1 2/2014 57. vuosikerta TANHUVIESTI 2/2014 2 S TÄ«çò®Ýã® φ/φτυψ Pääkirjoitus 3 Tervetuloa Sääskipolskaan 4 Marko Mielonen in memoriam 5 Kasareikka tanssi ja lauloi kirkossa 5 Polkan vuosi 2014 6 Rytmihäiriöitä –pakina 7 Helsingin Kansantanssin Ystävät 50 8 Polskaa ja polkkaa puoli vuosisataa 9 Suomen Kansallispukukeskuksen kuulumisia 10 Historian havinaa: Wiipurin laulujuhlilla 12 Kielo‐tanhuryhmän terveiset Virosta 14 Lasten nurkka 15 Kansantanssia kirjallisuudessa 16 Kansallispukuja myydään 17 Tapahtumakalenteri 18 Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry Päätoimittaja: Risto Elo Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki p. (09) 441 803 tai 045 2777 283 ti 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00 tanhuviesti@kansantanssinyst.fi ISSN-L 1799-1404 ISSN 1799-1404 Aineisto- ja julkaisupäivät! Aineiston tulee olla toimituksella torstaina viikoilla 1, 11, 31 ja 41. Tanhuviesti ilmestyy torstaina viikoilla 3, 13, 33 ja 43. Toimituksen sähköposti: tanhuviesti (at) kansantanssinyst.fi Kannen kuva: Ilkka Lehto. Rutistus HKY:n Polkkaa ja polskaa puoli vuosisataa -konsertissa. TANHUVIESTI 2/2014 3 P : P PÄãã® U½Ä®çÝ Mikä on ”pelimanni”? Viulun vinguƩaja, pirunkeuhkon rääkkääjä, pillipiipari, mandoliinin rämpyƩäjä, kitarisƟ, vai rumpali? Mihin pelimannia tarvitaan? Olen aikoinaan kuullut, eƩä pelimanni soiƩaa aina tarviƩaessa, oli siƩen häät tai hautajaiset. Kuulin tänään suruviesƟn. Yksi hyvä soiƩajakaveri Pelimanni on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Näin meille kaikille aikanaan käy. Vuoromme tulee - emme tosin Ɵedä paikkaa emmekä hetkeä milloin kutsu kuuluu. SoiƩavat kaverit ovat vuosien aikana vaihtuneet muƩa soiƩohalut eivät. Mikä saa ihmisen musisoimaan, siis vaikka soiƩamaan? Oma innostukseni on syƩynyt silloin kun viisivuoƟaana pikkupoikana näin ja kuulin serkkuni Viljon soiƩavan banjoa. Hän soiƫ paikallisessa yhtyeessä jonka nimi oli MELU. Siinä soiƫvat myös naapurissa asuvat veljekset, AhƟ saksofonia ja Aake viulua. Valto Tynnilä oli myös mukana siinä yhtyessä, ja myöhemmin hän soiƫ Dallapeen riveissä. Kansantanssit tarvitsevat elääkseen aidosƟ elävää musiikkia. Tanssijoilla on ollut monenlaisia muusikoita tanssin tahdiƩajina, olenpa itsekin säestänyt tanhuujia. Samoin tavalliset lavatanssit ja konserƟt ovat paljon nauƟƩavampia, kun elävä musiikki on soimassa. Miksi siis nykyisin pyritään siihen, eƩä ammaƫmuusikot soiƩavat kaiken levylle ja kaikki tanssiesitykset tulevat ”säilykemusiikin ” tahdiƩamina myöskin esi- tyksiin juhlissa? Ennen oli toisin. SoiƩajat piƟvät omia harjoituksia keskenään ja tanssijoiden kanssa. SKY on luku erikseen. Olen ollut monilla juhlilla mukana ensin tanssijana ja siƩen myöhemmin soiƩajana. Menneinä vuosina oli pelimannien osuus suurempi. Juhlilla oli pelimanneilla oma konserƫkin. Ja samat pelimannit soiƩelivat myös iltaiset tarviƩavat tanssisoitot. Pelimanneja oli silloin runsaasƟ mukana. 1965 Perusteƫin PELIMANNIKILTA ry tanhusäestysten avuksi ja tanhupelimannien kouluƩamiseksi sekä pelimannien omaksi yhdistykseksi. Silloin ei vielä muuta valtakunnallista pelimanniyhdistystä Suomessa ollut. Olen ollut siinä mukana perustamisesta lähƟen. Tällä hetkellä pelimannikillan toiminta uhkaa loppua vuoden kuluƩua. Vuosikokous pääƫ lakkauƩaa yhdistyksen toiminnan. Vieläkin olen valmiina soiƩamaan, kun kutsu kuuluu. SoiƩokaverit ovat vaan vaihtuneet useampaan kertaan, muƩa se on elämän menoa. SoiƩaminen on aina yhtä mukavaa. Olinpa tässä bändikurssilla viime talvena ja vielä sain sieltä uusia virikkeitä soiƩotaitoon ja –intoon. Yhdessä soiƩaminen luo Ɵetynlaista yhteisöllisyyƩä ja antaa tunteen, eƩä kuuluu johonkin suurempaan kasƟin. Soitellaan! TANHUVIESTI 2/2014 4 T P S M ”Jo vain tuntee ken lappiin on kulkeutunut, mitä aiemmin ollut on vailla. Por kaupungin kunhan on sulkeutunut, tenho outo on pohjolan mailla. Siellä lompolot kirkkaana kiiltää, siellä tunturit pilviä viiltää. Se on sellainen seutu ja sellainen maa, Kuva: Pekka Marin jota ei voi unhoi aa.” Kärkeä ja Rautavaaraa lainaten. Lappi, Inari, Ivalo ja Sääskipolska. Siinäpä vasta vertaansa vailla oleva kvarteƫ. Kun sain kyselyn mahdollisuudesta ja halukkuudesta järjestää v 2014 Ivaloon kansantanssin suurjuhlan, syƩyi kipinä sydämessä, toivon kipinä. Kansantanssi, tuo tanssien aateli, tavallisen ihmisen hauskanpito, iloisuus, riemu ja mielihyvä, ken siitä voisi kieltäytyä. Ajatus tapahtumasta täällä, monien mielestä jumalan selän takana, vaikka emme TANHUVIESTI 2/2014 Ɵedä miten päin hän seisoo, innostuƫ kuulijansa. Mieleen nousi heƟ kaikenlaisia kansantanssitapahtumia, kulkueita, isoja esityksiä, pelimannimusiikkia ja upeaa väriloistoa. Tervetuloa Suomen suurimpaan lääniin, suomen suurimpaan kuntaan, pieneen pirteään Ivaloon ja tapahtumarikkaaseen Sääskipolskaa. Tällä ei valloiteta maailmoja, muƩa sydämet se vie. Tule, koe ja näe Lappi, lumoavan kaunis luonto ja Tanssiseura Heinäkengät! 5 M M I M E Marko aloiƫ akƟivisen, iloisen ja rempseän kansantanssiharrastuksensa yhdistyksessämme tulevan vaimonsa Merjan kanssa syksyllä 1997. Vuosina 2000-2005 hän toimi yhdistyksen varaƟlintarkastajana sekä pu- K Kuva: Eila Peura Saarijärven Kansantanssin Ystävät ry:n puheenjohtaja, vuoden 2013 kesäjuhlien juhlatoimikunnan hallituksen jäsen, 61-vuoƟas Marko Mielonen menehtyi 6.2.2014 vaikean sairauden murtamana. Hän jäƫ jälkeensä suuresƟ surevan harrastaja- ja ystäväjoukon. P heenjohtajana vuonna 2006 ja vuoden 2011 alusta vuoden 2013 loppuun. Marko jakoi ympärilleen elämäniloa, ahkeruuƩa ja voimaa, tuoƩaen iloa ja innostusta sekä harrastamisen riemua. Rivistössämme on suuri, tyhjä aukko, jonka täyƩäminen on vaikeaa. Hyvää matkaa Marko. S J Kuva: Sirpa Jokisalo Kasareikkalaiset osallistuivat sunnuntaina 23.2. messuun Kuusankosken pääkirkossa. Kirkkopyhään osallistumalla juhlisteƫin seuran 35 vuoƩa jatkunuƩa toimintaa. Tanssijat esiƫvät kaksi tanssia: Menueƫ Lappłärdistä ja Kahilaisen hyppy. Laulu- ja soiƟnyhtye Karela osallistui messuun laulaen. Liisa Alarotu luki päivän lukukappaleet. Pelimannien tahdiƩamaan alku- ja loppukulkueeseen osallistuivat kaikki esiintyjät. Kirkkopyhä jatkoi vuosien varrella syntynyƩä hyvää yhteistyötä Kuusankosken seurakunnan kanssa. Kasareikan juhlavuosi jatkuu konserƟn merkeissä Kuusankoskitalolla 30.3. TANHUVIESTI 2/2014 6 P R K 2014 Kansantanssien kehitysvaiheet Suomessa voidaan jakaa kolmeen kauteen: laulutanssit ja piirileikit, ryhmä ja kuviotanssit sekä paritanssit. Kun paritansseja ruveƫin tanssimaan 1800- luvun alkupuolella, se heräƫ suurta paheksuntaa. MuƩa toisaalta se myös kielleƩynä kiehtoi tanssijoita. Saihan siinä olla lähellä partneria ja keskustelukin sujui kasvokkain luontevammin. Valssi oli ensimmäinen muoƟin tullut paritanssi, josta Suomessakin on Ɵetoa jo vuodelta 1800. Valssi yleistyi nopeasƟ ja jo 1840- luvulla se oli kansanomaisessa käytössä. Se pysyi kuitenkin erillisenä paritanssina eikä kovinkaan paljon vaikuƩanut muihin vanhempiin tansseihin. Paljon suurempi vaikutus oli polkalla. Tsekkiläinen älymystö oli tarkoituksella kehitellyt uuden muoƟtanssin, joka räjähdysmäisesƟ levisi Böömistä Pariisin välityksellä Eurooppaan ja myös Amerikkaan. Suomesta ensimmäinen Ɵeto on vuodelta 1844, jolloin pietarilaiset kylpylävieraat tanssivat sitä Porvoossa ja Helsingin Kaivohuoneella. Polkasta tuli Suomessa hyvin suosiƩua ja sen askelikkoa ruveƫin siirtämään myös vanhoihin kuviotansseihin. Vaihtoaskel ja polska vaihdeƫin polkka-askeleeksi, syntyi lukematon määrä erilaisia polkan muunnoksia ja pieniä polkkatansseja. Katrillit muuƫvat luonneƩaan, kun niihin sijoiteƫin polkkavuoroja. 1800- luvun lopulla polkkatanssina oli galoppi, jossa hurjaa vauhƟa kiideƫin huoneen päästä päähän. Tämä tanssi ei onneksi koƟutunut Suomeen, joten vanha polkan askel säilyi meillä muuƩumaƩomana. Sitä ruveƫin korostetusƟ tanssimaan tanhuissa ns. pystypolkkana, jossa liike alkaa tasahypyllä, erotukseksi keskieurooppalaisesta vaihtoaskelpolkasta. Nykyisin lähes neljännes tunnetuista tanhuistamme sisältää polkkaa. Ilmari Krohnin toimiƩama pelimannimusiikkijulkaisu oli alkanut ilmestyä jo vuonna 1893. PääperiaaƩeena julkaisuissa oli, eƩä kaikki uudempi aines, polkat ja masurkat jäteƫin pois, ”koska ne ƟeƩäväsƟ ovat myöhään levinneet rahvaaseemme eikä niissä voida huomata mitään kansanomaista luonneƩa”. Valssit ja katrillit kelpuuteƫin ! mukaan, sekä myös polskat, joita pideƫin ar- Piirros: Ju a Jaakkola TANHUVIESTI 2/2014 7 vokkaimpana pelimannisävelmistön aineksena. Pelimannit kuitenkin soiƩelivat polkkia korvakuulolta, uusia polkkia sävelleƫin ja mukavankuuloinen, nopeatempoinen polkka levisi laajalƟ soiƩajien ohjelmistoon. Kansanmusiikin- ja tanssin edistämiskeskus on nimennyt vuoden 2014 teemaksi Polkan. Tänä vuonna siis pistetään polkaksi. Soitetaan, lauletaan ja tanssitaan enƟstäkin innokkaammin kipakan polkan tahdissa. V S R Jos ei aikaisemmin ole onnistunut vaikuƩamaan ihan aloiƩelijalta, niin nyt se kyllä paljastuu. Aioinpa tarƩua aiheeseen josta lienee pakistu jo kymmeniä vuosia, ja merkiƩäväsƟ kokeneemmalla miehityksellä. Viimeksi isoissa seminaareissa, kansallisilla foorumeilla. Ei parane aloiƩelijan naƟsta, vaan keskiƩyä pitämään rivit suorana. Kun on kiertänyt Folklandian, KausƟsen ja kesäjuhlan, niin ei oikein ole paljoa nauramista perinteisen tanhun Ɵlassa. Tai siinä eƩei sille oikein löydy fesƟvaaleilla Ɵlaa. Kehno aihe pakinoitsemiselle. MuƩa itse tanhuhan on hemmeƟn hauskaa, näin meidän kesken. Siis se perinteinen, kansallispuvut päällä, pelimannin säestyksellä tehty. Se pukkaa saamaan hymyn naamalle, varsinkin silloin kun ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Parasta on Ɵetenkin jos ohjaajaakin hymyilyƩää esityksen jälkeen. Faktahan on se, eƩä ihan sama mitä kansallisia vaikuƩajia, edustajia, sateenvarjoja, haamuorganisaaƟota ja varjonyrkkeilijöitä hajoaa, yhdistyy, keskustelee, edustaa ja elävöiƩää kansanperinneƩä -- muodon keskellä, tahdin sykkiessä, ei perinteinen kansantanssi ole koskaan ollut hukassa, vaan elää niin perusteellisen elinvoimaisena ja päälletunkevana eƩei välillä voi olla nauramaƩa. Hauskanpidostahan siinä on aina ollut kysymys. Perinteisen kanssa väistämäƩä käy myös niin, eƩä kaikki uusi ohjelma on väistämäƩä vanhaa ohjelmaa. Paitsi meille vastaalkajille. Meille ihan oma hupinsa syntyy sitä, kun vanha kaarƟ ryhtyy kinaamaan miten mikäkin aikoinaan tanssiƫin, ja ohjaajia on paikalla yhtäkkiä toistakymmentä, joista useimmilla sopivasƟ erilainen muisƟkuva. Siinä jää naamakirjat kakkoseksi sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä, kun tämä itseorganisoituva muoto yriƩää päästä yhteisymmärrykseen askelikoista ja vuoroista. Oman kortensa kekoon kantaa pelimanni, jolla hyvässä lykyssä saaƩaa olla nuoƟt tallella merkintöineen. Niitäpä ei käy kiistäminen, koska musiikkihan kertoo kaiken, ja jos nuoteissa on tahteja kahdeksan, niitä siƩen kanssa tanssitaan kahdeksan. Lopulta Tanhuvakat kaivetaan esiin, parrat täräjää, vuorot hahmoƩuu ja sopusointu löytyy. Helppo kuvitella eƩä näin niitä tansseja on hieroƩu ennen vanhaankin, jos ei vähään aikaan jotain olla tanssiƩu. TANHUVIESTI 2/2014 8 H E R 50 Olosuhteet tasaantuivat vuosien miƩaan ja jäsenistön tanssi-innostus oli lähes ylitsepursuavaa. Uusia harjoitusryhmiä muodosteƫin ja toiminta laajeni. Seuran 50-vuoƟsjuhla ei ollut perinteinen kansantanssimaƟnea, vaan todellinen vuosijuhla huomionosoituksineen ja kakkukahveineen, josta varmaan jokainen läsnäolija saaƩoi nauƫa joka solullaan. Tällaisen juhlan erityinen piirre on se, eƩä siellä tapaa jo kauan siƩen unohtamiaan kanssatanssijoita - vähän ehkä muuƩuneina, muƩa kuitenkin suuren riemun saaƩelemana. Erityinen kiitos juhlasta kuuluu ei vain historiankirjoiƩaja Eija Vänskä-Sinkkoselle, vaan myös seuran nykyiselle puheenjohtajalle Marja Nickille, joka itseään säästämäƩä oli tehnyt valtaisan työn juhlan onnistumiseksi. TANHUVIESTI 2/2014 o Kuvat: Ilkka Leht Tilaisuus oli katsojan näkökulmasta varsin onnistunut. Sen punaisena lankana toimi Eija Vänskä-Sinkkosen toimiƩama ansiokas historiateos ’Polskaa ja polkkaa puoli vuosisataa’. Tämä tempaisi katsojat mukaansa seuran vaiheisiin syksyn 1964 varsin sekavasta alusta huolimaƩa. 9 s P J Juhlapaikka oli taiten valiƩu aivan Kannelmäen rautaƟeseisakkeen tuntumasta. Ennen Ɵlaisuuden alkua oli hauskaa tavata tuƩuja eri seuroista: Bragesta, Espoon Kansantanssijoista, Ruhasta ja HKY:stä. TuƩuja pelimannejakin oli paikalla useita: Ilmonen, Luhtaranta, Piipponen ja Risto Haatanen. Kaikkien näiden säestyksellä olen esiintynyt useita kertoja. Juhla alkoi Kierrokkaan ja RuƟstuksen yhteisellä Pohjalaisella neliöllä. Se on vuoroiltaan yksinkertainen, muƩa samalla pohjalaiseen tapaan komea tanssi. Tällä kertaa se oli myös dramaaƫnen: yksi pari kaatui lavalletulolaukassa pari milliä koholla olevaan luukun reunaan. Onneksi kaatuminen tapahtui tuossa vaiheessa. Jos se olisi tapahtunut seuraavassa vaiheessa, jossa pari polkkaa lavan etureunasta takareunaan, olisi käynyt huonosƟ. Pari olisi tällöin kaatunut taustakankaan takana olevaan syvennykseen. Tilaisuus keskiƩyi HKY:n 50-vuoƟshistoriikin ympärille. Kuvaelma, jossa muistelƟin Heinjoen katrillin muisƟinmerkintää, oli todella osuva – siinä todellakin unohdeƫin seuraavan vuoron nimi. Siitä huolimaƩa tanssijat osasivat sen virheeƩä mennä. Ennen väliaikaa jaeƫin huomionosoituksia: viirejä, kunniamerkkejä, historiikkejä sekä Tapani Luhtaranta kutsuƫin HKY:n kunniajäseneksi. Tuntui siltä, eƩä kunniamerkkien jako oli jakajille jänniƩävämpi kokemus kuin esitykset esiintyjille. Historiikin hyöty on se, eƩä vasta sen julkistamisen jälkeen Ɵedetään, mitä siitä puuƩuu. Samalla se muodostaa lujan perustan kaikelle myöhemmälle historiatyölle. S tuksen taidokkaaseen karjalaiseen osioon. Jälleen kerran saatoin vain muistella, eƩä kyllä minäkin ripaskaa olen tanssinut – vajaat 50 vuoƩa siƩen. Väliajalla oli hetki aikaa tavata ystäviä ja nauƫa kakkukahvia. Taas kävi niin, eƩä mielenkiintoiset keskustelut oli lopeteƩava ohjelman jo kutsuessa seuraansa. Väliajan jälkeen esiinnyin Lohjan Purpurissa. Siinäkin vaaraƟlanteita riiƫ: tuolit olivat lähellä lavan etureunaa ja takareunassa olevaa syvennystä. Onneksi kukaan ei pudonnut, muƩa tarkkana piƟ olla. Kerran yleisöstä nousi auƩavainen katsoja siirtämään yhtä tuolia turvallisemmalle paikalle. Purpurin aikana yleisö esiintyi edukseen: tapuƫ oikeissa paikoissa ja oli muuten hiljaa. Ohjelma pääƩyi RuƟstuksen ohjelman, jossa tanssijat soiƫmineen esiƫvät menueƫohjelman, jossa taitavuus ja tanssin herkkyys olivat hienosƟ tasapainossa. Harvoin näin monipuolista esitystä on nähty! KonserƟn jälkeen olikin jo kiire juhlaillalliselle. Hetken odoƟmme junaa, kunnes Marƫ huomauƫ, eƩä odotamme kyllä väärään suuntaan menevää junaa. Ehdimme hyvin junaamme ja ravintola Lasipalatsiin. Siellä meitä odoƫ kaksi pitkää juhlapöytää valmiine nimilappuineen. Tarjoilu oli erinomaista, muƩa vielä parempaa oli seura ja monipuolisina rönsyävät keskustelut. YlläƩävää oli löytää vierustoverin kanssa yhteisiä tuƩavia vuosikymmenten takaa. Haikein mielin poistuimme ravintolasta sen jo suljeƩua ovensa ja henkilökunnan kärsimäƩömänä odoƩaessa koƟinpääsyään . KonserƟn ensimmäinen osa pääƩyi RuƟsTANHUVIESTI 2/2014 10 S K K Kuva:Taina Kangas T K Vuosi 2014 on alkanut vauhdilla Suomen kansallispukukeskuksessa. Toimintaa ja tapahtumaa on ollut monenlaista niin näy elyiden kuin kansallispukujen tuo‐ tantorintamallakin. Ar kkelissa nostan niistä esiin muutamia merki ävämpiä. F – Tammikuun alussa, 10. – 11.1.2014 Suomen kansallispukukeskus osallistui Folklandia – tapahtumaan. Se on valtakunnallinen kansanmusiikin ja –tanssin talvitapahtuma, joka järjestetään vuosiƩain loppiaisen jälkeisenä viikonvaihteena. Tapahtuma järjesteƫin nyt 19. kerran. Tapahtumapaikkana on alusta asƟ toiminut Silja Europa, joka täyƩyy ääriään myöten tapahtumaan osallistujista, niin esiintyjistä kuin yleisöstä. Suomen kansallispukukeskus avasi jälleen yhdessä Bragen pukutoimiston kanssa tapahtuman ajaksi Kansallispukuapteekin palvelemaan kansallispukuihin liiƩyvissä asioissa. Apteekki sijaitsee perinteisesƟ laivan 7. kannella parfymerian edessä. Tällä kertaa apteekin esillepano keskiƩyi TANHUVIESTI 2/2014 kansallispukujen sukkiin ja jalkineisiin. Aihe liiƩyi koko tapahtumalle nimeƩyyn Polkkateemaan. Apteekissa työskentelivät Keskuksen ja Bragen kansallispukukonsulƫen Taina Kankaan ja Eija Mendelinin lisäksi kansallispukualan ammaƫlaisia. Tällä kertaa mukana olivat Inga Pihlhjerta, Minna Koskinen ja Soja Murto-HarƟkainen. K Helmikuussa avautui ystävänpäivänä Kansallispukukeskuksen Kujan vaihtuvien näyƩelyiden Ɵlassa Sidotut siivet – pistoksia perinteeseen –näyƩely. NäyƩely esiƩelee Taito Kymenlaakson organisoimaa Pistos – pahennustako perinteeseen -projekƟn sisältöä ja tuoƩeita. Avajaispäivänä oheisohjelmana oli 11 myös Koru-työpaja, jossa valmisteƫin kansallispukukoruista inspiraaƟon saaneita levyriipuskoruja ja paljinsolkia. Pistos –projekƟ on nuorille suunnaƩu projekƟ, joka ammentaa ideansa kansan- ja kansallispuvuista ja toteuƩaa niitä raikkaalla oƩeella nykypäivän asuiksi ja asusteiksi. Sidotut siivet –näyƩely Kansallispukukeskuksen Kujalla 14.2. – 5.10.2014 K ‐ Kansallispukukeskuksen yksi tärkeä tehtävä on löytää uusille ja tarkistetuille kansallispuvuille tuotantopaikka, josta pukuja haluavat asiakkaat voivat Ɵlata ainakin puvun materiaaleja, ohjeita ja kaavoja. Tällä hetkellä on valiteƩavasƟ useita pukumalleja, joilla tuotantopaikka ei ole soviƩuna. Tämä Ɵlanne parani yhden puvun osalta helmikuussa. Kansallispukukeskuksessa allekirjoiteƫin Kivennavan naisen äyrämöispuvun mallin käyƩölupasopimus. Imatralla toimiva T:mi Soja Murto toimii puvun tuotantopaikkana. Häneltä voi Ɵlata puvun materiaaleja, työohjeita ja kaavoja sekä valmiita pukuja ja puvunosia. Kansallispukuvalmistaja Soja Murto -HarƟkainen hallitsee monipuolisesƟ kansallispukujen valmistuksen aina kankaiden kutomisesta vaaƟviin rekkojen kirjontoihin asƟ. Puvun tuotanto on siis hyvissä käsissä. käsiƩelyssä kevään aikana. Sen jälkeen Ɵlanteesta on enemmän kerroƩavaa. Selvitysten perusteella sääƟöiƩäminen tuntuu käytännössä melko epätodennäköiseltä ratkaisulta säästöjen näkökulmasta. Olemme saaneet asiakaskunnaltamme paljon kiitosta toimintamme tärkeydestä ja merkityksestä alansa valtakunnallisena erikoismuseona. Kansallispukukeskuksen merkitys valtakunnallisesƟ ainoana suomenkielisen alueen kansan- ja kansallispukuasioiden hoitajana on myös eriƩäin arvokasta kansallista pääomaa, jota ei ole syytä meneƩää. Suomen käsityön museo Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä Näy elyt avoinna – su 11 ‐ 18 Suomen kansallispukukeskuksessa teitä palvelevat: Kansallispukukonsul Taina Kangas taina.kangas@jkl.fi Kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen marja.liisa.vaisanen@jkl.fi www.kansallispukukeskus.fi J ‐ www.kansallispuvut.fi Kaikkien yllä olevien posiƟivisten tapahtumien ohella, Suomen käsityön museon toimintaa varjostavat Jyväskylän kaupungin säästötoimet. Kaupunki on pääƩänyt selviƩää mahdollisuuden museon sääƟöiƩämiseksi. Selvityksiä ja laskelmia on tehty ja tehdään edelleen. Asia on lautakunnan ja valtuuston T:mi Soja Murto soja@kansallispuku.com TANHUVIESTI 2/2014 12 H A H S : W L Koiƫ kesäkuun 10. päivä kirkkaana – toiveikkaana! Tänään oli ensi harjoitusiltamme Kilven huoneistossa. Siellä taas tavaƫin ja ahkeraan työhön ryhdyƫin, sillä ohjelmamme sisälsi vaan 20 tanssia Wiipurin matkaa varten. Kyllä panƟin tytöt ja pojat kovalle ja näin kesäkuumuudessa! Ei se niin vähää voimille oƩanut, laihtumaan pani väkisinkin. Kaiken tämän ohessa oli matkahommat sen seitsemätkin valmisteƩavana, kapsäkki täyteen sulloƩava, sillä eihän sitä niin vähillä päässyt lähtemään. Ommeltavaa oli jos jotakin ja sitä ammaƫa harjoiƫvat pojatkin ahkeraan sinä viikkona, jopa kehuivat olleensa pyykinpesullakin. Päivää ennen lähtöä oli määrä pitää ”kenraaliharjoitus ”yleisölle 50 pennin sisäänpääsymaksua vastaan. Niin eihän tämä viikko ilman vastuksia kulunut, sillä tuon tuostakin sairasƟ joku. Millä oli koipi opereeraƩu, millä kaula kipeä ja kaiken tämän lysƟn päälle streikkasivat pelimannit. Kun nämä epäkohdat saaƟin poisteƩua ja tuo kenraaliharjoitus piƟ alkaman, tuli sanoma, eƩä herra Öhmannia tunƟ siƩen oli lyöty päähän ja eƩä hän makasi kovin heikkona. Silmät pyöristyivät vähän jokaisella ja tuskan huudahduksia kuului joka taholta. Tähänkö se nyt siƩen loppui – kun ei vielä oltu alkuunkaan päästy. Anna-Lisa johtajamme oli niin vihoissaan, eƩei viitsinyt puhua sanaakaan. Oli se sentään helpompaa, kun sai TANHUVIESTI 2/2014 1908 mielipahansa ulos pakista. Pälkähästä suoriuduƫin siƩenkin. SaaƟin etevä tanssija, josta ei paljon vaivaa ollut opeƩaa hänelle nuo 20 tanssia, matkaamme ja niin olƟin iloisia taas. Torstaina 17. päivänä lähƟ joukkueemme 9 junalla Wiipuriin. Ahdasta, hirmuisen ahdasta oli kaikkialla, sillä mukanamme seurasi useita laulu- ja soiƩokunƟa. MuƩa sopuhan se sijaa antaa, etenkin kun on hurƫ humööri ja repäisevä meininki mukana. Eikä iloa puuƩunut ainakaan siitä nurkasta, jossa Ystävät olivat. Meidän haavoiteƩu ystävämme Öhmankin oli mukana, ja vaikka heikkona, oƫ hänkin osaa iloomme. Nukkumiseen ei ollut aikaa eikä Ɵlaa. Kyllä alkoi tuossa aamupuoleen yötä silmiä painostaa, muƩa jos vaan ne uskalsit sulkea tai pääsi lepoon kallistaa, niin kyllä monet kädet olivat nipistämässä. Lopulta ei enää ollut oikeuƩa haukotellakaan. Siitä määräƫin viisi penniä sakkoa joka haukotuksesta. Eikähän sitä voinut estää, eƩä ”Tenperin” lakkiin niitä viisipennisiä kilahƟ jotenkin usein. Sukeutui lopulta keskustelu mihin tarkoitukseen nämä rahavarat käyteƩäisiin. Yleinen mielipide oli, eƩä Wiipurissa ostaisimme ”russinleipää ja sannkranssei”. Valkeni kesäinen aamu ja kultasi ensi auringonsäteet puiden latvoja, ja metsikössä alkoi vilkas elämä. Nyt oli ystäväjoukko sentään jotenkin väsynyt ja kasvot olivat noesta kan- 13 keat ja kaikki toivoivat pian pääsevänsä perille, eƩä edes puhtaaksi saisi itsensä pestä. Kuva: SKY:n arkisto Vihoinkin kuului tuo ilosanoma, eƩä Wiipurin asemalle saavuƟin! Tavarat kooƫin ja niin astuƫin uteliaina asemalaiturille etsien opasta, joka meidät huostaansa oƩaisi. MuƩa meitäpä varten ei löytynytkään ketään. Neuvoƫin kuitenkin lähtemään Ruotsalaiselle tyƩökoululle, jossa luulƟin meidän korƩeerin olevan. Sinne kun saavuƫin, ei päästy pitemmälle kuin porraskäytävään, jonne kovin väsyneinä istahdimme kukin tavaramyƩynsä päälle tuumien ” mitäs siƩen”. Nälkäkin kurni niin pahasƟ vatsassa ja jo oli koko hyvä humööri mennä. Öhmann sidoƩuine päineen hommasi ja hääräsi, juoksi kansliat ja muut senkin seitsemät paikat etsien henkilöitä, jotka voisivat meille Ɵetoja antaa. SuuresƟ ihmeƩelimme, miten ”Ystäviä” Helsingistä näin vastaan oteƫin, muƩa asia selvisi niin vähitellen. Kirjeemme, jossa ilmoiƟmme tulostamme, oli joutunut kadoksiin – siinä syy, miksi ”Ystävät” näin hyläƩyinä porraskäytävässä istuivat. Oi, kun saisi toki pestä naamansa noesta puhtaaksi, kuului yleisenä toivomuksena kaikkien suusta ja jo aleƫin himoitsevasƟ katsoa käytävässä olevaa paloruiskua. Tuosta kun saisi, niin kyllä notkistuisi. Öhmannkin taas saapui viesƟä tuoden, eƩä Ruotsalainen tyƩökoulu oli miehille laiteƩu korƩeeriksi ja tähän tuli meidänkin urhojen jäädä. MuƩa naiset – ja – heidän kohtalonsa oli vielä ratkaisemaƩa. Nyt vasta ulina alkoi, kun erota piƟ. Tällaista ei oltu voitu ajatellakaan. No niin – Wiipurissa oli kaikki mahdollista... (Jatkuu seuraavassa numerossa.) TANHUVIESTI 2/2014 14 K ‐T T V Kuva: Elvira Grosberg E½ò®Ù GÙÊÝÙ¦ Viljandin Inkerinsuomen Kul uuriseura täy ää tänä vuonna 25 vuo a. Kul uu‐ riseuralla on oma tanhuryhmä Kielo, joka on esiintynyt myös Suomessa ja Ruot‐ sissa. Ryhmän ohjaaja Elvira Grosberg esi äytyy: Viron Inkerinsuomalaisten liiƩoon kuuluu 10 jäsenyhdistystä. Vuodesta1991 lähƟen on liiƩo järjestänyt laulu- ja tanssipitoja eri puolilla Viroa. Juhlat antavat läpileikkauksen laulu- ja tanssiryhmien vuoden miƩaan tekemästä työstä. Ensimmäiset laulujuhlat pideƫin Elvassa. Vuonna 2012 olivat taas Viljandissa, tänä vuonna Paidessa. Niin vanha kuin on liiƩo, niin vanhoja ovat seurat, laulukuorot ja tanssiryhmät. Ne ovat toimineet jo 25 vuoƩa. Viljandissa on seuratoiminta ollut vilkasta. On pideƩy pikkujouluja ja äiƟenpäiviä, joissa aina esiintyy tanssiryhmä. TANHUVIESTI 2/2014 Tanssiryhmässä tanssivat naiset tulevat harjoiƩelemaan maanantaisin Viljandin kaupungista ja maaseudulta. Emmekä me vaan tanssi. Meillä on oma kulƩuuriohjelma - käymme yhdessä kesälläkin, pidämme syntymäpäiviä, järjestämme matkoja. Ryhmän nimi on Kielo ja siinä tanssii 10 naista. Sanotaan näin, eƩä tanssijoilla ei huolia ole. Mukaan tulevat ne, jotka haluavat tanssia. Millaisia tansseja on meidän ohjelmassa? Hyvä, eƩä on olemassa Tanhuvakka, josta olen saanut hyviä ja miellyƩäviä tansseja. Tanssimme myös virolaisia tansseja - Virossahan me elämme ja miksi siis ei. 15 Tänä vuonna ohjelmassa ovat yhteistanssit: Kiperä, Raaliaali, Piiripolkka, Tuustep, Tuutarin katrilli. Oman ryhmän ohjelmaa ovat: Vanha laukaalainen, Sappu Viipurista, Jenkkavaljakko ja Saarenmaan valssi. sa on nykyaikana kansantanssi, seuratanssi, luova tanssi. Tunnen, eƩä olen tanssinut koko elämäni. Olen ollut ryhmän ohjaaja jo 20 vuoƩa. AmmaƟltani olen liikunnan opeƩaja, muƩa opetan myös venäjää Olustveren Palvelu- ja Maatalouskoulussa. Koulussa olen iltaisin aerobicin ja lentopallon valmentaja. Itse tanssin Olustveren naisryhmässä ja meillä on nyt valmistuminen Viron tanssipitoihin. Liikunnan opeƩajille on aina järjesteƩy täydennyskursseja, siƩen kun opetusohjelmas- Minut on valiƩu vuoden suomen kielen opeƩajaksi, kunnan vuoden opeƩajaksi ja olen ollut vieraana Viron presidenƟn vastaanotolla Viron itsenäisyyspäivällä. Lisäksi toimin Olustveren kartanossa tapahtumien järjestäjänä-emäntänä ja oppaana. Olen kuvassa kansanpuvussa ryhmän keskellä. Kuva on oteƩu Viljandissa Inkerinsuomalaisten laulu-ja tanssipidoissa. L N AÄÄç½® PÙ«ÄãçÖ 30 Tanhuvakan tanhua on piiloutunut kirjainten sekaan. Nimi voi olla kirjoite u etuperin tai takaperin joko vaakasuoraan, pystysuoraan tai vinoon. Kuinka monta löydät?  Haaraviikset  Haili  Hoppavalssi  Hurja  Hyllytys  Jeppi  Juustopolska  Kahdeksainen  Kaheksu  Kahilainen  Kankuri  Kikari  Kopukka  Koukkurinki  Kujanen  Kuppari               TANHUVIESTI 2/2014 Lanƫ Lappakatrilli Laukaa Lintunen Nikunaku OƩommi Palpankilli Pilkku PilkuƟn RaaƟkko Riijuupolkka Sotska Taneli Varvastus 16 K K E K Rukiin leikkuun päätyƩyä pideƫin loppiaiset eli kamppiaiset, jolloin kaikki saivat pullakahvit ja miehet kamarin puolella hieman väkevämpääkin. Naiset saivat lisäksi tuoreƩa leipää koƟin viemisiksi. Ruokaa riiƫ silƟ koko joukolle leikkuupäivinä. Ikäänkuin pidot olisivat olleet käynnissä monta päivää, kertovat niissä mukana olleet Juho Ruusunen ja Väinö Jussila Maria Karppasen mukaan. BerƩa Nikkilä kertoo haastateltuna kirjaan Hämeen kansa muistelee kamppiaisista seuraavaa: ”Kun eloja leikaƫin nin siƩep pileƫin iloset tanssit. Sitä koiteƫin niim paljo kun ikänänsä henkee nenämpäässä oli, eƩä ruis loppu eƩä vaan saaƟin tanssata. EƩä se oli aina, aina kun isäntä sano eƩä jos ruis lopuu nin siƩe saa tanssata, nin sitä koiteƫin vaan aina eƩä se olis loppunu. Sen täyty loppua! Ei siinä mikkään auƩanu. Nii, siinä soiƩajat siƩe valmiiksi kun ehtooolliselta pääsƟin.” Sirénillä oli Annikin häät ja ƟetysƟ tanssiƫin. Siivosen Lahja ja Lundgrenin Mimmi tanssivat keskenään rajua polkkaa. MuƩa kuinkas kävikään. PuulaaƟkon vieressä oli täysinäinen vesiämpäri sitä varten tehdyllä tasolla. Polkantanssijat kaatoivat Ɵimellyksessään vedet pitkin laƫaa ja joutuivat ƟetysƟ oiƟs sitä räteillä kuivaamaan. Jäähtyihän siinä samalla tanssijoiden kuumimmat tuiskeet. Juhani Eerola: Etelä‐Oriveden Koivuniemi‐Suomasema kylät/ E T T Euroopan historian merkillisimpiin kuuluva joukkohysteria koeƫin vuoƩa 1374 Saksassa Reinin varren kaupungeissa, KoillisTANHUVIESTI 2/2014 Ranskassa ja Hollannissa. Ihmisille tuli yhtäkkiä pakonomainen tarve tanssia. Aikalaistodistusten mukaan tanssimanian valtaamat eivät olleet Ɵetoisia itsestään vaan tanssivat transsin kaltaisessa Ɵlassa. Tanssi saaƩoi kestää päiviä, ja ihmiset jatkoivat sitä syömäƩä ja juomaƩa ja jalat verta vuotaen. Tanssipaikkoina toimivat usein kirkkomaat ja muut pyhät paikat. Monet tanssijat näkivät uskonnollisia näkyjä ja uskoivat, eƩä Paholainen oli pakoƩanut heidät tanssimaan. He rukoilivat, eƩä Jumala saisi kirouksen loppumaan. Tanssimaniaa on koeteƩu seliƩää ergotamiinilla, torajyvätaudin pilaaman viljan sisältämällä hallusinatorisella aineella, muƩa epidemiankaltaisuus viiƩaa joukko- hysteriaan, jonka ääriolot laukaisivat. Tanssimaniaa edelsivät pahimmat tulvat miesmuisƟin. Rein huuhtoi mennessään kokonaisia kyliä ja tulvi voimalla kaupunkeihin. Aikalaiskertomukset todistavat kaduilla mädänneistä hevosenraadoista ja kulkutaudeista. Ihmisten hätä ja stressi purkautuivat pakonomaisena tanssina. Huomion arvoista on, eƩä tanssimaniaa tavaƫin vain alueilla, joilla uskoƫin, eƩä Jumala tai Paholainen voi läheƩää tanssikirouksen ihmisten päälle. Tiede 8/2013 Kansanrunojen varsinaisin arvo on siinä, eƩä niiden aiheet on oteƩu väliƩömäsƟ luonnosta. Tätä etua sietäisi sivistyneenkin runoilijan käyƩää hyväkseen. J.W. Goethe 17 M K Myydään hyväkuntoinen naisen Vehkalahden puku kokoa 38-40. Hintapyyntö 400 €, tai sopimuksen mukaan. Tiedustelut: Helvi Kervinen, 045-127 5350. Myytävänä Viljakkalan puku kokoa 36 sisältäen hameen, liivin, puseron, esiliinan, taskun, päänauhat ja tykkimyssyn. Puku on vähän käyteƩy lähinnä kuorolaisena ja tykkimyssy on käyƩämätön. Erinomaisessa kunnossa. Tervetuloa soviƩamaan ja välillä Kerava-Jyväskylä onnistuu tuonƟkin. Hinta 1 000 euroa. Anja Korpela Tapulitori 6 A 11 04200 Kerava 050-4018943, anja.korpela1@luukku.com Myyn Kärkölän naisten kansallispuvun koko n 38, hameen pituus 85 cm. 2 puseroa + esiliina, hyvin hoidetut valkoiset. Pukua ei enää valmisteta ilmeisesƟ sen kalliin hinnan vuoksi (mm puserossa ja essussa nyplätyt pitsit ja liivissä muhkea körƫ) Puku on ollut tanhukäytössä, liivi pesulan jäljiltä, hame pesty aijemmin. Asuun kuuluvat lisäksi päänauhat, tasku, puuvillaiset "oikeat" sukat (villasukatkin löytyy) sekä alushame ja nyyƫkangas. Liivi ja hame on osteƩu valmiina. Puserot ja essu teeteƩy ompelijalla Vuorelman ohjeiden mukaan. Tiedustelut Inkeri@Sunell.fi, voin läheƩää valokuvan sähköisesƟ. Myydään Jurvan kansallispuku no 46, kaavat tallella, joten helppo pienentää. Myssy + koru + pussukka + hame + liivit + paita. Puku on täy‐ sin virheetön. Hinta 500 Euroa. Puh: 0505347974 / Tarja tai ma .illukka@gmail.com TANHUVIESTI 2/2014 18 T MAALISKUU 29.3. ValƟopäivätanssiaiset Porvoossa klo 19:00, Borgå Gymnasium 30.3. KTNL ja SKY vuosikokoukset Hakalan monitoimitalo, Hyvinkää, Kuusamanpolku 4 KTNL:n kokous alkaa klo 15.30 ja SKY:n kokous klo 16.30 30.3. Tanhuseura Kasareikan 35-vuoƟsjuhlakonserƫ klo 16:00, Kuusankoskitalo JuhlakonserƟssa esiintyvät Kasareikan lisäksi Itä-Hämeen Kansantanssijat, Kotkan Kansantanssijat sekä musiikkiyhtye Vokki. HUHTIKUU 5.4. Kevätpilkistys kansantanssi- ja musiikkinäytös Vantaalla klo 14:30 Helsingin pitäjän tanhuujien ja spelarien perinteinen kansantanssi- ja musiikkitapahtuma Vantaan Myyrmäessä Kilterin koululla. KESÄKUU 5 -8.6. SKY:n kesäjuhlat Sääskipolska Sääskipolskaa vietetään Ivalossa keskiyön auringon ja kaloƫalueen kulƩuurin piirissä unohtamaƩa perinteistä kansantanssia. 7.- 8.6. Suomalais-ugrilaiset kulƩuuripäivät Suguvastavundu, Lohja Lauantaina kulkue lähtee Lohjan kesähotellilta klo 10.30, avajaiset Lohjan torilla klo 11.00, ryhmän vierailu Vanhusten Palvelukeskuksessa klo 13.30, nukketeaƩeriesitys Koirien Kalevala Harjulassa klo 15.00, pukujen ja käsitöiden esiƩelyä LaurenƟus-salin aulassa klo 16.00 ja konserƫ LaurenƟus-salissa klo 18.00. Sunnuntaina nukketeaƩeriesitys Pusulan Säästöpankin kerhohuoneella klo 13.00 ja ryhmien vierailut NiilonpirƟssä ja Pusulan vanhainkodilla klo 13.00. ELOKUU 5.8. Kansallispuvun päivä Kansallispuvun tuuletuspiknikkejä monilla paikkakunnilla. TANHUVIESTI 2/2014