1 - Suomen Perheterapiayhdistys
Perheterapeutti 1 - 2014 Valokuva terapian välineenä s. 26 Keho kertoo, mikä terapiassa vaikuttaa s. 20 Perheterapeutit kokoontuvat Turussa Keula kohti kongressia s. 14 Tässä numerossa 4 6 12 14 17 20 24 ARTIKKELIT VAKIOPALSTAT Perhepeili − menetelmä kriisiperheille Päätoimittajalta 5 Suomen Mielenterveysseuran kehitysyksikkö Horisontin ja SOS -kriisikeskuksen työntekijöiden kanssa kehitetyn Perhepeili-menetelmän tavoitteena on huomioida kriisityössä koko perhe, erityisesti lapset ja nuoret. Työkaluina tunteet Kanadalainen perheterapeutti Gail Palmer esitellee tunnekeskeistä menetelmää. Perheterapiaistunnoissaan hän haluaa luoda tilan, jossa perheenjäsenet voivat kohdata toisensa uudella tavalla. 11 Kun koira puree lasta OYS:n lastenpsykiatrian poliklinikalla on kehitetty hoitomalli, jonka avulla voi auttaa vakavan koiranpureman uhriksi joutuneita lapsia sekä heidän perheitään. Tämä malli sisältää sekä perheterapeuttisen kriisi-intervention että traumahoidon. 13 Kongressi Turussa: Pohjoismainen perheterapia ja tulevaisuus 23 Perheterapian ammattilaiset ja tutkijat kokoontuvat ensi kesänä Turkuun 10. Pohjoismaiseen perheterapiakongressiin. Olisiko sinulla halua tulla kertomaan työtavoistasi tai tutkimuksestasi? Kongressi: Esittelyssä kolme puhujaa 29 Jyväskylässä etsitään ihmisen kehollista perusolemusta pariterapiassa 29 31 Perheterapeutti Vigdis Wie Torsteinsson, professori Jaakko Seikkula ja toimittaja Robert Whitaker saapuvat Turkuun Pohjoismaisen perheterapiakongressin plenaaripuhujiksi. Mutta keitä he ovat? Ainutlaatuinen Relationaalinen mieli -tutkimus selvittää ihmismielen rakentumista useiden henkilöiden välisenä suhteena. Hankkeen laboratoriona on pariterapia ja tarkastelun kohteena terapiaan osallistuvien näkyvä ja sisäinen vuorovaikutus sekä autonomisen hermoston vasteet. Perheterapiayhdistyksen johtokunta ja kongressitoimikunta tekevät täysillä työtä Pohjoismaisen Perheterapiakongressin eteen. Kaikki resurssit suunnataan kongressin toteuttamiseen, jotta se palvelisi parhaimmalla mahdollisella tavalla jäseniämme. Ääniä päästä Rauhanturvaajan palatessa kotiin, on rauhanturvaajan lisäksi myös perheellä edessä pienempi tai isompi sopeutumisurakka. Usein unohtuu, että rauhanturvaajien omaisetkin tarvitsevat tukea. Toiminnanjohtajalta Elokuussa kaikkien kannattaa tulla Turkuun! Tärkein tapahtuma on tietysti Pohjoismainen perheterapiakongressi ja samaan aikaan Turussa pidetään Turun musiikkijuhlat, jazz-festivaalit ja Taiteiden yö. Pakina Mitä ei tekisi curling-vanhempi, joka vääntää itsensä muutenkin sinnikkäästi uskomattomille mutkille. Esimerkiksi oikean murolajin kaupasta kotiin kantaminen on mieletön taitolaji. Yrittäjäpalsta Perheterapeuttiyrittäjien on hyvä varautua muutamaan muutokseen: Kela kilpailuttaa vaikeavammaisten avoterapiapalvelujen tarjoajia ja työnohjaus muuttuu arvonlisäverolliseksi. Kirjoita Perheterapeuttiin! Ilmoitukset Hyvä Käytäntö-palkinto MDFT-hankkeelle MDFT-hankkeen työryhmä sai Hyvä Käytäntö-palkinnon. Multidimensional Family Therapyssa työskennellään kokonaisvaltaisesti kaikkein vaikeimmin hoidettavissa olevien nuorten kanssa laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Valokuva terapian välineenä 26 30 Psykoterapeuttisen työskentelyn dokumentoiminen visuaalisesti jäsentää hoitoprosessia ja tuo näkyviin potilaan ja perheen ajatuksia. Suomen Valokuvaterapiayhdistyksen perustajajäsenet ja valokuvaterapian kouluttajat Ulla Halkola ja Tarja Koffert kertovat 10-vuotisen yhdistyksen toiminnasta. Perheterapeutiksi työnantajalähtöisesti Turussa luotetaan siihen, että pidempien prosessinomaisten koulutusten hyöty on huomattavasti suurempi kuin yksittäisten koulutuspäivien. Pidemmät prosessit edistävät myös asenteiden ja työkäytäntöjen muutoksia. Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 1/2014 ISSN 2323-9557 (Painettu) - ISSN 2341-670X (Verkkojulkaisu) Päätoimittaja: Ritva Karila-Hietala Toiminnanjohtaja: Anita Birstolin Lehden kokoajat: Anita Birstolin, Ritva Karila-Hietala ja Riitta Teittinen Toimitussihteeri: Teija Riikola teijariikola@hotmail.com Taitto ja graafinen suunnittelu: Heikki Kännö - Äänimaa Oy heikki.kanno@aanimaa.fi Yhteystiedot: Anita Birstolin Suomen perheterapiayhdistys ry Linnankatu 59 C6, 20100 Turku puh. 044 536 8531 Kirjoittajat: Sauli Airikka, Kirsikka Arkimies, Anita Birstolin, Ritva Karila-Hietala, Auli Joutsenoja, Anu Karvonen, Virpi-Liisa Kykyri, Minna Leivo, Mediatiedot: Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenlehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin erilaisia perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia sekä toimia jäsenten tiedotuskanavana. Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta 7 euroa. 3 Juha Metelinen, Hannu Piispanen, Jaakko Seikkula, Riitta Teittinen ja Sinikka Viitanen. Kannen kuva: Kuva: Turun kaupunki. Julkaisija: www.perheterapiayhdistys.fi Päätoimittajalta Päätoimittaja Ritva Karila-Hietala P erhepeili on systeeminen menetelmä erityisesti kriisityöntekijöille. Sen tavoitteena on huomioida kriisityössä perhenäkökulma ja kutsua kriisivastaanotolle pariskuntia ja perheitä. heillä ei olisikaan perheterapeutin koulutusta tai vankkaa perhetyön kokemusta. Husson kokemuksen mukaan perheet ovat pitäneet menetelmässä olevasta voimavaranäkökulmasta. Jotkut perheet ovat yllättyneet siitä, että kriisistä huolimatta voidaan tutkia ja tarkastella asioita, jotka toimivat ja ovat edelleen hyvin. Kriisistä huolimatta on mahdollista löytää vahvuuksia ja voimavaroja, joita ei edes tiedetty olevan olemassa. Perhepeilin avulla tutkitaan järjestelmällisesti yhdessä perheen kanssa heidän elämäänsä vaikuttavia tekijöitä. Erityisen huomion kohteena on se, kuinka lasten ja nuorten tarpeisiin vastataan. Työskentelyn tavoitteena on lisätä perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja vahvistaa toimijuutta. Tapaamisissa käsitellään esimerkiksi perheenjäsenten rooleja; kuinka joustavia ne ovat ja kuinka perheen sisäiset tehtävät ja vastuut on järjestetty haastavassa tilanteessa. ”Perhepeilin hyödyistä pitkällä aikavälillä ei voi sanoa vielä mitään varmaa, koska kokemukset ovat liian vähäiset”, Husso toteaa. Perhepeiliä käyttävän työntekijän asenne on mielenkiintoinen. Hän on perheenjäsenten kanssa yhteistyötä tekevä tutkija ja on yhdessä perheenjäsenten kanssa katsomassa ”peiliin” ja tutkimassa kaikkea sitä, mitä siellä näkyy. Työntekijällä on ”ei – tietämisen” asenne ja hän tekee ammattitaidollaan mahdolliseksi avoimen keskustelun ja luottamuksellisen ilmapiirin. Perhepeilin lähtökohtana on Englannissa kehitelty perhearviointimalli, jota on käytetty mm. lastensuojeluperheiden auttamisessa. Perhepeiliä on kehitetty yhdessä Suomen Mielenterveysseuran kehitysyksikkö Horisontin ja SOS-kriisikeskuksen työntekijöiden kanssa. Kehittämisestä ovat vastanneet kehittämisasiantuntija, perheterapeutti VET Olli Jäppinen ja kriisityöntekijä, perheterapeutti ET Veli-Matti Husso. Tavoitteena on ollut laajentaa perinteisesti yksilökeskeisestä kriisityötä perheiden ja pariskuntien suuntaan. Menetelmä on otettu käyttöön Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksessa ja tarkoituksena on tarjota sitä muihinkin kriisikeskuksiin. Kriisikeskuksissa tavataan pariskuntia ja perheitä paljon vähemmän kuin yksilöasiakkaita, vaikka tiedetään kriisin koskettavan usein kaikkia perheenjäseniä. Tiedetään myös, että hyvällä kriisiavulla voidaan ennalta ehkäistä kriisin aiheuttamia ongelmia. Veli-Matti Husso kertoo, että Perhepeili on tarkoitettu kenelle tahansa kriisityötä tekevälle, jolle on kriisin yhteydessä tärkeää huomioida koko perheen tilanne ja joka on huolissaan siitä, että muut perheenjäsenet jäävät mahdollisesti vaille apua. Tarkoituksena on laajentaa Perhepeili – menetelmän koulutukset myös oman järjestön ulkopuolelle. ”Kokemukset Perhepeilistä ovat vielä vähäiset, koska Perhepeiliä on käytetty kliinisessä työssä vasta muutaman kuukauden. Jo nyt voidaan kuitenkin todeta, että työntekijöiltä saatu palaute sekä Perhepeilin käytöstä että menetelmän kouluttamisessa on ollut myönteistä. On havaittu, että mallin avulla on helpompaa ohjata kriisissä olevien ihmisten välillä kaoottistakin puhetta takaisin tärkeisiin aiheisiin”, Husso sanoo. Veli-Matti Husso on sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti, joka on aiemmin työskennellyt lastensuojelun avo- ja laitoshuollossa ja vuodesta 2002 kriisityössä ensin Miesten kriisikeskuksessa ja nyttemmin Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksessa. Ritva Karila-Hietala Päätoimittaja Puheenjohtaja Suomen Perheterapiayhdistys Perhepeili auttaa selkeyttämään asioiden käsittelyä ja tarvittaessa laajentaa keskustelua pois voimakkaina jylläävistä ja ahdistavista tunteista. Työntekijät ovat kertoneet, että Perhepeili antaa varmuutta ja välineitä perheiden kohtaamiseen, vaikka 4 Kongressia ja tanssia V aikka vuoden vaihtumisesta on kulunut jo aikaa, haluan kuitenkin toivottaa teille, hyvät kollegat kaikkea hyvää vuodelle 2014. la olevasta linkistä. Tästä haluaisimme käydä keskustelua. Mitä mieltä olet, haluatko lehden paperiversiona vai digitaalisena? Kerro mielipiteesi meille johtokunnan jäsenille sähköpostissa, puhelimessa tai vaikkapa elokuun kongressissa. Tämä vuosi tulee olemaan meille Perheterapiayhdistyksen johtokunnan ja kongressitoimikunnan jäsenille työntäyteinen. Pohjoismaisen Perheterapiakongressin toteuttamiseen liittyvät tehtävät lisääntyvät koko ajan ja huomaan miettiväni kongressia päivittäin. Voit lukea kongressista enemmän siitä kertovassa artikkelissa. Meitä suomalaisia oli suhteellisen paljon (noin 30) mukana Istanbulissa viime lokakuussa järjestetyssä EFTA:n (European Family Therapy Association) perheterapiakongressissa. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja kaikki toimi täsmällisesti. Me pohjoismaalaiset olemme omissa kongresseissa tottuneet siihen, että kongressin hintaan kuuluu myös lounastarjoilu. Turkissa tarjolla oli kahvia ja minileivoksia. Lounaalle hakeuduttiin joko puistoon piknikille tai lähiravintolaan. Vapaa-ajalle Istanbul tarjosi loistavan ympäristön turkkilaisine saunoineen ja nähtävyyksineen. Ensi syksynä ei Suomen Perheterapiayhdistyksen perinteisiä Syyskoulutuspäiviä järjestetä lainkaan. Kaikki resurssit suunnataan Pohjoismaisen kongressin toteuttamiseen. Vuonna 2015 Syyskoulutuspäivät järjestetään normaalisti ja niidenkin eteen on jo alettu tehdä työtä. Olemme aloittaneet myös seuraavan suomalaisen perheterapiakongressin suunnittelun yhdessä Pohjanmaan Perheterapeuttien kanssa. Kongressin otsikko on ”Lakeudelta tuulee” ja aiheena tulee olemaan vertaisuus, osallisuus ja kokemuksellisuus. Seinäjoki, jossa kongressi pidetään, on hyvien kulkuyhteyksien varrella. Tervetuloa maaliskuussa 2016 Seinäjoelle! Koska työskentelen nykyisin mielenterveyden edistämisen parissa, yritän pitää huolta myös oman mieleni hyvinvoinnista. Vuosi sitten aloimme puolison kanssa käydä tanssitunneilla. Kaikki huolet unohtuvat, kun miettii, mihin suuntaan sen jalan pitäisi nyt osoittaa. Tanssiminen yhdessä tuo myös energiaa parisuhteeseen. Suosittelen. Elokuussa nähdään Turussa! Sielläkin tanssitaan! Olemme johtokunnassa miettineet Perheterapeutti–lehden muuttamista kokonaan digitaaliseksi. Nythän ainoastaan vanhempia lehtiä on luettavissa sähköisesti yhdistyksen nettisivul- Ritva Karila-Hietala Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja 5 Teksti Kirsikka Arkimies Kuvat Kirsikka Arkimies, Iina Leivo Työkaluina tunteet Terapeutin rooli on tärkeä, mutta myös työhuoneella on merkitystä. - Terapiahuone on asiakkaille kuin turvasatama, josta matka itseen ja läheisiin alkaa. Tilanteen rauhoittaminen ja kohtaamisen rytmin hidastaminen ovat tärkeitä. Vasta kun asiakas saa ajattelulleen rauhaa, tulee tunteillekin tilaa. Syvempiin tunteisiin päästään usein vasta käyttäytymisen tutkimisen jälkeen. - Tunteista saa paljon tietoa siitä, mikä ihmiselle on merkityksellistä. Tunteet sysäävät meidät liikkeelle. Järkeistää voi monella tavalla, mutta jos tunnemme jotain syvästi, motivoi se vahvasti muutokseen. Kanadalainen Gail Palmer ihastutti yleisöä tunnekeskeisen perheterapian koulutuspäivillä lokakuussa Tampereen Pyynikillä. Suomen perheterapiayhdistyksen ja Suomen Pariterapiayhdistyksen yhteinen ponnistus Palmerin saamiseksi Suomeen kannatti. - Isäni oli kauppamies ja sanoi aina, että on helppo myydä, jos tuote on hyvä. Kun kierrän ympäri maailmaa kouluttamassa tunnekeskeistä perheterapiaa, ajattelen vähän samoin. Menetelmä toimii, sen puolesta puhuvat alan tutkimuksetkin. Näin iloisesti kokenut perheterapeutti Gail Palmer aloittaa loppusyksyllä pidetyn koulutuksensa täpötäyden salin edessä. Paikalle on kokoontunut sankka joukko asiasta innostuneita terapeutteja, alan opiskelijoita, opettajia, kasvattajia ja sosiaali- sekä terveydenhuollon ihmisiä. Gail Palmerin esitellessä tunnekeskeistä menetelmää, yleisö tempautuu mukaan. Ihmiset nyökyttelevät, keskustelevat keskenään ja herkistyvätkin. Luento ja harjoitukset koskettavat ja liikuttavat, sillä tunteet ovat Palmerin työkaluja myös koulutuksissa. Ensimmäisenä koulutuspäivänä Palmer avasi menetelmän taustalla olevia ajatuksia, kuten kiintymyssuhdeteoriaa. Toisena päivänä saatiin kokea metodin toimivuutta draaman, videoiden ja harjoitusten avulla. Turvallisuus on tärkeää - Joka perheenjäsenellä on oma totuutensa. Aikuisen ja lapsen suhde ei lopu koskaan. Tasa-arvoinen suhde on mahdottomuus. Äitini tulee olemaan aina äitini ja elämäni loppuun saakka olen jonkun tytär. Hierarkia vaikuttaa meissä, Gail Palmer sanoo. Kiintymyssuhde on kaiken ydin Tunnekeskeinen terapia perustuu ajatukseen kiintymyssuhteesta. Kiintymyssuhde vallitsee aina kahden ihmisen välillä. Terapeutin tehtävänä on vahvistaa suhdetta. Kun muutos alkaa näkyä, asia jaetaan koko perheen kesken. - En yritä opettaa ihmisiä tavoille, vaan haluan luoda tilan, jossa perheenjäsenet voivat kohdata uudella tavalla. Nykyaikana on suuri saavutus saada koko perhe samaan huoneeseen. Siksi pidän yleensä noin 8-10 istuntoa. Pariterapiassa tarvitaan pidempi jakso, sillä pariskunnan sitoutumisen vahvistamiseen menee aikaa, Gail Palmer kertoo työstään perheiden parissa. 6 Terapiatilanteen turvallisuus on terapeutin vastuulla. Gail Palmer kertoo aktiivisesta roolistaan terapiaistunnoissa. Tunnekeskeisessä perheterapiassa hahmotetaan perheen kanssa vuorovaikutuksen kipukohtia. Terapeutti toimii käyttäytymisen tulkkina ja nostaa tunteita näkyviksi. Näin perheen sisäistä kaavaa voidaan muuttaa. Terapeutti luo turvallisen suhteen kaikkiin perheen jäseniin. - Jos vanhempi kritisoi lasta, puutun heti asiaan. Voin kysyä, onko tämä sellainen tyypillinen tilanne, joka usein kotonakin nähdään? Kun pääsen perheen negatiivisen kehän jäljille, saan kartan, jonka mukaan työskentelen. Yksittäinen perheenjäsen ei ole ongelma, vaan negatiivinen kehä on kaikkien yhteinen vihollinen. - Käytännön työskentelyssä terapeutti luo ilmapiirin, jossa vaikkapa lapsi voi puhua siitä, kuinka pahalta on tuntunut jäädä muun perheen ulkopuolelle. Autan vanhempia kuulemaan lapsen kokemusta ja kasvamaan kohti vaihetta, jossa he voivat lohduttaa lasta. Näin lujitan tunnesiteitä. Palmer muistuttaa, että terapeutin on oltava tarkkana, milloin lapsen tunteita voi ryhtyä käsittelemään. Lasta ei tule kannustaa kertomaan haavoittumisestaan, jos vanhempi ei ole vielä pehmentynyt lainkaan tai on kovin poissaoleva. Jos lapsi tulee jälleen kerran torjutuksi, usko terapiaan saattaa mennä ja menetetään paljon hyvää. Tunnekeskeinen terapia Tunnekeskeinen pariterapia (emotionally focused therapy) on kanadalaisen Susan Johnsonin työryhmineen kehittämä pariterapiamuoto, joka perustuu kiintymyssuhdeteoriaan. Lisäksi EFT:ssä hyödynnetään systeemistä lähestymistapaa sekä Carl Rogersin luomaa asiakaskeskeistä työotetta. Tunnekeskeisen terapian tavoitteena on muuttaa perheen suhteita niin, että arkeen tulisi enemmän läsnäoloa ja toisen tunteiden kuuntelua. Terapeutti etsii asiakkaidensa vuorovaikutuksesta negatiivisia kehiä, jotka jumiuttavat viestintää ja aiheuttavat ongelmia tunneilmastoon. Tunnekeskeisessä terapiassa terapeutti on aktiivinen toimija. Istunnoissa tutkitaan pariskuntien tai perheiden viestintää, kiintymyssuhteita, käyttäytymistä sekä sekundääri- ja primääritunteita. Terapiaan osallistuvat saavat korvaavia kokemuksia istunnon aikana. Lähde: Hanna Pinomaa - Tunteet ovat kuin ihmissuhteen musiikkia. Sävellaji vaihtuu esimerkiksi silloin kun aiemmin nuorta kritisoinut vanhempi uskaltaa kohdata viimein lapsensa ja sanoa hänelle, että on ylpeä hänestä. Terapeutin on tärkeää kuulostella koko prosessin ajan, millaiselta musiikki kuulostaa. Käännekohta saavutetaan silloin, kun ihmiset sitoutuvat toisiinsa. Silloin musiikki on kaunista ja harmonista. Ihmiset vastaavat toistensa viesteihin ja ovat herkkänä myös itselleen. Vasta terapian jälkeen mietitään käytännön ongelmia. Perheen kanssa kehitellään arkeen sopivia rituaaleja, jotka tukevat muutoksen säilymistä. Perheterapiaa yksilöille ja pareille Gail Palmer työskentelee yleensä koko perheen kanssa, mutta välillä terapiaistuntoja tarjotaan myös yksilöille ja pariskunnille. Jos vaikkapa lapsella ei ole mahdollisuutta tulla kuulluksi, on järkevää tavata perheenjäseniä myös erikseen. Kun vuorovaikutus alkaa toimia, tuo Palmer koko perheen jälleen yhteen. Moni keskustelu alkaa Palmerin mukaan samalla tavalla. Ystävykset Hanna Pinomaa ja Gail Palmer hehkuivat naisenergiaa yleisön edessä. Kokenut tunnekeskeinen pariterapeutti Hanna Pinomaa toimi Gail Palmerin koulutustilaisuuden tulkkina ja toi mukaan myös omaa ajatteluaan pariskuntien kohtaamisesta. Aina ei vastausta tule Perheterapiassa törmätään usein tilanteeseen, jolloin lapsi ei halua kohdata aikuista tunteiden tasolla. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kun katsotaan perheen historiaa. Luottamus ei synny noin vain. Gail Palmer on kuitenkin luottavainen tunnekeskeisen menetelmän toimivuuteen vaikeissakin tilanteissa. - Aikuinen esimerkiksi kokee, ettei saa yhteyttä lapseensa. Nuori vetäytyy ja syyttää vanhempaansa kehnosta kasvatuksesta. Mitä enemmän vanhempi saarnaa ja jahtaa lasta, sitä kauemmaksi nuori menee. Tai sitten lapsi avautuu, mutta vanhemmat eivät osaa ottaa lapsen sanomaa vastaan. Näissä tilanteissa on tärkeää muuttaa viestintää. - Vanhempien kanssa on ensin työstetty pelkoja ja kun vanhemmat lopulta tahtovat olla lapselleen läsnä, voi lapsi helposti sanoa, ettei häntä kiinnosta. Lapsella pitääkin olla lupa torjua vanhempansa. Näissä tilanteissa autan aikuisia kestämään pettymyksen ja lapsen reaktion. Sen jälkeen keskityn purkamaan lapsen pahaa oloa sen suhteen, ettei hän vielä pysty kohtaamaan äitiään tai isäänsä, Palmer kertoo. - Monesti kyse on vanhempien kyvystä virittäytyä lapsen taajuudelle. Tunnekeskeisessä terapiassa yritetään päästä primääritunteisiin kiinni. Se on Palmerin mielestä paljon tärkeämpää kuin yrittää ratkaista tilanne nopeasti. Negatiivinen kehä ihmisten välillä voi näkyä monella tavalla. Syvimmät tunteet on usein kätketty toisia satuttavaan tai provosoivaan käyttäytymiseen. - Työskentelyn aikana perheenjäsenet saavat korvaavia kokemuksia. Entisten uskomustensa sijaan he alkavat ymmärtää toistensa tunnereaktioita. Tämän jälkeen on helpompaa puhua siitä, mitä kukin tarvitsee toiselta, Gail sanoo. 8 - Ihmiset tahtovat usein puhua siitä, mitä toinen heille tekee ja kuinka väärin se heidän mielestään on. Siirrän kuitenkin hienovaraisesti keskustelun siihen, mitä ihminen itse näinä hetkinä tuntee. Silloin keskustelun sävy muuttuu. Tunnekeskeinen terapeutti validioi, reflektoi, johdattelee ihmisiä toistensa luo, tulkkaa ja sanoittaa tunteita sekä pyrkii ymmärtämään eri näkökulmia. Hän hidastaa prosessia, seuraa tunnetta, tekee negatiivista kehää ja tunnekokemuksia näkyviksi. - Terapian myötä perhe yleensä ymmärtää, ettei yhteyttä toisiin voi saada negatiivisen kehän vuoksi. Tasapaino löytyy lopulta yksinkertaisten asioiden avulla. - Kun opimme säätelemään tunteitamme ja ymmärtämään omia sekä toistemme reaktioita, elämä rauhoittuu. Silloin uskallamme olla läsnä toiselle ihmiselle. Turvallisuudentunne suojaa meitä ja sietokykymme kasvaa. Muutoksen tielle lähtenyt ihminen pystyy koskettamaan omaa haavoittuvuuttaan ja kasvaa näin vahvemmaksi. ”Tunteet ovat työkaluni. Rakennan luottamuksellisen suhteen jokaiseen perheenjäseneen. Etsin yhteistä kipua, jotta sen voi tunnistaa ja parantaa”, kanadalainen tunnekeskeisen perheterapian asiantuntija Gail Palmer sanoo. Tunnekeskeistä nettiterapiaa ilmaiseksi Väestöliitto ja Suomen Pariterapiayhdistys pyrkivät helpottamaan avun saamista. Tuloksena on hiljattain julkaistu internetin välityksellä käytävä parisuhdekurssi. Kaikille avoin kurssi ei ole terapiaa vaan ennaltaehkäisevää tukea perheille. Kurssin oppaana ja terapeuttina toimii psykologi, erityistason paripsykoterapeutti ja tunnekeskeisen pariterapian virallinen työnohjaaja ja kouluttaja Hanna Pinomaa. Kurssin osoite on https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/ Lähde: Suomen Pariterapiayhdistys ry ja Väestöliitto Tunnekeskeinen terapia Ääniä päästä ”Tunne kertoo, mikä on tärkeää” - Terapiamuoto vaikuttaa aluksi helpolta. Arvelen kuitenkin, että terapeutilla täytyy olla paljon kokemusta, jotta hän osaa viedä pariskuntaa oikeaan suuntaan toistensa tunteiden kohtaamisessa. Turun läheltä Sauvosta Tampereelle saapunut psykoterapiaopiskelija Maija Itälä innostui tunnekeskeisen perheterapiakurssin teemoista. Äitiyslomalla luokanopettajan tehtävistä oleva terapiaopiskelija valmistuu ratkaisukeskeiseksi yksilöterapeutiksi vuoden sisällä. Gail Palmerin esimerkit asiakastyöstä, Hanna Pinomaan tulkkaus sekä draaman avulla harjoittelu tekivät kasvatusalan asiantuntijaan vaikutuksen. Ratkaisukeskeisyyden yhdistämistä tunnekeskeisyyteen opiskelija jää vielä miettimään. - Tahdoin täydentää opintojani tunnekeskeisyydellä, sillä olen kiinnostunut pariterapiasta ja perheiden kanssa työskentelystä. Kiintymyssuhdeteoria luo oivallisen pohjan terapiamallille ja vaikuttaa toimivalta, neljän lapsen äiti mietiskelee. - Ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys pitää asiakkaan nenän pinnalla vaikeassa tilanteessa. Tunnekeskeisellä työskentelyllä mennään kuitenkin turvallisesti syvemmälle, mikä on hyvä juttu. Jos haavaa ei hoideta, haavoittunut monesti toimii samoin kuin ennen. Sama kaava toistuu, vaikka voimavaroja tilanteessa elämiseen löytyisikin. Myös opettajan työhön Maija Itälä toivoo lisää tunnekeskeisyyttä. - Opettajien olisi hyvä pysähtyä kuulostelemaan lapsen syvempiä tunteita päälle päin näkyvien reaktioiden sijaan. Kiireisessä työssä siihen ei aina ole mahdollisuutta. Myös vanhempien kanssa toimiessa tunnekeskeiset menetelmät ovat kullanarvoisia. Se, että pystyy luomaan yhteyden ihmiseen, on kaikessa kasvatustyössä olennaisinta. Kirsikka Arkimies Toimittaja, teatterialan ja viestinnän kouluttaja sekä tietokirjailija, FM Pätevöityy psykoterapeutiksi tänä vuonna. Lisäksi hän on syventävien opintojen vaiheessa tunnekeskeisessä pariterapiassa. ”Tunnekeskeinen perheterapia on hyvin loogista. Kiintymyssuhde muotoutuu ihmisen kasvuprosessissa ja vaikuttaa meihin aikuisenakin. Osallistuin miltei nelikuisen Ilonan kanssa koulutukseen ja kaikki sujui mainiosti”, psykoterapeutiksi opiskeleva Maija Itälä toteaa. Kuva Kirsikka Arkimies 10 Rauhanturvaajien omaisetkin tarvitsevat tukea R auhanturvaajat vertaisina – Tukea kotona ja kaukana – projektin tavoitteena on luoda vertaistoiminnan malli Suomen Rauhanturvaajaliitolle (SRTL) ja sen 33 jäsenyhdistyksille. Rekrytoimme ja koulutamme uusia vertaistoimijoita rauhanturvaajista ja rauhanturvaajien läheisistä. Tänä keväänä on tarkoitus käynnistää tarpeenmukaisen vertaistoiminnan muotojen kehittäminen. tautuminen erillään oloon, pitkä välimatka, kriisialueen uhkat, läheisten pelon ja huolen kokemukset, vastoinkäymiset, valmistautuminen kotiutumiseen sekä arkeen palaaminen herättävät kysymyksiä. Rauhanturvaaja on puolestaan nähnyt ja kokenut yhtä ja toista, mikä on väistämättä muuttanut hänen kielenkäyttöään, käyttäytymistään sekä arvo- ja ajatusmaailmaansa. Arjen rutiinit pitää palauttaa mieleen ja yhteydet läheisiin on lämmiteltävä uudelleen. Lähes kaikki rauhanturvaajat kokevat kotiutuessaan stressiä, mutta paineita on kertynyt kotonakin. Rauhanturvaaja ei välttämättä tule sitä vain huomanneeksi. Rauhanturva- ja kriisinhallintapalvelus on erityinen elämänvaihe rauhanturvaajalle ja läheisille. Uuteen elämäntilanteeseen ei useinkaan ole valmiita malleja. Palveluksen aikana olisi kaikkien etu, että kotona ja kaukana olevilla olisi hyvä ja turvallinen olo. Hyvinvointi auttaa jaksamaan vaikeidenkin aikojen yli. Parhaimmillaan kokemus lisää kotijoukkojen toimijuutta ja vahvistaa pärjäämisen kokemusta. Mutta mitä miettii kotiutuja, kun häntä ei enää tarvitakaan entisissä rooleissa? Siksi myös kotiinpaluu on työtä vaativa ajanjakso. Rauhanturvaajan stressin syitä ovat mm. vieras kulttuuri, jatkuva valmiudessa olo, sotilaalliset uhat, paikallisten epäluulo ja köyhyys, vihan ja väkivallan näkeminen, pitkästyttävyys sekä ehkä suurimpana ikävät uutiset kotimaasta. Rauhanturvaajalla on kuitenkin palveluksessa tiivis kaverituki ja selkeät ohjeet ja roolit. Kaikilla on edessä pienempi tai isompi töitä vaativa sopeutumisurakka. Miten sovittaa yhteen toiveet paluusta vanhaan, tuttuun arkeen ja rauhanturvapalveluksen aiheuttamat väistämättömät muutokset? Kotijoukoilla ei aina ole sosiaalista tukiverkostoa eikä käytännön arjen apua. Kotiin jäävät kokevat lukuisia erilaisia stressikokemuksia, jotka liittyvät arjen pyörittämiseen, yksinoloon, ikävään, suruun, pelkoon, vihaan, huoleen, vastoinkäymisiin, tukiverkoston puuttumiseen jne. Omalla asuinalueella ei välttämättä ole muita, joiden läheinen on kriisinhallintapalveluksessa, joten valtakunnallinen netin kautta tapahtuva vertaistuki on avainasemassa. Paluuta ei ole. On löydettävä uusi arjen ja elämisen malli. Kannattaa keskustella ja kuunnella omia ja toisten kokemuksia. Pitää kertoa odotuksista sekä siitä, mitä kaipaa - ei vähiten rakkauselämästä. Suuri kaipaus voi helposti kääntyä suureksi pettymykseksi. Hannu Piispanen Projektipäällikkö, Suomen Rauhanturvaajaliiton Rauhanturvaajat vertaisina – Tukea kotona ja kaukana-projektissa 2013-16 Perheterapeutti (ET) ja psykiatrinen sairaanhoitaja, neljä kertaa rauhanturvaajana, viimeksi Afganistanissa 2005-2007 Perheiden ja läheisten erilaiset roolit luovat haasteita. Vaikka vertaistoiminnassa ei olekaan kyse hoitamisesta, erilaisten interventioiden ja työvälineiden käyttö voisi olla hyödyllistä. Olen kuullut, että vanhemmat kaipaisivat työkaluja kriisinhallintapalvelusprosessin työstämiseen eri-ikäisten lasten kanssa. Mielestäni Suomessa ei ole paljoa tutkittu kriisinhallintakokemuksen vaikutuksista läheisten suhteisiin tai systeemiin. Valmis- 11 Lapsi koiranpureman uhrina – kuinka perhettä autetaan? Oulussa on kehitetty hoitomalli vakavan koiranpureman uhriksi joutuneelle lapselle ja hänen perheelleen. EMDR-hoitoa. Hoitoon tulee olla lapsen ja molempien vanhempien suostumus. YS:n lastenpsykiatrian poliklinikalle tulee vuosittain hoitoon muutamia vakavan koiranpureman uhriksi joutuneita lapsia. Olemme kehittäneet hoitomallin, jolla pyrimme auttamaan sekä lasta että hänen perhettään. Tapamme toimia sisältää sekä perheterapeuttisen kriisi-intervention että traumahoidon. EMDR-hoito toteutetaan sarjakäynneillä kerran viikossa. Aikaa varataan 1,5 tuntia kullekin käyntikerralle. Pienillä lapsilla käytetään tarinan kertomisen menetelmää ja vanhempi on tapaamisissa aina mukana. Isommille lapsille annetaan arvio- tai tutustumiskäynnin jälkeen EMDR-protokollan mukaista hoitoa. Jos vanhemmalla itsellään on häiritseviä PTDS-oireita, hänelle voidaan antaa EMDR-hoitoa ennen lapsen hoitoa, jotta hän pystyy olemaan tukena lapsen EMDR-hoidossa. Hoidon vaikutusta seurataan oireseurannan ja IES-kyselyn avulla. Ensitapaamisessa läsnä ovat koiranpureman uhriksi joutunut lapsi, hänen vanhempansa sekä usein sisaruksia, jotka ovat joutuneet silminnäkijäksi yllättävässä ja ainakin mielikuvissa henkeä uhkaavassa tilanteessa. Vakavat koiranpuremat ovat aina olleet lapsen päähän kohdistuneita ja vaativat leikkaussalissa tehtäviä toimenpiteitä. Hankalimmat PTSD-oireet, kuten ylivireystila, univaikeudet, painajaiset, takaumat, pelot, välttämiskäyttäytyminen ja keskittymisvaikeudet, usein helpottavat paljon jo yhden EMDR-hoitokerran jälkeen. Hoitoa jatketaan tarpeen mukaan, kunnes lapsen ja perheen tilanne normalisoituu. Hoitotuloksen pysyvyyttä arvioidaan seurantakäynnillä. Ensitapaaminen sujuu samalla periaatteella kuin jälkipuinti eli käydään läpi tapahtunut faktojen, ajatusten ja tunteiden tasolla, annetaan tietoa kriisireaktioista, normalisoidaan reaktioita sekä ohjataan vanhempia vakauttamaan tilannetta ja luomaan turvaa lapselle. Tässä tilanteessa perheen lapset tavallisesti rohkaistuvat hyvinkin konkreettisesti ja tunnesisältöisesti kuvaamaan sitä kauhua, pelkoa ja usein myös syyllisyyttä, jonka tapahtuma herättää. Koiraan liittyvät tunnesisällöt ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, onko kyseessä perheen oma vai vieras koira. Suurimmassa osassa tapauksista koira on heti tapahtuman jälkeen lopetettu. Tapaamisen lopussa perheelle annetaan tietoa EMDR-hoidosta, seurantakäyntiaika sekä yhteystiedot ja lupa olla tarvittaessa yhteydessä. Vakava traumaattinen kokemus voi hoitamattomana haitata lapsen kehitystä ja johtaa myöhemmin vakavampaan psyykkiseen oireiluun, jopa sairastumiseen. Oikein ajoitetulla kriisiinterventiolla on tärkeä ennaltaehkäisevä merkitys. Olemme saaneet perheiltä kiitollista palautetta hoidon vaikuttavuudesta sekä perhekeskeisestä toteuttamistavasta. Auli Joutsenoja Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Aira Lievetmursu Lastenhoitaja, osastonhoitaja, psykoterapeutti OYS Lastenpsykiatrian poliklinikka Toinen tapaaminen on noin kuukauden kuluttua. Sen aikana arvioidaan perheen toipumista traumaattisesta tapahtumasta sekä kartoitetaan lapsen ja tarvittaessa myös sisarusten traumahoidon tarvetta ja mahdollisuutta. Arvioinnin välineinä käytetään lapsen ja perheen haastattelua, lasten IES- ja CDI-kyselyä, A-DES-kaavaketta sekä vanhempien täyttämää CDCL-kyselyä (Putnam). Mikäli lapsella todetaan PTSD, kyseessä on I-tyypin trauma, eikä arviossa tule esille vakavaan dissosiaatiohäiriöön tai vakavaan masennukseen viittaavaa, lapselle suositellaan NÄIN HOIDAN 12 Toiminnanjohtajalta Kuva Samuel Tärkeää ja vähemmän tärkeää V uosi vaihtui niin nopeasti, etten ehtinyt edes miettiä mahdollisia lupauksia saati tehdä niitä. Elämä vain tuntuu menevän samaa rataa, joskus ajatuksissa olleet hyvät päätökset unohtuvat, väliin ne häivähtävät mielessä ja sitten taas nopeasti jäävät arjen kiireiden ja tuhansien muiden ajatusten alle. omainen, suunnittelin jopa noudattavani sitä, mutta toteutus ei taida olla aivan helppoa; yllätin itseni jo tänään selaamasta Stockmannin esitettä. Yhdistyksen asioista sen verran, että ensi elokuussa kaikkien kannattaa tulla Turkuun, sillä täällä tapahtuu monenlaista. Tärkein tapahtuma on tietysti Pohjoismainen perheterapiakongressi ja samaan aikaan Turussa pidetään Turun musiikkijuhlat, jazz-festivaalit ja Taiteiden yö. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman kirjoitti kolumnissaan päätöksestään uppoutua vuoden jokaisena kuukautena tutkimaan eri mielenkiinnon kohteita: tammikuussa kotimaiseen kirjallisuuteen, helmikuu on omistettu ranskalaisille elokuville, maaliskuu surrealismille jne. Kuulostaa mielenkiintoiselta, voisin itsekin harkita samantapaista, ainakin voisin miettiä mihin asioihin uppoutuisin, jos ehtisin uppoutua. Entä sitten jos huvittaisikin tehdä jotain aivan muuta? Mikä oikein on tärkeää ja mihin kannattaisi keskittyä? Tapaamisiin Turussa! Anita Birstolin Suomen perheterapiayhdistyksen toiminnanjohtaja Yritin jonkin aikaa noudattaa ohjetta heittää pois tavara päivässä. Aluksi lähtivät kaikki turhat pienet, vuosia käyttämättömänä olleet esineet. Sitten kaseerasin vaatehuoneen: osa meni suoraan roskiin ja käyttökelpoiset, vuosia pitämättöminä vaatteet vein kierrätykseen. Seuraavaksi siirryin käyttöesineiden pois antamiseen ja siinä tulikin jo vaikeuksia. Oli vaikea luopua hyvästä tavarasta, jolle ei ollut itsellä käyttöä, eivätkä sukulaisetkaan oikein ymmärtäneen tarjoamieni tavaroiden kauneutta ja arvoa. Yhden lampun ja sängyn sain annettua uuteen kotiin. Mieleeni tulee tilanne, kun presidentti Tarja Halonen oli tutkimassa taloyhtiönsä pihalla ollutta roskalavaa, jonne oli heitetty kuolleen naisen täysin käyttökelpoista irtaimistoa. Surullista ajatella, että näille elämän aikana kertyneille kauniille ja hyville esineille ei ehkä ole ketään ottajaa, vaan ne joutuvat kaatopaikalle. Samalla kun vanhat tavarani vähenivät, tulee ostettua uusia tilalle, tavaran määrä tuntuu pysyvän vakiona. Nyt olen luopunut tavaroiden systemaattisesta hävittämisestä. Huomaan kuitenkin katselevani esineitä kotona sillä silmällä, että voisin ehkä luopua tuosta ja samalla mietin kenelle se sopisi tarjottavaksi. Keskustelin tästä tilanteesta työkaverini kanssa, joka kehotti pitämään ”älä osta mitään kuukausia”. Ajatus on mielestäni erin- 13 TEEMA: 10. Pohjoismainen perheterapiakongressi Turussa 13.–16.8.2014 Pohjoismainen perheterapia ja tulevaisuus Turussa E P nsi kesänä Suomen Turku suorastaan kuhisee perheterapiaosaamisen ammattilaisia. Turussa nimittäin pidetään 10. Pohjoismainen perheterapiakongressi 13.–16.8.2014. Tapahtuman keskuksena toimii Kongressihotelli Caribia, osa esityksistä pidetään Turun yliopiston tiloissa. ohjoismainen perheterapiakongressi järjestetään vuoroin jokaisessa Pohjoismaassa. Suomessa kongressi on nyt toista kertaa. Edellisellä kerralla se järjestettiin Tampereella 1999. Kolme vuotta sitten kongressi pidettiin Ruotsissa, Visbyn kauniissa kaupungissa Gotlannissa, jonne matkustaminenkin oli haasteellista. Kuitenkin yli 800 osallistujaa löysi tiensä tapahtumaan. Turkuun odotamme vähintäänkin yhtä suurta yleisömäärää, onhan Turkuun helppo tulla joko meritse, maitse tai lentäen. Kongressin teemana on Pohjoismainen perheterapia ja tulevaisuus. Aihetta lähestytään kolmesta eri näkökulmasta, joita ovat perheterapia ja tutkimus, media ja perheterapia sekä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan muutokset ja perheterapia. Kongressin viralliset kielet ovat englanti, suomi ja ruotsi. Pääesitykset eli plenaarit ja subplenaarit pidetään englanniksi. Muutoin esiintyjät voivat valita kielensä vapaasti. Suomalaisilla on mahdollisuus pitää esityksensä suomeksi, jos vieraalla kielellä esiintyminen tuntuu liian haastavalta. Tällöin, esittäjän niin halutessa, voidaan workshop tulkata ruotsiksi. Suomalaisia puhujia kaivataan! Vigdis Wie Torstensson on norjalainen perheterapeutti sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluyksikön johtaja, joka on kirjoittanut useita kirjoja perheterapian alalta. Susanna Bargmann tulee puolestaan Tanskasta. Hän on koulutukseltaan psykologi ja toimii yhteisökouluttajana ICCE:ssa (International Center for Clinical Exellence), jossa hän auttaa toimijoita eripuolilla Euroopaa ottamaan käyttöön palautevälineitä. Islannista olemme saaneet plenaaripuhujaksi perhehoidon professori, sairaanhoitaja Elda Kolbrun Svavarsdottirin. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu perheiden selviämiseen kroonisten ja vakavien sairauksien kanssa. Toivomme kongressiin paljon esityksiä kaikista Pohjoismaista. Ulkomaisissa kongresseissa näkyy vähän suomalaisia esittelemässä omia työtapojaan ja innovaatiotaan. Muista Pohjoismaista on tullut toivomuksia saada suomalaista perheterapiaosaamista kongressissa näkyville. Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta kannustaa jäseniään rohkaisemaan mielensä ja tekemään esityksen Pohjoismaisen Perheterapiakongressiin työtavoistaan, ideoistaan, tutkimuksistaan ja teoreettisistaan pohdinnoistaan. Aihe voi liittyä kongressin teemaan tai yleisesti perheterapian eri sovelluksiin. Subplenaarit on rakennettu kongressin kolmen teeman ympärille. Samanaikaisesti on viisi eri esitystä, jotka liittyvät kyseessä olevaan aiheeseen. Puhujat tulevat jokaisesta Pohjoismaasta. Suomesta subplenaaripuhujina ovat psykologian tohtori Ilpo Kuhlman, filosofian tohtori Kai Ahlanen ja valtiotieteiden maisteri Camilla Granholm. Kongressiesitystä varten täytyy ensi tehdä esityksestä lyhennelmä, abstrakti, joka lähetetään kongressin internetsivuilla olevaan sähköpostiosoitteeseen. Sieltä löytyvät myös tarkat ohjeet abstraktin tekemiseksi. Abstraktien viimeinen jättöpäivä on 15.4.2014. Tieteellisen ohjelman lisäksi kongressissa on muutakin mielenkiintoista. Keskiviikkona 13.8. pidetään avajaistilaisuus, josta jatketaan suoraan Get together –juhlaan. Ohjelmassa luentoja ja juhlaa Torstaina 14.8. ei ole mitään virallista iltaohjelmaa, vaan tuolloin voi osallistua erilaisille kaupunkikävelyille ja saaristoristeilylle. Puhujiksi on kutsuttu mielenkiintoisia ja ajankohtaisia henkilöitä jokaisesta Pohjoismaasta. Lisäksi olemme saaneet journalisti Robert Whitakerin Yhdysvalloista pääpuhujaksi yhdessä professori Jaakko Seikkulan kanssa. Whitaker on tunnettu kritiikistään lääkekeskeistä hoitokulttuuria kohtaan. Ruotsista pääpuhujaksi on tulossa psykoterapeutti Bill Petitt, jonka erityisiä mielenkiinnon kohteita ovat psykoterapian eettiset ja filosofiset kysymykset sekä teoria. Kongressin ohjelma ilmestyy kongressin internet-sivulle lähiaikoina. Lisäksi Turun kaupungissa on samanaikaisesti useita kiinnostavia kulttuuritapahtumia. Perjantaina on vuorossa kauniissa VPK:n talossa järjestettävä juhlaillallinen, jonne illalliskortit myydään erikseen. Turku, historiaa ja nykyaikaa Turusta tekee mielenkiintoisen matkailukohteen sen historia ja merellinen sijainti. Turku on Suomen vanhin kaupunki ja ensimmäinen pääkaupunki, joka on perustettu vuonna 1229. Turun yliopisto on myös Suomen vanhin. Keskustan halki virtaava Kuvat Turun kaupunki 14 15 Aurajoki, arvokkaat kulttuurihistorialliset miljööt sekä Turun edustalla sijaitseva laaja ja luonnonkaunis Turun saaristo tekevät kaupungista ainutlaatuisen. Historialliset kohteet aina Turun linnasta Tuomiokirkkoon ovat kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Turku tunnetaan myös kulttuuritapahtumistaan. Samaan aikaan kongressin kanssa järjestetään Turun musiikkijuhlat ja Turku Jazz-festivaalit mielenkiintoisine esiintyjineen. Torstaina 14.8. vietetään Turun Taiteiden Yötä, jolloin koko kaupunki on tulvillaan erilaisia tapahtumia. Turku on Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Sen asukasluku on n. 180.000. Virallisesti Turku on kaksikielinen. Sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia runsaat 5 prosenttia. Lisää tietoa löydät kongressin internetsivuilta www.familytherapyfuture.fi. Tervetuloa Turkuun! Lähellä kaupunkia sijaitseva Ruissalo on sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue. Ruissaloa luonnehtii vanhojen peltojen, puutarhojen, 1800-luvulla rakennettujen huviloiden, tammimetsien ja monimuotoisen luonnon rikas kulttuuriperintö. Matkailun näkökulmasta alueen tärkeimpiin kohteisiin Turun ja saariston ohella kuuluu naapurikaupunki Naantali. Historiallisesti rikkaan Naantalin tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat yhtenäisenä säilynyt vanha kaupunki, Suomen presidentin kesäasunto Kultaranta sekä Tove Janssonin klassikkotarinoille perustuva teemapuisto Muumimaailma. Ritva Karila-Hietala Projektipäällikkö Suomen Mielenterveysseura Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Esittelyssä Jaakko Seikkula, Robert Whitaker ja Vigdis Wie Torsteinsson Professori Jaakko Seikkula, toimittaja Robert Whitaker ja perheterapeutti Vigdis Wie Torsteinsson saapuvat Turkuun Pohjoismaisen perheterapiakongressin plenaaripuhujiksi. Mutta keitä he ovat? vaikutukset pitkän aikavälin hoitotuloksiin. Johtopäätökseni on, että psyykenlääkitykseen perustuva hoitoparadigmamme heikentää sairauden pitkäaikaisennustetta. Tämä koskee skitsofreniaa, masennusta, ahdistushäiriöitä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kertoisitteko itsestänne? Vigdis Wie Torsteinsson: Olen 61-vuotias, äiti ja isoäiti, koulutukseltani psykologian maisteri. Olen tehnyt koko työelämäni töitä lasten ja nuorten parissa mielenterveysyksiköissä ja somaattisella puolella lasten terveydenhuollossa. Päämääränäni on työskennellä perheen konteksissa. Opetan perheterapiaa mielenterveystyöhön erikoistuville ammattiryhmille ja olen työskennellyt työnohjaajana. Kirjoitan myös tietokirjoja, viimeksi perheterapian oppikirjan Astri Johnsenin kanssa. Jaakko Seikkula: Olen psykoterapian professori Jyväskylän yliopistossa ja perheterapeutti. Olen ollut kehittämässä vaikeimpien psyykkisten ongelmien, kuten psykoosin ja masennuksen, psykoterapeuttista hoitojärjestelmää, ja tutkinut sitä paljon naturalistisissa olosuhteissa. Robert Whitaker: Olen amerikkalainen toimittaja ja olen kirjoittanut tieteestä ja lääketieteestä 25 vuotta. Vuodesta 2002 lähtien olen pääasiassa keskittynyt kirjoittamaan kirjoja. Kirjani Mad in America ja Anatomy of an Epidemic käsittelevät psykiatrian historiaa. Jälkimmäisessä pyrin ymmärtämään, miksi mielenterveydellisistä syistä työkyvyttömien määrä on kasvanut huomattavasti 25 vuoden aikana Yhdysvalloissa niin kuin monissa muissakin kehittyneissä maissa. Anatomy of an Epidemic:issä pyritään ehkä ensimmäisen kerran selvittämään psyykelääkkeiden 17 Mikä yksittäinen asia on eniten vaikuttanut näkemyksiinne perheterapiasta? Vigdis Wie Torsteinsson: Ehkä se, miten koemme yksilöiden väliset suhteet ja miten olemme osa sitä kontekstia. Nämä kysymykset ovat pyörineet mielessäni koko urani ajan. Perheterapia on ajoittain haastanut ajatuksen yksilöstä merkittävimpänä vaikuttajana kontekstissa, systeemissä. Tosin meille esitettiin Visbyssä, että on epäeettistä ajatella systeemisesti. Myös narratiivinen näkökulma on muuttanut ajatustamme subjektiivisesta näkökulmasta ainoana merkityksellisenä asiana. Emme siis vielä ole lähelläkään asian täydellistä ymmärtämistä, teoriasta puhumattakaan. Siksi esimerkiksi samojen teemojen kanssa painiva kehityspsykologia kiinnostaa; siinäkin halutaan ymmärtää suhteita kokonaisuuksina. Lisäksi meidän täytyy ymmärtää myös toisiinsa erilaisessa suhteessa olevia heidän omista näkökulmistaan. Jaakko Seikkula: Suhteissa oleminen. Jo kliinisen urani alkuaikoina tuli selväksi, että asiakkaan ongelmia kannattaa tarkastella aina osana hänen lähisuhdeverkostoaan ja laajempaa yhteyttä. Minulle tämä ei ole koskaan ollut vastakkainen yksilötyölle, vaan olen alusta alkaen tehnyt terapiatyötä sekä yksilöiden että perheiden ja sosiaalisten verkostojen kanssa. Miltä näyttää perheterapian tulevaisuus? Robert Whitaker: Anatomy of an Epidemic-kirjassani yritin löytää lääketieteellisissä julkaisuissa raportoidun hoitomuodon, jolla olisi hyviä pitkän aikavälin hoitotuloksia vähäisellä psyykelääkityksellä. Löysin Länsi-Pohjasta, Suomesta, avoimen dialogin hoitokäytännön. Erityisen kiinnostavia olivat ensipsykoosiin sairastuneiden pitkän aikavälin hoitotulokset: ne ovat teollistuneiden maiden parhaat. Avoin dialogi perustuu ainakin osaksi perheterapiaan. Mikä on tällä hetkellä mielenkiintoisin asia perheterapian kentällä? Vigdis Wie Torsteinsson: Perustavaa laatua oleva kysymys: miten tietoa ja teoriaa suhteutetaan perheterapian käytäntöön? Toivoisin uudenlaista tietoteoreettista keskustelua, lisäksi meidän tulee ottaa tosissamme eettiset näkökulmat. Jaakko Seikkula: Ruumiillisuus, ja myös Descartesin ajoista vallinneen ruumis–sielu-dikotomian murentuminen siten, että ihmistä tarkastellaan kokonaisuutena. Tämä tuo terapiatyöhön aivan uusia voimavaroja. Varsinkin, kun tämä vahvistaa dialogisuuden merkitystä, siis sitä, että vastaamme asiakkaiden avauksiin heidän omilla ehdoillaan. Ohjelma - Program Vigdis Wie Torsteinsson: Yhteiskunnan kehitys takaa sen, että palvelujamme tullaan tarvitsemaan. Monissa konteksteissa tarvitaan yhä enemmän kykyä tarkastella ihmissuhteita. Toisaalta terveydenhuollon ja muiden keskeisten palvelujen kehitys saa pohtimaan, onko meillä oikeita työkaluja ja vaikutusvaltaa saada muut huomaamaan olemassaolomme? Wednesday 13 August 2014 Friday 15. August Registeration, opening and get-together party Plenary III - The future of Family Therapy: The therapist caught between the demand for ”evidence” and professional development Susanne Bargman, Denmark Jaakko Seikkula: Perheterapiaa tarvitaan entistä enemmän, mutta osittain terapeuttien omankin toiminnan seurauksena sen soveltaminen on turhan hankalaa. Perheterapian pitäisi ennen kaikkea olla julkisen sektorin palvelua sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvin laajasti, koska sen pohjalta eri hoitomenetelmät voidaan parhaiten integroida toisiinsa. Tulee siis luoda todellinen integratiivinen terapiajärjestelmä. Sellaisen kehittämistyön edellytyksenä on perheterapiatutkimuksen liittäminen osaksi koko palvelujärjestelmän kehittämistä. Plenary I - The Evidence Is In: Our Drug-Based Paradigm of Care Has Failed - Finding ways to humanistic approach Jaakko Seikkula, Finland & Robert Whittaker, USA Robert Whitaker: Lääkkeisiin perustuva hoitonäkemys on ollut USA:ssa hallitseva jo 25 vuotta ja se on työntänyt perheterapian taka-alalle. Tyytymättömyys tilanteeseen on kuitenkin kasvanut, ja tämä herättää kiinnostusta uudelleen psykologisia hoitoja ja siten myös perheterapiaa kohtaan. Thursday 14 August 2014 Sub plenaries - Research of family therapy Workshops, 15-20 Plenary II - The future is not a problem - it is today that is the challenge. Family therapy in relation to psychotherapy in general Bill Petit, Sweden Workshops 15-20 Optional evening progamme Sub plenaries - Social changes in Nordic welfare system Workshops 15-20 Plenary IV - Therapeutic Conversation Interventions: Do they Benefit Families in Clinical Settings? Erla Kolbrun Svavarsdottir, Iceland Workshops 15-20 Congress Dinner Saturday 16 August 2014 Sub plenaries - Social media, media and family therapy Plenary V - Vigdis Wie Torsteinsson, Norway Robert Whitaker: Voin vastata tähän kysymykseen vain hyvin kapeasta näkökulmasta. Kirjan Anatomy of an Epidemic ansiosta monet hoidon järjestäjätahot Yhdysvalloissa ovat kiinnostuneet avoimen dialogin hoitomallista. Yhdysvalloissa onkin nyt aluillaan joitakin yrityksiä soveltaa hoitomallin ulottuvuuksia. On kiinnostavaa nähdä, miten avoimen dialogin hoitomalli omaksutaan ja miten hyvin ohjelmat toteutuvat. Nämä projektit voivat onnistuessaan muuttaa suuresti ihmisten käsityksiä psyyken sairauksista ja perheterapian hyödyntämisestä niiden hoidossa USA:ssa. On mahdollista, että hoitokulttuuri muuttuu USA:ssa ja että perheterapiaa aletaan arvostaa uudella tavalla välineenä, jolla on elintärkeä merkitys erilaisten tunne-elämän ja psyyken vaikeuksien kanssa kamppaileville. Ja niin kuin jokainen tällaisia ihmisiä kuunnellut tietää, he puhuvat usein juuri perheeseen liittyvistä vaikeuksista. Closing of the congress Juha Metelinen Mielenterveyshoitaja, VET-terapeutti Kuopion yliopistollinen sairaala, psykiatrian palveluyksikkö Riitta Teittinen Psykiatri, perheterapeutti ET Kognitiivinen yksilöterapeutti YET Laukaan psykiatrian poliklinikka, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Mielenkiintoisin perheterapiaa koskeva asia juuri nyt on, tuleeko uudelleen poliittisesti sallituksi puhua perhedynamiikasta mahdollisena tunne-elämän vaikeuksien keskeisenä aiheuttajana. Jos näin käy, perheitä huomioiva terapia saa varmasti näkyvämmän aseman. En tiedä tarpeeksi perheterapian asemasta Euroopassa kommentoidakseni kiinnostavia kehityskulkuja siellä. Ilmoittautuminen Kongressiin ilmoittaudutaan verkkolomakkeella, joka löytyy kongressin internetsivuilta www.familytherapyfuture.fi Kannattaa ilmoittautua hyvissä ajoin, sillä 31.5.2014 asti hinta on vain 420 euroa, jonka jälkeen se nousee 460 euroon. Katso kongressin ohjelma tarkemmin: www.familytherapyfuture.fi 18 Miten ihmisen kehollinen perusolemus näkyy pariterapiassa? Kuvat Anu Karvonen Ainutlaatuinen Relationaalinen mieli -tutkimus selvittää ihmismielen rakentumista useiden henkilöiden välisenä suhteena. Hankkeen laboratoriona on pariterapia ja tarkastelun kohteena terapiaan osallistuvien näkyvä ja sisäinen vuorovaikutus sekä autonomisen hermoston vasteet. oman elämänhistoriansa kipukohtia, jotka avaavat ikkunoita myös menneeseen kehitykseen. Pariterapiatyöskentelyssä pyritäänkin yleensä hyödyntämään paitsi terapiatilanteen ”tässä ja nyt” -vuorovaikutusta, myös pariskunnan ja terapeuttien omassa kehityshistoriassa ja ihmissuhteissa syntyneitä kokemuksia. Psykologiassa on perinteisesti ajateltu, että ihmisen mieli rakentuu pääasiassa kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa, kuten vauvan ja äidin varhaisessa suhteessa. Monenkeskiset tilanteet ovat nousseet uudella tavalla mielenkiinnon kohteeksi, kun halutaan ymmärtää mielen rakentumista ja toimintaa. -tutkimus liittyy läheisesti ns. intersubjektiivisuuden tutkimukseen. Sen lähtökohtana on oletus, että ihmisen mieli rakentuu luultua enemmän ainutkertaiseksi monissa samanaikaisissa ihmissuhteissa. Näitä varhaisia monenkeskisiä ihmissuhteita on kuitenkin monimutkaista ja haastavaa tutkia luonnollisissa tilanteissa. Uusi kehityspsykologinen tieto on haastanut tätä ajattelutapaa, sillä jo neljän kuukauden ikäinen vauva osoittaa aktiivista kiinnostusta useampiin yhtäaikaisiin vuorovaikutussuhteisiin, kuten molempiin vanhempiin ja sisaruksiin. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksessa 2013 käynnistynyt Relationaalinen mieli -tutkimus tarkastelee ihmismielen rakentumista keskusteluun osallistuvien, useampien henkilöiden välisenä suhteena. Laboratoriona pariterapia Pariterapia on mielenkiintoinen ja haastava monenkeskisen vuorovaikutuksen tilanne, joka tarjoaa mainion laboratorion lisätä ymmärrystämme ihmismielen kehittymisestä. Pariterapiaan osallistuvan pariskunnan molemmat osapuolet tuovat terapiaan ajankohtaisen parisuhdetilanteensa ohella aina myös Tutkimuksen perusoletus on, että vuorovaikutus on kokonaisvaltaista, rytmistä ja ruumiillista. Kaikki, mitä ihmissuhteissa koemme, rakentaa ja muokkaa mieltämme samaan tapaan kuin virtaava vesi muovaa vähitellen uomaansa. Pyrimme tavoittamaan tämän kokonaisvaltaisuuden tarkastelemalla näkyvän vuorovaikutuksen lisäksi vuorovaikutuksen aikaista sisäistä puhetta sekä tilanteeseen osallistuvien autonomisen hermoston vasteita. Tutkimushanke on ainutlaatuinen, koska näitä ilmiöitä ei ole aiemmin tutkittu luonnollisissa psykoterapian vuorovaikutustilanteissa näin kokonaisvaltaisesti. Myös tasa-arvoisuutensa vuoksi tutkimuksen asetelma on kiinnostava: terapeutteja ja asiakkaita tutkitaan samoilla menetelmillä. Jälkihaastattelu: ”Mitä ajattelit tai tunsit tuona hetkenä terapiaistunnossa?” Simuloidussa tilanteessa Virpi-Liisa Kykyri haastattelee, Emmi Enlund eläytyy haastateltavan rooliin. seen, miten samalle aaltopituudelle virittäytyminen tapahtuu terapiakeskusteluissa. Pyrimme tunnistamaan ja kuvailemaan ns. synkroniaa, eli toisiaan muistuttavia ja peilaavia ilmiöitä. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole pelkästään samaan aikaan tapahtuvia samanlaisia asioita, vaan synkronia näyttäisi olevan monimuotoisempaa. Esimerkiksi asiakkaan ahdistuksen lisääntyessä terapeutin toiminta ja keholliset reaktiot ovat rauhallisempia, mutta toisaalta on havaittavissa myös asiakkaan tunnetiloja myötäelävää ”peilaamista” ja siihen liittyviä samanaikaisia ja samankaltaisia reaktioita. Tavoitteenamme on tunnistaa vuorovaikutuksen merkityksellisiä hetkiä ja sitä, miten terapeutit ja asiakkaat sovittautuvat toinen toisiinsa vuorovaikutuksessa. Tarkastelemme terapiakeskustelujen aikaista terapeuttien ja asiakkaiden keskinäistä viestintää eli ulkoista dialogia. Jälkihaastatteluissa pyrimme tavoittamaan osallistujien omia, terapian aikaisia ajatuksia ja tuntemuksia eli osallistujien sisäistä dialogia. Videoavusteisissa jälkihaastatteluissa oli mahdollista palauttaa mieleen omia terapiaistunnon aikaisia ajatuksia: eräs asiakas kertoi haastattelussa, ettei hän lainkaan muistanut, mistä syystä hän liikuttui istunnossa, ennen kuin näki tilanteen uudelleen videolta. Nämä tilanteet ovat jo tähän mennessä osoittautuneet antoisiksi tilanteiksi niin tutkijoiden kuin osallistujien itsensäkin kannalta. Ihon sähkönjohtavuuden lisäksi tutkimuksessa on tähän mennessä tarkasteltu myös terapiaistunnon aikaista stressiä ja rentoutumista sykemuuttujien avulla. Oman haasteensa tutkimustulosten ymmärtämiseen tuo se tosiseikka, että ihmisillä on hyvin erilainen fyysinen kunto ja siten erilainen perusstressitaso. Esimerkiksi kroonisesti stressaantuneella ihmisellä autonominen hermosto voi käydä ylikierroksilla, koska säätely ei stressitilan vuoksi toimi tavanomaiseen tapaan. Aineistomme mahdollistaa sykemuuttujien suhteen perustason määrittelyn kullekin osallistujalle. Mittareina sydämen syke ja ihon sähkönjohtavuus Muutoshetkien tunnistamiseksi ja ymmärtämiseksi mittaamme myös osallistujien autonomisen hermoston reaktioita, kuten ihon sähkönjohtavuutta, sydämen sykettä, hengitystä ja sormen pulssivolyymia. Lähes kaikissa perusemootioissa ihon sähkönjohtavuus lisääntyy - poikkeuksina helpotus, tyytyväisyys ja suru, johon ei liity itkua. Ihon konduktanssissa voi näkyä vaste, kun henkilö vaikkapa yllättyy tai kokee pelkoa tai vihaa; myös ilo, huumori ja nauraminen aiheuttavat muutoksen. ”Ymmärtämällä paremmin autonomisen hermoston samanaikaisia reaktioita, voimme kehittää terapiavuorovaikutusta ja syventää terapeuttisia prosesseja.” Kehomme vastaa jo ennen kuin tiedämme Vasteet ärsykkeisiin ovat yleensä hyvin nopeita, sillä huippu saavutetaan 1-4 sekunnissa ärsykkeestä. Rauhallisissa ja rentouttavissa tilanteissa ihon sähkönjohtavuus puolestaan laskee. Olemme nyt tehneet muutamia mittauskertoja eri pariskuntien kanssa. Alustavien tulosten perusteella voidaan sanoa, että ihon sähkönjohtavuus kahden henkilön välillä yhteni nopeimmin kolmen sekunnin sisällä toisistaan: osallistujat selvästi sovittautuvat toisiinsa. Mielen ja kehon yhteys voi saada hyvin yksilöllisiä muotoja. Yksi ääripää on somatisaatio, jossa psyykkiset ongelmat johtavat fyysisiin oireisiin, joilla ei ole yhteyttä ruumiilliseen sairauteen. Toisaalta työuupumuksessa henkilö voi turtua jatkuvaan väsymyksen tunteeseen ja siten jättää kehon viestit huomiotta. Voimme myös antaa psyykkisiä merkityksiä kehollisille tunteillemme. Eräs pariterapian miesasiakas oli toisen istunnon aikana kertonut useita merkittäviä asioita elämästään, kuten esimerkiksi isänsä kuolemasta ja traagisesta tavasta, jolla hän sai tietää tapahtuneesta. Istunnon loppupuolella terapeutit kävivät reflektiivistä keskustelua. Toinen terapeuteista kertoi että se, miten järkyttävällä tavalla asiakas sai kuulla isänsä kuolemasta, oli ollut hänelle koskettavin asia istunnossa. Asiakas keskeytti terapeuttien reflektion: ”Nyt mulla tulee reaktio tuosta [omien muistojeni] purkautumisesta”, viitaten tuntemukseen rintakehän alueella. On hyvin jännittävää tutkia, saadaanko autonomisen hermoston mittauksilla esille jotakin sellaista, mikä ei ole suoraan havaittavissa terapiakeskustelussa tai haastatteluissa – ja näin havaita kyseiselle henkilölle tärkeitä aiheita tai teemoja, joista hän ei itsekään ole täysin tietoinen. Kehollisten reaktioiden sekä kasvojen ilmeistä näkyvien tunnetilojen analysoimisen avulla pyritään vastaamaan kysymyk- 21 Asiakkaan stressi nousi tuolla hetkellä istunnon aikaiseen huippuunsa, jossa havaittiin jopa hetkellinen sykedatan puuttuminen. Terapeutin sykedatassa näkyvä stressihetki oli puolestaan istunnon alkupuolella, kun asiakas kertoi tavasta, jolla kuuli isänsä kuolemasta. Jälkihaastattelussa asiakas kertoi puhuneensa isän kuolemasta monelle henkilölle, joten siitä puhuminen terapiassa ei tuntunut erityisen raskaalta. Sen sijaan terapeutin reflektion kuunteleminen samasta aiheesta näytti olevan asiakkaalle erilainen kokemus sekä asiakkaan kommentin sekä autonomisen hermoston vasteen perusteella. Myöhemmässä terapian vaiheessa osoittautui, että isän kuoleman aikainen elämänvaihe oli ollut asiakkaalle hyvin merkityksellinen ja sen käsittelyä jatkettiin. Tutkijat ovat omassa asiakastyössään huomanneet, että hankkeessa työskentelyn myötä tietoisuus oman kehon reaktioista on lisääntynyt. Samaa ovat kertoneet kansainväliset yhteistyökumppanit. Jo tutkimusasetelmaan kuuluvien mittausten suunnittelu on ohjannut huomiota kehollisuuteen ja sen parempaan hyödyntämiseen asiakastyössä. Tutkimuksen tuloksia voitaisiin jatkossa hyödyntää biofeedback-idean mukaisesti enemmänkin keskusteluun perustuvissa työkäytännöissä. Mikä terapiassa auttaa? Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa myös siitä, millä tavoilla vuorovaikutukseen perustuvat terapiat toimivat ja mikä niissä auttaa. Keräämällä tietoa tutkimukseen osallistuvien pariskuntien terapian etenemisestä voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, miten toinen toisiinsa sovittautuminen edesauttaa hyvää hoitotulosta. Ymmärtämällä paremmin autonomisen hermoston samanaikaisia reaktioita, voimme kehittää terapiavuorovaikutusta ja syventää terapeuttisia prosesseja. Aiemmista tutkimuksista tiedämme, että etenkin terapiasuhteen alun yhteiset kokemukset ovat tärkeitä terapeuttista yhteistyösuhdetta rakennettaessa. Asiakkaan ongelmien kanssa työskentely edellyttää tämän lisäksi tai sijaan myös haastamista. Oletammekin, että haastaminen heijastuu ruumiillisissa vasteissa eri tavalla kuin kokemuksen jakaminen. Tutkimuksemme on kuitenkin vielä alkuvaiheessa, joten johtopäätösten suhteen olemme vielä varovaisia. Virpi-Liisa Kykyri Relationaalinen mieli–hankkeen vastuullinen tutkija PsT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto Anu Karvonen PsM, tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Jaakko Seikkula Relationaalinen mieli–hankkeen johtaja Professori, Jyväskylän yliopisto Relationaalinen mieli monitoimijaisten terapiadialogien muutoshetkissä -hanke on osa Suomen Akatemian Ihmisen mieli (MIND) – tutkimusohjelmaa. Nelivuotisen hankkeen toteutuksesta vastaavat Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen ja psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikka, ja sen rahoittaa Suomen Akatemia. Mukana on myös viisi kansainvälistä yhteistyöyliopistoa. Jos olet kiinnostunut terapeuttisesta yhteistyöstä hankkeen parissa, voit ottaa yhteyttä Jaakko Seikkulaan (jaakko.seikkula@psyka.jyu.fi) tai Virpi-Liisa Kykyriin (virpi-liisa.e.kykyri@jyu.fi). Tutkimukseen osallistuvat terapeutit ja asiakkaat saavat sykemittaukseen perustuvan hyvinvointikartoituksen, jossa näkyy esimerkiksi päivän aikainen stressi, rentoutuminen ja liikunta sekä unen aikainen palautuminen. Pakina Läskisoosista terveysterrorismiin L eihän ne olleetkaan kaikki samaa sorttia; joihinkin paketteihin oli hiipinyt salakavalasti ällöttäviä hedelmänpaloja ja rusinoita, täysin syötäväksi kelpaamattomia. apset ja nuoret. Ja nehän on ihan erilaisia tänä päivänä kuin me, jotka olimme nuoria sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Elettiin niukkuuden vuosikymmeniä, mutta tulevaisuuden näkymät olivat valoisat. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ruokakulttuuri. Me syötiin silloin kiltisti, mitä pöytään laitettiin, enimmäkseen läskisoosia. Ei käynyt mielessäkään, ettei olisi kelvannut. Valitettavasti tämä hyvätapaisuus näkyy nykyisin painossa, kaikki kelpaa ja runsain mitoin! No, jotakin on säilynyt vanhojen aikojen syömäkulttuurista. Limsa on ollut meillä vain juhlajuoma, eivätkä karkitkaan ole kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon. Pullaa en ole liiemmin leiponut ihan siitä syystä, että syön itse kaikki. Pikkuinen sanoikin sitten tarhaiässä mietteliäästi: ”Muiden äidit leipoo, mutta kyllä mulle kelpais se kaupankin pulla.” Arvatkaa miten kovan omantunnonpistoksen koin, en ollut se pullantuoksuinen äiti − enkä nyt muutenkaan mikään häävi äiti. Aikaisempaa kokemusta kun ei ollut viran vastaanottaessani. Onneksi poika sai leipoa mummon kanssa. Julistikin viisivuotiaana, että hänestä tulee isona leipuri. Kotona sanottiin, ettei leivänpäällistä saanut panna paksusti, se kun oli kallista. Omilleni päästyäni panin aina tuplasti ja näytin pitkää nenää menneisyyden köyhyydelle. Karkkia sai joskus harvoin ja kesällä oli viikon kohokohta, kun sai hakea sunnuntaisin kioskilta jäätelötikun. Tämän taustan omaavana sain sitten kuitenkin ihmeellisen, uuden ajan lapsen. En voinut edes kuvitella, että ihmisellä voi olla niin herkät makuhermot. Joka ikistä ruokaa piti maistaa nenä sikkaralla ja suu mutrulla, hyvin, hyvin varovasti ja pieninä paloina. Olen aina ollut kalan ystävä, mutta sain lapsen joka ei voinut edes pistää kalaa suuhunsa. Kerran pakotin. Olimmehan itse kalastaneet kampelaa Tukholman saaristossa. Tarjolla oli vastapyydystettyä ja juuri savustettua kampelaa, nam! Yritettyään kärsivän näköisenä nielaista, jälkikasvuni oksensi sen. Se siitä herkusta. Täytyy kyllä todeta, että on kasvisyönnistä etuakin. Olimme nimittäin Intiassa viime vuonna. Poika söi kasvisruokaa ja minä taas kerran ihan kaikkea. Pysyimme kumpikin terveinä koko matkan ajan siitä huolimatta, että moni oli maalaillut kauhukuvia vatsataudeista Intiassa. Kehuskelin tietenkin asialla heti töihin päästyäni aamukahvilla. Jouduin kuitenkin toteamaan, että ei pidä nuolaista ennekuin tipahtaa: Puolelta päivin aloin palella ja täristä, olin kuin horkassa. Kuume oli lähellä neljääkymmentä. Terveyskeskukseen seuraavana päivän ja sieltä suoraan sairaalan polille kysymysmerkillä malaria vai vatsapöpö. No, vatsapöpö tietenkin - olisi sittenkin pitänyt syödä pelkkää kasvisruokaa. Kuunnelkaa nuorianne, he tietävät mikä on parhaaksi! Söimme vuosikaupalla jauhelihaa sen kaikissa mahdollisissa muodoissa, se kun kelpasi. Lupasin itselleni pyhästi, etten koskaan enää syö jauhelihaa. Siis sen jälkeen kun lapseni muuttaa pois kotoa. Mutta se vaihe koittikin jo sitä ennen. Nykyään olen tehnyt uuden pyhän lupauksen: ei enää koskaan soijaa kunhan poika muuttaa kotoa pois. Hän nimittäin tuli hyvin ravintotietoiseksi ja ryhtyi murrosiässä kasvissyöjäksi. Siinä vasta haastava kokkikoulu onkin, opetella laittamaan maukasta kasvisruokaa. Simuloitu pariterapiaistunto, jonka aikana mitataan autonomisen hermoston vasteita. Terapeutteja ja asiakkaita esittävät tässä Psykologian laitoksen henkilökuntaan kuuluvat Jarl Wahlström, Katja Hartikainen, Petri Kinnunen ja Emmi Enlund. Sinikka Viitanen Sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti. Pohjanmaan perheterapeutit ry:n varapuheenjohtaja Mutta mitä ei tekisi curling-vanhempi, joka vääntää itsensä muutenkin sinnikkäästi uskomattomille mutkille. Esimerkiksi oikean murolajin kaupasta kotiin kantaminen on mieletön taitolaji. Viimeksikin toin ylpeänä monta pakettia sitä tämän hetken ”oikeaa sorttia”, kun ajattelin, että riittää sitten hetkeksi. Vaan 23 tityöskentelyn keskeisistä tehtävistä on löytää työtapoja, jotka yhdistävät palvelujärjestelmän eri työntekijöitä. Koska lasten ja vanhempien välinen suhde on ratkaiseva, tarvitaan lasten ja vanhempien yhteistyötä ja vaikeiden asioiden läpikäymistä. Menneet kivut pitää paikallistaa ja käydä läpi, ja vasta sitten voidaan rakentaa uusi suhde. MDFT-prosessi on kestoltaan 5-7 kuukautta. Prosessin aikana tapaamisia on viikoittain 2-3 nuoren kotona tai muissa arkisissa paikoissa. Tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia, voisitko kertoa niistä? Olennaisinta on hoitoon sitoutuminen, ja MDFT-ryhmien keskeyttämisprosentti onkin hyvin pieni. Ongelmakäyttäytymisen oireet vähenevät, perheen vuorovaikutus paranee ja yhteiset toimintatavat muuttuvat paremmiksi. Tulokset ovat osoittautuneet myös melko pysyviksi. Menetelmä onkin Yhdysvalloissa ja muualla Euroopassa saanut Käypä hoito-statuksen. Voitko kertoa, missä kaikkialla Suomessa MDFT on lyönyt läpi? MDFT soveltuu erikoissairaanhoidon avohoitoon ja lastensuojeluun. Koulutettuja tiimejä on Kuopiossa, Tampereella ja Jyväskylässä. Tällä hetkellä koulutukseen osallistuvat tiimit Turusta, Lappeenrannasta ja HUS:in alueelta (Helsingin ja KellokoskiHyvinkään piireistä). Tehokas menetelmä nuorten auttamiseksi Teksti Ritva Karila-Hietala Kuvat stock.xhng, Ritva Karila-Hietala Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen MDFT-hankkeen työryhmä sai Hyvä Käytäntö-palkinnon. Multidimensional Family Therapyssa työskennellään kokonaisvaltaisesti kaikkein vaikeimmin hoidettavissa olevien nuorten kanssa. halutaan muuttaa, pitää työskennellä myös ympäristön kanssa. Mallista on tehty useita tutkimuksia ja sen hyödyllisyys on tieteellisesti todistettu. Myös käyttäjäkokemukset ovat olleet hyviä. Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta päätti kokouksessaan 21.10.2013 myöntää Hyvä Käytäntö-palkinnon Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen MDFT-hankkeen työryhmälle. Työryhmään kuuluvat koulutusjohtaja Eira Tikkanen, projektipäällikkö Leena Ehrling ja projektisuunnittelija Satu Kaleva. Palkinto, joka on kuvataiteilija Tuula Lehtisen varta vasten Suomen Perheterapiayhdistykselle tekemää grafiikkaa, luovutettiin Suomen Mielenterveysseuran tilaisuudessa 14.11.2013. Perheterapeutti-lehden kysymyksiin vastasi projektipäällikkö, VTT, sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Leena Ehrling. Minkälaisia kokemuksia MDFT – terapeuteilla on menetelmästä? Menetelmä on vaativa ja edellyttää paljon valmistautumista ja rohkeutta. Terapeutit kertovat, että MDFT on opettanut käyttämään verkostoja hyväksi ja näkemään kokonaiskuvan. Menetelmä on myös osoittanut, että aina ei tarvita massiivisen pitkiä hoitojaksoja hyvien tulosten saamiseksi. MDFT on koettu palkitsevaksi ja mielekkääksi työmenetelmäksi. Mitkä ovat MDFT:n keskeisimmät periaatteet ja sisällöt? Jos halutaan auttaa nuorta, pitää tehdä töitä perheen, vanhempien ja merkityksellisten verkostojen kuten koulun kanssa. Muutostyö edellyttää nuoren ja perheen kiinnittymistä hoitoon, mikä edellyttää työskentelyä heidän motivaationsa ja sitoutumisensa vahvistamiseksi. Tämä toteutuu parhaiten, kun vain yksi työntekijä vastaa prosessista. Työntekijän kliiniset taidot ja myönteinen suhtautuminen muutoksiin ovat kriittisiä: työntekijän täytyy siis uskoa, että muutos on mahdollinen vaikeassakin tilanteessa. Mikä on MDFT heikkous? Koulutus on kallis, mikä saattaa estää tiimien kouluttautumisen ja työmenetelmän leviämisen. Koska MDFT on uusi työmuoto, koulutettavat ovat helposti puristuksessa: pitäisi oppia uutta, mutta hoitaa myös vanhat tehtävät. MDFT on vaativa menetelmä, ja ammatillinen epävarmuus voi johtaa takaisin vanhoihin työtapoihin, jos taustaorganisaatiolta ei tule riittävästi tukea uuden työmenetelmän käyttöönottamiseen. Miten MDFT tuli Suomeen, ja kenen aloitteesta? Suomen Mielenterveysseurassa pohdittiin, miten voitaisiin auttaa niitä nuoria, joiden ongelmat ovat niin moninaiset, että kaikki työntekijät ovat neuvottomia. Kriittinen asiantuntija- ja työntekijätyöryhmä kokoontui säännöllisesti ja mietti moniäänisissä keskusteluissa, mitä tehdään. Näin päädyttiin kokeilemaan MDFT:tä sen jälkeen, kun oli ensinnäkin keskusteltu siitä, luodaanko uusi suomalainen malli vai ostetaanko maailmalla kehitetty ja tutkittu malli. Multidimensional Family Therapy on perheterapian sovellus, joka syntyi 1980-luvulla Miamin yliopistossa Yhdysvalloissa. Haluttiin löytää aiempaa tehokkaampia, kattavampia ja vaikuttavampia työtapoja kaikkein vaikeimmin hoidettavissa olevien nuorten kanssa työskentelyyn. Tällöin kehitettiin MDFT-työmalli, joka lähestyy nuorten tilannetta laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti huomioiden. Minkälainen MDFT:n rakenne on? MDFT:n malli perustuu tiimityöskentelyyn. Tiimissä on oma avainterapeuttinsa, tiimivastaava, joka toimii myös menetelmäohjaajana. Tiimi toimii vaativan asiakastyön tukena. Jokainen terapeutti toimii case managerina eli siis hoitaa asiakastapauksensa intensiivisesti ja tekee yhtä lailla yksilö-, perhe- kuin verkostotyötäkin, jalkautuen sinne, missä asiakas on. MDFT:ssä työskennellään nuoren, hänen perheensä sekä muiden nuoren elämässä vaikuttavien tahojen, esimerkiksi koulun kanssa. Menetelmä nojautuu systeemiseen ja strukturaaliseen perheterapiaan sekä näkemykseen, että käyttäytyminen on yksilön ja ympäristön yhteisvaikutuksen tulos. Jos käyttäytymistä Yhteen tiimiin voi tulla työntekijöitä eri organisaatioista, esimerkiksi lastensuojelusta ja erikoissairaanhoidosta. Yksi MDFT-pilot24 Mitä muuta haluaisit sanoa? Pilotti on osoittanut, että sijoittaminen laitoksiin ei suinkaan aina ole paras mahdollinen ratkaisu. Yksilötyö tai perhetyö ei yksin riitä, vaan viisauden siemen näyttää piilevän näiden ja verkostotyön yhdistelmässä. Tässä on mahdollisuuksia, joskin paljon pitää vielä palvelujärjestelmässä tapahtua, etteivät muutokset tuuperru byrokratian kiemuroihin. Ritva Karila-Hietala Projektipäällikkö Suomen Mielenterveysseura Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Hyvä Käytäntö -palkinnon saajat vasemmalta: Leena Ehrling, Eira Tikkanen ja Satu Kaleva. 25 projektissa ja tein saman huomion kuin aikaisemminkin. Perheiden oli vaikea kertoa itsestään, koska he eivät olleet tottuneet puhumaan omista ajatuksistaan tai voinnistaan muille. Otin perheiden tapaamisiin kuvakortteja ja huomasin, että kuva auttoi puhumaan. Kun sai valita kuvan, joka kertoi omasta tilasta, se helpotti kertomista. Miten kuvallinen työtapasi on kehittynyt vuosien varrella? Teksti Riitta Teittinen Kuvat Riitta Teittinen, Kirsi Riihimäki, Lilli Haapala Suomen Valokuvaterapiayhdistyksen perustajajäsenet ja valokuvaterapian kouluttajat, psykoterapeutti Ulla Halkola ja yksilö- ja perheterapeuttikouluttaja Tarja Koffert muistelevat yhdistyksen 10-vuotista toimintaa. uusia mahdollisuuksia valokuvan terapeuttiseen käyttöön ja yhdistyksemme on ollut aktiivisesti mukana tässä nousussa. Psykoterapiakouluttajat Tarja Koffert ja Ulla Halkola. Kansainvälinen yhteistyö on jatkunut. Yhdistys on Brahean kumppanina osallistunut Turussa pidettyjen kansainvälisten kongressien järjestämiseen, EU-rahoitteiseen hankkeeseen Learning and Healing with Phototherapy sekä Turun kulttuuripääkaupunkihankkeeseen Olemisen monet tarinat. Kansainvälistä yhteistyötä tulee olemaan myös kesällä 2014 Turussa järjestettävä valokuvaterapian juhlaseminaari. Ulla Hakola, olit Suomen valokuvaterapiayhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja olet vaikuttanut ratkaisevasti valokuvaterapiakoulutuksen käynnistymiseen Suomessa. Miten yhdistys sai alkunsa ja mitä sille kuuluu nyt? T Tarja Koffert, sinut tunnetaan muun muassa masennushoitajatoiminnan ja masennusryhmätoiminnan kehittäjänä. Mistä syntyi ajatus käyttää valokuvia hoidossa? oimin 2004 Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen, nykyisen Brahean psykoterapiakoulutuksen suunnittelijana. Olin yhdessä psykoterapiakouluttajien Tarja Koffertin ja Pirkko Pehusen kanssa järjestänyt vuodesta 2000 lähtien koulutuksia nimeltä Kuvat ja tarinat terapeuttisessa työssä. Kutsuimme yhdessä Valokuvakeskus Perin kanssa valokuvaterapeuttisen työn uranuurtajan Rosy Martinin Lontoosta pitämään meille työpajaa. Työpajan aikana terapeuttien ja valokuvataiteilijoiden yhteistyö tiivistyi ja kypsyi ajatus Suomen Valokuvaterapiayhdistys ry:n perustamisesta. Yhdistyksen avulla haluttiin tehdä tunnetuksi valokuvaterapeuttista työtä järjestämällä koulutusta, valokuvanäyttelyitä ja yleisötapahtumia. Digitaalinen valokuvaus on tuonut runsaasti Kimmokkeen käyttää kuvia sain toimiessani Kupittaan sairaalan ylihoitajana. Vastuullani oli osastoja, joiden potilaat kärsivät vakavista psyykkisistä häiriöistä. Haastattelin perheet, joiden hoitoon oli käytetty eniten resursseja ja saatu vähiten tuloksia. Sain käsityksen, että hoitokokouksissa tehdyt kysymykset olivat ärsyttäneet ja hämmentäneet perheitä. Myöhemmin toimin perheterapeutti Anita Birstolin kanssa KELA:n rahoittamassa lastensuojelun asiakasperheiden hoito26 Työyhteisön voimauttava valokuvaprojekti vei Riitta Teittisen kosken rantaan. Hollantilaisen professorin Pim Cuijpersin käyttämä life-review -menetelmä rohkaisi minua liittämään potilastyöskentelyyn omaelämäkerrallisia albumikuvia. Aloin käyttää perhealbumin kuvia perheen historian tarkastelussa. Valokuvat nopeuttivat selvästi keskeisiin teemoihin menemistä. Samalla ne antoivat tärkeää tietoa siitä, minkälaista elämä oli todellisuudessa ollut. Valokuvat olivat dokumentteja hetkistä, joita perhe oli todella kokenut. Esille tuli asioita, jotka olisivat muuten ehkä jääneet taka-alalle tai joiden puheeksi ottaminen olisi saattanut viedä enemmän aikaa. Perhealbumikuvat aktivoivat myös kehollisia tuntemuksia, jotka antoivat paljon lisätietoa hoitotilanteeseen. Kun menneisyyteen liittyvä tapahtuma aktivoitui potilaan mielessä, siihen liittyvät ajatukset ja tunteet saivat mahdollisuuden tulla uudelleen tarkasteltavaksi hoitotilanteessa ja niihin löytyi uudenlaisia näkökulmia. Parina viime vuotena hoitotilanteiden videointi on tullut mukaan työskentelyyni. Hoitoprosessi aktivoituu ja jopa tehostuu, kun potilas videoi itseään kotonaan tapaamisten välissä. Videot katsotaan yhdessä läpi ja keskustellaan huomioista, joita videot herättivät. Minkälaista hyötyä kuvallisuuden käytöstä on ollut hoidossa? Psykoterapeuttisen työskentelyn dokumentoiminen visuaalisesti on selvästi jäsentänyt hoitoprosessia. Se on tuonut näkyviin potilaan ja/tai perheen ajatukset. Hoidolliseen keskusteluun tulee puheen rinnalle konkreettinen elementti, valokuva, johon voi liittää selityksiä, tulkintoja ja ajatuksia. Kuvat ovat auttaneet keskustelujen muistamista. Kun kotona on törmätty ongelmatilanteisiin, ovat valokuvat tulleet mieleen ja sen jälkeen keskustelut ja oivallukset, joka ovat liittyneet niihin. Valokuvan ja videoiden käytöstä psykoterapiassa ei toistaiseksi ole tutkimuksellista tietoa. Kliinisestä työstä tehtyjen havaintojen tutkiminen olisi tärkeää. Mitkä ovat tulevaisuuden visioitasi? Kuvallinen työtapa on tulevaisuudessa merkittävä. Maailma on muuttunut visuaaliseksi. Elämänmuoto on episodista, elämäntarinat pirstaleisia ja ihmissuhteiden jatkuvuus rajallista. Tarvitaan uusia työmenetelmiä oman mielen purkamiseen ja omien ajatusten tarkasteluun. Potilas tarvitsee hoidon aikana aktiivisen roolin ja dokumentin siitä, mitä hoidossa tapahtuu. Kuvallisessa työmenetelmässä potilaan oma rooli on tärkeä. Hän tutkii itsenäisesti elämäänsä perehtymällä esimerkiksi historiaansa perhealbumikuvien avulla. Miina Savolainen luennoi voimauttavasta valokuvasta Turussa 2008 valokuvaterapian kongressissa. Yrittäjäpalsta Kuvaa voidaan käyttää hyödyksi psykoterapiakoulutuksessa omaa perhehistoriaa ja henkilökohtaista historiaa tutkiessa. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Kuvallinen työskentely psykoterapiassa auttaa potilaita puhumaan ongelmatilanteissa. Valokuvat aktivoivat muistoja ja symbolisoivat tapahtumia. Lontoolaisen psykoterapian tutkimusprofessorin Del Lowenthalin johdolla on parhaillaan menossa EU:n rahoittama hanke valkokuvallisesta työskentelystä vankeinhoidossa. Suomesta projektiin osallistuu Kiipulasäätiö. Toivon, että kuvallisten työmenetelmien käyttäminen tulee jatkossa lisääntymään etenkin asiakaspiireissä, joissa ei ole ollut puhumisen kulttuuria. Riitta Teittinen Psykiatri, perheterapeutti ET, kognitiivinen yksilöterapeutti YET. Laukaan psykiatrian poliklinikka, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Valokuvaterapian koulutus Valokuvaterapian koulutuksia on järjestetty ammatillisena täydennyskoulutuksena kymmenisen vuotta muun muassa Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Braheassa. Tarjolla on ollut peruskursseja sekä kahden vuoden koulutuksia. Koulutuksia räätälöidään myös työpaikoille ja projekteihin. Koulutuksiin ovat hakeutuneet pääasiassa psykoterapeutit, jotka ovat olleet kiinnostuneita saamaan omaan työhönsä valokuvaterapeuttista osaamista. Koulutusta tarvitaan, koska omakohtainen kokemus valokuvan voimasta on tarpeen ennen kuin valokuva otetaan terapiatyön välineeksi. Kokouskutsu Perheterapiayrittäjille tiedoksi Suomen perheterapiayhdistys ry:n sääntömääräinen kevätkokous 2014 14.3.2014 klo 18.30 Kela kilpailuttaa vaikeavammaisten avoterapiapalvelujen tarjoajia sopimuskaudelle 2015-2018 3.3.−29.4.2014. Lisätietoja hankinnasta löytyy internetsivuilta www.kela.fi/kuntoutuspalvelut kohdassa > Hankinnat > Avoterapiahankinnat sopimuskaudelle 2015–2018. Suomen Mielenterveysseura, Maistraatinportti 4 A, 8. krs, 00240 Helsinki Erityisesti työnohjaajina toimivia perheterapeutteja koskettaa kaiken työnohjauksen muuttuminen arvonlisäverolliseksi 1.5.2014 lähtien. Tämä koskee sekä työntekijöiden ammattiidentiteettiin ja jaksamiseen liittyvää työnohjausta, mutta myös konsultaatiota ja yleisellä tasolla annettavaa ohjausta. Myös psykoterapian työnohjauksesta tulee maksaa arvonlisävero. Kokouksessa käsitellään Suomen perheterapiayhdistyksen säännöissä kevätkokoukselle määräämät asiat. Mikäli arvonlisäverolain mukaisen tilikauden (kalenterivuosi) liikevaihto on korkeintaan 8500 euroa, ei arvonlisäveroa tarvitse maksaa. Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta Yhdistyksen jäsenet tervetuloa! Pyrkimyksenä on ollut kehittää uusia toimivia työmenetelmiä sosiaali- ja terveydenhuollon alalle. Koulutusjaksot ovat olleet innostavia ja luovia ja niiden aikana on syntynyt paljon uutta. Kirjoita Perheterapeuttiin Lisätietoa valokuvaterapiasta ja Suomen valokuvaterapiayhdistys ry:n toiminnasta löytyy osoitteesta www.valokuvaterapiayhdistys.fi. Perheterapeutissa julkaistaan perheterapeutin työhön, tutkimukseen, koulutukseen, ammattikirjallisuuteen tai ammattitaidon kehittämiseen liittyviä kirjoituksia. Juttu voi olla tyypiltään kolumni, haastattelu, reportaasi, uutinen, päiväkirja, kirja-arvostelu tai laajempikin kokonaisuus. Voimauttavan valokuvan menetelmäkoulutuksia hoito- ja kasvatusaloille järjestetään eri oppilaitoksissa, tietoja löytyy osoitteesta www.voimauttavavalokuva.net. yhden sivun jutun, kuten pakinan tai kirja-arvion, tekstiä voi olla enintään 3800 merkkiä välilyönteineen (1,5 liuskaa Times New Roman –fontilla kokoa 12, riviväli 1,5), pisimmät jutut voivat olla 13 000 merkkiä välilyönteineen. Jutut lähetetään päätoimittajalle osoitteeseen ritva.karila-hietala@netikka.fi. Vuoden 1. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään 25.1. Ilmoitukset 5.2. Vuoden 2. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään 25.8. Ilmoitukset 5.9. Ota yhteyttä päätoimittaja Ritva Karila-Hietalaan keskustellaksesi jutun sisällöstä, näkökulmasta ja pituudesta. Mikäli kirjoitat 29 Perheterapeutiksi työnantajalähtöisesti Ilmoitukset Kuva Heini Wetterstein V arsinais-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrialla arvostetaan osaamisen kehittämistä ja koulutusta. Koulutukseen ja työnohjaukseen käytetään molempiin vuosittain 1.5 prosenttia palkkasummasta. Uudistetun koulutussuunnitelman keskiössä ovat laajapohjaiset, pitkäkestoiset prosessikoulutukset, joiden teemat vastaavat psykiatrian tulosalueen strategian tavoitteita. omassa kontekstissaan ja yhteisössään. • Kriittisyys omaan työhön lisääntyi, sen myötä aloin miettiä enemmän työn vaikuttavuutta. • Avarakatseisuus lisääntyi siten, että pystyy rauhassa kuuntelemaan ihmisten tarinoita eikä ole kiire diagnostisoida tai tehdä päätelmiä. • Asiakkaiden ongelmat ovat tulleet inhimillisemmiksi ja lähemmäksi ja työntekijänä olen pystynyt parempaan vuorovaikutteisuuteen. • Työtapani on muuttunut ja asiakkaat pitävät uudesta työtavastani. • Asiakkaiden monimuotoisten ongelmien kohtaamiseen on tullut rohkeutta ja varmuutta. • Perhetapaamisten sisältö on muuttunut monipuolisemmaksi ja asiakaslähtöisemmäksi. • Jaksan paremmin työssäni, kaikkea ei tarvitse ymmärtää heti. • Omiin asenteisiin on vaikuttanut mullistavasti asiakkaiden ongelmien inhimillistäminen. Psykiatrian tulosalueen johdossa uskomme vahvasti siihen, että pidempien prosessinomaisten koulutusten hyöty on huomattavasti suurempi kuin yksittäisten koulutuspäivien ja että pidemmät prosessit edistävät asenteiden ja työkäytäntöjen muutoksia. Yksi näistä pitkistä prosessikoulutuksista on viime joulukuussa päättynyt kolmivuotinen voimavarakeskeinen erityistason perheterapia koulutus. Koulutukseen osallistui yhteensä 24 työntekijää eri ammattiryhmistä psykiatrian tulosalueelta. Koulutus oli siihen osallistuneille ilmainen ja koulutuspäivät olivat palkallisia päiviä. Joistakin työyksiköistä oli mukana useampi työntekijä, mikä näytti edistävän uusien työkäytäntöjen juurruttamista työyhteisöön. Tavoitteena on seurata näiden valmistuneiden perheterapeuttien työuraa ja mahdollistaa heille jatkossakin perheiden kanssa työskentely. Työskentelen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ylihoitajana lasten- ja nuorisopsykiatrian tulosyksiköissä ja olen ollut tämän koulutushankeen aloitteentekijä ja organisoija työnantajapuolelta. Koulutuksen lopulla teimme koulutettaville kyselyn; halusimme kuulla millä tavalla koulutus on vaikuttanut koulutettavien työkäytäntöihin ja asenteisiin. Kyselyyn vastasi 74 prosenttia koulutetuista, sairaanhoitajat olivat suurin ammattiryhmä vastaajista. Suurimmalla osalla vastaajista oli 11-15 vuoden työkokemus. Varsinais-Suomen Perheterapiayhdistys tiedottaa Vuosi 2014 on Varsinais-Suomen Perheterapiayhdistyksen 10-vuotisjuhlavuosi. Sen kunniaksi yhdistys järjestää iltaristeilyn 23.5.2014 klo 19 – 23 Höyrylaiva Ukko-Pekalla. Ilmoittautuminen sähköpostitse osoitteeseen varsu@hotmail.fi. Mukaan mahtuu 30 ensiksi ilmoittautunutta. Lisäksi pidetään juhlaseminaari 10.10.2014. Varaa aika kalenteriisi! Keväällä alkaa uusi opintopiiri otsikolla Perheterapeutti työssään. Tarkoituksena on tutustua perheterapeuttien käytännön työhön eri konteksteissa ja organisaatioissa. Ensimmäinen opintopiiri järjestetään 10.4.2014 klo 18.30 Kaarinan perheneuvolassa (Hallimestarinkatu 17, Kaarina). Ilmoittautuminen 3.4. mennessä sähköpostitse osoitteeseen varsu@hotmail.fi. Kevätkokous 10.4.2014 klo 18 Kaarinan perheneuvolassa, Hallimestarinkatu 17, Kaarina. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntömääräiset asiat. Kevätkokous 9.5.2014 klo 18 Kintas-talolla, Puutarhakatu 24 (Raksila) Oulu. Kevätkokouksessa tarjotaan salaattia, keittoa, viiniä. Kevätkokouksen jälkeen noin klo 19 tarinateatteria Sirpa Kontulaisen ohjaamana. Yhdistys täyttää tänä vuonna 10 vuotta, joten järjestämme Juhlaseminaarin 26.9.2014 klo 10-15 Pakkala-salissa, Kaarlenväylä, Oulu. Juhlaseminaarissa esitellään, keskustellaan ja tutkaillaan merkittäviä pohjoisessa Suomessa syntyneitä perhe- ja verkostotyön innovaatioita ja käytäntöjä. Ohjelma täsmentyy helmihuhtikuun aikana. Seminaari on kaikille maksuton. Seminaarin jälkeen järjestämme 10-vuotisen yhdistyksemme kunniaksi Iltajuhlat 26.9.2014 klo 18 alkaen Rauhalassa, Mannenkatu 4, Oulu. Illalliskortti jäsenet 10e, jäsenten avecit 20e ja muut 30e. Seuraava yhdistyksen hallituksen kokous on 31.3. klo 16.30 alkaen Ravintola Tubassa, Mannenkatu 2, Oulu. Tervetuloa muutkin kuin hallitukseen nimetyt jäsenet ideoimaan lisää mm. juhlaseminaaria ja –iltajuhlia! Kotisivumme osoitteessa: http://pohjois-suomenperhe-javerkostotyö.net/etusivu/ Tapahtumista laitetaan tietoa yhdistyksen nettisivuille www.varsinais-suomenperheterapiayhdistys.fi. Pohjois-Suomen perhe- ja verkostotyö ry:n hallitus Johtokunta Lämpimästi tervetuloa Etelä-Suomen Perheterapiayhdistyksen kevätkokoukseen ja jäseniltaan! Anita Birstolin Toiminnanjohtaja Suomen perheterapiayhdistys Koulutuspalautteen perusteella odotukset ja toiveet koulutukselle olivat täyttyneet, osalla jopa yli odotusten. Merkittävää oli mielestäni se, että moni kyselyyn vastannut kertoi oppineensa näkemään aikaisempaa paremmin perheen kokonaisuuden, he kokivat olevansa entistä rauhallisempia, tulleensa avarakatseisimmiksi ja havaitsevansa aikaisempaa enemmän asiakkaiden voimavaroja. Pohjois-Suomen perhe- ja verkostotyö ry Etelä-Suomen perheterapiayhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidetään 28.4.2014 klo 17.45 alkaen osoitteessa Eerikinkatu 28, 8 krs. (Osuuskunta Toivon tila). Kokouksen jälkeen Porvoon sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikan ylilääkäri, VET-perheterapeutti Heidi Somersalo kertoo aiheesta Ylisukupolvinen traumatisoituminen - perhenäkökulman huomioonottaminen lastenpsykiatrisella poliklinikalla. Kyselyn satoa • Koulutuksen myötä aloin arvostamaan eri tavalla perhetyötä ja panostamaan siihen, samalla opin näkemään entistä paremmin perheen kokonaisuuden, lapsen, nuoren tai aikuisen Joulukuussa 2013 Erityistason perheterapiakoulutuksesta valmistuneet. 30 200. jäsen Toivomme ennakkoilmoittautumista 23.4.2014 mennessä Miika Tervolle sähköpostiosoitteeseen miika.emk.tervo@gmail.com. Varsinais-Suomen perheterapiayhdistyksen kahdessadas jäsen on kasvatustieteen maisteri Milla Sahla Turusta. Hän työskentelee päätoimisena yksityisenä ammattiharjoittajana pariterapeuttina, seksuaali- ja uusperheneuvojana sekä työnohjaajana. Tervetuloa! Johtokunta Johtokunta Toimikunta Puheenjohtaja, Ritva Karila-Hietala, perheterapeutti, sh, VET EETTINEN TOIMIKUNTA: ritva.karila-hietala@netikka.fi p. 044 5801478, Helsinki Varapuheenjohtaja, Sauli Airikka sh, VET Ritva Karila-Hietala Hannu Kantola sauli.airikka@airikka-airikka.fi p. 044 5197 302, Turku hannu.kantola@aina.net Toiminnanjohtaja, Anita Birstolin, TtM, VET malla.kayhty@kolumbus.fi anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi p. 044 5368 531, Turku Marja-Leena Käyhty Klaus Lehtinen meklle@uta.fi Alueyhdistysten koordinaattori Riitta Teittinen, psykiatri, ET Pirjo Tuhkasaari rteitti@hotmail.com p. 050 5164 268, Jyväskylä psyko-consult@mail.htk.fi Minna Leivo, sosiaalikasvattaja, VET YRITTÄJIEN JA AMMATINHARJOITTAJIEN VERKOSTO: minna.leivo@kolumbus.fi p. 050 5717 015, Helsinki Riitta Liinamaa, sh, YTM, VET riitta.liinamaa@rovaniemi.fi p. 050 5905 760, Rovaniemi Sirpa Lindroos, psykiatri, VET sirpa.lindroos@fstky.fi p. 050 4407 077, Lempäälä Elina Löhönen, psykologi,ET elina.löhönen@gmail.com p. 050 5448 046, Tornio Tiedotusvastaava, Juha Metelinen, mth,VET juhametelinen@gmail.com p. 050 3692 893, Kuopio Tiina Eloranta, sairaanhoitaja, ET tiina.eloranta@carea.fi p. 040 738 4098, Kouvola Micaela Grundström, sosiaalityöntekijä, ET micaela.grundstron@hel.fi Sipoo Tiina Tuominen, psykiatri, ET tiina.l.tuominen@fimnet.fi Oulu www.perheterapiayhdistys.fi Minna Leivo, pj Anita Birstolin Ilmoita Perheterapeutti-lehdessä • Koko aukeama (420 x 270 mm) 980 € • 3. kansilehti (210 x 270 mm) 980 € • 1/1 sivu (210 x 270 mm) 480 € • 1/2 sivua (pysty: 102 x 270 mm, vaaka: 210 x 132 mm) 340 € • 1/3 sivu (pysty: 90 x 270 mm, vaaka: 210 x 90 mm) 220 € • 1/4 sivu (102 x 132 mm) 170 € • 1/6 sivu (66 x 132 mm) 150 euroa Ilmoituksiin lisättävä 5 mm leikkuuvara. Kuvat: 300 dpi. Toimitus painovalmiissa PDF-muodossa osoitteeseen: heikki.kanno@aanimaa.fi Ilmoitustilan varaukset: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi puh. 044 5368 531 Apua ilmoitusten valmistukseen: heikki.kanno@aanimaa.fi puh. 040 726 6239
© Copyright 2024