1. No category

TEM/2145/00.02.01/2015
VIITE: Lausuntopyyntö: Hallituksen esitys kustannuskilpailua vahvistavista
toimista
Jyväskylän yliopisto
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu / KH / 09.12.2015
Esitämme lausunnossamme arvion hallituksen kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista.
Käymme ensin läpi saatavilla olleiden tilastojen perusteella tilannekuvan Suomen talouden
kilpailukyystä suhteessa euroalueen kilpailijamaihin. Tämän jälkeen esittelemme lyhyesti
joitain näkökohtia ja uhkia toimien onnistumisesta ja vaikutuksista.
Kari Heimonen
Taloustieteen professori
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
Jyväskylän yliopisto
PL 35
FI-40014 Jyväskylän yliopisto,
tel: +358400247414
e-mail: kari.heimonen@jyu.fi
1
TIIVISTELMÄ
KH/ Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
Lausuntoesitys toteaa, s. 5-6, että esityksen tavoitteena on parantaa Suomen
kustannuskilpailukykyä vaikuttamalla yksikkötyökustannuksiin niillä lainsäädännöllisillä
keinoilla, jotka hallituksella on käytettävissään.
Hintakilpailukyvyn parantaminen
edesauttaa suomalaisia yrityksiä saamaan tuotteitaan kaupaksi globaaleilla markkinoilla,
sillä kustannuskilpailukyvyllä on merkittävä vaikutus vientisektorin menestykselle.
Hallituksen esitys tähtää yksikkötyökustannusten laskemiseen palkkakustannuksia
alentamalla. Yksikkötyökustannusten alentamiseksi esitetään palkkakustannusten alentamista
(suoria-epäsuoria) vaikuttamatta suoraan varsinaisiin kuukausiansioihin. Lomarahojen
leikkaus, sairauspäivärahaetuuksien kaventaminen sekä maksujen korotus leikkaa yksityistä
kysyntää. Kiristävät toimet kohdistuvat voimakkaimmin julkisen sektorin työntekijöihin.
Yritysten palkkakustannusten leikkauksen uskotaan lisäävän avoimen, ulkomaan vientiin
suuntautuvan teollisuuden tuotantoa.
Esitettyyn toimintamalliin sisältyy huomattavaa epävarmuutta ja eri sektoreilla
työskentelevien työntekijöiden ei-tasapuolista kohtelua. Myönteiset vaikutukset työllisyyteen
näkyvät vasta vuosien päästä. Vaikutukset yritysten voittoihin ovat välittömämmät.
Vaikutusten arvioinnit on tehty olettaen, että toimet eivät aiheuta minkäänlaisia
palkkakompensaatiovaatimuksia ja palkkakustannusten nousua. Julkisen sektorin tasapainon
odotetaan heikkenevän lyhyellä aikavälillä. Mahdolliset palkkakompensaatiot heikentävät
kustannuskilpailukyvyn parantumista. Työajan pidennyksen vaikutukset tuotantoon ja
kilpailukykyyn ovat myönteisiä.
Monin osin toimet jäljittelevät ns. fiskaalista devalvaatiota, jossa yritysten epäsuoria
kustannuksia alennetaan ja alennuksen negatiiviset vaikutukset julkisen talouden tasapainoon
kompensoidaan palkansaajien verotusta kiristämällä. Fiskaalinen devalvaatio kohtelee eri
sektoreiden työntekijöitä kuitenkin tasapuolisemmin kuin nyt esitetyt toimet.
In sum: Esitetyt toimet sairauspäivärahojen alentamisen, lomarahojen leikkauksien ja
sairausvakuutusmaksujen korotusten osalta alentavat varmuudella yksityistä kysyntää
lyhyellä aikavälillä ja heikentävät julkista tasapainoa. Hintakilpailukykyä ja työllisyyttä
parantavat vaikutukset riippuvat hintasopeutuksesta ja palkkakompensaatiovaatimuksista.
Tämä tarkoittaa sitä, että toimien hyödyllisyyteen liittyy epävarmuuksia.
2
1 Tilannekuva
Suomen hallitus esittää talouden kehityksen korjaamiseksi Suomen yleisen kilpailukyvyn
parantamista ns. kilpailukykypaketilla, jonka toimenpiteet koskevat etupäässä vuosittaisen
työajan muutoksia, sairauspäiväkarenssia, vuosilomakorvausten leikkausta sekä muutoksia
sairausvakuutusmaksuissa. Tässä muodossa esitykset kohdentuvat työn tarjontaan ja
työvoimakustannuksiin. Työvoimakustannusten leikkausten avulla pyritään pienentämään
yritysten palkkakustannuksia ja parantamaan siten yritysten hintakilpailukykyä. Työn
tarjonnan kasvulla on samansuuntaisia vaikutuksia ja lisäksi se lisää laskennallista
työvoimaa. Julkisen sektorin säästöjen tarkoituksena on myös tukea yksityistä sektoria.
Suomen talouden kasvu ei ole toipunut 2008 finanssikriisistä keskeisten kilpailijamaiden
tapaan. Suomi sopeutuu Nokian jälkeiseen hitaan talouskasvun aikaan eikä ole saavuttanut
ennen finanssikriisiä Suomessa havaittua läntiselle kehittyneelle teollisuusmaalle
poikkeuksellisen ripeää talouskasvua lähitulevaisuudessa. Käänne Suomen taloudessa
heijastaa esimerkillisesti talouden maakohtaista taloushäiriötä, sokkia, jonka taustalla ovat
yksittäiset yritykset, ns. granular teoria (ks. esim. Gabaix, 2011). Granular-näkemyksen
mukaan jopa Yhdysvaltojen talouden häiriöistä 30% on 100 suuryrityksen aiheuttamia.
Pienten talouksien kohdalla yksittäisen suuren yrityksen merkitys voi olla vieläkin
merkittävämpi. Suomen tapauksessa Nokia–riski toteutui: vuonna 2004 Nokian myynti oli
27% Suomen BKT:sta ja tuotti 1.6 prosenttiyksikköä Suomen talouskasvusta (OECD, 2004).
Korkean tuottavuuden ICT-sektorin kuihtuminen jätti palkkatason entiselle tasolleen, mutta
pudotti kokonaistuottavuutta kansantaloudessa. Työvoiman tuottavuuden lasku tapahtuu juuri
laskusuhdanteessa, jossa työvoiman sopeutus ei tapahdu täysimääräisenä tuotannon laskun
kanssa. Samaan aikaan maan työvoima alenee noin 0.5% vuodessa. EU:n asettamien Venäjän
kaupan sanktioiden on myös arvioitu vaikuttaneen haitallisesti erityisesti Suomen
talouskasvuun. Paperiteollisuuden vaikeudet heijastuvat myös luvuissa, mutta
puunjalostusteollisuuden tuotannon painopiste on kohdentumassa tuottavampaan sellun
valmistukseen. Teollisuuden tuotannon arvo suhteessa BKT:n arvoon on laskussa.
Korkeamman tuottavuuden töitä, esim. juuri teollisuudessa korvaantuu alemman
tuottavuuden palvelu- ja hoitoalojen töillä. Kokonaisuutena Suomen taloudelle on sub-prime
kriisin jälkeen ollut tyypillistä bruttoinvestointien väheneminen. Useana vuonna vain
yksityinen kulutus on ylläpitänyt talouden toimeliaisuutta siedettävällä mutta laskevalla
tasolla. Julkisten menojen, erit. työttömyysmenojen ja väestön ikääntymisen kasvaessa
Suomen julkinen sektori velkaantuu vauhdikkaasti. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvamassa.
Suomen kustannuskilpailukyvystä on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan Suomen
palkkakustannuksia tulisi alentaa. Keskustelun pohjana esitellään laskelmia joiden mukaan
kustannuskilpailukyvyn palauttaminen edellyttäisi palkkojen alentamista suhteessa
kauppakumppanimaiden keskiarvoon n. 10-15 % (ks. esim. Kajanoja, 2015). Tämän
kilpailukykyanalyysin lähtökohdaksi on asetettu vaihtotaseen noin 1 % ylijäämä, jota
esitetään vaihtotaseen luonnolliseksi tasapainoksi Suomen nykyisellä väestönrakenteella.
Tarkastelun pohjana on toiminut silmämääräinen tarkastelu yksikkötyökustannusten ja
reaalisten yksikkötyökustannusten indeksisarjoista. Lähtökohtana on ollut kilpailukyvyn
3
suhteellinen kehitys suhteessa kilpailijamaihin. Suhteellisten indeksien käyttöä vaikeuttaa
analyysin herkkyys lähtövuoteen.
Mikäli maan palkkataso on ollut huomattavasti
kilpailijamaita alemmalla tasolla, näkyy palkkojen suhteellisesti nopeampi kehitys
tarkastelussa suhteellisena heikentymisenä, vaikka palkat olisivat edelleen alempana kuin
kilpailijamaissa keskimäärin.
Eurostatin tilastoja tarkastelemalla päätyy helposti tulokseen, että Suomen teollisuuden
tuntityökustannuksia voidaan pitää keskimääräisinä euroalueella.
Keskimääräinen
tuntikustannus on vain hieman Itävaltaa ja Saksaa korkeammalla, mutta toisaalta koko
euroalueen keskiarvon yläpuolella, (ks. Eurostat, 2014). Ongelma viittaisi näin ollen
enemmänkin teollisuuden tuottaman arvonlisän kehitykseen ja toimialojen, tuotannon
rakenteeseen sekä työvoiman tuottavuuteen eri toimialoilla. Kustannusten ja tuottavuuden
välisen yhteyden huolellinen selvitys edellyttäisi toimialarakenteiden eriyttämistä tarkastelun
pohjaksi ja sektorikohtaisten tuottavuus/kilpailukykymittarien käyttämistä. Siihen ei tässä
yhteydessä lausunnon antajilla ole mahdollisuutta ja olisi mielestämme ollut esityksen
tekijän tehtävä.
Vaihtotaseen käyttäminen näinkin yksioikoisesti tasapainon mittarina on myös hieman
problemaattista. Esim. rajoittamalla kotimaista kulutuskysyntää ja investointeja saadaan
kansantalous säästämään enemmän, mikä näkyy vaihtotaseen ylijäämänä. Kertooko se mitään
Suomen talouden yritysten kilpailukyvystä? Vaihtoaseen alijäämä rahoitetaan pääoman
tuonnilla ja euron myötä syntyneet syvät rahoitusmarkkinat mahdollistavat suurienkin
alijäämien rahoittamisen. Olennaista on, käytetäänkö vaihtotaseen alijäämä investoineihin vai
kulutukseen.
Vaihtotase on luonteeltaan intertemporaalinen suure.
Vaihtoaseen
kumulatiivinen ylijäämä mahdollistaa myöhemmin säästöjen purkamisen, joka näkyy
alijäämänä. Lyhytaikainen vaihtoaseen alijääjämä voi olla seurasta lyhytaikaisesta talouden
shokista. Ylijäämä syntyessä puolestaan ei haluta kuluttaa kaikkea vaan säätöjä siirretään
tulevaisuuteen. Alijäämä kertoo säästöjen käytöstä. Suomen taloudessa oli yhtäjaksoinen
vaihtotaseen ylijäämä 17 vuotta. Parhaimpina vuosina 2000,2001,2002 vaihtotaseen ylijäämä
ylitti jopa 8% BKT:sta. Vuodesta 2011 alkanut alijäämää on vaikea pitää uhkana Suomen
taloudelle. Supistuva työväestö antaa luonnollisen selityksen alijäämän synnylle. Rahaliiton
jäsenmaana Suomessa nyt havaittavat vaihtotaseen alijäämät eivät uhkaa alijäämän
rahoitusta.
Reaalinen työvoiman tuottavuuden (Real Labour Productivity) kehitys on Eurostatin
tilastojen mukaan Suomen osalta ollut samanlaista kuin monessa muussa Suomen
eurooppalaisessa kilpailijamaassa (per hour worked). Kun indeksi arvo vuonna 2010 on
asetettu sadaksi ja sitä verrattaan vuoteen 2014 saadaan Suomen indeksin arvoksi 101.
Samalla tasolla kehityksessä Suomen kanssa ovat Tanska (101), Hollanti (101), Ruotisi (102),
Englanti
(100).
http://ec.europa.eu/eurostat/statisticsexplained/index.php/File:Real_labour_productivity,_2004%E2%80%9314_%282010_%3D_
100%29_YB15.png . Työntekijää kohden tuottavuusluvut ovat heikompia; pr person
employed) OECD tilastot yksikkötyökustannusindeksien osalta kertovat samaa, ks. esim.
OECD Economic Outlook, June 2015, s.331.
4
Palkkakustannusluvut osoittavat, että Suomen tehdasteollisuuden palkkakustannukset ovat
vain hieman Saksan kustannusten yläpuolella, ks. Eurostat, Key Figures in Europe, 2015.
Eurostatin tilastot työn kansantulo-osuuksista osoittavat, että Suomen luvut eivät suuresti
poikkea Euroopan keskimääräisistä arvoista. Työvoiman saama osuus kansantulosta oli
Suomessa vuonna 2007 54.2% ja voittojen osuus kansantulosta 46.2 % , Irlannissa voittojen
osuus oli 54.1 %, Ruotsissa 31.6% (Ruotsi), UK:ssa 35.2 % Euro15 alueella 39,3%, EU 27
alueella (Euroopan Unioni) 38.7%, ja USA:ssa 29.3% (ks. Leythienne ja Snovoska, 2009).
Vuoden 2007 palkankorotukset ja finanssikriisin jälkeinen talouden taantuma on kasvattanut
palkkojen kansantulo-osuutta. Valtiovarainministeriön kanslian, (Findikaattori 9.7.2015,
http://www.findikaattori.fi/fi/38), tilastojen mukaan vuonna 2014 kotitalouksien palkkatulot
lisääntyivät 0,3 prosenttia ja työnantajain sosiaalivakuutusmaksut vähenivät 0,2 prosenttia
verrattuna vuoteen 2013. Vuonna 2014 yhteensä palkansaajakorvausten osuus kansantulosta
oli 61,1 prosenttia. Edellisenä vuonna osuus oli 61,6 prosenttia. Kansantalouden omaisuus- ja
yrittäjätulot kasvoivat 3,6 prosenttia ja niiden osuus kansantulosta nousi 22,8 prosenttiin.
Edellisenä vuonna osuus oli 22,2 prosenttia.
5
Kuvio, Eurostat Distribution of Income, 2014 Eurostat % BKT:sta.
Eurostatin aggregaattitilastoja tarkastelemalla Suomessa palkkojen osuus kansantulosta ei ole
Eurooppalaisittain kuitenkaan erityisen suuri eivätkä teollisuudessa maksetut tuntipalkat ole
juurikaan korkeammalla kuin Euroopan maissa keskimäärin.
2 Hallituksen esitys kilpailukykyä vahvistavista toimista ja niiden
odotettavissa olevista vaikutuksista
Lausuntoesitys toteaa, s. 5-6, että esityksen tavoitteena on parantaa Suomen
kustannuskilpailukykyä vaikuttamalla yksikkötyökustannuksiin niillä lainsäädännöllisillä
keinoilla, jotka hallituksella on käytettävissään.
Hintakilpailukyvyn parantaminen
edesauttaa suomalaisia yrityksiä saamaan tuotteitaan kaupaksi globaaleilla markkinoilla,
sillä kustannuskilpailukyvyllä on merkittävä vaikutus vientisektorin menestykselle.
Hallituksen
esitys
kustannuskilpailukykyä
vahvistavista
toimista
kohdentuu
kustannuskilpailukyvyn kasvattamiseen palkkojen kustannusvaikutuksia alentamalla.
Esityksen tavoitteena täytyy siten olla, ei niinkään palkkakustannusten leikkaus tilanteen
korjaamiseksi, vaan ennemminkin palkkakustannusten leikkaus viennin kasvattamiseksi.
Viennin kasvun odotetaan lisäävän työpaikkoja vientisektorilla.
Työvoimakustannusten leikkaus
Työajan pidennys lisää työn määrää annetulla palkkatasolla. Siten se on luonteeltaan
positiivinen talouden tarjontashokki. Pitkällä aikavälillä tarjontashokki laskee kustannuksia,
mutta kasvattaa tuotantoa. Näin tapahtuu vain, mikäli, työajan määrä kasvaa ilman
palkankorotusvaateita. Palkankorotusvaateet pienentävät kustannusten laskua tai poistavat
vaikutuksen kokonaan. Työajan pidennyksen korvaaminen palkkakompensaatiolla vähentää
6
työajan pidennyksen vaikutuksia pääoman tuottavuuteen. Lyhyellä aikavälillä mikäli
tuotteiden kysyntä on vakio, työajan pidennys kasvattaa työttömyyttä. Toisaalta Kortelaisen,
Vanhala ja Vientolan (2015) mallisimulaatiot työajan pidennyksen vaikutuksista Suomen
talouden tuotantoon ja työllisyyteen ovat sangen myönteisiä.
Uhka: palkkakompensaatiot neutraloivat työajan pidennyksestä saatavat hyödyt. Työajan
pidennys hidastaa tuotannon ja työvoiman siirtymistä tuottavimpiin yrityksiin.
Suljettu sektori
Jotta työajan kasvattamisen hyödyt vaihtotaseeseen ja ulkomaankauppaan olisivat suurimmat,
se edellyttäisi, että kotimaassa toimiva suljettu sektori laskisi hintoja. Välipanosten hinnan
lasku välittyisi myös lopputuotteiden hintaan. Vientisektorin lopputuotteiden hinnat laskisivat
enemmän kuin vientisektorin yrityksen palkkakustannukset. Tämä kasvattaisi vientisektorin
kilpailukykyä ja tuotantoa edelleen.
Tässä päättelyssä on tärkeää, että vientisektorille panoksia tuottavat yritykset laskevat myös
hintojaan ja haluavat kasvattaa tuotantoaan. Samalla on toivottavaa, että kotimaan sektorille
tuottavat yritykset laskevat myös kustannusten laskun verran hintojaan, mikä lisäisi
kuluttajien ostovoimaa.
Vakava uhka tälle kehitykselle on suljetun sektorin vähäinen
kilpailu. Alhainen kilpailun taso mahdollistaa yritykselle monopolivoiman käytön ja hinnat
ovat siten jäykkiä. Näin ollen alhainen kilpailun taso heijastuu osittain kotimarkkinasektorin
korkeana hintatasona.
Uhka: suljetun sektorin vähäisestä kilpailusta johtuen palkkakustannusten lasku lisää
suljetulla sektorilla toimivien yritysten voittoja ilman hintojen laskua. Tämä pienentää
palkkojen laskun vaikutuksia vientisektorin kannattavuuteen. Tuotannon ja työvoiman
siirtymistä tuottavimpiin yrityksiin ei välttämättä tapahdu.
Julkinen sektori
Kunnat: Julkisen sektorin työajan lisäys vaikuttaa ensisijaisesti kuntien talouteen.
Suoranaisesti säästöjen odotetaan vaikuttavan kuntien ja valtion verotuloihin 765 mlj. euroa
ja vastaavasti säästäjä odotetaan kertyvän 1250 mlj. euroa. Suorien säästöjen nettovaikutus
olisi tämän laskelman mukaan 485 milj. euroa. Noin 500 milj. euron nettovaikutus on näin
ollen pois yksityisestä kulutuksesta. Kun huomioidaan verojen pienennykset ja yritysten
sosiaaliturvamaksujen alennukset, on vaikutukset arvioitu julkisen sektorin tasapainolle 74
miljoonaa euroa negatiiviseksi lyhyellä aikavälillä. Työajan lisäys pienentää julkisen sektorin
työvoiman tarvetta, joka vapautuu yksityiselle sektorille.
Uhka: Epäselvää on missä määrin säästöt valuisivat uusina palveluina kuntien kustannuksiin.
Vaikka säästäjä tapahtuisi, kuntien halukkuus kuntaverojen laskuun ei ole varmaa.
7
Valtio
Esitys pienentää suoraan valtion menoja valtion työntekijöiden työajan ja sairausmenojen
alentamisen seurauksena. Säästyneillä varoilla oli tarkoitus laskea yritysten
sairausvakuutusmaksuja. Suhteellisesti suurimmiksi maksajiksi tulevat julkisella sektorilla
työskentelevä henkilöt. Säästöjen kohdentumisen julkiselle sektorille lomien lyhenemisen
muodossa voidaan nähdä alentavan julkisella sektorilla maksettavia palkkoja. Oletettu
työllisyyden myönteinen kehitys pienentää valtion velkaantumista mahdollisesti pitkällä
tähtäimellä. Lyhyellä tähtäimellä toimet lisäävät julkisen sektorin velkaantumista
Uhka: Mahdollinen yksityisen kulutuksen pienentyminen leikkausten johdosta vähentää
valtion säästöjä työttömyyden kasvun ja verotulojen alenemisen johdosta.
Työllisyys
Työllisyysvaikutukset riippuvat siitä missä määrin vientiyritykset onnistuvat kasvattamaan
vientiä ja missä määrin leikkaukset pienentävät yksityistä kysyntää. Kilpailukykyloikan
työllisyysvaikutuksiksi esitetään 38 000 henkeä. Täysimääräisenä tämä tarkoittaisi
työttömyyden laskua 1.2 prosenttiyksikköä (työttömyys 11/2015, 234 000, 8.7%;
tilastokeskus). Vaikutukset ovat pitkän ajan vaikutuksia ja eivät huomioi epävarmuutta tai
toimenpiteistä seuraavia palkkakompensaatiovaatimuksia.
Uhka: palkkakompensaatiot pienentävät tai poistavat vaikutukset työllisyyteen. Lomarahojen
pienentäminen, palkansaajien veroluonteisten maksujen lisääminen vaikuttavat negatiivisesti
kotimaan kysyntään ja työllisyyteen.
Palkansaajat
Mikäli kustannustaso on joustava eikä vaadittavia palkkakompensaatiota esiinny voivat
toimet lisätä tuottavuutta, kilpailukykyä, vientiä ja työllisyyttä.
Uhka: Lomarahojen leikkaus pienentää yksityistä kysyntää. Lomarahojen leikkaus pienentää
yksityistä kulutusta ja supistaa taloutta. Lomien lyhentäminen leikkaa erityisesti julkisen
sektorin työntekijöiden vapaa-aikaa/palkkaa. Arkipyhien poisto kasvattaa työaikaa ja alentaa
suhteellisesti kaikkien kuukausityötä tekevien tuntikorvausta.
Työajan pidennys laskee kokopäivätöissä olevien tuntiansioita, mutta ei välttämättä
ostovoimaa. Työajan pidennyksen vaikutus lyhyellä aikavälillä kasvattaa yritysten voittoja.
Sairauspäivärahan leikkaus pienentää yksityistä kysyntää ja saattaa lisätä palkansaajien
varovaisuussäästämistä. Varovaisuussäästäminen pienentää yksityistä kulutusta.
Toimialat
Nyt ajatellut toimet vaikuttavat eri yrityksiin riippuen niiden työpanoksen käytöstä.
Suurimman hyödyn toimenpiteistä saisivat runsaammin työpanosta käyttävät yritykset. Tämä
tukisi työllisyyttä erityisesti toimialoilla, joilla käytetään runsaasti työvoimaa. Tarkempi
analyysi dynaamisine vaikutuksineen edellyttäisi toimialakohtaista tarkastelua.
8
Loppupäätelmät
Kustannuskilpailukykyä vahvistavat toimet pienentävät lyhyellä aikavälillä yritysten
yksikkötyökustannuksia ja julkisen sektorin palkkakustannuksia. Myönteiset vaikutukset
riippuvat ratkaisevasti siitä, kumoavatko palkkakompensaatiot ehdotetut palkkakustannusten
leikkaukset. Esityksen laskelmat on tehty ilman oletuksia palkkakompensaatioista.
Yksityisen kysynnän oletetaan supistuvan (lomarahat, sairauspäivärahan leikkaukset).
Kysyntä laskee sekä tulojen laskun kautta että varovaisuussäästämisen nousun kautta
(sairausvakuutuksen heikennys). Julkisen sektorin rahoitusasemaa heikkenee. Kysyntään
vaikuttaa myös se, laittavatko suljetun sektorin yritykset palkkakustannuksen laskun hintoihin
vai menevätkö ne yritysten voittoihin. Hintojen laskulla on reaalituloja ja kysyntää
kasvattava vaikutus. Esitetyistä toimista työajan pidennys ilman palkkaleikkauksia on vähiten
kysyntää alentava työvoimakustannusten leikkaus. Ehdotetut työajan sopeutukset ja työajan
leikkaukset eivät koske tasapuolisesti eri sektoreiden työntekijöitä.
Toimet, jotka vaikuttavat nykyisessä taloustilanteessa yksityiseen kysyntään heikentävät
talouden kehitystä. Työllisyyden kasvattamisen kannalta voisi ajatella myös muita toimia.
Kotimaan sektorin kilpailun lisääminen voisi parantaa yritysten kansanvälistä kilpailukykyä
ja lisätä vientiä. Vain parhaat yritykset pärjäävät vientimarkkinoilla. On havaittu, että
suhteellisesti työllisyys kasvaa eniten pienissä, erityisesti nuorissa yrityksissä. Yrityksen koko
ei selitä suhteellisen työllisyyden kasvua vaan yrityksen ikä, ks. Haltiwanger, Jarmin ja
Miranta (2013). Lisäksi alalle tulevat uudet yritykset lisäisivät kilpailua ja alentaisivat mm.
vientiyritysten välituotteiden hintoja. Ne myös nopeuttaisivat talouden tuotannon rakenteiden
kehitystä. Toisaalta on myös havaittu, että suuret yritykset ovat toisaalta tuottavampia kuin
pienet yritykset, (ks. IMF, 2015).
Viitteet
Gabaix, X. (2011) The Granular Origin of Aggregate Fluctuations. Econometrica 79(3), 733722.
Haltiwanger, J., R.S. Jarmin and J. Miranta (2013) Who Create Jobs? Small Versus Large
Versus Young, The Review of Economics and Statistics, Vol.95, 347-361.
IMF (2015) International Monetary Fund, FINLAND, IMF Country Report No15/312
Kajanoja, L. (2015) Kuinka paljon kustannuskilpailukyvyn pitäisi parantua. Euro ja Talous
25.6.2015. Suomen Pankki. http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/artikkelit/kuinka-paljonkustannuskilpailukyvyn-pitaisi-parantua/
Kortelainen, M. J., Vanhala ja H. Viertola (2015) Vuosityöajan pituus vaikuttaa
kilpailukykyyn. Euro- ja Talous 19.11.2015, Suomen Pankki.
http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/artikkelit/vuosityoajan-pidennys-vaikuttaa-kilpailukykyyn/
Leythienn, P ja T. Snokova (2009) Economy and Finance Statistics in Focus 28/2009.
9
Eurostat (2014) Wages and Labour Costs. http://ec.europa.eu/eurostat/statisticsexplained/index.php/Wages_and_labour_costs
OECD (2004) Economic Surveys of Finland, Issue 14, Paris, OECD Publishing.
OECD (2015) Economic Outlook, June 2015 Paris, OECD Publishing.
10