pdf-versio - Maito ja terveys
Ravitsemus 2 katsaus 2 / 2 0 1 4 Arja Lyytikäinen s. 4 Jodinpuutoksesta uusi ongelma? s. 12 Huomio ikääntyneiden proteiinien saantiin s. 16 Diabetekselta voi välttyä s. 19 Elämäntavoilla terveyttä Ajankohtaista 2 Ravitsemus 2 • 2 0 1 4 36. vuosikerta Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Julkaisija Toimituskunta Päätoimittaja Maito ja Terveys ry Toimitussihteeri ETM Katariina Lallukka Emeritusprofessori Antti Aro MMM, FT Paula Hakala Professori Hannu Korhonen MMM Leena Packalén Professori Päivi Palojoki Dosentti Aila Rissanen ETM, FT Tuula Tuure FT, VTM Sirpa Sarlio-Lähteenkorva ETM Tiina Soisalo Toimituksen osoite Maito ja Terveys ry PL 115, 00241 Helsinki puh. 09-272 2322 info@maitojaterveys.fi Paino Forssa Print, 2014 Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. ISSN-L 0357-2277 ISSN 0357-2277 2 Ravitsemuskatsaus 2•2014 Lukijalle Terveydestä huolehtiminen kannattaa aina. Pitkäaikaiset seurantatutkimukset osoittavat, että tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä terveelliset elämäntavat ovat ylivoimaisia. Peräti yhdeksän kymmenestä tyypin 2 diabeteksesta voisi olla ehkäistävissä terveellisellä ravinnolla, riittävällä liikunnalla ja painonhallinnalla. Ruoka-aineista täysjyvävilja, maitovalmisteet ja kahvi sekä kuitupitoiset kasvikset ja hedelmät on yhdistetty suojatekijöiksi. Professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta toteaa tässä lehdessä, että jo yhden kilon painonpudotus vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä noin seitsemän prosenttia. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan merkitys väestön terveyden edistämisessä on merkittävä. Neuvottelukunnan työn tuloksia ovat muun muassa suomalainen kouluruokailu, jodin lisääminen suolaan, rautalisäys vehnäjauhoihin aikanaan ja D-vitamiinin lisääminen nestemäisiin maitovalmisteisiin. Kuluneena syksynä valtion ravitsemusneuvottelukunnan kokoonpano uudistettiin seuraavalle kolmivuotiskaudelle. Neuvottelukunnan uusi puheenjohtaja on ylijohtaja Erkki Vartiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Myös pääsihteeri on vaihtunut ja uusi pääsihteeri on MMM Arja Lyytikäinen. Ravitsemuskatsaus-lehti haluaa toivottaa neuvottelukunnalle onnea ja menestystä työhön. Tämä on viimeinen painettuna ilmestyvä Ravitsemuskatsaus-lehti. Toivomme voivamme jatkaa lehden toimitusta sähköisenä tiukasta taloustilanteesta huolimatta. Tarve puolueettomalle lehdelle terveyden edistämistyössä on kiistaton. Kartoitamme lehden rahoitusmahdollisuuksia ja otamme vinkkejä siihen ja lehden toimitusmuotoon lämpimästi vastaan. Jos haluat jatkossakin lukea Ravitsemuskatsaus-lehteä, mutta et ole sähköistä lehteä vielä tilannut, ilmoita osoitteesi info@maitojaterveys.fi. Sähköinen Ravitsemuskatsaus on tilaajille maksuton. Innovatiivista yhteistyönvuotta 2015! Tiina Soisalo Ravitsemuskatsaus 2•2014 3 Ravitsemuspolitiikkaa Kovan tason asiantuntemusta V altion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) tehtävänä on antaa kansalliset ravitsemussuositukset, jotka perustuvat tieteellisen arvioon ja vahvaan tutkimusnäyttöön. Neuvottelukunta edustaa kovan tason asiantuntemusta, joka kattaa ravitsemuksen kokonaisuuden: ravinnon tarpeen, ruuan terveysvaikutukset, liikunnan ja ravitsemuksen yhteyden, ruuan tien pellolta lautaselle, kestävän kehityksen periaatteet, kuluttajakäyttäytymisen ja ruokaturvallisuuden. Mukana ovat myös kansanterveystyön, ravitsemuskasvatuksen ja joukkoruokailun asiantuntemus. – Tämä ravitsemusneuvottelukunta on pienempi ja kiinteämpi kuin aikaisemmat ja ravitsemusasiantuntijuus vahvistuu entisestään, uskoo VRN:n uusi pääsihteeri Arja Lyytikäinen. Neuvottelukunnan työssä on mahdollista käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita ja työryhmiä. seen tieteelliseen taustatyöhön. Neuvottelukunnan työ jatkuu nyt eri ikäryhmien suositusten uudistamisella. Päivitystä kaipaavat niin varhaislapsuuden kuin ikääntyneidenkin suositukset. Ja sitten ovat vuorossa koululaiset. – Pikkulasten ravitsemussuosituksissa korostuu monipuolinen ja säännöllinen syöminen ja ruokakasvatuksen näkökulma lapsiperheen arjessa. Ruokailo ja yhdessä syömisen merkitys nostetaan esiin. Arja Lyytikäinen on tyytyväinen siitä, että hän voi neuvottelukunnan työssä edelleen levittää lasten ruokakasvatuksen hyviä käytäntöjä ja mm. lasten makukouluhankkeiden kokemuksia. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä tuomalla lasten ruokakasvatukseen kaikkia aisteja inspiroivan SAPERE-menetelmän. Ikäryhmien suositukset päivitetään Suomessa on annettu erilaisia ravitsemussuosituksia 1940-luvulta lähtien. Ne ovat aina aikansa tuotoksia. Suositukset ovat perustuneet kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen, väestön terveydentilaan ja ravitse- Edellinen ravitsemusneuvottelukunta julkisti vuoden alussa uudet ravitsemussuositukset, jotka perustuvat laajaan pohjoismai- 4 Kiivas keskustelu kertoo kiinnostuksesta Ravitsemuskatsaus 2•2014 muksen parantamisen tarpeisiin sekä saatuun tutkimustietoon. Kulloinenkin tieto vaikuttaa painotuksiin. Opittiin vitamiinien vaikutus kasvuun ja kehitykseen ja selvitettiin, mistä niitä saadaan. 1970-luvulla kiinnostivat kivennäisaineet. Vuorollaan ovat keskustelua hallinneet rasva, kuidut, hiilihydraatit jne. – Ne askeleet on tarvittu ennen kuin on päästy tähän päivään. Nyt ymmärretään entistä paremmin ruokavalion kokonaisuuden merkitys ja osataan suhteuttaa syöminen muihin hyvän elämän osa-alueisiin: uneen, liikuntaan ja mielenterveyteen. Vapaasti mediassa ja verkoissa vellova keskustelu koettaa mitätöidä ravitsemussuositukset ja haastaa niiden taustalla olevan asiantuntemuksen. Arja Lyytikäinen näkee asian toisin: – Kiivas ja kriittinen keskustelu on vain osoitus siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneet ruuasta ja sen terveysvaikutuksista. Sehän on pelkästään positiivista. Toki voidaan ratsastaa yksittäisillä tutkimuksilla ja tehdä niistä kohu-uutisia ja hämmentää. – On myös muistettava, että suosituksia ei ole tehty yksilöille. Niiden suuntaisen terveellisen ruokavalion voi koota luovasti monella tapaa. En yleistäisi, että julkinen keskustelu on teilannut suositukset. Keskustelussa yksittäiset henkilöt ja jotkut ryhmät vain tuovat esiin sen, mikä heille itselleen on tärkeää. – Meidän on huolehdittava siitä, että väestöllä on oikeaa tietoa terveellisestä ja turvallisesta syömisestä. Jokainen tahollaan kuitenkin vastaa omasta syömisestään. Kunpa oppisimme syömään sopivasti Arja Lyytikäisen mukaan ravitsemussuositusten taustalla oleva asiantuntemus kelpaa auktoriteetiksi. Tutkimusnäyttö on arvioitu ja punnittu todella tarkasti. Työ on tehty niin hyvin kuin on voitu. Samalla on tunnustettava, että kaikesta ei vain ole tietoa ja monista asioista on niukasti laadukkaita tutkimuksia. Ensimmäiset pohjoismaiset suositukset, joissa Suomi oli mukana, annettiin vuonna 1968. Linja on hyvin sama kuin tänä päivänäkin. Suositukset ovat vain saaneet lisää tieteellistä tukea. Tämä osoittaa tutkimusnäytön arvovaltaa. Arja Lyytikäinen harmittelee viime vuosien karppausmuodin ja trendisyömisen seurauksia. Väestön kolesteroli- ja verenpainetasot nousivat. Hyvässä kehityksessä taannuttiin hetkessä 2000-luvun alkupuolelle. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ymmärrys rasvasta on parantunut. Salaatinkastikkeiden, kalan, pähkinöiden ja margariinien kautta luodaan uutta suhdetta hyvään rasvaan. Arja Lyytikäisen mukaan ruokasuositukset eivät ole hyvin syömisen vaikeuden ydin. – Kunpa oppisimme syömään itsellemme myös määrällisesti sopivasti. Se on erittäin vaikeaa, kun ruoka on läsnä kaikkialla päivästä toiseen vuorokauden ympäri. Houkutuksia riittää ja markkinointi rummuttaa uutuuksia. Tämä ylitarjonnan ja jatkuvan valinnan tilanteessa eläminen on taitolaji, jota pitäisi vielä enemmän tuoda myös suosituksissa esille. Ravitsemussuositukset painottavat säännöllistä ateriarytmiä, mikä on hyvin ja kohtuullisesti syömisen selkäranka. Tietoa, tukea ja työkaluja Ravitsemusneuvottelukunta ei yksin tavoita laajasti väestöä, vaikka sille kuuluvatkin väestötason ravitsemussuositukset vauvasta vaariin. Arja Lyytikäinen näkee neuvottelukunnan roolin ennen kaikkea perustan ja edellytysten luojana eri hallinnonalojen, kuntien ja kansanterveys- ja ruoka-alan järjestöjen työlle hyvän ravitsemuksen edistämisessä. Ruokasuositusten käytäntöön viejiksi tarvitaan koko ruokatuotanto- ja elintarvikeala sekä suurkeittiöt, jotta kuluttajalle on tarjolla maittavia terveyttä edistäviä ruokia ja aterioita. Neuvottelukunta tuottaa tietoa ja työkaluja tiiviissä yhteistyössä ravitsemusalan toimijoiden kanssa. Kantaa ottavan keskustelun ylläpitäminen ja politiikkaohjelmien prosesseissa mukana oleminen ovat myös neuvottelukunnan vaikuttamisen keinoja. Pääsihteeri Lyytikäisen virkapaikka on elintarvikevirasto Evirassa, sen tuoteturvallisuusyksikön tuotetietous- ja ravitsemusjaostossa. Pääsihteeriyden lisäksi hänelle kuuluu elintarvikkeiden ravitsemuksellisen täydentämisen valvonta. – Lainsäädäntö vaikuttaa mm. siihen, millaista täydennyspolitiikkaa harjoitetaan, millaisia elintarvikkeita markkinoilla Ravitsemuskatsaus 2•2014 5 ravitsemuspolitiikkaa on ja miten kuluttaja saa tietoa ravintosisällöstä. On tärkeää, että väestön terveyden kannalta välttämättömissä täydennyksissä onnistutaan, vaikka täydentäminen on vapaaehtoista ja perustuu suosituksiin. Arja Lyytikäisen mielestä elintarvikkeiden D-vitaminoinnissa on onnistuttu hyvin. Aloitettiin varovasti, vaikutusta saantiin ja veren pitoisuuksia seurattiin ja annosta nostettiin tarpeen mukaisesti. Jatkuva seuranta on tärkeää. On tiedettävä, miten ihmiset syövät, mitä muutoksia elintarvikkeiden kulutuksessa tapahtuu ja kuinka eri väestöryhmien D-vitamiinin saanti kehittyy. 6 Kiinnostus on avain oppimiseen Arja Lyytikäinen iloitsee siitä, että ruuan ympärillä on hyvää eloa. Ruoka kiinnostaa ja sitä halutaan tehdä yhdessä. Tämä kiinnostus pitäisi osata hyödyntää myönteisesti myös hyvin syömisen edistämisessä. – Kiinnostus on ensimmäinen etappi oikeiden ruokailutottumusten oppimisessa. Miellyttävä kokemus ruokailusta ja hyvä, myönteinen käsitys itsestä ruokailijana kasvattavat tiedon tarvetta. Lapset ja perheet on kohdattava siellä, missä he muutenkin ovat. Netin tieto- ja keskustelutulvan rinnalle tarvi- Ravitsemuskatsaus 2•2014 taan myös ”ruokakohtaamisia”, ryhmätoimintaa ja pienimuotoista kurssitoimintaa tukemaan lapsiperheiden arkea ja elämisentaitojen opettelua. Kirjoittaja: Leena Packalen Lasten ja nuorten ruokasuositusten uudistaminen on käynnissä. Edelliset suositukset ”Lapsi, perhe ja ruoka” on julkaistu vuonna 2004. Uudet varhaisravitsemussuositukset valmistuvat keväällä 2015. Valtion ravitsemusneuvottelukunta uudistui V altion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) kokoonpanoa on uudistettu seuraavalle kolmivuotiskaudelle. Se alkoi lokakuussa 2014 ja kestää lokakuuhun 2017. Neuvottelukunnan uusi puheenjohtaja on ylijohtaja Erkki Vartiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja uusi varapuheenjohtaja yksikönjohtaja Annika Nurttila Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteerinä syyskuun alusta on toiminut maatalous- ja metsätieteiden maisteri, laillistettu ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja kehittää väestön ravitsemusta. Neuvottelukunta laatii ravitsemussuosituksia, antaa toimenpide-ehdotuksia ja seuraa toimenpiteiden toteutumista ja vaikutusta väestön terveyteen. Ravitsemuksellisten riskinarviointitulosten perusteella ravitsemusneuvottelukunta tekee aktiivisesti aloitteita ja kannanottoja väestön ravitsemuksen ja terveyden edistämiseksi. Lähes 80 vuotta ravitsemustyötä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan edeltäjä, Valtion ravit- semustoimikunta, perustettiin vuonna 1954 maatalousministeriön alaiseksi pysyväksi toimikunnaksi. Jo vuodesta 1936 oli toiminut valtioneuvoston asettama Kansanravitsemuskomitea. Neuvottelukunta laatii ravitsemussuosituksia, joista viimeisimmät kansalliset ravitsemissuositukset julkaistiin tammikuussa 2014. Seuraava työsarka on lasten ravitsemussuositusten päivittäminen. Väestön ravitsemuksen edistämistoiminnan tuloksia ovat muun muassa: • suomalainen kouluruokailu (laki v. 1943) • jodin lisääminen ruokasuolaan (1949) • rautalisäys vehnäjauhoihin (1965) • D-vitamiinin lisääminen nestemäisiin maitovalmisteisiin (2003). Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Puheenjohtaja: Erkki Vartiainen, ylijohtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Varapuheenjohtaja: Annika Nurttila, yksikönjohtaja, Elintarviketurvallisuusvirasto Jäsenet: Anna Lemström, elintarvikeylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö Sirpa Sarlio-Lähteenkorva, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö Marjo Misikangas, ylitarkastaja, Elintarviketurvallisuusvirasto Suvi Virtanen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Marjaana Manninen, opetusneuvos, Opetushallitus Jaana Laitinen, tiimipäällikkö, Työterveyslaitos Mikael Fogelholm, professori, Helsingin yliopisto, elintarvikeja ympäristötieteiden laitos Ursula Schwab, apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystiede ja kliininen ravitsemustiede Sirpa Kurppa, professori, Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus Tommi Vasankari, johtaja, UKKinstituutti Marjaana Lahti-Koski, terveysjohtaja, Suomen Sydänliitto ry Elina Särmälä, ruokapalvelujohtaja, Kuntaruokailun asiantuntijat KRA ry Piia Jallinoja, tutkimuspäällikkö, Kuluttajatutkimuskeskus Ravitsemuskatsaus 2•2014 7 ravitsemuspolitiikkaa Vahvasti päätöksentekijöiden tukena L ääketieteen ja kirurgian tohtori Juhani Eskola nimitettiin vuoden alussa pääjohtajaksi tuttuun taloon. Hän oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylijohtaja ja vastasi terveyden suojelun toimialasta, johon kuuluvat muun muassa tartuntatautien torjunta sekä rokotusohjelma. – Talo oli toki tuttu, mutta uutta on se, miten paljon pääjohtajan virkaan liittyy asioiden hoitoa talon ulkopuolella. THL:n sidosryhmät ja valtion hallinto odottavat laitokselta vahvaa asiantuntijatietoa päätöksenteon tueksi. Pääjohtaja Eskola uskoo tutkimustiedon tarpeen vain lisääntyvän, kun yhteiskunta monimutkaistuu ja muutokset seuraavat toisiaan kiivaassa tahdissa. – Asiantuntijuutta THL:ssä on, mutta meitä on arvosteltu siitä, ettemme aina ole osanneet tuoda tietoa kyllin selkeästi ja näkyvästi esiin. Uudistus paketoi säästöt ja toiveet Pääjohtaja Eskola sai johdettavakseen THL:n organisaatiouudistuksen. Siinä paketoidaan yhteen toisaalta lisääntyvät 8 odotukset tiedon avaamisessa ja päättäjien avustamisessa ja toisaalta mittavat määrärahaleikkaukset. Uudistuksen ja toiminnan tehostamisen suuret linjat ovat selvillä, mutta kaikkia yksityiskohtia ei voida julkistaa ennen kuin YT-neuvottelut henkilöstön kanssa saadaan päätökseen. Supistamistarve on 130 henkilöä. Ylimmässä johdossa siirrytään neljästä ylijohtajasta yhteen. Terveyden ja hyvinvoinnin eri osa-alueita hoitaa kuusi osastoa. Niiden lisäksi on kaksi osastoa, joilla on koko laitoksen läpi ulottuvia vastuita. Toinen vastaa laitoksessa tuotetun tiedon tehokkaasta hyödyntämisestä ja toinen hallinnon sujumisesta. – Tutkimuksen kurittaminen määrärahoja leikkaamalla ja tutkijoiden ajaminen tyhjän päälle on surullista ja raskasta, pääjohtaja Eskola toteaa. Hän on kuitenkin luottavainen THL:n tulevaisuuden suhteen. Määrärahojen leikkaus pakottaa miettimään tarkasti, mihin resursseja käytetään. Tulevaisuuden kannalta on entistä tärkeämpää tehdä juuri sitä, mitä organisaatiolta oikeasti odotetaan. Pääjohtaja Eskola on vakuuttunut, että THL:llä on paljon annettavaa yhteiskunnalle. Ravitsemuskatsaus 2•2014 On vain löydettävä oikeat kanavat ja yhteinen kieli tiedon tarvitsijoiden kanssa. Hän ottaa mielellään vastaa ehdotuksia ja toiveita siitä, miten tutkimustietoa halutaan käyttöön. Mutta samalla hän toivoo ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. – Teemme parhaamme käytettävissä olevilla voimavaroille ja uudistumme odotusten ja ympäristön muuttuessa. Ravitsemuksen asemaa ei uhata Pääjohtaja Eskola lupaa, että ravitsemus on edelleen tärkeässä asemassa THL:n toiminnassa eikä siihen kohdistu säästötalkoissakaan erityistä uhkaa. Jostain varmaan joudutaan luopumaan, mutta kyllä ihmisen terveellisen ravitsemuksen osaaminen ja siihen vaikuttaminen ovat edelleen THL:n ydinasioita. – Tiedon ja osaamisen markkinointia on vielä varaa tehostaa. THL on vuosikymmenien ajan tuottanut arvokasta tietoa aikuisväestön terveyskäyttäytymisestä ja ruokailutottumuksista. Mutta samanlaista tietoa ei ole järjestelmällisesti kerätty ikäihmisistä eikä lapsista. Pääjohtaja Eskola myöntää, että näitä väestöryhmiä on seurattu huonosti. Koululaisista sentään tiedetään jotain. – Puute on tiedostettu ja sen korjaamiseksi tiedonkeruita yhdistellään ja tehostetaan niin, että resurssit riittävät myös lasten ja vanhusten seurantaan. Viime vuonna voimaan tullut nk. vanhuspalvelulaki vaatii kuntia huolehtimaan siitä, että vanhusten palveluilla on käytettävissään ravitsemuksen asiantuntemusta kunnassa. Vastuu on selkeästi kunnilla. Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt THL:ltä arviota lain velvoitteen toteutuksesta. Se valmistuu tämän syksyn aikana. THL liputtaa joukkoruokailun puolesta – Iso joukko ihmisiä saa joukkoruokailun ansiosta monipuolisen aterian päivittäin. Sen lisäksi joukkoruokailu opettaa terveellistä ravitsemusta ja antaa siitä käytännön esimerkin. Joukkoruokailu on myös keino epätasa-arvon poistamiseen. Ajatellaan vaikka kouluruokailua. Se antaa kaikille koululaisille tasavertaisen mahdollisuuden kunnolliseen ateriaan päivittäin. Pääjohtaja Eskola näkee joukkoruokailun myös keinona parantaa ikäihmisten ravitsemuspuutteita. Hänestä vanhusten palvelutalot tekevät todella arvokasta työtä tarjoamalla mahdollisuuden edulliseen ruokailuun, vaikkei sitä niiltä voida velvoittaakaan. Maailmanlaajuista yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin tutkiminen ja edistäminen on kansainvälistä ja maailmanlaajuista. THL:n piirissä tehdään tutkimusyhteistyötä sekä EU:n sisällä että Yhdysvaltojen kanssa. – Nappulaliigaan jää, jos yrittää yksin tutkimusta tehdä nykymaailmassa, Juhani Eskola toteaa. Maailmanlaajuisten terveyshuolien kärjessä on tällä hetkellä Ebola-virus. Tuberkuloosi, HI-virus ja malaria ovat edelleen voittamatta. Ja samaan aikaan kehittyvien maiden länsimaistuminen tuo mukanaan liikapanon ja se seurauksena samat kansansairaudet kuin meilläkin; verenpaineen ja sydänongelmat. Edistystäkin on nähtävissä. Rokotekehittely menee eteenpäin ja on entistä paremmin hallittavissa. Äskettäin kokoontunut tupakkakonventio totesi, että tupakoinnin rajoittaminen on edennyt. Pääjohtaja Eskola muistuttaa, että kaikilla päätöksillä saattaa olla terveysvaikutuksia. Tupakoinnin rajoittamisessa on tehty valistustyötä, mutta tehokas vaikutus on ollut myös kauppapolitiikalla. – Kauppapolitiikkaa ei ehkä ensi kädessä osata liittää terveysvaikuttajan työkalupakkiin. Panoksia perusterveydenhoitoon Kansallisesta SOTE-hankkeesta pääjohtaja Eskola toivoo lopulta avainta perusterveydenhoitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Niistä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta aina vain resurssit kuluvat sairaanhoitoon. – Sairaanhoito on niin paljon näyttävämpää kuin terveydenhoito. Paljon suurempi huuto nousee siitä, että tarvitaan pallolaajennus kuin että tarvittaisiin tukea painonhallintaan ja elintapojen remonttiin. Kirjoittaja: Leena Packalen Ravitsemuskatsaus 2•2014 9 ravitsemussuositukset Joukkoruokailussa tarvitaan vankkaa osaamista J oukkoruokailulla on huomattava vaikutus väestön terveyteen, sillä 1,3 miljoonaa suomalaista nauttii päivittäin ruokapalvelujen valmistamia aterioita. Ammattikeittiöissä valmistetaan lähes 890 miljoonaa ruokaannosta vuodessa, joista 47 % on julkisen sektorin tuottamia. Tulevaisuuden haaste on löytää keinot yhdistää terveellisyys ja ekologisuus samalle lautaselle. Ravitsemussuositusten roolia ruokapalvelussa pohdittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seminaarissa lokakuussa. Ylitarkastaja Petri Koskela (MMM) totesi, että ammattikeittiöt ovat avainasemassa ravitsemustiedon soveltamisessa käytäntöön. Niissä tarvitaan vankkaa osaamista ja vastuullisuutta, jotta ruoka olisi myös turvallista ja turha ympäristökuormitus vähenisi. Ruokavalinnoilla voi vaikuttaa oman ja läheisten terveyden lisäksi monin tavoin myös ympäristön hyvinvointiin, esimerkiksi työllisyyteen, tuotantotapoihin, ostopaikan valikoimiin, ympäristökuormaan sekä paikalliseen hyvinvointiin. Opastusta kestäviin arjen valintoihin on koottu verkkosivustolle Tiedä mitä syöt (www. ruokatieto.fi/pikaopas). Siellä on vastauksia mm. siihen, miksi laadusta kannattaa maksaa, mi- 10 ten ruoka luo työtä ja hyvinvointia, miten ruoassa voi säästää ja miten elintarvikkeista saa tietoa. Globaalin ruoantuotannon ristiriita Neuvotteleva virkamies MarjaLiisa Tapio-Biström (MMM) valaisi ruokajärjestelmää koko maailman näkökulmasta. Globaalissa ruokajärjestelmässä vallitsee räikeä ristiriita: Vaikka ruoka on ihmisen perusoikeus, samaan aikaan 870 miljoonan nälkäisen kanssa maailmassa on 1,4 miljardia ylipainoista. Lisäksi teollisuusmaissa noin kolmannes ruoasta heitetään pois. Sekä aliettä yliravitsemus tulevat kansantalouksille erittäin kalliiksi. Maapallon peltoala riittäisi koko väestön ruokkimiseen, mutta siitä noin neljännes on laitumena tai rehuntuotannossa eli käytetään lihan tuottamiseen. Lihan kulutuksen vähentäminen on ratkaisevaa ruoan riittävyyden kannalta. Tapio-Biströmin mukaan terve ruokajärjestelmä on sitkeä ja joustava, jolloin se kestää myös mittavat säätilojen vaihtelut. Sen tulee olla myös tasa-arvoinen ja kestävä siten, että maasta, vedestä ja luonnon monimuotoisuudesta pidetään huolta. Ruoantuotannon perustan tulisi olla omassa maassa. Ravitsemuskatsaus 2•2014 Malliasiakirja kilpailutuksen tueksi Ravitsemusasiantuntija Laura Toivola (Sydänliitto) nosti esiin ruokapalvelujen hankintavaiheen ja kilpailutuksen tärkeyden. Siinä tulee huomioida hinnan lisäksi myös ruoan laatu. Kilpailutuksen avuksi on laadittu Malliasiakirja ravitsemuslaadun huomioimiseksi ruokapalveluiden kilpailutuksessa (www.sydanliitto.fi). Se sisältää mm. aterioiden monipuolisuutta ja esiintymistiheyttä ja eri aterianosia koskevat laatukriteerit sekä vaatimuksen suositusten mukaisten aterioiden merkitsemisestä. Ateriapalvelun tarjoajan tulee todentaa aterioiden ravitsemuslaatu ja sitä pitää myös seurata sopimiskaudella säännöllisesti asiakaspalautteen, omavalvonnan ja tarkastuskäyntien avulla. Ateriapalveluja kehitetään Ruokapalvelujohtaja Elina Särmälä toimii Saimaan tukipalvelut Oy:ssä, jossa valmistetaan päivittäin noin 15 000 ruokaannosta. Ravitsemussuosituksia on viety käytäntöön mm. lisäämällä palkokasvien käyttöä ja tarjoamalla entistä useammin kalaa ja kanaa naudanlihan si- jaan. Ruokien suolapitoisuutta seurataan suolamittarin avulla. Ongelmaksi koetaan, että suolakriteerit täyttävien leipien valikoima on edelleen niukka. Särmälän mukaan jodioidun suolan käyttöön ei ole todellisia esteitä. Sen sijaan ruokien hankinta ja kilpailutus ovat todella vaikeita, koska niitä säätelevät monet lait ja hinnan lisäksi huomioon on otettava lukuisia muita seikkoja. Ruokapalvelujohtaja Elli Åback edustaa Seinäjoen kaupunkia, jonka ruokapalvelut valmistavat päivittäin runsaat 11 000 ateriaa. Ruokatarjontaa on kehitetty esimerkiksi yhtenäistämällä valmistuskeittiöiden ruokalistat vastaamaan suosituksia. Myös henkilöstön koulutusta on lisätty ja ravinnonsaannin laskentaohjelmaa on hyödynnetty aikaisempaa enemmän. Lähiajan tavoitteisiin kuuluu saada sydänmerkki päiväkotien ja koulujen aterioille. Älykäs linjasto, pienemmät annokset – Älykäs lounaslinjasto kertoo ruoka-annoksen painon, energiamäärän, sekä rasvojen, proteiinien, hiilihydraattien ja kuidun määrän. Näin valotti yliopettaja Riitta Tuikkanen (Mikkelin ammattikorkeakoulu) sitä, miten teknologiaa on hyödynnetty ateriapalveluissa. Linjastoa on kehitetty ravitsemus- ja ruokapalvelualojen sekä informaatioteknologian asiantuntijoiden yhteistyönä viiden vuoden ajan. Linjaston käyttäjätutkimus osoitti, että pilottiryhmän ruokailutottumukset paranivat parissa viikossa. Annoskoot pienenivät, mutta salaatteja syötiin enemmän. Moni oli saanut energiaa liikaa sen vuoksi, että oli arvioinut ruokien painon alakanttiin. Kuluttajien näkemykset tutkaimessa Erikoistukija Mari Niva (Kuluttajatutkimuskeskus) kertoi, että tuoreen Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan Ruotsissa suhtaudutaan myönteisimmin kestävään syömiseen Suomen jäädessä kakkossijalle. Suomalaisista joka viides kertoi syövänsä lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain pieniä määriä kerrallaan. Joka neljäs ilmaisi olevansa valmis korvaamaan lihaa pavuilla ja linsseillä. Lihan kulutuksen vähentämistä perusteltiin halulla parantaa eläinten hyvinvointia sekä ympäristöseikoilla. Runsas puolet (61 %) vastaajista eli ollut kuitenkaan valmis rajoittamaan lihan kulutusta. Naiset suhtautuvat kestävään syömiseen myönteisemmin kuin miehet ja iäkkäät myönteisemmin kuin nuoret. Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämässä seminaarissa ”Uudet ravitsemussuositukset käyttöön ruokapalveluissa” pidetyt esitelmät 13.10.2014 Helsingissä. Tarjolla uutta tietoa MTT julkaisi marraskuussa 2014 uuden verkkopalvelun www.vastuuverkko.fi. Sen tavoitteena on edistää ihmisten, luonnon ja tuotantoeläinten hyvinvointia sekä kestävää taloutta. Sivuilla on ajankohtaista aiheeseen liittyvää tietoa. Siellä voi myös osallistua keskusteluun sekä ilmaista halunsa osallistua kuluttajatutkimuksiin. Ravitsemussuositukset koulutuksen osana Uusissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa annetaan selkeät ja tavallisia suosituksia tiukemmat rajat ruokapalvelujen suunnitteluun. Sekä tuleville ruoanvalmistajille että heidän esimiehilleen pitää ravitsemussuositukset ja niiden varmistamiseksi tehtävät ravintosisältölaskennat opettaa. Ravitsemuskatsaus 2•2014 11 Ravintoaineet tapetilla Jodinpuutoksesta uusi ongelma? J odista ei ole ollut puutetta Suomessa pitkään aikaan, sillä 1950-luvulla jodia alettiin lisätä ruokasuolaan. Silloin päästiin eroon struumasta, joka oli kansansairaus vielä vuosisadan alkupuolella. Viime vuosina Euroopan ravitsemustutkijat ovat huolestuneet jodin saannin vähenemisestä. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkii parhaillaan väestön jodin saantia. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa väestön jodinsaannin riittävyyden arviointia mittaamalla sen pitoisuutta virtsassa. Struuman riski on pienin, kun jodipitoisuus ylittää 100 mikrogrammaa litrassa (µg/l). Kun virtsan jodipitoisuus jää välille 50–100 µg/l, kyseessä on lievä puutos. Suomessa suuntaus on selvä: väestöllä on lievä jodin puutos. FINRISKI 2002 -tutkimuksessa arvo jäi 81:en µg/l ja FINRISKI 2012 -tutkimus osoitti sen laskeneen vielä parikymmentä prosenttia. Myös Finravinto 2012 -tutkimuksen ravinnonsaantilaskelmat vahvistavat puutoksen. Vaikuttaa aivojen kehitykseen Maailmalla on taisteltu jodin puutosta vastaan pitkään. Taval- 12 lisin keino on lisätä jodia kotitalouksien käyttämään ruokasuolaan. Se ei enää liene paras tapa varmistaa väestön jodinsaantia länsimaissa, sillä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ruokailutottumukset ovat muuttuneet monella tavalla. Muutoksista huomattavin on kotiruuan valmistuksen väheneminen. Maailman terveysjärjestö WHO pitää jodin saannin turvaamista erittäin tärkeänä. Sen avulla ehkäistään lasten aivovaurioita kehittyvissä maissa, joissa jodin puutosta ja siitä johtuvaa struumaa on vielä paljon. Euroopassa lapsilla ei enää ole vakavaa jodinpuutosta, joka aiheuttaa fyysisen ja henkisen kehityksen häiriöitä. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet lievää jodinpuutetta. Esimerkiksi Britanniassa jodin saanti on laskussa. Koska jodia tarvitaan aivojen kehitykseen, tutkijat ovat kiinnostuneet lievän puutoksen mahdollisista vaikutuksista lasten älylliseen kehitykseen ja oppimiseen. Erityisen tärkeää on selvittää raskaudenaikaisen jodinpuutoksen vaikutukset. Varmaa tutkimustietoa lievän jodinpuutoksen haitoista ei vielä ole, mutta tutkijat ovat jo vaatineet toimenpiteitä puutoksen ehkäisyyn. On tärkeää Ravitsemuskatsaus 2•2014 turvata varsinkin hedelmällisessä iässä olevien naisten, lasten ja nuorten jodinsaanti. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA uudistikin hiljattain jodinsaantisuosituksensa. Kilpirauhashormonin osa Jodi on välttämätön ravintoaine, jota elimistö tarvitsee kilpirauhashormonien valmistukseen. Nämä säätelevät normaalia kasvua ja kehitystä sekä aineenvaihduntaa. Sikiövaiheessa ja ensimmäisten elinvuosien aikana kilpirauhashormonit ovat tärkeitä aivojen kehitykselle. Kaiken ikäisillä kilpirauhashormonit säätelevät perusaineenvaihduntaa ja energia-aineenvaihduntaa. Jodia tarvitaan vain hyvin vähän. Suositus aikuisille on 150 mikrogrammaa, raskaana oleville naisille 175 µg päivässä. Kilpirauhanen myös varastoi jodia, joten vasta jatkuva puutos aiheuttaa ongelmia. Kyse onkin ennaltaehkäisystä, halutaan varmistaa jodin riittävä määrä. Jodin puute aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja struumaa eli kilpirauhasen liikakasvua. Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa, lihottaa, väsyttää ja heikentää työtehoa. Odottavat ja imettävät äidit tarvitsevat jodia myös lapselle, joka tarvitsee sitä normaaliin kehitykseen. Myös liian suuri jodimäärä häiritsee kilpirauhasen toimintaa. Suomen ja Itä-Euroopan maaperä on jodiköyhää, joten jodia ei kulkeudu kasveihin ja eläimiin eikä sitä ole juomavedessä. Meillä lisätään jodia lehmien ja kanojen rehuun, joista sitä päätyy maitoon ja kananmuniin. Myös merikalat ja äyriäiset ovat hyviä jodin lähteitä. Valmisruuan menekin kasvu on lisääntynyt viime vuosiin saakka. Koska elintarviketeollisuudessa käytetään jodioimatonta suolaa, jodia ei juuri saa valmisruuasta. Myös joukkoruokailussa käytetään enimmäkseen jodioimatonta suolaa, ja suurin osa suomalaisista syö ainakin yhden aterian päivässä kodin ulkopuolella. Innokkaat kotiruuan valmistajat käyttävät usein erikoissuoloja, jotka eivät sisällä jodia. Merisuolan jodimäärä on usein mitätön. Jodin saannin kannalta paras vaihtoehto on jodioitu suola. Koska suola nostaa verenpainetta, sitäkään ei suositella käytettäväksi mielin määrin. Jo teelusikallisessa on lähes päivän annos jodia. Mistä jodia vegaanille? Ongelmallisin joditilanne on vegaaneilla. Heidän ruokavalioonsa ei kuulu kalaa, äyriäisiä, maitoa ja kananmunia. Suolaa monet kasvisruokailijat käyttävät paljon vähemmän kuin sekaruuan syöjät, sekin usein erikoissuolaa. Lisäksi ristikukkaiset kasvikset, kuten kaalit, sisältävät aineita, jotka häiritsevät jodin pääsyä kilpirauhaseen. Suomessa tehtiin vegaanien joditilasta hiljattain tutkimus, jossa mitattiin virtsan jodipitoisuutta. Pitoisuudet olivat niin pieniä, että puutos on todennäköistä. Vain osa vegaaneista käyttää ruokavaliossaan jodipitoisia merileviä. Koska liika jodi on haitallista ja levien jodipitoisuudet vaihtelevat paljon, niiden käyttöön voi liittyä ongelmia. Osa vegaaneista varmistaa ravintoaineiden riittävyyden syömällä vitamiini-kivennäisainevalmisteita, joista monet sisältävät myös jodia. Kun kasvisruokavaliota täydennetään maidolla ja kananmunalla, ongelma jodin niukkuudesta poistuu. Suomalaiset tutkijat ja valtion ravitsemusneuvottelukunta pohtivat parhaillaan parasta tapaa joditäydennyksen toteutta- miseksi. Esimerkiksi Tanskassa jodia lisätään leipään, Ruotsissa puolestaan suolaan kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Leipää on esitetty meilläkin mahdolliseksi joditäydennyksen kohteeksi, sillä se turvaisi myös vegaanien jodinsaantia. Näin jodia saa ruuasta Näistä saa noin 150 mikrogrammaa jodia: Sekaruuan syöjä: Maitoa, piimää, jogurttia tai viiliä 3 annosta á 2 dl (jodia 96 µg) Kala- tai kananmunaruokaa noin 100 g (jodia 45 µg) Juustoa 1-2 viipaletta (jodia 20 µg) Vegaani: Kauramaitoa 6 dl (jodia 24 µg) Makisushia norilevästä, n. 7 kpl, 350 g (jodia 117 µg) Soijajogurttia 4 dl (jodia 8 µg) Kirjoittaja: Soili Soisalo, MMM Lähteet: EFSA Journal 2014; 12(5):3660. Scientific Opinion on Dietary Reference Values for iodine. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014: Suomalaisilla lievä jodinpuutos – jodin saantia parannettava. www.vrn.fi Iris Erlund, erikoistutkija, THL, haastattelu Ravitsemuskatsaus 2•2014 13 ravintoaineet tapetilla D-vitamiini ja sairastumisriski: lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan E limistön matalan D-vitamiinipitoisuuden ja monien sairauksien välillä on havaittu tutkimuksissa yhteys. D-vitamiinin niukan saannin ja elimistön huonon D-vitamiinitilan on arveltu olevan yhteydessä mm. sydän- ja verisuonisairauksien, eri syöpien, diabeteksen ja masennuksen riskiin. Elimistön matala D-vitamiinipitoisuus on useissa tutkimuksissa yhdistetty myös suurentuneeseen ennenaikaisen kuoleman riskiin. Tutkimusnäyttö on kuitenkin suurelta osin edelleen ristiriitaista, eikä varmoja johtopäätöksiä syy-seuraus -suhteista voida tehdä, painottavat suomalaiset asiantuntijat. Varmojen johtopäätösten tekoa hankaloittaa mm. se, että elimistön hyvä D-vitamiinitila näyttää olevan hyvin vahva terveellisten elintapojen osoitin. Esimerkiksi ruokavalio, liikunta, ulkoilu, kehon painoindeksi, tupakointi ja alkoholin käyttö heijastuvat vahvasti veren Dvitamiinitasoihin. Myös metabolinen terveys vaikuttaa: parempia D-vitamiinitasoja on mitattu esimerkiksi niillä, joiden verenpaine, kolesteroli ja verensokeri ovat ihanteellisella tasolla. Dosentti Christel LambergAllardt Helsingin yliopistosta kertoo, että käytetyillä tutkimusmenetelmilläkin on vahva 14 vaikutus tutkimusten tuloksiin. Elimistön D-vitamiinitasoja voidaan tällä hetkellä määrittää useilla eri menetelmillä. – Tämä on keskeinen ongelma, kun tutkitaan elimistön D-vitamiinitason yhteyttä sairauksiin. Eri menetelmät antavat erilaisia tuloksia. Vaikka käytettäisiin samaakin menetelmää, eri laboratorioissa voidaan päätyä erilaisiin pitoisuuksiin. Tarve ja pyrkimys yhteiseen määritysstandardiin on olemassa, Lamberg-Allardt kuvailee. – Media esittää D-vitamiinin usein yleislääkkeenä moneen vaivaan. Tarvitsemme kuitenkin lisää tutkimusta siitä, onko elimistön matalan D-vitamiinipitoisuuden ja sairauksien riskin välillä suora yhteys vai vaikuttavatko havaittuun yhteyteen erilaiset sekoittavat tekijät, summaa dosentti Kirsti UusiRasi UKK-instituutista. tö on paksusuolisyövän osalta, hän sanoo. D-vitamiinin syöpää ehkäiseviä mekanismeja voi olla monia. Tästä tarvitaan lisää tutkimusta. Ei ole vielä tiedossa, mikä olisi syövän ehkäisyn kannalta optimaalisin veren Dvitamiinipitoisuus. D-vitamiinin saannin ja elimistön D-vitamiinitilan yhteyttä sairastumisriskiin tutkitaan sekä Suomessa että maailmalla. D-vitamiinin saannin yhteyttä syövän sekä sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen selvitetään parhaillaan mm. Yhdysvalloissa VITAL-tutkimuksessa sekä Itä-Suomen yliopistossa FIND-tutkimuksessa. Näissä interventiotutkimuksissa käytetyt päivittäiset D-vitamiinilisät ovat olleet 40–80 mikrogrammaa. Tuloksia voidaan odottaa muutaman vuoden kuluessa. D-vitamiini suojaa syövältä Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen Viestintä Nutrimedia Dosentti Anna-Maria Pajari Helsingin yliopistosta kertoo, että syöpä on yksi niistä sairauksista, joiden yhteydestä D-vitamiinin saantiin ja elimistön D-vitamiinitilanteeseen on jo saatu varsin varmaa näyttöä. – Riittävä D-vitamiinin saanti suojaa syövältä. Vahvinta näyt- Ravitsemuskatsaus 2•2014 Lähde: Suomen ravitsemustieteen yhdistyksen seminaari ”D-vitamiini – muuta kuin luuta” 14.11.2014 Helsingissä. Suomalaisten D-vitamiinitilanne on hyvä Muissa pohjoismaissa matalammat tasot S uomalaisten D-vitamiinin saanti on parantunut sekä valmisteiden käyttäjillä että niitä käyttämättömillä mm. maitovalmisteiden D-vitaminoinnin myötä. Saanti on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä. Veren D-vitamiinitasot ovat riittävät jopa vähiten D-vitamiinia saavilla aikuisilla. D-vitamiinivalmisteiden käytössä kannattaa pysyä kohtuudessa. Pitkäaikaiset hyvin korkeat saannit lisäävät kuolleisuutta ja sairastuvuutta mm. joihinkin syöpiin. Päivittäisen saannin ylärajana pidetään aikuisilla ja yli 10-vuotiailla lapsilla 100 mikrogrammaa, 2-10-vuotiailla 50 µg ja vauvaikäisillä 25 µg. Ruotsissa matalammat saannit Ruotsalaiset aikuiset saivat D-vitamiinia keskimäärin seitsemän mikrogrammaa vuorokaudessa vuosina 2010–2011, selviää Riksmaten-tutkimuksen tuloksista. Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa suositellun 10 mikrogrammaa/vrk (tai enemmän) sai 19 prosenttia. Livsmedelsverket on tehnyt laskelmia siitä, miten väestön D-vitamiinin saantiin vaikuttaisi, jos maitovalmisteita ja rasvalevitteitä vitaminoitaisiin eri määrillä. Nykyisin Ruotsissa D-vitamiinia lisätään 0,5 mikrogrammaa vähärasvaisiin maitoihin (rasvaa alle 1,5 %). Norja luottaa kalanmaksaöljyyn Norjalaisten D-vitamiinin saannista ja vitamiinin tasosta veressä on niukasti tutkittua tietoa. Muutaman tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että valtaosalla aikuisista saanti on riittävää. Toisaalta monella veren D-vitamiinitaso on matala talviaikaan. Norjassa kalanmaksaöljyn käyttö on perinteistä ja yleistä. Kalaa syödään paljon ja se onkin D-vitamiinin päälähde. Elintarvikkeita ei täydennetä D-vitamiinilla, kuten Suomessa tehdään. Myös Islanti on kalanmaksaöljyn vannoutunut käyttäjämaa. Siellä yksi vähärasvainen maitolaatu on vitaminoitu. Islannissa D-vitamiinisuositus on vähän pohjoismaisia suosituksia isompi: alle 11-vuotiaille suositellaan 10 µg, 11–70-vuotiaille 15 µg ja yli 70-vuotiaille 20 µg D-vitamiinia päivässä. Saanti jää joka ikäryhmässä näitä suosituksia pienemmäksi. Eniten D-vitamiinia saavat yli 60-vuotiaat miehet (13,4 µg) ja naiset (8,6 µg). Tanskalaisilla D-vitamiinin keskimääräinen saanti on vähäistä: lapsilla 2,7 µg ja aikuisilla 3,8 µg päivässä. Vitamiinivalmisteiden käyttö lisää saantia, esimerkiksi naisilla saanti kasvaa 7,6 µg:aan/vrk. KL Lähteet: Professori Suvi Virtasen, professori Margit Brustadin, ravitsemusasiantuntija Cecilia Nälsenin, professori Laufey Steingrimsdottirin ja professori Inge Tetensin esitykset ”Vitamin D status and intake in Nordic countries” -seminaarissa 22.10.2014 Tieteiden talossa. D-vitamiinin lähteet Pohjoismaissa Suomi Ruotsi Norja TanskaIslanti - vitaminoidut -kala -kala maitovalmisteet - liha, siipikarja, - kalanmaksaöljy -kala -kananmuna -vitaminoidut -vitaminoidut - muut rasvalevitteet rasvalevitteet rasvalevitteet -muut -kananmuna, liha - maitovalmisteet -kala - maito -kananmuna - rasvalevitteet -leipä Ravitsemuskatsaus Suositus: kalaa 2 krt/vko D-vitamiinilisä tai 1 tl kalanmaksaöljyä/pvä 2•2014 15 ravintoaineet tapetilla Huomio ikääntyneiden proteiinien saantiin R uokavalio vaikuttaa suuresti ikääntyneiden ravitsemustilaan, terveyteen ja sairauksista toipumiseen. Proteiinit ovat elintärkeä osa hyvää ravitsemusta koko elämänkaaren ajan. Ikäihmisillä toimintakyky ja terveydentila vaikuttavat oleellisesti niiden tarpeeseen. Siksi riittävä saanti tulee varmistaa yksilöllisesti. Proteiinit rakentuvat aminohapoista, joita tarvitaan varsinkin lihasten ja luuston rakennusaineiksi. Ikääntyneillä liian niukka proteiinien saanti aiheuttaa lihaskatoa eli sarkopeniaa. Se heikentää liikuntakykyä ja kehon hallintaa sekä altistaa infektioille. Riittävä proteiinien saanti puolestaan suojaa lihas- ja luukadolta, kun samalla huolehditaan D-vitamiinin ja kalsiumin saannista ja harrastetaan liikuntaa. Tämä auttaa ikääntynyttä pysymään omatoimisena mahdollisimman pitkään. Proteiinit vaikuttavat myös ihon kuntoon ja nopeuttavat haavojen paranemista. Kuinka paljon proteiineja? Proteiinien hyväksikäyttö elimistössä heikkenee ikääntymisen myötä. Siksi ikääntyneille suositellaan proteiineja enemmän 16 kuin työikäisille. Yli 64-vuotiaiden tulisi saada proteiineja 1,2–1,4 g painokiloa kohden eli yhteensä noin 60–100 g ja energiaa vähintään 1500 kcal (6,5 MJ) vuorokaudessa. Proteiinien tarve lisääntyy sairauksien ja lihaskuntoharjoittelun myötä. Tällöin proteiineja tulee saada vähintään 1,4 g painokiloa kohden. Proteiinimäärän on hyvä jakautua tasaisesti päivän mittaan; esimerkiksi 20–30 g:n annos aamupalalla, lounaalla ja päivällisellä ja pienempi määrä välipaloilla. Tällöin elimistö pystyy hyödyntämään sen parhaiten. Yksilöllisyys huomioon Tämän päivän ikääntyneet ovat heterogeeninen ryhmä. Proteiinien tarpeeseen vaikuttavat toimintakyky ja terveydentila ikävuosia enemmän. Tutkimusten mukaan monien vanhusten ravitsemustila on heikentynyt. Esimerkiksi vain joka neljäs kotona asuva ikäihminen saa riittävästi proteiineja. Moni ikääntynyt syö liian vähän. Huonot hampaat ja muut suun ongelmat voivat vaikeuttaa syömistä. Lisäksi sairaudet, runsas lääkitys ja vähäinen liikunta voivat heikentää ruokahalua. Pienestä ruokamäärästä on vaikea Ravitsemuskatsaus 2•2014 saada riittävästi energiaa, proteiineja ja muita ravintoaineita. Suurin riski saada liian vähän proteiineja on kotihoidon piirissä ja laitoshoidossa olevilla vanhuksilla. Moni on laiha ja aliravittu. Toisaalta vanhus voi olla ylipainoinen, mutta kärsiä silti proteiinien puutteesta. Proteiinit lautasella Parhaat proteiinien lähteet ovat taulukossa. Sen avulla voi arvioida ruokavalion proteiinimäärän ja suunnitella keinoja sen lisäämiseksi. Lisäapua saa Gerontologinen ravitsemus ry:n nettisivuilta (www.gery.fi). Siellä on esimerkiksi elintarvikkeiden ja ruoka-annosten valokuvia proteiinimäärineen sekä muutama esimerkkiruokavalio. Ruokavaliota voi täydentää myös runsaasti proteiineja sisältävillä täydennysravintovalmisteilla. Osa niistä on veteen sekoitettavia puuro-, keitto- ja pirtelöaineksia, osa sellaisenaan nautittavia proteiinijuomia ja -patukoita. Kokonaisuus on tärkeä Proteiinien saannin varmistaminen ei yksin riitä. Ruokavalion tulee olla niin monipuolinen, että muidenkin ravintoaineiden ja energian saanti on kohdallaan. Ruoka tulee tarjota sellaisessa muodossa, että ikääntynyt pystyy sitä syömään. Myös riittävä nesteiden saanti tulee varmistaa. Oleellisesta on, että ruoka on paitsi ravitsevaa, myös maukasta, ja että syömiseen on riittävästi aikaa. Tällöin ruokavalio toimii virkistävänä mielihyvän lähteenä ja tukee terveyden lisäksi myös ikääntyneen toimintakykyä, vireyttä ja elämänlaatua. Laki velvoittaa osaamista Vanhusten heikentynyt ravitsemustila tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti. Se vaatii erityisosaamista, jonka järjestämiseen vuonna 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki velvoittaa. Lain mukaan kuntien käytössä tulee olla ravitsemuksen erityisasiantuntemusta. Jos henkilöstöön ei kuulu laillistettua ravitsemusterapeuttia, voidaan ravitsemusasiantuntemus hankkia muilla tavoin; esimerkiksi ostopalveluna toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai yksityiseltä toimijalta. Monet eri alojen ammattilaiset (ruokapalveluhenkilöstö, kotiavustajat, lähihoitajat ym.) vaikuttavat työssään siihen, miten hyvin vanhusten ruokavalio toteutuu. Täydennyskoulutuksella varmistetaan, että heidän ravitsemustietonsa ovat ajan tasalla ja että he osaavat soveltaa niitä myös käytäntöön. Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto Kirjallisuutta: Suominen M, Soini H, Muurinen S ym. Ikääntyneiden ruokatottumukset, ravinnonsaanti ja ravitsemustila suomalaisissa tutkimuksissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2012;49:170-179. www.gery.fi Taulukko. Luontaisia proteiinien lähteitä. AnnosProteiinia Eläinproteiinien lähteitä* Tavalliset maidot, piimät, jogurtit ym. 2 dl (lasillinen) 6-7 g Proteiinilla rikastetut maidot 2 dl (lasillinen) 10 g Proteiinijuomat ja -jogurtit 2 dl (lasillinen) 12-16 g Kovat juustot, leipäjuusto 100 g 20-30 g Raejuusto 100 g 16 g Maitorahka ja proteiinirahkat 100 g 10-12 g Kananmuna 1 kpl (60 g) 7g Kala 100 g 10-25 g Liha 100 g 20-30 g Liha- ja makkaraleikkeleet 100 g 10-30 g Kasviproteiinien lähteitä Leivät 100 g (4-5 viip.) Kaurahiutaleet, tumma makaroni 100 g Soijajauhot, vähärasvainen 100 g Soijajauhot, rasvainen 100 g Soijapavut tai -rouhe, keitetty 100 g Muut pavut, keitetyt 100 g Herneet, tuoreet tai keitetyt 100 g Linssit ja kikherneet, keitetyt 100 g Pähkinät ja mantelit 100 g Auringonkukan ym. siemenet 100 g Soijamaito ja -jogurtti 2 dl (lasillinen) 5-10 g 13-15 g 45 g 35 g 15-16 g 10-16 g 5-6 g 7-9 g 14-20 g 23-29 g 6-8 g * Mitä vähärasvaisempi elintarvike, sitä enemmän proteiinia Lähteet: www.fineli.fi ja elintarvikkeiden pakkausmerkinnät Ravitsemuskatsaus 2•2014 17 ravintoaineet tapetilla Proteiinin tarve vaihtelee iän ja aktiivisuuden mukaan P roteiinin tarve ja saannin riittävyys vaihtelevat mm. ikäryhmittäin. Esimerkiksi leikki-ikäisten ja myös isompien lasten proteiinin saanti on suositukseen nähden riittävää, jopa varsin runsasta. Proteiinia suositellaan 2–17-vuotiaille 0,9 grammaa painokiloa kohti. Ikääntyneiden proteiinin tarve on suurempi kuin muiden ikäryhmien, kun suhteutetaan kehon painoon, 1,2–1,4 grammaa/kg proteiinia. Esimerkiksi maito, maitovalmisteet ja liha ovat hyviä proteiinin lähteitä. Dosentti Merja Suominen Gerontologinen ravitsemus (Gery) ry:stä kertoo, että proteiinin saannin lisääminen muistisairaalla voi parantaa liikuntakykyä ja siten elämänlaatua. Geryn tutkimuksessa ikääntyneiden räätälöidyllä ravitsemusohjauksella saatiin mm. proteiinin ja kalsiumin saantia parannettua. Sen seurauksena myös elämänlaatu kohentui. Muun muassa eräs tutkimukseen osallistunut sanoi saaneensa ”jalat takaisin”. Huippu-urheilijoille enemmän – Urheilijoilla proteiinin tarve kasvaa, kun liikunnan intensiivi- 18 syys lisääntyy, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti Jan Verho. – Esimerkiksi tavalliselle kuntoliikkujalle riittää 0,8–1,0 grammaa/painokilo, kun taas huippukestävyysurheilijoiden proteiinin tarve on 1,6 grammaa/painokilo. Urheilija voi saada riittävästi proteiinia tavanomaisesta ruokavaliosta. Sopiva kerta-annos proteiinia useimmille aterioille on 20–25 g. Tarpeen kasvu ei siis tarkoita sitä, että pitäisi syödä proteiinivalmisteita. Urheilijan kannattaa nauttia proteiinia heti harjoittelun jälkeen. Tehokkaasti hyödynnettäviä proteiininlähteitä ovat maito (erityisesti sen sisältämä hera) ja soija. Proteiini pitää kylläisenä – On vahvaa näyttöä siitä, että riittävä proteiininsaanti on välttämätöntä energiatasapainon kannalta, sanoo professori Aila Rissanen. Ravinnon proteiinin osuudella energiansaannista on kokonaisenergiansaantia vähentävä vaikutus riippumatta muiden energianlähteiden suhteellisesta osuudesta. Jos hiilihydraattien ja/tai rasvan Ravitsemuskatsaus 2•2014 suhteellinen osuus energiasta kasvaa ja proteiinin osuus vähenee, energiansaanti lisääntyy. Proteiinin etuna laihduttajilla ja painonhallintaa opettelevilla on sen kylläisyyttä ylläpitävä vaikutus. Kun proteiinia lisätään ja samalla hiilihydraattien osuutta vähennetään, verenpaine voi laskea. Lisäksi veren rasva-arvoissa ja suolistobakteerikannassa voi tapahtua muutosta parempaan suuntaan. Suomalainen kulutti 105 grammaa proteiinia päivässä vuonna 2013. Tästä lähes kolmasosa (32 %) oli peräisin maidosta ja maitovalmisteista ja saman verran (32 %) oli lihaproteiinia. Muut tärkeimmät proteiinilähteet olivat viljavalmisteet (24 %) ja kala (7 %). KL Lähteet: Esitykset seminaarissa ”Tutkimustieto avaa maitoproteiinien merkitystä ruuassamme” 5.11. 2014 Helsingissä. Esitykset pdf-muodossa www.maitojaterveys.fi kohdassa Tiedotteet (Proteiini – mikä on sopiva määrä?) Elämäntavoilla terveyttä Jopa yhdeksän kymmenestä voisi välttyä diabetekselta P eräti 90 prosenttia tyypin 2 diabeteksesta voisi olla ehkäistävissä, mikäli riskitekijöissä tapahtuisi muutosta myönteiseen suuntaan. Samat riskitekijät vaikuttavat yhtä aikaa useisiin eri sairauksiin. Suojaavia tekijöitä ovat terveellinen ravinto, riittävä liikunta ja painonhallinta. Professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta korostaa painonhallinnan merkitystä, sillä ylimääräinen rasvakudos on aina riskitekijä. Erityisesti rasvan varastoituminen sisäelinten ympärille, kuten sydämen ulkopinnalle, lihaskudokseen ja maksaan, altistaa tyypin 2 diabetekselle ja valtimotaudeille. – Tällaista ektooppista rasvaa voidaan tehokkaasti vähentää liikunnalla ja vaihtamalla kovat rasvat pehmeään, hän kertoo. Uusitupa muistuttaa, että ylipaino on vahvasti yhteydessä tyypin 2 diabeteksen riskiin. Sisäelinten ympärille kertyvä rasva liittyy kiinteästi sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin, joskaan sen lopullista merkitystä ei vielä täysin tunneta. – Jo yhden kilon painonpudotus vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä noin seitsemän prosenttia, Uusitupa rohkaisee. Terveet elintavat päihittävät lääkkeet Juomista saadaan paljon sokeria Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä sairastaa diabetesta, mutta jonkinasteinen sokeriaineenvaihdunnan häiriö on jopa 30–40 prosentilla väestöstä. Tyypin 2 diabetes yleistyy maailmanlaajuisesti räjähdysmäisesti, ja vuonna 2035 diabeetikoita arvioidaan olevan jo 590 miljoonaa. Uusituvan mukaan pitkäaikaiset seurantatutkimukset osoittavat, että tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä terveelliset elintavat ovat ylivoimaisia. Ne ovat tehokkaampia kuin paras mahdollinen tällä hetkellä tarjolla oleva diabeteksen lääkehoito ja ajavat jopa diabeteksen perinnöllisen riskin ohi. Liikunnan ja painonhallinnan ohella ratkaisee ravitsemus. Terveellinen pohjoismainen ruokavalio ehkäisee diabeteksen lisäksi muitakin kansansairauksia. Keskeistä on riittävä kuidun saanti, pehmeän rasvan suosiminen ja runsas kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttö. – Kun kovaa rasvaa korvataan ruokavaliossa rypsi- tai oliiviöljyllä, insuliinin teho elimistössä paranee, kuvailee Uusitupa tutkimushavaintoja. Uusitupa muistuttaa, että kaikki ravinnon hiilihydraatitkaan eivät ole samanarvoisia. Runsas täysjyväviljan käyttö ja riittävä kuidun saanti pienentävät diabeteksen riskiä, kun taas runsas sokeripitoisten juomien käyttö on yhteydessä lisääntyneeseen sairastumisriskiin. – Suomalaiset aikuiset saavat jopa neljänneksen päivittäisestä sokeristaan juomista. Suositeltu sokerin päivittäinen enimmäismäärä, noin 50 grammaa, tulee täyteen jo puolesta litrasta sokeroitua virvoitus- tai mehujuomaa, kertoo erikoistutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Yksittäisistä ravintoaineista pienempään diabeteksen riskiin ovat olleet yhteydessä mm. riittävä D-vitamiinin ja välttämättömiin rasvahappoihin kuuluvan alfalinoleenihapon saanti. Ruoka-aineista suojatekijöiksi on täysjyväviljan ohella yhdistetty esimerkiksi maitovalmisteet ja kahvi sekä kuitupitoiset kasvikset ja hedelmät. Sokeripitoisten juomien lisäksi myös runsasta punaisen ja prosessoidun lihan käyttöä on Ravitsemuskatsaus 2•2014 19 Ajankohtaista elämäntavoilla terveyttä hyvä välttää, sillä ne on yhdistetty lisääntyneeseen sairastumisriskiin. Ravitsemussuositukset ohjaavat rajoittamaan niiden käyttömäärän korkeintaan puoleen kiloon viikossa. Keskeiset riskitekijät kuriin Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut tavoitteen, että alle 70-vuotiaiden kuolleisuus sydäntauteihin, aivohalvauksiin, syöpiin, keuhkoahtaumatautiin ja diabetekseen vähenee jäsenmaissa neljänneksellä vuoteen 2025 mennessä. Ylijohtaja Erkki Vartiainen THL:sta uskoo, että näiden kroonisten sairauksien ehkäisy onnistuu Suomessa, mikäli muutokset riskitekijöissä kehittyvät myönteiseen suuntaan. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että aikuisväestön ylipainoisuuden yleistyminen on Suomessa tasaantunut, mutta toisaalta keskimääräinen kolesterolitaso ja diastolinen verenpaine ovat kääntyneet nousuun. Omaa vastuuta ei voi ulkoistaa Sekä Uusitupa että Vartiainen toivovat elintarviketeollisuuden 20 osallistuvan diabeteksen ja muiden kroonisten kansansairauksien ehkäisytalkoisiin. Elintarviketeollisuus on avainasemassa esimerkiksi suolan käytön vähentämisessä. Myös teollisuuden rasvavalinnoilla on keskeinen kansanterveydellinen merkitys. Uusitupa uskoo, että kolmannen sektorin rooli tulee terveyden edistämistyössä entisestään korostumaan. Esimerkiksi Sydänliiton ja Diabetesliiton yhteinen Sydänmerkki kattaa tällä hetkellä jo noin 2000 elintarvikkeen valikoiman. – Sydänmerkillä on vahva terveellisiä elintarvikevalintoja ohjaava merkitys, hän sanoo. Asiantuntijat katsovat, että yhteiskunta voi parhaimmil- laan tehdä terveelliset elintapamuutokset helpommiksi. Viime kädessä vastuu valinnoista on kuitenkin henkilökohtainen. – Vastuuta omasta terveydestä ei voi ulkoistaa, sillä kukaan ei voi liikkua tai syödä puolestasi. Lasten kohdalla korostuu tietysti vanhempien vastuu. Parhaimmillaan terveellinen elämä on osa tavallista arkea, Uusitupa muistuttaa. Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen Viestintä Nutrimedia Lähteet: Matti Uusituvan, Erkki Vartiaisen ja Heli Kuusipalon puheenvuorot Kansanterveyspäivässä Helsingissä 6.11.2014. Tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä • Lihavuus • Vähäinen liikunta • Vähäinen täysjyväviljan käyttö ja kuidun saanti • Runsas kovan rasvan käyttö • Ruoan suuri energiatiheys • Runsas nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien, etenkin sokeroitujen juominen, käyttö • Runsas punaisen lihan kulutus • Perinnöllinen alttius • Suvussa esiintyvä diabetes • Pieni syntymäpaino • Matala sosioekonominen asema Ravitsemuskatsaus 2•2014 Riittämätön yöuni lisää ruokahalua ‐H uonosti nukutun yön jälkeen etenkin hiilihydraattipitoisia ruokia syödään tavallista enemmän, sanoo tutkimusprofessori Timo Partonen. Hän puhui unen vaikutuksesta syömiseen Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä lokakuussa. – Iltapäivä ja ilta ovat makeannälän aikaa. Riittävä yöuni vaihtelee ihmisten välillä kuudesta yhdeksään tuntiin. Yö on nukuttu hyvin, jos herätessä on virkistynyt olo ja päivän aikana pysyy virkeänä. Vähäinen uni vaikuttaa ruokahalua säätelevien hormonien toimintaan. Esimerkiksi neljä tuntia unta yössä on liian vähän. Näin vähillä unilla jo kahdessa vuorokaudessa kylläisyydestä kertovan leptiinihormonin eritys vähenee ja vastaavasti nälästä viestivän greliinihormonin lisääntyy. Seurauksena nälkä voimistuu ja erityisesti hiilihydraattipitoisten ruokien syöminen lisääntyy. Tässä tilanteessa päivän energiantarve tulee täytettyä jo iltapäivällä. – Jos nukkuu viiden vuorokauden ajan joka yö viisi tuntia liian vähän, paino voi nousta melkein kilon, Partonen toteaa. – Hyvin nukuttujen öiden ja riittävän pitkien unten myötä taas paino voi laskea. On jopa testattu, voiko laihtua, jos nukkuu riittävästi. Ylipainoiset voivat laihtua, kun huolehtivat yöunten pituuden riittävyydestä. ”Kapellimestari aivoissamme” – Sisäinen kello on tavallaan kapellimestari aivoissamme. Se hallitsee ruuan mukana tulevaa energiamäärää, Partonen kuvailee. – Olet sitä milloin syöt. Energialla on eri vaikutus eri aikoihin syötynä, esimerkiksi kilokalori keskipäivällä ei ole sama kuin kahdeksalta illalla. Sisäisen kellon säätelyyn vaikuttavat unen rytmit. Terveillä ihmisillä on uneen vain yksi kaava, jossa syvä, kevyt ja vilkeuni vaihtelevat. Erityisesti syvän unen puute aiheuttaa nälkää, mikä johtaa herkästi painonnousuun. Kun sisäinen kello häiriintyy, leptiinin määrä pysyy tavallista matalammalla tasolla. Seurauksena verensokeri nousee, vaikka insuliinin eritys lisääntyy. Insuliini on tällöin tehottomampaa. Terveysriskit kasautuvat koholin runsaampi käyttö ym. Myöhempi nukkumaanmeno näyttää liittyvän lihomiseen. Jos yöunista alle puolet on nukuttuna puoli kuuteen mennessä, on myöhäinen nukkuja, Partonen sanoo. – Näin myöhään nukkuvat syövätkin toisin kuin muut, Partonen jatkaa. – He syövät muun muassa enemmän roskaruokaa, myöhään, eivätkä liiku riittävästi. Sisäistä kelloa on kuitenkin vaikea kääntää. Se pyrkii palaamaan, jos sitä yrittää säätää. Iltavirkun rytmin kääntämisessä kannattaa kokeilla apuna kirkasvaloa ja liikuntaa iltapäivällä tai illalla. Keinovalon ja älypuhelinten yms. käyttöä taas kannattaa illalla rajoittaa. Yksi huonosti nukuttu yö poikii kaksi huonoa päivää. (Tutkimusprofessori Minna Huotilainen RTY-päivillä 6.10.2014) KL Lähde: Tutkimusprofessori Timo Partosen esitys Valtakunnallisilla ravitsemuspäivällä Helsingissä 7.10.2014. – Kaikki terveysriskit kasautuvat iltavirkuille: tupakointi, al- Ravitsemuskatsaus 2•2014 21 elämäntavoilla terveyttä Ateriarytmiä ja energiaa aivoille A ivot uusiutuvat muiden kudosten tavoin. Aivojen kaikki tärkeät rakennusaineet täytyy saada ravinnosta. Hermosolujen ympärillä on ja siihen kertyy rasvaa eli myeliiniä erityisesti opittaessa uutta. – Rasvaton ruokavalio on vaarallista aivoille, totesi tutkimusprofessori Minna Huotilainen Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä lokakuussa. – Aivot tarvitsevat ruokavaliosta riittävästi kala- ja kasvirasvoja. Sisäelinten ympärille kertyvään vaaralliseen rasvaan myeliiniä ei pidä sekoittaa. Aivot tarvitsevat myös energiaa. Aivot käyttävät energiakseen glukoosia. Sitä kuluu vakionopeudella 5-6 grammaa tunnissa ja vuorokaudessa 140 grammaa. – Pitäisikö sitten verensokeri olla aina tasainen aivojen toiminnan kannalta? Tätä pohtii professori Riitta Korpela. Vastausta kysymykseen ei Korpelan mukaan tiedä kukaan. Tällä hetkellä parasta on noudattaa ravitsemussuositusten ohjeita ateriarytmistä. Hiilihydraatit eli sokeriyhdisteet vaikuttavat verensokeriin helpoiten. Se pysyy parhaiten tasaisena, kun nautitaan pitkäketjuisia hiilihydraatteja eikä ns. 22 nopeita hiilihydraatteja kuten sokeria. – Aivot eivät pidä pitkistä ruokailuväleistä, eivät aamuista ilman aamupalaa eivätkä raskaista lounaista tai päivällisistä, sillä ne saavat verensokerimme vaihtelemaan, Huotilainen toteaa. Tutkimukset kertovat Atriarytmin vaikutusta ihmisiin on tutkittu eri tavoin. Professori Korpela mietti esityksessään, vaikuttaako syöminen oppimiseen. – Aliravitsemustila aiheuttaa oppimishäiriöitä. Kun aliravitsemustila poistetaan, oppiminen palautuu normaaliksi, sanoo Korpela. – Aamupala on tutkimuksissa parantanut muistia ja motivaatiota. Syöneet pärjäävät paremmin. Tämä pätee myös kouluruuan syömiseen, mikä korostaa kouluruokailun merkitystä. Aikuisia tutkittaessa on havaittu, että aterioiden väliin jättäminen heikentää mielialaa ja motivaatiota työssä. Runsasrasvainen ateria lisää aterianjälkeistä väsymystä, kahvin nauttiminen vähentää tätä väsymystä. Ateriarytmillä on vaikutusta myös sydämen sykkeeseen. Ravitsemuskatsaus 2•2014 Rytmi on tärkeä – Elimistön vaste aterialle on erilainen eri aikoihin vuorokaudesta, joten 24/7 rytmi ei sovi elimistölle, Korpela siteeraa tuloksia. – Elimistö sietää glukoosia paremmin aamulla kuin illalla. Ateriarytmiä on tutkittu myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Hyvällä ravitsemuksella ja ruokarytmillä on vahva merkitys tämän sairauden ehkäisyssä. Auttaisivatko energiajuomat korjaamaan väsymystä? Korpela miettii. – Energiajuomissa on kofeiinia ja sokeria. Kofeiini korjaa uneliaisuutta, mutta ei univajetta. Niinpä energiajuomia ei voi suositella. – Aivan varmasti ateriarytmi vaikuttaa keskushermostoon, kiteyttää professori Korpela. – Mutta tästä tarvitaan lisää tutkimusta, ja ennen kaikkea siitä, millä tavalla ateriarytmi vaikuttaa keskushermostoon. KL Lähde: Professori Riitta Korpelan ja tutkimusprofessori Minna Huotilaisen esitykset Valtakunnallisilla ravitsemuspäivällä Helsingissä 6.-7.10.2014. Terveet elintavat tukevat aivoterveyttä M uistisairaudet yleistyvät ikääntymisen myötä, mutta mikään väistämätön vanhenemisilmiö muistia rappeuttava sairaus ei ole. Muistin toimintaa uhkaavat riskitekijät ovat pitkälti samoja kuin muissakin tunnetuissa pitkäaikaissairauksissa, kuten tyypin 2 diabeteksessa ja sydänja verisuonitaudeissa. Muistisairauksiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 13 000 henkilöä. Yleisin muistitoimintoja heikentävä sairaus on Alzheimerin tauti. Riskitekijöiden ehkäisyyn on hyvä kiinnittää huomiota koko elämän ajan. Ensimmäiset muistin toiminnan kannalta haitalliset muutokset voivat aivoissa ilmentyä jo parikymmentä vuotta ennen sairastumisen ensioireita. Etenkin keski-iässä riskitekijöiden kuormitukseen puuttuminen voi tietää muistille lisää terveitä vuosia. Tavallisia keski-iässä ilmeneviä riskitekijöitä ovat ylipaino, korkea kolesteroli sekä kohonnut verenpaine. Kaikki kolme riskitekijää yhdessä lisäävät myöhempien vuosien muistisairauden riskiä kuusinkertaiseksi verrattuna siihen, ettei kyseisiä riskitekijöitä ole. Syö muistisi hyväksi Ravitsemuksen merkitystä muistisairauksien riski- ja suojatekijä- nä on tutkittu viime vuosina vilkkaasti. Eniten tutkimusnäyttöä on tähän mennessä saatu ravinnon rasvoista ja muistisairauksista. Runsas kovan, tyydyttyneen rasvan saanti etenkin keski-iässä on muistisairauksien riskitekijä, kun taas pehmeät kala- ja kasvirasvat näyttävät antavan suojaa sairastumista vastaan. Terveellinen ruokavalio keski-iässä voi parhaimmillaan pienentää Alzheimerin taudin riskiä jopa 90 prosenttia. Aivoterveyttä edistävään ruokavalioon kuuluu pehmeiden rasvojen ohella paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä, kalaa ja täysjyväviljaa. Suolan käytön rajoittaminen ja vähäinen tai korkeintaan kohtuullinen alkoholin käyttö ovat aivoille eduksi. Kahvin päivittäinen käyttö näyttää antavan suojaa Alzheimerin tautia ja ikääntymiseen liittyvää kognitiivisten oppimistoimintojen heikentymistä vastaan. Sopiva käyttömäärä on noin 1–4 kupillista päivässä. Myönteisten vaikutusten takana ovat sekä kofeiini että kahvin sisältämät fenoliset yhdisteet. Lupaavia tuloksia Lähivuosina muistisairauksien ehkäisystä saadaan lisää tutkimusnäyttöä, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoiman FINGER-tutkimuksen seuranta-aika päättyy. FINGER on kansainvälisesti ensimmäinen muistisairauksien ehkäisyyn pyrkivä laaja ja pitkäkestoinen tutkimus. Tutkimukseen osallistuneet 1260 ikääntynyttä henkilöä on jaettu kahteen ryhmään, joista toinen on saanut tavanomaista ja toinen tehostettua elintapaneuvontaa kahden vuoden ajan. Tehostettuun ohjaukseen sisältyi ravitsemusneuvontaa, liikuntaharjoittelua, muistiharjoittelua sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden hallintaa. Tutkimusryhmien välinen ero oli huomattava jo kahden vuoden intervention jälkeen. Tehostetusta elintapaohjauksesta oli hyötyä niin muistille kuin muillekin ajattelutoiminnoille. Tutkittavien seuranta jatkuu vielä viisi vuotta. Jo nyt FINGER kuitenkin osoittaa, että muistihäiriöitä voidaan ainakin osittain estää. Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen Viestintä Nutrimedia Lähde: LT, asiantuntijalääkäri Tiia Ngandun puheenvuoro 7.10.2014 Valtakunnallisessa Ravitsemuspäivässä Helsingissä. Ravitsemuskatsaus 2•2014 23 elämäntavoilla terveyttä Harjoita aivosi karttamaan herkuttelua A ivot voi ohjelmoida suosimaan terveellistä ruokaa. Vastaavasti epäterveellisen ja runsasenergiaisen ruoan houkutuksesta voi oppia pois myös aikuisena. Tutkimus antaa toivoa niille, jotka ovat epätoivoisesti yrittäneet pudottaa painoaan. Kyse on harjoittelusta. Runsasenergiainen ruoka aktivoi aivojen palautejärjestelmää hanakammin ylipainoisilla. Korostunut mielihyvä taas ohjaa valitsemaan epäterveellisiä ruokia ja altistaa ylensyönnille. Noidankehän taustatekijät ovat olleet epäselviä, mutta tuoreessa tutkimuksessa yksi ylipainoa ylläpitävä käyttäytymistekijä hahmottui lupaavasti. Ruokakuvat aivoja aktivoimassa Tutkimuksessa kolmetoista ylipainoista amerikkalaista jaettiin tutkimus- ja kontrolliryhmiin. Puolivuotisen seurannan alussa ja lopussa heidän aivonsa magneettikuvattiin. Näin selvitettiin, vaikuttivatko terveellisten ja epäterveellisten ruokien kuvat aivoalueisiin eri tavoin tutkimuksen edetessä. Terveellisten ruokien kuvissa oli kasviksia, hedelmiä ja marjoja, täysjyväviljaa, palkokasveja, pähkinöitä, kalaa, vähärasvaista 24 lihaa ja maitovalmisteita. Mukaan mahtui myös tummaa suklaata, täysjyväpitsaa ja kevytkolaa. Epäterveellisiä ruokia olivat muun muassa keksit, jäätelö ja uppopaistetut ruoat. Ravitsemusohjauksella kevyemmäksi Seurannan aikana tutkittavat saivat ohjeistusta ruokavalion keventämiseen ja nälän ja epäterveellisen ruoan houkutusten hallintaan. Tutkimusryhmällä oli lisäksi intensiivisiä ryhmätapaamisia ja he saivat viikoittain yksilöllistä palautetta. Tutkimusryhmäläisten paino putosi keskimäärin 6,3 kg. Heidän aivonsa aktivoituivat aiempaa enemmän terveellistä ruokaa kohtaan. Vastaavasti epäterveellinen ruoka ei aiheuttanut puolen vuoden jälkeen enää yhtä suurta aivoaktivaatiota kuin tutkimuksen alussa. Sen sijaan kontrolliryhmään kuuluneilla paino nousi edelleen, eikä heidän aivoissaan havaittu samankaltaista muutosta kuin tutkimusryhmään kuuluneilla. Valinnat lisäävät houkuttelevuutta Ruoasta saatu mielihyvä osoittautui tärkeimmäksi tekijäksi Ravitsemuskatsaus 2•2014 painonpudotuksen onnistumiselle. Terveellisten ja vähäenergiaisten ruokien suosiminen lisäsi niiden houkuttelevuutta, kun taas epäterveellisten vaihtoehtojen karttaminen vähensi niiden miellyttävyyttä. Ruokavalio-ohjauksessa kannattaa painottaa sitä, miten terveellisempiä valintoja tehdään – ei ainoastaan sitä, mitä tulisi syödä. Laihdutusohjelma osoittautui toimivaksi, vaikka tutkimuksen otos olikin pieni, seuranta-aika lyhyt ja tarkasteltavien aivoalueiden kirjo suppea. Tutkimuksessa saatiin myös tietoa siitä, mitkä ruoat ja juomat todella houkuttelevat ihmisiä. Tutkimus osoitti, että käyttäytymisen merkitys on suuri ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa. Tulokset antavat osviittaa lihavuuden hoitosuosituksiin. Kirjoittaja: TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Anni Lehtonen Lähde: Deckersbach T. et al. Pilot randomized trial demostrating reversal of obesity-related abnormalities in reward system responsivity to food cues with a behavioral intervention. Nutrition & Diabetes 2014; 4. Tuhoaako suomalaisten lasten juomakulttuuri luuston? -M aidon ravintoainekoostumus on hyvä, siinä on 32 ravintoainetta. Ne ovat elimistölle tärkeitä kivennäis- ja hivenaineita, vitamiineja ja proteiineja, sanoo ravitsemustieteen dosentti Heli Viljakainen. – Maito on luustoterveyden näkökulmasta varsinainen tehojuoma. On vankkaa tietoa, että maito edistää luumassan karttumista ja lasten kasvua. Kun proteiinin saanti kasvaa, luumassan karttuminen lisääntyy. Maitoproteiini on tässä optimaalista. Maidottoman ruokavalion on todettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen murtumariskiin. Murtumariski näyttää olevan jopa nelinkertainen tytöillä, jotka eivät käytä maitovalmisteita, verrattuna niitä käyttäviin tyttöihin. Maito ja maitovalmisteet ovat pitkään kuuluneet keskeisenä osana suomalaiseen ruokakulttuuriin. Suomalaiset lapset ja nuoret saavatkin nestemäisistä maitovalmisteista suurimman osan kalsiumistaan. Maitovalmisteet ovat myös tärkeä proteiinin, jodin, seleenin ja D-vitamiinin lähde lasten ja nuorten ruokavaliossa. Dvitamiinin lähteenä maito on lapsille yhtä merkityksellinen kuin kala. Miksi ei virvoitusjuomia? Viljakaista huolestuttaa suomalaisten lasten juomatottumusten muutos, jossa maito ja maitovalmisteet korvataan virvoitus- ja energiajuomilla. Nämä sisältävät runsaasti energiaa, mutta eivät ravintoaineita. – Virvoitusjuomat ovat täynnä tyhjää energiaa, Viljakainen huomauttaa. – Niistä luusto ei saa tarvitsemiaan kivennäis- ja hivenaineita. Lisäksi juotu energia ei auta säätelemään ruokahalua kiinteän ruuan tavoin. Virvoitusjuomien runsaan käytön on todettu olevan yhteydessä nopeaan painonnousuun ja muihin epäterveellisiin ruokailutottumuksiin ja elämäntapoihin. •kalaa vähintään kahdesti viikossa •kovien rasvojen saannin rajoittaminen •virvoitusjuomien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden käytön rajoittaminen •vähäsuolaisen ruoan suosiminen. – Aikuiset ovat esimerkkinä lapsille myös juomavalinnoissa, Viljakainen kiteyttää ohjeeksi pienten lasten vanhemmille. KL Lähde: Dosentti (ravitsemustiede), ETT, tutkija Heli Viljakaisen esitys Luustoliitto ry:n mediaseminaarissa Helsingissä 21.8.2014 Hyvää myös sydämelle Luustolle terveellinen ruokavalio perustuu hedelmille, kasviksille ja viljatuotteille. Samat ohjeet pätevät myös sydämelle hyvään ruokavalioon. Näitä ohjeita kannattaa noudattaa jo lapsuudesta asti: •runsaasti kasviksia ja hedelmiä •runsaskuituisia täysjyväviljatuotteita Ravitsemuskatsaus 2•2014 25 Tätä tutkitaan Mitä ruokaa vauvalle – voiko luonnollista sietokyvyn kehittymistä auttaa? V auvan tulo muuttaa koko perheen elämää ja tuo mukanaan paljon iloa. Vanhempien tehtävänä on turvata lapselle lämmin ja rakastava koti sekä huolehtia lapsen päivittäisistä tarpeista. Tähän kuuluu riittävästä ravinnosta huolehtiminen. Vastasyntyneen lapsen suolisto on kypsymätön, mutta ensimmäisen ikävuoden aikana suoli kehittyy voimakkaasti. Pienen vauvan suositeltavin ensisijainen ravinto on oman äidin rintamaito. Rintamaidon mukana lapsen suoleen kulkeutuu suolen kypsymistä edistäviä ainesosia ja hyvin pieniä määriä valkuaisaineita äidin syömästä ravinnosta. Imetyksen hyödyt ovat kiistattomat ja sen jatkamista 12 kk ikään tulisi suositella kaikille äideille. Sen sijaan täysimetyksen (rintamaito ainoana ravintolähteenä) optimaalisen keston ja lisäruokien optimaalisen aloitusiän osalta tieteellinen tutkimustieto on puutteellista ja ristiriitaista. Tiettyjen ruoka-aineiden välttämisellä ja kiinteiden ruokien myöhäisellä aloituksella on jo vuosikymmenien ajan yritetty 26 vähentää ihottuman ja allergioiden ilmaantumista sekä lieventää ja parantaa jo puhjenneita oireita. Tämä ei kuitenkaan ole onnistunut, vaan niiden esiintyvyys on kasvanut, eikä oireiden lopulliseen paranemiseen ole pystytty ruoka-aineiden välttämisellä vaikuttamaan. Tutkimukset viittaavatkin siihen, että suolen kypsymisen ja sietokyvyn kehittymisen kannalta otollisin aika uusien ruoka-aineiden aloittamiselle olisi 4-6 kuukauden ikä. Perheille uusi työkalu INTO-projekti on maaliskuussa 2014 Oulussa käynnistynyt laaja tutkimusprojekti. Tutkimuksen nimi on lyhennetty englanninkielisistä sanoista INduction of TOlerance, sietokyvyn herättäminen. Tutkimuksessa selvitetään, nopeuttaako kiinteiden ruokien järjestelmällinen aloitus 4 kk iässä sietokyvyn kehittymistä ja vähentääkö se ruoka-allergian ja atooppisen ihottuman ilmaantumista. Lisäksi ohjeissa kuvaillaan, minkälaisia ruokiin liittyviä oireita lapsilla voi esiintyä ja miten niihin pitäisi suhtautua. Ravitsemuskatsaus 2•2014 INTO-tutkimusaineisto toimii perheelle työkaluna, jonka avulla vanhemmat oppivat itse tunnistamaan lapsen oireita ja osaavat tarvittaessa hakeutua lääkäriin. Tavoitteena on vähentää perheen huolta lapsen oireista ja lisätä perheen valmiuksia hoitaa lapsen lievät oireet itse kotona. Tämä puolestaan vähentäisi tarvetta ylimääräisille neuvola- ja lääkärikäynneille. Lisäksi tavoitteena on vähentää turhien välttämisruokavalioiden määrää lapsilla. Tällä hetkellä on meneillään uusien perheiden pyytäminen mukaan tutkimukseen. Mukaan otetaan yhteensä noin 1200 vauvaa, joista puolet kuuluvat interventio- ja puolet kontrolliryhmään. Perheiden rekrytointi saadaan päätökseen syksyllä 2015 ja ensimmäiset tulokset INTO-tutkimuksesta saadaan vuoden 2016 aikana. Kirjoittaja: Dosentti Petri Kulmala Lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi Oulun yliopisto, lasten ja nuorten klinikka Miltä ruoka maistuu? M akumaailmat ovat yksilöllisiä: ruoka ei maistu kaikkien mielestä samalta. Lisäksi ruuan aistittavat ominaisuudet liittyvät moneen muuhunkin ominaisuuteen kuin vain makuun. Makuaistin lisäksi ruuan kohtaamisessa käytetään näkö-, haju-, tunto- ja kuuloaisteja. Myös henkilökohtaiset kokemukset vaikuttavat elämyksiimme. Merkittäviä muita tekijöitä ovat tilanteet, kulttuuri, muiden läsnäolo sekä omat ja muiden asenteet ja odotukset. Hajuaisti on tärkeä Hajuaisti on tärkeä ruuan maistamisessa. Nenässä on keskimäärin 3 miljoonaa aistisolua, joilla hajut ja tuoksut haistetaan. – Mitä tapahtuu matkalla nenästä aivoihin, kysyy dosentti Mari Sandell Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta ja vastaa, että tätä mutkikasta asiaa tutkitaan paljon. – Hajuyhdisteet ovat vähän kuin avaimia. Ruuassa on kymmeniä–satoja yhdisteitä, joista osa haistetaan joko yksittäisenä tai usean yhdisteen seoksena. Näyttääkö herkulliselta? Ennen maistamista ruokaa yleensä katsotaan. Miltä ruoka näyttää, minkä kokoisia sen osaset ovat, minkä muotoisia? Ruuasta katsotaan myös sen väriä, pinnan muotoa, määrää ja liikettä. Mm. ruuan väri merkitsee eri ihmisille eri asioita. Kuuloaistilla on oma paikkansa ruuan aistimisessa. Miltä ruoka kuulostaa? Dosentti Sandell kertoo esimerkkinä porkkanan. Lapset sanovat, että porkkana ei maistu, jos se vinkuu. Vinkuuko porkkana? – Jos se on suikaloitu, ja suikaleet ovat seisseet muutaman tunnin lautasella, puraistaessa porkkanasuikaleista kuuluu vinkunaa, Sandell kertoo. Tuntoaisti kertoo, miltä ruoka tuntuu iholla, sormissa, suussa. Tuntoaisti reagoi myös kipuun ja lämpötilaan. Haastava makumaailma Ruoka maistetaan kielen kautta makuaistilla. Kielen makunystyt ja sylki osallistuvat maistamiseen. Kuivasuisen makuaisti toimii eri tavoin kuin ihmisen, jonka syljeneritys toimii normaalisti. – Me maistamme ainakin viisi eri makua: suolaisen, karvaan, makean, happaman ja umamin, Sandell kertaa. – Lisäksi todennäköisesti maistamme rasvaisen, astringoivan ja vetisen maun. Astringoiva maku on esimerkiksi marjaaroniassa. Polttava ja tulinen maku sen sijaan ovat kemotuntoaistimuksia, eivät makuaistimuksia. Ruuan flavorin taas muodostavat maku, haju ja kemoaistimus yhdessä. Maku- ja hajuaistit alkavat kehittyä jo sikiöaikana. Suuri osa makumieltymyksistämme muodostuukin jo sikiöajan ja varhaislapsuuden aikana. Perimän tärkeä osa Geenit vaikuttavat maistamiseen. Esimerkiksi jotkut ovat herkkiä karvaan maun kokemiselle. Tämä herkkyys selittyy osin perimällä ja jopa yhdellä geenillä. Myös mieltymykset makeaan ja happamaan ovat osittain perinnöllisiä ominaisuuksia. – Karvaalle maulle herkät ihmiset kokevat tietyt vihan- Ravitsemuskatsaus 2•2014 27 elämäntavoilla terveyttä nekset tai marjat karvaampina kuin ne, jotka eivät ole tälle maulle herkkiä. Maun kokeminen on aivan erilainen näiden kahden ihmistyypin välillä, kertoo Sandell. Osa ihmisistä siis syntyy herkkänä karvaudelle ja pysyy sellaisena koko elämänsä ajan. Moni oppii kuitenkin elämään tämän herkkyytensä kanssa, vaikka voikin olla nirso tai kriittinen tiettyjä ruokia kohtaan. – Lasten geneettistä makuherkkyyttä on tutkittu Suomessa, Sandell kertoo. – 2-6-vuotiaista pojista herkät käyttivät enemmän sokeria ja makeisia kuin muut. KL Lähde: Dosentti Mari Sandellin esitys ”Yksilölliset makumaailmat” Valtakunnallisilla ravitsemuspäivällä Helsingissä 7.10.2014. Miltä maistuu mansikka? Sanotaan ”mansikan makuinen”, mutta mitä se tarkoittaa? Mansikassa maistamme makean, happaman ja voimakkaan astringoivuuden. Aistit mukaan ruuanlaittoon L asten ruokakasvatukseen on hyvä ottaa aistit mukaan sen sijaan, että maaniteltaisiin syömään edes vähän. Turun yliopistossa on kirjoitettu asiasta oppaita. ”Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa” -opas huomioi kaikki viisi aistia. Tästä oppaasta on kirjoitus Ravitsemuskatsauksen edellisessä numerossa. Tuore opas ”Perunapuuhaa lasten kanssa” on suunnattu lapsiperheille. Puuhat on ideoitu turkulaisissa päiväkodeissa. Oppaassa lähdetään perunankasvatuksesta: sitä kasvatetaan ämpärissä. Perunaa keitetään ja kuoritaan, siitä tehdään muusia, sillä siivotaan, siitä lauletaan ja sitä käytetään askartelussa ja leikeissä. Opas välittää ruokailoa! Anu Hopian ja Susanna Ihanuksen toimittama ”Moniaistinen keittokirja (5D Cookbook)” 28 kutsuu tutustumaan, miltä ruoka kuulostaa ja musiikki maistuu. Uudenlainen sähköinen keittokirja tarjoaa paitsi ruokaohjeita, myös tietoa ruuasta ja aisteista. Kirjaan on upotettu videota, musiikkia, linkein muuta tietoa ja ruokaohjeita. Moniaistinen keittokirja sisältää paljon tietoa aisteista, ruuasta, musiikista. Kirja on kaunis ja mielenkiintoinen, uudenlainen teos. Se on maksuton ja sen sanotaan toimivan sekä tietokoneella että tabletilla. Kirjaan tieteellinen ja taiteellinen osuus on KUMURUhankkeen satoa. Kumuru-hanke etsi ja löysi uusia näkökulmia kulttuuri-, musiikki- ja ruokaosaamisen yhdistämiseen uusiksi elämyksiksi ja uudeksi liiketoiminnaksi. Kirja kannattaa avata ja testata sen mukana omia aistejaan. Ravitsemuskatsaus 2•2014 Lähteet: Aistikokemuksia lapsille ja aikuisille Perunapuuhaa lasten kanssa http://www.utu.fi/fi/yksikot/fff/ tutkimus/aistit/perunapuuhaa/Sivut/home.aspx Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa – Ruokailoa ja terveyttä lapsille -julkaisussa (katso juttu Ravitsemuskatsauksessa 1/14) http://www.utu.fi/fi/sivustot/cyri/ tutkimustoiminta/hankkeet/Sivut/ ruokakasvatusvarhaiskasvatuksessa-raportti.aspx Moniaistinen keittokirja https://apps.utu.fi/media/ nakoislehdet/5d-cookbook/ desktop/index. html?article=1&page=1 www.utu.fi Koululounas jää osalta syömättä P eruskoulun 8. ja 9. -luokkalaiset eivät aina syö koululounasta. 34 prosenttia tämänikäisistä ei syö päivittäin kouluateriaa. Koululounaan jättää joskus syömättä tytöistä hieman isompi osa (35 %) kuin pojista (32 %). Tiedot ovat vuodelta 2013 ja selviävät Kouluterveyskyselystä. Lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat nuoret syövät yläkouluikäisiä yleisemmin kouluaterian päivittäin. Lukiolaisista 28 prosenttia ja ammattiin opiskelevista 31 prosenttia jättää aterian välillä väliin. Tämän ikäisten kouluruoan syömisessä ei ole eroa tyttöjen ja poikien välillä. Koululounaan hyljeksiminen on yleisintä Etelä-Suomessa. Siellä 41 % nuorista ei syönyt kouluateriaa päivittäin. LounaisSuomessa kouluaterian väliin jättäjiä oli vähiten (27 %). Muilla alueilla noin kolmannes ei syönyt koululounasta päivittäin. Vähemmän ylipainoisia Nuorten ylipainoisuus on lisääntynyt 2000-luvun alusta, mutta ei enää viime vuosina. Ammattiin opiskelevat pojat ilmoittavat yleisimmin olevan- sa ylipainoisia (26 %). Ylipäätään pojista suurempi osa on yleisemmin ylipainoisia kuin tytöistä. Tytöistä vähiten ylipainoisia on lukiolaistytöissä (11 %). Tiedot perustuvat nuorten itse ilmoittamaan arvioon painostaan. Nuorten terveystottumuksista hampaiden harjauksessa ja vapaa-ajan liikunnan harrastamisessa on tapahtunut kohennusta 2000-luvun alkuun verrattuna. Edelleen kuitenkin huolestuttavan moni, erityisesti pojista, harjaa hampaitaan harvemmin kuin kaksi kertaa päivässä. Osa nuorista nukkuu alle kahdeksan tuntia yössä. Ammattiin opiskelevista pojista puolella yöunet jäävät tätä lyhyemmiksi. Peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisistakin kolmannes nukkuu vähemmän kuin kahdeksan tuntia yössä. Lukiolaisista ja ammattiin opiskelevista tytöistä reilulla 40 prosentilla yöunet jäävät tätä lyhyemmiksi. Lukiolaispojista 37 % nukkui alle kahdeksan tuntia yössä. Kouluterveyskysely tarkastelee 14–20-vuotiaiden suomalaisnuorten hyvinvointia. Kyselyyn vastaa kahden vuoden välien lähes 200 000 oppilasta. Taulukko. Harjaa hampaansa harvemmin kuin 2 krt/vrk. Yläkoululaiset Lukiolaiset Ammattiin opiskelevat TytötPojat 34 % 60% 27 % 48% 43 % 70% KL Lähde: Luopa P ym. Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000–2013. Kouluterveyskyselyn tulokset. Raportti 25/2014, THL. http://urn. fi/URN:ISBN:978-952-302-280-5 Uutta kouluruokailusta verkossa Kauniaisissa kouluruuan monipuolisuutta on nyt mahdollista seurata verkosta. Uudella järjestelmällä julkaistuista ruokalistoista saa tietää myös annosten tuoteselosteet, ravintoarvotiedot ja GDA-merkinnät. www.kauniainen.fi/ kouluruoka kohta Verkkoruokalista. Ravitsemuskatsaus 2•2014 29 Väitöksiä Rintaruokinnan merkitys aikuisen terveyteen on pieni T utkimuksessani pyrittiin selvittämään rintaruokinnan vaikutuksia aikuisen terveyteen. Havaintomme perusteella rintaruokinnan merkitys aikuisen terveyteen on pieni. Rintaruokinta saattaa osaltaan olla muokkaamassa aikuisen kehonkoostumusta vaikuttamalla ensimmäisen vuoden kasvuun. Varhaisella ruokinnalla ei löytynyt yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin. Luustontiheys oli parempi aikuisena niillä miehillä, joilla runsaammin kalsiumia sisältävä äidinmaidonkorvike oli aloitettu varhain, kuin niillä miehillä, joilla rintaruokinta oli kestänyt pidempään. Kaikissa ryhmissä luuntiheys oli kuitenkin normaalitasolla. Rintaruokinnan kesto ei suoraan vaikuttanut aikuisen kehonkoostumukseen, vaan sen tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat perimä, varhaisvaiheen kasvu, nykyiset liikuntatottumukset ja sukupuoli. Toisaalta kehonkoostumus yksivuotiaana oli yhteydessä aikuisen kokoon. Siten rintaruokinnan kestolla voi epäsuorasti olla merkitystä aikuisen kehonkoostumukseen vaikuttamalla kasvutapaan rintaruokinnan vielä ollessa käynnissä. Rintaruokinnan kestolla ei todettu merkittävää vaikutusta 30 yksittäiseen sydän- ja verisuonitaudin riskitekijään eikä yleisesti riskin kasvuun. Riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin kasvaa, kun samalle henkilölle kasautuu useampia riskitekijöitä, kuten verenpaineen nousua, kohonneita veren rasva-arvoja tai heikentynyttä sokerinsietokykyä. Käytimme riskin kasvun arviointiin ns. riskiarvoa, jossa nämä kaikki riskitekijät oli otettu huomioon. Pieni vaikutus luustoon Varhaisvaiheen ruokinnan ja aikuisen luuston mineraalitiheyden välillä löytyi yhteys. Miehillä, joita oli varhaisvaiheessa imetetty pitkään (> 7 kk), luustontiheys oli normaali, mutta alhaisempi kuin miehillä, joiden imetys oli kestänyt alle kolme kuukautta. Mahdollinen selitys tälle on rintamaidon, äidinmaidon korvikkeiden ja laimennetun lehmänmaidon kalsium-, fosfaatti- ja proteiinipitoisuuksien väliset erot. Näiden tärkeiden luuston rakennusaineiden pitoisuudet ovat alhaisimmat rintamaidossa. Naisilla muiden tekijöiden vaikutus aikuisen luuston mineraalitiheyteen oli merkittävämpi eikä rintaruokinnan kestolla Ravitsemuskatsaus 2•2014 nähty yhteyttä saavutetun luuston vahvuuteen. Tutkimushenkilöt olivat syntyneet Helsingin Naistenklinikalla alkuvuonna 1975. Heitä oli tavattu ensimmäisen vuoden aikana useaan otteeseen ja tiedot mm. rintaruokinnan kestosta oli kerätty tarkasti. Tähän tutkimukseen osallistui 31–32-vuoden iässä 158 nuorta aikuista, joilta mitattiin muun muassa luuston mineraalitiheys, pituus, paino, vyötärönympärys ja verenpaine. Lisäksi tehtiin verisuonien ultraäänitutkimus ja otettiin runsaasti verikokeita. Vaikka rintaruokinnalla ei näytä olevan suurta merkitystä terveyteen aikuisena, se on kuitenkin luonnollisin tapa ruokkia imeväisikäistä lasta ja sitä on hyvä suositella kaikille. Kannustuksella riittävään ja säännölliseen liikuntaan sekä terveellisiin elämäntapoihin on myöhempään sairastavuuteen kansanterveydellisesti suurempi vaikutus kuin imetyksellä. Kirjoittaja: LT Satu Pirilä Lähde: Satu Pirilän väitös Rintaruokinnan vaikutus aikuisen terveyteen Helsingin yliopistossa 6.6.2014 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/45334 Lisäruokien viivästys ei ehkäise allergiaa L apsen lisäruokien aloitusikä ei ole yhteydessä atooppisen ihottuman riskiin, havaittiin tuoreessa väitöstutkimuksessa. Siinä selvitettiin äidin ja lapsen varhaisen ravitsemuksen merkitystä lapsen allergiariskin vähentämisessä. Äidin raskaudenaikainen maidon käyttö vähensi lapsen atooppisen ihottuman riskiä. Sen sijaan äidin juuston käyttö oli yhteydessä suurempaan riskiin. Imetyksenaikainen Cvitamiinin saanti oli yhteydessä suurempaan astman riskiin, ja kananmunan käyttö pienempään atooppisen ihottuman riskiin. Ravitsemusohjauksella oli merkittävä vaikutus äidin raskauden ja imetyksen aikaiseen ruokavalioon. Äitien välttämättömien rasvahappojen saanti parani, mikä näkyi napaverinäytteessä. Näin ollen myös lapsen rasvahappojen saanti parani. Allergiset riskiperheet voivat turvallisesti noudattaa ravitsemussuosituksia. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, ettei lisäruokien viivyttäminen auta allergian ehkäisyssä. Ruuan yhteys allergioihin mutkikas Äidin ruokavaliolla ja allergiariskillä näyttää olevan yhteys, mutta mekanismeja ei vielä tunneta. Todennäköisesti allergiariski on yhteydessä moneen tekijään, kuten ruokaan, ympäristötekijöihin, mikrobeihin ja perimään. Allergiset sairaudet ovat lisääntyneet länsimaisissa yhteiskunnissa nopeasti. Tästä on päätelty, että elämäntapamme on riskitekijä immuunijärjestelmän häiriöille. Varhainen ravitsemus ja mikrobialtistus ovat nousseet esille mahdollisina riski- ja suojatekijöinä, jotka voivat vaikuttaa myöhempään riskiin sairastua allergiaan. Tutkimukseen osallistui 256 äiti-lapsi-paria allergiariskiperheistä. Kahdelle ryhmälle annettiin varhaisraskauden aikana yksilöllistä ravitsemusohjausta ja joko probiootti- (Lactobacillus rhamnosus GG ja Bifidobacterium lactis Bb12) tai lumevalmistetta. Kontrolliryhmä sai lumevalmistetta ja neuvolan tavanomaista ohjausta. Äitejä ohjattiin tavanomaiseen suositusten mukaiseen ruokavalioon. Ravitsemusohjauksessa kiinnitettiin huomiota erityisesti rasvan laatuun. Tutkimus oli satunnaistettu ja kontrolloitu. KL Lähde: LL Katri Niinivirta-Joutsan väitös "Pre- and postnatal nutrition target for allergy risk reduction" (Varhainen ravitsemus ja allergian ehkäisy) Turun yliopistossa 28.11.2014. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-29-5729-3 Tämä on viimeinen painettuna ilmestyvä Ravitsemuskatsaus-lehti. Lisätietoja pääkirjoituksessa sivulla 3. Kiitos lukijoille kuluneista vuosista! Ravitsemuskatsaus 1•2014 31 2 ASIAKASSUORA Ravitsemuskatsaus 2/2014 Sisältösivu Lukijalle3 Ravitsemuspolitiikkaa Kovan tason asiantuntemusta Valtion ravitsemusneuvottelukunta uudistui Vahvasti päätöksentekijöiden tukena Joukkoruokailussa tarvitaan vankkaa osaamista 4 7 8 10 Ravintoaineet tapetilla Jodinpuutoksesta uusi ongelma? D-vitamiini ja sairastumisriski: lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan Suomalaisten D-vitamiinitilanne on hyvä Huomio ikääntyneiden proteiinien saantiin Proteiinin tarve vaihtelee iän ja aktiivisuuden mukaan 12 14 15 16 18 Elämäntavoilla terveyttä Jopa yhdeksän kymmenestä voisi välttyä diabetekselta Riittämätön yöuni lisää ruokahalua Ateriarytmiä ja energiaa aivoille Terveet elintavat tukevat aivoterveyttä Harjoita aivosi karttamaan herkuttelua Tuhoaako suomalaisten lasten juomakulttuuri luuston? 19 21 22 23 24 25 Tätä tutkitaan Mitä ruokaa vauvalle? Miltä ruoka maistuu? Koululounas jää osalta syömättä 26 27 29 Väitökset Rintaruokinnan merkitys aikuisen terveyteen on pieni Lisäruokien viivästys ei ehkäise allergiaa 30 31
© Copyright 2024