COM(2017) 32 final
Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 25. tammikuuta 2017 (OR. en) 5550/17 FREMP 7 JAI 62 COHOM 7 CATS 8 CULT 8 EDUC 19 EMCO 2 SOC 44 COSI 13 VISA 29 SCHENGEN 4 COMPET 47 COCON 3 COPEN 19 EJUSTICE 9 FRONT 32 GENVAL 7 INF 8 DAPIX 32 SAN 43 ANTIDISCRIM 5 DROIPEN 9 TELECOM 19 TRANS 25 JEUN 9 JUSTCIV 15 SAATE Lähettäjä: Saapunut: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja 24. tammikuuta 2017 Vastaanottaja: Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri Kom:n asiak. nro: COM(2017) 32 final Asia: KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE SEUT-SOPIMUKSEN 25 ARTIKLAN MUKAISESTI Edistyminen kohti tosiasiallista unionin kansalaisuutta vuosina 2013-2016 Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2017) 32 final. Liite: COM(2017) 32 final 5550/17 jk DG D 2C FI EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 24.1.2017 COM(2017) 32 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE SEUT-SOPIMUKSEN 25 ARTIKLAN MUKAISESTI Edistyminen kohti tosiasiallista unionin kansalaisuutta vuosina 2013-2016 FI FI 1. JOHDANTO Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 25 artiklan mukaan komission on annettava Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle joka kolmas vuosi kertomus (SEUT-sopimuksen toiseen osaan sisältyvien) syrjintäkieltoa ja unionin kansalaisuutta koskevien määräysten soveltamisesta. 1 Tämä kahdeksas SEUTsopimuksen mukainen kertomus kattaa jakson 1. tammikuuta 2013 – 30. kesäkuuta 2016. 2 Kertomuksessa tarkastellaan SEUT-sopimuksen toisen osan määräyksiä, jotka koskevat unionin kansalaisuutta, syrjintäkieltoa, oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun jäsenvaltioissa, äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa asuinjäsenvaltiossa, oikeutta konsuliviranomaisten suojeluun, oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin ja oikeutta tehdä kantelu oikeusasiamiehelle. Tämä kertomus täydentää asiakirjaa Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2016 – Kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa. 2. KANSALAISUUTEEN 18 ARTIKLA) PERUSTUVAN SYRJINNÄN KIELTÄMINEN (SEUT-SOPIMUKSEN SEUT-sopimuksen 18 artiklassa 3 kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä perussopimusten soveltamisalalla. 4 Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ʼunionin tuomioistuinʼ, katsoi asiassa Rüffer 5 antamassaan tuomiossa, että SEUT-sopimuksen 18 artikla ja vapaata liikkuvuutta koskeva 21 artikla ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaisesti kyseisen jäsenvaltion tietyn maantieteellisen alueen tuomioistuimissa vireille saatetuissa oikeudenkäynneissä vain mainitulla alueella asuvat kyseisen valtion kansalaiset voivat käyttää muuta kieltä kuin kyseisen valtion virallista kieltä. 1 EU:n perusoikeuskirjan soveltamista koskevat vuosikertomukset sisältävät ajantasaiset tiedot unionin kansalaisten oikeuksien alalla tapahtuneesta edistyksestä. 2 Euroopan unionin tuomioistuimen 30. kesäkuuta 2016 jälkeen antamia tuomioita käsitellään seuraavassa SEUT-sopimuksen 25 artiklan mukaisessa kertomuksessa. 3 Ks. myös perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohta. 4 Tämä määräys ei rajoita perussopimusten erityismääräysten soveltamista. 5 Unionin tuomioistuimen tuomio 27.3.2014, Grauel Rüffer, C-322/13, ECLI:EU:C:2014:189. Asia koski saksan kielen käyttämistä Bolzanon maakunnassa Italiassa sijaitsevissa siviilituomioistuimissa. 2 3. SUKUPUOLEEN, ROTUUN, ETNISEEN ALKUPERÄÄN, USKONTOON TAI VAMMAISUUTEEN, IKÄÄN TAI SUKUPUOLISEEN VAKAUMUKSEEN, SUUNTAUTUMISEEN PERUSTUVAN SYRJINNÄN TORJUMINEN (SEUT-SOPIMUKSEN 19 ARTIKLA) 3.1. Johdanto SEUT-sopimuksen 19 artiklassa määrätään, että EU voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. 6 Komissio antoi tammikuussa 2014 yhteisen kertomuksen 7 rotusyrjintädirektiivin 8 ja työsyrjintädirektiivin 9 soveltamisesta. Kertomuksessa todetaan, että kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että suurin jäljellä oleva haaste on tehdä nykyinen suoja paremmin tunnetuksi ja parantaa direktiivien käytännön täytäntöönpanoa ja soveltamista. Komissio katsoo kansallisten tasa-arvoelinten aseman vahvistamisen voivan olla tässä keskeinen tekijä. Komissio antoi toukokuussa 2015 kertomuksen 10 miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla annetun direktiivin 11 soveltamisesta. Kertomuksessa todetaan kaikkien jäsenvaltioiden toteuttaneen toimenpiteitä direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sen täytäntöönpanoa varten tarvittavien menettelyjen ja elinten perustamiseksi. Komissio pitää tärkeimpänä haasteena sen varmistamista, että jäsenvaltioiden hallinto- ja oikeusviranomaiset ja tasa-arvoelimet tarjoavat uhreille järjestelmällisesti täysimääräisen suojan käytännön tilanteissa. Komissio julkaisi joulukuussa 2015 luettelon hlbti-henkilöiden tasa-arvoa edistävistä toimista. 12 Komissio tukee EU:n suurimman etnisen vähemmistön, romanien, tasa-arvoista kohtelua. Neuvosto hyväksyi vuonna 2013 komission aloitteeseen perustuvan suosituksen 13 jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä. Komissio on julkaissut vuosittain arviointikertomuksia 14 romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita koskevan EU:n puitekehyksen soveltamisesta. Arvioinnit perustuvat 6 Ks. myös perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohta. COM(2014) 2 final. 8 Direktiivi 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22–26. 9 Direktiivi 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista, EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16–22. 10 COM(2015) 190 final. 11 Direktiivi 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla, EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37–43. 12 http://ec.europa.eu/justice/discrimination/files/lgbti_actionlist_en.pdf 13 Neuvoston suositus, annettu 9 päivänä joulukuuta 2013, jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä (2013/C 378/01). 7 3 kaikilta jäsenvaltioilta sekä kansalaisjärjestöiltä, kansainvälisiltä järjestöiltä ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolta (FRA) saatuihin tietoihin. 3.2. Oikeuskäytännön kehitys Unionin tuomioistuin on tulkinnut kolmessa tuomiossa työsyrjintädirektiivin soveltamista tapauksissa, joissa on kyse seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltämisen periaatteesta ja vammaisuuden käsitteestä. Asiassa Accept 15 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että jalkapalloseuran johtajan sellaisen julkisen lausunnon perusteella, jonka mukaan hän ei koskaan ottaisi työhön homoseksuaalista pelaajaa, voitaisiin olettaa tapahtuneen seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Työnantajan eli kyseisen jalkapalloseuran ei tämän olettaman kumoamiseksi tarvinnut todistaa ottaneensa työhön tiettyä sukupuolista suuntautumista edustavia henkilöitä, koska tällainen vaatimus saattaisi loukata oikeutta yksityiselämän suojaan. Se saattoi sen sijaan viitata esimerkiksi työhönottopolitiikassa noudatettuihin tasaarvoon liittyviin sääntöihin tai siihen, että se on selvästi sanoutunut irti kyseisestä lausunnosta. Asiassa Kaltoft 16 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin tulkitsi unionin oikeutta siten, ettei siihen sisälly yleistä periaatetta, jonka mukaan lihavuuteen perustuva syrjintä olisi kielletty työssä ja ammatissa. Työsyrjintädirektiivissä tarkoitettua vamman käsitettä on sen sijaan tulkittava siten, että työntekijän lihavuus merkitsee ”vammaa”, jos se aiheuttaa muun muassa pitkäaikaisista fyysisistä, henkisistä tai psyykkisistä vaurioista johtuvan rajoitteen, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää asianomaisen henkilön täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen työelämään yhdenvertaisesti muiden työntekijöiden kanssa. Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi asiassa Nikolova 17 antamassaan tuomiossa, että rotusyrjintädirektiivissä vahvistettu etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kiellon periaate saattoi suojata vastaajaa, joka ei ollut alkuperältään romani, kun toimenpide vaikutti sekä henkilöihin, jotka olivat alkuperältään romaneja, että muihin samalla alueella asuviin toimenpiteen kohteena oleviin henkilöihin. 4. UNIONIN KANSALAISUUS (SEUT-SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN 1 KOHTA) 4.1. Johdanto SEUT-sopimuksen 20 artiklan mukaisesti unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta. Kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevat ehdot kuuluvat kunkin 14 Viimeisimmässä kertomuksessa (COM(2016) 424 final, annettu 27.6.2016) esitetään ensimmäistä kertaa yhteenveto toimenpiteistä, joita jäsenvaltioissa on toteutettu sen jälkeen, kun neuvoston suositus jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä annettiin 9. joulukuuta 2013. 15 Unionin tuomioistuimen tuomio 25.4.2013, Asociaţia ACCEPT (”Becali”), C-81/12, ECLI:EU:C:2013:275. 16 Unionin tuomioistuimen tuomio 18.12.2014, Kaltoft, C-354/13, ECLI:EU:C:2014:2463. 17 Unionin tuomioistuimen tuomio 16.7.2015, CHEZ, C-83/14, ECLI:EU:C:2015:480. 4 jäsenvaltion toimivaltaan, jota niiden on käytettävä unionin oikeutta kunnioittaen. 18 Jos henkilölle kuitenkin myönnetään jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, hänelle myönnetään samalla EU:n kansalaisuus ja siihen liittyvät oikeudet, joita hän voi käyttää kaikkialla unionissa. Komissio katsoo tästä syystä, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä kansalaisuuden myöntämistä koskevaa toimivaltaansa vilpittömän yhteistyön hengessä, kuten perussopimuksissa edellytetään. Komissio perehtyi tässä yhteydessä ns. kansallisiin sijoitusjärjestelyihin, joissa kolmannen maan kansalaisille myönnetään EU:n kansalaisuuteen liittyvät oikeudet vastineeksi sijoituksista. Useimmissa jäsenvaltioissa on käytössä järjestelmiä, joiden perusteella kolmannen maan kansalaisia olevat sijoittajat voivat oleskella niiden alueella. Komissio puuttui asiaan yhdessä jäsenvaltiossa, jossa kansalaisuus oli myönnetty sijoittajille pelkästään sijoitusten perusteella. Kyseisen jäsenvaltion järjestelmää muutettiin niin, että kansalaisuuden ehtona on vuoden tosiasiallinen oleskelu maassa. 19 Komissio käy vuoropuhelua myös toisen jäsenvaltion kanssa, joka myöntää kansalaisuuden pelkästään sijoitusten perusteella. Tarkastelujakson aikana komissio käsitteli 14 valitusta, 56 kirjettä tai yksittäistä tiedustelua, 23 kysymystä ja seitsemän Euroopan parlamentista toimitettua vetoomusta, joiden aiheena oli unionin kansalaisuus ja jotka koskivat enimmäkseen jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden saamisen edellytyksiä ja EU:n kansalaisuuden luonnetta. Niissä käsiteltiin myös sitä, miten jäsenvaltioiden olisi käytettävä kansalaisuuden myöntämistä koskevaa toimivaltaansa unionin oikeutta noudattaen. 4.2. Oikeuskäytännön kehitys Asiassa Alokpa 20 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että kolmannen maan kansalaisilla, jotka ovat alaikäisen unionin kansalaisen tosiasiallisia huoltajia, on oikeus oleskella lapsensa kanssa vastaanottavassa jäsenvaltiossa SEUT-sopimuksen 20 artiklan nojalla, jos oleskeluoikeuden epääminen estäisi mainittua unionin kansalaista käyttämästä tosiasiassa pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on unionin kansalaisen aseman perusteella. 5. OIKEUS 5.1. Johdanto LIIKKUA JA OLESKELLA VAPAASTI JÄSENVALTIOIDEN ALUEELLA SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN 2 KOHDAN A ALAKOHTA JA 21 ARTIKLA) (SEUT- SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 21 artiklan nojalla unionin kansalaisilla on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. 18 Unionin tuomioistuimen tuomio 2.3.2010, Rottmann, C-135/08, ECLI:EU:C:2010:104. http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-14-18_en.htm 20 Unionin tuomioistuimen tuomio 10.10.2013, Alopka ym., C-86/12, ECLI:EU:C:2013:645. 19 5 Useimmat kansalaiset pitävät tätä oikeutta yhtenä EU:n kansalaisuuden päähyödyistä. 21 Eurooppalaisten ehdoton enemmistö kaikissa EU:n jäsenvaltioissa katsoo, että oikeus liikkua vapaasti EU:n sisällä on heidän maansa talouden kannalta kaiken kaikkiaan hyödyllistä. 22 Vuonna 2015 yli 15 miljoonaa EU:n kansalaista asui tai työskenteli muussa EU-maassa kuin kansalaisuusmaassaan. Paljon useampi EU:n kansalainen kävi tilapäisesti muissa jäsenvaltioissa lomalla tai vierailulla ystävien tai sukulaisten luona taikka liikematkalla. Tarkastelujakson aikana komissio käsitteli 613 kansalaisten valitusta, 309 kirjettä tai yksittäistä kyselyä, 75 kysymystä ja 46 Euroopan parlamentista toimitettua vetoomusta, jotka koskivat vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämistä. Monien aiheena oli unionin kansalaisten perheenjäsenten oikeus saapua EU:hun ja oleskella siellä, jos perheenjäsenet olivat EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia (viisumien ja oleskelukorttien myöntämisen edellytykset ja lisämuodollisuudet). Samoin monien aiheena olivat edellytykset, joilla EU:n kansalaiset voivat käyttää oikeuttaan liikkua vapaasti. Liikkuvat EU:n kansalaiset, joiden kohdalla EU:n oikeutta on sovellettu virheellisesti, voivat saada apua SOLVIT-verkostosta 23, joka on perustettu reagoimaan nopeasti ja etsimään kansallisen tason ratkaisuja. Vuosina 2013–2015 SOLVIT käsitteli 979 henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa tapausta. 24 EU:n kansalaiset voivat myös käyttää komission Europe Direct (EDCC) -portaalia 25, jolta saa yleisiä tietoja EU:sta ja neuvoja unionin kansalaisten oikeuksista. Tarkastelujakson aikana EDCC:n kautta vastaanotettiin yhteensä 14 549 henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa tiedustelua. 5.2. Oikeuskäytännön kehitys Unionin tuomioistuin on tulkinnut vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeutta useassa tuoreessa tuomiossa. Se on etenkin selventänyt edelleen sitä, miten oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen sovelletaan tiettyihin tapauksiin, jotka koskevat työvoimaan kuulumattomia EU:n kansalaisia, työtä etsiviä EU:n kansalaisia ja EU:n kansalaisten perheenjäseniä, jotka eivät ole EU:n kansalaisia. 5.2.1 Työvoimaan kuulumattomien EU:n kansalaisten oikeus saada etuuksia ja/tai sosiaaliavustuksia Unionin tuomioistuin totesi asiassa Brey 26 antamassaan tuomiossa, ettei EU:n oikeus ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaisesti työvoimaan kuulumattoman EU:n kansalaisen on sosiaaliavustuksia saadakseen täytettävä vapaata liikkuvuutta koskevassa 21 Eurobarometri-tutkimus 83, toukokuu 2015: 57 prosenttia vastanneista. EU:n kansalaisuutta koskeva Flash-Eurobarometri 430, lokakuu 2015: 71 prosenttia vastanneista. 23 Kaikkien EU- ja ETA-maiden kansalliset viranomaiset tarjoavat SOLVIT-verkoston palveluja. Kansalliset SOLVIT-keskukset käsittelevät kansalaisten valituksia ja tekevät yhteistyötä sähköisen tietokannan kautta. Niiden tarkoituksena on auttaa ratkaisemaan kansalaisten ongelmia maksutta tuomioistuinten ulkopuolella. 24 http://ec.europa.eu/internal_market/scoreboard/performance_by_governance_tool/solvit/index_en.htm 25 https://europa.eu/european-union/contact_fi 26 Unionin tuomioistuimen tuomio 19.9.2013, Brey, C-140/12, ECLI:EU:C:2013:565. 22 6 direktiivissä 27 vahvistetut vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleskelun ehdot. Direktiivissä kuitenkin edellytetään, että jäsenvaltiot osoittavat jonkinasteista taloudellista solidaarisuutta etenkin silloin, kun kyse on väliaikaisista vaikeuksista, eivätkä epää automaattisesti sosiaaliavustuksia EU:n kansalaisilta, joilla on väliaikaisia vaikeuksia oleskellessaan laillisesti toisessa jäsenvaltiossa. Vastaanottavan jäsenvaltion on otettava huomioon kyseisen tapauksen kaikki olosuhteet arvioidessaan, aiheutuuko kyseisestä EU:n kansalaisesta, joka ei ole taloudellisesti aktiivinen, kohtuutonta rasitusta jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle. Asiassa Dano 28 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin tarkasteli tapausta, jossa EU:n kansalainen ei ollut taloudellisesti aktiivinen eikä vastaanottavan jäsenvaltion alueelle saapuessaan täyttänyt vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä vahvistettuja ehtoja (riittävät varat) oleskeluoikeuden saamiseksi. Tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka nojalla kyseisessä tilanteessa olevilta muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta evätään erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet, jotka ovat sosiaaliavustuksia, on EU:n oikeuden mukainen. Sen arvioimiseksi, täyttääkö EU:n kansalainen, joka ei ole taloudellisesti aktiivinen, riittäviä varoja koskevan edellytyksen, hänen taloudellinen tilanteensa on tutkittava konkreettisesti ottamatta huomioon haettuja sosiaalietuuksia. 5.2.2 Työnhakijoiden oikeus sosiaaliavustuksiin Asiassa Alimanovic 29 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltion kansalainen, joka työskentelee toisessa jäsenvaltiossa alle vuoden ja hakee sen jälkeen työtä seuraavien kuuden kuukauden ajan sitä kuitenkaan löytämättä, säilyttää työntekijän aseman vähintään kuuden kuukauden ajan. Häntä on tänä aikana kohdeltava tasavertaisesti, ja hänellä on oikeus sosiaaliavustuksiin. Tämän ajanjakson jälkeen vastaanottava jäsenvaltio voi evätä tällaiset etuudet ilman henkilökohtaisen tilanteen arviointia. Asiassa García-Nieto 30 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että työtä hakevilta muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta voidaan evätä sosiaaliavustukset ensimmäisten kolmen työnhakukuukauden aikana ilman yksilöllistä tarkastelua, elleivät he ole työskennelleet aikaisemmin vastaanottavassa jäsenvaltiossa (ensimmäistä työpaikkaa hakevat). 5.2.3 EU:n kansalaisten perheenjäsenten oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jos perheenjäsenet ovat EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia Unionin tuomioistuin on selventänyt sellaisten kolmansien maiden kansalaisten oleskeluoikeutta vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jotka ovat EU:n kansalaisten perheenjäseniä. Asiassa Alokpa 31 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että kolmannen maan kansalaisilla, jotka ovat alaikäisen unionin kansalaisen tosiasiallisia huoltajia, on oikeus 27 Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY (vapaata liikkuvuutta koskeva direktiivi) 7 artiklan 1 kohdan b alakohta. 28 Unionin tuomioistuimen tuomio 11.11.2014, Dano, C-333/13, ECLI:EU:C:2014:2358, 78–79 kohta. 29 Unionin tuomioistuimen tuomio 15.9.2015, Alimanovic, C-67/14, ECLI:EU:C:2015:597. 30 Unionin tuomioistuimen tuomio 25.2.2016, García-Nieto ym., C-299/14, ECLI:EU:C:2016:114. 31 Unionin tuomioistuimen tuomio 10.10.2013, Alopka ym., C-86/12, ECLI:EU:C:2013:645. 7 oleskella lapsensa kanssa vastaanottavassa jäsenvaltiossa SEUT-sopimuksen 21 artiklan nojalla, jos mainittu unionin kansalainen täyttää vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä vahvistetut ehdot. Asiassa McCarthy 32 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, ettei jäsenvaltio voi vaatia EU:n kansalaisen perheenjäsentä, joka on EU:n ulkopuolisen maan kansalainen ja jolla on jonkin toisen jäsenvaltion myöntämä oleskelukortti 33, hankkimaan maahantuloviisumia etukäteen. 5.2.4 EU:n kansalaisen perheenjäsenten oleskeluoikeus kyseisen EU:n kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiossa, jos perheenjäsenet ovat EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia Unionin tuomioistuin on edelleen selventänyt edellytyksiä, joilla EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia olevilla EU:n kansalaisten perheenjäsenillä voi olla johdettu oleskeluoikeus EU:n kansalaisten kansalaisuusjäsenvaltioissa, kun kyseiset EU:n kansalaiset palaavat sinne perheenjäsentensä kanssa käytettyään aidosti ja tosiasiallisesti oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Asiassa S ja G 34 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että EU:n kansalaiset, jotka asuvat kansalaisuusjäsenvaltiossaan mutta käyvät säännöllisesti toisessa jäsenvaltiossa työnsä vuoksi, kuuluvat SEUT-sopimuksen 45 artiklan soveltamisalaan ja käyttävät näin ollen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeuttaan. Unionin kansalaisen perheenjäsenellä, joka on kolmannen valtion kansalainen, on johdettu oleskeluoikeus kyseisen unionin kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiossa, kun unionin kansalainen asuu viimeksi mainitussa valtiossa mutta käy säännöllisesti toisessa jäsenvaltiossa työnsä vuoksi, jos tällaisen oleskeluoikeuden epääminen tekisi työntekijän vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden tosiasiallisesta käytöstä vähemmän houkuttelevaa. Asiassa O ja B 35 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että jos kansalainen käyttää SEUT-sopimuksen 21 artiklan mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, hänen ”tosiasiallinen oleskelunsa” vastaanottavassa jäsenvaltiossa synnyttää hänen palatessaan (SEUT-sopimuksen 21 artiklan perusteella) johdetun oleskeluoikeuden kolmannen valtion kansalaiselle, jonka kanssa hän on viettänyt perhe-elämää. Kyseessä on periaatteessa tilanne, jossa EU:n kansalainen ja hänen EU:n ulkopuolisen maan kansalaisuutta oleva perheenjäsenensä ovat asuneet vastaanottavassa jäsenvaltiossa vähintään kolme kuukautta vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä 36 säädettyjen edellytysten mukaisesti ja näin tehdessään aloittaneet perhe-elämänsä tai lujittaneet sitä kyseisessä maassa. 32 Unionin tuomioistuimen tuomio 18.12.2014, McCarthy, C-202/13, ECLI:EU:C:2014:2450. Oleskelukortin ansiosta kyseinen henkilö täyttää vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä vahvistetut edellytykset. 34 Unionin tuomioistuimen tuomio 12.3.2014, S ja G, C-457/12, ECLI:EU:C:2014:136. 35 Unionin tuomioistuimen tuomio 12.3.2014, O ja B, C-456/12, ECLI:EU:C:2014:135. 36 Vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin 7 tai 16 artikla. 33 8 5.2.5 EU:n kansalaisten entisten perheenjäsenten oleskeluoikeus Unionin tuomioistuin on myös käsitellyt tapauksia, joissa EU:n kansalainen on eronnut EU:n ulkopuolisen maan kansalaisuutta olevasta puolisostaan ja joissa puolisot olivat asuneet jossakin jäsenvaltiossa. Asiassa Singh 37 EU:n kansalainen poistui ennen avioeromenettelyn vireillepanoa vastaanottavasta jäsenvaltiosta, jonne hänen puolisonsa, kolmannen maan kansalainen, jäi. Unionin tuomioistuin katsoi, että kyseinen kolmannen maan kansalainen voi säilyttää oleskeluoikeutensa vain, jos oleskeluoikeus oli voimassa jo ennen avioeromenettelyn vireillepanoa. Tämä tulkinta vahvistettiin asiassa NA 38 annetussa tuomiossa. 5.2.6 Kieltäytyminen tunnustamasta liikkuvien EU:n kansalaisten nimiä Asiassa Bogendorff von Wolffersdorff 39 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että kun Saksan viranomaiset kieltäytyivät tunnustamasta Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kaksoiskansalaisen vapaasti valitsemia ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa laillisesti saatuja etunimiä sekä sukunimeä, joka sisälsi useita aateluutta osoittavia osatekijöitä, ne rajoittivat kyseisen henkilön oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti EU:ssa. Unionin tuomioistuin kuitenkin katsoi, että rajoitus voi olla kyseisessä asiayhteydessä oikeutettu yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä, jos se on asianmukainen ja tarpeen oikeudellisen yhdenvertaisuuden periaatteen noudattamisen takaamiseksi (Saksassa). Unionin tuomioistuin antoi kansalliselle tuomioistuimelle yksityiskohtaista ohjausta siitä, miten tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja on arvioitava. 5.3. Komission toimet 5.3.1 Tuki jäsenvaltioille ja kansalaisille Komissio on kehittänyt useita välineitä, joilla voidaan tiedottaa kansalaisille ja kansallisille viranomaisille oikeudesta vapaaseen liikkuvuuteen ja tämän oikeuden asianmukaisesta soveltamisesta. Se aikoo etenkin ottaa käyttöön sähköisen oppimisvälineen 40, jonka avulla EU:n kansalaisuuteen liittyviä asioita käsittelevien kansallisten viranomaisten on helpompi ymmärtää ja soveltaa vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä. Komissio hyväksyi vuonna 2014 tiedonannon Tukea kansallisille viranomaisille vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden väärinkäytön torjuntaan 41 sekä käsikirjan EU:n kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten välisten epäiltyjen lumeavioliittojen vastaisista toimista EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevan unionin lainsäädännön yhteydessä 42. Käsikirjan päätarkoituksena on auttaa kansallisia viranomaisia torjumaan vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden mahdollista väärinkäyttöä. 37 Unionin tuomioistuimen tuomio 16.7.2015, Singh, C-218/14, ECLI:EU:C:2015:476. Unionin tuomioistuimen tuomio 30.6.2016, Secretary of State for the Home Department v. NA, C-115/15, ECLI:EU:C:2016:487. 39 Unionin tuomioistuimen tuomio 2.6.2016, Bogendorff von Wolffersdorff, C-438/14, ECLI:EU:C:2016:401. 40 Väline tulee käyttöön kaikilla virallisilla kielillä. Kansalliset viranomaiset voivat myös lisätä siihen tietoja, joita ne pitävät omien kansallisten sääntöjensä kannalta olennaisina. 41 COM(2014) 604 final. 42 SWD(2014) 284 final. 38 9 Komissio on myös jatkanut työtään henkilöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevään asiantuntijaryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa. Tarkoituksena on kartoittaa ongelmia ja selventää tulkintakysymyksiä, jotka koskevat EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä, sekä jakaa tietoa väärinkäytöksistä ja petoksista ja tiedottaa parhaista käytännöistä. Vuosina 2013 ja 2014 arvioitiin kahdessa selvityksessä 43, miten vapaata liikkuvuutta koskevia EU:n sääntöjä sovelletaan käytännössä ja mitä vaikutuksia niillä on paikallisesti. Helmikuussa 2014 järjestettiin konferenssi, jossa keskusteltiin EU:n sisäisen liikkuvuuden paikallisista vaikutuksista ja vaihdettiin parhaita käytäntöjä. 44 Komissio hyväksyi marraskuussa 2013 tiedonannon EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä vapaa liikkuvuus: viisi merkityksellistä toimenpidettä 45. Tiedonannossa selkeytetään vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia sekä esitetään unionin lainsäädäntöön perustuvia edellytyksiä ja rajoituksia. Lisäksi tiedonannossa pyritään löytämään ratkaisuja muutamien jäsenvaltioiden mainitsemiin ongelmiin. Kyseisten viiden toimenpiteen tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita soveltamaan täysimääräisesti EU:n lainsäädäntöä ja välineitä, muun muassa hyödyntämään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja. Vuonna 2013 ilmestyi komission julkaisu Oikeus liikkua ja asua vapaasti Euroopassa – opas EU:n kansalaisten oikeuksista 46. Opas sisältää helppotajuisesti esitettyä tietoa vapaasta liikkuvuudesta. 5.3.2 Vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden soveltaminen Komissio varmisti edelleen aktiivisesti, että kaikki jäsenvaltiot saattavat vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Se havaitsi ja otti esiin joukon ongelmia, joista selvän valtaosan jäsenvaltiot selvittivät tai ratkaisivat muuttamalla tai sitoutumalla muuttamaan lainsäädäntöään. Vuoden 2013 loppuun mennessä komissio oli saattanut päätökseen rikkomusmenettelyt neljää jäsenvaltiota 47 vastaan. Vuosina 2014 ja 2015 viisi muuta jäsenvaltiota 48 hyväksyi uutta lainsäädäntöä. Komissio jatkaa vuoropuhelua niiden kanssa sen varmistamiseksi, että ratkaistavana oleviin ongelmiin puututaan asianmukaisesti. 43 Evaluation of EU rules on free movement of EU citizens and their family members and their practical implementation (EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä vapaata liikkuvuutta koskevien EU:n sääntöjen ja näiden sääntöjen käytännön täytäntöönpanon arviointi) (lokakuu 2013), http://ec.europa.eu/justice/citizen/document/files/evaluation_of_eu_rules_on_free_movement-final_report.pdf; ja Evaluation of the impact of the free movement of EU citizens at local level (EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden paikallisen tason vaikutusten arviointi) (tammikuu 2014), http://ec.europa.eu/justice/citizen/files/dg_just_eva_free_mov_final_report_27.01.14.pdf 44 http://ec.europa.eu/justice/events/intra-eu-mobility-2014/ 45 COM(2013) 837 final. 46 http://ec.europa.eu/justice/citizen/document/files/guide-free-mo-2013_fi.pdf 47 Espanja, Italia, Kypros ja Malta. 48 Belgia, Puola, Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta. 10 Rikkomusmenettelyt koskivat pääasiassa unionin kansalaisten perheenjäsenten, mukaan lukien samaa sukupuolta olevien puolisoiden tai kumppanien, maahantulo- ja oleskeluoikeutta, jos perheenjäsenet, puolisot ja kumppanit olivat EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia. 49 Menettelyissä oli kyse etenkin tällaisille perheenjäsenille myönnettävien viisumien ja oleskelukorttien myöntämisehdoista sekä aineellisista ja menettelyllisistä takeista, joilla estettiin EU:n kansalaisten karkottaminen. Komissio jatkoi työtään EU:n kansalaisten syrjimättömyyttä koskevien oikeuksien takaamiseksi ja vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseksi tapauksissa, jotka koskivat yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti saatujen tai muutettujen henkilönimien tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa. Belgiassa hyväksyttiin vuonna 2014 uusi laki, jolla muutettiin maan siviililakia komission esille ottamien seikkojen perusteella. Muutoksen ansiosta vanhemmat voivat antaa vastasyntyneelle tai adoptoidulle lapselleen isän tai äidin sukunimen tai molempien sukunimet. Komissio jatkaa vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanon seurantaa ja pyrkii ratkaisemaan jäljellä olevat ongelmat yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa. 5.3.3 Muut komission toimet tai aloitteet vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämisen helpottamiseksi 50 a) Yleisten asiakirjojen vapaan liikkuvuuden helpottaminen Eurooppalaiset, jotka asuvat toisessa EU-maassa tai haluavat vain käyttää jotakin oikeuttaan tai täyttää jonkin velvoitteen jossakin toisessa EU-maassa, voivat joutua esittämään yleisen asiakirjan. Vuonna 2016 hyväksyttiin komission vuonna 2013 esittämään ehdotukseen 51 perustuva asetus (EU) 2016/1191 kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen yleisten asiakirjojen esittämistä Euroopan unionissa koskevia vaatimuksia. b) Kansainvälisten perheiden elämän helpottaminen Perintöasetuksella 52, joka hyväksyttiin vuonna 2012 ja jota on sovellettu 17. elokuuta 2015 alkaen, yksinkertaistettiin kansainvälisiä perintöasioita (eli perintöasioita, joihin liittyy rajat ylittäviä tekijöitä: perittävä esimerkiksi asui muussa kuin alkuperämaassaan, hänellä oli omaisuutta useissa maissa tai hänen perillisensä asuvat toisessa maassa kuin hän itse). Asetuksessa määritetään perintöasian käsittelystä vastaava jäsenvaltio, sovellettava kansallinen laki ja täytäntöönpanojärjestelmä sekä vaadittava todistusaineisto kaikkialla Euroopan unionissa ja säädetään eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta. Komissio 49 Ks. myös EU:n perusoikeuskirjan soveltamista koskeva vuosikertomus. Kaikki tässä kohdassa käsitellyt toimet eivät liity SEUT-sopimuksen toisen osan määräysten soveltamiseen. Ne kuitenkin mainitaan, sillä niillä helpotetaan vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttöä. 51 COM(2013) 228 final. 52 Asetus (EU) N:o 650/2012 toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta, EUVL L 201, 27.7.2012, s. 107–134. 50 11 hyväksyi vuonna 2014 perintöasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 53, jossa vahvistetaan useita lomakkeita, etenkin eurooppalainen perintötodistus. Avio- ja asumuseroa koskevaa asetusta 54, jossa määritetään, minkä maan sääntöjä sovelletaan kansainväliseen avio- tai asumuseroon, sovelletaan nyt 16 jäsenvaltiossa. Asetus hyväksyttiin 14 jäsenvaltion tiiviimmällä yhteistyöllä vuonna 2010. 55 Liettua 56 on osallistunut yhteistyöhön vuodesta 2014 ja Kreikka 57 vuodesta 2015. Näissä 16 jäsenvaltiossa asuvat kansalaiset voivat valita, sovelletaanko heidän avio- tai asumuseroonsa sen maan lakia, jossa heidän asuinpaikkansa sijaitsee tai jossa heidän viimeinen yhteinen asuinpaikkansa sijaitsi, jommankumman puolison kansalaisuusvaltion lakia vai sen maan lakia, jossa avio- tai asumuseromenettely käsitellään. Komissio hyväksyi vuonna 2014 arviointikertomuksen avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevista asioista annetun niin kutsutun Bryssel IIa -asetuksen 58 soveltamisesta. Asetusta oli tuolloin sovellettu jo lähes 10 vuotta. Komissio ehdotti arviointikertomuksen perusteella 30. kesäkuuta 2016 Bryssel IIa -asetuksen muuttamista. Ehdotuksessa parannetaan EU:n sääntöjä lapsien suojelemiseksi rajat ylittävissä, vanhempainvastuuta koskevissa riita-asioissa, jotka liittyvät huoltajuuteen, tapaamisoikeuteen ja lapsikaappauksiin. Ehdotettujen tarkistusten odotetaan vähentävän kustannuksia ja – sääntöjen selkeytyessä – tehostavan menettelyjä. 59 Komissio julkaisi myös kansalaisille ja oikeusalan ammattilaisille tarkoitetun ajantasaistetun käytännön oppaan asetuksen soveltamisesta 60. Asetuksessa määritetään, minkä jäsenvaltion tuomioistuinten olisi rajat ylittävässä tilanteessa käsiteltävä asiat, jotka liittyvät avio- tai asumuseroon tai avioliiton mitätöimiseen sekä vanhempainvastuuseen, kuten huoltajuuteen, tapaamisoikeuteen tai lapsikaappauksiin. Komissio lisäsi vuonna 2015 Euroopan oikeusportaaliin osion, jossa käsitellään rajat ylittävää perhesovittelua. Osion tarkoituksena on lisätä sovittelun käyttöä. a) Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käytön tehostaminen 53 Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1329/2014 toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 650/2012 tarkoitettujen lomakkeiden vahvistamisesta, EUVL L 359, 16.12.2014, s. 30–84. 54 Neuvoston asetus (EU) N:o 1259/2010 tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla, EUVL L 343, 29.12.2010, s. 10–16. 55 Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Latvia, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Romania, Saksa, Slovenia ja Unkari. 56 Komission päätös 2012/714/EU Liettuan osallistumisen vahvistamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön, EUVL L 323, 22.11.2012, s. 18 ja 19. 57 Komission päätös 2014/39/EU Kreikan osallistumisen vahvistamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön, EUVL L 23, 28.1.2014, s. 41 ja 42. 58 Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta, EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1–29. 59 http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-16-2359_en.htm 60 http://ec.europa.eu/justice/civil/files/brussels_ii_practice_guide_fi.pdf 12 Huhtikuussa 2014 hyväksyttiin työntekijöiden oikeuksien käyttämisen helpottamista koskeva direktiivi 61, joka perustui komission huhtikuussa 2013 antamaan ehdotukseen 62. Direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että yksi tai useampi kansallinen elin vastaa työnhakijoiden ja muiden EU:n liikkuvien työntekijöiden tukemisesta ja avustamisesta oikeuksien täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa. Jäsenvaltiot voivat myös laajentaa näiden elinten toimivaltaa niin, että se kattaa kaikki oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävät EU:n kansalaiset. Direktiivin tavoitteena on myös parantaa liikkuvien työntekijöiden oikeuksia koskevan kattavan ja ajantasaisen tiedon saatavuutta kansallisella ja EU:n tasolla. Huhtikuussa 2014 hyväksyttiin myös lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamista koskeva direktiivi 63. Tämä oli tärkeä askel vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeuttaan käyttävien henkilöiden lisäeläkeoikeuksien säilyttämisessä. Komission ehdotukseen 64 perustuva uusi Eures-asetus 65 hyväksyttiin huhtikuussa 2016. Sen tarkoituksena on varmistaa, että avoimet työpaikat, työhakemukset ja ansioluettelot ovat helposti työntekijöiden ja työnantajien saatavilla (Eures-portaali) ja että tarjolla on selkeää tietoa siitä, mistä ja miten voi löytää työtä muista EU-maista, sekä työnhakuun liittyviä tukipalveluja. Tavoitteena on myös parantaa jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa työvoimavajeista ja -ylitarjonnasta, jotta työnhakijat ja työpaikat saatetaan EU:n sisällä tehokkaammin yhteen. Direktiivissä 66, joka koskee työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin täytäntöönpanoa, säädetään uusista ja vahvemmista välineistä sääntöjen kiertämisen, petosten ja väärinkäytön torjumiseksi ja seuraamusten määräämiseksi. Sillä puututaan joidenkin yritysten aiheuttamiin ongelmiin ja lisätään jäsenvaltioiden mahdollisuuksia valvoa työoloja ja sääntöjen täytäntöönpanoa. Komissio antoi 8. maaliskuuta 2016 ehdotuksen työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin muuttamisesta. 67 Ehdotuksen tarkoituksena on helpottaa palvelujen tarjoamista rajojen yli tasapuolisessa kilpailuympäristössä ja sellaisten työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, jotka työskentelevät yhdessä jäsenvaltiossa mutta jotka työnantaja lähettää tilapäisesti toiseen jäsenvaltioon, etenkin varmistamalla tasapuoliset palkkaehdot sekä lähettävien yritysten ja paikallisten yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Komission ehdotuksen 68 pohjalta perustettiin eurooppalainen foorumi 69 torjumaan pimeää työtä sen eri muodoissa sekä pimeään työhön liittyvää väärin ilmoitettua työtä, kuten 61 Direktiivi 2014/54/EU työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien harjoittamista helpottavista toimenpiteistä, EUVL L 128, 30.4.2014, s. 8–14. 62 COM(2013) 236 final.. 63 Direktiivi 2014/50/EU jäsenvaltioiden välisen työntekijöiden liikkuvuuden edistämistä lisäeläkeoikeuksien hankkimista ja säilyttämistä parantamalla koskevista vähimmäisvaatimuksista, EUVL L 128, 30.4.2014, s. 1–7. 64 COM(2014) 6 final. 65 Asetus (EU) 2016/589 työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta, EUVL L 107, 22.4.2016, s. 1–28. 66 Direktiivi 2014/67/EU palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta, EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11–31. 67 COM(2016) 128 final. 68 COM(2014) 221 final. 13 näennäisyrittäjyyttä. Foorumi aloitti toimintansa 27. toukokuuta 2016. Sen toimintaan voivat kuulua yhteisten määritelmien ja käsitteiden kehittäminen, näyttöön perustuvien hyvien käytäntöjen vaihto, keskinäinen oppiminen, henkilöstövaihdot ja yhteiset tarkastukset rajat ylittävällä tasolla. 6. ÄÄNIOIKEUS 6.1. Johdanto JA VAALIKELPOISUUS KUNNALLISVAALEISSA JA PARLAMENTIN VAALEISSA (SEUT-SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN B ALAKOHTA JA 22 ARTIKLA) EUROOPAN 2 KOHDAN SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 22 artiklan mukaisesti jokaisella unionin kansalaisella, joka asuu jäsenvaltiossa olematta kyseisen jäsenvaltion kansalainen, on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, samoin edellytyksin kuin tämän valtion kansalaisilla. Komissio vastasi 32 valitukseen, 71 kirjeeseen tai yksittäiseen tiedusteluun, 58 kysymykseen ja 13:een Euroopan parlamentista toimitettuun vetoomukseen, jotka koskivat tätä aihetta ja liittyivät pääasiassa äänioikeuden pidättämiseen ja vammaisten henkilöiden vaalioikeuksiin. Äänioikeuden pidättämisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että joissakin jäsenvaltioissa kansalaiset menettävät äänioikeutensa kotimaansa parlamenttivaaleissa asuttuaan tietyn ajan ulkomailla, vaikkapa toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Tämän seurauksena näillä unionin kansalaisilla ei ole äänioikeutta minkään maan kansallisissa parlamenttivaaleissa: ei omassa kotimaassaan eikä asuinjäsenvaltiossaan. 6.2. Oikeuskäytännön kehitys Asiassa Delvigne 70 unionin tuomioistuinta pyydettiin tutkimaan, onko vastoin EU:n oikeutta, että törkeästä rikoksesta tuomittu Ranskan kansalainen menettää pysyvästi äänioikeutensa Euroopan parlamentin vaaleissa. Tuomio perustui aikaisempaan oikeuskäytäntöön, etenkin asiassa Eman ja Sevinger 71 annettuun tuomioon, jossa vahvistettiin, että jäsenvaltiot määrittävät äänioikeuden mutta niiden on tässä noudatettava EU:n oikeutta ja EU:n oikeuden yleisiä periaatteita. Unionin tuomioistuin selitti, että Euroopan parlamentin vaalien toimittamista sääntelevien kansallisten sääntöjen on oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisia, mukaan lukien sen 39 artiklan 2 kohta. Tässä säännöksessä taataan EU:n kansalaisten oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa. Unionin tuomioistuin katsoi, että kyseisessä tapauksessa kansalaisluottamuksen menettäminen oli suhteellisuusperiaatteen mukaista ja siten sallittua, kun otetaan huomioon kyseisen henkilön rikoksen vakavuus ja se, että Ranskan lainsäädännön mukaisesti kansalaiset voivat hakea äänioikeutensa palauttamista. 69 Päätös (EU) 2016/344 pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta, EUVL L 65, 11.3.2016, s. 12–20. 70 Unionin tuomioistuimen tuomio 6.10.2015, Delvigne, C-650/13, ECLI:EU:C:2015:648. 71 Unionin tuomioistuimen tuomio 12.9.2006, Eman ja Sevinger, C-300/04, ECLI:EU:C:2006:545. 14 6.3. Kehitys äänioikeuden alalla ja komission toimet Tarkastelujakson aikana toteutettiin merkittäviä parannuksia, jotka koskivat äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa. 6.3.1 Komission puheenjohtajan kärkiehdokasjärjestelmän puuttuminen äänioikeuden pidättämisen seurauksiin edistäminen sekä Komissio antoi 12. maaliskuuta 2013 suosituksen Euroopan parlamentin vaalimenettelyn demokraattisuuden ja tehokkuuden lisäämisestä. 72 Suosituksen taustalla oli Lissabonin sopimus, jossa vahvistettiin parlamentin roolia suhteessa komissioon. 73 Suosituksessa kehotettiin Euroopan tason poliittisia puolueita nimeämään ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi. Kaksi kuukautta ennen vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleja komissio antoi suosituksen täytäntöönpanoa koskevan alustavan kertomuksen 74. Siinä kerrattiin suositus, jonka mukaan Euroopan tason ja kansallisten poliittisten puolueiden olisi ennen vaaleja ilmoitettava, ketä Euroopan komission puheenjohtajaehdokasta ne tukevat, ja annettava tietoa ehdokkaansa ohjelmasta. Kertomuksessa todettiin myös, että kuusi Euroopan tason poliittista puoluetta oli noudattanut suositusta. Komissio jatkoi samanaikaisesti työtään vaalioikeuksia käsittelevään asiantuntijaryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien sujuvuuden varmistamiseksi etenkin pyrkimällä estämään EU:n kansalaisten kaksinkertainen äänestäminen vaihtamalla tietoja ja kehittämällä tietoteknisiä välineitä. Vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleja koskevassa kertomuksessa 75 korostettiin, että suora yhteys vaalien tuloksen ja komission puheenjohtajan valinnan välillä auttoi myös vahvistamaan komission demokraattista legitiimiyttä. Euroopan parlamentti ehdotti 11. marraskuuta 2015 lainsäädäntöaloitetta 76, jonka mukaan kärkiehdokasjärjestelmästä (Spitzenkandidaten) tehtäisiin kiinteä osa Euroopan unionin vaalilainsäädäntöä. Komissio hyväksyi tammikuussa 2014 suosituksen puuttumisesta seurauksiin, jotka johtuivat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneiden unionin kansalaisten äänioikeuden pidättämisestä. 77 72 Suositus 2013/142/EU Euroopan parlamentin vaalimenettelyn demokraattisuuden ja tehokkuuden lisäämisestä, EUVL L 79, 21.3.2013, s. 29–32. 73 SEU-sopimuksen 17 artiklan 7 kohdassa määrätään, että parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston ehdotuksen perusteella. Eurooppa-neuvoston on otettava huomioon Euroopan parlamentin vaalien tulokset. 74 COM(2014) 196 final. 75 COM(2015) 206 final. 76 Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. marraskuuta 2015 Euroopan unionin vaalilain uudistuksesta (P8_TA(2015)0395 – 2015/2035(INL)). 77 Komissio seuraa alalla tapahtuvaa kehitystä. Joissakin jäsenvaltioissa keskustelu on käynnissä. 15 6.3.2 Äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen liittyvien ongelmien käsittely Koska komissio haluaa varmistaa, että muualta tulleilla EU:n kansalaisilla on oikeus perustaa poliittisia puolueita vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai liittyä niihin, se jatkoi rikkomusmenettelyjä seitsemää sellaista jäsenvaltiota vastaan, joissa tällaista oikeutta ei ole. Kolmessa tapauksessa menettely saatiin päätökseen jäsenvaltioiden toimitettua riittävät selvitykset olemassa olevasta lainsäädännöstä 78 tai niiden hyväksyttyä uutta lainsäädäntöä 79. Rikkomusmenettely on yhä käynnissä neljää jäsenvaltiota 80 vastaan. 7. OIKEUS SAADA DIPLOMAATTI- JA KONSULIVIRANOMAISILTA SUOJELUA SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN 2 KOHDAN C ALAKOHTA JA 23 ARTIKLA) 7.1. Johdanto (SEUT- SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 23 artiklan mukaisesti unionin kansalaisilla on oikeus saada kolmannen maan alueella, jossa kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolla ei ole edustusta, suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaattija konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla. EU:n kansalaiset eivät ole yhtä tietoisia tästä oikeudesta kuin muista unionin kansalaisuuteen liittyvistä oikeuksista. 81 Tarkastelujakson aikana komissio vastasi neljään valitukseen, kymmeneen kirjeeseen tai yksittäiseen tiedusteluun sekä kolmeen Euroopan parlamentin kysymykseen, jotka koskivat tätä aihetta. Ne koskivat tilapäisten matkustusasiakirjojen myöntämistä kotiinpaluuta varten tai sitä, että konsuliviranomainen ei antanut suojelua tai sen antama suojelu oli syrjivää. 7.2. Kehitys konsuliviranomaisten antaman suojelun alalla Neuvosto hyväksyi vuonna 2015 edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamista koskevan direktiivin 82, jossa vahvistetaan jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten yhteistyötä ja yhteensovittamista koskevat selkeät ja oikeudellisesti sitovat säännöt. Direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että edustusta vailla olevat EU:n kansalaiset voivat saada kolmansissa maissa syrjimätöntä suojelua muilta jäsenvaltioilta. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 1. toukokuuta 2018. Komissio perusti vuonna 2015 konsuliviranomaisten antamaa suojelua käsittelevän asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on keskustella SEUT-sopimuksen 23 artiklan ja kyseisen direktiivin täytäntöönpanosta sekä vaihtaa parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kesken. 78 Kreikka. Espanja ja Slovakia. 80 Latvia, Liettua, Puola ja Tšekki. 81 EU:n kansalaisuutta koskeva Flash-Eurobarometri 430. 82 Neuvoston direktiivi (EU) 2015/637, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2015, yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi ja päätöksen 95/553/EY kumoamisesta, EUVL L 106, 24.4.2015, s. 1–13. 79 16 EU:n ja kolmansien maiden välillä neuvoteltiin useita kahdenvälisiä sopimuksia 83, joihin sisältyi konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskeva suostumuslauseke, jotta edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten oikeus syrjimättömään konsuliviranomaisten antamaan suojeluun toteutuisi täysimääräisesti. 8. OIKEUS VEDOTA EUROOPAN PARLAMENTTIIN JA KÄÄNTYÄ OIKEUSASIAMIEHEN PUOLEEN (SEUT-SOPIMUKSEN 20 ARTIKLAN D ALAKOHTA JA 24 ARTIKLAN TOINEN, KOLMAS JA NELJÄS KOHTA) 8.1. Johdanto EUROOPAN 2 KOHDAN SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja 24 artiklan toisessa, kolmannessa ja neljännessä kohdassa määrätään muista EU:n kansalaisten oikeuksista, joiden mukaisesti heillä on oikeus kääntyä EU:n toimielinten puoleen, muun muassa vedota Euroopan parlamenttiin ja kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen. Jokaisella EU:n kansalaisella on oikeus kirjoittaa mille tahansa EU:n toimielimelle, elimelle, toimistolle tai virastolle jollakin EU:n virallisista kielistä 84 ja saada vastaus samalla kielellä 85. 8.2. Oikeus vedota Euroopan parlamenttiin SEUT-sopimuksen 24 artiklan toisen kohdan mukaisesti EU:n kansalaisilla on oikeus vedota Euroopan parlamenttiin jollakin perussopimusten kielellä unionin toiminnan alaan kuuluvissa, heitä koskevissa asioissa ja saada vastaus samalla kielellä. Vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta vastaanotti 779 vetoomusta. Vuonna 2015 se vastaanotti 1 400 vetoomusta, mikä oli vähemmän kuin vuonna 2014 (2 714 vetoomusta) ja vuonna 2013 (2 891 vetoomusta). Yleisimmät vetoomuksissa käsitellyt aihealueet olivat oikeudenkäyttö ja perusoikeudet, mukaan lukien unionin kansalaisuus ja vapaa liikkuvuus, joita seurasivat ympäristöön ja sisämarkkinoihin liittyvät asiat. Vuodesta 2014 lähtien on ollut käytössä vetoomusportaali 86, jonka kautta vetoomuksia on helppo esittää sähköisesti. Portaalissa kansalaiset voivat myös antaa sähköisesti tukensa avoimille vetoomuksille, jotka on hyväksytty käsiteltäviksi. Sähköisen menettelyn ansiosta vetoomusten määrä on pudonnut puoleen, koska vetoomukset seulotaan alustavasti suodattavilla kysymyksillä. 8.3. Oikeus kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen SEUT-sopimuksen 24 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti EU:n kansalaisilla on oikeus kääntyä EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja koskevia kansalaisten kanteluja käsittelevän Euroopan oikeusasiamiehen puoleen. Ongelmien aiheet vaihtelevat sopimusriidoista perusoikeuksien loukkauksiin, avoimuuden puutteeseen päätöksenteossa ja asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämiseen. 83 Muun muassa Afganistanin, Australian, Kanadan, Kuuban ja Uuden-Seelannin kanssa. Ks. SEU-sopimuksen 55 artiklan 1 kohta. 85 Tätä määräystä noudatetaan kaikissa unionin toimielimissä, elimissä, toimistoissa ja virastoissa niiden toiminnan mukaisesti. 86 https://petiport.secure.europarl.europa.eu/petitions/en/main 84 17 Tarkastelujakson aikana oikeusasiamiehen toimisto kirjasi 6 506 kantelua ja käynnisti kantelujen perusteella 953 tutkimusta. Kaikkina kolmena vuotena suurin osa kanteluista koski väitettyä avoimuuden puutetta. Oikeusasiamiehen ehdotusten noudattamisaste oli 80 prosenttia vuonna 2013 ja nousi 90 prosenttiin vuonna 2014. Oikeusasiamiehen toimisto auttoi yli 63 300:aa kansalaista kolmivuotisen tarkastelujakson aikana käynnistämällä tutkimuksia, vastaamalla tietopyyntöihin tai antamalla neuvoja vuorovaikutteisessa sähköisessä oppaassaan. Valitusten käsittely on perustyötä, jota täydennettiin vuosina 2013–2014 strategisilla omaaloitteisilla tutkimuksilla. Näissä tutkimuksissa tavoitteena on hyödyttää mahdollisimman monia kansalaisia., ja niissä tarkastellaan ongelmia, jotka eivät ole yksittäisiä vaan vaikuttavat systeemisiltä. Tutkimuksissa tarkasteltiin muun muassa eurooppalaisen kansalaisaloitteen toimivuutta (2013), avoimuutta transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevissa neuvotteluissa (2014) ja kolmikantaneuvottelujen avoimuutta (2015). 9. EUROOPPALAINEN KANSALAISALOITE (SEUT-SOPIMUKSEN SEU-SOPIMUKSEN 11 ARTIKLAN 4 KOHTA) 24 ARTIKLA, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 11 artiklan 4 kohdassa, jota on pantu täytäntöön asetuksella (EU) N:o 211/2011, säädetään, että vähintään miljoona kansalaista vähintään seitsemästä jäsenvaltiosta voi yhdessä kehottaa komissiota toimivaltuuksiensa rajoissa tekemään asianmukaisen ehdotuksen asioista, joissa kyseisten kansalaisten mielestä tarvitaan unionin säädöstä perussopimusten soveltamiseksi. Sen jälkeen, kun asetus (EU) N:o 211/2011 tuli voimaan, on tehty 36 aloitetta 87 erilaisista aiheista ja järjestäjät ovat keränneet noin kuusi miljoonaa tuenilmausta. Kolme aloitetta on onnistunut saamaan vaaditut miljoona allekirjoitusta: • ”Vesi ja sanitaatio ovat ihmisoikeus! Vesi kuuluu kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke!” -aloitteessa 88 vaaditaan lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on toteuttaa käytännössä ihmisten yleinen oikeus veteen ja puhtaanapitoon sekä edistää veden ja puhtaanapidon saatavuutta kaikille julkisena palveluna. Komissio antoi maaliskuussa 2014 tiedonannon 89, jossa se sitoutui vastaamaan järjestäjien pyyntöihin toteuttamalla useita toimenpiteitä. • ”Yksi meistä” -aloitteessa 90 EU:ta vaaditaan lopettamaan sellaisen tutkimuksen rahoittaminen, joka edellyttää ihmisalkioiden tuhoamista. Komissio katsoi 28. toukokuuta 2014 antamassaan tiedonannossa 91, että olemassa oleva EU:n lainsäädäntö on riittävä, ja ilmoitti, ettei se siksi aio antaa lainsäädäntöehdotusta. 87 Eurooppalaisten kansalaisaloitteiden virallinen rekisteri: http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/welcome Vesi ja sanitaatio ovat ihmisoikeus! Vesi kuuluu kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke! (eurooppalaisten kansalaisaloitteiden virallinen rekisteri); http://ec.europa.eu/citizensinitiative/public/initiatives/successful/details/2012/000003?lg=fi 89 COM(2014) 177 final. 90 Yksi meistä (eurooppalaisten kansalaisaloitteiden virallinen rekisteri); http://ec.europa.eu/citizensinitiative/public/initiatives/finalised/details/2012/000005/it 91 COM(2014) 355 final. 88 18 • ”Stop vivisection” -aloitteessa 92 vastustetaan eläinkokeita ja vaaditaan lainsäädäntöä, jolla kyseiset kokeet lopetetaan. Komissio hyväksyi 3. kesäkuuta 2015 tiedonannon 93, jossa se sitoutui toteuttamaan erilaisia toimia eläinkokeiden lopettamiseksi. Komissio arvioi asetuksen soveltamista ja hyväksyi 31. maaliskuuta 2015 kertomuksen 94, jossa todetaan eurooppalaisen kansalaisaloitteen olevan kaikilta osiltaan toiminnassa. Komissio myöntää, että kansalaisaloitteen toimivuutta voitaisiin parantaa: se voisi olla helppokäyttöisempi ja saavutettavampi. Komissio aikoo jatkaa kansalaisaloitteisiin liittyvien kysymysten seurantaa ja käsittelyä tehden läheistä yhteistyötä ja koordinoiden toimintaa eri sidosryhmien ja instituutioiden kanssa kansalaisaloitteen parantamiseksi. 92 Stop vivisection (”Ei eläinkokeille”) (eurooppalaisten kansalaisaloitteiden virallinen rekisteri); http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/initiatives/successful/details/2012/000007?lg=fi 93 C(2015) 3773 final. 94 COM(2015) 145 final. 19
© Copyright 2025