Turun hallinto-oikeuden päätös
1 (16) Turun hallinto-oikeuden päätös Antopäivä Päätösnumero 3.11.2015 15/0248/1 Diaarinumero 00034/15/4102 00050/15/4102 00051/15/4102 00053/15/4102 00063/15/4102 00064/15/4102 00089/15/4102 00096/15/4102 Asia Valitus yleiskaavasta Valittajat Kristin Mollgren ja Bjarne Mollgren, Sipoo Merja Murtonen, Espoo Fredrik Åberg, Hanko Pauli Alkio ja Ritva Alkio, Turku Bjarne Blomqvist ja Iris Blomqvist, Parainen Åsa af Heurlin ja Gustaf af Heurlin, Parainen Pirjo Mattsson ja Klas Mattsson, Parainen Nanni Nyberg, Isokyrö ja Nelli Nyberg, Turku / Kati Nyberg Päätös josta valitetaan Paraisten kaupunginvaltuusto 9.12.2014 Paraisten kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Ålön osayleiskaavan. Osoite Yliopistonkatu 34 PL 32, 20101 TURKU Puhelinvaihde 029 56 42400 Telekopio 029 56 42414 Sähköposti turku.hao@oikeus.fi 2 (16) Valitus Kristin Mollgrenin ja Bjarne Mollgrenin valitus Päätös on kumottava ja erityisesti siltä osin kuin Taran kylän kiinteistöille RN:o 9:0 ja 3:60 on osoitettu A-1/2-korttelialue. Aluetta on kaavoitettu jo vuodesta 1999 alkaen. Aikaisemmissa vaiheissa kysymyksessä olevat kiinteistöt oli osoitettu joko maatalous- tai maa- ja metsätalousalueeksi. Nyt hyväksytyssä kaavassa kiinteistöt on osoitettu maaseutumaiseksi asuinalueeksi (A-1/2), vaikka ne sijaitsevat peltomaisemassa, keskellä aluetta, jolla sijaitsee maisemallisesti arvokkaita rakennuksia (smr). Päätös ei perustu riittäviin selvityksiin alueen maisemallisten ja rakennushistoriallisten arvojen osalta. Kaava on tältä osin myös yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen, koska se ei vaali rakennettua ympäristöä ja maisemaa maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Turun hallinto-oikeus on jo päätöksillään 2006 ja 2013 todennut, että alueelle rakentaminen ei ole mahdollista. Päätöksissä on nimenomaisesti viitattu maalaismaiseman arvoihin. Hyväksytty osayleiskaava ei perustu riittäviin tutkimuksiin eikä selvityksiin muiden maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä lueteltujen seikkojen kuin luonnon ja muinaismuistojen osalta. Merja Murtosen valitus Päätös on kumottava. Paraisten kaupunki on velvoitettava korvaamaan Murtosen oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäyntimaksu 97 euroa laillisine korkoineen. Toissijaisesti kaavaa on muutettava siten, että Trollviken-niminen kiinteistö RN:o 1:48 osoitetaan AM-1-alueeksi ja sille osoitetaan myös 20 m2:n kokoisen saunan rakennusoikeus ja mahdollisesti väärin oleva rajalinja korjataan. Kaavapäätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska osallistuminen ja vuorovaikutusmahdollisuudet eivät ole toteutuneet lain ja Århusin sopimuksen edellyttämällä tavalla. Kaavoitusmenettely on ollut osittain salaista vuoteen 2006 saakka. Maanomistajia ei ole haastateltu inventointeja tehtäessä, vaikka he ovat tärkeitä tietolähteitä. Luontoinventoinnit on laadittu vain suomeksi, eivätkä ne ole olleet kaikkien osallisten saatavilla. Kaupungin kuulemismenettelyissä on kuultu valikoivasti vain joitakin osallisia. Niukan, liian myöhäisen ja valikoivan tiedottamisen vuoksi osallistuminen on ollut mahdotonta. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa esitettyä aikataulua ei ole noudatettu. Vuosina 2009-2012 annettuihin mielipiteisiin on vastattu vasta toukokuussa 2013. Kaavaehdotuksesta annetut muistutukset on käsitelty lokakuussa 2014 ja lähetetty osallisille tiedoksi vasta hyväksymispäätöksen yhteydessä. Liian myöhäinen kuuleminen tarkoittaa käytännössä kuulemisen laiminlyöntiä. Kaavan selvitykset ovat riittämättömät. Kaavan keskeisenä periaatteena on ollut huomattava rakennusoikeuden osoittaminen. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole riittävästi selvitetty ympäristön ominaisuuksia ja kaavan toteuttamisesta aiheutuvia maankäytöllisiä vaikutuksia. Rakennuspaikkojen määräytymistä emäkiinteistökohtaisesti ja mitoitusrantaviivaan perustuen ei ole selvitetty eikä myöskään vapaiden rantojen osuutta. Suunnitellun rantarakentamisen ja 3 (16) muun käytön sopeutumista rantamaisemaan ei ole selvitetty. Laadittu liikenneselvitys on puutteellinen ja virheellinen. Teistä ja kevyenliikenteen väylästä sekä reiteistä olisi tullut tehdä asianmukaiset selvitykset karttoineen, havainnekuvineen ja laskelmineen. Matkailuselvitystä ja vaikutusarviointeja ei ole tehty. Kaava on sisällöltään lainvastainen. Yleiskaavan käyttäminen rakentamisen ohjaamiseksi laajalla, keskustaajaman kupeessa sijaitsevalla, arvokkaan kulttuuri- ja luonnonmaiseman alueella on ongelmallista. Kaavaselostuksessa painotetaan kyläalueita, mutta kaavakartalla selkeitä kyläalueita ei ole. Kaava lisää entisestään hajanaista asutusta ja hämärtää perinteistä kylärakennetta, mikä ei ole kyläkaavoitukselta edellytettävän sisältövaatimuksen mukaista. Yhdyskuntarakenne ei eheydy, vaan hajautuu entisestään. Yleiskaavaa laadittaessa ei ole otettu huomioon maakuntakaavaa. Rantojen rakentamistiheys ylittää selvästi maakuntakaavassa osoitetun rakentamistiheyden. Kaavassa osoitettu suuren mittakaavan matkailurakentaminen sijaitsee maakuntakaavassa osoitetun saariston rengastiehen tukeutuvan kehittämisvyöhykkeen ulkopuolella. Suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö eivät sopeudu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön. Maisema-arvoja, vesiensuojelua eikä maaston ja luonnon ominaispiirteitä ole otettu huomioon. Rantaalueille ei jää riittävästi rakentamatonta aluetta eikä virkistysalueita. Kaavoittajan ilmoittama vapaiden rantojen osuus 54,7 % on virheellinen, koska se on lähes sama kuin mitä se oli kaavoitusta alunperin aloitettaessa vuonna 1998. Nyt rannoille on kuitenkin osoitettu huomattavasti uutta rakentamista. Kaavaratkaisu tuhoaa maiseman ja ottaa heikosti huomioon rakennetun ympäristön ja luonnonarvot. Kaava aiheuttaa haittaa suurelle osalle maanomistajista ja mahdollistaa erilaiset rakennuslupamenettelyt eri alueilla aiheuttaen näin sekaannusta, mielivaltaisia tulkintoja ja yhdenvertaisuuden puutetta. Kaava ei siten täytä yleiskaavan ja rantayleiskaavan sisältövaatimuksia. Kaavassa osoitetut RA-2-merkinnät eivät perustu rakennuspaikkojen pinta-alaan, emäkiinteistöperiaatteeseen eikä myöskään mitoitusrantaviivaan, vaan rakennusoikeuden kriteerinä on kiinteistöä käyttävien henkilöiden lukumäärä. Tämä rikkoo yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Pääosin rannoilla sijaitsevat noin 150 loma-asuntoa on muutettu ympärivuotisiksi asunnoiksi. Kaavakartta ja -määräykset ovat kuitenkin niin epäselviä, että niistä ei selkeästi ilmene, mitä rakennuspaikkoja muutos koskee. Kaava mahdollistaa myös suurten, 400 m2:n kokoisten asuntojen rakentamisen, mikä turmelee rantamaisemaa. Mahdollisuudet liikenteen ja erityisesti kevyen liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen on jätetty huomioon ottamatta. Energia- ja vesihuollon tarkoituksenmukainen järjestäminen kestävällä tavalla toteutuu heikosti. Kaava heikentää myös elinympäristöä. Ympäristöhaittojen huomioon ottaminen on laiminlyöty. Fredrik Åbergin valitus Päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee Åbergin omistaman kiinteistön Kuckubacka RN:o 1:16 eteläosaa. Kaavaa on tältä osin muutettava siten, että sl-1-merkinnän sijasta alue osoitetaan merkinnällä sl-2. 4 (16) Kaavan luontoarvoja koskevat selvitykset ovat riittämättömät, sillä niistä ei ilmene, millä perusteilla Kuckubackan kiinteistölle on osoitettu merkintä sl-1. Kiinteistöllä ja sen ympäristössä on noin kymmenen vuotta sitten suoritettu avohakkuu ja nyt alueen luonto on vähitellen palautumassa ennalleen, eli muuttumassa mäntymetsäksi. Alueella ei siten ole perinnebiotooppia tai muutakaan luonnonsuojelulain tarkoittamaa luontotyyppiä. Toinen kiinteistölle osoitetuista rakennuspaikoista pohjoisosassa on osoitettu ekologisesti huonoon paikkaan. Kiinteistöä ei myöskään ole mahdollista jakaa kahdeksi luontaiseksi rakennuspaikaksi kaavan osoittamalla tavalla. Rakennuspaikoille jo rakennettu tie käy tarpeettomaksi. Avoin näkymä etelään on pilattu, koska tuohon suuntaan avautuvaan näkymään on osoitettu uusia rakennuspaikkoja. Päätös on lainvastainen myös siksi, että yleiskaavan liiteaineisto uhanalaisista ja erityistä suojelua vaativista lajeista on esitetty ainoastaan suomeksi. Pauli ja Ritva Alkion valitus Päätös on kumottava kiinteistöjen Mellangård RN:o 1:45 ja Västergård RN:o 2:64 osalta. Vaihtoehtoisesti kaavamerkintää on muutettava siten, että kaavamerkintä AM-2/s muutetaan merkinnäksi AM-1/s, eli rakennuspaikka säilytetään nykykäytön mukaisesti pelkästään maatilakeskuksena. Saman maanomistajan osaksi omistama Vuoniityn kiinteistö RN:o 5:0 on osoitettu merkinnällä RA-1. Maanomistaja on kuitenkin jo suorittanut alueella sellaisia muutostöitä, jotka liittyvät matkailuyrityksen tarpeisiin. Kaavasta on selkeästi ilmettävä, ettei Vuoniityn kiinteistön rantaa eikä Bodnäsin kylän vesialueita saa hyödyntää yritystoimintaan. Myöskään yksityisten kustantamaa kapeaa hiekkatietä päätieltä Bodnäsin kylään ei saa käyttää yrityskäyttöön. Alueelle saapuvat matkailijat levittäytyvät ympäröivälle kyläalueelle ja kuormittavat kylän ranta-alueita huomattavasti. Bodnäsin kylän ranta-alueet ovat jo nyt tiiviisti rakennettuja, eikä ranta-alue enää sovellu minkäänlaisen yritystoiminnan käyttöön. Bodnäsin kylä ei myöskään kuulu maakuntakaavassa osoitetun saariston rengastien kehittämisvyöhykkeen sisälle. Myös RM-matkailualueiden ja RA-2-ryhmärakennuspaikkojen määrää on kohtuullistettava niin että maanomistajien tasapuolinen kohtelu toteutuu, ympäristön kohtuuton kuormitus vähenee ja kaavoitus on tältä osin linjassa muiden saaristokuntien kanssa. Osayleiskaavassa on ripoteltu pieniä ja suuria matkailualueita ympäri Ålön saarta ja rantoja. Kaava ei perustu riittäviin selvityksiin, sillä kysymyksessä olevien rakennuspaikkojen soveltuvuutta maatilamatkailuun tai niiden ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty. Kaava mahdollistaa huomattavan lisärakennusoikeuden ja kylämiljöö tuhoutuu. Kaavoittajan antamassa vastineessa on todettu, että AM-2/s -alue on suunnittelutarvealuetta. Kaavamääräyksissä ei kuitenkaan ole mainintaa suunnittelutarpeesta. Kaavamääräys RM on epätäsmällinen ja siksi lainvastainen. RM-kaavamääräys mahdollistaa yritystoiminnan, mutta se on mahdollista toteuttaa myös yksityisenä loma-asuntona. Koska tämä epätäsmällinen määräys mahdollistaa 5 (16) kolmen tai useamman asuinrakennuksen rakentamisen yhdelle rakennuspaikalle, se on vastoin voimassa olevaa rakennusjärjestystä ja on maanomistajien tasapuolisen kohtelun vastaista. Paraisten kaupungin olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa keskittää matkailukohteet ja -palvelut kaupungin keskustan alueelle, joka muuten autioituu. Hajautettu matkailurakentaminen lisää lämmitys- ja hoitokuluja. Ålön saarella ei myöskään ole viemäri- eikä vesijohtoverkostoa, joten hajautettu matkailurakentaminen lisää vesialueiden kuormitusta. Kaava on lisäksi vastoin valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joissa korostetaan yhdyskuntarakenteen eheyttämistä. Kaupungin on korvattava Alkioiden oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsottavalla summalla. Bjarne Blomqvistin ja Iris Blomqvistin valitus Päätös on kumottava siltä osin kuin sen koskee kiinteistölle Ekbacka RN:o 429-1-93 osoitettua loma-asuntojen (RA) korttelialuetta. Kaava on tältä osin palautettava kaupungille uudelleen valmisteltavaksi siten, että rakennuspaikan läntistä rajaa siirretään muutama metri länteen. Muutosvaatimuksen perusteeksi on esitetty se, että kiinteistöllä on niin suuret korkeuserot, ettei rakentaminen ole mahdollista kaavassa osoitettuun paikkaan. Åsa af Heurlinin ja Gustaf af Heurlinin valitus Kaavaa on muutettava siten, että af Heurlinien omistamalle kiinteistölle osoitetaan maatilan talouskeskusta palvelevan rantasaunan rakennuspaikka (RS-⊗). Kaava on lainvastainen, koska luonto- ja muinaismuistoselvityksiä ei ole laadittu ruotsinkielellä. Kaavoittajan antaman lausunnon mukaan rantasaunoja on osoitettu muiden ohella vanhojen maatilojen yhteyteen. Af Heurlinien maatila on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1654 lähtien ja sillä harjoitetaan aktiivisesti maatilataloutta. Rantasaunan paikka tulisi osoittaa kiinteistön ainoalle rantaviivalle, joka sijaitsee Paraisten makeanvedenaltaan reunalla. Rakennuspaikan etäisyys maatilan talouskeskukseen on 1,54 kilometriä. Af Heurlinien kiinteistö täyttää ne edellytykset, joilla maatilojen talouskeskuksiin liittyviä rantasaunoja on kaavassa osoitettu. Kaava on perustuslaissa turvatun yhdenvertaisen kohtelun vastainen, koska luonto- ja muinaismuistoselvitykset on laadittu ainoastaan suomeksi. Koska kaavan maankäyttöratkaisut, kuten rakennusoikeuksien siirrot perustuvat mainittuihin selvityksiin, ruotsinkielisillä maanomistajilla ei ole ollut tasapuolisia mahdollisuuksia antaa vastineita kaavaehdotuksesta. Pirjo Mattssonin ja Klas Mattssonin valitus Päätös on lainvastaisena kumottava, koska Mattssonien omistamalle kiinteistölle ei ole osoitettu rantasaunan rakennuspaikkaa lupauksista huolimatta. 6 (16) Nanni Nybergin ja Nelli Nybergin valitus Päätös on kumottava. Kaava on lainvastainen siltä osin kuin Taran kylässä sijaitsevalle Kurmäng-nimiselle kiinteistölle on osoitettu uusi asuinrakennuksen rakennuspaikka (A-1/2). Rakennuspaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaksi maisemallisesti suojeltua, 1800-luvulla rakennettua torppaa ja mainittu rakennuspaikka on vuoden 2009 kaavaluonnoksessa ollut MT-1-aluetta. Alueelle rakentamista on jo useaan kertaan käsitelty Turun hallinto-oikeudessa ja noissa päätöksissä on yksiselitteisesti todettu, että alue pitää suunnitella kokonaisuutena huomioiden maisemalliset ja kulttuuriset arvot sekä maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus. Valittu kaavaratkaisu turmelee maisemallisesti arvokkaan ympäristön ja vanhojen rakennusten muodostaman kokonaisuuden. Rakennuspaikka sijaitsee avoimessa peltomaisemassa, kun alueen muut rakennukset sijaitsevat metsikön suojassa. Alue on jo tiiviisti rakennettu ja nyt osoitettu rakennuspaikka tiivistää sitä entisestään. Uusi rakennuspaikka rasittaa alueelle johtavan tien kuntoa ja vaarantaa liikenneturvallisuutta. Suunniteltu talousrakennus tulee sijaitsemaan vain parinkymmenen metrin etäisyydellä Nybergin vanhasta navetasta, johon on rakennettu sauna- ja pesutilat. Selvää on, että Kurmäng-kiinteistölle rakentaminen laskee Nybergien omistaman naapurikiinteistön arvoa. Valituksessa on lisäksi esitetty perusteluja sille, miksi aiemmin kaavaluonnoksessa esitetty rakennuspaikan sijainti kokonaan toisella kiinteistöllä olisi ollut huomattavasti parempi ratkaisu. Asian käsittely ja selvittäminen Kaupunginhallitus on antanut lausunnon. Murtonen, Alkiot, Blomqvistit, af Heurlinit ja Nybergit ovat antaneet vastaselityksen. Mollgrenit, Åberg ja Mattssonit eivät siihen varatusta tilaisuudesta huolimatta ole antaneet vastaselitystä. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus kumoaa kaupunginvaltuuston päätöksen lainvastaisena. Hallinto-oikeus hylkää Murtosen ja Alkioiden oikeudenkäyntikuluvaatimukset. Ratkaisun perustelut Kaavoituksen vuorovaikutukseen liittyvät valitusperusteet Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, 7 (16) sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta. Kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista, suunnitellusta aikataulusta sekä osallistumis- ja arviointimenettelystä. Ilmoittaminen on järjestettävä kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Ilmoittaminen voi tapahtua myös kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä. Vireilletulosta tiedottamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Muistutuksen tehneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu tilaisuuden varaaminen osallisille mielipiteensä esittämiseen kaavaa valmisteltaessa voidaan tehdä asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla tilaisuus esittää mielipide määräajassa kirjallisesti tai suullisesti taikka erityisessä kaavaa koskevassa tilaisuudessa taikka muulla sopivaksi katsottavalla tavalla. Tässä yhteydessä voivat mielipiteensä esittää myös muut kunnan jäsenet. Osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma on hyväksytty 16.4.2008. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on yleisesti tiedotettu kaavan taustoista ja tavoitteista, sekä esitetty alustava arvio asian käsittelyn aikataulusta. Kaavaluonnos on ollut nähtävillä 1.1.2009 - 1.2.2009 välisen ajan ja siitä on kaavaselostuksen mukaan tehty 51 kirjallista mielipidettä. Kaavaehdotus on ollut julkisesti nähtävillä 15.4.-2.6.2013 välisen ajan. Nähtävillä olosta on erikseen tiedotettu niille maanomistajille, joiden kotipaikka on Paraisten ulkopuolella. Muiden ohella Murtonen on tehnyt kaavaehdotuksesta muistutuksen, johon kaavoittaja on antanut vastineen. Murtosen valituksessa mainittu, Suomen valtiota velvoittavan Århusin sopimuksen sisältö yhteisön vuorovaikutusta muun ohella kaavoitusta koskevissa asioissa on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain säädöksissä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on nimensä mukaisesti suunnitelma, jonka avulla tiedotetaan kaavoituksen eri vaiheiden etenemisestä ja osallisten vuorovaikutusmahdollisuuksista. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa esitetyt aikataulut eivät ole sitovia, eikä niistä poikkeaminen merkitse sitä, että kaavoitusmenettely olisi ollut lainvastaista. Asiakirjoista ilmenee,että kaavoituksen eri vaiheista on tiedotettu ja osalliset ovat voineet esittää mielipiteitään ja muistutuksia kaavoituksen eri vaiheissa. Murtosen muistutukseen on myös annettu perusteltu vastaus maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Kaavoitusmenettely ei ole ollut lainvastaista Murtosen valituksessaan esittämillä perusteilla. 8 (16) Asiakirjojen kieleen liittyvät valitusperusteet Muutamissa valituksissa on esitetty kaavan syntyneen virheellisessä järjestyksessä sillä perusteella, että kaikkea kaavan selvitysaineistoa ei ole ollut saatavilla ruotsinkielellä. Kielilain 32 § 1 momentin mukaan kunnallisen viranomaisen yleisölle suunnatussa tiedottamisessa on kaksikielisessä kunnassa käytettävä suomen ja ruotsin kieltä. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan viranomaisten laatimien selvitysten, päätösten tai muiden vastaavien tekstien julkaiseminen ei velvoita kääntämään niitä sellaisinaan. Viranomaisen tulee kuitenkin huolehtia sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeista. Kaupungin antaman lausunnon mukaan osayleiskaavan lukuisia selvityksiä on käytetty alkuperäisessä kieliasussaan. Tausta-aineiston tulkinta-apua on kuitenkin annettu kaavoitusyksikön henkilöstön ja ELY-keskuksen toimesta halukkaille. Varsinainen yleiskaava-aineisto, kuten kaavakartta merkintöineen sekä kaavaselostus, on kaksikielinen. Kun otetaan huomioon edellä mainittu selvitys kaavan tiedottamisesta ja tarjotusta tulkinta-avusta sekä kielilain 32 § 3 momentti, kaavoitusmenettelyssä ei ole menetelty kielilain vastaisesti, kun kaavan selvitysaineisto on ollut saatavilla ainoastaan alkuperäisellä kielellä. Kaavan sisällön lainmukaisuus Sovellettavat säännökset Päätöksen tekohetkellä voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 § mukaan selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun muassa ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön, maa- ja kallioperään sekä veteen, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, liikenteeseen sekä maisemaan ja rakennettuun ympäristöön. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 § 3 momentin mukaan selvitykset on tehtävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Kaavaselostuksessa on esitettävä muun ohella kaavan vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, luontoon, maisemaan, liikenteen ja teknisen huollon järjestämiseen, talouteen, terveyteen, sosiaalisiin oloihin ja kulttuuriin sekä muut kaavan merkittävät vaikutukset. Saman lain 35 §:n mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. 9 (16) Saman lain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa yleiskaavaa. Saman lain 39 §:n mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Yleiskaavaa laadittaessa on otettava muun ohella huomioon yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys, olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö, asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus, mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla, mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Saman lain 44 §:n mukaan rakennuslupa enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen rakentamiseen voidaan 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Määräys voi koskea vain kyläaluetta, johon ei kohdistu merkittäviä rakentamispaineita. Edellytyksenä on lisäksi, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta maankäyttöä kyseisellä alueella. Yleiskaavan määräys sen käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena on voimassa enintään 10 vuotta kerrallaan. Yleiskaavan käyttämisestä rakennusluvan perusteena ranta-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:ssä. 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. 72 §:n 2 momentin mukaan se, mitä pykälän 1 momentissa säädetään, koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi. Saman lain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi rantaalueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että: 1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön; 2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä 3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n esityöt Hallituksen esityksessä (HE 102/2008 vp) olevien maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan ranta-alueelle laadittua yleiskaavaa voidaan voimassaolevan lain mukaan käyttää suoraan rakentamista oh- 10 (16) jaavana kaavana, jos yleiskaavassa on niin erityisesti määrätty. Tällöin asemakaava (lähinnä ranta-asemakaava) tai poikkeamispäätös ei ole tarpeen. Esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi yleiskaavan käyttämistä rakentamista ohjaavana kaavana siten, että maaseudun kyläalueella olisi mahdollista myöntää rakennuslupa suoraan yleiskaavan perusteella ilman asemakaavaa tai suunnittelutarveratkaisua. Voimassa olevan lain 137 §:n 3 momentin mukaan kyläalueella tai muulla maaseutualueella on mahdollista myöntää rakennuslupa oikeusvaikutteisen yleiskaavan perusteella ilman suunnittelutarveratkaisua asutusta täydentävän, enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen tai maatalouden harjoittamisen kannalta tarpeellisen rakennuksen rakentamiselle. Edellytyksenä on lisäksi, että alueella rakentamisen paine on vähäinen. Rakennusluvan erityiset edellytykset on tällöin katsottu selvitetyn yleiskaavassa. Erityisesti vähäisen rakentamispaineen edellytys rajaa yleiskaavan käyttöä sellaisillakin kyläalueilla, joilla asemakaavaa ei voida pitää ajankohtaisena tai tarpeellisena, mutta joilla rakentamista tapahtuu kuitenkin vähäistä enemmän. Muutoksella laajennetaan yleiskaavan käyttömahdollisuuksia siten, että rakennusluvan erityisten edellytysten täyttyminen voidaan selvittää yleiskaavassa ja tästä annetaan yleiskaavassa erityinen määräys. Määräys koskee siinä mainittuja alueita ja se poistaa suunnittelutarveratkaisun tarpeen yksittäistapauksellisen harkinnan. Kun asiasta määrätään kaavassa, myös kunta saa varmuuden siitä, mitä rakentamista yleiskaava voi ohjata suoraan rakennuslupamenettelyyn. Määräys voi koskea kuitenkin vain enintään kaksiasuntoisia asuinrakennuksia. Kevennetyn menettelyn laajennuksella pyritään helpottamaan pienimuotoista asuntorakentamista kylien yhteyteen ja vahvistamaan maaseudun kylämuotoista asumista. Samalla pyritään vähentämään tarvetta rakentaa haja-asutusalueille ohjaamattomasti sekä osaltaan vähentämään yhdyskuntien hajautumista. Kylällä tarkoitetaan tässä useista rakennuksista koostuvaa kylämäistä maaseudun taajamaa. Kylät ovat eri puolella Suomea erilaisia, minkä vuoksi kyläalueen laajuus ratkaistaankin kunkin yleiskaavan yhteydessä erikseen ja osoitetaan ne kaavaan sisältyvät alueet, joita määräys koskee. Edelleen perusteluissa todetaan, että yleiskaavan tulee alueen olosuhteet sekä suunnitellun rakentamisen määrä ja tehokkuus huomioon ottaen olla riittävä ohjaamaan rakentamista ja muuta maankäyttöä. Yleiskaavassa suoraan rakennuslupamenettelyyn sallittavan rakentamisen tulee sekä määrältään että laadultaan ja mittakaavaltaan olla kyläasutuksen tyyppistä. Määräys voidaan ottaa sellaiseen yleiskaavaan, jossa rakennuspaikkojen likimääräinen sijainti ja niiden lukumäärä on osoitettu kiinteistökohtaisesti. Tällainen yleiskaava soveltuu alueille, joilla asuntorakentamisen paine ei ole niin suurta, että sen järjestäminen edellyttäisi erityisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Sen sijaan yleiskaavaa ei voida käyttää suoraan rakennuslupaan oikeuttavana kaavana esimerkiksi taajamien tai kasvavien kaupunkiseutujen lievealueilla, joissa rakentamisen määrä ja tehokkuus edellyttää asemakaavan laatimista. Kaavan aikaisemmat vaiheet Osayleiskaavan laatimisen taustalla on vuonna 2006 hyväksytty Ålön osayleis- 11 (16) kaava, jonka Turun hallinto-oikeus on päätöksellään 22.3.2007 nro 07/0082/1 kumonnut. Hallinto-oikeuden päätöksen yhteenveto-osassa todettiin, että kaupunginvaltuuston päätös oli vuorovaikutuksen osalta syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja että kaava ei pysyvään asumiseen ja rantarakentamiseen osoitettujen alueiden osalta perustunut riittäviin selvityksiin. Päätöksen perusteluissa viitattiin erityisesti puutteisiin vesihuollon järjestämisen selvittämisessä sekä maanomistajien tasapuolisessa kohtelussa rakennusoikeuksien kohdentamisessa ja sijoittelussa. Kaava-alueen olosuhteet ja kaavan tavoitteet kaavaselostuksen mukaan Osayleiskaava-alue käsittää Paraisten kaupungin keskustan ja Airiston merialueen välisen Ålön saaren alueen. Aluetta rajaa pohjoisessa Vapparin lahti ja etelässä Norrsundet. Kaava-alueen maapinta-ala on noin 5200 hehtaaria ja alueella on 930 asukasta. Rantaviivaa on meren rannalla noin 44 kilometriä, saarissa noin 30 kilometriä sekä makeanvedenaltaan ja lampien rannalla noin 30 kilometriä. Kaavaselostuksen mukaan kaavan tavoitteena on ollut antaa mahdollisuudet Ålön elinvoimaisen maaseutualueen kehittämiselle. Väestönkasvu on jatkunut jo pidemmän aikaa, mikä osoittaa Ålön vetovoimaisuuden. Asutus on harvempaa kuin kaupungin keskustassa, mutta kaupungin keskusta on kuitenkin verrattain lähellä. Kaavaselostuksen mukaan tavoitteena on ollut laatia Paraisilla sovellettavan käytännön mukainen osayleiskaava, jonka perusteella rakennuslupa voidaan myöntää suoraan. Kaavaselostuksen mukaan useat saaren rantaosuuksista ovat jo entuudestaan olleet suhteellisen tiheään rakennettuja. Pohjoisrannalla ja makeanvedenaltaan rannoilla on alueita, joilla nykyinen rakennuskanta ylittää laskennallisesti maakuntakaavan loma-asutusta koskevan mitoitusnormin. Muilla alueilla rantaasutusta on lukumääräisesti vähemmän, mutta asutus on kuitenkin levinnyt niin laajalle, että yhtenäiset, kokonaan rakentamattomat rantaosuudet ovat melko harvinaisia. Rakennuskanta on perinteisesti muodostunut sekä vakinaisista asunnoista että vapaa-ajan asunnoista. Kaavan myötä on haluttu tarjota edellytykset loma-asutukselle ja ympärivuotiselle asutukselle niin, että asumismuodot esiintyvät rinnakkain. Kaavassa on osoitettu niille nykyisin käytössä oleville vapaa-ajan kiinteistöille, joiden voidaan todeta soveltuvan myös vakinaiseen asumiseen, mahdollisuus käyttötarkoituksen muuttamiseen tai yhtäläinen mahdollisuus jatkaa entisessä käyttötarkoituksessa ja pysyä siinä myös siinä tapauksessa, että rakennuskanta uudistetaan. Muulle olemassa olevalle loma-asutukselle on jatkossakin osoitettu muuttumattomana nykyinen käyttötarkoitus. Maakuntakaavan sisältö ja kaavaa koskevat selvitykset siltä osin kuin nyt on kysymys Alueella on voimassa vuonna 2013 vahvistettu maakuntakaava. Koko Ålön osayleiskaava-alue on maakuntakaavassa maa- ja metsätalous- / retkeily- / virkistysaluetta (MRV). Kaavamääräyksen mukaan kysymyksessä on maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä matkailun ja virkistyksen kehittämistarpeita. Alueita voidaan osoittaa maa- ja metsätalouden lisäksi loma-asumiseen ja matkailutoiminnoille. Alueita voidaan käyttää myös jokamiehenoikeuden mukaiseen ulkoiluun ja retkeilyyn sekä harkitusti haja-asutusluonteiseen pysyvään asumiseen. Aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan olemassa olevien alueiden täydennykseksi ja laajentamiseksi voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa pääasiallista käyttötarkoitusta kohtuut- 12 (16) tomasti haittaamatta loma-asutusta, matkailua ja virkistyskäyttöä palvelevia toimintoja sekä maisema- ja ympäristönäkökohdat huomioon ottaen mm. uutta pysyvää asumista ja erityislainsäädännön ohjaamana, myös muita toimintoja. Alueen keskiosaan on osoitettu Sunnanbergin kylä (at803). Sitä koskevan suunnittelumääräyksen mukaan maankäytön- ja toimintojen suunnittelulla tulee turvata peruspalvelujen säilyminen. Uudet asuinalueet ja kylien täydennysrakentaminen tulee suunnitella olevaan rakenteeseen tukeutuen. Ålö kuulu pääosin loma-asutuksen mitoitusluokkaan (1): 7-10 lay/km, vapaata rantaa 40 %. Makeanveden altaan ympäristö kuuluu mitoitusluokkaan (3): 3-5 lay/km, vapaata rantaa 50 %. Kaavaa varten ei ole laadittu erillisselvityksiä liikenteen järjestämisen eikä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaisen järjestämisen osalta. Kaavaselostuksessa on todettu, että alueen vesihuolto perustuu ensisijaisesti kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Rakentamista on osoitettu ryhmiin, jotta myös ryhmäkohtaiset ratkaisut olisivat mahdollisia. Maaseutuympäristö soveltuu hyvin myös kuivakäymälöiden käyttämiseen. Myös jäteveden puhdistus voidaan hoitaa joko kiinteistökohtaisesti tai ryhmittäin. Kaavaselostuksen liitekartan 23 mukaan kaava-alueen itäreunaan on suunniteltu yksittäisiä lyhyitä viemärilinjoja, muilta osin alueella ei ole kunnallista viemäröintiä. Kaavaselostuksen liitekartan 6 mukaan alueen keskiosassa kulkee pääteitä ja linja-autoreitti. Rantaalueiden tiet koostuvat yhteysteistä ja rantojen rakennuspaikoille johtavista pistoteistä. Kaavaselostuksen mukaan joitakin yksityisteitä tulee parantaa sitä mukaa kuin tien varteen suunniteltua muutos- tai uudisrakentamista toteutetaan. Tällöin tien kunnossapito jakautuu useamman tienkäyttäjän kesken. Jätehuollon osalta on todettu, että alueella on erinomaiset edellytykset kaatopaikkajätteen vähentämiselle. Kompostointi- ja polttokelpoisen jätteen polttaminen on helposti toteutettavissa. On kuitenkin todennäköistä, että alueen asukkaat, joilla on hyvät edellytykset kompostointiin ja hakkeen tuotantoon, tuottavat suhteessa verrattain vähän kaatopaikkajätettä. Myös varsinainen kaatopaikka sijaitsee aivan kaava-alueen itärajan tuntumassa. Energiahuollon osalta on todettu, että myös se perustuu yksittäisen kiinteistönomistajan ratkaisuihin. Kaavan ratkaisut Kaavassa on osoitettu kuusi kyläaluetta, joilla rakentaminen on maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n nojalla mahdollista ilman asemakaavaa (ns. kyläkaava). Kaikille meren, makeanvedenaltaan ja lampien rannoille on osoitettu rantaaluerajaukset, jolla yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaisena rantayleiskaavana. Tämän lisäksi on osoitettu alueita, joita edellä mainitut lainkohdat eivät koske sekä erikseen kaavassa osoitettuja suunnittelutarvealueita, jotka edellyttävät yksityiskohtaisemman maankäyttösuunnitelman laatimista. Kaavaselostuksen mukaan kaavassa on osoitettu yhteensä 1403 rakennuspaikkaa, joista 429 on rakentamattomia rakennuspaikkoja. Kaavassa on osoitettu 384 rakentamatonta asuntorakennuspaikkaa (A-alkuiset alueet), joista 68 sijaitsee ranta-alueella ja 316 sisämaassa. Uusia lomarakennuspaikkoja (RA ja RM) on osoitettu yhteensä 44. Lisäksi rantavyöhykkeellä jo olevista 279:stä lomaasunnosta 150 voidaan kaavan nojalla muuttaa pysyvään asumiseen soveltuvaksi. Kaavaselostuksen mukaan rakennuspaikkojen lukumäärän mitoitus perustuu pinta-alaan. Määriteltäessä rakennuspaikkojen lukumäärää maanomistusyksikköä kohden on käytetty vyöhykejakoa. Vyöhykkeestä riippuen rakennuspaik- 13 (16) koja on osoitettu joko 1 rp/4 ha tai 1 rp/6 ha. Rakennuspaikkojen lukumäärän mitoitusperuste maanomistusyksikköä kohden on perustunut pinta-alaan myös silloin, kun kaava-alueeseen on sisältynyt ranta-alueita. Vastaavanlaista menettelyä on sovellettu aiemmin muissa osayleiskaavoissa Paraisilla. Kaavaselostuksen mukaan kaikki sellaiset kiinteistöt, jotka ovat omistajiensa ainoita, on otettu kaavaan riippumatta niiden sijainnista. Hallinto-oikeuden johtopäätökset Kysymyksessä oleva osayleiskaava-alue sijaitsee Paraisten asemakaavoitetun keskustaajaman tuntumassa ja sen vaikutusalueella. Alueen väestönkehitys on ollut pitkäaikaisesti jatkuvasti nouseva ja suuntauksen odotetaan jatkuvan vähintään samanlaisena. Karttatarkastelun ja kaavaselostuksen liitteiden mukaan kaava-alueen sisäosassa on runsaasti ilman yksityiskohtaista maankäytön suunnittelua syntynyttä rakentamista. Rakentaminen sijaitsee hajallaan koko Ålön saaren alueella. Kaavassa on kuitenkin erikseen osoitettu kuusi kyläaluetta, joille rakentaminen on ollut tarkoitus mahdollistaa ilman yksityiskohtaisempaa suunnittelua maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n nojalla. Mainitut kyläaluerajaukset, jotka sijoittuvat pääosin kaavassa osoitettujen rantavyöhykealueiden taustamaastoon ovat niin laajoja, että ne paikoitellen sivuavat toisiaan. Kaavan kaikkien vesistöjen rannoille on osoitettu ranta-aluerajaus, jonka sisäpuolella kaava on tarkoitettu tulemaan voimaan maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n mukaisena rantayleiskaavana ja jolla rakentaminen on siten mahdollista ilman yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Kaava-alueelle osoitettujen rakennuspaikkojen määräytyminen on kaavaselostuksen mukaan perustunut emäkiinteistötarkasteluun, jossa rakennusoikeuden määräytymisperusteena on käytetty pinta-alaa, samoin kuin useissa muissa Paraisilla voimassa olevissa kaavoissa. Kaavaselostuksen mukaan alueen ranta-alueille on jo ilman maankäytön suunnittelua syntynyt paikoitellen niin tiivistä lomarakentamista, että maakuntakaavan loma-asutusta koskeva mitoitus on jo ylittynyt ja yhtenäiset, kokonaan rakentamattomat rantaosuudet ovat melko harvinaisia. Tästä huolimatta kaavan ranta-alueille on osoitettu huomattavasti lisää uutta rakentamista. Pääosa ranta-alueella sijaitsevista rakennuspaikoista on osoitettu pysyvään asumiseen siten, että rannoille on osoitettu nauhamainen, paikoitellen useaan riviin sijoittuva asuinrakennusten ketju. Pysyvä asutus aiheuttaa väljää lomaasutusta suuremman tarpeen yhteisten kunnallisteknisten järjestelyjen suunnittelemiseen. Vaikka suoraan rantayleiskaavan nojalla toteutettava rakentaminen voi olla myös muuta kuin tavanomaista loma-asutusta, maankäytön suunnittelussa on otettava huomioon maankäyttö- ja rakennuslaista ilmenevät yleiskaavan sekä rantayleiskaavan sisältövaatimukset. Vastikään vahvistetussa maakuntakaavassa Ålön alue on varattu pääasiassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, mutta alueita on mahdollista osoittaa loma-asutukseen ja harkitusti myös haja-asutusluonteiseen pysyvään asutukseen. Kyläalueita ei Sunnanbergin kylää lukuun ottamatta ole huomioitu maakuntakaavassa. Tiiviin ja pääasiassa pysyvän asumisen osoittaminen ei ole yleiskaavoitusta ohjaavan maakuntakaavan mukaista. Kuten edellä on todettu, osayleiskaava-alue sijaitsee asemakaavoitetun taajaman vaikutusalueella ja alueen väestönkehitys on nouseva. Ålön saaren sisä- 14 (16) osissa on jo runsaasti ilman yksityiskohtaista maankäytön suunnittelua syntynyttä rakentamista. Kun otetaan huomioon kaavan mukaisten kyläaluerajausten laajuus ja sijainti sekä uusien rakennuspaikkojen määrä, kysymys ei ole sellaisesta pienimuotoisesta asuntorakentamisesta kylien yhteyteen, jota maankäyttö- ja rakennuslain 44 § :ssä sekä lainkohdan esitöissä tarkoitetaan. Kun myös otetaan huomioon kaavassa sekä kyläalueille että ranta-alueille osoitettu huomattavan suuri pysyvän asumisen määrä sekä kaavassa esitetyt ratkaisut alueen vesi-, jäte- ja energiahuollon ja liikenteen järjestämisestä pääasiassa kiinteistö- tai ryhmäkohtaisesti, hallinto-oikeus katsoo, että yleiskaava ei ole riittävä suunnitteluväline silloin, kun rakentaminen on vaikutuksiltaan näin merkittävää. Näin mittavaa pysyvää rakentamista käsittävän alueen osoittaminen yleiskaavassa toteutettavaksi kaavan nojalla suoraan myönnettävien rakennuslupien perusteella ei ole mahdollista ilman asemakaavatasoisia selvityksiä ja määräyksiä. Rakentamisen määrä ja tehokkuus edellyttävät asemakaavan laatimista. Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että kaupungilla on sinänsä oikeus itse päättää, millä tavoin maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus kaavoituksessa turvataan. Näin ollen kaava ei ole lainvastainen pelkästään sillä perusteella, että rakennuspaikkojen määrä on perustunut Paraisilla muuallakin sovellettuun tapaan emäkiinteistöjen pinta-alaan eikä yleisesti käytettyyn ns. mitoitusrantaviivaan. Riippumatta sovellettavasta laskentatavasta emäkiinteistötarkastelu on vain kaavoituksen apuväline, ja alueelle on kaavoituksessa osoitettavissa rakennuspaikkoja vain siinä tapauksessa, että kaava täyttää rantayleiskaavan sisältövaatimukset. Aiemmin sallittu tiheä rakentaminen vähentää osoitettavissa olevan rakentamisen määrää eikä yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta seuraa, että alueelle voitaisiin osoittaa lisää rakentamista maankäyttö- ja rakennuslain vastaisesti. Osayleiskaavassa ranta-alueille osoitettu lisärakentaminen ei täytä rantayleiskaavan sisältövaatimuksia. Kaava on kyläalueiden ja ranta-alueiden osalta lainvastainen. Koska näiden alueiden ulkopuolelle jäävät alueet eivät hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan muodosta enää tarkoituksenmukaista kokonaisuutta, päätös on kumottava kaikilta osin. Asian näin päättyessä asian käsittely valituskirjelmistä ilmenevien yksittäisiä kiinteistöjä koskevien valitusperusteiden osalta ei ole tarpeen. Oikeudenkäyntikulut Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Asian laatuun nähden hallinto-oikeus katsoo, ettei ole kohtuutonta, että Murtonen ja Alkiot joutuvat pitämään mahdolliset oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. 15 (16) Sovelletut oikeusohjeet Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 § (8.4.2005/202), 32 § 1mom, 35 §, 39 §, 44 § 1 ja 2 mom, 62 §, 63 §, 65 §, 72 § 1 ja 2 mom, 73 § 1 mom ja 188 § 1 mom Kielilaki 32 § 3 mom Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 § ja 30 § 1 mom Kuntalaki 90 § Hallintolainkäyttölaki 74 § Muutoksenhaku Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituskirjelmä on toimitettava korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Valitusosoitus on liitteenä (Julkipanon jälkeen). Asian ratkaisijat Tuire Nurmio hallinto-oikeustuomari Kari Hartzell hallinto-oikeustuomari Veronica Storträsk hallinto-oikeustuomari esittelijä Toimituskirjan oikeaksi todistaa Katja Peltola lainkäyttösihteeri Hallinto-oikeus on kielilain (423/2003) 21 §:n nojalla tehnyt tästä päätöksestä virallisen käännöksen ruotsiksi, joka on voimassa myös alkuperäisenä. 16 (16)
© Copyright 2024