Lataa PDF-tiedosto
2/2015 Kopteriharrastus kasvoi yritykseksi Rajankäynnistä ja kiinteistö toimitusten psykologiasta Maanmittausopetusta Metropoliassa M A A N M I T TAU S PÄ I VÄT D I P O L I S S A • ARVO KOKKONEN: UUDET TOIMINTATAVAT & TEKIJÄT • ILVESSALON PERINTÖ • LUONNOSSA, K ATOLLA • K AUPUNKIKEHIT TÄMINEN • K ÄÄNTEISET ASUNTOLAINAT • DEMOGRAFIA JA ASUNTOMARKKINAT • Y K S I T Y I S T I E L A I N K E H I T TÄ M I S TA R P E I S TA SISÄLTÖ 5 Ari Laitala (pääkirjoitus) PIENIÄ ISOJA ASIOITA 6 Pekka Lehtonen PIENYRITYS VOI EDUSTAA HUIPPUA SIANTUNTEMUSTA 10 Simo Hannelius ILVESSALON PERINTÖ MARKKINOIDEN HAASTEISSA 13 Vesa Rope ja Juhani Nippala MAANMITTAUSOPETUSTA METROPOLIASSA 16 Susanna Kari MAANMITTAUSPÄIVÄT ESPOOSSA 16.–17.4.2015 20 Arvo Kokkonen UUDET TOIMINTATAVAT & TEKIJÄT 23 Matti Holopainen TUOKO UUSI HALLITUS O IKEUDENMUKAISUUTTA KUNTIEN JA VALTION VÄLISEEN YHTEISTYÖHÖN? 24 Anna Puhtila KÄÄNTEISET ASUNTOLAINAT SUOMESSA 27 Maarit Nordmark VIIKON 19 NUMEROT 28 Viivi Ruuskanen DEMOGRAFISTEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUS ASUNTOMARKKINOIHIN 31 VETURIMIES 34 Susanna Kari LUONNOSSA, KATOLLA 37 Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo KAUPUNKIKEHITTÄMINEN TARVITSEE TIETOJOHTAMISTA JA INHIMILLISTÄ LUOVUUTTA – JA INSINÖÖRIOSAAMISTA 40 Jaakko SIrkjärvi RAJANKÄYNNISTÄ JA VÄHÄN KIINTEISTÖTOIMITUKSEN PSYKOLOGIASTA 42 Jaakko SIrkjärvi SELVITYSMIEHEN RAPORTTI YKSITYISTIELAIN KEHITTÄMISTARPEISTA JA ALUEPOLIITTISTA POHDINTAA 44 HÄRKÄÄ SARVISTA 46 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA 47 MAANKÄYTTÖ 120 VUOTTA SITTEN 48 Markku Markkula UUSIA SÄÄDÖKSIÄ 50 UUTISIA 57 LUKIJOILTA 58 IN MEMORIAM 59 RESUME 60 PALVELUHAKEMISTO KUSTANTAJAT: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja o pistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKY www.maankaytto.fi • Päätoimittaja: Ari Laitala, sähköposti: ari.laitala maankaytto.fi, puh. 050 512 2745. KANSI: iStock © LuckyBusiness. 2/2015 PÄÄKIR JOITUS | S. 5 ”Digitalisaation valjastaminen rengiksi ei ole ihan yksin kertaista.” ILVESSALON PERINTÖ MARKKINOIDEN HAASTEISSA | S. 10 ”Maasta ollaan aina markki noilla valmiita maksamaan jotakin, kasvaapa sillä kuinka huonoa taimikkoa tahansa.” ARVO KOKKONEN MAAN MIT TAUSPÄIVILL Ä | S. 20 ”Ne jotka uskaltavat uudistua nopeammin menestyvät paremmin.” K ÄÄNTEISET ASUNTOL AINAT | S. 24 ”Käänteisessä asuntolainassa on tarkoituksena muuttaa omaa asunto-omaisuutta lainanottajalle tuloksi k uluttamista varten.” ASUNTOMARKKINAT JA D EMOGRAFIA | S. 28 ”Asumispreferenssit ovat tiiviisti yhteydessä ikään ja elämänvaiheeseen.” VETURIMIES | S. 31 ”Elämää suurempia juttuja tulee julkisuuteen maan mittauksen laajalta alalta silloin tällöin.” LUONNOSSA, K ATOLL A | S. 34 ”Viherkattoja voidaan s uunnitella ja rakentaa monella eri tavalla ja moneen käyttöt arkoitukseen.” K AUPUNKIKEHIT TÄMINEN | S. 37 ”Perinteinen hidas projekti mainen lähestymistapa kaupunkien suunnalta ei enää riitä.” KIINTEISTÖTOIMITUKSEN PSYKOLOGIASTA | S. 40 ”Sopiva ’takakireys’ on laadu kasta työskentelyä ja työ hyvinvointia palveleva piirre.” Tervetuloa Maankäyttötieteiden päiville 29.10.2015 paikkana Tieteiden talo Helsingissä, Kirkkokatu 6. MAANKÄYTTÖ Maan mittaus päivät 2016 K I I N TE I S TÖT Lisätietoa piakkoin Maanmittaustieteiden Seuran www-sivuilla http://mts.fgi.fi/ MITTAUS & MALLINNUS 8.–9.3.2016 Paviljonki Jyväskylä 4 MAANKÄYTTÖ 2|2015 PÄÄKIRJOITUS PIENIÄ ISOJA ASIOITA I Keskustelu homekouluproblematiikan ympärillä jatkuu, mutta myös etenee. Tässäkin lehdessä ajoittain sivuttu homeongelma nousi hiljan esiin oikeuskanslerin annettua huomautuksen Lahden kaupungille tarpeettoman hitaista toimista lahtelaisen Launeen koulun sisäilmaongelman hoidossa. Asia uutisoitiin iltapäivälehdistöä myöten tarttumalla olennaisimpaan asiaan. Uutisoinnissa tuotiin selkeästi esiin se, että lapset ovat lähtökohtaisesti koulun aikuisia heikommassa. ”Toisin kuin henkilökunnalla, oireilevilla oppilailla ei ole ollut esimerkiksi sairauslomien kautta mahdollisuutta säädellä oleskeluaan koulun tiloissa”, tiedotteessa todetaan. On tietysti selvää, että Lahden kaupunki ei ole tässä ainoa ja tuskin huonoinkaan esimerkki. Ongelmia on valtava määrä pitkin maata. Monien toiveet kohdistuvatkin tässä kohtaa hallitusneuvotteluihin. Voisiko tämä olla asia, joka kiinnostaisi uuden hallituksen muodostajia riittävästi? Terveysriskeille päivittäin altistuvien lasten määrä laskettaneen pikemminkin kymmenissä tuhansissa kuin tuhansissa, kun päiväkotisektorikin lasketaan mukaan. tehdä asioita paremmin ja helpommin. Digitalisaatio on tärkeimpiä maailmaamme muovaamia voimia. Se on ollut sitä jo ainakin parikymmentä vuotta ja tullee olemaan sitä aina hamaan maailman tappiin saakka. Digitalisaation valjastaminen rengiksi ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista. Muutama viikko sitten uutisoitiin siitä, kuinka monet julkishallinnon tietojärjestelmähankkeet ovat (jälleen) epäonnistuneet ja rahaa on palanut vähintäänkin miljoonia tuhkana tuuleen. Tässä uutisoinnissa ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta on syytä muistaa, ettei yksityinenkään sektori ole mitenkään automaattisesti suojassa näiltä epäonnistumisilta. Niistä ei vaan saada niin helposti raflaavia otsikoita. Tämäkin työ ja siinä menestyminen on lopulta kiinni osaavista ihmisistä. Tarkoitus on pureutua digitalisaation teemaan syvällisemmin lehden seuraavassa numerossa. Juttuehdotuksia ja tiedusteluja voi toimittaa allekirjoittaneelle. II Tätä kirjoitettaessa hallitusneuvottelut ovat edenneet jonkinlaiseen kliimaksitai antikliimaksivaiheeseen – miten nuo säästöjä ja leikkauksia koskevat päätökset kukin ottaa. Vaikka hallitusneuvottelujen valokeilassa paistattelevat vain harvat, käydään neuvotteluja kutakuinkin kaikilla politiikan osa-alueilla noin tusinassa työryhmässä. Jäseniä näissä työryhmissä on alun toista sataa. Yksi neuvottelujen tärkeimmistä teemoista on digitalisaatio. Vaikka se otsikkotasolla esiintyykin vain yhden työryhmän nimessä, digitalisaatio on läsnä jokseenkin kaikkialla, missä puhutaan paremmista palveluista, toiminnan tehostamisesta ja tuottavuudesta. Digitalisaatio on käytännön ja tulevan toteutuksen tasolla tulevaa hallitusohjelmaa voimakkaasti läpileikkaava teema. Puhutaan vaikkapa vain sote-uudistuksen toteuttamisesta. Vain harvoin digitaalisaatio on itsetarkoitus, mutta lähes kaikessa sillä on välinearvoa. Se on useinkin pääasiallisin keino A R I L A I TA L A a ri .l ait al a m aank ayt to. f i III Näyttää kovasti siltä, että Maanmittauspäivät ovat löytämässä uudenlaisen jatkumonsa. Tämän lehden julkaisija Maankäyttö ry oli mukana tämän vuoden järjestelyissä lisävoimavarana ja ensi vuoden osalta asetelma näyttää varsin samanlaiselta. Seuraavien päivien järjestelyt ovat tätä kirjoitettaessa jo hyvässä vauhdissa, mutta lisää tietoa tarpeista, toiveista ja ideoista tarvitaan. Maanmittauspäiville osallistuneet ovat panoksensa seuraavien päivien suunnitteluun jo antaneet vastaamalla välittömästi päivien jälkeen julkaistuun palautekyselyyn. Muidenkin näkemyksiä tarvitaan ja erityisesti niiden, jotka eivät tämän vuoden päiville osallistuneet. Mitä sellaista järjestäjät voisivat tehdä, mikä lisäisi mielenkiintoa ja mahdollisuuksiakin ensi vuoden päiville osallistumiseksi? Jos et siis osallistunut tämän vuoden päiville, vastaa kyselyyn ja kerro, mikä saisi sinut ensi vuonna tulemaan. Kysely löytyy hakeutumalla lehden wwwsivulle www.maankaytto.fi. Kiitokset vastauksestasi jo etukäteen! MAANKÄYTTÖ 2|2015 5 VideoDronen tapaaminen oli rohkaisevaa: vain mielikuvitus on rajana asiantuntemuksen kehittämisessä ja tuotteistamisessa. Siinä Suomelle mahdollisuus laajemminkin. VideoDrone hakee nousua Euroopan markkinoilta. Pienyritys voi edustaa huippuasiantuntemusta Haastattelu Pekka Lehtonen © VideoDrone ”Tieto lisää käyttöä, ja s ovellutusmahdollisuuksia on paljon.” 6 MAANKÄYTTÖ 2|2015 PAIKKATIETOMARKKINOILLA törmäsin yritykseen, jota en ennen ollut tavannut. Juhani Mikkola esitteli yrityksensä VideoDrone Finland Oy:n tuotteita ja palveluita. Kun yritys toimii Jyväskylässä, sovittiin tapaamisesta, kun seuraavan kerran poikkean kotimaakuntaani Keski-Suomeen. Ajellessani kohti Keljonkankaalla sijaitsevaa VideoDronea radiouutisissa kerrottiin, kuinka eräiden suurvaltojen vakoilu oli onnistunut saamaan haltuunsa valtaisan määrän SIM-korttien avauskoodeja. Pohdiskelin, voisivatko VideoDronen tuotteet, pienoishelikopterit, olla muun ohella vakoiluvälineitä. Mikkola oli kertonut, kuinka hänen helikopterinsa lensivät Vihtavuoren ammustehtaalla tapahtuneen räjähdysvaaran aikana tutkimuslentoja. Vaaratilanteen vuoksi tehtaan ympärille määrättiin säteeltään 350 m:n turvavyöhyke, jonne ei voitu mennä. Kuvaukset tehtiin 380 m:n etäisyydeltä. Miksi ei tällainen härveli voisi toimia myös vakoilutarkoituksissa! HUIPPUTEKNOLOGIAA METSÄN KESKELLÄ Yritys sijaitsee Ruokomäentiellä. Kun navigaattori ei tunnistanut kiinteistön osoitetta ja kun ajelin metsäisellä, iljanteisella kylätiellä perille löytämättä, hiipi mieleen ajatus salaperäisyydestä. Soitin, ja vasta Mikkolan puhelinohjauksen perusteella pääsin perille. Suuri omakotitalo metsän keskellä, sivussa Ruokomäentieltä. Rouva oli pihalla vastassa ja ohjasi minut sisään, ei olohuoneeseen, ei toimistoon vaan melkein laboratoriolta vaikuttavaan työpajaan. Pajassa oli työpöytiä, hyllyt täynnä erilaisia rakennusosia ja tarvikkeita ja ylimmällä hyllyllä kymmenisen pienoishelikopteria. Yksi oli asetettuna ergonomiseen telineeseen: kokoamistyö meneillään. Mikkola sanoo olleensa kiinnostunut jo rippikouluiästä kaikenlaisista härveleistä ja jo koulupoikana rakenteli kaukoohjattavia (RC-) lennokkeja ja helikoptereita. Harrastus jatkui ja syveni aikuisiässä. Hän on koulutukseltaan elektroniikka-asentaja ja työskenteli aikaisemmin talotekniikan ja lämpöpumppujen maailmassa Jyväskylästä käsin. Varhaisessa vaiheessa hän laittoi kopteriin pokkarikameran ja siitä syntyi ajatus tiedonkeruun mahdollisuuksista ilmakuvaustekniikkaa käyttäen. ”Pienkopterilla on laajat mahdollisuudet ilmakuvaukseen ja sillä pääsee paikkoihin, jonne isolla kalustolla ei voi mennä”, Mikkola esittelee. HARRASTUKSESTA YDINOSAAMISEEN Noin neljä vuotta sitten hän rakensi ensimmäisen kauko-ohjattavan multikopterinsa. Mikkola selventää, että tavallisessa helikopterissa on päämoottori ja pyrstömoottori ja kääntyvät roottorin lavat, multikopterissa on tyypillisesti 4–8 moottoria ja sitä ohjataan vain moottorien kierroslukua säätämällä. ”Oli halu tehdä parempi väline kuin kaupasta voisi ostaa, varsinkin, kun saatavana oli koptereita vain rajoitetusti. Se vei mukanaan”, Mikkola kertoo. Kopteriin suunniteltiin hiilikuituinen runkorakenne ja laminointi tehtiin käsin itse. Vihtavuoren vaaratilanteessa käytettiin prototyyppiä ja se rohkaisi eteenpäin. Sattumienkin kautta päädyttiin siihen, että kehitetään oma tuoteperhe ja rekisteröidään tuotemerkki VideoDrone®. ”Valmistamme koptereita video-, still-, lämpökamera- ja väärävärisovelluksiin sekä ortokuvaukseen ja teemme näillä kuvauksia. Näistä viisto- ja ortokuvaukset liittyvät mm. maankäytön suunnitteluun. Suunnitelma voidaan sijoittaa maisemaan. Kuntien yhteistyöelimille saatetaan viistokuvata kaikki vireillä olevat kyseisten kuntien kaava-alueet. Pistepilvien avulla saadaan määriteltyä pinnan muoto ja näin esimerkiksi laskettua tilavuudet louhoksissa tai sorakuopissa.” ”Pienkopterien käyttö rajoittuu pienehköihin alueisiin. Niiden lentokorkeus on enintään 150 m lentoturvallisuuden vuoksi. Kopteriin on oltava näköyhteys ja etäisyys enintään 500 m eikä lennetä lentokenttien lähialueilla. Suositus on myös, ettei yleisömassan yläpuolella lennettäisi. Mitään lentolupaa ei tarvita.” Yhdellä lennolla voidaan kuvata noin 50 ha. Tarkkuus on huomattavan suuri: pikselikoko 150 m:n korkeudesta kuvattuna on 3,5 cm. ”Kun tarvitaan pieneltä alueelta tarkkaa tietoa, nopeasti ja matalin kustannuksin, siinä on kopterin markkinarako.” VERKOSTOITUMINEN ON ELINEHTO – Kopterit ovat oma osaamisensa, mutta mistä on tullut kuvauksiin ja käsittelyyn liittyvä tuntemus? VideoDronella on yhteistyökumppaneina mm. Mosaic Mill ja Pieneering, joilla on sekä ohjelmistot, että prosessointitaito. Siinä sivussa on Mikkola itsekin perehtynyt varsinaiseksi asiantuntijaksi: netissä on vietetty hirveä määrä aikaa. VideoDronen ominta ovat laitevalmistus, laitteistot, huolto ja koulutus. Kuvauksia tehdään rajallisesti aikataulujen salliessa. Monet asiakkaista prosessoivat itse kuvaustulokset. Mikkolan mukaan ortokuvaus koptereilla ja 3D-mallinnus tulevat lisääntymään. Kopteri on pienen alan nopea kartoitusväline. – Asiaan perehtymätön saattaa ihmetellä, millä kuvaukset orientoidaan? ”GPS antaa koordinaatit ja inertiatekniikalla hoidetaan kallistusten mittaukset.” Haastattelija yrittää pohtia, mihin käyttötarkoituksiin koptereita tarvitaan ja eikö kysyntä ole vain muutamia kappaleita. ”Käyttäjistä maanrakennusyritykset ovat suurin ryhmä. Mainostoimistot käyttävät kopteria perinteisen ilmakuvauksen keinoin.” Mikkolan visio on kuitenkin tekninen ilmakuvaus. Hän näyttää hyllystä kopteririviä ja siellä on lämpökamera. Sen avulla poliisi ja pelastuslaitos voivat etsiä kadonneita. Sillä tutkitaan myös kaukolämpöputkistojen vuotoja tai muuntaja-asemien kontaktihäiriöitä sekä rakennusten lämpövuotoja. Mikkola kertoo esimerkin, jossa 120 m korkeassa piipussa oli tapahtunut räjähdys ja vauriot piti selvittää. Kohteeseen ei voitu mennä nosturilla ja alueella ei saanut lentää miehitetyllä ilmaaluksella. Tutkimus oli mahdollista suorittaa vain videokameralla varustetulla multikopterilla. Kuva zoomattiin piipun sisälle, josta MAANKÄYTTÖ 2|2015 7 Pekka Lehtonen sitten liekkien lomasta vaurioitunut kohta löytyikin, ja voitiin tehdä suunnitelma vian korjaamiseksi. Huimaa! – Eikö tämmöinen ole kuitenkin ääriharvinainen tilanne? Mistä syntyy massakysyntä? ”Tieto lisää käyttöä ja sovellutusmahdollisuuksia on paljon. Voidaan tarkistaa siltoja, vesitorneja ja maneesien kattorakenteita jne. Uusia käyttötarpeita ilmenee koko ajan. Poliisi voi lähettää kopterilla vaikkapa neuvottelupuhelimen piirityksessä olevalle, aseistetulle, vakavasta rikoksesta todennäköisin syin epäillylle. Sitä ennen epäilty pitää löytää metsästä ja se käy lämpökameran avulla. Kopterin avulla voidaan tehdä vaikkapa ilmanlaadun mittauksia tai kiinteistövälittäjä kuvata myyntikohteen.” Siirrytään vielä ulommaksi maanmittauksen ytimestä eli koptereiden rakentamiseen. ”Kaikki osat ostetaan alihankintana. Kokoaminen ja tuotekehittely tapahtuvat VideoDronessa.” Mikkola kertoo, että kevytrakenteet tehdään hiilikuidusta ja osat 3D -tulostuksina. 3D-osat ovat todella vahvoja: toimittajan hennoilla sormilla ei pysty rikkomaan eikä kuulemma vahvemmillakaan. ”Hiilikuitu on kestävä, kova ja kevyt materiaali, ja 3D- tulostuksella voidaan tehdä minkämuotoisia osia tahansa.” Mikkola istuu alihankkijan kanssa tietokoneen ääreen ja ajatukset, osin yöllä tajuntaan tunkeutuneet, muokataan yhdessä 3D-malliksi. Demonstraatio on avartava. Haastattelija luuli tätä ennen, että 3D-tulostus on vielä propellipäiden puuhastelua, mutta oli yllättävää, että tulostusta voidaan käyttää jo massatuotantoon ja vaikkapa itse propellien pyörittämiseen! 8 MAANKÄYTTÖ 2|2015 ”Pienoiskopterissa on yli 100 erillistä osaa ja niitä tulee yli 10 maasta. Hiilikuiturungot tehdään Suomessa, hiilikuituinen levymateriaali Kaukoidässä, 3D-osat Jyväskylässä. Lisäksi tarvitaan mm. radio-ohjaimet, kamerat, autopilotit, ohjaimet, moottorit, potkurit. Jokaista moottoria ohjataan 400 kertaa sekunnissa.” Hengästyttää! OMA YRITYS – EI RAJOJA LAADUNPARANTAMISESSA VideoDronen toimintaidea on, että asiakas saa käyttövalmiin tuotteen, koulutuksen ja myöhemmin myös huollon ja teknisen tuen. ”Jos vaikkapa uuden käyttöidean keksinyt henkilö haluaa perustaa sen toteuttamiseksi yrityksen, VideoDrone tarjoaa laitteet, koulutuksen ja auttaa yritystoiminnan käynnistämiseksi. Laitteita myydään vain ammattikäyttöön.” Markkinointi käy nettisivujen avulla ja henkilökohtaisin kontaktein. Myös vientiä ollaan käynnistämässä, lähinnä Eurooppaan. ”Kiinalaiset ovat markkinoilla netin kautta, mutta he eivät tarjoa kokonaisuutta, esimerkiksi koulutusta ja huoltoa. EU:n alueelle on veikattu 13 mrd:n markkinoita tälle alalle laitteineen, sovellutuksineen ja palveluineen.” Siinä on tulevaisuutta! Haastattelija laskeskelee vaikutuksia, jos siitä vaikkapa 1 mrd pesiytyisi Ruokomäen tielle. ”Uuden yrityksen perustaminen on helppoa, mutta jos aikoo hakea jotain avustusta tai apua yrityksen käynnistämiseen, tilanne muuttuu totaalisesti. Itselleni byrokratia on vastenmielistä, mutta Oma yritys: ”Kukaan esimies ei ole o jentamassa, että k ustannuksia p itää k arsia laadun k ustannuksella.” Pekka Lehtonen Toiminnan kivijalka: kokonaispalvelu ja hyvin tehty työ, siis parhaiten tehty. Asiakaspalvelua ei voi tuoda ulkomailta. Toimintaan kuuluvat muun ohella koptereiden kokoaminen ja huolto. Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy auttoi tämän vaiheen yli. Heidän toiminnastaan voi antaa arvosanan kiitettävä+++”, Mikkola arvioi. – Mitä positiivista on yritystoiminnassa? ”Saa olla itsensä herra. Voi tehdä niin hyvää työtä kuin haluaa, eikä kukaan esimies ole ojentamassa, että kustannuksia pitää karsia laadun kustannuksella. Kun internet ja ylipäätänsä tälläkin alalla kansainvälistyminen lisäävät kilpailua, on lisäpotkua väännettävä jostakin, millä erottuu. Se on räätälöinti, kokonaispalvelu ja hyvin tehty työ, siis parhaiten tehty. Asiakaspalvelua ei voi tuoda ulkomailta.” Asiakkailta saatu positiivinen palaute on paras kiitos. Se antaa voimaa haasteiden yli ja kannustaa eteenpäin. Siinä näkemyksiä, jotka sopivat muuhunkin yritystoimintaan kuin helikopterien lennätykseen. Ne sopivat kaikkeen työn tekemiseen. Seurasi yksi haastattelutapaamisen vaativimpia hetkiä. Ajo yliliukasta Ruokomäentietä takaisin hiekoitetuille teille. Ovella, metsämaiseman keskellä, palautui ajatuksiin jälleen tämä salaperäisyys. – Voiko helikoptereita käyttää vakoilutoimintaan? Haastateltava pidättäytyy selvästi vastaamasta: ”Siihen aihepiiriin kuuluvat asiat ovat luottamuksellisia eikä niistä voi kertoa, jottei CIA loukkaantuisi.” Vastuu jää lukijalle: mikä virkkeessä on totta ja mikä vain etusormen kopterilentoa tietokoneen näppäimistöllä. VideoDrone Finland Oy • • • • • ainoa suomalainen kuvauskoptereita ammatti käyttöön valmistava yritys tuotekehitys v:sta 2011 perustettu 2012, osakeyhtiöksi 2013 osakkaita: 2 lukuisia alihankkijoita ja yhteistyökumppaneita P I E N O I S H E L I KO P T E R I • lentoaika jopa 40 min, pyrkimys lisätä 1 tuntiin • kopterin halkaisija alle 80 cm • lentopaino alle 5 kg • moottoreita 4–8 •sähkökäyttöinen •käyttömahdollisuudet: video-, still-, lämpö-, orto- ja väärävärikuvaukset sekä mahdolliset muut MAANKÄYTTÖ 2|2015 9 Ilvessalon perintö markkinoiden haasteissa Simo Hannelius Metsätutkimuksen suurmies Yrjö Ilvessalo toi metsätyyppiteorian käytäntöön. Metsätyypeillä on ollut suuri vaikutus metsätalouden kysymyksissä, mutta onko niille käyttöä markkinataloudessa? ”Verokarhu voittaa, kun metsä arvioidaan s umma-arvomenetelmällä.” Akateemikko Yrjö Ilvessalo (1892–1983) oli yksi metsän tutkimuksen suurista nimistä. Hän oli myös luomassa maanjaon ja metsänarvioinnin periaatteita ja opetti maanmittausinsinöörejä Teknillisessä korkeakoulussa. Akateemikko on kuvan v asemmassa laidassa metsätieteellisen seuran kokouksessa 1970-luvulla seuranaan Tapion johtaja V. J. Palosuo ja MMM:n kansliapäällikkö Reino Uronen. METSÄTYYPIT KASVUPAIKKOJEN viljavuuden (boniteetti) kuvaajina olivat monien metsäpoliittisten ratkaisujen lähtökohtana 1900-luvun alussa. Verotus perustui osin vielä vuoteen 2006 asti metsätyyppeihin. Metsäkiinteistöjä on halottu siten, että kukin osakas on saanut yhtä paljon viljavuudeltaan samanarvoista maata. Metsämaan eri viljavuusluokille ja eri-ikävaiheiden metsiköille on laskettu odotusarvoja, joista summataan ehdotus metsäomaisuuden markkina-arvoksi. Metsätyyppejä käytetään vielä summa-arvomenetelmän laskentaperusteina, mutta ei enää kahdessa muussa edellä mainitussa tarkoituksissa. Onko niille markkinataloudessa käyttöä metsäomaisuutta arvioitaessa? CAJANDER LOI METSÄTYYPPITEORIAN A. K. Cajanderia (1875–1943) pidetään metsäntutkimuksen isänä. Hän julkaisi metsätyyppiteorian 1900-luvun alussa. Alkujaan Cajander oli kasvitieteilijä. Hän luokitteli metsiä aluskasvillisuuden perusteella. Toisena tärkeänä havaintona oli lajiston muutos metsien asteittainen vanhetessa ja kilpailu ekosysteemissä kuten Artikkeli perustuu osin Yrjö Ilvessalon julkaisuun ”Erään metsämiehen muistelmia”, joka ilmestyi postuumina 2014 Helsingin yliopiston laitoksen julkaisuna 6 (345 s.). Yrjö Ilvessalo oli maamme metsäntutkimuksen suuria nimiä ja hänen linjauksensa näkyivät aikansa metsäpoliittisis sa ratkaisuissa. Hänen tärkein tehtävänsä oli kartoittaa itsenäistyneen maan metsävarat silmällä pitäen niiden käyttöä ja teollista jalostusta. Hän ”juoksi” Suomea tieteen eturiviin ja maailmankartalle. Hänet nimitettiin 1948 Suo men Akatemian yhdeksi kahdestatoista jäsenestä metsä tieteiden edustajana. Ilvessalo oli erikoisopettajana myös maanmittareille metsätaloudessa ja metsänarvioinnissa vuosina 1922–1948 ja hänen julkaisuihinsa perustuivat metsätyypeille lasketut jyväluvut. 10 MAANKÄYTTÖ 2|2015 ”Pohjoisenmetsänomistaja hyötyy, kun n uorista m etsistä m aksetaan k orvauksia Tapiossa laskettujen pe rusteiden mukaan.” Darwin oli osoittanut. Cajander oli 2. maailmansotaan asti myös auktoriteetti maamme metsäpolitiikasta päätettäessä. Cajander rekrytoi Yrjö Ilvessalon ajamaan metsätyyppiteoriaa käytäntöön. Kasvillisuuteen perustuva teoria sopii edelleen hyvin metsänhoidon lähtökohdaksi. Ilvessalo sai stipendiaattina Cajanderilta tehtäväksi v. 1916 selvittää pääpuulajiemme puuntuotos eri metsätyypeillä ja metsiköiden rakenne. Ensin tuli tutkia näitä tunnuksia luonnontilaisissa oloissa ja verrata niitä myöhemmin talousmetsikköihin. Tärkeää oli saada tiedot metsätyypeittäin maakunnittain. Metsätyypin osoittama viljavuus oletettiin pysyväksi ominaisuudeksi. Myöhemmin on kuitenkin käynyt selville se, että metsämaan viljavuus on vähitellen parantunut. Tämä teema oli valtakunnan metsien inventoinnin jälkeen toiseksi tärkeintä Ilvessalon uralla. Metsätyypeillä on ollut suuri vaikutus metsätalouteen liittyvissä kysymyksissä; metsäverotukseen, maanjakoihin ja metsäomaisuuden kiinteistöarviointiin. METSÄTYYPIT METSIEN VEROTUKSESSA Aluskasvillisuuden lajisto ja rehevyys olivat keskeistä metsätyypin arvioinnissa. Kasvillisuuden kuvauksesta päädyttiin kasvun arvioon, josta johdettiin myös metsäverotuksen peruste. Metsämaan tuotto otettiin pinta-alaverotuksen perusteeksi 1920-luvun alussa. Mitä viljavampi metsätyyppi, sitä enemmän sen arvioitiin tuottavan verotettavaa. Tuotoksen raha-arvoon päästiin selvittämällä sekä puutavaralajien osuudet hakkuupoistumassa että eri puutavaralajien kantohinnat. Lisäksi otettiin huomioon metsänhoidon kustannukset vähennyksinä. Tilakohtainen vero määrättiin keskimääräisyyden periaatteella vuosittain ja riippumatta siitä, oliko metsätaloudesta saatu tuloja. Myös tilan arvo varallisuusverotuksessa perustui arvioidun tuoton kapitalisointiin 10 prosentin korolla. Näistä luovuttiin lopullisesti vasta 2006 ja metsätuloja verotetaan nykyisin kuten muitakin pääomatuloja. Pinta-alaverotuksen metsäpoliittisena kannusteena pidettiin sitä, että se edisti hyvää metsänhoitoa. Keskimääräistä suurempaa tuottoa ei verotettu ja vuotuinen maksu pakotti monet säännöllisiin hakkuisiin. Ehkä juuri viimeisin peruste oli syynä siihen, että muun muassa Björn Wahlroos on kannattanut pinta-alaverotusta. METSÄTYYPIT MAATA JAETTAESSA Kansalliskirjailijamme on esittänyt esimerkin maanjaon periaatteen vaikutuksesta tilojen pirstoutumiseen. Seitsemän veljestä saivat naapureitaan seitsemän kertaa suuremman metsätilan perinnökseen, kun isä otti osakseen kulon polttamaa maata. Jukolan isäntä piti ”enemmän huolta jälkeen tuleviansa edusta Ilvessalo ajoi Cajanderin metsätyyppiteoriasta metsät alouteen käytännön ratkaisuja. Tyypin kuvaama viljavuus oletettiin kasvupaikan pysyväksi ominaisuudeksi. Myöhemmin on käynyt selville, että varsinkin karuimpien m etsätyyppien viljavuus on parantunut likimain yhden tyypin verran maan eteläosissa. Kuvassa jäkälätyypin maata Kalajoen hiekkadyyneillä. ”Tapion y dinrooli on t utkimustiedon tiivistäminen ja j alostaminen h elppokäyttöiseksi ja k äytännönläheiseksi m ateriaaliksi. Tässä työssä k ehittämiskeskus on epäonnistunut.” MAANKÄYTTÖ 2|2015 11 ”Pitäisiköklassiset s aksalaiset m etsänarvonlaskennan o ppikirjat polttaa?” kuin omasta parhaastansa”, kirjoitti Aleksis Kivi vuonna 1870. Mitä vähäarvoisempaa maata jaettaessa oli saatavissa, sitä suuremman pinta-alaan oli mahdollisuus. Aika kuitenkin muutti metsiköiden arvosuhteita ja veljekset saivat Impivaaransa tuuheina kasvavina metsinä. Jyvityksen periaatteet ovat vaikuttaneet yksityismetsien rakenteeseen aina 1700-luvun isojaoista lähtien. Ilvessalo oli keskeinen tutkija myös maanjakojen suosituksia laadittaessa. Hän julkaisi tuloksia metsämaiden hyvyyden jyvittämiseksi maanmittaustoimituksissa 1920-luvulta lähtien. Tuloksilla oli laajaa merkitystä, kun maita jaettiin maankäyttölakien toimituksissa sotien jälkeen. Jyvityksen periaatteesta on seurannut, että metsätyyppi pysyvänä ominaisuutena vaikuttaa ja on määräävä tunnus jakoehdotuksessa. Jotta kukin osakas saisi yhtä suuren osuuden yhtä viljavaa maata, kiinteistöjä jaettiin kapeina kaistoina. Periaate edisti vaikeasti hoidettavien, epärationaalisesti hallittavien tilojen muodostusta. Eniten tällaisia jakoja tehtiin Pohjanmaalla, jossa haittoja on korjattu uusjaoilla. Jyvitys vaikutti myös kiinteistöjen pinta-aloihin. Kun jakoehdotuksessa osakkaiden jyväluvut olivat yhtä suuria, viljavampaa osaa tuli vastaavasti pienempi pinta-ala kuin karuja maita käsittävään alueeseen. Kauppahintatutkimuksissa on havaittu, että pinta-aloiltaan suurissa metsätilakaupoissa metsämaan viljavuus on keskimäärin huonompi kuin pienissä kohteissa. Perinteiseen jyvitykseen tehtiin muutos vuoden 1995 kiinteistönmuodostamislaissa. Suositeltavaksi tuli kokonaisarvon mukainen markkina-arvo yhteisomistuksia purettaessa. Menetelmänä tuli kyseeseen arviointiteoreettisesti luotettavin tapa eli kauppaarvomenetelmä. Sen soveltamista tuki paitsi kauppahintarekisteri ja -tilasto myös Maanmittauslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen empiirisen tutkimukset. METSÄTYYPIT METSÄOMAISUUDEN ARVIOINNISSA Yrjö Ilvessalo lanseerasi summa-arvomenetelmän meille 1920-luvulla, kun muutakaan tapaa ei ollut. Se tukeutuu klassiseen saksalaiseen metsänarvonlaskentaan Faustmannin (1849) kaavan mukaan. Itsenäistyneessä maassa ei ollut edellytyksiä kauppaarvomenetelmän käytölle eikä ollut saatavissa vertailutietoja kauppahinnoista. Tutkijana Ilvessalo (1965) kuitenkin epäili myöhemmin summa-arvomenetelmän soveltamista markkina-arvojen arviointiin ja piti sitä mielivaltaisena. ”Tällaisten hintojen selitys on jäänyt vaillinaiseksi ja hinta tulkinnan varaiseksi.” Metsätyyppiteoriaa sovelletaan metsäomaisuuden arvioinnissa summa-arvomenetelmällä. Yksityismetsätalouden organisaatio (Tapio) pitää sitä yllä. Se ja osin Maanmittauslaitoskin luottavat 12 MAANKÄYTTÖ 2|2015 siihen. Kun arvioinneista on riidelty käräjillä, menetelmään perustuvia tuloksia on hyväksytty ja näin sille on muodostunut ennakkotapauksen arvo. Metsätyypit ovat keskeisiä lähtökohtia tuotosennusteille. Pääpuulajien metsiköille eri ikävaiheissa saadaan laskettua odotusarvoja, joista kootaan summa-arvo. Laskennan diskonttauksen vaihtelevat korkosovellukset vaikuttavat keskeisesti tuloksiin, koska odotusajat ovat pitkiä. Diskonttauksen perusteet eivät perustu markkinainformaatioon. Hankaluutena on ensinnäkin se, että kiertoajan alussa pitää maksaa metsän perustamisen kustannukset ja vasta paljon myöhemmin on odotettavissa hakkuutuloja. Näistä metsänarvonlaskennan reunaehdoista seuraa, että karulla maalla vain vaatimattomalla korolla (1–2 %) tulonodotuksia diskontaten saadaan nykyarvo, joka on kustannusten summaa suurempi eli paljaan maan arvo saadaan positiiviseksi. Sekin rajoittaa tulosten uskottavuutta, että maasta ollaan aina markkinoilla valmiita maksamaan jotakin, kasvaapa sillä kuinka huonoa taimikkoa tahansa. Epäloogisinta on se, että eri viljavuusluokkien metsämaille ei käytetä yhdenmukaista laskentakorkoa. Karuimpien ja pohjoisten metsämaiden laskentakorko on 1–2 % ja viljavimpien 3–4 % maamme eteläosissa. Tästä seuraa muun muassa se, että karujen maiden ja pohjoisten nuorista metsiköistä maksetaan korvauksia suhteellisesti selvästi enemmän kuin etelän viljavista kohteista. Perusteet laskea odotusarvoja ja -lisiä ovat menettäneet merkitystä, koska puustoa voi hakata uudistetun metsälain mukaan lähes rajoituksitta ja iästä riippumatta. Niitä voidaan kuitenkin käyttää eräissä korvaustilanteissa. Aiemmin odotusarvoilla oli merkitystä, koska metsälaki esti nuoren kasvatusmetsikön liian voimakkaan harvennuksen ja ohjekiertoaikaa varhaisemman päätehakkuun. Simo Hannelius (s. 1943) on Metlasta eläköitynyt tutkija, jonka keskeisin teema liittyi metsäomaisuuden kiinteistö arviointiin ja tärkeimpinä yhteistyökumppaneina olivat Maanmittauslaitos, Teknillisen korkeakoulun maanmittaus osasto ja Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys. Sähköposti: simo.hannelius netti.fi, puh. 050 5359465. MAANMITTAUSOPETUSTA Metropoliassa Teksti ja kuvat: Vesa Rope ja Juhani Nippala Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy perustettiin yhdistämällä Espoon Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu (EVTEK) ja Helsingin ammattikorkeakoulu (STADIA) vuonna 2008. Maanmittaus pienenä tutkintoalana on kuitenkin säilynyt omana koulutusvastuuna. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat hakevat opiskelemaan nimenomaan maanmittausta. TOIMINTAKULT TUURILTAAN ERILAISTEN organisaatioiden yhdistyminen ei ole ollut mutkatonta, opetusaloja on paljon ja toimipisteitäkin on yli 20. Sisäisten uudistusten lisäksi ammattikorkeakoulut ovat vielä joutuneet hakemaan opetus- ja kulttuuriministeriöltä uudet toimiluvat ja rahoitusmallikin on muuttunut, joten melkoista myllerrystä viimeiset vuodet ovat olleet. Hajanaisesti sijoittuvista ja lukuisista toimipisteistä pääkaupunkiseudulla pyritään eroon ja toimintaa ollaan kokoamassa neljään kampukseen. Ensimmäisenä tavoitteena on saada uusi kampusrakennus Helsingin Myllypuroon metroaseman viereen. Rakennus- ja kiinteistöalan koulutus, mukaan lukien maanmittaus, siirtynee Myllypuroon suunnitelmien mukaan jo vuonna 2017. Tällä hetkellä opetus tapahtuu Leppävaarassa Espoossa. Nykyinen organisaatio rakentuu tilaaja-tuottaja-mallin pohjalle, jossa koulutusvastuut on jaettu neljälle suurelle osaamisalueelle. Tutkintoalueet vastaavat opetustoiminnan järjestämisestä ja tilaavat koulutuksen pääosin osaamisalueilta. Viime vuonna toteutetun uuden organisaatiomallin tavoitteena on edistää yhteistyötä osaamisalueiden kesken sekä niiden ja yhteisten palveluiden välillä sekä vahvistaa monialaisuuden toteutumista koulutustarjonnassa, KIT-toiminnassa ja liiketoiminnassa. METROPOLIAN PEDAGOGINEN STRATEGIA Metropolia on valinnut pedagogiseksi linjauksekseen työelämäläheisen oppimisen. Metropolian pedagogiikka perustuu oppijan ”Metropolia on valinnut p edagogiseksi linjauksekseen työelämäläheisen oppimisen.” DI VT Pertti Raittinen on vuosia ollut mukana o petuksessa ja opettanut viimeksi kiinteistö arvioinnin juridiikkaa ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa. polkuun. Sen tavoitteena on opiskelijan osaamisen kehittyminen. Oppijan polussa keskeistä ovat työelämäläheisyys, KIT – tutkiva ja kehittävä oppiminen, elinikäinen oppiminen, monialaisuus ja kansainvälisyys. Ammattikorkeakoulusta valmistuneilla tulee olla perusosaamisen lisäksi hyvät taidot kehittää omaa työtään. Esimerkiksi projektilähtöinen oppiminen, tutkiva oppiminen, CDIO (Conceiving – Designing – Implementing – Operating) ja case-oppiminen luovat tähän hyvän mahdollisuuden. Näin ollen opetus järjestetään Metropoliassa soveltuvin osin projektityöskentelynä. Opettajan rooli työelämäläheisessä projektilähtöisessä tai tutkivaa oppimista hyödyntävässä oppimisessa on olla prosessin alkuunpanija, opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien yhteisöllisen oppimisprosessin tukija ja koordinaattori. Lisäksi hänellä on tärkeä rooli työelämäyhteyksien kehittäjäkumppanina. Opiskelija vastaa omasta oppijan polustaan. Opettajuudessa korostuvat oppimiMAANKÄYTTÖ 2|2015 13 Kuvassa tutkitaan UAV-kopterin soveltuvuutta koulun tarpeisiin. ”Työelämäläheisyyden t oteuttamiseksi m aanmittaustekniikan t utkinto-ohjelmalla on n euvottelukunta.” sen ohjaus, uudistumiskykyinen verkostoituva asiantuntijuus ja yhteisöllisyys. Työelämäläheisyyden toteuttamiseksi maanmittaustekniikan tutkinto-ohjelmalla on neuvottelukunta. Sen koulun ulkopuoliset työelämäyhteistyötahot edustavat pääkaupunkiseudun suuria kaupunkeja, Maanmittauslaitosta ja muutamaa maanmittausalalla toimivaa yksityistä konsulttiyritystä. Neuvottelukunta kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja se käsittelee sekä antaa tarvittaessa lausuntoja tutkinto-ohjelman opetukseen liittyvistä asioista. Neuvottelukunnan kokoonpano on (kevään 2015 tilanne) seuraava: Pekka Tervonen, kaupungingeodeetti, Vantaa, Tuomas Frösen, kaupungingeodeetti, Espoo, Kari Ingberg, toimistopäällikkö, Helsinki, Ari Tella, yli-insinööri, Maanmittauslaitos, Kyösti Laa manen, projektipäällikkö, Sito Oy, Pasi Kråknäs, kehitysinsinööri, VR-Track Oy, Pasi Joensuu, General Manager, Exact AIP-Mittaus Oy ja maanmittaustekniikan henkilökuntaa ja opettajia. OPISKELIJAT Opiskelijat Metropoliaan tulevat pääosin Etelä-Suomesta ja voisipa sanoa jopa että Uudeltamaalta. Nuorista enemmistö on ylioppilaita ja esimerkiksi kartoittajia on vuosittain mukana vain muutamia. Jonkun verran opiskelijoiksi hakeutuu myös ns. toista tutkintoa suorittavia henkilöitä luottaen siihen, että maanmittausalalta löytyy töitä tulevaisuudessakin. Suunnilleen puolet ensisijaisista nuorisohakijoista on voitu ottaa sisään. Aikuisopiskelijat ovat pääosin alalla tai lähialoilla toimivia henkilöitä, jotka pyrkivät kehittämään osaamistaan ja etenemään urallaan. Opiskelijoita on tällä hetkellä yhteensä noin 250 – mukaan lukien päivä- ja monimuoto-opiskelijat sekä ylempään amk-tutkintoon opiskelevat. Suurimman ryhmän muodostavat kokopäiväiset nuoriso-opiskelijat, joita vuosittain aloittaa noin 40. He valmistuvat 14 MAANKÄYTTÖ 2|2015 pääosin 4–5 vuodessa. Opiskelu on varsin lukujärjestykseen sidottua. Kuitenkin yhä enemmän tehdään erilaisia projekteja mielellään työelämän kanssa yhteistyössä. Keskimäärin joka toinen vuosi on aloitettu myös ns. aikuisille tarkoitettu tutkintoon tähtäävä monimuotokoulutus, jossa aloittaneita on ollut noin 35. Opetus tapahtuu muutamana viikon pituisena jaksona sekä kymmenkunta kertaa perjantaina ja lauantaina. Opetustunteja on selvästi vähemmän kuin nuorisolla, mutta kotiläksyjä ja itsenäisiä tehtäviä enemmän. Usealla heistä on aiempaa ammatillista osaamista, mikä helpottaa ja motivoi opiskelua. Tavoitevalmistumisaika heilläkin on 4 vuotta. Useimmilla opiskelu tapahtuu työn ohessa vaatien siten sekä perheen että työnantajan myönteistä suhtautumista. Opiskelijaksi hakeudutaan päivä(nuoriso)opetukseen valintakokeiden kautta ja monimuoto(aikuis)opetukseen paperihaulla. Uutena mahdollisuutena ollaan ottamassa käyttöön tutkintoopiskelijaksi hakeutumista avoimen amk:n väylän kautta, jolloin opiskelu tapahtuu aikuis/nuorisopuolen opetussuunnitelmien mukaisesti, mutta aikaisempia korkeakoulutasoisia opintoja edellytetään noin vuoden verran. Toista kertaa on menossa ylempään korkeakoulututkintoon (yamk) tähtäävä koulutus. Opiskelijoita viime syksynä aloitti 35. Opiskelu muodostuu 30 opintopisteen teoriaopinnoista sekä 30 opintopisteen opinnäytetyöstä. Tutkinnon voi suorittaa vuodessa, mutta useimmilla se kestää 2 vuotta. Nämäkin opiskelijat hankkivat lisäkoulutusta työn ohessa, mikä vaatii muunkin elämän järjestämistä opiskelun mahdollistavaksi. Oheinen kuva on yamk:n tutkimusmetodiikan tunnilta, jossa on ”varsin motivoitunut ja aktiivinen ilmapiiri”, toteaa lehtori Reijo Aalto ja jatkaa, että ”hyvää maisteriainesta koko porukka”. OPETUSTARJONTA Opetustarjonta maanmittauksessa on perusteiltaan perinteistä ja se on pyritty pitämään käytännönläheisenä. Alan kehityksessä ollaan ”Maanmittaustekniikan t utkinto-ohjelma on suorittanut laajojakin opiskelijaprojekteja todellisissa kohteissa.” kuitenkin mukana eturivissä. Mielestämme maanmittarin tulee osata mitata ja kartoittaa nykyaikaisin välinein ja menetelmin sekä tuntea kiinteistöt ja niiden käsittelyyn liittyvät prosessit, juridiikka ja hallinnointi. Osa maanmittareista suuntautuu myös kaavoitus- ja ympäristöhallinnon tehtäviin, mikä edellyttää hyvää maankäyttö- ja rakennuslain tuntemista sekä suunnittelunäkemystä. Voimakkaasti opetukseen on tullut mukaan paikkatietotekniikka, koska lähes kaikkiin työtehtäviin liittyvät nykyisin tietokoneet. Tietotekniikan ja etenkin paikkatietojen hyödyntäminen ja hallitseminen tulee yhteiskunnassa olemaan entistä tärkeämpää osaamista. Koulutukseen sisältyy luonnollisesti myös luonnontieteellisiä ja matemaattisia aineita, liiketaloutta sekä Metropolian laaja valikoima kieliä. Sijainnista pääkaupunkiseudulla on se etu, että vakituisten opettajien lisäksi olemme saaneet valtakunnan parhaita osaajia asiantuntijaopettajiksi. Aalto-yliopiston kanssa yhteistyö on ollut vähäistä, mutta hyvät perustaidot jo hallitsevaa opiskelija-ainesta yliopisto saa ammattikorkeakoulusta valmistuneista. Kansainvälistä toimintaa tapahtuu lähinnä oppilasvaihtona. Vuosittain opiskelijoita on ollut vaihto-oppilaina ulkomailla, mutta myös opettajavaihtoa on ollut säännöllisesti lähinnä Dresdenin Fachhochschulen kanssa. ”Valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden olen kuullut monena vuonna tyytyväisenä todenneen alan monipuolisuuden ja sen, miten erilaisiin työpaikkoihin maanmittausopintojen pohjalta voi loppujen lopuksi hakeutua”, kertoo lehtori Juhani Nippala. TODELLISISTA OPISKELIJAPROJEKTEISTA MOTIVAATIOTA OPISKELUUN Maanmittaustekniikan tutkinto-ohjelma on suorittanut laajojakin opiskelijaprojekteja todellisissa kohteissa. Näistä laajin oli NummiPusulassa sijaitsevan Tarkeelanjärven vedenpinnan korotushankkeen maastotyöt ja selvitykset, jotta asiasta oli mahdollista laatia aluehallintovirastolle korotuksen edellyttämä hakemus. Maastossa suoritettiin runkopistemittaus staattisena GNSS-mittauksena, tarkkaa vaaitusta, lennokkikartoitusta, takymetrikartoitusta sekä rantaviivan läheisyydessä vedenkorotuksen vaikutusten arviointiin liittyviä katselmuksia. Toimistotyönä tehtiin erilaisia arvioita, laskentoja ja vertailuja vedenpinnan korotusten vaikutuksista. Projektin toteutuksesta vastasivat opiskelijat projektinjohdosta lähtien, opettajat vastasivat resurssoinneista, kalustosta ja projektinohjauksesta. Projekti kesti kaikkiaan 2 vuotta ja siihen osallistui kaksi vuosikurssia. Pato valmistui suunnitellusti syksyllä 2014 – nyt odotellaankin mielenkiinnolla paraneeko järven virkistyskäyttö vedenpinnan korotuksen jälkeen. Kartanoprojektissa puolestaan mallinnettiin eräs eteläsuomalainen kartanomiljöö tulevien käyttösuunnitelmien pohjaksi. Työ käsitti lennokkikuvauksen, maalaserkeilausta ja takymetrikartoitusta. Työ tehtiin osana käytännöllisen geodesian maastoharjoituksia. Lapinlahden lähde -projektissa taas mallinnettiin Lapinlahden entisen sairaalan rakennettu ympäristö – myös tulevan uuden käytön suunnittelun pohjaksi. Nokian Renkaiden testirata lennokkikuvattiin ja takymetrikartoitettiin radan tarkan sijainnin ja muodon määrittämiseksi. Näissä opiskelijaprojekteissa opiskelijat hyödyntävät todellisissa projekteissa osaamistaan ja omaksuvat projektityöntekemisen siten, että lopullisia hyväksyttäviä tuloksia myös syntyy. INNOVAATIOITA Perinteisen maanmittauskaluston lisäksi on tutkinto-ohjelmaan saatu viime vuosina mielenkiintoisia uusia laitteita. Laserkeilain ”Tietotekniikan ja etenkin p aikkatietojen hyödyntäminen ja hallitseminen tulee y hteiskunnassa olemaan entistä tärkeämpää osaamista.” Luokkakuva syksyllä aloittaneesta yamk-ryhmästä. on ollut käytössä jo muutaman vuoden ja sen käyttö on liitetty perusopetukseen. Pieniä ilmakuvauksia varten käytössämme ollut lennokki ollaan korvaamassa tänä vuonna UAV-helikopterilla, mikä parantaa pienialaisten ilmakuvausten tekemistä sekä puhtaasti opetustarpeisiin että myös innovatiivisina yhteisprojekteina muiden kanssa. Tutkinto-ohjelmalla on myös Cave eli 3-ulotteinen automaattinen videoympäristö, jossa voi simuloida lähes oikeassa koossa liikkumista mallin sisällä. Käyttömahdollisuuksia vasta tutkitaan, mutta jo nyt yhteistyöhön on löytynyt kiinnostuneita kumppaneita. Suhteellisen helposti ohjelmoitavana se soveltuu ainakin rakennusja yhdyskuntasuunnitteluun suunnitelmien havainnollistamiseen sekä erilaisten tilojen ja ympäristön parantamiseen. TYÖLLISTYVYYS Koulutuksen tärkein tavoite on työllistyvyys. ”Huonoista ajoista huolimatta alan työllisyys on pysynyt hyvänä ja ajoittain on jopa ylikysyntää, joten opetamme työelämän kannalta oikeita asioita”, sanoo tutkintovastaava Vesa Rope. Valmistumisvaiheessa tutkintoon valmistuvat sijoittuvat karkeasti ottaen siten, että puolet sijoittuu yksityisiin yrityksiin ja puolet julkiselle sektorille, pääasiassa kuntiin. Maanmittauslaitos työllistää muutaman valmistuneen vuosittain. Juhani Nippala työskentelee yhdyskuntasuunnittelun lehtorina Metropoliassa. Sähköposti: juhani.nippala metropolia.fi. Vesa Rope on maanmittauksen tutkintovastaava M etropoliassa. Sähköposti: vesa.rope metropolia.fi. MAANKÄYTTÖ 2|2015 15 Maan mittaus päivät 2015 K I I N TE I S TÖT MAANKÄYTTÖ MITTAUS & MALLINNUS Matti Vanhanen puhui päivien Asunto rakentamisen haasteet -sessiossa. Uudistetulla konseptilla toteutetut Maan mittauspäivät kokosivat huhtikuussa Espooseen noin 400 osallistujaa. Jokainen kävijä pystyi räätälöimään itselleen sopi vimman koulutuspaketin, kun näiden kahden keväisen päivän aikana Dipolissa kuultiin noin 40 seminaariesitystä viidessä rinnakkaisessa sessiossa. Tapahtumassa oli varattu oma osionsa myös Nuorten maanmittauspäiville ja alan näyttelylle. Päivät päätettiin iltajuhlaan, jossa paljas tettiin myös ensi vuoden päivien järjestäjä: Jyväskylä. 16 MAANKÄYTTÖ 2|2015 MAANMITTAUSPÄIVÄT ESPOOSSA 16.–17.4.2015 Teksti ja kuvat: Susanna Kari Torstain avajaisseremonioiden jälkeen järjestettiin cocktail-tilaisuus, jossa oli aikaa sosiaalisille kohtaamisille ja verkostoitumiselle. Samassa tilassa oli mahdollista tutustua näyttelyyn, jossa esittäytymässä oli alan yrityksiä ja organisaatioita. Yleisöllä oli hauskaa Dipolin pääsalissa. Etualalla Maanmittauslaitoksen pääjohtaja Arvo Kokkonen ja Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä. Rinnakkaiset sessiot tarjosivat laajan kirjon seminaariesityksiä. Mittauksen ja mallinnuksen puolella kuultiin muun muassa digitaalisuudesta ja vedenalaisten rakenteiden mittaamisesta. Loppuvaiheen maanmittaus insinööriopiskelijat Aino (vasemmalla) ja Sanna osallistuivat päiville yleisestä kiinnostuksesta: ”Idea lähteä nousi esille työpaikan kahvipöydässä.” Aino ja Sanna kävivät kuuntelemassa muun muassa esityksiä MRL:n uudistamisesta. Maanmittauspäivien avajaisseremoniassa jaettiin tunnustuksia palkintojen ja stipendien muodoissa. Suomen Maanmittausinsinöörien Liito ry:n (MIL) tunnustuspalkinto 2015 meni Suomen nuoret maanmittarit -verkostolle sen määrätietoisesta ja aktiivisesta työstä maanmittari-identiteetin edistäjänä. Pyykin vastaanottivat Tuomas Jylhä ja Niko Haaraniemi. Maanmittauspäivien neuvottelukunnan puheenjohtaja Kari Rantalainen (oikealla) luovutti Maanmittauspäivien standaarin Pekka Lehtoselle. MAKLI:n puheenjohtaja Jari Ahonen (vasemmalla) luovutti MAKLI:n M ittaripystin nro 24 Martti P ietikäiselle. Maanmittausalan edistämissäätiö tukee apurahoin alaan l iittyvää t utkimusja valistustyötä. Kuvassa vasemmalla apurahoja on jakamassa säätiön puheenjohtaja Erik Lönnfeldt. Apurahan saajat vasemmalta oikealla ovat Jussi Vimpari, Olli Helen ja Jürgen Grönfors. MAANKÄYTTÖ 2|2015 17 Vuoden 2015 Maanmittauspäivien iltajuhla pidettiin perjantaina ja siihen osallistui noin 200 henkilöä. Iltajuhla pidettiin päivätilaisuuksien tapaan Otaniemen D ipolissa, siis keskellä perinteikkäitä teekkari maisemia. Näin ollen illallisten o hjelman teemakin vastasi miljöötään: osallistujat kuulivat polyteknikkojen kvartetin esittämiä lauluja ja pääsivät itsekin l aulamaan Aaltoyliopiston Maanmittarikillan Ulkoja kulttuurimestarin Reeta Ojalan johdolla. M AT K A K E R T O M U S Keltanokat Maanmittauspäivillä 16.4.2015 LÄHTI ROVANIEMELTÄ Lapin ammattikorkeakoulusta 14 maanmittaustekniikan opiskelijaa kauas etelään Espoon Otaniemeen Maanmittauspäiville. Tunnelma oli hyvä jo lähtiessä, päättyiväthän juuri edellisenä päivänä tämän vuoden opiskelut ja kirmasimme kesälaitumille kesätöiden alkamista odottelemaan. Etukäteen vähän mietitytti, mitä Maanmittauspäivillä on meille annettavana. Tarjottavaahan riitti. Osallistuimme nuorille maanmittareille suunnattuun workshopiin, jota vetivät Tuomas Jylhä ja Niko Haaraniemi. Aiheena oli miettiä, miten maanmittausalan mediaseksikkyys paranisi ja ideoita syntyi, kuten esimerkiksi monipuolisen esittelyvideon tekeminen. Siellä tutustuimme myös toisiin alan opiskelijoihin. Ensi vuodeksi toivoisimme enemmänkin opiskelijoita osallistumaan sekä workshopiin että Maanmittauspäiville kaikista alan kouluista. Kokemuksia opiskelusta ja kesätöistä on mukava vertailla. Samaan aikaan oli myös mielenkiintoisia luentoja, joiden välillä suihkimme. Ainoaksi ongelmaksi muodostui valinnan vaikeus. Aiheet olivat monipuolisia ja avarsivat opiskelijan mielikuvia asioista. Sessioissa käsiteltiin paljon ajankohtaisia asioita 3D-kaupunkimalleista kiinteistökaupan verkkopalveluun ja putkiremontin vaikutuksesta asunnon arvoon eli aiheita oli laidasta laitaan. Esittelijöiden ständeillä pääsimme tutustumaan uusimpaan tekniikkaan. Ketäpä tulevaa insinööriä eivät kiinnostaisi laserkeilaimet, lennokit ja muut töitä helpottavat vempeleet :) Ja ne ihmiset! Kuten oli luvattu, iltaohjelmat eivät olleet mitään pönötystä, vaan iloista puheensorinaa ja tutustumista ihmisiin. Olemme aloittaneet verkostoitumisen ja se on mielestämme arvokkaampaa kuin opintopisteet ja arvosanat tulevaisuutta silmälläpitäen. Kiitos järjestäjille, esittelijöille ja osallistujille, tunsimme itsemme tervetulleiksi! Seuraavia Maanmittauspäiviä Jyväskylässä ja ”vanhojen tuttujen” tapaamista odotellen, Kati Hyvärinen, Pauliina Hattukangas ja Jenni Nurmi 18 MAANKÄYTTÖ 2|2015 nuorten Maanmittauspäivät Maanmittauspäivien 2015 yhteydessä järjestettiin Nuorten maanmittauspäivät, johon sisältyi yritysten ja organisaatioiden esittelyjä sekä markkinointiteemainen workshop. Osallistujien palautteen perusteella tilaisuus vaikuttaa tärkeältä mahdollisuudelta aktivoida nuoria maanmittareita ja vastaavaan kannattaakin panostaa myös jatkossa. Toisaalta verkostoitumisen ja kokemusten vaihdon parantamiseksi nuorten osallistumista voisi tukea enemmän kokonaisuutena pelkän erillisen osion järjestämisen sijasta. Paikkatietokeskuksen ylijohtaja Jarkko Koskinen puhui Nuorten maanmittauspäivillä maanmittausalan markkinoinnista ja työmahdollisuuksista. Käytännön vinkkinä hän painotti esimerkiksi kielitaidon kehittämisen tärkeyttä. Markkinointi-workshopissa pohdittiin ryhmissä, miten maanmittausalan imagoa voidaan edistää ja minkälaisilla kanavilla erityisesti nuoria voitaisiin tavoittaa. Ajatuksia esiteltiin iltapäivän purkutilaisuudessa toisille osallistujille. Lapin ammattikorkeakoulun 2. vuosikurssin opiskelijat Rovaniemeltä olivat lähteneet päiville porukalla. Opiskelijat olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä päivien antiin, mutta toiveena olisi ollut tutustua lisää yksityisellä puolella toimiviin alan yrityksiin. Nuorten maanmittauspäivien markkinointi-workshop oli myös mielenkiintoinen, mutta monet olisivat mielellään antaneet ideoita ja jakaneet kokemuksia alan koulutuksen järjestämisestä markkinointiajatuksien lisäksi. MAANKÄYTTÖ 2|2015 19 MAANKÄY TTÖ JULKAISEE M AANMITTAUSLAITOKSEN PÄÄ JOHTA JA ARVO KOKKOSEN PUHEEN M AANMITTAUSPÄIVIEN 2015 AVA JAISISTA, JOTKA P IDETTIIN 16.4. ESPOOSSA. SITAATIT TOIMITUKSEN. Uudet toimintatavat & tekijät HALUAN ONNITELLA päivien järjestäjiä Juhana Hiirosta ja Ari Laitalaa, jotka ottivat kopin Seinäjoen Maanmittauspäivien jälkeen perinteen jatkamisesta. Samalla olette uudistaneet myös konseptin päivien rakenteesta. Maankäyttö ry on tullut mukaan järjestelyihin. Onnittelen rohkeudesta lähteä uudistamaan perinteitä. Niin monet meistä, itseni mukaan lukien, olemme innokkaita vaatimaan ja edellyttämään uudistamista, mutta omat kyvyt, taidot ja rohkeus puuttuu toimeenpanolle. Toimeenpanijoita me ylipäänsäkin tässä yhteiskunnassa ja ajassa tarvitaan. Tämän vuoden järjestelytoimikunta on osoittanut vaadittavaa päättäväisyyttä, kyvykkyyttä ja rohkeutta. ”Toimitusinsinöörien nykyiset k elpoisuusehdot alkavat olla taas lähes v iidenkymmenen vuoden t akaa.” 20 MAANKÄYTTÖ 2|2015 Elämme mielenkiintoisia aikoja tällä hetkellä, kun eduskuntavaalit ovat parin päivän kuluttua. Kansakunta valitsee uudet johtajansa edustamaan kansaa parlamenttiin. Uusi eduskunta aloittaa työnsä, muodostaa uuden hallituksen ja toiminta alkaa. Muuttuuko jotain, mitä muuttuu, kuka johtaa, missä on kansakunnan tulevaisuuden näkijät ja tekijät, mihin perustamme hyvinvointimme, vai purammeko nykyistä hyvinvointiamme, mitä teemme kaikkien tunnistamalle julkisen talouden kestävyysvajeelle jne.? On paljon auki olevia kysymyksiä ja vastauksia on edelleen vähemmän. Mutta on meillä tällä hetkellä eräitä asioita selvillä. Käsitykseni mukaan kansakunnan yhteinen julkisen talouden kriisitietoisuus on parempi kuin koskaan, on yhteinen näkemys kilpailukyvyn parantamisen välttämättömyydestä, on yhteinen näkemys hitaan kasvun aikakauden pysyvyydestä, on yhteinen näkemys suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen todellisuudesta, on yhteinen näkemys vientitoiminnan välttämättömyydestä kansakunnan hyvinvoinnin perustana jne. Minusta meillä alkaa siis olla yhteinen tilannekuva, missä jamassa Suomi on nyt. Tilannekuva on parempi ja selkeämpi kuin edellisen eduskunnan aloittaessa työnsä neljä vuotta sitten. Se on nyt realistisempi ja tietopohjaisempi. Miten tästä sitten mennään eteenpäin, on toinen ja vaikea kysymys vastattavaksi. Olipa ratkaisumalli mikä hyvänsä, se tulee kos- kettamaan meitä kaikkia kansalaisia; myös meitä maanmittausalan ammattilaisia. On löydettävä uusia keinoja toimia tuottavammin, kustannustehokkaammin, fiksummin; kerta kaikkiaan osattava toimia paremmin. Ne jotka uskaltavat uudistua nopeammin menestyvät paremmin. Se aika, joka käytetään nykyisyyden puolustamiseen ja peruutuspeiliin katsomiseen, on hukkaan heitettyä aikaa ja voimavaraa. Se on turhaa. Innovatiiviset, ketterät ja muuttuneet toimintatavat ovat menestymisen perusteita. Pitää uskaltaa ottaa myös riskejä. On oltava myös lupa tai sallimus tehdä virheitä, koska ne liittyvät aina riskeihin. Virheistä voidaan oppia. Ennen kuin menen tulevaisuuteen ja eräisiin teemoihin, joita ajattelin käydä läpi tässä puheessani, on pakko kurkistaa peruutuspeiliin sen verran, että oppisinko jotain omista erehdyksistäni tai väärinarvauksistani. Edellisen hallituksen alkukaudella uskoin kuntarakenneuudistuksen toteutuvan. Sen uskon varaan lähdettiin ajamaan tiettyjä toiminnallisia muutoksia ja uudistuksia Maanmittauslaitoksen toimintaan, jotka myös toteutettiin. Varauduttiin, että asiat ovat valmiina, kun uusi kuntajaotus astuu voimaan. Tämä koski esimerkiksi kuntatunnusjärjestelmän muuttumattomuuden toteuttamista kuntaliitostilanteissa. Ei tullut kuntarakenneuudistusta, vaikka kuntien lukumäärä on pudonnut noin 450 kunnasta reiluun 300 kuntaan varsin lyhyessä ajassa; reilussa kymmenessä vuodessa. Olisiko Maanmittauslaitos toiminut toisin, jos olisimme tienneet, ettei uudistus toteudu. Todennäköisesti olisimme odottaneet. En tiedä olisiko odottamisesta ollut hyötyä, mutta nyt on toimintapa tässä asiassa uudistettu. MAANMITTAREIDEN KELPOISUUSEHDOISTA TOIMIA TOIMITUSINSINÖÖRINÄ Maanmittauspäivät ovat maanmittausalan järjestöjen yhteiset päivät. Ensimmäiset Maanmittauspäivät pidettiin 51 vuotta sitten. Sen sijaan Suomen Maanmittariyhdistys on pitänyt aikakausikirjansa mukaan jo 1800-luvun puolella vuosikokousten yhteydessä tilaisuuksia, joiden sisältöä voinee pitää koulutuksellisina. Maanmittariyhdistyksen aikakausikirjoista noin sadan vuoden takaa (v. 1907–1909) pisti silmääni silloin käyty vilkas keskustelu maanmittareiden kelpoisuudesta toimitusinsinöörin tehtäviin. Pöytäkirjojen mukaan argumentointia puolesta ja vastaan esitetyille muutoksille käytiin vilkkaasti ja sen aikaisen pätevyysvaatimusten muutoksia vastustettiin 1850-luvulla annettujen asetusten hyvyydellä. Tosin varsin vahvaa argumentointi oli palkkausten takia ja silloin näytti olleen hyvin tärkeää verrata maanmittari ammateissa työskentelevien palkkaustasoa agronomeihin ja metsänhoitajiin. Eräästä yksityiskohdasta tuntui vallitsevan yksimielisyys maanmittareiden kelpoisuuden osalta; nimittäin maanmittareilta edellytettiin hyvää näköä ja tarkkaa kuuloa! Toimitusinsinöörien nykyiset kelpoisuusehdot alkavat olla taas lähes viidenkymmenen vuoden takaa eli 1970-luvun alusta, tai ainakin niiden syvällisemmät perusteet. Maanmittausteknikkojen koulutus oli 1960-luvulla vakiintunut ja koulutuksen taso oli noussut ja 70-luvun alussa harkittiin kelpoisuusehtojen muuttamista toimitusinsinöörin tehtäviin. Näin myös toteutettiin. 1990-luvulla ammattikorkeakoulu-uudistus toi myös tarpeen arvioida toimitusinsinöörien kelpoisuusehtoja maanmittausalalla ja olemassa olevaa lainsäädäntöä viilattiin, mutta lähtökohtarakenne säilyi entisenä. Ammattikorkeakoulujen kehittyminen ja kehittäminen tiedekorkeakoulujen uudistamisen rinnalla on tätä päivää. Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin perustaksi on mainittu puu ”Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin perustaksi on mainittu puu ja pää.” ja pää. Kestäviä luonnonvaroja tai resursseja on meillä metsässä ja osaaminen on tärkein henkinen voimavaramme. Vuoden 2010 alussa voimaan astunut yliopistolaki on aktivoinut yliopistojen kehittämistä, mutta Matti Alahuhdan ja Anders Borgin (HS 15.5.2015) sanoja lainatakseni seuraava iso loikka on otettava ja asetettava tavoitteet nykyistä merkittävästi korkeammalle. Suomalaisten yliopistojen profiloitumiselle on tässä keskeinen rooli. Julkinen sektori ei voi määrätä tai määritellä, mitkä toimialat menestyvät tulevaisuudessa. Suomalaiset päättäjät voivat kuitenkin korostaa digitaalisuutta koulutuksessa, tutkimuksessa ja palvelujen tuottamisessa. Maanmittausalalla olen nähnyt tapahtuvan uudistumista niin tiede- kuin ammattikorkeakouluissa. Hallinnon on otettava myös uudistumisvastuusta koppi. Nyt 2010-luvulla olemme jälleen tilanteessa, että on tarkasteltava uudestaan kelpoisuusehtoja osaamisen näkökulmasta. Tulevan eduskunnan tehtäväksi tulee lainsäädännöstä päättäminen. Viisikymmentä vuotta sitten rakennetun lainsäädännön perusteet eivät vastaa tämän ajankohdan tilannetta ja kovin yksityiskohtainen lainsäädännön sisään kirjoitettu ohjaus on aikansa elänyttä. Sääntelyn purkaminen on ollut vaalikeskustelujen aiheina. Lainsäädännön tulee asettaa tavoitteet toiminnalle ja alemman asteisella ohjauksella; ministeriön tulosohjauksella ja strategisten tavoitteiden linjauksilla tulisi varmistaa tavoitteiden saavuttaminen. Olemme valmistelleet Maanmittauslaitoksessa kelpoisuusehtojen tarkistamista huolellisesti yhdessä kuntatyönantajan kanssa ja esitys muutokseksi on nyt maa- ja metsätalousministeriön valmistelussa hallituksen esitykseksi eduskunnalle. Toivon asian etenevän uuden eduskunnan käsittelyyn ja ehkä historiasta sen verran oppineena, ettemme käsittelisi asiaa samoilla peruutuspeiliin katsovilla argumenteilla kuten kollegamme sata vuotta sitten. Hyvä näkö ja tarkka kuulo ei liene pahasta tänäkään päivänä, mutta ei liene säädöstasolla tarpeellista todeta. Haluan tässä yhteydessä nostaa esille erään perustavaa laatua olevan Maanmittauslaitoksen näkökulman uudistuksen tarpeesta ja sen vaikutuksista työnantajatoimintaan sekä vastuuseen kiinteistönmuodostamisessa. Uskon, että kuntatyönantajalla on samanlaisia havaintoja ja tarpeita. Nykyisen käytännön mukaan ennen KML:ssa säädetyn kiinteistötoimituksen suorittamista varten tarvittavan toimitusmääräyksen antamista asianomaisen toimitusinsinöörin on tullut aikaisemmin suorittaa asianomaisen lajin toimituksia. Jotta toimitusinsinöörille voidaan antaa toimitusmääräys sen lajisiin toimituksiin, joita hän ei ole aikaisemmin suorittanut, ennen toimitusmääräyksen antamista kysymyksessä olevan lajisten toimitusten suorittamista varten tarvittavista riittävistä oikeudellisesta ja hallinnollisesta osaamisesta, on toimitusmääräyksen antavan esimiehen tullut aina varmistua toimitusta suorittavan henkilön koulutustaustasta huolimatta. MAANKÄYTTÖ 2|2015 21 ”Asiakaslähtöisyys, l äpinäkyvyys ja t oiminnan tarkistettavuus ovat k riteerejä, joilla julkisen vallan käyttö tulee tapahtua maanmittaustoimituksessa laillisuuslähtökohdan ohella.” Uudessa tilanteessa kiinteistötoimituksen toimitusinsinööriltä edellytettäisiin poikkeuksetta soveltuvaa maanmittausalan tutkintoa. Tällaisen tutkinnon suorittaneen henkilön esimies selvittää henkilön henkilökohtaista kiinnostusta ja osaamista suorittaa kiinteistötoimituksia. Mikäli henkilön esimies varmistuu henkilön halukkuudesta ja muista edellytyksistä kouluttautua suorittamaan kiinteistötoimituksia tai myöhemmässä tehtäväkierron vaiheessa kouluttautua suorittamaan vaativampia kiinteistötoimituksia, esimies ryhtyy toimenpiteisiin henkilön saattamiseksi sisäisesti koulutettavaksi suorittamaan ko. kiinteistötoimituksia. Tässä vaiheessa myös MML:n ulkopuolelta saatava oikeustieteellinen, hallinto-oikeudellinen tai arviointiopillinen koulutus tulee välttämättömäksi. Kouluttautuminen tapahtuu sisäisellä etukäteen määritellyllä henkilökohtaisen kouluttautumissuunnitelman mukaisella koulutuksella, jolloin uusien tietojen ja taitojen osaaminen varmistetaan näyttötutkinnolla. Koska MML:n sisäinen kouluttautuminen on kaikille tietyntyyppisiä kiinteistötoimituksia suorittaville samanlainen ja näyttötutkinnon vastaanottaa neutraali tutkintolautakunta, jonka kokoonpanoon asianomaisen toimitusinsinöörin tai sellaiseksi haluvan henkilön hallinnollinen, välitön esimies ei kuulu, ei toimitusinsinöörin riittävän hallinnollisen ja oikeudellisen osaamisen varmistaminen perustu vain oman esimiehen subjektiiviseen arvioon, vaan myös yhdenmukaista ja puolueetonta arviointia suorittavan tutkintolautakunnan arvioon. Tällaisella menettelyllä MML haluaa korostaa toiminnan läpinäkyvyyttä, perusteellista todentamista ja ulkopuolisen laadun arvioinnin mahdollistamista. Tänä vuonna on maanmittaustoimitusten laadun arviointi hankittu ulkopuoliselta palvelun toimittajalta. Tällöin on kysymys ennen kaikkea laatumallin ja prosessikuvauksen mukaisen toiminnan varmistamisesta. Asiakaslähtöisyys, läpinäkyvyys ja toiminnan tarkistettavuus ovat kriteerejä, joilla julkisen vallan käyttö tulee tapahtua maanmittaustoimituksessa laillisuuslähtökohdan ohella. TIEDONSIIRTO- JA RAJAPINTATEKNIIKOIDEN YHTEENSOVITTAMINEN Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan yhteentoimivuudesta? Teknisellä tasolla yhteentoimivuus on eri järjestelmien tiedonsiirto- ja rajapintatekniikoiden sovittamista yhteen. Se ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi toiminnan tasolla tarvitaan tietosisältöjen yhden22 MAANKÄYTTÖ 2|2015 mukaisuutta ja prosessien sujuvaa liittymistä toisiinsa. Haasteen yhteentoimivuudelle aiheuttavat palveluprosessiin osallistuvien eri organisaatioiden ja tietojärjestelmien tietosisällöt ja käsitteistöt. Kokonaisuuden suunnittelu on tärkeää tavoiteltaessa laajamittaista yhteentoimivuutta. On tunnistettava kokonaisuuden osat sekä liitokset niiden välillä, jotta eri osien välinen yhteistoiminta voidaan suunnitella kokonaisuuden kannalta järkeväksi. Väline yhteentoimivan kokonaisuuden suunnitteluun on kokonaisarkki tehtuuri. Organisaation toimintaa on suunniteltava kokonaisuutena. Suunnitelmassa kuvataan, kuinka organisaation toimintaprosessit, tiedot ja järjestelmät toimivat kokonaisuutena. Suunnittelun tulee olla tehtävä- eli toimintalähtöistä ja perustua organisaation strategisiin tavoitteisiin ja toiminnan vaatimuksiin. Kokonaissuunnitelmaa siis kutsutaan kokonaisarkkitehtuuriksi. Tietohallintolaki edellyttää, että julkisen hallinnon viranomaisen on tietojärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi ja varmistamiseksi suunniteltava ja kuvattava kokonaisarkkitehtuurinsa ja noudatettava siinä julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria. Valtiovarainministeriön tehtävänä on huolehtia julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin suunnittelusta ja kuvaamisesta ja kunkin ministeriön on huolehdittava kokonaisarkkitehtuurin kehittämisestä omalla toimialallaan. Kansallisen palveluväylän tarkoituksena on mahdollistaa nykyistä paremmin asiakaspalveluiden ja palveluprosessien kehittäminen palveluissa tarvittavan tiedonvaihdon ja yleispalvelut mahdollistavan ratkaisukokonaisuuden avulla. Kansallinen palveluväylä on tiedonvälityskonsepti, jossa eri toimintaympäristöjen palveluiden tarvitsema tieto on saatavilla avoimien rajapintojen yli kaikille tietoa tarvitseville palveluille. Kukin palveluväylään liitetty järjestelmä hallitsee omia tietojaan sekä vastaa siitä, että muiden tarvitsemat tiedot ovat saatavilla välitysalustan kautta ottaen huomioon mahdolliset tietojen käyttöön liittyvät rajoitukset. Julkisen hallinnon paikkatiedon viitearkkitehtuuri on tarkoitettu sovellettavaksi kohdealueiden arkkitehtuurien laatimisessa sekä ministeriöiden, virastojen, laitosten ja kuntien kokonaisarkkitehtuurityössä ja kaikessa paikkatietojärjestelmien kehittämisessä ja paikkatiedon hyödyntämisessä. Paikkatiedon viitearkkitehtuurissa nykytilaa edustaa INSPIRE-direktiivin toimeenpano ja paikkatietoinfrastruktuurin toteuttaminen. Infrastruktuurin rakenteet ja käytännöt ovat yhteentoimivuuden lähtökohta. Paikkatiedon viitearkkitehtuuri (www.paikkatietoikkuna.fi). Sähköisen asioinnin viitearkkitehtuurilla tavoitellaan mm. hyvien käytäntöjen levittämistä, palvelun suunnittelun ja toteuttamisen nopeuttamista, asiakaskokemuksen parantamista sekä käyttöliittymien toimintalogiikan samankaltaisuutta eri julkisissa palveluissa. ”Olemme yhä enemmän mukana maailmassa, j ossa k ietoudumme s yvälle t oistemme rakenteisiin, t oimintoihin, palveluketjuihin.” Perustietovarantojen viitearkkiteh tuuri kattaa perustietojen haun prosessien ja järjestelmien käyttöön ja tietovarantoa hallinnoivan organisaation ulkopuolelta tehtävät tietojen päivitykset tietovarantoon. Lisäksi viitearkkitehtuuri ottaa kantaa siihen, millaisilla ratkaisuilla tietovarantojen sisältämien tietojen jakelu ja käyttöön tarjoaminen tulee järjestää, jotta tiedot ovat yhteneväisellä tavalla ydintoimintojen prosessien ja tietojärjestelmien hyödynnettävissä. Olen edellä yrittänyt kuvata eräitä julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuriin vaikuttavia osa-alueita, joilla on tänä päivänä ja erityisesti tulevaisuudessa olennainen ohjaava merkitys, kun maanmittausalamme toimintoja, palveluja ja prosesseja kehitetään. Olemme yhä enemmän mukana maailmassa, jossa kietoudumme syvälle toistemme rakenteisiin, toimintoihin, palveluketjuihin. Oman toiminnan kehittäminen ilman niiden huomioon ottamista on mahdotonta. Tämä vaatii mm. Maanmittauslaitokselta ja sen henkilökunnalta entistä tiiviimpää osallistumista yhteisiin kehittämishankkeisiin. Se, mikä koskee Maanmittauslaitosta, koskee myös muita alan toimijoita. Vaikka olen kuvannut edellä julkiselle hallinnolle asetettuja vaateita, koskettavat samat vaateet alamme yksityistä sektoria omalta osaltaan. Maanmittauslaitos on laatinut oman kokonaisarkkitehtuurityönsä toimeenpanosuunnitelman vuosille 2015–16. Maa- ja metsätalousministeriön kanssa on sovittu, että MML:n kokonaisarkkitehtuurin nykytilan kuvaus tehdään valmiiksi ja käynnistetään strategisesti tärkeiden arkkitehtuurikohteiden tavoitekuvausten määrittely. Työ on jo varsin pitkällä ja kuvaus tehdään JHS 179 -mallin mukaisesti. (kokonaisarkkitehtuuri maanmittauslaitos.fi) Miksi sitten tällaista vaativaa ja monimutkaistakin yhteentoimivuustyötä tehdään? Kyllähän tässäkin on kysymys ensisijaisesti päällekkäisen työn välttämisestä ja sitä kautta kustannussäästöjen aikaansaamisesta. Keinoista, joilla saadaan enemmän aikaiseksi vähemmällä. M AT T I H O L O PA I N E N TUOKO UUSI HALLITUS oikeudenmukaisuutta kuntien ja valtion väliseen yhteistyöhön? KUNNAT JA VALTIO vastaavat julkishallin- Päinvastainen esimerkki on Väestötieto- non vastuulla olevista palveluista. Palveluiden järjestelmän osana rakennus- ja huoneisto- rahoittamiseen kerätään veroja ja maksuja. tietopalvelu. Järjestelmää ja toimintamallia Kaikki ovat yhtä mieltä, että suomalaisen on uudistettu yhteistyössä. Myös kunnat yhteiskunnan kestävyysvajeen keskeinen ovat investoineet omiin tietojärjestelmiinsä aiheuttaja ovat kunnille lainsäädännöllä valtakunnallisen järjestelmän ja palvelun asetetut raskaat vastuut, jotka pakottavat toimivuuden ja laadun parantamiseksi mil- kuntia nostamaan verotusta ja palvelumak- joonia. Uudistuksen myötä valtionhallinnon, suja. Viime hallitus linjasi, että kunnille ei tule maistraattien työtä siirtyy kunnille ja valtion asettaa uusia lakiin perustuvia tehtäviä mikäli resursseja säästyy. Kunnat toimittavat tuot- valtio ei osoita niihin rahoitusta. Jos kunnille tamansa ja ylläpitämänsä tiedot valtiolle tulee uusi vastuu, valtion tulee rahoittaa se omalla kustannuksellaan. Valtio myy tiedot keräämällä lisää valtionveroa tai maksuja, markkinoille omaan lukuunsa. poistaa kunnilta olemassa olevia vastuita tai Kunnat ovat esittäneet valtiolle edellisen tehostamalla valtion omaa toimintaa vas- hallituksen linjauksiin perustuen kunnille kus- taavasti. Näistä ainoita kestäviä vaihtoehtoja tannusten kompensointia joko kertakorvauk- ovat kunnan muiden vastuiden karsiminen sena investoinneista tai tietopalvelutulojen tai valtion oman toiminnan tehostaminen ja jakamista kuntien ja valtion kesken. Ratkaisua säästyneiden resurssien ohjaamien kunnille ei ole löytynyt. uusien vastuiden kustannusten kattamiseen. Ottaako uusi hallitus tehtäväkseen korjata Kuntien oikeudenmukaisuudentajua ko- tehtyjä virheitä ja tuoda oikeudenmukaisuut- ettelee pahiten toimintamalli, jossa kuntien ta kuntien ja valtion väliseen vastuiden ja työn tulokset myydään markkinoille, mutta resurssien jakamiseen? tulot ohjataan valtion toiminnan kustannusten katteeksi. Oikein olisi, että se kuka tekee työt, sille kuuluvat myös työn hedelmät. Toimiva esimerkki kuntien ja valtion yhteistyöstä on Kiinteistötietojärjestelmä. Kunnat ja valtio tekevät yhdessä työtä ja jakavat tuloja käytettyjen resurssien suhteessa. Tuloksena toimivat ja laadukkaat palvelut, joilla on kestävä rahoitus. Kirjoittaja on kehittämispäällikkö S uomen Kuntaliitossa. matti.holopainen kuntaliitto.fi MAANKÄYTTÖ 2|2015 23 Väestön ikääntyessä perinteiset lainatuotteet eivät enää sellaisinaan riitä. Pankkien tarjontaan tarvitaan iäkkäämmille suunniteltuja lainatuotteita tavallisten lainojen ja kulutusluottojen rinnalle. Tämä alkutilanne vahvistaa käänteisten asuntolainojen asemaa Suomen rahoitusmarkkinoilla. Käänteiset asuntolainat Suomessa Anna Puhtila TYÖSSÄKÄYVIIN VERRATTUNA eläkeläisten mahdollisuudet lainanottoon ovat rajallisemmat, koska tulot voivat olla liian matalat tavallisten lainojen ja kulutusluottojen saamiseksi. Samanaikaisesti saatetaan omistaa kuitenkin hyvinkin arvokasta asunto-omaisuutta, jota ei pystytä hyödyntämään kulutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Omaisuus oman kodin seinissä ei ole käytettävissä vaikkapa hoitokotimaksuihin tai putkiremonttiin yleensä ilman, että kodista joudutaan kokonaan luopumaan. Käänteisten asuntolainojen mahdollisuuksina voidaan ehdottomasti nähdä korkea ikääntyneiden asunnonomistajien määrä, luova tuotevariointi ja vastaavien tuotteiden vähäisyys Suomen markkinoilla. Omistusasunnossa asuminen on Suomessa yleisin asumismuoto. Yli puolet suomalaisista asuu omistamassaan asunnossa ja vuonna 2009 yli 65-vuotiaista suomalaisista noin 70 prosenttia omisti velattoman omistusasunnon. Suomen kasvava huoltosuhde ja trendi oman asunnon omistamisesta ovat omiaan tukemaan uusien rahoitusmallien tulemista Suomen markkinoille. Nimenomaan nämä kaksi tekijää, vanheneva väestö ja vahva omistusasumisen trendi edistävät kasvavaa tarvetta käänteisille rahoitustuotteille: käänteisille asuntolainoille ja -kaupoille. MIKÄ ON KÄÄNTEINEN ASUNTOLAINA? Yksinkertaisimmassa käänteisessä asuntolainassa otetaan laina omaa asuntoa vastaan. Pankki maksaa myöntämänsä lainasumman lainanottajalle kertakorvauksena tai sovittuina kuukausierinä. Käänteiset asuntolainat ovat yleensä ensisijaisesti tai ainoastaan senioreille suunnattuja pitkäaikaisia lainatuotteita. Käänteisestä asuntolainasta maksetaan normaalisti korkoa lainatusta rahasta. Pankki määrittelee muiden ehtojensa linjassa, paljonko käänteistä lainaa voidaan myöntää. Laina maksetaan lainanantajalle takaisin kertakorvauksena, kun asunnon omistaja kuolee tai muuttaa esimerkiksi palvelutaloon. Vakuutena olevan asunnon rooli on suuri, koska vakuuskohdetta pidetään todennäköisenä tapana maksaa laina takaisin. Tämä on merkittävä ero verrattuna kulutusluottoihin, joissa vakuuskohdetta on tarkoitus käyttää lainan takaisinmaksuun vasta äärimmäisessä tilanteessa. Käänteinen asuntolaina on käänteinen rahoitustuote verrattuna tavalliseen asuntolainaan, jossa lainanottaja maksaa lainaansa takaisin lainanantajalle sovituissa erissä, yleensä kuukausittain. Lainaaja saa käänteisessä asuntolainassa lainaerän tai lainaeriä pankilta, 24 MAANKÄYTTÖ 2|2015 tälle suoritettavien maksusuoritusten sijaan, vakuutena olevaa asuntoansa vastaan. Rahoitustuotteena käänteisen asuntolainan on tarkoitus vastata ongelmatilanteeseen, jossa vanhuksella on asunto-omaisuutta, mutta vähän käteistä rahaa ja heikko maksukyky. Toisaalta olennainen tekijä on myös se, että omassa asunnossa, jota on maksettu mahdollisesti koko työuran ajan, halutaan asua myös vanhuusaika. Käänteisessä asuntolainassa on tarkoituksena muuttaa omaa asunto-omaisuutta lainanottajalle tuloksi kuluttamista varten. Käänteisen asuntolainan lainaerät voidaan maksaa esimerkiksi kuukausittaisena lainaeränä, kokonaissummana tai useampana sovitun suuruisena lainaeränä. KÄÄNTEISTEN ASUNTOLAINOJEN MATKA SUOMEEN Käänteiset asuntolainat kehitettiin Yhdysvalloissa 1980-luvulla senioreille ratkaisuksi asunto-omaisuuden hyödyntämiseen, kun tulot ovat liian matalat tai niitä ei ole laisinkaan. Käänteiset lainat eivät siis ole uusi asia, vaikka useimpien maiden, kuin myös Suomen, rahoitusmarkkinoilla käänteiset rahoitustuotteet ovat vielä uusia ja huonosti tunnettuja. Keväällä 2014 käänteistä asuntolainaa Suomessa tarjosivat Suomen Hypoteekkiyhdistys, OP-Pohjolaryhmä, Säästöpankkiliitto, Danske Bank ja Nordea. Ainoastaan Hypoteekkiyhdistys tarjosi käänteisen asuntolainan lisäksi myös käänteistä asuntokauppaa. Suomalaiset käänteiset asuntolainatuotteet eroavat sisällöltään toisistaan ja niitä markkinoidaan omilla tuotenimillään. Hypoteekkiyhdistyksen tuotteen nimi on Käänteinen asuntolaina ja se on lähimpänä perinteistä käänteisen asuntolainan mallia, joka on tuotu Yhdysvaltojen mallista muokattuna Suomen markkinoille ensimmäisenä vuonna 2003. Keväällä 2014 OP-Pohjola-ryhmä tarjosi tuotetta nimellä Käänteinen laina, Säästöpankkiliiton Säästöpankit ”Suomen kasvava huoltosuhde ja trendi oman asunnon o mistamisesta ovat omiaan t ukemaan uusien rahoitusmallien tulemista Suomen markkinoille.” ”Käänteinen asuntolaina ei ole Suomessa vielä kovin tunnettu tai hyvin ymmärretty tuote.” Pentu | Wikimedia Commons CC BY-SA 3.0 nimellä Kotijousto, Danske Bank nimellä Kotilaina ja Nordea nimellä AsuntoJousto. OP-Pohjola-ryhmä, Säästöpankit, Danske Bank ja Nordea ovat tarjonneet käänteisiä lainojaan vasta muutamia vuosia, joten kokemuksia on vasta vähän. LAINAEHTOJEN KIRJO Käänteisten asuntolainatuotteiden erot liittyvät pitkälti siihen miten lainasummaa maksetaan lainanottajalle, miten korot suoritetaan pankille takaisin ja minkälainen laina-aika on. Lainasumma voidaan maksaa kerralla kokonaissummana, kuukausittaisissa erissä tai erikseen sovituissa erissä. Se voidaan myös maksaa tilille, josta asiakas nostaa lainaa käyttöönsä tarpeen mukaan. Korot voidaan maksaa takaisin kerralla, kun laina suoritetaan kokonaisuudessaan takaisin tai joissakin suomalaisissa tuotteissa lainan korkokuluja maksetaan pankille kuukausittain. Laina-ajat vaihtelevat 10–20 vuoden väliltä. Laina-aika voi siis käsittää seniorin loppuelämän. Suomen Hypoteekkiyhdistyksen käänteisen asuntolainan laina-aika on pisin eli 20 vuotta. Muilla pankeilla laina-aika on 10 vuotta, josta voidaan tilannekohtaisesti poiketa. Pitkistä laina-ajoista johtuen vakuuskohteen sijainnin merkitys korostuu. Pankin on oltava pitkällä tähtäimellä varma vakuuskohteen riittävyydestä ja siitä, että vakuuskohteen arvon ja myönnetyn lainasumman erotus on riittävä. Vakuuskohteen arvon ja myönnetyn lainasumman erotuksen tulee pystyä kattamaan mahdollinen arvonalentuminen tai muut yllättävät tekijät eli erotuksella hallitaan pankin riskiä. Eniten Suomessa tarjotut käänteiset asuntolainatuotteet eroavat toisistaan vakuuskohteelle tehtyjen rajausten suhteen. Rajaukset ja määrittävät lainaehdot koskevat maantieteellistä sijaintia, kiinteistötyyppiä, kuntoa, laina-aikaa, miten lainanottaja saa lainasumman käyttöönsä ja, miten laina ja korot maksetaan pankille takaisin. Kaikille pankeille vakuuskohteen sijainti on ensiarvoisen tärkeää, koska sijainti vaikuttaa olennaisesti asunnon arvoon ja arvon säilymiseen. Hyvillä sijainneilla asuntojen arvot eivät ole yhtä herkkiä asuntomarkkinoiden hintojen muutoksille. VAKUUSKOHTEIDEN SIJAINNIN KOROSTUNUT MERKITYS Maantieteellistä hajontaa on suomalaisten pankkien tarjoamien käänteisten asuntolainojen välillä sekä kaupungeittain että MAANKÄYTTÖ 2|2015 25 kaupunkien sisällä. Suurin ero on siinä, tarjoaako pankki tuotetta muualla kuin pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Suurin osa suomalaisista tarjoajapankeista ei tee rajausta kaupunkien perusteella vaan arvioimalla yksittäisten kohteiden soveltuvuutta. Suhtautuminen kohteiden sijaintiin kuvastaa pitkälti pankkien omaa profiilia eri toimialueilla – missä pankki voi nähdä soveltuvia vakuuskohteita olevan. Suomen Hypoteekkiyhdistys tarjoaa tuotetta suurimmissa kaupungeissa, pääkaupunkiseudulle painottuen, mutta OPPohjola-ryhmä, Danske Bank, Nordea ja Säästöpankkiliitto eivät ole tehneet tarkkaa maantieteellistä rajausta kaupungeittain. Asunnon hyväksyminen vakuuskohteeksi perustuu aina asunnon arviointiin yksittäisenä kohteena ja pankit tarjoavat tuotettaan useimmiten toimialueensa mukaisesti. Esimerkiksi Suomen Hypoteekkiyhdistys toimii ensisijaisesti pääkaupunkiseudulla, kun taas Säästöpankkiliiton Säästöpankit ovat itsenäisiä pankkeja, jotka toimivat hyvin paikallisesti ja ovat vahvempia etenkin maakunnissa. Ylipäätänsä kaupunkikehitys vaikuttaa siihen voidaanko kaupunkia nähdä riittävän varmana sijaintina vakuuskohteelle pankin näkökulmasta. Muuttotappiokunnissa pankin riskin arviointi on huomattavasti hankalampaa, koska kaupungin kehitys on taantuvaa ja laina-ajat käänteisissä lainatuotteissa suhteellisen pitkiä. Tuotteen maantieteellinen rajoittuneisuus vaikuttaa ehdottomasti potentiaalisen asiakaskunnan määrään, kun tarkastellaan sitä missä suomalaisten asuntovarallisuus ylipäätänsä sijaitsee: merkittävä osa suomalaisesta asuntovarallisuudesta sijaitsee kasvukeskusten ulkopuolella. ASUNNON ARVO KÄÄNTEISEN ASUNTOLAINAN VAKUUTENA Vakuuskohteiksi voidaan periaatteessa hyväksyä asuntoja ja kiinteistöjä, mutta suomalaiset toimijat selkeästi suosivat tai hyväksyvät käänteisen asuntolainan vakuudeksi ainoastaan kerrostaloasuntoja eli asunto-osakkeita. Esimerkiksi omakotitaloja ei usein hyväksytä vakuuskohteiksi. Jokin asuntotyyppi tai yksittäinen kohde voidaan hylätä vakuuskohteena. Rajaus asuntotyypistä liittyy siihen, että arviointiprosessi ja riskien arviointi on asunto-osakkeita haastavampaa muissa kiinteistötyypeissä. Tästä syystä asunto-osakkeita suositaan vakuuskohteina. Lainasumma, joka vakuuskohdetta vastaan myönnetään, vaihtelee suomalaisten pankkien välillä muutamista kymmenistä prosenteista 75 prosenttiin vakuuskohteen markkina-arvosta. Prosenttilukuja ei kuitenkaan voida verrata suoraan toisiinsa sellaisinaan, koska lainatuotteet pankeittain ovat hyvin erilaisia suuruudeltaan, ja luonteeltaan. Prosenttiluku on vain yksi linjaus, joka kuvaa yksittäistä tuotetta. Säästöpankkiliiton Säästöpankkien lainasummat ovat vastanneet keskimäärin muutamia kymmeniä prosentteja vakuuskohteen käyvästä arvosta, Danske Bank myöntää ”Hyvillä sijainneilla asuntojen arvot eivät ole yhtä herkkiä asuntomarkkinoiden hintojen muutoksille.” 26 MAANKÄYTTÖ 2|2015 lainaa korkeintaan noin 50 prosenttia vakuuskohteen käyvästä arvosta, Nordea korkeintaan noin 60–75 prosenttia riippuen muun muassa vakuuskohteen sijaintipaikkakunnasta ja OP-Pohjola -ryhmän pankit korkeintaan noin 70 prosenttia. Pisimmän laina-ajan tarjoava Suomen Hypoteekkiyhdistys ei perusta lainanmyöntöä nimettyyn prosenttilukuun, vaan aina tilannekohtaiseen arviointiin. Kuinka korkeaksi pankki arvostaa asiakkaan asunnon vakuuskohteena riippuu täysin kokonaistilanteesta ja muiden lainaehtojen samanaikaisesta täyttymisestä. Yksittäisenä ominaisuutena vakuuskohteen arvostamista on vaikeaa verrata tapauskohtaisuutensa vuoksi. Asunto-omaisuus on ainutlaatuista, joten selkeitä arvostusominaisuuksia on vaikeaa sellaisenaan toistaa. Suomessa vakuuskohteiden määrä voidaan nähdä kokonaisuudessaan hyvin rajallisena tarkasteltaessa asuntokannan sijaintia. Pankin myöntämä lainasumma voi jäädä alhaiseksi epäedullisen sijainnin tai huonon kunnon vuoksi, vaikka se hyväksyttäisiinkin vakuuskohteeksi. Tällöin tulee selvittää onko käänteistä lainaa kannattavaa ottaa vai miettiä vaihtoehtoisia rahoitusmahdollisuuksia. KÄÄNTEISTEN ASUNTOLAINOJEN TULEVAISUUS SUOMESSA Käänteinen asuntolaina ei ole Suomessa vielä kovin tunnettu tai hyvin ymmärretty tuote. Suomessa käänteisistä asuntolainoista ja -kaupoista tiedetään vielä vähän, eikä käytännön kokemustakaan ole kertynyt – ensimmäiset Suomessa otetut käänteiset asuntolainat alkavat erääntyä lähivuosina. Tuotevariointi erottaa tällä hetkellä selkeästi kaikki sektorilla toimivat pankit toisistaan. Kaikki tarjoavat tuotetta oman valikoimansa lähtökohdista ja täydentävät valikoimaansa käänteisellä tuotteella parhaaksi katsomallaan tavalla. Tulevaisuudessa niiden kysynnän ja tarjonnan voidaan nähdä kasvavan ikääntyneiden määrän, ja myös suuren korjausvelan, edelleen kasvaessa. Pankkien näkökulmasta käänteisillä tuotteilla on omat markkinansa. Tällä hetkellä markkinoilla ei ole sellaisia tuotteita, jotka ratkaisisivat niitä rahoitustarpeita, joihin käänteisiä asuntolainoja tarvitaan. Näissä tilanteissa tyypillisesti pienituloiset seniorit vapauttavat varoja käyttöönsä omistamastaan asunnosta esimerkiksi putkiremontin, muun yhtiövelan, hoivakulujen tai muiden yllättävien kulujen kattamiseksi. Käänteiset asuntolainat ovat pankeille melko raskas tuote ja vaativat paljon työtä, liittyen vakuuskohteen arviointiin. Motivaatio tämän tuotteen tarjoamiseen pohjautuu normaaleihin tuotetuloihin ja laajempaan tuotevalikoimaan. Käänteiset rahoitustuotteet – käänteinen asuntolaina ja -kauppa – ovat vielä marginaalisia tuotteita ja ne ovat huonosti toistettavissa. Käänteinen asuntolaina voi olla maantieteellisesti epätasa-arvoistava, koska asuntojen ja kiinteistöjen kelpuutus vakuudeksi on riippuvainen alueellisesta kehityksestä. Suomessa voidaan kysyä, kuinka paljon todellisuudessa olemassa olevaa valtavaa asuntovarallisuutta voidaan käyttää tälläisten tuotteiden vakuuskohteina. Yhä useampi suomalainen kaupunki on kärsinyt negatiivisesta muuttovirrasta ja talouden taantumisen aikana monissa kaupungeissa asuntojen hinnat ovat laskeneet huomattavasti. Käänteisiä lainatuotteita usein arvostellaan ja pyritään ottamaan kantaa siihen, ovatko ne asiakkaan kannalta hyviä vai eivät. On mielekästä todeta, että ne ovat erityisratkaisu tilanteisiin, joissa muita rahoitusvaihtoehtoja on hyvin rajallisesti ja asiakas haluaa valita käänteisen lainan, koska se on mahdollisuus hyödyntää omaa asuntoa kuluttamiseen myymättä asuntoa pois. Anna Puhtila o piskelee neljättä vuotta Aalto-yliopistossa Kiinteistötalouden koulutusohjelmassa. Artikkeli perustuu hänen 2014 valmistuneeseen kandidaatintyöhönsä ”K äänteiset asuntolainat ja -kaupat Suomessa pankkien näkökulmasta”. Sähköposti: anna.puhtila aalto.fi. No VIIKON 19 NUMEROT r rk ri t Bhuyan, V. 2011. Reverse mortgages and linked securities: the complete guide to risk, pricing, and regulation / Vishaal Bhuyan. Hoboken, N.J. : Wiley, 2011. 211 s. Wiley finance ; 577. ISBN- 9780470921494. Lahtinen, M. 2010. Yksityinen varautuminen hoiva-menoihin – Vaihtoehtoisia malleja oman hoivan rahoittamiseen. PTT raportteja 223. 52 s. ISBN 978-952-224-054-5. Määttänen, N. & Valkonen T. 2008. Ikääntyneiden varallisuus ja sen muuntaminen kulutukseksi. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuskeskus. 40 s. Keskusteluaiheita, discussion papers, No. 1141. ISSN 0781-6847. Redstone, G. 2010. Reverse mortgages. New York: Nova Science Publishers, cop. 2010. 87 s. Financial institutions and services. ISBN9781612094182. Suomen virallinen tilasto (SVT). 2009. 4 Kotitalouksien asuminen, tulot ja asumismenorasite. Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu]. Tilastokeskus. ISSN 1795-8121. <http://www.stat.fi/ til/tjt/2009/tjt_2009_2011-05-20_kat_004_ fi.html>. Viitattu 30.11.2014. Danske Bankin www-sivusto. <http://www. danskebank.fi/fi-fi/Henkiloasiakkaat/lainat/ Asuntolainat/Pages/kotilaina.aspx>. Viitattu 30.11.2014. Finanssivalvonnan www-sivusto. <http://www. finanssivalvonta.fi/FI/FINANSSIASIAKAS/ TUOTTEITA/LAINAT/Pages/Default.aspx#. U01X61xNJUA>. Viitattu 14.4.2014. Hypoteekkiyhdistyksen www-sivusto. <http:// www.hypo.fi/lainat/kaanteinen-asuntolaina/>. Viitattu 30.11.2014. Nordean www-sivusto. <http://www.nordea.fi/ henkilöasiakkaat/lainat/asumisen+rahoitus/ asuntojousto/869002.html>. Viitattu 30.11.2014. OP-Pohjolan www-sivusto. <https://www. op.fi/op/henkiloasiakkaat/opastus/ sivukartta?id=20350>. Viitattu 30.11.2014. Säästöpankkiliiton www-sivusto. <http://www. saastopankki.fi/lainat>. Viitattu 30.11.2014. a dm M aa LÄHTEET ON SE HYVÄ, ettei näe tulevaisuuteen. Näin jälkikäteen on erityisen hyvä, ettei Polilla vietettyjen vuosien aikana nähnyt 25 vuotta eteenpäin. Olisi saattanut vaikuttaa heikentävästi motivaatioon ja opiskelumoraaliin matematiikkaan perustuvilla kursseilla. Muistan, kuinka taistelin numeroiden kanssa deskriptiivisen geometrian luennolla, jossa luennoitsijan päätarkoitus vaikutti olevan opiskelijoiden hämmentäminen mahdollisimman paljon. Kolmiomittauksen tasoituslaskut sujuivat lopulta ihan hyvin jopa kiinteistönarviointiin erikoistuneelta, kunhan laskutekniikka kävi tutuksi. Toista se on tänä päivänä – matematiikkaa en paljon tarvitse, vaikka työskentelen kiinteistörahoituksen parissa. Onneksi, sanoisivat varmaan entiset opettajani. Tämän viikon alkupäivät ovat menneet pääosin lainasopimuksen läpikäymisessä huomisen allekirjoituksen edellä. Numeeriset merkinnät ovat enimmäkseen sopimusten sivunumeroita, yritysten rekisteröintinumeroita ja sopimusten paragrafinumeroita. Toki on merkittäviäkin numeroita, kuten esimerkiksi lainan määrä verrattuna markkina-arvoon ja ICR- sekä DSCR-tasot, joita sovellamme sopimuksissa. Loput ajasta näinä kahtena päivänä olen käyttänyt muiden numeroiden tutkimiseen, Financial Timesin syväluotaavista artikkeleista löytyy monta erilaista numeroa pohdittavaksi ja huomisen Advisory Boardin kokousta valmistellessa olen syventynyt muun muassa eri talousalueiden kasvu- ja inflaatioennusteisiin, korkoswappeihin ja tänään julkaistuihin eri maiden PMI-indeksinumeroihin. Numeroita on siis ympärillä paljonkin, mutta niitä ei tarvitse juuri laskea, jos ei oteta huomioon kassavirta-analyyseja, korkolaskelmia ja pohdintaa siitä, mikä on eri kiinteistöjen tuottotaso. Selviän siis aika hyvin prosentti-, plus-, miinus- ja jakolaskulla. Minua ympäröivät numerot ovat jännittäviä, koska ne edustavat konkreettisia asioita ja koska saan työkseni vetää niistä johtopäätöksiä. Mitä uskon tapahtuvan ensi talvena Ruotsin inflaatiolle, kun öljyn hintaa aletaan verrata vuositasolla elokuussa vuoden 2014 hintaan ja kun dollarin kallistuminen kruunuun verrattuna tulee esille syksyn ja talven inflaatioseurannassa? Mitä seuraa siitä, että Saksan valtion obligaatiot tuottavat juuri nyt 0,46 %? Entä siitä, että kymmenen vuoden kruunun korkoswap on noussut merkittävästi muutamassa päivässä samalla, kun Ruotsin valtionpankki muutti inflaatio-odotuksia kuvaavaa ennustetta ja että Ruotsin PMI on yli 55? Huomisen kokouksessa saan keskustella itseäni viisaampien kanssa heidän tulkinnoistaan ja vetää johtopäätöksiä siitä, miten kaikki numerot vaikuttavat lainarahastomme toimintaympäristöön seuraavien kuukausien aikana. Torstaina pääsen keskustelemaan ihan eri numeroista, Business Arena Malmön tanskan seminaarin asiantuntijana. En vieläkään jaksa hymyilemättä lukea ohjelmasta, että suomalainen maanmittari on Tanskan kiinteistöalan asiantuntija Ruotsissa. Melkein kuin olisin profeetta omassa maassani. Minun ei edes tarvitse esitellä numeroita itse, saan loistavan tilaisuuden esittää kysymyksiä muiden esittämistä numeroista ja niiden tulkinnoista. Hienoa! Torstain numerot käsittelevät Tanskan talousennusteita, eri alueiden vuokra- ja transaktiomarkkinoita, Kööpenhaminan uusia suuria kiinteistökehitysalueita ja lopulta tulee ihan numeroton esitys arkkitehtiroolista Tanskassa verrattuna Ruotsiin. Tätä kirjoittaessani ajatukseni keskeytti tanskalainen asiakas, joka soitti neuvotellakseen siitä, mitä numeroita lasketaan yhteen rahoituksen kovenantteihin ja siitä, miten korkoswapin mahdollinen positiivinen tulos tasataan mahdollisessa pakkomyyntitilanteessa. Pääsin taas käyttämään sekä plus- että miinuslaskua. On se hyvä, että tuli aikoinaan matematiikan kurssit suoritettua. Niin että on numerot hallussa. Kirjoittaja on kiinteistörahoitukseen e rikoistunut maanmittaustekniikan DI, joka työskentelee Chief Investment Officer -nimikkeellä Leimdörfer Real Estate Capitaliss a, joka on pohjoismaiden e nsimmäinen kiinteistösijoitusten seniori lainarahastoa hallinnoiva yritys. MAANKÄYTTÖ 2|2015 27 Kuvassa Toivoniemeä, joka on keinotekoinen saari jokisuistossa Tuiran eteläpuolella. Wikimedia Commons Demografisten tekijöiden vaikutus asuntomarkkinoihin Viivi Ruuskanen Asuntomarkkinat muuttuvat väestön rakenteen ja kotitalouksien mieltymysten mukaan jatkuvasti ajassa. Suuret väestölliset muutokset kuten väestön ikääntyminen muuttavat asuntokysynnän rakennetta ja suuntautumista tulevaisuudessa. 28 MAANKÄYTTÖ 2|2015 SUOMESSA VÄESTÖN IKÄÄNTYMISEN vaikutukset tulevat näkymään asuntomarkkinoilla 2020-luvulta lähtien, ja osa näistä muutoksista on ennakoitavissa. Tulevaisuudessa asuntokysyntä tulee painottumaan vielä nykyistä enemmän pieniin keskusta-alueiden palveluiden läheisyydessä sijaitseviin asuntoihin. Asuntojen tarve ja kysyntä vaihtelevat kuitenkin alueellisesti, joten tilanteen ennakointi vaatii alueittain tarkempaa kehityssuuntien analysointia. ASUNTOMARKKINAT SUOMESSA Asuntomarkkinat toimivat yhteisvaikutuksessa erilaisten sisäisten ja ulkoisten tekijöiden kanssa. Asuntomarkkinoihin vaikuttavat muun muassa niin globaali kuin kansallinen taloustilanne, korot, työllisyys ja teollisuuden rakennemuutokset, muutokset väestön ikärakenteessa ja kotitalouksien keskikoossa sekä kotitalouksien muuttuvat mieltymykset. Muun muassa nämä kaikki tekijät yhdessä muokkaavat asuntomarkkinoista alueellisesti erilaisia kokonaisuuksia. ”Väestön ikääntyminen johtaa muun muassa kotitalouksien k eskikoon pienenemiseen.” Tällä hetkellä koko Suomen asuntomarkkinoilla on havaittavissa vaimentumisen merkkejä. Asuntojen hintojen nousu on lähtenyt taittumaan, jopa kääntymässä laskuun tietyillä markkina-alueilla. Toisaalta pienempien asuntoyksiköiden hinnat ovat edelleen nousseet esimerkiksi kasvukeskuksissa. Tilanne on nähtävissä myös pääkaupunkiseudulla, jota voidaan pitää Suomen elinvoimaisimpana asuntomarkkina-alueena. Asuntomarkkinoita painaa muun muassa kuluttajien huoli talouden tasapainosta, pelko työttömyydestä sekä epävarmuus tulevasta. Asuntojen myyntiajat ovat kasvaneet ja muutot uusiin asuntoihin pitkittyvät edellisen asunnon myyntiajan pidentyessä. Tämä epävarmuus on nähtävissä etenkin omakotitalomarkkinoilla, joilla hinnat ovat laskeneet ja myyntiajat pidenneet merkittävästi ympäri Suomen. KOTITALOUDET ASUNTOMARKKINOILLA Kotitaloudet toimivat asuntomarkkinoilla asumispalvelun kuluttajina, joiden asumispäätöksillä ja asumisen preferensseillä on suora vaikutus asuntomarkkinoiden toimintaan. Lähtökohtaisesti kotitalouksien asumispäätökset perustuvat käytettävissä oleviin tuloihin sekä kotitalouden preferensseihin asumisessa. Asumispreferenssit taas ovat tiiviisti yhteydessä muun muassa ikään ja elämänvaiheeseen. Esimerkiksi perheen koko määrittää suurelta osin sen, minkälaisessa asunnossa kotitalous haluaa asua. Kotitalouksien asumistarpeet vaihtelevat huomattavasti sijainnin, koon, asumismuodon ja laadun suhteen. Lapsiperheet preferoivat asumisessa muita koitalouksia enemmän tilaa ja ovat valmiita tinkimään sen kustannuksella esimerkiksi asunnon sijainnissa. Iäkkäät sen sijaan preferoivat ennen kaikkea palveluiden saavutettavuutta ja asuntojen laatuominaisuuksia. Luonnollisen väestönkasvun lisäksi muuttoliike vaikuttaa merkittävästi alueellisiin asuntomarkkinoihin joko lisäämällä tai vähentämällä asuntojen kysyjien määrää. Alueesta riippuen muuttajat ovat usein nuoria, perheellistymisikään tulevia aikuisia, jotka muuttavat opiskelupaikan tai työn perässä uusille alueille. Muuttajat lisäävät painetta asunnontuotannolle etenkin silloin, kun alueelle kohdistuu muutenkin kysyntää. VÄESTÖN IKÄÄNTYMINEN JA RAKENTEELLISET MUUTOKSET Ikääntyminen tulee vaikuttamaan väestön rakenteeseen seuraa vien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Ikääntyvien määrän kasvaessa muiden ikäryhmien suhteellinen osuus väestöstä pienenee. Tämä rakenteellinen muutos tulee vaikuttamaan myös asuntomarkkinoiden toimintaan ikääntyvien asunnonkysyjien määrän kasvaessa. Tällä hetkellä suurin asuntojen kysyjäjoukko koostuu pääosin nuorista, perheellistymisiässä olevista 20–35-vuotiaista henkilöistä, mikä näkyy asuntomarkkinoilla näiden ikäryhmien asumispreferenssejä vastaavana asuntotarjontana. Tulevaisuudessa näiden ikäryhmien osuus väestöstä kuitenkin vähenee väestön ikääntyessä. Kuva 1 esittää nuorten 20–35-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden suhteellisen osuuden kehitystä vuodesta 1980 lähtien ja ennustaa sitä vuoteen 2025 saakka. Kuvasta nähdään, miten tarkasteluajalla näiden väestöryhmien suhde kääntyy, ja jo tällä hetkellä yli 64-vuotiden osuus on 20–34-vuotiaiden osuutta suurempi. Yli 64-vuotiaiden asuntokysynnän kasvu painottuu 2020-luvulle ja näkyy tällä hetkellä markkinoilla heille suunnattuun rakentamiseen sopivien tonttien kasvavana kysyntänä. ”Elämme yhteiskunnassa, jossa yksinasuminen lisääntyy ja perhekoko pienenee.” Kuva 1. 20–35-vuotiaden ja yli 64-vuotiaiden suhteellisen osuuden muutos ja ennuste. Lähde: Tilastokeskus. MAANKÄYTTÖ 2|2015 29 ”Asumispreferenssien muutosten ja olemassa olevan tarjonnan tulisi näkyä asuntojen tulevassa tuotannossa.” Kuva 2. Kotitalouksien keskikoon muutos vuosina 1985–2013. Lähde: Tilastokeskus. Väestön ikääntyminen johtaa myös muun muassa kotitalouksien keskikoon pienenemiseen. Kuvassa 2 on esitetty kotitalouksien keskikoon muutos vuodesta 1985 lähtien. Kuvasta nähdään, miten yhden ja kahden hengen kotitalouksien määrä on ollut selvässä kasvussa, kun taas etenkin kolmen ja neljän hengen kotitalouksien osuus kotitalouksista on pienentynyt. Kotitalouksien keskikoon pienentyessä tarvittavien asuntojen lukumäärän tarve kasvaa. Yhden ja kahden hengen kotitalouksien määrän kasvaessa etenkin pienten asuntojen tarve kasvaa, kun taas suurempien asuntojen suhteellinen tarve vähenee. Lisäksi elämme yhteiskunnassa, jossa yksinasuminen lisääntyy ja perhekoko pienenee. Pidemmällä aikavälillä tämä kehitys kasvattaa entisestään tarvetta pienille yhden tai kahden huoneen asunnoille, kun taas suurien neljän huoneen ja suurempien asuntojen suhteellinen kysyntä laskee. Tulevaisuuden asuntokysyntä on vahvasti riippuvainen kunkin asuntomarkkina-alueen väestön rakenteesta. Asuntokysyntä vaihtelee asuntomarkkina-alueittain niin, että muuttoliikkeen kasvattamilla alueilla väestön ikääntymisen vaikutukset eivät näy niin voimakkaasti kuin alueilla, jolla väki vähenee. Seuraavan 5–15 vuoden aikana huomionarvoista on ikääntyvän väestön kasvava muuttoliike kohti kaupunkiseutujen keskuksia. Suuret ikäluokat muuttavat etenkin palveluiden ja asunnon laatuominaisuuksien perässä keskustan läheisyyteen pienempiin asuntoihin jättäen jälkeensä kaupunkiseutujen reunoille suuren määrän kookkaampia asuntoja. Näihin kohdistuva kysyntä vähenee tulevaisuudessa rakenteellisista syistä erityisesti muuttotappioalueilla, joissa perheellistyvien määrä pienenee. Tämä rakenteellinen muutos tulisi ottaa huomioon tulevaisuuden asuntotuotannossa, suurempien asuntojen ja etenkin omakotitalojen ja -tonttien tuotannossa. ASUNTOKYSYNNÄN MUUTOKSET TULEVAISUUDESSA Kotitaloudet määrittävät asuntomarkkinoilla kysynnän, ja väestön rakenteellisilla muutoksilla suuri vaikutus asuntomarkkinoiden toiminnalle. Kun tiedetään nykyisen väestörakenteen suhde ja vaikutus asuntokysynnälle, voidaan myös tulevaisuuden asuntokysyntää ennakoida väestökehityksen ja asumistrendien ennusteiden mukaan. Ilman kyselytutkimuksista kerättyä tietoa, asuntopreferenssien muutoksesta saatava informaatio näkyy ensisijaisesti tiettyjen asuntojen käyttöönotoissa sekä asuntojen hinnoissa. Asumispreferenssien muutosten ja olemassa olevan tarjonnan tulisi näkyä asuntojen tulevassa tuotannossa. Uudistuotannon tarjontaa voidaan estimoida esimerkiksi tarjonnan hintajouston kautta. Kirjoitus perustuu syksyllä 2014 Oulun kaupungille tehtyyn projektiin asuntotuotannon skenaarioista sekä loppuvuonna 2015 valmistuvaan pro gradu -työhön ”Väestöndemografisten muutosten vaikutukset asuntokysyntään – katsaus Oulun asuntomarkkinoihin”. 30 MAANKÄYTTÖ 2|2015 Viivi Ruuskanen työskentelee Newsec Valuation Oy:ssa ja valmistuu tänä vuonna filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan kaupunkimaantiede. Sähköposti: viivi.ruuskanen newsec.fi. Otsikon ilmaisema tällä hetkellä arvioituna suorastaan riemastuttava pikkuilmoitus oli sota-ajan Hesarissa, jonka sattumoisin löysin huvilan vintiltä. Tämä ilmoitus toimikoon aasinsiltana tähän maanmittaustoiminnan julkisuuskuvaa koskevaan pakinaani. Ensimmäinen kosketukseni maanmittaukseen mediassa oli mielestäni hyvin asiallisen mittaustapahtuman jälkeen Kainuun Sanomien yleisönosastossa kirjoitus otsikolla ”Geodeettista vandalismia Kajaanissa”. Tällä hetkellä SOME, joka minulle on lähes vieras asia, pyörittää kaikkia mahdollisia asioita, ei järjellä eikä tiedolla, vaan suurimmalta osin tunteella ja vielä kerran tunteella. Peukut nousee ylös ja alas ja uusin symboli on keskisormi. Jos SOME:n hypettämä mielikuva kasvaa liian kauan ja vahvaksi, sitä on lähes mahdoton muuttaa, esitti sitten vallitsevaa mielikuvaa vastaan minkälaisia tosiseikkoja tahansa. Etenkin lännessä rapakon takana usein esitetään, että kyseessä on salaliitto tai asialla on kansainvälinen Illuminaatti, josta en kyllä tiedä muuta kuin nimen, mutta jotain pahaa se varmasti on. Jos yritän esittää vastaan jotain mielestäni tieteellistä argumenttia, minulle vastataan, että joo, joo, mutta, mutta. 40 vuotta sitten, kun Maanmittaushallitus suunnitteli kiinteistöjen kauppahintatilastoa arvioinnin apuvälineeksi, Mikkelin kokeilusta lähetettiin lehdistölle lehdistötiedote. Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti asiasta negatiivisen artikkelin, jossa johtava ajatus oli, että eihän niitä kiinteistöjä voi arvioida jonkun virkamiehen laatiman tilaston avulla. Maanmittaushallitus lähetti lehteen vastineen, joka kiltisti kyllä julkaistiin sanasta sanaan, mutta otsikkona oli ”Maanmittaushallitus selittelee”. Viimeisin julkisuudella ratsastaneista aiheista, joihin maanmittauksen tai maanmittareiden on katsottu sekaantuneen, on ollut Jorvaksentien levennyksen maantietoimitus ja vanhan omakotitalon pakkolunastaminen Espoossa, minkä viimeisimmistä vaiheista en tällä hetkellä kyllä tiedä. Maanomistajan tytär on muutamaan kertaan ollut lehtien palstoilla kuvan kera. SOME:n kirjoitukset tästä aiheesta eivät kuitenkaan kaikki ole olleet maanomistajan kannalta pelkästään positiivisia. Toinen juttu, jonka nähtyäni piti hieraista muutaman kerran silmiä, että, haloo, mistähän tässä nyt onkaan kysymys. Jutun mukaan omakotitalon omistajan palattua lomamatkalta talon seinään kiinni oli rakennettu maantie. Tästähän riemu SOME:ssa alkoi ja jotenkin sormet hankkeessa oli myös maanmittarilla, mutta tietämäni mukaan maanmittarin rooli oli aika pieni. Keskustelun laineet loiskuivat korkealla ja aihetta esitettiin jopa, muistaakseni, Maanmittauspäivien kes- VETURIMIES ANNETAAN U LKOHUUSSIN A LUNEN JA O TETAAN M AANMITTARI T ONTIN LOHKOMISEEN kustelun aiheeksi, mutta hyvin pian aiheesta luovuttiin. Vähänkään alaa tunteva löytää jutusta monta virhettä ja piirrettä tai ainakin kysymystä, joita ei jutun käynnistäneen kannalta epäedullisuudesta johtuen tuotu esille. Jutun loiskeet ovat johtaneet erilaisiin oikeudenkäynteihin ym. Ehkä eniten julkisuutta kuitenkin on saanut ns. Förstien omakotitontin lunastus Espoossa. Parasta median kannalta on ollut se, että lunastus käsiteltiin kahteen kertaan. Kyllä moni pyyhki silmäkulmiaan, kun talon isäntä kannettiin dialyysikoneineen talosta ulos MOT:n televisiokameroiden seuratessa herkeämättömästi tilanteen etenemistä. Toimitusinsinöörin ja uskottujen miesten määräämää korvausta pidettiin mediassa ja yleisönosastokirjoitteluissa täysin alimitoitettuna. Eihän sillä saanut häätövaiheessa juuri minkäänkokoista asuntoa Espoosta. Kyllä toimitusmiesten määräämä korvaus piti korvausten määräämishetkellä olla ja olikin, ainakin maaoikeuden mielestä, täysi korvaus. Mutta kun maanomistajat eivät periaatteellisista syistä ottaneet korvauksia vastaan ja asuntojen ja kiinteistöjen hinnat karkasivat korkealle, ei lunastuskorvauksella muutaman vuoden jälkeen varmasti saanut kunnollisen kokoista asuntoa Espoosta. Eräs asiantuntija tähdensi MOT:n haastattelussa, että korvauksen määräämisessä olisi pitänyt ottaa huomioon lunastuslain asuntotakuu ja näin ei oltu tehty. Toiset taas yrittivät väittää vastaan, että lunastuskorvaus on määrätty käyvän hinnan periaatteella eikä asuntotakuu anna sitä suurempaa korvausta. Mainittu asuntotakuuhan liittyy lunastuslain leikkaussäännöksen soveltamiseen ja se takaa, että leikkaussäännöksestä huolimatta asunnosta on saatava käypä hinta. Kyllä sain monta kertaa kahvipöydässä puolustella toimitusmiesten ratkaisua ja parasta kyllä oli, ettei Maanmittauslaitos provosoitunut vastaamaan kirjoituksiin mediassa, koska huonostihan siinä olisi käynyt periaatteella ”Maanmittauslaitos selittelee”. Elämää suurempia juttuja tulee julkisuuteen maanmittauksen laajalta alalta silloin tällöin eikä niitä, herkullisia juttujakaan, voi tässä kaikkia esittää. Lähivuosilta muistiin palaa vielä mm. Lohtajan rantojen pakkolunastus puolustustarkoituksiin, josta tässäkin lehdessä oli monta artikkelia. Maaoikeus nosti toimitusmiesten ratkaisua jonkin verran ja korkein oikeus ei antanut valituslupaa. Juttu ei kuitenkaan loppunut tähän ja maanomistajat ja vuokramiehet saivat asianajajansa avulla sopimuksella merkittävät lisäkorvaukset. Kolmenkymmentä vuotta sitten mediassa oli kiinnostuksen kohteena Kaskisaaresta Lauttasaaren johtavan sillan rakentaminen ja siihen liittyneet yleisen alueen mittaustoimitukset ja lunastustoimitukset. Lauttasaaren puolella hanketta vastusti Spede, joka kylläkin sitä ennen yritti saada kaupungin virkamiehet hankkeen taakse. Spede vitsaili, että kertokaa hänelle jokin haluamanne hanke, niin hän ryhtyy sitä vastustamaan, niin kyllä silloin kaupunki hankkeen toteuttaa. Kaskisaaren puolella vastustajana oli mm. Lenita. Yleisen alueen mittaustoimituksessa eräs hanketta vastustanut insinööri suolsi puhetta eikä kaikki ollut loppuun asti mietittyä. Kiinteistöinsinööri kirjasi kuitenkin kaikki toimituspöytäkirjaan, mistä ko. insinööri hermostui ja esitti, että hänen insinöörikunniaansa oli loukattu, kun hänen sanomisensa oli kirjattu ylös. Noh, silta on ollut jo pitkään rakennettuna ja Kimikin voi nyt vaikka kävellä Kaskisaaresta siltaa pitkin Lauttasaareen vaippaostoksille. Palaan lopuksi alun otsikon aiheeseen. Tuttuni oli lohkomisen asianosaisena ja hänen tilansa, johon ostettu määräala piti liittää, rekisterinumero oli 5:25 ja tilan, josta määräala oli ostettu, vastaavasti 5:29. Kun lohkomispaperit tulivat, niissä lohkomisen jälkeen tuttuni uuden tilan rekisterinumero oli 5:2. Minä vaan kysyn, onko tämä nyt oikein, ja näin kysyy myös Veturimies MAANKÄYTTÖ 2|2015 31 ILMOITUS ILMOITUS Parin viime vuoden aikana satelliittimittaus on kehittynyt harppausaskelin. Ensin Trimble toi markkinoille täysin uuden HD-GNSS -mittausmenetelmän, sitten GNSS:ään tai takymetriin liitettävän Imaging Roverin myötä koordinaatistoon sidotut 360 asteen panoraamakuvat ja nyt taskuun mahtuvan GNSS-vastaanottimen, joka tarjoaa 50 cm:n tarkkuudella paikkatiedon keruun tavallisilla älylaitteilla. Mikä merkitys ja mitä uutta hyötyä kehityksellä on käyttäjien kannalta? Panoraama GNSS-mittauksessa Terrestriaalisesta fotogrammetriasta tuli osa jokapäiväistä maanmittausta, kun Trimble esitteli VISION™-teknologian ensimmäisen kerran VX -takymetriskanneriin integroituna vuonna 2007. VISION-teknologian ydin on koordinaatistoon sidottu mittatarkka kamera. Saaduilta kuvilta voidaan todeta mitatut pisteet ja tehdä täydentäviä mittauksia. Sittemmin Trimble on varustanut kaikki robottitakymetrinsä VISION-ratkaisulla, jolloin maastotallentimen näytöllä olevaa kuvaa voi käyttää myös takymetrin ohjaamiseen. Trimble V10 -kamerasensori on uudentyyppinen osa VISION-tuoteperhettä. Laitteen runko sisältää 12 kalibroitua kameraa, joista muodostuva kamerasensori liikkuu mittaajan mukana kartoitussauvassa – siitä tulee nimitys Imaging Rover. Laite muodostaa yhdessä RTK-vastaanottimen tai prismatähyksen ja takymetrin kanssa integroidun fotogrammetrisen mittausjärjestelmän, jolla saadaan tallennettua napin painalluksella 360 asteen panoraamakuva, joka sisältää sijaintikoordinaatit ja orientointitiedot. Kaikki V10-tiedonkeruun edellyttämä toiminnallisuus on saumattomasti integroitu osaksi mittaajien arkipäivän työkalua, Trimble Access -maastomittausohjelmistoa. Niinpä järjestelmän käyttöönotto ja tiedonkeruu eivät edellytä suuria muutoksia tuttuihin toimintatapoihin, vaan panoraamamittaus muodostuu luontevasti osaksi tehokasta maastotyöskentelyä. Mittatarkka panoraamakuvaus on tehokas ratkaisu moneen mittaussovellukseen. Aineiston keruu on hyvin nopeaa, sillä yhden kuva-aseman mittaa- minen ja kuvaaminen on hoidettu muutamassa sekunnissa. Esimerkiksi vain vähän aikaa näkyvissä olevat peittyvät infrarakenteet tai talonrakennuksen kohteet saadaan nopeasti dokumentoitua. Hankalasti mitattavat tai vaaralliset kohteet voi mitata myöhemmin kuva-aineiston avulla. Samalla kuville tallentuu valtava määrä ominaisuustietoa kohteista, kuten rakennuksista, katuvarusteista, putkistoista, kaapeleista, liikennemerkeistä tai leikkipaikan varusteista. Kohteiden mittaus kuvilta tehdään toimistolla Trimble Business Center -ohjelmistolla (TBC). Automaattisten toimintojen määrä kasvaa ohjelmistossa jatkuvasti. Yksittäisten pisteiden poimiminen manuaalisesti on vain yksi toimintatapa, sillä pistepilven muodostaminen tai viivamaisten kohteiden tunnistaminen ja irrottaminen panoraama-aineistosta automaattisesti ovat todennäköisesti kohta arkipäivää. Kuvalta kartoitettua kaapelireittiä asemapistenäkymässä. (TBC) Ajankohtaisiin kysymyksiin vastaa Seppo Tötterström Geotrimiltä. Koko pienenee, käyttö laajenee Markkinoille on tullut uuden kokoluokan GNSS-vastaanotin, jonka voi langattomasti yhdistää maastokelpoisten ammattilaitteiden lisäksi iOSja Android-älypuhelimiin tai tabletteihin. Kun älylaitteisiin on jo saatavissa laajasti paikkatietosovelluksia, laite mahdollistaa käyttösovelluksen tarvitseman tarkan sijaintitiedon kätevästi muun kerätyn tiedon lomassa. Menetelmässä Trimble R1 GNSS korvaa älylaitteen oman paikannusteknologian tarkalla GNSS-sijaintitiedolla, jota kaikki laitteeseen asennetut sovellukset pystyvät hyödyntämään. Trimblen R1-vastaanotin tuottaa jopa 50 cm:n tarkkuuden VRS-korjauksella ja hyödyntää GPS- ja Glonass-satelliittien lisäksi myös tulevia Galileo ja Beidou -satelliitteja. Laitteen merkitys tulee sen laajoista käyttömahdollisuuksista. Järeitä GNSS-järjestelmiä merkittävästi edullisempi ja pienikokoisempi laite soveltuu organisaatioille, joissa tehdään paljon kentällä tiedonkeruuta, esimerkiksi ympäristön dokumentointia tai omaisuuden inventointia. Paikkatiedon voi kerätä kätevästi puhelimella tai tabletilla, johon on asennettu paikkatietosovellus, esimerkiksi Trimble TerraFlex. Laitteen tärkeimmät käyttösovellukset liittyvät verkostojen ylläpitoon, kuntien tarkastustehtäviin, luonnonvarojen inventointiin, ympäristötiedon keruuseen sekä omaisuuden kunnossapitoon. Myös kuluttajat, kuten innokkaat luonto- tai kuntoharrastajat voivat hyödyntää laitteen tarkkaa sijaintitietoa. Voiko GPS-laite käyttää VRS-korjausta ilman VRS-sopimusta? ”VRS on ainoa menetelmä, jossa GNSS-mittaajan viereen luodaan virtuaalinen tukiasema, joka tuottaa mm. RTK-korjausta. Joillakin GNSS-laitteilla voi saada virtuaalityyppistä korjausta, joka kuitenkaan ei ole samaa kuin Geotrimin Trimnet VRS-korjaus. Trimnet VRS perustuu Trimble VRS™ -teknologiaan, jonka laskenta-algoritmit on suojattu tavaramerkin alle. Tätä korjausta saa Suomessa ainoastaan Geotrimiltä lisenssillä Trimnet-palveluna, eli jos ei ole tehnyt VRS-sopimusta Geotrimin kanssa, Trimble VRS™ ei ole käytettävissä. Trimble VRS -teknologia eroaa muista verkkokorjauksista luotettavuudellaan ja varmuudellaan. Taustalla on maailman johtavan paikannuslaitevalmistajan satelliittiteknologinen huippuosaaminen, Pivot-alusta ja vuosikymmenien tietotaito.” Mitä tarkoittaa luotettava sijaintitieto? ”Trimnet VRS toimii aina, 24/7/365. Silloinkin, kun maastossa käyttäjän internet-yhteys katkeaa, Trimnet VRS on toiminnassa. Työskentelyä voi jatkaa kahdella tavalla: hyödyntämällä eri operaattoreiden mobiiliverkkoja tai käyttämällä RTX:ää eli satelliitin kautta saatavaa korjausta. VRS-palvelun saatavuus on 100 %.” Miten paikannuslaitteiden uusin tuotekehitys näkyy Trimnet-palvelussa? ”Geotrim kehittää aktiivisesti Trimnet-palvelua ja paikalliset olosuhteemme ovat voimakkaasti mukana ohjelmisto- ja laiteteknologian tuotekehityksessä. Kaikki verkon tukiasemamme on juuri uusittu ja päivityksiä tehdään jatkuvasti. Palvelusopimuksen omaavilla on uusin teknologia aina käytössä, laitemerkistä riippumatta. Päivitysten ansiosta Trimnet auttaa ottamaan täyden hyödyn irti myös kaikkein uusimmista laitemalleista ja tarjoaa niiden tarvitsemat tarkkuusluokat. Verkon kapasiteetti kestää järeää käyttöä.” Miten palvelun saa käyttöön? ”Trimnet-palvelun saa käyttöön ottamalla yhteyttä Geotrimiin. Palvelu sisältää myös helpdeskin, mobiilipalvelut ja palvelutuotteita eri tarkkuusluokilla. Nämä on rakennettu suomalaisten mittausorganisaatioiden tarpeet huomioiden. Tukitiimimme ja asiakaspalvelumme auttavat aina tarvittaessa.” Kompakti GNSS tarjoaa älypuhelimelle erittäin tarkan sijaintitiedon. Perintötie 2c, 01510 VANTAA puh. 0207 510 600 info@geotrim.fi, geotrim.fi ILMOITUS Mitä tarkoittaa luotettava GPS-sijaintitieto? Malgorzata Gabrych Luonnossa, katolla Ga br yc h Haastattelut: Susanna Kari at a M o alg rz Marja italialaisen kollegansa kanssa Wollishofenin vesilaitoksen orkideakatolla Sveitsin Zürichissä. Rentoutumista, luontoyhteyttä, hyötyviljelyä. Joskus vihreä virkistyskeidas löytyy yllättävän läheltä kaupunkiympäristössäkin – riittää, kun kipuaa katolle. FRIEDENSREICH HUNDERTWASSERIN arkkitehtuuriin tutustuminen oli yksi viherkattoja tutkivan Marja Mesimäen ensimmäisistä kiinnostuksista uudenlaiseen vihreään infrastruktuuriin. “Se vei ajatuksia siihen, miten voitaisiin tuottaa mielenkiintoista kaupunkia erilaisten viherelementtien avulla ja samalla myös parantaa ympäristön laatua”, hän kuvailee kiinnostustaan rakennetun ympäristön ja luonnon rajapintoihin. Marja on syntyperäinen kaupunkilainen, mutta ympäristöasiat ovat olleet hänelle aina tärkeitä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa valtiotieteiden maisteriksi erikoistuen ympäristösosiologiaan ja kaupunkiympäristön kysymyksiin. Marja perusti Susanna Lehvä virran kanssa viherkattoihin liittyvän Viides ulottuvuus -tutki- “Liikkeellä on monenlaisia, osin perusteettomiakin e nnakkoluuloja.” 34 MAANKÄYTTÖ 2|2015 musohjelman ja tällä hetkellä hän tekee väitöskirjaa viherkattojen omaksumisen ja kokemuksellisuuden parissa. VIHERKATTOJEN NOUSU – MYÖS POHJOLAN OLOISSA Maailmalla uudenlaisia viherkattoja on käytetty jo pitkään osana kaupunkimaisemaa ja niiden rakentamista ohjataan ja tuetaan monin tavoin. “Esimerkiksi Saksassa rakennetaan miljoonia neliömetrejä viherkattoja joka vuosi. Ranskassa taas tuli juuri voimaan laki, joka ohjaa voimakkaasti viherkattojen käyttöön aurinkopaneelien ohella.” Äkkiseltään ajateltuna Suomi pitkine ja pimeine talvineen tuntuu haasteelliselta ympäristöltä viherkattojen systemaattiselle rakentamiselle. Marjan mukaan Viides ulottuvuus -ohjelmassa saadut tulokset kuitenkin osoittavat, että viherkatot toimivat esimerkiksi hulevesien hallinnassa myös Suomen olosuhteissa. Kasvillisuus pärjää, kunhan kasvualusta vain on tarpeeksi paksu. Marja kuitenkin muistuttaa, että rakentamisen näkökulmasta viherkatot ovat Suomessa vielä jotain uutta. Neljä vuotta sitten edes viherkatto-termi ei ollut kovin yleisesti käytössä, mutta nykyisin jo monet kaavoittajat tuntevat viherkattojen edut ja ovat aktiivisesti KÄYTTÄJÄ TARJOAA ARVOKASTA TIETOA Kasvavasta viherkattoihin kohdistuvasta kiinnostuksesta huolimatta viherkattojen käyttäjäkokemusten tutkimuksessa riittää valtavasti kartoitettavaa. Tietynlaisiin kattoratkaisuihin liittyviä preferenssejä on tutkittu esimerkiksi valokuvapohjaisilla tutkimuksilla. “Näiden harvojen olemassa olevien tutkimusten valossa on käynyt ilmi, että viherkatoista pidetään visuaalisesti enemmän kuin kasvittamattomista katoista, ja että viherkatot voivat tuottaa elvyttäviä kokemuksia”, Marja esittelee aikaisempaa tutkimusta. Marjalla on itsellään kokemusta useista erilaisista tutkimuksista liittyen viherkattojen käyttäjäkokemuksiin. Hän on esimerkiksi tehnyt haastattelututkimusta yksityisistä henkilöistä, jotka ovat hankkineet viherkaton omistamaansa rakennukseen. Tutkimuksen mukaan nämä ihmiset olivat tyytyväisiä kattoihinsa: viherkaton helppohoitoisuus oli yllättänyt ja vuodenaikojen mukaan vaihtuva näkymä miellyttänyt. Ikanon katon koealoja Vantaalla. Taina Suonio KÄYTTÖTARKOITUKSIA MONEEN LÄHTÖÖN Viherkattoja voidaan suunnitella ja rakentaa monella eri tavalla ja moneen käyttötarkoitukseen. Näin ollen kattoratkaisujakin on monia erilaisia. “Esimerkiksi Sveitsissä on paneuduttu luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja suuntauduttu mahdollisimman luonnonmukaisten materiaalien käyttöön, kun taas esimerkiksi New Yorkissa harrastetaan paljon kattoviljelyä”, Marja tarjoaa kansainvälistä vertailua. Suomessa viherkattoja on toteutettu esimerkiksi piharakennusten ja pienten katosten rakenteina, osittain “ehkä vanhan turvekattorakentamisen hengessä”. Viherkatot ovat juurtuneet hyvin myös liiketilojen ja julkisten rakennusten harjoille: viimeaikaisia suuria hankkeita ovat esimerkiksi Tikkurilan matkakeskus Dixi, Ikano Retail Center Vantaalla ja Oulun jätteiden lajitteluareena LAREn katto. Asuinrakennusten katoille viherkattoja ei ole Marjan oman kokemuksen mukaan Suomessa vielä toteutettu erityisemmin. Tämä on kuitenkin myös nytkähtämässä liikkeelle, sillä esimerkiksi tulevilla Vantaan asuntomessuilla nähdään asuintalo, johon rakennetaan 30 cm:n kasvualustalle niittymäinen viherkatto. Marjan tutkimuksen mukaan viherkattoja kannattaisi räätälöidä erilaisiin käyttötarkoituksiin myös käyttäjänäkökulmasta. “Erilaisia sovelluksia voisivat olla esimerkiksi turvallinen oppimisympäristö koulurakennuksen katolla, terapeuttinen puutarha sairaalan tai vanhainkodin katolla, pieni rauhoittumiskeidas keskellä kaupunkia tai palstaviljelmä kerrostalon katolla.” Malgorzata Gabrych integroimassa niiden rakentamista kaupunkisuunnitteluun. Tietoa ja osaamista tarvitaan kuitenkin vielä paljon ja sitä pitäisi levittää tehokkaasti. “Liikkeellä on monenlaisia, osin perusteettomiakin ennakkoluuloja”, Marja pohtii. Yksi iso askel rakennusalan innostamiseksi on parhaillaan käynnissä: viherkattoja koskeva RT-kortin uudistaminen. “Sen myötä viherkattorakentamiseen saadaan lisää tietoa, joka auttaa viherkattojen suunnittelijoita ja rakentajia”, Marja kertoo. Vaikka viherkatot elävätkin nyt modernia nousua, ei niiden rakentaminen ole ilmiönä uusi. Marja kuvailee Sveitsin Zürichissä sijaitsevaa lähes 100-vuotiasta Wollishofenin vesilaitoksen katon orkideaniittyä sadunomaiseksi. Myös Suomesta löytyy vastaava esimerkki: Linnanmäen vanhan vesitornin päällä oleva puutarhamainen viherkatto on perustettu jo 1930-luvulla. “Siellä on valtava määrä kasvillisuutta ja näkymät ovat huikeat.” Pyrkiessään hiilin eutrauliuteen K ööpenhaminan k aupunki on ottanut käyttöön l injauksen, jonka mukaan tietyin edellytyksin kaikkiin uusiin rakennuksiin on rakennettava viherkatto. Marja osallistui puhujana viherkattoteemaiseen s eminaariin Kööpenhaminassa. ”Kommunikointi eri toimijoiden välillä läpi koko rakennushankkeen on tärkeää.” Yhdessä maisteriopiskelija Hanna Niemisen kanssa Marja on puolestaan tehnyt tapaustutkimusta viherkatoista osana suuria rakennushankkeita. Analyysin perusteella havaittiin, että eri toimijat antavat rakennusprojektin edetessä viherkatolle erilaisia merkityksiä ja tavoitteita, ja tällöin lopputulos ei välttämättä vastaa kenenkään odotuksia eikä toimi halutulla tavalla. Kommunikointi eri toimijoiden välillä läpi koko rakennushankkeen on siis tärkeää. Viherkattojen kokemuksellisuutta Marja on tutkinut kyselylomakkeen ja ns. eläytymismenetelmän avulla. Kyselytutkimuksessa mitattiin koettua elävyyttä ja toisaalta viherkattojen yleistä hyväksyttävyyttä. Marja kertoo, että alustavien tulosten mukaan viherkatot voivat olla merkittävä lisä rakennettujen kaupunkialueiden virkistyspotentiaaliin erityisesti silloin, kun pääsy muuhun luontoon on rajattua. Eläytymistutkimuksen aineistona käytetään puolestaan tarinoita tulevaisuuden viherkatoista. “Tutkimus osoittaa, että viherkatot voivat tuottaa samankaltaisia kokemuksia kuin muukin kaupunkiluonto, mutta niihin liittyy myös oma erityinen kokemuksellisuuden tasonsa.” MAANKÄYTTÖ 2|2015 35 ”Viherkaton helppohoitoisuus oli yllättänyt käyttäjät ja vuodenaikojen mukaan vaihtuva näkymä miellyttänyt.” RAKENTEELLISIA JA KOKEMUKSELLISIA HYÖTYJÄ Hulevesien hallinta tonteilla, viilennys ja melun vaimennus ovat esimerkkejä viherkattojen fyysisistä hyödyistä. Lisäksi viherkatot suojaavat kattorakenteita UV-säteilyltä ja lämmönvaihtelujen haurastuttavalta vaikutukselta, mikä voi pidentää katon elinkaarta jopa 2–3 kertaa verrattuna kasvittamattomaan kattoon. Vehreillä katoilla on kuitenkin paljon annettavaa myös kokemuksellisuuden näkökulmasta. Visuaalinen miellyttävyys ja sitä kautta ihmisen hyvinvointia parantava vaikutus on katon yksi selkeä etu, mutta viherkatot ovat paljon muutakin kuin vain “maiseman kaunistus”. “Esimerkiksi oleskeluun tarkoitetut viherkatot voivat tarjota käyttäjille monia hyötyjä sosiaalisesta kanssakäymisestä hyötykasvien kasvatukseen”, Marja kertoo. Näiden tekijöiden lisäksi Marjan eläytymistutkimuksen kertomuksissa nousivat esiin muun muassa sellaiset seikat kuin luontoyhteys ja luonnosta oppiminen, lepo ja uudistuminen sekä näköalojen kokeminen. Viherkattojen tuottamat virkistys- ja hyvinvointihyödyt olisikin hyvä huomioida viherkattojen suunnittelussa ja rakentamisessa sekä rakentamisen ohjauksessa. Marja painottaa, että käyttäjät kannattaisi ottaa mukaan suunnitteluun erityisesti silloin, kun viherkatolla tavoitellaan monenlaisia hyötyjä nimenomaan käyttäjien näkökulmasta. Marc Grañén Marcin pyrkimyksenä on, että eläimet voivat elää harmoniassa hänen viherkatoillansa. Tulevaisuudessa hän haluaisi rakentaa ”syötäviä” v iherkattoja esimerkiksi koulubussien katoille. M a rc Gra ñ é n Marc haluaa ”liikkuvilla puutarhoillaan” piristää kaupunkien katukuvaa. VIHERKATTOJA TOISELLA TASOLLA 36 MAANKÄYTTÖ 2|2015 Kun inspiraatio liikkuvista puutarhoista oli syttynyt, piti pohtia realiteetteja. Marc tutki liikennelainsäädäntöä ja toteutuksen mahdollisia ekologisia seurauksia sekä puhui insinöörien kanssa ideansa rakenteellisesta puolesta. Lopulta syntyi PhytoKinetic, ajoneuvojen katoille kiinnitettävä viherkattokonsepti. PhytoKinetickatossa kasvillisuus istutetaan erityiselle vesiviljelykasvualustalle, joka on kevyempää kuin maa-aines. Kokonaisuus kiinnitetään reunoilta kehyksillä ja päältä verkolla, jotta kaikki pysyy siellä missä pitääkin. PhytoKinetic-katto imee itseensä hiilidiok sidia ja se toimii lämmöneristeenä kylmällä tai viilennyksenä kuumalla ilmalla. Lisäksi se tuo maisemaan lisäarvoa visuaalisuudellaan. ”Ihmiset hymyilevät leveästi ja pyytävät pysäyttämään auton, jotta he saisivat ottaa kuvia”, Marc kuvailee ihmisten ihailevia reaktioita. Marc näkee keksintönsä toteuttamiskelpoisena myös pohjoisemmassa katukuvassa kuten Suomessa. Esimerkiksi maksaruoho ja erilaiset havukasvit kestävät kylmiä olosuhteita. ”Jokainen projekti on erilainen ja pitää suunnitella tarkasti kontekstin mukaan”, Marc sanoo. Marc Grañén ESPANJALAINEN MARC GRAÑÉN on itseoppinut puutarhuri. Hän aloitti biologian opinnot yliopistossa ja vaikka hän ei suorittanut tutkintoa loppuun, opiskelu avasi hänelle erityisen näkökulman puutarhanhoitoon. ”Opin paljon luonnosta ja yritin kopioida luonnon omia malleja maisemansuunnitteluun”, Marc kertoo kiinnostuksestaan kestävään maisemointiin. Kun tämä Bescanón kylästä kotoisin oleva puutarhuri oli ollut alalla viisitoista vuotta, eräs asiakas pyysi häntä toteuttamaan taloonsa viherseinän. Silloin Marcin luovuus ja energia pääsivät toden teolla valloilleen: projekti toisensa jälkeen hän yhdisti maisemasuunnitteluun yhä enemmän taidetta – aina kuitenkin kestävyysperiaate mielessään. Yhtenä päivänä Marc inspiroitui viemään viherrakentamisen kirjaimellisesti kokonaan uudelle tasolle. ”Katsoin kuvaa Barcelonan kaduista täynnä autoja, busseja ja betonia, ja silloin ajatus syntyi.” Marc jäi pohtimaan, voisiko ajoneuvojen katoille saada palan luontoa ja vihreyttä. ”Miksei?” oli hänen oma vastauksensa. Marc suunnittelee ja toteuttaa jokaisen projektinsa yksityiskohtaisesti. Smart City -s eminaari esitteli useiden suomalaisy ritysten o saamista. P rofessori Pekka Kess toimi s eminaarin isäntänä. Kaupunkikehittäminen TARVITSEE TIETOJOHTAMISTA JA INHIMILLISTÄ LUOVUUTTA HOUKUTTELEVUUDEN JA UUDENLAISTEN PALVELUIDEN LUOMISEKSI – JA RIPAUKSEN INSINÖÖRIOSAAMISTA Teksti ja kuvat: Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo Oulussa järjestettiin 4.–6.5.2015 kaupungin ja yliopiston yhteistyönä konferenssi ”Intelligent Community Development & Smart Market Creation”. Ouluun kokoontui yli 300 maailman luokan osaajaa verkostoitumaan, jakamaan parhaita käytänteitä ja ideoita. Päivien tavoitteena oli tuoda esille, kuinka tärkeää on luoda kaupungeista ja yhteisöistä elinvoimaisia, houkuttelevia ympäristöjä sekä taata uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia digitaalisille markkinoille. KAUPUNKIKEHITTÄJIEN LISÄKSI osallistujina konferenssissa oli kansainvälisiä päättäjiä, asiantuntijoita, tutkijoita sekä liiketoiminnan edustajia. Visioita ja hyviä kokemuksia jaettiin päivien aikana teemojen ollessa mm. avoin hallinto, rakennettu ympäristö, terveys, älykäs liikenne sekä koulutuksen muutospaineet. Tilaisuudessa oli yli 100 puhujaa ja panelistia sekä 50 yritystä, jotka kertoivat oman näkemyksensä älykkäillä markkinoilla toimimisesta. Tilaisuuden taustalla oli Suomen kuuden suurimman kaupungin yhteinen 6Aika-strategia. Kuutoskaupunkien (Espoo, Helsinki, Oulu, Tampere, Turku, Vantaa) kaupunginjohtajat osallistuivat tilaisuuteen mm. yhteisessä paneelikeskustelussa älykkään kaupungin johtamisesta. Ulkomaisena vahvistuksena olivat Luulaja, Tromssan ja Eindhoven. Pohjois-Skandinavian suurimmilla kaupungeilla Luulajalla, Oululla ja Tromssalla on tavoitteenaan jatkaa aktiivisesti pohjoisen alueen liikenneyhteys sekä yritys- ja tutkimusyhteistyötä. KAUPUNKIEN ROOLINA ON MAHDOLLISTAA ALUEEN KEHITTYMISTÄ TUKEVIA TOIMINTOJA Tilaisuudessa pohdittiin kaupunkien ja kuntien roolia toimintojen mahdollistajana. Tulevaisuuden suunnittelua tukevia visioita ja toimenpiteitä tarvitaan kaupunkien johdon tasolta, jotta alueen toimijat voivat panostaa omalla osaamisellaan myös alueensa kehittymiseen ja hyvinvointiin. Yhteistyössä toimimalla ja näkymällä Suomen suurimmat kaupungit voivat näkyä kansainvälisestikin varteenotettavana toimijana. MAANKÄYTTÖ 2|2015 37 Kuutoskaupunkien kaupunginjohtajat ja heidän kollegansa osallistuivat paneelikeskusteluun ”Smart Mayors Lead Smart Cities”. Orkestroinnilla saavutetaan suuria etuja ja nopeutetaan tutkitun tiedon ja teorian jalostamista palveluiksi. Ammattitaidolla järjestetyn seminaarin pääteemoja olivat kaupunkien kehittämiseen liittyvät kysymykset, digitaalinen terveys ja -hoito, oppimisen uudet mahdollisuudet, rakennetun ympäristön ja liikkumisen liiketoimintamallit, terveysteknologia, kestävä rakentaminen, älykkäät markkinat ja uudenlaiset living labit sekä sosiaaliset innovaatiot. Teematyöpajoissa asiantuntijat yrityksistä ja tutkimuslaitoksista keskustelivat ja jakoivat tietoa tutkimuksistaan, kokemuksistaan ja liiketoimintaratkaisuistaan. ”Seminaarin lopulla osallistujille tarjottiin mahdollisuus kehittää kriteerejä, joilla Oulun ydinkeskustassa sijaitsevaan Torinrannan alueeseen kohdentuvia toimenpide-ehdotuksia voitaisiin arvioida ”Kaupunkien, yritysten ja akateemisten toimijoiden osaamisen integrointi vaatii p aljon totutusta toiminnasta ja päätöksenteosta poikkeavaa toimintaa.” 38 MAANKÄYTTÖ 2|2015 älykaupungin näkökulmista. Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunta ja kauppakorkeakoulu järjestivät ideoidentäyteisen työpajan, jossa sovellettiin vastikään kehitettyä mahdollisuustestipenkkiä. Työkalu osoittautui kelpo sparraajaksi”, kertoi tutkijatohtori Sari Hirvonen-Kantola Oulun yliopistosta. EU:N ALUEIDEN KOMITEAN PRESIDENTTI SUOMESTA Markku Markkula on toiminut EU:n alueiden komitean presidenttinä helmikuusta lähtien. Tehtävä mahdollistaa myös Suomen asiantuntijaosaamisen paremman näkyvyyden ja hyödyntämisen Euroopassa. Omissa puheenvuoroissaan Markkula toi esille sen, että Suomen vahvana osaamisalueena on alueellisen informaation yhdistäminen ja hyödyntäminen päätöksenteon tukena. Kaupunkien, yritysten ja akateemisten toimijoiden osaamisen integrointi vaatii paljon totutusta toiminnasta ja päätöksenteosta poikkeavaa toimintaa. On opittava katsomaan asioita laajemmin esimerkiksi ainakin kaupungin kannalta, mutta omaa toimintaa tulee tarkastella yhä vahvemmin myös EU-tason näkökulmasta. Teknologia mahdollistaa uudenlaisen ja nopeamman erikoistumisen myös esimerkiksi kaupunkien kohdalla. Hyvien käytäntöjen jakaminen ja niistä uudenlaisten palveluiden tuotteistaminen on nyt ajankohtaista. Yhdistämällä tutkimustietoa yritysmäiseen toimintaan ja kaupungin toimintojen kehittämiseen, voidaan kotimainen tietopääoma valjastaa rakentamaan parempaa hyvinvointia ja tehdä siitä suomalainen menestystuote. KAUPUNKIEN ROOLI ON MAHDOLLISTAA DIGIAJAN MONIALAINEN YRITTÄJYYS Minkälainen valmius kaupungeilla tai rahoitusorganisaatioilla on tukea kaupungissa tapahtuvaa yrittäjyyttä tai yrittäjämäistä toimintaa? Globaalit markkinat sekä digitaalitekniikat vaativat uudenlaista johtamista ja tulevaisuuden hahmottamista. Perinteinen hidas projektimainen lähestymistapa kaupunkien suunnalta ei enää riitä. Tarvitaan orkestrointia ja osallistuvaa johtamista myös kuntien ja rahoittajien taholta, jotta asiantuntijatuotteet eri digitaalisuuden osa-alueilta saadaan yhdistettynä esim. kaupunkisuunnittelun käyttöön kotimaisille ja globaaleille markkinoille. Kotimaisen irrallisten hankkeiden hallinnollinen koordinointi ei enää palvele digiaikana. Orkestrointia tarvitaan, jotta kotimainen osaaminen ja yrittäjyys saa mahdollisuuden yhdistää voimavarojaan ja tuottaa nopeasti uudenlaisia palveluita. TULEVAISUUDEN OPPIMISYMPÄRISTÖT Finpedan näkemyksen tulevaisuuden oppimisympäristöihin toi alan uranuurtajiin kuuluva Pasi Mattila. Esityksessään Mattila toi esille pedagogiikkan, arkkitehtuurin ja teknologian roolia muutosvetureina. Oppimisympäristö on muuttumassa koulun sijasta monitoimitaloksi tai yhteisön oppimiskeskukseksi, joka voisi olla käytössä 24/7. Lähiluonto ja yritykset ovat mukana tukemassa oppimisprosessia, jossa teknologia mahdollistaa pedagogisen toimintakulttuurin muutoksen ja on tilassa läsnä, mutta ei näkyvästi hallitse toimintaa. Jalkauttaminen tapahtuu sosiaalisen verkon, virtuaalisten oppimisympäristöjen ja pelillisen oppimateriaalin myötä. Mattilan mukaan opetuksen on siirryttävä sinne missä suomalainen digitaaliyhteiskunta – kodit, yritysmaailma ja muu yhteiskunta, on jo – eikä toimia menneessä toimintakulttuurissa. Kodit ja oppijoiden vapaa-ajalla käyttämät teknologiat ovat kehittyneet radikaalisti viime vuosien aikana, kun taas koulu ja oppimisympäristöt ovat pysyneet suhteellisen muuttumattomina hyvin pikään. DIGITAALINEN KUISKAUS Yksi päivien mielenkiintoisimmista esityksistä oli Oulun yliopiston professori Vassilis Kostakosin esitys – Digitaalinen kuiskaus. Kostakos on kehittänyt tapoja yhdistää digitaalisuutta ja käyttäytymistä sekä tehdä siitä DNA:n tyyppisen henkilökohtaista digi jalanjäljen. Näitä digitaalisia kuiskauksia voidaan hyödyntää myös suunnittelussa ja päätöksen- ja ratkaisunteon tukena niin yksilön, ryhmän kuin vaikkapa kaupungin hyväksi. Digitaalinen jalanjälki on analysoitavissa ja palasteltavissa uudenlaisiksi tuotteiksi vaikkapa matkailun, hyvinvoinnin tai turvallisuuden tarpeisiin. Sosiaalinen media kerää tietoa ähkyksi asti. Positiivisesti nähtynä ähkyn voi muuttaa moottoriksi, joka mahdollistaa uuden palvelutuotannon ja vaikkapa paremman elämisen laadun. ”Hyvien käytäntöjen jakaminen ja niistä uudenlaisten palveluiden t uotteistaminen on nyt ajankohtaista.” Markku Markkula, EU:n alueiden komitean presidentti, oli yksi o dotetuimmista esiintyjistä. Jäljelle jää kysymys, kuinka osaamista yhdistetään ja tietoa jaetaan tulevaisuudessa Suomessa ja kuka ottaa prosessit ja omistajuudet haltuunsa?! LISÄTIETOA AIHEESTA Oulu Smart City seminaari: http://www.smartseminar.fi/ Pasi Mattila. Oppimisympäristön kehittäminen on pedagogisen toimintakulttuurin muutosprosessi. Teoksessa ”Johtajuudella toimintakulttuurin muutokseen – tietoyhteiskuntakehitykseen kouluissa ja opetustoimessa”. Toimittaja: Pasi Silander. 2013. Espoo Innovation Garden – Orchestrating Regional Innovation Ecosystems. Toimittajat: Pia Lappalainen & Markku Markkula & Hank Kune. 2015. Saatavissa: http://urbanmill.org/tag/ KUKA OTTAA VASTATAKSEEN DIGITAALIEKOSYSTEEMIEN KEHITYKSESTÄ? Päivien aikana myös kuultiin, että nykyinen sääntöviidakko hidastaa kehitystä, älykkäiden kaupunkien bisnesmallit alkavat jo muotoutua ja hiekkalaatikko living labit vievät edelläkävijöitä eteenpäin. Kysymyksiä on paljon enemmän kuin vastauksia siihen, miten ja keiden on otettava vastuu uudenlaisesta toiminnasta. Päätöksenteon ja tuen mahdollistaminen digitalisoituneessa maailmassa vaatii täysin uudenlaista toimintakulttuuria ja nopeita päätöksiä ja linjauksia. Nykyinen rahoittajien ja kaupunkien osaaminen ja tuki eivät riitä. Ennakointi toimii paremmin kuin ikinä, mutta kukaan ei orkestroi osaamista yhteiseksi tekemiseksi. Jos tämä rooli ei varsinaisesti kuulu rahoittajille eikä kaupungeille tarvitaan tähän uutta orkestroijaa kansallista tasa-arvoista yrittäjyyttä ja osaamista yhdistämään. Nyt puhutaan todella suurista vaikutuksista ja linjauksista. Mitkä ovat ne liiketoimintamallit, joilla uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyötä yhdistämällä voidaan nykyistä nopeammin saada yhteisen tekemisen tuotteet maailmalle? Suomalaisen yhteiskunnan uudet avaukset 6Aika ja Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen rahoitusmuodot ovat askel oikeaan suuntaan. markku-markkula/ Hannu Hyyppä työskentelee Aalto-yliopistossa professorina ja toimii Suomen Akatemian rahoittaman Laserkeilaustutkimuksen huippu yksikön Aalto-yliopiston osuuden johtajana sekä Metropolia Ammattikorkeakoulussa rakennus- ja kiinteistöalan hubiikissa. Sähköposti: hannu.hyyppa aalto.fi. Marika Ahlavuo toimii koordinaattorina sekä Aalto-yliopistossa Rakennetun ympäristön mit tauksen ja mallinnuksen instituutissa, joka on osa Suomen Akatemian Laserkeilaustutkimuksen huippuyksikköä 2014–2019 sekä Metropolia Ammattikorkeakoulussa rakennus- ja kiinteistöalan hubiikissa. Sähköposti: marika.ahlavuo aalto.fi. MAANKÄYTTÖ 2|2015 39 Rajankäynnistä ja vähän kiinteistötoimituksen psykologiasta Jaakko Sirkjärvi Kirjoittaja teki yhdessä Jussi Laarin kanssa lehteen 2/2014 artikkelin ”Rajankäynnistä ja vähän kiinteistötoimitusten laadusta” ja artikkeli sai Maankäyttö-lehden mittakaavassa runsaasti palautetta, mistä kirjoittajat ovat kiitollisia. Palautteessa tuli esiin kuitenkin eräitä seikkoja, jotka kirjoittajien mielestä vaativat kommentointia. Tämän artikkelin kirjoittamisen yhteydessä sivujuonteena esiin nousivat vanhenevan asianosaisjoukon aiheuttamat haasteet kiinteistötoimituksessa sekä ne psykologiset paineet, joita toimitusinsinööri kohtaa tehdessään yksin toimituksia. ALUKSI TOTEAN , että olen edelleen sitä mieltä, että se mitä kirjoitetaan toimituspöytäkirjaan tai maaoikeuden tuomioon pitäisi olla oikein ja totta. On selvää, että inhimillisessä toiminnassa sattuu virheitä, mutta suunta pitää olla parempaa kohti. Olen myös edelleen sitä mieltä, että KMA:n edellyttäessä rajankäynnissä molempien osapuolten vaatimusten kirjaamista toimituskarttaan – näin on tehtävä jo molempien osapuolien oikeusturvan kannalta. Veturimies kritisoi paikkatietotekniikan soveltamista vanhan toimituskartan tulkintaan. Artikkelin esimerkki kuvaa (huonosti), sitä minkälainen toimituskartta voisi olla, jos siinä kuvattaisiin molempien osapuolten vaatimukset. Jukka Lahtinen tiivistää erinomaisesti, mistä kyseisessä rajankäynnissä oli kysymys. Valitettavasti jouduin lyhentämään alkuperäistä juttua, jotta sen pituus pysyisi kohtuullisena ja eräät seikat jäivät vähemmälle käsittelylle. Asiakkaani näkökulmasta peruskysymykseksi nousi se, onko naapuri rakentaessaan yksityistietään ”napannut” kulman asiakkaan kiinteistöstä eli oikaissut tietään. Asiakkaan kiinteistö lohkottiin 1951 ja kyseinen naapurin rasitetie rakennettiin vuonna 1956. Maaoikeuskäsittelyssä, jossa en ollut paikalla, valaehtoisesti kuultiin henkilöä, joka kertoi, että tietä rakennettaessa 1956 asiakkaan äiti oli ollut valvomassa, että pyykkiin N:o 28 ei kajottu. VANHENEVAT ASIANOSAISET Tästä päästään tämän artikkelin ensimmäiseen teemaan: vanheneva asianosaisjoukko kiinteistötoimituksissa. Jos oletetaan em. ”Tosiasia on, että kiinteä o maisuus on suurelta osin ikääntyvän väestöryhmän omistuksessa.” 40 MAANKÄYTTÖ 2|2015 todistajan olleen juuri täysi-ikäinen tietä rakennettaessa 1956, hänen on täytynyt olla nyt todistaessaan maaoikeuden istunnossa lähes 80-vuotias. Osalla vanhuksista muisti toimii erinomaisesti ja heidän oikeustoimikelpoisuutensa ei ole alentunut. Toisaalta kansanterveystieteellisissä tutkimuksissa lähteideni mukaan on todettu että noin 35 % 85-vuotiaista potee muistisairautta. Muistisairaus ei toisaalta aiheuta aina oikeustoimikelvottomuutta, vaikeusasteita luokitellaan kolme, josta keskivaikean ja vaikean voidaan yleisesti katsoa aiheuttavan oikeustoimikelpoisuuden laskua, mutta kaikki ratkaisut tulee olla yksilöllisiä ja perustua henkilökohtaiseen lääketieteeliseen tutkimukseen. Nuoremmillakin voi olla vaikeuksia muistaa vuosikymmenten takaisia asioita. He, joilla on muistisairaista henkilöistä kokemusta, tietävät, että nämä vanhukset monesti taudin alkuvaiheessa pystyvät terästäytymään hetkeksi, tarvittaessa harhauttaen vaikka geriatrin. Tosiasia on myös, että kiinteä omaisuus on suurelta osin tämän ikääntyvän väestöryhmän omistuksessa. Oikeustoimikelpoisuutta voivat alentaa myös mielenterveyden häiriöt, mielisairaudet ja tavalliset somaattiset sairaudet, vaikka muistisairaudet ovatkin nopeimmin kasvava ryhmä väestön ikääntyessä. Toimitusmenettelyn (TMK) käsikirja toteaa: ”Kiinteistötoimituksessa joudutaan toimenpiteisiin edunvalvojan hankkimiseksi, jos toimitus koskee kiinteistöä, ja – – omistaja on sairauden tai muun HolhTL:n 8.1 §:n mukaisen syyn vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan, tai – – ” Holhouslain 8.1 § puolestaan toteaa seuraavaa: ”Tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan täysi-ikäiselle, joka sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Holhousviranomaisen tulee tarvittaessa tehdä käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi.” (29.8.2008/576.) Käytännössä ilmeisesti useimmiten asianosaisen osalta, jolla on alentunut oikeustoimikelpoisuus toimitaan siten, että hankitaan valtakirjaan jotenkin allekirjoitus ja sukulainen toimii edustajana. Jos läheisiä ei ole tai he ovat erimielisiä, saattaa olla, ettei edustusta toimituksessa ole ja tällöin toimitusinsinööri ei joudu asiaa myöskään arvioimaan. Jos toimitusinsinööri on tietoinen asianosaisen alentuneesta toimintakyvystä, hänen on toimittava holhouslain mukaisesti. Vuonna 2007 astui voimaan laki edunvalvontavaltuutuksesta. Vielä oikeustoimikelpoinen valtuuttaja antaa valtakirjalla vastaisuuden varalle toiselle henkilölle valtuutuksen toimia edunvalvojanaan, jos toimintakyky tulevaisuudessa alenee. Asiakirja edellyttää kahta todistajaa, ja se toimitetaan maistraattiin. Toivottavasti tämän lain soveltaminen vastaisuudessa lisääntyy. Sukulaisten kynnys ryhtyä varsinaisiin holhouslain mukaisiin toimenpiteisiin vanhuksen suhteen, jonka oikeustoimikelpoisuus on alentunut, on tunnetusti yleensä erittäin korkea, vaikka tarvetta olisikin. Samoin toimitusinsinöörin on erittäin vaikea koulutuksensa pohjalta kyseenalaistaa täysi-ikäisen asianosaisen oikeustoimikelpoisuutta, jos holhouslain mukaista virallista ratkaisua asiassa ei ole. Vaikka toimitusinsinööri pyrkisi toimitusta tehdessään välttämään kaikkia asianosaisten tekemiä sopimuksia ratkaisemalla viran puolesta asiat itse, toimituksen muutoksenhakuvaiheessa asianosaisen tulee pystyä ymmärtämään, mitä toimituksessa on tehty ja arvioimaan, onko toimitus tehty hänen kannaltaan oikeudenmukaisesti. Näin ollen edunvalvojia joudutaan käyttämään enenevässä määrin väestön ikääntyessä. Kiinteistötoimitusten sujuvuuden kannalta nykyistä holhouslakia kevyempi järjestelmä, josta voisi tilata ”päivystävän edunvalvojan”, olisi toivottava, mikäli edellä mainitun vuoden 2007 lain edunvalvontavaltuutuksesta käyttö ei oleellisesti kasva. Keveämpi menettely edunvalvojan saamiseksi olisi tarpeen myös poissaolevan asiaosaisen kyseessä ollessa sekä jos kiinteistön tuleva omistaja tarvitsee edunvalvojaa. MANIPULOIVAT ASIANOSAISET Raimo Koivistoinen kommentoi jutussaan myös aikaisempaa artikkelia ja kertoo mm. toimituksesta, johon liittyi kiinteistöjen rantaviivojen pituus. Tästä tarinasta tuli mieleen toinen tarina, josta päästään tämän artikkelin toiseen teemaan: Toimitusinsinöörin psykologiset paineet riitajutuissa. Tunnettua on, että määräosa väestöstä on sellaisia, että heillä on poikkeuksellinen kyky manipuloida toisia. Tämä ihmisryhmä on yliedustettuna asianajajien asiakkaissa ja ilmeisesti asianajajakunnassa heidät tunnistetaan paremmin kuin maanmittarikunnassa. Toisaalta kaikki toimitusinsinöörit eivät ole manipuloitavissa. Voisi kuvitella, että helpoimmin vaikutuksille alttiita ovat nuoret ja kokemattomat ja vanhat ja väsyneet toimitusinsinöörit. Vanhoilla toimitusinsinööreillä on toisaalta etuna kokemus ja rutiinit, jotka suojelevat, ettei asianosainen pääse ”ihon alle” eli psyykkisten puolustusmekanismien läpi. Näitä henkilöitä tapaavat väistämättä myös kaavoittajat. Perustoimitukset ovat toimitusinsinöörin kannalta psyykkisesti haastavampia kuin arviointotoimitukset, koska vaikeatkin ratkaisut tehdään usein epämuodollisesti maastossa maastotöiden yhteydessä tai mahdollisesti asianosaisen kotona. Vaikeissa toimituksissa tulisi pyrkiä siihen, että toimituksessa noudatetaan virallista kokousmenettelyä, kokous pidetään neutraalissa ympäristössä kuten kunnantalossa ja päätöksen luvun jälkeen palataan maastoon toteuttamaan ratkaisut. ”Toimitusinsinööri on kovin yksin p äätöksenteossaan.” Nykyisin perustoimituksissa ei juuri käytetä uskottuja miehiä, mikä aiheuttaa sen, että toimitusinsinööri on kovin yksin päätöksenteossaan. Jos toimitusinsinööristä tuntuu siltä, että häntä painostetaan ja päätöksenteko tuntuu muuten vaikealta, kannattaa pitää tuumaustauko ja vaikka keskeyttää toimitus. Syitä toimituksen keskeyttämiseksi voisivat olla esimerkiksi lisäarkistotutkimukset tai se, että toimitusinsinööri katsoo uskottujen miesten käyttämisen tarpeelliseksi. Työnantaja ei ehkä pidä näistä keskeytyksistä, mutta on todettava, että näitä ongelmatoimituksia perustoimituksista on ehkä pari prosenttia, joten kokonaisuuteen nähden ne voi tehdä huolellisesti. TOIMITUSINSINÖÖRI ON INSTITUUTIO Kasvattaessani tulevia toimitusinsinöörejä karuun todellisuuteen yritän kuvailla myös edellä kuvattuja ilmiöitä. Tunnettu tosiasia on, että suomalaisessa oikeusjärjestelmässä toimitusinsinööri tekee kiinteistötoimituksessa ratkaisuja, jotka useimmissa Euroopan maissa tehdään oikeusistuinjärjestelmän piirissä – alioikeuksissa. Perusohjeeni on, että asianosaisten kanssa ei kaveerata, teitittely on suositeltavaa ja pyritään pitämään riittävä psyykkinen etäisyys heihin. Tämä helpottaa vaikeiden ratkaisujen tekemistä. Sopiva ”takakireys”, joka useimmille tulee luontaisesti virkavuosien karttuessa, on myös, vaikka jotkut saattavat olla eri mieltä, laadukasta työskentelyä ja työhyvinvointia palveleva piirre. Englantilaisia oikeussalielokuvia katsellessa hymyilyttää puheenjohtaja, syyttäjä ja puolustusasianajaja, jotka ovat pukeutuneet viittaan ja peruukkiin. Mutta onko perinnäistavassa tietty viisaus; vetäessään ”rooliasun” päälleen he myös henkisesti siirtyvät julkisen tehtävän edellyttämään moodiin ja asianosaiset ymmärtävät että he edustavat jotain yleisempää toimijaa oikeusjärjestelmässä ja heidän persoonansa jää vähäisempään rooliin? Suomalaisessa nuoressa ja tasa-arvoa korostavassa yhteiskunnassa edellä mainitun pukukoodin käyttö on luonnollisesti mahdotonta. Toisaalta olisiko mahdotonta, että maastomittausten tultua tehtyä ja kun saviset saappaat ja oranssi turvatakki laitetaan auton takakonttiin ja ryhdytään harjoittamaan varsinaista toimitusinsinöörin kiinteistöoikeudellista tehtävää, takakontista otettaisiin käyttöön näkymätön toimitusinsinöörin peruukki. Vaihdettaisiin hattua. Tätä artikkelia kootessani olen joutunut mukavuusalueeni ulkopuolelle kirjoittaessani psykologisista ja lääketieteellisistä ilmiöistä. Kiitän ammattiauttajaa kyseisen osan läpilukemisesta ja varovaisen vihreän valon näyttämisestä. Kirjoittaja on kiinteistöopin lehtori M etropolia Ammattikorkeakoulussa. Sähköposti: jaakko.sirkjarvi metropolia.fi. MAANKÄYTTÖ 2|2015 41 Selvitysmies Esko Hämäläisen raportti yksityistielain uudistamiseksi ja yksityisten teiden liikennepolitiikan kehittämiseksi julkaistiin 5.11.2014. Ehdotus sisältää lukuisia muutoksia nykylainsäädäntöön. Näkyvin muutos lukijakunnan kannalta olisi yksityistielain siirtäminen osaksi kiinteistönmuodostamislakia. Myös yksityisteiden rahoitukseen hän esittää uudistuksia. Maanteiden lakkauttamiset eivät suoraan kuulu raportin keskeiseen sisältöön, mutta hänen esittämänsä tilastotiedot saivat kirjoittajan aluepoliittiseen pohdiskeluun. SELVITYSMIEHEN RAPORT TI yksityistielain kehittämistarpeista ja aluepoliittista pohdintaa Jaakko Sirkjärvi SELVITYSMIES HÄMÄLÄINEN moittii nykyistä yksityistielakia sekavaksi, mitä se ilmeisesti onkin sellaiselle, joka ei lakia joudu jatkuvasti käyttämään. Laki sisältää sisäisiä ja ulkoisia viittauksia, mikä tekee siitä raskaslukuisen. Hän pohtii uutta lakia siitä näkökulmasta, että laki olisi ”kansalaislaki” eli tavallinen kansalainenkin saisi laista ”tolkkua”. Kirjoittajan mielestä kuitenkin yksityistielaki on olennaisesti selkeämpi kuin esimerkiksi Maakaari, joka on paikoin lähes lukukelvoton, mutta parantamisen varaa yksityistielaissakin on. Esko Hämäläinen laajentaisi tiekunnan tehtävää pelkästä tienpidosta muihinkin tehtäviin ja lainsäädännön tulisi mahdollistaa ammattimainen tieisännöinti ja -kunnossapito. Siinä tiekunnassa, jonka osakkaana olen, on jo vuosia keskusteltu haja-asutusalueen jätehuollon järjestämisestä tiekunnan toimesta, kun osakasjoukko molemmissa toiminnoissa on lähes sama. Toistaiseksi tiekunnan hallinto ei kuitenkaan ole innostunut asiasta. Selvitysmies esittää, että yksityisteiden tienpidon taloudellisuutta tulisi kehittää ja yksityisteille tulisi laatia yhteiskunnallisen merkittävyyden perusteella luokittelu. Niukkenevat julkiset tuet ”Tämä merkitsisi sitä, että kunnan k iinteistöinsinööri ei jatkossa voisi toimia y ksityistietoimituksen t oimitusinsinöörinä.” 42 MAANKÄYTTÖ 2|2015 kohdennettaisiin luokittelun perusteella vain keskeisille yksityisteille ja metsätieverkostojen runkoteille. Yksittäisistä tiekunnista pitäisi pyrkiä suurempiin kokonaisuuksiin – tiestökuntiin. Tienpitoa yksityisteillä ei voi tulevaisuudessa perustaa avustusten varaan, mutta investointiavustukset olisivat selvitysmiehen mukaan jatkossakin tarpeellisia. Käyttömaksujen perimistä muilta kuin tiekunnan osakkailta tulisi selkeyttää. Selvitysmies korostaa yksityistieverkon merkitystä valtakunnallisen biotalousstrategian toimeenpanossa. ORGANISATORISIA UUDISTUKSIA Selvitysmies ehdottaa yksityistielain ja yksityistieasioiden siirtämistä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle sekä kuntien tielautakuntien lakkauttamista. Kaikki yksityisiin teihin liittyvät toimitukset siirrettäisiin Maanmittauslaitoksen tehtäväksi. Jos ehdotus toteutuu sanatarkasti tulevassa lainsäädännössä, tämä merkitsisi sitä, että kunnan kiinteistöinsinööri ei jatkossa voisi toimia yksityistietoimituksen toimitusinsinöörinä. Kirjoittajan tiedossa ei ole, paljonko kiinteistöinsinöörit tekevät käytännössä yksityistietoimituksia. Yksityistietoimitusmenettelyä ja tieyksiköintiä pitäisi pyrkiä raportin mukaan yksinkertaistamaan. Selvitysmies ehdottaa kuntien hoitosopimusjärjestelmistä luopumista ja tienpidon avaamista yksityistämiselle ja kilpailuttamisella. Asemakaava-alueiden yksityistiet tulisi siirtää kuntien vastuulle. TIENPITOVASTUUN TARKISTAMINEN Selvitysmies toteaa: ”Tässä ja näköpiirissä olevassa taloustilanteessa ei ole odotettavissa merkittäviä uusia valtion tai kuntien panostuksia yksityistieverkkoon. Kehityssuunta on pikemminkin päinvastainen.” Julkaisussa todetaan: ” Eri lähteistä on muodostettavissa näkemys, että maantieverkosta tulisi pelkästään tasapuolisuus- ja oikeudenmukaisuussyistä lakkauttaa noin 1 500–2 000 km vailla yleistä merkitystä olevia teitä.” Maanteitä, joilla liikennemäärä on alle 50 ajoneuvoa vuorokaudessa, on noin 7 000 km ja alle 100 ajoneuvoa vuorokaudessa 22 000 km. Sellaisia maanteitä, joilla liikkuu alle 200 ajoneuvoa vuorokaudessa, on 35 000 km. Selvitysmies ei ehdota kaikkien em. maanteiden lakkauttamista vaan viittaa analyysiin niiden yhteiskunnallisesta ja alueellisesta vaikuttavuudesta. Maanteiden kokonaispituus on Suomessa noin 78 000 km. Selvitysmies toteaa:” Maantien lakkauttamisen yhteydessä pitäisi tarkastella alueen tieverkkoa ja sen tienpitoa ao. tietä laajemmin.” Selvää kuitenkin lienee, että valtio tulee luopumaan vastaisuudessa tienpitäjän roolista merkittävissä kilometrimäärissä. Tällöin vastaavasti yksityisteitä tulee lisää. Yksittäisten tiekuntien sijaan selvitysmies ehdottaa seutu- ja yhdysteiden muodostaman verkoston sisään laajoja tiestökuntia, joita hallinnoitaisiin kokonaisuuksina. Mielenkiintoinen yksityiskohta näiden vähäliikenteisten teiden osalta on, että juuri näitä teitä on maantiealueiden rajaamistoimituksissa käsitelty ja maantien pinta-aloja on vähennetty kiinteistöjen pinta-aloista. Jos yllä oleva ennustus toteutuu, näitä samoja pinta-aloja tullaan kohta liittämään kiinteistöihin ja ilmeisesti samalla perustellaan uusia yksityisiä tieoikeuksia. Tästä päästään seuraavaan teemaan, joka ei liity suoraan selvitysmiehen raporttiin, raportti aiheutti vain asian pohdiskelun: ”Selvää kuitenkin lienee, että valtio tulee luopumaan v astaisuudessa t ienpitäjän roolista merkittävissä k ilometrimäärissä.” Ennen kun maanteiden lakkauttamisia laajemmassa mitassa lähdetään toteuttamaan tienpitoviranomaisten toimesta, olisiko paikallaan tehdä kokonaisvaltainen toiminnan, talouden ja maankäytön valtakunnallinen tarkastelu maankäyttö- ja rakennuslain 22§:n hengessä? VALTIO VETÄYTYY? Neuvostoliitossa oli 1960-luvulla käynnissä operaatio ”Perspektiivittömien kylien likvidointi”. Uudella Venäjällä kokonaisia kaupunkeja on jätetty tundralle kylmilleen, kun pohja aluetaloudelta on hävinnyt. Yhdysvalloissa on myös aavekaupunkeja, joista on muutettu pois elinkeinotoiminnan lakattua. Detroit on ilmeisesti konkurssikypsä autoteollisuuden vaikeuksien johdosta, mutta liittovaltio on ollut haluton maksumieheksi. Miten asiat on hoidettu meillä? Meillä tulokulmina ovat viime vuosikymmeninä aina olleet mm. maatalouspolitiikkaan, liikennepolitiikkaan, elinkeinopolitiikkaan, korkeakoulupolitiikkaan liittyvät aluepoliittiset tulonsiirrot. Suomalaiseen aluepolitiikkaan liittyvät myös henkilökohtaiset ja kuntien väliset tulonsiirrot. Verovaroin on kamppailtu globaaleja megatrendejä vastaan. ”Onko niin että Suomen liikenteen infrastruktuuri on mitoitettu i sommalle ja varakkaammalle k ansalle?” Olisiko rehellistä Suomessakin hyväksyä aidosti kaupungistumisen globaali trendi. Olisiko rehellistä Suomessakin todeta ”perspektiivittömät” alueet ja luopua vanhasta populistisesta iskulauseesta ”pidetään koko Suomi asuttuna”, kun se ei ole koskaan Suomessakaan maantieteelisesti tarkasteltuna aidosti toteutunut. LVM:n meriliikennestrategiaan liittyvässä keskustelussa on todettu, että maassa on tarpeettoman paljon satamia, mikä on nostanut väylämaksuja. Saman ministeriön ilmaliikennestrategiassa on todettu, että maassa on yksi kannattava lentoasema. Onko niin että Suomen liikenteen infrastruktuuri on mitoitettu isommalle ja varakkaammalle kansalle? Olisiko järkevää, että sen sijaan, että sektoriviranomaiset ja kunnat lakkauttavat yksittäisiä maanteitä, postitoimipaikkoja, poliisin toimipisteitä, satamia, Kelan toimipisteitä, verotoimistoja, kouluja jne. tarpeettomasti rampauttaen myös elinkelpoisia alueita, ryhdyttäisiin aidosti kokonaisvaltaiseen valtakunnansuunnitteluun. Ryhdyttäisiin oikeaan rakenteelliseen kehittämiseen ja laadittaisiin EXIT-ohjelma niistä alueista, joilta valtio lakkauttaa toimintansa pois lukien rajavartiointi ja tulli. En nyt puutu niihin ongelmiin, jota suunnitelman laatiminen nostaisi esiin, mutta pitää uskaltaa yrittää irti niistä kansantaloudellisista pulmista, joihin nykyinen alueellinen rakenne osaltaan johtaa. Mitään ihmisten pakkosiirtoja ei voi perustuslain mukaan tehdä, mutta se voidaan tehdä, että rajalliset resurssit allokoidaan järkevästi ja tehokkaasti ja vuosikymmeniä jatkunut tehoton, olemassa olevia rakenteita ylläpitänyt, kehitystä jarruttanut ja valtion ja EU:n varoja tuhlannut kehitysaluepolitiikka, aluekeskuspolitiikka tai millä nimellä sitä milläkin vuosikymmenellä kutsutaan, otetaan kriittisen tarkastelun kohteeksi. Milloin vuosikymmenet näitä erityisiä tukia saaneet alueet ryhtyvät nettomaksajiksi? Mitä kestävää näillä tulonsiirroilla on saatu aikaan? Miten elinkelpoinen on kunta tai kylä, jonka asukkaista tällä hetkellä yli puolet on eläkkeellä? LÄHTEET Hämäläinen, Esko. Yksityistielain uudistamistarpeet. Selvitysmiehen arviot ja ehdotukset. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 30/2014. Laitio, Matti & Maijala, Olli. Alueidenkäytön strateginen ohjaaminen. Suomen ympäristö 28/2010. Kirjoittaja on kiinteistöopin lehtori M etropolia Ammattikorkeakoulussa. Sähköposti: jaakko.sirkjarvi metropolia.fi. MAANKÄYTTÖ 2|2015 43 HÄRK ÄÄ SARVISTA Aluepolitiikka – onko sitä? Minä menneitä aikoja haikailen ja Elliä muistelen. Timo Linkola kysyi kirjoituksessaan Maankäyttö-lehdessä 4/2014: Minne matka Suomen maaseutu? Tätä erinomaista tietopakettia kommentoi Pekka V. Virtanen Maankäytössä 1/2015. Tämä entisen auskultanttini kirjoitus sai myös minut tarttumaan aiheeseen. Linkola maalailee aluksi kuvaa hiljentyneestä maaseudusta ja kertoo sen jälkeen tilastotietoja, jotka kuvaavat väestössä, palveluissa ja elinkeinotoiminnassa tapahtuneita ”Ympäristö ministeriöstä on r iittänyt väittelyä sen perustamisesta asti.” muutoksia viime vuosikymmenten aikana. Linkola kertoo myös keskeiset asiat maaseudun kehittämisohjelmista. Valtioneuvoston asettama ministeriöiden ja järjestöjen yhteinen Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR hyväksyi 14.2.2014 Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman vuosille 2014–2020. Ohjelma käsittää 91 tekstisivua. Maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmisteltiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020, jonka valtioneuvosto hyväksyi 24.4.2014 EU-komissiolle lähetettäväksi. Tämä ohjelma on 403-sivuinen. Ahvenanmaalla on oma ohjelmansa. Kuntaliitolla on oma 15-sivuinen Kuntaliiton maaseutustrategia, joka on hyväksytty 5.2.2009. Suomen Kylätoiminta ry:llä on paikallisen kehittämisen valtakunnallinen ohjelma 2014–2020. 44 MAANKÄYTTÖ 2|2015 Linkola kirjoittaa, että nämä maaseutuohjelmat ovat ammattimaisten maaseutukehittäjien hiottua kaunista kehityskieltä, josta on vaikea olla eri mieltä. Hyvin sanottu! Moni on tehnyt tätä työtä turvallisesta suojatyöpaikasta käsin. Mieleeni muistui metsäpolitiikka lukuisine suurine työryhmineen ja mietintöineen, joista kirjoitin Maankäytössä 1/2013. Linkola esitti myös tusinan verran kysymyksiä, joita hänen mielestään olisi kannattanut vielä tarkemmin pohtia. Tartun tässä vain yhteen niistä. Linkola sanoo, että kun maa-ja metsätalous edustavat vain 3 %:n luokkaa kansantuotteestamme, ei enää ole perusteltua, että maa- ja metsätaloudella on oma erillinen ministeriö. On aika lopettaa se ja perustaa maa- ja metsätalousosasto työ- ja elinkeinoministeriöön. Olen tästä ministeriöasiasta samaa mieltä Linkolan kanssa. Asiat tuskin kuitenkaan menevät tähän suuntaan. Ympäristöministeriöstä on riittänyt väittelyä sen perustamisesta asti. Viime aikoina on ainakin vuodesta 2009 lähtien käyty keskustelua luonnonvaraministeriön perustamisesta, puolesta ja vastaan. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi Keskisuomalaisen haastattelussa 23.3.2014, että tähän ministeriöön voitaisiin yhdistää ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä osia työ-ja elinkeinoministeriöstä. Kokoomuksesta löytyy tälle kannatusta. Perussuomalaisilla ei liene kantaa tähän asiaan. Sen sijaan vasemmisto, vihreät ja luonnonsuojelujärjestöt vastustavat. Julkisuudessa on esitetty myös ympäristöministeriön tehtäväkentän laajentamista. Aluepolitiikasta on keskusteltu ja kirjoitettu paljon. Kerron muutamista julkaisuista. Ne kuvaavat hyvin tapahtunutta kehitystä, mutta tuskinpa niillä on vaikutusta ongelmien ratkaisemiseen. Valtioneuvoston kanslian talousneuvoston julkaisu 2000/6 on 209-sivuinen työryhmäraportti aluekehityksestä ja aluepolitiikasta Suomessa. Siinä todetaan runsaat ongelmat kaikkialla, mutta en mene niihin lähemmin tässä yhteydessä. Heikki Eskelinen teki tutkielman Aluepolitiikkarautahäkissä, joka julkaistiin Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisuna nro 41/2001. Annan Eskeliselle kiitoksen selkeästä tekstistä. Poimin siitä oleellisia seikkoja. ”Globalisaatio ei h erätä politiikan k entällä suuria e rimielisyyksiä.” Eskelisen mukaan Suomi on viime vuosina sukeltanut sumeilematta globalisaation pyörteisiin ja vallannut – tai ainakin kokenut vallanneensa – tietoyhteiskuntien paalupaikan. Se on heijastunut taloudellisen kilpailun kentille sekä kansallisvaltion toiminnan edellytyksiin ja käytäntöihin esimerkiksi aluekehityksen ohjaamisessa. Aluepolitiikka on ajautunut tai haluttu sulkea globalisaation rautahäkkiin. Onko siihen avainta ja onko sen etsiminen ylipäänsä järkiperäistä toimintaa, Eskelinen kysyy. Globalisaatio on johtanut sekä yksilöiden että kokonaisten paikkakuntien ja alueiden syrjäytymiseen. Voisiko tähän vaikuttaa ihmisten tasa-arvon ja asuinpaikan valinnan nimissä ja kansantalouden pitkän aikavälin kehitysstrategian osana? Globalisaatio ei herätä politiikan kentällä suuria erimielisyyksiä. Osaaminen, ”Maaseudun a sema ei ole s aanut s uurta osaa p uolueiden t uoreissa v aaliohjelmissa.” Kehitys on johtanut siihen, että Suomessa on yli miljoona yhden ihmisen taloutta. Helsingissä niiden osuus on yli puolet kaikista. Tämä on johtanut syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen, jotka poikivat fyysisiä ja henkisiä ongelmia ja rasittavat yhtä enemmän kansantaloutta. Tämä asia on yksi esimerkki ihmisten elämän laatuun kuuluvista seikoista, joiden tulisi näkyä läpäisevästi kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa hyvän kokonaisuuden aikaansaamiseksi. Vanhassa sadussa maalaishiiri lähti kaupunkilaisserkkunsa houkutuksesta kaupunkiin, mutta joutui pakenemaan takaisin maalle ja eli onnellisena elämänsä loppuun asti. Toisessa sadussa hiiret miettivät, miten saisivat kissalle kellon kaulaan, ettei se pääsisi yllättämään heitä. Eihän se onnistunut. Me olemme nyt kuin hiiriä ja se kissa on globalisaatio. Me olemme myös kuin suoraan hölmöläistarinasta, jossa hölmöläiset lähtivät hyvän sadon saatuaan jauhattamaan jyvistä jauhoja. Paluumatkalla myllystä heille tuli järven jäätä pitkin ajaessaan nälkä. He keksivät kuitenkin oivan keinon: tehtiin jäähän avanto ja alettiin keittää siinä puuroa. Minun lapsuudessani maaseudun asema oli vielä vahva. Vuonna 1950 sai 46 % toimentulonsa maataloudesta ja kaupungeissa asui kolmannes väestöstä. Niissä oloissa selvittiin sodan aiheuttamista valtavista menetyksistä ja rasituksista yhteisin ponnistuksin. Sodan jälkeen valtion velkaantuneisuus laski nopeasti. Se oli v. 1950 noin 20 %, v. 1960 noin 10 % ja alimmillaan v. 1975 noin 4 % bruttokansantuotteesta. Nykyiselle korkealle tasolle ei ole vielä kattoa näkyvissä. Miten me selvisimme sodan jälkeen kuiville silloisella teknisellä tasolla, kun nyt ei pärjätä millään? Sitä sietäisi miettiä. Muistan, kuinka me elimme sodan aikana ja sen jälkeen lähestulkoon omavaraistaloudessa. Työt olivat käsityötä ja koneita vähän. Työn tuottavuus on sen jälkeen noussut laskelmien mukaan yli 20-kertaiseksi. Missä sen hyöty näkyy? Tuoreen tiedon mukaan maanviljelijän osuus leivän hinnasta on alle 5 %. Me tuotimme pelloilla ja navetassa, kalastimme, marjastimme ja sienestimme. Metsästä saatiin polttopuut ja rakennuspuut ja metsätöistä lisätienestiä. Tuotteitten tie ruokapöytään oli lyhyt ilman välikäsiä ja byrokratiaa. Minun järkeni mukaan meidän työmme tuottavuus oli erittäin korkea. Kun hoidan kuntoani tekemällä polttopuuni pokasahalla ja kirveellä, muistelen mielihyvällä varhaislapsuuttani pienessä maalaiskylässä ja kunnioitan niitä ihmisiä, joiden kanssa sain silloin elää. Ei siellä ollut yksinäisiä ihmisiä. Oma koulukin oli ja kauppa, jota piti Toivoharjun Elli. Hän oli iloinen ja lihava kuten se kuuluisa Elli boksissaan Toisella linjalla, josta opin teekkariaikanani laulamaan. Raimo Koivistoinen raimo.koivistoinen kolumbus.fi teknologia ja tietoyhteiskunta ovat vallanneet ystävyyden, yhteistyön ja avunannon paikan kansakunnan yhteisissä linjanvedoissa. Monet paikalliset toimijat ovat kuitenkin ottaneet aloitteen omiin käsiinsä ja yrittävät vielä. Keskushallinto ei ole pystynyt tunnistamaan paikallisten kehittäjien työn merkitystä maaseudun inhimillisen ja sosiaalisen pääoman ylläpitämisessä ja uudisrakentamisessa. Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja -politiikan professorin, filosofian tohtori Sami Moision väitöskirja Valtio, alue, politiikka julkaistiin v. 2012. Tutkimustietojaan Moisio tuo esiin Politiikasta.fi:ssä 7.7.2012 mm. näin: ”Suomen valtion aluerakenne on vedenjakajalla: joko säilytetään ja vahvistetaan hajautetun aluerakenteen perusinstituutioita tai siirrytään niiden purkamiseen. Kotimaisessa tutkimuskirjallisuudessa aluepolitiikka käyttäytyy usein suhteellisen itsenäisenä ja kapeana politiikan sektorina, jolla vain tietyt ministeriöt ja asiaan vihkiytyneet poliitikot ja virkamiehet toimivat. Aluepolitiikassa on kuitenkin kysymys monitahoisemmasta ilmiöstä. Suomessa hyvinvointivaltion rakennustyö tehtiin alueellisesti hajautetulla mallilla 1950-luvun loppupuoliskolta lähtien maalaisliiton ja sosialidemokraattien poliittisen kompromissin tuloksena. 1990-luvun alun syvä lama, Neuvostoliiton romahdus, Suomen EU-jäsenyys ja politiikan kentän nytkähtäminen oikealle merkitsivät tämän suuntauksen kuihtumista. Aluepolitiikasta tuli talousvetoista ja globaalien markkinoiden pakkoihin sopeutumista korostavaa. Silmiinpistävää on näiden ilmiöiden läpilyönti Keskustapuolueessa. 1990-luvulla omaksuttiin kaupunkivetoinen aluekehittämismalli. Vuodesta 2003 alkanut kehitys on merkinnyt yhä voimakkaampaa suurimpien kaupunkiseutujen strategisen merkityksen korostamista. On myös viljelty ajatusta suomalaisen metropolin rakentamisesta. Oman aikamme poliittiseen retoriikkaan kuuluu tietty vaihtoehdottomuuksien viljely. Mitään väistämätöntä ei valtion aluerakenteen kehitykseen kuitenkaan liity. Valtion aluerakenne ei seuraa väistämättä talouden rakennemuutosta.” Näin siis Sami Moisio. Maaseudun asema ei ole saanut suurta osaa puolueiden tuoreissa vaaliohjelmissa. Eniten konkretiaa löysin perussuomalaisten ja vasemmistoliiton ohjelmista. Käydyissä vaalikeskusteluissa, joita olen satunnaisesti seurannut, aluepolitiikka ei ole juuri näkynyt. Poliittisessa keskustelussa kilpailukyvyn kohottaminen ja työn lisääminen ovat keskeisiä asioita. Nämä ovat kuitenkin vain keinoja, joilla elämäämme yritetään parantaa. Nyt tarvittaisiin selkeitä näkemyksiä siitä, minkälaista hyvä elämä on. Lienee turha toivoa, että sitä kautta voitaisiin ohjata päätöksentekoa. Jatkuva ankara kilpailu työelämässä ei moniakaan miellytä, jos on kysymys elämästä niin kuin Titanicin upotessa. Se on suorastaan työtehoa laskeva tekijä, kun ei voi rauhassa keskittyä työhön. Ennen kilpailtiin vapaaaikana, jonne se sopiikin. MAANKÄYTTÖ 2|2015 45 M A A N M I T TAU S TA T A L L E N T A M A S S A MAAKUVAKAMERA VALOKUVAUSTA ON KÄYTETTY monin tavoin hyväksi mitattaessa eri kohteiden ulottuvuuksia. Ilmakuvauksen lisäksi on käytetty maasta otettavia kuvia. Stereo-ominaisuutta on käytetty hyväksi, kun kahdella kameralla on otettu samasta kohteesta kuvia. Ohessa on kuva ns. stereomaakuvakamerasta. Se on valmistettu Itä-Saksassa Zeissin toimesta ja kantaa tyyppimerkkiä SMK 5.5. Pitkän 120 cm:n pituisen kannan, basiksen, päässä on kaksi yhdensuuntaista kameraa. Asettamalla koordinaateiltaan tunnettuja signaaleja kohteeseen saadaan mitattava malli stereokojeessa. Etäisyys kohteeseen saadaan tarkkuudella 3 mm/4 m – 400 mm/50 m. Laite on ollut käytössä 1970-luvulla ja sitä on viimeksi käytetty vuonna 1995. Laitteen omisti aikanaan FM-kartta Oy. Maakuvakameraa on käytetty mm. kallio leikkausten, tunneleiden sekä rakennusten julkisivujen mittaamiseen. Samanlaista teknologiaa on käytetty jopa laivalohkojen mittauksessa. Eräs hyödyllinen ja tarkoituksenmukainen sovellutus on ja oli tunnelien poikkileikkaus ten mittaaminen. Suunnitelmien mukaan tunnelit pitää louhia tiettyyn laajuuteen (esim. metrotunnelit). Että tämä on onnistunut vaatimusten mukaan, on asia tarkistettava mittaamalla tunnelin poikkileikkaukset määrätyin välein. Tätä mittausta yritettiin 46 MAANKÄYTTÖ 2|2015 aikanaan ratkoa eri tavoin. Kokeiltiin yksikuvamittausta, jossa kuvattiin poikkileikkauk seen heijastettua valoa. Toinen temppu oli pyöräyttää lasersädettä prisman avulla täysi ympyrä poikkileikkauksen kohdalla ja kuvata toimenpidettä riittävän pitkällä valotusajalla. Mittakaavana toimi jonkinlainen kolmiorakennelma. Paras tapa oli kuitenkin käyttää maakuvakameraa, jolla kuvattiin tunnelia pitkällä valotusajalla. Tunneliin pantiin haluttujen poikkileikkausten kohdalle merkit. Jotta valoa olisi tarpeeksi, otettiin voimakas valolähde ja kuljettiin tunnelissa edestakaisin heiluttamalla lamppua ympäri kohdetta. Kulkija hävisi sopivasti liikkumisensa vuoksi kuvasta. Kuvien avulla työstettiin sitten stereokojeessa poikkileikkaukset ja verrattiin niitä vaatimuksiin. Jürgen Grönfors jurgen.gronfors luukku.com K E IN O K ALU JA YH TEINEN K UVA Maankäyttö 120 vuotta sitten S uomen Maamittari-Yhdistyksen ikakauskirjan vuoden 1895 numerossa A Kaarlo Heikkilä kokee karttojen kopioinnin ongelmaksi ja on kehittänyt pöydän, jota kuvailee jutussaan ” Keinokaluja karttojen uudistamista ja mittausten kartallepanemista varten” : Erilaisista tunnetuista kartanuudistamiskeinoista lienee läpipistämiskeino enimmin käytetty. Tämä tapa on kuitenkin suuritöinen ja, mikä pahempi, turmelee itse kantakartan. Sitäpaitsi ei läpipistämällä voi saada aivan tarkkaa kopiota. Näiden epäkohtien poistamiseksi karttojen kopioimisessa on allekirjoittanut rakentanut itsellensä erityisen Kopioimispöydän, jonka avulla voidaan paksullekin paperille tehdä suurastaan kopio samalla tavalla kuin kalkkeerauspaperille ja tämä keino on aina tarkka sekä paljoa vähempi töinen kuin läpipistäminen. Tahtoisin sentähden kehoittaa kaikkia, jotka karttoja kopioivat, ottamaan käytäntöön tuon hyödyllisen keinokalun ja siinä tarkoituksessa jätän siitä tässä selityksen. Pöydän laatan muodostaa 110 cm. pitkä, 70 cm. leveä ja 4 cm. paksu puinen kehys, K (katso kuvaa vieressä) johon on upotettu yläpinnan tasalle 82 cm. pitkä. 50 cm. Leveä ja noin 5 mm. paksu lasilevy L. Laatta on etulaidasta kiinnitetty saranoilla S jalukseen A, joka muuten on aivan tavallinen pöydän jalus, paitsi että takasivun sarjalauta on noin pari decimetriä muita alempana. Jaluksena voi myöskin käyttää yksistään sarjalautojen muodostamaa kehystä ilman jalkoja, jolloin laitos on asetettava pöydälle. Laatan alapintaan, lähelle lasilevyn etureunaa, on saranoilla kiinnitetty puiseen kehään upotettu peili P, jonka avulla päivän tahi lampun valo heijastutetaan tulevaksi alhaalta ylöspäin melkein kohtisuoraan lasilevyä vasten. Käyttämällä sylinterimäisesti kourua, tahi tasopeilin liuskoista taitteisesti kokoonpantua kourupeiliä voidaan valon voima kerätä vissiin paikkaan lasille, milloin niin tarvitaan. • Italia hyökkäsi Etiopiaan • Helium ja röntgensäteet löydettiin • Golfin U.S. Open pelattiin ensimmäisen kerran ja sen voitti 21-vuotias englantilainen Horace Rawlins VUONNA 1895 tarpeen estää tätä valoa paperille lankeemasta pingoittamalla rottinkivempeleillä pöydän yli mustasta vaatteesta tehdyn uutimen U, joka pöytälaatan päissä löytyvien ruuvien avulla kiinnitetään laattaan niin korkealle, että piirustaja voi sen alla hyvin työskennellä. Lehden toimitus haluaa teetättää koko silloisesta maanmittarikunnasta yhteisen kuvan ja pyytää maanmittareita toimittamaan kuvansa lehdelle: Kun yksityisissä piireissä äskettäin on nostettu kysymys yhteisen valokuvan laatimisesta koko nykyisestä maamittarikunnasta, siten että yksityisten virkamiesten valokuvat eineen väliempinä kuin tavallisessa visitikortissa valokuvattaisiin lehdelle, pyytää toimitus kirjekortilla saada tietoa maamittarikunnan jäseniltä kutka haluaisivat tarpeen tullen lähettää valokuvansa sanottuun tarkoitukseen käytettäväksi ja kutka olisivat halukkaat tilaamaan yhteistä kuvaa, joka vahvalla kartongilla tulisi maksamaan 15 markka kappaleelta lähetettynä asiamiehille, jos 150 tilaajaa saadaan. Kun nyt konseptikartta levitetään lasipöydälle ja kopioksi aijottu paperi kiinnitetään sen päälle, niin näkyvät hienoimmatkin viivat kartasta paperin läpi aivan selvästi, joten kopion voi piirtää suorastaan tusjilla niin tarkasti kuin ikinä tahtoo. Siitä voipi kuka tahansa tulla vakuutetuksi asettamalla kartan ja kopiopaperin päällekkäin ikkunata vasten. Päältäpäin paperille lankeava valo huoneessa häiritsee kuitenkin hiukan läpinäkymistä, varsinkin jos kopiopaperi on hyvin paksua. Senvuoksi on Näistä kuvista tehdäänkin ilmeisesti sitten komea kuvataulu silloisista maanmittareista. Kuvan vuodeksi on tullut 1896. Keskellä poseeraa silloisen maanmittauksen ylihallituksen tirehtööri hovineuvos Jaakko Sjölin. Jürgen Grönfors jurgen.gronfors luukku.com MAANKÄYTTÖ 2|2015 47 Markku Markkula UUSIA SÄÄDÖKSIÄ Uusi kalastuslaki tulee voimaan vuoden 2016 alusta. Maanmittauslaitoksen entiset tehtävät pääosin säilyivät uudenkin lain mukaan. Ylä-Lapin kalastussäännöksiä tarkennettiin, jolloin muun ohella kiinteistömääritystoimituksen yhteydessä ratkaistavia asioita on lisätty. Erityisen kalastusoikeuden haltijan ja vesialueen omistajan kalastusoikeuksien yhteensovittamisesta on nyt säännökset. Kulkuyhteys kalastusoikeusalueelle järjestyy jatkossa muutoin kuin kalastuslain säännöksin. Viime vaiheessa poistettiin kalastuksenhoitomaksu eläkeläisiltä, jolloin maksun määrä nousi 39 euroon vuodelta. MRL:n muutoksessa säädettiin muun muassa kunnan maapolitiikasta. Maakuntajaosta 2016 voimaan tuleva laki vaikuttaa muun ohella maaoikeuksien tuomiopiireihin. • Kalastuslaki (379/2015), laki luon nonsuojelulain muuttamisesta (380/2015), laki rikoslain 2 a luvun 9 §:n muuttamisesta (381/2015) ja laki oikeudesta yleisiin vesialuei siin annetun lain 4 §:n muuttami sesta (382/2015). Lait tulevat voimaan 1.1.2016. Kalastuslain kokonaisuudistus antaa puitteet kalavarojen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän käytön järjestämiseen. Lain avulla luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset kaupalliselle ja vapaa-ajankalastukselle ottaen huomioon kalakantojen tila. Lisäksi kalastuslain mukaisten toimijoiden roolia selkeytetään. Kalastusoikeudet säilyvät pääpiirteissään nykyisenlaisina ja kalastuslain soveltamisalassa ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Yleiskalastusoikeuksia ja valtion kalastusmaksuja yksinkertaistetaan sekä laajennetaan yhdistämällä kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastuslupa yhdeksi kalastonhoitomaksuksi, jolla henkilö oikeutetaan kalastukseen yhdellä vieheellä koko maassa erityiskohteita lukuun ottamatta. • Laki valtion virkamieslain muutta misesta (283/2015). Voimaan 1.5.2015 Valtion ylimpien virkamiesten virkaan ilmoittautumismenettelystä luovutaan ja siirrytään yleiseen viran hakumenettelyyn. Lakiin lisätään säännös ylimmän johdon nimittämisestä pääsääntöisesti aina viiden vuoden määräajaksi. Lisäksi säädetään ylimmän johdon yhteisistä kelpoisuusvaatimuksista. Samassa yhteydessä annettiin muun muassa laki Maanmittauslaitoksesta 48 MAANKÄYTTÖ 2|2015 annetun lain 8 §:n kumoamisesta (291/2015) (MML:n pääjohtajan kelpoisuusvaatimukset tulivat siten yleisen virkamieslainsäädännön mukaisiksi). • Valtioneuvoston asetus luonnon vara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymästä (213/2015). Voimaan 1.4.2015. Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNET laajenee. Jäseniä ovat 1.4.2015 alkaen Elintarviketurvallisuusvirasto, Geologian tutkimuskeskus, Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus, Maanmittauslaitos ja Suomen ympäristökeskus. Asetuksella mahdollistetaan myös Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n liittymisen LYNETin jäseneksi erillisellä sopimuksella. • Maa- ja metsätalousministeriön asetus kiinteistötietojärjestel män tulojen jakamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 3 §:n muuttamisesta (366/2015). Voimaan 1.5.2015. Koskee Loviisan kaupunkia. Muutettu MMM:n asetusta nro 1140/2014. • Valtioneuvoston asetus perustuki järjestelmän kansallisen varannon käytöstä (59/2015). Voimaan 3.2.2015. Asetuksen 5 § koskee tilusjärjestelyjä. Ks. myös MMM:n asetus 327/2015. • Kuntalaki (410/2015). Voimaan 1.5.2015. Uusi kuntalaki säädettiin korvaamaan vuoden 1995 kuntalain. Kuntalaki on edelleen kunnan hallintoa, päätöksentekomenettelyä ja taloutta koskeva yleislaki. Laissa otetaan huomioon kuntien toimintaympäristön ja kuntahallinnon rakenteiden sekä lainsäädännön muuttuminen. Lain rakennetta ja käsitteitä uudistetaan. Kuntalain uudistuksen johdosta myös muutettiin muun muassa kuntarakennelakia lailla kuntarakennelain muuttamisesta (411/2015) sekä kielilakia lailla kielilain muuttamisesta (412/2015). • Laki viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (16/2015). Voimaantulosta säädetään asetuksella. Ks. tarkemmin HE 116/2014 eduskunnalle. • Laki vahvasta sähköisestä tunnis tamisesta ja sähköisistä allekirjoi tuksista annetun lain muuttami sesta (139/2015). Voimaan 1.1.2016; 12 a §:ää sovelletaan kuitenkin vasta 1.5.2017. • Laki ympäristönsuojelulain muut tamisesta (423/2015), voimaan 1.5.2015. Laki maa-aineslain muut tamisesta (424/2015). Voimaan 1.7.2016. Maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain samaa hanketta koskevien erillisten lupamenettelyjen yhdistetään siten, että yhteiskäsittelyssä noudatettaisiin ympäristönsuojelulain menettelysäännöksiä. Lisäksi maaaineslain menettelysäännöksiä yhdenmukaistetaan ympäristönsuojelulain menettelysäännösten kanssa. Ympäristölupamääräysten tarkistamismenettely korvataan säännökseen valvontaan liitettävän valvontaviranomaisen velvol- lisuudella tarkastella luvan muuttamisen perusteiden olemassaoloa. Ks. myös 449/2015. • Ympäristöministeriön asetus Na tura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luettelosta (354/2015). Voimaan 17.4.2015. Sisältää luettelon ja kartat Natura 2000 -alueista. Ks. myös VNa 52/2015. • Valtioneuvoston asetus talousjäte vesien käsittelystä viemäriverkos tojen ulkopuolisilla alueilla anne tun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n muuttamisesta (343/2015). Voimaan 1.4.2015. Määräaikaa on pidennetty 15.3.2018 saakka tiettyjen jätevesijärjestelmien saattamiseksi säännösten mukaisiksi. Muutettu asetusta 209/2011. • Kestävän metsätalouden määräai kainen rahoituslaki (34/2015). Voimaan asetuksella, voimassa 31.12.2020 asti. Laissa säädetään metsätalouden tukien myöntämisen perusteista ja yleisistä edellytyksistä. Tuet ovat harkinnanvaraisia. Tukien myöntämiseen, maksamiseen, valvontaan ja muihin vastaaviin seikkoihin liittyviin menettelyihin sovellettaisiin tämän lain lisäksi myös valtionavustuslakia. Tavoitteena on lisätä tukien vaikuttavuutta sekä selkeyttää ja yksinkertaistaa tukiehtoja. Samassa yhteydessä kumottiin kestävän metsätalouden rahoituslaki (544/2007) ja kiinteistön yhteisomistajien osallistumisesta metsätalouden rahoituslainsäädännössä tarkoitettuun toimenpiteeseen annettu laki (1349/1996) sekä kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki (1094/1996). • Maa- ja metsätalousministeriön asetus Suomen metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikön suoritteiden maksullisuudesta (130/2015). Voimassa 1.3.2015–31.12.2016. Asetus sisältää säännökset maksuttomista suoritteista, kiinteähintaisista suoritteista, muista julkisoikeudellisista suoritteista ja muista omakustannusarvon mukaisista suoritteista kuin julkisoikeudellisista suoritteista. • Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (204/2015). Voimaan 1.4.2015. Lakia koskevassa muutoksessa säädetään muun muassa kunnan velvollisuudesta huolehtia yhdyskuntien kehittämisen edellyttämästä maapolitiikan harjoittamisesta. Samassa yhteydessä annettiin laki maankäyttöja rakennuslain muuttamisesta an netun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta (205/2015). Ks. myös laki 301/2015, voimaan 1.5.2015, ja VN:n asetus 215/2015, joka tulee voimaan 1.6.2015. • Laki rakennusten energiatodistus tietojärjestelmästä (147/2015). Voimaan 1.5.2015. Uuden lain säännökset koskevat rakennusten energiatodistustietojärjestelmän käyttötarkoitusta, tietojärjestelmän tietosisältöä sekä tietojen käsittelyä. Tietojärjestelmään sisältyisivät rekisterit energiatodistusten laatijoista, energiatodistuksista sekä valvontatiedoista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ylläpitäisi tietojärjestelmää. Ks. myös laki 148/2015 energiatodistuksista. • • • • • • Ryhmärakennuttamislaki (190/ 2015). Voimaan 1.9.2015. Lailla on tarkoitus edistää ryhmärakennuttamista turvaamalla ryhmärakennuttamishankkeisiin osallistuvien oikeudellinen asema ja edesauttamalla sen myötä rahoituksen saamista hankkeille. Lakiin liittyy laki asuntokauppalain 2 ja 7 luvun muuttamisesta (191/2015), voimaan 1.9.2015 Valtioneuvoston asetus valtion kiinteistövarallisuuden hankinnas ta, vuokraamisesta, hallinnasta ja hoitamisesta (242/2015). Voimaan 1.1.2016. Asetus on annettu lain 973/2002 §:n 15 nojalla. Valtioneuvoston päätös maakun nista (100/2015). Voimaan 1.1.2016 Valtiovarainministeriön päätös kuntajaon muuttamisesta Ori mattilan kaupungin ja Nastolan kunnan välillä (8/2015). Voimaan 1.1.2016. Valtioneuvoston päätös Hollolan ja Hämeenkosken kuntien yhdistymi sestä (339/2015). Voimaan 1.1.2016. Hämeenkosken kunta lakkaa ja yhdistyy Hollolan kuntaan. Valtiovarainministeriön päätös kuntajaon muuttamisesta Alavu den kaupungin ja Ähtärin kaupun gin välillä (340/2015). Voimaan 1.1.2016. MAANKÄYTTÖ 2|2015 49 UUTISIA KIRJALAHJOITUS Lapin AMK :n m aanmittauksen opetukseen OULUN MAANMITTAUSKERHO RY on päättänyt lahjoittaa vanhat aikakausjulkaisunsa sekä kirjansa Lapin ammattikorkeakoulun maanmittauksen opetukseen. Maanmittauskerholla ei ole ollut säilytystilaa ja sen vuoksi se on etsinyt vastaanottajaa kirjastolleen. Yliopettaja Aune Rummukainen päätti ottaa lahjoituksen vastaan: ”Voimme keskustella oman kirjastomme kanssa siitä, mikä sopii heidän kokoelmiinsa. Muutoin lahjoitus jää omaan käsiarkistooni. Siitä se on myös opiskelijoiden lainattavissa, silloin kun kaivataan vanhempia kirjoituksia taustatiedoksi vaikkapa opinnäytetöihin. Itse kirjoittelen ammattiartikkeleita ja joudun tuon tuostakin kaivamaan esiin kirjastoista erilaisia julkaisuja ja usein ne on hankittava kaukolainoina, mikä on hidasta ja se myöskin maksaa. Nyt arkistojen aarteita on hyvä valikoima käden ulottuvilla. Suurkiitos Oulun maanmittauskerholle, etteivät heittäneet näitä roskiin!” Ensimmäiset lahjoitetuista kirjoista on saatu hyllyyn. 50 MAANKÄYTTÖ 2|2015 Lahjoitettuja kirjoja on pari hyllymetriä. Oulun maanmittauskerhon hallitus on hallituksen jäsenen Matti Alajoen mukaan mielissään siitä, että kirjat saatiin sijoitettua jonnekin ja ihan oikeaan käyttöön. Kirjojen kuljetus järjestyi maanmittaritapaan hyvin kätevästi, kun oululaiset maanmittauksen aikuisopiskelijat ottivat kirjat autoonsa lähijaksolle tullessaan. Maanmittausala on kehittynyt paljon viime vuosikymmeninä, mutta kaikki ei muutu vuosikymmenten eikä vuosisatojenkaan aikana. Suomen Maanmittari-Yhdistyksen aikakauskirjassa vuosilta 1912–14 otsikoista löytyy silloin ajankohtaisia aiheita, kuten koskiosuuksiin vaikuttanut vesilainsäädännön muutoksen siirtymäaika. Paljon on artikkeleita, joiden aiheet nykyisinkin ovat keskustelun kohteena. ”Kiinteiden muinaisjäännösten erottaminen ja pyykittäminen jakotoimituksissa” on ollut tuolloin päivänpolttavaa asiaa. Maanmittaustoimitusten kohdealueella kiinteät muinaisjäännökset kartoitetaan nykyisinkin. ”Suhdelukujen määrääminen jaoitettaessa tilain välillä velvollisuutta tehdä ja kunnossapitää kylänteitä” on ollut esitelmän aiheena Oulun Maanmittariklubissa. Uusin ohjeisto yksityisteiden ositteluun ilmestyi äskettäin ja keskustelua varsinkin kunnossapidosta käydään edelleen. Aina ajankohtainen on artikkeli ”Maanmittausta koskevaa kirjallisuutta edistämään!” Siinä todetaan, että alan kirjallisuutta on ”sangen vähän” – nyt, sata vuotta myöhemmin, painettua, ajankohtaista kirjallisuutta on edelleenkin ”sangen vähän”. Varsin vähän on oppikirjoiksi käypää kirjallisuutta, tosin sähköisiä aineistoja löytyy lisäksi. Oulun maanmittauskerho täyttää ensi vuonna 110 vuotta. Sen jäsen voi olla kuka tahansa, joka toimii kiinteistönmuodostukseen tai maanmittaukseen liittyvien tehtävien parissa. Kerhoa pidetään sen jäsenten tiedonvälitys- ja kohtaamispaikkana. Kokouksissa kuullaan asiantuntijoiden puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista. Lisätietoa: http://ommkry.nettisivu.org/ UUTISIA KIINTEISTÖREKISTERIKARTAN TOIMITUSTAPOIHIN MUUTOKSIA Maanmittauslaitoksen kahdesti vuodessa ajantasaistettava kunnittainen kiinteistörekisterikartta lakkautetaan tämän vuoden lopulla. Ennen vektorimuotoinen kiinteistörekisterikartta irrotettiin kiinteistörekisteristä kaksi kertaa vuodessa niin, että yksi tiedosto kattoi aina yhden kunnan alueen. Kuntaliitosten vuoksi tämä ei ole jatkossa mahdollista, joten tilalle tulee viikoittaisilla muutoksilla ajantasaistettava karttalehdittäinen kiinteistörekisterikartta. Jatkossa tuote irrotetaan 6 x 6 km:n karttalehtijaossa. Järjestelmässä tunnistetaan karttalehdet, joissa kiinteistörajat ovat muuttuneet, ja nämä lehdet päivitetään nopeasti. Kiinteistörekisterikartta tulee saataville gml-, shape- ja mif- sekä png-tiedostotuotteena. KANSALLINEN MAASTOTIETOKANTA -HANKE JÄRKEISTÄÄ TIETOJEN YHTEISKÄYTTÖÄ Maanmittauslaitoksessa käynnistetyn hankkeen tavoitteena on luoda kansallinen maastotietokanta, johon kootaan eri tahojen tuottama tieto rakennuksista, tiestöstä, vesistöstä, korkeussuhteista, maanpeitteestä ja nimistöstä. Nykyinen maastotietokanta ei vastaa kaikilta osilta digitaalisen yhteiskunnan tarpeita. Esimerkiksi kuntien ja Maanmittauslaitoksen tiedonkeruu ja tietomallit eivät tällä hetkellä ole suoraan yhteensopivia. Tuottavuus kasvaa, kun eri organisaatioiden tiedonkeruussa ja ylläpidossa päästään eroon päällekkäisen työn tekemisestä. Kansallisessa maastotietokannassa kukin vastuutaho voisi ylläpitää tietoja omalta osaltaan, jolloin tieto siirtyisi sujuvasti myös eri järjestelmien välillä. Tällöin myös uusien palvelujen luominen on helpompaa, kun eri tiedontuottajien tiedot ovat yhteensopivia. Kansallisen maastotietokannan ensimmäisiä versioita tulee olemaan saatavilla vaiheittain vuosina 2017–2020. MAANMITTAUSLAITOKSEN TOIMITUSASIAKIRJAT SÄHKÖISTYVÄT KESÄKUUSSA Kesäkuussa Maanmittauslaitos ottaa käyttöön Kansalaisen asiointitilin, jonka kautta oman maanmittaustoimituksen asiakirjoja voi lukea. Asiointitilin hyödyntäminen on yksi Maanmittauslaitoksen toteuttamista kestävän kehityksen toimista. Kansalaisen asiointitili on sähköinen tiedonvälityksen kanava viranomaisen ja kansalaisen välillä. Alkuvaiheessa Maanmittauslaitoksen palvelu toimii yksisuuntaisena, eli maanmittaustoimitusten asiakirjat lähetetään Asiointitilille palvelun avanneille asiakkaille, muille asiakirjat tulevat entiseen malliin kirjeinä. Kansalaisen asiointitiliin kirjaudutaan julkishallinnon verkkopalveluiden yhteisessä Suomi.fi-portaalissa. Asiointitilin avaamiseen tarvitaan pankkitunnukset, mobiilivarmenne tai sähköinen henkilökortti. Saapuneesta asiakirjasta tulee ilmoitus asiakkaan valinnan mukaan tekstiviestinä tai sähköpostiin. Loppuvuodesta palvelun kautta voi saada myös lainhuudon asiakirjat, ja palveluita on tulossa lisää. UUTISIA KANSAINVÄLINEN KESTÄVÄN RAKENTAMISEN OHJELMA KÄYNTIIN SUOMEN JOHDOLLA YK:n ympäristöpuiteohjelmaan (10YFP) kuuluva Kestävät rakennukset ja rakentaminen -ohjelma julkistettiin 20.4.2015 Nairobissa Keniassa UN Habitatin hallintoneuvoston kokouksen yhteydessä. Suomi on ympäristöministeriön johdolla ottanut päävastuun ohjelman johtamisesta ainakin vuoteen 2018 asti. Ohjelma rakentaa ymmärrystä ja vuorovaikutusta rakennusten ja rakentamisen merkityksestä osana kaupunkien, alueiden ja valtioiden ekologista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Ohjelmassa jaetaan tieto hyvistä käytännöistä, luodaan verkostoja ja vauhditetaan alan innovaatioita parantaen kestävän rakentamisen liiketoimintaedellytyksiä. Ympäristöministeriö laatii tulevan kesän aikana ohjelman työsuunnitelman YK:n ympäristöohjelma UNEPin kehyksen pohjalta ja yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten sidosryhmien kanssa. Ohjelman keskeisiä teemoja ovat kestävää rakentamista tukevat politiikkatoimet, kestävä asuminen sekä rakentamisen resurssitehokkuus ja ilmastovaikutukset. MAANTEIDEN KUNNOSSAPIDON JA RAKENTAMISEN HANKINTAAN LIITTYVÄT TEHTÄVÄT NELJÄÄN ELY-KESKUKSEEN Hallitus hyväksyi 16.4.2015 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen liittyvän asetuksen muutoksen, jossa maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankintaan sekä sopimuskauden aikaiseen toimintaan liittyvät ELY-keskuksen tehtävät hoidetaan jatkossa neljässä ELY-keskuksessa. Jatkossakin asiantuntemus ja -tuntijat säilyvät kaikilla ELY-keskusalueilla. Vuoden 2016 alusta lähtien tierakentamisen ja kunnossapidon hankintaan sekä sopimuskauden aikaiseen toimintaan liittyvät ELY-keskuksen tehtävät hoidetaan Varsinais-Suomen, Kaakkois-Suomen, KeskiSuomen ja Lapin ELY-keskuksissa. Kattavat tutkimuspalvelut infran omistajille, suunnittelijoille ja rakentajille Huipputeknologia ja vuosien kokemus vesirakennushankkeisiin liittyvistä tutkimus-, suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapitotehtävistä mahdollistaa kustannustehokkaat asiakasratkaisut. • Rakennekartoitukset • Laserkeilaukset • Monikeilainluotaukset • Viistokaikuluotaukset • Matalataajuusluotaukset • ROV ja sukellustutkimukset • Pohjanäytteiden otot • Maaperätutkimukset • Tutkimusten suunnittelu ja ohjaus MeritaitoOy•puhelin0207030300•info@meritaito.fi•www.meritaito.fi UUTISIA Markus Koljonen (Dilaudid) CC BY-SA 3.0 SITRA TUKEE TURUN TYÖTÄ HIILINEUTRAALIUDEN SAAVUTTAMISEKSI JO VUONNA 2040 Turku aikoo olla ensimmäinen jätteetön ja päästötön kaupunki Suomessa jo vuonna 2040. Suomen Itsenäisyyden juhlarahasto Sitra tukee Turun työtä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi. Turku ja Sitra solmivat yhteistyösopimuksen, jonka mukaan muun muassa jo tämän vuoden aikana aloitetaan selvitys- ja kehitystyö, joka tähtää jätteiden hyötykäyttöä koskevaan kiertotalousratkaisuun Turussa. Kiertotalous on talouden uusi malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät ja tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla sekä älykkyydellä. Kolmannes Turun alueen energiasta tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä jo KAUPUNKISEUTUJEN TUKI -TYÖRYHMÄ: SUURTEN KAUPUNKISEUTUJEN MAANKÄYTÖN, ASUMISEN JA LIIKENTEEN RATKAISUT KOOTTAVA NYKYISTÄ LAAJEMPIIN KOKONAISUUKSIIN Suurten kaupunkiseutujen selvitystyön käynnistymistä, valmistelua ja seurantaa tukeva työryhmä julkaisi 30. 3. 2015 loppuraporttinsa Kuntauudistus kaupunkiseuduilla – mikä muuttui? Valtiovarainministeriön teettämässä raportissa tarkastellaan 11 suuren kaupunkiseudun viime vuosien kehitystä sekä kaupunkiseutujen tulevaisuuden haasteita ja kehitysmahdollisuuksia niin kuntarakenteen, kuntien välisen yhteistyön kuin kaupunkiseutujen yleisen kehityksen näkökulmasta. Loppuraportin johtopäätöksien mukaan kaupunkiseutujen voimakas kasvu ja kansantaloudellinen merkitys edellyttävät kaupunkiseutujen kehitystä koskevan päätöksenteon järjestämistä tavalla, joka huomioi nykyistä selkeämmin seutujen muodostamat toiminnalliset kokonaisuudet. Kaupunkiseutujen haasteita on yritetty 2000-luvulla ratkaista kannustamalla kaupunkiseutujen kuntia vuorollaan sekä tiiviimpään seudulliseen yhteistyöhön että kuntarakenteen muutoksiin. Kumpikaan nyt ja yli puolet vuonna 2020. Parhaillaan selvitetään, miten kehitystyötä jatketaan kohti kokonaan uusiutuvilla toimivaa älykästä energiajärjestelmää ja miten tämä tulee hyödyttämään Turun alueen taloutta ja innovaatiotoimintaa. Yhteisiin hankkeisiin on liittynyt mukaan myös Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus sekä joukko uudistusmielisiä yrityksiä. etenemistapa ei ole tuonut toivottua tulosta. Loppuraportissa esitetään harkittavaksi, tulisiko maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevat päätökset koota suurilla kaupunkiseuduilla samankaltaisiin laajempiin kokonaisuuksiin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut. Toisaalta on huomioitava, että kaupunkiseutujen erot ovat Suomessa kasvamassa. Työryhmän mukaan tulisikin harkita, onko kaikkia kaupunkiseutuja kehitettävä yhtenäisellä tavalla, vai voisiko seutuja kehittää toisiinsa nähden erilaisilla, seudullisesti optimoiduilla malleilla. MAANMITTAUSPÄIVILLÄ – TOTTA KAI! Maanmittauksen, urheilun ja sotien veteraani Ilmari K oppinen piipahti Maanmittauspäivillä tottumaansa tapaan. ”On mukava nähdä tuttuja.” Ilmari on vasta 97-vuotias ja niinpä hän tietysti tuli omalla autollaan Salosta. Ilmari on toiminut kaupunkien geodeettina, kiinteistöinsinöörinä sekä TKK:n kaupunkik iinteistötekniikan apulaisprofessorina sekä lukuisien maanmittausalan yhdistysten hallituksien jäsenenä. Lisäksi hän on menestynyt viime vuosiin saakka veteraanien yleisurheilukilpailuissa leipälajinaan aitajuoksu. Ilmari on molempien sotien veteraani. Hän on yksi viimeisistä lähtijöistä Viipurissa 20.6.1944. Pekka Lehtonen MAANKÄYTTÖ 2|2015 53 UUTISIA NÄIN SYNTYY KÄVELTÄVÄ KAUPUNKI Käveltävä kaupunki on hyväksi paitsi ihmisten terveydelle ja ympäristölle, myös liike-elämälle. Sitä voi luoda yksinkertaisin keinoin myös autojen ehdoilla rakennetusta ympäristöstä, neuvoo kaupunkisuunnitteluguru Jeff Speck. Autoista luopumiseen ei voida pakottaa, vaan kävelystä on tehtävä houkuttelevampaa kuin autoilusta. Speckin mukaan tähän tarvitaan neljä asiaa: hyödyllisyys, mukavuus, turvallisuus ja kiinnostavuus. Nämä voi toteuttaa arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun keinoin, osan hyvinkin helposti. Käveltävyyden ensimmäinen lähtökohta on ottaa mallia perinteisestä kylästä, jossa mahdollisimman paljon ihmisen elämään kuuluvaa toimintaa on kävelymatkan päässä kodista: työpaikat, koulut, päiväkodit, kaupat, ravintolat, harrastukset ym. Korttelit rajaavat tilan ja tuovat ihmiselle turvallisen olon. Ihminen kaipaa myös kat- seltavaa: näyteikkunoita, ovia, ulkoportaita ja yksityiskohtia eikä vain sileää seinää. Helpoimmillaan ja edullisimmillaan käveltävää kaupunkia syntyy Speckin mukaan liikennesuunnittelulla. Toimiva perusratkaisu on yksikaistainen, kaksisuuntainen katu, jonka varrella on kadun suuntaisia tai vinopysäköintipaikkoja. Pysäköidyt autot toimivat suojamuurina kävelijöille ja mahdolliselle pyörätielle, jotka on sijoitettu pysäköintipaikkojen taakse. Kävelijöille turvallinen kaupunki perustuu siihen, että autot ajavat riittävän hitaasti ja varautuvat koko ajan yllätyksiin. Siksi Speckin suosikki on amerikkalaistyylinen tasa-arvoinen risteys, johon tullessaan kaikki autot pysähtyvät hetkeksi. Kävely-ystävällisessä kaupungissa ei myöskään seisoteta jalankulkijoita punaisissa valoissa. Parasta on, jos risteyksissä jalankulkijoille palaa aina vihreä jompaankumpaan suuntaan – silloin kulkija voi edetä siksakkia joutumatta odottelemaan. KAUPUNKIASUMISEN JYTKY – ASUNTOMESSUT VANTAALLA 10.7.–9.8.2015 Vantaan asuntomessuilla 2015 on esitteillä sekä pien- että kerrostaloasuntoja. Taustalla Spinelli, jossa tavoitellaan kerrostalorakentamisessa värikästä ja vaihtelevaa kaupunkitilaa. Vantaan alueella asuttiin jo 7 000 vuotta sitten kivikaudella, joten mihinkäs asuntomessujen ryydittämä rakentaminen paremmin sopisi kuin Kivistöön. Kivistön asuntomessualue on hieno esimerkki kestävän kehityksen mukaisesta kaupunkirakenteen tiivistämisestä ja modernista kaupunkiasumisesta. Kivistö sijaitsee 1.7.2015 avattavan Kehäradan varressa. Kehärata muodostaa joukkoliikenteen tärkeän runkoyhteyden Vantaankosken asemalta lentoaseman kautta Tikkurilaan. Kaupunkirata luo myös edellytykset uusille asuinalueille ja työpaikoille. Radalle tulee ensimmäisessä vaiheessa viisi 54 MAANKÄYTTÖ 2|2015 uutta asemaa: Vehkalan, Kivistön, Aviapoliksen, Lentoaseman sekä Leinelän asemat. Messualueelle rakennetaan yhteensä 350 asuntoa, joista näyttelykohteita 41: omakotitaloja, paritaloja, kuuden omakotitalon ryhmärakentamiskohde ja yhdeksän kerrostaloasuntoa, joukossa Euroopan suurimmaksi asuinrakennukseksi syntyvä PuuMera, johon tulee sekä vuokra-, että asumisoikeusasuntoja. Opaali-kerrostalossa käytetään runsaasti kierrätysmateriaaleja. Spinelli-kerrostalossa on pyritty värikkään ja vaihtelevan kaupunkitilan luomiseen mm. erityyppisiä parvekkeita hulvattomannäköisesti sijoittamalla. Yhdysvaltalainen arkkitehti, urbanisti ja kaupunkisuunnittelija Jeff Speck on miettinyt kestävän kaupunkikehittämisen ja -rakentamisen keinoja ja soveltanut pohdintojaan käytännön suunnitteluhankkeisiin etenkin pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa. Hän vieraili huhtikuussa Suomessa ja piti Lahdessa YTK:n Pitkän kurssin Tähtiluennon ”The Walkable City. Lessons from the US”, joka on nähtävissä myös YouTubessa. ”Messualue vastaa ajan haasteisiin. Tarvitsemme kasvavalle pääkaupunkiseudulle lisää asuntoja, tarvitsemme parempaa ja nopeampaa joukkoliikennettä eli on rakennettava tiiviimmin ja on hyödynnettävä ennen kaikkea rataliikenteen tarjoamia mahdollisuuksia. Tämäntyyppinen kaupunkirakenteen tiivistäminen, kaavoitus ja rakentaminen helpottaa asukkaiden arkielämää tarjoamalla hyvät kulkuyhteydet ja on luonnollisesti yhdyskunnan kannalta ekotehokasta”, Suomen Asuntomessujen toimitusjohtaja Pasi Heiskanen sanoo. Messuilla kuuluu olla huomionkerääjiä, Sellaisia ovat esimerkiksi kuskiton bussi, joka kuljettaa messuvieraita pysäköintialueelta näyttelyihin, 3D-tulosteiden käyttö sisustuksessa, hiilijalanjäljen laskeminen, tahi meksikolainen talo. Ja paljon muuta. Vantaan messualue lyttää puheita asutuksen sijoittamisesta ”vapaasti” pitkin peltoja ja metsiä; semmoista ajattelua on vahvistuvasti liikkeellä. Kun Kehärata avataan puolitoista viikkoa ennen messuja, ja luvassa on ajassa liikkuvia ja yllättäviäkin kohteita ja teemoja, rohkenen arvella, että Vantaan asuntomessuilla 2015 saadaan kävijäjytky. Tuommoiset 280 000 rohkenen arvella. Pekka Lehtonen YRITYSUUTISIA DATSCHA GEOTRIM KTI:N KIINTEISTÖ MARKKINATIEDOT S AATAVILLE D ATSCHAN JÄRJESTELMÄÄN TRIMBLELTÄ TASKUKOKOINEN GNSS-VASTAANOTIN KTI ja Datscha ovat sopineet yhteistyöstä, jonka myötä KTI:n kiinteistömarkkinatietoja voi jatkossa hyödyntää Datschan interaktiivisen selaintyökalun kautta. Palvelu suunnataan KTI:n ja Datschan yhteisille asiakkaille. Uuden yhteistyön tavoitteena on yhdistää molempien yhtiöiden vahvuudet. KTI:n riippumaton kiinteistömarkkinainformaatio yhdistyy Datschan työkalun tunnustettuun käytettävyyteen. Datschan kautta voi hyödyntää KTI:n toimitila- ja asuntovuokratietoja sekä tuottovaatimusinformaatiota. Trimble® R1 on taskukokoinen, maastokelpoinen GNSS-vastaanotin kaikille iOS- ja Android-älypuhelimille ja tableteille sekä Windows®7- ja 8.1-tietokoneille. Älylaitteisiin yhdistettynä se korvaa laitteen oman paikannusteknologian tarkalla GNSS-sijaintitiedolla, mikä mahdollistaa normaalien älylaitteiden käyttämisen ammattilaistasoiseen paikkatiedonkeruuseen ja monipuolisiin tarkastustehtäviin ilman investointia kalliimpiin GNSS-järjestelmiin. Kompakti R1 painaa vain 187 g. Akku kestää koko työpäivän. Laite mahtuu taskuun, kulkee mukana vyöhön kiinnitettynä tai sen voi Lisätietoa: www.datscha.fi kiinnittää sauvaan. Vastaanotin integroituu Trimblen TerraFlex™-, TerraSync™- ja Positions™-paikkatietoohjelmistoihin ja sitä voidaan myös käyttää kaikkien älypuhelinsovellusten kanssa. R1 tukee GPS-, GLONASS-, Galileo-, BeiDou- ja QZSS-satelliittisignaaleja ja on yhteensopiva SBAS-korjausten kanssa. Yhdessä Geotrimin tarjoaman VRS-palvelun kanssa laitteella päästään puolen metrin tarkkuuteen. Lisätietoa: www.geotrim.fi NAVDATA ALLE 2 000 EURON DGNSS + INERTIALAITE M ARKKINOILLE Navdata Oy on solminut maahantuontisopimuksen australialaisen Advanced Navigation -yhtiön kanssa. Heidän valmistamansa Spatial-yksikkö sisältää inertialaitteen sekä Geodeettisen laitoksen DGNSS-palveluun kytkeytyvän GPS+GLO-laitteen samassa kotelossa. Laite saa virtansa tabletin tai PC:n USB-liittimestä, jonka kautta myös paikkatiedon siirto tapahtuu. Testeissä laitteen toistotarkkuudeksi on saatu noin 15 cm, ja jos nopeusanturipulssi on saatavana, myös paikallaan ollessa. Laitteen hinta antenneineen pieninä määrinä on alle 2 000 euroa. Lisätietoa: www.navdata.fi Tiesithän – että Maankäytön web-sivustossa ovat luettavissa artik kelikohtaiset PDF-tiedostot kaikista vuoden 2000 jälkeen ilmestyneistä jutuista? – että voit hakea artikkeleita esim. kirjoittajan, otsikon, avain sanan ja vapaan sanahaun perusteella? – että sivustossa on myös lisäaineistoa, joka on ainoastaan sähköisessä muodossa? Käy tutustumassa: www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php MAANKÄYTTÖ 2|2015 55 25th BALTIC VALUATION CONFERENCE Tallinn, Estonia 17–19 September 2015 Topics of this year’s conference are: • Valuation of business assets and business, including tangible and intangible assets, goodwill, trademark • Properties in public ownership and application of different valuation approaches • Taxation of the investment properties (commercial and residential) related to the sales and leases More information at: www.baltic-valuation-conference.org 56 MAANKÄYTTÖ 2|2015 NIMITYKSET LUKIJOILTA Maanmittarin exlibris Olen aikaisemmin kirjoittanut Maankäyttö-lehden kolmessa numerossa maanmittarien exlibriksistä, joita olin löytänyt kolmisenkymmentä. Äskettäin satuin saamaan toiselta keräilijältä vielä Kyösti Haatajan exlibriksen, jonka ajattelin antaa tiedoksi lukijoille. Olihan Haataja todellinen merkkimies maanmittausalalla. Hänen mittavasta ansioluettelostaan poimin vain maanmittausinsinöörin ja lakitieteen tohtorin tutkinnot, maanmittaushallituksen pääjohtajan (1917–29) viran sekä laajan kirjallisen tuotannon. Kyösti Haataja oli myös vahva poliittinen vaikuttaja kokoomuspuolueen jäsenenä. Erityisesti hänen AALTO-YLIOPISTO TkT Saija Toivonen on nimitetty kiinteistötalouden lehtoriksi Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun maankäyttötieteiden laitokselle 1.4.2015 alkaen. asiantuntemuksensa vaikutti torppien itsenäistämiseen johtaneen lain synnyssä ja sen toteuttamisessa. Laki vuokra-alueiden lunastamisesta (135/1918) tunnettiinkin arkikielessä myös Lex Haatajana. Kyösti Haatajan exlibriksen teki taidemaalari Werner Thomé vuonna 1950. Hänen tunnetuimpia töitään on Ateneumiin päätynyt Leikkiviä poikia rannalla. Exlibriksessä on suomalainen rantamaisema, josta erottuu myös männyn juurella lepäävä LAKI-taulu sekä erillinen rajapyykki. DATSCHA OY Datscha Oy vahvisti organisaatiotaan Suomessa Markus Malamon aloitettua uutena maajohtajana viime vuoden marraskuussa. Nimityksen myötä Datscha fokusoituu voimakkaammin asiakkaidensa palveluun ja liiketoiminnan kasvattamiseen Suomen markkinoilla. Markus siirtyi Datschan palvelukseen kiinteistösijoitusyhtiö Lindström Invest Oy:n asiakkuuspäällikön tehtävistä, jota ennen hän työskenteli kansainvälisen toimistohotellikonserni Reguksen palveluksessa esimies- ja myyntitehtävissä sekä Suomessa että IsoBritanniassa. Pekka V. Virtanen M A A P U N TA R I R A N TA M Ö K I N H I N TA 1985– H U H T I K U U 2015 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 1985 1990 Etelä-Suomi 1995 Länsi-Suomi 2000 2005 Itä-Suomi 2010 Oulu 2015 Lappi Tiedot perustuvat M aanm ittauslaitoksen ylläpitämään Kiinteistöjen kauppahintarekisteriin. Tiedot on koonnut erikoistutkija Juhani Väänänen. Kun tarvitaan faktaa kiinteistökaupoista… Hanki kauppahintatiedot www.maanmittauslaitos.fi/kauppahintatilastot tai lähimmästä palvelupisteestä. MAANMITTAUSLAITOS – TIETOA MAASTA MAANKÄYTTÖ 2|2015 57 IN MEMORIAM Mikko Häme / Koillissanomat ELJAS SAVOLA 1.8.1926–11.11.2014 Yli-insinööri Eljas Savola kuoli 88 vuoden iässä kotonaan Kuopiossa 11. marraskuuta 2014. Hän oli syntynyt Leppävirralla 1. elokuuta 1926 pappisperheen poikana. Elämää määritti isän tapaturmainen kuolema Savolan ollessa vain 8-vuotias. Eljas Savola teki elämäntyönsä Kuusamossa maanmittausinsinöörinä, isojakoinsinöörinä ja maanmittaustoimiston johtajana. Sen ohessa hän toimi aktiivisesti järjestöelämässä ja kunnallispolitiikassa. NIILO NEVALAINEN 4.12.1925–4.2.2015 Entinen apulaislääninmaanmittausinsinööri Niilo Nevalainen kuoli Joensuussa 4. päivänä helmikuuta 2015. Hän oli syntynyt Nurmeksessa 4.12.1925 ja oli siten kuollessaan 89-vuotias. Nuoruudesta Niilon ikäluokalla parhaat vuodet kuluivat sodassa, jossa hän oli ilmatorjuntatehtävissä 58 MAANKÄYTTÖ 2|2015 Kunnanvaltuustossa Savola istui toistakymmentä vuotta ja vaikutti paikallisen Koillissanomat-lehden hallinnossa lehden myrskyisinä vuosina 1970–1980-luvuilla. Kovana urheilumiehenä hän oli aktiivisesti mukana Kuusamon Erä-Veikkojen toiminnassa ollen puheenjohtajana 10 vuotta 1968– 1977 ja samoihin aikoihin myös Suomen hiihtoliiton hallituksessa. Hänet palkittiin lukuisilla ansiomerkeillä, sai yli-insinöörin arvonimen, oli korpraali ja veteraani. Eljas Savola tuli Kuusamoon isojakoinsinööriksi kesäkuussa 1951 suoraan korkeakoulun penkiltä ja hankki vuosikymmenten mittaan ammatissaan erinomaisen kokemuksen ja kenttämaanmittarille erittäin tärkeän sovittelijan taidon. Kuusamon isojako tehtiin Kuusamossa ja Posiolla 10 vuodessa tehokkaalla organisaatiolla ja erikoislainsäädännön nojalla. Se tarjosi nuorelle maanmittausinsinöörille mainion oppimis- ja työkentän. Kuusamon isojaon käytännön työt oli aloitettu kesäkuussa 1951 ja päättyivät 28. päivänä toukokuuta 1960, kun Savola toimitusinsinöörinä piti vesirajankäynnin loppukokouksen. Työntäyteiset yhdeksän vuotta sisälsivät satoja jakokuntien kokouksia, suuria maastotöitä Kuusamon ja Posion kylissä. Savola osallistui alusta loppuun kaikkiin isojaon toimiin kahdenkymmenen muun toimitusinsinöörin kanssa. Isojaon jälkeen Savola jatkoi kenttämaanmittarina Kuusamossa ja Suomussalmella Maanmittauslaitoksen organisaatiomuutokseen 1972 saakka, jolloin hän siirtyi Kuusamon maanmittaustoimiston päälliköksi piiri-insinöörinä. Tässä tehtävässä hän jatkoi eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1988. Esimiehenä ja työtoverina Savola oli työteliäs, avulias ja helposti lähestyttävä asiansa osaava ammattimies. Eläkkeellä ollessaan Savola kirjoitti Kuusamon isojaon monista värikkäistä vaiheista ja isojakoajoista mainion kirjan: Kuusamon isojaon historia. Kirjaan hän kokosi isojaon moninaiset vaiheet ruotusopimuksen lakkauttamisesta, laajan alueen kartoituksesta, niin sanottujen pientilojen muodostamisesta, siirtoväen asuttamisesta isojaon yhteydessä ja itse isojaosta. Kuusamon luonto tuli tutuksi Savolalle paitsi ammattinsa vuoksi myös luonnon tuntijana. Kitkajoen ja Kuusinkinjoen kalapaikat, jokien alajuoksun monet ottipaikat olivat hänelle tuttuja, jonne hän palasi usein vielä eläkevuosinaan. Hän oli huolestunut luontopitäjän arvoista, ja niinpä suunnitteilla ollut kultakaivos ei ollut hänen mieleensä. Eljas Savola kuvasi kirjoituksessaan neljä vuotta sitten omia tuntojaan ja isojaon merkitystä Kuusamolle seuraavasti. ”Vaikka isojaon jälkeen maankäyttö Kuusamossa nimenomaan metsien osalta on ollut paikoin hyvinkin voimakasta ja joittenkin mielestä luontoa raastavaa ja pahalta näyttävää, niin tosiasia on, että Kuusamon erikoislaatuisen luonnon arvokkaimmat osat on pystytty säilyttämään. Suureksi osaksi myös tällä perusteella Kuusamo kuuluu Suomen tunnetuimpien paikkakuntien joukkoon.” Eljas Savolaa jäivät kaipaamaan vaimo Sirkan lisäksi, lapset, lastenlapset sekä lukuisat ystävät ja läheiset, joihin hän piti yhteyttä säännöllisesti. Karjalan kannaksella ja samoissa tehtävissä myös Lapin sodassa. Sodan jälkeen hän pääsi ylioppilaaksi Nurmeksen yhteislyseosta 1946 ja valmistui Helsingin Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolta diplomi-insinööriksi 1952. Kymen läänissä suoritetun auskultointiajan jälkeen Niilo sen ajan vaatimuksen mukaan määrättiin maanhankintalain toimeenpanotehtäviin. Hän toimi 127. maanlunastuslautakunnan puheenjohtajana Ilomantsin ja Tuupovaaran alueella 1955–58 ja sen jälkeen maankäyttötoimikunta 7:n puheenjohtajana 1959. PohjoisKarjalan läänin syntymisen myötä hänet määrättiin 1960 toimitusinsinööriksi kotimaakuntaansa. Monen taksainsinöörin tapaan hänenkin virkansa vaihtui eri puolille Suomea, mutta työpaikkana säilyi Pohjois-Karjala. Vuoden 1972 organisaatio muutoksen myötä Niilo tuli toi mitusinsinööriksi Joensuun maan mittaustoimistoon käväisten Pohjois-Karjalan läänin maanmittauskonttorin tarkastajan tehtävässä vuonna 1978 palaten takaisin maanmittaustoimiston apulaispiiriinsinööriksi 1979. Vielä kerran Niilo palasi maanmittauskonttoriin, vuonna 1983 apulaislääninmaanmittausinsinööriksi, josta virasta hän jäi eläkkeelle 1986. Niilon ammattitaitoa ja osaamista tarvittiin myös muualla. Hän oli Joensuun kaupungin tek nillisten laitosten johtokunnan varapuheenjohtaja 1969–1976 ja kiinteistö- ja yleisten töiden lautakunnassa vuosina 1977–1980. Pohjois-Karjalan lääninoikeuden lisäjäsenenä Niilo oli vuosina 1979–1989. Henkilönä Niilo oli aina ystävällinen, avulias ja rauhallinen sekä työssään velvollisuudentuntoinen, ahkera ja asioihin perehtyvä. Näiden luonteenominai- suuksiensa vuoksi hän oli pidetty ja arvostettu toimitusinsinööri ja esimies. Niilo tunnettiin aloittelevien kollegojen tukena ja turvana. Kärsivällisesti ja hiljaisen huumorin säestämänä hän perehdytti noviisit jakolain ja maarekisterin saloihin sekä opasti vaikeiden toimitusten tekemisessä. Niilolla oli aina aikaa kuunnella ja keskustella. Vapaa-aikanaan Niilon merkittävin harrastus oli mieskuorolaulu Joensuun Mieslaulajien toisena tenorina. Uskollisesti Niilo oli mukana kuoron harjoituksissa ja esiintymisissä vuosikymmenten ajan. Niiloa jäivät kaipaamaan lähisukulaisten lisäksi lukuisat ystävät ja työtoverit. Heikki Seppänen Kirjoittaja on Eljas Savolan työtoveri Maanmittariveljeä muistaen, Pertti Ahtiainen Translation by Karin Kolis RÉSUMÉ Interview by Pekka Lehtonen: A Small Business May Represent the Peak of Expertise VideoDrone is the only Finnish company that manufactures miniature helicopters for professional use. They can be used, for example, for video, still image, thermal, ortho and false colour photography. The company also makes some photography themselves. VideoDrone is a great example of how it is possible to get to the forefront of high-tech even with scarce physical resources. Simo Hannelius: Ilvessalo’s Legacy in the C hallenges of the Market Yrjö Ilvessalo was one of the big names in forestry research in Finland and his main mission was to survey the forest resources of the newly independent country, especially concerning the use of forests and the industrial production. He brought A. K. Cajander’s theory of forest site types into practice. The article considers the use of forest site types when assessing forest property. Are they of any use in the market economy? Vesa Rope and Juhani Nippala: The Education in Land Surveying at Metropolia The land surveying field is preserved at Metropolia University of Applied Sciences as its own small field. Most of the Metropolia’s students come from southern Finland and there are both young and adult students. Metropolia has chosen applicability in working life as its pedagogical policy: learning by progressive inquiry and developing, lifelong learning, diversification and internationalization are central. The main objective of the training is employability. Susanna Kari: Land Surveying Days 2015 The Land Surveying Days were this year arranged under a new concept, and gathered approximately 400 participants to Dipoli in Espoo on April 16th to 17th, 2015. During two spring days about forty seminar presentations were given, in five parallel sessions. The event also dedicated its own part to the young surveyors’ days and to exhibitions. The days concluded with an evening dinner. Arvo Kokkonen: New Approaches and Makers Maankäyttö publishes the speech of the Director General of the National Land Survey of Finland, Arvo Kokkonen, from the opening of the 2015 Land Surveying Days, which took place on 16 April in Espoo. Kokkonen’s speech, amongst other things, addressed the need for renewing society (including the field of land surveying) and the conditions of qualifications of cadastral surveyors. Furthermore, Kokkonen talked about comprehensive organizational planning and the work on interoperability. Anna Puhtila: Reverse Mortgages in Finland The population is aging at a rapid pace and standard loan products and consumer credits, as such, are no longer enough. There is a demand for new financing solutions for elderly people. Reverse mortgages are a reverse long-term loan product, where a bank loan is granted to the customer based on home equity. The purpose of reverse mortgages is to release the value of the client’s residential property to his or her disposal in order to increase consumption, or to cover some unexpected expense, such as surgery. Viivi Ruuskanen: The Effect of Demographic Factors on the Housing Market Major demographic changes such as an aging population will change the structure and orientation of the demand for housing in the future. In Finland, the effects of an aging population will become visible in the housing market in the 2020s, and some of these changes can be predicted. In the future, the demand for housing will be, even more than now, focused on small homes located in the vicinity of the services of city center areas. However, the need and demand for housing vary regionally, so a more precise analysis of regional trends is needed to predict the situation. Susanna Kari: In the Wild – On the Roof Green roofs can be constructed for many different purposes and they offer a number of structural advantages. In addition, green roofs provide the users of buildings benefits through experiences: they can be used as an oasis for relaxation, for growing useful plants or otherwise for experiencing nature. Marja Mesimäki from the University of Helsinki studies the user experiences of green roofs while Marc Grañén from Spain builds “mobile gardens” on the roofs of vehicles. Hannu Hyyppä & Marika Ahlavuo: Urban Development Requires Knowledge Management and Human Creativity – and a Touch of Engineering Know-How The conference “Intelligent Community Development & Smart Market Creation” was arranged in Oulu on May 4th to 6th, 2015. Over 300 experts attended the event to network and share their best practices and ideas. The themes of the conference were transparent management, built environment, health, intelligent transport and the pressures on education to change. Jaakko Sirkjärvi: Boundary Surveys and the Psychology of Cadastral Surveys The article discusses the significance of aging people as parties in cadastral surveys. There are situations, such as different illnesses, when the cadastral surveyor has to get a guardian, in accordance with the Guardianship Services Act, to represent a party. The decision of getting a guardian appointed is not an easy one to take. The cadastral surveyor is subject to psychological pressure when resolving various disputes. The pressure can be reduced and the surveyor can protect himself by maintaining a distant and formal relation to the parties, particularly in these difficult surveys. Jaakko Sirkjärvi: Investigative Report on the Needs of Developing the Private Roads Act Esko Hämäläinen’s report on reforming the Private Roads Act and on developing the policy of private roads was published on 5 November 2014. Hämäläinen proposes incorporating the Private Roads Act into the Real Estate Formation Act. He presents some statistics of lowtraffic public roads and states that some of them will be closed as public roads. The author also reflects on the regional policy and wishes for a more strategic approach to decisions different authorities take to abolish functions. VUOKRAMÖKKI Lemmenjoella MAKLI ry:n, MIL ry:n ja SKY ry:n jäsenille 20%:n alennus listahinnasta. Esittely ja varausmenettely: muuraispuro.fi MAANKÄYTTÖ 2|2015 59 PALVELUHAKEMISTO ATK- JA MITTAUSLAITTEET JA -VÄLINEET Laserkeilaimet Mittalaitteet Laserit Tulppatie 16–18, 00880 Helsinki Puh. 09 2532 5000, faksi 09 2532 5020 geostar geostar.fi, www.geostar.fi • Trimnet VRS-palvelu • Takymetrit, GNSS-, GIS /DGPS/DGNSSlaitteet sekä laserkeilaimet •Mobiilikartoitusjärjestelmät •UAV-kartoituslennokkijärjestelmät •Ohjelmistot Perintötie 2 c, 01510 Vantaa Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699 info geotrim.fi, www.geotrim.fi •GPS/GNSS-laitteet GIS/DGPS/RTK-sovelluksiin • Takymetrit ja laserkeilaimet • Metrologian järjestelmät •Ohjelmistot Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 Espoo Puh. 09 415 40 200 myynti.suomi leica-geosystems.com www.leica-geosystems.fi ATK- JA MITTAUSLAITTEET JA -VÄLINEET N A V D A T A NORDIC GEOCENTER • Javad GNSS Inc., Hemisphere ja Novatel GNSS-laitteistot • GPS+GLONASS+GALILEO-järjestelmät ja tiedonkeruuohjelmat • Planman projektinhallintaohjelmistot rakennus- ja mittausprojekteihin • Soil Scout maanalaiset säähavaintoasemat • 3D-laserskannerit ja ohjelmistot • RIEGL, FARO, STONEX, TRIMBLE • Mobiiliskannerit – RIEGL • Ilmalaserskannerit – RIEGL • GPS/GNSS/Robottitakymetrit – STONEX Eskolantie 1, 00720 Helsinki / Ilari Koskelo P. 040 5108408, etunimi.sukunimi navdata.fi www.navdata.fi Kyöstinkuja 2, 00570 Helsinki Puh. 045 650 8585 nordic geocenter.fi, www.geocenter.fi GPS-laitteet, servotakymetrit, takymetrit, digitaaliset vaaituskojeet, vaaituskojeet, teodoliitit, taso- ja putkilaserit, koneenohjausjärjestelmät ym. Myynti ja huolto Sarkatie 3–5, 01720 Vantaa Puh. 09 534 033, faksi 09 537 006 topgeo topgeo.fi, www.topgeo.fi ILMAKUVAPALVELUT • Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset kuvatuotteet • Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat ja maastomallit, GIS-konsultointi • Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEXkuvapalvelinratkaisu • Fotorealistiset 3D-kaupunkimallit Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki info.fi blomasa.com, www.blomasa.com • Laserkeilaukset lentokoneesta ja helikopterista • Digitaaliset ilmakuvaukset • Laserkeilaus- ja ilmakuvatuotteet • Digitaaliset kartta- ja maastomallituotteet •Paikkatietopalvelut Kimmo Pajula / Malminkaari 5, 00700 Helsinki Puh. 09 2522 1700, faksi 09 2522 1717 S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.com www.finnmap.com • Fotogrammetrisesti lasketut ortokuvat • Ortokuva-aikasarjat konkretisoivat ympäristön muutoksia • Joustava ilmakuvatuotantomme helpottaa kaavoituksen ja suunnittelun tarpeita Taitajankuja 2 a, 33960 Pirkkala Puh. 03 260 7621, gsm 0500 237 207 toimisto lentokuva.fi, www.lentokuva.fi ILMAKUVAPALVELUT •Ilmakuvaukset • Ortokuvat ja digitaaliset kartat • Maastomallit ja mittauspalvelut Tekniikantie 12, 02150 Espoo Puh. 044 3048175 Sähköposti jussi.yrjola skmgisair.fi Internet: www.skmgisair.fi • Ilmakuvaukset ja viistokuvat • Laserkeilaukset lentokoneesta, helikopterista ja autosta • Digitaaliset kartat ja maastomallit • Paikkatietopalvelut ja GIS-konsultointi Karjalankatu 2, 4 kerros, 00520 Helsinki etunimi.sukunimi terratec.fi www.terratec.fi KIINTEISTÖPALVELUT MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU •Kiinteistöarvioinnit • Kiinteistöstrategian suunnittelut •Kiinteistökehittäminen • Maapolitiikan konsultointi •Maankäyttösopimukset Kaupunki- ja aluesuunnittelu Johtava yhdyskuntasuunnittelun asiantuntija Suomessa • Huippulaadukkaat kotimaiset RPAS/UAVortokuvauskopterit • Myynti, huolto ja koulutus • Jopa 30 ha kuvausalue/ lento • Pikselikoko 2 cm / 100 m kuvauskorkeus VideoDrone Finland Oy Ruokomäentie 228, 40530 Jyväskylä Puh. 040 062 5240 info videodrone.fi, www.videodrone.fi Palveluhakemiston Newsec Valuation Oy Mannerheiminaukio 1 A, PL 52, 00101 Helsinki Puh. 0207 420 400 www.newsec.fi, www.maakanta.fi 60 MAANKÄYTTÖ 2|2015 • Rakennesuunnitelmat, master planit • Maakunta-, yleis- ja asemakaavoitus • Suunnitteluprosessien kehittäminen ja koordinointi • MRL:n soveltamisen konsultointi www.poyry.fi/kaupunki i lmoittaja! Nyt samaan hintaan myös 468 x 60 px:n banneri Maankäytön sivustossa www.maankaytto.fi. www.maankaytto.fi/palveluhakemisto PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET • Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset kuvatuotteet • Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat ja maastomallit, GIS-konsultointi • Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEXkuvapalvelinratkaisu • Fotorealistiset 3D-kaupunkimallit Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki info.fi blomasa.com, www.blomasa.com • Kuntarekisterit ja paikkatietoratkaisut kunnille • Asiakaskohtaisia paikkatietoratkaisuja yritysten ja julkisen sektorin tarpeisiin • • • • Harava-palvelu (www.eharava.fi) Pihatie.fi-palvelu (www.pihatie.fi) Asiakaskohtaiset ratkaisut Luotettavasti, Innovatiivisesti, Ketterästi ja Iloisesti Heikki Karttunen puh. 050 394 9592 etunimi.sukunimi cgi.com Karvaamokuja 2, 00380 Helsinki www.fi.cgi.com Teemu Virtanen, Jan Lindbom Salorankatu 5–7, 24240 Salo puh. 020 789 0250, myynti dimenteq.fi www.dimenteq.fi • Paikkatietoratkaisut mobiili-, selain- ja työasemaympäristöihin • Konsultointi-, ylläpito- ja tukipalvelut • GPS /GNSS- ja GIS/DGPS-järjestelmät • Ohjelmistot paikkatiedon keruuseen • Mobiiliratkaisut paikkatiedon hallintaan PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET • Esrin paikkatieto-ohjelmistot • Koulutus-, ylläpito- ja tukipalvelut • Konsultointi- ja asiantuntijapalvelut •Paikkatietoanalyysipalvelut •Sovelluskehitysprojektit Sinikalliontie 3 B, 02630 Espoo Puh. 0207 435 435 info esri.fi, www.esri.fi Geometrix Oy Pasilanraitio 9 B, 00240 Helsinki Puh. 09 4730 7141, faksi 09 4730 7149 geometrix geometrix.fi, www.geometrix.fi Perintötie 2 c, 01510 Vantaa Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699 info geotrim.fi, www.geotrim.fi PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET • Opaskartat ja opastaulut • InfoGIS-paikkatietopalvelut internetissä • Krysp-, KuntaGML- ja Insipire-tuki • Mobiilitoiminnot GPS-paikannuksella • Tonttipörssi sähköisellä varauslomakkeella • Kehittyneet kaava- ja reitistötoiminnot Kauppurienkatu 33, 90100 OULU Puh. (08) 323 0001, 0400 683331 infokartta infokartta.fi, www.infokartta.fi Verkkotietojärjestelmät, sovelluskehitys-, kartoitus-, dokumentointi- ja konversio palvelut, kuituverkkojen suunnittelu. • GPS/GNSS, GIS/DGPS • Mobiilit kämmenmikrot maastoon •Ohjelmistot KEYPRO OY Horsmakuja 8 A 3, 01300 VANTAA Raimo Hämäläinen GSM +358 40 562 6954 raimo.hamalainen keypro.fi, www.keypro.fi Lisätietoa: Esa Wikman Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 Espoo Puh. 09 415 40 200 myynti.suomi leica-geosystems.com www.leica-geosystems.fi •CityCad-infrasuunnittelujärjestelmä • Louhi – tietojohtamisen paikkatietoratkaisut • SitoGis – kuntarekisterijärjestelmä • Räätälöidyt järjestelmätoteutukset • Digitaaliset kartat: kaavayhdistelmät, johtokartat, pohjakartat, KatuInfo, ViherInfo, HautaInfo •Paikkatietopalvelin •YTCAD-ohjelmistot Sito, Tuulikuja 2, 02100 Espoo Puh. 020 747 6000, faksi 020 747 6111 info sito.fi, www.sito.fi Sweco Ympäristö Oy Puh. 010 241 4000 etunimi.sukunimi sweco.fi, www.sweco.fi PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET • GIS- ja Location Intelligence -ohjelmistot •MapInfo-paikkatietoteknologia • Encom- luonnonvara-alan ohjelmistot • Paramics – infrasuunnitteluun • Kartta- ja tietoaineistot • Konsultointi ja koulutus Melkonkatu 18, 00210 Helsinki Puh. 09 6824 060, pbsoftware.finland pb.com www.pb.fi/software PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET • Erdas ja Intergraph ohjelmistot • ArcGIS räätälöinti • Paikkatietoaineistojen hallinta •Karttatuotteet T-Kartor, Timo Ikola Koronakatu 1 A, 02210 ESPOO Puh. 040 847 6230 timo.ikola t-kartor.com, www.t-kartor.com Tekla Solutions -ohjelmistoratkaisut: Kaavoitus, kiinteistönmuodostus, kartantuotanto, omaisuuden hallinta, katu- ja viheralueiden hallinta, rakennus- ja ympäristövalvonta, sähköinen asiointi Mike von Wehrt, puh. 030 661 10 tekla.solutions.info tekla.com www.tekla.com/fi • Novapoint-suunnittelu ja ylläpito järjestelmät • Autodesk-paikkatieto ja suunnittelu järjestelmät • Asiantuntijapalvelut ja koulutus Vaisalantie 6, 02130 Espoo Puh. 09 2313 2100, faksi 09 2313 2250 Sähköposti: vianova vianova.fi Internet: www.vianova.fi MAANKÄYTTÖ 2|2015 61 PALVELUHAKEMISTO PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO Suomalaiset 3D-Win-ohjelmistot maanmittauksen ammattilaiselle. • Aineistojen käsittely, geodeettiset laskennat, formaatinmuunnokset •Maastomalli • Tiensuunnittelu ja -rakennus •Kairaukset • Paikkatietoaineistot ja niiden tuottaminen • Aineistoihin liittyvät asiantuntijapalvelut • Aineistot online-palveluna Kielotie 14 B, 01300 Vantaa, (09) 2532 4411 3d 3d-system.fi. www.3d-system.fi Pia Lähde-Lyytinen puh. 040 7523132 etunimi.sukunimi cgi.com Karvaamokuja 2, 00380 Helsinki www.fi.cgi.com • Laserkeilaukset lentokoneesta ja helikopterista • Digitaaliset ilmakuvaukset • Laserkeilaus- ja ilmakuvatuotteet • Digitaaliset kartta- ja maastomallituotteet •Paikkatietopalvelut Kimmo Pajula / Malminkaari 5, 00700 Helsinki Puh. 09 2522 1700, faksi 09 2522 1717 S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.com www.finnmap.com PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO Kaikki paikkatietoon liittyvä yhdestä paikasta. • IT-ratkaisut ja palvelut, joissa paikkatieto komponenttina • Paikkatietoon liittyvät asiantuntijapalvelut ja konsultointi •Ulkoistuspalvelut • Sekä omat aineistot että välitysaineistot Atomitie 2, 00370 Helsinki Puh. 020 5777 580 www.karttakeskus.fi • Trimnet VRS-palvelu •Access-tiedonhallintapalvelu Perintötie 2 c, 01510 Vantaa Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699 info geotrim.fi, www.geotrim.fi • Opas- ja osoitekartat •Internetkarttapalvelut •Kaavayhdistelmät • Koordinaatistomuunnokset ja muut aineistokäsittelyt Pakkamestarinkatu 3, 00520 Helsinki Puh. 09 1481 947 Sähköposti: karttatiimi karttatiimi.fi www.karttatiimi.fi PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO •Paikkatietokonsultointi • AINO aineistopalvelu • Kuntien kantakartat ja kaavat • Nokia HERE •OpenStreetMap-karttatuotteet •Kaupunkimallit •Tietomallipalvelut • Viranomaisaineistot käyttövalmiina Sito, Tuulikuja 2, 02100 Espoo Puh. 020 747 6000, info sito.fi, www.sito.fi •Maanmittaustoimitukset • Lainhuudot ja kiinnitykset • Kiinteistötietojärjestelmä (KTJ) • Avoimet aineistot- ja rajapintapalvelut • Paikkatietoalan tutkimus • Hallinnonalan tietotekniikkapalvelut Lisätietoja: asiakaspalvelu maanmittauslaitos.fi www.maanmittauslaitos.fi •Ilmakuvaukset • Ortokuvat ja digitaaliset kartat • Maastomallit ja mittauspalvelut Tekniikantie 12, 02150 Espoo Puh. 044 3048175 Sähköposti jussi.yrjola skmgisair.fi Internet: www.skmgisair.fi PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO •Maalaserkeilaus • Laserkeilaukseen perustuva 3D-mallinnus • Rakennusten tietomallinnus (BIM) •3D-aluemallit • Laserkeilaus rakentamisen valvonnassa • Konsultointia 3D-tiedonkeruun ratkaisuista SmartGeo Oy, Myyrmäentie 2 A, 01600 Vantaa Puh. 040 548 3406 info smartgeo.fi, www.smartgeo.fi Palveluhakemiston i lmoittaja! Maastomittaus- ja suunnitteluohjelmia: • Laserpisteiden ja kuvien käsittely ja käyttö suunnittelussa • Takymetri- ja GPS-mittaukset •Pohjatutkimukset • Katu- ja viemäriverkostojen sekä kaasu- ja kaukolämpöverkostojen suunnittelu • Johtotietoverkostojen hallinta info terrasolid.fi, www.terrasolid.fi Nyt samaan hintaan myös 468 x 60 px:n banneri Maankäytön sivustossa www.maankaytto.fi. www.maankaytto.fi Maankäytön artikkelitietokanta on osoitteessa www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php PÄÄTOIMITTA JA Ari Laitala puh. 050 512 2745, ari.laitala maankaytto.fi TOIMITUSSIHTEERI Susanna Kari susanna.kari maankaytto.fi UUTISTOIMITTA JA Hanna Lauhkonen hanna.lauhkonen gmail.com ILMOITUSMY YNTI Pekka Lehtonen, puh. 040 546 3806, plehtonen1 elisanet.fi KUSTANTA JA Maankäyttö ry (Y-tunnus 1104126-2). Lehti edustaa Suomen Maanmittaus insinöörien Liittoa (MIL), Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoteknisten Liitto MAKLIa ja Suomen Kartoittajayhdistys SKY:tä. TALOUS JA HALLINTO Maankäyttö ry, c/o Kirsikka Niukkanen, Maankäyttötieteiden laitos, PL 12200, 00076 AALTO, toimisto maankaytto.fi Taloudenhoitaja Katri Nuuja, puh. 0400 455 499, katri.nuuja iki.fi. ILMOITUSHINNAT 1.1.2015 mvväri Takakansi 1 500,– 2 350,– Sisäkannet 1 000,– 1 650,– Pääkirj. vieressä 1 000,– 1 650,– Koko sivu 800,– 1 350,– 1/2 sivua 500,– 750,– 1/4 sivua 400,– 500,– Liitteet Sopimuksen mukaan TILAUSHINNAT 50 €/vsk kotimaahan, 60 €/vsk Pohjoismaihin ja Eurooppaan ja 65 €/vsk muihin maihin. Irtonumerot 12 € + postikulut. ILMEST YMISAIKATAULU ilmestyy jutut 1/2015 20.02.2015 22.01.2015 2/2015 02.06.2015 30.04.2015 3/2015 09.10.2015 10.09.2015 4/2015 11.12.2015 12.11.2015 ilmoitukset 30.01.2015 08.05.2015 18.09.2015 20.11.2015 TOTEUTUS Ulkoasu ja taitto: Lagarto | Arto Tenkanen & Jaana Jäntti puh. 050 4670196, lagarto lagarto.fi Paino: Kirjapaino Uusimaa, PL 15, 06151 Porvoo Painos 2 700 kpl. Aikakauslehtien Liitto ry:n jäsen. ISSN-L 0782-8438 • ISSN 0782-8438 (painettu) ISSN 2323-4660 (verkkojulkaisu) Ota uudet teknologiat käyttöösi: STARTTIPAKETIT Kokeile ilman sitoumusta Trimble MX2 mobiilikartoitus Trimble UX5 lennokkikartoitus Starttipaketti sisältää: Koulutus 2 päivää Järjestelmä käyttöön 3 päiväksi Ohjelmistot käyttöön 1 kuukaudeksi 9700 € Starttipaketti sisältää: Koulutus 2 päivää Järjestelmä käyttöön 1 viikoksi Ohjelmistot käyttöön 2 viikoksi 4000 € Alv 0% Alv 0% Nyt voit kokeilla maailman tehokkaimpia mittausmenetelmiä helpommin kuin koskaan. Starttipaketissa saat kaiken tarvittavan pienen tai suurenkin projektin toteutusta varten. LISÄTIETOJA: puh. 0207 510 600 info@geotrim.fi – www.geotrim.fi
© Copyright 2024