1. No category

Perheterapeutti
1 - 2012
Perheterapeutti-lehden
isä Jan-Christer Wahlbeck
Katsoo sanojen taakse
Äiti ja lapsi yhdessä
perheeseen s. 8
Professori
Jaakko Seikkula
Psykoterapiakoulutus
muutoksessa
Kuva: Esa Kyyrö
Tässä numerossa
8
Lapsella on hyvä olla kahden äidin
hoivassa, kun perhesijoituksessa asuu
myös oma äiti.
8
14
18
24
ARTIKKELIT
VAKIOPALSTAT
Äiti ja lapsi yhdessä perheeseen
Päätoimittajalta
5
Kun äiti ja lapsi sijoitetaan samaan perheeseen, saavat he rakkautta, turvaa ja eväitä aloittaa vähitellen uusi, yhteinen elämä. Äiti
löytää sijaisäidin hellässä ohjauksessa vähitellen oman identiteettinsä ja oppii arjen pyörittämisen.
7
Jan-Christer Wahlbeck - Sanojen takana
13
Perheterapeutti-lehden isä Jan-Christer Wahlbeck toimi Suomen
perheterapiayhdistyksen puheenjohtajana kahdeksan vuotta.
Hän toivoo, että perheterapeuttien ammattitaidon monipuolisuus
ymmärrettäisiin nykyistä paremmin.
17
Minuuteen havahtuminen
Kyky läheisyyteen edellyttää eriytymistä ja omaksi itseksi tulemista, myös perheterapeutin työssä. Minuuden arvon mitätöiminen
on hälyttävän monien kriisien taustalla.
20
Jaakko Seikkula: Psykoterapiakoulutus
Perheterapiakoulutus on saavuttanut aseman, joka turvaa perheterapiakoulutuksen jatkuvuuden. Käytännön psykoterapiatyön
tutkimusta tulee sen sijaan lisätä.
27
28
30
3
Uusi jäsenlehtemme tarjoaa näyttävän keskustelufoorumin koko
jäsenkunnalle. Lukekaa, kirjoittakaa ja vaikuttakaa!
Toiminnanjohtajalta
Sihteeristä toiminnanjohtajaksi. Hommat hallussa.
Yrittäjäsivu
Osa perheterapeuteista toimii yrittäjinä. Silloin vastuu raha-asioista, siis yritykseen tulevista ja siitä lähtevistä rahoista, on suuri.
Kirja-arvio
Muuttunut hallinta näkyy perheterapeutin työssä siinä, minkä
tyyppisiin hankkeisiin perheterapeutti osallistuu tai hakee rahoitusta.
Seurapiiripalsta - Syyspäivien antia
Suomen perheterapiayhdistys tarjosi Tampereen syyspäivät jäsenilleen. Pakettiin kuului myös musikaalinen illanvietto.
Pakina
Alueyhdistysten kuulumiset
Ääniä päästä
Minna Rintala toivoo, että eri ammattiryhmät ja työntekijät löytäisivät yhteisen tavan hoitaa asiakastaan.
Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 1/2012
Päätoimittaja:
Ritva Karila-Hietala
Toiminnanjohtaja:
Anita Birstolin
Toimitussihteeri:
Teija Riikola
Yhteystiedot:
Anita Birstolin
Suomen perheterapiayhdistys ry
Linnankatu 59 C6, 20100 Turku
puh. 044 536 8531
Taitto ja graafinen suunnittelu:
Heikki Kännö - Oy Kansanmainos Folkreklam Ab
www.kansanmainos.fi
Meidän
lehtemme
meille.
Mediatiedot:
Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen
jäsenlehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin
erilaisia perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia
sekä toimia jäsenten tiedotuskanavana.
Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.
Irtonumeron hinta 7 euroa.
Kirjoittajat:
Juha Alakulppi, Anita Birstolin, Katarina Fagerström, Heikki
Helinko, Ritva Karila-Hietala, Riitta Liinamaa,
Juha Metelinen, Pauliina Peltomäki, Teija Riikola, Minna Rintala,
Taina Saine, Jaakko Seikkula ja Sinikka Viitanen
Kannen ja takakannen kuvat:
Esa Kyyrö
Julkaisija:
www.perheterapiayhdistys.fi
Päätoimittajalta
Päätoimittaja Ritva Karila-Hietala
Tehdään lehteämme yhdessä!
H
yvä kollega, pidät kädessäsi historian ensimmäistä Perheterapeutti-lehteä. Toivon, että pidät lukemastasi ja näkemästäsi. Tavoitteena on ollut raikas, värikäs ja perheterapeutin
ammatti-identiteettiä tukeva lehti. Lehti, joka yhdistää meitä.
Lehti, jonka jokainen perheterapeutti tunnistaa omakseen.
Tätä lehteä on suunniteltu vuosia, kuten entinen yhdistyksen
puheenjohtaja Jan-Christer Wahlbeck haastattelussaan kertoo.
Minulla on ollut ilo olla mukana toteuttamassa tätä lehteä yhdessä toimittaja Teija Riikolan ja graafikko Heikki Kännön sekä
yhdistyksen toiminnanjohtaja Anita Birstolinin kanssa. Toivon
palautetta siitä, olemmeko onnistuneet tavoitteessa.
perheterapeutit tekemään yhteistä lehteämme. Artikkeleiden
lisäksi lehdessä on vakiopalstoja. Alueyhdistyksille on varattu
oma sivu, johon voi lähettää ilmoituksia, valokuvia tai muuta
aineistoa julkaistavaksi. Ääniä päästä – palstalle pyydetään eri
konteksteissa työskenteleviä perheterapeutteja kirjoittamaan
työpäivän aikana esiintyneistä mielen liikkeistä. Palstan avaa
rohkeasti Minna Rintala Seinäjoelta. Katarina Fagerström on lupautunut tekemään kirja- ja elokuva-arvosteluja. Tässä lehdessä
on vaasalaisen Sinikka Viitasen tekemä pakina. Jatkossa se voi
olla myös kolumni, mutta kirjoittajia tarvitaan. Luen mielelläni
artikkeleita, jotka ovat ajankohtaisia ja joista opin jotakin uutta.
Tässä lehdessä ne ovat juuri sellaisia.
Perheterapeutti-lehti on osa Suomen perheterapiayhdistyksen
tiedotusstrategiaa. Yhdistyksellä on omat sivut vielä tämän vuoden ajan Suomen Mielenterveysseuran julkaisemassa Perheterapialehdessä. Ensi vuonna näin ei enää ole. Tiedottaminen jäsenistölle tapahtuu tämän lehden ja yhdistyksen internet-sivujen
välityksellä. Joistakin asioista olemme tiedottaneet sähköpostitse. Meillä ei ole kaikkien jäsenten sähköpostia, josta syystä kyseinen tiedottaminen ei ole ollut kattava. Perheterapeutti-lehti
sen sijaan jaetaan jokaisen jäsenen kotiin.
Toivon sinun saavan hyötyä ja iloa lukiessasi tätä lehteä. Toivotan sinulle hyvää ja aurinkoista kevättä. Nähdään IV suomalaisessa perheterapiakongressissa Turussa 15.-17.3.2012!
Ritva Karila-Hietala
Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja
Tämän ensimmäisen lehden sisältö on yhdistyksen johtokunnan ja lehden toimituksen ideoima. Jatkossa kutsun kaikki
Kuva Heikki Helinko
5
Ilmoitustaulu
Uusi perheterapian
tutkimusmenetelmä SCORA-15
Kutsu perheterapeuteille: osallistu eurooppalaisen menetelmän
standardointiin Suomessa!
Euroopan perheterapiayhdistys (EFTA) on kehittämässä uutta
perheterapian prosessien tutkimisen menetelmää nimeltään
SCORE-15. Kyseessä on perheterapiaan osallistujille tarkoitettu
itsearviointimenetelmä, jonka kukin perheenjäsen täyttää terapian alussa ja joko 3. tai 5. istunnossa sekä terapian lopussa.
Kuten nimessä todetaan, vastaajalle annetaan 15 kysymystä
vastattavaksi.
Kyselyn tarkoituksena on
(1) kehittää asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia terapeuttisessa prosessissa,
(2) antaa perheterapeuteille reaaliaikaista palautetta asiakkaiden kokemuksista terapiastaan ja näin vastata paremmin kunkin asiakkaan ainutkertaisiin tarpeisiin sekä
(3) antaa tietoa terapian tuloksellisuudesta.
Suomen perheterapiayhdistys on mukana tämän menetelmän
kehittämisessä myös Suomeen soveltuvaksi. Lomakkeet on
käännetty Suomeksi, ja nyt tarvitaan paljon kokemusta niiden
käytöstä erilaisissa perheterapiatilanteissa.
Kyselyä voidaan käyttää kaikenlaisissa terapiatilanteissa, yhtä
hyvin pari-, perhe- kuin verkostoterapiassa. Hankkeeseen
osallistuminen antaa vähällä vaivalla ainutkertaisen mahdollisuuden seurata omaa työtä ja antaa panoksesi koko kentän
kehittämiseen. Voit toimia yhtä hyvin julkisella sektorilla kuin
yksityisenä perheterapeuttina. Voit käyttää menetelmää myös
perheterapian tutkimustyössäsi.
Toistakymmentä työyksikköä ja ammatinharjoittajaa on jo lähtenyt mukaan hankkeeseen ja aineistonkeruu aloitettiin vuoden
2011 alussa. Kuten usein arkityön tutkimuksessa, tässäkin hankkeessa aineistoa on kertynyt verkkaiseen tahtiin ja osa yksiköistä
on joutunut jäämään hankkeesta pois. Tämän vuoksi kutsumme
edelleen kaikkia asiasta kiinnostuneita perheterapeutteja osallistumaan tähän soveltamistyöhön.
Ota yhteyttä!
Vastuuhenkilönä Suomessa toimii VET perheterapeutti, PsT EijaLiisa Rautiainen eija-liisa.rautiainen@kuh.fi, p. 050 3568 777 ja toisena vastuututkijana VET perheterapeutti, professori Jaakko Seikkula, jaakko.seikkula@jyu.fi, p 050 4432 361.
Suomen Perheterapiayhdistyksen syyspäivät
15-16.11.2012 Tampereella, hotelli Scandic Rosendahlissa
” Uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia lasten- ja nuorisopsykiatriaan
- psykiatrisen sairauden ja vamman käsitteet hankaloittavat muutoksen
mahdollisuuksien huomaamista”
Kouluttajaksi on lupautunut Søren Hertz, joka on arvostettu tanskalainen lasten- ja nuorisopsykiatri.
Hän työskentelee psykiatrista avohoitoa tarjoavassa yksikössä Kööpenhaminan lähellä Hillerödissä.
Søren Hertz on jokin aika sitten julkaissut kirjan ”Lasten- ja nuorisopsykiatria -uusia näkökulmia ja
löytämistä vailla olevia mahdollisuuksia”. Kirja on hyvin tunnettu muissa Pohjoismaissa ja Tanskassa
siitä on otettu jo kuusi painosta.
Søren Hertzin ajatus on, että ongelmakäyttäytymisellään lapsi tai nuori kutsuu
yhteistyöhön hänelle tärkeitä ihmisiä. Lisää Søren Hertzin ajatuksista löytyy
Perheterapia-lehden numerosta 2/11.
Koulutus tulkataan suomeksi.
Tervetuloa!
Toiminnanjohtajalta
Teksti Anita Birstolin Kuva Lilli Haapala
Hommat hallussa
S
ihteeri-rahastonhoitaja on nyt toiminnanjohtaja. Nimikemuutos tehtiin, koska sen ajateltiin kuvaavan paremmin
nykyisiä tehtäviäni. Olen ollut mukana yhdistyksen toiminnassa
vuoden 1997 loppupuolelta, silloin minut valittiin sihteeriksi.
Siihen aikaan yhdistyksessä oli jäseniä hieman yli 600, nyt 1787
jäsentä, eli jäsenmäärä on lähes kolminkertaistunut.
Näiden vuosien aikana jäsenistöön kuuluu edustajia yhä useammista eri ammateista; nyt jo yli 30 eri ammattiryhmästä.
Sairaanhoitajat ovat suurin yksittäinen ammattiryhmä, seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat eriasteiset sosiaalihuollon työntekijät, psykologit ja lääkärit. Uusia jäseniä liittyy yhdistykseemme
vuosittain keskimäärin noin sata ja uusia ammattiryhmiä ovat
seurakunnan työntekijät, teologit ja diakonit, koulu- ja päivähoitotoimen työntekijät eli erityisopettajat, koulukuraattorit,
opinto-ohjaajat ja lastentarhaopettajat.
Olen iloinen tästä muutoksesta. Mielestäni se on merkki siitä,
että yhä useampi perheterapeutti työskentelee perustasolla lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysyhteisöissä - siellä missä meitä
perheterapeutteja kaikkein kipeimmin tarvitaankin.
Tehtävien määrä on luonnollisesti lisääntynyt, ja monia muutoksiakin on tänä aikana tapahtunut. Tosin kaikki uudistuksemme
eivät ole aina mennet aivan heti ”nappiin”, mutta uskoakseni
olemme oppineet niistä ja menossa oikeaan suuntaan.
Toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluvat jäsen- ja talousasiat, koulutuksien käytännön järjestelyt, johtokunnan sihteerinä toiminen ja tiedotusasiat, lukuun ottamatta nettisivuja. Nettisivuista
vastaa uusi tiedottajamme Juha Metelinen.
Varsinaista leipätyötäni teen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lasten- ja nuorisopsykiatrian ylihoitajana. Työni on siellä
kovin kiireistä, enkä juuri pysty vastaamaan puheluihin päiväaikaan. Parhaiten minut saa kiinni sähköpostitse. Puhelimitsekin
voi yrittää tavoittaa ja jättää viestin, otan kyllä myöhemmin yhteyttä.
Anita Birstolin
Suomen perheterapiayhdistyksen toiminnanjohtaja
7
Äiti ja lapsi yhdessä pe
Teksti Pauliina Peltomäki - Teija Riikola - Kuvat Esa Kyyrönen
8
Perhesijoituksien uusin
työmuoto on sijoittaa
kokonainen perhe tai osa
perhettä perheeseen.
E
nnen ajateltiin, että lapsen vointi turvataan ottamalla lapsi
huostaan ja sijoittamalla hänet sijaisperheeseen. Nyt on uskallettu aloittaa uusi toimintatapa, jossa huostaanoton asemasta kokeillaan perhekuntoutusta: lapsen lisäksi sijaisperheeseen
siirtyy äiti tai isä, joskus molemmat vanhemmat.
Perheessä tapahtuva sijaishuolto on Suomessa osa
lastensuojelun toimenpidettä. Vanhempi-lapsi sijoitukset ovat
yleensä avohuollon tukitoimia, jolloin lapsen vanhempi suostuu lapsen sijoitukseen ja sitoutuu hoitamaan itseään kuntoon
lapsen sijoituksen aikana.
Perhesijoituksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on antaa
aikuiselle kokemus lapsen kanssa elettävästä hyvästä arjesta.
erheeseen
”Joskus sijoitettu perhe kokoontuu ensimmäisen kerran yhteiselle aterialle vasta perhesijoituksen aikana”, sijaisäiti kertoo.
”Tällöin perheessä eläminen antaa kokemuksen toteutumattomasta lapsuuden unelmasta.”
Sijoitusperheeseen saapuva vanhempi kun saattaa
itse olla mielenterveyskuntoutujien tai päihderiippuvaisten
vanhempien lapsi, eikä hänellä siksi ole kokemusta tavallisesta
9
perhe-elämästä.
”Vanhempi voi tarvita rakennetta elämäänsä ja arkeensa vaikkapa päivittäisen lukujärjestyksen avulla. Joku toinen
vanhempi taas hallitsee päivän rutiinit, mutta vuosikymmenen
mittaisen päihdetaustansa vuoksi kaipaa nyt oman elämäntarinansa uudelleen sanoittamista”, sijaisäiti sanoo.
Kaikkien kohdalla toteutuu lisäksi ohjaava eli psykoedukatiivinen tuki: sijaisvanhempi antaa vanhemmuutta lapsen lisäksi myös sijoitukseen tulleelle aikuiselle.
”Mikä voisi olla sen hoitavampaa kuin saada vielä kerran olla rakastettu, jonkun oma kullannuppu, vaikka vasta aikuisena hoitoa tarjoavassa perheympäristössä. Kun äitiä hoivataan,
hänen oma hoivaviettinsä alkaa kehittyä, hän voimaantuu ja
eheytyy.”
Sijaisperheessä äidille puhutaan kunnioittavasti ja hänen tarpeitaan otetaan huomioon, ja häntä pidetään hyvänä äitinä lapselleen. Näitä asioita sanotaan myös ääneen: ”Olet paras äiti lapsellesi.” Äiti saa olla myös vertainen toiselle äidille, sillä perheessä
molemmat äidit jakavat kokemuksiaan äitiyden tuntemuksista.
Sijoituksen aikana äiti sai mahdollisuuden narratiivisen
ajattelun kautta luoda itselleen uudenlaista identiteettiä äitinä, naisena, ystävänä ja vanhempiensa tyttärenä. Sijoituksesta
muodostuu näin samalla sillanrakennusaineita menetettyihin
ihmissuhteisiin.
”Olet paras äiti lapsellesi.”
Tarinan uudelleen jäsentelyä sijaisperheessä
P
erheeseen tullut nuori äiti koki syyllisyyttä monesta asiasta,
esimerkiksi siitä, ettei hän ollut voinut olla lapsensa kanssa
hänen syntymästään asti.
Sijaisperheen äiti muisteli äidin kanssa tapahtumien
kulkua. Äiti löysi kysymysten avulla vaihtoehtoisen tarinan syyllisyyttä aiheuttaville ajatuksille: hän pitää synnytyssairaalassa
omaa lastaan rauhassa sylissään, ja sijaisperhe ihastelee
pientä kääröä. Biologinen äiti
kysyy sijaisäidiltä, haluaisiko
hän pitää lasta sylissään.
”Kun äiti muisteli
tarinaa asettamieni kysymysten avulla, syntyi rakentava
mielikuva virallisen termin,
kiireellinen sijoitus, tilalle. Nyt
äiti koki antaneensa lapsensa
hetkeksi hoitoon toiselle äidille”, sijaisäiti kertoo.
Lisäksi äiti muisteli
kysymysten avulla, miten paljon hän oli tekemisissä lapsensa kanssa alkukuukaudet, millaisia
suloisia vaatteita oli puettu lapsen päälle, kun lapsi tuli tapaamaan äitiään laitokseen ja mitä lapsen kanssa yhteisissä hetkissä tapahtui sekä millaista lapsen kanssa leikittely ja hoivan antaminen oli. Näin syntyi vaihtoehtoinen tarina: lapsen riistosta
tulikin kaunis hoivaan jättämisen tarina sekä iloisten kohtaamisten kertomus.
Elämää lapsen näkökulmasta
S
ijaisperhe jakaa kotinsa tilat ja päivittäiset hetket perheeseen muuttaneen vanhemman ja lapsen kanssa.
”Ehdottomia sääntöjä on
vain vähän. Yhdessä suunniteltu ja toteutettu arki tuntuu mielekkäältä sekä auttaa parhaiten
kuntoutuvaa perhettä”, sijaisäiti
sanoo.
Nyt päivän touhujen ohella
hahmotellaan yhdessä äidin
ja lapsen tulevaa elämää sekä
luodaan mielikuvia vanhemmuudesta ja arjesta yhdessä
lapsen kanssa. Vanhemmuuteen kuuluu turvallisen arjen ylläpitämistä, välillä väsymistäkin
ja toisaalta iloitsemista lapsen uusista taidoista: ensiaskeleet ja
sanat saavat vanhemman kuin vanhemman haltioitumaan.
Elämää pohditaan yhä enemmän lapsen näkökulmasta, eikä ensisijaisesti vanhemman tarpeista käsin. Vähitellen lapsen ja aikuisen välille muodostuva kiintymyssuhde ohjaa myös tulevaisuuden ihmissuhteita: niiden tulisi rakentua kestäviksi ja lapsen
kehitystä ja kasvua tukeviksi.
10
Verkosto on tärkeä
Ilman sijoitettujen läsnäoloa verkoston palaverissa voidaan arvioida vanhemman ja lapsen pärjäämistä. Sijoitetun vanhemman
läsnä ollessa huolenaiheita ei voida painottaa niin tarkasti, sillä
vanhemman voimavarat ovat yleensä vähäiset, vaan tällöin painotetaan onnistumisen kokemuksia.
”P
idän verkoston yhteistyötä erityisen tärkeänä vanhempi-lapsi sijoituksissa. Vaikka arki olisi itse kullakin työn
täyteistä, yhteinen verkostopalaveri 1-2 kuukauden välein on
tärkeää esimerkiksi lastensuojelun kannalta. Verkostopalaverissa kaikki voivat puhua huolenaiheista, joita on herännyt vanhempi-lapsi sijoituksessa”, sijoitusäiti kertoo.
Tulokset kannustavia
V
uoden 2010 aikana Suomessa oli 10 000 lasta huostaan
otettuna. Heistä noin puolet eli sijoitettuna perheeseen.
Tämän vuoden alusta lastensuojelulakiin tuli voimaan muutos,
joka velvoittaa sijoittamaan lapset ensisijaisesti perheisiin. Kotiympäristö on lapselle paras, sillä siellä lapsi voi muodostaa aikuiseen turvallisen ja läheisen suhteen paremmin kuin laitoksessa.
Perhe perheessä työmuodosta ei vielä ole juurikaan
tutkimustietoa. Tällä hetkellä voidaan kuitenkin osoittaa hen-
Yhdessä suunniteltu ja toistettu
arki tuntuu mielekkäältä.
11
kilöitä, jotka ovat perhekuntoutuksen avulla päässeet huumemaailmasta eroon ja eläneet normaalia perhearkea lapsensa
kanssa jo vuosia.
Lisäksi voidaan ilman tutkimuksellista tietoakin todeta,
että työmuoto lieventää inhimillisen tuskan määrää, jota lapsi
ja vanhempi kokevat joutuessaan toisistaan eroon. Vauvaikäisellä on muistissaan äidin tuoksut ja tutut äänet jo ennen syntymäänsä, ja näiden muistikuvien lisäksi voidaan perhekuntoutuksen avulla pitää äiti katkeamatta mukana vauvan elämässä
lapsen syntymänkin jälkeen.
Haastankin uudet asiasta kiinnostuneet ja opiskelevat perheterapeutit tutkimaan aihetta vaikka opinnäytetöissään. Sen lisäksi,
että aiheesta saadaan tärkeää tutkimustietoa, aiheen käsittelijä pääsee syventymään herkkään vanhempi-lapsi -suhteeseen
perheterapeuttisesta, yhteiskunnallisesta sekä yksilöllisestä näkökulmasta.
Uusi tarina, uusi elämä
I
hmisen vaikeat olosuhteet voivat johtaa äärimmäisen kielteisiin käsityksiin omasta itsestä. Siksi esimerkkitapauksessa
käytettiin hyödyksi narratiivisen terapian työskentelytapoja, jossa taustalla on käsitys, ettei ongelmana ole ihminen itse, vaan
hänen ongelmansa. Siksi terapeuttisen suhteen aikana puhutaan ongelmasta erillisenä asiana ihmisestä ja hänen identiteetistään. Tätä kutsutaan ongelman ulkoistamiseksi tai ulkoistavaksi keskusteluksi.
Esimerkkiperheen äiti antoi ongelmalle nimen. Kun prosessissa
päästiin tarinoiden uudelleen rakentamiseen, äiti saa antaa nimen myös vaihtoehtoiselle, uudelle tarinalle.
aikomuksiin, asenteisiin ym. ja pyritään luomaan identiteetin
kannalta vaihtoehtoisia juonen kulkuja.
Hallitsevat tarinat muodostavat ja muokkaavat elämää. Uusi,
suotuisa tarina vahvistaa rakentavien valintojen tekemistä ja
negatiivisesti hallitsevan tarinan vaikutus meissä vähenee.
Narratiivista ajattelumallia käytettäessä äiti-lapsi sijoituksessa,
äidin itsetunto vahvistui, oman arvon tunne tuli normaaliksi ja
äiti myös vapautui syyllistävistä ajatuksista. Narratiivisessa terapiassa elämän tarinoiden uudistava jäsentely vahvistaa ihmisen
kokemusta siitä, että oma elämä on yhteydessä muiden ihmisten elämään.
Ongelmien taustoja jäljitettiin pyytämällä äitiä kertomaan oma
käsityksensä tapahtumien merkityksestä ja pyrittiin selvittämään, miten kehityskulku on vaikuttanut mm. äidin tarpeisiin,
Perheeseen lapsensa kanssa sijoitettu nuori äiti kertoo, että hän ei
voinut kuvitella miten pieni ja ihana oma lapsi voi olla. Vasta lapsen
syntymä sai hänet motivoitumaan elämän muutokseen.
Yrittäjäsivu
Teksti Teija Riikola
Laske tulosi oikein!
Yrittäjän työeläke on pakollinen
rittäjä itse arvioi kuukausiansionsa ja maksaa sen mukaan
YEL-työeläkettä. YEL-vakuutusmaksu vuonna 2011 on alle
53-vuotiaalla yrittäjällä 21,6 prosenttia työtulosta ja sitä vanhemmilta 22,9 prosenttia työtulosta. Ensimmäistä kertaa yrittäjäksi ryhtyvä saa YEL-maksusta 25 prosentin alennuksen neljän
vuoden ajan.
Useat perheterapeutit ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Vastuu raha-asioista ja itsestään on suuri, siksi kannattaa olla tarkkana, paljonko rahaa tulee kuukausittain ja paljonko sitä menee – ja
mihin.
Y
Mitkä ovat menoja?
aikki ammatinharjoittamiseen liittyvät kulut ovat vähennettävissä verotettavasta tulosta. Niihin kuuluvat puhelinkulut, työtilojen vuokrat sekä työväline-, markkinointi- ja ilmoituskulut. Ja paljon muutakin, kuten esimerkiksi koulutus, kurssit,
päivärahat, ammattikirjallisuus, päivärahat, kilometrikorvaukset
ja kaikki sellainen, minkä vakituista palkkatyötä tehdessä kuuluu työnantajalle.
K
YEL-eläke antaa yrittäjälle toimeentulon silloin, kun yrittäjätoiminta olennaisesti vähenee tai päättyy työkyvyttömyyden tai
eläkkeeseen oikeuttavan iän täytyttyä. Jos yrittäjää uhkaa työkyvyttömyys, hän voi saada ammatillista kuntoutusta. Omaisilla
on perhe-eläketurva yrittäjän kuoleman jälkeen.
Sairauspäivärahan suuruus vaihtelee
uista, että eläkkeesi ja sairaspäivärahasi määräytyy YELmaksujesi suuruuden mukaan. Jos maksat YELiä esim. 30
0000 euron vuosiansioiden mukaan, saat sairauspäivärahaa arkipäivältä 70 euroa omavastuuajan eli sairastumispäivän ja sitä
seuraavan 9 arkipäivän jälkeen.
Yksityisyrittäjän on itse maksettava yrittäjäeläkkeensä, työterveyshuoltonsa, työkyvyn ylläpitämiseen liittyvät toimenpiteet.
Hänen on myös huolehdittava, että hänellä on varaa pitää lomia
ja varauduttava sairaspäiviin.
M
Mikä on yrittäjän tuloa?
un lähetät asiakkaallesi vaikkapa 2000 euron laskun, se ei
ole omaa henkilökohtaista tuloasi, vaan yrityksesi tuloa.
Kun ammatinharjoittaja on vähentänyt kaikki edellä mainitut
menot, jäävä summa on veronalaista ansiotuloa. Käytännössä
se tarkoittaa sitä, että noin puolet laskutettavasta tulosta menee menoihin, puolet jää ansiotuloksi, josta maksetaan normaalia ansioveroa.
K
Yrittäjän kannattaa siis varautua taloudellisesti sairaspäiviin.
Ylläpitämällä työkykyä, sairastelukin usein vähenee. Työkyvyn
ylläpitämiseen liittyviä työterveyshuollon menoja voit vähentää
yrityksesi verotuksestasi.
Pidä huolta työkyvystäsi! Huolehdi työterveydestäsi!
Yhden hengen osakeyhtiössä on logiikka periaatteessa sama.
Erona on kuitenkin se, että osakeyhtiöissä maksetaan palkkaa
ja sen lisäksi osinkoa - mikäli palkan ja muiden menojen lisäksi
yritykselle jää tarpeeksi voittoa.
Hyödynnä maksuttomia yrittäjäpalveluita:
Työvoimahallinnon yrityspalvelut
Uusyrityskeskukset
Kunnan elinkeinoasiamies
Jos siis vakituisessa palkkatyössäsi kuukausipalkkasi olisi 3000
euroa ja pyrit yrittäjänä samaan, tulee yrityksesi laskutuksen olla
kuukaudessa noin 6000 euroa päästäksesi samaan kuukausipalkkaan eläke-etuineen ja kesälomineen. Hinnoittele siis työsi
oikein!
Tärkeitä linkkejä:
etk.fi
mol.fi
naisyrittajyyskeskus.fi
tyoelake.fi
13
yrittajat.fi
yrityssuomi.fi
yrittajanaiset.fi
Matkalla
sanojen taakse
Haastattelu ja teksti Teija Riikola - Kuvat Teija Riikola
14
Jan-Christer Wahlbeck - Porvoo
• Psykologi Åbo Akademista • Jo opiskeluaikana työskenteli Åbo Akademin kasvatustieteen laitoksella • 1976-79
Assistentti Turun yliopiston psykologian laitoksella • 197985 Psykologi Lastenlinnan sairaalassa • 1985- Yksityinen
ammatinharjoittaja, psykologi, psykoterapeutti, vaativan
erityistason perheterapeutti ja kouluttaja • Suomenruotsalainen kirjailija (runokokoelmia, romaani, satukuvakirja sekä
elämänfilosofiaa)
Perheterapeutti-lehden isä Jan-Christer Wahlbeck kannustaa tutustumaan avarakatseisesti maailmaan ja
teorioihin. Sen jälkeen alkaa oikea työ: luova soveltaminen.
P
erheterapiakouluttaja ja kirjailija Jan-Christer Wahlbeck on toiminut aktiivisesti Suomen perheterapiayhdistyksessä jo 11 vuoden ajan, joista kahdeksan vuotta
puheenjohtajana.
”Kun tulin johtokuntaan perheterapiayhdistyksen jäsenkunta oli monipuolistumassa. Yhdistyksen
tärkein tehtävä oli pitää koossa tätä kirjavaa joukkoa ja
vahvistaa sen yhtenäisyyttä”, Wahlbeck muistelee.
tulisi huomioida lasten yksilöpsykoterapian yhteydessä annettavassa vanhempien ohjauksessa”, Wahlbeck mainitsee esimerkkinä.
Haasteita ja uhkakuvia riittää
Tavoitetta varten luotiin tai vakiinnutettiin käytäntöjä:
kongressi pidetään tänä vuonna jo neljännen kerran ja
monipuolista koulutusta on järjestetty jatkuvasti. Joka
vuosi myönnettävillä perheterapeutti- ja innovaatiopalkinnoilla on nostettu perheterapeuttien profiilia.
E
distyksestä huolimatta perheterapiayhdistyksellä riittää
vielä töitä. Vuoden 2010 lopussa puheenjohtajuutensa
päättäneen Wahlbeckin huolena on, että perheterapeutiksi valmistuvien määrä saattaa tulevina vuosina vähentyä Suomessa.
Ainakin Ruotsissa näin on käynyt psykoterapeuttien koulutuksen siirryttyä yliopistoihin.
”Toivoisin, että vanha käytäntö olisi voinut jatkua ja
yliopistoja olisi käytetty vain koulutusten laadun arvioinnissa ja
kehittämisessä”, Wahlbeck sanoo.
Aluetoiminta on entisestään laajentunut ja alueyhdistysten määrä lisääntynyt. Alueyhdistysten edustajat ovat
osallistuneet jokavuotisiin internaattikokouksiin ja heillä
on ollut läsnäolo-oikeus siellä pidettävään johtokunnan
kokoukseen.
”Tavoitteenamme on ollut läpinäkyvyys. Johtokunta keskustelee alueyhdistysten edustajien kanssa
perheterapiakentän tapahtumista ja samalla kuulee, miltä yhdistyksen toiminta näyttää alueelta käsin.”
Perheterapeuttien ammattitaidon laajuutta ei riittävän yleisesti
ymmärretä. Vähitellen ollaan Wahlbeckin mukaan tultu tilanteeseen, jossa avainasemassa olevat päättäjät Kelassa ja sairaanhoitopiireissä eivät läheskään aina ymmärrä perheterapian
luonnetta ja mahdollisuuksia. Perheterapeutit kun ovat päteviä
hoitamaan niin verkostoja, ryhmiä, perheitä, pariskuntia kuin
yksilöitäkin.
”Kela ei huoli perheterapeuttia yksilöterapeutiksi edes
lisäkoulutuksen jälkeen ja paripsykoterapeutiksi vasta 1-2 vuoden lisäkoulutuksen jälkeen. Perheterapeutin osaaminen nähdään liian suppeasti.”
Myös tiedotusta on kehitetty: sähköpostitiedotteet kulkevat, kotisivut toimivat ja nyt yhdistys on saanut Wahlbeckin aloitteesta oman jäsenlehtensä, Perheterapeutin.
Verkostoista voimaa
P
erheterapiayhdistyksen tavoitteena on myös ollut
verkostoituminen eri tahojen kanssa esimerkiksi
perhejärjestöjen yhteistyöfoorumin kautta. Toiminta Euroopan perheterapiayhdistyksessä, EFTA:ssa, on syventynyt. Verkostoituminen on tärkeää monessa asiassa, kuten
lausuntoja annettaessa.
”Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen
ja lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen tukivat
Kelalle antamaamme lausuntoa, jossa perheterapeutit
Perheterapia lähelle ihmisiä
W
ahlbeckin visioissa perheterapia tai perheterapeuttinen
perhetyö toimisi tulevaisuudessa matalan kynnyksen
periaatteella perusterveydenhuollon, oppilas tai opiskelijahuollon, työterveyshuollon ja päivähoidon yhteydessä. Useissa eri
paikoissa tulisi olla valmius tarjota perhe- ja parikeskusteluja
15
”Pohdin usein, miten ammatilliset termit
voisi ilmaista arkikielellä. Tällöin oivalluksia ei lukita tiettyihin termeihin, vaan
yhtä lailla asiakkaiden kuin kollegojen
kanssa voi puhua samoja sanoja käyttäen.”
yhtä lailla lasten, nuorten, aikuisten kuin vanhusten asioissa.
”Nuoret saattavat tarvita ihmissuhteissaan paljonkin
tukea. Työikäisten työkyky on taas usein koetuksella ihmissuhteiden ongelmien vuoksi. Ja ikääntyneetkin tarvitsevat perhetai pariterapiaa, kun työelämä jää taakse ja ihmissuhteiden merkitys korostuu”, Jan Christer Wahlbeck listaa.
gilaisuutta ja systeemisyyttä. Nyt hän on innostunut eksistentialismin ja systeemisyyden yhdistämisestä - ihmisenä olemisen
peruskysymysten kautta.
”On armollisempi, jos pystyy inhimillisesti ymmärtämään muita ja itseään. Voi kysyä pariskunnalta tai perheeltä,
minkälainen ihminen kukin haluaisi olla ja miten muut voisivat
siinä auttaa? Minkälaisena ihmisenä kukin kokee kelpaavansa
läheisilleen tai itselleen?”
Kokemukset kantavat
W
Muovaa teorioita luovasti käytäntöön!
ahlbeck muistelee, kuinka hän saattoi 70-luvun lopulla
nuorena perheterapiaa opettelevana psykologina hätääntyä vaativissa tilanteissa, kun asiat eivät sujuneetkaan oppikirjojen ja teorioiden mukaan.
”Perheterapeutin työ on kovaa työtä, siksi ammatilliseen kehittymiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Pitää aina
välillä kestää avuttomuuden tunnetta ja epävarmuutta”, Wahlbeck pohtii.
Hän suosittelee uran alkuvaiheissa rohkeasti tekemään
monipuolisia ja vaihtelevia töitä perheiden ja pariskuntien kanssa.
”Kannattaa liikkua monenlaisissa psykoterapiakentän
hiekkalaatikoissa ja lisäksi tutustua filosofiaan, taiteeseen, eri
kulttuurien mytologiaan ja historiaan.”
T
eorioiden pitäisi avata näköaloja ja ”venyttää” aivoja, mutta Wahlbeck varoittaa liiallisesta koulukuntiin ja teorioihin
juuttumisesta.
”Pohdin usein, miten ammatilliset termit voisi ilmaista
arkikielellä. Tällöin oivalluksia ei lukita tiettyihin termeihin, vaan
yhtä lailla asiakkaiden kuin kollegojen kanssa voi puhua samoja
sanoja käyttäen.”
”Terapiassa on kerta kaikkiaan oltava valmis luopumaan kliseistä. Terapiatilanteessa tarvitaan yhteistä luovuutta,
sillä läheisissä ihmissuhteissa vuorovaikutus ja tapa suhtautua
toisiin ovat usein juuttuneet”, Jan-Christer Wahlbeck innostaa.
”Taide, kuten runous, toimii yhtenä välineenä päästä
kliseistä irti. Taiteessa ja psykoterapiassa voidaan käsitellä asioita, joita ei muuten pystytä lopullisesti ilmaisemaan tai määrittelemään. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus sisäiseen ja
ulkoiseen liikkumatilaan.”
Mitä enemmän on työkokemusta ja tietoa, sitä paremmin oppii
yhdistelemään erilaisia psykoterapiamuotoja, esimerkiksi perhe- ja taideterapiaa. Wahlbeck on itse pitkään yhdistänyt jun16
Kirja-arvio
Lapset, nuoret ja muuttuva
hallinta
Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta
Satka, Mirja & Alanen, Leena & Harrikari, Timo & Pekkarinen,
Elina (2011) Vastapaino, Tampere
P
erheterapeutin kannattaa tutustua uusimpaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Lapset, nuoret ja muuttuva
hallinta on hyvä kirja siihen tarkoitukseen – tosin haasteellinen.
Kirjan kantava teema on hallinta, erilaiset vallanharjoittamisen
tavat. Perheterapeutti tietää, että toimintaympäristön edellytykset muokkaavat toimintaa. Muuttunut hallinta näkyy perheterapeutin työssä siinä, minkä tyyppisiin hankkeisiin perheterapeutti osallistuu tai hakee rahoitusta. Näiden valintojen
seurauksena tuleva konteksti, jossa toiminta lopulta tapahtuu,
määrittää vuorovaikutusta: eri yhteyksissä puhutaan eri tavoin,
ja toimintatapa ja lopputulos määräytyvät sen mukaan.
Kirjassa kuvataan Suomen hyvinvointipolitiikassa tapahtunutta
muutosta, ja miten se ilmenee käytännön työssä. Pohjoismainen hyvinvointimalli, johon olemme tottuneet, perustuu universaaliperiaatteeseen, joka poikkeaa monella tavalla uusliberalistisesta riskiyhteiskuntaan perustuvasta ajattelusta.
Kirjassa todetaan, että lapsen kertoma kokemus on tärkeintä
ja lapsia tulisi osata kuunnella paremmin, eikä pelkästään teoreettisen viitekehyksen ohjaamana vain olettaa, mitä lapsi viestinnällään tarkoittaa. Perheterapeutti ehkä hahmottaa lasten ja
aikuisten välisiä suhteita dialogisen, kehityspsykologisen tai pedagogisen teoriasuuntauksen valossa. Lapsuuden tutkimuksen
lähestymistapa saattaa tuntua vieraalta.
Universaaliperiaatteessa palveluja tarjotaan kaikille, eikä asiakas
leimaudu ja vältetään sosiaalisten erojen kasvamista. Uusliberalistisessa ajattelussa sen sijaan kartoitetaan riskit ja puututaan
niihin mahdollisimman varhain ja täsmällisesti, jotta valtaväestölle ja valtion kilpailukyvylle ei aiheudu haittaa tuottamattomista yksilöistä.
Uudessa hallinnassa kiinnitetään sen sijaan huomiota muutosten kohteina ovien lasten ja nuorten arjen hallintaan sekä toimijoiden osaamiseen.
Lapsuuden tutkimus on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien
aikana Suomessakin erityisesti yhteiskunta- ja kulttuuritutkimuksen aloilla virinnyt uusi, monitieteinen tutkimuskenttä. Siinä ollaan erityisen kiinnostuneita lasten elämästä ja kokemuksista ja heidän asemastaan yhteiskunnassa. Kirjassa korotetaan,
että lapsuuden tutkimus on tuonut käyttöömme uutta ja tarkastelukulmia tietoa, joita tulisi hyödyntää lasta haastateltaessa.
Kirjassa osoitetaan, että uusliberalistisen hyvinvointipolitiikan
seurauksena kontrolli lisääntyy ja ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tarjoama tuki muuttuu helposti puuttumiseksi ja
terapeuttiset keskustelut kontrolliksi. Mutta tästäkin huolimatta
toimijoiden ammatilliselle harkinnalle on edelleen mahdollisuuksia, jos sitä vain halutaan käyttää. Tämä vaatii terapeuttista
osaamista ja kriittisyyttä.
Kirjan termistö on kovin haasteellista: harva perheterapeutti
kutsuu työtään sukupolvisuhteita säänteleväksi institutionaaliseksi käytännöksi tai sukupolviseksi kumppanuudeksi. Ei pidä pelästyä. Uudenlaisia sanoja maistellessa, myös ajattelu avautuu ja
tuo perheterapiaan yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.
Teksti Katarina Fagerström, VTM, perheterapeutti
Kuva Teija Riikola
17
Minuuteen havahtumisen merkitys on siinä, että sen varaan voi
rakentaa aidon yhteyden itseen ja ympäröivään maailmaan.
L
äheisyys ja yhteys toiseen edellyttävät eriytymistä ja
omaksi itseksi tulemista. Syventämällä parisuhdeterapiassa
yhteyttä omaan minuuteen syntyy halu ja mahdollisesti parempi kyky kohdata toinen.
M
yös terapeutin itsensä on tutkittava minuuden merkitystä ja työstettävä sitä voidakseen toimia itsenään ja
olla ihminen ihmiselle. Terapeutti voi Erik Ewaldsin mukaan
toimia vain, jos hän on ainakin jossakin määrin saavuttanut
minuutta ja sitten kasvamaan hoidettavan kanssa täydellisempään minuuteen. Vasta sen jälkeen terapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus tulee mahdolliseksi.
Teen työtäni sielunhoidon ja terapian keinoin sekä hengellisen että maallisen auttamisen maastossa. En siis voi sielunhoitajana tai psykoterapeuttina palvella ketään, jos en
tunne, kuka palvelee.
O
man elämäkertomuksen tutkiminen perheterapiakoulutuksen aikana on rohkaissut minua lähestymään
piilossa olevaa minääni, joka on jäänyt eristyksiin tai saavuttamattomiin. Avasin koulutuspsykoterapeuttini avulla omaa elämänhistoriaani ja ymmärrystä itseeni.
Monissa tapauksissa ollaan puolison kovan kontrolloinnin ja jatkuvan vähättelyn stressaamia ja syyllistämiä. Kutistettu ei enää
kykene puolustamaan oman egonsa rajoja eikä edes kuulemaan, mitä itse omista asioistaan ajattelee. Terapeuttina minun
on kyettävä vetämään rajat.
Havahtuminen sai minut arvioimaan tekemiäni ratkaisuja. Tarkastelin koulutukseni aikana äidin kuoleman jälkeistä vahvaa
kietoutumista isääni ja sitä kautta eriytynyttä minuuttani. Mistä
tulen, missä olen, mihin menen? Mikä on aidointa itseäni suhteessa puolisooni, perheeseeni tai ympäröivään maailmaan?
P
erhe saattaa toimia sanattoman, yhteisen olettamuksen
perusteella, jossa tyydytys vaikuttaa löytyvän vain perheen
sisältä ja ulkomaailma on vihamielinen ja tyly. Sidottavalta riistetään mahdollisuudet käsittää ulkomaailma sellaisena kuin se
on. Tunnetasolla riippuvuutta vahvistetaan aluksi regressiivisellä hemmottelulla ja henkilö jää näkymättömän lojaliteetin ja
voimakkaan velvollisuuden vangiksi. Sidoksesta irtautuminen
on pahin rikos minkä sidottu voi tehdä. Yksilöityminen vaikeutuu, itsenäinen elämä ei pääse toteutumaan ja omat kyvyt jäävät kokeilematta.
M
inuuden mitätöiminen tai tietoisen läsnäolon puuttuminen on hälyttävän monien kriisien taustalla. Ne ovat
nousseet esiin kaikkien niiden parien ongelmissa, joita olen tavannut perheterapiakoulutuksen aikana.
Jotkut ihmiset joutuvat elämään niin alistettuina, että heidän
aito minuutensa on kadoksissa heiltä itseltäänkin. Kun kosketus
omaan syvempään minään on katkennut, ei löydy myöskään
kosketuspintaa toiseen puolisoon.
T
ullakseen minäksi ihminen tarvitsee sinää, filosofi Martin
Buber toteaa. Jokainen kohtaaminen, jossa voidaan lausua
sinä, on ainutkertainen hetki, josta syntyy avoin läsnäolo. Minän
18
ja sinän välitilassa on henki, jossa ihminen elää. Buber vertaa
henkeä kieleen, joka on hänelle jotain subjektiivisuuden ylittävää.
”Vaikka kuinka tutkisin itseäni,
en voi olla oma selitykseni.”
Psykoterapeuttinen prosessi voi parhaimmillaan antaa molemmille puolisoille mahdollisuuden tehdä psyykkistä työtä
oman itsensä ja oman henkilökohtaisen tarinansa kanssa.
Vaihtelu puhumisen ja kuulemisen välillä auttaa pariskuntaa rakentamaan uutta tarinaa sekä itsestään että yhdessä.
Muutos mahdollistuu uudenlaisen ymmärryksen myötä.
ne ainutkertaisina. Aliyksilöityneen persoonan rajat ovat heikot,
läpäisevät ja hauraat.”
Yksilöitymisessä edenneelle muiden erilaisuus on pikemminkin
mahdollisuus kuin uhka ja käyttäytymisen lähtökohtana on todellisuus, ei harhainen käsitys omista toiveista tai toteutumattomista odotuksista. Hän ottaa vastuun tunteistaan, ajattelustaan
ja havainnoistaan eikä yritä velkoa niitä toisilta. Hän voi avoimesti olla vuorovaikutuksessa ja kommunikoida.
R
unous ja perheterapia yhdessä auttavat tavoittamaan
sen, miten maailma ja muut ihmiset kaikuvat meissä.
Erilaisten lähestymistapojen yhdistäminen ei ole lainkaan
huono ajatus, vaikka yritykseni soveltaa erilaisia teoreettisia viitekehyksiä käytäntöön tapahtuukin vaistonvaraisesti hapuillen.
M
inun on tunnustettava, että ihmistuntemukseni on
epätäydellistä, mutta se täydentyy ja korjautuu jatkuvasti. Jokainen tilanne, jossa pyrin auttamaan ihmistä kohtaamaan
itsensä, on oppimistilanne myös minulle. Asiakkailtani opin elämästä jotakin sellaista, jota en vielä itse ole elämässä oppinut.
Koulutuspsykoterapiassani opin, että kun joku uskaltautui puhumaan avoimesti, se kutsui muitakin toimimaan omista minuuksistaan käsin. Uskon, että se mikä oli mahdollista ryhmässämme, on mahdollista myös parisuhteessa.
L
apsuudestani muistan monta kertaa katselleeni itseäni
silmästä silmään peilikuvastani ja kysyneeni ääneen: ”Kuka
sinä olet?” Minun on vaikeaa tai mahdotonta rakastaa puolisoani ja luoda yhteyttä häneen, jos en ensin tunnista ja rakasta eriytynyttä itseäni.
Olen pitkään etsinyt lupaa ja rohkeutta omaan ainutlaatuiseen
läsnäoloon työyhteisössäni kirkossa ja seurakunnassa. Koulutuksen aikana sisäinen varmuus kutsumuksestani vahvistui. Minulla on kiintopiste, josta voin suunnistaa. Ihmisenä oleminen
on osa ihmiskunnan yhteistä matkantekoa.
Ihminen kysyy Martti Lindqvistin mukaan alinomaa elämältä itseään, ”olet oma tarinasi, joka tänään hipaisee minun tarinaani.
- - - Vaikka kuinka tutkisin itseäni, en voi olla oma selitykseni.
Elämä on luovuudella hedelmöitetty kaaos. Se on myös suhde
kahden - pohjimmiltaan ihmismielen ja Jumalan – välillä.”
Taina Saine
Kirjoittaja on teologian maisteri ja erityistason perheterapeutti.
Hän toimii Porin Teljän seurakunnan seurakuntalehtorina ja
Palvelevan Puhelimen sihteerinä.
David Schnarch sanoo, että henkilökohtaisen kasvun tiellä kysytään kykyä nähdä todella toinen toisensa, katsoa toisen sisimpään. Tie vaatii kulkijalta rohkeutta, eheyttä ja kypsyyttä voida
kohdata itsensä ja uskoa tämä itse kaikkine tunteineen ja ilmaisumahdollisuuksineen puolison huomaan. Tiellä kulkien saadaan vapaampi ja kypsempi käsitys itsestä ja omista tarpeista.
M
inuus avaa maailman ja henkisesti kypsä henkilö kykenee Virginia Satirin mukaan ”selkeään itseilmaisuun
ja tiedostaa omat sisäiset signaalinsa. Hänellä on valmiuksia
kohdata avoimesti omat tunteensa ja ajatuksensa. Hän näkee
ulkomaailman tapahtumat omasta itsestään irrallisina ja tajuaa
Kuva Raino Salmijärvi
19
Seurapiiripalsta
T
orstaiaamupäivän aloitti Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön
-laitoksen lehtori Anna Metteri Tampereen yliopistosta.
Hän kertoi hyvinvointipalveluiden muutosten eettisestä kuormittavuudesta ja kuinka sosiaali- ja terveysalan työntekijät voisivat tilanteeseen sopeutua. Eettinen ristiriita ja kuormittavuus
syntyvät toiminnan ja tavoitteiden välisestä ristiriidasta. Eettisessä kuormittavuudessa ei siis ole kysymys muutosten kuormittavuudesta.
eettiseen ja moraaliseen ahdinkoon. Tästä syntyvä eettinen
stressi on Metterin mukaan työperäinen uupumustila, jolla on
usein emotionaalisia, fyysisiä ja psykososiaalisia seurauksia.
Työyhteisöllä ja työnohjauksella on suuri merkitys kaikessa tunnetyössä.
Iltapäivällä perheterapeutti, YTM Katarina Fagerström puhui
aiheesta Varhainen tuki vai puuttuminen - navigointia tuen ja
kontrollin aallokossa. Hän kehotti kuulijoita reflektoimaan kriittisesti työtänsä, jolloin epävarmuuden, voimattomuuden ja
riskin uhan tunteita voidaan käsitellä. Reflektiosta tulee kriittinen silloin, kun uskaltaa tarkastella arvoja, joihin ammatillinen
päättely perustuu: ”Mistä tiedän, että mitä tiedän.” Fagerstömin
luento antoi paitsi ajattelemisen aihetta vallitsevista diskursseista terveys- ja hyvinvointipalveluissa myös haasteen tutkia omaa
työtä.
Muutos alkoi Metterin mukaan 1980-luvun lopulla. Perinteiseen
hyvinvointivaltioon kuuluneet arvot, oikeudenmukaisuus, tasaarvo ja julkinen vastuu, ovat nykyisin ohentuneet ja heikoimmin pärjäävät selviävät yhä huonommin. Julkiset palvelut ovat
kaventuneet 1990-luvulta lähtien - talous ja markkinavoimat
ohittavat ihmisten hyvinvointiin liittyviä tarpeita. Julkisten palveluiden tavoitteeksi on tullut hyvinvoinnin tukemisen sijaan
säästäminen.
Perheterapeutit Juha Alakulppi ja Marja Niskasaari ohjasivat
pienryhmät perjantaina pohtimaan teemoja oman työn eettistä
ristiriidoista ja perheterapiayhdistyksen mahdollisuuksista tukea ja edesauttaa perheterapeutin identiteettiä.
Muutosten seurauksena ei nähdä tunnetyön merkitystä ja kuormittavuutta. Auttamistyön tekijä kokee, ettei hän voi näiden
institutionaalisten esteiden takia toimia, kuten oikeaksi näkisi.
Voimattomuus ja syyllisyys kuormittavat työntekijää johtaen
Teksti Riitta Liinamaa Kuva Juha Alakulppi
20
Syyspäivien antia
Eettisestä ahdingosta kriittiseen reflektioon
V
iitisenkymmentä perheterapeuttia kokoontui syyspäiville Tampereelle pohtimaan
perheterapiaa muuttuvassa yhteiskunnassa. Perheterapiayhdistys piti Tampereella
myös syyskokouksensa, johon osallistui ilahduttavan suuri määrä jäseniä.
Erilaisista työpaikoista tulevien, mutta samanlaisia ongelmia
kohtaavien ihmisten kanssa keskustelu on antoisaa. Suomen
eri organisaatioissa on monenlaisia perhekeskeisyyden ja perheterapeuttisen lähestymisen malleja ja käytäntöjä. Varsinkin
avohoidossa organisaation johdon merkitys korostuu: jos vain
suoritteet huomioidaan, toiminta painottuu helposti yksilötapaamisiin. Perhetapaamiset vaativat enemmän aikaa ja tuottavat näin vähemmän suoritteita.
Perheterapiayhdistystä kiitettiin hyvistä koulutuksista
ja toivottiin mm. perhekeskeisyyden ja perheterapian
merkityksen korostamista julkisuudessa sekä tukea
paikallisten koulutusten järjestämiseen. Perheterapeuttien keskinäisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi
heitettiin idea omista Facebook-sivuista. Johtokunta
esitteli luonnoksen uudeksi Perheterapeutti-lehdeksi,
johon toivottiin jäsenistöltä kirjoituksia .
Iltapäivällä pidettiin kaksi valinnaista sessiota. Toisessa käytiin
vilkasta keskustelua oululaisen psykiatri Tiina Tuomisen ja länsipohjalaisen perheterapeutti Birgitta Alakaren johdolla teemana
Perheterapeuttinen toimintamalli mielenterveystyössä. Kumpikin
puhujista on sekä psykiatri ja perheterapeutti. Samanaikaisesti
osa perheterapeuteista keskusteli perheterapiayrittäjänä toimimisesta.
Kaiken kaikkiaan päivät olivat loistava kokonaisuus,
josta perheterapeutti voi lähteä takaisin työnsä pariin
voimaantuneena ja uusista ajatuksista virkistyneenä.
Riitta Liinamaa
perheterapeutti, Rovaniemi
Suomen perheterapiayhdistys tarjosi Tampereen syyspäivät jäsenilleen. Pakettiin kuului myös illanvietto, jossa nautittiin upeasta illallisesta sekä muusikko, lauluntekijä Miika Tervon mukaansatempaavasta esityksestä.
21
Seurapiiripalsta
Illanvietossa keskustellaan perheterapiasta ja muista tärkeistä
asioista.
Perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Ritva Karila-Hietala avaa
syyspäivät.
Kati Fagerström ja
Pekka Aarninsalo seuraavat iltaohjelmassa
soittavaa Terapeutti
Tervoa.
Perheterapiayhdistyksen uusi tiedottaja, Juha Metelinen, haukkana yleisön joukossa.
Teksti Juha Alakulppi Kuvat Juha Alakulppi
22
Syyspäivien antia
P
erheterapiayhdistyksen syyspäivät toimivat jälleen mainiona tilaisuutena nähdä työtään uusin silmin.
Tampereen syyspäiviä leimasi vahva Tampereen yliopiston sosiologian laitoksen mukanaolo. Anna
Metterin esitys siivitti perheterapeutit keskustelemaan intensiivisesti etiikasta työssään vielä koulutuksen
toisenakin päivänä. Olisikohan tämä merkki ajanhengestä - tai hengettömyydestä?
Ihan eivät suut pysy supussa, vaikka vakavasta asiasta on kyse.
S
yyspäivät mahdollistivat tuttujen tapaamisen ja tuntemattomiin törmäämisen. Nämä
molemmat vaihtoehdot toteutuivat erityisesti
illanvietossa, jonka rytmitti käyntiin Terapeutti
Tervo, tällä kertaa ilman Suljettu Osasto-bändiään. Mies on ihan oikeasti perheterapeutti ja
vieläpä aktiivijäsen Etelä-Suomen alueyhdistyksessä. Eikä se musiikkikaan huonoa ollut!
Pohjanmaan Tuula Ahonen tarkkana lasirivistön takana.
23
Psykoterapiaprofessori
Jaakko Seikkula
Psykoterapiakoulutusuudistus
Kirjoittanut Jaakko Seikkula - Kuva Teija Riikola
” Psykoterapeuttikoulutuksen kehittämistyössä
mukana olleita on myönteisesti yllättänyt eri
yliopistojen psykiatrian laitosten aktiivisuus koulutuksen kehittämiseksi.”
Perheterapeuttienkin koulutus yliopistoihin
vähintään 60 op ja opetussuunnitelman tulee koostua seuraavista opinto-kokonaisuuksista:
V
iime vuoden viimeisenä päivänä astui voimaan asetusmuutos terveydenhuollon ammattinimikkeistä. Tässä uudessa asetuksessa määritellään nyt tarkemmin psykoterapeutin
ammattinimikkeeseen johtava koulutus.
• teoriaopinnot (sisältäen terapeuttiset menetelmät), joiden
laajuus on vähintään 34 op ja joihin sisältyy kontaktiopetusta
vähintään 300 tuntia
• opinnäytetyö, jonka laajuus on vähintään 10 op
• työnohjaus (perustuen vähintään 300 tuntiin psykoterapeuttista
potilastyötä) vähintään 120 tuntia (12 op, työnohjauksen opintopistemäärän laskemisessa käytetään kerrointa 2,7 työnohjaustuntia kohti) ja
• koulutuspsykoterapia vähintään 80 tuntia (4 op, koulutus-psykoterapian opintopistemäärän laskemisessa käytetään kerrointa
1,35 terapiatuntia kohti).
Merkillepantava seikka asetuksessa on sen ehdoton määritelmä
koulutukseen hyväksyttävistä. Koulutukseen hyväksyttävällä
tulee olla sosiaali- tai terveysalan tutkinto ja siihen sisältyen 30
opintopistettä psykologian tai psykiatrian opintoja. Tätä osaa
voidaan kuitenkin täydentää myös tutkinnon suorittamisen jälkeen.
Yliopistot ovat valmistelleet kukin tahoillaan uutta koulutusjärjestelmää. Millään yliopistolla ei ole riittävästi omaa henkilökuntaa toteuttamaan psykoterapeuttikoulutusta. Niinpä jokainen
yliopisto toteuttaa koulutukset yhteistyössä kouluttajaorganisaatioiden kanssa. Psykoterapeuttikoulutukset ovat niin laajoja,
että niiden toteuttaminen edellyttää koulutuspalveluiden ostamista tai koulutuksen järjestämistä tuntiopetuksena.
Asetuksen määrittämiä yliopiston laitoksia on Suomessa 17. Kukin yliopisto vastaa nyt itse omista koulutuksistaan ja niistä
Perheterapiakoulutus on saavuttanut statuksen, joka
turvaa sen, että perheterapiakoulutuksen jatkuvuudesta ei
tarvitse huolestua.
Koulutuksen tason kohottaminen
U
udistuksen tavoitteena on Psykoterapeuttikoulutuksen
tason yhdenmukaistaminen ja sen tieteellisen perustan
vahvistaminen. Koulutuksen laajuuden suhteen uusi asetus ei
ehdota lisäystä entiseen käytäntöön, mutta yliopistot näyttävät omissa ohjeissaan toteuttavan koulutuksen siten, että ne
ylittävät vähimmäistason 60 opintopisteen vaatimuksen. Tämä
näyttää merkitsevän siitä, että nykyisestä kuudesta lukukaudesta koulutus laajenee seitsemään tai kahdeksaan lukukauteen.
Yksilöpsykoterapiakoulutuksissa tätä on jo toteutettu aikaisemminkin, mutta perheterapiakoulutusten osalta tämä on laajennus nykyiseen käytäntöön.
annetuista todistuksista. Niissä yliopistoissa, joissa on sekä psykiatrian että psykologian oppiaineet, psykoterapeuttikoulutusta on alettu suunnitella yhteistyönä eri laitosten kesken. Tietojeni mukaan kaikki yliopistot ovat päättäneet järjestää koulutusta,
mikä on tärkeää koulutuksen turvaamiseksi koko Suomessa.
Psykoterapeuttikoulutuksen kehittämistyössä mukana olleita
on myönteisesti yllättänyt eri yliopistojen psykiatrian laitosten
aktiivisuus koulutuksen kehittämiseksi. Tämä oli ehdoton edellytys koulutusuudistuksen toteutumiselle.
Perheterapiakoulutus jatkuu
Asetuksen muutostyön taustalla oli Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kutsuman Psykoterapian koulutuskonsortion työ ja syntyneet ehdotukset. Näiden mukaisesti STM
halusi kohottaa koulutuksen laatua ja tieteellistä tasoa. Konsortion ehdotuksesta koulutuksissa tullaan määrittelemään kunkin
koulutuksen oppimistavoitteet ja koulutuksen laadunvarmistuksen kriteerit.
1994
voimaan tulleen terveydenhuollon ammattinimikkeitä koskevan asetuksen voimaantulon
jälkeen psykoterapiakoulutus on vakiintunut Suomessa. Perheterapiakoulutus on saavuttanut statuksen, joka turvaa sen, että
perheterapiakoulutuksen jatkuvuudesta ei tarvitse huolestua.
Sen sijaan huolta kyllä kannattaa kantaa psykoterapian kehityksestä niin, että psykoterapia pystyisi vastaamaan sekä uusiin ilmeneviin ongelmiin että jo tuttuihin ongelmiin, joihin apu ei ole
Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen kriteereissä ehdotetaan, että opintojen kokonaislaajuuden tulee olla
25
ollut riittävää. Tarvitaan enemmän käytännön psykoterapiatyön
tutkimusta. Tähän oivallisen foorumin on tarjonnut Jyväskylä
yliopiston psykologian laitoksen aloittaa Psykoterapiatutkimuksen monitieteinen tohtoriohjelma, jonka perusajatuksena on
tarjota psykoterapian tutkimuksesta kiinnostuneille terapeuteille ja muille tukifoorumi. Tässä ohjelmassa on mukana useita
perheterapeutteja ja heistä kaksi on jo valmistunut tohtoriksi.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu asetus
564/1994 ja sen muutos 1338/20072 §
”Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuteen johtava koulutus.
Psykoterapian – siinä mukana perheterapian – tutkimuksen
kehittäminen on hyvin olennainen osa sekä kliinisen työn että
Psykoterapeuttikoulutuksen kehittämistä.
Psykoterapeutin nimikesuojatun ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on, että asianomainen henkilö on
suorittanut yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämän psykoterapeuttikoulutuksen. Järjestävällä yliopistolla tulee olla psykologian tai
lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Yliopisto ottaa opiskelijat psykoterapeuttikoulutukseen.
Toinen haaste on turvata uusien psykoterapiamuotojen kehittyminen. Toivottavasti yliopistoilla säilyy kiinnostus myös siihen,
että perinteisten psykoterapeuttikoulutusmuotojen lisäksi avataan ovet myös uusien psykoterapiamuotojen koulutukselle.
Jaakko Seikkula
Psykoterapian professori, Jyväskylän yliopisto
Psykoterapeuttina toimimisen edellyttämä osaaminen
hankitaan vähintään 60 opintopisteen laajuisilla opinnoilla, jotka koostuvat teoriaopintojen, työnohjauksessa
tapahtuvan psykoterapeuttisen potilastyön, koulutuspsykoterapian ja opinnäytetyön opintokokonaisuuksista.
Osaaminen osoitetaan näytöllä.
Varsinais-Suomen perheterapiayhdistyksen
tapahtumakalenteri 2012
• IV Suomalainen Perheterapiakongressi, Turku palaa – Perheterapia ja kulttuuri, 15 – 17.3.2012 Turku, Kongressi- ja kylpylähotelli Caribiassa. Lisätietoja: www.confedent.fi/perheterapia2012 - www.perheterapiayhdistys.fi
Ammattioikeuden käyttöönoton edellytyksenä on vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä ja että ennen psykoterapeuttikoulutusta on suoritettu:
• Yhdistyksen kevätkokous 16.4.2012. Elvina Café, Yliopistonkatu 15, Turku. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kaikki
jäsenet tervetulleita!
1) soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen psykologian tai psykiatrian opinnot;
• Kesäkauden avajaiset 25.5.2012. Suosittu tapahtuma, jossa
tapaat kymmenittäin muita yhdistyksemme jäseniä ja kuulet
ajankohtaisia asioita yhdistyksemme toiminnasta. Paikalla
myös kevätkeiju ja muita pörriäisiä. Tarjolla saunomista, saunajuomaa, vatsan täytettä ja mukavaa yhdessäoloa. Paikka
ilmoitetaan tulevassa jäsentiedotteessa.
2) sairaanhoitajan opintoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi
erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt
psykiatrisia opintoja; tai
• 9.10.2012 Yrittäjyys ja kilpailuttaminen – tietoa yhdistyksen
jäsenille ajankohtaisista teemoista. Paikka ilmoitetaan tulevassa jäsentiedotteessa.
3) muu 1 ja 2 kohtaa vastaava ulkomailla suoritettu koulutus.
Yliopisto antaa opiskelijalle todistuksen koulutuksen suorittamisesta. Todistukseen merkitään koulutuksen ajankohta, laajuus, opintokokonaisuudet ja osaamisesta annettu näyttö. ”
• 23.11.2012 Syyskokous klo 18.00 (Kaikki jäsenet tervetulleita!) ja pikkujoulu klo 19.00 Svenska Klubben, Aurakatu 1 B, Turku. Perinteistä ohjelmaa. Tarkemmin syksyn jäsentiedotteessa.
Laita päivät kalenteriisi ja tervetuloa mukaan!
26
Pakina
Rouvat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja
liikekannalla mukavuusalueen ulkopuolella
V
kyseessä oli jo ”fourth opinion” kun Teppo sanoi, että vika on
tulpissa.
Teppo ruuvaili siinä ja jutteli mukavia, vilkutti välillä
silmääkin. Hän piti meille sellaisen esitelmä tulpista, ettei hevin
unohda. Autossa oli kelvottomat tulpat ja kaikki neljä ihan yhtä
huonossa kunnossa. Teppo eteni asiassa ja kysyi, että onko Tuulalla miestä. Tuula sanoi, että kyllä siellä kotona yksi on. ”No, äkkiä äijä pihalle kun on tulupat nuan huanos kunnos!”, sanoi hän.
Tuula jäi miettimään tulevaisuuttaan.
Kun yritin kysellä Tepolta vaivihkaa siinä samalla autoni starttiongelmasta, totesi se vain, etteivät siinä mitkään lämmitykset auta. Kysyi vielä, että millä minä sitä lämmitän, hiustenkuivaajallako.
Siinä meni pari tuntia. Teppo käski vielä panna viestin
kun pääsimme perille. Uudella innolla matkaan. Vaan eipä auto
vieläkään käynyt kunnolla. Voihan räkä. No, päätimme noudattaa ”second opinion´ia” ja ajaa niin kauan kun eteenpäin pääsemme.
iikonloppu perheterapiayhdistyksen internaatissa oli takanapäin. Oli kokoustettu pitkin päivää – ja vähän yötäkin.
En kuitenkaan tässä tarinassa keskity antoisaan viikonloppuumme, vaan opettavaiseen matkaamme takaisin Pohjanmaalle.
Olimme matkassa Tuulan Toyotalla, se oli varmempi auto. Minä
ajoin omallani vain Vaasasta Ilmajoelle. Siihen oli tullut taas uusi
vika, se ei oikein meinaa startata moottori kylmänä.
Oli epätavallisen kesäinen syyskuun päivä. Aikaa oli
hyvin, kunhan illaksi ehtisimme kotiin. Hetken ajettuamme Tuula alkoi miettiä, että oliko peräluukku auki. Jokin merkkivalo paloi - ei muuta kun peräluukkua paukuttamaan. Valo paloi aina
vain. Kaivoin esiin ohjekirjan, jossa luki että ”toimintahäiriö, vie
auto välittömästi lähimpään korjaamoon”. Tuula alkoi huolestua
todenteolla.
No, pian tuli huoltoasema ja kurvasimme sen pihaan. Katselimme ympärillemme ja takavasemmalta kiisi apuun urhea keskiikäinen ritari. Hän totesi, että ”se on jakoremmi kun on menossa
poikki, ei tuallaasella autolla enää voi ajaa.”
Siitähän se kauhun taso nousi. Ymmärsimme kumpikin
sen verran, että oli erittäin vakavasta asiasta kyse: moottori voi
leikata kiinni. Soitin omalle autotohtorilleni, joka sanoi, että eihän siinä nyt mikään jakoremmi voi olla poikki, ei se silloin kulkisi metriäkään, pikemminkin siinä voi olla jokin tukos. Autotohtorini kehotti meitä ajamaan niin kauan kuin eteenpäin pääsi.
Tämä oli niin kuin se ”second opinion”, kuten lääkärissä.
Me emme nyt oikein tienneet, että ketä uskoa. Menimme juomaan kahvit. Minä jo mielessäni ajattelin, että joudumme tienlaitaan liftaamaan ja ostin lohduksi ison rasvarinkelin.
Harmitti.
Puolimatkassa alkoivat omat juttumme jo naurattaa. Tuula sai
onneksi pidettyä auton tiellä vaikka hekotti ihan mutkalla. Totesimme, että seuraavaa autoa ostaessamme meillä on paljon
tietoa: Saiskos auton, missä on kettingit, tulpat 8 millin raolla ja
ilman virranjakajaa, kiitos.
Olimme perillä iltayöstä. Minun lämmitetty autoni
lähti käyntiin kuin enkeli. Nyt alkoi jo esiintyä tarvetta päteä
autoasioissakin. Käskin Tuulan viestittää Tepolle, että kyllä lämmitys auttaa käynnistysongelmassa, sano mitä sanoi, minä olin
oikeassa!
P.S. Tiedoksi teillekin, että Tuulan auto
on korjattu. Siitä oli kuulemma puola
ihan p-na ( viides ”opinion”). Sen takia
se kävi vain kolmella pytyllä – niitä on
neljä kaiken kaikkiaan, jos ette satu tietämään.
Tuula soitti miehelleen. Nyt oli kyseessä jo ”third opinion”. Tämä
sanoi, että ei siinä ole jakoremmiä, vaan kettinki. Autossa ei ollut
virranjakajaakaan, joten vika ei voinut olla siinäkään. Hän käski
soittaa tiepalveluun. Sieltä joku Teppo lopuksi pitkän maanittelun jälkeen mateli paikalle. Teppo olikin kunnon akuuttitohtori, sillä oli kaikenmaailman vehkeet mukana. Minun laskuissani
Teksti Sinikka Viitanen, sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti. Pohjanmaan perheterapeutit ry:n varapuheenjohtaja.
27
Haastattelu ja kuva: Heikki Helinko
Pohjanmaan perheterapeutit ry
Österbottens familjeterapeuter rf
Alueyhdistysten kuulumiset
ja ilmoitukset
Pohjanmaalla kouluttaudutaan ja tehdään työtä
Pohjanmaan perheterapeuttien puheenjohtaja Tuula Ahonen on
toiminut perheterapeuttina reilut kymmenen vuotta. Tänä aikana
on ehtinyt kertyä paljon ajatuksia perheterapeutin työstä ja sen
kehittämisestä.
perheenjäsenten kanssa yksilötasolla. Tällä hetkellä olen kaksivuotisessa työnohjaajakoulutuksessa.
Työtapasi nyt ja ihanteellisissa olosuhteissa?
– Teen työtä perheneuvolassa yläasteikäisten nuorten
ja heidän perheittensä kanssa. Työparityöskentely on tärkeää,
siihen pitäisi aina pyrkiä. Suuren asiakasmäärän vuoksi
parityöskentely meinaa jäädä liian vähäiseksi.
– Asiakastyön paineessa tulisi mielestäni kuitenkin
muistaa ennaltaehkäisevä työ. Se tarkoittaa perheneuvonnan
yhteistyötä neuvolan terveydenhoitajien, koulupsykologien,
lääkärien, sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten
kanssa.
Miten urasi perheterapeuttina sai alkunsa?
– Ensimmäinen ammattini oli lastenhoitaja ja sen jälkeen kouluttauduin psykiatrian sairaanhoitajaksi. Työskentelin
seitsemän vuotta Ilmajoella mielenterveystyön avohuollon tukipisteessä. Asiakaistani moni sairasti skitsofreniaa, masennusta
ja alkoholismia, oli pitkäaikaistyötön tai muuten syrjäytynyt.
– Silmiini osui lehti-ilmoitus perheterarapiakoulutuksesta ja totesin, että Italiassa oli kehitetty perheterapiaa
nimenomaan skitsofreniapotilaiden hoitoon. Heti tuntui siltä,
että tuohon koulutukseen minä haen! Valmistuin koulutuksesta
kymmenisen vuotta sitten.
– Perheterapiakoulutus on hyvä lähtökohta työhöni
lapsen, perheen ja lapsen verkosto, siis kokonaisuuden hahmottamiseen. Myös yksilöterapian täydennyskoulutus vahvisti
kykyäni nähdä yksilö osana perhettä ja tapaani työskennellä
Miten perheneuvonnan työ on organisoitu Ilmajoella?
– Työryhmäämme Ilmajoella kuuluu sosiaalityöntekijä,
sairaanhoitaja ja psykologi. Psykologin työ on hankittu ostopalveluna, mutta tilanne korjaantuu syksyllä, jolloin saamme
vakituisen psykologin. Teemme paljon työtä myös verkostojen
kanssa, viimeksi meillä oli ala-asteella palaveri, jossa oli mukana
sosiaalitoimen edustaja, erikoissairaanhoidon edustaja ja koulun edustaja.
– Työ on organisoitu kolmen kunnan eli Jalasjärven,
Ilmajoen ja Kurikan JIK -peruspalveluliikelaitoskuntayhtymässä,
jossa on 34 000 asukasta.
– Jokaisessa kolmessa kunnassa on perhekeskus,
jonka osana perheneuvoloiden työntekijät toimivat. Kuntayhtymän tasolla puolestaan perheneuvontaa tekevät kuuluvat
erityistyöntekijöiden yksikköön, jonka toiminnasta vastaan. Tähän yksikköön kuuluvat perheneuvoloiden työntekijät, kuten
psykologit, sosiaalityöntekijät ja perheterapeutit sekä terveyskeskuksissa toimivat psykologit, puheterapeutit ja toimintaterapeutti. Erityistyöntekijöitä on yhteensä 14. Koulupsykologi
toimii omassa organisaatiossaan.
Kertoisitko Pohjanmaan perheterapeutit ry:stä?
– Toimimme Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Keski-Pohjanmaalta ei ole jäseniä juurikaan
ollut mukana. Jäseniä yhdistyksessämme on 90. Kokoukset pi-
28
Kevään 2012 koulutus perheterapeuteille ja muille aiheesta
kiinnostuneille, ”Kiireettömyys terapiatilanteessa ”
detään vuorotellen Vaasassa ja Seinäjoella. Yhdistyksemme on
kaksikielinen, ja olemme viritelleet ruotsinkielistä toimintaa
myös Vaasan seudulle. Yksi ruotsinkielinen koulutustilaisuus
järjestettiin, mutta jouduttiin tällä kertaa perumaan osallistujapulan vuoksi. Palaamme asiaan!
Koulutuspäivä: Koe kiireettömyys ja vie se mukanasi arkeen Seinäjoella 13.4.2012
Koulutuspaikka: Hotelli Lakeus, os. Torikatu 2, 60100 Seinäjoki
Kouluttajana psykologi ja psykoterapiakouluttaja Tapio Malinen
Minkälaista yhdistyksenne toiminta on?
– Keskeistä toiminnassamme on koulutuspäivien järjestäminen. Niitä on ollut joko yksi tai kaksi vuodessa, Vaasassa
tai Seinäjoella. Suuntaamme koulutuksemme useimmiten muillekin kuin perheterapeuteille ja mukana on ollut perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja muita perheitten
kanssa työskenteleviä niin lähialueelta kuin koko maasta.
– Koulutustarjontaa on nykyisin todella paljon. On vaikeaa vastata koulutushaasteisiin ja arvioida, mikä on nyt se tärkein ja vetovoimaisin tarve.
Burn in, not out
• Terapeuttisen työn tekeminen työntekijän hyvinvoinnin lähteenä.
• Oman työn kokeminen merkittävänä ja hyvinvointia ylläpitävänä etuoikeutena.
Koulutusteema yhdistetään tietoisuustaitoon (mindfullness),
narratiivisuuteen ja jaksamiseen. Liian moni kokee työssään kiirettä, liian nopeaa tahtia, tarvitaan pysähdystä. Miten olla levollisesti siinä, mikä on niin kuin se on ja tehdä asioita sydämestään
käsin. Rauhassa miettien, pysähtyen, kuunnellen.
Minkälaisia ovat visiosi perheterapiasta?
– Monet perheterapeutit toimivat työyhteisössä, jossa
perheterapeutin osaaminen tulee hyvin käyttöön. On kuitenkin
syytä tehdä vielä paljon PR-työtä, että voisimme vastata tämän
päivän haasteisiin perheterapeutin monialaisella osaamisella.
Haaste meille kaikille perheterapeuteille kuin muillekin perheiden kanssa työskenteleville on se, että ihmisten asiat ovat tänä
päivänä entistä monimutkaisempia.
– On myös paljon tukea tarvitsevia nuorten aikuisten
perheitä. Tuntuu siltä kuin lapsuus olisi pidentynyt; aikuisuuden
haasteet ovat kovia ja niitä on vaikea ottaa vastaan. Myös nuorilla pareilla on paljon ongelmia.
– Toivon, että omassa työskentelyssäni pystyisin ylläpitämään ihmettelyä, enkä tyytyisi tarjoamaan valmiita vastauksia.
Koulutuspäivän hinta on 95 euroa ja siihen sisältyy aamukahvi,
lounas ja päiväkahvi hotelli Lakeudessa.
Ilmoittautuminen ja lisätiedot:
tuula.ahonen@jikky.fi tai 0400 628106.
Tervetuloa!
Tuula Ahonen, Pohjanmaan perheterapiayhdistyksen
puheenjohtaja
Pohjanmaan perheterapeuttien seuraava koulutustilaisuus
pidetään huhtikuussa 2012. Aiheena on ”Koe kiireettömyys
ja vie se mukanasi arkeen”. Miksi valitsitte tällaisen teeman?
– Olin itse tämän tyyppisessä koulutustilaisuudessa
Oulussa. Siellä tuli vahva tunne, että tällaista tarvitaan lisää!
Meillä käy usein niin, että oma työ muuttuu tulipalojen sammuttamiseksi. Työ on hektistä ja aina on kiireen tuntu päällä.
Pitäisi osata myös pysähtyä, ottaa aikaa ja rauhoittua.
– Tulisi myös kiinnittää huomiota työntekijän omaan
jaksamiseen. Kun huomaa että vauhti kiihtyy kiihtymistään, käy
niin kuin lasten autoradalla: vauhti kiihtyy aikansa, kunnes auto
lentää kaarteessa ulos. Kun ihminen pysähtyy, hän näkee maailman kirkkaammin. Meillä on ollut paljon erilaisia menetelmäkoulutuksia, nyt etsimme jotain muuta.
Alueinternaatti
Suomen perheterapiayhdistyksen ja alueyhdistysten edustajien
perinteinen internaatti pidetään 15.-16.9.2012. Tapaamisen teemana on tänä vuonna yhdistyksen tiedottaminen. Johtokunta
on tekemässä uutta tiedotussuunnitelmaa, ja koemme, että erityisesti nettisivumme kaipaavat uudistamista ja muitakin kehittämisen kohteita tiedottamisessa löytyy.
Toivottavasti mahdollisimman moni alueyhdistys lähettää edustajansa internaattiin keskustelemaan tiedottamisen kehittämisestä palvelemaan nykyistä paremmin jäsenistön tarpeita!
29
Ääniä päästä
Teksti Minna Rintala Kuva Teija Riikola
Tukijoukot kotona ja työssä
A
sun perheeni kanssa Nurmossa. Puolisolleni olen maailman ihanin nainen ja lapsilleni korvaamaton. Kuudesta
lapsesta ilonamme on kotona vielä kolme nuorinta. Elän perheessä, jossa eletään pienten kaksosten, murrosikäisen sekä kotoa poismuuttavan nuorten vaiheita.
Työskentelen Seinäjoen seudun psykiatrisella poliklinikalla, työhuoneeni on Sorsanpesän kiinteistössä jokinäköalalla.
Perheterapeuttina olen hyvilläni sairaanhoitopiirimme psykiatrisen avopoliklinikan hoitoprosessista, jossa perhe voidaan kohdata heti alkukartoituksessa. Toivon, että tämä kannustaa kaikkia työntekijöitä kutsumaan perheitä mukaan vastaanotoille.
Oivalsin tänään jälleen, kuinka pieni muutos käyttäytymisessä
voi saada vuorovaikutuksessa suuren lumipallon liikkeelle. Potilaan haastaminen pienimpään hänen ajateltavissa olevaan mahdolliseen muutokseen kannatti. Siis ne tipuaskeleet.
Vanhemmuuden tukeminen ja lasten perustarpeiden huomioiminen ovat mielenterveystoimistossa mielessäni päivittäin.
Onneksi saamme tukea sairaanhoitopiiriimme Huomioi Lapset
sekä Pikkulapsipsykiatrian poliklinikoilta.
Perheterapiakoulutus on ollut kuin lottovoitto, työnteko on
mielekästä ja voimat piisaavat. Arvostan itsessäni joustavuutta,
luovuutta, vuorovaikutustaitojani ja empaattisuuttani. Uskallan
tehdä tarvittavia muutoksia elämässäni, ja tarpeen vaatiessa pitää rajoista kiinni. Työpöydälläni on perhekuvani muistuttamassa minua työajasta. Voimia pitää löytyä vielä työpäivän jälkeenkin.
Työkaverini ovat rautaisia ammattilaisia ja arvostan ja
ihailen heidän työtaitojaan. Toivon itsekin omaavani
joskus näitä taitoja ja opin paljon heiltä. Työparityöskentely ja työnohjaukset ovat siksikin niin
tärkeitä minulle.
Jos minulla olisi valtaa, järjestäisin ennaltaehkäisevää perhetyötä neuvolaverkostoon. Jokainen lasta odottava perhe olisi
oikeutettu perheterapeuttiparin vastaanottoihin.
Voin työssäni vaikuttaa perhetyön arvostukseen kertomalla
omasta työstäni muille ammattiryhmille. Suurimman vaikutuksen tekee tietenkin hyvä yhteistyösuhde perheen kanssa ja sitä
kautta potilaan ja perheen elämänlaadun parantuminen. Oma
kokemukseni on, että hoitoajatkin näin lyhentyvät.
Tulen vihaiseksi ja surulliseksi kun työpaikoilla eri ammattiryhmät ja työntekijät eivät löydä yhteistä tapaa hoitaa potilasta
yhdessä.
Työn vastapainoksi harrastan kesällä kaikkea mahdollista, mikä
on hauskaa ja maistuu hyvältä, kuten jättikurpitsat ja valkosipulit. Mökkimme on karjalaisten isovanhempieni evakkotila, jossa
haistelemme historian havinaa ja nautimme joutilaisuudesta.
Talvella en harrasta säännöllisesti mitään, elämme hyvää arkea.
Ja se on juhlaa.
Perheterapiakoulutus on ollut kuin lottovoitto,
työnteko on mielekästä ja voimat piisaavat.
Suomen perheterapiayhdistys ry
Johtokunta
Toimikunta
Puheenjohtaja, Ritva Karila-Hietala sh, VET
EETTINEN TOIMIKUNTA:
ritva.karila-hietala@netikka.fi
p. 040 5801 478, Seinäjoki
Varapuheenjohtaja, Sauli Airikka sh VET
Ritva Karila-Hietala
sauli.airikka@airikka-airikka.fi
p. 044 5197 302, Turku
Hannu Kantola
Toiminnanjohtaja, Anita Birstolin, TtM, VET
Marja-Leena Käyhty
anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi
p. 044 5368 531, Turku
hannu.kantola@aina.net
malla.kayhty@kolumbus.fi
Klaus Lehtinen
Alueyhdistysten koordinaattori
Minna Leivo, sosiaalikasvattaja VET
minna.leivo@kolumbus.fi
p. 050 5717 015, Helsinki
meklle@uta.fi
Pirjo Tuhkasaari
psyko-consult@mail.htk.fi
Riitta Liinamaa, sh, YTM, VET
riitta.liinamaa@rovaniemi.fi
p. 050 5905 760, Rovaniemi
Sirpa Lindroos, psykiatri, VET
sirpa.lindroos@fstky.fi
p. 050 4407 077, Lempäälä
Elina Löhönen psykologi,ET
YRITTÄJIEN JA
AMMATINHARJOITTAJIEN
VERKOSTO:
Marja Niskasaari pj
Anita Birstolin
elina.löhönen@gmail.com
p. 050 5448 046, Tornio
Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta
Tallinnassa loppiaisena 2011
Kuva Tiina Tuominen
Tiedotusvastaava, Juha Metelinen, mth,VET
juhametelinen@gmail.com
p. 050 3692 893, Kuopio
Marja Niskasaari, sosiaalityöntekijä, VET
marja.niskasaari@a-klinikka.fi
p. 045 5725 569, Turku
YHDISTYKSEN KEVÄTKOKOUS
16.3.2012, klo 16.30
Hotelli Caribia, Kongressikatu 1, 20540 Turku
Riitta Teittinen psykiatri, VET
rteitti@hotmail.com
p. 050 5164 268, Jyväskylä
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen
sääntömääräiset asiat.
Micaela Grundström, sosiaalityöntekijä, ET
micaela.grundstron@hel.fi
Sipoo
Tervetuloa!
Tiina Tuominen, psykiatri, ET
tiina.l.tuominen@fimnet.fi
Oulu
31
www.perheterapiayhdistys.fi