Hiippakuntauutiset 1/2010 - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
Hiippakuntauutiset h e l s i n k i 1 / 1 0 1 Eero Huovinen: Intohimoinen halu puhua Jumalasta Piispaehdokkaat esittelyssä Mikä on piispan tehtävä? P i i s pa n P i i s i Raine Haikarainen Aihetta ajatella Kun katselen taaksepäin, niin luulenpa, että vuosien aikana en ole keksinyt mitään uutta enkä omaa. Kaikki on syntynyt siitä, mikä on ollut ennen minua. Filosofit kiistelevät siitä, syntyykö tieto ihmisen sisällä spontaanisti vai vastaanottaako ihminen tiedon oman minänsä ulkopuolelta. Olen taipuvainen uskomaan enemmän jälkimmäiseen. *** Ihmiset, kirjat, historia, elämä, Raamattu ja Jumala ovat antaneet minulle aihetta ajatella. Ainekset ja ajatukset ovat tulleet minun ulkopuoleltani, extra me. Yhä varovaisemmaksi olen tullut omia mieltymyksiä, kokemuksia, elämyksiä ja tuntemuksia kohtaan. Toki seurustelen niiden kanssa joka päivä ja yritän ymmärtää niiden monimutkaisuutta. Eväiksi ne ovat kuitenkin heppoisia. Yhä olennaisemmaksi ovat tulleet ne virikkeet, joita en ole itse luonut. Ihmiset, jotka ovat ainutlaatuisia persoonia. Kirjat, jotka avaavat outoja ja uusia ulottuvuuksia. Historia, jota en vieläkään ole oppinut ymmärtämään. Elämä, joka on aina vain arvoituksellisempi. Raamattu, joka on päivä päivältä rikkaampi. Jumala, joka rakastaa enemmän kuin olen uskaltanut toivoa. 2 H elsingin *** Kaikkea vastaan tulevaa ihmettelen ja hämmästelen, niin arkisia asioita kuin pyhiä salaisuuksia. Itse en niitä luo enkä keksi. Elämä avaa itsensä. Raamattu paljastaa ihmeitä. Jumala näyttää kasvonsa. Tunnen iloa siitä, että minulle lahjoitetaan ihmettelyn ja ajattelun aiheita. Hämmästelen sitä, että kaikki on niin kaunista, kaikesta kauheasta huolimatta. Katekismuksen sanoin: ”Jumalan valta on Saatanan valtaa suurempi”. Eero hiippakunnan tuomiokapituli PL 142, 00121 Helsinki. Käyntiosoite: Erottajankatu 7 A, (ovisummeri) 5. kerros Puh. (09) 2340 3000 (keskus), faksi (09) 2340 3050 Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9–15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi Kotisivu: www.helsinginhiippakunta.evl.fi Piispa Eero Huovinen 2340 3010 Piispan sihteeri Maritta Maununen 2340 3010 Piispan teologinen sihteeri Antti Mustakallio 2340 3011, 040 551 5851 Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk) 2340 6100 Pappisasessori Anja Nurminen (Myrskylän srk) 040 841 4977 Pappisasessori Hannu Vapaavuori (Huopalahden srk) 2340 3510 Lakimiesasessori Ritva Saario 2340 3020 Notaari Heikki Hämäläinen 2340 3021 Toimistosihteeri/talous Päivi Tapola (50 %) 2340 3022 Vs. toimistosihteeri Anniina Kaartinen (50 %) 2340 3022 Toimistosihteeri Ulla Aaltio 2340 3023 Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen 2340 3030 Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia) Kirsti Poutiainen 2340 3031 Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö, Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen 2340 3032 Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt) Jaana Räntilä 2340 3033 Toimistosihteeri Birgitta Falenius 2340 3034 Kuurojenpappi Elina Jokipaltio 2340 3035 Monikulttuurisuustyönsihteeri Mark Saba 2340 3036 Lähetyssihteeri (lähetys, evankeliointi) Hannu Lätti 2340 3037 Hiippakuntakanttori Hanna Remes 2340 3038 Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura) 129 71 (vaihde) J ulkaisija : Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli PL 142, 00121 Helsinki P äätoimittaja : Raine Haikarainen, puh. (09) 2340 3032, faksi (09) 2340 3050, gsm 040 553 9464, raine.haikarainen@evl.fi T oimitussihteeri : Laura Pörsti, laura.porsti@gmail.com, gsm 044 530 0441 O soitteenmuutokset : Ulla Aaltio, puh. (09) 2340 3023, s-posti helsinki.osoitteenmuutokset@evl.fi T aitto - ja painopaikka : Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli repro@etelasavonkirjapaino.fi Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kolme kertaa vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Painos: 3 900 kpl ISSN 1456-8144 Piispan piisi 2 Pääkirjoitus 3 Intohimoinen halu puhua Jumalasta 4 Mikä on piispan tehtävä? 9 Piispaehdokkaat esittelyssä: Hannu Vapaavuori 10 Marja Heltelä 12 Irja Askola 14 Matti Poutiainen 16 Leo Glad 18 Kapitulin väkeä 20 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 21 Maailman tärkein saarnatuoli 23 Piispoilla on mahdollisuus kirkon intellektuelleiksi 24 Tekoja ihmisarvon puolesta 26 Ajankohtaista Diakonia ja yhteiskuntatyö 28 Kasvatus 30 Kirkkomusiikki 32 Lähetys ja evankeliointi 34 Monikulttuurisuustyö 36 Työyhteisöt 38 Ympäristötyö 39 Ihmisiä hiippakunnasta 40 Kansi: Raine Haikarainen Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy 6.9.2010. Aineiston viimeinen sisäänjättöpäivä on 6.8.2010. Julkinen piispanvaali Helsingin hiippakunnan tuleva piispanvaali on monessa mielessä historiallinen. Lähes 20 vuotta on kulunut siitä, kun nykyinen piispa Eero Huovinen valittiin virkaansa. Yllättävän moni asia on tuona aikana muuttunut. Vuonna 1990 ei tunnettu ehdokasasettelua, vaan valitsijat saivat äänestää vapaasti ketä tahansa pappia. Kunhan tämä oli vain mies. Vaalipaneelien tai ehdokasesittelyiden järjestäminen oli tuolloin monin tavoin ongelmallista. Eikä äänestäminenkään välttämättä ratkaissut lopullista valintaa. Presidentillä oli näet oikeus nimittää piispa kolmen eniten ääniä saaneen ehdokkaan joukosta. Valinnan jälkeenkin side valtioon jatkui. Vuoteen 1997 asti opetusministeriö maksoi jopa piispojen palkat. Nyt tilanne on toinen. Ehdokkuus on avointa, sukupuolirajoitukset poistuneet, kirkko valitsee itse piispansa ja maksaa myös heidän palkkansa. Muuntuneessa tilanteessa jokaisen ehdokkaan onkin suostuttava julkisuuteen ja oltava valmis oman persoonansa, työhistoriansa, taitojensa ja oppineisuutensa avoimeen arviointiin. Piispanvaalin ehdokasasettelua voikin pitää eräänlaisena julkisena työhönottohaastatteluna. Tuomiokapituli pyrkii muuttuneessa tilanteessa välittämään ehdokkaista avointa ja tasapuolista tietoa. Tätä tarkoitusta palvelevat vaalipaneelit sekä tässä lehdessä ja kotisivuillamme olevat ehdokasesittelyt. Paneelien keskusteluihin voi jälkeenpäin tutustua myös verkossa. Vaalin järjestäjänä haluamme luonnollisesti nostaa esille erityisesti niitä asioita ja vaatimuksia, jotka piispan laissa säädettyjen tehtävien näkökulmasta näyttäytyvät hengellisessä ja hallinnollisessa johtajuudessa tärkeinä. Ehdokkaiden omat tukiryhmät ja muu media täydentävät tätä kuvaa. Piispanviran luontaisetuihin kuuluu tänä päivänä olla myös median käytettävissä. Toimittajien kysymykset tulevat eteen usein yllättäen ja vastausaikaa on rajoitetusti. Lehtemme ehdokasesittelyissä on jokaiselle ehdokkaalle esitetty kolme kysymystä, joihin he ovat joutuneet valmistautumattomina vastaamaan minuutin pituisella vastauksella. Vastaukset on purettu sellaisinaan. Ratkaisu ei ole journalistisesti tyylikkäin mahdollinen, mutta välittänee jotakin asianomaisten tavasta reagoida nopeisiin ja hankaliin kysymyksiin. Viimeiseen, kirkon hallinnon mahdollista keventämistä koskevaan kysymykseen jokainen ehdokas on kuitenkin voinut antaa etukäteen valmistellun, kirjallisen vastauksen. Piispanvaalin ensimmäinen äänestys on tiistaina 11.5. Tämä lehti lähetetään kaikille vaalissa äänioikeutetuille yli 1 200 papille ja maallikolle. Toivotamme teidät samalla lämpimästi tervetulleiksi erityisesti valitsijoille tarkoitettuun vaalipaneeliin Agricolan kirkossa torstaina 29.4. klo 18. Uuden piispan valintaan valmistautuessamme on hyvä pohdiskella Eero Huovisen piispanvirkaan ja laajemminkin työn tekemiseen liittyvää ajatusta lehtemme haastattelussa: ”Ensin tulee ottaa vastaan se kapula, joka annetaan, ja sitten juosta oma osuus kaikilla voimilla, niin hyvin kuin kykenee. Ja lopuksi antaa kapula seuraavalle.” Pääkirjoitus Raine Haikarainen S isällys 1/10 3 Tekstit: Janne Villa Kuvat: Raine Haikarainen 4 Kun Eero Huovista kysyttiin piispaksi, hän ajatteli, että antaa muiden päättää. ”On tuntunut, että minulle on käynyt paljon paremmin kuin jos olisin itse suunnitellut kaiken.” intohimoinen halu puhua jumalasta ”Olen edelleen innostunut työstäni. Eläkkeelle lähtö taitaa liittyä siihen, että omat rajat alkavat tulla vastaan”, tuumii piispamme Eero. ”Luulen olevani edelleen terve – jos nyt huonosti kuntoaan hoitanut voi tuntea itsensä terveeksi”, naurahtaa Eero Huovinen, 65, työhuoneessaan Erottajalla. Piispan oletettiin jatkavan virassaan 70-vuotiaaksi. ”Minulla oli vielä muutama vuosi sitten sellainen ajatus. No, se oli nuoruuden intoa. Halusin myös välttää liian aikaista keskustelua siitä, että milloin se viimein lähtisi.” ”Aristan kutittelua, jossa ihminen arvuuttelee lähtöaikeitaan ääneen ja lastaa epävarmuutensa työtovereiden niskaan. Lähtö on oma ratkaisuni, josta päätin yksin Rouvan kanssa.” Ei ihan vielä uunin pankolle Eero Huovinen on ollut pitkään Suomen kirkon voimahahmo. Millaisen roolin emerituspiispa mahtaa ottaa? ”En ole osannut ajatella muuta kuin että toivon saavani elää, olla terveenä ja päästä kerran taivaaseen.” ”Vanhan hengellisen periaatteen mukaan yhdessä hiippakunnassa on vain yksi istuva piispa, joka käyttää sen hiippakunnan ääntä.” Huovinen toivoo voivansa jatkaa teologisten ja hengellisten teosten kirjoittamista, koska kirjoittaminen on ollut hänelle aina omien ajatusten jäsentämiskeino. Kaksi hyvin mieluista tehtävää jatkuvat eläkepäivillä. Helsingin yliopiston hallituksen jäsenyys on paluuta ”vanhan rakkaan heilan luokse” eli yliopistomaailmaan. Huovinen toimii lisäksi Luterilaisen maailmanliiton ja katolisen kirkon kansainvälisen dialogikomission puheenjohtajana. Monivuotisen projektin kymmenpäiväisissä seminaareissa selvitetään kirkkojen välisiä erimielisyyksiä ja etsitään edellytyksiä ekumeeniselle lähentymiselle. Kumpikin tehtävä kuulostaa isolta kakulta? ”Nuo pari kivaa hommaa varmistavat, etten ihan vielä pääse pankolle kiipeämään.” Iän myötä intohimo lisääntyy ”Metsästyksessä, hirvi- ja peurajahdeissa, taas on jonkinlaista retrohenkeä palata poikamaisiin puuhiin! Ja talvella on hirveä himo päästä Lappiin hiihtämään”, Huovinen jatkaa. Hauskaa puuhaa järjestävät myös kolme lastenlasta, haastatteluhetkellä kuuden ja neljän vuoden sekä neljän päivän ikäiset. ”Kun tulen kotiin, siellä on usein joku mummin selän takana huutamassa kovalla äänellä, että nyt vaari tuli, ja juoksemassa vastaan. Sitä ääntä ei voita mikään seireenien kutsu tässä kirkossa.” Hengenmiehen elämän kestänyt palo ei ole sammunut. ”Kasvava kiinnostukseni kohdistuu kysymykseen, kuka on Jumala. Onko mahdollista nähdä Jumalan kasvot? Onko mahdollista tietää, kuka Hän on?” ”Tiedän kaikkien vastausten olevan vain likiarvoja, vajavaisia piirroksia. Silti minun tekee mieli miettiä raamatunkirjoittajien kanssa, mitä Jumala haluaa meille antaa ja mitä Hän haluaa meille puhua.” Herran siunauksen sanat ovat tulleet Eerolle erityisen rakkaiksi: että Jumala kääntäisi kasvonsa meidän puoleemme eikä kääntäisi selkäänsä; että Hän kirkastaisi kasvonsa meille – näyttäisi rakkaat kasvonsa eikä niitä ankaria. ”Uskon silmillä voi nähdä sellaisia asioita, joita luonnollisilla silmillä ei näe. Minua viehättää verrata uskoa rakkauteen. Jos olet rakastunut naiseen, näet taatusti hänestä paljon enemmän kuin muut miehet, vaikka hekin näkevät samat piirteet, suun hymyn ja silmien katseen.” ”Rakkaus antaa tarkemmat silmät. Kun vanhemmat katsovat vastasyntynyttä, he eivät näe vain yhtä ryppyistä ja punaista lasta muiden joukossa, vaan maailman suurimman ihmeen. Jos Jumala kääntää kasvonsa, hän avaa ihmisen silmät näkemään oman rakkautensa ja hyvyytensä”, piispa mietiskelee. ”Minulle on tullut intohimoinen halu ja yritys puhua Jumalasta”, hän lisää. Nuoret, pois peräkammarista! Kuinka hurskaan hiippakuntamme väki voisi päästä vielä lähemmäs Jumalaa? 5 6 ”Jos nuori mies haluaa löytää itselleen tyttöystävän mutta pysyttelee pääasiassa peräkammarissa tai yksiössään eikä koskaan mene sinne missä muut nuoret käyvät, hän pakenee kohtaamista”, piispa vastaa jälleen vertauksin. Hän huomauttaa, että Jumalalla on armonvälineitä, instrumentteja, käsiä ja keinoja, joita Hän käyttää lähestyessään ihmistä. ”Jos me pakenemme näitä armonvälineitä, niin kuivat ajathan siitä ovat seurauksena. Mutta jos ihminen jaksaa kuunnella Raamattua, virsiä ja hengellisen elämän arvoituksia, ne saattavat vähitellen avautua.” ”Hengelliset kirjat, Katekismus, toisten kristittyjen seura, yhteiset rukoukset, kirkkotilat, pyhät paikat, tavan vuoksi lausutut iltarukoukset… Minä uskon, että niissä kaikissa on oma voimansa, joka vaikuttaa.” ”Aina välillä koen kyllä masennuksen ja epätoivon hetkiä, kun mietin, olenko osannut tehdä mitään näiden asioiden edistämiseksi”, ajatuksiinsa usein silmät kiinni ja pää painuksissa syventyvä mies myöntää. Häntä ovat rohkaisseet moneen otteeseen John Vikströmin sanat piis- Äidin opettama iltarukous on se toimintamuoto, joka vaikuttaa eniten kirkon tulevaisuuteen, uskoo väistyvä piispa. pan virkaanvihkimistilaisuudessa Helsingin tuomiokirkossa vuonna 1991. Silloinen arkkipiispa viittasi Paavalin kokemuksiin (Apt. 18) Korintissa, sen ajan maallistuneimpana pidetyssä suurkaupungissa: ”Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille: ’Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani.’” ”Nämä sanat ovat olleet minulle todella tärkeät. En osaa enkä halua mitata kadulla vastaantulevien ihmisten hengellistä kuntoisuutta tai tilaa, vaan ajattelen heidän kaikkien olevan Jumalan luomia ja lunastamia, Pyhän Hengen pyhittämiä.” Äidin rukous piispan puheita tärkeämpi Eero Huovinen on käsitellyt viime vuosina monesti puheissaan lasten tulevaisuutta. Hänen mielestään maassamme ei ole vielä analysoitu kunnolla sitä kasvatuskäsitysten muutosta, joka tapahtui 1960- ja 70-luvuilla. Silloin sukupolvien yli ulottuvat traditioketjut katkesivat. Virsikirjauudistus sattui samaan hankalaan aikaan. 1970-luvun ihanteena oli ajankohtaistaminen, nykyaikaistaminen, yleistajuistaminen ja arkaaisesta kielestä luopuminen. Uudistuksen valmistuessa 1980-luvulla perinteeseen tahdottiin taas palata, mutta siihen ei ollut enää yhteyttä. Vanhat sananlaskut, hengelliset laulut ja tavat oli unohdettu. Suuri osa isovanhemmista ei enää tuntenut samoja satuja, lauluja ja rukouksia kuin lastenlapset. Sukupolvien yli ulottuvissa perinteissä on väkevää voimaa. ”Me tiedämme Itä-Euroopasta, kuinka helposti kulttuuriperinteet katkaistaan ja miten vaikea niitä on uudestaan aloittaa.” Mikä neuvoksi kristillisen kasvatuksen elvyttämistä yrittäville? ”Mikä on se yksittäinen kirkon toimintamuoto, joka oletettavasti vaikuttaa eniten kirkon tulevaisuuteen? Se on äidin opettama iltarukous! Sen vaikutus on ylivoimaisesti suurin. Siihen verrattuna piispojen puheet tai pappien saarnat ja kirkol- liskokouksen toimet ovat paljon heikompia.” ”Ehkä kristillisestä kasvatuksesta ei pitäisi puhua niin paljon, vaan ’just do it!’ – olla reilusti sitä mitä on, ilman että siitä tehdään isoa numeroa. Hengellisen elämän kynnystä ei pitäisi nostaa liian korkeaksi.” ”Välillä kyllä ujous pakkaa päälle minullekin ja joudun puremaan hammasta saadakseni sanottua vaikkapa taksikuskille, että hyvää päivänjatkoa ja vähän Jumalan siunausta myös.” Kapula seuraajalle Eero Huovinen vierastaa ajatusta viimeisten teesien tahi henkisen testamentin laatimisesta. ”Jos nyt jotakin pitäisi sanoa, niin ihmisen on hyvä muistaa iltaisin ja elämän lopulla, mutta myös pitkin päivää ja kesken työtä, Jeesuksen ja monien kristittyjen rukous: Sinun käsiisi minä annan henkeni.” ”Eikä se ole vain päätöspuheiden tunnuslause, vaan se sopii myös kaikkiin elämän aamuihin, kun aloitetaan jotakin uutta jaksoa. Sinun käsiisi, Jumala, minä annan henkeni. Tämä pyyntö ei ole vain yksilön rukous. Koko kirkolle tekee hyvää muistaa, kenen käsissä tämä touhu perimmiltään on.” Siunatuksi lopuksi piispa sanoo, että hänen tehtävänsä on kuin viestijuoksun yhden osuuden juoksijan. Ensin tulee ottaa vastaan se kapula, joka annetaan, ja sitten juosta oma osuus kaikilla voimilla, niin hyvin kuin kykenee. Ja lopuksi antaa kapula seuraavalle. ”Minun tehtäväni piispana loppuu kapulan antamiseen. En enää juokse seuraavaa osuutta. Kukin sukupolvi on itse vastuussa, niin ihmisille kuin Jumalalle.” Helsingin piispaa evästettiin huhtikuussa 1991, että hänen tehtävänsä on puhua pelkäämättä. Koskeeko kehotus eläkepäiviäkin vai raukeaako Herran sana muka silloin? ”Saarnaaminen ja hengelliset puheet säilyvät papin tehtävinä, mutta hiippakunnan ja kirkon arkivelvollisuudet kuuluvat toisille.” ”Pappihan on aina pappi, kuolemaansa asti. Mutta tarvitseeko olla yhtä ahkera kuin tähän asti? Jos saisi jo vähän hitaammin…” Eero Huovisen lähtömessua vietetään Tuomiokirkossa 31.8.2010 klo 18. Lisätietoa tämän lehden sivulta 21. Hyvä lopputulos ilman liikoja suunnitelmia Eero Huovisen lapsuudenkodin uskonnollinen kasvatus oli ”luontevaa”: iltarukoukset kuuluivat asiaan ja ruokapöydässä luettiin hengellistä kirjaa. Evankelisessa herätysliikkeessä vaikuttanut Lauri-isä, Turun tuomiorovasti ja tuplatohtori, oli toisinaan tiukka, ankara ja kiivaskin kurinpitäjä. Jumalaa ei kuitenkaan yritetty valjastaa lasten tapakasvatuksen välikappaleeksi. ”Kotona ei ollut edes salakavalaa uraohjausta siihen, mitä poikien pitäisi tulevaisuudessa tehdä. Matkasaarnaajana isä oli usein pois kotoa. Äidin itsetuntoinen lempeys antoi meille paljon tilaa ja vapautta. Mutta äiti kuoli kun olin 9-vuotias.” Myöhemmin poika huomasi, että jotkut isän piirteet ovat vaikuttaneet häneen, tiedostamatta. Lauri oli esimerkiksi innostunut saarnamies ja sellainen Eerostakin tuli, vaikka hän vielä nuorena pappina jännitti saarnaamista valtavasti ja kirjoitti tekstit sanasta sanaan. ”Jokainen huomaa tekevänsä joitakin asioita samoin kuin vanhempansa, sitä tavoittelematta. Minusta tuli varmaan pappi isästäni huolimatta – ja isän vuoksi.” Työelämässään Eero Huovinen ei itse ole tehnyt liikoja suunnitelmia siitä, mihin milloinkin ryhtyisi. Niin kävi piispan hommaan ryhtyessäkin. Tuore dogmatiikan professori oli erittäin innostunut työstään yliopistossa. Sitten kysyttiin piispaksi ja hän ajatteli, että antaa muiden päättää… ”Jälkikäteen olen ollut kutsumuksestani iloinen ja kiitollinen, vaikka välillä onkin ollut raskasta ja maitohapoilla on menty monesti. On tuntunut, että minulle on käynyt paljon paremmin kuin jos olisin itse suunnitellut kaiken.” Yksi innostavimmista haasteista oli kirkon uuden Katekismuksen kirjoitushanke. Kirjasta on painettu 2,7 miljoonaa kappaletta ja se on käännetty yli kymmenelle kielelle. Eero Huovinen on yhä tyytyväinen lopputulokseen. ”Katekismus on kirkon yhteinen kirja, jonka tekstin tulee kestää pitkäaikaista käyttöä ja kulutusta. Se on ruisleipää, hengenelämän tukikeppi, joka keskittyy uskon ydinkohtiin. Jos menet naimisiin tämän päivän kanssa, olet huomenna leski.” 7 Johdettavana sekakuoro soraäänin 8 Eero Huovinen tuli piispaksi keskelle lamaa. ”Työni alkuvaihetta sävytti kokemattomuus, josta osa johtui seurakuntatyön vähäisyydestä.” ”Diakonian puolelta tuli vakavaksi vetäviä viestejä siitä, miten ihmisiltä menivät työt ja asunnot alta. Luvut olivat julmia. Kysyin julkisuudessa, oliko vahvan markan politiikan lasku liian suuri. Minulle vastattiin, että piispan pitäisi lukea kansantaloutta ennen kuin avaa suunsa”, Huovinen muistelee. Kirkon puolellakin jouduttiin kiristämään vyötä. Helsingin piispa oli ensimmäinen allekirjoittaja kirkolliskokouksen aloitteessa, jossa ehdotettiin kirkon hallinnon karsimista. ”Minulla oli hirveä hinku keventää kirkon hallintoa. Kuvittelin vielä nuorena miehenä, että se voisi onnistua, mutta se osoittautui paljon hankalammaksi projektiksi kuin luulin. Yritysmaailmassa hallitusten puheenjohtajien ja toimitusjohtajien mahdollisuudet leikata rönsyjä ovat ihan toisenlaiset.” Helsingin hiippakunnan jakamista kahteen osaan Huovinen pitää onnistuneena prosessina. Hiippakuntahallinnon eli tuomiokapitulin resurssit sen sijaan ovat kutistuneet ajan saatossa kohtuuttoman pieniksi. Kirkkohallituksen ja seurakuntayhtymien tasolla tilanne on toinen, niillä kun on käytössään verorahoja, ja raha tuo toimintamahdollisuuksia sekä päätäntävaltaa. Huovinen kannattaa kirkossa hajautettua hallintomallia, läheisyysperiaatetta ja alhaalta päin nousevaa kirkkoa. ”Media kaipaa kuitenkin selkeää kirkon ääntä. Se kysyy, kuka peeveli teistä nyt sanoo, mitä mieltä te kirkossa lopulta olette. Mutta meidän kirkkomme on tällainen sekakuoro, jossa kuuluu monenlaisia soraääniä. Yksi laulaa kokonaan nuotin vierestä, toinen kirkuu vähän toisella tavalla, kolmas mörisee.” ”Luther ajatteli kirkkoa sairaalana, jossa on erilaisia potilaita. Ei niitä erotella, viisaita ja tyhmiä, sairaita ja terveitä. Pääasia on, että Kristus on lääkäri.” Jos et keksi muuta, kokeile rehellisyyttä Yhteiskunnallisten verkostojen ja mediasuhteiden solmimisessa Eero Huovista on pidetty erittäin etevänä. Pian piispaksi tultuaan hän soitti tärkeimpien medioiden päätoimittajille ja meni tapaamaan heitä. ”Otin kohtaamisissa ohjenuoraksi sen, että jos et keksi ihmisten kanssa muuta keinoa puhua, käytä rehellisyyttä ja avoimuutta. Minun ei pidä yrittää esittää kirkosta mitään brändiä tai kiillottaa kirkon imagoa.” Kun ihmiset esittävät kriittisiä kommentteja kirkkoa kohtaan, Huovinen huomaa ajattelevansa useimmiten, että kritiikille on hyviä perusteita – tai se voisi olla vieläkin kovempaa. Huovista itseään on arvosteltu naispappeus- ja homokeskusteluissa sekä konservatiivi- että liberaalilaidoilta. ”Julkisuuteen tulee usein todellista tilannetta vahvempi kuva liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelusta. Aatteellinen ja kirkollinen keskustelu on polarisoitunut. Yksi siihen vaikuttava tekijä on anonyymi nettikeskustelu, joka mahdollistaa rivommat ja rumemmat puheet.” ”Olen vähän haluton puhumaan naispappeus- ja homokysymyksistä. Yksi syy on se, etten halua enää enempää nostaa näiden asioiden painoarvoa julkisuudessa. Se olisi signaali, että ne ovat tärkeimpiä teemoja kirkolle.” Eero Huovinen selittää pyrkineensä mieluummin puhumaan mediassa uskon asioista ja Jumalasta. Etiikan osalta hän on ottanut kantaa etenkin lasten ja taloudellisesti syrjäytyneiden asemaan. ”Toivon, että kirkon työntekijät ja yliopistoteologit osallistuisivat ahkerammin aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota uusateistit ovat kiihdyttäneet. Se edellyttää yleissivistystä.” Mikä on piispan tehtävä? Kolme peräkkäistä piispanvaalia on huomattu laajasti tiedotusvälineissä. Kuitenkin mediassa persoona korostuu usein asian ja tehtävien kustannuksella. Mistä piispan virassa on kysymys ja mitä piispa oikeasti tekee? Piispan tehtävistä säädetään kirkkojärjestyksen 18. luvussa. Sen mukaan piispan ensimmäinen tehtävä on ”vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista”. Piispan virka on ykseyden virka. Suurin osa keinoista on pehmeitä ja perustuu sanan valtaan. Siksi piispan, ja varsinkin luterilaisen piispan, arvovalta perustuu auktoriteetin sijasta argumentointiin. Piispa vaalii ykseyttä ja edistää kirkon työtä ennen muuta sanalla ja esimerkillä. Tuomiokapitulin johtaja Piispan keskeinen tehtävä ei ole jakaa haastatteluja, vaan johtaa tuomiokapitulin työtä. Hänestä riippuu paljon, miten tuomiokapitulin ja seurakuntien yhteistyö toimii. Kirkon työ tehdään seurakunnissa. Piispan pitää ”edistää” hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja toisaalta ”valvoa”, että seurakunnissa kirkon työtä hoidetaan kirkon tunnustuksen ja lainsäädännön mukaisesti. Edistäminen merkitsee puitteiden luomista, valvominen taas epäkohtiin puuttumista. Tuomiokapitulin hallinnolliset asiat ovat usein mutkikkaita sekä teologisesti että oikeudellisesti. Virantäytöt, seurakuntien rakennemuutokset, valitukset, kantelut ja kurinpitoasiat kuluttavat eniten aikaa ja voimia. Työyhteisöjen ristiriitojen ratkomisessa odotukset ovat suuret, mutta hallinnolliset keinot vähäiset. Jos piispa horjuu linjassaan, pönkittää suosikkejaan tai mielistelee mediaa, vähätkin eväät työyhteisöongelmien ratkaisemiseksi ehtyvät. puheita, tervehdyksiä, lehtikirjoituksia tai esitelmiä kertyy monta viikossa. Yhtäältä häneltä odotetaan avoimuutta keskusteluun ja kritiikin sietämistä. Toisaalta esipaimenena häneltä odotetaan, että hän uskaltaa myös vetää rajaa vääriin oppeihin ja opettajiin. Pappien esipaimenena piispalla on erityinen suhde papistoon. Piispan tulee ”tukea ja ohjata” pappeja heidän työssään. Mutta piispan pitää myös ”valvoa”, että he ”hoitavat pappisvirkaan kuuluvat velvollisuudet, ovat oppinsa puolesta nuhteettomia ja käyttäytyvät elämässään kristillisesti”. Sama koskee kirkon kaikkia työntekijöitä. Piispa haastattelee kaikki papiksi vihittävät ja päättää heidän vihkimisestään yhdessä tuomiokapitulin kanssa. Vihkimystä hakevan kannalta tilanne on ladattu, ja onnistuessaan piispa voi innostaa nuorta pappia ratkaisevasti. Joskus hän joutuu myös epäämään vihkimyksen tai ehdottamaan aikalisää. Se on raskasta, mutta koituu pidemmällä aikavälillä kaikkien parhaaksi. Pappisvirkaan sopimattoman henkilön vihkiminen papiksi kuormittaa vuosikymmeniä niin seurakuntia kuin tuomiokapituliakin. Jokainen väärä rekrytointi tulee kalliiksi ja lasku lankeaa kirkollisveron maksajille. Kokouksia ja komiteoita Usein unohtuu, että piispalla on erittäin paljon kirkon keskushallintoon liittyviä vastuita. Piispat istuvat kirkolliskokouksessa, piispainkokouksessa ja komiteoissa, mutta myös vetävät niiden alaisten valiokuntien ja työryhmien valmistelutyötä. Näissä uuvuttavilta tuntuvissa tehtävissä tarvitaan kirkon opin ja hallinnon tuntemusta, koska uudistukset tähtäävät kirkollisen lainsäädännön muutokseen. Toisaalta juuri niiden kautta tehdään kokonaiskirkon kannalta ratkaisevia uudistuksia – joko oikeaan tai väärään suuntaan. Kirjoittaja on pappi, teologian tohtori ja piispainkokouksen sihteeri, joka toimi aiemmin neljä vuotta Helsingin piispan teologisena sihteerinä. Pappien esipaimen Piispa on pappi, ei pelkkä hallintovirkamies. Hän on liturgi, evankeliumin julistaja ja uskon puolustaja. Piispa saarnaa käytännössä joka pyhä – piispantarkastuksissa, virkaanvihkimisissä ja erilaisissa juhlajumalanpalveluksissa. Muita Seuraavilla sivuilla esitellään Helsingin hiippakunnan viisi piispaehdokasta. Piispanvaalin ensimmäinen kierros käydään 11.5.2010 ja mahdollinen toinen kierros 3.6.2010. Uusi piispa aloittaa virassaan 1.9.2010. PIISPANVAALI Teksti: Jari Jolkkonen 9 Tekstit: Tuomiokapitulin työryhmä Kuvat: Matti Karppinen Piispaehdokkaat esittelyssä: 2 Hannu Vapaavuori Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen ehdokas on vastannut valmistautumattomana.Vastausaikaa oli minuutti. Tilanne vastasi tyypillistä radio- tai tv-haastattelua.Vastauksia ei ole editoitu.Viimeisen kysymyksen ehdokas on saanut etukäteen kirjallisesti vastattavaksi. 10 Mitä mielestäsi tulisi painottaa kirkkoherranvaalien ehdokasasettelun vaalisijoista päätettäessä? Kyllähän siinä on tietysti tällä koulutuksella ja kokemuksella merkittävä painoarvo. Sitten hyvin tärkeä tekijä on minun mielestäni se, millaisia odotuksia seurakunnalla on. Siis nämä niin sanotut viran erityiset tarpeet. Ja katsoisin, että siinä sitten myöskin se johtamiskokemus ja johtamiskoulutus on näitä tällaisia asioita. Ja tuota myöskin on hyvä, jos voidaan jollain tavalla saada haastattelussa… haastattelun kautta selvittää, millä tavalla tämä asianomainen kandidaatti tulee yleensä ihmisten kanssa toimeen. Tämmöset asiat minusta on… siis asiantuntemus, kokemus, koulutus ja ihmissuhdetaidot. Miten mielestäsi tulisi ratkoa seurakunnissa ilmeneviä vakavia henkilöstöjohdollisia ristiriitatilanteita? Keskustelu on tietysti se, mistä lähdetään liikkeelle. Pyritään selvittämään, mistä ne syyt näihin ristiriitoihin ja tilanteisin oikeastaan on. Toiseksi täytys niinkun myöskin selvittää, että asianomaiset osapuolet tietävät velvollisuutensa ja oikeutensa, sen minkälaisille... kenellä on oikeus työyhteisössä esimerkiksi viimekädessä päätöksentekoon ja mikä on alaisen rooli. Minkälaiset ovat alaisen tehtävät ja velvollisuudet? Jos tämmöiset keskustelut ei etene suotuisalla tavalla, niin sitten täytys tietystikin pyrkiä löytämään ihan tämmöstä ammattiapua sellaisilta tahoilta, jotka tämmösiin ristiriitatilanteisiin ovat perehtyneet. PIISPANVAALI Millä tavoin Helsingin piispan tulisi vastata moderniin uusateistiseen uskontokritiikkiin? Minun mielestäni uusateistisessa uskontokritiikissä suurin ongelma on tietämättömyys. Joko tahallinen tai tahaton tietämättömyys. Se kritiikki, joka kohdistuu kristinuskoon, kohdistuu minun mielestä usein sellaisin asioihin, joita minä en esimerkiksi henkilökohtaisesti edes tunnista kristilliseen uskoon kuuluviksi asioiksi. Ja sen takia Helsingin piispan tehtävänä on riippumatta ateisteista tai muista koittaa antaa oikeaa kuvaa kristinuskosta, uskon, ymmärryksen ja järjen suhteista. Ja siitä mitä uskonto, mitä kristinusko on ja mitä se ei ole. Tässä mielessä piispalla on minusta tämmönen mielipidejohtajan ja erityisesti voisi sanoa, että ihan opettajan tehtävä. Kirjallinen kysymys: Julkisuudessa esitetään usein vaatimus kirkon hallinnon keventämisestä. Tulisiko mielestäsi hallintoa keventää? Ja jos tulisi, mitä konkreettisia parannusehdotuksia haluaisit esittää? Kirkon keskushallinnon kehittämistä pohtiva kirkkohallituksen työryhmä ei mietinnössään pari vuotta sitten esittänyt merkittäviä kevennyksiä, vaikka ne varmasti olisivat olleet myös työryhmälle tervetulleita. Tämä kertonee siitä, että ainakaan keskushallinnon keventäminen ei käy aivan sormia napsauttamalla. Työryhmän mietinnöstä antamassaan lausunnossa piispainkokous sanoo seuraavaa: ”Luterilaisessa kirkko-opissa korostuu ajatus paikallisseurakunnasta kirkon tehtävän toteuttamisen varsinaisena subjektina. [ – ] Seurakunta on ensisijainen toiminta- ja hallintoyksikkö.” Katson siis asia seurakunnan tasolta. Kirkossamme on menossa merkittävä seurakuntarakenteitten muutosprosessi. Tavoitteena on hallinnon keventäminen ja taloudenhoidon tehostaminen. Hallinnollistaloudellista tehokkuutta tavoiteltaessa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota siihen, mitä uudistukset merkitsevät seurakuntien perustyössä. Seurakuntakoon kasvaminen tuo seurakuntien sisälle aivan uusia hallinnollisia ongelmia. Työn organisointi vaatii omat rakenteensa, joihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Yhteydenpito etääntyneeseen hallintoportaaseen edellyttää jatkuvasti uusiutuvien teknisten apuvälineiden loputonta opiskelua. Siirtäisin siis mielelläni hallintokehityksen mielenkiinnon painopistettä paikallisseurakuntien työn järjestämisen ja hallinnoinnin suuntaan. Toivoisin, että kehitystä voitaisiin ohjata nykyistä enemmän kirkon perustehtävän toteuttamisen näkökulmasta. Syntynyt: 3.5.1949 Suoritetut loppututkinnot • Kanttori-urkurin tutkinto (Sibelius-Akatemia 1974) • Pianonsoiton opettajan tutkinto (Sibelius-Akatemia 1974) • Pianonsoiton diplomitutkinto (Sibelius-Akatemia 1976) • Teologian kandidaatti (Helsingin yliopisto 1982) • Teologian lisensiaatti (Helsingin yliopisto 1995) • Teologian tohtori (Helsingin yliopisto 1997) PIISPANVAALI Piispaehdokkaan kotisivut ovat osoitteessa hannuvapaavuori.fi. Keskeinen työkokemus • Pianonsoiton opettaja, Rovaniemen musiikkiopisto 1974–1975 • Kanttori-urkuri, Kiskon seurakunta 1975–1976 • Kanttori-urkuri, Malmin seurakunta 1977–1982 • Virallinen apulainen, Taivallahden seurakunta 1982– 1986 • Kirkolliskokouksen virsikirjavaliokunnan sihteeri 1985 • Työalasihteeri, kirkkohallitus 1986–2000 (välillä useita jaksoja assistenttina ja lehtorina Helsingin yliopistossa sekä lehtorina Sibelius-Akatemiassa) • Kirkkoherra, Huopalahden seurakunta 2000– (virkavapaus 2003–2004) • Kirkkomusiikin professori, Sibelius-Akatemia, lukuvuosi 2003–2004 • Tuomiokapitulin pappisasessori 2007– • Piispainkokouksen jäsen 2007–2010 Johtamiskoulutus ja -kokemus • Seurakuntatoiminnan johtamisen kurssi, Kirkon koulutuskeskus • Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan keskus, vs. pääsihteeri 1990–1992 • Kirkkoherra, Huopalahden seurakunta 2000– Julkaistut ja toimitetut kirjat • Virsilaulu ja heräävä kansallinen kulttuuri-identiteetti. Jumalanpalveluksen virsilaulua ja -sävelmistöä koskeva keskustelu Suomessa 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1886. SKHST 173. Diss. Saarijärvi. • Usko elämän kätkössä. Kirkkososiologian vaiheita ja näkökulmia vuosituhannen lopulla. Käytännöllisen teologian laitoksen vuosikirja 1996. Käytännöllisen teologian laitoksen julkaisuja 82. (Toim. Hannu Vapaavuori) • Matkalla jumalanpalvelukseen. Toimittanut Vantaan seurakunnat. (Toim. Hannu Vapaavuori) • HYMNOS. (Toim. Hannu Vapaavuori) • Pitäjänmuusikko. Selvitys musiikkikasvatukseen painottuvasta kanttorin tutkinnosta ja virasta sekä musiikinopettajan ja kanttorin tehtävien hoitamisesta kunnan ja seurakunnan yhteistyönä. Suomen ev. lut kirkon keskushallinto. Sarja C 2005:7. 11 Piispaehdokkaat esittelyssä: 3 marja heltelä Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen ehdokas on vastannut valmistautumattomana.Vastausaikaa oli minuutti. Tilanne vastasi tyypillistä radio- tai tv-haastattelua.Vastauksia ei ole editoitu.Viimeisen kysymyksen ehdokas on saanut etukäteen kirjallisesti vastattavaksi. 12 Mitä mielestäsi tulisi painottaa kirkkoherranvaalien ehdokasasettelun vaalisijoista päätettäessä? Tärkein asia on johtamiskoulutus, mutta myös kokemus. Ja nimenomaan seurakuntatyön kokemus, koska kirkkoherra seurakunnassa on kaikkien työalojen viime kädessä vastaavaa, vaikka siellä olis väliporrasesimiesjärjestelmä käytössä. Niin silti kirkkoherra vastaa viime kädessä. Ja tärkeintä on se, että sillä kirkkoherralla on tietotaito asiantuntijayhteisön johtamisesta. Koska seurakunta on asiantuntijayhteisö, organisaatio. Ei linjaorganisaatio, missä ylhäältä käskytetään, vaan kirkkoherran tehtävä on mahdollistaa työntekijöiden työ, sen minkä ne siellä päivittäin tekevät. Miten mielestäsi tulisi ratkoa seurakunnissa ilmeneviä vakavia henkilöstöjohdollisia ristiriitatilanteita? PIISPANVAALI Ehdottomasti tilanteessa täytyy kuulla jokaista osapuolta. Ja kaiken pohjanahan on tietysti kirkkolait ja säädökset ja juridiikka. Mutta sen lisäksi tässä taas korostuu tämä henkilöstöjohtaminen. Pitäisi olla kokemusta ja asiantuntemusta, miten ristiriitatilanteita ratkaistaan, koska siinä on aina henkilöt ja persoonat kysymyksessä. Siinä ei ole vaan itse tilanteet, vaan siinä on monet, monitahoiset asiat siinä ympärillä. Ja sen jälkeen pitäisi piispan uskaltaa toimia johdonmukaisesti ja oikein... kaikissa vastaavanlaisissa tilanteissa. Tässä on hankala tää, että piispa on myös paimen ja paljonko kuuluu silloin sielunhoidollisen piiriin, paljonko kuuluu siihen, että pitää ottaa tilanteita huomioon. Mutta siinä ehkä piispalta vaaditaan suoraselkäisyyttä, että pitää uskaltaa katsoa tilanteita silmiin ja johdonmukaisesti toimia samanlaisissa kysymyksissä samalla tavalla. Millä tavoin Helsingin piispan tulisi vastata moderniin uusateistiseen uskontokritiikkiin? Kuuntelemalla ja ottamalla se vakavasti. Ja vastaamalla siihen kaikin niiden… kaikilla niillä lahjoilla, joita me kristinuskosta saadaan tueksemme meidän omasta opista. Ja nimenomaan niin, että antautuu dialogiin. Ei niin, että tyrmää tai sanoo, että tämä ei ole relevantti meille. Vaan se on relevantti tässä yhteiskunnassa, tosin sielläkin marginaali-ilmiö. Kirkkoonhan kuuluu vielä se 80 % kansasta. Ja… mutta ottaa se vakavasti, suostua keskusteluun. Ja päästä ehkä siinä keskustelussa sitten sen verran hieman eteenpäin, että asenteet murtuvat. Mutta myös niin, että siihen haasteeseen täytyy vastata niin, että kirkon ääni kuuluu. Usein se on niin, että se kirkon ääni ei kuulu siellä. Kirkon hallintoa ja päätöksentekoa tulisi tarkastella ennakkoluulottomasti kokonaisuudessaan – ei yksittäistä osa-aluetta kerrallaan. Olisiko mahdollista laatia/säätää erilaisia vaihtoehtoisia malleja? Voisiko erilaiset tarpeet ottaa todesta ja pyrkiä ratkaisemaan asia siitä lähtökohdasta käsin? Hallintoa tulisi rakentaa palvelemaan toimintaa – ei päinvastoin. Kirjallinen kysymys: Julkisuudessa esitetään usein vaatimus kirkon hallinnon keventämisestä. Tulisiko mielestäsi hallintoa keventää? Ja jos tulisi, mitä konkreettisia parannusehdotuksia haluaisit esittää? Suoritetut loppututkinnot • Teologian maisteri (Helsingin yliopisto 1991) Kirkon historia organisaationa on poikkeuksellisen pitkä verrattuna mihin muuhun organisaatioon tahansa. Kirkon rakenteita on jatkuvasti tutkittava muuttuvan maailman keskellä. Hallintoa tarvitaan ja sen tulee palvella evankeliumin sanomaa, ei estää sen eteenpäin viemistä. Hallinto koetaan usein raskaaksi silloin, kun se ei enää palvele. Se ikään kuin ottaa vallan itselleen ja ihminen kokee sen edessä voimattomuutta. Tällä hetkellä näen suureksi kysymykseksi sen, että kirkon elämä ja haasteet suurissa kaupungeissa ovat erilaisia maaseutuun verrattuna. –Kirkkoherranvaali ei toimi (äänestysprosentti saattaa jäädä alle 3 %) –Alueellisten seurakuntien lisäksi olisi tarvetta henkilöseurakunnalle (voi itse valita seurakunnan, johon kuuluu) Päätöksenteko näissä asioissa tapahtuu kirkolliskokouksessa, joka säätää kirkon hallinnosta ja lainsäädännöstä. Kirkkoherranvaalia koskeva aloite on tehty mm. 2006, nyt käsittelyssä on kolme kirkollisia vaaleja koskevaa aloitetta. Tarpeet eivät ole samanlaiset joka puolella Suomea, joten päätöksenteko ja asiat eivät etene. Asia on tiedostettu, mutta yhteistä tahtotilaa ei ole löytynyt. PIISPANVAALI Piispaehdokkaan kotisivut ovat osoitteessa marjaheltela.fi. Syntynyt: 29.6.1961 Keskeinen työkokemus • Seurakuntapastori, Tuusulan seurakunta 1995–1996 • Seurakuntapastori, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 1997– • Tuomiokirkon kappalainen, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 2005– • Johtava kappalainen, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 2006– Johtamiskoulutus ja -kokemus • Johtamisen erikoisammattitutkinto, Johtamistaidon opisto 2006 • Seurakuntatyön johtamisen tutkinto, Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli 2007 • Järvenpään kaupunginhallituksen II vpj. 1995–1996 • Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran vakinainen sijainen • Tuomiokirkkoseurakunnan jumalanpalveluselämän ja hallinnon työalojen työalajohtaja Julkaistut ja toimitetut kirjat Ei ilmoitusta 13 Piispaehdokkaat esittelyssä: 4 irja askola Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen ehdokas on vastannut valmistautumattomana.Vastausaikaa oli minuutti. Tilanne vastasi tyypillistä radio- tai tv-haastattelua.Vastauksia ei ole editoitu.Viimeisen kysymyksen ehdokas on saanut etukäteen kirjallisesti vastattavaksi. Mitä mielestäsi tulisi painottaa kirkkoherranvaalien ehdokasasettelun vaalisijoista päätettäessä? Henkilökohtaisia taitoja johtaa työyhteisöä. Sit tietysti kyllä tällaista teologis-hengellistä linjaa. Miten se sopii siihen kontekstiin, mihin kirkkoherraa ollaan valitsemassa? Ja sitten sen seurakunnan erityisiä tarpeita, miten ne resonoivat siinä henkilössä, joka on hakemassa sinne kirkkoherraksi. Erilaiset seurakunnat tarvii vähän erilaista osaamista, erilaista persoonaa, erilaista työkokemustaustaa. Miten mielestäsi tulisi ratkoa seurakunnissa ilmeneviä vakavia henkilöstöjohdollisia ristiriitatilanteita? 14 No tietysti ensin lähdetään siitä, että onko kysymys… selvitetään tilanne, mikä on esimiehen rooli. Onko, onko se ongelma? Liittyykö se esimiehiin vai alaisten ja heidän välisiin suhteisiin. Tietysti pitää kartoittaa, ketkä on ne toimijat, se toimijoiden kokonaiskartta siinä. Sitten tarvitaan avointa vuorovaikutusta, keskustelua. Ja riippuu tietysti, kuinka vakavassa tilanteessa tosiaan ollaan. Sitten on olemassa työlainsäädännöstä, työterveyshuollosta, luottamusmiesjärjestelmistä nousevia apukeinoja tietenkin. Mut lähtökohta on tietenkin ensin avoin vuorovaikutus, neuvottelutaidot, tilanteen kohtaaminen. Mieluummin varhaista puuttumista kuin lepsuilua. PIISPANVAALI Millä tavoin Helsingin piispan tulisi vastata moderniin uusateistiseen uskontokritiikkiin? Olemalla itse aidosti kristitty, keskusteluun osallistuva kristitty. Puolustelemaan ei must kannata lähteä, vaan avoimeen keskusteluun ja tukemalla sit myöskin työtovereita ja seurakunnan jäseniä. Olemaan aktiivisesti läsnä kristittyinä tämän maailman turuilla ja toreilla, joita esim. sosiaalinen media on. Kirjallinen kysymys: Julkisuudessa esitetään usein vaatimus kirkon hallinnon keventämisestä. Tulisiko mielestäsi hallintoa keventää? Ja jos tulisi, mitä konkreettisia parannusehdotuksia haluaisit esittää? Kevennyksen mahdollistaa it-teknologia, yleinen toimintakulttuurin muutos ja koulutustason nousu. Kevenemistä on tarkasteltava työntekijöiden, luottamushenkilöiden, seurakunnan jäsenten ja kirkon yhteiskunnallisten suhteiden kannalta. Kaikki nämä tarvitsevat hyvää hallintoa. Kaikkien näiden näkökulmasta sen tulee olla läpinäkyvää, riittävän ketterää, luotettavaa ja kirkon arvojen mukaista. Kirkon keskushallinnon uudistus on meneillään: siellä kevennys merkitsee mm. kirkkohallituksen, piispainkokouksen ja erilaisten neuvottelukuntien työnjaon selkiyttämistä. Kansainväliset asiat ja EU:n tuomat asiat vaativat päällekkäisyyksien vähentämistä ja valmistelujen järkeistämistä. Tuomiokapitulien, seurakuntayhtymien ja rovastikuntien yhteistyö tuo synergiaetuja, joiden järjestelmälliseen kehittämiseen on tarve. Seurakunnissa asioiden valmistelujen ja päätöksenteon päällekkäisyys ja monikerroksisuus vaikeuttavat työntekijöiden keskittymistä varsinaiseen kutsumukseensa. Tämän ongelman käsittelyyn sisarkirkoiltamme on löydettävissä hyödyllisiä näkökulmia. ”Keveä hallinto” on myös kokemus, ei vain lainsäädännöllinen organisaatiokaavio. Kokoustemme toimintakulttuuria on kehitettävä siihen suuntaa, että jäsenet kokevat itsensä tarpeellisiksi ja käyttämänsä ajan mielekkääksi. Keventäminen ei saa merkitä luottamushenkilöiden osuuden kaventamista, vaan heidän osaamisensa vahvempaa käyttämistä. Myös kirkon päättävä elin on seurakunnallinen tapahtuma, josta jäsenen toivoisi lähtevän innostuneena, voimaantuneena ja motivoituneena. Syntynyt: 18.12.1952 Suoritetut loppututkinnot PIISPANVAALI Piispaehdokkaan kotisivut ovat osoitteessa w w w. i r j a a s k o l a . f i / v a a l i . • Teologian maisteri (Helsingin yliopisto 1975) Keskeinen työkokemus • Tutkimusassistentti, Lohjan elinyhteisötutkimus 1975 • Kirkkososiologian assistentti, teologinen tiedekunta 1975–1981 • Konferenssisihteeri, suunnittelupäällikkö, Seurakuntaopisto 1981–1991 • Eksekutiivisihteeri, Euroopan Kirkkojen Konferenssi 1991–1999 • Kv-suunnittelija, Diakonia-ammattikorkeakoulu 1999–2004 • Vs. kappalainen, Alppilan seurakunta 2004 • Hiippakuntasihteeri ja piispan teologinen erityisavustaja, Espoon hiippakunnan tuomiokapituli 2004– Johtamiskoulutus ja –kokemus • Ecumenical Leadership Training, Tansania 1985 • Johtoryhmän jäsen Seurakuntaopiston suunnittelupäällikkönä • Euroopan ekumeenisen maallikkoakatemialiiton puheenjohtaja 1988–1993 Julkaistut ja toimitetut kirjat • Kaupunkilaisen kirkko. KTK 1977. (Yhdessä Voitto Huotarin kanssa) • Kirkkososiologia. Kirjapaja 1982. (Yhtenä toimittajana) • Mikä nainen. Kirjapaja 1985. (Yhdessä Anja Porion kanssa) • Naisten postilla. WSOY 1985. (Yhdessä Pirkko Lehtiön kanssa) • Matkaan naiset. Kirjapaja 1988. (Yhdessä Anja Porion kanssa) • Lasinen lapsuus. Kirjapaja 1990. (Yhdessä Anja Porion kanssa) • Jos olet, ole nyt. Kirjapaja 2006. • Täysi lautasellinen. SLS 2008. 15 Piispaehdokkaat esittelyssä: 5 matti poutiainen Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen ehdokas on vastannut valmistautumattomana.Vastausaikaa oli minuutti. Tilanne vastasi tyypillistä radio- tai tv-haastattelua.Vastauksia ei ole editoitu.Viimeisen kysymyksen ehdokas on saanut etukäteen kirjallisesti vastattavaksi. 16 Mitä mielestäsi tulisi painottaa kirkkoherranvaalien ehdokasasettelun vaalisijoista päätettäessä? Ehdokasasettelussa painotetaan henkilön kykyä ja taitoa siihen kyseiseen tehtävään. Ja mun mielestä keskeisiä asioita kirkkoherranvaalin kohdalla on johtamistaito, kyky seurakunnan hengellisen johtamiseen. Ja toinen tärkeä ulottuvuus käytännön työn kannalta on hyvät vuorovaikutustaidot, koska tämän päivän johtajuus ei ole sillä tavoin ylhäältä johtamista, vaan se on pitkälti tiimityöskentelyä, keskustelua yhdessä. Asioista suunnittelemista ja niistä päättämistä. Sitten tietysti kaikki kokemus, mitä ihmiset on aikaisemmassa elämässään, viranhoidossaan ja luottamustehtävissään saavuttanut, niin sillä on myös tietty merkitys. Miten mielestäsi tulisi ratkoa seurakunnissa ilmeneviä vakavia henkilöstöjohdollisia ristiriitatilanteita? PIISPANVAALI Meidän kaikkein tärkein työväline kaikissa hengellisissä ristiriidoissa on keskustelu ja avoimuus. Ja olisi tärkeää, että ristiriitoihin päästään pureutumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Asiat kun pitkistyy, niin ne myöskin mutkistuu. Ja silloin kun ne mutkistuu, niin silloin on saatava apuvoimia. Helsingin seurakuntayhtymässä on hyvät tuet yhtymän taholta olemassa ja tuomiokapitulissa on myöskin työvoimaa, jota voi kutsua apuun selvittelemään, jos tilanne tulehtuu pahasti. Sitten kyllä jos esimiehen kohdalla on suuria vaikeuksia, niin on aika vähäisiä tällä hetkellä olevat välineet. Sitä täytyis kehittää, että olisi suurempi mahdollisuus vaikuttaa myös henkilön työskentelyyn ja myöskin irtisanomiseen tarvittaessa. Piispaehdokkaan kotisivut ovat osoitteessa koti.mbnet.fi/mattipo. Minusta ensimmäinen asia on se, että piispalla itsellään on asiasta mahdollisimman hyvä käsitys. Elikkä piispan tulee myöskin lukea ja perehtyä asioihin ja piispan tulee olla riittävän vahva kirkon uskon ja filosofian ja eri ajattelusuuntien tuntemus, jotta on valmiudet lähteä näitä asioita pohtimaan. Ja kyllä tää on painoarvoltaan sen verran iso kysymys, että piispan täytyisi sen lisäksi että keskustelee papistonsa kanssa näistä asioista, niin myöskin julkisuudessa käyttää mahdollisuutta, lehdistössä ja mediassa sanoa kantaansa ja viitoittaa tällä tavalla tietä keskustelulle. Syntynyt: 7.5.1955 Suoritetut loppututkinnot • Teologian kandidaatti (Helsingin yliopisto 1979) • Teologian lisensiaatti (Helsingin yliopisto 1993) PIISPANVAALI Millä tavoin Helsingin piispan tulisi vastata moderniin uusateistiseen uskontokritiikkiin? Keskeinen työkokemus • Porvoon suomalaisen seurakunnan 1. virallinen apulainen 1980–82 (nuorisopappi) • Käpylän seurakunnan ylimääräinen apulainen 1982–83 (nuorisopappi) • Ruotsissa Göteborgin rovastikuntapappi 1984–85 ja hiippakuntapappi 1985–87 • Porvoon suomalaisen seurakunnan 3. virallinen apulainen 1987–90 • Helsingin yliopiston vs. dogmatiikan assistentti 1992–94 yhteensä 9 kk • Borgå svenska domkyrkoförsamlingen tf. kaplan syksyllä 1992 Kirjallinen kysymys: Julkisuudessa esitetään usein vaatimus kirkon hallinnon keventämisestä. Tulisiko mielestäsi hallintoa keventää? Ja jos tulisi, mitä konkreettisia parannusehdotuksia haluaisit esittää? • Viitasaaren seurakunnan seurakuntapastori kesällä 1993 • Piispainkokouksen kristinopin uudistamista valmistelevan työryhmän sihteeri 1993–1994, osittain kokoaikaisesti • Piispainkokouksen kristinopin kirjoitustyön teologinen sihteeri 1995–1998, osittain kokoaikaisesti • Porvoon suomalaisen seurakunnan 2. kappalainen 1994–2000 Hallinnon tehtävänä on tukea kirkon perustehtävän toteuttamista ja luoda sille edellytyksiä. Jokainen tahtoisi, että kirkon hallinto järjestettäisiin mahdollisimman kevyeksi, niin minäkin. Kun sitten siirrytään käytännön ehdotuksiin kokonaiskirkon, hiippakunnan ja seurakuntien tasoilla, keventäminen ei olekaan niin kovin helppoa. Hallinnon keventäminen merkitsisi useimmiten luottamushenkilöiden aseman heikkenemistä ja virkamiesten vallan kasvua. Verovarojen käyttö edellyttää läpinäkyvyyttä ja demokratiaa. Oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus puolestaan edellyttävät usein aika raskasta ja hidasta valitusmenettelyä. Sen nopeuttaminen ei ole yksin kirkon asia. Olennainen kysymys onkin mielestäni se, että (1) hallinto saadaan mahdollisimman hyvin palvelemaan toimintaa ja sen yhä nopeutuvaa muutosta ja että (2) päätöksenteko tapahtuisi mahdollisimman lähellä toiminnan tasoa. (1) Kokonaiskirkon tasolla tulisi harkita piispainkokouksen istuntojen lisäämistä kahdesta vuotuisesta kokouksesta kolmeen tai neljään. Myös kirkolliskokouksen mahdollisuutta kokoontua kolme kertaa vuodessa tulisi tutkia. (2) Seurakunnissa kirkkoherran valtaa voisi jakaa enemmän väliportaan esimiehille. Luottamushenkilöiden työalojen ja -alueiden työn tuntemusta tulisi kehittää suunnitelmallisesti, jotta päättäjillä olisi riittävä tieto toiminnasta ja ymmärrettäisiin päättäjien ja toimijoiden yhteinen missio. • Töölön seurakunnan kirkkoherra 2000–2005 • Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja tuomiorovasti 2006– Johtamiskoulutus ja -kokemus • Kirkkoherrojen johtamiskoulutus (Kirkkoherra I) 2002 • Ruotsissa Göteborgin hiippakuntapappi 1985–87 (Suomenkielisen työn johtaminen) • Vs. kirkkoherrana Porvoossa usein kirkkoherran ollessa vuosilomalla 1994–2000 • Töölön seurakunnan kirkkoherra 2000–2005 • Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja tuomiorovasti 2006– • Tuomiokapitulin varapuheenjohtaja ja piispan sijainen 2006– Julkaistut ja toimitetut kirjat • Uudistuva kristinoppi. Suomalaisen katekismusreformin teologianhistoriallinen tausta. Kirkon tutkimuskeskuksen Sarja B Nro 75. 178 s. Tampere 1994. • Katekismuksen sisältö. Kirkon tutkimuskeskuksen Sarja A Nro 72. 480 s. Tampere 1998. • Yrjö Salakka: Uskon todellisuus. Postuumit tutkimukset. Toim. Matti Poutiainen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 186. 269 s. Helsinki 1993. • Seurakuntatyön johtamisen käsikirja. Toim. Erkki Huhta, Matti Poutiainen, Timo Totro ja Raimo Turunen. Kirjapaja. Helsinki 2003. • Suuri suomalainen saarnakirja 1–3. Ensimmäinen vuosikerta. Toim. Matti Poutiainen. Kirjapaja. Helsinki 2004. • Suuri suomalainen saarnakirja 1–3. Toinen vuosikerta. Toim. Matti Poutiainen. Kirjapaja. Helsinki 2004. • Suuri suomalainen saarnakirja 1–3. Kolmas vuosikerta. Toim. Matti Poutiainen. Kirjapaja. Helsinki 2005. 17 Piispaehdokkaat esittelyssä: 6 leo glad Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen ehdokas on vastannut valmistautumattomana.Vastausaikaa oli minuutti. Tilanne vastasi tyypillistä radio- tai tv-haastattelua.Vastauksia ei ole editoitu.Viimeisen kysymyksen ehdokas on saanut etukäteen kirjallisesti vastattavaksi. Mitä mielestäsi tulisi painottaa kirkkoherranvaalien ehdokasasettelun vaalisijoista päätettäessä? Joo, no tota niinku musta kokemus on tärkee asia, sitten tota koulutus on tärkee asia. Sitten on nää henkilökohtaiset… henkilökohtainen soveltuvuus siihen tehtävään. Uskon näistä… jos nää kaikki, miten niitä nyt sitten painotetaan, voisko niistä… niistä ne koostuis varmaan. Miten mielestäsi tulisi ratkoa seurakunnissa ilmeneviä vakavia henkilöstöjohdollisia ristiriitatilanteita? 18 No, tietysti asioihin pitäisi puuttuu mun mielestä mahdollisimman pian. Sitten mä aattelisin niin, että tota, pitäs pyrkii kuulemaan niinkun kaikkia osapuolia… eli pyrkiä saamaan mahdollisimman hyvän kuvan siitä tilanteesta, mitä todella on niinku tapahtumassa ja sitten… varmaan ihanteena olis, että siellä... työpaikalla pystyttäisiin itse löytää ratkaisut sit niihin tilanteisiin, et pystyttäisiin niinku saattaa se tilanne sellaisen tilanteeseen et se työyhteisö itse pystyis sitten löytää ratkaisun. PIISPANVAALI Millä tavoin Helsingin piispan tulisi vastata moderniin uusateistiseen uskontokritiikkiin? Mun mielestä mä aattelen tällä hetkellä niin että se uusateisimin niinku tää uskontokritiikki, se tosiaan, sen kärki on mun mielestä tosiaan uskonnossa eikä suoraan uskossa. Eli ihmisen suhteessa Jumalaan, vaan nimenomaan tässä, siinä selityksessä, sen kuvauksessa ja sen analyysissä. Ja tota mun mielestä, se niinku asioiden jäsentäminen saattais auttaa tässä. Et mun mielestä uusateistien kritiikki ei, ei monellakaan kohdistu itse uskoon, vaan uskontoon. Ja mun mielestä silloin, se on myös sellainen asia, jossa voidaan niinku, niinku keskustella ja yrittää ymmärtää ja tota saattaa jopa rikastuttaa kirkon ja seurakunnan elämää. En mä nää sitä pelkästään niinku negatiivisena asiana. Kirjallinen kysymys: Julkisuudessa esitetään usein vaatimus kirkon hallinnon keventämisestä. Tulisiko mielestäsi hallintoa keventää? Ja jos tulisi, mitä konkreettisia parannusehdotuksia haluaisit esittää? Hallinnon paradoksi on, että hyvä byrokratia synnyttää lisää byrokratiaa. Jatkuvasti nopeasti muuttuva toimintaympäristö edellyttää nopealiikkeisyyttä ja luovuutta. Hallinnon tulee tukea toimintaa, sillä mikäli näin ei ole rakenne jyrää aina sisällön ja toimintakulttuuri ”syö strategian aamupalaksi”. Painopistettä tulee siirtää sinne missä ihmiset elävät. Kanadan luterilaista kirkkoa perustettaessa siitä tuli aluksi liian yläpainoinen ja muutaman vuoden kuluttua jouduimme keventämään keskushallintoa huomattavasti. On hyvä ja tarpeellista, että pohdimme näitä kysymyksiä avoimin ja rohkein mielin. Seurakuntatasolla moni työntekijä kokee hallinnon ja tietokoneen parissa käytettävän ajan vain lisääntyvän. Uusien toimintaa helpottamaan ja tehostamaan kehitettyjen ohjelmien oppiminen vie aikansa ja usein lopputulos on, että vietämme entistä enemmän aikaa tietokoneen äärellä. Sama ongelma on ilmeinen myös esimerkiksi lääkäreillä. Miten tähän voitaisiin löytää ratkaisu, jotta hallinnolliset toimet eivät veisi aina vain enemmän aikaa, vaan tämä aika käytettäisiin ihmisten kohtaamiseen. Tämä on vakavasti otettava haaste, jolla saattaa olla pitkällä aikavälillä vakavia seurauksia. Se ohjaa tietoisuuttamme menneisyyteen, tietoisiin tapahtumiin ja nykyiseen tilanteeseen ja jollei tietoisuutemme yllä näiden näkymien tuolle puolen toiminnastamme tulee reaktiota, toimintaa joka seuraa jo tapahtunutta. Elävä yhteisö on pro aktiivinen, eteenpäin suuntautunut ja luo itseään koko ajan uudestaan. Syntynyt: 1.9.1953 Suoritetut loppututkinnot • Nuorisotyönohjaajan tutkinto (Suomen Raamattuopisto 1974) • Teologian maisteri (Helsingin yliopisto 1980) • Doctor of Ministry (Minnesota Consortium of Theological Schools/Luther Seminary, USA 1995) • Teologian tohtori (Helsingin yliopisto 2003) Keskeinen työkokemus • Nuorisotyönohjaaja, Kokemäen seurakunta 1975–1976 • AV-sihteeri, Suomen Raamattuopisto 1976–1977 • Lähikasvattaja, Helsingin diakonissalaitos 1977–1980 • Virallinen apulainen/papiston apulainen, Tapiolan seurakunta 1980–1984 • Piispainkokouksen rovastikunnallisen työn toimikunnan sihteeri 1981–1982 • Kirkkoherra (senior pastor), Hilldale Lutheran Church, Kanada 1984–1988, 1991–2000 • Virallinen apulainen, Lauttasaaren seurakunta 1988–1989 • Virallinen apulainen/vt. kappalainen, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 1989–1991 • Kirkkoherra (pastor), St Michael’s Lutheran Church, Montreal, Kanada 1999–2000 • Vt. kappalainen, Meilahden seurakunta 2000–2003 • Vs. kirkkoherra, Hakavuoren seurakunta 2002 • Vs. kirkkoherra, Huopalahden seurakunta 2003–2004 • Vs. kappalainen, Vartiokylän seurakunta 2004–2005 • Kirkkoherra, Munkkiniemen seurakunta 2005– Johtamiskoulutus ja -kokemus • Kirkollisen johtamisen tohtorintutkinto (D. Min), Minneapolis, USA • Kirkkoherrana 19 v. (Thunder Bay 12 v., Montreal 2 v., Helsinki 5 v.) • Munkkiniemen kirkkoherrana 2005– • Lääninrovasti ELCIC, Kanada 1996–1998 • Suomikonferenssin presidentti ELCIC, Kanada 1996– 2000 • Useita johtamisen kursseja Suomessa, Kanadassa ja USA:ssa Julkaistut ja toimitetut kirjat • Rovastikunnallinen toiminta. Kirkon tutkimuskeskus 1982. • Planning Strategies for an Immigrant Congregation in Transition to an Ethnic Congregation. Diss. Minneapolis, USA 1995. • Isien Usko / Faith of Our Fathers 1996–2000. (Vastaava päätoimittaja) • Faithful to the History, Faithful to the Future. Diss. Helsingin yliopisto 2003. PIISPANVAALI Piispaehdokkaan kotisivut ovat osoitteissa w w w. u n e l m a u s k o s t a . f i ja leoglad.com. 19 Kapitulin Väkeä Raine Haikarainen Anja Nurminen Keskellä pienen seurakunnan arkea 20 Helsingin hiippakunnan uusi pappisasessori Anja Nurminen on nähnyt Suomea ja vähän maailmaakin melkein hengästyttävän paljon: Hän syntyi Lohjalla, varttui PohjoisSavossa ja valmistui teologian maisteriksi Åbo Akademista. Hän on työskennellyt lehtorina Ilmajoella, pyhäkoulu- ja naistyössä Pakistanissa, kirkkohistorian tutkijana Helsingissä, pappina Porin Teljässä, lähetyssihteerinä Tampereen hiippakunnassa ja aluepäällikkönä Suomen Lähetysseurassa. Loppukesästä 2009 tie vei itäiselle Uudellemaalle, kun Anja Nurminen valittiin pienen, kaksikielisen Myrskylän seurakunnan kirkkoherraksi. ”On erikoista, että Helsingin hiippakunnassa on vain viisi täysin itsenäisenä, ilman yhtymää, toimivaa seurakuntaa. Pappisasessorin tehtävä antaa mielenkiintoisen näköalan erilaisiin seurakuntiin ja tilanteisiin. Helsingin ja Vantaan isot yhtymät ovat toiminnaltaan ja hallinnoltaan hyvin erilaisia kuin pieni Myrskylä”, Anja Nurminen pohtii. Monipuolinen työ on taattu Vuonna 2003 papiksi vihitty Anja Nurminen kokee pappisviran tarkoittavan erityisesti virkaa paikallisseurakunnas- sa. Erikoistehtävien jälkeen hänelle oli tärkeää palata papin perustyöhön. ”Hain kirkkoherraksi, jotta saan opetella myös seurakunnan hallintoa. Myrskylään minulla ei ollut mitään aikaisempaa yhteyttä, mutta virka oli auki sopivaan aikaan, eikä kaksikieliseen seurakuntaan ollut tungosta. Minulla on se käsitys, että naisen on erittäin vaikea päästä ison seurakunnan kirkkoherraksi – oli siis parempi lähteä pieneen”, hän sanoo. Yksipappisessa seurakunnassa työ on todella monipuolista – ei ole vaaraa jäädä sivuun seurakunnan arjesta. ”Nyt alkuvaiheessa tavoitteeni on perehtyä kunnolla seurakunnan perustyöhön. Myös hallintoon perehtyminen on vienyt paljon aikaa. Haasteita ovat juhlapyhät, jotka ovat raskaita: joulun ja pääsiäisen ajan on neljä saarnaa samalla viikolla ja muut tilaisuudet päälle.” Pappisasessori-kirkkoherra paljastaa kuitenkin olevansa myös hyvä lepäämään, kun sen aika on. ”Osaan laiskotella vapaa-ajalla. Ulkoilen, teen pieniä kotitöitä ja nautin elämästä. Toisinaan käyn taidenäyttelyissä tai konserteissa.” (RH/LP) Kristus. Nyt. Helsingin hiippakunnan synodaalikokous järjestetään 28.–29.9.2010 Helsingin tuomiokirkossa ja sen lähiympäristössä. Synodaalikokouksen otsikko on ”Kristus. Nyt.”. Kokouksessa keskitytään Kristukseen, hänen persoonaansa ja työhönsä. Esitelmien ja paneelikeskustelun lisäksi tarjolla on monipuolisia ja moninaisin tavoin toteutettuja kanavatyöskentelyjä sekä hartauselämää. Tarkempia tietoja synodaalikokouksesta annetaan tuomiokapitulin kotisivulla loppukeväästä. Hiippakunnan pappeja lähestytään asiassa myös kirjeellä. Ilmoittautuminen synodaalikokoukseen alkaa elokuussa. Piispa Huovisen lähtömessu Piispa Eero Huovisen lähtömessu on tiistaina 31.8.2010 kello 18 Tuomiokirkossa. Samana päivänä häntä voi tervehtiä Tuomiokirkon kryptassa kello 12–16. Varaa aika etukäteen elokuussa, p. (09) 2340 3010. Ei lahjoja, kukkia eikä puheita. Mahdolliset muistamiset Tukikummit-säätiön kautta tilille 800019-71380788. Lahjoitetuilla varoilla tuetaan kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria Suomessa. Tiliä hoitaa Kirkon diakoniarahasto. Piispapaneelit jatkuvat Tuomiokapituli järjestää Helsingin piispanvaaliehdokkaiden paneelikeskustelun torstaina 29.4.2010 klo 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tehtaankatu 23. Paneelin kesto on noin kaksi tuntia ja se on katsottavissa myös netissä (linkki kapitulin kotisivuilta). Paneelin puheenjohtajina toimivat teol. tri Kaisamari Hintikka ja toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila. Paneelin on vapaa pääsy. Erityisesti toivotetaan tervetulleeksi piispanvaalin äänioikeutetut. Vantaalla järjestetään paneeli sunnuntaina 2.5. Tarkemmat tiedot kapitulin kotisivuilta, missä ovat katsottavissa myös ehdokkaiden esittelyvideot. h i i pp a k u n n a s s a Synodaalikokous 2010 T a pa h t u u H e l s i n g i n Yhteiset Juhlatyöryhmä valmistelee syksyn juhlia Helsingin hiippakunnan uusi piispa aloittaa virassaan 1.9.2010. Virkaan vihkiminen toimitetaan Helsingin tuomiokirkossa sunnuntaina 12.9.2010. Näitä ennen on Eero Huovisen lähtöjuhla. Tapahtumiin liittyy paljon järjestelyjä ja vieraiden vastaanottoa. Kokonaisuutta on valmistellut kapitulin asettama työryhmä, johon ovat kuuluneet puheenjohtajana ylivahtimestari Petri Oittinen sekä jäseninä piispan sihteeri Maritta Maununen, hiippakuntakanttori Hanna Remes, lakimiesasessori Ritva Saario (ei kuvassa), toimistosihteeri Päivi Tapola, yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen ja sihteerinä piispan teologinen sihteeri Antti Mustakallio. Raine Haikarainen 21 Ritareita kapitulissa Kapitulin istunnossa 20.1.2010 luovutettiin tasavallan presidentin myöntämiä kunniamerkkejä hiippakunnan työntekijöille. Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin saivat seurakuntatyön johtaja Pekka Hietanen ja kirkkoherra Pertti Simola. Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin sai hiippakuntadekaani Kaarina Ylönen ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali luovutettiin director musices Tapio Tiitulle. Heikki Hämäläinen Raine Haikarainen Ruotsinpyhtää – hiippakunnan uusin seurakunta 22 Eero Huoviselta uusia kirjoja Luther-Agricola-seura on julkaissut sarjassaan esseekokoelman Baptism, Church and Ecumenism, johon on koottu Eero Huovisen vuosikymmenten varrella julkaisemia englannin- ja saksankielisiä artikkeleita. 400-sivuista teosta voi tiedustella osoitteesta tiedekirja@tsv.fi. Aihetta ajatella sisältää Eero Huovisen kirjoituksia piispavuosien varrelta. Lyhyissä ja tuokiomaisissa teksteissä piispa pohtii ihmisenä olemisen valoisia ja varjoisia puolia, elämää, uskoa ja kirkon toimintaa. Kirjoitusten lähtökohtina ovat esimerkiksi hänen lukemansa kirjat, tapaamansa ihmiset tai eteen tulleet sattumukset. Kirja ilmestyy elokuussa (ISBN 978-951-0-36761-2). Ruotsinpyhtään seurakunta siirtyi vuoden 2010 alusta Mikkelin hiippakunnasta Helsingin hiippakuntaan. Seurakunta on kaksikielinen, ja siihen kuuluu n. 2660 jäsentä. Ruotsinpyhtään seurakunta on osa 1.1.2010 aloittanutta uutta Loviisanseudun seurakuntayhtymää, johon kuuluvat lisäksi Liljendalin ja Pernajan seurakunnat sekä Loviisan suomalainen ja Loviisan ruotsalainen seurakunta. Ruotsinpyhtään kirkko on rakennettu 1770–1771. Muodoltaan kirkko on kahdeksankulmainen, ja sen nykyinen ulkoasu edustaa uusgotiikkaa. Seurakunnan kirkkoherran virka on tällä hetkellä avoinna. Vt. kirkkoherrana toimii pastori Johanna Pesonen siihen saakka, kunnes virka vakinaisesti täytetään. Kiinnostako hengellinen työ verkossa? Ensi syksynä käynnistyy kirkkohallituksen ja Helsingin hiippakunnan yhdessä toteuttama Hengellinen työ verkossa (HTV) -kouluttajakoulutus. Koulutus antaa valmiudet toimia vuonna 2011 toteutettavan HTV-peruskurssin kouluttajana. Kurssilla käydään läpi peruskurssin sisällöt ja harjoitellaan kouluttajan taitoja. Kouluttajakoulutus järjestetään Helsingissä 5.–6.10. ja 2.–3.11.2010. Mikäli omaat kohtuulliset tietokone- ja nettitaidot ja haluat olla avaamassa työtovereillesi verkon kiehtovaa maailmaa, ilmoittaudu verkossa: helsinki.ilmo@evl.fi. Lisätietoja hiippakuntasihteeri Raine Haikaraiselta, p. (09) 2340 3032. ”Istumalla lapsesi sängyn vieressä opetat lapsellesi enemmän elämän hyvyydestä kuin mitä useimmilla muilla konsteilla olisi mahdollista. Istumalla siinä opetat hänelle enemmän Jumalasta kuin viisaimmatkaan kertomukset. Tuolia lapsen sängyn vieressä on luonnehdittu maailman tärkeimmäksi saarnatuoliksi. Ei siksi, että tuolilla istuvan isän tai äidin suusta valuisi viisaita totuuksia elämästä ja ikuisuudesta, vaan siksi, että siinä istumalla vanhempi osoittaa lapselle olevansa läsnä. Olevansa lähellä. Haluavansa olla lähellä. Kirkossakin parhaita saarnoja ovat ne, jotka antavat kirkossakävijöiden kokea, että Jumala on läsnä. (---) Vaikka jo pelkkä läsnäolo riittää, iltahetki on myös ajatusten vaihdon ja jakamisen aikaa. Rupattelu, pään silitys, iltarukous, sadun kertominen, jalkojen hieronta – kaikki nämä ovat sekä lapselle että vanhemmille kullan arvoisia. Ne vahvistavat meitä kestämään päivän stressiä ja kolhuja kulumatta liikaa.” (Vikström-Jokela & Jokela: Aika Pyhä! LKkirjat 2010–2011) ”Tuoli” on yksi tapa sanoittaa uudelleen kristillistä kasvatusta. Se liittyy Seurakuntien Lapsityön Keskuksen ja Lasten Keskuksen käynnistämään hankkeeseen ”Lapsi, perhe ja pyhä”. Tavoitteena on perheiden tukeminen kristillisessä kasvatuksessa niin, että vanhemmat kokisivat sen olevan osa normaalia elämää. Arjen kristillisyys antaa linssit nähdä pyhää vaikkapa juuri tuossa vanhemman ja lapsen yhteisessä iltahetkessä. Läsnäolon kokemus on yhteydessä tunteiden tunnistamiseen ja kuuntelemiseen. Kun läsnäolon kokemukseen liittyy iltarukous tai raamatunkertomus, luodaan emotionaalista pohjaa Pyhän kokemukselle, myös erisnimenä, ja valetaan kirkon kivijalkaa tulevaisuutta ajatellen. Pyhä koskettaa erityisesti tunteen ja kokemuksen kieltä. Pyhiä ovat ne hetket, jolloin ihminen, iso tai pieni, voi kokea olevansa rakastettu juuri itsenään. Vanhempia rohkaistaan välittämään uskoa Julkisuudessa on viime aikoina käyty keskustelua kirkon oikeudesta kastaa pieniä lapsia. Piispa Huovinen ilmaisi (HS 28.3.2010) kirkon viestin asiassa: Vanhemmille kuuluu oikeus antaa lapsilleen oman vakaumuksensa mukainen uskonnollinen ja moraalinen kasvatus. Julkisessa keskustelussa on nyt aika puolustaa arkaa ja yksinkertaista uskoa, ja jokaisella on oikeus tällaiseen tavalliseen ja arkiseen uskoon. Lapsi, perhe ja pyhä -hanke liittyy kirkon ja piispa Huovisen sanoittamaan näkemykseen: vanhemmat kutsutaan kastamaan lapsensa, heitä tuetaan elämään uskoa todeksi arjessa ja kasvattamaan lapsensa siihen. Kristillisen kasvatuksen toteuttamiseen ei tarvita tutkintoa. Usko ei ole vain oppi, vaan tapa elää. Vanhemmat luovat rakastaessaan ja hoivatessaan lapsiaan pohjan suhteessa olon kokemukselle ja vaikuttavat samalla myös jumalasuhteen kokemukseen, vaikka Jumalaa eivät inhimilliset rajoitukset rajoitakaan. Maailman tärkein saarnatuoli, tuoli lapsen sängyn vierellä, on mahdollisuus niin inhimillisen kuin jumalallisenkin rakkauden kokemiselle. www.evl.fi/pyha Uusia kirjoja pyhän sanoittamiseksi Monica Vikström-Jokelan ja Eero Jokelan Aika pyhä! (LK-kirjat) ilmestyy vuodenvaihteessa 2010– 2011. Se on tarkoitettu vanhemmille tukemaan kristillistä kasvatusta kodeissa. Toukokuussa 2010 ilmestyy Jaakko Heinimäen ja Hilkka Olkinuoran Pyhän eri puoliin virittävä teos. Se on tarkoitettu seurakunnan työntekijöille ja miksei seurakuntalaisillekin Pyhän portin raottamiseksi. Kirja tarjoaa myös virikkeitä työhön. Sitä voi tilata edulliseen hintaan kirkkohallituksen julkaisumyynnistä: evl.fi/ julkaisumyynti. 23 Painopisteenä Pyhä Lisätietoja kirkon yhteisestä painopisteestä: • evl.fi/pyha • projektisihteeri Riikka Myllys, riikka.myllys@evl.fi, 050 559 1666 • www.pyhapuhuu.fi • evl.fi/aikuinenusko (Katekumenaatti) • Lapsi, perhe ja pyhä -hanke, Seurakuntien Lapsityön Keskus, Pekka Asikainen, pekka.asikainen@lastenkeskus.fi, 050 414 32 35 Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat Maailman tärkein saarnatuoli Pyhä Teksti: Jaana Räntilä Piispoilla on mahdollisuus kirkon intellektuelleiksi ”Toivoisin piispoilta näkemystä siitä, miten uskon ja järjen suhdetta tulisi lähestyä”, linjaa uskonnonfilosofiaan perehtynyt tuore teologian tohtori Aku Visala. Englannissa ja Yhdysvalloissa aktivoituneen uusateismin laineet lyövät nimittäin kaukaiseen Suomeenkin. 24 Oxfordin yliopistossa tutkijana toimiva Aku Visala asuu ja työskentelee Jumalasta ja jumalauskosta käytävän julkisen debatin sydänmailla. Hattulan Parolasta kotoisin oleva Visala on kulkenut pitkän tien lapsuuden maaseutumiljööstä brittiläiseen huippuyliopistoon. Sen varrelle mahtuu teologian ja filosofian opintoja, papin töitä ja käytännön kokemusta sairaalaja vankilasielunhoidosta. Tieteellinen selitys uskonnolle? Aku Visala väitteli viime vuoden lopulla kognitiivista uskontotiedettä luotaavalla uskonnonfilosofian alan tutkimuksella. Helsingin yliopistossa hyväksytty väitöskirja Religion Explained? A Philosophical Appraisal of the Cognitive Science of Religion on jo ehtinyt saada kansainvälistä huomiota: se on noteerattu tutkimuspalkinnolla, jonka European Society for the Study of Science and Theology -järjestö jakaa kahden vuoden välein. Väitöskirja arvioi kognitiivisen uskontotieteen taustaoletuksia ja sitä, mitä sen tuloksista voisi seurata uskonnollisten väitteiden kannalta. ”Tutkimukseni on varsin poikkitieteellinen. Siihen liittyy kysymyksiä antropologiasta, evoluutiopsykologiasta, tieteenfilosofiasta, mielenfilosofiasta ja kognitiotieteistä”, Visala kertoo. Hän allekirjoittaa sen kognitiivisen uskontotieteen lähtökohdan, että ihmiset käsittelevät uskonnollisia käsityksiään samoilla tiedollisilla järjestelmillä kuin muitakin näkemyksiään. Monet kognitiivisen uskontotieteen tutkijat ovatkin lupailleet teoriaa, joka antaa tyhjentävän materialistisen selityksen uskonnolle. Visala kuitenkin katsoo, että tällaiset toiveet ovat tutkijoiden omien vakaumusten ilmauksia eivätkä tutkimuksen tuloksia. Kognitiivisen uskontotieteen teorioita voidaan hänen mielestään tulkita erilaisten filosofisten viitekehysten kautta. Samalla tutkimustulosten uskonnolliset seuraukset vaihtelevat. Ateismi ja materialismi eivät ole tutkimustulosten seurauksia. Uusateismin ohuus Kun keskustelu kääntyy uusateismiin, Visala puhuu ilmiöstä, jota hän kutsuu ”Dawkins-vaikutukseksi”. ”On trendikästä tunnustautua julkisesti tieteelliseksi ateistiksi mutta ei ole trendikästä perehtyä asiaan kunnolla. Minusta Dawkins on tehnyt karhunpalveluksen ateisteille. Nyt voi tunnustautua ateistiksi ja esittää vaikka kuinka tyhmiä väitteitä esimerkiksi ’uskontoviruksista’, ja kaikki vastaansanojat voi helposti tuomita tieteen vastustajiksi tai huru-ukoiksi. Tällainen avoin antiteismi voi johtaa ikäviin, suvaitsemattomiin ja irratio- naalisiinkin asenteisiin akateemisessa maailmassa ja julkisessa elämässä.” Visala katsoo uusateistisen liikehdinnän tarkoitukseksi ”korottaa ateistien itsetuntoa, saada ateistit kaapista ulos”. Avoin keskustelu Jumalaan uskovien kanssa on hänen arvionsa mukaan toissijaista. ”Uudessa ateismissa on enemmän intoa kuin itse asiaa. Tämä näkyy provosoivana kielenkäyttönä ja vastustajien mustamaalaamisena”, Visala pohtii. Teologeilla runsaasti petrattavaa Miten teologit ja kirkko ovat vastanneet uusateistien haasteeseen? Aku Visalan mielestä ontuvasti. ”Usein vedotaan vain jonkinlaiseen ajatukseen tieteen ja uskonnon perustavasta erilaisuudesta. Osaltaan tämä on tietenkin totta – mutta siinä ei oteta vakavasti ateistien huolta, joka on pitkälti moraalinen”, Visala arvioi. Myös ajatus uskonnon ja tieteen keskinäisestä riippumattomuudesta on hänen mielestään kyseenalainen. ”Uskonnon erottaminen omaksi alueekseen erilleen tieteestä ja arkijärjestä on liike, joka pelaa ateistien pussiin jatkuvasti. Kun teologit kääriytyvät kuoreensa, ateistit voivat helposti julistautua voittajiksi: ’Katsokaa nyt, ei niillä ole mitään sanottavaa!’” Visala arvelee, että teologit tuntevat filosofiaa ja järjen ja uskon suhteen peruskysymyksiä varsin rajallisesti. Tämä selittäisi hänen mukaansa sen, ettei ateistien kritiikkiin löydetä tapaa vastata. Kunnolla ei myöskään ymmärretä sitä, mistä ateistien kysymykset kumpuavat. ”Tiedot luonnontieteistä, kuten evoluutiobiologiasta, evoluutiopsykologiasta tai neurotieteistä, ovat vähäiset. Kuitenkin valtaosa uusista ateisteista on nimenomaan ’tieteellisiä’ ateisteja.” Visala painottaa, että nykyisen ateismin moraalinen huoli olisi syytä tunnistaa: uskomuksien hyväksyminen sattumanvaraisilla tavoilla on vastuutonta. Teologia on Visalan mielestä Suomessa liian moninaista vastatakseen kritiikkiin kunnolla. ”Yksittäiset teologit eivät usein tiedä, miten suhtautua tieteeseen ja sekulaariin etiikkaan. Heillä ei ole käsitystä, miten teologia suhtautuu sekulaarin yhteiskunnan julkiseen keskusteluun. Mitään yleistä kirkollisen teologian linjaa näistä asioista ei nähdäkseni ole”, Visala lataa. Piispoilta kanta uskon ja järjen suhteeseen Aku Visala katsoo, että kirkon asema julkisessa keskustelussa on muuttunut: kirkon pitää perustella aiempaa enemmän omaa asemaansa ja opetustaan. Nyt tarvittaisiin hänen mielestään julkisia kristillisiä intellektuelleja. Julkisen roolinsa puolesta piispat voisivat kohota tällaisiksi. ”Suomen luterilaisen kirkon ylimpinä teologisina auktoriteetteina toivoisin piispoilta näkemystä siitä, miten uskon ja järjen suhdetta tulisi lähestyä. Ei tässä mitään filosofista teoriaa tarvita vaan jonkinlainen ohjenuora, jonka avulla voisi ainakin sulkea joitakin näkemyksiä pois. Peruskysymys on se, voidaanko kristillisen uskon perususkomuksia perustella sillä tavalla, että ne olisivat jotenkin järkeviä ihmisille, jotka eivät niitä jaa”, Visala sanoo. ”Ilman yleistä ohjenuoraa jokainen kristitty joutuu keksimään ratkaisunsa itse, mikä lisää teologisen perustan epäyhtenäisyyttä.” Ateistien haasteeseen tulisi Aku Visalan mielestä vastata koko kirkon tasolla. Aku Visala kaipaa yleistä ohjenuoraa uskon ja järjen suhteen käsittelyyn. ”Ateistit asettavat kyseenalaiseksi koko kirkon olemassaolon oikeutuksen sekulaarissa yhteiskunnassa. Jos tähän ei pystytä antamaan älyllistä vastausta, kirkolta menee julkinen älyllinen uskottavuus.” Seurakunnan työntekijä kohtaa ateismin Seurakunnan rivityöntekijä kohtaa ateismin useimmiten käytännössä, vahvoina kirkon- tai uskonnonvastaisina asenteina. Visala arvioi näiden asenteiden liittyvän yleensä henkilöhistoriaan ja kokemuksiin. Raine Haikarainen ”Yleensä uusateistisesta kirjallisuudesta hankitut älylliset argumentit tuovat näihin kokemuksiin ainoastaan lisämausteensa. Älyllinen haaste on tässä mielessä vain pinnallinen. Olennaisinta on se, että työntekijä kohtaa rakkaudella ja kunnioituksella – vaan ei säälillä tai holhoamisella – tällaisen ihmisen.” Älyllisen haasteen ohittaminen olisi Visalan mielestä kuitenkin virhe, osa holhoavaa asennetta. ”Syvään juurtuneet asenteet muuttuvat vain inhimillisen kanssakäymisen kautta. Paras tapa kohdata ateismi on soveltaa ja kehittää omia kristillisiä hyveitään: lähimmäisenrakkautta ja mielenlujuutta.” (AM) Uusateismia kriittisesti käsittelevää kirjallisuutta Hart, David Bentley Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies. Yale: Yale University Press, 2009 (tulossa suomeksi tänä vuonna). Lennox, John God’s Undertaker: Has Science Buried God? Oxford: Lion Hudson, 2007. McGrath, Alister Dawkinsin Jumala: Geenit, meemit ja elämän tarkoitus. Suom. Kirsi Nisula. Helsinki: Kirjapaja, 2006. Aku Visalalta ilmestyy tämän vuoden lopussa suomenkielinen teos, jossa johdatetaan luonnontieteen ja teologian väliseen suhteeseen. 25 Terveisiä Kambodžasta: Tekoja ihmisarvon puolesta Kambodžalaisten tyttöjen koulunkäynti edistää heidän mahdollisuuksiaan saada aikuisina vastuullisia tehtäviä omissa kylissään. Kirsti Poutiainen 26 Kirkon Ulkomaanapu tekee Kambodžassa tärkeää työtä kyläyhteisöjen kehittymisen, kyläpankkitoiminnan ja miinanraivauksen eteen. Kambodža on yksi Kirkon Ulkomaanavun strategiakauden 2009–2012 pääkohdemaista. Sen kautta tuetaan Luterilaisen maailmanliiton LänsiKambodžan kehitysohjelmaa. Osallistuin tammikuussa diakonian hiippakuntasihteereille järjestetylle matkalle, jonka tavoitteena oli tutustua Kirkon Ulkomaanavun kyläyhteisöjen kehitysohjelmiin, kyläpankkitoimintaan, miinanraivaukseen ja maan tilanteeseen. Matka oli loistava käytännön esimerkki Kirkon Ulkomaanavun verkostotyön toimivuudesta ja avun perillemenosta. Miinoitettu maa Kun kuulin matkakohteesta ensimmäisen kerran, mieleeni nousivat Pol Pot ja hänen hirmutekonsa Kambodžan hallitsijana 1970-luvun puolivälissä. Tuolloin maassa hävitettiin kansalaisia silmittömästi, eikä muu maailma puuttunut asiaan. Hallitsijan tuhon kohteena oli maan sivistyneistö. Ulkopuolisesta tuntui, että lopulta kuka tahansa surmattiin, ja 1,7 miljoonaa ihmistä menehtyi vainon seurauksena. Nyt, noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin, oikeudenkäynnit on aloitettu sortajia vastaan. Mieleeni nousi myös kuva vahvasti miinoitetusta maasta. Paikan päällä Battambangin alueella näimme meneillään olevan mittavan miinanraivaustyön, jota Kirkon Ulkomaan apu tukee. Käytännön työn tekee brittiläinen Miners Advisory Group (MAG). Miinanraivaus on vaativaa ja hidasta. Miinanraivaaja paikallistaa miinan metallinpaljastimen avulla ja kaivaa maata pala palalta kuokalla ja lopulta paljain käsin. Kun miina alkaa tulla näkyviin, hän merkitsee paikan varoituskolmiolla. Toinen ryhmä tulee purkamaan miinan, ja miinanraivaaja siirtyy uudelle alueelle. Raivattavat alueet ovat kylien vieressä. Joissakin paikoissa varoituskyltit kiertävät pihamaiden ympäri. Kun kysyin, miten lapset saadaan pysymään turvallisesti omalla piha-alueellaan, sain vastaukseksi ensin kunnon naurut. Sitten sanottiin, ettei se ole mikään ongelma: kyllä lapsi tietää, minne saa mennä ja minne ei. Pienlaina auttaa alkuun Kirkon Ulkomaanapu on mukana luomassa turvallista kasvuympäristöä ja mahdollisuutta inhimilliseen elämään ilman pelkoa. Raivatuille alueille muodostuu uusia kyliä. Asukkaita tuetaan perustamalla kyläpankkeja, joiden omistajuudesta vastaavat paikalliset. Muodostetaan pienryhmiä, joiden jäsenille opetetaan lukutaitoa, annetaan neuvoja rahankäyttöön ja mietitään toimeentulomahdollisuuksia sekä annetaan pienlainoja, joiden takaisinmaksuaika on puoli vuotta. Lainat ovat meidän mittapuumme mukaan hyvin pieniä. Alkupääoma on 750 euroa, josta pienryhmän jäsenet saavat oman osuutensa maksukykynsä mukaan. Pienlainan suuruus on 8–30 euroa. Rahalla voi ostaa kanoja, vuohia, työkaluja tai siemeniä maanviljelyyn – tai perustaa yrityksen. Kylään saapuville vierailijoille esitettiin fläppitaululla selvitykset varojen käytöstä ja toteutuneista hankkeista. Sen jälkeen käytiin paikan päällä katsomassa, mitä on tehty. Yksi yksinhuoltajaäiti oli saanut hankittua itselleen kotieläimiä, toinen oli sijoittanut rahansa yrityksen perustamiseen ja piti kyläkauppaa. Matkan aikana olivat esillä sekä Naisten pankki- että kyläpankkitoiminta. Matkanjohtajana oli Kambodžassa pitkään asunut Kirkon Ulkomaanavun Aasian alueen projektikoordinaattori Anu Riikonen. ”Kyläpankkitoiminta on alkanut osana Naisten pankkia. Kambodžassa miehet ovat nähneet perheissään saadun pankkilainan hyödyn ja tulleet mukaan hankkeeseen. Miesten koulunkäyntimahdollisuudet ovat olleet paremmat kuin naisilla, ja jo olemassa olevan luku- ja laskutaidon vuoksi heillä on ollut valmiudet auttaa kylän naisia toimimalla muun muassa pankkikomitean jäseninä”, hän kertoi. Kambodžassa on myös paljon yksinhuoltajamiehiä, jotka tarvitsevat taloudellista tukea. ”Pankki hyödyttää koko kylää eikä aseta miehiä eriarvoiseen asemaan jätMiinanraivaajien arkeen perehtyivät vas. vt. hiippakuntasihteeri Kaisa Rauma (Turun arkkihiippakunta) ja hiippakuntasihteerit Hilkka Mäkelä (Lapuan hiippakunta) ja Maria Pitkäranta (Tampereen hiippakunta). tämällä heidät ulkopuolelle. On kyliä, joissa miehille ei ole töitä, ja he joutuvat jättämään perheensä ja menemään vuokratyöläisiksi muualle. Heistä monet eivät tule koskaan takaisin. Kyläpankki on perheille koossapitävä voima ja toimeentulon lähde”, Anu Riikonen totesi. Muutoksen tuulia Kambodžan Luterilaisen maailmanliiton (LML) toimisto on siirtymässä paikallisten haltuun omaksi itsenäiseksi tahokseen tämän vuoden aikana. Muutoksessa vaaditaan paljon tukea ja opastusta, jotta uudella periaatteella toimiva Kirkon Ulkomaanavun kumppani olisi toimintakykyinen alusta lähtien. Organisaation johtoa on perehdytetty talousasioihin, projektien ohjaamiseen ja organisaation johtamiseen. Kirkon Ulkomaanapu on tukenut henkilökunnan koulutusten järjestämistä esimerkiksi ilmastonmuutosta ja toimeentuloa koskevissa asioissa. Ilmapiiri LML:n toimistossa työntekijöiden parissa on innostunut ja toiveikas. Itsenäiseksi tasavertaiseksi kumppaniksi tuleminen koetaan haastavaksi, mutta myös tervetulleeksi tavaksi kehittää oman maan oleellisia kehityshankkeita. Kestävää kehitystyötä Kambodžalaiset paljastuivat hyvin huomaavaisiksi ja iloisiksi. Valtaosa väestöstä on buddhalaisia, ja Buddhan temppeleitä ja alttareita on kaikkialla. Phnom Penhin hotellin alttarilla oli alkuun tuoreita hedelmiä. Kun me suomalaiset olimme olleet hotellissa pari päivää ja joka aamu pyytäneet erikseen kahvia aamupalalle, ilmestyi myös Buddhan alttarille kupillinen kahvia. Matkamme johtajana oli Anun lisäksi Kirkon Ulkomaanavussa hiljattain aloittanut Asta Turtiainen, joka on seurakuntayhteyksien koordinaattori ja vastaa varainhankinnasta. He loivat matkalle hyvät puitteet ja syvensivät tietoa toimintamenetelmistä. Kirkon Ulkomaanapu antaa toivoa toivottamalle, luo kestävän perustan ja edellytyksiä hyvään elämään yhteistyössä kohdemaiden asukkaiden ja järjestöjen kanssa. KUA antaa tukea, joka ei ole pelkkää rahaa. Työ on kansainvälisen vastuun kantamista ja julistusta sellaisten tekojen kautta, jotka toimivat yksittäisten ihmisten ja kyläyhteisöjen hyväksi. Se on diakoniaa! 27 Kirsti Poutiainen hiippakuntasihteeri Kirsti Poutiainen ajankohtaista... Diakonia j a y h t e i s k u n tat y ö Koonnut Kirsti Poutiainen Sosiaaliturvan päivitys 28 Torstaina 23.9.10 klo 9–15 Helsingin seurakuntayhtymän Engel-Salissa (Kolmas linja 22, Helsinki) Kouluttajat: Helsingin kaupungin lakimies Tapio Räty ja Helsingin kaupungin sosiaaliasiamies Lilli Autti Kohderyhmä: Diakoniatyöntekijät Tavoitteet: Ajankohtaista tietoa sosiaaliturvan muutoksista ja vammaispalvelulaista. Perehtyminen sosiaaliturvaan perustuviin käytäntöihin. Ohjelma 8.30 Kahvia ja teetä tarjolla Amicassa 9.00 Tervetuloa 9.15 Tapio Räty: Henkilökohtainen apu subjektiiviseksi oikeudeksi ja muut vammais palvelulain muutokset Lastensuojelulain muutokset Viimesijainen toimeentulotuki, oikeuskäytäntöä 12.00 Lounas (omakustanteinen) 13.00 Teeman käsittely jatkuu Kysymyksiä sosiaalihuollosta 14.00 Sosiaaliasiamies Lilli Autin puheenvuoro 14.50 Yhteenveto 15.00 Päätös Osallistumismaksu: 30 euroa + matka- ja lounaskulut Lisätietoja: Helsingin hiippakunta/Kirsti Poutiainen, kirsti.poutiainen@evl.fi, p. (09) 2340 3031, Helsingin seurakuntayhtymä/Anne Kostiainen, anne.kostiainen@evl.fi, p. (09) 2340 2532, Vantaan seurakuntayhtymä/Eija Miettinen, eija. miettinen@evl.fi, p. 050 3818 768, Porvoon suom. seurakunta/Pasi Nieminen, pasi.j.nieminen@evl.fi, (019) 6611275, 0400 599 414 Ilmoittautuminen: 10.9.10 mennessä, helsinki.ilmo@evl.fi Teematorstai – kansainvälisen diakonian koulutuspäivä Kirkon Ulkomaanapu, Helsingin hiippakunta ja Malmin seurakunta järjestävät Teematorstai – kansainvälisen diakonian koulutuspäivän to 9.9.2010. Paikkana on Malmin seurakunta, Kunnantie 1, Helsinki. Kohderyhmänä ovat kaikki työntekijät. Koulutuspäivän sisältönä on rauhantyö ja vaikuttamistyö kehitysyhteisötyön toimintamuotoina. Asiantuntijaluennoissa perehdytään eri vaikuttamiskeinoihin ja tahoihin sekä erilaisiin vaikuttamistyön toimintamuotoihin. Koulutus tarjoaa työntekijöille ajankohtaista tietoa Kirkon Ulkomaanavusta sekä kansainvälisen diakonian sisältöjä ja valmiita toimintamalleja ja materiaaleja käytettäväksi omassa työssä. Koulutus on ilmainen, päivän ohjelmaan sisältyy lounas ja kahvi. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Kirkon Ulkomaanapu/Marjatta Saloranta, p. (09) 1802 465, www.kirkonulkomaanapu.fi Evästystä kiusatun nuoren kohtaamiseen Seuraavassa otteita Snellun johtavan erityisnuorisotyönohjaaja Mare Kinasen puheenvuorosta Väkivallan kohtaaminen -seminaarissa 26.3.2010. Seminaarin järjestivät Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät, Porvoon suomalainen seurakunta ja hiippakunnan diakonia ja yhteiskuntatyö. Yhteiskunnan muutos ja elämän riskit Viimeaikaisia yhteiskunnallisia muutoksia ovat esimerkiksi perhe-elämän muutokset, koulutus ja työurien yksilöllistyminen, murtunut vanhemmuus, nykyajan orpous niin vanhemmissa, lapsissa kuin nuorissa, yksinäisyys, sosiaaliset suhteet tai niiden puuttuminen. Koulu koskettaa ihmistä lapsuudesta varhaisaikuisuuteen saakka. Kouluviihtyvyyden kolme näkökulmaa ovat: tavoitteiden asettelu, palautteen antaminen ja suhtautuminen erilaisuuteen. Kiusaamisen ulottuvuuksia Kiusaaminen on systemaattista, yhteen henkilöön toistuvasti kohdistuvaa kielteistä käyttäytymistä sekä vallan väärinkäyttöä, väkivaltaa. Perusopetuksessa oppilaista 5–15 prosenttia kiusataan. 1–2 prosentissa tapauksista kiusaajana on opettaja. Nuoret kokevat, että kiusaamisesta puhuminen vaikeuttaa tilannetta entisestään. Esille nostaminen tuntuu kiusaamiselta. Asian vähättely loukkaa ja on alistamista. Puuttuminen on julkista nöyryyttämistä. Kukaan ei hyväksy kiusaamista, mutta siihen puuttuminen koetaan väkivallaksi. Miten kiusaamiseen tulisi puuttua Kiusaamiseen puuttumisessa avainasioita ovat ennaltaehkäiseminen, varhainen puuttuminen, oppilaan itsetunnon ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen, vahva ja hyväksyvä luokkahenki ja välitön puuttuminen itse tilanteessa. Aitoa kohtaamista on antaa oppilaalle kokemus siitä, että hän on tärkeä itsenään – ei suoritustensa ja saavutustensa vuoksi. Oleellisia asioita ovat kannustus, tukeminen, ohjaaminen ja ymmärtäminen, rehellinen ja rakentava palaute ja turvallisten rajojen antaminen. Lähtökohtana on rohkeus kohdata toinen ihminen. Ratkaisukeskeinen työote Traumaattisista kokemuksista toipumisessa on keskeistä toivon herättäminen ja ylläpitäminen sekä selkeä suuntautuminen tulevaisuuteen. Nuoren itsemääräämisoikeutta täytyy kunnioittaa: hän itse tietää parhaiten, mikä häntä auttaa, ja työntekijä tukee löytämistä. Toimintatapojen löytämisessä tarvitaan luovaa otetta, jossa pienin askelin mennään eteenpäin kohti eheytymistä. Ongelmakeskeisestä toimintatavasta poisoppiminen on työntekijälle haasteellista: helposti väitämme tietävämme, mikä on oikein ja oikea tapa toimia toisten kanssa. Ulkoa kaadettu ei kuitenkaan anna riittävästi tilaa nuoren omalle kasvulle. Muutostarpeista ja ongelmista voidaan tehdä tavoitteita, jotka nuori itse asettaa. Nuoren kuulluksi tuleminen on tärkeää silloinkin, kun aikuiset ovat eri mieltä hänen kanssaan. Tavoitteena on elää mahdollisimman täyttä elämää kokemuksista huolimatta. Suuntana on tulevaisuus: parhaan mahdollisen elämän eläminen kussakin tilanteessa. Välittävä aikuinen Välittävä aikuinen on kanssakulkija, joka on aidosti kiinnostunut siitä, mitä nuorelle kuuluu. Hän on matkaopas, joka välittää nuorelle tietoa ympäröivästä maailmasta ja ohjaa kohti omaa eheytymistä. Hän on peili, jonka kautta nuori voi nähdä omat kokemuksensa osana laajempaa kokonaisuutta. Hän on tulkki, joka auttaa nuorta todellisuuden ja siihen liittyvien merkitysten ymmärtämisessä. Kymmenen avainta kohtaamiseen: Aitous – tee työtä omalla persoonallasi Aikuisuus – et ole kaveri vaan kasvattaja Avoimuus – käytä oikeita nimiä rakentavasti Empaattisuus – ole nuoren puolella Inhimillisyys – tuomitse teko, älä nuorta Motivointi – kiitä, kehu ja kannusta Luotettavuus – pidä sanasi. Ellet voi, perustele. Nöyryys – ammenna omista selviytymiskokemuksistasi Palaute – kannusta rehellisesti ja rakentavasti Pedagoginen rakkaus – rajat ovat välittämistä (Anna-Liisa Lämsä) Mare Kinasen alustuksesta koonnut Kirsti Poutiainen Suositeltavaa kirjallisuutta aiheesta: Anna-Liisa Lämsä (toim.): Mun on paha olla – Näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. PS-Kustannus 2009. 29 ajankohtaista... K a s vat u s Koonneet Raine Haikarainen ja Jaana Räntilä Pyhä puolustaa ihmistä Kirkon Pyhä-painopisteeseen liittyvä valtakunnallinen kasvatuksen seminaari pidetään Seurakuntaopistolla 30.–31.8.2010. Seminaari toteutetaan yhteistyössä Helsingin ja Espoon hiippakuntien kanssa ja se korvaa vuosittaiset kasvatuksen seminaarit. Seminaarin tavoitteena on syventää Pyhä-painopisteen ymmärtämystä ja tarkastella pyhää myös poikkeavista sekä haastavista näkökulmista. Seminaariin kutsutaan kaikkia kasvatuksen alan työntekijöitä sekä maallikoita. Ohjelma 30 Ma 30.8.2010 10.00 Pyhä messu Hans Tuominen ja kumppanit. Messun jälkeen tutustu miskirkkokahvit Learning Cafeissa Paratiisi, Raksa ja Huoltamo. 11.30 Lounas 13.00 Särkyvän ihmisen pyhä Heli Pruuki, Lasse Halme ja Bo-Göran Åstrand pohti vat lapsen pyhyyttä ja sen särkymistä hyväksikäyttö tilanteissa. Learning Cafe -työskentelyt. 15.00 Kahvi 15.30 Rakastatko vielä? Eija Vilpas ja Jarmo Mäkinen esittävät näytel mässä avioparia, joka palaa hääpäivämatkallaan omaan vihkikirkkoonsa. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Anna-Mari Kaskinen. Esityksen jälkeen taiteilijoiden tapaamisessa pohdimme parisuhteen pyhää ja jatkamme jälkipyykkiä Learning Cafessa. 17.30 Päivällinen 19.00 Pyhä tanssi Miten kohtaamme pyhän kehollamme? Vim van der Kooij on opettanut Suomessa ja Euroopassa meditatiivista tanssia jo vuosikymmenten ajan. Hän avaa meille litur gisen tanssin mahdollisuuksia seurakuntatyössä. Mukana väkeä tanssiryhmästä Pyhän Laurin Sisarukset. 21.00 Iltapala Ti 31.8.2010 8.30 Pyhä hiljaisuus, aamumeditaatio 9.00 Köyhyys ja pyhä Dosentti Virpi Mäkinen avaa kuvakulmia köyhyyteen ja pyhyyteen Heikki Hurstin kanssa. Kuuluuko köyhyys välttämättä aitoon kristillisyyteen ja miksi? Learning Cafe -työskentelyt. 11.30 Pyhiinvaellus. Mitä se oikein on? Valmistaudumme iltapäivän pyhiin matkoihin. 12.00 Lounas 13.00 Pyhiinvaelluksia Järvenpäässä Kohteita Halosenniemi (kuvataide ja pyhä) Juha Luodes lammen johdolla, Ainola (musiikki ja pyhä), Hannan lastenkirkko (lapsen kokoinen pyhä), tietokoneluokka – pyhiinvaellus netissä. 15.30 Ihan oikeaa kahvittelua ja kokemamme pyhän yhteen kokoamista. Emil Anton, Anita Ahtiainen ja Juha Luodeslampi. Seminaarin kolmessa erilaisessa Learning Cafessa työskennellään ja opitaan yhdessä pienissä pöytäryhmissä, kahvilapöydissä. Paratiisissa tavoitellaan täydellisyyttä. Sen hienostuneessa ilmapiirissä huomaa sukeltavansa maailman perimmäisten totuuksien syövereihin. Raksa-kahvilassa ei aina edes pelkästään puhuta, vaan tehdään asioita, jotka voi siirtää käytännön työhön seurakunnassa. Huoltamolla on vaihteleva valikoima aiheen vaatimien erityistarpeiden mukaan. Kahviloiden ohjelman valmistumista voi seurata sivulta: www.evl-slk.fi/koulutus. Tiedustelut: Anita Ahtiainen, SLK, anita.ahtiainen@lastenkeskus.fi Ilmoittautuminen: kurssit@seurakuntaopisto.fi Osallistumismaksu: 190 euroa, lisäksi majoitus ja ruokailut Järjestäjät: SLK, Seurakuntaopisto Varhaisnuorten suurleiri lähestyy Kesällä 2011 vietetään Partaharjulla suurta varhaisnuorten SYKE-leiriä. Sekä Helsingin että Espoon hiippakunnat ovat lähdössä vahvasti mukaan. Ensimmäinen valmistelukokous oli tammikuussa Helsingin kapitulissa. Leirin johtajiksi ovat lupautuneet Pauli Syrjö Mikaelista ja Eila Musikka Vihdistä. Seuraava leirikokous on to 29.4. klo 9 Seurakuntien talossa (Kolmas linja 22, Helsinki 53). Kaikki asiasta kiinnostuneet tervetuloa. Rippikoulutyön neuvottelupäivän aika muuttunut Vuosittaisen neuvottelukokouksen ajankohta on siirretty päällekkäisyyden vuoksi viikkoa myöhäisemmäksi. Oikea aika on torstai 18.11. Tänä vuonna Helsingin ja Espoon hiippakuntien rippikouluvastaavat suuntaavat matkansa Turkuun. Ilmoittautua voi jo nyt: helsinki. ilmo@evl.fi. Raine Haikarainen Vaikuttavaa lastensuojelua Keskiviikkona 30.9. järjestetään Järvenpää-talossa laajapohjainen seminaari uusista lastensuojelun laatusuosituksista. Mukana valtiovallan ja kansalaisjärjestöjen lisäksi myös DIAK ja kirkkohallitus. Seminaari sopii hyvin seurakuntien lapsi- ja nuorisotyöstä vastaaville. Hinta: 30 euroa. Maksetaan DIAK:n tilille 800016-70471326 viimeistään kaksi viikkoa ennen seminaaria. I l m o i t t a u t u m i n e n : p a l ve l u . diaketela@diak.fi Lisätietoja ja ohjelma: www.lastensuojelunlaatupaivat.fi 31 Erokriisi perheessä Pe 8.10. 2010 Johanneksen srk-salissa n. klo 10–15 Toteutetaan yhteistyössä Helsingin seurakuntien erityisnuorisotyön kanssa.Tarkempi ohjelma seuraavassa lehdessä. Kasvatuksen työnohjausryhmä Seurakuntien työntekijöille tarkoitettu ryhmä alkaa syyskuussa 2010 ja sisältää 30 kokoontumiskertaa. Ryhmää ohjaa työnohjaaja, pastori ja kirkon nuorisotyönohjaaja Pirjo Kettu. Hän toimii kasvatussihteerinä Suomen Lähetysseurassa (Tähtitorninkatu 18, Helsinki), missä ryhmä kokoontuu. Lisätietoja ja ilmoittautuminen Pirjo Ketulle: pirjo. kettu@mission.fi tai 040 835 0939, (09) 1297 352. Lähetystyö ja kansainvälinen vastuu rippikoulussa Rippikoulusafari pitää sisällään ajankohtaisia teemoja lähetyksestä ja kansainvälisestä vastuusta. Safari koostuu 1–2 oppitunnista, rastipalaverista isosten ja vetäjien kanssa sekä 58 rastista. Rastit toteutettavat rippikoulun isoset ja vetäjät sekä kaksi Suomen Lähetysseurasta vierailevaa työntekijää yhdessä. Kokonaisuudesta sovitaan joustavasti rippikoulun vetäjien kanssa. Kustannukset ovat 75 euroa/vierailu (sisältää matkakulut Espoon ja Helsingin hiippakuntien alueella). Rippikoulusafarin järjestävät Suomen Lähetysseura, Helsingin ja Espoon hiippakunnat. Tilaukset ja tiedustelut Espoon ja Helsingin hiippakuntien lähetystoimistosta p. (09) 1297 407 tai raija.kotaviita@mission.fi. Ohjelmapaketti Tasauksesta Rippikoululaisille ja nuorisotyöhön on valmistunut Tasaus-ohjelmapaketti.Tasauk sen toteuttavat SLS:n työntekijä ja gospelyhtye Idän ihmeet. Kesto on vähän yli tunnin. Kokonaisuuden kustannuksiksi tulee 500 euroa (kaksi esitystä samana päivänä 800 euroa) sekä matkat ja mahdolliset äänentoistokulut.Tilaukset Suomen Lähetysseurasta: hanna.hiltunen@mission.fi tai p. (09) 1297 209. Lisätietoja antaa Pirjo Kettu, pirjo.kettu@mission.fi, p. (09) 1297 352 tai 040 835 0939. ajankohtaista... Kirkkomusiikki Koonnut Hanna Remes Tervetuloa Kirkkolaulujuhlille 23.–26.9.2010! Kolmannet pohjoismaiset kirkkolaulujuhlat järjestetään Vaasassa ja Mustasaaressa 23.–26.9.2010. Tämänvuotisia juhlia isännöi Suomen ruotsinkielinen kirkkomusiikkiliitto. Juhlille kutsutaan kuoroja ympäri Pohjolaa, Suomesta erityisesti suomenkielisiä kuoroja. Juhlien ohjelmaan voi tutustua juhlien suomenkielisillä internetsivuilla www.nordiskkyrkosang.org/finska_sidor/alk.html. Sivuilta löytyy ohjeet myös ilmoittautumiseen. Pyhä tänään – tarvitseeko Jumala paikan? 32 Pohjoismainen kirkkotilakonferenssi järjestetään 27.–30.5.2010 Tromssassa, Norjassa. Pohjoismaisia kirkkotilakonferensseja on järjestetty jo vuodesta 1947 alkaen. Tämänvuotisessa konferenssissa nostetaan esille suuria eksistentiaalisia kysymyksiä. Samalla se toimii yhteispohjoismaisena paikkana keskusteluille, jotka koskevat kirkollisiin tiloihin ja pyhän olemukseen liittyvää uutta ajattelua.Tavoitteena on kiinnittää huomiota siihen, miten eri kulttuurit ajattelevat Jumalasta ja pyhästä. Tämän vuoden konferenssiin kutsutaan seurakuntien työntekijöitä, kirkon paikallis- ja keskushallinnon edustajia, luottamushenkilöitä, arkkitehteja, taiteilijoita sekä muita Jumalasta ja pyhän olemuksesta kiinnostuneita. Aiheita valaistaan esitelmin, seminaarein, taide-esityksin, jumalanpalveluksin sekä tutustumiskäynnein. Pääesitelmöitsijänä on mm. YK:n humanitäärisen avun entinen pääsihteeri Jan Egeland.Verkossa: www.kirkerom.org. Tarvitseeko Jumala paikan, kysytään pohjoismaisessa kirkkotilakonferenssissa toukokuussa. Kuvassa Pornaisten kirkko. Kuva: Laura Pörsti Herrasta veisaa kieleni -virsipäivät (0,5 op) Herrasta veisaa kieleni -virsipäivät järjestetään 4.–5.10.2010 klo 9.30–16 Paavalin seurakunnan seurakuntasalissa (yläsali, Sammatintie 5, Helsinki). Koulutuksen tavoitteena on laajentaa virsitietoutta ja antaa virikkeitä virsien monipuoliseen käyttöön seurakuntatyössä. Koulutuspäivien sisältö: 1. päivä: Ruotsin kirkon virsikirjan monipuolinen käyttö 2. päivä: Erilaiset virsisovitukset (virikkeitä virsisovitusten tekoon sekä virsisovitusten ”vaihtopöytä”) 0,5 opintopisteen saaminen edellyttää osallistumista molempiin koulutuspäiviin. Koulutus on suunnattu sekä kanttoreille että papeille. Osallistumismaksu on 70 euroa (sis. aamukahvit sekä koko koulutuksen) tai 40 euroa (sis. aamukahvin ja yhden päivän koulutuksen). Lisäksi mahdolliset matka-, majoitus- ja lounaskulut. Huomio! Koulutuksen ilmoittautumisaikaa on jatkettu 31.5.2010 saakka. Ilmoittautuminen: helsinki.ilmo@ evl.fi tai Birgitta Falenius, birgitta. falenius@evl.fi ja p. (09) 2340 3034 Tiedustelut: Hanna Remes, hanna. remes@evl.fi tai p. (09) 2340 3038 Kirkon musiikkijuhlat 2012 Kirkon musiikkijuhlille 2012 on tulossa oiva satsi uusia sävellyksiä sekä vanhoja tuttuja lauluja edellisiltä juhlilta. Nuotit ovat saatavissa kevään 2010 aikanaYhteiskustannuksesta.Vuoden 2010 aikana julkaistaan lisäksi erikoistuneille musiikkiryhmille tarkoitettua materiaalia (esim. rytmisesti vaativampaa gospelia).Tarkoituksena on, että juhlat ovat monipuolinen, mutta ennen muuta kaikkia yhdistävä musiikkitapahtuma. Virsi yhdistää. Siksi se on valittu Kirkon musiikkijuhlien 2012 pääteemaksi. Sävellysten on tarkoitus olla mahdollisimman monikäyttöisiä. Säestyksiä ja kuorostemmoja voi useimmissa sävellyksissä toteuttaa monella eri tavalla seurakunnan käytettävissä olevien resurssien mukaan. Kirkon musiikkijuhlien 2012 päätoimikunta toivoo, että pian julkaistavat sävellykset tuovat uutta, raikasta meininkiä seurakuntien musiikkitoimintaan! Kirkon musiikkijuhlien 2012 taiteellisena johtajana toimii Timo Kiiskinen. Päätoimikunnan puheenjohtajana toimii Kai Vahtola ja sihteerinä Hanna Remes. Lisätiedot: Timo Kiiskinen, timo.kiiskinen@siba.fi, p. 045 112 4011 tai Hanna Remes, hanna.remes@ evl.fi ja hanna.remes@skml.fi, p. 040 59 31 148 Nuottitilaukset: Yhteiskustannus/Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry, Hietalahdenranta 13, 3. krs., 00180 Helsinki, p. (09) 4366 540 tai fax. (09) 4366 5464, pirkko.paakkanen@skml.fi.Toimisto on avoinna ma-pe klo 9–15. Vahtimestarista suntioksi Hiippakunnan suntiot vierailivat 14.–16.4.Tukholman Sundbybergin seurakunnassa. Sikäläinen kollega Hannu Kannussaari kertoi suntion työstä Ruotsin kirkossa. Kokouksessa käsiteltiin myös virkanimikkeen muuttamista vahtimestarista suntioksi sekä uutta kirkon jumalanpalvelusopasta. Kokouksen valmistelutyöryhmän jäsenenä olleen ylivahtimestari Petri Oittisen mukaan tulijoita olisi ollut enemmänkin kuin ne 60, joille löytyi paikka. ”On tärkeää, että hyvin erilaisista seurakunnista tulevat suntiot voivat vaihtaa keskiKIRKON KIRKON MUSIIKKIMUSIIKKI JUHL AT JUHL AT näisiä kokemuksiaan. Joukkomme on hyvin sitoutunutta työhönsä ja puheissa tulikin esille ajatus, että tämä on ’maailman paras ammatti’”, totesi Petri Oittinen. JYVÄSKYLÄ 25.–27.5.2012 JYVÄSKYLÄ 25.–27.5.2012 Tomi Valjus Virsivinkki! Virsiä voi kuunnella Yleisradion Elävässä arkistossa. Virsikirjamme virsiä on Ylen sivustolla osoitteessa www.yle.fi/elavaarkisto (Kulttuuri ja viihde – Uskonnot ja elämänkatsomus – Evankelis-luterilaisen kirkon virsiä). 33 KIR MU JUH JYVÄSKYL ajankohtaista... Lähetys j a e va n k e l i o i n t i Koonneet Hannu Lätti ja Kirsti Kosonen Lähetysjärjestöjen kesäjuhlia 2010 Tehtaan varjossa, sataman valossa Ekumeeninen raamattutapahtuma 21.–23.5. Kotka Suomen Pipliaseura: www.bible.fi Puusta pitkälle Valtakunnalliset lähetysjuhlat 11.–13.6.Varkaus Suomen Lähetysseura: www.mission.fi 34 Kutsu – vastausta pyydetään Kylväjän kesäpäivät 18.–20.6. Kauniainen Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä: www.flom.fi Jumala on suurempi Radiolähetystyön valtakunnalliset kesäpäivät 2.–4.7. Jyväskylä Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat ry: www.sansa.fi Risti näkyy Valtakunnallinen Evankeliumijuhla 2.–4.7. Kälviä Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys: www.sley.fi Suoralinja Kansanlähetyspäivät 2.–4.7. Lahti Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys: www.sekl.fi Käännyttämistä vai kääntymystä Missiologinen keskustelupiiri seurakuntien ja järjestöjen työntekijöille ja muille kiinnostuneille. Viisi kokoontumiskertaa (kaksi syksyllä 2010 ja kolme keväällä 2011). Ensimmäinen kerta torstaina 21.10. klo 9–12 Lähetystalolla (Tähtitorninkatu 18, Helsinki), seuraavat kerrat sovitaan yhdessä. Keskustelun pohjana Risto A. Ahosen kirja ”Käännyttämistä vai kääntymystä” (SLS, huhtikuu 2010). Mukana Hannu Lätti ja Kirsti Kosonen. Osallistumismaksu: 25 euroa (sis. viiden kerran tarjoilut) Tiedustelut ja ilmoittautuminen: Kirsti Kosonen p. (09) 129 7296, kirsti.kosonen@mission.fi Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat ja Suomen Lähetysseura Pyhä Henki uuden elämän luojana Missiologinen symposiumi 11.6.2010, Warkaus-Sali, Kauppatori 4,Varkaus Symposiumissa käsiteltäviä teemoja ovat mm. ”Sillä valtuutuksella joka minulle on annettu”– mitä Kristuksen antama valtuutus merkitsee, kääntymys lahjana – käännyttäminen ihmistekoisena uskonnollisuutena, näkökohtia vallankäyttöön kirkkojen lähetystyössä sekä teologian merkitys lähetystyössä. Tarkempi ohjelma: www.lahetysjuhlat.fi/ohjelma/symposiumi/. Osallistumismaksu: Noin 50 euroa Ilmoittautuminen: 28.5.2010 mennessä mieluiten sähköpostitse, symposiumi@ mission.fi (mainittava laskutustiedot ja mahdolliset ruokavaliota koskevat rajoitukset) tai p. (09) 1297 407 klo 9–15 tai 050 323 9636 Järjestäjät: Suomen Lähetysseura,Varkauden seurakunta ja Varkauden kaupunki Uskonto omilla teillään -seminaari Torstaina 9.9.2010 klo 9.30–16 Tuomiokirkon kryptassa (Kirkkokatu 18, Helsinki). Seminaari on tarkoitettu uskonnon ja kulttuurin ammattilaisille ja harrastajille. Uskonnolliset teemat tuntuvat elävän vahvasti laitosuskonnollisuuden ulkopuolella kulttuurissa, taiteessa, arjessa. Miten tämän ajan ihminen on uskonnollinen jos ylipäätään on? Näihin kysymyksiin vastaamassa mm. filosofi Tuomas Nevanlinna, toimittaja Tuomas Enbuske ja kirjailija Päivi Huuhtanen-Somero. Musiikista vastaavat Mikko Helenius ja Antti Vuori. Tiedustelut ja ilmoittautuminen: juha.petterson@evl.fi, p. 050 3640 267 Hinta: 20 euroa (sis. ohjelman ja kahvin) Järjestäjät: Helsingin seurakuntayhtymä, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, Helsingin ja Espoon hiippakunnat ja Kirkon lähetystyön keskus Lähetysseminaarimatka Etelä-Viroon 24.–26.9.2010 Lähtö 24.9. klo 8 Helsingistä (Eckerö Line) ja paluu 26.9. klo 19.30 (Helsingissä). Majoitus 24.–25.9. hotelli Pallas, Tartto ja 25–26.9. hotelli Grand,Viljandi. Hinta: Yhden hengen huone 280 euroa ja kahden hengen huone 220 euroa, sis. meno-paluu-laivamatkat, meriaamiainen sekä buffet-illallinen, hotellissa aamubuffet, yksi lämmin ateria (pe ja la) sekä bussikuljetus Ilmoittautuminen: Osoitteeseen raija.kotaviita@mission.fi elokuun loppuun mennessä. Suosittelemme ilmoittautumista hyvissä ajoin, koska mukaan mahtuu 50 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä. Kasvunaika-seurakuntakoulu Seurakuntien työntekijöille ja muille vastuunkantajille tarkoitettu ohjaajakoulutus pidetään 28.–29.9.2010 Vivamon kurssikeskuksessa Lohjalla. Kasvunaika haluaa auttaa aikuisia löytämään oman kutsumuksensa kristittyinä ja arjen keskellä. Koulu koostuu eri aiheisiin liittyvistä 20 osioista, joita yhdistelemällä voidaan rakentaa erilaisia kokonaisuuksia osanottajien ja seurakunnan tarpeen mukaan. Ajankohtaisia teemoja käsitteleviä osioita ovat Uskonnot ajassamme ja Hengellinen matkakumppanuus (SLS) sekä Armolliseen aikuisuuteen (KRS). Ohjaajakoulutuksessa esitellään 5–7 osiota. Kurssimaksu: 200 euroa (sis. materiaalin), täysihoito 90–96 euroa Tiedustelut: Kasvatussihteeri Kirsti Kosonen p. (09) 129 7296, kirsti.kosonen@ mission.fi Ilmoittautuminen: 15.9.2010 mennessä koulutussihteeri Marja-Liisa Kokkoselle, p. 0207 681 633, evko@sana.fi Järjestäjät: SLS ja EVKO/KRS Lähetystyöstä vastaavien teologien hiippakunnallinen kokoontuminen Torstaina 3.2.2011 klo 9.30–15.00 Lähetystalolla (Tähtitorninkatu 18, Helsinki). Keskustellaan lähetysteologin tehtävästä sekä lähetystyön järjestämisestä seurakunnassa. Mukana Helsingin ja Espoon hiippakunnat. Lounas 10 euroa.Tarkemmat tiedot myöhemmin. Seurakunnan palkkiotoimisten ja vapaaehtoisten lähetyssihteerien koulutus 1. osa: Lähetys – yhteinen usko, yhteinen tehtävä 3.–5.9.2010 2. osa: Kirkon lähetystyö ja lähetysjärjestöt 1.–3.10.2010 3. osa: Seurakunnan lähetystyö 12.–14.11.2010 Paikka: Suomen Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkumpu, Längelmäki Kohderyhmä: Lähetyssihteeriksi kouluttautuvat, lähetystyön vapaaehtoiset, lähetyksestä kiinnostuneet Kustannukset: 100 euroa/osio tai yhden hengen huoneessa 125 euroa/osio Ilmoittautuminen: Päiväkummun kurssikeskus, p. 040 534 9507 tai www.mission. fi/paivakumpu/tapahtumat/ilmoittautumiset/lomake_8/ Tiedustelut: Kirsti Sirviö p. (09) 180 2365 tai Kirsti Kosonen p. (09) 129 7296 Järjestäjät: Hiippakunnat, Seurakuntaopisto, KLK ja SLS Porkkanamarkkinat Helsingin tuomiokirkon edustalla lauantaina 18.9.2010 klo 10–14. Pöytävaraukset 27.8. mennessä sara.pykalainen@mission. fi, p. (09) 1297 251 tai raija.kotaviita@ mission.fi, p. (09) 1297 407. Järjestäjät: Helsingin hiippakunta ja Suomen Lähetysseura Lähetystyön esikoulutus Koulutuksessa on mahdollisuus tutustua lähetystyön moniin muotoihin. Lähetystyön esikoulutus on suunnattu n. 20–35-vuotiaille. Kurssin teemoja ovat lähetys- ja kehitysyhteistyön eri osa-alueet, uskontojen ja kulttuurien välinen kohtaaminen sekä ihmisoikeuskysymykset. Kurssilla tutustutaan lähetys- ja kehitysyhteistyön arkeen ja käsitellään lähetystyön perusasioita Raamatun näkökulmasta. Lähtökohtana on Suomen Lähetysseuran periaate palvella ihmistä kokonaisvaltaisesti. Seuraavan Helsingissä kokoontuvan esikoulutuskurssin hakuaika päättyy 20.8.2010. Kurssi koostuu lähi- ja etätyöskentelystä. Lähijaksot toteutetaan viitenä viikonloppuna, 10.–12.9., 1.–3.10., 22.–24.10., 19.–21.11. ja 10.–12.12. Kurssi järjestetään yhteistyössä Seurakuntaopiston kanssa. Esikoulutuksen käyneellä on mahdollisuus hakea harjoitteluun Lähetysseuran työalueille. Lisätietoja ja hakukaavakkeet: www.mission.fi/ esikoulutus. Maailma kylässä -festivaali 29.–30.5.2010 Kaisaniemen puisto ja Rautatientori, Helsinki. Verkossa: www.maailmakylassa.fi. 35 ajankohtaista... M o n i k u lt t u u r i s u u s t y ö Koonnut Mark Saba Työvälineitä monikulttuuriseen kohtaamiseen 36 Yhdessä viiden muun suomalaisen kanssa osallistuin Ruotsin Ljungskilessä MIRACLE training for trainers -ohjaajakoulutukseen 20.–23.1.2010. Kurssin järjestäjänä toimi CEC (The Conference on European Churces). CEC on ekumeeninen järjestö, jonka toiminnassa kirkkomme on mukana ja joka tahtoo edistää Eurooppalaisten kristillisten kirkkojen hengellistä elämää. Kurssille oli kokoontunut 34 ihmistä, maahanmuuttajia ja meitä natiiveja. Kurssin aikana tuli mielen usein, että läsnäolijat ovat kuin Suomen maahanmuuttajat pienoiskoossa. Kurssilla oli ihmisiä 23 eri maasta ja jokaisella oma elämänhistoriansa iloineen ja kipuineen. Kurssin keskeinen teema oli osallisuus. Pohdittiin, millä tavalla ihmiset voivat kotoutua eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja paikallisiin kirkkoihin. Kotoutuminen on omasta kotoisuudesta luopumista. Se on sen hyväksymistä, että me olemme erilaisia. Osallisuuden kokeminen on omaa tulemista osallisuuteen: tietoisuutta omasta itsestä ja kiinnostusta toiseen ihmiseen. Oma paikka hakusessa Oman paikan löytäminen asuinalueen kirkosta ei ole helppoa meille Suomessa syntyneillekään. Tästä viestivät kirkosta eroavat ihmiset. Helsingin seurakuntayhtymässä on meneillään hanke, jolla pyritään tukemaan jäsenyyden vahvistamista. Se tuli mieleen, kun keskustelin italialaisen Marta Maffian kanssa. Hän oli kasvanut katolisessa kodissa, mutta kääntynyt aikuisena baptismiin. Anmar S.N. Hayali puolestaan kertoi elämästään kristittynä Irakissa ja Hollannissa. Liittoutuneiden kaksi hyökkäystä Irakiin ovat olennaisesti vaikeuttaneet siellä olevien kristittyjen elämää. Näiden vaikeuksien vuoksi Hayali saapui kristittyyn Hollantiin. Maan maallistuneisuus oli hänelle kuitenkin suuri pettymys. Hän ei ollut löytänyt Hollannin kirkoista itselleen kotipaikkaa. Kurssilla oli mukana runsaasti Eurooppaan muuttaneita etnisiä vähemmistöjä. Heidän ystävällisyytensä ja huomaavaisuutensa loivat yhteishenkeä ja heidän hartautensa olivat rakentavia. Koin, että he olivat valmiita ottamaan meidät vastaan; afrikkalainen yhteisöllisyys ei sulkenut ketään pois. Hartautta voi harjoittaa monin tavoin Kristillinen uskomme pidetään niin piilossa, että eräiden tutkimusten mukaan vähemmistö lapsista tietää, mitä hänen vanhempansa uskonnollisista kysymyksistä ajattelevat. Kun kuitenkin olemme kirkon jäseniä – moni meistä kirkon työntekijä tai vapaaehtoinenkin – on syytä pohtia, voisimmeko antaa itsestämme aidomman kuvan? Tätä pohdimme paluumatkalla Ruotsin Botalassa pappina toimivan Kjerstin Petreliuksen kanssa.Totesimme, että tälläkin kurssilla me pohjoismaalaiset lämpenimme hitaasti kertomaan uskostamme. Me voisimme antaa hartauden rakentumisissa enemmän. Meillä on oma omaleimainen hartausperinteemme. Muut ovat valmiimpia vastaanottamaan kuin me antamaan. Monikulttuurisuus tuo rukouselämään haasteen kasvaa vuorovaikutukseen erilaisen hartauskulttuurien kanssa. Itse koin, että ongelma johtuu osin erilaisesta hartauskäsityksestä. Meille hartaus on usein mietiskelyä ja hiljaisuutta ja yhden ihmisen puhetta. Olemme yksin yhdessä. Esimerkiksi helluntailaishenkisessä hartausperinteessä jumalanpalvelus on eri tavalla yhteisöllinen tapahtuma. Erilaiset hartaudenviettotavat kertovat kulttuurien moninaisuudesta. Erilaiset tavat voivat auttaa meitä kuulemaan Jumalan puhetta, mutta saattavat myös estää meitä. Ilman kulttuurien vuorovaikutusta ei kristinusko kuitenkaan olisi tullut Suomeen. Ilman vuorovaikutusta uskomme voi näivettyä. Siksi vuorovaikutuksen lisääminen on kirkkomme hengelliselle elämälle virkistävää. Erilaisten kulttuuristakin nousevien toimintatapojen uudistuessa on varmasti hyvä, että ihminen voi tietää tilaisuuteen tullessaan, minkälainen tilaisuus on alkamassa. Markus Kopperoinen Pastori Malmin seurakunta Kolmannen kulttuurin kohtauspaikalla Kristityn ja muslimin välinen avioliitto Monikulttuurisen parisuhdeja perhetyön valtakunnallinen neuvottelupäivä 21.9.2010 Helsingin seurakuntayhtymän Engel-salissa Kohderyhmänä perheneuvojat, perhetyöntekijät ja muut seurakuntien työntekijät. Hinta: Lounaskulut n. 10 euroa Tiedustelut: Tarja Korpaeus-Hellsten, (09) 2340 2531, Sari Koistinen, (09) 830 6357, Pertti Poutanen, (09) 8050 2512 ja Mark Saba, (09) 2340 3036 Ilmoittautuminen: 17.8.2010 mennessä, helsinki.ilmo@evl.fi Järjestäjät: Kirkkohallitus/perhetyö, Suomen Ekumeeninen neuvosto, Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntayhtymät, Helsingin ja Espoon hiippakuntien monikulttuurisuustyö 20.9.2010, Kirkon koulutuskeskus, Järvenpää Neuvottelupäivä on tarkoitettu seurakuntien työntekijöille ja perheneuvojille. Päivässä kuullaan uusista kehittämishankkeista, jaetaan kokemuksia seurakuntatyön eri toimintamalleista ja keskustellaan ajankohtaisista kysymyksistä. Hinta: Ruokailukulut n. 25 euroa/päivä, yöpyminen mahdollista Ilmoittautuminen: 17.9.2010 mennessä, arja.kunnala@ evl.fi, (09)1802 303 Tiedustelut: marja-liisa.laihia@evl.fi, 050 4380 614 Järjestäjä: Kirkkohallitus Terveisiä opintomatkalta Ranskasta Helsingin ja Espoon hiippakuntien monikulttuurisuustyön, lähetystyön sekä Suomen Lähetysseuran yhteisellä matkalla Ranskassa 6.–13.4. oli mukana 16 kirkon työntekijää Helsingin, Espoon ja Porvoon hiippakuntien alueelta.Toimin Hannu Lätin kanssa matkan johtajana. Matkan aikana kävimme Pariisin luterilaisessa kirkossa ja tutustuimme Ranskan luterilaisen kirkon työhön maahanmuuttajien keskuudessa. Suurimman osan ajasta vietimme Marseillessa, jossa tutustuimme erilaisiin palveluihin, lähetystyöhön ja diakoniatyön muotoihin.Yksi tutustumiskohteistamme oli Suomen Lähetysseuran Marhaba-keskus, jota Raili ja Pekka Tiihonen ovat johtaneet noin 10 vuoden ajan. Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, jossa maahanmuuttajien osuus näkyy selvästi katukuvassa. MarhabaMatkalaiset Marseillessa. keskus palveleekin ensisijaisesti heitä. Sen verkostotyössä on mukana yhdeksän kristillistä protestanttista kirkkoa ja suuri määrä vapaaehtoisia työntekijöitä sekä protestanttisesta että katolisesta kirkkotaustasta. Maahanmuuttajatyön haasteet ovat Ranskassa suuret. Ranskan sekulaarisessa ja tunnustuksettomassa yhteiskunnassa ei ole helppoa julistaa kristillistä sanomaa. Kirkon avustustyö on täysin tunnustuksetonta ja erossa julistustyöstä. Kuitenkin oli innostavaa nähdä kristillisten avustus- ja diakoniatyötä tekevien ihmisten tahto ja ilo palvella. Matka oli antoisa ja opettava sekä myös hengellisesti virkistävä. Mark Saba 37 ajankohtaista... Työyhteisöt Koonnut Jaana Räntilä Kirkon työnohjaajien valtakunnalliset neuvottelupäivät 38 17.–19.5.2010 kulttuurikeskus Sofiassa teemalla ”Pyhä ja työnohjaus – kysymyksiä identiteetistä kirkon työnohjauksessa” Ma 17.5. 10.00 Ilmoittautuminen 11.00 Lounas 12.00 Päivien avaus Hengellinen kaitsenta ja työnohjaus, piispa Huovinen Ortodoksinen ohjausperinne, metropoliitta Ambrosius 13.30 Yksilöllinen vai sosiaalinen yksilö – identiteettien ristipaine ja työn ohjaus, kehittämiskonsultti Raimo Turunen 14.30 Kahvi 15.00 Pienryhmät 16.15 Keskustelutilanteiden haasteet ja työnohjaajan agendat, PsT Risto Puutio 17.15 Päivällinen 18.30 JETRO / saunat 20.00 Messu Sofian kappelissa, kirkkoherra Seppo Tirkkonen Klubi-ilta Sofiassa Ti 18.5. 8.30 Aamurukous Sofian kappelissa 9.00 Työnohjauksesta ortodoksikirkossa, kirkkoherra Markku Salminen, Helsingin ort. srk 10.15 Tarvitaanko työnohjauksen teologiaa? TL Matti-Pekka Virtaniemi Kommenttipuheenvuorot kouluttaja Marjaana Kanerva ja koulutussihteeri Pirjo Vatanen 12.00 Lounas 13.30 Kulttuuriohjelma, kolme eri vaihtoehtoa: *Tutustuminen Vuosaaren satamaan ja merimieskirkkoon, bussikuljetus *Risteily Helsingin edustalla Tuulispää-aluksella, lähtö Sofian laiturista *Musiikkimatinea Sofiassa, Mástango-yhtye, joht. MuM Mikko Helenius 15.30 Kahvi 16.00 ”Ensin oli pappi, sitten oli työnohjaaja”, kouluttaja Markku Tynkkynen Pienryhmät 19.00 Juhlaillallinen Näytelmä: ”Uudelleen”, ohj. Antti Sevanto 21.30 Tanssit, Atacaman sade Ke 19.5. 8.30 Aamurukous Sofian kappelissa 9.00 Työnohjaajan ammattinimike ja muuta ajankohtaista työnohjauksesta, STORY:n edustaja, TM Heikki Palmu 10.00 Päivien päätös, Kirkon koulutuskeskuksen kouluttajat 11.30 Lounas Ilmoittautumisia toivottiin verkkolomakkeella 19.4.2010 mennessä www.evl.fi/ helsinginhiippakunta, ”Pyhä ja työnohjaus”. Jos et ole muistanut ilmoittautua, tee se heti! Kaksi työnohjausryhmää käynnistyy hiippakunnassa! Ryhmämuotoinen työnohjaus tähtää kokemukselliseen oppimiseen vuorovaikutuksessa työnohjaajan ja koko ryhmän kanssa. Ryhmätyönohjausta virkaiältään nuorille papeille Työnohjausryhmä 2–3 vuotta työssä olleille papeille. Ryhmä aloittaa 31.8. klo 10–11.30, paikka vielä avoin. Ryhmän kesto on 30 kertaa noin 1,5 vuoden aikana. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Riitta Kaajava, riitta.kaajava@evl.fi, p. 050 566 3664 Ryhmätyönohjausta eri seurakuntien työntekijöille Ryhmä kokoontuu yhteensä 30 kertaa (1,5 t/krt). Pitkä kesto mahdollistaa uusien näkökulmien löytämisen omaan työhön, työskentelytapaan ja persoonaan ja tukee näin ammatillista kasvua. Pyrin kokoamaan ryhmän eri seurakuntien työntekijöistä. En laskuta työnohjauksesta, mutta matka ym. kulut voit mahdollisesti saada työnantajaltasi. Sovi osallistumisestasi esimiehesi kanssa. Tiedustelut: Markku Rautiainen, kirkkoherra, Kulosaaren seurakunta, p. 050 590 4397, markku.rautiainen@ evl.fi ajankohtaista... Ympäristötyö Koonnut Raine Haikarainen via Milla Viita Seurakuntien ruokakulttuurilla vaikutetaan ympäristöön Seurakuntien käytännön toiminnassa yhteisellä aterioinnilla on tärkeä osansa. Ei siksi olekaan yhdentekevää, mitä ja miten nautimme meille uskottuja luonnon antimia. Tukeeko ruokakulttuurimme ympäristön hyvinvointia? Onko ateriointi vain välttämätön paha – jonkinlainen hätäisesti suoritettu tankkaus – vai keskinäisen yhteyden syvää kokemista Luojan lahjojen äärellä? Näitä kysymyksiä pohdittiin hiippakunnan ympäristötyön neuvottelupäivässä 2.2. Yhtenä luennoitsijana oli Vantaan seurakuntien vs. kurssikeskusten johtaja Milla Viita. Hän esitteli alustuksessaan yhtymän leirikeskuksen ateriapalveluja. Kysymyksessä onkin varsin laaja toiminta: viime vuonna Vantaan leirikeskuksissa tarjottiin yksin lounaita yli 21 000 annosta. Ympäristöystävällisyydessä on haasteensa Vantaan seurakunnat ovat Kirkon ympäristödiplomin hengessä lähteneet määrätietoisesti kehittämään omaa ruokailukulttuuriaan. Hankintoja pyritään keskittämään ja rekkarallia vähentämään. Luomua ja Reilun kaupan tuotteita suositaan. Samoin kiinnitetään huomiota biojätteen ja hävikin minimoimiseen sekä pakkausten kierrätykseen. Mahdollisimman paljon pyritään leipomaan itse ja käytetään myös kuivatuotteita. Leiriruokailussa tarjotaan kasvisruokaa ja mukaan liitetään ravitsemuskasvatusta.Tiski- ja puhdistusaineissa pitäydytään ympäristömerkityissä tuotteissa. Milla Viita toteaa, että samalla ovat selvinneet myös ongelmat ja haasteet, jotka liittyvät ympäristöystävällisempään ruokailuun. ”Keskittäminen ei aina suosi lähituotantoa, luomu- ja Reilun kaupan tuotteiden hinnan ja saatavuuden kanssa on ongelmia eivätkä julkiset hankinnat ja hankintayhteistyö ole aina helppoja. Myös ruokailijoiden tottumukset voivat olla esteenä.Tietoisuus ruoan ilmastovaikutuksista on ohutta.” ”Emännät joutuvat usein tasapainoilemaan ihanteiden ja todellisuuden välillä, varsinkin kun on kysymys liha- ja juustotuotteista, kasvihuonevihanneksista tai pakasteiden käytöstä. Usein myös yksinkertainen kiire määrittelee sen, mitä on tarjolla.” Ilmastoystävällisyys jatkuu Ongelmista huolimatta Milla Viita korostaa, että seurakuntien ruokakulttuuria kehitetään jatkossakin määrätietoisesti. Tavoitteena on entistä selvemmin toimia ilmastoystävällisen ruoan edistämiseksi, vähentää liharuokia ja saada hinnoittelu kohdalleen. Jatkossa tarvitaan hänen mukaansa myös yhä enemmän kulttuurinmuutosta julkisten ruokapalvelujen järjestämisessä. Ruoan kulutuksen viemistä ympäristöystävällisempään suuntaan tulisi entistä selvemmin tukea myös taloudellisin ja lainsäädännöllisin ohjauskeinoin. (RH) Kirkon ympäristöpäivät tulossa Valtakunnalliset neuvottelupäivät järjestetään 7.–8.9. Pieksämäellä. Päivien teemana on Pyhä, metsä, globaali ja paikallinen. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.evl.fi/kkh/to/kdy/Ymparisto/Kirkon_ymparistopaivat2010.html 39 I h m i s i ä H i i pp a k u n n a s t a K irkon toimintakulttuuri saa uudistua Vantaan seurakuntayhtymän johtaja Juha Tuohimäki kertoo sivulauseessa tekevänsä gradua teologiseen tiedekuntaan. Aikooko mies papiksi? ”Kyllä kutsumus on olemassa, mutta vielä ei ole sen aika”, Tuohimäki myhäilee. Opiskelua harrastavaa hallintotieteiden maisteria ja historianopettajaa pitävätkin tällä hetkellä kiireisenä haasteet uudessa, vaativassa työssä: Tuohimäki aloitti Vantaan seurakuntayhtymän johtajana viime talvena. Tuore johtaja kertoo haluavansa lisätä vuorovaikutusta seurakuntayhtymän ja yksittäisten seurakuntien välillä. ”Tiedostan, että näiden välillä on jännite, jota haluan lievittää yhä paremmalla vuorovaikutuksella. Yhtymän johtaja on välillä ’se ilkeä kaveri’, joka katsoo asioita kokonaisuuden näkökulmasta ja yhdistää siihen seurakuntien omia näkemyksiä. Tiivis keskustelu kuitenkin auttaa.” Esimerkiksi Vantaan seurakuntayhtymän uudesta strategiasta on jo valmisteluvaiheessa kysytty kommentteja kaikilta seurakuntien työntekijöiltä. Nyt kommentteja kysytään vielä uudestaan. ”Kyllähän seurakuntien missio ja visio jos mitkä kuuluvat jokaiselle työntekijälle!” M uutoksen 40 aika on käsillä Kirkossa erityisesti pääkaupunkiseudulla puhaltavat uudet tuulet. Helsingin hiippakuntaan valitaan uusi piispa, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymiin on hiljattain valittu uudet johtajat, ja pelkästään Vantaan seitsemästä seurakunnasta kolmeen ollaan valitsemassa uutta kirkkoherraa: Vantaankoskelle, Hakunilaan ja Korsoon. Tuohimäki kiittää vanhoja viranhaltijoita hyvästä työstä, mutta näkee uusissa luontevan mahdollisuuden kirkon toimintakulttuurin uudistumiseen. ”Kirkon tulee hoitaa perustehtävänsä: jumalanpalvelukset, toimitukset ja rippikoulut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö samalla voisi havainnoida tärkeitä muutoksen signaaleja.” Tuohimäki löytää ainakin yhden varsin vahvan signaalin. ”Suurimmat resurssit kirkossa käytetään yhä kokoavaan toimintaan, siihen, että ihmiset tulevat kirkkoon ja kirkon tiloihin, ’meidän luokse’. Painopisteen tulisi siirtyä ulospäin suuntautuvaan toimintaan eli siihen, että kirkko menee ’heidän luokseen’.” Tuohimäen mielestä kirkon pitää ahkerasti näkyä päiväkodeissa ja kouluissa, ”kun niihin vielä pääsee”. ”Ja työpaikoillahan kiljutaan riemusta, kun kirkon työntekijä vaivautuu sinne asti. Ja Vantaalla meidän pitää mennä Jumboon”, Tuohimäki kiteyttää. H yvinvoivana j aksaa tehdä hyvää Juha Tuohimäki huomauttaa, että kirkon jäsenyyden vahvistaminen on luonnollisestikin iso haaste. Hänen mielestään olisi hyvä katsoa niihin syihin, jotka pitävät ihmiset kaikesta huolimatta kirkon jäseninä, ja vahvistaa niitä. ”Yksi syy tuntuu gallupeissa nousevan ylitse muiden: se, että kirkko tekee hyvää. Tämä on tärkeää niillekin, joille kirkko on muuten etäinen.” ”Hyvän tekeminen on valtavan hieno imagovaltti, joka kirkolla on jo valmiina ihmisten mielissä! Siihen, esimerkiksi diakoniaan, kirkko voi ilomielin satsata lisää, koska hyvän tekeminen jos jokin on sen perustehtävä.” Jotta kirkko jaksaisi tehdä hyvää, tulisi sen työntekijöiden voida hyvin. Tuohimäki innostuu, kun puhe kääntyy työssä jaksamiseen. ”On tunnettua, että seurakuntien työntekijät nauttivat itse työstä, jopa silloinkin kun se on kuormittavaa. Haaste on usein siinä, että työntekijällä on oma vahva hengellinen visio, joka ei välttämättä ole yhdenmukainen työyhteisön vision kanssa. Kuvio kaipaa selkeyttä.” Tuohimäen mukaan seurakuntien työnohjauksen tulisi olla paitsi sellaista, jossa voi purkaa tunteitaan, myös sellaista, jossa käydään läpi työnkuvia jämptisti. ”Muuten uupunut työntekijä on kuukauden päästä takaisin lähtöpisteessään. Esimiesten pitäisi aktiivisesti puuttua työn rajaamiseen eikä antaa täyttä itsenäisyyttä siinä työntekijöille.” Kaikista tärkein työuupumusta ehkäisevä asia on Tuohimäen mukaan palaute. ”Ja nimenomaan työhön, ei henkilöön liittyvä palaute. Usein kirkossa nämä menevät sekaisin, koska tärkeää työtä tehdään koko persoonalla.” (LM) Vantaan seurakuntayhtymän johtaja Juha Tuohimäki on aiemmin työskennellyt muun muassa kirkkohallituksessa talouden suunnittelussa, tilintarkastajana omassa firmassa ja esimiestehtävissä Audiatorilla. T yhjä kirkko kertoo tarpeesta muutokseen Intohimoni on asioiden yhdistely uusilla tavoilla ja winwin-ratkaisujen etsiminen, kirjoittaa munkkiniemeläinen yrittäjä Annamari Jukko Vastuuyhteiskunta-bloginsa esittelytekstissä. Tämä intohimo on poikinut monenlaista sen jälkeen, kun Jukko perheineen palasi yhteensä kymmenen Ranskassa vietetyn lähetystyövuoden jälkeen Suomeen kesällä 2008. Työkseen Annamari Jukko pyörittää Kaksi Kärpästä -yritystä, joka välittää opiskelijoita asumaan vanhusten luokse pientä arkiapua vastaan. Yrittäjä on itse asunut opiskeluaikoinaan vanhuksen luona niin Ranskassa kuin Englannissa – ja piti sitä hyödyllisenä molemmille osapuolille. ”Suomalaisille tämä ajatus on aika vieras. Kun lähetystyössä ihmiset piti vakuuttaa siitä, että he tarvitsevat Jumalaa, tässä heidät pitää saada uskomaan, että he tarvitsevat toista ihmistä”, Jukko toteaa. P yhäkoulu voi olla seikkailu Annamari Jukon intohimo on käynyt myös kotiseurakunnan hyödyksi. Kun Jukon perhe palasi Ranskasta, heidän alakouluikäisille lapsilleen ei ollut Munkkiniemessä tarjolla pyhäkoulua. Siksi piti panna tuulemaan. ”Lapset olivat Pariisissa koko ikänsä käyneet pitämääni pyhäkoulua. En halunnut viedä heitä joka sunnuntai jumalanpalvelukseen – se olisi tuntunut vähän karkotuskeinolta lapsen uskolle”, toteaa Annamari Jukko, joka koulutukseltaan on muun muassa uskonnonopettaja. Syntyi Sunnuntaiseikkailu, joka nyt houkuttelee joka toinen sunnuntai kymmenkunta 8–14-vuotiasta kirkolle. Vetäjäpariksi löytyi Päivi Laitinen. ”Lapsen pitää saada kuulla sanoma omalla kielellään, niin että hän saa liikkua ja olla aktiivinen. Sunnuntaiseikkailussa pyrimme käyttämään kaikkia aisteja mahdollisimman paljon.” Seikkailun lähtökohta on raamatuntekstissä, jota voidaan lähestyä esimerkiksi näytellen tai tehtävien kautta. Viime aikoina lapset ovat syventyneet Apostolien tekoihin. Lisäksi lauletaan ja leikitään, ja joskus voidaan siunata kaverit rukoushelmien avulla. Ikäraja on kahdeksan vuotta, jotta kaikki osallistujat osaisivat jo sujuvasti lukea. ”Haluan pyhäkoulun olevan niin mielenkiintoinen, että en joudu pakottamaan omia lapsiani mukaan. Minusta myös aikuisten jumalanpalveluksen pitäisi olla sellainen, minne ihmiset tulevat innosta hehkuen. Jos niin ei ole, hommassa on jotakin vikaa”, Annamari Jukko sanoo. Innostaminen lähtee jo tapahtuman nimestä: lasten ei haluta assosioivan sunnuntaitekemistä kouluun, vaan mieluummin seikkailuun. Annamari Jukko on muuntanut pyhäkoulun varhaisnuoria innostavaksi seikkailuksi. Oma poika Otto, 9, on yksi Paavalin matkoihin perehtyvistä seikkailijoista. S eurakuntalaisten potentiaali käyttöön Sunnuntaiseikkailu on toiminut nyt kaksi vuotta. Palautteesta käy se, että lapset haluavat usein lähteä kirkolle etuajassa, koska kaveritkin ovat jo siellä. ”Monesti he käyvät Sunnuntaiseikkailun jälkeen vain syömässä kotona ja lähtevät sitten ulos yhdessä. Olisi ihanaa, jos jumalanpalvelukseenkin voisi tulla myös tapaamaan ystäviä”, Annamari Jukko miettii. Entisessä kotiseurakunnassa Pariisissa niin olikin. Ennen jumalanpalvelusta kirkkosalin täytti iloinen puheensorina. Seurakuntalaiset tulivat paikalle myös siksi, että heitä tarvittiin: ilman heitä kirkon ovet eivät olisi auenneet, ehtoollisastiat peseytyneet eikä kirkkosali siistiytynyt. Pappi oli seurakunnan ainoa palkattu työntekijä. ”Suomessa tahtoo käydä niin, että seurakuntaan etsitään vapaaehtoisia vähän kuin äidin pikku apulaisiksi, joilla ei oikeasti ole suurta merkitystä. Toivoisin, että seurakuntalaiset otettaisiin aidommin mukaan tekemään. Pyhäkoulunopettajana toimivaan seurakuntalaiseen suhtauduttaisiin tällöin työntekijänä, jonka kanssa käytäisiin kehityskeskustelu kerran vuodessa.” (LP) 41 Annamari Jukon blogia voi lukea osoitteessa vastuuyhteiskunta.blogspot.com. I h m i s i ä H i i pp a k u n n a s t a Teksti ja kuvat: Laura Mäkelä ja Laura Pörsti Muista lapsi- ja perhetyon koulutukset ! Pyha-pain Ymparisto opiste: 1.–2.9. | Se ja pyha uraku 42 ntaopisto | 1 op Tule rakenta m a sopivia toim an Pyhä luomak unta intamalleja tueksi. lapsi- ja pe -teemaan rhetyön Kohder yh Kaikki lapsi mä: Järjestäjä - ja perhetyössä toim t: SLK ja SL ivat I oskettaa! Savenmamnina, anvanraamkmin ja Sy aamattuunkeväällä 2011 rohkeammin7.1R 1. | kolmas jakso 18.-20.8. | 15.-1 to | 5 op | Seurakuntaopis amatun tuun kirjana ja Ra Tutustu Raamat Raamatun sanoma oli syntytulkintaan. Mitä se on meille? Opi soveltamaan aikanaan ja mitä tuksessa. sitä varhaiskasva etyössä pit, lapsi- ja perhn kasvattajat Pa ä: m yh er do Kohd kijät ja päivähoi toimivat työnte Järjestäjä: SLI inen e t t u k i a v Vuoroleikki ) hoiva raplay-menetelmä e p (Ryhmä. |tSheurakuntaopisto | 1 o 20.–22.9 man Bibliodraualu perus| 27k.–o28.9. | 21t.–u22s.10. | 22.–23.11. isi kahden 26.–27.8. keväällä 2011 vi | 9.–10.12. | sekäria | Seurakuntaopisto | 15 op päivän seminaa iheet, atyöskentelyn va Opi bibliodraam aamatyöskentelyjen lyhyiden bibliodrlitsemaan sopivat tekstit menetelmät, va ymmärtämään perusasiat Raamatusta sekäta oman kokemuksesi kautta. ryhmäprosessis otyönohjaaTeologit, nuoris ohjaajat, ä: m yh er hd Ko tekijät, lapsityön jat, diakoniatyönjat ja muut, jotka voivat uskonnonopetta tää bibliodraamaa työssään hyödyn akuntaopisto Järjestäjä: Seur S e u r a k u n t a o p i s t o | J ä r v e n p ä ä | leikkiin iseen hoivalmiuksia sen e tt u ik a v a oro Tutustu vu enetelmänä. Saat v lapsiryhmissä ja kuntoutusmeen omassa työssäsi vien sekä soveltamis rityistä tukea tarvitse varsinkin e ten lasten kanssa. haasteellis ryhmien ja ttajat, lapsi a sv a k is a ivat mä: Varh Kohder yh ryhmien kanssa toim si p erityisla t: SLI Järjestäjä Lisätieto ja: www.se urakunt aopisto. Heli M fi p. 044 9äkinen 0 6 0 6 6 heli.ma kinen@0s eurakun taopisto Martti H .fi ä p. 044 7 kkänen 1 martti.h 2 4985 akkanen @seurak untaopis to.fi p u h . ( 0 9 ) 2 7 1 9 6 1 Seurakuntatyön tueksi: KAISA RAITTILA, ESKO JÄMSÄ Hiljaisuuden Helsinki Quiet Nooks and Corners Sisäisen rauhan maisemia. Kaisa Raittilan hitaista kaupunkikävelyistä syntyi oivaltavien tekstien kokoelma, jossa tehdään pieniä havaintoja ympäristöstä mutta katsellaan myös sisäänpäin. Esko Jämsän valokuvat luovat lukijan katseelle levollisia suvantopaikkoja. Tarjoushinta Helsingin seurakunnille 27,90€ Norm. 34,90€ Tarjous voimassa 28.5.2010 asti. 25,90€ 43 Ennakkotilaajan hinta 14.5.2010 asti: 21,90€ (2–19 kpl) SAMMELI JUNTUNEN Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta Onko Suomen evankelis-luterilainen kirkko kiinnostunut teologiasta ja sen ytimestä, Kristusta etsivästä ajattelusta? Kirja ei tyydy esittelemään kirkon raamattuteologian ongelmia, vaan etsii niille myös ratkaisua. 39,80€ TERVETULOA MYYMÄLÄÄMME: Hietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe 9-17) p. 020 754 2350 | www.kotimaakauppa.fi 19,90€ (yli 20 kpl) TYTTI PIETILÄ, PAAVO RANTA (TOIM.) Seurakunnan luottamushenkilön kirja Seurakunnan luottamushenkilö tarvitsee toimessaan monenlaisia tietoja ja -taitoja. Kirja antaa olennaiset perustiedot luottamustehtävän hoitamiseen sekä rohkaisee ja kannustaa luottamushenkilöitä menestymään tehtävässään. Upouusi rippikoulukirja! Johanna Koivisto & Helena Paalanne & Antti Siukonen Ihan sama – eilen, tänään ja ikuisesti Uusi, raikas kirja rippikoululaisen käteen panostaa visuaalisuuteen ja asioiden sanoittamiseen nykykielellä. Tämä kirja tutustuttaa kristinuskon ytimeen monipuolisesti ja hauskasti. Hinta 12,50 ISBN 978-951-627-836-3 Seurakuntahinta 10,00, ostettaessa vähintään 10 kpl Piispa in Johanna Koivisto & Helena Paalanne & Antti Siukonen Ihan sama – eilen, tänään ja ikuisesti 44 kokou s on h y väks yny t k rippik irjat k oulun äy tett oppik äviksi irjoina Kirjat 9.2.20 ilmest 10. y vät h uhtiku us s a ! Opettajan opas Opettajan opas syventää rippikoululaisen kirjan teemoja. Lisäksi se on monipuolinen virikepaketti täynnä keskustelukysymyksiä, toiminnallisia virikkeitä opetuksen tueksi ja vinkkejä rippikoulun hartauselämään. Hinta 35,00 ISBN 978-951-627-837-0 Lauluja matkalle! Kari Pekka Kinnunen – Erkki Rajamäki (toim.) Elämän matkalaulut Elämän matkalaulut on kotikasteisiin, hääjuhliin, siunaustilaisuuksiin ja moniin elämän juhlahetkiin sopiva lauluvihkonen. Siihen on valittu 58 virttä ja muuta hengellistä laulua elämän matkan koko taipaleelta. Kirja kulkee kätevästi papin tai kanttorin matkassa tämän suunnatessa tilaisuuksiin, joissa ei virsikirjoja ole saatavilla. Hinta 9,50 ISBN 978-951-627-833-2 Myydään myös 20 kappaleen erissä mustissa ”Laulut matkalla” -kangaskasseissa hintaan 150 e. w w w. l as t en kes ku s . f i www.lastenkeskus.fi Tilaukset: LK-kirjat / Lasten Keskus, puhelin (09) 6877 4530, tilaukset@lastenkeskus.fi
© Copyright 2024