vuotta - Auta Lasta ry
Joulukuu 2014 Auta Lasta 45 Au ta Lasta vuotta 45 Auta Last Marja-Leena Kemppainen: Toiminnan ytimessä.............................3 Sinikka Salo: Auta Lasta ajoissa – hyvät eväät elämään ovat arjen ympäristöissä................................................................4 Aila Tarkkinen: Päiväretki Rokualle.................................................6 Mika Niemelä: Menetelmäosaamista lähelle perheen arkea...............................8 Tuomas Kurttila: Näe lapsi...............................................................9 Anne Siliämaa: Kulttuurikasvatus osana varhaiskasvatusta..............................10 Päiväkotitarinoita.........................................................................11 Maria Huhtamäki, Leena Tiiro, Sanna Äijälä: Veturointi vertaistukeen perustuva toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon......................................................14 Kaisu Pelkonen, Pertti Kukkonen: Auta Lasta ry 45 -vuotta juhlaseminaari....................................16 Kari Miettunen: Päiväkoti LAULULINTU, turvallinen hoitopaikka lapsille..........20 Minna-Maija Svärd: Äärellä............................................................19 Pertti Kukkonen: Rajoja ylittäen...................................................22 Kaisu Pelkonen: Toppilassa tapahtuu...........................................24 Lyhyesti.........................................................................................25 Pertti Kukkonen: Eilen, tänään ja huomenna...............................26 Tiina Antila: Oletteko te vain leikkineet tänään?........................29 In memoriam ................................................................................30 Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2014 Toimittajat: Kari Miettunen Pertti Kukkonen AUTA LASTA RY Mustasaarentie 7, 90510 OULU puh. 08 5629 800, 044 5629 800 fax. 08 5629 850 Taitto ja paino: Erweko Oy Kannen kuva: Kari Miettunen Takakannen kuva: Pertti Kukkonen autalasta@autalasta.fi www.autalasta.fi Auta Lasta ry myös facebookissa a Sisällys vuotta Kuva: Keräsen kuvaamo TOIMINNAN YTIMESSÄ A uta Lasta ry:n toiminta Oulun seudulla on jatkunut jo 45 vuotta. Yhdistys perustettiin aikanaan jatkamaan, tukemaan ja kehittämään Annikki Raatikaisen aloittamaa lastenkotityötä. Annikin ensimmäinen hoidokkiperhe kasvoi kokoon Kainuussa ja asettui asumaan Suomussalmelle 1950. Suomussalmen ja Ilmajoen kautta kierrettyään kotiutui toiminta 1960-luvun lopulla Ouluun. Maaliskuun 10. päivänä 1969 pidettiin tukiyhdistyksen perustamiskokous ja yhdistys rekisteröitiin virallisesti 30. huhtikuuta samana vuonna. Pienten alkujen päivistä on työ vuosikymmenien saatossa kasvanut ja kehittynyt. Tänä päivänä yhdistys tuottaa laadukkaita ja laaja-alaisia lastensuojelulain mukaisia palveluja lasten, nuorten ja heidän perheidensä tueksi. Nykyinen Heinäsalmen toimintakeskus Hietasaaressa on palvellut jo yli 24 vuotta. Heinäsalmen toiminta alkoi yksiosastoisena ja kahdeksanpaikkaisena lastenkotina. Päiväkotitoiminta siirtyi Hietasaareen pari vuotta myöhemmin. Nykyisin toimintakeskuksessa toimivat kaksiosastoinen, 14 paikkainen Heinäsalmen lastenkoti ja 21 paikkainen kristillinen päiväkoti Eväsreppu. Elokuussa 2014 avattiin toinen vastaava päiväkotiyksikkö Laululintu Intiön kaupunginosassa Oulussa. Yhdistyksen toimintakeskusten auttamistyö keskittyy lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinsä, yhteis- 45 ta Lasta u A vuotta työssä muiden alan toimijoiden kanssa. Työ ei rajoitu vain toimintayksiköihin vaan myös koteihin, kouluihin ja sinne missä lasta ja nuorta koskevaa yksilökohtaista tukityötä tehdään. Palvelujen tuottamisen lisäksi yhdistys osallistuu yleishyödyllisenä toimijana alueellisiin, kansallisiin ja kansainvälisiin hanketoimintoihin. Yhteiskunnan ja lainsäädännön muuttumisen myötä ovat myöskin lastensuojelu- ja päiväkotitoiminnoille asetetut vaatimukset muuttuneet ja tulevat varmasti jatkossakin muuttumaan. Vaatimukset eivät koske yksin toimitiloja, vaan myös henkilökunnan määrä ja osaaminen ovat keskeisiä kriteereitä, joilla toimintaa mitataan ja arvioidaan. Toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja sitä arvioidaan useiden valvontaviranomaisten toimesta. Yksityistä palveluntuottajaa valvovat palvelujen ostajakunnat ja Aluevalvontavirasto. Kuntien taloudellisen tilanteen heikkeneminen näkyy niiden ostamien palvelujen määrässä. Kilpailua palvelujen tarjoajien kesken käydään jatkuvasti. Jotta tässä kaikessa pysyy mukana, on pienehkön järjestöpohjaisen toimijan seurattava muuttuvia tilanteita herkällä korvalla ja kyettävä vastaamaan niihin parhaalla mahdollisella tavalla. Usein se edellyttää nopeitakin toimenpiteitä ja synnyttää kustannuksia. Kun markkinoilla on monia erikokoisia palvelujen tuottajia ja tarjoajia niin on selvää, että pieni ei aina hintakilpailussa pärjää. Pienen on erottaudut- tava laadulla ja erikoistumisella. Auta Lasta ry on valinnut tämän tien. Toimintakeskuksemme sijaitsee kauniin luonnon keskellä, rakennuksemme ovat uudehkoja ja muutettavissa tämän hetken vaatimusten mukaisiksi. Viihtyisän ympäristön ja olosuhteiden lisäksi on kiinnitetty erityistä huomiota siihen mitä niissä puitteissa tehdään ja tapahtuu. Yhdistyksen hallituksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut luoda ja mahdollistaa henkilökunnalle olosuhteet mitkä tukevat ja parantavat heidän osaamistaan ja jaksamistaan mahdollisimman hyvin. Hyvinvoiva ja osaava henkilökunta on paras tae laadukkaalle ja tulosta tuottavalle työlle sekä sen kehittymiselle lasten, nuorten ja heidän perheidensä parhaaksi. Näkemys siitä, että nykystandardeihin ja palvelujen ostajien laatuodotuksiin voidaan parhaiten vastata ammatillisuutta ja osaamispääomaa kasvattamalla, on johtanut hyviin tuloksiin ja tämä kaikki on tehty yhdistyksen alkuperäisestä toiminta-ajatuksesta kumpuavia eettisiä vaikuttimia unohtamatta. Henkilökuntamme on sitoutunutta ja tekee työtään suurella sydämellä. Juhlavuoden päätapahtuma oli toukokuussa järjestetty ”Auta Lasta ry 45 – vuotta juhlaseminaari”. Seminaarinpäivä kokonaisuudessaan oli antoisa ja rohkaiseva. Työtämme arvostetaan ja sillä on tärkeä merkitys ja oma paikkansa alueemme lastensuojelu- ja päiväkotityössä. Erityisen mieluisaa palautetta ovat tietenkin tyytyväiset asiakkaat - lapset, nuoret ja heidän perheensä. Monien lasten ja perheiden kohdalla olemme onnistuneet koko elämän ajaksi mieleen jääneen välittämisen osoittamisessa. Ja se jos mikä kertoo siitä, että olemme yhdistyksenä onnistuneet pysyttelemään olemassaolomme tarkoituksen ja toiminnan ytimessä. Kiitollisin mielin kohti 50-vuotispäiviä! Marja-Leena Kemppainen hallituksen pj 3 Auta Lasta ajoissa – hyvät eväät elämään ovat arjen ympäristöissä Sinikka Salo, Apulaiskaupunginjohtaja, Hyvinvointipalvelut, Oulun kaupunki L asten ja nuorten hyvinvointi on tärkeä perusta tulevaisuuden hyvinvoinnille. Kaikki lapsiin ja nuoriin kohdistuva toiminta vaikuttaa koko elämän ajan. Varhaiskasvatukseen, opetukseen, neuvolatyöhön, liikunnan edistämiseen ja nuorisotyöhön tehdyt satsaukset olisi nähtävä investointeina. Niiden tuloksellisuutta olisi tarkasteltava kärsivällisyydellä ja arvioitava useiden vuosien ja jopa vuosikymmenien jaksoilla. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen osalta painopiste on ennaltaehkäisevien ja avohuollon kuntouttavien palvelujen, sekä hallinnon rajoja ylittävän monialaisen yhteistyön kehittämisessä ja toimivuudessa. Suuri osa lapsista, nuorista ja lapsiperheistä voi hyvin. Näin kertoo mm. Oulun hyvinvointikatsaus (2011). Kuitenkin osalla elintavat eivät ole kohdallaan. Lapset valvovat myöhään. Yli puolet harrastaa liian vähän liikuntaa. Ylipainoa on joka viidennellä koululaisella. Joka kymmenes kertoo olevansa masentunut. Lasten huostaanotot ja erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet. Syynä useimmiten ovat joko nuoren tai hänen vanhempiensa päihde- tai mielenterveysongelmat. Erityisesti yksinhuoltajatalouksilla on toimeentulotukivaikeuksia. Lapset ja nuoret oppivat hyvinvointia ja myös pahoinvointia syntymästä alkaen. Hyvinvointioppimisen tärkeimmät vaiheet ovat varhaislapsuudessa, mutta se jatkuu koko elämänkulun ajan. Lapset ja nuoret kasvavat ja kehittyvät samanaikaisesti useissa kehitysyhteisöissä, joilla ominaista on nimenomaan yhteisöllisyys. Tärkeimmät kehitysyhteisöt ovat perhe, asuinalue, päivähoito, peruskoulu, mutta myös pitkäaikaiset harrastukset, media ja näiden ulkopuolella kokoontuvat nuorisoryhmät. Lapsella ja nuorella on oikeus yksilölliseen tukeen. Kasvua ja kehitystä on hyvä tukea niin pitkälle kuin mahdollista lähellä lapsen normaalia kasvuympäristöä, jonka yhteydessä tarjotaan myös erityisen tuen palveluja. Lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä on tuettava elämän eri muutosvaiheissa. Tällaisia ovat mm. lapsen siirtyminen varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, perusopetuksesta toiselle asteelle, aikuistumisen alkuvaiheessa jne. Keskeistä on tuen ja palvelujen jatkuvuus varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Perheen hyvinvointi on keskiössä. Köyhyy- 4 den aiheuttamaan syrjäytymiseen on syytä kiinnittää huomiota. Tuen on oltava oikeaaikaista ja vaikuttavaa. Kynnys avun hakemiseen on oltava matala ja helposti saavutettavissa. Yhdyskuntarakenteen tasapainoisen kehittämisen ohella tarvitaan myös lapsiperheiden tuen ja palvelujen mitoittamista asuinalueiden erityistarpeiden mukaan. Hyvinvoinnin rakentumisen myönteisen näkökulman korostaminen ei tarkoita ongelmien unohtamista tai väheksymistä. Nuorten syrjäytyminen on yhteiskuntamme tämän hetken suurimpia vitsauksia. Syyt ovat moninaisia: päihteet, mielenterveys- ja muut terveysongelmat, jääminen ilman koulutuspaikkaa tai työtä. Syrjäytyminen koskettaa kaikkia yhteiskuntaluokkia. Suomella ei ole varaa hukata nuoriaan. Jokainen nuori on arvokas ja ansaitsee hyvän elämän. Hyvinvoiva ja unelmiaan toteuttava nuori on meidän jokaisen paras turvallisuuden tae. Yhteiskunta asettaa nuorille valtavia paineita. Nuorista tuntuu, että kaikilta odotetaan huippupanosta ja pitkää työuraa. Useat nuoret kykenevät tähän haasteeseen vastaamaan. Mutta eivät kaikki. Pekka Myrskylän analyysin pohjalta tiedämme, että vuonna 2010 koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneitä 15 – 29-vuotiaita nuoria oli Suomessa 51 341 (noin 5 % kaikista tämänikäisistä nuorista). Heistä 32 511 oli kadonnut palvelujärjestelmämme ulkopuolelle. Oulun kaupungissa oli 2 933 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa elokuussa 2014. Yksin jääneelle nuorelle palvelujärjestelmä näyttäytyy epämääräisenä möhkäleenä, jota ei uskalla lähestyä ja jolta ei saa apua. Koulutukseen hakeutumisessa yhteishakuvelvoite ahdistaa ja passiivisuuden aiheuttamat sanktiot lamaannuttavat nopeasti. Toistuvat epäonnistumiset murentavat itsetuntoa ja unelmat kuolevat. Liian moni alistuu kohtaloonsa ja eristäytyy neljän seinän sisälle. Mitä kauemmin nuori on syrjässä, sitä vaikeampi hänen on palata yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Syrjäytyneiden nuorten tukemisessa eivät perinteiset toimintamallit auta. Toimijoilta vaaditaan kykyä tunnistaa katoamisvaarassa oleva nuori, arvioida hänen palveluntarpeensa, ja koota viipymättä nuoren tarvitsemat asiantuntijat hänen tuekseen. Kun asiantuntija-apua joudutaan odottamaan, voi nuorta tukea ja auttaa missä tahansa tehtävässä toimiva työntekijä. Nuorten selkeä viesti on – välittäkää meistä! Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelman ja Pohjois-Suomen kuntien yhteistyöllä on haettu uusia vaikuttavia keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn. Lapset, nuoret ja heidän vanhempansa on kutsuttu osallistumaan heitä koskevan toiminnan kehittämiseen, järjestämiseen ja arviointiin. TUKEVAhankkeissa on monipuolisesti kehitetty toimivia malleja lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Mallit ovat myös juurtuneet arjen teoksi. Virta-hankkeessa on kehitetty nuorten palveluohjausta ja toimijoiden yhteistyötä. Usein nuorilla on ollut asiakkuus johonkin palveluun, mutta se on katkennut nuoren jäätyä tulematta sovittuihin tapaamisiin. Työntekijä on neuvoton tilanteessa, jossa asiakas katoaa käsistä. Kukaan ei tunnu haluavan ottaa vastuuta vaikeimmiksi koetuista nuorista. Heidät ohjataan esi- merkiksi erityispalveluiden pitkiin jonoihin. Odottaessa nuoren tilanne vaikeutuu ja tapaamiseen tuleminen ei ole varmaa. Lopulta kukaan tiedä mitä nuorelle oikeasti kuuluu. Eristymisestä huolimatta nuorilla on suunnaton kontaktinnälkä. Yksilöllisen tuen ja ryhmän avulla nuoret vahvistuvat kohtaamaan toisia ihmisiä ja ottamaan vastuuta omasta elämästään. Nuori tarvitsee henkilön, joka uskoo häneen. Syrjäytyneiden nuorten kovaa ydintä – kadonneita nuoria – ei ole kyetty auttamaan ennaltaehkäisevillä palveluilla. Tarvitaan myös panostusta korjaavaan työhön. Ilman riittävää ammatillista tukea on vaikea saattaa hukassa oleva nuori takaisin palvelujen piiriin ja vastata nuorten yhteiskuntatakuuvelvoitteeseen. Oulun kaupungissa vanhempia tuetaan heidän kasvatustehtävässään kunnan peruspalvelujen piirissä. Vanhempien ja ammattilaisten välinen suhde nähdään enenevästi kasvatuskumppanuutena. Kehitetyillä monialaisen yhteistyön rakenteilla esimerkiksi hyvinvointineuvolan ja hyvinvointikoulun toimintamalleilla halutaan varmistaa, että perhe saa tarvittaessa tiivistä tukea eri elämäntilanteissa varhaisessa vaiheessa ennen kuin ongelmat vaikeutuvat. Yhdessä perheen kanssa sovitaan tavoitteet ja tehdään suunnitelma etenemisestä ongelmien ratkaisemiseksi. Oulussa toimii kaikille suunnattuja avoimia ryhmiä sekä ryhmiä enemmän tukea tarvitseville perheille. Ryhmätoimintaa toteutetaan omana toimintana ja myös yhteistyössä seurakunnan ja järjestöjen kanssa. Perheitä ohjataan myös kolmannen sektorin kerhoihin ym. toimintaan mukaan. Perheille tarjotaan myös perhetyötä, jonka tavoitteena on tukea ja auttaa lapsiperheiden elämänhallintaa ja selviytymistä arjessa. Tarvittaessa perheet voivat käyttää maksullista lastenhoitoapua, jota järjestävät mm. Lintulammen asukastupa ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Oulussa perhepalveluiden kokonaisuutta ollaan kehittämässä osana hyvinvointikeskussuunnittelua huomioiden alueiden tarpeet. Kodin ja koulun yhteistyön lähtökohtana on luottamuksen rakentaminen, tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Kodin ja koulun yhteistyössä otetaan huomioon perheiden moninaisuus ja yksilölliset tiedon ja tuen tarpeet. Erityisen tärkeää yhteistyö on oppilaan koulupolun nivelvaiheissa sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa. Oulun lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman linjausten mukaisesti lasten ja nuorten palvelut toteutetaan ja kehitetään siellä missä lapset ja nuoret luontaisesti toimivat. Palvelujen painopiste on tällöin erilaisten tarpeiden riittävän varhaisessa havaitsemisessa ja oikea-aikaisten sekä vaikuttavien palveluiden tarjoamisessa kasvu- ja kehitysyhteisöihin. Tätä tuetaan palveluohjausta ja palvelumuotoilua kehittämällä, jossa aktiivinen ja osallistuva kuntalainen on avainroolissa. Palvelut rakennetaan asiakas- ja perhelähtöisesti. Ne tuotetaan yhdessä muiden toi- mijoiden kanssa siten, että ennaltaehkäisevät ja hyvinvointia edistävät peruspalvelut voidaan tarjota alueellisesti ja alueen erityispiirteet huomioiden. Lapsia, nuoria ja perheitä osallistetaan kehittämään hyvinvointirakenteita, joista keskeisimpiä ovat hyvinvointineuvolat (-keskukset), hyvinvointikoulut, alueelliset kulttuurikeskukset (ml. aluekirjastot) ja Byströmin nuorten toimintakeskus. Samalla vahvistetaan kasvatuskumppanuutta ja asiakaslähtöisen toimintakulttuurin rakentumista. Tuen painopistettä siirretään keveämpiin palveluihin vahvistamalla ja kehittämällä monialaista yhteistyötä sekä alueellisia ja sähköisiä palveluja. On aika suunnata toimenpiteet lasten, nuorten ja perheiden pahoinvoinnin poistamisesta hyvinvoinnin vahvistamiseen. Oulunseudun Huoltopalvelu www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu www.oshp.fi Päivystys 24H www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu Päivystys 24H 0440-500980 www.oshp.fi 0440-500980 Päivystys 24H Oulunseudun Huoltopalvelu Oulunseudun Huoltopalvelu -KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 www.oshp.fi -KIINTEISTÖNHOITOPäivystys 24H -REMONTIT- Oulunseudun Huoltopalvelu www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu 0440-500980 -REMONTIT-KONETYÖT-KIINTEISTÖNHOITOPäivystys 24H -KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 -KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO-KONETYÖT-REMONTIT-KONETYÖT- Päivystys 24H www.oshp.fi 0440-500980 Päivystys 24H -KIINTEISTÖNHOITO-REMONTIT0440-500980 5 ”N o niin , kädet heilumaan ilon kautta”, kuului reipas nuoren ääni, kun lähdimme taivaltamaan Rokuan Health &Span pihapiiristä Harjunpolulle. Väki järjestäytyi pian pitkäksi letkaksi, kun yhdeksän nuorta ja neljä ohjaaja pisti töppöstä toisen eteen. Lions Club Oulu –Raatti oli jälleen muistanut Heiniksen nuoria tarjoten tällekin vuodelle avustuksellaan mahdollisuuden luontoretkeilyyn. Tämä oli jo kahdeksas ”Leijonaretki” vuodesta 2007 alkaen. Parempi myöhään, kuin ei silloinkaan, totesimme, kun työstimme retkipäivää. Retkeä oli aiemmin jo suunniteltu syys- lokakuulle, kun ruska olisi ollut parhaimmillaan. Mutta isossa perheessä asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan ja retkipäivät pitää järjestää viikonlopuille huomioiden myös lasten kotilomia. 6 Iloinen puheensorina siivitti matkaa, kun taivalsimme alkuun hyvinkin mäkistä reittiä. Lunta oli satanut sen verran, että maa oli valkoinen ja ilma mukavan leuto. Jonkin matkaa taivallettuamme kuului Pertin komennus pysähtyä seuraavalle aukiolle. Porukka katseli vähän ihmeissään, kun Pertti kaivoi reppuaan ja ilmoitti, että nyt juhlitaankin Marja-Liisan synttäreitä. Ohjaaja Marja-Liisalla olikin oikeasti syntymäpäivä, jonka edellisenä päivänä oli Marja-Liisan ”omppulapsi” käynyt Pertille kuiskimassa. Niinpä metsän keskellä kajahti synttärilaulu ilmoille. Ei ollut pöytää mitä kattaa, ei valkoisia pellavaliinoja, mutta ympärillä kaunis pohjoinen metsämaisema ja ihana luonnon hiljaisuus, oikea hetki sininen. Pertti oli aamusella kaupassa käydessään ostanut päivänsankarille pienoisen lahjan ja tarjottavaksi Fazerin sinisiä konvehteja. Vähän kävi mielessä, että kovin nuukaksi on pomo tullut, kun jokainen sai ensin yhden konvehdin, mutta pian selvisikin että konvehtipaperilla sai sitten ostettua seuraavan jne. Näin tuli varmistettua, ettei kansallispuisto luontoon jää roskia. Kun konvehdit oli viimeistä Päiväretki Rokualle Teksti: Aila Tarkkinen Kuvat: Pertti Kukkonen myöten syöty, jatkoimme taivaltamista. Uskon, että tämä syntymäpäivä jää Marja-Liisan mieleen ainiaaksi. On Heinis retkellä, on Heinis retkellä, on Heinis, Heinis, Heinis, Heinis, Heinis retkellä. (ain laulain työtäs tee sävelellä). Tätä laulua pari nuorta lauloi matkatessamme eteenpäin. Usein reissuilla on totuttu siihen, että aikuisten tehtävänä on pitää hyväntuulisuutta yllä, mutta tällä kertaa tunnelman luojina kunnostautuivat Heiniksen nuoret pojat. Pian olimmekin taivaltaneet reitin ja kylpylä kutsui polskimaan altaisiin. Meidän onni oli, ettei altailla sillä hetkellä ollut paljon muita ihmisiä, ja saimme siten vallattua tilaa itsellemme. Pian tykitimme toisia vesipalloilla ja nopeasti arimmatkin nuoret altaan reunoilta olivat mukana, kun pallo räiskähti kutsuvasti kohdalle. Vesi pärskyi ja pallot lensivät pitkin kylpylää. Uimavalvojan lähestyessä käväisi mielessä, että nyt tulee nuhteita liian rajuksi käyneestä leikistä, mutta liekö ajatellut, ”leikkiä ikä kaikki”, kun ohi taivalsi. Nuoret tenttasivat kysellen kuka ei ole vielä käynyt jäävesialtaassa. Tässä vaiheessa Pertti istui nautiskellen porealtaassa, todeten olevansa lämpimän veden miehiä. Nuoret päättivät ettei nyt mamoilla, vaan jokainen käy ainakin kerran siinä. Ei auttanut Pertinkään, vaan piti lähteä kokeilemaan. Nuoret kokoontui altaan ympärille. Joku nuorista ajatteli ettei tuommoisella hissuttelulla tulee mitään ja pienoisella kampituksella sai Pertin putoamaan altaaseen varmistaen ettei aivan heti tule pois. Joskus suora toiminta tuottaa tulosta! Aika kului nopeasti ja nälkä alkoi jo kurnia vatsoissamme, joten suuntasimme saunan kautta ruokailemaan. Puffet -päivällinen tuoksui hyvälle, kun nälkäisinä keräsimme lautasille paistia ja lohta lisukkeineen. Syödessämme mietimme minkä verran rahaa on jäljellä ja käydäänkö vielä paluumatkalla jossain pizzalla… Kokoonnuttuamme autoille paluumatkaa varten kiittelimme nuorisoa iloisesta ja asiallisesta käytöksestä, sillä päivä oli aivan erityisen onnistunut. Ilta oli jo pimentynyt, kun lähdimme ajamaan kohti Oulua. Happirikas ja liikunnallinen päivä ruokailuineen veti väsymystä ylle ja pian auton tasainen hyrinä sai nuorimmaisen 10-vuotiaan pojan untenmaille hymy kasvoilla. 7 Menetelmäosaamista lähelle perheen arkea Mika Niemelä, FT, perheterapeutti VET T iedämme, että lasten ja nuorten korjaavien, kuten psykiatrian ja lastensuojelun, palveluiden käyttö on kasvanut jatkuvasti maassamme. Tiedämme, että palvelujen käytön määrään vaikuttaa hyvin paljon perheiden kohtaamat elämäntilanteiden muutokset. Esimerkiksi vanhemman sairaus tai perheen taloudellisen tilanteen romahtaminen tekevät lapsen arjesta erilaista ja muuttavat tarpeita kehityksen tavanomaisen kulun sujumiseksi. Pohjois-Pohjanmaa alueena on ottanut merkittävän roolin yhteisen hyvinvointisopimuksen kautta perheiden tukemiseksi elämän muutostilanteissa. Lasten kehityksen ja perheiden tukeminen ja ongelmien ehkäisy on tärkeää. Tärkeää on myös osata toimia silloin, kun ongelmia jo ilmenee. Käyttäytymisen ja mielialan ongelmien suhteen lapset, nuoret, perheet ja työntekijät tarvitsevat toimivia menettelytapoja. Pohjois-Pohjanmaalla on jo paljon osaamista tällä alueella. Mm. perhe-ja verkostoterapia, traumaterapia - ja osaaminen tai vaikkapa viime vuosien psykoterapiasuuntaukset ovat hyviä esimerkkejä tästä. Hyvillä ja toimivilla työmenetelmillä on edelleen tarvetta perheiden tukemisen kentällä. Erityisesti niin, että menetelmät ovat käytössä lähellä siellä, missä perheiden arki on. Kiinnostava suuntaus tällä alueella on lähestymistavat, joissa opitaan myönteisiä toimintatapoja tilanteissa, joissa esiintyy tavallisesti vaikeuksia. Ongelmallisen käyttäytymisen tilalle pyritään löytämään mallinnuksen ja oppimisen kautta vaihto- ehtoinen tapa toimia. Tästäkin on jo rohkaisevia esimerkkejä maakunnassamme. Tällaisen osaamisen soisi yleistyvän laajasti siellä missä perheiden arki on, kunnissa ja kaupungeissa. Siellä missä vanhemmat hakevat palveluista apua ongelmiinsa ja missä lapset elävät arkeaan päivähoidossa, koulussa ja vapaa-aikana. Arkisissa tilanteissa pienten ja suurtenkin ratkaisujen löytäminen on keskeistä pärjäämisen suhteen. LocalPro Oy järjestää yhteistyössä Suomen ART –yhdistyksen ja Auta Lasta ry:n kanssa seminaarin AGGRESSIOT, KÄYTÖSONGELMAT JA MOTIVAATION PUUTE Menetelmät ja yhdessä toimisen taidot – seminaari 22.4.2015 klo 8.30–16.00 Koulutus- ja kehittämiskeskus Pohto, Vellamontie 12 90510 Oulu Lasten ja nuorten käytösongelmat ovat haasteena perheiden sekä perus- ja erityispalveluiden arjessa. Käytösongelmat liittyvät yhä useammin tilanteisiin, joissa lapsiin tai nuoriin kohdistetaan lastensuojelullisia toimia tai psykiatrista tukea. Käyttäytymiseen liittyvien ongelmien kanssa työskentelyyn on kehitetty tehokkaita työvälineitä, joita voidaan hyödyntää osana arkityötä. Seminaarissa opetellaan Motivoivan haastattelun työmenetelmä sekä perehdytään AGGRESSION REPLACEMENT TRAINING® (ART) - ja Perhe ART (Family TIES) – menetelmiin. Seminaari on suunnattu sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveissa lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimiville sekä kaikille asiasta kiinnostuneille. AGGRESSION REPLACEMENT TRAINING® (ART) on menetelmä, jonka avulla voidaan opettaa epäsosiaalisesti (aggressiivisesti tai vetäytyvästi) käyttäytyville nuorille tai nuorille aikuisille valmiuksia rakentavaan vuorovaikutukseen. Perhe ART eli Family TIES on aggressiivisesti käyttäytyville nuorille ja heidän läheisilleen suunnattu vuorovaikutustaitojen harjoitteluohjelma. Motivoiva haastattelu on asiakaskeskeinen ohjausmenetelmä, jonka tavoitteena on voimistaa yksilön sisäistä motivaatiota muutokseen ongelmakäyttäytymiseen sisältyvää ristiriitaa tarkastelemalla. Ohjelmassa mm. • (ART) Aggression Replacement Training® Tiina Röning, psykologi, psykoterapeutti YET, pj. Suomen ART – yhdistys • Family TIES eli Perhe ART, Jaana Jokinen, YTM varapj. Suomen ART – yhdistys • ART osana erityistä tukea koulussa, Jouni Määttä ja Kati Kähkönen, Nuorten Ystävät ry • PerheART muuttaa systeemiä, Mikko Karppinen ja Ari Sulasalmi, Auta Lasta ry • Motivoiva haastattelu, Tiina Röning Seminaarin puheenjohtaja Mika Niemelä, FT Sitovat ilmoittautumiset seminaariin 31.3.2015 mennessä sähköpostitse info@localpro.fi. Ilmoittautumisen yhteydessä ilmoitathan taustaorganisaatiosi sekä yhteystietosi ja mahdolliset erityisruokavaliosi. Seminaarin osallistumismaksu 98 € + alv 24 %. Suomen ART-yhdistyksen jäsenille osallistumismaksusta 10 €:n alennus. Aamu- ja iltapäiväkahvit sisältyvät osallistumismaksuun. 8 Kuva: Jaakko Kaartinen Näe lapsi Tuomas Kurttila, Lapsiasiavaltuutettu Tämän päivän lapsilla on meille aikuisille selkeä viesti - näe minut, kuule minua. Liian moni lapsi on näkymätön. Osa lapsista on taas perheensä keskiössä, mutta lapsi on alituiseen odotusten mankeloimana. Harrastaminenkin on varhain suorittamista, kilpailua, eteenpäin pyrkimistä - ei kehittymistä omassa tahdissa, kaverisuhteet edellä. Lapsuuteen kuuluu vapaus. Se on eri asia kuin kasvaminen ilman kasvatusta. Vapaus on aikuisten luottamusta ja tukea. Valitettavasti tämän päivän lapset kasvavat liiassa kontrollissa, jonka määrä on melkoinen niin kotona kuin koulussa. Kontrollin oireet ovat monet. Jos lasta pitää valvoa sähköisellä paikantimella, on kyseessä vanhempien epävarmuus, jonka he voimallisesti siirtävät pienestä pitäen lapseen. Jos lapsi täytyy viedä joka aamu autolla kouluun, koska liikenne on niin vaarallista, on kyse vanhempien pelosta. Vanhempi - ole läsnä, mutta älä kaikessa mukana Kouluissa lasten ohi puhutaan korkealta ja kovaa. Koti ja koulu käyvät vilkasta viestittelyä, jossa lapsi wilmautetaan (= ohipuhumisen muoto, jossa aikuiset puhuvat lapsesta ilman lapsen osallisuutta sekä aikuisten ja lapsen todellista kohtaamista). Opettajat saattavat kirjoittaa Wilmaan lapsesta, mutta eivät kohtaa lasta. Koulukiusaamisessa osallisina olleista 70 prosenttia sanoo, etteivät koulun aikuiset puuttuneet. Ohi puhumista, ohi kävelyä. Kysyn usein nuorilta, kuinka moni heistä on vastannut Kouluterveyskyselyihin. Moni on. Kun kysyn, kuinka moni on päässyt keskustelemaan tuloksista ja pohtimaan niitä yhdessä aikuisten kanssa, vastaus on: har- va. Lapset ja nuoret ovat tutkimuksen objekteja, passiivinen aineisto, jonka me aikuiset selitämme auki tai solmuun. Ehkä me aikuiset voisimme oppia luottamaan. Luottamaan lapseen. Lapsi, joka kokee, että häneen luotetaan, oppi luottamaan toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan, demokratiaan. Toppila-Center on kirpputori ja Toppila-Center onToppila-Center kirpputori Toppila-Center on kirpputori ja ja on kirpputori ja monitoimikeskus, Toppila-Center on kirpputori ja monitoimikeskus, monitoimikeskus, monitoimikeskus, jossa on pienryhmätoimintaa monitoimikeskus, jossa on pienryhmätoimintaa jossa on pienryhmätoimintaa jossa on pienryhmätoimintaa Toppila-Center on kirpputori ja kaikenikäisille esim. Tuunausryhmä, jossa onesim. pienryhmätoimintaa kaikenikäisille Tuunausryhmä, kaikenikäisille esim. Tuunausryhmä, kaikenikäisille esim. Tuunausryhmä, monitoimikeskus, Tyttökerho ja Soppatykki kaikenikäisille esim. Tuunausryhmä, Tyttökerho ja Soppatykki Tyttökerho ja Soppatykki Tyttökerho ja Soppatykki Tyttökerho Soppatykki Otamme vastaan lahjoituksia ja vastaan ja jossa on Otamme lahjoituksia ja pienryhmätoimintaa Otamme vastaan lahjoituksia Otamme vastaan lahjoituksia ja ja Otamme vastaan lahjoituksia ja esim. Tuunausryhmä, tyhjennämme kuolinpesiä. tyhjennämme kuolinpesiä. kaikenikäisille tyhjennämme kuolinpesiä. tyhjennämme kuolinpesiä. tyhjennämme kuolinpesiä. Tyttökerho ja Soppatykki Avoinna: Avoinna: Avoinna: Avoinna: Otamme vastaan lahjoituksia ja Avoinna: Ti – Pe klo 10 – 17 klo 10 – 17 Pe 10 klo –1017– 17Ti –TiPe Ti –TiPe– klo – Pe klo 10 tyhjennämme – 17 kuolinpesiä. La klo 10 – 14 La klo 10 – 14 La 10 klo –1014– 14 La klo La klo 10 – 14 puh 043 211 3777 043 211 3777 3777 puhpuh puhpuh 043043 211211 3777 Avoinna: 043 211 3777 Paakakatu 2, Meri-Toppila Paakakatu 2, Meri-Toppila Ti – Pe klo 10 – 17 Paakakatu 2, Meri-Toppila Paakakatu 2, Meri-Toppila Paakakatu 2, Meri-Toppila Yhteistyössä Yhteistyössä Yhteistyössä Yhteistyössä Yhteistyössä La klo 10 – 14 puh 043 211 3777 Paakakatu 2, Meri-Toppila Yhteistyössä 9 Kulttuurikasvatus osana varhaiskasvatusta P Anne Siliämaa, lastentarhanopettaja, kulttuurivastaava , Laululinnun päiväkoti 25 -vuotiaan Lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklan mukaan jokaisella lapsella on oikeus taide- ja kulttuurielämään. Oulussa varhaiskasvatuksen yhdeksi painopistealueeksi on valittu kulttuurikasvatus. Sen tavoitteena on lapsen luovuuden, mielikuvituksen ja itseilmaisun kehittyminen, lapsen itsetunnon tukeminen sekä kulttuuristen elämysten tarjoaminen. Kulttuurivierailu Uppo-Nalle -konserttiin Oulun varhaiskasvatuksen kulttuuriteema vuosille 2014 - 2015 on ELÄINMYKSELLISTÄ. Teeman ympärille on rakennettu monenlaista kulttuuritarjontaa pienemmille ja isommille lapsille. Yhtenä osana teeman toteutusta on eripuolilla kaupunkia pidettävät UppoNalle -konsertit. Meillä Laululinnun päiväkodin lapsilla ja kasvattajilla oli mahdollisuus osallistua konserttiin Oulun englanninkielisessä leikkikoulussa yhdessä Päiväkoti Eväsrepun lasten kanssa kasvattajineen. Retkipäivä tiistaina 11.11. oli harmaa ja sateinen, mutta mieli oli odottava ja innostunut. Mukaan olimme pakanneet evästä ja tarvittavat vaihtovaipat pienimmille osallistujille. Matkaan lähdimme heti päiväunien jälkeen ja paikalle saavuimmekin hyvissä ajoin. Hetken odottelun jälkeen pääsimme sisälle riisumaan ulkovaatteemme ja asetuimme meille osoitetuille paikoille seisomaan, aivan kuten isommissakin konserteissa. Salissa tunnelma oli käsin kosketeltavan jännittynyt. Konsertissa esiintyi Uppo-Nalle yhdessä koskettimia soittavan Laulavan Lintukoiran sekä kitaristi-ystävänsä kanssa. Jo ensimmäisten sävelten kajahtaessa muutamat lapset kokivat turvallisemmaksi istua kasvattajan sylissä, kun taas jotkut uskaltautuivat jo alusta asti liikkumaan musiikin mukana ja leikkimään Uppo-Nallen mukana. Uskaltautuivatpa jot- 10 kut jopa pitämään Uppo-Nallea kädestä kiinni ja liikkumaan musiikin tahtiin yhdessä Uppo-Nallen kanssa. Konsertin päätteeksi annoimme raikuvat aplodit, puimme vaatteet ylle ja lähdimme paluumatkalle kuka kävellen, kuka istuen rattaiden kyydissä. Kulttuurikasvatukselle asetetut tavoitteet toteutuivat konsertin kautta. Mukaan saimme mukavia muistoja ja musiikillisia elämyksiä, mutta myös jännityksen tuntua turvallisen ja tutun aikuisen sylissä. Eväät söimme vasta tutussa päiväkodissamme joidenkin vanhempien jo odotellessa lastaan. ”Uppo-Nalle sadesäässä ” - Vili - Kuva: ???????? Kulttuurikasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jotta kaikilla lapsilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kulttuurikasvatukseen. Johdonmukaisen ja suunnitelmallisen kulttuurikasvatuksen toteuttamisen helpottamiseksi on kaupunkiin laadittu kulttuurikasvatussuunnitelma, jonka pohjalta jokaiseen kaupungin alueella toimivaan päiväkotiin tulee varhaiskasvatussuunnitelman liitteeksi laatia oma yksikkökohtainen kulttuurikasvatussuunnitelma. Suunnitelmasta vastaa päiväkodin nimetty kulttuurivastaava yhdessä muun päiväkodin henkilökunnan kanssa. Päiväkotitarinoita Päiväkotitarinoita Pä Päiväkotitarinoita Päiväkotitarinoita Päiväkotitarinoita Päivä ita Päiväkotitarinoita Päiväkotitarinoita Leivotaan piirakkaa omista marjapensaan marjoista. joki Kuva: Riitta Erä Jos minulla olisi neljä kättä Ajattelepa, jos minulla olisi neljä kättä. Ensimmäisellä siivoaisin, toisella keittäisin äidille teetä ihan aina kun äiti haluais. Kolmannella leikkisin isin kanssa rannalla ja neljännellä silittäisin Veikkaa kun se on päiväunilla. Kuva: Riitta Erä joki - Eetu – Isä-tarina Minun isä leikkaa aina ruohoa, silloin kun ruoho kasvaa pitkäksi. Isä tekee myös ruokaa - spagettia se tekee. Se laittaa siihen lihakastiketta. Syödään sitten kun ruoka on valmista. Isä tekee linnunpöntön minun kanssa ja laittaa puuhun. Isä laittaa aina ensin siihen laudan ja mittaa 36, , sitten se vasaroi. Pihlajaan laittoi. Tähän loppui tämä tarina. -poika 4v.- pola Kuva: Anniina Sip Enkelipipareitten iikolla. leivontaa enkeliv 11 väkotitarinoita Päiväkotitarinoita Päiväkotita otitarinoita Päiväkotitarinoita Päiväkotitarin Päiväkotitarinoita Päiväkotitarinoita Päiväkot Enkelitarina Olipa kerran enkeli. Enkeli oli suojelemassa ihmisiä Suomessa, Oulussa. Enkeli lämmitti aurinkoa ja lenteli pilvissä. Suomessa ihmisiä oli enemmän rakentamassa autoja ja ne tarvitsivat enkeleitä, koska niille sattui vahinkoja. Ne näki enkeleitä. Enkelit suojaa meitä kaikissa vaaroissa, ettei jäädä auton tai kelkan alle. Enkelit suojaa unta, ettei tule pahoja unia tai painajaisia. -4-5v lapset enkeliviikolla 2014- Elefantti Elias Olipa kerran elefantti, jonka nimi oli Elias. Elias asui Afrikassa. Se oli iso, punainen elefantti, jolla oli vaaleapunaiset korvat, sininen kärsä ja violetti häntä, Kaverina elefantti Eliaksella oli kirahvi, apina, käärme sekä muita pieniä ja isoja ja myös vanhoja norsuja. Elefantti Elias tykkäsi potkia palloa ja lukea kirjoja. Lukemaan se oli oppinut kirjoituskoulussa. Elias söi omenoita ja joi vettä. Se nukkui isossa metsässä, jossa asui myös leijona ja delfiini. Elefantin kiusana oli joessa asuva krokotiili, joka aikoi syödä elefantin kärsää, mutta Elias tönäisi jalallaan krokotiiliä, joka lensi selälleen maahan. Siitä kroko säikähti niin, että lähti ikiajoiksi pois. Sen pituinen se. -Poika 4v.- - Ronja - - Olavi - 12 arinoita Päiväkotitarinoita Päiväkotitarinoita M i t ä l a Päiväkotitarinoita Päi noita Päiväkotitarinoita pse n oike u s ta r koit t • Että s aa leikk aa : titarinoita Päiväkotitarinoita Päiväkotitarinoit iä. • Leikki on laps en • Vanhe mmat ja työtä. aik että lap set saa uiset pitää hu olta, leikkiä. Jos saatai • Pelatt ais s m ä ä rä t , leikittä is ä mitä te ja piirre ttäis . htäis: - E vä s r e p Kuva: Roosa Lindström un lapse t- Kävelyretkellä sorsia katsomassa. Pehmopaperit ja muut hygieniatuotteet HYGIENIAPALVELU MANSIKKAMÄKI OY l KELLO (08) 536 1879 l 050 583 1310 BT-YHTYMÄ OY l TAMPERE l (03) 3140 1111 www.bt-yhtyma.fi 13 Veturointi - Vertaistukeen perustuva toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon Maria Huhtamäki, Leena Tiiro ja Sanna Äijälä, OAMK Veturilogo: M. Rautiainen L astensuojelun tarve on lisääntynyt voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän seurauksena sijoitettujen lasten määrä on kasvanut ja jälkihuoltoon siirtyvien nuorten määrä on lisääntynyt. Jälkihuollon 18–20-vuotiaiden asiakkaiden määrä on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Sekä sijaishuolto että jälkihuolto toimivat riittämättömillä resursseilla ja olemassa olevat resurssit jakautuvat epätasaisesti. Vaikka itse sijoitus olisikin onnistunut, tehty työ valuu hukkaan, kun nuori jää yksin sijoituksen päättyessä. Tätä sijoituksen päättymisen ja jälkihuollon alkamisen nivelvaihetta pyritään tukemaan uudella vertaistukeen ja osallisuuteen perustuvalla toimintamallilla. Veturointi -toimintamalli on kehitetty opinnäytetyönä Oulun ammattikorkeakoulussa sosiaalialan koulutusohjelmassa keväällä 2014 Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodin toimeksiannosta. Toimintamallin käyttöönotolle on haettu RAY:n rahoitusta. Veturointi – toimintamalli on kehitetty yhdessä sijoituksessa olleiden nuorten ja lastensuojelun asiantuntijoiden kanssa. Veturointi sanana viittaa sekä vertaistukeen että tutorointiin; rinnalla kulkemiseen ja ohjaamiseen. Mallin tekee ainutlaatuiseksi se, että sitä kehittämässä ovat olleet kokemusasiantuntijat; nuoret, jotka ovat eläneet ja läpikäyneet itsenäistymisen haasteet jälkihuollossa sijoituksen jälkeen. Heillä on omakohtaiseen kokemukseen perustuva tieto siitä, miksi ny- 14 kyinen malli ei riitä ja mitä nuori oikeasti tarvitsee selvitäkseen lastensuojelusta itsenäiseen elämään. Sosiaali- ja terveysalalla vertaistukitoiminta on jo vakiintunutta eri sektoreilla, esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tukimuotona. Myös lastensuojelussa ollaan heräämässä vertaistoiminnan mahdollisuuksiin. Kuitenkaan tällaista, Veturoinnin kaltaista kokemusasiantuntijoiden kehittämää vertaistukeen perustuvaa toimintamallia, ei ole lastensuojelussa aikaisemmin kokeiltu. Suurin syy lienee ennakkoluulot; lastensuojelun sijoituksen läpikäyneiden nuorten ei ole uskottu pystyvän tällaiseen kehittämistyöhön tai vertaistukitoimintaan. Veturoinnin kehittämistyössä mukana olleet nuoret kokivat kehittämistyön mielekkäänä, ja oman panoksensa siihen merkittävänä. Kehittämistyö tehtiin toimija- ja asiakaslähtöisesti soveltaen Bikva-menetelmää. Sitä pidetään erityisesti sosiaalialan kehittämistyössä hyvänä, koska sen avulla saadaan asiakkaan ääni kuuluville, toisin kuin esimerkiksi asiakastyytyväisyyskyselyillä, joilla mitataan vain asiakkaan tyytyväisyyttä jonkun toisen asettamiin kriteereihin. Veturointi on toimintaa, jossa jälkihuollon läpikäyneet nuoret toimivat vertaistukihenkilöinä nuorille, jotka ovat siirtymässä jälkihuoltoon. Veturointi tukee sekä jälkihuoltoon siirtymässä olevien nuorten että vertaistukena toimivien nuorten osallisuutta omassa elämässään ja yhteiskunnassa. Veturointi kulkee ammatillisen tuen rinnalla ja on nuorille vapaaehtoista. Vertaistukena toimiva nuori eli veturi on toimintaa koordinoivan ammattilaisen työpari. Veturi voi olla nuoren mukana asioimassa virastoissa ja harrastuksissa. Hän voi antaa käytännön neuvoja esimerkiksi rahankäytöstä, laskujen hoitamisesta, asumiseen liittyvistä asioista ja erilaisten tukien hakemisesta. Joskus riittää, että veturi on vain läsnä. Veturi jakaa omia kokemuksiaan toisten hyväksi. Toimintaan lähtiessään veturin on tärkeää pohtia omia voimavarojaan, jotta pystyy sitoutumaan toimintaan. Sitoutuminen on tärkeää paitsi jälkihuoltoon siirtyvien nuorten eli vaunujen, myös toiminnan jatkuvuuden kannalta. Veturin tulee olla luotettava ja rehellinen. Vaikka virallista vaitiolovelvollisuutta ei ole, suhde vaunun kanssa ei voi muodostua luottamukselliseksi ellei vaunu voi luottaa veturin vaitioloon. Veturin on hyvä olla kohtuullisen tasapainoinen ja asiallinen, sillä hän on myös esimerkkinä vaunulle. Toiminta an- Leena Tiiro, Sanna Äijälä ja Maria Huhtamäki Kuva: Pertti Kukkonen taa myös veturille kokemuksen osallisuudesta ja sitouttaa yhteiskuntaan. Lisäksi hänellä on mahdollisuus saada uusia ystäviä ja osallistua mukavaan toimintaan. Asemanhoitaja on sosiaalialan ammattilainen. Hän koordinoi toimintaa ja toimii vetureiden tukihenkilönä. Asemanhoitaja järjestää säännöllisesti tapaamisia vetureiden kanssa ja haastattelee ja rekrytoi uusia vetureita. Tämä helpottaa sopivien veturi-vaunu parien löytymistä. On hyvä, jos nuorilla on samankaltaisia harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita. Asemanhoitaja osallistuu vetureiden tehtävään kouluttamiseen ja koulutusmateriaalin suunnitteluun. Hän huolehtii, että kaikki ryhmään tulevat tietävät toiminnan säännöt. Ammattilaisena hän myös selvittää mahdolliset ongelmatilanteet. Ryhmätapaamiset kulkevat veturin ja vaunun yksilötapaamisten rinnalla. Ryhmätoi- mintaa on noin kerran kuukaudessa ja ne räätälöidään ryhmän tarpeiden mukaan. Veturit, vaunut ja työntekijä suunnittelevat yhdessä ryhmässä tapahtuvan toiminnan. Nuoret osallistuvat niihin tapaamisiin, jotka heitä kiinnostavat. Toiminta voi sisältää esimerkiksi liikuntaa, kulttuuria, lautapeli-iltoja, ruuanlaittotuokioita tai vaikka moottoriurheilua ryhmän toiveiden mukaan. Ryhmätapaamiset voivat olla myös asiapitoisia, esimerkiksi keskusteluja voimavaroista, rahan käytöstä, tietoa erilaisiin tukiin ja niiden hakemiseen liittyvistä asioista sekä vetureiden tai ulkopuolisten pitämiä kokemusluentoja. Ryhmälle perustetaan oma suljettu Facebook-ryhmä, jonka seinällä ryhmätapaamisia voidaan suunnitella, ja tiedottaa eri asioista, kuten aikatauluista ja tapahtumista. Toiminnan säännöt löytyvät myös Facebook-sivulta. Toimintaa voidaan myös kehittää Facebookin avulla esimerkiksi linkittämällä sinne säännöllisesti arviointikyselyitä. Omaohjaaja ottaa Veturoinnin nuoren kanssa puheeksi noin kuusi kuukautta ennen jälkihuollon alkamista. Veturoinnin puheeksiotto merkitään hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. Jos jälkihuoltoon siirtyvä nuori päättää lähteä mukaan toimintaan, koordinaattori ehdottaa hänelle sopivaa veturia. Tavoitteena on, että nuori on mukana toiminnassa ennen itsenäisen elämän aloittamista. Toiminnassa voi olla mukana yhden vuoden ajan jälkihuoltoon siirtymisen jälkeen. Veturointi - Vertaistukeen ja osallisuuteen perustuva toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon opinnäytetyö on luettavissa Theseus ammattikorkeakoulujen julkaisuarkistosta. T:mi T:mi Edustusliike Edustusliike T:mi T:mi Edustusliike Edustusliike R. Savilaakso R. Savilaakso R. Savilaakso R. Savilaakso • • • • • Paperit • Paperit Paperit •• Paperit Puhdistusaineet Puhdistusaineet Puhdistusaineet •vahat Puhdistusaineet ja ja vahat ja •vahat ja vahat Siivousvälineet Siivousvälineet Siivousvälineet • Siivousvälineet R. Savilaakso R. Savilaakso R. Savilaakso Niskantie 16, 90160 Oulu Oulu R. Savilaakso Niskantie 16, 90160 Niskantie 16, 90160 Oulu Oulu Niskantie 16, 90160 Puh. (08) 208 Puh.331 (08) 331 208 Puh. (08) Puh.331 (08)208 331 208 Matkapuh: Matkapuh: Matkapuh: 0400 186 998 Matkapuh: 0400 186 998 0400715 186 998 040 0348 0400 186 998 040 715 0348 040 715 0400348 715 0348 Y-tunnus 2592077-8 Y-tunnus 2592077-8 Y-tunnus 2592077-8 Y-tunnus 2592077-8 15 Auta Lasta 45 -vuotta juhlaseminaari Teksti: Kaisu Pelkonen ja Pertti Kukkonen Kuvat: Tuomo Mulari, Pertti Kukkonen A 45 ta Lasta u A vuotta uta Lasta ry:n 45 –vuotisen toiminnan kunniaksi yhdistys järjesti toukokuussa juhlaseminaarin yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön kanssa. Auta Lasta ry:llä ja OAMK:lla on pitkät perinteet yhteistyöstä, joten seminaarin suunnittelu lähdettiin toteuttamaan alusta alkaen siten, että myös sosiaali- ja terveysalalle kouluttautuvilla tulevilla ammattilaisilla on mahdollisuus osallistua työelämälähtöiseen seminaaripäivään. Seminaarin avoin kutsu toi paikalle Auta Lasta ry:n keskeisiä kumppaneita aina pääkaupunkiseudulta saakka. Tilaisuuden aloituksen kauniista musiikkiesityksistä vastasivat Sanna Sillanpää ja Enni-Maria Mäkelä, Oulun ammattikorkeakoulun osaajia hekin. Seminaarin sujuvasanaiseksi puheenjohtajaksi Kiuruvedeltä saapui Heinäsalmikodin entinen varajohtaja Jukka Mulari, joka on ollut niin opiskeluaikanaan kuin sen jälkeenkin aktiivisesti kehittämässä sosiaalialan ammattikorkeakouluopetuksen ja työelämän yhteistyötä. Seminaarin järjestävien tahojen tervetulosanat lausuivat Oulun ammattikorkeakoulun sosiaalialan yksikön osastonjohtaja Hannu Pietiläinen ja Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen. Eduskunnasta ajankohtaisia sosiaali- ja terveysalan terveisiä toi kansanedustaja Risto Kalliorinne, joka itsekin on saanut sosiaalialan koulutuksensa OAMK:ssa. Kalliorinteen ajankohtaiskatsauksen viisi keskeisintä nostoa olivat SoTe –uudistus, tapaus Eerika, lastenasiaintalo, kelpoisuusvaatimusten väljentäminen ja paikallisempana teemana sijaishuollon muutos Oulun seudulla. Jääkö Sote –uudistuksessa sosiaalityö erikoissairaanhoidon varjoon? Entä mikä on valtavan pohjoisen alueen tulevaisuus? Eerikan tilanteen pitää herättää kaikki ammattilaiset toimimaan yhdessä ja lasten pahoinpitelyn tunnistamiseen pitää saada yhtenäiset valtakunnalliset ohjeistukset. lastenasiaintalohanke etenee Turussa. Kyseessä on poikkihallinnollinen erityispalvelu alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, joiden epäillään kokevan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Tämäkin edustaa uutta viranomaisyhteistyötä sen suhteen, että rikoksen uhriksi joutunut lapsi saa parhaan mahdollisen tuen. Kalliorinne kertoi myös siitä, että ministeriöt velvoitetaan uudistamaan toimialoillaan kelpoisuusvaatimuksia siten, että kelpoisuuden tuottavia opintoja jatkossa suorittaa nykyistä joustavammin. Kalliorinteen viides ja alueellisin teema koski sijaishuollon muutosta Oulun seudulla. Vuosikymmenten kuluessa maakuntaan on kehittynyt paljon lastensuojelulaitoksia. Viime vuosina Oulun kaupunki on panostanut voimakkaasti sijaisperhetoimintaan, mikä on saanut laitosten osuuden vähenemään. Kalliorinne piti kuitenkin tärkeänä, että tulevaisuudessakin turvataan laitoksissa pääomana oleva erityisosaaminen ja valmius vastata moniongelmaisten Risto Kalliorinne vanhemman mielenterveys – ja päihdeongelma, parisuhteiden kariutuminen, väkivalta ja sisarusten ongelmat ovat esimerkkejä tilanteista, joissa aina tulisi huolehtia myös perheen lapsia uhkaavien ongelmien ehkäisystä. Lapsen kehitysympäristöjä ovat kodin lisäksi koulu, päivähoito ja harrastukset. Lapset puheeksi –keskustelun kautta voidaan löytää vanhemman ja päivähoitajan/ opettajan jaettu ymmärrys lapsen elämäntilannetta kohtaan. Samalla saadaan kartoitettua lapsen elämässä läsnä olevia suojaavia tekijöitä (tärkeitä aikuisia, kaverisuhteita, harrastuksia jne.). Toimiva lapsi ja perhe –menetelmissä lasten huomioiminen aikuisten palveluissa on osoittautunut erittäin toimivaksi ylisukupolvista syrjäytymistä ehkäiseväksi työmuodoksi. Niemelä kiteytti puheenvuoronsa sano- nuorten tarvitsemiin palveluihin. Samalla pitää huolehtia siitä, että perhehoito toimii kestävällä pohjalla. Auta Lasta ry:n ja Heinäsalmikodin toiminnan kehittämisessä jo 1990 –luvulta mukana ollut THL:n projektipäällikkö, FT Mika Niemelä luennoi otsikolla Vanhempien vaikeudet, lasten ongelmat – ylisukupolvinen lastensuojelu. Niemelä lähestyi teemaa vahvan Toimiva lapsi ja perhe –menetelmäosaamisen ja tutkitun tiedon kautta. Tutkimustuloksissa kävi ilmi mm. se, miten paljon enemmän lastensuojelun sijaishuollossa tai psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa olevien lasten vanhemmilla on elämässään muuta vaikeutta. Vanhemman tai sisaruksen vakavat ja krooniset sairaudet, toimeentulon ongelmat, työttömyys, vanhemman rikollisuus, vankeus, Mika Niemelä 16 malla että kyky selviytyä ei ole vain joidenkin lasten erityinen ominaisuus, vaan vaikeuksista selviytymisen kokemus synnyttää pärjäävyyttä. Hannu Soini kertoi esityksessään aluksi vuorovaikutuksen merkityksestä ihmisen psyykkiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Ihmisen psyykkisen kehityksen hitaus edellyttää pitkää hoivaa ja huolenpitoa. Hoivan puuttuminen voi aiheuttaa vakavia psykologisia seuraamuksia ja estää miljoonien lasten saavuttamasta omien Hannu Soini edellytystensä mukaisia tietoja ja taitoja. Soini kertoi luennossaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutusprosessin synkroniasta ja vauvan osallistumisesta vuorovaikutukseen. Vauvalle suunnattu puhuminen ja vauvalle laulaminen konkretisoituivat vauvan ja aikuisen vuorovaikutussuhteita kuvaavissa hellyttävissä videoklipeissä. Toisena teemana Soinin luennossa oli taitava ammatillinen vuorovaikutus. Niitä hän käsitteli koulutuksellisena haasteena, henkilökohtaisena kehittämiskohteena ja työelämän tarpeen näkökulmasta. Soinin lyhyesti esittelemän Solmu -koulutuksen merkitys vuorovaikutustaitojen kehittäjänä näkyi koulutukseen osallistuneiden kokemusten mukaan keskustelutaitojen, kysymisen taitojen ja asiakaskeskeisyy- den saralla. Taitava ammatillinen vuorovaikutus pohjautuu Soinin mukaan asiakaslähtöisyyteen ja johdonmukaisuuteen. Näihin sisältyy asiakkaan viestin huolellinen kuunteleminen ja niihin keskittyminen, kuullun tarkentaminen, neuvomisen ja oletusten välttäminen sekä konkreettiseen palaaminen. Kehittämispäällikkö Mikko Oranen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta puhui teemasta Lastensuojelun tila tänään osallisuuden näkökulmasta – Lasten, vanhempien ja työntekijöiden osallisuus - toimiiko lastensuojelu? Osallisuuden peruspalikoiksi Oranen listasi mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin, vastavuoroisuuden, oikeus jokaiselle muttei velvollisuus. Osallisuuden 17 kautta opitaan olemaan ihmisiksi. Yhteisön ulkopuolelle jääminen on (hengen)vaarallista. Lastensuojelun osallisuusryhmiä Suomessa toimii tällä hetkellä mm. Pesäpuu ry:n Selviytyjät -ryhmä, Helsingin nuoret kehittäjät sekä Oulun, Porin ja Tampereen ryhmät. Osallisuuden kehittämisen haasteita Orasen mukaan ovat: Taidot:Miten otetaan lapset, nuoret vanhemmat mukaan? Asenteet: Onko osallisuudessa mitään järkeä? Onko (sijoitetuilla) lapsilla, nuorilla ja heidän vanhemmillaan mitään annettavaa meille? Miten suhtaudun lasten ja nuorten puheeseen? Tunteet: Uskallanko asettua uudenlaiseen suhteeseen? Kestänkö kuunnella? Arvot: Mikä on hyvää / pahaa? Mikä on arvokasta? Mikä on tärkeää? Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro sai Auta Lasta ry:n juhlaseminaaripäivänä iloisia uutisia, kun hän kuuli juuri ennen puheenvuoroaan sosiaalineuvoksen arvonimestään. Arvonimi tuli oikealle miehelle, koska niin perusteellisesti Sauro analysoi ja visioi lastensuojelun tulevaisuuden haasteita. Lastensuojelussa on menossa suuri rakennemuutos. Uutta rahaa alalle ei enää tule, mikä pakottaa siirtämään painopisteen korjaavasta työstä ehkäisevään työhön ja tekemään sitä, mikä oikeasti on vaikuttavaa. Tulevaisuudes- Mikko Oranen ettei Suomessa selvitä hoitovastuusta ilman toimivaa omais- ja perhehoitoa. Laitoshoito ei tulevaisuudessakaan jää kokonaan pois, vaan ns. sekamallit yleistyvät. Laitosten erityisosaamiselle on käyttöä perhehoidon tukena. Lasten ja nuorten oikeudet vahvistuvat myös sijaishuollossa tulevaisuudessa. Samaan aikaan selvitetään aiempina vuosikymmeninä lastensuojelussa tapahtuneita kaltoinkohteluja. Lastensuojelun historia ei kaikilta osin ole kaunista, vaikka kulloinkin ajassa on toimittu sen mukaan, mikä ajassa on ajateltu oikeaksi. Myös lastensuojelun järjestökenttä muuttuu tulevaisuudessa. Kaupallisten toimijoiden tulo perinteiselle järjestökentälle muuttaa kokonaisuutta. Erilaisia yhteenliittymiä syntyy ja pienet toimijat nielaistaan. Tämä edesauttaa jär- sa huolenpidon rajakin voi muuttua. Lähihistoriassa sijaishuollon yksiköiden määrä nousi kahdessakymmenessä vuodessa alle sadasta yli kuuteensataan. Nyt määrä on kääntynyt laskuun ja tulevaisuudessa yksiköiltä edellytetään erikoistumista. Myös isot pääomaliittymät astuvat jatkossa entistä näkyvämmin kuvaan. Perhehoito on viime vuosina noussut sijaishuollossa keskeiseen rooliin ja tämä kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa. Myös sukulaissijoitukset tulevat lisääntymään. Sauro sanoi, Seppo Sauro jestökentällä toiminta-ajatusten selkeytymistä. Tulevaisuuden toimijoiden omistuspohjat toisaalta monimutkaistuvat, mutta toisaalta suoraviivaistuvat. Tulevaisuus on myös entistäkin monikulttuurisempaa. Rajoja ylittävää yhteistyötä kehitetään naapurimaiden kanssa ja suomalainen lastensuojeluosaaminen voi tulevaisuudessa olla myös vientituotteemme, esim. asiakkaiden osallisuutta on Suomessa kehitetty menestyksellisesti. Seppo Sauro päätti puheenvuoronsa sanomalla, että hän näkee yhä edelleen tulevaisuuden olevan humanistisen lastensuojelun aikaa. Seminaarin lopuksi Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodin varajohtaja ja Toppilan alueellisen ennaltaehkäisevän työn hankkeen järjestötoimintaan ohjaaja Kaisu Pelkonen yhdessä päiväkotien johtaja Tiina Antilan kanssa kertoivat Auta Lasta ry:n tämän hetken toiminnasta. Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkosella oli ilo kiitellä paikalle saapuneita vieraita ja alustajia todella onnistuneesta koulutuspäivästä. 18 Minna-Maija Svärd, Vastaava lastentarhanopettaja/Esiopettaja , Laululinnun päiväkoti Äärellä T yttäreni näpäyttää kitaran kieltä, puristaa kätensä nyrkkiin ja kuljettaa kämmenessään varovasti sävelen minulle ”lahjaksi”. Seuraavassa hetkessä hän ihastelee jugurttiläikkää keittiön lattiassa ja kuvittelee sen olevan kuu. Viime kesän pinkit pilvet Nallikarissa piirtyvät nopeina, heleinä vetoina paperille, ja isovanhempien vierailun tuottama ilo kirvoittaa vallattoman tanssin olohuoneen matolla. Lapsi kokee maailmaa herkästi, avoimin aistein ja vastaanottavaisena. Hän ei määrittele, luokittele ja sulje asioita merkityksettöminä pois, vaan suhtautuu kohtaamaansa mielenkiinnolla ja ihmetellen. Lapsen kasvaessa tämä kokemisen tapa uhkaa kuitenkin kadota: aikuisten maailmassa on opittava valikoimaan informaatiota, priorisoimaan, sulkemaan mahdollisuuksia pois ja usein myös jätettävä kertomatta se, että auringonläikkä seinässä näyttää ihan perhoselta. Olisiko kuitenkin mahdollista säilyttää jotakin tästä lapselle tyypillisestä kokemisen tavasta myöhemminkin elämässä? Kasvatustieteen pro gradu- tutkielmassani tutkin taidekasvattajien kokemuksia taiteen merkityksestä ihmisenä kasvamisen prosessissa. Aineistosta keskeisimpänä taiteen ihmistä kasvattavana elementtinä esille nousi termi äärellä oleminen: kiireetön, intensiivinen, ihmettelevä ja avoin maailmaan suhtautumisen tapa. Taiteen tekemisen ja kokemisen kautta ihmisen on mahdollista kohdata ympäröivä maailma, toinen ihminen ja myös oma sisin avoimesti, etukäteen määrittelemättä ja ihmetellen. Herkän, intensiivisen ja aktiivisen kuuntelemisen kautta nämä voivat näyttäytyä myös uudella tavalla ja yllättää. Äärellä oleminen on aktiivista joutenoloa, pysähtymistä, asettumista kuuntelijan ja vastaanottajan asemaan. En voi etukäteen päättää tai vaatia, millaisen kokemuksen saan, mutta jos odotan avoimesti, voin tulla yllätetyksi ja kosketetuksi. Tutkimukseeni osallistuneet taidekasvattajat mielsivät juuri tämäntyyppisen kokemisen liittyvän voimakkaasti taiteeseen ja sen myötä tapahtuvaan ihmisenä kasvamiseen. Äärellä oleminen tuntuu puhuvan samaa kieltä myös leikin kanssa. Leikkiessään lapsi elää läpi sisäisen ja ulkoisen maailmansa kokemuksia tavalla, jota niin ikään voisi luonnehtia intensiivisyyden, läsnäolemisen, avoimen ihmettelyn ja luovuuden termein. Leikissä ja leikkien lapsi kasvaa tavalla, jota mikään muu toiminta ei voi täysin korvata. Taide on mahdollisuus jatkaa tätä leikkiä silloinkin, kun lapsen kasvaessa aikuiseksi leikin imu alkaa hiipua. Kasvattamalla taiteeseen kasvatamme ihmisiä, joiden elämässä leikki voi jatkua myös aikuisena. Leikkivälle ihmiselle maailma näyttäytyy ihmeenä ja elämä merkityksellisenä - tällä voi olla iso merkitys silloin, kun huolestuneena pohdimme, miksi niin moni nuori aikuinen kadottaa tunteen elämänsä mielekkyydestä. Taide- ja leikkikokemuksia kuvataan usein myös samantyyppisin termein kuin hengellisiä kokemuksia. Tunne siitä, että olen kosketuksissa johonkin suurempaan, ajatus siitä, että elämällä on tarkoitus, ja kokemus elämän merkityksellisyydestä suuremman suojeluksessa yhdistävät sekä taidetta, leikkiä että hengellisyyttä. Ihminen tarvitsee näitä hetkiä kokeakseen elämänsä mielekkääksi - ja tämä puolestaan lienee kasvattamisen olennaisimpia tavoitteita paitsi yksilön myös koko yhteiskunnan kannalta. Mitä pienempänä lapsi saa kokemuksia näistä kaikista - leikkimisestä, taiteesta ja hengellisyydetä - , sitä tiiviimmin ne nivoutuvat yhteen. Joissakin afrikkalaisissa kielissä ei ole erikseen musiikin ja tanssin käsitettä, sillä näitä kahta on afrikkalaisessa kulttuurissa mahdotonta erottaa toisistaan. Voisimmeko me kasvattaa niin leikkiviä, laulavia, tanssivia, maalaavia ja elämässään pyhyyttä kokevia ihmisiä, että kyseisten asioiden erottelu tuntuisi heidän elämässään jopa merkityksettömältä - ja elämä sen sijaan merkitykselliseltä? Auta Lasta ry:n päiväkotien, Eväsrepun ja Laululinnun, arjessa yhdistyvät leikki, taidekasvatus ja kristilliset arvot. Näiden kautta, äärellä ollen, on mahdollista opetella ymmärtämään maailmaa, toista ihmistä ja itseään. 19 Päiväkoti LAULULINTU, turvallinen hoitopaikka Teksti ja kuvat: Kari Miettunen A uta Lasta Ry:n ja Oulun kaupungin yhteistyö on toimininut jo vuosia luotettavasti sekä lasten päivähoidon että lastenkodin osalta. Ajatus uuden päiväkodin perustamisesta yhdistyksen toiminnan puitteissa lähti liikkeelle syksyllä 2013. Tuolloin Päiväkoti Eväsrepun johtaja Tiina Antila lähti selvittämään lastenhoidon tilannetta Oulun kaupungissa ja selvisi että hoitotarvetta on erityisesti keskustan alueella. Tätä taustaa vasten Tiina toi asian Auta Lasta Ry:n hallituksen päätettäväksi tammikuussa 2014. Päätös oli positiivinen päiväkotihankkeen osalta ja tilat päiväkotikäyttöön päätettiin vuokrata Intiön kasarmialueelta. Tilojen vuokrasopimus allekirjoitettiin ja projekti lähti etenemään täy- dellä teholla. Tiina teki valmistelevan työn hankesuunnitelmineen ja valmista alkoi syntyä suunnitellussa aikataulussa. Päiväkoti LAULULINTU näki päivänvalon ja sen tiloja päästiin remontoimaan käytön mukaiseen muotoon. Hyvä yhteishenki voimavarana Uudet työntekijät ovat päässeet projektin etenemisen aikana tutustumaan toisiinsa ja auttamaan mm. tilojen kalustamisessa. Vanhat kasarmirakennukset pitävät historian lisäksi sisällään myös kalusteita, jotka ovat jääneet käyttöä vaille varuskunnan lähtiessä alueelta. Noita kaappeja sekä hyllyjä on saatu hyötykäyttöön ja kierrätys on näiltä osin toiminut moitteettomasti, kuvailee päiväkodin johtaja Tiina Antila kalustamisen luovaa toteuttamista. Työ-ja hoitopaikan fyysisen ympäristön lisäksi on luotava myös sellainen henkinen ilmapiiri, että työyhteisö voi hyvin ja jokaisen työmotivaatio on kohdallaan. Päiväkodissa työskentelevät kasvattajat ovat ammattitaitoisia ja päteviä tehtäviinsä. Esimieskoulutus on auttanut ja sieltä olen saanut monia hyviä vinkkejä ihmisten johtamisen jalossa taidossa, kuvailee Tiina kouluttautumista tehtäväänsä. Hallinnolliset tehtävät vaativat oikeanlaista asennetta ja työhyvinvointi on päälimmäisenä koska sitä työstämällä oikealla tavalla menestymisen edellytykset ovat hyvät. Yhteistyö tuo väriä tekemiseen Hieman ohjeistusta etikettiin LTO Minna-Marja Svärd(vas) ja työharjoittelija Anne avustamassa juhlijoita. 20 LAULULINTU päiväkodissa lapset ovat iältään 1-5-vuotiaita, tällä hetkellä alle kolmivuotiaita on seitsemäntoista. Hoitopaikkoja on tarjolla 28, nyt lapsia on 22 ja vuodenvaihteessa lapsimäärä lisääntyy. Henkilökuntaa päiväkodissa on kaksi LTO tutkinnon suorittanutta opettajaa, kolme lastenhoitajaa ja kaksi päi- lapsille Hyvä Suomi, mehumalja itsenäisyytemme kunniaksi. myös Oulun Tuomiokirkkoseurakunta, mistä lastenohjaaja vierailee päiväkodissa kerran kuukaudessa. Meillä etenee myös yleishyödyllinen liikunnan kehittämishanke lapsille ja nuorille. Täällä käy ohjaaja Haukiputaan Pallo -nimisestä urheiluseurasta kerran viikossa. Naapurissa olevan englanninkielisen leikkikoulun ja kansainvälisen koulun kanssa yhteistyö on ollut toimivaa, kertoo Tiina Antila yhteistyökuvioista. minnastamme alueen asukkaille ja vastuualueenamme ovat lähinnä Intiö, Värttö ja Oulun keskusta. Uusia asiakkaita tulee päiväkotiin kaupungin palveluohjauksen kautta ja lisäksi luottettavasta toiminnasta kertoo tehokkaasti ”puskaradio”, kuvailee päiväkodin johtaja Tiina Antila päiväkoti Laululinnusta. Tilat viihtyisät ja turvalliset Päiväkodin johtaja Tiina Antila on tehnyt pitkän työrupeaman selvityksistä toimivaan päiväkotiin. väkotiapulaista. Yhteistyötä tehdään eri oppilaitosten kanssa, joista mainittakoon mm. OSAO, Vaasan Ammattiopisto. Yhteistyökuvioita viritellään myös Yliopiston kanssa siten, että tulevat kasvattajat pääsisivät toteuttamaan vaadittavat työjaksot päiväkodissa. Oppisopimuskoulutus on myös tullut mukaan tehokkaana tapana opettaa nuoria ammattiin. Opiskelijat suorittavat työharjoittelujaksoja lasten parissa. Moniammatillisuus näyttelee suurta osaa mm. sosionomiopinnoissa ja täällä päiväkotimiljöössä saa oikean kuvan työstä ja sen vaatimasta syventymisestä kasvatustyöhön erityisesti varhaiskasvatuspuolella. Pidemmällä aikavälillä suurimmat säästöt syntyvät hyvin tehdyn ennalta ehkäisevän työn kautta. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla henkisen pääoman kartuttaminen ja siihen työhön panostaminen kasvaa yhteiskunnan kannalta parasta korkoa. Päiväkodin yhteistyökumppanina toimii Liikkuminen päiväkodissa on vaivatonta ja tilat on remontoitu käytön vaatimaan kuntoon. Yhteisten tilojen lisäksi päiväkodissa on huoneita pienemmille ryhmille. Tämä on välttämätöntä koska päiväkodissa toteutetaan ns.pienryhmäpedagogiikkaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kasvattajalla on alle kolme vuotiaita lapsia 3-4, joiden kanssa hän viettää aikaa mahdollisimman paljon. Lasten iän ollessa 3-5, kasvattajalla voi olla seitsemän lasta. Koko päiväkodin tärkein huone on ajanmukaisesti varustettu keittiö ja seinän takana oleva ruokailutila. Pöydät ja tuolit ovat hyvin löytäneet paikkansa. Työpaikka on alusta saakka päästy tekemään yhdessä tarkoitukseen soveltuvaksi ja siksi olemme motivoituneita työhömme, kuvaille Tiina tilajärjestelyjä. Kristillinen arvomaailma on meille tärkeä koska se on kuulunut olennaisena osana Auta Lasta Ry:n toimintaan sen perustamisesta saakka. Lasten vanhempiin pidämme yhteyttä päivittäin ja näin rakennamme luottamusta, joka on ko”Pressapari” valmiina vastaanottamaan juhlavieraita. ko tekemisen johtoajatus. Olemme tiedottaneet toi21 Rajoja ylittäen Teksti ja kuvat: Pertti Kukkonen A uta Lasta ry:ssä vuosi 2014 jää historiaan rajoja ylittävänä ajanjaksona. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa toteutetussa Karelia Enpi CBS –hankkeessa venäläisiä yhteistyökumppaneita on tavattu kevään seminaarissa Kuhmossa ja vielä ennen joulua tämän lehden painosta tulon jälkeen hankkeen päätösseminaarissa Petroskoissa. Seuraavassa muista vuoden aikana toteutuneista kohtaamisista. IFCW –SEMINAARI HELSINGISSÄ Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen ja varajohtaja Kaisu Pelkonen osallistuivat kesäkuussa 2014 Lastensuojelun keskusliiton Helsingissä isännöimään kansainväliseen IFCW:n (International Forum for Child Welfare) seminaariin WorldForum Helsinki 2014: Investing in Children and Families. Seminaari alkoi maanantaina 9.6.2014 Linnanmäen huvipuiston seminaaritila Poukamassa järjestetyllä tutustumistilaisuudella. Tilaisuudessa alustukset pitivät Linnanmäen huvipuiston toimitusjohtaja Risto Räikkönen sekä Raha-automaattiyhdistyksen kehittämispäällikkö Elina Varjonen. Huvipuiston tuoton ja rahapelaamisesta saatavien tuottojen kohdentaminen yleishyödyllisen toiminnan koordinoimiseen on kansainvälisesti ainutlaatuinen järjestelmä. Alustusten jälkeisissä kahvikeskusteluissa meiltä suomalaisilta kyseltiinkin paljon järjestelmän toimivuudesta. Helsingin seminaarin avaustapahtumaan oli saapunut osallistujia kaikista maanosista. Varsinaiset seminaaripäivät järjestettiin tiistaina ja keskiviikkona 10.-11.6.2014 kongressikeskus Paasitornissa. Seminaarin 22 avauspuheenvuorot käyttivät Suomen sosiaali- ja terveysministeriön edustajana valtiosihteeri Ulla-Maija Rajakangas, lastensuojelun keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Pentti Arajärvi sekä Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja ja IFCW:n varapuheenjohtaja Seppo Sauro. Seminaarin suomalaisissa alustuksissa esiteltiin maassamme kehitettyjä lapsilähtöisiä menetelmiä sekä tutkimukseen perustuvaa kehittämistyötä. Ulkomaisissa alustuksissa kerrottiin osallistujamaiden lastensuojelun tilanteesta tilastojen, toimivien hankkeiden sekä erilaisten lasten asioita edustavien yhteisöjen ja säätiöiden esittelyn kautta. Molempien seminaaripäivien ohjelma päättyi kaikkien maanosien edustajien yhteiseen paneelikeskusteluun. Tiistain keskustelun teemana oli kansainväliset kriisit ja lapset ja keskiviikon 25 – vuotta toimineen IFCW:n tulevaisuuden näkymät ja lastensuojelun tulevaisuuden toimintakenttä. Tiistai –illan ohjelmaan kuului myös ohjelmallinen gaala –illallinen, jonka yhteydessä osallistujille esiteltiin mm. IFCW :n toiminnan historiaa. Pienemmässä pöytäseurueessa pystyi vaihtamaan käytännön kokemuksia eri maanosista tapahtumaan saapuneiden vieraiden kanssa. Lapsen oikeuksien toteutumisen haasteet ja mahdollisuudet eri maanosissa yhdistivät meitä kaikkia seminaariin osallistuneita. Työn painopistealueet vaihtelevat eri maissa ja maanosissa, mutta työn kohde on kaikkialla yhteinen. EUROMET PUOLASSA Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen osallistui 11:stä Euroopan maasta kokoontuneiden 19:n järjestön Euromet -symposiumiin Puolan pääkaupungissa Varsovassa 23.-26.9.2014. Euromet – allianssi on 25 vuotta toiminut lastensuojelua ja erityisopetusta toteuttavien eurooppalaisten nuorisotyöyhteisöjen verkosto. Tapahtuma järjestetään vuorovuosina kaikissa Euromet –jäsenmaissa ja joka toinen vuosi tapahtumaan osallistuu myös jäsenjärjestöjen palvelujen piirissä olevia lapsia ja nuoria. Suomesta Euromet -verkostoon kuuluvia yhteisöjä ovat Ehjä ry, Lauste ry ja Nuorten Ystävät ry. Pertti Kukkonen osallistui symposiumiin Ehjä ry:n jäsenjärjestöedustajana. Varsovassa järjestetyn vuoden 2014 sym- posiumin otsikkona oli ”Methods of creative rehabilitation of socially maladjusted youth”. Tapahtumaa isännöi Eurometin puolalainen jäsenjärjestö Młodzieżowy Ośrodek Wychowawczy No. 2, jonka toimintayksikköön symposiumin osallistujat pääsivät tutustumaan tapahtuman päätöspäivänä. Symposium alkoi kahdella seminaaripäivällä, joissa jäsenyhteisöjen edustajia oli kutsuttu kertomaan lastensuojelun tilanteesta sekä hyvistä käytännöistä symposiumiin saapuneille Euromet -kumppaneille. Kolmas päivä oli varattu tutustumiskäynneille kahteen varsovalaiseen lastensuojeluyksikköön. VIERAITA KAUKAA Auta Lasta ry:n Heinäsalmeen saatiin elokuussa kaukaisia vieraita, kun Etelä-Intian Machilipatnamissa toimivan Home of hope -lastenkodin johtaja Moses Lingam ja poikansa L.Michael Nathaniel saapuivat tervehdyskäynnille Ouluun. Home of hope -lastenkodin perustivat vuonna 1993 oululainen lastenhoitaja Tuulikki Teppo yhdessä intialaisen kummipoikansa Moseksen ja tämän vaimon Elizabethin kanssa. Tuulikki Tepon kuoltua Moses ja Elizabeth ovat jatkaneet lastenkodin johtamista. Moses itse on varttunut Intiassa Aune Hynyn lastenkodissa. Hän on kokenut lapsena saamansa avun niin merkittäväksi, että on halunnut omana elämäntyönään jatkaa intialaisten lasten auttamista omassa lastenkodissaan. Veli Koskela puolisonsa Irjan kanssa, Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja MarjaLeena Kemppainen ja hallituksen jäsenet Tuulikki Tolonen ja Raila Uusitalo sekä Home of hopen oululaiset ystävät Anja Nummi ja Katariina Kattelus. Moseksen ja Michaelin mukana Heinäsalmikotiin ja päiväkoti Eväsreppuun suuntautuneella vierailulla olivat Auta Lasta ry:n perustajajäsen 23 T oppila Centerin kerhohuoneessa kuuluu innokas puheensorina ja ompelukoneen surina, kun kaksi äitiä istuu ompelukoneen ääressä viimeistelemässä käsitöitään ohjaaja Jutta Jaakkolan opastuksella. Äidit haluavat omien ja lastensa vaatteiden korjaamisen lisäksi ommella ihan uusia arki- ja juhlavaatteita sekä kotiinsa liinavaatteita. Harjoittelutöinä heillä on valmistunut mm. patakintaat ja kangaskassi ja toive on oppia valmistamaan yhä vaativampia ompelutuotoksia. Toppila Centerin tiloissa on kokoontunut reilun puolen vuoden ajan keskiviikkoisin parhaimmillaan lähes kymmenen ompelusta kiinnostunutta naista, joille toiminta tarjoaa paitsi mahdollisuuden harrastaa käsitöitä myös tilaisuuden tavata toisia aikuisia. Moni osallistujista on maahanmuuttajataustainen äiti, jolle ”Ompelua Toppilassa -kerho” mahdollistaa myös luontevan tilaisuuden suomen kielen oppimiseen ja käyttämiseen. Toppilan alueen äitien ompeluinnostus sai puhtia Auta Lasta ry:n järjestämältä Ompelukone tutuksi - kurssilta, joka järjestettiin Merituulen koululla alkuvuodesta 2014. Niin kuin monet muutkin hyvin toimivat jutut, ”hoksattiin” ompelukonekurssin tarpeellisuus vähän sattuman kautta. Yksi alueen äideistä tuli kyselemään minulta kuinka ja missä hän ja muutamat muut äidit voisivat oppia käyttämään ompelukonetta. Auta Lasta ry:n, MLL:n ja koulun työntekijöiden kanssa pohdittiin pyyntöä ja päätettiin ryhtyä toimimaan. Niinpä kevättalvella toistakymmentä Toppilan alueen äitiä sai viiden kokoontumiskerran verran opastusta ja käytännön ohjausta koneompelun maailmaan. Koulutustilana toimi Merituulen koulun käsityöluokka ja kurssin ohjaajina Auta Lasta ry:n ompelusta innostuneet ohjaajat. Enimmillään kurssi-iltoina kokoontui kymmenen äitiä kerrallaan perehtymään ompelukoneen saloihin. Useimmilla oli tavoitteena oppia käyttämään ompelukonetta ja tavoite toteutui paremmin kuin hyvin. Kurssin aikana ehdittiin ompelukoneen käytön opettelun ohella korjata vaatteita ja valmistaa tyynyliinoja, kasseja ja muita pieniä ompelutöitä. Monella äidillä oli mukanaan lapsia, jotka saivat askarrella, piirrellä ja tehdä erilaisia käsitöitä äitien ommellessa. Kurssin jälkeen äidit toivoivat mahdollisuutta jatkaa ompeluharrastusta ja niin Ompelukone tutuksi -kurssi poiki Ompelua Toppilassa -toiminnan, jota vetää Jutta Jaakkola Auta Lasta ry:stä. Voimaa perheille Toppilan alueella on viime vuosina aloitettu monia uusia alueen perheiden hyvinvointia tukevia matalan kynnyksen toimintoja. ESKO -hankkeen (2009-2013) aikana aloitettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton PohjoisPohjanmaan piirin hallinnoiman Voimaperhe -osahankkeen myötä järjestölähtöisinä toimintoina mm. PerhePesän toiminta Meri-Toppilassa (järjestäjänä MLL), järjestöjen 24 Toppilassa tapahtuu Teksti: Kaisu Pelkonen toimintaan ohjaamista alueella (Auta Lasta ry.), koulukopparitoimintaa Merituulen koululla (MLL), vanhempain ryhmiä/Vanhempien Akatemia (Nuorten Ystävät), liikuntakerhoja koulupäivän yhteyteen (Auta Lasta ry), taidetyöpajatoimintaa (Kulttuurivoimala), tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa (Pelastakaa Lapset) sekä monia muita toimintoja lasten, nuorten ja perheiden esittämien toiveitten ja tarvekartoitusten tuottamien tulosten perusteella. ESKO -hankkeen aikana osa Terva-Toppilan koulun opettajista kouluttautui Lapset Puheeksi -työmenetelmän käyttäjiksi yhdessä kouluterveydenhuollon, neuvolan ja päivähoidon kanssa. Auta Lasta ry:n tarjoaman Järjestöjen toimintaan ohjaajan yhtenä tehtävänä on olla mukana neuvonpidoissa Lapset Puheeksi -keskustelujen jälkeen. Neuvonpidoissa ja muussa vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä järjestöjen toimintaan ohKuva :Marja-Liisa Kesti jaaja voi ohjata lapsia, nuoria ja vanhempia järjestölähtöisen toiminnan piiriin tai tukea vanhempien omaehtoista toimintaa. ESKO Voimaperhe -osahanke sai jatkoa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin hallinnoiman Voimaperhe2 -hankkeen myötä. Voimaperhe2 -hankkeen yhtenä pyrkimyksenä on tuottaa järjestölähtöisiä matalan kynnyksen toimintoja lähelle perheitä heidän omilla asuinalueillaan ja tukemaan perheiden omaehtoista toimintaa. Toisena tavoitteena on edesauttaa järjestöjen ja kaupungin yhteistyötä ja verkostoitumista hyvinvoinnin edistämisessä. Kuva: Kais u Pelkonen Järjestöjen ja yhdistysten sekä kaupungin edustajista on koottu toiminnallinen verkosto, Perheverkko -työryhmä, joka työstää perhekeskus- ja hyvinvointiverkoston toimintamallia. Auta Lasta ry on vahvasti mukana Perheverkossa toteuttamassa ja kehittämässä kaupungin toimijoiden ja järjestöjen välistä yhteistyötä. Kuva: Kaisu Pelkonen Lyhyesti Teksti ja kuva: Pertti Kukkonen H einäsalmikodin nuorten ja henkilökunnan sählyjoukkue (sääntöjen mukaan kentällä samaan aikaan vähintään 2/3 lapsia ) jatkoi viime lauantaina siitä, mihin vuosi sitten jäätiin. Oulun seudun perhekotien välisestä sählyturnauksesta tuomisena oli tällä kertaa entistäkin isompi pokaali eli nyt Heiniksessä voi kohdata monta tuplamestaria! O Teksti ja kuva: Kalle Riiste ululainen naisräppäri Sana kävi esiintymässä Heinäsalmikodin väelle itsenäisyyspäivänä. Tapahtuma oli osa hyväntekeväisyyskampanjaa, jonka Sana joukkoineen järjesti. He olivat kyselleet mahdollisista keikkapaikoista oululaisilta, jotka olivat ehdottaneet yhdeksi kohteeksi Heinäsalmikotia. Itse minikonsertti oli ainutlaatuinen tapahtuma, joka järjestettiin Heinäsalmikodin olohuoneessa. Yleisössä oli kolme ohjaajaa ja yksitoista nuorta, jotka jännittivät intiimiä olohuonekeikkaa vähintään yhtä paljon kuin esiintyjät. Teksti: Riitta Rahkola Ko itt i aa mu syy skuun suur i, jol loi n Ev äsr epu n OLYMPIA LA ISET oli juu ri. La pse t pä ivä ä od ott i, ka ikk i vo itt aa ha lu si! En sin kei hä stä heite ttiin -se laj iha n me jo osa ttiin. My ös pa llo n tar kkuu sheit oss a on nistut tii n hu ole lla . Pituu tta kin hy pä ttiin - ka ikk i hy py t mi tat tii n. Juo ksu pih an ym pä ri nä mä kis at lop ett i. Pä ätt eek si me hu t na uti ttiin ja mi tal eil la ka ikk i pa lki tti in. Ki soi ssa ha us ka a oli nii n -viel ä seu raa va na pä ivä nä kin nii tä lei kit tii n! Kuva: Kari Miettunen 25 Kuva: Outi Kukkonen Eilen, tänään ja huomenna Teksti: Pertti Kukkonen, johtaja, Heinäsalmikoti ”L apsista näemme huomenna, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään”. Tämä sitaatti kuultiin kesäkuussa Helsingissä järjestetyssä kansainvälisessä IFCW:n tapaamisessa. Tätä ajatusta voisi laajentaa myös siten, että tänään näemme lapsissamme eilisen jäljet. Tänä vuonna Oulun seudulla huolestuttava asia on ollut alaikäisten huumausaineiden käytön räjähdysmäinen kasvu. Useampia nuoria on tänä vuonna jopa kuollut suoraan tai välillisesti huumeiden käytön seurauksena. Nuorimmat Oulun lastensuojelun tavoittamat huumeiden kokeilijat ovat olleet 13 -vuotiaita. Nuorten keskuuteen pesiytynyt huumeongelma on näyttäytynyt myös Heinäsalmikodin nuorten maailmassa. Vakavasti päihderiippuvaisten alaikäisten tahdonvastaisen hoidon järjestäminen on haasteellista. Alaikäisillä huumausaineiden käyttäjillä on Oulussakin varsin organisoituja huumeiden välitysrinkejä, joten huumemaailman lieveilmiöt rikoksineen ovat ongelmana entistä nuoremmilla lapsilla. Nuorella ei yleensä ole omaa halua alkaa hoitamaan päihdeongelmaansa. Hän ei koe päihteisiin liittyvän ongelmaa, vaan ongelma on ennemminkin se, että aikuiset sekä viranomaiset pyrkivät rajoittamaan ja hankaloittamaan päihteiden käyttöä. Huumeista saatava nautinto koetaan tässä vaiheessa vielä tärkeämmäksi asiaksi kuin huumeiden käytöstä ja aineiden hankkimisesta aiheutuvat ongelmat. Maailma muuttuu. Pohjois-Pohjanmaan maakuntapäivillä 2014 kehitysjohtaja Olli Hietanen Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta kertoi huolestuttavia tilas- 26 totietoja hyvinvointivaltiomme yskähdyksistä. Suomessa jää joka päivä kuusi alle 30 –vuotiasta sairaseläkkeelle masennuksen vuoksi. Joka toinen suomalainen sairastuu elämänsä aikana johonkin psyykkiseen sairauteen (Depressio, ahdistus, addiktiot tms.). Joka päivä Suomessa syödään 700 000 psyykenlääkettä (masennuslääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, unilääkkeet jne.). Hietanen esitti myös arvion siitä, että tulevat kaksikymmentä vuotta voivat muuttaa maailmaa enemmän kuin edelliset kaksisataa vuotta. Lastensuojelu on kuluvana vuonna saanut jälleen paljon julkisuutta tiedotusvälineissä. Keskustelussa pinnalla on ollut milloin lastensuojelun liian aikainen ja milloin taas liian myöhäinen mukaantulo perheiden ja lasten tilanteisiin. Syyttävä sormi on yleensä osoittanut lastensuojelun sosiaalityötä. Suurin osa kansalaisista on muodostanut lastensuojelusta käsityksen iltapäivälehdistön ja sosiaalisen median yksisilmäisen ja tunteisiin vetoavan tiedonvälityksen kautta. Lapsisurmat ovat onneksi herättäneet oikeuslaitoksemme. Viranomaisille määrätyn lastensuojeluilmoituksen laiminlyönteihin aletaan Eerika –tytön ennakkotapauksen myötä entistä useammin puuttumaan myös oikeuskäsittelyillä. Kaikesta yhteiskuntamme pahasta olosta ja epäonnistumisista ei voi syyttää resurssien äärirajoilla toimivia lastensuojelun sosiaalityötä ja sijaishuoltoa. Tulevan vuoden lastensuojelun kesäpäivien teema ”lasten suojelu kuuluu kaikille” on nyt ajankohtaisempi asia kuin koskaan. Auta Lasta ry:n palvelutuotanto keskittyy Oulun alueelle, mutta yleishyödyllinen toiminta ja vaikuttamistyö yhdistyksellä ulottuu koko maahan ja viime vuosina yhä enemmän myös valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Vaikka sijaishuollon toiminta keskittyy pääasiassa yhteistyöhön Oulun seudun kuntien kanssa, on myös lastenkotitoiminta muuttunut entistä kansainvälisemmäksi. 2000 –luvulla lastenkodissa on asunut syntyperältään kahtatoista eri kansallisuutta edustaneita lapsia. SoTe – uudistus ja sosiaalihuoltolain uudistus ovat lainsäädännön isoja kysymyksiä myös meille lastensuojelun toimijoille. Auta Lasta ry:n 45 –vuotisjuhlavuosi alkaa olla vähitellen juhlittuna samoin kun lapsen oikeuksien sopimuksen 25 –juhlavuosi ja ruumiillisen kurituksen kieltäneen lain voimaantulon 30:s vuosi. Nyt välillä vietämme kaikkien näidenkin teemojen äärellä muutamia arkisempia perustyövuosia. Muuttuvassa maailmassamme myös lastensuojelun rakennemuutos jatkuu voimakkaana. Auta Lasta ry:n lastensuojelu on valmiina elämään mukana lasten, nuorten ja perheiden tulevaisuuden haasteissa. Jälkihuolto, eli tuki itsenäiseen elämään, on lastensuoJelulakiin perustuva oikeus, Jonka voit halutessasi ottaa vastaan. Jälkihuolto alkaa yleensä sijoituksen päätyttyä, mutta tuki voi alkaa myös myöhemmin, silloin kun koet tukea tarvitsevasi. Sinulla on oikeus jälkihuollon tukeen, kunnes täytät 21 vuotta. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea ja valmentaa sinua itsenäiseen elämään. Jälkihuollossa saat henkilökohtaista tukea ja apua sinulle nimetyltä sosiaalityöntekijältä ja mahdollisesti ohjaajalta. Tuki sisältää muun muassa apua vuokra-asunnon hankinnassa sekä asumiseen liittyvissä taidoissa ja asioissa. Saat apua myös erilaisten tukihakemusten ja raha-asioiden hoitamisessa. Jälkihuollon vastaanottaminen mahdollistaa sinulle taloudellista tukea sosiaalitoimesta niin ettei sinun esimerkiksi tarvitse ottaa opintolainaa opiskeluaikana. Tarkempaa tietoa jälkihuollosta ja mahdollisista itsenäistymisvaroistasi saat omalta sosiaalityöntekijältäsi. Jälkihuoltosuunnitelma tehdään yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Hänen kanssaan sovit, millaista tukea sinun jälkihuoltosi tulee sisältämään. Jälkihuollon vastaanottaminen on vapaaehtoista. Voit itse vaikuttaa siihen, millaista tukea haluat ja päättää mihin haluat sitoutua. Auta Lasta ry on osallistunut Erityishuoltojärjestöjen Liitto Ehjä ry:n koordinoimaan jälkihuollon kehittämistyöhön yhdessä muiden EHJÄ:n jäsenjärjestöjen kanssa. Vuosittain järjestettyjen jälkihuollon päivien yhtenä antina on syntynyt opaskortti jälkihuoltoon siirtyville nuorille. Esitteitä voi tilata: toimisto@ehja.fi (50 snt/kpl + postikulut) Auta Lasta ry edustettuna valtakunnallisessa lastensuojelun vaikuttamistyössä Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen on valittu Lastensuojelun keskusliiton hallitukseen Barnavårdsföreningen i Finland r.f:n toiminnanjohtaja Pia Sundellin henkilökohtaiseksi varajäseneksi vuosille 2015-2017. Kukkonen on ollut Sundellin varajäsenenä LSKL:n hallituksessa myös vuosina 2012-2014. Pertti Kukkonen on valittu vuodeksi 2015 myös Erityishuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry:n hallituksen jäseneksi. Varajohtaja Kaisu Pelkonen osallistuu Lastensuojelun keskusliiton ehkäisevän työn neuvottelukunnan ja Pertti Kukkonen lastensuojelun toimeenpanon neuvottelukunnan työskentelyyn kaudella 2014–2015. 27 45 ta Lasta u A vuotta 28 Oletteko te vain leikkineet tänään? Teksti: Tiina Antila, päiväkotine johtaja T uo kysymys on varhaiskasvatuksen klassikko ja varmasti kaikki alan työntekijät ovat nähneet taulun, jossa kuvataan, mitä kaikkea leikki lapsessa kehittää. Vaikka tietoa ja tutkimusta leikistä on tullut jo paljon, yhä edelleen vanhemmat ovat kiinnostuneita siitä, kuinka paljon ohjattua toimintaa lapsen päivään kuuluu. Mikäli ohjattu toiminta ymmärretään lapsen koko päivähoitopäivää ja varhaiskasvatusympäristöä koskevana arkipäivän pedagogiikkana, kysymyksessä ei ole mitään väärää. Päivähoito ja varhaiskasvatus ovat lapsen kasvun ja kehityksen synnyttämiä tarpeita vastaavaa ohjattua ja suunniteltua toimintaa. Suomi koreilee korkealla PISA-pisteissä ja muut maat tulevat meille katsomaan, miten me sen teemme. Samaan aikaan Suomi tähyilee ulkomaille ihaillen niitä maita, missä koulu alkaa jo 4-vuotiaana. Ystäväni tytär aloitti koulun Lontoossa ja viikkoa myöhemmin lapsen into koulusta ja ’isona tyttönä’ olemisesta oli hävinnyt. Mitä tapahtui? Leikki ei enää kuulunut lapsen elämään, vaan siitä tuli aikuisjohtoista suorittamista. Kontrasti oli liian suuri. Tähän saakka lapsi oli ollut kaiken keskiössä ja päivä oli edennyt lapsen ehdoilla. Lapsi oli saanut aikaa, tilaa ja ymmärrystä omalle kasvulle ja kehitykselleen. Yhtäkkiä sen tilalle tulivat vaatimukset. Et ole enää tarpeeksi, vaan sinun pitäisi jo osata kirjaimet ja numerot, pukea itsenäisesti, syödä nätisti, etsiä oma paikka, olla kiltti, paikallaan ja hiljaa. Enää ei odotettu lapsen luontaista kiinnostuksen syttymistä oppimista kohtaan, eikä annettu hänen edetä oman aikataulunsa mukaan. Sen sijaan kaikki tekevät kaikkea yhtä aikaa, halusivatpa he sitä tai ei. Varhaiskasvatuksen ammattilaisen silmissä se on kauhukuva. Mihin unohtui leikki ja sen kautta oppiminen? Miksi oppimisen ei saisi olla hauskaa? Olisi jo aika murtaa vanhat käsitykset oppimisesta ja avartaa katseet uusille metodeille. Aika moni meistä jo tietää, että oppiminen on yksilöllistä. Jollakin oppimisessa painottuu kuuleminen, toisella näkeminen ja kolmannella tekeminen. Niinpä opetuksen suunnittelu varhaiskasvatuksessa alkaakin siitä että mietimme, miten saamme viestin lapsille näitä kaikkia reittejä käyttäen. Siksi kutsumme sitä kokonaisvaltaiseksi oppimiseksi ja opetukseksi. Eräs esimerkki uudenlaisesta opetuksesta on tänä vuonna oululaisissakin peruskouluissa toteutunut yrityskylä, missä oppilaat saivat päivän ajan leikkiä oikeaa työntekoa. Oppiminen oli syvällistä, kun oppilaat saivat kokeilla ’oikeita töitä’ ja ratkoa ongelmia luovasti aidoissa tilanteissa. Tällaisen esimerkin olen nähnyt myös videossa Taiwanilaisesta päiväkodista, jossa Jyrki Reunamo (Helsingin yliopisto) tutki varhaiskasvatusta. Taiwanissakin päiväkoti ikäiset lapset saivat leikkiä ”kaupunkia”, jossa tehtiin oikeita töitä. Taiwanissa lapsiryhmät ovat huomattavasti suurempia, kuin Suomessa. Ryhmän hallintaan ja oppimisen mahdollistamiseen tähdättiin nimenomaan varhaiskasvatusympäristöä suunnittelemalla. Se toimi niin hyvin, että kasvattajille jäi aikaa myös toiminnan dokumentoimiseen. Olisiko jo aika katsoa uusiin oppimismenetelmiin ja kasvattaa lapsista luovia, onnellisia, tasapainoisia ihmisiä, jotka kykenevät ihan mihin tahansa haluavat. Kiinnostuksesta ympäröivään maailmaan ja sen synnyttämästä intohimosta tietoon syntyy uusia neroja Einsteinin jalanjäljille. Eikö oikeastaan juuri se ole, mitä haluamme? Auta Lasta ry:n päiväkodeissa painotetaan taidetta ja meillä lapset saavat leikkiä. Toivomme näiden mahdollistavan lapsille elämyksiä ja kokemuksia, jotka herättävät innon kokeilla itse. Luova mieli kykenee näkemään uutta ja on innostunut tutkimaan ympäröivää maailmaa. Intohimosta oppimiseen Avoinna: ma-pe 8-17, la 10-13 Moreenitie 10, Oulu puh. 010 820 1310 faksi 010 820 1319 www.puukeidas.fi 29 In memoriam Teksti: Pertti Kukkonen Heidi Isokoski os. Kotkaranta (1983-2014) Heinäsalmikodissa otettiin tammikuun lopussa vastaan suruviesti, kun vuodesta 2006 alkaen lastenkodin ohjaajana työskennellyt Heidi Isokoski (os.Kotkaranta) ei herännyt enää yöunilta uuteen talviaamuun. Heidin nuori elämä päättyi vaikean sairauden uuvuttamana vain 30 -vuotiaana. Heidi valmistui Rovaniemen ammattikorkeakoulusta sosionomiksi vuonna 2006 ja siitä alkaen hän työskenteli Heinäsalmikodissa lastenkodin ohjaajana. Heidi oli tutustunut Heinäsalmikotiin jo edellisvuonna suorittaessaan opintoihinsa liittyvää harjoittelua lastenkodissa. Heinäsalmikodin työyhteisössä huomattiin heti taloon tulleen nuoren opiskelijanaisen reippaus ja tarmokkuus. Heidiltä löytyi niin kasvattajan työssä tarvittavaa auktoriteettia kuin empaattista lempeyttäkin. Heidille ominaisia piirteitä olivat myös ahkeruus ja korkea työmoraali. Miten asiat yhteisissä työpaikkakokouksissa sovittiin hoidettavan, Heidi osaltaan piti taatusti sovitusta kiinni. Heidin nuoreen elämään ja tuoreeseen avioliittoon kutsumattomana vieraana tuli vakava sairaus, jolle Heidi sisukkaana naisena ei missään vaiheessa antautunut. Rankkojen hoitojaksojen edellyttämien sairausvapaiden välilläkin Heidi halusi palata Heinäsalmikodin työhönsä lasten ja työkavereiden pariin. Lopulta kuitenkin sisukkainkin joutui antautumaan. Heidi jätti jälkeensä paljon kaunista, jota me Heinäsalmikodin lapset ja aikuiset pysähdymme usein muistelemaan. Heinäsalmikodin työkaverit valitsivat seuraavat sanat Heidin muistolle: Kun joskus käy vielä ystävä kohti, jonka poskilla riemun rikkaus hohti. Huulensa hymyili, sydänkin hellä. Onnen ainekset paremmat kellä? 30 Jori R. Rissanen (1936 – 2014) Auta Lasta ry:n toiminnan aloittamisen keskeinen vaikuttaja ja yhdistyksen pitkäaikainen tukija sosiaalineuvos Jori R. Rissanen kuoli 5.4.2014 77- vuoden iässä. Rissanen oli syntynyt 31.7.1936 Oulussa ja hän työskenteli Oulun kaupungin sosiaalitoimen johtajana vuodesta 1964 aina vuoteen 1993 eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Rissasen merkitys pohjoisen Suomen ja koko valtakunnankin lastensuojelulle on kiistaton. Rissanen tapasi Annikki Raatikaisen ensimmäisen kerran 1960 –luvun alussa työskennellessään Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana. Tuolloin hän oli saanut sosiaaliministeriöltä toimeksiannon toteuttaa tarkastuskäynti Raatikaisen Ilmajoella sijaitsevaan lastenkotiin. Tämä oli alku yhteistyölle, joka jatkui Raatikaisen muutettua lastenkotitoimintansa Ouluun. Rissasen oli keskeisessä roolissa Annikki Raatikaisen lastenkotiyhdistyksen perustamisessa vuonna 1969. Hän osallistui toiminnan aloitusvuosina aktiivisesti yhdistyksen johtokuntatyöskentelyyn. Rissanen vieraili vielä työuransa jälkeenkin aktiivisesti Heinäsalmikodissa joulukahveilla ja muissa Auta Lasta ry:n tapahtumissa. Annikki Raatikaisen kuoltua vuonna 2001 Rissanen toimi aloitteentekijänä Raatikaisen muistoksi järjestetyn symposiumin toteuttamisessa. Jori R. Rissanen jää muistoihimme merkittävänä sosiaalialan kehittäjänä niin järjestö- kuin kuntapuolellakin. Auta Lasta ry HEINÄSALMI Kotia lähellä Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu lastensuojeluyhdistys, joka ylläpitää 14 -paikkaista lastensuojeluyksikkö Heinäsalmikotia, 21 -paikkaista päiväkoti Eväsreppua ja 28 -paikkaista päiväkoti Laululintua. Heinäsalmikoti ja Eväsreppu sijaitsevat luonnonkauniilla paikalla Oulun Hietasaaressa vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Päiväkoti laululintu sijaitsee puistomaisessa ympäristössä Intiön kasarmialueella. Heinäsalmikoti tuottaa lastensuojelulain mukaisia sijais-, avo- ja jälkihuollon palveluja ympärivuorokautisen asumispalvelun lisäksi myös perheiden kotiin suunnatun tuen muodossa. Päiväkoti Eväsreppu tarjoaa laadukasta päivähoitoa alle kouluikäisille lapsille. Päiväkoti Eväsreppu on erikoistunut kristilliseen kasvatukseen sekä arvokasvatukseen. Päiväkoti Laululintu toimii 28 -paikkaisena pienryhmäpedagogiikan mukaisesti taidekasvatusta painottaen. Toiminta perustuu yleiskristillisiin arvoihin. Auta Lasta ry osallistuu aktiivisesti lastensuojelun vaikuttamis- ja edunvalvontatyöhön myös valtakunnallisella tasolla. Yhdistys toteuttaa yleishyödyllisenä toimintana mm. lasten hyvinvointia edistäviä kehittämishankkeita yhteistyössä julkisten palveluiden sekä toisten järjestötoimijoiden kanssa. Auta Lasta ry on jäsenenä Lastensuojelun keskusliitossa, Erityishuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry:ssä ja Kristillisten koulujen ja päiväkotien liitto ry:ssä sekä yhteistyöjäsenenä Suomen sosiaali- ja terveys Soste ry:ssä. 31 45 Au ta Lasta vuotta Auta Lasta ry kiittää yhteistyökumppaneita ja tukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivottaa menestystä vuodelle 2015 Auta Lasta ry:n Heinäsalmessa liputettiin marraskuussa lapsen oikeuksille ja 25 -vuotiaalle YK:n lapsen oikeuksien sopimukselle. Lipunnostossa päivänsankarit päiväkoti Eväsrepusta. 32
© Copyright 2024