MUSIIKKIKASVATUKSEN AIKAKAUSLEHTI 4/2012 KANSAINVÄLINEN RYHMÄPEDAGOGIIKKASEMINAARI KMO:n syyspäivillä improvisoitiin ja oltiin isojen asioiden äärellÄ Kotilaisen kolumnissa Sfäärien harmoniaa ja sävelmykkyyttä Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf10 € Kantare by Liikanen Guitars Kantare kaikenikäisille ja -kokoisille soittajille! Soitinverstas Liikasen klassisten kitaroiden erikoismyymälä ja verstas on toiminut Helsingissä vuodesta 1986. *** Suuren suosion saavuttaneet, Soitinverstas Liikasen suunnittelemat Kantare oppilaskitarat ovat todella hyvä vaihtoehto koulujen musiikkiluokkien kalustoon. Kantare kitarat ovat: • kohtuuhintaisia • helppoja soittaa • hyvin soivia • laadukkaista materiaaleista huolella Euroopassa valmistettuja *** Pyydä tarjous, tule testaamaan: Liikanen Musical Instruments ky Kirvesmiehenkatu 10B Huom 1.1.2013 lähtien Tulppatie 22 00880 Helsinki tel. 09 755 4642 email info@kantareguitars.com www.liikanenguitars.com www.kantareguitars.com sISÄLTÖ - uNISONO 4/2012 Klikkaa artikkelia, jonka haluat lukea ja pääset suoraan oikealle sivulle! Numero: 4/2012 Pääkirjoitus4 Taideyliopiston rehtoriksi Tiina Rosenberg6 KMO:laisen muistitaulu7 Opetusryhmille maksimikoko? 8 Taideyliopiston lahjan eduskunnalle 8 Tuula Kotilaisen kolumni Kansainvälinen ryhmäpedagogiikkaseminaari ja rytmimusiikin syyspäivät 9 11 KMO:n syyspäivilläimprovisoitiin ja oltiin isojen asioiden äärellä 14 KMO:n syyspäivät ensikertalaisen silmin 17 Puheenjohtajalta18 Toiminnanjohtajalta19 Varsinaiset mestarit eivät mikkejä kaipaa!20 Norppaooppera22 Folk DC-opetuspaketti24 Kokemuksia FourChords -sovelluksesta25 Laulupiirtämään!26 Tulin, näin, soitin ja opin Psst... UNISONO musiikkikasvatuksen aikakauslehti unisono.lehti@gmail.com 29 Kaikki tämän lehden mainokset ja linkit ovat toimivia linkkejä sivustoille. Kun haluat lisätietoja lehden artikkeleista ja mainoksista, klikkaa ja ota kaikki hyöty irti sähköisestä lehdestä. Julkaisija: Koulujen Musiikinopettajat ry www.koulujenmusiikinopettajat.fi Päätoimittaja: Frida Ylönen puh. 044 353 4542 unisono.lehti@gmail.com Tässä numerossa avustivat: Joonas Kinnunen Soili Koskelainen Tuula Kotilainen Timo Kovanen Stina Myllys Kati Turtiainen Kannen kuva: Frida Ylönen Ilmoitusmyynti: 050 5611393 Taitto: Frida Ylönen Toimitus: Koulujen Musiikinopettajat ry Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki kmory@kolumbus.fi Tilaushinnat: Suomi 36 €, Pohjoismaat 40 €, muut 40 €. KMO:n jäsenille Unisono sisältyy jäsenmaksuun. Osoitteenmuutokset: kmory@kolumbus.fi ISSN 1458-7645 Ilmestymisaikataulu 2013: numero 1 ilmestyy viikolla 8 Aineisto jätettävä 25.1. numero 2 ilmestyy viikolla 21 Aineisto jätettävä 19.4. numero 3 ilmestyy viikolla 38 Aineisto jätettävä 16.8. numero 4 ilmestyy viikolla 50 Aineisto jätettävä 15.11. Pääkirjoitus Aika aikaansa kutakin vai mites se nyt menikään… Kuten monet jo tietävät, tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Unisonoon. Opintoni Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineessa ovat loppusuoralla ja melkein uunituore päivätyöni Turun AMK:n hakumarkkinoinnissa on vienyt mennessään. Koko syksyn ja alkutalven olen ollut niin kiireinen, että välillä ihan heikottaa. Silti Unisonosta luopuminen ei ole helppoa. Lehti on minulle vähän niin kuin se lempilapsi, joka on aina kiltti ja pysyttelee sivussa odottamassa vuoroaan. Sille haluaisi antaa mahdollisimman paljon aikaa, mutta lopulta aina joku äänekkäämpi ja vaativampi kiilaa sivusta ohi. Kun tutustuin Unisonoon ensimmäisen kerran keväällä 2009, en olisi voinut edes kuvitella, miten hienoja ja kiinnostavia ihmisiä ja ilmiöitä tapaan lehden parissa. Tässä onkin tärkein syy siihen, miksi luovun Unisonon päätoimittajuudesta. Lehti itsessään – kuin myös te rakkaat lukijat ja lehden tekijät – ansaitsette enemmän aikaa ja huomiota kuin itse pystyn tällä hetkellä tarjoamaan. Unisono on minulle tärkeä ja siksi ojennan vastuun mielelläni ihmiselle, joka on osoittanut kiinnostusta, innostusta ja halua lehden kehittämiseen. Unisonon uudeksi päätoimittajaksi on valittu Heidi Horila, joka opiskelee musiikkitiedettä Turun yliopistossa. Päällimmäisenä Heidistä jäi mieleen avoin, helposti lähestyttävä ja viestinnällisesti taitava ihminen. Olen varma, että uuden päätoimittajan kanssa pääsette nauttimaan hauskasta, laadukkaasta ja hyvin toimitetusta Unisonosta. PS. Ihan kokonaan eroon ette pääse allekirjoittaneestakaan, sillä aion jatkaa lehden taittajana ainakin pari seuraavaa numeroa ja taitaapa minulla olla rooli lehden tulevan ulkoasu-uudistuksenkin kanssa. Musiikintäyteistä joulua ja hyvää jatkoa kaikille Frida Unisono uudistuu! Ensi vuonna Unisono siirtyy uudelle sähköiselle julkaisualustalle. Samalla muokkaamme myös lehden ulkoasua modernimmaksi ja digitaaliseen lukemiseen sopivammaksi. Mielipiteesi on meille tärkeä. Otamme edelleen palautetta vastaan osoitteessa unisono.lehti@gmail.com Centria AMMATTIKORKEAKOULU 5 Uutiset Taideyliopiston rehtoriksi Tiina Rosenberg Taideyliopiston ensimmäiseksi rehtoriksi on valittu Tiina Rosenberg. Rosenberg toimii tällä hetkellä teatteritieteen professorina Tukholman yliopistossa. Hän aloittaa viisivuotisessa tehtävässään 1.1.2013. Päätöksen teki Taideyliopiston hallitus yksimielisesti kokouksessaan 24.10. Rehtorin valinnassa tärkeitä kriteereitä olivat syvällinen taiteen tuntemus, käytännössä osoitettu johtamiskokemus sekä kansainväliset verkostot. ”Taideyliopiston tehtävä on taiteen vapauden ja arvon rakentaminen. Sen piirissä toimii voimantuntoinen taideyhteisö. Taideyliopiston ensimmäinen rehtori on arvojohtaja ja muutosjohtaja. Hän auttaa Taideyliopiston yhteisöä kirkastamaan uuden instituution suunnan. Onnistuakseen tässä tehtävässään rehtorin on tunnettava omakoh- taisesti, laajasti ja syvällisesti Taideyliopiston alaan kuuluvia taiteita. Tiina Rosenberg on syvällisesti taiteesta ajatteleva, kauaskatsova ja kansainvälisesti näkemyksellinen”, kertoo Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja Saku Mantere. Helsingissä syntynyt ja kasvanut Tiina Rosenberg on toiminut aiemmin muun muassa opintorehtorina ja sukupuolentutkimuksen professorina Tukholmassa, professorina ja laitosjohtajana Lundin yliopistossa, Tukholman yliopiston elokuvatieteen laitoksen johtajana sekä teatteritieteen yliopistonlehtorina Tukholman yliopistossa. Hän väitteli teatteritieteen tohtoriksi vuonna 1993 Tukholman yliopistosta. Tiina Rosenbergin tutkijanura on kansainvälisesti merkittävä. Sen lisäksi hänet tunnetaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja kirjoittajana. ”Rosenberg on keskusteleva, diplomaattinen ja luja johtaja, jolla on vahva tahto ja sinnikäs asenne. Hän viestii puheessaan ja toiminnassaan sitä arvopohjaa, jolle Taideyliopiston tulevaisuuden on hyvä rakentua: yliopistollisuutta, kriittisyyttä, demokraattisuutta ja syväsuuntaista taiteen ja sen perinteiden arvostusta”, Mantere toteaa. Taideyliopisto aloittaa toimintansa vuoden 2013 alussa, kun Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyvät. Perustettava vapaan taiteen yliopisto vahvistaa toiminnallaan taiteen koulutusta, asemaa ja autonomiaa yhteiskunnassa sekä koko Suomen taide- ja kulttuurielämää. Taideyliopisto koostuu kolmesta akatemiasta, jotka ovat koulutukselliselta sisällöltään ja kulttuuriselta painoarvoltaan yhdenvertaisia. Nykyisten yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat siirtyvät Taideyliopistoon sen aloittaessa toimintansa. Opiskelijoita on yhteensä noin 2 100 ja henkilötyövuosia noin 600. Lisätiedot: Saku Mantere, Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja puh. 050 3819782 KUVA: Eva Dalin KMO:hon liittyi vuoden 2012 aikana 25 uutta jäsentä. KMO:laisen muistitaulu 4/2012 Tervetuloa mukaan! Palkitse ansioitunut oppilaasi nuottiavainmerkillä myös alakoulussa! Pro Musica -mitalien ja nuottiavainmerkkien anominen ja myöntäminen muuttui keväällä 2011. Nyt voit palkita oppilaitasi myös alakoulun puolella. Perehdy tarjontaan, katso tuotteista kuvia ja täytä anomuskaavake KMO:n nettisivuilla. Muistathan että jäsenmaksu on musiikinopettajalle verovähennyskelpoinen. Tarkista veroehdotuksesi. KMO:n kevätpäivät järjestetään Helsingissä lauantaina 23.3. 2013 yhteistyössä Konserttikeskuksen kanssa. Seuraa ilmoittelua verkkosivuillamme. 7 Uutiset Opetusryhmille maksimikoko? Opetusministeri Jukka Gustafsson haluaa korostaa riittävän ja laadukkaan opetuksen merkitystä koulutuksellisen tasa-arvon, koulurauhan ja kouluviihtyvyyden edistämisessä. – Meillä panostetaan nyt voimakkaasti siihen, että kaikkialla maassa opetusryhmät olisivat niin pieniä, että opettaja voi ottaa jokaisen oppilaan tarpeet huomioon. Ensi vuonna kunnille jaetaan ennätykselliset 60 miljoonaa euroa opetusryhmien pienentämiseen, ministeri painottaa. – Ensimmäistä kertaa tukea voidaan suunnata erityisesti kouluille, joiden lähiympäristössä on keskimääräistä enemmän maahanmuuttajia ja mata- lasti koulutettuja. Näin tuetaan opettajan mahdollisuutta antaa enemmän tukea niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat. Lisätukea enemmän tarvitseville kouluille jaetaan myös 23 miljoonaa euroa muihin toimiin, joilla haasteellisessa ympäristössä toimivia kouluja voidaan tukea, ministeri avaa käynnissä olevia toimia. Ministeri kiittelee sitä, että koulutusasiat ovat olleet näkyvästi esillä myös vaalikeskusteluissa. – Monelta osin valta näissä asioissa on kunnissa. Kuntapäättäjillä on suuri vastuu siitä, että perusopetuksen resurssit ovat riittävät, jotta jokaiselle lapselle voidaan taata hyvä ja turvallinen koulu. – Valtakunnallisesti on syytä selvittää, pitäisikö kuntia tukea tässä työssään määrittelemällä opetusryhmille enimmäiskoko. Erityisesti pienimpien oppilaiden osalta olemme kuulleet paljon painokkaita puheenvuoroja siitä, että enimmäisryhmäkokojen kirjaaminen lakiin olisi tarpeen tasa-arvoisen koulutien varmistamiseksi. Tämä asia tullaan selvittämään ja ministerinä olen valmis ajamaan ryhmäkokojen määrittelemistä lailla, Gustafsson linjaa. Taideyliopisto antaa lahjan eduskunnalle 19.12. – suuri paketti ilmestyy portaille 17.12. Taideyliopisto antaa eduskunnalle taiteellisen joululahjan. Noin kolme metriä korkea ja leveä lahjapaketti avataan 19.12. klo 13. Lahjan vastaanottavat opetusministeri Jukka Gustafsson ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo. Tervetuloa seuraamaan lahjan avaamista! Lahjan luovuttaa Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kolumni Sfäärien harmoniaa ja sävelmykkyyttä Tähtihetki lokakuussa: urkutaidetta ja tähtitiedettä yhdistävä konsertti. Susanne Kujala, harmonikan- ja urkujensoiton A-tutkinnot suorittanut musiikin maisteri piti jatkotutkinto-opintojensa viimeisen konsertin Musiikkitalon urkusalissa. Musiikin lomassa puhui tähtitieteen professori Esko Valtaoja musiikista, matematiikasta ja maailmankaikkeudesta. Hän käsitteli musiikkia fysiikan näkökulmasta nostaen esiin antiikin filosofiaan pohjautuvan ajattelun, jolle renessanssiajalla rakentui maailmankaikkeuden tieteellinen selitys. vaan osa kulloistakin ajanhenkeä ja ympäristöä. Sen olemus ja vaikutus ihmiseen on ollut pohdinnan kohteena tieteissä ja taiteissa kautta aikojen. Kukin aika omine trendeineen on jättänyt ja jättää jälkensä näihin pyrkimyksiin. Ihmisen ja musiikin suhdetta käsiteltiin yhtenä lokakuisena lauantai-iltana radiossa kun keskusteltiin musikaalisuudesta, taas kerran. Ei tullut valmista, niin kuin ei voi tullakaan, sillä mitä useampi keskustelija, sitä enemmän painokkaita, laveita ja subjektiivisia puheenvuoroja. Hyvä pointti oli tähdentää musiikin kuuntelua musikaalisuuden ilmentäjänä. Tieteellinen tutkimusaspekti jäi varjoon, Kari Uusikylän asiantuntemus lahjakkuuden tutkijana pääsi kyllä esiin, mutta meneillään olevasta geenitutkimuksesta olisi ollut hyvä kuulla enemmän. Musikaalisuutta ja musiikin kokemista sivuaa syksyn tärkeisiin lukukokemuksiin kuulunut Stephen Fryn, upean englantilaisen näyttelijän ja nykyään myös kirjailijan lapsuus- ja nuoruusvuosia kuvaava teos Elämän arvaamattomuuden vastakohta olivat järjestystä edustavat taivas, matematiikka ja musiikki. Taivaankappaleiden liikkeen luomaa sfäärien harmoniaa vastasi musiikin harmonia, heijastuen ihmisen sieluun. Kujalan konserttiohjelma oli soiva vastine puheelle; urut toivat ilmoille sfäärien harmoniaa ja havainnollistivat viritysjärjestelmien kehitystä, kaartuen lopulta Ligetin kautta oppirakennelmista vapautuneeseen nykymusiikkiin. Aikajana ohjelmassa oli 1500 luvun teoksesta kahteen kantaesitykseen tältä vuodelta. Nautin ja opin, koska olen itsekin musiikin historian opetuksen yhteydessä koettanut tuoda esiin näitä asioita. Eihän musiikki ole erillinen ja suljettu putki yhteiskunnassa ja ihmiselämän virrassa, KUVA: Pekka Elomaa 9 Koppava kloppi (Schilds & Söderströms 2012), suom. Titia Schuurman. Fry on syntynyt 1957, television katsojille hän on tullut tutuksi mm. sarjoissa Jeeves, Musta kyy, Fry & Laurie, Peter Kingdom. Kirja on vereslihalle menevän rehellinen huippulahjakkaan ja -älykkään pojan kasvutarina kaikkine kipuineen englantilaisessa sisäoppilaitossysteemissä. On oppimisja käytöshäiriöitä, homoseksuaalisuutta, varastelua – Fry ei piilota mitään. Siitä kehittyy häirikön muotokuva, mutta myös vahva kuvaus perheestä, opettajista, koulusta, lahjakkuudesta, itsensä etsimisestä, erilaisuudesta niin henkilöhistorian kuin kulttuuri- ja kouluympäristön osalta. Teksti on kuin puhetta: hauskaa, paikoin rönsyilevää, dramaattista, osuvaa. Suomennos on hyvä. Suhdettaan musiikkiin Fry perkaa sivukaupalla satuttavasti: ”Musiikin aineettomuus voi kuulijan mielialan mukaan saada mitä täsmällisimpiä muotoja tai sitten leijua vapaana kuin ajatus; (…). Musiikki on kaikkea eikä mitään. Se on hyödytöntä, ja sen hyödyt ovat rajattomat. Musiikki vie minut äärettömän, aistillisen ja järjettömän ilon huipuille, se koskettaa hurmion pisteitä, joita ei enkelimäisinkään rakastaja koskaan löytäisi, ja se syöksee minut itkevän, sopertelevan tuskan helvetteihin, joita ei pahinkaan kiduttaja osaisi keksiä. Musiikki saa minut nolostumatta kirjoittamaan tällaista sekavaa, keskenkasvuista hölynpölyä. Musiikki on kerta kaikkiaan rautaa. Mikään muu ei yllä lähellekään sitä.” Mutta Fry ei pysty ilmaisemaan itseään musiikissa. Hän ei pysty hyräilemään tuttua lastenlaulua eksymättä nuotista. Hän ei ”saatana soikoon voi liittyä joukkoon”, sillä kun juhlissa lauletaan Paljon onnea vaan, hänen täytyy vain liikuttaa huuliaan tai mumista, äristä ja ähkiä… Pahinta on, että häneltä ei puutu sävelkorvaa. Hän ei ole SÄVELKUURO, mutta hän on SÄVELMYKKÄ. Sävelmät ovat hänen mielessään aivan täydellisinä, nuotilleen, rytmilleen, sointuineen, ja hän tunnistaa sävellajeja kuten värejä. – ”Mutta sen välillä, mitä minulla on päässäni ja mitä pystyn ilmaisemaan äänelläni tai sormillani …on mahtava ja sankka varjo.” ”Eikö minulla muka ole ääni? Ääni joka pystyy jäljittelemään korostuksia, ääni joka hallitsee melkoisen kirjon imitaatioita ja rooleja. Miksi se ei pysty ilmaisemaan musiikkia sellaisena kuin sen kuulen? Miksi tämä musiikillinen ummetus?” ”Sinänsä koko juttu ei ole mitenkään tärkeä, mutta minusta tuntuu, että sillä on paljonkin yhteyttä siihen, miksi olen aina tuntenut itseni erilliseksi ja kyvyttömäksi liittymään joukkoon, antamaan mennä, tulemaan osaksi heimoa, miksi olen aina piikitellyt tai vitsaillut katsomosta käsin ja miksi en ole ikinä enkä milloinkaan päässyt eroon musertavan vaivautuneesta vaivautuneisuudestani”. Fryn tuskaa selittänee myös hänen itsekriittisyytensä. ”Musiikillinen ummetus” yhdistyi kasvavan pojan muihin komplekseihin: hän tunsi itsensä suureksi, tönköksi ja kaikin tavoin kykenemättömäksi sulaviin fyysisiin suorituksiin. Hän ei syyllistä koulua, vaan suree omia puuttuvia ominaisuuksiaan. Korvaava vahvuus kuitenkin löytyy: sanan käyttäminen. ”Kieli oli ainoa, mitä minä kykenin käyttämään, mutta tunsin ettei se koskaan yltänyt lähellekään tanssia tai laulua tai vedessä liukumista. Kielestä on aseeksi, kilveksi ja valeasuksi, siinä oli monia hyviä puolia.” ”Kieli oli silloin enemmän kuin voimaa, se oli enemmän kuin ainoa apukeinoni maailmassa, jonka täyttivät ryhmähenkiset huudot ja urheilullisuus ja kaikki ne uimataitoiset ja laulutaitoiset. Se oli myös minun yksityinen jalokivikokoelmani, karkkikauppani ja aarrearkkuni”. Fryn suhde musiikkiin ei onneksi ole ollut kiinni sävelmykkyydestä. Musiikki on hänelle äärettömän tärkeä ja hän voisi ”kirjoittaa sivukaupalla ajatuksiaan Wagnerista ja Mozartista ja Schubertista ja Straussista ja niin edelleen”. Kirjan loppupuolella käy ohimennen ilmi, että hän on oppinut soittamaan pianoa ja jonkin verran jotain puhallinta ja on voinut näyttelijänä esittää musiikin esittämistä, siis ei omana itsenään, vaan roolissa. Mielenkiintoinen asia sinänsä. Ehkä tästä saa lukea lisää, jos muistelmille on tulossa jatkoa. Tuula Kotilainen MO, Sibelius-Akatemian vararehtori emerita KANSAINVÄLINEN RYHMÄPEDAGOGIIKKASEMINAARI JA RYTMIMUSIIKIN SYYSPÄIVÄT 4.-6.10.2012 HELSINGISSÄ Lokakuun alussa oli loistava tilaisuus tutustua musiikin ryhmäopetuksen uusiin tuuliin. SML:n Musiikinopetus Suomessa -työryhmä järjesti yhteistyössä Pop & Jazz Konservatorion, Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin Konservatorion kanssa kolmepäiväisen tapahtuman, jossa vieraili esiintyjiä eri puolilta maailmaa. Kaukaisimmat luennoitsijat olivat Malesiasta (International College of Music) ja Bostonista (Berklee College of Music). He esittelivät musiikkioppilaitosten välistä kansainvälistä yhteistyötä ja teknologian mahdollisuuksia musiikin etäopiskelussa. Tämän lisäksi paikalle oli kutsuttu suomalaisia taitureita ryhmäopetuksen saralta. Kahden ensimmäisen seminaaripäivän aiheita olivat mm. rytmimusiikin opettaminen ryhmälle mahdollisimman nonverbaalisesti, pianonsoiton ryhmäopetus ja musiikkiteknologian hyödyntäminen instrumentin ryhmäopetuksessa. Osallistuin kolmanteen seminaaripäivään, joka osoittautui hyvin käytännönläheiseksi. Aamulla sain valita kolmesta erilaisesta työpajasta kaksi kiinnostavinta. Osallistuin ensin Kostas Prodmoroun pajaan, johon oli pyydetty ottamaan mukaan oma soitin. Prodmorou aloitti yksinkertaisella harjoituksella, jossa oli yhteinen syke askelissa ja sen päälle jokainen vuorotellen improvisoi taputtamalla rytmin, jonka muut toistivat. Samankaltaisia harjoituksia tuli useampia ja runsaasti ahaa-elämyksiä siitä, kuinka opettaa esimerkiksi nuottien aika-arvoja tai muita musiikinteoriaan liittyviä asioita ryhmälle hyvin käytännönläheisesti. Yhteissoittoon lähdettiin hyvin yksinkertaisen pianonuotin pohjalta. Melodiaa ja säestystä jaettiin eri soittimille niin, että samalla kannustettiin sopivissa määrin myös improvisointiin. Oktaavialoja, orkestraatiota ja säestyksen rytmiä muuttamalla saatiin aikaan erilaisia variaatioita kappaleesta. Lopputulos oli häkellyttävän kaunista kuunneltavaa. Santtu Vihusen rumpupajasta 11 Tempo- ja Näppäri-orkesterit esiintyivät yhdessä ja erikseen. Kostas Prodmorou opettaa Tukholman Musiikkipedagogisessa Instituutissa. Oppilaitoksen rehtori Ian Plaude esitteli kaikille yhteisellä luennolla mallia ryhmäopetuksen toteuttamisesta. Oppilaitos on ryhmäopetuksen edelläkävijä ja yksi tärkeimmistä tavoitteista heillä on tuoda musiikki mahdollisimman monen lapsen ja nuoren ulottuville. saadaan pyörimään rumpukomppi, johon ei yksin vielä pystyisi. Vaikka ruotsalaiset ovat ryhmäopetuksen todellisia edelläkävijöitä, osaamista löytyy kosolti meiltä Suomestakin. Santtu Vihunen esitteli pajassaan rumpujen ryhmäopetuksen erilaisia työtapoja. Pääsimme itse kokeilemaan ja saimme samalla pohdittavaksi listan asioita, joihin on hyvä kiinnittää huomiota. Rummuissa äänenvoimakkuuden kasvaminen asettaa jonkin verran rajoituksia ja ennen kaikkea haasteita kuulonsuojaukselle, mutta yhteistoiminnalliset harjoitukset ovat mukaansatempaavia ja omaa harjoittelua motivoi, kun yhdessä Ruokatauon päätteeksi saimme nauttia konsertista. Konservatorion aulassa meille esiintyivät Vantaan musiikkiopiston monikulttuurinen Tempo-orkesteri ja Vuosaaren musiikkikoulun Näppäri-orkesteri. Kumpikin esitti oman esityksensä ja lopulta Alina Järvelän johtamana kaikki soittivat vielä yhteisnumeron, joka ei jättänyt yhtään kuulijaa kylmäksi. Lasten ja nuorten esityksessä näkyi yhteissoiton riemu. Komppiharjoitukseen on helppo yhdistää omaa keksimistä, kun jokainen vuorollaan saa soittaa oman fillin. Vihunen sai meidät vakuuttuneiksi siitä, että ryhmäharjoitusten avulla oppii tehokkaasti niin dynamiikkaa kuin timen tarkkuutta. Tempo-orkesterin toiminnasta kuulimme esityksen lisäksi luennon muodossa. Vantaan musiikkiopiston rehtori Monna Relander ja orkesterin johtaja Jarmo Ahvenainen kertoivat orkesterin toimintatavoista ja tausta-ajatuksista. Sekä Tempoorkesterin että Näppäri-orkesterin riveissä pääsee kiinni yhteissoittoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa soitinopintoja. Musiikkiesitysten jälkeen tutustuimme IHMU-musiikkiperuskoulun ryhmäopetukseen. Koulun painopiste on klassisen musiikin opetuksessa ja monipuolisessa yhteismusisoinnissa. Koulun esittelyn lomassa saimme kuulla lasten huiluryhmän esityksiä. Solmisoinnin avulla huilistit transponoivat vaivattomasti kappaleen sävellajia. Tämän jälkeen Musiikkikoulu Grooven rehtori Aarne ”Arska” Himberg esitteli musiikkipainotteista iltapäiväkerhotoimintaa. Grooven iltapäiväkerhossa lapset voivat tutustua bändisoittimiin tavallisten muskarisoittimien ohella. Äänenvoimakkuus saadaan pidettyä lapsille sopivana, kun käytössä on esimerkiksi sähkörummut. Kolmas seminaaripäivä päättyi Koulujen musiikinopettajat ry:n järjestämään työpajaan, jonka veti Tuula Jukola-Nuorteva. Työpaja oli nimetty osuvasti ”Monomeno vai polymöly”. Lähtökohtana JukolaNuortevalla oli se, kuinka kouluissa musiikintunneilla saadaan kaikki mukaan musisoimaan riippumatta ryhmän jäsenten määrästä, tasosta, iästä tai musiikkiluokan varusteista. Piirissä keksimme yksi kerrallaan edellisiin sopivia kehorytmejä, joista muodostui hauska kudos. Old Abram Brown –laulu tarjosi lähtökohdan improvisoida ryhmässä omalla äänellä. Toiminnallisen osuuden jälkeen KMO:n puheenjohtaja Timo Kovanen kertoi tarkemmin seminaari- Tuulan/KMO:n työpajasta yleisölle siitä, mitä musiikinopetus kouluissa nykypäivänä on. Parhaimmillaan se tarjoaa elämyksiä ja onnistumisenkokemuksia, jotka kantavat läpi koko elämän. TEKSTI JA KUVAT: Stina Myllys 13 KMO:n syyspäivillä improvisoitiin ja oltiin isojen asioiden äärellä Musiikin opetustilojen suunnitteluohje Juha Unkari esitteli Aleksis Kiven koulun musiikkiluokkaa. KMO:n syyspäivät alkoivat musiikin opetustilojen suunnitteluohjeilla. Juha Unkari esitteli hanketta ja totesi osuvasti keskustelua herättäneessä alustuksessaan, että jokainen kyllä tietää, millainen musiikin opetustilan tulisi olla ja musiikkikasvatuksen arvokin ymmärretään, mutta aihe pääsee harvoin juhlapuheita pidemmälle. Toivottavasti hankkeen myötä puheista siirrytään tekoihin. ”Työtavat eivät ole tilasidonnaisia. Perusasiat ja tarpeet ovat samat, vaikka tilat olisivat minkälaiset tahansa. Musiikin opetustilojen suunnitteluohje antaa suuntaviivoja. Se on työkalu, jolla voidaan saada aikaiseksi parannuksia ja muutoksia”, Unkari totesi. Bändi-improvisaatiolla syntyi vaikuttavia teoksia Tuula Jukola-Nuortevan pajassa kuultiin muun muassa yhden sävelen sinfonioita. Soiton jälkeen analysoitiin sekä instrumenttien luovaa käyttöä että tilan ja soittajien välisen kontaktin merkitystä. ”Mitä vähemmän materiaalia soittajilla on, sitä enemmän alkaa syntyä”, Jukola-Nuorteva kertoi. ”Yhden sävelen kanssa joutuu miettimään muitakin musiikillisia ratkaisuja kuin melodian vaihteluita. Siksi tämä on hyvä harjoitus myös luokan kanssa.” Jukola-Nuorteva muistutti myös, että jokainen osaa improvisoida. ”Jos osaa puhua, osaa improvisoida. Puhuessaan ei esimerkiksi osaa sanoa etukäteen, missä on kymmenen sanan päästä.” Tuula Jukola-Nuortevan bändimprovisaatiotyöpajassa nautittiin yhdessä soittamisesta. Teoksissa nähtiin myös vauhdikkaita koreografioita. Keho- ja ääniergonomiaa Voice Pilateksessa etsittiin kehon painopisteitä ja äänenkäyttöä tukevia asentoja. ”Keho tekee mitä tahansa välttääkseen kipua ja siksi esimerkiksi kättä nostettaessa tai kurottaessa vedetään hartiat ja kurkku kasaan. Silloin äänikin lähtee”, totesi ohjaaja Katri-Liis Vainio. Harjoituksia tehtiin sekä yksin, että parin kanssa. Ryhdin suoristaminen kulki jaloista selkää pitkin päähän asti ja eron huomasi heti. ”Ole enemmän keskustassa”, Vainio opasti. 15 Improvisaatiotyöpajassa sai pistää itsensä likoon Miska Kajanuksen opastuksella suoritettiin työhaastatteluja laulaen ja arvailtiin pantomiimilla myöhästelyn syitä. Vaikka pajassa kuultiin iloista naurua, oli se monelle myös paikka ylittää itsensä ja heittäytyä rohkeasti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Rohkeutta vaati jo se, että uskalsi sanoa, mitä tuli mieleen. Kouluympäristössä Kajanus neuvoikin aluksi vapauttamaan oppilaat, että saataisiin aikaiseksi oikeanlainen ilmapiiri. Silloin kaikki uskaltavat lähteä rohkeasti mukaan, eivätkä pelkää mokaavansa. Improvisaatiossahan ei vääriä vastauksia tai huonoja ideoita tunneta. Pajan päätteeksi koko homma meni musikaaliksi ja yhteinen kertosäe löytyi vaivattomasti. Miska Kajanuksen mielestä musiikinopettajilla oli hyvä lähtötaso improvisaatioon. ”Mitä enemmän haluamme kuulla, sitä enemmän lapset keksivät ideoita”, Kyttälä muistutti. Päivän päätteeksi pidettiin KMO:n sääntömääräinen syyskokous, nimettiin yhdistykselle uusi hallitus ja keskusteltiin musiikinopettajille tärkeistä, ajankohtaisista asioista. Loppuhuipennuksena osallistujat pääsivät tutustumaan Musiikkitaloon. ”Ei tarvinnut paljon lämmitellä tai houkutella, kun kaikki jo lauloivat. Päästiin paljon pitemmälle kuin olisin uskonut”, Kajanus kehui. Mitä ihmettä siellä työmatkalla oikein tapahtui? Arvaisitko itse, että taustalla näytellään porokolaria? Kuule minä sävellän Pajojen lisäksi kuultiin Kuule minä sävellän -hankkeen tuoreet kuulumiset. Riitta Tikkanen ja Ville Kyttälä näyttivät videoita työpajoista. Videoiden välityksellä jokainen pääsi seuraamaan sitä mieletöntä vuorovaikutusta, joka syntyi lapsen ja ammattimuusikon välille. Kaikki lähti liikkeelle pienestä sävelmästä ja yhtäkkiä kasassa olikin kokonainen tarina ja tunteiden kirjo. ”Lapset tarvitsevat kannustusta ja opetuksen tulee tukea luovaa ajattelua. Älkää menkö sörkkimään oppilaidenne sävellyksiä”, Tikkanen jatkoi. KMO:n syyspäivät ensikertalaisen silmin Mervi Paalanen Iistä vieraili KMO:n syyspäivillä ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Tässä Mervin kokemuksia päiviltä. Olit ensimmäistä kertaa KMO:n syyspäivillä, miksi päätit lähteä mukaan nyt? Huomasin, että syyspäivät ovat sopivasti Pohjois-Suomen syysloman jälkimmäisenä viikonloppuna. Tavallisen viikonlopun koulutuksissa ei jää hengähdystaukoa kahden työviikon väliin, mutta nyt sai samalla mukavan miniloman pääkaupunkiin. Koululleni ollaan myös muutaman vuoden sisään suunnittelemassa uutta musiikinopetustilaa, joten musiikkiluokan suunnittelun tietous kiinnosti erityisesti. Osallistuit Voice Pilatekseen ja bändi-improvisaatioon. Mitä pidit työpajoista? Pidin Voice Pilates -työpajasta ja pilates äänenkäytön tukena oli uutta. Päällimmäisenä jäi mieleen ohjaajan kannustus, miten meillä musiikinopettajilla on paljon tietoa äänenkäytöstä laulamisessa. Nyt nämä tutut asiat pitäisi saada linkitettyä myös puheäänen käyttöön. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta puhuminen väärissä asennoissa on musiikinopettajille varmaan yhtä tyypillistä kuin muillekin opettajille – vaikka meillä tietoa pitäisi olla. Työpaja oli pieni johdatus aiheeseen. Jos haluaisi itse kehittyä, tarvitsisi varmasti henkilökohtaista ohjausta. Bändi-improvisaatio oli minulle tuttua juttua. Tuulan kurssi opiskeluaikoina oli tosi tärkeä avain, jotta improvisointia tulee tehtyä luokassa edes jonkin verran. Todella vaikea aihe, mutta Tuula on onnistunut loksauttamaan asian koulumaailmaan. Syyspäivillä oli mukava tunnelma ja oli hienoa nähdä paljon musiikinopettajia koolla. Itse olen kuntani ainoa musiikinopettaja peruskoulussa ja lukiossa. Kollegoja ja opiskelukavereita on aina ihana tavata, sillä silloin tuntee olevansa “oman heimonsa” joukossa. Kouluasioista voi tietysti keskustella omalla työpaikalla, mutta vanhemmilla työkavereilla ja omankin ikäisillä työkavereilla ei välttämättä ole käsitystä siitä, mitä musiikinopetus oikeasti on nykypäivänä – mitä siellä luokassa tehdään ja mitä oppilaalta odotetaan. Siksi musiikinopettajakollegoiden kanssa tulee puhuttua asioista suu vaahdossa, koska he tasan tarkkaan tietävät, mitä se työ on – toiselle ei tarvitse selittää ihan perusasioita. Onneksi paikallisellakin tasolla on toimintaa. KMO:ta vastaava henkireikä meillä on Oulun seudun musiikinopettajat ry, jonka parissa pääsee välillä päästelemään höyryjä. Osallistuisitko uudestaan syystai kevätpäiville? Kyllä. Mielellään koulutusta voisi olla joskus muuallakin kuin Helsingissä. Mielestäni aineyhdistysten anti on siksi hyvää, että aiheet eivät ole maailmaa syleileviä yleispedagogisia koulutuksia. Koulutukset ovat täsmälleen suunnattu opettajan käytännön työhön. Hallitusten jäsenet ovat itse käytännön työssä, joten heillä on tuntuma, mitä tarvitaan ja mikä on pinnalla. Syyspäivillä ajankohtaisia juttuja oli etenkin musiikkiluokan suunnittelu ja uusi tuntijako. Olitko aikaisemmin KMO:n jäsen? Mitä hyötyä koet, että KMO:n jäsenyydestä on sinulle? En. Sympatiat ovat aina olleet KMO:n puolella, mutta käytännön syistä jäsenyys ei ole ollut kovin houkutteleva. Jäsenedut painottuvat paljon siihen, että voi osallistua koulutuksiin jäsenhinnalla. Jos koulutukset ovat pääasiassa Helsingissä, matka ja perhesyyt verottavat monien osallistumista. Päivillä oli hyvä, että KMO tiedosti jäsenmaksun suuruuden ja etenkin opiskelijoiden sitouttamisen toimintaan. Erittäin hyvä, jos jo opiskeluaikana voisi kiinnittyä KMO:hon. Ei musiikinopettajilla ole mitään muutakaan yhteenliittymää, joka puolustaisi koulujen musiikinopetusta, opetussuunnitelmauudistuksissa yms. Järjestäytyä pitää. Tietenkin on OAJ yms., mutta missään muualla ei ole yhdessä paikassa niin paljon tämän alan asiantuntemusta. 17 Puheenjohtajalta Timo Kovanen puh. 050-3018213 timo.kovanen@gmail.com Tuntijaon sudenkuopat ja haudatut koirat Peruskoulun tuntijaossa musiikille tullut lisätunti kaikille yhteiseen musiikinopetukseen yläkoulussa on kaikkien musiikinopettajien kannalta odotettu ja loistava muutos kymmenen vuoden kurimuksen jälkeen. Nyt on syytä pohtia, mitä se käytännössä tarkoittaa. Onko se toinen tunti seitsemännelle vuosiluokalle vai jatketaanko kaikille yhteistä opetusta kahdeksannelle luokalle? Jos lisätunti sijoitetaan kahdeksannelle luokalle, se on oppilaan musiikkikasvatusjatkumon kannalta hyvä ratkaisu. Kuitenkin kaikille yhteinen tunti kahdeksannella saattaa pahimmassa tapauksessa syödä valinnaisen musiikin asemaa. Kokonaisuuden kannalta lienee parasta organisoida musiikinopetus siten, että seitsemännellä vuosiluokalla musiikkia opetetaan koko ikäluokalle kaksi vuosiviikkotuntia ja 8–9 -luokilla musiikki on valinnainen aine. Viimekädessä opetuksen järjestäjä päättää, miten tämä tuntijako toteutetaan, mutta asiassa kannattaa olla aktiivinen ja ajoissa liikkeellä. Kun meillä on itse ajoissa ehdottaa, miten musiikin- opetus on syytä järjestää, paranevat ehdotuksen läpimenomahdollisuudet huimasti. Tuntijaossa on myös taideja taitoaineiden valinnaisia tunteja, joita on yhteensä viisi vuosiviikkotuntia. Niiden jakamisesta päättää koulutuksen järjestäjä, mutta ne on kohdennettava taide- ja taitoaineisiin, joita uudessa tuntijaossa ovat musiikki, kuvataide, käsityö, liikunta ja nyt myös kotitalous. Yksinkertainenkin matematiikan osaaja oivaltaa, että jaettavaa on viisi tuntia ja jakajia kuusi, joten tasajakoa ei ole mahdollista saada aikaan. Nämä valinnaiset taide- ja taitoaineiden ”välystunnit” eivät ole siis oppilaan vaan koulutuksen järjestäjän päätettävissä. Valmistelleilla virkamiehillä on ollut ajatuksena antaa kouluille mahdollisuus järjestää painotettua opetusta. Jaetaanko 5 tunnin potti kristillisesti tasan eli eniten tarvitseville vai selkeitä painotuksia muodostaen vai suomettuneen perinteen mukaan suhmuroiden suosikeille, jää nähtäväksi. Tässä asiassa on myös syytä ennakoida ja olla kuntakohtaisen opetussuunnitelman tekemisessä aktiivisesti mukana. Yläkoulussa valinnaisten tuntien määrä uudessa tuntijaossa on vähenemässä nykyisestä 13:sta yhdeksään. Tämä on kaikkien taide- ja taitoaineiden kannalta todella huolestuttavaa. Vielä huolestuttavampaa on se, että näistä yhdeksästä valinnaisesta tunnista kolme saattaa luisua alakouluun. Tämä johtuu siitä, että vuosiluokkien 7-9 kokonaistuntimäärä on pienentynyt kahdella vuosiviikkotunnilla ja jos kunta päättää järjestää opetuksensa vähimmäistuntimäärän mukaan ei yläkoulun kehykseen mahdu kuin 6 vvt:a valinnaisia aineita. Toivoa sopii, että keväällä saataisiin päätös kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä kokonaistuntimäärään, jotta oppilaan aito valinnaisuus yläkoulussa saataisiin turvattua. Tämä ei ole vain musiikin tai taide- ja taitoaineiden kannalta keskeinen kysymys, vaan ennen muuta vastuun kantoa ja päätösten tekoa opettelevan oppilaan kannalta kriittinen tilanne. Iloitkaamme yhteisen musiikinopetuksen saamasta resurssipanoksesta. Sillä on iso merkitys tasokkaan ja ammattitaitoisen musiikkikasvatuksen kannalta. Kuten pohdinnastani varmasti on luettavissa, on tilanteessa kuitenkin vielä avoimia kysymyksiä ja niiden eteen on taisteltava. Paikallistasolla on varmasti syytä kokoontua pohtimaan, miten musiikinopetus oman kunnan kouluissa kannattaa järjestää. Koska musiikinopettajat ovat usein yksinäisiä susia kouluissaan tai jopa monessa koulussa, on syytä koota kollegoita yhteen pohtimaan näitä asioita ja miksei arki- sempiakin kysymyksiä. Kuntakohtaisten opetussuunnitelmien osalta aikaa on vielä, koska uusi tuntijako astuu voimaan 2016. Mutta juuri siksi nyt on oikea aika pohtia musiikinopettajien näkemys tuntijakoon hyvissä ajoin, jotta nämä haudatut koirat saadaan kaivettua esiin ja sudenkuopat väistettyä. Älkää jääkö yksin poteroon, vaan ideoikaa, pohtikaa ja kehittäkää yhdessä. Joukossa on voimaa ja teillä on yksin ja yhdessä musiikinopetuksen asiantuntemusta enemmän kuin kouluvirastolla tai opetustoimessa. Käyttäkää sitä asiantuntemusta aktiivisesti ja viisaasti , jotta oppilaan oikeus saada hyvää musiikkikasvatusta toteutuu ja meillä kaikilla olisi töitä. Voimia ja musisoinnin iloa joulun ajan ruuhkahuippuun. Timo Kovanen Puheenjohtaja Toiminnanjohtajalta Kati Turtiainen Puh. 050-5611393 kmory@kolumbus.fi Syyspäivät kokosi 50 osallistujaa ympäri Suomea. Oli mukavaa kävellä Aleksis Kiven koulun käytävillä työpajojen aikana. Nauru kuului opetustilojen ovien läpi. Hienoa, että viihdyitte. Kiitos kaikille, jotka osallistuivat päivien järjestämiseen. Syyskokouksen päätöksistä kannattaa mainita erityisesti kaksi: jäsenmaksuja ja jäsenlehteä koskevat. Opiskelijajäsenmaksua alennettiin 10 euroon. Muutoksella pyritään saamaan uusia opiskelijoita mukaan toimintaan. Muiden jäsenryhmien kohdalla jäsenmaksu säilyy ennallaan. Jäsenlehti jatkaa sähköisenä. Tämä numero ilmestyy vielä pdf-versiona. Vuoden 2013 alussa lehden julkaisualusta muuttuu issuu.com -muotoon ja lehden voi käydä lukemassa yhdistyksen kotisivuilta. Lehteä viimeiset neljä vuotta ansiokkaasti päätoimittanut Frida Ylönen siirtyy muihin tehtäviin ja uusi päätoimittaja on valittu tämän numeron ilmestyessä. KMO:n hallituksen jäsenet vetäytyvät ansaitulle joulutauolle marraskuun lopussa ja keskittyvät loppuvuoden tehtäviinsä tahoillaan. Kaksi uutta jäsentä, Laura Roni- mus ja Johanna Kuisma-Taskinen, aloittavat hallitustyöskentelynsä ensi vuoden alussa. Toimistolla suunnitellaan jo kevättä. Kevätpäivät järjestetään yhdessä Konserttikeskuksen kanssa, jonka työpajatarjonta ja toiminta ovat varmasti KMO:n jäsenistöä kiinnostavaa. Mutta se on vasta ensi vuonna se. Rauhallista loppuvuotta. 19 Varsinaiset mestarit eivät mikkejä kaipaa! Taas on aika etsiä nuorta mestarilaulajaa. Linnalan opisto järjestää Savonlinnan Mestarilaulajat -kilpailun jo kahdeksatta kertaa maaliskuussa 2013. Samalla Mestarilaulajat-tapahtuma täyttää 10 vuotta. Savonlinnan Mestarilaulajat -kilpailun ideana on, että lapset ja nuoret saavat esittää omalla äänellään ikätasolleen sopivia lauluja. Laulut esitetään akustisena. Eri-ikäiset lapset ja nuoret esiintyvät omissa sarjoissaan esittäen pakollisia ja vapaavalintaisia lauluja. Jokaiseen sarjaan mahtuu ilmoittautumisjärjestyksessä 30 osallistujaa. Kilpailu on kaksipäiväinen. Alkukilapilu järjestetään lauantaina 9.3. Sunnuntaina 10.3. järjestettävässä finaalissa ratkeaa jokaisen sarjan voittaja. Kilpailun avulla lapsia ja nuoria halutaan innostaa terveeseen, kantavaan äänenkäyttöön. Lisäksi lapset saavat rohkeutta esiintyä. Valtakunnalliseen kilpailuun on saapunut osallistujia myös Virosta. Järjestäjän ja tapahtuman tukijoiden tavoitteena on lastenkulttuurin edistäminen sekä lasten ja nuorten ohjaaminen hyvän harrastuksen pariin. Vuonna 2013 Savonlinnan Mestarilaulajat -kilpailun suojelijoina toimivat Oopperalaulajat Chieko Okabe-Silvasti ja Jorma Silvasti ja kilpailun johtajana toimii Riitta Arotie Linnalan opistosta. Kilpailun raatiin kuuluvat Oopperalaulaja Johann Tilli, Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan pääsihteeri, MuM Hanna Susitaival, Diplomilaulaja Leena Astikainen sekä MusM, laulupedagogi Tarja Pihlainen. Mestarilaulajia kolmessa ikäsarjassa Kilpailu on jaettu kolmeen ikäsarjaan. Vanhimpien sarjassa kilpailevat vuosina 2001-1999 syntyneet ja nuorimpien sarjassa vuosina 20052004 syntyneet. Keskimmäisessä sarjassa kuullaan lauluja vuosina 2003-2002 syntyneiltä lapsilta. Laulut esitetään ulkoa ilman mikrofonia pianon säestyksellä. Kilpailijalla voi olla oma tai Linnalan järjestämä säestäjä. Asiasta sovitaan ilmoittautumisen yhteydessä. Kussakin kilpailusarjassa on omat pakolliset laulunsa, jotka löytyvät laululuettelosta. Finaaliin päässeen laulajan on esitettävä eri pakollinen laulu kuin alkukilpailussa. Jokaisen kilpailijan on siis valmistettava kaksi pakollista Laululuettelon laulua. Laululuettelosta löytyy jokaisessa sarjassa kymmenen erilaista kappaletta. Mukaan mahtuu muun muassa Peppi Pitkätossua, Hämähämähäkkiä, Teddykarhujen huviretkeä ja Lentäjän poikaa. Monipuolinen lauluvalikoima takaa, että jokaiselle nuorelle laulajalle löytyy sopiva – ja varmasti myös ennestään tuttu – kappale kilpailussa laulettavaksi. Laululuettelon laulut esitetään suomeksi. Pakollisten laulujen lisäksi kilpailijat valitsevat myös kaksi vapaavalintaista laulua. Vapaavalintaiset laulut voi esittää haluamallaan kielellä. Alkukilpailussa osallistuja esittää kaksi valitsemaansa säkeistöä niin pakollisesta kuin vapaavalintaisestakin laulusta. Finaalissa laulut lauletaan kokonaan. Loppukilpailuun valitaan seitsemän osallistujaa jokaisesta sarjasta, eli finaalissa kuullaan 21 nuorta laulajaa. Jokaisessa sarjassa palkitaan 7 laulajaa. Ensimmäinen palkinto on 250 euroa, toinen 200 euroa ja kolmas 150 euroa. Sijoille 4–7 sijoittuvat laulajat palkitaan 50 euron rahapalkinnoilla. Lisäksi kaikki osallistujat saavat kunniakirjan ja pienen yllätyspalkinnon. Tutustu kilpailuun tarkemmin osoitteessa www.savonlinnanmestarilaulajat.fi Pakollisten laulujen luttelon löydät osoitteesta www.savonlinnanmestarilaulajat.fi/laululuettelo Kilpailun säännöt voit tulostaa osoitteesta www.savonlinnanmestarilaulajat.fi/media/ mestarilaulajat2013_KILPAILUOHJE.doc Katso myös video viime vuoden finaalin tunnelmista! Kilpailun päätukijoina toimivat Etelä-Savon Taidetoimikunta ja Danske Bank. 21 NORPPAOOPPERA Savonlinnan Oopperajuhlien neljäs lastenooppera Ensi kesänä Olavinlinnassa saa kantaesityksensä uusi lastenooppera. Tavoitteena oli saada suomalaiset alakoulut mukaan oopperaprojektin aktiiviseen suunnitteluun ja ideointiin sekä toteuttaa tuotanto yhteistyössä paikkakunnan eri oppilaitosten kanssa. kilpailuun on osallistunut tähän mennessä lähes 100 koululuokkaa ja noin 2000 oppilasta eri puolilta Suomea. koululaiset ovat voineet vaikuttaa oopperan tarinaan ja sen visuaaliseen ilmeeseen; puvustukseen, lavastukseen ja oopperajulisteen suunnitteluun mainittujen teemojen ympärille rakennettujen kaikille avoimien kilpailujen kautta. Kyseiset kilpailut pidettiin lukuvuoden 2011–2012 aikana. Kilpailuvoittajat palkittiin Savonlinnassa viime toukokuussa pidetyllä leirikoulupaketilla. Kilpailuja on ollut Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa yhteistyössä ideoimassa ja toteuttamassa ItäSuomen yliopiston Savonlinnan kampus. Samojen tekijöiden yhteistyönä on valmistettu myös oopperaprojektin omat kotisivut. Sivusto sisältää runsaasti kilpailukäyttöön tarkoitettua oppimateriaali, jotka opettajat voivat hyödyntää opetuksessaan kilpailujen ulkopuolellakin. Käsikirjoituskilpailun voittajaksi äänestettiin Helsingin eurooppalaisen koulun 3–4-luokkalaisten tarina ”Lumi ja ilmastonmuutos”. Lavastesuunnittelun kärkisija jaettiin joensuulaisen Pataluodon koulun 6A-luokan ja Savonlinnan normaalikoulun 5A-luokan kesken. Hahmokilpailun voitto meni Savonlinnan normaalikoulun 6A-luokalle. Henkilökohtaisen oopperajulistekil- Norppaoopperan käsikirjoituskilpailun voitti Helsingin eurooppalainen koulu. Kuvassa Iina Nurmela ja Lilja Klemetti sekä Oopperanjohtaja Jan Hultin pailun paras työ oli sodankyläläisen Aleksanteri Kenan koulun viidesluokkalaisen Kerttu Variksen taidonnäyte. Norppaooppera Olavinlinnan näyttämölle Norppaoopperan säveltäjäksi valittiin Timo-Juhani Kyllönen avoimella säveltäjähaulla. Kyllönen on säveltänyt useita erityylisiä oopperateoksia, kuten Tango Solo -monologioopperan ja koulukiusaamisaiheinen ”Miksi juuri minä”. ”Lumi ja ilmastonmuutos” -tekstin on oopperalibretoksi jalostanut Iida Hämeen-Anttila. Ohjaaja Minna Vainikaisen johtama tuotantoryhmä, jota täydentävät puvustaja Riitta Röpelinen ja lavastaja Tarja Väätänen, on työstänyt lastenoopperaa Savonlinnan Oopperajuhlille aiemminkin. Norppaoopperan lavastuksen, puvustuksen ja tarpeiston valmistavat Savonlinnan kampuksen ja Savonlinnan aikuis- ja ammattiopiston opiskelijat. Oopperaeristyksen orkesterina kuullaan Kuopion kaupunginorkesteria kapellimestarinaan Atso Almila. Kuorona oopperassa laulaa Lena Astikaisen valmentama Savonlinnan Oopperajuhlien lapsi- ja nuorisokuoro. Norppaooppera toteutetaan yhteistyönä Fortumin, OP-Pohjolan ja Sitran kanssa. Se esitetään Olavinlinnassa lauantaina 20.7.2013 kello 12 ja sunnuntaina 21.7. kello 15. Lisätiedot: www.norppaooppera.fi Norppaoopperan säveltäjä Timo-Juhani Kyllönen Norppaoopperan julistekilpailun voittajatyö, Kerttu Varis, 5A, Aleksanteri Kenan koulu, Sodankylä. Musiikin ja kuvan luova liitto, Norppalaulun musiikkivideokilpailu Seuraavan koulukilpailun kautta haetaan parasta musiikkivideota, joka on toteutettu oopperan avausnumerona kuultavan Norppalaulun pohjalta. Säveltäjä Timo-Juhani Kyllönen on muokannut oopperan alkukuorosta yksiäänisen koululaulusovituksen, jota voidaan käyttää oppimateriaalina musiikkitunneilla. Videon mahdollisia toteutustapoja on useita, joista jokainen kilpailuun osallistuva luokka tai ryhmä voi opettajansa kanssa valita itselleen sopivimman: – itse laulettuna ja soitettuna (musiikkia saa myös sovittaa) – itse laulettuna valmiin orkesterisäestystaustan kanssa – laulettu versio musiikkitaustana – orkesterisäestys musiikkitaustana Musiikkivideossa Norppalaulua voi käyttää myös lyhennettynä. Kilpailutöiden palautuskanavana käytetään YouTube-verkkopalvelua, jonne työt tallennetaan ja videon linkki lähetetään Norppaoopperan internet-sivuilta löytyvän kilpailulomakkeen kautta kilpailun raadille. Kilpailu käynnistyi 4.12.2012 ja se päättyy 28.2.2013. neljä parasta videota valitaan äänestykseen, jonka avulla voittaja ratkeaa maalis-huhtikuussa 2013. 23 Tervetuloa tutustumaan Folk DC-opetuspakettiin ! Musiikin on havaittu edistävän kielenoppimista, ja EU Comenius – FolkDC – hanke soveltuu täydellisesti tähän tarkoitukseen. Unisono kertoi hankkeesta edellisessä numerossaan ja nyt kaikilla musiikinopettajilla on mahdollisuus tutustua hankkeen opetuspakettiin. Välineitä opettajalle Hankkeessa on laadittu pieniä kielenoppijoita kiehtova ja innostava opetuspaketti opettajan itsenäiseen käyttöön. Opetuspaketti löytyy hankkeen internetsivulta http://folkdc.eu/resources/ Paketin sisältö: • Täydelliset ohjeet opettajalle • Eurooppalaisia kansanlauluja kymmenellä kielellä (yhteensä 20 laulua) • Laulujen sanat ja äänitteet • Lauluihin liittyvät tehtävät, jotka suuntaavat: o Kieliin o Musiikkiin o Kulttuuriin Opetuspakettia on testattu eurooppalaisissa kouluissa erinomaisin tuloksin. Projektin tarkoituksena on motivoida pieniä oppijoita arvostamaan Euroopan kieliä ja kulttuureita, nauttimaan laulamisesta ja kiinnostavista tehtävistä. Suora konserttilähetys Projektin lopuksi järjestetään 23.4.2013 suora verkkokonsertti samanaikaisesti viidessä Euroopan maassa (Espanja, Iso-Britannia, Romania, Turkki, Suomi). Teidän koulunne voi varata paikan ja seurata konserttia verkossa, tai jopa paikan päällä. Alla olevasta osoitteesta saa lisätietoja. Kaarina Karjula Sastamalan Opisto kaarina@sastamalanopisto.fi Samasta osoitteesta osoitteesta saa vastauksia mahdollisiin kysymyksiin sekä ohjeita opetuspaketin käyttöön. Projektin sivut: http://folkdc.eu/ Kokemuksia FourChords -sovelluksesta Viime numerossa Unisono esitteli FourChords iPad-sovelluksen, joka soveltui myös musiikintuntien käyttöön. Porvoolaisen Pääskytien koulun musiikinopettaja Soili Koskelainen on syksyn mittaan kokeillut ohjelmistoa oppitunneillaan ja kertoo nyt mielipiteensä FourChordsista. Minulla on ollut iPad kokeilussa tämän syksyn, lokakuusta lähtien, ja olen kokenut kitarakaraoke-ohjelma FourChordsin erittäin hyväksi opetuksessa. Siinä kitarasoinnut ilmestyvät ruudulle laulun sanojen päälle ja laulun syke kuuluu taustalla koko ajan. Oppilaat ovat pitäneet siitä ja se on ehdottomasti nykyaikainen menetelmä kitaransoiton säestyksen opettamiseen. Koin ohjelman tervetulleena “apuopettajana” soittoa aloittaessamme. Melodia kulkee taustalla, mutta sen saa otettua pois, jos haluaa itse laulaa ja tempoa voi muuttaa hitaammaksi vaikeammissa biiseissä. Soinnut kuuluvat taustalla mutta nekin voi ottaa pois, jos haluaa kokeilla omia taitojaan ja esim. äänittää omaa soittoaan. Ohjelma on ilmainen, biisit maksavat alle euron ja sixpack biisejä 3,59 euroa. Olen iloinen, että olen päässyt kokeilemaan ja soittamaan oppilaitten kanssa FourChords-ohjelmalla. Tekstin perässä on 7. ja 8. luokkalaisten kirjoittamia kommentteja; 8. luokkalaiset ovat valinnaisen bändikurssin oppilaita ja 7. luokkalaiset ihan satunnaisesti eri luokilta pyytämiäni oppilaita. Kysyin marraskuun loppupuolella myös kokeen yhteydessä kaikilta n. 175 seiskaluokkalaiselta kommentit siitä, miten he ovat kokeneet ohjelman avulla soittamisen. Noin 10 oppilasta vastasi ohjelman olleen oudon, vaikean tai tylsän ja kaikkien muiden mielestä Four Chords-ohjelma oli ollut heistä kiva, jännä, helppo, mielenkiintoinen tms. FourChords on toiminut eräänlaisena apuopettajana tai avustajana luokassa. Siihen on helppo yhdistellä muita soittimia ja eriyttää soittotaidon mukaan. Ohjelma toimii etenkin aloittelijoiden kanssa hyvin. Se on työllistänyt kaikki oppilaat mielekkäällä ja mielenkiintoi- sella tavalla. Soinnut voi soittaa helpotettuina, kokonaisina, valita jotkut soinnut soittotaidon mukaan, käyttää kitaran lisäksi muita säestyssoittimia kuten koskettimia tai ukulelea, lisätä bändisoittimia (harkitusti) jne. Olemme pitäneet soittamisessa muutaman viikon tauon ja olen saanut havaita, että taito katoaa ellei sitä pidä yllä. Monet oppilaat ovat kuitenkin kertoneet ladanneensa ohjelman kännykkäänsä tai iPadiinsä (tai isän iPadiin). Parannusehdotuksia ei minulla ole itse ohjelmaan. Tekijöiden kannattaa kuitenkin tehdä riittävästi 4-soinnun biisejä ettei perusidea hautaudu. Tavalliset yhteislaulut. kuten Tom Dooleyt ja Oli hepokatti maantiellä poikittain, sopivat myös, eikä suomalaisten, tämän hetken musiikintekijöiden laulujakaan kannata unohtaa. Tällä hetkellä kaipaan ohjelmistoon joululauluja. Olin myös Garage Band esittelyssä Ilona IT:ssä Helsingissä. Arto Joutsimäki esitteli myös muita iPadille käypiä musasovelluksia mutta en ole testannut niitä muiden kiireiden takia. Joudun lisäksi antamaan iPadin tällä viikolla pois. En osaa sanoa minkälaisia juttuja yhdellä iPadilla saa aikaiseksi luokassa Garage Bandiä käyttäen. Jos luokallisella olisi omat iPadit, voisi niillä kokeilla sovittamista, testata nuotinlukua ym. Four chords toimii kuitenkin hyvin vaikka on vain yksi laite. Välijohdoilla saan heijastettua näytön valkokankaalle ja yhdistämällä äänijohto mikseriin saatiin ääni kuuluviin. Olen suositellut ohjelmaa monelle ja monessa eri yhteydessä. Terv. Soili (joka ei mistään hinnasta enää luopuisi ipadista ja FourChordsista opetuksessa) 8. LUOKKALAISTEN KOMMENTTEJA ENSIMMÄISEN FOURCHORDS- KOKEILUN JÄLKEEN: ● Hieno, uudenlaista hyvällä tavalla, helpompaa kuin kirjasta katsominen koska soinnut näkee helpommin. ● Mielestäni hyvä, esim. rytmin kannalta ja siinä näytetään miten soinnut soitetaan. ● Hyödyllinen, helpompaa jos ei osaa vielä sointuja kunnolla. ● Ihan hyvä, soinnut oppii helposti kun niitä on vain neljä biisissä. ● Hyvä idea, toteutus voisi olla vähä parempi. ● Hyvä ohjelma, koska soinnut oppii paljon helpommin. ● Kiva ohjelma kun voi vähän soittoa itsekin soveltaa ja helpompaa on soittaa tolla 7. LUOKKALAISTEN KOMMENTTEJA MUUTAMIEN FOURCHORDS- KOKEILUJEN JÄLKEEN: ● Ihan hyvä ihan perus 4 tähteä on helppo opetella. ● se oli helppoa mutta huonoja biisejä ● iha OK ● Helppo opetella soittamaan ● tosi hyvää ● ihan hyvä oppin paljon oli todella kiva soittaa!!!!!! ● Iha hyvä idea varsinki ku musa taustalla ● Helpompi oppia kun musiikki tulee taustalta. ● on paljon helpompaa ja kivempaa ● kivaa ja helppoo ei mitää tarvii muuttaa kosk kaikki on niin helppoo ja kivaa ● Minulle ihan helppoa, koska osaan soinnut, mutta muuten iha jees. 25 laulupiirtämään! Mitä ihmettä on laulupiirtäminen? Sen tietää ainakin Minna Lappalainen, joka jakaa hienon idean nyt myös Unisonon lukijoiden kanssa. Lappalaisen luotsaama Laulau Oy on keksinyt hienoja ideoita ennenkin. Esimerkiksi Luovat laukut sisältävät nimensä mukaisesti laukullisen ”liikuttavia” pelejä ja leikkejä, joiden keskeisenä ideana on luova liikunnallinen ilmaisu sekä yhdessä leikkiminen liikkuen. Pelit on suunnattu erityisesti 3-9-vuotiaille ja ne sopivat niin lapsiperheen yhteiseksi ajanvietteeksi kuin päiväkodissa tai koulussa käytettäviksi. Mutta tällä kertaa keskitymme laulupiirtämiseen. Laulava kynä -piirroslaukukirja ja CD on iloinen ja tekemiseen houkutteleva paketti. CD-levyltä löytyy 14 swengaavaa musiikkikappaletta, joiden tahdissa voidaan toteuttaa kirjan piirrosharjoitukset. Laulupiirtäminen on toimintaa, jossa yhdistyvät laulu ja kuvallinen ilmaisu samanaikaisesti ja toisiaan tukien. Laulupiirtäminen voi olla konkreettisten kuvaobjektien piirtämistä laulun tukemana tai se voi olla vapaamuotoisempaa kynällistä iloittelua ja tunnelman tai liikkeen visualisointia laulun innoittamana ja tahdissa. Laulupiirtäminen on elämyksellinen ja moniaistinen toimintamuoto, jota voidaan käyttää monenlaisissa tilanteissa ja monin eri tavoin. Piirrokset laulun tukena ja laulu piirrosten tukena kehittää lapsen visuaalista hahmottamista, kielen ymmärtämistä ja tuottamista sekä motoriikkaa ja luovaa ilmaisua. Laulava kynä pakettia täydentää laulupiirtämisen opas, nuotit ja leikit. Kirjasta löytyy kaikkien kappaleiden nuotit ja vinkkejä Laulava kynä -CD:n ja kirjan käyttöön. Pohjakuviin on kirjan käyttäjällä kopiointioikeus. Oma suosikkini paketista oli ehdottomasti Miltä näytät sä? -kappale, jonka tahdissa voi piirtää tunnetiloja vastaavia ilmeitä iloisesta, surulliseen ja vihaisesta veikeään. Kaikki muutkin CD:n kappaleet ovat uusia, meneviä ja mukavasti tarttuvia. Elefantti-laulussa arvuutellaan fantin kärsää: “Onko se letku, vaiko käärmeen ketku, Sehän on elefantti!” Kirjan kuvituksen on tehnyt Eeva-Lotta Paavola. Mistä idea materiaaliin syntyi? ”Laulupiirtämisen ja piirtämislaulujen idea lähti alun perin, kun pohdin, miten saisin 5-vuotiaan poikani innostumaan piirtämisestä ja kynänkäytöstä sekä hahmottamaan erilaisia visuaalisia muotoja. Poikani kynämotoriikka oli aika huteraa ja visuaalinen hahmottaminen vaikeaa. Lisäksi pojalla oli lievä puheen viivästys”, Minna Lappalainen kertoo Laulavan kynän ideasta. ”Piirsin pojalleni erilaisia formularatoja ja ajoimme niillä kynällä formulaa pienen laulufraasin tahdissa. Pistimme kynät myös pyörimään, pomppimaan ja hiipimään laulaen pientä liikuntalaulua ja keksimme lisää liikkumismuotoja. Lisäksi improvisoin pieniä hahmolauluja, joissa kuvasin laulun sanoin, mitä olin piirtämässä. Poika innostui näistä kovasti ja ensimmäistä kertaa todella piirsi pitkään, mielellään ja keskittyneesti.” ”Kun hahmolauluja alkoi syntyä, huomasin, että hän muisti piirtämislaulujen sanat paremmin kuin laulut ilman piirrosta. Piirtäminen siis tuki sanojen muistamista. Lisäksi hän oppi piirtämään muutamia perushahmoja (tyttö, poika, lumiukko jne.). Kerroin näistä havainnoista muutamille puhe- ja musiikkiterapeuttiystävilleni, jotka innostuivat menetelmästä ja sen mahdollisuuksista myös erityislasten kanssa.” Lappalainen lähti työstämään lisää laulumateriaalia ja testasi sitä muun muassa 0–7-vuotiaiden muskariryhmieni kanssa. Niissä oli hauska huomata, että joka ikäryhmälle menetelmä oli jollain tavalla innostava ja “koukuttava”. Vauvat seurasivat keskittyneesti laulua ja piirroksen piirtymistä, taaperot innostuivat eiesittävistä lauluista, ilmaan piirtämisestä ja helpoista hahmoista ja 5-7-vuotiaiden kanssa kehiteltiin tarinallisia laulupiirtämistuokioita. Esimerkiksi isolle lattiapaperille piirrettiin Vaarin saari, liplap-laineet, Vaarin mökki ja polkuja mökistä toiseen. 1-4-luokkalaisten kanssa Lappalainen on tehnyt Laululaukku ja Laulava Kynä -konsertteja, joissa laulupiirtäminen on yhtenä elementtinä. Hahmopiirrokset syntyvät piirtopadilla tai dokumenttikameran avulla piirrettynä laulun kanssa simultaanisti valkokankaalle. ”Laulupiirtämisestä löytyi näkökulmaa hyvin monenikäisille lapsille ja myös erityistukea vaativien tarpeisiin. Tämäntyyppistä materiaalia ei ollut aikaisemmin saatavilla”, Lappalainen toteaa. 27 Laulava kynä musiikinopetuksessa Musiikinopettajalle laulupiirtäminen voi tarjota monenlaisia mahdollisuuksia. Koska musiikinopettajalla on taito ja kyky hyödyntää materiaalia muutenkin kuin tausta-CD:n kanssa, menetelmästä saa myös paljon enemmän irti. Se kun on parhaimmillaan hahmolauluja ja ei-esittäviä lauluja luovasti yhdistellen ja lasten omaa luovaa panosta hyödyntäen. Unisonon lukijoille Minna Lappalainen ideoi 5 toiminnallista vinkkiä musiikinopettajalle. Niitä voi käyttää sellaisenaan tai referoida parhaaksi katsomallaan tavalla. 5 toiminnallista vinkkiä musiikinopettajalle 1. Seikkaillaan vaarin saaressa Peitetään lattia-alue remonttirullapaperilla. Laulupiirretään vaarin saaren ääriviivat tutun laulun säestämänä siten, että jokainen saa piirtää pienen pätkän ääriviivaa liidulla. Piirretään laineita (Lip-lap-lap) saaren ulkopuolelle. Opetellaan Pikkuinen mökki -laulu ja laulupiirretään mökkejä saareen. Laulupiirretään mökkien väliin polkuja (Piirtää - STOP) keksimällä erilaisia liikkumistapoja. Tavataan saaressa Etana, Ässä-Siili ja Matias-Mato. Piirretään pilvi ja sadepisaroita. 2. Liikutaan laulupiirtäen Sijoitetaan jumppasaliin A3- tai A2-kokoisia papereita. Laulupiirretään liikelaulua (esim. Piirtää - STOP keksien erilaista liikettä ja piirtäen sitä liikettä paperille. Sama liike toistetaan itse liikkuen, minkä aikana siirrytään paperilta toiselle. 3. Keksitään hahmoja perusmuodoista Opetellaan ensin Kolmio ja ympyrä -laulu ja tutustutaan muotoarvoitusloruihin. Keksitään lisää vastaavia muotoarvoituksia ja niille melodia. 4. Laulupiirretään tunteita ja kavereita Lauletaan jotain tuttua kaverilaulua ja laulupiirretään jokaisen ryhmän jäsenen ääriviivat erivärisillä liiduilla lattiapahville laulun säestämänä (samaan kohtaan). Lauletaan Miltä näytät sä ja mietitään, miten tunteet piirtyvät paperille kasvonilmeinä. Piirretään erilaisia tunnetiloja myös ei-esittävän Laulava Kynä on iloinen -laulun tuella. Laulupiirretään Tyttö ja poika -laulu siveltimellä tytön ja pojan ääriviivoja myötäillen. 5. Visualisoidaan hahmolauluja valkokankaalle Hyödynnetään laulupiirtämistä esim. koulun kuoron esityksessä, välineenä esim. piirtoheitin, dokumenttikamera tai tietokoneen piirto-ohjelma ja datatykki (lapset voivat vuorotella piirtämistä, jos lauluja on useampia). Lisätietoja: www.laulua.fi Tulin, näin, soitin ja opin En ole käynyt musiikkipainotteista linjaa, eikä minua ole käytetty musiikkiopistossa 6-vuotiaasta saakka. En ole myöskään ollut näitä äidin pikku ihmeitä, jotka soittavat palavaa kitaraa hampailla ennen kuin osaavat puhua. Kun seitsemännen luokan lopulla ruksin musiikintunnit paperiin, jolla valittiin seuraavaksi vuodeksi valinnaiset aineet, hädin tuskin osasin pitää kitaraa oikein päin. Enkä nyt liioittele. Vasenkätisenä pojankloppina en todellakaan tiennyt kummin päin sitä soitinta kuuluu soittaa. Mutta menin kokeilemaan, ihan vain huvin vuoksi. Usein keikoilla minulta tullaan kysymään miksi teen tätä. Miksi käytän lähes jokaisen viikonloppuni siihen, että soitan läskibassoa tuolla Turun ravintoloiden yössä. Joskus tulee itsellekin mieleen, ettei tässä touhussa oikeasti ole mitään järkeä. Mutta siitä huolimatta sitä haluaa tehdä. Syytän ja kiitän mahtavaa ja inspiroivaa musiikinopettajaani, joka minulla oli koulussa. Jos hän ei olisi ollut niin kannustava ja ennakkoluuloton kirkassilmäistä tunneille ilmaantunutta varhaisteiniä kohtaan, olisi soittamiset voineet jäädä vähemmälle. Mutta ei spekuloida sillä mitä olisi voinut tapahtua, vaan keskitytään siihen mitä tapahtui. Opin nimittäin häneltä kolme tärkeää asiaa: 1. Ei-musiikkipainotteisten peruskoulujen ja lukioiden musiikinopetusta haukutaan ja väheksytään suotta. Itse ainakin opin juuri sen, mitä taitamattomana tarvitsinkin. Perussoittotaidon. Kahdella tunnilla viikossa ei voida olettaakaan, että syntyisi virtuooseja. Mutta se ei ole tarkoituskaan. Itse ainakin sain soittamiselle hyvän pohjan, josta oli helppo lähteä omatoimisesti jatkamaan. Jos keskenkasvuiselle olisi silloin opettanut ensimmäiseksi Smoke on the Waterin riffin, hän olisi jämähtänyt siihen, eikä olisi tehnyt muuta kunnes olisi parin vuoden päästä kyllästynyt ja todennut soittamisen olevan tylsää. 2. Nykyinen youtube-sukupolvi on soittamisessa eittämättä teknisesti taitavampaa kuin koskaan. Sen huomaa kun katselee netin etsitään bändiä -palstoja. Maailma on täynnä Aleksi Laihon kaltaisia 8 tuntia päivässä treenanneita kavereita. Ja heissä kaikissa on sama vika: kun heidät laittaa soittamaan samaan huoneeseen kolmen muun kanssa, hommasta ei tulekaan mitään. Yksin treenaamisen ongelma onkin, ettei siinä opi toimimaan muiden kanssa. Musiikki on puhtaasti yhteistyötä. Yhteistyötä taas oppii vain toisten kanssa soittamalla ja missäs nuoren on helpointa päästä soittamaan? Musiikinluokassa. 3. Mutta ennen kaikkea opin musiikintunneilla seuraavan, musiikkiin liittymättömän asian: oikean asenteen. Viitaten edelliseen, näillä tietokoneen edessä soittamaan oppineilla tuntuu myös usein olevan asennevamma. Realiteetti omasta osaamisesta puuttuu, koska ei ole ollut ketään kehen verrata itseään. Silloin syntyy diivoja, joiden kanssa -uskokaa minua- on tuskaa tehdä töitä. Itselleni asenne kuitenkin tarkoittaa sitä, että suurin palkinto ei ole se, mitä osaa jo tehdä, vaan se, että keksii mitä lähteä seuraavaksi opettelemaan Menestys lähtee liikkeelle nöyrästä asenteesta. rattuna vanhoihin patuihin tai suurten lavojen tähtiin, mutta tarpeeksi ettei voida puhua enää noviisista. Parhaimpina viikkoina meillä on ollut keikkaa kolmesti viikossa. Silti kertaakaan elämässäni en ole ottanut soitinta käteeni tuntien vastenmielisyyttä, vain intoa ja innostusta. Sama into ja innostus on jatkunut peruskoulusta saakka. Kaikkiin ei musiikki tai soittaminen uppoa samalla tavalla, mutta itse addiktoiduin välittömästi ensimmäisestä soinnusta. Siksi, kun joku kysyy minulta miksi soitan, vastaan kuten kuka tahansa minua parempi ja pidemmän linjan muusikkokin vastaisi: ”Soitan, koska se on hauskaa.” Joonas Kinnunen muusikko, akateemikko ja eksistentialisti Minulla on takanani noin kolmesataa keikkaa. Se on vähän ver- 29