Niemikotisäätiön Kuulumisia-lehti 2/2013 30 vuotta mielenterveyttä helsinkiläisille 15.6.1983 Helsingin kaupunginvaltuusto perustaa Niemikotisäätiön – Stiftelsen Uddhemmet. Säätiön ”tarkoitus on toteuttaa sosiaali-psykiatrista kuntoutustyötä ja ehkäisevää mielenterveystyötä Helsingissä kotipaikan omaavien asiakkaiden keskuudessa”. Säätiön perustamaisen taustalla vaikutti psykiatrisessa hoitojärjestelmässä alkanut rakennemuutos, jonka keskeisenä ajatuksena oli potilaiden siirtäminen laitoshoidosta avohoitoon. Niemikotisäätiön ensimmäiset asiakkaat olivat lakkautetun Nikkilän sairaan entisiä potilaita. 10.10.1983, Aleksis Kiven päivänä, Helsingin kaupunginhallitus nimeää Niemikotisäätiön hallituksen. Perustamista on edeltänyt kahden vuoden suunnittelutyö apulaiskaupunginjohtaja Anna-Liisa Hyvösen koollekutsumassa työryhmässä. Anna-Liisa Hyvönen toimii hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1997. Suunnittelutyön keskeisinä vaikuttajina olivat kaupunginkamreeri Raimo Kaarlehto, johtava lääkäri Maija-Liisa Vauhkonen, apulaiskaupunginsihteeri Pertti Vanne ja ylihoitaja Leena Juslin, tuleva toiminnanjohtaja. Asiantuntijana oli toiminnanjohtaja Leena Salmijärvi Sopimusvuori ry:stä. Ensimmäisen hallituksen varsinaiset jäsenet ovat puheenjohtaja Anna-Liisa Hyvönen, Raimo Kaarlehto, Pentti Arvo, Maija-Liisa Vauhkonen ja Leena Salmijärvi. Niemikotisäätiön kuntoutustoiminta käynnistyy alkuvuodesta 1984. Pasilan entisessä paloasemarakennuksessa alkaa työkeskustoiminta alkutalvesta ja osoitteessa Pasilan puistotie 7 päiväkeskustoiminta keväällä. Asumiskuntoutus alkaa Puistolan, Pakilan ja Vartioharjun kuntoutuskodeissa. Kuntoutustoimintaan tarvittavat tilat vuokrataan Helsingin kaupungilta, Pakilan kuntoutuskodin omakotitalo ostetaan. Henkilökuntaa on kuusi kokopäiväistä ja kaksi osa-aikaista työntekijää. Kuntoutumispaikkoja on 67 ja kuntoutuspäiviä 3510. Vuodesta 2010 lähtien Niemikotisäätiö on ollut Helsingin kaupungin tytäryhteisö, osa kaupunkikonsernia. Tänä päivänä säätiöllä on 20 toimipistettä Helsingissä ja henkilökuntaa 96 ja kuntoutuspaikkoja 1560. KUU LUMISIA 2/13 Pääkirjoitus Niemikotisäätiön Kuulumisia 2/2013 Niemikotisäätiöstä on kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana kasvanut keskeinen toimija Helsingin psykiatrisessa avohoidossa. Yli kaksituhatta helsinkiläistä käyttää säätiön palveluita vuosittain. Tarjoamme yli 1 200 kuntoutujalle asunnon ja sadoille kuntoutujille työ- ja päiväkeskustoimintaa. Yhä useammin ohjaamme kuntoutujia opiskelemaan ja valmennamme siirtymisessä työelämään. Ajan muutokset näkyvät myös Niemikotisäätiössä. Asiakaskuntamme muuttuu eli meille uusina asiakkaina tulevat kuntoutujat ovat entistä nuorempia, 1980- ja 1990-luvuilla syntyneitä nuoria. Heidän haasteensa ovat kovin erilaisia verrattuna siihen, mihin olemme kuntoutustyössä aiemmin tottuneet. Toisaalta ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat asiat alkavat yhä enemmän näkyä kuntoutujiemme keskuudessa. Näihin muutoksiin olemme reagoineet uudistamalla toimintamme. Nuorille olemme perustaneet omia asumisyksiköitä, kuten Skarppi. Raha-automaattiyhdistyksen tuen turvin käynnistynyt nuorille suunnattu ELVIS-hanke on vakiintunut kulttuuripaja Elvikseksi. Parhaillaan työkeskustoimintaa kehitetään yhä paremmin kohtaamaan nuorten kuntoutujien tarpeita ja toiveita. Ikääntyviä kuntoutujiammekaan emme ole unohtaneet. Työn alla on mm. uuden olohuone-tyyppisen keskuksen avaaminen ikääntyneille kuntoutujille. Käsitykseni mukaan kuntoutujan rooli mielenterveyspalveluita kehitettäessä tulee jatkossa entisestään korostumaan. Tämä trendi näkyy jatkossa selkeämmin myös säätiön toiminnassa pyrkiessämme jouhevasti reagoimaan helsinkiläisten mielenterveyskuntoutujien muuttuviin tarpeisiin. Antoisia lukuhetkiä! Seppo Eronen Mauno Vihermaa: Yhteistyötä ja ymmärtämistä, mielekästä kuntoutusta Mauno ”Manu” Vihermaa aloitti Pasilan työkeskuksessa ohjaajana 2.1.1984. Sitä ennen hän oli toiminut Hesperian sairaalan toimintaterapiassa käsityön ohjaajana. Manu pyrki alusta asti kehittämään kuntoutusmuotoja mielekkääseen suuntaan, pois virkamiesvaltaisesta jäykästä mallista yhteistyöhön ja ymmärtämiseen. Aluksi pyrittiin löytämään mielekkäitä toiminnallisen kuntoutuksen muotoja, joiksi haluttiin huonekalujen kunnostusta, remonttitöitä, palstaviljelyä ja tuotteiden myyntiä. Hankimme päivittäiset elintarvikkeet ja valmistimme niistä ruoan – taito, jota jokainen itsenäinen mies ja nainen tarvitsee jokapäiväisessä elämässään. Oli organisaatio, joka tuli toimeen omillaan, työstä saatiin rahaa, oltiin itsenäisiä ja koettiin omasta yrittämisestä ja omien rajojen kokeilemisesta seurannut elämän laadun kohentuminen. Matkat sujuivat hyvin, kun käytettiin tervettä järkeä ja otettiin vastuu omasta elämästä. Ensimmäiset asiakkaat olivat Nikkilän potilaita, joille itsenäinen asuminen, rahan käyttö ja liikkuminen Helsingissä oli uutta, totaalisessa laitoksessa vietettyjen vuosien vuoksi. Työtoiminnalla tähdättiin pääasiassa työelämään. Remontti-, ikkunanpesu- ym. -kohteissa syntyneiden sosiaalisten kontaktien ja hyvin tehdystä työstä itsestään saadun tyydytyksen huomattiin johtavan parempaan itsetuntoon. Siitä seurasi elämäänsä tyytyväisempi tasavertainen yhteiskunnan jäsen. Työssäkäyvät olivat hyvä malli niille kuntoutujille, joille senhetkisen kunnon ylläpitäminen oli tärkeää. Näistä asioista oikeastaan syntyi se kuntoutuksen henki ja voima. Yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista johtuen jouduimme soveltamaan kuntoutuksessa käytettyjä työmuotoja, 1991 laman iskiessä mm. maalasimme ulkorakennuksia ja teimme metsätöitä Kirkkonummella. Jouni Nisula: Ohjaajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi Apulaisjohtaja Jouni Nisula toimii Niemikotisäätiössä henkilöstön ja toiminnan kehittämisen roolissa. Hän aloitti ohjaajana Malmin päiväkeskuksessa 1990. Keskus oli kodinomainen paikka, jossa opeteltiin kotiaskareita ja asioiden hoitoa. Toiminnan pohjana oli porrasteinen malli: kuntoutujia ohjattiin omaksumaan uusia taitoja ja kannustettiin kohti itsenäisempää ja vastuullisempaa elämää. 1990-luvulla toiminnassa korostui yhteisöllisyys, asiat tehtiin yhdessä. Monet työntekijät perheineen elivät toiminnassa mukana ja kuntoutujat olivat kuin ystäviä. Sairaalamaailman työntekijä – potilas-asetelman kaltaista kulttuuria ei toimintaan haluttu. Yhteisöllisyyttä oli myös matkustelu, johon yhdessä kerättiin varoja esim. tapahtumilla ja kirppiksillä, kaukaisin matka suuntautui Kiinaan. 1990-luvulla tuli mukaan työhönvalmennus. Jouni oli ohjaajana Mieli Töihin -projektissa. Yhteiskunnallisen muutoksen myötä tietotekniikka ja työelämän taidot tulivat osaksi kuntoutusta. Työelämässä tarvittavan tietoteknisen osaamisen lisäksi tietotekniikasta tuli myös hyvä arviointiväline työkunnon arvioinnissa. Kun jälleenvuokraustoiminta siirtyi Helsingin kaupungilta Niemikotisäätiölle 1992, asiakkaille tuli mahdollisuus itsenäiseen asumiseen. Aloitettiin myös yöpäivystys, josta sai tukea yöaikaan. Porrasteinen malli tuli tiensä päähän: asiakaskunta muuttui, tarvittiin uudenlaisia toimintamalleja. 1990-luvun lopussa Niemikotisäätiöön hankittiin Iittiin Kesäharjun toimintakeskus vastaamaan asiakkaiden virkistys- ja vapaa-ajan toiminnasta. Siitä kehittyi nopeasti asiakkaiden yhteinen ”kesämökki”. Niemikotisäätiön Kuulumisia 2/2013 Leena Rantasalo: Prosesseja ja työn kehittämistä, verkostoja ja yhteistyötä Leena Rantasalo toimii Niemikotisäätiöllä työtoiminnan prosessivastaavana. Hän aloitti työnohjaajana Haagan työkeskuksessa 1986 ja siirtyi Niemikotisäätiölle 1989. Vuodesta 2000 hän on toiminut Auroran työ- ja ruokapalvelukeskuksen vastaavana ohjaajana. Työkeskukset syntyivät nopeaan tahtiin 1980-luvulla, sitä mukaa kun saatiin tiloja. Työkeskustoiminnan tehtävä oli aikaisemmin pääasiassa tukea selviytymistä avohoidossa ja tarjota turvallinen yhteisö kuntoutujalle. Tänä päivänä painopiste on muuttunut, työ on enemmän aktiivista kuntoutumisen edistämistä yhdessä asiakkaan kanssa, asiakkaan kuuntelemista ja tukemista opintoihin tai työelämään. Leenan työ on, asiakastyön lisäksi, työn kehittämistä ja keskustelun synnyttämistä. Prosessikuvauksilla pyritään siihen, että kaikki saavat yhtä hyvää palvelua yksiköstä riippumatta. Kuvattu prosessi myös helpottaa työtä ja antaa sille raamit. Strategiatyöllä pyritään mm. ennakoimaan asiakaskunnan muuttumista ja henkilökunnan koulutustarpeita. Säätiöllä tarvittiin esim. päihdekoulutusta uutta yksikköä varten, joka avattiin 2009 päihde- ja mielenterveysongelmaisille nuorille aikuisille (Skarppi) ja esimiestyöhön koulutettiin useita vastaavia ohjaajia (JET). Työtoiminnan asiakkaina on nykyään sekä nuoria että ikääntyneempiä helsinkiläisiä. Monilla on ammatti ja työkokemusta, mutta on myös paljon kouluttautumattomia ihmisiä. Nuorilla saattaa olla paljon tietoteknistä osaamista, kun taas iäkkäämmät tarvitsevat tukea koneiden käytössä ja apua ns. sähköisen tiedon löytämisessä. Yksiköissämme ”kaveri on aina jeesannut kaveria” ja asiakkaat saavat paljon tukea toisiltaan niin työtehtävissä kuin muissakin arjen ongelmatilanteissa. Tämän päivän sanastoa käyttäen meillä toimii yhteisöissä ”vertaisohjaus” hyvin. Seppo Eronen: Asiakas on oman tilanteensa paras asiantuntija Seppo Eronen aloitti toiminnanjohtajana 2003. Hän sanoo olevansa hallinnon sekatyömies. Työnkuvaan kuuluvat toiminnan linjaukset, talousasiat, henkilöstöasiat, tilakysymykset, suhteet kuntoutuja-asiakkaisiin ja yhteistyö eri tahojen kuten yritysten, järjestöjen ja Helsingin kaupungin kanssa. Viime vuosina säätiön toimintaympäristö on muuttunut monesta eri syystä. Yksi keskeinen muutos on säätiön liittyminen tytäryhteisönä Helsingin kaupunkikonserniin 2010. Verottajan suhtautuminen säätiöön on myös muuttunut, vaikka säätiön toiminta edelleenkin on yleishyödyllistä toimintaa. Kaikenlaiseen byrokratiaan kuluu nykyisin yhä enemmän aikaa. Taloudellisen suhdanteen akuutti muutos mietityttää ja se, millainen on kolmannen sektorin tulevaisuus. Säätiössä on aina toimittu hyvin läheisessä vuorovaikutuksessa kuntoutujien kanssa. Ilman kuntoutujien työpanosta esim. kuljetuksissa, keittiössä, siivouksessa, puhelinkeskuksessa ja tietotekniikassa ei säätiö organisaationa toimisi. Asiakastyössä on myös korostunut se, että asiakasta yritetään oikeasti auttaa ja tarvittaessa otetaan vaikka ”lempeä niskalenkki”, eli selittelyllä ei pärjää, vaan huolehditaan, että sovitut asiat myös hoidetaan. Luotetaan myös siihen, että asiakas on oman tilanteensa asiantuntija. 2010-luvun isoja asioita ovat toiminnan kehittäminen vastaamaan entistä paremmin ajan vaatimuksiin. Lassilan tuetun asumisyksikön avaaminen ja Eiran asumisyksikön tuleva muutto uusiin tiloihin Ilkantielle Haagaan ovat viime aikojen toteutuneita projekteja. Uudenlaista toimintaa nuorille tarjoaa kulttuuripaja ELVIS, jonka toimintamalli leviää nyt jo Helsingistä muille paikkakunnille. Parhaillaan on meneillään työkeskustoiminnan kehittäminen vastaamaan asiakaskunnassa tapahtuvia muutoksia. Kehitteillä on mm. vanhemmille kuntoutujille suunnattu yhteisöllinen ”olohuone”, jossa voidaan hengata ja tavata muita, jotta kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. Tulevaisuudessa yhtenä tavoitteena on kuntoutujien ylläpitämän oman kaupan avaaminen ydinkeskustaan. Aikajana 1980-luku Niemikotisäätiö perustetaan Toiminta käynnistyy Pasilan entisellä paloasemalla Toiminta laajenee: asumista, työ- ja päiväkeskustoimintaa Asiakkaan omien voimavarojen ja yhteisöllisyyden korostaminen Portaittainen kuntoutusjärjestelmä: asiakas siirtyy vaiheittain itsenäisempään asumiseen ja toimintaan 1990-luku Jälleenvuokraus- ja yöpäivystystoiminta Koulutus- ja valmennustoiminta 2000-luku Nuoret uutena kasvavana asiakasryhmänä Päihdeosaaminen mielenterveystyön rinnalle Nuorten asumisvalmennusyksikkö Skarppi Asiakkaiden ylläpitämä Cafe Vernetti Kuntoutuksen toimintalohkojen prosessikuvaukset 2010-luku Kulttuuripaja ELVIS Liikunta: Jalka- ja käsipallon SM-turnaukset asiakkaille Niemikotisäätiöstä tytäryhteisö, osa Helsingin kaupunkikonsernia. Työkeskustoiminnan uudistaminen Syksyn uutisia Pallo hallussa Käpylässä Niemikotisäätiön Haagan työkeskuksen joukkue Haagan Hyeenat pelaa keltaisissa paidoissa. Käpylän urheilukentällä pelattiin 12.9.2013 jo seitsemättä kertaa Niemikotisäätiön järjestämä kuntoutujien epävirallinen SM-jalkapalloturnaus. Turnaukseen osallistui 15 joukkuetta eri puolelta Suomea. Palkinnot jakoi Suomen Palloliiton apulaispääsihteeri Timo Huttunen yhdessä Niemikotisäätiön toiminnanjohtajan Seppo Erosen ja turnauksen ideoijan, Niemikotisäätiön ohjaaja Jarno WarsaRitarannan kanssa. Ykköseksi selviytyi Mainio Vire Ykköskoti Vaisaari. Jälleenvuokrauksella jo lähes tuhat asuntoa Jälleenvuokrauksen asuntoa voi hakea kuka vain helsinkiläinen mielenterveyskuntoutuja, jolla on hoitosuhde jollekin viidestä psykiatrian poliklinikasta. Asumismuoto on tuettua asumista, eikä asunnoista vaadita ennakkovuokraa. Vuokrasopimuksen kirjoittamisen jälkeen asukasta avustetaan monin tavoin kodin laittamisessa, jos apu on tarpeen. Tähän lukeutuu niin koukkujen poraaminen kuin taloyhtiöön kirjautuminenkin. Tuolla on minun kotini. Milja sai kahden vuoden odotuksen jälkeen oman parvekkeellisen kodin toivomaltaan alueelta Itä-Helsingistä. Kuva: Anna Railio. Piirros: Moona M. Kulttuuripaja ELVIS ”Minulla on syy herätä aamuisin” Valokuvanäyttely Niemikotisäätiön toiminnasta Café Veranda – Finlandia-talo 18.11. – 26.11.2013 Niemikotisäätiö tekee työtä helsinkiläisten mielenterveyskuntoutujien hyväksi. Niemikotisäätiö on Helsingin kaupungin tytäryhteisö, osa kaupunkikonsernia. Säätiön toimintaa rahoitetaan kaupungin kanssa tehtyjen ostopalvelusopimusten, asiakasmaksujen ja työkeskusten yrityksille tekemistä alihankintatöistä saatavilla tuloilla. Säätiön hallituksen jäsenet nimeää Helsingin kaupunki, Helsingin Diakonissalaitos ja Y-säätiö. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry:llä on läsnäolo- ja puheoikeus säätiön hallituksen kokouksissa. Niemikotisäätiö tarjoaa monipuolisia palveluita: asumispalveluita, työkeskus- ja päiväkeskustoimintaa, työelämään valmentavaa koulutusta ja ohjattua vapaa-ajan toimintaa. Säätiön toiminta on laajaa. Säätiössä on 20 toimintayksikköä Helsingissä ja vapaa-ajan keskus Iitin kunnassa. Henkilökuntaa on 96. Lisäksi säätiössä harjoittelee vuosittain noin 70 opiskelijaa. Niemikotisäätiö tarjoaa 1560 kuntoutuspaikkaa. www.niemikoti.fi
© Copyright 2024