Ristin Kansan - Suomen Helluntaikansa ry
Ristin san Kan u l u o J 2013 a s n a K n Risti Toimitus ja toimituskunta toivottavat lukijoille Siunattua ja Rauhallista Vapahtajamme syntymäjuhlaa PÄÄKIRJOITUS Ristin Kansan Joulu HE TULIVAT JEESUKSEN LUO ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” (Luuk. 2:11–12) Juhana Lehmuskoski Enkelit kertoivat kedolla paimenille ilosanoman. Koko juutalainen kansa odotti hartaasti Vapahtajaa, Kristusta. Tämä oli nyt syntynyt ja makasi eläinten seimessä kapaloituna. Paimenet eivät aikailleet vaan lähtivät heti vastasyntyneen Jeesus-lapsen luo. Samaan aikaan syttyi taivaalle tähti, joka johdatti tietäjät itäisiltä mailta tapaamaan Jeesus-lasta (Matt. 2:2). He saapuivat hartaan kunnioituksen valtaamina Jeesuksen luo ja antoivat hänelle arvokkaita lahjoja, kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Näin he tunnustivat, että Jeesus on Kuningas, hän on Esirukoilija ja Vapahtaja ja hän tulee kärsimään ihmiskunnan puolesta. Kultaa annettiin kuninkaalle. Suitsuke kuvasi rukousta ja kertoi, että Jeesus on uskovien Esirukoilija ja Lunastaja. Mirha tarkoitti kärsimystä, koska sillä voideltiin kuolleen ruumis. Tilanne ei ole muuttunut miksikään noista päivistä. Nytkin monet ihmiset tulevat Jeesuksen luo. Tässä lehdessä kerrotaan ihmisistä, jotka ovat tulleet erilaisista elämäntilanteista Jeesuksen turviin. Jotkut ovat olleet niin sanottuja hyviä ihmisiä. He ovat ymmärtäneet ja tunnustaneet, että kukaan ei ole tarpeeksi hyvä pelastuakseen ilman Pelastajaa. Jotkut ovat tulleet elämänsä raunioilta. Heidän esimerkkinsä todistaa meille, että kukaan ei ole niin alhaalla, ettei Jeesus voisi häntä nostaa ja pelastaa. Itämaan tietäjät ”menivät toista tietä takaisin omaan maahansa” (Matt. 2:12). Kukaan Jeesuksen kohdannut ei ole entisensä vaan hän saa kulkea uutta tietä elämässään. Jeesus antaa uudet ystävät ja uuden seurakunnan. Tämä ei tarkoita sitä, että emme enää rakastaisi entisiä ystäviämme vaan että meillä on heille kerrottavana ilosanoma Jeesuksesta, joka voi heidätkin pelastaa. Saamme uuden päämäärän ja tarkoituksen elämäämme. Olemme taivaan kansalaisia jo nyt. Löydämme Vapahtajan, joka antaa synnit anteeksi ja ohjaa tuhoisista syntitottumuksista vapauteen. Saamme toisen Puolustajan, Pyhän Hengen, joka pitää lohduttavia raamattutunteja yksinäisinä hetkinämme. Tänä jouluna tie Jeesuksen luo on yhä auki. Se tuli auratuksi Golgatalla, kun Jeesus kuoli sinunkin puolestasi. Sinun ei välttämättä tarvitse tuoda hänelle kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Tuo kuitenkin oma itsesi. Hän ottaa vastaan sellaisen lahjan. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1:12) Juhana Lehmuskoski 3 Ristin Kansan Joulu SISÄLTÖ PÄÄKIRJOITUS JOULUSAARNA JOULUEVANKELIUMI JOULU PERUNAKUOPASSA LINNAN POJAT ARVO JA YRJÖ ZHENJAN KOLME ELÄMÄÄ PAKANOIDEN HYVÄKSI TEIT, POIKA, OIKEAN VALINNAN! HÄRÄT JA AASIT OSAAVAT KOTIINSA SUOJELUSENKELI USKOVAN KODIN SIUNAUS JEESUS ANTOI ILON! PITKÄ POLKU JUMALAN LUO JOULU HELSINGISSÄ 1945 SULO LEHTINEN AJANVARAUS 100-VUOTIAS LILJA MUISTELEE VILLE SUOMELA Ristin Kansa Toimituskunta Heikki Ahonen Erkki Hietanen Heikki Lahti Kaija Turunen Hannes Vehviläinen 9. vuosikerta Julkaisija: Suomen Helluntaikansa ry Vihuntie 21 38800 JÄMIJÄRVI Puhelin 045 233 3939 www.helluntaikansa.fi Toimitussihteeri Jouko Laaksonen Jämijärventie 13 b 8 38800 JÄMIJÄRVI puh. 050 561 1173 toimitussihteeri@helluntaikansa.fi Ilmestyy 12 kertaa vuodessa Tilaushinta kestotilauksena v 2013 kotimaahan 45 € vuosi Eurooppaan 50 € vuosi muihin maihin 60 € vuosi Laskutus ja asiakaspalvelu: Toimistoaika 9-13 Suomen helluntaikansa ry Vihuntie 21 38800 JÄMIJÄRVI puh. 045 233 3939 ristin.kansa@helluntaikansa.fi Päätoimittaja (Lehteen tulevat kirjoitukset ja palautteet) Juhana Lehmuskoski Eskonkorventie 110 41800 KORPILAHTI puh. 044 082 1871 lehmuskoski@kotikone.fi Pankkitili: Suomen Helluntaikansa ry OP IBAN: FI07 5537 0120 0402 91 BIC: OKOYFIHH POP IBAN: FI76 4722 0010 0142 48 BIC: HELSFIHH 4 Lahjoitusten ja maksujen viitenumerot: Yleiset lahjoitukset 71 Evankeliointi Suomessa 725 Lähetystyön tarpeisiin 738 Kurssikeskus 7401 Vakituinen kannattaja 1009 CD äänitteet 1203 Ristin Kansan irtonumero 4006 Toimintakeskuksen joulu 2202 Toimintakeskuksen pääsiäinen 3201 Rahastonhoitaja Matti Salo puh. 050 012 8090 salo.matti@gmail.com Painopaikka Skyprint Oy, Saarikoskentie 61 29880 LEVÄSJOKI puh. 02 552 7217 Painos 22 000 kpl JOULUSAARNA Ristin Kansan Joulu Heikki Ahonen JOULUN IHME Tietosanakirja selittää, mitä ihme tarkoittaa: yliluonnollinen, selittämätön asia. Jouluun kuuluu runsaasti yliluonnollisuutta ja järjelle selittämätöntä. Inkarnaatio, Jumalan Pojan lihaksituleminen on täydellisesti järjen vastainen, selittämätön asia. Se on kuitenkin uskonelämän yksi kulmakivistä ja antaa sisällön ja toimintamahdollisuuden jouluyön ihmeeseen ja sen sisältöön. Jouluyön tapahtumilla oli varsin vaatimattomat puitteet. Meidän aikamme ihmiset etsivät suuria näyttämöitä ja mahtavia kulisseja. Jumalan näyttämönä oli talli ja paimenten keto. Tällä Jumala tahtoo ilmoittaa, että hänen ihmeensä voivat tapahtua kaikenlaisissa olosuhteissa. Ei ole niin pientä ja vaatimatonta paikkaa tai asiaa, jossa ei Jumalan ihme voisi toteutua. Toisaalta eivät komeat puitteetkaan voi olla esteenä ihmeen tapahtumiselle. Joosef ja Maria saivat kokea yliluonnollista alkuperää olevan luonnollisen tapahtuman. Lapsen syntymä sinänsä oli luonnollinen tapahtuma, mutta juuri tämä syntymä ja lapsi olivat yliluonnollisia. Jumala voi kätkeä luonnolliseen tapahtumaan ihmeellisen yliluonnollisuuden. Sen tähden me emme aina osaa nähdä ihmeitä elämässämme, koska monet niistä tapahtuvat luonnollisen tapahtuman sisällä. Paimenet taas vietiin katselemaan taivaallista näytelmää, joka yliluonnollisuudellaan peljästytti heidät. Yötä halkova taivaallinen kirkkaus, enkelit, kirkkauden henkiolennot, olivat jotakin sellaista, josta paimenet eivät varmasti olleet aikaisemmin osanneet uneksiakaan. Kuitenkin he jouluyönä joutuivat keskelle yliluonnollista tapahtumasarjaa. Joskus Jumala yllättää lapsensa ja vie hänet ihmeitten maailmaan. Joskus toivoisi, että tämä ihmeitten maailma voisi esittäytyä meille useammin ja yhtä todellisena kuin se näyttäytyi paimenille kaksituhatta vuotta sitten. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että näkyvä yliluonnollisuus ei ollut itse tarkoitus vaan ihmeitten kautta esiin tuotu sanoma. Enkelin ilmoittama viesti alkoi sanoilla: ”Älkää peljätkö”. Joulun ihme ei ole pelottava asia, vaan se on rakkauden, uskon ja toivon sanoma jokaiselle ihmiselle. Joulusanoman äärellä epätoivo väistyy, sydän rohkaistuu ja saa kokea Jumalan rakkauden lämmön, ja iankaikkisen elämän toivo kirkastaa tien. Viesti jatkui sanoilla: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Joulun ihme ei myöskään ole murheen ja tuomion asia vaan ilon ja riemun sanoma kaikille, jotka sen ottavat vastaan. Olennaisena osana jouluyön tapahtumaan kuului taivaallinen sotaväki, joka ylisti Jumalaa ja toi paimenille rauhan viestin Isän sydämeltä. On sangen erikoista, että Herra laittoi nimenomaan sotaväkensä ilmoittamaan rauhan sanomasta. Onko Jumalan tarkoitus näin viestittää meille, että hänellä on todella valta ja voimavarat saattaa kerran rauhan valtakunta kunniaansa? Varmaa on kuitenkin sen, että me saamme enkelien kanssa yhtyä ylistämään Herraa siitä, että hänellä on vielä rauhan ajatukset meitä kohtaan. Paimenet eivät jääneet kedolle ihmettelemään kokemaansa, vaan he lähtivät kiireesti toteamaan joulun ihmeistä suurimman, Jeesuksen syntymän. Me tämän päivän Jumalan lapset odotamme ihmeitä ja merkkejä. Etsimmekö niitä vain niiden yliluonnollisuuden vuoksi vai sen tähden, että saisimme nähdä Jeesuksen? Jeesuksen kohtaaminen on sittenkin parasta joulun ihmeessä, ja tämä ihme on meidän keskellämme joka päivä. Siunattua ja rauhallista Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa. Heikki Ahonen 5 Ristin Kansan Joulu JOULUEVANKELIUMI Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti.” Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. (Luuk. 2:1–20) 6 Joulu JOULU PERUNAKUOPASSA Ristin Kansan Sinä jouluna eivät soineet joululaulut, joulukynttilät eivät tuikkineet talojen ikkunoissa. Leivonnaiset eivät tuoksuneet. Ei ollut sitä salaperäistä joulun odotusta, joka tekee lapsen elämän jännittäväksi. Mieltä hallitsi pelko. Pimeän tullessa peitettiin ikkunat niin tarkasti, että minkäänlaista valoa ei heijastunut ylöspäin. Koko kylä oli kammottavan aution tuntuinen ja hiljainen. Perhe ei kokoontunut yhteen viettämään joulua eikä antamaan lahjoja toisilleen. Sodan hirvittävät, tuhoa ja kärsimystä tuottavat voimat olivat liikkeellä. Karjalassa, rajan tuntumassa, koimme sen lähes päivittäin. Maakuopassa Iltaisin äiti peitteli meidät, kolme nuorinta lastaan, perunakellariin, jonne oli rakennettu puinen lavitsa perunalaarien päälle. Pieni kynttilä valaisi heikosti maakuoppaa, joka oli suunniteltu suojapaikaksi, mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla surmanloukko, jos pommi olisi pudonnut ihan kohdalle. Joskus yöllä heräsin outoon kuminaan, ja multaa karisi pienen suojamme seinistä ja katosta. Tiesin, mitä se merkitsi. Ulkona yössä pommikoneet kylvivät tuhoa ympärillemme. Silloin rukoiltiin paljon. Koko kansa rukoili. Pyydettiin hartaasti Jumalan varjelusta kansan ylle, isien ja poikien ylle ”sinne jonnekin”. Jumala varjeli rakkaan synnyinmaamme vapaana. Lähtemätön muisto Lähtemätöntä jälkeä nuo raskaat vuodet jättivät. Lapsuuden huolettomat vuodet leikattiin äkkiä pois. Kaksi kertaa jouduimme jättämään kotimme sinne Karjalaan. Ihmiselämän vakavuus astui nuoren tytön elämään silloin, ja se on kulkenut mukana nämä vuosikymmenet. Miksi muistelen näin ikäviä asioita joulun edellä? Maassammehan on rauha, ja kaikkea ulkonaista hyvää on runsain mitoin. Olemme saaneet osaksemme Jumalan hyvyyttä, ja meillä on paljon kiitoksen aihetta. Osaammeko me kiittää Herraa kaikesta hyvästä? Meidän tulisi ottaa kaikki hyvä hänen kädestään ja kunnioittaa häntä antamalla hänelle tänä jouluna oma itsemme ja johtopaikka sydämessämme. Rukoile rauhaa! Jumalan Sana kehottaa ”ennen kaikkea rukoilemaan kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa” (1 Tim. 2:1-2). Kansojen ja valtioiden tilanteet voivat muuttua äkkiä. Tälläkin hetkellä jossakin päin maailmaa ihmiset joutuvat pakenemaan kodeistaan löytämättä turvapaikkaa. Eikö meillä kaikilla ole syytä rukoilla, että rauha säilyisi ja löytäisimme turvapaikan Jeesuksessa Kristuksessa? Saara Rummukainen 7 Ristin Kansan LINNAN POJAT Joulu Tykköön kylä Jämijärven pitäjässä on tyypillinen maalaiskylä isoine maalaistaloineen. Ovathan siellä tietysti kuin mausteena mökkiläistenkin tuvat. Omaleimaisuutensa kyläkunta on säilyttänyt ajasta aikaan. Ikivanha käytäntö oli, että joulun aikaan talolliset muistivat antimillaan mökkiläisiä. Pelloista ja karjasta saadut tuotteet olivatkin tervetulleita vähävaraisten joulupöytään. Tosin talolliset saattoivat tuoda mökkiläisille myös polttopuita, joiden avulla saatiin lämpöä tupiin. Kun puut palaa rätisivät uunissa, oli lapsillakin mielenkiintoista katseltavaa, ja elävä tuli loi valoa aattoiltojen hämärään. Arvo ja Yrjö puolisoineen nuoruuden kuvissa Linna Yksi kylän tunnetuista taloista oli Linnamäki, jota hallitsivat isäntä Kristian emäntänsä Selma-Marian kanssa. Emäntä oli ison manttaalitalon tytär ja lähtöisin Länsi-Suomen heränneisiin lukeutuvasta kodista. Linnamäen talosta puhuttaessa käytettiin lyhennettyä muotoa, puhuttiin vain Linnasta. Linnan pojista Arvo oli vanhin ja itseoikeutetusti talon tuleva isäntä. Vanhan tavan mukaan talon peri vanhin poika, ja nuoremmat sisarukset saivat ruveta katselemaan itselleen elintiloja, mistä kukin löysikin omansa. Isä lähti vuolemaan kultaa Arvo oli kolmevuotias, kun Kristian-isä lähti suurelle lännelle kultaa vuolemaan, kuten ennen vanhaan tavattiin sanoa Amerikkaan lähtevistä. Velipoikakin ehti syntyä ennen isän lähtöä, ja nuorempi veli sai nimekseen Yrjö. Isän lähdöstä ei Arvolle jäänyt minkäänlaista muistikuvaa. Monet kullanvuolijat repsahtivat hulvattomaan elämäntyyliin, eikä monella ollut edes varaa kotimatkaan, vaan kruunun kyydillä tultiin kotiin. Arvon isä oli kuitenkin periaatteen mies, ja kun hän Maalaus Linnamäen talon ilmakuvasta 1950-luvulta seitsemän vuoden kuluttua palasi kotiin, oli hänellä mukavasti lännen tuohta taskussa. Länneltä ansaituilla taaloilla Linnan isäntä osti Parkanon markkinoilta linjaanikiesit. Niissä oli nahkasuojukset matkustajien edessä, ja olipa lokasuojatkin. Kenelläkään toisella ei vastaavanlaisia Tykköön kylässä ollut, ja Linnan isännän kärryjä kyläläiset lainailivat erikoisiin juhla-ajoihinsa. Arvon ensimmäinen kirkkomatka Kristian-isännän lähdettyä lännelle talon hoitaminen siirtyi renkimies Manulle, joka hoiti tiluksia kuin omiaan. Äidin, Selma-Marian, herännäistausta merkitsi sitä, että Jumalaa kunnioitettiin syvästi ja lapsille opetettiin iltarukoukset. Herännäisyyden lisäksi muutkin hengelliset liikkeet tekivät tuloaan Jämijärvelle. Muiden muassa vapaakirkollinen hengen mies Hjalmar Braxen piti herätysseurojaan Ikaalisissa ja Parkanossa, ja niistä käsin herätyksen vaikutus kosketti myös Jämijärveä. Silloin syntyi myös kuolematon laulu: ”Autuus suuri, 8 ARVO JA YRJÖ Ristin Kansan Joulu oomme Herran kansaa”, joka syntyi Braxenin istuessa kestikievarin hevoskyydissä. Linnan vuotuisiin tapahtumiin kuuluivat osallistuminen paikkakunnan lähetysjuhliin, ja joulukirkkoon meno oli ehdoton tapahtuma. Sinne mentiin hevoskyydillä, ja silloin oli oikeastaan koko pitäjä liikkeellä. Arvosta näytti silloin, että koko maailma oli tullut Jämijärvelle, kun kirkkomaa oli mustanaan väkeä. Renki-Manu oli trimmannut talon nuoren oriin hyvään juoksukuntoon, sillä hänen mielestään kilpajuoksussa, joka aina liittyi kirkosta paluuseen, Linnamäen hevosen piti juosta keulilla. Linnamäen talo nykyasussa Se oli mieliinpainuva kirkkomatka, kun aisakellot soittelivat soittojaan ja talon väki istui kirkkoreessä karhuntaljan päällä ja pitkävillaiset vällyt jalkojensa peitteenä. Ensimmäisellä kirkkomatkallaan Arvo ei päässyt kirkon eteistä pitemmälle niin kuin ei Linnamäen muukaan väli. Renki-Manun käsivarrella istuen sai pieni mies Arvo katsella juhla-asuun koristeltua kirkkoa ja sen hienoa valaistusta. Uskovainen penkkisuutari Tykköön kylää pidettiin tuohon aikaan aika tavalla pakanallisena, mutta jos jotakin jumalisuuteen viittaavaa ilmeni, se oli lähinnä ulkokohtaista tapajumalisuutta, kuten vanhemman väen vuotuiset ehtoollisella käynnitkin. Yllättävällä tavalla Linnamäen väki sai kosketuksen sellaiseen herätysliikkeeseen, jota kutsuttiin helluntailaisuudeksi. Linnan talossa kävi parikin kertaa vuodessa eräs penkkisuutari. Tätä nimitystä käytettiin suutareista, joita kutsuttiin taloihin tekemään suutarin töitä. He tekivät saappaita ja muitakin kenkiä talon raakaaineista. Kyseinen suutarimestari, Lepistön Nestorina tunnettu, oli tosiuskovainen mies, joka ei piilottanut kynttiläänsä vakan alle vaan antoi uskonsa kuulua ja näkyä. Töitä tehdessään hän lauleskeli hengellisiä lauluja, muun muassa ”näillä kukkuloilla kaikuvi halleluja paistehessa suloisessa”. Olipa suutari kerran ohimennen kysäissyt Arvolta: ”Koska sinä, Arvo, tulet tänne hallelujapuolelle?” Tuolloin Arvo käänsi selkänsä suutarille eikä vastannut mitään, ajatteli vain mielessään: ”Missähän paisteessa, suutari, luulet olevasi?” Talon nykyinen isäntäpari Tykköön jymy-yllätys Raimo ja Anja Järvinen Linnan väelle ja kaikille tykkööläisille oli jymy-yllätys, kun kylällä kiiri viesti, että Ritakorven Efraim-isännästä oli tullut helluntailainen eli hän oli tullut uskoon. Olipa hän tuonut mukanaan Tykköölle oikein saarnamiehenkin, jonkun ”maisteri” Heinosen. Mies oli niin arvokkaan oloinen ja puhujanlahjoiltaan vertaansa vailla, että kylän väki tuumi hänen olevan vähintään maisteri, vaikka hän ei sitä ollut. ”Maisterin” seuroissa Linnan emäntä Selma-Maria ja hänen tyttärensä SiviäMaria tulivat uskoon. Niin siinä kävi, että Linnan pojatkin Arvo ja Yrjö kokivat herätyksen. Nuorempi heistä, Yrjö, tuli ensin uskoon ja pian sen jälkeen Arvokin. Eräänä iltana palattuaan iltatallista Arvo oli voimakkaasti Jumalan puhuttelussa. Niinpä hän heittäytyi vuoteelleen, kun koko sisäinen maailma velloin tuskaisena. Saarnamies Heinoselle oli varattu majapaikka Linnamäeltä, ja hän tuli taloon muun seuroista palaavan väen mukana. Arvo puki vaatteet ylleen ja meni tuvan puolelle saarnamiehen juttusille tekemään uskonratkaisun. Arvosta tuli pitkän linjan saarnamies, ja Yrjö jäi isännöimään taloa. Elämän loimia Jumala oli mitannut Arvolle yli sata vuotta, ”ja kun hänen virkatoimiensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa”, taivaaseen (vrt. Luuk. 1: 23). Heikki Lahti 9 Ristin Kansan ZHENJAN KOL Joulu Venäläinen Zhenja on elänyt kolmenlaista elämää. Kuuluisa ja lahjakas näyttelijä joutui eräänä päivänä tunnustamaan olevansa rappioalkoholisti. Mutta vasta hänen kolmas elämänvaiheensa toi todellisen tyydytyksen ja sisäisen rauhan. Zhenja Soldatova on kristitty radiotoimittaja. Hän toimittaa myös Usko ja elämä –nimistä lehteä. Hänen koko nimensä on Evgenia Soldatova Vovrennyk. Zhenja itse kertoo kolmesta elämästään: Sairastelin paljon lapsena. Ehkä se johtui ruuan ja vitamiinien puutteesta ja köyhyydestä. Minut lähetettiin nälkävuonna 1944 maalle nälkää pakoon. Pienessä maalaismökissä tutustuin naiseen, jolla oli kotonaan paljon hengellisiä kirjoja. Hän luki minulle pimeinä talvi-iltoina, ja minä rakastuin Jumalaan. Menestyksen kukkuloilla Sitten menin kouluun. Menestyin hyvin, ja opettajien mielestä Juomisen välillä esiinnyin vielä näytelmissä. Toimin pioneeritalolla taiteellisena johtajana. Teimme myös lastennäytelmiä. Ihmiset tukivat minua, mutta samat ihmiset toivat minulle pulloja. Olin kuolla viinaan, ja olin paljon työttömänä. Vuodet kuluivat kauhean humalaisten piiritanssin pyörteissä, paheen, petturuuden ja valheen pyörteisääneni kuulosti upealta. Minua sä. Sydämeni tulee tämän vuoksi kutsuttiin luokan eteen lukemaan vuotamaan verta hautaan saakka. runoja. Sain kunniaa, ja minut kutsuttiin televisioon ja radioon. Toinen Zhenja Mitä enemmän minusta kirjoitettiin, sitä perusteellisemmin Jumala unohtui mielestäni. Minulle järjestettiin ensi-iltoja ja konsertteja, ja kaikki päättyi aina iloisiin juhliin. Join aluksi maltillisesti, niin että pystyin jatkamaan työtäni. Sitten minut kutsuttiin Magadaniin. Elämäni oli jo silloin hajalla. Olin jäänyt tyttäreni kanssa yksin, ja jätin hänet äitini luo. Olin pilannut koko elämäni ja tulevaisuuteni. Elin aivan eri elämää kuin aikaisemmin, olin toiVihollisen pettämänä nen Zhenja Soldatova. Minulla oli Olin ollut eliittinuori. Paholainen viikkojen, jopa kuukausien mittuli kuitenkin huomaamatta luok- taisia juomaputkia. Päädyin sille seni kultaisin ketjuin, kukkasin ja asteelle, että yksi pullo vodkaa ei viinilasien kera. Kaikki oli iloista. riittänyt illaksi. Jaoin rahat pulKaikki kuorrutettiin henkevillä lojen mukaan. Jos minulla oli 10 puheilla. Seuraavaksi vaihdoim- ruplaa, se riitti kahteen vodkapulme samppanjan vodkaan, ja lo- loon ja piirakkaan. Toisen piirapulta kokoontumispaikkamme kan säästin kolmanteen pulloon. Vuonna 1977 hakeuduin vieemäntä alkoi keittää pontikkaa. 10 LME ELÄMÄÄ roitushoitoon. Minulla oli vaikea psykoosi, kärsin ahdistuksesta ja olin levoton. En enää tajunnut paikkaa enkä aikaa, kuulin ääniä ja minulla oli itkukohtauksia. Lääkärit eivät voineet auttaa. He sanoivat, että olin tuhonnut aivoni. Epätoivon suossa Vuonna 1984 tajusin, että en pääse tästä noidankehästä eroon. Olin kyllästynyt kaikkeen, ja tyttäreni häpesi minua. En pystynyt ostamaan tyttärelleni enää riittävästi ruokaa. Äitini itki silmät päästään, ja minä päätin lopettaa elämäni. Ristin Kansan ka käänsivät elämäni ylösalaisin: ”Jospa tietäisit, kuinka paljon Jumala rakastaa sinua! Jos saamme seurakunnassa rukoilla puolestasi, kaikki muuttuu.” Minussa syttyi toivonkipinä. Menin paikkaan, johon hän kutsui minut. Seisoin kynnyksellä, ja yhtäkkiä kaikki kääntyivät katsomaan minua. Heillä kaikilla oli iloiset, hymyilevät kasvot. He olivat iloisia tulostani, ja tunsin kohtaavani rakkautta. Ajattelin, että he eivät varmaankaan tiedä, kuka minä olen. Kolmas Zhenja Siitä alkoivat ihmeet elämässäni. Oli syntynyt kolmas Zhenja Soldatova. Kerran uskovat sanoivat minulle: ”Sinähän olet teatteritaiteilija. Lue meille runoja!” Vastasin, että en osaa kristillisiä runoja. Polvistuin ja sanoin Herralle: ”Minä en tiedä, mitä pitäisi lausua.” Sitten istuin tuolille ja kirjoitin ensimmäisen runoni. Nyt olen onnellinen seitsemän lapsenlapsen mummi. He kaikki rakastavat minua, ja minä olen heille auktoriteetti. Tyttäreni huomasi, että olen eri ihminen. Hän ajatteli, että jos hänen äitinsä on kokenut tuollaisen ihmeen, hänen omakin elämänsä voisi muuttua. Jeesus voi tehdä hänestäkin uuden ihmisen. Vanhat lakeerikengät olivat jotenkin säilyneet kaapissa. Otin ne ja lähdin torille vaihtaman ne viimeiseen vodkapulloon. Haisin pahalle, viinalle ja tupakalle. En ollut peseytynyt enkä kammannut tukkaani kokonaiseen kuukauteen. Luokseni tuli nainen, joka kysyi, mitä kengät maksavat. Kun vastasin, että ne maksavat viisi ruplaa, hän ihmetteli, miten halvat ne ovat. Sanoin, että se riittää Sielustasi taistellaan yhteen pulloon. Silloin hän purskahti itkuun, ja me itkimme yh- Herra otti ihmisten silmissä ardessä. vottoman vastaan. Hän teki minusta uuden ihmisen. Lukijani, Sanat, jotka älä kuuntele niitä, jotka sanovat: ”Jätä viina, jätä huumeet, ryhmuuttivat elämäni distäydy ja tule sitten Jumalan Sen jälkeen hän sanoi sanat, jot- eteen.” Et koskaan lopeta viinan 11 Joulu juontia etkä koskaan ryhdistäydy. Siinä tilassa, jossa olet nyt, etsi uskovia, etsi seurakunta. Tule Jeesuksen luo, se on ainoa pelastuksesi. Sinun sielustasi kamppailee nyt kaksi voimaa. Toinen haluaa hukuttaa ja tappaa sinut. Toinen haluaa pelastaa sinut, ei vain tässä elämässä vaan myös sisälle Jumalan valtakuntaan. Siksi sinun tulee voittaa kaikki arkuus, epäilyt ja epäusko ja mennä uskovien seurakuntaan. Jeesus sinua siunatkoon. Uskon, että sinunkin elämässäsi tapahtuu sama ihme kuin minun elämässäni. Hiljaa Kristus koputti sydämelläni. Hän sanoi: ”Älä itke, lohdutan sinua. Olen ystäväsi, turvallinen ja uskollinen. Suojelen sinua pahasta, olet rakas lapseni.” Avasin Kristukselle oven selkoselälleen. Riensin hänen syleilyynsä. Elämääni astuivat toivo ja usko. Hänen rakkautensa lämmössä lähdin eteenpäin. En pelkää nyt pyryjä enkä tuiskuja. Iloa ja valoa on kotini täynnä. Kiitollisena polvistun Herramme Kristuksen edessä. Zhenja Soldatova Haastattelu Laura Haukka Ristin Kansan Joulu TEIT, POIKA, OIKEAN VALINNAN! Kasvoin kristillisessä kodissa. Minulla oli uskovaiset vanhemmat, mutta elin itse maailmassa. Olin rockmuusikkona lähes 10 vuotta. Kristillinen kotikasvatus oli kuitenkin pohjalla koko ajan, niin että minä sallin kaikkea muuta mutta en Jumalan pilkkaa. Ei ikinä ollut sellaista tilannetta, että olisin siihen suostunut, vaikka teoillani pilkkasinkin Jumalaa. Näin kertoilee Keijo Porkka Lieksasta. Polvistuin poikani kerrossängylle Eräänä päivänä Herra ajoi minut nurkkaan. Kaikki oli näennäisesti hyvin, mutta sielu oli aivan tyhjä. Olin vuosia tutkinut Raamattua, ja paljon tietoa olin saanut jo isältäni. Sitten asiat alkoivat olla siinä pisteessä, että nyt on kaikki menetetty, jos en tee parannusta. Etsikkoaika oli vahvasti päällä, vaikka maallisessa mielessä kaikki oli hyvin. Kello 19.30 polvistuin poikani kerrossängylle ja sanoin Jeesukselle: ”Ota minut, minä olen tässä.” Tuska sisälläni oli niin kova, että ei muuta vaihtoehtoa ollut. Myllerrystä kesti vähän aikaa. En tiennyt, mihin suuntaan olin menossa. Pikku hiljaa Herra rupesi näyttämään, että nyt teit, poika, oikean valinnan. Tuska ja taakka putosivat hartioiltani. Itkin pois kaikki entiset taakat ja tunsin, että hukun siihen. Kun Herra otti syliin, siitä alkoi vapaus ja rauha. Rakentajan kädet Herra on antanut minulle rakentajan ja näpertelijän kädet. Olen tehnyt koneasentajan hommia lähes 30 vuotta. Yritin päästä moneen palvelutehtävään mukaan, mutta aina ovi lyötiin nenäni edestä kiinni. Lopulta huomasin olevani Helsinki-Vantaan lentokentällä menossa juutalaistyöhön Moldovan Kishinjoviin. Siellä olen saanut olla vuosia tekemässä vapaaehtoistyötä Hannele Suortin alulle laittamassa seurakunnassa. Seurakunnan yhteyteen kuuluu noin 470 juutalaista perhettä. Rautaesirippu Meidän on Suomessa helppo olla uskovana. Tämä on demokraattinen maa. Vaikka menisit keskelle katua ja huutaisit Jeesusta niin paljon kuin ääntä lähtee, ei kukaan tule sanomaan mitään, korkeintaan katsotaan pitkään. Moldovassakin on saanut vapaasti tehdä työtä. Pari vuotta sitten yritin saada yhden sikäläisistä 12 Ristin Kansan Joulu veljistämme tänne. Vuotta aiemmin lähtö ei olisi ollut mikään ongelma, mutta nyt sain sieltä kirjeen, jossa sanottiin: Rautaesirippu. On lähes varmaa, että lähtö ei onnistu. Rukous kantaa Rukous on kaikki kaikessa. Aloitan aamuni rukouksella, ja päätän päiväni rukouksella. Jos en saisi olla Herrani kanssa yhteydessä, niin olisin aika tyhjä. Hän on rukouksiin vastaava Herra. Tiedän sen, että rukoukset ovat kantaneet. Rukoilen joka aamu, päivä ja ilta tuon seurakunnan puolesta. Se on kasvanut koko ajan. Se on joutunut rakentamaan 500 neliön temppelin, koska entiset tilat kävivät pieniksi. Juutalaiset ovat ahkeria Herran työssä. Heitä on kaupungissa tuhansia, ja työ on raskasta mutta arvokasta. Olemme voittajia Entisen ja nykyisen elämäni välillä ero on kuin yöllä ja päivällä. Raamattu kysyy, mitä yhteistä on maailman ihmisellä ja Herran omalla? Ei mitään. On valtava saavutus ja rikkaus olla Herran oma. Herra näyttää jatkuvasti huolenpitonsa. Joka päivä saamme herätä hänen huolenpidossaan, sen ilossa. Yksin olemme täysiä nollia, mutta kun meillä on taivaallinen Isä, joka huolehtii meistä joka päivä, me olemme voittajia. Vaikka välillä tuleekin pilkkaa, osa ystävistä ei enää tervehdi tai joku arvostelee tekemisiäni, sanon heille: ”Nämä eivät olekaan pelkureitten hommia!” Nyt on aika! Vihollinen tekee työtään 24 tuntia vuorokaudessa, ruokatunnit mukaan lukien. Nyt on pelastuksen päivä, ei se ole huomenna tai ensi viikolla. Jos joku ajattelee, että kyllä minä kerkiän, niin muista: on olemassa etsikkoaika. Herra kutsuu kahdesti tai kolmesti, ja kun aika on ohitettu, pelastuminen on vaikeaa. Herra aukaisee sille, joka kolkuttaa. Nyt on aika! Teksti: Marja-Leena Kortelainen Kuvat: Martti Kortelainen ja Keijo Porkan kuva-arkisto 13 Ristin Kansan HÄRÄT JA AASIT Joulu - entä kristityt Jumalansa luo? Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä. Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois. (Jes. 1:2-4) Jesajan kirjan alussa on kuva haikeasti lapsiaan kaipaavasta isästä, Jumalasta, joka kutsuu ja odottaa omaa kansaansa takaisin yhteyteensä. Isä kokee tulleensa hylätyksi. Hän on pettynyt. Murheellisena hän osoittaa vihastumista teeskentelevää lähestymistä vastaan. Sydämen tuskassa hän sanoo lapsilleen, ettei näiden tarvitsekaan tulla kotiin, koska eivät todella välitä hänestä. Kuitenkin hän armollisessa pitkämielisyydessään jättää oven auki ja neuvoo lapsilleen tien sydämelleen. Eläimet viisaampia Hylätyn vanhemman tunnot Miltä tuntuu vanhemmasta, jonka lapsi ei viihdy kotona vaan kulkee omia teitään? Kun suureksi kasvanut hylkää vanhempiensa rakkauden ja kodin arvot – eikä vaikeuksiin joutuneenakaan tahdo palata vilpittömästi kasvattajansa huolehtivaan läheisyyteen, vaan kenties teeskennellen käy tekemässä pakolliset temput sillä kertaa selvitäkseen. Miltä tuntuu vanhemmasta katsella juhlapyhinä kotona käväisevää uppiniskaista lastaan, jonka elämä on retkahtanut ja sydämen arvot muuttuneet vieraiksi? Murheissaan Jumala vertaa kansaansa eläimiin ja toteaa viimeksi mainittujen eduksi, että nämä sentään ymmärtävät tulla oman seimensä luo. Härät ja aasit tuntevat isäntänsä ja turvautuvat hänen huolenpitoonsa. Jumalan kansa ei tyhmyydessään ymmärtänyt palata Herransa luo, vaikka kautta aikojen olivat olleet hänestä riippuvaisia. Nyt kansa kulki omia teitään ja kärsi syystä. Isä itki tällaista surkeutta. Onko tämä kuva lapsia kaipaavasta isästä vain Vanhan testamentin historiaa? Eikö Jumala edelleenkin kaipaa luomiaan ihmisiä yhteyteensä? Eikö Jumalasta luopuminen, kristityiksikin tunnustautuvien keskuudessa, ole mitä suurimmassa määrin surkea tosiasia? Millä syöttö- ja juottokaukaloilla meidänkin kristityn maamme ihmiset kulkevat? Eivätkö ne ole peräti vieraita alkuperäiselle kristilliselle uskolle ja elävän Jumalan kotiväelle? 14 OSAAVAT KOTIINSA Vietämme kristillistä juhlaa – rakastammeko Jumalaa? ”Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista? Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta.” (Jes. 1:12–13) Olihan Jumalan kansalla menot vielä tallella. Heillä oli juhlansa ja toimituksensa. Mutta Herra ei ollut tyytyväinen. Hän havaitsi, että se kaikki oli vain teeskentelyä. He eivät rakastaneet häntä eivätkä välittäneet hänen tahdostaan toden teolla. Arkielämässään he elivät aivan toisin kuin mitä kodin vaalimiin arvoihin sopi. Ei Jumalalla ollut sitä vastaan, että hänen kansansa vietti Herran juhlia. Ongelma oli ”ynnä”. Niiden kanssa ei sopinut jumalaton elämä. Arvelemmeko Jumalan nyt katsovan suopeammin sitä, että kristityt tulevat kirkkoihinsa, ehtoolliselle, juhliin ja siunattavaksi – vaikka heidän arkielämänsä on kaukana Jumalan tahdosta. Olemme tosin kristittyinäkin kovin raadollisia, erehtyväisiä ja keskenkasvuisia – mutta emme sittenkään voi olla sekä jumalattomia että kristittyjä. Emme voi rakastaa sekä syntiä että Jumalaa. Emme voi arkena vaeltaa lihan himoissa ja pyhänä istua hurskaana kirkossa. Tai tietenkin me voimme niin tehdä, ja teemmekin, mutta on syytä epäillä sellaisen kaksinaamaisuuden kelpaamista Jumalalle. Taivaallinen Isä kaipaa vilpitöntä rakkautta omil- Ristin Kansan Joulu taan, uskovilta ihmisiltä. Ei hän mielihalustaan kaivele virheitämme eikä etsimällä etsi syytä, mutta hän näkee sydämemme vilpillisyyden tai vilpittömyyden, heikkoudessakin. Voisimmeko mennä juhlaan Herran eteen murtuneella ja avoimella mielellä, syntimme tunnustaen ja niitä katuen, Isämme hyväksyvään rakkauteen luottaen? Peseytymisen kautta juhlapöytään ”Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmieni edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villan valkoisiksi.” (Jes. 1:16–18) Jumala kutsui kansaansa silloin, ja kutsuu tänä päivänä, parannuksen ja sydämen puhdistuksen kautta armon osallisuuteen. Hän on valmis antamaan anteeksi ja ottamaan takaisin läheiseen yhteyteensä, mutta peseytymiseen on suostuttava. Likaisena ei voi käydä juhlapöytään. Kuinka käytännöllisiä ihmiselämän asioita olivatkaan ne, joita Jumala osoitti parannuksen aiheiksi tässä Vanhan testamentin sanassa. Samalla tavalla tämän päivän ihmisellä on hyvin konkreettisia ja arkisia syntejä, jotka estävät häneltä avointa ja elävää yhteyttä Jumalan kanssa. Uskonelämä jää pelkäksi ulkonaiseksi uskonnollisuudeksi, vaille Jumalalle kelpaamisen kokemusta, jos ihminen ei tee todellista parannusta synneistään. Puhdistautumisen aihetta voi löytyä liittyen lähisuhteisiin, työelämän kuvioihin, harrastuksiin, tapoihin, ajankäyttöön, rahan käyttöön, rehellisyyteen, uskollisuuteen, nautintoihin. Kuinka paljon tämänkin ajan ihmisellä voi elämässään olla sellaista, johon hän itse on antanut itselleen luvan – mutta Jumala ei. Miten riemullinen joulun juhlasta voisikaan tulla, jos Jumalan Sana saisi vetää ihmiset parannuksen ja puhdistuksen kautta Isän läheisyyteen ja kodin rakkaudelliseen ilmapiiriin. 15 Tapio Ylönen Ristin Kansan Joulu JEESUS ANTOI ILON! Tulin uskoon jo nuorena, ja sain sydämeeni niin suuren ilon, että en voinut olla kertomatta siitä kavereilleni. Tulin uskoon 17-vuotiaana. Evankeliumin siemen kylvettiin minuun pyhäkoulussa Suomen Lähetysseurassa Helsingissä. Siellä kerrottiin Jeesuksesta kiinnostavasti. Uskon, että jo silloin jäi pienen pojan sydämeen hyvä kuva rakastavasta Isästä, johon voin aina luottaa. 12-vuotiaana menin uskovan setäni kanssa telttakokoukseen, jossa menin tilaisuuden lopussa kyynelsilmin Eino Mannisen rukoiltavaksi. Kypsyin uskonratkaisuun Isäni, joka oli alkoholisoitunut, ei sittemmin päästänyt minua seurakuntaan. Myöhemmin näin näyn Jeesuksen takaisintulosta, näin hänen olevan tulossa pilvissä. Näyssä seisoin Turun rautatieaseman torilla ja kaikki ihmiset painuivat polvilleen. Vaikutus oli niin syvä, että en voinut olla kertomatta työpaikalla kavereille, mitä olin nähnyt. Vuosien aikana asiat laimenivat, kunnes olin kotona käsi kipsissä jääkiekkoharrastuksen seurauksena. Luin Johanneksen evankeliumia, josta selvisi, että Jumalan Keijo Suutarinen armo kuuluu minulle! Siitä seurasi ilo sisimpääni. Tommy Hicksin herätyssarjassa päätin vielä varmuuden vuoksi mennä rukoiltavaksi ja sitten päätin, että seuraan Jeesusta lopun elämääni. Ylä- ja alamäkiä on vuosikymmenien aikana ollut matkassa. Jeesus sanoi: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Nämä sanat ovat kerta kerran jälkeen auttaneet monien vaikeitten asioiden kohdalla. Raamatun sanat muutenkin ovat tuoneet lohtua ja johdattaneet ristin Herran luokse ja armon tuntoon. Jeesus on uskollinen Lehden lukijoille tahtoisin kertoa, että Jeesus pitää omistaan täyden huolen lupaustensa mukaan. Hän ei koskaan hylkää eikä jätä, kun hänessä pysymme. ”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” (2 Tim. 2:13) Jeesuksella on ihmeellinen mielenlaatu! Pyhä Henki kirkastaa armollista Kristusta koko elämämme ylle! Jos et vielä ole päättänyt lähteä seuraamaan Jeesusta, tee se pian. Hän odottaa sinua saadakseen antaa sinulle synnit anteeksi ja antaakseen sinulle kerran sanomattoman kirkkauden! Aika on vakava. Nyt on aika sanoa Herralle: ”Armahda minua!” Hän kuulee, mitä hänelle kerrot, ja armahtaa sinua. Keijo Suutarinen 16 Ristin Kansan Joulu PITKÄ POLKU JUMALAN LUO – Olen hanti, perinteinen karjankasvattaja! Hänen äänessään kuuluu ylpeys, kun hän sanoo tämän. Vanhempani kasvattivat poroja. Meitä lapsia oli yhdeksän, ja mekin opimme sen työn jo varhain. Kun olin seitsenvuotias, isäni vei minut Ovgortiin kouluun, johon jäin yhdessä sisarusteni kanssa. Ainoastaan kesäksi isä toi meidät perheemme luo tunturiin. En osannut venäjää, kun menin kouluun, mutta opin äkkiä. Jatkoin opintoja Hantõ-Mansiiskissa, ja minusta tuli peruskoulun opettaja. Vanhempani elivät hantilaisen perinteen mukaisesti, sieluille ja esivanhemmille uhraten. Kun me lapset lähdimme kotoa, saimme jokainen mukaamme suojelijaksemme puunuken, kotijumalan. Menin naimisiin hantilaisen nuoren, Dmitrin, kanssa, ja meille syntyi kaksi poikaa. Lapset olivat vasta pieniä, kun mies kuoli sydänkohtaukseen. Jo puolison menetys oli shokki, mutta seuraava oli tulossa: nuorempi poika kuoli 12-vuotiaana syöpään. Poikani kuoleman jälkeen vajosin pimeyteen, elämänhalu katosi. Monet sukulaiset olivat tulleet uskoon, ja he kertoivat minulle Jeesuksesta, mutta minä en kuunnellut heitä. Minulla oli pakkomielteenä saaHantilaisperhe, kuva ei liity kertomukseen da yhteys edesmenneeseen poikaani, ja rupesin käymään okkultismitunneilla. Onneksi Jumala kuitenkin varjeli minua: en onnistunut saamaan yhteyttä tuonpuoleiseen. Lopulta uskovaiset johdattivat minut Jeesuksen luo. Uskonpolkuni alku oli vaikea. Kerran eräs uskovainen hantilainen nainen tuli luokseni kylään ja kysyi: – Minkä takia sinulla on kotijumalia? Sinun pitää päästä niistä eroon! En ollut aikaisemmin uskaltanut luopua epäjumalista, koska pelkäsin sielujen kostoa, mutta tällä kertaa päätin, että Jeesus pystyy varjelemaan minua. Menimme kylän ulkopuolelle ja heitimme nuket tuleen. Hävitin myös kaikki okkultistiset kirjat ja esineet. Taikauskon ja noituuden kahleista vapautuneena tunsin valtavaa iloa ja helpotusta. Aloin kertoa Jeesuksesta kaikille. Tahdoin tuntea Raamattua ja menin raamattukouluun. Tällä hetkellä olen mukana raamatunkäännöstyössä. Tehtäväni on kerätä palautetta käännöksistä. Matkustan johonkin hantilaiseen kylään ja pysähdyn jonkun tutun luona. Kutsun väkeä lukemaan tekstejä. Väki ihmettelee sitä, että Jumala puhuu myös hantia! Koska he eivät tunne Raamattua, heissä nousee heti esiin joukko kysymyksiä. Hantien mielestä kristinusko on venäläinen uskonto, mutta äidinkielinen Sana muuttaa tilanteen heti toiseksi. – Koska Jumala puhuu meidän kielellämme, meidän täytyy myös uskoa häneen, sanovat ihmiset. Uskon, että kansamme masennuksen, itsemurhien ja alkoholisoitumisen syy on siinä, että he eivät tunne Jumalaa. Siksi onkin tärkeää, että Raamattua käännetään hantin kielelle. Entinen Hanti-muori Länsi-Siperiasta Kirjoitus on käännös Eestläisestä Hõimurahvaste aeg -lehdestä 17 Ristin Kansan USKOVAN KOD Joulu Jämijärven Tykköön kylällä asuu omassa pirtissään virkeä vanhus, Viljo Järventausta. Vaikka silmien näkö on melkein mennyt ja ikääkin on kertynyt jo 96 vuotta, hän vielä huolehtii itsestään ja lääkkeistään sekä pitää kodin siistinä. Viljo käy itse kaupassa, nykyään naapurin kyydissä kaksi kertaa viikossa, kun sokeutuminen esti pyörällä ajon. Paikallisessa kaupassa häntä palvellaan hyvin. Ruoka tulee Jämiltä, kotipalvelu käy viikolla saunottamassa miehen ja pojat käyvät vuorollaan viikonloppuisin. Sukutila Järventaustan tila Tykkööllä on paikkakunnan ensimmäisiä tiloja. Viljon isoisä Janne-taata muutti sinne Kankaanpäästä vävyksi ja Viljo Järventausta otti sukunimekseen tilan mukaan Järventausta. Jannen poika Juho jatkoi sitten tilanpitoa vaimonsa Hiljan, Peltolan tyttären, kanssa. Heille syntyi yhteensä 12 lasta, joista viisi kuoli pieninä ja seitsemän selvisi aikuisuuteen. Viljo ja hänen vanhempi veljensä Toivo jatkoivat Tykkööllä. Kumpikin rakensi 50-luvulla perheilleen omat talonsa. Juho-isä kuoli jo 60-vuotiaana 1941, mutta Hilja-äiti eli aina vuoteen 1963 asti. Suurperheen arjessa kaikki osallistuivat talon töihin kykyjensä mukaan. Viljon vanhemmat sisaret Suoma ja Sylvi olivat erittäin taitavia käsistään. Tilalla viljeltiin pellavaa ja kasvatettiin lampaita. Kehrättiin lankaa ja kudottiin kankaita. Pojat taas metsästivät niin lintuja kuin myös jäniksiä ja kettuja. Metsästys ja kalastus toivat oman lisänsä perheen elantoon. Veljeksillä oli kummallakin omat hevosensa. Viljon vanhemmat Juho ja Hilja Järventausta Jumalan johdatusta Nuorena miehenä Viljolla luultiin olevan silmissä tarttuva tauti, trakooma, joten hän vapautui niin sotaväestä kuin sodastakin. Itse hän näkee siinä hyvän Jumalan johdatuksen kohdallaan. Järventaustan perheessä uskon asiat olivat tuttuja jo Janne-taatan eläessä. Sairauden tuskissakin hänen kerrottiin huutaneen, että Kristuksessa riipun kiinni. Viljon nuoruudessa 30-luvulla ennen sotaa paikkakunnalla pidettiin helluntaikokouksia pitäjän kylillä eri taloissa, esimerkiksi Ritakorvella ja Kortesmäessä, sekä Palojoen, Rannanperän ja Kontin kylillä. Mukana oli myös paljon lapsia ja nuoria. Evankeliumin julistusta Kotikokousten lisäksi Linnamäen ja Järventaustan talojen pihassa pidettiin vuorollaan kesäjuhlat, taivasalla penkeillä istuen. Juhlat kestivät pari päivää, joten emäntäväki leipoi ja laittoi ruokia, kun yövieraitakin oli. Väkeä tuli kesäjuhlille kauempaakin, esimerkiksi Suodenniemeltä ja Laviasta, joten juhlilla oli useita kymmeniä, parhaimmillaan satakunta henkeä. Kävellen tultiin pitkiäkin matkoja siihen aikaan. Evankeliumin sanomaa paikkakunnalle toivat naisevankelistat Edit Niemi (Linnamäki), Helvi Niskanen, 18 DIN SIUNAUS Ristin Kansan Joulu Anna Ekroos ja Hanna Lönnrot. Vakiopuhujana juhlilla oli aina hienosti pukeutunut herrasmies Eino Heinonen, joka löysi vaimonkin Jämijärveltä, Ala-Peijarin Annin. Heinosten talo, pikku pappilaksi sanottu, oli aivan kirkon kupeessa, ja Eino oli kirkkoherra Häyrisen hyvä ystävä, vaikkei siihen aikaan yhteisiä kokouksia pidettykään. Muita puhujia tilaisuuksissa olivat oman kylän pojat, uskoontulleet Linnamäen veljekset Arvo ja Yrjö, sekä Porista päin käyneet Penttilä ja Rantanen, myöhemmin Alarik Sandberg ja Sulo Pärssinen. Musiikilla oli kokouksissa suuri osuus, ja sitä ihmiset tulivat varta vasten kuuntelemaan. Pietarsaaresta tilattiin seitsemän kitaraa kuoroa varten, jota harjoitutti Aino Alho Tampereelta. Viljon sisaret Suoma ja Sylvi soittivat kitaraa, samoin Linnamäen Salli sekä Kortesmäen ja Lepistön tyttäret. Toivo taas soitti mandoliinia ja myöhemmin sahaa. Viljokin osasi soittaa, mutta hänellä oli myös hyvä lauluääni. Myöhemmin hän lauloi paikkakunnan mieskuorossakin. Perhe kasvaa Viljo löysi vaimon aivan naapurista, Lähteenmäen talosta, jossa Laura-tyttö oli piikana. Viljo ja Laura avioituvat vuonna 1943 ja asuivat Järventaustan tilan niin sanotulla pikkupuolella, kunnes oma talo valmistui vuonna 1955. Perheeseen syntyi neljä poikaa: Jorma, Kalevi, Pekka ja Markku. Lapsenlapsia on kuusi ja lapsenlapsenlapsia kahdeksan. Suvussa on uskovia jo viidessä polvessa. Laura kävi kasteella Kontinkylässä Niemelän Kaisan rannassa, kun taas Viljo muisteli itse tulleensa kastetuksi Kankaanpään Venesjärvellä. Vakituisia kastepaikkoja olivat Jämijärven ja Tykköön järven rannat. Usko kantaa Laura-vaimolla puhkesi 50-vuotiaana nivelreuma, ja leikkaus auttoi häntä ainoastaan vähän aikaa. Hän eli parikymmentä vuotta pyörätuolipotilaana. Kädet koukistuivat niin, ettei leipomisesta enää tullut mitään. Pojat ja Viljo opettelivat taikinanteon ja leipomisen. Viljo leipoi 30 vuotta, paistoi hiivaleivät, viinerit ja nelisäikeiset pullapitkot, mitä kotisairaanhoitajat katsoivat ihaillen sivusta. Leipomuksia myös myytiin seurakunnan rukoushuoneella. Vieläkin hän talvella lämmittää leivinuunin, mutta sokeus on viimeiset kymmenen vuotta estänyt leipomasta. Viljo hoiti ja syötti vaimonsa esimerkillisesti kotona loppuun asti. Viimeisen puoli vuotta Laura oli jo niin halvaantunut, että hoidon tarve lisääntyi entisestään, mutta hän oli tyytyväinen elämäänsä ja puolisonsa hoitoon. Hän nukkui pois vuonna 1993, minkä jälkeen Viljo on asustellut yksin jo 20 vuotta. Hänen sisaruksistaan elää vielä kaksi, 90-vuotias Toini ja 83-vuotias Leo. Viljo on saanut armon säilyttää terävän muistin ja valoisan mielen. Usko on kantanut elämän vaikeuksien yli. Viljoa haastattelivat Kaija ja Antti Turunen 19 Ristin Kansan Suojelu Joulu M eillä jokaisella on aarrekammio, johon voimme välillä sulkeutua sisälle – pois arjen ympyröistä. Se on muistojen maailma. Sieltä löydämme monenlaista matkan varrelta nähtyä ja koettua. Muistojemme aarrekammioissa ovat tallella kesäiset aurinkoiset päivät kaikkine leikkeineen naapurin lasten kanssa ja monenlaiset pikkuseikkailut lähiympäristössä. Varhaiskesän ensimmäiset purevan kylmät uinnit ja paljain jaloin juoksentelu olivat elämän iloista sykettä. Metsämansikoita pujotettiin heinänkorteen ja syötiin kotona kerman kera. Seurasi marjojen ja sienien poimimista sekä onkiretkiä. Lapsuuden joulut Kesän jälkeen oli palattava koulunpenkille. Seurasi kolea syksy ja joulun odotus. Jouluun liittynevät rakkaimmat muistot – ehkä juuri lahjojen tuomasta ilosta. Niitä toivottiin, jopa toivomuslistalla esitettyinä. Menneet joulut muistuvat mieleen kuin eilinen päivä. Jännitettiin niin, että aaton aattona oli vaikeata mennä nukkumaan huomista odottaessa, eikä meinannut uni tulla. Monet joulut ovat nyt kaikkine muistoineen takanapäin. On ollut riemullisia jouluja ja ehkä väliin murheenkin täyttämiä. Haluan tässä kertoa eräästä tapauksesta ollessamme Etiopiassa lähetystyössä. Se ei tosin tapahtunut juuri joulun aikaan, mutta siihen liittyi eräs asia, mikä liittyy joulun tapahtumiin. Enkelit Jumalan sanansaattajina Muistamme jouluevankeliumista, kuinka enkelit ilmoittivat paimenille: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Tätä ilmoitusta nuo hurskaat paimenet olivat, Israelin koko kansan tavoin, koko ikänsä odottaneet. Samalla heille ilmestyi suuri joukko taivaallista väkeä ylistäen Jumalaa. Näin enkelit liittyvät joulun tapahtumaan ja sen viettoon. Lapsena enkelit olivat meille kertomuksissa todellisuutta. Saimme kuulla, että jokaisella on oma suojelusenkelinsä. Vuosien mittaan enkelikertomukset saattoivat vähitellen jäädä vain lapsuuden muistikuviin kuuluviksi. Enkelit ovat tänä päivänä yhtä todellisia kuin Beetlehemin seudun kedolla ensimmäisenä jouluna. Tarkkaa vuoden ajankohtaa Jeesuksen syntymästä meillä ei ole. Sillä ei kuitenkaan ole väliä. Joulun ajankohta on koko maailmassa lähes sama, ja se on kallisarvoinen asia ihmiskunnalle, että sentään vielä tunnustetaan Vapahtajamme syntymäpäivän olleen olemassa. Erikoinen sotaherra Niin kuin joulu toistuu vuosi vuodelta, niin ovat myös Jumalan enkelit yhä tänä päivänä liikkeellä Jumalan asioilla. Hebrealaiskirjeessä kerrotaan, että he ovat palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä. Me saimme perheenä kerran kokea enkelin palvelua eräässä kriittisessä tilanteessa, ollessamme matkalla kaukana Etiopian syrjäteillä. Olimme lähdössä Awassan pienestä, ehkä muutaman sadan asukkaan maaseutukaupungista, takaisin kielikouluumme Yirgalemiin. Yirgalem on Sidamon maakunnan perukoilla, oikeastaan vain pieni kylä meidän mitoillamme katsottuna. Siellä oli Norjan kansanlähetyksen lähetysasema ja kielikoulu, jossa opimme amharan kielen. Amhara on Etiopian virallinen kieli, alun perin lähtöisin hebrean kielestä. 20 usenkeli Ristin Kansan Joulu Auringonlaskun aikaan lähdimme Awassasta noin 40 kilometrin matkalle, pienelle pölyiselle soratielle, ajamaan yöksi Yirgalemiin. Awassan kaupungin ulkopuolella, tien varrella, seisoi hieno armeijan upseeri pyytämässä peukalokyytiä. Näin heti univormusta, että tämä herra ei ole tavallinen sotamies vaan korkea-arvoinen upseeri. Ihmettelimme asiaa, kun tuollaisilla herroilla on omat kuljetukset ja omat kuljettajat. Vaimoni Anneli tokaisi heti, että otetaan tuo mies kyytiin, ja niin me teimmekin. Tuo herra puhui hienoa englantia mutta ei kertonut itsestään mitään. Päästyämme maaseudun korpeen näimme sadoittain ihmisiä hysteerisen kiihottuneina. Saimme kuulla, että siellä oli ajettu autolla pienen pojan päälle. Emme päässeet metriäkään eteenpäin, kun kansanjoukko sulki tien. Palveleva enkeli Matkaseuralaisemme astui ulos autosta ja käski meidän seurata häntä. Hän kulki edellämme koko suuren kansanjoukon läpi. Kansa väistyi hänen edestään. Kun tie oli vapaa, hän käski meidän jatkaa matkaa eikä itse enää tullut kyytiimme. Seuraavana päivänä kysyimme norjalaisen sairaalan ylilääkäriltä, oliko sairaalaan tuotu tapaturmapotilasta. Hän kertoi, että pieni poika oli tuotu, mutta ei voitu tehdä mitään, vaan poika kuoli. Onnettomuusalue oli valkoiselle vaarallinen, varsinkin, kun väki oli kuohuksissaan. Lähistöllä oli murhattu ulkomaalaisia. Maassa oli myös tapana, että onnettomuuksista syytettiin jotakuta valkoista ja vaadittiin suuret lunnaat tai uhrin perheelle jopa elinkautinen eläke. Tämä sotaherra tuli meille pelastukseksi juuri oikeaan paikkaan ja oikeaan hetkeen. Teimme tiedustelua, kuka hän oli ja miksi hän oli paikalla. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt hänestä mitään. Taivaasta oli nähty tilanne tiellä, ja enkeli oli lähetetty pelastamaan meidät pulasta, ehkä jopa kuolemasta. Kiitimme Jumalaa, joka lähetti suojelusenkelin varjelemaan meitä. Kaksi ihmissaattuetta Sinäkin olet saattanut kulkea vaarallisia teitä, mutta Jumalan lähettämä enkeli on varjellut sinua tiellä. Tulkoon tänä jouluna sydämeesi se rauha, jonka Jeesus lupasi omilleen. Silloin voit olla varma, että Jumalan enkeli on aina matkaseuranasi. Koen edelleen olevani lähetyssaarnaaja, vaikka vietän eläkepäiviä pienessä mökissäni Australiassa. Siksi haluan kehottaa sinua, jos et ole vielä astunut taivaan tielle eli Jeesuksen seuraan, että ilman verukkeita, estelyjä tai esivalmisteluja juuri nyt avaat sydämesi kuningasten Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, tulla omaksi Herraksesi ja Vapahtajaksesi. Mitä ajallista elämän tietä joutunetkin kulkemaan, hyviä päiviä nauttien tai sairauden tai muitten murheitten kera, niin taivaan tie, pelastus uskon kautta Jeesuksen sovintovereen, on jokaiselle matkamiehelle sama ja yhtä varma. Varma on myös tosiasia, että täällä on vain kaksi ihmissaattuetta matkalla iankaikkisuuden puolelle, koska on vain kaksi tietä ja kaksi päämäärää. Todellinen joulu on sinulla vasta silloin, kun joulun Herra, Jumalan Poika Jeesus Kristus, on läsnä sydämessäsi ja joulujuhlassasi. Toivotan sinulle parasta joulua, mitä koskaan olet viettänyt. Saamme yhdessä kiittää taivaallista Isäämme joulun iankaikkisesta lahjasta, siitä, että meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. 21 Ristin Kansan Joulu JOULU HELSINGIS Elettiin joulun aluspäiviä sodan jälkeen Helsingissä vuonna 1945. Ainakin tavallisella ihmisellä oli nälkä ja puute kaikesta pääkaupunkiseudulla. Sitä kesti sodan jälkeen pitkään. Jumala oli puutteenkin keskellä kaikkivaltias ja voimallinen ja piti huolta lapsistaan. Vaimoni ja minä olimme uudestisyntyneet eli tulleet uskoon saman vuoden marras-joulukuun vaihteessa Helsingin Saalemissa. Meille tuli ihan uudenlainen nälkä: Raamatun lukemisen nälkä. Luimme sitä päivin öin. Minä kuljetin Uuden testamentin töihinkin, koska välillä oli mahdollisuus lukea sitä. Jumalan puhuttelussa Olin siihen aikaan kova tupakkamies. Muutaman päivän kuluttua uskoontulostani otin Uuden testamentin esiin työpaikallani lukeakseni sitä. Samalla sytytin senaikaisen huonoa tupakkaa sisältävän savukkeen. Yhtäkkiä tuli mieleeni, sopiiko tupakointi uskovaiselle ollenkaan. Puolustauduin sillä, että monet papitkin polttavat tupakkaa, mutta Istuimme uunin ääreen ja hei- tämä ei rauhoittanut timme sinne savukkeet, piiput ja minua. muut tupakkavälineet. Avasin summassa Uuden testamenttini, ja silmiini osuivat aivan kuin kohokirjaimilla kirjoitettuna Jeesuksen sanat: ”Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi” (Joh. 5:14). Se oli Jumalan sanoma minulle. Olin polttanut savukkeen puoleen väliin, mutta sammutin sen. Jumalan Sanalla on valtava voima. En kuitenkaan päässyt tupakanhimostani heti vapaaksi. Pari viikkoa oli vaikeaa, mutta lukemani Jeesuksen sanat kannustivat minua päivittäin. Lisää ongelmia Minulla oli vaimo ja kolme lasta, joten olin hankkinut itselleni lisätuloja. Eräs ystäväni oli saanut suhteilla hankituksi itselleen parhaita amerikkalaisia savukkeita, jotka siihen aikaan olivat lähes painonsa arvoiset kultaa. Minä sain niitä kohtuuhintaan ja myin ne edelleen ravintolaan korkeammalla hinnalla. Olin juuri ostanut pienestä palkastani liikenevällä rahalla savukkeita. Itse olin juuri lopettanut tupakoinnin, mutta mitä tehdä näille savukkeille? Tingin Jumalan edessä. Nälkä oli kova, korttiannokset olivat liian pieniä, musta pörssi oli armoton ja rahaa oli liian vähän. Ajattelin myydä vielä tämän erän ja sitten vasta lopettaa. Tunsin, että Jumala tuli murheelliseksi. Lopulta päätimme vaimoni kanssa, että kun olemme lähteneet elämän tielle ja saaneet syntimme anteeksi Jeesukselta, yritämme kulkea tätä tietä tosissamme. Radikaali päätös Vuokra-asunnossamme oli uunilämmitys. Istuimme uunin ääreen ja heitimme sinne savukkeet, piiput ja muut tupakkavälineet. Tämä tiesi sitä, että jouluna tulisi kova nälkä. Savuna nousivat ilmaan, eivät ainoastaan toivotut voittorahat vaan myös niihin sijoittamani rahat. Olimme onnellisia Herrassa, vaikka emme tienneet, mitä antaisimme lastemme suuhun. Silloin katsoi kuitenkin hyvä Jumala olevan hänen vuoronsa astua näyttämölle. Aina tätä muistellessani nousevat kyyneleet silmiini. Iloisia yllätyksiä Muutamaa päivää ennen joulua kolahti postiluukku, ja eteisen lattialta löytyi pakettikortti. Illan suussa hain suuren ja painavan paketin postitoimistosta. Se oli kaukaiselta maalaissukulaiselta. Sen sisältä löytyi mahtava kukko, ja kun teimme siihen reiän, huomasimme, että se oli lanttukukko. Ihana tuoksu nousi sieraimiimme. Maistoimme sitä, mutta päätimme, että loppu syödään vasta jouluaattona, vaikka nälkä kurni suolissamme. Seuraavanakin päivänä kolahti postiluukku. Taas piti hakea paketti postitoimistosta. Ensin luulimme, että kysymyksessä oli sama paketti. Lähdimme koko perheen kanssa katsomaan, ja meitä odotti toinenkin paketti täynnä ruokatavaraa. Postiluukku alkoi lonksua yhtenään. Tuli yhä 22 SSÄ VUONNA 1945 uusia ilmoituksia, että pitäisi hakea paketti, ja viimeinen paketti tuli jouluaattona. Niitä tuli yhteensä ainakin kymmenen. Ristin Kansan Joulu puuttunut asioihimme. Saimme kokea aivan kuin häämötystä hänen kaikkivaltiudestaan ja rakkaudestaan sekä huolenpidostaan lapsiaan kohtaan. Pentti Mäkinen Ruhtinaallinen joulu Emme olleet lähettäneet mitään pyyntöjä maakuntaan. Emme olisi edes ehtineet sitä tehdä. Emme edes osanneet kunnolla rukoilla. Kiittämään olimme oppineet, ja sitä saimme nyt tehdä. Herra oli muuttanut ankean joulumme ruhtinaalliseksi. Ei ollut rahaa, mutta ruokaa oli, ja mehän söimme ja kiitimme Jeesusta, joka näin odottamatta oli KIITOKSENI HERRALLE Kiitos, Herra, kun etees saan tulla Olet Vapahtaja ihmisten kaikkien, taas aivan tällaisenaan, mutta varsinkin uskovien! vaikka ei oo mulla tuotavaa muuta Sä armahdat siksi myös langenneen kuin syntiä, saastaa vaan. tähden kalliin lunastusveren! Silti uskallan eteesi käydä, Siksi kiitosta tänäänkin sinulle kannan koska Sanasi niin vakuuttaa, pyhän veresi voimasta yksin vain että et ketään pois luotasi heitä, ja sinulle kaikesta kunnian annan ken luoksesi tahtoo kiiruhtaa. tällä maisella matkallain. Jussi Jokisaari Kiitän, Jeesus, sua nöyrästi siitä, että tulit kaikkien Vapahtajaksi. Tiedän, että ei kiitoksein riitä, kun kaikki syntini sain anteeksi. 23 Ristin Kansan Joulu SULO LEHTINEN Aikoinaan maisteri Ensio Mustonen mainitsi sotaveteraani Sulo Lehtisestä, että tämä oli ”Hämeenlinnan rukoilijoista numero yksi!” Jumala ottaa käyttöönsä meitä, hyvinkin vajavaisia ihmisiä, jos vain olemme alttiita häntä tottelemaan ja olemme uskollisia. Tunnettu raamattuopettaja MacIntosh on kirjoittanut, että on vahingollista kuvata Jumalan miehiä ja naisia virheettöminä, koska se luo ihmisistä väärän kuvan. Siksipä kerron Sulo-ystävästäni ja hänen taipaleestaan kielteisiäkin asioita. Uskonratkaisu Sotaveteraani Sulo E. Lehtinen tuli uskoon Hattulan pitäjän Lettaan kylässä vuonna 1953, vuoden ennen minua. Hän oli ollut ennen uskoon tuloa hieman alkoholisoitunut. Herätyksen tilaan tultuaan hän aikoi ottaa oikean ”änkyräkännin” ennen uskonratkaisuaan. En tiedä, toteuttiko hän aikomuksensa. Hän oli ollut niin rivopuheinen, niin että hänen asetoverinsa Vilho Lahtinen kertoi kyynelsilmin uskoon tulleessa Sulossa tapahtuneesta suuresta muutoksesta. Sulo muutti maatilaltaan, Lettaasta, Hämeenlinnan kaupunkiin ja osti omakotitalon Pullerinmäeltä. Leskimiehenä hän avioitui Helvi Pyykkösen kanssa. Edellisestä aviosta Sulolla oli Kalevi-niminen poika. Uskoon tulon alkuvaiheessa Sulo lankesi eräänlaiseen suuruudenhulluuteen ja toimi ilman Jumalan antamia valtuuksia. Helvi-puoliso varoitti miestään harhoista, kunnes tämä havahtui nöyrtymään parannukseen. ”Kiitos Herralle!” Sulo toimi makkaratehtaassa lihanleikkaajana. Liike oli työntekijöiden tietämättä ajautumassa konkurssiin, ja omistaja keräsi takauspapereille nimiä alaisiltaan. Sananlaskujen varoituksista tietämätön Sulokin kirjoitti nimensä paperiin. Olimme juuri silloin siivoustalkoissa rukoushuoneella, kun haastemies tuli Sulolta takuurahoja peräämään. Mietteliääksi tullut Sulo totesi kuitenkin haasteen saatuaan: ”Kiitos Herralle!” Minua suututti tämä epäoikeudenmukainen tilanne ja vastasin: ”Vieläkö sinua kiitättääkin?” Sulo tunnusti, että vaikeinta oli kertoa asiasta Helville, sillä takuusumma voi viedä kotitalon. Alati valoisana kristittynä hän kuitenkin luotti Kaikkivaltiaan Jumalan apuun. Jumala auttoi niin, ettei Sulo perheineen joutunut taivasalle, sillä velasta selvittiin pankkilainalla. Konkurssiliike siirtyi toiselle makkaratehtaalle, Mensalle, ja Sulo säilytti työpaikkansa. Rukouksen ihminen Aikaa myöten Sulosta kehittyi erityinen rukouksen ihminen. Hän teki useita evankelioimismatkoja Neuvostoliittoon ja Itävaltaan ja oli korvaamaton rukoustuki koko evankelioimisryhmälle. Kodissaankin hän piti yörukoushetkiä sananjulistajien kanssa. Sulo oli uskollinen kuorolainen, kuvassa takarivissä toinen vasemmalta. Kuva: Ester Harkio Tarvitsin minäkin hänen apuaan. Sulon kanssa pidimme pyhäkoulua hänen kodissaan. Lapset olivat innokkaita tulemaan, vaikka kumpikin olimme pitkäpuheisia. Muistan, että vakituisena kuulijana oli myös eräs äiti lapsensa kanssa. Erään pyhäkoulutunnin jälkeen pyysin Suloa rukoilemaan, että reumatismi poistuisi vasemmasta olkapäästäni, ja se lähti. Se vaiva oli ollut monivuotinen. Eräänä talvena Sulo oli laihtunut kovasti, ja tätä ihmeteltyäni hänen vaimonsa kertoi minulle, että Sulo oli paastonnut 40 vuorokautta ja oli käynyt töissä koko sen ajan. Vihdoin Sulo suostui kertomaan eräästä paastopäivästään. Paastokuukauden lopulla hänen voimansa olivat huvenneet ratkaisevasti. Hänen piti lihanleikkaajana nostaa painava sianruho katossa roikkuvaan koukkuun työkaverinsa kanssa. Kaveri oli pannut 24 Uskon ja rukouksen mies Ristin Kansan Joulu merkille, ettei Sulo ollut tuonut pitkään aikaan eväitä työmaalle, ja kiusanteko mielessä mies ei ollut kuulevinaan Sulon avunpyyntöä. Silloin Sulo huokaisi ylöspäin: ”Jeesus, auta” ja nosti yksin ruhon koukkuun. Työtoverit olivat ihmeissään. Valokehä Paaston aikana tapahtui toinenkin ihme. Eräänä päivänä työnjohtaja tuli antamaan Sulolle työmääräyksen mutta pysähtyi hämmästyneenä tuijottamaan ja poistui. Kohta tuli toinenkin mies ovelle, ja he kumpikin poistuivat. Koko iltana ei tullut uutta työmääräystä. Seuraavana päivänä työnjohtaja tuli kysymää Sulolta: ”Mikä valokehä oli ympärilläsi?” Moneen päivään tämän jälkeen eivät uskomattomat työntekijät puhelleet sopimattomia. Kysellessäni Sulolta paastosta hän vastasi: ”Paastoon pitää ryhtyä vain Jumalan kehotuksesta.” Vajavaisuuksistakin on kertomista: Kerran sisareni mies, Sulon työkaveri, oli flunssassa, ja Sulo komensi: ”Älä hyväksy sairautta. Aja se pois!” Seuraavana päivänä hänkin pärskyi nuhan ja yskän kourissa. Liha on heikko Saarnaaja Heikki Lahti kertoi, että lääkäri oli asentanut Sulon rintaan sydämentahdistimen. Sitten Sulo oli kokenut sydänviastaan ihmeparantumisen ja vaati lääkäriä poistamaan tahdistimen. Ronskipuheinen lääkäri vastasi: ”Se pysyy siinä, tai turpiin tulee!” Tutkittuaan patterin tohtori totesi, ettei laite ollut toiminut koko vuotena, ja poisti tahdistimen. Sulo eli yli yhdeksänkymmentäyksivuotiaaksi, ja kuoli vuonna 2008. Kuullessani yhdeltä ja toiselta heidän kokemistaan parantumisihmeistä utelin Sulolta itseltään näistä tapauksista, mutta hän vastasi: ”Antti-veli. Älä loukkaannu, vaikka en kerrokaan. Ihmisen liha on niin heikko, siksi en halua niistä puhua.” Sulolla oli vain lankapuhelin. Eläkepäivinäkään häneen ei saanut yhteyttä milloinkaan lauantaiaamupäiväisin, koska hän oli Saalemin alakerrassa rukoilemassa, yksinkin, jos muita rukoilijoita ei ollut mukana. Hän tuli säännöllisesti rukoilemaan jo ennen kello kuutta, kävi syömässä ja tuli taas rukoilemaan. Pullerinmäen pyhäkoulu. Kuva: Antti Virolainen Herätyksen välikappale Elimme Hämeenlinnassa, etenkin kuusikymmentäluvulla, jatkuvaa herätyksen aikaa. Ihmisiä tuli uskoon kaikissa tilaisuuksissa, päivä- ja iltakokouksissa, raamattutunneilla ja rukouskokouksissa. Saalem-seurakunta kasvoi. Yksi herätyksen välittäjä oli varmasti uskollinen rukoilija Sulo Lehtinen. Aito ilo Jeesuksessa oli hänen väkevyytensä. Usein hän riemuitsi Herran rakkaudesta ja uskollisuudesta. Olkoon tämä muistelma rohkaisuna jokaiselle lukijalle: Herra voi meitäkin käyttää, jos olemme uskollisia hänelle! 25 Antti Virolainen Ristin Kansan Joulu AJANVARAUS Täällä ajassa eläville ajanvaraus on tuttu asia. Joudumme varaamaan aikaa lääkärille, parturille, psykologille ja monille muille. Jesaja kirjoitti jo Vanhan testamentin puolella oman jouluevankeliuminsa: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.” (Jes. 9:5-6) Neuvonantaja Yksi Jesajan ilmoittamista Jumalan nimistä on Ihmeellinen neuvonantaja. Hän on antanut ihmiskunnalle etsikkoajan, että he voisivat tulla asioineen hänen neuvonpitoonsa. Jeesuksella ei ole ongelmia sinun asioissasi. Voit luottamuksella käydä hänen tykönsä ja ottaa vastaan hänen neuvonsa. Vastaanotto on varma Kirjoitettu on: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Vastaanotto on varma. Hän oikein kutsuu sinua: ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme.” (Jes. 1:18). Seuraava jae kertoo, mikä on tulos, jos noudatamme tuota kutsua. Omakohtaisesti voin suositella tätä oikeudenkäyntiä sinulle, kanssamatkaajani, ennen kuin se on liian myöhäistä. Ihana päivä Minä tulin oikeuspaikalle vuonna 1952. Se oli avoinna, ja kaksi evankelistasisarta oli edustamassa taivasten valtakuntaa. Tuona iltana minä sain kokea syntien anteeksiannon. Voin vielä 60 vuoden päästä yhtyä lauluntekijän sanoihin: ”Oi ihana päivä sielulleni, oi autuas määrä matkalleni. Kiinnittää saan katseeni päivähän Kristuksen.” Kanssamatkaajani, tule, käy tänä jouluna tielle Jeesuksen nimessä. ”Sillä ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmiselle annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4:12) Armas Kortelainen Loviisa 26 Ristin Kansan Ristin Kansa -lehden palvelukortti Haluan tilata Ristin Kansa -lehden kestotilauksena 45,00 € vuosi (Eurooppa 50,00 € ja muut maat 60,00 €) Määräaikaistilaus 12 kk (lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa) Lahjatilaus tai eläkkeellä oleva työntekijä 40 € Peruutus (lehdet lähetetään maksetun jakson loppuun) Liimaa tähän postimerkki Lehden saaja Nimi: ______________________________________ Lähiosoite:______________________________________ Suomen Helluntaikansa ry Postinumero:______________________________________ Vihuntie 21 Postitoimipaikka: ______________________________________ 38800 JÄMIJÄRVI Puhelin: ______________________________________ Lehden maksaja Finland Nimi: ______________________________________ Lähiosoite:______________________________________ Postinumero:______________________________________ ristin.kansa@helluntaikansa.fi Postitoimipaikka: ______________________________________ Ristin Kansa -lehden lahjatilauksista sekä eläkkeellä olevien saarnaajien ja evankelistojen tilauksista myönnetään 5 €:n alennus. Kestotilaus kotimaahan 40 €, Eurooppaan 45 € ja muihin maihin 55 € / 12 kk. Tee ilmoitus asiakaspalveluun. Joulu YHTEYDENOTOT Pyydämme, että lehden vuosikertatilauksia, osoitteenmuutoksia, peruutuksia ja muita yhteydenottoja ei lähetettäisi kirjapaino Skyprintiin vaan lehtemme asiakaspalveluun. Yksittäiset irtonumerotilaukset lähetetään edelleen Skyprintiin. Asiakaspalvelu: Suomen Helluntaikansa ry, Vihuntie 21, 38800 JÄMIJÄRVI. Puhelin 045 233 3939. Sähköpostiosoite: ristin.kansa@helluntaikansa.fi Lehden toimitus Suomen Helluntaikansa ry:n kotisivut www.helluntaikansa.fi Ristin Kansa -lehti Kädessäsi on Ristin Kansa –lehden joulunumero. Voit tilata kuukausittain ilmestyvän lehden kestotilauksena hintaan 45 € / vuosi. Lahjatilauksista sekä eläkkeellä olevien saarnaajien ja evankelistojen tilauksista myönnetään 5 €:n alennus. Tilaushinta Eurooppaan on 50 € ja muihin maihin 60 € / vuosi. Kätevimmin teet tilauksen sähköpostilla osoitteella ristin.kansa@helluntaikansa.fi, nettisivujen kautta osoitteessa www.helluntaikansa.fi, puhelimella numerosta 045 233 3939 toimistoaikana klo 9-13 tai yllä olevalla palvelukortilla. Lehti sisältää rakentavia ja mielenkiintoisia Jumalan Sanaan perustuvia kirjoituksia, tietoa Helluntaikansan juhlista ja tapahtumista sekä Mertiörannan toimintakeskuksen toiminnasta. 27 Ristin Kansan Joulu SATAVUOTIAS LIL Lilja Lahti, 100-vuotias, viettää vanhuuden päiviä Evijärven vanhainkodissa, Antinhovissa. Pitkään hän asui omassa kodissaan Lahdenkylän Näätälahdessa, mutta muutama vuosi sitten hän muutti keskustaan. Vielä hänen asuessaan kotona kävin häntä usein tervehtimässä. Vastassa oli aina iloinen ja hyväntuulinen Lilja. Kysyessäni, kokeeko hän oloaan koskaan yksinäiseksi tai pelottaako yksin asuessa, sain selkeän vastauksen: ”En koe oloani yksinäiseksi, enhän minä täällä yksin ole, vaan Jeesus on kanssani jokaisessa päivässä. Aamulla herätessäni juttelen (rukoilen) Jeesuksen kanssa. Samoin illalla nukkumaan mennessäni ja monta kertaa päivän aikana. Kun Jeesus on kanssani joka hetki, ei minulla ole mitään pelättävää.” Kyselen myös, milloin Jeesus tuli Liljan elämään. ”Vuosi taisi olla 1960, tarkkaa päivää en muista. Tulimme uskoon samana päivänä jo edesmenneen sisareni Ellin kanssa. Pari vuotta uskoontuloni jälkeen kävin kasteella ja liityin helluntaiseurakuntaan. Nämä vuosikymmenet Jeesus on ollut läheisin ystäväni, häneen ei ole koskaan tarvinnut pettyä.” Joulu muistoissa Näin joulun lähestyessä Lilja muistelee lapsuuden aikaisia joulujaan. Siihen aikaan kaikki jouluruoat valmistettiin itse. Possu teurastettiin noin viikkoa ennen joulua. Äiti leipoi pullaa ja joululimppuja, ja ne paistettiin suuressa leivinuunissa. Samassa uunissa paistettiin possun lihaa sekä imelletty perunalaatikko. Lipeäkalakin valmistettiin itse. Isä hankki turskaa useita kiloja. Kala laitettiin tuhkasta tehtyyn lipeään. Sen valmistuminen kesti useita päiviä. Jouluaattona lipeäkalasta valmistettiin maitoinen kalakeitto. Keittoa syötiin aattoiltana. Myös uunissa paistettu possunliha kuului aattoillan juhla-ateriaan. Silloin ei vielä tunnettu joulukinkkua niin kuin nykyisin. Riisipuuro ja sekahedelmäsoppa olivat jälkiruokana. Joulujuomana oli itse valmistettua joulukaljaa. Joulukuusi tuotiin tupaan aattona. Se oli aina pitkä ja ulottui kattoon saakka. Me lapset saimme koristella kuusen. Pumpulista tehtiin Lilja Lahti pieniä palloja, jotka sidottiin ohuella langalla kuusen oksiin. Myös Kuva: Susanne Strömbe paperipäällysteisiä makeisia ripustimme kuusen oksille. Kynttilöitäkin alkoi tulla kuuseen laitettavaksi. Sitten koitti jännittävä aattoilta. Lahjapaketeissa oli muun muassa äidin kutomia sukkia ja lapasia, sekä jokaiselle oma ”nisupoika”. Makeisia kiiltävissä papereissaan oli myös kaikille, ei tosin suuria määriä. Meitä lapsia oli alun toistakymmentä, kahdeksan tyttöä ja neljä poikaa. Olimme kuitenkin vähään tyytyväisiä. Me lapset leikimme kuusen ympärillä joululauluja laulaen. Joulurauha ja perheen yhdessäolo ovat jääneet kauniina muistona sisimpääni. 28 LJA MUISTELEE erg Ristin Kansan Joulu Jouluevankeliumi Meillä oli suuri puukantinen, kauniisti kuvitettu Raamattu. Isä oli tehnyt siihen jalustan, jonka päällä se oli keskellä suurta pöytää. Siitä luettiin jouluevankeliumi. Jouluaamuna kävimme joskus joulukirkossa. Aamulla piti olla aikaisin hereillä. Kirkkoon mentiin hevosella. Kotimatka olikin sitten melkoista haipakkaa, kuin kilpa-ajoa. Meillä oli vireä, nopea hevonen, joka oli kärkipäässä siinä kisassa. Joulupäivää vietettiin rauhallisesti, joulun sanomaa mielessämme kerraten. Joulupäivänä ei saanut lähteä kylälle, se vietettiin perheen kesken kotona. Vasta tapanina sai mennä naapuriin katsomaan, millaisia lahjoja kaverit olivat saaneet. Joululaulut Lapsuudenaikaiset joululaulut ovat rakkaita, ja niitä haluaa kuulla joka joulu uudelleen ja uudelleen. Onhan uusissakin joululauluissa kauniita, mutta lapsuudenaikaiset ovat lähimpänä sydäntä. Yksi kauneimmista joululauluista on ”Maa on niin kaunis”, jonka aina haluan kuulla, jos toivomaan pääsen. Joulun odotus Joulun odottaminen on aina odotuksen arvoinen, toteaa Lilja. Vapahtajan syntymä oli niin suuri asia, että sen merkitys ei ole yhtään vähentynyt. Enää ei odoteta joulupukkia, ei lahjojakaan, mutta joulu on edelleen tärkeä, suuri juhla. Jumala antoi parhaimman joululahjan antaessaan Poikansa Jeesuksen meille Vapahtajaksi. Elämä Antinhovissa Olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen oloihin vanhainkodilla. Täällä on hyvä hoito, maukas ruoka ja ystävälliset hoitajat, kertoo aina valoisa Lilja. Enää en jaksa lähteä seurakuntien tilaisuuksiin, mutta paikallisradiosta saamme kuulla hengellisiä ohjelmia ja myös joulun sanomaa. Seurakuntien pitämät hartaushetket tuovat piristystä ja vaihtelua päivittäisiin rutiineihin. Pian saammekin taas laulaa yhdessä vanhoja ja vähän uudempiakin joululauluja, iloita yhdessä joulun sanomasta. Olen todella kiitollinen Jeesukselle vuosikymmenistä, jotka olen saanut olla hänen omanaan, tietoisena siitä, että hän on kanssani joka päivä elämäni loppuun saakka. Haluaisin sanoa lukijoille: rauhoitutaan ja pannaan pois kaikki kiire ja keskitytään joulun sanoman äärelle. Muistetaan toinen toistamme, eikä jätetä ketään yksin. Liljaa jututti Erkki Hietanen 29 Ristin Kansan Joulu VILLE SUOMELA Tulin uskoon neljä vuotta sitten. Olin silloin 20-vuotias tavallinen talttahammas. Olin juuri muuttanut Huittisista Turkuun, koska halusin maiseman vaihdosta elämääni. Kaikki meni niin kuin olin ajatellut. Rakennustöissä meni hyvin, ja viikonloppuisin ja muinakin vapaa-aikoina rellestin baareissa ja etsin synnistä lyhytaikaista iloa. Ville Suomela Muuttokuorma Olin asunut Turussa noin kolme kuukautta, kun eräänä sunnuntaina lähdin huonovointisena auttamaan uskovaista serkkutyttöä muutossa Turusta Helsinkiin. Olin joskus luvannut auttaa häntä majanmuutossa. Hänen isonveljensä Matiaksen kanssa teimme muuttokuormaa kuorma-autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä. Nuortenillassa Matias ei ollut uskossa, mutta keskustelu kääntyi hengellisiin asioihin. Ihmettelimme itsekin, kuinka puhuimme sellaisia. Matias mainitsi, että uskovainen pikkusisko oli kehottanut menemään nuorteniltoihin. Sovimme, että menemme kerran siellä käymään, eihän elämä voi mennä siitä ainakaan huonompaan suuntaan. Seuraavana lauantaina löysimme itsemme nuortenillasta. Istuimme ja katselimme ympärillemme, ja minä sanoin: ”Jos porukka täällä on ihan alaleukansa syönyttä, lähdetään heti meneen!” Mikä on syntiä? Nuortenilta alkoi lauluilla, ja sitten seurasi illan opetusosuus. Se sattui sillä kertaa olemaan syntiopetussarjan viimeinen osa. Nuorisopastori opetti Raamatusta, mikä on syntiä. Mieleeni painuivat sanat: ”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat, eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, Ville työn touhussa eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.” Ratkaisu syntiongelmaan 30 Syntiaihetta käytiin läpi perin pohjin. Kerrottiin myös ratkaisusta syntiongelmaan. Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden! Ihminen saa armosta synnit anteeksi ja pelastuu. Erikoisin juttu saarnan aikana oli se, kuinka Pyhä Henki kosketti minua voimakkaasti. Koin itseni syntiseksi. Kuinka paljon olinkaan tehnyt väärin ja rikkonut Jumalaa vastaan! Lopuksi kysyttiin, haluaako joku antaa elämänsä Jeesukselle ja pyydettiin salin etuosaan. Itse en 24-vuotias kirvesmies Turusta Ristin Kansan Joulu uskaltanut mennä, mutta ajatuksissani rukoilin ja tunnustin syntini Jeesukselle. Sanoin hänelle, että haluan elämään jotakin muuta kuin mitä se oli tähän asti ollut. Sydämessäni tunsin rauhaa ja koin Jumalan läsnäoloa. Tiesin löytäneeni totuuden Kolmen kuukauden ajan kamppailin mielessäni näitten asioitten kanssa. Iltaisin välillä rukoilin ja luin Raamattua. Kerran rukoillessani sain kokea Jumalan voiman koskettavan minua. Koin valtavaa rauhaa sydämessäni, ja tiesin, että olin löytänyt totuuden ja halusin seurata Jeesusta. Kun viikonloppu koitti, olin kuitenkin taas kavereitten mukana baareissa. Huonostihan ne illat aina päättyivät. Tiedostin, että jos nyt kuolisin, joutuisin helvettiin. Ratkaisuni Syksy vaihtui talveksi. Katselin tammikuun 10. päivä TV7:a, jossa eräs henkilö kertoi omaa uskoontulotodistustaan. Tiesin, että minun täytyy tehdä selvä ratkaisu: joko seuraan Jeesusta tai en seuraa. Polvistuin sohvan reunalle ja rukoilin: ”Jeesus, tahdon seurata sinua koko sydämestäni. Täytä minun aikani jollakin muulla kuin mitä se tähän asti on ollut.” Kirjoitin Raamattuni takakanteen päivämäärän 10.1.2009 ja allekirjoitukseni sen alle. Jeesus antoi voiman ja vapauden. Ei ole tarvinnut juopotella sen jälkeen ja todellakin aika on täyttynyt sillä kaikella muulla. Neljä vuotta olen vaeltanut uskon tietä, ja siihen mahtuu paljon erilaisia aikoja ja kokemuksia. On halleluja-kukkuloita ja kuivia erämaalaaksovaiheita. Parasta on se, että olen saanut jo vähän oppia tuntemaan Jeesusta. Tiedät, mitä pitää tehdä Joka päivä pitää tehdä uusi päätös: Haluan tänäänkin seurata Herraa koko sydämestäni. Sinäkin, lukijani, tiedät, mitä sinun pitää tehdä: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” (Jes. 55:6) ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes. 55:7) Aamen. Ville Suomela Mertiörannan loppuvuoden ohjelmaa 19.10. Hengellinen rakentumispäivä, Hannu Grönroos ja Milka Laaksonen 25.-27.10. Rukouspäivät (pe 17 - su 13), Väinö Viikilä, Heimo Nuutinen 1.-3.11. Miestenpäivät (pe 17 - su 13), Pauli Karppinen, Ari Koivuniemi 10.11. Isänpäiväjuhla 13.-16.11. Pyhällä Hengellä ja tulella (ke 15 - la 13), Hannu Puustelli, Reino Komonen 27.-30.11. Marrasrukihiset (ke 15 - la 13), Ari Tanhula, Juhana Lehmuskoski 8.12. Kauneimmat joululaulut 23.-26.12. Joulu Mertiörannassa, Markku ja Katriina Kuokkanen, Heikki ja Terttu Ahonen 31 ISSN 2243-2434 ISSN-L 2243-2434 4,00 € Ristin Kansa Itella Posti Oy M
© Copyright 2024