rakenteellinen turvallisuus
RY R A K E N N E TT U Y M P Ä R I S T Ö 5/2015 rakenteellinen turvallisuus Suunnittele tila kuin tila – RT Net on avain tietoon Monikäyttöisten ja muunneltavien tilojen rakentamiseen on yhä enemmän kiinnostusta. Kalliiden neliöiden käyttö on siten tehokasta vuorokauden ja vuoden ympäri. Suunnitteluja rakennushankkeena monitoimikeskus on vaativa. Samassa hankkeessa on tavanomaiseen rakennukseen verrattuna viiden tai kuudenkin eri projektin sisällöt. RT Net -palvelu kokoaa eri tilojen suunnitteluun liittyvät ohjeet, ajantasaiset määräykset sekä RYL-laatuvaatimukset ja helpottaa ammattilaisen työtä. RT Net on rakennusalan monipuolisin tietopalvelu kestävään rakentamiseen. Virtuaalinen monitoimikeskus esittelee tilasuunnittelun RT-ohjeita Tilasuunnitteluun liittyviin RT-ohjeisiin voit nyt tutustua lähtemällä kierrokselle kuvitteelliseen monitoimikeskukseemme. Voit ladata hyödyllisiä RT-ohjeisiin perustuvia tilasuunnitteluvinkkejä ja tutustua muihin tietolähteisiin. Testaa myös tietosi tai äänestä suosikkitilaasi! www.rakennustieto.fi/monitoimikeskus Lataa ilmaiset tilasuunnitteluvinkit! Kysy lisää RT Netistä Timo Hietala, puh. 0207 476 425 Kari Jokitalo, puh. 0207 476 422 Anna-Maija Oksanen, puh. 0207 476 411 Eva Petsalo, puh. 0207 476 494 Pasi Pulakka, puh. 0207 476 497 RT kirjakaupat Helsinki Runeberginkatu 5, puh. 0207 476 366 Kuopio Kauppakatu 40-42, puh. 0207 476 494 Voit hankkia RT Net -palvelun lisenssin tai RT-ohjeita myös yksittäin verkkokaupastamme www.rakennustietokauppa.fi OHJELMAT ASIAKIRJAT TUOTETIETO KAUPPA RY 10 5 / 2 0 1 5 ra ke nte e l lin en tur va l lis u u s 4Kosteusturvallisen rakentamisen palkinto Helsinkiin ja Ouluun 5Pääkirjoitus 6Rakenteellisen energiatehokkuuden parhaita käytäntöjä Kimmo Lylykangas 21 10Eurokoodisuunnittelua koskevat vaatimukset ja ohjeet – säädösuudistus Jukka Bergman 13 Muutoksia kelpoisuuksissa Reima Ojala 33 41 57 30 Asukkaan näköisiä asuntoja. As Oy Helsingin Aikalisä ryhmärakennuttamis esimerkkinä Matti Seppänen 33 Kaupunkivihreän arvostus kasvaa kuin ruoho sateella Katri Isotalo 37 Elävä Hämeenkatu – joukkoliikennekokeilu ja kaupunkitapahtuma Anne Jarva, Aino Kuusimäki 41 Battersean alueen status muuttuu – teollisuusalueelle uusia koteja lontoolaisille Katriina Etholén 17 Muuttuvatko rakenteet aina kun käyttötarkoitus muuttuu 45 RTY:n strategiaa pohjustettiin − käyttötarkoituksen Varsovassa muuttuminen Lauri Jääskeläinen rakennesuunnittelijan kannalta Simo-Pekka Valtonen 48 Luonnonmuotojen ja ihmiskäden jäljen yhteispeliä 21 Lähiöiden tulevaisuus – Olli Lehtovuori korjata, purkaa vai uudistaa? Harri Hagan 49Hilja 25 Rakenteellisen turvallisuuden arviointi ja laadunvarmistus sekä olemassa olevissa että rakenteilla olevissa rakennuksissa Jouko Lamminen 50 Julkaisuja, Matti 27Ennakoivalla laatuohjauksella hyviä tuloksia – mutta resursseja rakennusvalvonnalta se vaatii Risto Pesonen 59Ristikko 51 KHO:n päätöksiä 57 Normitalkoiden raikkaat tuulet Sara Keravuori Kannen kuva: Arkkitehtuurin Finlandia-palkintoehdokkaana ollut OP Ryhmän uusi pääkonttori Helsingin Vallilassa on taidonnäyte myös rakenteiden, nykyaikaisen talotekniikan ja luonnonvalon integroinnista. Pääsuunnittelijana arkkitehti Asmo Jaaksi (JKMM Arkkitehdit Oy). Kansi: Marina Fogdell. Rakennettu Ympäristö 5/15 3 Kosteusturvallisen rakentamisen palkinto Helsinkiin ja Ouluun RY www.rakennettuymparisto.fi 52. vuosikerta ISSN 1457-9510 Aikakauslehtien Liiton jäsen Julkaisijat Rakennustarkastusyhdistys RTY ry Rakennustietosäätiö RTS Kustantaja Rakennustieto Oy PL 1004, 00101 Helsinki Toimitus Rakennustarkastusyhdistys RTY ry. Kettutie 2, 00800 HELSINKI Puh. (09) 323 2223 sara.keravuori@rty.inet.fi www.rakennustarkastusyhdistysrty.fi Päätoimittaja Lauri Jääskeläinen lauri.jaaskelainen@hel.fi Toimituspäällikkö Tommi Ahlberg Puh. 050 354 7114 tommi.ahlberg@gmail.com Toimitussihteeri Sara Keravuori Puh. (09) 323 2223 sara.keravuori@rty.inet.fi Vakituiset avustajat Marina Fogdell, Marjut Kauppinen, Ulla Vahtera, Matti Visanti ja Susanna Wähä Ilmoitukset Rakennustieto Oy PL 1004, 00101 HELSINKI Eero Salenius Puh. 040 764 6524 eero.salenius@rakennustieto.fi Toimitusneuvosto Henna Helander, Lauri Jääskeläinen, Aila Korpivaara, Jukka Lyytinen, Matti Rautiola, Ulla Vahtera ja Jouni Vastamäki Tilaukset Rakennustieto Oy Sari Vanonen Puh. 0207 476 338 sari.vanonen@rakennustieto.fi kesto-/vuositilaus 72 €/75 € 6 numeroa vuodessa Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Toimitus pidättää itselleen oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Kirjapaino Vammalan Kirjapaino Oy M PÄ MI 4 Rakennettu Ympäristö 5/15 R I ST Ö M E R K KI Y N yt toista kertaa jaettu kosteusturvallisen rakentamisen palkinto on myönnetty Helsingin ja Oulun rakennusvalvontavirastoille. Lisäksi kehitystyöstä palkittiin ympäristöministeriön ja Oulun ammattikorkeakoulun edustajat. Kummassakin virastossa on kehitetty rakentamiseen liittyvän kosteudenhallinnan parantamiseksi uudet toimintatapamallit. ”Molemmissa kaupungeissa pyritään Oulun termiä käyttäen ’hoksauttamaan’ ohjeistuksen ja toimintatavan myötä rakennushankkeeseen ryhtyviä. Oulussa esimerkillistä on lisäksi halu edistää asiaa rakennuttajien ja rakennusliikkeiden kanssa käytävien keskustelujen avulla”, tuomariston puheenjohtaja, professori Juha Vinha kertoo. Vaikka uusi toimintamalli on kummassakin kaupungissa vasta käynnistymisvaiheessa, on sitä jo kokeiltu Helsingissä eri hankkeissa. Helsingissä rakennushankkeeseen ryhtyneitä ohjataan huomioimaan rakennustyön aikainen kosteudenhallinta jo huomattavasti ennen aloituskokousta. Kosteudenhallinta pitää ottaa huomioon niin suunnitteluratkaisuissa, niiden toteutuskelpoisuudessa kuin työnaikaisessa valvonnassakin. Oulun toimintamallissa tarkastellaan rakennusaikaisen kosteudenhallinnan lisäksi myös rakennuksen käytönaikaista kosteudenhallintaa. Hyvää tässä hankkeessa on myös se, että sitä edistetään yhdessä ympäristöministeriön kanssa. ”Ihanteena olisi, että Oulun ja Helsingin rakennusvalvonnat loisivat omien kokemustensa perusteella ja yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa kunnille yhteisen, kaikille soveltuvan mallin. Tämä loisi samalla valtakunnallisesti toimiville rakennusliikkeille mahdollisuuden kehittää menetelmiään, kun vaatimukset olisivat joka paikassa samoja”, tuomariston jäsen ja RILin puheenjohtaja Tuomas Särkilahti sanoo. Voittaja valittiin noin 30 korkeatasoisen ehdotuksen joukosta ja palkinto myönnettiin 21.10. Rakennusfysiikka 2015 -seminaarissa Tampereella. Taitto Jonna Hautamäki Vammalan Kirjapaino Oy LJÖMÄRKT Pääkirjoitus R akentamisen lainalaisuudet ovat hioutuneet vuosituhansien aikana. Lukutaidottomat ihmiset ovat yrityksen ja erehdyksen kautta oppineet fysiikan ja kemian saloja. Kun dokumentointitaito kasvoi, pystyttiin kokemuksia siirtämään yli sukupolvien. Silti kehittyneissäkin maissa arvioidaan rakentamisen virheiden maksavan yhteiskunnalle miljardeja ja miljardeja. Monissa tutkimuksissa on päädytty johtopäätökseen, jonka mukaan suurin yksittäinen virheiden aiheuttaja piilee asenteissa. Tietoa ja taitoakin on, mutta niitä ei käytetä täysimääräisesti. Rakenteellinen turvallisuus miellettiin aikaisemmin lähinnä konstruktioihin liittyväksi kysymykseksi. Miten rakennus saadaan pysymään pystyssä ja sortumatta. Tänä päivänä rakenteelliseen turvallisuuteen kuuluu kiinteästi kaikki rakennusfysiikkaa koskeva. Rakennusfysiikka on nopeasti kehittyvä tieteenala. Rakennesuunnittelu on paitsi statiikkaa niin myös energiatehokkuutta, eri materiaalien ominaisuuksien osaamista ja ennen kaikkea kokonaisuuden ymmärtämistä ja hallintaa. Rakennuksen yksittäinen osa voi olla vaikka kuinka taitavasti suunniteltu ja toteutettu, mutta jos kokonaisuus ei toimi, niin rakennuksen elinkaari voi olla kuviteltua lyhyempi. Rakennusvalvonta on siitä erikoisessa asemassa, että se näkee kokonaisuuden. Sitä mukaa kun suunnittelutehtävät ovat eriytyneet, niin viranomaisen tehtävänä on arvioida syntyvää lopputulosta. Oli Kuva: Risto Oksanen Mikä rakentamisessa on vaikeaa? sitten kysymys uuden rakennuksen rakentamisesta tai olemassa olevan korjaamisesta. Rakentaminen voi olla vaikeaa, tai sitten ei. Toisinaan otetaan tietoisia riskejä, ja hyvä niin. Ilman kokeiluja ei päästä eteenpäin. Viranomainen voi esittää epäilyksensä, mutta jos hankkeeseen ryhtyvä ehdoin tahdoin haluaa käyttää ennestään tuntemattomia materiaaleja tai rakenneratkaisuja ja pystyy esittämään niistä tarvittavat dokumentit, niin pitääkö viranomaisen jyrkästi tämä kieltää? Vaikea kysymys, jossa joutuu punnitsemaan eri tekijöitä. Yksiselitteistä vastausta ei pysty antamaan. Rakennuksen käyttäjien turvaaminen on rakennusvalvonnalle kuuluvia perustehtäviä. Mutta myös rakennuksen omistajalle kuuluva velvoite. Laajarunkoisten rakennusten rakenteellista turvallisuutta koskeva lainsäädäntö on oiva esimerkki yhteiskunnan reaktiosta ja nollatoleranssista. Jos rakennus on tarkoitettu suurelle yleisölle, tulee olla riittävä varmuus siitä, että rakennus ei romahda. Riian Maxima-kauppakeskuksen kattosortuma 21.11.2013 on tästä karmaiseva esimerkki. Päivää aikaisemmin oli developpaaja esitellyt kauppakeskusta seminaarissa ja kehunut sitä menestystarinaksi. Seuraavana päivänä 54 menetti romahduksessa henkensä. Latvian valtiollinen rakennusvalvonta oli tarpeettomana ajettu sitä ennen alas. Vuonna 2013 rakennus oli palkittu Latvian parhaana rakennuskohteena. 28.10.2015 LAURI JÄÄSKELÄINEN Rakennettu Ympäristö 5/15 5 Kuva: Kimmo Lylykangas Varjostava rakenne suojaa ikkunoita, kun aurinko paistaa korkeimmalta kesäpäivän seisauksen aikaan. Kiinteistö Oy Ouluntarve, TA-Asunnot 2015. KIMMO LYLYKANGAS Rakenteellisen energiatehokkuuden parhaita käytäntöjä Rakenteellisella energiatehokkuudella tarkoitetaan energiatehokkuuden passiivisia keinoja, toisin sanoen tilojen lämmitystarpeen pienentämistä rakenteellisin ja arkkitehtuurin keinoin. Syyskuussa aiheesta julkaistiin RTT Eristeteollisuuden ja ympäristöministeriön teettämä opas Rakenteellinen energiatehokkuus. O pas keskittyy rakenteellisen energiatehokkuuden ratkaisuihin asuinrakennusten hanke-, arkkitehti- ja rakennesuunnittelussa sekä toteutuksessa. Painotettu muotokerroin vaihtoehtoisten ratkaisumallien vertailussa Arkkitehtisuunnittelun alkuvaiheessa vaihtoehtoisten ratkaisumallien vaikutusta tilojen lämmitystarpeeseen voidaan verrata ns. painotetulla muotokertoimella. Painotettu muotokerroin huomioi tilankäytön tehokkuuden ja rakennusosien erilaiset paino arvot lämpöhäviöiden ja tilojen lämmitystarpeen 6 Rakennettu Ympäristö 5/15 suhteen saman tilaohjelman ratkaisuvaihtoehtojen puitteissa. Varhaisen suunnitteluvaiheen suuntaaantava indikaatio energiatehokkuudesta on tärkeää: mitä varhaisemmassa vaiheessa energiatehokkuutta arvioidaan, sitä paremmin tarpeetonta energiankulutusta voidaan leikata suunnittelun keinoin. Opas muistuttaa myös asumisväljyydestä, jonka vaikutus asukaskohtaiseen energiankulutukseen jää huomiotta silloin kun energiatehokkuuden tunnuslukuja lasketaan lattiapinta-alaa kohti. Muuntojoustavuus ja mahdollisuus sivuasuntojen erottamiseen voivat pitää asunnon asukasmäärän tarkoituksenmukaisena vaihtuvissa elämäntilanteissa. Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen vaatii systemaattisuutta Tavanomaista suuremman ikkunapinta-alan vaiku tus voidaan kääntää energiatehokkuuden hyväksi hyödyntämällä lämmityskaudella aurinko energiaa passiivisesti ja varmistamalla riittävä kesäajan aurinkosuojaus. Suomalaisia esimerkkejä ja mittaustuloksia on näiltä osin toistaiseksi vähän, vaikka esimerkiksi vuonna 2008 ilmestynyt Aurinkoopas on tarjonnut tietoa tästä myös suomalaisraken tajille. Nyt julkistettu opas kuvaa aiempaa tarkemmin ja nykyisiin energiatehokkuustasoihin perustuen aurinkoenergian passiivisen hyödyntämisen säästöpotentiaalin. Aurinkoenergian passiivisella hyödyntämisellä voidaan kuitenkin pienentää tilojen lämmitystarvetta jopa 20–30 % vielä Oulun leveyspiireilläkin. Opas kuitenkin osoittaa, että jos omakotitaloa ei erityisesti suunnitella nappaamaan auringonsäteilyä hyödyksi sisätilojen lämmitykseen talvikaudella, rakennuksen eteläsuuntauksella ei voiteta mitään energiankulutuksessa. Puolittain tehty aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen ei siis tuota tavoiteltuja säästöjä. Tähän aihepiiriin tuntuu yhä liittyvän lisätutkimuksen tarvetta, esimerkiksi siksi että tähänastiset tarkastelut ovat koskeneet lähinnä erillispientaloja. Ylilämpenemistä ei hallita lämmöneristyksellä Opas kumoaa usein esitetyn väitteen siitä, että rakentamismääräysten vertailuarvoja parempi lämmöneristystaso lisäisi olennaisesti rakennuksen jäähdytystarvetta. Dynaamisella simulaatio-ohjelmalla tehty herkkyystarkastelu osoittaa, että rakennuksen lämmöneristystason vaikutus jäähdytystarpeeseen on pieni verrattuna ikkunoihin liittyviin suunnittelurat- Varjostavien tekijöiden vaikutusta ikkunoista sisätiloihin lankeavaan auringonsäteilyyn voi arvioida ns. aurinkokaavion avulla. Kaavio osoittaa auringonsäteilyn kulman Helsingissä. kaisuihin sekä aurinkosuojaukseen. Ylilämpenemistä ei siis hallita lämmöneristystasojen valinnalla vaan aurinkosuojauksella. Matalaenergiarakenteiden homeindeksitarkastelut ja kosteudenhallinta Opasta varten analysoitiin 20 matalaenergiarakennetyypin kosteusteknistä toimivuutta VTT-TTY-homeindeksimallin avulla. Suomalaista homeindeksimallia pidetään kansainvälisestikin ainutlaatuisena tapana tarkastella rakenteen olosuhteita ja alttiutta homeen kasvulle. Oppaan tarkastelut eivät tuoneet esille sellaista ongelmakohtaa, joka ei ratkeaisi rakenteiden asianmukaisella suunnittelulla ja huolellisella toteutuksella. Kosteudenhallinnan käytäntöjen sekä siihen liittyvän osaamisen kehittäminen suunnittelussa ja toteutuksessa on kuitenkin välttämätöntä lämmöneristystasoista riippumatta. Parhaisiin käytäntöihin kosteudenhallinnassa lukeutuu esimerkiksi Oulun rakennusvalvonnan lanseeraama rakentamisen kuivaketju, jonka nimi viittaa elintarvikkeiden katkeamattomaan kylmäketjuun. Ilmavuotoluvun mittaus laadunvarmistusmenettelynä Rakennuksen ilmavuotoluvun systemaattinen mittaaminen parantaa osaamista sekä toimii yhtenä kosteusteknisen toimivuuden varmistusmenettelynä ja rakentamisen laadun mittarina. Ns. moni Rakennettu Ympäristö 5/15 7 Kuva: Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy Päivänvalokerroin varmistaa luonnonvalon saannin Opas nostaa esille sisätilojen päivänvalo-olosuhteet vastapainona sille, että energiatehokkuustarkastelut ohjaavat tyypillisesti pienentämään ikkunapintaalaa. Päivänvalosuhteen (daylight factor) avulla voidaan varmistaa riittävä päivänvalon saanti asuinhuoneissa. Parhaita käytäntöjä edustaa näiltä osin Active house -konsepti, jossa päivänvalosuhde lasketaan kaikille rakennuksen asuinhuoneille. Active house -kriteeristössä vähiten päivänvaloa saava asuinhuone määrittää koko rakennuksen luokituksen luonnonvalo-olosuhteiden osalta. Käytännössä päivänvalosuhteen laskeminen ohjaa maltillisiin runkosyvyyksiin sekä ikkunoiden sijoittelun ja pinta-alan tarkempaan harkintaan. Active house -konsepti asettaa tavoitteita yhtäläisesti rakennuksen energiankulutukselle, ympäristöominaisuuksille ja sisäolosuhteille. Tämänkaltainen tasapainottava tavoitteenasettelu vaikuttaa käyttökelpoiselta lähestymistavalta. Kuva: Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy Vaihtoehtoisten ratkaisumallien vaikutusta tilojen lämmitystarpeeseen voi luonnosvaiheessa verrata painotetun muotokertoimen avulla, ilman varsinaista energialaskentaa. kerrosrakenteet on tarkoitettu ilmanpitäviksi eristystasosta riippumatta. Oulu on toiminut tälläkin saralla edelläkävijänä. Pientalojen ilmavuotoluvun systemaattinen mittaaminen ja tulosten julkistaminen on juurruttanut painekokeen tavanomaiseksi käytännöksi Oulun seudulla. Esimerkiksi viime vuonna neljä pientalovalmistajaa mittasi kaikki valmistuneet kohteensa erinomaisin tuloksin. Mittaustilasto osoittaa systemaattisen mittaamisen parantaneen ilmanpitävyyden tasoa ja rakentamisen laatua merkittävällä tavalla. Kylmäsilta-analyysit detaljisuunnittelun tukena Opas kiinnittää erityistä huomiota viivamaisten kylmäsiltojen analysointiin. Kylmäsiltojen analysointi lisää ymmärrystä liitoskohtien kosteusteknisestä toimivuudesta ja oikeista toteutustavoista ja johtaa yleensä myös merkittävään energiansäästöön. Rakentamismääräysten taulukkoarvot kannustavat osaltaan kylmäsiltojen laskemiseen, koska laskettu viivamainen lisäkonduktanssi on lähes poikkeuksetta taulukkoarvoa pienempi. Riskien ja rakennusvirheiden välttämisen näkökulmasta vakioitujen rakenneratkaisujen käyttämisellä on merkittäviä etuja hankekohtaiseen optimointiin ja jatkuvasti vaihtuviin rakenneratkaisuin verrattuna. Entä kannattaako se taloudellisesti? Rakentamismääräysten vertailuarvoja paremman lämmöneristyksen kustannuksista on esitetty erilaisia arvioita. Taloudelliseen kannattavuuteen ja investoinnin takaisinmaksuaikaan vaikuttavat olennaisesti korkoa ja energian hintakehitystä koskevat oletukset, joihin liittyy suuria epävarmuustekijöitä. Rakenteellisen energiatehokkuuden lisäkustannusten osalta opas viittaa aiemmin tehtyihin laskel- 8 Rakennettu Ympäristö 5/15 miin ja toteutettuihin passiivitalohankkeisiin, joissa vertailuarvoja parempien ratkaisujen käyttö on johtanut erittäin maltillisiin lisäkustannuksiin, ja takaisinmaksuajat ovat muodostuneet hyvin kohtuullisiksi. Huomio lämmitystehoon Kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi ominaisenergiankulutuksen rinnalla on tarkasteltava energiaverkkojen huippukuormia ja mahdollisuuksia niiden leikkaamiseen. Airaksisen ja Vuolteen tutkimukseen (2015) viitaten opas toteaa, että energiatehokkaan rakennuksen lämmitystehontarve on olennaisesti tavanomaista rakennusta pienempi, vaikka lämmitystehossa ero onkin pienempi kuin tilojen lämmitysenergiankulutuksessa. Rakenteellisen energiatehokkuuden mahdollisuudet Oppaassa todetaan, että viimeaikaisten tutkimusten valossa vähäpäästöisimmät asuinrakennukset ovat hyvin lämmöneristettyjä uudisrakennuksia. Suomen Ilmastoystävällisin kerrostalo 2013 -kilpailussa verrattiin asuinkerrostalojen elinkaaren hiilijalanjälkeä. Vertailussa menestyneille kohteille on yhteistä rakentamismääräysten vertailutasoa paremmin lämmöneristetty ulkovaippa. Vähäpäästöisimmiksi arvioitiin kaksi matalaenergiakerrostaloa: Järvenpään kaupungin vuokra-asuntoyhtiön rakennuttama b etonirakenteinen Mestaritorppa sekä Rakennusliike Reposen Vantaan asuntomessuille rakentama puukerrostalokortteli. Pekka Hännisen tutkimuksessa vuodelta 2014 tarkasteltiin 13 omakotitalon ympäristövaikutuksia ja erityisesti materiaalivalmistuksen ja energiankäytön hiilijalanjälkiä. Energiankäytön kasvihuone kaasupäästöt laskettiin käyttäen saatavilla olevaa, Kuva Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy / Oulun rakennusvalvonta 2014 Sokkelin ja ulkoseinän liitoksen kylmäsilta-analyysi. Keskimmäinen kuva esittää lämmön johtumisen ja oikeanpuoleinen lämpötilojen jakaantumisen rakenteessa. Kuvasarja esittää yhtä tyypillistä rakennusosien liitosta, rakennetta ei ole optimoitu kylmäsiltalaskennan avulla. Periaatepiirros eteläjulkisivun varjostavan rakenteen ohjeellisesta mitoituksesta Oulun ilmastossa. Ikkunan alareunan korkeus lattiasta ei vaikuta varjostavan rakenteen mitoitukseen. mitattua tietoa energiankulutuksesta. Vuoden 2014 energiamuotojen CO2e-päästökertoimilla vertailun vähäpäästöisimmäksi osoittautui Littoisiin vuonna 2009 valmistunut passiivitalo, jossa energiatehokkuustoimenpiteet perustuvat tilojen lämmitys energiantarpeen minimoimiseen. Oppaan keskeinen viesti on, että rakenteellisen energiatehokkuuden kaikkia keinoja ei suinkaan vielä ole käytetty. Parhaiden suunnittelu- ja toteutuskäytäntöjen laajamittaisempi käyttöönotto johtaisi sekä rakentamisen laadun parannuksiin että energiankulutuksen vähenemiseen uudisrakentamisessa. ■ Arkkitehti SAFA Kimmo Lylykangas. Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy. Lylykangas, Kimmo, Andersson, Albert, Kiuru, Jari, Nieminen, Jyri & Päätalo, Juha: Rakenteellinen energiatehokkkuus. Opas. 8.9.2015. Ladattavissa ilmaiseksi osoitteesta: http://www.rakennusteollisuus.fi/ rakenteellinenenergiatehokkuus Rakennettu Ympäristö 5/15 9 Kuva: Teppo Lehtinen Puutoimistorakennus Itävallan Vorarlbergissa. JUKKA BERGMAN Eurokoodisuunnittelua koskevat vaatimukset ja ohjeet – säädösuudistus Rakennusten rakenteellista turvallisuutta koskevien rakentamismääräysten kokonaisuudistuksen tavoitteena on luoda kantavien rakenteiden suunnittelua varten vaatimukset tilanteessa, jossa suunnitteluperustan muodostavat eurooppalaisten kantavien rakenteiden suunnittelua koskevat eurokoodit. Uudistus on seurausta rakentamisen ohjauksen muuttuvasta toimintaympäristöstä osana Euroopan sisämarkkinoita. Säädösuudistuksen perusta Rakentamista koskeva sääntely perustuu 1.1.2013 voimaan tulleeseen lain muutokseen ja sen nojalla annettuihin asetuksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella saatettiin rakentamismääräyksien valtuussäännökset perustuslain 80 §:n vaatimukset täyttäviksi siten, että ne ovat riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Asetuksilla annetaan rakentamista koskevat vaatimukset. Samalla luovuttiin ohjeiden antamisesta asetuksissa. 10 Rakennettu Ympäristö 5/15 Maankäyttö- ja rakennuslain (117 §) mukaan rakennus on suunniteltava ja rakennettava ja rakennuksen muutos- ja korjaustyöt tehtävä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutos toteutettava siten, että rakennus täyttää siihen yleisesti ennakoitavissa oleva kuormitus ja rakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen olennaiset tekniset vaatimukset. Ympäristöministeriön asetukset kantavista rakenteista sekä pohjarakenteista tulivat voimaan Rakennettu Ympäristö 5/15 11 Kuva: Teppo Lehtinen 1.9.2014. Asetusten mukaan rakennuksen kantavia rakenteita koskevat olennaiset tekniset vaatimukset täyttyvät, kun rakenteet sekä pohja- ja maarakenteet suunnitellaan ja toteutetaan eurokoodien sekä niitä koskevien ympäristöministeriön asetuksina annettujen kansallisten valintojen mukaan. Asetusten voimaan tullessa kumottiin asetuksella annetut kantavien rakenteiden suunnittelua koskevat B-osat. Täten kantavien rakenteiden suunnittelu perustuu jatkossa pääasiassa eurokoodien ja niiden kansallisten liitteiden käyttöön. Rakenteita ei ole pakko suunniRakennuksen erilaisen käyttötarkoituksen vaikutus rakenneratkaisujen valintaan. tella eurokoodeilla. Näin esimerkiksi korjauskohteessa voi muutakin suunnittelu- ja toteutusjärjestelmää soveltaa. Tällöin kuikyseisessä maassa toteutettavien rakennusten sekä tenkin rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee osoitmaa- ja vesirakennuskohteiden suunnitteluun. taa rakennusvalvontaviranomaiselle rakennusvalSuomessa kantavat rakenteet on voinut jo vontaviranomaisen niin edellyttäessä, että suun1990-luvun alkupuolelta lähtien suunnitella euronittelu- ja toteutus johtaa rakenteiden lujuuden ja koodeilla, ensin käyttäen ns. esistandardeja ja vuovakauden, käyttökelpoisuuden ja käyttöiän kannaldesta 2007 lähtien käyttäen EN-standardeja. Eurota olennaisten teknisten vaatimusten täyttymiseen. koodien käyttö vahvistettiin EN-standardien osalAsetukset koskevat uuden rakennuksen rakentata ympäristöministeriön asetuksella, jonka liitteimista. Asetuksessa on annettu erillisenä vaatimuknä annettiin eri eurokoodiosia koskevat kansalliset set rakennuksen korjaus- ja muutostöiden suunnitliitteet. Eurokoodit ovat siis toimineet rinnakkaisetelua koskevassa kohdassa. na suunnittelujärjestelmänä kansalliselle B-sarjalle jo lähes 20 vuotta. Eurokoodeihin perustuva suunnittelujärjestelmä Valmisteilla olevat asetukset ja ohjeet Eurokoodien tarkoituksena on yhdenmukaistaa raEurokoodisuunnittelua varten kansalliset vaatimukkennesuunnittelun menetelmät Euroopan talousset rakenteiden suunnitteluperusteista, kuormista ja alueella. Eurooppalainen standardisoimisjärjestö geoteknisestä suunnittelusta annetaan jatkossa ao. CEN laatii standardit Euroopan komission toimekeurokoodiosaa koskevina asetuksina. Materiaalikohsiannosta. Järjestelmän tavoitteena on muun muastaisia osia koskevat kansalliset valinnat annetaan misa eurooppalaisen rakennusteollisuuden kilpailukynisteriön suosituksina eli ohjein. vyn parantaminen Euroopan unionin alueella sekä Asetuksina annettavat kansalliset valinnat sekä laajemminkin. standardien kohtiin liittyvät ohjeet kootaan kansalEurokoodistandardit sisältävät kokonaisvarlisiksi liitteiksi, jotka liitetään määräyskokoelman muuden määrittämisperiaatteet, erilaiset kuorosiin. Kansallisissa liitteissä esitetään kootusti stanmitustarkastelut sekä tekniset ohjeet rakenteiden dardin kohdat, joissa kansallinen valinta on mahsuunnitteluun eri rakennusmateriaaleja käytettädollinen sekä missä kansallinen valinta on tehty. essä. Eurokoodistandardeja on kaikkiaan julkaistu Kohdissa, joissa kansallista valintaa ei tehdä, 58 kappaletta, jotka sisältävät rakenteiden yleiset suunnittelussa sovelletaan standardissa esitettyä suunnitteluperusteet, kuormat, materiaalikohtaisuositusarvoa. Milloin standardissa ei ole käsitelset osat betoni-, teräs-, puu- ja alumiinirakenteille, ty asiaa lainkaan ja asia on kansallisesti merkittäteräs-betoniliittorakenteille, sekä muuratuille ravä, voidaan asiaa koskevia ohjeita antaa. Ohjeistukkenteille ja geotekniselle suunnitelulle. Kokoelma sen tulee olla standardia täydentävää informaatiota, kattaa myös siltarakenteiden suunnittelun. Maan joka ei ole ristiriidassa standardin kanssa. järistyssuunnittelua koskevia osia ei Suomessa sovelleta. Uudistettu rakentamismääräyskokoelman osan Eurokoodeja voidaan soveltaa käyttäen vain sen Lujuus ja vakaus rakenne maan, jossa rakennuskohde sijaitsee, kansallisia Rakentamismääräyskokoelmaan kootaan rakentaliitteitä. Kansallinen liite sisältää tietoa niistä pamista koskevat lailla ja asetuksilla esitetyt säädökset rametreistä, jotka on jätetty eurokoodistandardissa sekä ministeriön ohjeet. Osat nimetään asiasisällön auki kansallisesti valintaa varten ja joita käytetään perusteella seuraavasti: Kantavien rakenteiden suunnittelun kansallinen säädösperusta. Eurokoodisuunnittelua koskevat vaatimukset annetaan asetuksina eurokoodiosien kansallisista valinnoista. Rakenteiden suunnitteluperusteet Määräykset ja ohjeet Kuormat Määräykset ja ohjeet Betonirakenteet Ohjeet Teräsrakenteet Ohjeet Betoni-teräs liittorakenteet Ohjeet PuurakenteetOhjeet Muuratut rakenteet Ohjeet Pohjarakenteet Määräykset ja ohjeet AlumiinirakenteetOhjeet Rakentamismääräyskokoelman osat sisältävät koottuna kutakin suunnittelun osa-aluetta palvelevan informaation käsittäen säädöksissä esitetyt vaatimukset sekä osa-aluetta koskevat ohjeet. Asetusten ja ohjeiden voimaantulo Lausuntokierroksen lausunnoissa nähtiin positiivisena, että eurokoodit on hyväksytty suunnittelujärjestelmäksi ja että ns. siirtymäkausi on päättymässä. Tärkeänä pidettiin määräysten ja ohjeiden kokoamista toimiviksi kokonaisuuksiksi rakentamismääräyskokoelmaan. Huolta kannettiin vaatimusten ja ohjeiden määrästä ja kustannuksista. Aineiston laajuutta vielä kasvattavat eurokoodeihin liittyvät toteutusstandardit. Esimerkkinä teknistä sisältöä koskevista kommenteista muutostarvetta nähtiin erityisesti onnetto- 12 Rakennettu Ympäristö 5/15 muuskuormaosan osalta, mikä on vaatinut jatkoselvittelyä. Asetusluonnokset notifioidaan, kun lausuntokierroksen edellyttämät selvitykset ja muutokset on tehty. Notifiointi tarkoittaa jäsenvaltioiden velvollisuutta ilmoittaa uusista kansallisista teknisistä määräyksistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille, joilla on tämän jälkeen mahdollisuus esittää huomionsa luonnosten sisällöstä. Notifiointimenettelyn aika on minimissään 3 kuukautta, minkä jälkeen on mahdollista antaa asetukset. Määräyskokoelman osat voidaan ottaa käyttöön, kun ympäristöministeriö on antanut uudet asetukset kansallisista valinnoista. Aikataulullisesti tämä on mahdollista vuoden 2016 alkupuolella. ■ Diplomi-insinööri Jukka Bergman. Yli-insinööri. Ympäristöministeriö, rakennetun ympäristön osasto. REIMA OJALA Muutoksia kelpoisuuksissa Sääntelyssä on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia ja lisää on tulossa. Mikä on rakennusvalvontaviranomaisen rooli rakennustyön ohjauksessa ja valvonnassa muutosten jälkeen? R akennustyön suoritusta ja valvontaa, rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuutta, rakennuksen suunnittelijoita sekä rakennustyönjohtoa koskevaa sääntelyä uudistettiin maankäyttö- ja rakennuslain 1.9.2014 voimaan tulleella muutoksella (41/2014). Tavoitteena selkeys ja yhtenäisyys Muutoksen tarkoituksena oli saattaa sääntely vastaamaan Suomen perustuslain säädöstasoa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaatimuksia. Muutoksessa suurin osa maankäyttö- ja rakennusasetuksen 12 lukuun ja rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annettuun ympäristöministeriön asetukseen (Suomen rakentamismääräyskokoelman osa A1), sekä osa maankäyttö- ja rakennusasetuksen 10 lukuun ja rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annettuun ympäristöministeriön asetukseen (Suomen rakentamismääräyskokoelman osa A2) sisältyneistä säännöksistä siirrettiin maankäyttöja rakennuslain 17 ja 20 lukuun. Sisällöllisesti sääntely säilyi pääosin ennallaan. Rakentamista koskevat asetukset uudistetaan vuoteen 2018 mennessä. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on rakentamista koskevan sääntelyn selkeys sekä sen soveltamisen yhtenäisyys ja ennakoitavuus. Uudistuksen yhteydessä sääntelyä on pyritty myös vähentämään. Asetukset kootaan Suomen rakentamismääräyskokoelmaan, jonne myös yhtenäisen soveltamisen tueksi annetut ministeriön ohjeet sekä suositusluonteiset ohjeet kootaan. Paloturvallisuutta, kosteusturvallisuutta, taloteknisiä järjestelmiä, rakennuksen ääniolosuhteita ja meluntorjuntaa sekä esteettömyyttä koskevien säännösten valmistelu on käynnissä. Lisäksi on käynnissä rakennusten energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntökokonaisuus. Myös eräitä keskeisiä rakennustuotteita koskevia asetuksia valmistellaan. Kantavat rakenteet Rakennusten kantavia rakenteita ja pohjarakenteita koskevat rakentamismääräykset uudistuivat 1.9.2014. Ympäristöministeriön asetuksil- la (477/2014) k antavista rakenteista ja asetuksella (465/2014) pohjarakenteista kumottiin ympäristöministeriön antamat Suomen rakentamismääräyskokoelman osat B1–B10. Uuden asetuksen mukaan rakennuksen kantavia ja jäykistäviä rakenteita koskevat olennaiset tekniset vaatimukset täyttyvät, kun rakenteet suunnitellaan ja toteutetaan eurokoodien sekä niitä koskevien ympäristöministeriön asetuksina annettujen kansallisten valintojen mukaan. Suunnittelijan on lisäksi otettava huomioon rakennuspaikasta johtuvat olosuhteet. Sovellettaessa muuta suunnittelu- ja toteutusjärjestelmää, tulee rakennushankkeeseen ryhtyvän osoittaa rakennusvalvontaviranomaiselle rakennusvalvontaviranomaisen niin edellyttäessä, että suunnittelu ja toteutus johtavat rakenteiden lujuuden ja vakauden, käyttökelpoisuuden ja käyttöiän kannalta olennaisten teknisten vaatimusten täyttymiseen. Tällä hetkellä edellä mainittu tarkoittaa, että kantavien rakenteiden mitoitus useimmissa, ellei peräti kaikissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa, on sallittua myös kumottuja B-sarjan rakentamismääräyksiä noudattaen. Hyviä käytäntöjä menetettiin Samalla lakkasi olemasta voimassa useita määräyk siä, joita noudattamalla varmistettiin rakentamisen laatua, ja suuri joukko ohjeita, joiden olemassaolo varmasti helpotti suunnittelijoita ja urakoitsijoita tekemään hyviä valintoja ja ratkaisuja omille hankkeilleen ja jopa naapurikiinteistöjen ja -rakennusten omistajille. Uudesta asetuksesta puuttuu esimerkiksi kokonaan maininnat rakenteiden ja ympäristön tilan tarkkailusta ympäristön rakennuksissa pohja- ja perustusrakentamisen yhteydessä. Rakennusten suunnittelua, rakentamisen työnjohtoa ja viranomaistoimintaa koskevat uudet asetukset ja ohjeet astuivat voimaan 1.6.2015. Uusia asetuksia ovat: 1. Valtioneuvoston asetus (214/2015) rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokkien määräytymisestä Rakennettu Ympäristö 5/15 13 Kuvat: Schauman Arkkitehdit Kauppiaskatu 9 b – Nykytilanne: KOy Vaisteentalo Turun kauppatorin reunalla. Kauppiaskatu 9b – Julkisivumuutos: KOy Vaisteentalo. 2. Valtioneuvoston asetus (215/2015) maankäyttöja rakennusasetuksen muuttamisesta (Pääsuunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan tehtävät) 3. Ympäristöministeriön asetus (216/2015) rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä 4. Ympäristöministeriön ohje rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokista 5. Ympäristöministeriön ohje rakennusten suunnittelijoiden kelpoisuudesta 14 Rakennettu Ympäristö 5/15 6. Ympäristöministeriön ohje rakentamisen työnjohtotehtävien vaativuusluokista ja työnjohta jien kelpoisuudesta 7. Ympäristöministeriön ohje rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä 8. Ympäristöministeriön ohje rakennustyön suorituksesta ja valvonnasta. Samalla kumoutuivat rakentamismääräyskokoelman osat A1, Rakentamisen valvonta ja tekninen tarkastus (2006) ja A2, Rakennuksen suunnittelijat ja suunnitelmat (2002). Kuva: Vesa Loikas Kelpoisuusvaatimuksiin muutoksia Maankäyttö- ja rakennuslain 120 e § määrittelee rakennus- ja erityissuunnittelijoiden kelpoisuusvaatimukset. Suunnittelijoiden kelpoisuusluokat ja rakentamisen suunnittelutehtävän vaativuusluokat ovat MRL 120 e §:n ja asetuksen 41/2014 mukaisesti aikaisemmasta poiketen vähäinen, tavanomainen, vaativa ja poikkeuksellisen vaativa. Kumotun A2:n mukaan vaativuusluokat olivat C (vähäinen), B (pie- nehkö/tavanomainen), A (perusvaatimus) ja AA (erityisvaatimus). Nyt säädetään kuten aikaisemminkin rakennus-, kantavien rakenteiden, pohjarakenteiden, ilmanvaihdon, kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiden ja rakennusfysikaalisesta ja aikaisemmasta poiketen myös kosteusvaurioiden suunnittelusta. Säätelyä on uudisrakentamisen lisäksi kohdennettu nyt tarkemmin myös korjaus- ja muutosrakentamiseen sekä muurattujen ja liittorakenteiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Ympäristöministeriö on laatinut hyvät ohjeet uusien asetusten noudattamisen helpottamiseksi. Ohjeet helpottavat myös asetusten yhtenäistä tul- Omakotitalo Turun Hirvensalossa meren rannalla, vaativa rakennussuunnittelutehtävä (Sigge Arkkitehdit). Rakennettu Ympäristö 5/15 15 kintaa. Suurinta kritiikkiä suunnittelijoiden taholta on esitetty siitä, että kerrosalaltaan yli 300 neliömetrin rakennusten suunnittelu on vaativa rakennussuunnittelutehtävä ja siitä, että vaativaan rakennussuunnittelutehtävään ei riitä rakennusinsinöörin tutkinto. MRL 120 e §:n mukaan kelpoisuusvaatimuksena on vaativassa suunnittelutehtävässä kyseiseen suunnittelutehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu korkeakoulututkinto, aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto tai sitä vastaava tutkinto sekä vähintään neljän vuoden kokemus tavanomaisista suunnittelutehtävistä ja vähintään kahden vuoden kokemus avustamisesta vaativissa suunnittelutehtävissä. Vastaavan ohjeen mukaan vaativaan rakennussuunnittelutehtävään vaaditaan arkkitehdin, rakennussuunnittelun ylempi AMK-, rakennusarkkitehti (AMK)- tai rakennusarkkitehdin tutkinnon suorittaminen. Asetuksen 214/2015 mukaan rakennussuunnittelutehtävä on tavanomainen, jos suunniteltava rakennus on yksi- tai kaksikerroksinen ja kooltaan pienehkö, arkkitehtonisilta, teknisiltä ja toiminnallisilta vaatimuksiltaan tavanomainen eikä rakennuksen käyttötarkoituksesta, ympäristöstä tai rakennuspaikasta aiheudu suunnittelulle erityisiä vaatimuksia. Tavanomaiseen riittää rakennusmestarin tutkinto Huolestuttavaa on myös se, että tavanomaiseen rakennesuunnittelutehtävään riittää rakennusmestarin koulutus. Ohjeen mukaan rakennesuunnittelutehtävä on tavanomainen, jos rakennus on enintään kaksikerroksinen, jossa voi lisäksi olla kellarikerros ja ullakko, ja kerrosalaltaan enintään 300 neliömetriä. Toisaalta tavalliseen rakennusmestarikoulutukseen tuskin sisältyy vähintään 30 opintopistettä rakennetekniikkaan sekä rakenteiden suunnitteluun ja toimintaan liittyviä opintoja. MRL:n 120 e §:ssä on esitetty myös tarvittavia kokemuksia eri tehtäviin. Ympäristöministeriön ohjeessa tarkennetaan kokemusvaatimuksia. Esimerkiksi tavanomaisessa rakennesuunnittelutehtävässä pitää suunnittelijan olla hankkinut kolmen vuoden kokemus avustamisesta kantavien rakenteiden suunnittelutehtävissä, joihin on sisältynyt myös kyseessä olevien kanta vien rakenteiden suunnittelutehtäviä. Työnjohtajia koskevassa ohjeessa ei valitettavasti esitetä kokemusvaatimuksia. Toisaalta kokemusvaatimuksia ei esitetä edes MRL 122 c §:ssä. Sen mukaan riittää, että työnjohtajalla on rakennuskohteen laatu ja tehtävän vaativuus huomioon ottaen riittävä kokemus ja perehtyneisyys kyseisen alan työnjohtotehtäviin. Pääsuunnittelijan pätevyysvaatimuksista MRL 120 e §:ssä on mainittu, että pääsuunnittelijan on täytettävä rakennus- tai erityissuunnittelijan kelpoisuusvaatimukset vähintään samalta tasolta kuin ky- 16 Rakennettu Ympäristö 5/15 seisen rakennushankkeen vaativimmassa suunnittelutehtävässä. Hänellä on lisäksi oltava asiantuntemus ja ammattitaito johtaa suunnitelmien yhteensovittamista. Ministeriön ohjeissa ei oteta kantaa pääsuunnittelijan pätevyysvaatimuksiin. Se jättää valitettavasti tulkinnanvaraa siihen, pitääkö pääsuunnittelijalla olla vähintään samantasoinen tutkinto kuin vaativimmassa rakennus- tai erityissuunnittelutehtävässä vai voiko kokemuksella korvata koulutustasoa. Pääsuunnittelijan rooli rakennushankkeissa on hyvin tärkeä ja vaativa, jotta rakennushankkeet etenevät jouhevasti. MRA 48 §:ssä kerrotaan pääsuunnittelijan tehtävät. Valvonnan rooli jatkossa? Mikä on rakennusvalvontaviranomaisen rooli rakennustyön ohjauksessa ja valvonnassa muutosten jälkeen? Eri kunnat toimivat hyvin erilaisilla tavoilla. Jotkut varmistavat vain suunnittelijoiden ja työnjohtajien riittävän pätevyyden suunnittelutehtäviin, arkistoivat rakennuslupa- ja erityissuunnitelmat sekä suorittavat rakennuskohteen loppukatselmuksen. Toiset taas järjestävät suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden koulutusta, panostavat ennakko-ohjaukseen, varmistavat suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevyyden, tarkastavat erityissuunnitelmat ja suorittavat lukuisia katselmuksia rakennuskohteessa. Suurin osa rakennusvalvonnoista toimii edellä esitettyjen ääripäiden välillä. Tärkeintä on, että rakennusvalvonta tuottaa lisäarvoa rakennushankkeissa. Lisäarvo voidaan tuottaa riittävällä tarpeeksi pätevällä henkilökunnalla, vaatimalla oikeat erityissuunnitelmat, tarkastamalla ne pistokoeluontoisesti sekä suorittamalla oikeita ja oikea-aikaisia katselmuksia rakennuskohteissa. Silloin asiakas saa vastinetta rakennuslupamaksulleen ja rakennusvalvonta osaltaan edesauttaa hyvän rakentamisen laadun saavuttamisessa. ■ Diplomi-insinööri Reima Ojala. Rakennusvalvontajohtaja. Turun rakennusvalvonta. Lähteet: www.edilex.fi www.finlex.fi SIMO-PEKKA VALTONEN Muuttuvatko rakenteet aina kun käyttötarkoitus muuttuu − käyttötarkoituksen muuttuminen rakennesuunnittelijan kannalta Rakennesuunnittelija kohtaa monia haasteita, kun rakennusta suunnitellaan kokonaan uudenlaista käyttöä varten. R sä vaiheessa sovitella vanhaan rakennukseen soveltuvaksi, vaan tästä eteenpäin suunnittelu tarkoittaa sitä, että rakennusta aletaan muuttaa uuteen toimintaan soveltuvaksi. Kantaviin seiniin, välipohjiin ja palkkeihin tehdään suuria aukkoja ja reikiä, jotka vaativat rakenteiden tuentoja. Uudet porrashuoneet ja avotilat saattavat muuttaa koko rakennuksen jäykistystä. Ainoastaan kustannukset rajaavat rakennemuutosten tekemistä. Vain pilarien siirtämisestä rakennesuunnittelija kieltäytyy usein, mutta kaikki muu Kuva: Linnea Korko akennuksissa, joissa käyttötarkoitus muuttuu, keskitytään aina kiinteistön omistajan ja käyttäjän kannalta tärkeimpään, eli toimintaan. Hankkeen alkuvaiheessa selvitetään, onko vanha kiinteistö oikealla paikalla ja soveltuuko plaani suurin piirtein tulevaan käyttöön. Jos alustavissa rakenneselvityksissä tai kuntotutkimuksissa ei havaita mitään poikkeuksellista, joka voisi pysäyttää projektin, alkaa investointi näyttää taloudellisesti järkevältä ja suunnittelukin voidaan aloittaa. Tulevaa käyttöä tai toimintaa ei enää täs- Näkymä vanhaan huoltotilaan. Rakennettu Ympäristö 5/15 17 Kuva: Simo-Pekka Valtonen Vanhasta traktoritallista toimistotilaa. on mahdollista tai ainakin asia tutkitaan tarkasti. Ja lopulta pilarikin tarvittaessa siirtyy! Onko rakenteita säästeliäästi muuttava rakennesuunnittelija laiska vai ahkera? Korjauskohteiden rakennesuunnittelu on yleensä melko näkymätöntä arkista puurtamista. Rakenne suunnittelijasta saattaa tuntua, että resursseja olisi näyttävämpäänkin toimintaan. Harvoin pääsee suunnittelemaan arvokohteiden sankarillisia pelastusoperaatiota. Mutta aina, kun rakennuttaja ja arkki tehti pyytävät selvittämään jotakin mahdottomalta vaikuttavaa tehtävää, toteutus ei jää ainakaan insinööritaidosta kiinni. Järjettömissäkin projekteissa ollaan mukana, jos vain joku maksaa. Pitkään korjaussuunnittelua tehneet ovat havainneet, että osa vanhoista suunnittelukohteista tulee aina uudelleen työpöydälle. Omistajat, käyttäjät ja vuokralaiset vaihtuvat tasaiseen tahtiin. Rakennus muuttuu jostakin syystä vanhanaikaiseksi eikä kelpaa enää käyttäjille, pelkkä pintaremontti ei enää riitä. Uusi käyttötarkoitus tarkoittaa myös sitä, että kanavia ja putkia on enemmän ja ne viedään aivan eri reittiä kuin vanhassa tilanteessa. Energiatehokkaampi talotekniikka vaatii aikaisempaa suuremmat varaukset rakenteisiin. Vanhan rakennuksen kantava runko on yleensä näkymättömissä keveiden pintarakenteiden ja alakattojen takana. Rakenteellisen tuennan ei tarvitse 18 Rakennettu Ympäristö 5/15 olla kovin esteettistä, kunhan kustannukset pysyvät kohtuullisissa rajoissa ja se on työnä toteutuskelpoinen. Yleensä betoni ja teräs taipuu helpommin kuin IV-kanava. Rakenteellinen historiaselvitys Arvokohteissa tehdään ennen korjaustöitä rakennushistoriallinen selvitys, jossa kuvaillaan rakennuksessa tehtyjä muutoksia. Merkittävät rakenteelliset muutokset ja korjaukset tulevat hyvässä tutkimuksessa esille, mutta tarkempi kuvaus siitä, miten rakenteita on muutettu, selviää vasta kevytpurun ja rakenneavausten jälkeen. Vanhat rakennusrungot sietävät yllättävän paljon rakennemuutoksia, mutta kaikkea nekään eivät kestä. Kantaviin tiiliseiniin tehdään uusia oviaukkoja ja vanhoja muurataan umpeen ilman laajempia selvityksiä. Pintarappausten alta ei tutkita onko alemmissa kerroksissa edelleen vanha alkuperäinen tiilimuuraus, joka pystyy kantamaan uudella tavalla jakautuvat kuormat. Vanha umpeen muurattu oviaukko ei kuitenkaan ole rakenteellisesti sama asia kuin kantava ehjä tiiliseinä. 80-luvun lopun nousukaudella Helsingin keskustassa pankkikonttoreilta alkoi loppua tilat. Vanhoissa hienoissa arvorakennuksissa katutason konttorien yläpuolella olevat asunnot otettiin pankin toimistotiloiksi. Yläkertaan siirrettiin usein myös uusi elementtirakenteinen pankkiholvi ja vanha paikallavalettu purettiin alakerrasta, jotta saatiin tehokasta asiakas- ja neuvottelutilaa katutasolle. Tällaisen uuden raskaan pankkiholvin kannattelu vaati perusteellisia rakenneselvityksiä ja tarkkoja rakennesuunnitelmia. Vanhan rakennuksen kantava runko oli yleensä yli sata vuotta vanha tiili muuraus ja välipohjat kannateltu puupalkkien varaan. Katutason pankkisalikaan ei aina ollut alku peräinen, vaan sen katossa saattoi olla aikaisemmilta vuosikymmeniltä palkkeja, jotka kannattelivat ylempien kerrosten väliseiniä. Yläpuolella olevissa asunnoissa oli saatettu tehdä rakennemuutoksia. Kantavia seiniä oli ehkä poistettu ruokasalin kohdalta tai asuntoja oli yhdistetty. Kaikki tämä oli dokumentoimatta ja tuli esiin vasta rakennustöiden yhteydessä. Rakennesuunnittelijan piti tasokuvien ja rakenneleikkausten lisäksi piirtää työn aikana jokaisesta kantavasta seinästä niin sanottu naamakuva, jossa seinä oli aukkoineen ja tuentoineen kuvattu perustuksista ullakolle. Vanhoja rakenteita oli vuosikymmenten saatossa tuettu teräsbetoni- ja teräsrakenteilla ja näiden yhdistelmillä. Osasta oli olemassa vanhat suunnitelmat ja osa oli tehty ilman suunnitelmia. Eikä muutossuunnittelu loppunut tähän vaiheeseen. Muutamia vuosia myöhemmin toisen kerroksen tilat otettiin takaisin asuntokäyttöön, eikä katutasossakaan enää ole pankkikonttoria. Kun paneutuu tällaisen vanhan rakennuksen rakennemuutosten historiaan, hiipii mieleen epämukava ajatus siitä, että ovatko kaikki muutokset olleet tarpeellisia. Olisiko suunnittelu pitänyt tehdä viisaammin? Toimisto vanhaan traktoritalliin Suunnittelutoimistomme on moniammatillinen ryhmä arkkitehteja ja insinöörejä, jotka tekevät töitä vanhoissa liikerakennuksissa, joiden käyttötarkoituksen muutoksen toimistokäyttöön olemme itse suunnitelleet. Meillä on omakohtainen pitkäaikainen kokemus käyttötarkoituksen muutosten hyvistä ja huonoista puolista. Toimistomme pääkonttori on Herttoniemessä vanhassa automyymälässä ja autojen huoltotilassa, Turun konttori on vanhassa maitokaupassa, Tampereen toimisto ja betonilaboratorio on vanhassa konttorikonemyymälässä ja Kuopion toimipiste on vanhassa mielisairaalassa Siilinjärvellä (Sairaalan tila ei ole meidän suunnittelemamme, muut ovat). Pari vuotta sitten Herttoniemessä toimistomme alakerran huoltoliikkeen myymälä ja traktoritalli vapautui ja saimme mahdollisuuden laajentaa tilojamme alakertaan, laajennus on noin 500 m². Kiinteistön omistajan kanssa sovittiin muutostöille kattosumma, joka oli käytettävissämme alakerran muuttamiseksi toimistotiloiksi. Jos kustannukset ylittyvät, joudumme itse maksamaan erotuksen. Oli olemassa myös teoreettinen mahdollisuus kustan- Kun paneutuu tällaisen vanhan rakennuksen rakennemuutosten historiaan, hiipii mieleen epämukava ajatus siitä, että ovatko kaikki muutokset olleet tarpeellisia. Olisiko suunnittelu pitänyt tehdä viisaammin? nusten alittumisesta, jolloin olisimme saaneet pitää säästön itsellämme. Suunnittelu, rakennuttaminen, urakoitsijoiden valinta, valvonta ja rakennusluvat tulivat vuokralaisen eli meidän tehtäväksi. Meille tuli ensimmäistä kertaa mahdollisuus itse päättää miten me resurssit ja määrärahat kohdistamme. Insinööritoimistolle ehkä yllättävä ratkaisu oli, että päätimme investoida arkkitehti- ja sisustussuunnitteluun ja jättää kantavien seinien siirtely vähemmälle. Vanhassa autokaupassamme on selkeät rakenteet. Suuren avotilan yli ulottuvat yli 18 metriä pitkät palkit, joissa on kantava ylälaatta. Suuri jänneväli on saatu onnistumaan kehärakenteena, jossa julkisivujen pilarien yläpää ottaa tukimomenttia ja raudoitus onnistuu perinteisellä jännittämättömällä raudoituksella. Palkeissa oli suuria ja pieniä vanhoja reikiä valmiina 60-luvulta ja tavoitteena oli, että mahdollisimman vähän porattaisiin uusia. Kiinteistön omistaja oli rajannut aikataulun siten, että meillä oli puoli vuotta vuokravapaata ja sen jälkeen vuokra oli maksettava myös uusista tiloista. Eli ei varsinaisia myöhästymissakkoja, mutta vuokranmaksu keskeneräisistä tiloista kannusti hitaasti kiiruhtamaan. Pyöreä muuttui kantikkaaksi Tämä erikoinen projektimuoto antoi meille mahdollisuuden itse päättää omalla melko kohtuullisella tuntikustannuksella, miten pitkään valmistelemme suunnitelmia. Arkkitehti kävi talotekniikan suunnittelijoiden kanssa vanhat varaukset ja uuden talotekniikan reitit läpi heti kun tilat vapautuivat. Tilanne vaikutti ensimmäisen suunnittelukierroksen jälkeen mahdottomalta. Uusia suuria reikiä olisi tehtävä, jotta plaani saadaan toimivaksi. Rakennesuunnittelija, joka oli tässä tapauksessa myös maksaja, alkoi huolestua, eikä antanut lupaa uusille reikävarauksille. Kaikki uudet reiät pitää tehdä ilman rakenteellisia tuentoja. Kevytpurun jälkeen varaukset ja reitit käytiin vielä kertaalleen läpi. IV-konehuoneen paikka muutet- Rakennettu Ympäristö 5/15 19 tiin ja koko avokonttorin kanavat vaihdettiin kertaalleen uuteen paikkaan, tulo ja meno ristiin eli plaani käännettiin ylösalaisin. Pyöreitä kanavia muutettiin kantikkaiksi ja osa muutettiin toisin päin pyöreiksi. Koska suunnittelua tehtiin tuntityönä suunnittelutoimiston omaan piikkiin, jatkettiin putkien ja kanavien sovittelua kunnes ratkaisu löydettiin. Suunnittelu tapahtui saman tilan yläkerrassa, joten matka kohteelle tarkastamaan mittoja oli lyhyt. Lopputuloksena jokaiselle kanavalle löytyi palkeista oma vanha reikä. Uusia pieniä reikiä tehtiin pienemmille putkille ja uuden IV-konehuoneen kohdalla tehtiin isoja reikiä kantavaan seinään, mikä ei vaatinut lisätuentaa. Kaiken tämän hieromisen jälkeen talotekniikka oli niin hienossa järjestyksessä katossa, että arkkitehti päätti jättää ne näkyviin. Avotilaan ei tehty alakattoa ja samalla myös uljaat vanhat teräsbetoniset kantavat kehärakenteet saivat jäädä näkyviin. Talotekniikan sovittaminen vanhaan rakennukseen vaati tässä kohteessa noin 2,5 kertaisen suunnittelutyömäärän, mutta uskon, että urakkakustannuksissa säästö oli merkittävästi suurempi. Vanhojen rakenteiden suojelu Korjaussuunnittelussa aina yksinkertaisin ja halvin ratkaisu on alkuperäinen rakenne ja sen kunnostaminen. Rakenteita muutetaan usein vain sen takia, että vanhaa ratkaisua ei kukaan kehtaa esittää. Jos rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu, kaikkia rakenteita ei silti kannata muuttaa. Rakennuksen käyttäjän pitää asennoitua elämään vanhassa rakennuksessa. Uusi tekniikka saadaan sovitettua vanhaan rakennukseen huolellisella suunnittelulla. Seiniä ei kannata paksuntaa lisäeristyksen takia, jos energiatehokkuus saadaan aikaiseksi älykkäällä talotekniikan säätämisellä. Rakennushistoriaselvityksiin pitää liittää myös rakenteiden historiaselvitys. Kiinteistön omistajan kannattaa dokumentoida rakennuksen korjaushistoria, kuntotutkimukset ja rakennemuutokset tarkkaan. Rakennesuunnittelija on onnistunut työssään, jos rakennemuutoksia ei kukaan huomaa korjaustöiden valmistumisen jälkeen. ■ Diplomi-insinööri Simo-Pekka Valtonen. Toimitusjohtaja. Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy. Konepajasta pääkonttori Kuvat: Venni Ahlberg VR:n vanhan konepajan muutostyöt Helsingin Vallilassa Amer Sportsin pääkonttoriksi valmistuivat vuonna 2014. Rakennus tuli tunnetuksi myös Valtterikirpputorina. Hallitilaan rakennetun uuden paikallavaluvälipohjan muoto on amebamainen, näin se saatiin selvästi erottumaan vanhoista rakenteista. Vanhat kattoristikot olivat hyvässä kunnossa ja niille riitti pelkkä pintaehostus. Vanha nosturin koppi säilytettiin ja nyt sitä voi käyttää uuteen tarkoitukseen: kun haluaa rauhassa puhua henkilökohtaiset puhelunsa. 20 Rakennettu Ympäristö 5/15 HARRI HAGAN Lähiöiden tulevaisuus – korjata, purkaa vai uudistaa? Kun vanha lähiö sijaitsee väärässä paikassa, ei sen pelastaminen pelkin teknisin toimenpitein onnistu. Saksassa kokonaisia kaupunginosia on pelastettu visionäärisillä osapurkuprojekteilla. N oin 40 vuotta sitten Suomessa elettiin erityisen voimakasta teollistumisen ja kaupungistumisen aikaa. Rakentamisen ”hullut vuodet” 1970-luvulla tuottivat määrällisesti valtavan asuntomassan kasvavien kaupunkien ja tuotantolaitosten liepeille. Asuntopula ratkaistiin suurelta osin teollisesti esivalmistetuilla elementtikerrostaloilla. Joka kolmas kerrostaloasunto sijaitsee edelleen näissä kasvukauden lähiöissä ja arviolta ne ovat joka viidennen suomalaisen koti. Lähiöiden tulevaisuus on näin ollen merkittävä yhteiskunnallinen ja valtakunnallinen haaste. Sosioekonomisiin ongelmiin tartuttava Suomen noin kolmestasadasta kunnasta lähes puolet on vähenevän väestön alueita ja dynaamisia kasvukeskusalueita on vain kymmenkunta. Savupiippujen Suomi on katoamassa ja muuttotappiokuntien lähiöt ovat suurten ongelmien edessä. Varsinkin vuokrakerrostalojen kohtalo on vaakalaudalla. Kiinteistöjen arvo on laskenut alle oletettujen korjauskustannusten ja vakuuksien saanti vaikeutunut. Työperäisen muuttoliikkeen takia omistusasuntojen ja omakotitalojen hintapyynnöt ovat niin alhaiset, että vuokrakerrostalot tyhjenevät vauhdilla. Tosin nekin tyhjenevät myös kasvukeskuksiin muuttamisen takia. Saattohoidossa olevat lähiöt eivät ole pelkästään suomalainen ongelma. Muualla Euroopassa on puheiden lisäksi jouduttu vakavasti puuttumaan lä hiöiden kasvaviin sosioekonomisiin ongelmiin myös fyysisen rakentamisen tai rakennusten purkamisen avulla. Myös Suomessa kaivattaisiin lähiökohtaisia strategioita, jolloin kiinteistöjen omistajat uskaltaisivat panostaa alueen kehittämiseen ollessaan tietoisia kuntien ja kaupunkien kehittämisvisioista. On helppo sanoa, että osa lähiöistä on rakennettu väärään paikkaan. Näin ei ajateltu 1970-luvulla. Silloin ei ollut ylitarjontaa asunnoista ja kunnissa uskottiin jatkuvan kasvun politiikkaan. Nyt on toisin. Pitäisikö nämä ”käyttöikänsä päähän” ajautuneet lähiöt vain purkaa tarpeettomina vai onko ole- massa muita mahdollisuuksia kehittää niistä jälleen houkuttavia ja kilpailukykyisiä asuinalueita? Korjata? Lähiöiden käyttötaloutta voidaan merkittävästi kohentaa energiatehokkuutta parantamalla sekä talo tekniikan päivittämisen että vaippakorjausten avulla. Pelkkä tekninen korjaaminen ei kuitenkaan välttämättä riitä lähiöiden elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Kysymys on myös asuinalueen arvostuksesta, jossa etusijalla ovat saavutettavuus, palvelut ja alueen laatutaso kilpaileviin uudisrakennusalueisiin verrattuna. Vaikka tekniset parannukset ovat välttämättömiä ja usein ainoita taloudellisesti mahdollisia toimenpiteitä, ovat ne alueen arvostuksen kannalta toisarvoisia. Mikäli lähiö on jo saavuttanut ns. matalan laatutason statuksen, on sen korjaaminen pelkästään teknisillä parannuksilla varsin toivoton urakka. Lähiörakennusten varsin kelvolliset huoneistot eivät kelpaa kunnostettuinakaan 2010-luvun laatutietoiselle asukkaalle. Jo nyt ollaan valmiita maksamaan lähiöihin verrattuna yli kolminkertaisia neliöhintoja sijainniltaan arvostetuista mutta parvekkeettomista huoneistoista, joissa on usein alimitoitetut märkätilat. Teknisen korjaamisen lisäksi pitäisi siis alueen liikennejärjestelyjä, palveluita sekä imagoa huomattavasti parantaa. Purkaa? Ruotsissa on jo purettu suuri määrä lähiökerrostaloja. Siellä on kokeiltu muitakin konsepteja. Rakennusten osapurkua on toteutettu useassa lähiössä. Jopa siinä määrin, että kahdeksankerroksisesta elementtitalosta on jätetty vain kaksi alimmaista kerrosta ja muutettu ne rivitaloksi (kuva 1). Elementtien purkaminen ei ole teknisesti vaikeaa. Elementtikerrostalo on kuin korttitalo, rakentaminen voidaan siksi tehdä myös käänteisessä järjestyksessä. Lähtökohtana rakennusten osapurulle on ollut näkemys koko lähiön asumisviihtyisyyden kohottamisesta. Vain tarpeettomat rakennukset purkamal- Rakennettu Ympäristö 5/15 21 Kuvat: Harri Hagan Kuva 1. Elementtikerrostaloista on osapurettu kuusi kerrosta ja ne on muutettu rivitaloiksi. Backatorp, Göteborg. la ei saavuteta kilpailukykyistä laatutasoa uudisrakentamisalueisiin verrattuna. Vain väljyys lisääntyy, eikä se välttämättä ole tavoiteltava arvo. Muutamassa lähiössä on toteutettu sekä osittaista purkamista että lisärakentamista. Vaikka tämä vaikuttaa oudolta, siis purkaa ja samalla rakentaa, on tässäkin visiona ollut koko alueen houkuttavuus asuntomarkkinoilla. Saksassa on purettu jo 400 000 asuntoa elementtikerrostaloista, mutta sielläkin lähinnä osapurkua käyttäen. Kuusikerroksisesta rakennuksesta saatetaan purkaa kaksi ylintä kerrosta rakennusta taitavasti loveten ja kattoterasseja lisäten (kuva 2). Purkamalla koko rakennus ei ole katsottu saavutettavan yhtään lisäarvoa koko lähiön olemukseen. Siinä katoaa rakennuksen lisäksi usein myös asukkaiden muistijälki asumisesta ja pala lähiön historiaa. Erityisen visionäärisiä osapurkuprojekteja on toteutettu Saksassa Leinefelden kaupungissa. Koko kaupunginosa uudistettiin joko kokonaisia rakennuksia purkamalla tai palastelemalla olemassa olevia rakennusmassoja. Lähiöuudistamisesta palkittu kaupunki on pystynyt 22 Rakennettu Ympäristö 5/15 Kuva 2. Rakennuksesta on purettu neljä kerrosta rakennusmassaa loveten. Taustalla on korjaamaton rakennus. Leinefelde, Saksa. kääntämään muuttotappion voitokseen. Esimerkkikohteessa on ylipitkästä lamellitalosta purettu joka toinen porrashuone ja ylin kerros. Tuloksena on kahdeksan noppamaista kaupunkivillaa, joita yhdistää entinen, maanalainen kellarikerros (kuvat 3,4 ja 5). Kuvat 3 ja 4 teoksesta The Marvel of Leinefelde, Wolgang Kil, Sandstein Verlag 2008. Kuva 4. Rakennuksesta on vuonna 2004 purettu joka toinen porrashuone ja ylin kerros. Leinefelde, Saksa. Kuva: Harri Hagan Kuva 3. Yli 200 metriä pitkä lamellitalo 1970-luvulta. Leinefelde, Saksa. Kuva 5. Lopputuloksena on kahdeksan kaupunkivillaa, joiden julkisivut on lämpörapattu. Leinefelde, Saksa. Uudistaa? Lähiöiden uudistaminen, transformaatio, re-design, muutossuunnittelu, rakennetun ympäristön uudelleenjärjestely – mitä nimeä nyt haluaakaan käyttää, on melko varmasti tulevaisuuden trendi myös Suomessa. Arkirealismia voi olla toimenpiteiden rajoittuminen vain kasvukeskusten lähiöihin, joissa asuntomarkkinoiden panos-tuotos ajattelu on mahdollista. On tietenkin mahdollista, että joillakin ns. vähenevän väestön alueilla ei ole muita vaihtoehtoja kuin alueen uudistaminen. Varsinkin jos purkaminen osoittautuu poliittisesti liian araksi vaihtoehdoksi. Rakentamisen teknologiat ovat suuressa murroksessa. Lähiöt edustivat aikakautensa innovatiivisinta rakentamista. Viidessä vuosikymmenessä on kuitenkin tapahtunut varovaista kehitystä. Esimerkiksi 1970-luvun energiaholismi on muuttunut energian säästämiseksi ja kiertotalous on tulossa myös rakentamiseen. Uudet materiaaliteknologiat ovat kehitteillä ja paikalliset, rakennuskohtaiset energiantuottomuodot lisääntymässä. Kansantaloudellisesti ajatellen nämä uudet teknologiat tulisi ensisijaisesti toteuttaa määrällisesti valtaenemmistöä edustavassa jo toteutetussa rakennuskannas- Rakennettu Ympäristö 5/15 23 Kuvat: Harri Hagan Kuva 6. Elementtikerrostaloon on lisätty kaksi lisäkerrosta varsin omaperäisellä tyylillä. Saltskog, Södertälje. Kuva 7. Tyhjillään olleita kerrostaloja Raahen Kummatissa vuonna 2008. sa. Tästä volyymista on lähiöiden osuus merkittävä, varsinkin energiatalouden parantamisen kannalta. Mikäli lähiössä ei ole asuntojen ylitarjontaa, on niiden vetovoimaisuutta lähdetty parantamaan lisärakentamisella (kuva 6). Lisäkerrosten rakentaminen lähiöihin ja täydennysrakentaminen on jo tätä päivää. Ehkä pian katseet kohdistuvat myös olemassa oleviin asuntoihin ja niiden ulkotiloihin. Kahden huoneen ja keittiön asunto, joita lähiökannassa on valtaosa, ei ole sopiva lapsiperheille. Ei lieKuva 8. Rakennuksista on purettu noin puolet. Tummat kohdat on lisäeristetty ne ihme, että mahdollisuuksia puuelementeillä ja rakennukset on varustettu lämmön talteenotolla sekä tuuli- ja omaavat lapsiperheet katoavat aurinkokeräimillä. Kummatti, Raahe. lähiöistä kouluikään tultaessa. Suurennetut parvekkeet, jotka olisivat jopa uudistuotantoa monipuolisempia ja tiloppujulkaisu Hurmaava lähiö sekä päättäjille ja lavampia, voisivat olla lähiöiden vetovoimaisuutta kiinnostuneille tarkoitettu verkkojulkaisu Lähiöoplisääviä, edullisia uudistuksia. pi ovat ladattavissa osoitteissa issuu.com/aarre ja Jos lähiörakennusta osittain puretaan, jakojäänuudista.fi ■ nöksenä vapautuu usein alkuperäisen suunnittelumatematiikan vapauttamia yhteistiloja. Näihin voisi suunnitella halvalla, koska tilat ovat siis jo olemassa, yhteistiloja kuten asukastupia ja vuokrattavia työtiloja. Näin tehtiin Raahen Kummatissa, jossa myös purettavista elementeistä saatiin edullisesti pihalle grillikatoksia ja autosuojia (kuvat 7 ja 8). Esteettömyys, yhteistilojen lisääminen, rakennuskohtainen energiantuotto sekä purkumateriaalien uusiokäyttö olivat keskeisiä teemoja alueen imagon kohottamisessa. Tampereen teknillisen yliopiston Arkkitehtuurin Arkkitehti SAFA Harri Hagan. ja Rakennetekniikan laitoksissa on viime vuosina Tampereen teknillisen yliopiston tutkittu lähiöuudistamisen problematiikkaa ARA:n lähiötutkimushankkeiden Entelkor ja Lähiöoppi ja ympäristöministeriön tukemana. Tutkimushankvastuullinen johtaja 2008–2015. keen Entelkor – energiatehokas lähiökorjaaminen 24 Rakennettu Ympäristö 5/15 JOUKO LAMMINEN Rakenteellisen turvallisuuden arviointi ja laadunvarmistus sekä olemassa olevissa että rakenteilla olevissa rakennuksissa Uudisrakennusten rakenteellista turvallisuutta pyrittiin parantamaan vuonna 2006 ottamalla käyttöön laadunvarmistustoimenpiteenä erityismenettely (RakMK A1) kohteissa, joissa on suuronnettomuuden vaara. Sittemmin säädökset korkean riskitason omaavista rakennuksista on siirretty osaksi maankäyttö- ja rakennuslakia. S amassa yhteydessä käsite ’suuronnettomuuden vaara’ poistettiin. Suunnittelu-, rakentamis-, käyttö- ja ylläpitoprosesseissa on ollut puutteita. Onnettomuustutkintakeskuksen useissa raporteissa on todettu, että rakennusten systemaattinen ja säännöllinen tarkastusmenettely on tarpeen puutteiden tunnistamisessa ja vahinkojen estämisessä. Rakentamiselle asetettujen olennaisten vaatimusten (MRL 117 §) toteuttaminen: uudet rakennukset => erityismenettely MRL 150 §:n mukaisesti laadunvalvonnan varmentamiseksi rakennuslupaan voidaan kirjoittaa esim.: Hanke kuuluu erityismenettelyn piiriin. Erityismenettelyn toimenpiteenä edellytetään rakennesuunnitelmien ulkopuolista tarkastusta kantavien ja jäykistävien rakenteiden osalta. Tarkastusraportin ensimmäinen, perustuskuormia ja stabiliteettia koskeva osio on toimitettava rakennusvalvonnalle viimeistään ensimmäisten rakennesuunnitelmien yhteydessä. Rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää perustellusta syystä missä hyvänsä rakennushankkeen vaiheessa, että hanke kuuluu erityismenettelyn piiriin, jolloin tehdään: 1) 121 a §:ssä tarkoitettu laadunvarmistusselvitys; 2) 150 b §:ssä tarkoitettu asiantuntijatarkastus; 3) 150 c §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen tarkastus. Erityismenettely voidaan edellyttää, jos kohteeseen liittyy erityinen riski siitä, että rakenteellisen turvallisuuden, paloturvallisuuden, terveellisyyden tai rakennusfysikaalisen toimivuuden vaatimuksia ei saavuteta tai että kulttuurihistoriallisia arvoja menetetään. Rakennusvalvontaviranomaisen on erityismenettelyä koskevassa päätöksessä määrättävä menettelyn laajuudesta ja kohdistumisesta. Rakentamiselle asetettujen olennaisten vaatimusten saavuttaminen: käyttäkää kolmannen osa- puolen tarkastusta rohkeasti, valtuutus löytyy kyllä laista! RIL 269-2015 Rakennusten rakenteellisen turvallisuuden tarkastusohje Jos rakennus ei kuulu lakisääteisen tarkastuksen piiriin (ks. ns. ’hallilaki’), mutta omistaja haluaa itse arvioida rakennuksen riskitasoa ja tarkastusmenettelyn tarvetta, voidaan edetä seuraavasti: –– arvioidaan, kuuluuko rakennus tyypiltään ns. riskiryhmään määrittelemällä rakennuksen riskitasoluokka –– määritellään, kuuluuko rakennus ohjeen tarkastusmenettelyn piiriin jonkun muun kriteerin perusteella –– tehdään tarvittaessa päätös tarkastuksen aloittamisesta. Kuvaus korkean riskitason omaavista rakennuksista: –– mahdollisen sortuman aiheuttamat vahingot ovat erityisen vakavia (henkilö-, talous-, ympäristö) –– rakenteet ovat teknisiltä ratkaisuiltaan tai muilta ominaisuuksiltaan erityisen vaativia tai poikkeavia (suuret jännevälit, erikoisratkaisuja) –– vastaavissa rakennuksissa tai rakenneratkaisuissa on todettu olevan vakavia rakenteellisia vaaroja tai puutteita –– rakennuksen suunnittelussa, toteutuksessa tai ylläpidossa on ollut normaalia laatua heikentäviä tekijöitä, jotka nostavat riskitasoa normaalia korkeammaksi. Tavanomaisessakin rakennuksessa, jonka riskitaso on muuten alhainen, sortumamahdollisuuden todennäköisyys saattaa olla korkea. Tällöin on syytä arvioida myös sellaisten seikkojen merkitystä kuten esim.: –– suunnitteluohjeissa on havaittu/todettu olevan virhe/virheitä –– rakennuksen käyttötarkoitus on muuttunut ja kuormat kasvaneet (ripustukset, koneet) –– rakennuksen laajentamisen yhteydessä kaikkia Rakennettu Ympäristö 5/15 25 vaikutuksia olemassa oleviin rakenteisiin ei ole huomioitu –– rakenteet ovat vaurioituneet käytössä (esim. trukin törmäys). Rakenteellisen turvallisuuden arviointiin liittyvät, kiinteistön omistajaa, arvioinnin tekijää ja hänen pätevyyttään, arviointitodistusta, ilmoitusvelvollisuutta sekä siirtymäsäännöstä koskevat säädökset ks. ’hallilaki’ jäljempänä. Arviointiprosessin käytännön suoritusta koskevat suositukset, ks. RIL 269-2015 Rakennusten rakenteellisen turvallisuuden tarkastusohje. Olemassa oleva rakennuskanta: Laki laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista Soveltamisala Tätä lakia sovelletaan laajarunkoiseen rakennukseen, jota käytetään sen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan urheilu-, virkistys- tai vapaa-ajan toimintaan, kaupan palvelujen tarjoamiseen tai muuhun vastaavaan kokoontumiseen taikka eläinsuojana, ja joka lisäksi täyttää seuraavat tunnusmerkit: 1. rakennuksessa on laajarunkoinen osa, jonka kerrosala jossain kerroksessa on vähintään 1 000 neliömetriä; ja 2. rakennuksen kattokannattajat ovat: –– tehdasvalmisteiset ja niiden jänneväli on vähintään 18 metriä; tai –– paikalla valmistetut ja niiden jänneväli on vähintään 15 metriä. Erikseen on mainittu, että lakia sovelletaan maneeseihin pinta-alasta riippumatta. Lakia ei sovelleta rakennuksiin, joiden kantavia rakenteita koskevien rakennesuunnitelmien ja kantavien rakenteiden toteutuksen vaatimustenmukaisuus on rakennuslupavaiheessa tai rakennustyönaikaisen valvonnan aikana maankäyttöja rakennuslain mukaisessa erityismenettelyssä tai ulkopuolisessa tarkastuksessa taikka muussa vastaavassa tämän lain arviointia koskevat vaatimukset täyttävässä menettelyssä osoitettu. Huolehtimisvelvollisuus Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että laissa tarkoitettu pätevä asiantuntija arvioi rakennuksen laajarunkoisen osan keskeisten kantavien rakenteiden turvallisuuden. Asiantuntijan on osoitettava omistajalle kelpoisuutensa arviointitehtävään. Kelpoisuuteen sovelletaan MRL 120 e §:ää. Arvioitavan rakennuksen kantavien rakenteiden suunnittelija ei saa arvioida rakennusta. Asiantuntijan tehtävät ja arvioinnin sisältö Asiantuntijan on arvioitava, onko rakennuksen kantavuuden kannalta keskeisissä rakenteissa vikoja tai puutteita, jotka voivat johtaa rakennuksen tai sen osan sortumiseen. Arvioinnin on perustuttava rakennesuunnitelmiin taikka muuhun riittävään selvitykseen sekä rakennuksen ja rakenteiden havainnointiin paikalla. 26 Rakennettu Ympäristö 5/15 Arviointitodistus Asiantuntijan on laadittava rakennuksen omistajalle todistus tekemästään arvioinnista. Arviointitodistuksen on sisällettävä: 1. arvio siitä, onko rakennuksen kantavuuden kannalta keskeisissä rakenteissa havaittu rakennuksen tai sen osan sortuman mahdollistavia vikoja tai puutteita; 2. suositukset rakenteellisen turvallisuuden kannalta keskeisten rakenteiden seuranta-, hoito-, huolto- ja muiksi kunnossapitotoimenpiteiksi ja arvio toimenpiteiden kiireellisyydestä. Asiantuntijan velvollisuus ilmoittaa välittömästä vaarasta Asiantuntijan on ilmoitettava viipymättä rakennuksen omistajalle ja haltijalle, kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle ja pelastusviranomaiselle, jos hän arvioinnin yhteydessä havaitsee rakennuksessa tai sen keskeisissä kantavissa rakenteissa vian tai puutteen, josta aiheutuu välitön vaara henkilöturvallisuudelle. Omistajan velvollisuus huolehtia käyttö- ja huolto-ohjeen laatimisesta ja täydentämisestä Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että MRL117 i §:ssä tarkoitettu rakennuksen päivitetty käyttö- ja huolto-ohje laaditaan vuoden kuluessa tässä laissa tarkoitetusta arvioinnista. Arviointitodistuksen ja käyttö- ja huolto-ohjeen esittämisvelvollisuus Rakennuksen omistajan on esitettävä arviointitodistus sekä ajantasainen käyttö- ja huolto-ohje viranomaiselle tämän pyynnöstä. Siirtymäsäännökset Rakennuksen omistajan on huolehdittava siitä, että rakenteellinen turvallisuus on arvioitu viimeistään neljän vuoden kuluttua lain voimaantulosta (1.4.2015), jos rakennuksen rakennesuunnittelusta, rakentamisesta ja rungon toimituksesta ovat vastanneet toisistaan riippumattomat tahot. Rakennuksissa, joiden suunnittelusta tai rakentamisesta ovat vastanneet toisistaan riippuvaiset tahot tai on vastannut runkotoimituksesta riippuvainen taho, rakenteellinen turvallisuus on arvioitava viimeistään kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta (1.4.2015). ■ Diplomi-insinööri Jouko Lamminen. Tarkastusinsinööri. Vantaan rakennusvalvonta. RISTO PESONEN Ennakoivalla laatu ohjauksella hyviä tuloksia – mutta resursseja rakennusvalvonnalta se vaatii Rakennusvalvonnan resurssien supistamisesta huolimatta on rakennus hankkeiden ennakoiva laadunohjaus edistynyt merkittävästi. Tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen etsivät rakennustarkastajat keinoja yhdessä ja erikseen. J oensuussa muutama vuosi sitten selvitettiin asiaa teettämällä insinöörityö. Sen tavoite oli selvittää, mitä ohjauksella voidaan saavuttaa ja miksi. Painopiste oli erityisesti pientalorakentamisen energiatehokkuudessa. ”Onnistuakseen laadunohjaus vaatii rakennusvalvonnalta hyviä perusteluja suosituksilleen, koska valinta jää rakennushankkeeseen ryhtyvälle vapaaehtoiseksi. Pientalorakentajan kannattaa hakeutua tähän laadunohjausprosessiin nopeasti tonttikaupan jälkeen”, muistuttaa ohjauksen ongelmista selvityksen tehnyt rakennusinsinööri Ville-Veikko Hakulinen. Ennakoivassa laadunohjauksessa rakennusvalvonta ohjaa rakennushankkeeseen ryhtyvää rakennuksen teknisessä laadussa ja myös siinä, kuinka onnistunut rakennushanke suoritetaan. Tämä antaa paremman pohjan laadukkaammalle rakentamiselle kuin pelkät rakentamismääräysten minimitavoitteet. Kaupunki voi ”pakottaa” ohjaukseen Pienemmistä kaupungeista on Kajaanin rakennusvalvonta aktiivinen toimintansa kehittämisessä ja siellä on joukolla mietitty myös ennakoivan ohjauksen mahdollisuuksia. Vähäisten resurssien vuoksi laadunohjausta ei Kajaanissakaan voida suorittaa järjestelmällisellä koulutuksella sidosryhmille ja se tapahtuukin asiakaskeskeisesti hankkeittain. ”Rakennusvalvonta toimii tiiviissä yhteistyössä kaavoituksemme kanssa. Silloin voidaan vaikuttaa uusien ja muutosalueiden energia- ja elinkaaritavoitteisiin sekä muutenkin alueen infraan, kuten hulevesien hallintaan. Hankkeittain tehdään suunnittelu- ja lupavaiheessa viikoittain yhteisiä vapaamuotoisia suunnitelmien tarkastuksia”, kertoo rakennustarkastaja Hannu Leskinen. Kajaanin kaupungin tonttien vuokra- ja myyntisopimuksissa on ehto, että tontin haltijan on ennen suunnittelun aloittamista otettava yhteys rakennusvalvontaan. Ohjeistuksena yleisesti on, että hankkeeseen ryhtyvän tulee järjestää suunnittelun aloituskokous rakennusvalvonnassa. ”Paikalliset toimijat tietävät ja tuntevat tämän menettelyn. Suunnittelun aloituskokouksessa käydään läpi hankkeelle asetetut rakennuttajan vaatimukset ja varmistetaan niiden soveltuvuus kaupunkikuvallisiin ja kaavan vaatimuksiin. Hankkeen suunnittelijoiden pätevyys tarkastetaan yleensä tässä vaiheessa. Silloin käydään läpi hankkeen terveellisyys- ja turvallisuusvaatimuksien ohella hankkeen energiatehokkuus- ja elinkaarivaatimukset ja tavoitteet.” Mihin ennakoiva ohjaus voisi laajentua? Insinöörityön tehnyt Ville-Veikko Hakulinen, jolla itsellään on energiatodistuksenlaatijan pätevyydet, ehdottaa toimintaa laajennettavaksi todistuksen laadintamenettelyyn ja myös rakennustyötä suorittaville ohjaukseen. ”Kunnallistamalla energiatodistuksen laadinnan tarkastajat pääsisivät antamaan laadunohjausta energiatehokkuuteen. Todistusta pohjana pitäen he voisivat osoittaa, kuinka pienilläkin muutoksilla saadaan energiatehokkuutta parannetuksi. Samalla voisi esittää tavoitteitaan uudisrakentamiselle tai olemassa oleville rakennuksille.” Rakennushankkeeseen ryhtyvälle pitäisi tulla selväksi, mitä kestävä rakentaminen ja elinkaariajattelu tarkoittaa. Toteutusvaiheen parannustoimenpiteiden kohteena voisivat olla rakennusaikainen kosteuden suojaaminen ja rakentamisen huolellisuus. ”Jo tuleville rakennussuunnittelijoille ja LVISsuunnittelijoille tulisi kertoa laadunohjauksesta. Rakennettu Ympäristö 5/15 27 Kuva: Marjatta Soldatkin Kajaanin rakennusvalvonta toimii tiiviissä yhteistyössä kaavoituksen kanssa. Kuvassa pöydän vasemmalla puolen rakennustarkastaja Hannu Leskinen ja vieressä rakennustarkastaja Kari Huusko sekä toisella puolen lvi-tarkastaja Allan Mustonen. Lisäksi rakennusvalvontayksikköön kuuluu kaksi lupasihteeriä. Rakennusvalvonta voisi listata asioita ja kohtia, joissa eniten tulee virheitä ns. aloittelijoiden kesken. Tarkastajat voisivat kiinnittää huomiota piirrosvaiheessa rakennussuunnittelun ja lattialämmityksen tyypillisimpiin virheisiin ja suunnittelijan tulisi saada ohjausta ennen tai kesken suunnittelun”. Käytä Lupapistettä kekseliäästi! Sähköisen asioinnin kehittämisessä mukana olleen Järvenpään ja Hyvinkään rakennustarkastaja Jouni Vastamäen mielestä kunnat voisivat vapauttaa huomattavan osan maankäyttö- ja rakennuslain 126 a §:ssä mainittujen toimenpiteiden luvan varaisuudesta. ”Valtakunnallisesti laajassa käytössä olevaa Lupapistettä kekseliäästi hyödyntäen kunnat voisivat lisätä yhteistyötä neuvontapalvelussa sekä lupaja työnjohtajahakemusten ja erityissuunnitelmien käsittelyssä. Esimerkiksi työnjohtajien kuntakohtainen hyväksyntä vie tarpeettomasti resursseja. Yhteistyön helpottamiseksi rakennusvalvontojen tulisi siirtyä kokonaisuudessaan sähköiseen asiointiin.” Koska suuri osa rakennusvalvonnan resursseista kuluu nyt vaikutuksiltaan kohtuullisten vähäisten toimenpiteiden luvitukseen ja valvontaan, ohjaava toiminta kärsii. ”Siirtymällä yhä enemmän tietomallipohjaiseen suunnitteluun ja visualisointiin, voidaan huomattavasti lisätä maallikoiden ja hankkeen eri osapuolten 28 Rakennettu Ympäristö 5/15 keskinäistä ymmärrystä kaavoituksessa ja rakentamisessa.” Pienissä kunnissa perusasiat fokuksessa Resurssien suhteen pienten kuntien tilanne poik keaa isommista. Esimerkiksi Nurmijärven rakennusvalvonnan resurssien pienennyttyä syksyllä varsinai seen lupaprosessiin osallistuu vain kaksi henkilöä. Hankkeen lähtiessä liikkeelle pyritään tarkastusinsinööri Mikael Kangasniemen mukaan siihen, että kaikki lupahakijat käyvät ennakkoneuvottelussa, jolloin tavoitteena on lähinnä tarkistaa kaavanmukaisuus. ”Vaikka meillä asiakkaat ovat useimmiten kertarakennuttajia, ei rakennusteknisiin ratkaisuihin ohjeistuksen tarvetta enemmälti ole. Talot kun ovat valtaosiltaan tyyppitaloja ja arkkitehtien suunnitelmien pohjalta toteutettavat talot ovat harvinaisia. Tontille istuttaminen tapahtuu taas pitkälti pohjatutkijan suositusten mukaan”, kertoo arkipäivästä Kangasniemi. Sähköinen asiointimenettely otettiin Nurmijärvellä käyttöön lokakuun alussa ja jo lyhyessä ajassa hakemuksia kulkee vilkkaasti sen kautta. ”Suotavaa olisi toinenkin neuvottelu rakennuttajan ja toteuttajien kanssa ennen lupahakemuksen sisäänjättöä. Silloin voitaisiin jotain vielä ohjeistaa itse työmaan läpiviennistä, mutta usein tämä jää toteuttamatta”. ENNAKOIVA RAKENNUSVALVONTA Neuvottelut ja käsiteltävät asiat Laati Kajaanin rakennustarkastajat Hannu Leskinen, Kari Huusko ja Allan Mustonen. Varsinainen suunnittelun aloituskokous: Suunnittelun ohjaus: • Pääsuunnittelijan vastuu ja tehtävät hankkeessa • Suunnittelijoiden kelpoisuuden tarkastaminen • Hyvän suunnittelun perusteet • Hankkeelle asetetut käyttö- ja toteutusvaatimukset • Tontin tai rakennuspaikan käyttö • Hulevesien hallinta • Tontin liittymät verkostoihin • Perustamisolosuhteet Energiatehokkuus: • Tekninen tila perusvaatimus • Lämmönlähteen valinta ja sen muunneltavuus • Iv-kanava-asennukset aina lämpimän tilan puolella • Maalämmössä esilämmityspatterin hankinta • (myös viilennys) • Iv-laitteen vuosihyötysuhde • Talotekniikan käyttöönottoon liittyvät tarkastukset, mittaukset ja viritykset Ennakkoneuvottelu ajoissa Tiukentuneen lainsäädännön ja sähköisen rakennuslupa-asioinnin merkitystä ennakoivaan laadunohjaukseen korostaa painokkaasti Vantaan rakennusvalvonnan johtaja Pekka Virkamäki. Kun isoissa kaupungeissa – Oulua lukuun ottamatta – rakennushankkeet sijoittuvat yleisesti ympäri kaupunkia, ohjaus tehdään hankekohtaisesti lupakäsittelyn yhteydessä. Vantaalla siirryttiin pientaloissa sähköiseen lupakäsittelyyn Lupapisteen avulla viime marraskuussa. Nyt marraskuussa lupakäsittely siirtyy kokonaisuudessaan sähköiseksi. Mahdollisimman aikaisin pidettävän ennakkoneuvottelun merkitys on korostunut, koska puolivalmiidenkin suunnitelmien toimittaminen on sähköistymisen myöstä helpottunut. Energiatehokkuussäännökset ja viimeksi A2-uudistus keväällä ovat tuoneet esiin tarpeen nimetä myös erityissuunnittelijat varhain jo lupavaiheessa. Näin mahdollisuudet ennakoivaan laadunohjaukseen ovat ennakkoneuvottelun avulla hyvät. Ohjaus edellyttää relevanttia tietoa Vantaan rakennusvalvonta on juuri luomassa laatu ohjetta, jossa täsmennetään näiden myös laatua ohjaavien ennakkoneuvottelujen osanottajat, dokumentit ja asialista. Keskeistä ovat rakennuspaikan Rakentamisen vaihe: • Vastuullisten työnjohtajien roolin korostaminen • Vastuullisille suunnittelijoille määrätyt suunnitelmiensa tarkastukset työmaalla • Hyvät yksityiskohtaiset tarkastuslistat, jotka tukevat viranomaisten katselmuksia • Aloituskokouksen ja käyttöönotto/loppu katselmusten lisäksi korkeusaseman tarkastus, pohjakatselmus ja rakennekatselmus. • käyttöönottokatselmuksen edellytysten korostaminen • Loppukatselmuksen merkitys hankkeelle asettamat kaavalliset ja kaupunkikuvalliset vaatimukset. Ohje tehdään erikseen pientalohankkeille ja suuremmille kohteille. Vastaavaa ohjeistusta tehdään parhaillaan monissa Suomen kaupungeissa. Kehitystyössä on pidettävä mielessä prosessien keventäminen ja suhteutettu valvonta. ”Mahdollisuudella, että myös erityissuunnittelijoita saadaan varhaisessa vaiheessa keskusteluun mukaan, voidaan vaikuttaa hankkeen tekniseen laatuun. Tämä tietysti edellyttää, että rakennusvalvonnalla on relevanttia tietoa ja osaamista. Laadullisessa ohjauksessa on myös pidettävä mielessä raja viranomaisohjauksen ja siitä yli menevän laadullisen neuvonnan välillä”, arvioi Virkamäki Rakennustarkastusyhdistys RTY:n puheenjohtajan roolissaan. ■ Diplomi-insinööri, vapaa toimittaja Risto Pesonen. Rakennettu Ympäristö 5/15 29 MATTI SEPPÄNEN Asukkaan näköisiä asuntoja As Oy Helsingin Aikalisä ryhmärakennuttamisesimerkkinä Ryhmärakennuttaminen on meillä verrattain uusi tapa toteuttaa asuinkerrostalo. Ennen hankettamme Helsingin Jätkäsaaressa oli käynnistetty ja valmistui kaksi vastaavaa kohdetta; As Oy Helsingin Malta ja As Oy Juutinraumankatu 6. Näistä ensin mainittu on asukaslähtöinen ja toinen konsulttivetoinen hanke. ”E n olisi tässä mukana, ellen uskoisi hankkeeseen.” Näin jouduin useita kertoja vastaamaan Senioritaloyhdistys Aikalisä ry:n edustajana kun minulta tiedotustilaisuuksissa epäluuloisena kysyttiin, voiko hankkeeseen luottaa? Löydä oikeat yhteistyökumppanit Idea senioritalon (55+/asunto) toteuttamisesta ryhmärakennuttamisella syntyi vuonna 2010 pienessä ystäväporukassa, johon kuuluivat mm. Raija Pikkarainen sekä Tiia ja Olli Ahola. Ystäväporukka perusti hanketta varten yhdistyksen ja haki sen nimissä tarkoitukseen sopivaa tonttia Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnalta. Hanke alkoi konkretisoitua kaupungin myönnettyä yhdistykselle tonttivarauksen vuoden 2013 alussa. Kaupunki edellytti päätöksessään yhdistyksen kiinnittävän hanketta vetämään rakennuttajakonsultin, ”jolla tulee olla tehtävän vaativuus huo mioon ottaen riittävä rakennuttamisen ja/tai rakentamisen osaaminen”. Yhdistyksessä tätä valintaa valmisteli rakennustoimikunta, joka esitti tehtävään valittavaksi Viator Oy:n Pauli Pernaan. Hän oli ollut vastaavassa tehtävässä As Oy Maltan toteutuksessa. Tämä onnistunut valinta tapahtui asukaskokouksessa alkukesästä 2013. Valinnalla pystyimme välttämään monia salakareja, joita Maltan hankkeessa oli kohdattu, sekä käyttämään rakennuttajakonsultin kokemusta hyödyksi. Asiaa auttoi myös Maltan toteutuksen aikaisen hallituksen puheenjohtajana toiminut Salla Korpela, jota käytimme konsulttina omassa hankkeessamme. Tuossa samaisessa asukaskokouksessa tulin valituksi yhdistyksen hallituksen jäseneksi ja myöhemmin vuodenvaihteessa puheenjohtajaksi. Yhdistyksen jäsenyyttä olimme vaimoni kanssa hakeneet saman vuoden kevättalvella, tulleet hyväksytyiksi ja maksaneet 500 euron liittymismaksun, mikä oli asunnon varaamisen ehtona. Kaikkien asunnon varanneiden maksukyvystä edellytettiin selvitys ennen varauksen vahvistamista. 30 Rakennettu Ympäristö 5/15 Projektinjohtajan ensimmäinen ja kiireellisin tehtävä oli arkkitehtisuunnittelijan valinta, jota varten kokosimme yhdessä potentiaalisten tarjoajien listan. Tarjouksen antaneista arkkitehtitoimistoista valikoitui haastateltaviksi kaksi, joista yhdistyksen hallitus valitsi suunnittelijaksi Arkkitehtitoimisto Tiuri & Lommi Oy:n, pääsuunnittelijana toimi Ulpu Tiuri. Valintaa tuki mm. se, että Tiuri oli tehnyt lisensiaattityönsä avoimesta asuntorakentamisesta ja oli hyvin perehtynyt asukaslähtöisen suunnittelun teoriaan ja käytäntöön. Nyt voi sanoa, että tämäkin valinta osui oikeaan! Ilmoita hankkeesta mediassa Helsingin kaupunki oli tonttivarauksessaan edellyttänyt lopullisen hankesuunnitelman esittämistä kiinteistölautakunnalle tilaohjelmineen, kustannusarvioineen ja rahoitussuunnitelmineen vuoden 2013 loppuun mennessä. Arkkitehti sai ensimmäiset luonnoksensa valmiiksi elokuun aikana. Niiden tilaohjelman lähtökohtana oli jäsenkyselyn ja yhteistilatoimikunnan tuottamat tiedot, jotka syksyn kuluessa vielä tarkentuivat. Luonnosten valmistuttua valittiin muut suunnittelijat tarjouskilpailun perusteella. Rakenne- ja LVISA-suunnittelijaksi tuli Optiplan Oy. Valmiiden luonnosten perusteella laadittiin kustannusarvio, jonka teki Rapal Oy. Jyvittämätön keskihinta ilman autopaikkoja oli 4 200 €/m². Kun asuntojen m²-hinnat oli jyvitetty, oli yhdistyksen jäsenillä mahdollisuus valita asuntonsa aiemmin sovitun mukaisessa järjestyksessä. Mikäli sopivaa asuntoa ei löytynyt, palautettiin jäsenen niin halutessa yhdistykselle maksettu liittymismaksu. Tässä vaiheessa varattiin noin puolet asunnoista. Asunto-osakeyhtiön perustaminen edellytti, että kaikki asunnot oli varattu. Ongelmaksi jäi löytää jäljellä oleville asunnoille varaajat. Jälkiviisaana voi todeta, että hankkeemme kaikki 40 asuntoa olisivat todennäköisesti tulleet varatuksi kerralla, jos olisimme satsanneet kunnon ilmoitukseen hintatietoineen Helsingin Sanomien jossain sunnuntainumerossa. Nyt asunto-osakeyhtiön perustajajoukon ko- koaminen vei aikaa tuntuvasti arvioitua kauemmin ja uhkasi välillä vaarantaa koko toteutusaikataulun. Rakennushankkeeseen ryhtyvän asuntoyhtiön perustava kokous saatettiin vihdoin pitää 14.4.2014 Jätkäsaaren Huutokonttorissa, jonka kaupunki oli antanut käyttöömme kokouksia varten. Kokouksessa allekirjoitettiin yhdistyksen hallituksen valmistelema ns. perustamispaketti, merkittiin osakkeet ja valittiin asunto-osakeyhtiölle 10-jäseninen hallitus. Perustamispakettiin kuului yhtiöjärjestys, perustamissopimus, osakassopimus, asukassopimus, panttaussitoumus sekä sitoumus, ettei asunnonvaraaja omista muita Hitas-asuntoja. Yhtiön hallitus piti välittömästi perustamis kokouksen jälkeen järjestäytymiskokouksensa, joka valitsi puheenjohtajakseen allekirjoittaneen. Hallituksen ensimmäisiä tehtäviä oli löytää ja valita isännöitsijä. Hän toimisi hallituksen sihteerinä sekä hoitaisi normaalin käytännön mukaiset isännöitsijätehtävät yhteistyössä puheenjohtajan ja projektinjohtajan kanssa, joka osallistui hallituksen kaikkiin kokouksiin. Isännöitsijäksi valittiin sittemmin Isännöinti Petri Krogerus. Osakekirjojen painatuksen jälkeen ne tallennettiin pankkiin As-Oy:n tallelokeroon. Kuva: Tommi Ahlberg Arkkitehti konsultoi kaikkia asukkaita Suunnittelutyö eteni keväällä 2014 arkkitehdin ja osakkaiden kesken. Osakkaat tapasivat arkkitehdin vuorovaikutteisissa kahdenkeskisissä palavereissa ja esittivät muutostoiveensa tilasuunniteluun, kalustukseen ja varustukseen, minkä jälkeen arkkitehti teki suunnitelmaluonnoksen, jonka hyväksymisen osakkaat allekirjoituksellaan vahvistivat. Tavoitteena oli, että kaikki luonnoksiin tehdyt asukasmuutokset olisivat jo urakkalaskenta-asiakirjoissa, jolloin niiden kustannusvaikutukset olisivat mukana urakkasummassa. Urakkatarjousten saavuttua Rapal Oy laski vielä suunnittelumuutosten asuntokohtaiset vaikutukset kustannuslaskennan perusteena olleisiin luonnoksiin nähden. Näin korjattu hankintahinta oli perustana rakennustyön aikaisille asuntokohtaisille maksuerätaulukoille. Asuntokohtaiset materiaali-, varuste- ja laatutasoerot ja niiden laskutus olivat osakkaan ja urakoitsijaksi valitun NCC Rakennus Oy:n välisiä. Niiden hoitamisesta vastasi urakoitsijan muutostyöinsinööri Jonna Röynä. Urakkakilpailu pidettiin kesällä 2014 ja rakentaminen alkoi saman vuoden marraskuussa. Urakoitsijaksi valitun NCC Rakennus Oy:n yleisaikataulun mukainen rakennusaika oli 13 kuukautta. Itse rakentaminen ei juuri poikkea tavanomaisesta rakentamisesta. Oman ominaispiirteensä asiaan tuo asuntojen toisistaan poikkeavat suunnitelmat – kahta samanlaista asuntoa ei hankkeessamme ole. Pääurakoitsijana toimineelle NCC Rakennus Oy:lle tämä asuntojen erilaisuus on aiheuttanut ylimääräisiä, yllättäviäkin logistiikkaongelmia. Myöskään toistuvuuden mukanaan tuomia oppimisetuja ei ole voitu täysimääräisesti hyödyntää kuten tavanomaisessa asuntorakentamisessa. Asukkaat hoitavat asuntonsa tarkastuksen ja jälkitarkastuksen ennen rakennusurakan vastaanottoa. Rakennus on Hitas-säännelty omarahoitteinen asunto-osakeyhtiö. Koska rahoituslaitokset eivät lainoittaneet yhtiötä, on kukin asukas hoitanut oman asuntonsa rahoituksen. Talo on valmistuessaan siis täysin velaton. Talon perusratkaisu on 6-kerroksinen kahden porrashuoneen rakennusmassa, jonka 7.–8. kerros ovat asemakaavan mukaisesti alempia pienempiä, ja vain toinen porrashuone hisseineen johtaa niihin. Rakennuksessa on tavanomaista laajemmat yhteistilat, joista sauna, olohuone ja kuntotilat ovat 8. kerroksessa. Muut yhteistilat, Rakennus kadun puolelta nähtynä. Rakennettu Ympäristö 5/15 31 Sisääntulokerroksen ja 2.–6. kerroksen pohja, jossa asuntovaihtoehtoja ennen asukkaiden tekemiä valintoja. mm. monikäyttöinen sali, ovat katutasokerroksessa, jossa on myös pieni liiketila. Rakennuksen sisääntuloaulaan on vain yksi, yhteisöllisyyttä korostava katusisäänkäynti. Siitä on yhteydet porrashuoneisiin, joista on omat poistumisteinä toimivat pihasisäänkäynnit. Asuntoja on 41 ja niiden koko vaihtelee välillä 1h+kk–4h+k, eikä niissä ole asuntosaunoja. Yksi asunnoista on yhtiön omistukseen jäävä ns. talonmiehen asunto. Rakennus valmistuu urakkasopimuksen mukaisesti vuoden 2015 marraskuun lopussa. Hankintakustannukset jäivät alhaisiksi As Oy Helsingin Aikalisän hanke toteutettiin ennen ryhmärakennuttamislain hyväksymistä ja voimaantuloa. Tulevat asukkaat rakennuttavat asuintalonsa omakustannushintaan itselleen. Menettelyn etuna on paitsi mahdollisuus vaikuttaa oman asunnon ja rakennuksen yhteistilojen suunnitteluun, myös kaupallista asuntotuotantoa oleellisesti alemmat hankintakustannukset. Koska kyseessä ei ole asuntokauppa, jää kustannuksista pois mm. varainsiirtovero ja tavanomaiset markkinointi- ja asunnonvälityskustannukset. Suurin hyöty koituu kuitenkin rakennuttajan/ perustajaurakoitsijan yrittäjävoiton pois jäämisestä. Menettely on tavanomaista asuntokauppaa työläämpi ja vaativampi, mutta myös palkitsevampi. Se vaatii onnistuakseen asiantuntevan projektijohdon ja erityisesti arkkitehtisuunnittelun sekä hankkeen osakkailta aktiivisuutta ja intoa vaikuttaa tulevan asuinympäristön muotoutumiseen. Ryhmäraken- 32 Rakennettu Ympäristö 5/15 nuttaminen ei luultavasti tule koskaan kilpailemaan vallitsevien asuntojen tuotantomuotojen kanssa, mutta se tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon niille aktiivisille asunnontarvitsijaryhmille, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa oman, yksilöllisen asuinympäristönsä suunnitteluun ja toteutukseen. Oman ammattiurani olen tehnyt 40 vuoden aikana omassa toimistossa pääosin asuntosuunnittelun parissa. Työ on ollut lähes sataprosenttisesti suunnittelua ”tuntemattomalle asukkaalle”. Nyt aktiiviurani jälkeen olen vihdoin mukana hankkeessa, jossa kaikki taloon muuttavat asukkaat ovat tuttuja vähintään kahden vuoden ajalta ja hankkeen ”alkuasukkaat” tuntevat toisensa jo usean vuoden takaa. Kaikki ovat osallistuneet ainakin oman asuntonsa – ja monet yhteisten asioiden – suunnitteluun ja toimintaan. On todennäköistä, että tämä ja yhteinen toteutusprosessi luovat tavanomaista paremmat lähtökohdat rakennuksen tulevalle toiminnalle ja yhdistyksen säännöissä tavoitteena olevalle yhteisöllisyydelle. ■ Professori emeritus, arkkitehti SAFA Matti Seppänen. Kuva: Katri Isotalo Suurkaupungeista löytyy puutarhoja yllättävistä paikoista. Kuva Pariisista. KATRI ISOTALO Kaupunkivihreän arvostus kasvaa kuin ruoho sateella Kun metsälähiöiden rakentamisesta on siirrytty keskustojen täydennysrakentamiseen, jokainen vihreä neliömetri on entistä tärkeämpi. Kaupunkipuisto on monelle jo kesämökin korvike. K aupungistumisen kiihtyessä yhä useampi suomalaiskaupunki pyrkii ohjaamaan osan muuttovirrasta omaan kuntaansa. Kaupunkikehittäjät neuvovat hyödyntämään vetovoimatekijöinä paikkakunnan historiaa ja sen ominaispiirteitä. Ominaispiirteiden korostaminen ei onneksi edellytä keskiaikaista linnaa, vanhaa höyrysahaa eikä maailmanluokan teollisuuslaitosta, vaan vahvuutena ja vetonaulana voi olla myös vehreys ja virkistysalueet. Kun vierailin hiljattain Madridissa, matkaseuralaiseni keskeisin tietämys kaupungista oli Retiron puisto – eikä seuralaiseni ollut viheralan am- mattilainen. Osaamme nimetä myös muita ”imagopuistoja”: Luxemburgin puisto Pariisissa, Hyde Park Lontoossa, Central Park New Yorkissa. Kun Hyvinkään kaupunki pokkasi tänä vuonna Elävät Kaupunkikeskustat ry:n palkinnon keskustansa kehittämisestä, yhtenä palkintoperusteena mainittiin kaupungin vehreys. Sen juurista laaja osa ulottuu – kirjaimellisesti – vuonna 1874 Hyvinkäälle perustettuun Valtion rautateiden keskustaimistoon ja asemapuistoon. Hyvinkäällä kaupunkivihreä linkittyy siis hienosti paikkakunnan rautatiehistoriaan. Rakennettu Ympäristö 5/15 33 Kuva: Katri Isotalo New Yorkin keskuspuistossa ulkoillaan ja lenkkeillään ympäri vuoden. 1800-luvulla asukkaiden virkistäytymispaikaksi rakennettu puisto on myös yksi kaupungin suosituimmista matkailukohteista. Maaseudulla alettiin 1800-luvulla rakentaa ensimmäisiä julkisia puistoja myös kanavien, oppilaitosten ja sairaaloiden yhteyteen. Puutarhanhoidossa korostui pitkään hyötyviljely, mutta kaupunkipromenadeille mentiin käyskentelemään parhaat päällä. Hyötypuutarhaideologia on viime vuosina kokenut renessanssin. Esimerkiksi ympäristöjärjestö Dodo on organisoinut Helsingissä kaupunkiviljelytapahtumia ja -kursseja jo vuosia. Yksi urbaaneimmista viljelypaikoista lienee Aleksin ja Mannerheimintien risteyksessä, Helsingin Kolmen sepän aukiolla sijainnut kasvimaa. Kaupunkipuisto on aineetonta pääomaa Hyvinkäällä järjestetyssä kaupunkikeskusta konferenssissa elokuussa puhunut maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen totesi, ettei rakennetun ympäristön ja luonnon rajaa pidä tarpeettomasti korostaa ja että suomalaisten kaupunkien vahvuus on juuri niiden limittyminen. Näin onkin ollut tähän asti; metsälähiöissä luonnon ja rakennetun ympäristön limittyminen oli luontevaa. Kun metsälähiöistä on siirrytty ekotehokkaampaan täydennysrakentamiseen, ei jokaisen asunnon 34 Rakennettu Ympäristö 3/15 ikkunasta enää pilkotakaan luonnonvarainen kotipihlaja. ”Kaupunkilaiset ovat aina arvostaneet puistoja, mutta osa päättäjistä on vasta nyt heräämässä puistojen merkitykseen. Viheralueita on pidetty itsestään selvyytenä”, toteaa Kaupunginpuutarhurit ry:n puheenjohtaja Timo Koski. Hän toimii kaupunginpuutarhurina Tampereella. Varsinkin 1990-luvun laman aikana monet kaupunkipuistot rapistuivat määrärahojen puutteessa. Esimerkiksi Aulangon puisto Hämeenlinnassa oli jo 1800-luvulla suosittu matkailukohde, jonka kansallismaisema innoitti Jean Sibeliustakin Finlandia-hymnin tunnelmaan. Sata vuotta myöhemmin iso osa puistosta oli rappeutunut. Vasta kun kansallismaisemaan alettiin suunnitella hypermarkettia, ohitustietä ja armeijan panssariuraa, herättiin Hämeenlinnassa ja ympäristöministeriössä. Hämeenlinnan puistoalue sai ensimmäisenä Suomessa kansallisen kaupunkipuiston statuksen vuonna 2001. Tällä hetkellä pelkästään puiston rantareitillä käy ulkoilemassa noin 200 000 ihmistä vuosittain. Aulangon laajempi puistometsä sekä Aulangonvuoren näkötornista avautuva kansallismaisema houkuttelevat alueelle vuosittain yli 400 000 kävijää. Kuva: Katri Isotalo Ympäristöministeriön Kansallinen kaupunkipuisto -ohjelman tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana, eheänä kokonaisuutena. Tarkempi määritelmä löytyy maankäyttö- ja rakennuslaista. Tällä hetkellä kansallisia kaupunkipuistoja on Hämeenlinnan lisäksi Heinolassa, Porissa, Hangossa, Porvoossa, Turussa, Kotkassa ja Forssassa. Suurimmat kaupungit näkevät jo viheralueiden hoidon osana kunnan omaisuudenhallintaa, jossa käytetään apuna muun muassa paikkatieto-ohjelmistoja, puistopuulinjauksia ja ohjeita eri vuosikymmenien arkkitehtuuriin sopivaksi kasvillisuudeksi. Kaupunkivihreä ei olekaan vain aineetonta pääomaa, vaan sillä on myös eri tavoin rahassa laskettavaa arvoa. Apua hulevesiin ja lentomeluun Kaupunkien tiivistyessä on havahduttu metsien ja puistojen virkistysja terveysvaikutusten lisäksi kaupunkivihreän tehtäviin ekosysteemissä. Kasvillisuus imee hulevesiä ja pidättää ilmansaasteita, torjuu melua ja pölyä ja toimii hiilinieluna. Tuulta ja lämpötilaerojakin se vaimentaa ja yl1800-luvun tunnetuimpiin kaupunkisuunnittelijoihin kuuluva Georges-Eugène Haussmann loi Pariisiin useita näyttäviä bulevardeja. läpitää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Uudenmaan Ely-keskuksen tuore Ilmanlaatu maankäytön suunnittelussa -opas kuitenkin muistuttaa, että tienvarsikasvillisuudella voidaan vaikuttaa vain vähän autoliikenteen aiheuttamiin ilmanlaatuhaittoihin. Kävely- ja pyöräteillä ilmanlaatu on yleensä hieman puhtaampaa, jos kadun ja kevyenliikenteenväylän välissä on puu- ja pensasvyöhyke. Joissain tapauksissa pitoisuudet saattavat kuitenkin olla katvealueen jälkeen korkeampia kuin vastaavalla etäisyydellä avoimessa ympäristössä. Hulevesien hallinnassa kasvillisuuden vaikutus on selkeämpi. Uusia keinoja hulevesien hallintaan ovat viherkatot ja -seinät. Yksi Suomen suurimpia viherkattoja on Tikkurilan uuden matkakeskuksen paikoitushallin päällä, jonne on istutettu yli 6 000 neliömetriä maksaruohoa. Laajoja viherkattoja on tulossa myös asuinkerrostaloihin esimerkiksi Helsingin Jätkäsaareen ja Vantaan Kivistöön. Vantaalla viherkattojen odotetaan vaimentavan myös lentomelua. Rakennustieto onkin valmistelemassa viherkatoista uutta ohjeistusta RT-kortin muodossa. Toisaalta, kuinka monta viherkattoa on rakennettava ennen kuin saadaan sama hulevesiä imevä pinta- Viherkattostrategioita, puistopuulinjauksia, viheromaisuuden paikkatieto-ohjelmia, kansallisia kaupunkipuistoja, maatalousministeri puhumassa kaupunkivihreästä. Miksi kaupunkivihreästä puhutaan juuri nyt? Rakennettu Ympäristö 5/15 35 Kuva: Katri Isotalo Englantilainen puutarhakulttuuri näkyy lukuisissa erikokoisissa puistoissa keskellä kaupungin vilinää. Pitkä ja kapea Embarkment Gardens tarjoaa levähdyspaikan ja silmäniloa Lontoon ydinkeskustassa Thamesin varrella. Nuorille luonto tarkoittaa yhä useammin patikointia metsissä ja tuntureilla tai piknikkiä lähi puistossa. Onkin helppo havaita omin silmin, kuinka nuoret ja nuoret aikuiset ovat vallanneet puistot. Nuorista koulutetuista asukkaista kilpailtaessa kaupungin viihtyisät viherympäristöt voivat hyvinkin olla yksi tulevaisuuden kilpailuvaltti. Kun Metla tutki 2000-luvun alussa puistojen vaikutusta Helsingin asuntojen hintoihin, kävi ilmi, että Keskuspuiston vaikutus nostaa asuntojen hintoja 5–7 prosenttia puolentoista kilometrin säteellä. Myös pienempien viheralueiden läheisyys nostaa hintoja mutta pienemmällä alueella. Muualla maailmassa puistojen on laskettu nostaneen lähialueen asuntojen arvoa jopa kolmanneksen. ”Niille kaupunkilaisille, joilla ei ole omaa pihaa, puistot saattavat olla ainoita virkistäytymispaikkoja, joissa pääsee pois liikenteen hälinästä ja jossa voi nähdä myös luonnon eläimiä ja kasveja. Toisaalta, jos puisto on kaukana ja liikkuminen vaikeaa, voi oman taloyhtiön piha olla puistoja tärkeämpi. Vaikka tilanne onkin parantunut vuosikymmenien aikana, kerrostalojen piha-alueiden viihtyisyydessä on vielä paljon kehitettävää. Ne ovat myös merkittävä osa kaupunkikuvaa”, Timo Koski sanoo. Koski on hieman huolissaan puistoille asetettujen tavoitteiden seurauksista. ”Kun käyttäjämäärät lisääntyvät, joutuvat puistot ja viheralueet suuremmalle kulutukselle ja suojelluksi tarkoitetut kasvit tai eliöt saattavat hävitä. Kaupunkisuunnittelu on melkoista tasapainoilua rakennetun ja vihreän ympäristön välillä. Tärkeintä olisi nähdä kaupunki kokonaisuutena ja ymmärtää viheralueiden monipuoliset ja pitkäkestoiset vaikutukset.” ■ ala kuin kylvettäessä urheilukentälle ruohonsiemeniä eikä keinonurmea? Timo Koski muistuttaa, että hulevesien käsittelyn ohella viheralueiden purot ja lammet lisäävät monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäristön monenlaisille vesieliöille ja -kasveille. Saavutettavuus tärkeää Vaikka puistojen virkistysarvoja ei liene koskaan kiistetty, kesämökkikulttuurin nousukausi ja Älä tallaa nurmikoita -kyltit taisivat karkoittaa parikin sukupolvea kaupunkipuistoista. Nuoremmat ikäluokat ovat kuitenkin Suomessa urbanisoitumassa aivan eri tavalla kuin suuren maaltamuuton sukupolvi. Ajokortti ei ole nykynuorelle itsestään selvyys eikä sitä tarvita ainakaan kesämökkimatkoja varten. Keski-ikäisistäkin entistä harvempi haaveilee mökistä metsän keskellä. 36 Rakennettu Ympäristö 5/15 Valtiotieteen maisteri Katri Isotalo. Toimittaja. Viestintä Isotalo Oy. Jutussa on käytetty lähteinä mm. ministeri Kimmo Tiilikaisen ja ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin esityksiä Kehittyvät kaupunkikeskustat -päivillä elokuussa 2015, Arkkitehtuurimuseon verkkosivujen tietopakettia puutarha- ja maisema-arkkitehtuurista, Sitran vuonna 2013 teettämää selvitystä Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys sekä luontoon.fi, ymparisto.fi ja rakennustieto.fi -sivustoja. ANNE JARVA JA AINO KUUSIMÄKI Elävä Hämeenkatu – joukkoliikennekokeilu ja kaupunkitapahtuma Joukkoliikennekokeilu sulki Hyvinkään Hämeenkadun kymmeneksi päiväksi viime kesänä ja vapautti katutilaa kaupunkilaisten käyttöön. Tapahtumalla juhlistettiin Hyvinkään palkittua keskustan kehittämistyötä ja kerättiin ideoita jatkosuunnittelun pohjaksi. H yvinkään keskusta koki muodonmuutoksen, kun kaupungin kokoon nähden huomattavan suuri Kauppakeskus Willa avautui ydinkeskustassa vuonna 2012. Määrätietoisen kaupan sijainnin ohjauksen ansiosta kaupunki on kehittynyt vetovoimaiseksi ja seudullisesti houkuttelevaksi. Elävät Kaupunkikeskustat ry myönsi viime keväänä Hyvinkäälle keskustapalkinnon kiittäen kehittämistyön ajallista syvyyttä ja vahvaa paikallisuutta sekä yhteistyötä kaupungin ja yksityisten kumppaneiden välillä. Elokuinen Elävä Hämeenkatu -tapahtuma toi keskustan kehittämisen asukkaiden ulottuville. Paikallisliikenteen bussiterminaali siirrettiin rautatieasemalta pääradan ylittävälle Hämeensillalle ja osa Hämeenkatua kavennettiin joukkoliikennekaduksi. Vapautuvalle ajokaistalle sijoitettiin kontteja pienyrittäjiä ja muita toimijoita varten. Tilapäisellä liikennejärjestelyllä ja katutilan muulla käytöllä havainnollistettiin, millainen Hämeenkatu tulevaisuudessa voisi olla. Kokeilussa keskustan kehä ja paikallisliikenteen terminaali Paikallisliikenteen terminaalin sijoittamista Hämeensillan viereen toteutettavalle siltakannelle ideoitiin jo 1970-luvulla, mutta ajatuksesta luovuttiin sekä kustannusten että henkilöautoliikenteeseen kohdistuvien rajoitusten vuoksi. Viimeisen yleiskaavakierroksen yhteydessä valtuusto viimein hyväksyi liikennejärjestelmäsuunnitelman, jossa läpikulkuliikenne ohjattaisiin ydinkeskustaa kiertävälle kehälle ja pääkadun rooli muutettaisiin joukkoliikennepainotteiseksi. Yksityiskohdat jätettiin myöhemmin päätettäviksi. Kokeilun aikana keskelle Hämeensiltaa rakennettiin vanerista 40-metrinen keskilaituri. Linja- autot pysähtyivät niin, että kaikkien autojen ovet avautuivat laiturille, jolloin autosta toiseen vaihto tapahtui helposti. Henkilöautoliikenne ohjattiin ydinkeskustaa kiertäville väylille keskustan kehää simuloiden. Kokeilu ei täysin vastannut suunniteltua lopputilannetta, koska yksi uusi silta, etuajo-oikeus ja jouhevammin muotoillut risteykset puuttuivat. Alkuhankaluuksien jälkeen kehä toimi kuitenkin kohtuullisen hyvin. Katutila tilapäiskäyttöön Kokeilua pohjustettiin ottamalla yhteyttä suljettavan katuosuuden varrella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitseviin yrityksiin ja muihin organisaatioihin. Ennakko-odotusten vastaisesti yrittäjien suhtautuminen yhtä lukuun ottamatta oli varovaisen positiivista tai neutraalia. Teknisen lautakunnan päätös saatiin kesäkuun lopulla, minkä jälkeen aloitettiin yrittäjien, yhteisöjen ja yksityishenkilöiden laajempi houkuttelu mukaan kokeiluun. Kaupunki tarjosi puitteet matalan kynnyksen osallisuudelle: se hankki kontit pop up -toimintaan, piti vuokrat nimellisinä, antoi katutilan käyttöön ilmaiseksi ja hoiti tilapäisiin käyttöihin liittyvän lupabyrokratian. Ainoana ehtona oli, että rajatulle tapahtuma-alueelle sijoittuvan toiminnan tuli olla mahdollisimman avointa ja osallistavaa, eikä se saanut olla pelkkää mainontaa. Tarkoituksena oli, että kuntalaiset itse tuottaisivat toimintaa ja vaihtoehtoisia käyttöjä kadulle. Keskustojen kehittäminen perustuu ajatukseen, että katutilan elävöittäminen ja oleskelua tukeva kalustus parantavat viihtyvyyttä, tuovat keskustaan lisää ihmisiä ja siten myös lisää asiakkaita kadunvarren yrittäjille. Hyvinkäällä normaalitilanteessa Hämeenkadulla liikutaan lähinnä läpikulun takia ja useimmiten henkilöautolla. Kävelyn ja pyöräilyn osuus on Rakennettu Ympäristö 5/15 37 Kuva: Aimo Tuominen Hyvinkään palkittu keskustakortteli kesällä 2012. Kuva: Anne Jarva Hämeensillan pop-up bussiterminaali. tumien ja kontinvuokraajien esittely sekä kadulla liikkuvien kokemuksista kertominen. noin 38 % liikennesuoritteesta. Kokeilun aikana kaupunkilaisia kannustettiin kuvittelemaan, mitä muuta tarkoitusta katutila voisi palvella kuin läpikulkua. Viestintä tapahtuman järjestämisen tukena Kadun sulkemisesta ja Elävä Hämeenkatu -tapahtumasta viestittiin useasti paikallisessa sanomalehdessä Aamupostissa, Hyvinkään kaupungin nettisivuilla sekä Hyvinkään kaavoituksen Facebookissa. Ennakkojutuissa kerrottiin ensisijaisesti liikennejärjestelyistä, konttien vuokraamisesta ja katutilan käyttämisestä esimerkiksi esityksiin tai vaikka illalliselle. Kokeilun aikana viestinnässä painottuivat kulkijoiden houkutteleminen Elävälle Hämeenkadulle, tapah- 38 Rakennettu Ympäristö 5/15 Monenmoista toimintaa leppoisassa tunnelmassa Sää suosi tapahtumaa, ja lähes koko kymmenen päivän jakso vietettiin aurinkoisissa ja leppoisissa tunnelmissa. Liikenteen melu oli normaaliin verrattuna olematonta puolen tunnin välein liikkuvia busseja lukuun ottamatta. Konteissa erilaisia palveluja tarjosi kirjava joukko hyvinkääläisiä ja naapurikunnista tulevia toimijoita. Mukana olivat muun muassa luomupuoti, kirjasto, kosmetiikkaliike, sisustustavaraliike, eläintarvikekauppa, kehonhellintäpiste, kahvila, kierrätystavaraliike, liikunta- ja urheilukeskuksia, katuruokakeittiö, kaupungin- ja taidemuseo, vaateliikkeitä, korumyyjä, spray-tatuointiliike, taiteilijaseura, valokuvausstudio ja käsityökeskus. Kokeilun taustalla olevista suunnitelmista keskusteltiin kaupungin infoteltalla, ja nuorten arkkitehtien järjestämissä Uusi Hyvinkää -työpajoissa suunniteltiin yhdessä Hyvinkään keskustan tulevaisuutta. Kadulla nähtiin taikuri, muusikoita, tanssiesityksiä, sirkus- Kuva: Anne Jarva Tekijä: Janne Oittinen Uusi Kaupunki -kollektiivi keräsi ideoita kaupunkisuunnittelutyöpajoissa. Uusi bussiterminaali voisi näyttää vaikka tältä. ta ja elokuvia, ja viereisellä Kirjastoaukiolla pidettiin kirpputori ja puistojumppia. Vauhdikkain tunnelma oli kadun varren laajennetuilla terasseilla, joilla poikkeuksellisesti kuultiin musiikkia ja karaoke-esityksiä. Mielipiteitä puolesta ja vastaan Palautetta saatiin sekä sosiaalisessa mediassa että kadulla käydyissä, hyvin mieleenpainuvissa keskusteluissa. Kokemuksia liikennejärjestelyistä ja tapahtumasta kerättiin myös lomakekyselyllä. Rakennettu Ympäristö 5/15 39 Tekijä: Hyvinkään kaupunki / liikennesuunnittelu Uuden bussiterminaalin katusuunnitelma. Palautteissa ja keskusteluissa oltiin yhtäältä iloisia siitä, että kerrankin tapahtuu jotakin, mutta toisaalta oltiin pettyneitä kotikutoiseen tarjontaan ja ihmisten vähyyteen kadulla. Bussiterminaalia ällisteltiin ja penättiin esteetöntä kulkua rautatielaiturilta sillalle. Toiset taas kiittelivät uudenlaista Hämeenkatua vuolaasti. Bussinkuljettajat olivat tyytyväisiä sujuvasta liikennöinnistä, mutta henkilöautoilijat harmittelivat kiertoteiden johdosta pidentyneitä ajomatkoja. Lomakekyselyn tarkempi analyysi on suuren vastaajamäärän vuoksi vielä kesken. Mitä opittiin? Elävän Hämeenkadun suurin haaste niin kaupungin organisaatiolle kuin kuntalaisillekin oli monipäiväisen tapahtuman kesto ja erittäin lyhyt valmistautumisaika. Kuntalaisia yritettiin innostaa tulemaan paikalle osallistumaan ja yrittämään. Sekä kadun toimijat että paikalle tulleet joutuivat kuitenkin pettymään, kun kadulla oli ihmisiä odotettua vähemmän. Etenkin tapahtuman loppupuolella tuntui siltä, ettei tee-se-itse-kaupunkikulttuuri ole vielä täysin levinnyt suurten kaupunkien ulkopuolelle. Kaupunkilaiset eivät tunnu joko uskaltavan tai kokevan tarpeelliseksi tulla kaupungille järjestämään spontaaneja juttuja itselleen tai yhdessä toisten kanssa. Pikemminkin odotetaan valmiiksi tuotettuja tapahtumia. Kaikesta palauteryöpystä huolimatta Elävä Hämeenkatu -tapahtumasta oli hyötyä. Väliaikainen siltaterminaali toimi hyvin ja rohkaisi kehittämään suunnitelmia eteenpäin. Siltaa leventämällä mukaan mahtuisivat myös henkilöautot, mikä parantaa suunnitelman hyväksyttävyyttä huomattavasti. Kun samalla alennetaan ajonopeuksia, rajoitetaan pysäköintiä ja vähennetään ajokaistoja, saadaan lisää tilaa kävelyyn, pyöräilyyn ja ihan vain oleskeluun. 40 Rakennettu Ympäristö 5/15 Suunnitelma on nyt etenemässä kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Toteuttaminen voi taloustilanteesta johtuen kestää vielä kauan. Odotusaikana kadun käyttöä voidaan edelleen harjoitella, sillä palautteen mukaan vankimmatkin henkilöautoliikenteen kannattajat hyväksyvät kadun tilapäisen katkaisun “heinäkuussa”. Kysyntää kokeilun – tai tapahtuman – toistamiselle on siis olemassa, kunhan suunnittelu yhteistyössä eri toimijoiden kanssa aloitetaan tämänkertaista laajemmin ja huomattavasti aiemmin. Aika näyttää, kuinka pitkälle kadun vetovoima riittää. ■ Arkkitehti SAFA Anne Jarva. Kaavoituspäällikkö. Hyvinkään kaupunki. Filosofian maisteri Aino Kuusimäki. Vs. kaava-avustaja. Hyvinkään kaupunki. KATRIINA ETHOLÉN Battersean alueen status muuttuu – teollisuusalueelle uusia koteja lontoolaisille Lontoossa Thamesin eteläisen rannan puoleinen alue Vauxhallista Batterseaan, eli Nine Elms, on yksi Lontoon viimeisimpiä teollisuusalueita. Mutta teollisuus on hiipunut lähes kokonaan, ja alue on kokemassa rajuja muodonmuutoksia. A Tällä niin sanotulla Vauxhall/Nine Elms/Battersea Opportunity Arealla1 nähdään olevan potentiaalia Lontoota vaivaavan asuntopulan helpottamiseksi. Se kuuluu Wandsworthin ja Lambethin valtuustojen piiriin, ja nämä pyrkivät nyt omalla suunnittelupolitiikallaan toteuttamaan osaltaan Lontoon pormestarin kaupungille laatimia suunnitelmia. Kuva: Anthony Coleman lueen ja samalla myös koko Lontoon yksi maamerkki sijaitsee täällä - Battersean voimalaitos. Nyt myös tuo ikoninen art deco -rakennus on muutostöiden kohteena. Aivan sen välittömässä läheisyydessä sijainneet, kaupunkikuvaa hallinneet kaasusäiliöt ovat sen sijaan joutuneet väistymään viimeksi kuluneen vuoden aikana. Battersean voimalaitoksen huonokuntoisiksi todetut savupiiput korvataan jäljennöksillä. Rakennettu Ympäristö 5/15 41 Copyright: Battersea Power Station Development Company. Havainnekuva Battersean voimalaitoksen kehittämishankkeen lopputuloksesta. Itse voimalaitos tulee kokemaan myös ulkoisia muutoksia – seiniin puhkaistaan ikkunoita ja katto saa lasiseinäisen korotuksen. Alueen muihin suuriin uudistuskohteisiin kuuluu myös Lontoon uusi diplomaattikortteli, jonne ainakin Yhdysvaltain ja Hollannin lähetystöt tulevat muuttamaan. Battersean voimalaitos on monille tuttu Battersean voimalaitos on tuttu rakennus niin Lontoon ystäville kuin Pink Floyd -faneillekin. Sehän on kuvattuna yhtyeen Animals-levyn kannessa. Kuuluisuutta lisäsi se, että voimalan aina 101 metrin korkeuteen nousevien savupiippujen väliin sidottu puhallettava vaaleanpunainen sika karkasi kesken kuvauksien. Voimalan suunnitteli Sir Giles Gilbert Scott yhdessä J. Theo Hallidayn kanssa. Ensimmäinen osa, eli voimalaitos A valmistui 1930-luvulla. Lopullisen muotonsa neljine savupiippuineen voimalaitos sai vasta 50-luvulla. Voimala suljettiin lopullisesti vuonna 1983. Vaikka Central Electricity Generating Board järjesti kilpailun sen uudesta käytöstä, jäi rakennus taloudellisten syiden vuoksi oman onnensa nojaan ilman kattoa. Voimalaa on uhannut purkutuomio, ja toisaalta sinne on suunniteltu niin teemapuistoa kuin jalkapallostadionia. Lopulta ostaja löytyi Malesiasta. Urugualaisen arkkitehti Rafael Viñolyn yleiskaava hyväksyttiin lopullisesti 2011. Voimalaitos kattaa kokonaishankkeen toisen vaiheen. Ensimmäinen vaihe käynnistyi 4. päivä heinäkuuta 2013, voimalan 80-vuotispäivänä. Kaikkiaan seitsemän vaihetta sisältävän hankkeen oletetaan valmistuvan vuonna 2025. Arkkitehti takaa huomion Työt voimalassa alkoivat kaksi vuotta sitten, ja sen on tarkoitus avautua yleisölle vuonna 2019. Rakennus tulee sisältämään luksusasuntoja, toimisto- ja kult- 42 Rakennettu Ympäristö 5/15 tuuritiloja, kaupallisia tiloja jne. Voimalan näyttävät valvomot tulevat olemaan julkisia tapahtumatiloja. Kolmas vaihe sisältää ns. The Electric Boulevard -pääkadun, jonka toisen reunan rakennukset suunnittelee Gehry Partners, toisen Foster + Partners. Nimet takaavat sen, että kolmas vaihe tulee saamaan huomiota. Northern Linen metrolinjan jatkamiselle on näytetty vihreää valoa, ja kahden uuden, Battersean ja idempänä sijaitsevan Nine Elmsin aseman avaaminen on suunniteltu tapahtuvan kolmannen vaiheen päättymisen aikoina. Uusi Thamesiin rajoittuva julkinen puisto avataan vaiheittain. Lisäksi alueelle tulee kaksi hotellia, runsaasti toimistotilaa, kauppoja, ravintoloita, jne. Jokirannan kaupunkikuvaa hallitsevat voimalan savupiiput osoittautuivat sen verran huonokuntoisiksi, että ne päätettiin lopulta purkaa ja korvata jäljennöksillä, joissa käytetään samoja materiaaleja ja tekniikoita kuin alkuperäisissäkin. Yksi savupiipuista varustetaan hissillä, jolla pääsee ylös ihailemaan Lontoon jokinäkymiä. Kaasukellot joutuivat väistymään Voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä kaupunkikuvaa hallitsivat isot kaasusäiliöt, uljaimpana vaaleansininen vuonna 1932 valmistunut MANin (Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg) säiliö. Ne toimivat London Gas Light Companyn Nine Elmsin kaasutehtaassa valmistetun kaasun varastosäiliöinä, ja kolme niistä valmistui jo 1870- ja 80-luvuilla. Kaasutehdas itse oli valmistunut 1850-luvulla, mutta sen ensimmäiset kaasusäiliöt tuhoutuivat tulipalossa. Tehdas oli aikanaan alueella merkittävä työnantaja. Maakaasun myötä kaupunkikaasun valmistamisesta luovuttiin, ja kaasusäiliöitä käytettiin maakaasun varastoimiseen. Nykyään maakaasu varastoidaan itse putkiverkostoon, ja kaasusäiliöistä tuli tar- Copyright: Battersea Power Station Development Company. Esineistöä talteen ja näytille Minä kävin paikalla aivan purkutöiden aloitushetkellä. Kuvatessani kaasusäiliöitä luokseni tuli mies ja kysyi, haluanko tietää, mitä siellä tapahtuu. Hän esittäytyi Abbas Razaksi Local Dialogue -nimisestä viestintätoimistosta, jonka asiakas National Grid on. Local Dialogue edustaa National Gridia tämän ja paikallisten asukkaiden sekä muiden asianomaisten välillä. Raza kertoo heinäkuussa tehdyssä haastattelussa, että yhteisön jäsenille suunnattujen tulevaisuusnäkymien valottamisen lisäksi asialistalla on ollut kulttuurisen ja teollisen perinnön säilyttäminen. Local Dialogue on auttanut välittämään tietoa alueen historiasta yhteisölle. Nine Elmsin alueelle laaditun kulttuuristra tegian ytimenä on juuri alueen historian vaaliminen. Raza kertoo valtuuston toivoneen, että alueelta tulisi pelastaa fyysisiä esineitä, fragmentteja, jotka tulevaisuudessa voivat tavalla tai toisella muistuttaa itse kaasusäiliöistä. Havainnekuva voimalaitoksen turbiinihallin tulevasta kaupallisesta käytöstä. Tämän vanhemman osan eli A-voimalaitoksen art deco -piirteet ovat selvästi nähtävillä. Copyright: Battersea Power Station Development Company. peettomia. Niistä vastaavalla yhtiöllä National Gridillä on nyt lukuisa määrä joutilaita säiliöitä ympäri maata, ja meneillään onkin säiliöiden purkuaalto. Battersean kaasusäiliöiden käytöstä luovuttiin kokonaan vuonna 2012 ja vuosi sitten alueella aloitettiin purkutyöt. National Gridin tavoitteena on saattaa omistamansa entiset kaasutehdasalueet uudelleen hyötykäyttöön. Toisin sanoen vanhat rakennukset puretaan ja maaperä puhdistetaan, minkä jälkeen maa voidaan myydä edelleen, ellei yhtiö halua itse olla mukana omistamansa alueen kehittämisessä. Luonnollisesti Lontoon tämän hetken yhdellä keskeisellä kehittämisalueella sijaitsevista säiliöistä haluttiin päästä eroon mahdollisimman pian. Alueelle suunnitellaan rakennettavaksi 800 uutta kotia erilaisille kohderyhmille, kauppoja, toimistotiloja, kahviloita sekä uusia julkisia alueita.2 Voimalaitos on saanut kattopuutarhan. Havainnekuva kertoo, että myös voimalaitoksen ulkonäkö tulee muuttumaan seiniin puhkaistavien ikkunoiden ja katolle rakennettavan lasisen korotuksen kera. Kaasusäiliöistä talteen otettuja, rakentamisvuoden sisältäviä kilpiä lahjoitettiin mm. kaasusäiliöiden naapurissa sijaitsevalle maineikkaalle löytöeläintalo Battersea Dogs and Cats Homelle, paikalliselle koululle, Museum of Londonille ja Leicesterissa sijaitsevalle National Gas Museumille3. Rakennettu Ympäristö 5/15 43 Kuva: Katriina Etholén. Lokakuussa 1994 Battersean voimalaitos ja yhä käytössä olleet kaasusäiliöt hallitsivat Battersean aluetta. Yhdestä säiliöstä irroitettiin suurempia osia tarkoituksena laittaa ne tulevaisuudessa tavalla tai toisella esille alueelle. Alueelle järjestettiin myös käyntejä, ja siellä sijainneessa insinöörin talossa oli näyttelytoimintaa. Erilaiset tapahtumat ja työpajat kuuluivat myös ohjelmaan. Koulujen kanssa oltiin aktiivisesti tekemisissä, ja lapset pääsivät todistamaan myös itse purkuoperaatiota. Aluetta on dokumentoitu, ja valokuvaaja Ben Murphy kuvasi kaikki säiliöt ennen niiden purkua. Paikallisyhteisön mukaan ottaminen näin ansiokkaasti ei jäänyt huomaamatta, ja National Grid on palkittu toiminnastaan vuosi sitten Brownfield Briefing Awards -tilaisuudessa4. Sijoittajille vai asuntoja kaikille? Nine Elmsin alueen status on siis väistämättä muuttunut. Teollisuusalueesta on rakentumassa moderni asumiskeskus, jonka uusia asuntoja esitellään kuvalehdissä. Onko Battersean voimalasta ja entisestä kaasusäiliöalueesta tulossa vain varakkaiden asumisalue tai sijoituskohde? Julkisuudessa pyritään tuomaan esille sitä, että asuntoja rakennetaan kaikille, ja alueella olevat ja kunnostetut vuokraasunnot tulisivat pysymään vuokra-asuntoina. Kuitenkin esimerkiksi voimalaitoshankkeen ”huokeiden” asuntojen ympärillä keskustelu on kiihtynyt. Ensin niitä oli tarjolla kahdeksan prosenttia, uusimpien tietojen mukaan lukua on nostettu 15 prosenttiin. Mutta minne ne lopulta rakennetaan ja milloin – tietääköhän sitä kukaan...5 Abbas Raza tunnustautui kaasusäiliöiden ystäväksi todeten, että niiden lähtöä suri kuitenkin vähemmän ihmisiä kuin hän oli odottanut. Mutta niiden säilyttämistäkin vaadittiin. Kaasukellot yhdessä voimalan kanssa olivat viimeiset jäänteet alueen ennen niin rikkaasta teollisesta menneisyydestä. Nyt tuota lippua kantaa enää voimalaitos. Mutta menetetäänkö sekin ja sen majesteetillinen olemus kaiken rakennuksen ympärillä ta- 44 Rakennettu Ympäristö 5/15 pahtuvan rakentamisen seurauksena? Uljas rakennus tarvitsee tilaa ympärilleen, tilaa, joka mahdollistaa sen näkyvyyden joka suunnalta. Enää sitä ei voi ihailla Chelsea Bridgeltä tai ohi kulkevan junan ikkunoista. Ympärille rakennettavat rakennukset peittävät sen. ■ Filosofian maisteri Katriina Etholén. Freelance-toimittaja. Lähteet ja lisätiedot: Abbas Raza, haastattelu 20.7.2015 https://www.batterseapowerstation.co.uk/ http://www.batterseagasholders.com/index.html http://www2.nationalgrid.com/uk/ http://www.localdialogue.com/ http://www.nineelmslondon.com/ 1 https://www.london.gov.uk/priorities/planning/ publications/vauxhall-nine-elms-battersea-opportunityarea-planning-framework 2 Lisätietoja http://www.wandsworth.gov.uk/news/ article/12854/battersea_gasholders_to_make_way_ for_839_homes 3 http://www.coleman-co.com/news/details. aspx?positionId=537 4 http://www.localdialogue.com/news/2014/brownfieldbriefing-awards-best-public-participation 5 http://www.citymetric.com/horizons/much-affordablehousing-could-be-banished-battersea-power-station-1291 ja http://www.theguardian.com/business/2015/feb/14/ battersea-nine-elms-property-development-housing LAURI JÄÄSKELÄINEN RTY:n strategiaa pohjustettiin Varsovassa Rakennustarkastusyhdistys RTY ry:n johtokunta, täydennettynä neljällä johtokunnan maaliskuussa jättäneellä jäsenellä, teki opinto- ja strategiamatkan Varsovaan 17.–20.9.2015. P erjantaina tutustuttiin Varsovan lähinnä uudempaan arkkitehtuuriin paikallisten arkkitehtien johdolla. Kotkan Vesa Yrjösen avulla oppaiksi oli saatu Kotkan Kantasatama -hanketta suunnittelevan AHR Architects -toimiston työntekijöitä. Noin 50 työntekijän Varsovan toimisto on osa kansainvälistä konsernia, jossa arkkitehti- ja muuta suunnittelua tehdään 450 hengen voimin. nittelijat ovat tottuneet monipuoliseen ja hedelmälliseen vuorovaikutukseen Kotkan viranomaisten kanssa. Kauppakeskuksen, hotellin, outlet-paratiisin, asuntoja ynnä muuta käsittävä hanke ei ole aivan vähäinen Suomen oloissa. Kokonaislaajuus nousee 200 000 kerrosneliömetriin. Kaavavalituksen käsittelyä odottava ensimmäinen vaihe on suuruudeltaan tästä kymmenesosa. Kotkan Kantasatama on iso hanke Krzysztof Gryczynski kollegoineen esitteli toimiston projekteja, joista merkittävä osa on viime vuosina kohdistunut Venäjälle. Kotkan kokemusten myötä kerrottiin, kuinka Puolassa arkkitehtien suunnittelupalkkiot ovat Suomea matalammalla tasolla. Rakennusvalvonta Puolassa on lähinnä määräysten yksipuolisen noudattamisen kontrollia, ilman asiakkaan ja viranomaisen dialogia. Kotka Old Port -hankkeen (Kantasatama) yhteydessä AHR:n arkkitehtisuun- Sote vaikuttaa myös rakennusvalvontaan Varsova on asukasluvultaan Euroopan unionin kahdeksanneksi suurin kaupunki. Normaali asunto neliön keskihinta on 1 500 euroa, mutta hyvillä paikoilla noustaan jo 4 000 euroon. Puola ei ole liittynyt yhteisvaluutta euroon, mikä vallitsevan eurokriisin aikana on tuonut taloudellista liikkumavaraa. Suomalaisittain luonnollisena tutustumis kohteena oli Varsovan uusi puolanjuutalaisten historian museo Polin. Ensimmäisen Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon vuosi sitten saanut, professori Rainer Mahlamäen suunnittelema museorakennus on esitelty RY-lehden numeroissa 2/2014 ja 1/2015. RTY:n strategian päivitystä pohjustettiin lähes nelituntisella, lauantaiaamupäivän work shop - ja seminaariosuudella. Lähtökohtina olivat Vaasan RTY-päivillä maaliskuussa lopullisesti hyväksytty RTY:n strategia ja Juha Sipilän strateginen hallitusohjelma Ratkaisujen Suomi. Huolestuneita oltiin vireille saatetuista hankkeista, joilla Kataisen ja Stubbin hallitusten linjaukset vahvemmista rakennusvalvonnoista jäisivät taka-alalle. Sote-ratkaisu tullee olemaan myös rakennusvalvonnan tulevaisuutta ajatellen merkityksellinen. Vaikka esimerkiksi ympäristönsuojelun viranomaistoiminnassa on yhtäläisyyksiä rakennusvalvonnan kanssa, eivät tähänastiset kokemukset yhdistelmäviranomaislautakunnista ole olleet kaikilta osin rakennusvalvonnan kannalta myönteisiä. Toisessa maailmansodassa tuhottu Varsovan Vanhakaupunki ja sen historialliset pääkadut rekonstruoitiin sodan jälkeen huolella. Vaikka kysymys on jälleenrakentamisesta, on Vanhakaupunki nykyään Unescon maailmanperintökohde. Vaikutukset euroissa Jo heti työskentelyn alkuvaiheessa todettiin keskeiseksi kysymykseksi rakennusvalvonnan lisäarvon Rakennettu Ympäristö 5/15 45 RTY:n koko nykyinen johtokunta, täydennettynä neljällä johtokunnan jo jättäneellä. Vasemmalta oikealle: Eija Muttonen-Mattila, Sirkku Malviala, Reima Ojala (varapj), Juhani Lindblad, Ulla Poutanen, Kauko Korolainen, Pekka Seppälä, Jonna Vinberg, Raimo Ström (ei enää johtokunnassa), Veronica Rehn-Kivi, Rolf Nilsson, Matti Karjanoja (ei enää johtokunnassa), Vesa Yrjönen, Jukka Niemeläinen (ei enää johtokunnassa), Jouko Koponen, Markku Aro ja Tapani Mäkikyrö (ei enää johtokunnassa). osoittamisen välttämättömyys. Rakennusvalvonnan yhteiskunnalliset vaikutukset pitäisi arvioida euroissa. Sen sijaan hajontaa syntyi, tulisiko rakennusvalvonnan laajentaa toimintakenttäänsä, ja mille alueille. Rakennusvalvonnalla on kysyntää, mutta voimavarat kannattaa suunnata harkitusti. Kosteus ja home ovat nykyään vaarallisempia kuin tulipalot. Yhtenäisten tulkintasuositusten antamista kannatetaan laajalti. Siinäkin on vain kysymys tekijöiden niukkuudesta. RTY on mukana tukemassa ympäristöministeriötä valtavassa rakentamisen määräysten uudistustyössä, joka pitää saada valmiiksi vuoteen 2018 mennessä. Tuplatiimitekniikka tuotti lopputulokseksi varsinaisesti kolme jatkotyöstämisen aihealuetta, ja näitä vielä täydentämään neljännen, ns. jokerin. Normitalkoot, asiakaspalvelun digitalisointi, käyttötarkoitusmuutokset ja jokerina velvoitteiden valvonnasta palvelun tulosten valvontaan valikoituivat strategiaprosessin jatkoon. Jatkotyöskentelyn pohjustukseksi päätettiin uudesta jäsenkyselystä vuoden 2016 alkupuolella. ■ LAURI JÄÄSKELÄINEN 46 Rakennettu Ympäristö 5/15 Taidonnäyte professori Rainer Mahlamäeltä: Polin-museon ajatonta julkisivua. Kuvat: Lauri Jääskeläinen Uudet tornit täplittävät nykyään Varsovan liikekeskustaa. RTY:n puheenjohtaja Pekka Virkamäki lyömässä alkutahdit RTY:n strategian päivittämiselle. Tiiviin seminaarirupeaman jälkeen maistui puolalainen lounas. Vas. Reima Ojala, kesk. Vesa Yrjönen, oik. Jonna Vinberg. Tympeiden jättipäätymainosten joukossa ilahduttavat taidokkaat muraalit. Stalinin hampaana tunnettu Kulttuuri- ja tiedepalatsi valmistui v. 1955. Tornin piikki kohoaa yli 230 metrin korkeuteen. Mainiona maamerkkinä matkailijoille toimivaa rakennusta sekä inhotaan että rakastetaan varsovalaisten keskuudessa. Rakennettu Ympäristö 5/15 47 Maja rakennusvaiheessa. Sisäkuva ja lämpömuuri. Luonnonmuotojen ja ihmiskäden jäljen yhteispeliä Arvokkaalle luonnonalueelle rakentaminen vaatii erityistä otetta hankkeeseen. Siinä kunnioitetaan rakentamisen perinteisiä viisauksia. P yyvesi on uljasta kalevalaista NATURA-aluetta. Sen kautta laskevat Pielisen vedet Saimaaseen. Rakennuspaikka on tämän jokimaisen järven pohjoisrannalla. Sitä rajaa pohjoispuolella lähes pystysuora, korkea kallioseinämä. Rannan puolella on jääkauden pehmeästi muotoilema matala hiekkaharju. Tontti laskee loivasti itään, kohti Pyyveden välkkyvää vesipeiliä. Suunnittelutyö oli harvinaislaatuinen, se alkoi tien linjaamisesta päätieltä rakennuspaikalle. Majan sijoitus ja suuntaus oli tarkkaa peliä. Se oli istutettava sopusointuun kallioseinämän ja hiekkaharjun väliin, sopivalle etäisyydelle rantaviivasta. Pääsimme näistä asioista helposti yhteisymmärrykseen kunnan rakennustarkastajan kanssa, joka joutui ottamaan kantaa ja ison vastuun soveliaasta rakentamisesta arvokkaalle luonnonalueelle. mahdollisuuden sen säilyttämiseen. Uimarantaan johtaa kapea polku. Majaa käytetään myös kylminä vuodenaikoina. Siksi perinteinen lämpömuuri oli tarpeellinen. Sauna lämmittää myös pieniä makuusoppeja. Sisäänkäyntikatoksen moderni versio pisteporstuasta on kunnianosoitus perinteen viisauksille. Vastakohta Alvar Aallon Muuratsalon koetalolle Maja on noin 50 metriä rannasta. Pohjois-eteläsuuntaisena se avautuu aamuauringon suuntaan järvelle. Maiseman jatkuvuus talon läpi on varmistettu länsipuolen nauhaikkunalla. Konsepti on vastakohta Alvar Aallon Muuratsalon koetalolle, jossa rakennus on rajattu selkeästi luonnonympäristöstään. Majan ympärillä aluskasvillisuus on herkästi haavoittuvaa. Rossialapohja ja lankkusillat antavat Maja Väänänen, Savonranta Rakennuttaja: Anna ja Riku Väänänen Sijainti: Pyyvesi, Savonranta Valmistumisvuosi: 2008 Koko: n. 100 neliömetriä Materiaali: puu Rakenteet ja toteutussuunnittelu: Vesa Kauhanen, Kuopio Rakentajat: Savonrannan taitavat kirvesmiehet Suunnittelija: Olli Lehtovuori 48 Rakennettu Ympäristö 5/15 Arkkitehti SAFA Olli Lehtovuori. Hilja Hintsalaa ikävä V uosituhannen, uuden ammattiuran ja uudelle asuinpaikkakunnalle asettumisen alussa tuli törmättyä myös kokonaan uuteen ammattikuntaan – ”palokonsultteihin”. Ammattikunnan tarkoituksenmukaisuus mietitytti etenkin kun kävi ilmi, että ammattikunta tuntui koostuvan entisistä pelastusviranomaisista. Kestorusketuksesta ja kultakäädyistä päätellen konsulttihomma kannatti. Tuolloin tuoreeltaan oli todella vaikea ymmärtää ammattikunnan tarpeellisuutta – ja aika ajoin vaikeutta on edelleen. Tuolloin, nimittäin, oli myös olemassa Hintsala. Tämä hieno ja korrekti ammattimies osasi asiansa ja oli absoluuttisen luotettava. Hänet löysi palolaitokselta, jossa hän toimi viranhaltijana. Tuntui, että hän oli ollut ja tulisi olemaan siellä aina. Niin k auan kuin omaa ammattia harjoitti – ja se oli todella monissa vuosissa laskettava aikajana – oli Hintsala. Pitkän uran tehneen pelastusviranomaisen ammattitaito oli ollut mutkattomasti käytettävissä. Herrasmiehen käytös ja asiantuntijuus puhalsivat hankkeisiin rakentavaa yhteistyöhenkeä. Kokonaisuus oli kiveen kirjoitettu osa rakentamisen prosessia. Myös seuraajat saivat aivopesun ja koettu tapa toimia jatkui. Palokonsultteja ei tarvittu. Hommat näet etenivät näin: Suunniteltiin talo. Suunnittelussa yksi huo mioon otettava osatekijä oli henkilöturvallisuus ja edelleen sen yksi osatekijä turvallisuus palotilanteissa. Määräykset asiaa koskien oli laadittu ymmärrettävällä tavalla ja niitä suunnitelmissa noudatettiin. Joskus saattoi käydä niin, etteivät määräykset yksiselitteistä ratkaisutapaa sanelleet. Niin tai näin – olipa suunnitelma tasan määräysten mukainen tai ratkaisu vielä hakusessa, mentiin asiassa aina suoraan palolaitokselle Hintsalan pakeille. Rauhassa keskustellen, molempien osapuolten näkökulmat makustellen löytyivät AINA ratkaisut, joista saatettiin olla vakuuttuneita, että niistä syntyy turvallista ympäristöä. Ja lisäksi kaunista ja kestävää sellaista. Siitäkin päästiin yhteisymmärrykseen. Yhdessä katsottujen ratkaisujen kanssa haettiin rakennuslupa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö rakennusluvan käsittely olisi edennyt suoraviivaisesti. Samainen Hintsala osallistui katselmusmiehistössä lupa-asiakirjojen tarkistamiseen varmistaen, että henkilöturvallisuusasiat vahvistettaviin asiakirjoihin oli oikein kirjattu ja esitetty. Hyvin muistissa oli kanssakäyminen, johon ratkaisut perustuivat. Ja lupa tuli. Tulipaloja ei syttynyt, vaikka kaupungissa mm. rakennussuojelun tarve ratkaistiin liekein. Toisin on nyt – ainakin tällä entisellä uudella asuinpaikkakunnalla. Onko syynä se, että vuosien saatossa pala palalta täsmentynyt säädöstö on viimein formaatissa: ”karannut käsistä”. Etenkin energiataloutta ja paloturvallisuutta koskevat määräykset ovat etääntyneet ymmärrettävyydestä, mitä todistaa jatkuvasti kasvava suunnittelun erikoisasian tuntijakavalkadi, ”konsultit”. Tänään hankkeisiin tulee kiinnittää varsin laaja repertoaari osaajia, että asiat jotakuinkaan asettuvat uomiinsa. Erityisesti paloturvallisuuden kanssa saikkaaminen on suunnittelun rönsylilja. Kun rakennussuunnittelija ei varmuudella enää hallitse paloturvallisuussääntelyknoppologiaa, kiinnitetään hankkeeseen palokonsultti – myös vakuuttamaan viranhaltijat, että suunniteluun on panostettu. Tämä aloittaa haarukoinnin eri viranomaisten kanssa. Viranomaiskantoja ei voi ennakoida, joten ei voi kuin osoittaa myötätuntoa suossa samoavalle. Määräyksissä on tulkintavaraa. Kun tulkintoja ei kontrolloida, elävät ne vallattomina. Jopa hallintokunnan sisällä on tulkintojen diversiteetti reipas. Ilman erityisiä perusteita kasvatetaan tulkinnat statukseltaan määräyksiksi – eikä niistä jousteta. Voi väittää, että eletään tilanteessa, joka mahdollistaa mielivallan. Kun eri viranomaisvaatimukset ovat ristiriidassa, ollaan ratkaisemattomassa paikassa. Tai ehkä ei sittenkään. Hankkeeseen on mahdollista kiinnittää nk. kolmas osapuoli. Mukaan kuvioihin astelee jälleen uusi konsultti, jälleen uusi suunnittelualansa erityisosaaja. Kolmannen osapuolen kanta on ollut ratkaiseva rakennuslupapäätöstä tehtäessä. Ainakin toistaiseksi tämä on riittänyt. Melkein. Poikkeavan kantansa kanssa yksin jäänyt viranomainen ei aina ole malttanut olla kirjaamatta eriävää mielipidettänsä asiaan. On syntynyt spekulointia, mitä tästä seuraa. Rakennushankkeeseen ryhtyvä kieltämättä on jätetty löysään hirteen kaikesta suunnitteluun panostamisestaan huolimatta. Hänestä tuntuu, että asialle on syytä vielä etsiä varmistus, ettei se viranhaltijapiru jossakin vuositarkastuksessaan sittenkin määrää rakennusta käyttökieltoon. Varmuus pitää jostakin saada. Sitä odotellessa voi vain todeta, että sitten Hintsalan kanssa vietetyistä vuosista on suunnitteleminen lievästi ilmaisten moninkertaistunut. Mutta onko se tuottanut parempaa ympäristöä – kas, ainakin sitä on lupa epäillä. Työllistävä vaikutus on kuitenkin ilmiselvä – liekö tahallisesti rakennettu vain sitä varten tämä kirjattu kaikki. Rakennettu Ympäristö 5/15 49 Julkaisuja Mikä on Helsingin tulevaisuus? Uusi Helsinki? 11 näkökulmaa kaupungin mahdollisuuksiin rohkaisee kaupunkilaisia toimimaan toivomansa kaupungin puolesta. Uusi Helsinki? on kirja Helsingistä, sen rakennuksista, ihmisistä ja suunnittelusta. Äänessä on joukko arkkitehteja, tutkijoita, aktivisteja ja taiteilijoita. Kirjoittajat ovat kukin valinneet Helsingistä kohdan, joka edustaa heille Helsinkiä hyvässä tai pahassa. Esille nousevat esimerkiksi kaupunkilaisten talkootyöllä pelastama Hietsun paviljonki, Pitäjänmäen tyhjien toimistotilojen muuttaminen asunnoiksi ja kaupungin umpeen rakentuvat rannat. Helsinki on aina ollut jatkuvassa muutoksessa – miten uusi ja vanha nähdään nyt, kun meneillään on suurin rakennusaalto vuosisataan? Kirjan kirjoittajilla on läheinen suhde Helsinkiin, eivätkä he pelkää antaa tarvittaessa kovaakaan kritiikkiä. Edellyttääkö asuntopula väistämättä metsien raivaamista? Mitä kaupunki voi oppia asukkailtaan? Miksi yrittää olla Bilbao tai New York, kun voisimme olla ainutlaatuinen Helsinki? Esimerkkien taustalla olevia ilmiöitä, kuten väestönkasvua, kaupunkilaisaktivismia ja Helsin- Matti 50 Rakennettu Ympäristö 5/15 gin rakennusperinnettä avataan asiantuntevien mutta yleistajuisten tekstien ohella havainnollisin kaavioin, luvuin ja faktoin. Kauniin kirjan valokuvat, kaavapiirrokset ja suunnitelmat kutsuvat katsomaan pääkaupunkia uusin silmin. Eeva Berglund & Cindy Kohtala (toim.) Uusi Helsinki? 11 näkökulmaa kaupungin mahdollisuuksiin www.nemokustannus.fi Kirjailijat Cindy Kohtala & Andrew Paterson Harry Schulman & Pasi Mäenpää Jonathan Glancey Tarja Nurmi Lieven Ameel Tristan Hughes & Eeva Berglund Ville Ylönen Vesa Peipinen Pia Ilonen Hella Hernberg Juha Ilonen KHO:n päätöksiä Asemakaavaehdotuksen hylkääminen. Valituskelpoisuus. Tuulivoima. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. KHO 12.8.2015 Vuosikirja KHO:2015:116 ■■ Kunta, Metsähallitus ja wpd Finland Oy olivat tehneet maankäyttösopimuksen, jonka mukaan kunta käynnisti asemakaavahankkeen, joka mahdollisti 10–15 tuulivoimalan rakentamisen Metsähallituksen hallinnassa olevalle valtionmaalle. Sopimuksen mukaan yhtiö vastasi asemakaavan laatimisesta aiheutuneista kustannuksista. Kunta oli hyväksynyt yhtiön valitseman konsultin kaavan laatijaksi. Metsähallitus oli sittemmin siirtänyt maankäyttösopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa yhtiölle. Kunnanvaltuuston päätös, jolla se oli jättänyt hyväksymättä yhtiön valitseman konsultin laatiman asemakaavan, sisälsi valituskelpoisen päätöksen. Yhtiöllä oli asianosaisen valitusoikeus päätöksestä. Tapauksessa on kyse Muonion kunnassa sijaitsevasta Mielmukkavaaran asemakaava-asiasta. Yhtiön toimeksiannosta konsultti oli laatinut asemakaavan, joka mahdollistaisi maakuntakaavassa osoitetun seudullisesti merkittävän (10–15 voimalan) tuulivoimalan rakentamisen. Kaavaa laadittiin tavanomaiseen tapaan yhteistyössä kunnan kanssa, mutta päätöksentekovaiheessa kunta päätti jättää asemakaavan hyväksymättä. Kunta perusteli päätöstään muun muassa sillä, että Mielmukkavaaran asemakaavaehdotus sijoittuu maisemallisesti herkälle alueelle, jossa sijaitsee valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita maisemaalueita ja kulttuuriympäristöjä. Muun muassa kunnassa toimivien yritysten näkemyksen mukaan tuulipuiston rakentamisesta aiheutuu merkittäviä maisemahaittoja, jotka heijastuvat kestämättömällä tavalla luontomatkailuyritysten toimintaedellytyksiin kunnassa. Matkailualan yritysten toimintaedellytykset ovat ratkaisevan tärkeitä muun muassa kunnan työllisyyden, verotulojen ja elinvoiman kannalta. Myös alueen asukasyhdistykset kokevat tuulipuiston maisemahaitat suuriksi esimerkiksi asumisviihtyvyyden kannalta. Kunnan mukaan tuulivoimarakentaminen ei ole riittävän hyvin yhteen sovitettavissa alueen muun käytön kanssa, eikä kaavaehdotus vaali riittävällä tavalla a lueella ja sen ympäristössä esiintyviä maisemaja luontoarvoja. Tapauksessa on kiinnostavaa paitsi kunnan aika poikkeuksellinen menettely, myös kaavan hylkäämistä koskevan päätöksen valituskelpoisuus. Asemakaavan laatimista ajaneen yhtiön näkökulmasta esille nousi myös kysymys maakuntakaavassa olevan aluevarauksen edistämisvelvollisuudesta ja suhde maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n asemakaavan laatimistarvetta koskevaan säännökseen. Muonion kunnanvaltuusto on kunnanhallituksen esityksestä päättänyt hylätä laaditun Mielmukkavaaran asemakaavaehdotuksen. Kysymyksessä ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentissa tarkoitettu asemakaavan hyväksymistä koskeva päätös. Maankäyttöja rakennuslaissa ei muutoinkaan ole säädetty muutoksenhausta päätöksestä, jolla kaavaa ei ole hyväksytty. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että Muonion kunnanvaltuuston päätöksellä on kuitenkin ratkaistu lopullisesti, ettei laadittua Mielmukkavaaran asemakaavaehdotusta hyväksytä. Kysymyksessä on siten valituskelpoinen valtuuston päätös, johon haetaan muutosta kunnallisvalituksella. Yhtiön valitusoikeus asiassa puolestaan perustui olemassa olevaan maankäyttösopimukseen. KHO katsoi, että kunnan ja Oy:n välisen asemakaavoituksen käynnistämistä koskevan sopimuksen perusteella yhtiö on kustannuksellaan laadituttanut alueelle asemakaavaehdotuksen. Valtuuston päätös hylätä yhtiön kaavoitussopimuksen perusteella laatima asemakaavaehdotus vaikuttaa välittömästi Oy:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun ja yhtiöllä on oikeus valittaa valtuuston päätöksestä. KHO totesi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tuulivoiman hyödyntämistä koskevien tavoitteiden osalta, että maakuntakaavassa kysymyksessä olevalle alueelle osoitettu tuulivoimaloiden alue (tv) tai maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n asemakaavan laatimistarvetta koskevat säännökset eivät ole velvoittaneet Muonion kunnanvaltuustoa hyväksymään Mielmukkavaaran alueelle tietynsisältöistä asemakaavaa. Myöskään kunnan ja Oy:n välisellä asemakaavoituksen käynnistämistä koskevalla sopimuksella ei ole ollut tällaista vaikutusta valtuuston päätöksentekoon. Päätös muistuttaa kaavoitusmonopolin käytön mahdollistamasta kunnan yksinomaisesta harkintavallasta hyväksyä ja laatia kaavoja. Maankäyttö- ja rakennuslain säännökset sen enempää kuin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät luo velvoitteita tietyn alueen kaavoittamiseen tai maakuntakaavan toteuttamisen edistämiseen velvoittamalla laatimaan ja hyväksymään tietyn sisältöisiä kuntakaavoja. Tuulivoimaloiden rakentamisRakennettu Ympäristö 5/15 51 KHO:n päätöksiä ta mahdollistavan asemakaavan laatimisesta vastanneen yhtiön näkökulmasta kunnan toiminta ei varmasti saa ymmärrystä. Herää kysymys, miksi tuhlattiin resursseja kaavaprosessiin, jos kunnassa ei ollut tahtoa edistää suunniteltua hanketta. Poliittisen päätöksenteon ilmapiiri voi muuttua kesken kaavoitusprosessin, ja se on tietysti toiminnanharjoittajien kannalta riski, joka pitää tiedostaa, sillä kaavoitukseen ryhtyminen ei takaa aloitetun kaavaprosessin päätty- mistä kunnan hyväksymään kaavapäätökseen – puhumattakaan siitä, että olisi subjektiivinen oikeus saada tietynsisältöinen kaavaratkaisu. Susanna Wähä Suunnitteluvelvoite yleiskaavan laatimiseksi. Tuulivoimarakentaminen. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. KHO 12.8.2015 Julkaistu, muu päätös Taltio 2160 Diaarinumero 0075/1/14 ■■ A Oy oli esittänyt kirjeessään ympäristöministeriölle, että ministeriö asettaisi Raaseporin kaupungille ja Inkoon kunnalle maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 177 ja 178 §:n mukaisen suunnitteluvelvoitteen. Esityksen mukaan mainitut kunnat tuli määrätä aloittamaan kaavoitusprosessi, jossa Uudenmaan maakuntakaavassa tuulivoimarakentamiseen soveltuvaksi alueeksi osoitettu merialue kaavoitetaan maakuntakaavan ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämällä tavalla tuulivoima-alueeksi. Ympäristöministeriö hylkäsi A Oy:n esityksen ja katsoi, ettei suunnitteluvelvoitteen asettamiseen ollut laissa säädettyjä edellytyksiä. Korkein hallinto-oikeus pysytti ministeriön ratkaisun. Maankäyttö- ja rakennuslain 177 §:n mukaisesti ympäristöministeriö voi antaa kunnalle määräyksen yleiskaavan laatimiseksi, jollei kunta huolehdi tarpeellisen yleiskaavan laatimisesta ja on ilmeistä, että se vaikeuttaa laissa alueiden käytön suunnittelulle tai rakentamisen ohjaukselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 178 §:n mukaisesti ympäristöministeriö voi antaa kunnalle alueen 52 Rakennettu Ympäristö 5/15 suunnittelutehtävän hoitamista koskevia määräyksiä, jos edellytysten luominen tietylle alueen käytölle on valtakunnallisten aluei denkäyttötavoitteiden toteuttamiseksi yleisen edun kannalta erittäin tärkeää eikä yleiskaavassa ole osoitettu tarpeellista ratkaisua. Arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain 177 ja 178 §:ssä säädettyjen velvoitteiden asettamisen edellytyksiä on otettava huomioon perustuslain (731/1999) 121 §:ssä säädetyt kunnallisen itsehallinnon periaatteet. Tapauksessa ympäristöministeriö otti ensi kertaa kantaa siihen, edellyttivätkö valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakaavan toteuttaminen kunnilta yleiskaavan laatimiseen ryhtymistä tuulivoimarakentamisen mahdollistamiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 36 §:n mukaan kunnan tulee huolehtia tarpeellisesta yleiskaavan laatimisesta ja sen pitämisestä ajan tasalla. Yleiskaavan laatimiskynnyksen on hallituksen esityksen perusteluissa katsottu voivan ylittyä muun ohella silloin, kun kyseessä on valtakunnalliset alueiden käyttöä koskevat intressit. Tuulivoimarakentamisen edistäminen kuuluu kiistatta valtakunnallisiin alueiden käyttöä koskeviin intresseihin ja maakuntakaavassa osoitettu tuulivoimatuotantoon soveltuvan alueen varaus tulee olla ohjeena yleiskaavaa laadittaessa. Kunnalliseen itsehallintoon kuuluu harkintavalta kaavoitukseen ryhtymisestä ja kaavojen sisällöstä. Maakuntakaavassa osoitettu aluevaraus ei sinällään velvoita kuntaa kaavan laadintaan, vaan ohjaa sisältöä silloin kun kaavan laadintaan on päätetty ryhtyä. Tilanteessa, jossa kunta ei ryhdy suunnittelemaan maakuntakaavassa osoitettua maankäyttöä kuntakaavalla, vaikka sitä jonkun intressitahon toimesta vaadittaisiin, ei tarkoita, että kunta olisi laiminlyönyt 177 § 1 momentissa tarkoitetulla tavalla velvollisuuden laatia tarpeelliset yleiskaavat. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Maakuntakaavassa osoitetulla yksittäisellä tuulivoima-aluevarauksella, vaikka se olisi laaja, ei kuitenkaan ole maankäyttö- ja rakennuslain 178 §:n 1 momentissa tarkoitettua merkitystä tuulivoiman hyödyntämistä koskevan valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen toteutta- KHO:n päätöksiä misen edellytysten kannalta. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät ole sidottu maakuntien tai kuntien hallinnollisiin rajoihin. Koska tuulivoima-alueita on osoi- tettu maakuntakaavoissa runsaasti eri puolilla Suomea, ei ole todennäköistä, että edellytykset suunnitteluvelvoitteen käyttämiseen tämän alueidenkäyttömuodon osalta tu- lisivat täyttymään nykyisellä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevilla kirjauksilla. Susanna Wähä Asemakaavan suojelumääräys Poikkeaminen Kattoikkunat KHO 29.9.2015 Vuosikirja KHO:2015:144 ■■ Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta myönsi (12.2.2013) poikkeuksen kuuden kattoikkunan rakentamiseen kerrostalon ullakkoasuntoihin. Poikkeus myönnettiin asemakaavamääräyksestä, jonka mukaan rakennuksessa ei saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka tärvelevät vesikaton rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä. Helsingin hallinto-oikeus kumosi (6.3.2014) kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen voimaan. Perusteluja (lyhennettynä): Rakennus sijaitsee kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Helsingin keskustassa ja se muodostaa lahden rannassa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi julkisivuiltaan miellettävän rakennusryhmän yhdessä kahden samassa rakennusrivissä sijaitsevan rakennuksen kanssa. Kaikkia kolmea rakennusta koskee sama asemakaavan suojelumääräys (sr-1). Nyt kysymyksessä olevaan poikkeamishakemukseen annettava ratkaisu on luonnollisesti otettava huomioon yhtenä tosiseikkana silloin, kun arvioidaan poikkeamisen edellytyksiä samaan rakennusryhmään kuuluvissa rakennuksissa mahdollisesti toteutettaviin vastaavanlaisiin hankkeisiin. Poikkeamisharkinta edellyttää kuitenkin tapauskohtaista kokonaisharkintaa. Tämä piirre korostuu erityisesti kaupunkirakentamisessa. Poikkeamisharkinnan yksittäistapauksellisesta luonteesta myös seuraa, ettei nyt kysymyksessä olevan poikkeamisasian lopputuloksesta voida tehdä yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen nojalla johtopäätöksiä siitä, miten poikkeamisen edellytyksiin tulee suhtautua kaupungin muilla kaava-alueilla ja muissa ympäristöissä. Poikkeamisen edellytyksiä arvioitaessa on myös otettava huomioon, että kaavamääräys sr-1, toisin kuin esimerkiksi samalla kaava-alueella myös käytetty kaavamääräys sr-2, ei viittaa kaupunkikuvaan kaavamääräyksen suojelemana arvona. Poikkeamisharkinta kohdistuu kaavamääräyksellä sr-1 suojeltuun rakennukseen ja siten rakennuksen rakennustaiteellisiin ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin. Kaavamääräyksen suojeluarvojen arvioinnissa on kuitenkin rakennuksen itsensä lisäksi otettava huomioon se, miten se liittyy rakennustyyliltään ja historiallisesti viereisiin rakennuksiin. Katselmuksella tehtyjen havaintojen perusteella voidaan arvioida, että ikkuna-aukot tulisivat selvästi erottumaan tarkasteltaessa rakennusta kohtisuoraan Kaisaniemenlahden toiselta puolelta. Tämän näkymän merkitystä arvioitaessa on samalla kuitenkin otettava huomioon, että rakennus sijaitsee sivussa sitä vastapäätä olevien kul- kuväylien kulkusuuntiin nähden. Muista suunnista ja etenkin pääkatselusuunnaksi miellettävältä vilkasliikenteiseltä Pitkältäsillalta ikkuna-aukot eivät sen sijaan päiväsaikaan tulisi juurikaan erottumaan kattorakenteesta, koska aukkoihin kiinnitettävät ja katon väriset ritilät peittäisivät näkyvyyttä katsottaessa aukkoja muutoin kuin kohtisuoraan. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu suojelumääräyksen (sr-1) sisällöstä, hankkeen toteutustavasta, katselmushavainnoista sekä poikkeamisharkinnan yksittäistapauksellisesta luonteesta, poikkeaminen ei aiheuta MRL 172.1 §:n 1 kohdassa tarkoittamalla tavalla haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Rakennusta koskeva suojelumääräys on kattava. Se koskee vesi katon ohella julkisivua ja sisätiloja. Vaikka uusien kattoikkunoiden avaaminen muuttaa jonkin verran vesikaton rakennustaiteellista tyyliä, ei poikkeamisen voida suojelumääräyksen sisältö ja rakennukseen liittyvät rakennustaiteelliset arvot huomioon ottaen katsoa vaikeuttavan MRL 172.1 §:n 3 kohdan tarkoittamalla tavalla rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Ikkunaaukkojen kohdalle kiinnitettävien ritilöiden värin osalta on mahdollista vielä asettaa tarkentavia rakennuslupaehtoja ikkunoiden Rakennettu Ympäristö 5/15 53 KHO:n päätöksiä rakentamista koskevan rakennusluvan myöntämisen yhteydessä. Kaupunkisuunnittelulauta kunnan päätöksessä on MRL 171.1 §:ssä tarkoitettuna erityisenä syynä hakemukseen suostumiselle mainittu asumisolojen parantaminen. Asiakirjoista ilmenee, etteivät asunnot täyttäisi ilman kattoikkunoita valoisuudeltaan MRL:ssa ja Suomen rakentamismääräyskokoelmassa asuinhuoneelle asetettuja vaatimuksia. Poikkeaminen on siten edellytyksenä suunniteltujen asuntojen ottamiselle asuinkäyttöön. Kun otetaan huomioon rakennushankkeella tavoiteltava kaupunkirakenteen tiivistäminen, joka on kaupungin tavoitteiden mukaista, ja asiassa eri vaiheissa esitetyt vaatimukset, ei erityisen syyn olemassaoloa ole aihetta arvioida toisin kuin kaupunkisuunnittelulautakunta. Toimituksen huomautuksia Ullakon muuttamiseksi asuinkäyttöön myönnettiin alun perin rakennuslupa huhtikuussa 2010. Luvan myöntämisen hetkellä oli voimassa ullakkorakentamisen mahdollistava alueellinen poikkeamispäätös vuodelta 2009. Alueellinen poikkeamispäätös ei sisällä poikkeamista rakennuksen suojelua koskevista kaavamääräyksistä. Alueelliseen poikkeamispäätökseen liittyi ohjeellinen karttaliite, jossa Helsinki on jaettu ullakkorakentamisen rakennustaiteellisten, kulttuurihistoriallisten ja kaupunkikuvallisten arvojen säilyttämistä koskevien ehtojen tulkinnan kannalta eri kaupunkikuvallisiin vyöhykkeisiin. Karttaliitteessä kyseinen Pitkänsillanranta ja Säästöpankinranta oli sisällytetty alueeseen U3, jonka alueella kattopintoihin ei saa avata uusia ikkunoita. Alueella voimassa olevassa asemakaavassa (vuodelta 1996) rakennusta (1926) koskee suojelumääräys sr-1. Erillisellä luvalla (2011) vuonna 1967 tehty punainen peltikatto muutettiin alkuperäisen kaltaiseksi vihreäksi savitiilikatoksi. Elokuussa 2011 asuntoyhtiö haki muutoslupaa kuuden uu- 54 Rakennettu Ympäristö 5/15 den lapeikkunan rakentamiseksi ullakkoasuntoihin. Ikkunoiden ulkopintaan asennetaan kiinteä säleikkö. Rakennuslautakunta myönsi haetun luvan (30.8.2011). Rakennuslautakunta piti uusia ullakkoikkunoita tarpeellisina, jotta jo lainvoimaisen luvan nojalla rakennettavat ullakkoasunnot saavat kohtuullisesti päivänvaloa. Rakennuslautakunta, samoin kuin kaupunkikuvaneuvottelukunta ja kaupunkisuunnitteluvirasto, katsoivat, etteivät uudet ikkunat tärvele vesikaton arvoa tai tyyliä. Uudenmaan ELY-keskus valitti rakennuslautakunnan päätöksestä. Helsingin hallinto-oikeus kumosi (24.8.2012) rakennuslautakunnan päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hanke (kuusi lapeikkunaa) edellytti poikkeamispäätöstä. Taloyhtiö haki poikkeamispäätöstä, jonka vuorostaan kaupunkisuunnittelulautakunta myönsi helmikuussa 2013. Helsingin hallinto-oikeus kumosi (6.3.2014) ELY-keskuksen valituksesta kaupunkisuunnittelulautakunnan poikkeamispäätöksen. Helsingin kaupunginhallitus valitti hallintooikeuden päätöksestä KHO:een, joka saattoi kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen voimaan. Vuosikirjaratkaisu sisältää kannanottoja, jotka tullevat vaikuttamaan ainakin Helsingin kaavoituskäytäntöihin. Mitä itse toimivaltaan tulee, niin KHO:n ratkaisun lyhenneselostuksessa otetaan kantaa lähtökohtatilanteeseen. Kyseinen, lihavoitettu teksti kuuluu seuraavasti: ”Kaupungin rakennusvalvontaviranomainen, jolla oli toimivalta asiassa, oli myöntänyt hanketta varten poikkeuksen asemakaavan suojelumääräyksestä, jossa oli muun ohella kielletty vesikaton rakennustaiteellisen tai kulttuurihistoriallisen arvon tai tyylin tärveleminen”. Virke viittaa rakennuslautakunnan päätökseen 30.8.2011. Päätöksellään rakennuslautakunta edellä selostetun mukaisesti myönsi lapeikkunoille luvan katsoen, etteivät ne tärvelleet vesikaton arvoa tai tyyliä. Koska nyt annetussa KHO:n ratkaisussa ei enää ollut kysymys ko. rakennuslautakunnan päätöksestä, ei KHO siihen ratkaisussaan luonnollisestikaan ota enempää kantaa. Lyhenneselostuksesta voi tehdä johtopäätöksen, jonka mukaan lapeikkunoiden toteuttaminen ei välttämättä olisi mitään poikkeamislupaa alun perin edellyttänyt. Hiukan epäselväksi asia kuitenkin nyt jää. Mielenkiintoinen on KHO:n analyysi suojelumääräyksen, sr-1, sisällöstä. Määräyksen mukaan kysymyksessä on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka tärvelevät rakennuksen, sen julkisivujen, vesikaton tai sisätilojen rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus korjaus- tai muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. Muun muassa punaisen peltikaton muuttamisella vihreäksi savitiilikatoksi tavoiteltiin aiemmin tehdyn vesikattomuutoksen korjaamista enemmän alkuperäisen kaltaiseksi. Korkein hallinto-oikeus on tarkastellut sr-1 -suojelumääräystä ja toteaa, ettei sr-1, toisin kuin samalla kaava-alueella käytetty kaavamääräys sr-2, viittaa kaupunkikuvaan määräyksen suojelemana arvona. Tästä seuraa, että toimenpidettä tarkastellaan lähtökohtaisesti itse rakennuksen ominaisuuk sien kautta. Tosin KHO arvioi, että kaavamääräyksen suojeluarvojen arvioinnissa on ko. rakennuksen itsensä lisäksi otettava huomioon se, miten rakennus liittyy rakennustyyliltään ja historiallisesti viereisiin rakennuksiin. Helsingin kaavoituskäytännössä on sr-1 suojelumääräystä pidetty voimakkaampana kuin vaikkapa sr-2 suojelumääräystä. Jatkossa jouduttaneen kaavamääräysten sisältöä kehitettäessä ottamaan Kuvat: Lauri Jääskeläinen KHO:n päätöksiä huomioon yksittäisen rakennuksen arvon lisäksi laajempia kaupunkikuvallisia tekijöitä. Poikkeamisharkinta on tapauskohtaista Ratkaisussa tulee esiin kysymys, muodostaako yhdelle hankkeelle myönnetty poikkeus perusteen myöntää vastaavankaltaisille muille hankkeille samanlainen poikkeus. Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, kuinka haetun poikkeamisen myöntäminen aiheuttaisi paineita hyväksyä myös muita vastaavia hankkeita. Korkein hallinto-oikeus korostaa poikkeamisharkinnan yksittäistapauksellista luonnetta, mikä tulee esiin erityisesti kaupunkirakentamisessa. Lapeikkunoita koskeva ratkaisu on KHO:n perustelujen mukaan luonnollisesti otettava huomioon yhtenä tosiseikkana silloin, kun arvioidaan poikkeamisen edellytyksiä samaan rakennusryhmään kuuluvissa rakennuksissa mahdollisesti toteutettaviin vastaavanlaisiin hankkeisiin. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta ei tule kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä kaupungin muilla kaava-alueilla ja muissa ympäristöissä. Ei välttämättä ole helppo arvioida etukäteen, kuinka voimakkaasti yksittäisessä poikkeamisasiassa tehtävä ratkaisu tuottaa vaikutuksia myöhemmin hyvinkin vaihtelevissa tilanteissa. Luvanhakija luonnollisesti hakee hankkeensa tueksi argumentteja, jotka tukevat hakijan käsityksiä, ja vetoaa aiemmin tehtyihin poikkeamispäätöksiin. Viranomaisen tehtävänä on pystyä perustelemaan, silloin kun myönteisen ratkaisun edellytyksiä ei viranomaisen käsityksen mukaan ole, miltä osin tilanne poikkeaa jostain toisesta, samankaltaisia piirteitä sisältävästä hankkeesta, jolle poikkeaminen on myönnetty. Rantarakentamisen poikkeamisissa käytetään arvioinnin tukena tunnetusti mm. emätilaperiaatetta. Tärkeää on kuitenkin huomata poikkeamisharkinnan rajautuminen kulloinkin esillä olevaan tilanteeseen. Kysymys on ”tapaus- Pitkänsillanrannan arvokas rakennusryhmä vastapäätä Kaisaniemenrantaa. Ritilällä peitetty ullakkoikkuna näkyy vihreän kattopinnan oikeassa laidassa. Vinottain tarkasteltuna ritilää on vaikeampi havaita. kohtaisesta kokonaisharkinnasta”. Poikkeamisen edellytyksiä punnittaessa voidaan harkinnan tueksi ottaa myös mahdollisuus rajata poikkeamisen vaikutuksia erilaisilla päätökseen otettavilla mää räyksillä. Poikkeamisen edellytykset Edellytysten punninta on myös osa kokonaisharkintaa. Hallintooikeuden mielestä oikeudellisia edellytyksiä poikkeamispäätök- selle ei ollut. Hallinto-oikeuden perustelut keskittyvät MRL 172 §:n 1 momentin kaavoituksellista haitattomuutta koskevaan 1 kohtaan ja suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista koskevaan 3 kohtaan. Hallinto-oikeus ei ole varsinaisesti ottanut kantaa poikkeamiseksi tarvittavan erityisen syyn (MRL 171 §) arviointiin. Erityisenä syynä lapeikkunoille on esitetty asuinolojen parantaminen. Perustelu on KHO:n mielestä Rakennettu Ympäristö 5/15 55 KHO:n päätöksiä Oikaisu RY Rakennettu Ympäristö -lehden viime numeron 4/2015 artikkelissa Suur-Ii ponnistaa hirsirakentamisen perinteestä oli sivun 24 ylimmän oikeanpuoleisen kuvatekstin paikannimessä virhe. Kallioniemen kotitalossa Taivalkosken Jokijärvellä nuori Kalle Päätalo pääsi lukemisen makuun. Sairaalloinen Hermanni-isä ei Kallen luku- ja kirjoitusharrastuksia hyvällä katsonut. 56 Rakennettu Ympäristö 5/15 ja kulttuurihistoriallista arvoa suojelumääräyksen vastaisesti. Lisäkirjelmässään KHO:lle ELYkeskus on katsonut, että hankkeessa olisi kysymys MRL 172.2 §:ssä tarkoitetusta vaikutuksiltaan merkittävästä rakentamisesta. Tältä osin KHO viittaa hallituksen esitykseen (HE 101/1998 vp). Hallituksen esityksen mukaan merkittävä rakentaminen tarkoittaa ympäristöstään täysin poikkeavaa rakentamista (s. 116). KHO toteaa, ettei kuudesta vesikattoon tehtävästä ikkunasyvennyksestä voi aiheutua MRL 172.2. §:ssä tarkoitettuja merkittäviä ympäristövaikutuksia, mikä muodostaisi ehdottoman luvan myöntämisen esteen. Sekä hallinto-oikeus että KHO suorittivat asiassa katselmuksen. Molemmat oikeudet havainnoivat, kuinka vastapäätä Kaisaniemenlahden toiselta rannalta ikkunaaukot ovat selvästi nähtävissä, ritilän takaakin. Havaintojen tekemistä on helpottanut se, että ikkuna-aukot ritilöineen ennätettiin toteuttaa ennen hallinto-oikeuden ensimmäistä kielteistä päätöstä. Rakennusvalvonta ei katsonut aiheelliseksi asiaan puuttua, koska itse ullakkorakentamista koskevan perusluvan voimassaoloaika ei ollut päättynyt. Sen sijaan vilkasliikenteisen Pitkänsillan suunnasta tarkasteltuna ikkuna-aukon näkösuojaritilä vähentää aukon erottumista muusta kattorakenteesta. Välittömästi rakennuksen edessä Pitkänsillanrannassa ikkuna-aukot jäävät näkymättömiin katon räystään taakse. Lopputulokseksi tuli, ettei lapeikkunoiden tulkittu aiheuttavan MRL 172.1 momentin 1 kohdassa tarkoittamalla tavalla haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Myöskään ikkunoiden, vaikka ne jonkin verran muuttavat vesikaton rakennustaiteellista tyyliä, ei katsottu vaikeuttavan MRL 172.1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Korkein hallinto-oikeus on varta vasten kirjannut, kuinka ritilöiden värin osalta on mahdollista vielä asettaa tarkentavia rakennuslupaehtoja. Lapeikkunat edellyttävät poikkeamispäätöksen lisäksi vielä rakennusvalvonnan luvan. Lauri Jääskeläinen Kuva: Lauri Jääskeläinen ollut relevantti. Samoin KHO on antanut merkitystä kaupungin tavoitteiden mukaiselle kaupunkirakenteen tiivistämiselle, jota ullakkoasumisella edistetään. Kaupunginmuseo on koko prosessin ajan johdonmukaisesti vastustanut lapeikkunoita. Museo on korostanut yhtenäisen rakennusryhmän muodostamaa ehyttä, lahdelle avautuvaa julkisivu- ja kattorintamaa. Yhtenäinen julkisivujäsentely, rakennusmateriaalit, rakennusosien mittasuhteet sekä räystäslista, kattomuoto ja sen jäsentely liittävät kokonaisuuden kiinteällä tavalla toisiinsa, yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteiden mukaisesti. Pitkänsillan puoleisille katonlappeille sijoittuvat sirot, kuparipellistä rakennetut klassistiset kattolyhdyt ovat poikkeuksellisen näyttäviä ja hallittuja ullakonikkunoita, ja ne muodostavat levollisen aiheen yhtenäisen rakennusrivin kattopinnoille. Myös ELY-keskus on suhtautunut alusta saakka kielteisesti lapeikkunoihin. Keskuksen mielestä lapeikkunat merkitsevät niin isoa muutosta rakennuksen kokonaisarkkitehtuuriin, että ne tärvelevät rakennuksen rakennustaiteellista Kuvat: Lauri Jääskeläinen Henna Helander, Helsingin rakennusvalvonta Pasi Timo, Vantaan rakennusvalvonta Aila Korpivaara, ympäristöministeriö Normitalkoiden raikkaat tuulet R Ilkka Rekonen sekä tarkastuspäällikkö Pasi Timo, Jyväskylän kaupunkikuva-arkkitehti Vesa Kantokoski, Rovaniemen rakennustarkastaja Jonna Vinberg, Oulun kehitysinsinööri Markku Hienonen sekä Lappeenrannan rakennustarkastaja Päivi Salmela. Pääkaupunkiseudun tulkintoja avasivat lisäksi yliarkkitehti Henna Helander Helsingistä ja rakennuslupapäällikkö Solja Mäkelä Espoosta. Rovaniemen rakennusvalvonnassa oli koulutuksen sisältöä muokattu oman alueen tarpeita silmällä pitäen ja koulutus järjestettiin kaksipäiväisenä. Perusohjelman lisäksi perehdyttiin katkeamattomaan kuivaketjuun ja Kuivaketju 10:n rakennusprosessin kosteuden hallintaan. Alustavaa infoa annettiin myös vuoden vaihteessa Oulussa alkavasta Eurokoodikoulutuksesta, jonka tavoitteena on kantavia ja pohjarakenteita koskeviin asetuksiin, eurokoodeihin ja toteutus standardeihin perehtyminen rakennusvalvonnan toimenkuvan näkökulmasta. Toisen koulutuspäivän ohjelmassa Hämeenlinnan rakennusvalvonnan johtaja Sirkku Malviala luennoi ylikunnallisesta rakennusvalvontayhteistyöstä. Kaupunginarkkitehti Jorma Korva esitteli Alvar Aallon Rovaniemeä ja päätti tilaisuuden kierrokseen Rovaniemen kulttuuri- ja hallintokeskuksessa, jonka upeissa tiloissa koulutustilaisuuskin pidettiin. Normitalkoiden raikkaat tuulet -koulutuspäivien puheenjohtajan tehtäviä hoitivat Jyväskylässä Raimo Ström, Rovaniemellä Jonna Vinberg, Helsingissä Lauri Jääskeläinen ja Lappeenrannassa Päivi Salmela. Lyhyitä, puolen päivän pituisia ajankohtaiskoulutuksia pidettiin hyvänä lisänä koulutustarjontaan, ja niiden toivottiin jatkuvan. Palautteen perusteella näyttää siltä, että RTY:n syyskoulutukset ovat nyt löytäneet muotonsa. Edellisvuosien tapaan kollegoiden tapaamista pidettiin tärkeänä. Tätä silmällä pitäen kaikkien neljän tilaisuuden lopuksi järjestettiin tunnin mittainen seurustelu- ja verkostoitumistilaisuus. Koulutusohjelmassa oli jätetty edellisvuotta enemmän aikaa keskustelulle, mutta saadun palautteen mukaan keskusteluun sekä kysymyksiin ja asiantuntijoiden vastauksiin voisi panostaa vieläkin enemmän. Tilaisuuksiin osallistui yhteensä hieman yli 300 henkeä. Sara Keravuori Kuvat: Sara Keravuori akennustarkastusyhdistys RTY:n järjestyksessä toiset lokakuiset syyskoulutuspäivät vetivät väkeä Jyväskylään, Rovaniemelle, Helsinkiin ja Lappeenrantaan. Rakentamisen normitalkoiden valmistelusta ministeriössä ja rakennusmääräysten keventämisestä luennoi rakennusneuvos Aila Korpivaara ympäristöministe riöstä. Esitys herätti runsaasti mielenkiintoa ja keskustelua. Lappeenrannassa RTY:n puheenjohtaja Pekka Virkamäki puolestaan avasi normitalkoita RTY:n tavoitteiden näkökulmasta ja Aila Korpivaaran osuus esitettiin videotallenteena. Laajarunkoisten ja hallimaisten rakennusten uusista määräyksistä ja toteutettujen kohteiden teknisestä tarkastusmenettelystä kertoi Jyväskylässä, Helsingissä ja Lappeenrannassa Vantaan rakennusvalvonnan tarkastusinsinööri Jouko Lamminen. Rovaniemessä aiheesta luennoi Oulun rakennusvalvonnan rakenneinsinööri Tapani Hoppu. Pääsuunnittelijan, työmaavastaavien ja suunnittelijoiden uudet kelpoisuustulkinnat herättivät kysymyksiä ja paikoin kipakoitakin kommentteja rakennuttajilta. Oman alueensa tulkinnoista kertoivat Vantaan lupapäällikkö Jonna Vinberg ja Markku Hienonen Rovaniemen Kaupungintalon valtuustosalissa. Verkostoitumista Jyväskylän Laajavuoressa. Kuulijoita Lappeenrannan valtuustosalissa. Rakennettu Ympäristö 5/15 57 RY Rakennettu Ympäristö seuraavat lehdet: NroTeemat 6/2015 Ilmestymispäivät Kauneus, valo 18.12. .RY Rakennettu Ympäristö on ammattilehti, joka keskittyy käytännön kaavoitus-, rakennusvalvontaja ympäristönsuojelutyöhön. Lisäksi se välittää rakentamisen lainsäädäntöön ja hallintoon liittyvää ajankohtaista tietoa. Ilmoitusvaraukset: Jarmo Jokela, puh. 044 759 5104, jarmo.jokela@jpminfo.fi. Varaukset viimeistään; 19.11. (nro 6). RY Rakennettu Ympäristö 5/2015 on luettavissa myös digilehtenä osoitteessa www.rakennettuymparisto.fi. RY Rakennettu Ympäristö -lehden Resumé- ja English Summary -palstat julkaistaan lehden www-sivuilla www.rakennettuymparisto.fi. English Summary is published on www.rakennettuymparisto.fi. Svenskspråkig resumé av tidningens innehåll hittar du på www.rakennettuymparisto.fi. Tiedä, mistä alalla puhutaan 2015! TILAAN Postimaksu on maksettu OSOITTEENMUUTOS RY Rakennettu Ympäristö -lehti ❑ kestotilaus á 57 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 59 € / vuosikerta (4 nroa) Rakennustaito -lehti ❑ kestotilaus á 58 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 62 € / vuosikerta (6 nroa) Hinnat sisältävät alv. 10%. Palauta kuponki postitse, laita tilaus sähköpostilla osoitteeseen sari.vanonen@rakennustieto.fi tai tilaa verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi Tilaaja Sari Vanonen Yritys Lähiosoite Postiosoite Laskutusosoite, jos eri kuin tilaajan Puhelin Sähköposti Pvm Allekirjoitus Asiakasnumero Tunnus 5001435 00003 VASTAUSLÄHETYS Ristikko 5/2015 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme yhden 40 euron lahjakortin. Ohessa ristikon 4/2015 oikea ratkaisu. Vastauksia saapui 16 kappaletta. Palkinnon voitti Eero Pehkonen Keminmaalta. Onnittelut voittajalle! Ratkaisijan nimi: Lähiosoite: Postinumero ja postitoimipaikka: Lähetä ratkaisusi 2.12.2015 mennessä RY Rakennettu Ympäristö -lehteen. Osoite: Kettutie 2, 00800 Helsinki tai sara.keravuori@rty.inet.fi. Rakennettu Ympäristö 5/15 59 RAKENTAJAIN KALENTERI | 2016 RAKENTAJAIN KALENTERI | 2016 100 vuotta Suomea rakentamassa Ensimmäinen Rakentajain kalenteri vuodelle 1917 ilmestyi syksyllä 1916. Vuoden 2016 kalenteri on siis järjestyksessään 100. vuosikerta! Uusi kalenteri on laaja teos, joka mm. esittelee 13 vanhaa artikkelia, joihin tämän hetken asiantuntijat ovat kirjoittaneet kommentaarin. Muut artikkelit ovat uusia ajankohtaisia kirjoituksia, mm. rakentamiseen, suunnitteluun, tuotteisiin, säännöksiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen liittyen. Rakentajain kalenteri 2016 on vireä, teoriaa ja käytäntöä yhdistelevä teos, joka kannustaa hyvään rakentamiseen - oiva esimerkki kestävistä arvoista. Tilaa kalenteri verkkokaupastamme www.rakennustietokauppa.fi. Hyödynnä ennakkotilaajan hinta! 108 € 26.11.2015 asti (norm. 128,-) 773 sivua, 128 €, kesto- ja ennakkotilaushinta 108 €. Osta nyt historiallinen teos päivittäiseen käyttöön! RAKENTAJAIN KALENTERI | 100 Tilaukset: www.rakennustietokauppa.fi RT kirjakaupat Helsinki Runeberginkatu 5, 00100 Helsinki Puh. 0207 476 366 kirjakauppa@rakennustieto.fi www.rakennustieto.fi Kuopio Kauppakatu 40–42, 70110 Kuopio Puh. 0207 476 494 kuopio@rakennustieto.fi Katso video: Sata vuotta Suomea rakentamassa. www.rakentajainkalenteri.fi
© Copyright 2024