1. No category

AVOIMELLA
SYDÄMELLÄ
www.aikashop.fi
Nro 1
5. tammikuuta 2017
RV
Ristin Voitto
Digi-
Ristin voitto
<< PRO2 - Posti Oy <<
Posti Green
KARI HONKANEN
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
KIRJAT
”Mielestäni ei ole syytä paniikkiin”
Eduard Grabovenko kertoo, mitä Venäjän uskoville kuuluu nyt. Sivu 2
Lähetystyö
tänään ja
huomenna
Pääkirjoitus » Vanha ei ole taakka
Shutterstock
»Missiossa eletään
uutta aikakautta
Sivut 10–12
»Kysely: Mitä jäi
mieleen viime
vuodesta?
Sivu 4
■ Yhteisnuortenillat sytyttävät
Sivu 5
■ Marokossa herätystä Sivu 7
Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » Raamatun äärellä » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
5.tammikuuta 2017
RV
RV
Ruut Ahonen
Venäjän Helluntaikirkon johtaja Eduard Grabovenko sai ensimmäisen Raamattunsa Suomesta. – Se oli valtava aarre. Te suomalaiset olette uskoneet Venäjään hengellisesti enemmän kuin me itse. Neuvostoaikanakin uskoitte, että Jumalan sana vielä valtaa maamme.
”Tulee arvostaa aikaa, jonka Jumala antaa tänään”
Suunnannäyttäjä itäisellä maalla
Ruut Ahonen
Eduard Grabovenko
tekee kaikkensa,
jotta koko Venäjä kuulisi
U
Jeesuksesta.
sko siirtää vuoria
– ja vahva hengellinen näky voi
muuttaa vaikka
Venäjän.
Eduard Grabovenko, 46, on
hyvä esimerkki tästä. Kun hänet
seitsemän vuotta sitten valittiin
johtamaan Venäjän Helluntaikirkkoa, yhteisöön kuului 1 670 seurakuntaa. Nyt jäsenseurakuntia on
3 170 eli melkein kaksinkertainen
määrä.
– Rupesimme puhumaan siitä,
että tavoite on 10 000 seurakuntaa. Eihän se loppujen lopuksi niin
valtavan vaikea tehtävä ole, Grabovenko huomauttaa.
Lausahduksen takana kytee ilmiselvä evankelioimisnäky. Vain
sellainen voi sytyttää uskomaan,
että jättikokoinen kommunismin
kasvatti kuulisi Jeesuksesta kattavasti.
Niinpä naureskeluista huolimatta helluntaiseurakuntien
evankeliointitiimit ovat kuudessa
vuodessa kiidättäneet ilosanoman
jo lähes 18 000 paikkakunnalle.
Tätä ”Venäjän kansat Jeesukselle” -nimistä työtä tehdään 37:llä
maan 80 hallintoalueesta, pikkukyliä ja -kansoja unohtamatta.
– Yli 10 miljoonaa ihmistä on
kuullut evankeliumin ja noin kolme miljoonaa lausunut ääneen
syntisen rukouksen, Grabovenko
summaa.
“Kotimaamme on taivaassa”
Ukrainalaiset juuret ovat saaneet
Eduard Grabovenkon tuntemaan
tietynlaista jatkuvaa muukalaisuutta: Venäjällä häntä pidetään
ukrainalaisena ja Ukrainassa venäläisenä. Kipeä kokemus on kuitenkin auttanut häntä etsimään ja
edistämään ensin Jumalan valtakuntaa.
– Vuonna 1990 Jumala kutsui minut Venäjälle. Tulin tavallaan Neuvostoliiton raunioille tekemään lähetystyötä. Jo tuolloin jouduin tekemään ratkaisun,
kumpi on minulle tärkeämpi: ukrainalaiset juuret vai Jumalan kutsu tehdä evankelioimistyötä Venäjällä.
– Ymmärsin, että uskollisuus
Jumalalle ja hänen valtakuntansa
työ ovat tärkeämpiä kuin kansallisuusaate. Ja Venäjällä eläessäni
olen todennut, että kotimaamme
on taivaassa.
Vaativaa tehtävänantoa on koeteltu moneen kertaan. Ukrainassa
Grabovenko menetti puolet ystävistään, koska nämä eivät ymmärtäneet hänen kutsuaan. Venäjälle tultuaan 22-vuotias tuore maahanmuuttaja sai kotiovelleen
Permin apulaiskaupunginjohtajan, joka käski miestä poistumaan
paikkakunnalta.
– Hän sanoi: ”Työmuotonne ei
sovellu tänne, venäläiset eivät tule
ymmärtämään teitä”, Grabovenko
kertaa.
– Otin Raamatun ja ajattelin,
että ehkä he eivät ymmärräkään
minua, mutta on tärkeää, että he
ymmärtäisivät Raamattua.
Koetuksia riitti myös Permin
seurakuntaa perustettaessa. Samaan aikaan kun lehdistö panetteli perustajia, Grabovenkon vaimo Larissa synnytti kaksoset Ukrainassa vain 1 150-grammaisina
keskosina.
Tästä huolimatta perhe lähti tekemään Venäjällä lähetystyötä.
na tehneet työtä paljon vaikeammissakin olosuhteissa, Grabovenko sanoo.
Hän kuitenkin myöntää huolensa tilanteesta ja toteaa, että Venäjällä tulee nyt evankelioida yhä
rivakammin, kun se on vielä mahdollista. Neuvostoajan lapsena
piispa ymmärtää laajemminkin,
mihin lakimuutos voi johtaa.
– Muistan, kun 10-vuotiaana
koulussa kysyttiin, pakotetaanko
minua kotona lukemaan Raamattua. Jos olisin myöntänyt, minut
olisi otettu lastenkotiin. Niinpä sanoin, että ei pakoteta, vaikka totta kai vanhemmat käskivät lukea
Sanaa ja rukoilla. Naisopettaja raivostui tästä ja hakkasi minua lehdellä, hän muistelee.
– En halua tähän aikaan takaisin. Emme tiedä, mihin laki johtaa, mutta se on signaali minulle,
että tulee arvostaa aikaa, jonka Jumala antaa tänään.
Nyt-hetken arvo
Helppouden koetus
25 vuoden aikana Eduard Grabovenko on nähnyt itänaapurissa sekä hengellisen vapauden
että sen hiipumisen. Heinäkuussa 2016 maassa astui voimaan terrorisminvastainen laki, joka yllättäen muun muassa rajoittaa kristillisten yhteisöjen lähetystyötä.
– Mielestäni ei ole syytä paniikkiin. Olemme historian aika-
Piispa Grabovenkon mielestä uusi
topakka laki saattaa olla hänen
yhteisölleen jopa tarpeen.
– Viime aikoina olemme ehkä
vähän veltostuneet evankeliumin
työssä. Uskovien ongelma on se,
että he ajattelevat: ”No, aina tulee olemaan niin kuin on ollut tähänkin asti.” Monien usko on väljähtynyt.
– Olen sanonut seurakuntalaisille, että isiämme koeteltiin puutteella. Nyt koetellaan muilla asioilla, kuten elämän helppoudella. Jotkut seurakunnan jäsenetkin
käyvät kolmessa eri työpaikassa,
jotta voisivat näyttää, että minä
pärjään.
Vastaavia uskovien vaurauteen
liittyviä ongelmia Grabovenko on
huomannut myös Ukrainassa. Lisäksi poliittiset kipupisteet jäytävät venäläis- ja ukrainalaisuskovien välejä.
Grabovenko sanoo tämäntyyppiselle kyräilylle suorat sanat.
– Uskovien tehtävä ei ole harrastaa politikointia vaan pelastaa
syntisiä ja valmistaa heitä iankaikkisuutta varten.
Hän toteaa, että maailmanlaajuiset jännitteet ja niiden mediamyllytys saa uskovatkin helposti
valitsemaan puolia.
– Tämän takia en enää edes katso televisiota. Suosittelen samaa
seurakunnassani ja Suomessakin:
Älkää katsoko telkkaria vaan lukekaa Raamattua. Kaikki uutiset
ovat siinä kirjassa.
Kirje Putinilta
Venäjän evankeliset seurakunnat
koettavat sopeutua nyt nopeasti muuttuvaan maisemaan, jossa
uskovia värvätään raportoimaan
viranomaisille seurakuntansa ih-
pääkirjoitus 3
5.tammikuuta 2017
misistä, pastorien saarnoja syynätään ja yksilö voi saada lähetystyöstä 5–50 000 ruplan ja yhteisö
jopa miljoonan ruplan sakot.
– Se merkitsee seurakunnalle konkurssia, Grabovenko huomauttaa.
Hän kirjoitti hiljattain presidentti Vladimir Putinille kirjeen,
jossa hän esitti näkökulmansa uuteen lakiin ja pyysi ymmärrystä.
– Sain hyvin kauniin vastauksen, jossa sanottiin: ”Turhaan olette huolissanne. Meidän perustuslakimme pohjalta tämä ei vaikeuta
työtänne.” Mutta kuitenkin ongelmia on jo ilmaantunut.
Grabovenko sanoo, että työ Venäjällä ei ole koskaan ollut helppoa. Hän kutsuukin maata ”lumiseksi Nigeriaksi”, jossa kulissit
ovat kauniit mutta jossa salaperäinen puhelu jostakin sinetöi lopullisen lain.
Piispa onkin oikeastaan hyvillään siitä, että helluntailaisia ei
ole viime aikoina edes pyydetty uskontoasian komiteaan, joka
käy vuoropuhelua viranomaisten
kanssa.
– Ehkä koska synnyin uskovaan perheeseen, minulla on aina
viranomaisten kutsuessa tunne,
että mitähän nyt. Joten mitä vähemmän minua kutsutaan, sitä
siunatumpi oloni on, Grabovenko
tunnustaa.
Tästä vapautuvan ajan piispa
käyttää mieluummin vaikka hyppäämällä evankelioimistiiminsä
kanssa moottorikelkan rekeen ja
matkaamalla Pohjois-Komiin tavoittamaan nenetsejä, yhtä Venäjän noin 200 vähemmistökansasta.
– Siellä murramme yhdessä leipää uskovien kanssa ja viemme
lahjoja. Joku lopettaa juomisen ja
ottaa Kristuksen vastaan. Tämän
takia sinne kannattaa mennä, Grabovenko tietää.
– Jos Raamattu sanoo, että
evankeliumi saarnataan kaikille
kansoille, ei sillä ole mitään merkitystä, mitä lakeja tulee. Venäjä
ilman Jumalaa on erittäin vaarallinen maa. Parasta mitä voi tehdä, on viedä sinne evankeliumia,
hän toteaa.
Ristin Voitto
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 106. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Kumitehtaankatu 5, 04260 KERAVA
Vanha ei ole taakka
ELÄMME HEKTISESSÄ länsikulttuurissa, jossa ei juurikaan kat-
sella taaksepäin. Eteenpäin on menevän mieli, kuten sanonta
kuuluu. Tämä on hyvä asenne, mutta helposti meiltä unohtuu se
voimavara, joka vanhassa olisi tarjolla.
Suomalainen yhteiskunta on rakennettu edellisten sukupolvien kovalla työllä. Se perusta, jolle nykyinen hyvinvointimme rakentuu, ei ole itsestäänselvyys. On arvokas asia, että aikamme
ihmisten ei tarvitse nähdä vilua ja nälkää, mutta näin ei aina ole
ollut. Jopa nykyisillä vanhuksilla ja veteraaneilla on karmaisevia kertomuksia köyhyyden runtelemasta Suomesta. Etuuksiemme pohjaksi on maksettu kova hinta, ja siksi ei ole samantekevää,
kuinka jatkamme rakentamista tuolle perustalle.
Tämän voisi aivan hyvin rinnastaa myös seurakuntaelämään.
Harjoitamme toimintaamme pitkälti edellisen sukupolven rakentamissa velattomissa rukoushuoneissa. Olemme saaneet arvokkaan lahjan ja valmiudet tavoittaa oman sukupolvemme etsijät.
Se, kuinka osaamme hyödyntää tätä voimavaraa, riippuu kokonaan meistä itsestämme. Meille jätetty pääoma on kuin perintö,
jonka huoneenhaltijoina meiltä vaaditaan viisautta toimia tehokkaasti sekä kykyä osoittaa kunnioitusta edellä kulkeneille.
On selvää, että vanhat työtavat eivät saa aikaan kasvua
nykyajassa. Tämä on käynyt selväksi jo jonkin aikaa sit-
ten. Se ei kuitenkaan tarkoita perustan purkamista. Perusta, jolle seurakuntamme ovat rakennetut, on vahva. Jumalan sana ja
raamattu-uskollisuus ovat perustuksia, joista ei missään olosuhteissa pidä antaa periksi. Tällä perustalla seurakunnat voivat edelleenkin kasvaa ja tavoittaa aikamme urbaanit ihmiset.
Vanha ei ole taakka, mutta vanhoista toimintatavoista ei tarvitse kynsin hampain pitää kiinni. Maailma muuttuu silmissämme
nopeammin kuin koskaan. Digitalisaation vauhti haastaa jopa xsukupolven. Ne sovellukset, alustat ja tavat, joilla nyt toimitaan,
vanhenevat jopa parissa vuodessa. Tästä syystä seurakunnissa
tarvitaan näkijöitä ja profeettoja, jotka voisivat nähdä pidemmälle. Ei ole mitään syytä, miksi seurakunta ei voisi olla tiennäyttäjä
ja edelläkulkija nykymaailman murroksessa.
Parasta muutoksen vauhdissa on Jumalan suvereenisuus
omassa suunnitelmassaan. Hän toteuttaa oman missionsa maailmassa, ja se tapahtuu huolimatta siitä, pysyvätkö seurakunnat
Kaikkivaltiaan vauhdissa vai eivät.
Uuteen aikaan ja uuden vuoden haasteisiin on luottavaista lähteä vanhalta perustalta mutta uuden näyn siivittämänä.
Jyrki Palmi
Kirjoittaja on Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtaja ja Aikamedia Oy:n hallituksen puheenjohtaja.
Vanhoista
toimintatavoista
ei tarvitse kynsin
hampain pitää
kiinni.
Mitä uutta tietoa rahankeräyksestä?
Kuka
Eduard Grabovenko
» Venäjän Helluntaikirkon johtaja vuodesta 2009
» käynnisti syksyllä 2010 Venäjän kansat Jeesukselle (aiemmin Vuosi Jeesukselle)
-evankeliointikampanjan,
jonka tavoitteena on kasvattaa Helluntaikirkon jäsenseurakuntien määrä 10 000:een
vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä seurakuntia on noin
3 200.
» Kampanjan aikana lähes 50 tiimiä on kohdannut kuudessa
vuodessa henkilökohtaisesti 10 miljoonaa ihmistä noin 18
000 paikkakunnalla.
» syntyisin Ukrainasta, asuu
perheineen Uralin Permissä
SUOMEN Helluntaikirkon puheenvuorossa
Kotkan Syyspäivillä kerrottiin Poliisihallituksen uudesta rahankeräyslain tulkinnasta, jonka mukaan yhdistyspohjaisilla seurakunnilla ei olisi kolehdinkanto-oikeutta
tilaisuuksissaan ilman erillistä rahankeräyslupaa. Helluntaikirkon edustajat lupasivat
hoitaa asian jatkoselvittelyä viranomaisten
kanssa ja tehdä myös tarvittavia muutosesityksiä, jotta oikeus kolehtien keräämiseen
säilyisi kaikilla seurakunnilla.
Poliisihallitus
on perustellut
kantansa.
Mitä asiassa on Syyspäivien jälkeen tapahtunut, Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen?
– Helluntaikirkko on ollut asiassa aktiivinen, koska merkittävä osa sen jäsenseurakuntia toimii edelleen yhdistyksenä, ja
koska Helluntaikirkon tehtävänä on helluntaiherätyksen edunvalvonta yhteiskunnan
suuntaan.
– Olemme tuoneet viranomaisten tietoon
sen hankalan aseman, johon Poliisihallituksen linjaukset ovat seurakunnat saattaneet.
Sisäministeriöstä ja Poliisihallituksesta on
pyydetty tarkempia perusteluja lain tulkinnalle, ja niitä on myös saatu. Lisäksi Helluntaikirkon edustajat ovat osallistuneet uutta rahankeräyslakia koskevaan järjestöjen
kuulemiseen sekä työpajaan, jossa pohjustetaan uuden lain valmistelua.
Miten helluntaiseurakuntien tulisi suhtautua Poliisihallituksen tekemään linjaukseen?
– Poliisihallitus on perustellut kantansa hyvin perusteellisesti laajassa muistiossa ja pitänee siitä kiinni. Seurakuntien hallitusten olisi hyvä käynnistää selvitys siitä,
miten seurakunta aikoo jatkossa järjestää
kolehdinkeräyksen laillisuuden. Kolehdinkeräämistä ei voi lopettaa, koska silloin luovuttaisiin tärkeän kristillisen elementin, antamisen, esillä pitämisestä.
On väitetty, että Helluntaikirkko olisi
painostanut esimerkiksi Seinäjoen helluntaiseurakuntaa kolehdinkanto-oikeuden menettämisellä, jos se ei liity
Helluntaikirkkoon. Miten kommentoit
väitettä?
– Seinäjoen helluntaiseurakunta on yksi
niistä seurakunnista, joilta Poliisihallitus on
vaatinut rahankeräyslupaa kolehdinkeräämistä varten. Seurakunnan hallitus on sen
jälkeen itsenäisesti selvittänyt eri vaihtoehtoja ja siinä yhteydessä tutkinut myös Helluntaikirkon jäsenyyttä.
(RV)