Kotikirkko 27.10.2012
Ruumiin teologiaa: Sielun, mielen ja ruumiin kolmiyhteys Pyhäinpäivän kirkkotilaisuudet ja konsertit Puolueet seurakunnan vaalitentissä Sivu 3 Sivu 4 Sivut 6–7 Hämeenlinna–Vanajan seurakunta 5 / 27.10.2012 Rippikoulu kuuluu nuorisokulttuuriin. Ilmoittaudu nyt! Kuvat: Vilja Tamminen Sivut 8–9 Sukupuun salat murtautuvat tietoisuuteen. Sivu 14 Sini ja Aleksi tapasivat 84-vuotiaan Hillevin. Sivu 11 Kotikirkko 27.10.2012 www.hameenlinna-evl.fi Kotikirkko 27.10.2012 Epätäydellisen täydellinen H Uusi rippikouluvuosi on alkamassa. Nuoren nupullaan olevaa omaa itsenäistä elämää siunataan rippikoulussa. Konfirmaatio vahvistaa nuorta hänen elämässään, uskossaan ja yhteydessään seurakuntaan. Kuntavaalien yhdeksi teemaksi on noussut lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy, heidän oikeutensa saada tukea omalle kasvulleen. Kysyimme puolueiden näkemyksiä siitä, mitä kunta ja seurakunta yhdessä voisivat tehdä nuorison hyväksi. Pyhäinpäivänä katsomme omia – eläviä ja kuolleita – ihmisiämme ja liitymme hiljaa osasiksi pitkiä ketjuja, joissa sukupolvet seuraavat toisiaan. Oma suku voi olla valtava turvaverkko. Monessa perheessä kuitenkin raahataan ahdistavia salaisuuksia ja taakkoja isiltä pojille. Kirsti Ijäs rohkaisee vapautumaan kaikesta, mikä vaiettuna vääristää ihmissuhteita. Tottumukseksikin tulleesta taakasta voi vapautua. Raskaiden kerrosten alla on Jumalan täydellinen luomistyö, kaunis ihmisen ydin. Sanottua Paikat, joihin nuoret voisivat mennä ilman leimaa otsassa, alkavat olla vähissä. Kehitys on huolestuttava. Itse asiassa tällä hetkellä ainoa sellainen paikka on kirkko. Tutkija Harry Lunabba Hämeen Sanomat 6.10. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan. Virrestä 31 Nuorten syvimmät ajatukset ja toiveet eivät juurikaan ole muuttuneet 70 vuodessa. Sen saivat huomata lukiolaiset Sini Putkonen, 18 ja Aleksi Hakanpää, 17, kun he vierailivat Hämeenlinnan Validia-kodissa asuvan Hillevi Pihlajan, 84, luona juttelemassa siitä, millaista elämä oli ennen vanhaan ja nyt. T Riitta-Sisko Keinonen riitta-sisko.keinonen@evl.fi Historiassa on esimerkkejä sellaisesta lastensuojelusta, jossa mielten myrkyttäminen uskonnolla on pyritty tosissaan estämään. Määrätietoisimpia yrityksiä tähän suuntaan on tehty Stalinin Neuvostoliitossa, Maon Kiinassa ja Pohjois-Koreassa. Toimittaja Janne Villa Sana 11.10. Älyllisyyden ja suorittamisen aikana rauhallista aistien kokemusta ei välttämättä osata arvostaa, kristillisen uskonkaan saralla. Usko ei ole ajattelua, eikä edes näkemistä, vaan usko ja kokemus Jumalan suuruudesta kuuluu kaikille aisteille. Pastori Arto Vallivirta blogissaan “Tuoksuja” 30.9. www.espoonseurakunnat.fi Virren puhuttelussa 5. Ah, elä niin, sen rauhan että perisit, pyhien riemuun pääsisit. Ah, elä niin. Ei milloinkaan maan päällä sellaista ole iloa. Parhainkin onni täällä on täynnä surua. oisilleen ennestään tuntemattomat Hillevi Pihlaja, Sini Putkonen ja Aleksi Hakanpää pääsevät heti luontevasti jutustelun alkuun. Hillevi haluaa ensimmäiseksi tietää, uskovatko nuoret Jumalaan. Myöntävä vastaus saa hänet iloiseksi. ”Taivaan tietä on hyvä kulkea. Maailmassa on niin paljon viettelyksiä”, hän pohtii. Hillevi syntyi vuonna 1928 Kalvolassa maatalon tyttäreksi. Hän kiittelee omaa kotiaan hyväksi kasvupaikaksi, jossa uskovaiset vanhemmat ohjasivat elämän tielle ja antoivat siten parhaan mahdollisen perinnön. Lapsena ja nuorena Hillevi kertoo olleensa hyvin kiltti. Hän kehottaakin kaikkia noudattamaan neljättä käskyä, joka on hänen mielestään tärkeä ja siunausta antava elämänohje. Kahden lapsen äitinä ja lastenlasten isoäitinä hän muistuttaa myös siitä, että äidin huoli omasta lapsesta kestää läpi elämän. ”Kunnioittakaa vanhempia ja Jumalaa! Omat vanhemmat ajattelevat aina lapsen parasta”, hän evästää Siniä ja Aleksia. Koti kasvattaa, ei koulu En ymmärrä! 2. Ei itkua, ei siellä tuskaa, kipua, ei ahdistusta, haavoja. Ei itkua. Vain rauhaa luona Herran, kun murhe vaihtuu kiitokseen. Saan seppeleeni kerran, kun uskon Kristukseen. Nuorilla samat haaveet nyt ja 70 vuotta sitten V irsi En ymmärrä, on ollut virsikirjassa vuodesta 1886 saakka ja palautuu vuonna 1790 ilmestyneeseen Halullisten sielujen hengellisten laulujen kantaosaan. Valitsin kyseisen virren käymällä läpi virsikirjasta noin parikymmentä tekstiä ja tämä herätti tavalla tai toisella kiinnostukseni. Virsi En ymmärrä ei ollut minulle entuudestaan tuttu ja hyvä niin, koska se ei herättänyt minussa minkäänlaisia positiivisia fiiliksiä. Päinvastoin sen sanoma ärsytti minua suuresti. Virren kirjoittajan tapa ajatella elämää on ilmeisesti ollut täysin erilainen kuin minulla, eikä se olekaan mikään ihme, sillä teksti on kirjoitettu jo 1700-luvun lopulla. Silti kyseenalaistan lähes jokaisen hänen kirjoittamansa rivin virressä. Viidennessä säkeessä sanotaan Parhainkin onni täällä on täynnä surua ja säkeessä kuusi Uskossa taivaan tiellä kärsiä tahdon, taistella. Herää kysymys: miksi? Näistä virkkeistä saan sellaisen vaikutelman, että Jumalaan uskomisen tie olisi jotenkin kärsimystä, taistelua tai rangaistus. Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin? Ainakin itse asian näin näkisin. Virren nimi, En ymmärrä, kuvaa hyvin tämänhetkisiä ajatuksiani tekstistä: en minäkään ymmärrä. Myös toisen säkeistön sanat herättivät kysymyksiä: Ei itkua, ei siellä tuskaa, kipua, ei ahdistusta, haavoja. Jos sitä uskoo maapäällisen jälkeiseen elämään taivaassa Herran luona, niin it- se näkisin asian siten, ettei ihminen taivaaseen päästyään aivan tunteettomaksi muutu – ettei voisi kokea kipua, ahdistusta tai tuskaa. Surun ja ilon kokeminen, sehän elämästä rikasta tekee. Virsi sisältää kaiken kaikkiaan kuusi säkeistöä, eikä yksikään saanut minua samaistumaan. Päätin etsiä myös virren sävelmän. Se ei vakuuttanut minua yhtään sen enempää, kuin itse tekstikään. Se kuulosti lähinnä lastenlaulujen Hämä hämä häkki ja Ukko Nooa oudolta yhdistelmältä. Tämä virsi ei nyt minulle oikein toiminut mitenkään päin tai mistään näkökulmasta katsottuna, tiedä sitten teistä muista. Juuso Kallioinen Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan media-assistentti Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Carl Gustaf von Essen 1868. Virsikirjaan 1886. Kun nuoret tiedustelevat, mitä kouluja Hillevillä on takanaan, hän kertoo käyneensä Wetterhoffin ja kansanopiston, mutta korostaa samalla, että koulutuksen ohella kasvatuksen kannalta tärkeää on hyvä koti. Jos koti on turvallinen, ihminen voi olla onnellinen. ”Aina sanotaan, että opettajat opettavat. Mutta oletteko kanssani samaa mieltä, että koti on peruskasvattaja lapselle”, hän kysyy Siniltä ja Aleksilta. Molemmat nuoret myöntävät asian olevan juuri näin. ”Kaikilla ei ole turvallista kotia”, Aleksi huomauttaa. Jos nuorella menee huonosti, häntä ei Hillevin mukaan voida syyttää, sillä kaikki riippuu siitä, miten vanhemmat ovat lasta ohjanneet. Myös opettajien neuvoja kannattaa hänen mielestään kuunnella, sillä he tahtovat oppilaiden parasta. Harrastukset tärkeitä Siniä kiinnostaa tietää, mitä Hillevi teki ja harrasti vapaa-aika- Vilja Tamminen erään keskellä yötä kirkkaaseen ajatukseen: En ole täydellinen – mikä helpotus! Olen siis jossakin mieleni perukoilla ajatellut, että minun pitäisi olla täydellinen tai todella voisin sitä olla. Miten ahdistavaa! En ymmärrä, väsyn ja suutun, en millään saa laitettua lihasta mureaa, en ole tip enkä top, ja ennen kaikkea: teen virhearviointeja – niin kasvattajana, työssä kuin muussakin elämässä. Seurauksena voi olla kurjia käytännön tilanteita, mutta yht´äkkiä en koe epätäydellisyyttä musertavana. Sehän on kerta kaikkiaan riemullista: En voi olla, minun ei pidä eikä tarvitse olla, enkä ole täydellinen. Epätäydellisyys ei estä minua yrittämästä parastani elämässä. (Taas sitä mennään, sanot.) Mutta jospa en pyrkisikään täydellisyyteen, vaan hyvyyteen. Sen sijaan että tavoittelisin parasta suoritusta, voinkin opetella katsomaan käsillä olevaa tilannetta pidemmälle; miten tästä eteenpäin. Energiaa vapautuu pelolta rakkaudelle. Hyvyyteen pyrkiminen kuulostaa ylevältä, mutta kuten Marko Aarnio toteaa haastattelussa, ihminen on kykenevä muuttamaan vanhoja toimintamalleja. Tässä lehdessä on asiaa ihmisen kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta. Ihminen on kokonaisuus, jossa henki ja ruumis ovat erottamattomassa vuorovaikutuksessa. Jumalan luomistyölle tekee vääryyttä nähdä ihminen vain henkenä, mutta yhtä lailla vain viettitaloutena ja aivosähkökäyrinä. Virsi 628 3 Hillevi Pihlaja sai tervetulleita nuoria vieraita, kun Sini Putkonen ja Aleksi Hakanpää tulivat juttelemaan hänen kanssaan elämän tärkeistä asioista. Parhaillaan vietetään EU:n aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuotta. naan, kun tämä oli nuori. ”Päivisin kotona tehtiin navetta- ja peltotöitä ja kaikkia maataloon liittyviä töitä. Illalla, jos oli aikaa, tehtiin käsitöitä. Tanssejakin silloin oli, mutta tupakkaa ja kaljapulloa en pitänyt kädessäni koskaan. Älkää, rakkaat lapset, tekään koskaan ruvetko polttamaan, siinä menee rahat turhuuteen”, Hillevi evästää. Aleksilta Hillevi tiedustelee, harrastaako tämä urheilemista, sillä hänen mielestään kaikilla nuorilla olisi hyvä olla jokin harrastus. Aleksi kertoo harrastavansa musiikkia. Sini haluaa tietää, miten nuoret ennen vanhaan pukeutuivat ja oliko laittautuminen heille tärkeää. ”Tykkäsin aina, että oli siistit vaatteet ja vähän sellaiset, mikä oli muotia. Valkoisia tennistossuja pidettiin kesäpuvun kanssa. Mutta mitään poskipunaa tai huulipunaa en silloin käyttänyt, ne tulivat vasta vanhempana”, Hillevi kertoo. Hillevin nuoruudessa, varsinkin sota-aikana, kärsittiin puutetta, sillä muun muassa kankaita vaatteisiin ei tahtonut saada mistään. ”Sota oli kauheaa. Kovia aikoja ne olivat. Kunpa ei enää koskaan tulisi sellaista”, hän huokaa. Hyvä elämä Nykyiseen elämäänsä Hillevi on siinä mielessä tyytyväinen, että asuinpaikka on turvallinen ja hoito hyvää. Oma halvaantuminen ja miehen muutaman vuoden takainen sairastuminen kuitenkin luovat surun varjoa arkeen. ”Joka ilta pyydän rukouksessa siunausta lapsille, lapsenlapsille ja hoitajille. Olen saanut elää hyvän elämän, mutta nyt ajattelen, että pääsisin jo taivaan kotiin”, hän sanoo kyynel poskellaan. Kun Sini ja Aleksi kertovat, mitä he odottavat tulevaisuudelta, Hillevi muistaa, että heidän ajatuksensa kuulostavat kovin samanlaisilta kuin hänen omansa silloin teinivuosina. ”Toivon turvallista ja hyvää elämää, monenlaisia kokemuksia ja perhettä, totta kai”, Sini luettelee. ”Yhteiskunnallisesti on haastavat ajat tulossa, mutta toivon tulevaisuudelta hyvää toimeentuloa ja varmuutta elämään”, Aleksi sanoo. Kaikki kolme päätyvät toteamaan, että nuorten ajatukset eivät ole vuosikymmenten vaihtuessa muuttuneet miksikään, vaikka maailma on muuttunut. Hienoja tarinoita Sini ja Aleksi tuumaavat, että vanhempia ihmisiä kannattaa kuunnella, sillä vaikka he eivät tiedä kaikista nykyelämän jutuista, heillä on kokemusta, josta nuoret voivat ottaa oppia. Heidän mielestään nuorten ja vanhusten pitäisi olla nykyistä enemmän tekemisissä luonnollisella tavalla keskenään. ”Kun olin lapsi ja asuimme Porissa, päiväkodin vieressä oli vanhainkoti. Tapasimme vanhuksia ja kävimme välillä sillä puolella katsomassa heitä”, Aleksi kertoo. Sini työskenteli toissa kesänä ”arjen elävöittäjänä” Voutilan vanhainkodissa ja huomasi, että hoitolaitoksessa on paljon yksinäisiä ikäihmisiä, joilla olisi annettavaa tuleville polville. ”Oli hienoa kuunnella ihmisten tarinoita, mitä he ovat elämässään kokeneet. Eri sukupolvien kohtaamiset olisivat tärkeitä sekä lapsille että vanhuksille. Kun vanhainkodissa kävi vanhusten omaisia, he puhuivat vierailusta koko seuraavan viikon”, Sini muistelee. Myös Hillevi nauttii silmin nähden nuorten vieraidensa Sinin ja Aleksin seurasta. ”On niin kiva, kun joku tulee käymään. Tervetuloa uudestaan!”, hän toivottaa heidät luokseen toisenkin kerran. Lea Karmala 4 Kotikirkko 27.10.2012 Vilja Tamminen Kirkkovuosi Kotikirkko 27.10.2012 Kohtaaminen maailmalla Vuonna 1952 Vanajan seurakunnassa kävi rippikoulun 40 nuorta. Heistä 18 kokoontui kesän korvalla yhteen. ”Ihmisen on hyvä palata edes hetkeksi takaisin juurilleen varsinkin, jos juuret ovat saaneet vielä 60 vuotta sitten kasvaa edesmenneen Vanajan pitäjän hedelmällisessä maaperässä”, tunnelmoi kokoonkutsuja Juhani Koivu. ”Ripillepääsy oli tuohon aikaan merkkitapaus. Joka pojalla piti olla tumma puku, joka oli monesti isän vanha. Räätälin käsissä siitä saatiin edes jollain tavoin sopiva, muistelee helsinkiläinen, opettajana työelämässä toiminut Toivo Paavilainen. Monet tytöt olivat tuolloin jo pieniä aikuisia, mutta poikien keskuudessa ei miehisiä otteita muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan esiintynyt. ”Olimme edelleen pikkupoikia, eikä ripille pääsy meitä aikuisiksi tehnyt. Rippikoululaisissa oli eroja sen mukaan, mistä päin kaupunkia he olivat kotoisin. Kerrostaloissa ja kaupunkimaisessa ympäristössä asuneet tuntui- Saamme luottaa huolenpitoon Perjantaina 2.11. Lauantaina 3.11. klo 19 SANCTUS konsertti Vanajan kirkossa. Vanajan kamarikuoro ja Vanajan nuorisokuoro sekä Merja Lohilahti ja Matti Oikarinen. Sunnuntaina 4.11. klo 10 jumalanpalvelus Hämeenlinnan kirkossa (eht.), Seppo Suokunnas (SLEY), Juha Harmaala, Yrjö Niemi, Markku Sintonen. klo 10 jumalanpalvelus Vanajan kirkossa (eht.), Heini Aronkoski, Reijo Sillanpää, Anna Helenius. klo 10 jumalanpalvelus Rengon Tukikohdan Kylätalossa (eht.), Soili Juntumaa, Anne Laulajainen. klo 12 jumalanpalvelus Hätilän kirkossa (eht.), Juha Harmaala, Markku Sintonen. klo 12 jumalanpalvelus Lintukodossa (eht.), Heini Aronkoski, Anna Helenius. klo 15 konsertti, W. A. Mozartin Kyrie ja Requiem, Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri ja Tampereen Yliopiston Laulajat Hämeenlinnan kirkossa. klo 16 jumalanpalvelus Yhteinen messu Poltinahon seurakuntatalossa (eht.), Minna Lappalainen, lapsille pyhäkoulu. klo 18 kynttiläilta syntymättömien ja kuolleiden lasten muistoksi Vanajan kirkossa, Kirsi Kniivilä, Tuula Portin, Merja Lohilahti. Yhteistyössä: Kanta- ja Päijät-Hämeen kätilöyhdistys ja vertaistukiryhmä Käpy. vilainen muistaa. Nykyisiin rippikoululaisiin verrattuna Paavilaisen aikalaiset olivat valmiimpia kuuntelemaan kuin nykyriparilaiset. ”Osasimme kuunnella hiljaa, eikä tunneilla ilmennyt häiriöitä. Yhtään tupakanpolttajaakaan en muista tuolloin joukossa olleen”, hän kertoo. Juhani Karvonen Kynttilät syttyvät itsemurhan tehneiden muistolle vat jotenkin virikkeellisimmiltä, kuin me aidot maalaispojat.” Kirkkoherra Hugo Anton Soila oli ankara, mutta tasapuolinen. Paavilaiselle ovat jääneet mieleen Soilan tiukka asenne muun muassa tanssiin. ”Tanssia hän piti syntinä. Hän ilmaisi asian jotenkin siihen tapaan, ettei morsiamen uumalle saanut vieraan miehen käsi laskeutua”, Paa- Hoivaa jo 105 vuoden ajan Tällä palstalla Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan nimikkolähetystyöntekijät kertovat kohtaamisistaan eri puolilla maailmaa Itsemurhan uhrien muistopäivänä sunnuntaina 18.11. järjestetään kynttilätapahtumia eri puolilla Suomea. Tapahtumalla kunnioitetaan itsemurhan tehneiden muistoa ja yritetään tuoda lohtua läheisensä menettäneille. Hämeenlinnassa kynttilätapahtuma aloitetaan kello 17.30 kynttilöiden sytytyksellä Kirkkopuistossa, jonka jälkeen siirrytään Vapaaehtoiskeskus Pysäkille runoja ja musiikkia sisältävään muistohetkeen. Muistohetken päätteeksi on ehtoollisen vietto ja iltakahvit. Seurakunta järjestää tilaisuuden yhdessä Omaiset mielenterveystyön tukena Kanta-Häme ry:n, Irti huumeista ry:n ja Mielenterveysyhdistys Hämi ry:n kanssa. Läheisen itsemurha jättää jälkeensä paljon tuskaa, kysymyksiä ja syyllisyyden tunteita. Surun koskettaessa seurakunnan diakoniatyöntekijät ja papit tarjoavat tukeaan kuunnellen ja rukoillen. Yhteyttä heihin voi ottaa joko suoraan nettisivulta www.hameenlinna-evl.fi löytyvien yhteystietojen avulla tai pappeihin seurakuntayhtymän vaihteen kautta puh. (03) 626 41 ja diakoniatyöntekijöihin Diakoniakeskuksen kautta puh. (03) 626 4252. Tästä joukosta lähes puolet saatiin kokoon vielä 60 vuoden jälkeen. MARRASKUU Vilja Tamminen klo 10 jumalanpalvelus Hämeenlinnan kirkossa (eht.), Yrjö Niemi, Jukka Alarotu, Kirsi Kniivilä, Matti Oikarinen. Katekumenaatti. klo 10 jumalanpalvelus Vanajan kirkossa (eht.), Timo Kalaja, Heini Aronkoski, Markku Sintonen, Vanajan kirkon kuoro. klo 15 hartaus Ahveniston kappelissa, Jukka Alarotu, Merja Lohilahti. klo 16 kynttilöiden sytytys Vanhalla hautausmaalla Kaurialassa, Soili Juntumaa, Anna Helenius. Tilaisuuden järjestää Kaurialayhdistys. klo 17 hartaus Vuorentaan kappelissa, Jukka Alarotu, Merja Lohilahti. klo 18 jumalanpalvelus Rengon kirkossa (eht.), Soili Juntumaa, Anne Laulajainen, Rengon kirkkokuoro. klo 18 hartaus Vanajan kirkossa, Reijo Sillanpää, Johanna Hytönen. klo 18 ylistyslaulu- ja rukousilta (eht.) Poltinahon seurakuntatalossa, Yrjö Niemi, Matti Oikarinen. Iltakahvi. Ma 29.10. Virkataan mattoja klo 17.30 alk. Poltinahon srk-talon kahviossa. Ohj. Päivi Aikasalo. Pajan hinta tarvikkeineen 10 €. Tuotto Naisten Pankille. Ma 29.10. Ansat ja Taunot – avoin aamupäivä kaiken ikäisille. Maanantaisin klo 9.30–11.30 Kankaantaustan kerhossa (Nuuttilantie 21 A). Paikalla lastenohjaaja ja diakoniatyöntekijä. Hartaus, kahvi/mehuhetki (pieni kahviraha) sekä vapaata yhdessäoloa. Seija Puusaari ja Johanna Varis. Ti 30.10. Naisten saunaretriitti klo 18– 20.30 Loimalahden leirikeskuksessa, Majalahdentie 1. Klo 18 sauna, klo 19.30 iltapala (3 €). Mahdollisuus hiljaisuuteen ja virkistävään yhdessäoloon. Soili Juntumaa. Ke 31.10. Koko perheen iltakirkko klo 18 Hätilän kirkossa, Kirkonmenoja toteuttamassa Hätilän IP-kodin lapset ja ohjaajat, siunaaminen, tarjoilu. Myllymäessä sijaitseva Sisälähetys juhlisti syyskuussa 105-vuotista taivaltaan. Juhlia vietettiin hyvän ruoan, puheiden, ohjelman ja taiteen merkeissä. Juhlassa esiintyi myös yllättäviä vieraita yhdistyksen alkuvuosilta. Vieraat saivat makeat naurut Sisälähetyksen perustajan kirkkoherra Ludvig Enkvistin perheineen ihmetellessä nykymaailman menoa. Juhlan kunniaksi Sisälähetyksen tiloihin oli pystytetty harvinaislaatuinen näyttely, johon oli koottu palvelukodissa asuvan Erkki Peltovuoren, 97, teoksia. Tuohityöt ja Purjelaivat -näyttelyssä mukana oli myös uusia teoksia, sillä palvelukodissa asuessaan Peltovuori on innostunut rakentamaan pienoismalleja Suomen kirkoista. ”En ole itse käynyt kaikissa kirkoissa, vaan olen kuvista katsonut miltä ne näyttävät”, kertoo Peltovuori. Kirkkojen materiaalina hän on käyttänyt pääasiassa puuviilua ja tuohta. Pikkutarkka työskentely ja pohtiminen on Reetta Laaksonen Kaksivuotiaan Siirityttäremme oli alkuun hyvin hankalaa jäädä kotiin nepalilaisten hoitajiensa kanssa, kun me muut perheenjäsenet lähdimme työhön ja kouluun. Kotiapulaisemme, kristitty Diludidi, huomasi tämän. Hän näki, miten murheissani olin tilanteesta. Mielessäni ajattelin uhkia ja vaaroja, joita Siiri voisi päivän aikana kohdata. Osaisiko Dilu varmasti pitää pienestä tyttärestäm- Dilu-didi ja pikku-Siiri. me huolta? Jätin Dilulle rahaa hätätapauksia varten ja yritin ottaa huo- tään edellisen elämän tekojen perusteella, mioon pienetkin asiat, joita voisi tapahtua. eikä kohtaloa voi muuttaa. Tätä emme voi Kerran töistä palatessani ja kaapatessa- hyväksyä, sillä me uskomme ihmisten sani Siirin syliini Dilu haki nepalinkielisen manarvoisuuteen. Raamatun. Istuimme alas puutarhapöydän Minä, jokaista asiaa murehtiva suomaääreen Katmandun kuumassa iltapäivässä. lainen kristitty, saisin silti ottaa oppia neDilu luki ääneen Matteuksen evankeliumis- palilaisilta ja luottaa siihen, että kaikki on ta kohdan, jossa Jeesus kertoo taivaallisen lopulta korkeammassa kädessä. Koin saaIsän tietävän ja täyttävän tarpeemme (6:25– neeni hyvän ja tärkeän muistutuksen iso34). Sitten hän sanoi, etten saisi murehtia siskoltani (didi tarkoittaa isosiskoa). liikaa Siiristä, sillä hän pitää tytöstä huolta, Vaikka eteen tulee vaikeita asioita, voimniin myös Taivaan Isä. Minun pitäisi muis- me luottaa Jumalan huolenpitoon. Vaikka taa, että olemme arvokkaampia kuin tai- haluamme tarjota lapsillemme mahdollivaan linnut, ja niistäkin Jumala pitää huol- simman tasaisen elämän tien, kaikkia kuopta. pia ja mutkia emme pysty tasoittamaan. Mietin taivaan lintuja, murehtimistani ja yrityksiäni ohjailla kaikkia mahdollisia Anni Takko elämässä tapahtuvia asioita. Ehkä Nepalin Kirjoittaja on Nepalissa asuva Lähetysseuran tiedottaja ja hindut uskovat sellaiseen fatalismiin, joka kummityön koordinaattori poistaa ihmisarvon. Omaan kastiin synny- Vilja Tamminen Pyhäinpäivän aikaan Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kirkoissa pyhäinpäivä on viidenneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä jouluaaton, ensimmäisen adventtisunnuntain, ensimmäisen joulupäivän ja kiirastorstain jälkeen. Pyhäinpäivä on pyhimysten ja vainajien muistamisen päivä. Kirkoissa sytytetään kynttilä vuoden aikana kuolleiden muistoksi. Pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä. Pyhyys ei viittaa vain kuolleisiin. Kasteemme perusteella liitymme sukupolvien ketjuun. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa luetaan 3.11. hartauksissa Ahveniston ja Vuorentaan kappeleissa ja Vanajan kirkossa sekä jumalanpalveluksessa Rengon kirkossa viime pyhäinpäivän jälkeen kullekin hautausmaalle haudattujen kristillisesti siunattujen vainajien nimet. Tapahtumat 29.10-1.12. Tummasta puvusta ei tingitty 5 Erkki Peltovuori esitteli tekemiään kirkkojen pienoismalleja Sisälähetyksen 105-vuotisjuhlilla. hyväksi aivoille ja kirkkoja rakentaessa myös kärsivällisyyttä vaaditaan. Kristillisyys kuuluu Sisälähetyksen arvoihin, asukkaille järjestetään viikottain hengellistä ohjelmaa. Sisälähetyksen takana olevan yhdistyksen hallitukseen kuuluu seurakunnan edustaja. Jotain uutta on kuitenkin myös Sisälähetyksessä tapah- tumassa, sillä Hämeenlinnan kaupungin ostamien palveluiden lisäksi Sisälähetys alkaa lokakuusta lähtien järjestää omaa kotipalvelutoimintaa. Ensi vuoden alusta Sisälähetys muuttuu myös osakeyhtiöksi ja muutoksen myötä yhtiön nimeksi tulee Hoivia Oy. Reetta Laaksonen To 1.11. Naisten ilta “Naisena Intiassa” klo 18.30 keskusseurakuntatalossa Merja Kauppinen Medialähetys Sanansaattajista, Tuula Sailio laulu, Marjatta Kivikko säestys, intialainen keitto- ja teetarjoilu. HUOM: Pyhäinpäivän tapahtumat 2.–4.11. erikseen tällä aukeamalla. Ma 5.11. Naisten kirjallisuuspiiri klo 18.30 Poltinahon srk-talossa. Kirja Rosa Liksom Hytti nro 6. Ma 5.11. Miesten saunailta klo 18.30 Syöksynsuun leirikeskuksessa. Ti 6.11. Markkinahartaus klo 12 Hämeenlinnan kirkossa, Heini Aronkoski, Markku Sintonen. Ti 6.11. klo 14–17.30 Käsityökerhon myyjäiset Poltinahon srk-talossa. Ke 7.11. Miesten aamukahvi klo 7 Café Laurellissa, Sibeliuksenkatu 7. To 8.11. Entisten omaishoitajien leiripäivä klo 10–17 Loimalahden leirikeskuksessa. “Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Alustuksia, keskustelua ja rukousta. 12 €. Ilm. viim. 1.11. Diakoniakeskukseen (03) 626 4297 arkisin klo 10–12. To 8.11. klo 18.30 Torstailuento keskusseurakuntatalossa. La 10.11. Lasten lauantaimaja klo 10– 11.30 Perhetuvassa, Aulangontie 20. Ilm. viim. 2.11. liisa.alarotu@evl.fi tai 050 570 5919. Su 11.11. Isänpäivälounas klo 11.30 keskusseurakuntatalossa, 12 €/lapset 6 €. Ti 13.11. Näkö- ja liikuntavammaisten kerho klo 14–16 Poltinahon srk-talon kahviossa. To 15.11. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Pe–la 16–17.11. Bunkkeri 13 LAN-leiri Loimalahden leirikeskuksessa. Alkaa pe klo 17, päättyy la klo 14. Hinta 25 € sis. ohjelman, majoituksen ja ruokailun. Ilm. ke 14.11. mennessä bunkkerilanit.fi/bunkkeri 13. Pe 16.11. Naisten aamukahvi klo 7.30 Rengon pappilassa. Su 18.11. Perhemessu klo 10 Hämeenlinnan kirkossa. Puhallinorkesteri, Rantatien ja Kukoistensyrjän kerholaiset. Ehtoollinen ja tarjoilu. Su 18.11. Tuomasmessu klo 18 Poltinahon seurakuntatalossa. Lapsille pyhäkoulu. Su 18.11. Kynttilätapahtuma itsemurhan tehneiden muistolle alkaen klo 17.30 Kirkkopuistosta. Su 18.11. Sibelius-opiston, Vanajaveden opiston ja seurakunnan yhteiskonsertti klo 19 Vanajan kirkossa. To 22.11. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. La 24.11. Lasten lauantaimaja klo 10– 11.30 Rengon pappilan lasten kamarissa, Topenontie 144. Ilm. viim. 16.11. liisa.alarotu@evl.fi tai 050 570 5919. La 24.11. Naisten aamu klo 10 Hämeenlinnan pääkirjastossa, kuvataiteilija Kaija Elo puhuu kauneudesta. La 24.11. Lähetysjärjestöjen yhteiset myyjäiset klo 11–14 keskusseurakuntatalossa, keittolounas 7 €/lapset 3,5 €. Su 25.11. Kehitysvammaisten kirkkopyhä klo 10 Poltinahon srk-talossa. Ma 26.11. Nukketeatteri Sananjalka Isoisän joululahja klo 14 Hätilän kirkossa ja klo 18 Poltinahon srk-talossa. Ti 27.11. Naisten saunaretriitti klo 18– 20.30 Loimalahdessa, Majalahdentie 1. Klo 18 sauna, klo 19.30 iltapala (3 €). Mahdollisuus hiljaisuuteen ja virkistävään yhdessäoloon. Heini Aronkoski. To 29.11. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. La–su 1.–2.12. Nuorten jouluun valmistautumisleiri In Excelsis Deo Loimalahden leirikeskuksessa. Leiri on maksuton. Ilmoittautumisesta tulee lisätietoja nuorisotyön nettisivuille. www.hameenlinna-evl.fi Hämeenlinna-Vanajan seurakunta puh. (03) 62 641. Puhelinnumeromme vaihtuvat 7.11. Uudet yhteystiedot: www.hameenlinnanseurakuntayhtyma.fi/soitakirkkoon. 6 Kotikirkko 27.10.2012 Lahjaraamattu. 200-vuotisjuhlaansa viettävä Suomen Pipliaseura lahjoitti kansanedustajille ja eduskuntaryhmille nimikoidut nahkakantiset Raamatut. Järjestö halusi nostaa esiin äidinkielisen Raamatun merkityksen kielellisen ja kulttuurisen identiteetin vahvistajana sekä eurooppalaisen oikeuskäsityksen ja arvopohjan perusteena. Hiippakuntasihteeri. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan entinen johtava diakoniatyöntekijä Airi Raitaranta on valittu diakonian ja yhteiskunnallisen työn hiippakuntasihteeriksi. Hän aloittaa 1. maaliskuuta 2013. Kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli määräsi kirkkoherra Timo Kalajan Hämeenlinnan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi 1.10.2012 alkaen tämän vuoden loppuun ja seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi 2013– 2014. Lääninrovasti. Hauhon kirkkoherra Tapani Vanhanen on Kari Koivun seuraaja Hämeenlinnan rovastikunnan lääninrovastina. Tehtävään valitaan joku rovastikunnan kirkkoherroista kuudeksi vuodeksi. Lähetyskannatus. Lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan käytettiin viime vuonna 80 miljoonaa euroa. Luvussa mukana ovat kaikki Suomen lähetystyötä tekevät järjestöt ja kirkot. Tulot muodostuivat seurakuntien talousarviomäärärahoista, vapaaehtoisesta kannatuksesta, julkisesta rahoituksesta ja muista tuotoista. Maailmalla on 745 Suomesta lähetettyä lähetystyöntekijää. Tiekirkot. Ohikulkijoille oli kesällä avoinna 280 tiekirkkoa, joukossa Hämeenlinnan, Vanajan ja Rengon kirkot. Kävijämäärät ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Palaute oli yleisesti myönteistä, tunnelma, arkkitehtuuri ja kirkkoympäristö puhuttelivat vahvimmin. Lasten ja nuorten huomioon ottaminen on erityisenä teemana tämän syksyn kunnallisvaaleissa. Kotikirkko kysyi puolueilta mitä seurakunta ja kunta voisivat yhdessä asian hyväksi tehdä. U seat hämeenlinnalaisetkin ehdokkaat ovat allekirjoittaneet Kirkkohallituksen yhdessä valtakunnallisten järjestöjen kanssa laatiman Huoneentaulun, jossa muistutetaan lasten ja nuorten rakentavan kuntien tulevaisuuden ja olevan kuntalaisia jo tänään. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Suomen nuorisoyhteistyö - Allianssi ylläpitää allekirjoittaneiden kuntavaaliehdokkaiden listaa ja julkaisee listaustietoja vaalien alla, alli.fi/huoneentaulu. Kysyimme Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston puolueilta näkemyksiä nuorten huomioon ottamisesta sekä seurakunnan ja kunnan välisen yhteistyön mahdollisuuksista. Kysymyksiin vastasivat ryhmäpuheenjohtajat Hannu Kärpänen Keskustasta, Sari Rautio Kokoomuksesta, Teija Arvidsson KD:sta, Johannes Koskinen SDP:sta ja Ritva Oinonen Vasemmistosta. Vihreistä kysymyksiin vastasi valtuutettu Kirsi Ojansuu-Kaunisto. Perussuomalaiset eivät vastanneet kysymyksiin määräajassa. 1) Millaista yhteistyötä kunta ja seurakunta voisivat tehdä nuorten hyväksi? 2) Millainen merkitys seurakunnalla on tavallisen kuntalaisen arjessa? Keskusta 1) Lasten iltapäivä- ja kerhotoimintaa voidaan järjestää tai tarjota yhdessä tai vuorotellen. Yhteistyötä olisi hyvä tehdä erilaisissa syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävissä toimissa, kuten etsivässä nuorisotyössä. 2) Seurakunnan merkitys on eri ihmisillä erilainen. Se muuttuu ikäryhmittäin. Varsinkin lapsille tarjotut palvelut ovat tarpeen ja kysyttyjä. Perheiden Kuntavaalit 2012 palvelut ovat tärkeitä yhteistyökohteita. 2) Seurakunta mielletään usein vain kirkollisten toimitusten ja perhejuhlien kautta. Monen arkea kuitenkin kohentaa myös seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö, vapaaehtoistyö, diakoniatyö taloudellisessa tai henkisessä ahdingossa olevien parissa ja eettisiin arvoihin tai elämänhallintaan liittyvät keskustelut. Ajankohtainen asia on Pysäkin ja vastaavien toimintojen kunnollisten tilojen varmistaminen, olipa ratkaisu sitten ”yhdistystalo” vanhaan kirjastotaloon tai jokin muu. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että seurakunta elää koko kansan kirkkona ihmisten arjessa tässä hengessä. Vasemmistoliitto 1. Seurakunnilla on varsin moninainen tuntuma nuorisotyöhön ja heidän arkeensa. Seurakuntanuoret voisivat osallistua kunnan nuorisofoorumiin. Seurakuntien tekemä nuorisotyö tulisi huomioida yhtenä kanavana, kun mietitään nuorille suunnattua toimintaa tai sen kehittämistä. Lisäksi yhteistyötä voisi tehdä myös syrjäytymisen ehkäisemiseksi etsivän nuorisotyön puitteissa. 2. Merkitys varmasti vaihtelee, mutta kuitenkin luterilainen seurakunta on vankasti osa suomalaista kulttuuria, tämän kokemusta on kunnioitettava. Monille kirkko tuo kiireiseen elämään rauhaa ja turvallisuudentunnetta. Lisäksi seurakunta tekee työtä heikommassa asemassa olevien hyväksi. Kirkon piirissä käy hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista ja aatemaailmoista. On toivottavaa, että tämä avoimuus jatkuu. Vihreät 1) Seurakunta ja kunta voisivat ylläpitää yhdessä nuorisokahvilaa keskustassa iltapäivisin ja iltaisin. Pikkusyömisten lisäksi siellä voisi olla erilaisia lauta- ym. pelejä sekä lehtiä. ”Matalan kynnyksen” paikassa olisi keskustelumahdollisuus valinnan mukaan kaupungin ja/tai seurakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. Yhteistyössä voitaisiin järjestää nuorille yhteisiä retkiä ja leirejä ympäri Suomea. 2) Seurakunta tarjoaa monipuolisia palveluja lapsille, nuorille, perheille ja ikäihmisille sekä viestii elämän syvistä arvoista vastapainona sille hektiselle ja materialistiselle elämäntavalle, joka on ottanut meidät valtaansa. Sanomansa kautta se kertoo, ettei elämän arvo ole maallisessa menestymisessä, statuksissa ja mammonan tavoittelussa, vaan on jotain arvokkaampaa: on pyhyys, syvyys, anteeksiantamus ja ylösnousemus. Näin seurakunta viestii toivoa, valoa ja armoa. Kirkko on ollut erilaisissa yhteisissä onnettomuuksissa ja kriiseissä se paikka, johon ihmiset ovat kokoontuneet yhdessä myötäelämään surua ja ahdistusta. Seurakunta on peruskallio, jota ei aina edes tiedosta ja huomaa, mutta vakaalla olemassaolollaan se tuo turvallisuutta. Lea Karmala Varo kristillisiä arvoja! erilaisiin kriisitilanteisiin tarjotut avut ovat lisääntyvästi tarpeen. Eläkeiässä seurakunnan palveluilla on lisääntyvä kysyntä. Kokoomus 1) Yhdessä kunta ja seurakunta voisivat järjestää osallistavia monipuolisia vapaa-ajantoimintoja. Hämeenlinnaankin sopisi Walkers-tyyppinen toiminta nuorten omin voimin ja toimin. Kuorotoiminta on erinomaisen hyvää, samoin partio ja muu kerhotoiminta. Yhteisiä tiloja voitaisiin hankkia kumppanuuksien kautta ja ottaa nuoret mukaan päätöksentekoon ja palveluiden suunnitteluun. Seurakunta aktiivisesti mukaan myös nuorisotakuun toteuttamiseen, mm. asumisen ja opintojen tukemiseen. 2) Seurakunnan pitää tarjota mahdollisuuksia ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa, ar- jessa ja juhlassa. Erilaiset päivä- ja iltapäiväkerhot, ikäihmisten kerhot ja muuttuvien elämäntilanteiden tukemisen tavat ovat erinomainen lisä kunnan palvelutarjottimella. Seurakunnan ja kunnan tulee olla kumppaneita, joissa molemmilla on oma roolinsa. Pysäkki on tästä erinomainen esimerkki. Kristillisdemokraatit 1) Kaupunki ja seurakunta voivat tehdä yhteistyötä hyvin monessa toiminnassa: Omat oppilaitospastorit kaikkiin, varsinkin toisen asteen, kouluihin. Tiivis yhteistyö syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tavoittamisessa, seurakunnan ja kunnan “etsivät” työpareina. Yhteiset leirit ja nuorisotapahtumat, joihin mukaan myös kaupungin muut seurakunnat. Tilojen yhteiskäyttö esimerkiksi kerhoissa. Yhteisesti organi- soitu nuorten vapaaehtoistyö esimerkiksi vanhusten tai maahanmuuttajien parissa. 2) Seurakunnalla on hyvin tärkeä merkitys niillekin, jotka eivät kuulu ns. aktiiviseurakuntalaisiin. Se on tukena ihmisen elämän tärkeimmissä käännekohdissa, ilon ja surun hetkissä. Se järjestää mittavaa lapsi- ja nuorisotyötä, johon kunnalla ei olisi mahdollisuuksia, tukee perheitä ja avioliittoja, järjestää kerhoja äideille ja lapsille. Moni yksinäinen ihminen löytää toimintaa ja ystäviä. Seurakunta vastaa mittavasta diakoniatoiminnasta vähäosaisten kaupunkilaisten keskuudessa, organisoi vapaaehtoistyötä vanhusten parissa, tukee kaupunkilaisten henkistä, hengellistä ja sosiaalista hyvinvointia ja vastaa ihmisen elämän tärkeimpiin kysymyksiin elämästä, kuolemasta ja iankaikkisuudesta. Hämeenlinnan kaupunki järjestää koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille. Hätilän kaupunginosassa asuvat lapset voivat hakea myös HämeenlinnaVanajan seurakunnan tuottamaan aamu- ja iltapäivätoimintaan Hätilän kirkolla. Sosialidemokraatit 1) Saumaton yhteistyö lapsi- ja nuorisotyössä on tarpeen, jotta mahdollisimman moni nuori voi osallistua harrastustoimintaan ja yhdessä tekemiseen. Tilojen ja osin myös henkilöstön yhteiskäyttö, vapaaehtoistoiminnan tukeminen ja erityisesti ongelmallisessa elämäntilanteessa olevien lasten ja nuorten tuki- 7 Jos joku sanoo olevansa kristillisten arvojen puolella, älä automaattisesti kannata puhujaa. Varmista ensin, mitä hän tarkoittaa arvoillaan Kuntavaalien alla moni ehdokas kertoo noudattavansa ”kristillisiä arvoja”. Tämä on helppo lupaus, koska nämä arvot voivat sisältää melkein mitä tahansa. Osa kristillisten arvojen kannattajista tukee naispappeutta, osa vastustaa. Osa tukee sukupuolineutraalia avioliittoa, osa vastustaa. Osa tukee kuntaliitoksia, osa vastustaa. Osa säästäisi päivähoidosta, osa terveyspalveluista ja osa katujen ylläpidosta. Tärkeintä äänestäjän kannalta on se, että hän varmistaa, mitä kristilliset arvot tarkoittavat juuri oman ehdokkaan kohdalla. Ovatko ne sellaisia arvoja, jotka itsekin allekirjoittaa? Sama pätee toki mihin tahansa muuhunkin väitteeseen. Jos puhuja on ”vanhusten asialla”, tarkoittaako se hänen mielestään parempaa kotihoitoa, enemmän Kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunta Kirjakilpailu. Vuoden 2012 kristillisen kirjan tittelistä kisaavat Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet – Matkoja aikaan ja taiteeseen, Kirjapaja, Johanna Hurtig, Mari Leppänen: Maijan tarina. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana, Kirjapaja, Erkki Jokinen: Muukalainen, Perussanoma, Leena Jäppilä: Pieni kantaattikirja – J.S.Bachista, unista ja tiheästä todellisuudesta, Kansanvalistusseura, Heikki Räisänen: Mitä varhaiset kristityt uskoivat, WSOY, Pekka Simojoki, Kalle Vaismaa: Seitsemän silmäniskua, SLS. Voittajan valitsee arkkipiispa Leo Helsingin kirjamessuilla 28. lokakuuta. Yhdessä nuorten hyväksi Vilja Tamminen Puhelinnumerouudistus. Hämeenlinnan seurakuntayhtymä luopuu lankapuhelimista tänä syksynä. Kaikkien seurakunnan työntekijöiden puhelinnumerot vaihtuvat 7. marraskuuta. Vaihteen numero (03) 62641 säilyy samana. Uudet puhelinnumerot löytyvät osoitteesta www.hameenlinnanseurakuntayhtyma.fi/soitakirkkoon. Kotikirkko 27.10.2012 lähihoitajia vai isompia mummomarinointilaitoksia? Jos puhuja on ”yrittäjien puolella”, tarkoittaako se enemmän parkkipaikkoja keskustaan, isompia yrityskokonaisuuksia taajaman ulkopuolelle vai vähemmän rakennusoikeutta isoille ketjuille? Nämä kaikki ovat esimerkkejä retoriikasta. Poliitikko valitsee mielellään termin, jolla on mahdollisimman laaja sateenvarjomerkitys. Sen alla hän voi väittää ja tehdä aivan mitä tahansa. Niinpä kannattaa pyrkiä puheiden läpi, suoraan konkretiaan. Mitä ehdokas tarkoittaa käytännössä? Mitkä keinot hän valitsisi? Mitä vastaan ja minkä puolesta hän äänestäisi? Älä koskaan tyydy yleisluontoiseen sateenvarjokäsitteeseen. Pyydä tarkennuksia. Äänestä sitä, jonka vastauksen voit itsekin allekirjoittaa. Katleena Kortesuo Kirjoittaja on hämeenlinnalainen tietokirjailija Kirkkoherra muistuttaa liikunnan pelisäännöistä Tuore kirkkoherra Timo Kalaja on lähestynyt paikallisia urheiluseuroja ja liikuntapaikkojen ylläpitäjiä kirjeellä, jossa hän muistuttaa liikunnan pelisäännöistä. Kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunta julkisti keväällä 2011 kymmenen teesiä liikunnasta ja urheilusta, ja nyt teesejä esittelevät julisteet on postitettu seuroille ja liikuntapaikoille keskustelunavaajiksi. Kalaja toivoo, että teesit herättäisivät keskustelua niiden aikuisten parissa, jotka tekevät päätöksiä lasten ja nuorten mahdollisuuksista liikuntaan. Valmentajien on arvokasta pohtia, miten kirkon esillä pitämät arvot nykyisin toteutuvat seuratoiminnassa. Teesit tarjoavat tukea myös lasten vanhemmille, jotka kannustavat jälkikasvuaan liikuntaharrastuksissa. Liikunta ja urheilu ovat henkisten ja hengellisten har- joitusten ohella luontevia kasvun välineitä, joiden avulla lapsi ja nuori kehittyy fyysisesti ja sosiaalisesti. Liikunnan ja urheilun teeseillä muistutetaan, että kasvattajien, urheilijoiden ja valmentajien tulee esimerkillään tukea tätä kasvatusmallia ja tuntea oma kasvatusvastuunsa. Liikunnan ja urheilun 10 teesiä laatineeseen Kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukuntaan kuuluvat asiantuntijajäsenet Suomen Liikunta ja Urheilu SLU:sta, Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ry:stä, Suomen Olympiakomiteasta, Huippu-urheilun muutosryhmästä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Kuortaneen urheiluopistosta sekä kirkon eri vaikuttamistahoilta. Kirkon kymmenen teesiä sisältävää julistetta voi tilata maksutta Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan puhelinvaihteesta puhelinnumerosta (03) 62 641. 8 Kotikirkko 27.10.2012 Kotikirkko 27.10.2012 R ippikoulun päättävä konfirmaatio on säilyttänyt Suomessa tärkeän aseman niin nuorten kuin heidän perheensä ja sukunsakin keskuudessa. Missään muualla nuoret eivät ole niin motivoituneet rippikouluun kuin Suomessa, sanoo rippikouluja tutkinut teologian tohtori, uskonnonpedagogiikan dosentti Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta. Motivaatio nousee sekä rippikoulun hauskuudesta ja sosiaalisuudesta että sen tuomista oikeuksista. Valtaosa suomalaisista konfirmoidaan. Vuonna 2011 Suomessa kävi rippikoulun noin 54 000 nuorta, ja heistä vain noin yksi prosentti keskeytti rippikoulun tai jäi pois konfirmaatiosta. ”Muualla maailmassa rippikoulun nimi on yleensä konfirmaatio-opetus ja konfirmaatio on rippikoulun keskiössä. Suomessa suku ja perhe ovat konfirmaation keskiössä”, Kati Niemelä selvittää. ”Missään muussa maassa rippikoulu ja konfirmaatio eivät anna niin vahvoja oikeuksia kuin Suomessa”, Niemelä toteaa. Rippikoulun käynyt saa oikeuden kirkkohäihin. Konfirmoitu pääsee lisäksi kummik- si, itsenäisesti ehtoolliselle sekä oikeuden asettua 18-vuotiaana seurakuntavaalien ehdokkaaksi. Siunausta aikuisuuteen Hienointa oli luottamuksen rakentuminen leirin aikana oman ryhmän kesken. Ensimmäisinä päivinä oli hankalaa, mut ta viikossa ehtii tulla tutuksi ja viimeisinä päiv inä keskustelimme jo avoimesti. Iltaohjelmat paranivat ja erit yisesti porukassa laulaminen oli hienoa loppua kohti, kun kaik ki uskalsivat olla täysillä mukana. Aaro Heinonen (isonen) Isoseksi haluaa joka neljäs rippikoulun käynyt. Ensimmäisen vuoden isoskoulutusryhmä oli leirillä Syöksynsuun leirikeskuksessa tässä kuussa. Elämä, usko ja rukous Sakari Sarkimaa / Kotimaadeski Nuoret ovat herkin peili kuvastamaan kunkin aikakauden henkeä ja reagoimaan sen sisältämiin mahdollisuuksiin ja vaatimuksiin. Myös rippikoulun teologia muovautuu ajassa. Nykyrippikoulu korostaa sitä, että konfirmaatio vahvistaa nuorta hänen elämässään, uskossaan ja yhteydessään seurakuntaan. konfirmoitaisiin syksyllä, mutta suurin osa perheistä toivoo konfirmaatiota rippikoulun yhteyteen”, hän kertoo. Rippikoulu vahvistaa kuvaa kirkosta Monen mielestä on kirkon kohtalonkysymys, mitä tapahtuu rippikoulun jälkeen. Tässä jäsenten elämänvaiheessa yhteys kirkkoon ja omaan seurakuntaan voi helposti heikentyä. Pastori Satu Suonperä vastaa isoskoulutuksesta, johon Hämeenlinnassa ilmoittautuu noin joka neljäs rippikoulun käynyt. ”Isosiksi haluavien määrä kertoo jotakin rippikoulusta. Suomi on kärkitilastoissa rippikoulun käymisessä, sillä meillä rippikoulu on pysynyt ajassa kiinni. Vahvuudesta kertoo sekin, että aikuisrippikoulut pyörivät koko ajan ja moni käy rippikoulun myös armeijan yhteydessä. Tilaisuus ei mene ohi, rippikoulun voi käydä milloin tahansa kun on täyttänyt 15 vuotta”, Suonperä muistuttaa. Suonperä ei pidä nuoren elämän kannalta välttämättä ratkaisevana sitä, kuinka nuori pysyy rippikoulun jälkeen kirkossa kiinni. ”Onnistunut rippikoulu vahvistaa kuvaa kirkosta. Se kuva säilyy siihen hetkeen, kun elämässään tarvitsee seurakunnan tukea, yhteyttä tai palveluja. Ei pidä olla mitään mittaria, kuin- Pysähtymisen paikka nuorelle Rippikoulu on edelleen osa suomalaista kulttuuria ja erityisesti nuorisokulttuuria. Nykyisten nuorten vanhemmilla on pääosin hyviä muistoja rippikoulusta yhden elämänvaiheen kiteyttäjänä, ja he haluavat että heidän nuorensakin saavat saman kokemuksen. Kenties rippikoululla on entistäkin suurempi merkitys nykyisessä maailmassa, jossa toisaalta kaikki on sallittua ja toisaalta vaaditaan suorittamista ja menestystä niin koulussa, harrastuksissa kuin kaverisuhteissakin. Suonperä sanoo, että nuoret kasvavat rippikouluvuonna henkisesti hyvin paljon. ”Parhaimmillaan rippikoulu voi vahvistaa nuoren itsetuntemusta ja samalla pysähdyttää hänet miettimään, miten omaa elämää kannattaisi elää. Rippikoulu on kasvun paikka, jossa pysähdytään miettimään mitä on olla yksilö ja ihminen, mikä Vilja Tamminen ykyinenrippikoulusuunnitelma Elämäusko-rukous painottaa seurakuntayhteyden merkitystä aiempaa voimakkaammin. Joissakin seurakunnissa konfirmaatioita on alettu järjestää vasta myöhemmin syksyllä, eikä heti rippikoulun jälkeen. Ajatuksena tällöin on, että nuoret voisivat ennen konfirmaatiota osallistua seurakunnan toimintaan, joka rippikoulussa on tullut tutuksi ja läheiseksi. Rippikoulupappi Juha Harmaala kertoo, että Hämeenlinnassa tutustuminen seurakunnan tilaisuuksiin toteutetaan toistaiseksi perinteiseen tapaan ennen rippikoulun käymistä. Tätä varten rippikoululaiset saavat riparipassit, joihin tulee merkinnät tilaisuuksissa käynneistä. ”Sillä on puolensa, että nuoret ka aktiivisesti käy kirkossa tai tilaisuuksissa. Oma usko rakastavaan Jumalaan on tärkein pointti. Jos sitä pystytään kertomaan rippikoulussa aikuisuuteen kasvaville nuorille, se on kaikkein tärkeintä.” on elämän arvo.” Nuorille on suuri viesti se, että he ovat tärkeitä sellaisina kuin ovat. Hekin ovat väsyneitä siihen, miten ihmisiä kilpailutetaan ja laitetaan järjestykseen. Luottamuksen ilmapiiri rakentuu yhteistyöllä Juha Harmaala muistuttaa rippikoulun ainutkertaisuudesta. ”Toivoisin, että nuoret sitoutuisivat rippikouluun ja antaisivat sille aikaansa ja rauhoittumisensa. Nuorilla on paljon ohjelmaa myös kesällä, harrastuksia, töitä ja matkoja. Rippikoulu olisi kuitenkin paljon antoisampaa käydä rauhassa ilman keskeytyksiä ja joustaa sen yhden kerran muista aikatauluista ja menoista”, hän sanoo. Toinen evästys, jonka Harmaala nuorille antaa, on avoin asenne leirille tai kaupunkirippikouluun lähtiessä. Nuorelle on tarjolla paljon muutakin kuin odotetut rippilahjat. ”Se, onko rippikoulu hyvä kokemus, riippuu koko siitä porukasta, jotka ovat yhdessä rippikoulua tai leiriä tekemässä. Mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. Jos uskaltaa heittäytyä mukaan ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, saa paljon sellaista, mitä ei osaa edes odottaa. Myös kristinuskon sisältöjen pohdinta on mielenkiintoista ja antoisaa sille, joka avoimesti etsii ja kyselee”, rippipappi rohkaisee. Riitta-Sisko Keinonen Gallup Reetta Laaksonen, kuvat Reetta Laaksonen ja Juuso Kallioinen, grafiikka Juuso Kallioinen Isosena oli tosi mukavaa, vaik ka välillä aika rankkaakin. Meillä oli todella hyvä nuoriso-ohjaaja tukemassa ja auttamassa. Parasta oli olla ja jutella pikkusten kanssa ja järjestää heil le kaik kea tekemistä. Juulia Kuikka (isonen) Vielä ehdit ilmoittautua! V uoden 2013 rippikouluihin ilmoittautuminen on ajankohtaista juuri nyt. Tietoa ensi vuoden rippikouluista, ilmoittautumisohjeet ja -lomake on lähetetty jokaiselle seurakunnan tänä vuonna 15 vuotta täyttävälle jäsenelle. Lisätietoa ja lomakkeet löytyvät myös seurakunnan nettisivulta www.hameenlinna-evl.fi/portal/ toiminta/rippikoulu. Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantai 2. marraskuuta. Lomake palautetaan kirkkoherranvirastoon, Rauhankatu 14. Hämeenlinna-Vanajan seurakunta järjestää hiihtolomaviikolla rippileirit omissa leirikeskuksissa Syöksynsuussa ja Loimalahdessa sekä laskettelurippikoulun Sotkamossa. Kesällä järjestetään 10 leiriä omissa leirikeskuksissa, 3 leiriä Virroilla ja 2 leiriä ystävyyskaupunki Cellessä. Uutuus on vaellusrippikoulu Lapissa. Yläkoulun pienluokilla oleville järjestetään oma leiri. Rippileirit kestävät kahdeksan päivää. Vaihtoehtona leirille on kesällä Poltinahon seurakuntatalossa pidettävä kaupunkirippikoulu, jota käydään kahden viikon ajan arkipäivisin kello 9–16. Rippikouluun liittyviin kysymyksiin vastaa rippikoulupappi Juha Harmaala, puh. 050 551 1673, juha.harmaala@evl.fi. Juuso Kallioinen Vilja Tamminen Riparilla oli tosi kivaa. Isoset oli mukavia ja meillä oli hyvä ryhmähenk i. Pääsin ensimmäistä kertaa melomaan. Sain uusia kokemuksia ja uusia kavereita. Julia Mäkinen (leiriläinen) Riparini oli Syöksynsuussa, joka oli tuttu paikka entuudestaan. Leiri oli mukava kokemus. Sain uusia ystäviä ja opin uusia asioita uskonnosta. Väinö Mäkelä (leiriläinen) Olin lasketteluriparilla pari vuotta sitten. Leirillä sai uusia kokemuksia ja tehtiin perusriparihommia. Halusin isoseksi koska veljeni oli ollut isosena aikaisemmin ja se näy tti mukavalta hommalta. Sakari Kujala (isonen) Konfirmaatio on erillinen osa rippikouluprosessia, se on rippikoulun juhlava päätös, ja koetaan ennen kaikkea suvun juhlaksi. Tätä on haluttu korostaakin, kun omat kummit saavat siunata kummilapsensa konfirmaatiossa alttarilla yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa. Rippilapsen voivat siunata esimerkiksi myös isovanhemmat tai omat vanhemmat. Koko seurakunta rukoilee konfirmaatiossa rippilapsen puolesta. Konfirmaatio jakaa siunausta uuteen elämänvaiheeseen, se on juhlava osa siirtymäriittiä kohti aikuisuutta. Se on taitekohta, jossa voi pysähtyä pohtimaan elämää, omaa vakaumustaan ja liittyä uskontunnustukseen. Kirkon mukaan konfirmaatiossa on kyse samasta armosta kuin kasteessa. Jumala vahvistaa konfirmoitavaa uskossa ja siunaa uudessa elämänvaiheessa. N Meillä oli hyvät isoset, hauskoja leik kejä ja muuta kivaa. Vapaa-aikaa oli paljon, mitä en osannut odottaa. Pari vanhaa kaveria oli samalla leirillä ja sain myös paljon uusia. Sini Hyvönen (leiriläinen) Viime kesänä olin isosena yhdellä riparilla. Jäi tosi hyvät fiilikset leiristä. Isosporuk ka oli hyvä ja pikkuiset ihania. Leiriläisenä on mielestäni rankempaa olla kuin isosena, vaik ka olinkin aika väsynyt kun pääsin kotiin. Isosilla on leirillä aika paljon hommaa, kun pitää suunnitella ja järjestää ohjelmaa. Vera Sirk kunen (isonen) Vilja Tamminen Konfirmaatio tuo vahvat oikeudet 9 Rippikouluun voi ilmoittautua myös netissä. Rippikoulupappi Juha Harmaala opastaa ensi vuoden rippikoululaista Samuli Metsästä ilmoittautumisessa. 10 Kotikirkko 27.10.2012 Sen pitääkin muuttua R ippikoulu on työntekijätiimille aina vaativa tehtävä ja iso panostus. Yhden rippikoulun läpivienti vastaa kuukauden työpanosta valmisteluineen ja jälkitöineen. Leirityöstä ei juuri makseta ylimääräistä korvausta. Viikon huonosti nukutuista öistä työntekijälle jää käteen noin 100 euroa ylimääräinen korvaus ja pari vapaapäivää univelkojen nukkumiseen. Tätä työtä, joka kokoaa leirille vuosittain 65 000 nuorta mukaan lukien isoset, ei tehdä rahasta vaan kutsumuksesta. Rippikoululle on annettu eri merkityksiä. Alkuaikoina se oli aikuistumisriitti, ja nuori sai sen jälkeen mm. luvan käydä tansseissa. Silloin, kun ihmisiltä ei tanssipaikalla kysytty papereita, kysyttiin: ”Oletko jo hakenut lusikan pappilan kaapista?” Nyttemmin konfirmaatio on menettänyt tällaisen merkityksen, mutta säilyttänyt symbolisen merkityksensä askeleena kohti aikuisuutta. Samalla konfirmaatiopäivä on muistuttamassa vanhempia siitä, että kohta nuori itsenäistyy ja kantaa vastuun omasta elämästään. Rippikouluopetus on niin ikään kehittynyt. Katekismuksen ulkoa opettelu, vaikka sitä pieneltä osin on vielä mukana, on vaihtunut nuoren elämänkysymysten pohdintaan ja elämän tarkoituksen kyselyyn. Virsikirjan tilalle nuorten omaksi laulukirjaksi on tullut ”nysväri” eli Nuoren seurakunnan punainen veisukirja. Muuttumisen rinnalla rippikoulu, ja varsinkin rippikoululeiri, on säilyttänyt vahvan ytimen, joka tekee rippikoulusta ikimuistoisen ja ainutkertaisen. Vielä tänäkin päivänä nuoret vievät leiriltä mukanaan kokemuksen yhdessäolosta, pyhän kohtaamisesta ja ystävyydestä. Juuri rohkeus ja halu kehittää rippikoulua edellä mainituilla tavoilla on tehnyt rippikoulusta menestystarinan. Rippikoulun olemukseen kuuluu se, että sen pitääkin muuttua ja kysyä jokaisena aikana merkitystään, tavoitettaan ja tarkoitustaan. Muoto ja tavat muuttuvat, mutta ydin pysyy vahvana. Rippikoulun menestyksestä ollaan monella suunnalla kateellisia, ja sitä on yritetty kopioida moneen kertaan. Ei Prometheus-leirejä keksitty tyhjästä, eivätkä muut uskontokunnat alkaneet järjestää omia nuortenleirejään 15-vuotiaille ilman rippikoulun mallia. Luther-säätiö jopa käyttää leireistään röyhkeästi rippikoulu-nimitystä. Rippikoulun osallistujamääristä on kannettu huolta. Romahdusta ei ole, mutta osallistujaprosentti on ollut hienoisessa laskussa. Jotta menestystarina jatkuisi, on rippikoulun kyettävä muutokseen jatkossakin. Siinä riittää tehtävää meille kirkon työntekijöille. Mikko Sulander kasvatuksen hiippakuntasihteeri Jumalan luoma Perheen parissa Tahdon asialla Pitkässä parisuhteessa arki täyttyy herkästi erilaisista pienistä ristiriidoista kuten tiskaamattomista asioista, kauppareissulta unohtuneesta ketsupista tai kadonneesta TV:n kaukosäätimestä. Tästä loputtomasta a(n/r)keudesta huolimatta moni pariskunta tulee lopulta varsin hyvin toimeen keskenään. Jopa ne, jotka puristavat hammastahnatuubia eri päistä. Mitä he siis tekevät oikein? Entä minkälaisia parisuhdeohjeita tai -malleja aikuiset voivat tarjota seurustelusuhdetta aloittaville nuorilleen? Parisuhde on yksi ihmisen keskeisimmistä ja samalla monimutkaisimmista ihmissuhteista. Se on pitkälti tahdon asia – tietoinen päätös sitoutumisesta silloinkin kun elämä koettelee. Hyvässä parisuhteessa tarvitaan kunnioitusta ja arvostusta toista kohtaan, minkä lisäksi pitää olla riittävä kyky selvittää ristiriitoja. Tärkeää on myös hyväksyä, etteivät kaikki erimielisyydet ole ehkä koskaan kokonaan ratkaistavissa. Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen rikastuttaa parisuhdetta. Yksi on rauhallinen pohdiskelija, toinen ahdistuu villakoirista sängyn alla, kolmas haluaa jatkuvaa vaihtelua elämäänsä kun taas neljäs viihtyy parhaiten kotisohvalla. Omien toiveiden esiin tuominen on jokaisen omalla vastuulla ja näitä toiveita pitää muistaa päivittää. Emme voi olettaa, että kumppani on ajatuksenlukija pitkässäkään liitossa. EastPress/Seppo J. Sirkka On tärkeää hyväksyä, etteivät kaikki erimielisyydet ole ehkä koskaan kokonaan ratkaistavissa. Tärkeää on myös antaa tilaa kumppanin toiveille ja tarpeille. Parisuhdeyhtälö toimii parhaiten silloin kun sanat, teot ja käyttäytyminen ovat linjassa keskenään. Paperilla tämä yhtälö vaikuttaa ehkä yksinkertaiselta, mutta käytännön todellisuus tarjoaakin sitten suurempaa haastetta. Arkeen liittyvät pienet erimielisyydet esimerkiksi kotitöiden tekemisestä eivät toki ole vakavia, jos niitä osataan käsitellä rakentavalla tavalla. Lapsen ja nuoren on tärkeää huomata, että erilaiset ristiriidat kuuluvat perhe-elämään, mutta useimmat niistä ovat ainakin jollakin tavalla ratkaistavissa. Perheneuvontatyössä huomataan usein, että sinänsä arkisen erimielisyyden takana voi olla syvempiä tunteita. Jos esimerkiksi toinen puolisoista kokee olevansa yksin vastuussa arjen pyörittämisestä, voi hän syvemmällä tasolla kokea yksinäisyyttä, hylätyksi tulemisen pelkoa tai arvostuksen puutetta. Parisuhde on siis hyvin latautunut: Yleensä ei puhuta pelkästään niistä asioista, joista puhutaan. Kun riidellään siitä klassisesta hammastahnatuubista ja sen puristamisesta, kyse on samalla myös siitä, onko minun tavalleni arvostusta ja tilaa tässä perheessä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton tuttu slogan Onni tulee arjesta sisältää mielestäni syvän viisauden. Varsinkin lapsiperheessä kotityö on loputonta työtä ilman lakisääteisiä työaikoja, kahvitaukoja, tilinauhoja tai vuosilomia. Sieltä tiskivuoren, nakkikastikkeen ja kurahaalareiden keskeltä voi kuitenkin löytää jotain oleellista ja elämänmakuista. Arkikaaoksen keskellä voi kumppanilleen todeta, että juuri Sinun kanssasi haluan jatkossakin jakaa aamukahvin, lumityöt ja pyykkipäivän. Se on juuri sitä tahdon asiaa. Outi Lepistö perheneuvoja Lyhyesti Nuoret arkienkelit vanhainkodissa Sain kesällä pikaisen kutsun lähteä osastoille hakemaan asukkaat ruokarippikoululeirille työhön. Kauaa en saliin virkistymään yhteiseen hetmiettinyt, pakkasin laukkuni ja läh- keemme. Kukin nuori huolehti hiedin – uusi tehtävä tuntui kiinnosta- nosti näistä rollaattoreilla ja pyörävalta. Reilu viikko luonnon helmassa tuoleilla liikkuvista lähimmäisistä. Syöksynsuun leirikeskuksessa reipYhdessä saimme viettää hyvää kepaiden nuorten seurassa elämän pe- säistä hetkeä ja kaikki sujui suunniruskysymyksiä pohtimassa oli antoi- telmien mukaan, kunnes jumalanpalsa kokemus. veluksen lopussa yksi vanhuksista alLeirimme ohjelmaan kuului myös koi veisata Enkeli taivaan -virttä konuorten toteuttama jumalanpalvelus valla äänellä. Paikalla oleva seurakunVoutilakeskuksen vanhuksille. Heinä- ta oli valppaana ja koko kuisen vierailumme teema oli juhan- joukko nuoria ja vanhoja nus. Otimme leiriltä mukaan alttari- yhtyi tähän tuttuun virtarvikkeet, laulukirjat ja kimpun ke- teen. Joulu vai juhannus säisiä kukkia luonnosta sekä rutkas- – väliäkö sillä – ilosanoti iloista mieltä. Yksi leiriryhmä suun- man merkeissä koolla! nitteli jumalanpalveluksen. Toinen Meillä oli hyvä yhteinen ryhmä huolehti jumalanpalveluksen jumalanpalvelus. kulusta, teksteistä, lauluista ja rukoKun tuli hyvästien aiuksista. Hyvin hoitivatkin tehtävän- ka, olisi henkilökunta jo sä! ottanut talon asukkaat Talon henkilökunta vei nuoret hoteisiinsa, mutta nuoret halusivat itse saatella heidät takaisin osastoilleen! Tämä kaikki herätti minussa lämpimiä tunteita ja muistoja omasta nuoruudesta. Olin silloin mukana ryhmässä joka vieraili viikoittain vanhainkodissa pitämässä iltahartauksia ja juttelemassa yksinäisten vanhusten kanssa. Se ilo ja kiitollisuus mitä vanhukset osoittivat meille nuorille, on kantanut minua läpi elämän. Samaa toivoisin tämän päivän nuorille, sillä me kaikki eri-ikäiset ihmiset tarvitsemme toisiamme. Kiitos vielä kaikille mukana olleille. Pitäkää nuoret yhteyttä teille läheisiin vanhuksiin! Pirkko Keskisaari lastenohjaaja Kristinuskon puhuttelevissa peruskertomuksissa on lihaa ja verta, hikeä ja kyyneleitä. Lihaksi tullut Jumala on verrattomasti konkreettisempi ja verevämpi kuin filosofien kammioissaan kehittelemät teoriat henkisestä todellisuudesta. R aamatun tarinoissa on vahva fyysinen lataus. Jumala syntyy nuoresta naisesta eläinten suojaan kertomuksessa, jonka aistivoimaisiin yksityiskohtiin ihmiset kykenevät yhä yli 2000 vuoden jälkeenkin mielessään eläytymään: tallin täyteläisiin tuoksuihin, nuoren ensisynnyttäjän huutoon ja jännittäviä tapahtumia todistavien miesten veren kohinaan. Puusepän poika ei etelän helteessä hikistä työtä paiskoessaan elä pelkästä Pyhästä Hengestä. Viini ja leipä eivät ole hänelle vain hienoja symboleita, vaan oikeasti nautittaviksi – ja jaettavaksi – tarkoitettuja. Ruumiita ja sieluja parantava Nasaretilainen antaa ihmisten puolesta kirjaimellisesti kaikkensa, jopa ruumiinsa ja verensä. Ristillä riippuva Jumala, joka on sittemmin läsnä jokaisen ihmisen ruumiillisessa ja henkisessä kärsimyksessä, herättää jo ajatuksena pahennusta niissä, joille riittää ruumiin ja mielen maksimaalinen tyydytys tässä ja nyt: ”Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!” Luomistyö tulee fyysisesti todeksi kaiken aikaa kaikkialla luomakunnassa yhä uusin ihmeellisin variaatioin. Ja Jumala tulee lähelle, ihmisen ihon alle, joka kerta kun Sana tulee lihaksi. Jeesus-lapsi syntyy sydämissä niin pilvenpiirtäjään kuin bambumajaankin. Edelliseen kenties kiiltokuvien sinisilmäisenä ja vaaleakutriseksi kuviteltuna, jälkimmäiseen ehkä enemmän historiallista esikuvaansa muistuttavana. Kristitty iloitsee aistien elämyksistä Sielun ja ruumiin nähtiin vielä Vanhan testamentin ajan kulttuurissa olevan yhtä kokonaisuutta. Hellenismin ja platonismin filosofit leikkasivat sielun irti ruumiista ja nostivat sielun väheksyttyä ruumista jalommaksi. Tästä antiikin ajattelusta ammentavat kristittyjen ruumiskielteiset ylilyönnit. Askeetikoilla ruumiin kieltäminen sai toisinaan tolkuttomat mittasuhteet, kun ”syntistä lihaa” kuoletettiin. Luostareissa lihaansa kurittaneiden ja tahdonvoimaansa jalostaneiden kilvoitte- Vilja Tamminen Kolumni Kotikirkko 27.10.2012 11 Ankarat jaottelut ovat tarpeettomia, sillä sielu, mieli ja ruumis ovat ihmisessä yhtä kokonaisuutta ja erottamattomassa vuorovaikutussuhteessa. lijoiden ruumissuhde ei ollut kuitenkaan vain negatiivinen. Luostarien realistinen periaate ”rukoile ja tee työtä” tarkoitti, ettei ihmisen tarkoitus ole muuttua miksikään eteeriseksi hengeksi. Hengelliset harjoitukset ja fyysiset ponnistelut kuuluvat kumpikin kristityn arkeen. Luterilaisuus suhtautui alkujaan ruumiillisuuteen myönteisesti. Martti Lutherin mukaan ihmiseksi syntyvä ja inkarnoituva Jumala tulee ilmi nimenomaan aineellisen todellisuuden kautta. Löydettyään armollisen Jumalan Luther koki, ettei munkin askeettisen ankara elämä tuonut tyydytystä, eikä ollut välttämätöntä. Kilvoitella kun saattaa yhtä lailla maallisen todellisuudenkin keskellä. Evankeliumista avautui ymmärrys myös maallisen elämän kauneudelle. Kristitty voi nauttia katoavaisistakin aisti-iloista, vaikkei elämän päämäärä löydykään niistä. Ruumiin ja sielun kieltäjät Ihmisen ruumiillisuuteen ja sukupuolisuuteen on suhtauduttu kirkossa usein epäluontevasti. Suomalaisen hengenelämän historiassa on kosolti esimerkkejä siitä, ettei Jumalan luomistyön lahjoista – kaikista aisteista, kehollisuudesta, erotiikasta, kauneudesta, väreistä ja taiteesta – ole osattu ja uskallettu nauttia synnin pelossa. Pakkasten panema protestantti ei ole syntynyt rytmi veressä tai vitsi suussa. Otsa hiessä raadettaessa on usein unohtunut, että elämän raskautta ja arkea keventäviä vastavoimia on lahjoitettu runsain mitoin nautittavaksemme. Tuonpuoleisuuteen aikanaan suuntautunut ylenpalttinen askeesi on sittemmin kääntynyt monella aikalaisella toiseen ääripäähän, yksinomaan ruumiin jalostamiseksi huippuunsa. Ruumis on toki ”sielun temppeli”, josta kannattaa pitää huolta. On hyvä käydä lenkillä ja kuntosalilla. Mutta pelkkää ruumiillisuutta palvottaessa sielun ravinto saattaa unohtua, jos elämästä puuttuvat tyystin tuonpuoleiset näköalat ja ulottuvuudet. Klassisen teologian mukaan Jumalan luomistyön nerokkuus ja monimuotoisuus tulee todeksi yksilöllisesti muotoilluissa, aina omalla tavallaan kauniissa, mutta heikoissa ja hauraissa saviastioissa. Tervein ja voimakkainkin vartalo on perin rajallinen asuinsija. sielun levottomuuden voi perimmiltään tyydyttää vain Jumala. Ihmiseen on istutettu ikuisuuden kaipuu, joka murtautuu aina esiin tavalla tai toisella. Niin ruumiin ja aistien elämysten kieltäminen kuin niiden vastuuton ja hillitön haaliminenkin tuottavat pahoinvointia. Idealismin ja materialismin kiusaus Mainos- ja mediamaailmasta tutulla ulkonäön ja ruumiin palvonnalla, persoonan treenaamisella ja elämänhallintaopeilla yritetään ehkä osin peittää ja unohtaa se tosiasia, että olemme edelleen kuolevaisia. Kristinuskon peruskertomukset opettavat, että ihmisen on hyväksyttävä rajallisuutensa, heikkoutensa ja haurautensa. Olemme lopulta riippuvaisia Luojastamme ja toisistamme syntyessämme, eläessämme, kuihtuessamme ja kuollessamme. Jeesuskaan ei hallinnut itseään ja ruumistaan loppuun asti, vaan sitoutui inhimilliseen heikkouteen. Salamavalojen säihkeessä syntyvä illuusio elämäänsä suvereenisti hallitsevasta yli-ihmisestä on länsimaisen, paksusti voivan eliitin edustajan hetkellinen harhakuva. Jos kristittyjen kiusauksena on ollut idealismi – ihminen on haluttu nähdä vain henkenä – materialistit kutistavat ihmisen hormonitoiminnaksi, aivosähkökäyriksi tai viettitaloudeksi. Ankarat jaottelut ovat tarpeettomia, sillä sielu, mieli ja ruumis ovat ihmisessä yhtä kokonaisuutta ja erottamattomassa vuorovaikutussuhteessa. Jumala puhuttelee ja vaikuttaa ihmisen kaikkien ulottuvuuksien kautta. Ruumiilliset, henkiset ja hengelliset ilot ovat osa samaa jatkuvan luomistyön juhlaa. Kun Jumala inkarnoituu ihmisruumiiseen ja Sana tulee lihaksi, se on samalla suuri ylistyslaulu sekä ruumiillisuudellemme että kuolemattomalle sielullemme. Janne Villa 1 Kotikirkko 00.00.2008 Kotikirkko 27.10.2012 12 Kotikirkko 27.10.2012 13 ILMOITUSMYYNTI Pirjo Teva 040 680 4057 LINNANIEMENKATU 8 13100 HÄMEENLINNA p. 616 9777, 0500 486 831 ● korjaukset ● pohjaukset ● kokoproteesit pirjo.teva@kotimaa.fi Ravintola Seiska Tilaus- ja lounasravintola Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Idyllinen, erilaisten perhetapahtumien pitopaikka (mm. ristiäiset, rippijuhlat, syntymäpäivät ja muistotilaisuudet). Pyydä tarjous. Suomen kasarmi rak 7, 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 674 3433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi ASIANAJOTOIMISTO ROMO & ILONEN OY ASIANAJOTOIMISTO ASIANAJOTOIMISTO ROMO& &ILONEN ILONEN OY ROMO OY Sibeliuksenkatu 2 B Hämeenlinna Puh. 075 754 0500 www.asianajopalvelut.com Puh. 075 754 754 0500 Puh. 075 0500 www.asianajopalvelut.com www.asianajopalvelut.com Puista ! ä ö p m ä L 050 555 7614 POLTTOPUUTA I HATTULAN HALKO OY www.hattulanhalko.fi Hämeenlinnan Hautauspalvelu Calla Parolantie 5, 13130 HML p. 040 5054779 hautajaiskustannukset alk. 450 e (sis. arkku, uurna, kukka, kuljetus) Hämeenlinna Hautauspalvelu Calla Parolantie 5, 13130 HML p. 040-5054779 SISÄLÄHETYKSELTÄ NYT MYÖS Peliviidakon syövereissä Ikärajat ja Pegimerkinnät on tehty helpottamaan vanhempien työtä, mutta nekään eivät pelikauppiaan mukaan kerro kaikkea. Video-, konsoli-, netti- ja pc-pelien valinta aiheuttaa monelle päänvaivaa. Joulumarkkinat ovat pelin tekijöiden ja jälleenmyyjien juhlaa. Uudet pelit julkaistaan sopivasti ennen joulua ja alennusmyynneissä hävitetään hyllyyn jääneet pelit. Vastuu oikeanlaisen pelin ostamisesta ja pelaamisesta on kuitenkin vanhemmilla. Älypelejä vai väkivaltaa? Pelikauppa Enterin yrittäjä Antti Koski toteaa pelien huonon maineen ja haitallisuuden olevan vanhentunut ajattelutapa. ”Aina löytyy jotain pahaa, esimerkiksi väkivallalla mässäilyä, koska pelejäkin on suunnaton määrä”, Koski toteaa. Kosken mukaan peleistä löytyy myös älypulmia ja pelaamalla voi hetkeksi irtautua arjesta. ”Pelikin voi palkita kuten urheilusuoritus, ja siitä voi saada samanlaisia onnistumisen tunteita.” Nykyään pelaaminen ei tarkoita istumista yksin kotisohvalla, vaan monia pelejä voi pelata ystävien tai perheenjäsenten kanssa, tai vaikkapa internetissä, jossa pelien kirjo on valtava. Pelaaminen voi olla myös sosiaalinen tapahtuma, ja pelipiireistä löytää hyviä ystäviä, korostaa Koski, joka itse on pelannut pienestä saakka. Ikärajalla on merkitystä Pelikauppaan marssiessa voi mohautajaiskustannukset alk. 450€ (sis.arkku,kukka,kuljetus) KOTIPALVELUA! Tarjoamme Hämeenlinnan seudulla monenlaista kotona asumista helpottavaa apua esimerkiksi siivousta, ruuanlaittoa, ulkoilu- ja asiointiapua sekä kotisairaanhoitoa. nelle iskeä ahdistus. Erivärisiä kuoria on enemmän kuin ehtii las- JUMALA PARANTAA SANAN JA RUKOUKSEN ILTA Sovi kanssamme maksuton tutustumiskäynti ja katsotaan kuinka voisimme parhaiten auttaa. Puh. 045 1304 868 tai kotipalvelu@hoivia.fi La 3.11. klo 18.00 Poltinahon seurakuntakoti, Hämeenlinna PASTORI SEPPO JUNTUNEN Puhuu aiheesta: Heikkouden voima Musiikissa: Hillel Tokazier Turuntie 13 | 13130 Hämeenlinna Tilaisuuden järj. Rukouspalvelu ry ja srk:t kea, ja markettien hyllyillä tilanne on sama. Erikoisliikkeessä voi luottaa myyjän palveluun, mutta markettien tiskillä pitää monesti suoriutua valinnasta itse. Valintaa helpottamaan on pakettien etukanteen merkattu ikäraja. Takakannesta löytyvät Pegi-symbolit kertovat, mikäli ikärajan asettamisen syynä on ollut väkivalta, kiroilu, kauhu, huumeet, seksi, syrjintä, uhkapeli tai mikäli peli on pelattavissa myös verkossa. Aina kuitenkaan pelkkä pakkaus ei kerro kaikkea ja lapselle sopivaa peliä etsittäessä vanhemmat saavat tietoa esimerkiksi Peliraati.fi-sivustolta. Kirkon varhaisnuorisotyön palvelujärjestö PTK - poikien ja tyttöjen keskus ylläpitää yhteistyökumppaneineen Peliraati-sivustoa, jossa on arvioitu pelejä kasvatukselliselta ja eettiseltä näkökannalta. Yrittäjän etiikka Yksi varmimmista keinoista saada sopiva peli niin ikärajan kuin sisällönkin suhteen on suunnata pelejä myyvään erikoisliikkeeseen. Ammattitaitoiset myyjät osaavat kertoa pelien sisällöstä, ja arvioida myös sitä, onko pelille asetettu ikäraja kohdillaan. ”Ikäraja, kannen kuvitus ja Pegi-merkit antavat ensivaiku- telman siitä, millainen peli on”, kertoo Koski. Pelkkä ikäraja ja Pegi-merkit eivät kuitenkaan hänen mielestään kerro koko totuutta. ”Välillä ikärajat ovat mielestäni liian tiukat, ja välillä niiden taas pitäisi olla korkeammat”, toteaa Koski ja näyttää heti hyllystä esimerkkejä, joissa pelikauppiaan mielestä ollaan väärillä jäljillä. Lapset ja nuoret käyvät usein itse ostamassa uusia pelejä, eikä Koski pelkää puhua ristiriidasta etiikan ja bisneksen välillä. ”Kyllä pitää miettiä kenelle pelejä myy, ja varsinkin K-16 ja K-18-pelien kohdalla ollaan tarkkoja.” Enteriin ei valituksia ole vanhemmilta kantautunut, sillä ikärajoista pidetään kiinni. Kauppiaskaan ei aina pysty valvomaan kaikkea tai estämään K-18-pelien päätymistä nuorempien hyppysiin, sillä pelejä pystyy helposti tilaamaan netistä, mikäli liike kieltäytyy sitä myymästä. Vanhempien vastuulla kin kassalla vaihtunut, kun olen sanonut että ei taida olla ihan sopiva peli”, hän sanoo. Pelikauppias kertookin testaavansa itse kaikki myynnissä olevat pelit, jotta sisältö tulee tutuksi ja tuotteelle asetetun ikärajan sopivuutta on helpompi arvioida. ”Yrittäjänä voin valita asiakkaani, mutta en toki jätä vanhemmille peliä myymättä, jos he välttämättä haluavat tietyn pelin ostaa”, Koski toteaa. Toisaalta yrittäjän mielestä vanhempienkin asenteissa olisi korjaamisen varaa. Moni vanhempi on sitä mieltä, että oma lapsi ymmärtää mikä on totta ja mikä ei, ja haluaa siksi ostaa vanhemmille suunnattuja pelejä. Loppupeleissä vanhempien vastuulla on tietää millaisia pelejä lapsi pelaa kotona ja kavereilla. Pelikauppias peräänkuuluttaa vanhempien kiinnostusta lapsen tekemisiin ja kehottaa vanhempia testaamaan pelejä myös itse. Reetta Laaksonen Usein vanhemmat ovat valmiita ostamaan lapsen haluaman pelin tietämättä mitä se sisältää. Koski toteaa ongelmien johtuvan lähinnä vanhempien tietämättömyydestä. ”Moni ostopäätös on meidän- Askel maksaa postimaksun. Kotimaa-yhtiöt Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Helsinki Pelissä on tuttu aihepiiri ja kansi kertoo mistä on kyse. Lego Batman on hyvin suunniteltu perhepeli, jota lapsi voi pelata yksinkin. Kiinnostavaa rakentelua lapsiperheille. Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kk 24 €. Lisäksi saan 3 kk lehdet kaupan päälle! Tilaajaetuna saan veloituksetta Tommy Hellstenin Elämän paradoksit -pokkarin, arvo 10 €. 5 kpl Minna L. Immosen postikortteja, arvo 10 €. olen automaattisesti mukana 2 000 euron arvoisen matkalahjakortin arvonnassa! Battlefield 3 (K-16) Raaka ja aidon näköinen sotapeli, jonka ikäraja ehkä liian alhainen. Verkkopelillä saa rahalle vastinetta ja voi pelata kavereiden kanssa. Aivot narikkaan -peli, jonka pelaa yksin läpi noin 10 tunnissa. Resident Evil 6 (K-18) Ikäraja laitettu aseiden takia, vaikka peli on selkeää scifiä, sillä pelissä tapetaan örkkejä. Vaikka ikäraja onkin ehkä hieman liioiteltu, voivat jotkin kohtaukset olla nuoremmille liian pelottavia. Vanha pelisarja, jonka aiheena on maailmanloppu. •Bunkkeri 13 on LAN-tapahtuma, jonka Hämeenlinna-Vanajan seurakunta järjestää yhdessä Hämeenlinnan kaupungin nuorisotyön kanssa. Laneilla pääasiassa pelataan erilaisia tietokonepelejä lähiverkossa muiden osallistujien kanssa. •Bunkkeri 13 järjestetään Loimalahden leirikeskuksessa, Majalahdentie 1. •Tapahtuma alkaa perjantaina 16.11. klo 17. Ovet aukeavat jo klo 16, ja paikalle on suositeltavaa tulla ajoissa, jotta pelipaikat saadaan kuntoon ennen aloitusta. Tapahtuma päättyy lauantaina 18.11 noin klo 14. •Tapahtuman hinta on 25 euroa, mikä sisältää konepaikan, majoituksen ja ruokailut. •Ilmoittautuminen keskiviikkoon 14.11. mennessä sivulla bunkkerilanit.fi/ bunkkeri 13. Samalla sivustolla on keskustelufoorumi, jossa voi vaikuttaa leirin sisältöön. U S KO, TO I VO, R A K K AU S Tilaajalahjaksi. LEGO Batman 2 (K-7) Jalkapallo ja jääkiekko ovat suomalaisten ikisuosikkeja. Pelattavuus paranee versioittain. Pelillä on tappelun takia suositusikäraja, mutta tappelukohdat voi myös ottaa pois. Verrattavissa oikeaan jääkiekko-otteluun. Bunkkeri 13 Tilauskortti Antti Koski esitteli esimerkkipelit eri ikäisille: NHL13 (K-12) Pelikauppias Antti Koski pitää ikärajoista kiinni ja auttaa asiakasta valitsemaan sopivan pelin. ”Moni ostopäätös on meidänkin kassalla vaihtunut, kun olen sanonut että ei taida olla ihan sopiva peli.” Hml Kotikirkko (42) 5/12 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Tarjous on voimassa 31.12.2012 saakka ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien verokanta on 9 % ja Digilehden 23 %. Arvonnan säännöt: 2 000 euron matkalahjakortin arvontaan osallistuvat 15.12.2012 mennessä saapuneet tilaukset ja ei-vastaukset. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti kirjeitse. Arvonnan tulos julkaistaan Kotimaa- ja Askel-lehdissä. Kotimaa-yhtiöt maksaa arpajaisveron. Kotimaayhtiöiden henkilökunta ei voi osallistua arvontaan. P. Kari-Koskinen Reetta Laaksonen Erikoishammasteknikko Tilaa lehti, josta saat voimaa ja iloa. Tilaa Askel Vain 24€! 3kk hdet e l k k Saat 3an päälle! kaup Tilaajalahjaksi. Voit tilata lehden myös: Soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 6,9 snt/min. • Matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 14,9 snt/min. Sähköpostilla: tilauspalvelut@kotimaa.fi Muista kertoa tilaustunnus 42 5/12 Verkosta www.askellehti.fi/syysaskel 14 Kotikirkko 27.10.2012 Kotikirkko 27.10.2012 15 salat P rofessorin perunkirjoitukseen tuli keskiikäinen mies, joka muistutti kovasti vainajaa. Vieras oli professorin au-poika, josta suku ei tiennyt mitään. Isä oli vastannut poikansa elatuksesta ja koulutuksesta ja tavannutkin poikaansa silloin tällöin. Hän oli luvannut pojalleen kertoa tämän olemassaolosta perheenjäsenille hyvissä ajoin ennen kuolemaansa. Kertomatta jäi. Nyt oli pojan esille tulon aika. Edellinen esimerkki suvun salaisuuksista löytyy perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana ja työyhteisökouluttajana työskennelleen hämeenlinnalaisen teologin Kirsti Ijäksen kirjasta Sukupuu. Avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen. Kuudenteen, uudistettuun painokseen edenneessä menestysteoksessa johdatetaan lukijaa hahmottamaan terapeuttisesti oman sukunsa juuret ja kuinka ne vaikuttavat nykyhetkessä. Parhaimmillaan suku saattaa tarjota jäsenelleen verrattoman vahvan turvaverkon. Perhettä laajemmasta joukosta voi löytyä joku luotettava henkilö, johon tukeutua tiukan paikan tullen ja jolle pystyy avautumaan vaikeistakin asioista. Sukuun tutustuminen auttaa löytämään omasta taustasta vahvuuksia ja voimavaroja. Pettämisen perhekulttuuri Sukupuun tarkastelu saattaa paljastaa myös suvun salattuja henkilöitä ja tapahtumia. Tyypillisiä kätkettyjä asioita ovat ”salarakkaat”, au-lapset, abortit, seksuaaliset poikkeavuudet, taloudelliset konkurssit, rikokset ja perheen parista poistunut isä, josta ei saa kysellä. Salatuimpia ja kipeimpiä asioita ovat lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sekä sairaus tai itsemurha, jotka on selitetty totuuden vastaisesti. Suvussa ilmenneet vakavat sairaudet ja itsemurhat olisi tärkeä tietää, jotta voisi varautua mahdollisesti perinnölliseen taipumukseen sairastua tai reagoida itsetuhoisesti. Ijäksen mukaan on suurta viisautta ottaa huomioon suvun heikkoudet, ettei ajautuisi samoihin ongelmiin ja tuhoisiin käyttäytymismalleihin. Mikäli tällaisten asioiden salaamista jatketaan, paraneminen ehkä estyy, ja apu ja tuki jäävät saamatta. Moni kantaa turhaan yksin taakkojaan. ”Epärehellisyys vääristää asioita. Olen tavannut perheitä, joissa on kerrottu aivan ihmeellisiä ja kaunistelevia tarinoita tilanteista, joissa ei ole mitään kaunisteltavaa”, eläköitynyt perheneuvoja napauttaa. Pettämiset, epärehellisyys ja valheiden käyttö voivat olla osa perhekulttuuria. Valhe vaatii lisävalheen ja osa perheen ahdistuksesta syntyy pelosta, että asiat paljastuvat. Esimerkiksi perheväkivallan jättämistä jäljistä keksitään peitekertomuksia. Hyvää tarkoittavat harhauttajat Salailu ei läheskään aina ole harkittua valehtelua ja pettämistä. Uskotaan, että sillä voidaan suojella sekä läheisiä että itseä ihmissuhteiden särkymiseltä ja tunnemyrskyiltä. Perheen mainetta ei pidä tahria! Arka asia on ehkä tarkoitus ottaa esille sopivana ajankohtana. Esimerkiksi tieto lapsen biologisesta isästä aiotaan kertoa, kun lapsella on ”riittävästi ikää”. Vaan mikä on lapselle riittävä ikä? ”Salaaminen on useimmiten inhimillistä avuttomuutta kohdata elämää sellaisena kuin se on. Olemme yleensä varsin kyvyttömiä käsittelemään vahvoja tunteita: pelkoja, ahdistusta, vihaa, syyllisyyttä ja häpeää”, Ijäs myöntää. A rmi Hirsimäellä oli kutsumus diakonissan tehtävään. ”Kun sain tietää, että pääsin kouluun, se oli ilon hetki”, Hirsimäki muistelee. Koulutus Sisälähetysseuran diakonissalaitoksessa Pieksämäellä kesti kaikkiaan neljä vuotta. Koulussa tulevat diakonissat oppivat monia käytännön taitoja, kuten sairaanhoitoa ja ompelemista. Heidät koulutettiin myös laittamaan erilaisia ruokia, kattamaan pöytiä ja tarjoilemaan. Käytännön taitoja koulittiin tiukassa valvonnassa ja ohjauksessa. ”Yksi opiskelijoista meni naimisiin. Hän lopetti opinnot. Meidän diakonissojen tuli olla naimattomia”, Hirsimäki kertoo. ”Ensimmäinen sairaanhoidon harjoittelupaikkani oli Pieksä- mäen sairaalassa. Viimeisenä opintovuotenani Mikkelin lääninsairaalassa jouduin toisinaan vastaamaan koko osaston sairaanhoidosta.” Vanajan seurakuntasisar Opiskeluaika kului siivillä. Vuonna 1956 viimeistä silausta vailla oleva diakonissa oli hyväksytty töihin Vanajan seurakuntaan seurakuntasisaren nimikkeellä. Sisarvihkimyksen Hirsimäki sai keväällä 1957. ”Loppuhuipennus oli diakonissan mustan juhlapuvun ja myssyn päälle pukeminen ja virkamerkin saaminen. Sitä seurasi juhlallinen vihkimistilaisuus kirkossa. Tunsin sitoutuvani, kuten munkit ja nunnat, lupaukseen elää köyhänä, nöyränä ja naimattomana. Työpaikassani, jonka olin saanut jo ennen vihkimystäni, minut vas- Armi Hirsimäen kotialbumi Monessa perheessä piilotellaan ilmapiirin ja ihmissuhteet sairastuttavia salaisuuksia. Niihin liittyy usein niin suuria tunnepaineita ja traumoja, että ne murtautuvat jossain vaiheessa väkisin tietoisuuteen. Peittely tuottaa monesti enemmän tuskaa ja häpeää kuin totuuden tunnustaminen. Hämeenlinnalainen diakonissa ja kirjailija Armi Hirsimäki, 80, on saanut elää mielenkiintoista ja tapahtumarikasta elämää. Hän toimi 36 vuotta diakonissana Vanajan seurakunnassa, joka yhdistyi myöhemmin Hämeenlinnan seurakunnan kanssa. ”Salaaminen on useimmiten inhimillistä avuttomuutta kohdata elämää sellaisena kuin se on.” Kirsti Ijäs Hyvääkin tarkoittavasta salailusta saattaa olla ikäviä seurauksia. Jonakin päivänä salat paljastuvat ja usein vieläpä hankalissa tilanteissa, joissa tunteet ovat vahvasti mukana, kuten hautajaisissa, perunkirjoituksissa ja uusia suhteita solmittaessa. ”’Minua on petetty, meitä on pahasti harhautettu’, on yleensä ensimmäinen tunne salaisuuden paljastuessa. Pettymyksen kokemus on monesti kipeämpi kuin totuuden selviäminen.” Kosto vai vapautuminen Perhesalaisuuksien avaamisessa tarvitaan monesti avuksi ulkopuolinen tukihenkilö, joka on riittävän etäällä salaisuuksien ilmapiiristä. Silloin kuuntelijan tunteet eivät sekoita asioiden selvittelyä. Aivan kaikesta ei ole tietenkään pakko puhua. Jokaisella on oikeus myös yksityisyyteen. Ei ole helppoa määritellä rajaa, mistä pitäisi puhua tai vaieta. Yhden nyrkkisäännön kokenut terapeutti ja teologi esittää. Kaikki, mikä vaiettuna vahingoittaa, tuottaa ahdistusta ja häpeää, vääristää ihmissuhteita ja mahdollistaa pahan jatkumisen, on tuotava valoon ja selvitettävä. Mitä raskaammasta asiasta on kysymys, sitä tärkeämpää on miettiä tarkoin, miten toimia ja mitä tukea tarvitaan. Mikä on salaisuuksien avaamisen motiivi ja ajoitus? Jos motiivina on pyrkimys parantaa ja rakentaa hyviä suhteita, seuraukset ovat yleensä hyvät. Jos motiivina on halu kostaa, saadaan aikaan tuhoa. Parhaimmillaan suku saattaa tarjota jäsenelleen verrattoman vahvan turvaverkon. Piiloleikki vie voimia Pelko salaisuuksien paljastumisesta vie runsaasti voimia ja energiaa. ”Piiloleikkiin kuuluu, että moni luulee, ettei kukaan toinen tiedä totuutta. Kuitenkin moni tietää tai aavistaa, vähintäänkin arvailee ja ihmettelee joidenkin sukulaisten käyttäytymistä ja kummallisia peitetarinoita.” Suvun nuorempi polvi hämmästelee monesti, miksi vanhemmat vievät jopa hautaan saakka raskaita salaisuuksia ja taakkoja, joista olisi voinut hyvinkin vapautua, ja joista olisi oppinutkin jotain. ”Kun asiain tila paljastuu jälkikasvulle, ensi hämmennyksen jälkeen syntyy yleensä vapautunut ja helpottunut olo. Vai tästä olikin kysymys. Tämähän selittää paljon”, Kirsti Ijäs rohkaisee vapautumaan salaisuuksien ja valheiden verkosta. Janne Villa taanotti kirkkoherra H. A. Soila. Asunnon sain Rekolan pappilasta. Se toimi myös vastaanottotilana. Siinä oli keittiö ja huone. Vastaanottoa pidin keittiössä.” Matkat asiakkaiden luokse saattoivat olla hyvinkin pitkiä. Ne ulottuivat jopa 30 kilometrin päähän, joskus kahden pitäjän kautta. ”Matkoja taitoin linja-autolla, hiihtämällä, kävellen ja pyörällä.” Elämän muutos Vuonna 1961 Hirsimäen elämässä tapahtui suuri muutos. Hän sai itselleen kasvattipojan, 10 kuukautta vanhan Jarin. Jari oli suuri ilonaihe. Hirsimäen äiti Martta tuli hoitamaan lasta. Kasvava perhe tarvitsi enemmän tilaa, joten Hirsimäki eristi keittiöstä perheelle lisätilan verholla. ”Asiakkaani olivat toisinaan uteliaita. He eivät malttaneet olla kurkkimatta miltä verhon toisella puolella näytti. Silloin äitini saattoi hieman ärähtää, että mistäs tänne oikein kurkit!” Aamuisin sisar Armi, kuten häntä kaikkialla kutsuttiin, hoiti vastaanottoa. Vastaanotolla riitti tulijoita. Hirsimäki mittasi verenpaineita ja otti näytteitä, jotka hän myös analysoi. Tehtäviin kuului paljon muitakin sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Asiakkaita saattoi tulla milloin tahansa koputtelemaan oven taakse, yölläkin. Ketään ei käännytetty pois. Kerran, kun erään perheen äiti synnytti, lapset lähetettiin sisar Armin luokse pois jaloista. ”Me tultiin teille yöksi, kun meillä ruvettiin lapsentekoon” lapset sanoivat peitot kainalossaan. Pienin heistä, nappisilmäinen poika, huusi: ”Vauva tulee, vauva tulee!” Vaarallisia tilanteita Sisar Armi verenpainetta mittaamassa. Itsehoitomittareista ei vielä tuohon aikaan tiedettykään. Tarja Lappalainen Kuvat Vilja Tamminen, kuvankäsittely Juuso Kallioinen Sukupuun Köyhänä, nöyränä ja naimattomana Kerran syyspimeällä Hirsimäki hälytettiin taas kotikäynnille, pistämään antibioottia kuumeessa olevalle potilaalle. Kun potilas oli saanut lääkkeensä, Hirsimäki Armi Hirsimäki on saanut nauttia jo kauan eläkepäiviään diakonissan työstään, mutta muistelee mielellään antoisia työvuosiaan. arveli saavansa paluukyydin talosta, koska siellä oli auto. ”Rupea jo lähtemään, että sisar pääsee kotiinsa”, kehotti talon emäntä poikaansa. ”Minä en lähde mihinkään”, oli poika vain vastannut. Ei auttanut muu, kuin lähteä monen kilometrin katuvalottomalle ja kylmälle taipaleelle. ”Olin kulkenut vajaan kilometrin, kun kuorma-auto meni ohitseni ja pysähtyi vähän matkan päähän odottelemaan. Sitten kuulin oven läimäyksen ja askeleet, jotka tulivat minua kohti.” Silloin sisarta vietiin. Hän pakeni kiireesti pimeään metsään. ”Kuulin kun se mies puheli itsekseen, että mihinkä se oikein häipyi?” Työnkuva muuttuu Vanhanajan diakonissan toimenkuva oli hyvin laaja. Siihen kuului vastaanotto- ja kotikäyntien lisäksi myös seurakunnallisia tehtäviä. Kotikäynnit keskittyivät pitkäaikaissairaiden ja vanhuksien luokse. Vuonna 1972 kansanterveyslaki muutti tilannetta. Kaikki sairaanhoidolliset toimenpiteet jäivät pois. ”Verenpaineiden mittaamista jatkoin, vaikka sekään ei kuulunut enää tehtäviini.” Armi Hirsimäki ei ole koskaan katunut ammatinvalintaansa. Vaikka se ei olekaan tuonut ulkonaisia rikkauksia, elämä on ollut sisäisesti mielekästä ja rikasta. Tänä vuonna ”sisar Armi” julkaisi opiskelu- ja työvuosistaan kertovan kirjan Köyhänä, nöyränä ja naimattomana, joka on mielenkiintoinen dokumentti entisaikojen diakonissojen työstä. Tarja Lappalainen www.hameenlinna-evl.fi Vilja Tammisen kuvassa nuoret isosleirillä Syöksynsuun leirikeskuksessa, myös pikkukuvat ovat Tammisen. Julkaisija Hämeenlinna-Vanajan ev.lut. seurakunta 59. vuosikerta Taitto, kuvankäsittely, kustantaja: Kustannus-Oy Kotimaa Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Toimitus Rauhankatu 14, PL 65, 13101 Hämeenlinna Ilmoitushinta 1,50 e/pmm Päätoimittaja Riitta-Sisko Keinonen riitta-sisko.keinonen@evl.fi puh. (03) 626 4281 Ilmoitusmyynti Pirjo Teva puh. 020 754 2284, 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Jakelu Hämeenlinnan jakelupalvelu Itella Posti Oy Jakeluhuomautukset: Kustannus-Oy Kotimaa Eija Kemell puh. 0207 54 2395 eija.kemell@kotimaa.fi Seuraava numero ilmestyy 1.12.2012 Elämäniloa jakamassa Muusikko Marko Aarnion elämän klassikot ovat rummut ja perhe sekä vakaumus siitä, että jokaisella on oma paikka ja tehtävä maailmassa yhteiseksi hyväksi. R umpali ja musiikin opettaja Marko Aarnio saapuu hyväntuulisena ja rentoutuneena haastatteluun. Aarnion nelihenkinen perhe on juuri palannut harvinaiselta ulkomaanmatkalta Espanjasta. ”Sitä miettii, että millä tämän perustelisi, ansaittiinko me tämä? Yleensä perheen matkailu pyritään pitämään mahdollisimman vähäpäästöisenä. Matka teki kuitenkin todella hyvää. Useampi kesä ja loma on mennyt kotia remontoidessa.” Arjessa Marko ammentaa voimaa soittamisesta. ”Rummut on soittimena mielenkiintoinen. Rummuttaminen on fyysistä tekemistä ja käy myös liikunnasta. Se on euforinen kokemus.” Marko opettaa rumpujen soittoa Sibelius-opistossa. ”Opettaminen on jatkuvaa taiteilua sen kanssa, missä menee raja, kuinka vakavaa harrastuksen täytyy olla. Luonnollisesti tätä täytyy aina peilata oppilaan motivaatioon.” Markolla on oma kokemus motivaation eteenpäin vievästä voimasta. Hänen isänsä ei olisi halunnut pojastaan rumpalia. Into oli kuitenkin niin suuri, ettei Marko antanut tämän olla esteenä, vaan kustansi itse harrastuksensa ja soittimensa. Stereotyyppisessä kuvassa muusikolla on intohimo soittamiseen ja opetus on vain sen mahdollistavaa leipätyötä. Pedagogiikka on kuitenkin vahvistanut asemaansa ja saanut arvostusta. Marko kiittää opettajaansa Upi Sorvalia Oulunkylän Pop & Jazz opistossa. ”Kun pääsin Upin oppilaaksi, soittaminen rupesi olemaan kaikella tavalla mielekästä. Upin hyvyys oli siinä, että hänestä näkyi soittamisen riemu ja nautinto. Hänelle opettaminen oli oman muusikkouden jakamista oppilaiden kanssa. Itse olen pyrkinyt samaan, sillä muusikkona pärjää se, joka pystyy olemaan oma persoonansa ja ilmaisemaan elämäniloaan soittaessaan.” Jokaisella tarkoitus ja vastuu Marko on soittanut myös hengellistä musiikkia Livingstone-nimisessä yhtyeessä, joka oli hyvinkin tunnettu ja suosittu. ”Se oli mainiota aikaa, musiikkitapahtumat olivat hienoja ja tapasin upeita ihmisiä. Silti uskonto ja kirkko ei tullut tuntumaan kodilta. En ole toisaalta löytänyt muutakaan yhteisöä, johon olisin sitoutunut.” kon työstä ympäristöasioiden hoitamisessa, se lähentäisi minua seurakuntaan.” Ympäristökysymykset ovat Markon mielestä tabu. Moni ei halua kuulla niistä yhtään mitään ja niistä puhuvaa pidetään jankkaajana. ”Onneksi on vastavoimia, kuten Martat, joilla on huima määrä ideoita arkipäivään. He ovat tehneet asennekasvatusta myös käsillä tekemisen arvostuksen nostamisessa 70–80-lukujen pohjalukemista. Villasukat on tänä päivänä arvostettu lahja. Joku muotoilija sanoi radiohaastattelussa, että kaikille sarjatuotannon esineille pitäisi saada valmistuslupa.” ”En usko jälleensyntymiseen, mutta koen, että elämämme täällä on yksi lenkki jossakin ketjussa. Se tulee jostakin ja jatkuu jossakin, ja mitä täällä tapahtuu, on merkityksellistä”, Marko sanoo. Nykyään korostetaan sitä, että jokainen luo itse merkityksen elämälleen. Marko uskoo kuitenkin, että jokaisella on elämälleen tarkoitus ja sitä kautta myös vastuu. ”En ymmärrä sitä, että heittää vaikkapa roskan kadulle – joku kuitenkin tekee niin sen kummemmin miettimättä. Omalla toiminnalla on vaikutus ja arkiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia, sillä niissä on oltava hereillä koko ajan.” Perhe peilinä ja turvana Kuva kertoo: Vierivä kivi Musiikki seisauttaa muun liikenteen, mutta pysyy itse jatkuvassa liikkeessä. Silloinkin, kun suo levon soittajalle, kuulijalle. Levyihinkään ei voi jäädä kiinni. Parhaimmista vain huokuu ilo ja tuoreus soittamisen hetkellä. Se mitä tein, häviää heti valmistuttuaan. Ehkä en saakaan mitään koskaan valmiiksi, ja niin pitää olla? Ja kun läsnäolijat allekirjoittavat tekemisellään täysin sen, missä ovat osallisina, syntyy klassikko. Kuva kertoo -haastattelussa valokuvaaja Vilja Tamminen on kuvannut Marko Aarnion tämän vision pohjalta. Marko pohtii alkaneensa vihdoin tässä iässä ymmärtää, että ei ole järkevää odottaa täydellisyyttä miltään ihmisten muodostamilta organisaatioilta. ”On vaara, että syntyy viihdeyhteisöllisyyttä, jossa kaiken tulee olla kevyttä, eikä vastoinkäymisiä siedetä.” Marko tuumii olevansa ”tyy- pillinen ihminen” siinä suhteessa, ettei varmasti edes tiedä, missä kaikessa seurakunta ja kirkko hänen elämäänsä vaikuttaa. ”Uskon, etten tunnista kaikkia hyviä asioita, joita saan, enkä osaa ajatella niitä. En ole aktiivisesti hakenut uusia asioita seurakunnasta, mutta sen voin sanoa, että minulla on hyviä koke- muksia. Poikani Emil laulaa seurakunnan poikakuorossa ja tytär Aada odottaa, että ikä riittää lapsikuoroon.” Kirkon parhaimpia puolia Markon mielestä on käytännönläheisyys ja mahdollisuus työskennellä siellä, missä on avun tarvetta. ”Uskon, että jos saisin tietoa ja vakuuttuisin seurakunnan ja kir- Perhettä Marko luonnehtii samanaikaisesti peiliksi ja turvaksi. Näiden välillä pitäisi vallita jonkinlainen tasapaino. Perhe oireilee, jos toinen painottuu liikaa. ”En voi käyttää perhettä vain omana turvapaikkanani. Turva on meissä yhdessä. Muut perheen jäsenet eivät ole koneita, he peilaavat sitä tunnelmaa, mitä itse perheeseen tuon.” Marko palaa suhteisiin omiin vanhempiinsa. Suuret ikäluokat, sodassa olleiden lapset, eivät välttämättä jaa omia tuntemuksiaan. Puhumista ja tunneasioiden käsittelyä saatetaan väheksyä ja jopa halveksia. ”Puhumattomuus, jakamattomuus tarttuu seuraavaan sukupolveen. Onneksi solmu on avautumassa. Silti sitä asettuu tiettyihin kuvioihin itse edes tiedostamatta. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin kykeneviä muuttamaan periytyviä toimintamalleja”, uskoo Marko. ”Ihmisen aivot ovat kuin lihas, jota pitää venytellä ja avata, etteivät ne jumitu vaan säilyttävät liikkuvuutensa.” Riitta-Sisko Keinonen
© Copyright 2024