Lohkare Lohjan seurakuntalehti Lojo församlingsblad 2/2012n 7.6.2012 Omaishoitajat tarvitsevat tukea ... sivu 3 Poikkea tiekirkkoon ... sivut 4–5 Seppo J.J. Sirkka Helposti vihille Laurin päivänä ... sivu 8 Pääkirjoitus Millainen juhannus? Omaishoitajaksi ryhtymistä harva suunnittelee tai valmistelee etukäteen. Yleensä tilanne kehittyy vähitellen tai putkahtaa eteen äkillisenä. Aiheesta puhuivat omaishoitajat Tiina Aaltonen ja Arto Iivonen sekä kansanedustaja Matti Saarinen omaishoitajaseminaarissa Lohjalla viime toukokuussa. elokuvista kuvan romanttisen yhteisöllisestä keskikesän juhlasta. Yötön yö, linnut laulavat ja sauna lämpenee. Monella tuntuu olevan voimakas käsitys siitä, että juhannus on vihkimisten kulta-aikaa. Useampi kanssakulkija on säälitellyt osaani kerrottuani olevani juhannuksena vuorossa: ”voi, sinulla on vihkimisiä vuorotta”. Näin ei kuitenkaan ole, tätä kirjoittaessani Lohjan Pyhän Laurin kirkossa ei ole ainuttakaan varausta vihkimiseen juhannusaattona tai -päivänä. Ruuhka asettuu viikkoa ennen keskikesän juhlaa ja lopulta Juhannushäitä on urallani osunut harjuhlissa olen aistinut jopa piilotetun kiukun. Vierailijoiden mökkiviikonloppu on Petri Haapalainen pitkälti heinäkuulle. K mennyt pieleen. Olen toki kohdannut myös vahvasti positiivisella asenteella varustautuneita juhlavieraita. Vietin 29 vuotta sitten kesän Lohjalla. Kesäteologikokemukseeni kuului juhannusjuhla Saarikossa ja myös rippikoululeirin konfirmaatio juhannuspäivänä. Tuolloin nuorten juhlan ajankohtaa ei millään tapaa kyseenalaistettu. Nykyisin juhannuskonfirmaatio saisi aikaan melkoisen vastustuksen metelin niin nuorissa kuin heidän vanhemmissaankin. Juhannus on vuosien saatossa vahvasti Rakkaus lisääntyy tuhlaamalla Rakkaus on outo luonnonvara, koska tuhlaamalla se lisääntyy ja säästämällä häviää. Kun valitsee toimia rakastavasti lähimmäistä kohtaan, seuraavalla kerralla valinta onkin helpompi. Kun päättää olla välittämättä toisesta, valinta on silloinkin jatkossa helpompi. Rakkaus ei etsi omaansa. Ei siis tarvitse pohtia päätään puhki, mitä voisi tehdä. Voi opetella kuulemaan, kuuntelemaan ja kyselemään sekä antaa, auttaa ja toimia, kun toisen tarve ja omat mahdollisuudet kohtaavat. Pienet ja suuret rakkaudenosoitukset ovat yhtä lailla arvokkaita. Tärkeää on, että ne tulevat tarpeeseen. Elämän rikkaus on, että voimme antaa ja ottaa vastaan yhtä lailla ja nauttia toistemme läheisyydestä, ilman takaisinmaksun velvoitusta tai odotusta. Jumalalle emme voi antaa mitään Hänen rakkautensa pantiksi. Kuinka siis meillä olisi oikeutta vaatia toisiltamme mitään. Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme! Rauno Saurio Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:8) yksityistynyt mökeille sekä järvien että meren rannoille. Tämän päivän normina Kolu m n i näyttää olevan pikemminkin se, että Suotienoilla. Ihmiset pitävät ylityövapaitaan matkaten kuka minnekin hyttysten – näiden ihmeellisten inisijöiden – syöteiksi perheiden ja ystävien kera. Muutamat jäävät kaupunkiin juhlan viettoon joko yksinäisyytensä pakottamana tai vain periaatteesta. Arvoisa lukija! Oli juhannuksesi millainen hyvänsä, olet seurakuntamme tärkeä jäsen. Sinulla on täysi oikeus tulla juhlimaan juhannusta edelleen joko Saarikkoon tai osallistua seurakuntamme lukuisiin eri kesäajan tapahtumiin. Hyvä Jumala siunatkoon kesääsi, minne hän Sinut johdattaakin! Saarikko on Lohjan seurakuntayhtymän leirikeskus noin 13 km keskusta, Saarikontie 117, 08500, Lohja. Juhani Korte Lohjan seurakunnan kirkkoherra juhani.korte@evl.fi 2 Lohkare Vivamon poluilta V ivamo täyttää neljän vuoden kuluttua 100 vuotta. Sen historia nivoutuu Lohjan paikalliseen historiaan ja lohjalaisten kartanoiden vaiheisiin. Vivamon osti vuonna 1916 Vohloisten kartanolta helsinkiläinen senaattorintytär Karin af Björkesten. Vohloisten kartanon paroni Cronstedt oli myymässä Horniemen tilaa. Karin af Björkesten oli viettänyt lukuisia kesiä Lohjalla, erityisesti Ojamon kartanon ympäristössä ja pikku-Ojamon tilalla ja hän etsi alueelta omaa loma-asuntoa. Lohjalaiset ystävät kertoivat Karinille myynnistä olevasta alueesta, joka jo tuolloin oli yli 20 hehtaarin kokoinen. Epäröinnin jälkeen Karin päätti ostaa alueen itselleen tietämättä mitä hän sillä tulisi tekemään. Hän sai ystävältään kirjeen, jossa todettiin: Se paikka on tuleva ylen suureksi. työ siivittivät Vivamon naisten elämää. Suurin osa Vivamon rakennuksista on syntynyt lahjoitusvaroin. V uonna 1954 Karin ja Mary Stråhle lahjoittivat Vivamon Kansan Raamattuseuralle, joka on luterilaisen kirkon sisällä toimiva järjestö. Alkoivat rippikoululeirit, joita nykyisinkin on neljä kesässä. Työ laajeni tavoittamaan perheitä, opiskelijoita ja ikäihmisiä. Yli seitsemän vuotta sitten syntyi Vivamon Raamattukylä ja tänä keväänä vietettiin uuden Lastenkylän avajaisia. Särkyneen sydämen kirkossa vietetään säännöllisesti jumalanpalveluksia ja lapsiperheille suunnattuja Mukulamessuja. V ivamo on kiitollinen Lohjan seurakunnalle ystävyydestä ja hyvästä yhteistyöstä vuosikymmenten varrella. Pysyvänä muistomerkkinä seurakunnan hyvästä tahdosta Vivamoa kohtaan on Hiljaisessa niemessä sijaitseva Pyhän Birgitan kappeli, joka rakennettiin kirkkoherra Kaiku Mäenpään aloitteessa, lohjalaisten talkoovoimin. Kappelin vihkimisestä tulee keväällä 2013 kymmenen vuotta. Kesällä 2013 Vivamossa vietetään myös Sanan suvipäiviä. Tervetuloa Vivamon poluille! V ivamon varhainen historia on suurelta osalta naisten historiaa. Tanskasta Vivamoon muutti kielten opettaja, kosmopoliitti, leskeksi jäänyt tohtorinna Elisabet Selmer, joka tunnettiin myös Raamatun opettajana. Iitin perheniemen kartanon tyttäret Karin ja Mary Stråhle näyttelivät tärkeää osaa Vivamon historiassa. Karin Stråhe menetti kätensä puimakoneonnettomuudessa 1920-luvulla. Hän sai Vivamon perinnöksi Karin af Björkesteniltä. Vivamosta tuli vähitellen paikka, jonne väsyneet saapuivat lepäämään ja lähetystyöntekijät kokoontuivat kotimaan lomillaan. Sota-aikana pääkaupunkiseudulta Vivamoon saavuttiin sotaa pakoon. Kerrotaan, että siellä hoidettiin myös haavoittuneita. Säännöllinen hartauselämä ja ahkera arkinen Anna-Mari Kaskinen Johanna Manner mi sulkeutuu juhannusviikon keskiviikon anna-mari.kaskinen@sana.fi Kirjoittaja on kirjailija ja virsirunoilija, joka valittiin viime syksynä Vivamon johtajaksi. Lastenkylästä kerrotaan sivulla 7. un Tiina Aaltonen ja hänen miehensä oivalsivat olevansa lapsensa omaishoitajia ja uskalsivat lopulta pyytää apua, he ovat olleet saamaansa tukeen tyytyväisiä. Kaksitoista vuotta sitten vihtiläinen Tiina Aaltonen asui miehensä, puolitoista vuotiaan Eliaksen ja muutaman kuukauden ikäisen Aino-tyttären kanssa Espanjassa, kun he havaitsivat, että vauvalla ei ollut kaikki kunnossa. – Sen lisäksi, että Aino nukkui todella huonosti, havaitsimme, että hän liikkuu tavallista vähemmän ja että hänen toinen silmänsä katsoo kieroon. Kun perhe palasi kesälomalle Suomeen, he veivät lapsensa heti neurologisiin tutkimuksiin. Myöhemmin selvisi, että Tiinan raskausaikana oli jotain mennyt vikaan, Aino ei tulisi kehittymään normaalisti. Nyt tytär lähentelee jo murrosikää, mutta henkisesti hän on jäänyt 7–8 ikävuoden tasolle. Hän ymmärtää paljon asioita, mutta hänellä on vaikeuksia saada itseään ymmärretyksi, sillä puheen tuottaminen on vaikeaa. Aino kommunikoi viittomakielellä ja kommunikaatiokansion avulla. – Aino on reipas tyttö ja hän osaa paljon, kun vain löytyy yhteinen ymmärrys, Aaltonen toteaa. Lahjaksi annettu Yllättävät muutokset ja lähtemiset ovat perheessä vaikeasti hallittavia tilanteita. Siksi päiväohjelman täytyy olla tarkkaan suunniteltua. Jos Aino nukkuu huonosti, se vaikuttaa vanhempien jaksamiseen. Malli Kati Lepistö halvaantui yli 17 vuotta sitten aivoinfarktin ja laajan aivorunkovaurion seurauksena. Hän pystyy istumaan pyörätuolissa ja liikuttamaan vain vähän silmiään ja niskaansa. Tässä hän on äitinsä kanssa, kansikuvassa avustajansa kanssa. Kun hoidettava asuu kotona piiriin perustuvaa toimintaa, jolla tuetaan vammaisia henkilöitä ja heidän perheitään. Tukihenkilö opastaa tuettavaa selviytymään arkipäivän tilanteissa, antaa tuettavalle virikkeitä ja tukee häntä harrastuksissa. – Erityislapsilta ja -nuorilta puuttuvat kaverit, ei ole ketään, kenen kanssa voisi lähteä harrastamaan tai käydä kahvilla. Siksi olisi tärkeää saada motivoitua myös nuoria tukihenkilötoimintaan mukaan, Aaltonen sanoo. L Itseltä ei pidä vaatia liikaa "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Omaishoitajan työ ei ole ammatti, eikä siihen ole saatavissa koulutusta, vaikka hoivatyö edellyttää monenlaista osaamista. Omaishoitajat eivät myöskään miellä tehtäväänsä työksi, koska omaishoitotuen saajia on paljon vähemmän kuin omaishoitajia. Erityisen raskaaksi tehtävän tekee tunnesuhde potilaaseen. Iivonen kehottaakin olemaan terveellä tavalla itsekäs, vaikka se on vaikeaa, ja siitä voi tulla paha mieli. Itseltään ei pidä vaatia liikaa. – Etenkin naiset helposti uhrautuvat ja palavat loppuun. Itseä ei pidä unohtaa eikä uhrata koko elämäänsä. Omille tunteille pitää saada tilaa. Arto Iivonen saa voimaa perheestään ja ihmissuhteista. On tärkeää huolehtia myös fyysisestä kunnosta. Iivonen aloitti tennisharrastuksensa yli 70-vuotiaana seurattuaan sitä pitkään televisiosta, lapsia se huvitti. Mutta periksi ei anneta, vaan palloa kehiin lisää! Vaimon omaishoitajaksi Omaishoitajan täytyy huolehtia myös itsestään. Seminaarissa puhuneet omaishoitajat ammentavat voimavaroja liikunnasta. Tiina Aaltonen työskentelee liikunnanohjaajana. Tennistä pitkään sivusta seurannut Arto Iivonen toteutti haaveensa, ja aloitti pelaamisen yli 70-vuotiaana. Tiina Aaltonen uskoo, että kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. – Aino on annettu meille lahjaksi. Hän tuo elämäämme paljon syvyyttä. Nautimme arjen pienistä asioista ja onnistumisen elämyksistä. Äidin haaveena on, että Aino pääsee joskus muuttamaan omaan kotiin ja tuettuun asumiseen. – Maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, kukaan ei voi määritellä, missä menee normaaliuden raja. Omaishoitajan on tärkeää tiedos- taa, mikä vie voimavaroja ja mikä lisää niitä. Etenkin kunnan järjestämä tukihenkilö on ollut korvaamaton. – Olen onnekas, että saan tehdä työtä, josta pidän, ja pääsen liikkumaan. Muuten työpäivän jälkeen on mahdotonta päästä ulos, kun on hoidettava kotona. Nuoria tarvitaan tukihenkilöiksi Tukihenkilötoiminta on kunnan vapaaehtoisen palvelutuotannon Lohjalaisesta Arto Iivosesta tuli eläkkeelle jäätyään Alzheimerin-, Ms- ja keuhkoahtaumatautia sairastavan vaimonsa omaishoitaja. Muistihäiriöt ovat omiaan aiheuttamaan sairastuneen epävarmuutta ja turvattomuutta. Hylätyksi tulemisen pelko johtaa hoitajaan takertumiseen. Arto Iivonen pystyy olemaan kuusikin tuntia poissa kotoa, mutta vaimo soittelee usein perään. Arto toivoo pitkäjänteistä tukihenkilöpalvelua, jossa henkilö ei vaihdu, vaan tulee tutuksi vaimon kanssa. – Emme ole kotihoitoa vielä vaimon kanssa pyytäneet, koska emme voi joka kerta ottaa eri ihmistä hoitajaksi. Rahaakin tärkeämpää on se, että Omaishoitajien tuki on riittämätöntä ohjan, Karjalohjan, Nummi-Pusulan ja Vihdin alueella toimiva Hiiden seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry järjesti Lohjan seurakuntakeskuksessa 11.5. toistamiseen omaishoitajaseminaarin, johon osallistui 63 omaishoitajaa. Keskeisiksi puheenaiheiksi nousivat tukihenkilötoiminnan tarpeellisuus, omaishoitajille maksettavan tuen pienuus ja verotus. Omaishoidon tuen kattavuudessa ja saantiperusteissa on vielä kuntien välisiä eroja. Hoitopalkkioiden vähimmäismäärät on säädetty laissa, mutta palkkion suuruus vaihtelee. Lohja- hän saa 36 vuorokautta vapaata vuodessa, kun vaimo saa kunnalta järjestetyn hoidon. lainen kansanedustaja Matti Saarinen (sdp) totesi, että asia on ollut sylissä aivan liian pitkään. Hallitusohjelmaan on kirjattu omaishoidon kehittämistavoitteet, kuten yhdenvertaisuuden parantaminen ja tukipalveluiden kehittäminen. Vanhuspalvelulaki on vihdoin vireillä, mutta Saarinen pelkää ”seitsemän vuoden korpivaellusta”, ennen kuin mitään konkreettista saadaan aikaiseksi. Omaishoitotuen verotuksen poistomahdollisuutta arvioidaan. Verotuksen poistaminen on kuitenkin vaikeaa, koska valtion budjetti on rankasti alijäämäinen verohelpotusten vuoksi. Viimeksi helmikuussa lakialoitteen asiasta tehnyt kansanedustaja Esko Kiviranta (kesk.) pelkää aiheen päätyvän lakialoitteiden hautuumaalle. – Pitäisi saada hallituksen esitys eduskunnalle omaishoidon tuen verovapaudesta. Verovaikutus on noin 40 miljoonaa euroa, mutta säästö yhteiskunnalle tätä suurempi, koska ratkaisu vähentäisi laitospaikkojen tarvetta. Moni ei osaa hakea tukea Matti Saarisen mukaan kunnan näkökulmasta omaishoito on erittäin edullinen hoitomuoto. Tekstit Leena Anttila Leena Anttila me näemme Suomi-Filmin mustavalko- Leena Anttila Juhannus – häät, heinälato ja tanssit. Näin voin kohdalleni, näistä muutamissa hää- Seppo J.J. Sirkka Hetki hiljaisuutta Kansanedustaja Matti Saarinen puolusti kotihoidontuen kehittämistä. – Palvelujärjestelmä ei kuitenkaan ole kehittynyt kotihoitoa tukevaksi, pikemminkin päinvastoin Tuen saanti ei ole subjektiivinen oikeus, vaan sitä täytyy hakea. Moni omaishoitaja ei edes tunnistaudu omaishoitajaksi, ja jää tukiverkon ulkopuolelle. Arvioiden mukaan Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa, mutta omaishoidon tuella hoidettiin vuonna 2010 vain vajaa 38 000 henkilöä. Seminaarissa todettiin, että omaishoitajat tarvitsevat tukea korvausten hakemiseen, koska omat voimavarat eivät välttämättä enää riitä kaikkien tukimahdollisuuksien selvittämiseen. Jatkuu sivulla 11 Lohkare 3 Matti Pirhonen Sanan kuuloon Suomen suveen Kirkolliset kesäjuhlat kokoavat kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri Suomea. Lohjalta ei tarvitse välttämättä lähteä nyt kauaksi Sanan kuuloon. Kesäkuu 5.–10.6. Pori Organ -festivaali, Porin srky, www.poriorgan.fi 8.–10.6. "Pää pyörällä", valtakunnalliset Lähetysjuhlat, Hamina, www.lahetysjuhlat.fi 8.–10.6. Radiolähetystyön kesäpäivät, Forssa, www.sansa.fi 10.6.–20.8. Tiekirkot pääsääntöisesti avoinna, www.tiekirkot.fi ja www.nordkirker.net 15.–17.6. Lähetyksen kesäpäivät, Imatra, Ev.-lut. Lähetysyhdistys Kylväjä, www.kylvaja.fi 15.–17.6. Missionsfest, Kronoby, www.mission.fi/missionsfest 15.–17.6. Sanan Suvipäivät, Hämeenlinna, KRS, www.kansanraamattuseura.fi 16.–17.6. Evankeliset kesäjuhlat, ISOKYRÖ 6.–8.7. Kurikka, Evankelinen lähetysyhdistys – ELY ry., www.evankeliset. net 22.–25.6. Esikoislestadiolaisten juhannusseurat, Lahti Herättäjäjuhlat Heinäkuu 6.–8.7. Herättäjäjuhlat, Isokyrö, www.h-y.fi 6.–8.7. Kansanlähetyspäivät, ”Raamatun valossa”, Pieksämäki, www.sekl.fi 6.–8.7. Sommarmöte, Larsmo, Laestadianernas Fridsföreningars LEPPÄVIRTA 11.–12.8. Kansanlähetyspäivät Evankeliset kesäjuhlat Kesä-heinäkuu 28.6.–1.7. Årsfest, Pedersöre, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland, www.slef.fi 29.6.–1.7. Franciskusfesten på Kökar, "Franciskus och kvinnorna", franciskusfesten.com 29.6.–1.7. Valtakunnallinen Evankeliumijuhla, "Armo riittää", Turku, www.evankeliumijuhla.fi 29.6.–2.7. Suviseurat, Loppi, Räyskälän lentokenttä, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys www.srk.fi 29.6.–8.7. Kirkkofestivaali Vox Elevato, Konneveden srk., www.konnevesi.fi/seurakunta PIEKSÄMÄKI 6.–8.7. Merimieskirkon kesäjuhlat KURIKKA 16.–17.6. HÄMEENLINNA 15.–17.6. Sanan suvipäivät LOPPI 29.6.–1.7. Suviseurat (SRK) Tarja Patrikainen L ohjaa lähin ja samalla suurin hengellinen kesäjuhla järjestetään Lopella Räyskälän lentokentällä, se on lestadiolainen Suomen Rauhanyhdistyksen tapahtuma. Seuraavaksi lähimmät juhlapaikat ovat Hamina, Hämeenlinna ja Turku. Kesäkarttaan on merkitty muutamia merkittäviä ja kiinnostavia kesätapahtumia. Elokuu HAMINA 8.–10.6. Valtakunnalliset Lähetysjuhlat TURKU 29.6.–1.7. Valtakunnallinen Evankeliumijuhla Förbund, www.lff.fi 13.–15.7. Länsi-Suomen 106. Herännäisjuhlat, Säkylä, www.rukoilevaistenkirjat.fi 13.–15.7. Rauhan Sanan Suvijuhlat, Tornio, www.lyrs.fi 13.–15.7. Reisjärven opistoseurat, Reisjärven Räisälänmäki, www.rkropisto.fi 20.–22.7. Rukoilevaisten kesäseurat, Luvia, www.rukoilevaisuus. com 21.–28.7. Sastamala Gregoriana, Wanhan Musiikin Päivät teemana matkat ja pyhiinvaellukset, www.sastamalagregoriana.fi 27.–29.7. Kirkastusjuhlat, Heinävesi, KRS, www.kansanraamattuseura.fi 27.–29.7. Uusheräyksen Kesäseurat, Lapinlahti, www.uusherays.fi 28.–29.7. Seurakuntien jalkapallon SM-turnaus, Savonlinna, www.sko.fi 29.7.–5.8. Lohtajan XXXIV kirkkomusiikkijuhlat, www.kirkkomusiikkijuhlat.fi 3.–5.8. Hengen uudistuksen kesäjuhla, Hyvinkää, Hyvinkään srk ja Hengen uudistus kirkossamme ry, www.hengenuudistus.fi 3.–5.8. Katulähetyksen kesäpäivät, Hanko, www.katulahetysliitto.org 3.–5.8. Missionsfest, Liljendal, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland, www.slef.fi 4.–5.8. Elojuhlat, Lahti, Helsingin Raamattukoulusäätiö ja Joutjärven srk, www.helsinginraamattukoulu.fi 5.–11.8. Luther kongressi, 12. kansainvälinen Luther-tutkijoiden kongressi, Helsinki, www.helsinki. fi/teol/pro/luther2012 6.–12.8. Lahden Kansainvälinen Urkuviikko, www.lahtiorgan.fi 11.–12.8. Merimieskirkon kesäjuhlat, Leppävirta, www.merimieskirkko.fi 17.–19.8. Orpokotijuhlat Saaren kirkolla Parikkalassa, Parikanniemisäätiö ja Parikkalan srk, www.parikanniemi.fi 23.–26.8. Hengelliset syventymispäivät, SRO, Helsinki, www.sro.fi Taizén luostariyhteisö järjestää yhdessä suomalaisten kirkkojen ja seurakuntien kanssa nuorille aikuisille ekumeenisen tapaamisen Helsingissä 28.–30.9.2012. Lisätietoja www.evl.fi. Tapahtumatiedot perustuvat järjestäjien ilmoituksiin. Lähde: Kirkon kalenteri. T ava t t av i ssa Suomen vanhin kirkollinen lähetysjärjestö, Suomen Pipliaseura, täyttää tänä vuonna kaksisataa vuotta. Se tekee lähetystyötä kääntämällä Raamattua uusille kielille. P ipliaseura lähettää maailmalle äidinkielisiä Raamattuja. Työntekijöitä maailmalle lähettävä vanhin suomalainen lähetysjärjestö puolestaan on Suomen Lähetysseura, jonka kautta Martti Rautanen 1860-luvulla lähti Ambomaalle Lounais-Afrikkaan. Lähetysseura on noin 50 vuotta nuorempi kuin 200-vuotias Pipliaseura. Ambomaa, nykyinen Namibia, on useimmille suomalaisille tuttu nimi, ja se liitetään kristilliseen rakkauteen ja lähetystyön hyviin saavutuksiin. Lähetystyöhön liitetään myös paljon ennakkoluuloja. Raamatulla päähän -kielikuva viittaa toimintaan, jossa viedään yleensä sorretussa asemassa oleville kristinuskon sanoma häikäilemättömästi ottamatta huomioon heidän tilannettaan. Lähetystyötä 2000 vuotta Minulle lähetystyö on monen mielenkiintoisen asian paletti. Raamattu on sen eittämätön perusta: pääsiäisen tapahtumien jälkeen Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen 4 Lohkare antaen heille lähetyskäskyn (Matt. 28:19-20). Johanneksen evankeliumissa Jeesus puolestaan kuvastaa kristittyjen tehtävää sanoin: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minä lähetän teidät” (Joh. 20:21). Kristinusko ei ole salaseura. Kristityt haluavat jakaa sitä hyvää, mistä on itse saanut tulla osalliseksi. Lähetystyön on pystyttävä olemaan myös kriittinen omaa historiaansa kohtaan. Jossakin kohtaa on mennyt pieleen: Raamattua ja perinnettä on tulkittu fundamentaalisella, ei-rakkaudellisella tavalla. Paljossa on kuitenkin tehty hyvinkin: esimerkiksi Pipliaseuran tekemän raamatunkäännöstyön seurauksena moni kansa on saanut äidinkielen, kansallisen kehityksen perustan. Se on parhaassa tapauksessa johtanut kansan itsenäistymiseen. Siitä Namibia, tuo entinen Ambomaa, on esimerkki. Hyvän jakamista Lähetystyö on ennen kaikkea kiinnostunut toisen ihmisen hyvinvoinnista. Se kunnioittaa toista ih- mistä ja avoimen keskustelun sekä palvelemisen kautta tukee hyvän toteutumista. Vierauteen ja toiseuteen tutustuminen ei liene kenellekään pahitteeksi. Tiedä enemmän, luule vähemmän, sanotaan. Tämä sanonta voi tulla eläväksi lähetystyön kautta. Lähetystö ja diakonia, kristillinen auttamistyö, kulkevat käsi kädessä. Lähetystyön kautta voi tutustua kansainväliseen vastuuseen ja maailman tapahtumiin. Matti Pirhonen Tiedä enemmän, luule vähemmän Puhutko raamattua? Pipliaseuran Facebook-sivuilta löytyy testi Puhutko raamattua? Testin avulla voi kokeilla, kuinka paljon tietää suomalaisen kielikulttuurin tulevan Raamatusta. Suomen kirjakielenkin kehittyminen alkoi raamatunkääntämisestä. Presidentti Tarja Halonen sanoo rukouspäivänjulistuksessaan 2012, että omakielinen Raamattu on suomen kansan sivistyksen ja hengellisyyden kulmakivi. Meidän kulttuurimme on siis paljolti lähetystyön tulosta. Haastan meitä kaikkia tietämään enemmän. Mitä Sinä ajattelet lähetystyöstä? Sammatti kutsuu idylliseen tiekirkkoon Sammatin tunnelmallinen, yli 250-vuotias puukirkko on kesäisin auki joka päivä tiekirkkona. Keskellä kylää olevan kirkon lähellä kaupat ja kahvila ovat kävelyetäisyydellä. T iekirkon vapaaehtoisina oppaina on toiminut lukuisia sammattilaisia ja vapaa-ajan asukkaita. Sammatin tiekirkon järjestelyjä hoitaa tänäkin suvena seurakunnan työntekijöiden kanssa vapaaehtoinen avustaja Marja-Riitta Syvänne. Hän on itsekin usein tavattavissa taivaallisella taukopaikalla, kuten tiekirkkoja kutsutaan. – Tässä tehtävässä näkee, miten tämä kirkko on monille tärkeä ja rakas. Syvänteen tiedostoista löytyy osaava opas jokaisen ryhmän tarpeisiin. Oppaana toimivan omatkin tiedot syventyvät. – Tämä tehtävä on oiva mahdollisuus esimerkiksi vasta Sammattiin muuttaneelle, näin pääsee tutustumaan paikkakunnan kult- tuuriin ja uusiin ihmisiin. Kuuntelua ja keskustelua Tiekirkko ei ole pelkkä nähtävyys, se on kohtauspaikka. Tiekirkkoon voi tulla aistimaan tunnelmaa ja kuulemaan rakennuksen ja seurakunnan historiaa. Siellä voi myös hiljentyä tai puhua mieltä askarruttavista asioista. Syvänne kertoo esimerkin äidistä ja lapsista, jotka tulivat kirkkoon valmistautuessaan hautajaisiin. Yhdessä käytiin läpi siunaustilaisuuden eri vaiheet ja lopuksi katseltiin hautausmaata. Tapahtuma, joka oli lapsista tuntunut pelottavalta ja vieraalta, sai uutta sisältöä. – Joskus tuntuu, että vanhemmat hiukan ujostelevat sitä, että lapsella on niin vähän tietoa kirkkoon liittyvistä asioista. Lapset osaavat kysyä ihanan suoraan, jolloin keskustelu vanhempienkin kanssa elävöityy. Tiekirkossa käydyt keskustelut jäävät kirkkoon. Oppailla on vaitiolovelvollisuus. Tämän kirkon koin heti omaksi Keravalla asuva Anja Karjalainen on yksi Sammatin tiekirkon oppaista. Joka kesä Karjalainen tekee 2–3 opasvuoroa, vaikka perheellä ei enää olekaan tukikohtaa Sammatissa. – Löysin 2006 Helsingin Sanomista ilmoituksen vuokrattavasta kesämökistä, jolloin meistä tuli kesäsammattilaisia. Jouduimme myöhemmin luopumaan mökistä, mutta yhteys Sammattiin on säilynyt. Karjalainen arvostaa läheistä ja kodikasta Sammatin seurakuntaa, työntekijöihin on luonteva kontakti. Pieni ja vanha puukirkko vailla turhia krumeluureja puhutteli heti. Kirkon vaiheisiin ja Elias Lönn- rotin elämään liittyvät kertomukset saavat Karjalaisen ajamaan muutaman kerran kesässä sadan kilometrin matkan oppaan töihin. – Täällä on aitoa vanhanaikaista hengellisyyttä ja vahva Kristuksen henki. Täällä julistetaan Jumalan sanaa, minulle se on tärkeää. Kaupunkiseurakunnissa on paljon muuta toimintaa ja viihdytysmuotoja. Sujuvasanainen, helposti lähestyttävä Karjalainen saa kontaktin kaikenikäisiin kävijöihin. Yhteinen hetki voi kestää vain muutaman minuutin, joskus keskustellaan tunninkin ajan. – Täällä voi tuntea palvelevansa ihmisiä ja suurta asiaa. Liisa Laurila Sammatin kirkko: • Avoinna tiekirkkona 9.6.–12.8.2012 joka päivä klo 11–15. • Valmistunut vuonna 1755. Vanhimpia koko vuoden käytössä olevia puukirkkoja. • Esineistöstä merkittävimpiä ovat Adolf von Beckerin maalaama alttaritaulu, saarnastuoli sekä kellotapulissa Elias Lönnrotista kertovat muistoesineet. Elias Lönnrot on ollut Sammatin seurakunnan tärkeä tukija ja kotikirkkonsa mesenaatti. Hautausmaalla on Lönnrotin perheen viimeinen leposija. • Muita kuuluisia sammattilaisia ovat taidemaalari Adolf Lietsalo (Lietzén) ja kirjailija Eeva Joenpelto. • Sammatin kirkosta ja seurakunnasta on julkaistu paljon tekstejä. Vanha ja uusi Sammatti-kirja, tutkija Marja-Terttu Knapaksen sekä Toivo Haation kokoamat aineistot ovat tärkeimpiä tietolähteitä. Jarruta taivaalliselle tauolle Tiekirkot ovat mainioita pysähdyspaikkoja ja komeita nähtävyyksiä, joista voi tarttua ripaus pyhyyttä. Niissä saa piipahtaa myös vessaan. Tiekirkkojen sivusto kertoo muistakin taukopaikoista. Pauliina Tuomanen Kirjoittaja on Lohjan seurakunnan vs. lähetyssihteeri, paupa.tuomanen@evl.fi, p. 044 328 4240. Astu peremmälle, MarjaRiitta Syvänne toivottaa. Hän opastaa ja pitää huolta vapaaehtoistyöntekijänä Sammatin seurakunnan tiekirkon opasringistä. – Minulle lähetystyö on monen mielenkiintoisen asian paletti, joka tukee hyvän toteumista, Pauliina Tuomanen toteaa. E nsimmäiset suomalaiset Tiekirkot avasivat ovensa parikymmentä vuotta sitten Pohjois-Suomessa. Nyt Tiekirkkoja on jo lähes 300. Aivan mikä tahansa kirkko ei pääse tiekirkoksi. – Suositus on, että kirkon ovien tulee olla auki vähintään kolme viikkoa kesässä, viisi päivää viikossa ja viisi tuntia päivässä. Vessa pitää myös löytyä, tiedottaja Sirpa Seppä Kirkkopalveluista selvittää. Yleisimmin tiekirkot ovat auki kesäkuun alkupuolelta elokuun loppupuolelle. Lisäksi suurimmassa osassa on tarjolla opastus. Joissakin on myös pientä lisäohjelmaa, kuten tarjoilua tai urkuvartteja. Opastus voidaan toteuttaa monella eri tavalla. – Jotkut seurakunnat palkkaavat opiskelijan tai muun kesätyön- tekijän, toisissa eläkeläisjärjestöjen aktiivit lähtevät vapaaehtoisoppaiksi. Joissakin jopa hautausmaan työntekijät toimivat oppaina oman työnsä ohessa. Kirkko on nähtävyys Tiekirkkoihin tutustutaan ennen kaikkea niiden arkkitehtonisen, kulttuurisen ja nähtävyysarvon takia. Sivustolle www.taivaallinentaukopaikka.fi on rakennettu muun muassa tiekirkkokierroksia. Sivusto näyttää kuvia kirkoista ja vie niiden esittelytietoihin. Symbo- lein kerrotaan kirkon palveluksista. Innokas kiertäjä voi käydä läpi Suomen keskiaikaiset kirkot tai polkea pyörällä kirkkokierroksen. – Tämän kesän kirkkokierros vie puusta tehtyihin kirkkoihin, kuten Sammattiin, Seppä sanoo. Myös muita taukopaikkoja Sivustolta voi hakea myös muita nähtävyyksiä vaikka kunnan nimen tai ajoreitin mukaan. Sinne voi lisätä tai ehdottaa myös omia suosikkipaikkojaan. Tiekirkkojen lisäksi muut taukopaikat ovat ui- marannat, kahvilat, suoramyyntipisteet sekä muut nähtävyydet. Kartan antamasta linkistä saa auki myös kunnan muut nähtävyydet ja tietoja kohteista. Lisäksi mukana on linkki ravintolasivuille. Sivusto kertoo myös jokaisen taukopaikan sijainnin kartalla. www.taivaallinentaukopaikka.fi http://www.taivaallinentaukopaikka.fi/rukouksia-matkallesi Kaisa Anttila Sakari Sarkimaa/ Kotimaadeski Lohkare 5 Timo Laurila Lastenkylä käynnistyi Vivamossa Lohjan Vivamossa käynnistyi upouusi Lastenkylä toukokuussa. Kylä on rakennettu lasten ehdoilla: avajaisnauhaa eivät leikanneet johtajat ja päättäjät, vaan kaksi lasta. V Matti Pirhonen Perhe lavalla, Toni (vas.) sekä Marika Hiltunen-Hagertin edessä iloiset tyttäret Elisabet (vas.), Prisilla, Sarita ja Diana. Tunteiden tulkki Marika Hiltunen-Hagert aloittaa konserttinsa loppulaulun. Syli täynnä ruusuja laulaja kiittää yleisöään. Samalla lavalle pelmahtaa neljä prinsessaa ruusumekoissaan. Laulun sävelten soidessa äiti ja tyttäret astelevat kirkon käytävää. Ruusuinen ilta on lupaus tulevasta. M arika Hiltunen-Hagert, 31,on juuri päättänyt ensilevynsä julkistamiskonsertin Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Nuorella naisella on monta roolia. Hän on upeaääninen, heleästi soivan hengellisen musiikin esittäjä, säveltäjä ja sanoittaja. Hän on eloisan tyttönelikon – Elisabetin, Prisillan, Saritan ja Dianan – äiti ja Lohjan romaniyhteisön arvostettu jäsen. Hiltunen-Hagert on myös Lohjan nuorisotyöpajan kulttuuriprojektien aktiivinen toimija ja opiskelija, joka vuoden kuluttua valmistuu Kanneljärven opistolta nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Hän on ollut työharjoittelussa myös Lohjan seurakunnassa. Ensilevy on suuri askel Lohjan kirkossa toukokuussa seu- Romaniyhteisön osana Lohjan romaniyhteisö on monella tavalla mukana Marika Hiltunen-Hagertin juhlassa. Tunnelma on innostunut, tunteet nousevat pintaan ja ilo on käsin kosketeltavaa. Kaikki Marikan ensilevyn laulut ovat suomenkielisiä. Onko romanikielisen musiikin tekeminen käynyt mielessä? – Minä kuulun siihen ikäluokkaan, joka ei osaa romanikieltä. Olen kyllä ajatellut, että pyytäisin vanhempia ihmisiä opettamaan kieltä minulle, sillä haluaisin tehdä lauluja myös omalla kielellämme. Suomalainen romaniväestö on liittynyt muuhun yhteiskuntaan ja yhä monikulttuurisempi Suomi on muuttanut suhtautumistaan 6 Lohkare eloisaan ja värikkääseen romaniväestöön. Viime vuosina romanikerjäläisten vaiheet ovat saaneet vanhat ennakkoluulot nousemaan esiin. Millaisin miettein Marika tätä keskustelua seuraa? – Nämä romanit edustavat aivan erilaista kulttuuria kuin mikä meillä vallitsee. Heillä on myös oma kielensä. Äärimmäinen hätä pakottaa heidät kerjäämään, lähtemään kauas kotoa. Silti toivoisin, että nämä ihmiset saisivat apua omassa maassaan. Marika Hiltunen-Hagertin esikoislevy Kyynelkirjaimin on myynnissä Lohjan Antikvariaatissa sekä Vivamossa. Levyn tuottaja on laulajan toimimini Gospel Records Marika, www.grm.fi Muusikon ura on aina ollut lahjakkaalle Hiltunen-Hagertille itsestäänselvyys. – Aloitin laulamisen kolmivuotiaana, viisivuotiaana opin soittamaan sähköurkuja. Kitaran, pianohaitarin ja pianon soittamisen hän oppi nuoruusiässä. Kuusitoistavuotiaana Marika tuli uskoon ja keskittyi hengelliseen musiikkiin. – Minulla on noin kolmesataa omaa laulua, olen tehnyt omaa musiikkia jo kauan. Levyä varten tein itse kaikki taustanauhat kotona tietokoneelle. Levyn laulujen kokoamisessa auttoi Henri Florin. Äänitys saatiin valmiiksi päivässä. Laulut äänitettiin Jarmo Patalan omistamassa Studio 303:ssa Helsingissä. Luonto puhuttelee Lastenkylän luontopolulla saa uusia elämyksiä. – Luontopolulla ihastellaan luomakuntaa, puhutaan taivaan Isästä Luojana ja ihastellaan sitä, kuinka Jumala on luonut jokaisen meistä kauniiksi ja arvokkaaksi. Luontoa tutkitaan kaikilla aisteilla, kertoo luontopolun kehittäjä Hannele Siltala. rakunnan järjestämä konsertti on Hiltunen-Hagertin esikoislevyn julkistamistilaisuus. Ensilevy Kyynelkirjaimin sisältää 13 esittäjän omaa laulua. Heleää, rytmillistä musiikkia, jonka sisältö pysäyttää pohtimaan ihmiselämää. Matkalauluja, kuten Marikan tukija, pastori Arja Penttinen niitä luonnehtii. Hiltunen-Hagert on pienestä alkaen laulanut eri kokoonpanoissa ja osallistunut hengellisiin tapahtumiin. Hän vetää romaninuorten Navarsia-lauluryhmä, jota hän on ollut perustamassakin. Ensilevy on tärkeä askel oman, yhä ammattimaisemman musiikin tekemiseen. Tavoitteena on käyttää levyn tuotto äänitysstudion perustamiseen. Hän haluaa työnsä palvelevan kristillistä sanomaa. Ensikonsertin yhteydessä esiintyi romaninuorten Hupskeikkanukketeatteri. Sen pienoisnäytelmän Hiltunen-Hagert on kirjoittanut ja ohjannut, käytännön apua antoi nuorisotyöpajan ohjaaja Samuel Suokko. Laulaja jo kolmivuotiaana ivamossa on vuodesta 2005 lähtien toiminut Suomen ainut kristillinen teemapuisto, Raamattukylä, jossa on vieraillut jo 60 000 kävijää. Teemapuiston yhteyteen syntyi nyt lasten ehdoilla toimiva Lastenkylä. Vivamon 30 hehtaarin alue tarjoaa oivallisia luontoelämyksiä. Alueella voi katsella ja hoitaa aaseja, lampaita ja muita kotieläimiä. Lastenkylä ei merkitse kuitenkaan vain luontoelämyksiä. Leikkivässä kylässä pääsee leikkimään vanhoja ja eri maiden lasten leikkejä. Kylä tarjoaa kulttuuria, lasten lehden toimittamista ja jopa mummolan, jossa on aina mummo tavattavissa. Lastenkylä rakentuu vähitellen. Tällä hetkellä on valmiina luontopolku, Muistolaakso, Mummola ja Pienen pojan eväät -kahvila, jossa on tila nukketeatteriesityksille. Kahvilan yhteydessä toimi Lastenmaalehden toimitus, jossa lapset saavat kirjoittaa ja piirtää lehteen. Vanha kirjoituskone on kovassa käytössä. Marika Hiltunen-Hagert on luonnonlahjakkuus, joka alkoi laulaa kolmivuotiaana ja soittaa viisivuotiaana. Kitaran lisäksi hän soittaa sähköurkuja, pianoa ja pianohaitaria. Toukokuussa hän konsertoi Lohjan kirkossa ensilevynsä kunniaksi. Menetysten tunteita Marika Hiltunen-Hagert on syntynyt Oulussa. Lapsuuden perheeseen kuului vanhempien lisäksi kaksi sisarta sekä kaksi veljeä. – Vuonna 2004, kesäkuun kahdeksantena, 17-vuotias pikkuveljeni kuoli väkivaltaisesti. Järkytyksen, surun ja katkeruuden työstäminen vei kauan. Etenkin ensimmäinen suruvuosi oli nuorelle taiteilijalle raskas. Menetyksen nostattamia tunteita hän työsti myös musiikin keinoin. Laulussaan Aamun sateeseen hän kuvaa niitä hetkiä, jolloin uni ei tullut. ”Aivanko turhaan huudan”, hän kysyy ja vastaus löytyy uskosta, armosta. – Pari vuotta sitten äitini kuoli syöpään. Hän kuoli uskossa. Äidin rauhallinen, kaunis lähtö paransi niitä haavoja, jotka veljen kohtalo oli sieluun jättänyt. Äidin kuolema – niin suuri menetys kuin sekin oli – oli sittenkin helpompi ymmärtää ja hyväksyä, siihen oli ehtinyt valmistautua. Surun siirtyessä taustalle ajatus omasta esiintulosta laulajana alkoi elää. Liisa Laurila Siltala on Raision seurakunnan ympäristöasiantuntija ja moniosaaja, jonka tekemä lasten luontopolku on ollut jo kaksi vuotta käytössä Raisiossa. Luontopolun tauluissa ei ole tekstejä, joita alle kouluikäiset eivät kuitenkaan osaisi lukea, vaan Kaarina Toivasen piirroksia, joissa eläimet seikkailevat. Luontopolku kuljetaan ohjaajan mukana. Alueelle on tekeillä Lasten puutarha, jossa lapset saavat istuttaa ja kasvattaa hyötykasveja, kukkia ja muita kasveja. – Ydinajatus on rakentaa rakkaussuhdetta luontoon myönteisten kokemusten kautta, kertoo Lasten puutarhasta vastaava Tuomo Salovuori. Muistelun ja kaipauksen paikka Luontopolku kulkee läheltä Muistolaaksoa, jossa voi muistella niin läheisiä ihmisiä kuin lemmikkejäkin, jotka on menettänyt. Sileisiin pikkukiviin voi kirjoittaa kaivattujen nimet. Kivet voi asetella hiekalle sydämen muotoon. – Luopuminen kuuluu pienenkin lapsen elämään. Lemmikinkin menetys on monelle lapselle iso menetys. Muistolaakso on syntynyt sellaiseksi paikaksi, jossa luopumista ja surua voi käsitellä turvallisesti, kertoo Vivamon johtaja, runoilija Anna-Mari Kaskinen. Taustalla liplattaa Lohjanjärvi, Lastenkylän mummolassa on mummo tavattavissa. Avajaispäivänä mummona oli Mai-Liisa Metsälä, vierailemassa Janette Almgrén. joka rauhoittaa ja kuuluu suomalaisen sielunmaisemaan. – Luonnossa on lohtu lähellä. Muistolaaksossa voi seurata, miten ympärillämme koko ajan jokin kasvaa ja jokin kuihtuu, Kaskinen toteaa. Virkkalalainen Linnea Ståhle kirjoitti kiviin kahden isovanhempansa nimet ja isoveli Emil Bekkakoiran nimen. – Tämä on hyvä paikka. Täällä voimme muistella meille tärkeitä, edesmenneitä famua ja Liisamummoa, lasten äiti Mia Ståhle sanoo. Mummo tavattavissa Monilla lapsilla ei ole mummoa ainakaan lähellään. Vivamossa mummon puutetta korjaa Mummola, jossa on paikalla vähintään yksi varamummo. Entiseen aittaan rakennettu mummola on kuin kaikkien mummoloiden isoäiti: vanhat huonekalut ja koristeet luovat kadonneen ajan verkkaista tunnelmaa. Hetekan yläpuolella riippuu kirjottu huoneentaulu: ”Kenellä on Jumala, hänellä on elämä”. Avajaispäivänä vapaaehtoismummona toimi Mai-Liisa Metsälä. – Voin istua tässä ja jutustella, lukea ja lauleskella lapsille, Metsälä kuvaili toimenkuvaansa mummona. Lasten kulttuuri keskipisteenä Lastenkylä on vielä keskeneräinen. Kaskisen mukaan se kehittyy Jumalan siunauksen varassa. Lahjoituksena on saatu rakennusmateriaaleja, joista nousee ensi vuoden kesäksi lasten kirkko. – Siellä voidaan viettää lasten tilaisuuksia kirkkovuoden rytmissä. Sen seinille kiinnitetään lasten tekemää kirkkotaidetta, esimerkiksi kuvia Raamatun kertomuksista. Siellä rukoillaan maailman kaikkien lasten puolesta. – Lastenkylän ohjelmaan tulee musiikkia, draamaa, kirjallisuutta, nukketeatteria ja kuvataidetta. Lasten omaehtoinen kulttuurin tuottaminen on täällä tärkeää, Kaskinen kertoo suunnitelmista. Sunnuntaipäivät on tarkoitus aloittaa Mukulamessulla, jonka 20-vuotista taivalta juhlistettiin Lastenkylän avajaispäivänä. Valmiina on jo katsomo, johon mahtuu 700 ihmistä, sekä nukketeatteritila Pienen pojan eväät -nimisen kahvilan vieressä. Kahvilan nimi tulee Jeesuksen tekemästä ruokkimisihmeestä. Teksti ja kuvat Matti Pirhonen Kristillinen teemapuisto Vivamon teemapuiston Raamattukylän ja uuden Lastenkylän ohjelmat tulevat limittymään toisiinsa. Molempien tiedot ja aukioloajat löytyvät nettisivuilta www.vivamo.fi. Vivamo on Kansan Raamattuseuran (KRS) toimintakeskus, jossa järjestetään rippikouluja, kursseja ja monenlaisia tapahtumia. KRS on luterilaisen kirkon piirissä toimiva järjestö, jossa korostetaan Jumalan armoa ja kerrotaan Jeesuksesta ajankohtaisin keinoin. Liikkeen tunnus on ”Tarjolla pitäen elämän sanaa.” Särkyneen sydämen kirkosta siirryttiin kulkueena siunaamaan Lastenkylää käyttöön. Kulkueen kärjessä Pekka Kaskinen, Vivamon toiminnanjohtaja Anna-Mari Kaskinen, Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja Ulla Saunaluoma ja KRS-konsernin liiketoimintajohtaja Terhi Rajala. Kulkuetta vastassa olivat muun muassa orava ja lintu. Luontopolulla Hannele Siltala veti porukkaa, takana oravana Sini Mantere, kuvaa pitelee viherpeippo Sari Rouhiainen. Luontopolulla etsittiin ja kehystettiin Jumalan luomia taideteoksia. Warpit (vas.) ja Mika Kohonen kehystivät valko- ja sinivuokkoja. Pienen pojan eväät -kahvilan edessä Tiina ja Matteus Mykkänen sekä lapset Emma ja Nuutti Muijalasta. Lohkare 7 tsikon teema on tuttu sanonta monesta tilanteesta. Koulusta saatujen kotitehtävien kanssa voi olla joskus vaikeuksia. Kuitenkin kun jaksaa yrittää ja lopulta onnistuu, niin tuntuu aika hyvältä. Kuvio on tuttu urheilustakin. Monella on tuoreena muistissa tämän kevään jääkiekon MM-kisojen Suomen puolivälieräottelu USA:a vastaan. Viimeisessä erässä USA teki maalin ja siirtyi johtoasemaan. Suomi ei kuitenkaan luovuttanut. Tiukan taistelun ja sinnikkään yrityksen tuloksena Suomi siirtyi ensin tasatilanteeseen. Taistelu ei loppunut siihen, vaan kun peliaikaa oli jäljellä enää kahdeksan sekuntia, Jesse Joensuu teki Suomelle hienon voittomaalin. Ahdingon tilalle tuli valtava riemu. Suomen riemunaiheet kisoissa jäivät toki vähiin tuon puolivälierämatsin jälkeen, mutta ei muistella nyt sitä... Olli Vaittinen keväällä syntyneen tyttövauvansa kanssa. Lohjan seurakunnan perhekerholaiset, kaikkiaan noin 300 lasta ja aikuista, viettivät retkipäivää Saarikon leirikeskuksessa toukokuun viimeisellä viikolla. V E S ain tänä keväänä olla toista kertaa mukana synnytyksessä, kun meidän perheeseen syntyi pieni tyttö. Synnytys tapahtumana voi olla aika hurja ja pelottavakin. Kaiken synnytykseen liittyvän kivun ja huolen jälkeen kuitenkin lopulta äidin ja isän sydämen täyttää ilo. Kun vastasyntynyt lapsi lepää äitinsä sylissä, kaikki mennyt unohtuu. J eesus käyttää tätä esimerkkiä puhuessaan siitä, kuinka opetuslapset tuntevat ensin tuskaa, kun joutuvat luopumaan Jeesuksesta, mutta sitten lopulta tuntevat valtavaa iloa, kun taas näkevät Hänet myöhemmin. Pitkänäperjantaina Jeesus joutui ristille ja kuoli. Opetuslapset olivat murheen murtamia. Pääsiäisaamuna heidät valtasi kuitenkin suuri ilo, kun Jeesuksen hauta olikin tyhjä. Hän oli noussut kuolleista! Pääsiäisen jälkeen Jeesus vielä ilmestyi moneen kertaan opetuslapsilleen, vietti heidän kanssaan aikaa ja opetti heitä. Helatorstaina, 40 päivää pääsiäisen jälkeen, Jeesus nousi Jumalan luo tai- vaaseen. Jeesus ei kuitenkaan jättänyt seuraajiaan yksin maailmaan, vaan lupasi lähettää Pyhän Hengen voimaksi ja tueksi meille. T ämä lupaus täyttyi sitten kymmenen päivää helatorstain jälkeen helluntaina, kun Pyhä Henki annettiin Jeesuksen seuraajien voimaksi. Tämä merkitsi kirkon syntymistä. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa keskellämme edelleen. Kaikenlaisten vaikeuksien ja murheen keskelläkin Pyhä Henki voi antaa sydämiimme ilon. Me saamme luottaa siihen, että Jumala on kanssamme joka päivä. Hän antaa kestävän ilon. Jeesuksen seuraajina saamme olla matkalla taivaaseen, kohti suurinta iloa. Nuorten illat Lindkullassa Kattokorjaukset, Kattojen Uusimiset, Peltisepäntyöt, Vesikourut, Tikkaat, Lumiesteet. 040 712 8888 Aattoseurat 28.6 ja avajaiset 29.6. Suviseuraohjelmaa 5 päivän ajan Kaikki ovat tervetulleita suviseuroihin! Voit seurata suviseuroja myös netissä www.suviseurat.fi Välitämme. Kotimaa-yhtiöt ilmoitusmarkkinointi toivottaa kaikille hyvää kesää. Jaana Mehtälä 020 754 2309, 040 509 4962 jaana.mehtala@kotimaa.fi metsäpalstaa vapaa-ajan asunnon rakennuspaikaksi. Mielellään omalla rannalla. Toiveena olisi, että Helsinkiin ei olisi paljoa yli tunnin ajomatkaa. Puh. 040 521 6849 tai sipilanjuha@gmail.com Lohkare Telakka torstaisin klo 18–21 ja Varustamo lauantaisin klo 18–21. Laurin päivänä vihille? V Raamattukylän kesä 2012 ESITYKSET: • 2.-15.6. ja 22.-23.6. klo 11 Kuningas Salomo, klo 14 Tuhlaajapoika • 8.7., 10.-12.7, 14.-15.7., 18.-19.7., 22.7., 25.-26.7. ja 28.-29.7. klo 11 Kuningas Salomo, klo 14 Tien kulkijat • 2.8., 3.8., 5.8. ja 10.-13.8. klo 11 Kuningas Salomo, klo 14 Tuhlaajapoika Erillisesitykset 10 e, koko päivä 15 e. Pullakahvit 3 e, lounas ark. 10 e/su 12 e, lapset 5/6 e. Ennakkovaraukset! Tilaa ilm. esite! Vivamon Raamattukylä Vivamontie 2, LOHJA 0207 681 760 vivamo@sana.fi 8 Karstunraitti 4 Nuoripari etsii www.vivamonraamattukyla.fi Lopen Räyskälän lentokentälle kohoaa kesä-heinäkuun vaihteessa keskisuuri suomalainen kaupunki, jonne odotetaan saapuvaksi noin 65 000–70 000 seuravierasta. Seuroihin tullaan kuulemaan Jumalan sanaa, laulamaan ja tapaamaan ystäviä. Ikä: 30 Koulutus: sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaaja Toimenkuva: johtava nuorisotyönohjaaja Asuu: Lohjan Moisiolla, lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta, Ylihärmästä Siviilisääty: naimisissa Harrastus: lasten kanssa touhuilu, musiikki ja Apple -tuotteet Tykkää: kesästä! Olli Vaittinen Sisä- ja Ulkomaalaukset + Kattomaalaukset. Remontti- ja Rakennustyöt Sisällä ja Ulkona. 040 712 8888 TERVETULOA SUVISEUROIHIN LOPELLE 29.6.–2.7.2012 Tausta: ihille olisi pitänyt mennä, mutta se aina jäänyt hoitamatta? Et tahdo mahtihäitä, mutta olisi hyvä hoitaa asia kuntoon? Nyt siihen on mahdollisuus. Laurilta linnut laumaan, sanoo vanha kanssa. Laurin nimipäivää vietetään perjantaina 10.8. ja me vietämme silloin puolestamme kirkossa vihkipäivää. Nyt voit kumppanisi kanssa melkoisen mutkattomasti hoitaa vuosia vaivanneen asian kuntoon. Papisto on lupautunut vihkitalkoisiin ja todistajat ovat valmiina kattauksessa. Pyhän Laurin kirkossa aloitamme vihkimiset perjantaina 10.8. klo 17 ja vihimme puolen tunnin välein, aina niin pitkään kuin pareja riittää. Paikalle tarvitset itsesi lisäksi tietysti puolison, mutta sitä ennen teidän täytyy huolehtia avioesteiden tutkinta seitsemän päivää ai- Mikael Koistinen lämä on täynnä tällaisia tilanteita: ensin on vaikeaa ja tuntuu ikävältä, mutta sitten lopulta helpottaa ja tyytyväisyys ja ilo täyttävät sydämen. Jeesus puhuu eräästä tällaisesta tilanteesta opetuslapsilleen ennen pääsiäisen tapahtumia. ”Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” (Joh.16:21–22) Myrskyä, kalansaaliita ja laastareita iime viikon tiistaina touhuissa olivat Roution, keskustan ja Muijalan kerholaiset, keskiviikkona bussi taas poimi mukaansa isoja ja pieniä kerholaisia Virkkalasta, Metsolasta, Ojamolta ja Mäntynummesta. Yhteisen aloitushetken ja yhteislaulun jälkeen kierrettiin kaikkiaan seitsemällä Raamatturastilla ja niissä tapahtuikin monenlaista! Ainakin saunarannassa saatiin, niin kuin Pietari aikanaan, yhteenlaskettuna melkoinen kalansaalis, kun jokainen askarteli oman kalan. Toisaalla Saarikossa myrskysi kuin konsanaan Gennesaretinjärvellä. Autettiinpa myös pikkuisia nalleja ja pupuja ihan oikeilla ensiaputarvikkeilla, niin kuin laupias Samarialainenkin hoiti muukalaisen haavat. Kunnon retkieväät ovat tietenkin ihan välttämättömät ja niistä pitivät huolen seurakunnan emännät yhdessä lastenohjaajien kanssa. Keittoa syötiin monta litraa, makkaraa paistui nuotiolla ja päälle nautittiin kahvia, mehua ja pullaa. Välillä auringon lämmössä, välillä pienten pilvien varjossa saimme ihailla Jumalan luomistyötä kaikkialla. Pieniä ötököitä ja muitakin luomisihmeitä ilmestyi iloisina kuvina myös lasten poskiin. Värejä räiskyi vielä lasten piirustuksissa ja suuressa sateenkaaressa, joka muistutti Jumalan lupauksesta. Ja kun oli saanut retkipassiinsa merkin ihan jokaiselta rastilta, siltäkin, missä kerrottiin kuinka Jeesus halusi siunata lapsia, vaikka aikuiset yrittivät estää heitä tulemasta Hänen luokseen, niin sai tietysti bonusleiman kaupan päälle, niinhän sitä nykyisin kuuluu. Bonuksena sai sitten tutkia niitä ihmeellisiä hentoja viivoja, joita on pienimmässäkin sormenpäässä. Ainakin meille lapsi- ja perhetyön työntekijöille tuli retkiltä iloi- Omenapuun alla luetaan kertomusta siitä, kuinka Jumala loi maailman. Jokaiselta toimintapisteeltä sai merkin retkipassiin. Kasvomaalausta. Ohjaaja Saara Lindeberg maalaa hämähäkkiä kerholaisen poskeen. kaisemmin kuntoon – tule mielellään hoitamaan paperisota järjestykseen 2.8. Tietysti kannattaa varata virastosta myös vihkiaika jo turhan jonotuksen välttämiseksi. Leikkivarjon ja pallon avulla leikittiin myrskyä. nen mieli ja niin taisi hymyilevistä kasvoista päätellen tulla myös muille. Kiitos kaikille retkeläisille, toivottavasti nähdään ensi vuonna taas! Teksti ja kuvat Elina Kaarto Kesällä nuotioiltoja Helposti vihille Laurin päivänä 10.8. Pareja vihitään puolen tunnin välein Pyhän Laurin kirkossa, ja todistajatkin kuuluvat kattaukseen. Muruset O Kotialbumi Soraääniä Vaikeuksien kautta voittoon Ha r t a u s V iikkomessut Lohjan Pyhä Laurin kirkossa jäävät kesälomalaitumille ja niiden sijasta pidämme kesällä nuotioiltoja. Uusin ajatuksin aloitamme syyskuussa: ensinnäkin nimi muuttuu iltakirkoksi ja tilaisuudet alkavat klo 18. Kuukauden ensimmäisenä iltana hiljennymme rukoukseen. Tilaisuuden kulku on yksinkertainen ja testattu kahden vuosituhannen aikana: alussa vetäjä lukee raamatuntekstin, ja tämän jälkeen Kesäkerhot jokainen saa hiljentyä omalla paikallaan noin puoli tuntia. Hiljaisuus päättyy yhteiseen Isä meidän -rukoukseen. Tämän jälkeen on mahdollisuus esirukoukseen tai sielunhoitoon. Kuukauden keskimmäisinä keskiviikkoina vietämme ehtoollista ja kuukauden viimeisenä keskiviikkona hiljennymme musiikin parissa, ja mahdollisesti vietämme ehtoollista. Kesäkerho on perhekerhon tyyppinen vapaamuotoinen kerho, jonne tullaan ja ollaan yhdessä oman aikuisen kanssa. Kerhossa toimitaan pääasiassa ulkona, voit tulla ja mennä oman aikataulusi mukaan. Kerhot avoinna ma-to klo 9-15 ja pe klo 9-14: Lindkullassa, Karstunraitti 4, Muijalassa, Hammarintie 4, Virkkalassa, Virkkalantie 1 ja Ojamolla, Kartanonkuja 1 (sisätiloissa) 20.6. saakka, sekä Metsolassa Puistokatu 11-13, 18.6. saakka. Tarjoamme kahvia ja mehua. Voit ottaa omat mukit ja eväät mukaan, ulkosalla on myös grillausmahdollisuus. Su 5.8. klo 18 kouluun lähtevien siunaaminen Pyhän Laurin kirkossa. Lohkare 9 Sammatin seurakunnassa Kesällä 2012 Lohjan seurakunnassa Opaskierroksia Pyhän Laurin kirkossa Leena Anttila Lohjan Pyhän Laurin kirkko on kesäaikana avoinna joka päivä klo 9–16. Juhannuspäivänä sekä kirkollisten toimitusten aikana kirkko on matkailijoilta suljettu. Tunnin opaskierros järjestetään tiistaisin ja torstaisin klo 14.30–15.30. Kirkon opastusta ilmaiseksi kesä–heinäkuussa 2012. Lohjan oppaat ovat tarjonneet Pyhän Laurin kirkon esittelyitä ilmaiseksi kahtena edeltävänä kesänä. Opastuskierrokset jatkuvat kesä–heinäkuussa tiistaisin ja torstaisin klo 14.30–15.30. – Esittelyt on tarkoitettu yksittäisille matkailijoille, ryhmien toivomme varaavan oman esittelyn. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita, todetaan Lohjan Oppaat ry:stä. Sunnuntaisin klo 10 messu Pyhän Laurin kirkossa, radioidaan Lohja Radio Dei`ssä 107,2 MHz. Konfirmaatiomessut: 17.6. klo 10 Saarikko I, 17.6. klo 14 saaristorippikoulu I, 1.7. klo 10 Saarikko II, 1.7. klo 14 saaristorippikoulu II, 8.7. klo 10 Saarikko III, 15.7. klo 14 Saarikko IV, 22.7. klo 10 Enäseppä, 22.7. klo 14 Saarikko V, 29.7. klo 14 Saarikko VI, 5.8. klo 10 Saarikko VII, 5.8. klo 14 päivärippikoulu ja 12.8. klo 14 Saarikko VIII. Nuotio- ja seurakuntaillat Ti 19.6. klo 18 Rauno Flythströmillä, Metsäniementie 173 (LieviöMuijala-Nummenkylä), Niilo Ekqvist ja Harri Kerko. Ke 20.6. klo 18 Lohjanportin seurakuntakodilla, Hammarintie 4, Panu Mäkelä, Tanja Mäkelä ja Veera Oinonen. Pe 22.6. klo 18 juhannusjuhla Saarikon leirikeskuksessa, Niilo Ekqvist, Jonna Korhonen, Veera Oinonen ja vs. kanttori Inkeri Rantanen. Bussikuljetus Saarikkoon:  I auto: Kirkniemen as klo 17 -Risti -Virkkalan kirkon pysäkki-Matkahuolto-Pistetalot-HelsingiuksentieVälitie-Lammentie-MaksjoentieOjamo-kirkkokenttä klo 17.30 -Ratakatu-Lohja as-Venteläntie-Mäntynummentie-LohjanharjuntieMyllylampi-Turuntie-VanhakyläSaarikko.  II auto: Karstu klo 17 -PaloniemiRajaportti-Routio-SalmenmäentieVanha Routio-Tuulimyllynkuja-kirkkokenttä klo 17.30 -Lempola-Lehmijärventie-Saarikko. Paluukuljetus n. klo 21 Saarikosta samoja reittejä vastapäivään Ke 27.6. klo 18-21 lähetyksen nuotioilta Lindkullan pihamaalla, Karstunraitti 4. Esiintymässä Katajainen Kansa –duo, mukana nimikkolähettimme Kalliot Etiopiasta. Ti 3.7. klo 18 Hannu Korpijaakolla Karstun elämystilalla (Karstu-Karkali), Anna-Maija Lakomaa ja Taru Heikkonen. Ke 4.7. klo 18 Heli ja Seppo Suoniemellä, Lohikoskenrinne 25 (Jantoniemi-Karnainen), Päivi Nieminen ja Jonna Korhonen. To 5.7. klo 18 Sylvi Helanderilla, Riihiniemnetie 8 (Pulli-Mynterlä), Esa Rinne, Tomi Väisänen ja Inkeri Rantanen. Ti 10.7. klo 18 Alitalossa Ciderbergin viinitilalla Pietiläntie 128 (Lohjansaari-Hermala-Pietilä), Arja Penttinen, Anna Merivirta ja Harri Kerko. Ke 11.7. klo 18 Markus ja Helena Långströmillä, Kaurintie 197 (Piispala), Niilo Ekqvist, Heini Nikander ja Timo Saario. Ti 17.7. klo 18 Iris ja Kauko Salorannalla, Töyrytie 25 (Röylä-Paksalo), Niilo Ekqvist ja Heini Nikander. Pe 3.8. klo 18-21 lähetyksen nuotioilta Lindkullan pihamaalla, Karstunraitti 4. Musiikista vastaa Pariskuntien auttaja kustelemalla, kuulemalla molempia osapuolia ja etsimällä yhteyttä ihmisten välille. Tavallisia aiheita ovat läheisyys, vuorovaikutus, lasten kasvatus, uusperheen kuviot, uskottomuus ja eron uhka. Lehtisen mukaan osa eronneista katuu eroaan ja sitä, ettei hakenut apua. – Eroasiaa on hyvä lähteä käymään läpi kolmannen osapuolen kanssa. K Perheneuvoja toivoo, että ihmiset lähtisivät tarpeeksi aikaisin hakemaan apua. Monille on vaikeaa tunnustaa, että omassa perheessä on suuria ongelmia. Julkisivua saatetaan pitää pystyssä hirmu pitkälle. Voi olla vaikeaa myöntää oma rajallisuutensa ja se, ettei pystykään täysin hallitsemaan omaa elämäänsä, Lehtinen pohtii. Parin tunneilmastoon voi vaikuttaa, jos taustalla on voimakkaita hylkäämiskokemuksia tai kaltoin kohtelua. Kotoa on voitu omaksua jokin jäykkä rooli, jonka mukaisesti eletään parisuhteessakin, kuten esimerkiksi syntipukin rooli. Voi olla myös salaisuuksia, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ne ovat asioita, joista ei puhuta ja jotka vaikuttavat elämään voimakkaasti. Salaisuutena voi olla esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö tai aviottoman lapsen olemassaolo. Sortuvat kulissit irsti Lehtinen opiskeli ensin sosiaalihuoltajaksi, jatkoi yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistossa ja suoritti sen jälkeen Väestöliiton nelivuotisen paripsykoterapiatutkinnon. – Minua kiinnostaa, miten ihmiset valitsevat puolisonsa, mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Koko parisuhteen kaari rakastumisesta lähtien on minusta tavattoman mielenkiintoinen. Se tulee, joka haluaa – Viihdyn kotosalla. Minulle tärkeintä ovat läheiset ihmissuhteet, sanoo uusi perheneuvoja Kirsti Lehtinen. Hän harrastaa lukemista, ratsastusta, ulkoilua ja mökkeilyä, kun puutarhan hoidolta ehtii. pariskunnat käyvät täällä, jos tuntuu, että haluttaisiin olla yhdessä, mutta on valtavasti riitoja. – Kynnys tulla perheasiain neuvottelukeskukseen on matala. Ei tarvita kuin soitto ja ilmoittautuminen. Jos on hyvin kiireellinen ja Lohjan seurakuntalehti Lojo församlingsblad Toimitus Laurinkatu 40, PL 49, 08101 Lohja puh. (019) 32 841, faksi (019) 322 452 ISSN 1459-918X 10 Lohkare kriisiytynyt tilanne, niin pyrimme ottamaan nopeasti vastaan. Yksinkin voi perheneuvojalle mennä. – Jos puoliso ei ole motivoitunut tulemaan, niin se tulee, joka haluaa, Lehtinen toteaa. Perheneuvoja työskentelee kes- Toimitus: Päätoimittaja Juhani Korte puh. (019) 32 841 Toimituspäällikkö Sakari Sarkimaa sakari.sarkimaa@kotimaa.fi Toimitussihteeri Leena Anttila leena.t.anttila@evl.fi Yhteystietoja Kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto, Laurinkatu 40, avoinna arkisin ma–pe klo 8.30–14.30, puh. (019) 328 41. Perheasiainneuvottelukeskus ajanvaraukset ma, ti, to ja pe klo 9–11 sekä ke klo 12–14 puh. (019) 3284 260, Sepänkatu 3-5 A 1, vko 24 alkaen: pe 15.6. klo 9–11, ke 20.6. klo 12–14, ke 27.6. klo 12–14, to 9.8. klo 9–11, ti 14.8. klo 9–11 ja to 16.8. klo 9–11. Viikko 34 lähtien ajanvaraukset normaalisti. Svensk verksamhet Jumalanpalvelukset Sö 10.6. kl. 13 2. s efter Pingst. Friluftsgudstjänst i Saarenpää. Sö 8.7. kl. 14 apostladagens Konfirmationsmässa i Lojo kyrka. Kyrkvärd Mari Nurmi, hjälpledarna och konfirmanderna medverkar. Sö 22.7. kl. 13 kristi förklaringsdagens högmässa i Virkby kyrka. Kyrkvärd Teddy Kullberg. Vid behov av kyrktaxi eller taxi till svenska kretsen kontakta chauffören Marko Kytölä tel 040 546 5549 senast dagen innan. Taxin kostar 5,00€ tur och retur. Sunnuntaisin klo 10 Sammatin kirkossa. 1.7. klo 10 Sammatin seurakunnan rippikoululaisten konfirmaatio, la 23.6. klo 10, juhannuspäivän sanajumalanpalvelus, su 5.8. klo 10 kansanlaulukirkko Sampomäellä, su 12.8. kesä- ja muiden sammattilaisten kirkkopyhä Elias Lönnrotin viimeisen Sammatin kauden merkeissä ja juhla sekä kirkkokahvit seurakuntatalossa, järj. diakoniatyön toimikunta. Lohjan ja Sammatin seurakuntien sekä seurakuntayhtymän www-sivut ovat uudistuneet. Tarkemmat tiedot toiminnasta ja tapahtumista löydät osoitteesta lohjanseurakunta.fi, sammatinseurakunta.fi ja lohjanseurakuntayhtyma.fi Jatkoa sivulta 3 Kirsti Lehtinen on toiminut kirkon perheneuvojana Lohjalla maaliskuun alusta lähtien. Hän toivoo ongelmien kanssa kamppailevien parien hakevan ajoissa apua. Myös yksin voi tulla keskustelemaan. Lehtisen mukaan hyvä parisuhde on sellainen, jossa ollaan sitoutuneita omaan kumppaniin, ajatellaan omaa kumppania ja tiedostetaan, miten tärkeää on olla toista ihmistä varten. Se vaatii nöyryyttä, ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä. Perheneuvojan työpäivät koostuvat pääasiassa pariskuntien tapaamisista. Joskus mukana on myös lapsia. – Jos tuntuu, että kahdestaan ei pärjätä, niin on syytä hankkia ulkopuolista apua, jotta yhteys ja luottamus löytyisivät. Nuoretkin uusi vs. kanttorimme Anne Viljamaa. Ke 8.8. klo 13 (huom. kellonaika) palvelukoti Jokelan sisäpihalla, Saukkolantie 872 (Suittila-Koski-Maikkala), Juhani Korte ja Timo Saario. To 9.8. klo 18 Taimi Eskolalla ja Martti Långilla, Saarikontie 4 (Hongisto-Röylä-Vanhakylä), Niilo Ekqvist, Marko Följt ja Anne Viljamaa. tulevia asiakkaitaan vain, jos he tervehtivät ensin. Yleensä seurakunnan työntekijän halutaan asuvan seurakunnan alueella. Perheneuvojan kohdalla on toisin: mitä vähemmän on tuttuja paikkakunnalla, sen helpompi sekä seurakuntalaisille että perheneuvojalle. Lehtinen asuu perheineen Kirkkonummella. Hänellä on aviomies ja kolme poikaa, joista keskimmäinen on armeijassa ja nuorin asuu kotona. Lehtisestä, 49, tuli toissa vuonna mummo, kun vanhimman pojan tytär syntyi. Kirsti Lehtinen sanoo olevansa hyvin koti- ja perhekeskeinen. Hän viihtyy kotosalla. Minulle tärkeintä ovat ihmissuhteet läheisiin ja perheenjäseniin. Kun olen asunut ulkomailla, pahin into matkusteluun on mennyt, kertoo Itävallassa ja Yhdysvalloissa perheineen asunut Lehtinen. Tuore perheneuvojamme harrastaa ratsastusta, lukemista, puutarhanhoitoa, lenkkeilyä koirien kanssa sekä kesäisin mökkeilyä. Oma hevonen on Inkoossa, jossa on helppo poiketa kotimatkalla. Lehtisen edellinen työnantaja oli Lohjan kaupunki. Hän työskenteli mielenterveyskuntoutujien sosiaalityöntekijänä. Aikaisemmin hän on työskennellyt Nurmijärven kunnan perheneuvolassa ja Kirkkonummen kunnalla A-klinikan sosiaaliterapeuttina sekä kotiäitinä. Teksti ja kuva Matti Pirhonen Ihmissuhteet tärkeintä Käynnit perheneuvojan luona ovat luottamuksellisia. Asiakkaiden henkilöllisyyden salaamiseksi Lehtinen tervehtii kadulla vastaan Avustajat: Matti Pirhonen, Liisa Laurila, Elina Kaarto (perheiden sivu), Esa Rinne (ruotsinkielinen työ) Kustantaja: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Länsi-Uudenmaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukseen voi varata ajan numerosta (019) 328 4260. Levikki: 17.500 kpl Ilmoitusmarkkinointi: Jaana Mehtälä 020 754 2309, 040 509 4962 jaana.mehtala@kotimaa.fi Hissin puute este kotihoidolle Omaishoitaja Raija-Liisa Tuononen haluaa lisää hissejä kerrostaloihin Lohjalla. Hän on todennut, että hissittömyys on usein väistämätön este kotihoidolle ja pakottaa potilaan laitoshoitoon tai muuttamaan asuntoa. S osiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkaisivat vuonna 2008 ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen. Sen määrällisenä tavoitteena on, että vuoteen 2012 mennessä 75 vuotta täyttäneistä kolme prosenttia on laitoshoidossa. – Millä tavalla kotona asumista 2- ja 3-kerroksisissa taloissa Lohjalla voidaan edistää, kun monista näistä taloista puuttuvat hissit, kysyy lohjalainen omaishoitaja RaijaLiisa Tuononen. Tuononen muutti Lohjalle 3-kerroksiseen hissittömään taloon muutama vuosi sitten. Sen jälkeen hänen miehellään todettiin Parkinsonin tauti. Nyt edessä olisi muutto, mutta uutta, sopivan hintaista asuntoa on vaikeaa löytää. Pääsi pihaan, ei kotiin Tuonosen kanssa samassa talossa asuu muitakin liikuntarajoitteisia. Eräs hänen tällä hetkellä laitoshoidossa oleva naapurinsa ei pääse enää kotiinsa. – Mutta kotipihalleen hän halusi ja pääsi lopulta käymään. Naapurit saivat käydä häntä tervehtimässä alhaalla. Nyt asunto on myynnissä, vaikka hän voisi asua kotonaan, jos olisi omaishoitaja ja esteetön pääsy kotiinsa. Kyseiseen taloon ei ole helppo rakentaa hissiä, koska rappukäytävä kävisi liian ahtaaksi. – Mutta on muitakin vaihtoehtoja, kuten moottoroitu tuolihissi, ns. kiipijä. Firmat eivät vuokraa niitä yksityisille, jos itsellä ei ole varaa ostaa sellaista omaksi, Tuononen kertoo. – Valitettavasti vuokrausmah- dollisuus on vain kaupungilla ja kunnilla, jotka ostavat palvelun vammaispalvelulain nojalla, vastaa Pekka Pippuri Hissipörssistä. Lisää hissejä ja neuvontaa Taloyhtiöt voivat saada 50 prosenttia avustusta Valtion asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralta hissien rakentamiseen. Lisäksi esimerkiksi Helsingin kaupunki myöntää avustusta 10–15 prosenttia kustannuksista. Helsingissä kaupungin palveluksessa on myös hissiasiamies, joka tarvittaessa neuvoo taloyhtiöitä ongelmatilanteissa. Esteetön Suomi 2017-hanke pyrkii kaksinkertaistamaan hissien asentamisen vanhoihin kerrostaloihin. Tuononen kysyykin, voisiko Lohjan kaupungilta saada vastaavaa tukihenkilöpalvelua? Omaishoito ja sen tukeminen on sekä raha- vai tahtokysymys. Täytyy olla tahto tehdä asialle jotain, jos halutaan satsata tulevaisuuteen. Laitoshoito on huomattavasti omaishoitoa kalliimpaa. Pitkällä tähtäimellä säästetään rahaa, jos vain todella tahdotaan asialle tehdä jotain. Leena Anttila Omaishoitajien kirkkopyhää vietetään luomakunnan sunnuntaina 23.9. Lohjan Pyhän Laurin kirkossa, klo 10 alkaen jumalanpalvelus, jonka jälkeen ohjelmaa seurakuntakeskuksessa, Sibeliuksenk. 2. Järj. Hiiden seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry ja Lohjan seurakunta. La 7.7. klo 9-13 lauantaitori lähetyksen hyväksi. Ke 11.7. klo 18 raamattupiiri seurakuntatalossa. Su 15.7.klo 13 Piponius - seurat Lammin talossa.Musiikkia, kahvitus. Järjestäjä lähetystyön toimikunta ja Kulttuuriperinnön säätiö. Pe 27.7., 31.8. klo 13 Kaisankallion ehtoollishartaudet. Avoin perhe/kesäkerho kokoontuu 20.6. saakka arkisin klo 9.30 – 14 Sammatin seurakuntatalossa ja leikkipuistossa. Viikonloppuisin ei toimintaa. Kesäkerhossa ollaan oman aikuisen kanssa ja sinne voi tulla ja mennä oman aikataulun mukaan. Ohjelmassa mukavaa yhdessäoloa ja puuhailua. Sään salliessa ollaan ulkona. Omat eväät mukaan. Tarjolla on kahvia ja mehua sekä mahdollisuus grillaamiseen. Tapahtumia Ti 12.6. klo 19 kamarimusiikkikonsertti Sammatin kirkossa. Järjestäjä Lohjan musiikkileiri ja Sammatin seurakunta. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. Ke 20.6 klo 13.30 grilli-iltapäivä Kaisankallion takapihalla. Järjestää lähetystyön toimikunta. Pe 22.6. klo 18 juhannusaaton vietto Oravanpesässä, kokko sytytetään klo 19, pientä purtavaa, yhteislaulua, runoja jne. Järjestäjä ystäväpiiri. Ke 27.6., 25.7., 8.8., 22.8. klo 18 raamattupiiri seurakuntatalossa Su 1.7. Sampojuhlat Sampomäellä klo 15 alkaen. Sammatin tiekirkko avoinna 9.6.-12.8.2012 klo 11-15, yhteyshenkilö Marja-Riitta Syvänne 0400 491 343. Jos haluat tulla oppaaksi Sammatin tiekirkkoon, ota yhteyttä. Vietä kesäinen päivä vapaaehtoistyössä ja koe kirkon tunnelma! Yhteystietoja Kauko Puranen, vt. kirkkoherra, päivystää to klo 15–18 seurakuntatalossa, p. 044 3284 389, sähköposti: kauko.puranen@evl.fi Pertti Haapalainen, kanttori, p. 044 3284 354, sähköposti: pertti. haapalainen@evl.fi Keijo Wigren, hallintosihteeri, p. 044 328 4372 sähköposti: keijo.wigren@evl.fi Seurakunnan toimitilat: kirkko puh. 019 356 882, seurakuntatalo puh. 019 356 410 avoinna ti, ke ja to klo 9–15 sekä to klo 15–18, kirkkoherranvirasto puh. 019 356900, Pappilantie 1 09220 Sammatti. Oravanpesän leirikeskus, varaustiedustelut: sihteeri-työnjohtaja Eeva Hietala p. 044-3284 371, sähköposti eeva.hietala@evl.fi sekä seurakuntamestari Unto Voutilainen p. 044 3284365, sähköposti: unto.voutilainen@evl.fi. Tarkemmat tiedot seurakunnan toiminnasta Internetissä www.sammatinseurakunta.fi, palautetta ja postia voi laittaa osoitteeseen sammatin. srk@evl.fi Återseendets glädje ”N u är den sista kvällen här och vi vår dystra mantel bär. Visst är det skönt att fara hem, men längtan kommer sen”. Så skrev de unga konfirmanderna som tog del i den första lägerskriftskolan på svenska i Lojo i början av 1980-talet. Jag hade glädjen att vara med då som en ung teologiestuderande från Åbo Akademi, Lojos sommarteolog på den tiden. Sedan gick vi åt våra håll. Konfirmanderna och deras ledare med härliga minnen kvar om den ”roliga” veckan i Gäddviken. Plötsligt är jag här i Lojo igen. Nu med lite finare titel än sist. Kan man känna igen sina konfirmander efter 30 år? Dåvarande 15-åringar har ju blivit vuxna, kanske har de egna barn som konfirmander. Några kan ha flyttat bort från Lojo. Återseendets glädje är alltid rörande. Det är också känt att man alltid kommer ihåg sin skriftskola. Inte ens vi som har gått flera skriftskolor glömmer någonsin vår första skriftskola. Jag har redan för länge sedan träffat en av konfirmanderna. Tänk vilken spännande stund att få träffas efter 30 år. Som en av ledarna tänker man om vi då lyckades förmedla någonting om den kristna tron. Har dessa konfirmander haft hjälp i sina liv av det vi gick igenom? Har de följt trons principer i livets olika sammanhang? Har de tagit hänsyn till sin nästa? En vecka är en kort tid i människolivet men tillräckligt lång tid för att få en tändande gnista om vår trons grunder. Vår kyrka har inspirerats väldigt mycket av att nästan alla unga vill delta i skriftskolan och särskilt i skribaläger. Men efter skriftskolan blir de flesta unga mindre intresserade av det andliga och mer intresserade av det världsliga. Därför är det viktigt att träffas, dock oftare än med 30 års mellanrum. Då blir det inte många träffar. Gå tillsammans men ändå åtskilda. De unga behöver mångaslags hjälp särskilt på tröskeln till vuxenhet: borde hitta studieplats, arbetsplats, egen bostad, livsföljeslagare, grunda familj med barn o.s.v. Ekonomiska bekymmer följer ung- Matti Pirhonen Jumalanpalvelukset Pastor Esa Rinne sköter ett vikariat på det svenskspråkiga arbetet under Raimo Kuismanens alterneringsledighet 1.5.-31.10.2012. as liv. Det kan uppstå överraskningar när allt inte går som man har planerat. Också unga människor borde ha en möjlighet att må bra både psykiskt och fysiskt. Att kunna lyckas med att förverkliga sina drömmar, åtminstone en del av dem. Kyrkan har en stor utmaning i att visa att den bryr sig också om våra unga i deras glädje och bekymmer. Kristendomen är en levande religion, som förverkligas också genom goda gärningar och överhuvudtaget hänsynstagandet till sin nästa. Kyrkans plats ligger mitt i livet, bland människorna. Var och en har bara ett liv här på jorden, som går alldeles för fort, trots att det ibland kan kännas annorlunda. I början har vi stora planer om hur allt skall gå. I livets senare skede överväger vi vad vi borde ha gjort annorlunda under årens lopp. Trots allt borde vi tacka Gud för allt det goda vi har. Och det finns väldigt mycket att tacka för. Esa Rinne Lohkare 11 Kohtaamisia Korroosiosta rakkauden sanomaan Joel Hallikainen on kulkenut pitkän tien punkkarista iskelmätähden kautta gospelmuusikoksi. Hän laulaa nyt vain merkittävistä asioista. Joel Hallikainen laulaa kivusta ja onnesta, kaipauksesta, ihmisyydestä ja muutoksesta. Hän kertoo suostumisesta omaksi itsekseen ja Jumalan rakkaudesta. E nsimmäinen suureen suosioon noussut Joel Hallikaisen kappale oli vuonna 1980 Korroosio-yhtyeen Hei hei hei, joka noteerataan punkpiireissä edelleen korkealle. 1990-luvulla Hallikaisesta tuli Suomen viihdetaivaan kiintotähti. Sitten hän paloi loppuun nelikymppisenä. – Sain viihdemaailmassa menestystä ja tunnustusta. Ulkoisesti kaikki oli ikäänkin hyvin, mutta sisäisesti ei, kertoo Hallikainen, nyt 50-vuotias. – Olin sitä mitä moni Suomessa on: stressaantunut ja masentunut. Tajusin syyksi sen, että minulla ei ollut yhteyttä Häneen, joka on meidät luonut. Taustalla oli jokin kipu siitä, että Jumala minua ja meitä etsii, mutta jostain syystä me ei haluta hänen yhteyteensä. pyrkimästä. Siis lopettaa pyrkimisen ja heittäytyy hetkeen. – Oma kokemukseni on, että se onnistuu, jos suostun siihen. Mutta ei se helppoa ole ollut. Viisikymmentä vuotta tässä on mennyt. Joel Hallikainen ei halua ollakristittynä opettaja vaan oppilas. – Opiskelen yhä sitä Isä meidän -rukouksen kohtaa, että ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Se on vaikeimpia kohtia kaikista maailman rukouksista. Se on helppo sanoa, mutta toteuta se, niin olet mies. Tässä rukouksen vaikeimmassa kohdassa on Hallikaisen mukaan kyse suostumisesta. – Minä mielessäni suostuin siihen 12 vuotta sitten, yksin kotisaunan lauteilla. Itku silmässä, loppuunpalanut poika. – Mä että ’jos sä oot Jumala olemassa, niin anna mulle merkki’. Näin mä sanoin. Nyt olen tässä. Niin siinä kävi, hahmottelee Hallikainen. Suostuminen koskee myös ihmisyyden toteutumista. – Suostu olemaan ihminen. Suostu siihen pettymykseen, omaan onnettomuuteen, omaan kaikkeen. Suostu uskomaan, että sen, joka on elämäsi antanut, täytyy rakastaa elämää, koska ilman sinua hän ei kokisi elämää sinun kohdallasi, Hallikainen pohtii. Vain tuhkat jäljellä Nyt Hallikainen allekirjoittaa arkisen uskontunnustuksen. – Jumala alkaa toimia meissä siinä hetkessä, kun suostumme hänen yhteyteensä. – Minulla kävi niin. Hän antoi minun häärätä neljäkymmentä vuotta, mutta tuli apuun silloin kun tarvitsin. Hän teki sen niin hienovaraisesti, että en voi olla olematta siitä kiitollinen. Hallikainen tekee nykyään 80– 100 gospelkeikkaa vuodessa. Lisäksi hän vierailee vanhainkodeissa ja pitää lapsille yhden taikuriesityksen joka kuukausi. Muu esiintyminen on jäänyt. – Sain uuden suunnan elämääni ja elämälleni merkityksen. Hallikainen laulaa Jumalasta ja hänen armostaan. Hyvin koskettava on Heimo Enbuskan sanoittama Kaksi loppuunpalanutta. Siinä laulun kertoja vertaa itseään nuotioon, josta on vain tuhkat jäljellä, mutta oppii armahtamaan itseään ja ottamaan vastaan armon Jumalalta. Heittäydy hetkeen Laulajaa on koskettanut ruotsalainen kirja”Jumala tuli ihmiseksi – tule sinäkin”. – Ihmiseksi tuleminen alkaa siitä, että myöntää omat virheensä ja yrittää olla pitämättä kuorta, joka ei ole totta. Samalla löytää oman turvattomuutensa. – Aitouteen ei voi pyrkiä. Aitous alkaa siitä hetkestä, kun lakkaa 12 Lohkare Rakkaus aina voittaa Jahaa, sinä olet Hallikainen? J oel Hallikainen kiertää nykyään ahkerasti laulamassa ja kertomassa ajatuksistaan seurakunnissa. Lohja samoin kuin Vivamon toimintakeskus ovat hänelle tuttuja seutuja. – Lohja on kiva paikka, olen tavannut täällä paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Vivamossa minut otti vastaan 10 vuotta sitten rovasti Mauri Tiilikainen. Paiskasi lämpimästi kättä ja lausui kuolemattomat tervetulosanat: ’Jahaa…, sinä olet Hallikainen. Tervetuloa pettymään meistä, vaan ei Jumalan teistä!’ – Huikea lause, jota en unohda milloinkaan. Viisas ja lämmin. Eipä ollut paljoa luvattu ja silti siinä oli luvattu kaikki. Jumalan teistä emme voi pettyä, Hallikainen muistelee. Tänä vuonna laulaja konsertoi eri puolilla maata teemalla Tule näkyväksi. – Ihmisellä on tarve tulla näkyväksi ja olla näkyvä. Se on yksi Jumalan meihin asettama perimmäinen tarve. Sitten, kun me olemme näkyviä, voimme etsiä yhteyttä, Hallikainen toteaa. – On myös yhteyksiä, joita ei voi koskaan saavuttaa. Silloin on kaksi vaihtoehtoa: voi katkeroitua – tai rukoilla, että ”tapahtukoon sinun tahtosi”, hän miettii. Hallikaisella on yksi tällainen yhteys, jota ei voi koskaan saavuttaa. Hän kasvoi ilman isää ja tapasi biologisen isänsä ensimmäisen kerran vasta aikuisena. – Olemme isäni kanssa kuin vieraat ihmiset. Meillä ei ole tunnesidettä. Hallikainen kertoo usein avoimesti isättömyydestään, yksi hänen teemansa on Isän ikävä. – En ole evankelista, mutta en voi olla puhumatta niistä lähtökohdista, mistä tulen. En pysty puhumaan isän ikävästä puhumatta Jumalasta ja siitä, miten Jumala toimii meissä. Kristittynä oleminen merkitsee Hallikaiselle sitä, että voi laulaa ja puhua, mitä rakkaus on. – Tämä maailma olisi loppu jo, ellei rakkaus olisi se, joka aina voittaa. Kaiken se uskoo, toivoo ja kestää. Rakkaus ei koskaan kuole. Rakkaus ei koskaan katoa, laulaja siteeraa apostoli Paavalia. Rakkauden näkökulmasta Hallikainen ei pidä edes uusateismia vaarana kristinuskolle. – Kaikki se toteutuu, missä on rakkauden henki. Kaikki muu sammuu. Jumalan suuruus on siinä. Hallikainen elää niinkuin uskoo. Viime vuosina hän on hankkinut konserteillaan yhteensä 300 000 euroa lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen Yhteisvastuukeräyksen kautta. – Jumala on sen mahdollistanut, kuittaa Hallikainen yhden miehen ihmeensä. Matti Pirhonen