IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, TUIJA TAMMELIN, SANNA PALOMÄKI, NELLI LYYRA, HENNA HAAPALA Laadukas koululiikunta on osa aktiivista ja viihtyisää koulupäivää Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi tarvitaan laadukasta liikunnanopetusta sekä muuta koulun liikuntaa. Koulumaailmassa tarvitaankin uudenlaista ajattelua, jossa liikuntatunnit ja muu koulun liikunta tukevat ja täydentävät toisiaan. F yysisen aktiivisuuden kokonaisuus muodostuu koulun liikuntatunneista, välituntiliikunnasta, aktiivisista oppitunneista, koulumatkaliikunnasta, koulun liikuntakerhoista ja erilaisesta vapaa-ajan liikunnasta. Fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan kouluikäisten tulisi liikkua päivittäin 1–2 tuntia monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla (Opetusministeriö ja Nuori Suomi 2008.) Suositus toteutuu todennäköisemmin, kun fyysinen aktiivisuus koostuu monesta eri osiosta. Koululiikunta ja koulun muu liikunta tukevat suosituksen toteutumista merkittävästi. Koululiikunnalla on perinteisesti tarkoitettu koulun tuntikehyksessä olevaa liikunta-oppiaineen opetusta. Koulun muulla liikunnalla tarkoitetaan liikunnanopetuksen lisäksi kaikkea muuta koulupäivän aikana tapahtuvaa liikuntaa, kuten välitunneilla ja muiden oppiaineiden tunneilla tapahtuvaa aktiivista toimintaa. Sekä koululiikunnan että koulun muun liikunnan päämäärä on liikunnallisen elämäntavan tukeminen, joka tarkoittaa sitä, että riittävä määrä liikuntaa on osa lapsen ja nuoren jokapäiväistä elämää. Tähän päämäärään pyritään moninaisilla tavoitteilla, jotka liittyvät terveyden edistämiseen, taitojen oppimiseen, sosioemotionaalisten taitojen tukemiseen sekä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen muutoin istumapainotteiseen koulupäivään. Hyvin suunniteltua, ikäkausien mukaan etenevää ja kaikille soveltuvaa liikunnanopetusta Lapsilla ja nuorilla on oikeus saada laadukasta liikunnanopetusta, joka on hyvin suunniteltua, etenee ikäkausittain ja soveltuu kaikille. Laadukkaan liikunnanopetuksen avulla tuetaan lasten ja nuorten fyysistä, sosiaalis-affektiivista ja kognitiivista kehittymistä myönteisten yksilöllisten ja yhteisöllisten kokemusten kautta. (AIESEP 2014; Ennis 20110; UNESCO 2015.)Yleisten fyysisen aktiivisuuden suositusten lisäksi on liikuntatunneille laadittu oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrää koskevat kansainväliset suositukset. Liikuntatunneilla, oppilaiden pitäisi liikkua vähintään 50 prosenttia liikuntatunnin ajasta ja 30 prosenttia tunnin kestosta pitäisi olla rasittavaa liikuntaa (Institute of Medicine 2013; U.S. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi koulussa toteutua myös pitkäaikaista istumista vähentämällä ja tauottamalla. 70 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Kuva: LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI Department of Health and Human Services 2012). Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että tunneista kohtuullisen kuormittavaa aikaa on noin 30–40 prosenttia tunnin kestosta (McKenzie ym. 2000). Hyvinvointia koululiikunnalla -tutkimusprojektissa tutkittiin oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla sykemittareiden avulla. Kohtuullisen kuormittavan liikunnan raja-arvona käytettiin sykkeen arvoa yli 140 lyöntiä minuutissa. Tulosten mukaan oppilaat liikkuivat vähintään kohtuullisen kuormittavalla tasolla keskimäärin 41 prosenttia oppitunnin ajasta. Poikien keskisyke oli 137 ja tyttöjen 133 lyöntiä minuutissa. Oppilaat olivat aktiivisimmillaan liikuntatunneilla, joissa aiheena olivat pallopelit (keskisyke 139) kun taas muilla liikuntatunneilla keskisyke oli 125 lyöntiä minuutissa. Ensisijainen sykkeisiin vaikuttava seikka oli kysei- sen liikuntatunnin sisältö, eikä tyttöjen ja poikien välillä ollut eroa sykkeissä, kun tunnin liikuntalaji huomioitiin. Pojat ovat siis sykkeiden perusteella aktiivisempia kuin tytöt, mutta ero selittyy tuntien erilaisilla sisällöillä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että oppilaiden oppitunnin aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat muun muassa opettajan toiminta, oppilasryhmän koko sekä tunnin liikuntalaji (Chow, McKenzie & Louie 2008). Laadukas liikunnanopetus tarjoaa fyysisen aktiivisuuden ohella myönteisiä kokemuksia oppilaille. Aiem pien kansainvälisten ja kotimaisten tutkimusten mukaan koululiikuntaan suhtautuminen on yhtey dessä mm. oppilaan aiempiin liikuntakokemuksiin, vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen, koettuun pätevyyteen, ikään ja sukupuoleen (BarrAnderson ym. 2008; Cairney ym. 2012; Heikinaro- LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 71 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Johansson, Varstala & Lyyra 2008; Subramaniam & Silverman 2007). Lisäksi opettajan toiminta, tuki ja kannustus (Barr-Anderson ym. 2008, Lauritsalo 2014), oppitunnin sisältö (Kahan 2013, Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011) ja oppimisympäristöön liittyvät tekijät (Shropshire, Carroll & Yimym 1997) näyttävät osaltaan määrittävän oppilaan kokemuksia ja koululiikuntaan suhtautumista. Liikunta suosittu oppiaine – oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistaminen keskeistä Suomessa liikunta on yksi koulun suosituimmista oppiaineista (Kannas, Peltonen & Aira 2009, 37). Yhdeksäsluokkalaisista pojista lähes 80 prosenttia ja tytöistä 65 prosenttia kertoi pitävänsä koululiikunnasta, kun asiaa selvitettiin kansallisesti kattavalla aineistolla keväällä 2010. Oppilaiden myönteisestä suhtautumisesta liikuntaan kertoo myös se, että useampi kuin joka toinen poika tai tyttö toivoi kouluun lisää liikuntatunteja. Kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvia oli yhdek säsluokkalaisista vain noin seitsemän prosenttia, ja kaiken kaikkiaan koululiikuntaan suhtauduttiin myönteisemmin kuin koulunkäyntiin yleensä. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 68–69.) Vaikka kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvien osuudet ovat suhteellisen pieniä, ei näiden oppilaiden kokemuksia tule väheksyä tai ohittaa, sillä kielteiset kokemukset voivat johtaa liikkumisen välttelyyn sekä hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin myöhemmässä elämässä. Penttinen (2015) selvitti tutkielmassaan erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen vertailemalla liikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvia yhdeksäsluokkalaisia. Koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvat oppilaat olivat fyysisesti aktiivisempia ja harrastivat vapaaajallaan enemmän liikuntaa, heidän kestävyys- ja lihaskuntonsa sekä liikuntataidot olivat paremmat, he kokivat oppiaineen hyödyt ja oman osaamisensa vahvemmaksi, saivat liikunnasta parempia arvosanoja sekä suhtautuivat koulunkäyntiin yleisesti myönteisemmin kuin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvat oppilaat. Huomattavaa oli kuitenkin myös se, että oppilaiden painoindeksi ja koulumenestys eivät eronneet myönteisesti ja kielteisesti koululiikuntaa suhtautuvien ryhmillä tilastollisesti merkitsevästi. Erityisesti korkea koettu osaaminen ja oppiaineen hyödyllisyys, myönteinen suhtautuminen kouluun ja hyvä liikunnan arvosana lisäsivät sekä tyttöjen että poikien kohdalla todennäköisyyttä myönteiseen koululiikuntasuhtautumiseen. Edellä mainitut tulokset kertovat siitä, miten keskeinen rooli oppilaan omilla käsityksillä ja arvostuk- silla on liikuntaan suhtautumisessa. Oppilaan käsitys itsestään liikkujana vaikuttaisi olevan merkittävämpi myönteistä koululiikuntasuhtautumista selittävä teki jä kuin oppilaan todelliset liikuntataidot tai kunto-ominaisuudet. Koetun osaamisen tukeminen liikuntatunneilla on tärkeää erityisesti niiden oppilaiden kohdalla, jotka kokevat osaamisensa heikoksi ja arvostavat liikuntaa vähän, sillä heidän liikuntaaktiivisuutensa on havaittu laskevan yläkoulun aikana eniten (Yli-Piipari 2011). Tulosten valossa uuden perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman (2014) linjaukset oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistamisesta liikunnassa näyttäytyvät todella tärkeinä. Koska liikunnan kokeminen hyödylliseksi on myös vahvasti yhteydessä oppilaan koululiikuntasuhtautumiseen, tulisi liikunta ja sen merkitykset linkittää oppilaiden arkeen. Myönteistä liikuntasuhtautumista ja fyysistä aktiivisuutta tulisi pyrkiä edistämään kaikissa nuorille tärkeissä yhteisöissä kuten kaveripiirissä, perheessä ja koulussa. Lisää liikkumista ja vähemmän istumista välitunneille ja luokkahuoneeseen Koulun muulla liikunnalla tarkoitetaan liikunnanopetuksen lisäksi kaikkea muuta koulupäivän aikana tapahtuvaa liikuntaa, kuten välitunneilla ja muiden oppiaineiden tunneilla tapahtuvaa liikkumista. Myös tällä liikuntatuntien ulkopuolisella koulun liikunnalla on tärkeä merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja viihtymiselle koulussa. Koululiikunta ja koulun muu liikunta muodostavat merkittävän osan kokonaisaktiivisuutta erityisesti vapaa-aikanaan vähiten liikkuville. Koululaiset viettävät välitunneilla aikaa noin viisi tuntia viikoittain, lukuvuodessa lähes 200 tuntia. Lisäksi koulumatkojen kulkeminen jalan tai pyörällä lisää helposti noin puoli tuntia aktiivisuutta päivässä, mikä on jo puolet liikuntasuosituksen minimimäärästä. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi koulussa myös toteutua pitkäaikaista istumista vähentämällä ja tauottamalla. Liikkumatonta aikaa kertyy kiihtyvyysanturimittausten perusteella hereilläollessa yläkoulun oppilailla peräti yhdeksän tuntia päivässä. Koulupäivinä liikkumattomasta ajasta kertyy noin 40 prosenttia koulussa. Koulupäivien aikana alakoulussa istutaan 38 minuuttia ja yläkoulussa 45 minuuttia jokaista 60 minuuttia kohti. Istumisen vähentämiseen voi kokeilla vaikkapa x-breikkiä, joka on yläkoulun oppitunneilla tarkoitettu peli istumisen tauottamiseksi (www.slideshare. net/x-breikki). Sen avulla opettaja helposti pitää virkistystauon oppilaille. Käytännössä kyseessä on power-point tiedosto, jonka ohjeita seuraamalla voi liikuttaa oppilaita oppitunnin lomassa hauskojen tai Oppilaan käsitys itsestään liikkujana on merkittävä myönteistä koululiikuntasuhtautumista selittävä tekijä. Uuden OPS:n linjaukset oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistamisesta liikunnassa ovat tärkeitä. 72 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 asiaa sisältävien kysymysten avulla. Verkosta löytyy valmiita x-breikkejä eri aiheista (maantieto, äidinkieli) tai opettaja voi luoda oman x-breikin automaatin avulla itse tai yhdessä oppilaiden kanssa. Valtakunnallinen Liikkuva koulu -ohjelma (www. liikkuvakoulu.fi) on hyvä esimerkki koulun liikunnan edistämisestä. Ohjelman tavoitteena on lisätä liikkumista koulupäivään ja luoda sen myötä aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Liikkuva koulu -ohjelmassa on mukana jo noin 130 kuntaa ja 800 koulua ympäri Suomea. Ohjelman pilottivaiheen aikana vuosina 2010–2012 saatiin hyviä kokemuksia ja löydettiin toimivia käytäntöjä, joilla koulut pyrkivät lisäämään liikkumista koulupäivään (Tammelin ym. 2012). Esimerkit on koottu ohjelman verkkosivuille. Lisäämällä liikkumista välitunneilla ja muuttamalla koulupäivän rakennetta siten, että pitkillä välitunneilla liikkuminen oli mahdollista, saatiin lisättyä reipasta liikuntaa noin kymmenen minuuttia koulupäivään. Ohjelma on otettu hyvin vastaan kouluilla. Koulujen henkilökunnan kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä. Kyselyn perusteella valtaosa heistä uskoi, että kouluun jää pysyviä käytäntöjä pilottivaiheen jälkeen. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että koulupäivän aikainen liikkuminen edistää kouluviihtyvyyttä ja että oppilaiden välituntiliikunta edistää työrauhaa. (Kämppi ym. 2013.) Välitunnit ovat liikuntatuntien ohella keskeisimpiä oppilaiden liikkumisen mahdollisuuksia koulupäivän aikana (Jago & Baranowski 2004), ja välitunneilta voikin kertyä jopa 40 prosenttia oppilaiden päivittäisestä reippaasta liikunnasta (Ridgers, Stratton & Fairclough 2006;, Ridgers ym. 2012). Ramstetterin ja kollegoiden (2010) katsauksen mukaan välituntien vietto on hyödyksi myös oppilaiden kognitiiviselle ja akateemiselle kehitykselle esimerkiksi parempana keskittymiskykynä ja luokkahuonekäyttäytymisenä. Välitunneilla oppilailla on mahdollisuus vapaampaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman oppituntien struktuuria ja aikuisten kontrollia (National Association of Early Childhood Specialists in State Departments of Education 2001) ja siten kehittää sosiaalisia ja kommunikointitaitojaan (Ramstetter, Murray & Garner 2010). Välitunnit ovat olleet usein ensimmäisiä muutoskohteita Liikkuva koulu -ohjelman kouluissa. Haapalan ja kollegoiden (2014a) tutkimuksessa välitunnin rooli koulupäivän liikunnallistamisessa korostui. Neljässä yläkoulussa lukujärjestyksiä muutettiin pitkien välituntien järjestämiseksi, ulkovälitunteja lisättiin, välitunneille järjestettiin sekä ohjattua toimintaa että välineistöä, ja oppilaat toimivat välitunneilla vertaisohjaajina. Toimintakulttuurin muutos on mahdollista myös yläkouluissa; tutkimuksen mukaan oppilaiden osallistuminen liikunta- ja pallopeleihin välitunneilla ainakin silloin tällöin lisääntyi, pääosin poikien osallistumisen kasvun vuoksi. Tytöt saattavat jatkossa tarvita omaa huomiota ja ratkaisuja, sillä heidän osallistumisensa välituntiliikuntaan lisääntyi kahdessa koulussa, jossa oli lisäksi tarjolla erillisiä liikuntatoimintoja tai -tiloja vain tytöille. Välituntien liikuntamahdollisuuksissa oppilaat voivat saada käytännöllisiä välineitä vuorovaikutukseen uusien koulutovereiden kanssa oppituntien ulkopuolella, ja tällä tavoin koulu voi edistää heidän oppimistaan ja motivaatiotaan (Viner ym. 2012, Crosnoe & McNeely 2008) sekä koulusta pitämistä (Boulton, Don & Boulton 2011). Välituntiliikunnan onkin todettu olevan positiivisesti yhteydessä oppilaiden kokemiin koulun sosiaalisiin tekijöihin, kuten vertaissuhteisiin ja yhteenkuuluvuuteen koulussa sekä kouluilmapiiriin (Haapala ym. 2014b). Välituntiliikunnan toteuttaminen siten, että se parhaiten tukisi näitä sosiaalisia tavoitteita, olisi tärkeää etenkin siirtymävaiheessa alakoulusta yläkouluun. Liikkuva koulu -ohjelmassa koulut ja kunnat eri puolella Suomea toteuttavat omia suunnitelmiaan liikunnan lisäämiseksi koulupäivään. Prosessin tueksi on laadittu Matkalla liikkuvaksi kouluksi -opas ja nettisivut (www.liikkuvakoulu.fi/lahdemukaan). Tavoitteena on kouluissa saada koko henkilökunta ja oppilaat osallistumaan mukaan suunnitteluun ja toteutukseen. Koululiikunnalla ja koulun muulla liikunnalla on suuri merkitys liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan edistäjänä, sillä tavoittaahan koulu lähes kaikki lapset ja nuoret. Päämääränä on luoda kouluihin toimintaympäristöjä, joissa oppilaiden aktiivisuus ja kouluviihtyvyys lisääntyvät. Koulumaailmassa tarvitaankin uudenlaista ajattelua, jossa liikuntatunnit ja muu koulun liikunta tukevat ja täydentävät toisiaan. Ajankohtaisia kysymyksiä, joihin pyritään etsimään vastauksia, ovat muun muassa seuraavat: Miten koululiikuntaa ja koulun muuta liikuntaa tulisi toteuttaa oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi? Mikä on opettajan rooli laadukkaan koululiikunnan ja koulun muun liikunnan toteuttajana ja miten saadaan koulun henkilökunta ja oppilaat mukaan toteuttamaan aktiivisempaa ja viihtyisämpää koulupäivää? PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@jyu.fi TUIJA TAMMELIN, FT, LitM Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi SANNA PALOMÄKI, LitT Lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi NELLI LYYRA, LitT Tutkija Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi HENNA HAAPALA, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: henna.haapala@likes.fi LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 73 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 LÄHTEET AIESEP. 2014. Position Statement on Physical Education Teach- McKenzie, T. L., Marshall, S. J., Sallis, J. F., & Conway, T L. (2000). er Education. http://aiesep.org/wp-content/uploads/2014/11/2014- Student activity levels, lesson context, and teacher behavior during AIESEP-Position-Statement-on-Physical-Education-Teacher-Educati- middle school physical education. Research Quarterly for Exercise on.pdf. (Luettu 4.3.2015.) and Sport, 71, 249–259. Barr-Anderson, D. J, Neumark-Sztainer, D., Schmitz, K. H., National Association of Early Childhood Specialists in State Ward, D. S., Conway, T. L., Pratt, C., Baggett, C. D., Lytle, L. & Departments of Education. 2001. Recess and the Importance Pate, R. R. 2008. But I like PE: factors associated with enjoyment of of Play: A Position Statement on Young Children and Recess. Wa- physical education class in middle school girls. Research Quarterly shington, DC: National Association of Early Childhood Specialists in of Exercise and Sport. 79 (1),18–27. State Departments of Education. Boulton, M. J., Don, J. & Boulton, L. 2011. Predicting children’s Opetusministeriö & Nuori Suomi. 2008. Fyysisen aktiivisuuden liking of school from their peer relationships. Social Psychology of suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Helsinki: Opetusministeriö ja Education 14,489. Nuori Suomi ry. Cairney, J., Kwan, M., Velduizen, S., Hay, J., Bray, S. R. & Faught, Palomäki, S. & Heikinaro-Johansson, P. 2011. Liikunnan oppimis- B. E. 2012. Gender, perceived competence and the enjoyment of tulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Koulutuksen physical education in children: a longitudinal examination. Inter- seurantaraportit 2011:4. Opetushallitus. national Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9:26. Penttinen, S. 2015. Kuka pitää koululiikunnasta? Erilaisten oppilas- Chow, B. C., McKenzie, T. L. & Louie, L. 2008. Children’s physical tekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluok- activity and environmental influences during elementary school kalaisilla. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Liikuntakasva- physical education. Journal of Teaching in Physical Education, 27 tuksen laitos. Jyväskylän yliopisto. (1), 38–50. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Crosnoe, R. & McNeely, C. 2008. Peer relations, adolescent rese- Opetushallitus. arch and practice. Family & Community Health 31, 71–80. Ramstetter, C. L., Murray, R., & Garner, A. S. 2010. The crucial Ennis, C. D. 2011. Physical education curriculum priorities: Evidence role of recess in schools. Journal of School Health, 80 (11), 517–26. for education and skillfulness. Quest 63 (1), 5-18. Ridgers, N. D., Stratton, G. & Fairclough, S. J. 2006. Physical Haapala, H. L., Hirvensalo, M. H., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, activity levels of children during school playtime. Sports Medicine H., Lintunen, T., & Tammelin, T. H. 2014a. Adolescents’ physical 36, 359–371. activity at recess and actions to promote a physically active school Ridgers, N. D., Timperio, A., Crawford, D. & Salmon, J. 2012. day in four Finnish schools. Health Education Research, 29 (5), Five-year changes in school recess and lunchtime and the contri- 840–852. bution to children’s daily physical activity. British Journal of Sports Haapala, H. L., Hirvensalo, M. H., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, Medicine 46, 741–746. H., Kankaanpää, A., Lintunen, T. & Tammelin, T. H. 2014b. Recess Shropshire, J., Carroll, B. & Yim, S. 1997. physical activity and school-related social factors in Finnish primary Children’s Attitudes to Physical Education: Gender Differences. and lower secondary schools: cross-sectional associations. BMC European Journal of Physical Education 2, 23–38. Public Health, 14, 1114. Subramaniam, P. R. & Silverman, S. 2007. Middle school stu- Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. & Lyyra M. 2008. Yläkoulu- dents’ attitudes toward physical education. Teaching and Teacher laisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa- Education 23, 602–611. ajan liikunnan harrastamiseen. Liikunta & Tiede 45 (6), 31–37. Tammelin, T., Laine, K., Turpeinen, S. (toim.) 2012. Liikkuva koulu Institute of Medicine. 2013. Educating the student body: Taking -ohjelman pilottivaiheen loppuraportti. Liikunnan ja kansantervey- physical activity and physical education to school. Washington, DC: den julkaisuja 261. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edis- National Academy of Sciences. tämissäätiö LIKES. http:77www.iom.edu/Reports. aspx. (Luettu 5.3.2015) UNESCO. 2015. Quality Physical Education (QPE). Guidelines for Jago, R. & Baranowski, T. 2004. Non-curricular approaches for policy-makers. Paris, France: Author. increasing physical activity in youth: a review. Preventive Medicine U.S. Department of Health and Human Services. 2012. Physical 39, 157–163. activity guidelines for Americans midcourse report: Strategies to Kahan, D. 2013. Here Is What Interests Us! Students’ Reconceived increase physical activity among youth. Washington, DC: Author. Physical Education Activity Offerings in an Inner-City Middle School. http://www.health.gov/paguidelines/midcourse/pag-mid-course- Physical Educator 70 (3), 243–261. report-final.pdf. (Luettu 4.3.2015) Kannas, L., Peltonen, H. & Aira, T. (toim.) 2009. Kokemuksia ja Viner, R. M., Ozer, E. M., Denny, S., Marmot, M., Resnick, M., Fa- näkemyksiä terveystiedon opetuksesta yläkouluissa. Terveystiedon tusi, A. & Currie, C. 2012. Adolescence and the social determinants kehittämistutkimus osa 1. Opetushallitus. Jyväskylän yliopisto. of health. Lancet, 379, 1641–1652. Kämppi K, Asanti R, Hirvensalo M, Laine K, Pönkkö A, Romar Yli-Piipari, S. 2011. The Development of Students’ Physical Educa- J-E, Tammelin T. Viihtyvyyttä ja työrauhaa. 2013. Liikunnan ja kan- tion Motivation and Physical Activity: A 3.5-Year Longitudinal Study santerveyden julkaisuja 269. Jyväskylä. Liikunnan ja kansantervey- across Grades 6 to 9. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physi- den edistämissäätiö LIKES. cal Education and Health 170. Lauritsalo, K. 2014. ”Usually I like school PE, but...” School physical education described in Internet discussion forums. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 207. 74 Primary School LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015