1. No category

Endomines Oy
Pampalon kaivoksen vireillä olevan
ympäristöluvan tarkistushakemuksen
täydennys
Endomines Oy
Y-tunnus
Pampalontie 11
1061211-5
FI-82967 HATTU, Finland
Puhelin
+358 13830 172
Faxi
+358 13830 171
Sähköposti
www.endomines.com
etunimi.sukunimi@endomines.com
SISÄLLYSLUETTELO
1.
Johdanto .................................................................................................................................................... 3
2.
Luvan hakijan tiedot .................................................................................................................................. 3
3.
Tiedot toiminnan sijaintipaikasta .............................................................................................................. 3
4.
Ympäristöolosuhteet ja ympäristön laatu ................................................................................................. 3
5.
Hakemuksen mukainen toiminta .............................................................................................................. 4
6.
Ympäristökuormitus ja sen vähentäminen sekä ympäristövaikutukset.................................................... 5
7.
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ............................. 6
8.
Poikkeukselliset tilanteet ja niihin varautuminen ..................................................................................... 6
9.
Tarkkailu .................................................................................................................................................... 6
10.
Vahinkoarvio .......................................................................................................................................... 6
11.
Vakuudet ............................................................................................................................................... 7
12.
Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta (YSL 101 §) ..................................................... 7
13.
Allekirjoitus ............................................................................................................................................ 7
LIITTEET
1. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma
Endomines Oy
Y-tunnus
Pampalontie 11
1061211-5
FI-82967 HATTU, Finland
Puhelin
+358 13830 172
Faxi
+358 13830 171
Sähköposti
www.endomines.com
etunimi.sukunimi@endomines.com
1. Johdanto
Endomines Oy:llä on Itä-Suomen aluehallintovirastossa vireillä hakemus (Dnro ISAVI18/04.08/2012)
Pampalon kultakaivoksen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan tarkistamiseksi ja
muuttamiseksi. Hakemus on tullut Itä-Suomen aluehallintovirastossa vireille 2.3.2012. Endomines Oy:llä
on meneillään ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Karjalan kultalinjan seitsemän satelliittilouhoksen
avaamisesta, joista yksi on Rämepuron satelliittilouhos. Itä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt
Endomines Oy:lle 12.6.2013 koetoimintaluvan (Nro 57/2013/1, Dnro ISAVI/36/04.08/2013), joka koskee
Rämepuron kaivospiirin alueella tehtävää koelouhintaa. Koelouhinnan tarkoituksena on selvittää
kultaesiintymän hyödyntämismahdollisuus tehdasmittakaavassa sekä määrittää rikastuksessa
muodostuvan rikastushiekan ominaisuudet.
Endomines Oy täydentää Itä-Suomen aluehallintovirastossa vireillä olevaa ympäristölupahakemuksen
tarkistushakemustaan tällä ympäristölupahakemuksen täydennyksellä, joka koskee Rämepuron
satelliittilouhoksen malmin rikastamista Pampalon rikastamolla.
2. Luvan hakijan tiedot
Endomines Oy
Hatuntie 385
82967 Hattu
Yhteyshenkilö
Anne Simanainen, ympäristöinsinööri
anne.simanainen@endomines.com
puh. 050 590 0197
3. Tiedot toiminnan sijaintipaikasta
Tiedot Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen sijaintipaikasta, rajanaapureista ja muista asianosaisista
sekä kaavoituksesta on esitetty vireille tulleessa ympäristöluvan tarkistushakemuksessa. Ko. tietoihin ei
ole tullut muutoksia hakemuksen jättämisen jälkeen.
4. Ympäristöolosuhteet ja ympäristön laatu
Tiedot Pampalon kaivoksen ympäristöolosuhteista ja ympäristön laadusta on esitetty vireille tulleessa
hakemuksessa sekä sen täydennyksissä.
Endomines Oy
Y-tunnus
Pampalontie 11
1061211-5
FI-82967 HATTU, Finland
Puhelin
+358 13830 172
Faxi
+358 13830 171
Sähköposti
www.endomines.com
etunimi.sukunimi@endomines.com
5. Hakemuksen mukainen toiminta
5.1 Yleiskuvaus
Endomines Oy:n Pampalon kaivos sijaitsee Ilomantsin Hattuvaarassa, Hattuvaaran kylä sijaitsee noin 6
kilometrin etäisyydellä kaivokselta etelään. Pampalon kaivoksen toiminta käsittää nykyisin Pampalon
maanalaisesta kaivoksesta ja avolouhoksesta louhittavan kultamalmin rikastamisen Pampalon
rikastamolla ja kultarikasteen tuotannon. Pampalon kaivoksen tuotannossa muodostuva rikastushiekka
(rikastusjäte) johdetaan rikastushiekka-altaaseen. Tarvittaessa Pampalon kaivospiirin alueelta louhitaan
myös tarvekiveä, joka murskataan ja käytetään esimerkiksi teiden rakentamiseen. Maanalaisen
kaivoksen lisäksi alueella on avolouhos, jonka louhinta on päättynyt vuonna 1998. Olemassa olevaa
avolouhosta on laajennettu (Pampalo East ja Pampalo North –malmiot). Pampalon kaivospiirin pinta-ala
on nykyisin 300,44 ha.
Endomines Oy:llä on meneillään ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Karjalan kultalinjan seitsemän
satelliittilouhoksen avaamisesta, joista Rämepuro on yksi. Rämepuron satelliittikaivokselta louhittavan
malmin rikastamiselle Pampalon rikastamolla haetaan ympäristölupaa. Koelouhintoja ja myös
tuotantolouhintaa tullaan jatkossa tekemään myös Karjalan kultalinjan muilla suunnitelluilla
satelliittilouhoksilla ja malmi on tarkoitus kuljettaa rikastettavaksi Pampalon kaivoksen rikastamolle.
Rämepuron esiintymä sijaitsee noin 10 km etelään Pampalon kaivokselta.
Nykyisin Pampalon kaivoksella louhitaan ja rikastetaan kultamalmia noin 380 000 tonnia vuodessa.
Vireillä olevan ympäristölupahakemuksen mukaisesti louhintamäärää ja rikastamon kapasiteettia on
suunniteltu nostettavan maksimissaan 450 000 tonniin malmia vuodessa. Suunniteltu kapasiteetin
nosto sisältää nykyisen maanalaisen louhinnan, Pampalon avolouhoksen laajennuksen sekä Rämepuron
malmin rikastuksen. Pampalon kaivospiirin malmin louhinta ja rikastus jatkuvan nykytietämyksen
mukaan vuoteen 2017 saakka, minkä jälkeen rikastamolla rikastetaan Karjalan kultalinjan muista
esiintymistä louhittavaa malmia.
5.2 Toiminnan ajankohta
Rämepuron satelliittimalmin koerikastus Pampalon rikastamolla aloitetaan vuonna 2013, jolloin
rikastettavan malmin määrä on 20 000 tonnia. Tälle toiminnalle Itä-Suomen aluehallintovirasto on
myöntänyt koetoimintaluvan 12.6.2013 (Nro 57/2013/1, Dnro ISAVI/36/04.08/2013). Mikäli koerikastus
onnistuu, on toimintaa tarkoitus jatkaa vuosina 2014–2015.
5.3 Laitoksen kapasiteetti ja rikastettavan malmin määrä
Pampalon rikastamon kapasiteettia on vireillä olevan ympäristölupahakemuksen mukaan suunniteltu
nostettavan tasolle 450 000 t/a. Rämepuron malmin rikastaminen ei muuta laitoksen suunniteltua
maksimikapasiteettia, eli Rämepuron malmin rikastaminen Pampalon rikastamolla sisältyy
suunniteltuun kapasiteetin nostoon. Rämepuron malmia on tämän hetkisen käsityksen mukaan
tarkoitus louhia ja edelleen rikastaa Pampalon rikastamolla n. 150 000 – 200 000 tonnia. Louhinta- ja
rikastusmäärät vaihtelevat vuosittain muiden esiintymien tuotantotilanteen mukaan.
Endomines Oy
Y-tunnus
Pampalontie 11
1061211-5
FI-82967 HATTU, Finland
Puhelin
+358 13830 172
Faxi
+358 13830 171
Sähköposti
www.endomines.com
etunimi.sukunimi@endomines.com
5.4 Prosessin kuvaus
Rämepuron kaivokselta louhittava malmi kuljetetaan Rämepuron kaivokselta Pampalon rikastamolle
kuorma-autoilla. Malmi vastaanotetaan Pampalossa murskaamon vieressä olevalle kentälle tai kipataan
suoraan murskaamoprosessiin. Pampalon kaivoksella toteutettavan murskaukseen ja rikastukseen
liittyvä toiminta on kuvattu vireillä olevassa ympäristölupahakemuksessa. Rämepuron malmi
sekoitetaan Pampalon malmiin tai rikastetaan erillisesti. Rikastamon rikastusmenetelmiä ei muuteta
Rämepuron malmin rikastamisen seurauksena. Rämepuron malmin rikastaminen vaikuttaa rikastamolla
muodostuvan rikastushiekan (rikastusjätteen) laatuun ja määrään.
5.5 Vesien johtaminen ja käsittely
Rämepuron malmin rikastaminen Pampalon rikastamolla ei aiheuta muutoksia Pampalon kaivoksen
vesien johtamiseen tai käsittelyyn. Vesien johtaminen ja käsittely on esitetty vireillä olevassa
ympäristölupahakemuksessa.
5.6 Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet
Rämepuron satelliittimalmio on orogeeninen kultaesiintymä arkeeisella Ilomantsin vihreäkivivyöhykkeellä. Esiintymä koostuu kultapitoisista kvartsiturmaliinijuonista intermediäärisessä metavulkaniitissa ja metagrauvakassa sekä niitä leikkaavassa maasälpäporfyyrissä, lähellä pohjois-etelä –
suuntaista ruhjevyöhykettä. Kulta esiintyy pääasiassa omina rakeina yhdessä sulfidien, vismutin ja
telluridien kanssa. Osa kullasta esiintyy sulkeumina pyriitissä ja magneettikiisussa. Rämepuron
kultamalmi poikkeaa Pampalon kultamalmista korkean vismuttipitoisuuden takia. Pampalossa kulta on
puolestaan tasaisemmin jakaantunutta. Rämepuron ja Pampalon esiintymien isäntäkivet ovat myös
erityyppisiä.
Rämepuron malmin rikastaminen Pampalon rikastamolla ei aiheuta muutoksia Pampalon kaivoksella
käytettävien kemikaalien tai polttoaineiden laatuun tai määrään, jotka on kuvattu vireillä olevassa
ympäristölupahakemuksessa.
5.7 Energian käyttö ja arvio käytön tehokkuudesta
Rämepuron malmin rikastaminen Pampalon rikastamolla ei muuta Pampalon kaivoksen energian
käyttöä. Energian käyttö ja arvio käytön tehokkuudesta on esitetty vireillä olevassa
ympäristölupahakemuksessa.
5.8 Liikenne ja liikennejärjestelyt
Rämepuron malmi kuljetetaan Pampalon rikastamolle kuorma-autoilla n. 40 tonnin kuormissa.
Pampalon kaivoksen raskaan liikenteen määrä lisääntyy Rämepuron malmin rikastamisen johdosta
vaihdellen eri vuosina 500 – 2 000 autokuorman välillä. Rämepuron kaivoksen ja Pampalon kaivoksen
etäisyys on n. 10 km, josta pääosa on yleistä tietä.
6. Ympäristökuormitus ja sen vähentäminen sekä ympäristövaikutukset
Rämepuron malmin rikastamisella Pampalon rikastamolla ei aiheuta muutoksia Pampalon kaivoksen
vaikutuksiin pintavesiin, maaperään, pohjavesiin, ilmanlaatuun, luontoon tai luonnonsuojeluarvoihin,
meluun, tärinään, maisemaan tai kulttuuriympäristöön, ihmisten terveyteen tai yleiseen viihtyisyyteen.
Em. vaikutukset on kuvattu vireillä olevassa ympäristölupahakemuksessa.
Endomines Oy
Y-tunnus
Pampalontie 11
1061211-5
FI-82967 HATTU, Finland
Puhelin
+358 13830 172
Faxi
+358 13830 171
Sähköposti
www.endomines.com
etunimi.sukunimi@endomines.com
6.1 Muodostuvat jätteet
Rämepuron malmin rikastaminen vaikuttaa Pampalon rikastamolla muodostuvan rikastushiekan
laatuun ja määrään. Rämepuron malmin rikastuksessa muodostuva rikastushiekka on tutkimusten
mukaan laadultaan ympäristökelpoisempaa kuin Pampalon kaivoksella nykyisin muodostuva
rikastushiekka. Koerikastuksen aikana tutkitaan rikastuksessa syntyvän rikastushiekan laatua. Pampalon
kaivoksen päivitetty kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on esitetty liitteessä 1, jossa on kuvattu
tarkemmin muodostuvien jätteiden määrää ja ominaisuuksia.
6.2 Liikenne
Raskaan liikenteen (kuten rikaste- ja polttoainekuljetukset) määrä on nykyisin maksimissaan 30–50 kpl
viikossa (eli n. 1 560–2 600 kpl/vuosi). Henkilöautoliikenteen määrä on nykyisin noin 70–120 ajoneuvoa
päivässä (eli n. 16 800–28 800 kpl/vuosi). Toiminnan laajentuessa vireillä olevan
ympäristölupahakemuksen mukaisesti, lisääntyy kokonaisliikennesuorite n. 10 %. Raskaan liikenteen
määrä on siis toiminnan laajentamisen jälkeen n. 1 716–2 860 kpl/vuosi.
Pampalon kaivokselle suuntautuvan raskaan liikenteen määrä lisääntyy Rämepuron malmin
rikastamisen johdosta Rämepuron ja Pampalon välillä. Rämepuron satelliittilouhoksen avaaminen lisää
Hatuntien liikennettä noin 15–29 %.
7. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö
(BEP)
Arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan sekä ympäristön kannalta parhaan käytännön osalta on
esitetty vireillä olevassa ympäristölupahakemuksessa. Rämepuron malmin rikastamisella ei ole näihin
vaikutusta.
8. Poikkeukselliset tilanteet ja niihin varautuminen
Toimintaan liittyvät riskit ja niihin varautuminen on esitetty ympäristölupahakemuksessa. Rämepuron
malmin rikastamisella ei ole vaikutusta laadittuun poikkeustilasuunnitelmaan.
9. Tarkkailu
Vireillä olevassa ympäristölupahakemuksessa on esitetty Pampalon kaivoksen tarkkailusuunnitelma.
Rämepuron malmin rikastaminen ei aiheuta muutoksia tarkkailusuunnitelmaan.
10. Vahinkoarvio
Rämepuron malmin rikastaminen ei ennalta arvioiden aiheuta vesistö- tai muita korvattavia vahinkoja.
Endomines Oy
Y-tunnus
Pampalontie 11
1061211-5
FI-82967 HATTU, Finland
Puhelin
+358 13830 172
Faxi
+358 13830 171
Sähköposti
www.endomines.com
etunimi.sukunimi@endomines.com
11. Vakuudet
Kaivannaisjätealueen vakuus on määritelty kaivannaisjäteasetuksen (VNA 717/2009) mukaisesti vireillä
olevassa ympäristölupahakemuksessa. Rämepuron rikastushiekka on tutkimusten mukaan laadultaan
ympäristökelpoisempaa kuin Pampalon kaivoksella nykyisin muodostuva rikastushiekka, eikä
suunniteltuja jälkihoitotoimenpiteitä tarvitse Rämepuron malmin rikastuksessa muodostuvan
rikastushiekan sijoittamisen vuoksi muuttaa. Näin ollen kaivannaisjätealueen vakuuden tarkistamiselle
ei ole tarvetta.
12. Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta (YSL 101 §)
Ympäristönsuojelulain (86/2000, YSL) 101 §:n mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja
edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä
lupapäätöksessä määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä
noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen
lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle.
Endomines Oy hakee lupaa aloittaa Rämepuron malmin rikastaminen Pampalon rikastamolla tämän
ympäristölupahakemuksen täydennyksen mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.
Rämepuron malmin rikastaminen Pampalon rikastamolla ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.
Rämepuron malmin rikastamiselle on tuotannollinen tarve ja sen käyttöönotto on myös taloudellisesti
tärkeää. Mahdollinen muutoksenhaku voi pitkittää Rämepuron malmin rikastamisen aloitusta
pahimmillaan useammalla vuodella. Rämepuron malmin rikastamisella ei ennalta arvioiden ole
haitallisia ympäristövaikutuksia hakemuksessa esitettyjen perusteiden ja tehtyjen tutkimusten
perusteella. Rämepuron malmin rikastamisessa muodostuva rikastushiekka on laadultaan
ympäristökelpoisempaa kuin Pampalon rikastamolla nykyisin muodostuva rikastushiekka.
Rämepuron malmin rikastamisen YSL 101 §:n mukaiseksi vakuudeksi esitetään 20 000 €, jolla saadaan
palautettua alueelle välivarastoitu malmi (maksimissaan 5 000 t) Rämepuron kaivokselle.
13. Allekirjoitus
Ilomantsissa, 2. heinäkuuta 2013
Endomines Oy
Markus Ekberg
Toimitusjohtaja
Endomines Oy
Y-tunnus
Pampalontie 11
1061211-5
FI-82967 HATTU, Finland
Puhelin
+358 13830 172
Faxi
+358 13830 171
Sähköposti
www.endomines.com
etunimi.sukunimi@endomines.com
Vastaanottaja
Endomines Oy
Asiakirjatyyppi
Jätehuoltosuunnitelma
Päivämäärä
Kesäkuu 2013
ENDOMINES OY
PAMPALON KAIVOKSEN
KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
ENDOMINES OY
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN
JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
Hyväksyjä
17/06/2013
Heli Uimarihuhta
Niko Karjalainen
Endomines Oy
Viite
1510006340
Päivämäärä
Laatija
Tarkastaja
Ramboll
Kiviharjuntie 11
90220 OULU
P +358 20 755 7070
F +358 20 755 7071
www.ramboll.fi
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
SISÄLTÖ
1.
1.1
1.2
1.3
2.
2.1
2.2
2.3
2.3.1
2.3.2
2.4
2.5
2.6
2.7
2.8
2.8.1
2.8.2
2.9
2.9.1
2.9.2
2.9.3
3.
3.1
3.2
3.2.1
3.3
3.4
3.5
3.6
4.
4.1
4.1.1
4.1.2
4.1.3
4.2
4.2.1
4.2.2
4.2.3
4.3
4.3.1
4.3.2
4.3.3
4.4
5.
5.1
5.2
Johdanto
Lainsäädäntö
Lupatilanne
Suunnitelman sisältö
Toiminnan kuvaus
Yleiskuvaus
Esiintymät
Kaivos- ja rikastustoiminta
Louhinta
Malmin murskaus ja rikastus
Käytettävät kemikaalit
Muodostuvat kaivannaisjätteet
Rikastushiekka-alue
Sivukiven ja maa-ainesten läjitys
Vesienhallinta
Veden käyttö
Vesien viemäröinti
Toiminnan lopettaminen ja jälkihoitosuunnitelma
Maa- ja kiviainesten läjitysalueet
Rikastushiekka- ja selkeytysaltaat
Läjitys- ja louhosalueiden vesienjohtamis- ja
käsittelysuunnitelma
Ympäristöolosuhteet
Maankäyttö
Maaperä
Moreenin taustapitoisuuksista
Pohjavesi
Pintavedet ja vesistöt
Ilmanlaatu
Suojeltavat kohteet
Kaivannaisjätteet ja niiden ominaisuudet
Pintamaa
Muodostuminen, määrät ja käyttö
Kemiallinen koostumus
Ympäristökelpoisuus
Sivukivi
Muodostuminen, määrät ja käyttö
Kemiallinen koostumus
Ympäristökelpoisuus
Rikastushiekka
Muodostuminen, määrät ja käyttö
Kemiallinen koostumus
Ympäristökelpoisuus
Tulosten epävarmuudet
Kaivannaisjätteiden ja jätealueiden luokittelu
Kaivannaisjätteiden luokittelu
Kaivannaisjätealueiden luokittelu
1
1
1
2
2
2
3
4
5
5
5
6
6
7
8
8
8
9
9
9
10
10
10
10
10
12
12
13
14
15
15
15
15
15
15
15
16
16
16
16
16
18
18
18
18
20
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
6.
6.1
6.2
6.3
6.4
6.4.1
6.4.2
7.
8.
9.
Ympäristövaikutukset
Päästöt ja vaikutukset maaperään ja pohjavesiin
Päästöt ja vaikutukset pintavesiin
Päästöt ja vaikutukset ilmaan
Tarkkailu
Toiminnan aikainen tarkkailu
Tarkkailu toiminnan päätyttyä
Vakuus
Jätehuoltosuunnitelman päivittäminen
Lähteet
LIITTEET
Liite 1
Endomines Oy, Pampalon kaivoksen aluekartta
Liite 2
Karlsson, Teemu. Endomines Oy, Pampalon kaivos, Pampalon kaivoksen
rikastushiekan karakterisointi ja ympäristökelpoisuus. Geologian
tutkimuskeskus, M6K2012. 16.02.2012.
Liite 3
Karlsson, Teemu. Endomines Oy, Pampalon kaivos, Rämepuron
satelliittimalmin rikastushiekan karakterisointi ja ympäristökelpoisuus.
Geologian tutkimuskeskus, M143K2012. 13.11.2012.
Liite 4
Lapin Vesitutkimus Oy, Testausseloste 5448, 23.9.2004.
21
21
21
22
22
22
23
24
24
25
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
1.
1
JOHDANTO
Endomines Oy:n toimeksiannosta Ramboll Finland Oy on päivittänyt Pampalon kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman kaivannaisjäteasetuksen (VNA 190/2013) mukaisesti. Edellinen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on päivätty 29.2.2012 (Linnunmaa Oy: Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, Pampalon kaivos, Endomines Oy, projektinumero 11218).
Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on päivitetty, sillä Endomines Oy hakee ympäristölupaa yhtiön Rämepuron satelliittimalmion malmin rikastamiselle Pampalon rikastamolla. Rämepuron malmin rikastaminen vaikuttaa muodostuvan rikastushiekan (rikastusjätteen) laatuun ja
määrään. Tässä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa esitetään Pampalon kaivoksen ja rikastamon kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ympäristölupahakemuksen mukaiselle toiminnalle ja kuvataan päivittyneet tiedot.
1.1
Lainsäädäntö
Ympäristönsuojelulain (86/2000, YSL) 28 §:n 1 momentin ja 2 momentin 4 kohdan ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000, YSA) 1 §:n mukaan kaivostoiminnalla ja valtioneuvoston kaivannaisjätteistä antamassa asetuksessa (190/2013, kaivannaisjäteasetus) tarkoitetulla kaivannaisjätteen jätealueella on oltava ympäristölupa.
YSL 103 a §:n mukaisesti ympäristöluvanvaraisesta kaivostoiminnasta, jossa syntyy kaivannaisjätettä, on tehtävä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma. YSL 103 a §:n 2 momentin mukaan
kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on laadittava siten, että ehkäistään kaivannaisjätteen
syntyä ja vähennetään sen haitallisuutta sekä edistetään jätteen hyödyntämistä ja turvallista käsittelyä. Jätehuoltosuunnitelmaan on sisällytettävä tiedot alueen ympäristöstä, kaivannaisjätteestä, kaivannaisjätteen hyödyntämisestä, kaivannaisjätteen jätealueista, vaikutuksista ympäristöön, toimista ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, toiminnan tarkkailusta ja toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. Jätehuoltosuunnitelman sisällöstä ja tavoitteista on säädetty tarkemmin kaivannaisjäteasetuksella.
1.2
Lupatilanne
Seuraavassa on esitetty Endomines Oy:n Pampalon kaivosta koskevat voimassa olevat luvat, lausunnot ja vireillä olevat luvat.
Kaivosoikeudet
Kauppa- ja teollisuusministeriön 28.11.1997 myöntämä kaivoskirja (kaivosrekisterinumero
n:o 4847/1a).
Kauppa- ja teollisuusministeriön 20.6.2005 antama määräys kaivospiirin laajentamiseksi
(kaivosrekisterinumero 4847/1b).
Kaivospiiriin on haettu uutta laajennusta 14.10.2011 toimitetulla hakemuksella.
Ympäristö- ja vesiluvat sekä lausunnot
Itä-Suomen ympäristölupaviraston 21.12.2000 antama päätös (Nro 79/00/3, Dnro
2000/24(Hp)), joka koskee Pampalon kaivosalueen vesien johtamista metsäojastoa pitkin Sivakkojokeen ja edelleen Hattujärveen sekä kaivoksen vedenotto ym. Päätöksen lupamääräyksiä 2 ja 7 (Lietojanlammen padon vahvistaminen) on muutettu Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 23/08/2.
Itä-Suomen ympäristölupaviraston 21.2.2008 myöntämä ympäristölupa (Nro 23/08/2, ISY2004-Y-271), joka mahdollistaa kaivos- ja rikastamotoiminnan ja kaivannaisjätteiden sekä kivi- ja maa-ainesten läjittämisen Pampalon kaivospiirissä. Ympäristöluvasta on Vaasan hallinto-oikeuden 6.3.2009 antama päätös (Nro 09/0080/1, Dnro 00925/08/5105), jossa kalatalousmaksua koskeva yksityishenkilöiden tekemä valitus hylättiin. Lupapäätös on lainvoimainen
ja voimassa toistaiseksi.
Itä-Suomen aluehallintoviraston 19.5.2010 antama päätös (Nro 63/10/2, Dnro ISAVI/123/04.08/2010), joka koskee veden johtamista ensisijaisesti Sivakkojoesta ja toissijaisesti Hattujärvestä yhtiön rakenteilla olevan rikastamon tarvetta varten ja tarvittavien rakenteiden sijoittaminen vesistöön sekä sitä koskeva töidenaloittamislupa.
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
2
Pohjois-Karjalan ELY-keskus on antanut 22.3.2011 lausunnon (Dnro POKELY/29/07.00/2010),
joka koskee syanidijätteen neutralointia Pampalon kaivoksella.
Itä-Suomen aluehallintoviraston 27.1.2012 myöntämä lupa (Nro 7/2012/2, Dnro ISAVI/78/04.09/2011), joka koskee Pampalon kaivoksen alueella sijaitsevan Lietojanlammen
kuivattamista ja töidenaloittamislupa.
Pohjois-Karjalan
ELY-keskus
on
17.8.2012
päivätyllä
kirjeellään
(Dnro
POKELY/29/07.00/2010) hyväksynyt Endomines Oy:n 15.8.2012 toimittaman suunnitelman koskien Pampalon kaivoksen rikastushiekka-altaan ylitevesien vesienkäsittelyä.
Itä-Suomen aluehallintoviraston 12.6.2013 antama päätös (Nro 57/2013/1, Dnro ISAVI/36/04.08/2013), joka koskee Rämepuron kaivospiirin alueella tehtävää koelouhintaa. Koelouhinnan tarkoituksena on selvittää kultaesiintymän hyödyntämismahdollisuus tehdasmittakaavassa sekä määrittää rikastuksessa muodostuvan rikastushiekan ominaisuudet.
Itä-Suomen aluehallintovirastossa on vireillä hakemus Pampalon kaivoksen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan (Nro 23/08/2, Dnro ISY-2004-Y-271) tarkistamiseksi ja muuttamiseksi. Hakemus on tullut vireille 22.2.2012 (Dnro ISAVI/18/04.08/2012).
Pohjois-Karjalan ELY-keskus on 15.1.2013 antanut lausunnon (Dnro POKELY/29/07.00/2010),
joka koskee Pampalon rikastamolla vuosittain käsiteltävää malmimäärää. ELY-keskus on katsonut, että Pampalon rikastamolla vuosittain käsiteltävää malmimäärää voidaan nostaa ilmoitetun mukaisesti noin 380 000 tonniin vuodessa jo ennen käsiteltävänä olevaa ympäristölupahakemusta koskevan päätöksen antamista. Ilmoitus on tehty, sillä Endomines Oy on ottanut käyttöön uuden jauhinmyllyn sekä lisännyt vaahdotuskennokapasiteettia malminkäsittelykapasiteetin nostamiseksi.
Pampalon kaivoksen jätehuoltosuunnitelman aikaisemmat versiot
Linnunmaa Oy: Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, 29.2.2012, Pampalon kaivos, Endomines Oy.
1.3
Suunnitelman sisältö
Tässä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa esitetään Pampalon kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti. Suunnitelma on laadittu Endomines Oy:n vireillä olevan ympäristölupahakemuksen mukaisessa tilanteessa, jossa Pampalon rikastamolla rikastetaan myös yhtiön Rämepuron satelliittikaivoksen malmi. Suunnitelman laadinnassa on huomioitu ajantasainen lainsäädäntö, aiempi jätehuoltosuunnitelma sekä kaivoksen
muut kaivannaisjätteisiin liittyvät selvitykset ja kaivoksen toimintaa koskevat lupapäätökset.
Tämä jätehuoltosuunnitelma on laadittu ympäristölupahakemuksen mukaiselle louhinta- ja rikastusmäärälle 450 000 t/a. Hakemuksen mukainen määrä sisältää nykyisen Pampalon kaivoksen
maanalaisen louhinnan, Pampalon avolouhoksen laajennuksen sekä Rämepuron malmin rikastuksen.
2.
TOIMINNAN KUVAUS
2.1
Yleiskuvaus
Endomines Oy:n Pampalon kaivos sijaitsee Ilomantsin Hattuvaarassa, Hattuvaaran kylä sijaitsee
noin 6 kilometrin etäisyydellä kaivokselta etelään. Pampalon kaivoksen toiminta käsittää nykyisin
Pampalon maanalaisesta kaivoksesta louhittavan kultamalmin rikastamisen Pampalon rikastamolla ja kultarikasteen tuotannon. Pampalon kaivoksen tuotannossa muodostuva rikastushiekka (rikastusjäte) johdetaan rikastushiekka-altaaseen. Tarvittaessa Pampalon kaivospiirin alueelta louhitaan myös tarvekiveä, joka murskataan ja käytetään esimerkiksi teiden rakentamiseen. Maanalaisen kaivoksen lisäksi alueella on avolouhos, jonka louhinta on päättynyt vuonna 1998. Olemassa olevan avolouhoksen laajentaminen itä- ja pohjoissuuntaan on käynnissä (Pampalo East ja
Pampalo North –malmiot). (Endomines Oy, 2012a) Pampalon kaivospiirin pinta-ala on nykyisin
300,44 ha (Linnunmaa Oy, 2012). Pampalon kaivoksen aluekartta on esitetty liitteessä 1.
Endomines Oy:llä on meneillään ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Karjalan kultalinjan seitsemän satelliittilouhoksen avaamisesta, joista Rämepuro on yksi. Rämepuron satelliittimalmiosta
louhittavan malmin rikastamiselle Pampalon rikastamolla haetaan ympäristölupaa. Koelouhintoja
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
3
ja myös tuotantolouhintaa tullaan jatkossa tekemään myös Karjalan kultalinjan muilla suunnitelluilla satelliittilouhoksilla ja malmi on tarkoitus kuljettaa rikastettavaksi Pampalon kaivoksen rikastamolle. (Endomines Oy, 2012a) Rämepuron satelliittimalmio sijaitsee noin 10 km etelään
Pampalon kaivoksesta. Pampalon kaivoksen sekä satelliittimalmien sijainti on esitetty kuvassa 21.
Kuva 2-1. Pampalon kaivoksen sekä satelliittimalmien sijainti (Karlsson, 2012a).
2.2
Esiintymät
Pampalon kaivos ja sen satelliittimalmit sijaitsevat yli 2 500 miljoonaa vuotta vanhassa Ilomantsin vihreäkivivyöhykkeeseen kuuluvassa Hatun liuskejaksossa. Suomen puolella noin 80 km pitkä
ja suurimmillaan noin 5 km leveä vyöhyke koostuu useasta kapeasta ja haaroittuvasta liuskejaksosta. Vihreäkivivyöhykkeen vallitsevina kivilajeina ovat veteen kerrostuneet sedimenttikivet sekä happamat ja intermediääriset pyroklastiitit ja vulkaniitit. (Karlsson, 2012a)
Pampalon esiintymässä kulta esiintyy pääasiassa (90 %) hienoina rakeina. Isäntäkivinä toimivat
intermediäärinen metatuffiitti, felsinen porfyyri ja metakomatiitti. (Endomines Oy, 2012a). Pam-
4
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
palon malmimuodostuman pääelementtien keskimääräiset prosenttiosuudet on esitetty taulukossa 2-1 ja alkuainepitoisuudet taulukossa 2-2.
Taulukko 2-1. Pampalon malmin keskimääräinen koostumus (Endomines Oy, 2012a).
Komponentti
SiO2
Al2O3
Fe2O3
CaO
MgO
Na2O
K2O
MnO
Cr2O3
LOI (hehkutushäviö)
C
S
Osuus (%)
53,8
14,9
6,9
5,4
3,2
3,7
6,4
0,14
0,025
4,4
1,1
1,3
Taulukko 2-2. Pampalon malmin keskimääräiset alkuainepitoisuudet (Endomines Oy, 2012a).
Alkuaine
As
Bi
Cd
Hg
Sb
Se
Te
U
F
Ag
Co
Cu
Mo
Ni
Pb
Tl
Zn
Yksikkö
ppm
ppm
ppm
ppb
ppm
ppm
ppm
ppm
%
ppm
ppm
ppm
ppm
ppm
ppm
ppm
ppm
Keskiarvo
11
2,7
0,5
95
2,0
1,5
10
8,5
0,27
1,7
21
224
14
69
100
0,8
148
Rämepuron satelliittimalmio on orogeeninen kultaesiintymä arkeeisella Ilomantsin vihreäkivivyöhykkeellä. Esiintymä koostuu kultapitoisista kvartsiturmaliinijuonista intermediäärisessä metavulkaniitissa ja metagrauvakassa sekä niitä leikkaavassa maasälpäporfyyrissä, lähellä pohjoisetelä –suuntaista ruhjevyöhykettä. Kulta esiintyy pääasiassa omina rakeina yhdessä sulfidien,
vismutin ja telluridien kanssa. Osa kullasta esiintyy sulkeumina pyriitissä ja magneettikiisussa.
Rämepuron kultamalmi poikkeaa Pampalon kultamalmista korkean vismuttipitoisuuden takia.
Pampalossa kulta on puolestaan tasaisemmin jakaantunutta. Rämepuron ja Pampalon esiintymien isäntäkivet ovat myös erityyppisiä. (Endomines Oy, 2013)
2.3
Kaivos- ja rikastustoiminta
Nykyisin Pampalon kaivoksen tuotanto on maanalaisessa kaivoksessa, jossa varsinaiset louhintatyöt on aloitettu maaliskuussa 2010. Maanalaisen kaivoksen lisäksi alueella on avolouhos. Olemassa olevan avolouhoksen laajennus itä- ja pohjoissuuntaan on käynnissä (Pampalo East ja
Pampalo North –malmiot). Pampalon rikastamolla tullaan rikastamaan myös Rämepuron satelliittimalmion malmia. Koelouhintoja ja myös tuotantolouhintaa tullaan jatkossa tekemään myös
Karjalan kultalinjan muilla suunnitelluilla satelliittilouhoksilla ja malmi on tarkoitus kuljettaa rikastettavaksi Pampalon kaivoksen rikastamolle. (Endomines Oy, 2012a)
Nykyisin Pampalon kaivoksella louhitaan ja rikastetaan kultamalmia noin 380 000 tonnia vuodessa. Louhintamäärää ja rikastamon kapasiteettia on suunniteltu nostettavan maksimissaan
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
5
450 000 tonniin malmia vuodessa. Suunniteltu kapasiteetin nosto sisältää nykyisen maanalaisen
louhinnan, Pampalon avolouhoksen laajennuksen sekä Rämepuron malmin rikastuksen. Pampalon
kaivospiirin malmin louhinta ja rikastus jatkuvan nykytietämyksen mukaan vuoteen 2017 saakka,
minkä jälkeen rikastamolla rikastetaan Karjalan kultalinjan muista esiintymistä louhittavaa malmia. (Endomines Oy, 2012a)
Rämepuron satelliittimalmin koerikastus Pampalon rikastamolla aloitetaan vuonna 2013, jolloin
rikastettavan malmin määrä on 20 000 tonnia. Tälle toiminnalle Itä-Suomen aluehallintovirasto
on myöntänyt koetoimintaluvan 12.6.2013 (Nro 57/2013/1, Dnro ISAVI/36/04.08/2013). Mikäli
koerikastus onnistuu, on toimintaa tarkoitus jatkaa vuosina 2014–2015. Rämepuron malmia on
tämän hetkisen käsityksen mukaan tarkoitus louhia ja edelleen rikastaa Pampalon rikastamolla n.
150 000 – 200 000 tonnia. Louhinta- ja rikastusmäärät vaihtelevat vuosittain muiden esiintymien
tuotantotilanteen mukaan.
2.3.1
Louhinta
Maanalaisen kaivoksen kulkuyhteytenä on vinotunneli, jonka pituus on tällä hetkellä n. 3 000 m.
Vinotunnelista louhitaan malmioon kulkuyhteyksiä tuotantotasoille n. 20 metrin tasovälein. Malmiossa ns. tasoperät louhitaan malmia seuraavina tunneleina. Louhosten leveys vaihtelee välillä
3-10 m ja sen pituus voi olla useita kymmeniä metrejä. Louhinta tapahtuu ns. yläkätisellä täyttölouhinnalla. Malmia louhitaan myös alakätisesti poraamalla. Räjäytetty malmi lastataan aikaisemmin porausperänä toimineesta tasoperästä. Malmi kuljetetaan kuorma-autoilla vinotien kautta maanpinnalla sijaitsevan murskaamon varastoon. Sivukivi kuljetetaan välivarastoon avolouhoksen pohjalle tai sivukivikasaan, mistä se kuljetetaan myöhemmin takaisin louhostäytteeksi.
(Endomines Oy, 2012a)
Avolouhoksissa louhintamenetelmänä on pengerlouhinta. Suunnitelmien mukaan avolouhoksen
laajennus on maksimissaan nykyisen avolouhoksen kokoinen, jonka pinta-ala on 2,4 ha ja syvyys
45 m. Avolouhoksesta malmi kuljetetaan rikastamolle joko suoraan rikastettavaksi tai malmin välivarastoalueelle. Avolouhoksen päältä poistettavat pintamaat sekä sivukivi läjitetään nykyisille
sivukiven ja pintamaiden läjitysalueille. (Endomines Oy, 2012a)
2.3.2
Malmin murskaus ja rikastus
Pampalon kaivoksen tuote on malmista erotettava kultarikaste, jonka tuotantomäärä on nykyisin
noin 7 200 t/a. Louhinnan ja rikastuskapasiteetin noston myötä rikasteen tuotanto on 8 200 t/a.
Malmi välivarastoidaan tarvittaessa murskaamon vieressä olevalle kentälle tai kipataan suoraan
murskaamoprosessiin. Murskauksessa malmi pienennetään kolmivaiheisella murskauksella alle
13 mm:n kokoon. Murske johdetaan välivarastoon ja edelleen kuljettimilla myllyssä tapahtuvaan
jauhatukseen, jossa murske pyritään hienontamaan alle 0,1 mm:n raekokoon. Jauhatuksessa
käytetään rautakuulia jauhinkappaleina ja vettä väliaineena. (Endomines Oy, 2012a)
Myllyssä hienonnettu kiviaines- ja prosessivesiseos johdetaan luokittimien kautta hiukkaskoon
mukaan jakautuen painovoimaerotukseen ja vaahdotusprosessiin. Vaahdotusprosessissa ja rikasteen sakeutuksessa käytetään apuna prosessikemikaaleja. Lievästi emäksisen malmin ansiosta
veden pH:n nostoon ei tarvita kemikaaleja. Vaahdotuskennoissa ilmakuplat nostavat kemikaalien
avulla kultarikasteen vaahdon mukana kennojen yläosaan, josta ne valuvat ylivuotona rikasteränneihin. Vaahdotuskennoissa ränneihin erotettu rikastevesiliete pumpataan edelleen sakeuttimeen, josta se siirretään suodatuslaitteistoon veden erottamiseksi rikasteesta. Veden erotuksen
jälkeen kultarikaste siirretään hihnakuljettimella rikastevarastoon, josta se lähetetään muualle
jatkokäsittelyyn. (Endomines Oy, 2012a)
Malmin sisältämät sulfidit, joista pääosa on rikkikiisua, nousevat kultarikasteeseen ja menevät
sen mukana jatkojalostukseen. Rikastushiekkaan arvioidaan jäävän enintään 10 % malmissa olleista sulfideista. Rikastusprosessin jäte eli rikastushiekka pumpataan veden mukana rikastushiekka-altaaseen. (Endomines Oy, 2012a)
2.4
Käytettävät kemikaalit
Pampalon kaivoksella käytettävien rikastus- ja louhintakemikaalien käyttötarkoitukset sekä maksimituotannon mukaiset määrät on esitetty taulukossa 2-3.
6
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
Taulukko 2-3. Pampalon kaivoksella käytettävät rikastus- ja louhintakemikaalit, niiden käyttötarkoitukset sekä maksimituotannon mukaiset käyttömäärät.
Kemikaali
Rikastuskemikaalit
Kaliumamyyliksantaatti
Natrium-di-isobutyyli-ditiofosfaatti
2-Metyyli-2-pentanoni
Karboksimetyyliselluloosa
Kuparisulfaatti
Vesilasi (ei käytössä tällä hetkellä)
Louhintakemikaalit
Polttoöljyammoniumnitraattiräjähde
Cyclotrimetyylitrinitramiinipohjainen räjähdysaine
Ammoniumnitraattiemulsioräjähdysaine
Heksogeeni (RDX) ja pentriitti
(PETN) räjäytysnalli
PETN (pentaerytritolitetranitraatti, pentriitti) –pohjainen räjähdysaine
Natriumnitriitti, natriumtiosyaniitti
Vesi-öljy ammoniumnitraatti
Sementti
Vesilasi
Epoksihartsi
Urea
Happikaasu
Asetyleenikaasu
Argon (kaasu)
Käyttötarkoitus
Maksimikäyttömäärä (t/a)
Kokooja
Apukokooja
10
22
Vaahdote
Talkin painaja
Sulfidien aktivointi
Dispergoija rikastuksessa
20
200
15
45
Louhintaräjähdysaine
370
Louhintaräjähde
1,7
Louhintaräjähde
100
Ei sähköinen räjäytysnalli
0,1
Sytytysväline
0,03
Kaasutusliuos, emulsioräjähteen herkistin
Emulsioräjähteen välivalmiste
6
Ruiskubetonin kiihdytin
Kalliopulttien juotusaine
Pakokaasujen puhdistus
Hitsauskaasu
Hitsauskaasu
Hitsauskaasu
150
1 200
3
10
6,5
0,12
0,17
0,17
2.5
Muodostuvat kaivannaisjätteet
Pampalon kaivoksella muodostuvia kaivannaisjätteitä ovat pintamaat, sivukivi sekä rikastusjäte
(rikastushiekka). Pampalon kaivostoiminnassa muodostuvien pintamaiden maksimimääräksi on
arvioitu 75 000 t/a, sivukiven 550 000 t/a sekä rikastushiekan määräksi 440 000 t/a. Tarkemmat
tiedot kaivannaisjätteistä on esitetty kappaleessa 4.
2.6
Rikastushiekka-alue
Rikastusprosessissa muodostuva rikastushiekkaliete pumpataan veden mukana rikastushiekkaaltaaseen, missä rikastushiekka erotetaan vedestä laskeuttamalla. Rikastushiekkaa muodostuu
maksimissaan n. 440 000 t/a kapasiteetin noston jälkeen, määrään sisältyy myös Rämepuron
malmin rikastuksessa syntyvä rikastushiekka. (Endomines Oy, 2012a ja Linnunmaa Oy, 2012)
Rikastamon laboratoriossa geologisten näytteiden syanidiliuotuksessa syntyy syanidipitoisuudeltaan n. 500 mg/l olevaa liuosjätettä noin 2 m3/kk. Nestemäinen, hiekkasakkaa sisältävä jäte on
tähän saakka toimitettu vaarallisen jätteen (aikaisemmin ongelmajäte) käsittelyyn, mutta jatkossa se on tarkoitus johtaa neutraloituna rikastushiekka-altaalle yhdessä rikastushiekkalietteen
kanssa. Neutralointi tapahtuu panosprosessina kahdessa 800 litran pumpulla ja sekoittimella varustetussa säiliössä, joita täytetään ja tyhjennetään vuorotellen. Säiliön täytön jälkeen liuosjätteen joukkoon lisätään natriumpolysulfidia, joka reagoi nopeasti vapaan ja metalleihin sitoutuneen syanidin kanssa neutraloiden syanidin ja saostaen raskasmetallit sulfidina. Syanidipitoisuus
tarkistetaan jokaisen neutralointiprosessin jälkeen ja menetelmää toistetaan niin kauan, kunnes
säiliössä saavutetaan alle 5 mg/l syanidipitoisuus. Kun haluttu syanidipitoisuus on saavutettu,
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
7
tyhjennetään säiliö pumppaamalla se rikastushiekkajätteen pumppukaivoon ja edelleen yhdessä
rikastushiekkalietteen kanssa rikastushiekka-altaalle. (Endomines Oy, 2012a)
Rikastushiekka-altaan pinta-ala on n. 22,5 ha ja sen täyttötilavuus HW-tasossa +206 m on n.
760 000 m3. Rikastushiekka-altaan rikastushiekan vesipinnan korkeus on nykyisin noin tasolla
+205 m (+205,2…+205,7 m) ja patojen korkeus on noin tasolla +208 m. Rikastushiekka-altaan
jäljellä oleva täyttötilavuus riittää noin vuoteen 2016 saakka. Rikastushiekka-altaan patoa on
suunniteltu korotettavan rikastushiekalla tasoon +214 m. Korotus toteutetaan altaan sisäpuolelta
kaivettavalla rikastushiekalla. Korotusmenetelmänä on suunniteltu käytettävän ns. vastavirtaan
täyttöä. (Endomines Oy, 2012a) Korotuksen jälkeen täyttötilavuus korotetun altaan HW-tasoon
(+212 m) on 2 100 000 m3 (Linnunmaa Oy, 2012).
Ennen rikastushiekka-altaan rakentamista tehtyjen maaperätutkimusten perusteella rikastushiekka-altaan pohjois-, itä- ja eteläreunoilla maalajina on moreeni. Altaan keskiosassa, turpeen
alla on ohut lieju- ja silttikerros sekä paikoin laihaa savea. Näiden alla on moreenia. Altaan länsiosan suoalueella turpeen paksuus on 1-2 m. Koko alueella pohjamoreenin vedenläpäisevyyden karvo on 1x10-7 m/s. Kaikissa alueella tehdyissä koekuopissa moreenikerroksen paksuus oli yli 2
m. (Endomines Oy, 2012a)
Rikastushiekka-altaan pohjalta ei ole poistettu pintamaita, vaan mm. alueen turvekerrokset on
pyritty jättämään mahdollisimman yhtenäiseksi, tiiviiksi pohjarakenteeksi. Rikastushiekka-altaan
patorakenteiden alta kasvillisuus ja humus on poistettu. Patopenkereet on rakennettu moreenista
kerrospengerryksenä. Padon suodatin- ja verhoilukerroksissa on käytetty suodatinkangasta. Padon harjalle on rakennettu kantava kerros pienlouheesta sekä verhous/eroosiosuojaus murskeesta. (Endomines Oy, 2012a)
Rikastushiekka-altaalta vesi johdetaan selkeytysaltaaseen, jonka pinta-ala on 3,6 ha ja täyttötilavuus 124 000 m3. Selkeytysaltaan pintamaalajina on hiekka ja siltti. Selkeytysaltaan ja patojen
kohdalta on rakentamisen yhteydessä poistettu pintamaat. Selkeytysaltaan reunapadon harja on
samalla tasolla rikastushiekka-altaan patojen kanssa, eli tasolla +208 m. (Endomines Oy,
2012a). Selkeytysaltaalta juoksutetaan tarpeen mukaan vettä jälkiselkeytysaltaalle ja edelleen
pintavalutuskentän kautta Riitaojaan.
Rikastushiekka- ja selkeytysaltaalta suotautuva vesi kerätään altaita ympäröiviin suotovesiojiin ja
johdetaan sieltä purkuojaa pitkin Riitasuolle ja edelleen Riitaojan kautta Sivakkojokeen ja Hattujärveen. (Endomines Oy, 2012a)
2.7
Sivukiven ja maa-ainesten läjitys
Maa- ja kiviainesten varastoalue sijaitsee louhosalueen länsi- ja luoteispuolella. Läjitysalueelle on
varastoituna tutkimustoiminnassa muodostunutta sivukiveä n. 39 000 m3ktd, josta arviolta puolet on hyvälaatuista rakennusmateriaaliksi kelpaavaa ja puolet heikkolaatuista, läjitettävää kiveä.
Aiemmin läjitettynä ollut avolouhoksen sivukivi on sijoitettu kaivoksen infran rakenteisiin ja kaivoksen täyttöön. Nykyisin maanalaisesta kaivoksesta ei tuoda sivukiveä läjitysalueelle läjitettäväksi, vaan sivukivi käytetään suoraan louhostäyttöön. Mikäli maan alla ei ole varastointitilaa,
voidaan sivukivilouhetta tuoda tilapäisesti varastoon avolouhoksen pohjalle. Avolouhoksen laajentamisessa syntyvät sivukivi ja heikkopitoinen malmi läjitetään pääosin nykyiselle läjitysalueelle. Sivukivi käytetään myöhemmin maanalaisen louhoksen täyttöön. Lopullisesti läjitettäväksi arvioidaan jäävän vain vähäisiä määriä sivukiveä. Sivukivialueen arvioitu lopullinen korkeus on
maksimissaan +220 m, läjitysalueen alkuperäisen maanpinnan tason ollessa n. tasolla +202 m.
Varastoituna ollut heikkopitoinen malmi on rikastettu Pampalon rikastamolla. (Endomines Oy,
2012a) Sivukivialueelta suotautuvat vedet johdetaan rikastushiekka-altaaseen (Linnunmaa Oy,
2012).
Maa- ja kiviainesten läjitysalueelle on varastoituna tutkimustoiminnassa ja vuosien 2009–2013
kaivostoiminnassa muodostunutta moreenia n. 185 000 m3ktd. Lisäksi rikastushiekka-altaan ympärillä oleviin kahteen pintamaakasaan on läjitetty vuosina 2009–2010 toteutetuista maanrakennustöistä peräisin olevia maa-aineksia 20 000 m3ktd. Maa-ainekset ovat pääasiassa rikastushiekka-altaan patojen kohdalta poistettuja pintamaita. Avolouhoksen laajentamisessa syntyvät pin-
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
8
tamaat läjitetään pääosin nykyiselle läjitysalueelle. Pintamaat hyödynnetään myöhemmin alueen
maisemoinnissa. (Endomines Oy, 2012a)
Maa- ja kiviainesten läjitysalueiden sijainti on esitetty liitteen 1 aluekartassa sekä kuvassa 2-3.
Maa- ja kiviaineisten läjitysalueiden lopulliseksi pinta-alaksi on arvioitu n. 6,8 ha (Linnunmaa Oy,
2012).
Kuva 2-2. Maa- ja kiviainesten läjitysalueiden sijainti.
2.8
Vesienhallinta
2.8.1
Veden käyttö
Toiminnassa käytetään vettä rikastamon prosessivetenä (jauhatus ja rikastus vesilietteessä),
pumppujen tiivistevetenä, kemikaalien valmistuksessa, huuhtelu- ja pesuvetenä sekä talousvetenä. Kaivoksella porauksessa käytettävä vesi on pääosin kaivoksen valumavesiä. Rikastamon prosessivetenä käytetään pääasiassa kierrätysvettä, joka pumpataan rikastamolle selkeytysaltaalta.
Kaivoksen kuivatusvesiä ja toiminta-alueen pintavesiä käytetään korvaamaan vesikierrossa syntyvää hävikkiä. Rikastamon pumppujen tiivistevetenä ja kemikaalien valmistuksessa käytetään
alueen ns. prosessivesikaivosta otettavaa tuorevettä. Talousvesi ja laboratoriossa käytettävä vesi
otetaan ns. talousvesikaivosta. (Endomines Oy, 2012a)
Vuonna 2011 rikastamolle otettiin vettä n. 520 000 m3 selkeytysaltaasta ja n. 22 000 m3 tuorevettä prosessivesikaivosta. Sisäisen vedenkierrätyksen osuus oli siis n. 96 %. (Endomines Oy,
2012a) Vuonna 2012 rikastamolle on pumpattu prosessivettä jälkiselkeytysaltaalta 651 759 m 3,
tuorevettä prosessivesikaivosta 15 525 m3, juoksutettu 132 959 m3,rikastushiekkalietettä johdettu rikastushiekka-altaalle 752 582 m3 ja kaivoksen selkeytysaltaiden vettä johdettu rikastushiekka-altaalle 259 150 m3. Sisäisen vedenkierrätyksen osuus vuonna 2012 oli siis n. 98 %. Vuoden
2013 tammi-toukokuun aikana prosessivettä on pumpattu rikastamolle rikastushiekka-altaalta
298 979 m3, tuorevettä prosessivesikaivosta 4 326 m3, juoksutettu 108 860 m3, rikastushiekkalietettä johdettu rikastushiekka-altaalle 328 163 m3 ja kaivoksen selkeytysaltaiden vettä johdettu
rikastushiekka-altaalle 86 801 m3 Sisäisen vedenkierrätyksen osuus tammi-toukokuussa 2013 oli
siis n. 99 %.
2.8.2
Vesien viemäröinti
Toiminnassa syntyvät merkittävimmät jätevedet ovat rikastamon prosessijätevesi, kaivoksen ja
louhoksen kuivanapitovesi sekä saniteettijätevesi. Prosessijätevesien määräksi on arvioitu maksimituotannolla 450 000 t/a 1 160 000 m3/a, maanalaisen kaivoksen ja avolouhoksen kuivatus-
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
9
veden määräksi 190 000 – 250 000 m3/a ja saniteettijäteveden määräksi 2 000 m3/a. (Endomines Oy, 2012a)
Rikastamolla syntyvän prosessijäteveden määrä kasvaa samassa suhteessa tuotantomäärän
kanssa. Rikastusprosessissa syntyvät jätevedet sisältävät jäämiä malmimineraaleista ja rikastuskemikaaleista. Rikastusprosessin vedet johdetaan rikastushiekan kanssa rikastushiekka-altaaseen
ja sitä seuraavaan selkeytysaltaaseen, jossa kiintoaines erottuu vesistä laskeutumalla. Selkeytysaltaalta vesi palautetaan prosessiin tai johdetaan altaan täyttyessä ylijuoksutuksena vesistöön. (Endomines Oy, 2012a)
Maanalaisesta kaivoksesta pumpataan maanpinnalle pohjavettä sekä sinne valuvaa pintavettä
kaivoksen pitämiseksi kuivana louhintaa varten. Avolouhoksesta vedet johtuvat/pumpataan kaivosveden ensimmäiselle selkeytysaltaalle. Maanalaisen kaivoksen vedet johdetaan kaivosveden
pumppausasemalta kaivosveden selkeytysaltaille. Selkeytyksen jälkeen vesi johdetaan mahdollisesti tulevaisuudessa Lietojaan. Osa vedestä pumpataan tarvittaessa rikastushiekka-altaalle tai
rikastamon selkeytysaltaalle ja käytetään rikastamon prosessivetenä. Nykyisin kaikki kuivatusvedet johdetaan rikastushiekka-altaalle ja sieltä edelleen rikastamon selkeytysaltaan kautta prosessiin. (Endomines Oy, 2012a)
Rikastamon ja toimistorakennuksen sosiaalijätevesille on rakennettu erillinen jätevedenpuhdistamo, joka on ns. kemiallinen pienpuhdistamo. Puhdistuksen jälkeen vedet johdetaan rikastushiekka-altaalle kaivoksen selkeytysaltaiden kautta. (Endomines Oy, 2012a) Jatkossa puhdistuksen jälkeen vedet mahdollisesti imeytetään maahan.
2.9
Toiminnan lopettaminen ja jälkihoitosuunnitelma
Pampalon kaivoksen jälkihoidon periaatteena on saattaa alue yleisen turvallisuuden edellyttämään tilaan ja sopeuttaa se mahdollisuuksien mukaan ympäristöön. Tavoitteiden saavuttamiseksi
maanalaisen kaivoksen ja avolouhoksen annetaan täyttyä vedellä. (Endomines Oy, 2012a)
2.9.1
Maa- ja kiviainesten läjitysalueet
Läjitysalueen pohjoispäähän varastoitua moreenia ja erilleen varastoitua orgaanista ainesta käytetään louhos- ja läjitysalueiden maisemointiin. Jäljelle jäävä moreenialue kasvittuu ajan mittaan.
Rikastushiekka-altaan patojen rakentamisen yhteydessä muodostuneet pintamaat on läjitetty rikastushiekka-altaan läheisyyteen kahdelle alueelle. Kaivostoiminnan loppuessa pintamaat käytetään rikastushiekka-alueen ja sivukivialueen verhoiluun. Mahdollisesti pilaantuneet pintamaat käsitellään viranomaisten määräysten mukaisesti. (Endomines Oy, 2012b)
Rakentamis- ja tuotantovaiheessa louhittavaa kiveä ja huomattava osa jo läjitetystä kiviaineksesta käytetään hyödyksi mm. louhittujen tilojen täytössä ja rikastushiekka-altaiden rakentamisessa. Sivukiveä käytetään kaivostoiminnan aikana myös muussa maanrakentamisessa. Mikäli tunnelissa törmätään sulfidipitoiseen rautamuodostumaan, se jätetään maan alle louhostäyttöön.
Toiminnan aikaisella hyödyntämisellä vähennetään alueelle pysyvästi jäävän maa- ja kiviaineksen
määrää. Jos toiminta kaivoksella päättyisi lähiaikoina, sivukivi jäisi läjitysalueelle aiheuttaen maisemallisen muutoksen ympäristöön. Maisemavaikutuksia vähennetään muotoilemalla ja peittämällä alue. Luiskat loivennetaan kaltevuuteen 1:3 ja laki tehdään jo läjityksen aikana kaltevuuteen 1:20. Maisemointiin käytetään turvetta ja avolouhoksen alueelta poistettuja pintamaita.
Suunnitelluilla jälkihoitotoimilla alueet saatetaan sellaiseen kuntoon, että niille voi vähitellen kehittyä luontainen kasvusto. (Endomines Oy, 2012b)
2.9.2
Rikastushiekka- ja selkeytysaltaat
Toiminnan päätyttyä kaivoksen vesienkäsittelyaltaat puhdistetaan. Pohjalle laskeutunut aines
siirretään maanalaiseen kaivokseen. Altaat täytetään ja seinämät muotoillaan ja istutetaan. (Endomines Oy, 2012b)
Rikastushiekka-altaan pinta muotoillaan ja peitetään hapettumisen, veden suotautumisen ja pölyämisen minimoimiseksi. Padon stabiliteetti ja toiminta sekä mahdolliset vauriokohteet määritetään geoteknisten tutkimusten avulla rikastushiekka-altaan sulkemisen jälkeen. Rikastamon selkeytys- ja jälkiselkeytysaltaat tyhjennetään ja mahdollinen metallia sisältävä sedimentti sijoite-
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
10
taan rikastushiekka-alueelle. Altaat peitetään 0,2 m paksulla maa-aineskerroksella. Lisäksi alueelle istutetaan kasvillisuutta. (Endomines Oy, 2012b)
2.9.3
Läjitys- ja louhosalueiden vesienjohtamis- ja käsittelysuunnitelma
Toiminnan päätyttyä veden pumppaaminen louhoksista selkeytysaltaisiin lopetetaan. Maanalaiset
louhostilat ja avolouhos täyttyvät pohja- ja pintavedellä. Myös kaivosalueella sijaitsevan moreeniharjanteen itäreunan vedet kerätään toiminnan loputtua kaivettavilla eristysojilla avolouhokseen. Mahdollinen avolouhoksesta ylipurkautuva vesi kulkeutuu luontaisesti kaakkoissuuntaan
Lietojan ja Alajoen kautta kohti Koitajokea. Pintavesien pumppaus selkeytysaltailta lopetetaan
sen jälkeen, kun sivukivialueet on peitetty ja alueet siistitty. Selkeytysaltaat tyhjennetään ja
puhdistetaan ja vesi johdetaan avolouhokseen. Selkeytys- ja jälkiselkeytysaltaiden vedet johdetaan toiminnan loputtua Jorhonjoen valuma-alueella sijaitseviin ojiin ja allas jätetään paikoilleen
muotoiltuna ja maisemoituna. (Endomines Oy, 2012b)
Lietojanlampi kuivataan toiminnan aikana sen alla olevan malmiesiintymän hyödyntämiseksi.
Kuivaaminen toteutetaan patoamalla lampeen laskevat suo-ojat ja johtamalla niistä virtaava vesi
kokoomaojan avulla suoraan lammen laskuojaan (Lietoja) sekä pumppaamalla Lietojanlampeen
jäävä vesi rikastushiekka-altaaseen. Tarvittaessa veden virtaus voidaan toiminnan jälkeen palauttaa ennalleen, jolloin Lietojanlampi täyttyy nopeammin nykyiseen tilaansa. Tarkempi suunnitelma tehdään lopullisen jälkihoitosuunnitelman yhteydessä. (Endomines Oy, 2012b)
3.
YMPÄRISTÖOLOSUHTEET
3.1
Maankäyttö
Pampalon kaivoksen alueella ei ole yleis- tai asemakaavaa. Alueella on voimassa Pohjois-Karjalan
1. ja 2. vaihemaakuntakaava ja laadittavana on Pohjois-Karjalan 3. vaihemaakuntakaava. Maakuntakaavassa Pampalon kaivos on merkitty kaivostoimintojen alueeksi. (Endomines Oy, 2012a)
Toiminta sijaitsee harvaanasutulla seudulla Ilomantsin Hattuvaarassa. Noin kilometrin etäisyydellä toiminta-alueesta sijaitsee kolme vakituista asuntoa. Lähimpään Hattuvaaran kylään on matkaa n. 6 km. Lähimmät häiriintyvät kohteet, kuten Hattuvaaran koulu, sijaitsee yli viiden kilometrin etäisyydellä. (Endomines Oy, 2012a)
3.2
Maaperä
Rikastushiekka-allas ja sen padot sijoittuvat pääasiassa moreenialueelle, jossa esiintyy paikoin
pinnassa lajittuneita tai karkearakeisia pintakerroksia (hiekka ja sorainen hiekkamoreeni) sekä
turvetta. Pintamaat on poistettu patojen kohdalta ennen niiden rakentamista, mutta altaiden
pohjalta pintamaita ei ole poistettu. (Endomines Oy, 2012a)
Maa- ja kiviainesten läjitys-/varastoalue sijoittuu pääosin moreenialueelle, ainoastaan länsireuna
on paikoin suolla. Moreeni on pintakerroksiltaan kolmen metrin syvyyteen hiekkamoreenia ja syvemmältä silttistä hiekkamoreenia. Suolla turpeen alla on yleensä silttikerros. (Endomines Oy,
2012a)
3.2.1
Moreenin taustapitoisuuksista
Pampalon kaivoksen ympäristössä on otettu lukuisia moreeninäytteitä sekä koekuopista että kairaamalla. Endomines Oy:n laatimassa selvityksessä, joka koskee Pampalon kaivoksen moreenigeokemian taustapitoisuuksia, on käytetty kahta aineistoa. Aineiston 1 näytteet (yhteensä
737 kappaletta) on otettu karttalehdiltä 4333 05-09 (vrt. kuva 3-1). Näytteistä on analysoitu arseenin, antimonin, vismutin, boorin, kullan, telluurin, lantaanin, raudan, kromin, nikkelin, kuparin
ja alumiinin pitoisuuksia. Aineiston 2 näytteet on otettu karttalehdeltä 4333 07 (Poikopää). Aineiston 2 näytteistä on analysoitu vanadiinin ja koboltin pitoisuuksia. (Endomines Oy, 2012c)
11
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
Kuva 3-1. Karttalehdet 4333 05-09. Pampalon kaivoksen sijainti on merkitty punaisella ympyrällä. (Endomines Oy, 2012c)
Taulukossa 3-1 on esitetty näytteiden jakautuminen karttalehdille sekä arseenin, kromin ja nikkelin taustapitoisuuksien keskiarvot karttalehdittäin.
Taulukko 3-1. Näytepisteiden jakautuminen karttalehdille sekä arseenin, kromin ja nikkelin taustapitoisuuksien keskiarvot karttalehdittäin (Endomines Oy, 2012c).
Karttalehti
4333 05
4333 06
4333 07
4333 08
4333 09
Yhteensä
Näytteiden
määrä
78
7
82
567
3
737
Arseeni ka.
(mg/kg)
25,67
39,14
35,85
23,23
3,83
Kromi ka.
(mg/kg)
130,15
140,86
183,85
129,08
92,57
Nikkeli ka.
(mg/kg)
70,71
62,46
95,48
67,17
34,97
Taulukon 3-1 mukaisesti moreeninäytteiden arseenin, kromin ja nikkelin pitoisuuksien keskiarvoissa ei ole havaittavissa suuria vaihteluita eri karttalehtien välillä, lukuun ottamatta karttalehden 4333 09 näytteitä. Alueen 4333 09 näytteiden keskiarvopitoisuudet ovat arseenin, kromin ja
nikkelin osalta muita alueita alhaisemmat. (Endomines Oy, 2012c)
Alueellisessa moreenigeokemiassa ainoastaan karttalehdellä 4333 09 sijaitsevan kolmen näytteen
arseenin, kromin ja nikkelin keskiarvopitoisuudet alittavat valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen (VNA 214/2007, PIMA-asetus) mukaiset kynnysarvot (As 5 mg/kg, Cr 100 mg/kg, Ni 50 mg/kg). Muilla karttalehdillä arseenin ja
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
12
kromin pitoisuuksien keskiarvot ylittävät selvästi kynnysarvot. Koko aineistossa arseenin keskiarvopitoisuus on 25 mg/kg, mikä on viisinkertainen pitoisuus arseenin kynnysarvoon verrattuna.
Arseenin kynnysarvon ylittää 81 % näytteistä, alemman ohjearvon (50 mg/kg) 12 % näytteistä
ja ylemmän ohjearvon (100 mg/kg) 5 % näytteistä. Vastaavasti kromin osalta kynnysarvon (100
mg/kg) ylittää 86 % näytteistä, alemman ohjearvon (200 mg/kg) 6 % näytteistä ja ylemmän ohjearvon (300 mg/kg) 2 % näytteistä. Nikkelipitoisuuksien keskiarvo ylittää kynnysarvon, mutta ei
ohjearvoja (alempi ohjearvo 100 mg/kg, ylempi ohjearvo 150 mg/kg). Nikkelin kynnysarvon ylittää 82 % näytteistä, alemman ohjearvon 10 % näytteistä ja ylemmän ohjearvon 4 % näytteistä.
(Endomines Oy, 2012c)
Karttalehden 4333 07 (Poikopää) alueellisessa moreenigeokemiassa sekä koboltin pitoisuuksien
keskiarvo 7,2 mg/kg että vanadiinin pitoisuuksien keskiarvo 49,86 mg/kg alittavat PIMAasetuksen mukaiset kynnysarvot (Co 20 mg/kg, V 100 mg/kg). Myös kaikkien yksittäisten näytteiden kobolttipitoisuudet alittavat kynnysarvon. Vanadiinin osalta näytteistä vain 0,68 % ylittää
kynnysarvon, kaikkien näytteiden pitoisuudet ovat alle alemman ohjearvon (150 mg/kg). Suomen geokemian atlaksen mukaan Pampalon alueella koboltin ja vanadiinin pitoisuudet ovat pieniä, joten Poikopään näytteiden tulokset vastaavat alueelle tyypillisiä pitoisuuksia. (Endomines
Oy, 2012c)
3.3
Pohjavesi
Kaivospiirin alueella tai sen lähiympäristössä ei ole pohjaveden muodostumisalueita tai pohjavesialueita. Kaivosalueen lähin pohjavesialue on Likolamminkankaan pohjavesialue (07146033,
II-luokan pohjavesialue), joka sijaitsee kaivosalueesta n. 3,5 km etelään. (Endomines Oy, 2012a)
Rikastushiekka-altaan alueella pohjavesipinta on moreeniharjanteen korkeimmilla osilla likimain
4-5 metrin syvyydellä maanpinnasta ja alempana rinteillä noin 1-2 metrin syvyydellä. Rinteen
juurella pohjavesipinta on paikoitellen maanpinnan tuntumassa. (Endomines Oy, 2012a)
3.4
Pintavedet ja vesistöt
Rikastushiekka-alueen vesistökuormitus kohdistuu Jorhonjoen valuma-alueelle eli kaivospiiriltä
länteen. Valuma-alueen pinta-ala on 93,4 km2. Kaivosalueen länsiosasta virtaussuunta on metsäojia myöten Hattujärven pohjoispäähän laskevaan Sivakkojokeen ja edelleen Hattujärveen. Hattujärvestä vesireitti jatkuu Hattujokea ja Jorhonjokea pitkin Harkkojärveen ja Pirttijärveen ja
edelleen Käenkosken kautta Koiteereeseen laskevaan Syväysjokeen. Selkeytetyn kaivosveden
purkuvesistönä tulee tarvittaessa jatkossa olemaan Ylä-Koitajoen vesistöalueeseen kuuluva Lietoja, joka laskee Alajokeen ja edelleen Koitajokeen. (Endomines Oy, 2012a)
Hattujärvi
Hattujärvi on pitkänomainen ja matala n. 5 km2:n kokoinen järvi, joka sijaitsee lähimmillään n. 3
km:n etäisyydellä kaivosalueesta. Hattujärvi on hieman ravinteikas, hyvin humuspitoinen ja laajalta alueelta mutapohjainen, matala järvi. Järvessä ei ole merkittäviä lohensukuisten kalojen
kantoja, mutta siihen on istutettu planktonsiikaa. Hattujärven tila on ekologisen luokittelun mukaan hyvä. (Endomines Oy, 2012a)
Vuoden 2011 vesistötarkkailussa Hattujärven pohjoisosan havaintoasemalla 1 (Korkeasaaren
kaakkoispuoli) vesi oli lievästi lämpötilakerrostunutta ja alusveden happitilanne oli erittäin heikko. Heikentynyt happitilanne näkyi selvänä fosforin sisäisenä kuormituksena ja myös rautaa oli
alusvedessä erittäin runsaasti. Alusvesi oli myös sameaa. Eteläisemmällä havaintoasemalla 2
(Rutikkaniemen länsipuoli) lämpötilakerrostuneisuutta ei ollut havaittavissa ja happitilanne oli
alusvedessäkin hyvä. Veden laatu oli myös muutoin hyvin tasalaatuista koko vesirungossa. Päällysveden kokonaisfosforin perusteella Hattujärvi luokittui reheväksi. Levämäärää kuvaavan klorofylli-a:n pitoisuudet osoittivat kohtalaista levätuotantoa ja levämäärän perusteella asemat luokittuivat lievästi reheviksi. Päällysvedessä pH-arvot osoittivat happamuutta ja väriluvut humusleimaisuutta. Raskasmetallien pitoisuudet olivat arseenia lukuun ottamatta alle määritysrajan.
Arseenin pitoisuus (14–41 µg/l) ylitti molemmilla havaintoasemilla juomaveden laatuvaatimustason (STM:n asetus 401/2001) 10 µg/l. (Endomines Oy, 2012a)
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
13
Sivakkojoki
Sivakkojoen havaintoasemalla elokuussa 2011 vesi oli humus- ja rautapitoista sekä selvästi hapanta. Kokonaisfosforin pitoisuus oli erittäin rehevän veden tasoa. Raskasmetallien pitoisuudet
olivat arseenia lukuun ottamatta alle määritysrajan. Marraskuussa 2011 kokonaisfosforin pitoisuus oli rehevän veden tasoa ja raskasmetallien pitoisuudet alle määritysrajan tai pieniä. (Endomines Oy, 2012a)
Lietoja
Ylä-Koitajoen vesistön valuma-alueeseen kuuluva Lietoja laskee Alajokeen ja edelleen Koitajokeen. Ylä-Koitajoen vesistön valuma-alueesta on Suomen puolella neljäsosa (530 km2), joka on
käytännössä jokivesistöä. Koko vesistön järvisyys on n. 6 %. Alueella on runsaasti soita, joista
osa on varattu turvetuotantoon. (Endomines Oy, 2012a)
Nykyisin kaivosvesien selkeytysaltaiden suotovedet ja osittain myös alueen pintavedet kulkeutuvat metsäojia pitkin Lietojaan. Lietojan yläpuolella on Lietojanlampi. Marraskuussa 2011 Lietojanlammen vesi oli värin perusteella voimakkaan humuspitoista ja veden pH-arvo osoitti lievää happamuutta. Kokonaisfosforin pitoisuus oli karun veden tasoa. Raskasmetallien pitoisuudet olivat
pääosin alle määritysrajan ja myös havaitut pitoisuudet olivat pieniä. Lietojan veden laatu oli
pääosin hyvin samankaltaista Lietojanlammen kanssa. Typen yhdisteitä todettiin kuitenkin hieman Lietojanlampea enemmän, mikä saattaa viitata kaivosalueen vesien lievään vaikutukseen.
(Endomines Oy, 2012a)
3.5
Ilmanlaatu
Pohjois-Karjalan ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus on toteutettu koko maakunnan kattavana
vuosina 1998 ja 2010. Bioindikaattoreina käytettiin mäntyjen epifyyttijäkäliä, sammalten alkuainepitoisuuksia ja neulasten rikkipitoisuutta. Näistä parhaiten ilman epäpuhtauksia osoitti sormipaisukarveen vaurioaste. Vuonna 1998 valtaosalla tutkimusaluetta sormipaisukarve oli tervettä,
mutta vuonna 2010 keskimäärin lievästi vaurioitunutta. Molempina tutkimusvuosina suurimmat
sormipaisukarveen vauriot sijoittuivat Hammaslahden ja Joensuun väliselle alueelle. Lieviä vaurioita todettiin Uimaharjun, Nurmeksen ja Lieksan keskustojen alueilla sekä vuonna 2010 Juuan
entisen turkistarhan läheisyydessä. Pampalon kaivosta lähinnä sijaitsevassa mittauspisteessä
sormipaisukarve oli lievästi vaurioitunutta. (Endomines Oy, 2012a)
Pampalon kultakaivoksen läheisyydessä on mitattu kuukausilaskeumaa standartin SFS 3865 mukaisesti vuonna 2012. Mittaukset tehtiin neljässä kuukauden sarjassa (13.6.–12.7.2012, 12.7.–
10.8.2012, 10.8.–11.9.2012 ja 11.9.–9.10.2012) kolmessa mittauspisteessä (pisteet PN 1, PN 2
ja PN 3), pisteiden sijainti on esitetty kuvassa 3-2. (Symo Oy, 2012)
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
14
Kuva 3-2. Pampalon kaivoksen laskeuman mittauspisteet (Symo Oy, 2012).
Kokonaislaskeuman (epäorgaaninen ja orgaaninen laskeuma yhteensä) keskiarvo oli 5,18
g/m2/kk pisteessä PN 1, 4,98 g/m2/kk pisteessä PN 2 ja 1,02 g/m2/kk pisteessä PN 3. Epäorgaanisen laskeuman keskiarvo oli 0,27 g/m2/kk pisteessä PN 1, 0,09 g/m2/kk pisteessä PN 2 ja
0,06 g/m2/kk pisteessä PN 3. Kaikki mitatut kuukausilaskeumat olivat hyvin pieniä, erityisesti
epäorgaanisen laskeuman osuus oli hyvin pieni kaikissa mittauksissa. Epäorgaanisen laskeuman
määrässä voi kuitenkin olla nähtävissä kaivoksen vaikutus, koska lähimmässä mittauspisteessä
(PN 1) mitattiin viimeistä mittausta lukuun ottamatta suurin epäorgaaninen laskeuma, tosin epäorgaanisen laskeuman määrä tässäkin pisteessä oli hyvin pieni. Lisäksi on mahdollista, että osa
epäorgaanisesta aineksesta on peräisin viereiseltä päällystämättömältä tieltä. Mittauksissa on
nähtävissä myös vuodenajan vaikutus, sillä viimeisessä laskeumasarjassa tulokset olivat muita
sarjoja huomattavasti pienemmät. Kesällä luontainen laskeuma on suurempi mm. siitepölystä ja
muusta orgaanisesta aineksesta johtuen. Myös sääolosuhteet vaikuttavat tuloksiin. Mittausten
perusteella kaivostoiminnalla ei ole juurikaan vaikutusta alueen ilmanlaatuun, koska mittauspisteissä mitatut epäorgaanisen aineksen laskeumat sekä kokonaislaskeumat olivat pieniä. (Symo
Oy, 2012)
3.6
Suojeltavat kohteet
Metsähallitus on sisäisellä päätöksellään rauhoittanut Pampalon vanhan metsän alueen, joka sijaitsee n. 1 km pohjoiseen kaivoksen lähimmästä läjitysalueesta. Kaivospiirin länsipuolinen suoalue on kasvistollisesti arvokasta mesotrofista nevaa. Kohde on Metsähallituksen laatimassa sisäisessä Ilomantsin alue-ekologisessa suunnitelmassa merkitty arvokkaaksi luontokohteeksi,
mutta alueella ei ole virallista luokitusta. (Endomines Oy, 2012a) Päätös on kuitenkin ehdollinen
niin, että kaivostoiminnan laajentuessa alueelle päätös voidaan tarvittaessa purkaa (Endomines
Oy, 2012c).
Käenjoen ja Ylä-Koitajoen vesistöalueilla on arvokkaita suojeltuja luontokohteita, joista osa kuuluu myös Natura 2000-ohjelmaan. Lähimpänä sijaitsevat Jorhonkorpi (FI0700094) sekä Koitajoen
alue (FI0700043), johon kuuluvat Koivusuon luonnonpuisto, Ruosmesuon-Hanhisuon soidensuojelualue, Lahnavaaran ja Teppananahon vanhojen metsien suojelualueet, Ristisuo, Kotavaara ja
Raiskinaho. Uusia suojelu- ja Natura-alueita ei ole perustettu kaivosalueen läheisyyteen. Käenjo-
15
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
en vesistöalueella, aivan sen alaosalla sijaitsee Iso Ukonsuon – Tervasuon alue, joka kuuluu suojeltuihin lintuvesiin. Suurin osa Koitereen saarista kuuluu rantojensuojeluohjelmaan, minkä aluerajaus ulottuu Syväysjoen suulle saakka. (Endomines Oy, 2012a)
4.
KAIVANNAISJÄTTEET JA NIIDEN OMINAISUUDET
Pampalon kaivoksella muodostuvat kaivannaisjätteet, niiden maksimimäärät, valtioneuvoston jätteistä antaman asetuksen (VNA 179/2012, jäteasetus) mukainen luokitus sekä kaivannaisjätteiden sijoitus on esitetty taulukossa 4-1.
Taulukko 4-1. Pampalon kaivoksella muodostuvat kaivannaisjätteet, niiden määrät (maksimi ja keskimääräinen), luokitus jäteasetuksen (VNA 179/2012) mukaisesti sekä jätteiden sijoitus.
Kaivannaisjäte
Maksimimäärä
Luokitus
(EWC-koodi)
Sijoitus/käyttö
(t/a)
550 000
Määrä
keskimäärin
(t/a)
300 000
Sivukivi
01 01 01
Pintamaa
75 000
30 000
01 01 01
Rikastushiekka
440 000
400 000
01 03 06
Kaivostäyttö, tarvekivi
Läjitysalue, maisemointi
Rikastushiekkaallas
4.1
Pintamaa
4.1.1
Muodostuminen, määrät ja käyttö
Pampalon kaivoksella on pintamaita muodostunut maanrakennustöiden yhteydessä, mm. rikastushiekka-altaan patojen kohdalta. Myös avolouhoksen laajentamisen yhteydessä syntyy pintamaita. Pintamaiden määräksi kaivostoiminnassa on arvioitu maksimissaan 75 000 t/a ja keskimäärin 30 000 t/a. Pintamaat läjitetään pintamaiden läjitysalueille ja ne hyödynnetään myöhemmin alueiden maisemoinnissa. (Endomines Oy, 2012a)
4.1.2
Kemiallinen koostumus
Pampalon ympäristössä on otettu lukuisia moreeninäytteitä (vrt. kappale 3.2.1). Koko aineistossa
arseenin pitoisuuden keskiarvo näytteissä on 25 mg/kg, mikä ylittää PIMA-asetuksen mukaisen
arseenin kynnysarvon (5 mg/kg), mutta alittaa alemman ohjearvon (50 mg/kg). Pampalon kaivos sijoittuu karttalehdelle 4333 07 eli Poikopään alueelle. Arseenin keskiarvopitoisuus ko. alueen
näytteissä on 36 mg/kg. Koko aineiston kromin keskiarvopitoisuus (135 mg/kg) ylittää kynnysarvon (100 mg/kg), mutta alittaa alemman ohjearvon (200 mg/kg). Poikopään alueelta otetuissa
näytteissä kromin keskiarvopitoisuus on 184 mg/kg, joka ylittää kynnysarvon, mutta alittaa
alemman ohjearvon. Koko aineiston nikkelin pitoisuuksien keskiarvo (71 mg/kg) ylittää kynnysarvon (50 mg/kg), mutta alittaa alemman ohjearvon (100 mg/kg). Poikopään alueelta otetuissa näytteissä nikkelin keskiarvopitoisuus on 95 mg/kg. (Endomines Oy, 2012c)
Poikopään alueelta otetuissa näytteissä vanadiinin ja koboltin pitoisuuksien keskiarvot alittavat
kynnysarvot. Koboltin pitoisuudet kaikissa näytteissä alittavat kynnysarvon. Vanadiinin osalta
vain 0,68 % tutkituista näytteistä ylittää kynnysarvon, pitoisuudet näissä näytteissä alittavat kuitenkin alemman ohjearvon. (Endomines Oy, 2012c)
4.1.3
Ympäristökelpoisuus
Pampalon kaivoksen ympäristöstä otettujen moreeninäytteiden tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet ovat samalla tasolla laajemmalta alueelta otettujen näytteiden pitoisuuksien kanssa.
Pampalon kaivoksen ympäristöstä otettujen moreeninäytteiden tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet vastaavat siis alueellista taustapitoisuutta.
4.2
Sivukivi
4.2.1
Muodostuminen, määrät ja käyttö
Pampalon kaivoksella muodostuu louhinnan yhteydessä sivukiveä maksimissaan n. 550 000 t/a
ja keskimäärin n. 300 000 t/a. Aiemmin läjitettynä ollut avolouhoksen sivukivi on sijoitettu kai-
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
16
voksen infran rakenteisiin ja kaivoksen täyttöön. Nykyisin maanalaisesta kaivoksesta ei tuoda sivukiveä läjitysalueelle läjitettäväksi, vaan sivukivi käytetään suoraan louhostäyttöön. Mikäli maan
alla ei ole varastointitilaa, voidaan sivukivilouhetta tuoda tilapäisesti varastoon avolouhoksen
pohjalle. Avolouhoksen laajentamisessa syntyvä sivukivi läjitetään pääosin nykyiselle läjitysalueelle. Sivukivi käytetään myöhemmin maanalaisen louhoksen täyttöön. Lopullisesti läjitettäväksi
arvioidaan jäävän vain vähäisiä määriä sivukiveä. (Endomines Oy, 2012a)
4.2.2
Kemiallinen koostumus
Maan alta louhittava kivi koostuu neljästä päätyypistä; malmivyöhykkeen andesiittituffista (A),
malmivyöhykkeen länsikontaktissa olevasta maafisesta vulkaniitista (B), edellisen länsipuolella
olevista sedimenttikivistä (C) ja malmivyöhykkeen itäpuolen talkki-kloriittikivistä (D). Malmivyöhykkeen A kiven päämineraalit ovat kvartsi, maasälvät ja kiilteet. Maafinen vulkaniitti (B) on
homogeeninen amfiboli-plagioklaasikivi, jossa on jonkin verran karbonaatteja, mutta sulfideja
hyvin vähän. Sedimenttikivet (C) ovat heterogeenisempi joukko kivilajeja, pääasiassa kivi on kiilleliusketta päämineraaleina maasälvät, kiilteet ja kvartsi. Sulfidien määrä on pieni, selvästi alle 1
%. Sedimenttikivisysteemiin kuuluu kuitenkin myös rautamuodostumia, joiden ohuissa sulfidisissa osissa kiisujen määrä on huomattava. Talkki-kloriittikivet (D) ovat pehmeitä, emäksisiä, magnesium-rikkaita kiviä, joissa on satunnaisesti karkeaa rikkikiisua. (Sandberg, 2005)
Sivukivialueelle läjitetystä sivukivestä on tehty kokonaisalkuaineanalyysi XRF-tekniikalla sekä hapontuotto- ja liukoisuustestit. Analyysien perusteella tyypillisen sivukiven (maafinen vulkaniitti)
metallipitoisuudet ovat alhaiset. Sivukivi on suoritetun haponmuodostustestin perusteella happoa
tuottamatonta. Sivukiven NP/AP –suhde on 8,4 ja kokonaisrikkipitoisuus on 0,12 %. Ravistelutestien (SFS-EN 12457-3) perusteella kiviaineksesta liukenevien metallien määrä on alhainen ja kiviaines täyttää pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavalle materiaalille asetettavat raja-arvot,
liukoisuustestin testausseloste on esitetty liitteessä 4. Testissä muodostunut suodos oli emäksinen, pH 9,44–9,78. (Endomines Oy, 2012a)
4.2.3
Ympäristökelpoisuus
Aikaisempien tutkimusten mukaan sivukiven metallipitoisuudet ovat alhaisia ja liukoisuudet täyttävät pysyvän jätteen kaatopaikan kriteerit. Haponmuodostus- ja neutralointikokeiden perusteella sivukivi ei ole happoa muodostavaa. Endomines Oy on sopinut valvovan viranomaisen kanssa,
että sivukiven laatua tutkitaan vain, jos sitä läjitetään yli 3 kuukautta.
4.3
Rikastushiekka
4.3.1
Muodostuminen, määrät ja käyttö
Rikastusprosessissa muodostuva rikastushiekkaliete pumpataan veden mukana rikastushiekkaaltaaseen, jossa rikastushiekka erotetaan vedestä laskeuttamalla. Rikastushiekkaa muodostuu
maksimissaan n. 440 000 t/a ja keskimäärin n. 400 000 t/a, määrään sisältyy myös Rämepuron
malmin rikastuksessa muodostuva rikastushiekka. Rämepuron malmia rikastetaan yhdessä Pampalon malmin kanssa tai erikseen. (Endomines Oy, 2012a)
4.3.2
Kemiallinen koostumus
Rikastusprosessista syntyvä jäte eli rikastushiekka (rikastusjäte) koostuu hienoksi jauhetuista
malmi- ja sivukivimineraaleista sekä rikastuskemikaalien jäämistä.
Pampalon kaivoksen rikastushiekka
Pampalon kaivoksella muodostuvan rikastushiekan karakterisointi ja ympäristökelpoisuus on selvitetty GTK:n toimesta (Karlsson Teemu: Pampalon kaivoksen rikastushiekan karakterisointi ja
ympäristökelpoisuus, M6K2012). Raportti on esitetty jätehuoltosuunnitelman liitteenä 2. Rikastushiekan päämineraaleja (>5 Wt%) ovat plagioklaasi, biotiitti, maasälpä, kalsiitti ja kvartsi. Rikastushiekan sulfidimineraaleista pääosa on rikkikiisua (FeS2), vähemmissä määrin magneettikiisua (Fe0,83-1S), kuparikiisua (CuFeS2) ja arseenikiisua (FeAsS). Yhteensä näytteissä esiintyi sulfidimineraaleja 0,45–1,20 Wt%, keskiarvona 0,85 Wt%. (Karlsson, 2012b)
Taulukossa 4-2 on esitetty Pampalon rikastushiekkanäytteiden keskeisten alkuaineiden kuningasvesiliukoiset pitoisuudet, sulfidirikkipitoisuus sekä neutralointipotentiaalin (NP) ja hapontuottopotentiaalin (AP) suhde. Lisäksi taulukossa on esitetty PIMA-asetuksen mukaiset kynnys- ja ohjearvot. PIMA-asetuksessa ei ole annettu kynnys- ja ohjearvoja molybdeenin osalta, mutta tuloksia
17
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
voidaan verrata vanhempiin ns. SAMASE-arvoihin. SAMASE –ohjearvo molybdeenille on 5 mg/kg
ja raja-arvo 200 mg/kg. (Karlsson, 2012b)
Taulukko 4-2. Pampalon rikastushiekkanäytteiden keskeisten alkuaineiden kuningasvesiliukoiset pitoisuudet, sulfidirikkipitoisuus sekä neutralointipotentiaalin (NP) ja hapontuottopotentiaalin (AP) suhde.
Lisäksi taulukossa on esitetty PIMA-asetuksen mukaiset kynnys- ja ohjearvot. (Karlsson, 2012b)
Pitoisuus
Sb
As
Hg
Cd
Co
Cr
Cu
Pb
Ni
Zn
V
Mo
Sulf.S
NP/AP
RK 1.1 RK 1.2 RK 1.3 RK 1.4 Keskiarvo
mg/kg
1,4
mg/kg
59
mg/kg 0,004
mg/kg
0,5
mg/kg
24
mg/kg 187
mg/kg
16
mg/kg
32
mg/kg
82
mg/kg 114
mg/kg 119
mg/kg
2,8
%
0,3
5,1
1,5
86
0,003
0,4
32
190
13
33
84
106
124
2,6
0,4
5
1,2
49
0,003
0,5
22
268
31
40
85
115
114
2,9
0,2
8,6
1,5
62
0,004
0,5
27
286
75
53
97
113
115
4,6
0,5
5,1
1,4
64
0,003
0,5
26
233
34
40
87
112
118
3,2
0,4
6
PIMA-asetus
Kynnys- Alempi
Ylempi
arvo ohjearvo ohjearvo
2
10
50
5
50
100
0,5
2
5
1
10
20
20
100
250
100
200
300
100
150
200
60
200
750
50
100
150
200
250
400
100
150
250
-
Tutkituissa rikastushiekkanäytteissä arseenin sekä kromin keskiarvopitoisuudet ylittävät PIMAasetuksen mukaisen alemman ohjearvon ja koboltin, nikkelin sekä vanadiinin keskiarvopitoisuudet kynnysarvot. Muiden tutkittujen haitta-aineiden osalta pitoisuudet alittavat kynnysarvot. Molybdeenin pitoisuus alittaa SAMASE –ohjearvon. Pampalon rikastushiekkanäytteissä sulfidisen rikin pitoisuus on keskimäärin 0,4 % ja NP/AP –suhde 6. (Karlsson, 2012b).
Rikastushiekkanäytteiden arseeni esiintyy pääasiallisesti sulfideissa (arsenopyrite, pyrite). Arseenikiisu sisältää ferrorautaa, joka on rikkikiisun tavoin hapettumisaltis pitkällä aikavälillä hapen
ja veden läsnä ollessa. Nikkeli esiintyy erityisesti Suomen oloissa niukasti liukenevassa talkissa.
Sitä on todennäköisesti myös rikkikiisussa. Rikkikiisuun sitoutuneena on myös luultavasti suurin
osa näytteen koboltista. Vanadiini esiintyy todennäköisesti rautaoksidien ja silikaattimineraalien
(muskoviitti) kidehiloissa. Samoin kromi on luultavasti sitoutunut oksidi- ja silikaattimineraaleihin. Oksidimineraalien rapautuminen on Suomen luonnonoloissa hidasta, mutta silikaatteihin sitoutuneet metallit voivat liueta happamissa olosuhteissa. (Karlsson, 2012b)
Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekka
Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan kemiallista ja mineralogista koostumusta ja ympäristöominaisuuksia on selvitetty GTK:n toimesta (Karlsson Teemu: Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan karakterisointi ja ympäristökelpoisuus, M143K2012). Raportti on esitetty jätehuoltosuunnitelman liitteenä 3. Rikastushiekan karakterisoinnin ja ympäristökelpoisuusselvityksen perustana on Endomines Oy:n GTK:lle toimittama kokoomanäyte, joka on kerätty koerikastuksen
yhteydessä muodostuneesta rikastushiekasta. Kokoomanäytteen keräyksen aikana rikastusprosessin läpi on ajettu 250 t kiviainesta. (Karlsson, 2012a)
Rämepuron rikastushiekan päämineraaleja (>5 Wt-%) ovat kvartsi, plagioklaasi ja muskoviitti.
Sulfidimineraaleista näytteessä esiintyi 0,05 % magneettikiisua. Taulukossa 4-3 on esitetty Rämepuron rikastushiekkanäytteen raskasmetallien, arseenin ja sulfidisen rikin kuningasvesiliukoiset pitoisuudet sekä neutralointipotentiaalin (NP) ja hapontuottopotentiaalin (AP) suhde. Lisäksi
taulukossa on esitetty PIMA-asetuksen mukaiset kynnys- ja ohjearvot. (Karlsson, 2012a)
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
18
Taulukko 4-3. Rämepuron rikastushiekkanäytteen keskeisten alkuaineiden kuningasvesiliukoiset pitoisuudet, sulfidirikkipitoisuus sekä neutralointipotentiaalin (NP) ja hapontuottopotentiaalin (AP) suhde.
Lisäksi taulukossa on esitetty PIMA-asetuksen mukaiset kynnys- ja ohjearvot. (Karlsson, 2012a)
Pitoisuus
Sb
As
Hg
Cd
Co
Cr
Cu
Pb
Ni
Zn
V
Mo
Sulf.S
NP/AP
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
mg/kg
%
Rämepuro_kokooma
<0,1
2
<0,005
0,18
3,8
22
18
2
11
29
20
0,52
0,04
1,13
PIMA-asetus
Kynnys- Alempi
Ylempi
arvo
ohjearvo ohjearvo
2
10
50
5
50
100
0,5
2
5
1
10
20
20
100
250
100
200
300
100
150
200
60
200
750
50
100
150
200
250
400
100
150
250
-
Kemiallisen analyysin perusteella Rämepuron rikastushiekkanäytteen haitta-ainepitoisuudet eivät
ylitä PIMA-asetuksen mukaisia kynnysarvoja. Molybdeenin pitoisuus ei ylitä SAMASE –ohjearvoa.
Rikastushiekkanäytteen sulfidisen rikin pitoisuus on pieni. (Karlsson, 2012a)
4.3.3
Ympäristökelpoisuus
Pampalon kaivoksen rikastushiekka
Pampalon kaivoksen rikastushiekassa PIMA-kynnysarvot ylittyvät arseenin, koboltin, kromin, nikkelin ja vanadiinin osalta. Kromin ja arseenin pitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon, mutta
alittavat kuitenkin ylemmät ohjearvot. Haitta-aineista kromi, nikkeli ja vanadiini ovat todennäköisesti sitoutuneina Suomen oloissa niukasti liukenevissa mineraaleissa. Rikastushiekan neutraloimispotentiaalisuhde on 6 ja sulfidirikin pitoisuus 0,4 %, joten rikastushiekka ei ole potentiaalisesti happoa tuottavaa. (Karlsson, 2012b)
Rämepuron malmin rikastushiekka
Rämepuron malmin rikastushiekassa minkään tutkitun haitta-aineen pitoisuudet eivät ylitä PIMAasetuksen mukaisia kynnysarvoja. Myös sulfidisen rikin pitoisuus on pieni, eikä rikastushiekka ole
potentiaalisesti happoa tuottavaa.
4.4
Tulosten epävarmuudet
Pampalon ympäristön pintamaiden osalta tietoja haitta-ainepitoisuuksista on kattavasti. Sivukiven osalta käytettävissä oleva aineisto on suppea.
Pampalon kaivoksen rikastushiekan osalta sen kemiallisiin ominaisuuksiin tai ympäristökelpoisuuteen ei liity suuria epävarmuuksia, sillä sen käytöstä ja ominaisuuksista on olemassa runsaasti
tietoja. Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan ominaisuuksia on tutkittu yhdestä näytteestä.
Pampalon kaivoksen tai Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan liukoisuuksia ei ole tutkittu.
5.
KAIVANNAISJÄTTEIDEN JA JÄTEALUEIDEN LUOKITTELU
5.1
Kaivannaisjätteiden luokittelu
Pampalon kaivoksella muodostuva pintamaa luokitellaan valtioneuvoston jätteistä antaman asetuksen (VNA 179/2012) mukaisesti luokkaan 01 01 01, sivukivi luokkaan 01 01 01 ja rikastushiekka luokkaan 01 03 06.
Kaivannaisjäteasetuksen (190/2013) liitteessä 1 on määritelty perusteet (A-E), joiden täyttyessä
kaivannaisjäte luokitellaan pysyväksi jätteeksi. Lisäksi asetuksen mukaan jätettä voidaan pitää
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
19
pysyvänä jätteenä ilman erityistä testausta, jos toimivaltaiselle viranomaiselle saatavilla olevien
tietojen tai käytössä olevien menettelyjen tai järjestelmien perusteella luotettavasti osoitetaan,
että perusteet A-E on otettu riittävästi huomioon ja että perusteet täyttyvät. Seuraavassa on käsitelty Pampalon kaivoksella muodostuvia kaivannaisjätteitä kaivannaisjäteasetuksen liitteen 1
mukaisesti.
A) Jäte ei hajoa tai liukene tai muuten muutu merkittävästi siten, että siitä voi aiheutua vaaraa
tai haittaa ympäristölle tai ihmisen terveydelle
Pampalon ympäristön pintamaiden liukoisuutta ei ole tutkittu. Kokonaispitoisuuksien perusteella liukoisuuksien arvioidaan olevan vähäisiä.
Pampalon kaivoksen sivukiven liukoisuudet täyttävät pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen raja-arvot.
Pampalon kaivoksen rikastushiekan sisältämistä haitta-aineista kromi, nikkeli ja vanadiini
ovat todennäköisesti sitoutuneina Suomen oloissa niukasti liukenevissa mineraaleissa (Karlsson, 2012b). Rämepuron rikastushiekan kokonaispitoisuuksien perusteella liukoisuuksien arvioidaan olevan vähäisiä.
B) Jätteen sulfidirikkipitoisuus
on enintään 0,1 % tai
se on enintään 1 % ja neutralointipotentiaalisuhde, määriteltynä neutralointipotentiaalin ja hapontuottopotentiaalin välisenä suhteena testimenetelmän EN 15875 staattisen testin perusteella, on suurempi kuin 3
Pintamaiden sulfidirikkipitoisuutta ei ole tutkittu.
Sivukiven kokonaisrikkipitoisuus on 0,12 % ja NP/AP-suhde on 8,4 eli sivukivi ei ole happoa
muodostavaa.
Pampalon kaivoksen rikastushiekan neutraloimispotentiaalisuhde on 6 ja sulfidirikin pitoisuus
0,4 %, joten rikastushiekka ei ole potentiaalisesti happoa tuottavaa. Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan sulfidisen rikin pitoisuus on 0,04 % ja NP/AP-suhde 1,13. Rämepuron
satelliittimalmin rikastushiekka ei ole potentiaalisesti happoa muodostavaa.
C) Jätteestä ei aiheudu itsesyttymisen vaaraa eikä se pala
Pintamaista, sivukivestä tai rikastushiekasta ei aiheudu itsesyttymisen vaaraa eivätkä ne ole
palavia.
D) Jätteen ja siitä erottuvan hienoaineksen sisältämien ympäristölle tai ihmisen terveydelle
mahdollisesti haitallisten aineiden (erityisesti arseeni, kadmium, koboltti, kromi, kupari, elohopea, molybdeeni, nikkeli, lyijy, vanadiini ja sinkki) pitoisuudet jätteessä ovat riittävän alhaiset siten, että niistä aiheutuva vaara ympäristölle ja terveydelle on merkityksetön sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Mainittujen aineiden pitoisuuksia pidetään riittävän alhaisina ja
niistä ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa vaaraa merkityksettömänä, jos ne eivät ylitä
maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) tarkoitettuja arviointia edellyttäviä kynnysarvoja tai alueen ympäristön
maaperän taustapitoisuuksia
Pampalon kaivoksen ympäristöstä otettujen moreeninäytteiden tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet ovat samalla tasolla laajemmalta alueelta otettujen näytteiden pitoisuuksien kanssa. Pampalon kaivoksen ympäristöstä otettujen moreeninäytteiden tutkittujen haitta-aineiden
pitoisuudet vastaavat siis alueellista taustapitoisuutta.
Louhittavassa malmissa arseenin, antimonin, koboltin, kuparin, nikkelin ja lyijyn pitoisuudet
ylittävät kynnysarvot, kuparin pitoisuus ylittää myös ylemmän ohjearvon (Sandberg, 2005).
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
20
Myös sivukivessä haitta-aineiden kokonaispitoisuudet todennäköisesti ylittävät kynnysarvotason.
Pampalon kaivoksen rikastushiekassa arseenin, koboltin, kromin, nikkelin ja vanadiinin pitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen mukaiset kynnysarvot. Kromin ja arseenin pitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon, mutta alittavat kuitenkin ylemmät ohjearvot. Rämepuron rikastushiekassa kaikkien tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot.
E) Jäte ei käytännössä sisällä louhinnassa tai rikastuksessa käytettyjä aineita, jotka voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle tai ihmisen terveydelle
Pintamaat eivät sisällä louhinnassa tai rikastuksessa käytettyjä aineita. Sivukivi ja rikastushiekka voivat sisältää louhinnassa tai rikastuksessa käytettyjä aineita.
Valtioneuvoston kaivannaisjäteasetuksen 190/2013 liitteessä 1 annettujen määritelmien mukaan
Pampalon kaivoksen pintamaa voidaan luokitella pysyväksi jätteeksi. Pintamaan haitta-aineiden
pitoisuudet ovat samalla tasolla alueen taustapitoisuuksien kanssa.
Sivukiven liukoisuudet alittavat pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen raja-arvot. Sivukivi on tutkimusten mukaan happoa tuottamatonta. Sivukiven haitta-aineiden kokonaispitoisuudet todennäköisesti ylittävät PIMA-asetuksen mukaiset kynnysarvot, joten sivukiveä ei voida
luokitella pysyväksi kaivannaisjätteeksi.
Pampalon kaivoksen rikastushiekassa arseenin, koboltin, kromin, nikkelin ja vanadiinin pitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen mukaiset kynnysarvot. Kromin ja arseenin pitoisuudet ylittävät
alemman ohjearvon, mutta alittavat kuitenkin ylemmät ohjearvot. GTK:n lausunnon mukaan alueellisten moreenigeokemiallisten tilastojen perusteella haitallisten aineiden ympäristön maaperän
taustapitoisuudet eivät selitä rikastushiekkanäytteen korkeita haitta-ainepitoisuuksia, mutta
Pampalon alueen paikalliset taustapitoisuudet saattavat olla luonnostaan keskiarvoja korkeampia.
(Karlsson, 2012a) Arseenin keskiarvopitoisuus rikastushiekkanäytteissä on 64 mg/kg, kun sen
keskiarvopitoisuus Poikopään alueelta otetuissa näytteissä on 36 mg/kg. Kromin keskiarvopitoisuus rikastushiekkanäytteissä on 233 mg/kg ja Poikopään alueelta otetuissa näytteissä 184
mg/kg. Koboltin keskiarvopitoisuus rikastushiekkanäytteissä on 26 mg/kg ja Poikopään alueelta
otetuissa näytteissä alle kynnysarvon 20 mg/kg. Nikkelin keskiarvopitoisuus rikastushiekkanäytteissä on 87 mg/kg ja Poikopään alueen näytteissä 95 mg/kg. Vanadiinin keskiarvopitoisuus rikastushiekkanäytteissä on 118 mg/kg ja Poikopään alueelta otetuissa näytteissä keskiarvopitoisuus alittaa kynnysarvon 100 mg/kg. Rikastushiekan neutraloimispotentiaalisuhde on 6 ja sulfidirikin pitoisuus 0,4 %, joten rikastushiekka ei ole potentiaalisesti happoa tuottavaa. (Karlsson,
2012b) Rämepuron rikastushiekassa kaikkien tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet alittavat
kynnysarvot. Sulfidisen rikin pitoisuus on 0,04 % eikä rikastushiekka ole potentiaalisesti happoa
tuottavaa. (Karlsson, 2012a) Pampalon kaivoksella muodostuva rikastushiekka ei kokonaisuudessaan täytä pysyvälle kaivannaisjätteelle asetettuja määritelmiä, minkä vuoksi Pampalon kaivoksella muodostuva rikastushiekka luokitellaan tavanomaiseksi jätteeksi.
5.2
Kaivannaisjätealueiden luokittelu
Pintamaan varastointi vastaa tavanomaista maa-ainesten varastointia. Irtomaata varastoidaan
kuitenkin yli 1-3 vuotta, joten irtomaiden varastointialueet luokitellaan pysyvän kaivannaisjätteen
jätealueeksi.
Pampalon kaivoksen sivukivi ei kaikilta osin täytä kaivannaisjäteasetuksen mukaisia pysyvän kaivannaisjätteen kriteerejä. Sivukivialue on luokiteltavissa muuksi kaivannaisjätealueeksi, sillä sivukivialueella ei oleteta tapahtuvan sellaista jätealueen rakenteellisen vakauden heikkenemistä
tai jätealueella virheellisestä toiminnasta tapahtuvaa onnettomuutta, josta voisi seurata ihmishenkien menetystä, merkittävää vaaraa ihmisen terveydelle tai merkittävää vaaraa ympäristölle.
Kaivannaisjäteasetuksen 2 §:n 2 momentin mukaan kaivannaisjätteen jätealueena ei pidetä tyhjää louhosta, johon palautetaan toiminnassa syntynyttä kaivannaisjätettä kunnostamis- tai rakentamistarkoituksessa.
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
21
Pampalon kaivoksen rikastushiekka-alueelle sijoitettava rikastushiekka ei kaikilta osin täytä kaivannaisjäteasetuksen mukaisia pysyvän kaivannaisjätteen kriteerejä. Rikastushiekka-alue on
luokiteltavissa muuksi kaivannaisjätealueeksi, sillä rikastushiekka-alueella ei oleteta tapahtuvan
sellaista jätealueen rakenteellisen vakauden heikkenemistä tai jätealueella virheellisestä toiminnasta tapahtuvaa onnettomuutta, josta voisi seurata ihmishenkien menetystä, merkittävää vaaraa ihmisen terveydelle tai merkittävää vaaraa ympäristölle.
6.
YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
6.1
Päästöt ja vaikutukset maaperään ja pohjavesiin
Merkittävimpiä maaperän ja pohjaveden pilaantumisen riskiä aiheuttavia toimintoja ovat rikastushiekan ja sivukiven varastointi. Lisäksi toiminnasta ilmaan aiheutuvan mineraalipölyn mukana
voi lähiympäristöön kulkeutua metalleja ja aiheuttaa siten paikallista maaperän pilaantumista.
Pöly laskeutuu suurelta osin kaivospiirin alueelle, joten myös mahdollinen pilaantuminen rajoittuu
tälle alueelle. (Endomines Oy, 2012a)
Rikastushiekka-alueelta on otettu näytteitä. Analyysitulosten perusteella läjitetty rikastushiekka
ei ole potentiaalisesti happoa tuottavaa, eikä rikastushiekan läjityksestä siten synny maaperän tai
pohjaveden pilaantumisen riskiä aiheuttavia happamia suotovesiä. Rikastushiekasta mahdollisesti
liukenevien metallien kulkeutuminen suotovesien mukana altaan pohjan läpi maaperään voi aiheuttaa paikallista maaperän pilaantumista. Suotovesien ja pohjaveden laatua seurataan säännöllisellä näytteenotolla. Rikastushiekka-alueen pohjalla olevan turpeen sekä paikoin keskellä
suota turpeen alla olevan liejun ja hiekan alla alimpana maalajina on pohjamoreeni, joten alueella ei ole vettä hyvin johtavia lajittuneen alueen kerroksia, jotka voisivat johtaa rikastushiekkaalueen suotovesiä ympäristöön. (Endomines Oy, 2012a)
Sivukivestä liukenevien metallien määrä on liukoisuustestien perusteella alhainen ja kiviaines
täyttää pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle asetetut raja-arvot. Myös sivukiven
metallipitoisuudet ovat alhaiset ja sivukivi on happoa tuottamatonta. Sivukivialueelta suotautuvat
vedet johdetaan rikastushiekka-altaaseen. Sivukiven läjittämisestä ei siten aiheudu päästöjä
maaperään tai pohjaveteen. (Endomines Oy, 2012a)
Pohjaveden laatua seurataan alueelle vuonna 2010 asennetuista neljästä pohjavesiputkesta.
Maa- ja kiviainesten läjitysalueen läheisyydessä sijaitsevassa, tarkkailussa mukana olevassa putkessa PVP2 on todettu muita putkia enemmän sulfaattia, typen yhdisteitä sekä nikkeliä. Muiden
raskasmetallien pitoisuudet ovat olleet havaintoputkissa pieniä tai alle määritysrajan. (Endomines
Oy, 2012a)
6.2
Päästöt ja vaikutukset pintavesiin
Rikastushiekka-altaan ja vuoteen 2010 saakka myös kaivosveden johtamisen vaikutuksia vesistöön on tarkkailtu säännöllisellä näytteenotolla Riitaojasta, Sivakkojoesta ja Hattujärvestä. Sivakkojoesta on otettu näyte myös kaivoksen yläpuoliselta tausta-asemalta. (Endomines Oy,
2012a)
Louhinnan aloittaminen ja kaivosveden johtaminen Riitaojaan näkyi Riitaojan veden kiintoainepitoisuuden vähäisenä nousuna sekä kohonneina nitraattitypen ja sulfaatin pitoisuuksina.
Myös veden pH on noussut, vastaavasti kuin ojaan johdettavan kaivosveden pH. Alueen vesistöissä rautapitoisuus on luontaisesti hyvin korkea, eikä kaivosveden johtamisella ole ollut merkittävää vaikutusta ojaveden rautapitoisuuteen. Raskasmetalli- ja arseenipitoisuudet ovat olleet alhaisia. Kaivosveden johtaminen Riitaojan sijaan rikastushiekka-altaaseen vuodesta 2010 lähtien
näkyy vuoden 2011 tarkkailutuloksissa aiempaa alhaisempina kokonaistypen, nitraattinitriittitypen sekä sulfaatin pitoisuuksina. Vuosien 2010 ja 2011 kohonneet rauta- ja arseenipitoisuudet ovat ilmeisesti aiheutuneet arseenin ja raudan vapautumisesta suoalueen maa-aineksesta
rikastushiekka-altaan maanrakennustöiden yhteydessä. Pitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia kuin rikastushiekka-altaan suotoveden arseeni- ja rautapitoisuudet. Myös kohonneet fosforipitoisuudet ovat mahdollisesti ainakin osittain maanmuokkauksen seurausta. (Endomines Oy,
2012a)
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
22
Sivakkojoen tausta-asemalta otettujen näytteiden perusteella alueen vesi on luontaisesti hapanta ja rauta- ja arseenipitoista. Kokonaisfosforin pitoisuudet ovat tyypillisesti melko korkeita,
rehevän veden tasoa. Tarkkailutulosten perusteella kaivosveden johtaminen on nostanut vähäisesti veden pH-arvoa, mutta kemiallisen hapen kulutuksen sekä typen ja fosforin määriin kaivosvedellä ei ole ollut merkittävää vaikutusta. Sulfaattipitoisuus on ollut joen suulla taustapitoisuutta
korkeampaa. Sivakkojoen raskasmetallipitoisuuksiin kaivosvesillä ei tulosten perusteella ole ollut
vaikutusta. Vuonna 2010 Sivakkojen arseeni- ja rautapitoisuudet olivat koholla maanrakennustöistä johtuen. (Endomines Oy, 2012a)
Endomines Oy:llä on ollut Hattujärvessä vuodesta 2011 alusta lähtien kaksi velvoitetarkkailuun
kuuluvaa näytepistettä. Koska tarkkailua on tehty vasta lyhyen aikaa, ei tarkkailutulosten perusteella pystytä tekemään päätelmiä kaivostoiminnan pitkän aikavälin vaikutuksista Hattujärven
veden laatuun. Yksittäisten näytteiden perusteella näyttäisi siltä, että kaivostoiminnan vaikutukset eivät ulotu Hattujärveen saakka. Tulosten mukaan mm. nitraatti-nitriittitypen, sulfaatin, raudan ja arseenin pitoisuudet ovat samalla tasolla Sivakkojoen purkupisteen läheisyydessä sekä
kauempana Hattujärven keskiosissa, minkä vuoksi kaivostoiminnan vaikutusta ei voida erottaa
hajakuormituksesta tai vedessä luontaisesti esiintyvistä pitoisuuksista. (Endomines Oy, 2012a)
Rikastushiekka-altaan täyttymisen ja jälkiselkeytysaltaalta vesistöön juoksutettavan veden määrän säätämiseksi on haettu ympäristölupaa johtaa selkeytettyä kaivosvettä rikastushiekka-alueen
sijasta Lietojaan. Lietojan vedet virtaavat Alajokeen ja edelleen Koitajokeen. Lietojan yläpuolella
olevan Lietojanlammen vesi oli marraskuussa 2011 värin perusteella voimakkaan humuspitoista
ja veden pH-arvo osoitti lievää happamuutta. Kokonaisfosforin pitoisuus oli karun veden tasoa.
Raskasmetallien pitoisuudet olivat pääosin alle määritysrajan ja myös havaitut pitoisuudet olivat
pieniä. Lietojan veden laatu oli pääosin hyvin samankaltaista Lietojanlammen kanssa. Typen yhdisteitä todettiin kuitenkin hieman Lietojanlampea enemmän, mikä saattaa viitata kaivosalueen
vesien lievään vaikutukseen. Pitkäaikaisten tulosten perusteella kaivostoiminnalla näyttäisi olevan vaikutusta ainoastaan Lietojan nitraattitypen pitoisuuksiin. Jatkossa mahdollisesti toteutettava kaivosveden johtaminen suoraan selkeytyksen jälkeen Lietojaan näkyy todennäköisesti hieman kohonneina kiintoainepitoisuuden, nitraattitypen ja sulfaatin pitoisuuksina Lietojassa. (Endomines Oy, 2012a)
6.3
Päästöt ja vaikutukset ilmaan
Pampalon kaivoksen lähialueella on tehty laskeumamittauksia (vrt. kappale 3.5). Mittausten perusteella kaivostoiminnalla ei ole juurikaan vaikutusta alueen ilmanlaatuun, koska mittauspisteissä mitatut epäorgaanisen aineksen laskeumat sekä kokonaislaskeumat olivat pieniä. (Symo Oy,
2012)
6.4
Tarkkailu
6.4.1
Toiminnan aikainen tarkkailu
Seuraavassa on esitetty Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen ympäristön velvoitetarkkailuohjelmaesitys vuodesta 2013 alkaen.
Vesistökuormitus ja vaikutukset
Vesistökuormituksen ja vaikutusten tarkkailua varten otetaan vesinäytteitä 13 eri pisteestä, jotka
on esitetty myös kuvassa 6-1:
1. Kaivosvesi; kaivoksesta rikastushiekka-altaalle pumpattava vesi
2. Purkuoja; suoto-ojista kosteikkoon purkautuva vesi
3. Selkeytysallas; prosessivesi
4. Riitaoja; kaivospiiriltä Sivakkojokeen purkautuva vesi
5. Sivakkojoki, Poikopääntie; Sivakkojoen taustavesi
6. Sivakkojoen suu; Hattujärveen purkautuva vesi
7. Lietoja, yläjuoksu; Lietojan taustavesi
8. Lietoja, Poikopääntie; kaivospiiriltä Lietojaan lähtevä vesi
9. (Lietoja, alajuoksu; Lietojan vesi kaivospiirin ulkopuolella)
10. Hattujärvi; Korkeasaaren kaakkoispuoli (syvyys noin 6-7 m)
11. Hattujärvi; Rutnikkaniemen länsipuoli (syvyys noin 3-4 m)
12. Talousjätevesi; puhdistamosta rikastushiekka-altaalle lähtevä vesi
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
23
13. Juoksutusvesi; jälkiselkeytysaltaan ylitevesi
14. (Juoksutusvesi Lietoja; kaivoksen selkeytysaltaiden ylitevesi) (Endomines Oy, 2013b)
Näytepisteistä 9 ja 14 näytteet otetaan, mikäli Endomines Oy saa luvan purkaa kaivoksen selkeytysaltaiden ylitevesiä Lietojaan. (Endomines Oy, 2013b)
Kuva 6-1. Pampalon kaivoksen velvoitetarkkailun vesinäytepisteiden sijainti.
Vesinäytteet otetaan kolmen kuukauden välein helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Hattujärven
veden laadun tarkkailunäytteet otetaan muista näytteistä poiketen helmi- ja elokuun näytteenottokierroksella. Näytteistä analysoidaan pH, sähkönjohtavuus, kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, nitriitti- ja nitraattityppi, sulfaatti, rauta, nikkeli, kupari, sinkki, arseeni, elohopea,
kromi, kadmium, lyijy, natrium, kalium, kalsium, väriluku. Lisäksi näytepisteistä 5, 6, 7 ja 10
(pintavesinäytteet) analysoidaan kemiallinen hapenkulutus (CODMn). Hattujärven näytteet analysoidaan vastaavasti kuin pintavesinäytteet, lisäksi määritetään näkösyvyys, happipitoisuus, kyllästysarvo, sameus ja CODMn. Elokuussa toteutetaan Hattujärvestä biologinen tarkkailu, jolloin
määritetään klorofylli sekä otetaan syvännepohjaeläinnäyte joka kolmas vuosi. (Endomines Oy,
2012d)
Pohjaveden tarkkailu
Alueelle on asennettu neljä PEH-pohjavesiputkea kairaamalla tehtyihin reikiin. Kaksi pohjavesiputkea (putket PVP1 ja PVP2) sijaitsevat läjitysalueiden ympäristössä. Pohjavesiputket PVP3
ja PVP4 sijaitsevat rikastushiekka- ja jälkiselkeytysaltaan laidoilla. Pohjavesiputkien sijainti on
esitetty kuvassa 6-1. Pohjavesiputkista mitataan pohjaveden pinnan taso ja otetaan vesinäytteet
kaksi kertaa vuodessa, touko- ja marraskuussa. Lisäksi pohjaveden pinnan taso mitataan pintavesinäytteiden oton yhteydessä helmi- ja elokuussa. Näytteistä määritetään vastaavat parametrit
kuin pintavesinäytteistä. (Endomines Oy, 2012d)
6.4.2
Tarkkailu toiminnan päätyttyä
Kaivostoiminnan päätyttyä veden laatua, veden käsittelyprosessin toimintaa, kasvillisuuden elpymistä ja ympäristön kuormitusta sekä sen vaikutusta pinta- ja pohjavesiin seurataan. Jälkitarkkailu suoritetaan ympäristölupamääräysten mukaisesti. Kaivoksen jälkihoidon jälkeisen vesi-
24
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
en käsittelyn tavoitteiksi on asetettu se, että käsittelyjärjestelmät edellyttävät mahdollisimman
vähän valvontaa ja että pumppauksista voidaan luopua. (Endomines Oy, 2012a)
7.
VAKUUS
Kaivannaisjätealueen vakuus on määritelty kaivannaisjäteasetuksen (VNA 717/2009) mukaisesti
vireillä olevassa ympäristölupahakemuksessa. Rämepuron rikastushiekka on tutkimusten mukaan
laadultaan ympäristökelpoisempaa kuin Pampalon kaivoksella nykyisin muodostuva rikastushiekka, eikä suunniteltuja jälkihoitotoimenpiteitä tarvitse Rämepuron malmin rikastuksessa muodostuvan rikastushiekan sijoittamisen vuoksi muuttaa. Näin ollen kaivannaisjätealueen vakuuden
tarkistamiselle ei ole tarvetta.
8.
JÄTEHUOLTOSUUNNITELMAN PÄIVITTÄMINEN
Ympäristönsuojelulain (86/2000) 103 a §:n mukaan toiminnanharjoittajan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa vähintään viiden vuoden välein ja
ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle. Lisäksi kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on
muutettava, jos kaivannaisjätteen määrä tai laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen
järjestelyt muuttuvat merkittävästi.
Jätehuoltosuunnitelma esitetään päivitettäväksi, mikäli kaivannaisjätteistä saadaan lisätietoja,
kaivannaisjätteiden laatu muuttuu, jätteiden käsittelyssä tapahtuu muutoksia tai viimeistään viiden vuoden kuluttua.
Niko Karjalainen
johtava asiantuntija
Heli Uimarihuhta
projektipäällikkö
PAMPALON KAIVOKSEN KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA
9.
25
LÄHTEET
Endomines Oy. 2012a. Hakemus Pampalon kaivoksen ympäristöluvan tarkistamiseksi ja muuttamiseksi, Endomines Oy. 2.3.2012.
Endomines Oy. 2012b. Pampalon kaivoksen jälkihoitosuunnitelma. 9.2.2012.
Endomines Oy. 2012c. Pampalon kaivoksen ympäristön moreenigeokemian taustapitoisuudet.
29.2.2012.
Endomines Oy. 2012d. Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen ympäristön velvoitetarkkailuohjelma
2012. 27.2.2012.
Endomines Oy. 2013a. Koetoimintailmoitus, Rämepuro. 17.4.2013
Endomines Oy. 2013b. Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen ympäristön velvoitetarkkailuohjelman muutokset 2013. 5.6.2013.
Endomines Oy. 2013c. Karjalan Kultalinjan YVA, Ympäristövaikutusten arviointiselostus.
21.5.2013.
Karlsson, Teemu. 2012a. Endomines Oy, Pampalon kaivos, Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan karakterisointi ja ympäristökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, lausunto M143K2012,
13.11.2012.
Karlsson, Teemu. 2012b. Endomines Oy, Pampalon kaivos, Pampalon kaivoksen rikastushiekan
karakterisointi ja ympäristökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, M6K2012. 16.02.2012.
Linnunmaa Oy. 2012. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, Pampalon kaivos, Endomines Oy,
projektinumero 11218. 29.2.2012.
Sandberg, Esa. 2005. Pampalon ympäristölupahakemuksen täydennys, Sivukivien laatu ja käsittely. 29.7.2005.
Symo Oy. 2012. Pampalon kultakaivoksen laskeumamittaukset 2012. Mittausraportti_1196/2012/OP. 24.10.2012.
1-1
LIITE 1
ENDOMINES OY, PAMPALON KAIVOKSEN ALUEKARTTA
4564400E
4564000E
4563600E
4563200E
6988000N
6987600N
6987600N
aluekartta10_kkj_str_10
6988000N
6987200N
6987200N
Pampalon kaivos
Aluekartta
4564000E
4563600E
4563200E
SURPAC - Endomines
Scale: 1:
4000
Plan No.
Date:
06-Jun-13
2-1
LIITE 2
KARLSSON, TEEMU. ENDOMINES OY, PAMPALON KAIVOS, PAMPALON
KAIVOKSEN RIKASTUSHIEKAN KARAKTERISOINTI JA YMPÄRISTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, M6K2012. 16.02.2012.
3-1
LIITE 3
KARLSSON, TEEMU. ENDOMINES OY, PAMPALON KAIVOS, RÄMEPURON
SATELLIITTIMALMIN RIKASTUSHIEKAN KARAKTERISOINTI JA YMPÄRISTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, M143K2012.
13.11.2012.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Itä-Suomen yksikkö
Kuopio
LAUSUNTO
M143K2012
Endomines Oy
Pampalon kaivos
RÄMEPURON SATELLIITTIMALMIN
RIKASTUSHIEKAN KARAKTERISOINTI JA
YMPÄRISTÖKELPOISUUS
Teemu Karlsson
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
M143K2012
2
13.11.2012
Endomines Oy
Pampalon kaivos
Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan karakterisointi ja ympäristökelpoisuus
T. Karlsson
Sisällysluettelo
2
1. Johdanto
1.1. Pampalon kaivos ja satelliittimalmit
3
3
2. Aineisto ja tutkimusmenetelmät
2.1. Mineraloginen kuvaus
2.2. Kemialliset analyysit
3
3
4
3. Tulokset
3.1. Rikastushiekan mineraloginen koostumus
3.2. Rikastushiekan kemiallinen koostumus
5
5
6
4. Rikastushiekan ympäristökelpoisuus
6
Lähteet
7
Liitteet
7
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
M143K2012
3
13.11.2012
1. Johdanto
Endomines Oy:n omistama Pampalon kultakaivos sijaitsee noin 5 km Ilomantsin kunnan Hattuvaaran
kylän pohjoispuolella. Rämepuron satelliittimalmi sijaitsee noin 10 km etelään varsinaisesta kaivoksesta
(ks. Liite 1: Pampalon kaivoksen ja satelliittimalmien sijainti).
Tämä tutkimus sisältää Pampalon kaivoksen Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan kemiallisen ja
mineralogisen koostumuksen selvittämisen ja niiden tulosten perusteella arvion rikastushiekan
ympäristöominaisuuksista. Arvioinnissa käytetään hyödyksi ympäristöministeriön julkaisemaa opasta
kaivannaisjätteen luokittelusta pysyväksi (SY21/2011), joka perustuu kaivannaisjäteasetukseen VNa
379/2008 muutokseen VNa 717/2009.
Rikastushiekan karakterisoinnin ja ympäristökelpoisuusselvityksen perustana on tilaajan GTK:lle
toimittama rikastushiekkanäyte. Näyte edustaa GTK:n Mineraalitekniikan laboratoriossa tehdyn
koerikastuksen tuottamaa rikastushiekkaa, joka on kerätty heti koerikastuksen jälkeen syyskuussa 2012.
1.1. Pampalon kaivos ja satelliittimalmit
Pampalon kaivos ja sen satelliittimalmit sijaitsevat 2 500 miljoonaa vuotta vanhassa Ilomantsin
vihreäkivivyöhykkeessä. Suomen puolella noin 80 km pitkä ja suurimmillaan noin 5 km leveä vyöhyke
koostuu useasta kapeasta ja haaroittuvasta liuskejaksosta. Vihreäkivivyöhykkeen vallitsevina kivilajeina
ovat veteen kerrostuneet sedimenttikivet sekä happamat ja intermediääriset pyroklastiitit ja vulkaniitit.
(Lehtinen et al. 1998)
2. Aineisto ja tutkimusmenetelmät
Tutkimuksen aineisto perustuu tilaajan toimittamaan rikastushiekkanäytteeseen (Rämepuro_kokooma),
joka on otettu GTK:n Mineraalitekniikan laboratoriossa tehdyn koerikastuksen yhteydessä.
Kokoomanäytteen keräyksen aikana rikastusprosessin läpi ajettiin 250 tonnia kiviainesta. Tilaaja toimitti
näytteen GTK:n Kuopion toimitalolle. Kuopion GTK toimitti näytteen edelleen Labtium Oy:lle
kemiallisia analyysejä varten. Mineralogiset määritykset tehtiin GTK:n Mineraalitekniikan laboratoriossa
Outokummussa.
2.1. Mineraloginen kuvaus
GTK:n Mineraalitekniikan laboratoriossa rikastushiekkanäytteen mineraalipitoisuudet mitattiin MLAlaitteiston (Mineral Liberation Analyser) avulla rikastushiekan mineraalijakauman ja prosenttiosuuksien
selvittämiseksi. Tutkimuslaitteisto koostuu pyyhkäisyelektronimikroskoopista ja kahdella detektorilla
varustetusta energiadispersiivisestä röntgenanalysaattorista. Mittaus vastaa point count -mittausta ja
menetelmä perustuu koko hieen alueelta otettaviin takaisinheijastuskuviin (BSE-kuva) sekä
mittauspisteistä saataviin mineraalien elektronidispersiivisiin spektreihin (ED-spektri). Rämepuron
rikastushiekkamittausten pistemäärä oli 49301. Mineraalien tunnistamista varten on kerätty näytteiden
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
M143K2012
4
13.11.2012
mineraaleista spektrikirjasto, johon näytteen mineraalispektrejä on verrattu tulosten käsittelyn yhteydessä.
Mitattu aineisto on muutettu mineraalipitoisuuksiksi mineraalitiheyksien avulla.
2.2. Kemialliset analyysit
Kemiallisia analyysejä varten rikastushiekkanäyte kuivattiin ja jauhettiin karkaistussa
hiiliteräsjauhinastiassa. Näytteen hajotukseen käytettiin kuningasvesiuuttoa 90 °C:ssa modifoidun ISO11466 standardin mukaan (Labtiumin laboratoriomenetelmä 512). Kuuma kuningasvesi liuottaa täysin
trioktaedriset kiilteet esimerkiksi biotiitin, savimineraalit, saostumamineraalit ja useimmat
suolamineraalit kuten apatiitin, karbonaatit, titaniitin sekä sulfidimineraalit (Doležal et al. 1968).
Happoliukoisten metallien ja metalloidien pitoisuus viittaa yleensä niiden pitoisuuteen
sulfidimineraaleissa. Happoliukoinen kromi- ja vanadiinipitoisuus kuvaa kuitenkin niiden sitoutumista
kiille- ja kloriittimineraaleihin. Nikkelipitoinen talkki tai serpentiini ei liukene kuningasveteen.
Maasälvistä, amfiboleista ja pyrokseeneista liukenee rapautuneilta ja/tai jauhatuksesta rikkoutuneilta
kidepinnoilta alkuaineita, kuten Ca, Na ja K (Räisänen et al. 1992). Kuuma kuningasvesiuutto ei vastaa
kokonaispitoisuutta silikaatteihin ja oksideihin sitoutuneiden metallien osalta.
Metallipitoisuudet määritettiin kuningasvesiuutteesta ICP-OES ja osittain ICP-MS –tekniikoilla (Labtium
512MP). Elohopeapitoisuus määritettiin erillisesti pyrolyyttisella menetelmällä (Labtium 822L).
Rikkipitoisuus määritettiin kuningasvesiuuton lisäksi myös rikkianalysaattorilla (Labtium 810L) ja
sulfidirikki pyrolyyttisesti rikkianalysaattorilla (810Ls). Ero kuningasvesiuutetun rikin ICP-mittauksen ja
rikkianalysaattori-mittauksen välillä voi olla seurausta kiteisen rikkikiisun (kuutiollinen) tai arseenikiisun
(monokliininen) osittaisesta liukenemisesta kuningasveteen tai rikin sublimoitumisesta uuton aikana.
Rikastushiekan kykyä tuottaa hapanta kaivosvalumaa määritettiin standardin CEN prEN 15875: 2008
pohjalta. Neutraloimispotentiaali (NP) määritettiin titrausmenetelmällä (Labtium 827T) ja
hapontuottopotentiaali (AP) rikkianalysaattorilla saatavan rikkipitoisuuden mukaan. Näiden perusteella
laskettiin neutralisoimispotentiaalisuhde (NP/AP). Neutralointikyvyllä tarkoitetaan rikastushiekassa
olevien happamuutta neutraloivien mineraalien kykyä puskuroida sulfidimineraalien hapettumisessa
muodostuvaa happamuutta. NP-testissä karbonaattien neutralointikykyä (eli liukenemista happamissa
oloissa) testataan suolahappouutolla. Menetelmä kuvaa pääasiassa herkästi liukenevien karbonaattimineraalien
puskurointikykyä. Johtuen testin lyhyestä reaktioajasta, uutossa eivät liukene hitaasti reagoivat
karbonaattimineraalit. Silikaattimineraalit liukenevat testin aikana ainoastaan osittain, lähinnä rikkoutuneilta
mineraalipinnoiltaan. Kalsiumia ja magnesiumia sisältävillä silikaattimineraaleilla on kuitenkin todettu olevan
merkitystä happamuuden puskuroinnissa pidemmällä ajanjaksolla (mm. Jambor 2003). Näin ollen testi antaa
viitteitä myös silikaattien neutralointikyvystä.
Tutkimusten pohjalta voidaan arvioida täyttääkö rikastushiekka inertille jätteelle säädetyt raja-arvot (VNa
717/2009), onko se happoa muodostavaa ja mitkä ovat rikastushiekan mahdolliset haitta-aineiden lähteet.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
M143K2012
5
13.11.2012
3. Tulokset
3.1. Rikastushiekan mineraloginen koostumus
Taulukossa 1 on esitetty Rämepuron rikastushiekkanäytteen mineraloginen koostumus. Liitteessä 2 on
esitetty alkuperäiset analyysitulokset. Rikastushiekan päämineraaleina (> 5 Wt%) ovat kvartsi,
plagioklaasi ja muskoviitti. Sulfidimineraaleista näytteessä esiintyi 0,05 % magneettikiisua.
Taulukko 1. Rämepuron rikastushiekkanäytteen mineraalikoostumus.
Mineral
Quartz
Plagioclase
Muscovite
Fine-grained mineral
flocks
Biotite
Tourmaline
K-feldspar
Chlorite
Epidote
Hornblende
Unclassified
Apatite
Ilmenite
Pyrrhotite
Titanite
Goethite
Tremolite
Process metal
Zircon
Augite
Rutile
Calcite
Monazite
Ferrosilite
Scheelite
Serpentine
Garnet
Pyrite
Arsenopyrite
Chalcopyrite
Gold
Bismuth
Hessite (Ag2Te)
Hedleyite (Bi7Te3)
Total
Wt%
37,0
30,2
16,1
7,4
4,3
3,6
0,4
0,4
0,2
0,1
0,1
0,1
0,1
0,05
0,0
0,0
0,0
0,0
0,0
0,0
0,0
0,0
0,0
0,0
0,0
0,0
100,0
Number of measured points
18 527
15 372
7 617
3 754
1 880
1 501
209
158
74
45
36
29
17
14
18
14
13
2
3
4
3
4
2
2
1
2
49 301
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
M143K2012
6
13.11.2012
3.2. Rikastushiekan kemiallinen koostumus
Rämepuron rikastushiekkanäytteen raskasmetallien, arseenin ja sulfidisen rikin pitoisuudet, sekä
neutralointipotentiaalin (NP) ja hapontuottopotentiaalin (AP) suhde on esitetty taulukossa 2, johon on
koottu näytteestä tehdyn kahden erillisen analyysin keskiarvot. Analyysien alkuperäiset tulokset on
esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 3.
Kemiallisen analyysin perusteella Rämepuron rikastushiekkanäytteen haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä
PIMA-asetuksen raja-arvoja. PIMA-asetus ei anna ohjearvoja molybdeenin osalta, mutta tuloksia voidaan
verrata vanhempiin SAMASE-arvoihin (Puolanne et al. 1994). SAMASE ohjearvo molybdeenille on 5
mg/kg ja raja-arvo 200 mg/kg. Näytteen molybdeenipitoisuus ei ylitä SAMASE-ohjearvoa.
Taulukko 2. Pampalon kaivoksen Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekan raskasmetallien, arseenin
ja sulfidisen rikin kuningasvesiliukoiset pitoisuudet, sulfidirikkipitoisuus, sekä neutralointipotentiaalin
(NP) ja hapontuottopotentiaalin (AP) suhde. Vertailuarvoina on esitetty valtioneuvoston maaperän
pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin asetuksen (PIMA) ohjearvot. PIMA-asetus ei anna
ohjearvoja molybdeenille, mutta pitoisuutta voidaan verrata SAMASE-ohjearvoon. Alkuaineiden
pitoisuudet mg/kg, poislukien sulfidinen S (%), sekä määreetön NP/AP-luku.
Sb As Hg Cd Co PIMA kynnysarvo 2 5 0,5 1 20 100 100 60 50 200 100 PIMA alempi ohjearvo
10 50 2 10 100 200 150 200 100 250 150 PIMA ylempi ohjearvo
50 100 5 20 250 300 200 750 150 400 250 Rämepuro_kokooma <0.1 2 <0.005 0,18 3,8
Cr Cu Pb 22 18 2,0
Ni Zn V Mo sulf. S NP/AP
11 29 20 0,52 0,04 1,13 Kaivannaisjäteasetuksessa mainitaan inertin kaivannaisjätteen sulfidirikin enimmäispitoisuudeksi 0.1 %,
tai 1 % mikäli neutraloimispotentiaalin ja hapontuottopotentiaalin suhde on vähintään 3. Rämepuron
rikastushiekan sulfidisen rikin pitoisuus on pieni, eikä ylitä pysyvälle kaivannaisjätteelle määritettyä rajaarvoa.
4. Rikastushiekan ympäristökelpoisuus
Pampalon kaivoksen Rämepuron satelliittimalmin rikastushiekkaa voidaan pitää tilaajan toimittaman
näytteen perusteella kemiallisilta ja mineralogisilta ominaisuuksiltaan kaivannaisjäteasetuksen VNa
379/2008 muutoksen VNa 717/2009 tarkoittamana pysyvänä kaivannaisjätteenä. Rikastushiekan
sulfidirikkipitoisuus alittaa säädetyn 0.1 % raja-arvon, eivätkä aineksen sisältämien raskasmetallien ja
arseenin pitoisuudet ylitä PIMA- tai SAMASE-kynnysarvoja.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
M143K2012
7
13.11.2012
Lähteet
Doležal, J., Povondra, P. & Sulcek, Z. 1968. Decomposition techniques in inorganic analysis.
London: Iliffe Books Ltd, 224 p.
Jambor, J.L. 2003. Mine waste mineralogy and mineralogical perspectives of acid-base counting. In:
Jambor, J.L., Blowes, D.W. & Ritchie, A.I.M. Environmental aspects of mine wastes. Mineralogical
Association of Canada, Short Course Series vol. 31, 117-146. Vancouver.
Lehtinen, M., Nurmi, P. ka Rämö, T. (toim.) 1998. Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Suomen
Geologinen Seura. ISBN 952-90-9260-1
Puolanne J, Pyy O ja Jeltsch U 1994. Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti;
loppuraportti. Helsinki, Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Muistio 5/1994.
Räisänen, M.L., Tenhola, M., & Mäkinen, J. 1992. Effects of mineralogy and physical properties on till
geochemistry in central Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 64 (1), 35-58.
SY21/2011. Hannu Luodes, Päivi M. Kauppila, Teemu Karlsson, Maria Nikkarinen, Soile Aatos, Anna
Tornivaara, Margareta Wahlström ja Tommi Kaartinen, 2011. Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi;
Louhinnassa muodostuvat sivukivet. Suomen ympäristö 21/2011.
VNa 379/2008; Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä 5 6.2008.
VNa 717/2009; muutos Valtioneuvoston asetukseen kaivannaisjätteistä (VNa 379/2008).
Liitteet
Liite 1. Pampalon kaivoksen ja satelliittimalmien sijainti
Liite 2. Rämepuron rikastushiekkanäytteen mineraloginen koostumus
Liite 3. Rämepuron rikastushiekkanäytteen kemiallinen koostumus; alkuperäinen laboratoriotulos
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Liite 1
M143K2012
Pampalon kaivoksen ja satelliittimalmien sijainti
Hosko
0
Kuivisto
Pampalo NW
Pampalon kaivos
Rämepuro
Muurinsuo
Korvilansuo
Kuittila
2
4
±
8 Kilometers
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Liite 2
M143K2012
Rämepuron rikastushiekkanäytteen mineraloginen koostumus
Geologian tutkimuskeskus
Mintec
Tuula Saastamoinen
12.11.2012
Rämepuron jätteen, 28.09.2012, mineraalipitoisuudet
Mittausmenetelmä: XMOD-std
Mineral
Quartz
Plagioclase
K-feldspar
Ferrosilite
Augite
Tremolite
Hornblende
Serpentine
Chlorite
Biotite
Muscovite
Epidote
Titanite
Garnet
Tourmaline
Zircon
Calcite
Apatite
Monazite
Pyrite
Pyrrhotite
Arsenopyrite
Chalcopyrite
Rutile
Ilmenite
Scheelite
Goethite
Gold
Bismuth
Hessite (Ag2Te)
Hedleyite (Bi7Te3)
Fine-grained mineral flocks
Process metal
Unclassified
Total
Wt%
37,0
30,2
0,4
0,0
0,0
0,0
0,1
0,0
0,4
4,3
16,1
0,2
0,0
3,6
0,0
0,0
0,1
0,0
0,05
0,0
0,1
0,0
0,0
7,4
0,0
0,1
100,0
Number of measured points
18 527
15 372
209
2
4
13
45
2
158
1 880
7 617
74
18
1 501
3
4
29
2
14
3
17
1
14
3 754
2
36
49 301
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Liite 3
M143K2012
Rämepuron rikastushiekkanäytteen kemiallinen koostumus; alkuperäinen laboratoriotulos
4-1
LIITE 4
LAPIN VESITUTKIMUS OY, TESTAUSSELOSTE 5448, 23.9.2004.
TESTAUSSELOSTE
5448
1/3
LIITE 4
Tilaaja:
Polar Mining Oy
Kummunkatu 34
83500 Outokumpu
Tutkimuksen nimi:
Näyte saapui:
Näytteenottaja:
LVT:n näytetunnus:
Liukoisuustesti, SFS-EN 12457-3
20.8.2004
Asiakas
1
5448
NÄYTETIEDOT
LVT nro
Näytetyyppi
Tunnistetiedot
5448
Maanäyte
Pampalo, vinotunnelin pää
2
2.1
KÄYTETYT MENETELMÄT
Liukoisuustesti
Analysointi suoritetaan standardin SFS-EN 12457-3 mukaisesti. Standardia voidaan käyttää
jauhemaisten tai rakeisten jätemateriaalien tai lietteiden liukoisuuden testaamiseen. Näytemateriaalin
raekoon on oltava yli 95 %:sti alle 4 mm, tarvittaessa näyte voidaan jauhaa.
Näytemateriaalia uutetaan kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa näytettä uutetaan 6 h ± 0,5 h
siten, että uuttoliuoksen ja kiinteän näytteen suhde on 2 l/kg. Uuttoliuoksena käytetään ionivaihdettua
vettä. Uuton jälkeen näyte suodatetaan ja tarvittaessa sentrifugoidaan. Liuos otetaan talteen
jatkoanalysointia varten ja näytemateriaalille suoritaan uutto uudelleen. Toisessa vaiheessa näytettä
uutetaan 18 h ± 0,5 h siten, että näytteen uuttoliuoksen ja kiinteän jätteen suhde on 8 l/kg. Näyte
suodatetaan ja tarvittaessa sentrifugoidaan, jonka jälkeen liuoksesta analysoidaan tarvittavat
parametrit. Jos näytemateriaali kehittää kaasua kokeen aikana, tulee näyteastioiden avaamiset kirjata
ylös. Nollanäytteet käsitellään kuten varsinaisetkin näytteet ilman jauhatusta. Näytetilavuus
ensimmäisessä ravistelussa on 0,44 l ja toisessa 1,50 l.
Koetuloksia verrataan Euroopan Unionin Neuvoston päätöksen mukaisiin suotautumisen raja-arvoihin
(direktiivi 1999/31/EY, 16 artiklan ja liitteen II mukaiset perusteet ja menettelyt jätteen
hyväksymiseksi kaatopaikoille).
3
3.1
ANALYSOINTI JA SAADUT TULOKSET
Liukoisuustesti
Ensimmäisessä suodatuksessa uuttoliuoksen ja kiinteän jätteen suhde oli 2 l/kg (L/S = 2). Toisessa
suodatuksessa uuttoliuoksen ja kiinteän jätteen suhde oli 8 l/kg (L/S=8). Tuloksista laskettiin
kumulatiivinen L/S = 10 standardin SFS-EN 12457-3 mukaisesti. Heti näytteiden suodatuksen jälkeen
mitattiin ilman lämpötila sekä näytteiden pH, lämpötila ja sähkönjohtavuus (taulukot 1-2).
Näyteastioita ei avattu ravistelun aikana.
TESTAUSSELOSTE
5448
2/3
LIITE 4
Näytteistä määritettyjen liukoisten alkuaineiden pitoisuudet on esitetty taulukoissa 3-5. Saatuja
tuloksia verrattiin suotautumisen raja-arvoihin (Euroopan Unionin Neuvoston päätös, direktiivin
1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi
kaatopaikoille), joita käytetään pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavaksi hyväksyttävän jätteen
arvioinnissa (taulukot 4 ja 5).
Taulukko 1. Nollanäytteistä heti suodatuksen jälkeen mitatut parametrit
Parametri
Lämpötila (°C)
pH
Sähkönjohtavuus (mS/m)
Ilman lämpötila (°C)
Nollanäyte
1. suodos
23,6
6,36
0,3
24,6
Nollanäyte
2. suodos
23,7
6,44
0,2
23,7
Taulukko 2. Näytteistä heti suodatuksen jälkeen mitatut parametrit
Parametri
Lämpötila (°C)
pH
Sähkönjohtavuus (mS/m)
Ilman lämpötila (°C)
5448
1. suodos
19,2
9,78
13,3
24,5
5448
2. suodos
20,6
9,44
5,9
23,9
Taulukko 3. Nollanäytteiden pitoisuudet
1. suodos
2. suodos
As
(µg/l)
< 1,0
< 1,0
Cd
(µg/l)
< 1,0
< 1,0
Cr
(µg/l)
< 1,0
< 1,0
Cu
(µg/l)
< 5,0
< 5,0
Hg
(µg/l)
< 0,1
< 0,1
Ni
(µg/l)
< 1,0
< 1,0
Pb
(µg/l)
< 1,0
< 1,0
Sb
(µg/l)
< 5,0
< 5,0
Zn
(µg/l)
< 5,0
< 5,0
Taulukko 4. Ensimmäisessä ravistelussa liuenneiden aineiden pitoisuudet (L/S = 2)
5448
Raja-arvo (LS=2)
As
Cd
Cr
Cu
Hg
Ni
Pb
Sb
Zn
(µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg)
15,3
< 2,0
3,54
< 10
< 0,2
3,23
2,15
< 10
15,0
100
30
200
900
3
200
200
20
2 000
Taulukko5. Kumulatiiviset liuenneiden aineiden pitoisuudet liuos-kiintoainesuhteella L/S = 10
As
Cd
Cr
Cu
Hg
Ni
Pb
Sb
Zn
(µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg) (µg/kg)
37,8
< 10
12,9
< 50
< 1,0
14,9
< 11
< 50
< 55
5448
Raja-arvo (LS=10)
500
40
500
2 000
10
400
500
60
4 000
TESTAUSSELOSTE
5448
3/3
LIITE 4
4
JOHTOPÄÄTÖKSET
Ravistelukokeessa näyte muodosti emäksiset suodokset. Pysyvän jätteen kaatopaikoille sijoitettaville
materiaaleille asetetut suotautumisen raja-arvot eivät ylittyneet minkään alkuaineen osalta (liuoskiintoainesuhteet L/S=2 ja L/S=10).
Rovaniemi 23.9.2004
LAPIN VESITUTKIMUS OY
Jarkko Nissinen
FM, kemisti