Avoimet maisematilat -raportti 31.3.2015
Tampereen kaupunki Tampereen kantakaupungin AVOIMET MAISEMATILAT 1 Tampereen kaupunki Kaupunkiympäristön kehittäminen/ Maankäytön suunnittelu 31.3.20152015 ID-numero: 1300211 Kuvat: Saija Kouko Juha Mäkelä Anivector Oy BLOM Lentokuva Vallas Maanmittauslaitos Vapriikin kuva-arkisto Taitto: Henna Blåfield Kannen kuva: Anivector Oy 2001 2 KANTAKAUPUNGIN AVOIMET MAISEMATILAT 1. JOHDANTO 5 1.1. Selvityksen tarve 5 1.2. Tavoitteet 5 1.3. Organisaatio ja yhteistyötahot 6 1.4. Lähtökohdat 6 1.5. Aiemmin laaditut selvitykset 8 1.6. Vuorovaikutus ja tiedottaminen 9 1.7. Aineistot ja menetelmät 9 2. AVOIMEN MAISEMATILAN MONET KASVOT 10 2.1. Avoimen maisematilan määrittely 10 2.2. Perspektiivit/ näkökulmat avoimeen maisematilaan 13 3. AVOIN MAISEMA ASUKKAAN SILMIN 20 3.1. Avoimien maisemien nettikysely 20 3.2. Alue-Alvarit 27 3.3. Muu asukaspalaute 28 4. TAMPEREEN KANTAKAUPUNGIN AVOIMET MAISEMATILAT 29 4.1. Maisemarakenteen merkitys 29 4.2. Historiallinen kehityskulku 31 4.3. Muutokset lukuina ja kuvina 35 4.4. Tyypittely ja selvityksen painopistealueet 40 4.5. Kohteiden ja näkymien valinta 45 4.6. Kohteiden arvottaminen 47 4.7. Kohdekortit 47 5. LOPUKSI 50 5.1. Kaavamerkinnöistä 50 5.2. Suunnitteluesimerkkejä 50 5.3. Kehittämisehdotuksia 52 LÄHTEET LIITTEET 3 Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Tampereella (EHYT), aluejako 2011. 4 1. JOHDANTO Tampereen kaupunki on syntynyt maisemarakenteen kannalta ainutlaatuiseen kohtaan – vesistöä halkovalle harjulle. Harjun puhkaiseva Tammerkoski pyörteineen viimeistelee tämän maisemallisen erikoisuuden ja luo monimuotoiset ja jännittävät puitteet modernille ja voimakkaasti kasvavalle kaupungille. Tampere on myös teollisuuden, punatiilen ja piippujen kaupunki, mikä näkyy niin katukuvassa kuin suurmaisemassakin. Tampereen kaupungin symboliksi noussut Näsinneula, joka alavasta perusasemastaan huolimatta näkyy huomattavan laajalle alueelle kantakaupungissa, hallitsee kaupungin silhuettia ja sitoo pienemmät maisemaelämykset laajempaan kontekstiin. Näsijärvi ja Pyhäjärvi – Tampereen kaksi suurta järvialuetta – muodostavat suuria, avoimia maisematiloja, jotka näkyvät monesta kohdin ja joilta myös kaupunkia tarkastellaan. Avoimia maisematiloja on kantakaupungissa kuitenkin muuallakin, vaikka suurten, yhtenäisten viljelyalueiden aika onkin takanapäin. Tämä selvitys pyrkii avaamaan näkymiä näihin vielä jäljellä oleviin perinteisiin avoimiin maisemiin sekä erilaisiin uuden maankäytön luomiin avoimiin maisematiloihin. 1.1. Selvityksen tarve 1.2. Tavoitteet Tarve avoimien maisematilojen selvityksestä on todettu mm. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä (2008). Tuolloin esitettiin jatkoselvitystarpeena lisäksi arvokkaiden näkymien selvityksen laatimista. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Tampereella –hankkeen (EHYT 2011) loppuraportissa avoimien maisemien selvitystarve nostettiin jälleen esiin. Selvitystyö ohjelmoitiin osaksi Maankäytön suunnittelun/Yhdyskuntasuunnittelun kaavoitusohjelmaa. Selvitys palvelee kaavoitusta ja muuta maankäytön suunnittelua, välittää tietoa avoimista maisematiloista ja niiden merkityksestä sekä toimii yhtenä perusselvityksenä päätöksenteossa. • Selvitystä on laadittu kahdessa osassa, vuoden 2012 aikana valmistui ensimmäinen vaihe ja toinen vaihe vuoden 2014 aikana. Selvitysalueena on ollut koko kantakaupungin alue. Selvityksen laadinnassa on käytetty apuna EHYT-aluejakoa (ks. viereisen sivun kartta). • • • • • luoda kokonaiskuva eri tyyppisistä avoimista maisematiloista kartoittaa kantakaupungin jäljellä olevat avoimet maisematilat inventoida avointen maisematilojen maisemakuvalliset, kulttuurihistorialliset ja virkistykselliset arvot sekä merkitys viherverkon monipuolisuudelle arvioida avointen maisematilojen suhdetta kaupunkirakenteeseen ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen (EHYT) luoda edellytyksiä avoimien maisematilojen säilymiseen aktiivisen hoidon piirissä ja alueellisesti yhtenäisinä arvioida avointen maisematilojen merkitystä hulevesien hallinnassa Lisäksi: • kartottaa tärkeät säilytettävät ja palautettavat näkymät avoimille alueille 5 1.3. Organisaatio ja yhteistyötahot 1.4. Lähtökohdat EHYT Selvitystyön ensimmäisestä vaiheesta on vastannut erikoissuunnittelija Juha Mäkelä ja toisesta vaiheesta erikoissuunnittelija Saija Kouko. Selvitystyötä on tukenut työryhmä, joka on osallistunut selvityksen laadintaan kommentoimalla työaineistoja sekä osallistumalla kohteiden arvottamiseksi järjestettyihin työpajoihin. Selvityshankkeen ohjausryhmä on kokoontunut yhdyskuntasuunnittelupäällikkö Hanna Montosen johdolla seuraamaan ja ohjaamaan työn edistymistä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Tampereen kantakaupungin alueella on tarkasteltu täydennysrakentamista ja yhdyskuntarakenteen eheyttämistä EHYT-selvityshankkeella (Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Tampereella). Työn keskeinen näkökulma on arjen asuin- ja elinympäristön parantamisessa. Tarkoituksena on luoda edellytyksiä palvelujen säilymiselle ja kehittymiselle, toimivalle joukkoliikenteelle, liikkumistarpeen vähentämiselle sekä luonnonalueiden ja –varojen säästämiselle. EHYT-loppuraportissa (2011) on esitetty johtopäätelmiä ja toimenpide-ehdotuksia, joista muodostuu runko yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ohjelmoinnille. Yksi raportissa esitetty selvitystarve on avoimien maisematilojen selvitys. Avoimet maisematilat ovat herkkiä muutoksille, mikä korostaa suunnittelun laadun ja uusien elementtien huolellisen sovittamisen merkitystä. Toisaalta avoin maisematila voi toimia perusteena täydennysrakentamiselle alueen reunoilla. Kuva Anna-Maria Niilo-Rämä Kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden säilyminen ovat osa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon valtakunnalliset kulttuuriympäristöä ja luonnonperintöä koskevat inventoinnit. Kantakaupungin alueella on useita valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä. Lisäksi Pyynikki on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Osaan näistä alueista ja kohteista liittyy avoimia maisematiloja. Kaupunkistrategia Yhteinen Tampere – Näköalojen kaupunki 2025 – kaupunkistrategian yhtenä tavoitteena on lisätä alueiden viihtyisyyttä ja elinvoimaa yhdyskuntarakennetta täydentämällä. Asuntokannan ja asuinalueiden monipuolisuus nähdään asukkaita houkuttelevana tekijänä. Monipuolinen rakenne tarjoaa myös mahdollisuuden kestäviin elämäntapoihin ja yhteisöllisyyteen. Kaupunkistrategiaa toteuttavassa Rosoisesti kaunista -Kaupunkirakenne- ja ympäristösuunnitelmassa nähdään niin ikään tärkeänä, että kaupunki kasvaa kestävällä tavalla. EHYT-yleissuunnitelmien yhteydessä neuvotellaan toteuttajatahojen ja naapuruston kanssa täydennysrakentamisesta sekä lähiympäristön ja virkistysalueiden kehittämisessä. 6 Maisemapelto Tohlopissa. Virkistys- ja viheraluerekenne Tampereen Viheralueohjelma 2005–2014 ohjaa viheralueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa. Avointa maisematilaa edustaville maisemapelloille ja -niityille on valmisteilla oma viherpalveluohjelmansa. Näitä ns. B-hoitoluokkaan kuuluvia avoimia viheralueita on Tampereen kaupungin omistamilla alueilla n. 150 ha. Ympäristöpolitiikka 2020 Luonnonsuojeluohjelma Yleiskaavatilanne Tampereen kaupungin ympäristöpolitiikka 2020 kokoaa ja linjaa kaupungin ympäristöasioiden hoitoa ja hallintaa sekä edistää kaupungin ympäristösitoumusten toimeenpanoa. Ympäristöpolitiikka 2020 –asiakirja toteaa kulttuuriympäristöjen hoidosta seuraavaa: ”Kulttuuriympäristöjen luonnon monimuotoisuus on turvattu kunnostamalla ja hoitamalla niitä pitkäjänteisesti luonnon arvot huomioon ottaen.” Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma on laadittu vuosille 2012–2020. Ohjelman tavoitteena on tukea olemassa olevia suojelukohteita ja täydentää luonnonsuojelualueverkostoa sekä suojella arvokkaita luontokohteita ja uhanalaista eliöstöä. Ohjelmassa on 67 suojelukohdetta, joista kullekin on esitetty suojelutapa, suojeltavat lajit ja hoitotoimet. Ohjelma koskee pääosin Tampereen kaupungin omistamia maita. Kestävä kehitys ja ECO2 Selainkäyttöiset karttapohjaiset palautejärjestelmät Kantakaupungin alueella on valtaosin voimassa kantakaupungin yleiskaava, jota on tarkistettu paloittain tarvittaessa. Yleiskaavan tarkistuksia ja niiltä osin kantakaupungin yleiskaavan kumoavia osayleiskaavoja on voimassa Koilliskeskuksessa, Myllypurossa, Lielahdessa, Niemenrannassa, Santalahdessa, Vuoreksessa, Lahdesjärvellä, Hervantajärvellä, Kalevanrinteellä, Iidesjärvellä ja Ojalassa. Tampereen keskustassa on maankäytön osalta voimassa oikeusvaikutukseton keskustan osayleiskaava ja liikenneverkon osalta oikeusvaikutteinen liikenneosayleiskaava. Pyynikillä on oikeusvaikutukseton osayleiskaava ja Kauppi-Niihamassa pääosin oikeusvaikutteinen yleiskaava. Keskustan strateginen osayleiskaavatyö on ehdotusvaiheessa ja koko kantakaupungin yleiskaavan tarkistaminen on käynnistynyt. Kestävän kehityksen keskeisenä ajatuksena on sopeuttaa ihmisen toiminta luonnonvaroihin ja pitää yhteiskunnallinen ja taloudellinen kasvu luonnon asettamissa rajoissa. Pyrkimys kestävään kehitykseen tarkoittaa kaupungin sitoutumista ekologisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia näkökulmia tasapainottavaan kehitykseen. Tampereella kestävän kehityksen toteutumista edistää mm. ECO2 Ekotehokas Tampere 2020 –ohjelma. Siinä tuetaan hankkeita, jotka edistävät vähähiilistä ja hiilineutraalia kaupunkirakennetta. Tampereella on tutkittu asukkaiden näkemyksiä elinympäristöstään TEKESin Urbaani arki –hankkeessa vuosina 2011 ja 2012. Tutkimusaineistona oli karttapohjainen nettikysely, ”pehmoGIS”, joka tuotti runsaasti aineistoa asuin- ja elinympäristöjen suunnittelun pohjaksi. Laajan elinympäristötutkimuksen lisäksi selainkäyttöisiä karttapohjaisia palautejärjestelmiä, nettikarttasovelluksia, on hyödynnetty kiinteistötoimen metsäsuunnitteluun liittyvissä kyselyissä, joita tähän mennessä on toteutettu Kaupin ja Länsi-Tampereen alueella. Kaupunkiympäristön kehittäminen on ollut mukana ympäristöministeriön koordinoimassa Harava – hankkeessa syksystä 2012. Harava on netissä toimiva karttapohjainen kyselypalvelu, jonka avulla on kerätty asukkailta palautetta mm. keskustan kehittämisestä sekä ulkoliikuntakenttien ja –alueiden nykytilasta ja kehittämisestä. 7 1.5. Aiemmin laaditut selvitykset Tampereen kaupunki on laatinut kaavojen yhteydessä erilaisia maisemaan liittyviä selvityksiä, joissa on käsitelty avoimia maisematiloja sekä näkymiä esim. Iidesjärven ympäristö- ja maisemaselvitys 2010, Hakametsän kaupunkikuva- ja kulttuuriym- päristöselvitys 2014, Pispalan viherverkkotarkastelu 2011. Kulttuuriympäristöselvityksissä on taas pureuduttu kulttuurimaisemiin ja niiden historiaan esim. Ojalan osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöselvitys 2010. Usein kulttuuriympäristöselvitykset keskittyvät kantakaupungin alueella rakennettuun kulttuuriympäristöön esim. Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012. Vihersuunnittelun puolella on inventoitu niittyjä ja maisemapeltoja: Avoimet viheralueet. Maisemapeltojen ja niittyjen ylläpito 2012-2020, luonnos. Avoimia maisematiloja ja niihin liittyviä erityispiirteitä ei Tampereen kaupungin toimesta ole aikaisemmin tässä laajuudessa selvitetty. Pispalan viherverkkotarkastelu 2011 (vas.) ja Hakametsän yleissuunnitelma, Kaupunkikuva- ja kulttuuriympäristöselvitys (oik.). 8 1.6. Vuorovaikutus ja tiedottaminen Asukkaiden näkemyksiä ja mielipiteitä avoimista maisemista ja näkymistä kerättiin syksyllä 2012 verkossa julkaistun karttakyselyn avulla (kyselystä lisää osiossa 3. Avoin maisema asukkaan silmin). Selvityksen omien verkkosivujen kautta on myös ollut mahdollisuus antaa palautetta selvityksen laatijoille. Alue-Alvareissa esiteltiin Avoimien maisematilojen selvitystä sekä kerättiin asukkaiden näkemyksiä oman alueensa avoimista maisematiloista ja näkymistä talvella 2012-2013. Avoimista maisematiloista järjestettiin esittelytilaisuuksia Alue-Alvareissa. Netissä oli mahdollisuus vastata avoimia maisemia koskevaan karttapohjaiseen kyselyyn. 1.7. Aineistot ja menetelmät Selvityksen laadinnassa käytettiin apuna kaupungin omia selvityksiä kantakaupungin alueesta, ilma-kuva-aineistoa, valtakunnantasolla, maakunnantasolla ja paikallistasolla laadittuja maisema- ja kaupunkirakenteeseen liittyviä selvityksiä ja tutkimuksia sekä kaupungin paikkatietoaineistoja. Tampereen kantakaupungista on olemassa mm. kattava ilmakuva-aineisto vuosilta 1946, 1956, 1966, 1974, 1987, 1995, 2006, 2011 ja 2012. Karttojen, paikkatietoaineistojen ja kirjallisten lähteiden lisäksi maastotyöskentely oli keskeinen osa selvityksen laadintaa. Maastokäyntejä tehtiin sekä kesällä 2012 että kevättalvella 2014. Työpaja-tyyppistä työskentelyä käytettiin apuna avoimien maisemakohteiden ja näkymien arvottamisessa. Tästä tarkemmin luvussa 4. Avoimien maisematilojen asukaskysely toteutettiin karttapohjaisen nettikyselyn avulla. 9 2. AVOIMEN MAISEMATILAN MONET KASVOT 2.1. Avoimen maisematilan määrittely Maiseman peruskäsitteitä Arkipuheessa maisema tarkoittaa tavallisesti näkymää. Tämä määritelmä on kuitenkin melko suppea, eikä kuvaa riittävästi maiseman monia eri ulottuvuuksia. Maisema voidaan määritellä kokonaisuudeksi, joka koostuu paikan luontotekijöistä, ihmisen tuottamasta kulttuurivaikutuksesta, näiden sisäisestä ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä kokonaisuuden silmin havaittavasta ilmiasusta, maisemakuvasta. Ihmisen omat tiedot ja kokemukset maisemasta vaikuttavat sen sisältöön ja arvottamiseen. Maisema ei ole pysyvä ja yksiselitteisesti määriteltävissä, vaan se muuttuu niin ajan kuin tulkitsijankin myötä. Jokaisella sukupolvella ja kulttuurilla on omat maisemaihanteensa, jonka vuoksi Maisemarakenteella tarkoitetaan maastorakenteen sekä siinä toimivien luonnon- ja kulttuuriprosessien muodostamaa dynaamista kokonaisuutta. Sen perusosia ovat maasto, eloton ja elollinen luonto sekä ihmisen aikaansaamat ympäristöt. Tampereen kantakaupungin maisemarakenteen perusrungon muodostavat harjujaksot (vaalea harmaa) ja moreeniselänteet (tumma harmaa) sekä näiden väliin jäävät saviset laaksopainanteet (valkoinen). Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys 2008. 10 käsitykset maiseman kauneudesta, säilyttämistarpeesta ja muutosten vaikutuksista voivat suurestikin vaihdella eri aikoina ja eri ihmisillä. Maiseman arvottaminen edellyttääkin eri asiantuntijoiden ja käyttäjien vuoropuhelua. Maisemaa voidaan tyypitellä sen eri ominaisuuksien perusteella. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi maisemarakenne, maisemakuva, käyttötarkoitus, kulttuuripiirteet ja luonnonympäristö. Maisema jaetaan tavanomaisesti luonnonmaise- miin ja kulttuurimaisemiin. Luonnonmaisemia ovat mm. sellaiset metsät, suot ja vesistöt, joissa ihmistoiminnan jäljet eivät näy ainakaan korostuneesti. Kulttuurimaisemissa ihmisen toiminta on selvästi havaittavissa tai hallitsevaa. Usein kulttuurimaisemasta nostetaan erikseen kaupunkimaisemat ja maaseudun kulttuurimaisemat, jonka erikoisuutena voidaan edelleen nähdä perinnemaisemat. Avoin maisematila Maisematilalla tarkoitetaan maisematekijöiden ja niiden keskinäisten suhteiden muodostamaa tilaa. Maisematila on rajattu, visuaalisesti havaittava ja kolmiulotteinen. Sen rajat ovat usein epämääräiset ja riippuvat tulkitsijasta. Maisematila tarvitsee näkymiä sekä havainnoijan tullakseen tulkituksi ja koetuksi. Näkymässä maisematilaan korostuvat tilan avoimuus ja muut ominaisuudet, näkymässä maisematilan sisältä ulos puolestaan reunat ja jatkuvuus toisiin tiloihin. Reunat määrittelevät paljolti tilan luonteen. Luonnon omat reunavyöhykkeet, kuten järven ranta tai metsän reuna tekevät maisematilasta erilaisen kuin ihmisen aikaansaamat elementit, kuten rakennukset tai tiestö. Maisematilojen mittakaava vaihtelee paljonkin, ne ovat osin päällekkäisiä, sisäkkäin ja muodostavat tilasarjoja. Maisematila voi olla luonteeltaan avointa, puoliavointa tai sulkeutunutta. Sulkeutuneita maisematiloja ovat esimerkiksi metsät. Rakennetut alueet kuuluvat puoliavoimiin maisematiloihin. Myös valtaosa puistoista kuuluu tähän maisematilatyyppiin. Avoimilla maisematiloilla tarkoitetaan maiseman osaa, jossa katseluetäisyydet muodostuvat pitkiksi, kuten laajat peltoaukeat ja vesialueet. Näissä rajaava tekijä, kuten metsä tai rakennusryhmä ei katkaise näkymiä. Avoimelle maisemalle on luonteenomaista horisontaalisuus suhteessa vertikaalisuuteen, avaruus ja väljyyden tunne. Avoimen maisemanäkymän horisontti on kaukana, mikä antaa sille kaukomaiseman luonteen. Kaupunkiympäristössä avoin maisematila voidaan pelkistäen nähdä myös rakentamattomana ulkotilana. Varsin usein avoimen maisematilan käsite kuitenkin rajataan maatalouden aikaansaamiin pelto- ja niitty- ja laidunalueisiin, jotka tavallisesti eriasteisiksi virkistysalueiksi muuntuneina toimivat kaupunkirakenteessa viheralueina, osana ekologisia kokonaisuuksia sekä kaupunkitilaa jäsentävinä avoimina ja puolavoimina tiloina. Tässä selvityksessä on päädytty esittelemään yleisellä tasolla avoimien maisematilojen koko laajaa kirjoa osana kaupunkirakennetta. Avoimet tilat ovat herkkiä muutoksille, mikä asettaa niiden suunnittelulle erityisiä vaatimuksia. Avointa peltomaisemaa Niihamassa (yllä). Puoliavoin maisematila Pyynikin uimarannalla (kesk.). Avoin järvimaisema muuttuu sulkeutuneeksi metsäksi Iidesjärven pohjoispuolella (alla). 11 Avoimiin maisematiloihin liittyviä näkökulmia vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään kiertäen: Visuaalinen, aluerakenteellinen, historiallinen, vesitaloudellinen, ekologinen, ilmastopoliittinen, toiminnallinen ja kokemuksellinen. 12 2.2. Perspektiivit/ näkökulmat avoimeen maisematilaan Avoimiin maisematiloihin liittyy monia näkökulmia ja tarkastelutasoja, jotka ovat samalla vuoropuhelussa toistensa kanssa. Avoimen maiseman merkitystä on vaikea ymmärtää vain yhdestä tai parista näkökulmasta katsoen. Kokonaisuuden tiedostaminen ja haltuunotto parantaa alueiden suunnittelua sekä käytön ja hoidon ohjausta. Visuaalinen/ esteettinen Maiseman tarkastelu alkaa yleensä visuaalisena, nähtävänä asiana, joka muiden näkökulmien ja taustalla olevien tekijöiden ja historian tiedostamisen kautta alkaa saada myös muita merkityksiä. Maisema on myös esteettinen kokemus, sillä katsoja arvioi tiedostaen ja tiedostamattaan näkemäänsä kauneutta ja vertaa sitä omiin aiempiin esteettisiin kokemuksiinsa ja kauneuskäsityksiinsä. Maiseman visuaalisessa tarkastelussa painotus on näköaloissa ja näkymäakseleissa sekä maisematilojen tunnistettavuudessa ja eheydessä. Näköalapaikoilla ja merkittävillä näkymillä on visuaalisessa tarkastelussa keskeinen sija. Näkökulmassa korostuu usein maiseman tarkastelu liikenne- ja kulkureiteiltä eri tarkastelunopeuksilla (jalan, pyörällä, auton tai junan matkustajana). Maiseman visuaalisen tarkastelun välineitä ovat paitsi maasto- ja kohdekäynteihin perustuvat silmämääräiset arviot, myös valokuva-, ilmakuva-, satelliittikuva- ja karttatarkastelut. Päämääränä on alueen maisemakuvallisten arvojen määrittäminen, ja prosessin lopputuotteena on maiseman arvoja ja ongelmia sekä kehittämistavoitteita korostava maisema-analyysi tai maisemanhoitosuunnitelma. Avoimen maiseman visuaalista seurantaa on toteutettu valokuvaamalla samaa maisemaa/näkymää eri vuodenaikoina ja eri vuosina muutosten seuraamiseksi ja havainnollistamiseksi. Eräs tapa hyödyntää menetelmää on vanhojen maisemavalokuvien vertailu samasta kuvauspisteestä otettuihin kuviin. Menetelmää voidaan hyödyntää myös hoidon ja suunnittelun toteutumisen seurantaan. Merkittävä näkymäakseli Iidesjärven kaakkoispäästä kohti keskustaa. 13 Toiminnallinen Avoimet maisematilat eivät ole pysähtyneitä tiloja toiminnallisten alueiden keskellä, vaan toimivat itse monenlaisen toiminnan ja aktiviteetin näyttämöinä sekä kohtauspaikkoina, eräänlaisina ”toreina”. Esimerkiksi uimarannat ja näiden läheiset avoimet ranta-alueet täyttyvät auringonottajista aurinkoisina kesäpäivinä. Avoimet puistoalueet ovat niin pallopelien, frisbeegolfin ja petanquen harrastajien kuin zumbaajien ja kahvakuulavoimistelijoidenkin suosiossa. Myös koiraharrastajat käyttävät runsaasti avoimia puistoja ja muita viheralueita. Lähempänä luonnontilaa olevat avoimet alueet tarjoavat mahdollisuuden ulkoiluun ja luonnon kokemiseen. Talvisin avoimille alueille saatetaan jäädyttää luistinrata tai niitä käytetään osana latuverkkoa tai vapaamuotoisempaan hiihtoharrastukseen. Avoimista maisematiloista suurin, vesialueet, ovat toiminnallisestikin oma lukunsa. Toiminnassa on suurta vaihtelua paitsi eri vuodenaikoina, myös vuorokauden mittaan. Tavallisesti hämärään aikaan käyttäjiä on vain valaistuilla alueita halkovilla tai sivuavilla reiteillä. Hämärän aikaan korostuu avoimien maisematilojen luontoaluerooli: eläimet uskaltautuvat tulla alueille ruoanhakuun ja saalistamaan, kun ihminen on poissa. Avoimilla maisema-alueilla voi olla monenlaista toimintaa: Pyynikin uimaranta, Jänissaaren satama Lentävänniemessä, Pispalan ryytimaat, Tammelantori. 14 Avoimet alueet ovat Tampereella usein kaupungin omistamia virkistysalueita, joiden hoitoa ja käyttöä ohjataan viherpalveluohjelmalla ja kohdekohtaisella luokituksella. Hoitoluokitukset määrittävät tilan tulevaisuutta. Muut arvot ovat olemassa, vaikka tilaa ei käytettäisikään. Toisaalta toiminnallisuus luo edellytyksiä säilyttää muita arvoja. Toiminnan laadulla on keskeinen merkitys, sillä se paitsi määrittää myös muuttaa tilan luonnetta. Avoimien alueiden hoidossa tulisikin painottaa näiden merkitystä avoimina tiloina ja vasta toissijaisesti niiden urbaania edustavuutta ja hoidon viimeistelytasoa. Moninaiskäytön ja vapaamuotoisen aktiviteetin alueina avoimet maisematilat voisivat näin tarjota käyttäjilleen valinnanmahdollisuuksia ja käyttämättömiä tilaisuuksia virkistäytymiseen ja liikkumiseen. Toiminnallisen tarkastelun välineitä ovat mm. tilojen käyttötutkimukset, kyselyt ja haastattelut, laskennat ja eriaikaiset kohdekäynnit. Historiallinen Avoimissa maisematiloissa on lähes poikkeuksetta kyse ihmistoiminnan tuottamasta ja muuttamasta ympäristöstä. Avoin maisema onkin nimenomaan kulttuurinen ja kulttuuriperintöön liittyvä ilmiö. Luonnontilaiset avoimet maisematilat ovat harvinaisia. Lähinnä tällöin on kyse vesistöistä, avosoista, kallioalueista sekä avoimista luonnonrannoista. Metsissä myrsky- ja hyönteistuhot sekä metsäpalot luovat luontaisesti avoimia alueita. Muulta osin ihmisen jäljet maisemassa ovat enemmän tai vähemmän tunnistettavia ja hallitsevia. Näkökulma edellyttää historiassa tapahtuneiden yhteiskunnallisten prosessien ja maankäytön kehityksen tuntemista, jotta maisemaa voisi ymmärtää ja tulkita oikein. Muun muassa maatalouden ja varhaisten kylien muodostuminen, asutus- ja elinkeinohistoria, maankäytön muutokset ja maapolitiikka sekä kaupungistuminen ja liikkumisen muutokset selittävät miksi avoimia maisemia syntyi ja miksi niitä on hävinnyt – miksi juuri tietyt alueet ovat säilyneet avoimina maisematiloina. Tampereen kantakaupungin avoimien maisematilojen historiallista kehityskulkua on kuvattu kappaleessa 4. hieman tarkemmin. Kulttuuriympäristön ominaisuuksia ovat mm. ajallinen jatkuvuus ja kerroksellisuus, vanhat toiminnasta muistuttavat rakenteet, tietystä ajankohdasta kertovat ympäristöt, alueeseen liittyvät ilmiöt, erityiset tapahtumat, henkilöt ja perinteet sekä rakennusperinne. Kulttuuriympäristö kertoo, miten ihmisen suhde ympäristöönsä on syntynyt ja kehittynyt, ja miten aiempien prosessien jäljet ovat näkyvissä tänään ja vaikuttavat alueen käyttöön ja tulevaisuuteen. Kulttuuriympäristöön liittyvät myös sille annetut merkitykset ja tulkinnat. Historiallisen tarkastelun aineistoja ovat mm. vanhat kartat ja valokuvat, kirjallisuus sekä maisemamaalaukset, mutta myös aikalaiskuvaukset sekä vanhempien ihmisten haastattelut ja muistelut. Vanhimmat kulttuurikerrostumat selviävät muinaisjäännösrekisteristä ja sitä täydentävistä arkeologisista tutkimuksista. Maatalousmaisemaa Niihamassa, kansallismaisemaa keskustassa. 15 Ekologinen Avoimet maisematilat ovat osa kaupunkiluontoa, sen monimuotoisuutta ja ekologista verkostoa. Huomattavalla osalla avoimista maisematiloista on merkitystä luonnonalueina, huolimatta niiden muodostumisen taustalla olevista kulttuuriprosesseista. Aktiivisen hoidon ulkopuolella olevia avoimia maisemia myös hallitsee samat kehitysprosessit kuin varsinaisia luonnontilaisia avoimia alueitakin. Ne muuttuvat sukkession kautta vähitellen sulkeutuneemmiksi ja samalla niiden lajisto ja pienilmasto muuttuu. Ekologisesti tärkeitä avoimia maisemia ovat mm. ruohostomaat sekä paahdeympäristöt. Ruohostomaat ovat niittyjä, vanhoja laitumia ja hylättyjä peltoja, jotka kaikki ovat tyypillisiä alueilla, joilta maatalous on väistynyt. Näillä alueilla esiintyy runsaasti mm. päiväperhosia ja pistiäisiä. Osa ruohostomaista mieltyy joutomaiksi, joista käytetään myös nimitystä ruderaattimaat. Avoimia paahdeympäristöjä ovat mm. hiekkarannat, harjujen paisterinteet, kedot, kallioalueet sekä monet ruderaattialueet, kuten satamat, ratapihat, vanhat kaatopaikat ja läjitysalueet. Paahdealueilla elää paljon uhanalaisia ja harvinaisia kasvi-, lintu- ja perhoslajeja – monet kasvilajit ovat pioneeri- tai vieraslajistoa. Molempien osalta merkityksellistä ovat alueiden verkostot, jotka mahdollistavat lajiston säilymisen ja leviämisen. 16 Joutomaata Ilmailukadun varrelta Sarankulmasta (yllä). Avointa paahdeympäristöä Pyynikin Jalkasaaren kallioilla (kesk.). Niittyaluetta Kaukajärven Lystihuoneenpuistossa (alla). Varsinaisen ekologisen arvonsa lisäksi avoimilla maisematiloilla on merkitystä ihmiselle luontokokemusten avaajina, luontotarkkailun lähialueina ja opetuskohteina. Vesitalous/ ilmastonmuutokeen sopeutuminen Hulevedeksi kutsutaan sade- ja sulamisvesiä, jotka muodostuvat vettä läpäisemättömiltä pinnoilta ja valuvat putkiviemäreihin ja avo-ojiin. Hulevesihallinnan suurimpia haasteita ovat tiivistyvä kaupunkirakenne, ikääntyvä hulevesiverkosto, tulvareittien riittämättömyys ja ilmastomuutos. Hulevesien haittavaikutuksia voivat olla mm. tulvien ja eroosion lisääntyminen, pohjaveden pinnan lasku, vedenkorkeuden vaihtelut purkuvesistössä, jätevedenpuhdistuslaitosten puhdistustuloksen heikkeneminen, sekaviemäröinnin ylivuodot, raskasmetallien kertyminen ravintoketjussa, hajuhaitat sekä bakteerien ja kiintoainepitoisuuden lisääntyminen vesistöissä. Hulevesien hallinta vaatii tulevaisuudessa yhä enemmän resursseja niin suunnittelussa, rakentamisessa kuin ylläpidossakin. Tampereen kantakaupungin hulevesiohjelman mukaan onnistunut luonnonmukainen hulevesien hallinta edellyttää maisemarakenteen, maanpinnanmuotojen ja korkeuserojen, maaperäolosuhteiden ja vesistöjen säilyttämistä mahdollisuuksien mukaan. Rakentamattomiksi jääneet alueet toimivat viivyttävinä ja imeyttävinä alueina sekä osana tulvareittiverkostoa. kokea minuutensa jatkeena, osana identiteettiä. Ympäristökokemuksissa on mukana myös tunnepuoli. Joskus tunnesisältö, tunnelma, ilmapiiri tai ympäristön herättämät mielleyhtymät nousevat hallitsemaan ympäristön kokemista. Ihminen kokee ympäristönsä myös siinä tapahtuvien toiminnallisten asioiden kautta, ja siksi onkin altis kokemaan saman tilan eri tavalla, oli hän sitten matkalla läpi tai jäämässä siihen asumaan. Hulevesien hallintaa Vuoreksen keskuspuistossa. Kasvupeitteiset avoimet alueet kuten pienvedet, avoimet suot, niityt ja kaupunkipuistot ovat keskeisessä roolissa tulevaisuuden hulevesien hallinnassa. Erilaiset hulevesien viivytys- ja imeytysjärjestelmät ovat luomassa myös uutta avointa maisematilaa, esimerkkinä Vuoreksen keskuspuisto. Ympäristöstä tulee subjektiivisesti koettu paikka, kun useat kokemukset, muistot, vaikutelmat ja tuntemukset sitoutuvat eri tiloihin. Ihmisellä on tapana toimia paikkaverkostossa, jossa jokainen yksittäinen paikka sijoittuu osaksi suurempaa kokonaisuutta. Omien paikkakokemustensa ja paikkaverkostonsa lisäksi ihmisillä on yhteisiä paikka- kokemuksia ja yhteisiä käsityksiä eri paikoista ja alueestaan. Paikassa onkin tärkeää fyysisten ominaisuuksien ja toimintojen lisäksi ihmisten käsitykset siitä, kenelle paikka on tarkoitettu, mitkä ovat sen kirjoittamattomat säännöt ja millaisia merkityksiä muut käyttäjät siihen liittävät. Jos yhteisöllä kerran on yhteisiä kokemuksia ympäristöstään, niin luultavasti silloin myös tunteet, merkitykset ja muistot paikoista voivat olla yhteneviä. Voidaan siis arvioida muun muassa historian tapahtumien, suurta kansanryhmää koskevien taloudellisten vaikuttimien ja toiminnallisten tekijöiden avulla, mitkä maisemat ja ympäristöt muodostavat paikan tunteen ja ovat arvokkaita yhteisölle, yhteisön hengen muodostamiselle ja sen säilyttämiselle, ja jopa yksilölle. Pyynikinharjulta avautuvat maisemat ovat osa tamperelaista paikkaidentiteettiä. Koettu tila ja paikka, yhteys hyvinvointiin Ympäristö on jokin fyysinen alue. Sen kokemiseen liittyy pelkkien fyysisten elementtien lisäksi tunnesisältöjä, sosiaalisia ja toiminnallisia sisältöjä sekä kulttuurisia merkityksiä. Ympäristö voidaan kokea pelkästään fyysisten ominaisuuksiensa summana, kun tunnepuolen sijaan huomio kiinnitetään pelkästään ympäröivän tilan muodostamiin elementteihin, kuten rakennusten muotoihin ja väriin, katuun tai maamerkkeihin. Yleensä tällainen kokemus tulee tilassa, joka on kokijalle vieras. Ajan kanssa omasta kodista, asuinalueesta ja kaupungista tulee tutumpi, ja sen alkaa 17 Englerin (1990) tutkimuksessa suosituimpia mielipaikkoja olivat näköalapaikat. Niitä arvostettiin sekä esteettiseltä että oman mielentilan säätelyn kannalta. Näköalapaikassa moni sai kosketuksen luontoon, maisemaan ja taivaanlakeen, mikä irrotti arkipäivästä.” Myös viheralueiden on todettu vaikuttavan samanlaisina eheyttävinä vetäytymispaikkoina, jääden kuitenkin puutteellisiksi metsäympäristöön verrattuna. Paikka on jokin fyysinen alue, johon ihminen on luonut tunnesiteitä ja antanut omia merkityksiään. Merkitykset ovat usein moniselitteisiä ja vaihtele- via. Joku voi kokea Tammerkosken rannat tärkeiksi, koska koski on osa tamperelaista identiteettiä, se on kaunis tai voimakas, se on taannut toimeentulon monille ihmisille vuosisatojen ajan, tai koska kosken rannalle liittyy jokin henkilökohtainen muisto. Tärkeää on, että ympäristössä on jotakin erikoista, mihin ihminen pystyy samaistumaan. Tampereen elinympäristökyselyssä ympäristön laatutekijöihin liittyviä positiivisia paikannuksia liitettiin erityisesti Tammerkosken ympäristöön, suuriin puistoalueisiin sekä järvien rannoille. Tamperelaisessa paikkaidentiteetissä (eli mihin paikkoihin tamperelaisilla on kytkeytynyt tunnesiteitä, merkityksiä ja muistoja) voi olla osia mm. seuraavista tekijöistä: • • • • • • • • • • • • Tammerkosken rannat ovat tärkeä osa tamperelaisuutta. 18 Työläiskaupunki Tampere Punainen Tampere Tiilirakentamisen Tampere Piippujen Tampere Tammerkoski elinkeinona ja maisemana Pyynikki Harjujen ja järvien Tampere Pispalan työläisten ilman kaavaa rakentama kaupunginosa Teknologian Tampere Teatterin Tampere Jääkiekko-Tampere Koti-Tampere Imago ja matkailu Kantakaupungin avoimia maisematiloja voi tarkastella myös markkinalähtöisesti. Tällöin puhutaan usein kaupunki-imagosta ja paikan markkinoinnista. Imagolla tarkoitetaan aktiivisesti tuotettua kuvaa tai käsitystä alueesta. Imagon avulla pyritään antamaan hyvä käsitys alueesta ennen kaikkea ulkopuolisille. Imagolla on lisäksi vaikutusta siihen, mitä alueesta kirjoitetaan, puhutaan ja kuvitellaan: halutaanko siellä työskennellä, halutaanko alueen puolesta taistella, ollaanko siitä ylpeitä, halutaanko sitä suositella ja ollaanko siellä asumiseen sitouduttu. Aamulehden yleisönosastolla 10.11.2014 todettiin Tampereesta seuraavaa: Hyvä imago lisää positiivisia päätöksiä aluetta koskien: rahoituspäätökset, kaavapäätökset, yrittämispäätökset sekä työssäkäynnin ja asumisen päätökset. Hyvä imago houkuttaa alueelle myös matkailijoita. Tampereen Matkailijan oppaassa 2014 Tampereen vahvuudeksi on nostettu mm. maisemat: ”Mikä tekee Tampereesta niin Tampereen? Kimaltavat järvet ja humisevat harjut, paikallisen paakarin pyöräyttämät voisilmäpullat, eurooppalaiset elämykset ja ihan omat jutut.” Avoimet maisematilat, erityisesti vesistöt ja niille avautuvat näkymälinjat ovat Tampereen erityispiirteitä ja kiinteä osa Tampereen positiivista imagoa. IDENTITEETTI Paikallistunne, jonka avulla samaistutaan tietyyn alueeseen tai paikkaan. Subjektiivinen tunne. Ei liity suoranaisesti imagon rakentamiseen. Imagon rakentaminen voi pitkällä tähtäimellä edesauttaa paikallisen identiteetin muodostumista. IMAGO Aktiivisesti tuotettu kuva tai käsitys alueesta. Toimii mielikuvien herättäjänä. Imagon avulla pyritään aktiivisesti luomaan tietynlaista käsitystä alueesta. ”Tamperetta on pidetty aina järvikaupunkina. Täällä on voinut kaupunkilainen tai turisti autoilla, pyöräillä tai kävellä katsellen kauniita järvimaisemia ja viheralueita.” Avoimilla maisematiloilla on myös matkailullista merkitystä. 19 3. AVOIN MAISEMA ASUKKAAN SILMIN 3.1. Avoimien maisemien nettikysely Avoimista maisematiloista järjestettiin asukkaille karttapohjainen nettikysely syksyllä 2012 (Kartoittaja.fi). Karttakyselyyn oli mahdollista merkitä näkemyksiään mm. avattavista näkymistä ja säilytettävistä avoimista alueista. Vastauksia kyselyyn tuli yhteensä 81 kpl. Karttamerkintöjä nämä vastaajat tekivät 251 kpl. Vastaajista 67 % oli naisia ja 33 % miehiä. Länsitamperelaiset olivat aktiivisimpia vastaajia, peräti 43 % vastaajista ilmoitti asuinalueekseen Länsi-Tampereen. Nettikyselyssä oli mahdollista vastata seuraaviin kysymyksiin: Merkittävä näkymä (63 merkintää) Avattava/palautettava näkymä (62 merkintää) Mieluisin avoin maisema (18 merkintää) Merkittävä avoin maisema (50 merkintää) Ikävä tai ruma maisema (41 merkintää) Muu palaute avoimista maisemista (17 merkintää) 20 Merkittävät näkymät Merkittäviä näkymiä osoitettiin eniten keskustan ja Pispalan alueilta. Keskustassa korostuivat erityisesti Tammerkosken rannat ja kosken ylittäviltä silloilta avautuvat näkymät. Näsinneulaa pidetään merkittävänä maamerkkinä (Torni-hotelli oli vasta rakenteilla). Pispalassa arvostetaan harjun rinteiltä, portailta ja Pispalan valtatieltä avautuvia pitkiä näkymiä sekä Pyhäjärvellä että Näsijärvelle. Muita merkittäviä näkymiä asukkaiden mielestä ovat mm: • • • • Hyhkyn peltojen yli avautuva näkymä kohti Pispalaa Kalevan puistontien pohjoispäässä sijaitsevilta kallioilta avautuva Tammela-näkymä Iidesjärven kaakkoispäästä järven yli kohti keskustaa avautuva laaja näkymä Takahuhdin ja Pappilan peltoalueen näkymät Tyypillisimmillään vastauksissa korostuvat vesistöjen kuten Pyhäjärven, Näsijärven, Iidesjärven ja Makkarajärven rannat. 21 Avattavat/ palautettavat näkymät Avattavia/palautettavia näkymiä toivottiin niin ikään erityisesti Pispalan alueelle: • • • • 22 Tahmelan rannan pusikoiden raivaaminen ja järvinäkymien palauttaminen Pispalan valtatieltä Näsijärvi-näkymien parantaminen Pispalan portaiden ympäristön näkymien avaaminen puustoa karsimalla Uittotunnelin Pyhäjärven pään pensaikon raivaaminen siten, että vanhat uittotunnelin rakenteet tulisivat paremmin esille • • • • • Pyynikin harjun järvinäkymien lisääminen Härmälän rantapuiston kevyen liikenteen reitin järvinäkymien avaaminen Iidesjärven historiallisen maisemayhteyden palauttaminen Järvensivun suuntaan kasvillisuutta harventamalla Hervannan kanjonin yli kohti Kaukajärveä avautuvien näkymien parantaminen puustoa harventamalla Mannerheimin patsaalta Leinolasta näkymien avaaminen kohti keskustaa Merkittävä avoin maisema Merkittävä avoin maisema –kysymykseen tuli yhteensä 50 merkintää. Merkittävä avoin maisema- ja merkittävä näkymä –kysymyksistä löytyi paljon samoja kohteita. Merkittävimmiksi avoimiksi maisemiksi nousivat järvien rannat, sisääntulonäkymät, peltoalueet sekä laskettelurinteiden päältä avautuvat laajat näkymälinjat: • • • • • • • • • • Hyhkyn pellot Takahuhdin ja Pappilan pellot Kaukajärven Juvan pellot Tahmelan rannat ja ryytimaat Pyhäjärven ja Näsijärven rannat erityisesti keskustan alueella Tammelantori Sorsapuisto rautatieaseman ratapiha-alue Härmälän vanha kiitorata Hervannan ja Mustavuoren laskettelurinteet 23 Mieluisin avoin maisema Mieluisimman maiseman osalta vastauksen olivat edellisten kanssa hyvin samansuuntaisia. Vastaajat arvostivat Tampereen kantakaupungissa avaria järvinäkymiä sekä näkymiä avoimille peltoalueille. 24 Ikävä tai ruma maisema Ikäviksi tai rumiksi maisemiksi vastaajat nostivat mm.: • • • • • • • Eteläpuiston hoitamattomat alueet linja-autoaseman ja stadionin välinen ”epäalue” Viinikan liikenneympyrän ympäristö Iidesjärven eteläranta Rautaharkon ratapiha-alue Pispalan pusikoituneet rannat ja Tahmelan lähteen ympäristö Santaharjuntien pohjoispuoli Iso-Vilusen ja Juvankadun välisellä alueella Vastauksissa ikäväksi tai rumaksi oli merkitty kohteita, jotka koettiin jollakin tapaa epäsiisteiksi esim. rehottavat pusikot ja kunnostuksen tarpeessa olevat rakennukset. Myös sosiaalisiin epäkohtiin kiinnitettiin huomiota: kasvillisuuden raivaamista toivottiin erityisesti kävelyn ja pyöräilyn reittien varsilta turvallisuusnäkökohtiin vedoten. 25 Muu palaute Muuta palautetta tuli 17 kappaletta. Joukossa olivat mm. seuraavat: ”Tulee välttää sitä, että Tampereesta rakennetaan Helsinki, jossa joutuu kulkemaan jatkuvasti talojen välissä. Tampereen viehätysvoiman salaisuus piilee avarissa maisemissa. On tilaa hengittää. Siksi tänne muutinkin.” 26 ”Lumoava näkymä säällä kuin säällä ohi ajettaessa, mutta aina käy surku paikallisia asukkaita ja luonnon arvoja hakevia! Järvi kantaa melun kauas ja pilaa parasta luontoamme! Ei raskaasti liikennöityjä teitä saisi tällä tavoin rakentaa!” (Olkahistenlahden ylittävä silta) ”Korkeita taloja. Ei näe mihinkään ilmansuuntaan taivasta hyvin.” ”Kevyenliikenteenväylä Lielahteen rantaa pitkin.” ”Avoimista maisemista ei ole mitään iloa ellei kansalaiset pääse niistä nauttimaan.” ”Hienoa, että tätä aluetta hoidetaan maisemapeltona, tuo toivottua väljyyttä kaupunkirakenteeseen.” (Seimenniitty Vehmaisissa) ”Herwood-teksti palautettava kallion päälle.” 3.2. Alue-Alvarit Karttakyselyn lisäksi avoimien maisematilojen selvitystä esiteltiin Alue-Alvareissa talvella 20122013. Alue-Alavareiden työskentelytapana käytettiin ryhmätyöskentelyä karttojen äärellä. Alue-Alvari on asukkaiden ja kaupungin välinen alueellinen yhteistyöelin, johon pääsevät jäseniksi alueen yhdistysten ja seurojen edustajat sekä muut alueensa asioista kiinnostuneet asukkaat. Alue-Alvarit toimivat Etelä-, Kaakkois-, Koillis- ja Länsi-Tampereella. Länsi-Alavarissa toivottiin Santalahden rannasta kevyen liikenteen rantareittiä Lielahteen. Näkymien avaamista toivottiin erityisesti Pyhäjärven puolelle Hyhkyn ja Pispalan rannoille sekä Rahola-Villilä -rantareitin varrelle. Harjuilta avautuvia näkymiä pidettiin tärkeinä ja niitä toivottiin avattavan lisää. Avoimien maisematilojen meluntorjuntaan toivottiin parannuksia esim. Santalahdessa. Etelä-Alvarissa hienoina avoimina maisemina pidettiin Iidesjärven yli avautuvia näkymäakseleita esim. Yliopistonmäeltä ja Kalevankankaalta. 3-tieltä avautuvaa sisääntulonäkymää Koivistonkylän kohdalla kohti kaupungin keskustaa pidettiin myös merkittävänä. Näköalapaikkoina nousivat esiin Sulkavuori ja Särkijärven silta. Vihiojan ympäristön hoitamista avoimena maisematilana pidettiin tärkeänä. Lisäksi kommenteissa haluttiin tuoda esiin alueen voimalinja-alueiden ja uimarantojen luonne avoimina maisematiloina. Kaakkois-Alvarin kommenteissa nousivat esiin järvet ja niiden virkistyskäyttö virkistysreitteinä ja uimarantoina. Tärkeinä näköalapaikkona pidettiin Hervantajärven Viitastenperää ja Lukonmäen Lystikalliota. Juvan peltojen ja Isolammen avointen alueiden säilyttämistä pidettiin tärkeänä. Lystihuoneenpuiston todettiin olevan joutomaa-aluetta, jota toivottiin kehitettävän. Yrjöläntien ja Juvankadun risteyksessä sijaitsevaa palveluskoirakenttää pidettiin hyvänä paikkana asuntorakentamiselle. Länsi-Alvarissa kartoille saatiin runsaasti asukkaiden kommentteja. Koillis-Alvarissa toivottiin rakentamista Niihaman golfkentille ja Linnainmaanpuistoon. Halimasjärven pohjoispuolen kalliomäkeä pidettiin tärkeänä näköalapaikkana. 27 3.3. Muu asukaspalaute Tampereella kerättiin vuosina 2011-2012 asukkailta tietoja elinympäristön laadusta ja kehittämiskohteista karttapohjaisella PehmoGIS-kyselyllä. Kysely liittyi Tampereen kaupungin EHYT-hankkeeseen (Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Tampereella). Kysely toteutettiin yhdessä Aalto-yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja TEKES:n rahoittaman Urbaani Arki -tutkimushankkeen kanssa. Kyselyyn saatiin yli 3000 vastausta. Tämän kyselyn materiaali on ollut selvitystyössä käytössä. Tampereen keskustan strategisen osayleiskaavan yhteydessä toteutettiin karttapohjainen internetkysely, Harava. Se on yksi valtiovarainministeriön Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelman (SADe-ohjelma) hankkeista. Tampereen kysely oli ensimmäinen Harava-palvelulla toteutettu pilotti. Harava-kyselyyn annettiin vastauksia 1421 istunnossa. Tämä aineisto ja aineistojen analyysit ovat olleet selvityksen käytössä. 28 Länsi-Alvarissa toivottiin avoimien maisematilojen meluntorjuntaan parannuksia mm. Santalahdessa. Nykyistä Niihaman golf-aluetta pidettiin Koillis-Alvarissa hyvänä rakentamispaikkana. Etelä-Alvarissa pidettiin 3-tien sisääntulonäkymää merkittävänä. Lystikallio on kaakkoisalvarilaisten tärkeä näköalapaikka. 4. TAMPEREEN KANTAKAUPUNGIN AVOIMET MAISEMATILAT Jääkauden loppuvaiheissa n. 8 000 eKr. syntyivät Tamperetta halkovat harjut, Pispalan ja Pyynikin harjut, Kalevankangas ja Aakkulan harju. Yoldiameren aikana (n. 7800–7000 eKr.) vain harvassa paikassa oli maata näkyvissä (nk. vedenkoskematon maa), sillä rantaviiva oli 160–170 m korkeudella. Ancylusjärven aikana (n. 7000–5500 eKr.) vedenpinnan korkeus vaihteli maankohoamisesta johtuen välillä 100–140 m. Alkuvaiheessaan järvi peitti alleen laajoja alueita. Pyhäjärvi ulottui idässä Kirkkosuon yli Aakkulanharjulle asti n. 6 000 eKr. Ancylusjärven loppuvaiheessa Näsijärvi ja Pyhäjärvi kuroutuivat siitä erilleen ja nykyisiä vesistöjä lukuun ottamatta lähes koko Tampereen alue oli kuivaa maata. Iidesjärvi muodostui omaksi järvekseen ehkä n. 3 000 eKr. Ancylusjärven pinnan laskiessa. 4.1. Maisemarakenteen merkitys Viimeinen jääkausi sekä peruskallioiden kulutuspinta murtumalinjojen kanssa ovat vaikuttaneet Kantakaupungin maisemarakenteen (= maastorakenteen ja siinä toimivien luonnon- ja kulttuuriprosessien muodostama dynaaminen kokonaisuus) muotoutumiseen. Maisemarakenteen pääsuunta noudattelee jään perääntymissuuntaa kaakosta luoteeseen, mikä ilmenee harjun ja järvialtaan suunnissa. Kantakaupungin laajat avoimet maisematilat muodostuvat vesistöistä ja Iidesjärvi-Kaukajärvien –murroslaaksosta (kuvassa tumman vihreällä esitetty alue). Kantakaupungin maastorakennekuvassa korkeampina kohtina näkyvät kantakaupunkia halkova harjujakso sekä etelän ja pohjoisen selännealueet. Nämä entiset veden peittämät maa-alueet raivattiin hyvin varhaisessa vaiheessa pelloiksi viljavuutensa ansiosta. Tampereen kantakaupungin alue Ancylusjärven laajimman esiintymisen aikaan n. 6800 eKr. Nk. vedenkoskematon maa on merkitty harmaalla. Pyynikki työntyy itään kapeana, pitkänä niemenä. Messukylässä Vilusenharju on saarena Kalevankankaan ja Hikivuoren välissä. Kaukajärvestä on kapea vesiyhteys Kangasalan suuntaan. Iidesjärvi ja Kaukajärvi ovat osa Ancylusjärven allasta. 29 30 Pohjakartta: Tampereen kaupunki, lähdeaineisto: Tuija Rönnman Kantakaupungin maisemarakennetta luonnehtivat kaakko-luode -suuntainen harjujakso, Kangasalan Pitkäjärvestä alkunsa saava Iidesjärvi-Kaukajärvi-murroslaakso sekä etelä- ja pohjoisosien maastorakenteeltaan vaihtelevat moreeniselänteet. Maisemarakenteen seurauksena Iidesjärvi-Kaukajärvi murroslaakson yli avautuu pitkiä ja laajoja näkymälinjoja. Kantakaupunkia pohjoisessa ja lounaassa rajaavat suuret vesistöt, Näsijärvi ja Pyhäjärvi lisäävät omalta osaltaan avoimen maiseman tuntua. Kantakaupunkia halkovalta harjujaksolta sekä etelän- ja pohjoisen moreeniselänteiltä aukeaa huikeita näkymiä näille avoimille laakso- ja vesialueille. (Ks. viereisen sivun kartta) 4.2. Historiallinen kehityskulku Maiseman muuttuminen on osa luonnon kiertokulkua. Tämä luontainen esim. veden ja maa-aineksen kiertokulku on kuitenkin verrattain hidasta ja verkkaisesti maisemaa muuttavaa. Ennen maanviljelyskulttuuria Tampereen maisemaa hallitsivat sulkeutuneet metsät ja avoimet järvialtaat. Maanviljelyskulttuurin myötä ihmisen toiminta alkoi lisätä avoimen tilan osuutta kantakaupungin alueella. Vielä tuolloinkin maankäyttöä ohjasivat ensisijaisesti luonnonolot; viljavin maa raivattiin pelloiksi, köyhempi maa jätettiin metsälle, harjut ja vesistöt toimivat kulkureitteinä ja asumiseen jäivät tuottamattomat maa-alueet. Tässä ihmisen luomassa kulttuurimaisemassa luonnontilaiset metsäalueet vaihtelivat hallitusti avoimien viljelyaukeiden kanssa. Kaupungistuminen alkoi kuitenkin nopeasti muuttaa tätä entistä maanviljelyn muokkaamaa maisemaa, kun omakotiasutus alkoi levitä entisille peltoaukeille. Kaupungistuminen vaati tehokkaampaa maakäyttöä, jonka seurauksena entinen avoin agraarimaisema koki nopean ja peruuttamattoman muutoksen. Avoimen tilan määrä alkoi kasvaa, kun metsiä kaadettiin asumisen ja tiestön edestä. Kalevanharjun rinteeltä aukeaa upeat näkymät Iidesjärven yli kohti kaakkoa (vas.). Pyynikin näkötornista kaakkoon avatuva maisema. Pyynikin näkötorni sijaitsee kantakaupunkia halkovan harjujakson korkeimmalla kohdalla. (oik.). 31 1800-luku Tammerkoski oli 1700-luvulla 200 asukkaan pieni kylä. Kaupunki alueelle perustettiin vuonna 1779. Asutus keskittyi Tammerkosken ympäristöön sekä Takahuhdin ja Messukylän ryhmäkyliin. Kaupungin kasvu alkoi 1870-luvulta ja oli voimakkainta 1890-luvulla. Väkiluvun ja asutun alueen pinta-ala kasvoivat 30 vuodessa jopa seitsemänkertaiseksi. Avoimet maisematilat sijoittuivat Iidejärvi-Kirkkosuo –notkoon sekä Takahuhdin ja Hyhkyn alueille. Laajat sulkeutuneet metsäalueet hallitsivat maisemaa etelässä, lännessä ja koillisessa. Laajoilla avoimilla vesipinnoilla oli suuri merkitys teolllisuuden kuljetuksille sekä ihmisten liikkumisreitteinä. 1900-luvun alku Avoin maisematila lisääntyi ja oli Tampereen kaupungin historian aikana laajimmillaan 1900-luvun alkupuolella, kun metsien raivaaminen pelloiksi lisääntyi, mutta asutuksen laajeneminen oli vielä maltillista. Peltoja raivattiin eri puolille kantakaupunkia: Kissanmaalle, Lielahteen, Rantaperkiöön, Tohloppiin, Kaukajärvelle jne. Teollisuus oli keskittynyt Tammerkosken ympäristöön ja asutus sijoittui keskustan ulkopuolella etupäässä rannoille ja kulkureittien varteen. 32 Ennen sotia Yhtenäiset ja laajat peltoalueet alkoivat pirstaloitua, kun asutus laajeni etelään entisille Hatanpään kartanon maille. Pispala ja muut Pohjois-Pirkkalaan kuuluneet kantakaupungin läntiset alueet liitettiin osaksi Tamperetta vuonna 1937. 1940-luvulla Messukylän kunta ja 1950-luvulla Ylöjärvelle kuulunut Lielahden alue liitettiin Tampereeseen. Laajimmat yhtenäiset ja avoimet peltoalueet sijoittuivat kaupungin itäpuolelle Vihiojan ja nykyisen Teiskontien väliselle vyöhykkeelle. Pienempialaisia peltoja raivattiin Kauppiin ja Myllypuroon. Sotien jälkeen Sotien jälkeen kaupunkirakenne alkoi pirstaloitua. Ennen laajat ja yhtenäiset peltoaukeat katkesivat tiestön ja asutuksen lisääntyessä. Autoistumisen vaikutukset alkoivat näkyä kasvavina liikenneongelmina. Asutus levisi erityisesti entisille peltoalueille, yhtenäiset metsäalueet säilyivät kaupungin laidoilla. 33 1970-luku Tultaessa 1950-luvulta 1970-luvulle avoimen peltomaiseman pinta-ala pieneni huomattavasti. Muotialan, Takahuhdin, Kaupin ja Hyhkyn peltoja lukuunottamatta laajemmat ja yhtenäiset peltoalueet alkoivat rakentua. Nyt myös metsien raivaaminen asumiseen alkoi: Kokonainen uusi kaupunginosa rakennettiin etelän metsäiselle selännealueelle. Avoin maisematila muutti muotoaan. Peltoaukeiden sijasta avoimina alueina toimivat tiet, kadut, aukiot ja laajat pysäköintikentät. 2000-luvun taite Tultaessa 2000-luvulle laajoja avoimia peltoalueita oli jäljellä enää Kaupissa, Takahuhdissa, Hankkiossa, Muotialassa, Hyhkyssä ja Tohlopissa. Asutus laajeni edelleen, erityisesti itään, koilliseen ja kaakkoon. Yhtenäiset sulkeutuneet metsäalueet pienenivat edelleen. 34 Tänään Vuonna 2014 Muotialan pellot ovat rakentuneet ja Tohloppijärven länsipuolen pientaloasutus on laajentunut entisille peltoalueille. Lännessä, Raholan kaupunginosassa Teeri-Villilän peltojen tilalle on rakennettu asumista. Vuoreksen alue kaupungin eteläpuolella on rakentunut osittain vanhoille peltoalueille. Ruskon ja Hankkion teollisuusalueilla on tapahtunut laajentumista entisille peltoaukeille. Entisestä viljelyskulttuurista kertovia avoimia maisematiloja on vuonna 2014 enää hyvin vähän jäljellä. 4.3. Muutokset lukuina ja kuvina Tampereen kantakaupungin maa-alueesta n. 50 prosenttia on rakennettua aluetta (rakennetut kiinteistöt + tiealueet). Peltoa on jäljellä enää n. 2 prosenttia. 150 vuotta sitten, 1800-luvun puolessa välissä kantakaupungin maapinta-alasta vain prosentti oli rakennettua ja 9 prosenttia peltoa. Peltopinta-ala on ollut suurimmillaan 1900-luvun alkupuolella. Tuolloin yli 30 prosenttia maapinta-alasta on ollut peltona. Kantakaupungin maisemakuva on vielä ennen sotia ollut verrattain avointa nykyhetkeen verrattuna. Seuraavassa tarkastellaan ilmakuvaparien avulla kantakaupungin avoimien maisematilojen muutosta. 35 1946 Kuva: ©Maanmittauslaitos 2010. Aineiston kopiointi ilman Maanmittauslaitoksen lupaa on kielletty. Lähdeaineisto: © Tampereen kaupunki 2014. 2012 Kuvan kopiointi kielletty ©2012 BLOM. Lähdeaineisto: Saija Kouko. Takahuhdin ja Pappilan laajoille avoimille peltoalueille on muodostunut pientaloasutusta. Jäljellä olevat entiset peltoalueet ovat nyt osa Takahuhdin ja Pappilan aluepuistoa. 36Tämän selvityksen avoimet maisematilat merkitty keltaisella. 1946 Kuva: ©Maanmittauslaitos 2010. Aineiston kopiointi ilman Maanmittauslaitoksen lupaa on kielletty. Lähdeaineisto: © Tampereen kaupunki 2014. 2012 Kuvan kopiointi kielletty ©2012 BLOM. Lähdeaineisto: Saija Kouko. Iidesjärven itäpään avoimet maisematilat ovat jäänteitä Messukylän suurkylän vanhoista peltoalueista. Tämän selvityksen avoimet maisematilat merkitty keltaisella. 37 1946 Kuva: ©Maanmittauslaitos 2010. Aineiston kopiointi ilman Maanmittauslaitoksen lupaa on kielletty. Lähdeaineisto: © Tampereen kaupunki 2014. 2012 1946 Kuva: ©Maanmittauslaitos 2010. Aineiston kopiointi ilman Maanmittauslaitoksen lupaa on kielletty. Lähdeaineisto: © Tampereen kaupunki 2014. 2012 Kuvan kopiointi kielletty ©2012 BLOM. Lähdeaineisto: Saija Kouko. Kaarilan asuntoalue on syntynyt Hyhkyn vanhoille pelloille. Pelloista on vielä jäljellä laaja ja yhtenäinen peltoalue Porintien varressa (vas.). Isolammin ympäristön pelloille on syntynyt asuntoalueita. Juvankadun varrella on vielä tänäkin päivänä viljelyssä olevia peltoja. Isolammin ympärillä olevan entiset peltoalueet 38ovat kasvamassa umpeen (oik.). Tämän selvityksen avoimet maisematilat merkitty keltaisella. Kuvan kopiointi kielletty ©2012 BLOM. Lähdeaineisto: Saija Kouko. Vasemmalla: Näkymä Keskustorilta Finlaysonin suuntaan on pysynyt yllättävän samana, kuvat vuosilta 1935 ja 2014 (yllä). Kalevan ja Teiskon tornien avoin maisematila Kalevan kirkon suuntaan on säilynyt näihin päiviin asti (kesk.). Kirkkosuonnotkon maisema muuttui voimakkaasti 1970-luvulla Hervannan valtaväylän rakentumisen myötä. Kirkkosuonnotko toimii nykyisin golfkenttänä (alla). Oikealla: Muotialan pellot asemakaavoitettiin 2000-luvun alussa. Alueen maisema on muuttunut laajoista peltoalueista asuntoalueeksi, kuvat vuosilta 1950, 2014 ja 2012. 39 4.4. Tyypittely ja selvityksen painopistealueet Perinteisesti avoimen maisematilan käsite rajataan agraaritalouden seurauksena syntyneisiin kulttuurimaisemiin, kuten pelto-, niitty- ja laidunalueisiin. Kuten edellä todettiin, agraarimaisemat ovat voimakkaasti vähentyneet kantakaupungin alueella. Meille on kuitenkin kaupungistumisen myötä syntynyt uudentyyppisiä avoimia alueita, jotka kuvastavat meidän aikamme” kulttuurimaisemaa” eli kaupunkimaisemaa. Seuraavassa esitellään yksi tapa tyypitellä tämän päivän erilaisia avoimena koettuja maisematiloja. Tyypittelyä on käytetty apuna kantakaupungin avoimien maisema-alueiden valinnassa ja alueiden arvottamisessa. Avoin maisema voidaan jakaa kahteen päätyyppiin sen mukaan hallitsevatko maisemaa luonnon vai ihmistoiminnan elementit. (1) Luonnonmaisemassa luonto on enemmän esillä maiseman ulkoasussa kuin ihmisen toiminta. (2) Kulttuurimaisemassa taas ihmisen toiminta on hallitsevaa. (1) Luonnonmaisemia ovat mm. luontonäkymät, avokalliot, avoimet rannat ja pienvedet sekä avoimet suoalueet. 40 Makkarajärvellä pääsee ihailemaan luontomaisemaa (yllä). Näsijärven avointa järvimaisemaa Rauhaniemen rannasta kuvattuna (alla). (2) Kulttuurimaisemassa voidaan erottaa maaseudun kulttuurimaisema ja kaupunkimaisema. A. Maaseudun kulttuurimaisemaa edustavat mm. • • • Maaseutunäkymät Perinnemaisemat: - Rakennettu perinnemaisema (puutarhakulttuurin avoimet ympäristöt) - Perinnebiotoopit (niityt, kedot ja ahot) Viljelymaisema: - taajamapellot - laitumet - maisemapellot Puutarhakulttuurin avoimia maisemia löytyy vielä jonkin verran kantakaupungista esim. Hatanpään kartanon ympäristö. Viljelymaisemaa kaupungin kaakkoispuolella Kaukajärvellä. 41 SUOJAVIHERALUEET ODOTUSARVOALUEET B. Kaupunkimaisemia ovat mm. • • • • • HAUTAUSMAAT • • Kaupunkinäkymät Kaupunkiympäristön avoimet rannat ja avoimina tiloina hahmottuvat vesialueet Maankäytön muutosalueet ja sekundääriset alueet (joutomaat, odotusarvoalueet, läjitysalueet, maisemavauriot, aiemmat teollisuusympäristöt) Siirtolapuutarhat, hautausmaat, palstaviljelmät ym. rakennetut erityisalueet Liikenneympäristöt (kadut, tiet, rata-alueet, vesiliikennealueet, satamat, pysäköintialueet, suojaviheralueet) Kaupunkipuistot, urheilu- ja virkistyspalveluiden alueet, aukiot, kävelykadut Tammerkosken kansallismaisema JOUTOMAAT VESILIIKENNEALUEET URHEILU- JA VIRKISTYSPALVELUIDEN ALUEET TORIT JA AUKIOT 42 Kuvasarja kaupunkimaiseman erilaisista maisematyypeistä. TORIT JA AUKIOT KAUPUNKIPUISTOT VESILIIKENNEALUEET PYSÄKÖINTIALUEET RATA-ALUEET TAMMERKOSKEN KANSALLISMAISEMA PALSTAVILJELYALUEET VESILIIKENNEALUEET ODOTUSARVOALUEET 43 Avoimen maiseman eri tyypit (Juha Mäkelä 2012). Selvityksen painopistealueet on kuvattuna nuolilla. 44 Tässä selvityksessä keskitytään kulttuurimaisemiin ja niissä erityisesti kaupunkimaisemiin. Painopistealueina selvityksessä toimivat viljelymaisemat, kaupunkinäkymät, avoimet rannat ja avoimina tiloina hahmottuvat vesialueet sekä maankäytön muutosalueet ja sekundääriset alueet. Liikenneympäristöistä selvitykseen on otettu mukaan historian kannalta merkittävimmät vesiliikennealueet. Näkymätarkasteluissa on huomioitu rata- ja väyläalueiden merkitys näköalojen avartajina. Siirtolapuutarha-alueet ja hautausmaat eivät sisälly selvitykseen, vaikka erityisesti hautausmaat puoliavoimina tiloina voisivat joiltakin osin olla mukana kohteissa. Merkittävimmät ja laajimmat palstaviljelyalueet sisältyvät kohdekokonaisuuksiin. TÄSSÄ SELVITYKSESSÄ ON KESKITYTTY ERITYISESTI SEURAAVIIN MAISEMATILATYYPPEIHIN: • • • • viljelymaisemat kaupunkinäkymät avoimet rannat ja avoimina tiloina hahmottuvat vesialueet maankäytön muutosalueet ja sekundääriset alueet mm. odotusarvoalueet, joutomaat, maisemavauriot 4.5. Kohteiden ja näkymien valinta Selvityksen liitekartalla 2. on EHYT-alueittain esitelty selvitykseen valitut avoimet maisematilat sekä näkymälinjat. Avoimia maisematiloja on tunnistettu 85. Ne esitellään kartoilla maisematyypin mukaisesti jaoteltuina. Avoimien maisematilojen lisäksi kartoilla on esitetty tärkeitä näkymälinjoja. Sekä maisematilojen että näkymälinjojen määrittelyssä käytettiin hyväksi kantakaupungin alueelta laadittuja aikaisempia maisema- ja ympäristöselvityksiä, kaupungin laajaa kartta-, ilmakuva- ja paikkatietoaineistoa sekä kohdekohtaisia maastokäyntejä. Maastohavaintojen lisäksi asiantuntijoiden ja asukkaiden kommentit ovat olleet keskeisessä asemassa sekä maisematiloja että näkymälinjoja tarkasteltaessa. Avoimien maisematilojen valinnasta ja rajaamisesta on vastannut työryhmä. Erityisalueista mukana ovat Mustavuoren ja Hervannan laskettelurinteet. Merkittävimmät torit ja aukiot on sisällytetty mukaan. Luontomaisemista avokallioiden ja avoimien soiden mukaan liittämisestä on keskusteltu useassa vaiheessa. Ne päätettiin kuitenkin jättää pois. Luontokohteista ovat mukana avoimet rantamaisemat. Liitekartalla 2. on esitelty kantakaupungin avoimet maisematilat ja merkittävät näkymäakselit. 45 Kohteiden valinnassa on pohdittu mm. seuraavia kysymyksiä: • • • • • • Onko kyse laajasta ja yhtenäisestä kokonaisuudesta? Onko alue aidosti avoin ja kuinka esteettömät näkymät alueella/alueelle on? Onko alue hyvin hahmotettavissa ja rajautuuko se selkeästi eli muodostaako alue tunnistettavan tilan? Onko alueella selkeä jatkuvuus? Toimiiko se osana tilasarjaa? Tukeeko alueen käyttö sen säilymistä avoimena? (esim. onko nopea asemakaavan mukainen rakentaminen odotettavaa; onko avoimuus selkeästi ja ajallisesti lyhyt välivaihe?) Onko alue myönteisesti vai kielteisesti koettu? Merkittävien näkymien (= yhdestä katselupisteestä tiettyyn suuntaan avautuvaa näköala) valinnassa ovat korostuneet näkymäakselit Tampereen kaupunkimaiseman tunnusomaisille piirteille: näkymät järville, harjuille ja selänteille sekä kaupungin historian ja identiteetin kannalta tärkeille maamerkeille (esim. kirkot ja näkötornit). Näkymäakselit on jaettu viiteen eri tyyppiin: Näköalapaikka Tärkeä näkymälinja Avoimeen maisematilaan avautuva tärkeä näkymäsuunta. Avoimien maisematilojen ja näkymien lisäksi liitekartalla 2. on esitetty avoimia maisematiloja rajaavat elementit: maisematilan metsäiset/puustoiset reuna- ja rantavyöhykkeet sekä maisematilan rakennetut reuna-alueet. Kartalle on lisäksi merkitty maisemallisesti tärkeät selännealueet, jotka helpottavat kaupunkitilassa orientoitumista sekä toimivat kaukonäkymien kiintopisteinä. Kaukonäkymä Maisemassa avautuva merkittävä kaukonäkymä maisemarakenteen ja kaupungin identiteetin kannalta tärkeille alueille: harjujaksot, selänteet ja avoimet vesipinnat sekä tärkeät maamerkit. Tärkeä lähestymisnäkymä Avattavaksi suositeltava näkymälinja Sisältää kulttuurihistoriallisesti ja maisemakuvan kannalta tärkeitä näkymäakseleita, joiden avaaminen lisäisi maiseman luettavuutta ja vahvistaisi maisematilakokemusta. Iidesjärven kaakkoispäästä on pitkä näkymälinja kohti kaupungin keskustaa sekä kohti Messukylää. 46 4.6. Kohteiden arvottaminen Aluekohteiden alustavan valinnan jälkeen tehtiin kohteiden arvottamistyötä työryhmällä, johon on kuulunut asiantuntijoita maankäytön suunnittelusta ja vihersuunnittelusta. Työn aikana on konsultoitu ulkopuolisia asiantuntijoita yksityiskohtiin liittyvissä kysymyksissä kuten luonto-, suojelu-, hulevesi-, kaava- ja virkistyspalveluasioissa. Nettikyselyn, nettisivujen ja Alvari-esittelyiden kautta tulleet palautteet ovat olleet mukana arvioinnissa. Arvottamistyössä on avoimien maisematilojen osalta käyty laajaa keskustelua alueiden historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta. Arvottamistyöskentelyn vaiheet on esitetty nk. arvottamistaulukossa, josta voi lukea, mitkä ovat olleet kohteiden arvottamisperusteet ja kuinka arvot painottuvat kussakin kohteessa. Arvottamisperusteita on kahdeksan: • • • • • • • • alueen koko alueen yhtenäisyys ja jatkuvuus näkymien esteettömyys alueen rajautuminen alueen nykyinen maankäyttö ja tulevaisuuden suunnitelmat koettu tila ja paikka alueen historia ja kehitys alueen ekologiset arvot Esim. Iidesjärven avoimen maisematilan kokonaisuudessa merkittävää on alueen laajuus, sen ekologiset arvot sekä alueen merkitys asukkaille. 4.7. Kohdekortit Selvityksen liitteenä on 31 kohdekorttia (liite 3.), jotka on laadittu merkittävimmistä avoimien maisematilojen kohteista. Kohdekortista löytyy sijaintikartan ja kohteen perustietojen lisäksi kuvaus kohteen historiasta ja nykytilasta, kohteen arvottamisperusteet sekä kehittämisehdotukset. Kooltaan kantakaupungin mittakaavassa huomattavia avoimia maisema-alueita ovat: Alueen arvojen listaamisen lisäksi kohteen merkittävyyttä kantakaupungin avointen maisematilojen joukossa on vertailtu neljässä eri aihealueessa: visuaalinen/esteettinen (vrt. kaupunkikuva) toiminnallinen ekologinen ja historiallinen Esim. Iidesjärven avoimen maisematilan merkitys suhteessa muihin selvityksessä käsiteltyihin kohteisiin on kaupunkikuvan, toiminnallisuuden ja ekologisten arvojen suhteen suuri ja historiallisten arvojen suhteen keskisuuri. Arvottamistyön yhteydessä avoimien maisematilojen kohdeluettelo muuttui jonkin verran, joitakin kohteita pudotettiin pois ja uusia kohteita otettiin mukaan. Selvitykseen valitut kohteet on esitelty kartan lisäksi selvityksen liitteenä olevassa taulukossa (LIITE 1.) • • • • • • • • • • • • • • • • • Lielahden ja Niemenrannan pellot Tohloppijärven rantapellot ja niityt Hyhkyn pellot Vaakkolammi Santalahden ranta-alue Pispalan ryytimaat Niihaman golfkentät Niihaman Luhtaan pellot Hankkion alue Takahuhdin ja Pappilan pellot Iidesjärven avoimet alueet Kirkkosuonnotko Vihiojan varren avoimet alueet Ahlmanin pellot Isolammen niityt ja Juvan pellot Vuoreksen keskuspuisto Tammerkosken rannat Alueellisesti tarkasteltuna laajimmat ja merkittävimmät avoimen maiseman alueet sijoittuvat kaupungin itäpuolelle, alueille, jotka on kantakaupungissa otettu ensimmäisinä viljelyskäyttöön: itäisen harjujakson pohjois- ja eteläpuoliset alavat ja hedelmälliset savimaat (Takahuhti, Iidesjärvi-Kaukajärvi -murroslaakso). Asukaspalautteissa merkittävimmiksi avoimiksi maisematiloiksi nousivat järvien rannat, sisääntulonäkymät, peltoalueet sekä laskettelurinteiden päältä avautuvat laajat näkymälinjat: • • • • • • • • • • Hyhkyn pellot Takahuhdin ja Pappilan pellot Juvan pellot Kaukajärvellä Tahmelan rannat ja ryytimaat Pyhäjärven ja Näsijärven rannat erityisesti keskustan alueella Tammelantori Sorsapuisto rautatieaseman ratapiha-alue vanha kiitorata Härmälässä Hervannan ja Mustavuoren laskettelurinteet Takahuhdin ja Pappilan peltoalueet (yllä). Iidesjärven altaan muodostamaa avointa maisematilaa (alla). Vasemmalla: Juvan peltoalueet Kaukajärvellä (yllä). Keskustan ratapiha-alue (kesk.). Hyhkyn pellot (alla). Oikealla: Hervannan hyppyrimäet (yllä). Sorsapuisto (alla). 49 5. LOPUKSI 5.1. Kaavamerkinnöistä 5.2. Suunnitteluesimerkkejä Kaavamääräyksillä on mahdollista osoittaa alueita, jotka halutaan säilyttää avoimina. MA-merkinnällä voidaan osoittaa maatalouden harjoittamiseen tarkoitetut peltoalueet, joiden asema maisemassa on niin merkittävä, että niiden säilyminen avoimena halutaan erityisesti turvata. MA-merkintää ei ole käytetty kantakaupungin yleis- eikä asemakaavoissa. Alueiden erityisominaisuuksia ilmaisevissa merkinnöissä alueen avoimena säilyttäminen on sen sijaan esiintynyt mm. Iidesjärven osayleiskaavassa, jossa käytettiin merkitään sk-4; alueen osa, jonka pelto- ja niittyalueet tulee säilyttää avoimina. Kantakaupungin asemakaavoissa avoimena säilytettävän maisematilan merkintä on VL-5; Lähivirkistysalue. Aluetta hoidettava siten, että sen luonne avoimena maisematilana säilyy. Merkintää on käytetty mm. Pohtolanpuistossa ja Messukylän gofkentän alueella. Jyväskylä Avoimiksi maisematiloiksi voi kutsua hyvin erityyppisiä alueita, kuten torit, vesiliikennealueet, suojaviheralueet, urheilualueet, palstanviljelyalueet. Koska avoimien alueiden kirjo on suuri, myös kaavamerkinnät vaihtelevat. Kaavamerkintä osoittaa ensisijaisesti alueen suunnitellun käyttötarkoituksen. Kaavamerkintöjen kehittäminen huomioimaan paremmin myös maisematilaan liittyviä muitakin kuin suojelullisia arvoja on jo käynnistynyt. Seuraavassa muutama esimerkki mielenkiintoisista suunnitteluhankkeista, joissa avoimilla maisemati50loilla/näkymillä on keskeinen rooli. Jyväskylän kaupungin yleiskaava hyväksyttiin lokakuussa 2014. Yleiskaavassa on osoitettu mm. maisemallisesti merkittäviä selännealueita, joiden rakentaminen ja metsänhoito tulee toteuttaa siten, että maiseman ääriviivat ja reunavyöhykkeet säilyvät ehjinä tärkeiden näkymien suunnasta katsottuna. Kulttuuriympäristön vaalimiseksi yleiskaavassa on mm. osoitettu Alvar Aallon rakennusperintöön liittyviä, kaupunki- ja maisematilallisesti arvokkaita maisemanäkymiä. Säilyttämisen tavat ja edellytykset ratkaistaan asemakaavoitusvaiheessa. Otteet Jyväskylän 2014 yleiskaavakartoista 3. (yllä) ja 5. (alla). Helsinki Oulu Helsingissä on valmisteilla Helsinkipuiston yleissuunnittelma. Helsinkipuisto sijoittuu Helsingin laajoista sormimaisista viheraluekokonaisuuksista keskimmäiseen. Yleissuunnittelma-alueen pohjoisimmalla alueella, Haltiala-Tuomarinkylä painottuvat metsien lisäksi avoimet peltoalueet. Puiston ideana on eräänlainen maisematilojen jatkumo, jossa avoimilla maisematiloilla on oma keskeinen roolinsa. Oulujokivarren osayleiskaavan (2007) tarkoituksena on ohjata alueen rakentamista ja muuta maankäyttöä hallitusti ja kestävästi. Maisema-arvojen säilyttäminen on yksi keskeisimmistä tavoitteista. Osayleiskaavassa on käytetty monipuolisesti erilaisia kaavamerkintöjä, joiden avulla tähän tavoitteeseen pyritään. Arvokkaat maisema-alueet, avoimina säilytettävät maisema-alueet ja alueet, joiden maisemallinen arvo on tarkoitettu palautettavaksi on osoitettu erillisillä merkinnöillä. Kaavamerkintöjen sisällä on otettu kantaa myös arvokkaiden näkymäakseleiden säilyttämiseen. Ote Oulujokilaakson osayleiskaavasta 2007. 51 5.3. Kehittämisehdotuksia Tampereen väkiluvun on vuonna 2030 ennustettu olevan n. 250 000. Kasvuvauhti on n. 2000 uutta asukasta/vuosi. Uusien asukkaiden tuomien haasteiden lisäksi elinkeinoelämän tarvitsemiin kehittämisedellytyksiin tulisi vastata, palveluverkkoa tarkastella entistä laajempina kokonaisuuksina, yhdyskuntarakennetta eheyttää sekä varmistaa edellytykset joukkoliikenteen kehittymiselle. Muotialankujan pientaloalue on sovitettu onnistuneesti Vihiojan rinteeseen, avoimen puistoalueen reunalle (yllä). Lystihuoneenpuistossa uusi pientaloalue rajaa hienosti avointa maisematilaa (alla). Kasvava väkiluku lisää virkistykseen soveltuvien alueiden käyttöpainetta. Tämä paine näkyy erityisesti lähivirkistysalueilla. Kantakaupungin avoimien maisematilojen kohteista merkittävä osa toimii tällä hetkellä lähivirkistysalueina. Tiivistyvän ja täydentyvän kaupungin maisema on muutoksessa; se pirstaloituu ja rakenteesta tulee yhä mosaiikkimaisempi. Näiden eriytyvien alueiden yhtenäisyydestä ja yhteyksistä huolehtiminen on kaupunkisuunnittelun tehtävä. Laajoilla avoimilla maisematiloilla on oma paikkansa, mutta erityistä huomiota tulisi kiinnittää avoimien maisemien muodostamiin tilaketjuihin ja niiden jatkuvuuden turvaamiseen. 52 Avoin maisematila voi olla suunnittelun kokoava teema, ominaisuus, jota suunnitelma keskeisesti hyödyntää. Avointa maisematilaa on mahdollista kehittää ja tuoda sille lisäarvoa mm. maisematilaa rajaamalla tai kehystämällä. Avoimen maisematilan reunat toimivat tilaa muodostavina rajoina, mutta myös näkymän taustana. Tampereella on useita kohteita, joissa avoimelle maisematilalle on ansiokkaasti luotu uutta rajaa. Avoimien maisemien äärelle pääsyä tulisi helpottaa tiivistyvässä rakenteessa, jotta mahdollisimman moni pääsisi niitä ihailemaan. Rannoille tulisi jättää riittävästi yleisiä alueita. Pitkät näkymälinjat maisemassa suunnistettavuuden kannalta merkityksellisille harjuille ja selänteille tulisi varmistaa. Kurkistusnäkymät luovat yllätyksellisyyttä tiiviissä kaupunkitilassa ja jaksottavat reitit episodeiksi. Avoimien maisematilojen uudet käyttömahdollisuudet kuten kaupunkiviljely ja eri liikunta- ja kuntoilulajien harrastuspaikat toisivat alueet kiinteämmin osaksi kantakaupungin virkistysverkostoa. Maisemareittien luominen avoimia maisematiloja pitkin sekä reittiopasteet lisäisivät kaupunkilaisten tietoisuutta näistä monimuotoisista maisematiloista. Hyviä maisemareittikohteita avoimista maisematiloista olisivat Pyhäjärven rantareitti, Näsijärven rantareitti, Tammerkosken rannat, Vihiojan-Houkanojan -reitti ja Takahuhdin-Pappilan pellot. Tampereen pyöräilyraitin esitteen kansikuva. Turussa Aurajoen rannoille on suunniteltu kulttuurikuntoilureittejä, joiden reittikartat voi ladata netistä kännykkään. Karttojen lisäksi netissä on ladattavissa reitin ääniopastuksia ja tehtävävihkosia. Tampereellakin on useita kulttuuriraitteja, mutta maisemareitti vielä puuttuu. 53 Jäljellä olevien viljelymaisemien säilyttäminen loisi kerroksellista kulttuurimaisemaa. Avoimet viljelymaisemat ovat osa Tampereen tarinaa, osa alueen paikallishistoriaa, joka on synnyttämässä alueen identiteettiä ja juurruttamassa asukkaita lähiympäristöönsä. Viljelymaisemilla on myös tärkeä opetuksellinen rooli. Uusien avoimien maisematilojen luominen kaupunkisuunnittelun keinoin on myös mahdollista. Korkean rakentamisen kautta on mahdollista avata uusia avoimia näkymiä sijoittamalla julkisia toimintoja näkymien kannalta otollisille paikoille. Hulevesipuistot tai sadepuistot toimivat virkistyksen lisäksi hulevesien imeyttäjinä ja viivyttäjinä (vrt. Vuoreksen keskuspuisto). Aistielämysten (ääni, valo, tuoksu, voimakkaat värikontrastit) lisäämisestä puistoihin on hyviä eurooppalaisia kokemuksia. Avoimen maisematilan luonteeseen liittyy myös tietynlainen keskeneräisyys ja rosoisuus. Joutomaat ovat tiiviissä kaupunkirakenteessa tärkeitä paikkoja, joissa ympäristön voi kokea juuri sellaisena kuin itse haluaa. Joutomaille tyypillinen suunnittelemattomuus ja hoitamattomuus, ympäristön rehottaminen ja repsottaminen saattaa tuntua vapauttavalta kaiken valmiiksi suunnitellun keskellä. Kuvassa olevan Ahlmanin lisäksi kaupungissa voisi olla kotieläintila, jossa sekä kaupunkilaiset että matkailijat pääsisivät vierailemaan. 54 Ohjausryhmän avoimien maisemien SWOT-taulukko. 55 LÄHTEET Alanko, Suvi (2013). Tampereen kantakaupungin maankäytön muutos 1940-luvulta nykypäivään. Opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu, metsätalouden koulutusohjelma. Aura, Seppo & Horelli, Liisa & Korpela, Kalevi (1997). Ympäristöpsykologian perusteet. WSOY, Helsinki. Bamberg, Jarkko & Jere Nieminen (2013). Keskustan viherverkko asukkaiden kokemana. Harava-aineiston laadullinen analyysi. Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto. Helsingin yleiskaava. Helsingin viher- ja virkistysalueet ja kaupunkiluonto (2013). Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnittelujaoston selvityksiä 2013:15. Helsingin yleiskaava. Helsingin kestävä viherrakenne. Miten turvata kestävä viherrakenne ja kaupunkiluonnon monimuotoisuus tiivistyvässä kaupunkirakenteessa. Kaupunkiekologinen tutkimusraportti. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnittelujaoston selvityksiä 2014:27. Heikkilä, Tapio ja Hietala-Koivu Reija (2004). Maatalousmaiseman visuaalinen seuranta. Teoksessa Mikko Kuussaari, Juha Tiainen, Juha Helenius, Reija Hietala-Koivu & Janne Heliölä (toim.): Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle: MYTVAS-seurantatutkimus 2000-2003. Suomen ympäristö 709. Historiallisten kylätonttien sijainti Pirkanmaan taajama-alueella (2014). <http://maakuntakaava2040.pirkanmaa.fi/sites/default/files/historialliset_kylatontit_ valmis_5_9_14_.pdf> Pirkanmaan maakuntakaava 2040, Pirkanmaan liitto. Luettu 8.9.2014. Jalkanen, Riitta & Kajaste Tapani & Kauppinen Timo & Pakkala Pekka & Rosengren Camilla (1997). Asuinaluesuunnittelu. Rakennustieto Oy, Tampere. Jutikkala Eino (1979). Tampereen historia 3. Tampere. Kalenoja Hanna & Ruut Mattsson & Riikka Salkonen & Markus Pajarre (2012). Asukkaiden näkemyksiä elinympäristöstään. Tampereen elinympäristökyselyn tuloksia. Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenteen tutkimuskeskus Verne, Tampere 2012. Kantakaupungin yleiskaava 2040. Ekosysteemipalvelut ja viherrakenne Tampereella. EVITA-hankkeen loppuraportti (2014). Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäytön suunnittelu & SYKE. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys (2008). Tampereen kaupunki, Suunnittelupalvelut. Karvonen, Erkki (2001). Kaupunkikuvan luomisen perusteita. Teoksessa Kostiainen, Juha (toim.): Tarinoita ja tutkimuksia kaupunkimarkkinoinnista. Suomen Kuntaliitto, Acta nro 141. Kaupunginosapuistojen kehittäminen esikaupunkien renessanssialueilla (2011). Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2011:1. 56 Kervinen, Minttu & Mikko Laak & Jenni Partanen (2013). Harava. Tampereen keskustan asukaskyselyn analyysi. Arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio EDGE, Tampereen kaupunki. Kopomaa, Timo (1997). Tori, marginaali, haastava kaupunki. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 670. Ykkös-Offset Oy. Singsby 1997. Kulttuuriympäristön ja korjausrakentamisen käsitteitä (2012). http://www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparisto/kasitteisto/fi_FI/Kasitteisto/. Luettu 17.4.2012. Kuronen, Matti J. (2010). Minä maisemassa ja maisema minussa. Lappeenrannan Uutiset 12.5.2010, s. 4. Luostarinen, Matti & Yli-Viikari Anja (1997). Johdanto. Teoksessa Luostarinen, Matti & Yli-Viikari, Anja (toim.): Maaseudun kulttuurimaisemat. Suomen ympäristö 87. Luoto Miska & Kivinen Sonja (2006). Maisemaekologinen lähestymistapa maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuden hoitoon, loppuraportti 16.10.2006, toim. Stella From. Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Maisematilan määrittelyä (2012). Miljöösuunnittelun koulutusohjelman nettisivusto. http://www.lpt.fi/tl/koulutus/miljoosuunnittelu/maisemasuunnittelu/. Luettu 17.4.2012. Sarkkola, Leena (2004). Ahlmanin hengessä 1904-2004. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Sepänmaa, Yrjö (1997). Maaseutua ei voi tuoda. Teoksessa Luostarinen, Matti & Yli-Viikari, Anja (toim.): Maaseudun kulttuurimaisemat. Suomen ympäristö 87. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 (1998). Tampereen kaupungin ympäristötoimen kaavoitusyksikkö, julkaisuja 2/98, Tampere. Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö (2012). Tampereen kaupunki, A-insinöörit. Tampereen vihreä keskusta. Keskustan viherverkko ja sen kehittäminen (2014). Tampereen kaupunki/Kaupunkiympäristön kehittäminen, Tampereen Infra/ Vihersuunnittelu. Tyrväinen, Liisa & Silvennoinen Harri & Korpela, Kalevi & Ylen, Matti. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Metlan työraportteja 52: 57-77. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2007/mwp052-07.pdf. Luettu 17.4.2012. Vuokko, Pirjo (1998). Miten imagoa rakennetaan – entä miten sen voi tehdä Suomen luterilainen kirkko? Teoksessa Jauhola, Päivi & Päivi Siipola (toim.): Viralliset imagot. Vaasan yliopiston julkaisuja, selvityksiä ja raportteja 32. Vilhunen, Saara (2000). Kulttuurimaiseman inventointi ja arvottaminen. Kehitysideoita inventointi- ja arvottamiskäytännölle Suomen ja Saksan välisen vertailun pohjalta. Diplomityö. http://lib.tkk.fi/Dipl/2010/urn100284.pdf. Luettu 17.4.2012. Äikäs, Topi Antti (1997). Imagodiskurssit ja kaupunki -käsitekritiikkiä ja kaupunkisuunnittelun uudest työkalut. Yhdyskuntasuunnittelu 4/97, 4-16. 57 LIITTEET LIITE 1 AVOIMIEN MAISEMATILOJEN KOHDETAULUKKO LIITE 2 AVOIMIEN MAISEMATILOJEN KOHDEKARTTA LIITE 3 AVOIMIEN MAISEMATILOJEN KOHDEKORTIT 58
© Copyright 2024