1. No category

Sairaalan joulu
on tunteita
tulvillaan
Lahjoja,
jotka tekevät hyvää
ja joilla on sanoma
Esteet pois!
Saavutettavuus on
kirkon perustehtävä
Sivu 3
Sivut 14–17
Sivut 18–19
Hämeenlinna–Vanajan seurakunta 6 / 1.12.2012
Tule kirkkoon!
Kirkossa saa hiljentyä
tai kajauttaa laulun.
Siunattua joulua!
Vilja Tamminen
Tapahtumat adventista
loppiaiseen sivuilla 4–5
Kristillisen
uskon ja
perinteen
ytimessä on
yhä voimaa.
Sivut 8–9
Enkelibuumi
jyllää.
Mitä enkelit
merkitsevät
kristityn arjessa?
Sivut 10–11
Kotikirkko 1.12.2012
www.hameenlinna-evl.fi
1.12.2012
Mikko Hieta
Kotikirkko
Olemme maltillista kansaa
L
okakuun lopulla Kirkon tutkimuskeskus julkaisi Suomen kirkon nelivuotiskertomuksen
Haastettu kirkko. Teos löytyy kirjastosta ja
se on luettavissa myös kirkon internet-sivuilta.
Kirja kuvaa ja analysoi kirkossa ja sen toimintaympäristössä tapahtuneita muutossuuntia vuosina
2008–2011. Se antaa elementtejä kirkon tulevan
toiminnan arviointiin, kehittämiseen ja tulevaisuuden ennakointiin. Yli 400-sivuinen teos perustuu seurakunnista koottuun tilastotietoon sekä haastattelututkimuksiin. Vastaavia nelivuotiskertomuksia on toteutettu vuodesta 1967 lähtien.
Suomi on kansainvälistynyt nopeasti ja voimakkaasti. Informaatio, tavarat, valuutta, ihmiset ja
kulttuuriset vaikutteet virtaavat rajojen yli.
Suomalaiset muuttavat paikkakunnalta toiselle entistä vilkkaammin. Määrällisesti eniten muuttovoittoa sai Uusimaa ja suhteellisesti eniten Pirkanmaa. Kanta-Häme maantieteellisesti näiden
välissä kilpailee uudesta työvoimasta. Ihmisen
muuttaessa paikkakunnalta toiselle syntyy usein
tilanne, jossa yhteydet kirkkoon ohenevat.
Kirkkoon sitoutumista on kuvattu kolmella
ulottuvuudella. Teoreettinen ulottuvuus ilmaisee
uskonopillista sitoutumista. Käytännöllinen ulottuvuus puolestaan viittaa siihen, miten uskontotuus ilmenee ihmisen hengellisenä elämänä ja
eettisissä ratkaisuissa. Näitä kahta ulottuvuutta
täydentää ja yhdistää yhteisöllinen ulottuvuus eli
yhteenkuuluvuuden tunne. Meidät kaikki kastetut
on liitetty yhteen kristittyjen joukkoon.
Näistä kolmesta ulottuvuudesta on johdettavissa haaste kirkolle. Kirkossa pitää puhua uskosta
ymmärrettävällä kielellä. Puhuja ei voi olettaa kuulijan tietävän kaikkea sitä kristinuskosta, jonka pu-
huja tietää. Puhetilanteen tarkoitus ei ole osoittaa
omaa erinomaista tietämystä, vaan asettua kuulijan asemaan. Toiseksi kristittynä olemisen rima
on asetettava riittävän alas, ettei kukaan koe osattomuutta. Pitää aina muistaa, että jokainen kristitty elää hänelle annetun eikä saavutetun varassa. Tästä kristinuskon ainutlaatuisesta ja luovuttamattomasta totuudesta nousee meidän yhteenkuuluvuuden tunteemme.
Suomessa on varsin vähän erittäin uskonnollisia tai toisaalta erittäin uskonnonvastaisia ihmisiä. Suomalainen usko on kuin suureen reserviin
perustuva maanpuolustuksemme. Reservillä ei metelöidä, mutta se on. Samoin usko ja hiljainen rukous on meissä, se otetaan esiin elämäntilanteen
niin vaatiessa. Kummin käsi ojentuu ja Isä meitää
tapaillaan, läheisen
sairaus ja kuolema nostavat esiin
uskon ja joulun
rikas sanoma tuo
mieleen kauniit
muistot, turvan ja
lämmön.
Sä turvaa maamme vapaus,
sen kansalle suo viisaus.
Suo armokaste maille sen
ja sydämihin ihmisten.
(virrestä 577)
Omat jouluperinteet
Sanottua
Riskejä luonnolle on määrätietoisesti vähätelty. Nyt olisi aika lopettaa vähättely.
Ei työpaikkoja voi millä hinnalla tahansa luoda. Pitäisi luoda työtä, joka ei lyhytnäköisesti tuhoa luontoa ja muiden elinkeinomahdollisuuksia.
ekoteologi Pauliina Kainulainen,
Kotimaa 22.11.
Olennaista on, että Jeesus lähetti ihmiset. Ensimmäisenä heistä Pietarin, josta
hän sanoi: ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.” Pietarin, joka kolmessa kyselytutkimuksessa vastasi: ”Minä en tunne sitä miestä.” Sellainen on kirkon perusta.
arkkipiispa Kari Mäkinen,
Kirkolliskokouksen avauspuheenvuoro 5.11.
Virren puhuttelussa
1.
Sinuhun turvaan, Jumala, jo vaivan alta päästä.
Minua kuule heikkoa ja häpeästä säästä.
Armollinen, nyt rukoilen, armahda Kristuksessa.
Sä linnani, saan turviisi paeta taistellessa.
2.
Herrani, olet toivoni ja ainut auttajani,
hamasta nuoruudestani väkevä vartijani.
Kun varjelit ja suojelit jo synnyinhetkelläni,
niin turvassa on parhaassa myös koko elämäni.
3.
Jos sallit, Isä, vanhaksi ja heikoksi mun tulla,
myös silloin ole tukeni ja sauva vahva mulla.
Vihollinen petollinen kasvosi tahtoo peittää
ja kiusatun, ahdistetun niin epätoivoon heittää.
Jo ensimmäisenä adventtina keskussairaalan ikkunoille laitetaan
kyntteliköt viestittämään valon
juhlan lähestymistä. Jokainen
osasto saa joulukuusen ja muita
koristeita. Moni potilas kotiutetaan jouluksi, mutta sairaalaan
jääville järjestetään aattoaamuna jouluista ohjelmaa.
Kanta-Hämeen keskussairaalan kanttiinissa Cafe Ilonassa
järjestetään aattoaamuna perinteinen jouluhartaus, johon potilaat ja omaiset voivat osallistua.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan pappi pitää hartauden ja
kanttori säestää yhteislaulut. Sairaalateologien vastuulla on perinteisesti ollut tilaisuuden juontaminen ja ohjelmaan kuuluu
myös Hämeenlinnan mieskuoron esitys ja ylilääkärin puhe.
Tarjolla on joulukahvit.
“Varsinkin psykiatrisilta osastoilta saapuu aina melkoinen
joukko kuuntelemaan jouluaaton hartautta”, Haverinen kertoo.
Osallistuminen aattoaamun
ohjelmaan on tehty mahdolliseksi kaikille, sillä se kuuluu kaikilla vuodeosastoilla myös potilaspuhelimen kautta.
Myös ennen joulua osastoilla
tapahtuu. Psykiatrisen osaston
sairaalasielunhoidosta vastaavan
Haverisen mukaan osastot järjestävät omia pikkujouluja, joissa
lauletaan joululauluja sairaalapastorin johdolla sekä nautitaan joulukahveista ja muusta ohjelmasta.
Joulun alla virsikirjat vaihtuvat Kauneimmat joululaulut
-vihkoihin keskussairaalassa ja
Vanajaveden sairaalassa, jonka
vuodeosastoilla Haverinen käy
Reetta Laaksonen
Sinuhun turvaan, Jumala
P
aavon virsi on kaikkien
körttiläisten tuntema.
Piispa Haqvin Spegelin
tekstin alkulähteenä on psalmi
71: Vanhuksen rukous. Spegel
teki useista psalmeista vastaavia mukaelmia; nykyiseen virsikirjaamme sellaisia on mahtunut kymmenen.
Psalmivirsi on liitetty virsikirjaan ensimmäisen kerran vuonna 1701, ja siitä tuli herännäisyyden johtajan Paavo Ruotsalaisen lempivirsi. Joonas Kokkonen käytti sävelmää myöhemmin
Viimeiset kiusaukset -oopperansa melodisena aiheena.
Ranskalaisessa melodiassa on
väkevä poljento. Kun virren seitsemän säkeistöä on veisattu, jää
sävelmä tuomaan lohtua ja virkistystä koko päiväksi. RytmiiHaqvin Spegel 1688. Virsikirjaan 1701.
kaltaan se haastaa veisaajan, varsinkin kun säkeiden välillä on tavattu pitää vaihtelevanmittaisia
taukoja. Virsimelodiassa toistuu
körttiveisuille tyypillinen niekku, jossa yhdellä tavulla on useampia säveliä.
Siionin virsiä veisataan seuroissa usein ilman säestystä. Kuka tahansa voi aloittaa virren, johon muut sitten hiljalleen yhtyvät. Tämä virsi taipuu myös varsin monipuolisesti säestettäväksi.
Kun soitan tätä pianollani, aloitan usein nuottien mukaan, mutta lähden pian muuntelemaan teemaa eri tyylilajeihin. Melodiaan
on helppo rakentaa esimerkiksi
jazz- ja hevisovitukset.
Lyriikoiltaan körttivirret ovat
monesti pintatasolla surumielisiä. Aluksi ollaan syvimmässä
Reetta Laaksonen
Kodeissa hiljennytään pian joulunviettoon
perheen, ystävien ja sukulaisten kesken.
Sairaalan arki pyörii lähes tavalliseen
tapaan. Joulun sanoma ja valo saavuttavat
kuitenkin myös sairaalassa joulunsa
viettävät ihmiset.
S
kirkkoherra
Virsi 382
Joulu tulee sairaalaankin
airaalassa potilaina
oleville ja työntekijöille joulu voi olla hyvinkin erilaista aikaa, jos
kotiin ei pääse lähtemään tai kun jouluaatto kuluu
töitä tehden. Kanta-Hämeen keskussairaalassa joulua vietetään
perinteiden mukaan, ja uusiakin
mahdollisuuksia pohdiskellaan.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan työntekijät, sairaalalehtori Tuula Portin ja johtava sairaalapastori Pentti Haverinen
kertovat joulun sairaalassa olevan tunteilla ladattu.
”Muut juhlapyhät eivät nosta
samalla tavoin tunteita pintaan
kuin joulu”, miettii Portin, jonka vastuualueeseen kuuluvat keskussairaalan somaattiset osastot.
Timo Kalaja
3
epätoivon ja murheen alhossa jopa pateettisuuteen saakka, mutta kuitenkin jossain kaukana näkyy armon vilahdus. Vanhuksen
rukouksen kantava teema on kiitollisuus. Sekä toisessa että neljännessä säkeistössä puhutaan
siitä, miten Jumala on halki elämän varjellut ja suojellut. Veisaaja pyytää itselleen varjelusta
myös vanhuuden päiville, ja toivoo että uskon sanoma siirtyisi
lapsenlapsille.
Paavon virsi oli erityisen rakas
isoäidilleni, ja olen kiitollinen siitä, että ehdimme veisata tämän
yhdessä vain hieman ennen hänen kuolemaansa.
Sairaalasielunhoitaja Tuula Portin kertoo sairaalan joulun olevan tunteita tulvillaan.
pitämässä hartauksia.
Tänä vuonna Vanajaveden
sairaalan jouluhartaus pidetään
joulua edeltävänä perjantaina.
Sairaalan askarteluohjaajat koristelevat kolmannen kerroksen
luentosalin sitä varten.
Sairaalateologit jakavat myös
keskussairaalan ja Vanajaveden
sairaalan vuodeosastoille ja poliklinikoille joululehden.
Normaali arki
pyörii joulunakin
Jouluaika on monelle kiireinen
valmisteluineen, mutta Portinin
ja Haverisen mukaan se ei samalla tavoin näy sairaaloiden arjessa.
”Moni potilas tietysti miettii,
pääseekö jouluksi kotiin vai ei”,
tietää Haverinen.
“Normaalit sielunhoidolliset
keskustelut ja tapaamiset potilaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa jatkuvat joulunkin lähestyessä. Keskusteluja käydään
kaikenikäisten kanssa, ja toivommekin, että kynnys pyytää apua
madaltuisi.”
Sairaalassa kaikkien vakaumusta kunnioitetaan, eikä tarvitse olla hengellisesti virittäytynyt, jotta voi hakeutua juttusille.
Mieltä askarruttavista kysymyksistä kannattaa keskustella, sillä
usein asian jakaminen toisen
kanssa helpottaa oloa.
Sairaalasielunhoitajan rooli
on viime vuosina monipuolistunut, esimerkiksi lasten- ja synnytysosastoilla teologin rooli
mielletään kriisityöntekijäksi.
“Joulun sanoma valosta ja lohdutuksesta on mukana jo ulko-
naisissa joulun merkeissä, koristeluissa ja valoissa. Tämä sanoma keskellemme tulleesta vapahtajasta armon, anteeksiannon ja
rauhan tuojana on sairaalateologien työssä läsnä vuoden jokaisena päivänä”, toteaa Haverinen.
Reetta Laaksonen
Sairaalapapin tavoittaa hänen
kiertäessään osastoilla, hartaustilaisuuksissa, henkilökunnan välityksellä tai puhelimitse.
Pentti Haverinen,
040 804 9328. Tuula Portin
(ma–pe klo 9.30–15.30),
040 804 9329.
Päivystävä sairaalapastori
viikonloppuisin, 040 507 4087.
Jouluilo leviää laulamalla
Mikko Hieta
vs. viestintäpäällikkö
Sairaalapastori Pentti Haverisen mukaan sairaalassa on vahvat perinteet joulun viettoon, mutta uusiakin tapoja pohdiskellaan.
Kanta-Hämeen keskussairaalaan levittää jouluiloa vuosittain yhteiskristillinen lauluryhmä,
joka koostuu eri seurakuntien vapaaehtoisista
laulajista.
Useita vuosia kestänyt lauluperinne on tullut
tärkeäksi niin sairaalan asiakkaille ja henkilökunnalle kuin laulajillekin.
”Laulukiertue sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä, nuorten aikuisten ja opiskelijoiden
projektina”, muistelee laulukiertueen vetäjä
Mika Juppala, joka on ollut mukana alusta
saakka.
Lauluryhmä esiintyy sairaalan somaattisen
puolen osastoilla, johon kuuluvat muiden muassa sisätautien-, kirurgian- ja neurologianosastot, sekä synnytysosasto.
”Joskus olemme käyneet ensiavussakin pari kappaletta esittämässä”, Juppala sanoo.
Monelle sairaalassa joulua viettävälle laulukiertue merkitsee rauhoittumista jouluun, sillä yleensä laulukiertue esiintyy aatonaattona.
”Jotkut kuuntelevat
kappaleita vuoteista, ja
toiset tulevat käytävälle
katsomaan”, Juppala kertoo laulukiertueen tunnelmia.
Lauluryhmän kokoonpano vaihtelee, vaikka monia
vakituisia laulajia onkin mukana vuosittain.
Uusia jäseniä ryhmään on tullut lähinnä vakituisten laulajien kautta. Juppalan mukaan innokkaita laulajia on parhaillaan ollut jopa parikymmentä.
Kuorolaisille ei laulukoetta järjestetä, ja uusia laulajia mahtuu aina mukaan.
”Tärkeintä on että itse nauttii laulamisesta,
eikä turhaan ujostele”, rohkaisee Juppala.
Lisätietoja laulukiertueesta: Mika Juppala,
050 301 0673
4
Kotikirkko 1.12.2012
Kotikirkko 1.12.2012
Katariina Filppula
Kirkkovuosi

Tule joulukirkkoon!

Jouluaatto 24.12.
Hämeenlinnan kirkossa
13.00 ruotsinkielinen aattohartaus,
Timo Komulainen, Markku Sintonen.
16.00 aattohartaus, Yrjö Niemi, Ismo Savimäki.
23.00 Jouluyön kirkko, Kirsi Kniivilä,
Jussi Lahti, Markku Sintonen.
Vanajan kirkossa
13.00 aattohartaus, Katariina Sorsa,
Merja Lohilahti.
14.30 aattohartaus, Reijo Sillanpää,
Markku Sintonen.
16.00 aattohartaus, Reijo Sillanpää,
Johanna Hytönen.
22.00 jouluyön kirkko, Minna Lappalainen,
Juha Harmaala, Ismo Savimäki.
24.00 jouluyön kirkko, Minna Lappalainen,
Juha Harmaala, Ismo Savimäki ja kuoro.
Hätilän kirkossa
16.00 aattohartaus Hätilän kirkossa,
Juha Harmaala, Matti Oikarinen
Rengon kirkossa
15.00 aattohartaus, Soili Juntumaa,
Anne Laulajainen.
23.00 jouluyön kirkko, Soili Juntumaa,
Anne Laulajainen.
Lintukodossa
13.00 aattohartaus, Reijo Sillanpää,
Minna Koskikunnas
Poltinahon seurakuntatalossa
14.00 lapsiperheiden joulukirkko,
Katariina Sorsa, Minna Koskikunnas.
Ahveniston kappelissa
14.00 aattohartaus, Yrjö Niemi,
Matti Oikarinen.
15.00 aattohartaus, Yrjö Niemi,
Matti Oikarinen.
Vuorentaan kappelissa
15.00 aattohartaus, Timo Kalaja,
Minna Koskikunnas.

Joulupäivä 25.12.
Hämeenlinnan kirkossa
8.00
Joulukirkko, Jari Turunen,
Heini Aronkoski, Matti Oikarinen.
17.00 Joululaulujen äärellä, Heini Aronkoski,
Matti Oikarinen.
Vanajan kirkossa
7.00
Joulukirkko, Satu Suonperä,
Sampo Kujala, Johanna Hytönen.
Rengon kirkossa
8.00
Joulukirkko, Jukka Alarotu,
Minna Koskikunnas.
Poltinahon seurakuntatalossa
9.00
Joulukirkko, Satu Suonperä,
Sampo Kujala, Johanna Hytönen.

Tapaninpäivä 26.12.
Hämeenlinnan kirkossa
10.00 Jumalanpalvelus (eht.), Titta Huotari,
Jari Turunen, Merja Lohilahti.
Vanajan kirkossa
10.00 Jumalanpalvelus (eht.), Sampo Kujala,
Reijo Sillanpää, Anna Helenius.
Rengossa Nummenkylän koululla
18.00 Jumalanpalvelus (eht.),
Minna Lappalainen, Anna Helenius.

Uudenvuodenaatto 31.12.
Poltinahon seurakuntatalossa
22.00 Uudenvuodenaaton hartaus (eht.),
Yrjö Niemi, Ismo Savimäki.

Uudenvuodenpäivä 1.1.2013
Hämeenlinnan kirkossa
10.00 jumalanpalvelus (eht.), Timo Kalaja,
Jukka Alarotu, Ismo Savimäki.
Vanajan kirkossa
10.00 jumalanpalvelus (eht.), Jari Turunen,
Yrjö Niemi.
Rengon kirkossa
18.00 jumalanpalvelus (eht.), Kirsi Kniivilä. 
Loppiainen 6.1.
Hämeenlinnan kirkossa
10.00 jumalanpalvelus (eht.), Titta Huotari,
Minna Lappalainen, Kirsi Kniivilä,
Matti Oikarinen.
17.00 iltakirkko (eht.), Sampo Kujala,
Anna Helenius.
Vanajan kirkossa
10.00 jumalanpalvelus (eht.) Vanajan kirkossa,
Katariina Sorsa, Sampo Kujala,
Markku Sintonen.
Rengon kirkossa
10.00 jumalanpalvelus (eht.), Yrjö Niemi,
Anna Helenius.
Hätilän kirkossa
12.00 jumalanpalvelus (eht.), Titta Huotari,
Matti Oikarinen.
Lintukodossa
12.00 jumalanpalvelus (eht.), Katariina Sorsa,
Markku Sintonen.
Vilja Tamminen
Kauneimmat Joululaulut
kajahtavat 40. kerran
Kauneimmat Joululaulut
kajahtavat kirkoissa tänä jouluna 40. kerran. Suomen
Lähetysseuran vuonna 1973
hiljaista 3. adventtisunnuntaita varten ideoimasta joululaulutapahtumasta on tullut
olennainen osa suomalaisia
joulunviettotapoja.
Jo ensimmäisenä vuonna
mukaan lähti 140 seurakuntaa. Nykyisin lähes jokainen
seurakunta järjestää vähintään yhden Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuden. Viime
vuonna Kauneimmat Joululaulut kaikuivat ainakin 2 700
tilaisuudessa. Lisäksi Kauneimpia Joululauluja kokoontuvat laulamaan myös ulkosuomalaiset eri puolilla maailmaa.
Kauneimmat Joululaulut tekee hyvää
Kauneimmat joululaulut -tilaisuudesta on tullut monelle
suomalaiselle jo perinne, joka
auttaa virittäytymään joulun
tunnelmaan. Osallistumalla
Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuteen saa hyvän mielen
itselleen, mutta samalla voi
tehdä hyvää myös kaukaiselle
lähimmäiselle. Laulutilaisuuksissa kerätään kolehti Lähetysseuran ulkomaisen työn
tukemiseksi, tänä vuonna erityisesti Aasian lasten lukutaidon edistämiseksi. Viime
vuonna Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksissa kerätyt
kolehdit sekä joulukeräys
tuottivat yli miljoona euroa.
Juhlavuoden kunniaksi Lähetysseura on julkaissut taval-
 JOULUKUU
La 1.12. Viktor Klimenkon joulukonsertti Koivikko-kodin hyväksi klo 18
Vanajan kirkossa.
Su 2.12. Mukulamessu klo 12 Hätilän
kirkossa, joulupuuro ja Joulun Lapsi -kirja (yksi/perhe).
Su 2.12. Vauvakirkko klo 16 Hätilän
kirkossa, glögi- ja mehutarjoilu.
Lasten joulukirkot:
Ma 3.12. klo 10 Vuorentaan
kappelissa, Rengon kirkossa ja
Poltinahon seurakuntatalossa,
klo 14 Poltinahon
seurakuntatalossa
Ti 4.12. klo 10 Hämeenlinnan ja Hätilän kirkoissa,
klo 14 Hätilän kirkossa.
Lauluiloa
jokaiselle
Kauneimmat
Joululaulut 2012
Sunnuntaina 16.12.
•klo 12–22 Hämeenlinnan
kirkossa, Sampo Kujala,
Kirsi Kniivilä, Minna
Lappalainen, Anna Helenius, Merja Lohilahti, Johanna Hytönen.
•klo 15 lapsiperheille Poltinahon seurakuntatalossa, Minna Lappalainen,
Ismo Savimäki.
•klo 15 Lintukodossa, Satu
Suonperä, Matti Oikarinen. •klo 15 Vanajan kirkossa,
Jari Turunen, Minna Koskikunnas
•klo 17 Vanajan kirkossa,
Jari Turunen, Minna Koskikunnas.
•klo 17 Poltinahon seurakuntatalossa, Satu Suonperä, Ismo Savimäki.
Viittomakielinen tulkinta.
•klo 18 Hätilän kirkossa, Timo Kalaja, Matti
Oikarinen.
Tapahtumia 1.12.2012 - 14.2.2013
lista paksumman lauluvihkon,
joka jaetaan Suomen Lähetysseuran joululahjana osallistujille. Kolmenkymmenen laulun joukosta löytyy oma osio
lastenlauluille. Suomen- ja
ruotsinkielisten vihkojen lisäksi Lähetysseura on julkaissut ensimmäistä kertaa myös
saamenkielisen lauluvihkon.
Vihkossa on 17 laulua pohjoissaameksi ja 11 laulua inarinsaameksi. Saamenkielistä vihkoa on tarkoitus käyttää useampi vuosi.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa järjestetään 14 tilaisuutta. Lapsiperheille on omat
laulut ja yksi tilaisuus tulkitaan viittomakielellä.
Viime vuoden tapaan järjestetään myös erityinen 10
tunnin mittainen joululaulutapahtuma, joka on sunnuntaina 16.12. Päivän aikana lauletaan tämän vuoden Kauneimmat joululaulut -vihkon
laulut moneen kertaan. Tilaisuus alkaa kello 12 keskipäivällä ja päättyy kello 22.
Paikalliset kuorot ja musiikkiryhmät tuovat mukaan
musiikilliset terveisensä. Tilaisuus jaksotetaan tunnin välein soivalla Maa on niin kaunis -virrellä.
Kauneimmat Joululaulut
-nettiradiokanava toteutetaan
yhdessä Jouluradion kanssa.
Jouluradio soittaa Kauneimpia Joululauluja 40 vuoden
ajalta ensimmäisestä adventista loppiaiseen asti.
•klo 18 Vuorentaan kappelissa, Heini Aronkoski,
Johanna Hytönen.
•klo 19 Rengon kirkossa,
Jari Turunen, Minna Koskikunnas.
•klo 19 Vanajan kirkossa,
Satu Suonperä, Ismo Savimäki.
Tiistaina 18.12.
•klo 19 Vanajan kirkossa,
Jukka Alarotu, Merja Lohilahti.
Torstaina 20.12.
•klo 19 Vanajan kirkossa,
Heini Aronkoski, Johanna Hytönen.
Sunnuntaina 23.12.
•klo 16 Hämeenlinnan kirkossa, Titta Huotari,
Markku Sintonen.
•klo 18 Hämeenlinnan kirkossa, Titta Huotari,
Markku Sintonen.
5
Diakoniakeskuksen
aukioloajat jouluna

Diakoniakeskus on suljettu 24.12.–1.1. Diakoniatyöntekijän torstaivastaanottoa ei ole Rengon seurakuntatalossa 20.12.–3.1. Kii-
reellisiä asiakasaikoja voi tilata ko. ajankohtina arkisin ma,
ti, to, pe klo 9–12, ke klo 10–
12 puh. 040 804 9350.
Jouluradio aloittaa
aina Hoosiannalla

Kymppisynttäreitään
viettävä joulumusiikin erikoiskanava kuuluu
radioaalloilla myös Hämeenlinnassa.
Lauantain vaihtuessa ensimmäiseksi adventtisunnuntaiksi vuonna 2003, raikui
Jouluradiosta ensimmäisenä
kappaleena Hoosiannahymni. Tästä tutusta ja
suositusta virrestä alkoi
kymmenvuotinen perinne,
jolla Jouluradion lähetys alkaa joka vuosi.
Joulumusiikin erikoiskanavaa voi kuunnella ympäri vuorokauden ensimmäisestä adventista loppiaiseen saakka
internetissä osoitteessa Jouluradio.fi. Kanava kuuluu
myös radiotaajuuksilla suurimmilla paikkakunnilla. Hämeenlinnassa vastaanottimet
viritetään taajuudelle 91,0
MHz.
Tänä syksynä on etsitty
uutta suomalaista joululaulua
sävellyskilpailun kautta. Lokakuussa päättynyt kisa synnytti yli 250 uutta kappaletta.
Kuuntelijat voivat äänestää
suosikkiaan kolmesta finalistista 12. joulukuuta saakka.
Äänestys on käynnissä Joulu-
radion internet-sivuilla. Kilpailun voittaja julkistetaan 14.
joulukuuta.
Soittolistat ovat vaihtuneet
vuosien varrella ja klassikoiden ohella on kuultu harvinaisempiakin äänitteitä. Alkuvuosina Jouluradio oli paikallisradion tyylinen juonnettu
kanava. Neljäntenä vuonna
siirryttiin yksinomaan musiikkikanavaksi.
Jouluradiosta vastaa Helsingin, Espoon ja Vantaan
seurakuntien mediatoimitus
Toivontuottajat. Jouluradion
rinnalla internetissä soi lasten
oma Pikku Jouluradio, ruotsinkielinen
Julradion,
Jou´radio sekä Kauneimmat
joululaulut -kanava.
Ma 3.12. Joulukerho 7–12-vuotiaille
klo 17–19 Rengon seurakuntalossa.
Ma 3.12. Miesten saunailta klo 18.30
Syöksynsuun rantasaunalla.
Ma 3.12. Cantitores-kuoron joulukonsertti klo 19 Hämeenlinnan kirkossa.
Ma 3.12. Konsertti klo 19 Vanajan kirkossa, Jyrki Korhonen ja Maria Kettunen, laulu, Tuomas Nikkanen, piano. Ohjelma 10 euroa.
Ti 4.12. Markkinahartaus klo
12 Hämeenlinnan kirkossa, Yrjö Niemi.
Ti 4.12. Joulukerho 7–12-vuotiaille klo 17–19 Itäisessä lähiökeskuksessa, Kanervatie 1.
Ke 5.12. Miesten aamukahvi
klo 7–8 Café Laurellissa, Sibeliuksenkatu 7. Aamiaistarjoilu
3 €.
Ke 5.12. Yhdessä laulamaan
Isänmaallisia lauluja klo 19 Hämeenlinnan kirkossa.
Pe 7.12. Lintukodon ruokailua
ei ole.
Su 9.12. Vanajan kirkon kuoron joulukonsertti klo 18 Vanajan kirkossa. Johtaa Markku Sintonen.
Su 9.12. Yhteinen messu klo
16 Poltinahon seurakuntatalossa. Lapsille pyhäkoulu.
Su 9.12. Pasi Kauniston konsertti seurakunnan erityisnuorisotyön hyväksi klo 19 Hämeenlinnan kirkossa. Ohjelma 10 €, ennakkomyynti Wetterin aulainfo, Wetterhoffinkatu 2.
Ma 10.12. Lintukodon ruokailun jouluateria klo 11–13 Jukolan Lintukodossa (Eeronkuja 5). Aikuinen 6 €,
lapsi (7–15 v.) 3 €, alle kouluikäinen 1
€. Joulutauko 11.12.–13.1. Kevätkausi
alkaa ma 14.1. Ruokailut maanantaisin ja perjantaisin klo 11–12.30. Aterian hinnat: aikuinen 3,50 €, lapsi (7–
15 v.) 2 €, alle kouluikäinen 1 €. Tervetuloa mukaan, sinä pienituloinen
– yksinasuva, perheellinen, työtön
tai eläkeläinen!
Ti 11.12. Eläkeikäisten ruokailun joulujuhla klo 11 keskusseurakuntatalossa. Klo 11 ateria, klo 13 juhla. 15 €.
Joulutauko 12.12.–14.1. Kevätkausi alkaa ti 15.1. Ruokailut tiistaisin ja torstaisin klo 11.30–12.30. Aterian hinta
5,70 €.
Ti 11.12. Mielenterveyskuntoutujien
joulupuuro klo 13–15 Poltinahon seu-
rakuntatalossa.
Ti 11.12. Näkö- ja liikuntavammaisten kerhon jouluruokailu ja -laulut
klo 14–16 Loimalahden leirikeskuksessa. Hinta 15 €. Ilm. viim. 4.12. Diakoniakeskukseen 040 804 9350 arkisin klo 10–12.
Ti 11.12. Jo joutuu ilta - Naiskuoro
Laulu-Siukkujen joulukonsertti klo
19 Vanajan kirkossa. Johtaa Jani
Laaksonen. Ohjelma 10/8 €.
Ke 12.12. klo 10–11.30 Avointen
päiväkerhojen joulujuhlat Vanajan seurakuntakodissa, Poltinahon seurakuntatalossa, Hätilän
kirkossa ja keskusseurakuntatalossa, joulupuurotarjoilu.
Ti 11.12 Joulukerho 7–12-vuotiaille klo 17–19 Läntisessä lähiökeskuksessa, Sammontie 4.
Ke 12.12. Panssarisoittokunnan
joulukonsertti klo 19 Hämeenlinnan kirkossa.
To 13.12. Englantilainen jouluvesper ”The Festival of Nine Lessons
and Carols” klo 18 Hämeenlinnan kirkossa. Titta Huotari, Ismo Savimäki.
Glögiä ja englantilaista joulukakkua.
La 15.12. Joulumaja 4–10-vuotiaille
klo 10–12 keskusseurakuntatalossa,
alakerran kerhohuoneessa ja liikuntasalissa. Jouluista puuhaa, välipala.
Ilm. 7.12. mennessä 040 8049381 tai
liisa.alarotu@evl.fi. Mainitse lapsen
Ke 19.12. Vanajan kamarikuoron ja
Vanajan nuorisokuoron
joulukonsertti
klo 20 Hämeenlinnan kirkossa.
Johtaa Ismo Savimäki.
HUOM:
Kauneimmat joululaulut sekä joulun ja vuodenvaihteen pyhien kirkkotilaisuudet erikseen tällä aukeamalla.
To 20.12. Työpaikkojen jouluhartaus klo 8.15 Hämeenlinnan kirkossa.
La 22.12. Hiljaisuuden vaellus klo
9–14.30 Hämeenlinnan kirkossa.
La 22.12. Musiikkihartaus klo 18 Rengon kirkossa. Laura ja Katriina Pyrrö, Matti Oikarinen.
Ma 24.12. Aattohartaus klo 9.30 keskussairaalassa, Soili Juntumaa, Matti Oikarinen.
Pe 28.12. Joulunajan hartaus klo 18
Luolajan rukoushuoneella, Satu
Suonperä, Anna Helenius.
 TAMMIKUU
Ke 2.1. viikkomessu (eht.) klo 20 Hämeenlinnan kirkossa, Sampo Kujala, Markku Sintonen.
La 5.1. Ylistyslaulu- ja rukousilta klo
Vilja Tamminen 18 Poltinahon seurakuntatalossa, Yrjö Niemi, Anna Helenius.
Su 6.1. Jo joutuu ilta – Hämeenlinnan Naiskuoro LauluSiukkujen joulukonsertti klo 15
Rengon Pyhän Jaakon kirkossa. Johtaa Jani Laaksonen. Ohjelma 10/8 €.
To 17.1. Luento Kymmenen
käskyä klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Jumalan ainutlaatuisuus ja pyhyys, 1. ja 2.
käsky, Heini Aronkoski.
To 24.1. Luento Kymmenen
käskyä klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Työ ja koti, 3. ja
4. käsky, Soili Juntumaa.
To 31.1. Luento Kymmenen
käskyä klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Henki ja avoliitto, 5. ja 6. käsky, Yrjö Niemi.
To 7.2. Luento Kymmenen käskyä klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Rakkaudellinen elämä, 7., 8. ja 9. käsky, Sampo Kujala.
To 14.2. Sururyhmä itsemurhan tehneiden läheisille alkaa
klo 16. Ryhmä kokoontuu 7
kertaa aluksi viikon, myöhemnimi, syntymävuosi, huoltajan nimi
min kahden viikon välein torstaisin
ja puhelinnumero sekä ruoka-aine- Hämeenlinnan keskustassa. Ohjaaallergiat.
jina diakoni Sari Airola Hattulan seuMa 17.12. Kehitysvammaisten joulu- rakunnasta ja diakoni Riitta Savanjuhla Poltinahon seurakuntatalossa, der Hämeenlinna-Vanajan seuraklo 9–10 kahvitarjoilu, klo 10–11 jou- kunnasta. Ilmoittautumiset viimeislulauluja.
tään 7.2. riitta.savander@evl.fi. tai
Ma 17.12. Hanna-ilta klo 18.30 kes- 040 804 9351.
kusseurakuntatalossa. “Hengelli- Pe-la 1.-3.2. sekä 8.-10.2. Äidit &
syys sukupolvien ketjussa – perin- lapset -leiri Loimalahden leirikesteet sitovat ja siunaavat”, Kirsti Ijäs. kuksessa kouluikäisille lapsille ja heiIltatee.
dän äideilleen. Yhteistä puuhaa ulMa 17.12. Hämeenlinnan Mieskuo- kona ja sisällä, tekemistä käsillä ja
ron konsertti klo 19 Hämeenlinnan
koko kropalla, rentoutumista, hiljenkirkossa.
tymistä ja emäntien herkulliset ruuKe 19.12. Vähävaraisten joulujuhla
at! Hinta äidiltä ja lapselta 55 €, seuklo 12 keskusseurakuntatalossa. Oh- raavat lapset 18 €. Ilmoittautuminen
jelmaa ja ruokailu.
10.12.–18.1. www.hameenlinna-evl.fi/
Ti 18.12. Naisten joulusaunaretriitti
portal/toiminta/varhaisnuoret/leiklo 18–20.30 Loimalahden leirikes- rit_ja_retket/ Lisätietoja:Kaisa Nurkuksessa. Klo 18 sauna, klo 19.30 ilta- mi 040 804 9370.
pala (3 €).
www.hameenlinna-evl.fi Hämeenlinna-Vanajan seurakunta puh. (03) 62 641.
Puhelinnumeromme ovat vaihtuneet. Uudet numerot verkkosivuilla. Soita kirkkoon!
6
Kotikirkko 1.12.2012
Johtajavalinnat. Seurakuntaneuvosto on valinnut diakonian johtavaksi viranhaltijaksi Marko Pasman
Riihimäeltä. Hän on työskennellyt
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa vuodesta 2004, tällä hetkellä
vapaaehtoistoiminnan keskus Pysäkin toiminnanjohtajana. Pasma on
koulutukseltaan diakoni (ylempi
amk). Perheasiain neuvottelukeskuksen johtajaksi valittiin niin ikään riihimäkeläinen, perheneuvoja ja teologian maisteri Timo Korpinen.
Hän on toiminut Hämeenlinnassa
perheneuvonnan tehtävissä vuodesta 2004; tällä hetkellä neuvottelukeskuksen virkaa tekevänä johtajana.
Uusi johtokunta. Seurakuntaneuvosto on päättänyt perustaa uuden
jumalanpalvelus- ja musiikkityön
johtokunnan. Samalla nykyinen musiikin erillisjohtokunta lakkautetaan.
Seurakuntaneuvoston mukaan luottamushenkilöiden on hyvä osallistua konsertti- ja kuorotoiminnan lisäksi myös jumalanpalveluselämän
suunnitteluun. Johtokunnan jäsenet
valitaan tammikuussa.
Budjetti. Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto esittää yhteisen kirkkovaltuuston hyväksyttäväksi noin 325 000 euroa alijäämäisen
talousarvion. Valtuusto kokoontuu
päättämään ensi vuoden toiminnasta ja taloudesta 13. joulukuuta. Käyttötalouden nettomenot ovat vuonna
2013 lähes 11 miljoonaa euroa ja investointien arvo miltei kolme miljoonaa. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan osuus yhtymän toimintamenoista on lähes puolet. Merkittävimpiä investointikohteita ovat Vuorentaan uuden krematorion käyttöönotto sekä Tuuloksen kirkon remontti.
Lisäksi Vanajan hautausmaalle toteutetaan laajennus. Tuloveroprosentti
säilyy ennallaan 1,15 prosentissa.
Kiinteistöjen energiatehokkuutta parannetaan muun muassa liittymällä
kirkon ympäristödiplomijärjestelmään.
Toimeliaisuuspalkinto. Vapaaehtoistoiminnan keskus Pysäkki on
saanut Hämeenlinnan Seudun
Osuuspankin myöntämän 10 000 euron toimeliaisuuspalkinnon. Tunnustus myönnetään vuosittain taholle,
joka on toiminut ansiokkaasti seudun
henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Palkintosumma
tullaan käyttämään vapaaehtoisten
koulutukseen ja virkistystoimintaan.
Isospankki. Suomeen syntyy
nuorten aloitteesta valtakunnallinen
isospankki. Kirkolliskokous antoi
verkkopalvelun kehittämisen Kirkkohallituksen tehtäväksi. Isospankin
tarkoitus on tukea nuoriso- ja rippikoulutyötä ja vahvistaa seurakuntien
yhteistyötä. Sen avulla nuoret kohtaavat toisiaan. Rippikoulun jälkeisessä toiminnassa on mukana vuosittain yli 20 000 nuorta.
Mestarikokit. Hämeenlinnalaiset loistivat Minä mestarikokkaajana -kilpailussa. Kankaantaan kokkikerho voitti Jiipeenetti.fi:n kisan
suklaamuffinsseillaan. Heidät palkittiin jäätelökoneella. Toinen sija
meni Kaloisten kylätalon kerholle.
Kunniamaininnalla palkittiin Jukolan Lintukodon kokkikerho.
Kotikirkko 1.12.2012
Kohtaaminen maailmalla
Jumala meidän kanssamme
S
apatti on alkamassa, huomaamme seisoessamme
turhaan bussipysäkillä.
Julkinen liikenne Jerusalemissa
hiljentyy loppuakseen täysin
vuorokaudeksi. Ei auta muu kuin
uskaltautua liftaamaan. Onneksi meitä on useampi nainen tarvittaessa puolia pitämässä!
Lopulta yksi auto pysähtyy.
Kömmimme kyytiin ja kuski
lupaa viedä meidät kaupungin
keskustaan asti. Tällä kertaa
suomalaiset pitävät keskustelua yllä. Kun kiittelemme kyydistä, kuljettaja toteaa haluavansa olla vain avuksi. Kolmekymppinen, tietokonealalla työskentelevä mies on menossa perjantai-illan sapattiaterialle vanhempiensa luokse. Juttelemme Suomesta, liftaamisen turvallisuudesta ja –
kuten tavallista – kulttuurien
välisistä eroista. Puhe kääntyy
lumeen. Muistelemme milloin
Jerusalemissa on viimeksi satanut lunta. Yksi meistä sanoo
rukoilevansa lunta täksi talveksi koti-ikävää lievittämään.
Kuski kommentoi, että kaikki
rukoilevat lunta.
”Uskotko sinä Jumalaan?”
ystäväni kysyy suoraan. ”Jos-
profetia, jossa nimi mainitaan.
Manu kertoo isänsä olevan rabbi ja Vanhan testamentin professori, joka varmasti tietäisi
kohdan. Juutumme ruuhkaan
Mahane Jehudan eli juutalaisen
torin kapealla kadulla. Ystäväni
selaa kännykkäänsä tallennettua suomenkielistä Jesajan kirjaa, Manu hakee samaa kirjaa
kännykällään netistä heprean
kielellä. Ja löytyyhän se!
Manu ajaa kadun reunaan
jättääkseen meidät pois kyydistä ja lukee Jesajan kirjan kohdan (7:14) hepreaksi.
Auton ovea sulkiessamme
huikkaamme, että profetia on
muuten jo toteutunut. Jeshuassa, Jeesuksessa, Jumala on meidän kanssamme. ”Katso, neitsyt
tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel” – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Hanna Lindberg
Hanna Lindberg liftasi Jerusalemissa ja keskusteli kuskin
kanssa Jumalasta.
kus”, kuuluu vastaus.
Kysymme miehen nimeä.
Saamme vastaukseksi suomalaisittain tutun Manun. Ihme-
tellessämme tätä, hän kertoo
koko nimekseen Immanuel. Yritämme muistella, missä kohtaa
Jesajan kirjaa onkaan messias-
Kirjoittaja toimii Jerusalemissa
Caspari-keskuksessa
lähetysyhdistys Kylväjän kautta
Tällä palstalla HämeenlinnaVanajan seurakunnan nimikkolähetit kertovat kohtaamisistaan eri puolilla maailmaa.
Juuso Kallioinen
Verkkopalvelun avulla
etsitään vapaaehtoisia

Valtakunnallinen Suurella Sydämellä -hanke on
vapaaehtoiskeskus Pysäkin toiminnanjohtajan Marko Pasman mukaan avannut uuden
kanavan tavoittaa ihmisiä.
Suomen evankelis-luterilaisten
seurakuntien verkoston ylläpitämä palvelu tarjoaa ihmisille
mahdollisuuden auttaa itselleen sopivalla tavalla.
Vapaaehtoisille on Hämeenlinnassa tarjolla monenlaista
toimintaa, ja mikäli aikataulu on
kiireinen, löytyy Suurella Sydämellä -hankkeen sivuilta myös
muita keinoja tehdä hyvää.
”Aina ei haeta sitä, että pitää tulla tekemään jotain.
Osallistua voi esimerkiksi lahjoittamalla puikkoja ja lankoja
vanhustyölle”, Pasma vinkkaa.
Eniten vapaaehtoisten panosta tarvitaan kuitenkin edelleen asiointi- ja saattoapuna, ja
monet ovat myös vailla ulkoilukaveria.
”Toimintaa on monenlaista
musiikkihetkistä avoimiin seurapeliryhmiin”, kertoo Pasma
ja toteaa vapaaehtoisen tarvitsevan vain intoa ja osaamista.
”Monesti toisen ihmisen
kohtaaminen voi olla tärkeämpää kuin itse tekeminen.”
Kaikkia tarvitaan
Hämeenlinna-Vanajan seurakunta on ollut Suurella Sydä-
mellä -hankkeessa mukana jo
pari vuotta, ja verkkopalvelua
on opittu hyödyntämään uudella tavalla.
”Verkkosivut ovat hyvä tiedotuskanava, ja sillä tavoitetaan enemmän työikäisiä sekä
opiskelijoita”, pohtii Pasma.
Lokakuussa sivuilla vierailikin yli 700 kävijää.
Verkkopalvelusta saa tietoa
vapaaehtoistoiminnasta ympäri vuorokauden, jolloin ihmiset voivat tutustua toimintaan
silloin, kun se heille parhaiten
sopii. Sivujen kautta voi selailla työpaikkailmoituksia, joihin
vapaaehtoisia haetaan, ja ilmoittautua mukaan.
”Hankkeen kautta esimerkiksi Mopopajaan saatiin uusi
ohjaaja”, iloitsee Pasma.
Hämeenlinnassa Pysäkki
järjestää kursseja uusille vapaaehtoisille kaksi kertaa vuodessa, mutta Pasman mukaan
vapaaehtoistoiminnan voi
aloittaa vaikka heti.
Uudet vapaaehtoiset perehdytetään toimintaan ja opastetaan alkuun, eikä toiminnan
aloittaminen vaadi heti kurssin käymistä.
Reetta Laaksonen
Kirkolliskokous pohti
muuttuvaa hengellisyyttä
Leila Alivuotila
Yhteiskunnallisen
muutoksen vauhti
yllätti hämeenlinnalaiset kirkolliskokousedustajat.
K
irkkomme ylin toimielin, kirkolliskokous,
päätti marraskuussa
kirkon keskushallinnon talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksymisestä. Vilkkainta keskustelua käytiin kuitenkin
kirkon nelivuotiskertomuksesta
sekä seurakuntarakenteiden kehittämisestä.
Suomalaisten uskonnollisuus on
muutoksessa. Kansan moraalikäsitykset ovat muuttuneet sallivammiksi. Nelivuotiskertomus
osoittaa, että valtakunnallisesti
jumalanpalvelusten osallistujamäärät laskevat ja kirkosta eroaa enemmän ihmisiä kuin siihen
liittyy. Kirkolliskokousedustajat
yllättyivät muutosten voimakkuudesta, vaikka alueelliset erot
pääkaupunkiseudun ja muun
maan välillä ovatkin suuret.
”Niiden osuus seurakuntalaisista, jotka kuuluvat kirkkoon
hengellisten syiden vuoksi on
vain kolmannes. Muille jäsenyyden syyt ovat esimerkiksi kirkon
diakoniassa ja avustustyössä.
Yhä harvempi seurakuntalainen
uskoo kirkon sanomaan luterilaisen tunnustuksen mukaisesti”, hämeenlinnalainen kirkolliskokousedustaja Aulis Ansaharju erittelee tilastojen hätkähdyt-
Seurakunta kokoontuu yhteen rukoilemaan ja viettämään ehtoollista. Tutussa yhteisössä lähimmäisistä pidetään huolta. Yhteisöllisyyden vahvistaminen keskustelutti kirkolliskokousedustajia.
Kuvassa täpötäysi kirkko työpaikkojen yhteisessä jouluhartaudessa viime vuonna.
täviä lukuja.
Ansaharju kysyykin, onko
kirkko suunnannut toimintaansa väärin. Hän kannustaa seurakuntia varmistamaan, että kirkon olennainen sanoma on toi-
Jeesus
lähetti ihmiset
Kirjuri tuli virastoon

Kirkkoherranvirastossa
on viime viikkoina nähnyt keskittyneitä ilmeitä, sillä
Hämeenlinnassa ollaan ottamassa käyttöön uutta valtakunnallista Kirjuri-järjestelmää jäsentietojen hallintaan.
Kun kaikkien Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien
tiedot on kuvattu mikrofilmille, digitoitu ja tarkastettu, voi
Kirjuri-järjestelmän avulla
muun muassa antaa sukuselvityksiä esimerkiksi perunkirjoitusta varten yhdellä todistuksella yhdestä seurakunnasta
koko siltä ajalta, kun henkilö
on ollut kirkon jäsen.
Seurakunnat ovat pitäneet
kirjaa jäsenistään jo 1600-luvulta lähtien. Jäsenten ja perhekuntien tiedot on kirjattu
raskaisiin kirkonkirjoihin, joiden käsittelystä luovuttiin
enimmäkseen 1960-luvulla.
Sen jälkeen jäsenten tiedot ovat
olleet tavallisen paperiarkin
kokoisella perhelehdellä, johon
yhden perheen tietokokonaisuus on koottu.
Vanhojen kirkonkirjojen
tiedot on aiemmin mikrofilmattu sekä tietojen säilyvyyden varmistamiseksi että vanhojen tietojen käsittelyn helpottamiseksi. Kirkonkirjat siirretään sähköiseen muotoon
vuodesta 1860 alkaen.
7
Arkkipiispa Kari Mäkinen
kannustaa luopumaan varmoista tulkinnoista ja suostumaan ymmällä oloon ja ristiriitaiseen todellisuuteen, vaikka se onkin vaikeaa. Mäkinen
puhui marraskuussa Turussa
koolla olleelle kirkolliskokoukselle, joka käsitteli muun
muassa kirkon nelivuotiskertomusta ja seurakuntien rakenteiden kehittämistä.
”Kirkon rukouksen paikka
on jumalanpalvelus. Se on
enemmän kuin rukousten sanelemista. Se on Jumalan
edessä olemista. Siitä jumalanpalveluksessa on kysymys:
Jumalan läsnäolon tajusta
nousevasta hiljaisuudesta, ehtoollisen salaisuuden toista-
misesta, liittymisestä yhteiseen Isä meidän -rukoukseen.”
”Vain rukoileva kirkko on
uskottava kirkko, rukous on
Jumalan edessä olemisen tila,
jonka merkitystä ei mitata
asiakasvirroilla. Ilman rukousta kirkolta haihtuu profeetallinen voima ja siten kirkolta ja maailmalta rohkeuden
lähde, usko, toivo ja rakkaus”,
sanoi Mäkinen.
Arkkipiispa muistutti, ettei
kirkon tule lähestyä ihmisiä
oppi, traditio ja toiminta edellä ja sovittaa heitä näihin kriteereihin, vaikka nämä itsessään tärkeitä ovatkin. Jeesus
lähetti ihmiset. Oppi, traditio
ja toiminta kehittyivät palvelemaan tätä tehtävää.
minnassa kirkkaasti esillä.
Toinen hämeenlinnalaisedustaja Aarne Kauranen uskoo, että kertomuksen madonluvut antavat potkua kirkon tulevan strategian valmistelutyöhön. Äkkinäisiin ratkaisuihin ei Kaurasen
mielestä ole syytä ryhtyä, sillä
vastaukset kirkon haasteisiin eivät ole helppoja.
”Kirkolta odotetaan osallistumista arvokeskusteluun ja yhteiskunnallisen keskustelun herättämiseen, ja siltä odotetaan
rohkeaa puhetta Jumalasta”,
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo sanoi.
Hämeenlinnassa osallistujamäärät ovat säilyneet yhä hyvällä tasolla. Seurakuntaan on liittynyt tänä vuonna noin 130 uutta jäsentä ja noin 300 on luopunut jäsenyydestä. Kumpikin on
edellisvuotta myönteisempiä lukuja jäsenkehityksen näkökulmasta ja ne kuvaavat hyvin hämäläistä vakaata kansankirkollista kristillisyyttä.
Kirkon
rakenteet muuttuvat
Kirkolliskokous sai keskusteltavakseen esityksen seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjoista. Aulis Ansaharju painottaa, että kirkko ei tulevaisuudes-
sa pärjää taloudellisesti, mikäli
hallintoa ei voida ensin keskittää
ja sen jälkeen ohentaa. Myös
kiinteistöjen kuluja pitäisi tarkkailla.
Esityksen mukaan kaikki seurakunnat kuuluisivat jatkossa
seurakuntayhtymiin, mutta seurakunta olisi toiminnan perusyhteisö. Yhtymässä olisi talouden, hallinnon, kiinteistö- ja
hautaustoimen, viestinnän sekä
henkilöstöhallinnon asiantunti-
juutta, jolloin jokainen seurakunta voisi keskittyä seurakunnalliseen toimintaan. Hämeenlinnassa seurakuntarakenne on
jo nyt pääpiirteiltään tämänkaltainen, joten suuria muutoksia ei
ole odotettavissa.
Esityksessä korostettiin taloudellisten syiden ohella toiminnallisia tarpeita muutokseen.
Suurin haaste on yhteisöllisyyden luominen. Esityksessä todetaan, että seurakunnan tulisi
koostua paikkakunnan kristityistä, jotka kokoontuvat yhteen
rukoilemaan ja viettämään ehtoollista sekä pitävät huolta lähimmäisistään ja kantavat vastuuta luomakunnasta. Seurakunta pitäisi nähdä yhteisönä – ei
palveluntuottajana. Isoissa yksiköissä yhteisöllisyyden kokeminen on vaikeampaa.
Istuntosalissa edustajia askarrutti ehdotettu siirtyminen välilliseen vaalitapaan, jossa luottamushenkilöt valittaisiin vain
yhdellä vaalilla esimerkiksi seurakuntaneuvostoon, joka täyttäisi muut luottamushenkilöpaikat
keskuudestaan. Nykyisin päättäjät valitaan erikseen seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tämä kahden äänestyslipun vaalitapa on koettu
monimutkaiseksi.
Lisäksi pohdittiin tulisiko yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan olla kirkkoherra vai
maallikko, sillä uudistuksella on
haluttu tukea pyrkimystä työntekijäkeskeisyydestä maallikkokeskeisyyteen. Esityksen mukaan nykyiset lääninrovastin tehtävät
siirtyisivät osaltaan yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajalle.
Hämeenlinnalaisedustajat pitivät Uusi seurakuntayhtymä
2015 -mallia oikeansuuntaisena.
Kirkolliskokous jatkaa asian käsittelyä toukokuussa 2013, kun
valiokunnat ovat ehtineet antaa
siitä lausuntonsa.
Mikko Hieta
Kirkon
tulevaisuustyö käyntiin

Kirkkohallituksen täysistunto on nimennyt työryhmät pohtimaan kirkon vuoteen
2020 ulottuvaa strategiaa sekä
kirkon seuraavaa tulevaisuusselontekoa. Strategiaa miettivän
työryhmän tehtävänä on laatia
kirkkohallitukselle esitys kirkon
yhteiseksi strategiaksi vuoden
2014 loppuun mennessä. Nykyinen Meidän kirkko -strategia yltää vuoteen 2015.
Tulevaisuutta pohtiva työryh-
mä puolestaan tekee kirkkohallitukselle ehdotuksen kirkon tulevaisuusselonteoksi aiheesta
”Kirkkona monikulttuurisessa
yhteiskunnassa”. Selonteon tulee
olla valmiina kevääseen 2014
mennessä, jotta se voidaan esittää kirkolliskokoukselle samana
syksynä. Tulevaisuusselontekoja strategiaprosessit ovat erillisiä, mutta ajallisesti rinnakkaisia.
8
Kotikirkko 1.12.2012
Kotikirkko 1.12.2012
9
Jotain on tehty oikein – kansankirkon menestystarina
Vilja Tamminen
Suomi on suuri kertomus kirkon ja kansan yhteisestä onnistumisesta ja selviytymisestä läpi vaikeiden vaiheiden. Vuosisatojen ajan
on keksitty yhä uusia keinoja sekä hyvän elämän että evankeliumin edistämiseksi. Onko henkinen selkärankamme nyt taipumassa?
I
tsekriittinen luterilainen
rakastaa sekä kirkkonsa että itsensä ruoskimista. Protestantti protestoi niin kirkon kuin yhteiskunnankin
epäkohtia vastaan. Hän tietää,
että pystyisi parempaan, jos vain
antaisi kaikkensa kodille, uskonnolle ja isänmaalle.
Jatkuva itseruoskinta on ollut
toisaalta suomalaisen syntisen menestystekijä. Suomalaiset ovat sitkeästi ja ahkerasti koettaneet rakentaa yhteiskuntaa, jossa tulevilla sukupolvilla olisivat asiat itseä
paremmin. Ja näin on käynytkin.
Mutta onko kehityksessä saavutettu kyllääntymispiste, jolloin
vanhat päämäärät – kaikki tämä
maallinen hyvä ja taivas myös – ja
konstit niihin pääsemiseksi eivät
enää kiinnosta entiseen tapaan?
Ylösnousemuksesta
yhtenäiskulttuuriin
Kristinuskon alkuräjähdyksenä
oli opetuslasten pääsiäiskokemus: Jeesus, ihmiseksi syntynyt
Jumala, oli ylösnoussut ja vaikuttaa keskuudessamme.
Kristityt lähtivät viemään Välimeren ympäristössä sanomaa
maailman Vapahtajasta ja syntien sovittajasta suurella innolla.
Kristittyjä vainottiin, mutta kirkon elämä oli dynaamista kasvun aikaa.
Syntyivät Uuden testamentin
kirjoitukset ja uskontunnustukset, joissa kirkko hahmotti oppiaan. Kirkko muodostui lännessä
ja idässä omanlaisekseen ja sekoittui myös maalliseen valtaan,
monesti liikaakin.
Katolinen kirkko saapui Suomeen lännestä ja ortodoksinen
kirkko idästä 1000-luvun tietämillä. Suomi kuului katoliseen kirkkoon 1100-luvulta vuoteen 1527,
jolloin Ruotsin kuningas Kustaa
Vaasa päätti, että koko valtakunta kääntyisi luterilaiseksi.
Ruotsi-Suomessa valtio ja
kirkko olivat yhtä. Kirkko vaikutti kaikissa yhteiskunnallisissa rakenteissa. Sillä oli osansa kansanopetuksen ja lukutaidon kehitykseen, tieteen ja yliopistojen
syntyyn, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan rakentamiseen.
Luterilainen käsitys yksilön ja
yhteisön vastuusta oli yksi hyvinvointivaltion henkisistä perusteista. Opetukset oikeasta ja väärästä välittyivät väkisin koko
kansalle. Uskonnonvapaus kirjattiin lakiin vasta vuonna 1923.
Mikko Hieta
Kirkko vaikutti kaikissa
yhteiskunnallisissa rakenteissa.
Sillä oli osansa kansanopetuksen ja lukutaidon
kehitykseen, tieteen ja yliopistojen syntyyn, terveydenhuollon ja
sosiaaliturvan rakentamiseen.
Vilja Tamminen
Tämän päivän
kristityt joutuvat
saman, evankeliumin
heittämän haasteen
eteen kuin aiemmatkin sukupolvet.
Mitä minulle ja meille
merkitsee Kristuksen
seuraaminen?
Suomi oli yhtenäiskulttuuri –
hyvässä ja pahassa.
Suomi on kansainvälisesti tunnustettu menestystarina. Koko
kulttuurimme läpäisseellä ja hapattaneella kristinuskolla on ollut tähän onnistumiseen olennainen vaikutuksensa.
Yhdysvaltalainen Newsweeklehti teetti vuonna 2010 laajan
vertailututkimuksen elinoloista
eri maissa. Vertailukohtina olivat koulutus ja terveys, elämänlaatu, talouden vireys ja poliittiset olot. Lehti pyrki vastaamaan
kysymykseen: jos syntyisit tänään, mikä maa tarjoaisi parhaan
mahdollisuuden elää tervettä,
turvallista, kohtuullisen varakasta ja nousujohteista elämää?
Eurooppa loisti suvereenina
voittajana maanosista. Kärkikymmenikköä dominoivat luterilaiset
Pohjoismaat: Suomi (1.), Ruotsi
(3.), Norja (6.) ja Tanska (10.).
Myös englantilainen talouslehti Financial Times päätyi vuonna
2009 samansuuntaiseen johtopäätökseen. Sen mukaan maailman parhaat maat ovat Suomi,
Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja.
Suomessa on usein syytetty
kaikesta kurjasta ja ankeasta
kristinuskoa, tarkemmin ottaen
”synkkää ja harmaata luterilaisuutta”. Syytöksiin nähden hedelmät ovat kuitenkin olleet varsin hyviä.
le oli koulutus. Mistä koululaitoksemme menestystarina alkoi?
Jäljet johtavat tässäkin tapauksessa tuttuun suuntaan.
Kirkko vastasi keskiajalta alkaen suomalaisten opetuksesta.
1600-luvulla syntyi opetusjärjestelmä, jonka yhtenä tavoitteena
oli kansan kasvattaminen kristilliseen elämäntapaan. Lukkari
opetti rahvaan päähän lukutaidon
alkeet ja Katekismuksen, ja kirkkoherra testasi taidot kinkereillä.
Pastori Uno Cygnaeuksen,
Suomen kansakoulun isän, esityksen pohjalta koulutusvastuu
siirrettiin vuonna 1866 kirkolta
kunnille. Kansakoulusta ja sittemmin peruskoulusta tuli köyhälistön sosiaalisen nousun väline: kansan kaikki lahjat ja voimat valjastettiin käyttöön.
Suomalaisen hyvinvoinnin,
vaurauden ja sivistyksen syntymisessä koko ikäluokalle tarjottu koulutus on ollut keskeinen tekijä. Pienellä maalla ei ole edelleenkään varaa tuhlata tulevaisuuden tekijämiehiä ja -naisia.
Kutsumustyötä tehneet kansakoulunopettajat, kansankynttilät, vastasivat sivistystehtävän
lisäksi kristillisten, eettisten ja
isänmaallisten arvojen opettamisesta.
Sittemmin uskonnonopetus
on vähentynyt. Nähtäväksi jää,
millaisia seurauksia kansakunnalle on siitä, jos uskonnollinen
sivistys ja kristillinen kasvatus
heikkenevät merkittävästi.
Koulutuksella
maailman parhaaksi
Kaveria ei
kannata jättää
Hämmästyttävät
ylisuoriutujat
Olennainen tekijä köyhän Suomen nousussa maailman huipul-
Yhteisvastuun kestävyyttä koetellaan Euroopassa. Hyvinvoin-
Kirkolla yhä
paikkansa kansan keskellä
L
Kristitty ei pakene vastuutaan kanssaihmisistä eikä ohita hädässä olevaa lähimmäistä ja yhteisöllisiä ongelmia olankohautuksella.
tivaltion selkärangan muodostavat ihmiset tarvitsevat toimintansa motiiviksi sisällökkäämpiä
selityksiä kuin vetoamisen taloudelliseen kasvuun.
Kristitty ei pakene vastuutaan
kanssaihmisistä eikä ohita hädässä olevaa lähimmäistä ja yhteisöllisiä ongelmia olankohautuksella.
Kansan mieliin iskostunut
kultainen sääntö – niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille,
tehkää te myös heille – ohjaa tiedostamatta niin uskovien kuin
ateistienkin toimintaa. Kaikissa
kansanryhmissä ja puolueissa.
Demokratiamme taustalla on
kristillisiä arvoja: näkemys ihmisten samanarvoisuudesta, joka on riippumaton syntyperästä,
yksilöllisistä ominaisuuksista ja
asemasta. Suomessa on opittu
kantamaan huolta köyhistä, sairaista, vammaisista ja apua tarvitsevista, myös maamme rajojen ulkopuolella.
Luterilainen kutsumusajattelu edellyttää, että jokainen toimii,
omien voimavarojensa mukaan,
muiden hyväksi. Tärkeitä kansallisia arvojamme ovat sosiaalinen
oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Täällä ei ole totuttu huolehtimaan vain omasta hyvästä.
Kirkossa on opeteltu turvautumaan Jumalaan ja elämään ihmisiksi. Evankeliumia on julistettu ja lähimmäisiä on yritetty rakastaa – kulloisellakin ymmärryksellä. Ja niin aiotaan tehdä tulevinakin vuosisatoina. Elävän
kristillisen perinteen ytimessä on
yhä dynaamista muutosvoimaa.
Kansankirkon
kovat jäsenedut
Tuoreen Haastettu kirkko -tutkimuksen mukaan tärkeimmät
luterilaiseen kirkkoon kuulumisen syyt liittyvät kirkon rooliin
suomalaisen kulttuurin ja elämänmuodon tukipylväänä.
Tärkeäksi katsotaan tradition
ylläpitäminen elämän taitekohdissa kirkollisten toimitusten välityksellä sekä heikoista huolehtiminen. Suomalaiset arvostavat
sitä, että kirkko auttaa vanhuksia, vammaisia ja vaikeuksissa
olevia ihmisiä ja puolustaa köyhiä ja syrjäytyneitä.
Kirkon jäsenet pitävät tärkeä-
nä myös kirkon tekemää työtä
lasten ja nuorten parissa ja kirkon roolia arvokasvattajana, oikeiden elämänarvojen ja lähimmäisenrakkauden opettajana.
Kirkosta löytyy tätä nykyä tilaa etsinnälle, epäilylle, uskolle
ja kuivina erämaakausina koetulle epäuskolle. Kirkko ottaa
mieluusti mitä erilaisimmat jäsenet vastaan.
Turvallisuutta luoneen mutta
monia ahdistaneen yhtenäiskulttuurin yhdenmukaisuuden paineista vapautumisessa on paljon
positiivista. Vapautensa riemussa yksilö saattaa tosin kuvitella
löytävänsä yksin myös kaikki
kristinuskon aarteet.
Kristinusko ei ole kuitenkaan
vain yksityisyrittäjäin projekti.
Kirkon yhteinen usko kantaa ja
ohjaa hyväksi havaittuihin suuntiin Kristus-tiellä. Hengellisessä
kodissa voi tutkailla yhdessä toisten kanssa uskon salaisuuksia.
Ehkäpä kirkosta löytyy joku itseä viisaampikin, joka voi vähän
valaista asioita.
Kirkon jäsen saa nauttia siitä
kokemuksesta, mitä on kertynyt
ihmisen ja Jumalan kohtaamisesta. Koska kohtaamisen luonne on
elävää vuorovaikutusta, tehdään
aina myös kunkin ajan ihmisiä
elähdyttäviä uusia löytöjä.
Kirkolla on kiistaton jäsenetu. Sillä on hengellisen elämän
hoitamisessa kohta 2000 vuoden
tietotaito ja kaiken päälle pelastava usko.
Janne Villa
uterilaisella kirkolla on
yhä tehtävänsä kansan
keskellä. Ison instituution
suojissa koetaan päivittäin tärkeitä ihmisten ja Jumalan kohtaamisia, hyviä tekoja ja sattuvia sanoja, joiden arvo voi vuosien varrella nousta arvoon arvaamattomaan.
Helsingin Sanomien päätoimittaja emerita Reetta Meriläinen toteaa teoksessa Näky
suomalaisesta hyvästä, että kirkon tulisi avata toivottomien
horisonttia. Toivo on – armon
ohella – kristillisen kirkon sanoman lujaa ydintä.
”Kirkon pitää luottaa omaan
asiaansa ja sen voimaan. Juuri nyt
kirkolla on suuri tilaus. Ei pelkästään toivottomien ja epätoivoisten joukossa, vaan kaikkien niiden, jotka ovat elämässään eksyksissä tai ainakin hämmentyneitä. Eli meidän kaikkien.”
Meriläinen näkee, että täysillä työssä paahtavia suoritusihmeitä piiskaa kunnianhimo, palkka tai asema. Toisia piiskaa armottomaksi mennyt työelämä:
juokse tai luovuta. Piiskatut paahtavat oman elämänsä ohi. Heillä
on se käsitys, että ihmisen arvo
määrittyy suoritusten kautta.
Kirkon pitäisi huutaa, että antakaa armoa itsellenne ja arvoa
toisille. Armosta tulee Meriläisen mielestä kertoa kovasydämisille höykyttäjille, jotka eivät
tunnista inhimillisen jaksamisen rajoja, ja niille, jotka kokevat
epäonnistuneensa elämässä.
”Kirkon pitäisi auttaa meitä
häpeämään ja tuntemaan syyllisyyttä kurjasta käytöksestä,
vääristä teoista, loukkauksista,
juoruilusta, ahnehtimisesta,
luottamuksen pettämisestä...
Kirkko on aina tiennyt pahuudesta ja synnistä kaiken oleellisen, sen pitäisi myös nyt auttaa
meitä pääsemään kauemmaksi
pahasta. Siksi kirkon täytyy tunnistaa tässä ajassa oleva paha, ne
asiat, jotka erottavat ihmistä Jumalasta ja toisista ihmisistä.”
Reetta Meriläisen mukaan
yksinäisten vanhusten parissa
tehty työ on kirjaimellisesti
hengenpelastustyötä. Kirkolla
on esimerkin näyttäjän rooli
myös kansainvälisessä avussa.
Kirkon täytyy olla huutavan äänenä korvessa aikana, jolloin
hyödyn ja kannattavuuden palvominen muistuttaa kultaisen
vasikan palvontaa.
10 Kotikirkko 1.12.2012
Kotikirkko 1.12.2012 11
Enkelit tulivat takaisin
Esko Miettinen tajusi maailman muuttuneen, kun enkelibuumi nousi yleiseen tietoisuuteen. Nyt Miettinen haluaa tuoda
enkelit takaisin kristityn arkeen. Enkelit ovat nimittäin tärkeä
materialismin vastavoima.
P
erhemessussa esiintyy
pienten lasten kuoro.
Tai oikeastaan siinä
laulavat heidän äitinsä, sillä pienokaisista
ei lähde paljonkaan ääntä.
Pastori muistuttaa kuulijoitaan siitä, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli. Saarnan
apuvälineinä hän käyttää kuvia
ja nukkeja.
Lapsiperheiden joukossa istuu
parrakas kuusikymppinen mies.
Hän on tietokirjailija ja teologi
Esko Miettinen. Miettinen vierailee ”enkelikirkossa” kuuntelemassa, mitä enkeleistä opetetaan.
Aikuiset tarjoavat lapsille turvallisuutta opettamalla heitä uskomaan enkeleihin, mutta enkeleiden merkitys aikuisille ohitetaan vähin äänin.
Enkelit ovat tärkeitä ensinnäkin siksi, että ne ovat taivaasta.
Ne eivät kuulu moderniin maailmankuvaan eivätkä ylipäätään tähän maailmaan, vaikka toimivatkin Raamatun mukaan maan
päällä.
Toisin sanoen enkelit muistuttavat meitä siitä, että kristinusko
on pohjimmiltaan salaperäistä ja
sisältää ihmeellisiä asioita.
”Kristillisessä maailmassa on
enkeleitä. Se on asia, jolle ei mahda mitään”, Miettinen paaluttaa.
Ei ole sattumaa, että juuri Esko Miettinen asettuu puolustamaan näkymätöntä maailmaa.
Enkelikirjan syntyyn johtanut
pohdinta sai ensimmäisen sysäyksen jo kuohuvalla 1960-luvulla.
Enkelit ovat taivaasta
Kun Esko Miettinen aloitti teologian opinnot vuonna 1965, hän
järkyttyi yliopistomaailman uskonnonvastaisesta ilmapiiristä.
Kokemus tiivistyi eräässä helsinkiläisen Lääketieteenkandidaattiseuran järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jota Miettinen oli kuuntelemassa. Kun
psykiatri Martti Paloheimo sanoi, että ”tähän tarvitaan mystinen kokemus”, yleisö reagoi nauramalla räkäisesti.
Tuokiokuva messusta on peräisin Esko Miettisen tuoreesta kirjasta Taivaallisia vieraita – kristillinen enkeliperinne Suomessa.
Miettisen mielestä enkelit ovat
kristinuskolle korvaamattoman
tärkeitä.
”Niissä on paljon sellaista, mikä uhkaa muuten käydä vähiin.
Mutta kun otamme enkelit puheeksi, joudumme pohtimaan
myös vaikeita kysymyksiä.”
Ajan henki järkytti
Kuvat Vilja Tamminen
”Silloin ajattelin, että tällaisessa maailmassa siis elän. Jos sanot täällä jotakin aitoa uskonnosta, sinua ivataan”, Miettinen
sanoo.
Jyrkkä uskontokielteisyys leimaa Miettisen muistoja sekä
1960- että 70-luvuista. Tilanne
synnytti voimakkaan sisäisen
ristiriidan. Miettinen ei halunnut luopua uskostaan, vaikka se
tuntui sotivan kaikkea ympärillä olevaa vastaan. Tuntui kuin Jumalan paikalla olisi tyhjä aukko.
”Aloin etsiä sellaisia kohtia,
joissa kristinusko näyttää toimivan, vaikka yleinen henki sanoi,
että se ei toimi missään.”
Yksinkertainen lääke
Ensiapua uskonkriisiin Esko
Miettinen löysi filosofi Uuno
Saarnion ja legendaarisen dogmatiikan professorin Seppo A.
Teinosen luennoilta.
Platonilaiseen filosofiaan nojaavalle Saarniolle tuonpuoleinen maailma oli todellinen. Teinonen puolestaan nosti ajan hengen vastapainoksi sen, mitä kirkko opettaa.
”Kirkon auktoriteetti ei ratkaissut sisäistä ongelmaani, mutta auttoi kuitenkin elämään”,
Miettinen kertoo.
Ahdistus väistyi lopulta yllättävän käytännöllisellä ja konkreettisella lääkkeellä. Aloitettuaan uskonnonopettajan työn Hyvinkäällä 1970-luvulla Miettinen
alkoi käydä sunnuntaisin kirkossa.
”Ratkaisevaa ei ollut se, olivatko saarnat kohti käyviä vai hapuilevia, tai kuinka kauniisti
kirkkokuorot lauloivat. Nämä eivät merkitse, vaan kokonaisuus.
Kun jumalanpalveluksen prosessi oli mennyt lävitseni riittävän
monta kertaa, usko alkoi herätä.”
Anonyymia uskoa
Kun tultiin 1990-luvulle, Miettinen havahtui siihen, että myös
maailmalle oli tapahtunut jotakin. Ajan henki oli vaihtunut.
Rajakokemuksia ja kuoleman
jälkeistä elämää käsittelevät kirjat alkoivat jo 1970-luvulla saada
osakseen valtavasti huomiota.
Sitten tuli maailmanlaajuinen
enkelibuumi, jota on jatkunut
näihin päiviin saakka. Suomes-
Yksityiskohta Vanajan kirkon
alttarikaapista.
Kristillisessä maailmassa on enkeleitä, kuten yksityiskohta
Aleksandra Såltinin alttaritaulusta Hämeenlinnan kirkossa
osoittaa. Siinä enkelit ovat läsnä Jeesuksen ilmestyessä Magdalan Marialle.
”Enkelit muistuttavat meitä siitä,
että kristinusko on pohjimmiltaan
salaperäistä ja sisältää
ihmeellisiä asioita.”
sa huippuvuosi oli vuonna 1995,
jonka aikana ilmestyi ainakin
kymmenen enkeleistä kertovaa
kirjaa. Miettinen oli tuolloin Essen, Espoon seurakuntasanomien toimittajana ja kirjoitti ilmiöstä artikkelin.
Fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien suosio kertoo Miettiselle
siitä, että ilmassa on ”anonyymia
uskonnollisuutta”, kaipausta johonkin syvempään.
”Nämä ilmiöt liittyvät yhteen.
Ne osoittavat, että maailmassa
on muitakin kuin uskolle naureskelijoita”, Miettinen sanoo.
Haltiat ja enkelit
Tutkimusretki enkelien maailmaan vei Miettisen muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran kansanrunousarkistoon.
Siellä on noin 110 000 muistimerkintää, jotka kertovat yliluonnollisen kohtaamisesta.
”Kansanperinteestä löytyy
vanhempi painos samanlaisista
kokemuksista kuin ne, joita on
koottu talteen nykyisen enkelibuumin myötä”, Miettinen sanoo.
Vanhan suomalaisen kansanuskon mukaan jokaisella ihmisellä oli oma suojelija eli haltia.
Suojeluhaltialla oli samanlaisia
tehtäviä kuin kristinuskon enkeleillä: ne varjelivat ihmistä onnettomuuksilta ja kaitsivat elämää niin, että hankkeet menestyivät.
Suomen kristillistymisen
myötä haltiat saivat vähitellen
suojelusenkelin hahmon.
Uudessa enkelibuumissa kokemukset ”varjelijasta” eivät välttämättä saa kristillistä tulkintaa.
Sen sijaan niiden ympärille kasvaa idän uskonnoista ja teosofiasta ammentavaa enkelifilosofiaa, enkeliterapioita ja meditaatiotekniikoita.
”Enkeleistä on tullut osa nykyihmisen itsensä kehittämisen
projektia”, Miettinen hymähtää.
Enkeleiden Waterloo
Enkelikirjallisuuden lajityyppi
osoittaa, että enkeleille on tilausta, ne ovat ”ilmassa”. Enkelikokemuksissa vanha uskonnollinen
kokemuspohja, nykyihmisen todellisuus ja kristillinen perinne
kohtaavat toisensa.
Miksi luterilainen kirkko ei
tartu tilaisuuteen ja kerro kuulu-
vasti, mitä se opettaa enkeleistä?
Esko Miettinen jäljittää vastausta aina vuoden 1948 kirkolliskokoukseen, joka oli hänen ajanlaskussaan ”suomalaisen enkeliopin Waterloo”. Tuossa kokouksessa hyväksyttiin nimittäin katekismus, jossa vuosisatainen
suomalainen enkeliperinne miltei katkesi.
Enkeleistä tuli hädin tuskin
maininnan arvoinen uskonelämän sivuseikka. Vuoden 1948 katekismus totesi, että enkelit kuuluvat näkymättömään maailmaan. Mutta enkeleiden tehtävistä ei enää puhuttu mitään.
Miettinen selittää enkeliopin
notkahdusta suomalaisten rankoilla sotakokemuksilla. Talvi- ja
jatkosodan selviytymiskamppailu muokkasi ajatusmaailmaa inhorealistiseen suuntaan. Enkelien suojelus oli pettänyt niin monen kohdalla, ettei siitä kannattanut enää puhua.
”Sota löi henkisen elämän
pirstaleiksi. Vasta 1990-luvulla
voitiin ruveta uudelleen hapuilemaan kohti uskonnollista maailmankäsitystä.”
Kirkon nykyinen katekismus
julkaistiin vuonna 1999, kun enkelibuumi eli huippuvuosiaan.
Silti enkelit selvitetään siinäkin
mahdollisimman nopeasti, vain
kahdeksalla sanalla.
”Nykyisellä luterilaisella kirkolla on aikuisille hyvin vähän
sanottavaa enkeleistä. Ei ole ihme, jos uusi hengellisyys ohjautuu muualle kuin kirkon yhteyteen”, Miettinen napauttaa.
Kokemus takaisin!
Kirkon lapsityö saa Esko Miettiseltä kiitosta hyvästä työstä, jonka ansiosta kristillinen enkeliusko on säilynyt. Mutta se ei vielä
riitä.
Taivaallisia vieraita -kirjassa
Miettinen työstää yltiöjärkeväksi puristuneen luterilaisen teologian korjausliikettä, joka palauttaa enkelit takaisin uskonelämän
keskiöön. Yksi mahdollisuus
harjoitella enkeleistä puhumista
on tarjolla jouluyön messussa, jota kutsutaan myös ”enkelten
messuksi”.
Miettiselle kysymys ei ole vain
enkeliopin uudelleen löytämisestä. Hänen mielestään kokemusmaailmamme on pahasti typistynyt.
Kun irlantilainen enkelikirjallisuuden kuningatar Lorna Byrne jakaa yksinäisyydestä kärsivälle lukijalle toivoa vakuuttamalla, että suojelusenkeli pysyy
tämän rinnalla, Miettinen joutuu
toteamaan, ettei kuule tämän
päivän kristittyjen puhuvan asiasta.
Miettinen toivoisi jumalanpalveluksiin samankaltaista otetta kuin 1900-luvun alkupuolen
arkkipiispalla Gustaf Johanssonilla. Johanssonin mukaan
kilvoitteleva kristitty joutuu kokemaan yksinäisyyttä, mutta samalla hän saa virvoitusta enkelin läsnäolosta.
”Vanhoista teksteistä käy selvästi ilmi, että entisajan kristityillä oli kokemuksellinen suhde enkeleihin. Siitä, että enkeli on ihmisen kanssa, saatiin lohdutusta.”
Taneli Kylätasku
Sara Huhtinen / Kuvakotimaa
Toisen
maailman
puolella
T
oimittaja, tietokirjailija Esko Miettinen, 65,
puolusti näkymätöntä
maailmaa jo keväällä 2002 ilmestyneessä kirjassaan Sielu ei kuole – matkaopas tuonpuoleiseen.
Miettinen korosti, että
kuolema jää käsittelemättä,
jos kohtaamme sen vain materialistisen maailmankuvan
ja luonnontieteiden antamilla eväillä.
Myös kahdessa seuraavassa kirjassaan Velhot, örkit ja
sankarit (2004) ja Velhon uskontunnustus (2008) Miettinen tarttui samaan perusteemaan. Niissä hän ei keskustellut viimeisen lautturin,
vaan Taru Sormusten herrasta -romaanin, Harry Potter
-kirjojen ja Matrix-tieteiselokuvan hahmojen kanssa.
Essen toimittajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Miettinen patistelee kirkkoa ottamaan oppia fantasiakirjailijoista. He nimittäin puhuvat
ujostelematta toisenlaisista
maailmoista, hyvän ja pahan
taistelusta ja myyttisistä pelastajahahmoista.
12 Kotikirkko 1.12.2012
Kolumni
Kotikirkko 1.12.2012 13
Piirros: Pekka Rahkonen
Perheen parissa
Hetki merimieskirkkopiirissä
T
utustuin Lontoon merimieskirkkoon
1990-luvulla. Neljä kuukautta vieraassa kaupungissa, vaikkakin puolison kanssa, sai minut tuntemaan olevani
kaukana kotoa. Merimieskirkko otti meidät
lämpimästi vastaan ja esitteli toimintaansa.
Jotain jäi itämään.
Kymmenen vuoden ajan olen vieraillut
poikamme kotikaupungin Brysselin merimieskirkossa. Neljä vuotta sitten osallistuin
kotiseurakunnassani merisunnuntain messuun ja sen jälkeen kirkkokahville, jossa Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri esittäytyi.
Tiesin tulleeni kotiin. Parin vuoden kuluttua
huomasin istuvani piirin vetäjän paikalla.
Suomen merimieskirkko palvelee merimiesten lisäksi ulkosuomalaisia, rekkamiehiä ja kaikkia matkustavaisia. Se on liikkuvien ihmisten kirkko, koti kaukana kotoa.
Keskeistä toiminnassa on ihmisen kohtaaminen ja kunnioittaminen.
Koen suurena siunauksena ja Jumalan johdatuksena sen, että löysin paikkani merimieskirkkopiirissä, kirkon työhön vahvasti
sitoutuneiden ihmisten keskellä.
Seurakuntamme tukee monin tavoin vapaaehtoistyöntekijöitä, antaa koulutusta ja
kirjallisuutta sekä järjestää yhteisiä tapaamisia. Tämän toiminnan kautta keskusseurakuntatalosta on tullut minulle seurakuntakoti.
Valon salissa vietetään viikoittain hetki
”Sanan ja kahvin ääressä” merimieskirkon tueksi. Hiljennymme rukoukseen, veisaamme
ja kuulemme viikon sanan. Nautimme kahvit ja juttelemme kuulumisia.
Marraskuussa talkoilimme joulupaketteja niille merimiehille, jotka joutuvat viettämään joulun merillä. Siunasimme paketit
matkaan toivoen että lahja toisi vastaanottajalle viestin rakastavasta Jumalasta.
Ystäväni merimieskirkkopiiristä toi minulle Kari Tikan Armolaulun sanat: Minun
armossani on sulle kylliksi, sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa. Se on Jumalan suuri lahja. Sillä armosta me olemme pelastetut,
emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja. Amen. Siinä kristallisoituu evankeliumi, myös vapaaehtoistyön evankeliumi.
Helena Nissilä
Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri
Juhla arjen keskellä
Hiljattain ilmestyneen kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan joulu on
säilyttänyt asemansa meille tärkeänä
kirkollisena juhlapyhänä. Viime
vuonna jouluajan hartauksissa ja jumalanpalveluksissa oli yhteensä reilut 500 000 kävijää.
Pyhäinpäivän alla Helsingin Sanomissa kysyttiin muutamilta suomalaisilta mielipidevaikuttajilta kirkollisten juhlapyhien merkityksestä. Monet vastaajista olivat sitä mieltä, että
juhlapyhillä on oma arvonsa ja tärkeytensä huolimatta siitä, mitä mieltä on niiden uskonnollisesta sisällöstä ja sanomasta. Toisille juhlien kristillinen sisältö oli merkittävä, osalle
juhlapyhät olivat arvokkaita osana
kulttuuriperintöä ja muutamat ehdottivat uskontoneutraaleja juhlapyhiä.
Kaikki vastaajat pitivät tärkeänä sitä,
että ihmisen elämässä on arjen ja juhlan vaihtelua.
Itse olen samaa mieltä. Kirkolliset
juhlapyhät ja muut juhla-ajat ovat tärkeitä, koska ne rikkovat arjen yksitoikkoisuuden. Parhaimmillaan ne irrottavat meidät arjen huolista ja antavat
elämäämme toisenlaisen näkökulman.
Yhteiset, koko yhteiskuntaa koskevat
juhla-ajat, liittävät meidät osaksi suurta kokonaisuutta. Uskon siihen, että
meille ovat hyväksi kaikenlaiset yhteisöllisyyden kokemukset tässä yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa.
Suurten juhlapyhien ja -aikojen lisäksi tarvitsemme elämäämme myös
pieniä juhlahetkiä. Niitä tarvitaan
opiskelujen ja työpäivien keskellä, parisuhteessa ja perhe-elämän kiireessä tai yksin elävän arjessa. Pieni juhlahetki toimii kuten suurempikin. Se
tuo mukanaan onnen, toivon ja ilon
pilkahduksen, yhdessä lähimmäisten
kanssa vietettynä se voi vahvistaa hyväksytyksi tulemisen kokemusta ja siten lisätä itseluottamusta.
Joulun keskeinen uskonnollinen
sanoma on siinä, että Jumala tulee lähelle ihmistä. Jumala syntyy arjen
keskelle. Nuori Maria ja
hänen kihlattunsa Joosef
saivat suuren juhlahetken
omaan, paljon epävarmuutta sisältäneeseen,
elämäntilanteeseensa.
Sen hetken voimin he
jaksoivat katsoa luottavaisesti tuntemattomaan tulevaisuuteen ja uskoa siihen, että kaikesta epätietoisuudesta huolimatta
Jumala oli heidän kans-
Vilja Tamminen
saan. Samalla tavalla me saamme
luottaa siihen, että Jumala haluaa olla meidän elämämme arjessa mukana. Hän haluaa olla lähellä meitä ja johdattaa meitä silloinkin ja ehkä juuri silloin, kun emme itse
tiedä, mihin suuntaan
meidän pitäisi elämässämme kulkea.
Eikö tällainen sanoma
ole juhlan arvoinen?
Timo Korpinen
Perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja
Lyhyesti
Odotusta
Siinä hän lepää. Levollisena. Niin lähellä, mutta kuitenkin jo kaukana.
Kuollut. Kipu ja kärsimys ovat poissa.
Sanotaan, että odottavan aika on
pitkä. Tuntuu aika sitten pitkältä tai
lyhyeltä, odotuksen sisällöstä löytynee enemmänkin variaatioita ilosta
ja ihanuudesta raastavaan tuskaan.
Rakkaan ihmisen elämän päättymisen odotus on ollut elämäni raskain
kokemus. Menetyksen tuska sisältää
kuitenkin uuden, paremman odotuksen: jälleennäkemisen toivon ajan
tuolla puolen.
Seurakuntana elämme jatkuvassa
odotuksen tilassa. Odotamme Herran
tulemista. Adventin aikana odotuksemme keskittyy Jeesuksen syntymäjuhlaan. Joka joulu hän saa syntyä uudestaan sydämissämme; tulla valoksi
kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.
Saamme jälleen odottaa evankeliumia,
jonka enkeli jouluyönä julisti:
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on
Kristus, Herra. (Luuk. 2:11)
Seurakunnan odotus ei lopu syntyvän lapsen odotukseen. Odotamme
Jeesuksen tuloa myös aikojen lopulla.
Yhtä varmasti, kun Herra kerran syntyi ihmiseksi tänne maan päälle, niin
yhtä varmasti hän tulee uudestaan koko kuninkuudessaan. Koska tämä tapahtuu, me emme tiedä.
Tärkeää on, että emme
odotuksessamme vaivu
epätoivoon tai apatiaan.
Sen sijaan meidän tulee
rohkaista ja rakastaa toisiamme. Kantaa toinen
toistemme taakkoja ja pysyä Kristuksessa. Kun pysymme Kristuksessa, em-
me odota turhaan.
Kun pysymme Kristuksessa, odotuksemme päättyy enemmin tai myöhemmin hyvin, sillä se päättyy Kristukseen. Häneen joka oli, on ja on tuleva. Jeesus tekee, mitä lupaa. Hän lupaa antaa tulevaisuuden ja toivon ja
näin me kaikki odottajat saamme kerran todeta, että viimeisenä multien
päällä seisoo Lunastaja.
Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä,
Jeesus, armolla ja asu aina minussa. Taivaaseen
minut johdata, luonasi
anna riemuita. Jo kohta
Herra saapuukin. Niin,
aamen, Jeesus rakkahin.
(virrestä 2)
Katriina Mäkinen
diakonissa
Reissaava lähetyssaarnaaja
Suomen Pipliaseuran perustaja, pastori John Paterson matkusteli,
perusti raamattuseuroja ja sai eläkkeen Venäjän keisarilta. Pipliaseura perustettiin vuonna 1812.
S
uomen Pipliaseuran perustaja, skotlantilainen
pastori John Paterson
(1776–1855) oli ihmisenä seikkailija, aina valmis lähtemään matkaan ja organisoimaan uusia asioita. Näin
häntä luonnehtii Pipliaseuran
historiaa kirjoittava tutkija, teologian tohtori Teemu Kakkuri.
Paterson teki elämäntyönsä
raamatunlevitystyössä PohjoisEuroopassa ja Venäjällä ja oli elämänsä aikana perustamassa
kaikkiaan yhdeksää raamattuseuraa. Patersonin sysäyksestä
perustettiin myös Suomen Pipliaseura maaliskuussa 1812, 200
vuotta sitten.
Suomen kirkkohistoriaankin
Paterson jätti omat jälkensä.
Skotlannista
pohjoiseen
”Paterson oli taustaltaan skotti
ja kotoisin läheltä Glasgow´ta.
Valmistuttuaan pappisseminaarista hän toimi lyhyen ajan pastorina ja halusi lähteä sitten lähetystyöhön”, Kakkuri kertoo.
Elettiin imperialismin aikaa.
Vain vähän aikaisemmin oli James Cook tehnyt löytöretkiään
Kaukoidässä ja Etelämerellä.
”1800-luvun kynnyksellä Britanniassa oli hyvin yleinen ajattelutapa, että Britannia vie valistusta, sivistystä ja kristinuskoa
ympäri maailmaa eräänlaisena
Jumalan valitsemana maailman
johtajana. Katseet oli käännetty
valtamerten taakse. Tässä samassa buumissa syntyi myös
useita lähetysjärjestöjä.”
Patersoniinkin lähetysinnostus tarttui. Aluksi hänen ja nuoremman työtoverinsa Ebenezer
Hendersonin tavoitteena oli lähetystyö Intiassa, mutta kun ItäIntian kauppakomppania asetti
esteen, toverukset suuntautuivat
raamatunlevitystyöhön Pohjoismaihin ja Venäjälle.
Paterson toimi ensin Tukholmassa ja sitten Pietarissa Britannian ja ulkomaiden raamattuseuran asiamiehenä. Rahoitus
tuli Lontoosta.
Suomen
kautta Pietariin
”Ensimmäisen kerran Paterson
matkasi tänne Suomen sodan aikana vuonna 1808, mutta joutui
kääntymään takaisin ja pakenemaan seurueineen Pohjanlahden
kautta takaisin, kun venäläinen
sotaväki alkoi tulla vastaan.”
Matkan syy oli tutustua saamelaisten ja suomalaisten raamattutilanteeseen. Raamattu oli
vielä tuolloin harvinaisuus kodin
kirjana Suomen alueella.
”Vuoden 1776 Biblia oli loppuunmyyty jo ajat sitten. Raamattu oli harvinainen ja kallis
esine, pienen maatilan arvoinen”,
Kakkuri kuvailee.
Kakkurin mukaan Paterson
tapasi Tukholmaan palattuaan
suomalaisia pakolaisia ja jakoi
heille satakunta käsiinsä saamaansa suomenkielistä Uutta
testamenttia. Samoihin aikoihin
hän kirjoitti Lontoon päämajaansa suomalaisten Raamattujen tarpeesta. Kesällä 1811 tuli
Lontoosta määräys matkustaa
Suomeen.
Arkailematon
organisaattori
Suomessa John Paterson pääsi
äkkiä piireihin. Vastaanotto oli
myönteinen.
”Hänen suhteensa kenraalikuvernööri Steinheiliin ja arkkipiispa Jakob Tengströmiin
muodostui läheiseksi”, Kakkuri
valottaa.
Hänen mukaansa Paterson oli
hyvin taitava suhdetoimintaihminen ja sosiaalinen lahjakkuus.
Suomen Pipliaseuran perustamiseen tarvittiin Venäjän keisarin suostumus. Kenraalikuvernööri lähetti kirjeen ja kysyi lupaa. Vastauksessa Patersonia
pyydettiin tulemaan tutustumiskäynnille Pietariin.
”Eikä mennyt vuottakaan, kun
hän jo perusti Pietariin Venäjän
raamattuseuran ja pääsi sisälle
keisarin hoviin. Kaikki tämä tapahtui hyvin sujuvasti ja sukkelasti”, Kakkuri kertoo.
Pietariin Paterson muutti
1813, ja muutaman vuoden sisällä siellä alettiin painaa Raamattuja parillakymmenellä kielellä,
kalmukeille, udmurteille, EteläVenäjän tataareille…
Paterson asusteli Nevajoen
rannalla 13 vuotta.
Keisari myöntää
seuralle lainan
Suomen Pipliaseura aloitti toimintansa. Lontoosta tuli pesämuna ja myös keisari antoi varoja ja 25 000 ruplan korottoman
lainan.
”Ensimmäiset Raamatut valmistettiin sillä tavoin, että ladelmat tehtiin Pietarissa. Koevedokset lähetettiin Suomeen tarkistettaviksi ja korjatut ladelmat
kuljetettiin talvella reessä ja kesällä laivalla Turkuun Frenckellin kirjapainoon painettavaksi”,
Kakkuri kertoo.
”Tämä osoittautui hankalaksi. Pipliaseura perustikin sittemmin Turkuun oman kirjapainonsa, joka toimi aina Turun paloon,
vuoteen 1828 asti. Samaan aikaan ja pitkin 1800-lukua suomenkielisiä Raamattuja tuli koko ajan myös Lontoosta.”
Matkoja
Suomen alueella
Suomessa John Paterson
vieraili ainakin 11 kertaa.
Kaupunkien lisäksi hän
liikkui myös sisämaan syrjäisemmillä alueilla. Esimerkiksi vuonna 1819 hän
matkusti Suomen halki
Tukholmaan.
”Hän oli ollut tuolloin kotimaastaan poissa jo pitkään ja
lähti Pietarista Lontooseen. Matka kulki Viipurin, Savonlinnan
ja Kuopion kautta Ouluun ja siitä eteenpäin”, Kakkuri luettelee.
”Tällä matkallaan Paterson
tutustui Kuopiossa Pohjois-Karjalan alueen heränneisiin ja vaikuttui alueen köyhyydestä ja siitä, että sieltä puuttuu Raamattuja. Lontooseen saavuttuaan hän
vakuutti raamattuseuran johtajat, jotka olivat lordeja ja arkkipiispoja, että Pohjois-Karjala tarvitsee erityisiä lahjoja.”
Raamattuja tuotiin 150 ja Uusia testamentteja 400 Kuopioon,
josta ne jaeltiin lääninrovastien
kautta kansalle.
Kun vapaamielisen uskontopolitiikan aika Venäjällä päättyi
Nikolai I:n valtaantulon myötä,
John Paterson joutui lähtemään
Pietarista takaisin kotimaahansa. Vuodet keisarin hovissa jättivät jälkeensä sen, että hän sai elämänsä loppuun saakka eläkkeen
Venäjän keisarilta.
Markus Partanen
14 Kotikirkko 1.12.2012
Kotikirkko 1.12.2012 15
Lahja yhdistää lähellä ja kaukana
Toisenlainen lahja auttaa
kehitysmaiden ihmisiä
K
irkon Ulkomaanapu toi eettiset Toisenlaiset Lahjat markkinoille vuonna 2005. Tähän mennessä
Toisenlaiset Lahjat ovat tuottaneet yli yhdeksän
miljoonaa euroa ja auttaneet tuhansia kehitysmaiden
ihmisiä. Kaikkien aikojen suosituin lahja on ollut vuohi. Toisenlaisten Lahjojen avulla on toimitettu
paljon katastrofiapua sekä autettu vähentämään
köyhyyttä kehitysmaissa. Apua tarvitaan edelleen
kipeästi eri puolilla maailmaa. Tavoitteena on tänä jouluna rikkoa 10 miljoonan euron raja. ”Toisenlainen Lahja on loistava vaihtoehto joululahjaksi, koska meillä suomalaisilla usein on jo
kaikki tarvitsemamme. Suomalaisilta myös löytyy paljon halua auttaa, kunhan se käy vaivattomasti”, Kirkon Ulkomaan-avun varainhankinnan koordinaattori Hanna Lassila sanoo. Tänä vuonna lahjavalikoimaan on otettu mukaan 11 uutta lahjaa. Uutuuksia ovat esimerkiksi Sata sikaa, Syntymätodistus ja Naisten Pankin pienlaina. Toisenlainen Lahja on aineeton lahja, jolla voi
ilahduttaa lähimmäistään ja samalla antaa kehitysmaiden ihmisille mahdollisuuden esimerkiksi riittävään ruokaan, puhtaaseen veteen tai
toimeentuloon Kirkon Ulkomaanavun työn
kautta. Jokaisesta lahjasta saa sähköisen tai perinteisen postikortin, jossa kerrotaan lahjan
merkityksestä kehitysmaiden ihmisille. www.toisenlainenlahja.fi
Koulutusta Bangladeshissa
Bangladeshilainen Monshumin
myytiin kotiapulaiseksi nuorella
iällä, jonka takia hänen koulunkäyntinsä keskeytyi. Asia tuli julki,
ja hänet pelastettiin lapsikaupan
yrityksestä. Nykyisin Monshumin
opiskelee mattojen ja laukkujen valmistusta Kirkon Ulkomaanavun tukemassa koulutusohjelmassa. Koulutuksen avulla Monshumin voi
hankkia itselleen toimeentulon ja
opettaa taitojaan eteenpäin.
Kummin kanssa
Kauneimpiin
joululauluihin
S
uomen Lähetysseuran Onnen
lahja toimii vastaavaan tapaan
kuin Toisenlainen lahja. Tarjolla on jouluinen Onnen lahja, joka on
viiden euron lahjoitus lasten lukutaidon edistämiseen Aasiassa. Lahjoitus- summalla lapsi
saa lahjaksi aapisen ja työkirjan. Suomen Lähetysseura
toimittaa lahjoituksen luotettavasti ja asiantuntevasti
perille yhteistyössä paikallisten kirkkojen ja
järjestöjen kanssa.
Lähetysseura toivottaa myös kummilapset ja kummit laulamaan yhdessä
lämmintä joulumieltä Kauneimmat
joululaulut -tilaisuuksiin. Jouluinen
kutsu kummille maksaa viisi euroa.
Katso kotikirkkosi laulutilaisuudet
sivulta 4.
www.onnenlahjat.fi
Lampaat laulavat Hoosiannaa
S
eimentekijöitä on Suomessa vain muutamia. Keraamikko Marja Neuvonen valmistaa käsityönä jouluseimiä
Poltinahon Taidekasarmilla Hämeenlinnassa.
Neuvosen valmistamilla seimen hahmoilla on lempeät ilmeet ja jokaisella hahmolla on oma tarinansa. Ilona- ja Lillalampaat laulavat Jeesus-lapselle. Kelpo-aasi ja Rehti-härkä hymyilevät levollisina.
Jouluseimi on enemmän kuin pelkkä koriste, sillä siinä on
läsnä joulun todellinen sanoma. Seimen keskeisin hahmo on
Jeesus-lapsi ja sen ympärille koko seimi rakentuu. Seimi on pysähtymisen ja hiljentymisen paikka.
Seimiperinne on saanut alkunsa katolisesta kirkosta. Perinne elää edelleen vahvana muun muassa Italiassa, Espanjassa, Saksassa ja Itävallassa. Suomalainen seimiperinne on sen sijaan hyvin nuori. Kiinnostus seimiä kohtaan on alkanut kasvaa vasta aivan viime vuosina. Suomalainen jouluseimi on
omanlaisensa ja eroaa keski- ja eteläeurooppalaisista seimityyleistä. Suomalainen seimi on kotimaisen taidekäsityön taidonnäyte.
Vaikka seimen ulkonäkö vaihteleekin eri puolilla maailmaa, niin sanoma on kuitenkin
aina sama: Jumala syntyi ihmiseksi ja tuli
maan päälle sovittaakseen syntimme ja
korjatakseen ehjäksi Jumalan ja ihmisen välisen rikkoontuneen yhteyden.
Sukupolvelta toiselle kestävän seimen
voi kerätä myös yksittäinen hahmo kerrallaan. Hahmot maksavat koosta riippuen noin
20–200 euron hintahaarukassa.
www.paimenkeramiikka.fi
Viikunoita ja taateleita
Raamatun ajan tapaan
R
uokalahja on aina tervetullut. Raamatun ajan herkkuihin voi liittää lahjan
saajaa ilahduttamaan myös Raamatun
sanan, Pyhän kirjan itsensä tai teemaan liittyvän keittokirjan.
Pirkko Jurvelin on koonnut Raamatun
ajan keittokirjaan herkullisia nykyaikaan
sovellettuja reseptejä Pyhän maan alueelta.
Raamatun katkelmat ja kertomukset johdattelevat ruoanlaittajan tuhansien vuosien takaisiin tunnelmiin.
Ruokaohjeiden lisäksi kirjassa tutustutaan
Raamatun ajan ruokakulttuuriin. Raamatun sivuilta ja muusta ajan kirjallisuudesta käy ilmi, mitä Raamatun syntyseuduilla syötiin: leipää, oliiviöljyä, viiniä, kalaa, lampaan-, naudanja linnunlihaa, hedelmiä, hunajaa, mausteita… Arkisin ruoka
oli yksinkertaista, mutta juhlat ja tärkeät perhetapahtumat järjestettiin yltäkylläisesti.
Kirja tarjoaa paitsi makuelämyksiä, myös tutkimusretken Raamatun historian kiehtovaan
maailmaan.
Pirkko Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja. 240
sivua. Art House 2010.
Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit,
joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne.
(1. Moos. 1:29)
Viikunakakku
1 1/2 dl voita
3 dl hunajaa
4 kananmunaa
3 dl maitoa
9 dl täysjyvävehnäjauhoa
2 1/4 dl kuivattuja viikunoita
2 rkl etikkaa
1 tl kanelia
3 rkl vettä
Sekoita keskenään voi ja puolet hunajasta. Lisää taikinaan munat, maito ja jauhot ja laita viileään kymmeneksi minuutiksi. Jauha viikunat tehosekoittimessa ja
lisää joukkoon loput hunajasta, kaneli ja etikka. Laita
seos kattilaan, lisää vesi ja anna kiehua hiljalleen 15 minuuttia. Anna seoksen jäähtyä. Levitä puolet kakkutaikinasta 23 x 30 cm:n kokoiseen vuokaan, laita tämän
päälle viikunaseos ja peitä jäljellä olevalla taikinalla.
Paista kakkua 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia.
Karamellitaatelit
4 annosta
20 kivetöntä taatelia
2/3 dl hunajaa
10 kuorittua mantelia tai saksanpähkinää
suolaa ja mustapippuria
Laita jokaiseen taateliin puolikas manteli tai saksanpähkinä ja kasta se suolassa. Kuumenna hunaja, ja kun
se alkaa kuplia, laita taatelit joukkoon. Kiehauta, mutta älä anna hunajan kovettua. Nosta taatelit hunajasta ja anna niiden kuivua leivinpaperin päällä. Ripottele päälle pippuria.
Jerrykannullinen toivoa
S
uomen Lähetyslentäjien joulukampanjassa suomalaiset haastetaan lahjoittamaan jerrykannullinen polttoainetta. 20 litralla kerosiinia tai
lentokonebensiiniä MAF (Mission Aviation Fellowship) voi toteuttaa ihmishengen pelastavan lennon esimerkiksi Papua Uusi-Guineassa. Jerrykannun muotoisia joulukortteja on sekä suomen- että ruotsinkielisiä.
MAF:n yli sadan lentokoneen avulla toteutetaan
sairaslentoja, kehitysyhteistyö- ja lähetysjärjestöjen
lentoja sekä katastrofiaputyötä. Näillä autetaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia kehitysmaiden
ihmisiä. Järjestö oli esimerkiksi merkittävällä panoksella auttamassa Tsunamin uhreja Achen maakunnassa siellä, minne muut eivät päässeet.
”Monessa paikassa sairaslentojen toteuttaminen
sekä lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen työ ei olisi mahdollista ilman lähetyslentäjien lentokoneita. MAF:n lennot säästävät työaikaa
lyhentyneenä matka-aikana karkeasti arvioiden
noin 500 työvuoden verran. Ennen kaikkea kuitenkin yksittäiset apua tarvitsevat ihmiset saavat lähetyslentäjien välityksellä iloa ja toivoa”, kertoo MAF Suomen toiminnanjohtaja, liikennelentäjä Janne Ropponen, joka itse lensi seitsemän vuotta järjestön
koneita Ugandassa ja
Mongoliassa 1998–2005.
www.mafsuomi.fi
Ntebohelengin
toinen mahdollisuus
”Näen Ntebohelengin ihmettelevät silmät. Koko
16-vuotisen elämänsä aikana hän ei ole aiemmin
nähnyt maataan Lesothoa
yläpuolelta. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen
kerta, kun hän lentää lentokoneella. Ensimmäisellä
lennolla hän oli tajuton, käpertyneenä pieneen nyyttiin, joka oli sidottu turvavöillä lentokoneen lattiaan
ja hän taisteli pysyäkseen
hengissä.
Omalta paikaltani len-
tokoneen ohjaamossa 3,5 kilometrin korkeudessa arvailen vain, millaisia tunteita hän
käy läpi. Hänen kasvoillaan leviää hymy ja
välillä hän naurahtaa yllättyneesti. Hän
näyttää siltä kuin ajattelisi ”En malta odottaa, kun pääsen kertomaan tästä kaikesta ystävilleni” tai ”Odota, kun äitini saa kuulla
tästä!”
En todellakaan tiedä, mitä hän ajattelee,
mutta yksi asia on minulle selvä: Jumala on
antanut hänelle toisen mahdollisuuden. Ajattelen myös, miten etuoikeutettu olen, kun voin
todistaa hänen ihmettään.”
Justin Honaker, lentäjä, MAF Lesotho
Lahjaksi käsin
kosketeltava rukous
K
atolilaisille kristityille tärkeitä rukouksen apuvälineitä on vierastettu luterilaisessa kirkossa, kunnes ruotsalainen
piispa Martin Lönnebo rakensi luterilaisille
oman rukoushelminauhansa – lyhyemmän,
pelkistetymmän, luterilaisemman. Jokainen
voi sisäistää omalla tavallaan kuhunkin 18
helmeen liittyvän merkityksen. Helmet on
otettu käyttöön rippikouluissa, päiväakerhoissa, -kodeissa ja pyhäkouluissa. Lapset ja
nuoret pujauttavat helmet ranteeseensa, missä ne rukoilevat koko ajan mukana arjen
seikkailuissa.
Lahjaksi voi antaa valmiiksi rannerenkaaksi pujotellut helmet tai tarvikepaketin.
Rukoushelmet
Jumalahelmi (kultainen)
Hiljaisuuden helmet
(soikeat, puunväriset,
kuusi kappaletta)
Minähelmi (helmiäinen)
Kasteen helmi (valkoinen)
Autiomaan helmi (hiekanvärinen)
Pyhän huolettomuuden helmi (sininen)
Rakkauden 1. helmi (punainen)
Rakkauden 2. helmi (punainen)
Salaisuuden helmi (3 helmiäistä
vierekkäin)
Yön helmi (musta)
Ylösnousemuksen helmi (valkoinen)
Hyvin pyyhkii
Yhteisvastuutiskirätillä!
N
eulottu tiskirätti on kaunis pieni
lahja annettavaksi ystävälle. Tällä
yhteisvastuukeräyksen logolla varustetulla rätillä voit ilahduttaa ystävää
omassa tuttavapiirissäsi, tai voit neuloa
tiskirättejä Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan yhteisvastuukeräyksen hyväksi
myytäväksi. Neulotut rätit voi toimittaa
Yhteisvastuukeräyksen keräyspäällikölle
Tiina Krögerille, puh. 040 804 9359.
Tiskirätin langaksi käyvät bambu-,
hamppu- ja puuvillalangat. Tiskirätin
ideoinut diakonissa Seija Puusaari on
neulonut lappuja Kiertin ekolangasta, joka on tehty vaateteollisuuden ylijäämämateriaalista kierrättämällä.
Koonnut
Riitta-Sisko Keinonen
2
Kotikirkko1.12.2012
00.00.2008 17
Kotikirkko
16 Kotikirkko 1.12.2012
Hyvä kirja on hyvä lahja!
Erikoishammasteknikko
VERHOOMO H. PULKKINEN
P. Kari-Koskinen
LINNANIEMENKATU 8
13100 HÄMEENLINNA
p. 616 9777, 0500 486 831
● korjaukset ● pohjaukset ● kokoproteesit
Seljatie 1,
Kukostensyrjä, HML
Puh. (03) 674 1005,
0400 801 467
Lähihistoriaa
lapsen silmin
Hämeenlinnan
Hautauspalvelu Calla
teneille Suzanille ja Asanille.
Aiemmin sarjassa on ilmestynyt Aapeli ja sotaveteraani Reino. Kirjat on kuvittanut hämeenlinnalainen sarjakuvapiirtäjä ja
kuvittaja Jouni Koponen.
Seikkaillaan
talvisessa metsässä
Parolantie 5, 13130 HML
p. 040 5054779
hautajaiskustannukset alk. 450 e
että niitä valmistettiin vain 156
kappaletta, enää niitä on maailmassa kymmenkunta.
Hanssin-Jukka päätyi sotien
jälkeen vuonna 1959 Hämeenlinnaan, jossa se toimi kahvilana
vuoteen 1981 asti. Sen jälkeen kone on päätynyt Tikkakoskelle
Keski-Suomen Ilmailumuseon
kokoelmiin ja se on entisöity kesän 1944 väreihin.
(sis. arkku, uurna, kukka, kuljetus)
Hämeenlinna Hautauspalvelu Calla
Paula Moilanen, Kirsi Haapamäki: Keinuhevonen. 87 s.
Parolantie 5, 13130 HML p. 040-5054779
Lasten Keskus 2011.
Maarit Malmberg, Jouni KoTilaus- ja lounasravintola
ponen: Aapeli ja evakkomatAvoinna
ark. 8-15,
muulloin
hautajaiskustannukset alk.
450€
(sis.arkku,kukka,kuljetus)
tilauksesta
ka. 36 s. Minerva 2012.
Paula Moilanen on kirjoittanut
Idyllinen, erilaisten perhetapahtumien pitopaikka (mm. ristiäiset,
lämminhenkisen sukupolvitaririppijuhlat, syntymäpäivät ja muistotilaisuudet). Pyydä tarjous.
nan lapsen näkökulmasta. VuonSuomen kasarmi rak 7, 13130 Hämeenlinna
na 1920 Niemelän nikkarituvasPuh: (03) 674 3433 tai 040 451 5229
sa valmistuu ikimuistoinen jouwww.kerhoravintolaseiska.fi
lulahja: keinuhevonen. Vauhtihepan mukana siirrytään sodan
S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi
jälkeisiin tunnelmiin viettämään
juhannusta Hietalan taloon
vuonna 1945. Kirjan kaari päättyy nykypäivään, jossa historia
elää mummin ja ukin tarinoissa
sekä vanhoissa valokuvissa ja esineissä.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy kirjan kauneuteen, siihen
on ilo tarttua. Kirsi Haapamäen kuvitus on sanalla sanoen
ihana ja Maikki Rantala on viimeistellyt ulkoasun. Kirjan kieli ja dialogi on elävää, lukija kuulee henkilöiden puhuvan kukin
www.hattulanhalko.fi
omalla äänellään. Lukujen lopussa on selitykset tekstissä viljellyille jännittäville kansansanoille – kuten tuora ja kranni.
giassa kaivaudutaan hämäläisyyteen sekä juurien että eri puolille
levittäytyvän kirjallisen kasvuston kautta. Häme-antologia jakaantuu kolmeen osaan. Se esittelee kaunokirjallisten tekstivalintojen välityksellä Hämeen
menneisyyttä esihistoriasta
1950-luvulle, hämäläisiä ihmisiä
sekä hämäläisyyttä maisemina,
luonnon näkökulmasta ja kulttuurisena ilmiönä. Mukana ovat
suurnimet Aleksis Kivestä Eino
Leinoon ja F. E. Sillanpäästä
Väinö Linnaan ja näytelmäkirjallisuuden puolelta muun muassa Hella Wuolijoki ja Mika Waltari. Nykykirjallisuutta edustavat
vahvat hämäläisnimet Hannu Salamasta Olli ja Riitta Jaloseen.
Jokainen teoksessa esiintyvä kirjailija on esitelty lyhyesti.
Myyttisiä
luomiskertomuksia
Olli Seppälä: Lentävä omena.
64 s. Kirjapaja 2012.
Mitä hömötiainen sanoi saadessaan Jumalalta lahjaksi baskerin
päähänsä? Mitä yhteistä on ahvenella ja tiikerillä? Miksi räkättirastaalla on ruma ääni? Kaikilla luontokappaleilla on syynsä,
myös hyttysellä.
Lentävä omena – Uusia kertomuksia lajien synnystä on kirjoittaja Olli Seppälän mukaan
sekoitus vanhoja hurskaita legendoja, joihin on lisätty ripaus
evoluutionäkemystä ja kourallinen lajitietoja. Kirjassa on hauskoja ja lempeitä kertomuksia lajien synnystä; kuinka Jumala
suunnittelee luotaviansa enkelien avustaessa tiedonkeruussa.
Kirjassa on kauniit värivalokuvat.
Ravintola Seiska
Puista !
ä
ö
p
m
ä
L
050 555 7614
POLTTOPUUTA I HATTULAN HALKO OY
ASIANAJOTOIMISTO
ROMO
& ILONEN OY
ASIANAJOTOIMISTO
ASIANAJOTOIMISTO
ROMO&
&ILONEN
ILONEN OY
ROMO
OY
Sibeliuksenkatu 2 B
Hämeenlinna
Puh. 075 754 0500
www.asianajopalvelut.com
Puh.
075 754
754 0500
Puh.
075
0500
www.asianajopalvelut.com
www.asianajopalvelut.com
SISÄLÄHETYKSELTÄ NYT MYÖS
KOTIPALVELUA!
Tarjoamme Hämeenlinnan seudulla monenlaista kotona asumista helpottavaa apua esimerkiksi siivousta, ruuanlaittoa,
ulkoilu- ja asiointiapua sekä
kotisairaanhoitoa.
Sovi kanssamme maksuton
tutustumiskäynti ja katsotaan
kuinka voisimme parhaiten
auttaa. Puh. 045 1304 868 tai
kotipalvelu@hoivia.fi
Turuntie 13 | 13130 Hämeenlinna
Isojen siskojen määräilystä suuttunut Aapeli karkaa naapuriin
sotaveteraani Reinon luo. Karjalasta kotoisin oleva Reino kertoo
Aapelille toisenlaisesta evakkomatkasta, kun hänen oma perheensä joutui jättämään kotinsa
talvi- ja jatkosodan aikana. Aapeli ja evakkomatka kertoo lempeällä tavalla vuosikymmeniä
sitten tuhansien suomalaisten
elämän muuttaneesta evakkoudesta. Reino paljastaa Aapelille
kaikkein tärkeimmän asian: Koti ei ole tavaraa, vaan ihmiset jotka siellä asuvat.
Kirja auttaa myös ymmärtämään tämän päivän maahanmuuttajia. Itse evakkoon lähdön
kokenut Reino kannustaa Aapelia olemaan ystävällinen ja hyvä
kaveri Irakista sotaa pakoon läh-
"QN°
Lumiakoilla on asenne kohdallaan: Palelen, siis olen olemassa.
Lunta ja pakkasta saa olla ja tulla, sillä lumi antaa luvan heittäytyä lapseksi jälleen. Ja onneksi
ripsiväri pitää silmät auki, vaikka tulipalopakkasilla! Kirja sopii
hyvin lahjaksi akalta toiselle
akalle.
VVO:n vuokra-asunto on turvallinen asua ja asioiminen on
helppoa ja vaivatonta. Tutustu vuokra-asuntotarjontaamme
ja täytä asuntohakemus jo tänään: www.vvo.fi.
Tutustu samalla myös avainasiakasetuihimme!
HILJAISUUDESSA MUKANA:
HILJAISUUDESSA MUKANA:
Hiljaisuus laskeutuu,
kun joulu lähestyy...
Suomen Pipliaseura 1812-2012 • www.piplia.fi • markkinoiden laajin raamattuvalikoima
PIPLIAT PAKETTIIN
RAAMATTU
Keskikokoinen, kattavat
liiteosat, 92 -käännös.
Laadukkaat nahkajäljitelmäkannet.
Saatavana 3 uutuusväriä. 26 €
ON TOIVOTTU LAHJA!
Hämeenlinnalainen lauluntekijä Jukka Salminen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti yksin pyhiinvaellusmatkalle. Taival
kulki Pyreneiden vuoristossa sijaitsevasta ranskalaisesta kylästä viiden pohjoisespanjalaisen
maakunnan halki Santiago de
Compostelaan. Reitin pituus oli
noin 800 kilometriä. Matkasta
syntyneistä päiväkirjamerkinnöistä ja upeista valokuvista syntyi kirja Tie, mies ja tähtitaivas,
joka vie lukijankin matkalle etsimään ja ihmettelemään.
LÄPPÄKIRJA
Piplia pikkuisille
Avaa 48 luukkua ja ylläty!
Hauska lukukokemus
alle kouluikäisille. 15 €
OPTIDENTIN LAHJAKORTTI
ON TOIVOTTU LAHJA!
NAHKAKANTINEN RAAMATTU
Tilaukset: myynti@piplia.fi
puh. 010 838 6520
Huoneistohotelli
Huoneistohotelli
Villa Aino
Villa Aino
040-451 4001
Hämeenmaa-sarjaan kuuluva Hämeen Heimoliiton julkaisu kuuluu
kirjallisuuden ystävän lukemistoon sisältäen hämäläisyyttä valottavia runoja ja katkelmia romaaneista ja näytelmistä. Kuvituksena on I. K. Inhan harvinaisia valokuvia Hämeestä. Antolo-
Tilaa kultainen nimipainatus lahjansaajan Raamattuun. Koko valikoima
www.pipliakauppa.fi
PL 54 | 00241 HELSINKI | www.piplia.fi | www.raamattuvuosi2012.fi | www.pipliakauppa.fi
TilapŠiskoteja yksišistŠ isoihin asuntoihin
viikko- ja kuukausisopimuksin.
Kotkalainen Matti Hämäläinen
on julkaissut useita teoksia sotaajan pommikoneista ja niiden
lentäjistä. Hanssin-Jukka on erityinen kone, sillä se toimi marsalkka Mannerheimin hovikoneena hänen tehdessään tarkastusmatkoja eri joukko-osastoihin sotavuosina. Douglas DC-2
on erityinen siinäkin mielessä,
kotiin
ÖRNINKATU 14, SALO, PUH. 02-77021
WWW.LEHTITEHDAS.COM
Hiljaisuus laskeutuu,
OPTIDENTIN
LAHJAKORTTI
kun joulu
lähestyy…
Hämäläisiä
kirjalahjoja
Matti Hämäläinen: Douglas
DC-2 Hanssin-Jukka: The History of Finland’s Air Force
One. 144 s. Minerva 2011
(suom.) ja 2012 (engl.).
Maija Paavilainen: Lumiakat.
72 s. Kirjapaja 2012.
Jukka Salminen: Tie, mies ja
tähtitaivas. 144 s.
Päivä osakeyhtiö 2012.
Pirkko-Liisa Kastari ja Juhani
Niemi (toim.): Kultaisilla teillä. 365 s. Hämeen Heimoliitto
ry 2012.
GMDM9
uuteen
Jouluksi
Suvi Vehmanen, Laila Nevakivi: Lapsen oma talvikirja. 69 s.
Minerva 2012.
Talvinen metsä ei olekaan aivan
niin hiljainen ja eloton, kuin ensi katsomalla voisi luulla. sadunomainen, taidokkain akvarellein kuvitettu tietokirja ratkoo
luonnon arvoituksia tarinoiden
avulla. Pulmu-keijun matkassa
kurkistetaan muun muassa miten mateen häitä juhlitaan keskitalven kekkereissä, miten myyrät elelevät hangen alla lämpimässä tai miten saukko ilottelee
laskemalla liukua joentörmällä.
Kirja esittelee lukijalle myös talvisen luonnon ilmiöitä, kuten revontulia ja tähtikuvioita.
$
°
Koonnut
Riitta-Sisko Keinonen
TilapŠiskoteja
yksišistŠ isoihin asuntoihin
viikko- ja kuukausisopimuksin.
040-451 4001
Rauhallista Joulua ja
Hyvää Uutta Vuotta 2013!
18 Kotikirkko 1.12.2012
Kotikirkko 1.12.2012 19
Seurakunnassa ei syrjitä ketään
Kuvat Lea Karmala
Hämeenlinnan kirkoissa kynnykset ovat niin alhaalla, että liikuntarajoitteisenkin on helppo ne ylittää. Esteettömyyteen kiinnitetään kirkossa paljon huomiota.
H
ämeenlinnan
kaupungin vammaisneuvoston
puheenjohtaja
Pia-Nina Vekka
ja vammaisneuvoston jäsen, Hämeenlinnan seudun invalidien puheenjohtaja Sari Lehikoinen kävivät Hämeenlinnan, Vanajan ja Hätilän kirkoissa testikierroksella yhdessä
vahtimestari Ilona Seppäsen
kanssa. Vekka kulkee rollaattorin avulla ja Lehikoinen istuu
pyörätuolissa. Naiset halusivat
selvittää, kuinka esteettömiä Hämeenlinnan kirkot ovat.
Kirkolle on laadittu kaikkia
palveleva saavutettavuusohjelma, jossa otetaan huomioon erityisesti vammaiset ja viittomakieliset. Kirkkohallituksen laatima ohjelma on suunnattu seurakuntalaisille, kirkon työntekijöille ja luottamushenkilöille, jotta
kirkko olisi entistä paremmin
saavutettava.
Saavutettavuudella tarkoitetaan kaikkien ihmisten mahdollisuutta osallistua ja olla osallisina riippumatta heidän erilaisista ominaisuuksistaan. Saavutettavuus on yhdenvertaisuuden
edistämistä. Yhdenvertaisuuteen
kuuluu sekin, että eri tavoin
vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus työskennellä kirkossa
koulutustaan vastaavissa tehtävissä ja saada siihen tarvittava
tuki ja apuvälineet.
Tavoitteiden taustalla ovat
muun muassa YK:n ja EU:n vam-
maispoliittiset ohjelmat, mutta
kirkon saavutettavuusohjelma
nousee evankeliumista ja nostaa
esiin saavutettavuuden teologisen perustan.
Ohjelmassa painotetaan, että
vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko. Siksi
saavutettavuuden ja esteettömyyden eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. Seurakunnan tulee
toimia kaikessa niin, ettei ketään
syrjitä. Saavutettavuutta parannetaan poistamalla liikkumisen,
näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteitä.
Tie on tasoitettu
Esteettömyystesti alkaa Hämeenlinnan kirkosta. Pyörätuolilla kulkevan on käytettävä kulkuluiskaa
Hallituskadun puoleisella ovella,
mutta sisään pääsee helposti. Alttarilla saa kaiteesta tukea, ja ehtoollinen tarjoillaan tarvittaessa
myös penkkien tasolle.
”Kirkkoon on mukava tulla ja
siellä on mukava olla. Minulla on
mielipaikka takaosan keskikäytävällä, sieltä näen joka puolelle.
Muutama vuosi sitten pyysin
ovelle loivemman luiskan, ja nyt
kulkeminen onnistuu hyvin”, Sari Lehikoinen kertoo.
”Kirkko on oikeasti esteetön.
Kaide alttarilla tuo helpotuksen
tunnetta. Kuulovammaisten
puolesta toivoisin vielä, että
kaikki jumalanpalvelukset tulkattaisiin viittomakielellä”, PiaNina Vekka sanoo.
Ilona Seppänen kertoo, että
Raamattu
ilmestyi
selkokielellä
“Vain kaikille avoin
kirkko on uskottava
Kristuksen kirkko.”
jumalanpalveluksissa on aina silloin tällöin viittomakielen tulkki ja kuulovammaisille järjestetään omia messuja. Induktiosauvat ovat käytössä sekä Hämeenlinnan että Vanajan kirkoissa.
Myös pistekirjoitusvirsikirjoja
on tulossa seurakuntalaisille.
Kirkkosalissa on yksi tavallista
korkeampi penkki lähetyskynttelikön lähettyvillä. Liikuntaesteisen kannalta Hämeenlinnan
kirkon huono puoli on se, että
vessaan ei pääse pyörätuolilla.
Pia-Nina Vekka nousi porrashissillä Hätilän kirkkosaliin. Hissin
käytössä saa tarvittaessa apua suntiolta tai vahtimestarilta.
Sakastin kautta
Vanajan kirkkoon kannattaa ilmoittaa ennen saapumista, jos tarvitsee kulkua varten luiskan portaisiin. Luiska asetetaan sakastin
kynnykselle. Ennakkoon ilmoittaminen ei ole välttämätöntä, sillä
sisäänpääsy onnistuu myös sakastin oveen kolkuttamalla.
Alttari on samalla tasolla
kuin penkit, joten pyörätuolillakin pääsee ehtoolliselle. Yksi tavallista korkeampi istuinpenkki
on sijoitettu sakastin oven eteen.
”Esteetön reitti sulautuu hyvin historialliseen kirkkoon, ja
Laitoimme kirkot esteettömyystestiin. Kulku Vanajan alttarille on vaivaton. Sari Lehikoinen ja Pia-Nina Vekka eivät arkaile mennä ehtoolliselle
myöskään Hämeenlinnan kirkossa, jossa alttarille johtavilla rappusilla on kaide. Ehtoollinen voidaan tarjota myös kirkonpenkkiin tai pyörätuoliin. Toiveista voi kertoa etukäteen papille, suntiolle tai vahtimestarille.
alttarillekin on helppo mennä.
Vanhoissa rakennuksissa aika ja
paikka täytyy ottaa huomioon, ja
myös vammainen voi kunnioittaa historiaa”, Sari Lehikoinen ja
Pia-Nina Vekka sanovat.
Lehikoinen kertoo käyneensä
Vanajan kirkossa myös talvella,
ja ulkokäytävät ovat olleet hänen
mukaansa aina hyvin hoidettuja. Vanajassa pääsee pyörätuolilla myös vessaan, joka on piharakennuksessa.
Porrashissi piipittää
Hämeenlinnan kirkkoon kuljetaan pyörätuolilla ja rollaattorilla Hallituskadun puoleisesta ovesta. Testiryhmä kehuu käyntiä sujuvaksi.
Mukautettu teksti
Kirkoille Esteet
pois -elefanttitarra
Hätilän kirkon ulko-ovella on pari rappusta. Siirrettävän luiskan
avulla kulku onnistuu hyvin. Sari Lehikoinen tosin havaitsi, että
luiska on hieman lyhyt, mikä tekee pyörätuolilla etenemisen vähän pelottavaksi.
Sisätiloissa Lehikoiselle tuli
vastaan este: hän ei uskaltanut
mennä porrashissiin, jonka avulla pääsee toisessa kerroksessa
olevaan kirkkosaliin. Pia-Nina
Vekka rohkeni astua hissin kyytiin, mutta hän arveli, että piippaava, hitaasti liikkuva ja portaikon täyttävä laite tuntuisi ehkä huomiota herättävältä, kun
paikalla on muita ihmisiä.
”Porrashissi on kuitenkin todella hieno asia. Tässäkin tapauksessa pitää ottaa huomioon kirkon rakennustyyli”, hän sanoo.
Hätilän kirkon vessasta kävijät löysivät muutaman pienen pa-
rannuskohdan. Oviin he kaipasivat kahvoja sisäpuolelle ja käsipyyhetelinettä sijoittavaksi alemmaksi, samoin peiliä ja naulakkoa. Roskakoria he toivoivat pois
ovensuusta. Ilona Seppänen arvelee, että tällaiset pikku muutokset saadaan tehtyä hyvinkin
nopeasti.
Henkiset esteet pois
Kirkon saavutettavuusohjelma
korostaa myös asenteellista saavutettavuutta. Seurakuntalaisten
ja työntekijöiden tulee toimia niin,
että kaikki voivat kokea seurakuntayhteyttä ja elää kristittyinä.
Johtava diakoniatyöntekijä
Riitta Savander pitää tärkeänä,
että fyysisten esteiden myötä kirkoista ja seurakunnan tiloista
saataisiin poistettua henkiset esteet.
”Kaikkien paikkojen pitäisi olla sellaisia, että ihmiset rohkenisivat ja uskaltaisivat tulla tilaisuuksiin”, hän sanoo.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa yhden henkilön työnkuvaan kuuluu vammaistyö.
Riitta Savander on pienen tauon
jälkeen palaamassa tämän työn
pariin.
”Suurin osa työstä tehdään kehitysvammaisten kanssa, mutta
esimerkiksi kerhoja on myös liikunta- ja näkövammaisille. Toki
seurakunnan kaikessa toiminnassa on erilaisia ryhmiä”, hän sanoo.
Vertaistuki tärkeää
Savanderin mukaan vammaistyössä vertaistuki on tärkeässä
osassa ja vammaiset haluavat, että heille järjestetään myös aivan
omia tilaisuuksia. Esimerkiksi
kehitysvammaisten parissa on
pitkät perinteet hartauksilla, leireillä ja kirkkotilaisuuksilla. Seurakunta tekee tässä yhteistyötä
paikallisten yhdistysten kanssa.
”Itselläni on haaveena, että
asenteissa päästäisiin vielä nykyistä suurempaan avoimuuteen.
Kaikki tilaisuudet voisivat olla sellaisia, että vammaiset pystyisivät
osallistumaan niihin. Esimerkiksi selkokielisyys palvelisi kaikkia
ihmisiä”, Savander pohtii.
Toiseksi haaveekseen Savander mainitsee sen, että fyysiset
esteet saataisiin poistettua kai-
kista seurakuntayhtymän tiloista. Hän toivoo, että hyvä työ jatkuisi ja seurakuntayhtymän alueella tehtäisiin tilakartoitus, jotta kulkeminen saataisiin vammaisillekin aina vaan sujuvammaksi.
”Nyt olisi se hetki, että asiaa
vietäisiin taas eteenpäin.”
Kirkon esteettömyyden näkökulmasta avainhenkilöitä ovat tilaisuuksissa läsnä olevat seurakunnan työntekijät. Savander antaa suntioille ja vahtimestareille
kiitosta siitä, että nämä ovat auliisti palvelemassa apua tarvitsevia.
”Avun saaminen koskee myös
vanhuksia”, hän muistuttaa.
Lea Karmala
H
ämeenlinna-Vana-jan
kirkot saivat tänä vuonna Hämeenlinnan vammaisneuvoston Esteet pois -maininnan. Vammaisneuvosto jakaa
kunniamaininnan nykyään vuosittain asiakaspalautteiden mukaan niille yrityksille tai yhteisöille, jotka panostavat sekä fyysiseen että asenteelliseen esteettömyyteen. Palkitut saavat käyttöönsä elefanttitarran, joka kertoo esteettömyydestä.
”Esteet pois” on saanut alkunsa seudullisen vammaisneuvottelukunnan ja Hämeenlinnan yrittäjien yhteistyön pohjalta. Tämänvuotiset palkinnot
jaettiin Virvelinrannassa 26.
lokakuuta pidetyssä vammaispoliittisessa Kaikki osallistuu!
-seminaarissa.
Seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Eija Rantala
sanoo tunnustuksen kannustavan eteenpäin työssä esteettömyyden tavoittelussa, joka
kuuluu osana kirkon saavutettavuus-ohjelmaan.
”Kunniamaininta tuli mieluisana ja positiivisena yllätyksenä.
Suomalaiset voivat lukea Raamattua nyt myös selkokielisenä.
Mukautetun tekstin kirjoittaja
on Suomen selkokielen perustajaksi sanottu porilainen maakuntajohtaja Pertti Rajala. Hän
on kirjoittanut samalla tavalla
yli 70 kirjaa, Kalevalasta lähtien.
Selkokieli on hyvän suomen
kielen muunnos, jonka rakenne
on tarkoin harkittu, ymmärrettävä ja selkeä, ulkoasua myöten.
Se on niitä varten, joille hyvä
yleiskieli on liian hankalaa ymmärtää. Näiden henkilöiden
joukko kasvaa koko ajan.
Selkoviestinnässä käytetään
lyhyitä lauseita, palstojen oikea
reuna liehuu, sanoja ei tavuteta,
ja kuvan täytyy tukea kunnolla
tekstiä. Rajala muistuttaa, että
selkokieli on aikuisten kieltä, eikä sitä puhuta tai kirjoiteta kuin
pikkulapsille.
Kiitos kuuluu myös suntioille ja
siivooja-vahtimestareille, jotka
ovat tuoneet kirkoissa olleita
puutteita tiedoksi”, hän muistuttaa.
Rantalan mukaan työsarkaa
riittää vielä esteiden poistamisessa koko yhtymän alueen kiinteistöistä. Vanhoissa kiinteistöissä on myös asioita, joita ei
pystytä korjaamaan kokonaan
esteettömiksi.
Lea Karmala
Selkoraamattu on opetus- ja
kulttuuriministeriön selkokielityöryhmän hyväksymä ja käy esimerkiksi erityisrippikoulujen oppikirjaksi. Hyväksytyissä selkokirjoissa on oikeus käyttää erityistä selkotunnusta.
Kirja voidaan kirjoittaa suoraan
selkokieliseksi, tai valmis kirja
mukautetaan ja tiivistetään uuteen
muotoon. Rajalan mukaan selkomukautusta voi verrata kirjoista
tehtyihin elokuva- tai teatterisovituksiin. Ydintarina ja pääkohdat
jäävät, mutta sivujuonia ja henkilöitä voidaan karsia voimakkaasti.
Selkoraamattu alkaa seuraavasti: Aikojen alussa, kauan sitten ei ollut mitään. Kaikkialla oli
tyhjää, kaikkialla oli pimeää.
Kuitenkin Jumala oli olemassa.
Selkokielen kohderyhmiin kuuluu noin 200 000–350 000 suomalaista, 4–7 prosenttia väestöstä. Sitä tarvitsee osa hyvin iäkkäistä ihmisistä, ne, jotka opettelevat
suomea uutena kielenään, sekä ihmiset, joilla on ongelmia hahmottamisessa, kielellisiä tai oppimisvaikeuksia, muisti- ja aivohäiriöitä tai joiden kehitys on viivästynyt.
Rajala kuvailee, että selkokieltä voi verrata pyörätuoliin tai rollaattoriin: se auttaa osallistumaan ja lisää elämänlaatua.
Sakari Sarkimaa / Kotimaadeski
www.hameenlinna-evl.fi
Kannen kuvat Vilja Tamminen.
Julkaisija Hämeenlinna-Vanajan
ev.lut. seurakunta
59. vuosikerta
Toimittaja Riitta-Sisko Keinonen
riitta-sisko.keinonen@evl.fi
puh. 040 804 9326
Toimitus Rauhankatu 14,
PL 65, 13101 Hämeenlinna
Taitto, kuvankäsittely, kustantaja:
Kustannus-Oy Kotimaa
Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki
Päätoimittaja Mikko Hieta
mikko.hieta@evl.fi
puh. 0400 430 140
Ilmoitushinta
1,50 e/pmm
Ilmoitusmyynti Pirjo Teva
puh. 020 754 2284, 040 680 4057
pirjo.teva@kotimaa.fi
Jakelu Hämeenlinnan jakelupalvelu
Itella Posti Oy
Jakeluhuomautukset:
Kustannus-Oy Kotimaa
Eija Kemell
puh. 0207 54 2395
jakelupalaute@kotimaa.fi
Unelmia toteutuu
Johanna Laukkanen on asettunut uuteen kotikaupunkiinsa ja odottaa
joulunviettoa omassa uudessa kodissaan sekä tutustumista kotiseurakuntaansa. Tulevaisuus on avoin - hyvällä tavalla.
”
Olen aina pitänyt Hämeenlinnasta, se muistuttaa Savonlinnaa, jossa olen syntynyt ja kasvanut. Tulin tuttuun paikkaan, kotikaupunkiin”, kertoo Tampereelta tänä
syksynä muuttanut kuoronjohtaja, laulaja ja laulunopettaja Johanna Laukkanen.
Hän teki kahdeksan vuotta
töitä Hämeenlinnassa kunnes
kaupunki ja sen ihmiset vetivät
hänet kokonaan puoleensa.
”Elämä on helpottunut. En
vietä enää autossa neljäsosaa elämästäni - tosin välillä jopa ikävöin sitä”, ajatus pysäyttää Johannan hetkeksi.
”Olen Savonlinnasta, mutta en
savolainen! Henkisesti pidän itseäni karjalaisena. Pidän tuntemistani hämäläisistä ihmisistä,
he ovat lämpimiä ja avoimia. Minulle on kuvailtu hämäläistä
luonteenlaatua. Mutta mie en oo
nänhyt vielä yhtään sellaista hämäläistä!” Johanna huudahtaa.
myös kotona. Nyt hän saa valmistautua jouluun ensimmäistä
kertaa omassa kodissaan.
”Ne joulut, joita en ole ollut
vanhempieni luona, olen ollut
töissä. En ole välittänyt tehdä
jouluvalmisteluja, kun en kuorojen sesonkiaikana yleensä ole ollut koskaan kotona. Olenhan
asunut toisella paikkakunnalla
kuin olen tehnyt työtä. Nyt ennätän viettää aikaa kotonakin.”
Johannalle joulussa tärkeää
ovat perinteet, rauhoittuminen
ja jouluyön kirkko. Hän rakastaa
lahjojen miettimistä ja tekemistä, mutta vielä enemmän niitä
ihmisiä, joille lahjat ovat.
Tärkeä seurakuntayhteys
Seurakuntayhteys on ollut Johannalle tärkeä asia rippikoulusta lähtien. Hän työskentelikin nuorisotyönohjaajan sijaisena yhden vuoden Savonlinnan seurakunnassa.
Myös gospelyhtye Kallan perusta on hengellinen. Yhtyeen
muut kolme jäsentä ovat kanttoriopiskelijoita.
”Asumme kaikki eri paikkakunnilla, joten keikkailemme lähinnä kesällä. Keväällä levytämme suomi-gospelia a´cappella”,
Johanna hymyilee.
Tampereella Johannan kotiseurakunta on ollut Tampereen
englanninkielinen seurakunta,
jonka jumalanpalveluksia hän
edelleen käy silloin tällöin säestämässä. Työ vie paljon energiaa,
uusi kotiseurakunta Hämeenlinna-Vanaja saa odottaa vielä tarkempaa tutustumista.
”Odotan jouluyön kirkkoa uudessa kotikaupungissani. Minulle on tärkeää olla osa seurakuntaa ja tuntea kuuluvani siihen.
Sen ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa jatkuvaa tapahtumiin
osallistumista.”
Taide ja sosiaalisuus
Johanna ei allekirjoita myöskään
hämäläistä hitautta. Hän itse on
kuoronjohtajana ja opettajana
monesti liikkeellepaneva voima.
”Mutta liikettä ei synny, jos ei
ole liikkeelle lähtijöitä. En koe
olevani välttämättä primus motor. Luon kuorossa oppimiseen
ja tekemiseen kannustavan ilmapiirin. Musiikki ja sen tekeminen
ei ole kaiken muun jyräävää.
Kuoro on sosiaalinen yhteisö,
usein jopa enemmän kuin se on
taidetta.”
Johanna laulaa kolmessa yhtyeessä, joista kaksi esittää vanhaa
musiikkia ja yksi gospelia. Hän
on myös lähes valmis sosionomi.
”Kun lähdin opiskelemaan sosionomiksi, työnkuva musiikin
parissa ei tyydyttänyt. Nyt tilanteeni on tosi hyvä, mutta tavoitteeni on saada myös sosionomin
tutkinto tehtyä keväällä.”
Ihmiset ovat aina kiinnostaneet Johannaa ja sosiaaliala oli
suunnitelmissa jo nuorena. Hän
työskenteli kahdeksan kesää Uudenmaan vammaispalvelusäätiön kehitysvammaisille järjestämillä leireillä.
”Ikävöin sitä työtä. Kehitysvammaiset ihmiset ovat aitoja,
heillä ei ole piilotettuja viestejä.
Se mitä näet, on se mitä on. Ja
mitä he tekevätkin, he osaavat
heittäytyä ja elää täysillä. Olen
itse oppinut heiltä paljon. Muusikko minussa muuttui rennommaksi ja hetkessä enemmän eläväksi. Ei tarvitse olla täydellistä.”
Ensimmäinen oma joulu
Tutut hämeenlinnalaiset kuorot
Kuva kertoo:
Asettumisen olo
Tunnelmointia
Musiikki itsessään ei koskaan väsytä. Se pitää
latausta yllä. Lepotuokiot purkavat latausta - eivät
ne energisoi eivätkä voimaannutta. Levon jälkeen
on vaikeaa lähteä liikkeelle.
Arjen ja juhlan ero: Arjessa tehdään kokemuksista
yhteenvetoja - tämän olen kokenut tänään.
Juhlassa on aikaa pysähtyä juuri käsillä olevan
hetkeen ja kokea siinä sen erityisyys.
Antaudun hyvälle tunnelmalle. Imen itseeni valoa,
tuoksua, lämpöä, kauneutta. Viritän mieleeni
yhteyden läheisiini ja rakkaisiini. Kiitollisuus.
Ensimmäinen oman kodin joulu!
Johanna pohtii elävänsä hetkeä,
jossa hän katsoo taaksepäin: tätä
kaikkea olen tehnyt. Samalla tulevaisuus on avoin - hyvällä tavalla.
”Pääsin laulamaan big bandin
kanssa ja sain tehdä musikaalin!
Moni opiskeluaikana esiin noussut haave on toteutunut. Olen
tyytyväinen työhöni ja ammattiini ja kaiken kaikkiaan on asettumisen olo”, Johanna kuvailee.
”Juuri tänä syksynä Hämeenlinnassa jostakin syystä tapahtui yhteenveto kaikista elämäni asioista. Tämä tuntuu kodilta.”
Riitta-Sisko Keinonen
Vanajan laulu ja Vokaali sekä hat- ”vain” kaksi.
tulalainen naiskuoro Havina lau”Joulut ovat olleet aina täynnä
lavat Johannan johdolla. Joulu- keikkaa ja työtä. Normaalisti
konsertteja on tänä jouluna
musiikillinen teho on joulukuun
alkuun mennessä käytetty”, Johanna toteaa.
Tänä vuonna Johanna lupaa
laittaa joululauluja soimaan
Kuva kertoo -haastattelussa valokuvaaja Vilja Tamminen on
kuvannut Johanna Laukkasen
tämän oman vision pohjalta.