myötä. Siitä huolimatta näiden kahden ihmisen kohtaaminen ja suhde eivät koskaan muutu. He ovat toisilleen edelleen se rakas ihminen ja syli, jo- hon toinen on voinut turvautua, kertoo Oey. Levyn muutamat kappaleet ovat soineet ahkerasti radioiden soittolistoilla kesän aikana. Yleisö on ottanut monet kappaleet omikseen. Hän sanookin olevansa onnekas lauluntekijä, joka on saanut paljon tukea omalta yhtyeeltään. – Bändin jäsenet ovat minulle kuin perhe, he ovat sielunkumppaneita. He eivät koskaan sano minulle ei, mutta heidän avullaan löydän usein uusia näkökulmia tekemiseen, hymyilee Oey. Musiikki ja sen tekeminen ovat muusikolle intohimo. – Musiikin tekeminen merkitsee minulle yhteisöllisyyttä, iloa ja terapiaa. On mielettömän hieno asia, jos musiikkini tuo iloa myös muille ihmisille ja koskettaa heitä. ✦ ”Laulut kertovat omasta elämästäni, mutta myös lähipiirin ja ystävien elämästä. ” Lisätietoja: Katso Maco Oeyn Omani-video YouTubesta! JATKA LAUSETTA: • Lapsuuteni oli… värikäs. • Usko merkitsee minulle… mysteeriä. • Oppilaani ovat opettaneet minulle… todennäköisesti enemmän elämästä kuin minä olen opettanut heille. • Mielipaikkani on… mielentila, missä on hyvä olla. • Minut tekee surulliseksi… ahdasmielisyys, suvaitsemattomuus ja empatian puute. • Saan voimaa… ihmisistä, musiikista ja hymyistä. • Haaveilen… Love, peace and harmony. • Tulevaisuus on… yllätyksiä täynnä! Silta 10/2016 Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Lukijalta Jumala rakastaa kaikkia ehdoitta En voi käsittää, miten olette päästäneet lehtenne lukijapalstalle noin itsekkään, tietämättömän ja suorastaan törkeän tekstin Vastuumme avioliittolaista (Silta 9/2016). Teksti väittää homoseksuaalisuuden olevan seksuaalisen suuntautumisen häiriötila, kun se nimenomaan on vain yksi suuntautumisesta. Minua hirvittää ajatella, että kirkkoon, johon kuulun, kuuluu myös tuollaisia kapeakatseisia ihmisiä. Jumala on päättänyt kaikenlaisia asioita, eikä niistä puoliakaan enää toteuteta. Miksi pitäisi hylkiä suurta osaa väestöstä sen takia, että he sattuvat olemaan kiinnostuneita oman sukupuolen edustajista? Teksti on täynnä yleistyksiä, vanhaa ajattelua ja alaspäin katsomista homoseksuaaleja kohtaan. Ei kahden miehen suhde ole sen epäluonnolli- A 11 sempi kuin miehen ja naisen. On todella ajattelematonta, että julkaisette tekstin, joka väittää niin, oli se sitten lukijalta tai ei. Internetin palstat antavat jo tarpeeksi bensaa liekkeihin näille ajattelemattomille kappaleille. On ihmisiä, jotka kärsivät joka päivä, pelkäävät ja jopa satuttavat itseään sen takia, että heitä ei hyväksytä sellaisina kuin he ovat. Jumala rakastaa kaikkia, täysin ehdoitta kuin vanhempi lastaan. Tuo teksti saattaa olla niitti arkkuun jollekulle nuorelle, joka taistelee itsensä kanssa. Turha yrittää mitään ”mutkun Raamattu sanoo”. Raamattu sanoo, että ihmisiä saa kivittää eikä vaatteita saa tehdä kahdesta eri kankaasta, mutta ei niitä enää toteuteta. Veera Sauerland Kirjoitus ei edusta lehden kantaa Sillan Lukijalta-palstalla julkaistu teksti Vastuumme avioliittolaista (Silta 9/2016) ei edusta lehtemme kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin tai homoseksualismiin. Hyvän journalistisen tavan mukaan Sillan yleisönosastolla julkaistaan mahdollisimman tasapuolisesti tekstejä, jotka ottavat kantaa erilaisiin elämänilmiöihin sekä yhteiskunnassa että kirkossa keskustelua herättäviin ajankohtaisiin asioihin. Maailmassa on eri tavalla ajattelevia ihmisiä ja heillä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä. Sananvapaus myös mahdollistaa mielipiteen julkituomisen esimerkiksi mediassa. Silta ei kanna vastuuta kirjoittajan mielipiteistä. Jokainen lukija muodostaa itse oman kantansa ja käsityksensä kyseisestä asiasta. Lehden kannanotot ja journalistiset valinnat näkyvät pääkirjoituksissa sekä juttuaiheiden ja haastateltavien valinnassa. Kirsi Airikka Sillan päätoimittaja Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 hautaustoimisto.moisio@kolumbus.fi www.moisionhautaustoimisto.fi Tamperelainen seurakuntalehti Lukijapostia myös sivulla A 15 Seuraava Silta ilmestyy 2. marraskuuta Mediamyynti Mervi Juutilainen 044 5205560 mervi.juutilainen@medialiike.fi Ilmoitusvalmistus Tuija Lautiainen, 044 5322300, tuija@seema.fi Aineistot silta@medialiike.fi ® Sepänkatu 4-8 33230 Tampere MEDIALÄHETYSJUHLA la 29.10. klo 16-18 (kahvitarjoilu klo 15-16) Kalevan kirkossa (os. Liisanpuisto 1, Tampere) MEDIALÄHETYSTYÖTÄ 40 v. Mukana: Hannu ja Laura Haukka ja IRR-TV:n lähetystiimi Ohjelmassa: mm. videoesitys medialähetystyön 40-vuotisesta historiasta Tilaisuudessa kerätään kolehti lähetystyölle. 1976–2016 Katsaus Venäjän nykytilanteeseen. Tervetuloa! IRR-TV.fi Yleiskristillinen medialähetysjärjestö A 12 Silta 10/2016 Lauri Lepikonmäki tuli Jumalan kämmenellä -iltaan viettämään isä–tytär -aikaa Lean ja Noomin kanssa valmiin ohjelman pariin. Perheilta täynnä toimintaa Jumalan kämmenellä -illoissa viihtyy koko perhe. Tarjolla on kristillistä opetusta ja toiminnallista puuhaa lasten ehdoilla. TEKSTI: Maria Lappi KUVAT: Jousia Lappi Sitten töminä jatkuu, kun lapset siirtyvät leikkimään ja askartelemaan. ylmää, märkää!” Sellaiselta tuntuu lasten sormissa vesi, jonka nuorisotyönohjaaja Mari Ylikangas on tuonut isoon kulhoon sinisin liinoin koristellulle pöydälle. Menossa on Tampereen seurakuntien Jumalan kämmenellä -illan alkuhartaus. Kaukajärven seurakuntatalon suuressa salissa ovat juoksuaskelten äänet tauonneet. Lapset ovat kukin vuorollaan soittaneet triangelia hartaushetken merkiksi. Kynttilät on sytytetty ja illan nimikkolaulu laulettu. Nyt keskustellaan Mari Ylikankaan johdolla illan teemasta, elävästä vedestä. Mihin vettä tarvitaan? Mitä Jeesus sanoo Raamatussa elävästä vedestä? Lopuksi opetellaan yhdessä laulamaan: ”Keinutaan aalloilla, Jeesuksen seurassa. Huoletta turvassa olla saamme, keinutaan aalloilla!” Kolmen kohdan konsepti ”K Jumalan kämmenellä -illat ovat koko perheelle suunnattu toiminnallinen pyhäkoulu, joka on suunniteltu perheiden toiveiden pohjalta. Illat koostuvat kolmesta osiosta: alkuhartaudesta, toiminnallisesta osuudesta sekä iltapalasta. – Alkuhartaus on illan pyhäkouluosio, jonka tarkoituksena on pitää esillä kristillistä sanomaa ja tukea hengellistä kasvatusta. Hartauden pitäjät ja teemat vaihtuvat kerroittain, kertovat tämän illan vetäjät, lastenohjaajat Sarri Tuomi ja Sanna Tigrine. Hartauden jälkeen lapset pääsevät touhuamaan vapaasti joko temppuradalle tai askartelupisteelle. Salissa saa purkaa energiaa pallojen, vanteiden ja trampoliinin parissa. Kerhohuoneen pöydille on koottu askartelutarvikkeita ja täpötäysissä lelulaatikoissa riittää tutkittavaa halukkaille. Illan päätteeksi on iltapalatarjoilu, joten kotiin ei tarvitse kiirehtiä pöytää kattamaan. Iltatekemistä koko perheelle Sarri Tuomi iloitsee Jumalan kämmenellä -illoissa erityisesti yhdessä olemisen ja tekemisen tunnelmasta. – Näin ilta-aikaan myös työssäkäyvillä ja koululaisilla on mahdollisuus päästä mukaan, joten parhaimmillaan tämä on koko perheen juttu. – Avoimet päiväkerhot pidetään aamupäivisin, joten niihin voivat yleensä osallistua vain kotona olevat vanhemmat ja lapset. Tänne ehtivät esimerkiksi myös kouluun siirtyneet entiset päiväkerholaiset. Näin heillekin on tarjolla jatkumoa seurakunnan toimintaan, Tuomi toteaa. Ikärajaa osallistujille ei ole, vaan kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Lasten ehdoilla järjestetyssä tilaisuudessa on helppoa olla kaikenikäisen jälkikasvun kanssa – tänäänkin paikalla on lapsia vauvoista kouluikäisiin. Pyhäkoulu ilman pönötystä Kaukajärven ilta osui Milka Junttilalle sopivaan hetkeen, sillä hän kaipasi illaksi tekemistä lastensa Linnean, 3, ja Benjaminin, 10 kk, kanssa. – Linnea lähti innoissaan mukaan, kun kerroin, että tämä on se pyhäkoulu, jossa on temppurata, Milka Junttila nauraa. Vieressä Linnea pyörittää hulavannetta ja Benjamin mittailee lattiaa kontaten. Junttiloille seurakunnan toiminta on tuttua myös muun muassa avoimien päiväkerhojen kautta. – Haluan tutustuttaa lapseni monipuolisesti siihen, mitä seurakunnassa tapahtuu ja mistä siinä on kyse. Toivon, että he saisivat seurakunnan toiminnassa myös kavereita. Täällä on mukava tavata samanhenkisiä ihmisiä. Jumalan kämmenellä -illoissa Milka Junttila arvostaa erityisesti toiminnallisuutta. – Täällä ei tarvitse pönöttää paikoillaan. On hienoa, että lapsille syntyy sitä kautta mukava ja rento mielikuva seurakunnan toiminnasta. Pidän siitä, että il- Silta 10/2016 A 13 Tieto temppuradasta houkutteli Linnea Junttilan innostuneena mukaan perhepyhäkouluun. Milka-äiti neuvoo vanteen pyörityksessä. Alkuhartaudessa pohditaan elävän veden teemaa nuorisotyönohjaaja Mari Ylikankaan johdolla. 3-vuotias Noomi Lepikonmäki viihtyy askartelupöydän ääressä. Alissa ja Iida Veikkola suunnittelevat korttien toteutusta. loissa on kuitenkin myös hyvää hengellistä sisältöä alkuhartauden muodossa. Laatuaikaa lasten kanssa Lauri Lepikonmäki on paikalla viettä- mässä isä–tytär -aikaa Noomin, 3, ja Lean, 1, kanssa. – Olemme kerran aiemmin käyneet vastaavassa illassa Atalassa. Vaimolla osuu usein tähän aikaan oma meno, joten yhteinen ohjelma tyttöjen kanssa tulee tarpeeseen. Mukavaa, kun tänne voi tulla porukalla, ja on valmista toimintaa tarjolla. Myös nelihenkinen Veikkolan katras on tullut osallistumaan iltaan isänsä, Jani Veikkolan johdolla. Verneri, 4, ja Ahti, 2, pomppivat salissa pikkutrampoliinilla. Isosiskot Iida, 8, ja Alissa, 6, valitsevat kartonkeja kerhohuoneen askartelupöytien ääressä. Tyttöjen mielestä illan kohokohta on temppuilu, mutta ennen sitä on päätetty hoitaa askartelu alta pois. Tekeillä on kartonkiset kortit. – Ensin korttiin liimataan näitä valmiita rukouslappuja. Sitten koristellaan tarroilla ja kiiltokuvilla, tytöt selittävät. Päiväkerhossa hyvää harjoitusta saaneilta siskoksilta askarteluhommat sujuvat varmasti ja vauhdikkaasti. Pian kortit ovat valmiina ja temppusali kutsuu. Mahat täynnä matkaan Vapaan leikin, liikunnan ja askartelun jälkeen Sarri Tuomi ja Sanna Tigrine kutsuvat joukon iltapalalle. Ohjelman ajan hautunut iltapuuro mansikkahillolla maustettuna tekee hyvin kauppansa niin lapsille kuin aikuisillekin. Kodin iltapuuhiin on mukava lähteä vatsat täynnä. Eteisessä saa matkaan vielä nostalgisen pyhäkoulun lammastarran ja iloiset heilutukset työntekijöiltä. Jumalan kämmenellä -iltoja järjestetään Kaukajärven lisäksi Atalassa, Kalevassa ja Peltolammilla. Osallistuminen on maksutonta eikä vaadi ennakkoilmoittautumisia. ✦ Lisätietoa Tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksen toiminnasta: tampereenseurakunnat.fi/toimintaa/ lapset_ja_perheet Joonatan Lappi kiipeää trampoliinille kerhohuoneen kätköistä löydetty pikkuauto tiukasti kädessään. Jumalan kämmenellä -illat syksyllä 2016: ATALA Atalan seurakuntakoti (Pulkkakatu 6) Klo 18 5.10., 2.11., 16.11., 30.11., 14.12. KAUKAJÄRVI Kaukajärven seurakuntatalo (Keskisenkatu 20) Klo 18 27.9., 11.10., 25.10., 8.11., 22.11., 20.12. KALEVA Kalevan kirkon seurakuntasali (Liisanpuisto 1) Klo 17.30 27.9., 11.10., 25.10., 8.11., 22.11., 20.12. PELTOLAMMI Peltolammin seurakuntakeskus (Tilkonmäenkatu 4) Klo 17.30 29.9., 13.10., 27.10., 10.11., 24.11., 8.12. Silta 10/2016 Hyvä tyyppi A 14 TUPA-hankkeessa vapaaehtoisena työskentelevällä Outi Virtasella riittää virtaa kotoutumisessa avustamiseen. Virtanen näkee yhteisen ihmisyytemme A uttamistyö on vienyt tamperelaisen Outi Virtasen mukanaan. Yhteyden rakentaminen ihmisten välille on hänelle tärkeä arvo; tämä on konkretisoitunut vuosien varrella maahanmuuttajaja pakolaistyön muodossa. Ystävällisiä katseita luova nainen kertoo iloitsevansa, kun suomen kieltä opiskeleva turvapaikanhakija yllättää hänet oppimillaan uusilla sanoilla. Koulutukseltaan Virtanen on lasten ja nuorten erityisohjaaja. Ennen maahanmuuttajatyötä hän toimi puuseppänä valmistaen muun muassa lavasteita. – Teatteri on minulla kantapäissä, hymyilee Virtanen. Tie maahanmuuttajatyöhön löytyi sattumalta. Seurakuntayhtymä haki työntekijää Kirkkopalveluiden maahanmuuttajaprojektiin. Virtanen haki työtä, ja paikka avautui. Iranilai- sen työparin kanssa hän luotsasi käsityöpajaa lukuja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille. – Tekeminen yhdisti ja pienissä onnistumisissa oli valtavaa voimaa. Pajassa puhuttiin suomea, joskus sanakirjojen ja piirrosten tuella, muistelee Virtanen. Paja muodosti pienen uskontodialogin taskun. – Suhtautuminen muiden ajatuksiin oli avoimen uteliasta. Kuitenkin pidettiin kiinni omasta vakaumuksesta, kertoo Virtanen. Suomeen rantautuvasta turvapaikanhakijoiden aallosta Virtanen kuuli radiosta. Kaupunki tarjosi työtä, ja Virtanen aloitti työn hätämajoitusyksikössä viikko sen perustamisen jälkeen. Työ painottui arkiasioissa avustamiseen. – Turvapaikanhakijoiden arjen läpäisevä odotus ja huoli olivat käsin kosketeltavissa, kertoo Virtanen. Nyt yksikkö on suljettu, mutta työ turvapaikanhakijoiden parissa jatkuu vapaaehtoisena. Virtanen on mukana Tukea pakolaisille -hank- keessa ja etsii vapaaehtoisia pakolaisperheiden avuksi. Vapaaehtoiset toimivat tukihenkilöinä ja tapaavat perheitä viikoittain noin puolen vuoden ajan. Kontaktien muodostamisen lisäksi Virtanen, yhdessä palvelevan puhelimen Outi Niemen kanssa, tukee ja kouluttaa uusia vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyön organisoinnin lisäksi Virtanen on itse tukihenkilönä neljälle turvapaikanhakijalle. Suurella Sydämellä -klubilla suoritetut työturvallisuuskortit ovat mahdollistaneet työn tekemisen; nelikko tekee maalaus- ja aidanrakennustöitä yksityishenkilön palveluksessa. Töiden ohessa kieltäkin opitaan. – Kaikki työ on heille erittäin tärkeää turvapaikkahakemuspäätöksiä odotellessa. Heillä on halu saada elämänsä eteenpäin. Auttaminen tässä on minulle suuri onni ja ilo, kertoo Virtanen. ✦ TEKSTI: Janne Aejmelaeus KUVA: Jussi Laitinen Silta 10/2016 saarnavuoro TEKSTI: Pirjo Silveri Ikivihreä oksa henkii rakkautta Myrtti on antiikin ajoista asti herättänyt kauniita ja myönteisiä ajatuksia, Raamatussakin se yhdistyy hyviin asioihin. Onnea, nuoruutta, rakkautta, iloa ja elinvoimaa symboloiva kasvi on monissa maissa kuulunut hääperinteisiin. Ikivihreä, hyväntuoksuinen myrtti (Myrtus communis) haarautuu tyvestä, kasvaa leveäksi ja tuuheaksi, joskus viisimetriseksi pensaaksi. Se on yleinen ja luonnonvarainen esimerkiksi Betlehemin ympäristössä, Hebronin laaksossa, Golanilla, Karmelin ja Taaborin vuorten tienoilla sekä Jordanin yläjuoksun varrella. Puistoissa ja pihoilla sitä näkee paljon istutettuna koristekasvina. Myrttiä kasvatetaan myös uskonnolliseen käyttöön, onhan se yksi lehtimajanjuhlan aineksista. Vankeudesta palannut Israelin kansa sai kehotuksen: Kootkaa ensimmäisenä päivänä hedelmäpuiden parhaita hedelmiä, palmunlehviä ja puiden lehteviä oksia sekä pajuja purojen varsilta ja viettäkää iloista juhlaa seitsemän päivän ajan Herran, Jumalanne edessä. (3. Moos. 23:40). Juutalaiset oppineet ovat tulkinneet tuuhean myrtin olevan Raamatun tarkoittama lehtevä kasvi. Keskiajalla Vanhan testamentin hyveellinen kuningatar Ester – jonka nimi merkitsee myrttiä – sai aikaan tulkinnan valkokukkaisesta myrtistä neitsyyden symbolina. Hänessä nähtiin myös esikuva Neitsyt Mariasta. Suomessa myyttinen myrtti oli ensimmäisiä huonekasveja, joita alkoi ilmestyä säätyläiskoteihin 1800-luvun alkupuolella. Nyt se on taas arvostettu ja trendikäs. Bonsai-harrastajat ovat muotoilleet myrtistä pienoispuita. Viikkomessu voi olla keidashetki Mikael Agricola käytti latinankielistä nimitystä mirtus. Sanavalinta paljastaa, että 1500-luvulla laji oli meillä eksoottinen, eikä sillä vielä ollut vakiintunutta, yleisesti tunnettua nimeä. Elävien kasvien tuominen asuntoihin oli tuon ajan Suomessa oli täysin vieras ajatus. Kihlajais- tai hääseremonioissa myrttiin on liitetty monenlaisia uskomuksia. Rikkaan augsburgilaisen Fugger-suvun morsiamen kerrotaan ensimmäisenä kantaneen myrttikruunua hiuksillaan vuonna 1563. Suomalaisäiditkin ovat kotinsa ikkunalla vaalineet myrttiä aivan tiettyä tarkoitusta eli oman tyttären hääpäivää varten. Usein he ovat saaneet pistokkaan omalta äidiltään. Tarina kertoo, että jos pistokkaat lähtivät hyvään kasvuun, se kuvasi rakkauden voimaa liitossa. Pohjoismaista myrttiperinnettä ovat jatkaneet muun muassa Ruotsin kuninkaalliset. ✦ Lue lisää: siltalehti.fi > Löytöretkiä Lukijalta Homodeitit ok? Silta-lehdessä (9/2016) oli ilmoitus sateenkaaripikadeiteistä, joita Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän sinkkutyö oli järjestämässä Seurakuntien taloon. Siis Tampereen seurakunnat järjestivät tilaisuuden, jossa edesautettiin homosuhteiden syntymistä. Raamatussa on monessa kohdassa selvästi ilmoitettu Jumalan kielteinen kanta homoseksuaalisuuden harjoittamiseen. Seurakunta tai kristitty, joka tietoisesti rikkoo Jumalan sanaa vastaan, ei voi olettaa Jumalan kuulevan rukouksia vaan on vaa- Sateenkaari-pikadeiteistä Seurakuntalaisissamme on monia, jotka eivät rukouksistaan huolimatta ole muuttuneet heteroiksi, vaikka ovat kokeneet muilta kristityiltä tullutta painetta olla jotain muuta kuin miksi Luojamme on heidät luonut. Moni onkin ahdistuksessaan päättänyt itse päivänsä, sillä ei ole kestänyt ulkopuolelta tulevaa tuomitsemista ja arvostelua siitä, millainen ihminen hän on. Olemme sinkkutyön puitteissa järjestäneet jo kymmeniä pikadeittejä heteroseksuaaleillekin, emmekä katsoneet aiheelliseksi rajata muitakaan yksin eläviä seurakuntalaisia ulkopuolelle. Tätäkin tilaisuutta valmisteltiin myös rukoillen. Nämäkin ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan rakastamia luotuja ja kirkko on myös heitä varten. Kaikilla ihmisillä on oikeus myös rakkauteen ja läheisyyteen. Moni kristitty kokee vieraaksi ajatukseksi etsiä seuraa baareista tai vastaavista. Siksi kirkon työnteki- Minnamaria Tammisalo Tuomiokirkkoseurakunnan pastori, Avoin kirkko -toiminnan vastuupappi jöinä halusimme tukea heitä tutustumaan toisiinsa turvallisissa oloissa ja löytämään tätä kautta myös tietään seurakuntaan. Valitettavasti jouduimme kuitenkin perumaan tilaisuuden vähäisen ennakkoilmoittautuneiden määrän vuoksi. Kansankirkossa avoimen ja moninaisuutta kunnioittavan vuorovaikutuksen toteutuminen on tärkeää. Sen tähden meidän on syytä mahdollistaa avointa keskustelua ja ajatustenvaihtoa seurakuntalaisia askarruttavista asioista, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten asemasta ja ihmisoikeuksista kirkossamme ja kristikunnassamme. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on ehdotonta. Millaista on kristityn rakkaus lähimmäistään kohtaan? Illkka Hjerppe Diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Sari Peltonen Yhteiskunnallisen työn diakoni rassa joutua Jumalan hylkäämäksi (Room. 1:18–32). Hyväksyvätkö kirkkomme paimenet Tampereella tällaisen toiminnan? Lauri Martikainen Kirjoita mielipiteesi lukijapalstalle! Kirjoita yleisönosastoon mieltäsi askarruttavasta asiasta tai anna palautetta lehdestä. Tekstin ihannepituus on noin 1200 merkkiä välilyönteineen. Liitäthän viestiisi nimesi ja yhteystietosi, vaikka kirjoittaisitkin nimimerkillä. Myös lehden sähköisen palautelomakkeen kautta palautetta antavan ja lukijapalstalle palautteensa toivovan on mainittava nimi ja yhteystiedot. Palautetta ja lukijapostia voi lähettää osoitteisiin: toimitus@siltalehti.fi, siltalehti.fi/palaute, Silta, Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä, PL 226, 33101 Tampere. ✦ Lukijapostia myös sivulla A 11 • Papin työn perustehtäviin kuuluu messun toimittaminen. Olen oppinut iloitsemaan seurakunnan johdattamisesta rukoukseen ja ehtoollisen sakramentin äärelle. Oletko tiennyt, että ehtoollismessuja pidetään muulloinkin kuin sunnuntaiaamuisin? Aleksanterin kirkossa vietetään arkista puolen tunnin mittaista viikkomessua joka torstai kello 17. Parittomina keskiviikkoina kello 16.45 alkaen ehtoollista voi nauttia Hiljaisen kirkon keskellä, rukouslaulun, raamatunluvun ja täyden hiljaisuuden vallitessa. Kumpainenkin on erilainen, huikaiseva hetki arjen keskellä. Torstaina 13. lokakuuta toimitan viikkomessun Aleksanterin kirkossa. Messussa ei saarnata, vaan luemme sanaosan kohdalla Katekismusta. Viikko viikolta etenemme Katekismuksen viisaiden ja mietittyjen tekstien sanomaa pohdiskellen. Katekismuksen idea on, että se kertoo lyhyesti ja selvästi, mitä kristillinen usko on. Aina ei tarvita pitkiä selityksiä. Oivallus voi syntyä tiivistetyn timantin äärellä. Katekismuksen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme. Tänä syksynä viikkomessuissa on pohdittu Kymmentä käskyä. Ne ilmaisevat elämän tärkeitä peruspilareita: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Torstaina 13. lokakuuta luemme seitsemännen käskyn, Älä varasta -selityksen, jossa pohdiskellaan ajankohtaisesti, mikä kaikki on varastamista. Tiedämme varkauden olevan kyseessä, kun joku anastaa toiselta omaisuutta. ” Aina ei tarvita pitkiä selityksiä. Oivallus voi syntyä tiivistetyn timantin äärellä. Katekismuksen mukaan myös ihmisten hyväksikäyttö, vastuuttomuus työssä ja keinottelu ovat edun hankkimista toisten kustannuksella. Varastamme tulevilta sukupolvilta, kun turmelemme ympäristöä ja järkytämme luonnon tasapainoa. Vaikka aihe on hyytävä ja epämukava, totuus kuitenkin myös puhdistaa. Yhdessä hiljennymme tunnustamaan syntimme ja saamme anteeksi. Seurakuntana vaellamme ehtoollispöytään, jossa Kaikkivaltias Jumala hoitaa meitä rakkaudellaan. Viikkomessuun kokoontuu kasvava joukko arjen pyhiinvaeltajia. Joku saapuu työstä, toinen kotoa, joku joukosta, toinen yksinäisyydestä. Kirkossa olemme rinnakkain, yhdessä, silti omassa rauhassamme, armoa ja rakastetuksi tulemista kaipaavina. Samaan joukkoon liittyy pappikin, jolle viikkomessu tarjoaa yhtä lailla keidashetken. Tule sinäkin! ✦ Minnamaria Tammisalo toimittaa viikkomessun torstaina 13.10. kello 17 Aleksanterin kirkossa. Hannu Jukola Iso kirja kasvaa A 15 Silta 10/2016 Jussi Laitinen tiesitkö kolumni Anu-Rohima Mylläri Monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä ja maailmankansalainen, joka on kotoisin Bangladeshistä. Keitä me olemme? Hanna-Leena Autio, Outi Niemi ja Ulla Maija Kauppinen-Perttula kutsuvat kaupunkilaisia mukaan Birgitta-kaupunkivaellukselle. Tämän vuoden teemana ovat erilaiset kutsumukset. Hoitavaa hiljaisuutta ja kiinnostavaa keskustelua Miten kutsumus toteutuu nykyih- misten elämässä? Mitä oppimista heillä on pyhän Birgitan elämästä? Muun muassa näitä teemoja pohditaan yhdessä Birgitta-kaupunkivaelluksella, joka järjestetään lauantaina 15. lokakuuta Tampereella. Kaupunkivaellus on päivän mittainen matka, jonka aikana voi hiljentyä, kulkea luonnossa ja kaupunkiympäristössä sekä jakaa ajatuksia muiden ryhmäläisten kanssa. Liikkeelle lähdetään Härmälän kirkosta. Muita kävelyreitin etappeja ovat Arboretum, Viinikan kirkko, Kalevankangas, Sorsapuisto ja Finlaysonin kirkko. Tapahtuma on jatkoa Tampereen seurakuntien Birgitan päiville, joita on järjestetty kurssikeskus Ilkossa kymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna toteutetaan yksipäiväinen vaellus, jolle myös miehet ovat tervetulleita. Tapahtuman innoittajana on keskiajalla elänyt Birgitta, joka oli Ruotsi–Suomen ensimmäinen Euroopan-laajuisesti tunnettu nainen. Hänet nimettiin myös Pohjolan ainoaksi naispyhimykseksi. Pyhää Birgittaa on arvostettu ja muisteltu erityisesti Pirkanmaalla. – Birgitassa ja hänen elämässään on yhä edelleen valtavasti ammennettavaa ja aiheita, jotka sopivat pohdittavaksi myös nykypäivänä. Mielenkiintoisia teemoja ovat olleet valta, naisen asema, seksuaalisuus, pyrkimys yksinkertaisuuteen, usko ja äitiys. Tänä vuonna aiheena ovat erilaiset kutsumukset, kertoo järjestelytyöryhmän jäsen Outi Niemi. – Eniten minua ovat kiehtoneet kiinnostavat ja myös nykypäivään sopivat teemat, joita ajattelevat naiset ovat kokoontuneet pohtimaan, pohtii puolestaan Hanna-Leena Autio. Tarkastelussa ihmiselämä Työryhmä vakuuttaakin, että Birgitta-tapahtumassa ei vaalita pyhimyskulttia. Tarkoituksena on hiljentyä ja tarkastella ihmisen elämään liittyviä ilmiöitä, jotka ovat olleet olemassa niin keskiajalla kuin nykypäivänä. Järjestelytyöryhmän jäsentä Ulla Maija Kauppinen-Perttulaa Birgitassa kiinnostaa erityisesti Kristus-mystiikka. – Birgitan näyssä ’Sydämessä, jossa Minä asun on oltava kolme asiaa: sänky, missä voi levätä, tuoli, missä voi istua, valo, joka voi meitä valaista.’ Sydämen sängyssä levätään pahoista ajatuksista ja maailman menosta. Tuoli on kutsu istua hiljaa välillä. Lampun ja valon kautta käsittää, että ihminen on kutsuttu lepoon. Kaupunkivaelluksella päivän tee- masta luennoi tutkija, filosofian tohtori Eva Ahl-Waris, joka on tutkinut birgittalaisuutta pro gradu -tutkielmassaan ja väitöskirjassaan. – Birgitassa yhdistyy monta kiinnostavaa näkökulmaa keskiajan naisesta. Hän oli suurmiehen tytär, eli Ruotsin valtakunnan eliittiä, vaimo ja kahdeksan lapsen äiti. Myöhemmin hänestä tuli Jumalan profeetta eli hengellinen nainen ja luostariliikkeen perustaja. Vaelluksen aikana on tarkoitus pohtia, mitä kutsumus kullekin tarkoittaa, ja mitä mielleyhtymiä se ihmisissä herättää. Ahl-Wariksen mukaan Birgitta voi olla hyvä esikuva nykyihmiselle. – Nykyaikana ihmisillä on suuria odotuksia ja meidän tulee melkein ”suorittaa elämää”. Tuntuu, etteivät kaikki ehdi kuunnella kutsumustaan. Siksi moni onkin alkanut taas pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä. ✦ Kirsi Airikka Lue lisää pyhästä Birgitasta ja ajatuksia kutsumuksesta: siltalehti.fi BIRGITTA-KAUPUNKIVAELLUS la 15.10. klo 10–18 Erilaiset kutsumukset Ohjelma ja lisätiedot: s. B 9 Silta siltalehti.fi 3. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Kaupalliset ilmoitukset: Medialiike, Tampere Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, mervi.juutilainen@medialiike.fi Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, tuija@seema.fi • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: jakelupalaute@kotimaa.fi, p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: 2.11., aineisto 17.10. mennessä, 7.12., aineisto 17.11. mennessä Yhteiskunnassamme keskustellaan ääriliikkeistä, rasismista ja pelosta enemmän kuin pitkään aikaan. Eräänä päivänä radiota kuunnellessani kuulin haastattelupätkän tutkijasta, joka tutki holokaustista aikaa. Hän oli haastatellut iäkkäitä ihmisiä, jotka olivat selvinneet tuosta ihmiskuntaa järkyttäneestä puhdistuksesta. Nämä ihmiset totesivat, että tässä ajassa on paljon samaa henkeä kuin ajassa ennen vuotta 1940. Suomalaisuudesta ja suomalaisista, kuten monista muistakin kulttuureista ja ihmisryhmistä, tehdään yleistyksiä. Myyteistä ja kansallisista luonteenpiirteistä puhutaan kuin nämä stereotypiat olisivat asioita, joita ilman ei voisi täyttää suomalaisena olemista. Joskus tuntuu, että toisenlaiseen tapaan olla suomalainen ei ole oikeutusta. Muutoin kokee ”pettävänsä” maanmiehensä tai ne, joihin kokee kuuluvansa. Olen kaivannut tällaiseen ajatteluun muutosta, koska koen olevani bangladeshilaisuuteni lisäksi myös suomalainen. Koen olevani nainen, tamperelainen, työssä käyvä, koiranomistaja sekä paljon muuta. En silti tunnista itseäni näistä yleisistä väitteistä, joita helposti itsekin toisinaan erehdyn viljelemään. Ihan kuin olisi vain yhdenlaisia maalaisia, kaupunkilaisia, ihmisiä, tapoja, kuntalaisia tai kansalaisia. Sitten törmäsin uudenlaiseen tapaan puhua kansallisesta identiteetistä. Näin mainoksen tunnetulta yritykseltä, joka oli ottanut asiaan raikkaan ja rakentavan lähestymistavan. ” Muutos, jonka halusin nähdä avoimemmassa Suomessa, on itse asiassa jo olemassa. Tuossa mainoksessa kertoja kertoo kuulleensa suomalaisista erilaisia yleistäviä määritelmiä, mutta ei itse kuitenkaan ole koskaan törmännyt sellaisiin ihmisiin. Suomalaisten väitetään muun muassa olevan samannäköisiä ja kannattavan pelkästään perinteisiä perhearvoja. Suomalaisten kerrotaan myös olevan juroja ja vähäsanaisia. He seurustelevat olohuoneessa hillitysti ja pitävät makuuhuoneiden ovet suljettuina. Mainoksen edetessä väitteeseen vastataan aina vastakkaisella tavalla, josta paremminkin tunnistan itseni ja monia muita tuntemiani ihmisiä. Toki tunnen myös heitä, joihin stereotypiat voivat joltain osin päteä. Muutos, jonka halusin nähdä avoimemmassa Suomessa, on itse asiassa jo olemassa. Sitä eletään parhaillaan jokaisessa uudessa sukupolvessa, kouluissa, työpaikoilla, omissa elämissä ja ihmisten arkisissa valinnoissa. Olen oppinut, että ihmissuhdetyössä ei ole väliä, kuka tai mikä olen, koska minä muodostun siitä, millaisena sinä näet minut tässä ja nyt. Siksi toivon, että voisimme lähteä hetkeksi pois omista tutuista ympyröistämme. Sen jälkeen on vaikeaa määritellä, millainen on tämän päivän suomalainen tai Suomi. Millainen on oikeanlainen nainen tai mies? Voiko tietynlainen perhemalli olla aina ainut oikea perhe? Avaruustähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi joskus viisaasti: Avaruudesta katsottuna me kaikki olemme vain ihmisiä. ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi/kolumnit Hannu Jukola A 16 Silta 10/2016 A 17 Ammattilaiset palvelevat Musiikkikoulu Huolehdi jaloistasi! Koe onnistumisen iloa MUSIIKKIKOULU SÄVELAVAIMESSA! Perusteellinen jalkahoito Yksilö-, pari- ja ryhmäopetusta kaikenikäisille. - Klassinen ja pop, rock, jazz -yhdistelmälinja - “ILOISET SÄVELET” -ryhmät 5-9 -vuotiaille Aloitusajankohta huomioidaan lukukausimaksussa. Ilmoittaudu: www.savelavain.fi Tiedustelut: 040 591 6000 Hoivaa Hoivapalvelut Iloista kotipalvelua ikäihmisille - henkilökohtainen hoiva - siivous ja pyykkihuolto - ruoanlaitto, asiointiapu Hinta alk. 26,20 € / tunti Varaa maksuton tutustumiskäynti! Soita: 050 437 2574 www.kehralintu.fi Banderollit? KAIKKI APU KOTIIN Lordos-selkälauta 95 € - siivouksesta sairaanhoitoon! Tilaa www.lordos.fi tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere Mikkolantie 1-3, Ylöjärvi p. 044 987 7815 Margiitta Haapala Lähteenkatu 11 L 33500 Tampere p. 040 7715694 ® www.valkokultahoiva.fi NYT SYYSSIIVOUSTA! • kotisiivoukset • kangasverhoiltujen huonekalujen pesut • porrassiivoukset • lattianvahaukset Yli 10 vuoden kokemus! Mahdollisuus kotitalousvähennykseen. Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi Huonekalujen verhoilut KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit. Kankaista hyvät valikoimat. Kotiesittelyt ja kuljetukset. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Jalkahoidot Lakiasiat JALKAHOITO ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT kotikäyntinä 50€ (Teisko + 5 €) KOTISIIVOUS 30€ /tunti, sis. alv 24% Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja SATU LAURELL p. 050 558 0232 Nyyrikintie 1, Tampere Puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe Asianajajan palvelut Neuvontapalvelut Perintöasioissa sinua palvelee Aikuisten ihmisten neuvonta- ja asuntopalvelut Apunasi, kun Sinua askarruttavat talouteen, varallisuuteen ja omaisuuteen liittyvät kysymykset. www.apunatar.fi Apunatar Oy ritva.tiainen@apunatar.fi Liljankuja 2 33300 Tampere p. 050 376 0597 Lue lehti netissä siltalehti.fi ® Rentouta selkäsi! Selkä kuntoon 50,00 Sis. jalkakylpy, kynsien leikkaus ja tarvittaessa ohennus, kovettumien sekä känsien poisto, hieronta ja lakkaus. – Jalkahoidot myös kotikäyntinä! – Siivouspalvelut Kotipalvelu Kehrälintu Asianajajia Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere puh. 03 - 230 3000 www.lss-oy.com Palvelemme myös ruotsin kielellä Yhteydenotot: Jouko Juntunen asianajaja 041-506 2755 Laadukasta ja asiakasläheistä palvelua vankalla kokemuksella ja näkemyksellä. Asiantuntijamme apu elämäsi muutoksiin mm. avioliitto, avioero, huoltajuusasiat, testamentit jne. Palvelemme arkisin klo 8.30–16.00. Tarjoamme myös aamuja ilta-aikoja. Puh. 010 34 666 40 info@tammer-juristit.fi ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT oy Aleksis Kiven katu 11 C 33100 TAMPERE Kaihtimet • Säle-, rulla- ja puukaihtimet • Terassi- ja ikkunamarkiisit • Pimennys- ja paneeliverhot • Taite- ja peiliovet • Parvekekaihtimet ja pystylamellit • Luxaflex-sisustuskaihtimet SUUNNITTELU, MITTAUS, ASENNUSPALVELU Kaihdin Sampo Sammonkatu 18, TRE (03) 255 0858, 0400 736 716 ks@ kaihdinsampo.fi www.kaihdinsampo.fi A 18 Silta 10/2016 Uusi laulu uusiksi lauluiksi Ihmiskaupan vastaisessa konsertissa Aleksanterin kirkossa esiintyvät Jukka Leppilampi ja Marzi Nyman julkaisivat tammikuussa levyn Tämä huone, tämä hetki. Se katkaisi Leppilammen kymmenen vuoden mittaiseksi venähtäneen levytystauon. Konsertti ja luento TEKSTIT: Asta Kettunen KUVA: Hannu Jukola O lemme Marzin kanssa tavanneet ensimmäisen kerran, kun hän oli rippikoululainen. Hänen astuttuaan artistin tielle olemme silloin tällöin soitelleet yhdessä. Pikku hiljaa aloimme esiintyä myös Marzin trion kanssa, johon hänen lisäkseen kuuluvat Harri Rantanen bassossa ja Anssi Nykänen rummuissa, Leppilampi kertoo. – Kun trioa oli pyydetty esiintymään Kuopion taiteiden yön konserttiin, pojat olivat todenneet, että ”tullaan, mutta Jukka olisi sitten solistina”, hän kuvailee vuoden 2012 tapahtumia. Treenitauolla muut innostuivat: ”Jukka, me mennään muuten studioon.” Saman tien otettiin puhelu Markku Veijonsuon studiolle. Varsinainen juttu purkittui heti ensimmäisessä sessiossa, mutta kun mukaan äänitettiin kuoroa ja vierailevia muusikoita, kolmen vuorokauden työskentely venyi kolmeksi vuodeksi. – Mutta kaikella on aikansa, Leppilampi tyytyy toteamaan. Levytysrupeaman aikana studioon poikkesivat muun muassa Junnu Aaltonen (saksofoni), Jukka Gustavson (urut), Pekka Kuusisto (viulu) ja Matti P (rap) sekä taustalaulajat Tove Leppilampi, Maria Ylipää, Mervi Hiltunen ja Kaarle Mannila. Lopputulosta on kuvailtu lohduttavaksi, rauhoittavaksi ja koskettavaksi. – Tosi syvää palautetta on tullut. Jotkut ovat kuunnelleet levyn toisen tai kolmannen kerran – jopa kymmeniä kertoja. Markus ”Marzi” Nymanin kanssa kemiat kohtaavat erityisen hyvin. – Aika paljon me ajatellaan elämästä, uskosta ja taiteesta samalla lailla. Yhteys toimii, elämme molemmat sitä hetkeä. Elämän musiikkimatka Jukka Leppilammen pitkään musiikilliseen matkaan kertyy koko ajan kerroksia sekä taiteellisesti että muuten. – Valtava kiitollisuus Jumalan huolenpidosta, joka antaa toivon, valon voiman. Se on elämää, joka välittyy musiikin kautta, ja haluan edelleen ammentaa tästä armosta. – Monenlaista on tarttunut matkaan, ja kaikki laulut liittyvät elämäni prosessiin. Jos ei elä itse, ei voi syntyä mitään lohdullista musiikkia. On oltava rehellinen ja uskovainen. Jukka ”rukoilee uutta laulua uusiksi lauluiksi”. Ja koska lauluja on tullut, ja tulee koko ajan lisää, on seuraavasta levystäkin jo puhuttu. – Laulan sitä yhteistä ”Pyhää laulua”, sanoo 1970-luvulla Tampereella uskoon tullut Leppilampi. Jukka Leppilammen ohjelmistossa on lauluja hänen elämänsä matkan kaikista vaiheista. Kunkin tilaisuuden luonne vaikuttaa siinä esitettävään musiikkiin. Hän on tunnettu karismaattisena live-esiintyjänä. – Ihmiselämä ei tarvitse estradia ollakseen mielekästä. Ja toisaalta, kun lauluja syntyy, on mielekästä viedä ne sinne. Estradi on olennainen osa elämääni, koska minulla on lahja yleisön aistimiseen ja kommunikointiin kuulijoiden kanssa. Rakastan työtäni. Jukka on esiintynyt myös duona vaimonsa Toven kanssa. Niin ikään konserttikumppaneina ovat olleet esimerkiksi Marja Ylipää, Jippu, Jonna Järnefelt tai Juha Tapio. Leppilampi kummastelee, kuinka Suomessa edelleen rajataan hengellinen muun kulttuurin ulkopuolelle. – Meidän on luotava uutta kulttuuria, annettava hengelliselle musiikille ja kulttuurille kasvot. Ei ruikuteta, vaan näytetään, uskommeko tähän hommaan. Rukoillen ja toisiamme siunaten. – Kuuntele vaikka Juha Tapion tekstejä! Laulu Rakastettu: mikä valtava hengellinen viisaus! On toimittava Leppilampi toteaa olevansa etuoikeutettu saadessaan olla mukana auttamassa ihmiskaupan uhreja. – Olennaisinta on, että asia on esillä. Ja että toimitaan. Siksi rukoilen konsertin puolesta, ja sen työn ja prosessin, minkä tukemiseksi konsertti järjestetään. – Tämä konsertti ei ole ”poliittinen kannanotto”. Tämän on hyvän tekemistä. – Politiikkaa tarvitaan, mutta jos se ajaa hädän ja toiminnan ohi, se ei ole enää rakentavaa politiikkaa. – Ihmiskauppa on yksi ihmisarvoa loukkaavimpia asioita. Emme siis voi jäädä ulkopuolelle. Muusikko muistuttaa, että olemme vastuussa toisistamme. – Jumala vaikuttaa seurakuntansa kautta kulttuurissa, yhteiskunnassa, tässä yhteisessä maailmassamme. ”Jeesus valloittaa Tavastian” -haastattelu: areena.yle.fi/1-2461799 Konsertti ihmiskaupan uhrien auttamiseksi järjestetään lauantaina 15. lokakuuta Aleksanterin kirkossa. Tampereen seurakuntien nuorisomuusikon Peter Joukaisen bändin lisäksi konsertissa esiintyvät Ida Bois duo, Jukka ja Tove Leppilampi sekä Marzi Nyman. Tarkoituksena on kerätä varoja kohteelle ja lisätä tietoisuutta ihmiskaupasta. – Ihmiskauppa on huume- ja asebisneksen jälkeen tuottoisin rikollisuuden muoto, ja uhreja arvellaan olevan noin 27 miljoonaa. Arviolta puolet heistä on lapsia, ja ihmiskaupan suurin työllistäjä on seksiteollisuus. Silti aiheesta puhutaan tosi vähän, Joukainen ihmettelee. Kirjan Vaarallinen antautuminen luku lukkojen takana pidettävistä lapsiprostituoiduista ja Viattomina vietellyt -teoksen aihe lapsiprostituoitujen auttajista jättivät Joukaisen mieleen hautumaan kysymyksen, mitä näiden lasten auttamiseksi olisi tehtävissä. Sitä myötä hän tutustui Vapauta Uhri -yhdistyksen toiminnanjohtajan Pia Rendickin kirjaan Ihmiskaupan kasvot, ja ajatus hyväntekeväisyyskonsertista alkoi kehittyä. Toivo orjuutetuille -konsertti alkaa kello 17 ja ohjelma maksaa 15 euroa. Tuotto ohjataan ihmiskaupan vastaiseen työhön kansainvälisesti lapsiuhrien auttamiseksi työtä tekevien Love146- ja SHE Rescue Home -järjestöjen sekä kotimaisen Vapauta Uhri -yhdistyksen kautta. – On tärkeää, ettei lamaannuta, vaan tarjotaan toivon näkökulma ja tehdään asialle jotain, Joukainen sanoo. Diakonia-ammattikorkeakoulun järjestämässä seminaarissa on 20. lokakuuta kello 12.30–16 teemana sukupuoli ja eriarvoisuus. Yhtenä puhujana on sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyönohjaaja Marjaana Yli-Krekola, jonka aiheena kello 15.30 on ihmiskaupan uhrin asema Suomessa. Seminaari järjestetään Diakin Helsingin-toimipisteessä, mutta siihen voi osallistua myös etäyhteydellä. Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Diak Areenan verkkosivulta. diak.fi › Työelämäyhteistyö › Seminaarit › Sukupuoli ja eriarvoisuus Stefan Bremer Silta 10/2016 Martti Tuure Akvarelleja Tampereen kirkoista Vanhukset nähtävä arvokkaina yksilöinä Saamansa palautteen pohjalta Lindgren kirjoitti kolme kirjaa hoitokoti Ehtoolehdosta, missä kolme yli 90-vuotiasta vireää naista touhuaa. Kirjoista tuli suosittuja ja niitä on käännetty useille kielille. – Sain kuulla monia inhottavia tarinoita vanhusten hoidosta ja kaltoinkohtelusta. Tuli esiin seksuaalista hyväksikäyttöä pesutilanteissa, joita poliisi ei tutki, vaikka tehdään rikosilmoitus. Päätin kirjoittaa näistä tarinoista romaanin, en lehtijuttuja. Tällöin lukijalle jää vastuu pohtia, onko tämä totta, Lindgren kuvailee. Hoidosta tuli liiketoimintaa Suomessa ei ole säädöksiä siitä, kuka saa järjestää vanhusten palvelutalojen palveluja ja tuottaako toiminta voittoa vai ei. Minna Lindgrenin mukaan palvelumaksut ovat korkeita, jopa 4000– 6000 euroa kuukaudessa, koska vuokran lisäksi kaikki palvelut ja ruokailu laskutetaan erikseen. Edes korkea hinta ei takaa hoidon laatua. Kirjailijan mukaan maksut laskutetaan suoraveloitukse- na pankkitililtä, joten on vaikea tarkistaa, mistä kaikesta joutuu maksamaan. Vanhustenhoidosta on tehty liiketoimintaa, jossa on mukana suuria kansainvälisiä ketjuja. – Palvelutalo voi laskuttaa 14 euroa housujen laskemisesta alas ja 16 euroa nostamisesta ylös. Tulee siinä vessakäynnille hintaa, päivittelee Lindgren. Pelkällä kansaneläkkeellä elävillä vanhuksilla ei ole mitään mahdollisuuksia ostaa näin kallista palvelua. He saavat julkisen palvelun hoidon siinä vaiheessa, kun ovat hyvin huonossa kunnossa. Kotihoidonkaan resurssit eivät ole tällä hetkellä riittävät. Lindgrenin mukaan vanhusten hoidon tason ratkaisee se, mitä päättäjät pitävät tärkeänä. ✦ Pirjo Lääperi Kuolema Ehtoolehdossa, Teos 2013 Ehtoolehdon pakolaiset, Teos 2014 Ehtoolehdon tuho, Teos 2015 Kustannusliike Teos Totta vai tarua? Kirja Ehtoolehdon tuho esittää kammottavan tulevaisuudenkuvan hoitokodista, josta on poistettu henkilökunta. Valvova älyseinä mittaa elintoimintoja, robotit jakavat lääkkeitä ja ruokaa sekä siivoavat tilat. Kun Lindgren perehtyi alaan, hän huomasi, että kaikki nämä laitteet on jo keksitty ja otettu käyttöönkin, joten mielikuvitukselle ei jää enää tilaa. Tämä geronteknologia säästää kyllä rahaa, mutta vanhusten elämänlaatu laskee. Pitäisi miettiä tarkasti, mihin teknologiaa tuodaan. Robotit sopivat teollisuuslaitoksiin tarkkaan vaihetyöhön tai tarkkuutta vaativaan kirurgiaan. Ne eivät kuitenkaan korvaa ihmisiä hoitotyössä, joka perustuu sosiaaliseen vuorovaikutukseen. – Jo nyt on tuotu vanhusten hoitolaitoksiin värisevä, karvainen hylje, jota voi silittää, ja robotti, joka osaa tervehtiä ja ohjata jumppaa, kertoo Lindgren. Hän kyseenalaistaa näiden välineiden käytön. Hoitolaitoksiin ei tarvita uusia robotteja, vaan lisää ammattitaitoista henkilökuntaa. Muun muassa Esko Nurmen akvarelli Aitolahden vanhasta kirkosta on esillä Seurakuntien talossa lokakuussa. Näyttely on esillä 31.10. saakka ma–to klo 9–18 ja pe klo 9–15 Seurakuntien talossa, Näsilinnankatu 26, katutaso. Esteetön pääsy Kari Sunnari Esko Nurmen (1928–2012) maalaamia akvarelleja Tampereen kirkoista on nähtävillä lokakuussa Seurakuntien talossa. Esko Nurmi teki päivätyönsä Tampereen kaupungin apulaistonttipäällikkönä. Maalausharrastuksensa hän aloitti 1950-luvulla öljyvärimaalauksilla ja teki myöhemmin myös akryylitöitä ja akvarelleja. Nurmi oli Pirkka-Hämeen Kuvataiteilijat ry:n ja Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton jäsen. Näyttelyitä hänellä oli Tampereella muun muassa Verkarannassa ja Vanhassa kirjastotalossa.✦ Toimittaja ja kirjailija Minna Lindgren puolustaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon. Suomessa tarvitaan suuri muutos asenteissa vanhuksia kohtaan. Heitä käsitellään usein harmaana massana, mutta he ovat yksilöllisempiä kuin koskaan elämänsä aikana. Vanhusten hoidossa on tällä hetkellä paljon korjattavaa, sillä he ovat usein alihoidettuja ja ylilääkittyjä. Sekä vanhusten että hoitajien oloja on parannettava ja siihen täytyy myöntää tarpeelliset resurssit. Teknologia ei voi korvata ihmistä hoitotyössä, vaikka hoivarobotteja kehitelläänkin. Tällaisia asioita on pohtinut toimittaja ja kirjailija Minna Lindgren, joka teki lehtijuttuja vanhusten hoidosta ja sai lukijoilta aikanaan paljon palautteita. – Minulta kysytään usein, miksi minua kiinnostavat vanhukset. Miksi eivät kiinnostaisi? Mehän toivomme pitkää ikää, ja silloin vanhuus on kaikilla edessä, Lindgren sanoo. Vanhukset eivät ole niitä muita, vaan kysymys on meidän kaikkien omasta tulevaisuudesta. A19 Pentti Helin ja Eriikka Väliahde loistavat Tampereen Työväen Teatterin Kilpakosijat-näytelmässä. Kilpakosijat karkottaa kaamoksen Tampereen Työväen Teatterin Kilpakosijat on vauhdikas ja riehakas kansanmusiikkinäytelmä miehisistä edesottamuksista ja naisenkaipuusta. Syyskuussa ensi-iltansa saanut näytelmä on samalla kertaa perinteinen että nykyaikainen. Tarina noudattelee vanhoja kaavoja, mutta kekseliäs ohjaus, vauhdikkaat tanssiesitykset ja raikkaat laulut tekevät esityksestä modernin. Tommi Auvisen käsikirjoittama ja ohjaama teos pohjautuu Maiju Lassilan samannimiseen näytelmään. Musiikin on säveltänyt Sari Kaasinen, joka tunnetaan muun muassa Värttinä-yhtyeestä. Sama työpari teki aiemmin TTT:lle menestysmusikaalin Pitkäjärveläiset. Tanssiryhmän vauhdikas meno on koreografi Jouni Prittisen käsialaa. Esityksestä saa nauttia korvien ja silmien lisäksi myös hajuaistin avulla, sillä lavasteiden vienon tervantuoksun avulla katsoja pääsee helposti tarinan aikakauteen. Kiinnostavan lavastuksen on suunnitellut Erkki Saarainen. Rooleissa vakuuttavat muun muassa Työväenteatterin vahvat osaajat Petra Karjalainen, Eriikka Väliahde, Pentti Helin, Jari Ahola ja Vesa Kietäväinen, jotka hallitsevat laulun lisäksi tanssin. Kilpakosijat on mitä parhainta lääkettä syksyn kaamoksen karkotukseen. ✦ Kirsi Airikka Kilpakosijat-näytelmään esitetään Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä. Hannu Jukola 20 Silta 10/2016 Rockmuusikko, legendaarisen Hanoi rocks -yhtyeen keulahahmo Michael Monroe on suunnitellut tämänvuotisen Roosa-nauhan. ”Auttaminen tekee hyvää sielulle” Toivoa, valoa ja rakkautta Monroen suunnittelemassa Roosa-nauhassa on tähtiä, sydämiä ja nuotteja. – Tähdet tuovat valoa ja toivoa elämäämme, sydämet taas symbolisoivat rakkautta. Me kaikki tarvitsemme näitä asioita elämässämme. Erityisesti haluan kannustaa tällä nauhalla syöpää sairastavia ihmisiä, miettii Monroe. Lähimmäisenrakkaus on yksi Michael Monroen perusarvoista. – Muista ihmisistä välittäminen ja sovussa eläminen ovat tärkeitä asioita. Kunpa maailmassa olisi edes yksi päivä, jolloin ei sodittaisi tai harjoitettaisi rasismia. Nauhan nuotit taas kertovat Monroen rakkaudesta musiikkiin. – Musiikilla on myös parantava, hoitava vaikutus ihmisiin. Olen itse nähnyt, miten se on auttanutmonia ihmisiä sairaudesta toipumisessa. Monroe on ennenkin ollut mukana hyväntekeväisyystyössä, muun muassa Nenäpäivä-keräyksessä. – Auttaminen tekee hyvää sielulle, perustelee mies mukanaoloaan. Monroella on myös tärkeä viesti suomalaisille miehille. – Roosa nauha -keräys on myös miesten asia, sillä joka kahdeksas suomalainen nainen sairastuu rintasyöpään Suomessa. Rintasyöpään sairastuu vuosittain jo yli 5 000 naista Suomessa. Keräystä voi tukea ostamalla Roosa-nauhoja ja tuotteita sekä tekemällä rahalahjoituksen. ✦ Kirsi Airikka Lisätietoja: roosanauha.fi Lue lisää: siltalehti.fi Ens Nume i rossa : •Suom salattualainen suru a ja san o atontan •Mitä k i r k k o päätt avioli ää toteutitttolain amises ta? u ka d e n e k o vi n kk u että Syöpäsäätiö pyysi häntä nauhan suunnittelijaksi. – Julkisuudella ja näkyvyydellä on aina kääntöpuolensa, mutta tämän asian vuoksi haluan olla esillä ja hyödyntää julkisuuttani. Syöpätutkimus on tärkeä asia. Terveys on yksi kallisarvoisemmista asioista elämässä. Jokainen terve päivä elämässä on hyvä päivä. Muusikko on todellinen myönteisen ajattelun lähettiläs, joka haluaa välittää ympärilleen hyvää mieltä sekä rakentavaa elämänasennetta. Se auttaa myös taistelussa syöpää vastaan. i Ku E lävä rocklegenda, muusikko Michael Monroe haluaa kantaa kortensa kekoon ja osallistua auttamistyöhön. – Työkiireitä toki riittää, mutta niin kiireinen ei saa olla, ettenkö ehtisi mukaan näin tärkeään asiaan, miettii mies, joka on suunnitellut Roosa nauha -kampanjan tämänvuotisen tunnuksen. Monroen syksy on tosiaan työntäyteinen, sillä muusikko toimii tänäkin vuonna The Voice of Finland -kilpailun tähtivalmentajana. Sen ohella häntä työllistävät omat musiikkihankkeet ja keikat. Lokakuu on kansainvälinen rintasyöpätietoisuuden kuukausi. Vaaleanpunaista silkkinauhaa käytetään tuolloin rintasyövän vastaisen taistelun vertauskuvana ympäri maailmaa. Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä tuetaan taistelua ja tutkimusta syövän voittamiseksi. Monroe sanoo olevansa hyvin otettu, Säästä – vaihda vanhat lamput ledeihin energiansäästöviikko.fi lampputieto.fi
© Copyright 2024