Ympäristön tila Tampereella 2014 -raportti
Ympäristön tila Tampereella 2014 TAMPEREEN KAUPUNGIN JULKAISUJA YMPÄRISTÖNSUOJELU 2014 Ympäristön tila Tampereella 2014 TAMPEREEN KAUPUNGIN JULKAISUJA YMPÄRISTÖNSUOJELU 2014 Toimitus: Marjatta Salovaara Teksti: Ari Elsilä, Salla Kärki Milla Hilli-Lukkarinen Erkka Hurtola Lasse Kosonen Jouni Lehtonen Eeva Punju Pasi Päivärinne Marjatta Salovaara Valokuvat: Lasse Kosonen, Ari Elsilä, Ranja Hautamäki, Erkka Hurtola, Eeva Punju, Kirsi Viertola, Janne Viinanen Pirkanmaan jätehuolto Oy Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelu Tampereen kaupunki Kartat ja grafiikka: Erkka Hurtola, Marjatta Salovaara Tampereen kaupunki, paikkatietoaineisto Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Julkaisija: Tampereen kaupunki, Ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2014 Taitto: Aino Myllyluoma ISSN:1798-0127 ISBN: 978-951-609-754-4 (painettu) ISBN: 978-951-609-755-1 (verkkojulkaisu) Painopaikka: Kirjapaino Hermes 2015 Sisältö ESIPUHE ..................................................................... 7 TIIVISTELMÄ .............................................................. 8 1 KAUPUNGIN YLEINEN KEHITYS .............................. 11 Kehittyminen kaupungiksi ......................................... 11 Tampereen piirteet ..................................................... 11 Väestö ............................................................................11 Tampereen kaupunkiseutu ......................................... 13 Asuminen ..................................................................... 13 Työllisyys ja työpaikat .................................................14 Tulevaisuuden näkökulma ..........................................14 2 METSÄT ..................................................................16 Metsävarat ja niiden luokitus ....................................16 Tampereen metsien hoidon toimintamalli – Mansen Mettät ............................................................ 17 Metsäsuunnitelmat .....................................................18 METSO-kartoitus .........................................................18 3 LUONNONSUOJELU ...............................................19 Luonnon monimuotoisuus .........................................19 Luonnonsuojelulain mukaisesti suojellut alueet ja luonnonmuistomerkit ................................ 20 Luonnonsuojeluohjelma ............................................. 21 Lajistoselvitykset .........................................................23 • Kasvilajisto ja sen hoitotoimet ...............................23 • Sienet ....................................................................... 24 • Linnut ........................................................................ 24 • Muut eläimet ............................................................25 4 VIHERALUEET ....................................................... 26 Viheralueet suunnittelussa ja osana ekosysteemipalveluita................................................ 26 Viheralueiden määrä ja laatu .................................... 26 Viheralueiden hoito ja viheralueluokitus ................ 28 Tampereen Viheralueohjelma (VAO) 2005–2014 ... 29 Viherpalveluohjelmat ................................................ 30 • Leikkipaikka-ohjelma ......................................... 30 • Koirapalveluohjelma .......................................... 30 5 MAANKÄYTÖN SUUNNITTTELU .............................. 31 Kaavoitus ja eri kaavatasot ........................................ 31 • Maakuntakaava ................................................... 31 • Yleiskaava ............................................................ 31 • Asemakaava .........................................................32 • Ranta-asemakaava ..............................................32 Kaupunkirakenteen eheyttäminen – Ehyt ja uudet suunnittelun keinot ............................32 o Tapaus Atalan Risso ......................................... 34 Hulevedet osana kaupunkirakennetta ja -suunnittelua .............................................................. 36 6 MAAPERÄN PILAANTUNEISUUS ........................... 38 Lainsäädännöllinen tausta......................................... 38 Maaperän tilan tietojärjestelmä ............................... 38 Pilaantuneiden maa-alueiden laajuus ..................... 39 Pilaantuneiden maiden kunnostus .......................... 39 7 LIIKENNE .............................................................. 40 Kaupunkiliikenteen kehitys ..................................... 40 Autoistuminen jatkuu ................................................ 41 o Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma ................................42 Kevyen liikenteen uudet reitit ..................................43 Kaupunkiliikenteen suuntaviivat ..............................43 8 ENERGIAN TUOTANTO ........................................ 44 Energiantuotantolaitokset ....................................... 44 Energiantuotannon päästöt ..................................... 46 Päästökauppa .............................................................48 Energiantuotannon tulevaisuus ...............................48 o Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitos ........... 49 9 ILMANLAATU JA PÄÄSTÖT ILMAAN ......................50 Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot ................................50 Ilmanlaadun seuranta ................................................50 Päästöt ilmaan ............................................................54 Pitoisuudet ilmassa .................................................... 55 Ilmanlaatuindeksi ....................................................... 57 o Kasvihuonekaasupäästöt 2010........................ 58 10 MELU JA TÄRINÄ ................................................. 59 Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ...........59 Tampereen kaupungin meluselvitys 2012, liikenne-, teollisuus- ja ratapihamelu ......................59 o Melun tunnusluvut LAeq ja Lden ........................ 61 Meluntorjunnan toimintasuunnitelman 2008–2012 toteutuminen .........................................62 Meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2013–2018 .63 Meluilmoitukset ja -valitukset ................................. 64 Hiljaiset alueet ...........................................................65 Meluesteet ..................................................................65 Tärinä ...........................................................................65 o Tapaus Lintuhytti .............................................66 o Tapaus Satakunnan lennosto ......................... 67 11 VEDENHANKINTA .................................................68 Yleistä ..........................................................................68 Talousveden käyttö ....................................................68 Talousveden laatu...................................................... 70 Vedenhankinnan tulevaisuus ....................................70 o Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke (Tavase) ...........70 12 POHJAVESIVARAT ................................................ 72 Pohjavesi ..................................................................... 72 Pohjavesialueet ja vedenottamot ............................. 72 Pohjaveden käyttö ..................................................... 73 Pohjaveden laatu ja pilaantumisriskit ..................... 73 Pohjaveden suojelu ja valvonta ................................ 76 13 PINTAVEDET JA NIIDEN LAATU ............................ 77 Pyhäjärven ja Näsijärven säännöstely ..................... 77 Vesistöjen laadun tarkkailu ....................................... 77 o Tampereen kantakaupunkialueen pienvesiselvitys ........................................78 Järvien vedenlaatuluokitus ....................................... 79 Veden laatu Näsijärvessä ja Pyhäjärvessä .............. 82 14 JÄTEVEDET JA JÄTEVESIKUORMITUS .................. 84 Yleistä ......................................................................... 84 Viemäriverkosto ......................................................... 85 Jätevesien käsittely ja puhdistusprosessit .............. 85 Puhdistusvaatimukset ja niiden saavuttaminen .... 87 Jätevesilietteet ...........................................................88 o Hyvää jätevesien käsittelyä haja-asutusalueelle ................................. 89 Haja-asutuksen jätevedet ........................................ 90 Tulevaisuuden näkymiä ........................................... 90 o Itämerihaaste ........................................... 91 15 JÄTEHUOLTO ........................................................92 Jätehuollon järjestäminen .........................................92 Jätteiden keräys ja käsittely ......................................92 Jätteiden hyödyntäminen.......................................... 93 Biojäte ......................................................................... 93 Kierrätyspolttoaineet ................................................. 93 Vaaralliset jätteet .......................................................95 Kaatopaikkakaasujen talteenotto............................. 95 Jätteenkäsittelykeskuksen tarkkailu ja vaikutusten seuranta ......................................................................96 Jätehuolon tulevaisuus .............................................. 97 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 7 Esipuhe T ampereen ympäristön tilaraportti julkaistaan nyt kuudennen kerran. Aikaisemmat raportit ovat vuosilta 1987, 1994, 1998, 2003 ja 2008. Niiden avulla on luodattu ympäristön tilaa ja sen muutosta Tampereella jo yli neljännesvuosisadan verran. Ympäristö muuttuu vähittäin, ja tarvitaan pitkiä aikasarjoja, jotta muutoksen suuntaa voidaan luotettavasti arvioida. Ympäristön tilaraportti antaa arviointiin oivan työkalun. Raporttien kattamaan ajanjaksoon sijoittuu useita ympäristönsuojelun menestystarinoita kuten Tampereen keskeisten vesistöjen puhdistuminen ja ilman laadun paraneminen. Myös jätehuoltomme on nyt aivan eri laatutasolla kuin 25 vuotta sitten. Uuden luonnonsuojeluohjelman myötä luonnonsuojeluun on satsattu ilahduttavalla tavalla. Pilaantuneita maa-alueita on puhdistettu melkoinen määrä ja hulevesien hallinta on otettu olennaiseksi osaksi maankäytön suunnittelua ja toteutusta. Paljon on silti vielä tehtävää: Pienvesien vähittäinen nuhraantuminen jatkuu, hiukkaset heikentävät hengitysilmaa keväisin keskustassa eikä melulle altistuvien asukkaiden määrä vähene. Kaupungin kasvu ja sen mukanaan tuoma täydennysrakentaminen aiheuttavat jatkuvaa painetta kaupungin viherverkolle, jonka toimivuus luonnonarvojen ylläpitäjänä ja virkistäytymismahdollisuuksien tarjoajana on valitettavan usein uhattuna. Kasvun myötä koko kaupunkiympäristö on jatkuvassa muutoksessa, ja erilaisten rakennushankkeiden toteuttaminen väistämättä myös kuormittaa ympäristöä. Edellisen raportin julkaisun jälkeen Tampereella on toteutettu tai saatettu vireille huomattava määrä merkittäviä hankkeita. Keskustaan uusia liikenneratkaisuja mahdollistava Hämpin Parkki on jo käytössä, Tammervoiman jätteenpolttolaitos ja Rantaväylän tunneli ovat rakenteilla ja kaupunkiraitiotien suunnittelu on edennyt pitkälle. Vuorekseen on työn alla kokonainen uusi kaupunginosa ja Sulkavuoreen kaavaillaan uutta keskuspuhdistamoa. Näillä kaikilla on merkittävä suora tai välillinen vaikutus kaupunkimme ympäristön tilaan. Ne kuormittavat ympäristöä, mutta ne myös luovat tärkeitä edellytyksiä sille, että tulevissa ympäristön tilaraporteissa plus-merkkinen kehitys voittaa miinus-merkkisen. Viime kädessä muutoksen suunta riippuu kuitenkin meistä jokaisesta, meidän omista valinnoistamme. Ja valintojen pohjaksi tarvitaan tietoa. Toivon, että tämä raportti antaa ympäristölle myönteisten päätösten tekemiselle pohjaa niin päättäjille kuin meille kaikille. Raportin tekstien sisällöstä vastaavat ympäristönsuojeluyksikön asiantuntijat. Raportin on toimittanut Marjatta Salovaara. Hänelle ja kaikille kirjoittajille kuuluu suurkiitos hyvin tehdystä työstä. Tampereella 31.12.2014 Harri Willberg Ympäristönsuojelupäällikkö 8 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tiivistelmä T ampere on edelleenkin Suomen kolmanneksi suurin kaupunki Helsingin ja Espoon jälkeen. Tampere ympäristökuntineen on myös vetovoimainen kasvukeskus ja osa asukasmäärän lisäyksestä kohdistuu Tampereelle. Asukasmäärän kasvu luo painetta asuntojen rakentamiselle. Uudet asuinalueet ja tiivistä yhdyskuntarakennetta luova täydennysrakentaminen vastaavat kasvavan väestömäärän asumis-tarpeisiin. Kasvava väestömäärä ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne luovat samalla lisää haasteita ja vaatimuksia ympäristökysymysten ottamiseksi huomioon suunnittelussa ja niiden hallitsemiseksi. Kaupungin omistamien metsien pinta-ala on kymmenkertaistunut viimeisen 80 vuoden aikana mutta 2000-luvulla hankintatahti on hiipunut, sillä valtaosa kantakaupungin metsistä on jo kaupungin omistuksessa. Kaupungin metsät palvelevat kuntalaisia virkistysalueina ja sen vuoksi niiden hoitotapoihin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Metsät ovat myös tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Kaupungin metsissä tehdyn METSO-ohjelman mukaisten elinympäristöjen kartoituksen tuloksena löydetyistä arvokkaista metsistä osa sisältyy luonnonsuojeluohjelmaan suojeltavina kohteina, osalla arvokkaat ominaisuudet on tarkoitus ottaa huomioon metsänkäsittelyssä. Viheralueilla ja metsillä on rakennetussa kaupunkiympäristössä korostunut arvo. Uusimpien tutkimusten mukaan viheralueilla virkistäytymisellä on suoria mitattavissa olevia positiivisia terveydellisiä vaikutuksia. Lisäksi viheralueilla on kaupunkirakenteessa suuri merkitys hulevesien hallinnassa, pienilmaston säätelyssä ja suoja-alueina. Kaupunkivihreä onkin huomattava ns. ekosysteemipalveluiden tuottaja. Asemakaavoituksella luodaan uusia viheralueita, mutta samalla kaavoittamatonta neitseellistä aluetta muutetaan rakennettavaksi. Viheralueiden määrän väheneminen kaupunkirakennetta tiivis-tettäessä ja asukasmäärän kasvaessa aiheuttaa ku- lutuspaineen kasvua ja edellyttää rakennetumpaa ja hoidetumpaa ympäristöä. Kaupunkiympäristön suojeltavista tai muuten huomioitavista luontoarvoista suuri osa sijoittuu viheralueille. Yhdessä viheralueet muodostavat viherverkon, joka toimii samalla myös ekologisena verkostona. Verkostoa pitkin eliöt pääsevät levittäytymään eri alueiden välillä. Siksi viherverkon toimivuuden kannalta on tärkeintä sen yhtenäisyys ja jatkuvuus. Monimuotoinen elinympäristö on vastustuskykyisempi korjaamaan luonnossa tapahtuvat häiriöt. Uusien rauhoitusten myötä kaikkien luonnonsuojelulailla suojeltujen alueiden kokonaispinta-ala Tam-pereella 1.9.2014 on 483,6 hehtaaria. Tästä maa-alueita on n. 464,2 hehtaaria eli noin 0,88 % Tampereen kaupungin maapinta-alasta. Luonnonsuojelutyön jäntevöittämiseksi on laadittu Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma vuosille 2012–2020. Luonnonsuojeluohjelma on kaupunginvaltuuston hyväksymä ja siinä määritellään Tampereen luonnonsuojelutyön lähtökohdat ja perusteet. Luonnonsuojeluohjelmassa tuodaan esille tärkeimmät tiedossa olevat suojeltavat luontokohteet ja – alueet, yhteensä 67 kappaletta, niiden suojelun tapa, ajoitus ja muut toimenpiteet. Ohjelman mukaan luonnonsuojelualueita perustetaan vuoteen 2020 mennessä 923 hehtaaria. Tämä nostaa luonnonsuojelualueiden pinta-alan 2,5 %:iin maapintaalasta, yhteensä 1340 hehtaaria. Kaupunkiseudun asukasmäärän kasvun keskittyminen Tampereelle on aiheuttanut kaavoituspaineita yhä ongelmallisemmille alueille. Rakennemallin asettamaa asukastavoitetta vastaamaan on laadittu Ehyt-selvitys. Siinä kaupunkirakenteesta on etsitty alueita, joille rakentamista voidaan suunnata joko nykyisen rakenteen sisälle, reunoille tai käyttötarkoitusta muuttamalla. Täydennysrakentamiseen suunnitellut alueet ovat monesti ongelmallisia erilaisista ympäristön ominaisuuksista johtuen. Ne voivat olla ihmistoiminnasta aiheutuvia kuten melu, YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 huono ilmanlaatu ja pilaantuneet maat, tai luontaisista ominaisuuksista johtuvia, kuten vesiympäristön, viherverkon ja luonnon suojeluun liittyviä tai kulttuurisia ja historiallisia arvoja. Tiivis kaupunkirakenne, jossa on paljon päällystettyä, vettä läpäisemätöntä pintaa lisää aiheuttaa hulevesien hallinnan tarvetta sääilmiöiden äärevöityessä rankkasateiksi. Maan käyttötarkoituksen muuttaminen edellyttää maaperään joutuneiden haitta- aineiden puhdistamista tai poistamista. Tavallisimmin maaperän pilaantuneisuus aiheutuu kiinteistöllä harjoitetusta teollisesta tai vastaavasta toiminnasta tai kiinteistöllä tapahtuneesta kemikaalivahingosta. Yleisin puhdistusmenetelmä on massanvaihto, jolloin pilaantuneet maaainekset kaivetaan pois ja viedään sopiviin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin. Tampereella on puhdistettu vuosien 1996–2014 aikana yli 200 pilaantuneen maan kohdetta, joko osittain tai kokonaan. Pilaantuneiden maiden kohdetietoja hallitaan valtakunnallisen Maaperän tilan tietojärjestelmän avulla. Tietojärjestelmässä on Tampereen kaupungin alueelta 550 kohdetta. Ilman laadun seurannalla on Tampereella pitkät perinteet ja seurantaa on tehty jo neljänkymmenen vuoden ajan. Keskeisimmät ilmanlaatua heikentävät epäpuhtaudet ovat hiukkaset, typen oksidit, otsoni, hiilimonoksidi eli häkä, rikkidioksidi, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja PAH-yhdisteet. Ilmansaasteiden päästölähteitä ovat liikenne, teollisuus, energiantuotanto ja puun pienpoltto. Energiantuotannon ja teollisuuden aiheuttamat päästöt eivät päästökorkeuksien vuoksi juurikaan vaikuta kaupunki-ilmaan. Päästöt ilmaan ovat pienentyneet typenoksidien, rikkidioksidin ja hiukkasten osalta 1990-luvulta alkaen. Hengitettävät hiukkaset (PM10) ovat peräisin pääosin liikenteen ilmaan nostamasta hienojakoisesta aineksesta ja niiden pitoisuudet ovat korkeimmillaan keväisin. Liikenteen aiheuttamat hiukkaspäästöt typen oksidien ohella ovat pysyneet viime vuosi- 9 na ennallaan. Sen sijaan ja ilman rikkidioksidipitoisuuksien mittaaminen on voitu lopettaa pienten päästömäärien vuoksi. Liikenne on ympäristömelun pääasiallinen lähde. Vuonna 2012 tehdyn meluselvityksen mukaan kaupungin asukkaista noin 27 % arvioitiin altistuvan katu- ja tieliikenteestä aiheutuvalle melulle. Raideliikenteen aiheuttamalle yöaikaiselle melulle arvioitiin altistuvan 10 % asukkaista. Tavoitteen mukaista melulle altistuvien asukkaiden määrää vuonna 2003 tehtyyn selvitykseen verrattuna ei ole saatu vähenemään. Uusien asuinalueiden suunnittelussa meluntorjunta on kuitenkin ollut yksi suunnittelun lähtökohta. Junakaluston kehittymisen vuoksi ei raideliikenteen aiheuttamanmelun oleteta enää kasvavan tulevaisuudessa. Tampere-Pirkkalan 10 lentoaseman sotilaslentoliikenteessä tehdyt muutokset ovat vähentäneet lentomelua Lukonmäen-Peltolammin ja Vuoreksen asuntoalueilla. Tampereen kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa vuosille 2008–2012 on kirjattu meluntorjunnan keinot, tavoitteet, kiireellisimmät meluntorjuntakohteet, sekä vastuutahot. Suunnitelman toteutumisen seuranta osoittaa, että meluntorjuntaan suunnatut rahat oli käytetty meluesteiden rakentamiseen vaihdellen 380 000–1 364 000 euroon vuodessa. Toimintasuunnitelman 30:stä meluntorjuntakohteesta ainoastaan neljässä oli tehty toimenpiteitä, neljässä meluntorjunta oli suunnitteilla ja muut eivät ole edenneet. Meluntorjunnan kannalta tärkeinä pidettävien herkkien kohteiden, kuten koulujen ja päiväkotien melusuojaus ei ollut edennyt. Vedenhankinta Tampereella perustuu vedenottoon useammalta pohjavedenottamolta sekä pintaveden ottoon Roineesta ja Näsijärvestä. Vajaa kolmannes vesijohtoverkostoon pumpatusta vedestä on pohjavettä. Asukkaista 96 % on vesijohtoverkoston toiminta-alueella. Haja-asutusalueilla vesihuolto on kiinteistön omistajien omien ratkaisujen varassa tai vesihuollon turvaamiseksi on perustettu vesi- ja vesihuolto-osuuskuntia. Toiminnassa olevia vesiosuuskuntia on tällä hetkellä kolme ja ne sijoittuvat Teiskon alueelle. Tampereen järvien veden laatu on pysynyt keskimäärin ennallaan. Vesipinta-alasta Näsi- ja Pyhäjärven Tampereen alueella olevat osat mukaan lukien 79 % soveltuu virkistyskäyttöön hyvin, 20 % tyydyttävästi ja 1 % välttävästi YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Näsijärven veden laatu on hyvä, mutta suuremmasta järvialtaasta eristäytyneet eteläosan lahdet ovat laadultaan heikompia. Näsijärven yleistilaa on kohentanut Mäntän seudulla ja Tampereen Lielahdessa tapahtunut kuormituksen loppuminen eikä Lielahdenkaan alue enää poikkea rehevyydeltään muusta Näsijärvestä. Vaikutus on ollut myönteinen myös Tammerkosken ja Pyhäjärven veden laatuun. Pyhäjärven yleistila on jätevesivaikutuksen vuoksi kuitenkin astetta heikompi kuin Näsijärven. Pienempien järvien osalta on näkyvissä hulevesistä aiheutuvia veden laadun muutoksia. Parantuneet jätevesien käsittelytekniikat ja hajakuormituksen hallinta ovat parantaneet purkuvesistöjen veden laatua. Teollisuuden jätevesien määrä on vähentynyt oleellisesti teollisuuden rakennemuutoksen vuoksi ja teollisuusjätevedet johdetaan käsiteltäväksi keskitetysti asumisessa syntyvien jätevesien kanssa. Jätevesien aiheuttama vesistökuormitus on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna vähentynyt oleellisimmin fosforin, happea kuluttavan orgaanisen aineksen ja kiintoaineen osalta sekä typen osalta 2000-luvun loppupuolelta alkaen. Käsiteltävien jätevesien kokonaismäärä on pysynyt lähes ennallaan. Puhdistamoilla syntynyt liete on käytetty esikäsiteltynä ja kompostoituna maanviljelykseen ja viherrakentamiseen. Jätehuollon järjestämisessä on seudullisuus voimakkaasti mukana. Tehtävä on annettu 17 osakaskunnan omistaman Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n hoidettavaksi. Alueella on jätehuollon piirissä noin 420 000 asukasta. Osakaskuntien perustamana yhteisenä jätehuoltoviranomaisena toimii Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakuntaan perustettu jätehuoltojaosto. Tamperelaisten jätteet kuljetetaan Nokian Koukkujärven ja Tampereen Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksiin. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen loppusijoitetuissa ja kompostoiduissa kokonaisjätemäärissä ei ole 2000-luvulla tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kokonaismäärän vaihtelut selittyvät pitkälti tuotujen maaainesten määrän vuotuisilla vaihteluilla. Seka- ja kaatopaikkajätteen määrä on vähentynyt lähes koko 2000-luvun, kun taas biojätteen määrä on lisääntynyt. Tämä osoittaa biojätteen tehokkaampaa lajittelua, sillä näiden kahden jätelajin yhteismäärä on pienentynyt. Kuntakohtaisten jätemäärien kehityksen seuraamista vaikeuttaa ylikunnallinen tilastointi sekä hyötyjätteen osalta myös lukuisien yksityisten toimijoiden määrä. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kaupungin yleinen kehitys KAUPUNGIN YLEINEN KE 11 Kaupungin yleinen kehitys Kehittyminen kaupungiksi Tammerkoski, Tampereen tunnusmerkki ja paikallisen teollisuuden kehittymisen elinehto, syntyi 5500–6000 vuotta sitten yhdistäen Näsijärven ja Pyhäjärven. Järvien väliselle kannakselle syntyi asutusta 600-luvulla ja 1200-luvulta alkaen alueesta muodostui tärkeä kauppapaikka ja vesiliikenteen solmukohta. Tampereen kaupunki perustettiin 1.10.1779. Kaupungin maa-alue oli 3,2 km2 ja käsitti se Tammerkoskesta Pispalan rajalle ulottuvan alueen, jolla asui alle 200 asukasta. Teollisuuden kehittyminen alueella alkoi 1820-luvulla, vaikkakin varsinaista suurteollisuutta Tampereelle kehittyi vasta 1850-luvulta alkaen. Samalla myös väkiluku lähti kasvuun. Vähitellen kaupunkiin liitettiin alueita sekä itä- että länsipuolelta. Tiettävästi Suomen historian ensimmäinen alueliitos tapahtui vuonna 1887, kun Kyttälä liitettiin Tampereen kaupunkiin ja kaupungin pintaala kolminkertaistui. Liitosta vauhditti suunnitteilla ollut rautatie, sillä rautatieasema uhkasi jäädä kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kaupungin väkiluku oli tasaisen voimakkaassa kasvussa: vuosisadan vaihteessa kaupungissa asui jo 35 000 henkeä, pääosin tehdastyöläisiä. Kaupungin alueellinen kasvu jatkui 1900-luvulla. Järvensivu liitettiin kaupunkiin vuonna 1922, Viikinsaari vuonna 1933 ja Pispala vuonna 1937. Kyseisten liitosten jälkeen kaupungin pinta-ala oli jo lähes 50 km2. Alueellisesti merkittävimmät liitokset ovat olleet Messukylä vuonna 1947, Aitolahti vuonna 1966 ja Teisko vuonna 1972. Teiskon liittämisen seurauksena kaupungin pinta-ala kolminkertaistui jälleen. Lisäksi pienempiä alueliitoksia ja kuntarajan tarkistuksia on vuosien saatossa tehty maankäytön suunnittelun sujuvoittamiseksi kuntien rajoilla. Tampereen piirteet Tampereen ydinkeskusta sijaitsee Näsi- ja Pyhäjärven väliin jäävällä kannaksella. Järvien välissä oleva Pyynikinharju on maailman korkein tunnettu soraharju. Se kuuluu 10 000 vuotta sitten syntyneeseen, Salpausselältä Kan- kaanpäähän jatkuvaan, 200 kilometriä pitkään harjujaksoon. Pyynikinharju on korkeimmillaan 80 metriä Pyhä järven pinnan ja 160 metriä merenpinnan yläpuolella. Tampereen kokonaispinta-ala vuonna 2013 oli 689,6 km2, josta maa-alueen osuus on 525,0 km2 ja vesialueen 164,6 km2. Kaupungin pohjoisin kohta sijaitsee Teiskon Vankavedessä. Eteläisin kohta on Hervantajärven itäpäässä missä Kangasalan, Lempäälän ja Tampereen rajat kohtaavat. Itäisin kohta sijaitsee Teiskon Paalijärven koilliskulmassa ja läntisin kohta Haukijärven kaakkoiskulmassa Ylöjärven, Nokian ja Tampereen rajojen yhtymäkohdassa. Korkein maastonkohta on Teiskon Kaanaassa sijaitseva Koskelankorkea 211 metriä merenpinnan yläpuolella. Alin maastonkohta on syvänne Pyhäjärvessä Pyynikin saarten eteläpuolella 32 metriä merenpinnan yläpuolella. Näsijärven ja Pyhäjärven vedenpintojen korkeusero on 18,2 metriä. Kallioperässä Tampereen seudulla oleva noin 1500 miljoonaa vuotta vanha liuskekivivyöhyke, jota esiintyy runsaasti Aitolahden pohjoisrannalla, on maailman vanhimpia kivimuodostumia. Samaa kiveä löytyy Aleksanterin kirkon puiston suihkukaivon käytävälaatoista. Väestö Tampere on Suomen kolmanneksi suurin kaupunki Helsingin ja Espoon jälkeen. Tampereen väkiluku oli 31.12.2013 220 409 henkilöä ja tätä vastaava väestöntiheys noin 420 asukasta/km2. Kaupungin väestönkasvu hidastui 1970-luvun puolivälissä, mutta kääntyi kasvuun 1980-luvun puolella, jolloin kasvuvauhti oli vajaat 700 asukasta vuodessa. Merkittävin lisäys aiheutui syntyneiden määrästä, ei niinkään muuttoliikkeestä. Vuodesta 1990 lukien väestönkasvu kiihtyi ja vuosina 1994–1996 se oli yli 3000 asukasta vuodessa. Väestönkasvu on hieman hidastunut 2000-luvun puolella ja vuosien 2007–2011 välisenä aikana väestömäärä lisääntyi enää noin 1800 asukkaalla vuodessa. Sen jälkeen kasvunopeus on taas kiihtynyt ollen vuonna 2012 jo 2250 ja vuonna 2013 lähes 3000 henkilöä. 12 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Asukkaita Kaupungin yleinen kehitys Kuva 1. Tampereen asukasmäärän kehitys 1800–2013. Pienemmässä kuvaajassa on tarkempi näkymä vuosien 1800-1880 väliseen väestönkasvuun. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tampereen kaupunkiseutu Tampereen kaupunkiseutuun kuuluvat Tampereen, Nokian, Ylöjärven ja Oriveden kaupungit sekä Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan ja Vesilahden kunnat. Asukkaita seudulla on noin 360 000. Alue on pääkaupunkiseudun jälkeen Suomen suurin kaupunkiseutu. Seudun kunnat tekevät yhteistyötä maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristönsuojelussa. Yhteistyötä organisoi vuonna 2005 perustettu Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä, jonka toiminnan jäsenkunnat rahoittavat. Tampereen väestörakenteessa näkyy kaupungin merkitys opiskelupaikkakuntana: nuorten aikuisten määrä on huomattavasti suurempi kuin seutukunnan muissa kunnissa. Väestöllinen huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden, oli vuoden 2012 lopussa 45. Yli 65-vuotiaita oli 17,3 % väestöstä. Tampereen ympäristökuntien väkimäärä kasvaa nopeimmin koko Suomessa. Väestömääräänsä nähden suhteellisesti eniten vuonna 2012 kasvoivat Lempäälä, Pirkkala ja Ylöjärvi Oriveden ollessa ainoa seutukunnan kunnista, jossa väkiluku väheni. Koko seutukunnan alueella asukkaita oli 364 992. Ympäristökunnat vetävät puoleensa myös Tampereen väestöä. 2000-luvulla Tampereen muuttotappio seutukunnan muihin kuntiin oli keskimäärin 1520 henkilöä vuodessa, ja vuonna 2012 noin 1300 asukasta. Lapsiperheiden poismuutto Tampereelta naapurikuntiin on alentanut etenkin alle kouluikäisten lasten määrää Tampereella. Tampereen muuttovoitto oli vielä vuosituhannen vaihteessa lähellä 2000 asukasta vuodessa mutta vuodesta Kaupungin yleinen kehitys KAUPUNGIN YLEINEN KE 13 2002 alkaen voimistunut lähtömuutto pienensi kaupungin muuttovoittoa, ja esimerkiksi vuonna 2007 se oli vain noin 900 asukasta. Muuttovoitto on kuitenkin lähtenyt uuteen kasvuun, ja vuoden 2012 muuttovoitto oli noin 1500 asukasta. Kaupungin sisäinen muuttoliike on suuntautunut keskustasta poispäin rakentamisen painopistealueille, joita ovat esimerkiksi Hervanta ja Kaukajärvi. Nyt myös keskustaan ja kaupungin läntisiin osiin Härmälään ja Lielahteen on tullut uutta asumista, kun vanhoja teollisuuskäytössä olleita alueita on rakennettu ja saneerattu uusia käyttötarkoituksia varten. Asuminen Tampereella oli vuoden 2012 lopussa yhteensä 125 067 asuntoa, joista kerrostaloasuntojen osuus oli 72,8 %, omakotitalojen 14,5 %, rivitalojen 10,5 % ja muiden asuinrakennusten 2,3 %. Asuntokanta on kasvanut 2000-luvulla yhteensä noin 23 500 asunnolla. Asumisväljyys on kasvanut jatkuvasti, vaikkakin kasvuvauhti on hidastunut viime vuosikymmeninä ja lähes pysähtynyt vuoden 2008 jälkeen. Vuoden 2012 lopussa asuntojen keskimääräinen asumistila oli noin 36,8 m2 asukasta kohden (1970: 19,2 m2, 1990: 31,8 m2). Kun vielä 1960-luvulla taloudessa oli 3,1 asukasta asuntoa kohden, vuonna 2012 vastaava luku oli 1,8 asukasta. Asuntojen pinta-alan ja asumisväljyyden ennustetaan kasvavan tulevaisuudessakin, mikä osaltaan aiheuttaa painetta kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja uusien asuinalueiden rakentamiseen. Kuva 2. Asumisväljyys ja asuntojen keskikoko vuosina 1960–2012. Kaupungin yleinen kehitys 14 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Työllisyys ja työpaikat Vuoden 2013 tammikuun lopussa Tampereen työttömyysprosentti oli keskimäärin 15,6 % työvoimasta. Edellisvuoteen verrattuna työttömyysaste on noussut 1,6 prosenttiyksikköä. Suuret irtisanomiset vuoden 2012 aikana nostivat työttömyysprosenttia sen ollessa vuoden lopussa 14,7. Vuoden 2010 lopussa Tampereen työttömyysprosentti oli 13,9. Työssäkäynti Tampereelle on kasvanut vuosi vuodelta. Vuoden 2010 lopussa Tampereen 116 219 työpaikassa 34,5 % oli ulkopaikkakuntalaisia. Vastaavasti 15,6 % Tampereen työllisistä kävi töissä toisessa kunnassa. Näiden työssäkäynti suuntautuu pääosin lähikuntiin ja pääkaupunkiseudulle. Tampereen työpaikka-omavaraisuusaste oli 123,4 %. Teollisuustyöpaikkojen osuus Tampereella on vähentynyt alle puoleen vuoteen 1970 verrattuna. Vastaava lisäys on tapahtunut palvelusektorilla: erilaiset palvelutoimialat kattavat yli 70 % Tampereen työpaikoista, kun teollisuustyöpaikkoja on alle 20 %. Maa-, riista- ja metsätalouden sekä kalatalouden piirissä olevien työpaikkojen määrä oli vielä vuonna 1970 noin 1 140, kun se vuoden 2012 lopussa oli enää 355 työpaikkaa. Maa-, metsä-ja kalatalous Teollisuus Rakentaminen Kauppa-, kuljetus-, majoitus-ja ravitsemistoiminta Informaatio ja viestintä Rahoitus-, vakuutus-ja kiinteistöalan kauppa Ammatillinen, tiet. ja tekn. toiminta; hallinto-ja tukipalvelut Julkinen hallinto, terveys-jasosiaalipalvelut Muut 0,3 5,7 16,7 5,7 28,1 Tulevaisuuden näkökulma Tampereen väestömäärä jatkanee kasvuaan tulevaisuudessakin. Nuorta väestöä muuttaa alueelle opiskelujen ja työmahdollisuuksien takia ja vanhusten määrä kasvaa eliniän noustessa. Hyvätuloiset nuoret perheet muuttavat naapurikuntiin halvempien asuntojen vuoksi. Uudet asuinalueet ja tiivistä yhdyskuntarakennetta luova täydennysrakentaminen vastaavat lisääntyneen väestömäärän asumistarpeisiin. Toisaalta kasvava väestön määrä ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne luovat lisää haasteita ja vaatimuksia ympäristökysymysten ottamiseksi huomioon ja niiden hallitsemiseksi. Talouden kehityksestä riippumatta raskaan teollisuuden osuus työllistäjänä vähenee edelleen, kun taas palvelusektori kasvaa. Suuret alueelliset investoinnit ja projektit, kuten rantaväylän tunneli ja kaupunkiraitiotie, luovat toteutuessaan uusia työpaikkoja ja osaamista alueelle. 20,0 14,4 6,8 2,6 Kuva 3. Tampereen työpaikat sektoreittain 2010 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kaupungin yleinen kehitys KAUPUNGIN YLEINEN KE 15 Tamperelaisen ekologinen jalanjälki Ekologinen jalanjälki kuvaa, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, energian ja materiaalien tuottamiseen sekä jätteiden käsittelyyn. Yksikkönä on yleensä globaalihehtaari, joka tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Kuntajälki 2010-mallilla ja vuoden 2007 tiedoilla laskettu tamperelaisen ekologinen jalanjälki oli 5,51 globaalihehtaaria, mikä vastaa karkeasti kahden Tammelantorin kokoista aluetta. Kaikkien tamperelaisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki oli 1 144 000 globaalihehtaaria, eli noin 16 kertaa kaupungin pinta-ala. Jalanjälki oli 11 prosenttia suomalaisen 6,16 hehtaarin jalanjälkeä ja 13 prosenttia pirkanmaalaisen jalanjälkeä pienempi. Tamperelaisen jalanjälki on kuitenkin huomattavan suuri, jos sitä verrataan maailman ihmisten 2,7 globaalihehtaarin keskiarvoon. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon resursseja kuin keskimääräinen tamperelainen, tarvittaisiin tarpeidemme tyydyttämiseen 3,1 maapalloa. ● 0,5 1,33 2,88 0,26 0,54 Ravinto Asuminen Liikkuminen Tavarat ja palvelut Rakentaminen Lisätietoa: Tamperelaisen ekologisen jalanjäljen tulosraportti, http://www.tampere.fi/kestavakehitys.html. Kuva 4. Tamperelaisen jalanjälki 5,51 gha Lähteet: • Marola, J., 2012. Toimintaympäristö: Asuntokanta ja asuntokunnat [pdf]. Tampereen kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tiedotteetaihealueittain/asuminenjarakentaminen.html [25.10.2012]. • Marola, J., 2012. Toimintaympäristö: Väestö ja väestönmuutokset [pdf]. Tampereen kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tiedotteetaihealueittain/vaestojamuuttoliike.html [25.10.2012]. • Salovaara, M. (toim.), 2012. Ympäristön tila Tampereella 2008. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2009. ISBN 978-951-609-409-3. • Suikio, J., 2012. Toimintaympäristö: Kaupunkiseutu [pdf]. Tampereen kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/kaupunkiseuduntilastot.html [25.10.2012]. • Tampereen kaupunki, 2010. Tampereen tilastollinen vuosikirja 20082009 [pdf]. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tilastojulkaisut.html [25.10.2012]. • Tampereen kaupunki, 2012. Tampereen tilastollinen vuosikirja 20102011 [pdf]. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tilastojulkaisut.html [16.3.2014]. • Tampereen kaupunki, 2012. Tampere sanoin ja kuvin –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin. html [25.9.2012]. • Tampereen kaupungin tietotuotanto ja laadunarviointi, 2012. Tampereen tilastokortti 2012. Saatavilla internetistä: http://www.tampere. fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tamperelyhyesti_13.html [20.8.2012]. • Tilastokeskus, 2012. Seutunet – Tampereen kaupunkiseutu –sivusto. Saatavilla internetistä: http://tilastokeskus.fi/tup/seutunet/tampere_index.html [25.10.2012]. Metsät 16 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Metsät Metsävarat ja niiden luokitus Tampereen kaupungin omistuksessa on metsää noin 7500 hehtaaria. Metsistä valtaosa sijaitsee kaupungin alueella, mutta retkeilymetsiä sijaitsee myös muiden kuntien tai kaupunkien alueella. Huomattavan suuri osa metsistä sijaitsee kantakaupungin alueella, missä ne ovat vilkkaassa virkistyskäytössä ja kuuluvat olennaisena osana maisemakuvaan. Kaupungin omistamien metsien pinta-ala on kymmenkertaistunut viimeisen 80 vuoden aikana. 1900-luvulla metsäpinta-ala kasvoi melko tasaisesti, ja aina 1940-luvulta lähtien kasvua oli noin 1000 hehtaaria 10 vuoden metsäsuunnitelmakautta kohti. 2000-luvulla metsien hankintatahti on hiipunut, sillä valtaosa kantakaupungin metsistä on jo kaupungin omistuksessa. Kaupungin metsäomaisuus on lisääntynyt myös alueliitosten yhteydessä. Kaupungin metsät jaetaan käytön ja sijainnin perus- Luontopolulla. teella Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) mukaisesti lähimetsiin, ulkoilumetsiin, retkeilymetsiin, suojametsiin, talousmetsiin, arvometsiin ja suojelualueisiin. Asutuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat metsät luokitellaan lähimetsiksi. Lähimetsien hoidon tavoitteena on ulkoilumahdollisuuksien turvaaminen sekä hoidettu ja maisemaltaan edustava metsäkasvillisuus. Paikoin tavoitteena on puistomaisuus. Suurin osa kantakaupungin metsistä on ulkoilumetsiä. Ne sijaitsevat asutuksen lähialueilla. Ulkoilumetsät tarjoavat virkistäytymis- ja luontoharrastusmahdollisuuksia sekä toimivat opetuskohteina ja liikuntapaikkoina. Näillä alueilla metsänhoito tähtää luontoa säästävin, kevein menetelmin virkistysarvojen, maiseman ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Retkeilymetsät sijaitsevat Teisko-Aitolahden alueella sekä muissa kunnissa ja ovat osin laajoja kokonaisuuksia. Alueet on tarkoitettu retkeilykäyttöön, ja osalta niistä löytyy Tampereen kaupungin liikuntapalvelujen yllä- YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 pitämiä vuokrattavia majoitustiloja. Retkeilymetsien hoito tähtää monimuotoiseen ja viihtyisään metsään, jonka hoito huomioi puuston elinvoimaisuuden ja uudistumisen sekä turvallisuus- ja maisematavoitteet. Suojametsät sijaitsevat asutuksen sekä erilaisten häiriötä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välillä. Hoidolla pyritään edistämään suojavaikutuksia ja reunavyöhykkeiden maisemanhoitoa. Talousmetsät ovat pääasiassa yksittäisiä metsätiloja Teisko-Aitolahdessa ja muiden kuntien alueilla. Talousmetsistä myydään puuta teollisuudelle ns. pystymyynnein, jolloin hakkuutöiden toteuttamisesta vastaa ostaja. Metsänhoitotöistä vastaa kaupunki. Puuntuotannon ohella tähdätään metsäluonnon biologisen monimuotoisuuden turvaamiseen metsälain mukaisesti. Metsälaki koskee asemakaava-alueen ulkopuolella olevia metsiä, ja vaatii erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämistä myös talousmetsissä. Lisäksi talousmetsiä käytetään vaihtomaina, joita voidaan vaihtaa yksityisten maanomistajien alueisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa maankäytön suunnittelun kannalta keskeisten alueiden hankkimista kaupungille ja syrjäisemmistä alueista luopumista. Arvometsät ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita kohteita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden ominaispiirteiden vuoksi. Hoidon tavoitteena on korostaa kohteen erityisarvoja. Suojelualueiksi luokiteltavat metsät ovat esimerkiksi luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja alueita tai metsälakikohteita. Luonnonsuojelualueita hoidetaan ELY-keskuksen vahvistaman hoito- ja käyttösuunnitelman tai rauhoitusmääräysten mukaisesti. Tampereen metsien hoidon toimintamalli–Mansen Mettät Mansen Mettät – Voimavara ja Mahdollisuus -toimintamalli ohjaa vuosina 2009–2020 uusien metsäsuunnitelmien valmistelua, metsän hoidon toteutusta ja osallistumisen järjestämistä. Mallin keskeinen tehtävä on varmistaa metsäsuunnitelmien sisällön laatua. Lisäksi se kuvaa kaupungin omistamien metsien tilaa vuoden 2008 lopussa ja tekee hoidon toimintatavat tutuiksi kuntalaisille ja muille sidosryhmille. Toimintamalli on valmisteltu yhteistyössä eri hallintokuntien sekä järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Myös kuntalaisten mielipiteitä ja kommentteja on kysytty. Toimintamalli painottaa metsien monikäyttöisyyttä. Muita tavoitteita ovat metsien viihtyisyys ja turvallisuus, metsämaiseman elämyksellisyys sekä metsien kulttuuriarvojen korostaminen. Myös luonnon monimuotoisuutta ja ekologisen verkoston toimivuutta korostetaan. Uusien metsäsuunnitelmien valmistelussa tärkeitä lähtökohtia ovat myös puuston elinvoimaisuuden ylläpito ja metsien sopeutuminen muutoksiin. Metsien hoidon toimintatapa 17 Metsät KAUPUNGIN YLEINEN KE Vanhaa metsää Teiskon Pirttijarvellä. tulee olemaan avoin, vuorovaikutteinen ja eri käyttäjien tarpeet huomioon ottava. Lisäksi metsien hoidon ja käytön perusteeksi asetetaan perusteltu taloudellisuus. Metsien tavoitetilaksi vuodelle 2020 asetetaan metsien monikäyttöisyys, monimuotoisuus ja muutokseen sopeutuminen. Tämän saavuttamiseksi toimintamalliin on määritelty kaikkia metsiä koskevat hoidon ja käytön yleisperiaatteet, joiden mukaisesti tulevat metsäsuunnitelmat tullaan valmistelemaan, sekä Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) eri metsäluokkia koskevat linjaukset, jotka osaltaan tarkentavat luokitusta etenkin lähi- ja ulkoilumetsien osalta. Periaatteiden ja linjausten lisäksi kaupungin metsien hoidossa otetaan huomioon mm. Hyvän metsänhoidon suositukset, metsäsertifiointi, lait ja asetukset sekä kaupunkistrategia ja muut kaupungin ohjelmat ja määräykset. Toimintamallissa on myös tehty ehdotuksia vuorovaikutuksen ja yhteistyön lisäämiseksi hallintokuntien ja ulkoisten sidosryhmien kanssa. Toimintamallin toteutuksen keskiössä on metsäsuunnitelmien valmistelu. Suunnittelutyö kilpailutetaan ja tilataan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Erillisille kehittämiskohteille on määritetty toteutusvuosi. Kehittämishankkeet pyritään toteuttamaan osin opinnäytetöinä ja osin muiden töiden ohessa ilman lisäresursseja. Toimintamallin toteutumisesta vastaa Tampereen kiinteistötoimi, joka seuraa mallin toteutumista. Metsäsuunnitelmat on tavoite saada valmisteltua vuoden 2014 aikana, jonka jälkeen suunnitelmien toimenpide-ehdotuksia toteutetaan aluekokonaisuuksina. Metsäsuunnitelmat Metsien hoidon lähtökohtina ovat hyväksytyt metsäsuunnitelmat sekä asukkaiden ja muiden sidosryhmien toiveet, joiden pohjalta vuotuinen metsätyöohjelma laaditaan. Kaupungin ensimmäinen metsäsuunnitelma tehtiin vuonna 1887. Järjestelmällisesti metsäsuunnitelmia on tehty vuodesta 1924 lähtien. Metsät 18 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Taulukko 1. Vuoden 2011 METSO-inventoinnissa rajatut kohteet Tampereen kaupungin metsissä. Mansen METSO I-vaihe METSO I METSO II 65,97 49,74 15,17 130,88 198,04 69,25 23,94 291,23 5,57 10,3 4,2 20,07 61,94 35,05 30,6 127,59 Metsäluhdat ja tulvaniityt 0 1,61 0 1,61 Harjujen paahdeympäristöt 0 0 0 0 Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot Puustoiset perinneympäristöt Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Yhteensä, ha METSO III Yhteensä, ha 3,61 0,59 0 4,2 28,39 17,84 1,8 48,03 363,52 184,38 75,71 623,61 Metsäsuunnitelmat sisältävät kattavat tiedot kaupungin metsistä alueella. Maastossa selvitetään erilaiset metsikköä ja puustoa kuvaavat tiedot kuten kasvupaikan rehevyys, maapohjan laatu sekä elävän ja kuolleen puuston laatu ja määrä. Myös erityiset luonto- ja maisema-arvot inventoidaan maastossa. Metsikkökohtainen hoitoluokka tarkistetaan metsikön sijainnin ja ominaispiirteiden mukaan. Hoitoluokan sekä metsikkö- ja puustotietojen perusteella suunnitellaan toimenpide-ehdotukset seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. Tavanomaisten metsän- ja maisemanhoidon toimenpiteiden lisäksi metsäsuunnitelmassa voidaan esittää erityisiä luonnonhoito- ja ennallistamistöitä. Yksityiskohtaisemmat työmaasuunnitelmat valmistellaan metsäsuunnitelman pohjalta. Niissä kuvataan tarkemmin, kuinka esimerkiksi virkistysarvot ja luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. METSO-kartoitus Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008-2016 (METSO) tavoitteena on turvata Etelä-Suomen metsien suojelualueverkoston laajuus ja kattavuus. Sen tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. Suojelun lähtökohtana metsänomistajalle on vapaaehtoisuus. Jos tarjottu metsä hyväksytään METSO-kohteeksi, valtio korvaa metsänomistajalle kustannukset, joita tulonmenetyksistä aiheutuu. Kunnat voivat saada osakorvauksen suojelualueen perustamisesta aiheutuvista metsätaloudellisista menetyksistä. METSO-monimuotoisuusohjelman avulla voidaan tehdä myös aktiivista luonnonhoitoa. Yksityisomistuksessa oleville metsille on voitu tehdä myös vapaaehtoinen suojelusopimus metsän monimuotoisuuden turvaamiseksi 10–20 vuodeksi. Ohjelma tarjoaa metsänomistajille keinoja turvata metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja lajistoltaan monipuolisia metsäluontokohteita. Arvion pe- rustana ovat luonnontieteelliset seikat. Metsien monimuotoisuuden tärkeimpiin rakennepiirteisiin kuuluvat lahopuun määrä, jalot lehtipuut ja järeät haavat sekä palanut ja hiiltynyt puuaines. Elinympäristöt on jaoteltu valintaperusteissa kolmeen arvoluokkaan I–III. Ensisijaisia METSO-monimuotoisuusohjelman kohteita ovat metsien monimuotoisuudelle merkittävät I-luokan kohteet. Harvinaisia tai harvinaistuvia elinympäristöjä ovat lehdot, korvet, metsäluhdat, metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot, pienvesien lähimetsät, puustoiset suot, paahdeympäristöt, kangasmetsien lahopuustoiset kehitysvaiheet ja puustoiset perinnebiotoopit. Vuosina 2011–2012 tehtiin kaupungin omistamissa metsissä METSO-ohjelman mukaisten elinympäristöjen kartoitus. Tässä ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa selvitettiin kohteet luonnontieteellisten valintakriteerien mukaisesti. Vuonna 2011 tehdyssä inventoinnissa rajattiin METSO-kohteiksi kaupungin metsäsuunnitelmiin noin 10 % selvitetystä pinta-alasta. Yleisin luontotyyppi oli runsaslahopuustoinen kangasmetsä. Yhteensä METSO-kriteerit täyttäviä kohteita oli hieman yli 600 hehtaaria. Löydetyt METSO I ja METSO II -arvoluokan kohteet on valtaosaksi otettu huomioon myös Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2012-2020 joko rauhoitettavina METSO-kohteina tai arvometsinä. METSO III-kohteiden kehittymistä seurataan ja niiden arvokkaat ominaisuudet otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Edustavimmista kohteista perustetaan tulevaisuudessa luonnonsuojelualueita. Lähteet: • Salovaara, M. (toim.), 2009. Ympäristön tila Tampereella 2008. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2009. Tampere. • Tampereen kaupunki, 2012. Metsät –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/metsat.html [25.10.2012]. • Tampereen kaupunki, kiinteistötoimi, 2009. Mansen Mettät – Voimavara ja Mahdollisuus. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/metsat/toimintamallinvalmistelu.html [25.10.2012]. • Tuominen, Anne J., Kirjallinen tieto YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Luonnonsuojelu KAUPUNGIN YLEINEN KE 19 Luonnonsuojelu Luonnon monimuotoisuus Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan elämän koko kirjoa; lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Osana luonnon monimuotoisuutta voidaan puhua myös maisematason monimuotoisuudesta, geologisesta monimuotoisuudesta tai ekosysteemien toimivuudesta. Maapallon luonnon monimuotoisuus, biodiversiteetti, koostuu miljoonista eläin-, kasvi- ja sienilajeista. Suomen luonnossa eri eliölajeja on kymmeniä tuhansia. Osa näistä on uhanalaisia lukuisien ympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi. Osa lajistosta voi runsastua voimakkaastikin elinympäristöjen muuttuessa suotuisammiksi, mutta osa vähenee ja saattaa kadota kokonaan. Luonnon monimuotoisuus on siis luonnon kirjon vaihtelevuutta ja rikkautta. Ihmisen luontoon kohdistama paine on moninkertaistunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Tästä seurauksena eliöstössä on tapahtumassa rajujakin muutoksia. Osa näistä heijastuu myös Pirkanmaan ja Tampereen eläimistössä ja kasvistossa. Monimuotoisuuden merkitys luonnossa ilmenee mm. puskurikykynä ulkoisia muutoksia vastaan. Monimuotoinen elinympäristö on vastustuskykyisempi korjaamaan luonnossa tapahtuvat häiriöt. Luonnon monimuotoisuuden täyttä merkitystä ei tunneta, ja siten sen muutoksilla voi olla arvaamattomiakin vaikutuksia. Monimuotoisuuden suojeluun, hoitoon sekä haitallisten muutosten ehkäisemiseen etsitään keinoja kartoitus-, tutkimus- ja seurantatietojen pohjalta. Tiedot tallennetaan eri hallinnonalojen paikkatietojärjestelmiin ja sitä kautta tulokset hyödyttävät tutkimusta, maankäytön suunnittelua, metsien hoitoa ja muuta ympäristöämme koskevaa päätöksentekoa. Silmällä pidettävää raidankeuhkojäkälää esiintyy Teiskon Nallissa, luonnonsuojeluohjelman kohteella. Kuusimaapuulla kasvava ruostekääpä viihtyy Pirttijärven puronvarrella. Sarjatalvikki on luokiteltu silmällä pidettäväksi – sillä on Tampereella kolme-neljä kasvupaikkaa. Luonnonsuojelu Luonnonsuojelulain mukaisesti suojellut alueet ja luonnonmuistomerkit Luonnon monimuotoisuuden eräs turvaamistoimi on luonnonsuojelualueiden perustaminen. Luonnonsuojelualue voidaan perustaa yksityisille maille, jollaisiksi myös kaupunkien omistamat maat luonnonsuojelulainsäädännössä luetaan, alueellisen ELY-keskuksen päätöksellä. Luonnonsuojelualueen perustamispäätöksessä luetellaan myös alueen rauhoitusmääräykset, eli alueella kielletyt ja sallitut toimet. Tavallisesti luonnonsuojelualueilla ei ole tarpeen rajoittaa jokamiehenoikeuksien mukaista liikkumista tai marjastamista ja sienestämistä. Kiellettyä on yleensä luontoarvojen vaarantaminen esimerkiksi rakentamalla ja metsää hakkaamalla. Alue voidaan suojella myös luonnonsuojelulain 29 §:n perusteella, jonka mukaan tietyt luonnontilaiset tai luonnontilaiseen verrattavat luontotyypit ovat lain nojalla suojeltuja. Rajauspäätöksen tekee ELY-keskus. Näitä luontotyyppejä on laissa lueteltu yhdeksää eri tyyppiä. Tampereella näistä luontotyypeistä on suojeltu lähinnä luontaisesti syntyneitä jalopuulehtoja, kun niillä on 20 kappaletta runkomaisia (puu, jonka läpimitta on 1,3 metrin korkeudella yli 7 cm) jalopuita hehtaarilla. Jaloista lehtipuista Tampereen seudulla esiintyvät metsälehmus, vaahtera, kynäjalava ja vuorijalava. Luonnonsuojelulain 47 §:ssä määrätään erityisesti suojeltavista lajeista, joiden esiintymisalueet voidaan rauhoittaa ELY-keskuksen päätöksellä. Tällöin niiden esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen tulee kielletyksi. Erityisesti suojeltavaksi voidaan asetuksella määrätä sellainen uhanalainen laji, jonka häviämisuhka on ilmeinen, ja siten katsotaan sen tarvitsevan erityisiä turvaamistoimia. Tampereella tavatut erityisesti suojeltavat lajit on lueteltu taulukossa 2. Näistä lajeista ahdeyökköselle ja tummaverkkoperhoselle on muodostettu ELY:n rajauspäätöksellä suojelualueita Tampereella. Luonnonmuistomerkiksi voidaan luonnonsuojelulain 23 § mukaisesti rauhoittaa erityisen merkittävä puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella. Kunta päättää alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella 23 §:ssä tarkoitetun, yksityisen omistamalla maalla olevan luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta. Kokonaisuudessaan Tampereella on rauhoitettu vuosien 2008-2014 välisenä aikana 13 uutta kohdetta, joista kuusi on Tampereen kaupungin omistuksessa. Lisäksi Tampereen kaupungin omistamille alueille kaupungin ulkopuolella, Ruovedelle ja Vilppulaan, on perustettu kaksi uutta luonnonsuojelualuetta. Uusien alueiden pin- 20 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 ta-ala on yhteensä 209 hehtaaria. Näistä 135 hehtaaria on Tampereen kaupungin omistuksessa, mistä yhteensä 32,7 hehtaaria sijaitsee kaupungin rajojen ulkopuolella. Uusien rauhoitusten myötä kaikkien luonnonsuojelulailla suojeltujen alueiden kokonaispinta-ala Tampereella 1.9.2014 on 483,6 hehtaaria, joista maa-alueita on n. 464,2 hehtaaria. Tämä on noin 0,90% Tampereen kaupungin maapinta-alasta. Osa luonnonsuojelualueista on rauhoitettu yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi metsien monimuotoisuutta turvaavan METSO-rahoituksen avulla. ELY-keskuksen rajaa- Erittäin uhanalainen kuoppajänönkorva kasvaa Kaukaniemessä toisella suomalaisella kasvupaikallaan. Taulukko 2. Erityisesti suojeltavat lajit Tampereella. Nimi Tieteellinen nimi Ahdeyökkönen Athetis gluteosa Etelänkoipikorri Nemoura dubitans Imeläkurjenherne Astragalus glycyphyllos Juovaharjakas Chimarra marginata Purosuomusammal Radula linderbergiana Kantokinnassammal Scapania apiculata Ketokatkero Gentianella campestris Kolokärpänsammal Rhabdoweisia crispata Korpihohtosammal Herzogiella turfacea Kuoppajänönkorva Otidea phlebophora Mäkihiilikoi Anacampsis fuscella Noropalkonen Hydroptila occulta Nuijasarvisieni Xylaria polymorpha Palosirkka Psophus stridulus Purosuomusammal Radula lindenbergiana Saunionoidanlukko Botrychium matricariifolium Tummaverkkoperhonen Melitaea diamina Luonnonsuojelu KAUPUNGIN YLEINEN KE 21 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Taulukko 3. Vuosina 2008 – 2014 luonnonsuojelulain mukaisesti suojellut alueet Tampereen kaupungin alueella ja Tampereen kaupungin omistamilla alueilla. (* = Maanomistaja Tampereen kaupunki) Alue Inkisen metsä, Teisko Pinta-ala Rauhoituspvm Lisätietoa 7,5 ha 27.5.2008 Hirsisaari, Ruovesi* 11,7 ha 26.6.2008 Nuijaniemi, Vilppula* 21,0 ha 26.6.2008 Ruokoperkoon metsä, Teisko 2,6 ha 8.8.2008 Savolaisen metsä, Teisko 3,3 ha 7.10.2008 Juhansuon lehmusmetsikkö, Tampere* 0,53 ha 11.12.2008 Luonnonsuojelulain 29 §:n luontotyyppirajaus Peltolammin Rukkamäen lehmusmetsikkö, Tampere* 0,37 ha 17.9.2009 Luonnonsuojelulain 29 §:n luontotyyppirajaus Virtasen metsä, Isosaari, Teisko 2,5 ha 26.4.2010 Kauppi-Niihaman Soukonvuori* 45,5 ha 18.3.2011 Majaketo II, Teisko 12,8 ha 28.11.2011 Halimasjärven ls-alueen laajennus, Tampere* 20,7 ha 2.10.2013 Ahdeyökkösen esiintymä, Nekalan ratapiha, Tampere 1,1 ha 13.2.2014 Luonnonsuojelulain 47 §:n erityisesti suojeltavan lajin rajaus Tummaverkkoperhosen esiintymä, Näätäsuo, Tampere* 17,6 ha 13.2.2014 Luonnonsuojelulain 47 §:n erityisesti suojeltavan lajin rajaus Holma, Teisko* 17,2 ha 25.6.2014 Ruokosen metsä, Aitolahti Hirviniemi 44,9 ha 24.6.2014 Yhteensä 209,3 ha malla luontotyypin rauhoituspäätöksellä on muodostettu kaksi uutta aluetta, molemmat metsälehmuslehtoja, yhteispinta-alaltaan 0,94 hehtaaria. ELY-keskuksen rajauspäätöksellä suojeltaviksi tuli myös kaksi erityisesti suojeltavan lajin tärkeää esiintymispaikkaa, ahdeyökkösen esiintymä Tampereen Nekalan ratapihan alueella sekä tummaverkkoperhosen esiintymä Tarastejärven Näätäsuolla. Lisäksi luonnonmuistomerkiksi rauhoitettiin Teiskon Saarijärven iäkäs ja komea maisemamänty vuonna 2012. Luonnonsuojeluohjelma Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma vuosille 2012–2020 hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 10.12.2012. Luonnonsuojeluohjelmassa määritellään Tampereen luonnonsuojelutyön lähtökohdat ja perusteet. Luonnonsuojeluohjelmassa tuodaan esille tärkeimmät tiedossa olevat suojeltavat luontokohteet ja -alueet, joita on 67 kappaletta. Näistä 31 esitetään rauhoitettavaksi luonnonsuojelualueina, seitsemän hoitokohteina, kahdeksan arvometsinä ja 21 kaavalla suojeltuina kohteina. Kohteet on esitetty kohdekortteina ja ne ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaupungin omistuksessa. Ohjelman mukaan luonnonsuojelualueita perustetaan vuoteen 2020 mennessä yhteensä 923 hehtaaria, mikä merkitsee luonnonsuojelualueiden pinta-alan kasvamista yli kaksinkertaiseksi. Tämä nostaa luonnonsuojelualueiden pinta-alan 2,5 %:iin maapinta-alasta. Rauhoittamisen jälkeen luonnonsuojelualueita on yhteensä 1340 hehtaaria. Kohteiden luonnonarvojen turvaamisen keinoina ohjelmassa esitetään perinteisen luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen ohella suojelua kaavalla kaavamerkinnöin, hoitoluokitusta arvometsäksi ja yksittäistapauksissa muita soveltuvia keinoja. Lisäksi määritellään tarvittavat hoitotoimenpiteet luonnonarvojen säilyttämiseksi, suojelun ajankohta sekä alueilla tarvittavat opasteet, muut rakenteet ja niiden kunnossapito. Rauhoitettavista alueista merkittävin on suuri metsäalue, Kintulammen virkistysalue, joka on laajuudeltaan 555 hehtaaria. Se muodostaa Vattulan jo perustetun luonnonsuojelualueen kanssa yhtenäisen kokonaisuuden ja on rauhoituksen jälkeen Seitsemisen ja Helvetinjärven jälkeen laajin rauhoitettu metsäalue Pirkanmaalla. Lisäksi rauhoitetaan useita pienempiä mutta merkittäviä alueita, kuten lintujärvenä tunnettu Iidesjärvi (91 hehtaaria) Luonnonsuojelu 22 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Ollinoja Halimasjärven luonnonsuojelualueella. Halimasjärven laskuojan jyrkänne. Ahokissankäpälä on silmälläpidettävä ketolaji. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 ja Hervantajärven-Makkarajärven vanhan metsän alue (83 hehtaaria) ja muita pienempiä alueita. Ohjelmassa on lisäksi luetteloitu Tampereen uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lajit ja niiden esiintymisen seurannan avuksi on laadittu seurantaohjelma. Hoitokohteet ovat pienialaisia ja vaativat säännöllistä hoitoa esim. niittämällä heinikkoa ja poistamalla pensaikkoa. Näin hoidetaan esim. perhosniittyjä ja -ketoja sekä tiettyjä kasvikohteita. Alueiden hoitotoimenpiteisiin kuuluu myös vieraslajien torjunta. Vieraslajeina minkki ja supikoira ovat vaaraksi lintujärvien vesilinnustolle ja esimerkiksi Iidesjärveltä supikoiria on poistettu säännöllisesti. Hallitsemattomasti luontoon ryöstäytyneitä vieraita kasvilajeja ovat esim. komealupiini, persian- ja kaukasianjättiputki sekä jättipalsami. Osalla kohteista liikkumista helpotetaan tuottamalla erilaisia rakenteita, kuten luontopolkuja, pitkospuita, lintutorneja, esittelytauluja ja opasteita. Tätä varten määritellään vuoteen 2020 asti ulottuva alueiden seuranta- ja perustamisohjelma. Lajistoselvitykset Kasvilajisto ja sen hoitotoimet Uhanalaisten kasvien esiintymispaikkojen kartoitusta on jatkettu. Kartoituksessa on arvioitu esiintymän laajuus sekä kukinnan runsaus. Esiintymispaikka on määritelty GPS-paikantimella, jotta esiintymät on saatu kaupungin paikkatietojärjestelmään mahdollisimman tarkasti. Kasviesiintymiä voidaan myöhemminkin sen avulla helposti seurata. Inventoitavia lajeja ovat olleet: konnanulpukka, korpisorsimo, korpinurmikka, hajuheinä, hoikkavilla, lettovilla, kullero, soikkokaksikko, herttakaksikko, suopunakämmekkä, ahokirkiruoho, tikankontti, ahonoidan- Silmälläpidettäväksi luokiteltu kangasajuruoho esiintyy avoimilla, paahteisilla harjurinteillä, ja kasvustojen säilyminen vaatii usein hoitotoimia. Luonnonsuojelu KAUPUNGIN YLEINEN KE 23 lukko, saunionoidanlukko, lietetatar, vaivero ja sarjatalvikki. Näistä täysin uusi laji Tampereelle oli vuonna 2011 pohjois-Teiskosta löydetty Kallionpään rämeellä kasvava varpukasvi, vaivero. Hoitotyöt ovat erityisen tärkeitä umpeutuvilla kedoilla ja ilman niitä lyhytruohoisten alueiden kasvilajisto on vaarassa hävitä. Hoitotalkoita on tehty vuosittain Teiskon Jylhänperän Koivulassa (0,2 hehtaaria) ja Viitapohjan IsoMurrossa (0,4 hehtaaria). Kumpikin keto ja niitty ovat erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan ketokatkeron tärkeä kasvupaikka, mutta alueilla kasvaa myös muita uhanalaisia lajeja, kuten ahonoidanlukko, ketonoidanlukko, ahokirkiruoho ja ahosilmäruoho. Hoitotyöt on tehty vapaaehtoisin talkootöin. Talkoiden ansiosta heleän sinikukkaiset ketokatkeroesiintymät ovat runsastuneet vuosi vuodelta, mutta myös noidanlukkojen määrä on molemmilla paikoilla kasvanut. Vuoden 2012 kartoituksessa Iso-Murron alueelta löytyi 17 ketonoidanlukkoa, 10 ahosilmäruohoa ja 81 ketokatkeroa. Jylhänperän ketokatkeroesiintymä on nyt yksi Suomen suurimmista, vuonna 2012 siellä kasvoi lähes 1200 ketokatkeroyksilöä. Ahokirkiruohon ja ahosilmäruohon tilanne sen sijaan on edelleen hyvin uhanalainen. Ympäristönsuojeluyksikön ”kumminiittyä” Lintukallion Näätäsuota on hoidettu talkootöin vuodesta 2009 lähtien sillä elävän Tampereen tunnuseläimen, tummaverkkoperhosen elinolojen parantamiseksi. Vuonna 2012 alueella nähtiinkin kymmenkunta tummaverkkoperhosta, vuonna 2013 4 kpl ja vuonna 2014 samaten 4 kpl. Edellisen kerran perhosta tavattiin niityllä vuonna 2008. Taulukko 4. Ketokatkerot Jylhänperän Koivulassa ja Iso-Murrossa 2000-luvulla. Taulukossa on kukkivien yksilöiden lukumäärä. Kasvi on kaksivuotinen ja kukkii toisena vuotenaan. Vuosi Koivula Iso-Murto 2000 41 - 2001 117 7 2002 - - 2003 220 - 2004 246 12 2005 181 3 2006 203 - 2007 556 11 2008 1094 57 2009 232 9 2010 692 92 2011 800 1 2012 1200 81 Luonnonsuojelu 24 Taulukko 5. Iidesjärven pesimälinnusto 2000-luvulla (paria/reviiriä). Laji 2001 2006 2011 Silkkiuikku 10 9 9 Sinisorsa 24 22 25 Lapasorsa 1 2 2 Haapana 3 1 1 Tavi 1 3 2 Heinätavi 1 1 - Punasotka 2 2 1 Telkkä 6 2 5 Luhtakana - 1 1 Luhtahuitti - 1 2 Nokikana 3 13 3 Liejukana 1 1 1 Taivaanvuohi 1 - 2 370 455 85 30 42 45 4 4 3 10 11 18 467 569 205 Naurulokki Ruokokerttunen Rytikerttunen Pajusirkku Yhteensä Sammalesiintymistä tarkistettiin vuonna 2012 erityisesti suojeltavan kolokärpänsammalen esiintymän tilanne Hikivuoressa ja vaarantuneen purosuomusammalen esiintymä Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualueella. Molemmat olivat elinvoimaisia. Sienet Sienilajistoselvityksiä on tehty tähän mennessä varsin vähän niiden työläyden ja asiantuntijoiden vähyyden johdosta. Kääpä- ja kääväkässelvitysten avulla voidaan arvioida metsien ikääntyneisyyttä, luonnontilaisuutta sekä lahopuun määrää ja sitä kautta metsäalueiden arvoa luonnonsuojelua silmällä pitäen. Pitkäniemen Hevoshaassa ja Teiskon Vattulan vanhalla luonnonsuojelualueella tehdyissä kääpäselvityksissä löydettiin useita uhanalaistarkastelun alaisia lajeja kuten silmällä pidettävät pohjanrypykkä, lumokääpä, rusokantokääpä, tippakääpä (vain Vattulasta), rustikka (Vattulasta ja Hevoshaasta) ja vuotikankääpä (vain Hevoshaasta). Valtakunnallisesti harvinainen kelmutoukkio löydettiin Hevoshaasta. Vattulasta kirjattiin 53 kääpälajia ja sen suojelupistearvoksi saatiin 11, mikä on varsin korkea metsän luonnontilaisuutta osoittava pistearvo. Hevoshaasta saatiin kokonaismääräksi 30 kääpälajia. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Iidesjärven rantojen kääväkäskartoituksessa (julkaisematon) paras löytö oli silmälläpidettäväksi luokiteltu harjasorakas. Erittäin uhanalainen ja erityissuojeltava kuoppajänönkorva löytyi Kaukaniemestä v. 2011 ja vuonna 2012 sitä kasvoi edelleen kymmenkunta itiöemää vanhan kartanonpuiston lehdossa vuohenputkien siimeksessä. Lajin esiintymispaikkaa tarkkaillaan vuosittain. Toista erityissuojeltavaa lajia, nuijasarvisientä, ei ole nähty vuoden 2000 jälkeen kasvupaikallaan Pättiniemenpuistossa, mutta se saattaa silti siellä vielä kasvaa, koska sen vaatimaa elinympäristöä on jäljellä. Syksyllä 2014 tehtiin kääpäkartoitukset Kaukajärven Levonmäestä ja Lahdesjärveltä. Erityisesti viimemainitulta alueelta löytyi useita harvinaisia kääpälajeja, kuten silmällä pidettävä valkorihmakääpä. Linnut Linnustoselvitykset kuuluvat luontokohteiden perusselvityksiin. Tyypillisimpiä linnustokohteita ovat rehevöityneet järvet sekä lehtomaiset alueet. Linnustoselvityksiä on tehty Iidesjärveltä, Härmälän Vähäjärveltä ja Teiskon Nuutilanlahdelta. Iidesjärvellä linnustoa on inventoitu vajaan kymmenen vuoden välein jo 1970-luvulta alkaen, joten alueen vesilinnuston muutokset pitkällä aikavälillä tunnetaan varsin hyvin. Vesi- ja rantalinnusto on muuten pysynyt varsin vakaana, mutta tummahuppuisten naurulokkien määrä romahti aiemmasta lähes 500 parista alle sataan pariin vuosien 2006 ja 2011 välisenä aikana. Parimäärän väheneminen heijastaa naurulokkien kannanmuutosten yleistä trendiä koko Suomessa. Sen sijaan vesilintulajien määrä on säilynyt lähes ennallaan harvinaistunutta tukkasotkaa lukuun ottamatta, joka on kadonnut järveltä. Viime vuosien vakiintunut pesimälaji on vaarantuneeksi luokiteltu liejukana. Kokonaisparimäärän radikaali pieneneminen johtuu kuitenkin naurulokkikannan romahtamisesta. Samasta syystä myös Teiskon Nuutilanlahden linnuston rakenne oli yksipuolistunut ja parimäärät vähentyneet edelliskertaisesta, vuoden 1992 inventoinnista. Härmälän Vähäjärven lajimäärä on niukka ja senkin lajisto on yksipuolistunut. Lehto- ja muuta metsälinnustoa inventoitiin Särkijärveltä, Vuoreksesta, Villilänsaaresta ja Pitkäniemen Hevoshaasta. Pohjois-Teiskossa, Ylisen Pirttijärven rantakorvessa havaittiin vaarantuneen pohjansirkun reviiri vuonna 2012 ensimmäistä kertaa Tampereella 2000-luvun aikana. Villilänsaari on erityisen arvokas lintulehto, jonka lintutiheys on huomattava. Se on kuulunut myös pitkään luontopolkuretkien kohteisiin. Myös Pitkäniemen Hevoshaan alue on samankaltaista rehevää lehtoa ja molemmat alueet kuuluvatkin luonnonsuojeluohjelman tarkoittamiin luonnonsuojelulailla rauhoitettaviin kohteisiin. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Luonnonsuojelu KAUPUNGIN YLEINEN KE 25 Muut eläimet Liito-orava, kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ja viitasammakko kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IVa mukaisiin lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Siksi niiden esiintymisen selvittäminen on erityisen tärkeää maankäytön suunnitteluun liittyvissä hankkeissa mutta myös ennakoivan suojelun kannalta. Liito-oravaa silmällä pitäen on tärkeää säilyttää sen kulkuyhteydet sekä lisääntymis- ja levähdysalueet. Viitasammakon esiintymistä on selvitetty Iidesjärvellä, kantakaupungin pikkulammikoissa ja Teiskon Nuutilanlahdessa. Sen hämärissä kuuluva pulputtava ääni on helppo tunnistaa. Vaikka viitasammakolla onkin pysyvä ja voimakas kanta Tampereella, se rajoittuu kantakaupungissa varsin harvoihin, runsasravinteisiin järviin, kuten Iidesjärveen, Härmälän Vähäjärveen ja Alasjärveen. Viitasammakosta on myös satunnaishavaintoja eri puolilta kantakaupunkia ja Aitolahti-Teiskoa. Näyttävän näköinen täplälampikorento on myös direktiivilaji. Sen esiintyminen huomattiin Iidesjärven itäpäässä vuonna 2011. Sen tarkemmasta esiintymisestä tehdyssä selvityksessä vuonna 2012 laji havaittiin kolmasti eri puolilla Iidesjärven itäpään luhtaniityillä. Hyönteislajistoa on selvitetty seuraavista kohteista: Villilänsaari, Pitkäniemen Hevoshaka, Pispala-Tahmelan alue, Vuoreksen Koukkujärvi (lummelampikorennot), Sarankulman alue, Atalan Risson alue, Peltolammi (virnasinisiipi) ja Aitolahden-Teiskon alue (tummaverkkoperhonen). Vuonna 2012 selvitettiin eräiden harvinaisten hyönteislajien esiintymien nykytilaa Tampereella (ajuruohosulkanen, kuultomittari, ahdeyökkönen, viheryökkönen, nunnamittari, korokoi, noropalkonen ja viherasekärpänen). Tässä yhteydessä havaittiin mm. erittäin uhanalaisen ja erityissuojeltavan lajin ahdeyökkösen uusi esiintymä Peltolammilla. Ahdeyökkösen esiintymät ovat tällä hetkellä ilmeisen elinvoimaiset Tampereella. Toisin on käynyt viheryökkösen. Sen esiintymispaikka todettiin lähes tuhoutuneeksi. Noropalkosta tavoitettiin Peltolammilta kolme yksilöä. Muiden lajien esiintymät todettiin olemassa oleviksi paitsi nunnamittarin, korokoin, kuultomittarin, jota ei vuonna 2012 tavattu. Tästä huolimatta ne voivat edelleen elää esiintymispaikoillaan ja tarvitsevat siten toistuvaa seurantaa. Mäkihiilikoin esiintymät Villilässä ja Iidesjärvellä lienevät edelleen elinvoimaiset. Liito-oravan poikaset pesässään. Liito-oravan jätoksia keväthangella. Lähteet: • Helle, K. 2012: Täsmähoidolla palkitsevia tuloksia uhanalaisen ketokatkeron esiintymillä. – Lutukka 28: 88-94. • Korte, K.& Kosonen, L. 2003: Tampereen arvokkaat luontokohteet. – Tampereen kaupunki, ympäristövalvonnan julkaisuja 4/2003, 144 ss. • Kytömäki, J. 2010: Teiskon Vattulan kääpäselvitys. 2010 – Raportti, Tampereen kaupunki, 12 ss. • Kytömäki, J. 2010: Nokian Pitkäniemen Hevoshaan kääpäselvitys. -Raportti, Tampereen kaupunki, 11 ss. • Macrolep: 2012: Villilänsaaren suurperhoset. – Raportti, Tampereen kaupunki 7 ss. • Rintamäki, P. 2011: Tampereen Iidesjärven linnustoselvitys. – Raportti. Tampereen kaupunki, 16 ss. • Rintamäki, P. 2012: Tampereen Vähäjärven ranta- ja vesilinnusto 2012. – Raportti. Tampereen kaupunki 6 ss. • Rintamäki, P. 2012: Tampereen Teiskon Velaatanjärven Nuutilanlahden ranta- ja vesilinnusto 2012.- Raportti, Tampereen kaupunki, 9 ss. • Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 2012: Raportti hyönteiskartoituksista Tampereen kaupungin alueella. – Raportti, Tampereen kaupunki, 10 ss. • Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma vuosille 2012-2020, ympäristönsuojeluyksikön julkaisuja 1/2013 Viheralueet 26 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Viheralueet Viheralueet suunnittelussa ja osana ekosysteemipalveluita Viheralueilla ja metsillä on rakennetussa kaupunkiympäristössä korostunut arvo. Ne toimivat asukkaiden virkistäytymis- ja harrastuspaikkoina, tarjoavat esteettisiä elämyksiä ja ovat osa maisemakokonaisuutta. Uusimpien tutkimusten mukaan viheralueilla virkistäytymisellä on suoria, mitattavissa olevia positiivisia terveydellisiä vaikutuksia. Luonto virkistää mieltä, vähentää stressiä ja auttaa monella muullakin tavalla ylläpitämään terveyttä. Viheralueilla on suuri merkitys kaupunkirakenteen toimintaan esimerkiksi hulevesien hallinnassa ja pienilmaston säätelyssä. Kaupunkiympäristön suojeltavista tai muuten huomioitavista luontoarvoista suuri osa sijoittuu viheralueille, ja ne toimivat myös ekologisena verkostona, jota pitkin eliöt pääsevät levittäytymään eri alueiden välillä. Kaupunkivihreä onkin huomattava ekosysteemipalveluiden tuottaja. Ekosysteemipalveluita ovat kaikki ihmisen luonnosta saamat aineettomat ja aineelliset hyödyt. Ekosysteemipalveluille on ominaista niiden riippuvuus toisistaan ja yhden tekijän poistaminen saattaa heikentää tai jopa estää useiden ekosysteemipalveluiden toiminnan. Esimerkiksi metsän hakkaaminen vaikuttaa useaan ekosysteemipalveluun, sillä metsä säätelee paikallista mikroilmastoa, estää eroosiota, puhdistaa ilmaa ja säätelee veden kiertoa. Myös kasvien pölytys ihmisille on elintärkeä ekosysteemipalvelu. Pölyttäjähyönteisten, lintujen ja nisäkkäiden sekä tuulen ja veden pölytystoiminta mahdollistaa siemenkasvien lisääntymisen ja geneettisen monimuotoisuuden. Tämä puolestaan vaikuttaa viljelykasvien satotuottoihin ja paikallisten kasvilajien säilymiseen. Ekosysteemin toimivuutta voidaan arvioida sen palautumiskyvyn kautta. Kuluneet kaupunkimetsät, joista aluskasvillisuus on hävinnyt ja puiden juuret paljastuneet, eivät aina palaudu ennalleen, vaan muuttuvat toisentyyppisiksi ekosysteemeiksi. Näiden ekosysteemipalveluiden taso ei välttämättä ole yhtä korkea kuin alkuperäisen ekosysteemin. Monimuotoinen luonto ja sen tuottamat ekosysteemipalvelut ovat ihmisen hyvinvoinnin perusta. Monet nykyihmisen toimista kuitenkin tuhoavat luonnon monimuotoisuutta ja heikentävät ekosysteemien kykyä tuottaa ihmisille tärkeitä palveluja. Tampereella viheralueiden merkitystä ja hoitoa on selvitetty v. 2008 valmistuneessa Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä (KYMS) ja Tampereen kaupungin viheralueohjelmassa 2005–2014 (VAO). Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys laadittiin maankäytön suunnittelun tueksi ja siinä osoitetaan maiseman arvot ja viherverkon kehittämistarpeet sekä määritetään ja rajataan tärkeitä arvoja sisältävät alueet. Vuosille 2005–2014 laadittu Tampereen kaupungin viheralueohjelma puolestaan ohjaa viheralueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa. Siinä määritellään viheralueiden kehittämistarpeet, kehittämistavoitteet ja -toimenpiteet. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä on määritelty kantakaupungin viherverkko ja sen merkittävimmät osat. Ympäristö- ja maisemaselvitys toimii maankäytön suunnittelun tukena. Siinä osoitetaan kantakaupungista ne alueet, joita luonnontalouden, maiseman, kaupunkikuvan tai virkistystoimintojen kannalta tulisi säilyttää tai muuttaa mahdollisimman vähän. Merkittäviksi viherverkon osiksi KYMS:ssä on osoitettu ne kohteet, jotka luonnontalouden, maiseman, kaupunkikuvan sekä virkistystoimintojen kannalta pitäisi säilyttää rakentamattomina. Näitä merkittäviä viherverkon osia on selvityksessä yhteensä 56. Tampereen kantakaupungin viherverkon runkona on laaja-alainen keskuspuisto sekä aluepuistot. Niitä täydentävät keskusta-, edustus- ja erikoispuistot sekä asuntoalueiden sisäiset puistot, jotka yhdistetään toisiinsa viher- tai kevyenliikenteen yhteyksillä. Viherverkon yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on juuri verkon katkeamattomuus. Lisäksi viheralueita pyritään varaamaan tasaisesti kaupungin eri osiin. Viheralueiden määrää ja sijaintia ohjataan rakennetuilla alueilla kaavoituksen avulla. Osayleiskaavassa viheralueet merkitään pääpiirteittäin ja asemakaavatasolla YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 27 KAUPUNGINViheralueet YLEINEN KE Ulkoilureitti Iidesjärvellä. viheralueiden kaavamerkintä ja sijoittuminen suhteessa rakennettuun ympäristöön täsmennetään. Rakennettaviin ja kunnostettaviin puistoihin voidaan laatia tarkempi vihersuunnitelma, jossa määritellään mm. rakenteet, istutukset ja valaistustarpeet. Tampereella 1990-luvulta alkaen tehty täydennyskaavoitus on merkinnyt useiden viheralueiden tai niiden osien muuttamista asumiskäyttöön. Kaavoituksen ulottuessa yhä uusille alueille rakentamattomien luontoalueiden määrä on vähentynyt. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksen kohteiden säilyminen ja tavoitteiden saavuttaminen kasvavan kaupungin paineessa on osoittautunut paikoin ongelmalliseksi. Viherverkon laitamille on kaavoitettu ja rakennettu uusia kohteita, ja monilla kohdin viheralueet ovat supistuneet ja niiden väliset kulkuyhteydet ovat kaventuneet. Tämä näkyy myös kansalaisten huolena: tamperelaisille tehdyssä ympäristöasennekyselyssä (2012) liiallisesta ja liian tiiviistä rakentamisesta ja viheralueiden riittävyydestä oli huolissaan yli 60 % vastaajista. Vuonna 2011 Tampereella laadittiin yhdyskuntarakenteen eheyttämissuunnitelma, ns. Ehyt-hanke, jonka tavoitteeksi asetettiin etsiä asuntorakentamiseen soveltuvia alueita Tampereen kantakaupungin olevaa rakennetta täydentäen ja jatkaen. Osa ehyt-hankkeen ehdotetuista täydennysrakentamiskohteista sijoittuu viheralueille supistaen viheralueiden verkostoa kaupunkirakenteen sisällä, ja johtopäätöksissä tunnistetaankin tarve suunnitella täydennysrakentaminen ympäristöarvoja tukien. Ehyt-hankkeen yhtenä jatkotyönä käynnistyi vuonna 2012 Avoimien maisemien selvitys, jonka tavoitteena on luoda kokonaiskuva erityyppisistä avoimista maisematiloista, kartoittaa ja arvottaa kantakaupungin merkittävät avoimet maisemat, arvioida niiden suhdetta kaupunkirakenteeseen ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen, sekä luoda edellytyksiä avointen maisematilojen säilymiseen aktiivisen hoidon piirissä ja alueellisesti yhtenäisinä. Viheralueiden määrä ja laatu Vuonna 2013 Tampereella on asemakaavoitettuja viheralueita vihersuunnittelun tilastoinnin mukaan yli 2500 hehtaaria. Kaupungin kasvun myötä myös asemakaavoitettujen ja kunnossapidettyjen viheralueiden pinta-ala on jatkuvasti kasvanut. Koska Tampereen väkiluku on myös kasvanut, on viheralueiden määrä asukasta kohden pysynyt lähes ennallaan. Nykyään suurin osa viheralueista on taajamametsiä tai luonnonmukaisemmin hoidettuja viheralueita. Vain noin 8 % viheralueista on perinteisiä rakennettuja puistoja hoitoluokissa A1 ja A2. Viheralueet 28 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Taulukko 6. Asemakaavoitettujen viheralueiden määrä asukasta kohden vuosina 2008–2012. ha 2008 m2/as 2009 2010 2012 ha m2/as ha m2/as ha m2/as Rakennetut viheralueet A1–A3 454 21,9 438 20,8 439 20,7 434 20,2 Avoimet viheralueet B1–B5 130 6,3 147 7 146 6,9 154 7,1 1 262 60,8 1 310 62,3 1 315 62 1 325 61,6 Erityisalueet E1–E7* Taajamametsät C1–C5 *289 *13,9 260 12,4 246 11,6 198 9,2 Puisto muussa käytössä D1–D5* *304 272 12,9 302 14,1 325 15,1 30 1,4 33 1,5 81 3,8 2 457 116,2 2 481 116,3 2 516 116,9 Suojelualueet S* Yhteensä 2 439 116,4 *E-,D- ja S-luokat eivät ole vertailukelpoisia vuoden 2008 ja muiden vuosien välillä johtuen hoitoluokituksen uudistuksesta. Viheralueiden hoito ja viheralueluokitus Viheralueiden hoitoon vaikuttavat mm. kaavamääräykset ja keskustan laatutasovyöhykemäärittelyt. Myös asukasmielipiteitä kuunnellaan. Tampereella on otettu käyttöön jo 1990-luvun alkupuolella valtakunnallinen viheralueiden hoitoluokitus, jonka perusteella alueiden hoito ja töiden priorisointi voidaan määritellä. Nykyisin Tampereella on käytössä vuonna 2007 uudistetun valtakunnallisen hoitoluokituksen pohjalta muokattu luokitus. Tampereen luokituksessa erityisalueista (E) on erotettu osa uusiin S- ja D-luokkiin. S-luokan alueisiin luetaan luonnonsuojelualueet ja muut suojellut ja arvokkaat alueet. D-luokassa on alueita, jotka ovat muussa käytössä, esimerkiksi vuokrattuna olevia alueita. Lisäksi luokkien sisälle tehtiin pieniä täsmennyksiä. A-luokan rakennettuihin viheralueisiin (17 % viheralueista) kuuluvat edustusviheralueet (A1), käyttö- viheralueet (A2) ja käyttö- ja suojaviheralueet (A3). A1 ja A2 -luokissa hoito on intensiivistä ja säännöllistä perinteistä puistonhoitoa. A3-luokassa on pääosin luonnonkasvillisuutta, jolloin hoidon tavoite on kasvillisuuden monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden turvaaminen. B- luokan maisemapellot ja niityt (6 % viheralueista) sijaitsevat yleensä asutuksen reuna-alueilla tai osana laajempaa viheraluetta. Maisemapeltoja ja niittyjä on S3% E 8% A 17% D 13% B 6% C 53% Kuva 5. Tampereen viheralueet hoitoluokittain (Iris-Infraomaisuuden hallintajärjestelmä 28.3.2012). Lenkkipolku Irjalassa. KAUPUNGINViheralueet YLEINEN KE 29 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tampereella varsin vähän. Uutena luokkana avoimissa viheralueissa ovat B4 avoimet alueet ja näkymät sekä B5 arvoniityt. C-luokan taajamametsät (53 % viheralueista) kantakaupungin alueella jakautuvat lähimetsiin (C1), ulkoilu- ja virkistysmetsiin (C2) ja suojametsiin (C3), talousmetsiin (C4) sekä uutena hoitoluokkana arvometsiin (C5). Lähimetsät sijaitsevat asutuksen välittömässä läheisyydessä, ulkoilu- ja virkistysmetsät asutuksen liepeillä laajempina kaupunkirakenteelle väljyyttä antavina vyöhykkeinä. Suojametsät sijaitsevat pääväylien, teollisuusalueiden ja vesistöjen reuna-alueilla, ne toimivat suojavyöhykkeenä lieventäen melu-, pöly-, tuuli- ja saastehaittoja. Talousmetsiä on kaavoitetulla alueella hyvin vähän. Arvometsiin sisältyy alueita, jotka ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita kohteita maiseman, kulttuurin tai luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Arvometsiä hoidetaan metsän erityiset arvot huomioiden. Metsien hoidon periaatteita on kuvattu myös kaupungin metsävaroja käsittelevässä osuudessa. Edellä mainittu on viheryksikön käyttämä hoitoluokitus kantakaupungin alueella, mutta kiinteistötoimen metsäyksikkö on luokitellut metsäomaisuutensa hieman toisin eli metsät on luokiteltu ulkoilumetsiin, retkeilymetsiin ja talousmetsiin. Näistä ulkoilumetsät vastaavat lähinnä viheralueluokituksen taajamametsiä, retkeilymetsät ovat pääosin Teiskossa ja naapurikunnissa, kuten talousmetsätkin. Uusissa metsäsuunnitelmissa hoitoluokkia on kuitenkin jo huomioitu, mm. metsäluonnon arvokkaiksi elinympäristöiksi määritellyt ns. METSO-kohteet on luokiteltu arvometsiksi (C5). Uutena luokkana hoitoluokituksessa ovat D-hoitoluokat, joiden osuus on 13 % viheralueista. Näihin kuuluu esimerkiksi vielä luokittelemattomia uusia viheralu- eita, vuokrattuja alueita ja muussa omistuksessa olevia alueita. Lisäksi viheralueiden luokitukseen kuuluvat E-luokan erityisalueet (8 % viheralueista), jotka poikkeavat ominaisuuksiltaan muiden hoitoluokkien luonteesta. Esimerkiksi urheilukenttiä ja palstaviljelyalueita voidaan luokitella erityisalueiksi. Hoidon tavoitteet määritellään kohteittain aina erikseen. Luonnonsuojelualueille ja muille suojeltaville ja arvokkaille alueille on hoitoluokkien uudistuksessa muodostettu omat S-luokkansa, S1, S2 ja S3. Näiden alueiden hoito määritellään myös aina kohteittain erikseen, ja tarpeen mukaan laaditaan erillinen hoitosuunnitelma. Luonnonsuojelulain mukaisesti perustettaville luonnonsuojelualueille hoito- ja käyttösuunnitelman ja rauhoitusmääräykset hyväksyy ELY-keskus. Tampereen Viheralueohjelma (VAO) 2005–2014 Tampereen ensimmäinen Viheralueohjelma laadittiin vuosille 2005–2014. Se on viheralueiden kehittämistä koskeva kymmenvuotinen toimintasuunnitelma. Viheralueohjelmaa valmisteltaessa ei käyty varsinaista arvokeskustelua tärkeiden viheralueiden säilyttämisestä ja kehittämisestä, vaan todettiin, että merkittävät viheralueet määritellään Tampereen kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä (KYMS). Viheralueohjelma ohjaa viheralueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa ja sen tavoitteena on resurssien tarkoituksenmukainen kohdentaminen sekä niiden tehokas käyttö. Ohjelmassa määritellään viheralueita ja viherverkkoa koskevat kehittämistavoitteet sekä toimenpiteet Taulukko 7. Hoitoluokitus (Iris - Infraomaisuuden hallintajärjestelmä 2012) 0 - HOIDON ULKOPUOLELLA OLEVAT ALUEET D1 - MUU OMISTUS A1 - EDUSTUSVIHERALUEET D2 - LUOKITTELEMATON A2 - KÄYTTÖVIHERALUEET D3 - TAVOITELUOKKA MÄÄRITELTY A3 - KÄYTTÖ- JA SUOJAVIHERALUEET D4 - VUOKRATTU B1 - MAISEMAPELLOT D5 - MUU KÄYTTÖ B2 - MAISEMANIITYT E1 - URHEILUKENTÄT JA LIIKUNTA-ALUEET B3 - MAISEMANIITTY JA LAIDUNALUE E2 B4 - AVOIMET ALUEET JA NÄKYMÄT E3 B5 - ARVONIITTY E4 - VILJELYPALSTAT JA RYHMÄPUUTARHA-ALUEET C1 - LÄHIMETSÄT E5 - KOIRA-AITAUKSET JA KOIRIEN UITTOALUEET C2 - ULKOILU- JA VIRKISTYSMETSÄT E7 - MUUT ERITYISALUEET C3 - SUOJAMETSÄT S1 - LUONNONSUOJELUALUEET C4 - METSÄT S2 - MUUT SUOJELLUT ALUEET C5 - ARVOMETSÄ S3 - MUUT ARVOKKAAT ALUEET Viheralueet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi määritellään toteutusaikataulu ja arvio tarvittavista resursseista. Viheralueohjelmassa määriteltyjen toimenpiteiden toteutusta ovat haitanneet resurssipula ja organisaatiomuutokset. Lisäresursseja tarvittaviin kohteisiin ei ole juurikaan saatu. Viheralueohjelman määrittämistä toimenpiteistä eniten ovat edenneet viherpalveluohjelmat, joissa tarkastellaan viheralueiden palveluja. Viherpalveluohjelmat Viheralueohjelmassa määriteltiin tarpeita erillisille viherpalveluohjelmille. Viherpalveluja ovat kaikki kaupungin tiettyä tarkoitusta varten ylläpitämät toiminta- ja viheralueet. Niitä ovat esimerkiksi leikkipaikat, urheilu-, peli- ja lähikentät, kevyen liikenteen väylät, rakennetut puistot ja puistokäytävät sekä ulkoilureitit. Viherpalveluja ovat myös skeittipaikat, koirapuistot, matonpesu- ja soutuvenepaikat, sekä muut toimintaa ja harrastuksia palvelevat alueet sekä rakenteet. Viherpalveluiksi lasketaan myös viheralueverkostot, maisemapellot ja -niityt sekä metsät ja suojelualueet. Viherpalveluohjelmissa kartoitetaan kaupungin eri viherpalveluiden nykytilanne ja esitetään niiden pitkän tähtäimen kehittämisperiaatteet. Tavoitteena on, että palveluverkosto olisi mahdollisimman kattava ja tasapuolinen. Palvelujen kehittämisen keskeisin lähtökohta on, että esitetyt toimenpiteet on mahdollista käytännössä toteuttaa ja ylläpitää. Viherpalveluohjelmista on valmistunut ja hyväksytty vuonna 2012 Leikkipaikkaohjelma 2010-2020 ja Koirapalveluohjelma 2011-2021. Tekeillä on viherpalveluohjelmat skeittipuisto- ja BMX-pyöräilyalueista sekä maisemaniityistä ja -pelloista. Maisemapeltojen ja niittyjen viherpalveluohjelmassa mm. määritellään maisemapeltojen viljelykierto, jolla pyritään ehkäisemään rikkakasveja luonnonmukaisesti ilman torjunta-aineita. Arvoniityistä hoitosuunnitelmat on laadittu vuonna 2012 Piikahakaan ja Rukkamäkeen, jota hoidettiin ensimmäisen kerran kesällä 2013 lammaslaidunnuksen avulla. Leikkipaikkaohjelma Viherpalveluohjelma leikkipaikoista on pitkän tähtäimen suunnitelma leikkipaikkojen rakentamiselle, peruskunnostuksille ja palveluiden kehittämisen. Ohjelman tavoitteena on monipuolinen, turvallinen, helposti saavutettava ja riittävän laaja leikkipaikkaverkosto. Ohjelmointi koskee kaupunkiympäristön kehittämisen hallinnoimia leikkipaikkoja, joita vuoden 2010 alussa oli 258. Niistä lähileikkipaikkoja oli 182, alueleikkipaikkoja 75 ja perhepuistoja yksi. Ohjelma esittää realistisen ja re- 30 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 surssit huomioivan tavoitetilan leikkipaikkatarjonnasta vuonna 2020 sekä tarvittavat toimenpiteet. Vuonna 2020 leikkipaikkoja on 227 eli määrä vähenee 31:llä, mikäli uusille kaava-alueille valmistuvat leikkipaikat lasketaan mukaan. Leikkipaikoista 94 tarvitsee kunnostusta seuraavan 10 vuoden aikana. Kunnostuksissa leikkipaikan vanhoja leikkivälineitä vaihdetaan turvallisuusnormien mukaisiin, varustusta monipuolistetaan ja vaaratekijöitä poistetaan. Puistoja kehitetään myös eri-ikäisille kävijöille soveltuviksi liikunta- ja oleskelupaikoiksi. Myös muutaman leikkipaikan talvikäyttöä selvitellään. Leikkipaikkoja poistetaan 10 vuoden aikana 46, joista lähileikkipaikkoja on 40 ja alueleikkipaikkoja 6. Poistettavalle leikkipaikalle on aina löydyttävä korvaava leikkipaikka kohtuulliselta etäisyydeltä. Poistettavat leikkipaikat muutetaan uusiksi toiminnallisiksi viherpalvelutyypeiksi tai ne kunnostetaan luonnonmukaisemmiksi viheralueiksi. Koirapalveluohjelma Nykyisten koirapuistojen kunnostuksesta ja uusien puistojen perustamisesta on laadittu vuosille 2012-2020 alustava investointiohjelma, joka ohjaa vuosittaista suunnittelu- ja rakentamisohjelmien laatimista. Tampereella on tällä hetkellä 12 koirapuistoa. Kolme nykyisistä koirapuistoista vastaa niille asetettuja laadullisia tavoitteita, joten peruskunnostus on välttämätön yhdeksässä koirapuistossa. Uusia koirapuistoja esitetään rakennettavaksi yhteensä 14 eri puolille kaupunkia, myös tuleville uusille asuinalueille. Vuoden 2025 loppuun mennessä Tampereella olisi 26 koirapuistoa. Koiraharrastuksen tukemiseksi ohjelmassa esitetään soveltuvia alueita uusien koulutus- ja harjoituskenttien sijoittamiseksi. Lähteet: • Suomen ympäristökeskus, Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys Argumenta-hanke 2013-2014. http://www.syke.fi/fi-FI/Ekosysteemipalvelut_ ja_ihmisen_terveys__Argumentahanke /[25.11.2014]. • Lähellä kaupungissa –materiaalipaketti, 2013. Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos http://lahellakaupungissa.fi/paikat/puisto/ ekosysteemipalvelut/mita-ekosysteemipalvelut-ovat/[25.11.2014] • Salovaara, M. (toim.), 2009. Ympäristön tila Tampereella 2008. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2009. Tampere. • Tampereen kaupunki, 2012. Metsät –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/metsat.html [25.10.2012]. • Tampereen kaupunki, kiinteistötoimi, 2009. Mansen Mettät – Voimavara ja Mahdollisuus. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/metsat/toimintamallinvalmistelu.html [25.10.2012]. • Tampereen kaupunki, 2013. Puistot ja viheralueet –sivusto. http:// www.tampere.fi/ymparistojaluonto/puistotjaviheralueet.html [17.7.2013]. • Tampereen kaupunki, 2013. Tamperelaisten ympäristökysely 2012. http://www.tampere.fi/material/attachments/t/6EAul6bjg/Tampereen_ymparistokyselyn_tulokset.pdf [2.9.2013] YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Maankäytön KAUPUNGINsuunnittelu YLEINEN KE 31 Maankäytön suunnittelu Kaavoitus ja eri kaavatasot Maankäytön suunnittelun keskeisin työkalu on kaavoitus. Siinä määritellään, mihin tarkoitukseen maa-alueita käytetään ja mitä niille voidaan rakentaa. Yhtenä maankäytön suunnittelun tavoitteena on turvallisen, terveellisen ja viihtyisän elinympäristön luominen sekä ekologisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen edistäminen. Tavoitteena on myös luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen säilyttäminen, ympäristön suojeleminen ja ympäristöhaittojen ehkäisyn edistäminen. Kaavoitus on kerroksinen ja siinä on monia tasoja. Valtakunnallisista alueidenkäytön tavoitteista vastaa ympäristöministeriö ja niiden toteuttaminen esitetään maakuntakaavassa. Yksityiskohtaisempi maankäytön suunnittelu eli yleis- ja asemakaavat on kuntien vastuulla. Yksityiskohtaiset kaavat noudattavat ylemmänasteisten kaavojen periaatteita. Siirryttäessä alemmalle kaavatasolle suunnittelu tarkentuu samalla kun suunniteltava alue pienenee. Voimassa oleva yksityiskohtaisempi kaava on yleispiirteisempää määräävämpi. Maakuntakaava Maakuntakaava ohjaa kuntien yleiskaavoitusta. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteensovittamiseksi on tarpeen. Kokonaisvaltainen alueidenkäyttösuunnitelma on tarpeellinen maakunnan yleisen kehittämistyön sekä yksityiskohtaisemman suunnittelun pohjaksi ja yhteensovittamiseksi. Pirkanmaalla on voimassa kolme vahvistettua maakuntakaavaa. Pirkanmaan 1. maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kokonaismaakuntakaava, jossa on käsitelty maakunnan keskeiset maankäyttökysymykset ja osoitettu maakunnan kehittämistavoitteiden mukaiset aluevaraukset seuraaviksi 10–20 vuodeksi. Valtioneuvosto on vahvistanut maakuntakaavan 29.3.2007. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa (turvetuotanto) on osoitettu turvetuotannon kannalta tärkeitä alueita, sekä valuma-alueet, joilla turvetuotantoa suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota toiminnan vesistöja kalatalousvaikutuksiin. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan 8.1.2013 ja määräsi vahvistamispäätöksessään sen tulevan voimaan ennen kuin on saanut lainvoiman. Vahvistamispäätöksestä on tehty valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pirkanmaan 2. vaihemaakuntakaavaan (liikenne ja logistiikka) on sisällytetty tarvittavat valtakunnalliset rata- ja päätielinjaukset ja parantamishankkeet, Tampereen järjestelyratapihan siirtäminen, Tampere-Pirkkalan lentoaseman alue ja muualla maakunnassa sijaitsevat logistiset aluekokonaisuudet. Ympäristöministeriö on vahvistanut kaavan 25.11.2013 ja se on saanut lainvoiman. Pirkanmaan 2. maakuntakaava on valmisteilla. Tämä Pirkanmaan maakuntakaava 2040 on pitkän tähtäimen maankäytön suunnitelma ja määrittelee alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen kannalta tärkeät osa-alueet, muun muassa keskusta-alueet, palveluiden alueet, asuinja työpaikka-alueet, liikenteen ja logistiikan verkostot ja alueet, teknisen huollon, virkistys- ja suojelualueet, viheryhteydet sekä maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt. Pirkanmaan maakuntakaava 2014 korvaa vahvistuessaan Pirkanmaan 1. maakuntakaavan ja voimassa olevat vaihemaakuntakaavat. Yleiskaava Yleiskaava ohjaa kunnan yhdyskuntarakennetta ja maankäyttöä. Yleiskaavan tarkoituksena on myös ohjata asemakaavoitusta. Yleiskaavassa määritellään maankäyttö kaupungin tai kaupunginosan tasolla, esimerkiksi rakennetaanko alueet pääasiassa kerros- vai pientaloalueina tai missä sijaitsevat elinkeinotoiminnan alueet, virkistysalueet ja suojelualueet sekä millainen on liikenneverkon rakenne. Myös julkisten ja kaupallisten palvelujen sijoittaminen on osa yleiskaavan suunnittelua. Tampereella ei ole yhtenäistä koko kaupungin kattavaa yleiskaavaa. Maankäytön suunnittelu 32 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Vuoreksen asuntomessualueen rakentamista. Asemakaava Osayleiskaava kattaa osan kunnan alueesta tai ohjaa jotakin toimintoa, esim. liikennettä. Se voi olla sisällöltään tarkempi kuin koko kuntaa koskeva yleiskaava. Tampereella osayleiskaavoja on laadittu mm. kantakaupungin alueelle asemakaavatyön ja liikennesuunnittelun pohjaksi sekä Teiskon kylien alueille ohjaamaan kylien rakentamista. Yleiskaava ohjaa rakentamista suoraan Aitolahden ja Teiskon alueilla, joilla ei ole asemakaavaa Kämmenniemeä ja Polsoa lukuun ottamatta. Tälläkin hetkellä Tampereella on valmisteilla kymmenkunta eri vaiheessa olevaa yleiskaavaa. Yleiskaavan laatimisvaihe on merkittä ympäristökysymysten määrittelyssä. Yleiskaavoihin sisältyy monipuolisia vaikutusten arviointeja ja selvityksiä mm. meluselvityksiä, hydrologisia selvityksiä, selvityksiä uhanalaisista lajeista, maa-ainesten otosta, pohjavesi- ja pintavesisuhteista, kulttuuriympäristöstä, viherympäristöistä jne. Yleiskaavoissa annetaan pääasiassa näihin liittyviä yleispiirteisiä asemakaavassa tarkentuvia, mutta joskus melko yksityiskohtaisiakin määräyksiä. Asemakaavalla osoitetaan tarpeelliset alueet eri toimintoja varten sekä ohjataan rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla. Asemakaavalla määritellään yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoitus, kuten esimerkiksi rakennusten, leikkipaikkojen ja pysäköintialueiden sijainti, rakennusten korkeus ja kerrosala sekä kohteesta riippuen kattomuoto, räystäslinjan tarkka korkeusasema ja julkisivumateriaali. Asemakaavassa annetaan tehtyihin selvityksiin perustuen yleiskaavaa yksityiskohtaisempia määräyksiä ja rajauksia ympäristökysymyksiin, jotka koskevat mm. pilaantuneita maita, pohjavesi- ja arseenialueita, luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita kuten liito-orava- tai lepakkoalueet tai kasvistoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan säilytettäviä alueita. Kaupunkirakenteen tiivistyessä melu- ja tärinäsuojaukseen liittyvät ongelmat ovat nousseet keskeiselle sijalle. Ympäristöhäiriöiltä suojaavien suojaviheralueiden laajuus samoin kuin viher- ja virkistysalueiden riittävyys yleensä määritellään asemakaavalla. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tampereella asemakaavoitetut alueet käsittävät lähes koko kantakaupungin alueen sekä alueita pohjoiselta suuralueelta Kämmenniemestä ja Polsosta. Ranta-asemakaava Ranta-asemakaavan tarkoitus on ensisijaisesti ohjata loma-asutuksen järjestämistä ranta-alueella. Kaavassa annetaan yksityiskohtaiset määräykset loma-asutuksen ja alueen muun käytön järjestämisestä. Ranta-asemakaavassa määritellään kortteleiden ja tonttien likimääräiset sijoitukset, rakennusoikeudet ja käyttötarkoitukset sekä kulkuyhteydet alueella. Kaupunkirakenteen eheyttäminen – Ehyt ja uudet suunnittelun keinot Asukasmäärän voimakas kasvu antoi alkusysäyksen kaupunkirakenteen eheyttämiselle jo 1990-luvulla. Tällöin sitä kutsuttiin mm. tiivistämisrakentamiseksi. Tänä päivänä käytettyjä käsitteitä ovat täydennysrakentaminen tai kaupunkirakenteen eheyttäminen. Täydennysrakentamisen perusteina pidetään palvelujen turvaamista asuinalueilla asukkaiden ikärakenteen muuttuessa ja asukasmäärän vähentyessä. Uusia asukkaita tarvitaan koulujen ja päiväkotien käyttäjiksi sekä joukkoliikenteen ylläpitäjiksi. Myös muulle kunnallistekniikalle kuten jo rakennetulle kaduille sekä vesi- ja viemärijärjestelmälle halutaan riittävä käyttöaste. Saattamalla lisää asukkaita olemassa olevan rakenteen keskelle ja reunoille voidaan välttää uusia investointeja. Vastatakseen asukasmäärän kasvuun ovat Tampereen kaupunkiseudun kunnat laatineet yhteistyössä Rakennesuunnitelma 2030:n, jossa on esitetty ratkaisut kaupunkiseudun vahvan kasvun ylläpitämiseksi ja ohjaamiseksi. Rakennesuunnitelman mukaan vuonna 2030 seudulla asuu 435 000 asukasta, eli noin 90 000 asukasta nykyistä enemmän. Kasvusta noin puolet sijoittuu Tampereelle. Parhaillaan on valmisteilla Rakennemalli 2040 ja sen luonnoksessa Tampereen kaupunkiseutu on edelleen kasvukeskus ja Tampereelle ennustetaan 57 000 uutta asukasta vuoteen 2040 mennessä. Rakennemallin asettamaa asukastavoitetta omalta osaltaan vastaamaan on laadittu Ehyt-selvitys. Selvityksessä on kaupunkirakenteen sisältä ja reunoilta etsitty alueita, joille tiivistysrakentamista voidaan suunnata. Osa alueista on sellaisia, joiden käyttötarkoitusta suunnitellaan muutettavan. Kooltaan Ehyt -alueet ovat vaihtelevia korttelin kulmasta aina suurempiin kokonaisuuksiin. Ehyt-selvityksen ohella ja siihen tukeutuen on suunnittelun välineeksi otettu yleissuunnitelmat. Yleissuun- 33 Maankäytön KAUPUNGINsuunnittelu YLEINEN KE nitelmat ovat epävirallinen kaavamuoto osayleiskaavan ja asemakaavan välillä eikä sille ole lainsäädännössä erityisiä sisältövaatimuksia. Yleissuunnitelmia tehdään asemakaavojen pohjaksi silloin, kun halutaan tehdä tarkentavaa suunnittelua ennen varsinaista asemakaavoitusta. Ehyt-kohteiden osalta yleissuunnitelma antaa joustavan työvälineen ilman määrämuotoista prosessia. Suunnittelun kuluessa käyty vuoropuhelu alueen asukkaiden kanssa valmistaa muutosten hyväksyntää asemakaavoitusta varten. Yleissuunnittelun yhteydessä tehdään myös ympäristöselvityksiä reunaehtojen määrittelemiseksi. Ehyt-selvitykseen perustuvia yleissuunnitelmia on tehty Peltolammille, Haukiluomaan. Tesoman yleissuunnitelma on valmisteilla ja saanut hahmonsa. Eheytyvä yhdyskuntarakenne aiheuttaa väistämättä ristiriitoja ja ongelmia alueiden käyttötarkoituksen muuttuessa. Aiemmin asuminen ja muut häiriintyvät kohteet on pyritty sijoittamaan etäälle melua ja päästöjä aiheuttavista liikenneväylistä ja teollisuuslaitoksista. Asuinympäristön ja virkistysalueiden suojaksi on jätetty riittävästi etäisyyttä ympäristöhäiriön aiheuttajista. Sen merkitystä tehostavat usein näköesteenäkin toimiva suojapuusto. Suojametsillä on merkitystä myös lähialueen asukkaille. Rakenteen tiivistyessä maiseman, meluntorjunnan ja ilman laadun kannalta tärkeät metsät tulevat rakennettaviksi alueiksi ja niiden suojaava vaikutus menetetään. Luontaiset suojametsät korvautuvat rakennuksilla ja autokatoksilla, jotka puolestaan suojaavat pihaalueita ympäristön häiriöiltä, ensisijaisesti melulta. Ehyt-kohteita sijoittuu myös viher- ja virkistysalueille sekä alueille, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Viherkäytävien kaventuminen ja puuston poistuminen muuttaa ympäristöä merkittävästi. Viheralueet ja metsät ovat tärkeitä lähiasukkailleen eikä niiden hävittämistä ja kutistamista useinkaan hyväksytä. Tiivis rakenne, jossa on paljon päällystettyä, vettä läpäisemätöntä pintaa, esimerkiksi kattoja, liikenneväyliä, pysäköintialueita ja kansirakenteita lisää hulevesien hallinnan tarvetta. Myöskään sadevesiviemäriverkoston kapasiteetti ei enää välttämättä ole riittävä ja avouomissa hulevesien suuret virtausnopeudet aiheuttavat eroosiota ja edelleen ravinteiden ja kiintoaineksen joutumista vesistöihin. Pienemmissä järvissä sekä purkupaikoissa aiheutuu vesistön rehevöitymistä ja samentumista, mikä heikentää vesistön tilaa ja käyttökelpoisuutta. Silloin, kun alueen käyttötarkoitusta ollaan muuttamassa esimerkiksi teollisesta käytöstä asuntorakentamiseen, joudutaan maaperää puhdistamaan sinne aiemmasta toiminnasta joutuneista haitta-aineista. Nykylainsäädännön edellyttämä riskinarvio sallii osan haitta-aineista jättämisen maahan ja maaperän kunnostuskustannuksia voidaan näin pienentää. Maankäytön suunnittelu Tapaus Atalan Risso Itä-Tampereella, Kangasalan rajan tuntumassa sijaitsevan Risson asuinalueen asemakaavan suunnittelu käynnistyi vuonna 2008. Tavoitteena oli vastata voimakkaaseen pientalotonttien kysyntään kaavoittamalla tiivistä erillispientalovaltaista aluetta. Alue oli ennestään rakentamatonta metsää kaupungin reunaalueella, mistä metsäalueet jatkuivat edelleen pohjoiseen ja itään. Risson alue on osa valmisteilla olevaa Ojalan osayleiskaavaa, joka toteutetaan Tampereen ja Kangasalan yhteistyönä Ojalan-Lamminrahkan alueille. Osayleiskaavassa tullaan osoittamaan lisää maankäytön muutoksia näille toistaiseksi pääosin rakentamattomille alueille. Risson alueella haasteena on ollut arvokkaiden luonnonympäristöjen, lajisuojelun, viherverkon ja virkistyksen sovittaminen uuden rakennettavan alueen yhteyteen. Risson itäpuolella on luonnonarvoiltaan merkittävä, lähes luonnontilainen Petäjässuo, ja pohjoispuolella Halimasjärven luonnonsuojelualue. Risson ympäristössä on liito-oravan pesintää, ja alueen halki kulkee liito-oravalle tärkeitä yhteyksiä sekä pohjoisetelä- että itä-länsi-suunnassa. Alueen pinnanmuodot ja kosteusolosuhteet – pienet paikalliset soistumat ja kosteikot sekä Petäjässuon reuna-alueet – asettavat omat reunaehtonsa rakentamiselle. Haasteena on myös valtatie 12 läheisyys, jonka aiheuttaa meluntorjunnan tarpeita asumiselle sekä estevaikutuksen ekologisille ja virkistysyhteyksille. Kaavassa keskeiselle sijalle nousi kysymys viheryhteyksien riittävyydestä liito-oravalle. Ratkaisuksi korttelien väliin jätettiin kapeita viherkaistoja, ja osalle pientalotonttien reunaosiin annettiin s-1-määräys, joka edellyttää kyseisen tontin osan säilyttämistä luonnonmukaisena. Liito-oravalle varatuille viheralueille annettiin lisämääräys säilyttää ja hoitaa puustoa ja metsää liito-oravaa suosivalla tavalla. Halimasjärven luonnonsuojelualueen laajennuksen läheisyys huomioitiin siihen rajoittuvan viheralueen s-24-määräyksellä, joka estää luonnontilaa muuttavien toimenpiteiden suorittamisen, sekä tonttien s-1 määräyksellä. Petäjässuohon rajoittuvilla tonteilla määrättiin hulevesipainanteen sijoittamisesta tontin rajalle. Tehokkaampaa meluntorjuntaa edellytettiin meluhäiriön vähentämiseksi aivan VT12:n viereen kaavoitetuilla asuinrakennuksilla. Kaava hyväksyttiin syksyllä 2010. Kaavan toteutuksen valmistelu alkoi syksyllä 2011 puuston hakkaamisella. Kun alueella kasvanut varttunut kuusikko oli hakattu, altistuivat jäljelle jääneet viheralueet tuulten, paahteen ja maaperävaurioiden vaikutuksille. Reunoille jääneet vanhat kuuset kärsivät 34 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 reunavaikutuksen aiheuttamasta kuivumisesta ja paahteesta sekä tuulialttiudesta. Varsinkin Tapani-myrsky vuonna 2011 kaatoi paljon suuria kuusia alueen pohjoisosista kaavan suojelumerkintöjen alueella. Tonttien rakentamisvaiheessa s-1 merkityillä alueilla syntyi lisää puustovaurioita rakentamisesta, reunavaikutuksesta ja hyönteistuhoista, ja varsin merkittävä osa s-1-alueella kasvavista puista täytyi turvallisuussyistä kaataa. Asuinaluetta valtatien 12 melulta suojaavaa meluvallia laajennettiin ja kunnallistekniikan rakentaminen alkoi. Sateisena vuonna 2012 alueella kärsittiin monin paikoin märkyydestä. Erityisesti Petäjässuo tulvi eteläosan tonteille saakka. Ilmeisesti meluvallin rakennustöissä suon laskuoja oli jäänyt laajennetun meluvallin alle, ja uuden meluvallin kupeeseen täytyi kaivaa uusi uoma vedelle, mutta liito-oravan viheryhteyttä vaarantamatta. Ojaa ei kuitenkaan saatu oikealle syvyydelle kallion tultua vastaan, ja Petäjässuon reunapuusto kärsi ja osin kuoli liialliseen märkyyteen. Alueen rakentuessa tiivis kaava asetti lisää haasteita. Risson ympäristöön ja osin alueen sisälle jääneet viheralueet ovat lähes kaikki liito-oravalle merkityksellisiä tai muutoin arvokkaita luonnoltaan, ja niille on annettu erityismääräys puuston ja luonnon säästämisestä. Kaavassa koko aluetta palvelevat hulevesialtaat sijoittuivat osin liito-oravan käyttämille viheralueille, mutta niiden sijaintia saatiin täsmennettyä toteutusvaiheessa siten, ettei puustoa liito-oravan kulkureitiltä tarvinnut poistaa. Vesi- ja viemäriputkien ja sähkökaapeleiden asennus sekä kevyen liikenteen yhteyksien rakentaminen kapeilla viherkaistoilla puustoa säilyttäen vaati erityistä yhteensovittamista ja suunnittelua. Lisäksi maaston korkeuserot aiheuttavat tonteilla luiskaamistarvetta. Alueen tiiviyden ja tonttien mitoituksen vuoksi tarve kohdistuu viheralueiden puolelle, mutta kapeiden viheryhteyksien heikentymisen vuoksi lupia luiskata tontin ulkopuolelle ei pääsääntöisesti ole myönnetty. Risson luonnonolosuhteiden muutosta on seurattu erityisen tarkasti esimerkkitapauksena, jonka perusteella saadaan tietoa monien vastaavan kaltaisten uusien alueiden kaavoittamisen ja rakentamisen vahvuuksista ja heikkouksista. Vuosien kuluessa nähdään, toipuuko kapeiden viherkaistojen puusto, jotta viheryhteydet voivat toimia tulevaisuudessa suunnitellusti mm. ekologisina yhteyksinä. Petäjässuon luonnonolosuhteiden tilaa tarkkaillaan, ja lisäksi seurataan hulevesien mahdollisia vaikutuksia alapuolisiin vesistöihin ja erityisesti Halimasjärven luonnonsuojelualueeseen. Lisääntyvä asukasmäärä aiheuttaa myös virkistyskäyttöpainetta ympäröiville alueille, ja varsinkin läheisen luonnonsuojelualueen käyttöä ja sen mahdollisia kulutus- ja häiriövaikutuksia luontoon täytyy tarkastella säännöllisin väliajoin. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 35 Maankäytön KAUPUNGINsuunnittelu YLEINEN KE Rakennettua hulevesiuomaa. Kasvillisuus on päässyt hyvään kasvun alkuun hulevesiuomassa. Maankäytön suunnittelu 36 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Vesien johtaminen kaupunkirakenteessa on enää harvoin luonnonmukaista. Hulevedet osana kaupunkirakennetta ja -suunnittelua Rakentamisen tehokkuuden, vapaan maapinta-alan vähenemisen, vettä läpäisemättömän pinta-alan ja rankkasateiden lisääntymisen vuoksi on hulevesien johtamiseen ja käsittelyyn jouduttu kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Rakennetun, vettä läpäisemättömän pinta-alan lisääntyminen lisää huleveden määrää ja virtausnopeuksia, mikä puolestaan lisää avouomien eroosiota ja kuormitusta vesistöihin. Katujen asfalttipinnat ja talojen katot estävät imeytymisen maahan ja vesi valuu nopeasti kaduilta sadevesiviemäreihin, kaupunkipuroihin ja muihin kaupunkivesiin. Esimerkiksi asfaltoidulta ja viemäröidyltä kerrostaloalueelta voi lähipuroihin valua 40–50 % sateesta, kun metsäalueella puroihin kulkeutuu vastaavasti vain 5–10 %. Päällystettyjen pintojen keräämät epäpuhtaudet huuhtoutuvat huleveden mukana vesistöihin. Hulevesien mukana pienvesiin joutuu roskia, kiintoaineista, ravinteita, eläinten jätöksiä ja kemikaaleja. Rakennusten kattovedet, perustusten kuivatusvedet sekä päällystetyiltä alueilta tulevat vedet imeytetään pääsääntöisesti tonteilla. Toissijaisena ratkaisuna on niiden johtaminen avo-ojiin tai hulevesiviemäreihin. Sadevesiviemärit muodostavat hulevesiverkoston. Hulevesien aiheuttamaa ympäristökuormitusta voidaan vähentää muun muassa hyödyntämällä kasvillisuutta hulevesien puhdistuksessa. Esimerkiksi kosteikot ja leveämmät kasvillisuusvyöhykkeet ojien ja purojen reunoilla pidättävät haitallisia aineita. Hulevesiä pitäisi myös mahdollisuuksien mukaan imeyttää maahan. Tämä on kuitenkin kantakaupungin alueella ongelmallista, koska laajat alueet on asfaltoitu eikä imeytymistä pääse tapahtumaan. Teollisuusalueiden vaarallisten aineiden varastointi tai työvaiheet, joissa aineita käytetään voivat aiheuttaa uhan kaupunkivesille hulevesivalunnan kautta. Useimpien teollisuusalueiden pihoilta sadevesiviemärit on johdettu suoraan lähipuroihin, joten piha-alueella säilytettävät vaaralliset aineet huuhtoutuvat onnettomuuden sattuessa helposti lähivesiin. Uusissa asemakaavoissa hulevesien hallinta on osa suunnittelua. Hulevesien käsittely ja johtaminen sekä vaadittavat tilatarpeet otetaan huomioon jo varhaisessa vaiheessa. Hulevesiverkoston ja niihin liittyvien ojien ja purojen hoito ja kunnossapito aiheuttaa kustannuksia jotka jakautuvat lainsäädännön edellyttämien vastuiden mukaan. Tampereen kaupungin hulevesiohjelmassa on kuvattu hulevesien hallinnan nykytilanne sekä etsitty tavoitteet ja toimenpiteet hulevesien hallinnalle. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Maankäytön KAUPUNGINsuunnittelu YLEINEN KE 37 Tampereen kantakaupungin hulevesiohjelma ● Hulevesiohjelma käsittää koko kantakaupungin ja Nurmi-Sorilan alueet. Se on tehty tukemaan hulevesiin liittyvää päätöksentekoa, ympäristönsuojelua, maankäytön suunnittelua ja rakentamista kestävällä tavalla. Tavoitteena on hyödyntää hulevesiä näkyvillä, luonnollisilla, viihtyisillä ja turvallisilla ratkaisuilla. ● Hulevesiohjelmassa kuvataan hulevesien hallinnan nykytilanne sekä luodaan tavoitteet, periaatteet ja tarvittavat toimenpiteet hulevesien kokonaisvaltaiseen hallintaan. Hulevesien käsittely ja johtaminen on priorisoitu suoritusjärjestykseen. Samalla alueella voidaan käyttää eri prioriteettijärjestyksen mukaisia toimia tarpeen mukaan, aloittaen kuitenkin ensimmäisestä. 1 Ehkäistään syntyä • Läpäisevät pinnat • Viherkatot 2 Hyödynnetään syntypaikalla • Imeytys • Sadeveden keräys ja hyödyntäminen • Sadepuutarhat 3 Hyödynnetään syntypaikalla • Biosuodatua 4 Viivytys syntypaikalla • Lammet, kosteikot, altaat • Maanalaiset viivytysrakenteet 5 Johtaminen syntypaikalla viivyttävällä järjestelmällä • Viherpainateet • Monimuotiset pintavesiuomat 6 Johtaminen syntypaikalta viivytysalueille • Keskitetyt kosteikot, lammet, altaat 7 Johtaminen hulevesiputkistossa vesistöön • Hulevesiviemäröinti Taulukko 8. Hulevesien käsittelyn ja johtamisen prioriteettijärjestys (Tampereen kantakaupungin hulevesiselvitys 2012). Hulevesiohjelman yhteydessä on laadittu kantakaupungin alueen valuma-alueselvitys, jossa on kuvattu kantakaupungin alueen valumavesien syntyä, määrää ja laatua sekä niihin vaikuttavia tekijöitä valuma-aluekohtaisesti. Jokaiselle valuma-alueelle tehtiin arvio nykyisistä hulevesiongelmista ja maankäytön muutosten vaikutuksista hulevesikuormitukseen. Näiden perusteella tehtiin valuma-aluekohtaiset hulevesien hallinnan pääperiaatteet, jotka täydentävät koko kantakaupungin alueelle sovellettavia periaatteita. Valuma-aluekohtaiset toimenpidesuositukset tiivistettynä ovat: • Pohjavesien muodostumisalueita tulee suojella varmistamalla riittävä pohjaveden muodostuminen ja ehkäisemällä pohjaveden pilaantumista. • Natura 2000-alueita ja vedenhankintaan käytettäviä pintavesiä tulee suojella hulevesien määrään ja laatuun kohdistuvilla vaatimuksilla. • Hyvälaatuisten järvien ja jokien veden laatu tulee säilyttää johtamalla niihin vain puhtaita hulevesiä. • Eroosio-ongelmat virtavesissä tulee ottaa huomioon hulevesien tasaamisella valumaalueella. • Hulevesien aiheuttamaa ravinnekuormitusta Pyhä- ja Näsijärveen on ehkäistävä ennalta kaupungin tiivistyessä. • Hulevesien paikallista käsittelyä ja määrän vähentämistä hajautetusti lähellä syntypistettä tulee ohjata asemakaavoituksen yhteydessä. Hulevesien hallinnan suunnittelu on tehtävä aina tapauskohtaisesti valuma-aluekohtaiset reunaehdot sekä asema- ja yleiskaavojen yhteydessä tehdyt hulevesisuunnitelmat ja -selvitykset huomioon ottaen. Lähteet: • http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus.html [20.1.2014] • Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen/Maankäytön suunnittelu. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Tampereella. http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus/yhdyskuntarakenteeneheyttaminen.html [25.11.2014] • Tampereeen kaupunki, Tampereen kantakaupungin hulevesiohjelma 2012. http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/julkaisutjaselvitykset/hulevesiohjelma.html [25.11.2014] Maaperän pilaantuneisuus 38 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Maaperän pilaantuneisuus Lainsäädännöllinen tausta Pilaantuneiden maa-alueiden tutkiminen ja kunnostus tulevat ajankohtaiseksi useimmiten silloin, kun niiden käyttötarkoitusta ollaan muuttamassa tai niille ryhdytään rakentamaan tai, kun niillä oleva teollinen tai muu maaperää pilannut toiminta on loppunut. Tiedossa olevat mahdollisesti pilaantuneet kohteet osataan ottaa huomioon, kun niiden käyttöhistoria tunnetaan. Yllätyksiä, kuten esimerkiksi jätetäyttöjä tai öljyhiilivetyjä säiliövuotojen jäljiltä, tulee kuitenkin usein esiin varsinaisen rakentamisen alettua. Maaperän pilaantumisella tarkoitetaan sellaista haitallisten aineiden aiheuttamaa maaperän laadun huononemista, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muuta niihin verrattavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Maaperän pilaaminen on kielletty ympäristönsuojelulaissa. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista säädetään sitä varten annetulla valtioneuvoston asetuksella ( VNa 214/2007). Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin on perustuttava kohdekohtaiseen arvioon maaperässä olevien haitallisten aineiden aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle ja ympäristölle eli ns. riskinarvioon. Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin avuksi on haitallisten aineiden pitoisuuksille annettu kynnys- ja ohjearvot (alempi ja ylempi ohjearvo). Kynnysarvon alittavista maaperän haitta-ainepitoisuuksista ei katsota aihetutuvan ympäristö- ja terveysriskejä. Kynnysarvon ylittyessä on maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioitava. Alueilla, joilla niille ominainen taustapitoisuus on kynnysarvoa korkeampi, arviointikynnyksenä käytetään taustapitoisuutta. Maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos yhden tai useamman maaperässä esiintyvän haitallisen aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon eikä riskinarvioinnilla ole toisin osoitettu. Teollisuus-, varasto- ja liikennealueilla pilaantuneisuuden vertailuarvona käytetään ylempää ohjearvoa. Vastuu pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamistarpeen selvittämisestä ja puhdistamisesta on ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttajalla. Myös pilaantuneen alueen kiinteistön omistaja, haltija tai kunta voi joutua kunnostamaan alueen, mikäli aiheuttajaa ei saada vastuuseen. Pilaantuneiden maiden puhdistaminen vaatii ympäristöviranomaisen hyväksynnän, joka annetaan joko ilmoitus- tai ympäristölupapäätöksessä. Suurin osa maaperän puhdistuksista hoidetaan ilmoitusmenettelyllä. Pirkanmaan alueella ilmoituksia koskevat päätökset tekee Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja ympäristöluvat ratkaisee Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Maaperän tilan tietojärjestelmä Pilaantuneiden maiden kohdetietojen hallintaa varten on luotu valtakunnallinen Maaperän tilan tietojärjestelmä. Pirkanmaan osalta järjestelmää ylläpitää Pirkanmaan ELY-keskus. Järjestelmään on koottu tiedot alueista, joiden maaperä on pilaantunut, saattaa olla pilaantunut, maaperän tilaa on selvitetty tai maaperä on jo puhdistettu. Kohteet on tietojärjestelmässä jaettu neljään luokkaan: Toimivat kohteet Alueella käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita. Toiminnan loppuessa tai muuttuessa on tarvittaessa selvitettävä maaperän tila. Alueet, jotka tarvitsevat selvittämistä Alueella on harjoitettu toimintaa, jossa on käsitelty ympäristölle haitallisia aineita. Niitä on voinut joutua myös maaperään. Näin ei aina ole, mutta on tärkeää, että riski otetaan huomioon alueen maankäytössä, alueelle rakennettaessa, aluetta myytäessä tai sitä vuokrattaessa. Maaperän pilaantuneisuus KAUPUNGIN YLEINEN KE 39 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Alueet, jotka on arvioitava tai tarvittaessa puhdistettava Alueen maaperässä on jätteitä tai haitallisia aineita, jotka ovat huonontaneet maaperän laatua. Tämä voi vaarantaa tai haitata ihmisten terveyttä tai ympäristön tilaa. Se voi myös vähentää alueen viihtyisyyttä. Pilaantuneiden maiden kunnostus Maaperän tilan tietojärjestelmään on Tampereen kaupungin alueelta merkitty 586 kohdetta. Näistä 163 kohdetta on sellaisia, joissa toiminta on edelleen käynnissä, selvittämistä tarvitsevia kohteita 212, arvioitavia tai puhdistettavia kohteita 17 ja kohteita, joilla ei ole puhdistamistarvetta 194. Tietojärjestelmään merkityistä kohteista suurin ryhmä on polttonesteiden jakeluun, varastointiin tai käsittelyyn liittyvät kohteet, joita on 162 kpl. Muita merkittäviä ryhmiä ovat metalliteollisuuden kohteet (68 kpl), moottoriajoneuvojen huoltoon ja korjaukseen liittyvät kohteet (62 kpl), kaatopaikat ja jätteenkäsittelyyn liittyviä kohteet (52 kpl), tekstiili- ja nahkateollisuuden (29 kpl) ja graafisen teollisuuden (26 kpl) kohteet sekä öljy- ja kemikaalivahinkoalueet (30 kpl). Tampereella on puhdistettu vuosien 1996-2013 aikana 255 pilaantuneen maan kohdetta, joko osittain tai kokonaan. Kunnostetuista kohteista 54:ssa toiminta jatkuu edelleen kunnostuksen jälkeen. Yleisin maaperän kunnostusmenetelmä on ollut massanvaihto, jolloin pilaantuneet maa-ainekset on kaivettu pois ja viety pilaantumisasteesta riippuen sopiviin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin. Muutamissa kohteissa puhdistustoimenpiteitä on tehty paikan päällä käyttämällä huokosilmapuhdistusta haihtuvien haitta-aineiden puhdistamiseen. Myös alueen pohja – ja orsivettä on puhdistettu joissain kohteissa maaperän puhdistamisen yhteydessä. Nykyisin riskinarvioon perustuvissa maaperän kunnostuksissa pilaantuneita maa-aineksia jätetään usein kunnostuskohteisiin pilaantumattomien maakerrosten alle. Tällöin kohteeseen jää kunnostuksen jälkeen maankäyttörajoite tai maa-ainesten käyttörajoite, jotka on otettava huomioon kiinteistön myöhemmässä käytössä. Maankäyttörajoite edellyttää maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia uudelleen mikäli kohteen maankäyttö kunnostuksen jälkeen muuttuu. Maa-ainesten käyttörajoite puolestaan rajoittaa myöhemmin alueelta kaivettavien maa-ainesten uudelleen sijoittamista. Tampereella on maankäyttörajoite jäänyt 72 kunnostettuun kohteeseen ja maa-ainesten käyttörajoite 19 kohteeseen. Lisäksi 49 puhdistetussa kohteessa on maaperän pilaantuneisuuden selvitystarve, mikä tulee tehtäväksi esimerkiksi nykyisen toiminnan lopettamisen yhteydessä tai maankäytön muuttuessa. Taulukko 9. Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet toimialoittain Taulukko 10. Kunnostetut kohteet toimialoittain Alueet, jotka eivät edellytä puhdistamista Alueen maaperä on puhdistettu viranomaisten asettamien tavoitteiden mukaisesti tai alueen maaperä on tehtyjen tutkimusten perusteella todettu pilaantumattomaksi. Alueella voi silti olla käyttörajoitteita. Pilaantuneiden maa-alueiden laajuus Toimiala kohteita Toimiala kohteita Energialaitokset 15 Energialaitokset Graafinen teollisuus 26 Graafinen teollisuus Kaatopaikat ja jätteenkäsittely 52 Kaatopaikat ja jätteenkäsittely Kemian- ja muoviteollisuus 17 Kemian- ja muoviteollisuus Metalliteollisuus 68 Metalliteollisuus 10 Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus 62 Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus 20 Muu teollisuus 53 Muu teollisuus 13 Muu toiminta 72 Muu toiminta 41 Polttonesteiden jakelu, varastointi tai käsittely 95 Polttonesteiden jakelu, varastointi tai käsittely 162 Tekstiili- ja nahkateollisuus 29 Tekstiili- ja nahkateollisuus Öljy- ja kemikaalivahinkoalueet 30 Öljy- ja kemikaalivahinkoalueet Kaikki yhteensä Lähteet: 586 Kaikki yhteensä • Maaperän tilan tietojärjestelmä MATTI, Suomen ympäristökeskus 2013. 11 1 25 2 9 28 255 Liikenne 40 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Liikenne Kaupunkiliikenteen kehitys Tampereen seudun asukkaat tekevät matkoistaan noin 60 % henkilöautoilla. Loput 40 % tehdään kävellen, pyöräillen tai joukkoliikenteessä. Matkan pituus ja suuntautuminen vaikuttavat liikennevälineen valintaan: lyhyillä matkoilla suositaan kävelyä ja pyöräilyä, kun taas etenkin pitkillä, keskustaan suuntautuvilla matkoilla käytetään joukkoliikennettä. Tampereen kaupunki toimii joukkoliikenteen toimivaltaisena viranomaisena Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven kuntien alueella. Seudullisen yhteistoiminnan tavoitteina ovat kuntarajat ylittävän joukkoliikenneyhteistyön järjestäminen ja joukkoliikennejärjestelmän kehittäminen seudullisesti. Tampereen sisäinen joukkoliikenne toteutetaan kaupungin omana tuotantona ja yksityisiltä yrityksiltä ostettuna ostoliikenteenä. Oman tuotannon eli Tampereen Kaupunkiliikenne liikelaitoksen (TKL) osuus liikenteestä oli noin 75 % vuonna 2011, vuosina 2012 ja 2013 71 %. Omaa tuotantoa ja ostoliikennettä täydentää käyttökorvausliikenne, jossa seudullisen liikenteen linjaautoissa voi matkustaa Tampereen sisäisesti samalla hinnalla kuin TKL:n oman tuotannon ja ostoliikenteen linjaautoissa. Lisäksi arkisin kantakaupungissa liikennöidään vaikeasti liikkuville ja liikuntaesteisille tarkoitettua palveluliikennettä. Tampereen sisäisen joukkoliikenteen matkamäärät ovat olleet laskussa 1980-luvun puolivälistä alkaen. Vuoden 2005 matkamäärät olivat alle 50 % vuoden 1986 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Liikenne KAUPUNGIN YLEINEN KE 41 Kuva 6. Sopimusliikenteen, eli Tampereen sisäisten reittien, matkamäärät vaihtoineen Tampereella vuosina 1986-2013 matkamääristä. Viime vuosina matkamäärät ovat kuitenkin kääntyneet kasvuun, mitä selittänevät heikentynyt taloustilanne, joukkoliikennejärjestelmän kehittäminen ja kasvanut ympäristötietoisuus. Tampereen sisäisessä joukkoliikenteessä tehdään päivittäin noin 80 000 matkaa. Lisäksi käyttökorvausliikenteessä tehdään noin 7 000 matkaa. Ajokilometrejä linja-autoille kertyi hieman yli 12 miljoonaa. Joukkoliikennejärjestelmää on kehitetty viime vuosina voimakkaasti. Käyttäjiä varten on tehty sähköisiä palveluita kuten esimerkiksi Repa Reittiopas ja linja-autojen sijainnin reaaliaikaisesti näyttävä Lissu Liikenteenseuranta. Lisäksi matkakortit on vaihdettu uudentyyppisiin, ja vuoden 2012 aikana aukesi matkakorttien internetissä lataamisen mahdollistava Nella Nettilatauspalvelu. Autoistuminen jatkuu Vuoden 2011 lopussa tamperelaiset omistivat noin 98 000 henkilöautoa, mikä on 15,7 % enemmän kuin vuonna 2005. Tuhatta tamperelaista kohti kaupungissa oli 455 autoa. Koko maan vastaava luku oli 547. Kehyskunnat autoistuvat vielä nopeampaa tahtia: vuosina 2005–2011 autojen määrä kehyskunnissa kasvoi peräti 37,9 %. Autoistumista selittävät Tampereen alueen väestönkasvu ja työssäkäyntialueiden laajeneminen. Kuva 7. Autojen määrän kehitys Tampereella vuosina 1983–2011. Liikenne 42 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma ● Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma valmistui kesällä 2012. Visiona vuodelle 2030 on, että Tampereen kaupunkiseudulla kävellään ja pyöräillään merkittävästi nykyistä enemmän, ja että kaupunkiseutu on kestävän liikkumisen esimerkkialue Suomessa. Tavoitteena on nostaa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn yhteinen kulkutapaosuus vuoden 2005 noin 40 prosentista 50–60 prosenttiin. Kävelyn ja pyöräilyn arvostusta liikkumismuotoina pyritään kasvattamaan liikkumistottumuksissa, asenteissa ja päätöksenteossa. Maankäyttö ja liikennejärjestelmä pyritään sovittamaan yhteen, jolloin palvelut ja työpaikat saadaan kävellen ja pyöräillen paremmin saavutettaviksi. Liikenneverkkoa kehitetään nykyistä enemmän kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla. Myös joukkoliikennettä pyritään kehittämään kävelyä ja pyöräilyä tukien. Kehittämisohjelmassa on lukuisia käytännön ehdotuksia TampeHyvät pyöräparkit kannustavat pyöräilemään. reen kevyen liikenteen kehittämiselle. Keskustasta Hervantaan, Nokialle, Ylöjärvelle, Teiskoon, Pirkkalaan ja Lempäälään johtavien seudullisten pyöräilyn pääreittien eli laatukäytävien nykyiset heikkoudet ja vahvuudet on kartoitettu, ja parannuksia ehdotetaan mm. suunnistettavuuteen ja reittilinjauksiin. Lisäksi myös polkupyörien liityntäpysäköinnin tarpeet potentiaalisimpien linja-autopysäkkien ja asemien yhteyteen on kartoitettu, ja kuntien keskustojen kehittämistarpeita on tutkittu. Tampereen osalta keskustan kehityksessä esille on nostettu kävelykeskustan laajentaminen ja erityisesti Hämeenkadun kehittäminen kansainvälisen tason kävely- ja joukkoliikennekaduksi. Ohjelmassa esitellään myös Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn pääreittien tavoiteverkko 2030. Lisätietoja: http://www.tampereenseutu.fi/seutuhankkeet/raportit_ ja_muut_ julkaisut/ YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Liikenne KAUPUNGIN YLEINEN KE 43 Autojen määrän kasvaessa myös liikennemäärät seudun päätie- ja katuverkolla ovat kasvaneet. Viime vuosien kasvu on ollut suurinta lokakuussa 2008 avatulla läntisellä kehätiellä. Rajasalmen sillan keskimääräinen vuorokausiliikenne oli vuonna 2010 72 % suurempi kuin vuonna 2000. Myös itäisen kehätien, Teiskontien, Kangasalantien, Ratinan sillan ja Satakunnan sillan liikennemäärät ovat kasvaneet. Kekkosentie, Paasikiventie, Hämeenpuisto, Sammonkatu ja Nekalantie taas ovat menettäneet suosiotaan. Pääpiirteissään liikennemäärien kasvua on siis saatu ohjattua kehätien myötä pois ruuhkaisimmasta keskustasta. Kevyen liikenteen uudet reitit Tampereella on nykyisin yli 560 kilometriä pyöräteitä ja yli 350 kilometriä jalkakäytäviä. Kevyen liikenteen kehitys viime vuosina on pohjautunut pitkälti keskustan kevyen liikenteen kehittämissuunnitelmaan, joka koski vuosia 2008–2012. Suunnitelma on keskittynyt erityisesti pyöräilyolojen parantamiseen lisäämällä uusia pyöräteitä ja kevyen liikenteen väyliä. Pyöräilyreittien jatkuvuutta on pyritty parantamaan rakentamalla kevyen liikenteen siltoja ja alikulkuja, mistä hyvänä esimerkkinä on Rongankadun alikulun avaaminen kesäkuussa 2012. Myös muuta pyöräilyinfrastruktuuria on kehitetty ja laajennettu lisäämällä pyörätelineiden ja pyöräpysäköintipaikkojen määrää. Kesällä 2012 viitoitettiin kokonaispituudeltaan 30,7 kilometrin pituinen Pyhäjärven rantoja myötäilevä, Rajasalmen sillan kautta kulkeva pyöräreitti. Kaupunkiliikenteen suuntaviivat Kaupunkiliikenteen tulevan kehityksen kulmakivenä tulee olemaan huhtikuussa 2013 valmistunut keskustan liikenneverkkosuunnitelma. Siinä esitetään seudullisen ja valtakunnallisen läpikulkuliikenteen ohjaamista Rantaväylän tunneliin ja kehätielle sekä keskustan kehän muodostamista ydinkeskustan ympärille. Katukehän muodostavat Hämeenpuisto, Satakunnankatu, Rautatienkatu, Tampereen valtatie sekä kehää täydentävä Ratapihankatu. Näiltä kaduilta henkilöautoliikenne ohjataan maanalaisiin pysäköintitiloihin. Maanalaista pysäköintiä kehitetään edelleen, jolloin nykyisiä kadunvarsipaikkoja voidaan vähentää. Katukehän sisäpuolella liikenneverkko on kävelypainotteinen, ja Hämeenkadusta esitetään joukko- ja kevyenliikenteen katua. Suunnitelman mukaan joukkoliikenteen rungon tulevaisuudessa muodostaa kaupun- Paasikiventie. kiraitiotie, jonka toteuttamisesta päätetään vuoden 2016 kuluessa. Keskustan ohittava liikenne siirretään pois Hämeenkadulta Rantaväylän tunneliin ja Ratapihankadulle, ja Rautatieaseman yhteyteen kehitetään joukkoliikenteen solmukohta. Kevyen liikenteen osalta tulevaisuuden kehitykseen vaikuttavat myös Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma (ks. tietolaatikko) sekä keväällä 2012 valmistunut kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020. Suunnitelman toimenpiteinä ovat mm. asenteisiin vaikuttaminen, pyöräreittien laatutason parantaminen sekä kävelyn ja pyöräilyn painottaminen liikennepolitiikassa. Autoistuminen jatkunee lähitulevaisuudessakin, vaikka joukkoliikenteen kehittyminen ja kaupunkiraitiotiehanke sekä kevyen liikenteen kehittäminen saattavat lisätä joukkoliikenteen matkamääriä ja houkuttelevuutta. Yksityisautoilua ohjataan enenevässä määrin pois ydinkeskustasta etenkin läpikulkuliikenteen osalta. Lähteet: • Järventausta, A., 2012. Toimintaympäristö: Liikenne. Tampereen kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi. Saatavilla internetistä: http:// www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/ tiedotteetaihealueittain/asuminenjarakentaminen.html [5.9.2012]. • Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi, 2012. Ajoneuvokanta 2011. Saatavilla internetistä: http://www.trafi.fi/palvelut/tilastot/tieliikenne/ ajoneuvokanta/ajoneuvokanta_2011 [5.9.2012]. • Salovaara, M. (toim.), 2009. Ympäristön tila Tampereella 2008. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2009. • Tampereen kaupunki, 2008. Keskustan kevyen liikenteen kehittämissuunnitelma. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/liikennejakadut/pyorailyjajalankulku/kevyenliikenteenkehittamissuunnitelma.html [7.9.2012]. • Tampereen kaupunki, 2012. Keskustan liikenneverkko –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/liikennejakadut/liikennesuunnittelu/keskustanliikenneverkko.html [7.9.2012]. • Tampereen kaupunki, 2007-2012. Tampereen joukkoliikenteen vuosikertomukset 2006-2011. Saatavilla internetistä: http://joukkoliikenne.tampere.fi/fi/asiakaspalvelu/materiaalipankki.html [5.9.2012]. Energiantuotanto 44 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Energian tuotanto Energiantuotantolaitokset Tampereen Sähkölaitos -konserniin kuuluva Tampereen Energiantuotanto tuotti vuonna 2013 sähköä 1 214 GWh ja kaukolämpöä 2 184 GWh. Energiantuotanto perustuu tehokkaaseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, sillä valtaosa energiasta tuotetaan Naistenlahden ja Lielahden voimalaitoksissa. Sähköntuotannosta Naistenlahti 1 -voimalaitosyksikön osuus oli noin 43 %, Naistenlahti 2 -yksikön 22 % ja Lielahden voimalaitoksen noin 30 % vuonna 2013. Vastaavat luvut kaukolämmöntuotannossa ovat Naistenlahti 1-yksikkö 29 %, Naistenlahti 2-yksikkö 28 % ja Lielahti 23 %. Lämpökeskusten osuudeksi jää 21 %. Maakaasu Turve Puupolttoaineet Öljy Pelletti 2% 6% 17 % 1,33 11 % 65 % Kuva 8. Sähkön- ja lämmöntuotannon energialähteet vuonna 2013. Sähköenergiaa tuotetaan lisäksi Tampellan, Finlaysonin ja Keskiputouksen vesivoimalaitoksissa, joiden tuotanto oli yhteensä 53 GWh vuonna 2013. Uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköenergiaa hankitaan myös markkinoilta. Osa hankinnasta katetaan Tampereen Sähkölaitoksen osittain omistaman Suomen suurimman tuulivoimatuottajan, Hyötytuuli Oy:n, tuulisähköllä. Tuulivoiman osuus sähköntuotannosta vuonna 2013 oli 1 %. Kaukolämpöenergiaa tuotetaan voimalaitosten lisäksi alueellisissa lämpökeskuksissa, joiden osuus lämmöntuotannosta vuonna 2013 oli noin 21 % (451 GWh). Tampereella on yhteensä 10 lämpökeskusta, joista suurimmat ovat Nekalan, Hervannan, Hakametsän ja Sarankulman lämpökeskukset. Vuoden 2012 aikana Sarankulmaan rakennettiin uusi pellettikäyttöinen lämpölaitos vanhan maakaasu- ja öljykäyttöisen lämpökeskuksen viereen. Lämpöteholtaan 33 MW:n lämpökeskus on Suomen suurin puupellettiä hyödyntävä laitos, joka korvaa olemassa olevien maakaasu- ja öljykäyttöisten kattilalaitosten käyttöä ja vähentää näin kaukolämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjä. Sähkön- ja lämmöntuotannon energianlähteenä käytetään maakaasua, turvetta, puupolttoaineita, vesivoimaa ja öljyä. Maakaasun osuus energiantuotannon polttoaineista on suurin ja oli vuonna 2013 noin 65 % puun ja turpeen osuuden ollessa 17 %. Tampereen Energiantuotannon tuottaman energian lisäksi Tampereen alueella tuotetaan energiaa myös kiinteistökohtaisilla pienratkaisuilla. Sähköntuotannon osalta näitä ovat esimerkiksi pientuulivoimalat ja aurinkokeräimet. Lämmöntuotantoon käytetään esimerkiksi maalämpöä, puulämmitystä ja aurinkokennoja. Näistä etenkin maalämmön käyttö on lisääntynyt vahvasti: kun vielä 3–5 vuotta sitten maalämpöä rakennettiin käytännössä pelkästään uudisrakentamisen yhteydessä, vuonna 2011 rakennuslupia maalämmön käyttöön ottamiseksi myönnettiin jo n. 400 kpl. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 45 Energiantuotanto KAUPUNGIN YLEINEN KE Naistenlahden voimalaitos. Kuva 9. Tampereen Sähkölaitoksen energiantuotannossa käyttämät polttoaineet (GWh) vuosina 1989–2011. Energiantuotanto Energiantuotannon päästöt Hiilidioksidipäästöt Tampereen Energiantuotannon sähkön- ja lämmöntuotannossa olivat vuonna 2013 noin 669 000 tonnia. Päästöt ovat pienentyneet 2000-luvun alun tasosta johtuen uusiutuvilla polttoaineilla tuotetun energian osuuden kasvusta. 46 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Energiantuotantolaitosten rikkidioksidipäästöt ovat pitkällä aikavälillä laskeneet huomattavasti. Naistenlahti 1:n modernisointi pääpolttoaineenaan rikitöntä maakaasua käyttäväksi kombivoimalaitokseksi vuonna 2000 johti voimalan rikkidioksidipäästöjen loppumiseen. Vuonna 2013 kokonaispäästö oli vain 297 tonnia. Rikkidioksidipäästöt syntyvät turpeen, puun sekä öljyn poltosta, ja niitä on pyritty vähentämään polttoaine- ja polttoteknisillä muutoksilla. Kuva 10. Tampereen Sähkölaitoksen energiantuotannon päästöt (t/a) vuosina 1989–2013, hiilidioksidi CO2 ja rikkidiokdsidi SO2. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Naistenlahti 1:n modernisointi näkyy myös typenoksidipäästöjen vähenemisenä reilusti alle puoleen 1980-luvun lopun määristä. Vuoden 2013 päästö oli 933 tonnia. Suurin selitys NOx-päästövähenemälle on kuitenkin Lielahden voimalaitoksen päästöjen huomattava lasku muutamassa vuodessa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, kun voimalan prosessi saatiin toimimaan halutulla tavalla. 47 Energiantuotanto KAUPUNGIN YLEINEN KE Pääasiassa turpeen ja puun poltossa syntyvien hiukkasten päästöt olivat suurimmillaan 1990-luvun puolivälissä, mutta laskivat heti sen jälkeen Naistenlahti 1 modernisoinnin ansiosta. Lisäksi Naistenlahti 2:n hiukkaspäästöt ovat vähentyneet tehokkaasta savukaasujen puhdistuksesta johtuen. Vuoden 2013 päästöt olivatkin vain kymmenesosa vuoden 1994 päästöistä, yhteensä 13 tonnia. Kuva 11. Tampereen Sähkölaitoksen energiantuotannon päästöt (t/a) vuosina 1989–2013, typen oksidit NOx ja hiukkaset. Energiantuotanto 48 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Päästökauppa Euroopan unionin alueen päästökauppa alkoi vuoden 2005 alusta, ja laajentui kaudelle 2008–2012 kattamaan myös kansainvälisen päästökaupan. Keskeinen tavoite on ilmastonmuutoksen hillitseminen ja päästöjen kustannustehokas vähentäminen. Kauppa on rajattu koskemaan ainoastaan hiilidioksidia. Kauppa edellyttää toiminnoilta päästölupaa. Luvan lisäksi tarvitaan päästöoikeuksia, jotka määrittelevät myönnetyt hiilidioksidin päästömäärät vuosittain. Yksi päästöoikeus merkitsee yhden hiilidioksiditonnin päästämistä ilmaan. Toteutuneet päästöt raportoidaan vuosittain valvovana viranomaisena toimivalle Energiamarkkinavirastolle. Lisäksi toiminnanharjoittajan tulee vuosittain palauttaa toteutuneita hiilidioksidipäästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia päästökauppaviranomaisille. Mikäli oikeudet eivät riitä kattamaan vuoden aikana toteutuneita päästöjä, toiminnanharjoittajan on hankittava niitä lisää markkinoilta. Tampereen Sähkölaitoksen osalta kohteena ovat Lielahden ja Naistenlahden voimalaitokset sekä alueelliset lämpökeskukset. Tampereen Sähkölaitos sai vuosille 2008–2011 CO2 -päästöoikeuksia noin 930 000 tonnin edestä vuotta kohden. Vuosina 2009 ja 2010 sähkölaitoksen päästöoikeudet eivät aivan riittäneet kattamaan toteutuneita päästöjä, ja oikeuksia ostettiin markkinoilta. Vuonna 2011 päästöjä oli lähes 120 000 tonnia vähemmän kuin oikeuksia. Yhden päästöoikeuden hinta markkinoilla vuoden 2011 lopussa oli noin 7 euroa tonnilta. Seuraavalla päästökauppakaudella, 2013–2020, järjestelmä muuttuu merkittävästi. Nykyisistä kansallisista jakosuunnitelmista luovutaan ja siirrytään EU-tasolla har- monisoituun järjestelmään. Jaettavien päästöoikeuksien määrä vähenee vuosittain. Sähköntuotanto ei enää saa ilmaisia päästöoikeuksia, vaan kaikki oikeudet tulee ostaa huutokaupoista tai markkinoilta. Lämmöntuotannon ilmaisten päästöoikeuksien määrä vähenee merkittävästi. Energiantuotannon tulevaisuus Energian kokonaiskäytön tulevaa suuntausta on vaikea ennakoida. Toisaalta voimaloiden hyötysuhteet paranevat ja esim. kuluttajaelektroniikan virrankäyttö vähenee, toisaalta alueen väestö kasvaa tasaisesti. Lisäksi vuosittaisten sääolojen vaikutus energiankäyttöön on suurta, eikä ilmastonmuutoksen vaikutuksia vielä voida täysin ennustaa esimerkiksi talvien ankaruuden lisääntymisen osalta. Oletettavaa kuitenkin on, ettei energiankulutus ainakaan nouse kovaa vauhtia, vaan joko nousee hieman, pysyy nykyisellään tai lähtee hienoiseen laskuun. Erilaisten pienenergiaratkaisuiden suosio jatkanee kasvuaan niin uudisrakentamisessa kuin perusparannusten yhteydessäkin. Tämä pienentää omalta osaltaan voimalaitosten energiantuottotarvetta, mikä voi johtaa myös päästöjen vähenemiseen. Päästöjen vähentämisessä suuri rooli on myös EU:n energiapolitiikalla ja päästökaupalla. Päästökauppa koskee kuitenkin vain hiilidioksidia, ei muita päästöjä. Muiden päästöjen kohdalla onkin vaikea kuvitella jatkossa saavutettavan yhtä suuria päästövähennyksiä kuin menneiden vuosien ja vuosikymmenten aikana on saavutettu. Kuva 12. Tampereen Sähkölaitoksen päästöoikeudet ja toteutuneet päästöt päästökaupassa 2005–2011. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 49 Energiantuotanto KAUPUNGIN YLEINEN KE Tammervoiman hyötyvoimalaitos Lokakuussa 2011 Tampereen Sähkölaitos -yhtiöt ja Pirkanmaan jätehuolto Oy perustivat yhteistyöyrityksen, Tammervoima Oy:n, jonka tehtävänä on rakentaa ja käyttää jätettä polttoaineenaan käyttävä hyötyvoimalaitos. Voimalan rakentamispaikaksi valikoitui ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kautta Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen välitön läheisyys. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt hyötyvoimalalle ympäristöluvan 28.2.2013. Hyötyvoimalaitoksen toiminta perustuu arinatekniikkaan ja laitoksen kokonaishyötysuhde on yli 85 %. Tavoitteena on toteuttaa laitos ympäristöä mahdollisimman vähän rasittaen. Savukaasut puhdistetaan, ja voimalaitos tulee täyttämään nykyiset päästönormit. Jätettä polttoaineenaan käyttävän voimalaitoksen etuna on mahdollisuus vähentää maakaasun, turpeen ja öljyn käyttöä energiantuotannossa, ja samalla vähentää kasvihuonepäästöjä. Tampereen Sähkölaitos arvioikin kasvihuonepäästöjen vähenemän olevan yli viisi prosenttia vuodessa. Lisäksi kaatopaikkakaasujen synty vähenee merkittävästi. Voimalaitos on suunniteltu yhteistuotantolaitokseksi, joka tulee tuottamaan sähköä noin 100 GWh ja lämpöä noin 300 GWh vuodessa. Polttoaineena käytettävä jäte on ensisijaisesti peräisin kotitalouksista ja palveluista sekä vähemmässä määrin kaupan ja teollisuuden aloilta. Vuosittaiseksi polttoainemääräksi on arvioitu 150 000–180 000 tonnia, josta uusiutuvan energian osuus on yli 50 prosenttia. Voimalaitoksen arvioitu valmistumisaika on 2015 ja kustannusarvio 110–125 miljoonaa euroa. ● Lähteet: • Salovaara, M. (toim.), 2012. Ympäristön tila Tampereella 2008. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2009. ISBN 978-951-609-409-3. • Tampereen Sähkölaitos, 2003–2013. Tampereen Sähkölaitoksen vuosiraportit 2002-2013. Saatavilla internetistä: http://www.tampereensahkolaitos.fi/internet/Yrityksestä/Ympäristö/.htm [25.11.2014]. • Energiamarkkinavirasto, 2012. Yleistä päästökaupasta -sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.energiamarkkinavirasto.fi/alasivu. asp?gid=172&languageid=246 [22.8.2012]. • Energiamarkkinavirasto, 2006–2012. Vuosien 2005–2011 päästötiedot. internetistä: http://www.energiamarkkinavirasto.fi/alasivu. asp?gid=250&languageid=246 [22.8.2012]. • Energiateollisuus ry, 2012. Päästökauppajärjestelmä kaudella 20132020. Saatavilla internetistä: http://www.energia.fi/energia-ja-ymparisto/ilmastonmuutos/paastokauppa/paastokauppajarjestelmakaudella-2013-2020 [22.8.2012]. • Brunnila Juha. Tampereen kaupunki, rakennusvalvonta. Kirjallinen tieto. Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan 50 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Ilmansaasteiden päästölähteitä ovat mm. liikenne, energiantuotanto ja puun pienpoltto. Keskeisimmät ilmanlaatua heikentävät epäpuhtaudet ovat hiukkaset, typen oksidit, otsoni, hiilimonoksidi eli häkä, rikkidioksidi, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja PAH-yhdisteet. Epäpuhtauksien pitoisuuksille ilmassa on annettu kansallisia ohje- ja raja-arvoja. Kansalliset ulkoilman laatua koskevat ohjearvot on esitetty taulukossa 11. Valtioneuvoston asetuksella 38/2011 on ilmanlaadulle annettu raja-arvot, jotka on esitetty taulukossa 12. Ilmanlaadun seuranta Tampereen kaupunki on seurannut alueensa ilmanlaatua jo neljänkymmenen vuoden ajan. 1970-luvulla seurattiin kaupunki-ilman pölypitoisuutta pientehokeräimin ja rikkidioksidin pitoisuutta absortiokeräimin. 1980-luvul- la otettiin käyttöön suurtehokeräimet, joilla seurattiin leijuman pitoisuutta. Leijuman lyijypitoisuutta alettiin määrittää laboratorioanalyysein 1980-luvulla. Vuonna 1981 Keskustorin leijuman lyijypitoisuus ylitti nykyisen varsin väljänä pidetyn - raja-arvon (0,5 µg/m3). Lyijyn pitoisuutta bensiinissä alennettiin vuonna 1985 ja vuonna 1994 sen käyttämisestä bensiinin lisäaineena luovuttiin Suomessa kokonaan. Tampereen Keskustorin ympäristössä leijuman lyijypitoisuus aleni kymmenessä vuodessa viidesosaansa vuoden 1981 tasosta. Leijuman lyijypitoisuuden seurannasta luovuttiin Tampereella vuonna 1995, koska pitoisuudet olivat jo erittäin matalia (vuosikeskiarvona 0,02 µg/m3) eikä päästölähteenä toiminutta lyijyllistä bensiiniäkään ollut enää myynnissä. Vuosina 1990-1992 otettiin käyttöön jatkuvatoimisia analysaattoreita ja vuonna 1992 otettiin käyttöön automaattinen mittaustulosten keräämiseen ja raportointiin suunniteltu Dilta-mittausohjelmisto. Vuonna 2004 hankittiin Enview -mittausohjelmisto ja uusia analysaattoreita. Manuaalisten suurtehokeräimien käyttämisestä luovuttiin vuonna 2006. Taulukko 11. Ilmanlaadun ohjearvot (VNp 480/1996). Aine Ohjearvo (20 °C, 1 atm) Tilastollinen määrittely Hiilimonoksidi(CO) 20 mg/m Tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo 8 mg/m Typpidioksidi (NO2) 150 µg/m 70 µg/m Rikkidioksidi (SO2) 250 µg/m 80 µg/m Hiukkaset, kokonaisleijuma(TSP) 120 µg/m 50 µg/m 3 Tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo 3 3 3 Kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo 3 3 Kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo 3 3 Vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste Vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset(PM10) 70 µg/m 3 Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 10 µg/m3 Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan KAUPUNGIN YLEINEN KE 51 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Taulukko 12. Ilmanlaadun raja-arvot (VNa 38/2011). Yhdiste Aika Raja-arvo µg/m3 Sallitut ylitykset Saavutettava viim. Rikkidioksidi SO2 tunti 350 24/vuosi 1.1.2005 Rikkidioksidi SO2 vrk 125 3/vuosi 1.1.2005 Rikkidioksidi SO2 vuosi/talvi 20 - 15.8.2001 Typpidioksidi NO2 tunti 200 18/vuosi 1.1.2010 Typpidioksidi NO2 kalenterivuosi 40 - 1.1.2010 Typen oksidit (NOx) kalenterivuosi 30(* - 15.8.2001 Hengitettävät hiukkaset PM10 vrk 50 35/vuosi 1.1.2005 Hengitettävät hiukkaset PM10 vuosi 40 - 1.1.2005 Lyijy (Pb) kalenterivuosi 0,5 - 15.8.2001 Bentseeni kalenterivuosi 5 - 1.1.2010 CO 8 tuntia 10 mg - 1.1.2005 Pienhiukkaset (PM2,5) kalenterivuosi 25 - 1.1.2010 Kaasumaisilla yhdisteillä tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 101,3 kPa paineessa. Lyijyillä ja hiukkasilla tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. (* kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi laajoilla maa- ja metsätalousalueilla sekä luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla. Ilmanlaadun mittaukset toteutetaan energiantuotannon ja teollisuuslaitosten kanssa viiden vuoden välein päivitettävän ilmanlaadun yhteistarkkailusopimuksen ja -suunnitelman mukaisesti. Ilmanlaadun seurantaan on sisältynyt viime vuosina typen oksidien, otsonin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuuksien mittaamista. Näsinneulassa ja Keskustorilla sijaitsevilla sääasemilla on tarkkailtu sääolosuhteita. Kaupunkiympäristössä hengitettävien hiukkasten pitoisuus on korkeimmillaan keväisin, jolloin lumen sulaessa ja katujen kuivuessa liikenne ja tuuli nostavat mm. hiekoitussepelistä ja asfaltin kulumisesta syntynyttä katupölyä ilmaan. Pienhiukkasten pitoisuuteen vaikuttaa merkittävästi kaukokulkeuma ja paikallisesti pienhiukkasten pitoisuutta nostavat liikenteen pakokaasut, katupöly ja puun pienpoltto. Kaasumaiset epäpuhtaudet ovat peräisin lähinnä liikenteestä. Energiantuotannon ja teollisuuden aiheuttamat päästöt eivät enää juurikaan nosta pitoisuuksia maan pinnan tuntumassa koska päästökorkeudet ovat kymmeniä metrejä. Vielä 1980-luvulla runsasrikkiset polttoaineet, hajautettu energiantuotanto ja matalat savupiiput aiheuttivat sen, että rikkidioksidin pitoisuudet ylittivät Tampereella vuosikeskiarvona laajalla alueella tason 100 µg/m3. Vähärikkisten polttoaineiden ja rikittömän maakaasun tultua käyttöön pitoisuudet alenivat nopeasti. Rikkidioksidin pitoisuuden seuranta Tampereella lopetettiin 2000-luvun alussa, koska pitoisuudet olivat vuodesta toiseen erittäin matalia (vuosikeskiarvona 2 µg/m3). Tampereen ilmanlaatu on kansainvälisesti katsoen melko hyvä, joskin talvikuukausina hengitysilman laatua heikentävät typen oksidit ja keväisin katupöly. Kesäisin ja syksyisin ilmanlaatu luokitellaan enimmäkseen hyväksi ja tyydyttäväksi. Hengitettävien hiukkasten pitoisuus ei ole Tampereella viime vuosina ylittänyt raja-arvoaan. Kansallinen ohjearvo sen sijaan ylittyy keväisin katupölyn takia. Samoin typpidioksidipitoisuuskaan ei ole ylittänyt raja-arvoaan viime aikoina, mutta kansallinen vuorokausiohjearvo ylittyy ajoittain talvisin tuulettomina pakkaspäivinä. Hiilimonoksidin pitoisuuksia ei Tampereella enää mitata, koska pitoisuudet olivat jo 2000-luvun alussa varsin matalia, luokkaa 10–20 % ohjearvoistaan. Tampereen ilmanlaatua on mallinnettu kantakaupungin laajuisesti vuosina 1981, 1992, 2002 ja 2013. Maankäytön suunnittelun yhteydessä on tehty useita kaupunginosan laajuisia mallinnuksia. Ilmanlaadun mallinnus Vuonna 2013 laaditussa Tampereen kaupungin ilmanlaatuselvityksessä mallinnettiin autoliikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöjen yhteisvaikutukset Tampereen ilmanlaatuun. Mallinnukset tehtiin typpidioksidille ja hiukkasille (PM10 < 10 μm:n hiukkaskoko ja PM2.5 <2.5 μm:n hiukkaskoko), jotka ovat kaupungin ilmanlaatuun keskeisesti vaikuttavat epäpuhtaudet. Työssä selvitettiin typpidioksidin ja hiukkasten ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin verrannollisia pitoisuuksia Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan 52 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kivenmurskauksen aiheuttamaa pölypilveä. kaupunkialueella, asukkaiden altistumista ilman epäpuhtauksille sekä ensimmäistä kertaa myös lyhytaikaispitoisuuksien alueelliset ilmanlaatu-indeksit sekä ilman epäpuhtauksien ja melun yhteisvaikutusalueet ns. Hot Spots -alueet Tampereen kaupunkialueella. Lisäksi selvitys sisältää ilmanlaatuennusteen vuodelle 2030. Ilmanlaatu on Tampereen kaupunkiseudulla samantyyppinen kuin muillakin Suomen suurimmilla kaupunkiseuduilla. Ilmanlaatuun vaikuttavat merkittävimmin liikenteen typenoksidipäästöt, katupöly, pienpoltto ja kaukokulkeuma. Teollisuuden vaikutus ilmanlaatuun on yleensä vähäisempi, koska päästöt vapautuvat ilmaan korkeammalta. Kuitenkin teollisuuden matalampien hajapäästölähteiden vaikutukset voivat näkyä teollisuuslaitoksen lähialueen ilmanlaadussa. Sääolosuhteissa mm. pakkasjaksojen inversiotilanteet tai kevään katupölykaudet aiheuttavat korkeimmat lyhytaikaiset tunti- ja vrk-pitoisuudet. Ilmanlaatu on suurimmassa osassa Tampereen kaupunkiseutua mallinnustulosten mukaan hyvää tai tyydyttävää. Vilkasliikenteisimpien katujen lähialueella typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuudet voivat kuitenkin ylittää ilmanlaadun kansalliset ohjear- votasot. Pienhiukkasten (PM2.5) vuorokausipitoisuudet eivät liikenteen ja teollisuuden päästöjen vaikutuksista ylittäneet WHO:n esittämää vuorokausiohjearvoa, mutta mm. pienhiukkasten kaukokulkeuma tai pienpoltto voi aiheuttaa aika-ajoin vuorokausiohjearvon ylityksiä. Ilmanlaadun vuosipitoisuuksien raja-arvot (NO2, PM10, PM2.5) eivät ylity Tampereen seudulla. Tuntipitoisuuksiin perustuvan alueellisen ilmanlaatuindeksin 90. prosenttipistejakauman mukaan 90 % vuoden tunneista ilmanlaatu on Tampereen keskustassa vähintäänkin tyydyttävää ja asuinalueilla hyvää tai tyydyttävää. Pahimmat tuntiepisodit esiintyvät todennäköisemmin talvella voimakkaiden ja useamman päivän kestävien inversiotilanteiden yhteydessä tai keväällä katupölykaudella. Mallinnuksen mukaan Tampereen väestöstä 5.4 % asuu alueilla, joilla typpidioksidin vuorokausiohjearvon pitoisuustaso 70 μg/m3 voi ylittyä. Alueilla, joilla NO2:n vuorokausipitoisuus on 85–99 % ohjearvotasosta, asuu 15.7 % asukkaista. Vastaavasti alueilla, joilla katupölyn PM10-hiukkasten vuorokausipitoisuudet voivat ylittää ohjearvotason (70 μg/m3) asuu 6.5 % tamperelaisista. Alueilla, joilla katupölyn (PM10) vuorokausipitoisuus on YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 85–99 % ohjearvosta, asuu 5.1 % asukkaista. Nämä asukasjakaumat eri epäpuhtauksien pitoisuusalueilla osoittavat, että nykytilanteessa typpidioksidi on suurin ilman epäpuhtaustekijä Tampereella. Katupölyn vaikutusalue rajoittuu voimakkaammin katujen lähialueille. Selvityksessä määritettiin ensimmäistä kertaa myös ilman epäpuhtauksien ja melun yhteisvaikutusalueet, ns. Hot Spots –alueet. Näillä alueilla sekä ilman epäpuhtauksia että melua on yli ohjearvotasojen. Hot Spots -alueilla asuu nykytilanteessa 4.1 % Tampereen väestöstä. Tulevaisuuden ilmanlaatuskenaarioiden mukaan vuonna 2030 liikenne on edelleen kaupunkiseudun ilmanlaatuun merkittävimmin vaikuttava tekijä. Typpidioksidin pitoisuudet tulevat kokonaisuutena alenemaan, mutta vilkasliikenteisten katujen lähialueilla voi edelleen esiintyä ohjearvotason pitoisuuksia. Huolimatta kokonais-NOx -päästöjen vähenemisestä ajoneuvojen NO2/ NOx päästösuhde on nousussa, mikä vaikuttaa ilmakemian ohella erityisesti tien lähialueella typpidioksidin pitoisuustasoihin. Ajoneuvotekniikan kehitys, kuten sähkö-, 53 Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan KAUPUNGIN YLEINEN KE hybridi- ja polttokennoautot niin joukkoliikenteessä kuin yksityisautoilussa, voi tuoda parannusta tähän skenaarioon. Tulevaisuudessa katupöly (PM10) ja sen pienhiukkasosuus (PM2.5) tullee olemaan merkittävin epäpuhtauskomponentti kaupunkialueella liikenteen mahdollisen kasvun myötä. Katupölyn aiheuttamiin hiukkaspitoisuuksiin voidaan kuitenkin vaikuttaa mm. tienpintamateriaalien valinnalla, rengasvalinnoilla, hiekoitusmateriaaleilla sekä erityisesti tienhoidolla, kuten keväisin pölynsidonnalla ja tien pesulla. Tampereen kaupungin ilmansuojelutoimenpiteet tulisi kohdistaa erityisesti vilkasliikenteisten katujen ja teiden lähialueiden ilmanlaadun parantamiseen, jotta myös siellä asuvien ihmisten altistuminen ilman epäpuhtauksille vähenisi. Erityisen herkkiä ilman epäpuhtauksille ovat lapset ja vanhukset. Päiväkotien, koulujen ja vanhuspalveluiden sijoittamisessa tulee huomioida alueen ilmanlaatu. Kuva 13. Tampereen ilman epäpuhtauksien ja melun yhteisvaikutusalueet, ns. Hot Spots –alueet. Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan Päästöt ilmaan Typen oksidien päästöt ovat viime vuosina olleet Tampereella luokkaa 2000 tonnia vuodessa. Vuonna 1990 typen oksidien päästöt olivat vielä noin 5700 tonnia. Pistelähteiden typen oksidien päästöt ovat puolittuneet 54 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana ja liikenteen typen oksidipäästöt puolittuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Energiantuotannossa polttotekniikka on kehittynyt ja katalysaattorilla varustettujen henkilöautojen osuus bensiinikäyttöisestä henkilöautokannasta kasvanut ollen vuonna 2012 jo 88 %. Kuva 14. Typen oksidien päästöt (t/a) Tampereella vuosina 1987-2013. Hiukkaspäästöt ovat olleet Tampereella alle 200 tonnia vuodessa kahdeksan vuoden ajan. Vuonna 1993 hiukkaspäästöt olivat suurimmillaan, noin 1000 tonnia vuodessa. Tuolloin yksittäisten teollisuuslaitosten hiukkaspäästöt Tampereella olivat suuria, mutta teollisen toiminnan vähennyttyä myös päästöt ovat pienentyneet. Lielahdessa toimineen kemiantehtaan lopetettua toimintansa vuonna 2008 alueelta toistuvasti esitetyt hajuhaittavalituksetkin loppuivat kokonaan. Kuva 15. Hiukkaspäästöt (t/a) Tampereella vuosina 1987-2013. 55 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan KAUPUNGIN YLEINEN KE kisten ja rikittömien polttoaineiden käyttöön ottamisen myötä. Keskitetty energiantuotanto korkeine piippuineen on edesauttanut pitoisuuksien alenemista. Rikkidioksidipäästöt ovat olleet alle 700 tonnia vuodessa noin kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1990 Tampereen rikkidioksidipäästöt olivat 1800 tonnia ja vuonna 1970 noin 23000 tonnia. Päästöt ovat pienentyneet vähärik- Kuva 16. Rikkidioksidipäästöt (t/a) Tampereella vuosina 1987-2013. Pitoisuudet ilmassa Typpidioksidin pitoisuuden vuosikeskiarvot ovat olleet Tampereella alle 25 µg/m3 jo useiden vuosien ajan, nykyinen vuosiraja-arvo 40 µg/m3 ylittyi viimeksi 1990-luvun puolivälissä. 50 45 40 * 35 30 25 20 15 10 5 0 Kuva 17. Typpidioksidin pitoisuuksien vuosikeskiarvoja (µg/m3) Tampereella. *Mitattu eri menetelmällä kuin kaavion muut tulokset, mistä aiheutuu suurempia arvoja. Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan Hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosiraja-arvo (40 µg/m3) ei ole ylittynyt Tampereella. Vuorokausirajaarvon numeroarvo (50 µg/m3), joka saa ylittyä 35 kertaa, ylittyy noin 10–13 kertaa keväisin. Myös kansallinen vuo- 56 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 rokausiohjearvo ylittyy keväisin. Pienhiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvo ei ole ylittänyt vuosiraja-arvoaan 25 µg/m3. 35 30 25 20 15 10 5 0 Kuva 18. Hengitettävien hiukkasten (PM10) ja pienhiukkaspitoisuuksien (PM2.5) vuosikeskiarvoja (µg/m3) Tampereella vuosina 1993–2013. Kuva 19. Raja-arvotason 50 µg/m3 ylitysten vuosittainen lukumäärä (kpl) Tampereen Pirkankadulla. Raja-arvotaso saa ylittyä 35 kertaa vuodessa, ennen kuin raja-arvo katsotaan ylittyneeksi, eli Tampereella raja-arvo ei ole ylittynyt kertaakaan. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan KAUPUNGIN YLEINEN KE 57 Kuva 20. Ilmanlaatu Pirkankadun mittausasemalla ilmanlaatuindeksillä arvioituna (kunkin päivän suurin indeksiarvo). Tampereella indeksissä mukana PM10 ja NO2. Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksiä käytetään päivittäisessä ilmanlaatutiedotuksessa. Sen avulla ilmanlaatu kullakin asemalla voidaan tiivistää laatusanoihin hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono tai erittäin huono. Indeksi on tunneittain mittausasemalle laskettava vertailuluku, joka kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua suhteutettuna pääsääntöisesti ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Ilmanlaatuindeksin laskennassa voidaan ottaa huomioon rikkidioksidin (SO2), typpidioksidin (NO2), hengitettävien hiukkasten (PM10), pienhiukkasten (PM2.5), otsonin (O3), hiilimonoksidin (CO) ja haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet. Asemilla ei yleensä mitata näitä kaikkia, joten käytännössä indeksi lasketaan aina vain osasta näitä yhdisteitä. Eri kaupunkien indeksit eivät siis välttämättä ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Jos asemalla mitataan yhtä tai kahta yhdistettä, indeksiä ei välttämättä lasketa lainkaan. Kuvassa 20 on esitetty ilmanlaatuindeksillä (NO2 ja PM10 mukaan lukien) arvioituna ilmanlaatu Pirkankadun varrella eri vuosina (kunkin päivän suurin indeksiarvo huomioiden) . Ajantasaista tietoa eri kaupunkien ilmanlaadusta löytyy osoitteesta www.ilmanlaatu.fi, josta löytyy myös yksityiskohtaisempaa tietoa ilmanlaatuindeksin määrittelyistä ja epäpuhtauksien terveysvaikutuksista. Lähteet: • Häkkinen, A., Rantakrans, E. 1981. Tampereen ilman rikki- ja pölypitoisuudet. Ilmatieteen laitos. Helsinki, 36 s. + liitteet. • LIISA 2012. Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmä, http://lipasto.vtt.fi/liisa/index.htm • Pesonen, R., Rantakrans, E. Hiltunen, V., Jokinen, J., Valkonen, E., Pohjola, V., Kartastenpää, R. 1992. Tampereen ilmanlaadun perusselvitys. Ilmatieteen laitos, ilmanlaatuosasto. Helsinki,146s.+ liitteet. • Salmi, J., Pietarila, H. ja Rasila, T. 2003. Tampereen seudun typenoksidipäästöjen leviämislaskelmat vuosille 2000 ja 2020. Ilmatieteen laitos – ilmanlaadun tutkimus, Helsinki, 76 s. + liitteet. (www.fmi.fi/kuvat/ Tampereen_raportti.pdf) • Tamminen, T. ja Tamminen A. 2013. Tampereen Ilmanlaatuselvitys 2013. http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/julkaisutjaselvitykset/ilmanlaatuselvitys2013.html • Tampereen kaupunki, ympäristövirasto, ympäristövalvonta 1994. Ilmanlaadun seurantaa 25 vuotta Tampereella. Mittaustulokset 1969-1993. 12 s. + liitteet. • Tampereen kaupunki 2014. Tampereen ilmanlaatu 2013. Päästöt ja ilmanlaadun mittaustulokset. Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun julkaisuja 1/2014, 60 s. http://www.tampere.fi/material/attachments/ t/6IoNgAFWo/rap2012.pdf Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan 58 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kasvihuonekaasupäästöt 2010 ● Tampereen tuoreimmat kasvihuonekaasupäästöt on laskettu syksyllä 2011 Suomen ympäristö keskuksen laatimalla Kasvener-laskentamallilla vuoden 2010 tiedoista. Tampereella syntyi vuonna 2010 yhteensä 1 680 tuhatta hiilidioksidiekvivalenttitonnia kasvihuonekaasupäästöjä energiankulutuksesta, jätteiden ja jätevesien käsittelystä, maatalouden tuotannosta sekä teollisuuden prosesseista. Päästöt kasvoivat 3,5 prosentilla vuodesta 2007 ja ne olivat 10,5 prosenttia suuremmat kuin Kioton vertailuvuonna 1990. Asukasta kohti laskettuna päästöt olivat 7,9 tonnia. Sektoreittain tarkasteltuna eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttivat kotitaloudet, noin 600 tuhatta tonnia. Seuraavaksi eniten päästöjä tuottivat teollisuus, palvelut ja sektorein erittelemättömät liikenne sekä jätteiden ja jäteveden käsittely. Pitkällä aikavälillä teollisuuden ja kaupungin päästöt ovat pienentyneet, kun taas kotitalouksien ja palveluiden päästöt ovat kasvaneet. Eri vuosien vertailua kuitenkin vaikeuttaa säästä aiheutuva lämmitystarpeen vaihtelu vuosittain, mikä vaikuttaa varsinkin kotitalouksien ja palvelujen energiankäyttöosuuksiin. *Sisältää sektoreittain erottelemattoman liikenteen sekä jätteiden ja jätevesien käsitellyt päästöt. Lisätietoa: Tampereen kasvihuonekaasupäästöt 2010, http://www.tampere.fi/kestavakehitys.html. Kuva 21. Kasvihuonekaasupäästöt 2010. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Melu ja tärinä 59 Melu ja tärinä Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset Meluntorjunnan valtakunnallisia linjauksia ja meluntorjuntaohjelmaa on tehty ympäristöministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, väylälaitosten, teollisuuden, kuntien ja kansalaisjärjestöjen yhteisessä työryhmässä. Työryhmä on määritellyt valtakunnallisen meluntorjuntatyön pitkän aikavälin päämääräksi turvata kansalaisille terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen ympäristö. Tähän pyritään ennaltaehkäisemällä melun syntymistä, estämällä melun leviämistä ja vähentämällä meluhaittoja, säilyttämällä erityyppisiä hiljaisia ympäristöjä sekä estämällä tärinän syntyä ja vähentämällä sen haittoja. Valtioneuvosto on antanut ympäristömelulle ohjearvot päätöksessään vuonna 1992 (993/92). Päätöksen tarkoituksena on ollut ehkäistä meluhaittoja ja turvata ympäristön viihtyisyys maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa. Tampereen kaupungin meluselvitys 2012: liikenne-, teollisuus- ja ratapihamelu Tampereen kaupunkialue ja sen vilkkaimmat maantie- ja rataosuudet kuuluvat ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) ja ympäristönsuojelulain (YSL 86/2000) mukaisiin kohteisiin, joille tulee laatia strateginen meluselvitys. Tampereella meluselvitys on laadittu yhteistyössä Liikenneviraston kanssa. Selvitys sisältää laskennat tie- ja raideliikenteen, merkittävimpien teollisuuslaitosten, sekä laajojen ratapiha-alueiden aiheuttamista ympäristömelutasoista. Tieliikenteen aiheuttamia melutasoja on laskettu vilkkaimmille kaduille ja maanteille. Selvityksen aineisto kattaa siis tärkeimmät melulähteet, mutta siitä puuttuu osa mm. Tampereen katujen liikenteestä ja teollisuuslaitoksista. Selvityksen tulokset raportoidaan ympäristöministeriöön ja laadittuja aineistoja hyödynnetään meluntorjunnan toimenpiteiden suunnittelussa sekä kaupungin maankäytön suunnittelussa. Taulukko 13. Valtioneuvoston päätöksen 993/92 mukaiset melutason ohjearvot ohjearvot ulkona ja sisätiloissa (LAeq enintään). Alue ja käyttötarkoitus klo 7-22 klo 22–07 Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevat alueet 55 dB 45-50 dB Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet ja virkistysalueet taajamien ulkopuolella sekä luonnonsuojelualueet 45 dB 40 dB 3) Asuin-, potilas- ja majoitushuoneet 35 dB 30 dB Opetus- ja kokoontumistilat 35 dB - Liike- ja toimistohuoneet 45 dB - ULKONA SISÄLLÄ 1) Uusilla alueilla melutason yöohjearvo on 45dB. 2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoa. 3) Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. 1)2) Melu ja tärinä 60 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Taulukko 14. Ympäristömelulle altistuvien asukkaiden määrät melulähteittäin Tampereen kaupungin alueella vuonna 2011. Tunnuslukuna päiväaikainen keskiäänitaso ( LAeq 7–22 ) ja yöaikainen keskiäänitaso (LAeq 22–7 ). Tieliikenne Melutaso LAeq 07-22 Raideliikenne LAeq 22-07 LAeq 07-22 Teollisuus LAeq 22-07 LAeq 07-22 Ratapiha LAeq 22-07 LAeq 07-22 LAeq 22-07 50-55 dB 41600 23400 7400 9000 800 700 300 400 55-60 dB 31400 12900 4800 5700 0 0 0 0 60-65 dB 20600 1400 3300 3800 0 0 0 0 65-70 dB 5100 0 900 1900 0 0 0 0 70-75 dB 0 0 0 300 0 0 0 0 >75 dB 0 0 0 0 0 0 0 0 YLI 55 dB YLI 50 dB 57100 9000 37700 0 20700 Selvityksessä Tampereen kaupungin asukkaista noin 27 % arvioitiin altistuvan yli 55 dB (LAeq 7–22) melutasolle, joka aiheutuu katu- ja tieliikenteestä. Raideliikenteen aiheuttamalle yöaikaiselle yli 50 dB (LAeq 22–7) melutasolle arvioitiin altistuvan 10 % Tampereen asukkaista. Teollisuuslaitosten ja ratapihojen aiheuttamat melualueet 0 700 400 olivat laskennallisen arvion perusteella huomattavasti suppeampia ja myös altistujamäärät olivat selvästi vähäisempiä. Melulaskentojen tulosten perusteella Tampereella on yli 100 hoito- ja oppilaitosrakennusta, jotka sijaitsevat melualueella (LAeq 7–22 > 55 dB tai LAeq 22–7 > 50 dB). Kuva 22. Tampereen kantakaupungin päiväajan meluvyöhykkeet keskiäänitasoina LAeq vuonna 2012. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 61 Melu ja tärinä Kuva 23. Tampereen kantakaupungin yöajan meluvyöhykkeet keskiäänitasoina LAeq vuonna 2012. Melun tunnusluvut LAeq ja Lden ● Meluselvityksessä laadittiin kahdet erilaiset melun leviämislaskelmat. Kansallisen keskiäänitason L Aeq lisäksi melualtistuminen arvioitiin EU:n yhteisen päivä-ilta-yömelutaso-tunnusluvun Lden mukaan. Tunnusluku Lden poikkeaa Suomessa aiemmin käytetyistä tunnusluvuista. Lden on otettu käyttöön, jotta melutilanteesta saadaan yhtenäistä tietoa koko EU:n alueelta. Päivä-ilta-yömelutaso Lden saadaan laskemalla päivä-, ilta- ja yöajalle vuoden keskiäänitasot ja painottamalla ilta- ja yöajan melutasoja niiden suuremman häiritsevyyden mukaan. Näille ympäristömeludirektiivin mukaisille tunnusluvuille ei ole annettu ohjearvotasoja. Kansallisten keskiäänitasojen LAeq mukaan lasketussa meluselvityksessä todetut altistujamäärät ovat selvästi pienempiä kuin ympäristömeludirektiivin mukaisella Lden-tunnusluvulla arvioidut altistuja- määrät. Erot johtuvat siitä, että Lden-tunnusluku painottaa merkittävästi ilta- ja yöajalle ajoittuvia melutasoja. Lisäksi melun leviäminen mallinnetaan siinä 4 metrin korkeudelle, kun taas LAeq -laskelmissa melu mallinnetaan 2 metrin korkeudelle. Melu ja tärinä 62 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kuva 24. Melualueella olevat yleiskaavassa virkistysalueeksi merkityt alueet. Meluntorjunnan toimintasuunnitelman 2008–2012 toteutuminen Tampereen kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelma (MTTS) vuosille 2008–2012 hyväksyttiin Yhdyskuntalautakunnassa 9.12.2008. Suunnitelmaan on kirjattu meluntorjunnan keinot, tavoitteet, kiireellisimmät meluntorjuntakohteet, sekä toimenpiteistä vastaavat tahot kaupungin eri yksiköissä. Ympäristönsuojeluyksikkö selvitti toimintasuunnitelman toteutumista kyselyllä kaupungin eri yksiköissä kesällä 2011. Seurantaselvityksessä kerättiin tietoa meluntorjuntatoimenpiteiden toteutuksesta ja kehitysehdotuksista seuraavaa MTTS:aa silmällä pitäen. MTTS uusitaan viiden vuoden välein. Seurantaselvityksen mukaan meluntorjuntaan käytetyt rahat kuluvat käytännössä meluesteiden rakentamiseen. Vuonna 2011 meluntorjuntaan on käytetty 380 000 euroa, vuonna 2010 käytetty summa oli 450 000 euroa ja vuonna 2009 meluntorjuntaan käytettiin yhteensä 1364 000 euroa. Kolmestakymmenestä suunnitelmaan nimetystä meluntorjuntakohteesta neljässä on tehty konkreettisia toimia, esim. rakennettu melueste, neljässä kohteessa meluntorjunta oli etenemässä ja muut 20 kohdetta eivät ole edenneet (tilanne 2011). Erityisesti herkkien kohteiden, kuten koulujen ja päiväkotien, melusuojaus ei ollut edennyt. MTTS:n kohteiden ulkopuolelta on toteutettu muutamia muita esteitä. Suurin osa asumiseen liittyvistä kaavoista sisältää melumerkintöjä, määräysten toteutuminen on siksi tärkeää. Rakennuslupamenettelyssä melu ei useimmiten tule asiana erikseen esiin, vaan pääasiassa luotetaan siihen että lupa- ja suunnitteluvaiheessa on noudatettu annettuja määräyksiä. Meluvallien määrä on vähenemässä, kun taas vähemmän tilaa vievien meluseinien määrä kasvaa. Liikennemelun torjuntaa toteutetaan esimerkiksi nopeusrajoitusten alentamisella, liikennejärjestelyillä, liikennevalo-ohjauksella ja joukkoliikenteen tukemisella. Hiljaista asfalttia kaupunki ei ole käyttänyt. Meluesteillä suojattujen henkilöiden määrää on suunnittelutyön yhteydessä ollut työlästä selvittää, näin ollen suojaustoimien vaikutusta ei ole voitu todentaa. Herkissä kohteissa, kuten kouluissa ja hoitolaitoksissa, meluntorjunta on pääosin kaavojen ohjaamaa, muutoin meluntorjuntatoimia ei ole rahoituksen puutteessa toteutettu. Seurantaselvityksen mukaan meluntorjuntatoimenpiteiden ongelmat liittyvät erityisesti neljään aiheeseen: • Meluntorjunnan budjetointi. Mm. herkkien kohteiden (koulut, hoitolaitokset) suojaus on erittäin vaikeaa ilman erillistä meluntorjuntarahoitusta. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 • Kaikki vastuussa olevat tahot eivät tunne MTTS:aa tai tunnista sen velvoitteita omassa toiminnassaan. • Tarjonnan pelätään vähenevän, jos melu nostetaan tärkeään osaan hankinnoissa. Laitteiden tai palveluiden kilpailutuksessa, meluasiat huomioidaan määräysten mukaisesti, mutta ne eivät ole hankintojen ratkaisevana tekijänä tai vertailuperusteena. • Mahdollisena ongelmana tuli ilmi kaavoituksessa määrättyjen meluntorjuntatoimien toteutuminen. Määräysten noudattamisesta ja vaikuttavuudesta tarvittaisiin lisää tietoa. Meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2013–2018 Uusi meluntorjunnan toimintasuunnitelman vuosille 2013–2018 hyväksyttiin kaupunginhallituksessa kesällä 2013 ja toimitettiin Ympäristöministeriön ja edelleen EU:n komission hyväksyttäväksi. Toimintasuunnitelmassa esitetään pitkän ajan tavoitteet melualtistumisen vähentämiseksi. Lisäksi esitetään Tampereen kaupungin toimenpiteet meluhaittojen vähentämiseksi ja ääniympäristön parantamiseksi seuraavalle viisivuotiskaudelle. Kohdekorteissa on tarkasteltu 20 yksittäistä meluntorjunnan toimenpidekohdetta. Meluntorjunnan pitkän ajan tavoitteita Tampereella ovat: • Melulle altistuvien asukkaiden määrät eivät lisäänny vuodelle 2012 arvioidusta altistujamäärästä. • Säilytettävät hiljaiset alueet määritellään ja turvataan tärkeiden hiljaisten virkistysalueiden ääniympäristön säilyminen. • Herkissä kohteissa (päiväkodit ja koulut) melulle altistuvien määrä vähenee. • Kaikilla päiväkodeilla on riittävästi melulta suojattua ulkoilu- ja leikkialuetta. • Melua koskevat kaavamääräykset toteutuvat ja niiden valvonta toimii tehokkaasti. • Rakenteellista melusuojausta toteutetaan järjestelmällisesti, ja sen vuotuinen rahoitus turvataan. Rakenteellisilla meluntorjuntakeinoilla suojataan ensisijaisesti voimakkaan melun (yli 65 dB) alueilla asuvia. • Liikennemelua vähennetään lisäämällä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuutta liikkumismuodoissa. Tätä kehitystä edistetään liikennejärjestelmän tasoisilla ratkaisuilla sekä lisäämällä kevyen liikenteen käytön houkuttelevuutta palvelutasoa parantamalla. • Melun syntymistä ehkäistään, ja se huomioidaan mm. kalustohankinnoissa. 63 Melu ja tärinä Kaudelle 2013–2018 esitetään toteutettavaksi yhteensä 15 toimenpidettä, joilla tähdätään edellä esitettyjen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen: • Meluntorjunnan työryhmän perustaminen. • Säilytettävien hiljaisten alueiden ja suhteellisen hiljaisten puistoalueiden määrittäminen ja jatkotoimenpiteiden esittäminen. • Maankäytön suunnittelussa käytettävien melusuojauksen tavoitteiden ja periaatteiden määrittäminen. • Vähintään 10 meluntorjuntakohteen toteuttaminen, toimenpiteistä osa on meluesteitä ja osa muita altistusta vähentäviä toimenpiteitä. • Pääkatujen rakenteellisten ja liikennejärjestelyin tehtävien muutosten vaikutusten selvittäminen. • Melua vaimentavien päällysteiden mahdollisten käyttökohteiden selvittäminen ja käyttöönotto soveltuvissa kohteissa. • Kiinteistö- ja rakennuskohtaisen melusuojauksen edistäminen altistustiheydeltään suurissa keskikaupungin asuinkohteissa. • Nopeusvalvonnan tehostamisen edistäminen katualueilla. • Hiljaisemman linja-autokaluston käyttömahdollisuuksien selvittäminen. • Melun huomioiminen hankinnoissa. • Valistuskampanjan järjestäminen kiinteistöhuoltoyhtiöille yms. meluisten töiden toimintatavoista ja -ajoista. • Koulutuksen järjestäminen meluntorjunnan parissa työskenteleville. • Melutilanteen seuranta-aineistojen täydentäminen. • Meluesteiden kunnon ylläpitäminen. • Meluvalitustapausten käsittelyn toimintatapojen määrittäminen. Toimintasuunnitelmassa alustavaan melusuojaustarkasteluun on valikoitu yhteensä 20 kohdetta. Tavoitteena on että vähintään 10 näistä kohteista suojataan kaudella 2013–2018. Ehdotuksen mukaisesta melusuojauksesta arvioitiin hyötyvän asuinkohteissa yhteensä 327 asukasta, joilla asuinrakennukseen kohdistuva melutaso pienenee vähintään 3 dB (Lden). Lisäksi suunnitelluista meluesteistä hyötyvät useiden päiväkotien ja koulujen käyttäjät. Meluntorjuntaan vuosittain erikseen budjetoitava rahamäärä pyritään vakiinnuttamaan jatkossa noin 1 miljoonan euron tasolle. Näitä budjettivaroja käytetään: A) olemassa olevien ongelmakohteiden melusuojauk- sen rakentamissuunnitteluun ja rakentamiseen; kustannusarvio keskimäärin noin 750 000 € / vuosi. B) neuvonta- ja avustusjärjestelmään, joka edistää pahimpien altistustiheyskohteiden meluntorjuntaa, Melu ja tärinä 64 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Liikenteen meluntorjunta vaatii massiivisia rakenteita. sekä muut melun syntymistä ja haittoja estävät kehityshankkeet, jotka on listattu toimenpiteissä; kustannusarvio yhteensä noin 250 000 € / vuosi (kuluja syntyy lähinnä toimintasuunnitelmakauden loppuvuosina). Lisäksi Liikennevirasto on laatinut oman meluntorjunnan toimintasuunnitelmansa koko Suomen maanteille ja rautateille. Meluilmoitukset ja -valitukset Ympäristönsuojelulain (527/2014) 118 §:n mukaan tilapäisestä, erityisen häiritsevästä melusta tulee tehdä meluilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tampereen kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä yksilöidään ilmoitusvelvollisuutta tarkemmin. Useimmiten meluilmoitus tehdään konsertti- tai rakennustyömaamelusta. Tapahtumista tehtyjä meluilmoituksia on viime vuosina käsitelty noin 45 kpl vuodessa. Jos tapahtumassa esitetään elävää musiikkia äänentoistolaitteiden kautta ja se loppuu klo 20 jälkeen, meluilmoituksesta tehdään päätös, jossa annettavilla määräyksillä ympäristön asuk- kaille ja toimijoille aiheutuvaa meluhaittaa tarpeen mukaan kohtuullistetaan ja rajoitetaan. Lisäksi määräyksiä voi tulla esim. melutason mittaamisesta. Mikäli tapahtuma on niin pieni tai lyhytkestoinen, ettei laajaa meluhaittaa oleteta syntyvän, tapahtumajärjestäjää ohjeistetaan tiedottamisessa ja melun rajoittamisessa. Suurien tai pitkäkestoisten tapahtumien melumääräyksiä on pyritty linjaamaan tasapuoliseksi myös yhdessä muiden suurten kaupunkien kanssa. Tapahtumat keskittyvät kesäaikaan, ja varsinkin pienten tapahtumien määrä on viime vuosina lisääntynyt. Työmaamelusta on viime vuosina tehty meluilmoituksia noin 30 kpl vuodessa. Yleisimmin melu syntyy murskauksesta, louhinnasta tai iskuvasaroinista. Työmaiden meluhaittoja pyritään vähentämään työaikarajoituksilla, työmaan tekniikkaa myös pyritään ohjaamaan meluttomampaan suuntaan. Viime vuosien hankalia työmaita meluhaittojen suhteen ovat olleet esimerkiksi louhintatyöt ydinkeskustassa, sekä Tammerkosken patorakenteiden korjaustyöt. Vaikeasti torjuttavia meluhaittoja aiheutuu ajoittain myös suurista rakennustyömaista. Meluvalituksia ympäristönsuojeluyksikköön tulee useimmiten tapahtumista ja työmaista, mutta myös esimerkiksi rakennusten käyttöön ja kunnossapitoon, sekä liikenteeseen liittyen. Viime vuosina meluvalituksia on kir- YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 jattu noin 30-60 kpl/vuosi. Yksittäinen työmaa, ravintola tai tapahtuma voi joskus aiheuttaa paljonkin yhteydenottoja. Valituksia ratkotaan tapauskohtaisesti, usein yhdessä toiminnanharjoittajien tai muiden viranomaisten kanssa. Hiljaiset alueet Suurissa kasvukeskuksissa liikenteen määrän jatkuva kasvu, tiivistyvän kaupunkirakenteen tavoittelu ja pula rakennusmaasta aiheuttavat paineita alueille, jotka tähän saakka ovat säilyneet varsin luonnonomaisina ja äänimaisemiltaan miellyttävinä. Se on herättänyt keskustelua hiljaisten alueiden tärkeydestä niin kaupunki- kuin maaseutuympäristössäkin. Ympäristöhallinnon meluverkko esittää, että valtakunnallisen meluntorjunnan suunnittelussa ja torjuntatoimien suuntaamisessa yhtenä päätavoitteena on hiljaisten alueiden säilyttäminen. LIME-työryhmän mietinnössä todetaan ympäristöä hiljaisempien alueiden tarve ja että suunnittelussa otettaisiin huomioon rakennetun ympäristön melutason ohjearvojen lisäksi myös sellaisten vähämeluisten tai hiljaisten alueiden säilyttäminen, joilla melutasot ovat selkeästi alle ohjearvojen. (YM, 2003). Hiljaisille alueille ei ole olemassa virallisesti hyväksyttyä määritelmää tai menetelmää niiden selvittämiseksi. Kaupunkiympäristössä olevien hiljaisten alueiden määrittämisessä käytetyt raja-arvot ovat tutkimuksesta riippuen vaihdelleet välillä 30–50 dB. Usein ne on vielä jaoteltu hiljaisiin ja suhteellisen hiljaisiin alueisiin. Varsinaisten hiljaisten alueiden raja-arvona on pidetty arvoa LAeq30 dB. Tällaisilla alueilla ihmisen ääniä ei kuulu tai niitä kuuluu hyvin harvoin. Vallitsevat äänet ovat luonnon omia ääniä. Suhteellisen hiljaiset alueet sijaitsevat yleensä lähempänä kaupunkien keskustoja. Suhteellisen hiljaisilla alueilla ihmisen aiheuttama melu, kuten liikenteen äänet, ovat selvästi kuultavissa, mutta ne eivät häiritse vapaa-ajanviettoa tai rentoutumista. Tampereen hiljaisten alueiden kartoituksessa vuonna 2003 tehtiin ympäristömelumittauksia 35 paikassa. Mittaukset kohdennettiin alueille, jotka ovat kaupunkilaisten yleisessä virkistyskäytössä. Lisäksi tehtiin mittauksia päiväkotien piha-alueilla. Tehtyjen melumittausten perusteella Tampereen hiljaisimmat alueet sijaitsevat Tampereen pohjoisosissa Aitolahti-Velaatta-akselilla. Mittaustulokset vaihtelivat välillä 30–42 dB(A). Luonnon omat äänet kuten esimerkiksi linnunlaulu nostivat melutasoa joissain pisteissä. Varsinaiset hiljaiset alueet, joilla melutaso on < 30 dB(A) sijaitsevat todennäköisimmin kaupungin pohjoisilla alueilla. Kantakaupungin alueella melutasot vaihtelivat välillä 37–61 dB(A). Eteläisillä alueilla melutasot olivat yleisesti matalampia kuin esimerkiksi Kauppi-Niihaman ja Pyynikin virkistysalueilla. Mittaustulosten perusteel- Melu ja tärinä 65 la voidaan sekä eteläisen Tampereen virkistysalueet että Teerivuorenpuiston, Kauppi-Niihaman ja Pyynikin alueet luokitella suhteellisen hiljaisiksi alueiksi. Tampereen kaupungin meluselvityksessä vuonna 2012 tarkasteltiin myös hiljaisia alueita. Laskennallisessa tarkastelussa ei tosin ole mukana kaikkia katuja ja muita melulähteitä, minkä vuoksi tarkastelu ei ole kattava. Meluselvityksen perusteella Tampereella on vielä jäljellä suhteellisen hiljaisia alueita kaupungin kaakkoisosassa Hervantajärven koillispuolella sekä Kaupin alueella Näsijärven rannalla. Laajan Särkijärven alueen hiljaisuuden rikkoo Tampere – Pirkkala lentoaseman meluvyöhyke, joka todennäköisesti ulottuu 50 dB tasoisena Särkijärven itäpäähän saakka. Kaupungin sisältä löytyy myös alueita, jotka eivät ole vilkkaiden liikenneväylien läheisyydessä. Suhteellisen hiljaisia kaupunkialueita löytyy esimerkiksi Kaukajärven eteläpuolelta, Huikkaan ja Leinolan alueilta. Pyynikin, Pispalan ja Tahmelan alueet jäävät Pyynikin harjun suojaamina suhteellisen hiljaisiksi keitaiksi kaupungin keskustan tuntumaan. Kaupungin länsiosassa Ikurissa, Haukiluomassa ja Lentävänniemessä on laajoja alueita, joissa melutasot jäävät alle 50 dB. Hiljaisia alueita löytyy luonnollisesti myös Teiskosta, joka sijoittuu Tampereen keskustan meluvyöhykkeiden ulkopuolelle, kauas vilkkaista liikenneväylistä. Meluesteet Meluesteiden määrää Tampereen kantakaupungin alueella selvitettiin kesällä 2008, tuolloin tieliikenteeltä suojaavia meluesteitä oli rakennettu noin 32 km. Meluesteiden kunto todettiin selvityksessä suurimmaksi osaksi hyväksi. Tämän jälkeen meluesteitä on rakennettu noin kymmeneen liikennemelukohteeseen. Kaupunkirakenteen tiivistyessä asuinrakentaminen tapahtuu aiempaa useammin meluisalle alueelle. Kun uutta asuintonttia kaavoitetaan melualueelle, määrätään talon ja pihan rakenteet rakennettavaksi niin, että ne suojaavat pihaa ja rakennusta melulta. Käytännössä tällaisia meluesteenä toimivia rakenteita on siis paljon muitakin kuin teiden varsille rakennetut meluvallit ja -seinät. Tärinä Liikenteen aiheuttama tärinä on liikennemelun kaltainen ympäristöhaitta, joka tulisi ottaa huomioon suunniteltaessa uusia asuntoja nykyisten liikenneväylien läheisyyteen tai rakennettaessa uusia väyliä vanhoille asuntoalueille. Raskaan liikenteen lisääntyminen ja akselipainojen kasvu lisäävät teiden ja ratojen varsien tärinäongelmia. Viihtyvyyshaitan lisäksi tärinästä voi olla myös tervey- Melu ja tärinä dellistä haittaa, jos se herättää unesta tai muuten haittaa lepoa. Pitkäaikaisesta voimakkaasta värähtelystä voi syntyä rakenteellisia vaurioita. Suomessa ei toistaiseksi ole yhtenäisiä ohjearvoja liikennetärinälle. Liikenteen lisäksi myös pitkäkestoiset ja suuret louhintahankkeet voivat aiheuttaa häiritsevää tärinää. Viimevuosina Tampereella on ollut pitkäkestoisia louhintoja esim. keskustan ja Vuoreksen rakennushankkeisiin liittyen. 66 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Lähteet: • Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto 2004. Suomen ympäristö 696. • Meluesteselvitys Tampereella 2008. Anna Jouttunpää, Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö, Ympäristöteknologia, 2008. • Liikennemeluselvitys Tampereen kantakaupunkialueelle 30.9.2003. Tampereen kaupunki, SCC Viatek Tampere 2003. • Meluntorjunnan toimintasuunnitelman (MTTS) 2008–2012 seurantaraportti. Tampereen kaupunki, Piia Tersa, Ympäristönsuojelu, 2011. Ympäristönsuojelun julkaisuja 6/2011. • Tampereen kaupungin meluselvitys vuonna 2012, Kansallisten tunnuslukujen (LAeq, keskiäänitasot) mukaan lasketut melutasot. Tampereen kaupunki ja Liikennevirasto 2012. • Tampereen kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2013– 2018. Hyväksytty kaupunginhallituksessa 24.6.2013. Tampereen kaupunki, 2013. Ympäristönsuojelun julkaisuja1/2013. Tapaus Lintuhytti ● Tampereen kaupungin kaakkoiskulmassa sijaitseva Lintuhytin (entinen Hiidenmäki) asemakaava-alue tulkittiin uudeksi alueeksi. Niinpä ulko-oleskelu- ja virkistysalueilla sovellettiin ns. uusien alueiden yöohjearvoa LAeq (klo 22-7) 45 dB. Melulaskennoissa huomioitiin melulähteenä Ruskontie, kokoojakatu sekä kolme tonttikatua. Laskentojen mukaan kaava-alueen eteläpuoleisten alueiden päiväajan keskiäänitaso alittaa myös ns. hiljaisilla alueille asetetun desibelirajan 35 dB vuoden 2030 ennustetilanteessa (kuva 14). Huomioitavaa kuitenkin on, että tässä selvityksessä melulähteinä on huomioitu ainoastaan Ruskontie ja uudet tonttikadut kun todellisuudessa melua kantautunee myös esimerkiksi kauempana olevalta tie- ja katuverkolta sekä lentoliikenteestä. Laskelmien mukaan siis kaupunkialueella verrattain tiukka yöohjearvo pystytään saavuttamaan rakennusten massoittelun ja meluesteiden avulla. Lähde: Lintuhytin asemakaava, meluselvitys (luonnos 29.6.2012), Ramboll, 32 s. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 67 Melu ja tärinä Tapaus Satakunnan lennosto ● Tampere-Pirkkalan lentoasemalla toimivan Satakunnan lennoston torjuntahävittäjien aiheuttama melu aiheuttaa rajoituksia maankäytölle Tampereen eteläisissä osissa. Finavian vuonna 2008 tekemien melumittausten mukaan torjuntahävittäjien aiheuttamat suurimmat enimmäistasot (LASmax) olivat Peltolammilla (kuvan mittauspisteessä 3) 92 dB - 98 dB. Mittaus- pisteessä 1 eli kauempana kiitotiestä suurimmat enimmäistasot olivat 80 dB - 102 dB. Lentomelun tavoitearvona käytetty LDEN 55 dB ei kuitenkaan ylity vuonna 1997 laaditun meluennusteen (käyrät kuvassa) mukaan Hallilassa mittauspisteen 1 ympäristössä lainkaan. llmavoimien lennostojen toimintaa olla järjestelemässä uudelleen siten, että hävittäjälentotoiminta keskitetään Siilinjärvelle ja Rovaniemelle. Nykymuotoinen lentoasemalla toimiva Satakunnan lennosto on lakkautettu 31.12.2014. Kuljetus-, yhteys- ja koelentotoiminta keskitetään uusimuotoiseen Satakunnan lennostoon. Uudelleenjärjestely johtaa Satakunnan lennoston lentotoiminnan painopisteen siirtymiseen potkuriturbiinikalustoon, joka vähentää sotilasilmailun aiheuttamaa melua Tampere-Pirkkalan lentoaseman lähialueella. Lähteet: • Leskelä T. 2008. Mittausraportti, Finavia. Lentokonemelumittaus Tampere-Pirkkalan lentoaseman lähialueilla, 25 s. • Ilmavoimien esikunnan lisäaikapyyntö Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle 21.6.2012. Vedenhankinta 68 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Vedenhankinta Yleistä Tampereella käytettävä talousvesi on joko pinta- tai pohjavettä. Raakavesi käsitellään käsittelylaitoksessa ja johdetaan vesijohtoja pitkin kuluttajille. Vesihuollon tavoitteena on taata laadultaan moitteettoman talousveden saatavuus, asianmukainen viemäröinti ja jätevesien puhdistus. Vesihuollon yleisestä kehittämisestä ja järjestämisestä on vastaa kaupunki. Vesihuoltolaitos vastaa toiminta-alueensa vesihuollon järjestämisestä ja kiinteistön omistajat tai haltijat kiinteistöjensä vesihuollosta. Vedenhankinta sekä muu vesihuoltoon liittyvä toiminta on nykyään kuntarajoista riippumatonta. Tampereen Vesi toimittaa vettä Tampereen lisäksi Pirkkalaan ja tarpeen mukaan Nokialle, Lempäälään ja Kangasalle. Lisäksi Ylöjärven raja-alueiden vesihuolto hoidetaan Tampereelta. Tampereen Vesi ostaa vettä Ylöjärveltä sekä omistaa kaksi Ylöjärvellä sijaitsevaa pohjavedenottamoa. Kaupungin sisällä Tampereen Vesi toimii yhteistyössä Nurmin vesihuolto-osuuskunnan kanssa. Osuuskunta omistaa ja ylläpitää Tampereen Veden runkojohtoon liitetyt vesijohdot alueellaan. Talousveden käyttö Vuoden 2012 lopussa Tampereen Vedellä oli 21 450 asiakaskiinteistöä. Kaupungin asukkaista 96 % oli vesijohtoverkoston toiminta-alueella. Veden ominaiskäyttö eli verkostoon pumpatun veden määrä jaettuna verkoston piiriin kuuluvien asukkaiden määrällä oli Tampereella noin 229 litraa päivässä. Raakavettä pumpattiin puhdistuslaitoksille ja vedenottamoille yhteensä 20,3 milj. m3. Tästä määrästä edelleen johtoverkkoon pumpattiin 18,7 milj. m3 käsiteltyä vettä. Määrä on 0,6 milj. m3 vähemmän kuin vuonna 2011. Veden kokonaiskäyttö onkin viime vuosina vakiintunut tasolle 19–20 milj.m3/a alueen asukasmäärän kasvusta huolimatta. Kuva 25. Veden ominaiskulutuksen kehittyminen vuosina 1900–2012. Vedenhankinta 69 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kuva 26. Veden käyttö eri toimijoiden kesken vuosina 1999–2012 (milj.m3/a). Vesijohtoverkostoon vuonna 2012 pumpatusta vedestä 66,5 % oli pintavettä ja pohjavettä 33,5 %. Valtaosa vedestä, 58 %, johdettiin talouskäyttöön. Talouskäyttöön käytetyn veden määrä on pienentynyt 2000-luvun aikana, mikä johtunee etenkin kotitalouslaitteiden vähentyneestä vedenkulutuksesta. Teollisuuskäyttöön vettä johdettiin 13 % ja 8 % myytiin naapurikuntiin. Muu käyttö oli 17 % sisältäen sammutusveden, vuodot, mittarivirheet ja verkostojen huuhtelut. Kaupungin oma vedenkäyttö oli 4 %. Tampereen Vesi ottaa pintavetensä Roineesta ja Näsijärvestä. Lähes kaikki pintavesi, vuosittain noin 15 milj. m3 otetaan Roineesta noin 200 metrin etäisyydeltä rannasta 4–5 metrin syvyydestä, jossa vesi on tasalaatuista. Roineen vedenlaatu on hyvä. Vesi johdetaan käsiteltäväksi Ruskon vedenkäsittelylaitokselle. Näsijärvestä raakavetensä ottavat Kämmenniemen ja Polson vedenpuhdistuslaitokset Teiskossa sekä Kaupinojan vedenpuhdistuslaitos, joka on toiminut varalaitoksena Ruskon laitokselle. Näsijärvestä otettavan veden määrä on vähäinen, vuonna 2012 yhteensä noin 90 000 m3. Tampereen Veden viisi pohjavedenottamoa sijaitsevat Tampereella Messukylässä, Hyhkyssä, Mustalammella sekä Ylöjärvellä Julkujärvellä ja Hämeenkyrössä Pinsiössä. Lisäksi pohjavettä on ostettu Ylöjärveltä Saurion vedenottamolta. Taulukko 15. Vesijohtoverkkoon pumpattu vesimäärä ( m3/a) vedenottamoittain vuonna 2012. Pohjavesilaitokset m3 /a % Pintavesilaitokset Mustalampi 803907 4,14 Rusko Messukylä 1893092 9,51 Kaupinoja Hyhky 668640 3,52 Pinsiö 2448115 13,08 604762 3,23 1 0 6418517 33,48 20271720 100 Julkujärvi Saurio (ostettu) Yhteensä Kaikki yhteensä m3 % 13763988 66,23 1488 0,00 Polso 40456 0,11 Kämmenniemi 47271 0,18 13853203 66,52 Yhteensä Vedenhankinta 70 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke (Tavase) ● Tampereen ja Valkeakosken seudulla on tavoitteena korvata pintavedestä valmistettu talousvesi tekopohjavedellä. Vuonna 2003 hanketta eteenpäin viemään perustettiin seudun kuntien Akaan, Lempäälän, Valkeakosken, Vesilahden ja Tampereen yhteisomistuksessa oleva Tavase Oy, jonka tarkoituksena on toteuttaa tekopohjavesilaitos Kangasalan ja Pälkäneen Vehoniemen-Isokankaan harjualueelle. Suunnitelmana on johtaa harjuun neljälle eri imeytysalueelle Roineesta otettua raakavettä, joka puhdistuu imeytyessään harjun läpi muodostuen tekopohjavedeksi. Hankkeessa on varauduttu 66 150 m3 suuruiseen vesimäärävaraukseen (mitoitusvuoden suurin vuorokautinen vedenkulutus), josta Tampereen osuus on 46 000 m3 . Hankkeen yleissuunnitelma ja ympäristövaikutusten arviointi valmistuivat keväällä 2003. Raakavedenottoa, tekopohjavesilaitoksen rakentamista ja tekopohjaveden ottoa koskenut lupahakemus jätettiin Länsi-Suomen ym-päristölupavirastoon syksyllä 2003. Ympäristöviranomainen esitti lisätutkimuksia tehtäväksi erityisesti Pälkäneellä. Lupia tutkimuksille haettiin syksyllä 2003, mutta lainvoimainen lupapäätös saatiin vasta 2008 korkeimmalta hallinto-oikeudelta ja täydentävä tutkimuslupa syksyllä 2009. Lisätutkimukset toteutettiin Pälkäneellä 2009–2010. Lupahakemus tekopohjavesilaitoksen rakentamisesta jätettiin kesällä 2012. Lupahakemus kuulutettiin nähtäville kesällä 2013 ja siitä jätettiin useita muistutuksia. Lupaprosessin arvioidaan kestävän vuodesta kahteen, jolloin tekopohjavesilaitos voisi valmistua 2015–2016. Tampereen haja-asutusalueilla Teiskon-Aitolahden suunnalla, jonne myös loma-asutus kaupungissa keskittyy, asuu vajaa 4700 asukasta. Näiden alueiden vesihuolto on pääosin kiinteistönomistajan ratkaisujen varassa ja vedensaannista on huolehdittu joko pora- tai rengaskaivolla. Kunnallisten vesi- ja viemäriverkostojen piirissä ovat Kämmenniemen ja Polson alueet. Nurmi-Sorilan alueella toimii Nurmin vesihuolto-osuuskunta, jolle veden toimittaa Tampereen Vesi. Omia pohjavedenottamoitaan käyttävät Sisaruspohjan alueella toimiva vesiosuuskunta (noin 11 000 m3 vuodessa) sekä Velaatassa toimiva pieni vesiyhtymä (noin 13 000 m3 vuodessa). Talousveden laatu Kunnallisena terveydensuojeluviranomaisena Tampereen kaupungin terveydensuojelu vastaa verkostoveden laadun valvonnasta tarkkailuohjelman mukaisesti. Valvontanäytteitä otetaan ohjelman mukaisesti eri puolilta pääverkostoa 40 pisteestä. Vuonna 2012 otettiin 122 valvontanäytettä. Lisäksi vesilaitoksen laboratorio tutkii talousveden laatua säännöllisesti viidessä eri puolilla kaupunkia sijaitsevassa verkostopisteessä, joista otettiin vuonna 2012 417 käyttötarkkailunäytettä. Asiakaspalautteiden perusteella otettiin 50 näytettä. Vedenhankintaan käytettävän pinta- ja pohjaveden laatua tutkitaan päivittäin Ruskon vedenpuhdistuslaitoksen laboratoriossa. Laitokselta käsin valvotaan laitoksen lisäksi koko jakelujärjestelmää, kuten esimerkiksi vedenhankintaa ja pohjavedenottamoita. Vuonna 2011 laboratoriossa tutkittiin 4 817 näytettä, joista 48 % oli prosessin sisäisiä, 26 % verkostoon pumpattavia vesiä, 9 % verkostovesiä, 14 % eri vesilähteistä otettuja raakavesinäytteitä ja 3 % muita näytteitä. Vesijohtoverkostoon johdettavan veden laatu täyttää terveydelliset laatuvaatimukset ja annetut suositukset. Vuonna 2012 veden laatu oli kaikilla pinta- ja pohjavesilaitoksilla hyvä. Roineen vesi raakavetenä on hyvälaatuista ja soveltuu hyvin vedenhankintaan. Lievästi luonnontasosta kohonnut ravinnetaso sekä pohjan läheisessä vesikerroksessa todetut happitalouden ongelmat erottavat sen erinomaisesta laatuluokasta. Vesi on kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Vedenhankinnan kannalta Roineen vedenlaatu on tasainen lukuun ottamatta lämpötilan vaihtelua. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Vedenhankinnan tulevaisuus Tampereen seudun vedenhankintaratkaisut riippuvat pitkälti Tavase-hankkeen etenemisestä (ks. tietolaatikko). Mikäli hanke etenee ja tekopohjavesilaitos rakennetaan, siirtyy Tampere käyttämään tekopohjavettä vedenhankinnassaan ja vähentämään pintaveden käyttöä. Tekopohjaveden käytöllä voitaisiin lisätä vedenhankinnan toimintavarmuutta kriisitilanteissa ja vähentää puhdistamiseen tarvittavien kemikaalien määrää. Tekopohjavesi ei kuitenkaan korvaisi pintaveden käyttöä täysin, ja nykyiset pintavedenottamot pysyisivät käytössä vähintäänkin varalaitoksina. Mikäli hankkeesta luovutaan, jatkettaisiin Tampereella pintaveden käyttöä ensisijaisena veden lähteenä. Ruskon vedenpuhdistuslaitos toimisi vedenpuhdistamona vuosina 2013-2014 saneerattavan Kaupinojan vedenpuhdistuslaitoksen ohella. Haja-asutusalueilla vedenhankinta perustunee jatkossakin pääosin kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Uusia vesihuoltoverkostoja voi kuitenkin rakentua AitolahtiHirviniemeen sekä Terälahden ja Teiskon kirkon seudulle. Kunnalla on vastuu vesihuollon yleisestä kehittämisestä alueellaan. Tampereen vesihuollon kehittämissuunni- Vedenhankinta 71 telmassa linjataan vesihuollon strategiset tavoitteet sekä esitetään ohjeellinen aikataulu vesihuollon kehittämistoimenpiteille. Kehittämissuunnitelman mukaan maankäytön suunnittelu ja vesihuollon kehittäminen etenevät rinnakkain. Erityinen merkitys kehittämissuunnitelmalla on vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden läheisyydessä olevien alueiden sekä haja-asutusalueiden vesihuollon kehittämisessä. Kehittämissuunnitelma päivitetään valtuustokausittain, viimeksi vuonna 2012, ja siihen liittyvän toimenpideohjelman toteutumista seurataan vuosittain. Lähteet: • Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 2012. Järviselvitys: Kangasala. Saatavilla internetistä: http://www.kvvy.fi/vedenlaatu/ index.php?kunta=Kangasala [26.7.2012]. • Tampereen Vesi, 2012. Vuosikertomukset ja ympäristöraportit sekä tilastotiedot 2006–2012. Saatavilla internetistä: http://www.tampere. fi/vesi/materiaalipankki [20.8.2014]. • Tampereen Vesi, 2012. Palvelut ja toiminta. Tampereen Vesi. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/vesi/toiminta.html [26.7.2012]. • Tampereen Vesi, 2012. Puhtaan veden puolesta – Tampereen Veden toiminnan esittely. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/ vesi/materiaalipankki [26.7.2012]. • Tavase Oy, 2014. Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tavase. fi [1.4.2014]. Pohjavesivarat 72 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Pohjavesivarat Pohjavesi Pohjavesi on kaikkea maanpinnan alaista vettä. Se täyttää avoimet tilat maa- ja kallioperässä, ja syntyy veden imeytyessä maaperään maakerrosten läpi tai kallioperän rakoihin. Pohjavesivarastot täydentyvät lumien sulamisvesistä ja syksyn sateista. Pohjavettä voidaan myös muodostaa keinotekoisesti pintavedestä johtamalla pintavettä pohjavesialueiden maaperään. Suomessa pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta eniten sitä muodostuu sora- ja hiekkamuodostumissa. Tällaisia hyvin vettä johtavia muodostumia ovat harjut ja suuret reunamuodostumat, kuten Salpausselät. Näiden alueiden pohjavesi on happipitoista ja hyvälaatuista, sitä on yleensä runsaasti ja se on myös melko helposti saatavissa maaperästä. Laadultaan näiden lajittuneiden muodostumien pohjavesi lukeutuu maailman parhaisiin. Pohjaveden pinnan etäisyys maanpinnasta vaihtelee noin metristä jopa yli kolmeenkymmeneen metriin. Useimmiten pinta on noin 2-5 metrin syvyydessä. Muutokset pinnankorkeudessa kertovat muutoksista pohjaveden määrässä. Muutoksia voivat aiheuttaa esimerkiksi kuivuus, pohjaveden runsas käyttö ja maaperän voimallinen muokkaus. Vedenhankinnassa pohjavettä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon talousvetenä ja vesilaitosten raakaveden lähteenä, sillä se on useimmiten pintavettä parempilaatuista ja paremmin suojassa likaantumiselta. Suomessa on yli 6000 pohjavesialuetta, joissa muodostuu noin 5,4 miljoonaa kuutiota pohjavettä vuorokaudessa. Tästä noin 0,7 miljoonaa kuutiota käyttävät vesilaitokset, joiden jakamasta vedestä noin 65 % on pohjavettä. Haja-asutusalueilla käytetään lähes yksinomaan pohjavettä, jota saadaan kaivoista tai lähteistä. Pohjavesialueet ja vedenottamot Pohjavesialueet jaetaan kolmeen luokkaan käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan. Luokassa I ovat vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet, joiden pohjavettä käytetään, tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään 20–30 vuoden kuluessa tai tarvitaan esimerkiksi kriisiaikana vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Luokan II alueet ovat vedenhankintaan soveltuvia, mutta niille ei toistaiseksi ole käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokassa III ovat pohjavesialueet, joiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia. Mikäli tutkimukset osoittavat luokan III alueen olevan hyvälaatuinen ja antoisuudeltaan riittävä, nostetaan luokitus I- tai IIluokkaan. Mikäli lisätutkimukset osoittavat esiintymän olevan huonosti hyödynnettävissä, alue poistetaan pohjavesiluokituksesta. Pohjavesialue sisältää kaksi rajausta. Sisempi osoittaa pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen, jossa maaperä on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa tai soraa. Muodostumisalueeseen lasketaan kuuluvaksi myös sellaiset pohjavesialueeseen liittyvät kallio- tai moreenialueet, jotka olennaisesti lisäävät muodostuvan pohjaveden määrää. Pohjavesialueen ulompi raja osoittaa alueen, jolla on vaikutusta muodostuman pohjaveden laatuun tai sen muodostumiseen. Yleensä tämä rajaus ulottuu tiiviiseen maaperäalueeseen asti. Tampereen kuudesta pohjavesialueesta kaksi sijaitsee kantakaupungissa ja neljä Teiskossa. Vedenhankinnan kannalta niistä ovat tärkeimmät kantakaupungissa sijaitsevat Aakkulanharjun sekä Epilänharju-Villilän pohjavesialueet, joilla sijaitsevat Messukylän, Mustalammin ja Hyhkyn pohjavedenottamot. Aakkulanharju, Pyynikki YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 ja Epilänharju ovat osa jäätikön kahden kielekevirran väliin syntynyttä ns. saumamuodostumaa, joka haarautuu Epilänharju – Villilän pohjavesialueen kohdalla kahdeksi harjujaksoksi. Näistä toinen kulkee Nokian, toinen Ylöjärven suuntaan. Saumamuodostuman maa-aines on hyvin lajittunutta ja vettä läpäisevää hiekkaa ja soraa. Teiskon alueella sijaitsee neljä pohjavesialuetta: Rääkkykangas, Kreetansuo, Jakamakangas etelä ja Aunionkangas. Pohjavedenottamoita näillä alueilla on kaksi, Rääkkykankaalla ja Kreetansuolla. Messukylän vedenottamo sijaitsee Aakkulanharjun pohjavesialueella, johon suotautuu vettä myös läheisestä Kaukajärvestä. Vedenottamon antoisuus on huomattavasti suurempi kuin pohjaveden muodostumisalueen perusteella laskettu muodostuvan pohjaveden määrä. Alustavien tutkimusten mukaan Kaukajärven vaikutus olisi pienempi kuin aikaisemmin on oletettu, ja merkittävä osa vedenottamolta otettavasta pohjavedestä kertyisi nykyisen pohjavesialueen rajauksen ulkopuolelta. Vedenottamolle onkin myönnetty lupa 7000 m3/d vedenottoon, joka ylittää huomattavasti nykyisen 1600 m3/d muodostumisarvion sekä aikaisemman 5000 m3/d olevan vedenottoluvan. Suurempaa vedenottolupaa puoltaa se, että vettä on viime vuosina otettu luvan maksimimäärää hipovia määriä, eikä veden laadussa ole havaittu ongelmia. Epilänharju-Villilän pohjavesialueen pohjoisessa haarassa Epilänharjulla sijaitsee Hyhkyn vedenottamo. Harjuun imeytyy vettä Näsijärvestä, mikä aiheutti vedenottamon laadun heikkenemistä etenkin 1970-luvulla. Näsijärven veden laatu on kuitenkin parantunut huomattavasti, eikä se enää vaikuta heikentävästi vedenottamon vedenlaatuun. Kolmas kantakaupungin tärkeä pohjavedenottamo on Epilänharju-Villilän pohjavesialueen eteläisessä haarassa sijaitseva Mustalammin vedenottamo. Vedenottotilanteessa vettä suotautuu vedenottamolle Pyhäjärvestä. Ilmiötä on mahdollisesti lisännyt myös Nokian moottoritien rakentaminen. Alueen näytekaivojen vedenlaatu vaihtelee huomattavan paljon, ja erään kaivon vedenlaatu muistuttaakin enemmän pinta- kuin pohjavettä. Jakamakangas etelän, Aunionkankaan, Rääkkykankaan sekä Kreetansuon pohjavesialueet sijaitsevat Teiskossa, Tampereen pohjoisosassa. Rääkkykangas ja Jakamakangas etelä sijaitsevat Sisä-Suomen reunamuodostumalla, Aunionkangas Kaanaan eteläpuolisella pienellä harjujaksolla. Maa-aines on huonommin lajittunutta ja pyöristynyttä kuin varsinaisilla harjualueilla, ja soran ja hiekan seassa muodostumassa saattaa olla huonommin vettä läpäiseviä moreenikerroksia. Muutaman yksityistalouden käyttöä laajempaa pohjavedenottoa alueista on vain Rääkkykankaalla, jossa sijaitsee pieni Velaatan vesiyhtymän vedenottamo. Vedenhankinnan kannalta Pohjavesivarat 73 nämä pohjavesialueet ovat asutuksesta syrjässä, mutta niillä voi olla paikallista merkitystä tulevaisuuden reservialueina. Teiskossa sijaitsee myös Kreetansuon pohjavesialue, joka on pienehkö kalliokohoumien väliin kerrostunut rantamuodostelma. Koko muodostuman pohjavedet purkautuvat notkelmaan, jossa sijaitsee Sisaruspohjan vesiosuuskunnan pieni vedenottamo. Pohjaveden muodostumisalue on melko pieni, mistä johtuen pohjavesivarasto vaihtelee sademäärien mukaan herkästi. Vähäsateisina kausina vedenottoa onkin jouduttu vähentämään. Pohjaveden käyttö Tampereella johtoverkkoon pumpattavasta vedestä hieman alle kolmasosa on viime vuosina ollut pohjavettä. Määrä vaihtelee muun muassa kuivien jaksojen vuoksi ja vuonna 2010 se oli alle 28 %. Tampereella sijaitsevien Messukylän, Mustalammen ja Hyhkyn pohjavedenottamoiden lisäksi Tampereen Vesi omistaa pohjavedenottamot Ylöjärven Julkujärvellä ja Hämeenkyrön Pinsiössä, joista vettä johdetaan Tampereelle. Lisäksi vettä ostetaan Ylöjärven kunnan omistamalta Saurion vedenottamolta. Tampereen Veden lisäksi Tampereen alueella toimivat pienet Velaatan ja Sisaruspohjan pohjavedenottamot. Velaatan vesiosuuskunta pumppasi verkostoonsa vuonna 2011 keskimäärin 36 m3/d pohjavettä ja Sisaruspohjan vesiosuuskunta 29 m3/d. Pohja- ja tekopohjaveden osuutta vedenhankinnassa pyritään lisäämään. Näin saataisiin vähennettyä veden puhdistuksessa käytettävien kemikaalien sekä pintaveden käsittelyssä syntyvän jäteveden määrää. Pohjaveden käyttöä hankaloittaa pumpattavan pohjaveden määrän vaihtelu sade- ja lumimäärien mukaan. Pohjaveden määrää voidaan kuitenkin lisätä keinotekoisesti imeyttämällä järvivettä harjuihin tekopohjavedeksi joka laadultaan vastaa luonnollista pohjavettä. Pohjaveden laatu ja pilaantumisriskit Pohjaveden laatu on yleensä moitteeton, sillä se on pintavettä paremmin suojassa likaantumiselta. Likaantumisriski on suurin hiekka- ja soramailla, jotka läpäisevät vettä hyvin. Suurin osa pohjaveden pilaantumisesta aiheutuu ihmistoiminnasta, sillä pohjavesialueille on perinteisesti sijoittunut pohjaveden laadulle laajaa pilaantumisriskiä aiheuttavia toimintoja hyvän maapohjan vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi asutus, maatalous, maa-ainesten otto, teollisuus, liikenneväylät, kaatopaikat ja huoltamot. Ongelmalliseksi asian tekee se, että Pohjavesivarat 74 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Taulukko 16. Tampereen pohjavesialueet ja niiden laskennallinen antoisuus. Luokka Kokonaispinta-ala (km2) Muodostumisalueen pinta-ala (km2) Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä (m3/d) Aakkulanharju I 2,66 1,59 1600 Epilänharju-Villilä A I 2,84 1,64 1000 Epilänharju-Villilä B I 2,39 1,21 1000 Rääkkykangas I 2,3 1,34 920 Kreetansuo I 0,44 0,19 60 Jakamankangas etelä II 5,74 4,29 3300 Aunionkangas II 0,89 0,54 330 Nimi Taulukko 17. Tampereen ja Tampereella sijaitsevien osakaskuntien pohjavedenottamot ja niistä pumpattu vesimäärä vuosina 2009 ja 2012. Vedenoton ollessa alle 250 m3/d, lupaa ei tarvita. Ottamo Vedenottolupa m3/d Aakkulanharju Messukylä Epilänharju-Villilä Pohjavesialue Vedenotto keskimäärin m3/d 2009 2012 7000 4617 4878 Hyhky 3000 2223 1805 Epilänharju-Villilä Mustalampi 5000 1296 2124 Rääkkykangas Velaatta ** 40 36 Kreetansuo Sisaruspohja ** 25 29 Julkujärvi 1800 1511 1657 Pinsiö 8000 6222 6707 Tampereella: Ylöjärvellä: Ylöjärvenharju Hämeenkyrössä: Ylöjärvenharju onnettomuuksien ja laiminlyöntien seuraukset voivat tulla näkyviin pohjavedessä vasta vuosikymmenienkin jälkeen. Tyypillisiä pohjaveden pilaantumisen aiheuttajia ovat esimerkiksi onnettomuudet, joissa öljyjä ja kemikaaleja joutuu pohjaveteen, huolimaton kemikaalien käsittely ja varastointi tai vanhoilta kaatopaikoilta pohjaveteen kulkeutuvat haitta-aineet. Tiesuolaus voi aiheuttaa pohjaveden kloridipitoisuuden nousua, ja liiallinen lannoitteiden käyttö tai jätevesien hallitsematon maahan imeytys voi nostaa pohjaveden nitraattipitoisuutta. Kasvinsuojeluaineiden jäämiäkin voi kulkeutua pohjaveteen. Myös maa- ja kallioperän luontaiset ominaisuudet voivat huonontaa pohjaveden laatua. Huonosti maaperää läpäisevillä seuduilla vesi on usein vähähappista, mistä aiheutuu korkeita rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Tällaisia alueita löytyy esimerkiksi harjujen reunamilta ja savenalaisilta pohjavesiesiintymiltä. Lisäksi kallioporakaivoissa saattaa esiintyä liian korkeita arseeni-, fluoridi-, sulfaatti- ja radonpitoisuuksia. Tampereen pohjavedenottamoiden raakaveden laatu on yleensä ollut mitatuilta ominaisuuksiltaan hyvää. Kantakaupungissa sijaitsevien Aakkulanharjun ja Epilänharju-Villilän pohjavesialueiden vedenlaatua uhkaavat kuitenkin monet tekijät, kuten tieverkosto, asutus ja sen maanalaiset öljysäiliöt ja viemärit sekä teollisuus. Epilänharju-Villilän alueella on myös suuria vanhoja soranottoalueita. Mustalammin vedenottamon vedessä on havaittu myös vanhasta teollisuustoiminnasta peräisin olevia kloorieteenejä, jotka ovat osasyy uuden vedenottamon YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 75 Kuva 27. Maankäytön jakautuminen Tampereen pohjavesialueilla. Pohjavesivarat Pohjavesivarat rakentamiseen ja vanhan poistamiseen käytöstä vuosien 2010–2012 aikana. Uusi puhdistamo kykenee poistamaan ongelmalliset kloorieteenit vanhaa paremmin. Haja-asutusalueiden pora- tai rengaskaivoista saatavan talousveden tyypillinen ongelma etenkin Tampereen pohjoisella alueella on arseeni. Arseeniongelmia on ilmennyt mm. Sisaruspohjassa, Kämmenniemessä ja Hirviniemi-Aitoniemen alueella. Myös rautapitoisuudet talousvedessä ovat näillä alueilla melko korkeita. Arseenin ja raudan poisto on mahdollista kiinteistökohtaisin laittein, mutta se aiheuttaa lisäkustannuksia. Haja-asutusalueilla vesihuolto on perinteisesti hoidettu kiinteistökohtaisesti. Veden määrälliset ja laadulliset ongelmat sekä jätevesien käsittelyn tiukentuneet vaatimukset kuitenkin osaltaan kannustavat liittymistä yhteiseen vesihuoltoratkaisuun. Usein kokonaistaloudellisesti järkevin ratkaisu hyvänlaatuisen veden saamiseksi hajaasutusalueille on vesiosuuskunnan perustaminen, sillä yleensä alueen liittäminen kaupungin verkostoon ei ole kannattavaa pitkien etäisyyksien takia. Vesiosuuskunnan perustamisella on myönteisiä vaikutuksia talousveden laatuun. Mikäli osuuskunta rakentaa yhteisviemäröinnin, pienenee myös alueen jätevesien vesistökuormitus. Vesihuollon järjestämisestä aiheuttaa kuitenkin huomattavasti suurempia kustannuksia haja-asutusalueella kuin taajamassa, eivätkä aktiivisten kyläläisten resurssit yksin riitä niiden kattamiseen ja tarvittavan asiantuntemuksen hankkimiseen. ”Tampereen kaupungin vesi- ja vesihuolto-osuuskuntien tukemisen malli” onkin tarkoitettu oppaaksi kyläyhteisöjen auttamiseksi hankkeen aloittamisessa ja toteuttamisessa. 76 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Pohjaveden suojelu ja valvonta Pohjavesien suojelumahdollisuuksia voidaan parantaa oleellisesti pohjavesialueiden kartoituksella ja luokituksella. Erityisesti tämä koskee tärkeitä, vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Likaantuneen pohjaveden puhdistaminen on erittäin vaikeaa ja kallista, mikä lisää suojelun tärkeyttä. Kunnat laativat myös yhdessä vesihuoltolaitosten kanssa pohjavesien suojelusuunnitelmia. Lisäksi käytettävän veden laatua tutkitaan päivittäin laboratorioissa. Tampereen kaupungin pohjavesialueiden ensimmäinen suojelusuunnitelma valmistui vuonna 1997, ja se on päivitetty vuosina 2005 ja 2011 yhteistyössä Tampereen kaupungin, pelastuslaitoksen ja alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. Päivityksen yhteydessä tehtiin myös arvio edellisessä suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutumisesta. Suojelusuunnitelman tavoitteena on ennaltaehkäistä pohjavesivaurioita siten, että pohjaveden laatu täyttää laatuvaatimukset ja tasapaino pohjaveden muodostumisen ja vedenoton välillä säilyy. Suunnitelmassa on selvitetty pohjavesialueilla sijaitsevia toimintoja ja arvioitu niiden vaikutuksia sekä esitetty toimenpiteitä, joilla pohjavettä uhkaavia tekijöitä voidaan poistaa tai vähentää ja ennaltaehkäistä uusien riskitekijöiden sijoittumista pohjavesialueille. Lähteet: • Salovaara, M. (toim.), 2009. Ympäristön tila Tampereella 2008. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2009. ISBN 978-951-609-409-3. • Valtion ympäristöhallinto, 2012. Pohjavesi –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=414591&lan=FI [25.9.2012]. • Valtion ympäristöhallinto, 2012. Pohjaveden käsittely –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=17670&lan=fi [25.9.2012]. • Valtion ympäristöhallinto, 2012. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.ymparisto.fi/default. asp?node=1064&lan=fi [25.9.2012]. • Tampereen Vesi, Tampereen kaupunki, Tampereen aluepelastuslaitos ja Pirkanmaan ympäristökeskus, 2011. Tampereen pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 2011. • Valtion ympäristöhallinnon virastot, 2012. OIVA – ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.ymparisto.fi/oiva [30.10.2012]. • Tampereen Vesi, 2012. Vuosikertomukset ja ympäristöraportit sekä tilastotiedot 2006–2012. Saatavilla internetistä: http://www.tampere. fi/vesi/materiaalipankki [1.4.2014]. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Pintavedet ja niiden laatu 77 Pintavedet ja niiden laatu Pyhäjärven ja Näsijärven säännöstely Veden energiakäyttö on tehnyt tarpeen vesimäärien ja energian säätelyyn. Jo varhaisimpiin myllyihin liittyi säädettävillä luukuilla varustettuja patoja, joiden avulla vettä varastoitiin myllyn yläpuolelle myllyn käyttöajan pidentämiseksi. Kokonaisten järvien vedenkorkeuksien säätely aloitettiin kuitenkin vasta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alussa. Tammerkosken veden mataluus aiheutti ongelmia, kun Finlayson otti käyttöön uusia kutomakoneita vuonna 1847 ja vesivoiman tuotanto jäi liian vähäiseksi. Kuivat talvet osoittivat, ettei koski kaikissa olosuhteissa ollut riittävä voimanlähde. Viranomaisten luvalla koskeen tehtiin tilapäisiä patorakenteita, jotta vesi ei karkaisi turbiinien ohi, vaan sitä säästyisi kuivaa aikaa varten. Vuonna 1893 rakennettiin Tammerkosken niskalle neulapato ja säännöstely toteutettiin enää neuloja eli pystyssä olevia lankkuja poistamalla ja lisäämällä. Suomen Koskitoimikunta sai tehtäväkseen laatia Kokemäenjoen vesistön säännöstelytutkimuksen ja – suunnitelman. Vuonna 1952 annettiin lupa säännöstelyn edellyttämien töiden aloittamiseen ja vuonna 1958 lupa Vanajaveden ja Pyhäjärven säännöstelyyn. KHO vahvisti luvan vuonna 1960. Pyhäjärven säännöstelyä hoidetaan Nokian Melon voimalaitoksella. Säännöstelyn tavoitteena oli vesivoiman tuottaminen ja tulvasuojelu. Pyhäjärven suurin säännöstelyväli on 1,55 m ja suurin säännöstelytilavuustilavuus 195 milj.m3. Näsijärven säännöstelylupa on vahvistettu KHO:n päätöksellä vuonna 1980. Näsijärven suurin säännöstelyväli on 1,49 m ja suurin säännöstelytilavuus 385 milj.m3. Myös Näsijärven säännöstelyn tavoitteena oli vesivoiman tuottaminen ja tulvasuojelu. Säännöstely toteutetaan Tammerkosken neljän voimalaitoksen yhteiskäytöllä. Pyhäjärvellä säännöstely on vaikuttanut talviseen vedenkorkeuden laskuun, tulvakorkeuksien alenemiseen sekä kesäkauden vedenpinnan vakauteen. Vedenpinnan lasku talvella tekee tilaa keväisille lumen sulamisvesille. Näsijärvellä on talvinen ja keväinen vedenpinnan lasku suurentunut säännöstelyn myötä. Kesäaikainen vedenkorkeuden vaihteluväli on pienentynyt ja parantanut vesistön virkistyskäyttöä. Taulukko 18. Pyhäjärven ja Näsijärven säännöstelyrajat. Säännöstelyluvan mukaiset rajat Pyhäjärvi NN + 76,60 - NN+ 77,15 (kesä) NN + 75,60 (alaraja talviaikana) Näsijärvi NN + 93,91 - NN + 95,40 Vesistöjen laadun tarkkailu Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien lähes 200 järven tilaa on kartoitettu 1900-luvun puolivälistä lähtien ja 1960-luvun loppupuolelta varsinaisen seurantaohjelman mukaisesti. Aluksi kiinnostuksen kohteena olivat suurimmat järvet. Pyhäjärvi ja Näsijärvi ovat merkinneet alueelle kautta aikojen kulkuväylää ja kalastusaluetta yhtä hyvin kuin viemäriä ja virkistysaluetta. Järvet ovat olleet myös raakaveden ja vesivoiman lähteenä. Syyn vesien tarkkailuun antoivat raakaveteen kohdistunut pilaantumisuhka ja veden laadun heikkeneminen monissa järvissä siten, että se aiheutti kalakuolemia ja veden uimakelvottomuutta. Vuonna 1959 Tampereen kaupunginhallituksen asettama toimikunta kiinnitti huomiota Tampereen alueen vesistön huonoon tilaan. Se huomautti tuolloin Pyhäjärven uimakelvottomuudesta ja samana kesänä sattuneesta kalojen joukkokuolemasta. Pelättiin, että Näsijärven vesi muuttuu lopullisesti raakavedeksi kelpaamattomaksi. Toimikunta totesikin, että ”vesistöjen suojelemiseksi on tehtävä kaikki mitä tehtävissä on. Tärkeintä luonnollisesti olisi, että kunnat ja teollisuuslaitokset rakentaisivat jätevetensä puhdistuslaitokset”. Pintavedet ja niiden laatu 78 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Iidesjärvi. Tampereen kantakaupunkialueen ja Aitolahti-Teiskon pienvesiselvitykset ● Ympäristönsuojeluyksikkö kartoitti keväällä 2011 Tampereen kantakaupungin alueella sijaitsevat, uuden vesilain määrittämät pienvedet. Selvityksessä kartoitettiin 118 pienvesikohdetta, joista virta vesiä oli 46, lampia 20 ja lähteitä 52 kappaletta. Aitolahti-Teiskon alueella sijaitsevat pienvedet kartoitettiin kesällä 2013. Selvityksessä kartoitettiin 176 pienvesikohdetta, joista virtavesiä oli 99, lampia 56 ja lähteitä 21 kappaletta. Vuoden 2014 kartoituksessa oli mukana 324 pienvesikohdetta, joista virtavesiä 252, lampia 40 ja lähteitä 32. Jokaisesta pienvesikohteesta koottiin kohdekortti, jossa esitetään pienveden sijainti, valuma-alue, hydrologis-morfologinen tila, fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu, ekologinen tila, maisema- ja virkistysarvot, maankäyttö sekä toimenpide-ehdotuksia. Kohdekortit ovat taulukkomuodossa. Kohteista koottiin myös kaupungin käyttöön paikkatietoaineistot. Selvitykset ovat kaupunkilaisten saatavilla Tampereen kaupungin internet-sivustolla. Selvityksiä laadittaessa ilmeni, että kantakaupungin ja Aitolahti-Teiskon alueilla on virtavesiä ja lähteitä oletettua enemmän eikä kaikkia kohteita ollut selvitysten puitteissa mahdollista kartoittaa. Aineistosta selvisi myös, että pienvesiä koskevaa tietoa ei ole tarpeeksi, jotta niiden tilaa voitaisiin arvioida luotettavasti tai laatia kokonaisvaltainen kunnostusohjelma. Lisäselvityksiä tarvitaan varsinkin veden laatua sekä ekologista tilaa koskien. Myös ravinne- ja kiintoaineskuormituksen aiheuttajia on tarpeen selvittää jotta kuormitusta saadaan hallintaan. Työn pohjalta tehdään myöhemmin pienvesien kunnostusohjelma. Pintavedet ja niiden laatu 79 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Taulukko 19. Kantakaupungin keskeiset pienet järvet (KVVY). Pinta-ala ha Suurin syvyys, m Korkeus, m mpy Rantaviivan pituus, km 3 15 140,1 0,8 välttävä 37 9 102,1 3,5 tyydyttävä Halimasjärvi 4 13 108,7 0,9 tyydyttävä Hervantajärvi 83 18 114,7 9,4 erinomainen Iidesjärvi 64 3 77,4 6,1 välttävä Kaukajärvi 142 23 88,1 9,1 erinomainen Lahdesjärvi 20 3 114,7 - erinomainen Niihamajärvi 8 2 95,7 1,7 välttävä Peltolammi 17 4 104,6 1,8 tyydyttävä Suolijärvi 20 9 114,7 4,0 tyydyttävä Särkijärvi 145 22 114,7 12,5 Ahvenisjärvi Alasjärvi Tesomajärvi Tohloppi erinomainen 6 6 125,9 0,9 hyvä 63 10 104,8 4,3 erinomainen 9 3 82,5 1,7 tyydyttävä 13 15 119,8 1,6 erinomainen Vaakkolammi Vuoreksenlampi Veden laatuluokitus Järvien vedenlaatuluokitus Tarkkailua tehdään edelleenkin tarkkailuohjelmaan perustuen 61 järvessä, mikä on 30 % kaupungin alueella sijaitsevista järvistä. Kullakin järvellä on koosta ja muodosta riippuen yksi tai useampi näytteenottopiste. Vesinäytteitä otetaan joko vuosittain, kolmen, kuuden tai kahdentoista vuoden välein. Näytteet otetaan eri syvyyksiltä vähintään lopputalvella ja loppukesällä, jolloin vesi on kerrostunut lämpötilan mukaan. Tarkkailun perusteella tehdyt veden laadun selvitykset antavat riittävästi tietoa järven veden laadun pidempiaikaisesta kehityksestä. Jätevesien johtamisesta aiheutuvaa vesistöjen kuormituksen määrää ja laatua seurataan kuormittajakohtaisella velvoitetarkkailulla. Tampereen kaupungin jätevedenpuhdistamot Viinikanlahdessa ja Raholassa aiheuttavat vesistökuormitusta ja ovat myös mukana yhteistarkkailussa. Yhteistarkkailualueeseen kuuluvat Koljonselkä, Näsijärvi, Tampereen Pyhäjärvi, Kulovesi, Rautavesi ja Liekovesi. Velvoitetarkkailu käsittää normaalin vuosittain tehtävän fysikaalis-kemiallisen perustarkkailun lisäksi kolmen vuoden välein tehtävän rehevyystason tarkkailun. Jokaisella järvellä on oma syntyhistoriansa, joka on ollut määräävä järven perusominaisuuksille. Valuma-alueen ominaisuudet ja siellä tapahtuneet ja edelleen tapahtuvat toiminnot ovat muuttaneet järven tilaa ja veden laatua sen jälkeen. Haja-asutusalueella järvien veden laatuun ovat vaikuttaneet valuma-alueella tapahtuvat maanviljelys, metsätalous ja ranta-asutus. Kantakaupungin alueella sijaitsevissa pienissä järvissä on havaittavissa hulevesien aiheuttama kuormitus ja muu nuhraantuminen. Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien järvien yleislaatuluokat on määritelty vesi- ja ympäristöhallinnon yleislaatuluokituksen perusteella. Näsijärven ja Pyhäjärven Tampereen alueella olevat osat mukaan lukien luokitelluista vesipinta-alasta 79,1 % soveltuu virkistyskäyttöön hyvin, 20 % tyydyttävästi ja 0,9 % välttävästi. Vedenlaadultaan erinomaisia tai huonoja järviä ei ole. Luokitelluista järvistä 21 kuului luokkaan hyvä ja 27 luokkaan tyydyttävä. Laadultaan välttäviä järviä oli kahdeksan. Taulukko 20. Näsijärvi ja Pyhäjärvi numeroina. Vesiala, km2 Korkeus, m mpy Keskisyvyys, m Suurin syvyys, m Tilavuus, km3 Viipymä, vrk Näsijärvi 211 95 15 66 3,08 290 Pyhäjärvi 122 77 5,5 50 0,67 38 Pintavedet ja niiden laatu Yllä olevassa taulukossa on esitetty kantakaupungin keskeisten järvien ominaisuuksia ja veden laatuluokitus vesi- ja ympäristöhallinnon luokitukseen perustuen. Järvet on luokiteltu ominaisuuksiensa perusteella kuuluvaksi johonkin viidestä yleislaatuluokituksen luokasta: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Hyväksi luokiteltujen järvien valuma-alueilla ei ole juurikaan järveä kuormittavaa toimintaa kuten asutusta, teollisuutta, peltoviljelyä, jne. Järvet voivat olla myös ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne kykenevät vastaanottamaan luontaisen kuormituksen, mikä on säilyttänyt niiden tilan veden laadun kannalta vakaana. Tällaisia ovat mm. Tohloppijärvi ja Kaukajärvi. 80 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tyydyttäväksi luokiteltujen järvien läheisyyteen on useimmissa tapauksissa sijoittunut ihmistoimintoja kuten asumista, teollisuutta ja liikenneväyliä. Myös valuma-alueilta tulevat luontaisesti humuspitoiset vedet ovat vaikuttaneet veden laatuun. Tällaisia ovat esimerkiksi Hervantajärvi, Halimasjärvi ja Peltolammi. Iidesjärvi, Vaakkolammi ja Ahvenisjärvi on luokiteltu laadultaan välttäväksi. Niissä hulevesikuormituksen vaikutus näkyy selvästi, Iidesjärvessä ja Vaakkolammissa lisäksi niiden historia hulevesien ja teollisuusjätevesien purkupaikkana. Ahvenisjärven veden laadun heikkenemisen on todettu jatkuvan edelleen. Niihamajärvi on pieni suojärvi, jossa humuspitoisten valumavesien ja ihmistoiminnan vaikutukset näkyvät selvästi. Aitolahden edustan (NP4) happipitoisuus lopputalvella Aitolahden edustan (NP4) happipitoisuus loppukesällä Kuva 28. Veden happipitoisuus Näsijärven eteläosassa Aitolahden suulla (NP 4) lopputalvella ja -kesällä vuosina 1965 – 2013 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry). YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 81 Pintavedet ja niiden laatu Pyhäjärvi, Lehtisaari (NP8) happipitoisuus loppukesällä Pyhäjärvi, Lehtisaari (NP8) happipitoisuus loppukesällä Kuva 29. Veden happipitoisuus Pyhäjärven Lehtisaaren edustalla (NP 8) lopputalvella ja -kesällä vuosina 1965–2013 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry). Pintavedet ja niiden laatu Veden laatu Näsijärvessä ja Pyhäjärvessä Näsi- ja Pyhäjärvi ovat Tampereen alueen keskeiset järvet ja niiden merkitys virkistyskäytölle ja kalastukselle on korostunut veden laadun parantumisen myötä. Jätevesien johtamisen oleellinen väheneminen Näsijärveen sekä jätevesien tehokkaasta käsittelystä aiheutuva kuormituksen väheneminen Pyhäjärven osalta ovat saaneet aikaan myönteisiä muutoksia veden laadussa. Näsijärven veden laatu on nykyisin hyvä. Keski- ja pohjoisosat ovat laadultaan erinomaisia. Sen sijaan suuremmasta järvialtaasta eristäytyneet eteläosan lahdet (Olkahistenlahti, Ryydynlahti ja Siivikkalanlahti) ovat laadultaan rehevämpiä ja niiden alusvedessä esiintyy huomattavaa happivajetta. Vedenlaatuluokituksen mukaan ne ovat tyydyttäviä. Ryydynlahden ja Siivikkalanlahden veden laatu voi olla loppukesällä huono. Näsijärven pohjoisosien ja eteläosankin osalta merkittävää on ollut Mäntän seudulla vuonna 1991 tapahtunut kuormituksen väheneminen, mikä on vaikuttanut myös Näsijärven yleistilaa kohentavasti. Vaikka Lielahdessa sijainneen metsäteollisuuden kuormitus aiheutti vuoteen 2008 saakka likaantumista Näsinselän eteläosassa, veden laatu parani merkittävästi jo ennen kuormituksen loppumistakin. Merkittävimmin kuormitusta ovat vähentäneet sellun valmistuksen loppuminen vuonna 1985, mikä vaikutti orgaanisen kuormituksen määrään sekä vuonna 1996 tapahtunut Lielahden tehtaan fosforikuormituksen väheneminen kolmannekseen. Happea kuluttavan kuormituksen väheneminen on normalisoinut Näsijärven eteläosan happitilanteen. Fosforikuormituksen pieneneminen on näkynyt alusveden fosforipitoisuuksien laskuna ja alentuneina levämäärinä kesällä. Lielahden tehtaiden jätevedet näkyivät vuoteen 2008 saakka talviaikana alusveden selvänä likaantumisena Lielahdessa. Purkualueen lisäksi muutokset näkyivät myös Aitolahden syvännealueella. Kuormituksen loppumisen myötä Lielahdenkaan alue ei poikkea enää rehevyydeltään muusta Näsijärvestä. Alusveden happipitoisuudet ovat kesäaikana korkeita myös Näsinselän eteläpäässä ja Lielahden alueella. Kuormituksen väheneminen Näsijärven puolella on vaikuttanut myönteisesti myös Tammerkosken ja Pyhäjärven veden laatuun. Tammerkosken happitilanne on nykyisin hyvä ja fosforipitoisuus on laskenut viime vuosina. Kesällä fosforipitoisuus on ollut aiemmin koholla Lielahden tehtaan kuormituksen vaikutuksesta, mutta tämäkin vaikutus on nyt poistunut. Tammerkosken rannalla sijaitsevan Takon kartonkitehtaan vesistövaikutukset ovat nykyisin vähäiset. Pyhäjärven yleistila on heikompi kuin Näsijärven. Sitä voidaan kuitenkin pitää nykyisin tyydyttävänä ja veden laatu on parantunut merkittävästi Näsijärvestä tulevan 82 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 metsäteollisuuden aiheuttaman kuormituksen vähennyttyä. Asutuksen jätevesien ravinteet kohottavat edelleen Pyhäjärven rehevyystasoa, joka on suurimmillaan noin kaksinkertainen Näsijärveen verrattuna. Veden fosforipitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet jatkuvasti. Pitoisuudet ovat alhaisia jätevedenpuhdistamon hyvän fosforinpoistotehon ansiosta myös silloin, kun virtaamat ovat vähäisiä. Jätevesien typpikuormitus on pysynyt ennallaan tai lisääntynyt hiukan. Typpipitoisuuden on havaittu kohoavan jätevesivaikutuksen vuoksi silloin, kun virtaamat ovat olleet pieniä (vuosina 2003 ja 2010 sekä syksyllä 2006). Pyynikin syvänne pysyy hapekkaana kesäaikana tehtävän hapetuksen ansiosta, eikä happi ole loppunut alusvedestä talviaikanakaan. Takon kartonkitehtaan ja Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon lisäksi Pyhäjärveä kuormittavat Raholan jätevedenpuhdistamo. Vaikutus näkyy talvisin Lehtisaaren edustan havaintopisteessä. Uimarannat Tampereella yleisiä uimarantoja on yhteensä 32, joista, EU-uimarannoiksi luokitellaan 14 ja pienempiä uimarantoja 18. EU-uimarannat määräytyvät niiden käyttäjämäärän mukaan ja EU-uimarannoiksi lasketaan yleiset uimarannat, joilla arvioidaan käyvät uimakauden aikana vähintään 100 uimaria päivässä Uimarantojen veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti uimakauden 15.6.–31.8. aikana. Uimavesien laadun valvonta noudattaa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksia 177/2008 ja 354/2008, joiden pohjana on EU:n uimavesidirektiivi. Uimaveden laadun arviointi ja luokitus perustuu kahden suolistoperäistä saastumista kuvaavan mikrobiologisen muuttujan, suolistoperäiset enterokokit ja Escherichia coli bakteerin, valvontatutkimustuloksiin. Sinileviä seurataan aistinvaraisesti. Mikäli rannalla havaitaan sinilevää, viedään rannalle tiedote, jossa kerrotaan sinilevän terveysvaaroista ja annetaan ohjeita uimareille. Uimarannoilta otetaan kesäisin 3–4 näytettä uimarannan kävijämäärien mukaan. Näytetulokset ovat nähtävillä uimarantojen ilmoitustauluilla ja internetissä. Taulukko 21. Uimavedestä otetulle yksittäiselle valvontatutkimustulokselle asetetut toimenpiderajat sisämaan uimavesissä. Muuttuja Suolistoperäiset enterokokit (pmy/100ml) Escherichia coli (pmy/100ml) Toimenpideraja 400 1000 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Pintavedet ja niiden laatu 83 Kuva 30. Tampereen kantakaupungin yleiset uimarannat sekä niiden EU-luokitus. Kuva 32. EU-uimarannoilla olevat taulut kertovat rannan uimavesiluokituksen. Jos näytetuloksen toimenpideraja ylittyy, otetaan lisänäyte sekä arvioidaan syytä ja mahdollista terveyshaittaa. Terveydensuojeluviranomainen voi tarvittaessa määrätä uimarannan ylläpitäjälle korjaustoimenpiteitä ja kieltää uimisen uimarannalla. Jokaiselle EU-uimarannalle on laadittu uimavesiprofiili, joka perustuu uimavesidirektiiviin (2006/7/EY) ja sen pohjalta laadittuun sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen (177/2008). Uimavesiprofiilin tarkoituksena on antaa kaupunkilaisille tietoa uimaveden laadusta sekä auttaa uimarannan omistajaa sekä viranomaisia uimaveden laadun hallinnassa. EU-uimarantojen lisäksi myös Kämmenniemen uimarannalle on tehty uimavesiprofiili. EU-uimarantojen veden laadun seuranta perustuu yksittäisten valvontatutkimustulosten lisäksi pitkäaikaiseen uimaveden laadun seurantaan. Pitkäaikainen seuranta perustuu neljän viimeisimmän uimakauden aikana uimavedestä havaittuihin suolistoperäisten enterokokkien ja Escherichia coli –bakteerin pitoisuuksiin. Näiden tulosten perusteella terveydensuojeluviranomainen luokittelee kunkin uimaveden erinomaiseksi, hyväksi, tyydyttäväksi tai huonoksi. Periaatteena on, että mitä suurempia mikrobipitoisuudet ovat ja mitä suurempi on mikrobipitoisuuksien vaihtelu, sitä huonompaan luokkaan uimavesi luokittuu. Lähteet: • Galazkiewicz, Paulina. 2013. Tampereen Aitolahti-Teisko alueen pienvesiselvitys. Tampereen kaupunki. Ympäristönsuojelun julkaisuja 6/2013. • Kaipainen O.& Westerling, H. 1986: Vesi ja ihminen, 25 vuotta vesiensuojelua. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys,ry. • Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n vuosiyhteenvedot Tampereella tutkittujen järvien laadusta 2009-2011. • Salo, Pia. 2011. Tampereen kantakaupungin pienvesiselvitys. Tampereen kaupunki. Ympäristönsuojelun julkaisuja 1/2011. • Perälä, H. 2012: Tampereen seudun yhteistarkkailu vuonna 2010. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. Julkaisu 659. • Palomäki R. 2007: Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien järvien kehitys ja niiden vedenlaatu 1990–2005. Ympäristöpalvelujen julkaisuja 1/2007. Jätevedet ja jätevesikuormitus 84 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Jätevedet ja jätevesikuormitus Yleistä Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella syntyvä jätevesi johdetaan jätevedenpuhdistamoon puhdistettavaksi. Hulevedet, eli kaduilta, pihoilta ja katoilta valuvat sadeja sulamisvedet sekä perustusten kuivatusvedet johdetaan sopivaan maaston kohtaan maahan imeytettäväksi, suoraan vesistöön tai sadevesiviemäriin. Haja-asutusalueilla jätevedet käsitellään useimmiten kiinteistöillä tai usean kiinteistön muodostamilla pienpuhdistamoilla. Haja-asutuksen saostus- ja umpikaivojen liete kuljetetaan jätevedenpuhdistamoille. Jäteveden puhdistuksella pyritään vähentämään ympäristön pilaantumista. Väärään paikkaan johdettu tai huonosti käsitelty jätevesi tai käymäläjäte likaa vesistöjä ja pohjavettä. Sen sisältämä fosfori ja typpi rehevöittävät vesistöjä, ja eloperäinen aine kuluttaa vesistöjen happivaroja. Seurauksina on ympäristöhaittoja, kuten leväongelmia, rantojen rehevöitymistä, kaivojen likaantumista ja hajuja. Kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmä sulautuu maastoon. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 85 Jätevedet ja jätevesikuormitus Viemäriverkosto Viemäröintiä on kahta päätyyppiä. Sekaviemäröinnissä jäte- sade- ja kuivatusvedet johdetaan samaa viemäriä pitkin jätevedenpuhdistamolle. Sade- ja kuivatusvedet aiheuttavat virtaamavaihteluita sekä matalia lämpötiloja, jotka vaikeuttavat puhdistusprosessia. Lisäksi hulevesien vuoksi puhdistamoiden altaita joudutaan mitoittamaan väljemmin. Näiden ongelmien takia uusia viemäreitä rakentaessa onkin siirrytty pääosin erillisviemäröintiin, jossa vain jätevedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle ja sade- ja kuivatusvedet kulkevat omaa viemäriään pitkin sopivaan maaston kohtaan imeytettäväksi tai suoraan vesistöön. Tampereen Vesi puhdistaa 96 % Tampereen, Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven jätevesistä. Viemäriverkoston kokonaispituus on noin 1300 kilometriä, josta noin 670 km on jätevesi-, 600 km hulevesi- ja 50 km sekaviemäriä. Jätevedet puhdistetaan Viinikanlahden, Raholan, Polson ja Kämmenniemen puhdistamoilla. Rankkasateet, sähkökatkot, pumppujen rikkoutumiset ja muut ongelmat voivat aiheuttaa jätevesipumppaamoiden ja viemäreiden ylivuotoja. Tällöin jätevettä joudutaan johtamaan sellaisenaan ympäristöön, yleensä lähimpään ojaan, puroon tai vesistöön. Ylivuotojen määrä on kuitenkin vähentynyt tasaisesti parantuneen tekniikan ja valvonnan ansiosta. Viemäriverkoston toimivuuden seuraamiseen käytetään tv-kuvauksia, kuntoselvityksiä ja vuotovesitutkimuksia. Verkostoa kunnostetaan tarpeen mukaan katujen rakentamisen ja saneerauksen yhteydessä, pääasiassa yli 50 vuotta vanhoilla katu- ja asuinalueilla. Vuonna 2012 saneerattiin noin 14,5 kilometriä viemäriverkostoa. Jätevesien käsittely ja puhdistusprosessit Jätevedenpuhdistamoilla jätevedestä poistetaan orgaanista eli eloperäistä ainetta, joka vesistöön joutuessaan hajoaa ja kuluttaa vesistön happivarastoa. Fosforia ja typpeä poistetaan, koska ne toimivat vesistöissä rehevöittävinä ravinteina. Jäteveden käsittelyssä käytetään mekaanista, kemiallista ja biologista puhdistusta. Käsitelty jätevesi johdetaan vesistöön. Vuonna 2012 Tampereen jätevedenpuhdistamoilla puhdistettiin yhteensä 31,9 milj. m3 jätevettä, mikä on n. 17 % edellistä vuotta enemmän. Laskutetun puhdistetun jäteveden määrä on noin 2/3 puhdistamoille tulevasta kokonaisjätevesimäärästä. Jäteveden määrä vaihtelee vuosittain, mutta ei kuitenkaan ole kääntynyt selkeään kasvuun. (kuva 31). Hulevesiputken pää. Hulevedet kuljettavat mukanaan kiintoainesta ja ravinteita. Viinikanlahdessa käsitellään yli 75 % muodostuvista jätevesistä. Toiseksi suurin puhdistamo on Rahola, jonka prosesseja valvotaan osin Viinikanlahdesta käsin. Pispalanharjun itäpuolella syntyvät jätevedet käsitellään Viinikanlahdella ja harjun länsipuolen jätevedet Raholassa. Molempien laitosten puhdistetut jätevedet lasketaan Pyhäjärveen. Polso ja Kämmenniemi ovat pieniä laitoksia: yhteensä puhdistamoissa käsitellään vuodessa saman verran jätevettä kuin Viinikanlahdessa kahdessa päivässä. Pienten puhdistamoiden purkuvesistönä on Näsijärvi. Viinikanlahdessa ja Raholassa jätevesi puhdistetaan mekaanisesti ja biologis-kemiallisesti. Aluksi jätevedestä poistetaan kiintoainetta välppäämällä, hiekanerottimella ja esiselkeyttämällä. Tämän jälkeen biologisella aktiivilietemenetelmällä, jossa pieneliöt käyttävät jäteveden sisältämiä eloperäisiä aineita ja ravinteita ravintonaan, poistetaan jäteveden orgaaninen aine ja hapetetaan ammoniumtyppi nitraatiksi purkuvesistön happitilanteen parantamiseksi. Fosforin ja osittain myös orgaanisen aineen poisto toteutetaan ferrisulfaattiliuoksella saostamalla. Prosessissa syntynyt liete sakeutetaan, mädätetään ja kuivataan lingoilla, jonka jälkeen se kompostoidaan hyötykäyttöä varten. Mädätyksessä syntyvästä biokaasusta tuotetaan sähköä ja lämpöä. Kämmenniemen ja Polson jätevedenpuhdistamot ovat katettuja biologis-kemiallisia Metoxy -rinnakkaissaostuslaitoksia. Jätevedet ja jätevesikuormitus 86 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kuva 31. Jäteveden tuottajat vuosina 1981–2012. Kuva 32. Jätevesien aiheuttama biologinen hapenkulutus (t/a) vuosina 1977 –2012. Kuva 33. Jätevesien aiheuttama fosforikuormitus (t/a) vuosina 1977–2012. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 87 Jätevedet ja jätevesikuormitus Kuva 34. Jätevesien aiheuttama typpikuormitus (t/a) vuosina 1977–2012. Kuva 35. Jätevesien aiheuttama kiintoainekuormitus (t/a) vuosina 1977–2012. Puhdistusvaatimukset ja niiden saavuttaminen Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi ympäristöluvan Viinikanlahden ja Raholan puhdistamojen jätevesien johtamiseen Pyhäjärveen syksyllä 2007. Päätöksistä valitettiin, ja lopullisen muotonsa ympäristölupien määräykset saivat vasta loppuvuodesta 2010. Ympäristölupien mukaiset puhdistusvaatimukset tulivat voimaan vuoden 2011 ensimmäiseltä neljännekseltä alkaen. Lisäksi fosforin poiston vaatimukset tiukkenivat vuoden 2013 alusta alkaen. Kaikkien puhdistamojen puhdistusvaatimukset ja –tulokset vuodelta 2012 ovat taulukossa 22. Viime vuosina puhdistamojen toimintaa on kehitetty toiminnan tehostamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Viinikanlahden mädättämöitä on uudistettu biokaasun tuotannon lisäämiseksi. Biokaasua käytetään laitoksen oman sähkö- ja lämpöenergian tuottamiseen. Puhdistamon tulopumppaamo saneerattiin vuoden 2010 aikana. Raholassa otettiin syksyllä 2010 käyttöön kolme mikroturbiinia, jotka käyttävät polttoaineenaan mädätyksessä syntyvää biokaasua. Lisäksi 2011 Raholassa uusittiin jälkiselkeytyksen koneikkoja ja rakennettiin pintalietteen keruujärjestelmät, jotta uusien lupaehtojen mukaisiin puhdistustuloksiin päästäisiin. Puhdistamot ovat pääsääntöisesti täyttäneet vuosina 2008-2012 ympäristölupaehtojen mukaiset teho- ja puhdistusvaatimukset. Eniten ongelmia on ollut Raholan puhdistamolla. Vuonna 2012 Raholan puhdistamon ensimmäisellä ja toisella vuosineljänneksellä jäätiin ammoniumtypen ja kokonaisfosforin pitoisuusvaatimuksista lupavaatimusten alle. Syynä olivat prosessin käynnistysvaikeudet vuoden alusta alkaneen ympärivuotisen nitrifiointivelvoitteen täyttämiseksi. Jätevedet ja jätevesikuormitus 88 Taulukko 22. Jäteveden puhdistustulokset ja -vaatimukset keskiarvoina ylivuodot huomioon ottaen vuonna 2012. Viinikanlahti Puhdistustulokset mg/l Reduktio% mg/l Reduktio% BOD 4,4 97,9 < 10 > 95 kok.P 0,23 96,3 < 0,4 > 93 1,2 < 4,0 NH4-N Nitrifikaatioaste 97,3 Puhdistusvaatimukset > 90 Rahola Puhdistustulokset mg/l Reduktio% mg/l Reduktio% BOD 6,2 97,6 < 15 > 95 kok.P 0,29 96,4 < 0,3 > 95 5,6 < 4,0 NH4-N* Nitrifikaatioaste 89,2 Puhdistusvaatimukset > 90 Kämmenniemi Puhdistustulokset Puhdistusvaatimukset mg/l Reduktio% mg/l Reduktio% BOD 8,0 96,5 < 10 > 95 kok.P 0,17 97,4 < 0,5 > 95 Polso Puhdistustulokset mg/l Reduktio% mg/l Reduktio% BOD 5,0 96,9 < 15 > 92 kok.P 0,25 94,1 < 0,6 > 92 Puhdistusvaatimukset YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Jätevesilietteet Vuonna 2012 jäteveden käsittelyn yhteydessä syntyi yhteensä 28 822 m3 kuivattua lietettä, joka kuivaaineeksi laskettuna oli 9 309 tonnia. Liete on hyvin ravinnepitoista ja sisältää runsaasti orgaanista ainetta, eli se sopisi erinomaisesti peltojen lannoitukseen. Se kuitenkin sisältää myös haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja ja taudinaiheuttajia, jotka rajoittavat lietteen käyttöä. Viinikanlahden puhdistamolla liete tiivistetään, stabiloidaan mädättämällä ja kuivataan lingoilla. Stabilointi pienentää lietteen biologista aktiivisuutta ja hajuhaittoja sekä tuhoaa taudinaiheuttajat. Mädättäminen on hapettomissa oloissa tapahtuva prosessi, jossa metaanibakteerit muuttavat eloperäistä ainetta vedeksi, hiilidioksidiksi, mineraalisuoloiksi ja metaaniksi. Tämä kestää noin kuukauden. Vedenpoistossa lietteen kuiva-ainepitoisuus nostetaan 25–45 prosessiin linkoamalla. Lietettä käytetään viherrakentamisessa, maanviljelyssä tai kaatopaikkojen maisemoinnissa. Vuosina 2008–2011 Tampereella syntyneestä jätevesilietteestä noin 20–40 % on vuosittain käytetty kompostoituna maanviljelyksessä. Loppuliete on kompostoitu Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n Koukkujärven kompostointikentällä, ja valmista kompostimultaa on käytetty kaatopaikka-alueen maisemointiin. Lietteen raskasmetallipitoisuudet alittavat valtioneuvoston määrittämät maanviljelyskäyttöön toimitettavan lietteen raskasmetallipitoisuuksien raja-arvot. Lietteen mädätyksessä syntyy biokaasua, jota voidaan hyödyntää tuottamalla sähkö- ja lämpöenergiaa laitoksen omaan käyttöön. Vuonna 2011 Viinikanlahdessa kaasun hyötykäyttöaste oli 66 % ja Raholassa lähes 95 %. Kuva 36. Puhdistamolietteen hyötykäytön jakautuminen vuosina 2002–2012 (m3). YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 89 Jätevedet ja jätevesikuormitus Hyvää jätevesien käsittelyä haja-asutusalueelle ● Talousjätevesien käsittelylle annettiin kohtuullistetut vaatimukset ympäristönsuojelulain muutoksella ja valtioneuvoston asetuksella (209/2011). Ne koskevat kiinteistöjä, jotka ovat viemäröimättömien alueiden ulkopuolella. Säännöksillä on jätevesien käsittelylle asetettu toiminnallisia vaatimuksia. Uudella asetuksella ei kuitenkaan ole säädetty, mitä teknisiä ratkaisuja on käytettävä. Asetuksen mukaan jätevesijärjestelmien on oltava puhdistusteholtaan riittäviä. Lisäksi kiinteistön omistajan täytyy olla selvillä oman kiinteistönsä jätevesien käsittelyjärjestelmästä, käytöstä ja huollosta. Asetuksen vaatimukset alkoivat heti koskea vuoden 2004 alun jälkeen rakennettuja jätevesijärjestelmiä sekä uudisrakentamista. Vanhat jätevesijärjestelmät on korjattava asetuksen vaatimusten mukaisiksi vuoteen 2016 mennessä. Haja-asutuksen jätevesien puhdistusvaatimukset koskevat vakituisesti asuttujen kiinteistöjen lisäksi loma-asuntoja, joilla on vesikäymälä tai vettä käytetään muutoin runsaasti. Vaatimusten mukaan puutteellista jätevesien käsittelyä tulee tehostaa lisäksi maaseutuelinkeinoyrityksissä sekä karjatiloilla, joilla syntyy maitohuonejätevesiä. Näyttää siltä, että asetusta ollaan jälleen muuttamassa ja sen seurauksena tulee ilmeisesti jälleen kaksi vuotta lisäaikaa järjestelmien kuntoon saattamiselle. Jos jätevesijärjestelmän tehostaminen olisi kohtuutonta, kaupunki voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen puhdistustasovaatimusten noudattamisesta laissa mainittujen edellytysten täyttyessä. Puhdistustasoa koskevan vaatimuksen noudattamisesta vapautuvat ilman hakemusta kiinteistönomistajat, jotka asuvat kiinteistöllä vakituisesti ja ovat täyttäneet 68 vuotta ennen 9.3.2011. Jätevedet on kuitenkin aina puhdistettava siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Tehostamistoimet eivät ole tarpeen, jos vesi kannetaan sisään tai sen käyttö on muuten vähäistä esim. loma-asunnoilla. Miksi haja-asutuksen jätevesien käsittelyä pitää tehostaa? Mihin tää laitetaan? ● Jätevesissä on aineita, jotka likaavat pohjavettä ja vesistöjä. • Orgaaninen eli eloperäinen aines hajoaa ja kuluttaa vesistön happivarastoa, jolloin järven ekologinen tasapaino häiriintyy. • Fosfori on ravinne, joka rehevöittää vesistöä ja voi tehdä pohjavedet juomakelvottomiksi • Typpi on ravinne, joka myös rehevöittää vesistöä ja voi tehdä pohjavedet juomakelvottomiksi. • Jotkin ulosteiden mukana leviävät tautibakteerit ja –virukset voivat elää vesissä hyvin pitkään. • Tavallisetkin pesuaineet voivat sisältää luonnolle haitallisia kemikaaleja. Jätevedet ja jätevesikuormitus Haja-asutuksen jätevedet Haja-asutuksen jätevesillä tarkoitetaan talousjätevesiä, jotka muodostuvat alueilla, joita ei ole mahdollista liittää yleiseen viemäriverkostoon. Tampereella on noin 5 500 kiinteistöä viemäriverkostojen ulkopuolella. Osa näistä on loma-asuntoja, joilla vedenkäyttö on vähäistä, eivätkä talousjätevesiasetuksen vaatimuksen koske niitä. Haja-asutusalueen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tietoja on kartoitettu noin 1 900 kiinteistön osalta. Vanhoissa järjestelmissä on tavanomainen ratkaisu johtaa jätevedet saostuskaivojen kautta kivipesään, imeytyskaivoon tai salaojaputkeen. Suuri osa vanhoista käsittelyjärjestelmistä ei täytä nykyvaatimuksia eikä niiden toiminnasta olla kaikilla kiinteistöillä selvillä, jolloin niiden hoidossa ja huollossa ilmenee puutteita. Haja-asutusalueelle rakennetaan jatkuvasti uusia kiinteistöjä ja vanhoja kiinteistöjä korjataan nykyvaatimusten mukaisiksi. Vuosittain myönnetään 50–100 rakennuslupaa uudis- ja lomarakennuksille ja 10–20 lupaa vanhojen rakennusten peruskorjauksille. Rakennusluvan myöntämisen yhteydessä rakennuspaikan olosuhteet tarkastetaan ja jäteveden käsittelyn ratkaisut määritellään niiden mukaisesti. Jätevesien käsittelymenetelmän valintaan vaikuttavat jäteveden laadun, määrän ja käymälätyypin lisäksi maaperä, pohjaveden syvyys, etäisyys vesistöstä sekä tontin koko ja pinnanmuoto. Myös etäisyydet naapuriin sekä käytössä oleviin talousvesikaivoihin ja –lähteisiin on otettava huomioon. Paineellinen vesi on käytössä niin vakituisesti asutuissa kuin useissa vapaa-ajan rakennuksissakin. Vedenkulutus on lisääntynyt ja vesivessojen määrä on kasvanut. Niistä aiheutuva jätevesien kasvava määrä lisää vesistökuormitusta ja pohjavesien pilaantumisriskiä, jos jätevesien asianmukaisesta käsittelystä ei huolehdita. Syntyvien jätevesien määrää voidaan vähentää kuivakäymälän avulla. Tällöin pelkkien pesuvesien käsittely on helpompaa ja edullisempaa kuin WC- vesiä sisältävien jätevesien. Hyvä tapa käsitellä jätevesiä on johtaa ne yleisen viemärin kautta jätevedenpuhdistamolle. Tampereen kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa on esitetty alueet, joille olemassa olevaa viemäriverkostoa voidaan mahdollisesti laajentaa tai voidaan rakentaa erillinen yhteisviemäröinti ja käsittely. Jos viemäriverkostoon liittyminen ei ole mahdollista, ovat tavallisimmat ratkaisut jätevesien esikäsittely saostuskaivoissa, jonka jälkeen jätevedet johdetaan joko maasuodattimeen tai pienpuhdistamoon. Ranta-alueilla WC-vedet on suositeltavaa kerätä umpisäiliöön ja harmaat vedet voidaan käsitellä esimerkiksi maasuodattamossa tai vaihtoehtoisesti johtaa WCvesien kanssa umpisäiliöön. Jätevedet voidaan joissain tapauksissa käsitellä myös maahanimeyttämössä. Polson ja Kämmenniemen taajamissa on viemäriverkostot ja jä- 90 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 tevedenpuhdistamot. Nurmin vesihuolto-osuuskunnan jätevedet johdetaan Viinikanlahden puhdistamolle. Hajaasutusalueen sako- ja umpikaivojen liete kuljetetaan käsiteltäväksi Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolle, koska lietteiden peltolevitys ilman esikäsittelyä on kielletty. Tulevaisuuden näkymiä Jäteveden laatu tullee pysymään melko samankaltaisena tulevina vuosina, joten puhdistamoille tulevaan ravinnekuormaan ei voida juurikaan vaikuttaa. Vesistöjen kuormituksen vähentäminen jää siis pääosin puhdistusprosessien tehtäväksi. Niin fosforin kuin typen poistoakin voidaan kehittää yhä suurempien reduktioprosenttien ja pienempien päästömäärien saavuttamiseksi. Tulokset riippuvat kuitenkin osaamisen ja tekniikoiden lisäksi myös taloudellisista panostuksista. Lisäksi typen poiston tarpeellisuuteen vaikuttavat purkuvesistön rehevöitymistä rajoittava minimiravinne sekä poliittiset mielipiteet ja asiantuntijoiden näkemykset. Uusien tekniikoiden toimivuudesta on kuitenkin vakuuttavaa näyttöä: esimerkiksi Helsingin Viikinmäen puhdistamolla päästään yli 90 % typenpoistotuloksiin. Tampereen seudulla tulevaisuuden haasteena tulee olemaan jätevesien puhdistusjärjestelmän kehittäminen. Nykyisellään valtaosa Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven jätevesistä käsitellään 1960–1970 -luvuilla rakennetuissa Viinikanlahden ja Raholan jätevedenpuhdistamoissa sekä Lempäälän jätevedenpuhdistamossa. Vaikka niiden puhdistustehoa ja kapasiteettia on kasvatettu vuosien saatossa, pakottavat väestömäärän kasvu ja kiristyvät puhdistusvaatimukset etsimään uusia kustannustehokkaita ratkaisuja puhdistamisen järjestämiseksi. Tutkituista ratkaisuvaihtoehdoista Tampereella on esille noussut yhden keskuspuhdistamon rakentaminen, eli keskitetty vaihtoehto. Keskitetyn vaihtoehdon lähtökohta on yhden keskuspuhdistamon rakentaminen kallion sisään. Tämä minimoi melu- ja hajuhaittoja, sekä luo tasaiset olosuhteet puhdistamon toiminnalle ja huollolle. Näin luodaan erinomaiset edellytykset hyville puhdistustuloksille ja varsinkin typenpoistolle prosessin pysyessä samankaltaisena ympäri vuoden. Kokemusta kallion sisään rakennetuista jätevedenpuhdistamoista on jo esimerkiksi Helsingistä, Tukholmasta ja Turusta. Puhdistamohankkeessa ovat mukana Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Sijoituspaikaksi on usean vuoden selvitysten ja tutkimusten jälkeen valittu Tampereen Sulkavuori. Toukokuussa 2013 Pirkanmaan ELY-keskus antoi Sulkavuoren keskuspuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta hyväksyvän lausunnon. Tampereen kaupunginvaltuusto puolestaan valitsi 17.2.2014 keskuspuhdistamon paikaksi Sulkavuoren. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Jätevedet ja jätevesikuormitus 91 Tavoiteaikataulu helmikuu 2013 tilanteessa, aikataulua täydennetään hankkeen edetessä. Kuva 37. Sulkavuoren jätevedenpuhdistamohankkeen tavoiteaikataulu helmikuu 2013 tilanteessa. (Tampereen Vesi) Itämerihaaste ● Vuonna 2007 Helsingin ja Turun kaupungit haastoivat muut Itämeren toimijat mukaan meren tilan parantamiseksi, ja Tampereen kaupunki otti haasteen vastaan. Vuonna 2012 valmistui Tampereen kaupungin toimenpideohjelma, jonka avulla kaupunki pyrkii turvaamaan Tampereen lähivesien ja Kokemäenjoen vesistön tilan. Näin suojellaan myös Itämerta, johon Kokemäenjoen vesistö lopulta laskee. Toimenpideohjelmaan on listattu kaupungin toimia, joilla vähennetään piste- ja hajakuormitusta sekä hallitaan vesiliikenteen vaikutuksia. Lisäksi ohjelma sisältää lyhyet katsaukset Tampereen kaupungin ympäristöyhteistyöhön, kehittämishankkeisiin ja ympäristötietoisuuden edistämistoimiin. Lue lisää: http://www.tampere.fi/kestavakehitys.html Lähteet • Helsingin seudun ympäristöpalvelut, 2012. Viikinmäen jätevedenpuhdistamo -sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.hsy.fi/vesi/ jatevedenpuhdistus/viikinmaki/Sivut/default.aspx [19.9.2012]. • Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 2009-2012. Tampereen seudun yhteistarkkailu. Vuosiyhteenvedot vuosilta 2008-2010, julkaisunumerot 608, 635, 659. • Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. Pirkanmaan keskuspuhdistamo, Sulkavuori –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/pirkanmaanely/Ymparis- tonsuojelu/YVA/Vireillä/vesihuolto/Sivut/Pirkanmaankeskuspuhdis tamo,Sulkavuori.aspx [20.9.2012]. • Tampereen kaupunki, 2012. Pirkanmaan keskuspuhdistamo –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/pirkanmaankeskuspuhdistamo.html [25.11.2014]. • Tampereen Vesi, 2012. Palvelut ja toiminta -sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/vesi/toiminta.html [14.9.2012]. • Tampereen Vesi, 2009-2012. Ympäristöraportit 2008-2012. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/vesi/materiaalipankki/toimintakertomuksetjaymparitoraportit.html [25.11.2014]. Jätehuolto 92 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Jätehuolto Jätehuollon järjestäminen Tampereen kaupunki on antanut jätelain mukaiset kunnan vastuulle kuuluvat käytännön jätehuoltotehtävät Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n hoidettavaksi. Yhtiö järjestää jätteiden keräyksen, kuljetuksen, käsittelyn ja loppusijoituksen sekä vastaa jäteneuvonnasta ja jätehuollon yleisestä kehittämisestä. Jätteen kuljetuksen yhtiö on antanut edelleen yksityisten urakoitsijoiden hoidettavaksi. Vuonna 2012 yhtiön osakkaana oli 17 kuntaa ja niiden alueella jätehuollon piirissä 422 570 asukasta. Uusi jätelaki on tullut voimaan 1.5.2012. Sen mukaan alueellisten jäteyhtiöiden osakaskuntien edellytettiin perustavan yhteisen jätehuoltoviranomaisen, jona käytännössä toimii ns. yhteislautakunta. Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n omistajakunnat ovat päättäneet, että kuntien yhteisenä jätehuoltoviranomaisena toimii Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakuntaan perustettu Alueellinen jätehuoltojaosto. Jaoston tehtäviin kuuluu mm. jätehuoltomääräysten ja jätetaksan hyväksyminen. Jätelaki ohjaa jätehuoltoyhtiön toimintaa. Jätehuollossa on noudatettava jätelain etusijajärjestystä, jonka mukaan ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Syntynyt jäte on ensisijaisesti valmisteltava uudelleen käyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä. Jos kierrätys ei ole mahdollista, on jäte hyödynnettävä muulla tavoin, ml. energiahyötykäyttö. Kaatopaikoille jäte voidaan sijoittaa vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Jätehuoltomääräyksissä annetaan yksityiskohtaisempia määräyksiä jätteistä huolehtimiseen. Jätelaki velvoittaa jätteen haltijan liittymään järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Jätteen haltija voi kuitenkin anoa jätemaksun kohtuullistamista tai jäteastialle harvennettua tyhjennysväliä jätemäärän ollessa poikkeuksellisen vähäinen. Liittymisvelvoite järjestettyyn jätteenkuljetukseen ei koske yrityksiä, vaan ne voivat itse järjestää jätehuoltonsa jätehuoltoyhtiön tai muiden yksityisten toimijoiden kanssa. Eräitä jätteitä koskee jätelain mukainen tuottajavastuu, joka tarkoittaa tuotteiden valmistajien ja maahantuojien velvollisuutta järjestää tuotteidensa jätehuolto kustannuksellaan, kun tuotteet poistetaan käytöstä. Tuottaja on velvollinen järjestämään kyseisten jätteiden keräyksen, kuljettamisen, kierrätyksen tai muun hyödyntämisen sekä loppukäsittelyn. Tuottajavastuun alaisia jätteitä ovat pakkaukset, keräyspaperi, sähkö- ja elektroniikkaromu, romuautot, autonrenkaat sekä akut ja paristot. Jätteiden keräys ja käsittely Jätehuoltoyhtiöllä on jätteenkäsittelykeskukset Nokian Koukkujärvellä ja Tampereen Tarastenjärvellä, joihin myös tamperelaisten jätteet kuljetetaan jatkokäsiteltäväksi ja loppusijoitettavaksi. Jätteenkäsittelykeskuksiin tuodaan jätteitä Tampereen kaupungin lisäksi lähialueen osakaskunnista. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen on sijoitettu useita jätteiden käsittelyyn liittyviä toimintoja, kuten Varma-asema vaarallisten jätteiden vastaanottoa varten, kompostointilaitos biojätteen käsittelyä varten ja Ressu-jätteenkäsittelylaitos kierrätyspolttoaineen valmistusta varten. Lietemäisille jätteille, kuten esimerkiksi hiekanerotuskaivojen hiekoille, on varattu vastaanottoallas. Rakennusjätteen lajittelua varten on erillinen kenttä. Pientuojille on lajittelupaikka, johon voi tuoda lasia, pahvia, kartonkia, puu- ja energiajätettä, risuja, puutarhajätteitä, kyllästettyä puuta, kodin vaarallisia jätteitä, sähkölaitteita sekä kaatopaikkajätettä. Pientuojat lajittelevat tuomansa jätteet itse. Tampereella on lisäksi jäteasemat Nekalassa ja Teiskossa, joilla vastaanotetaan kodin vaarallisia jätteitä (ongelmajätteet), sähkölaitteita, lajiteltuja hyötyjätteitä sekä pieneriä puu- ja sekajätettä. YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen loppusijoitetuissa ja kompostoiduissa jätemäärissä ei ole 2000-luvulla tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kokonaismäärän vaihtelut selittyvät pitkälti maa-ainesten loppusijoituksen vaihteluilla. Seka- ja kaatopaikkajätteen määrä on vähentynyt lähes koko 2000-luvun, kun taas biojätteen määrä on lisääntynyt, mikä kertoo paremmasta lajittelusta. Lisäksi näiden kahden jätelajin yhteismäärä on pienentynyt. Jätteiden hyödyntäminen Jätteiden hyödyntäminen edellyttää niiden huolellista ja tarkoituksenmukaista lajittelua. Hyödyntämismahdollisuuksiin vaikuttaa mm. hyödyntämisestä aiheutuvat kustannukset, kuten keräys, kuljetus ja jalostus edelleen tuotteeksi. Esimerkiksi osa erilliskerätystä lasista on käytetty salaojarakenteissa korvaamaan salaojasoraa. Hyötyjätteet ovat tuottajanvastuunalaisia jätteitä. Kunta voi täydentää tuottajanvastuunalaisten jätteiden kuljetusta ja vastaanottoa siltä osin kuin tuottaja ei sitä järjestä. Tällöin käytöstä poistetut tuotteet on kuitenkin toimitettava tuottajan järjestämään käsittelyyn. Kuvassa 38 on esitetty kunnallisen jätehuoltoyhtiön toimesta talteen saadut hyötyjätteet. Kuvaajasta puuttuvat kuitenkin yksityiset toiminnanharjoittajat, joilla on merkittävä osuus paperin, pahvin, keräyskartongin ja metalliromunkerääjinä sekä rakennusjätteen jalostajana hyötykäyttöön. Jätehuolto 93 Biojäte Jätelain mukaan biojäte pitää lajitella ja kerätä erikseen, eikä orgaanista jätettä saa vuoden 2016 alusta lähtien enää loppusijoittaa kaatopaikalle. Biojätteen erilliskeräys aloitettiin 1990-luvun puolivälissä. Biojäte kompostoidaan nykyisin kompostointilaitoksessa suljetussa hallissa, josta se siirretään jälkikompostoitumaan ulkokentälle. Kompostoinnin jälkeen biojäte päätyy maanparannusaineeksi ja kaatopaikan maisemointiin. Jätteenkäsittelykeskuksista voi myös ostaa kompostoitua multaa kasvualustaksi ja viherrakentamiseen. Kierrätyspolttoaineet Osa Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen tuotavasta energia- ja puujätteestä lajitellaan syksyllä 1997 käyttöönotetussa Ressu-jätteenkäsittelylaitoksessa ja sekoitetaan polttokelpoiseksi kierrätyspolttoaineeksi. Puun osuus käsiteltävästä jätteestä on kasvanut ja lopputuloksena on parempilaatuinen polttoaine. Samalla käsitellyn jätteen kokonaismäärä on vähentynyt, ollen vuosikymmenen puolivälistä saakka noin 10000 tonnia vuodessa. Vuonna 2011 Ressussa käsiteltiin 11 700 tonnia jätettä, josta eroteltiin metallia 150 tonnia ja valmista polttoainetta saatiin 10 160 tonnia. Kuva 38. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen loppusijoitetun ja kompostoidun jätteen määrä (t/a) vuosina 2001–2012. Risu- ja haravointijätettä on tilastoitu omana luokkanaan vasta vuodesta 2010. Jätehuolto 94 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kuva 39. Jätehuoltoyhtiön toimialueelta yhtiön toimesta talteen saadut hyötyjätteet (t/a) vuosina 2001–2012. Sähkö- ja elektroniikkaromu on vuodesta 2005 asti tilastoitu erillään metallista. Paperinkeräys ja sen tilastointi siirtyi kokonaan tuottajayhteisöille 1.9.2009. Jätteen käsittelyä kaatopaikalla. Jätehuolto 95 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Kuva 40. Ressu-jätteenkäsittelylaitoksessa käsitellyt jätteet (t/a) vuosina 2001–2012. Vuonna 2016 pirkanmaalaisten jätteet eivät enää päädy kaatopaikalle, vaan niistä tehdään lämpöä ja sähköä Tampereelle Tarastenjärvelle rakennettavassa Tammervoiman hyötyvoimalaitoksessa. Laitoksessa tullaan käsittelemään vuosittain noin 150 000 tonnia sekajätettä. Energiantuotantoon ohjataan vain materiaalihyötykäyttöön kelpaamattomat jätteet. Vaaralliset jätteet Vaarallisten jätteiden vastaanotosta, keräyksestä ja kuljetuksista huolehtivat jätehuoltoyhtiön lisäksi yksityiset yritykset. Kotitalouksien vaarallisia jätteitä otetaan vastaan jätehuoltoyhtiön vastaanottopisteissä Tarasten järvellä, Nekalassa ja Teiskossa. Yritykset voivat toimittaa vaaralliset jätteensä Tarastenjärven vaarallisten jätteiden vastaanottoasemalle, suoraan Ekokem Oy:lle tai yksityisten yritysten hyväksyttyihin vastaanottopaikkoihin. Vaaralliset jätteet toimitetaan edelleen pääsääntöisesti Ekokemille käsiteltäväksi ja hävitettäväksi. Kuntalaisten vaarallisten jätteiden jätehuoltoa on tehostettu Repe auton kierroksilla asuinalueilla. Jätehuol- toyhtiön toimesta kerätyt vaarallisten jätteiden määrät ovat pysyneet viime vuosina samalla tasolla, mikä kuvastanee vaarallisten jätteiden keräyksen vakiinnuttaneen asemansa. Kaatopaikkakaasujen talteenotto Jätehuollon osuuden Suomen kasvihuonekaasupäästöistä arvioidaan olevan noin kolme prosenttia. Jätehuollon päästöistä 90 % aiheutuu kaatopaikoilta vapautuvasta metaanista, jota muodostuu, kun eloperäinen jäte hajoaa hapettomissa oloissa. Kaatopaikkakaasujen talteenottoa varten on Tarastenjärven kaatopaikka-alueelle rakennettu keräysputkistoja. Kaasujen talteenotto vähentää ilmakehää lämmittävän metaanin päästöjä. Kahtena kaasulinjana kulkevat putkistot kattavat lähes koko kaatopaikka-alueen. Toinen linja tuottaa kaasusta sähköä ja lämpöä jätteenkäsittelykeskuksen omiin tarpeisiin, kun putkistosta kerätty kaasu muutetaan generaattorin avulla sähköksi ja lämmöksi. 2000-luvulla kaasua on tuotettu neljästä kuuteen giga- Taulukko 23. Jäteyhtiön toimialueeltaan talteen saamat vaarallisten jätteiden määrät vuosina 2001–2012. Vaaralliset jätteet 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 • Kotitalouksilta 596 900 910 899 781 888 743 669 602 594 599 596 • Yrityksiltä 482 544 603 566 618 548 523 648 536 622 609 678 1 078 1 444 1 513 1 465 1 399 1 436 1 266 1 317 1 138 1 216 1 208 1 274 Yhteensä (t) Repe-keräysauto • Kodin vaaralliset jätteet (t) 190 251 253 193 100 152 163 122 127 110 104 87 Jätehuolto 96 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Tammervoiman hyötyvoimalaitos. wattituntia vuodessa, vuonna 2012 4,6 GWh. Yli oman tarpeen tuotettu sähkö myydään vihreänä sähkönä yleiseen sähköverkkoon. Toinen kaasulinja vie viereiselle asfalttiasemalle, joka jatkossa hyödynnetään Tammervoiman polttolaitoksessa. Linjastot yhdistettiin vuonna 2011. Jätteenkäsittelykeskuksen tarkkailu ja vaikutusten seuranta Vedellä on keskeinen merkitys jätetäytön kemiallisessa ja mikrobiologisessa prosessissa. Ilman vettä jätteet eivät juuri hajoa, vaan optimaalista anaerobista hajoamista ajatellen vesipitoisuuden tulisi olla vähintään 50 %. Materiaalin hajoamiseen vaikuttavat lisäksi kaatopaikan ikä sekä ympäristötekijöistä mm. lämpötila ja pH. Vesi on merkittävä aineiden kuljettaja jätetäytön sisällä ja jätetäytöstä ulos. Kaatopaikoilta edellytetään, että vanhaan jätetäyttöön pääsevää vesimäärää rajoitetaan jolloin ulkopuolelle suotautuvien kaatopaikkavesien määrä ja kuormitus ovat mahdollisimman pieniä. Toiminta kaatopaikoilla on siten tasapainoilua näiden kahden vastakkaisen vaatimuksen välillä. Joissakin tapauksissa myös kaatopaikkavesien kierrättäminen saattaa tulla kysymykseen. Kierrätettävän vesimäärän tulee kuitenkin olla kohtuullinen, jotta mikrobiologiset prosessit eivät häiriinny ja jotta jätepenkereen kantavuus ei heikkene. Kaatopaikalta voi suotautua haitta-aineita sisältäviä vesiä jopa 50–200 vuotta, minkä vuoksi kaatopaikoilta edellytetään seurantaa pitkään vielä kaatopaikan sulkemisen jälkeen. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen jätevesien seuranta on jatkunut sen perustamisesta lähtien hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaan. Vuosina 1996–2012 jäteveden määrä on vaihdellut noin 70 000 m3 aina noin 250 000 m3 vuodessa. Purkuojien tarkkailutulosten perusteella voidaan arvioida jätteenkäsittelykeskuksen vaikutusta vesistöön. Vastaavasti pohjavesinäytteiden avulla voidaan tarkastella pohjavesivaikutuksia. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen alue viemäröitiin vuonna 1983 kuusi vuotta kaatopaikan paikan perustamisen jälkeen. Siitä huolimatta jätteenkäsittelykeskuksesta pääsee ravinteita Tiikonojaan ja Merjanlahteen laskevaan ojaan, jotka laskevat edelleen Näsijärveen. Kaatopaikan vesistöä kuormittava vaikutus on lisääntynyt laskuojissa 1980-luvun tasoon verrattuna. Kuormitus näkyy erityisesti sähkönjohtavuuden sekä kloridi- ja typpipitoisuuden nousuna. Tiikonojaan kohdistunut typpikuormitus on ollut 2000-luvulla voimakkaampaa kuin 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 2012 typpikuormitus vastasi keskimäärin 3594 asukkaan käsittelemättömiä jätevesiä (43,1 kg/d). Typpi- Jätehuolto 97 YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014 Taulukko 24. Kaatopaikkavesien tarkkailuohjelma Kohde Jätevedenpuhdistamolle johdettava vesi Seurantatiheys Seurantakuukaudet 4x/a II, IV-V, VIII, X-XI 2x/a IV-V, X-XI 2x/a IV-V, X-XI Pintavesitarkkailu • 5 havaintopaikkaa Pohjavesitarkkailu • 11 havaintoputkea (pohjavedet) • 10 havaintopaikkaa (kaivot) ja • 1 porakaivo Taulukko 25. Tarastenjärven kaatopaikka-alueen aiheuttama kokonaiskuormitus vuonna 2012 Kuormitus Kokonaiskuormituksesta viemäriin, josta Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon kautta Pyhäjärveen Kokonaiskuormituksesta alueelta laskeviin ojiin, josta edelleen Näsijärveen Kokonaistyppi Kokonaisfosfori 60 % 96,2 % 15 772 kg/a 70 kg/a 40 % 3,8 % 18 371 kg/a 69 kg/a Kuva 41. Typpikuormitus Tiikonojan kautta 1995-2012 havaintoajankohtien keskiarvona. kuormitus oli jakson suurin. Merkittävää raskasmetallikuormitusta tai hygieenistä likaantumista ei ojavesissä ole todettu. Vaikutukset pohjaveteen ovat rajoittuneet keskuksen läheisyyteen. Jätteenkäsittelykeskus ei sijaitse vedenhankinnan kannalta merkittävällä pohjavesialueella. Keskuksesta 0,9–1,9 km etäisyydellä sijaitsevissa näytteenottokaivoissa ei ole havaittu selkeitä jätteenkäsittelykeskuksen vaikutuksia. Sen sijaan lähempänä olevalla alueella kaatopaikan vaikutuksia on näkyvissä. Jätehuollon tulevaisuus Jätehuollon tulevaisuuden kannalta suurin lähivuosien projekti on Tammervoiman jätteenpolttolaitos. Laitos todennäköisesti vähentää kaatopaikalle loppusijoitettavan jätteen määrää merkittävästikin. Toisaalta nähtäväk- si jää, näkyykö tieto polttomahdollisuudesta esimerkiksi kansalaisten vähentyneenä jätteiden lajitteluna. Lähitulevaisuudessa hyötyjätteiden määrä jatkanee kasvuaan, mutta niiden tilastointi jatkuu ongelmallisena, sillä esim. paperinkeräystä harjoittavat yksityiset toimijat eivät halua julkaista yksityiskohtaisia tilastoja toiminnastaan liikesalaisuussyistä. Materiaali- ja pakkaustekniikan kehitys voivat edelleen lisätä hyötyjätteen määriä ja vähentää vaarallisten jätteiden määrää. Lähteet: • Oravainen R: Vuosiyhteenveto Tarastenjärven kaatopaikan kuormitus- ja vesistötarkkailusta 2012. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 2013. • Pirkanmaan Jätehuolto Oy. Vuosikertomukset 1994–2012. http:// www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/ TAMPEREEN KAUPUNKI
© Copyright 2024