Katekumenaatti avaa uskon kysymyksiä aikuisille
Mitä pojille kuuluu? Sivu 3 Syksyn toimintakausi alkaa Hämeenlinnan kirkkokuoro täyttää 90 vuotta Sivut 4–5 Sivu 6 Hämeenlinna–Vanajan seurakunta 4 / 8.9.2012 Turisti vai pyhiinvaeltaja? Sivu 15 Kaste on lahja lapselle ja siunaus koko perheelle Sivu 11 Joel Ahola Vilja Tamminen Sivut 8–9 Katekumenaatti avaa uskon kysymyksiä aikuisille Kotikirkko 8.9.2012 www.hameenlinna-evl.fi 8.9.2012 K ysyit mikä on suosikkini vuodenaikojen joukossa. Vastasin, ettei mikään. Oivallisimpia ovat ne ohikiitävät hetket vuodenaikojen vaihtuessa, jolloin aurinko helottaa päivällä lämpimästi, mutta jo illalla viileä kosteus tuoksuu syksyltä. Jokainen vuodenaika on uusi alku. Muistutus kasteen armosta, johon saa aina palata. Kaikki on annettu anteeksi. Kasteessa vesi pesee puhtaaksi synneistä. Vedellä on toisaalta elämää antava voima, mutta myös valtava tuhon voima. Kasteen lisäksi kirjoitamme tässä numerossa, miten hengelliset tarpeet heijastuvat siihen, kuinka vietämme vapaa-aikaamme ja tavoittelemme unelmiamme. Uskonnollinen matkailu on lisääntynyt. Satuin eräällä retkelläni Australian Melbourneen. Hostellihuoneen seinällä oli kuva rutikuivasta halkeilevasta maankuoresta. Teksti käski rajoittamaan suihkut neljään minuuttiin – hallituksen määräyksestä. Alueella kärsittiin historian pahimmasta kuivuudesta. Vain muutamaa päivää myöhemmin viereisessä osavaltiossa asukkaita evakuoitiin talojen katoilta tulvien vuoksi. Suomessa puhtaan veden merkitystä on vaikea ymmärtää. Meillä juomavedestä ei ole ollut pulaa. Ilmaston muuttuminen uhkaa kuitenkin tuoda äärimmäisiä sääilmiöitä maahamme. Kirkko on jo laatinut ilmasto-ohjelman, joka sisältää myös suosituksia seurakuntalaisille. Lisäksi seurakunnat voivat tavoi- tella ympäristödiplomia. Sellaisen on saanut jo noin sata seurakuntaa. Raamattuakin tutkitaan ympäristönäkökulmasta. Ekoteologit ovat erityisesti kiinnostuneita uskonnon ja luonnon suhteesta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ihmiselle annettu tehtävä viljellä ja varjella velvoittaa kristittyjä toimimaan luonnon puolesta. Elokuun 21. päivänä maailman tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat kulutettiin laskennallisesti loppuun. Koko loppuvuoden ihmiskunnan tarpeet ylittävät ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja päästöjä. Se, miten tähän vastaamme, on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Syksyn toimintakauteen seurakunta käy muistaen kaunista kesää. Loimalahden leirikeskuksessa avoimet kesäpäivät saavuttivat suuren suosion ja niitä järjestetäänkin ensi kesänä useampia. Kesäkuussa Hämeenlinnassa pidetyt Sanan Suvipäivät olivat suuri ponnistus niin työntekijöille kuin laajalle vapaaehtoisjoukollekin, mutta tapahtumasta kertyneet myönteiset kokemukset olivat parhain kiitos järjestäjille. Kiitos kun olet mukana. Sanottua Länsimaissa vallitsee ilmapiiri, jossa on helppo puhua rohkeasti ruokavaliostaan tai käsityksistään ilmastonmuutoksesta, vaikka ne ovat vahvasti mielipiteitä jakavia asioita. Kirkon ja seurakuntien tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että löydämme luontevan tavan jakaa ajatuksiamme myös kristillisestä uskosta. Oulun hiippakunnan lähetyssihteeri Matti Laurila Lähetyssanomat 6/2012 L Mikko Hieta Piispa Björn Vikström Kotimaa 31/2012 Kirkon edustajien pitäisi uskaltaa puhua kuolemasta julkisuudessa ja tilaisuuksissaan enemmän, kos- ka asia koskettaa meitä kaikkia. Viime vuosina on tuntunut, että teologisista opinkohdista kiisteltäessä on välistä meinannut hukkua oleellinen. Kirkko voi ja sen pitää uskaltaa puhua kuolemasta, sillä se on viime kädessä ykkösasia, miksi kirkko on täällä olemassa. Teol. tri Ville Jalovaara 8.8.2012 blogissaan ”Kuolemasta ei kannata vaieta” www.kotimaa24.fi Virren puhuttelussa Virsi 510 1. Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten, kun katsot sydämeen, miten pelkään, valoa väistelen ja kaipaan pyhyyteen. Anna anteeksi, pese puhtaaksi, tee uudeksi kokonaan. Minä tahdon kuunnella ääntäsi, se kutsuu seuraamaan. 2. Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen, et vaatimuksiin vie. Tulet vastaan seuraasi pyytäen ja itse olet tie. Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan saa turvaksi matkalle. Otan yhden askelen kerrallaan ja pääsen perille. Anna-Maija Raittila 1982. Virsikirjaan 1986. S sitten seuraamaan häntä (Mark. 10:17–31). Kertomus osuu ja uppoaa syvälle. Vaikka tällainen kirkon nuorisotyönopiskelija ei paljoa omista, olisi silti vaikeaa luopua kaikesta mitä on. Virressä on riittämättömyyteen lääkkeeksi synnintunnustus ja -päästö. Sanoitukset toimivat siksi loistavasti; yhdistettynä hyvään sävelmään meillä on laulettavanamme mainio virsi. Ensimmäinen säkeistö muistuttaa, että Jumala näkee sydämemme ja syntisyytemme. Pelkäämme katsoa valoon ja väistelemme. Silti meissä on osa, joka kaipaa pyhyyteen. Saamme tunnustaa syntimme, tehdä parannuksen ja kuunnella Jumalan kutsua. eikkisitkö mieluummin traktorilla vai nukella, jos saisit itse valita? Suomessa sukupuolten tasa-arvo hyväksytään laajasti tavoittelemisen arvoiseksi ihanteeksi. Tytöille ja pojille – miehille ja naisille halutaan turvata yhdenvertaiset mahdollisuudet. Viime vuosina varhaiskasvatuksessa on kokeiltu sukupuolisensitiivistä pedagogiikkaa. Siinä kiinnitetään huomiota tapoihin, joilla kasvatushenkilökunta tai vanhemmat kohtelevat tyttöjä ja poikia eri tavalla. Lapset halutaan kohdata ensisijaisesti yksilöinä eikä sukupuolensa edustajina. Sen sijaan, että lastenohjaaja käskisi vain yleisesti poikia olemaan hiljaa, lapsia puhutellaan näiden nimillä. Pedagogiikka ponnistaa käsityksestä, jonka mukaan tytöillä keskenään ja pojilla keskenään on suurempia eroavaisuuksia kuin mitä sukupuolten välillä voidaan havaita. Monet kasvattajat pitävät silti tyttöjen ja poikien omia juttuja hyödyllisinä lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimisen rinnalla. Poikien luokka Seminaarin koulun rehtori Pasi Rangell haluaisi puhua enemmän tytöistä ja pojista – ei vain sukupuolineutraalisti oppilaista. Vuonna 2006 hän järjesti Tam- pereella Olkahisen koululla kokeilun, jossa tytöt ja pojat jaettiin ensimmäisellä luokalla eri ryhmiin. Erillisryhmissä opetettiin 70 prosenttia tunneista ja loput vietettiin yhdessä. Huomiota herättäneen kokeilun taustalla oli havainto siitä, että pojat saivat erityisesti äidinkielessä jatkuvasti huonompia oppimistuloksia kuin tytöt. Iän karttuessa sukupuolten ero vain kasvoi. ”Eivät pojat sen tyhmempiä ole. Sen täytyy johtua motivaatiosta”, Rangell uskoo. Kokeilu aloitettiin tarkkailemalla mitä kirjoja pojat lainasivat kirjastoautosta. Äidinkielen tuntien opetettava aines rakennettiin poikia kiinnostavien aiheiden ympärille. Tulokset olivat lupaavia. Vaikka kokeilulla haluttiin parantaa erityisesti poikien oppimistuloksia, Rangell yllättyi havaitessaan, että ryhmäjako hyödytti tyttöjä vielä enemmän. Hän kertoo esimerkin musiikin tunnilta: ”Jos normaalissa sekaryhmässä kysytään, kuka haluaa soittaa rumpuja, niin ei siellä tyttöjä ole. Pojat ikäänkuin jyräävät sen tilanteen. Kun sama kysymys esitettiin vain tytöille, rummunsoittajia olikin todella paljon.” ”Tytöt nauttivat siitä, että he saavat käsityötunnilla olla tyttöjen kesken. Siinä voi töiden ohessa jutella niitä tyttöjen juttuja. Sillekin pitää olla tilaa”, Pasi Ran- Nuorisotyönohjaaja Jukka Niittumäki seikkaili poikien kanssa Nummen viidesluokkalaisten leirikoulussa keväällä. gell sanoo ja jatkaa: ”En tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä tytöille ja pojille ihan omat kuviot. Tässä luodaan helposti stereotypioita, että pojat haluavat aina temmeltää ja juosta ja painia. Eiväthän kaikki pojat ole sellaisia. Ei tietenkään. Mutta siitä olen huolissani, että pojat eivät saa olla poikia. Enkä tiedä saavatko tytötkään olla tyttöjä. En pidä siitä, että kaiken pitää olla niin neutraalia.” Rehtori uskoo, että kasvatuksen kannalta olisi eduksi jos pojat ja tytöt saisivat toi- mia keskenään omissa ryhmissä ainakin silloin tällöin. Yhdessä leirille Yhteiskunnallinen kehitys on heijastunut myös seurakunnan toimintatapoihin. Vuonna 1981, kun varhaisnuorisotyöntekijä Jukka Niittumäki saapui Hämeenlinnaan, kerhot olivat joko tyttö- tai poikakerhoja. Muutos alkoi 1990-luvulla ja nykyisin nuoret toimivat pääosin sekaryhmissä. Poikkeuksen muodostaa partio, jossa Kaskenkaatajat järjes- Mitä pojille kuuluu? Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten ävelmä oli tuttu ennen kuin tiesin itse virrestä. Vanhaan englantilaiseen kansansävelmään on aikojen saatossa tehty useita sanoituksia ja sovituksia. Yksi niistä tuli tutuksi yläasteaikana, kun ystäväni kuuntelutti suomalaisen, folkrockia soittavan Tarujen Saaren Levoton hauta -levyn nimikkokappaletta. Myöhemmin törmäsin virteen seurakunnan nuortentoiminnassa. Suomenkieliset sanat ovat Anna-Maija Raittilan. Sisältöön hänen kerrotaan saaneen ajatuksia muun muassa raamatunkertomuksesta, jossa Jeesus käskee rikasta nuorukaista antamaan kaiken omaisuutensa köyhille ja Tasa-arvoa tavoiteltaessa sukupuolten eroja halutaan häivyttää. Kasvattajat sallisivat myös poikien ja tyttöjen omat jutut. Anna-Maija Raittila vs. viestintäpäällikkö Kirkko ei pysty herättämään kiinnostusta kristinuskoa kohtaan vaikuttavilla mainoskampanjoilla, vaan kristittyjen osoittamalla arkisella huolenpidolla niin naapureitaan kuin muukalaisia kohtaan. Puhutaan taas tytöistä ja pojista Toinen säkeistö antaa armahdusta vaatimuksiin, joita raamatunkohdassa annettiin. Kun otamme kutsun vastaan, ei tarvita suurta harppausta. Riittää, että pienin askelin aloittaa vaelluksen oikeaan suuntaan. Kolmannessa säkeistössä avaamme kätemme, näytämme itsemme. Tässä olen, tapahtukoon sinun tahtosi. Voimme monin eri tavoin palvella Herraa ja toisiamme; ei vain niillä tiedoilla ja taidoilla, joissa olemme hyviä ja täydellisiä, vaan myös niillä, joissa meillä on vielä kehitettävää. Johanna Paloposki nuorisotyön kesätyöntekijä ja nuorisokuorolainen P ojat virittelevät mopoja, pelaavat ja viettävät aikaa internetissä harrastamatta liikuntaa. Pitäisikö pojista olla huolissaan? Yli kaksikymmentä vuotta opetustyötä tehnyt Pasi Rangell on havainnut ongelmien määrän kasvaneen. Myös ongelmien laadut ovat paljon kovempia kuin ennen. Vaikeuksia on tytöilläkin, mutta useammin rajoihin törmäävät juuri pojat. Jukka Niittumäki vahvistaa käsityksen: ”Joistakin pojista pitää olla huolissaan. On todella paljon fiksuja nuoria. He ovat sosiaalisia, kielitaitoisia ja toisia huomioonottavia. Mutta sitten on se porukka millä menee huonosti – ja heillä menee to- della huonosti. Heidän auttamiseensa vaaditaan erityistä osaamista”. Viime vuonna mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 1 569 alle 30-vuotiasta. Neljä nuorta joka päivä. Ratkaisun avaimet ovat ensisijaisesti perheissä. Vanhemmat saattavat olla ylpeitä siitä, että lapsi pärjää yksin, mutta se ei saa tarkoittaa suostumista yksinäisyyteen. Yhdessä sovittujen ruoka-aikojen ja kotiintuloaikojen puuttuminen nakertaa sitä osuutta päivästä, jolloin perhe voisi olla yhdessä. Törmäyksiä tapahtuu, kun vanhemmat yrittävät esimerkiksi rajoittaa lapsen pelaamista tai internet-aikaa. Nuoriso- työnohjaaja Lasse Sarasteen mielestä rajoittamisen sijaan vanhempien kannattaisi ottaa enemmän selkoa siitä, mitä ja miten lapsi pelaa. Seurakunta on suunnitellut tilaisuutta, jossa lapset ja vanhemmat voisivat pelata yhdessä. Muitakin paikkoja perheiden kohtaamiselle on luvassa. Perheneuvoja Jorma Virtanen rohkaisee aikuisuuteen. Hän työskentelee Perheasiain neuvottelukeskuksessa, joka tarjoaa tukea myös vanhemmuuden haasteissa. ”Samalla kun lapsen tulisi saada olla lapsi, myös aikuisen tulisi uskaltaa ottaa vanhemman rooli”, Virtanen kannustaa. Riitta-Sisko Keinonen Neljän minuutin suihku Mitä koko elämänpituinen pyhiinvaellus on: yhä uudestaan Lähteelle laskeutumista, että löytäisin itse levon, että löytäisin oman sydämeni ja sinne kätkeytyvät mahdollisuudet - ja että löytäisin yhä uusia polunalkuja toisten luo. Katariina Filppula Jussi Keinonen Kotikirkko 3 tää toimintaa vain pojille ja Liekkitytöt vain tytöille. Muut seurakunnan lippukunnat ottavat jäseniksi molempia. Myös kuorotoiminnassa on ryhmiä pojille ja tytöille erikseen. Niittumäen mielestä on liian epämääräistä sanoa, että lapsesta kasvatetaan aikuinen. ”Kyllä yksi tähtäin kasvatuksessa on, että pojasta kasvatetaan mies ja tytöstä nainen.” Mikko Hieta 4 Kotikirkko 8.9.2012 Kotikirkko 8.9.2012 Lauantaina maja rakennettiin Hyvä kysymys Lauantaimajat odottavat 4–10-vuotiaita leikkimään, liikkumaan ja laulamaan, askartelemaan ja rakentelemaan, viettämään kirkkovuotta hyvän sanoman äärellä ja syömään välipalaa. Tilaisuuden aikana vanhemmilla on mahdollisuus hoitaa omia asioitaan, pienimpien kanssa he voivat niin halutessaan majailla mukana. Voit osallistua kerran tai useamminkin. Majojen teemat vaihtuvat. Keskusseurakuntatalon majoihin mahtuu 25 lasta, Mitä tarkoittaa jatkuva pöytä? L uterilaisessa kirkossa ehtoollista vietetään tavallisimmin alttarikaiteen äärellä. Ehtoolliselle tulija hiljentyy ja polvistuu. Hiljentyminen osoittaa kunnioitusta alttarille, joka on Jumalan läsnäolon symboli. Ensin jaetaan leipä, sen jälkeen viini. Saadessaan leivän ja viinin ja kuullessaan sanat: Kristuksen ruumis sinun puolestasi annettu ja Kristuksen veri sinun puolestasi vuodatettu, voi vastata aamen. Se tarkoittaa totisesti tai tapahtukoon niin. Näin sanoessaan ehtoollisen viettäjä hyväksyy ja vastaanottaa sakramentin. Jatkuvan pöydän käytäntö tarkoittaa sitä, että ehtoollisleivän ja -viinin saanut osallistuja nousee, kumartaa tai tekee ristinmerkin ja antaa paikkansa seuraavalle. Päätössanat, esimerkiksi Me olemme ottaneet vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän varjelkoon meidät iankaikkiseen elämään. lausutaan koko kirkkokansalle yhteisesti, kun kaikki ovat nauttineet ehtoollisen. Joskus ehtoollista vietetään pöytäkunta kerrallaan, tämä on vanhempi käytäntö. Silloin vieraat polvistuvat alttarikaiteen ääreen yhtä aikaa ja nousevat siitä yhtä aikaa, sen jälkeen kun kaikki ovat saaneet sekä leivän että viinin ja ehtoollisen päätössanat on lausuttu. Päätössanat lausutaan jokaiselle pöytäkunnalle erikseen. Ehtoollista voidaan viettää myös seisten ja muualla kuin alttarilla. Joskus ehtoollinen vietetään niin, että leipä kastetaan viiniin ja ojennetaan ehtoollisen viettäjälle. Tätä kutsutaan intinktioehtoolliseksi. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun lähivesillä on Evon kaltainen retkeilykohde? Hämeenlinna-Vanajan seurakunta kannustaa perheitä yhdessäoloon. Äidit, isät ja kaikenikäiset lapset – ja vaikka isovanhemmat ja kummit – kutsutaan lauantaina 22. syyskuuta retkelle Evon luontoon, viihtymään ja harrastamaan yhdessä. Muutaman kerran toteutettu retki on aiemmin osoittautunut hyvin suosituksi. Jukka Salmisen vaelluskirja julkaistaan Vanajan kirkossa 10.11. klo 10–11.30 Kotimaja Perhetupa, Aulangontie 20 29.9. klo 10–12 Enkelimaja (lähetysmyyjäiset + lounas klo 11–13 yläkerrassa) Keskusseurakuntatalo, Rau- 24.11. klo 10–11.30 Kirkkomaja Rengon pappilan lasten kamari, Topenontie 144 15.12. klo 10–12 Joulumaja Keskusseurakuntatalo, Rauhankatu 14, alakerran kerhohuoneet + jumppasali, käynti Birger Jaarlin kadun puolelta Kyyti perille on järjestetty. Linja-auto lähtee Poltinahon seurakuntatalolta klo 10 ja samaan paikkaan palataan klo 16. Retken hinta on 3 euroa yli 3-vuotiailta. Mukaan tarvitset reippailumieltä, säänmukaisen varustuksen ja omat eväät. Nuotiopaikalla on mahdollisuus paistaa esimerkiksi makkaroita. Ilmoittaudu 14.9. mennessä: www.hameenlinna-evl.fi/portal/toiminta/varhaisnuoret. Lisätietoja saat Malla Lehtovaaralta, 050 360 8587 tai maria.lehtovaara@evl.fi, Evon retkeilyalueesta tietoa www.luontoon.fi. Seurakunta on elämää – Jumalan perheväen yhdessäoloa, tekemistä, leikkiä, luovuutta. Suurten kysymysten ja elämän tarkoituksen pohtimista. Rukousta, lepäämistä, pyhän kohtaamista. Kirkko on jäsentensä yhteisö. Säännöllinen viikkotoiminta tarjoaa tekemistä kaikenikäisille eri elämäntilanteissa. Voit valita erilaisista kerhoista, kuoroista, leireistä, retkistä ja luennoista. Tästä Kotikirkosta löydät poimintoja toiminnasta, kurkkaa koko tarjonta seurakunnan verkkosivuilta www.hameenlinna-evl.fi. Iloa ja virkistystä eläkepäiviin Eläkeläisten päiväpiirit ovat maksuttomia (pieni kahviraha) ja avoimia kaikille eläkeikäisille. Tervetuloa tekemään ja kokemaan virkistäviä yhdessäolon hetkiä: Hätilän päiväpiiri (Hätilän kirkko, Tuomelank. 19) ti klo 13, parillinen vko Hopeakerho (Rengon srk-talo, Hinkaloistentie 1) ke klo 11, parillinen vko Käikälän päiväpiiri (Nujulantie 19) ke 5.9. klo 13, kerran kk Aikuisten perjantaipiiri (Läntinen lähiökeskus, Sammontie 4) pe klo 11, parillinen vko väkirjamerkintöjä matkamiehen mietteistä ja havainnoista sekä upeita, puhuttelevia valokuvia. Illassa kuullaan Salmisen kertomana pyhiinvaellustarinoita, otteita kirjasta sekä katsellaan matkakuvia. Salminen esittää myös lauluja kirjaan liittyvältä kesällä ilmestyneeltä levyltään Hiljaisuuteen vie. Ohjelman jälkeen on mahdollisuus ostaa kirjaa ja levyä nimikirjoituksin. Mä & Me on kahdeksasluokkalaisille ja rippikoulun käyneille tarkoitettu, koko vuoden kestävä kerhonohjaajakurssi. Tule mukaan ja houkuttele kaverisikin! Opit uusia asioita ja taitoja, tutustut ikätovereihisi. ”Vuosittain valmistuu parikymmentä kerhonohjaajaa. Tarkoitus on, että mahdollisimman moni halukas pääsee kerhoa vetämään, ja melko hyvin olemme pystyneet tehtäviä järjestämään. Kaikki eivät välttämättä halua heti ottaa omaa kerhoa, mutta kurssista on osallistujalle muutakin iloa ja hyötyä”, vakuuttaa nuorisotyönohjaaja Ninnu Hurme. ”Joskus yhtä kerhoa suunnittelee ja vetää neljä nuorta. Yhdessä on mukavampaa, eikä valmistelu ja ohjaaminen vie liikaa paukkuja, onhan nuorella koulu ja ehkä muita harrastuksia.” Hurme pitää vertaisoppimista tärkeänä. ”Uudet kerhonohjaajat aloittavat työpareina kokeneempien kanssa. Myös me varhaisnuorisotyönohjaajat autamme, etenkin alussa tarvitaan kunnon perehdytys tehtävään ja rinnalla kulkemista hetken aikaa.” Kurssilaiset kokoontuvat yhdeksänä keskiviikkona pari tuntia kerrallaan. Ohjelma alkaa pienellä välipalalla ja vapaalla oleilulla, sitten työskennellään päivän aiheen parissa keskustelun, draaman, pelaamisen ja liikunnan avulla. Syksyllä ja keväällä on Mä & Me -leiri, helmikuussa osallistutaan valtakunnallisille kerhonohjaajapäiville Riihimäellä. Kurssi, välipala, leirit ja retki ovat maksuttomia, päätteeksi saa todistuksen. Jos aiot pyrkiä seurakunnan salibandy-, näytelmä-, liikunta-, lennokki-, kokki-, askartelu- tai pienoissähköautokerhoa ohjaamaan, kurssi pitää olla käytynä. Ilmoittaudu tulemalla mukaan ensimmäiseen kokoontumiseen Poltinahon seurakuntatalon kahviossa 3. lokakuuta klo 15.30–18. Syksyn muut kokoontumispäivät ovat 10.10. ja 7.11., leiri pidetään 26.–28.10. Lisätietoja saat Ninnu Hurmeelta, 050 568 6602 tai ninnu.hurme@evl.fi Tiistaikerho (keskussrk-talo, Rauhank. 14) ti klo 12.30, joka viikko Lintukodon päiväpiiri (Jukolan Lintukoto, Eeronkuja 5) ti klo 13, joka viikko Poltinahon päiväpiiri (Poltinahon srk-talo, Turuntie 34) ti klo 13, pariton vko Ojoisten päiväpiiri (Latokartanonkuja 4, kerhohuone) ke klo 13, pariton vko Tammitien päiväpiiri (Tammitie 2) ke klo 13, kerran kk Idänpään päiväpiiri (Anttilank. 4) ke klo 14, pariton vko Katuman ikinuoret (Itäinen lähiökeskus, Kanervatie 1) pe klo 9, pariton vko Eläkeikäisten ruokailun syyskausi alkaa ti 11.9. klo 11.30–12.30 keskusseurakuntatalossa (Rauhank. 14). Ruokailut tiistaisin ja torstaisin (ei vkolla 42), aterian hinta 5,70 euroa. Uusi kerho pienille ja isoille Ansat ja Taunot, avoin päiväkerho lapsille ja aikuisille, vauvasta vaariin. Kankaantaan kerhohuone (Nuuttilantie 21 A 7) ma klo 9.30–11.30. Kävele ammatti kehitysmaan naiselle Lähde liikkeelle sunnuntaina 9. syyskuuta ja reippaile kehitysmaan naiselle ammatti. Tempaus al- Mä & Me – ja sit kerhoon Tiedustelut diakoni Jenni Valta-Sillanpää p. 050 505 4515, jenni.valta-sillanpaa@evl.fi Hämeenlinnalaisen laulajalauluntekijä Jukka Salmisen pyhiinvaelluskokemuksista kertova kirja Tie, mies ja tähtitaivas julkaistaan Vanajan kirkossa keskiviikkona 3.10. klo 19. Salminen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti yksin pyhiinvaellusmatkalle Santiago de Compostelaan. Reitin pituus oli noin 800 kilometriä. Matkasta tuli elämys, joka synnytti kiehtovia päi- 27.10. klo 10–11.30 Rukousmaja Ahdinpolun kerhohuone, Kurala, Ahdinpolku 1 Perheretkelle Evon luontoon Mikko Hieta Sururyhmässä voi jakaa tunteita ja ajatuksia toisten läheisensä menettäneiden kanssa. Suljettu, luottamuksellinen ryhmä kokoontuu 6–8 kertaa. Sururyhmästä on havaittu olevan apua eniten silloin, kun läheisen kuolemasta on kulunut jo muutama kuukausi. Syksyn ryhmä alkaa lokakuussa ja siihen ilmoittaudutaan ennakkoon. Ilmoittautuminen viimeistään viikkoa ennen tilaisuutta liisa.alarotu@evl.fi tai 050 570 5919 tai (03) 626 41. Mainitse lapsen etu- ja sukunimi, syntymävuosi, huoltajan nimi ja puhelinnumero sekä ruoka-aineallergiat. Mikään ei ole mukavampaa kuin majaleikki. Lasten Lauantaimajoissa rakennetaan majoja erilaisille teemoille, kuten ystävyydelle, enkeleille ja kodille. Kuva seurakunnan järjestämiltä 5-vuotiaiden syntymäpäiviltä. Sururyhmässä tunteet ja ajatukset saavat tilaa hankatu 14, alakerran kerhohuoneet + jumppasali, käynti Birger Jaarlin kadun puolelta Vilja Tamminen Kummilapsen konfirmaatiomessussa alkoi ehtoollisenvietto. Pappi ohjeisti kirkkokansaa ”noudatamme jatkuvan pöydän käytäntöä”. Mitä se tarkoittaa? Mitä muita pöytiä voi olla? muualle enintään 15 lasta, ei osallistumismaksua. Puuhaa kaikenikäisille – joka viikko kaa Linnanpuiston lavalta klo 14. Kävelymatkat ovat 6 ja 4 kilometriä. Naisten Pankin Hämeenlinnan aluesolu on ensi kertaa mukana valtakunnallisessa tapahtumassa. Yhdessä liikkumalla tuetaan kehitysmaiden naisten mahdollisuuksia hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen. Ilmoittaudu mukaan maksamalla 25 euroa – ammatin hinta – tilille FI 55 5680 0020 2965 35. Linnanpuiston lavalla on ohjelmaa klo 13.30 alkaen: Kaurialan lukion opiskelijoista koostuvan Turbo Pascal -yhtyeen musiikkia, tanssi- ja liikuntakeskuksen tanssiryhmä Indiko ja alkulämmittely; Linnan Martat kahvittavat. Ohjelmaa voi tulla katselemaan ja tutustumaan Naisten Pankin toimintaan, vaikka ei osallistuisikaan kävelyyn. Matka Israeliin ja Jordaniaan Lähde seuraamaan Jeesuksen jalanjälkiä Tiberiakseen ja Jerusalemiin seurakunnan matkalle 24.2.–3.3.2013. Jordaniassa vieraillaan Petran luolakaupungissa. Matkan vetäjinä Yrjö Niemi ja Sampo Kujala. Hinta puolihoidolla ja retkiohjelmalla 1 694 euroa. Matkan vastuullinen matkanjärjestäjä Toiviomatkat. Lisätietoja Sampo Kujalalta 050 563 3302. 5 Tapahtumat 8.9.–27.10. SYYSKUU To 19.7. alkanut Käsityöpiiri Rengon seurakuntatalossa (Hinkaloistentie 1) jatkuu parittoman viikon torstaisin klo 13–15. Piirissä tehdään käsitöitä lahjaksi vanhuksille. Mukaan piiriin voi ottaa omia ohjeita. Myös puikoille ja koukuille on tarvetta. Tied. Seija Puusaari 050 505 4513. To 6.9. Etiopia-ilta klo 18.30 keskusseurakuntatalossa, Matti Nummela, Tesfaye Nigusu, Sampo Kujala. Su 9.9. alkaen Pyhäkoulu sunnuntaisin parillisella viikolla klo 15.30 Rukoushuoneessa, Tuomelankatu 21. Su 9.9. Kävele naiselle ammatti –tapahtuma Linnanpuiston lavalla, ohjelma alkaen klo 13.30. Ma 10.9. Naisten kirjallisuuspiiri klo 18.30 Poltinahon seurakuntatalossa, Maija Paavilainen. Ma 10.9. Lintukodon ruokailun syyskausi alkaa klo 11–12.30 Jukolan Lintukodossa (Eeronkuja 5). Ruokailut maanantaisin ja perjantaisin. Ruokailua ei ole viikolla 42. Aikuinen 3,50 e, lapsi (7–15 v.) 2 e, alle kouluikäinen 1 e. Ruokailuun ovat tervetulleita pienituloiset yksinasuvat, perheelliset, työttömät ja eläkeläiset! Ti 11.9. Kansainvälisen diakonian askartelu- ja käsityöpiirin syyskausi alkaa klo 10–15 keskusseurakuntatalon alakerran kerhohuoneessa. Kokoontumiset parittomien viikkojen tiistaina. Tuotokset myydään Yhteisvastuukeräyksen ja Kirkon Ulkomaanavun hyväksi. Ke 12.9. Tauno Marttinen 100 vuotta juhlavuoden konsertti klo 19 Hämeenlinnan kirkossa, Suomen Laulu ja Hämeenlinnan Mieskuoro. To 13.9. Sanan Suvipäivien talkoolaisten kiitosjuhla klo 18.30 keskusseurakuntatalossa, Ulla Saunaluoma, Kalle Virta, Sampo Kujala ja Kari Koivu. Su 16.9. Tuomasmessu klo 18 Poltinahon seurakuntatalossa. Lapsille pyhäkoulu. Su 16.9. Lastenraamattusunnuntai klo 14–17 Hämeenlinnan kirkossa. Ti 18.9. Liikunta- ja näkövammaisten kerhon syyskausi alkaa klo 14–16 Poltinahon seurakuntatalossa. Ke 19.9. Miesten aamukahvi klo 7 Café Laurellissa. Ke 19.9. Kankaanpainopaja klo 17.30 alkaen Poltinahon seurakuntatalon kahviossa. Ohjaajana Maria-Kaisa Hast. Pajan hinta tarvikkeineen on 10 euroa. Tuotto Naisten Pankille. To 20.9. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa, Raamattu kaikelle kansalle, Martti Asikainen Suomen Pipliaseurasta. Pe 21.9. Naisten aamukahvi klo 7.30 Rengon pappilassa. La 22.9. Luontoretki Evolle, lähtö linja-autolla Poltinahon seurakuntatalolta klo 10 ja paluu samaan paikkaan klo 16. Omat eväät. 3 euroa/hlö, alle 3-v. maksutta. Ilmoittautuminen 14.9. mennessä: www.hameenlinna-evl.fi/portal/toiminta/varhaisnuoret. Su 23.9. Hämeenlinnan kirkkokuoro 90 vuotta juhlakonsertti klo 15 Hämeenlinnan kirkossa. Ma 24.9. Hanna-piiri klo 18.30 keskusseurakuntatalon alakerran kerhohuoneessa. Naisten saunaretriitti Tiistaisin 25.9. ja 30.10. klo 18–20.30 Loimalahden leirikeskuksessa (Majalahdentie 1). Klo 18 sauna, klo 19.30 iltapala (3 e), klo 20 iltarukous. Mahdollisuus hiljaisuuteen ja virkistävään yhdessäoloon. To 27.9. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa, Jumalan sana viidakkokylässä, Salme Bugenhagen. Pe 28.9. Sibelius-fantasia Kirkkopuistossa. Ke 26.9. Liikuntaa ja rukousta ryhmän syyskausi alkaa klo 15.45–17 keskusseurakuntatalon voimistelusalissa, (käynti sisäpihan kautta). La 29.9. Lasten Lauantaimaja klo 10–12 keskusseurakuntatalossa, käynti Birger Jaarlin kadun puolelta, ilm. 21.9. mennessä liisa.alarotu@evl.fi, 050 570 5919 tai vaihde (03) 62641. La 29.9. Naisten aamu klo 10 Hämeenlinnan pääkirjastossa, rehtori evp. Marketta Paukkunen. La 29.9. Tasausmyyjäiset lähetystyön hyväksi klo 11 keskusseurakuntatalossa. La 29.9. Tverin kamarikuoro klo 18 Hämeenlinnan kirkossa. LOKAKUU Ma 1.10. Miesten saunailta klo 18.30 Syöksynsuun leirikeskuksessa. Ti 2.10. Unicef-konsertti klo 19 Hämeenlinnan kirkossa. Ke 3.10. Jukka Salmisen kirjan Tie, mies ja tähtitaivas julkistaminen klo 19 Vanajan kirkossa. To 4.10. Rengon ruokailun syyskausi alkaa klo 11– 13 Rengon seurakuntatalossa. Työtön ja eläkeläinen 4 e, työssäkäyvä 6 e, sotaveteraani 3 e, lapsi 1 e. Ruokailua ei ole 6.12. To 4.10. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa, Evankeliumi kiinalaisittain, Paulos Huang. La 5.10. Ylistyslaulu- ja rukousilta klo 18 Poltinahon seurakuntatalossa. La 6.10. konsertti Koivikko-kodin hyväksi klo 19 Hämeenlinnan kirkossa, Jaakko Ryhänen ja Laura Pyrrö. Su 7.10. Kirkkopuuro ja Tuula Hietarannan ikoninäyttelyn esittely klo 11.30 keskusseurakuntatalossa. Su 7.10. Yhteinen messu klo 16 Poltinahon seurakuntatalossa. Lapsille pyhäkoulu. Su 7.10. Iltakirkko ja yhdessä laulamaan –konsertti klo 17 Hämeenlinnan kirkossa, Anna-Mari Kaskisen lauluja. Ma 8.10. Naisten kirjallisuuspiiri klo 18.30 Poltinahon seurakuntatalossa. Ti 9.10. Vanhusten viikkomessu klo 13 Poltinahon seurakuntatalossa. Kirkkokahvit. Ke 10.10. Miesten aamukahvi klo 7 Café Laurellissa. To 11.10. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa, Athos-vuorella, Yrjö Niemi. Pe–su 12.–14.10. Hiljaisuuden retriitti Loimalahden leirikeskuksessa. Ilmoittautumiset 28.9. mennessä puh. (03) 626 4220/Birgitta Aspholm, tied. Soili Juntumaa 050 552 5529, Heini Aronkoski 050 505 4525. To 18.10. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa, pyhiinvaellus Santiagon tiellä Ranskassa, Päivi Aikasalo. Pe 19.10. Naisten aamukahvi klo 7.30 Rengon pappilassa. Pe 21.10. Vanhanajan keittolounas ja Hämeenlinnan kirkkokuoron 90-vuotisjuhla klo 11.30 keskusseurakuntatalossa. Su 21.10. Tuomasmessu klo 18 Poltinahon seurakuntatalossa. Lapsille pyhäkoulu. To 25.10. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa, Lutherin jalanjäljillä Saksassa, Timo Komulainen, Sampo Kujala. La 27.10. Naisten aamu klo 10 Hämeenlinnan pääkirjastossa, Maija Rask. La 27.10. Lasten Lauantaimaja klo 10–11.30. Ahdinpolun kerhohuone, Kurala, Ahdinpolku 1, ilm. 19.10. mennessä liisa.alarotu@evl.fi, 050 570 5919 tai vaihde (03) 62641. Ma 29.10. Virkataan mattoja klo 17.30 alkaen Poltinahon seurakuntatalon kahviossa. Ohjaajana Päivi Aikasalo. Hinta tarvikkeineen on 10 euroa. Tuotto Naisten Pankille. www.hameenlinna-evl.fi Hämeenlinna-Vanajan seurakunta puh. (03) 62 641 Kotikirkko 8.9.2012 Jumalanpalveluskokemus. Kirkkokansa hakee jumalanpalveluksesta rauhoittavia tunnekokemuksia, voimaa, Jumalan läsnäoloa ja uskonvahvistusta. Aktiivikävijälle kokemus on antoisampi kuin satunnaisvieraalle, paljastaa Jumalanpalvelus arjen voimana -tutkimus. Jumalanpalveluskävijöistä 70 prosenttia on naisia, 60 prosenttia yli 50-vuotiaita. Rippikoululaisia ja muita nuoria on myös paljon, joka viides, mutta nuorten aikuisten osuus on erittäin vähäinen. Kokonaisuudessaan osallistujien kokemukset jumalanpalveluksesta ovat myönteisiä, ja ne ovat parantuneet vuoden 1999 vastaavaan tutkimukseen verrattuna. Gospel-palkinto. Saksofonisti Juhani ”Junnu” Aaltonen sai tämänvuotisen Golden Gospel -palkinnon, ansioistaan suomalaisen gospelmusiikin hyväksi. Aaltosta luonnehditaan nöyräksi musiikin tekijäksi, joka pitkällä urallaan on aina halunnut olla taustalla ja toisten palvelijana. Aiempia palkinnon saajia ovat muun muassa Pekka Simojoki, Jaakko Ryhänen, Jukka Leppilampi ja Kirsi Rostamo. Huoneentaulu. Kirkkohallitus, lapsiasiavaltuutettu, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta sekä lapsija nuorisojärjestöt haastavat kuntavaaliehdokkaita sitoutumaan lasten ja nuorten asioiden edistämiseen. Kun ehdokas allekirjoittaa huoneentaulun (www.alli.fi/huoneentaulu), hän sitoutuu lasten ja nuorten valtuutetuksi. Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi ry ylläpitää allekirjoittajien listaa ja julkaisee tietoja vaalien alla. Sitoutuneet ehdokkaat ovat mainio väylä lapsi- ja nuorisoasioiden edunvalvontaviesteille kunnassa myös vaalien jälkeen. Hämeenlinnan kirkkokuoro saavuttaa kunniakkaan 90 vuoden iän. Syyskuussa on juhlamessu ja -konsertti. Kuoro aloitti Evankelis-luterilaisen nuorten kuoron nimellä 1922. Sota-ajan, Hämeenlinnan kirkon saneerauksen ja monet muut vaiheet läpi elänyt kuoro on kokenut nousuja ja laskuja. Mieslaulajien vähyys on välillä uhannut jatkuvuutta. Kuoroyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Hopeakoski toivoo nyt uusien laulajien vyöryä, sekä miesten että naisten. ”Laulaessaan ihminen rukoilee kahdesti”, hän sanoo. ”On hienoa laulaa erilaisista persoonallisuuksista koostuvassa joukossa Jumalan seurakuntaa palvellen.” Kuoro on aina edustanut tyypillistä suomalaista kirkkokuoroperinnettä, tärkeimpiä tehtäviä ovat esiintymiset jumalanpalveluksissa ja iltakirkoissa. Pitkäaikaisimpia musiikillisia johtajia ovat olleet kanttorit Jaakko Tuuri, Kaarlo Voipio ja Matti Oikarinen. Nykyään kuoroa johtaa Johanna Hytönen. Vuonna 2007 kirkkokuoro profiloitui iäkkäämmän väen kuoroksi Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan aikuisten kuorojen joukossa. Yhteistyötä – esiintymisiä ja virkistysretkiä – tehdään eläkeläisten Kilpukka-kuoron kanssa. Hämeenlinnan kirkkokuoro juhlii kunniakasta 90 vuoden ikää juhlakonsertilla kotikirkossaan. Kuorolaiset Mikko Moisio ja Elvi Mähönen myötäilevät puheenjohtaja Hopeakosken ajatuksia: ”Kirkkolaulujuhlilla laulaminen satojen ihmisten kanssa on uskomaton kokemus. Parasta on silti yhdessäolo, porukkahenki”, kuvaa Mähönen. ”Emme ole mitenkään jäyhän Musiikkitarjotin Seurakunnassa toimii puhallinorkesteri ja useita kuoroja, joissa voi harrastaa monenlaista laulumusiikkia. Kokoontumisajoista ilmoitetaan toiminnan alkaessa syksyllä. Voit myös ottaa suoraan yhteyttä kuoron- ja orkesterinjohtajaan. Puhallinorkesteri Noin 10–20-vuotiaille soittajille lauantaisin klo 11–12.30 keskusseurakuntatalon liikuntasalissa. Yhteisharjoituksia ja henkilökohtaista opetusta. Orkesteriin pääsyyn ei vaadita soittonäytettä. Seurakunnalta saat myös soittimen lainaan. Jos jo soitat jotain muuta kuin puhallinta, tule silti katsomaan seurakun- kirkollinen ryhmä, vaan pidämme iloa ja nauramme paljon.” Opettajana ja rehtorina elämäntyönsä tehnyt Moisio muistuttaa kuoro- ja yhteislaulun hyvää tekevästä vaikutuksesta. ”Pyrinkin siksi painottamaan yhdessä laulamista. Jo lapsista sen näkee. Se liennyttää puolus- tusmuureja ja lyhentää välimatkoja ihmisten välillä.” Su 16.9. juhlamessu klo 10, Hämeenlinnan kirkko. Su 23.9. juhlakonsertti klo 15, Hämeenlinnan kirkko. Konsertin jälkeen onnittelujen vastaanotto ja kahvit keskusseurakuntatalossa. ”Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi.” J. S. Bach nan soitinvarastoa. Voit löytää sieltä kiinnostavan sivuinstrumentin itsellesi. Lisätietoja Juhani Valtasalmi, 050 362 9536, juhani.valtasalmi@gmail.com. Vanajan kamarikuoro on tauolla toistaiseksi ja harjoitusten jatkumisesta ilmoitetaan myöhemmin. Lasten ja nuorten kuorot tauolla koko syksyn Hämeenlinnan kirkkokuoro ke klo 14–16, Jukolan Lintukoto JH Hämeen oratoriokuoro to klo 18–20, Poltinahon srk-talo MO Nuotinvierellä-kuoro parittomilla viikoilla ke klo 18.30 keskussrk-talo MK Tuomaskuoro parillisilla viikoilla ke klo 17 keskussrk-talo MK Päiväkuoro Kilpukka eläkeläisille parillisilla viikoilla ke klo 13–14 keskussrk-talo ML Lasten Minttukuoro, tyttökuoro Aurorina, Hämeenlinnan poikakuoro, nuorisokuoro Aurora ja Vanajan nuorisokuoro eivät kokoonnu syyskaudella lainkaan kuoronjohtaja Ismo Savimäelle sattuneen tapaturman vuoksi. Kuorojen harjoitukset jatkuvat tammikuussa. Savimäki loukkaantui elokuussa polkupyöräonnettomuudessa ja toipuu saamistaan kolhuista virkavapaalla. Aikuisten kuorot Vanajan kirkon kuoro to klo 18–20, Jukolan Lintukoto MS Rengon kirkkokuoro to klo 18–19.30, Rengon srksali AH Kanttorit: ML Merja Lohilahti, 050 584 5921 MS Markku Sintonen, 050 563 3304 AH Anna Helenius, 050 563 3303 MO Matti Oikarinen, 050 551 1675 JH Johanna Hytönen, 050 588 3664 Seurakunnan syksy alkaa useilla henkilövaihdoksilla. Pastori Katariina Sorsa on palannut töihin vanhempainvapaalta ja Minttu Talosela on siirtynyt Riihimäen seurakunnan palvelukseen. Pastori Terho Asikaisen opintovapaan sijaisena aloittaa Kirsi Kniivilä. Lisäksi Minna Lappalaisen työ pappina jatkuu. Kanttori Ismo Savimäen sijaisena toimii Anne Laulajainen. Johtavan diakoniatyöntekijän Airi Raitarannan työsuhde päättyi elokuun lopussa. Hänen seuraajansa valitaan syk- syn aikana. Uutena diakonian viranhaltijana on aloittanut Katriina Mäkinen. Uusina lastenohjaajina ovat aloittaneet Eija Cederlöf, Terttu Kaitala, Erika Korhonen ja Johanna Waris. Sirkku Tattari on jäänyt eläkkeelle elokuun lopussa. K eväällä kirkollamme ponkaistiin käyntiin uusi naisten raamattupiiri. Kipinä syttyi, kun kaksi japanilaista naista tuli toisistaan tietämättä kertomaan haluavansa opiskella Raamattua englanniksi. Vakiokävijöinä piirissä on kuusi naista, jotka eivät ole kristittyjä. He kyselevät paljon ja ihmettelevät Jeesuksen opetuksia ja tekoja. Yhteisistä hetkistä on tullut minulle ilon aihe. Luemme ja tutkimme Markuksen evankeliumia Japanin-lähetti Mailis Janatuisen kirjoittamien Ilosanomapiiri-kysymysten avulla. Niiden pohjalta kes- kusteluun voi osallistua myös sellainen, joka ei tiedä mitään kristinuskosta. Ilosanomapiirikysymyksiä on käännetty useille kielille ja niitä käytetään ympäri maailmaa erilaisten kulttuurien ja uskontojen keskellä (www.ilosanomapiiri.fi). Luimme rikkaan nuorukaisen ja Jeesuksen kohtaamisesta (Mark.10:17–). Tuo kohtaaminen päättyy siihen, että nuori mies lähtee surullisena pois Jeesuksen luota kun hän huomaa, ettei pysty täyttämään Jumalan laista edes ensimmäistä käskyä. Mietimme, mitä muita vaihtoehtoja hänellä olisi ollut poislähtemisen sijaan. Yksi piiriläisistä sanoi myötätuntoisella äänellä: ”Eihän hän voinut vielä ymmärtää asioita, koska oli puhunut Jeesuksen kanssa vasta kerran. Näistä asioista täytyy kuulla monta kertaa!” ”Vasta nyt, kun olemme monta kertaa lukeneet Raamatun kertomuksia, minäkin olen alkanut ymmärtää”, japanilaisnainen jatkoi painokkaasti. Samassa mieleeni nousi muistoja pyhäkoulusta, tyttökerhosta, rippileiriltä – ja samalla kiitollisuus siitä, että minulle on kerrottu monta kertaa Jumalan armosta ja rakkaudesta. Siitä, etteivät meidän rahkeemme rii- Tiina Latva-Rasku Kirjoittaja on Japanissa asuva SLEY:n lähetystyöntekijä Tällä palstalla nimikkolähetystyöntekijät kertovat kohtaamisistaan eri puolilla maailmaa. Tiina Latva-Rasku vetää raamattupiiriä Tokiossa ja iloitsee kohtaamisista kristinuskosta kiinnostuneiden naisten kanssa. Ilmestyskirja tutuksi. Nyt. Kirjailija, runoilija ja virsien tekijä Anna-Maija Raittila on kuollut. Hän oli kuollessaan 84-vuotias. Raittila oli koulutukseltaan teologi ja toimi aluksi uskonnonopettajana. Hän työskenteli nykyvirsikirjan virsikirjakomiteassa vuosina 1973– 1984. Virsikirjassa on useita hänen kirjoittamiaan, kääntämiään ja uudistamiaan virsiä. Raittilan nimi esiintyy yli 300 teoksessa joko kääntäjänä, toimittajana tai kirjoittajana. Hän oli suomalaisen hiljaisuuden liikkeen ja retriittitoiminnan uranuurtaja. Anna-Maija Raittila sai valtion kääntäjäpalkinnon vuonna 1971 ja hänet promovoitiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1980. Hänet on palkittu kirkon Mikael Agricolan ristillä vuonna 2007. Raittila oli yhteisöllisyyden, lempeyden ja kohtuullisen elämäntavan puolestapuhuja. Hänen teoksensa, joille on tunnusomaista juurevuus, rehellisyys ja Pyhän Hengen läheisyys, tuovat edelleen lohtua ja viisautta hänen lukijoilleen. Anna-Maija Raittilaa on kutsuttu kirkkomme hengelliseksi äidiksi. Kirkkoherra Kari Koivu jää eläkkeelle 30. syyskuuta, ja saarnaa viimeisenä työpäivänään Hämeenlinnan kirkossa. Hänen seuraajansa Timo Kalaja asetetaan virkaan sunnuntaina 2. joulukuuta. tä tulemaan omilla teoillamme Jumalalle kelpaavaksi, mutta Hänen Poikansa ristintyö riittää pelastamaan Häneen turvautuvan. Monet eivät ole kuulleet sitä vielä ensimmäistäkään kertaa. Lähetystehtävä on yhä kesken. Anna-Maija Raittila on kuollut Pysäkille etsitään uutta paikkaa Työ jatkuu, tekijät vaihtuvat Ilosanoma täytyy kuulla monta kertaa Seurakuntaneuvosto kävi elokuun kokouksessaan vilkkaan keskustelun Vapaaehtoiskeskus Pysäkin toimitiloista. Kaupungin ikäihmisten lautakunta on esittänyt, että keskus siirtyisi Raatihuoneenkadulta Keinusaareen Tullikamarin tiloihin, koska nykyisissä tiloissa on aistittu sisäilmaongelmia. Tullikamarin kiinteistöllä ei ole kaupungille nykyisellään riittävästi käyttöä. Luottamushenkilöt tutustui- vat Tullikamarin tiloihin ja päättivät pyytää seurakuntayhtymän kiinteistö- ja hautaustoimen johtokuntaa kartoittamaan useampia vaihtoehtoisia tiloja yhteistyössä kaupungin kanssa. Neuvoston jäsenet kantoivat huolta sisäilmaongelmista kärsivien henkilöiden terveyden puolesta ja toisaalta niiden seurakuntalaisten puolesta, jotka kokevat Pysäkin nykyisen sijainnin kaupungin keskustassa säilyttämisen arvoiseksi. Kaupunki ja seurakunta järjestävät vuonna 1994 aloittaneen Pysäkin toimintaa yhdessä. Pysäkillä toimii noin 500 vapaaehtoista, yksi seurakunnan ja neljä kaupungin työntekijää. Seurakunta haluaa, että Pysäkki toimii nykyisissä tiloissa siihen saakka kunnes tarkoituksenmukaiset tilat löytyvät. Sisäilmaongelmien varalta seurakuntaneuvosto päätti hankkia sisäilman puhdistimia. Vaikeaselkoinen, mystinen, mielikuvitusta ruokkiva, pelottavakin. Sellaiseksi Ilmestyskirjaa luonnehditaan. Arvoituksellisen tekstin saloihin perehdytään raamattukurssilla Hämeenlinnassa. Lokakuun viikonloppu sisältää opiskelua ja yhteistä keskustelua. Numerosymboliikkaa, enkeleitä, outoja eläin- ja ihmishahmoja, luonnonmullistuksia sekä kuvauksia taivaasta ja tuonpuoleisesta maailmasta sisältävän Ilmestyskirjan eli Johanneksen ilmestyksen arvellaan syntyneen Vähä-Aasiassa 90-luvulla jKr. Kirja kuvaa lopun ajan tapahtumia ja tunnelmia, mutta on silti perusvireeltään lohdullinen. Se painottaa, kuinka Saatana on jo hävinnyt ratkaisevan taistelun Jumalaa vastaan. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan ja Kansanlähetyksen yhdessä järjestämällä kurssilla luennoi teologian ja yhteiskuntatieteiden maisteri Pirkko Valkama. Osallistujan kannattaa lukea Ilmestyskirja etukäteen. Kurssi on maksuton ja ohjelmaan voi osallistua vain osan aikaa. Tarjoilun vuoksi ilmoittaudu 8.10. mennessä Kaarlo Saxellille, kaarlo.saxell@evl.fi tai 050 551 1674. Sastamalan seurakunta/Rauno Träskelin Suhdeklinikka. Kirkon perhetyö kohtaa nuoria aikuisia City.fi:n blogimuotoisessa palvelussa. Osoitteessa city.fi/suhdeklinikka perheneuvojat käsittelevät ihmissuhteisiin ja perhe-elämään liittyviä asioita. ”Yhden ihmisen kysymykseen vastaamalla autamme myös muita samojen asioiden kanssa kamppailevia. Haluamme hyödyntää viestintäkanavia ja lisätä näin perheneuvonnan palvelujen saavutettavuutta,” kuvailee kirkon kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Päivi Kähkönen. ”Laulaessaan ihminen rukoilee kahdesti” 7 Kohtaaminen maailmalla Vilja Tamminen Kenttäehtoollinen. Varusmiesten tarve henkilökohtaiseen keskusteluun sotilaspapin kanssa on kasvanut. Papille halutaan purkaa tuntoja niin ihmissuhteista kuin rahahuolista. ”Moni palvelukseen astuva ei ole saanut kotoa riittäviä eväitä elämään. Sopeutuminen kurinalaiseen ympäristöön voi olla hyvinkin raskasta”, sanoo maavoimien kenttärovasti Vesa Aurén. Jumalanpalveluksia kasarmeilla on vähennetty, mutta maastossa vietettävien ehtoollisten määrä on yli kaksinkertaistunut 20 vuodessa. ”Karuissa kenttäoloissa vietetty ehtoollinen muistetaan rauhoittavana ja voimaa antavana kokemuksena maastoleireiltä. Siitä tulee paljon positiivista palautetta. Noin 90 prosenttia läsnäolijoista haluaa osallistua.” Kotikirkko 8.9.2012 KuvaKotimaa / Matti Karppinen 6 Taiteilija Kuutti Lavonen maalasi Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon Viimeisen tuomion. Raamattukurssi Ilmestyskirjasta 13.–14.10. La klo 12–18 keskusseurakuntatalo (Rauhank. 14). Su klo 10 jumalanpalvelus Hämeenlinnan kirkko, sen jälkeen kirkkokahvit ja ruokailu srk-talo, kurssi jatkuu klo 12–17. Liity jäseneksi diakoniayhdistykseen Tule mukaan auttamaan Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan alueella asuvia avun ja tuen tarpeessa olevia ihmisiä. Hämeenlinnan diakoniayhdistys toimii yhteistyössä seurakunnan diakoniatyön kanssa. Jäsenhakemuslomakkeen voi tulostaa yhdistyksen nettisivulta, tai noutaa kirkkoherranvirastosta. Jäsenmaksu on yksityishenkilöltä 20 e ja yhteisöltä 100 euroa vuodessa. www.hameenlinnandiakoniayhdistys.fi 8 Kotikirkko 8.9.2012 Kotikirkko 8.9.2012 Kati Grönvallin ja Antti Hiedan Sampo-poika liitettiin pyhässä kasteessa seurakunnan yhteyteen heinäkuun helteellä, Siirityttären ristiäisiä vietettiin kaksi vuotta sitten. Vilja Tamminen Lapsi pieni tullessaan, iloa tuo maailmaan. (Virsi 218:3) Vauva kastetaan yleensä 5–8 viikon iässä, joskus toimitusta voi- rohkaisee juttelemaan keskenään, mitä asia käytännössä voisi tarkoittaa. Mihin äiti ja isä itse lapsena tottuivat? Oliko kotona tapana lukea iltarukous? Voisiko käytännön siirtää nyt omille pienille? Aleksanterin kirkossa Tampereella kastettiin helluntaina kerralla 18 lasta, pienimmät muutaman kuukauden, vanhimmat yli kymmenvuotiaita. Ensimmäisen Aamukaste-tapahtuman suosio yllätti järjestäjät, samoin se, että suurin osa oli isompia lapsia. Perheille tarjoutui matalan kynnyksen tapa kastaa lapsi ja juhlistaa tapahtumaa lähipiirissä. Valtakunta taivasten, onkin lasten kaltaisten. (Virsi 218:3) Pienokaisen lähellä, vihkiparin vierellä tai vainajan arkun äärel- lä tunteet ovat pinnassa – ja hetket herkkiä. Perhejuhlissa luodaan myös mielikuvaa kirkosta. ”Siksi toimitukset ovat papille tosi tärkeä paikka, tilanne on läheisille ainutkertainen ja -laatuinen. Näissä tilaisuuksissa minulla on kuitenkin mahtava mahdollisuus nostaa esiin kristinuskon ydinsanomaa”, Lappalainen summaa. Jos ristiäisten järjestäminen kotona tuntuu vauva-arjessa työläältä, seurakunta tulee vastaan. Kaste on pyhä toimitus, luonteeltaan jumalanpalvelus, joten paikaksi sopii myös kirkko tai seurakuntatalo. Seurakunta lainaa tarvittaessa kastemekon tai kastemaljan. Monissa kodeissa ne kulkevat sukupolvelta toiselle. ”Ellei näin ole, ulkoisista puitteista on turha ottaa paineita. Kastemekon ei tarvitse olla perintökalleus, uusi tai lainattu puku käy ihan hyvin”, Lappalainen vakuuttaa. Toimitus ei ole papin hoitama sooloesitys. Pastori Lappalainen on huomannut, että vanhemmat haluavat lapsen läheisiä lukemaan rukouksia ja Raamatun tekstejä. ”Yleensä kaikki lähtevät mielellään pieniin vastuutehtäviin. Ne ovat aina yhtä liikuttavia tilanteita, kun vauvan rakkaat ihmiset ovat yhdessä tärEmilia Vanhala auva ei vielä tajua kasteen merkitystä, kun aikuisenkin on vaikea käsittää ansaitsemattoman lahjan suuruutta. Tärkein kirkollinen toimitus pohjautuu Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyyn (Matt. 28:18–20). Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Liitto on varma silloinkin, kun oma usko horjuu. ”Kaste on mysteeri, jota ihminen ei voi järjellä täysin ymmärtää. Jumalan rakkaus avautuu koko elämän ajaksi. Jo pieni lapsi saa täyden lahjan”, muotoilee pastori Minna Lappalainen. Usko syntyy, elää ja pysyy Jumalan vaikutuksesta, ja luterilaisen käsityksen mukaan Jumalan salattu työ tulee todeksi kasteessa. Suomessa lapsen nimi on totuttu paljastamaan vasta ristiäisissä, mutta kaste ei ole nimenantojuhla. Nykyisessä kaavassa pappi lausuu: ”Te vanhemmat olette antaneet lapsellenne nimen XX” tai ”Vanhemmat, minkä nimen olette antaneet lapsellenne?” Nimi on siis jo annettu, nyt se ilmoitetaan seurakunnalle. Kasteen sakramentin virallinen hetki on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastaminen vettä päähän valelemalla. Toimituksen aikana luettavissa Raamatun teksteissä viitataan kuitenkin siihen, kuinka Jumala on kutsunut meidät nimeltä. Oma nimi muistuttaa elämän ainutlaatuisuudesta, kaste on yhtä aikaa yhteisön juhla ja jotakin hyvin henkilökohtaista. Kirkkoa ja seurakuntaa edustavat kummit, jotka ovat siunaamassa lasta ja rukoilemassa hänen puolestaan. Pääsääntöisesti lapsella tulee olla kaksi konfirmoitua kirkkoon kuuluvaa kummia. daan vähän siirtää. Isompien lasten kasteet ovat Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa olleet harvinaisia, vaikkeivät tavattomia. Kirkkoon kuulumattomia rippikoululaisia on konfirmaation edellä kastettu enemmän. Joskus lapsi jää vauvana kastamatta esimerkiksi perheen ulkomailla asumisen takia. Minna Lappalainen kannustaa tuomaan leikki-ikäisen tai koululaisen kasteelle, jos asia vaivaa tai ajatus käy mielessä. Kuvio on pitkälti samanlainen kuin sylivauvana, mutkatonkin koska alle 15-vuotiaan ei tarvitse osallistua opetukseen. ”Koskaan ei ole liian myöhäistä. Yhteys kirkkoherranvirastoon, sieltä asia lähtee rullaamaan. Tavalliseen tapaan pappi keskustelee etukäteen vanhempien kanssa, lapsikin voi olla mukana.” Miksi kaste kannattaa? ”Siinä saa niin paljon, Jumalan turvan ja suojan. Jotakin minkä varassa elää. Pääsee kuin Jumalan kämmenelle”, vastaa Lappalainen. Kristillinen kasvatus on helpompaa yhteisössä kuin yksikseen, ja toimituskeskusteluissa Lappalainen korostaa, kuinka seurakunta tukee tehtävässä. Vanhempia hän keän asian äärellä. Ne tekevät kasteesta yhteisen juhlan.” Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. (Ps 139) Lähihoitaja Riia Hietikon, 24, ja vartijana työskentelevän Jukka-Pekka Selkälän, 26, silmäterä on viime joulukuussa syntynyt Jooa Onni Tapio. ”Poika on molempien puolelta ensimmäinen lapsenlapsi, ja ollut siksi kaikille kuin suurempikin ihme! On niin kauan siitä, kun suvussa on ollut vauvoja”, Riia nauraa. ”Kuulumme kirkkoon ja meidät on kastettu, myös sisarukset, serkut, kaikki. Totta kai Jooakin. Suurin osa kaveripiiristä on pitänyt lapsilleen ristiäiset, yhdellä tutulla oli nimiäiset.” Kun toimituksesta sovittiin seurakunnassa, pariskunnan toive kastepapista toteutui. ”Kävi niin hyvin, että saimme rippipappini Jussi Lahden. Alkuun mietimme paikaksi seurakuntataloa, missä kaikki olisi ollut valmiina. Olimme kuitenkin hiljakkoin muuttaneet, joten oli kiva pyytää läheisiä uuteen kotiin”, Riia kertoo. Jooan viidestä kummista yksi on isän veli, toinen äidin sisko. puettiin samaan valkeaan mekkoon, jossa isä ja muuta sukua on kastettu. Kastemalja oli äidin vanhemmilta, sekin monta perhejuhlaa nähnyt. Pastori Lahden etukäteistapaamisesta tuli rento kahvihetki. ”Kävimme toimituksen kulun läpi, keskustelimme niitä näitä muutakin. Hän kyseli perheemme kuulumisia ja elämästäni rippikoulun jälkeen. Käynnistä jäi mukava fiilis. Kyllä sillä on iso merkitys, millainen pappi on. Hyvä jos hän on tavallinen ihminen, jonka kanssa saattaa puhua mistä vain.” Tänä kesänä nuoren perheen elämää on sävyttänyt Jukka-Pekka Selkälän loukkaantuminen liikenneonnettomuudessa ja hidas toipuminen siitä. ”Elämä ennen onnettomuutta tuntui täydelliseltä. Yhtäkkiä tuli iso muutos. Näin oli tarkoitettu ja tapahtunutta on turha surkutella. Jooa on nyt voima, jonka varassa arki pyörii”, Riia Hietikko sanoo. Mikko Hieta (Jes 43:1) (Virsi 499:2) Jumalan kämmenelle Kasteessa pääsee Älä pelkää, minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun. Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan. Joulukuussa syntynyt Jooa on Riia Hietikon ja JukkaPekka Selkälän ikioma ihme ja silmäterä. ”Koetamme muistaa nauttia joka ainoasta hetkestä lapsen kanssa”, vanhemmat sanovat. Tuoreet vanhemmat halusivat kummankin sisaruksen luottoaikuisten joukkoon. Kummeilta he odottavat läsnäoloa pojan elämässä, pysyvää sidettä ja ihmissuhdetta matkalle. Alkuvuonna avoliitossa elävä pariskunta hiukan mietti, jos kerralla olisi hoidettu kaksi toimitusta, ja koko pesueella olisi sitten ollut sama sukunimi. Pojasta tuli kuitenkin Selkälä, äiti on Hietikko. ”Olen vanhanaikainen, haluan valkoisen hääpuvun ja kirkkohäät. Naimisiinmeno saakoon oman juhlansa, toivottavasti ensi kesänä.” Kastetoimituksessa äiti piti vauvaa sylissään, se tuntui luontevimmalta. Läheiset osallistuivat lukemalla Raamatun tekstejä, virsikirjasta valittiin tutut Ystävä sä lapsien ja Jumalan kämmenellä. Suuressa juhlassaan poika Hän saa turvan kestävän, kasteen lahjan elämän. (Virsi 218:1) Myymäläpäällikkö Kati Grönvallin, 38, ja projekti-insinööri Antti Hiedan, 30, toisen lapsen Sam- pon ristiäisiä vietettiin heinäkuun helteessä. Vanhemmat ovat aktiivisia partiolaisia, ja harrastuksen kautta yhteys kotiseurakuntaan on tiivistynyt entisestään. ”Sekä partiossa että kirkossa viehättää yhteisöllisyyden ajatus. Koen hirmu tärkeäksi kuulua paikalliseen seurakuntayhteisöön. Kun vauva on kasteessa liitetty seurakuntaan, hän on tavallaan turvassa”, pohtii Antti. Hänestä ristiäisissä ja häissä oleellisinta on varsinainen toimitus. ”Kirkolliset toimitukset eivät ole pelkkiä rituaaleja, vaan taustalla on jotain syvempää.” Kaksivuotias esikoinen Siiri kastettiin Antin vanhempien kotona. Sampon juhlaa vietettiin Katin äidin luona, pihassa vanhan tammen alla. ”Ihanaa, kun pystyimme olemaan ulkona, luontoihmisiä kun olemme. Esikoisen ristiäiset olivat liikuttavat omalla tavallaan, koska ne olivat perheen ensimmäiset”, Kati kuvailee. Sampon kastetoimituksessa rukoukset oli jaettu kummeille ja isovanhemmille, Antin veli vaimonsa kanssa ilahdutti lauluesityksellä. Nykyinen kastekaava mahdollistaa monenlaisia käytäntöjä, joilla juhlasta syntyy perheen oloinen. Aviopari ei ennalta tuntenut kastepappi Jari Turusta, joka tuli käymään kotona ennen juhlapäivää. ”Toimituskeskustelun täytyy tapahtua kasvokkain, ei sitä voi Vilja Tamminen Mikko Hieta Pyhä kaste liittää ihmistaimen Jumalan suureen perheväkeen. Kummit ja vanhemmat ovat yhdessä kantamassa lasta kotiseurakuntaan ja maailmanlaajuiseen Kristuksen kirkkoon. 9 ”Moni ateisti varjelee liikaa kristinuskolta” Kristiina, 33, erosi parikymppisenä kirkosta. Perheen kaksi lasta on kastettu. Kristiina tunnistaa kristilliset arvot omikseen, ja seurakunnat tekevät hänen mielestään hyvää työtä monelle. ”En kuitenkaan usko siihen, mitä uskontunnustuksessa sanotaan. Ennen pidin itseäni ateistina, mutta en tiedä, olenko sitäkään. Uskon ehkä kohtaloon ja toisille hyvän tekemiseen.” Esikoisen syntymän jälkeen aviopari keskusteli, kastetaanko vauva vai ei. ”Annoin kirkkoon kuuluvan mieheni ratkaista. Ajattelin että ev.lut. on Suomessa valtauskonto, ja lapsi saa kuitenkin itse päättää, uskooko vai ei. Hän voi mennä rippileirille kuten muutkin – tai olla menemättä. Tavallaan ajattelin antavani hänelle mahdollisuuden uskoa. Moni ateisti varjelee lapsiltaan liikaa tietoa kristinuskosta, on tässä jopa uskovaista paljon jyrkempi.” ”Kuopukselle olisimme voineet pitää nimiäiset, mutta halusimme kohdella molempia samalla tavoin. Luulen, että moni kastaa lapsensa, koska se on perinne.” Kristiinan nimi muutettu hoitaa puhelimessa tai sähköpostilla. Vaikka sovitaan käytännön asioita ja käydään toimituksen kulkua läpi, puolin ja toisin myös tutustutaan”, Kati miettii. ”Nämä ovat tärkeitä kohtaamisia papin ja seurakuntalaisten välillä”, jatkaa Antti. Turusen kastepuhe jäi mieleen. ”Hän antoi sellaisia elämänohjeita, joita toivoisin pappien usein antavan. Hän huomioi koko juhlaväen ja kehotti vanhempia, kummeja ja sukulaisia tukemaan lapsen kasvatuksessa”, Antti Hieta kiittelee. Lasten kaikki kummit ovat vanhempien ystäviä, suku on muutenkin elämässä läsnä. ”Emme odota ’lahjakummiutta’ vaan toivomme heidän olevan Siirin ja Sampon kanssa tekemisissä muulloinkin kuin jouluna ja syntymäpäivänä. Että he välittävät, elävät lapsen rinnalla normaalia arkea. Että lapsi tuntee kumminsa ja voi luottaa heihin yhtä lailla kuin vanhempiinsa”, Kati määrittelee. Hiedan perhe on tottunut käymään seurakunnan tilaisuuksissa. Kati on huomannut, että Hämeenlinna-Vanajassa on lapsiperheille paljon tarjontaa, ilokseen hän on noteerannut myös kummeille suunnatut kirkkohetket ja leiripäivät. Pirjo Silveri 10 Kotikirkko 8.9.2012 K uuntelin taannoin opetushallinnon virkamiehen puhetta tulevasta opetussuunnitelmauudistuksesta. Hän totesi puheessaan, että taitaa olla vanhanaikaista puhua opetuksesta, pitäisi puhua oppimisesta. Mielessäni vilahtivat muistikuvat omista kasvatuspsykologian kursseistani, joissa olen kyllä korostanut oppimisen tärkeyttä koulun tavoitteena. Silti jäin ihmettelemään, miksi opetuksesta tai kasvatuksesta puhumisesta on tullut vanhanaikaista. Lapsi kasvaa vastuulliseen aikuisuuteen vain kasvattamalla. Kasvatukseen kuuluu myös opetus. Opettajia on historian kuluessa yritetty korvata monella tavalla. Aika usein korvaajaksi on tarjottu opetusteknologiaa. Nyt puhutaan yhteisöllisistä medioista, verkoista ja netistä. Näissä kaikissa ajatuksena on, että lapsi oppii itsenäisesti sen mitä hän tuntee tarvitsevansa. Jos koulukasvatuksessa olisi kysymys vain tietojen ja taitojen oppimisesta hyväksyisin ajatuksen itseohjautuvasta oppimisesta ja opiskelusta. Kasvava lapsi ja nuori hakee kuitenkin ennen kaikkea itseään: kuka olen, keitä me olemme tai mistä tulen ja mihin kuulun. Tällaisia kysymyksiä voi esittää vain vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Kuka olen suhteessa sinuun, keitä me olemme suhteessa teihin? Identiteetti, niin kuin tätä käsitystä itsestä kutsumme, muodostuu aitojen kokemusten tuloksena. Tulkitsemalla kokemuksiamme teemme päätelmiä aina myös itsestämme. Kasvattajan tehtävänä on toimia koulunkin vuorovaikutussuhteissa peilinä, josta lapsi voi tehdä päätelmiä itsestään. Olenko hyvä, pidetäänkö minusta, kuulunko joukkoon, osaanko ja pystynkö? Motivaatio oppia, elämänilo, unelmat ja haaveet ja ennen kaikkea vastuu itsestä ja toisista syntyvät näissä vuorovaikutussuhteissa. Aikuinen on aina myös vallankäyttäjä, jonka on ymmärrettävä, että epäuskollaan lapseen hän voi tukahduttaa lapset unelmat jo ennen kuin ne ovat kunnolla edes syntyneet. Opettajan tehtävänä on johdattaa kasvavat tiedon lähteille tutkimaan ja ihmettelemään. Hän on elämänuskon vahvistaja, identiteetin kasvun tukija ja aikuisten maailman edustaja, joka opetuksen kautta tarjoaa eri oppiaineiden näkökulman maailmaan ja itseemme. Tätä me kutsumme kasvatukseksi. Kysymys siitä kuka olen, ei ole koskaan lopullinen. Siksi tarvitsemme taitoja ja halua olla vuorovaikutuksessa toisiin. Koulu on hyvä paikka harjoitella. Hämeenlinnan luokanopettajakoulutus on muuttanut Tampereelle. Muuttokuorma odottaa vielä paikkaansa, mutta pitkän seminaarihistorian opit opettajuudesta eivät unohdu. Eero Ropo opettajankoulutuksen professori Tampereen yliopisto Kestävän parisuhteen jäljillä Tomas Sjödin on kirjoittanut hyvin henkilökohtaisen kirjan Kun lehdet putoavat, näkyy keittiöstämme kauemmaksi (Karas-Sana 1998). Kahdella hänen kolmesta lapsestaan oli diagnosoimaton aivosairaus, joka taannutti heidät vähitellen. Molemmat ovat jo kuolleet, ja Sjödin jatkaa työtään pastorina. Kirja on koskettava kertomus perhe-elämästä, arjen rosoisuudesta ja asioista, jotka antavat voimia ja toivoa sairauden ja huolien keskellä. Arkipäivä sairaan lapsen kanssa on haasteellista molempien vanhempien tunne-elämälle ja muille voimavaroille. Huolet vievät tilaa omasta itsestä huolehtimisesta ja parisuhteelta. Väsyneenä saatetaan ajautua kriisiin, jossa ei ole enää paljoa yhteistä. Pitkäaikaissairaiden lasten perheiden pitää saada yksilöllistä apua ja tukea riittävän ajoissa ja tarpeeksi pitkään. Puolisoiden keskusteluyhteys on tärkeää, koska puhumalla ja kuuntelemalla huoli tulee yhdessä jaetuksi. Sjödin pohtii, että jostakin näkökulmasta katsoen heidän parisuhteensa parhaat ajat ovat takanapäin. Toisaalta hän kokee olevansa onnellisessa asemassa, koska parisuhde on kestänyt. Meillä on toisemme ja rakastamme toisiamme. Vaatimattomalla tavallaan Sjödin ajattelee, ettei hänellä ole toisille mitään opetettavaa parisuhteen kestosta vaikeassa elämänvaiheessa. Hän kirjoittaa kokeneensa arvokkaaksi sen, että uuvuttavissa tilanteissa he ovat yhdessä voineet tukeutua Raamattuun. Kun kaikki neuvot ja totuudet ovat tuntuneet kuluneilta, Sana on kestänyt. On avautunut näkemys uskollisesta rakkaudesta, johon liittyy palvelu, mukautuminen ja kunnioitus. Elämän suuret kysymykset ja uskon mysteeri askarruttavat sellaistakin, joka on vieraantunut kirkosta. Katekumenaatti on yksi tapa taivaltaa uskon tiellä, kokeneen matkakumppanin rinnalla. Syksyllä Hämeenlinnassa alkaa taas uusi vaellus. Toisen aktiivinen kuuntelu, läsnäolon taito ja puolison huomioonottaminen ainakin jarruttavat riidan laajenemista Sama ikiaikainen viisaus pitää edelleen paikkansa. Kuuluisa avioliittotutkija John Gottman selvitteli olennaisia avioliiton kestoa tukevia asioita, ja löysi useita vuorovaikutusmalleja. Gottman arvostaa huumoria ja positiivisuutta. Onnistunutta liittoa näyttää tukevan, jos puolisot osoittavat toisilleen positiivisia tunteita keskustellessaan vaikeasta aiheesta. Näissä tilanteissa vaimot pystyvät vaikuttamaan miehiinsä ja nostamaan esiin huolenaiheita, ilman että se saa aikaan vahvoja kielteisiä tunteita aviomiehissä. Onnistuneeseen parisuhteeseen liittyy myös se, että vaimo pystyy pehmentämään asiaansa huumorilla. Gottmanin mukaan tilannetta auttaa, ellei mies suuttuessaan etene riitaan saakka. Parisuhdetta rakentaa, jos Maini Muhonen perheneuvoja Lyhyesti Virkistyminen kirkossa Olimme kesän lopulla retkellä Naan- me jokaiselle yhden. Kynttilät maktalissa. Meri ja Muumit! Se oli ollut soivat 50 senttiä kappale. ”Mutta rutoiveissa pitkään. Nautimme myös ve- kous on ilmainen”, muistutin lapsia. neistä, vanhoista taloista ja kapeista Pysähdyimme tutkimaan esillä kaduista sateen jälkeen kirkastuvas- olevaa dioraamaa. Opas kertoili kiinsa säässä. Kävimme sataman ja van- nostavasti luostarikirkon ajasta. han kaupungin yllä kohoavassa kesMukaan ostimme luostarielämää kiaikaisessa Naantalin kirkossa. Se oli esittelevän pienen värityskirjan. Pöyalun perin birgittalaisluostarin kirk- dälle asetettuun koriin oli kieputettu ko ja nykyään ainoa luostarista jäljel- jakoon iltarukouskääröjä, jollaisen lä oleva rakennus. pienin halusi viedä myös kotiin jääIstahdin kirkonpenkkiin, mieheni neelle isolle veljelle matkatuliaiseksi. tuli viereeni ja yhdessä seurasimme, Kun astuimme ulos kirkosta vehmiten lapset etsivät kirkosta mielui- reälle kirkonmäelle, josta sat paikat. He istuivat kumpikin rau- puiden lomasta pilkotti hallisen tovin hiljaa yksikseen. meri ja satama, lapseni Kuljeskelimme kukin omia reitte- sanoi hämmästyneenä jämme kirkossa katsellen, kuunnellen ”Ai niin, mä ihan unohdin, ja haistellen. Vanhoissa kirkoissa on että me ollaan täällä!” ihan oma tuoksunsa, joka yhdistettyIlahduin, mutta en kynä kalkituilla seinillä pehmeänä heh- synyt mitään, annoin lapkuvaan valoon on hyvin rauhoittava. sen pitää oman kokemukKokoonnuimme kuin itsestämme sensa. Mielessäni ajatterukouskynttilöiden luokse ja sytytim- lin hänen kokeneen sel- K atekumenaatin juuret ovat alkukirkon kasteopetuksessa ja toimintamallissa, jolla ihmisiä ohjattiin kirkon yhteyteen. Sana katekumenaatti tulee kreikan sanasta katechein, opettaa, näyttää tietä, ohjata. Kaisa Putkiranta on toiminut jo kolme vuodenkiertoa ryhmän vetäjänä, tai oikeammin sanottuna kanssakulkijana. Viime kurssilla oli 50 osallistujaa ja 20 ohjaajaa. Yhdessä ryhmässä on 6–10 henkilöä. Usein katekumeeni eli aikuisen uskon etsijä, kasteopetettava, on sen verran kypsässä iässä, että hän voi ja uskaltaa jo tunnustaa henkiset ja hengelliset tarpeensa, materiaaliset pyrkimykset ovat pelkistyneet. Kaisa, 29, kutsuu myös nuorempia rohkeasti mukaan. ”Nuoret ja työikäiset saattavat puolisot osaavat lopettaa konfliktinsa positiivisesti. Puolisoiden väliltä puuttuu puolustautumista, halveksuntaa ja riitaisuutta. Pitkän parisuhteen aikana tulee varmasti tilanteita, joissa puolisot ajattelevat asioista eri tavalla ja ovat eri mieltä. Keskeistä on oppia rakentavaa vuorovaikutusta ja ristiriitojen ratkaisua. Toisen aktiivinen kuuntelu, läsnäolon taito ja puolison huomioonottaminen ainakin jarruttavat riidan laajenemista. Sjödin kuvaa kauniisti kestävää suhdetta: Lienee kyse siitä, että elämän taakkojen muuttaessa meitä emme lakkaa uskomasta ja rakastamasta sitä, joka parhaillaan on hyvin taakoitettu. Ettemme sokeasti tuijota ulkoiseen, vaan etsimme sydäntä kunnes se löytyy. elää hektistä elämänvaihetta, mennään kuin viimeistä päivää. Mistä löytää arjessa hiljentymisen hetket? Maailma vie mennessään ja ajatustapaan, että pitää pärjätä yksin, ei sovi Jumalalta avun pyytäminen. Kiire vie, ja ne asiat, joista voisi saada helpotusta ja iloa omaan elämään, unohtuvat.” Kaisa Putkiranta itse kokee antoisaksi sen, kun saa oppia ja nauttia myös vanhempien ihmisten elämänkokemuksesta. ”Oma totuus tulee helposti liian suureksi. Silloin ei ehkä näe omaa elämäänsä pidemmälle, ongelmat ja tarpeet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Katekumenaatissa kohtaa myös muiden ajatuksia.” Luonteva paikka kysymyksille Uskonnolliset aiheet harvoin kuuluvat ystävien ja kylänmies- ten tavalliseen kahvipöytäkeskusteluun. Missä hengellisistä asioista pystyy avoimesti ja luontevasti puhumaan? Kynnys voi olla liian korkea lähteä pitkään kokoontuneeseen seurakunnan piiriin, missä muut jo tuntevat toisensa. Katekumenaatti on turvallinen paikka etsijälle. Siellä saa jakaa mietteitään ja kokemuksiaan toisten kanssa, kysyä ja kyseenalaistaa, luottamuksen ilmapiirissä. Vastauksia haetaan juuri siihen, mitä ryhmäläiset kulloinkin kysyvät. Valmista koulutusohjelmaa tai sapluunaa ei ole. ”Osallistujat tulevat kerta kerran jälkeen, ihmisiä on sama määrä päätöksessä kuin aloituksessa. Tämä kertoo, että kurssi jaksaa kiinnostaa ja että se vastaa ihmisten tarpeisiin”, Putkiranta kuvaa. Hänen mielestään ryhmään kannattaa lähteä, jos haluaa tietää enemmän kristinuskosta, syventää hengellistä elämäänsä ja löytää yhteyden Jumalaan, tutustua uusiin ihmisiin, löytää itselleen tekemistä seurakunnasta, pohtia elämänsä suuntaa tai etsiä tapaa arjessa hiljentymiselle. Katekumenaatti yhdistää eriikäisiä, erilaisia ja eri elämäntilanteissa olevia. Vuodenkierto antaa katekumenaatille sisältöä ja rytmin. Pitkä kesto ja säännöllisyys ovat rauhoittavia tekijöitä, hoppu unohdetaan jo matkalle lähdettäessä. laista virkistymistä ja rauhoittumista, joka hiljensi hetkeksi muun ulkoisen ja sisäisen touhotuksen. Kirkko on erityinen paikka kohdata Pyhä. Illalla kuuntelimme majapaikassamme merta pitkin kantautuvan iltavesperin, joka soitetaan trumpetilla kirkon tornista joka ilta kolmeen suuntaan, kaupungille, presidentille ja merelle. Vesperin aikana ei sataman ravintoloissa soiteta musiikkia. Naantali muistaa vielä alkuperäänsä luostarikaupunki Armon laaksona, Vallis Gratiae. Seuraavana päivänä oli vuorossa aurinkoinen Muumimaailma. Pienin halusi käydä hakemassa kirkosta vielä toiseksikin illaksi uuden iltarukouksen. Riitta-Sisko Keinonen tiedottaja riitta-sisko.keinonen@evl.fi Kaisa Putkiranta kehottaa mukaan Katekumenaattiin kaikkia, jotka haluavat pohtia hengellisiä kysymyksiä. Pirjo Silveri Koulusta kasvuun Uskon polulla saa kysellä ja kompuroida Perheen parissa Riitta-Sisko Keinonen Kolumni Kotikirkko 8.9.2012 11 Osallistujat tulevat kerta kerran jälkeen. Se kertoo, että katekumenaatti vastaa ihmisten tarpeisiin.” Kokoontumisissa on kaikille yhteinen osuus, jossa usein puhuu vieraileva luennoitsija. Tämän jälkeen jakaannutaan pienryhmiin keskustelemaan päivän teemasta. Lopuksi on yhteinen iltahartaus ja siunaaminen kynttilävalaistuksessa. ”Sieltä lähtee onnellisen näköisiä ihmisiä”, Kaisa sanoo hymyillen. tekumenaattijakson aikana on ollut harvinaista, mutta suuntauksen uskotaan voimistuvan. Sen takia nyt pohditaan, miten katekumenaatti voisi vastata parhaiten myös aikuisrippikoulun tarpeisiin. Viime vuonna luterilaisessa kirkossa kastettiin 860 aikuista. Edessä loistava tulevaisuus Lisää tietoa aiheesta evl.fi/aikuinenusko Katekumenaatti on kiinteästi sidoksissa sekä jumalanpalveluselämään että kirkkovuoteen, ja tätä on pidetty hyvänä. Kirkkohallituksen työalasihteeri Marja Pesonen on iloisesti yllättynyt runsaasta positiivisesta palautteesta, jota on kantautunut eri puolilta Suomea. ”Monet ovat kommentoineet jo vuosia odottaneensa jotain tällaista! Paikkaa, jossa seurakuntalainen pääsee toteuttamaan yleistä ja yhtäläistä pappeutta ja olemaan aivan kirkon ytimessä.” Pesonen näkee metodissa runsaasti tulevaisuuden mahdollisuuksia. Alun hyvät kokemukset ovat omiaan innostamaan seurakuntia ja seurakuntalaisia mukaan. Katekumenaattiryhmiä on jo kaikissa hiippakunnissa, pääkaupunkiseudulla ja EteläSuomessa eniten, koska pilottiseurakunnatkin olivat aikanaan täältä. Enemmistö osallistuneista on ollut kirkon jäseniä, jotka haluavat pohtia hengellisiä kysymyksiä. Toistaiseksi kastaminen ka- Riitta-Sisko Keinonen Pirjo Silveri Syksyn aiheet Katekumenaatti-illat keskusseurakuntatalossa (Rauhank. 14) klo 18.30–21. Kurssi jatkuu toukokuuhun 2013. 2.10. Kuuleeko kukaan? Kokemuksia rukouksesta 16.10. Elämän tarkoitusta etsimässä 30.10.Jeesus Nasaretilainen 3.11. Pyhäinpäivän jumalanpalvelus, Hämeenlinnan kirkko 13.11. Mihin kirkkoa tarvitaan? 27.11. Vanhan testamentin suuret kuvat 11.12. Miten luen Raamattua? 1 Kotikirkko 00.00.2008 Kotikirkko 8.9.2012 12 Kotikirkko 8.9.2012 13 Kirjat Hädässäsi huuda avuksesi Herraa P. Kari-Koskinen ILMOITUSMYYNTI Pirjo Teva 020 754 2284 040 680 4057 VERHOOMO H. PULKKINEN Seljatie 1, Kukostensyrjä, HML pirjo.teva@kotimaa.fi Puh. (03) 674 1005, 0400 801 467 Ilmoitusaineistot ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Ravintola Seiska Tilaus- ja lounasravintola Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Idyllinen, erilaisten perhetapahtumien pitopaikka (mm. ristiäiset, rippijuhlat, syntymäpäivät ja muistotilaisuudet). Pyydä tarjous. Suomen kasarmi rak 7, 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 674 3433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi ASIANAJOTOIMISTO ROMO & ILONEN OY ASIANAJOTOIMISTO ASIANAJOTOIMISTO ROMO& &ILONEN ILONEN OY ROMO OY Sibeliuksenkatu 2 B Hämeenlinna Puh. 075 754 0500 www.asianajopalvelut.com Puh. 075 754 754 0500 Puh. 075 0500 www.asianajopalvelut.com www.asianajopalvelut.com Puista ! ä Lämpö 050 555 7614 POLTTOPUUTA I HATTULAN HALKO OY www.hattulanhalko.fi Hämeenlinnan Hautauspalvelu Calla Parolantie 5, 13130 HML p. 040 5054779 hautajaiskustannukset alk. 450 e (sis. arkku, uurna, kukka, kuljetus) Suomessa oli valtava nälänhätä 1600luvun lopulla. Arviolta lähes kolmannes kansasta kuoli. Vielä 1860luvulla maatamme kohtasi suuri nälänhätä, ja lähes joka kymmenes kuoli lyhyessä ajassa. Valitettavasti ruuan kalleus aiheuttaa myös nyky-Suomessa leipäjonoja. Valtion taidemuseo/Ateneum LINNANIEMENKATU 8 13100 HÄMEENLINNA p. 616 9777, 0500 486 831 ● korjaukset ● pohjaukset ● kokoproteesit Eero Järnefelt: Kaski / Raatajat rahanalaiset, 1839. Kallis hintataso voi estää vähävaraisia hankkimasta tarpeeksi monipuolista ravintoa. Ruokaa kuitenkin on – ainakin periaatteessa – tarpeeksi meille kaikille, mutta jakautuvatko resurssit riittävän tasaisesti? Moni on ollut näkevinään turvaverkon repeilyä ja hyvinvointivaltion jäämistä 1990-luvun laman myötä historiaan. Köyhyys ja leipäjonot ovat tulleet jäädäkseen. Nälän takia me näännymme Todella nälkäisellä ihmisellä edessä on vain katkeria päiviä. Ruumis riutuu nopeasti ja aivotoiminta heikkenee. Apatia ja heikkous estävät aloitteellisuutta ja sairaudet leviävät. Viereinen rukous kuvaa sitä, että hirveistä nälkävuosista oli kulunut vain muutamia vuosia. ”Me näännymme nälkään.” Rukous on niitä varten, jotka vielä jaksavat rukoilla. Eräs lause paljastaa rukouksen tekijän varakkuusasteen: ”Me olemme toimineet köyhiä vastaan kiittämättömyydellämme…” Rukouksen laatijan – rikkaan pappismiehen – lompakossa lama ei näkynyt yhtä tuntuvasti kuin maantiellä vaeltavilla köyhillä! Ehkäpä sosiaalinen kuilu papin ja oikeasti köyhän välillä oli liian suuri. Rukous kuitenkin yhdisti heitä. Rukous kalliin hintatason ja nälänhädän aikana Ei hätää, jos sinä autat. Nykysuomeksi toimittanut ja johdannolla varustanut: Pekka Tuomikoski/Kotimaadeski Lähde: Vanhan virsikirjan Rukouskirja vuodelta 1701 Tule kerääjäksi tai lahjoita 15 € lähettämällä tekstiviesti SPR numeroon 16499. nälkäpäivä.fi huonoa tuuriakin: Tehtäväkorttien rosvot veivät rahoja ja kysymysten tasossa oli huikeita eroja. Peli kannustaa Raamatun lukemiseen ja kuuntelemiseen. Lapset näyttävät kuuntelemalla oppivan kertomukset helposti, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Merja Lohilahti ja Päivi Aikasalo Rakkauslyriikkaa sanoin ja sävelin Tommy Tabermann: Niitylle minä sinut veisin. Gummerus 2012. 189 sivua. Tommy Tabermann, Toni Edelmann: Niitylle minä sinut veisin CD. Suomen musiikki 2012. Toni Edelmann on säveltänyt Tommy Tabermannin kauneimpia runoja laulusarjaksi, jonka hänen kanssaan esittävät Susanna Haavisto, Eija Ahvo ja Juha Tikka. Edelmann ja Tabermann ehtivät aloittaa Niitylle minä si- Nälkävuodet olivat suuria väestökatastrofeja mea koetteli hirvittävä nälänhätä, sillä kato oli koetellut koko maata. Arvioidaan että lähes 30 prosenttia väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Vuonna 1690 väkilukumme oli 500 000 henkeä, mutta arvioiden mukaan vuonna 1720 vain runsaat 300 000. Pahoja katastrofeja olivat myös 1600-luvun alun sekä vuoden 1868 nälänhätä, joissa molemmissa kuoli noin 10 prosenttia väestöstä. Isoviha, taudit ja sodat tappoivat myös kansaa katovuosien välillä. Vuoden 1868 nälänhätä oli tuhoisin tämänlaatuinen katastrofi Länsi-Euroopassa. Julkiset elintarvikevarastot olivat ehtyneet useiden huonojen sa- tovuosien vuoksi. Yhteydet ulkomaille talvisin olivat olemattomat, eikä hallinto reagoinut hätään tarpeeksi nopeasti. Väestön lukumäärä on kyetty laskemaan luotettavasti vasta 1700-luvun puolivälistä, kiitos papiston väestökirjanpidon. Sakari Sarkimaa/Kotimaadeski nut veisin -produktion, ja runoilijan kuoleman jälkeen Edelmann vei sävellystyönsä loppuun Tabermannin toiveiden mukaisesti. Laulut esitettiin ensimmäistä kertaa kesällä 2011, ja samanniminen levy ilmestyi viime kuussa. Runokokoelma on julkaistu myös kirjana. Edelmann kertoo löytäneensä Tabermannin runot vasta viime vuosina. Hän sanoo itse esipuheessaan että nämä runot eivät mahtuneet hänen aiemmin vihan täyttäneeseen elämäänsä. Näin teoksen kesällä näyttämöllä Kirjojen yö -tapahtumassa Sysmässä. Olen iloinen siitä, että näin, sillä tajusin, kuinka todella hyvää tekevää ja tärkeää Tabermannin runous on. Älä pelkää kyyneleitä, sydämellä on harhateitä. Älä pelkää rikkomista, untuva on kuoren alla. Sillä rakkaus on työtä. Sille en kuitenkaan mitään voi, että koneelliset viulut, harput ja klarinetit töksähtivät pahasti. Olisin odottanut tämän tason työryhmältä aitoa soittoa ja soundeja. Iso esiintyjäryhmä olisi tietysti kallis viedä keikoille, mutta silti! Musiikki sinänsä, erityisesti levyltä kuunneltuna, lipuu eteenpäin melko muuttumattomana ensimmäisestä viimeiseen kappaleeseen; vähemmän lauluja, enemmän runojen maalaamista musiikilla. Sysmän kauniissa teatteritalossa ystävällismielisen ja vastaanot- tavaisen yleisön kanssa koettuna Ahvon ja Haaviston lämpö ja hehku sulattivat vastarintaani ja Tabermannin runot pääsivät vaikuttamaan. Tässä tapauksessa on joka tapauksessa erinomaista, että kukin voi valita joko kirjan tai levyn. Minä valitsen kirjan. Riitta-Sisko Keinonen Kehu ja kannusta lasta Ben Furman: Olen ylpeä sinusta. Tammi 2012. 119 sivua. Tämä pikkuinen vanhemmuuden käsikirja tuli vastaani jo heti keväällä sen ilmestyttyä ja ahmin sen jokaisen sanan yhdeltä istumalta. Vanhempana saan usein olla lapseni edessä oppijan paikalla ja huomaan toisinaan kompastelevanikin. Kirjassa neuvotaan kehumaan, kiittämään ja kannustamaan lasta monilla erilaisilla tavoilla. Ben Furmanin mukaan positiivinen palaute on tehokkain tapa vahvistaa lapsen toivottua käyttäytymistä ja samalla kasvattaa hänen itseluottamustaan. Psykiatri, psykoterapeutti, tietokirjailija ja kouluttaja Furman antaa kirjassaan meille ihan tavallisille vanhemmille selkeitä vuorosanoja siihen, kuinka päivittäisiä pulmatilanteita lähestytään. Kuinka motivoin lastani toimimaan haluamallani tavalla? Kuinka lähestyn lapsen asiassa hänen opettajaansa? Millä kuudella erilaisella tavalla voin antaa lapselleni myönteistä palautetta ja mitä teen lapselleni, jonka on vaikea kestää kehuja? Toimiikohan juorukehu myös aikuisille? Kirjaan koottuja asioita yhdistellään vanhan tutun muksuopin kanssa. Lapsen kanssa opitaan taitoja, ja kerrotaan miten lapsi saadaan innostumaan toisenlaisten toimintamallien miettimisestä ja käyttöön ottamisesta. Vanhemmille kerrotaan myös, kuinka yhteistyö toisten aikuisten kanssa sujuisi mutkattomasti ja samaan suuntaan. Jos anteeksipyytäminen on vaikeaa aikuiselle, on se sitä toisinaan myös lapselle. Taitoa voi harjoitella ja lasta voi tukea huomaamaan oman toimintansa seuraamuksia. Kuuden askeleen anteeksipyyntökoulu – niitäkin rappusia on lasten kanssa kokeiltava. Jos minä äitinä saisin päättää, tämä maalaisjärkeä kädestä pitäen jakava kirja laitettaisiin kaikkiin vanhemmuuspakkauksiin. Merja Lohilahti Tilauskortti Kotimaa maksaa postimaksun. REILUSTI KRISTITTY ”Vastaisku humpuukille...” Mari Teinilä, päätoimittaja: Kotimaa-yhtiöt Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Helsinki Kyllä kiitos! Tilaan Kotimaa-lehden määräaikaisena tilauksena 8 kk puoleen hintaan vain 44 € (norm. 88 €). Tilaajaetuna saan veloituksetta Hannu-Pekka Björkmanin Valkoista valoa -pokkarin, arvo 10 €. olen automaattisesti mukana 2 000 euron arvoisen matkalahjakortin arvonnassa! Kotikirkko Hml 4/12 Nimi Osoite Talvella 1696–1697 Suohautajaiskustannukset alk. 450€ (sis.arkku,kukka,kuljetus) Keräyslupa 2020/2012/2631 Österberg Raimo: Teofilus Raamattutietopeli. SRK 2010. Raamattutietopelin pelilauta on Palestiinan kartta. Matka kulkee Jerusalemista Jerikon, Moabinvuoren, Jordan-virran ja monien Raamatun kertomusten paikkojen kautta. Pelaajat vastaavat reitin varrella kysymyksiin. Oikeasta vastauksesta saa denarin, roomalaisen hopearahan, joka vastasi päivän palkkaa. Denareilla saa ostaa kirjakääröjä. Pelin voittaa se, joka saa ensin hankituksi niitä kolme. Peliä voi pelata eri sovelluksin siten, että eri-ikäiset pelaajat voidaan ottaa mukaan. Testiryhmässämme oli sekä aikuisia että lapsia. Mielenkiintoinen yllätys oli, kun nuorimmat vastasivat aikuisille outoihin kysymyksiin oikein. Lasten salainen tietolähde oli Lasten Biblia, jota he olivat nukkumaan mennessään kuunnelleet. Voiton vei kirkkokuoron bassojen joukkue. Taisi toisilla olla ”Oi Sinä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, joka kaikki kasvit olet luonut ihmisten ja eläinten ravinnoksi! Me olemme toimineet köyhiä vastaan kiittämättömyydellämme, pröystäilyllämme ja armottomuudellamme – olemme sytyttäneet näin vihasi ja olet ottanut meiltä siunauksesi pois niin, että me nälän takia näännymme. Ah Herra, Jumalamme! Katso tuskaamme ja hätäämme, kuule heikkojen lastesi vaivainen valitus, koko luomakunta kärsii kanssamme. Helpota, oi Herra armossasi tätä kovaa rangaistusta, ettemme aivan näänny ja ala epäillä uskoamme. Anna kärsivällisyyttä vielä niin kauan kuin vihasi pysyy, anna riittävyyttä ja siunausta sille vähälle omaisuudelle ja niukalle ruoalle mitä meillä on. Siunaa jälleen maatamme, anna suotuisat ilmat. Suo meille armossasi se ruoka ja ravinto, jonka olet luonut ihmisiä varten. Ja kun me jälleen sitä saamme, niin suo armosi, että me kiitoksella ja kohtuudella, Sinun mieltäsi loukkaamatta sitä nauttisimme, emmekä suhtautuisi kopeasti köyhiin. Lahjoita meille myös sielun ruokaa yhdessä jokapäiväisen leipämme kanssa, niin me Sinua kiitämme sekä täällä että kerran ikuisesti. Kuule meitä armollisesti Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.” Hämeenlinna Hautauspalvelu Calla Parolantie 5, 13130 HML p. 040-5054779 Raamatun kertomusten äärellä Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Tarjous on voimassa 31.12.2012 saakka ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien verokanta on 9 % ja Digilehden 23 %. Arvonnan säännöt: 2 000 euron matkalahjakortin arvontaan osallistuvat 15.12.2012 mennessä saapuneet tilaukset ja ei-vastaukset. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti kirjeitse. Arvonnan tulos julkaistaan Kotimaa- ja Askel-lehdissä. Kotimaa-yhtiöt maksaa arpajaisveron. Kotimaayhtiöiden henkilökunta ei voi osallistua arvontaan. Erikoishammasteknikko Tilaajalahjaksi Tilaa Kotimaa 8 kk -50% Yht. 44 € (norm. 88 €) Voit tilata lehden myös: Soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 6,9 snt/min. • Matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 14,9 snt/min. Sähköpostilla: tilauspalvelut@kotimaa.fi Muista kertoa tilaustunnus 42 4/12 Verkosta www.kotimaa.fi/elotarjous 14 Kotikirkko 8.9.2012 Kotikirkko 8.9.2012 15 Kirkkohistoria herää eloon Kappadokiassa V ierailu Raamatun kertomusten tapahtumapaikoilla syventää omaa suhdetta uskontoon. Keskellä Turkkia on rauhallinen Kappadokian maakunta, jonka luolissa oppii paljon paitsi kristinopin myös kristillisten yhteisöjen synnystä. Eroosion kuluttamille karstivuorille on ollut helppo kaivertaa luolia. Kiviaines on pehmeää, sillä se on syntynyt tulivuorenpurkausten jälkeen tiivistyneestä tuhkasta. Luolissa on asuttu muinaisista ajoista aina nykypäiviin saakka, mutta kristinuskon saavutettua seudun luolia ryhdyttiin kaivertamaan kirkoiksi. Tapa jatkui 900 vuoden ajan, kunnes 1100-luvulla turkmeeniheimojen ja islamin vaikutus vahvistui, eikä uusia kirkkoja enää juuri rakennettu. Kristittyjen vainojen vuoksi luolastoja laajennettiin maanalaisiksi kaupungeiksi, mutta kirkot säilyivät käytössä aina 1920-luvulle saakka. Mikko Hieta Matkailun lisääntyessä yhä useampi matka tehdään uskonnollisen syyn vuoksi. den siivousurakka. Työ on kannattanut, sillä nyt kunnostetut freskot ovat maakunnan parhaimmin säilyneitä ja hyvä esimerkki Bysantin maalaustaiteesta. Niihin on kuvattu Uuden Testamentin tapahtumia. Tilaa kutsutaan pimeäksi kirkoksi, koska sinne pääsee valoa vain hyvin pienestä ikkunasta. Vähäisen valon ansiosta maalausten värit ovat säilyneet erityisen voimakkaina. Göremen museo on entinen luostarikeskus, jossa tiedetään asuneen ainakin 50 000 munkkia. Luostarin perustamisessa oli mukana Basileios Suuri, joka tunnetaan yhtenä kristinuskon teologian perustaan vaikuttaneista kirkkoisistä. Hänen kehittämänsä luostarisääntö muovasi myöhemmin koko luostarilaitosta. Seinät kertovat historian vaiheet Museon alueella on useita luolakirkkoja, joiden seiniltä voi lukea historian vaiheet. Varhaisissa maalauksissa pakanauskomukset sekoittuvat vielä kuvauksiin Jeesuksen elämänvaiheista. Maalauksia on myöhemmin täydennetty ikään kuin kuvatekstein. Valkoiset koukerokirjaimet antavat nimet freskojen hahmoille. Useissa kirkoissa on kuvattuna myös Pyhä Georgios, suomalaisittain Pyhä Yrjö. Hän nousi Pimeä kirkko Mikko Hieta Yksi merkittävimmistä luolakirkoista sijaitsee Göremen ulkoilmamuseossa. Pieni oviaukko johtaa käytävään, jonka kapeat portaat nousevat syvemmälle kiven sisään. Perillä näky on hämmästyttävä. Tyypillisen Bysantin ajan ristikirkon sivulaivat ovat ristiholvatut. Kiveen on kaiverrettu 1000-luvun alkupuolella upea keskikupoli ja kolme apsista. Käytävää reunustaa neljä pylvästä. Turkkilaisten valtaantulon jälkeen kirkkotila muutettiin arkiseksi kyyhkyslakaksi. Lintujen ulosteita kerättiin lannoitteeksi, joten kun kirkon palauttaminen alkuperäiseen asuunsa alkoi 1950-luvulla, oli tiedossa 14 vuo- Eelis Albert Alanen Zacharias Cygnaeus Karl Fredrik Öller Kirkkoherroja historian lehdiltä Seurakunnalla ja sen paimenella on ollut suuri merkitys paikallisessa elämänmenossa ja kehityksessä. Hämeenlinnan ja Vanajan seurakuntien kirkkoherrat ovat olleet oman aikansa vaikuttajapersoonia. Kappadokia on kristinuskon varhaista leviämisaluetta. Roomalaisilta ja turkkilaisilta vainoilta paettiin luoliin, jotka ulottuvat jopa 80 metrin syvyyteen. vastustamaan keisari Diocletianuksen määräämiä kristittyjen vainoja 300-luvulla ja kärsi marttyyrikuoleman. Georgioksen isän tiedetään olleen kappadokialainen. Kun Bysantin keisari Leo III kielsi kuvienpalvonnan vuonna 725, alkoi koko valtakunnassa järjestelmällinen ikonien tuhoaminen. Ikonoklastisen kauden luolamaalaukset ovatkin hyvin koruttomia ja yksinkertaisia. Kappadokiassa kristityt saattoivat kuitenkin suojella aarteitaan luolien ansiosta ja joitakin varhaisia maalauksia on säilynyt. Kaikkein värikkäimmät freskot ovat syntyneet vuoden 842 jälkeen, jolloin kuvakielto päättyi. Turkin itsenäisyystaisteluiden jälkeen Kreikka ja Turkki sopivat väestönvaihdosta, mikä käytännössä tarkoitti etnisten ryhmien pakkosiirtoa asuinalueiltaan. Vuonna 1923 puoli miljoonaa Kreikan muslimia siirrettiin Turkin alueelle ja 1,5 miljoonaa Anatolian ortodoksia lähetettiin Kreikkaan. Kreikkalaisten asut- tamat luolat jäivät vuosiksi tyhjilleen, eivätkä luolakirkotkaan kiinnostaneet muslimivalloittajia pitkään aikaan. Vuodesta 1985 alue on ollut Unescon maailmanperintökohde, minkä jälkeen matkailua tukevia rakenteita on vahvistettu myös valtion taholta. Mikko Hieta Seurakunta järjestää matkan Israeliin ja Petran luolakaupunkiin Jordaniaan 24.2.–3.3.2013. Lisätietoja Sampo Kujalalta, 050 563 3302. Pyhiinvaeltaja vai turisti? P yhiinvaellus on yksi matkailun kantamuodoista. Se on tarkoittanut matkustamista pyhiksi katsotuille paikoille, mutta toisinaan huomio on keskittynyt itse matkaan tai kohdattaviin ihmisiin. Aikana, jolloin matkailu oli muuten vaikeaa, pyhiinvaellus tarjosi keinon päästä matkalle. Moni tutkija ajattelee, että ihmisten motiiveissa sekoittui jo varhain uskonnollisia ja maallisia piirteitä. Nykyään pyhiinvaellus on jälleen suosiossa, myös maallistuneiden teollisuusmaiden asukkaiden keskuudessa. Moni kertoo matkustavansa ennen kaikkea elämysten vuoksi, mutta kokee matkallaan hengellisiä tai ainakin henkisiä kokemuksia. Turismin ja pyhiinvaelluksen rajapinta on joskus häilyvä. Kirkot ovat merkittäviä matkakoh- teita molemmille ihmisryhmille, ja moni turisti kokee merkittäviä hengellisiä hetkiä vieraillessaan niissä. Toisaalta pyhiinvaeltajat hakeutuvat turistikohteina pidettyihin paikkoihin. Onkin sanottu, että jokaisessa turistissa on vähintään ripaus pyhiinvaeltajaa – ja toisinpäin. Paikallinen hengellisyys uhattuna Monet turistikohteet ovat paikkakunnan uskonnollisuuteen liittyviä. Rituaalien seuraaminen tai temppeleihin tutustuminen ovat olennainen osa matkailijan lomaa. Samalla nousee monia kysymyksiä, joista osa on vaikeita. Missä määrin matkailijoiden läsnäolon on hyvä antaa vaikuttaa rituaaleihin? Ovatko rituaalit enää aitoja, jos niitä muokataan matkailijoita varten? Kappadokiassa turisteille esitetään esimer- kiksi dervissien tansseja. Matkailu luo elinkeinoja, mutta voi myös kuluttaa fyysisesti ja henkisesti. Panu Pihkala Kirjoittaja tutkii Helsingin yliopistossa teologian, luonnon ja matkailun liittymäpintoja. H ämeenlinnan seurakunta sai 1793 Zacharias Cygnaeuksesta kirkkoherran, joka lukeutui aikansa etevimpiin pappismiehiin. Hän osoittautui tarmokkaaksi ja taitavaksi hallintomieheksi, joka ymmärsi myös taloudenpidon hienoudet. Taitoja tarvittiin, sillä kirkkoherra oli ennen 1863 kunnallislakia paikkakunnan johtava virkamies. Cygnaeus edisti Hämeenlinnan uuden kirkon rakennushanketta ja huolehti kirkon rakennuskustannusten jakamisesta tasapuolisesti kaupunki- ja maaseurakunnan asukkaiden kesken. Kirkko valmistui vuoden 1798 lopulla. Hän selvitti myös kiistoja hautausmaan laajentamisesta. Suomen sodan välittäjä Cygnaeus ehdotti Hämeenlinnan kaupungille uudistuksia sairaiden ja köyhäinhoitoon ja vaati jämäkästi uudistuksia lääninlasaretin toimintaan ja rahoitukseen. Suomen sodan aikana 1808–09 Cygnaeus toimi Hämeenlinnassa välittäjänä uusiin venäläisiin vallanpitäjiin. Hänen teh- täväkseen tuli taivuttaa väestö antamaan uskollisuudenvala keisarille. Saarnassaan hän perusteli: ”Tämä asia on tullut Herralta, sen tähden emme voi sitä vastaan puhua”. Kirkkoherran virkansa ohessa Cygnaeus hoiti Hämeen linnan, varuskunnan sekä hospitaalin ja lasaretin saarnaajan tehtäviä. Lisäksi hän sai 1804 Vanajan seurakunnan aneksipitäjäkseen, mikä tarkoitti, että hän oli näiden kahden itsenäisen seurakunnan kirkkoherra ja sai palkan molemmista. Paikkakuntalaiset pyrkivät siten varmistamaan, että Cygnaeus viihtyisi heidän paimenenaan. Hänet nimitettiin lääninrovastiksi 1807, mutta jo 1811 hän siirtyi kirkkoherraksi Hattulan mahtipitäjään sekä sieltä piispaksi Porvooseen ja Pietariin. Evankelinen uudistaja Vuonna 1882 Hämeenlinnan ja Vanajan kirkkoherraksi valittiin Karl Fredrik Öller. Hän kuului uuteen pappispolveen, joka oli perustamassa Suomen Lähetysseuraa ja tukemassa vapaamielistä uskonnonvapauden linjaa. Mikko Hieta Mikko Hieta Bysantin maalaustaidetta edustavat freskot hohtavat upeissa väreissä luolakirkoissa. Monen ihmishahmon silmät on raaputettu pois muslimien vallattua alueen. Karl Ludvig Enkvist Hän oli evankelisen herätysliikkeen kannattaja, mutta häntä ei kuitenkaan kutsuttu Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen jäseneksi, niin kuin ei eräitä muitakaan evankelisia pappeja. Kunnallisiin tehtäviin Öller ei pyrkinyt. Hän kuului aikansa uudistusmieliseen pappisryhmään, joka ajoi aktiivisesti kunnallisten tehtävien erottamista seurakuntahallinnosta. Hänet valittiin neljästi papiston edustajaksi säätyvaltiopäiville. Hämeenlinnassa ollessaan hänet valittiin vuonna 1886 pidettyyn kirkolliskokoukseen. Öller kuului Suomen Merimieslähetysseuran toimilupahakemuksen allekirjoittajiin. Värikäs periaatteen mies Sattumaa lienee, että 1906 kirkkoherraksi valittu Ludvig Enkvist toimi ennen Hämeenlinnaan tuloaan merimiespappina Lontoossa, jonne hän rakennutti merimieskirkon. Enkvist oli naimisissa kaksi kertaa. Hänen vaimonsa Anna Lovisa ja Elise Viktoria olivat sisaruksia ja Porvoon piispan J. V. Johanssonin tyttäriä. Johansson tosin kuoli ennen kuin hänet ehdittiin vihkiä piispan virkaan, joten Enkvist toimitti painokuntoon appensa selityksin varustaman Uuden Testamentin. Rovasti Enkvistin aloitteesta Hämeenlinnaan perustettiin 1907 Sisälähetysyhdistys, joka auttoi kaupungin hädänalaisia ihmisiä ja etenkin lapsia. Enkvistiin liittyy paljon värikkäitä muistikuvia. Hän oli vielä vanhan ajan arvovaltainen, tinkimätön kirkonmies, jonka kerrotaan kohdelleen seurakuntalaisi- aan säätyyn katsomatta. Hän antoi korkeidenkin virkamiesten huomata, että hengelliset asiat tulivat ennen kaikkea maallista kunniaa. Hän joutui kahnauksiin, kun hän ei hyväksynyt Oskar Merikannon ja Heikki Klemetin konsertteja kirkkoon, mutta ei musiikin takia vaan siksi, että kirkkoon tulijoilta perittiin pääsymaksu. Kiistan tuloksena päädyttiin ratkaisuun, että kirkkokonserttiin voidaan myydä ohjelmia, mutta kenenkään ei ollut pakko niitä ostaa. Periaate on voimassa edelleen. Seurakunnan rakentaja Seurakuntalaisiinsa uudenaikaisen avoimesti, hienotunteisesti ja sydämellisesti suhtautuneen kirkkoherran Hämeenlinna sai Elis Alasesta. Hän toimi Hämeenlinnan kirkkoherrana 1936–53. Alanen valittiin moniin merkittäviin kirkollisiin ja yhteiskunnan luottamustoimiin muun muassa kirkolliskokoukseen ja asessoriksi Viipurin ja Tampereen hiippakuntien tuomiokapituleihin. Hämeenlinnan seurakunnassa Alasen aika oli virkeää uudistusten aikaa. Hänen aikanaan rakennettiin Visakankaan seurakuntatalo, perustettiin uusia virkoja ja aloitettiin nuorisotyö sekä perustettiin joka kotiin jaettava seurakuntalehti Kotikirkko. Hätilän kirkon suunnitelmat hyväksyttiin hänen aikanaan. Alanen alkoi pitää hartaushetkiä sairaaloissa ja osallistui Hämeenlinnan varuskuntien hengelliseen työhön. Hänet muistetaan myös kirkkohistorian tutkijana ja Hämeenlinnan kirkon historian kirjoittajana. Pirkko-Liisa Kastari www.hameenlinna-evl.fi Julkaisija Hämeenlinna-Vanajan ev.lut. seurakunta 59. vuosikerta Toimitus Rauhankatu 14, PL 65, 13101 Hämeenlinna Mikko Hiedan kuvassa Kappadokian luolakirkkojen freskot loistavat upeissa väreissä, sillä auringon valo ei ole niitä haalistanut. Päätoimittaja Mikko Hieta mikko.hieta@evl.fi puh. 0400 430 140 Toimittaja Riitta-Sisko Keinonen riitta-sisko.keinonen@evl.fi puh. (03) 626 4281 Avustaja Pirjo Silveri pirjo.silveri@gmail.com Jakelu Hämeenlinnan jakelupalvelu Itella Posti Oy Taitto, kuvankäsittely, kustantaja: Kustannus-Oy Kotimaa Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Jakeluhuomautukset: Kustannus-Oy Kotimaa Eija Kemell puh. 0207 54 2395 eija.kemell@kotimaa.fi Ilmoitushinta 1,50 e/pmm Ilmoitusmyynti Pirjo Teva puh. 020 754 2284, 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Seuraava numero ilmestyy 27.10.2012 Lahjaksi olen saanut Ihminen on matkalla. Ellei hän olisi, hän tuskin olisi ihminenkään. Säilyttäkää aina matkalla olijan sydän. K yseinen ajatelma on kirjoitettu Kari Koivun ylioppilaslahjaksi vuonna 1967 saaman kirjan kansilehdelle. Nuorena lahjaksi saatu ajatus on alkanut elää työuran vaihtuessa pian eläkepäiviin. ”Nuorena ajattelin, että elämä on edessä”, Koivu sanoo. ”Mutta nyt tiedän, että tie vie edelleen eteenpäin. Olen matkalla siihen asti, kunnes aika otetaan minulta pois – silloin olen saapunut perille.” Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkoherran tehtävät pian jättävä Koivu katselee sielunsa silmillä tuleviin vuosiin. ”Ystäviä, kirjoja, Aulangon luonto ja unelias velvollisuudentunto. Elämä on täynnä kiitoksen aiheita.” itsellänikin oli joskus, ja automatkan ajan on kaikki hänen kiireensä yhtäkkiä pois. Tuon 15 minuutin aikana hän kertoo, että on ollut ihana kesä, että on ollut kiva olla kotona ja työssä Hämeenlinnassa. On tultu juttuun, ei ole tullut isoja törmäyksiä. Ja hetken kuluttua, juuri kun koen syvän ilon siitä, että ehkä sittenkin olen isänä kyennyt antamaan jotakin, bussi ajaa linja-autoasemalle, halataan ja hän lähtee.” Kaksi ihmissydäntä auringonsäteen lävistäminä – ja äkkiä on ilta. (Salvatore Quasimodo) Koivu sirottelee itselleen tärkeitä runonpätkiä puheensa lomaan. Yksi häivähdys siitä, miten nopeasti aika kulkee. Toinen häivähdys siitä, miten elämään kuuluu samalla kertaa täyteys ja luopuminen. Koivu uskoo näin tapahtuvan eläkkeelle siirtyessäkin; tyhjä tila ei olekaan tyhjä, vaan siihen jää ilo ja kiitos. Onnellisen miehen lähtö Koivu kertoo tehneensä lähtemistä ja surutyötä jo pitkään. Nyt teoriasta on tulossa lempeästi käytäntöä. Koivu tunnistaa itsessään suuren määrän haikeutta, mutta vielä paljon enemmän kiitollisuutta. ”Haikeana muistelen, kiitollisena ihmettelen. Tulen ikävöimään työyhteisöä, työkavereita ja luottamushenkilöitä. Valjaat ja vastuut otetaan pois, silti ihmiset jäävät, vaikka paikka ja tehtävä seurakunnassa muuttuukin.” ”Olen onnellinen mies”, Koivu toteaa. ”Tiedän kyllä, että moni asia on jäänyt vajaaksi, olen joutunut toteamaan oman rajallisuuteni. Kiitollisuus ja nöyryys ovat nyt hyvin lähellä toisiaan ajatuksissani.” Rakas Hämeenlinna Uskon hiljainen tie Lapsuuden koti Tyrväällä – sittemmin Vammala ja Sastamala – on Koivulle rakas. Omasta elämästä sen missään vaiheessa ei ole ollut tarvetta ottaa etäisyyttä, päinvastoin: Papinniityn kodin seinällä on kokoelma eri taiteilijoiden tauluja tärkeistä paikoista, maisemista ja tunnelmista. Monelle hämeenlinnalaiselle Kari Koivu on ”se pappi, joka lausuu runoja”. Oli lähellä, että hänestä olisi tullutkin esiintyvä taiteilija. ”Isä oli teollisuuden palveluksessa, mutta hoiti kunnan kirjastoa kolmena iltana viikossa. Äiti opetti lausumaan runoja. Ensimmäinen keikkani oli Esa Pakarisen kanssa 16-vuotiaana. Palkaksi sain 5 markkaa”, Koivu nauraa. Rippikoulussa alkoi kuitenkin avautua uskon ja papin tie. ”Pelkäämättömänä ja suurella sydämellä kävin rippikoulun naapurikunnassa Karkussa. Pitkämatkalaisena odotin useat kerrat linja-autoa pappilassa rovasti K. E. Rinteen kanssa keskusteluja käyden. Oivalsin, että usko suorastaan vie pohtimaan elämän syvimpiä kysymyksiä, eikä ole ajattelun vihollinen millään muotoa. Silloin ymmärsin, että uskon ja papin työ voisi olla myös minun tieni.” Kuva kertoo: Matkalla olijan sydän Uskoni on yhteyttä Jumalaan. Toivo: ajatus siitä, että tämä kaikki vie perille kotiin. Rakkautta on matkalla oleminen, elämän lahjan vastaanottaminen. Armo saa aikaan rohkeuden. Koivu toteaa saaneensa elää sitä nuoruuden aikaa kun kaikki oli hyvää, täynnä unelmia ja maailma oli auki. Oli oikeudenmukaisuuden ja rauhan nälkä sekä näky niiden saavuttamisesta. ”Moni tämän päivän nuori jää ilman aikaa ja lämpöä, kenties kyynistyy ennen aikojaan tulevaisuuden uhkakuvien edessä.” Koivulle usko on aina ollut, ja on edelleen, hiljainen hengellisen kasvun tie; sisäistä vakuuttumista ja ihmettelyä. Tiivistynyttä todellisuutta Joskus elämässä voi mennä vuosia ja sitten yhtäkkiä jokin kiteytynyt hetki antaa merkityksen paljolle. Nämä elämänkylläiset välähdykset Koivu haluaa ottaa kiinni. Hän kertoo esimerkin. ”Vein tyttäreni Liisan töistä keskussairaalasta linja-autoasemalle, kun hän oli lähdössä matkalle. Hän vannotti minua useaan kertaan tulemaan tarkalleen aikataulussa. Niin juoksee tyttö autoon täynnä unelmia ja iloa kuten Koivu pohtii osaansa pappina ja perheenisänä Hämeenlinnassa: ”Minut on tarkoitettu, kenties jopa johdatettu tähän elämään Hämeenlinnassa. Kun kuljin kotoa junalla Helsinkiin, ihailin aina Hämeenlinnaa. Katselin junan ikkunasta ihmisiä ja ajattelin, että he saavat elää tällaisessa paikassa!” Koivu rakastui opintojen loppuvaiheessa helmikuussa 1973 Kansan Raamattuseuran opiskelijaillassa hämeenlinnalaiseen tyttöön ja moni asia elämässä muuttui. Naimisiin pari meni vuonna 1975 ja ensimmäinen neljästä lapsesta syntyi neljä vuotta myöhemmin. Marjo-vaimon kotikaupungista löytyi papin työ ja tehtävä. Silloin jo nelihenkinen perhe muutti 1.6.1982 Hätilän pappilaan. ”Marjo on elänyt mukana papin ja kirkkoherran arkea iloineen ja suruineen. Hän on aina arvostanut työtäni. Se on ollut iso lahja. Olen saanut lähteä hyvällä mielellä hoitamaan tehtäviäni viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Joskus kyllä haikeana, varsinkin lasten ollessa pieniä.” ”Hämeenlinnassa on silmiin katsomisen mentaliteetti”, Koivu sanoo. ”Ihmiset tulivat tervehtimään, kun purimme muuttolaatikoita Hätilän kirkon pihalla. Siitä asti tämä kaupunki on tuntunut rakkaalta kodilta.” Riitta-Sisko Keinonen Kuva kertoo -haastattelussa valokuvaaja Vilja Tamminen on kuvannut Kari Koivun tämän oman vision pohjalta. Eläkkeelle siirtyvä Kari Koivu on tavattavissa ja tervehdittävissä perjantaina 28.9. keskusseurakuntatalossa kello 14–17 välisenä aikana. Ei ajanvarausta.
© Copyright 2024