Kouluruoka - Maito ja terveys
Ravitsemus 1 katsaus 1 / 2 0 1 3 Seija Lintukankaan haastattelu Ravitsemusneuvonta parantaa ikäihmisten elämänlaatua Ahmintahäiriö s. 4 s. 13 s. 23 Kouluruoka Ajankohtaista 1 Ravitsemus 1 • 2 0 1 3 35. vuosikerta Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen voi tilata maksutta työpaikalle. Ravitsemuskatsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Julkaisija Toimituskunta Emeritusprofessori Antti Aro MMM, FT Paula Hakala Professori Hannu Korhonen MMM Leena Packalén Professori Päivi Palojoki Dosentti Aila Rissanen ETM, FT Tuula Tuure ETM Katariina Lallukka Päätoimittaja ETM Tiina Soisalo Toimitussihteeri THM Taina Luova Tilaukset ja osoitteenmuutokset leena.mallonen@maitojaterveys.fi Toimituksen osoite Maito ja Terveys ry PL 77, 00241 Helsinki puh. 09-272 2322, fax 09-272 2433 Paino Forssa Print, 2013 Maito ja Terveys ry Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. Emme julkaise kirjoitusten yhteydessä täydellisiä lähdeluetteloita. Ne saa tarvittaessa toimituksesta. ISSN-L 0357-2277 ISSN 0357-2277 2 Ravitsemuskatsaus 1•2013 Lukijalle R uoka ja ravitsemus on nostettu Suomessa arvoiseensa asemaan. Hallitusohjelmaan pohjautuva ruokapoliittinen neuvottelukunta aloitti työt alkuvuodesta. Neuvottelukunnan tavoitteisiin kuuluu koota Suomen ruokaan liittyvät kysymykset yhteen ja tehostaa ruokaan ja ravitsemukseen liittyviä poliittisia toimia kansalaisten hyväksi. Neuvottelukunta haluaa edistää yhteistyötä viranomaisten, alan järjestöjen ja elintarvikeketjun eri toimijoiden kesken. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Jaana Husu-Kallion johtamaan ruokapolitiikan neuvottelukuntaan kuuluu seitsemän eri ministeriön edustajia ja laaja sidosryhmäverkosto, joka koostuu erityisesti ruoka- ja ympäristöalan toimijoista. Lasten ja nuorten ruokakasvatus on yksi käytännön sovellus ruokapoliittisen neuvottelukunnan alaan kuuluvasta työstä. Tärkeitä hankkeita on tähän liittyen käynnissä useita. Ruokakoulu-Matskolan -leirit ovat esimerkki ruokakasvatuksen uusista työvälineistä. Alakoululaiset pääsevät koulujen loma-aikoina pidettävillä leireillä tutustumaan terveellisen ravinnon ja liikunnan merkitykseen esimerkiksi vierailemalla maatilalla ja tekemällä itse ruokaa. Kun lapsi tai nuori oppii tuntemaan suomalaisen ruokaketjun ja ymmärtämään kotimaista ruokakulttuuria, hän oppii myös arvostamaan sitä. Tähän ajatukseen perustuu Suomen 4H-liiton Ruokakoulu – Matskolan -hanke. Hanke toteutetaan yhteistyössä Finlands svenska 4H:n, MTK:n, SLC:n, Folkhälsanin sekä Maito ja Terveys ry:n kanssa. Ruokakoulun kuluvan vuoden teemana on maito. Tämän lehden jutussa ”Ruoka ja sen tekijät ruokasivistystä lisäämässä” (s. 4 ) kerrotaan mielenkiintoisista FT Seija Lintukankaan johtamista koulun ruokakasvatuksen kehittämiseen liittyvistä hankkeista ja viime vuonna alkaneen hankkeen rohkaisevista tuloksista. Lintukankaan haastattelu on lehden sähköisessä kuvitetussa versiossa (www.maitojaterveys.fi -> Ravitsemuskatsaus). Kannattaa käydä tutustumassa! Virkistävää loppukesää ja yhteistyön syksyä! Tiina Soisalo P.S. Elintarvikkeiden kulutustiedot (Ravintotase) ilmestyy tänä vuonna poikkeuksellisesti vasta syksyllä. Saat niistä tiedot seuraavasta Ravitsemuskatsaus -lehdestä. Ravitsemuskatsaus 1•2013 3 Parannetaan kouluruua Ruoka ja sen tekijät lisäävät ruokasivistystä ”J ulkishallinnon ruokapalvelusta puhutaan valitettavan usein tukitoimintana. Sillä väheksytään ruokailun merkitystä ja koko alan arvostusta. Annetaan mielikuva toisarvoisesta toiminnasta. Ja kuitenkin ruokailulla on valtavat mahdollisuudet esimerkiksi kouluyhteisön kasvatustyössä ja hyvinvoinnissa. Ruokailuympäristö on mitä parhain oppimisympäristö”, filosofian tohtori ja kouluttaja Seija Lintukangas muistuttaa. Seija Lintukangas kouluttaa laajasti julkishallinnon ruokapalveluhenkilöstöä. Kouluruokailu on erityisesti hänen sydämellään. Taustalla on vuosien kokemus ruokakasvattajana, kotitalousopettajana ja lehtorina sekä kunnan ruokapalvelutoimen päällikkönä. Hän haluaisi toiminnalliset raja-aidat pois koulun aikuisten väliltä. Ruokapalveluhenkilöstö on osa koulun kasvattajaresurssia ja aikuisten turvaverkkoa. Kouluruokailuhenkilöstö edustaa tavallisia aikuisia, joihin lapset ja nuoret luottavat. ”Keit- 4 tiöstä näkee asioita, joita opettajat eivät välttämättä huomaa.” Kun ruokapalvelu eriytyi koulun hallinnosta, saatiin ruokatuotantoon varmasti lisää ammatillisuutta, mutta samalla luotiin – ehkä tahtomatta – rajaaitoja kouluyhteisön ammattilaisten välille. Ruokapalvelun henkilöstöllä ei tunnu olevan lupaa tai uskallusta viedä ruokailuun liittyviä asioita eteenpäin sen enempää rehtorille, opettajille kuin terveydenhoitajillekaan. Kasvatus mukaan palvelusopimukseen Kouluruokailun käytännön toteutus tapahtuu nykyään niin, että palvelun tilaaja ja sen tuottaja ovat eri tahoja. Se ei kuitenkaan tarkoita vastapuolia, vaan yhteistyötä ja yhteisvastuuta. ”Osapuolten välisessä palvelusopimuksessa pitää sopia paitsi ruoasta, tiloista ja laitteista myös kouluruokailutilanteiden ohjauksesta ja ruokakasvatuksesta, jotka pitää myös sisällyttää ruokapalveluhenkilös- Ravitsemuskatsaus 1•2013 tön toimenkuvaan”, Seija Lintukangas toteaa. Hän on kirjassa ”Kouluruokailu kutsuu nauttimaan ja oppimaan” yhdessä professori Päivi Palojoen kanssa rakentanut väitöskirjansa mukaisesti laajennetun kasvattajuuden kouluyhteisöä. Keskiössä ovat lapset ja nuoret. Heidän kasvatukseensa osallistuvat vanhemmat, opettajat, kouluruokailuhenkilöstö, terveydenhoito, oppilashuolto, koulukuljetus, kiinteistönhuolto, hallinto, päättäjät, media ja koko elintarvikeala – moniammatillinen aikuisten turvaverkko. Kouluruokailu oppiaineeksi ”Miksi kouluruokailua ei pedagogisoida? Miksi ruokailun tarjoamaa elämän oppituntia ei hyödynnetä? Miksi kouluruokailua ei edelleenkään sisällytetä opetussuunnitelmaan, vaikka sillä on säädöstaustainen status? Miksi ruokapalveluhenkilöstöä ei käytetä ruokakasvatus-, -ohjaus ja -opetus- an arvostusta tehtävissä?” Seija Lintukankaan mielestä oppilaiden, opettajien ja henkilöstön yhteinen ruokailu pitäisi olla itsestään selvä opetus- ja sivistystilanne. Ruokailun valvonnasta puhuminen pitää lopettaa, se on ohjausta. Esimerkkiruokailijoita voivat olla kaikki koulun aikuiset. Niin verottajan kuin monen työnantajatahonkin noudattama nykyinen käytäntö saa koko ruokailun tuntumaan ikävältä pakolta. Myös ruokapalvelun henkilöstöllä saisi olla enemmän rohkeutta tarttua tilaisuuksiin kasvattaa lapsia ja nuoria. Sitä ei ole missään kielletty, mutta luvallistaminen pitäisi nostaa esiin. Nyt ruokapalveluhenkilöstö on keskittynyt ruoan tekniseen tuottamiseen ja aterian oikeaoppiseen koostamiseen eikä välttämättä näe kouluruokailun kokonaisuuden merkitystä ruokailijan kannalta. Tähän kaksi Seija Lintukankaan luotsaamaa ruokapalveluhenkilöstölle suunnattua koulutushanketta tuo uutta viisautta. Osaaminen nostaa arvostusta Ilman tekijöitä ei elintarvikkeista tule aterioita eikä aterioista nautittavia yhteisiä ruokailuelämyksiä. Ruuan ja sen tekijöiden arvostus ei parane julistamisella, pyytämisellä eikä sanomisella, vaan arvostus ansaitaan osaamisella, oman työn merkityksen ymmärtämisellä ja vaikuttavilla teoilla. Tällaisella motiivilla käynnistyi vuonna 2012 kaksivuotinen ProTaRu -koulutushanke, jonka tavoitteena on nostaa taitava ruokapalveluhenkilöstö julkisten ruokapalveluiden laatuketjun elinvoimaksi. Se sai tänä vuonna rinnalleen yksivuotisen ResTaRu -hankkeen, jossa ruokapalveluhenkilöstön taitoja ja vastuullisuutta kartutetaan ruokahävikin vähentämisessä ja ruokasivistyksen nostamisessa. Hankkeiden rahoitus tulee maa- ja metsätalousministeriön laatuketju-varoista ja yhteistyökumppaneilta. Niitä koordinoi Seija Lintukangas Edutaru-yri- tyksensä kautta. Koulutus on suunnattu julkishallinnon ruokapalveluhenkilöstölle päiväkodeissa, kouluissa, henkilöstöruokailupaikoissa ja terveysja sosiaalitoimen ruokapalveluissa. Alueseminaareja ja oppimistehtäviä Koulutus toteutetaan alueellisesti. Eri puolille maata on perustettu ProTaRu- hankkeelle kahdeksan ja ResTaRu- hankkeelle viisi koulutusryhmää, joissa on lähes 350 osallistujaa. Suurin osa heistä on ruokapalvelutyöntekijöitä, mutta mukana on myös esimiehiä ja kuntien ruokapalvelupäälliköitä. Seija Lintukangas pitää arvokkaana sitä, että päälliköt ovat sitoutuneesti itse mukana koulutuksessa ja osallistuvat näin koko ruokapalvelualan kehittämiseen. Keskustelu koulutustilaisuuksissa on ollut avointa ja rakentavaa, vaikka ”pomo” onkin paikalla. Alueelliset koulutusryhmät kokoontuvat ProTaRu- hank- Ravitsemuskatsaus 1•2013 5 parannetaan kouluruuan arvostust keessa neljä kertaa ja ResTaRu -hankkeessa kolme kertaa. Ensin perehdytään omiin asenteisiin, oman työn tarpeisiin ja oppimisen edellytyksiin. Opitaan arvostamaan omaa ja toisten työtä. Uusilla tiedoilla ja asennoitumisella avataan tietä laadukkaaseen ja vastuulliseen toiminta- ja ruokakulttuuriin, rakennetaan ruokasivistystä. Seuraavassa vaiheessa oma osaaminen kohtaa työyhteisön. Oppimistehtävien myötä kehitetään työyhteisöä yhdessä. Lopuksi opitaan näkemään oma työ toisaalta laajemman ruokaketjun osana ja toisaalta kasvattajana ja ruokasivistyksen edistäjänä. Koulutustapaamisten välillä tehdään oppimis- ja kehitystehtäviä ja tutustutaan kirjallisuuteen. Ruuan arvostusta parannetaan esimerkiksi ruokahävikin seuraamisella ja miettimällä aktiivisesti, miten sitä voitaisiin vähentää ja miten koko ruokailuyhteisö saataisiin mukaan kestävämpään ruokailukulttuuriin. Koulutus valmentaa myös ympäristöpassin, ravitsemuspassin ja kouluruokailudiplomin suorittamiseen. Välitehtävien parhaat palat ovat aina jaossa seuraavassa tapaamisessa. Hyvät käytännöt ja ideat jaetaan. Koulutuksessa käytetään yhteistoiminnallisia työtapoja, vuorovaikutteisia lu- 6 entoja ja ryhmäkeskusteluja, joissa annetaan tilaa osallistujien tärkeille asioille. Tulokset vaikuttamaan Ruokapalvelupäälliköt toimivat yhteyshenkilöinä alueilla ja järjestävät koulutusseminaarien puitteet joko kunnan tiloissa tai vaikkapa kylpylässä yhdistäen oppimisen ja virkistyksen. Lisäksi aluevastaavien kanssa on sovittu järjestettäväksi päivän mittaisia vaikuttavuusseminaareja, joihin kutsutaan ruokapalveluiden sidosryhmät ja yhteistyökumppanit. Osa alueista onkin jo saanut vaikuttajaseminaariinsa puhujiksi kansanedustajia tai muita yhteiskunnallisia merkkihenkilöitä. Näiden seminaarien tavoitteena on jakaa koulutuksessa saatuja tuloksia kentälle ja lisätä vuorovaikutusta ruokapalveluhenkilöstön ja sidosryhmien välillä. ProTaRu -hankkeen puolivälissä on arvioitu sen tavoitteiden onnistumista ja toteutumista. Palautevastausten mukaan koulutukseen osallistuneen ruokapalveluhenkilöstön itsearvostuksessa ja asennoitumisessa omaan työhönsä on tapahtunut myönteistä muutosta. Heidän osaamisensa yhteiskuntavastuullisissa toimintatavoissa on lisääntynyt sekä kestävien valin- Ravitsemuskatsaus 1•2013 tojen ymmärrys kasvanut ja se näkyy myös muutoksena heidän toiminnassaan työpaikalla. Koulutuksesta on saatu myös taitoja, rohkeutta ja motivaatiota osallistua entistä enemmän ruokakasvatukseen. Osallistujien palautevastauksista ilmenee myös, että alan ammatillisuus ja työhyvinvointi ovat lisääntyneet ja se näkyy sekä ammattiylpeytenä että työssä viihtymisenä. Hyvää kehitystä on havaittavissa myös ympäröivän yhteisön osoittamassa arvostuksessa ruokaa ja sen tekijöitä kohtaan. Koulutuksessa ruokapalvelun tekijöille ja toimijoille annetaan mahdollisuus oppia ja kehittyä työssään. Kun itsearvostus, osaaminen ja ammattiylpeys karttuvat, se näkyy vastuullisena ja esimerkillisenä toimintana kaikessa työssä. ”Näin lapset ja nuoret kohtaavat koulun ruokasalissa moniosaajia, jotka edustavat tyylikkäästi omaa ammattialaansa, kykenevät vastaamaan ruokailijoiden muuttuviin tarpeisiin ja osaavat antaa vastuuta myös ruokailijoille ruokasivistyksen lisäämiseksi”, Seija Lintukangas painottaa. Kirjoittaja: Leena Packalen ta Kouluruokailussa riittää haastetta S uomalainen kouluruokailu on sosiaalinen palveluinnovaatio, josta voimme aidosti olla ylpeitä. Jämäkkä lainsäädäntö turvaa kaikille oppilaille maksuttoman aterian, joka osaltaan tasoittaa erilaisista kotitaustoista tulevien lasten oppimisedellytyksiä. Kouluruokasuositukset raamittavat aterian koostamista, raaka-aineiden laatua ja palvelun toteutusta. Opetushallitus on ohjeistanut kouluruokailun kytkemistä eri oppiaineisiin ja kouluyhteisöön viimeksi vuonna 2010. Tältä pohjalta on hyvä järjestää kouluruokailua, ja oppilailla on tilaisuus saada hyvä työpaikkalounas! Alakoululaiset ja lukiolaiset käyttävätkin palvelua lähes sataprosenttisesti. Palvelua hyljeksii joka kymmenes yläkoululainen. Vuoden 2011 Kouluterveyskyselyn mukaan kolmasosa heistä ei syö koululounasta päivittäin. Arvostus voi lisätä ruuan maistuvuutta Arvostus ei lisäänny käskemällä. Sellaisen, mitä ei tunne kovin hyvin tai mikä on itsestään selvää, voi ohittaa ja jättää hyödyntämättä. Tietoisuuteen, arvostuksiin ja oppimiseen voidaan tehok- kaimmin vaikuttaa yhdessä tekemällä ja kokemalla. Mikkelin ammattikorkeakoulu ja VTT selvittävät, voiko kouluruokailun tilanteeseen vaikuttaa tietoa, keskinäistä tuntemista ja vuorovaikutusta lisäämällä. Vuorovaikutusta on kehitettävä laajalti kouluruokaan liittyvässä yhteisössä, johon kuuluvat koululaisten lisäksi vanhemmat, opettajat, ruokapalveluhenkilökunta, viljelijät, tavarantoimittajat ja poliittiset päättäjät. Kouluruokailusta on tehtävä ”meidän yhteinen juttu”. Verkkoympäristö valjastettiin vuorovaikutukseen Sähköisen viestinnän keinot ovat olennaisia, koska ne liittyvät nykykoululaisten arkeen. Tutut verkkoympäristöt, kouluhallinnon Wilma-ohjelma sekä VTT:n kehittämä Owela-verkkopalvelu, ovat keskeiset sähköiset viestintäkanavat. Owelaympäristöön jokaiselle koululle luotiin oma alue oppilaiden tuotoksia ja kommentointia varten. Koulut kutsuivat Owelaan myös oppilaiden vanhemmat Wilman kautta. Hankkeeseen etsittiin vertailun vuoksi ”maaseutumainen” ja ”kaupunkimainen” ruo- kayhteisö, Etelä-Savosta ja Espoosta. Alkuvaiheessa oppilaille tehtiin kysely ja koulussa työskentelevien aikuisten kanssa keskusteltiin ruokailusta, sen ohjauksesta ja sähköisten viestintäkanavien käytöstä. Pilottikoulujen 7-luokkalaiset työstävät vuoden 2013 aikana aihetta eri oppiaineissa. Vanhempia ja päättäjiä on kutsuttu Ruokatreffeille kokemaan kouluruoka ja keskustelemaan siitä. Owelassa on jo kuvia ja tarinoita kouluruuasta ja ruokailutilanteista sekä vanhempien haastatteluja kouluruokamuistoista. Sinne on ikuistettu myös tutustumisretkiä porkkana- ja maitotilalle, ruokatehtaaseen ja elintarviketukkuun. Kouluilla on mitattu ruokailutilojen melutasoja ja mietitty keinoja viihtyisyyden parantamiseksi. Nyt on kommentoinnin ja keskustelun aika – aikuiset, olkaa hyvät! Kirjoittaja: Eliisa Kotro projektipäällikkö, Mikkelin AMK http://www.mamk.fi/tutkimus_ ja_kehitys/kestava_hyvinvointi/ kaynnissa_olevat_hankkeet/ kouluruoka Ravitsemuskatsaus 1•2013 7 parannetaan kouluruuan arvostust Kouluruokadiplomin saaja osaa hyvät käytännöt A mmattikeittiöosaajat ry on koonnut kysymyspatteriston, jolla kouluruokailun järjestäjä voi tarkistaa, toimiiko hän hyvien käytäntöjen mukaisesti. Tarkistuslista on 45-kohtainen. Se sisältää kysymyksiä laadukkaan kouluruokailun osa-alueista. Toiminnanjohtaja Marjut Huhtala kertoo, että yhtenä hankkeen tavoitteena onkin ollut yhtenäistää kouluruokailun laatuvaatimukset. Ruokailussa on tarttumispintaa Hyvä kouluruokailu on turvallista, ravitsevaa, maistuvaa ja ekologisesti kestävää. Parhaimmillaan ruokailutilanne nähdään myös opetusta palvelevana sosiaalisena ja kasvatustilanteena ja jopa kirjattuna koulun opetussunnitelmaan. Kouluruokailun sanomaa on helppo yhdistää myös eri aineiden oppitunneille. Laadukkaan kouluruoan valmistaminen ja tarjoaminen edellyttävät paljon osaamista, yhteistyötaitoja ja muutosvalmiutta. – Haluamme kohottaa ruokapalveluammattilaisten arvostusta tekemällä näkyväksi heidän työnsä ja sen vaatimukset, Marjut Huhtala jatkaa. 8 On nykyaikaista nähdä ruokailu osana koulun toimintaa. Oppilaat ja koulun muu henkilökunta voivat osallistua kouluruokailun kehittämiseen esimerkiksi ruokaraatilaisena tai TET-harjoittelussa. Kouluruokailu voidaan kirjata myös kunnan strategiaan. Diplomia voivat hakea kaikki Kouluruokailun järjestäjä voi hakea kouluruokadiplomia, jos toiminta täyttää kriteerit 80-prosenttisesti. Vaatimuksissa painotetaan yhteisöllisyyttä, suunnitelmallisuutta, osaamista ja hyvää yhteistyökykyä. Diplomi kouluravintolan seinällä kertoo oppilaille, vanhemmille, opettajille, tavarantoimittajille, päättäjille ja muille koulun sidosryhmille, että ruokapalveluhenkilöstö tekee työtä sydämellään ja suositusten mukaisesti. Diplomia voi käyttää myös markkinoinnissa. Sen oli hankkinut kesäkuun alkuun mennessä jo 21 koulua. Diplomia voi hakea kuka tahansa julkinen tai yritykseen kuuluva kouluruokailun järjestäjä. Ennen hakemista kysymyksiin voi vastata testimielellä. Ammattikeittiöosaajat ry koordinoi kouluruokadiplo- Ravitsemuskatsaus 1•2013 miin kuuluvia toimia, ja sitä rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Diplomi on osa Herkkuammatti-hanketta. Kirjoittaja: Taina Luova Lue lisää: www.kouluruokadiplomi.fi www.amko.fi/ajankohtaista Tärkeitä päivämääriä Tänä syksynä julkistetaan monta ravitsemuksen asiantuntijoita kiinnostavaa tutkimusta ja suositusta: Pe 20.9.2013 RAVINTOTASE 2012, TIKE Lisätietoja: www.maataloustilastot.fi To 3.10.2013 5. POHJOISMAISET RAVITSEMUSSUOSITUKSET Lisätietoja: www.nnr5.org Pe 4.10.2013 FINRAVINTO 2012 -TUTKIMUS, THL Lisätietoja: www.thl.fi Suomalaiset ravitsemussuositukset päivitetään Pohjoismaisten ravitsemussuositusten pohjalta vielä tämän vuoden aikana. ta Opiskelijoiden ylipainoisuus yleistyy K orkeakouluopiskelijoiden ylipainoisuus on yleistynyt tasaisesti 2000-luvulla. Tämä käy ilmi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön, YTHS:n, helmikuussa julkaistusta Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta. Kyselytutkimukseen vastasi noin 4400 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa. Ammattikorkeakoulussa opiskelevilla ylipainoisuus oli yleisempää kuin yliopisto-opiskelijoilla. Ylipainoisuus yleistyi iän myötä: alle 22-vuotiaista miehistä ylipainoisia oli vajaa kolmannes, kun 30–35-vuotiaista miehistä ylipainoisia oli jo yli puolet. Tuntemus ylipainosta ei kuitenkaan ollut yhteneväinen painoindeksin kanssa. Opiskelijamiehistä 30 prosenttia ja -naisista 35 prosenttia arvioi itsensä ylipainoiseksi. Painoindeksin mukaan ylipainoisia oli todellisuudessa 41 prosenttia miehistä ja 23 prosenttia naisista. Ylipaino-ongelman syynä lienevät opiskelijoiden elintavat. Kuntoliikuntaa harrasti harvemmin kuin kerran viikossa neljännes ammattikorkeakouluopiskelijoista ja viidennes yliopistoopiskelijoista. Myös ruokatottumuksissa on suosituksiin nähden parantamisen varaa. Kasvisten käyttö vähäistä Opiskelijoiden ruokatottumuksista hälyttävimpänä tutkijat pitävät kasvisten käytön vähäisyyttä. Niitä söi päivittäin tai lähes päivittäin noin 60 prosenttia opiskelijoista. (Taulukko 1.) Hedelmien ja marjojen syöminen oli harvinaisempaa kuin kasvisten syöminen: naisista vajaa puolet ja miehistä alle neljännes söi hedelmiä tai marjoja 6–7 päivänä viikossa. Yli 70 prosenttia opiskelijoista ilmoitti käyttävänsä nestemäisiä maitovalmisteita suosituksen mukaisesti vähintään kaksi annosta päivässä. Suosituin maito oli laadultaan rasvaton, jonka valitsi 41 prosenttia miehistä ja 53 prosenttia naisista. Vain noin 10 prosenttia miehistä ja naisista ei juonut maitoa tai piimää lainkaan. Leipälevitteeksi valittiin yleisimmin voi-kasviöljyseos (41 prosenttia opiskelijoista). Voin käyttäjien osuus oli kak- sinkertaistunut vuoteen 2008 verrattuna 3,1 prosentista 6,8 prosenttiin. Ruuan terveellisyyttä ajattelivat edelleen yleisimmin yliopistossa opiskelevat naiset (77 %). Terveellisyyden ajattelu oli lisääntynyt eniten ammattikorkeakoulujen miesopiskelijoilla, joista 49 prosenttia vastasi ajattelevansa sitä usein. – Kiinnostus terveellistä ruokaa kohtaan ei vielä riitä, sillä se tulisi siirtää myös käytännön valintoihin, Kunttu toteaa. Kirjoittaja: ETM Saila Paavola Lähde: YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Kristiina Kuntun esitys Opiskelijan omppupäivä Terveystietoa ja opiskelukykyä -seminaarissa helmikuussa 2013 Lisätietoja: Kunttu, K. & Pesonen, T. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47. www.yths.fi Mitä opiskelijat syövät? Ravitsemuskatsaus 2/2012 sivu 16 Taulukko 1. Päivittäin tai lähes päivittäin kasviksia käyttävien korkeakouluopiskelijoiden osuus vuonna 2012. Naiset Miehet Yliopistossa opiskelevat Ammattikorkeakoulussa opiskelevat Yliopistossa opiskelevat Ammattikorkeakoulussa opiskelevat Ravitsemuskatsaus 1•2013 73 % 60 % 56 % 45 % 9 Lapset ja ikäihmiset Tutkimuksesta avaimia lapsen hyvään kasvuun H uoli lasten hyvinvoinnista ja sen kehityksestä on ollut viime vuosina laajasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tuoreessa lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa painotetaan sitä, että hyvinvoivat lapset ja nuoret ovat ikääntyvän Suomen paras vanhuuden turva. Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen Hyvän kasvun avaimet -hankkeessa seurataan vuosittaisen seurannan avulla lasten varhaista kasvua ja kehitystä. Seurantatutkimuksessa huomioidaan fyysinen terveys, sosio-emotionaalinen kehitys ja ympäristöön liittyviä tekijöitä. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa lapsen terveen kehityksen edellytyksiä raskausajalta aina nuoreen aikuisuuteen asti. Mukana on lähes 1800 perhettä Varsinais-Suomesta. Tämän lisäksi hyödynnetään koko samaan aikaan syntyneen ikäluokan eli noin 10 000 äidin ja lapsen terveysrekistereihin kerättäviä tietoja. Kohortti eli seurattavien joukko on poikkeuksellisen laaja kansainvälisestikin mitattuna. Ainutlaatuista on myös monitieteinen tutkijaryhmä: 10 mukana on 30 tutkijaa Turun alueen yliopistoista ja korkeakouluista. Ensimmäisiä tuloksia 1) Tutkimuksessa on selvinnyt, että äidin ylipaino ennen raskautta lisää sekä äidin että lapsen terveysriskiä. Ylipainoisena raskaaksi tulleella äidillä on muita äitejä suurempi sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden riski, ja hänen lapsensa syntyy todennäköisesti keskiarvovauvoja painavampana ja lisää painoaan ensimmäisen 13 kk:n aikana tavallista enemmän. 2) Ylipainoisen äidin maidossa on keskimäärin kuusi prosenttia enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin normaalipainoisen äidin maidossa. Normaalipainoisen äidin maidossa taas on keskimäärin yli viidennes enemmän välttämättömiä omega-3-rasvahappoja. 3) Tutkimukseen osallistuneet äidit olivat halukkaita imettämään, vaikka kesto jäi usein suosituksia lyhyemmäksi. 4) Vanhempien ruokakäyttäytyminen on yhteydessä siihen, mitä ja miten lapset syö- Ravitsemuskatsaus 1•2013 vät: Ruokaan epäluuloisesti suhtautuvat vanhemmat tarjosivat uusia ruokia/makuja lapsilleen harvemmin kuin ruokaan varauksettomasti suhtautuvat vanhemmat. Puolet vanhemmista tarjosi uutta ruokaa lapseelleen vain 3–5 kertaa ja päätteli tämän jälkeen, että lapsi ei pidä kyseisestä ruuasta. 5) Vuoden ikäisistä lapsista 68 prosenttia syö samaa ruokaa kuin perhe. Koko perhe syö samaa ruokaa etenkin, jos perheellä on matalahko tulotaso (perheen käytettävissä olevat kuukausitulot alle 3000 euroa) tai monta lasta. Tietoa perheille ja päättäjille Laajasta tutkimusaineistosta saadaan monipuolisia tuloksia. Esimerkiksi lasten kielen ja puheen kehityksestä havaittiin, että kaksikielisten lasten sanavaraston laajuus näyttää olevan jokseenkin sama kuin yksikielisillä lapsilla. Perheet ovat olleet tyytyväisiä erityisesti raskausaikana äitiysneuvolasta saamaansa tietotukeen. Parannettavaakin on: raskaudenaikaisia kotikäyntejä toivotaan lisää. Lisäksi isäryhmiä toivotaan järjestettävän enemmän. Tutkimusperheiden isät ovat halukkaita jakamaan isyys- ja vanhemmuuskokemuksiaan toisten isien kanssa. Perheiden psyykkisestä hyvinvoinnista kertovat tutkimustulokset ovat toistaiseksi vastanneet aiempia tuloksia Suomesta ja maailmalta. Vanhemmat näyttävät voivan melko hyvin sekä raskausaikana että lapsen synnyttyä. Kuitenkin 15–20 prosentilla äideistä ja isistä on raskausaikana ja lapsen syntymän jälkeen masennus- ja ahdistuneisuusoireita, yksinäisyyden kokemuksia ja tyytymättömyyttä parisuhteeseen. Tutkimus auttaakin perheitä ymmärtämään kokonaisvalHYVÄN KASVUN AVAIMET on lasten ja nuorten hyvinvoinnin laaja seurantatutkimus. Lasten hyvinvointi rakentuu terveydellisistä, psykososiaalisista, taloudellisista ja kulttuuritekijöistä. Näitä kaikkia käsitellään tutkimushankkeessa. Hyvän kasvun avaimet –tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten lapsen hyvää kasvua, terveyttä ja koko perheen hyvinvointia voidaan tukea. taisesti lapsen kehityksen erityispiirteitä ja huomioimaan lapsiperheen arkeen liittyviä haasteita. Tavoitteena on myös tuottaa kuntien oman toiminnan kehittämiseen sovellettavaa tietoa; esimerkiksi terveydenedistämistyöhön ajankohtaista tietoa lapsiperheiden ravitsemuskäyttäytymisestä. Laaja aineisto luo perustan eri tieteenalojen ja tieteiden väliselle julkaisutoiminnalle. Samalla tutkimusperheet ovat auttamassa yhteiskunnan päättäjiä rakentamaan hyvän kasvun tukiverkostoja. Teksti: Tutkimusjohtaja, dosentti Hanna Lagström Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus Hyvän kasvun avaimet -hanke • Turun yliopistossa toimivan Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen vetämä monitieteellinen hanke, joka alkoi vuonna 2007 ja jatkuu lasten aikuisuuteen saakka. Tänä keväänä tutkimuksen vanhimmat lapset täyttivät viis vuotta. • Mukana on sekä yhden että kahden vanhemman perheitä, uusperheitä ja sateenkaariperheitä. Puolet tutkimukseen osallistuvista lapsista on perheensä esikoisia. • Perheet täyttävät vuosittain kyselylomakkeita ja käyvät tutkimusvastaanotolla, jossa käydään läpi perheen kuulumisia ja lapsen kehitystä. Perheenjäsenet mitataan ja punnitaan. Kaksi-, kolme- ja viisivuotiskäynnin yhteydessä lapsille ja vanhemmille tehdään kehonkoostumusmittaus. • Verinäytteistä määritetään muun muassa veren rasvaja sokeriarvoja sekä elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Perheiltä on myös kerätty muun muassa poskisolunäytteitä, joista tutkitaan makuaistimukseen vaikuttavia geenejä. Ravitsemuskatsaus 1•2013 11 lapset ja ikäihmiset Kannustetaan lapsia syömään kasviksia 12 Aiempien tutkimusten valossa sokeripitoisten mehujuomien, suklaan ja makeisten kulutus lisääntyy ja ylittää nykyiset ravitsemussuositukset lapsilla toisesAteriajuoma 1 v Kirjoittaja: Tutkimusjohtaja, dosentti Hanna Lagström Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus Ateriajuoma 2 v Janojuoma 2 v Janojuoma 2 v 100 90 80 70 60 % 50 40 30 20 10 Kuvio 1. Lasten ateria- ja jano-juomat. Ravitsemuskatsaus 1•2013 sju itu vo vir uu m om a u eh m si ve kiv en nä is ve si 0 o Sosiaali- ja terveysministeriön suositus kasvirasvojen käytöstä näkyy jo muidenkin pienten kuin STRIP-tutkimukseen osallistuneiden lasten ruokavaliossa. Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksessa käynnissä olevan Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksen tuloksia verrattiin 1990-luvun alussa syntyneisiin STRIP-lasten tuloksiin. Selvisi, että rasvan saanti noin yhden vuoden iässä on edelleen vähäistä. Rasvan laatu on sen sijaan selkeästi parantunut 20 vuodessa. Kovan, tyydyttyneen rasvan osuus lasten energiansaannista on suositusten mukainen eli alle 10 prosenttia. Kun lapset alkavat juoda ta ikävuodesta lähtien. Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksessa yksi- ja kaksivuotiailla oli ateriajuomana pääsääntöisesti maito ja janojuomana vesi. Tosin mehun käyttö janojuomana yleistyi kahden vuoden iässä. (Kuvio 1) Koko väestön terveyttä ajatellen lapsuus ja nuoruus ruokatottumuksineen on tärkeä elämänvaihe, sillä ruokavaliota ei valita, vaan se opitaan. Lapsuudessa koetut miellyttävät maut, perheen esimerkki ja erilaisten ruokien saatavuus muokkaavat pitkälti myös aikuisiän ruokavalion. Herkkuja syödään liikaa ait Ravinnon rasvan laatu on parantunut rasvatonta maitoa vuoden iässä, heidän ruokaansa suositellaan lisättäväksi pari teelusikallista kasviöljyä, jotta varmistetaan riittävä energian- ja pehmeän rasvan saanti. Rasvan laatu on näin oleellisesti erilainen, kuin jos kaikki rasva tulisi esim. maitotuotteista. Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksen mukaan alle 40 prosenttia rasvatonta maitoa juovista yksivuotiaista saa ruokaansa pehmeän rasvan lisän. m L apsi on tyytyväinen, kasvaa ja kehittyy, kun hän saa riittävästi ja kehitysvaiheelleen sopivaa ruokaa. Tasainen kasvu ja kehitys ovat parhaita mittareita riittävästä energian saannista. On kulttuureja, joissa lapset syövät mielellään ja runsaasti kasviksia. Meillä niiden syömiseen pitää erityisesti kannustaa. Tämä tulee esiin myös hankkeessamme. Puolet tapaamistamme lapsista nauttii vain yhden kasvis-, hedelmä- tai marja-annoksen päivässä! Räätälöity ravitsemusohjaus parantaa muistisairaan elämänlaatua K otona asuvien iäkkäiden ryhmä on hyvin vivahteikas. Ravitsemus muistisairaan kodissa -hankkeen perusteella useat iäkkäät ovat kiinnostuneita terveydestään ja ravitsemuksestaan, ja näin ollen otollisia ravitsemusohjaukselle. Räätälöidylle ravitsemusohjaukselle on myös tarvetta. Usein jo pienillä ruokavalion muutoksilla saadaan myönteisiä vaikutuksia terveyteen, jaksamiseen ja elämänlaatuun. Nämä puolestaan tukevat kotona asumista, mikä on yksi terveyspolitiikan tärkeistä tavoitteista. Yksilöllistä ja käytännönläheistä Tutkimuksessa interventioryhmään kuuluvat 50 paria saivat räätälöityä ravitsemusohjausta kotonaan 4–7 kertaa vuoden aikana. Kontrolliryhmän 49 paria saivat kirjallisen ravitsemusoppaan postitse. Räätälöidyssä ravitsemusohjauksessa otettiin huomioon tutkittavien yksilölliset tarpeet. Tavoitteena ei ollut antaa valmista ruokavaliomallia, vaan ehdottaa tarvittavia lisäyksiä ja parannuksia perheen tavanomaiseen ruokavalioon. Ensimmäisellä kotikäynnillä keskusteltiin ruokapäiväkirjojen tuloksista ja muista ruokailuun liittyvistä asioista, kuten kaupassakäynneistä, ruuanlaitosta ja ruokahalusta. Kullekin tutkittavalle laadittiin henkilökohtainen ravitsemushoidon suunnitelma. Suunnitelmassa annettiin palautetta ruokavaliosta ja ehdotettiin mahdollisia parannuksia. Lisäksi muistutettiin D-vitamiinilisän (20 µg) käytöstä. Proteiinin saannin lisäämiseksi neuvottiin laittamaan leivän päälle yhden täyslihaleikkelesiivun sijasta kaksi siivua tai kananmunaa, syömään välipalaksi marjarahkaa tai muita maitovalmisteita sekä annostelemaan aterioille runsaammin kalaa, kanaa tai lihaa. C-vitamiinin saannin turvaamiseksi annettiin ohje syödä monipuolisesti tuoreita marjoja, kasviksia ja hedelmiä. Myös täysmehun lisäämistä esimerkiksi aamupalalle suositeltiin usein. Ravitsemushoidon suunnitelman toteutumista seurattiin kotikäynneillä ja tarvittaessa puhelimitse. Mikäli jokin ehdotus ei toiminut käytännössä, sille annettiin vaihtoehtoja. Tärkeintä oli, että tutkittavat pystyi- vät toteuttamaan ohjeita ja kokivat hyötyvänsä neuvonnasta. Joidenkin tutkittavien oli vaikea toteuttaa ruokavaliomuutoksia. Tällöin heille tarjottiin runsaasti proteiinia tai energiaa sisältäviä täydennysravintovalmisteita. Interventio toteutettiin räätälöidysti kunkin tarpeen ja mielenkiinnon mukaan. Siihen kuului myös liikuntaohjeita. Päivittäiseen liikuntaan kannustettiin. Tutkittavilla oli myös mahdollisuus osallistua vertaisryhmiin kaksi kertaa intervention aikana. Vertaisryhmillä pyrittiin vertaistuen ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi vahvistamaan ravitsemustietoutta. Ravinnonsaanti oli kirjavaa Osalla pariskunnista ruokavalio oli hyvin koostettu, ja se sisälsi monipuolisesti kasviksia ja hedelmiä sekä hyviä proteiinin lähteitä. Joillakin ruokavalio oli yksipuolistunut ja huonoimmillaan koostui pelkästään vaaleasta leivästä, maidosta, perunasta ja kastikkeesta. Jos liikkuminen on vähäistä, energian tarve pieni ja syödyn ruuan määrä niukka, ruuasta ei Ravitsemuskatsaus 1•2013 13 lapset ja ikäihmiset saada kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Proteiinia tarvitaan ikäännyttäessä vähintään gramma painokiloa kohden ja paljon liikkuville tätäkin enemmän, vähintään 1,4 grammaa painokiloa kohden. Tämä tarkoittaa käytännössä jo noin sataa grammaa proteiinia päivässä. Tutkittavien proteiinin saannin vaihteluväli oli alkutilanteessa suuri. Pienimmillään proteiinin saanti oli noin 20 g ja suurimmillaan yli 100 g päivässä. C-vitamiinin saanti jäi suosituksiin (75 mg) nähden matalaksi noin puolella tutkittavista. Joillakin tutkittavilla oli jo havaittavissa C-vitamiinin puutosoireita, kuten väsymystä, lihaskipuja ja haavojen hidasta paranemista. Oireet paranivat ruokavalion korjauksella ja C-vitamiinilisällä nopeasti. Foolihapon saanti jäi suosituksia alhaisemmaksi jopa 90 %:lla tutkittavista. Maitovalmisteiden käyttö oli tutkittavilla yleistä, joten kalsiumin saanti oli keskimäärin riittävää. Sen sijaan joillakin tutkittavista oli runsaan ravinnosta saatavan kalsiumin lisäksi käytössään kalsiumlisiä. Näissä tapauksissa tutkittavia neuvottiin jättämään kalsiumlisä pois 14 ja varmistamaan D-vitamiinilisän käyttö muilla valmisteilla. Neuvonnasta oli hyötyä Alustavat tulokset osoittavat, että ravitsemusohjauksen seurauksena pariskuntien ravinnonsaanti parani. Etenkin proteiinia ja kalsiumia interventioryhmäiset saivat aiempaa enemmän, ja ero kontrolliryhmään verrattuna oli tilastollisesti merkitsevä. Myös muiden ravintoaineiden kohdalla sama suunta oli nähtävissä. Merkittävimpänä tuloksena voidaan kuitenkin pitää sitä, että räätälöidyllä ravitsemusohjauksella voitiin vaikuttaa tutkittavien elämänlaatuun. Interventioryhmään kuuluvilla yleinen jaksaminen ja henkiset toiminnat paranivat. Lisäksi he kokivat, että intervention ansiosta sekä hengenahdistus että depressio-oireet lievittyivät. Kirjoittaja: ETT Merja Suominen Gerontologinen ravitsemus Gery -yhdistys Ravitsemuskatsaus 1•2013 Raha-automaattiyhdistys (RAY) rahoitti hankkeen. Tutkimuksen loppuraportti ja lomakkeet löytyvät osoitteesta www.ravitsemuskotona.fi. Raporttia voi myös tilata painettuna Suomen muistiasiantuntijoilta, www.sumut.fi. Hankekuvaus Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla. Tutkimukseen rekrytoitiin mukaan 90 pariskuntaa, joista toisella oli diagnosoitu muistisairaus. Muistisairaiden keski-ikä oli 77,4 vuotta ja puolisoiden 75,2 vuotta. Valtaosalla muistisairaista oli lievä tai keskivaikea muistisairaus. Ravitsemusta, toimintakykyä ja elämänlaatua kartoittavien alkumittausten jälkeen tutkittavat satunnaistettiin interventio- ja kontrolliryhmiin. Samat mittaukset tehtiin vuoden kuluttua. Ravintoaineiden saanti arvioitiin kolmen päivän ruokapäiväkirjan avulla. Puolisohoitajille annettiin suulliset ja kirjalliset ohjeet ruokapäiväkirjan pitämiseen. Vajaaravitsemus on kallista V ajaaravitsemus heikentää toimintakykyä, hidastaa paranemista ja toipumista, vähentää omatoimisuutta ja lisää terveyspalvelujen käyttöä. Terveydenhoidon kustannukset kasvavat, kun sairaalassaoloajat pitenevät ja uusintahoitoa tarvitaan useammin. On laskettu, että vajaaravittujen potilaiden keskimääräinen sairaalahoitoaika voi olla kolme vuorokautta pidempi kuin hyvässä ravitsemustilassa olevilla. Vajaaravitsemukseen ja sen riskiin liittyvien kustannusten arvioidaan olevan Euroopassa 170 miljardia euroa. Kustannusten arvioidaan vain kasvavan lähivuosina. Vajaaravitun potilaan hoito maksaa noin 80 prosenttia enemmän kuin hyvässä ravitsemustilassa olevan potilaan hoito. Tiedot on laskettu seitsemän eurooppalaisen tutkimuksen keskiarvona. Vajaaravitun potilaan hoito Euroopan alueella maksaa noin 2500 euroa enemmän kuin potilaalla, jolla on hyvä ravitsemustila. Tämä on kuuden eurooppalaisen tutkimuksen keskiarvo. Suomessa vajaaravitse- muksen on arvioitu lisäävän hoitokustannuksia vuosittain akuuttihoidossa 49 miljoonaa euroa ja pitkäaikaishoitolaitoksissa 39 miljoonaa euroa. Vajaaravitsemus on laaja ongelma Vajaaravitsemus on laaja kansanterveysongelma. Arvioidaan, että Euroopassa jopa 33 miljoonalla ihmisellä on riski ajautua vajaaravitsemukseen joko sairauden, vanhuuden tai muun elämäntilanteen seurauksena. Yleisintä vajaaravitsemus on kotona tai hoitokodeissa asuvien iäkkäiden keskuudessa. Ranskalaisen tutkimuksen mukaan myös joka kolmas syöpäpotilas on vajaaravitsemusriskissä. Suomessa on selvitetty vajaaravitsemuksen yleisyyttä pitkäaikaissairaanhoidossa, hoitokodeissa ja kotihoidossa vuosina 2006–2007. Vajaaravittuja oli yli puolet pitkäaikaissairaanhoidon potilaista, noin neljäsosa hoitokotien asukkaista ja joka kymmenes kotihoidon asiakkaista. Huomattavan monella sairaalan tai hoitokodin asukkaalla oli lisäksi vajaaravitsemuksen riskitekijöitä. (Taulukko 1.) Kirjoittaja: Leena Packalen Lähteet: Nutricia NEWS 1/2013 Nutricia NEWS 2007 Kauppila Matti, Saloranta Jaakko 2011–2012: Vajaaravitsemuksen hoito -kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö, Laurea AMK. Taulukko 1. Vajaaravitsemuksen yleisyys Suomessa vuosina 2006– 2007. Vajaaravittu Vajaaravitsemuksen Hyvä riski ravitsemustila Pitkäaikaissairaan- 55–57 % 40–42 % 3 % hoidon potilaat Hoitokotien 21–32 % 60–65 % 11 % asukkaat Kotihoidon 10 % 25 % 40 %:lla suositeltu asiakkaat painoindeksi, 25 %:lla ylipainoa Ravitsemuskatsaus 1•2013 15 Suolisto ja terveys Suoliston mikrobisto muuntuu jatkuvasti A ikuisella on suolistossaan noin 1,5 kiloa ja 1000– 1200 lajia erilaisia bakteereja. Suolistomikrobisto ei ole lajikirjoltaan kaikilla samanlainen. Mikrobiston koostumukseen vaikuttavat mm. perimä, syntymätapa, ravinto, ympäristötekijät sekä antibioottikuurit. Syntymähetkellä vauvan suolisto on noin metrin mittainen. Pituus tuplaantuu sen jälkeen parissa viikossa. Aikuisen suoliston pinta-ala on noin 300 neliömetriä. Koko vastaa suunnilleen tenniskenttää. Suolistomikrobiston kehitys alkaa varhain. Varhaisia kontakteja saadaan jo raskausaikana istukan välityksellä. Keskeinen merkitys suolistomikrobiston kehittymiselle on alatiesynnytyksellä ja rintaruokinnalla. Rintamaitoa saaneilla vauvoilla on suolistossaan enemmän hyödyllisiä bifidobakteereja ja vähemmän haitallisia Clostridium-bakteereja kuin korviketta saaneilla. Bifidobakteerien määrä suolistossa lisääntyy, jos äidinmaidonkorvike sisältää probiootteja. Imettävän äidin säännöllisesti käyttämä probioottilisä vaikuttaa samoin. Mikrobisto kehittää immuniteettia Suolisto on elimistössä sekä ra- 16 vinnon saannin että immuniteetin portinvartija. Itse asiassa suurin osa elimistön immuunijärjestelmästä sijaitsee suoliston alueella. Suolen immuniteettiominaisuudet alkavat kehittyä jo varhain raskauden aikana. Syntymän jälkeen suoliston immuniteettijärjestelmän kehitys on mikrobistosta riippuvainen. Mikrobiston vaikutuksesta myös synnynnäinen immuniteetti kypsyy vielä syntymän jälkeen. – Rintamaito on suolistolle korvaamaton immuuniboosteri. Sen suojavaikutus näkyy parhaiten kehittyvissä maissa, Turun yliopiston dosentti, lääketieteen tohtori Marko Kalliomäki sanoo. Kalliomäen mukaan suoliston immuniteetilla ja mikrobistolla on suuri vaikutus tiettyjen eri ikäkausille tyypillisten suolistosairauksien kehittymisessä. Esimerkiksi ruoka-aineallergiat ovat tyypillisimmillään leikkiikäisten suolistosairaus, kun taas keliakia voi puhjeta missä iässä tahansa. Paksusuolen syöpää tavataan vain aikuisilla. Ruokavalio vaikuttaa mikrobistoon Suoliston mikrobisto muuttuu jatkuvasti. Se on aineenvaihdunnallisesti aktiivinen elin. Jos Ravitsemuskatsaus 1•2013 käyttämämme ruokavalio muuttuu oleellisesti, myös suoliston bakteeristo muuttuu toisenlaiseksi muutamien viikkojen kuluessa. Tutkimusten perusteella tiedetään, että esimerkiksi vähän hiilihydraatteja, mutta runsaasti proteiineja sisältävä ruokavalio vähentää suoliston bifidobakteerien määrää. Myös ruokavalion rasvan laatu vaikuttaa mikrobistoon. Kokeellisen palmuöljydieetin on havaittu vähentävän suolistomikrobiston monimuotoisuutta. Runsaasti oliiviöljyä käyttävillä taas on suolistossaan enemmän Bacteroidetes-suvun bakteereja. Kuitupitoinen ravinto lisää suolistobakteerien määrää. Se vaikuttaa myös bakteerien lajikirjoon. Esimerkiksi hyödyllisten bifidobakteerien määrä suolistossa lisääntyy. Gluteeniton ruokavalio sisältää yleensä tavanomaista vähemmän ravintokuitua. Sen on havaittu vaikuttavan suolistomikrobiston koostumukseen. Sekä hyödyllisten bifidobakteerien että laktobasillien määrä on pienempi henkilöillä, jotka käyttävät gluteenitonta ruokavaliota. Vaikutus on samanlainen sekä keliakiassa että terveessä suolistossa. Ravinnon sisältämillä pre- biooteilla, kuten inuliinilla sekä frukto- ja galakto-oligosakkarideilla, on valikoiva vaikutus suoliston hyödyllisiin bakteereihin. Esimerkiksi bifidobakteerien ja laktobasillien määrä kasvaa. Mikrobiston ja painon yhteys Ihmisen painollakin on merkitystä suolistomikrobien kannalta. Ylipainoisten suolistossa on enemmän Firmicutes-bakteereja ja vähemmän Bacteroidetesbakteereja kuin normaalipainoisilla. Laihtuminen normalisoi bakteeritasapainon. Arvellaan, että lihaville tyypillinen suolistomikrobisto voi lisätä kuidun pilkkoutumista suolistossa, mikä lisää imeytyvän energian määrää. Lihaville tyypillinen suolistomikrobisto saattaa lisäksi stimuloida lipoproteiinilipaasin aktiivisuutta, mikä lisää rasvan varastoitumista. – Tutkimuslöydökset painon yhteydestä suolistomikrobistoon ovat kuitenkin vielä siinä määrin ristiriitaisia, että lisää tutkimuksia tarvitaan, summaa lääketieteellisen ravitsemusfysiologian professori Riitta Korpela Helsingin yliopistosta. Antibioottikuuri onankara suolistolle Antibioottikuuri tappaa taudinaiheuttajabakteereita, mutta samalla se vähentää suolistomikrobiston määrää ja monimuotoisuutta. Yhden antibioottikuurin vaikutukset näkyvät suolistossa vielä pitkiä aikoja kuurin loppumisen jälkeen. Runsas antibioottikuurien määrä varhaislapsuudessa voi olla yhteydessä kroonisten sairauksien riskiin. Erään tutkimuksen mukaan lapsen riski sairastua Crohnin tautiin on kolminkertainen, jos hän on syntymänsä jälkeen käyttänyt seitsemän antibioottikuuria. Avoterveydenhuollossa määrätään yli kolme miljoonaa antibioottikuuria vuosittain. Antibioottikuurien tarpeellisuutta on alettu osin kyseenalaistaa, sillä antibiooteille resistentit bakteerikannat alkavat olla terveydenhuollossa jo erittäin vakava uhka. Tärkeimpiä suoliston mikrobikoostumukseen vaikuttavia ravintotekijöitä: – Ravintokuitu – Proteiini – Probiootit – Prebiootit – Synbiootit (probiootti + prebiootti yhdessä) Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen Viestintä Nutrimedia Artikkelin lähteinä on käytetty dosentti Marko Kalliomäen, professori Riitta Korpelan ja professori Pentti Huovisen esityksiä 15.3.2013 Vantaalla järjestetyssä Suhiseeko suolistossa -seminaarissa. Seminaarin järjestivät Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen ravitsemustieteen yhdistys ry. Professori Pentti Huovinen: ”Emme ole sitä mitä syömme, vaan sitä mitä bakteerit tekevät siitä mitä syömme.” Suklaan himonkin syy suolistossa? Tekeekö mielesi jatkuvasti suklaata? Syy siihenkin saattaa piillä suolistossa. Sveitsiläiset tutkijat nimittäin väittävät, että suklaan himo on suolistobakteerien aiheuttamaa. On havaittu, että säännöllisen suklaan syönnin seurauksena tietyntyyppiset bakteerit suolistossa lisääntyvät. Tämän uskotaan olevan yhteydessä suklaan himoon. Ravitsemuskatsaus 1•2013 17 suolisto ja terveys Probiootit muokkaavat suolistomikrobistoa S uolistomikrobiston häiriöillä on yhteys ripulitauteihin, ripulitautien ja allergisten sairauksien riskiin, helikobakteerin aiheuttamaan mahahaavaan ja mahdollisesti myös lihavuuteen. Voidaanko mikrobiston tervettä kehitystä edistää ja voidaanko riskejä estää muokkaamalla mikrobistoa? – Mikrobiston muokkaus probiooteilla on mahdollista, sanoo professori Seppo Salminen Turun yliopistosta. Parhaiten tutkitut probiootit ovat Lactobacillus rhamnosus GG ja Bifidobacterium lactis Bb12. Niitä on tutkittu laajasti kliinisissä tutkimuksissa ja myös niiden keskinäistä vuorovaikutusta on tutkittu. Allergiatutkimuksista tiedetään, että suoliston mikrobistosta voi ennustaa, saako lapsi myöhemmin atooppisia sairauksia. Atopiaan sairastuvilla lapsilla varhaisen mikrobiston koostumus on poikkeava. On probiootteja, joilla voidaan tasapainottaa suolistomikrobistoa antibioottihoidon aikana vaikuttamatta antibioottien tehoon. Mikrobistoa tasapainottamalla voi estää tai ainakin hoitaa antibiooteista aiheutuvaa ripulia. 18 Onko lopputuloksena terve yksilö? Tietyillä probiooteilla on tutkimusten mukaan myönteisiä vaikutuksia mm. lasten rotavirusripulin ehkäisyssä ja hoidossa sekä allergioiden ja hengitystieinfektioiden ehkäisyssä. Kuitenkaan probiooteista ei voida elintarvikkeissa puhua, sillä EU:ssa ei ole probiooteille tällä hetkellä sallittuja terveysväitteitä, ja sana ”probiootti” tulkitaan väitteeksi. Lääkevalmisteina samoja probiootteja voi kuitenkin olla, sillä lääkelainsäädäntö sallii hoitovaikutuksen ja sairauden ehkäisyn. Probiooteissa on vielä paljon tutkittavaa. – Samat bakteerit eivät välttämättä toimi sekä lapsilla että aikuisilla, Salminen pohtii. Jokainen bakteerikanta on erilainen. Jokaisella probiootilla on omat, yksilölliset ominaisuutensa. Probioottitutkimuksessa bakteerit täytyy tuntea tarkkaan ja niiden teho on tutkittava terveillä henkilöillä, hän jatkaa. Professori Seppo Salminen rakentaa terveen ihmisen palapelin suoliston kautta: Kun tutkittuja probiootteja on mukana suositusten mukaisessa, ter- Ravitsemuskatsaus 1•2013 veellisessä ruokavaliossa, suoliston läpäisevyys pysyy kunnossa ja suolistomikrobisto saadaan tasapainoon. Tämä kontrolloi tulehdustiloja ja lopputuloksena on terve yksilö. KL ISLI Europe 1998 WHO 2002 ASM 2006 Lähde: Professori Seppo Salmisen esitys ”Probiootit ja suolisto” Suomen ravitsemustieteen yhdistyksen ja Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin seminaarissa 15.3.2013 PROBIOOTTI= elävä mikrobikomponentti, joka säännöllisesti käytettynä parantaa/ edistää isännän terveyttä oikein annosteltuna PREBIOOTTI= imeytymätön hiilihydraatti, joka edistää yhden tai useamman mikrobin kasvua tai aktiivisuutta suolistossa IBS on yllättävän yleinen Ä rtyvän suolen oireyhtymä (irritable bowel syndrome, IBS) on yleinen vaiva suomalaisilla, sillä ainakin yksi kymmenestä aikuisesta kärsii ajoittain toiminnallisista vatsavaivoista. Hyvälaatuisiin, mutta kiusallisiin oireisiin kuuluvat vatsan turvotus ja kivut sekä vaihteleva suolen toiminta. Oireyhtymän tarkkaa syytä ei tunneta, mutta IBS-oireista kärsivillä suolikaasua muodostuu tavanomaista enemmän ja sen eteneminen suolistossa poikkeaa tavanomaisesta. Lisäksi suoli reagoi normaalia herkemmin ärsykkeille, kuten kaasun aiheuttamalle suolen seinämän venytykselle. Myös suolistomikrobeilla voi olla vaikutusta oireiden syntyyn. Nykykäsityksen mukaan IBS:ssä on kyse suolen ominaisuudesta eikä sairaudesta. Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta oireita voi kuitenkin saada hallintaan ruokavalio- ja elämäntapamuutoksin. Tottumukset kuntoon Terveellisten elämäntapojen avulla voidaan IBS-oireita lie- vittää. Säännöllinen ateriarytmi, pitkien ateriavälien välttäminen ja ruokailuhetkien kiireettömyys kuuluvat hyvän syömisen kulmakiviin vatsaoireisella. Nestettä pitää nauttia riittävästi: vettä ja muita kofeiinittomia juomia juodaan useampi lasillinen päivässä. Kahvin ja teen käytön rajoittaminen noin kolmeen kupilliseen päivässä voi auttaa oireiden hallinnassa, kuten myös hiilihappojuomien ja alkoholin käytön vähentäminen. Säännöllisen liikunnan aloittaminen on eduksi etenkin henkilöille, jotka ovat liikkuneet vain vähän. Riittävä uni ja lepo sekä hyvät stressinhallintakeinot voivat myös lievittää vatsaoireita. Huonosti imeytyvät hiilihydraatit eli FODMAPit Ohutsuolessa huonosti imeytyvien hiilihydraattien on jo pitkään tiedetty pahentavan IBSoireita. Kuitenkin vasta viime vuosina aiheesta on julkaistu laadukkaita tutkimuksia, ja näistä yhdisteistä on alettu käyttää nimeä FODMAP. FODMAP tulee sanoista fermentoituvat oligo-, di- ja monosakkaridit sekä polyolit. Oligosakkarideihin eli lyhyt- ja keskipitkäketjuisiin hiilihydraatteihin kuuluvat fruktaanit, galaktaanit ja raffinoosi, joita on mm. vehnässä, kaaleissa ja sienissä. Myös monissa terveysvaikutteisissa tuotteissa käytettävät prebioottiset kuitulisät, kuten FOS- ja GOS-kuidut sekä inuliini, ovat FODMAPeja. Vatsaoireita aiheuttavia FODMAP-disakkarideja ovat laktoosi ja laktuloosi. Laktoosi on tavanomaisten maitotuotteiden osa ja laktuloosia käytetään ummetuslääkkeenä. Monosakkarideista, fruktoosi eli hedelmäsokeri on ongelmallinen silloin, kun sitä saadaan ruoasta suuria määriä tai ylimäärin ruoan glukoosiin nähden. Sokerialkoholit eli polyolit, kuten sorbitoli, mannitoli ja ksylitoli, ovat tuttuja mm. sokerittomista makeisista ja purukumeista. Lisäksi monet ruokaaineet, kuten luumut, vesimelonit ja omenat, sisältävät niitä luonnostaan. Mitä tiukemmin FODMAPejä haluaa välttää, sitä tärkeämpää on toteuttaa ruokavalio ravitsemusterapeutin ohjauksessa, jotta ruokavalio säilyy Ravitsemuskatsaus 1•2013 19 Ajankohtaista suolisto ja terveys monipuolisena ja ravitsevana. Noin kuukauden mittaisen välttämisjakson jälkeen eri FODMAP-lähteet otetaan järjestelmälliseen kokeiluun. Kaikkien FODMAPien välttäminen on yleensä tarpeetonta ja useimmat IBS-oireista kärsivät sietävät niitä pieniä määriä. Tutkimusten valossa FODMAP-ruokavalio vaikuttaa lupaavalta, sillä IBS-oireista kärsivistä jopa kolme henkilöä neljästä on saanut lievitystä oireisiinsa. Kuidun sopivuus on yksilöllistä Tutkimusnäyttö kuidun asemasta IBS-oireiden hoidossa on ristiriitaista. Pelkkä ruokavalion kuitumäärän lisääminen ei todennäköisesti lievitä oireita, etenkään jos kuidun laatuun ei kiinnitetä huomiota. Liukoinen kuitu, jota saadaan esimerkiksi kaurasta ja pellavansiemenistä, saattaa sopia paremmin kuin liukenematon kuitu, jota saadaan esimerkiksi vehnäleseistä. Ruokavalion sopiva kuitumäärä tulee etsiä yksilöllisesti, mikä voi toisilla tarkoittaa kuidunsaannin lisäämistä, toisilla vähentämistä. Probioottien käytöstä ei ole haittaa IBS-oireista kärsiville, pikemmin niistä voi olla hyötyä oireiden hallinnassa. Probioottivalmistetta tulee käyttää val- 20 mistajan ohjeen mukaisella annoksella vähintään 4 viikon ajan, minkä jälkeen voidaan arvioida valmisteen vaikutusta oireisiin. Toistaiseksi ei ole riittävästi tutkimustietoa, jotta IBS:n hoitoon voitaisiin suositella jotakin tiettyä probioottikantaa. Jos yhdellä probioottivalmisteella ei saada helpotusta oireisiin, voidaan kokeilla toista tuotetta. Kirjoittaja: Anne Pohju Laill. ravitsemusterapeutti (TtM) Taulukko 1. Niukasti FODMAP-hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita Ruoka- aineryhmä Viljatuotteet Kasvikset Hedelmät ja marjat Maito- valmisteet Makeuttajat Ravitsemuskatsaus Niukasti FODMAPeja Kaura Tattari Speltti Kurkku Tomaatti Porkkana Peruna Lehtisalaatti Banaani Appelsiini Ananas Mansikka Mustikka Vähälaktoosiset / laktoosittomat maitovalmisteet Tavallinen sokeri 1•2013 Gluteeni vatsaoireiden aiheuttajana Epämääräisten vatsaoireiden taustalta paljastuu toisinaan keliakia, joka on suolen limakalvoa vaurioittava sairaus. Noin kaksi prosenttia suomalaisista sairastaa keliakiaa. Keliakiassa ohutsuolen vaurion aiheuttaa gluteeni, joka on vehnän, ohran ja rukiin sisältämä proteiini. Toistaiseksi ainoa tunnettu hoitomuoto keliakiaan on elinikäinen, ehdoton gluteeniton ruokavalio. Viime vuosina on herännyt epäily, että gluteeni voisi aiheuttaa vatsaoireita myös eikeliaakikoille. Tätä tilaa on nimitetty gluteeniyliherkkyydeksi. Gluteeniyliherkillä ei voida osoittaa keliakiaan liittyviä vasta-aineita veressä eikä ohutsuolessa nähdä keliakiaan sopivia tulehdusmuutoksia, mutta henkilöiden vatsaoireet kuitenkin selvästi yhdistyvät gluteenin nauttimiseen. Gluteeniyliherkkyyden olemassaolosta ei vielä ole yksimielisyyttä asiantuntijoiden kesken. Aiheesta tarvitaan runsaasti lisätietoa ennen kuin gluteeniyliherkkyyden perusteella vatsaoireisia voidaan alkaa ohjata gluteenittomalle ruokavaliolle. Ajankohtaista Ruoka heijastaa aikaansa - mitä se kertoo vuodesta 2013? R uualla on trendinsä samalla tapaa kuin muodilla. Tällä vuosikymmenellä ruuan luonnollisuus, lähiruoka, superruuat, ruuansulatuksen edistäminen ja painonhallinta ovat olleen vahvoja ruokaa määrittäviä ominaisuuksia. Se on näkynyt muun muassa siinä, minkälaisia uusia tuotteita markkinoille on tuotu, minkälaisia ruokaohjeita meille tarjotaan ja mikä on ruokapuheissa ”in”. Luomu- ja lähiruokaa valitaan jopa samaan tapaan kuin merkkivaatteita brändäämään käyttäjäänsä. Pieniä ja isoja trendejä Suuret trendit vaihtuvat hitaasti. Niiden rinnalla kulkee paljon pikkuisia trendejä, jotka tulevat ja menevät muutamassa vuodessa elleivät vahvistu valtaajatukseksi. Viime vuodesta esimerkiksi kiinnostus maitovalmisteita ja immuunipuolustukseen liittyviä ruokia kohtaan on kasvanut. Nousevia trendejä ovat myös ikääntyneiden ruoka sekä terveelliset välipalat. Jollain tapaa olemme menossa takaisin perusasioiden pariin. Siitä kertoo ruuan aitouden sekä luonnollisuuden arvostus. Se tietää nostetta niin kotimaisille marjoille kuin aa- sialaisille ja venäläisille rohdoille. Maukasta perusruokaa kohtuudella Kuluttajat pitävät lähes itsestäänselvyyksinä ruuissa seuraavia ominaisuuksia: terveellisyys, hyvä maku, helppous, edullisuus ja ympäristöystävällisyys. Ruuan pitää olla terveellistä ja turvallista. Terveellisyyteen suhtaudutaan kuitenkin aiempaa joustavammin. Herkuttelu on sallitumpaa kuin ennen. Kaikkea voi syödä, kunhan pysyy kohtuudessa. Tiukat dieetit eivät puhuttele entiseen tapaan, vaan tilalle on nousemassa ruokailo ja kohtuus. Ruoka saa olla mieluummin täyteläistä kuin kevyttä. OLET AJAN HERMOLLA, jos valitset tai tarjoat vuonna 2013 seuraavia raaka-aineita tai ruokia: kotimainen ruoka yrtit pähkinät pavut kookos inkivääri kirsikka teepohjaiset energiajuomat hot dogit Sen pitää maistua hyvältä. Siksi isoäitien ajan ruokaohjeet ovat jälleen suosiossa. Arkena ruuan halutaan valmistuvan nopeasti. Tähän ratkaisuna ovat puolivalmisteet, joita tuunataan kotona. Pakkauksilta toivotaan käytännöllisyyttä, esimerkiksi helppoa avattavuutta. Ruuan pitää olla mielellään myös edullista ja ympäristöystävällistä. Kirjoittaja: Taina Luova Lähde: Tutkija Niklas Lindroosin esitys ”Ruokatrendit 2013 – Back to Basics”, Valion tiedotustilaisuudessa 5.2.2013. Brasilia on in Vuoden 2014 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Brasilian Rio de Janeirossa on nostanut esiin eteläamerikkalaisen ruokakulttuurin. Alueen tyypillisiä raaka-aineita ovat lime, chili sekä persiljaan ja valkosipuliin pohjautuva chimichurri-mausteseos. Eteläamerikassa syödään paljon grillattua lihaa. Tyypillinen ruokalaji on myös cheviche eli sitruunamehun raakakypsyttämä kala. Ravitsemuskatsaus 1•2013 21 Ajankohtaista ajankohtaista Ennen oli vain yksi maito 1950 -luvulla oli vain yksi maito. Kulutustottumukset olivat erilaisia sen mukaan, miten paljon maitoa joi. Vielä 1980-luvulla joka neljäs aikuisista joi täysmaitoa ja noin viidennes tilamaitoa. Tutkimuspäällikkö, dosentti Pia Jallinoja Kuluttajatutkimuskeskuksesta kiteytti maidon vuosikymmeniä sanoiksi ”yhdestä moneksi”. Hän puhui maailman maitopäivän seminaarissa. Siellä pohdittiin suomalaisen maidon menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. – Kulutusmaito, joka sittemmin sai nimen täysmaito, sopi kaikkiin tarpeisiin: juomaksi, kahviin ja ruuanlaittoon. Nyt on toisin, Jallinoja jatkoi määrittelyään. Jo yksin täysmaitoa on tarjolla monenlaiseen tarpeeseen erinimisinä tuotteina: vatsavaivaisille vähälaktoosisena, laktoosittomana sekä homogenoimattomana ja kahvihifistelijöille latte-maitona. Niiden lisäksi käsittelemätön täysrasvainen maito, raakamaito, on saanut omat kannattajansa. Heille raakamaito edustaa luonnollista, terveellistä, maukasta ja aitoa maitoa. Itse asiassa lähes jokaisella maidon rasvaisuusvaihtoehdolla on oma kirjonsa kuluttajien 22 tarpeiden mukaan luotuja tuotteita. Yhdestä maidosta on tullut monta. Mikä ohjaa valintoja? Ennen uskottiin lääketieteen ja ravitsemustieteen asiantuntijoita. Pohjois-Karjala -projektin myötä eläinrasvan kulutus väheni. Nyt maku- ja muut asiantuntijat haastavat lääketieteen asiantuntijuuden. Ostopäätöksen voi ratkaista maku tai terveys tai jonkin muu seikka. Jotkut eivät juo maitoa lainkaan. Heidän osuutensa suomalaisista aikuisista on noin 25 prosenttia. Osa heistä juo piimää. Osa on siirtynyt käyttämään muita maitoa korvaavia tuotteita. – Soijajuomaa käyttää noin neljä prosenttia suomalaisista ja muita soijavalmisteita kuusi prosenttia. Kasvissyöjistä noin puolet käyttää soijavalmisteita, Jallinoja kertoi. Vaikka tarjonta ja kysyntä on moninaista, kuluttaja ei mieti maitovalintaansa joka kerta, vaan ostaa tuttua. Tavallinen rasvaton maito ja kevytmaito ovat meillä vielä valtamaitoja, mutta kuinka kauan perustuotteiden kuluttajia on enemmistö? Ravitsemuskatsaus 1•2013 Uusien tuotteiden kokeilijat innostuvat uutuuksista ja tasapainoilevat erilaisten valintakriteerien kesken. Onko ratkaisevaa maku, elämäntyyliin sopiva tuote, terveyttä ja hyvinvointia lisäävä tuote vai mikä? Onko tulevaisuudessa uusia diagnooseja, joihin maidosta saadaan vastaus? Vai muokkaavatko kysyntää ympäristöasiat, luomun suosio tai uudenlaiset kiistat hyvistä valinnoista. – Toivottavasti Suomeen ei ainakaan tule amerikkalaista limukulttuuria, Jallinoja toivoi. Kirjoittaja: Taina Luova Ajankohtaisia lukuja Maidontuottajien määrä Suomessa • 1990-luvun alussa yli 45.000 • vuodesta 2012 alle 10.000 Maidontuottajien määrä on vähentynyt parin vuosikymmenen aikana viidennekseen. Siitä huolimatta tuotetun maidon määrä on pysynyt lähes samana. Maitoa on tuotettu noin 2200–2400 miljoonaa litraa vuodessa. Lähde: www.maataloustilastot.fi Ahminta on aikuisten yleisin syömishäiriö K aikki syövät joskus liikaa, kun on paljon tai herkullista ruokaa tarjolla. Se on normaalia. Ahminta on ongelma silloin, kun siitä tulee itsetarkoitus: kun se on keino vaientaa paha olo, väsymys, ilo tai suru, kun siitä tulee oma salainen rituaali, jolla pääsee pois arjesta, tai kun syöminen on yhtä kaaosta, koska ruokamäärät riistäytyvät käsittämättömästi käsistä. Ahminta voi olla säännöllistä tai kausittaista. Valtavat ruokamäärät, jotka nautitaan nopeasti, yksin ja ähkyyn asti, toimivat ikään kuin aikuisen tuttina. Suuhun pantu ruoka lohduttaa. Ahminta on vaiettu, uusin ja vähän tunnettu syömishäiriö ja kuitenkin ilmeisesti niistä kaikkein yleisin. Asiantuntijaarvioiden mukaan Suomessa on satatuhatta ahmijaa. Tyypillinen ahmija on 30–60-vuotias nainen tai mies. Mutta myös lapsi voi ahmia. Ahmintahäiriö voi olla syy siihen, miksi niin moni ei onnistu laihduttamaan. Kyse ei ole tiedon puutteesta tai itsekurin puutteesta, vaan sairaudesta, johon tarvitsee apua. Ahminta ja lihavuus kietoutuvat yhteen Lihavuus on yleistä, ja se on yhteydessä moneen sairauteen tukielinsairauksista diabetekseen ja moniin syöpiin. Jo viisi tai kymmenen prosenttia pienempi paino voi vähentää lihavan tai ylipainoisen riskiä sairastua. Siksi terveydenhuollossa laihtuminen nähdään autuaaksi tekevänä keinona. Ahmintahäiriöisille laihtuminen on kuitenkin tavallista vaikeampaa. Lihavuus ja sen liitännäissairaudet ovat ahmivilla yleisiä, sillä ahminta altistaa lihavuudelle. Päinvastoin kuin bulimikot, ahmijat eivät pyri eroon syömistään kaloreista. Arvio siitä, kuinka moni lihava on myös ahmija, vaihtelee 20 prosentista 50 prosenttiin. Laihduttaminen pahentaa tilannetta Laihtumispyrkimykset, niihin kuuluva syömisen kontrolli ja tiukat ohjeet voivat itse asiassa kehittää alttiille yksilölle ajan myötä ahmintahäiriön. Suuret ruokamäärät ja laihduttaminen muodostavat noidankehän. Liikaa syöminen johtaa itseinhoon, epäonnistumisen tunteeseen, masennukseen ja laihdu- tuspyrkimyksiin. Laihdutus stressaa ja ahdistaa, mikä saa syömään taas liikaa. Psykologi Katarina Meskasen mukaan ahmintahäiriö on kiltin ihmisen tauti, niin kuin masennus. Pahat ihmiset ovat rikollisia, väkivaltaisia ja alkoholista riippuvaisia. Alkoholiongelmainen voi lopettaa juomisen kokonaan. Myös tupakoinnista voi luopua kokonaan, mutta syödä pitää joka päivä. Ahminnan voi saada hallintaan Ahmija ei syö vain nälkäänsä, vaan syöminen palvelee muitakin tarpeita. Ahmija syö mielen matalapaineeseen ja lohduksi arjen ongelmiin. Hän etsii ruoasta mielihyvää ja hetken helpotusta. Hän ei halua tai osaa kohdata arjen ongelmia, vaan yrittää syödä hankalat tunteet pois. Hankalia tunteita ja tilanteita voi ratkaista myös muilla keinoin. Se onkin avain pois ahmintakierteestä. On hyvä oppia tuntemaan itseään, ongelmasyömisen syitä ja sitä laukaisevia tekijöitä ja ajatuskuvioita. Ongelmanratkaisu- ja tietoisuustaitoja sekä rentoutumista voi opetella. On myös syytä jättää hy- Ravitsemuskatsaus 1•2013 23 ajankohtaista västit laihduttamiselle ja laihtumiskuureille. Ruokaan ja ruokailuun liittyvien kieltojen tai sääntöjen sijasta on parempi suhtautua ruokaan mutkattomasti ja luontevasti. Joustava suhtautuminen ruokaan ja säännöllinen syöminen auttavat ajan myötä myös laihtumaan. Diagnoosin saaminen voi auttaa Jotta ahmintahäiriöisiä voidaan auttaa, heidät pitäisi tunnistaa. Se ei useinkaan toteudu. Kahdelle kolmesta diagnoosi jää saamatta. Jo se voi auttaa, että ahmija tunnistaa ongelmansa ja saa sille nimen. Sitten voi lähteä etsimään apua. Ahmintahäiriöön on Suomessa kuitenkin vaikea saada apua. Hyväksi havaittuja hoitokeinoja on kehitetty ulkomailla, mutta hoitoon perehtyneitä ammattilaisia on meillä vähän. Maassamme on kuitenkin yli HÄIRIÖN YLEISYYS 3 % aikuisista sairastaa ahmintahäiriötä (engl. BED = Binge Eating Disorder) 15 % ahmii satunnaisesti (tunnesyöminen, kaamossyöminen) 24 100 000 ihmistä, jotka kärsivät ahmintahäiriöstä. Siksi suomalaiset syömishäiriöasiantuntijat kirjoittivat aiheesta suomenkielisen kirjan (ks. alla). Lähde: Anna Keski-Rahkonen, Katarina Meskanen, Minna Nalbantoglu (toim.): Irti ahminnasta. Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. Duodecim. Saarijärvi 2013. 232 sivua. Kirjoittaja: Taina Luova Itsehoito-opas ahmintahäiriöön Irti ahminnasta -kirja on kaksiosainen. Ensin otetaan ahminta haltuun ja sitten opetellaan elämään ilman ahmintaa. Kirjan voi lukea kuin romaanin, mutta tarjolla on myös tehtäviä ja pohdittavaa. Kirja on tarkoitettu ahmijoille ja heidän lähipiirilleen sekä työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. Siitä on apua myös kaikille niille, joiden suhde ruokaan on kireä, sotkuinen tai vino tai jotka haluavat asiantuntijoiden vahvistusta joustavaan syömiseensä. Pari esimerkkiä tekstin oivallisuudesta kaikille aikuisille: Kappale 10 ”Pakko laihtua”, sivu 159: ”Kaikesta huo- Ravitsemuskatsaus 1•2013 limatta maltillisessakin painonpudotuksessa on syötävä vähemmän kaloreita kuin ennen. Yleensä riittävän vähennyksen saa aikaan syömällä niin paljon kuin haluaa, mutta enimmäkseen järkevää ja terveellistä ruokaa. Siten laihtuu paremmin ja pysyvämmin kuin kitkuttelemalla niukalla ruokavaliolla ja pienessä nälässä koko ajan.” Kappale 11: ”Rakastan ruokaa”, sivu 170: ”Herkkujen vaikutus painoon ei edes ole niin suuri kuin moni uskoo. Kasvisten puuttuminen aterioilta vaikuttaa painoon paljon enemmän kuin suklaapatukan syöminen. Silti monet syyllistävät itseään suklaapatukasta, mutta eivät kasvisten puuttumisesta!” Kirjallisuutta Kaksi kirjaa kiireisille Ulla Rauramo: Makumatkalla K irjan lähtökohtana on ajatus: ihmisen ja ympäristön hyvinvointia voidaan lisätä ruokakulttuurin avulla. Ruokakulttuuria tarkastellaan kahdeksassa ulottuvuudessa (Taulukko 1), joista muodostuu kirjan runko. Kukin osa sisältää teoriaosuuden, Tiesitkölaatikon sekä osallistavia tehtäviä. Niitä voi hyödyntää kotona, koulussa tai lasten kanssa vapaa-ajan toiminnassa. Yhteinen ruokailu edistää psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Aikuisten esimerkki vaikuttaa lasten terveyteen. Viesti on tarkoitettu vanTaulukko 1. Ruokakulttuurin kahdeksan ulottuvuutta 1.Ruuan maku 2.Ruuan historia ja tarinat 3.Ruuan raaka-aineet ja valmistus 4.Ruoka taiteessa kuvattuna 5.Ruoka ja uskonto 6.Ruokailutilanteet, kattaukset ja pöytätavat 7.Maailman ravitsemus ja vastuullinen ruuantuotanto 8.Suomalainen ja ulkomainen ruoka hempien ja sukulaisten lisäksi päiväkodissa tai koulussa työskenteleville. Kiire ei saisi vähentää ruuan arvostusta. Pirjo Saarnia: Terveellistä ruokaa vartissa Ruokakulttuurin aarrearkku aikka ruuanlaittoon on aikaa vain 15 minuuttia, siinä ehtii tehdä muutakin kuin lämmittää valmisruokaa tai syödä välipalatyyppisesti. Kiireinen voi syödä laadukasta kotiruokaa, kun on valmistellut asiaa etukäteen. Ravitsemusterapeutti tarjoaa ratkaisuksi 38 ruokaohjetta, joissa toistuvat perusraaka-aineet kannattaa pitää kotona saatavilla jääkaapissa, pakastimessa tai ruokakaapissa. Niistä valmistuu ruokaisia salaatteja, pastoja, keittoja, kastikkeita ja pari välipalaa. Perunaa ohjeissa on vain aiemmin keitettynä. Ruokaohjeista näkee, mitä kirjoittaja tarkoittaa laadukkaalla, terveellisellä kotiruualla. Siinä on paljon kasviksia. Se on hyvin maustettuja. Se sisältää paljon proteiinia ja kuitua, ja rasva on pääosin pehmeää. Kirjan alkuosassa kirjoittaja perustelee, miksi ruuan laatuun kannattaa satsata. Kirja on monipuolinen tietopaketti ruokaan liittyvistä asioista. Sitä selatessa törmää muun muassa taulukoihin, joihin on listattu ruokaan ja ruuantuotantoon liittyviä teemapäiviä, väriaineiden muutokset ruuanvalmistuksessa, suomalaiset sesonkiruuat ja elintarvikkeiden tuotantoon tarvittava vesimäärä. Sen avulla voi harjoitella ostoslistan tekemistä eri uskontojen edustajana. Kirja avartaa ruokanäkökulmia ja herättelee järjestämään aikaa lapsille ja ruokailulle. Lähde: Ulla Rauramo: Makumatkalla innostavia ideoita ruokakasvatukseen. PSkustannus, Porvoo 2013 MAITO on suomalaisten ruokajuoma, mutta sitä käytetään myös ruuanlaittoon. Se on nesteenä perinteisissä suomalaisissa ruuissa, kuten kesä- ja kalakeitossa ja pullassa. Siitä tehdään kotioloissakin viiliä ja kotijuustoa. V Lähde: Pirjo Saarnia: Terveellistä ruokaa vartissa. Otavan kirjapaino, Keuruu 2012 Ravitsemuskatsaus 1•2013 25 Väitöksiä Lapsuuden olot vaikuttavat aikuisiän sairastavuuteen ja kuolemanriskiin T uoreessa väitöstyössä tutkittiin, miten lapsuuden olot ovat yhteydessä terveyteen aikuisena. Neljästä osatutkimuksesta koostuvassa työssä havaittiin muun muassa yhteys lapsena sairastettujen ripulien ja aikuisena mitattujen verenpainearvojen välillä. Ripuli voi muuttaa natriumin käsittelyä Lapsuuden huonot sosiaaliset olosuhteet ja huono hygienia olivat yhteydessä korkeampaan systoliseen verenpaineeseen aikuisuudessa. Yhteys huonon hygienian ja verenpaineen välillä oli voimakkaampi miehillä, jotka olivat syntyneet kevättai kesäkuukausina. Huono hygienia saattaa altistaa infektiotaudeille, kuten ripulille, joka puolestaan voi johtaa kehon kuivumiseen. Kehon kuivuminen ohjelmoi elimistön natriumin takaisinimeytymistä, mikä on suotuisa ilmiö eloonjäännin kannalta. Toistuvat kehon kuivumat voivat kuitenkin vaikuttaa ajan myötä verenpaineen nousuun. Lapsuudenaikaisia hygieniaoloja kuvattiin koulutervey- 26 denhoitajan tekemillä merkinnöillä lapsen huonosta hygieniasta, kodin köyhyydestä ja likaisuudesta, lapsen hoidon laiminlyönnistä, ja/tai lapsen sairastamasta ripulista. Väitöstutkimus kuuluu elämänkaariepidemiologian alaan. Työn aineistona olivat itäsuomalaiseen Sepelvaltimotaudin vaaratekijät -kohorttitutkimukseen osallistuneet miehet. Mukana oli 2682 miestä, jotka olivat 42–60-vuotiaita tutkimuksen alussa 1980-luvulla. Kohorttitutkimuksessa kerättyjen tietojen lisäksi käytössä oli historiallisia aineistoja: kouluterveyskortteja ja kyselytutkimuksella saatuja muistikuvia lapsuudesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa lapsuusajan kouluterveyskorttitiedot olivat käytettävissä noin 22 prosentilta eli 698 mieheltä ja toisessa tutkimuksessa noin 35 prosentilta eli 952 mieheltä. Köyhyys lisää sydäninfarktiriskiä Sosiaalinen huono-osaisuus lapsuudessa näyttää lisäävän sydäninfarktin ja kokonaiskuolleisuuden riskiä aikuisuudessa. Ravitsemuskatsaus 1•2013 Tämän osatutkimuksen tulokset antavat aihetta pohtia köyhyyden, aliravitsemuksen ja toistuvien tulehdustautien yhteyttä elimistön heikentyneeseen kehittymiseen ja kasvuun ja sitä kautta aikuisuuden kokonaiskuolleisuuden ja akuuttien sydäninfarktien riskin suurentumiseen. Sosiaalinen huonompiosaisuus määriteltiin sekä kouluterveyskorttitiedoista, että muistinvaraisesta kyselytutkimusaineistosta. Historiallisen kouluterveyskorttiaineiston mukaan sosiaalinen huonompiosaisuus määriteltiin terveydenhoitajan merkinnöistä kodin köyhyydestä, lapsen huonosta hygieniasta, lapsen osallistumisesta vähävaraisille lapsille tarkoitettuun kouluruokailuun sekä vähävaraisille lapsille tarkoitettuun kesäleiritoimintaan. Muistinvaraisen aineiston mukaan sosiaalinen huonompiosaisuus lapsuudessa määriteltiin isän ja äidin koulutuksen, ammatin, maatilan koon sekä sen mukaan, miten tutkittavat itse arvioivat lapsuuden kodin varallisuuden. Kokemukset vaikuttavat alkoholinkäyttöön neton lapsuus olivat negatiivisia lapsuuden kokemuksia. Negatiiviset lapsuuden kokemukset lisäsivät humalahakuisen juomisen riskiä aikuisuudessa. Mitä useampi lapsuuden negatiivinen kokemus miehillä oli, sitä suurempi riski oli humalahakuiseen juomiseen aikuisena. Usein lapsuuden negatiiviset olosuhteet ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi vanhempien päihteiden käyttö voi lisätä ankaran ja kovan kurin ja toisaalta vähentää hoivan, hellyyden ja huolenpidon määrää. Lapsen kaltoin kohtelu ja hoidon laiminlyönti ovat todennäköisempiä päihteiden vaikutuksen alaisena oleville vanhemmille kuin selville vanhemmille. Kouluterveyskorttitiedoissa negatiiviseksi lapsuuden kokemukseksi luettiin terveydenhoitajan merkintä isän tai sukulaisen alkoholiongelmasta, vanhempien avioerosta tai vanhempien tai sisaruksen kuolemasta. Muistinvaraisen aineiston mukaan vanhempien alkoholiongelma, avioero, vanhempien kuolema, ankarat vanhemmat, riitaisa koti sekä on- Käyttäytymismalli määrittää valintoja Neljännessä osatutkimuksessa tutkittiin lapsuuden käytös- ja tunne-elämän häiriöiden yhteyttä sairastavuuteen ja kuolleisuuteen aikuisena. Jos lapsella oli käytöshäiriöitä, hänellä oli muita suurempi kokonais- ja syöpäkuolleisuuden riski aikuisena. Kouluterveydenhoitajan merkinnöistä identifioitiin kaksi ongelmakäytöksen päätyyppiä; 1) ulospäin suuntautuvat, aggressiiviset, tottelemattomat, toisia kiusaavat lapset sekä 2) arat, ujot ja sisäänpäinkääntyneet lapset. On arvioitu, että riskialtis ja itsetuhoinen käytös, altistuminen vaarallisille ympäristöille sekä matala sosioekonominen status selittäisivät suurentuneen kuolleisuusriskin lapsilla, joilla on käytöshäiriöitä. Käytöshäiriöt voivat vaikuttaa pitkäaikaisten elämäntapatekijöiden, kuten tupakoinnin ja alkoholin kulutuksen, kautta suurentuneeseen sairastuvuuden ja kuolleisuuden riskiin myöhem- mässä elämänvaiheessa. Neuvolatoimintaan enemmän kotikäyntejä Tutkimus osoittaa, että lapsuuden olosuhteet vaikuttavat merkittävästi aikuisuuden terveyteen, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. On tärkeää tukea elämän varhaisvaiheen terveyteen liittyviä tekijöitä, jotta terveys olisi hyvä myös aikuisuudessa. Esimerkiksi neuvolatoimintaa tulisi kehittää siten, että myös terveydenhoitajan kotikäyntejä tehtäisiin aikaisempaa enemmän. Jos lapsi viedään kerran vuodessa neuvolaan, perheen mahdolliset ongelmat eivät välttämättä tule lainkaan esiin, paitsi ehkä lapsen häiriökäyttäytymisenä päiväkodissa tai koulussa. Hoidon laiminlyönnillä on kauaskantoiset vaikutukset lapsen elämään, aikuisuuteen asti. Kirjoittaja: TtT Laura Kauhanen Lähde: Laura Kauhasen väitös 4.1.2013 Itä-Suomen yliopistossa, Kuopion kampuksella: Childhood determinants of later health. Lisätietoja: www.uef.fi Ravitsemuskatsaus 1•2013 27 väitöksiä Tuloksellinen ravitsemuskasvatus vaatii pitkäjänteisyyttä P itkäkestoisen ravitsemusohjauksen avulla pystytään vaikuttamaan suotuisasti lasten ja heidän vanhempiensa ruokavalion rasvan laatuun. Väitöskirjatyössä havaittiin myös yhteys vanhempien terveyshakuisuuden ja ruokavalintojen välillä. Talvian väitöskirjatutkimuksessa lasten syömistä seurattiin kahdeksan kuukauden iästä 18-vuoden ikään asti. Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa toteutettussa satunnaistetussa STRIP -tutkimuksessa oli mukana 1062 lasta perheineen. Interventioon osallistuneet perheet saivat erityisesti ruokavalion rasvan laadun parantamiseen tähdännyttä ravitsemusohjausta. Alussa ohjausta annettiin lasten vanhemmille. Kouluiästä alkaen lapset pääsivät yhdessä ravitsemusasiantuntijan kanssa tekemään ravitsemusaiheisia tehtäviä. Perheet pitivät säännöllisesti ruokapäiväkirjaa ja saivat siitä palautetta. Vertailuryhmän perheet eivät saaneet henkilökohtaista ohjausta. Tuotemerkin vaihto on helpointa Ravitsemusohjausta saaneissa 28 perheissä ruokavalion rasvan laatu parani, kun tyydyttyneen rasvan saantia vähennettiin. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi rasvattoman maidon ja vähärasvaisten maitovalmisteiden suosimista. Sen sijaan tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävien ruokien, kuten kasviöljyjen ja kalan, käytön lisääminen osoittautui haastavammaksi. Myöskään kasvisten käytössä ei havaittu selvää eroa ravitsemusohjaukseen osallistuneiden ja vertailuperheiden välillä. Arjen ruokavalintoja tehtäessä elintarvikepakkauksen vaihtaminen toiseen merkkiin on usein helpompaa kuin kokonaan uusien ruokien lisääminen ruokavalioon. Kevytmaito on helppo vaihtaa rasvattomaan tai voi margariiniin. Ohjaus muutti rasvan laatua Pitkäkestoiseen ravitsemusohjaukseen osallistuminen lisäsi vanhempien kiinnostusta terveellistä syömistä kohtaan. Vanhempien halu syödä terveellisesti näkyi sekä vanhempien että lasten ruokavaliossa runsaampana kasvisten käyttönä. Sen sijaan ruokavalion rasvan laatua paransi erityisesti Ravitsemuskatsaus 1•2013 saatu ravitsemusohjaus. Toistuvan, pitkäkestoisen ja arkivalintoihin kohdistuvan ravitsemusohjauksen avulla kyettiin vaikuttamaan ruokavalion rasvan laatuun myös niissä perheissä, joissa vanhempien terveyskiinnostus oli vähäisintä. Jotta ravitsemuskasvatus tuottaisi tulosta, sen on oltava pitkäkestoista, suunnitelmallista ja riittävän konkreettista. Tällä hetkellä lasten ja lapsiperheiden ravitsemuskasvatus on melko epäsystemaattista ja hajanaista. Talvia toivookin jatkossa entistä tiiviimpää ja suunnitelmallisempaa ravitsemuskasvatusyhteistyötä neuvolan, päiväkodin, kouluterveydenhuollon ja koulun välillä. Kirjoittaja: FT Sanna Talvia Lähde: Sanna Talvian väitös 15.3.2013 Turussa: Family-based dietary intervention – effects on diet and diet-related attitudes” Lisätietoja: http://www.doria.fi Ruisleipä suojaa LDL-hiukkasia hapettumiselta V iljakuidun saannilla on todettu olevan käänteinen yhteys sydän- ja verisuonitautien esiintymiseen ja niiden aiheuttamiin kuolemiin. LDLkolesterolipitoisuuden pienentäminen ja LDL hiukkasten hapettumisen estäminen pienentävät osaltaan sairastumisen riskiä. Väitöstyössä selvitettiin, miten ruisleipä ja erityisesti ruisleseen sisältämät fenoliset yhdisteet, alkyyliresorsinolit, vaikuttavat LDL-hiukkasiin. Ruisleipä vähentää hapettumisherkkyyttä Tutkimuksessa mitattiin LDLhiukkasten hapettumisherkkyys 63 terveeltä koehenkilöltä kahden erilaisen ruokavaliojakson jälkeen. Vertailujaksona toimineesta ruokavaliosta oli poistettu kokonaan ruis- ja täysjyvävehnätuotteet, kun taas ruisjakson aikana ruokavalio sisälsi ruisleipää päivittäin; ensin kolme viipaletta (99 g/pv) kahden viikon ajan, ja tämän jälkeen kuusi viipaletta (198 g/pv) seuraavan kahden viikon ajan. Ruisleipä sisälsi alkyyliresorsinoleja 50 mg/99g. Verinäytteet otettiin vertailu- ja ruisjaksojen päätteeksi. Verinäytteistä eristettyjen LDL-hiukkasten hapettumisherkkyys määritettiin mittaamalla ajallinen viive, jonka jälkeen alkaa nopea rasvahappojen hapettuminen (konjugoituneiden dieenien muodostuminen). Tämän lisäksi määritettiin konjugoituneiden dieenien muodostumisnopeus. Vertailemalla kummankin ruokavaliojakson jälkeisiä tuloksia havaittiin, että LDL-hiukkasten hapettumisherkkyys väheni merkitsevästi ruisjakson aikana, minkä osoituksena viiveaika piteni (22,7 min, P < 0.001) ja lisäksi konjugoituneiden dieenien muodotusmisnopeus väheni hieman (3,2%, P = 0.048). Samanaikaisesti LDLhiukkasten alkyyliresorsinolipitoisuus lähes kymmenkertaistui (P < 0.001), mutta näiden fenolien osuutta hapettumisherkkyyden vähenemiseen ei voitu vahvistaa. Kasvisteroli laski LDL-kolesterolia Osaan tutkimusleivistä oli lisätty leipomisvaiheessa kasvisteroleja, joilla pyrittiin vaikuttamaan plasman LDL-kolesterolipitoisuuteen. Koehenkilöt oli tutkimuksen alussa satunnaistettu saamaan ruisleipänsä joko kasvisterolilisäyksellä (2 g/99g ruisleipää) tai ilman (kontrolli). Verrattuna kontrolleihin, lisättyjä kasvisteroleja ruisleivässään saaneiden koehenkilöiden LDL-kolesterolipitoisuus laski merkitsevästi sekä kahden gramman (8,1%, P = 0.021) että neljän gramman vuorokausiannoksella (10,4%, P < 0.001). HDL-kolesterolin määrä pysyi ennallaan. Kasvisteroleilla ei ollut merkitsevää vaikutusta LDL-hiukkasten hapettumisherkkyyteen. Väitöskirjatutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että ruisleivän saanti vähensi koehenkilöiden LDL-hiukkasten hapettumisherkkyyttä ja että kasvisteroleilla rikastettu ruisleipä laski myös merkitsevästi LDL-kolesterolia. Kirjoittaja: ETM (väit.) Päivi Söderholm Lähde: Päivi Söderholmin väitös 30.11.2012 Helsingin yliopistossa: ”Alkylresorcinol metabolites as potential biomarkers for wholegrain rye intake and the effect of rye bread intake on plasma lowdensity lipoproteins” Ravitsemuskatsaus 1•2013 29 Elintarvikkeiden kulutus Elintarvikkeiden kulutuksen kuusi vuosikymmentä T ike eli Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus julkisti tänä keväänä ensi kerran pitkän ajan tietoja elintarvikkeiden kulutuksesta. Tiedot on poimittu ravintotaseista, joita on tehty jo 60 vuoden ajan. Lihaa ja kasviksia perunan ja viljan sijaan Viljan käyttö on vähentynyt kolmanneksen. Viljalajeista vehnän suosio on kasvanut ja rukiin puolestaan vähentynyt. Lihan kulutus on kolminkertaistunut. Myös lihalaatujen suosiossa on tapahtunut muutos. Naudanlihan kulutus on hiipunut 1970-luvulta lähtien, kun taas sianlihaa sekä ja etenkin siipikarjan lihaa syödään entistä enemmän. Perunan kulutus on pienentynyt puoleen siitä, mitä se oli 60 vuotta sitten. 1950-luvun alussa perunaa syötiin enemmän kuin viljaa. Nyt viljaa kuluu 20 kg enemmän kuin perunaa. Nykyisin perunaa kuluu yhtä paljon kuin tuoreita vihanneksia, joiden kulutus on kolminkertaistunut 1950-lukuun verrattuna. Maidon tilalle juustoa ja jogurttia Maidon kulutus on vähentynyt 30 kolmannekseen 1950-luvun alkuvuosiin verrattuna. Maitoa kuluu 2010-luvulla noin 130 litraa henkeä kohti vuodessa. Mutta tämä ei ole merkinnyt maitovalmisteiden kulutuksen laskua, sillä muiden maitovalmisteiden kulutus on kasvanut. Esimerkiksi juuston kulutus on kasvanut seuranta-aikana muutamasta kilosta yli 20 kiloon. Jogurtin suosio on kasvanut tasaisesti siitä asti, kun se tuotiin markkinoille 1960-luvun lopulla. Kevytmaitoa on ollut markkinoilla vasta 1970-luvun alusta lähtien. Se on ollut alusta asti paljon käytetty maito. Rasvattoman maidon suosio on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Silloin sen osuus oli 20 prosenttia, nyt noin 40 prosenttia kulutetusta maidosta. Ravintotaseen 2012 tietoja syksyllä Tike seuraa elintarvikkeiden kulutusta Suomessa kokonaislaskelmalla, joka julkistetaan vuosittain ravintotaseena. Se on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Kotimainen käyttö sisältää eläinrehut, siemenet, teollisuuden raaka-aineet ja ruokakäytön. Ruokakäytön perusteella saadaan tietoa 12 elintarvikeryhmän ja yli 70 tuot- Ravitsemuskatsaus 1•2013 teen kulutuksesta henkeä kohti vuodessa. Ravitsemuskatsaus-lehden vuoden ensimmäisessä numerossa on ollut tapana kertoa uusimpia tietoja elintarvikkeiden kulutuksesta yleensä ja tarkemmin maitovalmisteiden kulutuksesta. Koska vuoden 2012 kulutuslukujen ennakkotiedot valmistuvat vasta syyskuun lopussa, luvut tulevat lehteen 2/13. Lähde: Tiken uutiskirje Tietosarka 1/2013 www.maataloustilastot.fi Katso netistä: Viljan, perunan, vihannesten, maidon ja lihan kulutus 1950–2011 *vilja, liha, peruna, maito, tuoreet vihannekset Viljan kulutus 1950–2011 *vehnä, ruis, ohra, kaura ja riisi Lihan ja kananmunien kulutus 1950–2011 *naudan-, sian- ja siipikar janliha sekä kananmunat Maidon kulutus 1950–2011 *täysmaito, kevytmaito, rasvaton maito Piimän, jogurtin ja juuston kulutus 1950–2011 *piimä, jogurtti, juusto ja voi Lyhyesti Piimä on aikuisten juoma M aitoa juovat etenkin lapset, nuoret ja nuoret aikuiset. Maidon juonti vähenee iän myötä, mutta moni siirtyy juomaan piimää! Piimä on yhtä hyvä kalsiumin, kaliumin, jodin, proteiinin sekä D-, B2- ja B12-vitamiinien lähde kuin maitokin. Usein maitovalmisteista ja ravitsemuksesta puhuttaessa mainitaan vain maito, jolloin piimän juojilta jää tärkeä viesti saamatta. Piimä on aikuisten suosima juoma. Piimää juo päivittäin 17 prosenttia miehistä ja 21 prosenttia naisista. Sen käyttö yleistyy iän myötä (Kuvio 1). 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5% 0% 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 MIEHET NAISET Kuvio 1. Piimää juovat suomalaiset aikuiset iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna vuonna 2011. D-vitamiini toi lisävuosia iäkkäille brittimiehille A lkuvuonna saatiin uutta tutkimustietoa siitä, että keskimääräistä suurempi aktiivisen D-vitamiinin määrä veressä on hyvä asia. Se pidensi iäkkäiden miesten elinaikaa. Mitä korkeampi D-vitamiinipitoisuus oli, sitä parempi suoja oli sydän- tai verenkiertoelimistöstä johtuvaa kuolemaa ja muita kuolinsyitä vastaan. Ero tuli esiin jo sangen kohtuullisilla D-vitamiinipitoisuuksilla, kun vertailtavat arvot ovat 40–90 nanomoolia litrassa. Tutkimukseen osallistuneiden miesten keskimääräinen veren D-vitamiinipitoisuus oli 56 nanomoolia litrassa, mikä on tavallinen arvo suomalaisillakin etenkin vuoden pimeimpään aikaan. Tutkimus tehtiin iäkkäillä brittimiehillä, jotka olivat tutkimuksen alussa keskimäärin 77-vuotiaita. Seuranta-aika oli 13 vuotta. Vielä ei tiedetä, miksi Dvitamiini suojaa kuolemalta eikä sitä, jatkuuko suoja myös suuremmilla veren D-vitamiinipitoisuuksilla. Jäätelö kuuluu kesään J äätelö on herkuttelutuote, mutta se mielletään muita herkkuja ravitsemammaksi. Yli puolet suomalaisista pitää jäätelöä terveellisenä vaihtoehtona herkutteluun: siinä on maidon ravintoaineita! Kesä on jäätelöaikaa. Tutkimuksen mukaan 60 prosenttia suomalaisista syö jäätelöä kesällä viikoittain. Joka kolmas syö jäätelöä kesällä monta kertaa viikossa. Se nautitaan jäätelökioskilla, jälkiruokana, välipalaksi tai viilennykseksi esimerkiksi saunan jälkeen. Lähteet: PIIMÄ: Satu Helakorpi, AnnaLeena Holstila, Suvi Virtanen ja Antti Uutela: Suomalaisen aikuisväestön terveys ja terveyskäyttäytyminen, kevät 2011. THL:n Raportti 45/2012 sekä aiempien vuosien vastaavat raportit D-VITAMIINI: Tomson J, Emberson J, Hill M et al: Vitamin D and risk of death from vascular and nonvascular causes in the Whitehall study and meta-analyses of 12 000 deaths. Eur Heart J (2012) doi: 10.1093/eurheartj/ehs426 JÄÄTELÖ: Suomen Nestlén tiedote 25.6.2013 tutkimuksesta, jonka yritys teetti TNS Gallup Oy:llä helmikuussa 2013. Ravitsemuskatsaus 1•2013 31 1 JOUKKOKIRJE Ravitsemuskatsaus 1/2013 Sisältö sivu Lukijalle 3 Parannetaan kouluruuan arvostusta Seija Lintukangas kouluttaa Herätetään keskustelua Kouluruokadiplomi Mitä on opiskelijoiden lautasella? 4 7 8 9 Lapset ja ikäihmiset Hyvän kasvun avaimet -tutkimus Mitä on lasten lautasella? Ikääntyneiden ravinnonsaannista Vajaaravitsemuksen hinta 10 12 13 15 Suolisto ja terveys Muuntuva mikrobisto Probiootit voivat muokata mikrobistoa Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) 16 18 19 Ajankohtaista Tärkeitä päivämääriä Ruokatrendit Maito: yhdestä moneksi Ahmintahäiriö D-vitamiini pidentää ikää 8 21 22 23 31 Kirjallisuutta Irti ahminnasta Makumatkalla Vartissa fiksu ateria 24 25 25 Väitöksiä Lapsuuden olot ja aikuisiän terveys Pitkäjänteinen ravitsemusohjaus kannattaa Mitä ruisleipä tekee kolesterolille? 26 28 29 Elintarvikkeiden kulutus Ravintotaseita jo 60 vuotta Piimä ja jäätelö 30 31
© Copyright 2024