Lohkare 3 6.9.2012 - Lohjan seurakunta
Lohkare Lohjan seurakuntalehti Lojo församlingsblad 3/2012n 6.9.2012 Matti Pirhonen Kerhonohjaajat odottavat lapsia kerhoihinsa ... sivu 8 Lohjalla on satoja asunnottomia ... sivu 4 P ä ä - Hiljaisuus ja k i r j o i t u s valon äänet Hetki hiljaisuutta K astekeskustelu on meneillään. Kahvi on katettu pöytään ja papin kanssa tulevaa juhlaa suunnitellaan. Perheen isompi sisarus on tyytyväisenä syöttötuolissaan pienen käden ojentuessa määrätietoisesti kohti seuraavaa dominokeksiä. Tulos on varma: pöytä ja syöttötulin ympäristö ovat täynnä murusia. Pienen kädet kasvoineen ovat näkemisen arvoiset. Koska elettävää elämää ja sen myötä olevaa energiaa on paljon, syöttötuolin valtaistuimella viivähdetään vain tovi, leikit odottavat. Äidin ja isän pieni murunen jo touhuaa vauhdilla eteenpäin. Tohinan keskellä yleensä syntyy pieni- iljaisuus on harjoitus, joka auttaa meitä tunkeutumaan huvituksiin tottuneen elämämme tuolle puolen. Siellä me voimme antaa surujemme ja ilojemme astua esiin salaisista piilopaikoistaan, katsoa itseämme silmästä silmään ja sanoa: ”Älä pelkää; voit aivan hyvin tarkastella omaa vaellustasi, sen pimeitä ja valoisia puolia, löytää oman tiesi vapauteen.” Rakas Jumala, puhu lempeästi hiljaisuudessani. Kun vaativat äänet ympärilläni ja äänekäs pelko sisälläni vetävät minua pois sinun luotasi, auta minua luottamaan, että sinä olet yhä siinä, vaikka en pystyiskään sinua kuulemaan. Anna minulle korvat kuulla pieni, hiljainen äänesi, joka sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Leena Anttila H Murusia Henri J.M. Nouwen The Only Necessary Thing, Ainoa tarpeellinen – mietteitä rukouksesta, suom. Hannu Rossi Kuntaliitoksesta seuraa lain mukaan muutoksia myös seurakuntarakenteeseen, sillä uusi kunta rajaa seurakuntien alueen. Näin tapahtuu myös Lohjalla ensi vuoden alusta. Lohjan seurakuntayhtymä järjestää Hiljaisuuden retriitti Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa Karjalohjalla 9.–11.11. Ohjaajina ovat pastorit Anna-Maija Lakomaa ja Tuomo Mantere. Ilmoittautuminen ja tiedustelut tuomo.mantere@evl.fi tai 044 328 4281. muotoinen katastrofi, pieni ihminen kompastuksensa jäljiltä on kovasti murtunut, I n memor ia m on vuorossa itkun ja lohdutuksen paikka. ”Murusia” nimeä kantaa yksi lehtemme palsta, se kertoo kerholaisten elämästä. sensa ensimäistä kertaa kerhoon sydän liikutuksesta väristen. Pieni ihminen ottaa ensiaskeleitaan kerholaisena tai pyhäkoululaisena. Seurakuntamme toiminta koostuu monista eri murusista, ja meistä jokainen saa tulla mukaan toimintaan omana murusenaan. Lehdestämme näet muutamia poimintoja toiminnastamme, joihin olet tervetullut mukaan – osallistumaan tai vapaaehtoiseksi. Joskus elämä murentuu, arvaamatta ja yllättäen; tuon todellisuuden kohtasimme myös työntekijöiden kanssa tänä kesänä. Taivaan Isän murusina – murtuneenakin voit tulla kansamme kirkkoomme. Keskiviikkoiltasin alkavat iltakirkot hiukan erilaisena kuin aiemmin: Kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona tulemme Uupumaton uurastaja saa levätä Niilo Ekqvist palveli Lohjan seurakuntaa yli 40 vuotta. Niilo oli valmistautumassa äitinsä hautaan siunaamiseen, kun hän samana aamuna menehtyi. Niilo oli kuollessaan kappalaisen virassa ja hyvässä työvireessä. Siksi hänen lähtönsä tuli yllätyksenä ja järkytyksenä. Hän olisi täyttänyt 65 vuotta syksyllä. Meidän, jotka olimme Niilo Ekqvistin työtovereita Lohjan seurakunnassa, on vaikea ymmärtää, että hän on poissa. Hän oli niin lujasti ja monipuolisesti työssä kiinni. Niilo kuului meidän elämäämme. Hän kuului myös seurakuntalaisten elämään. Kun suruviesti poismenosta tavoitti ihmiset, heidän kommenteistaan kuvastui syvä kunnioitus Niiloa kohtaan. Pappi oli elämän koulussa oppinut juuri sitä, mikä on tärkeää: nöyryyttä, epäitsekkyyttä, palvelumieltä ja lähimmäisyyttä. Niilo opiskeli ennätysajassa papiksi. Hän oli uupumaton uurastaja. Hän piti seurakuntatyöstä. Hänellä oli vastuun ja velvollisuuden tunne, mutta myös rakkaus seurakuntatyöhön. Hän oli kiinnostunut ihmisistä. Hän tunsi lohjalaiset ja lohjalaiset tunsivat hänet. Hän hoiti ikäihmisten syntymäpäivä- Niilo Kalervo Ekqvist, 22.9.1947–7.7.2012. K untaliitosten jälkeen seurakuntaratkaisuksi on kaksi päävaihtoehtoa. Seurakuntayhtymä, jossa seurakunnat säilyvät itsenäisinä, tai yksi seurakunta, joka mahdollistaa erilaisia aluehallintovaihtoehtoja. Kummassakaan mallissa verorahat eivät lisäänny, mutta niissä on monia rakenne-eroja. Ei byrokraattisia hallintohimmeleitä tervehdykset ja kävi mielellään toivottamassa seurakuntaan muuttaneet tervetulleiksi. Niilo vieraili ahkerasti sairaalassa ja terveyskeskuksissa. Hän myös toimi naapuriseurakuntien kirkkoherrojen sijaisena heidän lomiensa aikana. Niilo oli palvelualtis, hyväntahtoinen ja vaatimaton. Hänellä oli positiivinen perusasenne kaikkia kohtaan. Työtoverina Niilo oli lojaali ja valmis auttamaan. Sain olla Niilon työtoveri yli 30 vuotta. Opin arvostamaan korkealle näitä hänen ominaisuuksiaan. Niilo luki paljon. Hän luki paikallisia ja valtakunnallisia päivälehtiä ja sekä kotimaista että ulkomaista teologista kirjallisuutta. Hänellä oli ilmiömäinen muisti. Hän ei aina tarvinnut kalenteria tai puhelinluetteloa. Hänen mukanaan meni paljon sellaista hiljaista tietoa, jota ei ollut missään muualla kuin hänen muistissaan. Niilo Ekqvist oli legenda jo eläessään. Hänet muistetaan paikkakunnalla pitkään. Kaiku Mäenpää Kirjoittaja on Lohjan entinen kirkkoherra Seurakunnat antoivat keväällä lausunnon Espoon hiippakunnan tuomiokapitulille sen työryhmän tekemästä loppuraportista. Raportissa esitettiin tuolloin vain seurakuntayhtymämalleja, koska Porvoon hiippakuntaan kuuluva Siuntion ruotsinkielinen seurakunta oli vielä tuolloin mukana kuvioissa. Tämä merkitsi automaattisesti seurakuntayhtymää. Niinpä selvitysmiehet päätyivät esittämään kolmen Pohjois-Lohjan, Keski-Lohjan ja Etelä-Lohjan seurakuntien seurakuntayhtymää, joka kattaisi kaikki liitosalueen seurakunnat. Tämä malli olisi ollut kuitenkin mahdoton toteuttaa aikataulun mukaan, ja se olisi tuonut seurakuntaelämään liian paljon epävarmuustekijöitä sekä lisännyt byrokraattisia hallintohimmeleitä. Koska Siuntio ei tullutkaan mukaan monikuntaliitokseen, eivät sen seurakunnatkaan tule mukaan yhteiseen seurakuntarakenteeseen. Tämän vuoksi seurakuntayhtymäkään ei ollut enää välttämätön. Kartat Matti Pirhonen Moni vanhempi on tuonut oman muru- Kohti yhteistä tulevaisuutta Ensi vuodenvaihteen kuntaliitoksen jälkeen Lohjalla on yksi seurakunta, johon liittyvät lähialueiden seurakunnat. Kirkkohallitus päätti asiasta 22.8.Toisena vaihtoehtona oli seurakuntayhtymä (oik.). Hallintomalli ei poista kotikirkkoa Lohjalla jokainen asianosainen hallintoelin päätyi äänestyksen jälkeen puoltamaan yhden seurakunnan mallia. Muut alueen seurakunnat, Karjalohja, Nummi, Pusula ja Sammatti, pitivät seurakuntayhtymää parempana vaihtoehtona. Seurakuntayhtymää puolsi tunne oman seurakunnan identiteetistä. Samaistuminen omaan seurakuntayksikköön voi silti vahvistua entisestään yhden seurakunnan mallissakin, kuten on tapahtunut vastaavissa tilanteissa muualla Suomessa. Kotiseurakunta pysyy kunkin sydämessä aina, eikä hallintomalli voi sitä muuttaa. Seurakuntayhtymämallissa säästöjä ei synny samassa mitassa kuin yhden seurakunnan mallissa, sillä kirkkolain mukaan jokaisessa seurakunnassa tulee olla kirkkoherran, diakonin ja kanttorin virat. Näin verorahat menisivät pienissä seurakunnissa suurelta osin hallintokustannuksiin. Ehkä tämä on yksi syy, miksi Lohjan seurakunnan ruotsinkieliset eivät ole halunneet perustaa omaa seurakuntaa, vaikka heitä on enemmän kuin Sammatissa seurakuntalaisia. Yhden seurakunnan mallissa voidaan saada synergiaetuja, ja henkilökunnan liikuteltavuus on siinä joustavampaa kuin yhtymässä. Tuomiokapituli ehdotti yhtä seurakuntaa Espoon tuomiokapituli teki jo aiemmin kirkkohallitukselle toimenpide-esityksen yhdestä suomenkielisestä seurakunnasta tälle alueelle. Kun kirkkohallitus päätyi samaan, täytyy tarkkaan miettiä, miten lähidemokratia voidaan toteuttaa seurakuntalaisten ja työntekijöiden parhaaksi. Tärkeintä on hengellisen toiminnan turvaaminen. Normaalisti hallinnon uudelleen organisointiin kuluu aikaa helposti kaksikin vuotta, mutta meillä on aikaa enää muutama kuukausi lopullisen päätöksen jälkeen. Ajan vähyys johtuu kunta- puolen päätöksenteon viivytyksistä. Olemme joutuneet tekemään kaksinkertaisen työn varautumalla sekä yhtymä- että yhden seurakunnan malliin. Elämme suuren muutoksen keskellä. Se vaatii jokaiselta sopeutumista uuteen tilanteeseen. Toiveena on, että kun tutustumme paremmin toisiimme, näemme uhkien tilalla mahdollisuuksia. Aila Saarinen Kirjoittaja on Lohjan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Kaikkitietävän Jumalan eteen ainoastaan hiljentymään. Tilaisuuden vetäjä lukee viikon tekstin. Hiljennymme. Noin puolen tunnin päästä tilaisuus päättyy yhteiseen rukoukseen. Kuukauden keskimmäisinä keskiviikkoina vietämme messua ja viimeisenä keskiviikkona hiljennymme musiikin välityksellä mainioiden kanttoriemme avulla. Meistä eri murusista kasvaa seurakunta ja kirkko. Tulethan mukaan! Juhani Korte Lohjan seurakunnan kirkkoherra juhani.korte@evl.fi 2 Lohkare Laajenevan Lohjan seurakunnan yhteinen kirkollisveroaste Kirkkohallituksen täysistunto päätti 22.8., että Lohjan seurakunta laajenee vuoden 2013 alusta siten, että siihen kuuluvat myös Sammatti, Karjalohja, Nummi sekä Pusula. Liittyvien seurakuntien kirkollisveroasteet ovat eri tasoilla. Seurakuntatalouksien yhdistyessä on määriteltävä myös yhteinen kirkollisveroaste. Lohjan ja Sammatin muodostaman seurakuntayhtymän kirkollisveroaste on 1,2 %, Karjalohjalla 1,95 % ja NummiPusulassa 1,75 %. Seurakuntayhtymän kirkollisvero ei ole riittänyt kattamaan toiminnan kuluja enää useaan vuoteen. Tämän vuoden talousarvio sekä tilinpäätökset vuosilta 2010 ja 2011 ovat raskaasti alijäämäisiä. Kirkkohallitus julkaisee vuosittain seurakuntien taloustilastoja. Lohjan seurakuntayhtymän vertailuryhmässä on mukana 23 seurakuntaa tai yhtymää, joiden jäsenmäärä on 20 000–39 999. Tilaston mukaan Lohjan kirkollisveroprosentti 1,2 on vertailuryhmän kolmanneksi alhaisin. Samaan aikaan sen tuotto väkilukuun verrattuna on puolestaan vertailuryhmän viidenneksi alhaisin. Tilastotietojen valossa Lohjan seurakuntayhtymässä on toisaalta kyetty menneinä vuosina tuottamaan seurakunnallisia palveluita suhteellisen edullisesti verrattuna vastaavan kokoisiin seurakuntatalouksiin. Toimintakulut ovat vertailuryhmän viidenneksi alhaisimmat ja Lohjan seurakuntayhtymän henkilöstökulut suh- Vahva vaikuttaja teessa väkilukuun ovat yhdeksänneksi alhaisimmat. Vuoden 2011 keväästä alkaen Lohjan ja Sammatin seurakuntien työalat ja yhtymän tukipalvelut ovat sopeuttaneet toimintaansa ja saaneet aikaan käyttötalouden säästöjä. Näiden ja tulevien säästötoimien avulla ei kuitenkaan ole mahdollista tasapainottaa taloutta jatkossa. Lisäksi yhdistyvien seurakuntien erilaiset veroprosentit pitää yhdenmukaistaa. Näin kirkollisvero muuttuu Vuoden 2013 alusta aloittavan laajentuneen Lohjan seurakun- nan veroprosentiksi on laskettu 1,5 %. Tämän tasoinen verokanta tarvitaan säästötoimien ohella, jotta jatkossa voidaan ylläpitää alueen mielekästä seurakuntatoimintaa. Veroasteesta päätetään vuosittain siten, että tulevan vuoden veroaste on ilmoitettava verottajalle viimeistään 17.11.2012. Vuodenvaihteessa toteutettava seurakuntiemme rakennemuutos ei automaattisesti tuo mukanaan säästöjä. Alue on maantieteellisesti laaja, ja seurakuntatyön tai tukitoimintojen henkilöstön vähentäminen säästöjen saamiseksi on vaikeaa tai mahdotonta ilman, että vaarannetaan olennaisesti seurakuntalaisten palveluita. Aila Saarinen on eläkkeellä luokanopettajan työstä. Hän asuu Moisiolla aviomiehensä Matti Saarisen kanssa. Kolme aikuista tytärtä ovat maailmalla. Lastenlapsia on kolme. Saarinen harrastaa käsitöitä, liikuntaa ja lukemista. Hän on toiminut Lohjan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2010 ja on kirkkovaltuustossa nyt kuudetta kautta. Hän on ollut myös jäsenenä seurakuntaneuvostossa sekä perheasian neuvottelukeskuksen johtokunnassa jäsenenä ja puheenjohtajana. Saarinen tunnetaan myös kunnallispolitiikasta, hän on ollut peräti 32 vuotta Lohjan kaupunginvaltuustossa (sdp). Tarvittava veroasteen muutos voi vaikuttaa prosentuaalisesti suurelta, mutta euroiksi muutettuna yksittäisen seurakuntalaisen näkökulmasta tilanne valottuu hieman toisena. Veroasteen muutos 1,2 prosentista 1,5 prosenttiin merkitsee esimerkiksi 3 000 euron kuukausiansiota saavalle seurakuntalaiselle kuukausittain 9 € lisää kirkollisveroon, 1 500 €/ kk. ansaitsevalle korotus on 4,5 €/kk. jne. Näiden toimien avulla jäsenet voivat jatkossakin saada arjen tarpeisiinsa vastaavaa mielekästä seurakunnallista palvelua ja toimintaa. Risto Hämäläinen hallintojohtaja Aila Saarinen on pitkäaikainen vaikuttaja kaupungin ja kirkon luottamustehtävissä Lohjalla. Teksti ja kuva Matti Pirhonen Lohkare 3 Pyhäkoulu pyörii vapaaehtoisin voimin Lohjalla on satoja asunnottomia Lohja ei ole lintukoto. Asunnottomia on paljon. – Lohjalla on kymmeniä nuoria, asuntoja. Tämä on asuntopoliittinen valinta. Jos rakennetaan kerrostalo, niin sinne tulee yksi tai kaksi yksiötä ja loput on kolmen– neljän huoneen perheasuntoja. Silloin nämä, jotka hakevat pieniä asuntoja, jäävät ilman, kertoo Wikberg. Eroon häpeästä kierrätyskeskuksen ilmainen kirpputori, josta saa hakea maksutta vaatteita, kenkiä ja kodintavaroita. Lapset voivat osallistua suuren piirroksen tekemiseen asfalttiin ja nappipajaan, jossa tehdään rintamerkkejä. Viikkoa ennen tapahtumaa Länsi-Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä Luksian opiskelijat järjestävät päättäjille seminaarin Vetää kaikista ovista. Sen osallistujat eivät vain seuraa sivusta vaan joutuvat näkemään ja kokemaan syrjäytymistä ja asunnottomuutta. Luksiassa tehty ope- Tuoreen selvityksen mukaan Suomessa jää joka päivä neljä nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien vuoksi. Nuorten mielenterveyspalvelut ovat sillä tasolla, mihin ne 1990-luvun laman jälkeen supistettiin. – Tämä on yksilön ja yhteiskunnankin kannalta sietämätön tilanne: olemme kohta työvoimapulassa, mutta ihmiset voivat huonosti, erityisnuorisotyöntekijä Jarkko Stirkkinen toteaa. Tilanteen kamaluuden voi mitata myös rahassa. – Yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa hänen elinaikanaan, Gunilla Wikberg kertoo. Kunnilla on velvoitteena työllistää yli 500 päivää työttöminä olleet. Jos velvoitetta ei noudateta, kunta joutuu maksamaan Kelalle sakkomaksuina puolet työllistämättä jätettyjen työmarkkinatuista. Wikbergin mukaan Lohjan kaupunki maksaa Kelalle sakkomaksua 700 000–800 000 euroa joka vuosi. – Nämä ovat ongelmia, joiden hoitamiseen ei ole halua, Wikberg sanoo. Hän työskentelee Länsi-Uudenmaan kehitys ry:ssä, joka pyrkii luomaan nuorille työpaikkoja eri järjestöihin. Hän on myös kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuuston jäsen. 124-vuotias pyhäkoulu on yksi kirkon rakkaimpia, mutta myös vaikeimpia toimintamuotoja, koska se vaatii paljon vapaaehtoisia. V ielä 1950-luvun puolivälissä lapsia oli pyhäkoulussa kerrallaan 60, kun pyhäkoulua pidettiin sunnuntaisin seurakuntakeskuksessa kappelisalin parvekkeella Lohjalla. Vaikka kävijämäärä on pudonnut alle kymmeneen per pyhäkoulu, pitää toimintamuoto edelleen pintansa Lohjan seurakunnan toiminnassa. – On tärkeää löytää työhön sitoutuneita ihmisiä, jotka jaksavat innostua pitämään pyhäkoulua, johtava lapsityönohjaaja Aila Leikola korostaa. Vapaaehtoisia pyhäkoulun opettajia on noin neljätoista, mutta heistä on edelleen pulaa. Joissakin toimipisteissä voidaan pyhäkoulua pitää vain joka toinen viikko. – Pyhäkoulunopettajan tehtävään ei vaadita kuin intoa ja halua pitää pyhäkoulua. Ikäkään ei ole este, aivan nuoret voivat toimia apuopettajina, Aila Leikola toteaa. – Keskustassa meillä on mahdollisuus pitää pyhäkoulu joka sunnuntai jumalanpalveluksen kanssa samaan aikaan. Koska opettajia on kolme, he pystyvät vuorottelemaan keskenään. Seurakunnassa on etsitty uusia tapoja tehdä pyhäkoulutyötä. Tänä syksynä uutena aloittaa arkipyhäkoulu. Pyhän kokemusta tarvitaan myös arkena. – Harva tulee ajatelleeksi, että sana pyhä viittaa muuhun kuin sunnuntaihin, toteaa Leikola tähän. Johtava lapsityönohjaaja Aila L eikola kaipaa lisää pyhäkoulunopettajia antoisaan vapaaehtoistehtävään. Matti Pirhonen Nuoren noidankehä joiden postiosoite on Poste Restante. Lisäksi monet asuvat kavereiden luona, kertoo Lohjan kaupungin erityisnuorisotyöntekijä Jarkko Stirkkinen. Stirkkisen työpaikka on Nuorten tuki- ja neuvontakeskus Linkki, jossa käy vuodessa noin 200 nuorta. – Jos on asunnoton, ei voi ponnistaa mihinkään työhön tai kouluun. Kaikki energia menee siihen, miten saa ruokaa ja seuraavaksi yöksi lämpimän yöpymispaikan, Stirkkinen sanoo. Työn ja asunnon puute liittyvät usein toisiinsa. Ilman asuntoa jääminen tai asunnon menettäminen on usein syrjäytymisen alkupiste. – Nuorten on vaikea saada asuntoa, varsinkin jos ei ole työpaikkaa. Jos taas ei ole asuntoa, on vaikea lähteä etsimään töitä. Tulee noidankehä, kertoo Lohjan nuorisoasuntoyhdistyksen puheenjohtaja ja seurakunnan diakoniajohtokunnan puheenjohtaja Gunilla Wikberg. – Nuorten kohdalla ongelman ydin on, että ei ole riittävästi pieniä Kunta maksaa sakkoja työttömistä Leena Anttila M itä tulee mieleen sanasta asunnoton? Sottainen mies, joka asuu metsään rakentamassaan kyhäelmässä kahdestaan viinapullon kanssa? Kassi-Alma, joka kuljettaa koko omaisuuttaan ostoskärryssä? Asunnottomuus ei ole samanlaista kuin vielä 80-luvulla. – Asunnottomat ovat siirtyneet toisten nurkkiin. Kesällä metsissä voi olla kymmeniä, mutta talvella vain muutama. Lohjalla on kaikkiaan satoja asunnottomia, kertoo Lohjan seurakunnan diakoniapastori Arja Penttinen. Asunnottomat eivät ole vain yksinäisiä miehiä tai naisia. On myös kokonaisia perheitä, jotka ovat menettäneet asuntonsa, sekä nuoria, jotka eivät voi asua vanhempiensa luona. Marja Sarkimaa/Kotimaadeski Lohjalla järjestetään ensimmäistä kertaa Asunnottomien yö 17.10. kirkkopuistossa ja sen ympäristössä. Martat jakavat ruokaa ja jokainen voi kokeilla majoittumista lehtilaatikossa. Asunnottomuutta ja sen häpeää halutaan poistaa. Myös päättäjiä ja asunnottomia voi jututtaa. 14-vuotiaat Anni Himmanen ja Kaisa Hakkarainen löysivät itselleen ensimmäisen työpaikkansa Roution arkipyhäkoulusta. ”Me ollaan Anni ja Kaisa ja käydään Anttilan koulua. Asumme Routiolla ja siellä alamme pitää pyhäkoulua tänä syksynä. Ollaan itekin oltu pyhäkoululaisia pienenä. Meidän pyhäkoulu tulee olemaan vähän erilainen kuin tavallisesti, koska se ei kokoonnu sunnuntaisin vaan tiistai-iltaisin. Se on siis arkipyhäkoulu. Me tykätään pienemmistä lapsista ja siksi on juuri kivaa pitää pyhäkoulua. Ollaan jo innoissaan siivottu pyhäkoulun oma kaappi ja suunniteltu pyhäkoulukertoja. Asunnottomien ääni kuuluviin Asunnottomien yö on valtakunnallinen tapahtuma, joka järjestetään vuosittain YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä, 17.10. Lohjalla se järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Järjestäjinä on kaikkiaan parikymmentä tahoa seurakunnasta ja kaupungista erilaisiin yhdistyksiin. Tapahtuma alkaa Kirkkopuistossa kello 17 puheenvuoroilla ja ruuan jakamisella Marttojen soppatykistä. Illan mittaan esiintymislavalta kuullaan haastatteluja, kannanottoja ja musiikkia. Eläväs- tä kirjastosta voi käydä lainaamassa jututettavaksi päättäjän, asiantuntijan tai asianosaisen. Livetekstareihin voi kirjoittaa terveisiä päättäjille. – Jonkun on puhuttava yhteiskunnassa heikompien äänellä. Puhumme asunnottomien puolesta, jotta yhteiskunta alkaa ottaa vastuuta kaikin mahdollisin tavoin näistä ihmisistä, ja nimenomaan nuorista, jotta asunnottomuudesta ei tulisi krooninen tilanne elämässä. Yhteiskunta voi vain niin hyvin, kuin sen heikoin jäsen voi, Arja Penttinen sanoo. Kaikki halukkaat voivat käydä testaamassa keräyspaperilaatikon tarjoamaa majoittumismukavuutta. Lämmittelemään pääsee tynnyreistä tehtyjen tulien ääreen. Rippikouluisoset kokeilevat yöpymistä Kirkkopuistossa pelkissä makuupusseissa. – Kun asia nostetaan esiin ja siitä uskalletaan puhua, niin siitä poistuu sosiaalinen häpeä, sanoo Penttinen. Seurakuntatalolla on kahvio ja tusmateriaali kiertää kouluissa syksyn aikana. Luksian Stara-projektin nuoret tekevät valokuvanäyttelyn, joka esittelee asunnottomuutta ja syrjäytymistä nuorten näkökulmasta. Staralaiset toimivat myös järjestyksenvalvojina tapahtumassa. Illan päättävät kirkkokonsertti ja kello 22 Asunnotonmessu, joka on musiikkipitoinen jumalanpalvelus. Itse äänestyskisan voitti lohjalaisen pastori Jaakko Laasion resepti. Laasion kaura-omenapaistos sai ylivoimaisesti eniten, eli 39 prosenttia äänistä. Perässä sinnittelivät paremmuusjärjestyksessä Päivi Linnoinen, Raimo Kuismanen, Hannu Saloranta, Juhani Korte ja Heikki Linnavirta herkkuineen. Väkeä karnevaaleilla kävi noin 3 000 henkeä. Herkku on myös munaton ja maidoton, jos valitsee maidottoman margariinin. Kaura-omenapaistos ja jäätelöä. Tuulahdus lapsuuden syksyistä Viime syksynä pidetyn Lohjan kirkkoherravaalin ehdokkaat esittelivät omenakarnevaaleilla oman omenaherkkunsa reseptit, joista yleisö sai äänestää parhaan. Äänestyslipukkeiden arvonnan voitti Aija Salminen. Hän sai mukaansa äänestämänsä Raimo Kuismasen tekemän kirkkoherran omenapiirakan. Jaakko Laasio kertoo reseptistään: – Minun herkkuni on tuulahdus lapsuuden syksyistä. Omenien alkaessa kypsyä loppukesästä oli tapana maistella usein jälkiruokana herkullista ja helppotekoista kaura-omenapaistosta. Sen tuoksu muistuttaa yhä lapsuuden mukavista vuosista. piirakka- tai uunivuoka 6–10 omenaa, omenien ja vuoan koosta riippuen, pudokkaatkin käyvät, kanelia, 100–150g margariinia sulatettuna, 1,5 dl sokeria, noin 5 dl kauraryynejä 4 Lohkare Kaura-omenapaistos Tarvitaan: Valmistetaan: •poista siemenkodat ja pilko ome- nat lohkoiksi (tarvittaessa omenat voi kuoria) •lado lohkot voidellun vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi (voi olla paksukin) •ripottele päälle kanelia maun mukaan •sulata margariini ja sekoita siihen ensin sokeri ja sitten kauraryynit, kunnes seos on tasaista, lisää ryynejä, jos tuntuu liian notkealta •levitä seos omenien päälle niin että ne peittyvät •paista 200 asteessa n. 20 min, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut •Toimituksen suositus: hauduta omenalohkoja hiukan ensin kattilassa tilkassa kiehuvaa vettä, jolloin ne kypsyvät uunissa nopeammin. Matti Pirhonen Nautitaan: •syödään kuumana vaniljajäätelön kanssa •jos herkkua jostain kumman syystä jää yli, sen voi tallettaa jääkaappiin ja syödä seuraavana päivänä vaniljakastikkeen kanssa Omenakarnevaalit la 22.9. klo 10–16 Lohjan museolla Pyhän Laurin kirkon takana, Rovastinkatu 4. Syysmarkkinat järjestetään Lohjan torilla ja Kauppakadulla 7.–8.9, pe 7.9. klo 9–19 ja la 8.9. klo 9–15. Lisätietoa ja reseptejä: www.omenakarnevaalit.fi, http://palvelut.lohja.fi/ museo/. Kuva ja koepaistos Sakari Sarkimaa Kaisa Hakkarainen (vas.) ja Anni Himmanen alkavat pitää arkipyhäkoulua Routiolla. Pyhäkoulu tuo turvaa lapsille Timo Laakso on pitänyt Virkkalassa pyhäkoulua jo yli 20 vuotta. ”Muutimme Virkkalaan vuonna 1985 ja hakeuduin mukaan seurakunnan toimintaan. Kun vanhimmat lapsemme olivat pieniä, aloimme viedä heitä sunnuntaisin pyhäkouluun. Keväällä 1989 pyhäkoulusihteerinä toiminut Ulla-Maija Haveri pyysi vaimoani ja minua pyhäkoulunopettajiksi. Jonkin aikaa asiaa pohdittuamme päätimme yrittää, koska hengelliset asiat olivat alkaneet kiinnostaa. Siitä asti olemme vaimoni kanssa pitäneet pyhäkoulua Virkkalassa. Pyhäkouluryhmät ovat vaihdelleet muutamasta lapsesta suurimmillaan yli kahdenkymmenen lapsen ryhmiin. On valloittavaa kertoa Jumalan rakkaudesta pienille lapsille, jotka vilpittömästi kuuntelevat ja ottavat sanoman vastaan. Jo kolmevuotias saattaa sanoa hämmästyttäviä totuuksia kuulemastaan. Lasten kirkassilmäiset katseet ja heistä säteilevä ilo tarttuu myös aikuiseen, ja lapsen kautta kokee itsekin monesti jotain uutta. Jokaisen pyhäkoulukerran jälkeen jää mukava tunne. Siksi pyhäkoulun pitämistä jaksaa jatkaa vuodesta toiseen. Kaikenlainen turvattomuus lisääntyy jatkuvasti. On hyvä tietää, että kaikista maailman kauhuista huolimatta Luoja hallitsee maailmankaikkeutta ja auttaa ja suojelee niitä, jotka häneen tahtovat turvautua", Timo Laakso kiteyttää. Sunnuntain pyhäkoulut Leena Anttila Papin parhain omenaherkku Tekstit: Anni ja Kaisa, arkipyhäkoulun opet Myös sunnuntai-aamuna kannattaa herätä niin, että ehtii pyhäkouluun! Pyhäkoulut kokoontuvat 2.9. alkaen joka 2. sunnuntai klo 11 Virkkalan kirkossa ja Ojamon seurakuntakodissa, joka sunnuntai Vivamossa, su 2.9., 9.9., 16.9., 30.9., 7.10., 14.10., 4.11., 18.11., 2.12., 9.12. klo 11.30 Muijalassa Lohjanportin seurak untakodissa sekä Mäntynummessa seurakuntatalossa, sekä kotipyhäkoulut klo 11.30: 23.9. Ojamonharjuntie 19 (Mäntynummi) ja Lasontie 33 (Muijala) 28.10. Reilininkatu 19 (Mäntynummi) ja Kivistönraitti 76 (Muijala) 25.11. Vanamokatu 15 (Mäntynummi) ja Palakoskentie 117 (Muijala) Taustaa Timo Laakso on pitänyt pyhäkoulua Virkkalassa 23 vuotta. – Työ on tärkeää ja moni tavoin palkitsevaa, hän toteaa. 1700-luvun teollistuvassa Englannissa toimittaja Robert Reikes keksi koota kaduilla ainoaa vapaapäiväänsä viettävät työläislapset kirkkoon. Lapsille tarjottiin soppaa, Me tykätään askarrella, siksi meidän pyhäkoulussa hartaushetken lisäksi varmaan myös askarellaan. Me haaveilemme isona nuoriso-ohjaajan ammatista. Me ollaan parhaat kaverit ja meistä on kiva tehdä tätä yhdessä. Toivomme pyhäkouluumme monia pyhäkoululaisia.” Arkipyhäkoulu Roution seurakuntakodissa, Kalliomäentie 2, tiistaisin klo 17.30. Jos pyhäkoulutyö lasten parissa kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä Aila Leikolaan 050 336 5650. Saat tarvittavan koulutuksen ja työstä maksetaan pieni palkkio. saippuaa ja sielunhoitoa, mutta heille annettiin myös kristillistä opetusta. Suomessa pyhäkoulutyötä on tehty jo 120 vuotta. Pyhäkoulu on myös kansainvälisesti tunnetuin kristillinen lapsille suunnattu toimintamuoto. ”Sunday schoolin” voi löytää kaikista maanosista. Pyhäkoulu on luonteeltaan lasten jumalanpalvelus, joka sisältää virsiä ja hengellisiä lauluja, Raamatun kertomuksen ja rukousta. Pyhäkoulussa on mukavaa! Siellä askarrellaan ja leikitään, opitaan lauluja ja Raamatun kertomuksia. Pyhäkoulussa noudatetaan edelleen myös monia vuosikymmenten takaisia perinteitä. Pyhäkoulu sai Suomessa alkunsa vuonna 1888, jolloin perustettiin valtakunnallinen Suomen P yhäkouluyhdistys tuottamaan materiaalia ja järjestämään koulutusta pyhäkoulunopettajille. Nykyisin yhdistys on nimeltään Seurakuntien Lapsityön Keskus. Lisätietoja: www.evl-slk.fi Leena Anttila Lohkare 5 Aina voi oppia ikonimaalauksesta lisää Ritva Tarima opettaa ikonimaalausta ekumeenisessa hengessä ja opiskelee sitä itse lisää venäläisen mestarin ohjauksessa. Pyhän B irgitan kappeli Vivamossa saa Birgitan päivänä 7.10. Tariman maalaaman nimikkoikoninsa. L aatokankarjalaisesta kodista kotoisin oleva Ritva Tarima on ortodoksi. Vihdissä asuva Tarima on ohjannut ikonimaalausta Länsi-Uudenmaan seurakunnissa ja kansalaisopistoissa 13 vuotta. Hän sai kipinän ikonimaalaukseen jo 40 vuotta sitten ikonipohjia valmistaessaan. – Idea Pyhän Birgitan ikonista syntyi, kun minuun kymmenkunta vuotta sitten otettiin yhteyttä Ruotsista Vadstenasta ja pyydettiin maalaamaan ikoni luostarin 700-juhlavuotisnäyttelyä varten, Ritva Tarima kertoo. Vadstenassa sijaitsee Birgittalaisten pääluostari. Nyt Vivamoon tuleva ikoni on Tariman kolmas maalaus Pyhästä Birgitasta. Pitkäjänteinen laji Ikonitaide on vaatinut Tarimalta matkustamista Venäjälle, Italiaan ja jopa Kreikkaan saakka. Oppia hän on hakenut myös Valamon kansanopiston mestarikursseilta. Tarima pitää itseään kehittyvänä taiteilijana, joka ei halua asettua oppilaidensa yläpuolelle. – Ikonimaalariksi kehittyy vasta pitkän harjaantumisen jälkeen, sillä ikoni täytyy osata kuvata myös kanonisesti eli sääntöjen mukaan oikein. Hän kertoo, että ratkaisevin askel kehityksessä oli päästä venäjän kielen taitoisena pietarilaisen ikonimaalarin oppiin. – Niistä opeista ovat saaneet myös oppilaani nauttia. Ritva Tariman haave oman ateljeen perustamisesta on vihdoin toteutunut, kun hän kesällä sai pihapiirissään sijaitsevan navettarakennuksen peruskorjauksen valmiiksi. Siellä hän aikoo järjestää erikoiskursseja, joilla pääsee tutustumaan syvällisemmin aiheen sisältöön, tekniikkaan ja teologiaan. Opettajaksi hän on päättänyt kutsua venäläisen ikonimaalari Vjatseslav Mihailenkon – Venäläiset ikonimaalarit ovat aivan mahtavia. Heiltä löytyy niin paljon kykyjä. Oikeassa ohjauksessa pääsee aina vain pidemmälle ja pidemmälle. Katolilaisten pyhimys pyhä Birgitta Muutama vuosi sitten Tarima maalasi pyhää Luciaa esittävän ikonin Uspenskin katedraaliin Helsinkiin tilaustyönä. Ortodoksisessa kirkossa ikoni on rukouksen välikappale. – Niiltä henkilöiltä, jotka on kuvattu ikonissa, pyydetään erityistä esirukousta, täsmentää Länsi-Uudenmaan ortodoksien pappi, isä Kalevi Kasala. Tariman maalaama pyhän Birgitan ikoni on prototyyppi, koska idän ortodokseilla Birgittaa ei ole kanonisoitu. Katolisen kirkon Paavi Bonifatius IX julisti Birgitan pyhimykseksi Roomassa vuonna 1391. Jos tämä olisi tapahtunut idän kirkossa, hänestä olisi tehty alkuperäisikoni jo ennen 1400-lukua. – Kun ikonia ei ole olemassa entuudestaan, se täytyy luoda. Silloin täytyy tarkkaan miettiä ne asiat, jotka on syytä ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Jotta ikoni viestisi luku- ja kirjoitustaidottomillekin, mistä siinä on kyse, täytyi Tariman perehtyä Birgitan elämäntyöhön ja elämään. Hän innostui Birgitan tarinasta niin paljon, että maalasi heti perään vielä toisenkin ikonin, joka päätyi Italiaan roomalaiseen birgittalaisluostariin. Toinen työ poikkeaa hieman ensimmäisestä, mutta valmisteilla oleva kolmas Birgittaa kuvaava ikoni on Vadstenaan maalatun prototyypin jäljennös. T ava t t av i ssa Taidetta aamutähden valossa Kaikkein tärkein ja vaativin vaihe ikonimaalauksessa on piirros, jolle koko työ perustuu. Birgitan kuvia on ollut kautta aikojen kirkkojen seiniä koristaneiden kalkkimaalausten joukossa. Kuvien runsaus on osoitus Birgitan Suomessa nauttimasta suosiosta. Lohjan Pyhän Laurin kirkossa pyhä Birgitta ja hänen tyttärensä Katarina on sijoitettu etelälaivan toiseen holviin. sen ensimmäisen, taitelija myhäilee. Vaikka ikoni ei päädykään sen varsinaiseen käyttötarkoitukseensa Tariman omassa seurakunnassa, voivat muut siitä nauttia. Kuten isä Kalevi asian toteaa: – Ikoniperinne on meidän kaikkien kristittyjen yhteistä omaisuutta. Pyhän Birgitan ikoni voi omalla paikallaan palvella Vivamon kivikappelissa, varsinkin, kun se on tehty vanhoja periaatteita kunnioittaen ja ottaen huomioon tietyt erityispiirteet. Teksti ja kuvat: Leena Anttila Martasta Mariaksi Ikonin pohjatyö alkaa olla valmis, mutta tekemistä vielä riittää. Pyhän Birgitan Ritva Tarima suunnitteli Lohjalla alun perin 2000-luvun alussa yhdessä oppilaidensa kanssa. 6 Lohkare Pyhä Birgitta oli aikansa suurimpia uskonnollisia henkilöitä, mutta myös vahva poliittinen vaikuttaja. Hän oli Ruotsi-Suomen ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu nainen, josta tuli myös Pohjolan ainoa naispyhimys. Kirkon pyhimyksistä vain pieni osa on naisia, ja naimisissa ollut naispyhimys oli sitäkin harvinaisempi. Suuri osa naispyhimyksistä mainitaan neitsyinä. Birgitta oli kokenut naisen kolmen elämänvaihetta: neitsyyden, avioliiton ja leskeyden. Hän kirjoitti naisena olemisesta: ”Voidakseen olla Maria naisen tulee ensin olla Martta”. Vuonna 1370 Birgitta sai paavilta luvan luostarijärjestön perustamiseen Vadsteenaan, joka on Birgittalaisten pääluostari. Hän oli toivonut ehtivänsä ennen kuolemaansa palata Ruotsiin ja näkevänsä luostarin toiminnassa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Palestiinan pyhiinvaellusmatkalta Roomaan palattuaan hän sairasti ja kuoli vuonna 1373. Pyhimykseksi julistetun Birgitan hauta on tuonut luostariin runsaasti pyhiinvaeltajia. Birgitan muistopäivä on hänen syntymäpäivänsä 7.10. Tämän vuoksi se on meillä yhä Birgitan, Pirkon ja Pirjon nimipäivä. yt Taina Partanen maalaa ikoneja, hänellä on aikaa ja lupa tehdä itselleen läheistä ja rakasta työtä. Ikonit ja taidokkaat nypläystyöt syntyvät Sammatin työhuoneella. Kuluneena kesänä Taina Partasen Aamutähden valossa -töitä on ollut esillä Sammatissa Miinan Mökki -näyttelytilassa ja Kahvila Putiikissa. – Työelämässä totuin systemaattiseen ja projektikeskeiseen työtapaan. Siitä on ollut hyötyä maalaamisessakin. Partasen ikonimaalarin ura on vasta muutaman vuoden mittainen. Pyhät kuvat veivät mukanaan. Aiemmin hän oli vain kokeillut piirtämistä. – Tärkein opettajistani on lohjalainen Tarja Tarima. Olen tehnyt myös opintomatkoja ja osallistunut kursseille, muun muassa Valamossa ja Venäjällä, hän kertoo. Opintomatkoista tärkein on ollut vierailu Venäjän merkittävimmän ikonimaalarin Georgii Gashevin ateljeessa. Gashev on käynyt Suomessakin pitämässä ikonimaalauskursseja. Opiskelu jatkuu, talvikaudella aktiivisen harrastajan voi tavata kahdessakin ikoniryhmässä. – Minulla on usein mukanani keskeneräisiä töitä, joista keskustelen opettajan kanssa. Opettajan tyttärenä olen tottunut saamaan palautetta työstäni. Ilman palautetta työ ei etenisi. A rvokas, ainutlaatuinen ikoni on ortodoksikodin aarre, mutta myös luterilaiseen kotiin se sopii. Ikoni on rukouksen välikappale, pyhä kuva, joka mielellään sijoitetaan huoneen nurkkaan, paikkaan, josta sen jokainen huoneeseen astuva näkee. Ikoni hallitsee tilaa. Se on taideteos, mutta ei sisustus elementti. – Ikonin voi ripustaa seinälle aivan kuten taulunkin, kuitenkin kuvan luonnetta kunnioittaen. Minulla on ikoni eteisessäkin, se siunaa talosta pois lähtevät, Taina Partanen toteaa. Taina Partanen esittelee Tatiana Roomalaisen ikonia Miinan Mökin vieraille. Partasen tärkein opettaja Tarja Tarima on viereisellä sivulla esitellyn ikonimaalari Ritva Tariman tytär. Kun aihe alkaa elää Taina Partanen tekee aiheestaan aluksi kattavan taustatyön. Lähdekirjallisuutta on paljon, eniten englanniksi ja venäjäksi. Suomenkielisistä Raamatun ohella tärkein on 12-osainen Synaksarion-kirjasarja, jonka jokainen osa sisältää yhden kuukauden kaikkien pyhimysten elämäkerrat. Kuvateosten ja muun visuaalisen materiaalin avulla taiteilija perehtyy kuvien traditioon. – Näiden tarinoiden kanssa on tultava sinuksi, ne on sisäistettävä, ennen kuin maalaaminen voi alkaa. Vaikka jokainen työ noudattaa tarkasti perinteitä, se ei ole orjallinen kopio. Maalari tekee oman tulkintansa aiheesta, kiteyttää oleellisen. Viivoissa näkyy maalarin käsiala. Ikonien aiheista tutuimpia ovat Jumalanäidin ja Kristuksen kuvat, suomalaiseen ortodoksiperinteeseen kuuluvat Valamon ja Konevit- • ma klo 17–20 Lohjanportin seurakuntakoti, Hammarintie 4 • ke klo 10–14 Kanttorila, Sibeliuksenkatu 4. Ilm. ja tied. Ritva Tarima puh. 0400 719 563, ritva.tarima@suomi24.fi • ma klo 10–14 ikonimaalausta vasta-alkajille, Nahkurinkatu 4 • ti klo 10–14 ikonimaalausta vähän maalanneille, Nahkurinkatu 4 ilm. ja tied. Tarja Tarima puh. 040 541 3901, tarja.tarima@tikkurila.com Ikoni on taideteos, mutta ei sisustus elementti N Birgitalle pitää maalata sielu Kaikkein tärkein ja vaativin vaihe ikonimaalauksessa on piirros, jolle koko työ perustuu. Ritva Tarima kertoo, että hänen ikoninsa keskeisinä elementteinä ovat birgittalaisnunnien valkoinen puku, ja sen päällä musta kaapu, koru ja vyö. – Alkuperäinen koru lienee ollut puusta, mutta maalaan tähän pyhän Birgitan juhlavuodeksi tehdyn Kalevala Korun hopeariipuksen mallin, jota ei ole aiemmissa versioissa. Birgitalla on päässään kruunuksi kutsuttu päähine. Siinä on viisi pientä punaista pisaraa Kristuksen ristillä saamien haavojen symbo lina. Perimätiedon mukaan kruunu on ulkonainen merkki kantajansa kieltäymyksestä ja siveydestä sydämen rakkaudessa taivaalliseen sulhaseen. Pyhä Birgitta oli ristiinnaulitun Kristuksen puhenainen. ”Jokainen askel, jokainen ajatus, jokainen teko tapahtui taivaallisen johdatuksen alaisena.” – Kasvoihin täytyy saada vielä enemmän valoa, Tarima tuumaa työnsä ääressä. Hän kun haluaa maalata Birgitalle sielun. Birgitan toinen käsi on siunausasennossa, toinen pitelee hänen Vadstenaan suunnittelemaansa kirkkoa, taustalla pohjoisen tumma taivas, jota tähdet valaisevat. – Tästä tulee paljon parempi! Onhan tässä ehtinyt kulua jo lähes kymmenen vuotta, kun maalasin Tietotekniikan ammattilaisena ja liikkeenjohdon konsulttina komean uran tehnyt Taina Partanen joutui muutama vuosi sitten tienhaaraan. Työura päättyi Parkinson-diagnoosiin, mutta samalla avautui ovi uuteen tulevaisuuteen. Seurakunnan ikonimaalauskurssit: Ikonin taustaa hallitsee metallipinta, joka antaa kuvalle ilmavuutta ja tunnelmaa. Tässä kaksi eri vaihtoehtoa, perinteinen kultaus ja hopea. Aihe on sama, Kristus Käsittätehty, jossa aiheena on liinaan hien piirtämät Kristuksen kasvot. Tunnelmallinen Hellyyden Jumalan äiti, yksi suosituimmista aiheista. san luostareiden pyhät. Ikonien aiheina voivat olla muutkin merkkihenkilöt. – Venäjällä on tehty paljon ikoneita meille tuntemattomista kirkkoisistä. Kun ihminen on pyhitetty, hänestä voidaan maalata ikoni. viimeistelyn jälkeen alkaa varsinainen maalaaminen. Valmis maalaus suojataan olifalla, pellavaöljyseoksella. Maalarin on tunnettava värien kemia, tiedettävä, miten eri värit reagoivat toisiinsa. – Ikonimaalari etenee tummasta vaaleaan, kerros kerrokselta, pohjaväreistä yksityiskohtiin. Isot alueet ensin. Työn vaiheet Ikonin maalauspohjana on tiheäsyinen puulevy, joka on pohjustettu liiman, kaoliinin ja liitujauhon seoksella. Pohjustettu pinta on sil- kinsileä, siihen on sivelty kymmeniä ohuita kerroksia. Kovasta lehtipuusta valmistetut, suoriksi kiilatut maalauspohjat Partanen hankkii Venäjältä, samoin kuin suuren osan muista maalaustarvikkeista. Ikonien värit ovat jauhemaisia luonnon pigmenttejä, jotka hierretään käsin. Ennen maalaamista levylle levitetään kultaus. Kullan ohella materiaalina voi olla hopea, valkokulta tai platina – jokainen niistä antaa oman sävynsä ja luo ilmettä ikoniin. Kultauksen ja maalauspinnan Kirkkomusiikki soi taustalla Kaikki ikonien materiaalit ovat luonnontuotteita ja työjärjestys pe- rinteen sanelema. Työvaiheiden välillä kerrosten pitää saada kuivua, välillä työ jää odottamaan sopivaa virettä. Maalausprosessi vaatii rauhaa. Harras kirkkomusiikki soi taustalla, keskittyminen on täydellistä. Kaikki työt eivät onnistu kaikkina päivinä. – Kristus Kaikkivaltias on minulle läheinen aihe, se syntyy yhden maalauskerran aikana. Jumalanäidin kuvaa olen joskus työstänyt useita päiviä. – Työn edetessä otan valokuvia. Kuvat ovat työn tuki, niiden avulla seuraan aiheen etenemistä, värien tasapainoa. Taina Partanen tekee taidettaan Uusirautu Art -toiminimen alla. Rautu on isän kotiseutu, Sammattiin liittävät juuret äidin puolelta. Valtaosa rautulaisista on maalarin sukulaisten tavoin ollut luterilaisia. Ikoneissa perinne elää ja uudistuu. Sammatin sinisessä talossa syntyy koskettavan kauniita kuvia. Täällä on rauha, lähellä on kodikas kirkko ja seurakunnan ihmisläheinen yhteisö. Nyt on aikaa ja lupa tehdä sielulle ja mielelle tärkeitä asioita. Lisätietoa: www.uusirautu.fi Teksti: Liisa Laurila Kuvat: Timo Laurila Lohkare 7 Koululaisten kerhotoiminta on jälleen k äynnistymässä. Toimintaa olisi mahdotonta pyörittää ilman vapaa ehtoisia, sillä seurakunnassa on vain kaksi varhaisnuorisotyön ohjaajaa. K erhojen määrä riippuu paljolti siitä, kuinka paljon löytyy kerhonohjaajia, sanoo varhaisnuorisotyön ohjaaja Marita Laaksonen. Hän järjesti Lindkullassa 17.8. syyskauden ensimmäinen kerhonohjaajakokouksen, jonne saapui parisenkymmentä kerhonohjaamisesta kiinnostunutta, rippikoulun käynyttä nuorta. – Tähän mennessä ilmoittautuneita on 24. Mukaan mahtuu vielä. Viime Irja Rautiaisen albumi Kerholaisia on Lohjan seurakunnassa ohjattu jo 60 vuotta. Kerhotoiminta sai alkunsa 1950-luvun alussa. Kuvassa diakonissa Helvi Sivonen ja tyttökerholaisia seurakunnan retkellä 1950-luvun puolivälin jälkeen. peliin, sillä kerhoihin mahtuu monenlaista toimintaa aina kokkaamisesta sählyyn ja askarteluun. Seurakunta järjestää työhön myös koulutusta. Marita Laaksonen on kerhonohjaajien tukena ja vastaa kerhojen toiminnasta. – On tärkeää saada ohjaajilta palautetta, mikä toimii, ja mikä taas ei, hän painottaa. Kerhon ratkaisevimpia hetkiä eletään syksyn ensimmäisillä kokoontumiskerroilla. Silloin luodaan kerhon ilmapiiri sekä tavat ja rutiinit. Hartaudet vuonna kerhonojaajia oli 36 ja kerholaisia 362, eli noin kymmenen lasta per ohjaaja. Kerhonohjaajuus on viikoittaista, aktiivista toimintaa, jossa ei jämähdetä paikoilleen. Siitä pitävät huolen 7–12-vuotiaat osallistujat, joiden parissa kerhonohjaajat työskentelevät. Kokkaamista, sählyä ja paljon muuta Ohjaaja voi pistää oman persoonansa ja hiljentyminen ovat osa kerhon ohjelmaa heti alusta lähtien. Tätä harjoiteltiin ensimmäisessä kokouksessa, kun Laaksonen heitti lankakerän kehiin ja pyysi nuoria vielä kerran pohtimaan kysymystä: Miksi olet täällä tänään? Kysymys oli tärkeä siksi, että seurakunta tarvitsee työhönsä sitoutuneita kerhonohjaajia. Lankaerää kierräteltiin kehässä niin, että langasta tuli pitää kiinni. Kun kysymystä ja kerää oli pompoteltu tarpeeksi pitkään, siitä muodostui verkko. Se oli uudenlaista verkottumista. – Verkko tulee olemaan sitten kerholaisten kalastamista varten, totesi Marita Laaksonen pilkettä silmäkulmassaan 1.–6.-luokkalaisille suunnattujen kerhojen tarkoituksena on palvella lapsiperheitä tarjoamalla lapsille mahdollisimman monipuolista tekemistä ja yhdessä olemisen riemua. Kerhot ovat maksuttomia, eikä niihin tarvitse ilmoittautua, poikkeuksena kokkikerhot, joihin ilmoittautuminen alkaa 17.9. Lue lisää sivulta 10. Nuorten vastauksia kysymykseen Matti Pirhonen Soraääniä Seurakunnasta eka duunipaikka? Miksi olen täällä tänään? Verkko oli välillä solmussa, kun pohdittiin kysymystä. ”Miksi olet täällä tänään?” Joskus kerhonohjaajan työkin voi olla solmussa. Joka tapauksessa tämä porukka tykkää toimia lasten kans- sa ja odottaa mukavia hetkiä kerholaisten parissa. Lisäksi he toivovat saavansa työkokemusta, ja kokeilla miltä työ vaikuttaa omaa tulevaisuuden uraa ajatellen. Lasten kuva- ja taidepaja Kultajyvä on vakiinnuttanut paikkansa seurakunnan varhaisnuorisotyössä. Kultajyvän ensimmäiset ”lapsijyvät” ovat nykyisin pitkiä komeita nuorukaisia ja kaunokaisia. K ultajyvän taidepajat saivat alkunsa vuonna 2003, kun kuvataiteilija Viktoria Nikkari ja puualan artenomi Pia Alasalmi saivat idean kristillisestä taidekasvatuksesta. Sitä varten perustettiin hanke, joka muuttui pajatoiminnaksi samoihin aikoihin kun Kultajyvä siirtyi seurakunnan nuorisotyöltä tyhjiksi jääneisiin tiloihin Kanttorilassa vuonna 2004. Siitä lähtien se on vakiinnuttanut toimintansa Lohjan seurakunnassa eri-ikäisten keskuudessa taidekasvattajana. ”Mä tykkään tästä tosi paljon” Alkava syksy on Kultajyvälle jo kymmenes. Näiden vuosien varrelta Kultajyvällä on ollut monia huippuhetkiä, kuvataidenäyttelyä ja nukketeatteriesityksiä, Viktoria Nikkari muistelee. – Kultajyvän ensimmäiset ”lapsijyvät” ovat nykyisin pitkiä komeita nuorukaisia ja kaunokaisia. Heidän pikkusisaruksensa nauttivat vuorostaan taidepajoissa ja tuovat heidän terveisensä. Jotkut eivät halua jättää Kultajyvää isonakaan. Pari nuorta tyttöä on jo tehnyt ammattivalinansa. – He ovat päättäneet jatkaa Kultajyvän perinnettä, kun me jäämme eläkkeelle, Nikkari myhäilee. Valitettavasti tänä vuonna nukketeatteripaja jäi ilmaan toista ohjaajaa ja ahkeraa kädenparia, kun Pia Alasalmi lähtee opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Tämä toimintakausi täytyy aloittaa huomattavasti pienemmällä budjetilla. Vaikka säästöä ja supistuksia on pakko tehdä, Nikkari suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisin mielin. – Kaikesta huolimatta intoa ja iloa riittää ja edessämme on taas seikkailuiden ja luovien oivallusten täyttämä uusi iloinen lukuvuosi. Muutama vuosi sitten Kultajyvä sai valtiolta apurahan työkaluston ja kuvataidevälineiden hankkimiseen. Kultajyvä hankki sillä keramiikkauunin, grafiikkapressin sekä nukketeatteriin kunnon valot ja sermit. – Mutta paras palkinto on, kun eräs lapsista kirjoitti kortin: ”Tää kerho on ol- Muruset Tämä on hauska kerho Koululaisten kerhotoiminta käynnistyy viikolla 39 lut hauska, mä tykkään tästä kerhosta tosi paljon”. Arkea pyöritetään kirkkovuoden tahtiin Kultajyvän arkea pyöritetään kirkkovuoden tahdilla. Sen kohokohta on adventtiaika. Jo vuosia Kultajyvä on tehnyt yhteistyötä Lohjan pääkirjaston lasten- ja nuorten osaston kanssa. – Tänä vuonna meillä on taas kuvataidenäyttely ja nukketeatteriesitykset kirjaston Pähkinätilassa Menneen ajan joulumarkkinoiden yhteydessä. Tällä kertaa vuorossa on lastensadun klassikko Pähkinäsärkijä, Nikkari paljastaa. Kirjaston kuvataidenäyttelyjen lisäksi Kultajyvän tuotokset ovat ympäri vuoden koristaneet seurakunnan viraston ikkunoita. – Ne ovat viestineet Laurinkadun ohikulkijoille, miten värikäs ja monipuolinen porukka seurakunnassa todella on. Leena Anttila – Kultajyvän maskotilla Pikku-Aasilla on monta fania. Viime vuonna se sai onnittelun: ’Onnea Aasille! Olet ollut aina mukana, ja kaikki rakastamme sua!’. Kerran Aasi sai paperisarvet päähänsä ja opetteli uuden tavan puhua ja esiintyä Lapin porona Lumikuningatar-näytelmässä, Viktoria Nikkari kertoo. Leena Anttila • Kultajyvällä on ollut kaksi ”äitiä”, Pia Alasalmi ja Viktoria Nikkari sekä paljon lapsia. Taidepajojen tavoitteena on yhdistää luova työ, sosiaaliset tarpeet ja kristilliset arvot. • Lasten kuvataideryhmissä tehdään maalaus-, veistos-, keramiikka- ja paperimassatöitä. Nukketeatteriryhmässä valmistetaan nukketeatteriesityksiä Raamatun tai muiden kristillisien tarinoiden pohjalta. • Aikuiskuvataideryhmissä on mahdollisuus harrastaa kuvataidetta omaan tahtiin. Osallistuminen on maksutonta, tarvikkeet hankitaan omalla kustannuksella. Yhteiset kahvihetket toteutetaan nyyttäriperiaatteella. • Kultajyvä tarjoaa myös erityiskuvataidepajan kehitysvammaisille aikuisille. Ryhmässä toimii avustaja. • Kultajyvä osallistui vuonna 2006 nukketeatterinäytelmällään Keisarin uudet vaateet Nuori Kulttuuri – pääkaupunkialueen tapahtumaan Loistefestari, josta se sai kunniakirjan taitavista, itse tehdyistä nukeista. Edellisenä vuonna Kultajyvä voitti Kiva Idea -kilpailun, jonka järjesti kirkon valtakunnallinen varhaisnuorisotyön tutkimus- ja kehittämisprojekti. Kultajyvän taideryhmät kokoontuvat Kanttorilassa, os. Sibeliuksenkatu 4 Kuvataidepajat 8–13-vuotiaille – 2 ryhmää ma klo 17 – 18.30 ke klo 17 – 18.30 Nukketeatteripaja 10–15-vuotiaille to klo 17– 19 Paja valmistaa kaksi nukketeatteriesitystä vuodessa kristillisen tarinan pohjalta. Joka ryhmäläinen valmistaa itse nuken, jonka esityksen jälkeen saa kotiin. Materiaalimaksu 50 €/paja. Aikuisten avoimet ateljeet – kaksi eri ryhmää ma klo 10–14 ja ke klo 10–14. Kuvataidepaja kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille ti klo 16–17.30. Myös uudet tulokkaat tervetulleita! Ilmoittautumiset ja lisätiedot Viktoria Nikkari 050 347 37 46, viktoria@gmail.com Lukiolaiset Antti Kanniainen ja Sanna Muro saivat ohjattavakseen 1.-3. luokkalaisten toimintakerhon Ojamolla. Inspiroidaan lapset mukaan Kerhonohjaajakokouksissa pääsee tapaamaan muita ohjaajia ja jakamaan kokemuksia. Ja mikä parasta, kokouksissa on tarjoilla aina hyvää ruokaa, työstä maksetaan pientä palkkiota ja työmatkoihin saa bussikortin. Sanna Muro opiskelee Kanneljärven opistolla nuoriso-ohjaajaksi ja käy samalla Lohjan lukion ensimmäistä vuosikurssia. Hän toimi kerhonohjaajana jo edellisen kauden ja palasi ohjaajaksi, koska tykkää kerhotyöstä ja saa siitä vieläpä opintopisteitä. Antti Kanniainen tuli mukaan Sannan innoittamana, ”kun Sanna tarjosi töitä”, eli oli työparia vailla. Lukion toista vuosikurssia käyvästä Antista työ Kivikirkosta murusia Tule Majakka-ryhmään Kerhonohjaajien koulutuspäivä 6.10. Lohjalla ➤ Olitpa yläkoulu-, ammattikoulu-, tai lukioikäinen, niin me Lohjan seurakunnan nuorisotyöstä haluamme kutsua sinut mukaan toimintaamme. Tarjolla on yhdessäoloa, tekemistä ja viihtymistä nuorteniltojen, leirien, retkien, projektien, nuorten messujen, Majakka-pienryhmien ja monenlaisten tapahtumien muodossa. Nuorteniltoja vietetään nuorisotalo Lindkullassa Karsturaitti 4:ssä torstaisin ja lauantaisin klo 18–21. Tule torstaina Telakkaan ja lauantaina Varustamoon! Huomioithan, että iltoja ei ole syyslomaviikolla eikä silloin, kun ne ajoittuvat päällekkäin leirin tai retken kanssa. Majakka on pienryhmä, joka tarjoaa sinulle yhteistä tekemistä tutuksi muo- ➤ Jos suunnittelet tulevaisuudessa tekeväsi töitä ihmisten parissa tai sellaista työtä, joka vaatii esiintymistä, järjestyksen pitämistä ja ohjausta, kerhonohjaajan työkokemuksesta on sinulle hyötyä. Koulutuksesta ja kerhon pitämisestä saamallasi todistuksella voi olla ratkaiseva vaikutus opiskelupaikkaa hakiessa. Todistuksella voit saada useitakin lisäpisteitä alasta riippuen. Ryhmän kanssa toimiessasi opit myös monia, myöhemmin elämässä hyödyllisiä asioita. Lohjalla pidetään lokakuussa ensimmäistä kertaa kerhonohjaajille suunnattu koulutuspäivä, jonne tulee kerhonojaajia Helsingin ja Espoon hiippakunnan alueelta Porvoosta Hankoon. Kivikirkosta murusia -koulutuspäivän teemana on ”vanhasta uutta”. Eri kanavien kautta voi tutustua ja saada vinkkejä hartauden pitämiseen, askarteluun, liikkumiseen ja liikuttamiseen, laulamiseen sekä ongelmatilanteiden ratkaisuihin. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Marita Laaksoseen, puh. 050 572 1579, marita.laaksonen@evl.fi 8 Lohkare dostuneen ryhmän kesken. Käynnistämme nyt syksyllä kolme uutta Majakkaa! Kukin Majakka-ryhmä kokoontuu kolmen viikon välein. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä meihin seurakunnan nuorisotyöntekijöihin! Nuorten messut mahdollistavat hiljentymisen ja pysähtymisen kaiken kiireen keskellä. Mukaan saa tulla niin seuraamaan kuin tekemäänkin nuorten näköistä messua! Torstaina 11.10. ja 8.11. klo 18 Pikku Laurissa (Sibeliuksenkatu 2). Syksyn toimintakausi päättyy yhteiseen joulujuhlaan Lindkullassa 8.12. Tulevat leirit ja retket: 14.–15.9. Äijäleiri Saarikossa 15.–16.9. Tipuleiri Saarikossa kuulostaa rennolta ja hyvältä tehdä. Kumpaakaan ei hartauden pitäminenkään vierasta. – Uskon, että siihen kasvaa nopeasti, sitten se tulee kuin itsestään, Antti arvelee. Sannalla on siihenkin jo olemassa vinkit. – Tarvitsee vain saada lapset inspiroitua mukaan. Lampaat on hyvä teema! 28.9. ja 29.9. Taizé-retki Helsinkiin 13.–15.10. Syysleiri Saarikossa 16.–17.11 Maata Näkyvissä -festarit Turussa Tarkemmat tiedot toiminnasta, tapahtumista ja ilmoittautumisista löydät osiosta ”nuoret” verkko-osoitteessa www.lohjanseurakunta.fi. Viimeisimmän tiedon saat ajantasaisesti myös tykkäämällä Lindkullan Facebook-sivusta! Tervetulleeksi mukaan toimintaan sinut toivottaa nuorisotyönohjaajat Tomi, Olli ja Iina, sekä nuorten pappi Paula Lapsikuoro Laulunsäde 7–13-vuotiaille. Kuoro harjoittelee kerran viikossa torstaisin klo 17–18 Pikku Laurissa, Sibeliuksenkatu 2, 6.9. alkaen. Kuorossa opetellaan yhdessä laulamista ja musisoimista sekä esiinnytään seurakunnan tilaisuuksissa. Ilm. paikan päällä. Kuoroa johtaa kanttori Anne Viljamaa anne.viljamaa@evl.fi, puh. 050 593 0765. Tervetuloa mukaan kaikki tytöt ja pojat! Muskari kutsuu jälleen vauva- ja taaperoikäisiä ➤ Viime syksynä alkanut muskaritoiminta saa syyskuussa jatkoa, kun vauva- ja taaperomuskarit käynnistyvät jälleen 13.9. vs. kanttorimme Anne Viljamaan johdolla seurakuntakeskuksen päiväkerhotiloissa, Sibeliuksenkatu 2. Ilmoittautumisia otetaan vastaan 10.9. alkaen sähköpostitse anne.viljamaa@ evl.fi Muskareissa kartutetaan laulu-, loru- ja leikkivarastoa, kuunnellaan musiikkia ja liikutaan musiikkia. Lisäksi musisoidaan ja osallistutaan yhdessä laulaen ja soittaen seurakunnan perhekerhoihin. Toiminta on seurakunnan jäsenille maksutonta. Tule tekemään musiikkia lapsesi kanssa yhdessä ja kasvamaan musisoimisen riemuun noin puolen tunnin ajan kerran viikossa: Vauvamuskari 0-1-vuotiaille 13.9. alkaen torstaisin klo 15–15.30 sekä taaperomuskari 1–3-vuotiaille klo 15.45–16.20. Muistathan ilmoittautua jo etukäteen 10.9. klo 10 alkaen Annelle sähköpostitse osoitteeseen anne.viljamaa@evl.fi. Sydämellisesti tervetuloa! Vapaita päiväkerhopaikkoja voi kysyä suoraan kerhopisteistä. Yhteystiedot ja lapsityön viikko-ohjelman löydät netistä www.lohjanseurakunta.fi (toiminta) Ilmoittaja, ota yhteyttä. Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä 020 754 2309, 040 509 4962 jaana.mehtala@kotimaa.fi Lohkare 9 Lohjalaiset konsertoivat Pietarissa Lohjan seurakunnan syysohjelmaa PYHÄN LAURIN KIRKKO Keskiviikkoisin klo 19 iltakirkko. 12.9. klo 18 Iltakirkossa Niilo Ekqvistin muistoseurat ja tämän jälkeen iltatee ja -kahvit seurakuntakeskuksessa. Sunnuntaisin klo 10 messu, joka radioidaan Lohja Radio Dein taajuudella 107,2 MHz. Kirkkokahvit messun jälkeen seurakuntakeskuksessa: 16.9. Herättäjä-Yhdistyksen kirkkopyhä, siioninvirsiseurat. 7.10 kirkkokahvit ja 75 sekä 80 v. syntymäpäiväjuhla. 14.10 kirkkokahvit ja 85 sekä 90 v. seurakuntakeskuksessa, 11.11. Kansanlähetyksen (SEKL) kirkkopyhä, messun jälkeen lähetystilaisuus. Kansanlähetyksen syyspäivät ma–ke 12.– 14.11. seurakuntakeskuksessa, Sibeliuksenk. 2. LASTEN KAPPELI PIKKU LAURI Perhekirkot su 30.9., 2.12. klo 12. Alle tunnin mittaisen perhekirkon aikana lauletaan lasten virsiä sekä kuljetaan katselemassa lapsia varten tehtyjä rukousalttareita. Oven vieressä olevista koreista voi tullessaan lainata pehmoisen kirkkokaverin tai kirjan katseltavaksi jumalanpalveluksen ajaksi. Perhekirkkojen jälkeen on tarjolla keittolounas. Nuorten messut 11.10., 8.11. klo 18.30. VIRKKALAN KIRKKO Su klo 16 messu, kk:n 1. su SLEY:n messu ja viimeinen su Veljespiiri. Yhteinen pyhäinpäivä ja karjalaisten kirkkopyhä 3.11. - klo 10 messu Pyhän Laurin kirkossa - n. klo 11.30 seppeleen lasku Karjalaan jääneiden muistomerkillä, jonka jälkeen seppeleen lasku unohdettujen vainajien muistomerkillä - klo 12 alkaen yhteisen pyhäinpäivän ja karjalaisten kirkkopyhän juhla seurakuntakeskuksessa, ohjelmallinen lounas. PYHÄN LAURIN KIRKOSSA: 9.9. klo 18 Bernd Wahl, urut 19.10. klo 19 Vox Cantorum 4.10. klo 13 Lauluja sydämestä sydämeen, Tuula Hakkarainen, järj. diakoniatyö 21.10. klo 18 Reserviläissoittokunta 9.11. klo 19 Johanna Rusanen ”Enkelten kanssa” 17.11. klo 18 Veljespiiri 18.11. klo 18 Suomi 95 v. Suomalainen messu, Laurin Laulajat, Kirkkosällit, Collegium Musicum, joht.Timo Saario 25.11. klo 19 Johann Tilli Pyhäinpäivän muistohartauksissa luetaan edellisen pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakunnan jäsenten nimet riippumatta siitä, mille hautausmaalle vainaja on haudattu: - klo 15 muistohetki Metsolassa siunauskappelissa. - klo 16 kaksikielinen muistohetki Virkkalassa kirkossa. -klo 18 muistohetki Pyhän Laurin kirkossa. Poimintoja viikko-ohjelmasta KOULULAISTEN KERHOT Kerhot kokoontuvat kerran viikossa, ei ennakkoilm., poikkeuksena kokkikerhot, joihin ilm. ma 17.9. klo 14 alkaen Marita Laaksoselle, 050 57 21 579 Kokkikerhot Lindkullassa, Karstunraitti 5: • ma klo 16.30–18.00 1.–3. lk • ti klo 16.30– 18.00 1.–3. lk • ke klo 16.30– 18.00 4.–6. lk Ma klo 17.–18 sählykerho 1.–3. -luokkalaisille Mäntynummen seurakuntatalossa, Mäntynumment. 17 TOIMINTAKERHOT: Ti klo 17–18 1.–3. lk Lohjanportin seurakuntakodissa, Hammarint. 4 Ma klo 17–18 4.–6. lk ja to klo 16.30–17.30 1.–3. lk. Metsolan seurakuntakodissa, Puistokatu 11–13 Ti klo 17.30-18.30 1.–3. lk ja ke klo 16.30-17.30 4.-6 lk Virkkalan kirkossa, (päiväkerhon tilat), Virkkalantie 1 To klo 16.30-17.30 1.–3. lk Ojamon seurakuntakoti, Kartanokuja 1 NUORTEN OHJELMAA Nuorten illat torstaisin klo 18–21 (nuorten messut: 11.10., 8.11. klo 18.30 Pikku Laurissa) ja lauantaisin klo 18–21 Lindkullassa. NUORILLE AIKUISILLE Su 16.9., 14.10., 11.11., 9.12. klo 16 Sykäys Pikku Laurissa, Sibeliuksenk. 2. Sykäys -ilta rakentuu yhdessäolosta, laulusta, keskustelusta ja vierailijoiden alustuksista. Ilta päättyy iltapalaan. Lapsia varten on lastenhoitajat aikuisten ohjelman ajaksi. PERHEKERHOT Toiminta on maksutonta, ei ennakkoilm: keskustassa, Sibeliuksenk. 2, ti klo 9–12 Metsolassa, Puistokatu 11–13, ke klo 9–12 Muijalassa, Hammarintie 4, ti ja ke klo 9–12 Mäntynummessa, Mäntynumment. 17, ma klo 9–12 Ojamolla, Kartanonkuja 1, ma klo 9–15 ja to klo 9–12 Routiolla, Kalliomäentie 2, ti klo 9–11 Virkkalassa, Virkkalantie 1, ma klo 13–16 ja keskiviikkoisin klo 9–12. ILTAPERHEKERHOT Routiolla, Kalliomäentie 2, joka kk:n 1. ma klo 18–20, Virkkalassa, Virkkalant.1, joka kk:n 1. ma klo 17–19 sekä Muijalassa, Hammarint. 4, ke 3.10., 24.10. ja 21.11. klo 17–19 Vapaita päiväkerhopaikkoja voi kysyä suoraan kerhopisteistä. Yhteystiedot ja lapsityön viikko-ohjelman löydät netistä www.lohjanseurakunta.fi (toiminta) SENIORIKERHOT Ma 3.9., 17.9., 1.10., 15.10., 29.10., 12.11., 26.11., 10.12. klo 13 virkistyspiiri Virkkalan kirkossa, Virkkalantie 1. Ti 18.9., 2.10., 16.10., 30.10., 13.11., 27.11. klo 13 päiväpiiri Mäntynummessa seurakuntatalossa, Mäntynummentie 17 . Ke 12.9., 26.9., 10.10., 24.10., 7.11., 21.11. ja 5.12. klo 14 Ojamon-Voudinpuiston eläkeläisten kerho seurakuntakodissa, Kartanonkuja 1. To klo 12 torstaikerho keskustassa seurakuntakeskuksessa, Sibeliuksenk. 2, joka vko. To 6.9. alkaen joka 2. to klo 13 päiväpiiri Routiolla seurakuntakodissa, Kalliomäentie 2. Tervetuloa nauttimaan yhdessäolosta ja iltapäiväkahveista! DIAKONIARUOKAILUT Ma klo 12 Mäntynummessa ”Mannaa kaikille” seurakuntatalossa, Mäntynumment. 17. Kohtaamispaikka alueen asukkaille. Ti klo 11 keskustassa ”Evästä päivään” seurakuntakeskuksessa, Sibeliuksenk. 2. Ohjelmassa päivän sanaa, ruokailua, laulua ym. Ke klo 11.30 keskiviikkoruokailu Virkkalan kirkossa, Virkkalant. 1. Ohjelmassa alkuhartaus, jonka jälkeen ruokailu. Ruokailun hinta 4 €/hlö. Kausilippuja voi tiedustella ao. alueen diakoniatoimistosta. Muuta viikko-ohjelmaa Ma klo 13 Ystävän Kammari seurakuntakeskuksessa takkahuoneessa. Ti klo 10 rukoushetki Pyhän Laurin kirkossa. (4.9.–11.12.). Yhteyshenkilö Leena Syvälahti, diakoni, puh. 044 328 4300. Ti 25.9., 30.10., 27.11. klo 13 lähetyspiiri kokoontuu seurakuntakeskuksessa takkahuoneessa. Kahvitarjoilu. Ohjelmassa hartaus ja keskustelua lähetystyön kuulumisista. Ke klo 7 aamurukousryhmä lastenkappeli Pikku Laurissa. Ke klo 12.30 (joka 2. vko parilliset vkot) Solmut silmukoiksi –käsityöpiiri kokoontuu seurakuntakeskuksessa takkahuoneessa Pe 7.9. alk. klo 14–15.30 joka 2. pe parillisilla viikoilla Ojamonkankaan lähetys- ja raamattupiiri seurakuntakodissa, Kartanonkuja 1. Ke 19.9., 3.10., 17.10., 31.10., 14.11., 28.11., 12.12. klo 18.30 ylistyksen ja rukouksen ilta Virkkalan kirkossa. To klo 12 käsityöpiiri Virkkalan kirkossa ryhmätilassa. Piirin ohjelmassa käsitöiden tekemistä ja mukavaa yhdessäoloa 6.9. alkaen. Su 16.9., 30.9., 14.10., 28.10., 11.11., 25.11., 9.12. klo 18–20 Laurin Sisarukset -tanssiryhmän harjoitukset Tule mukaan tanssimaan Raamatun maiden tansseja Mäntynummen seurakuntataloon! Lisätietoja Marita Laaksoselta 050 572 1579. Yhteystietoja Kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto, Laurinkatu 40, avoinna arkisin ma–pe klo 8.30–14.30, puh. (019) 328 41 (puhelinvaihde avoinna klo 8–16). Lohjan Pyhän Laurin kirkko on avoinna joka päivä 30.9. saakka klo 9–16, 1.10. alkaen klo 12–15, Kirkkokatu/Sibeliuksenk. Kirkollisten toimitusten aikana kirkko on matkailijoilta suljettu. APUA ELÄMÄÄN Diakoniatoimistot ja henkilökohtaisten asiakastapaamisten ajanvaraukset: • keskusta, Sibeliuksenk. 2, ti klo 9–10, Leena Syvälahti 044 328 4300 • Metsola, Puistokatu 11–13, ti klo 10–11, Katja Itämäki 044 328 4301. • Ojamo, Kartanonkuja 1, ti klo 10–12 ja to klo 10–11, Tuulikki Ruohomäki 050 377 7394. • Virkkala, Virkkalantie 1, ti klo 9–10, Jonna Seppälä, 044 328 4320 • Routio, Kalliomäentie 2, ti klo 10–11, Päivi Nieminen 050 538 8113 Lohjan seurakunnan kamariorkesteri Collegium Musicum matkasi Pietariin vieraillakseen Lohjan ystävyysseurakunnassa Toksovassa keväällä. Talvella ei kannattanut mennä hyytävään kirkkoon. • Mäntynummi, Mäntynummentie 17, ti klo 9–11, Tanja Mäkelä 050 554 8835 • Muijala, Hammarintie 4, to klo 9–10, Tanja Mäkelä 050 554 8835. Perheasiainneuvottelukeskus ajanvaraukset ma, ti, to ja pe klo 9–11 sekä ke klo 12–14 (019) 3284 260, Sepänkatu 3–5 A 1. Tarkempia tapahtuma- ja yhteystietoja Internetissä www.lohjanseurakuntayhtyma.fi, www.lohjanseurakunta.fi T oksovassa kanttorina toimiva Catherine Porizko konsertoi vuodenvaihteessa Lohjan kirkossa ja esitti vierailukutsun. ”Mutta talvella ei kannata tulla, sillä silloin kirkossa on hyvin kylmä.” Matkan alkupuolella oli pieniä ongelmia, sillä Venäjän tullivirkailijat eivät tienneet, miten soittimiin olisi pitänyt suhtautua. Parin tunnin odottelun sekä viulujen ja niistä otettujen valokuvien tutkimisen jälkeen päästiin kuitenkin jatka- Svensk verksamhet Ti 11.9 kl. 13.30 svenska kretsen i Virkby kyrka. Esa Rinne och Mari Nurmi. Sö 16.9 gudstjänstbesök till någon grannförsamling. Följ annonsering i kyrkpressen och Länsi-Uusimaa. Esa Rinne ordnar besöket. Sö 30.9 kl. 12 Mikaelidagens familjegudstjänst i Virkby kyrka. Esa Rinne, Mari Nurmi, Pia Österman och Ulla Paananen. Efter gudstjänsten bjuds det på lunch. Ti 9.10 kl. 13.30 svenska kretsen i Virkby kyrka. Esa Rinne och Mari Nurmi Sö 14.10 kl.13 högmässa i Lojo kyrka. Pensionärernas kyrksöndag, präst Esa Rinne och kyrkvärd Birgit Pihl. Kyrkstig från Virkby kyrka till Lojo kyrka, kontakta Esa Rinne tel. 044 328 4357 Lö 3.11 kl. 13 alla helgons dagens högmässa i Lojo kyrka. Präst Esa Rinne och kyrkvärd Lojosamfundet. Uppvaktning vid minnesmärket. Lö 3.11 kl. 16 alla helgons dagens tvåspråkig andakt i Virkby kyrka. Ti 6.11 kl. 13.30 svenska kretsen i Virkby kyrka. Mari Nurmi Sö 18.11 kl. 13 gudstjänst i Virkby kyrka. Konfirmandernas första samling. Familjklubb i Virkby kyrka, Virkby vägen 1, 08700 Lojo. Onsdagar kl. 9–11, Beatrice Österman och Ulla Paananen. Juniorklubb i Lindkulla, Karstunraitti 4, Lojo på måndagar kl 14–16 för 1–6 kl . Kontakta Mari Nurmi för mera information. Vi börjar 17.9.2012. Ungdomskvällar i Virkby kyrkans källare på torsdagar kl 18–20. Börjar 27.9. Mari Nurmi. Hjälpledarskolningen börjar 18.9., mera information www.lohjanseurakunta.fi/86-svensk-verksamhet maan matkaa. Sibeliusta kahdessa kirkossa Toksovan kirkkoherra Eero Kuukauppi oli yllättäen järjestänyt meille konsertin oman seurakuntansa lisäksi myös toiseen Inkerin kirkon seurakuntaan: esiinnyimme Pietarissa Vasilin saarella sijaitsevassa Pyhän Mikaelin kirkossa. Pidimme Pyhän Mikaelin kirkossa pienen Sibelius-konsertin, jossa ke- Konsertti Toksovan kirkossa. Kuvassa vasemmalta Michael Ertz, Annamari Sippola, Christian Dahlström, Tiina Hallaskari, Eija-Liisa Eriksson, Hannu Naukkarinen, Stina Dahlström, Satu Berghäll, Anne Palin ja Harri Kerko. rättiin kolehti kirkon urkujen kunnostamista varten. Tuhansien muiden kirkkojen tapaan tämäkin kirkko oli suljettu Venäjän vallankumouksen yhteydessä vuonna 1935 ja muutettu urheiluvälinetehtaaksi. Vuonna 1992 tilat kuitenkin luovutettiin takaisin Inkerin kirkon käyttöön. Toisena päivänä kirkkoherra Kuukauppi tuli pikkubussilla hakemaan meitä Pietarista Toksovaan. Toksovan Pyhän Aleksanterin kirkko on kaunis, suuri kivikirkko. Vuonna 1936 rakennus muutettiin kulttuuritaloksi, mutta vuonna 1990 seurakunta sai kirkkonsa takaisin. Heti sisälle astuttuamme saimme todeta kanttorin olleen oikeassa: vaikka ulkona oli keväistä, kirkossa oli todella kylmä. Kanttori kertoi, että talvella lämpötila saattaa olla 2–3 astetta. Vastaanotto oli kuitenkin lämmin. Messu pidettiin lähes kokonaan kahdella kielellä, sillä moni seurakuntalaisista ei osaa suomea. Liturgina toimi kirkkoherra, ja Kamariorkesteri soittimineen matkalla harjoituksiin Lohjalla Pyhän Laurin kirkkoon. Sammatin seurakunnassa tapahtuu Jumalanpalvelukset Tapahtumia Sammatin kirkko Sunnuntaisin klo 10 jumalanpalvelus. Erityiset kirkkopyhät: 16.9. sadonkorjuujuhla ja vanhusten kirkkopyhä. Kirkkokahvit. Järjestäjänä Maaseutunaiset, 30.9. Mikkelinpäivän kirkkokahvit. Järjestäjänä lapsi- ja perhetyön toimikunta, 3.11. klo 10 pyhäinpäivän messu ja klo 18 vainajien muistojuhla. Vuoden aikana kuolleitten nimet luetaan juhlassa. Oman rakkaansa nimen kuultuaan voi sytyttää kynttilän alttarille. 11.11. isänpäivän messu. Raamattupiiri seurakuntatalossa klo 18: 5.9., 19.9., 3.10., 17.10., 31.10., 14.11., 28.11. ja 12.12. Kultaiseniän kerho seurakuntatalossa klo 13–14.30: 13.9., 27.9., 11.10., 25.10., 8.11., 22.11. Kaisankallion ehtoollishartaus pe 28.9., 26.10., 30.11. klo 13. Hautausmaan siivoustalkoot ti 16.10. klo 9–12 . Tarjoilun järjestää Leila Sirkiä. Kirppukerho seurakuntatalossa joka perjantai klo 9.30–12: 7.9.–7.12. Lohjan seurakuntalehti Lojo församlingsblad Toimitus Laurinkatu 40, PL 49, 08101 Lohja puh. (019) 32 841, faksi (019) 322 452 ISSN 1459-918X 10 Lohkare 3-vuotiaiden kerho seurakuntatalossa joka maanantai ja keskiviikko klo 9–11.30: 13.8.–14.12. 4–5-vuotiaiden kerho seurakunta talossa joka ti ja to klo 9–12: 13.8.– 14.12. Aamunavaukset Sammatin koululla perjantaisin 28.9. ja 30.11. klo 10–10.25. Joulutori nuorisoseurantalolla la 24.11. klo 9–13 . Myyntipöytä lähetystyön hyväksi. Tiernapojat esiintyvät. Itse tehtyä tavaraa voi lahjoittaa, Marja-Riitta Syvänne puh. 356 887, 0400 491 343. Toimitus: Päätoimittaja Juhani Korte puh. (019) 32 841 Toimituspäällikkö Sakari Sarkimaa sakari.sarkimaa@kotimaa.fi Toimitussihteeri Leena Anttila leena.t.anttila@evl.fi Yhteystietoja Kauko Puranen, vt. kirkkoherra, päivystää to klo 15–18 seurakuntatalossa, p. 044 3284 389, sähköposti: kauko. puranen@evl.fi Pertti Haapalainen, kanttori, p. 044 3284 354, sähköposti: pertti.haapalainen@evl.fi Keijo Wigren, hallintosihteeri, p. 044 328 4372 sähköposti: keijo.wigren@ evl.fi Seurakunnan toimitilat: kirkko puh. 019 356 882, seurakuntatalo puh. 019 356 410 avoinna ti, ke ja Avustajat: Matti Pirhonen, Liisa Laurila Kustantaja: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Collegium Musicum Konsertit Matti Pirhonen Jumalanpalvelukset to klo 9–15 sekä to klo 15–18, kirkkoherranvirasto puh. 019 356 900, Pappilantie 1 09220 Sammatti. Oravanpesän leirikeskus, varaustiedustelut: sihteeri-työnjohtaja Eeva Hietala p. 044-328 4371, sähköposti eeva.hietala@evl.fi sekä seurakuntamestari Unto Voutilainen p. 044 328 4365, sähköposti: unto.voutilainen@ evl.fi. Tarkemmat tiedot seurakunnan toiminnasta Internetissä www.sammatinseurakunta.fi, palautetta ja postia voi laittaa osoitteeseen sammatin. srk@evl.fi Levikki: 17.500 kpl Ilmoitusmarkkinointi: Jaana Mehtälä 020 754 2309, 040 509 4962 jaana.mehtala@kotimaa.fi saarnan piti Inkerin kirkon eläkkeellä oleva pappi, nurmijärveläinen Esko Haapalainen, joka vierailee Toksovassa edelleen säännöllisesti. Soitimme messun aikana kaksi kappaletta. Sibeliuksen musiikista koostuvan konsertin pidimme heti messun päätyttyä, sillä osa seurakuntalaisista tulee kaukaa. Konsertin jälkeen nautittiin kirkkokahvit. Vapaaehtoiset seurakuntalaiset olivat panneet tarjolle valmiiksi sokeroitua kahvia sekä suolaista ja makeaa purtavaa. Kahvilla pääsimme myös juttelemaan inkeriläismummojen sekä kirkon musiikkityöstä vastaavan urkutaiteilija Olga Minkinan kanssa. Yliopiston urku-, cembaloja carillonlaitos Samana iltana kanttori Catherine Porizko esitteli meille opiskelupaikkaansa, Pietarin yliopiston urku-, cembalo- ja carillonlaitosta. Käynti oli hyvin mielenkiintoinen, sillä harjoitushuoneet olivat kuin museosta. Niissä oli upeita seinä- ja kattomaalauksia, kauniita mattoja ja valaisimia, ja soittimet olivat hyvin koristeellisia. Erikoisin näkemistämme soittimista oli carillon, tornikellopelin harjoitussoitin, jota soitetaan nyr- keillä ja jaloilla. Monen tuntema kappale Konevitsan kirkonkellot on sävelletty carillonille. Toksovan-vierailumme saattaa poikia uusiakin konsertteja: Olga Minkina oli kiinnostunut esiintymään kanssamme, ja myös Catherine Porizkon kanssa suunnitellaan yhteistä konserttia. Wienissä itsenäisyysjuhlat Aikaisemmin Collegium Musicum on esiintynyt muissa Lohjan ystävyysseurakunnissa, kuten Pärnussa ja Budapestissa, joissa vastaanotto oli ylenpalttisen ystävällinen. Sen paitsi vaistosi, saattoi myös havaita herkkuja pursuavasta kirkkokahvipöydästä. Yksi matkojemme kohokohdista on ollut mahdollisuus soittaa Wienissä suurlähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotolla, ja sinne matka suuntautuu myös ensi joulukuussa. Myös Pietarin suomalaisyhteisölle on ollut ilo esiintyä. Ulkosuomalaiset ovat yleensä mielissään, kun saavat musiikkiterveisiä kotimaasta. Teksti: Eija-Liisa Eriksson Kirjoittaja soittaa orkesterissa viulua. Kuorolaulu – tärkeää vapaaehtoistyötä Lohjan seurakunnan kuorolaiset muodostavat seurakunnan suurimman, säännöllisesti kokoontuvan vapaa ehtoisten joukon. P arhaina viikkoina harjoituksiin voi kokoontua yli 150 laulajaa, ja harjoitusten lisäksi kuorot esiintyvät säännöllisesti seurakunnan tilaisuuksissa. Satunnainen kirkossa kävijä ei aina tule ajatelleeksi, kuinka paljon omaa aikaansa kukin kuorolainen harrastukseensa uhraa. Säännöllisten harjoitusten lisäksi esiintymiset ovat pääasiassa viikonloppuisin sekä juhlapyhinä. Esimerkiksi jouluna kuorolaiset eivät voi viettää koko päivää perheensä kanssa, vaan lähtevät laulamaan ja luomaan juhlan tunnelmaa muille kirkossa kävijöille. Tämä on pyyteetöntä sitoutumista palvelemiseen. Mikä saa laulajat mukaan? Yksi tärkeimmistä syistä tulla mukaan on kuoron henki. Sen voi kiteyttää sanaan ”yhdessä”. Se on se yhteenkuuluvuuden tunne, joka syntyy, kun sopivan haasteellista ohjelmistoa ensin harjoitellaan molemminpuolisen kunnioituksen hengessä kuoronjohtajan kanssa ja sitten yhdessä suoriudutaan esityksestä kiitettävästi. Näin syntyy palkitseva onnistumisen tunne – me onnistuimme yhdessä! Samalla syntyy sisäinen polte lähteä aina mukaan esiintymisiin – kaveria ei jätetä! Tämä on tärkeä näkökohta, koska jokainen laulaja vaikuttaa omalta osaltaan kuorosta syntyvään kokonaiskuvaan ja yhteiseen henkeen, joka kuorossa vallitsee. Olen kuullut usean kuorolaisen toteavan, että vaikkei olisi raskaan työpäivän jälkeen oikein jaksanut lähteä harjoituksiin, niiden jälkeen on taas virkistynyt ja keventynyt mieli, ja arjen huolet ovat unohtuneet. Ylivertaisen upea laulupaikka Lohjan kuorolaisilla on vielä eräs erityinen lisäetu puolellaan. Lohjan Pyhän Laurin kirkko, joka on kuorolaulun kannalta aivan ylivertaisen upea paikka. Siellä voi kuulla itsekin, kuinka hienosti laulu soi, ja se motivoi työskentelemään kuorolaulun parissa. Vastapainoksi joskus epämukaville esiintymisajoille seurakunta tukee taloudellisesti kuorojensa toimintaa ja tarjoaa erinomaiset harjoittelu- ja esiintymisolosuhteet. Syksy on paras aika aloittaa uusi virkistävä kuorolauluharrastus. Kaikkiin kuoroihin otetaan mielellään mukaan myös uusia laulajia! Kuorot aloittavat seuraavasti: Laurin Laulajat ti 4.9. klo 19–20.30 kirkossa Lohjan kirkkokuoro ke 5.9. klo 17.30 kappelisalissa Lapsikuoro to 6.9. klo 17–18 kappelisalissa Laurin Miehet ja Kirkkosällit harjoittelevat periodeittain. Tarkemmat tiedot seurakunnan nettisivuilta www.lohjanseura kunta.fi Timo Saario Kirjoittaja on Lohjan seurakunnan johtava kanttori Lohkare 11 Elämää huippu-urheilun jälkeen Lohjalainen olympiasoutaja Sanna Stén lopetti menestyksekkään urheilu-uransa pari vuotta sitten. Hyvinkäälle juuri muuttanut mitalisti ohjaa nyt riihimäkeläisiä liikkumaan. I känsä Lohjalla asunut Sanna Stén muutti alkukesästä Hyvinkäälle ja aloitti elokuussa työn Riihimäen kaupungin terveysliikuntakoordinaattorina. Sténin sydän on kuitenkin Lohjalla, jossa asuvat vanhemmat ja suurin osa kavereista. Hän ei halunnut kauaksi Lohjalta. – Hyvinkäältä pääsee kuitenkin suht’ nopeasti Lohjalle, Stén kertoo. Muuttoon vaikutti sekä työ että mies. Eläminen oli hankalaa, kun toinen asui Lohjalla, toinen Lahdessa. Niinpä he päättivät muuttaa puoliväliin työpaikkojaan. Puoliso Marko Lehtinen on hitsausoperaattorina Stala Tubella, joka tunnetaan muun muassa tiskialtaistaan ja postilaatikoistaan. Terveyskioskilla tavataan Sanna Stén nykyisen asuinpaikkakuntansa Hyvinkään kirkkopuistossa. Ranteessa aikaa ja kuntoa mittaa yhä sykemittari. Lohjalla Stén työskenteli viimeksi Perttilän koulussa, jossa hän oli liikunnanopettajan sijaisena. Sitä ennen hän työskenteli Liikuntaja hyvinvointikeskus Aplicossa. Riihimäellä Stén ohjaa erilaisia ryhmiä vartin taukoliikunnasta sauvakävelyyn ja venytyksistä vesijuoksuun. Lisäksi hän on tavattavissa kaupungintalolla sijaitsevassa terveyskioskissa, jossa hän neuvoo asukkaita liikunnan aloittamisessa ja oman lajin valinnassa. – Tehtävänäni on yrittää saada kaupunkilaisia liikkumaan – ja juuri niitä, jotka eivät liiku, neljänkympin molemmin puolin olevia miehiä ja naisia. Yritän innostaa heitä ja auttaa löytämään itselle sopivia liikuntatapoja. – Uskon, että kun ihminen löytää itsestään pienen aktiivisuuden ja lähtee liikunnan pariin, niin liikunta vie mukanaan. Jos kunto on huono, siinä ei ole mitään hävettävää. Jokainenhan voi yrittää parantaa kuntoaan. Pitää vain luottaa siihen, että kelpaa omana itsenään. Liikunnanohjaajan tehtävänä on ottaa huomioon, että ryhmissä on erikuntoisia ihmisiä. Stén on koulutukseltaan liikunnanohjaaja Terveysliikuntakoordinaattori Sanna Stén Hyvinkään Sveitsissä. 12 Lohkare ja suurtalousesimies. Hän pystyisi johtamaan myös suurkeittiötä, mutta liikunta kiinnostaa työnä enemmän. – En usko, että jään eläkkeelle liikunnanohjaajan työstä, mutta nyt on hyvä tehdä tätä, kun polvi vielä nousee. Kun liikunta on itselleni tärkeää ja rakasta, minun on helppo puhua siitä muille. Uskon, että innostus tarttuu, kun liikunnanohjaaja on innostunut, Stén miettii. Sivutyönä Stén järjestää yrityksille ja yhteisöille liikunta- ja virkistyspäiviä. Onnen avaimet -yrityksessä ovat mukana hänen lisäkseen mäkihypyn olympiamitalisti Toni Nieminen ja lohjalaiset Timo Harja ja Sari Sassi. Rajat löytyivät Sanna Stén sai parinsa Minna Niemisen kanssa hopeamitalin Pekingin olympialaisissa neljä vuotta sitten. Soutaminen pariairokaksikoissa maailman huipulla päättyi koviin selkäkipuihin 2010. – Jos olisin jatkanut, olisin joutunut kilpailemaan osa lihaksista puudutettuina. Ei ollut järkevää lähteä kilpailemaan 80-prosenttisesti, kun muut vetävät täysillä. Ura olisi voinut katketa äkilliseen vammautumiseen. Urheilun lopettaminen on Sténin mielestä vaikeampaa kuin jatkaminen. – On helppoa, kun on selkeä tavoite, vaikka seuraavat olympialaiset. Huippu-urheilijalla kaikki pyörii urheilun ympärillä. On vai keampaa, kun joutuu miettimään, mitä tekisi. – On mukavaa olla entinen huippu-urheilija. En aloittaisi uudestaan, koska muistan, millainen taival on takana. Toivon, että nykyiset urheilijat nauttivat siitä, mitä tekevät ja saisivat siitä hyvät fiilikset ja muistot. Hekin ovat joskus entisiä urheilijoita, Stén sanoo. Päivääkään hän ei silti vaihtaisi pois. Kokemuksista ammattiurheilijana on myös apua työelämässä. Kohtaamisia – Olen saanut paljon hyviä kokemuksia. Olen löytänyt omat fyysiset rajani. Minulla on aina ollut tavoite saada itsestäni kaikki irti. Olen tyytyväinen, että olen onnistunut Elämää kilpailujen ulkopuolella Stén ei ole osallistunut tänä vuonna yksiinkään kilpailuihin. – Haluan nyt kokea, millaista elämä on kilpaurheilun ulkopuolella. Harrastan liikkumista ihan sen takia, että haluan olla hyvässä kunnossa ja että jaksan työpäivät. Enkä halua kasvaa sivusuunnassa yhtään enempää, Stén kertoo. Soutu on jäänyt, sillä Hyvinkäällä ei ole vettä niin vettä soutamiseen. Sténin oma soutuseura vaikuttaa Helsingissä Soutustadio nilla ja treeneissä käyminen veisi liikaa aikaa. Soudun on korvannut pyöräily, kuntosali ja ryhmäliikunta. Talvella pariskunta Stén ja Lehtinen ovat menossa Finlandia-hiihtoon, johon he treenaavat juoksemalla sauvojen kanssa 200 metriä pitkää ylämäkeä Hyvinkään Sveitsissä. Siellä on myös mäkihyppyrinteen rappuset, joissa voi treenata. Usko ja urheilu Lontoon olympialaisten uutisoinnissa näytettiin urheilijoita tekemässä ristinmerkkejä tai rukoilemassa. Suomalaisilla urheilijoilla tällaista ei näy. – Ehkä suomalaiset pitävät vakaumuksensa omana tietonaan, se on meidän tapamme. Jos joku haluaa julkisesti tehdä ristinmerkin tai rukoilla, niin minua se ei haittaa lainkaan. On hienoa, että ihminen on löytänyt oman voimavaransa uskonnosta, Stén toteaa. Teksti ja kuvat Matti Pirhonen
© Copyright 2024