LEDARE PÄÄKIRJOITUS Oceanångarens kurs Valtamerihöyrylaivan kurssi I skrivande stund har stadsdirektörens budgetförslag förädlats till stadsstyrelsens budgetförslag och är på väg vidare till stadsfullTätä kirjoitettaessa on kaupunginjohtajan mäktige, där det behandlas i december. talousarvioehdotus jalostunut kaupunDet väsentliga med budgetförslaget är att ginhallituksen talousarvioehdotukseksi ja det, tillsammans med ekonomiplanen, konmatkalla kaupunginvaltuustoon, jossa se trollerat får till stånd ett läge där vi år 2014 käsitellään joulukuussa. inte mera behöver uppta nya lån i någon Olennaista talousarvioehdotuksessa on se, större utsträckning, givet att ekonomiplaettä yhdessä taloussuunnitelman kanssa se nen efterföljs. saa hallitusti aikaan tilanteen, jossa vuonna Ordet kontrollerat är viktigt i samman2014 ei tarvitse enää ottaa suuressa määrin hanget. Stadens organisation och serviceapuusia lainoja, mikäli taloussuunnitelmaa parat är som en stor oceanångare som inte noudatetaan. ändrar kurs över en natt. Försöker man ändSana hallitusti on tässä yhteydessä merra kurs för snabbt kan man köra på grund, kityksellinen. Kaupungin organisaatio ja dvs. driva upp okontrollerade kostnader på palvelukoneisto ovat kuin suuri valtameriannat håll. Detta gäller inom alla sektorer, höyrylaiva, joka ei muuta kurssiaan yhdesmen framförallt inom social- och hälsovårsä yössä. Jos kurssia pyritään muuttamaan den. liian nopeasti, saatetaan ajaa karille, ts. En av de viktigaste punkterna gällande synnyttää hallitsemattomia kustannuksia personalen gäller tryggheten. Staden plane- Mikael Jakobsson, Foto/Kuva: P. Salonen toisaalla. Tämä koskee kaikki toimialoja, mutta eritoten sosiaali- ja terveydenhuolrar inte vare sig uppsägningar eller permitteringar av fast anställd personal under 2012. Villkoret för detta toa. Henkilöstön kannalta eräs tärkeimmistä seikoista on työsuhär förstås att Finlands och Europas ekonomi inte störtdyker unteen turvallisuus. Kaupunki ei suunnittele vakinaisen henkilösder år 2012. Detta är en viktig princip. I att vända stadens ekonomi på rätt tön irtisanomisia eikä lomautuksia vuodeksi 2012. Ehtona on köl kommer allas insats att behövas. Den bästa experten på sitt tietenkin, ettei Suomen ja Euroopan talous syöksy aallonpohjaan arbete är personalen själv. Vi skall fortsättningsvis jobba enligt vuoden 2012 aikana. Tämä on tärkeä periaate. Kaikkien panosta tarvitaan kaupunprincipen om ständig förbättring. Till personalens hjälp kommer arbetsgivaren att erbjuda en serie verktyg under de följande åren. gin talouden tasapainoon saattamisessa. Henkilöstö itse on oman Att känna trygghet i sitt arbetsförhållande är viktigt. Endast työnsä paras asiantuntija. Työskentelemme edelleenkin jatkuvien personal som känner sig trygg kan på ett äkta och engagerat sätt parannusten periaatteella. Seuraavien vuosien aikana työnantaja tarjoaa henkilöstön avuksi erilaisia työvälineitä. delta i förändringar på arbetsplatsen. Det är ändå viktigt att inte förväxla en garanterad arbetsplats On tärkeää voida tuntea työsuhteensa turvatuksi. Vain olonsa med garanterade arbetsuppgifter. Vi vet att det både finns sekto- turvalliseksi tunteva henkilöstö kykenee osallistumaan ja paneurer som kommer att behöva mera personal i framtiden och sek- tumaan aidosti työpaikan muutoksiin. torer som klarar sig med något mindre personal i framtiden. Den Taattua työpaikkaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa taattuihin stora utmaningen utgörs av att skapa en intern arbetsmarknad työtehtäviin. Tiedetään, että jotkut toimialat tarvitsevat tulevaioch ett internt rotationssystem där människor kan byta arbets- suudessa lisää henkilöstöä ja jotkut selviytyvät hieman nykyistä uppgift utan att byta arbetsgivare. Arbetsgivaren kommer givet- vähemmällä henkilöstöllä. Suurena haasteena on luoda sisäiset vis att ge verktyg för detta i form av utbildning och fortbildning. työmarkkinat ja sisäinen kiertojärjestelmä, jossa työtehtäviä voiAtt få till stånd denna interna arbetsmarknad kommer att vara daan vaihtaa työnantajan vaihtumatta. Työnantaja luonnollisestikin tarjoaa tarvittavia välineitä koulutuksen ja täydennyskouen av de viktigaste uppgifterna under år 2012. Jag vill också ta tillfället i akt och önska alla anställda, pensio- lutuksen muodossa. närer och förtroendevalda med familjer en riktigt God Jul och ett Sisäisten työmarkkinoiden luominen tulee olemaan eräs tärFramgångsrikt Nytt År 2012. keimmistä tehtävistä vuonna 2012. Toivotan kaikille työntekijöille, eläkeläisille ja luottamushenkilöille perheineen Oikein Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2012. Mikael Jakobsson stadsdirektör Mikael Jakobsson kaupunginjohtaja STADEN/KAUPUNKI 2/2011 Utgivare/Julkaisija: Personalbyrån, Henkilöstötoimisto Pärm/Kansi: Pirjo Salonen Redaktörer/Toimittajat: Ulla Linder, Marjo Luokkala Gästredaktörer/Vierailevat toimittajat: Guy Björklund Foto/Kuvat: Pirjo Salonen, Guy Björklund, Marjo Luokkala, Gun Österbacka Översättningar/Käännökset: Susanna Melender, Monica Laggnäs -2- AKTUELLT - AJANKOHTAISTA - AKTUELLT - AJANKOHTAISTA FÖRETAGSHÄLSOVÅRDEN 1.1.2012 Från 1.1.2012 får alla staden Jakobstads anställda sin företagshälsovård från Työplus. Besöksadressen i Jakobstad blir Skolgatan 25-27. Työplus verksamhetspunkt i Jakobstad finns alltså i de nyrenoverade utrymmena i Strengbergsfastigheten. I Nykarleby fortsätter verksamheten i samma utrymmen som tidigare. Företagshälsovården för staden Jakobstads anställda fortsätter enligt samma plan, dvs. med samma förmåner som tidigare, även efter årsskiftet 2012 när Työplus blir ny samarbetspart. Kom ihåg att förnya dina mediciner i tid! Närmare uppgifter hittar du i de cirkulär som skickats till arbetsplatserna samt i artikeln här i personaltidningen. TYÖTERVEYSHUOLTO 1.1.2012 Kaikki työntekijät saavat työterveyshuoltonsa Työplussalta 1.1.2012 lukien. Pietarsaaren käyntiosoitteeksi tulee Koulukatu 25–27. Työplussan Pietarsaaren toimipaikka sijaitsee siis vastakunnostetuissa tiloissa Strengbergin kiinteistössä. Uudessakaarlepyyssä toiminta jatkuu entisissä tiloissa. Pietarsaaren kaupungin työntekijöiden työterveyshuolto jatkuu entisen suunnitelman mukaan, ts. edut ovat samat kuin ennenkin, myös vuodenvaihteen 2012 jälkeen, kun Työplussasta tulee uusi yhteistyökumppani. Muista uusia lääkemääräyksesi ajoissa! Lähempiä tietoja löydät työpaikoille lähetetyistä yleiskirjeistä sekä tässä henkilöstölehdessä olevasta artikkelista. Intranet förnyas Intranet uudistuu I december/januari öppnas en ny webbsida med intern information för personalen - intra. All intern information som idag finns på Staden Jakobstads hemsida samt i social- och hälsovårdsverkets portal flyttas till nya intra. Joulu-/tammikuussa avataan henkilöstölle uusi webbsivu sisäistä tietoa varten - intra. Kaikki sisäiset sivut Pietarsaaren kaupungin kotisivulta sekä sosiaali- ja terveysviraston portaalista siirretään uuteen intraan. Datastödperson Gun Österbacka Tietotukihenkilö Gun Österbacka -3- AKTUELLT - AJANKOHTAISTA - AKTUELLT - AJANKOHTAISTA Pietarsaaren kaupunki – savuton työpaikka Staden Jakobstad – en rökfri arbetsplats Henkilöstöjaosto on päättänyt 27.9.2011, että Pietarsaaren kaupunki on 1.1.2012 lukien savuton työpaikka. Personalsektionen har 27.9.2011 beslutat att staden Jakobstad från och med 1.1.2012 skall bli en rökfri arbetsplats. Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmän mukaan työpaikka on savuton, kun Enligt social- och hälsovårdsministeriets definition är en arbetsplats rökfri när ¨ man inte röker inomhus eller på utomhusområden som definieras i tobakslagen (skolor, daghem) ¨ det inte finns rökutrymmen inomhus på arbetsplatsen och eventuella rökutrymmen är placerade utomhus på ett mindre synligt ställe, tillräckligt långt från byggnaden så att tobaksrök inte kan tränga in i rökfria inomhusutrymmen ¨ tobaksrökning är förbjuden på arbetstid, med undantag av lagstadgade pauser, fastställda i kollektivavtal ¨ arbetsplatsens representations- och andra tillställningar är rökfria ¨ tobaksprodukter inte säljs på arbetsplatsen ¨ personal som röker uppmuntras att sluta röka och får stöd så att det kan lyckas ¨ man vid utannonsering av lediga arbetsplatser anger att arbetsplatsen är rökfri * ¨ tupakointi on kielletty työpaikan sisätiloissa ja tupakkalaissa määritellyillä ulkoalueilla (koulut, päiväkodit) ¨ työpaikan sisätiloissa ei ole tupakointitiloja ja mahdolliset tupakointipaikat on sijoitettu vähemmän näkyvästi ulos, riittävän kauaksi rakennuksesta siten, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan ulkoa savuttomiin sisätiloihin ¨ tupakointi on kielletty työaikana työehtosopimuksessa määriteltyjä lakisääteisiä taukoja lukuun ottamatta ¨ työpaikan edustus- ja muut tilaisuudet ovat savuttomia ¨ tupakkatuotteita ei myydä työpaikalla ¨ tupakoivaa henkilökuntaa tuetaan tupakoinnin lopettamisessa ¨ työnhakuilmoituksissa kerrotaan työpaikan olevan savuton * *henkilöstöjaosto päätti, että työpaikkailmoituksissa ei tarvitse ilmoittaa työpaikan olevan savuton Tupakointi on siis edelleenkin sallittua ruoka- ja kahvitunneilla (kouluja ja päiväkoteja lukuun ottamatta). Henkilöstöjaoston päätöstä edelsi mm. kaikille työpaikoille suunnattu kysely. Kyselyyn vastanneista työpaikoista 85 % halusi, että kaupungista tulisi savuton työpaikka. Yhteistoimintaryhmä käsitteli asian 13.9.2011. Yhteistoimintaryhmän ehdotusta ei muutettu henkilöstöjaostossa. Jos haluat lopettaa tupakoinnin, saat tukea työterveyshuollosta. Saat nikotiinivalmisteita 2 kuukauden tarvetta varten ja lisäksi voit osallistua työterveyshuollon järjestämiin tuki-/tiedotustilaisuuksiin. Ota yhteys omaan työterveyshoitajaasi lisätietojen saamiseksi. * personalsektionen beslöt att man vid utannonsering inte behöver ange att arbetsplatsen är rökfri Det är alltså fortsättningsvis tillåtet att röka på mat och kaffepauserna (undantag skolor och daghem). Personalsektionens beslut har föregåtts av bl. a. en förfrågan till alla arbetsplatser. Av de arbetsplatser som svarade på förfrågan ville 85 % att staden skulle bli en rökfri arbetsplats. Samarbetsgruppen behandlade ärendet 13.9.2011. Samarbetsgruppens förslag ändrades inte i personalsektionen. Vill du sluta röka kan företagshälsovården stöda dig. Du får nikotinpreparat för 2 månaders behov och kan även delta i stöd/ informationstillfällen vid företagshälsovården. Kontakta din företagshälsovårdare för närmare information. Henkilöstöyhdistyksen kevät Personalföreningens vårprogram Henkilöstöyhdistyksen kevät on täynnä eri tapahtumia. Poimi alla olevasta listasta itsellesi mieluiset ja laita ylös kalenteriisi. Tapahtumalista täydentyy vielä kevään aikana. Tarkemmat tiedot tapahtumista saat työpaikallesi sähköpostitse. Våren är full av aktiviteter i personalföreningen. Välj ut de aktiviteter som intresserar dig i listan här nedanför och skriv in dem i din almanacka. Listan kommer ännu att kompletteras under vårens lopp. Närmare uppgifter om aktiviteterna får du per e-post till din arbetsplats. * Hotellimatka Helsinkiin 21.-22.1.2012 (Shoppailua, teatteria vai matkamessuille?) * Ikea/Haaparanta & Tornio 17.-18.2.2012 * Ulkoiluilta/ PieHin maja 8.3.2012 * Laskettelumatka/Vuokatti 24.3.2012 * Kevätvaellus Lappforsin maisemissa 8.5.2012 * Tallinnan kesämatka 8.-10.6.2012 Seuraa ilmoittelua tapahtumista ja osallistu toimintaan! Tiina Höylä-Männistö, henkilötöyhdistyksen sihteeri * Hotellresa till Helsingfors 21-22.1.2012 (Shopping, teater eller resemässan?) * Ikea/Haparanda & Torneå 17-18.2.2012 * Friluftskväll/ PieHis stuga 8.3.2012 * Slalomresa/Vuokatti 24.3.2012 * Vårvandring i Lappforsterrängen 8.5.2012 * Sommarresa till Tallinn 8-10.6.2012 Följ med annonseringen om aktiviteterna och delta i vår verksamhet! Tiina Höylä-Männistö, personalföreningens sekreterare -4- Istuminen voi vaarantaa terveytesi - Stillasittande kan vara farligt för hälsan - Istuminen luokitellaan fyysiseksi passiivisuudeksi. Useimmat lihakset ovat lepotilassa mutta esimerkiksi toimistotöissä istumiseen voi liittyä joidenkin lihasten haitallista jännitystä. Istuminen ei kuluta paljon energiaa, suurin piirtein yhtä paljon kuin lepo makuulla. Istuminen on yleistä kaikissa ikäluokissa. Sukupuolten välilläkään ei ole suuria eroja, Suomessa 46% naisista ja 51% miehistä istuu vähintään 6 tuntia joka päivä. Yhdysvalloissa istutaan sitäkin enemmän, jopa 8,5 tuntia! Att sitta klassiﬁceras som fysisk passivitet. De ﬂesta muskler är i viloläge, men t.ex. i kontorsarbete kan sittandet vara förenat med en skadlig spänning i vissa muskler. Man förbrukar inte mycket energi när man sitter, ungefär lika mycket som när man ligger på rygg. Sittandet är allmänt i alla åldersklasser. Det förekommer inte stora skillnader mellan könen heller, i Finland sitter 46 % av kvinnorna och 51 % av männen minst 6 timmar per dag. I USA sitter man ännu mer, t.o.m. 8,5 timmar! Istuminen vaaratekijänä Istuminen nopeuttaa lihaskadon kehittymistä ja lihasten toimintojen heikkenemistä, näin erityisesti iäkkäillä ihmisillä. Kumarassa istuminen saattaa rappeuttaa selän rakenteita. Pitkään istuminen on niska-ja hartiavaivojen itsenäinen vaaratekijä. Istuminen on näin ollen niska-ja hartiavaivojen vaaratekijä myös lapsilla ja nuorilla. Sittandet som riskfaktor Stillasittande kan leda till en snabbare förlust av muskelmassa eller till muskelsvaghet, speciellt hos äldre människor. Genom att man sitter framåtlutad kan vissa strukturer i ryggen ta skada. Ett långvarigt stillasittande är en separat riskfaktor med tanke på besvär i nacke och axlar. Stillasittande ökar alltså risken för besvär i nacke och axlar också hos barn och unga. Ergonomian tietoisku nro 3 Istuminen lihottaa Istumista pidetään yhtenä lihavuuden keskeisenä syynä. Jatkuva istuminen siis edistää lihomista. Runsaaseen istumiseen liittyy rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunnan, verenpaineen ja vyötärön epäedullisia muutoksia. Muutosten seurauksena kasvaa vaara sairastua mm. tyypin 2 diabetekseen ja sydän-ja verisuonitauteihin. Istumisen yhteys näiden sairauksien riskiin on riippumaton painoindeksistä. Miten ehkäistä istumisen vaaroja? Vähennä istumista ja lisää seisoen tapahtuvia toimintoja! Usein toistuvat kävelytuokiot päivän mittaan ehkäisee tehokkaasti istumisen haittoja. Aloita tai jatka säännöllistä kunto- ja terveysliikuntaa! UKK-instituutin terveysliikuntasuositusten mukaan 16-64-vuotiaiden viikoittainen liikuntaharjoittelu tulisi sisältää: * kestävyyskuntoharjoittelua 2 h 30 min reippaasti tai 1 h 15 min rasittavasti * lihaskuntoa ja liikehallintaa parantavaa harjoittelua kahdesti viikossa Hanna Ojanperä Terv.tiet.yo, työfysioterapeutti, työsuojeluvaltuutettu Lähde: Vuori I., Laukkanen R. Vaarantaako istuminen terveytesi? Suomen Lääkärilehti 2010;65(39):3108-3109. www.ukkinstituutti.ﬁ -5- Ergonomi-info nr 3 Stillasittande orsakar viktökning Stillasittande betraktas som en av de viktigaste orsakerna till övervikt. Om man sitter hela tiden, går man alltså lättare upp i vikt. Långvarigt stillasittande är förenat med ogynnsamma förändringar i ämnesomsättningen av fett och kolhydrater, i blodtrycket och midjemåttet. Som en följd av förändringarna ökar risken att insjukna i bl.a. typ 2-diabetes, hjärt- och blodkärlssjukdomar. Stillasittande korrelerar med risken för de här sjukdomarna oberoende av viktindex. Hur kan man förebygga riskerna med stillasittande? Sitt mindre och utför ﬂer sysslor stående! Upprepade ”gångpauser” under dagen förhindrar effektivt olägenheterna med att sitta. Börja eller fortsätt med regelbunden motionsidrott och hälsomotion! Enligt UKK-institutets rekommendationer för hälsofrämjande motion borde 16-64-åringar varje vecka ägna sig åt motion som innehåller: * uthållighetsträning 2 h 30 min raskt eller 1 h 15 min ansträngande * träning som förbättrar musklernas kondition samt koordination och balans två gånger i veckan Hanna Ojanperä Stud. i hälsovetenskaper, företagsfysioterapeut, arbetarskyddsfullmäktig Källa: Vuori I., Laukkanen R. Vaarantaako istuminen terveytesi? (Äventyrar stillasittandet din hälsa?) Finlands Läkartidning 2010;65(39):3108-3109. www.ukkinstituutti.ﬁ Anni on hurahtanut hevosiin Kiinnostus hevosalaa ja hevosharrastamista kohtaan on viimeisten vuosikymmenten aikana lisääntynyt Suomessa huomattavasti kaikissa ikäluokissa. Yleinen käsitys, että hevoskärpänen puraisee ainoastaan pikkutyttöjä ei pidä paikkaansa. Ainakin Pietarsaaren Ratsastajien tallilla on eräänä kauniina lauantaiaamuna huomattavasti enemmän aikuisia naisia kuin pikkutyttöjä. – Kyllä tällä pikkutyttöjäkin on, mutta he käyvät tuolla ratsastuskoulun puolella hoitamassa hevosia. Tässä tallissa karsinoita on vuokrattu myös yksityishevosille ja ainakin tällä hetkellä tällä on vain aikuisia naisia. Miehiä ei juuri käy, Anni Liljekvist sanoo. Hevosharrastus on aivan eri juttu kuin kertaluonteiset kokeilut, joista kylläkin harrastukseen saattaa hyvin helpolla hurahtaa. Kun hoidokki on oma hevonen, on siihen sitouduttava kaikin puolin, myös taloudellisesti. – Karsinan vuokra, satulat, loimet, ruuat ja rokotukset. Ei tämä halpaa ole. Mutta meitä on omistajina kaksi. Ja kun on kaksi omistajaa, voidaan vastuu jakaa. Se helpottaa monia asioita, Anni sanoo samalla kun harjaa upeaa 11-vuotiasta ruunaa, joka tuntee nimen Printz 5. Printz on rauhallinen ja lempeä Eestin sporttihevonen. Annin ja Printzin tiet kohtasivat juuri oikeaan aikaan. – Kolmisen vuotta sitten mietin tosissani hevosen ostamista. Sattumalta satuin kuulemaan, että Printzin toinen omistaja oli halukas luopumaan omasta osuudestaan ja Printziä kuukauden kokeiltuani päädyin sen ostamaan, eli voin sanoa että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Anni muistelee. Harrastus on rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta se antaa enemmän kuin ottaa. – Hevonen on viisas eläin. Sen kanssa pitää olla rauhallinen ja edetä verkkaisesti. Ihmisellä ja hevosella on jokin näkymätön yhteys ja hevonen aistii heti, jos omistajalla on paha päivä. Silloin asiat eivät luista millään, Anni sanoo. Anni Liljekvist sanoo, että hevosen kanssa toimiminen on psykologista yhteispeliä. Se opettaa nöyräksi ja muistuttaa, että elämä ei ole voitosta voittoon kulkemista, vaan väliin mahtuu epäonnistumisiakin. Hevosen edessä ei kannata teeskennellä. Eläin kyllä tietää, kuka on tosissaan ja kuka ei. Sitä ei saa kouluttaa lyömällä, kiskomalla ja vetämällä, vaan rauhallisesti ajan kanssa. – Johtajuuttakin tämä opettaa, koska hevosen on tiedettävä, kuka sitä ohjaa. Ja siinä asiassa ei saa olla lepsu. Anni Liljekvist käy tallilla neljä kertaa viikossa. Muina aikoina hevosta hoitaa toinen omistaja ja tallin väki. Karsinan vuokraan kuuluu hevosen perushoito, eli karsinan siivous, ulosvienti ja ruokkiminen, silloin kun omistaja ei ole paikalla. Anni ei kilpaile Printzillään. Hän nauttii siitä, kun saa olla hevosensa kanssa ja edistyä omaan tahtiin. Kaksi kertaa viikossa hän käy kouluratsastustunnilla, jossa opiskellaan pääosin tottelevaisuutta. Printz ei kauheasti nauti näistä tunneista, vaikka kiltisti ja tottelevaisesti käyttäytyykin. Tiedän, että sen rakkaimpia puuhia ovat maastossa vaeltaminen ja esteiden yli hyppiminen. Mutta nämä tunnit ovat kuitenkin hyödyksi. Mieluisinta Annille on kouluratsastus Printzin huonoksi onneksi. Siinä kohtaavat taito ja tottelevaisuus. Mieluista ovat myös kaikki muut hevosen hoitoon liittyvät asiat. Hevonen on kuin terapeutti, jonka kanssa touhuaminen saa arkihuolet siirtymän taka-alalle ja jopa unohtumaan kokonaan. Ja tallin hajukin on niin kotoisa. – Minulle se ei ole haju, vaan tuoksu. Kuin parasta hajuvettä, hän nauraa. Marjo Luokkala Anni työskentelee toimistosihteerinä Pietarsaares Vedellä. Foto: Pirjo Salonen -6- Hästar är Annis stora intresse Intresset för hästar och ridning har ökat markant i alla åldersklasser i Finland under de senaste decennierna. Den allmänna uppfattningen att det bara är småflickor som blir hästtokiga stämmer inte. Åtminstone ser man mycket fler vuxna kvinnor än småflickor vid Jakobstads Ryttares stall en vacker lördagsmorgon. – Nog finns det småflickor här också, men de håller till där på ridskolesidan och sköter hästar. Här i stallet hyr man ut boxar också åt privathästar och åtminstone just nu är här bara vuxna kvinnor. Några män ser man sällan, säger Anni Liljekvist. Hästintresse är en helt annan sak än enstaka ridförsök, som visserligen kan leda till att man drabbas av hästsjukan. När skyddslingen är ens egen häst, måste man förbinda sig att sköta den på alla sätt, också ekonomiskt. – Hyra för boxen, sadel, hästtäcke, mat och vaccinationer. Det här är ingen billig hobby, men vi är två som äger hästen. Då det finns två ägare kan man dela på ansvaret. Det underlättar i många fall, säger Anni samtidigt som hon ryktar sin ståtliga, 11 år gamla valack, som lystrar till namnet Printz 5. Printz är en lugn och mild estnisk sporthäst. Annis och Printz’ vägar korsades just vid rätt tidpunkt. – För ungefär tre år sedan funderade jag på allvar på att köpa en häst. Av en tillfällighet råkade jag höra att den ena av Printz’ ägare ville avstå från sin andel, och efter att ha haft Printz på prov en månad beslöt jag mig för att köpa den. Man kan nog säga att det var kärlek vid första ögonkastet, säger Anni när hon tänker tillbaka. Hästintresset är ingen lätt sport, varken fysiskt eller psykiskt. Men det ger mer än det tar. – Hästen är ett klokt djur. Man måste vara lugn och gå långsamt framåt med den. Det finns en osynlig kontakt mellan människan och hästen och hästen känner genast på sig, om ägaren är på dåligt humör. Då går det inte alls, säger Anni. Anni Liljekvist säger att det är fråga om ett psykologiskt samspel när man har att göra med en häst. Man lär sig ödmjukhet och inser att man inte kan vinna hela tiden, utan ibland misslyckas man också. Det lönar sig inte att låtsas inför en häst. Hästen vet nog vem som menar allvar och vem som inte gör det. Man får inte skola den genom att slå, rycka och dra, utan man ska ta det lugnt och låta det ta sin tid. – Det här är också en undervisning i ledarskap, för hästen måste veta vem som leder den. Och på den punkten får man inte vara slapp. Anni Liljekvist far till stallet fyra gånger i veckan. Övriga tider sköts hästen av den andra ägaren och av stallets personal. I hyran av boxen ingår basvård av hästen, dvs. boxen mockas, hästen tas ut och utfodras, då ägaren inte är på plats. Anni tävlar inte med sin Printz. Hon njuter av att få vara med sin häst och gå framåt i egen takt. Två gånger i veckan är hon på lektioner i dressyrridning, där man i huvudsak lär hästen att lyda. Printz njuter inte så mycket av de här timmarna, även om han nog uppför sig snällt och lydigt. Jag vet att hans favoritsysselsättningar är att vandra i naturen och att hoppa över hinder. Men de här lektionerna är ändå nyttiga. Anni igen tycker mest om dressyrridning, vilken otur för Printz! Där möts skicklighet och lydnad. Anni tycker också om allt annat som har med hästen att göra. Hästen är som en terapeut, när man håller på med den glömmer man vardagsbekymren, åtminstone för en stund. I stallet luktar det också så hemtrevligt. – Jag tycker inte att det luktar, utan det doftar, som den bästa parfym, skrattar hon. Marjo Luokkala Anni jobbar till vardags som byråsekreterare vid Jakobstads Vatten. -7- Stadssekreterartjänst ett steg framåt i karriären När 34-årige Niklas Talling tillträdde som ny stadssekreterare i augusti i år, hade han med sig i bagaget både kännedom om Österbotten, internationell erfarenhet, förståelse för politik och hur beslutsfattande sker på hög nivå. - Jag tror det är bra för organisationen att fler kommer in utifrån. Jag antar att jag också kan fungera som reklam för Jakobstad – att unga välutbildade också kan hitta attraktiva jobb här, det är viktigt för staden, påpekar Talling, som efter fyra års studier i Stockholm, Vasa och Åbo fick sin politices magisterexamen 2001. Året därpå gick han en masters utbildning i London i ”War studies”. Ett år har han också jobbat som klasslärare på Åland. - Jag kommer från en lärarfamilj, så jag tänkte att om inte annat, så kan jag i varje fall få jobb som lärare. Lärarkarriären blev kort. Efter att Niklas fick jobb som riksdagsassistent i Helsingfors, har han hållit sig till samma bana. I tre år arbetade han i landets högsäte, främst för Pehr Löv, men också kortare perioder för Eva Biaudet och Astrid Thors. - Det finns ingen arbetsbeskrivning på riksdagsassistens uppgifter - man är en mångsysslare och får bra kontakter. Jag fick en inblick i hur riksdags- och regeringsarbetet fungerar, det vill säga statsapparaten och den politiska vardagen överlag. Det var lärorik, ett bra sätt att komma vidare, konstaterar Talling och fortsätter: - Bland annat jobbade Paavo Arhinmäki på samma våning som assistent samtidigt. Han representerar den ena typen av assistent, det vill säga ungdomspolitikern, medan jag representerar den andra som inte har ambition att bli politiker, utan satsar på en tjänstemannabana. - Jag kan någorlunda spela bas och är också bra på att såga med motorsåg, avslöjar Niklas, som kanske har mera nytta av sina andra egenskaper i sin nya uppgift som stadssekreterare: - Jag har lätt för att komma överens med folk och att passa in, är pragmatisk. Det är lätt för mig att få överblick över större helheter. Jag ser mig inte som expert på något specifikt område, är mera en ”generalist”, det vill säga, jag vet lite om mycket. Dessutom är jag är van med politiker, efter att ha jobbat med dem i sju år och snappat upp hur saker och ting fungerar. Att bli stadssekreterare i Jakobstad var ett steg framåt i karriären - bland annat är Talling nu chef för ungefär tjugo damer på stadskansliet. - Jag kunde ha stannat fyra år till i Köpenhamn, men eftersom alla jobb i ministerrådet är tidsbegränsade, visste jag att det gäller att komma tillbaka till Finland så länge man ännu har någorlunda koll på det finländska samhället, berättar Talling. - I Nordiska ministerrådet gällde det ofta om beslut och projekt som inte påverkar människans vardag så mycket, det handlar mera om ett diskussionsforum för de nordiska ministrarna, ett sätt för dem att hålla kontakten. Det som gör stadssekreterarjobbet speciellt intressant är möjligheten att få jobba på en annan nivå, nära människorna med saker som ofta är mera konkreta. En starkare och enhetligare Jakobstadsregion är vad den nye stadssekreteraren gärna skulle se. - Staden är en charmig småstad med ett kompakt centrum och bra service. Många påstår att Jakobstad har en trög förvaltningskultur. Oberoende om det är sant eller inte, så skulle jag vilja bidra till att förvaltningen blir effektivare och smidigare än tidigare och genom det också förändra bilden av staden, säger Niklas Talling. Text: Ulla Linder Efter Helsingfors blev det Köpenhamn, där Niklas jobbade i fyra år på Nordiska ministerrådets sekretariat som rådgivare på generalsekreterarens kontor. --Egentligen är det i teorin inte så väldigt olika att jobba som stadssekreterare i Jakobstad. Stadsdirektören är lite som generalsekreteraren. I Köpenhamn var det generalsekreteraren som presenterade förslagen för politikerna, här är det stadsdirektören. Båda två behöver någon som hjälper till med beredning och det är här som jag kommer in i bilden. Där, som här, var jag placerad i en central del av organisationsstrukturen. Österbotten lämpligt i nytt skede i livet Niklas har rötterna i Nedervetil och har också gått i skola i Kronoby, då med efternamnet Forsström. Kontakten till hemtrakterna har han främst hållit om somrarna genom att bland annat bygga på en fritidsbostad i Nedervetil, men livssituationen var nu sådan att steget helt tillbaka till Finland inte var svårt att ta. När intervjun görs har Niklas hunnit bo en dag i Jakobstad med sin familj – fru och två årig son. - Nu när vi har barn, uppskattar vi på ett annat sätt att ha släkt och vänner nära till. Dessutom hade vi bestämt med min fru att om vi flyttar till Finland, så ska vi hitta ett ställe där åtminstone den ena ska kunna cykla till jobbet - det har jag gjort för första gången i morse. Min fru som är läkare, arbetar i Karleby. Att sköta konditionen är viktigt för Niklas och i Jakobstad blir det inget problem att utöva skidåkning, som är främsta intresset. Med ett litet barn blir det lite mindre ork och tid för hobbyn, men Niklas planerar att ännu en femte gång delta i Norges motsvarighet till Vasaloppet - ”Birkebeinerrennet” - i vinter. -8Foto: Pirjo Salonen Kaupunginsihteerin virka edistysaskel uralla Elokuussa uutena kaupunginsihteerinä aloittaneella 34-vuotiaalla Niklas Tallingilla on eväinään sekä Pohjanmaan tuntemusta, kansainvälistä kokemusta että ymmärrystä politiikasta ja ylempien tahojen päätöksenteosta. - Uskon olevan hyväksi organisaatiolle, että sen palvelukseen tulee enemmän väkeä ulkopuolelta. Luulen, että voin toimia myös mainoksena Pietarsaarelle – että täällä on kiinnostavia työpaikkoja myös hyvinkoulutetuille nuorille. Se on tärkeää kaupungille, huomauttaa Talling, joka suoritti vuonna 2001 valtiotieteen maisterin tutkinnon neljän Tukholmassa, Vaasassa ja Turussa vietetyn opiskeluvuoden jälkeen. Seuraavana vuonna hän suoritti Lontoossa master-tutkinnon War studies –opinnoissa. Lisäksi hän on työskennellyt vuoden luokanopettajana Ahvenanmaalla. - Olen kotoisin opettajaperheestä, joten ajattelin, että ainakin voin saada opettajan töitä. Opettajan ura jäi lyhyeksi. Saatuaan töitä eduskunta-avustajana Helsingissä Niklas on pysytellyt samalla alalla. Hän työskenteli maamme ykköspaikassa kolmen vuoden ajan lähinnä Pehr Lövin, mutta lyhyehköjä jaksoja myös Eva Biaudetin ja Astrid Thorsin avustajana. - Eduskunta-avustajalla ei ole tyypillistä työnkuvaa – avustaja on jokapaikanhöylä ja työssä saa hyviä kontakteja. Sain käsityksen siitä, miten eduskunta- ja hallitustyö toimii, toisin sanoen valtiokoneisto ja politiikan arki ylipäätään. Se oli opettavaista, hyvä tapa päästä eteenpäin, toteaa Talling ja jatkaa: - Muun muassa Paavo Arhinmäki työskenteli samaan aikaan avustajana samassa kerroksessa. Hän edustaa toista avustajatyyppiä eli nuorisopoliitikkoa. Itse taas edustan toista tyyppiä, jolla ei ole pyrkimystä ryhtyä poliitikoksi, vaan joka panostaa virkamiesuraan. Helsingin jälkeen vuorossa oli Kööpenhamina, jossa Niklas työskenteli neljä vuotta Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristössä neuvonantajana pääsihteerin toimistossa. - Oikeastaan se ei teoriassa poikennut paljonkaan Pietarsaaren kaupunginsihteerinä työskentelystä. Kaupunginjohtaja on vähän kuin pääsihteeri. Kööpenhaminassa pääsihteeri esitteli ehdotukset poliitikoille, täällä sen tekee kaupunginjohtaja. Molemmat tarvitsevat jonkun avukseen asioiden valmistelussa ja se on minun tehtäväni. Siellä samoin kuin täälläkin olin sijoitettuna organisaatiorakenteen keskeiseen osaan. Pohjanmaa sopii uuteen elämänvaiheeseen Niklaksen juuret ovat Alavetelissä ja hän on käynyt koulua myös Kruunupyyssä, tuolloin hänen sukunimensä oli Forsström. Kotiseutuun hän on pitänyt yhteyttä lähinnä kesäisin muun muassa rakentamalla vapaa-ajan asunnon Alaveteliin. Nyt elämäntilanne oli sellainen, että askelta kokonaan takaisin Suomeen ei ollut vaikea ottaa. Haastatteluhetkellä Niklas on ehtinyt asua Pietarsaaressa yhden päivän perheensä eli vaimon ja kaksivuotiaan pojan kanssa. - Nyt kun meillä on lapsi, suvun ja ystävien läheisyydellä on enemmän merkitystä kuin aikaisemmin. Lisäksi olimme vaimoni kanssa päättäneet, että jos muutamme Suomeen, hakeudumme paikkaan, jossa ainakin toinen voi pyöräillä töihin – sen olen tehnyt ensimmäisen kerran tänä aamuna. Vaimoni on lääkäri ja työskentelee Kokkolassa. Kunnon hoitaminen on Niklakselle tärkeää ja Pietarsaaressa on helppo harrastaa läheisintä lajia, joka on hiihto. Lapsen ollessa pieni harrastukselle jää vähemmän aikaa ja voimia, mutta Niklas suunnittelee osallistuvansa tänä talvena vielä viidennen kerran Birkebeinerrennet-kisaan, joka on Norjan vastine Vasaloppetille. - Osaan soittaa bassoa kohtalaisesti ja lisäksi olen taitava moottorisahan käyttäjä, paljastaa Niklas. Uudessa kaupunginsihteerin tehtävässään hänellä on ehkä enemmän hyötyä muista ominaisuuksistaan: - Tulen helposti toimeen ihmisten kanssa, olen sopeutuvainen ja käytännönläheinen. Pystyn muodostamaan helposti käsityksen suurista kokonaisuuksista. En pidä itseäni minkään tietyn alan asiantuntijana, vaan olen enemmänkin ”yleismies”, tiedän siis monista asioista vähän. Lisäksi olen tottunut poliitikkoihin työskenneltyäni heidän kanssaan seitsemän vuotta ja olen oppinut, miten asiat toimivat. Pietarsaaren kaupunginsihteerin tehtävä oli edistysaskel uralla Talling on nyt muun muassa esimies noin kahdellekymmenelle naiselle kaupunginkansliassa. - Olisin voinut jäädä Kööpenhaminaan vielä neljäksi vuodeksi, mutta koska kaikki ministerineuvoston työt ovat määräaikaisia, tiesin että kannattaa palata Suomeen niin kauan kuin on vielä jonkinlainen käsitys suomalaisesta yhteiskunnasta, Talling kertoo. Pohjoismaisen ministerineuvoston päätökset ja hankkeet eivät usein juurikaan vaikuta ihmisten arkeen. Kyseessä on enemmänkin pohjoismaisten ministerien keskustelufoorumi ja tapa pitää yhteyttä. Kaupunginsihteerin työn tekee erityisen mielenkiintoiseksi mahdollisuus työskennellä toisella tasolla, lähellä ihmisiä ja usein konkreettisempien asioiden parissa. Uusi kaupunginsihteeri näkisi mielellään vahvemman ja yhtenäisemmän Pietarsaaren seudun. - Kaupunki on viehättävä pikkukaupunki, jossa on tiivis keskusta ja hyvät palvelut. Monet väittävät, että Pietarsaaressa on jäykkä hallintokulttuuri. Riippumatta siitä onko se totta vai ei, haluaisin olla vaikuttamassa osaltani siihen, että hallinto tehostuu ja muuttuu entistä saumattomammaksi, ja sitä kautta myös muuttamassa käsitystä kaupungista, Niklas Talling sanoo. Teksti: Ulla Linder -9- Kouluille annettava mahdollisuus toimia edelläkävijöinä Tämän päivän koululainen on huomispäivän aikuinen. Hän kenties työskentelee ammatissa, jota ei vielä ole edes olemassa. Siinä on yksi syy, miksi nykyajan kouluille pitäisi antaa mahdollisuudet toimia tulevaisuutta ennakoiden, mieluummin kehityksessä hieman edellä kuin jäljessä. Näin pohtii Ruusulehdon koulun uusi rehtori Jyrki Mikkonen. Hän muistuttaa, että kuntien opetukseen kohdistuvien säästätoimien tulokset nähdään pitkällä viiveellä. Vuoden tai kahden säästöt opetuksessa voivat vaikuttaa koululaisen loppuelämään ja siten tulevaisuuden yhteiskuntaan. – Vasta kymmenien vuosien kuluttua nähdään, mikä on säästötoimien tulos. Siksi niissä pitäisi olla hyvin varovainen. Jos tulevaisuutta halutaan rakentaa, niin kannattaisi hyvin tarkkaan harkita, onko koulu ja opetus oikea paikka säästää, hän miettii. Jyrki Mikkonen astui Ruusulehdon koulun eläkkeelle jääneen rehtorin Olavi Näntön saappaisin elokuussa. Työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Koulu itsessään on hyväkuntoinen rakennus, jossa on aito lähikoulun henki, ammattitaitoinen henkilökunta ja toimiva yhteistyö. – Vastaanotto on ollut erittäin lämmin. Meitä on autettu asunnon etsimisessä, muutossa ja paikkoihin tutustumisessa. Tunnen oloni tervetulleeksi ja on erittäin iloinen ja tyytyväinen päästessäni kaupunkiin, joka tuntuu ensinäkemältä lämminhenkiseltä ja kauniilta paikalta asua ja olla, hän kehuu. Jyrki Mikkosen sydäntä lähellä ovat tietotekniikka, liikunta sekä taito- ja taideaineet. Selkeä kehittelyn kohde löytyy tietotekniikasta. – Nykyään lapset osaavat pelata pelejä tietokoneella, mutta siihen se tietämys valitettavan usein jääkin. Perusasioita ei osata. Ei tiedetä välttämättä edes, miten kirjoitetaan iso kirjain. Työkaluohjelmien kuten tekstinkäsittelyn, kuvienkäsittelyn ja powerpoint-ohjelmien opettelu pitäisi sisällyttää opetukseen luontevana osana arkea, hän miettii. Mikkosen mielestä tiedonhallinta ja –hankintataidot on myöskin opetettava ja kriittiseen tiedonhakuun on kiinnitettävä huomiota. Kaikki internetistä löytyvä tieto ei ole totta. Nuoret osaavat kyllä kopioida ja liittää tietoja, mutta eivät ymmärrä, että kaikki sinne ladattu tieto ei ole totuudenmukaista. Netin vaaroista pitää hänen mukaansa muutenkin kertoa myös koulussa. Keskustelupalstat voivat viedä vaarallisille vesille ja netin välityksellä tapahtuva kiusaaminen pitää lopettaa heti alkuunsa. – Jotta opetusta voidaan kehittää, tarvitaan lisää tietokoneita. Koulussa on runsaat sata oppilasta ja vain kymmenkunta konetta. Se ei riitä alkuunkaan, hän sanoo. Välineitä tarvitaan myös taideaineisiin: ompelukoneita ja saumureita käsitöihin ja soittimia musiikinopetukseen. Foto: Pirjo Salonen siin on helppo mennä tutkimaan kasvustoa tai eläimistöä ja se suo hienon mahdollisuuden liikunnalle. Liikuntaa, puutöitä sekä radioamatööritoimintaa harrastavan rehtorin aika on pääosin kulunut perehtymällä uuteen työpaikkaan ja työnantajaan. Vapaa-ajallaan hän on ehtinyt tutustua kaupungin kuntosaleihin ja uimahalliin. Pikkukaupungin etuihin kuuluvat lyhyet etäisyydet, joten pyöräilystä on muodostunut tärkeä liikkumismuoto. Ruotsinkielikään ei ole pelästyttänyt ItäSuomen kasvattia. Jyrki Mikkonen on opiskellut Savonlinnassa ja työskennellyt opettajana ja vararehtorina kymmenisen vuotta Joensuun lähellä sijaitsevan Kontiolahden kunnassa. Arki on lähtenyt sujuvasti käyntiin. Vaimo sai aineopettajan paikan Etelänummen koululta. Lapsille, 2- ja 4-vuotiaat, löytyi päivähoitopaikka läheltä kotia. Perhe on ehtinyt tutustua pintapuolin Pietarsaaren seudun ympäristöön. Helmi on löytynyt Fäbodasta, jossa loppukesästä ehdittiin jo uidakin. Marjo Luokkala Ruusulehdon koulu sijaitsee paikassa, jossa luonto on lähellä. Luonnonläheisyyttä käytetään jatkossakin osana opetusta. Met- - 10 - Foto Skolorna bör ha möjlighet att fungera som föregångare Dagens skolelever är morgondagens vuxna. De kommer kanske att ha yrken som inte ens existerar än. Det är en orsak till att skolorna idag borde ges möjlighet att vara förutseende när det gäller framtiden, de ska hellre vara lite före sin tid än efter i utvecklingen. De här funderingarna tillhör den nya rektorn på Ruusulehto skola, Jyrki Mikkonen. Han påpekar att det dröjer länge innan man ser resultaten av kommunernas sparåtgärder inom undervisningen. Ett eller två års inbesparingar inom undervisningen kan påverka en elev för resten av livet och på så vis framtidens samhälle. Resultatet av sparåtgärderna syns först efter tiotals år. Därför borde man vara mycket försiktig med dem. Om man vill bygga framtiden, lönar det sig att mycket noggrant överväga om skolan och undervisningen är rätt ställe att spara på, funderar han. Jyrki Mikkonen efterträdde Ruusulehto skolas rektor Olavi Näntö, som gick i pension i augusti. Arbetet har kommit bra i gång. Skolan verkar i en byggnad som är i gott skick, här finns en äkta atmosfär av närskola, en yrkeskunnig personal och ett fungerande samarbete. Vi har fått ett mycket varmt mottagande. Vi har fått hjälp med att hitta en bostad, flytta och att bekanta oss med omgivningen. Jag känner mig välkommen och är mycket glad och nöjd att få komma till en stad, som man genast känner har en varm atmosfär och som är en vacker plats att bo och vistas på, säger han uppskattande. Jyrki Mikkonen är intresserad av datateknik, idrott samt konstoch färdighetsämnen. Ett klart utvecklingsobjekt finns inom datatekniken. Dagens barn kan spela spel på datorn, men tyvärr är det ofta det enda de kan. De kan inte ens de mest grundläggande saker, t.ex. hur man skriver stor bokstav. Att lära sig använda verktygsprogram som textbehandling, bildhantering och PowerPoint borde ingå i undervisningen som en naturlig del, funderar han. Mikkonen anser att man också måste lära eleverna att söka och behandla information, och man måste fästa uppmärksamhet vid källkritiken. All information som finns på Internet är inte sann. Ungdomarna kan nog kopiera och foga samman information, men de förstår inte att all information som lagts ut på nätet inte stämmer överens med verkligheten. Farorna med Internet måste också annars tas upp i skolan, anser han. En del diskussionsforum kan leda in eleverna på farligt vatten, och mobbning via nätet måste kvävas i sin linda. För att undervisningen ska kunna utvecklas, behövs flera datorer. Skolan har drygt hundra elever och endast ett tiotal datorer. Det är inte alls tillräckligt, säger han. Det behövs också utrustning för konst- och färdighetsämnena: symaskiner och overlock-maskiner för handarbete och instrument för musikundervisningen. Ruusulehto skola ligger nära naturen. Närheten till naturen kommer också i fortsättningen att användas som en del av undervisningen. Det är lätt att gå ut i skogen och undersöka flora och fauna och man har fina möjligheter till motion. Största delen av den nya rektorns tid har gått åt till att lära känna sin nya arbetsplats och sin arbetsgivare. Hans fritidsintressen är motion, träslöjd och radioamatörverksamhet. På fritiden har han hunnit bekanta sig med gymmen i staden och med simhallen. Till fördelarna med en småstad hör de korta avstånden, så cykling har blivit en viktig motionsform. Jyrki Mikkonen är inte heller rädd för svenskan, fastän han vuxit upp i östra Finland. Han har studerat i Nyslott och arbetat som lärare och vicerektor ca tio år i Kontiolahti kommun, som ligger nära Joensuu. Vardagen har börjat rulla på. Hustrun fick arbete som ämneslärare på Etelänummi skola. Åt barnen, som är 2 och 4 år, hittades en dagvårdsplats nära hemmet. Familjen har hunnit bekanta sig lite med Jakobstads omgivning. En riktig pärla har de funnit i Fäboda, där de redan hann simma i slutet av sommaren. Marjo Luokkala. Foto: Pirjo Salonen - 11 - Miettinens villa i Fäboda År 1972 inlöste staden Jakobstad arrenderätten till den mark som Oy Fäboda Ab i tiden hade arrenderat av staden. Området var rätt stort och omfattade 100 860 m2 och köpesumman uppgick till 125 000 mk. I köpet ingick inte bara arrenderätten utan också de byggnader som fanns på området. Dessa var Kaffestugan, Fäboda kuranstalt med alla byggnader och inventarier samt Miettinens sommarvilla. Kaffestugan och Miettinens villa finns kvar, medan Fäboda kuranstalts byggnader revs och inventarierna såldes på auktion. Kaffestuga har därefter hyrts ut till olika företagare som här har drivit kaférörelse. Idag kan stadens personal hyra Miettinens villa för en kortare eller länge tid på samma sätt som den närbelägna Wallénska villan. Idag är det kanske inte så många som minns vem Miettinen var och som har fått ge sitt namn åt villan. Någon äldre jakobstadsbo minns säkert Miettinen som Strengbergs tobaksfabriks direktör. Vem var Miettinen? Hans fullständiga namn var Lauri Johannes Miettinen. Han flyttade till Jakobstad tillsammans med sin familj då han i juli 1953 fick anställning som verkställande direktör för Oy Ph. U. Strengberg & Kni Ab. Denna tjänst kom han att inneha till sin död 27.4.1963. Han var född i Valkeala 19.5.1905, blev student 1924 i Helsingfors och fil.mag. 1930. Miettinens stora fritidsintresse var sport och då speciellt friidrott. Till hans egna meriter hörde ett finskt mästerskap i stafett på 4x100 m från 1936. Som språkkunnig och sportintresserad fick också många förtroendeuppdrag inom den finländska idrotten. Åren 1938 – 47 var han sekreterare för Finlands olympiska kommitté och från 1947 – 55 satt han som medlem i kommittén. Han satt också med i organisationskommittén inför OS i Helsingfors 1952. Lauri Miettinen var själv ledare för Finlands olympiska trupper vid OS i Los Angeles 1932, i Berlin 1936 och i London 1948. Genom dessa uppdrag blev han personligt bekant med många av den tiden stora idrottsmän och -kvinnor. Bland dessa kan nämnas Urho K. Kekkonen och Paavo Nurmi. Som ledare för den finska olympiska truppen i Los Angeles 1932, blev hans diplomatförmåga satt på prov, då frågan om Paavo Nurmi skulle räknas som proffs eller amatör. Om detta skriver han i ett brev hem till sin fru. Paavo Nurmi kom inte att tillåtas att löpa i Los Angeles, utan fick nöja sig med att vara åskådare. Nurmi led dessutom denna tid av en fotskada, så han hade knappast haft någon chans att göra ett bra lopp. År 1938 invaldes Miettinen till styrelsemedlem i International Amateur Athletic Federation. Man kan konstatera att Miettinens idrottsliga meriter var betydande både på idrottsplanen och utanför. Sitt yrkesliv hade Miettinen börjat som diplomat vid Finlands beskickning i Madrid, där han var åren 1925 och 1926. Tackvare sina språkkunskaper och kännedom om Spanien blev han utsedd till kommissarie för den finländska avdelningen vid världsutställningen i Barcelona 1929. Vid denna utställning förde man fram finländsk design inom glaskonst, keramik, textil och inredning. Ett av de mera kända föremålen som visades här var formgivaren Henry Ericksson graverade glaspokal som staden Helsingfors skänkte till staden Barcelona. Ericksson designade också ett par glas- och silverföremål som Finlands president överräckte som gåva till den spanska kungen. Som kommissarie för den finländska avdelningen blev Miettinen förtrogen med finsk konstindustri och kom genom detta att få arbete inom glasindustrin och senare också inom både pappers- och tobaksindustrin. Under åren 1941 till 1953 arbetade han som ombudsman för Finlands tobaksindustriförening och kom den vägen in i tobaksindustrin. Villan ligger norrom det s.k. kurområdet i Fäboda och uppfördes omkring 1956. Vuoden 1956 paikkeilla rakennettu huvila sijaitsee ns. Fäbodan parantola-alueen pohjoispuolella. Foto/kuva: Guy Björklund 2011 Efter att han år 1953 flyttade till Jakobstad engagerade han sig också på lokal nivå och år 1954 valdes han till ordförande för föräldrarådet för Pietarsaaren yhteilyseo. Det är under denhär tiden som man börjar planera en ny byggnad för skolan och som sedan förverkligades. Tobaksfabriken hade i tiden köpt den s.k. Thodenska gården vid Runebergsgatan 1 (nuv. Finska arbis) och den användes under Miettinens tid som tjänstebostad för direktören. Då Strengbergs tobaksfabriks firade sitt 200 års jubileum 1962 deltog Miettinens gamla vän, president Kekkonen i festligheterna. Han kom också då att gästa Miettinens hem vid Runebergsgatan.1 Miettinen var mycket intresserad av språk och av resor. Förutom de inhemska språken behärskade han också engelska, tyska, franska och spanska. Hans intresse för språk och speciellt det engelska språket kom till uttryck i hans engagemang för The English Club (Engelska klubben i Jakobstad) och år 1960 blev han vald till föreningens ordförande. Han kom också att väljas till viceordförande för Finland-Amerikaföreningen. År 1958 utsågs han till svensk vicekonsul, vilket var lämpligt för en tidigare ambassadanställd. 1) Som en liten anekdot kan jag berätta följande. Vid Kekkonens besök i augusti 1962 serverades lunchen hos Miettinens vid Runebergsgatan. Maten som skulle serveras tillreddes på Stadshotellet. Maten transporterades i stora kastruller från hotellet till Runebergsgatan av Stadshotellets gårdskarl, Stenman. Transporten skedde med en trehjulig transportcykel med lastflak framtill. För att kastrullerna inte skulle stjälpa kommenderades gårdskarlens son, Per-Ole, och jag, som råkade hälsa på, att sitta och hålla i kastrullerna under transporten. På återvägen belönades vi med varsin glasspinne från glasståndet på torget. - 12 - Miettisen huvila Fäbodassa Vuonna 1972 Pietarsaaren kaupunki lunasti vuokraoikeuden maa-alueeseen, jonka Oy Fäboda Ab oli aikoinaan vuokrannut kaupungilta. Alue oli varsin suuri, yhteensä 100 860 m2, ja kauppasumma oli 125 000 mk. Vuokraoikeuden lisäksi kauppaan sisältyivät alueella sijaitsevat rakennukset. Ne olivat Kahvitupa, Fäbodan parantola rakennuksineen ja kalustoineen sekä Miettisen kesähuvila. Kahvitupa ja Miettisen huvila ovat jäljellä, mutta Fäbodan parantolan rakennukset purettiin ja kalusto myytiin huutokaupalla. Kahvitupaa on siitä lähtien vuokrattu eri kahvilayrittäjille. Nykyään kaupungin henkilöstö voi vuokrata Miettisen huvilaa eri pituisiksi ajoiksi samoin kuin sen lähettyvillä sijaitsevaa Wallénin huvilaa. Nykyään monikaan ei ehkä tiedä, kuka huvilalle nimensä antanut Miettinen oli. Iäkkäimmät pietarsaarelaiset kenties muistavat hänet Strengbergin tupakkatehtaan johtajana. Kuka oli Miettinen? Hänen täydellinen nimensä oli Lauri Johannes Miettinen. Hän muutti perheineen Pietarsaareen saatuaan heinäkuussa 1953 toimitusjohtajan paikan Oy Ph. U. Strengberg & Kni Ab:ltä. Tuossa virassa hän oli kuolinpäiväänsä 27.4.1963 saakka. Hän oli syntynyt 19.5.1905 Valkealassa, kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä vuonna 1924 ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1930. Sina språkkunskaper använde han också i litterära sammanhang och översatte både böcker och skådespel till finska både från engelska och från svenska. Som direktör för Strengbergs tobaksfabrik kom han också att sitta som ordförande i tobaksfabrikens dotterbolag och andra firmor med anknytning till Strengbergs, bl.a. i styrelsen för Ab Stadshotellet i Jakobstad. I minnesorden över Lauri Miettinen som publicerades i Jakobstads Tidning 30.4.1963 beskrivs Miettinen som en man med både ekonomiska och kulturella intressen, som en human chef och en god arbetskamrat. Han begrovs i Helsingfors den 3 maj 1963. Guy Björklund , Jakobstads museum Lauri Miettinens översättningar ”Ihmisiä elämän näyttämöllä”, William Saroyan ; roman, från engelska till finska 1945 (nya utgåvor 1959, 1967 och 1989) ”Sumujen vuori: viidakkoretkiä Ranskan Indo-Kiinassa” (Originaltitel: Dimmornas berg), Karl Gustav Izikowitz ; reseskildring, från svenska till finska 1945 ”Amerikkalainen murhenäytelmä”, Theodore Dreiser, roman, från engelska till finska 1947 Gårdskarlen på Stadshotellet hette Paul Valdemar Stenman f. 1913 i Purmo, son Nils Per-Ole Stenman f. 1953. Miettiselle tärkeä vapaa-ajan harrastus oli urheilu ja etenkin yleisurheilu. Hänen omiin ansioihinsa lukeutui Suomen mestaruus 4x100 metrin viestissä vuonna 1936. Kielitaitoisena ja urheilusta kiinnostuneena hän sai useita luottamustehtäviä Suomen urheiluelämässä. Vuosina 1938 – 47 hän toimi Suomen olympiatoimikunnan sihteerinä ja vuosina 1947 – 55 hän oli toimikunnan jäsen. Lisäksi hän oli mukana Helsingin vuoden 1952 olympialaisten järjestelytoimikunnassa. Lauri Miettinen toimi itse Suomen olympiajoukkueiden johtajana Los Angelesissa vuonna 1932, Berliinissä vuonna 1936 ja Lontoossa vuonna 1948. Tehtäviensä kautta hän tutustui henkilökohtaisesti useisiin tuon ajan suuriin urheilijanimiin. Heistä voidaan mainita Urho K. Kekkonen ja Paavo Nurmi. Miettisen diplomaatin taidot joutuivat koetukselle hänen toimiessaan Suomen olympiajoukkueen johtajana Los Angelesissa 1932, kun esiin nousi kysymys siitä, luettiinko Paavo Nurmi ammattilaiseksi vai amatööriksi. Miettinen kirjoitti asiasta kirjeessään kotiin rouvalleen. Paavo Nurmi ei saanut juosta Los Angelesissa, vaan joutui tyytymään katsojan rooliin. Nurmi kärsi tuohon aikaan jalkavammasta, joten hänellä olisi tuskin ollutkaan mahdollisuutta hyvään suoritukseen. Vuonna 1938 Miettinen valittiin International Amateur Athletic Federationin eli Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallituksen jäseneksi. Voidaan todeta, että Miettisen urheilulliset ansiot olivat merkittävät sekä urheilukentillä että niiden ulkopuolella. Ammattiuransa Miettinen oli aloittanut diplomaattina Suomen suurlähetystössä Madridissa, jossa hän toimi vuosina 1925-26. Kielitaitonsa ja Espanjan tuntemuksensa ansiosta hänet valittiin Barcelonan maailmannäyttelyn Suomen osaston komissaariksi vuonna 1929. Näyttelyssä tuotiin esille suomalaista muotoilua lasitaiteen, keramiikan, tekstiilitaiteen ja sisustuksen alalla. Eräs tunnetuimmista osaston esineistä oli muotoilija Henry Ericssonin kaivertama lasipokaali, jonka Helsingin kaupunki lahjoitti Barcelonan kaupungille. Ericsson suunnitteli myös muutamia lasi- ja hopeaesineitä, jotka Suomen presidentti antoi lahjaksi Espanjan kuninkaalle. Suomen näyttelyosaston komissaarina Miettinen perehtyi suomalaiseen taideteollisuuteen ja sai sitä - 13 - kautta töitä lasiteollisuudesta ja myöhemmin paperi- ja tupakkateollisuudesta. Vuosina 1941-53 hän toimi Suomen tupakkateollisuusyhdistyksen asiamiehenä ja siirtyi siten työskentelemään tupakkateollisuudessa. TYHY-FÖRMÅNERNA – FÖR VEM? Muutettuaan Pietarsaareen vuonna 1953 Miettinen ryhtyi toimimaan myös paikallistasolla ja vuonna 1954 hänet valittiin Pietarsaaren yhteislyseon vanhempainneuvoston puheenjohtajaksi. Tuohon aikaan alettiin suunnitella uutta koulurakennusta, joka myöhemmin rakennettiin. TYHY-kupongerna är personliga, ditt namn finns färdigt tryckt på kupongen, men glöm inte att själv anteckna din arbetsplats på kupongen. Tupakkatehdas oli ostanut aikoinaan ns. Thodenin talon Runeberginkatu 1:stä (nykyinen suomenkielinen työväenopisto). Sitä käytettiin Miettisen aikana johtajan virka-asuntona. Strengbergin tupakkatehtaan viettäessä 200-vuotisjuhlaansa vuonna 1962 juhlallisuuksiin osallistui Miettisen vanha ystävä, presidentti Kekkonen. Hän vieraili tuolloin myös Miettisen kodissa Runeberginkadulla.1 Miettinen oli erittäin kiinnostunut kielistä ja matkustelusta. Kotimaisten kielten lisäksi hän hallitsi englannin, saksan, ranskan ja espanjan. Hänen kiinnostuksensa kieliin ja etenkin englannin kieleen kuvastui hänen toiminnassaan The English Clubin (Pietarsaaren englantilainen kerho) hyväksi ja vuonna 1960 hänet valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Myöhemmin hänet valittiin myös Suomi-Amerikka -yhdistyksen varapuheenjohtajaksi. Vuonna 1958 Miettinen valittiin Ruotsin varakonsuliksi, mikä olikin sopivaa entiselle lähetystövirkailijalle. Kielitaitoaan hän käytti myös kirjallisissa yhteyksissä ja käänsi kirjoja ja näytelmiä sekä englannista että ruotsista suomeksi. Strengbergin tupakkatehtaan johtajana Miettinen istui myös tupakkatehtaan tytäryhtiön ja muiden Strengbergiin liittyneiden yhtiöiden puheenjohtajana, mm. Pietarsaaren kaupunginhotellin hallituksessa. Jakobstads Tidningissä 30.4.1963 julkaistussa muistokirjoituksessa Lauri Miettistä kuvailtiin mieheksi, jolla oli sekä taloudellisia että kulttuurisia intressejä, humaaniksi johtajaksi ja hyväksi työtoveriksi. Hänet haudattiin Helsinkiin 3. toukokuuta 1963. Guy Björklund , Pietarsaaren kaupunginmuseo Lauri Miettisen käännökset ”Ihmisiä elämän näyttämöllä”, William Saroyan; romaani, englannista suomeksi 1945 (uudet painokset 1959, 1967 ja 1989) ”Sumujen vuori: viidakkoretkiä Ranskan Indo-Kiinassa” (Alkuperäisen teoksen nimi: Dimmornas berg), Karl Gustav Izikowitz; matkakuvaus, ruotsista suomeksi 1945 ”Amerikkalainen murhenäytelmä”, Theodore Dreiser; romaani, englannista suomeksi 1947 Kaupunginhotellin talonmies oli nimeltään Paul Valdemar Stenman, s. 1913 Purmolla, poika Nils Per-Ole Stenman, s. 1953. 1) Pienenä anekdoottina voin kertoa seuraavan. Kekkosen vierailulla elokuussa 1962 hänelle tarjottiin lounas Miettisten kotona Runeberginkadulla. Tarjottava ruoka valmistettiin Kaupunginhotellissa. Kaupunginhotellin talonmies Stenman kuljetti ruoan suurissa kattiloissa hotellista Runeberginkadulle. Ruoka kuljetettiin kolmipyöräisellä kuljetuspolkupyörällä, jonka etuosassa oli tavaralava. Jotta kattilat eivät kaatuisi, komennettiin talonmiehen poika Per-Ole ja minut, joka satuin olemaan heillä käymässä, istumaan lavalle ja pitämään kattiloista kiinni kuljetuksen aikana. Kotimatkalla saimme palkkioksi jäätelöpuikot, jotka ostettiin torin jäätelökioskista. - 14 - Du kan delta i den subventionerade tyhy-verksamheten även ifall du är 1. moderskaps-, föräldra-, vård- eller alterneringsledig 2. timlärare, har undervisning minst 16 h/v 3. säsonganställd, under anställningstiden 4. vikarie och sysselsatt, över 6 mån. anställningstid 5. permitterad, permitteringstiden under 6 mån. Men inte om du är anställd av annan firma! TYHY-EDUT KENELLE? TYHY-kupongit ovat henkilökohtaisia. Nimesi on painettu valmiiksi kuponkiin, mutta muista merkitä työpaikkasi kuponkiin itse. Voit myös osallistua tuettuun tyhy-toimintaan, vaikka olet: 1. 2. 3. 4. 5. äitiys-, isyys-, hoito- tai vuorotteluvapaalla tuntiopettaja, opetusta väh. 16 h/v sesonkityöntekijä, työssäoloaikana sijainen tai työllistetty, yli 6 kk:tta lomautettu, lomautusaika alle 6 kk:tta Mutta ei, jos olet jonkun toisen yrityksen työntekijä! Motionskampanjerna 2012 Motionskampanjerna fortsätter som tidigare. Under år 2012 planeras 3 motionskampanjer: 1.1 – 30.4, 1.5 – 30.8 samt 1.9 – 31.12. Inför varje kampanj kan du printa ut konditionskorten från intranet, hämta kupongerna från Malmskas telefonväxel eller från personalbyrån. Vinstförteckningen publiceras på intranet efter varje kampanj. Utmana gärna dina arbetskamrater! Har du frågor angående kampanjen kan du kontakta arbetarskyddsfullmäktig Hanna Ojanperä, hanna.ojanpera@jakobstad.fi, tfn 044 785 1641 Kuntokampanjat 2012 Kuntokampanjat jatkuvat kuten aikaisemmin. Vuodeksi 2012 on suunniteltu kolme kuntokampanjaa: 1.1.-30.4., 1.5.30.8. ja 1.9.-31.12. Kuntokortit voit tulostaa intranetistä, hakea Malmin puhelinvaihteesta tai henkilöstötoimistosta kaupungintalolta. Kulloisenkin kuntokampanjan voittajat julkaistaan intranetissä. Kutsu työkaverisikin mukaan! Jos Sinulla on kysyttävää kampanjoista, ota yhteyttä työsuojeluvaltuutettu Hanna Ojanperään, hanna.ojanpera@pietarsaari.fi tai puh. 044-7851641. Stadens anställda med jämna tjänsteår 2011 Tasavuosia palvelleita kaupungin työntekijöitä v. 2011 20 år/vuotta Asplund Regina Back Carina Barrner Christel Berg Helena Björk Marina J Blomqvist Mona Dahlskog Maj-Len Ena Kaija Finholm Marina Finnberg Ulla Flink Gunilla Forss Karin Hanhikangas Marita Häggman Margareta Joensuu Eila Julin-Häggman Christine Kapténs Mary Keränen Tiina Kettula Minna Kirsilä Ingegerd Klockars-Othman Gunilla Koytcheva Svetlana Krooks Anna-Lena Kuivanto Maria-Leena Laaksonen Ann-Mari Larsson Helena Lassfolk Irja Manninen Rami Myntti Margaretha Mäntylä Tuija Nygård Pia Nyholm Päivi Peltomaa Teuvo Pesola Sara Pitkäjärvi Kyllikki Rajakangas Annika Salokaski Ulla Sandström Bo-Anders Saviaro Gunnel Saviaro Marina Siren Maj-Lis Skog Ulf Skogman Mikael Snellman Ann-Britt Stenroos Lisbet Sundholm Marina Sundholm Satu-Sisko Svanbäck Katarine Svarvar Anne-Maj Södö Lisbeth Tikkalahti Johanna Torrkulla Elisa Tuomela-Holti Britt-Marie Barnabo daghem Lagmans skola Nykarleby HVC Malmska näringsenheten Centralen för interna stödtjänster Handikappvården Inre med. Pkl Musiikkiopisto Op Pedersheim Frida Hemservice, Pedersöre Språkbadsskolan Osasto 8 Malmska näringsenheten Ruokapalveluosasto Musikinstitutet Malmska näringsenheten Specialdagvården Kotipalvelu, Pietarsaari Cist Stadsbiblioteket Musikinstitutet Avdelning 4 Länsinummen koulu Jakobstads Energiverk Esselunden Avd. 8 Länsinummi Op Kotipalvelu, Pietarsaari Rehab service enheten Ekonomikontoret Koivurinne Malmska bäddavdelning Osasto 8 Päivähoito- ja koulutusvirasto Hemservice, Jakobstad Musikinstitutet Op Jakobstads Energiverk Hagalund, Nykarleby Jakobstads Vatten Social- och hälsovårdsverket Purmohemmet Personalbyrån Kommunaltekniska avdelningen Op Lillhaga, Nykarleby Jakobstads Energiverk Städavdelningen Itälä Etelänummi Social- och hälsovårdsverket Uusitalo Siv Vikström Maj-Britt Wärn Maria Öhland Monica Östman Ann-Britt Läkemedelscentralen Hemservice, Purmo Esselunden Stadsträdgården Pedersheim Frida 30 år/vuotta Ahopelto Sinikka Andtbacka-Nykvist Lilian Backlund Jan-Erik Back-Storvist Gretchen Dahlbäck Inger Emaus Carina Forsblom Majvor Forsström Åsa Frostdahl Marita Försti Aira Haga Hans-Ola Hannuksela Tiina Hölsömäki Armi Isaksson Gerd Jansson Marianne Järvenpää Margita Leskinen Ann Lyyra Anna-Maija Nyman Carola Ojala Ann-Lis Paananen Kaija Pietilä Tarja Rantanen Jorma Rundell Hans Saarijärvi Leo Salo Eila Samanen Osmo Sandell Christel Sandström Pirjo Sunabacka Sture Sundqvist Birgitta Särkiniemi Lilli-Ann Tampio Helena Tonberg Christer Varinen Vuokko Westerlund Siv Vikström Ole Hemservice, Jakobstad Social- och hälsovårdsverket Tekniska tjänster Centrum mödra och barn rådgivning Nykarleby HVC Bennäs tandklinik Esse mottagning Kållby mottagning Nykarleby HVC Perhepäivähoito Jakobstads Vatten Röntgenosasto Länsinummi Rådmans/Oxhamns skola Bennäs mottagning Nykarleby hemservice Kyrkostrands daghem Pietarsaaren lukio Vestersundsby daghem Oxhamns skola, skolköket Koivurine Perhepäivähoito Uudenkaarlepyyn terveyskeskus Jakobstads Energiverk Kaupungin puutarha Kaupunginkanslia Sisäiset tukipalvelut Specialdagvården Sosiaalikeskus Oxhamns skola Avd. 3 CIST Sosiaali- ja terveysvirasto Mätningsavdelningen Kielikylpykoulun keittiö Nykarleby tandklinik Jakobstads Energiverk 40 år/vuotta Backlund Eivor Backman Leila Portin Nils Saviaro Eivor Torp Brita Westerlund Lena Avdelning 1 Itälän koulun keittiö Mätningsavdelningen Centralen för tekniska tjänster Avdelning 1 Centrum mottagning MORGONSTUND I ADVENT Inbjudan till personer som har pension på grund av tidigare anställning i staden Jakobstad eller tidigare anställning inom social- hälso- eller sjukvården i nejden som staden övertagit från 2010. Vi samlas i församlingscentret i Jakobstad fredagen den 16 december 2011 kl. 9.00. Programmet består av sång, musik och vackra ord. Jakobstads lucia deltar. Efteråt bjuder vi på kaffe. Staden Jakobstads personalbyrå ADVENTTIAAMU Pietarsaaren kaupungin tai kaupungille vuonna 2010 siirtyneen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksesta eläkkeelle jääneet kutsutaan ystävällisesti seurakuntakeskuksessa perjantaina 16. joulukuuta 2011 klo 9.00 pidettävään adventtiajan tilaisuuteen. Aamuhetkessä kuullaan laulua, soittoa ja kaunista sanomaa, mukana on myös Pietarsaaren Lucia. Tilaisuuden jälkeen kahvitarjoilu. Pietarsaaren kaupungin henkilöstötoimisto - 15 - På vandring längs Fagerbackaleden Vaelluksella Fagerbackalla Personalföreningen ordnade i början av september en guidad vandring längs Fagerbackaleden i Purmo. Det var roligt att märka att stadens personal har ”upptäckt” våra vandringar, för den här gången hade vi ett rekordstort antal deltagare (55 personer!). Det har redan blivit tradition att vädret gynnar våra vandringar, och också den här kvällen klarade vi oss utan att bli våta. Vår guide Mattias Kanckos ledde vandrarna mot Fagerbacka fäbodställe, där vi höll en kort paus. De som ville fick bekanta sig med miljön på fäbodstället, andra hade redan bråttom att fortsätta vandringen. Det var ett gäng vana motionärer som var i farten, så också de sista kom i mål efter att ha stretat på i 3,5 timmar. Då hade vi vandrat lite över 10 km. Henkilöstöyhdistys järjesti syyskuun alussa ohjatun vaellusretken Pedersören Fagerbackalla. Oli mukava huomata, että kaupungin henkilöstö on ”löytänyt” vaelluksillemme, sillä ennätysmäärä (55 henkilöä!) oli mukana tällä kertaa! Perinteen mukaan myös ilma oli vaeltajille suotuisa ja selvisimme illasta kastumatta. Oppaamme Mattias Kanckos ohjasi vaeltajat kohti Fagerbackan karjamajapaikkaa, missä pidimme pienen tauon. Halukkaat saivat tutustua karjamajapaikan miljööseen, toisilla oli jo kiire jatkaa vaellusta. Hyväkuntoista porukkaa oli liikenteessä, koska viimeisetkin tulivat maaliin 3,5 tunnin aherruksen jälkeen. Vaellusreitille kun kertyi matkaa hieman yli 10 kilometriä. Deltagarna representerade ett stort antal olika enheter inom staden; det fanns folk från hälsovårdscentralerna, sjukhuset, skolorna, daghemmen och olika verk. Den vandrare som kom längst bortifrån var ända från Ungern! Ungdomsbyråns EVS-praktikant, Zsofia Müller, hade anlänt till Jakobstad föregående natt och hon tog modigt emot erbjudandet om en vandring. Jag tror att alla kände sig uppiggade och glada efter vandringen. Eventuell träningsvärk känns ju inte genast i kroppen… Osallistujat edustivat laajalti kaupungin eri osastoja; paikalla oli väkeä terveyskeskuksista, sairaalasta, kouluilta, päiväkodeilta ja eri virastoista. Kaukaisin vaeltaja oli saapunut Unkarista asti! Nuorisotoimiston EVS-harjoittelija, Zsofia Müller, oli saapunut edellisenä yönä Pietarsaareen ja otti rohkeasti vastaan tarjotun vaellusretken! Uskon, että kaikilla oli retken päätteeksi hyvällä tavalla virkistynyt mieli. Mahdolliset kolotukset kun eivät heti tuntuneet vartalossa… Tiina Höylä-Männistö, personalföreningens sekreterare Tiina Höylä-Männistö, henkilöstöyhdistyksen sihteeri Foto: Zsofia Müller - 16 - Työplus - Pietarsaaren kaupungin uusi työterveyshuolto ”Työplus” - nya företagsshälsovården för staden Jakobstad Tammikuun 2012 alusta Pietarsaaren yhteistoiminta-alueen työterveyshuollosta vastaa Työplus, jolla on omat yksiköt Pietarsaaressa ja Uudessakaarlepyyssä ja päätoimipaikka Kokkolassa. Koska kaupungin työntekijöiden työterveyshuoltoa on hoitanut tähän saakka kaksi samankaltaista tahoa – sosiaali- ja terveysviraston työterveyshuolto ja Pietarsaaren työterveys ry – oli tilannetta tarpeen muuttaa. Lisäksi uudelleenjärjestelylle oli ulkopuolista painetta, kertoo Gudrun Eklöv, joka on työskennellyt tämän vuoden maaliskuusta alkaen Pietarsaaren Työplussan hankepäällikkönä. Från första januari 2012 kommer företagshälsovården i Jakobstads samarbetsområde att skötas av ”Työplus” med en egen enhet i Jakobstad och Nykarleby samt bas i Karleby. - Eftersom stadens anställdas hälsovård hittills skötts av två lika instanser - företagshälsovården inom social- och hälsovårdsverket samt Jakobstads arbetshälsovård r.f. - fanns ett behov att förändra situationen. Dessutom fanns ett tryck utifrån att omorganisera, berättar Gudrun Eklöv som sedan mars i år jobbar som projektledare för Työplus i Jakobstad. Eklöv laati syksyllä 2009 selvityksen eri vaihtoehdoista ja tuolloin katsottiin kunnallisen työterveyshuollon liikelaitoksen olevan hyvä ajatus. Vaihtoehtona oli oman liikelaitoksen muodostaminen, mutta sille oli vaikea löytää johtajaa, joten ryhdyttiin etsimään yhteistyökumppaneita. Vaasan kaupunki ei ollut kiinnostunut etäisyyden vuoksi, mutta Kokkolassa katsottiin, että yhteistyö voisi onnistua. Työplus on toiminut vuodesta 2005 Foto: Pirjo Salonen Kokkolan kaupungin liikelaitoksena ja siellä nähtiin kuntarajat ylittävän työn mahdollisuudet, koska kyseessä on sekä työntekijöiden että työnantajien työssäkäyntialue. Työplussassa on edustettuna useita eri aloja – Pietarsaaren kaupunki on yksi yli 700:sta Työplussan piiriin kuuluvasta työnantajasta. Pietarsaareen palkataan palvelupäällikkö ja Kokkolan työterveysjohtajana toimii tätä nykyä Jouni Luomaranta. Uutta johtajaa rekrytoidaan parhaillaan, koska Luomaranta siirtyy lääketieteellisen puolen johtajaksi, Eklöv kertoo. Kokkolan pääterveysasemalla on 40 työntekijää, sivuasemat sijaitsevat Kruunupyyssä, Teerijärvellä ja Kokkolan Port Towerissa. Yhteistoiminta-alueen asiakkaista uusikaarlepyyläiset saavat työterveyshuoltopalvelunsa entiseen tapaan terveyskeskuksen tiloissa, Pietarsaaressa puolestaan muutetaan uusiin tiloihin. Aikaisemmin meillä on ollut kolme eri työterveysasemaa täällä Pietarsaaressa. Nyt saamme kaikille kaupungin työntekijöille uudet tarkoituksenmukaiset tilat Koulukatu 25-27:stä eli vasta kunnostetun Strengbergin kiinteistön neljännestä kerroksesta, Eklöv kertoo. Pietarsaaren työplussaan tulee yhteensä 21 virkaa, joista 15 sosiaali- ja terveysviraston työterveyshuollosta. Avoimiin virkoihin hakeneita haastatellaan parhaillaan. Sekä lääkäri-, psykologi- että terveydenhoitajapuolelle tulee uusia virkoja ja toimia. Jää nähtäväksi, tarvitaanko ehkä vielä lisää uusia virkoja, toteaa Gudrun Eklöv. Teksti: Ulla Linder Hösten 2009 gjorde Eklöv en utredning om alternativen och då ansågs ett kommunalt affärsverk för företagshälsovården vara en god idé. Alternativet var att bilda ett eget affärsverk, men det var svår att hitta en direktör och därför söktes samarbetspartners. - Vasa stad var inte intresserad på grund av avståndet, medan Karleby tyckte det kunde fungera. Työplus har fungerat sen 2005 som Karleby stads affärsverk och de såg möjligheterna med att jobba över kommungränserna, eftersom det handlar om ett pendlingsområde för både arbetstagare och -givare. Många olika branscher kommer att finnas representerade i Työplus - staden Jakobstad blir ett av över 700 företag som de handhar. En betjäningschef kommer att tillsättas i Jakobstad, medan företagshälsodirektören i Karleby för närvarande är Jouni Luomaranta. - En ny rekryteras som bäst, eftersom Luomaranta övergår till att bli chef för den medicinska sidan, berättar Eklöv. Huvudstationen med 40 anställda finns i Karleby, sidostationer finns i Kronoby, Terjärv och Port Tower i Karleby. För samarbetsområdets del fortsätter Nykarlebyborna som förr med att få sin företagshälsovård i hälsocentralens utrymmen, medan man i Jakobstad flyttar in i nya utrymmen. - Vi har tidigare haft tre olika stationer här i Jakobstad. Nu får vi ändamålsenliga och nya utrymmen för alla stadens anställda i Jakobstad på Skolgatan 25-27, det vill säga i fjärde våningen av nyrenoverade Fastighets Ab Strengbergs, berättar Eklöv. På Työplus i Jakobstad kommer det att finnas totalt 21 tjänster, varav 15 kommer från den företagshälsovården inom social- och hälsovårdsverket. - Som bäst görs intervjuer till de lediganslagna tjänsterna. Det kommer nya tjänster och befattningar både på läkar-, psykologoch hälsovårdarsidan. Sedan får vi se om det kanske ännu behövs flera nya tjänster, säger Gudrun Eklöv. - 17 - Text: Ulla Linder På rehabiliteringsavdelningen sker det under varje dag På rehabiliteringsavdelningen, avdelning 2 på Malmska, får man uppleva under varje dag. Där säger man aldrig: ”Aldrig!” - Människans hjärna är en gång för alla så förunderlig att varenda dag häpnar vi över hjärnans förmåga att klara av nya uppgifter, säger avdelningsskötare Brita Pekkarinen och biträdande avdelningsskötare Jeanette Wargh. Patienterna, som kommer till avdelningen för rehabilitering, är ofta i mycket dåligt skick. En del har mist förmågan att tala, gå, minnas p.g.a. stroke. Andra klarar inte längre av vardagsrutinerna som en följd av någon annan neurologisk sjukdom. En patient som råkat ut för en olycka och slagit huvudet är helt eller delvis förlamad. Gemensamt för dem alla är att någon del av hjärnan inte fungerar, och det här ger upphov till olika symtom. Genom rehabilitering försöker man så långt som möjligt återställa funktionsförmågan, för att patienten åtminstone delvis skulle klara sig på egen hand. Skötarna tycker att det är intressant att arbeta på avdelningen. Det bästa är när man ser resultatet av sitt arbete. En patient förs in i rullstol och i bästa fall kan han eller hon gå ut på egna ben. Glädjefyllda stunder upplever man också när en patient gör framsteg, som kan verka små men som har stor betydelse för patientens liv: lär sig svälja, röra på ett finger, hålla upp huvudet eller kommer ihåg sitt namn. På rehabiliteringsavdelningen är patienterna klädda i träningsdräkt eller i egna hemmakläder. Måltiderna intas tillsammans i ett gemensamt utrymme. När konditionen tillåter lär man patienten att på nytt klara av vardagssysslor, allt från tandborstning till att gå till butiken. På avdelningen ordnas också kvällsprogram, bl.a. allsång, våffelstekning och olika temakvällar. På temakvällarna inleds diskussionen vanligen av någon som kommer utifrån, t.ex. från stroke-förbundet eller församlingen. När en patient ska skrivas ut, stöter man ofta på problem, inte p.g.a. att patienten inte vill lämna avdelningen, utan för att det är så svårt att hitta en lämplig boendeform. Det finns oerhört lite serviceboende för ungdomar och personer i arbetsför ålder, och alla har inte möjlighet till närståendevård. På rehabiliteringsavdelningen ges tung rehabilitering åt strokepatienter. Motsvarande specialkunnande finns inte i närområdet, så det kommer patienter ända från Vasa och Karleby. - Sådana problem bär man ibland med sig hem. Det är verkligen trist, om det inte finns något annat ställe att bo på för en ung människa än ett servicehus för åldringar, säger Brita Pekkarinen bekymrat. - I början fanns avdelningen på Östanlid och programmet började redan där. Överläkare Mikael Eklund tog med sig kunnandet om tung rehabilitering från Umeå och efter det har verksamheten bara utvecklats hela tiden, berättar Brita Pekkarinen. På avdelningen lär man sig att glädja sig över småsaker. Livet i sig är ett stort under och det allra största undret står vi inför varje dag: den mänskliga hjärnans resurser och förmåga att utveckla nya eller återerövra förlorade färdigheter. Tung rehabilitering innebär helt enkelt att hela personalen och patientens anhöriga deltar i rehabiliteringen. Alla har samma mål och följer samma metoder. Avdelningen har en egen socialskötare. En fysioterapeut, en ergoterapeut, en talterapeut samt en neuropsykolog och en erfaren grupp vårdare, som är insatta i rehabilitering, spelar alla en viktig roll i vården. Som överläkare för rehabiliteringen fungerar Mikael Eklund. Som läkare i neurologi arbetar överläkare Lillemor Julin och neurolog Ibrahim Mahjneh. Text och bilder: Marjo Luokkala Det finns plats för 15 patienter på avdelningen, 9 platser är reserverade för fysiatriska patienter. Sex platser är reserverade för dem som behöver neurologisk vård. Patienterna kommer till rehabiliteringen med remiss, ofta direkt från neurologiska avdelningen på något centralsjukhus. Till de neurologiska platserna kommer patienterna oftast via jouren. - Rehabiliteringen av en strokepatient måste inledas så fort som möjligt. Ju senare man kan påbörja rehabiliteringen, desto svårare är det, säger skötarna. Den yngsta patienten som skötts på rehabiliteringsavdelningen har varit 14 år, den äldsta ca 90 år. - Det är inte så vanligt att patienterna är riktigt gamla. Största delen är personer i arbetsför ålder och på tröskeln till pension, personer som har insjuknat av neurologiska orsaker. Brita och Jeanette har arbetat på avdelningen redan i flera år. Båda betonar betydelsen av samarbete. Utan fungerande samarbete skulle man inte nå så goda resultat på rehabiliteringsavdelningen som man nu gör. - Vi måste alla arbeta mot samma mål enligt patientens individuella plan. Den får vi inte ge avkall på, betonar de. - 18 - Från vänster/vasemmalta: Krista Piironen, Bodil Rönnqvist, Brita Pekkarinen, Jeanette Wargh Kuntoutusosastolla tapahtuu ihmeitä joka päivä Kuntoutusosastolla Malmin osasto kakkosella saadaan kokea ihmeitä joka päivä. Siellä ei koskaan sanota: ei koskaan. - Ihmisen aivot ovat kerta kaikkiaan niin ihmeelliset, että joka ikinen päivä saamme ihmetellä niiden kykyä suoriutua uusista tehtävistä, sanovat osastonhoitaja Brita Pekkarinen ja apulaisosastonhoitaja Jeanette Wargh. Kaikilla on sama tavoite ja samat tavat, jota noudatetaan. Osastolla on oma sosiaalihoitaja. Hoitoon osallistuvat oleellisina tekijöinä fysioterapeutti, toimintaterapeutti , puheterapeutti sekä neuropsykologi ja kuntoutukseen paneutunut kokenut hoitajaryhmä. Kuntoutuspuolen ylilääkärinä toimii Michael Eklund. Neurologiapuolen lääkäreinä työskentelevät ylilääkäri Lillemor Julin sekä neurologi Ibrahim Mahjneh. Osastolla on 15 potilaspaikkaa, joista 9 on fysiatrisille potilaille. Kuusi paikkaa on neurologista hoitoa tarvitseville. Kuntoutuspuolelle potilaat tulevat lähetteellä, usein suoraan keskussairaaloiden neurologisilta osastoilta. Neurologisille paikoille potilaat tulevat useimmiten päivystyksen kautta. Osastolle tulee usein hyvin huonokuntoisia potilaita kuntoutukseen. Aivohalvaus on vienyt kyvyn puhua, kävellä, muistaa. Jokin muu neurologinen sairaus on voinut viedä kyvyn suoriutua arkipäivän rutiineista. Onnettomuudessa päänsä lyönyt potilas on halvaantunut kokonaan tai osittain. Kaikille on yhteistä se, että aivoista jokin osa ei toimi ja se aiheuttaa erilaisia oireita. Kuntoutuksella ihmisen toimintakyky pyritään saamaan mahdollisimman hyväksi siten, että potilas tulisi ainakin osittain toimeen omin avuin. - Aivohalvauspotilaan kuntoutus on aloitettava mahdollisimman pian. Mitä myöhempän kuntoutus päästään aloittamaan, sitä vaikeampaa se on, hoitajat sanovat. Nuorin kuntoutusosastolla ollut potilas on ollut 14-vuotias, vanhin noin 90-vuotias. Kuntoutusosasto antaa vaativaa kuntoutusta aivohalvauspotilaille. Vastaavaa eritysosaamista ei ihan lähipaikkakunnilla ole, joten potilaita tulee Vaasan ja Kokkolan seutuja myöten. Brita ja Jeanette ovat työskennelleet osastolla jo useita vuosia. Molemmat painottavat yhteistyökyvyn merkitystä. Ilman toimivaa yhteistyötä kuntoutusosastolla ei päästä niin hyviin tuloksiin kuin siellä nyt päästään. - Alkujaan osasto sijaitsi Östanlidissa ja ohjelma alkoi jo siellä. Ylilääkäri Mikael Eklund toi vaativan kuntoutuksen taidot mukanaan Uumajasta ja siitä tämä on vain entisestään kehittynyt, Brita Pekkarinen kertoo. Vaativa kuntoutus tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että potilaan kuntoutukseen ottaa osaa koko henkilökunta ja potilaan omaiset. - Harvemmin potilaat ovat todella iäkkäitä. Suurin osa on työikäisiä ja eläkeiän kynnyksellä olevia neurologisista syistä sairastuneita henkilöitä. - Kaikkien meidän on toimittava saman potilaan päämäärän eteen yksilöllisen suunnitelman mukaan. Ei siitä saa lipsua, he painottavat. Osastolla työskenteleminen on hoitajien mukaan mielenkiintoista. Parasta on, kun näkee oman työnsä tuloksen. Potilas tuodaan pyörätuolilla sisään ja parhaassa tapauksessa hän kävelee omin jaloin ulos. Riemullisia hetkiä tuottavat myös edistysaskeleet, jotka kuulostavat pieniltä, mutta ovat potilaan elämässä suuria: oppii nielemään, liikuttamaan sormeaan, kannattelemaan päätään tai muistaa nimensä. Kuntoutusosastolla potilaat pukeutuvat verryttelypukuihin tai omiin kotiasuihinsa. Ateriat syödään yhteisessä tilassa muiden kanssa. Kunnon niin salliessa, potilas opetetaan uudelleen arjen askareisiin hampaiden pesusta kaupassa käyntiin asti. Iltoihin pyritään järjestämään ohjelmaa. On yhteislaulua ja vohvelinpaistajaisia sekä erilaisia teemailtoja, jolloin paikalle saadaan vaikkapa aivohalvausliitosta tai seurakunnasta henkilö alustamaan keskustelua. Suuri ongelma on hyvin usein potilaan kotouttaminen. Ei siksi, etteikö potilas halua pois osastolta, vaan koska sopivan asumismuodon löytäminen on niin vaikeaa. Palveluasumista nuorille ja työikäisille on hyvin vähän eikä kaikilla ole mahdollisuutta omaishoitoon. - Sellaiset asiat seuraavat joskun vapaa-ajallekin. On todella kurjaa, jos nuorelle henkilölle ei löydy muuta asuinmuotoa kuin vanhusten palvelutalo, Brita Pekkarinen murehtii. Osasto opettaa iloitsemaan pienistäkin asioista. Elämä itsessään on suuri ihme ja kaikkein suurin ihme on edessä joka päivä: ihmisen aivojen voimavarat ja kyky kehittää uusia tai kadonneita taitoja. Teksti ja kuvat Marjo Luokkala - 19 - Marit Sunqvist & Susanna Blomqvist. Foto: Gun Österbacka Ei ihme, että sitä oli hoikka siihen aikaan, kun sai jatkuvasti juosta etsimässä kasetteja, potilaskertomuksia ja röntgenkuvia. Osastonsihteereillä on pelkästään myönteisiä kokemuksia tietokoneiden käytöstä. Sanoin että tarraudun kiinni kirjoituskoneeseen, kun kuulin tietokoneiden tulosta, mutta nyt olen vain tyytyväinen niihin. Kaikki tarvitsemamme tiedot ovat tietokoneella ja fuusiosta lähtien myös terveyskeskuksen tiedot – kaikki tarvittava löytyy helposti, Blomqvist huomauttaa. Aikaisemmin sairaalan ja terveyskeskuksen välillä läheteltiin kilokaupalla papereita. Asiaan on tuonut helpotusta yhteinen tietojärjestelmä Effica. Myös sijaisille Effica on turva, sillä meillä ei ehkä aina ole aikaa auttaa juuri silloin kun heillä on jotakin kysyttävää. Muistan kun olin uusi ja pelkäsin kuollakseni yksinäni työskentelyä osastolla, kertoo Blomqvist. Nykyään sanelut suoritetaan tietokoneella ja kuka tahansa voi mennä esimerkiksi auttamaan toisen osaston sihteeriä, jolla on stressaava työtilanne. Autamme toisiamme paljon ja uusien työntekijöiden on helppo pyytää apua, Sundqvist kertoo. Molemmat osastonsihteerit ovat suorittaneet ennen työhön tuloaan yksivuotisen koulutuksen. Marit opiskeli Vaasan ruotsinkielisessä terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja Susanna kuului Pietarsaaren yksivuotisen lääkärisihteerilinjan viimeiseen vuosikurssiin. Kumpikin olisi toivonut enemmän harjoittelua opiskeluaikana. Tyytyväisiä he ovat saamaansa latinan kielen taitoon, jota tarvitaan olennaisena osana työtä. Osastonsihteerien työ monipuolista Potilaana tai omaisena tulee harvoin ajatelleeksi, että sairaalassa tarvitaan lääkärien ja hoitajien lisäksi muitakin, jotta kaikki sujuisi saumattomasti. Toiminnan keskiössä ovat itse asiassa osastonsihteerit, jotka huolehtivat logistiikasta, enimmäkseen kuitenkin hieman syrjässä. He kirjoittavat saneluja ja leikkauskertomuksia, tilaavat potilasasiakirjoja, kirjaavat potilaat sisään ja ulos osastolta, käyvät läpi potilaiden paperit ennen kiertoa, tilaavat kuljetuksia, varaavat tutkimuksia, huolehtivat maksuista, kutsuvat potilaat suunniteltuihin leikkauksiin ja niin edelleen. Toisin sanoen he huolehtivat siitä, että kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja että kaikki sujuu kitkattomasti. On oltava järjestelmällinen, pystyttävä itsenäiseen työskentelyyn, osattava olla ihmisten kanssa, ja lisäksi tarvitaan psykologista silmää. Henkilökemioiden tulisi toimia sekä potilaiden että lääkärien kanssa, huomauttaa Susanna Blomqvist päiväkirurgiaosastolta. Hän ei kuitenkaan kadu ammatinvalintaansa. Halusin ammatin, jossa voi työskennellä sekä yksin että ryhmässä. Jotkut asiat on tehtävä itsenäisesti, mutta tiimi on kuitenkin ympärillä. Vaikka osastonsihteerien tehtävät ovatkin varsin samanlaisia, eri osastoissa on kuitenkin eroavuuksia. Joillakin osastonsihteereillä esimerkiksi on runsaasti potilaskontakteja, joillakin osastoilla tahti on kiivaampi, mistä Blomqvist huomauttaa kollegalleen Marit Sundqvistille. Tämä työskentelee osasto kolmosella, joka on kirurgian, urologian ja ortopedian sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien osasto. Sinulla on vaativa osasto, meillä ei yleensä ole yhtä akuutteja tilanteita. Sinä et voi koskaan oikein suunnitella työtäsi niin kuin minä, täällä meillä on vähemmän yllätyksiä. Aamut ovat työläitä meidän osastollamme, täytyy ehtiä tehdä niin paljon. Toisinaan työ on stressaavaa, on pidettävä mielessä paljon asioita, toteaa Marit Sundqvist. Päiväkirurgian yksikköön tulee potilaita useilta eri erikoisaloilta, kuten kirurgiasta, naistentaudeilta sekä korva- silmä- ja sisätaudeilta ja lisäksi on hammassaneerauspotilaita. On huolehdittava monenlaisista valmisteluista, kertoo Blomqvist. Ennen ei ollut paremmin Sekä Marit Sundqvist että Susanna Blomqvist ovat työskennelleet 80-luvulta saakka ja muistavat muun muassa sanelukasetteihin liittyneet ongelmat. Ennen pienelle kasetille mahtui noin kymmenen potilasta ja jonkin erityisen tiedon löytäminen oli vaikeaa. Kasetit saattoivat rikkoontua ja joskus niitä joutui teippaamaan ja ruuvaamaan. Siinä meni paljon aikaa hukkaan, sanoo Sundqvist ja lisää nauraen: Yhteistyö auttaa Osastonsihteerit tekevät yhteistyötä enimmäkseen oman osaston henkilöstön kanssa. Soittelemme toisillemme ja kyselemme ja keskustelemme, mutta välillä saattaa mennä viikkoja ilman yhteydenpitoa toiseen sihteeriin, kertoo Blomqvist ja valaisee tarkemmin sihteerien yhteisiä kokouksia. Aikaisemmin meillä on kyllä ollut kokouksia, mutta viime aikoina niitä ei ole tullut pidettyä, varmaankin ajanpuutteen vuoksi. Olen huomannut, että kokoukset ovat tärkeitä. Asioita voi tehdä eri tavoin ja muilta saa vinkkejä esimerkiksi tilastoinnin hoitamiseen, huomauttaa Sundqvist ja lisää: Paljon on muuttunut viime vuosina. Nyt osaston on muun muassa huolehdittava omasta taloudellisesta kannattavuudestaan. Eri toimenpiteet kirjataan eri hintaluokkiin ja vakuutusyhtiöille kirjoitetaan todistuksia. On tärkeää, että laskut lähetetään oikeaan paikkaan. Esimerkiksi työtapaturmien ja liikenneonnettomuuksien yhteydessä laskuja ei lähetetä kuntaan, vaan suoraan vakuutusyhtiölle. Molemmat osastonsihteerit antavat kiitosta uudelle hoidon suunnittelijan eli jononhoitajan viralle, jota hoitaa Jarmo Leskinen ja joka perustettiin noin kaksi vuotta sitten. - Hoidon suunnittelija on keskeisellä sijalla otettaessa potilaita leikkauksiin. Hän on meille todella arvokas turva ja helpottaa työtämme, huomauttaa Marit Sundqvist. Teksti: Ulla Linder - 20 - Avdelningssekreterarnas jobb mångsidigt Som patient eller anhörig tänker man sällan på att det behövs mera än läkare och sköterskor för att allting ska rulla smidigt på ett sjukhus. Spindlarna i nätet är i själva verket avdelningssekreterarna som sköter logistiken, för det mesta lite i skymundan. De skriver dikteringar och operationsberättelser, beställer journaler, skriver in och ut patienter, går igenom patienters papper före ronden, beställer transporter, bokar undersökningar, håller reda på avgifterna, kallar in patienterna till planerade operationer och så vidare. De ser med andra ord till att alla är på rätt plats vid rätt tid och att allt rullar smidigt. - Man skall vara organiserad, kunna arbeta självständigt, veta hur man ska ta folk och vara psykolog. Personkemin ska helst funka med både patienter och läkare, påpekar Susanna Blomqvist från dagkirurgiska avdelningen, men ångrar inte sitt yrkesval. - Jag ville ha ett yrke där jag både kan arbeta enskilt och i grupp. Det finns vissa saker som måste göras självständigt, men man har teamet runt sig. Trots att avdelningssekreterarnas uppgifter är rätt lika, skiljer sig också mycket beroende på vilken avdelning man arbetar på. Till exempel har vissa avdelningssekreterare mycket patientkontakt, takten är intensivare på vissa avdelningar, vilket Blomqvist påpekar till kollegan Marit Sundqvist från avdelning tre, det vill säga kirurgi, urologi och ortopedi, öron-, näs- och halssjukdomar. - Du har en krävande avdelning, vi har oftast inte så akuta situationer. Du kan aldrig planera riktigt som jag kan, vi har mindre överraskningar här. - Morgnar är jobbiga på vår avdelning, det finns så mycket man måste hinna göra. Ibland blir det mycket stress, det är en massa man måste hålla i minnet, konstaterar Marit Sundqvist. - På dagkirurgiska enheten kommer patienter från många olika specialiteter såsom kirurgi, gynekologi, öron, ögon, medicin och tandsaneringspatienter, det är många olika förberedelser att hålla reda på, berättar Blomqvist. Båda avdelningssekreterarna gick ettåriga utbildningar före anställningen - Marit på ”sjukis” i Vasa och Susanna hörde till sista årskullen på ettåriga läkarsekreterarlinjen i Jakobstad. Båda hade önskat mera praktik i sin utbildning. Latinkunskaper som är en väsentlig del av arbetet, var de däremot nöjda med. Samarbete hjälper Mest samarbetar avdelningssekreterarna med personalen på den egna avdelningen. - Vi ringer och frågar varandra och diskuterar, men det kan ibland gå veckor utan kontakt med en annan sekreterare, säger Blomqvist och efterlyser mera gemensamma sekreterarmöten. - Vi har nog haft möten tidigare, men på senaste tiden har det inte blivit av, säkert på grund av tidsbrist. - Möten är viktiga, har jag märkt, man kan göra saker på olika sätt och få tips från de andra, som till exempel hur statistikuppgifterna ska skötas, påpekar Sundqvist och tillägger: - Mycket har ändrats de senaste åren, nu ska avdelningen bland annat själv se till att den bär sig ekonomiskt. Olika åtgärder ska bokföras i olika prisklasser och intyg ska skrivas för försäkringsbolag. Det är viktigt att räkningarna skickas till rätt ställe, till exempel vid arbets- och trafikskador skall inga räkningar skickas till kommunen utan då skickas räkningen direkt till försäkringsbolaget. Båda avdelninssekreterarna prisar den nya vårdplanerar- eller köskötartjänsten, som Jarmo Leskinen innehar och som funnits i cirka två år. - Vårdplaneraren är spindeln i nätet vid intagning av patienter till operationer, det är verkligen värdefullt och tryggt att ha honom och underlättar vårt arbete, påpekar Marit Sundqvist. Text: Ulla Linder Det var inte bättre förr Både Marit Sundqvist och Susanna Blomqvist har jobbat sedan 80-talet och kommer ihåg besvären med bland annat dikteringskassetterna. - Förr rymdes cirka tio patienter på en liten kassett och det var svårt att hitta en speciell uppgift. Kassetterna kunde gå sönder och ibland fick man tejpa och skruva kassetter. Där gick mycket tid till spillo, säger Sundqvist och tillägger med ett skratt: - Inget under man var smal på den tiden, då man fick springa och söka kassetter, patientjournaler och röntgenbilder hela tiden. Avdelningssekreterarna har enbart goda erfarenheter av datoriseringen. - Jag sa att jag klöser mig fast vid skrivmaskinen, när jag fick höra om datorerna, men nu är jag enbart nöjd med dem. Alla uppgifter vi behöver finns på datorn och sedan fusionen också uppgifter från hvc – det är enkelt att hitta det man behöver, påpekar Blomqvist. Tidigare handlade det om kilovis med papper som skulle skickas fram och tillbaka mellan sjukhuset och hvc, det har underlättats med överföring via datorn med gemensamt dataprogram, Effica. - Också för vikarierna är Effica en trygghet, för vi har kanske inte alltid tid att hjälpa precis just då en fråga uppstår. Jag kommer ihåg då jag var ny och livrädd att börja jobba ensam på en avdelning, berättar Blomqvist. - Numera sker dikteringarna på datorn och vem som helst kan gå in och till exempel hjälpa en sekreterare som har det stressigt på en annan avdelning. Vi hjälper varandra mycket och för nya är det lätt att be om hjälp, berättar Sundqvist. - 21 - Susanna Blomqvist Foto: Gun Österbacka Vad vill jag uppnå med utvecklingssamtal? Mitä haluan saavuttaa kehityskeskusteluilla? Denna fråga ställde vi till tre st förmän inom stadens organisation. Här har vi svaren. Tämän kysymyksen esitimme kolmelle esimiehelle kaupungin organisaatiossa. Tässä ovat vastaukset. Rektor Tage Ek, Vestersundsby skola Utvecklingssamtal, är en del av personalpolitiken. Genom samtalen hoppas jag skapa en öppen och positiv relation till mina medarbetare. I förlängningen skapas genom samtalen en naturlig kommunikation på arbetsplatsen där problem och utveckling på ett naturligt sätt diskuteras. Inom en skola där samarbete och gemensam planering hör till vardagen känns dock ibland utvecklingssamtalen som något konstlade i den form, som utvecklingssamtalen ofta presenteras av olika föreläsare. I en mindre skola är samtal mellan rektor och lärare en naturlig del av vardagsrutinen. Samtal om problem, utveckling, fortbildning, planering och praktiska arrangemang är en fortgående process mellan alla som arbetar i ett skolsamfund. För mig är det viktigt att jag tidigt får igång Foto Prijo Salonen en naturlig och öppen diskussion med nyanställda. Det skapar förhoppningsvis en grund för förtroende och samarbete mellan mig och medarbetaren och mellan alla som ingår i arbetsteamet. Rehtori Tage Ek, Vestersundinkylän koulu Kehityskeskustelut ovat osa henkilöstöpolitiikkaa. Toivon luovani keskustelujen avulla avoimen ja myönteisen suhteen alaisiini. Ajan mittaan keskustelujen avulla luodaan työpaikalle luontevaa vuorovaikutusta, jossa keskustellaan ongelmista ja kehittämisasioista mutkattomalla tavalla. Yhteistyö ja yhteinen suunnittelu kuuluu koulun arkeen, joten kehityskeskustelut tuntuvat kuitenkin toisinaan hieman teennäisiltä siinä muodossa kuin eri luennoitsijat niitä usein esittelevät. Pienessä koulussa rehtorin ja opettajien väliset keskustelut ovat luonnollinen osa arkirutiineja. Ongelmia, kehittämistä, täydennyskoulutusta, suunnittelua ja käytännön järjestelyjä koskevat keskustelut ovat jatkuva prosessi kaikkien kouluyhteisössä työskentelevien välillä. Minulle on tärkeää, että saan varhaisessa vaiheessa alulle luontevan ja avoimen keskustelun uusien työntekijöiden kanssa. Se luo toivottavasti perustan luottamukselle ja yhteistyölle minun ja alaisteni välillä ja kaikkien työtiimiin kuuluvien välillä. Ledande tandläkare Juhani Salparanta Jag kommer att starta nya utvecklingssamtal under nästa år. Jag vill gärna diskutera hur året har gått, hur har vi lyckats med våra uppgift och målsättningar - vilka saker bör utvecklas. Vi kan diskutera utmaningar för det kommande året, de viktigaste målsättningarna, vilka tyngdpunkter och vilka mätare skall vi använda. Vi diskuterar verksamheten, arbetsmetoder, utrustning och verktygen För att utveckla arbetsgemenskapen och arbetsteam kan vi fun- Foto Gun Österbacka dera på tandläkarnas roll och min roll på arbetsplatsen. Kan något förbättras gällande samarbetet mellan tandläkaren och förmannen. Gällande personalens kunnande och kunskaper, vad kan förbättras och på vilket sätt Viktiga spelregler under samtalet är t.ex. följande - söka efter bättre lösningar - älta inte med problem, anklaga inte - positiv atmosfär - lyssna aktivt, försök hitta viktiga och väsentliga saker - en dialog - fråga aktivt, obs! ej korsförhör - erkänn egna fel, var inte rädd att ändra dina egna uppfattningar, kom emot - var öppen för nya idéer - servera inte färdiga lösningar - realism Johtava hammaslääkäri Juhani Salparanta Aloitan uudet kehityskeskustelut ensi vuoden aikana. Haluan mielelläni keskustella siitä, miten vuosi on sujunut, miten olemme onnistuneet tehtävissämme ja tavoitteissamme – mitä asioita on kehitettävä. Voimme keskustella tulevan vuoden haasteista, tärkeimmistä tavoitteista, painopisteistä ja käyttämistämme mittareista. Keskustelemme toiminnasta, työmenetelmistä, laitteista ja välineistä. Kehittääksemme työyhteisöä ja työtiimiä voimme pohtia hammaslääkärien roolia ja minun rooliani työpaikalla. Onko hammaslääkärien ja esimiehen välisessä yhteistyössä jotakin parannettavaa. Henkilöstön tiedot ja taidot; mitä voidaan parantaa ja millä tavoin. Tärkeitä pelisääntöjä keskustelussa ovat esimerkiksi seuraavat - hae parempia ratkaisuja - älä jää vatvomaan ongelmia, älä syyttele - myönteinen ilmapiiri - kuuntele aktiivisesti, pyri löytämään tärkeät ja olennaiset asiat - vuoropuhelu - kysele aktiivisesti, huom! ei ristikuulustelua - tunnusta omat virheesi, älä pelkää muuttaa omia käsityksiäsi, tule vastaan - ole avoin uusille ideoille - älä tarjoile valmiita ratkaisuja - realismi - 22 - Ireeni Finnholm, ledare för missbrukarvården Päihdehuollon johtaja Ireeni Finnholm Genom utvecklingssamtalen strävar jag som förman till att arbetstagaren ska bli sedd och hörd och att atmosfären under samtalet ska vara så trygg att arbetstagaren vågar ta fram, inte bara sina framgångar i arbetet, utan också eventuella misslyckanden. Under samtalet vill jag få till stånd en öppen, jämlik och respektfull dialog, som också ger mig möjlighet att växa som förman, om jag är lyhörd för direkt feedback från arbetstagarna. Genom utvecklingssamtalen vill jag uppnå kontinuitet i fråga om målsättningen, så att man funderar över hur de mål som ställdes upp under förra utvecklingssamtalet har uppnåtts i praktiken och sedan riktar blickarna framåt. Kehityskeskustelussa haluan esimiehenä saavuttaa sen, että työntekijä tulee keskustelussa nähdyksi ja kuulluksi ja että keskustelun ilmapiiri muodostuu niin turvalliseksi, että työntekijä uskaltaa ottaa esille työpaikalla onnistumisten lisäksi myös mahdolliset epäonnistumisen kokemukset. Haluan keskustelussa päästä avoimeen, tasa-arvoiseen ja kunnioittavaan dialogiin, joka mahdollistaa myös esimiehenä kasvun mahdollisuuden mikäli ”herkällä korvalla ”otan työntekijöiltä vastaan suoraa palautetta. Kehityskeskusteluilla haluan saavuttaa tavoitteellisen jatkumon, jossa mietitään miten edellisen kehityskeskustelun tavoitteet ovat käytännössä saavutettu ja suunnataan katseet tulevaan. Foto Prijo Salonen Hyvinvointi työpaikalla Hyvinvointi työpaikalla on meidän kaikkien etujemme mukaista. Pyrkimällä noudattamaan seuraavaa ”huoneentaulua” voimme YHDESSÄ luoda hyvän työpaikan, joka on sekä viihtyisä että tehokas. Suosittelen, että keskustelette tästä työpaikkakokouksessa. Birgitta Blomqvist Teen vastuullisesti minulle kuuluvat tehtävät. Työskentelen yhteisesti sovittujen tavoitteiden suuntaisesti. Pidän kiinni sovituista asioista. Yhteistyöni esimiehen kanssa on suoraa ja avointa. Yhteistyöni työtoverini kanssa on suoraa ja avointa. Toimin sekä itsenäisesti että ryhmässä. Osaan kuunnella myös erimieltä olevia ja teen tarkentavia kysymyksiä ymmärtääkseni omasta kannastani poikkeavia näkemyksiä. Osallistun aktiivisesti työpaikan kehittämistyöhön. Ilmaisen mielipiteeni rakentavasti työpaikkakokouksissa ja muissa keskusteluissa. Annan esimiehelleni ja työtovereilleni palautetta heidän onnistumisistaan. Otan vastaan minulle annettua palautetta. Onnistuessani työssäni muistan jakaa kiitosta onnistumisesta minua auttaneille. Otan puheeksi mieltäni vaivaavat asiat asianomaisten kanssa. Ongelmatilanteissa pystyn avoimeen keskusteluun asiasta. Huolehdin omalta osaltani työpaikan viihtyisyydestä ja positiivisesta hengestä Lähde: Työturvallisuuskeskus Välbefinnande på arbetsplatsen Att vi mår bra på arbetet ligger ju i allas vårt intresse. Vi kan ALLA bidra till att skapa en bra, både trivsam och effektiv, arbetsplats genom att försöka följa följande ”hustavla”. Jag rekommenderar att ni diskuterar det här på ert arbetsplatsmöte. Birgitta Blomqvist Jag utför mina uppgifter ansvarsfullt. Jag arbetar mot de mål som vi gemensamt kommit överens om. Jag håller fast vid det som vi kommit överens om. Samarbetet med min förman är rakt och öppet. Samarbetet med mina arbetskamrater är rakt och öppet. Jag kan arbeta både självständigt och i grupp. Jag kan lyssna också på dem som är av annan åsikt och jag ställer preciserande frågor för att förstå åsikter som avviker från min egen ståndpunkt. Jag deltar aktivt i utvecklingsarbetet på min arbetsplats. Jag uttrycker min åsikt på ett konstruktivt sätt på arbetsplatsmöten och i andra diskussioner. Jag ger min förman och mina arbetskamrater feedback när de gör någonting bra. Jag är mottaglig för feedback. När jag lyckas i mitt arbete och blir tackad för väl utfört arbete, kommer jag ihåg dem som har hjälpt mig. Jag tar upp saker som tynger mig med dem som det gäller. I problemsituationer kan jag öppet diskutera det som problemet gäller. Jag försöker för egen del bidra till trivseln och den positiva atmosfären på arbetsplatsen. Källa: Arbetarskyddscentralen - 23 - stadens tävling. Jag får vara nöjd då jag fick komma med, konstaterar Svanbäck och tillägger: - Jag tror det främst handlar om motivet och erfarenheten att mina två motiv blev valda. Naturmotiv Sina motiv hämtar Sven Svanbäck från naturen och fotograferar också mycket. - Jag drunknar i foton, konstaterar han och fortsätter: - För 40 år sedan var det inne att måla ute i naturen. Då blev det mycket lador och landskap och motiven har suttit i sen dess – men det är detaljer som jag plockar fram nu, till exempel lador och fåglar. Grafiken började Svanbäck med först på 80-talet. Han har gått många kurser och nämner till exempel Erkki Männistö, Pentti Kaskipuro, Väinö Rouvinen, Elina Luukanen samt Esa Riippa som han säger att han ”alltid känt” - som viktiga lärare. - Jag har tagit reda på mycket själv. Längst har jag kommit i metallgrafiken, som mest blir svart-vit, men ibland använder jag också färg. Hantverket är det viktiga för mig. Ikonmåleri det nyaste intresset De senaste åren har ett allt större intresse för ikonmåleri växt fram, trots att Sven själv inte hör till kyrkan. - Det är främst utförandet, intrycket och känslan som jag tidigare fäst mig vid – ikonen ser på dig. Efter resor till Grekland var jag tvungen att bara börja måla själv, berättar Svanbäck och fortsätter: - Vi bodde tidigare i aktielägenhet på Södermalmsgatan bredvid svärföräldrarnas lokal, som numera fungerar som mitt arbetsrum. När jag lite motvilligt gick med på att flytta till egnahemshus, gjorde vi en överenskommelse med frun att jag också kan börja måla ikoner hemma eftersom ljuset är så bra vid vardagsrumsfönstret. Foto Prijo Salonen Konstnär med lång erfarenhet Det är tredje gången som Sven Svanbäcks verk väljs till stadens gåvografik - tidigare tillfällen har varit 1986 och 1994. Det handlar alltså om en etablerad konstnär, som själv säger att han alltid hållit en penna i handen. - Jag har alltid tecknat mycket, som ung till exempel lokomotiv och seriefigurer. Svanbäck är född i Karleby 1940, men bodde de första femton åren i Rovaniemi, dit familjen sökt sig till jobb på järnvägen. Sin arbetskarriär har han gjort som maskinkonstruktör på Wärtsilä och Electrolux, där han ritade maskindelar till centrifuger och tvättmaskiner - allt som allt blev det tjugoåtta år i arbetslivet. Konsten har ändå funnits där jämsides, bland annat har han hört till bildkonstföreningen JAKARTE sedan 1968. På 80- och 90-talen deltog han i många utställningar, men är inte så energisk mera med den biten. Försäljningen av hans verk sker numera bland annat på nätet via Galleria Kapriisi i Tammerfors. I församlingscentret i Jakobstad kan man också se hans väggmålning från 1999. - Jag har blivit lite allergisk för terpentin och andra medel som jag måste använda när jag målar, så det blir inte så mycket av det mera. Konstnären har bland annat varit i Valamo och målat ikoner och också skänkt några till klostret i Lintula. - När man ska måla ikoner borde man lugna ner sig och vara i en speciell stämning, men för mig kommer det under arbetet. Intresset att veta mera om motivet växer också fram vartefter. Jag läser och forskar väldigt mycket och försöker också mig på ikoner i grafiken, berättar Sven Svanbäck och tillägger: - Jag gör ofta väldigt liten grafik och så länge handen inte darrar och jag ser – jag sätter dubbla glasögon då jag ska titta riktigt noga - tänker jag hålla på med konsten. Sedan 1995 är konstnären pensionär. - Konsten har varit min räddning och det att jag fick jobba vid finska arbis. Jag var lärare i över tio år, men tyckte att eleverna började gå förbi läraren. Därför har vi ingen lärare mera utan en grafikgrupp, som i sommar fick lov att jobba i de fina utrymmena. Vi var fjorton konstnärer som skickade in 38 förslag till - 24 - Text: Ulla Linder Pitkän linjan taiteilija Sven Svanbäckin teos on valittu kaupungin lahjagrafiikaksi nyt kolmatta kertaa - aikaisemmat kerrat ovat olleet vuosina 1986 ja 1994. Kyseessä on siis tunnettu taiteilija, joka itse sanoo pitäneensä aina kynää kädessään. - Olen aina piirtänyt paljon, nuorena esimerkiksi vetureita ja sarjakuvahahmoja. Svanbäck on syntynyt Kokkolassa vuonna 1940, mutta asui viisitoista ensimmäistä elinvuottaan Rovaniemellä, jonne perhe oli hakeutunut töihin rautateille. Työuransa hän on tehnyt konesuunnittelijana Wärtsilällä ja Electroluxilla, joissa hän piirsi linkojen ja pesukoneiden osia – kaikkiaan työelämässä vierähti 28 vuotta. Taide on kuitenkin kulkenut aina rinnalla. Svanbäck on muun muassa kuulunut kuvataideyhdistys JAKARTEen vuodesta 1968. 80- ja 90- luvuilla hän osallistui useisiin näyttelyihin, mutta sillä saralla hän ei ole enää kovin aktiivinen. Hänen töitään myydään nykyään muun muassa netissä tamperelaisen Galleria Kapriisin kautta. Pietarsaaren seurakuntakeskuksessa on nähtävillä hänen seinämaalauksensa vuodelta 1999. - Olen tullut hieman allergiseksi tärpätille ja muille maalauksessa tarvittaville aineille, joten maalaaminen on jäänyt vähemmälle. Taiteilija on ollut eläkkeellä vuodesta 1995. - Taide on ollut pelastukseni ja se, että sain työskennellä suomenkielisessä työväenopistossa. Opetin siellä yli kymmenen vuotta, mutta mielestäni oppilaat alkoivat mennä opettajan edelle. Sen vuoksi meillä ei ole enää opettajaa, vaan grafiikkaryhmä, joka pääsi kesällä työskentelemään hienoissa tiloissa. Meitä oli 14 taiteilijaa, jotka lähetimme 38 ehdotusta kaupungin kilpailuun. Saan olla tyytyväinen, että pääsin mukaan, toteaa Svanbäck ja lisää: - Luulen että kaksi työtäni valittiin aiheen ja kokemukseni vuoksi. Luontoaiheita Sven Svanbäck hakee aiheensa luonnosta ja myös valokuvaa paljon. - Hukun valokuviin, hän toteaa ja jatkaa: - 40 vuotta sitten oli muotia maalata ulkona luonnossa. Silloin maalasin paljon latoja ja maisemia ja aiheet ovat säilyneet töissäni siitä lähtien – mutta nyt poimin esiin yksityiskohtia, esimerkiksi latoja ja lintuja. Grafiikkaa Svanbäck alkoi tehdä vasta 80-luvulla. Hän on käynyt useita kursseja ja mainitsee tärkeiksi opettajikseen esimerkiksi Erkki Männistön, Pentti Kaskipuron, Väinö Rouvisen, Elina Luukasen ja Esa Riipan, jonka sanoo ”tunteneensa aina”. - Paljon asioita olen ottanut selville itse. Pisimmälle olen päässyt metalligrafiikassa, joka on enimmäkseen mustavalkoista, mutta toisinaan käytän värejäkin. Käsityö on minulle tärkeää. Uusimpana kiinnostuksen kohteena ikonimaalaus Svenin kiinnostus ikonimaalausta kohtaan on lisääntynyt viime vuosina, vaikka hän ei itse kuulukaan kirkkoon. - Aikaisemmin kiinnitin huomiota lähinnä toteutukseen, vaikutelmaan ja tunteeseen – ikoni katsoo meitä. Kreikan-matkojeni jälkeen minun oli vain pakko alkaa maalata itse, Svanbäck kertoo ja jatkaa: - Asuimme ennen osakehuoneistossa Etelänummikadulla appivanhempieni asunnon vieressä, joka on nyt työhuoneeni. Kun hieman vastahakoisesti suostuin muuttamaan omakotitaloon, sovimme vaimoni kanssa, että voin alkaa maalata ikoneja myös kotona, koska olohuoneen ikkunasta tulee niin hyvin valoa. Taiteilija on käynyt muun muassa Valamossa maalaamassa ikoneja ja lahjoittanut muutamia ikoneja Lintulan luostariin. - Ryhtyessään ikonin maalaamiseen pitäisi rauhoittua ja olla aivan erityisessä mielentilassa, mutta minulle tuo tunnelma tulee työn aikana. Vähitellen kasvaa myös kiinnostus saada lisää tietoa aiheesta. Luen ja tutkin valtavasti ja kokeilen ikonien tekemistä myös grafiikkana, Sven Svanbäck kertoo ja lisää: - Usein teen hyvin pieniä grafiikantöitä ja aion jatkaa taiteen tekemistä niin kauan kuin käsi ei vapise ja näen – laitan silmille kahdet lasit kun on nähtävä oikein tarkasti. Teksti: Ulla Linder Foto Prijo Salonen - 25 - Månadens bild Fotoklubben Malms medlemmar visar turvist en bild per månad i social- och hälsovårdsverkets portal. Nedan några av årets bilder. Kuukauden kuva Valokuvakerho Malmin jäsenet esittelevät vuorotellen yhden kuvan per kuukausi sosiaali- ja terveysviraston portaalissa. Alla muutama vuoden kuvista. Januari/Tammikuu 2011: Barbro Stenbacka – Vinterland Februari/Helmikuu 2011: Bengt Ahlskog – Midvinter Mars/Maaliskuu 2011: Lisbet Stenroos – Nymphaea alba Maj/Toukokuu 2011: Seija Nyman - Food the cats Juni/Kesäkuu 2011: Susanne Kanckos – Fiskelycka - 26 - - 27 - Onko osoite oikea? Kaupungin entisten työntekijöiden (eläkeläisten) osoitteita varten ei ole automaattista seurantaa. Toivomme että ilmoitatte, mikäli Staden-Kaupunki – lehtenne lähetetään väärään osoitteeseen. Korjatkaa virhe soittamalla numeroon 786 3285 (Rita Forsbacka). Är adressen rätt? Vi har ingen automatisk uppföljning på stadens tidigare anställdas (pensionärer) adresser. Därför önskar vi att ni meddelar ifall vi skickar Staden-Kaupunki till fel adress. Korrigera felaktigheten genom att ringa 786 3285 (Rita Forsbacka). - 28 -