Objektin sijanvaihtelun esittely suomen kielen oppikirjoissa

ERZSÉBET PANKA
Budapest
Objektin sijanvaihtelun esittely
suomen kielen oppikirjoissa
Objektin sijanvaihtelun
opplmmen on todettu yhdeksi vaikeimmista
kieliopillisista kategorioista vieraskielisille SUOluen oppijoille. Se tuntuu
usein olevan eriWiin hankalaa myös hyvin suomea taitaville unkarilaisille.
Artikkelissani tarkastelen suomen objektin sijanvaihtelua ja myös sita, miten
objektia voisi opettaa ulkomaalaisille suomen kielen opiskelijoille.
Fennistiikassa objektia ja aspektia on tutkittu aika paljon - myös S2-alan
nakökulmasta. Objekti on tunnetusti SUOluen lauseopin hankalimpia ja
mielenkiintoisimpia asioita, niin lingvistisesti kuin didaktisestikin.
Suomen ki elen objektin sijanvaihtelu on tunnetusti monimutkainen ilmiö, ja
niinpa sijanvaihtelun luonteesta on monenlaisia kasityksia. Yhtenaista
kaikille nakemyksille on kuitenkin se, etta aspekti ymmarretaan keskeiseksi
sijanvalintaa ohjaavaksi tekijaksi. Seuraavaksi puhun lyhyesti objektin
sijanvalinnan ja aspektin suhteesta suomen kielessa.
Suomen kielen objekti voi olla neljassa sijassa: nominatiivissa,
akkusatiivissa,
genetiivissa tai partitiivissa. Nominatiivi-, genetiivi- ja
akkusatiivimuotoisia
objektia
kutslIn
esitelmassani
ANG-objektiksi
(perinteisissa
kielioppikuvauksissa
nimitys
on
akkusatiiviobjekti).
Partitiiviobjektia
klltsun P-objektiksi. Suomen kielessa ANG-paatteinen
objekti esiintyy rajatuissa tilanteissa, P-objekti taas rajaamattomissa
tilanteissa. Rajaamattomuuteen
liittyy sellainen ajatus, etta toiminta periaatteessa - voi jatkua loputtomiin, rajattuuteen taas sellainen, etta verbin
ilmaiseman toiminnan suorittamisen jalkeen se ei voi enaa jatkua. Kun raja
on saavutettu, tilanne katsotaan perfektiiviseksi, ja morfosyntaksissa tata
ilmaistaan ANG-objektilla. ANG-objekti maarittaa toiminnan sisaisen ajan
eli rajan, esim. Heikki luki kirjan (loppuun). Sen sijaan imperfektiivinen
aspekti ei implikoi sisaisen rajan saavuttamista. Silloin toimintaa voidaan
usein katsoa niin, etta se on kehityksenalainen tai kuvastaa prosessia, esim.
Heikki luki kirjaa / Heikki oli lukemassa kirjaa. (Wawrzyniak 1980: 340.)
Yksioikoisesti ajatel1en siis P-objekti viittaa imperfektiiviseen, ANG-objekti
perfektiiviseen aspektiin. Lauseessa tyttö lakaisi lattiaa verbin toiminta on
jatkuvaa, kehityksenalaista,
irresultatiivista, ateelista, kun taas lauseessa
tyttö lakaisi lattian ANG-muotoinen objekti rajaa prosessin piHittyneeksi,
tuloksel1iseksi, teeliseksi. Asia ei kuitenkaan ole nain suoraviivainen:
rajattuuteen (tai rajaamattomuuteen)
vaikuttaa hyvin mani asia, yhta
sijanvaihtelua ohjaavaa saantöa ei siis ole. Muun muuassa verbin merkitys
(luontainen resultatiivisuus / irresultatiivisuus) ja objektin jaol1isuus /
jaottomuus vaikuttavat rajattuuteen ja aspektiin, koko tilanne taytyy siis
pitaa mielessa. Nimittain Hopperin ja Thompsonin (1980) seka Labovin
(1972) tutkimuksien mukaan lauseen transitiivisuudella ja aspektilla nayttaa
olevan tarkea rooli myös kertomuksen jasennyksessa eli taustan ja etualan
erottamisessa. (Ks. myös Panka 2004: 20-26.) Objektin sijanvaihtelu on si is
kontekstisidonnainen iJmiö, johon vaikuttaa verbin semantiikan lisaksi myös
lauseen aspekti ja koko konteksti, seka puhujan tarkoitus jasentaa
sanottavansa taustaan ja etualaan.
Funktioltaan objekti on hyvin tarkea osa suomen kielioppia, ja objektin
k1iyttö taytyy osata hyvin alkuvaiheesta alkaen. Objektin sijanvalinta on
kuitenkin
vaikea oppia, koska se on sidoksissa
verbin sisaiseen
merkitykseen, adverbiaaleihin, subjektin ja objektin merkitysluokkiin ja
koko tilanteeseen tai kontekstiin. Objektin sijanvaihtelu liittyy siis samaan
aikaan niin yksittaisen lauseen semantiikkaan kuin koka tilanteeseen,
pragmatiikkaan (vrt. Geber 1995: 46). Pragmatiikkaja semantiikka eivat ole
kuitenkaan universaaleja vaan kielikohtaisia. Koska aikuinen suomenoppija
hallitsee jo ainakin yhden kielen, oman aidinkielensa, han kielentaa
maailmaa usein eri tava lia kuin syntyperainen suomenpuhuja. Han kuvaa
olioita ja niiden valisia suhteita eri tavalla kuin suomalaiset puhujat. (Ks.
myös Lauranto 1997: 41, 144-150.)
Oppikirja-analyysini aineistona on kaksi unkarissa kaytettya oppikirjaa:
Tanuljunk nyelveket! -sarj an Finn nyelvkönyv (Karanko ym. 1985) ja Kieli
kdyttöön - suomen kielen alkeisoppikirja
(KenttiWi 2000). Naiden
oppikirjojen
val illa on slluria eroja. Karangon ym:n oppikirja on
huomattavasti vanhempi, ja osittain tasta syysta myös niiden pedagoginen
lahestymistapa eroaa hyvin paljon toisistaan. Toisen kirjan lahestyminen on
formalistinen ja toisen on funktionalistinen.
Formalistinen ja funktionalistinen nakökulma ovat taysin vastakkaiset tavat lahestya kieM ja niin
ollen myös kielen opettamista.
Hyvin pitkaan toisen ja vieraan kielen opetus oli formalístista ja perustui
pelkastaan kieliopin opetukseen. Opetus painottui muotojen eli morfologian
analyysiin. Kasityksct kielenoppímisesta ja -opetuksesta ovat kuitenkin
vahitellen muuttuneet, ja kieliopin oppimista ja opetusta pidetaan nykyaan
vain yhtena osa-alueena koko oppimis- ja opetusprosessissa.
Funktio·
naalisuuden ja kommunikatiivisuuden kasitteet ovat nousseet esiin. Funktio·
naalisen kieliopin lahtökohtana on nimenomaan se, etta kieli ja sen kielioppi
on tarkoitettu kaytettavaksi. Kielitaito-opetuksessa tama tarkoittaa sita, etta
opettajan tehtava on ohjata opiskelijaa nimenomaan kayttamaan kielta.
Kaytannön kieliopin opetukscl1 tulisi toisin sanoen tukea opiskelijoiden
halua ja tarvetta ilmaista itseaan, heidan tulisi saada siita itselleen
ilmaisuvalmiuksia. (Ks. esim. Lauranto 1996: ll.)
Pohtiessani objektin sijanvaihtelun kasittelyn ja kieliopiUisen anatyysl\\
asemaa naissa oppikirjoissa,
nousee esi in kolme kysymysta, joihin
analyysissa yritan vastata: Milli? Missa vaiheessa? Miten?
Finn nydvkönyv -oppikirja ilmestyi ensimmaista kertaa vuonna 1985, ja se
pohjautuu vahvasti morfosyntaksiin.
Selitykset ovat hyvin lingvistisia.
Oppikirja on tarkoitettukin unkarilaisille suomenoppijoil1e, jotka opiskelevat
suomea yliopistossa, heilla on si is periaatteessa vahva iingvistinen peruskoulutus. Oppikirjan rakenne on seuraava: ensin kappaleessa on lyhyt teksti,
sen jalkeen tlilevat kieliopílliset saannöt ja lopuksi kielioppia harjoitellaan.
Finn nyelvkönyv -oppikirjassa objektia selitetaan kuudennessa kappaleessa. Tassa oppimisvaiheessa
opiskelija on tutustunut seuraaviin
kielioppiasioihin: han osaa periaatteessa jo verbintaivutusta, haneHe on
opetettu nominien yksikkö- ja monikkomuodot, seka inessiivi, adessiivi,
genetiivi ja komparatiivi. Objektin muodoista ensimmaiseksi selitetaan
akkusatiiviobjektin kayttö (G-objekti). Tassa yhteydessa korostetaan, etta
genetiivimuotoinen
objekti on kokonaisobjekti,
mika tarkoittaa, etta
toimintaa kuvataan rajatuksi. Kieltolauseessa ei kayteta koskaan ANGobjektia. Kirjan esimerkkeja ov at seuraavantyyppiset lauseet: Saanko lipun.
Millaisen kortin haluatte? Gtan nama kortit. (Mts. 72.)
Partitiiviobjektin
kayttö
se 1itetaan
seitsemannessa
kappaleessa.
Selityksen mukaan partitiivia küytetaan a) lukusanojen jülkeen (tama tietysti
ei liity objektiin, mutta siita tulee ilmi partitiivin osa-merkitys), b)
kielteisessa lauseessa, seka sellaisten verbien jalkeen, joilla ei ole tulosta.
Esimerkkeina mainitaan mm. seuraavat lauscet: Kaisa lukee lehtea. He
mainostavat toista fllmia. ANG-objektin ja P-objektin era kirjan selityksen
mukaan nakyy myös siita, etta jos kaanne@in esimerkiksi lausepari Kaisa
lukee lehden - Kaisa lukee lehtea unkariksi, ensimmaisessa unkarilaisessa
Erzsébet Panka: Objektin sijanvaihtelun
-'"---------
esittely ...
lauseessa on verbiprefiksi: Kaisa elolvassa az iijságot. Toisessa lauseessa
taas prefiksia ei ole: Kaisa újságot olvas - Kaisa olvassa az újságot. (Mts.
81.) On totta, etta unkarin verbiprefikseilla on perfektoiva merkitys, mutta
niiden kayttö eroaa aika paljon suomen ANG-objektin kaytösta. Nain vaite,
etta kun unkarissa on verbiprefiksi, suomessa on ANG-objekti, ei pida
paikkaansa. Esim. megvársz? voidaan kaantaa suomeksi odotatko minua?
Vasta kahdeksannessa kappaleessa seIitetaan partitiivin muita funktioita.
Kirjan mukaan objekti on partitiivissa, jos objektina on ainesana, esim.
otatteko palasokeria?,
saanko kahvia?, han pyytaa
leipaa. Myös
maarasanan jalkeen objekti on kirjan mukaan partitiivissa, esim. saanko
paketin sokeria?, saanko kilon sokeria? Partitiivia kayte@in myös tunteita
ilmaisevien verbien jalkeen, esim. hiin pelkaa viela vahan kaikkea, turisti
puhuu unkaria. (Mts. 88.)
Kieli kayttöön -kirjan nakökulma on paljon funktionaalisempi. Kuten jo
otsikostakin
selviaa, kirjaa laadittaessa on yritetty ottaa huomioon
opiskelijoiden kielenkayttötarpeet (Kenttala 2000: ll). Kirjan tekstit liittyvat
lahinna arkielamaan, ja kielioppiasiat on pyritty esittelemaan selkeasti ja
johdonmukaisesti oppijan oman ajatteluun ja uuden aineksen prosessointiin
luottaen. Oppikirjan rakennekin on erilainen: Iyhyen tekstin jalkeen
tavallisesti tulee harjoitus, sitten saantöja ja lisaa harjoituksia. Tekstia on
usein enemmankin, ei vain kappaleen alussa.
Kirjassa P-objektia
esitellaan jo kolmannessa
kappaleessa,
heti
verbintaivutuksen, kysymyksen ja demonstratiivipronominien
opettamisen
jalkeen. Selitykset ovat lyhyet, kirjassa on paljon esimerkkeja, ja se ei vaadi
oppilaalta juurikaan lingvistista perustietoa.
Selitys aloitetaan siis partitiiviobjektilla.
P-objektin kaytösta ensin
selitetiUin se, etta numeraalien jalkeen objekti on partitiivissa. Sen jalkeen
luetelJaan verbeja, joiden kayttö vaatii yleensa partitiiviobjektia: puhun
englantia, opiskelen suomea, kiiytan sanakirjaa, ajan autoa. Kohdassa b)
tulee esiin ainesanojen partitiivisuus: syön puuroa, juon kahvia, ostan
maitoa, haluatko voita? (Mts. 43.) Sen jalkeen objekti jateHian sivuun
seitseman lukukappaleen ajaksi, mutta sitten aloitetaan objektin kertaaminen
ja syventaminen. (Objekteja esiintyy oppikirjassa paljon, ja níita on upotettu
teksteihin ja harjoituksiin
heti ensimmaisesta
kappaleesta
lahtien.)
Kappaleessa 10 partitiiviobjektin kaytösta annctaan lisaa saantöja: negatiivisen lauseen objekti on partitiivissa.
ANG-objektin kayttö esitellaan vasta kappaleessa ll. Tassa kappaleessa
rinnastetaan G-objektin ja P-objektin kayttöa seuraavasti: kokonaisobjekti
vs. osaobjekti (me ostamme auton - mina juon kahvia / teeta); tuloslause vs.
prosessilause (me rakennamme itse koko talon - me rakennamme taloa. Se
ei ole valmis viela); myönteinen vs. kielteinen lause (mina os tan uuden
television - en osta uutta televisiota).
Useimmat SUOluenkielen oppikirjat - siis myös muut kuin Uissa analysoidut
- ovat lahestymistavaltaan melko kielioppilahtöisia. Odotuksenmukaisesti
siis varsinkin alkuvaiheessa oppikirjoissa esitetty kielioppi on hyvin
morfologiakeskeista.
Selviia on, etta oppikirjojen tekijat yleensa nakevat
kieliopin sanastoa tai kielenkayttöa keskeisempana seikkana suomen kielen
alkeisopetuksessa. On kuitenkin havaittavissa, etta uusimpien oppikirjojen
suuntaus ohjautuu kommunikatiivisempaan
opetukseen. (Aalto ym. 1997.)
Murta kaikkein uusimmissakin
alkeisoppimateriaaleissa
kieliopillinen
rakenne on Uirkeana tai paaasiallisena jasennysperusteena
(Martin 1999).
Niima toteamukset osoittautuvat todeksi myös Finn nyelvkönyv (Karanko
ym. 1985) ja Kieli kiiyttöön -kirjan (KenttaHi 2000) analyysissa.
Finn nyelvkönyv -oppikirjassa kappaleet aloitetaan tekstilla, joka liittyy
aika tiukasti samassa kappaleessa esiteltavaan kielioppiasiaan.
Naista
teksteista on kuitenkin melko heippo arvata, mika kielioppiasia aiotaan
kappaleessa opettaa. Kieli kayttöön taas pyrkii esittamaan vahan enemman
teksteja, jotka ovat seka kiinnostavampia etta monipuolisempia.
Suomen kielen transitiivilauseita kaytettaessa on otettava koko ajan
huomioon
transitiivisuuden
aste: kuinka paljon toiminta
vaikurtaa
kohteeseen tai syntyykö toiminnasta tulosta. Vaikka objekti onkin hyvin
monimutkainen ilmiö suomen kieJessa, sita tul isi kas ite1Jajo opiskeJun alkuvaiheessa,
muuten
suomen kielen opiskelijat
eivat tule toimeen
jokapaivaisissa kielenkayttötilanteissa.
Finn nyelvkönyv -oppikitja aloittaa
objektin selityksen G-objektista, vaikka funktionaalisesta nakökulmasta Pobjektin oppiminen ensiksi olisi paljon ymmarrettavampaa ja loogisempaa.
Ajatellaanpa vaikkapa sita, etta jo ensimmaisella tunnilla oppilas tapaa Pobjektin kayttöa: sita kaytetaan nimenomaan toivomuksissa, tervehdyksissa
ja tutustumislauseissakin aika paljon: mita kieltd sind puhut?, puhutko sind
suomea?, opiskelen suomea, englantia jne. ANG-objektin tai P-objektin
aikaisernpi opettaminen riippuu varmaan myös teemoista, jotka objektikappaleissa tulevat esi in. Joka tapauksessa nayttaa silta, etta lIusimmat
oppikirjat korostavat P-objektin ylivoimaisuutta. Myös Kieli kdyttöön -kirja
selittaa P-objektia huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa kuin G-objektia.
Tarkastelemissani oppikirjoissa korostetaan P-objektin kayttöa kolmessa
funktiossa: objekti on partitiivissa, jos objektina on aincsana, ja myös
prosessilauseen ja kieltolauseen objekti on partitiivissa. Molemmat oppikirjat
esittelevat partitiivin myös tiettyjen verbien melko pakollisena rektiona.
Jos lahtökohtana on funktionaalisuus, tarkeata olisi myös selittaa ANG- ja Pobjektin era konteksti-ilmiölla. Kaikkein ongelmallisimpana pidan kirjojen
selitysta prosessilauseista. Oppikirjojen selityksista ja esimerkkilauseista ei
valttamatta kay ilmi lauseparin Kaisa lukee lehden - Kaisa lukee lehtea
merkitysero. Kirjoissa yritetaan selittaa siis prosessilauseen ja tuloslauseen
(aspektiltaan imprfektiivisen ja perfektiivisen lauseen) eroa irrallisissa
lauseissa, eika edes viitata lauseiden kayttömahdolIisuuksiin
adverbiaalien
avulla. P-objekti sopii esimerkiksi sellaisiin lauseisiin kuin luin brjaa eilen
kauan / useita tunteja / vahan / juuri kun sina tufit. ANG-objekti edellyttaa
taas toiminnal1 loppuunsaattamista: luin kirjan ei/en loppuun / muutamassa
tunnissa / kannesta kanteen /luen sen mielellani vielii kerran (Geber 1995:
46). Tarkeata olisi siis selittaa ANG- ja P-objekt1n era konteksti-ilmiöilla
seka tekstissa. Aspektiltaan perfektiivisia ja imperfektiivisia lauseita pitaisi
rinnastaa niin, etUi aspektiero ilmenee kontekstista. Sen sijaan Finn
nyelvkönyv -kirjassa lallseiden merkitysero selitetaan vain kaantamalIa
lausepareja unkariksi.
Tutkijat
ja
myös
opiskelijat
pitavat
objektin
sijanvaihtellla
monimutkaisena ilmiöna. Oppikirjat taas eivat kasittele olIenkaan aspektia:
opiskelijalle ei siis anneta varsinaisia kielenkayttötilanteita, joista han voisi
ensin hahmottaa ja opiskella, sitten harjoitella ANG- ja P-objektin
kayttamisen semanttisia ja pragmaattisia merkityseroja. Mlltta jos yritetaan
valttaa objektin aspektuaalisen sijanvaihtelun kasittelya, se ei auta oppijoita
- ei myöskaan se, etta objektin sijanvaihtelun
oppimista pidetaan
mahdottomana. Ei lauseparin Kaisa lukee lehden - Kaisa lukee lehtea
aspektieron selittaminen ja aspektuaalisen objektin kllvailu kokonaisissa
teksteissa ratkaisisi kokonaan ulkomaalaisten kielenoppijoiden
objektin
sijanvaihtelun oppimiseen liittyvia ongelmia, mutta mielestani se allttaisi
hyvin paljon sijanvaihtelun hahmottamisessa, silla paatepisteeseen johtaneen
ja johtamattoman
toiminnan ilmaiseminen onkin universaalineJl, jopa
tempuksia yleisempi ilmiö.
Artikkeiissa olen kasitellyt lyhyesti sita, miten lauseen aspekti ja objektin
sijanvaihtelu liittyvat yhteen, ja analysoinut kahta lahestymistavaltaan hyvin
erilaista SUOlnen kielen oppikirjaa siita nakökulmasta, missa oppimisvaiheessa ja miten ne selittavat objektin sijanvaihtelua. On kaynyt ilmi, etta
objektin pedagoginen kieJioppi ei ole yhdenmukainen. Toivon, etta tama
lyhytkin analyysi auttaa omalta osaltaan suomi toisena ja vieraana kielena
-opetustradition ainesten tlltkimllsta ja uusien sLluntaviivojen etsimista.
Objektin sijanvalinta on hyva esimerkki siitti, ettei riita pelkasttian saantöjen
oppiminen ja opettaminen: objektin sijanvalinnan oppiminen vaatii paljon
harjoitustaja kokemustajuuri sen kontekstísidonnaisuuden vuoksi.
Aalto, Eija & Sirkku Latomaa & Minna Suni 1997. Suomi toisena ja
vieraana kielenli - tutkittua ja keskusteltua. Virittéija 101, s. 530-561.
Geber, Erik 1995. Joitakin solmukohtia kielen rakenteiden opetuksessa.
Teoksessa Rekola, Nina (toim.), Suami toisena kielenéi: maahanmuuttajien suomen kielen opetuksesta, s. 43-48. Opetushallitus, Helsinki.
Geber, Erik 1998. Suomen lauseopin didaktiikka. Teoksessa Aalto, Eija &
Minna Suni (toim.), Kohdekielenéi suomi: néikökulmia opetukseen, s. 7186. Jyviiskylan yliopisto, Jyvaskyla.
Hopper, Paul J. & Sandra A. Thompson 1980. Transitivity in Grammar and
Discourse. Language 56, s. 251-299.
Karanko, Outi & László Keresztes & Irmeli Kniivila 1985. Finn nyelvkönyv
kezdőknek és középhaladóknak. Nemzeti Tankönyvkiadó, Budapest.
Kenttiila, Marjukka 2000. Kieli kdyttöön - suomen kielen alkeisoppikirja.
Yliopistopaíno, Helsingin yliopiston kielikeskus, Helsinki.
Labov, William 1972. The transformation of experience in narrative syntax.
Teoksessa Labov, William, Language in the inner city. Studies in the
black English vernacular, s. 345-405. University of Pennsylvania Press,
Philadelphia.
Lauranto, Yrjö 1996. Eléiméin sualaa: suomen helen alkeila. Opettajan
apas. SoveItavan kielentutkimuksen
keskus, Jyvaskylan yliopisto,
Jyviiskylii.
Lauranto,
Yrjö
1997. Ensi
askeleita
paikallis5ijojen
kayttöön:
espanjankielisten
suamenappijaiden
Slsa- ja
ulkapaikallissijat
kanseptuaalisen semantiikan néikökulmasta. Kakkoskieli 2. Helsingin
yliopiston suomen kielen laitos, Helsinki.
Leino, Pentti 1991. Lauseet ja tilan/ee/. Suomen
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
objektin
angelmia.
Martin, Maisa 1999. Mika on keskeisinta suomen kielessa? Teoksessa
Pekkola, Seppo (toim.), Sadanmiehet. Aarni Penttildn ja Ahti Rytkösen
juhlakirja, s. 155-181. Suomen kielen laitoksen julkaisuja 41. Jyviiskylan
yliopisto, Jyviiskylii.
Erzsébet Panka: Objektin sijanvaihtelun
---------
esittely ...
Panka, Erzsébet 2004. Objektin esittely suomi toisena ja vieraana kielena oppikirjoissa. Pro gradu -tutkielma. Eötvös Loránd Tudományegyetem
Finnugor Tanszék, Budapest.
Panka, Erzsébet tulossa. Az igekötők és az Q.!,pektualitás. Pro gradu tutkielma. Eötvös Loránd Tudományegyetem
Mai Magyar Nyelvi
Tanszék, Budapest.
Wawrzyniak, Romuald
339-344.
1980. Aspektista suomen kielessa.
Virittéíjéí 84, s.