1. No category

Villa Karon kulttuurilehti / Villa Karos kulturblad
1/2014 15. vuosikerta [akpé - mina: kiitos]
1
Numeron kirjoittajat / Författare:
Julia Autio, Villa Karon CIMO-harjoittelija
Blanchard Djossou, ENVIRO-koordinaattori
Matti-Juhani Karila, toimittaja
Kuutti Koski, toimittaja
Anniina Mustalahti, toimittaja
Essi Ojanperä, taiteilija
Linnea Olamo, VK:n toiminnanjohtaja
Veera Pitkänen, kuvajournalisti
Miikka Pörsti, uskontotieteilijä, VK:n entinen toiminnanjohtaja
Katriina Ranne, kirjailija, afrikkalaisen kirjallisuuden tutkija
Ervi Sirén, koreografi
Linda Söderholm, taiteilija
Tässä numerossa / I detta nummer:
Linnea Olamo
Pääkirjoitus 3
Essi Ojanperä & Linda Söderholm
Hip Hop Mosaic 4
Ervi Sirén
Koreografina Villa Karossa 6
Blanchard Djossou & Maikki Salmivaara
ENVIRO-viikonloppu 8
Valokuvat / Fotografierna:
Perttu Saksa, Estelle Foli, 2014 (Kannen kuva / Omslagsbild)
Johanna Havimäki
Roy Mänttäri
Essi Ojanperä ja Linda Söderholm
Matti Tanskanen
Tuomas Uusheimo
Toimitus
Uutisia / Nyheter 13
Miikka Pörsti
Afrikan karhut 15
Taru Itälinna
Kuvataiteilijat retriitissä 19
Toimituskunta / Redaktion:
Anna Ovaska, Maikki Salmivaara, Julia Autio, Taru Itälinna,
Matti-Juhani Karila, Niina Lääperi, Katariina Timonen
Matti-Juhani Karila
Port Harcourt, Nigeria 20
Matti-Juhani Karila
Chinua Achebe 22
Villa Karon ystävät Ry /
Villa Karos vänner Rf
Katriina Ranne
Afrikkalaisen runouden antologia 24
Annankatu / Annegatan 31-33 E 67
00100 Helsinki / Helsingfors
09-2783 898 / toimisto@villakaro.org
www.villakaro.org
Julia Autio
Elämää Villa Karossa 27
Toimitus
Villa Karoon lähtijät 28
Toiminnanjohtaja / verksamhetsledare:
Linnea Olamo (linnea.olamo@villakaro.org)
Hallitus / styrelse:
Maria Björnberg-Enckell (maria.bjornberg@dlc.fi)
Haubeto Douhevyx (dhaubeto@yahoo.fr)
Matti-Juhani Karila (matti-juhani.karila@luukku.com)
Jouko Koskinen (jouko.koskinen@heureka.fi)
Kirsti Lintonen (kirsti.lintonen@hotmail.com)
Maria Romantschuk (maria@romantschuk.fi)
Katariina Timonen (katariina.timonen@gmail.com)
Juha Vakkuri (juha.vakkuri@gmail.com)
Katariina Timonen
Pronssipantteri ja Helsinki African Film Festival 29
Anniina Mustalahti & Veera Pitkänen
Kohti Grand-Popoa 31
Kuutti Koski
Runo 32
Matti-Juhani Karila
Haastattelussa Pertti Kukkonen 36
Tukitili / Stödkonto
Nordea 101930-209578
Jäsenmaksu / medlemsavgift 170 euroa/euro vuosi/år
2
Painopaikka Unigrafia Oy, Helsinki
ISSN 2341-5509
Hyvät lukijat,
Villa Karo ja Villa Karon ystävät on kahdella
mantereella toimiva yhtenäinen organisaatio ja
nykytekniikan aikana maiden välinen keskustelu
on käynnissä aamusta iltaan. Tiedämme taatusti
paremmin toimistotarvikkeiden hinnat Beninissä
kuin Suomessa, vaikka meidän (minun ja järjestösihteeri Niina Lääperin) tukikohtamme onkin
Helsingin Kampissa. Useinpa Grand-Popon päivän sääkin on meille automaattisesti selvillä, Helsingin ilman toteamiseksi pitäisi erikseen lähteä
pukemaan ja alas ja ulos. Muut kollegamme ovat
Beninissä, mutta koko ajan avoimilla keskustelulinjoilla, lähellä. Hyvä niin. Tietotekniikka on
huono isäntä, mutta mainio renki! Mikä sen hie- Kuva: Tuomas Uusheimo, Linnea Olamo, 2014
nompaa kuin työskennellä beniniläisessä yhteisössä Helsingissä.
On myös mainiota seurata suomalaisten residenssiläisten lähtövalmisteluita ja paluita Villa
Karon pohjoissiiven näkökulmasta. Useimmiten
ennen lähtöä matkalle lähtijät ovat luonnollisesti
innoissaan ja jännittyneitä, varmistelevat kaikenlaisia yksityiskohtia ja minä toiminnanjohtajana
epäonnistun olosuhteiden kuvaamisessa. Takaisin tullessaan he ovat yleensä myytyjä (harvemmin kuitenkaan orjiksi voodoo-luostariin) ja
oikeastaan aina sitä mieltä, että eihän siellä ollutkaan hankalaa ja vaarallista ja uhkaavaa. Niinpä.
Ja seuraavassa infotilaisuudessa epäonnistun jälleen olosuhteiden kuvaamisessa. Samalla Beninin
pään henkilökunta kertoo chateissa, skypeissä,
somessa ja sähköposteissa mitä Grand-Popossa
puhutaan, sekä Beninin näkökulman taiteilijoihin ja tutkijoihin, jotka vastikään pyörivät pohjoissiivessä. Kamppi tietää reaaliajassa mitä Villa
Karon yläkerrassa tapahtuu!
vastalähteneet palaavat aina yhtäkkiä Suomeen.
Kampissa on mielestäni ollut pieni ja kiireinen
normipätkä töitä ja samassa ajassa toinen on elänyt mahdollisesti hyvinkin vaikuttavan jakson
Guineanlahdella. Onkin hyvin piristävää tavata
näitä ruskettuneita vastikään Beninistä pölähtäneitä ihmisiä, jotka käyvät Kampissa ja valittelevat monesti pieniä Eurooppaan sopeutumisongelmiaan. Joihin samastun joka kerta.
Maailmat limittyvät: Benin ja Suomi, arki ja kaukomatkailu, perus ja erityinen, kalpea ja ruskea.
Kansainvälistyvä maailma, monimantereinen
työpaikka, kaikki se tekniikka, joka tämän mahdollistaa. Benin ja koko Afrikka lähenee, pääsee
pikkuhiljaa irti ylieksotisoidusta maineestaan,
siellä tehdään töitä siinä missä täälläkin, samoilla
työkaluilla. Kyllä se siitä!
Arktis-trooppisin terveisin,
Arkiviikot humahtavat vauhdilla eteenpäin ja Linnea Olamo
3
Hip Hop Mosaic
Tunne – se, joka kasvaa syvällä sisimmässä, kun
näkee ihmisten tekevän jotain niin suurella intohimolla. Tunne siitä, että kyseessä on jotain
suurempaa, jotain, mikä on vain heidän omaansa ja jota he omassa yhteisössään kollektiivisesti
luovat. Tässä ja nyt. Taito, vahvuus, visio, halu
onnistua, itsensä ylittäminen. Juuri – ja vain ja
ainoastaan – siinä hetkessä eläminen. Breikkaus
on elämäntapa.
Tanssijoiden
treenipaikoilla
notkuminen,
saiffereiden ja battlejen seuraaminen sekä hedelmällinen kulttuurivaihto länsiafrikkalaisen
breikkiskenen kanssa vei mukanaan ja sai ajattelemaan hiphop-kulttuurin monimuotoisuutta
sekä sitä, kuinka hiphopin elementit ovat mahdollisia kaikille niistä kiinnostuneille tasa-arvoisesti. Hiphop-yhteisö ei tunne rotu- tai kansalaisuusrajoja ja sen ovet ovat avoinna kaikille ikään
ja sukupuoleen katsomatta.
Koemme itsemme etuoikeutetuiksi päästyämme
seuraamaan niin läheltä ihmisiä, jotka elävät
hiphop-kulttuuria länsimaalaisen normiston
ulkopuolella. Ei ole vain yhtä tapaa esittää Lomén
ja Cotonoun break-tanssijoita – keitä he ovat ja
mitä he tekevät. Siksi haluammekin esittää mosaiikin siitä innostuksesta, ennakkoluulottomuudesta, luovuudesta, väreistä ja tanssista, mitä
koimme näissä kahdessa Länsi-Afrikan suurkaupungissa. Hiphop – ja eritoten breikki – on ja
elää vahvasti Beninissä ja Togossa, siitä todistavat
kuvat ja videot, jotka olivat esillä näyttelyssämme
galleria Jangvassa Helsingissä toukokuussa.
4
Hip Hop Mosaic -sovellus on digitaalinen
valokuvamosaiikki, joka projisoitiin gallerian
seinään. Se toimii internetissä, osoitteessa www.
hiphopmosaic.net, joten kuka tahansa voi ladata
sinne hip-hop-aiheisen kuvansa. Aina, kun joku
lataa kuvansa sovellukseen – missä tahansa päin
maailmaa – se päivittyi reaaliaikaisesti galleriassa
Helsingissä. Jokaisen näyttelykävijän näyttelykokemus oli siis erilainen. Syy, miksi osana näyttelyämme oli web-sovellus, on että halusimme
tehdä teoksestamme saavutettavan – siksi tämä
teoksemme interaktiivinen osa on julkisesti koko
maailman ulottuvissa internetissä. Halusimme
tehdä sovelluksen myös siksi, että teostemme
päähenkilöt, länsiafrikkalaiset b-boyt pääsisivät
osallistumaan näyttelyymme fyysisestä välimatkasta huolimatta. Sovelluksen on ohjelmoinut
Blaž Hrastnik.
Teokseen sisältyy myös soundtrack, jonka on
toteuttanut Beninissä tapaamamme, Helsinki-Cotonou Ensemblen perustaja Janne Halonen. Ääniteoksen perkussiot on samplatty
Helsinki-Cotonou Ensemblen ”The Gong” -kappaleesta, ja djembe-osuudet soittaa samaisen
yhtyeen laulusolisti ja lyömäsoittaja, beniniläinen
Noël Saïzonou.
Essi Ojanperä & Linda Söderholm
Kuva: Essi Ojanperä & Linda Söderholm,
Hip Hop Mosaic, 2014
5
”One Thing A Day” - Neljän tarinan vuori afrikaksi neljässä päivässä
Lähdin Afrikkaan, Beniniin, Villa Karoon maaliskuun alussa seitsemäksi viikoksi mieli tyhjänä.
Ajattelin olla rauhassa, kirjoittaa ajatuksiani koreografisesta työskentelystä ja työskentelytavastani, jota olen vuosikymmeniä kehitellyt. Olin varma, että ajatukseni kirkastuvat ja osaan selkeästi
kuvailla työni ydintä. Olin päättämässä jotain ja
tietämätön, mitä seuraavaksi.
Nuorinkin lapsistani oli muuttanut omaan kotiin.
Oli myös äidin itsenäistymiskevät. Yllättävän vaikea irrottautuminen vastuusta.
Saapuminen Villa Karoon, iso osa henkilökuntaa
vastassa tervehtimässä oli minulle tunteelliselle
itkupillille liikutuksen kohta. Sama seuraavana
päivänä, kun pienessä esittelyhetkessä sanoin I’m
happy I’m here. Kuumuus, meri ja kaunis Villa
Karo imaisivat heti mukaansa.
Kaksi viikkoa ja kriisi, enkä ollut ainoa. Ei mitään
vanhaa rutiinia, en suunnitellut uutta produktiota, ei yhtään ideaa, en käynyt kaupassa, en tehnyt
ruokaa, en ulkoiluttanut koiraa. Kuka olen, vai
olenko kukaan, osaanko sietää olemista vai olisiko hyvä luoda jonkinlainen päivärytmi. Kirjoittaminen ei kiinnosta, tuntuu vanhalta ajatukselta.
purimaahan Togon pääkaupunkiin Loméen ja afrotanssitunnille ja sieltä katsomaan tanssiryhmän
harjoituksia. Linnin nopeaa toimintaa, tanssija
Estelle Foli viikoksi residenssiin Villa Karoon ja
näin avautui minulle mahdollisuus kokeilla oman
työskentelymenetelmäni toimivuutta.
15 vuotta vanha sooloni Neljän tarinan vuori
käännettiin afrikaksi neljässä päivässä. Öisin Estelle kuunteli musiikkia ja parin päivän päästä
sairastui malariaan. Esityspäivää piti siirtää vielä aiottua aikaisemmaksi joten vain pieni yleisö
tuli katsomaan. Estelle edelleen malariassa, Villa
Karon koira Markus välillä vieraili lavalla ja kesken esityksen tuli sähkökatko ja loppu siis ilman
musiikkia. Estellen ajoitus äärimmäisen tarkka
loppuun asti. Tämmöisiä ovat tanssijat. Esitys oli
siis täydellinen. Oma työni sai uusia vivahteita
Estellen persoonan ja perinteen mukana ja tuli
minullekin uudeksi. Soolon Estelle vei mukanaan
Togoon.
Mukana olivat myös kuvataiteilija Johanna Havimäki lavastamssa ja kuvaamassa ja myös Perttu Saksa kuvasi esitystä ja seuraavana päivänä
vielä rannalla. Ikiystäväni Donald Agbodjakin
auttoi koko viikon kaiken tarpeellisen hankkimisessa, kääntämisessä ranskasta englanniksi ja
Ympäristö alkaa avautua, retkiä, voodoota ja ky- päinvastoin. Hänen hieno ymmärryksensä työslällä alkaa olla joitain tuttuja kasvoja. Välillä vä- kentelyäni kohtaan sai minut korottamaan hänet
syttää informaatiotulva nimeltä Afrikka. En jak- assistentikseni ja myöhemmin uusien hienojen
sa ymmärtää. Pakko pitää lepopäivä. Sitten taas aurinkolasien myötä tuottajaksi.
eteenpäin, joka päivä jotain uutta. Kwassi Akpladokoun hieno neuvo ”yksi asia päivässa riittää” Samaan aikaan residenssissä työskentelevät nigetoimi parhaiten. Joskus se oli vain pohdiskelua, rialaiset taiteilijat ikuistivat Estellen maalauksiinsa.
missäs tänään syötäisiin?
Sitten Linni Olamon kanssa pariksi päiväksi naa- Estelle palasi vielä myöhemmin pariksi päiväksi
6
Kuva: Johanna Havimäki, Estelle Foli, 2014
ja saimme rauhassa työskennellä ja keskustella.
Mukana olivat nyt myös viulisti Laura Kokko ja
Donald Agbodjakin, djembe ja laulu, virkistävä
ja yllättävä yhdistelmä, mikä innosti Estellen pitkään improvisaatioon.
Kevään stpendiaattiyhteisömme oli huippuporukka, hienoja uusia ystäviä, keskusteluja taiteesta ja elämästä. Uusia afrikkalaisia ystäviä, jotka
toivon mukaan säilyvät ja yhteydenpito jatkuu
välimatkasta huolimatta
Estellen vierailu näytti Villa Karon parhaat puolet, helppous, sujuvuus, ilo ja jotain mitä kaikki
jakavat innostuneesti sydämestään. Yhteistyötä
muiden stipendiaattien ja paikallisten taiteilijoiden kanssa. Ehkä jotain tällaista lähdin hakemaan matkalta, mutta luulin vain mietiskeleväni
uusia kuvioita en uskonut niiden voivan alkaa
konkretisoitua.
Olen ollut onnekas, olen innostunut. Sitä en saanut ratkaistua onko minulla jonkinlaista identiteettiä ilman tanssia ja taidetta. Olin taas kuin
kotona päästessäni omaan maailmaani ja työskentelemään, mutta varmaan tyhjyys oli tarpeen,
että jokin saattoi taas alkaa täyttyä.
Yhtään lausetta en kirjoittanut.
Ervi Sirén
7
ENVIRO-kulkuetta. Kuva: Maikki Salmivaara
Villa Karon kierrätys- ja
käsityöviikonloppu
Villa Karon kahdeksan kuukautta kestänyt
ympäristöprojekti ENVIRO huipentui toukokuussa järjestettyyn kierrätys- ja käsityöpajaviikonloppuun Grand-Popossa. Viikonlopun
aikana Villa Karossa järjestettiin kuusi työpajaa, joissa paikalliset osallistujat työstivät
erityyppisiä jätemateriaaleja käsityöläisten,
taiteilijoiden ja asiantuntijoiden johdolla
lampuiksi, koruiksi, matoiksi, marioneteiksi
ja mullaksi. Samalla keskusteltiin paikallisista ja globaaleista jäteongelmista.
8
Viikonloppu käynnistyy perjantaiaamuna
konsultoimalla vodun-jumalia Mami-Wata
temppelissä Kindjihouessa Grand-Popon risteyksen tuntumassa. Sieltä seurakuntalaiset,
paikallistaiteilijat ja mopotaksistit lähtevät
kulkueena Grand-Popon kylän halki kohti Villa Karon kierrätyspistettä.
Kulkueessa on juhlatunnelmaa, rumpuja ja torvia. Ympäristönsuojelulaulut raikaavat, kädet
käyvät ja kylänraitti puhdistuu muoviroskasta.
Luurangoksi naamioitunut marionetistitaiteilija Richard Dinosaure pelottelee muovijätteen vaaroilla raitin varteen kerääntyneitä
kyläläisiä.
Illan avajaisseremoniassa Georgette Singbe
tyy mattoja ja köysiä Sylvie Hounnoun ja
Ayaba Koupklon opissa. Kolmannen järjestäjän, muoviroskaa vuosia työstäneen
taiteilija Richard Dinosauren ja lasten yhteislaulut muovin ympäristöhaitoista kaikuvat
Lissa Gbassassa.
avaa ENVIROn kierrätys- ja käsityöviikonlopun lähes kaksisataapäisen yleisön edessä. Ohjelmassa seuraavat Villa Karon johtajan Kwassi Akpladokoun tervetuliaissanat
ja Grand-Popon pormestari Cloaire Ablon
kiitokset projektin Grand-Popossa tekemästä ympäristötyöstä. Projektikoordinaattorit
Blanchard Djossou ja Maikki Salmivaara
kertovat hankkeestaan, sen synnystä, päämääristä ja kahdeksan kuukauden aikaansaannoksista; kierrätyspisteestä ja herkistysvideosta,
permakulttuuriin perustuvasta puutarhasta ja
kompostista, kouluyhteistyöstä ja ympäristökerhoista sekä suomalaistaiteilijoiden johdolla
järjestetyistä jätetaidetyöpajoista. Ympäristöjärjestö Eco-Béninin Inès Kintokonou kiittää
projektia kumppanijärjestöjen puolesta toivoen yhteistyön jatkuvan ja syvenevän. Puheita siivittävät Johnny Abostin ja Richard
Dinosauren ympäristöaiheiset musiikkiesitykset.
Aurinkovarjon virkaa toimittaneen juhlakatoksen alta yleisö ohjataan vierailulle taidenäyttelyyn. Paikalle saapuneet taiteilijat esittelevät kierrätysmateriaaleista valmistamiaan
ja ympäristöaiheita käsitteleviä töitään tuoden
uusia näkökulmia laajaan ongelmakenttään ja
sen ratkaisuihin.
Perjantailta laskeutuu cocktail-tilaisuuteen ja
taipuu yöksi Villa Karon luontoelokuvaillassa.
Lauantain ja sunnuntain aikana järjestettyihin
kuuteen kierrätyskäsityöpajaan osallistuu parisensataa paikallista lasta, nuorta ja aikuista.
Muovijätetyöpajassa
muoviroskasta
syn-
Ympäristösloganeita ja batiikkia.
Kuva: Maikki Salmivaara
9
Batiikkityöpajassa painetaan cotonoulaisen
taitelija Gabin Aygabinin johdolla kankaita
ympäristönsuojelusloganein. Seuraavana lauantaina ne on ompelutettu kasseiksi ja jaettu
Grand-Popon torimyyjille. Myös kaikki osallistujat painavat itselleen kassit.
Leutamini Adjanohunun, Aboudoulaye
Boubén ja Johnny Dougnon Abotsin vetämässä marionettityöpajassa sekajätteestä
syntyy käsinukkeja ympäristövalistuksen välineiksi. Nukkeja hyödynnetään ENVIROn
ympäristökerhossa ja muussa projektiin liittyvässä ympäristövalistuksessa.
tujat perehdytetään öljylampunteon saloihin.
Moni peltipurkkeja hyödyntämään oppinut
osallistuja haluaisi nyt käynnistää oman lamppubisneksensä.
Lasihelmityöpajassa maailmankuulu ghanalainen Nomoda Djaba eli Cedi kertoo vuosisataisesta ghanalaisesta lasihelmiperinteestä
ja opettaa korudesignia. Lasihelmet ovat täällä erittäin suosittuja mutta niiden valmistustekniikka murskatusta lasista sulattamalla on
tuntematon. Kaikkien huulilla on toivomus
pajasta, jossa opitaan lasihelmien valmistusta.
Helmenvalmistusta ympäri maapalloa opettanut Cedi lupaa olla käytettävissä.
Metallijätetyöpajassa comélaisen metallisepän
Albert Toessin valvovan katseen alla osallis- Biojäte- ja kompostointityöpajassa ENVIRO-
10
projektin ympäristö- ja ravitsemustieteitä, sekä
luomuviljelyä opiskellut koordinaattori Oboubé
Blanchard Djossou näyttää miten biojätteistä
saadaan puhdasta multaa ja lannoitetta oman
ruoan viljelyyn. Osallistujat lähtevät sunnuntai-iltana kotiin pussipuutarhat kainalossaan –
tai päänsä päällä. ENVIRO-projektin kompostimullasta ja projektin puutarhassa tuotetuista
taimista kasvaa puhdasta ruokaa työpajaan osallistujien lautasille. Ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita ovensuussa viljellyt tomaatit, yrtit
ja chilipaprikat tarjoavat helpon pääsyn puhtaaseen ruokaan ja tarpeellisiin hivenaineisiin niillekin perheille, joilla ei ole rahaa vihanneksiin tai
omaa viljelypalstaa.
Enfant du
Bé n i n
01.08.1960 ‒
01.08.2014
Le Bénin célèbre ses
54
ANS D´ANNIVERSAIRE le premier août 2014.
En cette occassion La Communauté des Béninois Vivants en Finlande
Blanchard Djossou & Maikki Salmivaara
Matonkudontaa muovityöpajassa. Kuva: Maikki Salmivaara
debout
en collaboration avec l´Ambassade du Bénin au Danemark, la Villa-Karo,
l´Association d´Amitié Finno-Béninoise et l´organisation ME&WE organise
un pique-nique accompagné d´une soirée de gala de concert animé
par les groupes suivants: Kaveri special, L´Afrobeat de Lauttasaari &
Projektista ja työpajoista voit lukea lisää
Akasia-palvelun ENVIRO-sivustolla osoitteessa: http://www.villakaro.org/kulttuurivaihto/
enviro-kierratystehdas/. Kesän aikana sivuille
on tulossa uutta sisältöä: voit vierailla ympäristötaidenäyttelyssä, tutustua projektissa mukana olleisiin ihmisiin ja lukea muun muassa
vodun-sääntöjen ja ympäristönsuojelun leikkauskohdista.
tous les groupes de music des béninois vivants en Finlande.
LE PROGRAMME:
De 15h à 17h il y aura un pique-nique à Kaivopuisto, accomagné des plats
Bénino-Finlandais
La soirée de gala de concert commance à 20h dans la salle Diana Klokriketeatern
(Erottajankatu 7b)
Mille regrets à tous ceux qui rateront l´occasion!
ENVIRO-projektia ovat tukeneet Niilo Helanderin säätiö ja Kansan sivistysrahasto.
Ambassade du Bénin
Independence_day_01.08.2014_ranska_A2.indd 1
11
Villa Karo
1.6.2014 15:32:42
LUKEMISTA AFRIKAN
SYDÄMESTÄ
Juha Vakkuri
Afrikan sydämeen
Intensiivinen matkakirja valottaa muun
muassa Ugandan, Ruandan ja KeskiAfrikan tasavallan nykytilanteita ja vie
lukijan paikkoihin, joihin ulkomaalaisilla
ei yleensä ole asiaa. Teos saattaa loppuun
Vakkurin kolmiosaisen Afrikan historiaa ja
nykyisyyttä käsittelevän matkakirjasarjan.
Ilmestyy elokuussa.
Trilogian ensimmäinen osa Afrikan poikki
on nyt saatavissa pokkariakin pienempänä,
taskuun mahtuvana MiKi-kirjana.
Kuva © Juha Metso
Juha Vakkuri & Juha Metso
Voodoo – Afrikan arkea
Juha Metson upeat kuvat ja Juha Vakkurin pakinoivan esseistiset tekstit vievät
lukijan kiehtovalle matkalle ristiriitaisen vodun-uskonnon juurille ja muun
muassa Grand-Popon kylään. Vodun ei ole pelkästään rituaaleja ja poppamiehen
johtamia seremonioita, vaan tiivis osa arkielämää. Beninissä se on myös valtion
uskonto – ja rahakas bisnes. Ilmestyy syyskuussa.
12
w w w. l i ke . f i
Suurlähettiläs vierailulla
Besök av ambassadören
Suomen suurlähettiläs Riitta Korpivaara
kävi vierailulla Villa Karossa 14.1.2014.
Suomen suurlähetystö sijaitsee Abujassa Nigeriassa, mutta Korpivaaran hyvät
suhteet Villa Karoon toivat hänet tällä kertaa tervehdyskäynnille yhdessä
miehensä, poikansa ja miniänsä kanssa. Yhteinen lounastuokio puun alla oli
mukava tapa keskustella suurlähettilään
työnkuvasta, Villa Karon toiminnasta ja
ihan yleisesti Afrikasta ja Suomesta. Tervetuloa taas uudelleen!
Ambassadör Riitta Korpivaara besökte
Villa Karo den 14.1.2014. Finlands ambassad finns i Abuja i Nigeria. Ambassadör Korpivaaras goda relationer till
Villa Karo bidrog till besöket, i vilket
också hennes make, son och svärdotter
deltog. Den gemensamma lunchen under ett träd gav en trevlig möjlighet att
diskutera ambassadörens arbete, Villa
Karos verksamhet och i största allmänhet
Afrika och Finland. Välkommen igen!
Oma paillotte?
En egen paillotte?
Ranskan taiteen kulta-aikoina oli taiteilijoilla Pariisissa kantatuolit ja -pöydät lempikapakoissaan.
”Carpe diem!” nyt ja hanki nimelläsi varustettu
kaislakattoinen oma aurinkovarjosi Villa Karon rannalle Grand-Popoon. Oman ”paillottesi”
rakentavat paikalliset käsityöläiset paikallisista
materiaaleista. Hinta on 150 euroa ja nimesi
kirjataan Villa Karon historiaan tulevien 15-vuotisjuhlien tapahtumissa. Nimikkovarjosi voit
maksaa Villa Karon toimistoon Helsingissä. Ota
yhteyttä: toimisto@villakaro.org.
Under den franska konstens guld-ålder hade
konstnärerna i Paris stambord och -stolar på sina
favoritkrogar. ”Carpe diem!” nu och skaffa dig
ett solskydd i ditt namn med tak av säv på Villa
Karos strand i Grand Popo. Lokala hantverkare
bygger din egen paillotte av närmaterial. Priset
är 150 € och ditt namn skrivs in i Villa Karos
historia i samband med det kommande 15-års
jubiléet. Solksyddet med ditt namn kan betalas
på Villa Karos kontor i Helsingfors. Kontakta:
toimisto@villakaro.org.
Jäsenmatka Beniniin
Medlemsresa till Benin
Villa Karon ystävillä on mahdollisuus lähteä
jäsenmatkalle Grand-Popoon, Beniniin syksyllä 2014. Jäsenmatka on mainio tapa tutustua Villa Karoon, Grand-Popoon ja muihin
Beninin kolkkiin. Villakarolaiset odottavat teitä avosylin. Matka järjestetään 7.–
18.11.2014, alustavat ilmoittautumiset ja tiedustelut osoitteeseen toimisto@villakaro.org.
Villa Karos vänner erbjuds en möjlighet att
åka på en medlemsresa till Grand-Popo, Benin, hösten 2014. Det är ett ypperligt sätt att
bekanta sig med Villa Karo, Grand-Popo och
andra ställen i Benin. Villa Karo-borna tar
emot er med öppna armar. Resan arrangeras
den 7.–18.11.2014, preliminära anmälningar
och förfrågningar toimisto@villakaro.org.
13
On jälleen aika viettää Beninin itsenäisyyspäivää, 1.8.2014!
Beninin 54-vuotismerkkipäivää juhlistetaan piknikillä Kaivopuistossa suomalais-beniniläisen
ruuan parissa sekä illalla konsertissa Klockriketeaternin juhlasalissa. Musiikillista nautintoa tarjoavat Kaveri Special, Lauttasaaren Afrobeat sekä
kaikki Suomessa asuvien beniniläisten yhtyeet.
Järjestäjinä toimivat La Communauté des Béninois Vivants en Finlande yhteistyössä Tanskan
Beninin suurlähetystön, Villa Karon, Suomi-Benin ystävyysseuran sekä ME&WE-organisaation
kanssa.
Suomen karhukanta afrikkalaistuu elokuussa
Jos pyydän sinua ajattelemaan jotain afrikkalaista
eläintä, veikkaan että mieleesi juolahtaa ensimmäisenä eräs suuri kissapeto. Tuon kissan nimeä
en edes mainitse, sillä nyt on kyse metsän todellisesta kuninkaasta, karhusta, sekä eräästä beniniläisestä taiteilijasta.
Afrikkaa ei tunneta mesikämmenistä – vaikka
toden totta syytä olisi. Karhuja on Afrikassa monenlaisia: vangittuja, maisista kahleista ikiajoiksi
Ohjelma: klo 15.00–17.00 Piknik Kaivopuistossa; vapautettuja, sydänsuruisia sekä myyttisiä. Ne
klo 20.00 Gaalailta ja konsertti Klockriketeater- ovat kaikki silminnäkijöitä afrikkalaiseen elänin Diana-salissa (Erottajankatu 7B).
mään.
Tapahtuman sponsoriksi? Ota yhteyttä: felixad- Vuonna 2011 Libyan kapinalliset taistelivat
je@hotmail.fr tai toimisto@villakaro.org.
Muammar Gaddafin joukkoja vastaan. Lehdissä kerrottiin, kuinka Tripolin eläintarhassa ruskeakarhut nääntyivät ja vaipuivat sodan keskellä
Benins självständighetsdag firas den
ahdistukseen muiden eläinten ja ihmisten tavoin.
1.8.2014 i Helsingfors!
Miksi Tripoliin oli hankittu ruskeakarhuja? VarBenins 54-årsdag firas med pick-nick i
masti siksi, että A) niitä on myös Egyptiläisissä
Brunnsparken med finsk-beninsk mat och
eläintarhoissa, ja B) Gaddafi oli varmasti sen sorpå kvällen en konsert på Klockriketeaterns
tin kaveri, jonka mielestä on hyvä hankkia kaikDiana-scen. För musiken står Kaveri Special,
kea mahdollista vähintään yksi kappale. Niin, ja
Lauttasaaren Afrobeat samt alla orkestrar
onhan Korkeasaareenkin hankittu niitä em. kisbestående av i Finland boende beninier. Arsapetoja, jotta suomalaiset voisivat niihin tutusrangörer är La Communauté des Béninois
tua. Miksei siis karhuja Afrikkaan?
Vivants en Finlande i samarbete med Benins
ambassad i Danmark, Villa Karo, Finland-BeMutta asiaan löytyy myös luonnonhistoriallinen
nin vänskapsförening samt ME&WE-organisyy. Vielä hetki sitten Libyasta Marokkoon ulotsationen.
tuvalla alueella tepasteli Afrikan ainoa oma konProgram: 15.00-17.00 Pick-nick, Brunnspartio, atlaskarhu, meidän ruskeakarhumme alalaji.
ken; 20.00 Galakväll och konsert, KlockrikeAtlaskarhujen kohtaloksi koituivat elinalueen
teaterns Diana-scen (Skillnadsgatan 7 B).
kaventuminen Saharan aavikoitumisen myötä
sekä verisiin huvituksiin taipuvaiset antiikin rooBli sponsor? Kontakta: felixadje@hotmail.fr
malaiset. Tämä urhea laji kuitenkin sinnitteli Ateller toimisto@villakaro.org.
14
lasvuorilla vielä lähes meidän päiviimme saakka.
Viimeinen atlasnalle sai metsästäjän luodin sydämeensä Marokon Rifvuorilla, lähellä Tetouanin
kaupunkia, vuonna 1890.
Vai oliko se viimeinen? Itä-Afrikassa, Keniassa,
elää sitkeän huhujen mukaan Nandi-karhu eli
Ngoloko. Mutta se on kryptidi eli vakavikkojen
mielestä höpöhöpöä Loch Nessin hirviön ja Jetin
lailla. Yksi hutera teoria kuitenkin selittää toistuvat
näköhavainnot ja kertomukset Nandista sillä, että
atlaskarhut eivät olisikaan kuolleet sukupuuttoon,
vaan eläisivät vielä itäisessä Keniassa. Mutta tämä
selitys tekisi atlaskarhusta sangen vastenmielisen
olion. Nandin kerrotaan näet halkaisevan sen
tielle osuvan ihmisen kallon ja syövän aivot sen
sisältä. Tämä tieto pitää lapset ja minut visusti
poissa Kenian metsistä – varmuuden vuoksi.
Kuva: Johannes Hevelius, Ursa Major, 1690
kotiin, jossa karhun on voinut löytää vaikkapa
satukirjan sivuilta. Juttelin jokunen vuosi sitten
pedoista ja mytologiasta Villa Karon puutarhurien
Papa Adanoun ja Edoh Amoussoun kanssa. Esittelin heille karhun, meidän suomalaisten myyttisen esi-isän. He eivät olleet koskaan kuulleetkaan
otsosta. Kaivoin Villa Karon kirjastosta kuvan
ursus arctosista ja kumarruimme tutkimaan sitä
mosaiikkiterassin reunalle.
Etelä-Afrikassakin on ainakin yksi otso, koko
suuren mantereen ainoa jääkarhu. Sen nimi on
Wang, se asuu Johannesburgin eläintarhassa ja
sillä on murtunut sydän. Goethen nuoren Wertherin tapaan jokainen päivä on sille nyt kidutusta.
Melkein 30 vuotta kestänyt kumppanuus lajitove- Lopulta Edoh päätyi hyvään tulkintaan, joka mahri GeeBeen kanssa näet päättyi tämän yllättävään dollisti keskustelun jatkumisen. ”Se on eräänlainen jättiläiskoira”, hän nyökkäsi. Iso koira, totta,
poismenoon tammikuun lopussa, uutisoi CNN.
miksi ei!
Mutta nyt, kun olemme siirtyneet pohjoisesta
itään ja sieltä etelään ja näin kiertäneet melkein Käännyin Villa Karon afrikkalaisen johtajan, vokoko Afrikan manteren, tie nousee pystyyn. Pa- dou’ta harjoittavan Kwassi Akpladokoun puohus soikoon! Länsi-Afrikassa ei ole ainoatakaan leen. Näytin hänellekin kuvaa mesikämmenestä
ja pyysin kertomaan, mitä hänelle tulee siitä enkarhua, eikä siten Beninissäkään.
simmäisenä mieleen.
Koko karhun konsepti on alueella vieras, ellei sitten ole sattunut syntymään todella harvinaiseen ”Legba”, oli Kwassin ytimekäs vastaus.
15
Aivan. Vaikka karhusta ei mitään tietäisikään, sen
aavistaa jokainen, että tuohon eläimeen liittyy jotain erikoista. Beninissä Legba-patsaat suojelevat
kyliä ja niiden jumaluudet toimivat myös viestinviejinä tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Samalla
niihin liittyy jotain pelottavaa…
Iso karhu valvoo siis Wang-leskenkin tassunjälkiä
Johannesburgissa ja suonee sille hiukan helpotusta näinä vaikeina aikoina.
Miikka Pörsti
Karhufestivaali Ilomantsissa 20–23.8. 2014
Mutta hei, tämähän muistuttaa meidän suoma- http://www.karhufestivaali.fi/
laisten kaksinapaista suhtautumista karhuun!
Karhu viestii laatua ja voimaa vaikkapa logossa.
Toisaalta karhu on uhka, kuten venäjä tai peto,
joka vaanii iltalehtien lööpeissä jok’ikistä itäsuomalaista lenkkeilijää ja lammasta.
Eikö olisi siis jännää, jos pyytäisimme beniniläistä
tekemään meille karhusta oman tulkintansa? Miten kansalliseläimemme avautuisi afrikkalaisena
versiona? Ajatus tästä alkoi poreilla Villa Karossa
ja Maaseudun sivistysliitossa viime vuonna. Lopputuloksena nämä kaksi järjestöä päättivät kutsua
beniniläisen taiteilijan Suomeen osallistumaan
elokuussa pidettävään ensimmäiseen kansainväliseen karhunveistokilpailuun.
Kutsutaiteilijaksi valikoitui Beninissä 1962 syntynyt Florent Nagoba, itseoppinut kuvanveistäjä.
Nagoba on Länsi-Afrikan maissa ja Ranskassakin
palkittu taiteilija, jonka työt käsittelevät usein vodou’ta tai kristinuskoa.
Tervetuloa, Florent! Toivottavasti saat tapahtumasta itseesi karhun voimaa vietäväksi Länsi-Afrikkaan, kun kotiinpaluun aika on.
Ja sitä paitsi onhan Beninissäkin jo – tietysti –
karhu. Sen erottaa pilvettömänä yönä tarkkasilmäinen taivaalle tuijottaja: Ursa Major – Iso
karhu! Se vartioi taivaasta käsin niin meitä täällä
kuin melkein koko Afrikan mannertakin, aivan
sen eteläisintä kärkeä lukuun ottamatta.
16
Kuva: Tuomas Uusheimo, NWA5930,
2014, Diasec 90 x 120 cm
Viime vuonna valmistelin ja kuvasin Fallen Angels -valokuvateossarjan. Näyttely meteoriiteista ja
niiden synnyttämistä maisemista
oli esillä Lasipalatsin näyttelytilassa tammikuussa 2014. Kevään
mittaan olen jatkanut työskentelyä
aiheen parissa, myös Villa Karossa
sekä saman matkan aikana Marokossa. Nyt näyttely laajenee 7
uudella valokuvalla ja siirtyy Kotkan valokuvakeskukseen, jossa se
on esillä 28.5.-19.6. Lisäksi esillä
on Aki Salmelan meteoriitti-aiheisia runoja.
Tuomas Uusheimo
17
18
Nigerian Art Meets VK
Villa Karo besöktes i april av gamla bekanta
från Nigeria, Godfrey Williams-Okorodus,
Oludegun Adejumo, Dafe Sowho och Tope
Fatoki. De jobbade med sina målningar som
beskriver kvinnans ställning i världen. Bland
annat dansaren Estelle Folins, Togo, eleganta
rörelse, praktikanten Julias leende, fiskarenas
hustrur och försäljerskorna på marknaden,
tog form på tygen. Konstnärernas närvaro
kändes som en björkdoftande tvål på hyn till
takterna av Fela Kuti. Så uppfriskande!
Taiteilijoiden retriitti Villa Karossa
Kuva: Tuomas Uusheimo, Cotonou, 2014
Villa Karoon kerääntyi huhtikuussa ryhmä Beninin naapurimaista kotoisin olevia taiteilijoita
viettämään parin viikon mittaista työpajaa Lissa
Gbassassa. Työpaja on muodostunut heille jo perinteeksi: tänä keväänä oli joukon neljäs kokoontuminen.
YK:n kansainvälisten ihmisoikeuksien päivänä.
Kolmannen kokoontumisen päämääränä oli positiivisen kuvan välittäminen Afrikasta vastalauseena kansainvälisen median ylläpitämälle kuvalle kriisien, köyhyyden ja tautien riepottelemasta
maanosasta. Taiteilijat halusivat viestiä afrikkalaisen todellisuuden moninaisuudesta, mistä kertoo
Ryhmä vaihtelee jonkin verran vuosittain, riippu- myös afrikkalaiseen elämään usein liitetty värien
en osallistujien muista projekteista ja työtilanteis- paljous. Tänä vuonna käsiteltiin jälleen naisten
ta, mutta ydinjoukkona on koko ajan ollut God- asemaa maailmassa ja kankaille siveltiin myös tofrey Williams-Okorodus, Oludegun Adejumo, golaisen tanssija Estelle Folin eleganttia liikettä,
Dafe Sowho ja Tope Fatoki Nigeriasta sekä Yves Julia-harjoittelijan hymy sekä kalastajien vaimoja
Midauen Beninistä. Perinne sai alkunsa, kun ja markkinoiden myyjättäriä.
keväällä 2012 residenssissä ollut Yves Midauen
kertoi Villa Karosta Godfrey Williams-Oko- Vetäytyminen Villa Karoon työskentelemään tuo
rodusille. Käytyään tutustumassa paikkaan ja taiteilijoille omien sanojensa mukaan tervetulleen
henkilökuntaan, Williams-Okorodus vakuuttui mahdollisuuden työskennellä rauhallisessa ymhaluavansa järjestää vuosittain retriitinomaisen päristössä luonnon läheisyydessä sekä mahdoltyöpajan juuri Villa Karossa sen rauhallisuuden lisuuden tavata toisiaan yhteisen työskentelyn ja
ja luonnonläheisyyden vuoksi.
projektien merkeissä. Monet heistä näkevät vain
näiden vuosittaisten työpajojen aikana. Toiveissa
Työpajan aiheet vaihtuvat vuosittain, mutta joka olisi myös lisätä yhteistyötä Villa Karossa resikerralla on oma spesifi teemansa. Kahtena ensim- denssissä olevien suomalaistaiteilijoiden kanssa.
mäisenä vuonna teemana oli naisten ympärileikkauksen vastustaminen ja jälkimmäisen työpajan Taru Itälinna
aikana tehdyt työt päätyivät näyttelyyn Geneveen
19
Nigerian Port Harcourt – Maailman
kirjallisuuden pääkaupunki 2014
Beninin itäisestä naapurivaltiosta Nigeriasta kerrotaan harvoin hyviä uutisia. Entä oletko koskaan
kuullut mitään Port Harcourtista, Rivers Staten
osavaltion pääkaupungista, Nigerian suurimmasta öljy- ja kaasukaupan keskuksesta? Luultavasti
et.
Maailman kirjallisuuden pääkaupungissa tapahtuu paljon. Kirjailija ja aktivisti, vuonna 1965
teloitettu, Ken Saro-Wiwa saa patsaan ja muistoaukion kaupungin keskustaan, uusia kirjastoja
sekä 100 kirjakerhoa perustetaan kouluihin. Vuoden aikana nousee lapsille ja nuorille tarkoitettu
symbolinen Lukupuu, jonka oksistoon kerätään
ajattomia maailmankirjallisuuden klassikoita ja afrikkalaista kansanperinnettä. Valtavaan,
kolmen hehtaarin kirjakeskukseen keskitetään
tapahtumia, kirjailijoiden työpajoja, teatteria,
kirjasto, edullisten kirjojen myymälä, kirjailijaresidenssi. Nigeriassa on maailman suurin koulujen ulkopuolelle jääneiden lasten määrä, heidän
saaminen lukemisen pariin on yksi kirjavuoden
Maan kriisiherkän tilanteen vuoksi on erityi- suurista tavoitteista. Vuoden ajan valitaan joka
sen rohkea kulttuuriteko Unescolta valita Port kuussa kuukauden kirja Nigerian tai muun AfriHarcourt ensimmäisenä Saharan eteläpuolisen kan kirjallisuudesta, ja samasta teemasta valmisAfrikan kaupungeista maailman kirjallisuu- tetaan kuukausittain teatteriesitys Port Harcourden pääkaupungiksi vuonna 2014 motolla ”Kir- tin yliopiston kanssa. Port Harcourtin jälkeen
jat – Ikkunat mahdollisuuksiemme maailmaan” Maailman kirjallisuuden pääkaupungin avaimet
(Books, Windows to Our World of Possibilities). siirtyvät Incheon’iin, Keltaisenmeren rannalle
Aiempia kirjallisuuspääkaupunkeja ovat vuodes- Etelä-Koreaan huhtikuussa 2015.
ta 2001 olleet Madrid, Aleksandria, New Delhi,
Antwerpen, Montreal, Turin, Bogota, Amster- Matti-Juhani Karila
dam, Beirut, Ljubljana, Buenos Aires, Jerevan ja
Bangkok. Vuosi 2014 on myös historiallinen raja20
Kuva: Tuomas Uusheimo, Cotonou, 2014
Kaupungin historia alkaa vuodesta 1913, mutta
vasta kun Nigerian Deltan öljyrikkaudet löydettiin 1956, muuttui Port Harcourt Nigerian öljyteollisuuden keskukseksi. Paikallisen väestön,
hallituksen sekä kansainvälisten öljy-yhtiöiden
välinen väkivaltainen ristiriita kuplii yhä, maan
väestöstä yli 60 % elää köyhyysrajan alapuolella
– noin yhdellä dollarilla päivässä, vaikka maa on
noussut Afrikan rikkaimmaksi valtioksi. Nigeria
on uskonnollisesti jakautunut puoliksi pohjoisen
muslimien ja etelän kristittyjen kesken ja juopa
on syvä, mistä yhtenä todisteena ovat Boko Haram -liikkeen tuhoisat terroriteot maan pohjoisosissa.
pyykki. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta
siitä, kun Nigeriasta tuli Iso-Britannian siirtomaa
– vuosipäivä, jota moni nigerialainen ei juhli.
Nigeria itsenäistyi vuonna 1960 ja alueella käyty
Biafran sota 1967–1970 on vielä monen etämuistissa.
21
bea maagiseksi kirjailijaksi ja Nelson Mandelan vankila-ajan
muurit murtuivat Acheben seurassa.
Palkintoja on satanut kymmenittäin ympäri maailmaa ja
teos on käännetty yli 50 kielelle, nyt vihdoin myös suomeksi. Nobel-ehdokkuuttakin povattiin moneen otteeseen, mutta
Achebe itse kommentoi, että palkinto on toki tärkeä, mutta
se on eurooppalainen palkinto, ei afrikkalainen. Kirjallisuus
ei ole raskaansarjan nyrkkeilyottelu. Mielipide saattoi sisältää
ketun ajatukset pihlajanmarjoista? Nobelitta jääneiden listalla Achebe ei kuitenkaan ole kehnossa seurassa: W.H.Auden,
Jorge Luis Borges, James Joyce, Primo Levi, Vladimir Nabokov, Marcel Proust, Leo Tolstoi, Virginia Woolf, John
Updike...
Yrittämättä arvottaa Acheben teosta tämän päivän mittapuilla, on kiehtovaa pysähtyä kirjan otsikkoon, joka on lainaus
irlantilaisen nobelistin William Butler Yeatsin (1865–1939)
runosta ”Toinen tuleminen” (The Second Coming, 1919).
Epigrafi on kuin hyvän illallisen pääruokaa edeltävät, ruokahalua kiihottavat alkupalat. Tässä Yeatsin runon alku ja alla
Aale Tynnin kömpelöhkö käännös vuodelta 1966:
Kaikki hajoaa,
keskus pettää
Nigerialaisen Chinua Acheben
(1930–2013) romaani Kaikki hajoaa (Things Fall Apart,
1958) kuvaa afrikkalaisen
elämänmuodon
murroksen.
Kaikki hajoaa kun kolonialistit
ilmestyvät nykyisen Nigerian
alueelle 1890-luvulla tuomisinaan kristinuskon opit, jotka
korvaavat perinteisen uskonnon ja muuttavat luonnon ja
sen jumalten armoilla elävän
kyläyhteisön maailmankuvan.
Margaret Atwood kutsui Ache-
Turning and turning in the widening gyre
The falcon cannot hear the falconer;
Things fall apart; the centre cannot hold;
Mere anarchy is loosed upon the world,
The blood-dimmed tide is loosed, and everywhere
The ceremony of innocence is drowned;
The best lack all conviction, while the worst
Are full of passionate intensity.
Yhä kääntyen, kääntyen kehässä laajemmassa
haukka ei kuule haukkametsästäjää;
Keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus;
Anarkia on kohdannut maailmaa,
verenhämyinen vuoksi nousee, ja kaikkialla
on hukkuva seremoniallinen viattomuus;
parhailta puuttuu usko, ja pahimmissa
on intohimoinen intensiivisyys.
22
Kulttuurin rikkaus on
”palmuöljyä, jonka kanssa sanat
nautitaan”
Miksi Achebe valitsi lainauksenYeatsilta? Yeatsin
runossa metsästyshaukka joutuu kuulomatkan
ulkopuolelle eikä enää osaa tai halua löytää takaisin isäntänsä käsivarrelle – keskukseen, vanhaan
systeemiin, perinteeseen. Alkaa anarkia.
Mystikko, runoilija, nobelisti Yeats kirjoitti runonsa vuonna 1919 ja Acheben romaani julkaistiin 39 vuotta myöhemmin monien mutkien
jälkeen 1958. Yeats kirjoitti ensimmäisen maailmansodan ahdistavissa jälkitunnelmissa ja uhkaavan kommunismin kasvun pelossa, Achebe
puolestaan Nigerian itsenäisyyden (1960) sarastaessa. Yeats oli perinteisen Irlannin kansankulttuurin elvyttäjä, Achebe Biafran itsenäisyyden ja
igbo-kulttuurin puolestapuhuja. Hän itse kutsui
heimonsa perimätietona kulkenutta kulttuurin
rikkautta ”palmuöljyksi, jonka kanssa sanat nautitaan”.
Valitessaan Yeatsin runon romaaninsa johdannoksi Achebe viittaa kaaokseen, jossa kaikki romahtaa kun systeemi kaatuu. Kun mystinen ”keskus” ei enää toimi, merkitsee se Acheben maailmassa heimokulttuurin rappeutumista imperialistisen byrokratian voimistuessa mutta toisaalta
myös, luettuna teoksen kirjoitusajankohdan
kontekstissa, brittiläisen maailmanvallan murenemista. Yeatsin runon monimielinen ja monitulkintainen otsikko ”Toinen tuleminen” viittaa
väistämättä lähetystyöntekijöiden ja vieraan kult23
tuurin rantautumiseen, mutta vertauskuvallisesti
myös uuden Jeesuksen tulemisen aiheuttamaan
muutokseen. Merkitseekö uusi Jeesus anarkiaa ja
pelottavaa Anti-Kristusta, länsimaisen kulttuurin
tuhoa? Vai onko Acheben päähenkilö, maineikas
Okonkwo eräänlainen Jeesus-hahmo, joka omalla kuolemallaan sovittaa heimonsa katoavat perinteet, joita ei pystynyt enää puolustamaan?
Teoksen sanoma kiteytyy romaanin viimeiseen
lauseeseen. Näkökulma siirtyy heimosta valkoiseen piirikomissaariin, joka haluaa kirjoittaa kirjan kokemuksistaan ”alkukantaisten” ihmisten
parissa: ”Hän oli jo valinnut kirjalleen nimen,
pitkän miettimisen jälkeen: Primitiivisten heimojen kesyttäminen Nigerin alajuoksulla.” Acheben
tuotanto rakentaa vastakkaista tarinaa tälle valkoisten pitkään hallitsemalle kertomukselle.
Albert Chinualumogu (”May God fight on my
behalf ”) Acheben merkittävimmän teoksen
suomentamista on odotettu kuutisenkymmentä
vuotta. Basam Books ja suomentaja Heikki Salojärvi tekivät sen, mitä suuret kustantajat jostain syystä ovat kaihtaneet. Aiemmin Acheben
tuotannosta on suomennettu vain Kansan mies
vuonna 1969.
Matti-Juhani Karila
Kukkaan puhkeavat sanat
Syksyllä ilmestyy Poesian kustantamana ensimmäinen suomenkielinen afrikkalaisen runouden antologia,
Korallia ja suolakiteitä. Kyseessä on teos, johon sain idean jo ennen väitöskirjani aloittamista vuonna 2006
ja jota olen työstänyt viimeiset neljä vuotta. Antologia esittelee 200 runoa yli sadalta Saharan eteläpuolisen
Afrikan runoilijalta. Runot on käännetty seitsemästä eri kielestä ja niiden kirjoittajat tulevat 30 eri valtiosta. Mukana ei ole beniniläisiä runoilijoita, mutta muita ranskankielisen Länsi-Afrikan kirjailijoita kyllä.
Tässä esimakua teoksesta: kolme runokäännöstä ja niiden rinnalla alkuperäiset ranskankieliset runot. Otan
mielelläni vastaan kommentteja käännöksistäni!
Katriina Ranne (katriina.ranne@helsinki.fi)
On olemassa vain yksi rakkaustarina
jota me puemme ja riisumme sanoilla
ja haaveilla, vain yksi todellinen sydämen vuodenaika
jona maailmankaikkeus voi puhjeta kukkaan, yksi armon hetki
joka elvyttää ja rakentaa maailman uudelleen
vastoin kaikkia odotuksia.
Il n’y a qu’une seule histoire d’amour que
Nous habillons et déshabillons avec nos mots
Et nos espoirs, une seule vraie saison du cœur
Où l’univers peut éclore, un seul moment de
Grâce pour renaître et reconstruire le monde
Envers et contre tout.
Véronique Tadjo
Norsunluurannikko
Tanssi
Bal
Sininen kiehkura, täydellisen kaunis ajatus
nousevat yhä ylemmäs salaista sopimusta noudattaen
ja hillitty, lampunvarjostimen suodattama vaaleanpunainen
hukuttaa naisen tuoksun raskaaseen katumukseen.
Une volute bleue, une pensée exquise
Montent l’une sur l’autre en un accord secret
Et l’état rose tendre qu’un globe tamise
Noie un parfum de femme dans un lourd regret.
Saksofonin hidas, kaihoisa valitus
varistaa ilmaan murheita ja epäselviä sopimuksia
ja sen käheä, nykivä tai monotoninen ulvonta
herättää joskus halun jota luulin kuolleeksi.
Le lent lamento langoureux du saxophone
Egrène de troubles et indistincts accords
Et son cri rauque, saccadé ou monotone,
Réveille parfois un désir qu’on croyait mort.
Vaikene, jazz, sinä nostat esiin nyyhkytyksen ja kyyneleet
jotka mustasukkaiset sydämet haluavat pitää itsellään.
Vaienna melusi. Korviavihlova huutosi
on kuin valtava vaikerrus joka tunnustaa kaiken.
Arrête Jazz, tu scandes des sanglots, des larmes
Que les Coeurs jaloux veulent garder seuls pour eux
Arrête ton bruit de ferraille. Ton vacarme
Semble une immense plainte où naît un aveu.
24
Birago Diop
Senegal
Ennen yötä
Ennen yön tuloa ajattelen sinua, lähetän sinulle ajatuksen ennen kuin putoan
ahdistuksen valkoiseen verkkoon, ennen iltahämärää kävelen
unelmien ja halujen rajamailla, valkogasellien joukossa
palauttaakseni runon lapsuuden valtakuntaan.
He tuijottavat sinua yllättyneenä, kuten nuorta tyttöä Ferlosta, muistatko
hänen fulani-naisen kylkensä, egyptiläisiä pronssipatsaita sointuvammat
kukkulat, tanssin tahdissa liikkuvat palmikoidut hiukset.
Hänen valtavat silmänsä valaisevat yöni.
Onko valo yhä yhtä painotonta kirkkaassa maassasi ja naiset
kuvia kauniimpia? Jos näkisin hänet uudelleen, tuon tytön, naisen, hän olisi
sinä syyskuun auringossa. Iho kultaa, askel sointuva ja avarat silmät
linnoitus kuolemaa vastaan​​.
Avant la nuit
Avant la nuit, une pensée de toi pour toi, avant que je ne tombe
Dans le filet blanc des angoisses, et la promenade aux frontières
Du rêve du désir avant le crépuscule, parmi les gazelles des sables
Pour ressusciter le poème au royaume d’Enfance.
Elles vous fixent étonnées, comme la jeune fille du Ferlo, tu te souviens
Buste peul flancs, collines plus mélodieuses que les bronzes saïtes
Et ses cheveux tressés, rythmés quand elle danse
Mais ses yeux immenses en allés, qui éclairent ma nuit.
La lumière est-elle encore si légère en ton pays limpide
Et les femmes si belles, on dirait des images ?
Si je la revoyais la jeune fille, la femme, c’est toi au soleil de Septembre
Peau d’or démarche mélodieuse, et ces yeux vastes, forteresses contre la mort.
Léopold Sédar Senghor
Senegal
25
26
Kuva: Roy Mänttäri, Hotel de la Paix, Lomé, 2014
Seikkailusta tulikin
arkea ja nautinnollinen,
rauhallinen olotila
Julia Aution ohjenuoria seikkailuun
Vivons!
Life’s Good. LG-televisio oli ruuvattu seinälle tai
oikeastaan se taisi olla radio, koska kuvaa ei saanut näkyviin. Katossa pyöri tuuletin, ja huoneessa
oli myös ilmastointi. ”Asiattomilta pääsy kielletty”, mutta valko- ja vihreäasuiset tyypit ravasivat
luonani yhtenään. Olin ollut tiputuksessa vuorokauden, kuumetta oli korkeimmillaan hippasen
vajaat 40 astetta Panadolin jälkeen. Edellisyönä
minulle diagnosoitiin malaria Clinique Medico
Chirurgiale Mawubedzrossa (”Jumalan tahto”),
joten jäisin vielä pariksi päiväksi sairaalaan. Sängyssä ei ollut tyynyä, vessassa ei ollut juoksevaa
vettä. Kaadoin ämpäristä vettä pönttöön huuhteluksi yhdellä kädellä, toisessa kädessä oli kanyyli suonessa kiinni. ”Minä tapan parasiitin.
Parasiitti ei tapa minua”, sanoi Matti Tanskanen.
kämppä irtisanottu ja laukut valmiina matkaan.
Elämäni yksi käännekohdista oli nurkan takana
uudella mantereella kellonympäryksen päässä.
Sitten seikkailusta tulikin arkea ja nautinnollinen,
rauhallinen olotila. Oleskelun alkuaikana tuntui,
että kun aamulla aukaisen kotini oven, en voi lainkaan tietää, mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Jokainen päivä voi olla superseikkailu, jonka aikana
istun mopojen kyydissä, väistelen sikoja ja vuohia,
ostan punaisia banaaneja markkinoilta, toimin
frankofonina MC:nä breakdance battlessa, haen
spray-kannuja Lomésta, nostan pyytton-käärmeen olalle, istun puskataksissa tiettömällä tiellä
kanssa muiden matkustajien (takapenkillä neljä,
etupenkillä kolme plus lapset ja kuski), löydän
itseni sokeitten koulusta ja hetken kuluttua vodun-papin savimajasta. Ehkäpä hörppy sodabia.
Tammikuinen Suomi oli pimeä ja lumeton. Istuin bussissa matkalla lentoasemalle ja painoin
posken vasten ikkunaa, koska vatsaa väänsi jännitys. Ikkuna tuntui viileältä ja helpotti oloa.
Hyppyrin nokalle oli nyt sitten tultu, auto myyty,
Totuin afrikkalaiseen aikakäsitykseen ja kuumuuteen nopeasti, ja perhosia vatsanpohjalle aiheuttaa
nyttemmin lähinnä kahden (tai useamman) kult27
tuurin välillä tulkkaaminen. On ihanan haastavaa
olla hetkessä ainut, joka pystyy kielen kautta tulkitsemaan – tai ainakin yrittämään tulkita – kahden ihmisen ajatusmalleja ja välittämään niitä molemmille osapuolille, olkoon esimerkkinä vaikka
sitten iltapäivä suomalaisen ministeriödelegaation ja paikallisen naisjärjestön kanssa tai konsultaatiotuokio suomalaisen ja bokonon kanssa.
Istun Villa Karon penkillä ja katselen merelle. Kuukauden päästä pakkaan taas laukkuni ja matkaan
kohti uutta tuntematonta. Tuskin voin palata entiseen ja jatkaa siitä hetkestä, jonka jätin taakseni.
Eikähän minulla ole sitä asuntoakaan Suomessa.
Eikä autoa, eikä työtä, eikä… Mutta onpahan
uutta ihmeellistä elämänvoimaa ja maailmankatsomusta, jota täällä olen kartuttanut parhaani
mukaan. Eräässä kohtaamisessa henkilö sanoi, ettei pidä kuitenkaan unohtaa mistä tuli ja kuka on.
Villa Karoon!
Syksyn residenssiläiset on jälleen valittu ja hakuaika keväälle 2015 on käynnissä 15. syyskuuta saakka. Ensi syksyn ja talven aikana Grand-Popoon
matkustavat:
Pirjo Auvinen, politiikan toimittaja
Manuel Dunkel, jazz-muusikko (kevät 2015)
Harri Hautajärvi, arkkitehti
Eeva Honkanen, kuvataiteilija
Eero Hämeenniemi, säveltäjä (kevät 2015)
Iida Impilä, tanssipedagogi
Kastehelmi Korpijaakko, valokuvaaja,
kuvataideopettaja
Jaana Kapari-Jatta, suomentaja, kirjailija
Oona Leinonen, tanssipedagogi
Susanna Liinamaa, sirkustaiteilija
Florent Nagoba, kuvanveistäjä (Benin)
Essi Käppi, arkkitehti
Saana Peura, sirkustaiteilija
Pekka Punkari, valokuvaaja, tietokirjailija
Yrjänä Sauros, runoilija, muusikko, säveltäjä
Tanja Seppänen, runoilija, toimittaja
Marjo Viitala, elokuvantekijä
”Aika on suhteellinen käsite, ainakin Afrikassa.
Varaudu viiveisiin ja filosofeeraa Tuntemattoman
sotilaan tapaan, seuraako hätäilystä ja turhasta kiirehtimisestä mitään hyvää. Afrikkalainen
hallitsee aikaa eikä aika afrikkalaista.” (ABC-kirja.) Minun ohjeeni on: ”Kyllä asia hoituu. Se,
miten ja milloin, ei ole ihan varmaa vielä, mut- Syyskauden 2014 harjoittelijaksi Beniniin lähtee
ta asia hoituu kyllä. Luota minuun!” Kwassin lisäksi Emmi Holm. Emmi on viettänyt useita
ohjeena on varata yksi asia päivälle. Ei kahta. kuukausia Lagosissa, Nigeriassa, missä hän on
tehnyt sosiaali- ja kulttuuriantropologian graLuotan tuntemattomiin ihmisiin ja uskon dunsa nigerialaisesta elokuvateollisuudesta.
oman henkeni heidän käsiinsä. Minä tervehdyin malariasta (kaksi kertaa) ja olen voimakkaampi kuin koskaan. Tekeepä tämä tosiaan
hyvää! Minusta pidetään huolta ja minä saan Villa Karon stipendiaattitoimintaa ovat vuontutustua rauhassa itseeni uudessa valossa Af- na 2014 tukeneet Opetus- ja kulttuuriministeriö
rikan auringon alla. ”Ei mitään hätää!”, sillä sekä Svenska Kulturfonden, ja harjoittelun Villa
minun kädestäni pidetään kiinni. Life’s Good. Karossa mahdollistaa CIMO.
Julia Autio
28
Pronssipantterin 2014 saa
Helsinki African Film Festival
Vuoden 2014 Pronssipantteri myönnetään toukokuussa viidettä kertaa järjestetylle Helsingin
afrikkalaisen elokuvan festivaalille. Helsinki African Film Festival (HAFF) on viimeisten viiden
vuoden ajan marssittanut silmiemme eteen laajan
kattauksen eläviä kuvia niin fiktion, dokumentin
kuin animaationkin muodossa aina Etelä-Afrikasta Marokkoon ja Senegalista Keniaan asti. Yhdessä oheistapahtumien kuten katukarnevaalien,
työpajojen, seminaarien ja paneelikeskustelujen
kanssa festivaali tarjoaa värikkään ja monipuolisen kuvan afrikkalaisesta elämänmenosta ja avaa
ovia vilkkaalle monikulttuuriselle keskustelulle.
teriesitys. Elokuvista mieleen jäivät etenkin kaunis Mother of George, New Yorkin yoruba-väestön
keskuuteen sijoittuva perhetarina, sekä senegalilainen La Piroque, joka käsitteli vahvalla otteella
alati ajankohtaista venepakolaisuutta ja toiveita
paremmasta tulevaisuudesta. Suomen ensi-iltansa festivaaleilla taas sai Chimamanda Ngozi
Adichien menestysromaanin Half of a Yellow Sun
tuore filmatisointi.
Vuonna 2001 perustettu Pronssipantteri on Villa
Karon kulttuuripalkinto, joka myönnetään vuosittain henkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka
on merkittävällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä eri kulttuurien välillä sekä vähentänyt rotujen välisiä ennakkoluuloja.
Festivaalijohtaja Wanjiku wa Ngugin sanoin:
”Uskomme, että kaikilla taiteen ilmaisumuodoilla aina musiikista tanssiin, elokuviin, tarinankerrontaan ja kirjallisuuteen on kyky välittää tietoa,
rikastuttaa elämää ja vaikuttaa syvällisesti yhteiskuntaan. Festivaalin avulla tarjoamme kosketuksen siihen valtavaan luovuuden voimaan, joka on
erottamaton osa Afrikkaa, sen moninaisia maita
ja kulttuureita. Tällä tavoin avautuu myös mahdollisuus ymmärtää uudella tavalla maanosaa,
joka valtamediassa usein yksinkertaistetaan ja
marginalisoidaan.”
Pronssipantterin historia juontaa kauas 1500-luvun Beninin kuningaskuntaan, nykyisen Nigerian alueelle. Pantteri tai leopardi oli hallitsijan
symboli: kuningasta itseään kutsuttiin ”Leopardin pojaksi” ja ylistettiin ”Leopardiksi – Maailman kuninkaaksi”. Villa Karon Pronssipantteri-palkinto on näyte Beninin kuningaskunnan
kuuluisasta pronssikäsityötaidosta.
Katariina Timonen
Tämänvuotisen HAFFin teemana oli ”Afrikan
luova syke” jonka alle mahtui elokuvanäytäntöjen
lisäksi esimerkiksi open mic -runoilta ja laulaja
Miriam Makeban elämää valottava musiikkiteat-
Katso aiemmat Pronssipantteri-palkitut:
www.villakaro.org/pronssipantteri
29
KAKSI UNOHTUMATONTA KIRJAA
NoViolet Bulawayo
ME TARVITAAN
UUDET NIMET
Pakahduttava, lapsen näkökulmasta kerrottu romaani,
jonka henkilöt valloittavat
lukijan sydämen.
Zimbabwelaissyntyisen,
Caine-palkitun (Afrikan
Booker) Bulawayon esikoisromaani voitti nuorten
kirjailijoiden National Book
Awardin.
Englannin kielestä suomentanut Sari Karhulahti.
Marie NDiaye
KOLME VAHVAA NAISTA
Väkevä kertomus kolmesta afrikkalaistaustaisesta naisesta, jotka löytävät
epätoivon keskellä arvaamatonta
voimaa sanoa nöyryytykselle ei.
NDiaye sai triptyykkiromaanistaan
Ranskan arvostetun Goncourtpalkinnon ensimmäisenä mustana
naisena.
Ranskan kielestä suomentanut AnnaMaija Viitanen.
LISÄTIETOA: WWW.GUMMERUS.FI
30
Kysyimme Anniina Mustalahdelta ja Veera
Pitkäseltä heidän ajatuksiaan Grand-Poposta ja
työskentelystä Villa Karossa ennen toukokuista
matkaa.
Ennen Beniniä
Tuuttailevat autonröttelöt suhahtavat ohitsemme
ja pölläyttävät ilmaan sakean tomupilven. Kun
tomu liimaantuu hiestä nahkeaan ihoon, on hankala sanoa, onko ihonvärin muuttanut aurinko vai
lika. Rannikolta hiipivä tuulenvire huuhtoo pölyn
lempeästi ilmasta ja muistuttaa, että meren jumalatar pitää täällä vahtiaan. Ohitsemme keinuu
naisia, jotka iloisenvärisissä batiikeissaan tasapainottelevat päänsä päällä vihanneksia, riisiä ja hedelmiä. Miten heiltä ei tipu hiki eikä hedelmät?
seutua. Ilmeisesti Benin on tuntematon monelle
muullekin, sillä monet tuttumme eivät olleet edes
kuulleet koko maasta (vai oliko se kaupunki).
Villa Karon nimen monet Suomessa sen sijaan
tunnistivat. Näkemiemme kuvien perusteella
Villa Karo vaikuttaa idylliseltä paikalta, luovalta
ympäristöltä kalastajien asuttamassa pikkukaupungissa, merenrannan tuntumassa. Suomalainen kulttuuriyhteisö pienessä kylässä Ranskan
entisessä siirtomaassa tuntuu tosin hieman abTällaisena Grand-Popo elää mielikuvissamme surdilta asialta. Miltä suomalaisten taiteilijoiden
lennolla Pariisista Cotonouhun, juuri ennen seik- ja Villa Karon työntekijöiden elämä hienossa hukailun alkua. Ennen lähtöämme Anniina pyöritti vilassa näyttää paikallisten silmissä? On helppo
Helsingissä työntäyteistä arkeaan ja toivoi, että af- kuvitella, että Villa Karon ympärillä pyörii sekä
rikkalainen, syklinen aikakäsitys ei ole yhtä kuin juoruja että kiinteitä suhteita, joihin kaikilla paioravanpyörä. Samaan aikaan Veera istui Berli- kallisilla ei ole mahdollisuuksia.
inissä visuaalisen antropologian seminaareissa.
Istuntojen jälkeen päässä vilisivät Jean Rouchin Nyt kun pakkaus-, rokotus- ja viisumistressi on
Länsi-Afrikkaan sijoittuvat etnografiset klassik- hävinnyt lentokoneen hurinaan, mielestä on
koelokuvat. Yhdessä niistä nigeriläinen parival- hankala pinnistää jännityksen aiheita. Hitusen
jakko ajelee autonrämällä ja kaupittelee kanoja mietityttää se, miten syvällisesti voimme tutuhuudellen ”Cocorico, Monsieur Poulet”.
stua ihmisiin ilman ranskan kielen taitoa ja kuinka projektillemme käy, jos jompi kumpi meistä
Afrikan mantereeseen on pinttynyt niin paljon sairastuu esimerkiksi malariaan.
stereotypioita, että ainakin osan niistä on pakko olla totta. Oma kokemuksemme Afrikasta Vaikka olemme järjestäneet kontakteja jo
rajoittuu Niilin ihmemaahan Egyptiin, jonne etukäteen, tiedämme, että opittavaa on paljon.
teimme yhdessä juttumatkan viime vuonna. Nyt kuvittelemme paikan, jossa moderni kehitys
Länsi-Afrikka sen sijaan on meille tutkimatonta ja syvälle juurtuneet voodoo-perinteet kulkevat
31
käsi kädessä. Sekä nuoret kaupunkilaiset
että lukuisat muuta uskontoa harjoittavat beniniläiset pyrkivät voodoo-jumalien suosioon erilaisista syistä tai palaavat vuosien tauon jälkeen voodoon
pariin. Haluamme tietää miksi. Olisiko
meillä, perinteitä jatkuvasti hylkäävällä
kansalla, jotain opittavaa Beninistä?
Tutkimme ilmiötä erityisesti siitä
näkökulmasta, miten voodoo-koulutukset vaikuttavat tyttöjen ja naisten
elämään. Taustatyömme perusteella
naisilla voi olla uskonnon parissa paljonkin valtaa, vaikka muuten yhteiskunnassa naisen osa voi olla kova. Onko
näin? Otsikoimmeko jutun ”Vallattomiksi papittariksi” tai sittenkin ”Papitarvaltiattariksi”?
Matkalta palattuamme Veeran kamera
on tallentanut matkalta materiaalisia
yksityiskohtia siitä, miten voodoo-perinne näkyy paikallisten ihmisten arjessa. Merkit muistuttavat paikallisten
ihmisten uskosta heitä ympäröivään
henkimaailmaan – jäänteitä tehdyistä
rituaaleista, portinpieliin tai koteihin sijoitettuja jumalobjekteja, onnea
tuovia taikakaluja, tai vaikka taskusta pilkistäviä kaksosnukkeja, jotka
muistuttavat aina mukana kulkevasta
kuolleen kaksoissisaruksen hengestä.
Palaamme Pohjolaan ruskettuneina ja
elämäniloa itseemme imeneinä. Ehkä
voodoo-papin käännyttäminä?
Maa kurottaa kynään, kynä taivaannastoihin.
Mies kulkee mielensivun kujia, kuuntelee numeroita.
Eläkää kuten minä, älkää eläkö kuten minä,
pähkii kumman kiiltokuvista länttäisi.
Sama se, mitä väliä
käymäläisen kähinällä,
mopo kiiltää, se kiitää
ojasta allikkoon, allikosta mangroveryteikköön.
Nousevat pusikosta, kuski ja kyyti
virallisesti vapaina
kahlittuina kolikonkolinaan,
toisella kruuna, toisella ei kraanaa,
vaikka kupari on kaikkialla kuparia,
eikä fakta, parku tai virne,
ei edes päällikön palturi
tai teorian tomu
muutu muuksi meren yli,
laske leveyspiiriä.
Ja maa kurottaa kynään.
Kuutti Koski
Lue Kuutti Kosken haastattelu beniniläisfilosofi Paulin
Hountondjista täältä: www.villakaro.org/politiikka-ei-sovi-filosofille-haastattelussa-paulin-hountondji
Anniina Mustalahti & Veera Pitkänen
Jatkuu Akpén numerossa 2/2014
32
Kuvat: Matti Tanskanen, Georgette ja Yvette, 2014 & Dick, 2014
Valokuvausprojektini ideana oli toteuttaa mahdollisimman kevyt ja hauska valokuvakokonaisuus yhdessä Grand-Popon asukkaiden kanssa. Valokuvaajana ensisijainen lähtökohtani on
usein vallitseva todellisuus. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan tallentaa objektiivisesti aikaa ja
paikkaa, vaan pikemminkin ilmentää henkilökohtaista kokemustani. Valokuvat muodostavat
yhdessä oman kuvitteellisen todellisuutensa, joka sijoittuu jonnekin dokumentin ja fiktion sumuisille rajamaille.
Matti Tanskanen
33
”Köyhän miehen pronssia”
Heinäkuussa 2012 istuin kuvanveistäjä Pertti Kukkosen kanssa Hakaniemen hallin kahvilassa. Puhuttiin Beniniin suunnitteilla olevasta ”Regard Bénin
Biennial 2012” -taidetapahtumasta. Sikäläinen ”Seul
Dieu Sait” -residenssin johtaja Stephan Köhler oli
tiedustellut, ketä suomalaista taiteilijaa suosittaisin
mukaan kansainvälisen näyttelyyn. Ehdotukseni oli
Pepe, joka siltä istumalta hahmotteli ensimmäisen
näkemyksensä irtopaperille. Luonnoksesta kasvoi
ehdotus, seitsemän metrin korkuinen veistos läheisen Gbéconin kylän rannalle. Teoksessa oli kaksi
suutelevaa hahmoa, joista toinen on pää alaspäin,
jalat kohti taivasta. Työ oli tarkoitus toteuttaa paikallisten kanssa paikallisista materiaaleista mutta teokseen ei löytynyt rahoitusta niin kuin usein on laita.
Vuonna 1982 Suomen kuvataideakatemian kuvanveistolinjalta valmistuneen Pertti Kukkosen työura
on hengästyttävä: lähes kaksikymmentä palkintoa
arkkitehtuuri- ja taidekilpailuissa, yksityis- ja ryhmänäyttelyitä kuutisenkymmentä sekä Suomessa
että ulkomailla ja teoksia noin kolmessakymmenessä kokoelmassa. Toistakymmentä julkista taide- ja
ympäristöteosta, yksi viimeisimmistä Pyhän Laurin
kirkon reliefi ”Ristin tie” Vantaalla.
”Vaikka viimeksi viime viikolla valoinkin pronssia,
on betoni materiaalina lumonnut minut. Betonia ei
taiteen materiaalina Suomessa juurikaan ole käytetty,
mutta Afrikassa sitä käytetään taitavasti kaikkialla,
rakentamisen lisäksi myös haudoissa ja veistoksissa.
Se on käyttökelpoinen ja halpa materiaali, ’köyhän
miehen pronssia’.”
maamerkkinä Villa Karon päämäärälle –
kulttuurien kohtaamiselle.
”Kahden muodon kosketus ja läheisyysaiheet ovat pitkään esiintyneet veistoksissani. Syytä tähän kiintymykseeni en osaa
syvällisemmin analysoida. Muodot etsivät toisiaan, kohtaavat ja alkavat puhua
omaa kieltään.”
Marraskuussa 2007 ajoimme Beninissä
kahdella mopotaksilla Vodomen kylään,
jossa korjasit termiittien valloittaman
kyläpäällikön hautamuistomerkin. Eikö
sinua askarruttanut, että termiitit ovatkin ehkä henkiä ja sinä tietämättäsi tuhoat kyläpäällikön sielun?
”Päällikön hautapaaden kunnostus oli
kunniatehtävä ja sain työn kahdestakin
syystä. Olin käynyt kylässä useasti, tunsin
sen ja asukkaat. Kyläpäällikköä ja minua
yhdisti myös se, että me kumpikin olemme kaksosten isiä ja Beninissä se on suuri
juttu. Esimerkiksi vuosittain lokakuussa
vietetään Ouidahissa kaksosseremonioita
ja paikallisessa käyttötaiteessa ovat kaksoset suosittu aihe. Jos kaksosista toinen
kuolee, kantaa äiti vaatteidensa poimuissa kuolleen sisarpuolen puunukkea. Koska hauta oli tehty betonista ja kyläläiset
tiesivät minut betonimieheksi, jumalilta
kysyttiin juhlallisesti, saanko koskea hautaan. Jumalat antoivat luvan ja niinpä
kunnostin haudan.”
Mitä kuuluu Afrikka-huumallesi nyt
huhtikuussa 2014?
Rinnakkain
Kosketus Afrikkaan Pertti Kukkosella on ollut
2000-luvun alusta lähtien. Väribetoninen ”Rin- ”Afrikka-kuume on laskenut. Kymmennakkain”-veistos on valmistuttuaan jo 12 vuoden kunta matkaani ovat tasanneet lumon,
ajan seissyt kulttuurikeskuksen edessä symbolina ja siinä lienee jotain samaa kuin rakastumi34
sessa. Kun hehku haihtuu, jäljelle jää realismi, onneksi.”
Jos maailman ihmiset pannaan jonoon, joka kuudes
on afrikkalainen. Jos Afrikka olisi Afrikka -niminen
maa, peittäisi se 23% koko maailman maapinta-alasta. Näkyykö Afrikka Suomessa muualla kuin juhlapuheissa?
”Kun ajattelen suomalaisia afrikankävijöitä, on niiden joukko tuttavapiirissäni huomattavasti keskiarvoa korkeampi, samoin afrikkalaisten ystävieni määrä. Mutta ehkä vain promille suomalaisista vierailee
vuosittain Afrikassa ja on ymmärrettävää, että suhtautuminen Afrikkaan on yksipuolista. Kuitenkin esimerkiksi kulttuurivaihdon ja kaupan mahdollisuudet
olisivat huikeat. Kiinalaiset ovat tämän huomanneet,
vaikka toimivatkin uuskolonialistien tapaan. Suomella on valmius eettisempään kanssakäyntiin.”
80 miljoonan sydämenlyönnin mies
Kun YK ja Unesco julistavat kansainvälisen taideteoskilpailun vuonna 2011 kunnioittaakseen ja muistaakseen orjakaupan uhreja, tulee ehdotuksia yli
kolmesataa 84 maasta. Kaksi vuotta kestänyt prosessi huipentuu seitsemän finalistin haastatteluun New
Yorkissa syksyllä 2013. Yksi finalisteista on Pertti
Kukkonen, jonka ajatus muistomerkistä on vakuuttava ja vaikuttava. Teos ”80 miljoonaa sydämenlyöntiä” koostuu pronssiin valetuista sydänkäyristä,
joista kauempaa katsottuna hahmottuu ihmisjoukko. Se valettaisiin kokonaan entisellä Orjarannikolla
Beniniin perustettavassa metallivalimossa, tehtäisiin
yhdessä paikallisten työmiesten kanssa, kuljetettaisiin laivalla vanhaa orjareittiä pitkin New Yorkiin ja
pystytettäisiin YK:n päärakennuksen eteen. Valimo
koulutettuine valureineen jäisi Beniniin ja niin osaltaan palattaisiin muinoin alueella voimissaan olleeseen pronssivaluosaamiseen. Kilpailun ainoan palkinnon voitti newyorkilainen, Haitilta kotoisin oleva
arkkitehti Rodney Leon.
35
Kuvat: Pertti Kukkonen, luonnoksia Gbéconiin ja New Yorkiin
Luuletko, että teos toteutuu vielä joku päivä?
”Voinhan aina haaveilla, että teos nousisi vaikkapa
Beniniin, mutta tänään on kuitenkin niin pirun hieno
kevätpäivä, että taidan ostaa torilta lahnan pihagrilliin illaksi.”
Näin sanoo Pertti Kukkonen, 80 miljoonan sydämenlyönnin mies. Kevät vahvistaa otettaan.
Matti-Juhani Karila
Lue myös:
sa
pois
Kau 2.6.
1
Harhapolkuja savannilla
”Lukija saa jälleen
kestohymyn kasvoilleen.”
– ilta-sanomat
Häähuumaa lauantaina
”Jos et ole lukenut näitä hauskoja ja
lempeän ilkikurisia, ihmisluonnetta
viisaasti katsovia kirjoja, aloita nyt.”
– pohjolan sanomat
”Botswanan neiti Marple”
kylvää hyvää mieltä
Ihmisluonto tai Afrikan villi luonto – neuvokas
Mma Ramotswe ei kavahda kumpaakaan.
Kulttimaineen saavuttaneella dekkarisarjalla on fanikerhoja
ympäri maailman. Kirjoihin pohjautuva tv-sarja Naisten
etsivätoimisto nro 1 on esitetty myös YLE TV1:ssä.
Kalaharin konekirjoituskoulu
miehille
”Sarja on ehdottomasti ihana,
se pursuaa rehevää elämäniloa
unohtamatta kuitenkaan afrikkalaista
arvokkuutta.” – yhteishyvä
Elämän kirkas keskipäivä
”Mma Ramotswe -tarinat antavat
uskoa arkeen ja lepoa hermoille.”
– helsingin sanomat
36