Hiippakuntauutiset 1/2014 - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
Hiippakuntauutiset / 1 Kirkkomme vaikuttajat Genevessä Ionan yhteisö innostaa Toimintakalenteri 2015 i k k u n a s ta irjan Erilainen on erilaista! Muistan pikkutyttönä hämmennykseni, kun serkku vei kahvilaan ja tilasi kaakaota kermavaahdolla. Muistan kauhistuneeni, kun eka kertaa isosena kohtasin Hesasta tulleet aikuiset, joiden ilta-ohjelmaan kuului tanssi. Muistan epävarmuuteni, kun opiskeluvuotenani Chicagossa kristityt marssivat kaduilla mielenosoituksissa. Erilaisuuden vieroksunta on inhimillistä, mutta ei ollenkaan aina kristillistä. Elämänkulku suvun ja ystävien monimuotoisuudessa, myös työn ja opiskelun kirjavuus Tansaniassa, amerikassa, Genevessä, kuin myös kotoisessa alppilassa on tehnyt minussa tilaa erilaisuuden mahdollisuuksille. Houkutellut ensipelosta luottamuksen suojatielle, kulkemaan kadun toisellekin puolelle. Hämmennyksen keskellä unohtaa vastauksen ja uskaltaa kysyä lisää. Sydämellisen uteliaisuuden viemänä 2 raine Haikarainen irtoaa kotioven kahvasta ja näkee maiseman, joka on toisenlainen ja silti tuttu. Kohtaa vieraan, jossa oitis tunnistaa sukulaisuuden. Usko on pelottomuutta päästää turhasta totutusta irti. Usko on rohkeutta sallia, avata, hämmentyäkin. Sammuttaa itseriittoinen tyytyväisyys ja innostua katsomaan ja kulkemaan. Katsomaan sinnekin, mitä ennen vieroksui. Havahtua siihen, että asenteissaan, sanoissaan ja hämmennyksessäänkin on oman elämänhistoriansa tuote. Mutta niin on tuo toinenkin. Hän yhtä totta kuin minäkin. Usko on elämän liikettä, maapallon laajuista, monikulttuurista. Sen mukana liikkuu ja liikuttuu. Sanajärjestys muuttuu. Usein kielioppikin. Huomaamattaan antaa luvan yllätyksille. Kristitty saa elää luottavaisesti muutosten keskellä. Kristinusko on sanoma muutoksesta, muutoksen mahdollisuudesta. irja Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli Bulevardi 16 B, 5. kerros, 00120 Helsinki Puh. 09 2340 3000 (keskus), faksi 09 2340 3050 Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9–15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi Kotisivu: www.helsinginhiippakunta.evl.fi Piispa Irja Askola 2340 3010 Palveluosoitteet: Piispan sihteeri Maritta Maununen 2340 3010 Piispan erityisavustaja Kaisa Kariranta 2340 3011 Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk) virkavapaalla 2340 6110 Pappisasessori Anja Nurminen (Roihuvuoren srk) 2340 5736 Pappisasessori Marja Heltelä (Tuomiokirkkosrk) 2340 6160 Yleinen asiointi, nimikirjaotetilaukset, viranhaut, koulutukset ja peruutukset: helsinki.tuomiokapituli@evl.fi Laskutusosoite: Helsingin tuomiokapituli Kirkon palvelukeskus / Kirkon keskusrahasto ++1000++ PL 378, 00026 Basware Vs. lakimiesasessori Nina Rajamäki 2340 3020 Notaari Heikki Hämäläinen 2340 3021 Toimistosihteeri/talous Anniina Himberg 2340 3022 Toimistosihteeri Ulla Aaltio (50 %) 2340 3023 Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen 2340 3030 Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Julkaisija: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli, Bulevardi 16 B , 00120 Helsinki Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia) Päätoimittaja: Kirsti Poutiainen Raine Haikarainen, p. 09 2340 3032, gsm 040 553 9464, raine.haikarainen@evl.fi 2340 3031 Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö, Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen 2340 3032 Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt) Toimitussihteeri: Laura Pörsti, gsm 044 530 0441, laura.porsti@gmail.com Osoitteenmuutokset: Jaana Räntilä 2340 3033 Hiippakuntasihteeri (kansainvälinen työ) Hannu Lätti 2340 3037 Toimistosihteeri Birgitta Falenius (50 %) 2340 3034 Taitto- ja painopaikka: Hiippakuntakanttori Hanna Remes 2340 3038 Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli, repro@etelasavonkirjapaino.fi Ulla Aaltio, p. 09 2340 3023, helsinki.osoitteenmuutokset@evl.fi Painos: 3 200 kpl ISSN 1456-8144 Irjan ikkunasta 2 Pääkirjoitus 3 Ekumeniakärpäsen purema 4 ”Kirkko on vallankumouksellinen toimija” 7 ”Eniten tarvitaan oikeudenmukaista asennetta” 9 Matkalla toisessa todellisuudessa 11 Kapitulin väkeä 13 Kansainvälisyys vahvistui hiippakunnissa 14 Kaikki on aina ollut näin – vai onko? 16 Kutsu hyvään – kutsu kirkkoon 18 Toimintakalenteri 2015 19 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 21 Iona jättää jäljen 24 Piispanvihkimys veti väkeä Namibiassa26 Kirja vie kesään 27 Ajankohtaista diakonia ja yhteiskuntatyö 28 kasvatus 29 kirkkomusiikki 32 kansainvälinen työ ja lähetys 33 Ihmisiä hiippakunnasta 34 Kannen kuva: Ulla Ullgren. Dekaani Reijo Liimatainen osallistui perinteiseen kivenheittoon Ionan saarella. Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy 1.12. Aineiston viimeinen sisäänjättöpäivä on 31.10. Hienotunteisesti kohti pyhää 1900-luvun tunnetuin viestintäteoreetikko, kanadalainen Marshall McLuhan, totesi aikoinaan, että ”ekumeeninen liike on sähköisen teknologian synonyymi”. Uudet tiedotusvälineet ovat täten luoneet maailmankylän, joka mahdollistaa myös uudenlaisen kristillisen yhteyden syntymisen. Hän olisi voinut myös sanoa, että ekumeeninen liike on kehittyneiden kulkuyhteyksien synonyymi. Kirkkojen yhteysliike syntyi samaan aikaan, kun maailma pieneni ja ihmiset saattoivat päästä vaivattomasti näkö- ja kuuloyhteyden päähän toisistaan. Elävästä kohtaamisesta syntyi sekä tarve että mahdollisuus yhteyteen. Tänään ei tarvitse enää matkustaa pitkiä matkoja ekumeenisiin kokouksiin tai turvautua viestintävälineisiin kokeakseen eri traditioiden vuoropuhelua. Ekumeeninen kohtaaminen ja uskontodialogi ovat tulleet lähipiiriin. Omankin työmatkani varrelle jää tori, jonka yhdellä laidalla on luterilainen kirkko, sitä vastapäätä kauppakeskuksessa on moskeija ja viereen rakennetaan Moskovan patriarkaatin alaista ortodoksikirkkoa. Sekä ekumeeninen että uskontojenvälinen kohtaaminen konkretisoituvat elämän käännekohdissa. Uskonnollisten yhteisöjen erilaisuus tiivistyy juhlahetkissä, joissa liikutaan inhimillisen kokemuksen herkimmillä alueilla. Miten kunnioittaa toisen vakaumusta pitäen samalla kiinni oman tradition vahvoista puolista? Kirkkomme piispainkokous hyväksyi viime syksynä muistion, joka tarkastelee kirkollisia toimituksia uskontodialogin näkökulmasta. Pieni kirjanen Kohti pyhää pitää sisällään painavaa asiaa. Sitä ei tarvitse lukea vain uskontojen kohtaamisen kuvauksena, vaan laajemminkin kulttuurisen vuoropuhelun tiiviinä opaskirjana. Muistion kantavana ajatuksena on hienotunteisuus ja tilan antaminen eri tavoin uskoville ja ajatteleville – kuitenkin niin, että omaa perinnettä kunnioitetaan ja pidetään rohkeasti esillä. Tällä asenteella on samalla koko yhteiskunnan hyvinvointia edistävä merkitys: ”Kristillinen vieraanvaraisuus ja rohkeus pastoraaliseen kohtaamiseen edistävät suomalaista yhteiskuntarauhaa, kun eri tavoin uskovat kokevat, että enemmistökirkko kuulee heitä ja kohtelee kunnioittavasti.” Nämä teemat ovat esillä myös Hiippakuntauutisten kevätnumerossa. Haastatteluista ja kirjoituksista välittyy kuva, joka muistuttaa yhä vahvemmin McLuhanin aikoinaan hahmottelemaa maailmankylää. Viestintävälineiden kehittyminen ja parantuneet yhteydenpitomahdollisuudet ovat tuoneet meidät entistä lähemmäksi toisiamme. Samalla näemme oman kulttuurimme vahvuudet ja heikkoudet entistä selkeämmässä valossa. Tämän toteaa myös Kohti pyhää -muistio lainaamalla ekumeenista raporttia Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa (2011): ”Kristityt tunnistavat, että evankeliumi sekä haastaa että rikastuttaa kulttuureja. Silloinkin, kun evankeliumi asettaa kyseenalaisiksi tietyt kulttuurin piirteet, kristityt ovat kutsuttuja kunnioittamaan kaikkia kansoja. Kristityt ovat myös kutsuttuja havaitsemaan omissa kulttuureissaan tekijöitä, jotka evankeliumi asettaa kyseenalaisiksi.” Pääkirjoitus Raine Haikarainen Sisällys 1/14 3 Teksti: Janne Villa Kuva: Stephane Gallay Ekumeniakärpäsen purema 4 ”Olen aika temperamenttinen. Otan nopeasti kierroksia, mutta lauhdunkin nopeasti”, Kaisamari Hintikka tunnustaa. LML:n väellä on hyvä yhteishenki. ”Minulla on unelmaduuni! Jo opiskeluaikoinani koin kirkon ykseyden edistämisen missiokseni, johon minua selvästi kutsuttiin ja johon halusin sitoutua”, kertoo Luterilaisen maailmanliiton kakkosjohtaja, apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka. Joukko suomalaisia teologian opiskelijoita matkasi bussilla halki Euroopan vuonna 1989. Toiviomatkan päämääränä oli Geneve, jossa pitivät päämajaansa Kirkkojen maailmanneuvosto, Luterilainen maailmanliitto ja eräät kirkkojen yhteistyöjärjestöt. ”Viikon jälkeen ainakin yksi retkeläisistä oli saanut elinikäisen ekumeniakärpäsen pureman. Se olin minä, vaikken silloin olisi voinut uskoa, että joskus palaisin samaan taloon työhön”, muistelee Kaisamari Hintikka. Teologian tohtori Hintikka palasi Geneveen vuonna 2012, perheensä kera. Puolison, diplomi-insinööri Juk- ka Väinölän työnantajana on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Cern. Seitsemänvuotias tytär Maija käy paikallista koulua. Perheen äiti on pestattu Luterilaisen maailmanliiton (LML) teologian ja julkisen todistuksen osaston johtajaksi. ”Nimihirviö kuulostaa englanniksi huomattavasti tolkullisemmalta: Department for Theology and Public Witness.” LML perustettiin vuonna 1946 tukemaan luterilaisia kirkkoja toisen maailmansodan jälkeisessä jälleenrakennustyössä. Sen jäseninä on 142 kirkkoa, jotka yhdessä edustavat noin 72 miljoonaa luterilaista. Geneven-keskustoimistossa työskentelee 65 ihmistä, aluetoimistoissa ja kenttäohjelmissa kaikkiaan yli 2 000. ”LML pyrkii vastaamaan yhä globaalimmaksi ja monikasvoisemmaksi kasvaneen luterilaisuuden haasteisiin, tukemaan pohjoisen ja etelän kirkkoja niiden julistus- ja diakoniatyössä sekä rakentamaan kirkkojen ykseyttä. Kaiken työn perustana on kristillinen vakaumus ja luterilainen uskonperintö”, Kaisamari Hintikka kiteyttää. Loppuuko aika aina kesken Kaisamari Hintikka toimii myös ekumeenisten asioiden apulaispääsihteerinä ja avustaa pääsihteeri Martin Jungea LML:n ekumeenisten yhteyksien hoitamisessa. Monipuolinen ja vaativa toimenkuva on rankka. Aika ei riitä kaikkeen siihen, mitä osastonjohtajan ja apulaispääsihteerin pitäisi tehdä. ”Koko ajan on tunne, että aika loppuu kesken. Jos joku olisi kertonut etukäteen, miten pitkiä päiviä tulen tekemään täällä, olisin varmaan kieltäytynyt hommasta. Mutta sisällöllisesti tämä on älyttömän kiinnostavaa ja motivoivaa.” ”Kun luin työnkuvauksen, oli ihan kuin tehtävä olisi räätälöity minulle. Kaikki natsasi. Kollegat ovat loistavia tyyppejä, ja yhdessä tekemisen meininki on upea. Tykkään työstäni valtavasti. Tätä tekee ilokseen”, Kaisamari Hintikka hehkuttaa. Tehtävänä oikeudenmukaisuus Teologian ja julkisen todistuksen osaston vastuualueeseen kuuluvat ekumeenisten oppikeskustelujen valmistelun lisäksi muun muassa yhteiskunnallinen vaikuttamistoiminta ja sukupuolten väliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset. ”Haavoittuvammassa asemassa olevan sukupuolen, usein naisten, oikeudenmukaisen kohtelun edistämiseksi on tehty paljon työtä. Pyrimme haastamaan jäsenkirkkoja tuomaan nämä kysymykset entistä paremmin esiin.” LML:n jäsenkirkkoihin kuuluvista luterilaisista 93 prosenttia kuuluu kirkkoihin, jotka vihkivät naisia pappisvirkaan. ”LML on sitoutunut edistämään jäsenistönsä keskuudessa naisten vihkimistä pappisvirkaan. Se on selkeä poliittinen tavoite, mutta olemme vielä matkalla siihen. Harvojen sellaisten kirkkojen kohdalla, jotka eivät vihi naisia papeiksi, ollaan täysin pattitilanteessa. Keskustelu on yleensä rakentavaa.” LML kannustaa jäsenkirkkojaan hengellisen työn ohella yhteiskunnalliseen vaikuttamistoimintaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Se tekee kehitysyhteistyötä ja on merkittävä toimija esimerkiksi pakolaistyössä. Kehitysapu- ja katastrofityö ovat alusta asti olleet yksi LML:n keskeisistä toiminta-alueista. ”Käsityksemme mukaan kirkko ei ole vain jäseniään varten vaan myös palvelemassa maailmaa ja tukeamme tarvitsevia lähimmäisiä, taustasta riippumatta.” ”Vaikka olemmekin luterilaisten kirkkojen kommuunio, emme kysy avuntarvitsijan uskonnollista vakaumusta, vaan palvelemme kärsivää ihmistä hänen hengellisestä tai maailmankatsomuksellisesta vakaumuksestaan huolimatta”, Kaisamari Hintikka selvittää. Ihminen ei ole myytävänä Luterilaisten ekumeeniset dialogit muiden kirkkokuntien kanssa ovat pääsääntöisesti Kaisamari Hintikan vastuulla. Hän valmistelee kokoukset ja toimii niiden luterilaisena sihteerinä. Esimerkiksi luterilaisten ja katolilaisten dialogissa Hintikka on sihteeri ja puheenjohtajana on Eero Huovinen. ”Jokaisessa dialogissa on mukana asiantunteva ja sitoutunut porukka”, Hintikka kiittää. Uskontojen välisten yhteyksien puolesta tehtävä työ on keskittynyt lähinnä kristittyjen ja muslimien suhteeseen. Paukkuja ei riitä kaikkiin suuntiin. Muslimien kanssa on tehty yhteistyötä katastrofi- ja pakolaistyön alalla ja akateemisten yliopistoteologien kesken. LML:n lähivuosien tärkeimpiä hankkeita on vuoden 2017 reformaation juhlavuoden valmistelu. Juhlavuoden pääotsikkona on Vapautettu Jumalan armosta. Kolme alateemaa liittyvät luterilaisen itseymmärryksen työstämiseen: ihminen ei ole myytävänä, pelastus ja luomakunta eivät ole myytävänä. ”Toivottavasti onnistumme innostamaan kaikki jäsenkirkot näiden teemojen parissa työskentelyyn!” Suomalainen liberaali on globaali pietisti Luterilaiset kirkot elävät kovin erilaisissa todellisuuksissa, Kaisamari Hintikka huomauttaa. Esimerkiksi Etiopian Mekane Yesus -kirkko on kasvanut hurjaa vauhtia, ja sillä on jo yli viisi miljoonaa jäsentä. Guatemalassa luterilainen kirkko on pikkuruinen. ”Silmäni ovat auenneet ja olen oivaltanut, miten valtavasti luterilaisten kirkkojen teologisetkin tulkinnat vaihtelevat. Suomalaisessa kontekstissa olen itse varmaankin vasenta keskilaitaa: en kaikkein radikaaleimpia mutta enemmän liberaalilla kuin konservatiivisella siivellä.” 5 ”Globaalissa mittakaavassa taas olen ihan silkka pietisti. Saarnatessani pyrin käsittelemään asioita Kristuksen ja ihmisen henkilökohtaisesta kohtaamisesta käsin, ja siltä pohjalta lähestyn kristityn ja kirkon palvelutehtävää.” Ekumeenisissa piireissä maailmalla on usein tapana mennä suoraan oikeudenmukaisuuskysymyksiin. ”On myös kirkkoja, joilla ei ole varaa keskittyä teologiseen hienosäätöön. Evankeliumin julistaminen ihmisten jokapäiväisten haasteiden keskellä painottuu, kun välitön hätä liittyy toimeentuloon, turvattomuuden kokemukseen tai vaikka aidsiin. Puheet rakentuvat käytännöllisten elämän ja kuoleman kysymysten ympärille.” Ekumenia etenee hillittömän hitaasti 6 On tuskallista, etteivät kristityt pysty jakamaan Kristuksen ruumista, leipää ja viiniä. Meidän täytyy kuitenkin rakentaa sen toivon varaan, että olisimme joskus yhtä, LML:n apulaispääsihteeri painottaa. Aikakäsitys muuttuu ja venyy, kun ekumeenikko paneutuu teologisiin prosesseihin. ”Tämä työ on aikaa vievää ja hektiseen maailmanmenoon tottuneelle joskus hirvittävän hidasta. Kun tavoitteena on korjata niitä railoja, joita kristillisten kirkkojen välille on 2000 vuoden aikana syntynyt, eivät korjausliikkeetkään voi tapahtua kovin nopeasti.” En ole entistä pessimistisempi vaan realistisempi, peruspositiivisena ihmisenä pidetty Kaisamari Hintikka myöntää. ”Kirkkojen ykseyttä ei ehkä saavuteta minun elinaikanani, mutta toivottavasti sentään ennen paruusiaa. Sen tavoitteen takia kannattaa joka tapauksessa tehdä työtä. Ekumeniassa ei ole kyse ’heti mulle kaikki nyt’ -ajattelusta vaan pitkän tähtäimen tavoitteista.” Luterilaisten paras lahja maailmalle Opiskelija- ja tutkijavuosinaan Kaisamari Hintikka ei halunnut papiksi. Harjoittelu kesäteologina seurakunnassa oli onnettoman huono kokemus, eikä yliopistotyössä ollut painetta pappeuteen. ”Vuosien varrella aloin tuntea kasvavan, valtavan vahvan kutsun pappisvirkaan, mutten millään tahtonut suostua siihen. Ajattelin, etten ole tarpeeksi hyvä ihminen ja kristitty – en riitä papiksi. Oli tunne, että kutsu menee väärään osoitteeseen. Tässä täytyy olla jokin väärinkäsitys.” Sisäiseen jaakobinpainiin kului kauan ja paljon henkistä ja hengellistä energiaa. Vuonna 2009 teologi luovutti, 16 vuotta maisteriksi valmistumisensa jälkeen. ”Tajusin, etten pääse tämän asian yli ikinä, ellen anna periksi. Ehkä tässä kutsussa on jokin tarkoitus. Ellen olisi kokenut, että itse Kristus ja hänen kirkkonsa kutsuu, en olisi varmaan luovuttanut siinä painissa. Joten paremmalleni hävisin.” Leipätyönsä ohella ekumeenikko ehtii toisinaan hoitamaan papillisia tehtäviä Geneven seudun suomalaisten parissa. ”Minulle on tärkeää se, mitä pappiskirjassa sanotaan: vihitty palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.” ”Meillä on LML:ssä se näkemys, että virkakäsityksemme, siis se että vihimme sekä naisia että miehiä kirkon virkaan, on luterilaisten kirkkojen lahjoja koko Kristuksen kirkolle. Voin elää sitä todeksi kaikkialla missä liikunkin ihan toisella tavalla nyt, kun minut itsenikin on vihitty kirkon virkaan”, Kaisamari Hintikka hymyilee. Suomalaisnaiset johtavat Genevessä Suomalaisilla on ollut ja on erittäin vahva edustus Luterilaisen maailmanliiton päämajassa. Tässä lehdessä haastateltujen Kaisamari Hintikan ja Maria Immosen lisäksi siellä vaikuttaa kaksi muutakin suomalaisnaista. Ilona Dorji vastaa LML:n lähetyksen ja kehityksen yksikössä jäsenkirkkojen toteuttamista projekteista. Hän monitoroi ja evaluoi projekteja ja vierailee projektialueilla. Sylvia Raulon vastuulla LML:n lähetyksen ja kehityksen osastolla on kirkkojen kapasiteetin kehittäminen. Lisäksi hänen työhönsä kuuluu kirkkojen tukeminen niiden katastrofivalmiudessa. Genevessä työskentelee myös kaksi muuta suomalaisnaista merkittävissä tehtävissä. Pauliina Parhiala vastaa ACT-allianssin ohjelmajohtajana sen humanitaarisesta työstä, kehitysyhteistyöstä ja vaikuttamistoiminnasta. ACT-allianssi on lähes 150 kirkon ja kristillisen avustusjärjestön yhteenliittymä. Anu Talvivaara on työskennellyt Genevessä Kirkkojen maailmanneuvostossa (KMN) vuodesta 1990. Tällä hetkellä hän on KMN:n ja Geneven yliopiston teologisen tiedekunnan Ekumeenisen instituutin opintoasiain päällikkö. Maria Immonen: ”KirKKO ON VaLLaNKUMOUKSELLiNEN TOiMiJa” ”Kristinuskosta ei voi kertoa uskottavasti pelkästään puhumalla. Jos joku kärsii vierellä, hänelle ei hyödytä puhua Jumalan rakkaudesta, ellei sitä elä omalla toiminnallaan todeksi”, linjaa Luterilaisen maailmanliiton maailmanpalvelun osaston operatiivinen johtaja Maria Immonen. Maria Immonen on kova luu: tahtonainen, jolla on voimakkaat ja perustellut mielipiteet. Hän ei arastele tuoda näkemyksiään esiin missään porukassa. Näin luonnehditaan Luterilaisen maailmanliiton (LML) maailmanpalvelun osaston uutta apulaisjohtajaa. immonen siirtyi huhtikuussa LML:n päämajaan Geneveen Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikön tehtävästä. Sekä lähetys- että kehitysyhteistyön saralla korkealle arvostettu kansainvälinen vaikuttaja toimii myös Suomen kirkon edustajana Luterilaisen maailmanliiton neuvostossa. Se on LML:n korkein päättävä elin. immonen luonnehtii itseään johtajana kollegiaaliseksi. ”En ole ollenkaan hierarkkinen. Päällikkötehtävä on vain yksi tehtävä muiden joukossa. ’Matala’ johtamistyyli on ominainen pohjoismaalaisille, ja sillä saadaan yleensä hyviä tuloksia.” ”Ihmisen auttaminen voi olla monesti myös se evankeliumi, ja siksi evankeliumin julistamisen ja auttamistyön vastakkainasettelu on väärä”, sanoo Maria Immonen. Globaali kirkko kasvaa marginaaleistaan Maria immonen on iloinen siitä, että kirkon kansainvälinen vastuu ymmärretään laajalti seurakunnissa. On tosin viranhaltijoista kiinni, kuinka korkealle se asettuu prioriteettilistalla. 7 ”Etenkin lähetysmummot ovat kautta aikain ymmärtäneet, että maailma on avara oman pienen piirimme ulkopuolella. Minulla on vahva luottamus myös uuden sukupolven lähetysmummoihin.” Immosesta olisi hienoa, jos maahanmuuttajia kutsuttaisiin mukaan tekemään messua ja heidät rakastettaisiin siten sisään seurakuntiin. ”Tykkään käydä perinteisessä messussa, mutta luovaa vapautta voisi olla enemmänkin. En usko, että suomalaisten messukaava on se ainoa oikea. Voisimme olla avoimia ja uteliaita muiden ajatuksille.” ”Meillä luterilaisilla olisi paljon opittavaa myös helluntailaisilta ja vapailta suunnilta siitä, miten seurakunta voi kasvaa marginaaliryhmistä. Syrjäytyneet hakeutuvat harvoin – muuten kuin diakoniatyön kautta – luterilaiseen kirkkoon. Tämä on dramaattinen ongelma.” ”Kirkko on erityisesti köyhiä varten; niitä varten, jotka ovat mokanneet tai epäonnistuneet elämässään tai joutuneet hurjien elämänkohtaloiden riepoteltaviksi. Meidän kaikkien pitäisi toimia yhdessä kirkossa.” Näyttäydymme lähinnä seksihulluina 8 Naisnäkökulma on huomioitu LML:ssä systemaattisesti. ”Kun osallistuin nuorempana ensi kertoja LML:n kokouksiin, vastustin naiskiintiöitä. Sanoin tottuneeni suomalaisena naisena siihen, että jos minulla on tärkeää asiaa, voin ottaa sen esiin millä vain foorumilla.” Palattuaan Genevestä kotimaahan vuonna 1998 Maria Immoselle oli järkytys tajuta, että kirkossamme on yhä paljon tasa-arvo-ongelmia. Yhdessä isossa lähetystyön tilaisuudessa ”nuori kiintiönainen” oli ainoa naispuolinen puhuja. ”Olin totaalishokissa, mykkä järkytyksestä. Tämä ei ole todellista! Genevessä puhujista noin 50 prosenttia oli aina naisia. Naiskiintiöt muokkaavat ajattelua ja antavat vahvan viestin niille kulttuureille, joissa naisen asema on heikko.” Lähetysseurassa on herättänyt hieman kalabaliikkia suhteensa rekisteröineen pariskunnan lähettäminen kehitysyhteistyöhön Aasiaan. Rekrytointi tapahtui Maria Immosen johtaessa järjestön kehitysyhteistyötä. Hänestä on ”äärimmäisen surullista”, että kirkossa jaksavat puhuttaa pääasiassa naispappeus ja seksuaalivähemmistöjen oikeudenmukaisen kohtelun puolustaminen ja vastustaminen. ”On synti ja häpeä keskittyä näiden kysymysten vatkaamiseen, kun tehtävämme olisi oikeasti löytää ne ihmiset, jotka tarvitsevat armoa ja apua elämäänsä. Nyt näyttäydymme ulkopuolisille lähinnä seksihulluina.” ”Arvostan piispa Irja Askolan ’erimielisyyden etiikkaa’: kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta silti meidän täytyy olla yksi kirkko, joka toimii maailmassa evankeliumin julistamiseksi ja kärsimyksen lievittämiseksi.” Hyvän liike apatiaa vastaan Maailmanpalvelun osasto keskittyy humanitaariseen ja kehitysyhteistyöhön noin 30 maassa. LML:n suurin osasto tekee myös ihmisoikeustyötä ja auttaa luonnonkatastrofeissa. Vuosibudjetti on lähes 90 miljoonaa euroa. ”Johtaja hoitaa poliittiset asiat, esimerkiksi palestiinalaisalueet ja Jerusalemin. Minä olen osastomme operatiivinen johtaja. Varmistan, että avustusohjelmat ympäri maailmaa rullaavat”, Maria Immonen selvittää työnkuvaansa. LML tarjoaa maailmanpalvelussa ACT-allianssille eli protestanttisten kirkkojen kehitysyhteistyön organisaatiolle työvälineen, jolla vastataan maailman hätään. ACT koordinoi luterilaisten ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkkojen katastrofi- ja kehitysapua sekä vaikuttamistyötä. ”Kirkoilla on hätätilanteissa ja katastrofeissa koneisto, joka pääsee sinne, missä apua todella tarvitaan. LML on suurin kirkollinen humanitaarisen avun operatiivinen toimija. Pyöritämme esimerkiksi pakolaisleirejä Keski- ja Itä-Afrikan alueilla ja Myanmarissa.” Kirkko voisi puolustaa vieläkin aktiivisemmin köyhien ja sorrettujen oikeuksia. Se ei valitettavasti aina ymmärrä vahtikoiran rooliaan ja tehtäväänsä yhteiskunnan omana tuntona, kritisoi Maria Immonen. ”Me tarvitsemme edelleen evankeliumia ja siitä nousevaa pyrkimystä oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Hyvän liikettä, joka vastustaa apatiaa ja toivottomuutta.” Sanomassamme on räjähtävä sanoma Kirkon kautta annetut avustusrahat eivät huku kankkulan kaivoon korruptoituneiden hallitusten tai massiivisten hallinto-organisaatioiden kautta. Lisäksi kirkolla on motivoituneen väkensä ja pitkäjänteisen työnsä takia muita toimijoita parempi lähtökohta yhteisöjen elämän pysyvään muuttamiseen. Missä piilee muutoin kristinuskon maailmaa muuttava voima? ”Ihmiskäsityksessä. Kristinuskon keskeinen viesti on, että jokainen ihminen on Jumalan edessä yhtä arvokas. Ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille, niin köyhille kuin rikkaille, naisille, miehille ja lapsille, vammaisille ja aidspotilaille”, Maria Immonen vastaa. Maallistuvassa Suomessa ei nähdä, miten valtava muutosvoima kirkon työllä on edelleen maailmalla. ”Tuntuu siltä, ettei kirkon väkikään ihan tajua oman sanomamme räjähtävää voimaa! On huikeaa, että on olemassa lafka, joka julistaa ja elää todeksi sitä ajatusta, että kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä.” Teksti: Janne Villa Kuva: Raine Haikarainen Timo Lappalainen korostaa kirkon roolia asennevaikuttajana. Kepassa uskotaan, että maailman eriarvoisuudesta päästään vain muuttamalla talouden epäreiluja rakenteita. Timo Lappalainen: ”Eniten tarvitaan oikeudenmukaista asennetta” Kehitysyhteistyökohteisiin annettu raha on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on puhua ääneen siitä, mitä globaali oikeudenmukaisuus tarkoittaa. Siinä kirkolla on iso rooli, korostaa Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen. Kepan aula Töölössä on täynnä mitä erilaisimpien kehityskysymyksistä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen esitteitä. Kepa on kattojärjestö, joka kattaa 314 jäsenjärjestöä. ”Kirkko on kehitysyhteistyössä merkittävä toimija. Jäsenjärjestöistämme noin kolmasosa ponnistaa jostakin kristillisestä viitekehyksestä, isoimpina Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura”, sanoo Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen. Hän tuntee hyvin kirkon todellisuuden: hän on pappi, joka siinä virassa on toiminut pisimpään Merimieskirkolla Belgian Antwerpenissä. Siellä kului seitsemän vuotta 1990-luvulla, ja yhäkin Lappalainen on Suomen Merimieskirkko ry:n hallituksen puheenjohtaja. ”Merimieskirkon työssä minua viehättää nopeus ja rohkeus. Sen tarjoama yhteisöllisyys on myös ainutlaatuista, se todella kokoaa ulkosuomalaisia”, Lappalainen sanoo. Merimieskirkon ja Kepan välissä Lappalainen toimi kansainvälisessä kuljetusalan ammattijärjestössä Lontoossa 9 10 kahdeksan vuotta. Kaikkien näiden töiden välillä hän näkee linkin, joka liittyy kansalaisyhteiskuntaan ja vaikuttamiseen. ”Olen kansalaistoimijaihminen, ja minun olisi vaikea nähdä itseäni julkisen viranomaisen edustajana. Kaipaan sisäistä pakkoa olla liikkeellä ja uudistua. Se on järjestötyössä aina läsnä.” ”Suomi on vuonna 1970 sitoutunut saavuttamaan YK:n suosituksen, että 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta menee kehitysapuun. Emme ole vielä saavuttaneet tavoitetta. Kun kehitysyhteistyömäärärahoja vähennetään, herää kysymys, onko meillä kykyä pitää sopimuksia ja tunnustaa historialliset velvoitteemme. Ilman luottamusta yhteisiä sopimuksia ei synny.” Pelisääntöjä on tarkistettava Kirkon pitää puhua reiluudesta Kepan toiminnanjohtajana Timo Lappalainen on aitiopaikalla ratkomassa globaaleja kysymyksiä. Ne ovat hänen mielestään sellaisia, joiden pitäisi jo kiinnostaa kaikkia, sillä ne vaikuttavat meihin kaikkiin. Kepan agendan kärjessä ovat ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden torjuminen. Niitä ei ratkaista vain rahalla. ”Kipeimmin tarvitsemme muutosta talouden arkkitehtuuriin. Ongelma on siinä, miten raha ohjautuu minnekin ja mitkä ovat maailmankaupan pelisäännöt. Nyt ne eivät ole kehitysmaiden kannalta reilut”, Lappalainen sanoo. Kehitysmaiden kansalaisliikkeiden johtajilta hän on kuullut selvää viestiä: heidän ylin toiveensa ei enää ole raha vaan se, että kaupankäynnin rakenne muutettaisiin oikeudenmukaiseksi kaikille osapuolille. Kiireellisimmin tarvittaisiin siis asennemuutosta. ”Monikansallisten yritysjärjestelyjen takia kehitysmaista valuu pois kaksinkertaisesti se määrä rahaa, mitä sinne kehitysavun muodossa menee. Koko kehitysavulle ei olisi tarvetta, jos kehitysmaat saisivat yrityksiltä verot omaan maahansa”, Lappalainen huomauttaa. Timo Lappalainen uskoo, että asennekasvatuksessa kirkolla on vähintään yhtä tärkeä rooli kuten sillä on ollut perinteisessä kehitysyhteistyössä. ”Kun pohditaan, millainen olisi oikeudenmukainen maailma, jossa ihmisellä syntymämaasta, sukupuolesta, rodusta ja kielestä riippumatta olisi yhtäläiset mahdollisuudet, tullaan kirkon sanoman ytimeen”, Lappalainen toteaa. Hän pitää kirkkoa nimenomaan arvo- ja asennevaikuttajana, jonka johdon tulee puhua rohkeasti oikeudenmukaisuuden puolesta. ”Arkkipiispa on esiintynytkin rohkeasti talouden ylivaltaa vastaan, mitä pidän hyvänä asiana. Myös Irja Askola on näissä asioissa ollut aktiivinen”, Lappalainen kiittää. Hän kutsuu mukaan vielä nykyistä vahvemmin myös yksittäisiä seurakuntia. ”Poliittinen ilmasto kertoo, että vaikka suomalaiset ovat koulutettuja ja kielitaitoisia ja matkustelleetkin paljon, täällä ei välttämättä silti nähdä globalisaation ongelmien hallintaa ja uhkakuvien torjumista kovin tärkeänä. Asennevaikuttamiseen olisi nyt keskitettävä voimavaroja.” Pieneltäkin vaikuttavilla teoilla on merkitystä – kuten nyt vaikkapa reilun kaupan kahvin juomisella kirkkokahveilla. ”Jos annamme rahaa kehitysmaihin kolehdissa ja perään juomme kahvia, josta tuottaja ei ole saanut kohtuullista osuutta, emme toimi kovin johdonmukaisesti”, Lappalainen huomauttaa. Reilu kauppa on Lappalaisen mielestä hyvä esimerkki systeemistä, joka todella järjestelee kaupankäyntiä uudelleen ja oikeudenmukaisemmin. ”Siinä viljelijä saa paremman hinnan tuotteesta ja reilun kaupan lisän lähiyhteisön kehittämiseen. Lisäksi järjestelmä tasaa kansainvälisiä markkinaheilahteluja siten, että tuottaja tietää saavansa tuotteestaan aina vähintään tietyn hinnan ja voi suunnitella toimintaansa.” Lappalaisen mielestä tällaisista asioista pitää puhua ääneen, myös seurakunnassa. Suuri osa kulutuksestamme perustuu tällä hetkellä siihen, että tuottaja köyhemmässä maassa ei saa osuuttaan. ”Reilun kaupan tuotteiden suosiminen seurakunnan tilassa viestii, että täällä ollaan reilumman ja oikeudenmukaisuuden talousjärjestelmän kannattajia.” Luopuminen on ainoa ratkaisu Kepassa puhutaan paljon siitä, että oikeudenmukainen maailma toteutuu lopulta vain rakenteellisilla muutoksilla, joilla puututaan eriarvoisuuden syihin. ”Muutoksiin päästään ainoastaan poliittisten prosessien kautta, ja siksi muutospaineen synnyttäminen on keskeistä”, Timo Lappalainen sanoo. Tarvitaan siis käytännössä paljon asennetyötä, joka ajaa vähitellen perinteisen kehitysyhteistyön ohi. Siis sen koulujen ja kaivojen rakentamisen. ”Toki rahan antaminen kehitysyhteistyöprojekteihin on yhä tärkeää. Se on solidaarisuuden ja globaalin kumppanuuden osoitus. Ilmastonmuutoksen ja syvän eriarvoisuuden korjaamiseksi meidän on kuitenkin myös oltava valmiita luopumaan nykyisestä elintasostamme. Ei riitä, että heittelemme liiastamme murusia pöydän alle.” Tätä varten tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia, joilla sitoudutaan yhteisiin tavoitteisiin. Timo Lappalainen on huolissaan siitä, että tämän hetken poliittiset päätökset eivät lähetä kehitysmaihin kovin luottamusta herättävää viestiä. Taannoisessa kehysriihessä hallitus päätti vähentää kehitysyhteistyömäärärahoja 50–100 miljoonaa euroa vuodessa seuraavien neljän vuoden ajan. Teksti ja kuva: Laura Pörsti Mariana ja Stoyan askartelevat hankekoordinaattori Anca Enachen ja harjoittelija Miriam Hekkalan kanssa. Matkalla toisessa todellisuudessa Helsingin Diakonissalaitoksen, seurakuntayhtymän ja kaupungin rahoittama päiväkeskus Hirundo tukee Suomeen tulleita Itä-Euroopan romaneja. Jossain Sörnäisissä se on, sen tiedän. Taivaalta tulee rännän ja veden sekaista sadetta, jonka tuuli puhaltaa vasten kasvoja. Mielessä on vain yksi ajatus: pian lämpimään. Kyltti ”Hirundo” löytyy vanhan talon kivijalasta. Päiväkeskus Hirundo tarjoaa pyykinpesupaikan, suihkut, ruuanlämmitysmahdollisuuden, terveyspalveluja akuuteissa tapauksissa ja tukea Suomeen tulleille Romanian ja Bulgarian romaneille. Sen toimintaa Helsingissä rahoittavat Helsingin Diakonissalaitos, seurakuntayhtymä ja kaupunki. Kävijöitä jopa sata päivässä Oleskelutilan ilma on sakea väestä. Neljän mikron kellot kilahtavat vuorotahtiin. Pöytien ympärillä syödään kanankoipia ja mikromakkaraa. Tietokoneen ympärillä on tiivis rinki, Bollywood-elokuva raikaa säveliään kapeaan tilaan. Hankekoordinaattori Anca Enache ja Hirundon muut työntekijät Borislav Borisov ja Ralitsa Dimitrova löytyvät toimistosta. Kolmen kokoaikaisen työntekijän lisäksi keittiössä on yksi puolikkaalla työajalla työllistetty. Kävijöitä on jokaisena aukiolopäivänä 80–100. ”Ihmiset tulevat Hirundoon hoitamaan perustarpeitaan, lepäämään, syömään, pesulle. Autamme kävijöitä myös hoitamaan asioitaan. He kuitenkin suunnittelevat käyntinsä. Tänne tullaan vasta kun päivän työ on tehty”, kertoo Anca Enache. Ketä nämä ihmiset sitten ovat? Tuttuja katukuvasta niin Helsingin rautatieaseman liepeiltä kuin muista eurooppalaisista kaupungeista. Kadulla kahvikupin kanssa istuvan hahmon voi nähdä niin Roomassa kuin Tampereella. Eurooppalaisia lukutaidottomia Itä-Euroopan romaneihin tutustuva hätkähtää jo tutustumisen ensiaskelilla. Keskellä hyvinvoivaa Eurooppaa asuu ihmisiä absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella. Se tarkoittaa, että Suomeen tulee ihmisiä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle sekä kotimaassaan että siirtolaismaassaan. 11 Seuraava tyrmistyksen aihe on koulutuksen epätasaarvoisuus eurooppalaisten kesken. Monet Itä-Euroopan romaneista eivät osaa lukea tai kirjoittaa. Ei ole ollut mahdollisuutta käydä koulua, tai koulutus on ollut opettajan ennakkoluulojen takia huonotasoista. Ei vaikuta enää kummalliselta miksi Suomeen tullaan myymään Iso numero -lehteä, soittamaan tai kerjäämään. Ei olekaan outoa jättää lapsia kotimaahan – ei, kun vaihtoehto on koko perheen nälkiintyminen. Siirtymisessä maasta toiseen ei tosiaan ole kyse luksuksen hankkimisesta. Kyse on hengissä pysymisestä. Tienaavatko ihmiset lehdenmyynnillä, kerjäämisellä ja soittamisella, kysyn Hirundon väeltä. Vastaus tulee napakasti. ”Emme me kysy kävijöiden tuloista, eivät suomalaisetkaan pidä kohteliaana kysymystä palkasta”, sanoo Ralitsa Dimitrova. Apua arkeen 12 Keskustelumme katkeaa tämän tästä, kun työntekijät vastaavat kävijöiden kysymyksiin. Yksi pyytää rasvaa pakkasessa ahavoituneeseen ihoon, toinen tarvitsee käännösapua. Hirundon töissä auttavat myös vapaaehtoiset. Tarjoudun avuksi. ”Tämä tyttö sanoo, ettei ole mitään tekemistä. Meillä ei ole oikein leluja lapsille”, sanoo Anca Enache. Vain hetkeä myöhemmin istun pöydässä kahvikupin kanssa yksivuotias sylissäni ja piirrän yhdessä noin viisivuotiaan tytön kanssa. Vauvan kanssa kommunikointi on helppoa. ”Ei suuhun, piirretään paperiin” on osoitettavissa myös elekielellä. Viisivuotias sen sijaan katsoo epäilevästi. Oikeudenmukaisuuden askeleet 1. Lisätkää tietoisuutta romanien kulttuurista ja historiasta. 2. Luokaa tapaamispaikkoja romanien ja ei-romanien välille. Tukekaa seurakuntia, jotta ne voivat olla avoimia ja kutsuvia. 3. Perustakaa teologiaan, joka on inklusiivista ja oikeudenmukaisuusorientoitunutta. Käyttäkää Raamatun vertauksia ja kertomuksia. Niissä tilaa myös peloille ja oman mukavuusalueen ylittämiselle. 4. Voimistakaa työntekijöiden kapasiteettia. Tarjotkaa koulutusta kirkon työntekijöille, tehostakaa romanien kutsumista mukaan seurakuntaan. Jakakaa parhaat käytännöt. 5. Vähentäkää jännitettä romanien ja valtaväestön välillä. Työskentely romanijohtajien parissa luo molemminpuolista luottamusta ja ymmärrystä. Tukekaa sillanrakennushankkeita lasten ja nuorten välillä. 6. Arvostakaa ja hoitakaa monipuolista romanikulttuuria. Elävää kulttuuria ei voi jäädyttää muuttumattomuuteen. 7. Älkää uhriuttako romaneja. Antakaa heidän olla itse muutosagentteja. 8. Rohkaiskaa ja voimaannuttakaa romaneja hakemaan peruskoulutusta. Vauva ja hänen äitinsä lähtevät pyykille viereiseen huoneeseen. Seuraavaksi apua tarvitaan apteekkiasiointiin. Lähden avuksi oikeanlaisen särkylääkkeen ostoon. Vaikuttamistyötä tarvitaan Hirundossa kävijöiden tarinat pysäyttävät. Suomessa ulkomaan kansalainen saa akuutin terveydenhuollon, mutta esimerkiksi seurantaa vaativien sairauksien hoito maksaa – liikaa näille kävijöille. Toisaalta Romaniassa maksuton sairausvakuutus kuuluu vain harvoille. Miten on mahdollista olla niin ulkopuolella kaikista järjestelmistä, joihin suomalainen on tottunut luottamaan? ”Hirundossa kävijät ovat ulkopuolisia monella tavalla. Täällä ei ole mahdollista tarjota pitkäkestoista sosiaalityötä. Meidän tavoitteemme on tarjota akuuttia apua. Teemme myös vaikutustyötä eri tavoin”, sanoo Enache. Diakonissalaitoksen ja Helsingin seurakuntayhtymän toiminta ei rajoitu vain Helsinkiin. Parhaillaan käynnistetään yhteistyössä kummikylähanketta Romaniaan. Sen tarkoituksena on tukea romaniyhteisöä erityisesti naisten ja lasten kautta heidän kotimaassaan. ”Ihmiset liikkuvat enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja liikkumisen muodot ovat moninaisempia kuin koskaan. Lainsäädäntö ei pysy perässä näissä kysymyksissä. Se on suunniteltu ihmisille, jotka pysyvät paikallaan”, kertoo Enache. Viisivuotiaan tytön suuret tummat silmät nousevat mieleen vielä, kun olen jo sulkenut Hirundon oven takanani. Olen matkalla lämpimään, kuivaan kotiin. Siellä odottaa ruuanlaitto. Puhelinsoiton päässä on pääsy mihin tahansa verorahoilla kustannettuun palveluun. On lottovoitto syntyä Suomeen, ja velvollisuuteni on jakaa siitä hyvästä, jonka arpaonni on kohdalleni antanut. 9. Kehittäkää kestäviä elinkeinoja. Miten pienyritykset, kirkko ja seurakunnat voivat työllistää romaneja? 10. Suvaitsemattomuus ei tule yksin. Vastustakaa kaikkea rasismia. 11. Puhukaa aina ääneen, kun kohtaatte mediassa ja yhteiskunnassa romanivastaisuutta. Haastakaa vihapuhe. 12. Vahvistakaa suhteita niihin tahoihin, jotka tekevät romanien muuton kanssa töitä. Muistakaa aina sekä hengelliset että fyysiset tarpeet. Työskennelkää myös niiden romanien kanssa, jotka eivät kuulu omaan kirkkokuntaanne, ilman käännytystarvetta. Kaikissa kohdissa: Työskennelkää romanien kanssa yhdessä niin analysointivaiheessa kuin itse toiminnassa. Lähde: Luterilaisen maailmanliiton ”Kutsu oikeudenmukaisuuteen”. Kaksitoista suositusta kirkoille, kirkollisille toimijoille ja kristityille Euroopassa. Teksti ja kuva: Kaisa Kariranta Raine Haikarainen Kapitulin Väkeä Nina Rajamäen kanssa samassa kuvassa ovat vuoden 1961 tuomiokapitulin jäsenet (vas.) asessori Ensio Kuula, tuomiorovasti Eino Sares, lakimiesasessori P. P. Piispanen, piispa Martti Simojoki, asessori Erkki Kurki-Suonio ja vt. notaari Jorma Louhivuori. Nina Rajamäki Lain ja teologian risteyksessä Helsingin hiippakunnan lakimiesasessorin viransijaisena toimiva Nina Rajamäki tuntee juridiikan lisäksi papintyön arjen. Mistä tulet tuomiokapituliin? Olen kasvanut Vantaalla, mutta nyt asun perheeni kanssa Helsingissä. Opiskelin ensin oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistossa ja olin useamman vuoden töissä yksityisessä lakiasiaintoimistossa. Myöhemmin päätin kuitenkin lähteä opiskelemaan teologiaa. Valmistuin teologian maisteriksi Helsingin yliopistossa, ja papiksi minut vihittiin vuonna 2007 Kannelmäen seurakuntaan. Kannelmäessä olen ehtinyt olla nyt reilut kuusi vuotta, viimeksi lähetys- ja diakoniapapin virassa, kunnes tulin sijaistamaan tänne kapituliin lakimiehen töihin. Mitkä asiat työllistävät lakimiesasessoria tällä hetkellä? Työpäivien sisältö vaihtelee paljon. Eteen tulee selvitettäviä kysymyksiä mitä erilaisemmista asioista! Tässä tehtävässä moni asia on uusi, mutta seurakunnan käytännön toiminnan tuntemisesta on iloa ja hyötyä. Yksi esimerkki töiden yhdistämisestä on viime viikolta uusien pap pien ja diakonien ordinaatiokoulutuksesta. Siellä tuntui, että minulla ovat vielä hyvin muistissa tuoreena pappina eteen tulleet juridiset kysymykset. Tuntui hienolta saada olla mukana. Kirkossa puhutaan jatkuvasti hallinnon keventämisestä. Mitä mieltä olet asiasta? Keskustelu hallinnon keventämisestä on tärkeää. On hyvä säännöllisesti arvioida työn sisältöjä ja karsia mahdollista päällekkäisyyttä. On selvää, että hallintoa tarvitaan: se luo puitteet, joiden rajoissa toimitaan, ja mahdollistaa näin sekä hyvän hallinnon että hyvän toiminnan. En ehkä vielä näin lyhyellä kokemuksella uskalla arvioida sitä, mitä hallinnossa pitäisi karsia. Yhteistyömahdollisuuksien etsiminen ja erityisosaamisen valikoituminen laajempaan käyttöön voisivat olla uusia tapoja suunnata resursseja. Millaisena hiippakunta näyttäytyy nykyisen työsi näkökulmasta? Helsingin hiippakunta on kapitulityön kautta avartunut alueena, ja olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin. Papin työssä tapasin enemmän seurakuntalaisia, lakimiesasessorin työssä puolestaan enemmän toisia kirkon työntekijöitä. Lakimiesasessorin sijaisena toivon, että meihin otettaisiin matalalla kynnyksellä yhteyttä, kun siihen koetaan tarvetta. Olemme täällä kapitulissa käytettävissä. Näin myös hiippakunta tulee minulle tutummaksi. Millaisista asioista ammennat voimaa elämääsi? Saan voimaa Jumalasta ja hengellisyydestä sekä 8- ja 11-vuotiaista lapsistani, miehestäni, perheestäni sekä ystävistäni. Nautin myös luonnossa liikkumisesta. Hiljaiset hetket luonnossa ovatkin monesti hetkiä, joissa voin tuntea Jumalan läsnäolon. 13 Teksti: Raine Haikarainen Kuvat: Aarne Ormio Kansainvälisyys vahvistui hiippakunnissa Kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit ja dekaanit kokoontuivat Järvenpäässä 28.3.2014. Vasemmalta Anssi Almgren (Espoo), dekaani Ari Hukari (Tampere), Sakari Löytty (Tampere), dekaani Kai Peltonen (Espoo), dekaani Kari Ruotsalainen (Oulu), Jukka Jämsen (Lapua), Ilkka Hakala (Mikkeli), Matti Laurila (Oulu), Thomas Ray (Porvoo), Anssi Nurmi (Turku), dekaani Magnus Riska (Porvoo), vs. dekaani Jukka Koistinen edessä ja dekaani Jukka Helle hänen takanaan (Kuopio), dekaani Reijo Liimatainen ja Hannu Lätti (Helsinki). 14 Helsingin hiippakunnan tuore kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri Hannu Lätti toivoo ruohonjuuritason ekumeniaa ja tiiviitä yhteyksiä lähetysjärjestöihin. Kirkon kansainvälisessä työssä tapahtui viime vuonna suuri muutos: pitkään valmistellun kirkon lähetys- ja kansainvälisen diakonian strategian seurauksena jokaiseen hiippakuntaan perustettiin uudet virat. Samalla lopetetiin aikaisemmat Suomen Lähetysseuran palkkaamat lähetyssihteereiden toimet. Uudet virat ovat laaja-alaisia, ja niiden rahoitus tulee sekä lähetysjärjestöiltä että Kirkon Ulkomaanavulta. Helsingin hiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteerin uudessa virassa aloitti vuodenvaihteessa jo aikaisemmilta vuosilta tuttu mies, entinen lähetyssihteeri Hannu Lätti. Hän on kulkenut pitkän tien nykyiseen tehtäväänsä. Teologiopintojen jälkeen hän valmistui opinto-ohjaajaksi ja hoiti jonkin aikaa opettajan viransijaisuuksia, minkä jälkeen vierähti 20 vuotta Suomen Lähetysseuran työntekijänä Hongkongissa. Palattuaan Suomeen vuonna 2008 Lätti ryhtyi vetämään Lähetysseuran Helsingin ja Espoon hiippakuntien alueyksikköä. Viime syksynä hänet valittiin runsaasta hakijajoukosta uuteen virkaan. Hannu Lätti on selvästi innostunut uudesta haasteesta. Lisää yhteistyötä Espoon kanssa Hiippakuntien kansainvälisen työn sihteerit ovat uusi asiantuntijaryhmä kirkossamme. He edustavat laaja-alaista kansainvälistä ja monikulttuurista osaamista. Ihmetystä on kuitenkin aiheuttanut, ettei yhdeksän hengen joukkoon ole mahtunut yhtään naista. ”Tämä tilanne oli tosiaan yllättävä, mutta kyseessä ei ole missään tapauksessa tietoinen linjaus. Jokaisessa hiippakunnassa on ollut oma itsenäinen hakuprosessinsa, ja näin siinä pääsi käymään.” Joukko on Hannu Lätille suurelta osin tuttua jo entuudestaan, sillä useampi on toiminut Lähetysseuran palkkaamana hiippakunnan lähetyssihteerinä. ”Pidän kollegoitani innostavina ja idearikkaina persoonina. Heillä on tuotavana erilaista osaamista ja eri puolilta maailmaa hankittua työkokemusta yhteiseen työhön”, hän uskoo. Hyvän alkuvauhdin hiippakuntien kansainväliselle työlle antoi maalis–huhtikuun vaihteessa Järvenpäässä järjestetty kirkkomme historian ensimmäinen lähetyskumppanuusneuvottelu. Kokouksessa olivat ensimmäistä kertaa yhdessä koolla myös uudet hiippakuntasihteerit. ”Eteläiset hiippakunnat tulevat tekemään vastaisuudessa yhä tiiviimmin yhteistyötä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla työn haasteet ovat yhteiset, joten yhteistyö Espoon hiippakunnan kanssa tulee olemaan tiivistä. Samalla voimme hyödyntää sihteerien erilaista osaamista ja työkokemusta. Omassa hiippakunnassamme on kansainvälisen työn painopisteiksi määritelty monikulttuurisuus ja ekumenia, lähetystyötä tietenkään unohtamatta.” Kohtaamisia messuissa Hannu Lätti tunnetaan monipuolisena musiikkimiehenä. Ei ole siksi yllätys, että häntä kiinnostavat erilaiset etniset jumalanpalvelukset ja niiden musiikki. ”Haluan rakentaa yhteyksiä hiippakunnan alueella toimiviin etnisiin seurakuntiin ja niiden jumalanpalveluselämään. Koen, että se on paras tapa rakentaa perustason ekumeniaa.” ”Pyrin samalla kartoittamaan seurakunnissa toimivat maahanmuuttajataustaiset muusikot. Toiveenani on, että seurakuntiin syntyisi aito innostus lähteä toteuttamaan messuja yhdessä maahanmuuttajien kanssa.” Tällaista kohtaamista tukemaan Helsingin hiippakunnassa järjestetään lokakuun 16. päivä kansainvälisen messun koulutuspäivä Itä-Pasilan seurakuntakodilla. ”Sen aikana keskitytään Suomen Lähetysseurassa Sakari Löytyn johdolla toimineen ryhmän tuottamaan Maailmojen messu -materiaaliin ja siitä jo seurakunnissa saatuihin kokemuksiin.” Hannu Lätti tuntee aloittavansa uuden työnsä monin tavoin puhtaalta pöydältä. Aikaisempaan lähetyssihteerin työhön verrattuna yhteistyökumppaneiden määrä on lisääntynyt. Erilaiset kansainvälisen diakonian hankkeet ja muun muassa Yhteisvastuukeräyksen käynnistäminen oman hiippakunnan osalta ovat jatkossa Lätin vastuulla. Lähetysjärjestöt säilyvät kuitenkin edelleen keskeisinä työkumppaneina. ”Tämä yhteistyö on tärkeää, eikä ainoastaan siksi, että nämä järjestöt myös rahoittavat virkani. Kirkon kansainvälisen tehtävän monimuotoisuus kanavoituu suurelta osin lähetysjärjestöjen kautta. Toivonkin, että järjestöt olisivat aktiivisia, ottaisivat rohkeasti yhteyttä, ja lähtisimme kehittämään yhteisiä toimintamalleja.” Ensimmäiset kokemukset uudesta työstä ovat olleet Lätille innostavia. ”Kun on uusi tehtävä, kukaan ei tule sanomaan, miten asiat on tehty ennen ja että pitäisi tehdä samalla tavalla. Koen vahvasti, että tässä työssä yhdistyy hienolla tavalla tähänastinen elämän- ja työkokemukseni. Haluankin käyttää niitä monipuolisesti hyväksi.” OSAAMISEN KEHITTÄMISEN PALVELUJA MONIPUOLISESTI LUOVASTI JOUSTAVASTI Agricola - mukana seurakuntien toiminnan kehittämisessä! Haluamme olla kumppanina seurakuntien henkilöstön ammattitaidon päivittämisessä ja ylläpitämisessä muutoksessa ja toiminnan kehittämisessä: • uusia ideoita arjen toimintaan, suunnitteluun ja toteuttamiseen • tuoreita näkökulmia esimiestyön kehittämiseen • työkaluja haastavien tilanteiden kohtaamiseen. Järjestämme täydennyskoulutusta seuraavilla työaloilla: • talous, hallinto ja johtaminen • keittiö- ja kiinteistötyö • varhaiskasvatus ja perhetyö • uskonnonopetus • arjen kristillisyys • viestintä. Tervetuloa koulutuksiin! mm. Räätälöityä koulusta ja konsultointia Muutoksia tulossa? Uudistuksia näköpiirissä? Me Agricolassa voimme auttaa sinua ja työyhteisöäsi muutos- ja kehittämistilanteissa. Ota yhteyttä - räätälöimme työyhteisönne tarpeisiin sopivan koulutuksen tai konsultoimme parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Lisätietoja: seurakuntaopisto.fi/agricola Oppisopimuksella osaajia Oppisopimuskoulutus on edullinen ja joustava tapa kouluttaa henkilökuntaa ja saada juuri sellaisia osaajia, kuin työyhteisöön tarvitaan. Seurakuntaopistolla alkaa syksyllä 2014 mm. suntion ja lastenohjaajan oppisopimuskoulutukset. Lisätietoja: seurakuntaopisto.fi Seurakuntaopisto Järvenpääntie 640, 04400 Järvenpää Huvilakatu 31, 76130 Pieksämäki 15 Teksti: Heikki Hämäläinen Kuva: Raine Haikarainen Kaikki on aina ollut näin – vai onko? Notaari Heikki Hämäläinen tarjoaa lyhyen johdatuksen tuomiokapitulilaitoksen historiaan. Kirkon historiassa on tapana korostaa jatkuvuutta. Hieman karrikoiden pahimpia asioita, mitä kirkossa voi tehdä, on tuoda jotain uutuutta – latinaksi novum – kirkon elämään. Reformaatiossa uskonpuhdistajat painottivat vahvasti, että uskonpuhdistus ei tuonut mitään uutta, vaan ainoastaan vääristä uusista käytännöistä ja opeista oli luovuttu. Kirkon rakennemuutoskeskustelussa tämä ilmenee hyvin. Tiettyjä ratkaisuja pidetään lähes kiveenhakattuina, sillä näin on tehty aina. Näin ajatellaan toisinaan myös tuomiokapitulilaitoksesta: tämä laitos on aina ollut ja toiminut näin. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Onko tuomiokapitulilaitos pysynyt samana koko sen noin 800-vuotisen historian ajan? 16 Pastorit Janne Keränen (vas.), Susanna Merikanto-Timonen, Aila Mäkinen, Harri Nurminen, Hanna Vanonen ja Anitta Vuorela osallistuivat pastoraalitutkinnon publiikkiin 9.4.2014. Kulttivirasto Tuomiokapitulilaitos aloitti Suomessa toimintansa vuonna 1276. Aluksi kokoonpanoon kuului muutamia tuomiokirkon pappeja eli prelaatteja, arkkiteini, dekaani, arkkipresbyteeri ja joitakin huomattavampien seurakuntien kirkkoherroja eli kaniikkeja. Tärkeimpänä tehtävänä oli piispan valitseminen. Lopullisesti valinnasta päätti Rooman paavi, mutta riidaton valinta vähensi mahdollisuutta ulkomaalaisen valitsemisesta virkaan. Nykysysteemiin nähden merkittävin ero oli siinä, että piispa ei kuulunut tuomiokapitulin kokoonpanoon. Tuomiokapitulia johti tuomiorovasti, joka kuitenkaan ei ollut yksi kirkkoherroista. Kyseessä oli kulttiyhteisö – eli sen toiminnassa korostui yhteinen jumalanpalvelus. Tämän jäänteenä tuomiokapitulin istunto aloitetaan yhäkin yhteisellä hartaudella ja raamatunluvulla. Hallinto oli muutoin hyvin piispakeskeistä. Tuomiokapitulin roolina oli toimia piispan avustajana ja neuvonantajana sekä hoitaa piispan tehtävät silloin, kun virka oli avoin. Reformaation virasto Reformaatio ei lakkauttanut Ruotsi-Suomessa piispuutta ja tuomiokapitulilaitosta. Kuninkaasta tuli kuitenkin seurakunnan ensimmäinen ja korkein jäsen piispan sijasta. Esimerkiksi virkanimitysten osalta kuninkaalle siirtyi päätösvaltaa. Tuomiokapitulilaitoksen taloudellinen asema myös heikkeni Kustaa Vaasan kansallistettua kirkon omaisuuden. Valtio kuitenkin alkoi maksaa tuomiokapitulien kulut. Piispan tehtävissä korostuivat hengelliset tehtävät – eli opettaminen ja virkaan vihkiminen. Opettajakapituli Tuomiokapitulin kokoonpanoa muutettiin 1600-luvulla niin, että siihen kuuluivat Turun yliopiston teologisen tiedekunnan professorit, papiksi vihityt filosofisen tiedekunnan professorit ja Turun kirkkoherra, jonka tehtäviin yhdistettiin tuolloin tuomiorovastin tehtävä. Muutos oli osa kuninkaan ajamaa koululaitoksen kehittämistä, jonka myötä tuomiokapitulilaitoksen yhteydet koululaitokseen vahvistuivat. Eniten työaikaa veivät kuitenkin papinvirkojen täytöt, papiston valvonta sekä kirkkokuri. Tuomiokapituli toimi siis tuomioistuimena. Tavallinen kansa joutui kapitulin herrojen eteen lähinnä kuudennen käskyn alaan kuuluvissa asioissa. Autonomisoituminen alkaa Yleisen eurooppalaisen kehityksen myötä myös RuotsiSuomessa kuninkaan valta alkoi heiketä 1700-luvulla. Tämä johti myös tuomiokapitulilaitoksen vallan vahvistumiseen. Kuninkaan vaikutusvalta esimerkiksi virkavalintoihin väheni. Myös tuomioistuintehtävät alkoivat vähetä niin, että kirkollisen tuomioistuimen alle jäi lähinnä kirkon omia asioita. Tämän kehityksen huipentuma oli se, kun Venäjän alaisuuden aikana vuonna 1869 hyväksyttiin ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki. Se määritti kirkolle vahvan autonomian suhteessa valtioon. Kohti nykyjärjestelmää Opettajakapituli herätti tyytymättömyyttä, koska seurakunnat ja papit eivät piispan valintaa lukuun ottamatta pystyneet vaikuttamaan sen kokoonpanoon. Sillä katsottiin olevan huono tuntemus kirkosta ja sen hallinnosta. Kouluja pitäjänhallintoon liittyvät tehtävät poistuivat vähitellen kirkolta, mikä myös vähensi opettajakapitulin tarvetta. Schaumanin kirkkolain myötä syntyi nykymuotoista lähentelevä tuomiokapituli, joka koostui piispasta, tuomiorovastista ja pappisasessoreista. Tuomiokapituli pysyi yhä valtion virastona, jonka palkat maksoi valtio. Uutena kokoonpanoon tuli sihteeri, jonka tuli olla lainopillisesti sivistynyt siviilivirkamies. Sihteeristä tuli vuodesta 1957 alkaen lakimiesasessori. Tuomiokapitulin rinnalle syntyi 1950-luvulla maallikoista ja papeista koostunut hiippakuntakokous. Kirkon ja valtion suhteissa tapahtuneiden muutosten myötä tuomiokapitulit siirtyivät vuonna 1997 kirkon rahoittamiksi, jolloin piispastakin tuli kirkon – ei valtion – virkamies. Tuomioistuintehtävät poistuivat täysin vuonna 2004, jolloin seurakuntien päätöksistä alettiin valittaa hallinto-oikeuksiin. Vuonna 2004 lakkautettiin hiippakuntakokous ja rovastikuntakokoukset, jotka korvasi hiippakuntavaltuusto. Tuomiokapitulin jäseniksi lisättiin hiippakuntadekaani sekä ensimmäisen kerran kirkon historiassa hiippakuntavaltuuston valitsema maallikkojäsen. Lakimiesasessori on toki aiemmin kuulunut tuomiokapitulin jäseneksi, mutta kyseisessä virassa voi olla myös pappi, kuten toisinaan on tapahtunut. Mikä on laitoksen tulevaisuus kirkon rakennemuutoksen kourissa? Kuten historia osoittaa, ei tuomiokapitulilaitoskaan ole lopulta ollut kovin muuttumaton. On ollut aika, jolloin piispa ei siihen kuulunut. Kokoonpano on vaihdellut määrällisesti viidestä yli kymmeneen. Ehkä kiinteimpänä tehtävänä on lopulta ollut papiston henkilöstöhallinto, vaikka senkin osalta on valtaa ja vastuuta siirtynyt seurakuntiin viimeisen vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi vuonna 1979 tuomiokapituli käsitteli istunnossaan seurakunnan papin kolmipäiväistä sairauslomaa. Viime vuoden kesäkuusta alkaen kirkkoherralle on annettu valta myöntää virkavapaat kahteen kuukauteen saakka seurakunnan papeille. Jään innolla odottamaan tulevaisuutta ja sen uutuuksia. 17 Marjaana Toiviaisen mielestä seurakunnan työntekijöille maksetaan palkkaa siitä, että he uskaltavat antaa vastuuta myös muille. Kutsu hyvään, kutsu kirkkoon Seurakuntavaalit kutsuvat uusia päättäjiä muuttamaan kirkkoa sisältä, mutta muutos on muutenkin kirkon olemuksen ytimessä, sanoo tutkija, pastori Marjaana Toiviainen. 18 Kallion seurakunnan nuorten aikuisten pappina kesällä aloittavan Marjaana Toiviaisen työalaan kuuluu urbaani missio. Mitä se tarkoittaa, Marjaana Toiviainen? Se on lähetystyötä kaupunkiympäristössä. Kirkkona olemme inkarnaation kirkko. Kysymys on siitä, kuinka kirkko ruumiillistuu tänään siellä, missä toimin. Jos työpaikkani olisi maalla, se olisi ehkä landemissio. Tehtävä inkarnaationa on kuulla kulloisenkin yhteisön äänet ja toimia. Se on erilaista eri konteksteissa. Seurakuntavaaleissa kirkko kutsuu uusia ehdokkaita vaikuttamaan kirkkoon sisältä käsin. Millaiseen yhteisöön sinä kutsut ihmisiä työssäsi? Tätä kysymystä meidän pitäisi koko ajan esittää itsellemme. Kutsun yhteisöön, joka on mahdollisimman epäkatu-uskottava, karun armon yhteisö. Siinä sakramentit ja Jumalan sana sekä pienellä että isolla alkukirjaimella näyttävät väläykseltä, mitä todellisuus voi olla. Luottamushenkilöitä tarvitaan seurakunnan muuttumiseen hallinnon kautta, armolahjat ovat kuitenkin monet. Sisältä käsin on monta tapaa vaikuttaa. Pappina tehtävänäni on luoda platform, jossa muut saavat käyttää armolahjojaan. Työni on seurata, että toiminta on teologisesti tervehenkistä, ja ylläpitää sitä, että kirkko on sakraalitila. Meille seurakunnan työntekijöille maksetaan palkkaa siitä, että uskallamme antaa vastuuta. Olemme luomassa yhteisöä, jossa ihminen voi olla tärkeä. Milloin kirkosta tulee yhteisö? Ne ovat pieniä signaaleja. Kun jumalanpalvelukseen tulee uusi ihminen, onko jokaisella yhteisössä sellainen olo, että heillä on oikeus toivottaa hänet tervetulleeksi? Vai onko pappi jotenkin enemmän oikeutettu? Seurakuntavaalien myötä kirkko lähtee toreille ja turuille sloganilla ”Usko hyvän tekemiseen”. Idea hyvän tekemisen toreista syntyi edellisten seurakuntavaalien jälkeen, sillä esimerkiksi Helsingissä kaikkein suosituimmat ennakkoäänestyspaikat olivat Narinkkatorin äänestyskontit. Hyvän tekemisen tori on ehdokasrekrytointia tai ennakkoäänestystä varten. Tori kuitenkin esittelee myös seurakunnan tekemää työtä: kuoroja, lapsityötä tai mitä seurakunta haluaa ottaa esille. Toiviainen järjesti keväällä kotiseurakunnassaan Toisenlainen hiihtoloma -tapahtuman, jossa vapaaehtoiset majoittivat asunnottomia. Millaiseen hyvään uskot, Marjaana Toiviainen? Hyvä on. Minun tehtäväni on ottaa osaa hyvyyteen, joka on. Kirkko on yhteisö, jonka olemukseen se kuuluu. Meillä on ammattimainen kirkko ja se on vähän ongelma, tosin ei yksin kirkon, vaan se on suomalaisuudessa. Ihmiset eivät koe osallisuutta. Keskeistä on liike ihmisen tarinasta toisen ihmisen tarinaan, samalla kun rakenteita muutetaan. Kristillisen transformaation voima on kohtaaminen ruohonjuurelta ruohonjuurelle. Muutos on aina kaksisuuntaista. Mitä enemmän ulkoistamme auttamistyön, sitä vähemmän se on jokaisen seurakuntalaisen omaa ja sitä vähemmän kirkko toteuttaa olemustaan. Teksti ja kuva: Kaisa Kariranta 2015 Täydennyskoulutus ja neuvottelupäivät Helsingin hiippakunnassa Kasvatus • Kirkon kasvatuksen päivät 13.–15.1.2015, Jyväskylä • Helsingin ja Espoon hiippakuntien lapsi- ja perhetyön koulutus- ja neuvottelupäivä 17.1.2015, Järvenpää, Seurakuntaopisto • Kasvatuksen koulutuskoordinaatiotapaaminen 29.1.2015, Helsingin tuomiokapituli • Lapsi- ja perhetyöstä vastaavien hiippakunnallinen areena 12.2.2015 klo 9–11, Helsingin tuomiokapituli • Nuorisotyövastaavien tapaaminen 17.3.2015, Helsingin tuomiokapituli • Varhaisnuorisotyön teemaseminaari 19.–20.3.2015 • Porvoon rovastikunnan lapsityöstä vastaavien neuvottelupäivä 14.8.2015 klo 10–15, paikka ilmoitetaan myöhemmin • Kasvatuksen laajapohjainen teemaseminaari 15.– 17.9.2015, Helsinki–Tukholma • Rippikouluvastaavien neuvottelupäivä 12.11.2015 Kansainvälinen työ • Seurakunta turvapaikkana – miten toimitaan kun ihminen etsii kirkosta suojaa? 6.3.2015 klo 9–12,Vantaa • Kirkon Ulkomaanavun ajankohtaispäivä 8.9.2015, Mikaelin kirkko, Helsinki • Yhteisvastuukoulutus keräyspäälliköille ja vastuuhenkilöille 21.11.2015, Helsinki Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta • Learning by doing -koulutus 19.–20.3.2015, 22.3.2015 (äänentoiston ja miksauksen perusteet, bändisoitto ja sovittaminen). Kurssilaiset toteuttavat su 22.3.2015 Popmessun musiikit ja äänentoiston. • Kanttori ja rippikoulu -koulutus 13.–14.4.2015 • Virikkeitä kuoronjohtoon 5.5. ja 7.5.2015. Kuoron harjoittaminen ja äänenmuodostus. Kirkkovuosi ja kuorojen ohjelmistot. • Moniammatilliset hiippakunnalliset jumalanpalveluselämän koulutuspäivät 14.–15.9.2015 • Nelivaiheinen Virsivisa: 1) kouluvisa viikolla 5/2015, 2) paikallisvisa seurakunnittain viikolla 11/2015, 3) aluevisa hiippakunnittain 15.4.2015, 4) valtakunnallinen finaali 22.5.2015 Työnohjaus ja muu ohjaustoiminta • Ohjaajakoulutus kirkollisten alojen opiskelijaharjoittelun ohjaajina toimiville tai siitä kiinnostuneille 5.–6.3.2015, Helsingin tuomiokapitulin koulutustila • Kirkon työnohjauksen valtakunnalliset neuvottelupäivät 18.–20.5.2015, Turku • Työnohjauksen vuosittaiset täydennyskoulutuspäivät maaliskuussa ja lokakuussa 2015 yhteistyössä Helsingin seurakuntayhtymän kanssa, Seurakuntien talo, Kolmas linja 19 Spiritualiteetti ja sielunhoito • Hiippakunnallinen sielunhoidon erityiskurssi 2015–2017 (40 op), lähijaksot Porvoossa. Ks. tiedot koulutuskalenterista. • Iona-seminaari 13.–14.3.2015 Helsingissä – rohkaisevia malleja elää yhteisöelämää. Opintomatka Edinburghiin ja Ionan saarelle 4.–11.8.2015. Johtamiskoulutus Kirjo I – Seurakuntatyön johtaminen, 1. jakso 8.–9.9.2015, 2. jakso 11.–13.11.2015, Sopukka Valtakunnalliset neuvottelupäivät • Uskon kokemuksellisuus 15.10.2015 – koulutuspäivä nykyajan hengellisen kokemuksen ulottuvuuksista, Helsinki • Valtakunnalliset kanttoripäivät 3.–5.2.2015, Oulu Kaikille työntekijöille tarkoitettu hiippakunnallinen koulutus • Kirkkopäivät 22.–24.5.2015, Kouvola • Ympäristötyön neuvottelupäivä 12.5.2015 • Kansankirkko ja uushenkisyys 28.–30.9.2015, Sofia, Helsinki (Pohjoismaiset luterilaiset kirkot) • Hiippakunnan viestintäpäivä 10.11.2015 • Kirkon työnohjauksen valtakunnalliset neuvottelupäivät 18.–20.5.2015, Turku • Hengellisen ohjauksen päivä 21.5.2015, Tolkkilan kartano, Elimäki (Kirkkopäivien yhteydessä) Orientoitumiskoulutus 20 Koulutus toteutuu moniammatillisissa pienryhmissä (4 kertaa) helmi–syyskuun aikana. Ryhmävaihtoehdot tiedossa marraskuussa.Aloituspäivä 27.1.2015 klo 10–16, Helsingin tuomiokapituli. Päätöspäivä 28.9.2015 klo 10–16, Helsingin tuomiokapituli. Pastoraalitutkinto • Pastoraalitutkinto muuttuu vuoden 2015 alusta. Nykyisen järjestelmän mukaisia kursseja ei enää järjestetä. Nykymuotoisen tutkinnon voi suorittaa tenttimällä vuoden 2017 loppuun mennessä. Siihen mennessä voi suorittaa myös nykyiseen tutkintoon kuuluvat saarna- ja opetusnäytteet. Siirtymäsäännöksiin on kirjattu, miten nykymuotoisena suoritetut osiot hyväksiluetaan uudessa tutkinnossa. Muutos on selostettu Kirkon koulutuskeskuksen sivuilla. • Tuomiokapitulien vastuulla on kaksi kokonaisuutta kymmenestä: 4. Kirkon, usko, tunnustus ja ekumenia, ja 10.Työyhteisö ja hallinto. Helsingin hiippakunta toteuttaa nämä kurssit yhdessä Espoon ja Turun hiippakuntien kanssa. Isäntävuoro kiertää vuosittain niin, että isäntähiippakunnan papeilla on kursseihin etusija. Käytännössä kursseille on päässyt kaikista hiippakunnista. Kutakin hiippakuntien vastuulla olevaa osiota on tarjolla kaksi vuodessa.Vuonna 2015 Helsingin hiippakunta isännöi syksyn kurssia työyhteisö ja hallinto. Kurssien yksityiskohdat kirkon sähköisessä koulutuskalenterissa 18.8.2014 alkaen. Ilmoittautuminen Koulutuksiin ilmoittaudutaan kirkon sähköisen henkilöstökoulutuskalenterin ilmoittautumisjärjestelmän kautta, ellei kalenterissa ole muutoin ilmoitettu. Kirkon henkilöstökoulutuskalenteri 2015 julkaistaan kirkkohallituksen koulutus-sivustolla (sakasti.evl.fi/koulutus) 18.8.2014.Tuomiokapitulin kotisivuilta löytyy tuolloin myös linkki vuoden 2015 koulutuksiin. Peruutusehdot Osallistumisen peruuntumisesta on ilmoitettava osoitteeseen helsinki.tuomiokapituli@evl.fi viimeistään kahta viikkoa ennen koulutuksen alkua.Tämän jälkeen peruutettujen tai kokonaan peruuttamatta jääneiden koulutusten ja neuvottelupäivien kurssimaksut laskutetaan täysimääräisinä, ja lisänä laskutetaan 50 euron käsittelymaksu. t a Pa h t u u h e l s i n G i n Yhteiset Eero Huovinen 70 vuotta Emerituspiispamme juhlia vietetään ma 27.10. Päivärukous Tuomiokirkossa klo 12, jonka jälkeen vastaanotto kryptassa klo 17 asti. Ei puheita eikä lahjoja. Mahdolliset muistamiset lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi Tukikummit-säätiön tilille FI14 8000 1971 3807 88, viestiksi ”Eero Huovinen 70v”. Lisätietoja: tukikummit.fi. h i i P Pa k u n n a s s a raine Haikarainen 21 Birgitan pitkä päivätyö Kapitulin pitkäaikaisin viranhaltija, toimistosihteeri Birgitta Falenius jää eläkkeelle. Hän haluaa uuden elämänvaiheen alkaessa lähettää hiippakunnan väelle terveiset: Tuomiokapitulissa 33 vuotta työskennelleenä ja nyt eläkkeelle jäädessäni kiitollisena mietin menneitä vuosia. Toimistoteknologia on työurani aikana mielenkiintoisella tavalla kehittynyt, ja asiointi tapahtuu paljolti verkossa. Siitä huolimatta jotkin asiat ovat pysyneet samoina, kuten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen ja heidän palvelemisensa. Arvokkaimpana mieleeni ovat jääneet hiippakunnan 40-vuotisjuhlaristeilyn järjestelytehtävät, kun lähes 2 000 ihmistä ”astui laivaan”. Myös hiippakunnan 50-vuotisjuhlaviikkojen ja Torimessun järjestelytehtävissä oli mielenkiintoista olla mukana alusta loppuun. Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut olla upean, lämminhenkisen, kannustavan työyhteisön jäsenenä. Iloisin ja vapain sydämin jään vapaille. Kiitos teille – kaikkea hyvää elämäänne! Birgitta Falenius Viestintäpäivät Sofiassa Hiippakunnan viestintäpäivä tarjoaa tänä vuonna mahdollisuuden vaihtaa tuoreeltaan kokemuksia edellisen viikonlopun seurakuntavaalien viestinällisistä kokemuksista. Päivä järjestetään kulttuurikeskus Sofiassa ti 11.11. klo 11.30–16.30. Ilmoittautumiset Sakastin kautta 28.10. mennessä. Osallistumismaksu on 60 euroa. Puhtia saarnoihin Mitä ja mistä saarnata silloin kun ei ole mitään annettavaa? Kirkon ulkosuomalaistyö ja Töölön seurakunta järjestävät saarnaajille tarkoitetun päivän to 31.7.2014, klo 9–16 Temppeliaukion kirkossa. Mukana prof. Heikki Räisänen, emerituspiispa Wille Riekkinen ja teol. tri Jarmo Tarkki. Tilaisuuteen voi valmistautua lukemalla Heikki Räisäsen kirjaa Mitä varhaiset kristityt uskoivat? (WSOY, 2011). Vapaa pääsy, kahvitarjoilu. Lisätietoja: Pastori Marjo Kalliomäki, marjo.kalliomaki@ evl.fi ja pastori Jarmo Tarkki, jarmotarkki@socalsynod.org Piispat ja piispan avustaja julkaisivat raine Haikarainen Keväällä ilmestyi piispa Irja Askolalta uusi kirja Pyhän kanssa piilosilla (Kirjapaja). Pohdiskelevaan ja levolliseen sävyyn kirjoitetut tekstit käsittelevät kirkon uskoa avaran armon näkökulmasta. Kirjassa on taiteilija, kirkkoherra Christer Åbergin kuvitus. Piispan erityisavustajalta Kaisa Karirannalta puolestaan ilmestyi kristillistä perinnettä tuoreesti tulkitseva Jeesus ja elämisen taito (Kirjapaja). Piispa Eero Huovinen on hänkin ahkeroinut. Pääsiäisen alla ilmestyi Uusi ilo (WSOY), joka on saatavissa myös kirjoittajan itsensä lukemana äänikirjana. Sielunhoidon erityiskurssi alkaa 22 Vuonna 2015 Helsingin hiippakunnassa käynnistyy runsaat kaksi vuotta kestävä, Helsingin hiippakunnan ja Kirkon koulutuskeskuksen järjestämä sielunhoidon erityiskurssi 2015–2017 (40 op). Koulutus on Kirkon koulutuskeskuksen, Helsingin hiippakunnan ja Porvoon seurakuntayhtymän yhteishanke. Sen ydintavoite on vahvistaa sielunhoitajan omaa persoonaa ammatti-identiteetin palveluksessa. Ihmismielen ymmärrys, itsetuntemus, oman uskon pohdinta jumalasuhteen dynamiikassa ja tiedolliset taidot ovat keskiössä. Koulutus on rakennettu palvelemaan seurakuntatyössä olevia. Sen juuret ovat sairaalasielunhoidossa, amerikkalaisissa CPE-koulutuksissa (Clinical Pastoral Education). Koulutukseen sisältyy kaksi kahden viikon internaattijaksoa sairaalaharjoitteluineen. Internaattimuotoisina toteutetaan myös orientaatiojaksot, väliseminaari ja päätösseminaari. Näistä jokainen kestää kolme päivää. Koulutuksen lähijaksot toteutetaan Porvoossa. Lähijaksojen välissä kokoontuvat alueelliset ryhmät koulutusohjaajan johdolla, ja niissä työskennellään käyttäen hengellisen ohjauksen elementtejä oman elämän tarinan tiimoilta. Lähijaksot ja väliajan työskentelyt tukevat toisiaan ja ylläpitävät prosessia koko kahden vuoden ajan. Kouluttajina toimivat Kirkon koulutuskeskuksen sielunhoidon vastaava kouluttaja Virva Nyback, hiippakuntasihteeri Jaana Räntilä ja johtava sairaalapastori Riitta Kuusela. Lisäksi prosessiin sitoutetaan väliajan koulutusohjaajat ja kliinisten jaksojen työnohjaajat. Koulutukseen valitaan enintään 16 osanottajaa. Siihen voivat hakea seurakuntatyössä olevat papit, nuorisotyöntekijät, diakoniatyöntekijät ja perhetyöntekijät, joilla on vähintään viiden vuoden työkokemus. Tarkat hakuohjeet löytyvät elokuussa julkaistavasta Kirkon henkilöstökoulutuskalenterista. Kurssimaksu on yhteensä 400 euroa (vuonna 2015 50 euroa ja seuraavina vuosina 175 euroa kumpanakin). Täysihoito internaattipaikkana toimivassa Övikin leirikeskuksessa maksaa 45 euroa/vrk (Orientaatiopäivät 3 pv , I kliininen jakso keväällä 2016 2 x 5 pv ja II kliininen jakso keväällä 2017 2 x 5 pv). Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa pidettävät väliseminaari (3 pv) ja päätösseminaari (3 pv) maksavat kumpikin noin 200 euroa. Koulutuksen käyneiden kokemuksia ”Sain mitä odotinkin: tietoa, ideoita, evästä jos jonkinmoista. Sen lisäksi jouduin noiden kahden vuoden aikana itseni kanssa syviin vesiin; välillä vesi oli sameaa ja seisovaa, välillä kirkasta ja virkistävää. Kurssin kouluttajat kulkivat vierellä ammattitaitoisina, tarkkasilmäisinä ja lempeän haastavina. Koulutuksen päättyessä olin rosoisempi mutta samalla enemmän itseni.” – Johanna Parviala, pappi, Jokioinen ”Oivalsin, että sielunhoitoa voi oppia. Paras kysymys on ”kerrotko vielä lisää…?” Mikään tilanne pappisesimiehenä, työkaverina tai rivityössä ei säikäytä niin kuin ennen kurssia. Jos ennen ajattelin, että tässä on tie – se vie, niin kurssin jälkeen ajattelen, että tästä alkaa tie – se vie sinnekin, minne sitä ohjataan.” – Ensio Partanen, vs. kirkkoherra, Akaa ”Kuuntelu ja keskustelu olivat kaiken aikaa auki ryhmän suuntaan, etenkin harjoittelujaksoilla. Ajatuksia, havaintoja, oivalluksia ihmissielusta ja Pyhästä virtaili näissä hetkissä. Ne ruokkivat, lämmittivät ja horjuttivat sopivasti samaan aikaan. Kurssin jälkeen uskon ja luotan työssäni entistä vahvemmin sisäisen suunnan kuuntelemiseen ja seuraamiseen. Se on persoonallinen työväline, joka tarvitsee ohjausta, hoitoa ja huolenpitoa.” – Jyrki Koivisto, diakoniapappi,Ylöjärvi Opintomatka Edinburghiin ja Ionan saarelle Lähde mukaan unohtumattomalle opintomatkalle Skotlantiin 4.–11.8.2015! Vietämme kolme päivää Edinburghissa ja neljä Ionan saarella. Edinburghissa teemojamme ovat hengellinen ohjaus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tutustumme ignatiaanista spiritualiteettia harjoittavan Epiphany Groupin toimintaan ja perehdymme hengelliseen ohjauksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen Skotlannin episkopaalisen kirkon työssä. Teemme myös ohjatun hiljaisen vaelluksen Edinburghin labyrinttipuutarhassa. Ionan saari on ollut merkittävä hengellinen keskus vuodesta 563 jKr., jolloin Pyhä Columba perusti saarelle luostarin. Saarella toimii nykyisin ekumeeninen yhteisö, jonka perusti pastori George MacLeod vuonna 1938. Yhteisön teemoihin kuuluvat rauhan, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen sekä aktiivinen toiminta ympäristön hyväksi. Ionan saarella käytössämme on Skotlannin episkopaalisen kirkon Bishop’s House luostarikirkon välittömässä läheisyydessä. Tutustumme ja osallistumme Ionan yhteisön elämään ja spiritualiteettiin, jumalanpalveluselämään ja toimintaan. Teemme pyhiinvaelluksen saarella. Tutustuttavaksi Edinburghista: www.scotland.anglican.org, www.epiphanygroup.org.uk Ionan yhteisöstä: iona.org.uk, www.island-retreats. org/iona.html Majoitus Edinburghissa Bed and breakfast Gillis Centressa (www.gilliscentre.org.uk) ja Ionassa Bishop´s Housen täysihoidossa, (www.scotland.anglican.org/ life-of-the-church/retreats/) Vastuullinen matkanjärjestäjä kuljetusten osalta on SMT. Majoituksista vastaavat hiippakunnat. Matkan hinta: Noin 850–1 000 euroa Järjestäjät: Espoon ja Helsingin hiippakunnat, Hiljaisuuden Ystävät Lisätiedot: Koulutuskalenterista ja kati.pirttimaa@ evl.fi, jaana.rantila@evl.fi, sirkka-liisa.raunio@hiljaisuudenystavat.fi Ilmoittautumiset: SMT Kirkko-tiimi, events1@ smt.fi Ilmoittautumisia varten tarvitaan sukunimi ja etunimi kuten passissa, katuosoite, sähköpostiosoite ja matkapuhelinnumero. Iso-Britannian viranomaisten rekisteröintiä varten tarvitaan myös passitiedot n. 1 kk ennen lähtöä. Iona-seminaari 13.–15.3.2015 Helsingissä – rohkaisevia malleja elää yhteisöelämää! 23 Iona-yhteisön johtaja, Rev´d Peter Macdonald ja Lesley Macdonald tulevat Helsingin hiippakunnan vieraiksi maaliskuussa 2015. Viikonlopun aikana tutustutaan Iona-yhteisön periaatteisiin, mm. ekumeenisuuteen sekä solidaarisuuden ja hengellisyyden yhdistämiseen. Vietämme myös jumalanpalveluselämää yhteisön hengessä ja sen tuottaman materiaalin pohjalta. Tarkempi ohjelma ja paikat ilmoitetaan myöhemmin, mutta varaa jo nyt viikonloppu kalenteriisi. Mukana on myös piispa Irja Askola. ille avoin. ik a k n o ri a a in Sem Lue kokemuksia Ionasta seuraavalta aukeamalta! Iona jättää jäljen Jaana Räntilä Dekaani Reijo Liimatainen ja hiippakuntasihteerit Jaana Räntilä ja Hannu Lätti kävivät maaliskuussa Ionan ekumeenisessa yhteisössä, jonne hiippakunta tekee opintomatkan ensi vuoden elokuussa. He kertovat, mikä teki vaikutuksen. 24 Yhteisöä etsimässä Suomessa etsitään uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa naapurit edes jossain määrin huolehtisivat toisistaan. Koville tuntuu ottavan! Kirkko sanoo olevansa yhteisö, ja samaa väittää moni seurakunta. Tiukan sosiologisen määritelmän mukaan aito yhteisö ei jäsenmäärältään oikein voi ylittää 500 henkeä. Luterilainen kirkko Suomessa ja sen paikalliset seurakunnat ovat organisaatioita. Tiukan sosiologisen määritelmän mukaan yhteisöt ovat ulossulkevia. Yhteisö sietää huonosti erilaisuutta. Tämän tunnistavat yhteiskunta-analyytikotkin. Sellaiset asuinalueet, joissa yhteisöllisyys on vahvaa, ovat usein varsinaisia nimbyilyn pesäpaikkoja. Siksi olikin mielenkiintoista kohdata yhteisö, jossa perusajatus näyttää nousevan yhteisön sosiologisten määritelmien vastustamisesta. Ionan ajattelua tuntui leimaavan idealismi: toivotaan, että mahdollisimman erilaiset ihmiset voisivat tulla yhteen ja oppia tuntemaan toistensa ajattelua ja toimintaa. Yhteisten askareiden sitovaan voimaan luotetaan. Kun huuhdotaan yhdessä isoa tiskiä, ei ole tavatonta, että vieressä astioita kuivaava osoittaa suurta ymmärrystä Syyrian presidentti al-Assadia kohtaan. Tästä voisi luulla, että Iona-yhteisö etsisi kaikissa asioissa kompromissia ja pienintä mahdollista yhteistä nimittäjää. Mitä vielä! Kotiryhmissä opetellaan mielenosoitusten järjestämistä ja aktiivista poliittista vaikuttamista. Ionaan voi pestautua vapaaehtoiseksi yksittäisestä päivästä useamman viikon kestävään pestiin. Keittiön vapaaehtoisilla on näkyvä merkitys myös Abbeyssa vietettävien hetkipalvelusten johtajina. ”Kokki palveluksen johtajana” onkin yksi Iona-yhteisön tunnuslauseita. Reijo Liimatainen Jaana Räntilä Ihmiset kirkonkelloina Virsiä Ionan tapaan Ionan yhteisö on ekumeeninen liike, joka uudistaa kirkkoa yhdistämällä hengellisyyden aktiiviseen toimintaan. Erityistä huomioita kiinnitetään nuoriin, oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ja ympäristöön. Yhteisön kellot soivat erityisesti silloin, kun ympäröivässä yhteiskunnassa huomiota vaativat köyhyys ja sosiaaliset kysymykset, rasismi, ekumenia ja uskontojen väliset suhteet sekä seksuaalinen tasa-arvoisuus. Kirkonkellot saattavat vaieta meilläkin – tulevat sukupolvet tuskin jaksavat maksaa niiden soitosta, ellei niiden sanoma ole merkityksellinen. Iona-yhteisö muistuttaa, että kristinusko on elinvoimainen niin kauan kuin on ihmisiä, jotka tekevät siitä totta elämällään. Jäsenet, joita nykyään on noin 300, sitoutuvat päivittäiseen rukoukseen ja raamatunlukuun, yhteisiin tapaamisiin ja yhteiseen toimintaan oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Heidän puhuttelevin sitoumuksensa koskee perheryhmiä. Niissä he keskustelevat rahan- ja ajankäytöstään. Olisinko minä valmis avaamaan raha-asiani yhteiselle ymmärrykselle siitä, mikä palvelee yksinkertaista ja ekologista elämäntapaa? Toisaalta: mikä helpotus olisikaan saada muilta tukea tähän kulutuksen sotkemaan elämään! Ionassa puhutteli myös sen raikas liturginen elämä. ”Täällä puhutaan uskosta tavallisin sanoin, ihmisten kielellä”, sanoi matkatoverini. Ihmisten todellisuuden todesta ottaminen pysäytti liturgisissa teksteissä ja lauluissa. Oppikeskeiseen ajatteluun tottuneena tervehdin riemulla näkökulman vaihdosta. Ionan yhteisössä ekumeenisuus on luonteva osa vuorovaikusta. Papeille tarkoitetulla viikolla meitä oli koolla eri tunnustuskuntien paimenia. Selväksi tuli, että Euroopan protestanttiset pienet kirkot tekevät yhteistyötä ja muun muassa vaihtavat työntekijöitä. Oman kirkkomme tilannetta jäimme pienellä suomalaisporukalla ihmettelemään: kenen kanssa meillä on yhteistyösopimuksia? Jaana Räntilä Iona-yhteisön muusikko John Bellin toimittama uusi virsikirja Skotlannin kirkolle ilmestyi vuonna ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Uusin, neljäs painos ilmestyi vuonna 2011. Se sisältää paitsi vanhoja virsiä myös paljon Bellin omia lauluja, musiikkia maailmalta ja kelttiläistä kansanmusiikkia uudelleen sanoitettuna. Kirjassa annetaan tarkkoja ohjeita laulujen säestyksestä. Alkupuheessa suositellaan: ”Jos kyseessä on perinteinen psalmilaulu, se olisi paras laulaa ilman säestystä. Jos kyseessä on kansanlaulu (folk tune), olisi parasta hoitaa säestys kansansoittimilla kuten kitaralla, viululla tai huilulla. Jos laulussa on voimakas rytmielementti, tulisi se säestää pianolla. Afrikkalaistyyliset laulut taas hoituvat parhaiten rummuilla.” Perinteiset virret suositellaan edelleen säestettäviksi uruilla. Eräs Ionan musiikintekemisen perusajatuksista on se, että jokainen ihminen osaa ja voi laulaa, kun laulamista tuetaan erilaisilla johtamistekniikoilla, kuten näyttämällä säveltasoja viittomalla. John Bellin mielestä olisi tärkeää opettaa laulut seurakunnalle jo ennen jumalanpalvelusta. Osallistuessani hänen vetämäänsä työpajaan Sääksmäellä hän muistutti, ettei kukaan itseään kunnioittava kirkkomuusikko tai kuoro suostuisi soittamaan tuntematonta laulua jumalanpalveluksessa harjoittelematta sitä etukäteen – mutta seurakunnan odotetaan tekevän niin. Yhteislaulua helpottaisi suuresti, jos kanttori seisoisi edessä johtamassa laulua sen sijaan että soittaa näkymättömissä urkuparvella. Tärkeintä Bellille on saada seurakunta laulamaan yhdessä. Hän teki nuorisomuusikon uraansa aloitellessaan havainnon, että harvalukuiset seurakuntalaiset istuivat suurissa kirkoissa niin erillään toisistaan, että he kuulivat urkujen lisäksi vain oman äänensä, eivätkä uskaltautuneet laulamaan. Ratkaisu pulmaan oli sulkea penkkirivit kirkon takaosasta. Hannu Lätti • Lue kirjoittajien pidemmät tekstit Ionasta hiippakunnan kotisivuilta. • Lisätietoa myös: www.iona.org.uk, www.wgrg.co.uk, www.ionabooks.com • Tietoa hiippakunnan opintomatkasta Ionaan löydät edelliseltä aukeamalta. 25 Teksti ja kuva: Kirsti Poutiainen Piispanvihkimys veti väkeä Namibiassa Kirsti Poutiainen tuo terveiset Namibiasta, jossa pastori Veikko Munyika vihittiin maan evankelis-luterilaisen kirkon läntisen hiippakunnan piispanvirkaan. Paikalla oli 4 000 seurakuntalaista. 26 Sain tilaisuuden osallistua Namibian läntisen hiippakunnan piispaksi valitun Veikko Munyikan vihkimysjuhlaan helmikuun lopussa yhdessä tuomiorovasti Matti Poutiaisen kanssa. Olimme Helsingin hiippakunnan ja kirkon ulkoasiain osaston pyynnöstä kirkon viralliset edustajat. Juhlaa vietettiin maan pohjoisosassa, Ongwedivassa. Namibiassa meidät otettiin vastaan lämpimästi ja huomaavaisesti. Kirkkoamme arvostetaan suuresti, mikä näkyi myös siinä, että tuomiorovasti Poutiaista pyydettiin avustamaan piispoja vihkimyksessä. Hänen tehtävänään oli lukea raamatunkohta, pukea vihittävälle stoola ja vyö sekä osallistua kättenpäällepanemiseen ja siunaukseen. Minä sain tehtäväkseni emeritusristin pujottamisen eläkkeelle jäävän piispa Shangalan kaulaan. Ristiä laittaessani sanoin englanniksi: ”Siunatkoon meidän Herramme Jeesus Kristus sinua Hänen ristinsä kautta.” Emeritusristi oli lahja Espoon ja Helsingin hiippakunnilta. Presidenttikin osallistui Namibian presidentti Pohamban osallistuminen vihkiäisiin aiheutti perusteelliset turvatoimet. Noin 150 hengen vihki- kulkue oli ulkona valmiina hyvissä ajoin, mutta presidentin odottaminen myöhästytti liikkeelle lähtöä lähes tunnilla. Noin kahdeksan tuntia kestäneeseen messuun osallistui 4 000 seurakuntalaista. Saarnan piti piispan virkaan asetettu Veikko Munyika. Hän korosti Namibian yhteiskunnan ja kirkon kehittämisen merkitystä ja sitä, että nykysukupolven tulisi osallistua kehittämistyöhön vielä edellistäkin paremmin. Katekimus ndongan kielelle Matkan aikana kävimme neuvotteluja Suomen kirkon Katekismuksen ndongankielisen käännöksen julkaisemisesta Namibiassa. Käännöstyö on valmis, ja Katekismus on tarkoitus painattaa Namibiassa. Pyysimme piispa Munyikalta Suomen kirkkohallitukselle osoitetun kirjallisen pyynnön saada julkaista ja ottaa käyttöön Katekismuksen käännös Namibian kirkossa. Piispa Munyika totesi, että heille on tärkeää saada Suomen kirkon Katekismus omalle äidinkielelleen käännettynä. Hänen mukaansa heillä on suuri pula hyvästä ndongankielisestä kristillisestä kirjallisuudesta. Katekismusta tullaan käyttämään niin lasten ja nuorten kuin aikuisten opetuksessa. Kuivuus haastaa pohjoisosat Tärkeä kirkollinen ja yhteiskunnallinen puheenaihe matkan aikana oli kuivuudesta aiheutuva köyhyys. Kuivuus on ollut kohtalokasta varsinkin maan pohjoisosissa, missä ihmiset elävät pitkälti pienviljelmien varassa. Myös etelään opiskelemaan lähteneet nuoret ovat olleet vaikeuksissa, kun kotoa ei ole voitu lähettää jauhoja ja muita elintarvikkeita. Matkamme aikana onneksi alkoivat runsaat sateet, jotka saattavat vaikuttaa ratkaisevasti sadon suuruuteen. Luterilainen maailmanliitto on kokeillut rajoitetulla alueella Namibiassa projektia, jossa köyhimmille perheille on annettu pientä, noin sadan Namibian dollarin (n. 7 euron) suuruista kuukausitukea. Se on vaikuttanut muun muassa työmahdollisuuksiin ja lasten koulutukseen. Projektista on saatu hyviä kokemuksia, ja sillä saattaa olla merkitystä yhteiskunnan harkitessa tukitoimintojen muotoja. Lue lisää matkasta ja katso kuvat hiippakunnan verkkosivuilta. Piispa Shangala saa emerituspiispan ristin Kirsti Poutiaiselta. KIRJA VIE kesään Porvoon suomalaisen seurakunnan diakoniajohtaja Pasi Nieminen ja Tikkurilan seurakunnan lähetyssihteeri Sirpa Jalokinos paljastavat kesän kirjasuosikkinsa. Omien käsitysten haastaja Tänään Paratiisissa on toinen osa trilogiasta, jonka kolmas osa ei vielä ole ilmestynyt. Kirjailija Daniel Brecher on israelilaissyntyinen messiaaninen juutalainen filosofian maisteri ja valmistunut Helsingin yliopiston seemiläisten kielten ja kulttuurien laitokselta. Hän pitää luentoja juutalaisuudesta, Israelista ja Raamatun heprealaisesta taustasta. Kirjan alku hämmentää. Kuka kysyy, kuka vastaa, missä mennään? Toisaalta kertoja, Saulus, on itsekin kovin ymmällään. Pian käykin ilmi, että kysymys on tapahtumista Israelissa 2 000 vuotta sitten, vaikka kertoja käyttääkin nykykielen sanastoa. Myöskään tapahtumat eivät etene niin kuin evankeliumien perusteella luulisi. Kohta monivaiheinen jännityskertomus alkaa viedä mukanaan. Parin viikon ajanjaksoon sijoittuvat tapahtumat vievät yllättäviin seikkailuihin ja antavat aivan uusia merkityksiä ja sisältöjä tuttuihin Raamatun kertomuksiin ja henkilöihin. Tänään paratiisissa -romaanin lukija pohtii, mikä on oikeaa juutalaista perimätietoa ja mikä kirjailijan tulkintaa tai mielikuvitusta. Oli miten Antero Harju oli, romaani on kiehtova matka outoon kulttuuriin ja oman ajattelun. Kirja kutsuu perehtymään rabbiiniseen juutalaisuuteen ja ajanlaskun alkuvuosien poliittisiin tapahtumiin Lähi-idässä. Sirpa Jalokinos Vaihtelua vastakkainasettelun maailmaan Ulla Juselius Luin Ville Haapasalon haastatteluihin perustuvan Et kuitenkaan usko -kirjan Haapasalon televisiosarjojen innoittamana. Tässä negatiivisten, usein rikkovien ja erottavien mediaotsikoiden ja lööppien maailmassa tarvitsemme Haapasalon kaltaisia sillanrakentajia, kulttuuritulkkeja ja esikuvia, jotka uskaltavat erottua ja alleviivata kanssaihmisyyden merkitystä lännen ja idän vastakkainasettelusta huolimatta. Ville Haapasalo hyppäsi rohkeasti täysin uuteen kulttuuri- ja kieliympäristöön 1990-luvun alussa. Kielitaidottomana ummikkona hän asetti itsensä valtaviin henkisiin, fyysisiin ja sosiaalisiin haasteisiin ankarissa olosuhteissa Leningradin/Pietarin teatterikoulussa. Tuolloin ulkomaalaiset opiskelijat olivat lähes tuntematon ilmiö Neuvostoliitossa. Haapasalo kuvailee lämmöllä upeaa Venäjää, sen ihmisiä ja kulttuuria. Suomeenkin saapuu maahanmuuttajia aivan toisenlaisista olosuhteista; he ovat ottaneet oman hyppynsä tuntemattomaan. Meillä on myös merkittävä venäläistaustainen vähemmistö. Osaammeko ottaa muualta tulevat vastaan kanssaihmisinämme? Tässä kirkollamme ja seurakunnilla on kristillisistä arvoista nouseva vastuu. Et kuitenkaan usko on nimensä mukainen: tarinat hurjista tilanteista, juhlista, ryöstöistä, eksymisistä, sairaalakokemuksista ja monenlaisista seikkailuista ovat eräiltä osin vaikeita uskoa. Haastateltavan selviytymiskyky, neuvokkuus ja sinnikkyys ovat omaa luokkaansa – kiehtovaa luettavaa! Juha Metson valokuvakerronta on myös kiinnostusta herättävää ja elämänmakuista. Pasi Nieminen Daniel Brecher: Tänään Paratiisissa (Gefen Kustannus 2014) Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso: Et kuitenkaan usko – Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä (Docendo 2013) 27 ajankohtaista... D i a k o n i a j a y h t e i s k u n t at y ö Koonnut Kirsti Poutiainen Sosiaaliturvan päivitys Hyvät työtoverit ja yhteistyökumppanit 28 Olen syvästi kiitollinen teille kaikille hyvästä ja rikkaasta yhteistyöstä, jota olen kokenut monella eri saralla toimiessani tuomiokapitulissa työalan diakonia ja yhteiskuntatyö sekä kansainvälinen diakonia hiippakuntasihteerinä. Eläkkeelle jään 1.8. 16 työvuoden jälkeen. Hyvin hämmentyneenä mietin lähtöjuhlaani, erilaisia kohtaamisia, ystävällisiä sanoja ja tervehdyksiä Tuomiokirkon kryptassa torstaina 22.5. Päivä oli ikimuistoinen. Namibian ev.lut. kirkon läntisen hiippakunnan vähävaraisten tukeminen on kansainvälisen diakonian ydintä. Lahjanne kautta voidaan tukea mm vähävaraisten nuorten opiskelua ja mahdollisuuksia hankkia koulukirjoja. Kiitos lahjastanne! Hyvän Jumalan runsasta siunausta työhönne ja elämäänne toivottaen, teitä kaikkia kiittäen, tuomiokapitulissa 23.5.2014 Kirsti raine Haikarainen Hiippakunnan diakoniaavustusten käsittely Syksyn diakonia-avustusten käsittelyajoista ja -käytännöistä saa lisätietoja 15.8. lähtien dekaani Reijo Liimataiselta, reijo. liimatainen@evl.fi tai p. 09 2340 3030. Ajankohtaiskoulutus diakoniatyöntekijöille to 11.9.2014 klo 9–12, Helsinki, Engel-sali Koulutuksen tavoitteena on päivittää Helsingin ja Vantaan kaupunkien lähitarjonta ja saada opastusta ajankohtaisten tietojen löytämiseksi sekä selkeyttää ja ohjeistaa diakoniatyöntekijöitä talous- ja velkaneuvonnan ajankohtaisiin teemoihin diakonisen avustustoiminnan tueksi. Ohjelma: 8.30 Aamukahvi Amicassa 9.00 Tervetuloa, diakonian päällikkö Kirsi Rantala 9.15 Lähipalvelut uudistuneessa sosiaali- ja terveysvirastossa, lähipalveluiden koordinaattori Pirkko Excell, Helsingin kaupunki 10.30 Vastauspuheenvuoro, sosiaalityön esimies Assi Sihvonen Vantaalta 10.45 Tauko 11.00 Velkajärjestelyt, talous- ja velkaneuvoja Ilkka Passi, Helsingin kaupunki - Historiikki - Tämän päivän asiakaskunta. Miksi kotitaloudet velkaantuvat? - Eri keinot järjestellä velkoja 11.55 Loppuyhteenveto ja päätössanat, Pasi Nieminen, Porvoon suom. seurakunnan diakoniajohtaja Ilmoittautuminen: 22.8.2014 mennessä Kirkon koulutuskeskuksen kautta, kts. Helsingin hiippakunta, Henkilöstökoulutus 2014, valitse Helsingin hiippakunta –> Sosiaaliturvan päivitys. Koulutukset eivät ole aikajärjestyksessä. Helsingin seurakuntayhtymän työntekijät ilmoittautuvat sinfon kautta –> koulutus. Lisätietoja: Kirsi Rantala, kirsi.m.rantala@evl.fi, p. (09) 2340 2532, Helsingin seurakuntayhtymä, Liisa Merivuori, liisa.merivuori@evl.fi, p. (09) 2340 2535, Helsingin seurakuntayhtymä, Pasi Nieminen, pasi.j.nieminen@evl.fi, p. 0400599414, Porvoon suom. seurakunta Järjestäjät: Helsingin seurakuntayhtymä, Porvoon suomalainen seurakunta, Helsingin hiippakunta ajankohtaista... K a s vat u s Koonneet Raine Haikarainen ja Jaana Räntilä Vapaaehtoistoiminta varhaiskasvatuksessa Porvoon rovastikunnan Lapsi- ja perhetyöntekijöiden tapaaminen pe 15.8. klo 10–15 Loviisan seurakuntatalolla, Kuningattarenkatu 22 Mukana keskustelemassa ja perehdyttämässä vapaaehtoistoiminnan asiantuntija Hanna Lipasti-Raulus Helsingin seurakuntayhtymästä. Puhumme myös muista varhaiskasvatuksen ajankohtaisista asioista ja vietämme messua Loviisan kirkossa. Lisätiedot: Jaana Räntilä, jaana.rantila@ evl.fi, p. 040 823 78 08 Ilmoittautuminen: Sähköisen kalenterin kautta pe 1.8.2014 mennessä Rippikoulun hyvät käytännöt Rippikouluvastaavien perinteinen kokous järjestetään kokousristeilynä Tallinnaan torstaina 20.11.2014 klo 11–21. Kokouksessa keskitymme rippikoulun hyvien käytäntöjen vahvistamiseen. Esillä mm. rippikoulun ehtoolliskäytännöt, turvallisuus ja leirin johtamisen vastuukysymykset, uuden kokonaissuunnitelman käynnistäminen sekä osanottajien itsensä esille nostamat teemat. Hinta: 70 euroa Ilmoittautuminen: 20.10.mennessä: ilmo.espoo@evl.fi Lisätietoja: Hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, p. 040 553 9464 Never Repeat Success Helsingin ja Espoon hiippakuntien rippikoulupäivä torstaina 2.10.2014,Vantaankosken seurakunnan Myyrmäen kirkko, Uomatie 1,Vantaa Ohjelma: 09.00 Aamukahvit ja materiaalinäyttelyn avaus 09.45 Aamurukous, pastori Sanna Uusitalo ja Vantaankosken työntekijät 10.15 Tähän on tultu Ruuhkasuomi ja rippikoulutilastot, pastori Marko Autio (Espoon seurakuntayhtymä) Rippikoulun päivittäminen – RKS 2017, rippikoulutyön asiantuntija Jarmo Kokkonen (kirkkohallitus) 11.15 Näillä mennään Rippikoulun julkisuuskuva, brändiasiantuntija, strategi Jaana Haapala (Mainostoimisto Folk) Kohti tulevaisuuden rippikoulua, pastori Arto Köykkä (Pirkkalan seurakunta) 12.30 Yhteisvastuu-lounas 13.30 Työpajat kutsuvat 1. Draamatyöskentely rippikoulussa (Sanna Uusitalo) 2. Rippikoulu on konfirmaatioharjoitus (Salla Poropudas, Riikka Jäntti, Jouko Saari) 3. Rippikoulu digimaailmassa (Patricia Högnabba, Stefan Forsén) 4. Vihreät riparit (Panu Pihkala) 5. Innostavaa musiikkia riparille (Make Perttilä ja Tiro Rohkimainen) 6. Haastavat nuoret rippikoulussa (Teemu Sulaoja) 7. Mitä annettavaa minulla/työalallani on rippikouluun? (Iris Sotamaa ja Vantaan työntekijät) 8. Rippikoulun minimit – tästä ei voi säästää (Jarmo Kokkonen) 9. Yhteydet koteihin – uusia mahdollisuuksia (Aija Pöyri ja Toni Maloja) 15.15 Uusia ideoita ja menetelmiä yhteisesti. Asiaa mm.Vihreistä ripareista, uudesta Veisukirjasta sekä mobiililaitteiden mahdollisuuksista. 15.45 Päätösrukous ja kahvit Ilmoittautuminen: Sähköisesti Kirkon koulutuskalenteri 2014:n kautta pe 19.9. mennessä, sakasti.evl.fi. Päivä on osallistujille maksuton, ja mukaan kutsutaan kaikki rippikoulua pitävät työntekijät. Mahdollisuus omakustanteiseen keittolounaaseen (8 euroa) Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Lisätietoja: Hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen p. 040 553 9464 ja Mika Nurmi p. 050 3510171 Järjestäjät: Espoon ja Helsingin hiippakunnat yhdessä seurakuntayhtymien kanssa 29 Kirkko iholla Valtakunnalliset seurakuntien varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät 18.–20.9.2014 kokousristeilynä Tukholmaan Miten vahvistaa kirkon työntekijän ammatillisuutta, kun varhaiskasvatuksen kysymykset tulevat lähelle, iholle saakka? 30 Ohjelma: Torstai 18.9. 9.00 Messu Helsingin Tuomiokirkossa 10.00 Ilmoittautuminen vuosikokoukseen, Tuomiokirkon krypta 10.15 Kirkon Lastenohjaajat ry:n vuosikokous,Tuomiokirkon krypta 11.30 Ilmoittautuminen Katajanokan Viking-terminaalissa 12.40 Siirtyminen laivaan kokouskannelle 13.00 Tervetuloa - Avauspuhe, ministeri Paula Risikko - Tuoko vapaaehtoistyö kirkon iholle? Miten kirkko tulee iholle antaessaan jäsenilleen tilaa ja vapautta toimia? Mihin tarpeeseen mielekäs vapaaehtoistyö vastaa? Entä miten hyödynnämme vapaaehtoistyön mahdollisuuden – osallistamme ja voimautamme jäseniämme sen kautta? Professori Anne Birgitta Pessi, Helsingin yliopisto - Varhaiskasvattajat kirkon kasvoina. Kirkko voi tuntua etäiseltä, mutta tuttu lastenohjaaja tekee olon heti lämpimäksi ja tervetulleeksi. Yhteyksiä ja yhteyttä syntyy. Kenen ääni on kirkon ääni ja miltä kirkon kasvoina oleminen tuntuu? Millaiset kasvot kirkosta näyttäytyvät varhaiskasvatuksen ikkunoista lapsille ja perheille? Kirkkoherra Teemu Laajasalo, Kallion seurakunta 15.45 Kahvi ja majoittuminen 16.30–18.00 Kanavat.Valitse yksi torstaita ja toinen perjantaita varten. 1. Mikä kovettaa lapsen ihon? Kaisa Raittila, kirjailija 2. Kuinka kohdata seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus työn arjessa? Tiina Vilponen, TM, seksuaaliterapeutti 3. Tilaa miehille! Pauli Syrjö, nuorisotyöntekijä, Mikaelin seurakunta 4. Virtuaaliset kasvot. Juho Niemelä, verkkotyöntekijä, kirkkohallitus 5. Jumalanpalvelus iholla.Terhi Paananen, asiantuntija, kirkkohallitus 6. Laulun rytmi. Mari Torri-Tuominen, musiikkikouluttaja, SLK 7. Kohtaaminen ja draaman keinot.Antti Sevanto, ohjaaja 8. Hyvällä päällä vai pahalla tuulella – lapsi ja tunnetaidot. Tiina Haapsalo, kouluttaja, SLK 20.00 Buffet-illallinen Perjantai 19.9. 7.00 Aamiainen 8.30 Kun kasvoja kiristää. Uusi imeytyy vasta, kun ennakkoasenteet ja rutiini on kuorittu pois. Sanat ovat toissijaisia. On opittava puhumaan ihon lämpöä ja kohtikäyvää katsetta. Ne ovat kirkon kieli. Kirjailija Kaisa Raittila. 10.00 Tukholma – omaehtoista ohjelmaa 13.50 mennessä paluu laivalle 14.00 Sokaistu somesta – tee ja näe! Verkkotyöntekijä Juho Niemelä, kirkkohallitus. 14.45 Kahvi 15.30–17.00 Kanavat 18.00 Kirkon kasvatus – työstetään tulevaisuutta ja ammatillisuutta vuorovaikutteisesti. Ohjaaja Antti Sevanto. 19.30 Buffet-illallinen Lauantai 20.9. 7.00 Aamiainen, laiva satamassa Helsingissä klo 10.10 Hinta: Osallistumisen kokonaishinta sisältää majoituksen valitussa hyttiluokassa, neuvottelupäivien ohjelman, aamiaiset, kahvit ja päivälliset per henkilö. Oikeudet muutoksiin pidätetään. B4 289 e/hlö, A4 296 e/hlö B3 299 e/hlö, A3 309 e/hlö B2 319 e/hlö, A2 333 e/hlö B1 379 e/hlö, A1 407 e/hlö Ilmoittautuminen: Sitovat ilmoittautumiset 30.6.2014 mennessä ilmoittautumislomakkeella osoitteessa www.evl-slk. fi/koulutus. Maksu- ja peruutusehdot: www.evl-slk.fi. Lisätietoja: Kaisa Aitlahti, kaisa.aitlahti@lastenkeskus.fi tai p. (09) 6877 4554 ja Liisa Luukkonen, liisa.luukkonen@lastenkeskus.fi tai p. (09) 6877 4510. Järjestäjät: Seurakuntien Lapsityön Keskus, Kirkon Lastenohjaajat ry ja Helsingin hiippakunta ja Vantaan seurakunnat. Päivien aikana Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n kirjojen myyntinäyttely. Uskonto lapsuudessa Lapsen elämänkysymykset, uskonnonpedagogiikka ja dialoginen arvokasvatus ovat aiheiden joukossa laajapohjaisessa uskontokasvatussymposiumissa Helsingin yliopistossa to 23.10. klo 9–16.15. Osallistumismaksu 60 euroa sisältää myös symposiumissa julkaistavan kirjan. Lisätietoa ja ilmoittautumiset seurakuntaopisto.fi/agricola. Kerhonohjaajapäivät Kirkkonummella Perinteiset varhaisnuorisotyön hiippakunnalliset kerhonohjaajapäivät järjestetään tänä vuonna Espoon puolella Kirkkonummella lauantaina 4.10. Osallistumismaksu: 20 e/hlö/jäsenseurakunta, 25 e/hlö/muut, sis. koulutuksen, materiaalin ja ruokailut Ilmoittautuminen: 22.9.2014 mennessä, jukka.jylha@ptk.fi Kipinöinti on käynnistynyt Varhaisnuorten suurleiri Kipinä – Spark pidetään Partaharjulla 22.–27.7.2015 Partaharjulla. Pyrimme edellisen suurleirin malliin saamaan mittavan osallistumisen omasta hiippakunnastamme. Leiristä kiinnostuneet ja sille osallistuvat työntekijät kutsutaan tiedotus- ja ideointipalavereihin Helsingin seurakuntayhtymään (Kolmas Linja 22) pe 26.9. klo 10–12 ja pe 21.11. klo 10–12. Alaleirimme johtajina toimivat Eila Musikka Vihdistä ja Pauli Syrjö Helsingin Mikaelista. Lisätietoja: kipina.jiipeenetti.fi. raine Haikarainen 31 aj ankohtaista... Kirkkomusiikki Koonnut Hanna Remes Maailmojen messu -koulutuspäivä Helsingin hiippakunta järjestää Maailmojen messu -koulutuspäivän 16.10.2014 klo 9–16 Itä-Pasilan seurakuntakodilla (Opastinsilta 6, Helsinki). Koulutuspäivän teemoja ovat messu hengellisenä kotina, kirkollinen kotouttaminen ja eri seurakuntien käytänteet monikulttuuristen messujen toteutuksessa. Päivä on suunnattu kaikille työntekijäryhmille. Osallistumismaksu: 50 euroa (sis. aamu- ja iltapäiväkahvin sekä koulutuksen). Lisäksi mahdolliset lounas- ja matkakulut. Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta 15.9.2014 mennessä Lisätietoja: Hanna Remes (hanna. remes@evl.fi) ja Hannu Lätti (hannu. latti@evl.fi) Virsivisa 2014–2015 32 Lisävihkohanke aikataulussa Virsikirjan lisävihkohanke etenee suunnitelmien mukaan. Työryhmän sihteeri Samuli Koivuranta kirkkohallituksesta kertoo, että lisävihkoehdotuksen valmistelu kestää aikataulun mukaisesti tämän vuoden loppuun asti. Tämän jälkeen ehdotus siirtyy kirkolliskokouksen päätettäväksi. Päätösprosessi asiasta kestää koko vuoden 2015. Kun kirkolliskokous on hyväksynyt ehdotuksen, lisävihkoa lähdetään painamaan. Vuoden 2015 koulutustarjonta • Learning by doing -koulutus 19.–20.3.2015 ja 22.3.2015 Koulutuksen sisältöjä: äänentoiston ja miksauksen perusteet, bändisoitto ja sovittaminen. Kurssilaiset toteuttavat su 22.3.2015 Pop-messun musiikit ja äänentoiston. Koulutus järjestetään Helsingin ja Espoon hiippakuntien yhteistyönä ja se on suunnattu kanttoreille, kirkkomuusikoille sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille seurakuntien työntekijöille. • Kanttori ja rippikoulu -koulutus 13.–14.4.2015 • Virikkeitä kuoronjohtoon 5.5. ja 7.5.2015 Koulutuksen sisältöjä: kuoron harjoittaminen ja äänenmuodostus, kirkkovuosi ja kuorojen ohjelmistot. Koulutus järjestetään Helsingin ja Tampereen hiippakuntien yhteistyönä ja se on suunnattu etupäässä kanttoreille ja kirkkomuusikoille. • Hiippakunnan moniammatilliset jumalanpalveluselämän koulutuspäivät 14.–15.9.2015 • Hiippakunnallisetkoulutuksetlöytyvätsyksylläilmestyvästäsähköisestäkoulutuskalenterista. Kolmas- ja neljäsluokkalaisille suunnattu Virsivisa on valtakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on tehdä virsikirjaa ja erityisesti visavirsiä tutuksi koululaisille monipuolisesti ja mukavasti. Virsivisan 2014–2015 ilmoittautumisaika on 1.9.–30.11.2014. Visa on nelivaiheinen: 1) kouluvisa viikolla 5/2015 2) paikallisvisa seurakunnittain viikolla 11/2015 3) aluevisa hiippakunnittain 15.4.2015 4) valtakunnallinen finaali 22.5.2015. Virsivisassa virsiin tutustutaan luokittain. Visavaiheisiin osallistuu kolmen hengen joukkue. Virsivisa tarjoaa mahdollisuuden puuhata virren parissa. Virsiin tutustuminen on myös tutustumista kulttuuriperimäämme ja -perintöömme. Monikulttuurisessa maailmassa musiikki voi olla avaamassa dialogia, koska virsi puhuu montaa kieltä. Virret kuuluvat kaikille laulutaitoon katsomatta! Katso lisätietoa: www. virsivisa.fi. ajankohtaista... Kansainvälisestä työstä ja lähetyksestä Koonnut Hannu Lätti Maailmojen messu -koulutuspäivä Itä-Pasilan seurakuntakoti 16.10.2014 Lue lisää s. 32. Kirkon Ulkomaanavun ajankohtaispäivä Mikaelin kirkolla 8.9.2015 Ajankohtaista tietoa kansainvälisestä diakoniasta ja Kirkon Ulkomaanavun toiminnasta seurakuntien kansainvälisen diakonian kanavana sekä valmiuksia ja materiaalia kansainvälisen diakonian esillä pitämiseen eri-ikäisten kohderyhmien parissa. Ohjelma KUA:n verkkosivuilla. Koulutuspäivä on avoin seurakuntien eri tehtävissä toimiville työntekijöille ja vastuunkantajille. Ilmoittautuminen: 1.9.2015 mennessä, nina.silander@kirkonulkomaanapu.fi tai verkossa www.kirkonulkomaanapu.fi Lähetystyön esikoulutus Helsingissä syksyllä 2014 Esikoulutuskurssi on nuorille aikuisille tarkoitettu koulutus, joka mahdollistaa ulkomaanharjoittelun ja vapaaehtoistyön Lähetysseuran työalueilla. Kurssi nro 119 järjestetään Helsingissä viitenä viikonloppuna 19.9.–14.12. Hakuaika on 1.6.2014–31.8.2014. Lisätietoja osoitteessa www.suomenlahetysseura.fi/esikoulutus. Kurssin hinta on 200 euroa. Vuoden 2015 alusta Lähetystyön esikoulutus ja Lähde liikkeelle -koulutus muuttuvat yhdeksi koulutuskokonaisuudeksi. Lähde liikkeelle säilyy kurssin nimenä, ja opetussuunnitelma rakentuu aiempien koulutusten pohjalta. Lisätietoja syys– lokakuussa 2014. Porkkanamarkkinat Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, Helsingin seurakunnat ja Suomen Lähetysseura järjestävät perinteiset Porkkanamarkkinat lauantaina 20.9.Tuomiokirkon portaiden katutasolla. Lisätietoja antaa Raija Kotaviita, p. 050 323 9636, raija. kotaviita@suomenlahetysseura.fi. Monikulttuurisen työn päivät Kulttuurikeskus Sofiassa Helsingin Vuosaaressa 12.–14.11.2014 Kirkkohallituksen järjestämien neuvottelupäivien teemana on Juhlavasta uskontodialogista keskusteluun uskosta. Ohjelma sekä ilmoittautumistiedot sivuilla sakasti.evl.fi/ monikulttuurisuus. Lähetysjärjestöjen kesäjuhlat Kansainvälisen työn neuvottelupäivä • Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä: Lähetyksen kesäpäivät Keravalla 13.–15.6. • Medialähetys Sanansaattajat: Medialähetyspäivät ”Lähetä vahva viesti” Oulussa 14.-15.6. • Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys: Kasvokkain – Kansanlähetyspäivät Jyväskylän Hipposhallissa 4.–6.7. • Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys:Voittajan puolella – valtakunnallinen Evankeliumijuhla Lahdessa 27.–29.6. • SuomenLähetysseura:Vedenäärelle–valtakunnallisetLähetysjuhlatVaasassa6.–8.6. • Suomen Pipliaseura: Ekumeeninen Raamattutapahtuma ”Päivitä Piplia, Jaakob”, Kokkolassa 23.–25.5. • SvenskaLutherskaEvangeliföreningeniFinland:Vuosijuhla”Återfunnen!”Närpiössä 26.–29.6. Helsingin ja Espoon hiippakunnan kansainvälisen työn neuvottelupäivä Lauttasaaren kirkolla 10.10.2014 tuo yhteen monikulttuurisuustyön vastaavat, lähetyssihteerit ja -teologit ja kansainvälisen diakonian parissa toimivat työntekijät. Tavoitteena on antaa laaja-alainen katsaus hiippakuntiemme kansainväliseen työhön sekä mahdollistaa verkostoituminen yli työalarajojen. Hinta: 15 euroa sisältää lounaan Ilmoittautuminen: ilmo.espoo@evl.fi Lisätietoja: hannu.latti@evl.fi 33 I h m i s i ä H i i pp a k u n n a s t a 34 P erinteiden erilaisuus on rikkautta Elämä kuljettaa joskus poikiaan yllättäviä teitä. Pastori Samuel Vogelin matka Suomen kansainvälisen seurakunnan (International Evangelical Church in Finland, IEC) palvelukseen on kulkenut Saksasta pohjoisen kautta Helsinkiin. Matka alkoi entisestä Itä-Saksasta, jossa Vogel syntyi vuonna 1980 paikalliseen pappisperheeseen. Hän sai varhaisnuorena seurata läheltä Euroopan suurta ideologista murrosta. Muurit murtuivat, ja aikaisemmin marginaaleihin työnnetyt papit ja heidän seurakuntansa tarjosivat laajoille ihmisryhmille luontevan foorumin kokoontumiseen ja ajatustenvaihtoon. T aivalkoskelta etelään Samuel Vogelille ovien avautuminen länteen merkitsi mahdollisuutta valita vapaasti oma opiskelupaikka. Kirkkomusiikin opinnot olivat vahvoina mielessä, mutta teologia ja Tübingenin yliopisto veivät lopulta voiton. Tübingenistä löytyi myös elämänkumppani, teologiaa ja myöhemmin lääketiedettä opiskellut kainuulainen Elina. Suomi ja suomen kieli kiinnostivat Samuelia Vogelia, ja niin perhe suunnisti Helsinkiin, jossa hengellinen koti löytyi lopulta IEC:n piiristä. Soveltavat opinnot veivät kuitenkin ensin Turun hiippakuntaan. Sen jälkeen järjestyi Oulun hiippakunnasta ensimmäinen seurakuntatyöpaikka. ”Olin kaksi vuotta seurakunta- ja oppilaitospappina Taivalkoskella. Muistot tuolta ajalta ovat erittäin lämpimät, vaikka ilma olikin välillä kylmä. Ihmiset olivat niin avoimia, ottivat hyvin vastaan ja kutsuivat koteihinsa.” ”Aikomukseni oli ensin jatkaa työtäni Rovaniemellä, mutta sitten sain kutsun IEC:n papin tehtävään tänne Helsinkiin. Helsinki houkutti ystävien vuoksi, ja tehtävän koin kutsumuksekseni. Samalla ajattelin jatkaa kesken jäänyttä väitöstutkimustani Augustinuksen kirkko- ja ykseyskäsityksestä”, kertoo Samuel Vogel. Y hteyksiä etsimässä Perhe asettui asumaan Helsingin Mellunmäkeen, jonka vanhassa ostoskeskuksessa sijaitsivat IEC:n kokoontumistilat. Pian kuitenkin selvisi, että puolipäivätoimiset opiskeluhaaveet oli syytä ainakin hetkeksi unohtaa. IEC:ssä oli tapahtunut työntekijämuutoksia, työtä oli paljon ja monikulttuurinen seurakunta osoittautui kaiken kaikkiaan melkoiseksi haasteeksi. ”Seurakuntalaisia on paljon, ja heille on tärkeää saada kokea perheenomaista yhteyttä. Hyvin erilaisista taustoista tulevat seurakuntalaiset kokoontuvat eri ryhmissä viikoittain.” ”IEC:n olemukseen on jo yli 35 vuotta kuulunut olla avoin yhteisö, jossa myös tunnutusrajat on ylitetty. Seurakunta on alusta lähtien avannut ehtoollispöydän kaikille kastetuille tietäen, että jäsenistössämme on eri kirkkokuntiin kuuluvia”, kertoo Samuel Vogel. Tällä hetkellä IEC on uuden edessä. Mellunmäen toimitiloista on luovuttava, ja tärkeää olisi löytää jokin paikka, jonka seurakuntalaiset voisivat tuntea kodikseen ja joka voisi olla samalla laajempi jumalanpalvelusyhteisö. ”Olemme käyneet neuvotteluja Helsingin Roihuvuoren seurakunnan kanssa, jotta voisimme kokoontua heidän kirkossaan. Se olisi hieno mahdollisuus, sillä haluaisimme vahvistaa IEC:n suhteita paikalliseen luterilaiseen seurakuntaan.” ”Lontoossa on esimerkiksi tunnettu Holy Trinity Brompton -seurakunta, jossa saatetaan järjestää päivän aikana monia erilaisia messuja. Päivä alkaa perinteisen anglikaanisen kaavan mukaan toimitetulla jumalanpalveluksella, ja sitä seuraa joukko tyylillisesti ja sisällöllisesti hyvinkin eri tavoin toteutettuja messuja. Toivon, että jotain tällaista voisi tapahtua myös Helsingissä ja että IEC voisi olla kehittämässä tällaista jumalapalvelusperinnettä”, toteaa Samuel Vogel. Saksasta lähtöisin oleva Samuel Vogel viihtyy Suomen kansainvälisen seurakunnan pappina. Teksti ja kuva: Raine Haikarainen H ilj aisuutta Sirkka-Liisa Raunio aloitti Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtajana vuonna 2010. Sitä ennen hän oli toiminut Olarin seurakunnan pappina yli 20 vuotta. Siellä oli järjestetty vuosittainen hiljaisuuden retriitti seurakunnan papeille 1980–1990-luvun taitteesta lähtien. ”Olin saanut työyhteisössäni kasvaa retriittejä rakastavaksi ja kristillistä spiritualiteettia arvostavaksi. Se sai hakeutumaan nykyiseen työhöni”, Raunio kertoo. Tänä keväänä Hiljaisuuden Ystävät ry:n toimisto siirtyi tuomiokapitulin tiloihin. Paikka on toiminnanjohtajalle tuttu. ”Nuorena tyttönä olin 11 kuukautta Helsingin tuomiokapitulissa piispan toimistosihteerin sijaisena”, hän sanoo. R etriittien Teksti ja kuva: Raine Haikarainen kapitulissa asialla Hiljaisuuden Ystävät ry perustettiin vuonna 1986 edistämään hiljaisuuden retriittien järjestämistä Suomessa. Siihen mennessä joitakin retriittejä oli jo järjestetty, mutta niitä haluttiin lisää, mahdollisimman monen ulottuville. ”Tähän tarvittiin retriitinohjaajia, joten ohjaajakoulutuksen järjestäminen oli uuden yhdistyksen tehtävälistalla”, Sirkka-Liisa Raunio kertoo. Edelleen yhdistys järjestää retriitinohjaajakoulutuksia ja muita spiritualiteetin koulutuksia. Se myös julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Hiljaisuuden ystävät -lehteä ja pitää yllä verkkosivustoa www.hiljaisuudenystavat.fi. Talous on ulkopuolelta tulevan tuen varassa – esimerkiksi kolehtitulot ovat tärkeitä. ”Yhden työntekijän voimin aikaansaannoksemme ovat vaatimattomia, mutta toimimme erilaisissa verkostoissa seurakunta- ja hiippakunta- ja järjestötasoilla. Olemme mukana hengellisen elämän yhteistyöprojekteissa ja pyrimme vahvistamaan hiljaisuuden viljelyä, retriitin asemaa ja hen- Toiminnanjohtaja Sirkka-Liisa Rauniolle tuomiokapituli on tuttu paikka. Nuorena hän sijaisti piispan toimistosihteeriä. gellistä ohjausta koko Suomen alueella, kaikkien kristillisten kirkkojen piirissä”, Sirkka-Liisa Raunio valaisee. T yöntekijöiden lähteet täyteen Moni seurakunta järjestää retriittejä seurakuntalaisille. Kuitenkin myös työntekijät tarvitsevat Sirkka-Liisa Raunion mukaan hiljaisuuden retriittiä pysähtymiseen, syventymiseen ja elpymiseen. ”Työntekijöiltä vaaditaan paljon, sillä työmäärät voivat olla varsin suuria. Ja koska työ on muille ammentamista, on omien lähteiden saatava myös välillä täyttyä”, hän muistuttaa. Retriittiohjaajakoulutukset ovat avoimia sekä seurakuntalaisille että työntekijöille. ”Näen seurakuntien vapaaehtoiset, koulutetut retriitinohjaajat tärkeänä resurssina tulevaisuuden retriittitoiminnan toteuttamisessa”, Raunio sanoo. Hiljaisuuden Ystävien lehden ja verkkosivujen kautta kuka tahansa spiritualiteetista kiinnostunut voi tutustua yhdistyksen toimintaan ja löytää tukea omaan hengelliseen elämäänsä. ”Ehkä seurakunta voisi tilata sopivan määrän lehtiä ja jakaa niitä jossakin omassa tapahtumassaan? Lehden tilaus on myös hyvä tapa palkita seurakunnan vapaaehtoisia”, Raunio vinkkaa. Nyt retriittiin osallistuminenkin on entistä helpompaa, sillä se on juhlapyhien aikaan ollut mahdollista ilman matkustamista. Viime adventinaikana ja pääsiäisenä Hiljaisuuden Ystävät järjesti Helsingin seurakuntayhtymän kanssa ilmaisen verkkoretriitin. ”Se antaa mahdollisuuden retriitin hiljaisuuteen ja rukoushetkiin tutustumiseen oman koneen välityksellä”, kertoo Sirkka-Liisa Raunio. 35 B531 Laajan valikoiman ja hyvän palvelun kristillinen kirjakauppa, josta löydät kaikkien kustantajien kristilliset kirjat, hengelliset äänitteet ja lahjatavaraa. Tervetuloa ostoksille myymälään ja verkkokauppaan! Kaikkea maan ja taivaan väliltä. IRJA ASKOLA Pyhän kanssa piilosilla Irja Askola Pyhän kanssa piilosilla 1701 36 Tuoretta kirkon uskon sisällön pohdintaa ja puhetta avarasta armosta: Jumala toivottaa jokaisen ihmisen tervetulleeksi. Kirjan tekstit viestivät levollisuutta ja lohdutusta, niissä on kepeyttä ja leikkimielisyyttä. Christer Åbergin kuvitus. 17,01 (18,90), yli 20 kpl 16,00 yli 100 kpl 14,90 16100 Kulmastola Saatavana kaikissa liturgisissa väreissä, kuviointi toivomusten mukaan, joko kone-tai käsinkirjontana. Eläväpintainen Lucia viskoosikangas. 1-puoleinen 161,00 2-puoleinen 248,00 Sillä niin on Jumala maailmaa rakaStanut Riitta Heino ja Anneli Hukari Viisikielinen on viidesläisten herätysliikkeiden yhteinen laulukirja. Laulukirjaan on koottu yli 400 rakastettua ja koskettavaa laulua. Kaikkiin lauluihin on nuotit ja sointumerkit. 18,00 (20,00) EVANKELIUMI Sana Sanasta 1530 1690 Kirja sinusta, Jumalasta ja kirkosta Suomessa www.islasales.fi 1 levy • Draama • Tekstitys: suomi • Ääni: Dolby Digital 2.0 ja Dolby Digital 5.1 • Kesto: 181 min Viisikielinen JOHANNEKSEN EVANKELIUMI 18 00 Palkittu ja kiitetty elokuva Jeesuksen elämästä ja ihmeteoista kuten apostoli Johannes niistä kirjoitti. Jeesuksen roolissa loistava Henry Ian Cusick ja kertojana Christopher Plummer. JOHANNEKSEN 5012 Riitta Heino, Anneli Hukari Ohjaus Philip Saville Sana sanasta Johanneksen evankeliumi dvd Kirja sinusta, Jumalasta ja kirkosta Suomessa Kristillinen virikeaineisto maahanmuuttajille ja heidän kanssaan työskenteleville. Raamattu ja kristinuskon perusasiat tulevat tutuksi selkokielellä. Kirja helpottaa kotoutumista suomalaisen seurakunnan jäseneksi. 15,30 (17,00) MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17 Raamattuelokuva jossa on satsattu aitouteen. Erittäin hyvät arviot saanut elokuva sopii monenikäiselle katsojalle. Pääosissa: Henry Ian Cusick, Christopher Plummer. Suomenkielinen tekstitys. K12. ILMOITUKSEN HINNAT OVAT SEURAKUNTAHINTOJA. puh. 020 754 2350 www.sacrum.fi
© Copyright 2024