Lausunto - Perheyritysten liitto
Valtiovarainministeriölle Lausunto verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportista Valtiovarainministeriö on pyytänyt Perheyritysten liitto ry – Familjeföretagens förbund rf:ltä lausuntoa verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportista. Perheyritysten liitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja kunnioittavasti esittää lausuntonaan seuraavaa: 1. Aluksi Verotuksen kokonaisuudistusta selvittävä Verotuksen kehittämistyöryhmä on jättänyt 21.12.2010 loppuraportin, joka koskee verojärjestelmän kehittämistarpeita kokonaisuutena. Työryhmä on antanut väliraportin kesäkuussa 2010, josta Perheyritysten liitto on antanut lausunnon 5.10.2010. Väliraportti sisältää esityksiä yritysten, ansiotulojen, pääomatulojen ja osinkojen verotuksesta sekä arvonlisäverotuksesta. Väliraportissa käsiteltyjen asioiden osalta Perheyritysten liitto viittaa siitä antamaansa lausuntoon (liitteenä). Loppuraportissaan työryhmä täydentää ja tarkentaa väliraportissa esitettyjä linjauksia ansiotuloverotuksen osalta ja tarkastelee väliraportin ulkopuolelle jääneitä verotuksen osa-alueita, kuten asumisen verotusta, kiinteistöverotusta, valmisteverotusta sekä perintö- ja lahjaverotusta. Loppuraportissa esitetään myös kokonaisarvio väli- ja loppuraportin linjausten tulonjako- ja verotuottovaikutuksista. Perheyritysten liitto pitää tärkeänä, että Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden sekä suomalaisten yritysten kasvumahdollisuuksien turvaamiseksi on selvitetty verotuksen rakenteellisen uudistamisen mahdollisuuksia kokonaisuutena. Verouudistuksen on yhteisö- ja pääomaverotukseen tehtävillä rakenteellisilla uudistuksilla parannettava yritysten kansainvälistä kilpailukykyä, kannustettava yrityksiä työllistämiseen, kasvuun ja tuotekehitykseen sekä ohjattava pääomia yhteiskunnassa yritystoimintaan oman pääoman ehdoilla. Tämän tavoitteen toteuttamisen kannalta työryhmän väliraportissaan esittämä tavoite pääomatulojen yhdenvertaisesta verokohtelusta on kannatettava, mutta työryhmän ehdottamassa veromallissa yritystoiminnan harjoittamiselle ja yrittäjyydelle ei olisi kannustinta, jollaista työllistäminen ja investoinnit Suomessa tarvitsevat. 2. Yritysverotus, osinkoverotus ja pääomatuloverotus 2 Perheyritysten liitto viittaa työryhmän väliraportista 5.10.2010 antamaansa lausuntoon (liite 1). 3. Työn teettämisen ja tekemisen verotus Perheyritysten liitto viittaa työryhmän väliraportista 5.10.2010 antamaansa lausuntoon (liite 1). 4. Perintö- ja lahjaverotus Verotuksen kehittämistyöryhmän muutosehdotukset Työryhmä esittää loppuraportissaan perintö- ja lahjaverotukseen seuraavia muutoksia: - - - - Perintö- ja lahjaveroasteikon I veroluokassa nostetaan 10 ja 13 prosentin verokantojen soveltamisalan alarajoja esimerkiksi 50 000 ja 150 000 euroon. Vastaavat muutokset tehtäisiin perintöveron II veroluokan asteikkoon ja lahjaveroasteikkoihin. Lisäksi otettaisiin käyttöön uusi 16 %:n verokanta, joka kohdistettaisiin esimerkiksi yli 1 000 000 euron suuruisiin perintöihin ja lahjoihin I veroluokassa. Vastaava muutos tehtäisiin II veroluokassa. Säästöhenkivakuutuksiin liittyvät perintö- ja lahjaveron vapaaosat poistetaan. Yritysvarallisuutta edelleen luovutettaessa hankintamenona tulisi pitää sitä määrää, josta perintö- ja lahjavero on aikanaan suoritettu. Nykyisin sellaisessa tilanteessa, jossa perinnön- tai lahjansaaja on saanut perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitetun verohuojennuksen, yritysvarallisuuden hankintamenona pidetään sen käypää arvoa saantohetkellä eikä alempaa huojennettua arvoa, josta perintö- tai lahjavero on maksettu. Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennussäännöstä sovellettaessa veron perusteena pidetään osakkeen vertailuarvoa. Vertailuarvo määritellään arvostuslaissa. Arvostuslakiin sisältyy ns. leikkurisääntö, jonka mukaan osakkeen vertailuarvo saa olla enintään 50 prosenttia edellisen vuoden vertailuarvoa korkeampi. Leikkurisääntöä ei tulisi soveltaa perintö- ja lahjaverotuksessa. Perheyritysten liiton näkemys perintö- ja lahjaverotuksesta Maamme yrityskannasta vain henkilöomisteisten yritysten pääomiin kohdistuu aika ajoin huomattava erillisvero. Tämä henkilöomisteisten yritysten kilpailukykyä oleellisesti heikentävä erillisvero tunnetaan paremmin nimellä sukupolvenvaihdoksen verotus. Yritysvarallisuuteen kohdistuva lahja- ja perintövero heikentää yrityskannan kasvupohjaa ja olisi poistettava rakenteellisesti kestävällä tavalla. Tarvittava muutos on jo tehty Ruotsissa ja on toteutettavissa verottajan kannalta melko verotuottoneutraalisti siten, että verotus siirretään perintö- ja lahjoitustilanteesta omaisuuden myyntihetkeen. Verovelvollinen maksaisi veron silloin, kun hänellä on siihen rahavaroja ja veronmaksukykyä – ei silloin, kun hän saa perintönä tai lahjana epälikvidiä omaisuutta. Tällä tavoin poistuisivat myös perintö- ja lahjaverotukseen liittyvät arvostusongelmat. Perheyrityksen ja sen kehittämisen kannalta nykyinen sukupolvenvaihdoksen verotus ei ole yhdenvertaista verrattuna muulla tavoin omistettuihin yrityksiin. Esimerkiksi osuuskuntiin tai laajasti omistettuihin pörssiyhtiöihin ei kohdistu sukupolvenvaihdoksen verotusta. Ne kuitenkin toimivat usein kilpailutilanteessa perheyritysten kanssa esimerkiksi kaupan alalla samalla paikkakunnalla ja saavat siten verotuksellista kilpailuetua omistusmuotonsa kautta. 3 Perheyritysten liitto on esittänyt Hetemäen työryhmälle kannanottonsa sukupolvenvaihdoksen verotuksen kehittämisestä 18.10.2010. Liitteenä (liite 2) olevasta kannanotosta käy ilmi Perheyritysten liiton ehdotus perintö- ja lahjaverotuksen kehittämiseksi. Perheyritysten liiton kannanotto työryhmän muutosehdotuksiin Työryhmän ehdotukset uuden 16 %:n suuruisen perintö- ja lahjaveroprosentin käyttöönotoksi ja kahdeksi yritysvarallisuuden arvostamisperusteiden muutokseksi merkitsisivät ennen kaikkea yritystoiminnan sukupolvenvaihdoksen verotuksen kiristymistä. Ne vaikeuttaisivat sukupolvenvaihdoksen toteuttamista lisäämällä sen kustannuksia. Muutokset pakottaisivat yritystoiminnan jatkajat nostamaan yrityksestä entistä enemmän varoja sukupolvenvaihdoksen verojen maksamisen rahoittamiseksi ja heikentäisivät siten yritysten edellytyksiä työllistää, kasvaa ja investoida uuden omistajansa ohjauksessa. Perheyritysten liitto ei kannata ehdotettuja kiristyksiä sukupolvenvaihdoksen verotukseen. a) Perintö- ja lahjaveroprosentin nosto Perintö- ja lahjaveroprosentin nosto vaikeuttaisi sukupolvenvaihdoksia sekä niissä tilanteissa, joissa verosta myönnetään sukupolvenvaihdoshuojennus, että niissä tilanteissa, joissa huojennusta ei myönnetä. Työryhmä on lisäksi ehdottanut osinkoverotuksen kiristämistä monilta osin. Koska sukupolvenvaihdoksesta aiheutuvien verojen maksamiseen tarvittavat varat on lähes poikkeuksetta irrotettava yritystoiminnasta, osinkoverotuksen kiristäminen lisää myös sukupolvenvaihdoksen verorasitusta. Näiden veronkiristysten yhteisvaikutuksena edellytykset yritystoiminnan siirtämiselle ja jatkumiselle seuraavan sukupolven ohjauksessa heikkenisivät tuntuvasti. Perintö- ja lahjaveroprosentin nosto olisi epäjohdonmukaista myös ottaen huomioon sen, että kaikkia perintö- ja lahjaveroprosentteja laskettiin kolmella prosenttiyksiköllä vuonna 2009. Veroprosentin korottaminen olisi vastoin tätä työllistävän ja investoivan yritystoiminnan jatkumista turvaavaa verolinjaa ja se olisi omiaan heikentämään verolainsäädäntökehityksen ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta. b) Sukupolvenvaihdoksessa saadun omaisuuden hankintamenon laskeminen Nykyiseen perintö- ja lahjaveron sukupolvenvaihdoshuojennukseen liittyy ns. karenssisääntö, jonka mukaan myönnetty verohuojennus peruutetaan ja lisäksi määrätään vero korotettuna, jos perinnön- tai lahjansaaja luovuttaa perintönä tai lahjana saamansa yrityksen edelleen viiden vuoden kuluessa perintötai lahjaverotuksen toimittamispäivästä. Karenssisäännön tarkoituksena on estää yritystoiminnan jatkamiseen perustuvan verohuojennuksen käyttäminen, jos perinnön- tai lahjansaaja ei sukupolvenvaihdoksen jälkeen jatkakaan yritystoimintaa vaan esimerkiksi myy sen. Karenssiajaksi on säädetty viisi vuotta, jonka on katsottu olevan tarkoituksenmukainen osaltaan varmistamaan sen, että yritystoiminnan jatkamistarkoitus toteutuu. Tämäkin karenssiaika toisinaan estää yritystoiminnan kehittämistä liiketoiminnan edellyttämällä tavalla. Karenssiajan rajoittaminen turvaa sitä tavoitetta, että yritystoiminnan jatkajalla on verrattain pitkän ajan kuluttua sukupolvenvaihdoksen jälkeen mahdollisuus ilman rangaistusluonteisia veroseuraamuksia lopettaa tai myydä yritystoiminta, jos se esimerkiksi liiketoimintaympäristön muutoksen tai muiden vastaavien syiden vuoksi on tarkoituksenmukaisin ratkaisu. 4 Mikäli verotuksen kehittämistyöryhmän ehdotus huojennetun perintö- ja lahjaveroarvon käyttämisestä perintönä tai lahjana saadun omaisuuden hankintamenona toteutettaisiin, se merkitsisi käytännössä huojennuksen peruuntumiseen liittyvän karenssiajan pidentymisestä ikuiseksi. Vaikka yritystoiminnan jatkaja myisi yrityksensä 15 vuoden päästä sukupolvenvaihdoksesta, koska hän ei esimerkiksi terveydentilansa vuoksi voisi jatkaa yritystoimintaa, hän joutuisi maksamaan perintö- ja lahjaveroa korkeampaa luovutusvoittoveroa myös siitä osasta yrityksen arvonnousua, johon on tarkoitettu kohdistuvan sukupolvenvaihdoshuojennus. Perintö- ja lahjaverolakiin sisältyvä karenssiaika on tarkoitettu viiden vuoden mittaiseksi eikä sitä tule käytännössä pidentää muita lainkohtia muuttamalla. Verotyöryhmä toteaa itsekin raportissaan, että luovutusvoittojen verotus Suomessa on kansainvälisesti vertaillen ankaraa. Lisäksi työryhmä esittää osinkoverotuksen olennaista kiristämistä. Kummatkin ovat yritysten sukupolvenvaihdosten näkökulmasta kielteisiä asioita. Jos luovutusvoittoverotusta kiristetään sukupolvenvaihdosluovutuksen jälkeisessä yrityksen luovutuksessa työryhmän esittämällä tavalla, tulee sukupolvenvaihdosluovutuksiin vielä kolmas verotusta kiristävä tekijä. Tämä on erityisen ongelmallista sen vuoksi, että esityksen mukainen kiristys on ikuinen eikä siinä ole otettu huomioon esimerkiksi sitä, minkä vuoksi jatkaja luopuu yrityksestä. Esitettyä säännöstä ei tulisi soveltaa esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa luopuminen tapahtuu uudessa sukupolvenvaihdostilanteessa eli tilanteessa, jossa jatkajan verotuksessa sovelletaan tai voitaisiin soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennussäännöksiä, jos luovutus olisi vastikkeeton. Ilmeistä lisäksi on, että säännös voisi käytännössä aiheuttaa monia soveltamisongelmia. Näiltä soveltamisongelmilta ja muilta esitettyyn säännökseen liittyviltä ongelmilta vältyttäisiin, jos toteutettaisiin Perheyritysten liiton esittämä malli perintö- ja lahjaverotuksen rakenteellisesta uudistamisesta (liite 2). c) Leikkurisäännön poistaminen Työryhmän ehdottama ns. leikkurisäännön poistaminen kiristäisi sukupolvenvaihdosten verotusta. Leikkurisääntö sisältyy nykyiseen arvostuslakiin. Arvostuslain esitöissä (HE 144/2005) on mainittu, että leikkurisääntö on tarkoitus säilyttää myös varallisuusverolain kumoamisen jälkeen. Hallituksen esityksessä on lisäksi nimenomaisesti todettu, että leikkurisäännön on tarkoitus soveltua myös perintöja lahjaverolain mukaisissa sukupolvenvaihdostilanteissa. Leikkurisäännön soveltaminen on siten lainsäätäjän tarkoituksen mukaista. Leikkurisääntö turvaa osaltaan sukupolvenvaihdosten toteutumista ja helpottaa niiden rahoitusta. Säännön poistaminen ei olisi teknisluonteinen kysymys, kuten työryhmä esittää, vaan se merkitsisi lainsäätäjän tarkoituksellista kannanottoa muuttaa tahtoaan ja kiristää sukupolvenvaihdosten verotusta. Lopuksi on todettava, että kaikki työryhmän loppuraportissaan perintö- ja lahjaverotuksen näkökulmasta ongelmallisiksi katsomat tilanteet ratkaisisi Perheyritysten liiton esittämä malli perintö- ja lahjaverotuksen rakenteellisesta uudistamisesta (liite 2). Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 2011 PERHEYRITYSTEN LIITTO R.Y. – FAMILJEFÖRETAGENS FÖRBUND R.F. Matti Vanhanen toimitusjohtaja Simo Valtti veroasiantuntija 5 Liitteet 1 2 Perheyritysten liiton lausunto verotuksen kehittämistyöryhmän väliraportista 5.10.2010 Perheyritysten liiton kannanotto sukupolvenvaihdoksen verotukseen 18.10.2010
© Copyright 2024