1. No category

Esitelmä Ruutiukoissa 10.03.2014
Sirkka-Liisa Koivuniemi:
Isäni Aimo Valkeeniemi, Junkers-lentäjä
Lentäjän tytär Sirkka-Liisa Koivuniemi on syntynyt 2.12.1943 Ylöjärvellä. Hän asuu
Tampereella. Sirkka-Liisa ei ole koskaan nähnyt isäänsä, koska hän on syntynyt
isänsä kuoleman jälkeen. Hän on voinut tutustua isäänsä vain säilyneiden
kirjeiden, valokuvien ja hänelle kerrotun perusteella. Myös arkistoja tutkimalla
hän on löytynyt paljon tietoa.
Aimo Valkeeniemen lapsuus
Lokakuun kolmantena päivä 1917 syntyi vihtiläiseen opettajaperheeseen
esikoinen, Aimo Akseli. Pojan ollessa kaksivuotias perhe muutti Teiskoon.
Se oli isäni isän, Akseli Valkeeniemen kotikunta. Velaatan koululta isäni
vanhemmat saivat opettajien virat. Perheeseen saatiin vielä kaksi tytärtä
ja poika.
Isäni oli iloinen ja reipas koulupoika. Hän jatkoi opintojaan Oriveden
opistossa. Innokkaana metsänkävijänä hän liittyi partioon. Isäni oli
käytännöllinen toiminnan mies ja toveripiirissään suosittu. Hän harrasti
valokuvausta, kuului Suojeluskuntaan ja oli hyvä ampuja.
Kuvassa Aimo Akseli lapsena ->
Perhekuvassa oikealta isäni Aimo, sisar Aila, äiti Alli, isä Akseli ja veli Aarre. Edessä sisar Anja
Koulukuva Teiskon Velaatan kansakoulun IV os. 1929. Isäni takarivissä toinen oikealta. Keskellä isäni äiti,
opettaja Alli Valkeeniemi ja oikealla eturivissä isäni isä, opettaja Akseli Valkeeniemi. (huomaa osa
oppilaista avojaloin)
Varusmiesaika ja talvisota
Syyskuun 2. 1937 isäni tuli alokkaaksi Ilmavoimiin. Sotilasvala oli Viipurissa 4.10.1037. Hän suoritti
erikoismiehistökurssin, reservinaliupseerikurssin ja ilmavalokuvauskurssit Kauhavalla. Hänet ylennettiin
korpraaliksi 1.9.1939 ja hän siirtyi reserviin täysin palvelleena 1.1.1939.
Kuvas a
Kuvassa palvelustovereita Ilmavoimissa. Isäni edessä toinen vasemmalta.
Hänet komennettiin 13.10.1939 Lentorykmentti 1:een Suur-Merijoelle. Talvisota syttyi 30.11.1939.
Tammikuun 15. 1940 hän kirjoitti kotiin:
”Reissut tehdään yöllä. Ollen mukana usein vaikka olen vartiopäällikkö. Olen vaihtanut hommia ja minulla
on etuoikeus mukaan, jos on jotain erikoista. En itseäni kehu, mutta olen paras ampuja täällä. Olkaa
rauhallisia vaikka mitä tapahtuisi. Isänmaan puolesta mikään uhri ei ole liian kallis.”
Isäni ylennettiin alikersantiksi 27.2.1940. Hän suoritti sähköttäjän ja kk-ampujan kurssit 25.2. - 25.4.1940.
Radiolentoja oli huhtikuun puoleenväliin asti. Hänet siirrettiin Ilmasotakoulusta Täydennyslentolaivue 6:een
26.4.1940. Siellä sattui toukokuussa vaurio, kun koneen moottori nousussa pysähtyi ja seuranneessa
pakkolaskussa kone tuhoutui täysin. Lasinsiru leikkasi isäni silmäluomeen haavan ja polvi ja jalkaterä
kipeytyivät. Haavat neulottiin ja pian ’yksisilmäinen pommittaja’ lensi jälleen. Isäni siirrettiin siviiliin
alikersanttina 3.6.1940.
Välirauha
Isäni muutti Lielahteen ja niin alkoi nuoren miehen itsenäinen
elämä. Metsäharjoittelijan paikka löytyi J.W. Enqvistin
selluloosatehtaan laboratoriosta. Koti järjestyi Kukkolan
puutarhalta. Samana keväänä oli Lielahteen muuttanut vilkas
karjalaistyttö Saimi. He tapasivat työmatkalla ja Lielahden
Kerholassa, joka oli tehtaan henkilökunnan monipuolinen
kokoontumis- ja harrastustila. Reipas karjalaistyttö teki
lähtemättömän vaikutuksen iloiseen poikaan. Seurusteltiin ja
rakastuttiin. Jo tammikuussa isäni vei miniäehdokkaan kotiin
Teiskoon ja ilmoitti menevänsä Saimin kanssa naimisiin heti, kun
saa elämänsä järjestykseen.
Kuvassa nuoria Kerholan keinulla ->
Jatkosota
Isäni sain 2 kl. Vapauden mitalin 6.9.1941. Hänet ylennettiin
kersantiksi 5.10.1941.
Kersantti Aimo Valkeeniemi sai siirron Lentolaivue 46:een
2.12.1941. Maaliskuussa hän kirjoitti:
”Olen käynyt linjoilla asti Rukajärvellä, Ontajärvellä ja
Kiimasjärvellä etsimässä naapurilaivueen konetta, joka ei ole
palannut pommituslennolta. Olen sähköttäjä, hoidan kolmea
konekivääriä, siis hampaisiin asti aseistettu mies ja tärkeä
sittenkin”.
30. elokuuta 1942 hän kirjoitti vanhemmilleen:
”Olen lähdössä vaaralliselle lennolle Itä-Karjalaan. Jos käy niin,
etten palaisi, pitäkää Saimistani huolta.”
Heidät vihittiin 5.4.1942. Tarkoitus oli mennä naimisiin jo
maaliskuussa.
Äitini ja isäni hääkuva ->
Kirje 9.3.1942:
”Yritän pikapuoliin lomalle. Teen ensin sotareissun ja sitten tulen ja
otan vaimon itselleni. Menemme kaikessa hiljaisuudessa naimisiin.”
Isäni suoritti varsin vaativan sotilasradiosähköttäjän 1-luokan pätevyyden 14.12.1942.
Lentolaivue 46 sai uudeksi kalustokseen Dornier Do 17 Z – koneet kevättalvella 1942. Isäni on kuvassa
toinen vasemmalta.
Siirto Lentolaivue 44:ään ja Junkersien haku
Helmikuussa 1943 Suomi osti 24 Junkers-konetta Saksasta. Isäni sai siirron lentolaivue 44:ään 19.2.1943.
Kahdentoista koneen miehistö lähti koulutukseen Saksaan ja
noutamaan ostettuja koneita. Isäni kirjoitti Saksasta maaliskuussa
1943:
”Kevät on jo pitkällä. Baltian maissa näkyi vähän lunta. Täällä
ihmiset ovat jo peltotöissä. Peipposet, leivoset ja kottaraiset
laulavat”.
Isäni lentäjäkersantti Aimo Valkeeniemi ->
Suomeen ostetut Junkers-koneet olivat uusia ja siirtolennon aikana niissä oli vielä tehtaan värit ja Saksan
tunnukset. SA-kuva.
Huhtikuun puolivälissä tuotiin 12 konetta Tutowista ensin Malmille ja sieltä Poriin. Malmilla isäni kävi
iloisena ja reippaana tervehtimässä enonsa perhettä.
Muutaman päivän päästä tuli lähtö Saksaan hakemaan loput 12 Junkersia. 22.4.1943 lähti tämä toinen erä
Suomeen. Heti Tutowista lähdettäessä tuli JK-274:ääm sähkövika ja sen oli palattava takaisin kentälle.
Korjauksen jälkeen lähdettiin taas matkaan. JK-274 saapui välilaskupaikkaan Königsbergiin niin myöhään,
että oli jäätävä sinne yöksi.
Seuraavana aamuna 23.4.1943 matka jatkui. Meren yllä lähellä Riikaa koneen vasempaan moottoriin tuli
vika ja se pysähtyi. Isäni ilmoitti saksalaiselle radioasemalle, että JK-274 kääntyy takaisin ja laskeutuu
Riikaan. Kone kuitenkin menetti nopeasti korkeutta ja joutui tekemään pakkolaskun, joka epäonnistui. Kone
tuhoutui täysin. Kaikki koneessa olleet saivat välittömästi surmansa pitkänäperjantaina klo 11.35.
Koneen miehistö oli kokenutta ja he olivat ennenkin lentäneet Tutowista Suomeen. Juuri ennen lähtöä evl
Gabrielsson oli tavannut isäni iloisena ja reippaana, kohta päästään Suomeen.
Turman uhrit haudattiin ensin Riian saksalaiselle sotilashautausmaalle. Seuraavana vuonna heidät siirrettiin
kotiseurakuntien sankarihautausmaille. Isäni siunattiin viimeiseen lepoon Teiskon sankarihautausmaalle
16.7.1944. Saattoväkeä oli noin 1500.
Väliaikainen leposija Riian saksalaisella
sotilashautausmaalla
Hautaus Teiskon sankarihautausmaalla 16.7.1944
Muistomerkki Latviaan
70 vuotta tapahtuman jälkeen JK-274:n onnettomuuspaikalle Latvian Saulkrastiin pystytettiin Suomen ja
Latvian yhteisvoimin surmansa muistolle omistettu muistomerkki. Se paljastettiin suurin juhlallisuuksin
Suomen Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 4.6.2013. Oman juhlavan lisänsä arvokkaaseen tilaisuuteen toi
Latvian Puolustusvoimien soittokunta, jonka soitantaan liittyi ukkosen komeat jyrähdykset juuri kuin
tilauksesta. Paikalla oli runsaasti arvovaltaisia kutsuvieraita ja yleisöä Suomesta ja Latviasta. Latvian
televisio ja lehdet huomioivat tapahtuman hyvin näyttävästi monin haastatteluin ja artikkelein.
Sirkka-Liisa Koivuniemi isänsä Aimo Valkeeniemen muistomerkillä 4.6.2013 Latvian Saulkrastissa.
Kuva: Jouni
Valkeeniemi.
Kuvassa SirkkaLiisa Koivuniemi
keskustelussa
lounaan jälkeen
Sadanpäämiehen
pöydässä.
Keskellä
Sadanpäämies
Ilkka Mäntyvaara
vieressään
Ruutisihteeri
Jorma Hautala.
Kuva:
Vesa Rinkinen
Teksti: Sirkka-Liisa Koivuniemen esitelmän perusteella Jorma Hautala
Kuvat: Sirkka-Liisa Koivuniemen kotialbumista
Katso myös Ruutiukkojen esitelmäarkistosta 07.02.2011 Vesa Rinkisen esitelmä: Junkers JK-274:n viimeinen
lento.
Linkki: http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/Portals/klubi/arkisto/tapahtumat/07022011.html
Katso myös Ruutiukkojen esitelmäarkistosta 09.09.2013: Junkers JK-274:n lentäjille muistomerkki Latviaan.
Sadanpäämies näytti kuvia avajaistilaisuudesta 4.6.2013.
Linkki: http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/Portals/klubi/arkisto/tapahtumat/09092013.html